Hyvinvoivat työntekijät ovat a ja o”
Squash 2 • 2014 mikko mäenpää ”Hyvinvoivat työntekijät ovat a ja o” Emilia Soini ”vastarannan kiiski” Mika Monton ja Sami Elopuron squashanalyysit 3 Jari Mether Pääkirjoitus Takana hyvä squashkausi, edessä suuria mahdollisuuksia UUSI DUNLOP SQUASHMALLISTO SAAPUU ELOKUUSSA 2014 SILK 17G BLACK POWER & COMFORT [email protected] puh. 020 791 4000 INTRODUCING THE NEXT GENERATION Kirjoitan tämänkertaista pääkirjoitustani kauden 2013–14 viimeisen kansallisen kisan, HSK:n järjestämän Eliittifinaalin, aikana toukokuun puolivälissä. Kisoihin osallistui noin 40 pelaajaa, mikä oli meille järjestäjille pienoinen pettymys, olimme budjettia laskiessamme niinkin optimistisia, että saisimme kisoihin viime vuoden tapaan 70 osallistujaa. Mutta kausi on ollut pitkä, joten ehkäpä on oikea hetki antaa kropan ja mielen levähtää squashin osalta. Kulunut squashkausi on ollut hieno – jälleen kerran. Kansainvälisesti olemme vahvoja niin henkilökohtaisella kuin joukkuetasolla. Olli Tuominen ja Henrik Mustonen ovat mukana PSAsirkuksessa ja pistävät menemään kentillä sen minkä ehtivät, ja ehtiväthän he. Naisten puolella meno on hieman rauhallisempaa, mutta nyt kun Emilia Soinin juniorivuodet ovat takana, katsotaan mitä sieltä tulee. Hänen muuttonsa Yhdysvaltoihin opiskelemaan on hänen squashinkin osalta suuri mahdollisuus. Joukkuepuolella minua ilahduttaa ennen kaikkea se, että liittomme on tehnyt erinomaisen päätöksen ja lähettää arvokisoihin joukkueen, vaikka etukäteisarvioinneissa menestymisen mahdollisuudet eivät olisikaan aivan parhaat mahdolliset. Se on hyvää urheilupolitiikkaa päinvastoin kuin Suomen Urheiluliiton (SUL) päätös, ettei se lähetä 17-vuotiaiden olympialaisiin Kiinaan tänä kesänä yhtään yleisurheilijaa. Päätös tehtiin jo viime vuoden lopulla, mutta julkisuuteen asia nousi vasta tänä keväänä. Tämä päätös on jakanut mielipiteitä, osan mielestä päätös on oikea, osan mielestä täysin väärä. Minun mielestäni SSqL:n linja osallistua arvokisoihin on kauaskatseinen ja osaltaan edistää myös suomalaisen squashin kuvaa maailmalla. Hyvä näin! Minulla oli kunnia toimia Squashliiton vuotuisen liittokokouksen puheenjohtajana. Kokous sujui sopuisasti, uusi hallitus valittiin ja squashin kannalta edistyksellisiä päätöksiä tehtiin. Ekholmin Lasse kellotti kokouksen ja tulos oli kuulemma ennätys- Squash 2 • 2014 päätoimittaja UNIQUE TEARDROP GEOMETRY I ADVANCED AERODYNAMICS ENHANCED SWEET SPOT I MAXIMUM POWER Jari Mether [email protected] julkaisija Suomen Squashliitto ry Radiokatu 20 00093 SLU puh. 044 525 0421 fax (09) 3481 2411 uLKOASU Graafinen Suunnittelu Mercury E N G I N E E R I N G I N S P I R E D B Y N A T U R E luokkaa, koko hommaan kului saman verran aikaa kuin suomalaisen kestävyysjuoksijan 10.000 metrin juoksuun. Mikäpäs siinä, mutta toisaalta, kuten vanha sanonta kuuluu, ”seisova vesi alkaa haista”, vaihtuvuus myös liiton luottamustoimissa tekisi Kuva: Petteri Repo vain hyvää. Ensi vuonna tulee ainakin kaksi muutosta: liiton puheenjohtaja Leo Hatjasalo ilmoitti, ettei enää asetu ehdolle seuraavalle kaudelle, joten puheenjohtaja vaihtuu. Silmät ja korvat auki, tarvitsemme uuden vahvan puheenjohtajan raikkaiden ja vahvojen näkemysten kera. Toinen muutos koskee kilpailukalenteria, jossa Etelä-Suomen hiihtoloman aika huomioidaan nykyistä paremmin, vaikka Euroopan liitolla joitakin näkemyksiä saattaisi ollakin. Omalta osaltani kulunut kausi oli edellisten kaltainen: menestys valui käsistäni kuin vesi hanhen selästä, mutta helpottaa, kun siihen on tottunut. Ei tunnu missään! Squashin rinnalla ohjelmaan kuuluu kaksi kertaa viikossa tunnin raivoisa sähly työkavereiden kanssa ja nyt kesällä kaksi ikämiessarjaa futista (siis futista, ei fudista). Tässä käy ikääntymisen myötä samalla tavalla kuin lasten liikunnan ja urheilun kohdalla: on hyvä harrastaa useita lajeja ja katsoa rauhassa, mihin sitten myöhemmällä iällä erikoistuu. Loistavaa kesän jatkoa! Squash-lehti on Suomen Squashliitto ry:n jäsenjulkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. ilmoitukset, aineistot ja osoitteenmuutokset Toiminnanjohtaja Hannu Mäkinen Suomen Squashliitto ry [email protected] juttuehdotukset Päätoimittajalle paino Mustasaaren Painotalo OY ISSn ISSN-L 1799-9170 ISSN 1799-9170 (painettu) ISSN 1799-9189 (verkkojulkaisu) Squash.fi/lehti etukansi Mikko Mäenpää Kuva: Petteri Repo squash-lehden numeron 2.2014 avustajat Sami Elopuro, Leo Hatjasalo, Mika Monto, Marko Nakari, Esa Naukkarinen, Ari Pelkonen, Jaakko-Antti Peltola, Kai Peltonen, Jouko Puustinen, Petteri Repo, Hanna Rusila, Poku Salo, Juha Tirkkonen ja Harri Valasma Kiitos! Nettiliite osoitteessa squash.fi/lehti. Squash-lehden seuraava numero 3.2014 ilmestyy 17.10. ja sen aineistopäivä on 18.9. 5 Sisältö Leo Hatjasalo Kuva: pirjo mailammi s. 6–9 s. 10–11 Henkilökuva: Mikko Mäenpää EITC U19 Quo Vadis, Suomen Squash? T akana jälleen kerran kaikilta osin onnistuneet kevään kahdet squashin huipputapahtumat, junioreiden U19 henkilökohtaiset ja joukkue-Euroopan mestaruuskilpailut! Ei ole pienintä epäilystäkään, etteikö Suomen squash osaisi asiaansa, kun kyse on mittavista kilpailujärjestelyistä, oli sitten kyse kotimaisista tai kansainvälisistä huipputapahtumista! Kuva: petteri Repo Jutut 6–9 20–21 22–24 26–28 29 34–35 Squashia ja työmarkkinapolitiikkaa Urheilubrändit ovat syvällä Kyllä, herra komentajakapteeni Emilia Soini Erkki Juslén kunniapuheenjohtajaksi Hashim Khanin jalanjäljillä Denverissä Jari Mether Junioreiden U19 EM-kisat Joukkueiden EM-kisat Liigafinaalit Oulu Junior Open Eliittifinaalit Jari Mether Jari Mether Hanna Rusila Jari Mether Juha Tirkkonen Esa Naukkarinen Kisat 10–11 15 18–19 30–33 36 Jari Mether Poku Salo ja Jari Mether Harri Valasma Poku Salo ja Jari Mether Valmentaja-analyysit 12 13 14 16 17 Ei aivan nappisuoritus Lisää treeniä ja hyvää tulee Tunne on toiminna käyttövoima Olen ylpeä kaikista pelaajistani Taso Ari Pelkonen Sami Elopuro Kai Peltonen Jaakko-Antti Peltola Mika Monto Palstat 3 5 37 38 Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Squash Fun Stuff Jälkipelit Jari Mether Leo Hatjasalo Marko Nakari Jari Mether Puheenjohtajalta Toinen neljännes vuodesta 2014 on kuukauden kuluttua täyttymässä ja paljon on tehty ja tapahtunut ja paljon on vielä tekemättä kuluvalle vuodelle. Olen kirjoittanut edellisissä kolumneissani useasti, että viimeistään nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin. Ilman todellisia tekoja emme voi vahvistaa Suomen squashin kestävää seurojen ja halli- ja pelipaikkayrittäjien välistä toimintaa, jossa liitollammekin on oma tärkeä tehtävänsä. Kyse on lajimme kriittisestä (= todellisesta) pelaajamassasta, jolla tarkoitan lajin perusharrastajia, ikävälillä 25–100 vuotta! En tarkoita niinkään kilpapelaajia tai ohjattavia juniori- ja lapsiharrastajia, joihin on panostettu ammattimaisesti ja yhä systemaattisemmin. Nämä perusharrastajat nimittäin luovat tälle lajille sen tärkeän talouden perustan, jolle maan pelipaikat ja niissä tapahtuva lajimme jatkuva kehitys rakentuvat. Pelkästään pääkaupunkiseudun alueella ja myös muualla maassamme olemme menettäneet viime aikoina useita pelipaikkoja eikä niitä ole suljettu kuin taloudellisten syitten ja pelaajapulan takia. Tosin saimme onneksi pääkaupunkialueelle yhden uuden hienon hallin tilalle, Talihallin Pitäjänmäkeen, jossa toimintaan on todella panostettu kaikilta osin ja myös tulokset ovat sen mukaisia. Fakta on, että lajimme on ja pysyy ns. marginaalilajina suuriin lajeihin kuten jalkapalloon tai jääkiekkoon verrattuna, mutta en voi mitenkään liiton puheenjohtajana hyväksyä, että kokonaisharrastajamäärämme Suomessa laskisi edelleen. Olemmehan yhdessä kokeneet lajimme kulta-ajan 1980–90 -luvun aikana, jolloin pelaajamäärät olivat aivan toisilla kymmenluvuilla. Suomi on yrittäjähenkinen maa, mikä on yleisesti tunnettua. Onnistuneen, lajiimme liittyvän yrittämisen takaamiseksi on löydettävä oikeat työkalut niin halliyrittäjille kuin seurojen vetäjille heti alusta alkaen. Päivittäisessä toiminnassa on monta vaativaa osa-aluetta hallittavana ja osattavana, jotta squashtuotteemme menestyisi myös taloudellisten tavoitteittensa mukaisesti muitten lajien joukossa. Osaamisen liittyy myös aina koulutus, joka on avainasemassa tiellä menestykseen. Ei riitä, että vain halutaan olla halliyrittäjä tai seuran vetovastuussa oleva puheenjohtaja – on myös osattava! On aika pysähtyä ja miettiä, miten saada pelaajamäärät perusharrastajien osalta nousuun. On myös aika taas aktivoitua ja järjestää halliyrittäjien ja seurojen puheenjohtajien välisiä jatkuvia tapaamisia, joissa näitä haasteita pohditaan ja analysoidaan perin pohjin. Ehdotan myös, että halliyrittäjille ja seurojen puheenjohtajille järjestetään systemaattisesti alan koulutusta ja konsultointia liiton toimesta, jotta lajimme myynti ja markkinointi sekä viestintä onnistuisi ko. kohderyhmälle, perusharrastajille ja saisimme heitä määrällisesti merkittävästi lisää ja pysyvästi lajimme yhteyteen. Median jatkuva merkitys ja osuus lajimme kestävälle kehitykselle on avainasemassa. Myös median monipuoliseen ja jatkuvaan hyödyntämiseen tarvitaan poikkeuksellista erikoisosaamista, johon on löydyttävä ajan vaatimusten mukaisia ammattimaisia resursseja, joilla taataan lajimme näkyvyys ja tunnettavuus kohderyhmille. Kysyin otsikossani: Suomen squash, mihin olet menossa? Toivon kovasti, että olet Kuva: Petteri Repo //-Onnistuneen, lajiimme liittyvän yrittämisen takaamiseksi on löydettävä oikeat työkalut --// menossa kilpapelaajiemme menestyksen lisäksi kohti laajapohjaisempaa ja määrällisesti suurempaa pelaaja- ja harrastajamäärää. Tämä tie takaisi nykyisten ja tulevien hallija pelipaikkojen sekä seurojemme kestävän taloudellisen kehityksen. Suomen squashväki, nyt on kuitenkin aika hetkeksi pysähtyä ja nauttia Suomen lyhyestä ja toivottavasti lämpimästä suvesta, mutta pyydän teitä kesän aikana pohtimaan ja ehdottamaan liitolle toimenpiteitä, joilla lajimme harrastepelaajien määrää voitaisiin merkittävästi kasvattaa. Squash-brändiimme on vielä tovi matkaa, mutta se saavutetaan, jos yhdessä riittävästi niin haluamme! Leo Hatjasalo puheenjohtaja Suomen Squashliitto 6 Kuva: Petteri Repo Teksti: Jari Mether Mikko Mäenpää: Squashia ja TYÖMARKKINAPOLITIIKKAA Mikko Mäenpää on meille monelle tuttu kasvo. Hän toimi 14 vuotta Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtajana. STTK on yksi maamme keskeisistä työmarkkinajärjestöistä ja tulopoliittisten neuvottelujen ja sopimusten osapuolista ja nämä toivat Mäenpään usein televisiokameroiden eteen ja lehtien sivuille. Mutta on hän toki tuttu myös monille squashpelaajille, alkoihan harrastus jo vuonna 1978. Minut oli juuri valittu Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeriksi ja silloin opiskeluympyröistä joku tuttu sanoi, että nyt lähdetään pelaamaan sellaista uutta peliä kuin squash. Olin harrastanut jonkun verran uintia, joten liikunta sinänsä oli tuttua. Ensimmäiset pelini pelasin Lönnrotinkadulla, mutta en muista kummassa hallissa”, Mäenpää kertaa peliuransa alkamista. ”Sitten yliopistolle valmistui uusi rakennus Porthaniaa vastapäätä ja jatkoin pelaamista siellä. Iso-Britannian suurlähetystössä oli silloin töissä nuoriso- ja opiskelija-asioita hoitavana henkilönä Richard Knowlton ja hänen kanssaan pelasin. Sitä vain jäi kiinni squashiin ja pelit jatkuivat sitten kaveripiirin kanssa. Ja koko 80-luku meni enemmän tai vähemmän neljä kertaa viikossa pelaten.” ”Viikon paras peli oli sunnuntai-illan peli Talin Squash Clubilla. Se lopetti viikonlopun ja aloitti työviikon. Oli pelattu ja käyty saunassa ja uusi työviikko oli edessä”, Mäenpää muistaa hyvin. ” Liikuntabuumi Mäenpäällä oli kova liikuntabuumi 1985–95 välisenä aikana. Silloin liikuntaa tuli oikein urakalla. ”Juoksin viikossa sellaiset 30 kilometriä, pelasin 3–4 kertaa squashia ja uin joka aamu kilometrin. Se sitten hiljeni 90-luvun alussa, kun kumpikin polvi tähystettiin, mutta alkoi toki uudelleen. Kun ajattelee pidempää kaar- ta, niin lenkkeily on tullut ja mennyt, uinti on pysynyt ja squash on pysynyt. Jaksoin 30 vuoden ajan uida joka aamu, mutta nyt se tahti on hieman hiljentynyt. Siihen tuli sellainen henkinen väsymys, kyllästyminen on varmasti oikea sana. Käyn kuitenkin edelleen kolme kertaa viikossa uimassa”, Mäenpää kertoo. Kova työrytmi STTK:n puheenjohtajuus 14 vuoden ajan oli Mäenpäälle kiireistä aikaa. Työrytmi oli kova ja päivät venyivät usein iltaan saakka. Sille piti saada vastapainoa. ”Keskustan hallit olivat hyviä paikkoja, koska ne olivat lähellä. Tutuiksi tulivat niin Kaivopihan halli, Metro Squashin halli Tunnelissa kuin Merihakakin. Kun iltapäivällä kello 15 meni pelaamaan, oli kuin uusi mies klo 17 ottamaan vieraita skarppina vastaan ja jatkamaan työpäivää. Työhyvinvoinnin kannalta squash on kyllä ollut mulle aivan olennainen juttu”, Mäenpää tunnustaa. Liikunnallisuus periytyy Mikko Mäenpäällä on kaksi nyt jo aikuista tytärtä. Tyttäret aloittivat pieninä judon ja toinen tyttäristä siirtyi nelivuotiaana telinevoimisteluun, jota jatkui 15-vuotiaaksi asti. Ja aikuisiällä hän palasi sen aikaisten treenikavereidensa kanssa ohjaamaan nuoria voimistelijanalkuja. Toinen tytär puolestaan innostui nuorena uinnista ja näin kaikille urheilua harrastaville vanhemmille tuttu harkkoihin tuonti ja vienti tuli tutuksi. ”Jos siinä lasten harkkoihin viennin ja tuonnin väliin jäi 40 minuuttia, niin lenkillä mä silloin kävin.” Ja sama liikunnallisuus on siirtynyt lapsenlapsellekin yhdessä partion ja muiden harrastusten kanssa. ”Kun lapsenlapsi oli kuusi, kokeilimme mökillä sulkapalloa ja silloin näin, että pojalla on pallosilmää. Ja sitten ollaan kokeiltu myös squashia ja siitäkin hän pitää. On tärkeää, että lapsi saisi harrastaa monia lajeja ja itse valita, minkä urheilun kanssa hän haluaa hieman vanhempana sitten jatkaa ja kehittyä”, Mäenpää kertoo. Pelikavereita Mäenpäällä on ollut vuosikymmenten aikana ollut monia vakituisia pelikavereita, kun laji siihen aikaan oli niin suosittu. Moni on toki jo lopettanut, mutta joitakin on vielä jäljellä. ”Hannu Halmeen kanssa olen pelannut viimeiset kymmenen vuotta. Hannun kanssa on niin helppo pelata, kun hän lähtee aina. Aika usein pelataan maanantai-iltapäivisin ja Hannu on aina ollut joustava pelikaveri, mikä on ollut tosi hienoa. Ja jos minulla on vielä ollut iltameno, niin tämä on katkaissut työpäivän juuri sopivalla tavalla. Hannu vaan on mulle liian hyvä vastus.” Squashia myös Portugalissa Mäenpään perheellä on ollut 80-luvun loppupuolelta talo Portugalin Algarvessa, jossa luonnollisesti käydään, kun se vaan sopii ai- 7 8 9 Kuva: Liisa Valonen ”Kun iltapäivällä kello 15 meni pelaamaan, oli kuin uusi mies klo 17 ottamaan vieraita skarppina vastaan ja jatkamaan työpäivää.” Kuva: Petteri Repo katauluihin. Talon läheisyydessä on tenniskeskus ja eräänä kertana selvisi, että siellä on myös squashhalli. Britit olivat tulleet sinne jo 1950-luvulla lomailemaan ja sen seurauksena sinne rakennettiin myös squashhalli. ”Squashhalli oli kellaritiloissa ja kun ulkona oli 30 astetta plussaa, niin siellä oli hyvä pelata. Nyt en ole vähään aikaan käynyt siellä. Pitääpä käydä katsomassa, vieläkö kentät ovat jäljellä.” Mihin menet suomalainen työmarkkinapolitiikka? Mikko Mäenpää on nähnyt ja ollut tekemässä suomalaista työmarkkinapolitiikkaa hyvin keskeisellä paikalla. Nyt kun hän on hiljalleen siitä irtautumassa, on aika kysyä, mihin suomalainen työmarkkinapolitiikka on menossa: Pointti 1: Demokratiakoneiston pitäisi olla vahvin Suomalainen kolmikanta, siis työnantajat, palkansaajat ja maan hallitus, on vanhaa perua 1960-luvulta, kun suomalaista hyvinvointivaltiota rakennettiin. Hyvinvointipalveluilla ja työelämän kehittämisellä on ollut selkeä keskinäinen yhteys ja tämä on ollut perinteisesti suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. On saatu paljon uudistuksia aikaan ilman konflikteja. Mutta se on myös vallankäytön väline eikä saisi olla niin, että työmarkkinajärjestöillä on enemmän valtaa kuin eduskunnalla. Demokratiakoneiston pitäisi olla vahvin, eduskunnalla ja hallituksella pitäisi aina olla riittävästi kanttia ja myös riittävästi valtaa. Mikko Mäenpää Säätytalon portailla, takana Suomen Pankki. Näissä rakennuksissa on tehty suomalaisen politiikan ja elinkeinoelämän kannalta monia ratkaisevia päätöksiä, joissa Mikkokin on ollut mukana. Pointti 2: Maltillinen palkkakehitys Suomalaisen tulopolitiikan ja keskitetyn työmarkkinajärjestelmän salaisuus on ollut siinä, että ollaan voitu vaikeina aikoina mitoittaa palkkakehitys riittävän maltilliseksi eteenpäin tulevaisuuteen nähden ottaen samalla huomioon kasvu, inflaatio ja kilpailukyky. Hyvänä esimerkkinä tästä on 90-luvun alun taloudellinen romahtaminen, devalvaatiokierre ja silloisen markan romahtaminen ja massatyöttömyys sekä yritysten konkurssit. Maltillisilla pitkillä sopimuksilla 90-luvun alussa saatiin yritysten taseet uudelleen kuntoon ja luotiin kilpailukykyä. Pointti 3: Globalisaatio on tullut jäädäkseen Globalisaatio on 2000-luvulla haastanut suomalaisen yhteiskunnan. Kansainvälisessä toimintaympäristössä yritysten fokus ei voi enää olla vain Suomi. Pitää toimia siellä, missä asiakkaat ovat lähellä ja niissä olosuhteissa, mitkä kussakin maassa ovat. Tämä on ollut suuri haaste meidän koko keskitetylle sopimusjärjestelmälle ja se on aiheuttanut sen, että keskitetty tulopolitiikka natisee liitoksissaan. Meiltä on viimeisten vuosien aikana puuttunut työnantajajärjestöjen ja palkansaajien väliltä sellainen yhteinen näkemys siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä, jotta me olisimme riittävän kilpailukykyisiä, työllisyys paranisi ja tuottavuus kasvaisi. Tämä on Suomessa vähän kadonnut. Pointti tulevaisuuteen: Fair play Ei kannata lähteä revoluution tielle, niin että työmarkkinasuhteet kärjistyvät. Meidän pitäisi löytää yhteinen käsikirjoitus, jossa uudistaisimme työelämää näillä keskitetyillä sopimuksilla eli kolmikannalla. Keskusjärjestöjen tehtävänä on uudistaa lainsäädäntöä, työelämää, sosiaaliturvaa ja eläkejärjestelmää. Mutta entistä enemmän pitäisi lisätä paikallista sopimista, yrityskohtaista sopimis- ta. Siihen pitäisi löytää uusi hallintamekanismi, koska yritykset joutuvat kovassa rakennemuutoksessa ja kilpailussa tekemään päivittäin kovia ratkaisuja. Silloin pitää olla nopea ja joustava. Ja tähän päästäisiinkin, jos olisi riittävä molemminpuolinen luottamus, fair play. Sitä suomalainen työelämä tällä hetkellä kaipaa. Tähän pääsemistä edesauttavat globalisaatio ja siihen liittyvät muutokset, Euroopan integraation jatkuminen, talouden digitalisaatio, robotit; työn muuttuminen niin, että työn autonomia kasvaa. Ja työpaikoilla pitää olla oikeita välineitä, jotta työnantajat pystyvät tukemaan työntekijöitä tekemään hyvää työtä. Miten Suomi kasvaa? Meidän kansakuntamme tuleva kasvu on jatkossa hyvin pitkälti riippuvainen palvelualojen kasvusta ja pk-yrityksistä. Meidän tuleva menestyksemme ei samalla tavoin kuin ennen rakennu perinteisen raskaan teollisuuden varaan ja silloin myös suomalaisen työmarkkinajärjestelmän tarpeet muuttuvat. Meidän tulee hakea räätälöidympiä malleja erilaisiin tilanteisiin. Työnantajien ja palkansaajien tulisi käydä keskustelu siitä, onko meillä mahdollisuutta löytää sellaista mallia, että kumpikin osapuoli voi sanoa, että tämä on win–win -tilanne. Eipäs–juupas -keskustelusta tulee päästä irti. Muuten tästä ei tule mitään eikä päästä eteenpäin. Työhyvinvointi on avainasia Mikko Mäenpää palaa vielä haastattelun lopuksi fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin työpaikoilla. ”Hyvinvoivat ihmiset ovat työpaikoilla aivan a ja o. Hyvinvointia ei voi ostaa ulkoa ja tässä asiassa johdolla on iso vastuu työpaikoilla. Työnantajan kannattaa ehdottomasti eri keinoin kannustaa työntekijöitään liikkumaan ja tekemään omaa hyvinvointiaan edistäviä asioita. Se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.” Tästä Mikko Mäenpää on itse ollut erinomainen esimerkki. ”Hyvinvointia ei voi ostaa ulkoa ja tässä asiassa johdolla on iso vastuu työpaikoilla.” 10 11 EITC U19 Helsinki Teksti: Jari Mether ja Poku Salo ■ KUVAT: Petteri Repo Junioreiden U19 EM-kisat: SUOMI VIIDES, ENGLANTI YLIVOIMAINEN S uomi ylsi viidenneksi squashin alle 19-vuotiaiden EM-joukkuekisassa Helsingissä. Parempaankin olisi ollut mahdollisuudet, mutta Espanja pysäytti lauantaina Suomen etenemisen mitalipeleihin. Englanti oli odotusten mukainen ja voitti Euroopan mestaruuden ylivoimaisen esityksen jälkeen. Viimeisessä ottelussaan Suomi kohtasi uudelleen Irlannin, jolle oli hävinnyt alkusarjassa 1–2. Nyt tahti oli toinen. Kristian Rautiainen voitti tiukan väännön jälkeen Michael Craigin erin 3–2. Miko Äijänen puolestaan aloitti David Ryania vastaan hyvin, mutta neljännessä erässä joko koneesta loppui polttoaine tai sitten henkinen kantti petti, ottelu Ryanille 3–1. Emilia Soinin tehtäväksi jäi voittaa oma ottelunsa ja varmistaa Suomelle viides sija. Ottelu Fiona Poweria vastaan oli joitakin lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta jalkapallotermein yhtä maalia ja ottelu Soinille helposti 3–0. Pronssiottelussa Ranska voitti Unkarin luvuin 2–1. Pohjoismaista Tanska oli 12., Ruotsi 17. ja Norja 18. Tulokset LOPPUOTTELU Englanti – Espanja 3–0 PRONSSIOTTELU Ranska – Unkari 2–1 SIJAT 5–6 Suomi – Irlanti 2–1 Squashliitto onnistui kisojen järjestelyissä erinomaisesti, vaikka osanottajamaita oli enemmän kuin koskaan aiemmin. 12 13 EITC U19 Helsinki Teksti: Ari Pelkonen ■ KUVAT: Petteri Repo Teksti: Sami Elopuro ■ KUVA: Jouko Puustinen Ari Pelkonen: ”Ei aivan nappisuoritus” Alle 19-vuotiaiden joukkue Jami Äijänen, Kristian Rautiainen, Miko Äijänen, Emilia Soini ja Emilia Korhonen ovat Euroopan kärjen tuntumassa. Alle 19-vuotiaiden maajoukkue ei valitettavasti pystynyt aivan nappisuoritukseen EM-kisoissa. Joukkue jäi mitalitavoitteestaan sijoittuen kisassa viidenneksi. VALMENTAJA SI Y LY A AN V aikka tavoitteena ollutta mitalia ei saavutettukaan, pelaajat pelasivat kuitenkin hyvää perussquashia. Pelaajamme ovat aivan eurooppalaisen kärjen tuntumassa. Englantilaiset ovat tällä hetkellä melko paljon suomalaisia edellä, mutta kaikki muut pelaajat ovat ehdottomasti saavutettavissa jo melko lyhyelläkin aikavälillä. Englantilaisetkaan eivät missään tapauksessa ole voittamattomia. Vaikka pelaajamme pelasivat hyvää peruspeliä, niin ehkäpä suurin ero aivan parhaisiin junnuihin oli kuitenkin määrätietoisessa pelikuviossa ja yksittäisten lyöntien huolellisessa suorittamisessa. Lyöntiasennot eivät ole brittien tasolla, eivätkä lyöntivalinnat aina ole parhaita mahdollisia. Peruslyönnin mitta ei myöskään ole vielä tarpeeksi hyvä aivan eurooppalaiseen huippupelaamiseen, ongelmana ei ole sinänsä tekniikka, vaan ajatusmalli siitä mille korkeudelle etuseinään pallo pitää missäkin tilanteessa lyödä. Fyysisessä suorituskyvyssä olemme myöskin jonkin verran jäljessä parhaista pelaajsta, mutta olemme kuitenkin hyvällä tiellä kohti huippua. Pelaajien liikkuminen kentällä on hyvää ja he jaksavat kohtuullisesti taistella joka ottelussa loppuun asti. Tietysti temmon noustessa korkealle hyytymistä tapahtuu vielä liiankin paljon. Pelaajat ovat fyysisesti melko tasapainoisesti kehittyneitä ja systeemaattisella harjoittelulla huippu on lähes jokaiselle heistä mahdollista. Tiukoissa pelitilanteissa focuksen säilyttäminen oleellisissa asioissa ei vielä aina onnistunut; keskittyminen karkasi tuomarityöskentelyyn, vastustajan käyttäytymiseen jne. Tiukoissa tilanteissa pelaajat eivät aina uskoneet omaan perustekemiseen, vaan palloja laitettiin etukentälle hieman harkitsemattomasti, jolloin tuli liikaa virheitä tai vastustajille aukesi kenttä painostusta varten. Keinoina euroopan kärjen saavuttamiseen ja miksei myöskin maailman kärjen saavuttamiseen näillä pelaajilla on tietenkin systemaattinen perusharjoittelu. Erityisen tärkeää on päivittäisen harjoittelun laatu. Jokaisessa treenissä on tehtävä asioita huolellisesti, emme voi antaa tasoitusta muille harjoittelemalla huonosti tai keskinkertaisesti, tehdään mieluummin loistavasti. Perusasiat pelaajillamme on kunnossa, vain taivas on rajana!! Erittäin tärkeää on myös saada pelaajiemme kilpailuohjelma vastaamaan kansainvälisiä vaatimuksia. Kaikki huippujunnut pelaavat myös aikuisten PSA- ja WSA - turnauksia. Sieltä se kovuus koviin otteluhin löytyy. Englannin, Ranskan ja Espanjan junnut ovat jo niin tehneet. ari pelkonen U19-joukkueen valmentaja Sami Elopuro: ” Lisää treeniä ja hyvä tulee” Helsinki EITC U19 SAMI ELOPURO Ex-squashammattilainen, PSA-ranking: 6 Tuloksellisesti U19-kisat olivat pieni pettymys. Jokaisen pelaajan suoritukset olivat hieman omien taitotasojen alapuolella eikä venymistä nähty. Osalla pelaajista syynä varmasti kotikentän tuomat paineet ja osalla joko pelilliset tai fyysiset puutteet. Y leisesti kun vertaa meidän pelaajia muiden maiden parhaimmistoon, niin kiinniotettavaa on niin teknisellä kuin taktisella puolella ja fysiikassa, mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että sehän on loistava asia, että vaikka pelaajillamme on aika paljon puutteita, niin silti ero alle 19-vuotiaiden parhaimpiin Euroopassa ei ole iso. Huomioitavaa on vielä, että aika moni Suomen pelaajista pelaa vielä 1-2 vuotta alle 19-sarjassa. Miten eteenpäin jo tulevana kesänä? Nyt kun mennään kohti kesäharjoittelukautta, niin on todella tärkeää, että jokaisen pelaajan kohdalle tehdään ohjelma ja perustekniikkaan kiinnitetään huomiota. Pallo pitää pystyä ottamaan vartalon edestä kaikissa eri lyönneissä. Liikkumispuolella kehitettävää on myös reippaasti. Nopea liikkuminen ei aina tarkoita kovaa rynnimistä pallolle vain siinä tarkoituksessa, että pallon ehtii VALMENTAJA AN AL YY SI saada lyötyä ennen toista pomppua. Hyvä liikkuminen on tasapainoista siirtymistä nopeasti pallolle ja pois. Tasapainoiseen liikkumiseen vaikuttaa myös tietysti lyöntivalinnat ja tärkeimpänä huomiona sanoisin, että peruslyönnin pituus on keskimäärin liian lyhyt ja se saa aikaan ylimääräistä epätasapainoista ryntäilyä etu- ja takakulmiin. Lopuksi on sanottava, että kukaan näkemäni pelaaja ei näyttänyt niin hyvältä etteikö niitä ehdi saada kiinni. Meillä on hyvä ikäluokka tulossa ja mikä parasta, kaikki on itsestä kiinni. Lisää treeniä ja hyvä tulee! 14 15 EITC U19 Helsinki Teksti: Kai Peltonen ■ KUVA: Hyvinkään kaupunki Kai Peltonen: ”Tunne on toiminnan käyttövoima” Teksti: Poku Salo ja Jari Mether ■ KUVAT: Poku Salo KAI PELTONeN Squashvalmentaja, ex-ammattilainen VALMENTAJA SI Y Y AL N A uomalaisen edustusjuniorisquashin taso verrattuna Euroopan terävimpään kärkeen vaikuttaa kohtuullisen hyvältä ja antaa tulosten perusteella ymmärtää, että asioita on tehty oikein. Aina on kuitenkin varaa parantaa, kehitys kun tuppaa sanonnan mukaan loppumaan tyytyväisyyteen. Haluaisin tässä nostaa esiin muutaman kehittämisasian, joilla uskon olevan merkitystä hyväksi pelaajaksi kehittymisessä. S Ensimmäinen on realistisen tietoisuuden parantaminen siitä, miten squash-harjoitteluaan tällä hetkellä toteuttaa ja miten oma harjoittelu suhteutuu omiin henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Harjoittelu tekee hyväksi ja Laadukkaan harjoittelun oppimisen voi nähdä prosessina, jossa nuori urheilija oppii valmentajien tuella ottamaan vastuuta omasta harjoittelustaan ja itseohjautuu vähitellen kohti huippu-urheilun vaatimaa tavoitteellista tekemistä. Huippu-urheilijan ja sellaiseksi aikovan tunnistaa siitä, että jokainen suorituksen ja harjoittelun yksityiskohta on mietitty tarkasti ja asiat pyritään toteuttamaan mahdollisimman laadukkaasti kaikessa tekemisessä. Laadukas harjoittelu edellyttää hyvää motivaatiota ja motivaation synnyttää tunne, joka mielestäni on kehittymisen kannalta tärkein EM-kisat Joukkueiden EM-kisat: Kakkosdivarista vauhtia Suomen maajoukkueet menestyivät Italian Riccionessa pelatuissa joukkueiden EM-kisoissa koko lailla odotusten. Euroopan kärki on tällä hetkellä aika kaukana ja Suomi kuuluu selkeästi Euroopan kakkoskoriin. Ensi vuonna niin naiset kuin miehetkin pelaavat kisojen kakkosdivarissa. K isoihin mahtui myös paljon positiivista. Nuoria kärkipelaajiamme ajetaan systemaattisesti sisään miesten ja naisten peleihin ja siinä myös onnistuttiin. Siitä komein näyte oli Emilia Soinin voitto tuoreesta junioreiden Euroopan mestarista Nele Gilesistä erin 3–211/8 8/11 8/11 11/9 11/5. Ikään Oli hienoa pitkästä aikaa seurata kansainvälistä juniorisquashia aitiopaikalta, kun Talihallissa pelattiin junioreiden U-19 EM-kilpailut keväällä 2014. Kisoista mieleen jäi erityisesti hieno ja raikas tunnelma, kun nuoret lajille omistautuvat pelaajat nauttivat upean lajin hienouksista. Juniorikilpailuille ominaisesti pelaajien osaamistasossa ja ominaisuuksissa oli ajoittain nähtävissä suurehkoja eroja, jotka näkyivät pelien epätasaisuutena, mutta pelit olivat poikkeuksetta nautittavaa katseltavaa. hyväksi pelaajaksi aikovien tulee harjoitella (ikätasoon suhteutettuna) paljon. Harjoitusmäärän täytyy olla tavoitteisiin nähden riittävä, mutta tärkeintä harjoittelussa on laatu. Riittävän harjoitusmäärän ja laadun yhdistäminen ei ole yksinkertaista ja vaatii asiaan paneutumista. Laadukkaan harjoittelun toteuttaminen edellyttää oppimista ja hyvätasoista valmennusapua sekä jatkuvaa itsensä kehittämisen virettä ja motivaatiota. Riccione 2014 asia. Tunne on toiminnan käyttövoima ja myönteinen fiilis on edellytys hyväksi urheilijaksi kehittymisessä. Voi aiheellisesti kysyä, mitä jää, jos tunne ja fiilis tekemisestä katoavat? Viime aikoina on ajoittain oltu huolestuneita positiivisen tunteen katoamisesta ja myös vaikeudesta kohdata rakentavasti urheiluun kuuluvaa suurta vaativuutta. Urheilu on vaativaa ja siinä joutuu kohtaamaan tappioita ja pettymyksiä, sekä niihin liittyviä vaikeita tunteita. Huippu-urheilussa kehityksen edellytyksenä on kyky oppia nostamaan vaikeita asioita kriittisen tarkastelun kohteeksi, osata analysoida pettymykset ja tappiot myönteisesti, oppia virheistä ja suunnata innostuneena kohti tulevaa. Junioriurheilusta puhuttaessa myönteisen fiiliksen luomisessa vastuussa ovat ensisijaisesti itse pelaajat, valmentajat sekä vanhemmat, mutta myös suuri yleisö ja intohimoiset laji-ihmiset. Myönteistä asennoitumista kannattaa opetella ja sen voi myös oppia. Kirjoituksessa mainittujen näkökulmien tarkoituksena on nostaa myönteisessä hengessä esille kehittämisalueita ja herättää rakentavaa keskustelua suomalaisen squashin hyväksi. kuin pisteenä i:n päällä samana päivänä kaatui vielä Saksan ykköspelaaja Kathrin Hauck erin 3–0. Miesten kamppailu ykkösdivisioonassa ei riittänyt, vaikka kentällä nähtiin paljon hyviä yksittäisiä otteita. Ensi vuonna siis haetaan vauhtia kakkosesta tavoitteena paluu kuningasluokkaan. Tulokset SUOMEN MIESTEN JOUKKUE: Olli Tuominen, Henrik Mustonen, Jaakko Vähämaa, Tatu Knuutila ja Jami Äijänen, valmentajana Mika Monto. MIESTEN ALKULOHKON OTTELUT Suomi – Englanti 0–4 Suomi – Skotlanti 1–3 Suomi – Espanja 0–4 SIJAT 5–8 Suomi – Hollanti 1–3 Suomi – Tanska 2–2 SUOMEN NAISTEN JOUKKUE: Emilia Soini, Elina Kononen, Saara Vanhanen ja Jutta Tuunanen, valmentajana Jaakko-Antti Peltola. NAISTEN OTTELUT Suomi – Italia 3–0 Suomi – Itävalta 3–0 Suomi – Puola 3–0 Suomi – Belgia 1–2 Suomi – Saksa 1–2 Suomi – Espanja 0–3 16 17 EM-kisat Riccione 2014 Teksti: Jaakko-Antti Peltola ■ KUVA: Petteri Repo Teksti: Mika Monto ■ KUVAT: Poku Salo ja Petteri Repo Jaakko-Antti Peltola: ”Olen ylpeä kaikista pelaajistani” Keväällä naisten EM-kisajoukkueeseen valittiin näyttökisojen perusteella neljä Suomen parasta naispelaajaa, Emilia Soini, Elina Kononen, Saara Vanhanen ja Jutta Tuunanen. Maaliskuun maajoukkueleiriviikonlopun yhteydessä pelaajat asettivat tavoitteekseen kahden parhaan joukkoon pääsemisen 2. Divisioonassa, joka oikeuttaisi nousuun ensi kaudeksi 1-divisioonaan. Tavoite oli kova, mutta realistinen. VALMENTAJA SI Y LY A AN M-kisojen kaksi ensimmäistä pelipäivää sisälsivät ennakkoon hieman heikompien maiden Itävallan, Italian ja Puolan kohtaamiset, jotka naiset hoitivat tyylikkäästi puhtaalla pelillä. Näin ollen, täyden pistepotin turvin, oli hyvä valmistautua kahteen seuraavaan kisapäivään, jossa vastaan asettuivat päävastustajat Belgia, Saksa ja Espanja. E Kirvelevät 2–1 tappiot Belgialle ja Saksalle veivät kuitenkin käytännön mahdollisuudet päästä tavoitteeseen. Näin ollen latausta Espanjaa vastaan ei enää viimeisenä kisapäivänä ollut ja kohtalona oli jäädä 2-divisioonassa neljänneksi. Vaikka tulostavoitteeseen ei näissä kisoissa päästy, olen joukkueen valmentajana poikkeuksetta ylpeä kaikista pelaajista ja heidän suorituksistaan. Kisoista ei jäänyt mitään seliteltävää eikä jossiteltavaa. Joukkuehenki oli kisojen ajan erittäin hyvä ja se auttoi osaltaan pelaajia suoriutumaan paremmin. Joukkueena oltiin enemmän kuin osien summa. Asenne pelaamiseen oli positiivinen ennen ja jälkeen pelien, lopputuloksesta riippumatta. Kentällä pelaajat antoivat kaikkensa. Naisten maajoukkueen tulevaisuus ja kansainvälinen menestyminen on kiinni hyvin pitkälle siitä, kuinka laadukas pelaajamateriaali meillä on tulevina vuosina käytössä. Mikäli sisäinen kilpailu on riittävä ja maajoukkuevalinnat tehdään noin 6–9 pelaajan välillä – pelaajien joiden harjoitusmäärät, taitotaso ja omistautuminen lajille on kärkimaiden tasolla, menestyminen 1.divisioonassa voi olla mahdollista. Miehissä tämä toteutuu osittain, mutta kuten tulokset kertovat, ensi vuonna taso löytyy kerrosta alempaa. Naisten taso on tällä hetkellä 2. Divisioonassa, joka sinänsä on hyvä paikka kehittää tulevaisuuden pelaajia kohti ylempää sarjaa. Sijoilla 1-4 olevien Euroopan huippumaiden pelaajamateriaali sisältää ainakin kaksi top 50 pelaajaa ja 5–8 sijoilla olevien maiden ainakin yhden, muiden ollessa rankingissa sadan paikkeilla. Yleisesti nämä joukkueet koostuvat pääosin ammattilaisturnauksia enemmän tai vähemmän kiertävistä pelaajista, joiden pelirutiini ja kokemus kansainvälisiin peleihin on hyvällä tasolla. Tähän huutoon on Suomen naisten maajoukkueenkin vastattava, mikäli tulevaisuudessa halutaan ylempiin karkeloihin päästä. Tie on pitkä ja kivinen, johon vaikuttaa eniten maan kärkipelaajien ja valmentajien päivittäisen harjoittelun laatu pitkällä aikavälillä. Lisäksi, mikäli seurat tekevät perustyönsä hyvin, lahjakkaita ja hyvin harjoitelleita pelaajia nousee liiton valmennusryhmiin, kriittinen massa voi kasvaa riittävän suureksi ja menestyminen Euroopan kovatasoisilla kentillä on ylipäänsä mahdollista tulevaisuudessa. Val- Päävalmentaja Mika Monto: ”Taso” Riccione 2014 EM-kisat mika monto Squashliiton päävalmentaja, ex-ammattilainen EM-kisaviikko on kaikessa lahjomattomuudessaan hieno mittari sille, mikä on kunkin maan pelaajien taso verrattuna muiden Euroopan maiden pelaajiin. Suomen taso on selkeästi se, että ollaan sekä miehissä että naisissa 8 parhaan joukkueen ulkopuolella. Ennen kisoja spekuloitiin, että miehissä on realistiset mahdollisuudet jopa mitaliin. Naisissa nousua A-ryhmään pidettiin hyvin mahdollisena. Ei – taso ei riitä. Jaakko-antti peltola Naisten maajoukkuevalmentaja iehissä tasomme määräytyy pitkälti siitä, että Ollin pitää ykkösenä venyä lähes aina voittaakseen jonkun Euroopan 8 parhaan maan ykkösistä. Heken pitäisi paperilla olla monia vastaan vahvoilla kakkosena, mutta mistä lie johtuu, että henkinen puristuskyky on usein jäänyt Hollolaan, kun Suomi-paidat on pakattu pelireppuun. Ammattimaisuuden taso on ollut hälyttävän alhainen muutamassa viime arvokisassa. Ei voi mitään, ehkä se on Heken taso maajoukkueessa. M Peräpäässä Jaakko Vähämaa oli Riccionessa ehkä lähimpänä omaa tasoaan. Se taso vaan ei vielä riitä kolmospaikalla voittoihin. Yritys oli kuitenkin hyvää ja voitontahtoa riitti. Tatu Knuutilan taso voisi olla valovuoden mennuksen rakenteiden tulisi tukea pelaajien pitkän aikavälin kehitystä niin että se voi jatkua myös juniorivuosien jälkeenkin, jolloin urheilu-uran suurimmat haasteet ovat vielä edessä. Itse suhtaudun toiveikkaasti maajoukkueiden menestykseen tulevaisuudessa sekä lajin kasvuun Suomessa. Siihen tarvitaan kuitenkin kirkas visio, hyvin suunniteltu ja johdettu strategia ja sen toimeenpano, tinkimätön harjoittelu ja valmennuskulttuuri sekä intohimoinen omistautuminen lajille. parempi, mutta oman pelikuvion oivaltaminen ja itselle olennaisten asioiden hahmottaminen ottaa aikaa. Jami Äijäsen EM-kisa -neitsyys meni – vähintäänkin kohtuullisesti. Tanska-pelin vääntövoitto oli pientä esimakua siitä, mihin tulevina vuosina toivottavasti totutaan. Vaikka usein ajatellaan, että tulos on kiinni siitä, miten hyvin kisoissa pystyy venymään tai olemaan tasollaan, niin tärkeintä on vuoden aikana tehtävä päivittäinen tekeminen – se, että taso on niin korkea, että vähän huonollakin pelillä saa väännettyä voitot kotiin. Laadukkaat harjoitukset auttavat myös laadukkaan kisapelin toteuttamisessa, tai kääntäen, on vaikea pelata täysillä ja hyvin, jos ei ole harjoitellut täysillä ja hyvin. VALMENTAJA AN AL YY SI Tasomme on siis tällä hetkellä tämä. Vuodessa tai kahdessa on mahdollisuus tehdä vaikka mitä. Ihmeitä ei tarvita, ainoastaan paljon kovaa harjoittelua ja tahtoa tehdä jokaisesta yksittäisestä harjoituksesta niin hyvä kuin mahdollista. Oikotietä ei ole. 18 19 SM-kisat Squashliiga Teksti: Poku Salo ja Jari Mether ■ KUVAT: Petteri Repo Senatorsille Suomen mestaruus Oli hienoa nähdä, kuinka entiset maajoukkuepelaajat Erno Teitti (musta MiSq:n pelipaita yllään ja Juha Raumolin (HSRC:n valkoinen paita) edelleen intoutuvat hienoon peliin, kun mestaruuksia ratkotaan. Kristian Rautiasenkin kannattaa kuunnella. Helsinki Senators voitti miesten ja ESRC I naisten squashliigan mestaruuden kaudella 2013–14. Miesten loppuottelussa HSRC joutui tunnustamaan Senatorsit paremmikseen 3–1. Miesten pronssimitalit menivät Mikkeliin 3–1 -voitosta JSK:sta. Tulokset VÄLIERÄT Naiset ESRC I – HSRC 3–0 MiSq – ESRC II 3–0 Miehet HSRC – JSK 3–1 Senators – MiSq 2–2 (erät 7–6) PRONSSIOTTELU Naiset HSRC – ESRC II 2–1 Miehet MiSq – JSK 3–1 LOPPUOTTELU Naiset ESRC I – MiSq 3–0 Miehet Senators – HSRC 3–1 Naisten finaalissa ESRC löi Mikkelin 3–0 numeroin, vaikka kamppailun sisällä käytiin tiukkaa vääntöä. Elina Kononen löi Saara Vanhasen 3–1 ja Emilia Soini Jutta Tuunasen 3–2. Pronssimitalit menivät HSRC:lle otteluin 2–1 ja ratkaisijaksi nousi Sille Rikko, joka kolmosten pelissä voitti Katri AaltoSetälän tiukassa viiden erän kamppailussa. Sille Rikko (HSRC) ja Katri AaltoSetälä (suojalasit) pelasivat naisten pronssiottelussa varsinaisen trilleriottelun. Erät Sillelle 3–2 (13/11 11/13 11/4 10/12 11/7). 20 21 Teksti: Jari Mether ■ KUVA: Brandworxx Oy ”Urheilubrändit ovat syvällä” SQUASHIN AIKA TULEE Urheilu synnyttää voimakkaita tunteita ja intohimoja lajista riippumatta. Miksi yksi jääkiekkojoukkue kiinnostaa toista enemmän - menestyksestäkin riippumatta? Miksi Helsingin IFK:n lätkäjengi on suosituin vieraspelijoukkue kaikkialla Suomessa? Miksi kaikki haluavat voittaa juuri HIFK:n, miksi se kerää suurimmat katsojamäärät? P äteekö sama squashliigassa? Onko HSRC kiinnostavampi kuin HSK? Entäpä Senators, joka omilla sivuillaan kirjoittaa tyylilleen ja valitsemalleen linjalleen uskollisena mm. näin: ”Oletko aina ihaillut Helsinki Senatorsin pelaajia, jotka kulkevat hienoissa Senators-huppareissa ja esiintyvät maailmanomistajina? Nyt sinulla tai yritykselläsi on mahdollisuus tulla mukaan tähän elämää suurempaan juttuun! Tämä on kauan odottamasi tilaisuus nostaa omaa statustasi ja lyödä itsesi oikeaksi Senaattoriksi!” BrandWorxx Oy on brändin johtamiseen erikoistunut yhtiö. Se auttaa löytämään brändille oikeat erottuvuustekijät ja konkretisoimaan ne asiakkaan arvostamiksi kokemuksiksi. Tänä päivänä myös urheiluseurat ja joukkueet pyrkivät erottautumaan toisistaan, sillä brändin ydin on juuri erottuvuus: miten yritys tai urheilujoukkue eroaa ja erottuu muista edukseen. ”Kyllä Carl Brewerin perintö elää HIFK:ssa edelleen. HIFK:sta tuli Brewerin myötä omanlaisensa, vahvojen persoonien joukkue. Ja kaikki tuo on osattu myöhemmin hyödyntää. Kaikki haluavat edelleen voittaa juuri HIFK:n” toteaa Brandworxxin toimitusjohtaja Jari Taipale, entinen HIFK:n pelaaja. HIFK:n kohdalla puhutaan brändista ja brändijääkiekosta, johon mielikuvissa liittyy mm. fyysinen peli ja kovat taklaukset. ”Brändi on lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti aineetonta pääomaa”, Taipale jatkaa. Ja tuolle pääomalle voidaan tänä päivänä laskea rahallinen arvo. Brändilla on siis myös rahallisesti väliä. Maailman kalleimmat brändit Brändin rahallisen arvon laskemiseksi on erilaisia menetelmiä ja Brandworxx on tehnyt tätä työtä Suomessa lukuisten yritysten kanssa. Jotta asia saadaan perspektiiviin, seuraavassa listattuna maailman 10 brändin arvoltaan suurinta yritystä vuonna 2013 (Lähde: Interbrand): Apple 98 miljardia dollaria Google 93 Coca-Cola 79 IBM 78 Microsoft 59 General Electric 47 McDonald’s 42 Samsung 39 Intel 37 Toyota 35 Nokia, joka vuosien ajan oli aivan kärkipäässä, oli vuonna 2013 sijalla 57 (7 miljardia dollaria). Mihin brÄndia tarvitaan urheilussa? Urheilu huipulla on liiketoimintaa, onpa kyseessä yksityisurheilija tai joukkue. Manchester Unitedilla on Sir Alex Fergusonin jälkeen ollut vaikeaa ja toukokuun puolivälissä päättynyt Valioliiga meni sen kannalta penkin alle. Sen pahin kilpailija Manchester City voitti mestaruuden ja United puolestaan pelasi niin huonon kauden, että erotti tuoreen valmentajansa kesken kauden ja jäi kauden päättyessä rahallisten eurokenttien ulkopuolelle. Manchester United on pörssiyhtiö, jonka osake noteerataan Lontoon pörssissä. Huonosti kulunut kausi ei kuitenkaan ole juurikaan heikentänyt sen osakekurssia ja vuonna 2012 tehdyssä mittauksessa ManU oli edelleen maailman arvokkain jalkapallobrändi 853 miljoonalla dollarilla. Kulunut kausi lienee lohkaissut tuosta summasta jotakin, muuta vahva brändi ManU on toki edelleen. ”Brändiä tarvitaan, koska se saa ihmiset palaamaan yrityksen luo. Sitä kautta yritys puolestaan varmistaa tulevaisuuden kassavirran”, sanoo Taipale. Ja urheilussa fanit ovat pääsääntöisesti hyvin uskollisia eivätkä käytännössä koskaan jätä omaa joukkuettaan, menipä sillä kuinka huonosti tahansa. ”Urheilujoukkueen menestys auttaa brändin arvon kasvattamisessa, mutta aivan suorassa yhteydessä nämä kaksi eivät ole toisiinsa. Kaikki lähtee tavaramerkin suojauksesta, asiakkaista, kannattajista, sidosryhmistä: Miten he kokevat joukkueen ensi sijassa tuloksellisesti, ei urheilullisesti. Mutta totta kai menestys ei ole irrallaan brändin arvosta.” Brändi on lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti aineetonta pääomaa. Miksi brändin arvo on tärkeä? Brändin arvolla on merkitystä yrityksille paitsi houkuttelevuuden, luotettavuuden ja myynnin kannalta, myös erityisesti silloin, kun tehdään yritysjärjestelyjä ja yritystä ollaan myymässä. Brändin arvon mahdollisimman tarkaksi määrittämiseksi on luotu oma standardi, jolla määrittämisen luotettavuutta ja yhteismitallisuutta on voitu parantaa. Squashilla on hyvä maine fyysisenä ja dopingvapaana taitolajina, siinä mielessä sen brändi on kunnossa. ”Urheilussa brändi on niin syvällä, että sen arvottaminen on vaikeata. Lisensiointimyynti, kuten fanituotteet, on vielä helppoa, mutta miten fanitus, menestys ja pelaajat arvotetaan, mikä hinta niille voidaan antaa, on hankalampaa”, Taipale toteaa. Mikä on Lionel Messin arvo osana Barcelonan brändia, entäpä Ronaldo Real Madridissa? Jos Messi vaihtaisi nyt seuraa, siirtosumma olisi pitkälti yli 100 miljoonaa dollaria. Siitä saa jonkinlaisen kuvan. Ja jos Barcelona olisi myytävänä, kannattaa käyttää muutama hetki oikean arvon laskemiseksi, eikä brändin arvoa totisesti voi jättää yhtälöstä pois. Brändit eivät synny yön yli ”Vahvat brändit ovat syntyneet usein ilman brand managereita. Usein brändin muutos ja muuttaminen on liian nopeaa. Maltti, mutta samalla luovuus ja uskallus on valttia brändin rakentamisessa. Esimerkiksi HIFK osuu omalla toiminnallaan oikeaan hetkeen tavassaan toimia”, Taipale toteaa. HIFK:lla on nyt iso mahdollisuus, jos se haluaa sen hyödyntää. Sen pitäisi rohkeasti haastaa koko Suomi, kun sen pahin kilpailija Jokerit on siirtynyt KHL-liigaan. Nyt on tuhannen taalan paikka ottaa koko Suomi haltuun ja nousta ihan uudelle tasolle. Ja se sopii kaikille muille liigajoukkueille, koska HIFK vetää hallit täyteen ja tuo seuroille rahaa. ”Valtaosa joukkueista on mennyt persoonattomiksi. Ei HIFK:kaan ole enää entisensä, mutta se herättää kuitenkin edelleen intohimoja ja voimakkaita tunteita. Sillä on kaikki rakennusaineet”, Taipale toteaa. Urheilu liikuttaa massoja ”Urheilu on massojen liikuttelua. Ja voidaan oikeasti kysyä, kuinka suuri rooli itse urheilulla on. Isot ja suositut lajit ovat nousseet jopa politiikan väyliksi. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Jokereiden jääkiekkojoukkue profiloi itsensä. Pelaako se samalla ilmeellä Helsingissä ja Venäjällä, mitä pelipaidassa lukee Helsingin Areenassa ja mitä Moskovassa. Kuinka slaavilainen Jokereista tulee?” Pääkaupunkiseudulla asuu eri arvioiden mukaan runsaat 20.000 venäjänkielistä ihmistä. Sillä täyttää Areenan kahdesti. Yhteisöllisyyden tunne Areenassa tulee olemaan vahva ja on kiintoisaa seurata vanhojen suomalaisten jokerifanien roolia ja käyttäytymistä tulevalla kaudella. ”Urheilu on isoa liiketoimintaa ja sirkushuveja kansalle, jolla on monenlaisia tavoitteita, ei pelkästään urheilullisia. Siellä on isot voimat takana. Ei venäläinen Gazprom esimerkkinä hyvää hyvyyttään ole mukana urheilussa sillä volyymilla, millä on”, Taipale linjaa. Squashin rooli urheilun kentässä Squash on globaalissa ja suomalaisessa urheilun kentässä marginaalilaji. Sillä on hyvä maine fyysisenä ja dopingvapaana taitolajina, Toimitusjohtaja Jari Taipale, BrandWorxx Oy. BrandWorxx Oy on brändin johtamiseen erikoistunut yhtiö. Se auttaa löytämään brändille oikeat erottuvuu stekijät ja konkretisoimaan ne asiakkaan arvostamiksi kokemuksiksi. BrandWorxx on toiminut vuodesta 1996. siinä mielessä sen brändi on kunnossa. Mutta onko sillä edellytyksiä kasvaa isoksi lajiksi? Olympiataival on raskas, mutta jaksettava on. Squashin nousu olympialajiksi on perusedellytys sille, että lajin näkyvyys, tunnettuus ja kiinnostavuus kasvavat tasolle, jossa myös televisioinnin ja liike-elämän kiinnostus kasvavat ja massojen liikuttelu alkaa olla mahdollista. Sitä ennen squashin täytyy tehdä omaa työtään niin hyvin kuin se vain on mahdollista. Kaikkien on kannettava kortensa kekoon ja edustettava ylpeinä ja nöyrinä omaa lajiaan. Brändin ja sen arvon näkökulmasta squashin osalta kaikki on vielä liian aikaista. Mutta rakkaus lajiin ja sen tuomaan yhteisöllisyyteen on huippubrändiin verrattava vahvuus, jotakin sellaista, josta ponnistamme sinä päivänä, kun on meidän aikamme. Ja squashbrändien aika tulee. 22 23 Teksti: Hanna Rusila ■ KUVAT: Petteri Repo ja Hämeenrykmentin tiedottaja ”Kyllä, herra komentajakapteeni!” Kersantti Tatu Knuutila kotiutui Urheilukoulusta aliupseerikurssinsa priimuksena. Nyt on aika keskittyä kössiin, tuumaa Tatu yhdessä alikersantti Jaakko Vähämaan kanssa. lmassa oli ripaus haikeutta ja aimo annos ylpeyttä, kun 39 vihreäasuista varusmiesurheilijaa kokoontui Lahden Upseerikerholle 15. toukokuuta. Takana oli 347 vuorokauden palvelusaika, ja oli aika siivota tuvat. Urheilukoulun saapumiserä 3/2013 oli talvilajien osalta viimeinen, joka kotiutui Lahdesta. Puolustusvoimauudistus siirtää koulutuksen Helsinkiin ja Kajaaniin. Kotiuttamisjuhla oli myös squashin juhlaa. Kersantti Tatu Knuutila pääsi pokkaamaan kahdesti palkinnon everstiluutnantti Eero Svanbergiltä. Aliupseerikoulun priimus -tunnustus toi jykevän pokaalin ja stipendin. Urheilun suurmestariluokan ansiomerkki kertoi kössimenestyksestä intin aikana. ”Aika hämmentävä olo, mutta tosi hienolta tuntuu. Priimuspalkinnosta varoitettiin etukäteen, ansiomerkki tuli puun takaa”, ryhdikäs kersantti myhäili tuoreeltaan. I Metsässä oppii itsestä Tatu ja Jaakko Vähämaa halusivat yhdistää tavoitteellisen kilpaurheilun ja armeijan. Samanikäiset kaverukset läpäisivät Urheilukoulun pääsykokeet ja saivat muodostettua vähintään kahden lajiedustajan ryhmän, jollaisiin valinnoissa pyritään. Molemmille jäi intistä hyvät fiilikset. ”Vähän jopa harmittaa, kun kaksi viimeistä metsäleiriä jäivät EM-kisojen takia väliin. Viimeiset leirit ovat tiukimmat ja rankimmat, tietynlainen kerran elämässä -kokemus”, Jaakko tuumaa. ”Leireihin syntyi tavallaan viha-rakkaussuhde. Raakaruuan valmistaminen nuotiolla oli tosi hauskaakin. Metsässä oppi paljon itsestään ja rajoistaan. Esimerkiksi valvomista sietää näköjään yllättävän paljon, kun on pakko”, Tatu summaa. Puolet urheilua Urheilukoulussa yhdistyvät huippu-urheilu ja johtajakoulutus. Täysmittaisen palvelusajan Kuva: tommi tapola ”Melkein harmittaa, kun kaksi metsäleiriä jäi väliin EM-kisojen takia.” ”Priimuspalkinnosta varoitettiin etukäteen, ansiomerkki tuli puun takaa.” Talvilajeihin kerran vuodessa •Puolustusvoimien Urheilukoulun palvelusaika on yleensä 11,5 kuukautta ja koulutustasona vähintään aliupseeri. •URHK perustettiin Lahteen vuonna 1979. Sen edeltäjiä olivat Kajaanin ja Helsingin Santahaminan urheilukomppaniat. •Puolustusvoimauudistus siirtää Urheilukoulun takaisin juurilleen Santahaminaan vuoden 2014 aikana. Lumilajit siirtyvät Kajaaniin. •Vastedes talvilajien (mm. squash) urheilijat astuvat palvelukseen huhtikuussa. Hakemukset jätetään tammikuun alkuun mennessä. •Hakijoiden on oltava lajissaan ikäluokkansa huippua. Valinnassa painavat kisamenestys, fysiikka, psykologinen soveltuvuus, hyvät kehitys- ja tulosennusteet sekä harjoittelumotivaatio. URHK pyytää Squashliitolta lausunnon hakijoista. •Yksilölajeissa pyritään muodostamaan vähintään kahden urheilijan ryhmiä. •Hakemus erikoisjoukkoihin -lomake lähetetään suoraan Urheilukouluun. Lisätietoa: www.puolustusvoimat.fi, www.urheilukouluntuki.fi 24 Muistoja 30 vuoden takaa Squashuutiset 5–6/1984 valitsi kansikuvapojakseen Uudenmaan jääkäripataljoonassa Santahaminassa aliupseerikoulua käyneen Sami Elopuron. Jutussa kerrotaan majuri Aarno Suorsan todenneen – myhäillen – että aliupseerioppilaan mailaotteessa saattaisi olla korjaamisen varaa. Santahaminassa palvelivat samaan aikaan myös Pentti Pekkanen ja Ari Simola. ”Iltaisin pojat ovat ehtineet hyvin harjoittelemaan squashia. Kilpailumatkat viikonvaihteissa vaativat pientä sovittelua”, Suorsa kertoi. läpikäyneet kykenevät poikkeusoloissa vaativiin tiedustelutehtäviin. ”Meillä aliupseerikurssi on sotilas- ja johtamiskoulutusta sekä liikuntaharjoituksia. Priimuksena palkittava on saavuttanut parhaan pistemäärän koko kurssin ajalta teoriaja käytännön kokeista”, valmennuspäällikkö Henri Rauhamäki valaisee. Urheilukoulussa puolet palvelusajasta varataan kilpaurheiluun. Treeniaikaa on keskimäärin 17–23 tuntia viikossa. ”Kisojen kiertäminen onnistui hyvin. Australian ja Uuden-Seelannin kisojen myötä matkustin enemmän kuin kertaakaan aiemmin vuoden sisällä”, PSA-uransa intin aikana aloittanut Jaakko kertoo. ”Treeniaikaa oli paljon, mutta sotilaskoulutuksen jälkeen iltaisin joutui välillä miettimään omaa jaksamista. Aina ei toisaalta ollut lajitreenikaveria, jos emme olleet yhtä aikaa kasarmilla”, pohtii puolestaan Tatu. Molempien mielestä Urheilukoulun muutto Helsinkiin onkin hyvä asia. Hakijamäärien nousu kertoo samaa. Lajituntemus kasvoi Tällä kertaa saapumiserässä oli urheilijoita 13 lajista, muun muassa kori- ja lentopallosta, judosta, hiihtolajeista ja sulkapallosta. ”Oli hauskaa oppia, mitä yhteistä ja mitä eroa eri lajien treenaamisessa on. Luonteeltamme olimme kaikki aika samanlaisia”, etenkin sulkapalloilijoiden kanssa mailalajeja treenaillut Tatu kertoo. Varusmiesten ja lajien määrä vaihtelee kurssista toiseen. Urheilukoulu kouluttaa valmennuspäällikkö Rauhamäen mukaan vuosittain noin 150 varusmiestä. Vuosien varrella seulan on läpäissyt yli 4 000 urheilijaa yli 50 lajista. Kotiutumisen jälkeen Tatu ja Jaakko tietävät, minkä vuoro on seuraavaksi: ”Luemme pääsykokeisiin, mutta tarkoitus on nyt pelata tosissaan kössiä ja kiertää mahdollisimman paljon PSA-kisoja.” KERÄÄMME JA KIERRÄTÄMME – KESTÄVÄSTI! Me SITAlla työskentelemme kestävämmän ympäristön puolesta. Teemme roskasta raaka-ainetta ja autamme asiakkaitamme kantamaan ympäristövastuunsa. Annamme myös oman panoksemme nuorten hyvinvointiin. SITA Suomi Oy tukee Suomen Squashliittoa ja junioritoimintaa. SITA Suomi Oy on yksi Suomen suurimmista ympäristöhuoltoalan yrityksistä ja teollisuuden raaka-ainetoimittajista. Toimimme sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Olemme osa kansainvälistä SUEZ ENVIRONNEMENT -konsernia, joka toimii viidellä mantereella, yli 80 000 asiantuntijan voimin. Ainakin he ovat käyneet Urheilukoulun •Hannu Jaskari ja Esa Nieminen, 1986 •Henry Kampman, Sami Lahtinen, Ville Mäkisarka ja Tommi Naakka, 1990 •Toni Lönnqvist, Saku Sahramies ja Jukka Vaahersalo, 1992 •Samu Konttinen, Mikko Laakkonen, Olle Poutiainen ja Juha Raumolin, 1993 •Janne Kyttänen, Arttu Moisio ja Timo Tuominen, 1995 •Timo Eskelinen, Mika Monto, Ville Sistonen ja Toni Wallin, 1997 •Olli Tuominen ja Petri Laaksonen, 1999 •Matias Tuomi, 2005 •Aatos Manneroos, 2006 •Henrik Mustonen, 2009 ( jääkärilinja, 5,5 kk) •Tatu Knuutila ja Jaakko Vähämaa, 2013 Lähde: Urheilukoulun testausasema SITA.FI 26 27 Teksti: Jari Mether ■ KUVA: Petteri Repo Emilia Soini: VASTARANNAN KIISKI Yhdysvaltalainen Amanda Sobhy on yhdistänyt menestyksellisesti kaksi asiaa: opiskelun ja squashammattilaisuuden. Harvardin yliopistossa opiskelevalla Sobhyllä on meneillään toiseksi viimeinen vuosi ja WSA-rankingissa hän on sijalla 16 (5/2014). Sanotaan, ettei tämä ei ole mahdollista kuin poikkeustapauksissa, mutta Emilia Soinikin on poikkeustapaus – mitä suurimmassa määrin. Juuri se, kun sanotaan, että joku asia ei ole mahdollista, motivoi mua ihan älyttömästi. En usko, ennen kuin olen kokeillut. Ja jos ei mene kerralla, kokeilen toisen kerran, ja kolmannen. ’Kerta kielon päälle’ on sanonta, joka sopii mulle tosi hyvin”, kertoo Emilia itsestään. ” Muutto USA:han Emilia, tai Emppa, kuten häntä kutsutaan, kävi Mäkelänrinteen yhteiskoulun lukion, mutta ei kirjoita ainakaan tässä vaiheessa ylioppilaskirjoituksia. Veri vetää maailmalle opiskelemaan ja pelaamaan squashia. Ja kun tällainen ajatus syntyi, se tehtiin emppamaiseen tapaan mahdolliseksi. Ensi syksynä hän aloittaa opinnot St. George’s High Schoolissa Rhode Islandilla. Koulu on yksityinen sisäoppilaitos ja Emppa menee sen viimeiselle luokalle tavoitteenaan valmistua koulusta vuoden kuluttua. ”Opinnot ovat pitkälle yleisopintoja. En vielä ole varma, mitä mua kiinnostaisi opiskella sitten tämän jälkeen, mutta uskonto, etiikka ja psykologia kyllä kiinnostavat, joten jotain tällaista se voisi olla. Kyllä lähtökohta ainakin tällä hetkellä on se, että jään USA:han ja haen johonkin yliopistoon”, Emppa kertoo. Kansainvälinen tyyppi Emilia pitää itseään aika kansainvälisenä tyyppinä. Hänellä on tukijoidensa ansioista ollut mahdollista kisata ikäisekseen paljon ulkomailla ja yksi kisa Yhdysvalloissa oikeastaan muutti kaiken. ”Kun osallistuin US Junior Openiin 2012, pärjäsin hyvin. Kukaan ei siellä oikein tuntenut mua eikä mua sijoitettu 1–16 joukkoon ja pääsin neljännesvälieriin asti. Sitten scoutit kiinnostuivat musta, ottivat yhteyttä ja sain tarjouksia eri kouluihin ja mulla on edelleenkin hyvät yhteydet moniin henkilöihin ja paikkoihin USA:ssa.” Tavoitteenaan Emilialla on High Schoolin jälkeen päästä vuonna 2015 opiskelemaan johonkin hyvään yliopistoon, jossa opiskelu ja pelaaminen yhdistyvät toisiinsa. St Georgen koulussa Emilialla on hyvät pelimahdollisuudet, squashkentät ovat viereisessä rakennuksessa. ”Liityn siellä heidän tyttöjoukkueeseensa ja koulun joukkue osallistuu koulujen väliseen liigaan ja sitten pelataan kansallisia kisoja. Ja mahdollisuuksien mukaan osallistun myös Jenkeissä pelattaviin WSA-kisoihin”, Emilia hahmottelee tulevaa squashvuottaan. ”En ole tavallinen pelaaja enkä haluakaan olla” Emilia on tullut squashiin sulkapallon kautta ja sen lisäksi hän harrasti yleisurheilua, telinevoimistelua ja ratsastustakin aika pitkään. ”Oon viime aikoina käynyt pitkän tauon jälkeen taas ratsastamassa, kun mun koulukaverilla on hevonen. Se on ollut tosi siistiä.” Urheilulajeista squash veti silloin aikanaan pisimmän korren eikä sitä päätöstä ole tarvinnut katua. ”En ole mikään tavallinen pelaaja, mua on vaikea istuttaa mihinkään muottiin. Ja juuri siitä mä pidän. Pelaan vaikeasti ennakoitavaa squashia enkä edes halua, että jutut menevät tietyllä tavalla. Ne voi mennä eri tavallakin, ihan periaatteesta”, vastarannan kiiski toteaa. Koulunkäynti puolestaan on Emilialle kaksipiippuinen juttu. ”Seiskaluokalle asti koulu maistui, mulla oli ysin keskiarvo. Mutta sitten se ei ole enää oikein napannut. En ole varsinaisesti mikään lukijatyyppi. Jos kaiken voisi tehdä vain koulussa, ei olisi mitään ongelmaa. Mutta esimerkiksi kokeisin luku kotona ei vaan oo mun juttu. Ja jos koulussa opettaja antaa vaikkapa biologiasta suomenkielisen monisteen, niin ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta jos se sama juttu on englanniksi, se voi olla maailman kiinnostavin asia. Jotenkin kielellä vaan on mulle niin iso merkitys.” Kentän ulkopuolella Emilia kuvaa itseään äkkipikaiseksi, rempseäksi ja hyvin sosiaaliseksi. Varsin realistinen tulkinta monen mielestä. Mutta ei häntä pidä yrittääkään istuttaa mihinkään normikaavaan. Emilian perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi vuotta vanhempi isoveli ja seitsenvuotias pikkuveli. ”Isoveljen kanssa olen alkanut tulla viimeaikoina paremmin toimeen ja pikkuveljen kanssa menee kivasti, olen kenties hänelle vähän sellainen äitihahmo.” Nuorten tapaan Emilia hengailee mielellään vapaa-aikanaan kavereidensa kanssa ja sosiaalisesta mediasta on tullut osa päivittäistä kanssakäymistä monien kanssa. Samoin elokuvista ja TV:sta. ”Dear John on mun lempileffa. Googlaa vaan kuvia Channing Tatumista, niin tiedät, miksi mä fanitan sitä. Niin ja Gossip Girl on tosi siisti sarja. Näitä kun katsoo, niin voi unelmoida niin monia hyviä asioita”, Emilia kertoo. Kohti MM-kisoja Emilian junioriaika squashissa päättyy, kun hän lokakuussa täyttää 19 vuotta. Suomessa juniorikisat on pelattu ja hänen viimeinen kisansa ovat Namibiassa elokuussa pelattavat MM-kisat. ”Siihen se sitten päättyy ja alkaa uusi vaihe, muutto USA:han vuodeksi ja kenties pidemmäksikin aikaa. Ai niin, muista kirjoittaa, että voitin hallitsevan junioreiden Euroopan mestarin, Belgian Nele Gilisin kevään lopulla. Se tuntui hyvältä”, Emilia vielä muistuttaa. PS. Olen tehnyt Squash-lehteen vuosikymmenten aikana kymmenittäin haastatteluja. Tähän juttuun perustuva haastattelu oli miellyttävä kokemus ja sujui mainiosti. Sen sopiminen ja järjestäminen sen sijaan oli yksi haastavimmista kaikkien näiden vuosikymmenten aikana. Mutta Emilia onkin kaikessa loistavuudessaan poikkeustapaus. ”Kerta kiellon päälle on sanonta, joka sopii mulle tosi hyvin.” 28 29 Teksti: Juha Tirkkonen ■ KUVA: Erkki Juslénin arkisto Erkki Juslén ESP:n kunniapuheenjohtajaksi Kuvat: emilia soinin arkisto ja st. george’s high school Emilian tuleva opinahjo Yhdysvalloissa. Verticom vei Emilian maailmalle Verticom Oy on vuonna 1993 perustettu tietotekniikkayritys, jonka erikoisalaa ovat tietokonejärjestelmien asiantuntija- ja tukipalvelut. Yrityksen toiminta-ajatuksena on varmistaa asiakkaiden tietojärjestelmien keskeytymätön toiminta. Yrityksen toimipisteet sijaitsevat Espoossa, Kuopiossa, Oulussa ja Porissa. ”Verticomin tukitoiminta on aina liittynyt espoolaisiin nuoriin ja niissä me haluamme olla mukana. Emilian kohdalla yhteistyöstä päätettäessä vaakakupissa painoi lisäksi se, että hän oli tyttö”, toteaa Verticomin toimitusjohtaja Reino Lindroos. Emilia oli yhteistyön käynnistyessä 16-vuotias lupaava nuori squashpelaaja. Verticomin tuki mahdollisti hänen täysipainoisen harjoittelunsa ja squashmatkansa ympäri maailmaa. Näissä kisoissa ja kotimaassa saatu oppi sekä kokemus ovat nostaneet Emilian hänen nykyiselle tasolleen ja vaikuttaneet myös siihen, että hän kesän jälkeen muuttaa Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja pelaamaan squashia. ”Omatkin lapsemme urheilevat ja olemme läheltä nähneet ne moninaiset haasteet, jotka huippu-urheilijoiksi tähtäävillä nuorilla on. Emilia oli meille siksikin loistava sponsoroinnin kohde”, kertaa Reino Lindroos, jonka käteen myös squashmaila istuu mainiosti. Yhteistyö Verticomin kanssa on jo päättynyt ja tällä hetkellä Emiliaa tukee VVO, jonka nuorten urheilijoiden Virkeät-ryhmään hän on kuulunut vuodesta 2012 yhdessä mm. aitajuoksija Nooralotta Nezirin kanssa. Teksti: Jari Mether spoo Squash Players ry:n maaliskuussa pidetyssä vuosikokouksessa Erkki Juslén kutsuttiin seuran ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi. (Tapahtumaa juhlittiin ESP:n kevätkilpailujen jälkeisessä illanvietossa the Gallows Bird’issä – oluenystävän paratiisissa, kuten Erkille sopiikin.) E Ensimmäiset yhdeksän vuotta Erkki pelasi squashia Manila Boat Clubissa Filippiineillä. Palattuaan Suomeen vuonna 1979 hän liittyi ESP:n jäseneksi. Toimittuaan alkuvuosina seuran rivijäsenenä, hän siirtyi vuonna 1994 vetämään ESP:n toimintaa. Erkki on toiminut seuran hallituksessa yhteensä 21 vuotta, josta seuran puheenjohtajana 17 vuotta. Vuonna 1994 Erkki perusti Esport Centeriin kaikille asiakkaille avoimen, tehokkaasti toimivan Squashin kuukausisarjan, jota hän vetää edelleen. Erkki toimi Suomen Squashliiton hallituksessa vuosina 1997–2007 vastaten lähinnä senioritoiminnasta. Vuonna 2003 hän toimi Esport Centerissä järjestettyjen Seniorien MM-kilpailujen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Hän on saanut Suomen Squashliiton kultaisen ansiomerkin ja Suomen Liikunta ja Urheilun (SLU) hopeisen ansiomerkin. Aktiivivuosinaan Erkki on Seniorien SM-kilpailuissa voittanut seitsemän Suomen mestaruutta. KESÄKORTILLA PELAAT KOKO KESÄN HINTAAN 58€! Tällä ilmoituksella kesäkortti hintaan 58€ (16.6-10.8.2013). Normaalihinta 78€. Kortti on henkilökohtainen ja sillä voi maksaa oman osuutensa pelivuorosta. Halli avoinna ma-to 14.30-21, pe-la suljettu, su klo 16-20. Lisätiedot www.talihalli.fi www.talihalli.fi, puh 050-4399800 TALIN SULKAPALLO- JA SQUASHKESKUS Huopalahdentie 28, Helsinki 30 31 Teksti: Harri Valasma ■ KUVAT: OSK Oulu Junior Open – huikea kokemus kaikille ”Tervetuloa kisoihin keväällä”, lausahdus joka pääsi puolivahingossa ilmoille marraskuussa 2011, kun OSK vieraili ensimmäistä kertaa Skellefteå Junior Openissa. Ruotsalaiset halusivat tulla vastavierailulle ja heillä junnuja oli enemmän kuin meillä. Kun mitään kisaa ei siinä vaiheessa ollut, mihin ruotsalaiset olisivat voineet osallistua, joten sellainenhan piti kehittää. Kisan ideointi Junnuilla ei ole kiire pois, vain vanhemmilla Ajankohta piti lyödä lukkoon ensin. Kisakalenteri on perusjunioreille hankala, kun ei oikein ole mitään huippukisaa keväällä junnu SMien jälkeen. Motivointi treeneissä alkaa kevättä kohden vaikeutua, sen me valmentajat tiedämme. Huippujunnut tarvitsevat kovia pelejä ennen kevään EM-kisoja ja nykyisin meillä Oulussakin on niitä. Eli ajankohta ratkesi helposti, mutta meillä oli pieni ongelma. Yleisten luokkien SM kisat olisivat keväällä Oulussa ja kaikki resurssit siinä kiinni. Pikapalaverilla kuitenkin sovittiin, että meneehän siinä toinenkin kisa samoilla tulilla. Oulusta pitää aina lähteä kauas kisoihin. Nyt siis olisi ruotsalaisia tulossa ja Kuopio/ Kuusamo, vanhat yhteistyökumppanit, on varmasti mukana myös. Nyt olisi kerrankin tilaisuus saada kunnon kisa omalle hallille. Kun kisa kerran järjestetään, ja pelaajia on valmiiksi tulossa, tehdään siitä sitten kunnollinen ja vuosittainen. Niin hyvä, että tulevat kauempaakin, ainakin seuraavana vuonna. Miten sellainen kisa saadaan aikaiseksi? Jospa mietittäisiin kerrankin, mitä junnut haluavat? • Ruotsin kisa osoitti, että junnuilla ei ole kiire pois, vain vanhemmilla > siis kaksipäiväinen koitos. • Junnut haluavat pelata ja paljon > siis miten saadaan pelejä niin paljon, että menee kaksi päivää? Joukkuekisa? Liigastahan kaikki aikuiset ainakin tykkää, miksei myös junnut? Kokeillaan ainakin ja katsotaan miten toimii. • Mitä tasaisempia pelejä, sen parempi. > Siis Ruotsin mallin mukaan tytöt ja pojat samaan luokkaan ja tasoluokkiin. • Muuta? Jotain oheistoimintaa, Skellefteån lasersota yms. oli mukavaa, jotain samanlaista? Hallin vieressä on Eden kylpylä. Sinne ainakin... ja onhan kenttien takana sulkista, pingistä yms. 2012 Toukokuu ja paikalla 49 junnua Skellefteåsta, Oulusta, Kuopiosta, Kuusamosta ja Mikkelistä. 150 peliä viikonloppuna ja joukkuekisa toimi! Tästä on hyvä jatkaa, kaikilla tuntui olevan hauskaa. 2013 Sana kisoista kiiri myös Etelä-Suomeen ja 2013 paikalle saapui jo lähes 20 pelaajaa Espoosta. Skellefteå oli vuokrannut jo bussin ja kaikenkaikkiaan kisoissa oli mukana 73 pelaajaa. Yli 200 peliä viikonlopun aikana ja nyt piti aloittaa kisat jo perjantaina. 2014 Espoo ilmoitti, että bussilla tullaan. Hienoa, mutta nyt piti ihan tosissaan laskea kuinka monta pelaajaa kisoihin mahtuu tässä formaatissa. Laskelma antoi lopputulokseksi 92. Erittäin pitkiä päiviä tiedossa, jos niin monta tulee. Ei se junnuja haittaa, enemmänkin aikuisia ja järjestäjiä. Mutta OJO:n perusperiaatteen mukaisesti, tehdään tätä kisaa junnuille ei aikuisille. Lopulta 88 pelaajaa ilmottautui, mukana pelaajia myös Porista ja Tukholmasta, sekä muistakin pääkaupunkiseuden seuroista. Pitkät päivät oli edessä ja vielä pidemmät niistä tuli. Perjantai Klo 17 oli vielä hallilla hiljaista, mutta ei kauaa, kun Espoon bussi saapui ja striimikamat. Kisapaikka pystyyn ja klo 19 pelit alkoivat ajallaan. Todella tiukkaa vääntöä ja vain kaksi poisjääntiä. Tarkoitti siis sitä, että pelit ohi 22.35. Ja ei junnuilla mihinkään kiire ole, ystävällisesti piti tyhjentää kentät enkunpelaajista yms. ja ilmoittaa, että halli on jo mennyt kiinni, pitäisi poistua. Lauantai Klo 8.30 halli aukeaa ja 9.00 täysi tohina päällä. Päivän aikataulu on tiukka, liian tiukka ja optimistinen. Näissä peleissä kun ei luovuteta helpolla ja tasoluokat tekevät peleistä tasaisia. Ja kaikki pelaa kaikki matsit, vaikka pää kainalossa, jos vaan vanhemmat/ valmentaja antaa. Finaalit pääsevät siis alkamaan noin tunnin – puolitoista aikataulusta jäljessä. Valioluokan finaali klo 21.45. Kaikki eivät ehtineet kylpylään, mutta sulista, pingistä, minisquashia ja simulaattoriammuntaa ehti päivän aikana kokeilla kaikki halukkaat. Jos pelejä tuli kisassa kaikille 3–4, niin liikuntaa tuli suurimmalle osalle yli 5h kun laskee mukaan kaiken oheistoiminnan. Ja taas klo 22.45 tyhjennellään kenttiä. Tiukimmassa on valmentajat JP ja Tommi, joilla on alkanut välienselvittely squashissa, kun pingis ja sulis ei riitä. Klo 23 on vihdoin halli tyhjä (toim. huom. Tommi vei squashin, JP muut lajit). Sunnuntai Klo 8.30 halli aukeaa ja klo 9.00 joukkuekisa käynnissä. Viime vuonna joukkuekisa oli härdelli. Aikataulut, joukkueiden muodostus ja tuomarointi ei toiminut. Tällä kertaa niihin oli panostettu ja homma sujuu mallikkaasti ja yllättävää, aivan aikataulussa. Muutamia sairastumisia tullut lisää ja alle 17/15 maajoukkueet siirtyneet leireilemään toiselle hallille eli 70 pelaajaa mukana. Päivä sujuu mallikkaasti, joskin ensiapulaukulla on välillä tun- 32 33 gosta ja jääpusseja haetaan lisää. Klo 16.30 kaikki viikonlopun lähes 300 peliä on pelattu ja ollaan valmiita kaikkien luokkien palkintojen jakoon. Ensin palkitaan jokaisen ikäluokan parhaat ja tämähän tulee jollekin täytenä yllätyksenä, koska ikäluokissa ei pelattu. Sitten palkitaan kaavioiden parhaat, joka sujuu mallikkaasti (vain 2 pelaaja oli poistunut lauantaina). Seuraavaksi saa palkinnon parhaan joukkueen nimen keksinyt. Äänestyksen kolme parasta tulee Ruotsista ja voittajajoukkue Happyfeets saa ison kassin karkkia ja ovat ihmeissään. Viimeisenä jaetaan joukkuekisan palkinnot, yllärinä myös paras alle 15v joukkue palkitaan, vaikka luokka jouduttiin yhdistämään U19 sarjaan. Näin kaikki 56 pokaalia on löytänyt omistajan. Klo 17 Espoon bussi starttaa ja 17.30 kisat on purettu ja halli totaalisen tyhjä... Paitsi onhan siellä OSK:n pari pienintä junnua treeneissä :), nyt ei halli ole menossa kiinni, treenatkaa vaan ja ensi vuonna mukaan. Oulu Junior Open 2015 Yli 100 junnua? Sama formaatti? Perjantaina vähemmän pelejä? Ei pitäisi olla mahdollista, mutta kyllä se vaan on eli kaikki mukaan ensi Miten kisoissa sitten pelattiin? Valio: C: Javed Ali pelasi vakuuttavasti ja vain finaalissa Filip Hulman (Ruotsin alle 17v mestari) sai häneltä erän. Mirko Muukkonen väänsi väkisin voiton pronssiottelussa Albin Kaidingista –-2. Hieno vääntö myös Samuli Niskalalta, joka oli rankkauksessa viimeinen luokkaan ”joutunut”. Ennakkoluulottomalla pelillä tältä Suomen EM-edustajalta 12. Sija. Johannes Hilli väänsi ja käänsi luokkavoiton itselleen. Semeissä Ville Ruismäki ja finaalissa Tuomas Kaukonen saivat molemmat erän hurjasti taistelleelta Johannekselta. Ville kaatoi pronssiottelussa Max Mannisen 3–0. Sijoille 5. Ja 6. Tulivat Skellefteån seuraavat junioritähdet Anna Kaiding ja William Hultman, ruotsin mestarit sarjoissa Tytöt alle 13 v. ja pojat alle 11 v. A: Lukas (Filipin veli) Hultman väänsi semeissä tiukan voiton Ville Koskisesta. Finaalissa kaatui selkeämmin Teemu Mankinen. Ville osoitti olevansa oivassa kunnossa EM kisoja ajatellen, pronssiottelu 3–0 Villelle. Samoin oivassa kunnossa oli EM-edustaja Milla Uusitalo, 6. Sija poikien keskellä. 12 v. Tukholmalaispoika Oliver Vasilis oli se viimeinen luokkaan ”joutunut” ja hänkin pelasi mainiosti sijoittuen 13. B: Inka Luhtala voitti tiukassa semifinaalissa Saana Valasma 3–2. Finaalissa kaatui yllättävän helposti Iida Takaluoma 3–0 ja näin Inka pääsi juhlistamaan viimeistä OJO mestaruuttaan. William Forsell yllätti pronssiottelussa ja vei sen 3–1. Hienosti pelasi myös Oskari Laitinen, joka oli viides. D: Joel Rouste vei voiton tyttöjen keskellä. Roosa Stengård pelasi itsensä finaaliin, Iiris Aalto-Setälä ja Elsa Korpeinen olivat 3. Ja 4.. Hienoja pelejä oli tämä luokka pullollaan, nostettakoon esille Joni Kuosmasen taistelu 9. sijalle, kun ainut tappio tuli kisan voittajalle. E: Progress pallolla miteltiin monta todella tiukkaa peliä. Hyvä syöttö oli aseena monella voittajalla. Tiukan taistelun jälkeen voittajaksi tuli Elli Heimonen, toiseksi Jane Kotila ja kolmanneksi Vilma Liikanen. Loppusarjassa pelattiin sopivasti ristiin ja voittaja ratkesi eräsuhteen perusteella. Tiukka peliä myös muista sijoista ja pelit venyivät usein viisieräisiksi. vuonna! Organisaattori kehittelee taas jotain uutta, että kaikki mahtuu. Teknologiakisa Kisojen taustalla pyörii myös teknologiakisa Suomi–Ruotsi. Tällähetkellä Ruotsin rupelli päät johtaa kisaa 2–1 kun niillä toimii stream, on automaattiset pistelasku vermeet ja live pisteet omilla näytöillä ja tableteilla. Meillä liiton paremmat streem vermeet, joten striimin laatu on parempi, mutta muuten on pakko yrittää kuroa kiinni ensi vuoteen tai ainakin saada samat systeemit kuin ruotsalaisilla. Junnukisoi ssa on ain a hieno tunn elma ja O ulu on aina ra kentanut u peat kisat, pela avatpa sit ten juniorit ta i seniorit. 34 35 Teksti: Esa Naukkarinen ■ KUVAT: Heidi Wagner ja Esa Naukkarinen Hashim Khanin jalanjäljillä Denverissä Lisää squashia korkeassa ilmanalassa vihreäpisteisellä High altitude -pallolla oli luvassa kun osallistuin Saint Patrick’s Day viikonloppuna maaliskuussa Denverissä järjestettyyn squashlegenda Hashim Khanin nimeä kantavaan turnaukseen. Hashim Khan toimi Denver Athletic Clubilla valmentajana useita vuosia ja nosti squashin harrastajien määrän clubilla neljästäkymmenestä neljäänsataan. Heinäkuun ensimmäinen päivä Denverissä on julistettu Hashim Khanin päiväksi. ashim Khan on ollut tuttu näky Denverin squasyhteisölle 1970-luvulta lähtien. Entiselle squash-ammattilaiselle ja ensimmäiselle maailmaa kiertäneelle squashlähettiläälle valmentajan pesti U.S.A:ssa oli tietysti oivallinen tapa kapitalisoida huikea squashmenestys. 1960-luvun alussa Hashim toimi ensin valmentajana Detroitissa ja 1970-luvun alusta alkaen Denverissä. Hashimin vaimon nivelreuman takia perhe muutti aikanaan Denveriin, koska Hashim ajatteli, että kuiva ilmasto olisi vaimolle hyväksi. Lisäksi Kalliovuorten lumivuoriset huiput muistuttavat Peshawaria, Hashimin lapsuusmaisemaa. H Mailin korkuinen kaupunki ja laihojen kaupunki Yksi Denverin tunnetuimmista lempinimistä on The Mile High City. Lempinimi viittaa kaupungin korkeuteen merenpinnasta, joka on 1609 metriä eli mailin verran. Nippelitietona mainittakoon, että tuo mailin korkeus Denverissä osuu Coloradon osavaltion kong- ressitalon kolmannelletoista rappuselle. Pelkkää korkeanpaikan leiriä täällä asuminen siis on. Kun palaan Suomeen, täytyy käydä juoksemassa Cooperin-testin ennätykset uusiksi. Denveriä sanotaan myös The Thin Cityksi. Tällä viitataan siihen, että Denverissä on vähemmän ylipainoisia ihmisiä kuin muissa yhdysvaltalaisissa kaupungeissa. Fyysinen aktiivisuus onkin Denver - Boulder alueella suosittua ja rupattelu urheilusta on turvallinen puheenaihe. Kalliovuorten läheisyys luo erinomaiset puitteet haikkailuun, lasketteluun ja maastopyöräilyyn. Toisaalta, mikäs on ulkoillessa kun aurinko paistaa keskimäärin 300 päivää vuodessa. The Denver Athletic Club perustettu vuonna 1884 Squashia Denver Athletic Clubilla (D.A.C) pelattiin ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla ja Hashim Khan Tournament pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1979. Fasiliteetit vuonna 1884 perustetulla yksityisclubilla ovat hulppeat. 16th Street muotiliikkeineen, finanssialueen pilvenpiirtäjät, kongressikeskus ja Denverin esittävän taiteen keskus ovat aivan clubin naapurustossa. 10 000 neliön clubi-kompleksissa harrastusmahdollisuuksia on lukuisia. Sporttailun lomassa voi myös poiketa clubin omaan kirjastoon. Puitteet moninaiseen verkostoitumiseen ovat kohdallaan ja erilaisia juhlatilaisuuksia järjestetään tämän tästä aina tanssiaisista häihin. D.A.C huolehti kisaajien ruokahuollosta koko viikonlopun ajan, niin kuin täälläpäin asiaan kuuluu. Kilpailut lähtivät käyntiin perjantai-illan juhla-illallisessa asiallisine ruokajuomineen leppoisasti seurustellen. Pelaajat ja seuralaiset toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi Denveriin. Tervetuliaistoivotukessa ei adjektiiveja säästelty. Hashim Khanin 10 000 tunnin työ huipulle Hashimin syntymän aikaan n. 1916 (syntymäajasta on kiistelty), hänen kotikontunsa Nawakillessä kuuluivat Intialle ja olivat brittiläisen imperiumin hallinnassa. Hashimin isä, Abdullah Khan, toimi tarjoilijoiden esimiehenä läheisellä Peshawarin raja-aseman upseerikerholla. Oman viihtyvyytensä parantamiseksi brittiarmeijan sotilaat olivat rakentaneet paikalle myös squash-kenttiä. Hashim oli clubilla palkattomana pallopoikana katsellen britti-upseerien squash-otteluita ja kärkkyi vapaita pelivuoroja toisten poikien kanssa. Upseereiden paetessa keskipäivän auringonpaistetta G&T-lasiensa ääreen, pallopojat valloittivat kentät. Mikäli haluaa huipulle, lahjakkuus yksistään ei riitä. On laskettu, että huipulle pääseminen vaatii 10 000 tuntia harjoittelua. Hahimin kohdalla nuo tunnit tulivat täyteen sementtilattiaisilla röpelöisillä ulkokentillä tukahduttavassa kuumuudessa matkimalla hyvien pelaajien lyöntejä ilman valmentajaa. Itseoppinut on ainut oppinut. Muut ovat opetettuja. Näin filosofoi aikoinaan kirjailija Erno Paasilinna. Pitänee paikkansa ainakin Hashim Khanin kohdalla. Pelillisten ansioidensa johdosta Hashimista tuli lopulta upseerikerhon squash-val- mentaja. Hän hioi taitojaan pelailemalla asiakasystävällistä squashia upseereiden kanssa, kunnes eräänä päivänä Bombaysta saapunut ammattilaispelaaja huomasi Hashimin taidot ja avasi hänelle tien tähtiin. Hashimin huikea squashura sisältää mm. seitsemän British Openin mestaruutta, kolme U.S. Openin mestaruutta, kolme Kanadan Openin mestaruutta, yhden Australian Open mestaruuden ja kahdeksan Skotlannin Openin mestaruutta. Ensimmäisen British Open mestaruutensa Hashim voitti ollessaan 37-vuotias. Tuolloin elettiin vuotta 1951. Pakistanistan oli tullut itsenäinen valtio vasta vuodesta 1947 lähtien ja kotiin palannut British Openin voittaja otettiin nuoressa valtiossa vastaan kansallissankarina. Oli hienoa olla mukana Hashim Khan squash turnauksessa 2014 D.A.C:lla. Sain pelata oman luokkani loppuottelun Hashimin mukaan nimetyllä kentällä, jonka välittömässä läheisyydessä olevassa kerhohuoneessa ovat kaikki Hashimin urallaan voittamat palkinnot ja hänen saamansa huomionosoitukset. Clubin squash toiminnasta vastaavat John ja Anne Lesko lainasivat minulle Hashimin elämästä kertovan dvd-dokumentin ‘Keep eye on ball’. Suosittelen dokumenttia lämpimästi kaikille Squash-lehden lukijoille. Lähteet: Denver Athletic Club, History, https://www.denverathleticclub.cc/History?ssid=195233 The New York Times, Sports, http://www.nytimes.com/2007/12/30/sports/othersports/30squash. html?pagewanted=all&_r=0 Squash Films by Josh Eadson ‘Keep Eye on Ball, The Hashim Khan Story’ 2009. 36 37 Eliittifinaalit 2014 PIIRROS: Marko Nakari Teksti: Poku Salo ja Jari Mether ■ KUVAT: Jari Mether Karsikas ja Korhonen voittoihin Ville Karsikas JSK ja Emilia Korhonen ESRC nousivat korkeimmalle korokkeelle squashin Eliittisarjan finaaliturnauksessa Helsingissä. Emilia Korhonen löi loppuottelussa Riina Koskinen suoraan kolmessa erässä. Ville Karsikas puolestaan sai voittonsa Javed Alia vastaan vaikeimman kautta. Karsikas nousi sillasta voittoon pelastettuaan kolme ottelupalloa kolmannessa erässä. Tulokset Miehet 1 Pronssiottelu Riku Mehta – Marko Kämäräinen 3–1 Loppuottelu Ville Karsikas – Javed Ali 3–2 Miehet 2 Pronssiottelu Jussi Vikström – Risto Välimäki 3–0 Loppuottelu Joonas Karhu – Kale Leskinen w.o. Miehet 3 Pronssiottelu Jari Halonen – Tapio Ulkuniemi 3–0 Loppuottelu Riina Koskinen – Jari Mether 3–0 NAISET Pronssiottelu Maarit Ekholm – Nea Falck 3–0 Loppuottelu Emilia Korhonen – Riina Koskinen 3–0 Marko Nakari on monelle squashpelaajalle tuttu ja kova pelimies joidenkin vuosien takaa. Julkaisemme kussakin Squash-lehdessä yhden Markon lajiaiheisen piirroksen. 38 Jälkipelit 2.2014 Ilon kautta – vai eikö sittenkään? teksti: Jari Mether ARVOT KOHDALLAAN Kuva: petteri repo Volvon uudet ruotsalaiset moottorit laittavat arvot kohdalleen. Kyse on hevosvoimista, päästöistä ja kulutuksesta sekä laadusta, muotoilusta, ympäristöstä ja turvallisuudesta – skandinaavisista arvoistamme. Niistä me pidämme kiinni, jotta sinun elämäsi olisi parempaa ja helpompaa. Riina Koskisella on hyvä vire pelissä. Volvo V60 D4 apasin Kai Peltosen U19-vuotiaiden EM-kisoissa. Me ollaan saman alan miehiä, psykologeja kumpikin koulutukseltamme. Ikäeroahan meillä on reilusti Kaitsun eduksi, mutta ajatuksenkulku monissa asioissa hyvinkin samanlainen. Kenties koulutustaustallakin on jokin merkitys – ja squashilla. Puhuimme Talin käytävillä pitkään ilosta, tai oikeammin sen puuttumisesta. Ilo liittyy läheisesti kaikkeen liikuntaan ja urheiluun ja mitä suurimmassa määrin myös huippu-urheiluun. Se on huikea voimavara, joka jokaisen urheilijan tulisi saada täysimittaisesti käyttöönsä. Ryppyotsaisuus ja urheilu on huono yhtälö. Sanotaan, että me suomalaiset olisimme jöröjukkia ja otamme asiat usein liian vakavasti. Kun me Kaitsun kanssa seurasimme suomalaisten ja heidän kanssakilpailijoidensa otteita EM-kisoissa, silmiinpistävää oli omien junioreidemme ilottomuus verrattuna monien muiden maiden pelaajiin. Olisiko sille tehtävissä jotain vai tyydymmekö siihen, että tällaisia me suomalaiset olemme? Carpe diem! Elä hetkessä, nauti tilanteesta ja ota siitä kaikki irti. Kenties helpompi sanoa ja kirjoittaa tähän kuin toteuttaa käytännössä. Olen puhunut henkisen valmennuksen asioista ennenkin, mutta tulkoon tässä tämänkertainen annos. Kuinka montaa kertaa olenkaan kuullut eri lajien valmentajien suusta, kuinka henkinen valmennus on kiinteästi integroitu osaksi valmennuksen kokonaisuutta ja kuuluu siihen leireillä ja päivittäisessä valmennuksessa. Mutta kun kuopaisee asiaa hieman pintaa syvemmältä, huomaa, etteivät asiat ehkä olekaan aivan niin hyvin. Ei ole osaamista eikä ole mallia aiemmasta. Kaitsu tuntee asian kotimaisen squashin osalta minua paremmin ja tiedän hänen työstävän näitä asioita. Uskon hänen kuitenkin ajattelevan samansuuntaisesti: paljon enemmän voisi ja pitäisi tehdä. Ei tarvitse kuin mennä länsinaapuriimme Ruotsiin, niin huomaa, kuinka paljon edellä he ovat meitä henkisen valmennuksen asioissa ja sama pätee moneen muuhunkin maahan. Me olemme Suomessa vielä paljon jäljessä näissä asioissa. Mutta asian voi kääntää myönteiseksi; meillä on paljon saatavaa ja hyödynnettävää tällä alueella. Pitää tarttua asioihin ja ryhtyä sanoista tekoihin. 181 99 3,8 HV G | KM L | 100 KM Kun marginaalit huippusquashissakin ovat pieniä, ratkaiseva ero tehdään aivan muilla alueilla kuin vaikkapa teknisen tai taktisen osaamisen alueilla tai fyysisellä puolella. Henkinen vahvuus, itseluottamus, keskittyneisyys ja pelistä nauttiminen on yhä tärkeämpi osaamisen alue. Ilo on vahva ase! Uusi kahdeksanvaihteinen automaatti D4-moottoriin nyt vain 990 € Volvocars.fi Volvo V60 D4 Business alkaen: Autoveroton hinta 34 300 €, autovero 6 309,48 €, kokonaishinta 40 609,48 € + toimituskulut 600 €. Autoetu alkaen: vapaa 805 €/kk, käyttöetu 625 €/kk. EU-yhd. 3,8 l/100 km, CO2 99 g/km. Huoltoleasing alkaen: 707 / kk (48 kk, 80 tkm, Volvo Car Financial Services). Huoltosopimus alkaen: 48 €/kk (3 vuoden sopimus, 20 000 km/vuosi). Kuvan auto erikoisvarustein. MELTRON TIE- JA KATUVALAISINJÄRJESTELMÄ Valaistuksen edistyksellisintä poikkitieteellistä teknologiaa ja tekniikkaa – sinun turvallisuutesi tähden! meltron.fi
© Copyright 2024