1. No category

VALMENTAJA- JA OHJAAJAKOULUTUS LAJILIITOISSA
Tilannekuvaus, kevät 2012
Hämäläinen, Kirsi & Parviainen, Antti
Osaamisohjelma, Olympiakomitea ja Huippu-urheilun muutosryhmä
1
1. TAUSTAA
Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen (VOK) tavoitteena oli
kehittää tasojen 1-3 valmentaja- ja ohjaajakoulutusta. Hanke toimi vuosien
2005-2010 aikana ja yhteensä 43 lajiliittoa sai hankkeen aikana hanketukea
koulutuksen kehittämiseen. Hankkeessa syntyi mm. VOK-perusteetverkkotyökalu koulutuksen suunnittelun tueksi. VOK-perusteet määrittelee oppimiskäsityksen, koulutuksen rakenteen, osaamistavoitteet ja oppisisällöt sekä
antaa esimerkkejä toimintatavoista ja oppimistehtävistä. Se auttaa lajiliittoja
ottamaan käyttöön ja juurruttamaan uuden pedagogisen toimintamallin, jossa
oppiminen on viety osaksi ohjaajan ja valmentajan arjen toimintaa. VOKperusteet tarjoaa lajeille myös työkaluja lajin analysointiin, joka on perusta koko
koulutuksen kehittämiselle. Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kaikille lajeille
yhteiset sisällöt on jaettu jokaisella kolmella koulutustasolla kolmeen sisältöalueeseen: 1. Valmentajana ja ohjaajana toimiminen, 2. Urheilun ja liikunnan valmiudet ja ominaisuudet ja 3. Eettinen ja terveyttä edistävä valmennus ja ohjaus.
Vuoden 2012 aikana on käynnistetty tulevan Huippu-urheiluyksikön Osaamisohjelman puitteissa Olympiakomitean alaisuudessa suomalaisen valmentajakoulutuksen koordinointi. Tavoitteena on vuonna 2012 kehittää yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja rakentaa yhteinen näkymä suomalaisesta valmennusosaamisesta: sen tavoitteista, toimintatavoista, roolijaosta ja vastuista.
2. KYSELY
Osaamisohjelman toimenpiteiden valitsemiksesi ja priorisoinnin avuksi tehtiin
kysely, joka lähetettiin 36 lajiliiton koulutusvastaavalle. Kyselyn tavoitteena oli
saada selville lajiliittojen tämänhetkinen tilanne koulutuksen osalta:
2

Onko lajiliitoissa koulutuksesta vastaavia henkilöitä ja millainen on heidän työnkuvansa? Kuinka paljon muuta henkilöstöä osallistuu koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen?

Miten VOK-perusteet tunnetaan ja millä tasoilla ne ovat käytössä lajiliittojen koulutuksissa?

Kuinka paljon lajiliitot tekevät yhteistyötä koulutuksen kehittämisessä ja
toteutuksessa ja millaisia verkostoja ne olisivat halukkaita luomaan?

Millaisia haasteita lajiliitoissa on koulutuksen alueella ja missä asioissa lajiliitot toivoisivat apua?
3. KYSELYYN OSALLISTUNEET LAJILIITOT
Kysely lähetettiin 36:lle lajiliitolle ja vastuksia saatiin 29:lta liitolta. Kyselyyn vastasivat seuraavat lajiliitot:
Suomen Ringetteliitto, Suomen Jääpalloliitto, Sukeltajaliitto Suomen Golfliitto,
Suomen Sulkapalloliitto, Suomen Luisteluliitto, Suomen Keilailuliitto, Suomen
Vammaisurheilu ja -liikunta VAU, Suomen Palloliitto, Suomen Uimaliitto, Suomen Nyrkkeilyliitto, Suomen Voimisteluliitto, Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon
Liitto, Suomen Voimanostoliitto, Suomen Tennisliitto, Suomen Lentopalloliitto,
Suomen melonta- ja soutuliitto, Suomen Käsipalloliitto, Suomen Urheiluliitto,
Suomen Taitoluisteluliitto, Suomen Suunnistusliitto, Suomen Taekwondoliitto,
Suomen Maastohiihto ry, Suomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Painonnostoliitto, Suomen Jousiampujain Liitto, Suomen Karateliitto, Suomen Jääkiekkoliitto ja
Suomen Judoliitto.
3
4. LAJILIITTOJEN KOULUTUSHENKILÖSTÖ
Vastanneista lajiliitoista 86%:lla oli palkattu henkilö, jonka tehtäviin kuului koulutusasiat. Nämä henkilöt olivat joko päätoimisia (69%) tai osa-aikaisia (17%).
Kolmella vastanneista lajiliitoista koulutusta ei ollut nimetty kenenkään vastuulle. (Kuvio 1.)
Pääsääntöisesti päätoimisten koulutusvastaavien työhön kuului muutakin kuin
koulutusta. Vain neljällä lajiliitolla koulutus oli koulutusvastaavan pääasiallinen
tehtävä. Kahdeksassa lajiliitossa päätoimisen koulutusvastaavan tehtävä ei ollut
edes puolta työn sisällöstä.
Kuvio 1. Lajiliittojen koulutushenkilöstötilanne. Onko lajiliitossa koulutuksesta
vastaava henkilö ja millaisessa työsuhteessa hän on (%)?
4
Koulutuksen suunnittelu ja organisointi perustuu lajiliitoissa verkostoihin. Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan, kuinka paljon muita ihmisiä osallistuu lajiliiton
koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen joko kouluttajina tai suunnittelijoina.
Lajiliitot ilmoittivat yhteensä 815 henkilöä, joista 84 oli liittojen vakituista henkilöstä ja 157 luottamushenkilöitä. Pääkouluttajia oli 267 ja muita kouluttajia 307.
Keskimäärin lajiliiton verkostoon kuuluu siis 28 koulutushenkilöä. Vaihteluväli
oli 1-197. Puolella liitoista tämä verkosto oli alle 10 ihmistä ja puolella koordinoitavana on kymmenien ihmisten verkosto. Omaa kouluttajakoulutusta kahden viimeisen vuoden aikana oli järjestänyt suurin osa (79%) lajiliitoista.
Kyselyssä haluttiin tietää, kuinka suuri vaihtuvuus lajiliittojen koulutusihmisissä
on. Tieto on tärkeää, kun suunnitellaan tulevaisuuden järjestelmärakenteita.
Reilu kolmannes (35%) koulutusvastaavista oli työskennellyt nykyisessä tehtävässään alle 3 vuotta.
4. VOK-PERUSTEIDEN KÄYTTÖ LAJILIITON KOULUTUKSISSA
Kaikki vastaajat ilmoittivat tuntevansa VOK-perusteet. Eniten ne olivat käytössä
1-tason koulutuksissa. Vain yksi vastanneista liitoista ilmoitti, etteivät VOKperusteet ole käytössä. (Kuvio 2.)
5
Kuvio 2. VOK-perusteiden käyttö lajiliiton 1-tason koulutuksessa.
2-tason koulutuksessa VOK-perusteet olivat käytössä vähemmän. 16 lajiliittoa
ilmoitti käyttävänsä niitä ja kahdella liitolla asia ei ollut vielä suunnitelmissakaan. (Kuvio 3.) Noin puolet vastanneista liitoista käytti VOK-perusteita kolmostason koulutuksessa. Noin kolmasosalle 3-tason suunnittelu VOKin mukaan ei
ollut ajankohtaista tai mahdollista. (Kuvio 4.)
Kuvio 3. VOK-perusteiden käyttö lajiliiton 2-tason koulutuksessa.
6
Kuvio 4. VOK-perusteiden käyttö lajiliiton 3-tason koulutuksessa.
Kolmostasoon asti koulutuksen ovat VOK-perusteiden mukaan rakentaneet:
Sulkapalloliitto, Keilailuliitto, Palloliitto, Uimaliitto, Nyrkkeilyliitto, Voimisteluliitto,
Amerikkalaisen Jalkapallon Liitto, Tennisliitto, Urheiluliitto, Suunnistusliitto,
Taekwondoliitto, Maastohiihto ry, Karateliitto ja Judoliitto.
Seuraaviksi suunnitellut kehittämistoimenpiteet liittyivät tasaisesti kaikkien tasojen koulutuksen kehittämiseen. Myös sähköisen ympäristön kehittämistä tällä
hetkellä miettii ainakin viisi lajiliittoa. Kouluttajakoulutuksen kehittäminen oli
akuuttia myös viidellä liitolla.
Vuonna 2011 koulutuksia toteutui noin 700. (Taulukko 1.)
7
Taulukko 1. Lajiliittojen toteutuneet koulutukset vuonna 2011.
koulutuksia (kpl)
osallistujia (kpl)
1-taso
559
7783
2-taso
112
1541
3-taso
23
279
YHTEENSÄ
694
9603
Keskimäärin koulutuksissa oli noin 13 osallistujaa ja keskimäärin liitto järjesti
vuoden aikana 24 koulutusta 1-3-tasoilla. Tämän lisäksi lajiliitot järjestävät
myös muuta koulutusta. Ykköstason koulutuksia toteutti 27 liittoa. Toteutuneita
koulutuksia ilmoitettiin 1-224/liitto. Seitsemällä liitolla oli toteutunut yli kymmenen 1-tason koulutusta. Tason 2 koulutusta oli toteuttanut 19 liittoa ja neljällä
näistä oli yli 5 toteutunutta koulutusta vuoden aikana. Kolmostason koulutuksia
järjesti 11 lajiliittoa. Kolmostason koulutuksia ei isoissakaan liitoissa välttämättä
järjestetä vuosittain.
5. LAJILIITTOJEN YHTEISTYÖ
Lajiliittojen yhteistyöverkosto oli laaja. 16 lajiliittoa ilmoitti tekevänsä yhteistyötä muiden lajiliittojen kanssa. Vain kaksi ei tehnyt yhteistyötä jonkun urheiluopiston kanssa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa yhteistyötä teki
13 lajiliittoa. Alueiden kanssa yhteistyötä teki 14 liittoa. Lajiliitoilla oli 1-8 yhteistyökumppania, keskimäärin 2,8.
Jatkossa lisää yhteistyötä toivottiin pääasiassa muiden lajiliittojen ja alueiden
kanssa. Myös opistot, yliopistot, ammattikorkeakoulut, Valmentajat ry, Kihu ja
Olympiakomitea mainittiin.
8
6. KOULUTUKSEN HAASTEET
Lajiliitoilta kysyttiin, mitkä ovat liiton suurimmat haasteet koulutuksen osalta.
Eniten mainintoja liittyi kouluttajiin ja heidän rekrytointiin. Kouluttajia on liian
vähän ja uusien löytäminen erityisesti alueille on vaikeaa. Asiantuntijakouluttajia erityisalueille kaivattiin. Keskeinen ongelma oli ajanpuute sekä koulutusvastaavalla, kouluttajien työn resursoinnissa että kouluttajien rekrytoinnissa ja kouluttamisessa. Koulutussuunnittelijan työnkuvaan ja ajankäyttöön liittyvät asiat
nousivat useissa vastauksissa. Kehittämiseen on liian vähän aikaa eikä työtä
resursoida siinä laajuudessa, kuin se olisi tarpeen.
Toinen suuri haaste oli valmentajien rekrytointi koulutuksiin. Pienissä lajeissa
on vaikea saada koulutuksia toteutumaan, sillä potentiaalisia osallistujia on niin
vähän. Ongelma oli paitsi valmentajien määrässä, myös asenteissa ero tasoilla.
Koulutuksen arvostamisen lisäämistä toivottiin niin liitto, seura kuin yksittäisien
valmentajankin tasolla.
Keskeinen tulevaisuuden haaste oli koulutuksen vieminen lähelle valmentajaa.
Koulutusten järjestäminen alueilla ja seuroissa koettiin haasteeksi ja sen todettiin vaativan uudenlaista osaamista.
Mainintoja sai myös koulutusjärjestelmän kehittämiseen liittyvät haasteet, koulutusten hinta sekä markkinointi ja ylipäätään tiedon kulku eri koulutuksista.
MIHIN TARVITAAN TUKEA?
Vaikka kouluttajakysymykset nousivat esiin suurena haasteena, se ei avun tarvetta kysyttäessä noussut suurimaksi. Yhteistä kouluttajakoulutusta ehdotettiin
9
vain muutaman kerran. Vastauksissa korostui yhteistyön toive. Kaikki asiat,
jotka jotenkin voidaan tehdä yhteistyössä, tulisi niin organisoida. Tukea kaivattiin koulutusten suunnitteluun. Tätä tukea haluttiin asiantuntijoilta, mutta erityisen tärkeäksi nousi liittojen keskinäinen ja koulutusorganisaatioiden välinen
yhteistyö. Tukea kaivattiin koulutuksen arvostuksen lisäämiseen, haluttiin erilaisia yhteisiä työkaluja, kuten VOK-perusteet ja tukea kaivattiin ihan materiaalien tekemiseenkin. Yhteinen sähköinen portaali nousi esiin. Siellä kaivattiin
yhteistä koulutuskalenteria, mahdollisuutta kollegoiden väliseen yhteistyöhön,
oppimisympäristöä ja tiedonvälityksen kanavaa.
Yhteistyötä kaivattiin myös koulutusten järjestämisessä. Esille nousi yhteisten
asiantuntijoiden saatavuus ja tehokas käyttö, yhteiset koulutuksen alueilla sekä
yhteiset ykköstason koulutukset sekä täydennyskoulutukset. Myös talousresurssit nousivat esiin. Vastauksissa kaivattiin Vok- hanketukien kaltaista tukea tai
parempaa valtionapua.
7. JOHTOPÄÄTÖKSET

Koulutusta kehitetään, suunnitellaan ja toteutetaan lajiliitoissa pienillä resursseilla. Koulutuksesta vastaavien henkilöiden työnkuva on pirstaleinen ja koulutus on useimmilla vain yksi tehtävä monista. Kehittämiseen
ei jää aikaa.

Koulutusten kehittäminen, suunnittelu ja toteutus edellyttävät useimmilla
liitoilla verkostoyhteistyötä. Lajiliittojen koulutusvastaavien verkostot
ovat todella mittavat. Voisi olettaa, että työkalut verkoston toimintaan
olisivat tarpeen. Haasteena on esimerkiksi uusien asioiden vienti verkostolle.

VOK-perusteet on jalkautunut ilmeisen hyvin 1-tasolle. 2-, ja 3- tasoilla
on vielä kehitettävää. Mutta ottaen huomioon käytettävissä olevat resurssit voisi sanoa, että koulutusten määrä ja tasojen kattavuus ovat
varsin hyviä.
10

Lajiliitot tekevät paljon yhteistyötä ja sitä kaivataan lisää.

On tärkeää rakentaa sellaisia yhteisiä toimintoja, jotka säästävät resursseja kehittämistyölle.

Koulutuksen arvostuksen lisääminen kaikilla tasoilla on tärkeää. Arvostuksen lisäämisen keinoja täytyy löytää.
11