1. No category

Urheilujuridiikan päivä 5.11.2015
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
1.
Sääntöjen sitovuus suhteessa kansallisiin lajiliittoihin
• Lähtökohta – yhdistyksen säännöt ovat sen jäseniä kohtaan sitovia.
 Urheilulajin kansainvälisen kattojärjestön jäseniä ovat kansalliset
lajiliitot.
 Kattojärjestön säännöissä on yleensä erikseen mainittu, että
kattojärjestön jäsenliittojen on noudatettava kaikessa toiminnassaan
kattojärjestön antamia sääntöjä ja määräyksiä.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
 Liittymällä kattojärjestön jäseneksi kansallinen lajiliitto
a) hyväksyy kattojärjestön säännöt,
b) sitoutuu noudattamaan niitä sekä
c) sitoutuu valvomaan, että sen toiminnassa noudatetaan sanottuja
sääntöjä.
• Kattojärjestön sääntöjen kanssa ristiriitaisten sääntöjen antaminen on
kielletty.
 Esimerkki kansainvälisen amatöörinyrkkeilyliiton (AIBA) säännöistä: ”These AIBA
Technical Rules applying to AOB, APB and WSB are the only Technical Rules worldwide
which AIBA National Member Federations, boxing members, clubs and boxing family
must follow and respect in all their competitions in accordance to activities at all
levels. No National Federation may develop its own Technical Rules that are
contradictory to these AIBA Technical Rules.”
• Lisäksi kattojärjestön säännöissä on tavallisesti määrätty, että mahdollisessa
ristiriitatilanteessa kattojärjestön antamalle sääntömääräykselle on
annettava etusija suhteessa kansallisen lajiliiton sääntömääräykseen.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
1) Sääntöketjutus
 Toimintaan osallistuminen edellyttää yhdistyksen (seura) jäsenyyttä.
 Jäsenet ovat velvollisia noudattamaan yhdistyksen sääntöjä.
 Lajiliiton säännöt on otettu osaksi yhdistyksen sääntöjä.
 Kansallisen lajiliiton säännöissä on todettu, että toiminnassa noudatetaan
lajiliiton sekä lajin kansainvälisen kattojärjestön, jonka jäsen lajiliitto on,
sääntöjä.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
• Sääntöketjutuksen kautta sitouttamisen ongelmakohtia:
 Kaikki urheilijat eivät ole edustamiensa seurojen jäseniä.
 Urheilijoiden ohella lajin säännöt on ulotettava koskemaan myös
muita toimintaan osallistuvia henkilöitä.
Katvealueiden peittämiseksi tarvitaan siten aina myös sopimuksia.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
2) Sopimusperusteinen sitouttaminen
• Kilpailutoimintaan osallistumisesta ja toiminnassa noudatettavista
säännöistä sovitaan urheilijan ja seuran tai urheilijan ja kilpailun
järjestävän tahon välillä.
• Olennaista toimintaan osallistuminen, ei osallistuvan
seuran/yhdistyksen jäsenyys.
• Sopimuksessa todetaan, että toiminnassa noudatetaan kansallisen
lajiliiton sääntöjä, joiden osaksi on otettu lajin kansainvälisen
kattojärjestön säännöt.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
• Tyypillisiä esimerkkejä tässä tarkoitetuista sopimuksista:
 Joukkueurheilu
 Pelaajalisenssi (amatööriurheilu)
- Saadakseen oikeuden osallistua lajin kilpailutoimintaan pelaajan on
lunastettava pelaajalisenssi (tai pelipassi tms.), jonka lunastamalla
pelaaja sitoutuu noudattamaan lajiliiton ja edelleen kansainvälisen
lajiliiton sääntöjä.
 Pelaaja- tai valmentajasopimus (ammattilais- ja
puoliammattilaisurheilu)
- Sääntöihin sitouttaminen osana työsopimusta, jossa on asiaa koskeva
sopimusehto.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
• Lisenssin kautta sitouttamisen ongelmakohtia:
 Seura/joukkue huolehtii lisenssien lunastamisesta pelaajille.
 Lisenssiä lunastettaessa ei sitouteta urheilijaa nimenomaisesti
sääntöihin, vaan lisenssin merkitys sääntöihin sitoutumisen
kannalta ilmenee ainoastaan säännöistä (ks. UOL 9/2015 ja UOL
32/2015).
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
 Yksilöurheilu
 Valmennustukisopimus tai maajoukkuevalinta
- Sopimus lajiliiton ja urheilijan välillä. Sopimuksessa ehto, jonka
mukaan urheilija sitoutuu noudattamaan lajiliiton sääntöjä.
 Kilpailu- tai osanottosopimus
- Nimenomainen osanottosopimus kilpailun järjestäjän ja urheilijan
välillä. Osana sopimusta kilpailussa noudatettavat säännöt.
- Kilpailukutsu, jonka saatuaan urheilijan katsotaan kilpailuun
osallistumalla sopineen kilpailun järjestävän tahon kanssa
osallistumisesta kilpailuun kilpailukutsussa määritellyillä ehdoilla,
mukaan lukien kilpailussa noudatettavat säännöt.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
• Asioita, joihin yleisesti tulee kiinnittää huomiota sopimusperusteisessa
sääntöihin sitouttamisessa:
 Sovellettavien sääntöjen yksilöinti
- Yleinen viittaus lajin sääntöihin on sovellettavien sääntöjen
yksilöimisen ja urheilijan oikeusturvan kannalta riittämätön.
- Epäselvissä tilanteissa sopimusta tulkitaan lähtökohtaisesti
sopimuksen laatijan (yleensä lajiliitto tai seura) vahingoksi.
 Sovellettavaksi tulevien sääntöjen saatavilla olo
- Hyvä käytäntö; voimassaolevat, toiminnassa sovellettavaksi tulevat
säännöt suomen ja/tai ruotsin kielelle tarvittaessa käännettyinä
lajiliiton kotisivuille.
- Muutoksista säännöissä tulee tiedottaa erikseen sopivalla tavalla.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
• Lähtökohtana yhdistysautonomia.
 Kattojärjestön ja kansallisten lajiliittojen alaista toimintaa voidaan
säännellä lähtökohtaisesti vapaasti.
 Kansalliset lainsäätäjät eivät kuitenkaan ole luovuttaneet
lainsäädäntövaltaa sen paremmin kansallisille kuin kansainvälisillekään
urheilujärjestöille, minkä vuoksi urheilujärjestöjen antamien sääntöjen,
määräysten ja päätösten on oltava sopusoinnussa pakottavan
kansallisen lainsäädännön kanssa.
 Lajiliiton havaitessa normiristiriidan sovellettavaksi lähtökohtaisesti
tulevan kansainvälisen kattojärjestön tai lajiliiton omien sääntöjen ja
pakottavan kansallisen lainsäädännön välillä laille on annettava etusija
ja sääntö on jätettävä soveltamatta (ks. esim. UOL 4/2014).
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
1) Urheilujärjestön säännöt ja perustuslain asettamat vaatimukset

Perustuslain säännökset asettavat velvoitteita ensisijaisesti lainsäätäjälle. Säännökset
on kuitenkin otettava huomioon myös urheilutoiminnassa.

Kun kysymys on ammatikseen urheilevista tai valmentavista henkilöistä, erityistä
huomiota tulee kiinnittää perustuslain elinkeinovapautta koskevaan 18 §:ään, jonka
mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä,
ammatilla tai elinkeinolla.

Muita myös urheilutoiminnassa huomioon otettavia perusoikeuksia ovat etenkin
yleinen syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen,
mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn
perusteella (perustuslaki 6 §), sekä sananvapaus (perustuslaki 12 §).
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
 Keskeisiä edellytyksiä arvioitaessa sitä, voidaanko urheilijan
perusoikeuksia rajoittavaa sääntömääräystä yksittäistapauksessa
soveltaa, ovat:
1) Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus
2) Rajoitusperusteen hyväksyttävyyttä koskeva vaatimus
3) Rajoitettavan perusoikeuden ydinalueen koskemattomuutta
koskeva vaatimus
4) Suhteellisuusvaatimus
5) Oikeusturvakeinojen asianmukaisuutta koskeva vaatimus
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
1.
Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus
 Perusoikeusrajoitusten on aina oltava tarkkarajaisia ja riittävän
täsmällisesti määritettyjä. Tämä tulee ottaa huomioon myös
urheilutoiminnan sääntöjä laadittaessa.
 Urheilun kuripidossa ongelmallisia ovat tässä mielessä esimerkiksi
sisällöltään säännöissä tarkemmin määrittelemättä jätetyt
epäurheilijamainen käytös ja lajia vahingoittava toiminta, joista
sääntöjen mukaan voi seurata ankara seuraamus.
 On huomattava, että kielletyn ja rangaistavan menettelyn
mahdollisimman tarkan määrittelemisen ohella myös kysymykseen
tulevat kurinpitoseuraamukset on määriteltävä täsmällisesti. Olennaista
on ennakoitavuus.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
 Urheilun oikeusturvalautakunta on ottanut kantaa perusoikeusrajoituksen
täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevaan vaatimukseen muun muassa
ratkaisussa UOL 5/2013.
 UOL 5/2013
- Asiassa oli kysymys perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden rajoittamista koskevasta sääntömääräyksestä ja
sen rikkomisen perusteella määrätystä ehdollisesta toimintakiellosta, joka oli voimassa toistaiseksi.
- Oikeusturvalautakunta totesi päätöksensä perusteluissa, että sananvapauden rajoittamiseen liittyvän päätöksen
voitiin katsoa edellyttävän erityisiä perusteita ja määrättävän seuraamuksen tuli olla säännöissä ennalta
määrätty ja tarkkaan rajattu. Seuraamuksen kohteen kannalta oli ensiarvoisen tärkeää tietää, koska langetettu
seuraamus päättyy eikä niin sanottuja toistaiseksi voimassa olevia rangaistuksia voitu lähtökohtaisesti hyväksyä.
- Sovellettaviksi tulleissa SJL:n ja Mestiksen kurinpitosäännöissä ei ollut mainittu ehdollista toimintakieltoa. Lisäksi
oli selvää, ettei rangaistuksen voimassaolo ehdollisena voinut jatkua kuinka pitkään tahansa. Huomioon oli toisaalta
otettava sekin, että ehdollinen, mutta automaattisesti voimaan astuva toimintakielto saattoi lopulta
aktualisoituessaan muodostua tosiasiallisena seuraamuksena ankarammaksi kuin selkeästi pituudeltaan
määrätty niin sanottu ehdoton toimintakielto.
- Johtopäätöksenään lautakunta katsoi, että määrätty ehdollinen toimintakielto oli virheellinen sen vuoksi, ettei
päätöksessä ollut merkintää siitä, kuinka pitkään mainittu seuraamus oli voimassa. Tällaista jatkuvaa oikeustilaa ei
voitu pitää hyväksyttävänä seuraamuksen kohteena olevan henkilön oikeusturvan kannalta. Lisäksi ehdollinen
toimintakielto, jolla pyrittiin perusoikeutena turvatun sananvapauden rajoittamiseen, oli myös virheellinen
seuraamuksen tarkkarajaisuuden kannalta. Edelleen oli katsottava, ettei päätöksessä viitatuissa sääntökohdissa
ollut selkeästi mainittu sitä, että seuraamus voitaisiin määrätä myös ehdollisena. Tämä oli vastoin sitä periaatetta,
että määrättävien seuraamusten on oltava selkeästi mainittuina esimerkiksi kilpailusäännöissä eikä niin sanottuja
kirjoittamattomia seuraamuksia voitu määrätä. Valituksen kohteena ollut päätös kumottiin ja määrätty seuraamus
poistettiin.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
2.
Rajoitusperusteen hyväksyttävyyttä koskeva vaatimus
 Yksilön perusoikeuksia ei voida rajoittaa ilman hyväksyttävää syytä.
Perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaan rajoituksen on perustuttava
painavaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen (PeVM 25/1994).
 Toisen perusoikeuden turvaamisen ohella myös riittävän painava
urheilullinen syy voi tehdä rajoituksesta hyväksyttävän. Tällainen voi olla
esimerkiksi rehdin kilpailun edistäminen tai urheilijoiden terveyden
suojeleminen.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
 Urheilun oikeusturvalautakunta on arvioinut perusoikeusrajoituksen
hyväksyttävyyttä muun muassa ratkaisuissaan UOL 4/2014 ja UOL
19/2015.
 UOL 4/2014
-
-
Asiassa oli kysymys Lentopallon Mestaruusliigan sarjamääräysten
perustuslainmukaisuudesta. Säännöt mahdollistivat siirtorajan jälkeen runkosarjan
päättymiseen saakka loukkaantuneen aloituskuusikkotasoisen pelaajan korvaamisen
ulkomailta tulevalla pelaajalla. Tällainen pelaaja ei kuitenkaan voinut olla suomalainen, jos
tämä oli edustanut ulkomaista seuraa samalla sarjakaudella. Näin ollen sarjamääräykset
asettavat ulkomailta tulevat pelaajat eri asemaan kansalaisuuden perusteella.
Oikeusturvalautakunta totesi ratkaisussaan, että perustuslain yhdenvertaisuutta ja
syrjinnän kieltoa koskevan 6 §:n nojalla kansalaisuuteen perustuvat rajoitukset, joille ei
ollut hyväksyttävää syytä, olivat kiellettyjä. Lautakunta totesi edelleen, että perustuslain
yhdenvertaisuutta koskevan vaatimuksen näkökulmasta oli selvää, että urheilulliset ja
tähän liittyvät kilpailulliset syyt eivät olleet perustuslain 6 §:n tarkoitettuja hyväksyttäviä
syitä pelaajan kansalaisuutta koskevan rajoituksen asettamiselle. Sarjamääräysten ehto
johti syrjintään kansalaisuuden perusteella ja ehtoa oli pidettävä perustuslain vastaisena.
Tällaiseen syrjivään ehtoon ei ollut mahdollista antaa myöskään pätevää suostumusta,
joten asian arvioinnissa merkitystä ei ollut sillä, että mestaruusliigassa pelaavilla seuroilla
oli ollut mahdollisuus esittää näkemyksensä sarjamääräyksistä niiden valmisteluvaiheessa
tai että seurat ovat sitoutuneet noudattamaan sarjamääräyksiä.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
 UOL 19/2015
- Asiassa oli kysymys ammattinyrkkeilytoimintaan osallistuneen nyrkkeilyvalmentajan
osallistumisoikeuden epäämisestä amatöörinyrkkeilyn SM-kilpailuissa.
- Tapauksessa sovellettavaksi tulleiden kansainvälisen amatöörinyrkkeilyliiton (AIBA)
sääntöjen mukaan ammattilaisnyrkkeilyn parissa toimiva valmentaja ei voinut toimia
AIBA:n alaisissa amatöörinyrkkeilyotteluissa, ellei hän ollut ollut erossa kaikesta
ammattilaisnyrkkeilyyn liittyvästä toiminnasta vähintään kuuden kuukauden ajan.
- Oikeusturvalautakunta totesi ratkaisussaan, että suurelta osin julkisin varoin
rahoitettavassa yleishyödyllisessä toiminnassa toiminnan itsensä on oltava riittävän
tarkasti säänneltyä ja valvottua. Ammattinyrkkeilyssä toiminnan sääntely ja valvonta
poikkesivat tältä osin olennaisesti amatöörinyrkkeilystä, joka Suomessa kuuluu esimerkiksi
Maailman Antidopingtoimisto WADA:n ja Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n
sääntelyn ja valvonnan alaisuuteen. Eri nyrkkeilymuotojen erilaisten sääntöjen ja
käytäntöjen välinen raja olisi omiaan hämärtymään, mikäli urheilijat ja valmentajat
voisivat toimia rajoituksetta kummankin urheilumuodon parissa. Näin etenkin, kun
kysymys on kilpaurheilusta. Näillä perusteilla oikeusturvalautakunta katsoi, että
ammattilaisnyrkkeilyssä toimivien henkilöiden osallistumisoikeuden rajoittaminen
amatöörinyrkkeilykilpailuissa oli elinkeinovapauden estämättä lähtökohtaisesti
hyväksyttävää.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
3.
Perusoikeuden ydinalueen koskemattomuutta koskeva vaatimus
 Perusoikeuden ydinalueelle ulottuvat, perustuslaissa turvatun oikeuden sisällön
tyhjäksi tekevät rajoitukset ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä.
 Esimerkiksi urheilijan sananvapauden (perustuslaki 12 §)
kokonaisvaltainen rajoittaminen ei olisi sopusoinnussa perustuslain
vaatimusten kanssa, vaikka tällaiselle rajoitukselle olisi osoitettavissa
hyväksyttävä peruste.
 Vastaavalla tavalla olisi arvioitava tilannetta, jossa maajoukkueeseen
pääsyn edellytykseksi asetettaisiin se, että urheilijan on oltava
syntyperäinen Suomen kansalainen (perustuslaki 6 §).
 Ongelmallisena ydinalueen koskemattomuuden kannalta voidaan pitää
myös ammattilaisurheilijoille tai -valmentajille määrättyjä elinikäisiä
kilpailu- ja toimitsijakieltoja (perustuslaki 18 §).
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
4.
Suhteellisuusvaatimus
 Perusoikeusrajoituksen on oltava välttämätön hyväksyttävän tarkoituksensa toteuttamiseksi.
Tämä tarkoittaa sitä, ettei muuta toteuttamiskelpoista mahdollisuutta tarkoituksen
toteuttamiseksi ole olemassa.
 Rajoituksen on oltava oikeasuhtainen eli hyväksyttävässä suhteessa sen taustalla olevien
intressien painoarvoon nähden.
 Perusoikeusrajoitus on lisäksi hyväksyttävä vain silloin, kun sillä voidaan myös tosiasiassa
saavuttaa kysymyksessä oleva päämäärä.
 Ammattilaisurheilussa suhteellisuusvaatimus on noussut toistuvasti esille sääntöjen vastaisen
menettelyn perusteella urheilijalle määrättävän kilpailukiellon kohtuullista pituutta
arvioitaessa. Kysymys on punnintatilanteesta, jossa asiasta riippuen on otettava huomioon
urheilijan menettelyn moitittavuus ja urheilun etiikka sekä toisaalta urheilijan elinkeinovapaus.
- Ammattilaisnyrkkeilyn parissa toimineen valmentajan osallistumisoikeuden epäämistä
amatöörinyrkkeilykilpailuissa koskeneessa edellä mainitussa ratkaisussa UOL 19/2015
oikeusturvalautakunta katsoi, että koska rajoituksen taustalla oli painava ja hyväksyttävä intressi
ja koska elannon hankkimista ammattilaisnyrkkeilystä ei ollut millään tavoin rajoitettu, vaan
kysymys oli valintatilanteesta kahden eri urheilumuodon välillä, osallistumisoikeuden
rajoittamista ja kuuden kuukauden siirtymäaikaa ei ollut pidettävä suhteellisuusperiaatteen
vastaisina. Näin ollen osallistumisoikeuden rajoittamista koskevaa säännöstä oli voitu soveltaa
kysymyksessä olevassa tapauksessa.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
5.
Oikeusturvakeinojen asianmukaisuus
 Perusoikeusrajoituksen kohteen on voitava saattaa asia tarvittaessa riippumattoman
tuomioistuimen ratkaistavaksi. Kysymykseen tulee käytännössä yleinen tuomioistuin tai
välimiesoikeus. Myös Urheilun oikeusturvalautakunta voi toimia välimiesoikeutena lautakunnan
sääntöjen 4 §:n nojalla.
- Dopingin käytön perusteella määrättyä kilpailukieltoa koskevassa ratkaisussa KKO 1998:122 korkein oikeus
kiinnitti ensinnäkin huomiota siihen, että kysymys oli kansainvälisen tason urheilijasta, jolle urheilu oli
merkittävä toimeentulon lähde. Korkein oikeus totesi lisäksi, että kun kysymys oli kilpailukiellon
määräämisestä dopingin käytön perusteella, päätös oli omiaan kielteisesti leimaamaan asianomaisen
urheilijana. Kysymys oli tällöin ihmisen kunniasta, joka kuuluu ihmisen perusoikeuksiin ja jota tulee voida
tehokkaasti puolustaa. Tämä näkökohta osaltaan tuki sitä, että pitkään kilpailukieltoon (tapauksessa neljä
vuotta) dopingin perusteella määrätyllä urheilijalla tuli olla oikeus saada kilpailukiellon oikeellisuus
tuomioistuimessa asiallisesti ratkaistuksi kilpailukiellon antaneen urheilujärjestön tai -seuran sääntöjen tai
yhdistyslain normaalissa yhdistystoiminnassa esiintyvien moitekanteiden menestymiselle asettamien
rajoitusten estämättä (ks. myös KKO 1998:143).
 Oikeudenkäyntimenettelyn asiassa on täytettävä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
vaatimukset.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
2)
Urheilujärjestön säännöt ja kansallinen työlainsäädäntö
 Vastikkeellisessa joukkueurheilussa pelaaja on pääsääntöisesti työntekijän ja seura
työnantajan asemassa ja sopimussuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia (ks. KKO
1995:145).
 Työntekijän suojaksi työsopimuslakiin sisältyy säännöksiä, joista ei voida poiketa
työntekijän ja työnantajan kesken sopimalla. Työntekijän lähtökohtaisesti heikompaa
asemaa sopimussuhteessa suojataan myös työoikeudessa yleisesti sovellettavalla
työntekijän suojelun periaatteella.
 Esimerkiksi työsuhteen päättämistä ja kilpailukieltoa koskevat työsopimuslain säännökset
ovat pakottavaa lainsäädäntöä.
- Kansainvälisen tai kansallisen lajiliiton säännöistä riippumatta pelaajan työsopimukseksi
katsottavaa määräaikaista pelaajasopimusta ei voida irtisanoa, ellei asiasta ole erikseen
sovittu. Pelaajasopimus voidaan päättää purkamalla vain työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1
momentissa tarkoitetusta erittäin painavasta syystä. Tällaisena ei voida pitää esimerkiksi
tavoitteita heikompaa suoritustasoa (ks. KKO 2014:98, jossa arvioitiin irtisanomiskynnyksen
ylittymistä työntekijän jäätyä asetetuista tavoitteista).
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
- Työntekijän asemassa olevan pelaajan oikeutta harjoittaa ammattiaan
vapaasti toisen työnantajan palveluksessa ei lähtökohtaisesti voida rajoittaa
enää työsopimuksen päätyttyä.
 Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan työsuhteen
päättymisen jälkeistä aikaa koskeva kilpailukieltosopimus voidaan
solmia vain erityisen painavasta syystä. Pykälän 2 momentin
mukaan kilpailukieltosopimuksen perusteen erityistä painavuutta
arvioitaessa on otettava muun ohella huomioon työnantajan
toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liike- tai
ammattisalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle
järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema
ja tehtävät (säännöksen tulkinnasta ks. esim. KKO 2014:50).
 Edellä selostetut edellytykset eivät voi käytännössä täyttyä työntekijän
asemassa olevan pelaajan kohdalla. Näin ollen esimerkiksi
sopimuksettomassa tilassa olevan jääkiekkoilijan siirtoa toiseen seuraan
ei voida estää kilpailukieltolausekkeeksi tulkittavissa olevalla
sopimusehdolla.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
3) Urheilujärjestön säännöt ja kilpailulaki
 Kilpailulain 2 luvun 5 §:n mukaan kiellettyjä ovat muun muassa sellaiset
elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat,
joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita
kauppaehtoja tai joilla rajoitetaan taikka jaetaan markkinoita. Edelleen kiellettyä
on sanotun säännöksen mukaan esimerkiksi se, että eri kauppakumppaneiden
samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että
kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan.
 Selvää on, että edellä selostetussa lainkohdassa kiellettynä kartellina voitaisiin pitää
esimerkiksi jääkiekon Liiga-seurojen keskinäistä sopimusta siitä, että otteluiden
pääsyliput maksavat vähintään 25 euroa kappaleelta.
 Kiellettynä kilpailunrajoituksena voitaisiin pitää myös esimerkiksi urheilijoille
maksettavista korvauksista tai mainostilan hinnoittelusta sopimista.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
 Kilpailulain 2 luvun 7 §:ssä kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.
Väärinkäyttöä voi olla muun ohella kohtuuttomien kauppaehtojen määrääminen,
tuotannon tai markkinoiden rajoittaminen kuluttajien vahingoksi tai erilaisten
ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin
kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla.
 Urheilun lajiliittoa voidaan pitää joukkueurheilussa kilpailulaissa tarkoitettuna
määräävässä markkina-asemassa olevana elinkeinonharjoittajien (seurat)
yhteenliittymänä (ks. kilpailuviraston päätös 5.9.1995 dnro 511/61/94). Myös
yksilöurheilussa lajiliitto voi olla määräävässä markkina-asemassa
elinkeinonharjoittajina toimiviin urheilijoihin nähden.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
 Kansainväliset lajiliitot tunnustavat ja hyväksyvät jäsenekseen käytännössä vain yhden
lajiliiton valtiota kohden. Kansallisella lajiliitolla onkin yleensä markkinoillaan
(esimerkiksi jalkapallossa maan rajojen sisällä) käytännössä monopoliasema. Tällöin
toiminnassa tulee ottaa huomioon myös määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä
koskeva sääntely.
 Keskeisiä velvoitteita määräävässä markkina-asemassa ja erityisesti
monopoliasemassa olevalle yhteisölle ovat:
a) Kohtuuttomien kauppaehtojen käyttämisen kielto. Esimerkiksi pelaaja- tai
kilpailijalisenssiä ei voida hinnoitella kohtuuttomalla tavalla.
b) Velvollisuus solmia sopimuksia lähtökohtaisesti kaikkien alalla toimivien kanssa.
Sopimuksenteosta voi kieltäytyä vain asiallisesta syystä.
c) Velvollisuus kohdella asiakkaitaan tasapuolisesti ja syrjimättä. Näin olen
esimerkiksi merkittäviin kansallisen tason kilpailuihin on voitava osallistua
lähtökohtaisesti vapaasti, mikäli vain täyttää kaikille yhteiset ja syrjimättömät
valintakriteerit (esim. tietty tulosraja).
d) Lisävelvoitteiden asettamiskielto. Tyyppitapauksena erilaiset kytkykaupat.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
• Syrjintäkielto sekä työvoiman ja palveluiden vapaa liikkuvuus ja sijoittautumisvapaus
koskevat myös urheilutoimintaa ainakin silloin, kun kysymys on taloudellisesta
toiminnasta.



Bosman-ratkaisussa (C-415/93) EYT katsoi, että jalkapallon siirtokorvausjärjestelmä rajoitti
jalkapalloilijoiden työntekijöinä oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön alueella. Tuomioistuin
totesi ratkaisussaan, että kasvatustyön tukeminen ja seurojen välisen voimatasapainon
ylläpitäminen olivat sinänsä hyväksyttäviä tavoitteita, mutta siirtokorvausjärjestelmä ei ollut
välttämätön keino niiden saavuttamiseksi. Näihin tavoitteisiin voitiin päästä myös esimerkiksi
seurojen välisellä tulonjaolla ja kasvattajarahaston perustamisella. Kuten useissa ratkaisuissa tämän
jälkeen, kysymys oli ennen muuta suhteellisuuspunninnasta.
Deliege-tapauksessa (yhdistetyt asiat C-51/96 ja C-191/97) oli kysymys osallistujamäärän
rajoittamisesta judossa olympialaisissa. Urheilija katsoi asiassa, että osallistujamäärän
rajoittaminen rajoitti hänen mahdollisuuksiaan taloudellisen toiminnan harjoittamiseen. Asiaa
arvioitiin palveluiden vapaan tarjoamisen kannalta. EYT totesi ratkaisussa, että taloudellinen
ulottuvuus ei ollut urheilutoiminnassa niin vähäistä, että sitä voitaisiin pitää toiminnan kannalta
toisarvoisena tai epäoleellisena. Riittävä taloudellinen ulottuvuus saattoi liittyä esimerkiksi
urheilijan mahdollisuuksiin hankkia yhteistyökumppaneita. EYT päätyi katsomaan, että kilpailuun
osallistuvien urheilijoiden määrän rajoittaminen liittyi erottamattomasti huipputason
kansainväliseen urheiluun ja sille oli hyväksyttävä urheiluun liittyvä peruste. Rajoitus oli myös
suhteellisuusperiaatteen vaatimusten mukainen. Valintajärjestelmän ei katsottu sellaisenaan
rajoittavan palveluiden vapaata liikkuvuutta.
Ratkaisussa Lehtonen (C-176/96) EYT puolestaan muun ohella totesi, että ammattiurheilijoiden
liikkuvuudelle asetetuille rajoituksille oli esitetty olevan hyväksyttäviä perusteita. Tuomioistuin
katsoi koripallon siirtoaikojen olevan lähtökohtaisesti hyväksyttävistä urheilullisista syistä
oikeutettuja.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
• Huomioon tulee ottaa myös EU:n kilpailulainsäädännön asettamat
vaatimukset (SEUT 101 ja 102 artikla).
• EU:n kilpailulainsäädäntö on asiallisesti samansisältöistä kuin kansallinen
kilpailulainsäädäntö ja sääntöjä myös tulkitaan yhdenmukaisella tavalla.
• Urheilun ja EU:n kilpailuoikeuden välistä suhdetta on käsitelty muun muassa
tapauksessa Meca-Medina ja Majcen v. komissio (C-519/04).
•
Asiassa Meca-Medina oli kysymys urheilijoiden tekemän valituksen perusteella siitä, oliko kansainvälinen
antidopingsäännöstö sopusoinnussa EU:n kilpailuoikeuden kanssa. EUT katsoi ensinnäkin, että
perustamissopimuksen kilpailuoikeudellisia säännöksiä voitiin urheilun erityispiirteistä huolimatta soveltaa
asiassa, koska antidopingsäännöstö tosiasiassa vaikutti tai ohjasi taloudellisen toiminnan järjestämistä.
Sinällään hyväksyttäviksi katsottujen tavoitteiden (mm. urheilijoiden terveyden suojaaminen,
yhdenmukaisten kilpailuedellytysten takaaminen ja urheilun eettisten arvojen toteuttaminen)
toteuttamiseksi käytettävien keinojen tuli olla oikeasuhtaisia. Arvioitavaksi saattoivat tulla sekä
dopingrikoksen määritelmä että määrätty kilpailukielto, joista vain ensin mainitusta oli kysymys
käsiteltävänä olleessa asiassa. EUT katsoi, että asiassa ei ollut kyetty osoittamaan sovellettujen rajaarvojen epäsuhtaisuutta. Näin ollen kansainvälistä antidopingsäännöstöä ei voitu pitää SEUT 101 artiklassa
tarkoitettuna kiellettynä kilpailutekona.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
• Kohtuuttoman ehdon sovittelua koskeva säännös.
 Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n mukaan oikeustoimen ehtoa voidaan sovitella tai
jättää ehto kokonaan huomioon ottamatta, jos ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi
kohtuuttomuuteen.
 Edellä selostetun säännöksen perusteella voidaan sovitella sekä sopimusehtoja että myös yhdistyksen
sääntömääräyksiä, mikäli ne ovat kohtuuttomia tai johtavat yksittäistapauksessa kohtuuttomaan
lopputulokseen.
 Kohtuullistamissäännös on otettava huomioon myös sovellettaessa kansainvälisen urheilujärjestön sääntöjä
kansallisella tasolla.
 Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisukäytännössä ratkaisussa UOL 2/2012 lentopallon korkeimmalla
sarjatasolla pelaava seura oli laiminlyönyt ulkomaalaisen pelaajan kirjaamista koskevan velvollisuuden ja
peluuttanut tämän vuoksi edustuskelpoisuutta vailla olevaa pelaajaa kaikkiaan 11 ottelussa. Seura ei ollut
pyrkinyt tahallaan peluuttamaan edustusoikeutta vailla olevaa pelaajaa. Pelaaja oli pelannut jo aikaisemmilla
kausilla joukkueessa, eikä seuralla olisi ollut vaikeuksia edustuskelpoisuuden vahvistamisessa tällekään
kaudelle. Edustusoikeus oli myös saatu vahvistettu pian sen jälkeen, kun edustuskelpoisuuden puuttuminen oli
käynyt ilmi. Oikeusturvalautakunta katsoi, että seuran määrääminen häviämään kaikki ottelunsa olisi johtanut
kohtuuttomaan lopputulokseen, ja kohtuullisti seuraamusta.
 Oikeusturvalautakunnan kohtuullistamista koskevasta ratkaisukäytännöstä, ks. myös UOL 3/2012, UOL
22/2013, UOL 5/2014 ja UOL 19/2014.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
• Normiristiriitatilanteissa on ensiarvoisen tärkeää perustella annettava
ratkaisu huolellisesti.
 Ratkaisun asianmukainen perusteleminen on tärkeää asianosaisten
oikeusturvan kannalta. Perusteluvelvollisuus korostuu entisestään, kun
ratkaisulla rajoitetaan yksilön perusoikeuksia.
 Vähemmän turhia valituksia.
 Perusteluilla on merkitystä myös suhteessa kansainväliseen lajiliittoon etenkin
silloin, kun esimerkiksi pakottavasta kansallisesta lainsäädännöstä tai EUoikeudesta seuraa, että kansainvälisen lajiliiton antamaa sääntömääräystä ei
voida soveltaa käsiteltävänä olevassa asiassa.
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää
Oikeusturvalautakunnan sihteeri
Samuli Sillanpää