1. No category

Squash
4 • 2013
riikka piekäinen:
Squashia
kellontarkasti
Jane ja Kari Moilanen:
Squash tuo ystäviä
Marko Värilä:
Squash antaa voimia
3
Jari Mether
Pääkirjoitus
Urheilun moninainen voima
Motiivitutkijat ovat päätyneet siihen, että ihmisen toiminnan
taustalla olevat motiivit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: biologiset, sosiaaliset ja psykologiset motiivit. Arkikielellä tämä tarkoittaa
sitä, että erilaiset syyt (motiivit) saavat ihmisen tekemään asioita.
Joidenkin kohdalla ulkoapäin saatava palkinto tai palaute saa meidät tekemään asioita, toisten kohdalla toiminta itsessään on tekijälleen palkitsevaa. Different strokes for different folks, kuten kuuluisa sanonta toteaa.
Maailma ei kuitenkaan ole tässäkään asiassa musta-valkoinen.
Toisille meistä urheilussa parasta on sosiaalisuus ja vuorovaikutus
muiden ihmisten kanssa, toisille taas fyysisen suorituksen antama
endorfiiniruiske on parasta. Ja joillekin kilpailutilanne ja voittaminen on kaikki kaikessa. Mutta useimpien kohdalla nämä kaikki
edellä mainitut syyt saavat meidät urheilemaan squashkentälle tai
muualle.
”Samalla tavalla, kun työelämässä tapaa erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla, niin käy myös squashin kanssa. On ollut valtavan
hienoa saada tutustua mm. kerhoilloissa jo Lönkalla ja sitten Talissa erilaisin ihmisiin ja ystävystyä heidän kanssaan.”
Lue Jane ja Kari Moilasen tarina ja heidän suhteensa urheiluun ja squashiin.
”Työtä, treenejä, pelimatkoja, turnauksia. Riikan ja Semirin
perheessä eletään hyvin tyypillistä urheilevan perheen arkea. Joskus sovitellaan aikatauluja, isovanhempia pyydetään lapsenvahdeiksi ja toisinaan lapset otetaan mukaan. Urheilu on kuulunut
hyvin kiinteästi kummankin elämään pienestä pitäen, minkä vuoksi kumpikin osaa suhtautua toisen menemisiin ja tulemisiin. Yhteispelillä ja sovittelulla selvitään, vaikka joskus kiire tuleekin.”
Lue, kuinka Riikka Piekäinen ja Semir Ben-Amor sovittelevat päivän menojaan ja elävät urheiluaan lasten ehdoilla.
”Urheilu on iso osa elämää. Se antaa voimia ja jaksamista työhön, jossa usein on muiden ihmisten pelastamisesta kyse. Urheilu
tarjoaa väylän ottaa oikealla tavalla etäisyyttä työhön, se on minulle selvästi terapeuttinen juttu. Urheilun fyysisyys auttaa jaksamaan
Squash
4 • 2013
päätoimittaja
Jari Mether
[email protected]
julkaisija
Suomen Squashliitto ry
Radiokatu 20
00093 SLU
puh. 044 525 0421
fax (09) 3481 2411
uLKOASU
Graafinen Suunnittelu Mercury
työssä ja sen sosiaalisuus ja
kanssakäyminen muiden
kanssa on erittäin iso asia
minulle.”
Lue Marko Värilän henkilökohtainen suhde urheiluun ja sen merkitys hänen
elämässään.
”Squash on minun intohimoni. Näiden vuosien aiKuva: Petteri Repo
kana siitä on tullut minulle
pikemminkin elämäntapa…
Meidän kaikkien tulee uskaltautua pois omilta mukavuusalueiltamme ja ottaa vastaan uusia haasteita, sillä juuri se tekee elämän
jännittäväksi.”
Lue, mitä nuori lukiolainen Maarit Ekholm ajattelee suhteestaan squashiin.
”Sain uuden perspektiivin squashiin… Yksi suurimmista asioista, jonka opin, oli se, että et koskaan pelaa kahta samanlaista ottelua. Pelien kulkuun vaikuttaa niin päivä, vastustaja, kenttä, pallo
kuin yleisö. Muuttujia on kymmeniä ja olennaista on, miten pelaaja hallitsee niitä päivästä toiseen.”
Lue Hameed Ahmedin näkemyksiä squashista huipputasolla,
kun voittaminen ja itsensä ylittäminen nousee keskiöön.
Urheilun merkitys meille suomalaisille on suuri. Sanotaan,
että olemme paitsi urheilu- niin erityisesti menestyshullua kansaa.
Tärkeintä tässä kaikessa kuitenkin on se, että jokainen meistä voi
rikastuttaa elämäänsä liikunnalla ja urheilulla omalla, hänelle sopivimmalla tavalla.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille Squash-lehden
lukijoille.
Squash-lehti on Suomen Squashliitto ry:n jäsenjulkaisu.
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
ilmoitukset, aineistot
ja osoitteenmuutokset
Toiminnanjohtaja Hannu Mäkinen
Suomen Squashliitto ry
[email protected]
Squash.fi/lehti
etukansi
Riikka Piekäinen: kellontarkkaa squashia.
Kuva: Tommi Tapola
squash-lehden numeron 4.2013 avustajat
Mustasaaren Painotalo OY
Maarit Ekholm, Leo Hatjasalo,
Markku Hyrske, Henri Koskinen / Vierumäki,
Raila Luhtala, Marko Nakari,
Tomi Niinimäki, Petteri Repo,
Micke Rundman, Poku Salo,
Tommi Tapola.
ISSn
Kiitos!
juttuehdotukset
Päätoimittajalle
paino
ISSN-L 1799-9170
ISSN 1799-9170 (painettu)
ISSN 1799-9189 (verkkojulkaisu)
Nettiliite osoitteessa squash.fi/lehti. Squash-lehden seuraava numero 1.2014 ilmestyy 28.03. ja sen aineistopäivä on 03.03.
5
Sisältö
Leo Hatjasalo
Kuva: jari mether
Kuva: jari mether
s. 22–25
Urheilua kellon tarkkuudella
s. 6–8
Kuva: Harvard Athletic Communications
s. 14–17
Positiivinen silmä
tulevaisuudessa
Henkilöt
6–8
9
14–17
22–25
26–28
Marko Värilä
Maarit Ekholm
Hameed Ahmed
Riikka Piekäinen ja Semir Ben-Amor
Jane ja Kari Moilanen
Jari Mether
Maarit Ekholm
Tomi Niinimäki
Jari Mether
Jari Mether
Tapahtumat ja ilmiöt
10–12 HSK
28–29 Tampere Open
30–31 Squashkenttä kuntoon talkoilla
Micke Rundman
Jari Mether
Henri Koskinen
Jutut
18–20 Muoti, osa 2
32
Racketball
Petteri Repo
Petteri Repo
Palstat
3
5
33
34
Pääkirjoitus
Puheenjohtajalta
Squash Fun Stuff
Jälkipelit
Squashvuosi päättymässä
– uudet haasteet 2014 odottamassa!
N
Stadin brankkari
Jari Mether
Leo Hatjasalo
Marko Nakari
Jari Mether
Puheenjohtajalta
iin se on vain todettava,
että vuosi on vierähtänyt
aivan liian nopeasti ja uusi
alkamassa kaikkine innovatiivisine mahdollisuuksineen ja tavoitteineen
– on aika katsoa valppaasti ja pelottomasti
tulevaan ja sitoutua uusiin haasteisiin, kuten
Suomen squashväen on ollut tapana kautta
aikojen tehdäkin.
Seurattuani kuluvan vuoden aikana etäältä
ja läheltä squashseurojen sisäistä jatkuvaa ja
uutteraa työtä lajin ja pelaajien eteen, en voi
kuin ihailla sitä energian ja tekemisen määrää
ja laatua, jota olen ollut todistamassa omakohtaisestikin. Ynnättyäni yhteen vuoden
aikana liiton ja seurojen yhdessä ja erikseen
tuottamat lukuisat kilpailut ja muut huipputapahtumat leireineen ja koulutuksineen on
mielestäni osoitus lajiin kohdistuneesta yhä
kasvavasta kiinnostuksesta ja innostuksesta.
Liiton puheenjohtajana olen yrittänyt
vuosien aikana asettaa itselleni ja johtamilleni hallituksille selkeitä tavoitteita
Suomen Squashliiton sisäisen toiminnan
sekä suomalaisen squashin eheyttämiseksi ja
eteenpäin viemiseksi. Strategiat ja toimintasuunnitelmat ovat toki tarpeen ja tärkeitä,
mutta niiden laadukas toimeenpaneminen
on kaikki kaikessa ja kiinni niiden ihmisten kompetenssista ja motivaatiosta, jotka
annetut tehtävät suorittavat.
Liiton toimihenkilöt yhdessä toiminnanjohtajan kanssa ja ohjaamina ovat onnistuneet
toiminnallaan merkittävästi lujittamaan
Suomen squashin asemaa ja tulevaisuutta.
He ovat jälleen toiminnallaan ohjanneet ja
opastaneet oivallisesti liiton sisäisiä seurojen
pelaajista ja muista toimihenkilöistä rakentuvia työryhmiä monissa liiton vaativissa ja
haasteellisessa tavoitteissa.
Liitto on keskittynyt strategiansa myötä
vuoden aikana vahvasti tuleviin nuoriin
harraste- ja kilpapelaajiin ja tehnyt töitä
koulujen ja seurojen yhteydessä ympäri
maata, panostaen näin kestävänkehityksen
uusiutuvaan pelaajapotentiaaliin. Tulokset
näkyvät jo selvästi niin kotimaisella kuin
kansainvälisellä tasollakin tarkasteltuna.
Loistavaa työtä kaiken kaikkiaan!
Mitä tulee pelipaikkojen
riittävyyteen nyt ja lähitulevaisuudessa lajin pelaajamäärien
kasvaessa on yksi tärkeimmistä ja keskeisimmistä tämän
hetken kysymyksistä. Tämä
ei koske pelkästään pääkaupunkiympäristöä vaan koko
maata. Nyt on aika ottaa tämä
haaste lopullisesti ja rohkeasti
esille ja käydä eri vaihtoehtoja
läpi. Löytyykö pelihallien
ja -paikkojen taloudellisesti
kannattavin kokonaismalli
mailapelikeskuksista vai muista
urheilulajien integraatioista ja
niihin kiinteästi liittyvistä liike-elämän ja
talouden toimijoista? Tämä tärkeä kysymys
on nyt ratkaistava yhdessä lopullisesti.
Tähän haasteeseen saattaa löytyä lähitulevaisuudessa merkittävää lisäapua ja
taloudellista panostusta juuri liike-elämän
suunnalta, joka on vähitellen oivaltamassa
lajimme globaalin hienouden ja puhtauden
merkityksen liiketoimintaansa ja imagonäkyvyyteensä sekä muuhun toimintaansa
liittyen. Täten toteutuisi myös todellinen
nuoriin pelaajasukupolviin kohdistuva yhteinen yhteiskuntavastuumme, tarjoamalla
heille urheilulajimme kautta kestävä ja monipuolinen elämänmittainen harrastepolku,
joka kantaa ja vie osaltaan heitä elämässään
eteenpäin.
Kerrottakoon vielä yksi hyvä squash uutinen
Suomi-Venäjä-squashyhteistyön merkittävästä lujittumisesta, joka liittyy tällä kertaa
osana Pietarin kanssa sovittuun läheiseen
squashyhteistyöhön heti vuodenvaihteen
jälkeen. Mikkelissä, tuossa mainiossa
squash- kaupungissa järjestetään SuomiVenäjä-junnuleiri, joka huipentuu junnukisaan! Kisajärjestelyt on hienosti järjestetty,
kuten Mikkelillä on muutoinkin ollut
tapana tehdä ja toimia ja paikalla on myös
venäjää puhuva tulkki asioitten helpottamiseksi. Näitä tapahtumia tarvitaan lisää ja
kansainvälistymisellä on sanomattakin suuri
merkitys Suomen squashin tulevaisuudelle!
Uuden vuoden alkaessa on aika katsoa
yhdessä voimallisesti eteenpäin kohti yhä
Kuva: Petteri Repo
//-Loistavaa
työtä kaiken
kaikkiaan!
--//
kestävämpää ja yhtenäisempää liiton ja
seurojen sekä halli- ja pelipaikkayrittäjien
välistä toimintaa ja panostaa siihen edelleen
kaikilla toiminnan tasoilla riittävästi. Tätä
työtä Suomen squashin eteen on toki tehty
viimeisten vuosien aikana yhä systemaattisemmin ja ammattimaisemmin. Tulokset
näkyvät ja puhuvat puolestaan!
Median merkitystä ja osuutta lajimme säilyvyydelle ja näkyvyydelle emme myöskään
saa koskaan unohtaa ja sen hyödyntämiseen
on löydettävä ja kohdistettava yhä lisää
ammattimaisia resursseja myös liittomme
suunnalta tulevana vuonna.
Hyvä Suomen squashväki, kiitän teitä kuluvan vuoden osalta yhteisesti tehdystä työstä
ja toivotan teille hyvää ja turvallista joulun
aikaa hyvien ja reilujen pelien merkeissä
sekä tulevan vuoden merkittävien squashtapahtumien myötä.
Leo Hatjasalo
puheenjohtaja
Suomen Squashliitto
6
7
Teksti ja KUVAT: Jari Mether
Marko Värilä
STADIN BRANKKARI
Marko Värilän, kavereiden kesken Marden, squash-taival alkoi Lauttasaaresta, silloisesta VPK:n
talossa sijainneesta squash-hallista. Ensimmäinen seurakin oli tulevaa työuraa enteillen nimeltään
Letku-Squash. Takana on nyt 35 vuotta squashia, mutta toki paljon muutakin.
Letkusta siirryttiin Helsingin
ydinkeskustaan, Tunnelin uumenissa sijainneeseen Metro
Squashiin ja sieltä sitten myöhemmin Espoo Squash Playersiin (ESP). Ja
vain muutama kuukausi sitten ESP:n rinnalle
tuli seuraksi Helsingin Squashkerho (HSK),
jonka riveissä nyt pelataan kilpaa”, Marde
kertaa 35 vuotta jatkunutta squash-uraansa.
Kaikki, jotka tuntevat Marden paremmin,
tietävät, että numerolappu on pitänyt aina
saada rintaan. Kun tehdään, niin tehdään sitten tosissaan. Ja tehty totisesti on.
“
Triatlonia,
maratonia, soutua
”1980-luvun lopulta 90-luvun puoliväliin
kestävyysurheilu oli aika isossa roolissa. Oli
mm. triatlonia, maratonia ja Sulkavan soutuja. Squash on tullut isommin kuvaan 90-luvun loppupuolelta lähtien, vaikka squash siis
alkoikin Lauttasaaressa vuonna 1978.”
Mardella on takana mm. 23 Sulkavan
soutua, niin vuorosoudussa, yksisoudussa kuin
kirkkoveneessäkin. Maratoneja on 14,
suurin osa Helsingissä, mutta muutama muukin. Paras aika on 2.56 ja
heikoin 3.20. Viisi kertaa on mennyt
alle kolmen tunnin. Se kertoo jotakin
harjoittelusta ja tavasta, jolla Marde
suhtautuu asioihin.
”Tavoitteena oli juosta 2.45, mutta se ei
koskaan toteutunut ja jäi kieltämättä aavistuksen kalvamaan.”
Salibandykin on Mardelle tuttu laji. Espoon Oilers oli jenginä siihen saakka, kun
Oilers nousi liigaan. Silloin Marde perusti
ikämiesseura Hot Shotsin ja siinä paidassa
tuli 35-vuotiaiden Suomen mestaruus.
”Tänään pelaan salibandya Zoomissa ja
plakkarissa on 40- ja 45-vuotiaiden SM-kulta. Tavoitteena on seuraavaksi voittaa 50-vuotiaiden mestaruus”, Marde kertoo.
Stadin brankkari
Marde on ammatiltaan paloesimies asemapaikkanaan Jätkäsaaren pelastusasema Helsingissä. Pelastusalalla on vuosia takana nyt 31.
”Aloitin vuonna 1982 Wärtsilän telakalla
tehdaspalokunnan palomiehenä. Muutaman
vuoden kuluttua siirryin Helsingin kaupungin palolaitokselle palomies-sairaankuljettajaksi. Nykyinen nimi on Helsingin kaupungin pelastuslaitos, mikä itse asiassa kuvaakin
meidän tehtäviämme paremmin.”
Marde on ollut myös Helsingin Pelastuskoulun opettajana 2,5 vuotta sekä pelastussukeltajana Erottajan pelastusasemalla Korkeavuorenkadulla. Siihen työhön liittyy yksi
yksittäinen työtehtävä, joka tuhansien pelastustehtävien joukosta on jäänyt mieleen.
”Finn-pusku -niminen hinaaja upposi
Hangon edustalla kovassa merenkäynnissä
joulukuun 27. päivänä 1990. Meidät lennätettiin Helsingistä helikopterilla paikan päälle
ja onnistuimme löytämään aluksen uumenista
kaksi merimiestä, konepäällikön ja yliperämiehen, jotka sitten saatiin pelastetuiksi. Alus
oli kääntynyt ympäri ja he olivat pohjan alla,
josta saimme heidät yön pimeydessä ja kovassa tuulessa ulos laikkaleikkaamalla pohja
auki.”
Luonnonvoimat
Hangon pelastustehtävä ei ollut ainoa kerta, kun Marde on joutunut tekemisiin luonnon kanssa. Hän oli vaimonsa kanssa lomalla
Thaimaan Khao Lakissa vuonna 2004, kun
tsunami iski. Mannerlaatat olivat tapaninpäivänä liikkuneet ja se aiheutti valtavien vesimassojen liikkeen.
”Pelastuminen sieltä oli iso asia, mutta
vaikka minut on koulutettu myös vesionnettomuuksien pelastustehtäviin, ei niistä opeista
ja työkokemuksesta ollut mitään hyötyä niissä
olosuhteissa. Tämän mittakaavan luonnonvoimille ei voi mitään. Kun luonto puuttuu
peliin, sitä on itse aika voimaton. Mutta sieltä
selvittiin”, Marde kertoo tsunamikokemuksistaan.
Vasemmalla Korkeavuorenkadun pelastusasema, yllä Marde valmiina niin pelastustöihin kuin
HSK:n liigakierroksellekin – ihan tarpeen mukaan.
Urheilu on terapiaa
Urheilu on Mardelle tärkeä osa elämää. Olen
itsekin ollut monet kerrat hänen kanssaan
squashkentällä, niin kaksin- kuin nelinpelissäkin. On kova homma pelata Mardea vastaan. Erinomainen fyysinen kunto, pitkän
miehen ulottuvuus ja viuhuvat lyönnit tekevät
Mardea vastaan pelaamisen todella hanka-
laksi. Kun Marde pääsee esimerkiksi rystyltä
pamauttamaan matalan linjalyöntinsä, siinä
useimmiten saa kerätä pallon takanurkasta.
Lähtee nimittäin sellaisella voimalla ja tarkkuudella.
”Urheilu on iso osa elämää. Se antaa voimia ja jaksamista työhön, jossa usein on muiden ihmisten pelastamisesta kyse. Urheilu
8
9
KUVAT: Petteri Repo
Maarit Ekholm
”Squash on
intohimoni”
Useimmat 16-vuotiaat nuoret miettivät jo nyt, mitä
tehdä lukion jälkeen. Osa uneksii pääsystä Hankenille
(Svenska handelshögskolan), osa puolestaan haluaa opiskella
lääkäriksi tai Arcadassa (ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu).
un tämä kysymys esitetään minulle, minulle tulee pikku stressi.
Vastaan tavallisesti, että haluan
opiskella media-alaa tai että haluan toimittajaksi. Mutta sisimmässäni tiedän,
että haluan jotain muuta ennen sitä. Jotakin,
mikä pitää aloittaa varhain ja joka vaatii harjoittelua, keskittymistä ja vielä lisää harjoittelua.
Squash on minun intohimoni. Näiden
vuosien aikana siitä on tullut minulle pikemminkin elämäntapa. Treenaan keskimäärin
kahdesti päivässä ja lähes joka viikonloppu
minulla on kisat tai maajoukkueleiri. Lepopäivä minulla on kerran viikossa.
Kun asiaa ajattelee pidemmällä tähtäimellä, niin harjoittelu vain kotimaassa on
hieman yksipuolista. Minä kaipaan elämyksiä
ja erilaisia näkökulmia harjoitteluuni. Ja niitä
K
Marden yksi työympäristöistä on veden alla ja
siellä ei huonokuntoinen pärjää.
tarjoaa väylän ottaa oikealla tavalla etäisyyttä
työhön, se on minulle selvästi terapeuttinen
juttu. Urheilun fyysisyys auttaa jaksamaan
työssä ja sen sosiaalisuus ja kanssakäyminen
muiden kanssa on erittäin iso asia minulle”,
Marde linjaa neljän lapsen isänä suhdettaan
urheiluun.
Marden suhtautumista kuvaa hyvin sekin,
että vaikka triatlon-matkat olivat hänen aikanaan puolikkaita, hän treenasi aina kokopitkän triatlonin edellyttämällä tavalla.
Laittaa aina itsensä likoon
Vuonna 2007 tv-kanava Sub aloitti dokumentaarisen tosi-tv-sarjan Pelastajat. Sarjan
pilottikausi tehtiin Erottajan pelastusasemalla ja Marko oli silloin siellä paloesimiehenä. Moni varmasti muistaa ja tunnistaa hänet
myös tästä ohjelmasta.
”Jakso tehtiin mun yhden vuorokauden
työvuorosta Erottajalla. Myöhemmin sarja laajeni sitten koskemaan koko Erottajaa
ja seuraava kausi kuvattiin Helsingin kes-
Squash on tullut isommin kuvaan
90-luvun loppupuolelta lähtien.
kuspelastusasemalla Kalliossa. Toivottavasti
mahdollisimman moni katsoi ohjelmaa paitsi
mielenkiintoisena ja realistisena kuvauksena
meidän arjestamme, myös valistavana ohjelmana asioista, joita ei ehkä kannata tehdä.
Pelastuslaitoksen näkökulmasta ohjelmalla oli
tietysti myös tavoitteena parantaa laitoksen
tunnettuutta ja avata meidän työtämme tvkatsojille.”
Kuten Marko hyvin kiteyttää tässäkin
kohtaa: ”Itsensä likoon laittaminen oli tämän
ohjelmankin kohdalla olennaista. Asiat tehdään niin hyvin kuin osataan, ollaan sitten
pelastustehtävissä tai squash-kentällä.”
löytyy vain ulkomailta.
Tiedän nyt, etten tule treenaamaan koko
loppua peliuraani Suomessa. Ensi vuonna
muutan Saksaan harjoittelemaan. Oli ainutlaatuista, että sain tämän mahdollisuuden eikä sen vastaanottaminen siltikään ollut
helppoa. Lopulta kuitenkin ajattelin, että kyllä se kannattaa. Ensi syksynä otan mailastani
tiukan otteen ja matkustan Paderborniin.
Meidän kaikkien tulee uskaltautua pois
omilta mukavuusalueiltamme ja ottaa vastaan
uusia haasteita, sillä juuri se tekee elämän
jännittäväksi.
Maarit Ekholm
lukiolainen, Kulosaaren ruotsinkielinen lukio
(alkuperäinen teksti julkaistu 1.11.2013
sivustolla svenska.yle.fi)
10
11
Teksti ja kuvat: Ne kolme HSK-gubbea
HSK:n uudelleensyntymisen neljä vaihetta:
”Pöytälaatikko” –”Ma–To”– Hotelli Pasila – Talihalli
a-To-nelinpeliporukka ja hotelli Pasila olivat ratkaisevia asioita Helsingin Squashkerhon
uudelleensyntymisen kannalta
vuonna 2008. Hotelli Pasilan kentillä pelanneessa Ma-To porukassa olivat silloin mukana
Poku Salo ja Markku Hyrske. Ilmeisesti Pokun aloitteesta he keksivät käynnistää HSK:n
toiminta uudelleen. Ja saivat narratuiksi MaTo porukan vetäjän Micke Rundmanin kolmanneksi mukaan projektiin. Homma aloitettiin houkuttelemalla tuttavat, työkaverit ja
sukulaiset jäseniksi; saatiin noin 10 hengen
porukka kokoon. Sitten piti pitää sääntömääräinen vuosikokous; ensimmäinen hallitus piti
valita – ja pitää vielä ylimääräinen vuosikokous, jotta säännöt saataisiin päivitetyiksi.
Toinen, ja jatkoa ajatellen merkittävin, asia
”uuden” HSK:n syntymisessä oli hotelli Pasilan
erittäin positiivinen suhtautuminen ja hotellin
aloitteesta vuonna 2009 järjestetty ensimmäinen vakiovuorolaisten ”Pasila Cup” -kisa.
HSK kuului vakiovuorolaisiin ja kolmikko oli kisavastuussa – hotelli Pasila tarjosi
kaiken muun: kentät, saunat, syötävät, juomat
... ja me oltiin siellä hotelli Pasilan saunakabinetissa värväämässä jäseniä, tietty. Jäsenluku
kasvoi hetkessä yli kahteenkymmeneen.
Perusajatuksena jäsenhankinnassa oli,
ja on edelleen, ns. ”villien” eli ei mihinkään
seuraan kuuluvien lajin harrastajien saaminen kerhon jäseniksi. Ilmoitimme Suomen
Squashliitolle, että Helsingin Squashkerho ry.
elää. Olimme taas oikeesti squashkerho!
M
FAKTAT
SQ
UASH
NK
HS
K
I
Perustettu 1970 (yhdistysrekisteriin 18.3.1970)
Toimi vuonna 1968 avatussa Lönkan Squash-hallissa
Järjesti ensimmäiset SM-kisat vuonna 1970
Mestarit: Poku Salo ja Annika Swanljung
Oli perustamassa Suomen Squashliittoa vuonna 1971
Lönkan halli sulki ovensa 1987, tuolloin HSK:n jäsenmäärä oli 50
Toiminta loppui pian tämän jälkeen
Toiminta starttaa uudelleen 2009
Kotihallina tänään Talihalli
Jäsenistöltään Suomen kolmanneksi suurin squashseura
HEL
SI
Kerhoillat
Perjantain kerhoiltoinamme järjestimme
alusta alkaen kaksi säännöllistä juttua: coachausta Hyrskeen Maken johdolla neljänä
kerhoiltana per vuosi sekä kerhon sisäisen
kymmenen osakisaa/vuosi käsittävän tasoituskisasarjan. Tämä, ei nyt niin tiukasti kerhon sisäinen, tasoituskisa on osoittautunut
hyvin suosituksi, viiden vuoden aikana 74 pelaajaa on osallistunut vähintään yhteen osakisaan. Kerhoillat Pasilassa jatkuivat Talihallin
valmistumiseen saakka, jolloin toimintamme
siirtyi upouuteen halliin.
Periaatteessa toiminta Talihallissa jatkuu
samanlaisena kuin hotelli Pasilassa, toki hieman kasvaneena. Kerhoilloissamme pelaavat
kaikentasoiset pelaajat, miehet ja naiset, keskenään ja tasosta riippumatta. Tässä ehkä se
”salaisuus.” Ja kerhoiltojen henki, joka tietysti
syntyy jäsenten ja kerhoiltoihin osallistuvien
kesken. Kerhon hallituksen gubbet yrittävät
vain luoda toiminnalle edellytykset.
Kaikki ovat tervetulleita
Talihalli on tietysti se kolmas pointti HSK:n
nopeaan nousuun jäsenmäärällä mitaten Suomen kolmanneksi suurimmaksi squashseuraksi. Erinomaiset olosuhteet Talihallissa ja
kerhossa (kerhoillat) vallitseva hyvä ja vapautunut henki tuo kerhoon uusia jäseniä, ei mitenkään ovista ja ikkunoista rynnäten, mutta
aina muutaman silloin tällöin. Edellä mainitun jäsenvärväyksen perusajatuksen lisäksi
HSK:oon on liittynyt pelaajia, jotka jo ennestään kuuluvat johonkin toiseen seuraan, mutta ovat halunneet, syystä tai toisesta, liittyä
myös Helsingin Squashkerhoon – kaikki ovat
tervetulleita. Periaatteessahan yksi pelaaja voi
kuulua vaikka kaikkiin Suomen squashseuroihin yhtäaikaisesti – jos välttämättä haluaa.
Jäsenmäärästä kun hehkutetaan, on hyvä
pitää mielessä, että se on lukumäärä jäseniä
jäsenluettelossa – seuran toimintaan aktiivisesti osallistuvat on eri luku. Jäsenluettelon
jäsenmäärä on tietysti eduksi eri avustuksia ja
tukia anottaessa (ja sponsoreita lähestyttäessä) – ja Hatjasalon Leo, Mäkisen Hannu ja
muut liiton henkilöt tykkää, kun perusmaksu
+ 11 egee/(aikuis)jäsen ropisee SSqL:n tilille
kerran vuodessa :)
Mikä HSK:ssa sitten mättää, jos mättää?
No, sama kai kuin missä tahansa yhdistyksessä Suomessa tänä päivänä: yhdistyksen hallitukseen ja/tai muihin toimiin ei hevin löydy
vapaaehtoisia. Käytännössä HSK:n toimintaa pyörittää tänä päivänä edelleen ne kolme
alussa mainittua gubbea.
HSK:ssa squash herättää
jatkuvaa ihmetystä,
milloin mistäkin syystä.
Ne kolme HSK-gubbea:
Micke Rundman (kesk.),
Markku Hyrske (oik.) ja
Poku Salo (vas.)
12
SM-1971 mitalistit Eija Jones, Kale Leskinen,
Pekka Petersen-Dyggve ja Poku Salo.
Junnutoiminta
HSK:lla oli uuden tulemisen alussa siis vain
aikuisjäseniä, joten päätettiin hommata myös
junnuja. Hyrskeen Make ja Lahtisen Sami
kutsuivat pienen Länsi-Pasilan ala-asteen
2–4 -luokat pelaamaan. Luokka jaettiin kahtia – puolet squashiin 50 minuutiksi ja puolet
tutustumaan Hotelli Pasilaan henkilökunnan
opastuksella. Muutama aloitti harrastuksen ja
Liisa Serenius on mukana edelleen. Ja jatkoa
tarjottiin kesäkurssilla.
Kaudelle 2010–2011 saimme tukea Nuori Suomelta 1500 €, joten oli mahdollista panostaa junnutyöhön enemmän. Muutaman
kouluryhmän vierailun jälkeen (mm. Steinerkoulusta) saimme 13 lasta kokeilemaan
ryhmätreeneihin ja heistä kuusi jatkoi säännöllisesti.
1500 nuorta, siemen itää
Talihallin avautuessa aloitettiin raju työ ja
kutsuttiin 14 peruskoulua ilmaisiin ’tutustumistreeneihin’. Talihallin Hannu Halme oli
työn voimakas tukija. Make oli siirtynyt täyspäiväiseksi valmentajaksi, joten hänellä oli ai-
Ola Forberg palkitsee Poku Salon ”Mestarin
mailalla” vuonna 1971.
kaa myös päivisin. Tärkeänä toisena ohjaajana
oli Pekka Belitz.
Syksyn 800:sta oppilaasta 17 tuli seuraan.
Ohjauksessa on tähän mennessä ollut 1500
oppilasta ja duuni jatkuu. Lasten opettajia
on ollut mukana 30, joista osa on ollut myös
apuohjaajana oppimassa squashmetodeja käytännössä.
Kuitenkin vain pieni osa tutustumaan
käyneistä lapsista on aloittanut squashin tutustumistreenien jälkeen. Mutta siemen itää
ja osa on palannut myöhemmin. Meillä on
ollut mm. lasten starttikurssi ja kesän alussa
viiden päivän monipuolisen liikunnan päiväleiri. Treeniryhmistä on jäänyt vuosittain
myös joitakin pois, joten toiminnan kasvatta-
Olimme
taas oikeesti
squashkerho!
The Jesters, maineikas englantilainen ”herrasmiesseura” HSK:n vieraana.
Vasemmalta Poku Salo, John Partridge, John Easter, Mike Breckon ja
David Potter
miseksi on saatava lisää uusia junnuja. Rekrytointityössä on ollut HSK:sta mukana hienosti puolenkymmentä seuralaista.
Neljä junnua tuli mukaan Taliin syksyllä
2011 ja nyt viikoittain säännöllisesti treeneissä on 24 lasta. Lisäksi 20 muuta lasta on ollut
mukana eripituisia jaksoja. Make vetää treenit
kolme kertaa viikossa ja Rissasen Seppo vetää peliharkat sunnuntaisin.
Kisoissa kokee
oikeaa squashia
Kilpaileminen on olennaista ja olemme järjestäneet Talissa vuosittain pari valtakunnallista juniorikilpailua ja pari seuran sisäistä
kisaa. Lisäksi kannustamme ja osin kuljetammekin mukaan Jaffa Cup’iin sekä muutamaan
kansalliseen kisaan. Kilpailuissa juniori kokee
ja näkee, mitä on oikea squash ja voi ottaa
muista mallia. Voi huomata, että häviö ei olekaan lopullinen katastrofi, ja miten yhdessä
kisassakin yhä uudelleen voi parantaa suoritustaan. Pyrimme siihen, että kisoihin lähdetään heti, kun osataan pelin idea, jonkinlainen
syöttö, osutaan palloon ja osataan pistelasku.
Ison-Britannian suurlähetystön lähetystösihteeri Andrew Stuart jakaa
palkinnot British Embassy Cupissa. Palkinnon saajana Annika Swanljung.
John Partridge ja Pekka Petersen-Dyggve seuraavat toimitusta.
Valon Ylivoimaa.
www.meltron.fi
14
15
Teksti: Tomi Niinimäki
Positiivinen silmä
tulevaisuudessa
Hameed Ahmed lähti lukion jälkeen USA:han opiskelemaan ja kehittymään edelleen squashpelaajana.
Tänään, runsaat kuusi vuotta myöhemmin, hän on edelleen Yhdysvalloissa ja squashin parissa,
mutta uran suunta on hieman muuttunut matkan varrella. Viime syksynä Ahmed otti jälleen uuden
askeleen urallaan aloittamalla Harvardin yliopistojoukkueen valmentajana.
Hameed Ahmed kuului sukupolvensa lahjakkaimpiin squashpelaajiin Suomessa. Loukkaantuminen viimeisen juniorivuoden kynnyksellä sai hänet kuitenkin ensimmäistä
kertaa elämässään ajattelemaan elämää ilman
squashia – tai ainakin jotain muuta sen rinnalla. Hyvät arvosanat lukiossa ja mainiot
kontaktit ulkomaille antoivat hänen onnekseen kriittisellä hetkellä hieman lisää mahdollisuuksia, ja lopulta muutto Yhdysvaltojen
Rochesteriin kävi melkoisen vauhdikkaasti. ”Tavoitteenani oli ammattilaisuus, mutta sairastelu ja loukkaantuminen käänsivät
ajatukseni opintoihin, jotka sain Yhdysvalloissa kätevästi yhdistettyä squashin kanssa.
Rochesterissa vietin yhteensä kuusi vuotta,
joista ensimmäiset neljä pelaajana ja opiskelijana. Näitä seuranneet kaksi vuotta työskentelin Martin Heathin apuvalmentajana omien jatko-opintojeni rinnalla”, Ahmed kertoo.
Siirtyminen squashvalmentajaksi
Kuten monet valmennuksen pariin ajautuneet ja sitä ammatikseen tehneet, myös Ahmed oli onnekas juuri kriittisessä vaiheessa:
Hän pääsi Rochesterin kaltaiseen yliopistoon
opiskelijaksi vain hetki sen jälkeen kun Martin Heath oli ryhtynyt squashjoukkueen valmentajaksi. Ja varsinaisen opiskelun päätyttyä
Kuva: Harvard Athletic Communications
Hameed Ahmed.
Ahmedin oli mahdollista siirtyä apuvalmentajaksi vaiheessa, jossa Ahmed ei vielä tarkasti tiennyt mitä lähitulevaisuus pitäisi sisällään.
”Ajoituksellisesti minulla kävi hyvä tuuri,
sillä kakkosvalmentajan paikka sattui avautumaan juuri oikealla hetkellä. Pääsin myös
sisään Rochesterin kauppakorkeakouluun,
”Yksi suurimmista asioista,
jonka opin, oli se, ettet koskaan
pelaa kahta samanlaista ottelua”
joten siinä vaiheessa oli melko selvää, että halusin jatkaa vielä kaksi vuotta Rochesterissa. Tutustuin Martiniin oikeastaan kunnolla
vasta, kun rupesimme valmentamaan yhdessä.
Utelias ajattelija, joka auttoi minua ymmärtämään valmentajan tärkeyden nuoren urheilijan elämässä. Martinin ansiosta aloin näkemään squashin myös ”perinteisen” uraputken
vaihtoehtona”, Ahmed kuvailee entistä työpariaan.
Skotlantilaissyntyinen Martin Heath pelasi ammattilaisena lähes kymmenen vuotta ja
nousi PSA-rankingissa korkeimmillaan sijalle
neljä viihtyen top 10:ssä peräti kuusi vuotta
yhtäjaksoisesti. Heathin aloitettua Rochesterissa joukkue nousi muutamassa vuodessa yliopistojen rankingissa siljalta 28. viiden
parhaan joukkoon ja on siellä edelleen. Tässä
samaisessa nousussa oli merkittävänä tekijänä
mukana myös Hameed Ahmed, joka ennen
nimitystään apuvalmentajaksi toimi joukkueen kapteenina.
”Ensimmäisen vuoden jälkeen en ollut vielä
täysin vakuuttunut, mutta kun joukkueemme
vahvistui ja nousimme yliopistoliigan kolmoseksi, myös squash alkoi taas kiinnostaa enkä
ole katunut lähtöä sen jälkeen”, Ahmed kertoo, tyylilleen uskollisesti silminnähden tyytyväisenä. Ahmedin positiivisuus on tarttuvaa
ja se on yksi hänen tavaramerkeistään. Tämä
onkin varmasti yksi suurimmista syistä, miksi hän tällä hetkellä työskentelee alalla, jolla
positiivisuus ja kommunikointi ovat kaikki kaikessa. Ja hän ei ainoastaan työskentele
alalla, vaan hän sattuu tällä hetkellä olemaan
yhdellä alan arvostetetuimmista jakkaroista.
Ei ihme, että squash on alkanut taas kiinnostamaan eikä lähtökään kaduta.
Harvardin kaikkien squashkenttien takaseinät ovat lasia, joten yleisö voi seurata
pelejä helposti. Harvardin squashhallissa on yhteensä noin tuhat istumapaikkaa.
Kuva: Gil Talbot
”Sain uuden perspektiivin squashiin. Martin
Heathin tapa opettaa perustuu pitkälti hänen omaan pelaajauraansa, jonka aikana hän
valmensi itse itseään. Oli todella opettavaista
kuunnella ja nähdä, mitä virheitä hän oli tehnyt ja mitä hän oli niistä oppinut. Yksi suurimmista asioista, jonka opin, oli se, että et
koskaan pelaa kahta samanlaista ottelua. Pelien kulkuun vaikuttaa niin päivä, vastustaja,
kenttä, pallo kuin yleisö. Muuttujia on kymmeniä ja olennaista on, miten pelaaja hallitsee
niitä päivästä toiseen”, Ahmed sanoo kuvaillessaan henkilöä, joka on varmasti suurin syypää siihen, miksi squash saa Yhdysvalloissa
nauttia hänen tietotaidostaan.
ollut vielä auki, mutta he halusivat alustavasti
tietää, kiinnostaisiko minua. Muutaman puhelun jälkeen Mike Way ilmoitti heinäkuussa, että paikka on minun, jos todella palan
halusta valmentaa. Pari päivää asiaa pohdittuani päätin lähteä. Työt alkoivat lokakuun
alussa”. Näin Ahmedin tie vei Rochesterista
Bostoniin.
kilön jonka kanssa työskennellä. Englantilaissyntyinen Mike Way on yksi maailman
Mike Waysta Ahmed sai itselleen jo toisen
erittäin tunnetun ja ammattitaitoisen henHarvardin suurin urheiluareena on
yliopiston stadion, jonne mahtuu
yli 30 000 katsojaa.
Show me the Way
Valmistuttuaan maisteriksi kevättalvella 2013
Ahmed oli jälleen tienristeyksessä: Jatkaako
Rochesterissa apuvalmentaja edelleen, vai etsiäkö töitä muualta? Tässäkin vaiheessa kävi
myötätuuli sopivalta suunnalta, ja Ahmedille
tarjottiin töitä ehkäpä maailman tarunhohtoisimmasta yliopistosta, Harvardista.
”Tiesin keväällä, että päätän opinnot ja valmentamisen Rochesterissa. Kesäksi olin tulossa taas kesätoimittajaksi Yleen, mutta syksyksi ei ollut vielä suunnitelmia. Toukokuussa
Harvardin toinen apulaisvalmentaja otti yhteyttä ja kysyi syksyn suunnitelmistani. Siinä
vaiheessa toisen apulaisvalmentajan paikka ei
Kuva: Gil Talbot
16
17
”Koitan pitää mielen avoimena,
enkä stressata liikaa, minne
lopulta päädyn”
arvostetuimmista squashvalmentajista, joka
oman työnsä ohella kiertää säännöllisesti maailmaa luennoimassa squashista ja valmentamisesta. Way on työskennellyt muun
muassa sellaisten pelaajien kanssa kuin Sarah
Fitz-Gerald ja Jonathon Power. Nuoremman
kaartin pelaajista Harvardista maailmalle ovat
jo ponnistaneet esimerkiksi Amanda Sobhy
ja Ali Farag – molemmat nuorten maailman-
mestareita ja kovassa nousussa ammattilaisten
rankinglistoilla.
Kesän Suomessa viihtynyt Ahmed on ollut
kiireinen. ”Odotan todella antoisaa ja opettavaista ensimmäistä kautta. Alku on ollut
todella kiireinen, kun töiden ohella olemme
tyttöystävän kanssa muuttaneet täysin uuteen
kaupunkiin”. Kaiken kiireen keskellä uusi työ-
kin on jo ehtinyt alkaa, mutta Ahmedilla on jo
niin monta yliopistokautta takanaan sekä pelaajana että valmentajana, ettei jatkuva kiire ja
paine mestymisestä vielä kummemmin vaivaa.
”Meillä on valmentajien kesken viikkopalaveri, jossa suunnittelemme viikon jokaisen
harjoituksen alusta loppuun. Mike on todella avoin keskustelulle ja kiinnostunut kuulemaan niin pelaajien kuin toisten valmentajien
näkemyksiä. On myös päiviä, joina Mike antaa meille apulaisvalmentajille teeman, jonka
ympärille suunnittelemme harjoituksen. Kuvaamme kaikki haaste- ja kisaottelut ja yhtenä päivänä viikossa valmentajat istuvat alas
pelaajien kanssa analysoimaan pelejä. Koska
yliopistoliigan ottelut koostuvat yhdeksästä
yksittäisestä pelistä, valmentaminen kisatilanteissa on jaettu tasaisesti kaikkien valmentajien kesken.”
Kuva: Gil Talbot
Harvardin yleisöystävällinen pääkenttä, jonka kaikki seinät ovat lasia.
Pelaajat,
valmentajat, olOsuhteet
– kaikki maailman huipulta
Huippupelaajien kanssa työskentely on Ahmedin mielestä erittäin antoisaa, mutta yliopistossa mennään kuitenkin joukkueen
menestymisen ehdoilla. Myös maailmanmestareiden on ymmärrettävä tämä saapuessaan yliopistoon: ”Yliopistojoukkueen valmentaminen on tasapainottelua yksilöiden
ja joukkueen välillä. Harvardin miesten ja
naisten joukkueissa pelaa yhteensä 40 pelaajaa. Vaikka molemmat ykköspelaajat ovatkin
maailman huippupelaajia, he ymmärtävät
”Tavoitteena oli
ammattilaisuus”
joukkueen tärkeyden ja sen, että valmentajien tehtävä on ensisijaisesti keskittyä joukkueeseen kokonaisuutena. Työskentely Alin ja
Amandan kanssa on sujunut todella hyvin.
He ovat motivoituneita yksilöitä”.
Oli laji mikä tahansa, Yhdysvalloissa yliopistourheilu on kilpaurheilua kovimmillaan.
Nuoret urheilijat taistelevat siellä menestyksestä ja parhaista mahdollisista asetelmista
oman tulevaisuutensa suhteen – niin urheilullisella kuin normaalin työelämänkin puolella. Kuten huippu-urheilussa ja työelämässä
yleensä, myös raha näyttelee suurta tekijää
isossa kuvassa. ”Toimistohommat on jaettu
sillä tavalla, että molemmat apulaisvalmentajat pyörittävät enemmän päivittäistä toimintaa ja Mike keskittyy alumnisuhteisiin ja varainhankintaan”, Ahmed sanoo. Tämä kaikki
on välttämätöntä, koska yliopistomaailma on
pohjimmiltaan isoa bisnestä. Rahaa vaaditaan
jo pelkästään urheilupuolen osalta esimerkiksi lukemattomien eri lajien valmentajien
palkkoihin sekä olosuhteiden luomiseen ja
ylläpitämiseen. ”Harvardin harjoittelupuitteet ovat melko hyvät: 14 kenttää, mukaan
lukien lasikenttä, kolme täysipäiväistä valmentajaa. Käytössä myös fysiikkavalmentaja,
fysioterapeutti, minkä lisäksi koulu ja asuntola ovat kävelymatkan päässä kentistä”. Ja
vaikka yliopisto pitääkin huolta ensisijaisesti
joukkueesta, ei huippuyksilöitäkään unohdeta. ”Kampukselta on metroyhteys Bostoniin,
jonne yhä useampi entinen ja nykyinen ammattilaispelaaja on viime vuosina muuttanut. Esimerkiksi Thierry Lincou käy kentällä
Amandan ja Alin kanssa säännöllisesti”, Ahmed kertoo.
Huominen ei huoleta
Tapa, jolla Hameed alunperin alalle sattui
ajautumaan, oli ehkä enemmän sattuman
tuottamusta kuin perusteellisen suunnitelman
tulosta. Samaa linjaa hän aikoo pitää yllä tulevaisuudessakin: keskittymistä hetkeen, mutta silti avoin kaikelle uudelle.
”En usko, että tämän päivän nuori aloittaa
yhden uran ja jatkaa sitä eläkeikään saakka.
Tällä hetkellä olen valmentaja ja teen tätä
niin hyvin kuin vain voin. Jos matkan varrella
joku toinen juttu alkaa kiinnostaa enemmän,
en näe mitään ongelmaa vaihtaa alaa. Alun
perin suunnitelmani oli tulla Yhdysvaltohin
neljäksi vuodeksi ja muuttaa takaisin Suomeen. Nyt on seitsemäs vuosi meneillään.
Koitan pitää mielen avoimena, enkä stressata
liikaa, minne lopulta päädyn”.
Hameed Ahmed ja päävalmentaja Mike Way
joukkueen harjoituksissa.
Kuva: Harvard Athletic Communications
18
19
Teksti: Petteri Repo ■ KUVAT: Tommi Tapola ja natalt/kornienko/123RF Stock Photo
Muoti vie lajia eteenpäin
Uusilla välineillä ja vaatteilla on
syvällinen merkitys squashille.
aas sillä on uudet mailat ja vermeet ja aina se jaksaa iloita
niistä!
Moni tuntee hahmon, jolle
joskus hymyilläänkin. Kannattaa jaksaa
hymyillä, sillä hahmo uudistaa squashia ja rakentaa siitä bisnestä paljon enemmän kuin luuletkaan.
T
Sitä paitsi itse kukin meistä on omalla tavallaan muodin mestari tai seuraaja.
Muoti vie squashia eteenpäin teknologisen
kehityksen rinnalla. Ilman muotia ja teknologista kehitystä pelaisimme edelleen epämiellyttävissä vaatteissa ja puumailoilla.
Muodin avulla otamme uutuuksia haltuun. Siksi vaate- ja välinevalmistajat niin
mielellään uudistavat värejä ja kuoseja aina
kauden alussa.
- Viime kauden maila on ihan yhtä hyvä
kuin tämä uusi, arvioi HSRC:n Kalevi Koivula. Ehkä niin, mutta uusi ilme tekee uudesta mailasta kiinnostavan ja lisää sen myyntiä.
Viimeistään kahden - kolmen kauden
kuluttua teknologinen kehitys on parantanut
mailaa niin, että kiinnostuvuudelle saa varmasti vastinetta.
Jatkuvassa uudistumisessa on kirouksensakin. Kun löytää itselleen mieluisan mailan
tai kenkäparin, kannattaa saman tien ostaa
useampi, kun sitä vielä on tarjolla. Muuten
joutuu taas etsimään itselleen uudet.
Paljon pelaavan kannattaa joka tapauksessa ostaa useita kappaleita, jottei ainoa
maila ole jännityksessä kauden tärkeimmällä
hetkellä, ja jotta kengät ehtisivät välillä kuivua hiestä.
Tärkeän tapahtuman aikana on kiva pelata edustuspaidassa ja mailalla, jossa on uudet
jänteet ja uusi grippi. Se on osa valmistautumista ja monella pelaajalla siihen liittyy mystiikkaakin.
Maailman huiput käyttävät jopa tukihousuja ja -sukkia pelatessaan. Tiukat
polvisukat näkyvät kauas, ja jos katsoo oikein tarkkaan, huomaa trikoiden pilkottavan
shortsien alta. Niiden kerrotaan lämmittävän
ja tukevan lihaksia, mutta kyllä niillä on esteettinenkin ulottuvuus.
Niin maailman huippu kuin klubipelaajakin haluaa valmistautua kunnolla kauden tai
päivän upeimpaan koitokseen. Squashia on
niin mukava pelata edustavasti ja täysillä!
Muoti luo monipuolisuutta. Siksi välinevalmistajalla voi
olla keskenään kilpailevia
mailoja, vaatteita ja kenkiä. Myös kaupan omia
brändejä on tarjolla jopa
mailoissa.
Monipuolisuus saa meidät kiinnittämään
huomiomme sekä uudistumiseen että olennaiseen. Muoti herättää uteliaisuutemme,
rohkaisee kokeilemaan uutta ja sitä kautta lisää harrastuksemme nautinnollisuutta.
Muoti karnevalisoi, mikä nykyään on
hyväksyttävämpää naisille kuin miehille. Tämän artikkelin kuvituksessa esitellään uusinta
naisten squashmuotia tarkoituksena kannustaa myös miehiä kiinnostumaan muodista.
Squashissa miehetkin saavat olla kauniita.
Monipuolisuus voidaan nähdä harmillisenakin. Pallomerkkien, pallojen ja jopa
palloerien ominaisuuksista keskustellaan intohimoisesti. Siinä onkin melkoinen haaste
pallonvalmistajille! Kuinka tuottaa squashpalloja, jotka ovat
ominaisuuksiltaan tutuksi
koettuja, mutta
kuitenkin eroavat edukseen
kaikista muista?
Yhä edelleen jotkut
muistelevat
Kunnon välineet
kuuluvat kunnon
pelaamiseen
kaiholla
suosikkipallojansa joltakin menneeltä aikakaudelta. Kultaiset muistot heille sallittakoon, mutta väärässä
he ovat, sillä nykymailoilla pelataan erilaista
squashia kuin ennen. Muoti on luonut uudet
muotit ja nuotit.
- Kunnon urheiluvaatetus ja kunnon välineet kuuluvat kunnon pelaamiseen, kertoo
aina itse niin tyylikäs HSK:n Markku Hyrske.
Tekniset materiaalit uudistivat squashvaatetuksen. Squashvaatteissa voi viihtyä,
kun ei enää tarvitse pukeutua huonosti istuviin, hikeä kerääviin ja hiertäviin paitoihin
ja shortseihin, jotka ajan myötä kauhtuvat ja
homehtuvat.
Materiaalien toimivuuden ohella niiden
ulkonäkö kehittyi. Leikkaukset ja uusien värien yhdistely muuttavat vaatteen luonteen.
Toimivuuden ohella muodissa leikitellään ja
jopa hullutellaan.
Samaa toimivuuden ja tyylikkyyden yhteispeliä on nähtävissä uusissa squashmailoissa ja -kengissä. Ne suorastaan huokuvat intohimoista hauskanpitoa.
20
Vierumäellä pelataan myös
squashia!
Erotumme
eduksemme
Etkö usko? Vilkaise ympärillesi seuraavassa kerhoillassa: hyvissä välineissä pelaava
näyttää nauttivan enemmän kuin surkeissa
välineissä pelaava.
Kisa- ja tapahtumapaidoista käytössä pysyvät tyylikkäät ja toimivat.
Mistä muotitietoinen löytää squashvaatteensa ja -välineensä? Jos ei tyydy tavallisten
urheilukauppojen puutteelliseen valikoimaan,
vaihtoehdoiksi nousevat squashhallien pro
shopit ja verkkokauppa.
Pro shopit tarjoavat mahdollisuuden tutustua tuotteisiin ja saada henkilökohtaista neuvontaa ennen hankintaa. On tärkeää
valita nimenomaan squashiin sopivat sisäpelikengät. Mailoja hankkiessaan kannattaa
testata useita malleja, jotta löytää itselleen sopivan. Ja vaatteiden tulisi olla mukavia myös
squashin vauhdikkaimmissa hetkissä.
Verkkokaupat puolestaan tarjoavat laajan
valikoiman ja kätevän tavan tarkastella valikoimaa. Verkkokaupassa on hyötyä siitä, että
tietää itse, mitä haluaa. Suomalainen verkkokauppa palvelee tutusti kotimaisella kielellä ja
kotimaisilla ehdoilla. Kansainvälisillä mark-
UUSI
kinoilla monet brittiläiset kauppiaat ovat palvelleet suomalaisia hyvin.
Hintatietoinen malttaa odottaa malliston
loppuunmyyntiä ja squashtapahtumien yhteydessä järjestettäviä erikoistarjouksia.
Muoti myös yhdistää. Se on samaan aikaan
yhteisöllisyyttä luovaa ja perinteitä kunnioittavaa.
Yhtäältä haluamme muodin kautta osoittaa yksilöllisyyttämme ja etevyyttämme. Toisaalta haluamme osoittaa kuuluvamme joukkoomme, squashseuraan ja -yhteisöön.
- Meillä junioreiden toivotaan käyttävän seurapaitaa harjoituksissa ja kilpailuissa,
ESRC:n Raila Luhtala kertoo. Tämä luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nostaa junioreiden profiilia seurassa.
Samalla tavalla seniorit rakentavat yhteenkuuluvuuden henkeä seurajuhlissa ikivanhoissa klassikkopaidoissaan.
Toki meitä on moneksi, eivätkä kaikki halua noudattaa muodin uusia virtauksia.
Vasta- ja alakulttuurit tarvitsevat kuitenkin
valtavirran, josta erottua.
Squashin pelaajina erotumme joka tapa-
uksessa eduksemme massaurheilun valtavirrasta.
Pääset nauttimaan kaikesta tästä uudesta
ja yhteisöllisyyttä rakentavasta muotitietoisen
pelikaverisi ansiosta.
Joten hymyile hänelle kiitollisesti, kun
tapaatte ensi kerran. Hän vie squashia eteenpäin sinunkin puolestasi. Ja rohkaistu välillä
hulluttelemaan itsekin!
Kuvien squashmallisto:
Dunlop, Berner Sport.
Uuteen squashmallistoon voi tutustua
squash-hallien
pro shopeissa
kautta maan.
MONIPUOLINEN VIERUMÄKI
Liikunnallinen, monipuolinen, ystävällinen, vauhdikas – sitä on
Vierumäki!
Juuri uusittu squashkenttä on houkutellut paljon pelaajia ja saanut
hyvää palautetta myös ammattilaisilta.
- Loistava kenttä, jossa on tarpeeksi korkeutta, kokenut kisakiertäjä
Matias Tuomi arvioi.
- Hienoa, että kenttä on saatu kunnostettua. Uskallan sanoa, että
tämä on yksi Suomen parhaista, jatkaa Tatu Knuutila.
Tervetuloa kaikki kokeilemaan ja pelaamaan.
Vierumäellä tekemistä on ihan koko porukalle, vaikka kaikki eivät
samaan aikaan squashkentälle mahdukkaan. Vierumäki on vapaaajankeskus, josta löytyvät liikunnan monet mahdollisuudet,
päivittäin vaihtuvat ohjatut liikuntatunnit, day spa -hoidot, monipuolinen ravintolamaailma ja vaikkapa uimahalli virkistysaltaineen.
Katso lisää nettisivuiltamme www.vierumaki.fi
Soita liikuntapaikkavaraamoon ja varaa oma aikasi pelikentälle tai
muuhun liikuntaan numerosta 010 5777 030 (klo 8-20), tai kysy
lisää palveluistamme: [email protected].
Tervetuloa.
www.vierumaki.fi
22
23
Kuva: tommi tapola
Teksti: Jari Mether
Riikka Piekäinen ja Semir Ben-Amor:
Urheilua
perheen ehdoilla
iikka Piekäinen on squashpelaaja toisessa
ja kelloseppä neljännessä polvessa. Kumpikin vaatii suurta tarkkuutta ja keskittymistä ja tältä Espoon Squash Rackets Clubia
koko peliuransa edustaneelta Riikalta se onnistuu. Kellontarkkaa työtä!
Riikalla squash alkoi vuonna 1992 Niittykummun
Squash Clubilla Jarmo Jaakkolan valvovan silmän alla.
Jarkin starttikurssi puraisi nuorta espoolaista niin, että
treenit ja valmennus veivät nuorisomaajoukkueisiin asti.
”Juniorimaaotteluja pelattiin, kotimaassa ja euroopassa kierrettiin kisoissa yhdessä mm. Nana Niskasen ja
Lilli Kronlundin kanssa. Ensimmäinen SM-kulta naisten joukkue-SM -kisoissa tuli vuonna 1999 ja sen jälkeen vuosina 2001, 2009 ja viime vuonna.
Yksittäisistä hetkistä muistan aina sen tuuletuksen,
kun 1999 voitin Sirkku Virtasen Tampereella, ja varmistettiin ESRC.lle ensimmäinen SM-kulta omalta osalta,
Riikka muistelee.
R
Toinen tuleminen
”Pakko alkaa treenaa”, toteaa Riikka treenivuoron päätteeksi Talissa. Kaikesta näkee, että squash-nälkä on palannut eivätkä vanhat taidot ole kadonneet mihinkään.
”Onpa kaunis lyönti”, toteaa nuoremman polven
squashpelaaja minulle, kun hän näkee Riikan pelaavan,
mutta ei tunnista häntä.
”Lapset ovat kasvaneet sen verta isoiksi, että aikaa
squashille on taas ja urheilu on hauskaa”, Riikka kertoo
ja käy squashin ohessa lenkkeilemässä ja pyöräilee töihin.
”Ja Semirillä on myös vapaapäivinä hyvin aikaa lapsille, vaikka jääkiekkoilijan ammatissa mennäänkin pitkälti joukkueen mukana”, Riikka toteaa.
Lasten ehdoilla
Riikalla ja Semirillä on kaksi lasta, 8-vuotias Sebastian
ja 5-vuotias Lara. Aamutoimet hoidetaan yhdessä kuin
missä tahansa lapsiperheessä, jonka jälkeen kumpikin
suuntaa omaan työhönsä, Riikka Mannerheimintiellä si-
Riikan vasemmalla puolella oleva sekuntiheilurikello on Martti Piekäisen valmistama vuodelta
1938. Sen kaikki osat ovat hänen itsensä valmistamia ja sen tekemiseen meni neljä vuotta.
Se on uskomatonta, mutta se on totta.
jaitsevaan omaan kello- ja kultaliike Piekäiselle ja Semir
Hartwall Areenalle.
”Treenit alkavat klo 10 aamujääharjoituksilla ja sitä
ennen on mahdollisuus vetää puolisen tuntia jokin pieni,
kevyt aerobinen lämmittelytreeni. Jäätreenin jälkeen tulee usein noin 45 minuutin punttiosuus niin, että treenit
ovat ohi ennen puolta päivää. Siitä sitten suihkun kautta
lounaalle. Pelipäivinä on sitten hieman erilainen aikataulu ja vielä riippuen siitä, pelataanko kotona vai onko kyseessä matkapeli”, Semir käy läpi omaa päiväänsä.
Semir on kulkenut juniorina hyvin samanlaisen polun kuin Riikka. Nuorisomaajoukkueet on koluttu ja
kruununa on vuoden 2000 18-vuotiaiden MM-kulta finaalivoitolla Venäjästä 3–1. Mukana tuossa joukkueessa
oli Semirin lisäksi mm. Tuomo Ruutu, Mikko Kankaanperä, Jarkko Immonen, Mikko Koivu ja maalissa Kari
Lehtonen.
”Niistä ajoista lätkä on muuttunut aika lailla. Peli on
nopeampaa ja taktisempaa. Valmentajat antavat aiempaa
enemmän vastuuta pelaajille ja heidän omille ratkaisuilleen jäällä. Jääkiekko on kuitenkin pelaajien peli, johon
valmentaja antaa raamit. Jotkut hieman tiukemmat ja
toiset hieman väljemmät”, Semir toteaa.
Kelloseppä suurella sydämellä
Riikka on seurannut isänsä ja isoisänsä jalanjälkiä ja on
ammatiltaan kelloseppä, 3-vuotisen Espoon Tapiolassa
sijaitsevan Kelloseppäkoulun kasvatti.
Piekäisen kelloliike on ollut 74 vuotta samassa osoitteessa Mannerheimintie 100. Liike rekisteröitiin syyskuun
1. päivänä vuonna 1939, samana päivänä kuin toinen maailmansota alkoi. Isoisä ja isoäiti pyörittivät firmaa 70-luvulle asti. Sitten oli isä Eeron vuoro v. 2004 asti. Tällä hetkellä yritys työllistää viisi kelloseppää sekä alihankkijoina
kultasepän ja käsinkaivertajan. Riikka ylpeänä esittää...
”Isoisäni isä toimi jo Viipurissa kelloseppänä ennen
sodan alkamista, mutta ensimmäinen – ja siis nykyinen –
liike perustettiin Helsinkiin. Se toimii nyt kolmannessa
polvessa.”
Squashpelaaja toisessa,
kelloseppä neljännessä polvessa.
24
25
Teksti: Raila Luhtala
Lajien monipuolisuus on
vanhempien mielestä
erinomaisen hyvä
ja tärkeä asia
tiiviä, kun muistetaan, että Karthago tuhottiin vuonna 146 ennen ajanlaskumme alkua. Sittemmin Karthagosta tuli tärkeä osa
Rooman valtakuntaa ja tänään se on Tunisin kupeessa oleva huvilaesikaupunki. Ei siis mikään turha paikka.
”Perhe lähti koulun loputtua aina autolla kohti Tunisiaa ja
siellä vietin kaikki kesälomani. Vaikka olenkin syntynyt ja käynyt kouluni Suomessa, ymmärrän vielä arabiaa ja ranskaa, vaikken niitä puhukaan.”
”Tunisia on nykyisin hyvin länsimainen maa ja olemme viettäneet siellä monia lomia perheen kanssa ja olemme ajatelleet,
että joskus hankimme toisen kodin Tunisiasta, sillä Riikka ja
lapset nauttivat siellä olosta.”
Riikan ja Semirin Suomen kodissa tunisialaisuus näkyy selkeimmin ruokailuun liittyvissä asioissa.
”Me syömme hyvin mausteista ruokaa ja meidän ruokailuaikamme ovat selkeästi myöhäisemmät kuin suomalaisissa perheissä. Nyt esimerkiksi, kun menemme kotiin täältä squashhallilta laitetaan vasta illallinen”, Riikka kertoo.
Urheilevan perheen arkea
Kuva: jari mether
Riikka ja Semir sylissään lapset Sebastian ja Lara.
Riikka ei päivittäisessä työssään juurikaan
ehdi itse korjaamaan kelloja, vaikka taito
toki on tallella. Hänen työnsä on pääasiassa
myyntityötä ja vakioasiakkaiden palvelemista,
joita myymälässä käy pitkänkin matkan takaa.
Riikan omaa erikoisalaa ovat seinäkellot, joita
hän tuo ja vie asiakkailleen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.
Yhteispelillä ja
sovittelulla selvitään
”Kyllä mä vedän
mun omalla tyylillä”
Sebastian-poika pelaa myös jääkiekkoa – Jokereissa totta kai. Isänsä jalanjälkiä seuraten
Sebastian on leftin puolen hyökkääjä ja tällä hetkellä Jokerit 04 -vuotiaiden joukkueessa, jossa muut pelaajat ovat häntä vuotta
vanhempia. Sebu on pelannut kolme vuotta,
mutta harrastaa myös salibandya, ja toki äidin
kanssa pelataan kössiä. Lajien monipuolisuus
on vanhempien mielestä erinomaisen hyvä ja
tärkeä asia.
”Pelasin nuorempana kakkoslajina futista,
jota oli helppo pelata myös kesäisin Tunisiassa lomaillessa. Mutta se sitten jäi kun kiekko
vei kaiken ajan jo 13-vuotiaana.
Riikka tosin on huolehtinut siitä, että
myös squashmaila pysyy hyvin pojan kädessä.
Rystylyönti lähtee riikkamaisen puhtaasti jo
nyt. Myös Lara tuntuu pitävän mailapeleistä, kun seuraa nuorten menoa squashkentällä. Kenties squashia kolmannessa polvessa on
hyvinkin mahdollista.
”Ollaan me Riikan kanssa pelattu squashia kymmeniä kertoja ja aina se välillä yrittää
neuvoa mulle, miten kannattaisi lyödä tai pelata. Mutta kyllä mä vedän mun omalla tyylillä”, Semir toteaa.
Toinen koti Tunisiasta
Semir on syntynyt Suomessa, mutta hänen
isänsä tulee Tunisian pääkaupungista Tunisista ja sen kuuluisasta kaupunginosasta
Karthagosta. Asiaan saadaan vähän perspek-
Työtä, treenejä, pelimatkoja, turnauksia. Riikan ja Semirin perheessä eletään hyvin tyypillistä urheilevan perheen arkea. Paljon
sovitellaan aikatauluja, isovanhempia ja kavereita pyydetään lapsenvahdeiksi ja taksikuskeiksi. Lapset tulevat usein myös mukaan halleille.
Urheilu on kuulunut hyvin kiinteästi kummankin elämään
pienestä pitäen, minkä vuoksi kumpikin osaa suhtautua toisen
menemisiin ja tulemisiin. Yhteispelillä ja sovittelulla selvitään,
vaikka joskus kiire tuleekin.
Semirin voimassaoleva sopimus Jokereiden kanssa kattaa
myös kauden 2014–15, mutta koska Jokerit pelaa ensi kaudella
KHL-liigassa, se merkitsee, että kaikki ovat tilanteessa, jossa sopimukset neuvotellaan uudelleen.
”Katsotaan sitten aikanaan, mitä tapahtuu. Pelaamisen nälkää on, joten ura jatkuu varmasti myös ensi vuonna”, Semir toteaa.
Joten vielä ei ole aika ryhtyä kokoamaan Tunisian jääkiekkomaajoukkuetta, johon Semiriä on kertaalleen jo pyydetty. Joukkueen kokoamista on kerran yritetty, mutta silloin pelaajamäärä
ei vielä riittänyt. Rinnalleen Semir saisi Suomestakin JYP:ssä
tällä hetkellä kiekkoilevan Ramzi Abidin.
Riikka puolestaan yrittää järjestellä mahdollisimman paljon
aikaa squashille. Kolme lajiharjoitusta viikossa, niiden rinnalle
sopivat oheisharjoitteet, SM-liigaa ja muita kisoja omaan ja perheen elämään istuvalla rytmillä.
Kaikki tämä kellosepän tarkkuudella.
Jarkki Jaakkola ESRC:n
kunniapuheenjohtajaksi
35 vuotta täyttäneen Espoo
Squash Rackets Clubin
pikkujouluissa marraskuussa
saatiin juhlalle upea kruunu:
Jarkki Jaakkola kutsuttiin
seuran ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi ja
kunnianosoituksella onnistuttiin yllättämään Jarkki
täysin. Asiaa oli valmisteltu
jo syyskuussa, kun ESRC
piti vuosikokouksensa, jossa
tämän suuruusluokan asiat
Kuva: petteri repo
tulee seuran sääntöjen mukaan päättää. Syyskuussa
kävi tänä vuonna niin ”mukavasti”, että Jarkki oli estynyt saapumaan vuosikokoukseen ja asia saatiin päätettyä niin, että Jarkki
pysyi siitä onnellisen tietämättömänä.
Jarkki liittyi seuraan vuonna 1983. Hän on toiminut seuran puheenjohtajana vuosina 1988 ja 1989 ja muissa merkittävissä rooleissa käytännöllisesti katsoen koko jäsenyytensä ajan. Jarkki on
viimeisen 30 vuoden aikana ollut ratkaisevassa asemassa, kun
ESRC:n junioritoimintaa on viety eteenpäin. Jarkille ojennetussa kunniakirjassa kerrotaankin kunniapuheenjohtajuuden olevan
tunnustus Jarkin pitkäjänteisestä työstä seuran ja erityisesti sen
junioritoiminnan hyväksi. ESRC:ssä on ensimmäisen kunniapuheenjohtajan lisäksi aiemmin nimitetty kaksi kunniajäsentä:
Eero Salkala ja Pirjo Piekäinen.
TALIHALLI
Huopalahdentie 28
Helsinki
Puh 050-4399800
www.talihalli.fi
26
27
Teksti: Jari Mether ■ KUVAT: Kirre ja Jari Mether
Jane ja Kari Moilanen
Tali 20.8.1982 klo 20.00, kenttä 8
Kari Moilasen squashharrastus alkoi vuonna 1970 Sakari Salon legendaarisella squashhallilla
Helsingin Lönkalla. Ensimmäisenä vastustajana oli Sakari Salo itse. Jane Moilanen puolestaan
sai ensikosketuksensa squashiin kotipaikkakunnallaan Nokialla, jossa hän kävi paikallista
yhteiskoulua ja koulun voimistelunopettajalla oli kotonaan oma squashkenttä. Sieltä lähti
Janen squashharrastus vuonna 1973.
Nokialta muutin koulun jälkeen Tampereelle ja aloitin
yliopistossa talouden ja markkinoinnin opinnot – ja jatkoin
squashin peluuta. Kun tulin opintojen jälkeen
Helsinkiin Taucherin mainostoimistoon töihin, squashin pelaaminen jatkui luontevasti,
olihan Keijo ”Keitsi” Kiukkolakin Taucherilla
töissä. Siihen aikaan mainostoimistoihmiset
pelasivat paljon squashia ja aloin pelata säännöllisesti myös Tellervo Rouhiaisen kanssa, joka oli silloin toisessa mainostoimistossa
SEK:ssa. Me pelaamme vieläkin”, Jane puolestaan kertaa omia tapahtumiaan.
Kari muistaa myös ensimmäinen pelinsä
selvästi. ”Sain jokaisessa erässä yhden pisteen ja
ohjeen mennä aina oman lyönnin jälkeen T-pisteeseen. Sieltä siirryttiin sitten Lönkan Squash
Clubille viidenteen kerrokseen, jossa minulla oli
vakiovuoro kentällä 3. Pelattiin yhdessä Buchtin
veljesten, Markku Sainion, naismaajoukkueen
jäsenten ja monien muiden kanssa.”
“
Talin kerhoillat
Kari oli jo Helsinki Squash Rackets Clubin
(HSRC) jäsen, kun Keitsi sai houkutelluksi
Janenkin HSRC:n jäseneksi ja Talin kerhoiltoihin.
Tuli elokuun 20. päivä vuonna 1982 ja oli
taas kerhoilta. Kentällä 8 Kari ja Jane tapasivat ensimmäisen kerran ja siitä lähtien on pelattu yhdessä squashia. On toki tehty yhdessä paljon muutakin, menty mm. naimisiin ja
saatu kaksi poikaa, nyt jo 20-vuotias Roope
ja 19-vuotias Rikke.
”Ollaan koko perhe HSRC:n ainaisjäseniä. Tein poikien osalta varmuuden vuoksi niin, että pyysin Keitsiä liittämään pojat
HSRC:n jäseniksi samalla viikolla, kun he
syntyivät”, Kari kertoo.
Paljon juostiin
Kumpikin on aina pitänyt lenkkeilystä, tai oikeammin juoksemisesta ja tämä harrastus jatkuu edelleen.
Tällaisissa maisemissa Jane ja Kari viihtyvät
– myös lenkkitossut jalassa.
”Silloin 80-luvulla osallistuttiin kaikkiin
mahdollisiin juoksukilpailuihin, niin maastossa kuin kaduillakin. Mitalejakin on kotona
iso läjä. Ja maratoneja on juostu noin viitisen kappaletta. Talvella puolestaan osallistuttiin mm. Finlandia-hiihtoon, joka oli silloin
75 km. Nythän se on 50 km eikä mokoman
matkan takia kannata voidella suksia”, Jane
toteaa hymy suupielessä.
Janen ja Karin paremmin tuntemat tietävät heidän juoksuharrastuksestaan tarkemminkin, mutta moni ei. Janen paras aikansa maratonilla on 2.52, jonka lisäksi hän on
juossut joitakin vähän päälle kolmen tunnin
aikoja. Kari juoksi samaisen Helsinki City
Maratonin aikaan 3.02.
Kumpikin aika on kovaa kansallista tasoa
ja kestää vertailun missä porukassa tahansa.
Squashkentällä ei siis kannata yrittää väsyttää kumpaakaan. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että ei onnistu.
Kari on viime vuodet osallistunut säännöllisesti myös Krav maga -harjoituksiin.
Krav Maga on alunperin israelilainen, sotilaskäyttöön tarkoitettu ja myöhemmin itsepuolustuksen ja voimankäytön tarpeisiinkin sovitettu luonnolliseen reagointiin pohjautuva
menetelmä. Harjoitukset ovat monipuolisia,
tyypillisesti 60–90 minuutin pituisia.
Ajanpaino Finnish Open
Kari johtaa isänsä perustamaa Ajanpainoa,
kirjapainoa, joka toimii Helsingin Temppelikadulla. Ajanpaino on löytänyt oman markkinasegmenttinsä pienpainotuotteista, joita se
toimittaa asiakkailleen niin pääkaupunkiseudulla kuin sen ulkopuolellakin.
Squashiin Ajanpaino liittyy läheisesti
niin, että se oli squashin Finnish Openin päätukija neljän vuoden ajan vuosina 1997–2000.
Kisat olivat erinomainen suomalaisen squashin näyteikkuna maailmalle ja ponnahduslau-
Jane ja Kari tapasivat Talin Squash Clubilla
vuonna 1982. Tänään squashia pelataan
yhdessä uudessa Talin hallissa.
ta suomalaisille squashpelaajille, kuten oman
seuran Juha Raumolinille.
”Squashin pitäisi mielestäni nostaa voimakkaammin päätään Suomessa ja meidän
pitäisi saada enemmän kansainvälisiä squashkisoja Suomeen. Kisoja, joissa pelaavat sekä
miehet että naiset. Meillä on lupaavia junioreja ja heille pitää tarjota kansainvälisiä kisoja
ja näyteikkunoita heidän tiellään kansainvälisiksi pelaajiksi. Eikä meidän tarvitse saada
tänne aivan maailman TOP10-pelaajia, vaan
pelaajia, jotka ovat korkealla kansainvälisellä
tasolla ja joita suomalaispelaajamme pystyvät
haastamaan, Kari linjaa.
Ajanpaino Finnish Open oli Karin aikana HSRC:n järjestämä kisa, tänään tuota kisaa pelataan Mikkelissä. Karilla ja HSRC:llä
oli muutenkin läheinen suhde eikä vähiten
seuran kunniapuheenjohtaja Keitsi Kiukkolan takia.
Lukemattomat Nikkiboxit, kilpailujulisteet, käsiohjelmat ja muut painotuotteet ovat
Ajanpainon painamia. Ja kun HSRC:n seuramatkat suuntautuivat Englantiin seuraamaan
British Openia tai Tukholmassa pelattuihin
MM-kisoihin tai omiin kisaviikonloppuihin,
kisaraportit luettiin Nikkiboxista – eihän nettiä
ollut edes olemassa, kun puumailoilla pelattiin.
Työstään suomalaisen squashin edistä-
miseksi Karille on vuonna 2004 myönnetty
Suomen Squashliiton kultainen ansiomerkki.
”Paljon tuttuja
erilaisilla taustoilla”
Jane on tehnyt pitkän uran mainostoimistomaailmassa ja brandimarkkinoinnissa.
Taucherin jälkeen Jane siirtyi kansainväliseen
McCannin mainostoimistoon ja sieltä hänet
löydettiin Soneralle, jossa hän Soneran ja TeliaSoneran aikaan vastasi yrityksen brandista
työpaikkanaan Tukholman pääkonttori.
Vuodesta 2008 Jane on johtanut omaa
toimistoaan ja hoitaa asiakkaitaan, joiden
kanssa hän työskentelee brandien ja markkinoinnin parissa.
”Samalla tavalla, kun työelämässä tapaa
erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla, niin käy
myös squashin kanssa. On ollut valtavan hienoa saada tutustua mm. kerhoilloissa jo Lönkalla ja sitten Talissa erilaisin ihmisiin ja ystävystyä heidän kanssaan”, Jane kertoo.
”HSRC:n kanssahan legendaarisia olivat kerhoiltojen jälkeiset pizzaillat silloisessa
Rivoli-ravintolassa, jossa kokoonnuttiin monenlaisten juttujen äärelle. Ihan upeata yhteisöllisyyttä”, Jane muistelee.
Janelle on vuonna 2006 myönnetty Suomen Squashliiton pronssinen ansiomerkki.
28
29
Teksti: Jari Mether ■ KUVAT: Jouko Puustinen
Wilson Tampere Open
Wilson Tampere Open kuuluu squashin kärkikilpailuihin Suomessa.
Osallistujamäärä on vuosi toisensa jälkeen suuri ja kisoissa on erinomainen
tunnelma. Oman leimansa kisoihin antaa Jorma Rajamäen erinomaiset
kisajulisteet, joista on tullut klassikkoja.
Squash-lehti julkaisee ohessa Jorman itsensä valitsemia
Tampere Open jullareita vuosien varrelta.
Eliittiturnausten sarja
Wilson Tampere Open kuuluu Eliittiturnausten sarjaan yhdessä Espoon Dunlop
Openin, Planeetta Internet Dunlop Cupin ja
Järvenpää Openin kanssa. Sarjan päättää toukokuuss HSK:n isännöimät Eliittifinaalit.
Wilson Tampere Openin miesten luokan
voitti Helsinki Senatorsin Tatu Knuutila ja
naisten luokan ESRC:n Emilia Soini. Miesten
kakkoskaavion vei Senatorsin Marko Kämäräinen ja kolmoskaavion LahtiSq:n Joonas Karhu.
Ruotasen Heikki ja tuttu pilke silmäkulmassa.
Tatu Knuutila (kesk.),
Jaakko Vähämaa (vas.) ja
Jami Äijänen (oik.)
TULOKSIA
Miehet 1
Lapissa ja purjeveneessä
Karilla ja Janella on lomapaikka Utsjoella Lapissa, paikka, jossa voi irtaantua arjen hulinasta ja ladata akkuja.
”Siellä on mahdollisuus vaeltaa, hiihtää
ja juosta täydellisessä hiljaisuudessa. Ei kuulu
mitään, ei kerrassaan mitään. Joskus saattaa
nähdä poron tai ahman, jopa karhun, mutta
nehän pääsääntöisesti välttelevät ihmistä. Ja
Hugo- ja Hessu-koirillemme Lappi on unelmien täyttymys. Ei tarvita ketjuja eikä remmejä, vaan koirat saavat vapaasti juosta vaellusmatkoilla mukana”, Jane ja Kari toteavat.
Toinen tapa, jolla Jane ja Kari irtaantuvat
arjen hulinasta, on hypätä purjeveneeseen ja
antaa tuulten viedä. Välimeren maista Kreikka, Espanja ja nyt viimeisimpänä Kroatia
ovat tulleet tutuiksi. Vanhaa kulttuuria, hienoja nähtävyyksiä, ollaanpa sitten Ateenassa Akropolis-kukkulalla tai jollakin pienellä
Kroatian saarella venesatamassa, josta löytyy
yksi kauppa, yksi ruokapaikka ja kylän kirkko.
Ihmiset ovat poikkeuksetta ystävällisiä ja vieraanvaraisia, aina ovat asiat hoituneet, vaikka
yhteistä kieltä ei ole ollutkaan.
Janen ja Karin kyseessä ollen parhaan kuvan paikallisesta elämästä saa, kuinkas muuten, lenkkitossut jalassa. Sopiva lenkkimaasto
löytyy aina ja päivän juoksuannos yhdistyy
kulloisenkin kaupungin tai kylän elämään ja
kulttuuriin tutustumalla.
Jouko Puustinen ehti näiden valokuvien ohessa
myös itse kentälle.
Välierät
Tatu Knuutila – Jami Äijänen 11/8 11/13 11/6 11/8
Jaakko Vähämaa – Kristian Rautiainen 7/11 11/7 11/4 8/11 11/3
Pronssiottelu
Jami Äijänen – Kristian Rautiainen 5/11 11/2 11/5 10/9 rtd
Loppuottelu
Tatu Knuutila – Jaakko Vähämaa 11/9 13/11 17/15
Miehet 2
Välierät
Marko Kämäräinen – Matti Eskelinen 11/6 11/4 11/7
Tommi Ryyppö – Mirko Muukkonen 11/13 11/6 11/7 11/6
Pronssiottelu
Matti Eskelinen – Mirko Muukkonen 11/5 8/11 11/9 5/11 17/15
Loppuottelu
Marko Kämäräinen – Tommi Ryyppö 11/7 11/9 11/8
Kun Ryypön Tommi pelaa, ei koskaan
ihan varmasti tiedä, mihin pallo lähtee.
Ja tämä on siis kehu!
Miehet 3
Välierät
Joonas Karhu – Sami Lindell w.o.
Roope Suutari – Kimmo Kiviniemi 12/10 9/11 11/5 6711 11/3
Loppuottelu
Joonas Karhu – Roope Suutari 11/1 11/7 11/4
Naiset
Välierät
Emilia Soini – Emilia Korhonen 11/2 11/6 11/6
Elina Kononen – Saara Valtola 15/13 11/7 11/0
Pronssiottelu
Emilia Korhonen – Saara Valtola 10/13 11/3 12/10 11/8
Loppuottelu
Emilia Soini – Elina Kononen 12/10 8/11 11/5 11/5
30
31
Teksti: Henri Koskinen / Vierumäki
Vierumäen squash-kenttä
uusittiin talkoilla
Henri Koskisen johdolla.
Squashkenttä kuntoon talkoilla
– lopputulos yksi Suomen parhaista
Suomen Urheiluopiston viimeinen squash-kenttä oli kuukausia
käyttökiellossa vaarallisen lattian vuoksi, kunnes paikalliset
harrastajat aloittivat kunnostuksen talkoilla. Nyt Vierumäellä
on yksi Suomen parhaista kentistä.
Maalaus oli nopeaa työtä. Maalia olisi tarvinnut näin likaiselle kentälle enemmän kuin
hankittiin, nyt jäi vielä tummempia kohtia.
Valkoisten seinien vaikutus yleisilmeeseen on suuri, joten suosittelen vastaavaa remonttia muille halleille.
Lähtötilanne Heinolassa
Seinät
Vierumäellä oli aikoinaan neljä kenttää ja
Heinolassa kolme. Heinola Squash seuratoiminnan loppuminen noin 1993 sai ikävää
jatkoa, kun Heinolan kössihallin toiminta loppui 1995. Squash Club Heinola debytoi liigassa 1994, karsien useasti paikasta
squashin SM-liigaan. Heinolan avainpelaajat
muuttivat kuitenkin muihin kaupunkeihin ja
seuratoiminta paikallisesti hiipui.
Opistolla menetettiin yksitellen kenttiä
muiksi tiloiksi. Viimeinen kenttä meni käyttökieltoon 2013 ja toiset investoinnit menivät
kentän korjauksen edelle, koska tuotot huonokuntoisella kentällä olivat pienet. Lopulta
allekirjoittanut sopi opiston kanssa kentän
kunnostamisesta niin, että talkooväki hoitaa
kunnostusprojektin ja opisto maksaa kustannukset.
Seinät päätettiin korjata tasoittamalla, niin
pallo ei muuta suuntaa seinän lovista, uusi
lattia kestää pidempään ja seinästä irtoavat
palaset eivät aiheuta liukastumisia.
Seinät tasoitti eläköitynyt rakennusyrittäjä, jota avusti talkooväki. Kokenut yrittäjä
kertoi, ettei ole ikinä tasoittanut näin sileää
massaa ja oli sitä mieltä, että ne kannatti tilata englannista.
Kipsitasoite Armourcoatin Topcoat ja liima-aine R13 Resin tilattiin valmistajalta, sillä
aineiden suositeltava varastointiaika on 6-12
kk valmistuksesta.
Pesuvaiheessa kokeiltiin fairia, taikasientä, patapataa sekä squashkentän pesuainetta.
Mutta mikään ei puhdistanut edes pallon jälkiä, mailan grafiittijäljistä puhumattakaan, joten seinät päätettiin maalata.
Valitsimme massiivipuiseen ympäripontatun
saarnilaudan (21x110 mm), mikä kävi suoraan vanhan 22 mm paksun parketin tilalle.
Vastaava lattia löytyy Hollolan Kuntokeitaalta, missä on hyviä kokemuksia lattiasta. Opiston lattian vanha koolaus jousituksineen käytettiin uudestaan, mutta jouston lisäämiseksi
jako harvennettiin 500 mm:iin. Kiinnitimme
saarnilaudat esiporaamalla ja ruuvaamalla jokaiseen aluspuuhun sekä laitoimme jatkosten
kohdalle tuet. Lattian asennus oli projektin työläin vaihe, noin 100 tuntia. Hakasilla
asennus olisi ollut nopeaa, mutta ruuveilla
saatiin parempi lattia.
Lattia hiottiin karkeuteen 60, mikä on
vaatimus PSA:n ammattilaiskentille. Lakkaamattomalla lattialla on turvallista pelata viidennen erän viimeisiä palloja, kun hikipisarat
imeytyvät nopeasti lattiaan.
Lattia
Kuva: jouko puustinen
Lapsetkin saivat ohjausta
veloituksetta squashiiin
ja racketballiin.
Matias Tuomi voitti
Tatu Knuutilan
avajaisissa erin 3–1.
Kuva: janne pussila / itä-häme
Lattiahionnan jälkeen hiontapölyä on
pitkään. Kuukauden päästä hionnasta pelatussa näytösottelussa lattia pito oli hyvä, mutta vielä oli hieman hiontapölyä lattiassa.
Lattiaan maalattiin rajat punaisella rajamaalilla. Rajat kannattaa maalata ohuesti,
ettei lattiaan tule liukasta rajaa. Mikäli jalka
lähtee liukumaan liukkaan rajamaalin päällä
ja pysähtyy äkillisesti osuessaan pitävälle puupinnalle, on riskinä että akillesjänteet repeävät. Maalasimme samalla aineella myös etuseinään syöttörajat ja pellin yläreunan.
Kustannukset
kenttäremontille
Kuva: vesa tapiola / itä-häme
Talkooväki hikoilee
Vierumäen squashkentän lattialautojen
asennuksessa.
Kustannukset
kenttäremontille
Kustannuksia pidettiin kurissa tiukalla tinkimisellä talkooprojektiin vedoten (osa tuotteista ja palveluista saatiin lopulta veloituksettakin), suurella talkoopanoksella sekä
työkalujen lainaamalla.
Täydellinenkin kentän kunnostaminen
on huomattavasti edullisempaa, kuin uuden
rakentaminen. Vierumäellä kokonaiskustannukset olivat noin 5870 euroa ja kentästä tuli
yksi Suomen parhaista kentistä.
Haaste talkoisiin
squashin puolesta
Squashkentät viime lamassa muuttuivat
muuhun käyttöön, kun kenttien käyttöaste
Kuva: janne pussila / itä-häme
pieneni. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa saatamme menettää lisää pelikenttiä, joten harkitse, mitä sinä voisit tehdä paikallisen toiminnan aktivoimiseksi ja halliyrittäjän
helpottamiseksi. Kun käyttöasteet pidetään
hyvällä tasolla ja saadaan toiminta pyörimään, niin päästään mieluummin korjaamaan
vanhoja ja rakentamaan uusia kenttiä, kuin
muuttamaan niitä toiseen käyttöön. Vierumäen kenttäprojekti valmistui etuajassa, mutta käyttöasteen nostaminen ja seuratoiminnan vakiinnuttaminen ovat vasta alkusuoralla.
•Seinätasoitteet ja tarvikkeiden yhteensä 370 euroa eli 6 % kokonaiskustannuksista.
•Seinien pesuaineet, maalit ja tarvikkeet
yhteensä 750 euroa eli 13 % kokonaiskustannuksista.
•Lattialaudat, lattiahionta ja tarvikkeet yhteensä 4750 euroa eli 81 % kokonaiskustannuksista. Tästä saarnilautojen kustannus oli 3650 euroa (vain tämä mainittu
ilman rahtia ja nostopalvelua eli 62 % kokonaiskustannuksista).
•Eli yhteensä kentän täydellinen remontointi maksoi 5870 euroa.
•Kaikki kustannukset pitävät sisällään materiaalit, tarvikkeet, vuokrat sekä ostettavat palvelut (hionta, nosturipalvelu, rahdit) ja arvonlisäverot 24 %. Osa tähän
lasketuista kustannuksista jäi vielä käyttöön seuraaviinkin remontteihin, kuten
seinätasoitetta, liima-ainetta tasoitteelle, seinien pesuainetta, maalausteloja ja
jatkovarsia, pesuainetta seiniin sekä erikoissirkkelinterä todella kovien saarnilautojen katkaisuun.
32
33
Teksti: Petteri Repo ■ KUVA: Tommi Tapola
PIIRROS: Marko Nakari
Racketball on
tulevaisuuden laji
Racketball tarjoaa hyvää kuntoliikuntaa
ja uusia pelikavereita
quashkentät ovat saaneet uutta
käyttöä racketballin saavuttua
Suomeen kaksi vuotta sitten.
Moni on hieraissut silmiään,
kun yhä useammalla kentällä annetaan hauskan näköisellä mailalla kyytiä suurelle pomppupallolle.
“Et kai sinä ole täysin racketballiin siirtynyt!”, on itse kukin saanut kuulla kysyttävän.
S
RACKETBALL FAKTAT
•Racketball-maila on squashmailaa
lyhyempi ja leveämpi
•Racketball-palloa ei tarvitse lämmittää ennen peliä
Mistä tämä racketball-into squashin pelaajien keskuudessa oikein juontaa? Ainakin on
selvää, että racketballin pelaajilla on usein
hauskempaa kuin muilla.
Racketballia pelataan rennommalla asenteella kuin squashia. Kun palloa ei saa väkisin runtattua takakulmiin tai nikkeihin, pitää
malttaa mielensä ja pelata monipuolisesti. Pelin hitauden ja mailojen lyhyyden takia tulee
harvemmin kinaa leteistä ja strokeista.
Jopa racketball-kilpailuissa on rennompi
meininki kuin squashkilpailuissa.
•Racketballissa syötetään pompusta,
ei välitetä syöttöviivasta ja osutaan
lattiaan ennen takaseinää
Osansa racketballin suosioon on sillä, ettei
laji ole yhtä repivä kuin squash. Klubipelaaja
liikkuu enemmän racketballissa, mutta rauhallisemmin kuin squashissa. Pallorallit ovat
pidempiä, miksi racketball on yksinkertaisesti
parempi kuntoliikuntalaji kuin squash.
Racketballista nauttiakseen ei tarvitse
olla yhtä hyvässä kunnossa kuin squashissa.
Pelin jälkeen ei lihaksia ja niveliäkään satu
niin paljon.
Vielä hienompaa on se, että voit kutsua
kenet vaan kaveripiiristäsi pelaamaan kanssasi. Siitä syntyy aina kivaa peliä kummallekin,
vaikka kaverisi ei olisi squashkenttää aiemmin nähnytkään. Samaa ei voi sanoa squashista, jossa olet liian ylivoimainen.
Racketballin hienouksiin kuuluu sekin,
että hauskaa peliä syntyy hyvinkin eritasoisten pelaajien kesken. Voit haastaa lajin huippupelaajan ja nauttia kivan pituisesta pelistä
ilman että hänkään täysin turhautuu.
Ihan
ykköslaji
•Pistelasku on sama kuin squashissa
paitsi siten, että kaksi voitettua erää
riittää otteluvoittoon
Tiedustele hallisi pro shopista
vuokramailoja ja palloja
Ja jos kaverisi on joskus kokeillut squashia, hän oppii racketballin niksit saman tien.
Lajina racketball saattaa pelastaa squashin.
Racketball edustaa sellaista helppoutta ja
hauskuutta, joka on edellytys suurille harrastajamäärälle.
Kotihallisi tulevaisuus saattaa riippua
racketballin suosion kasvusta, sillä squashjääriä ei enää synny samaan tahtiin kuin ennen.
Moni squashjäärä joutuu myös vähentämään
pelaamistaan ikääntyessään kehon kasvavan
kolotuksen myötä.
Kokeile racketballia rohkeasti – se on
upea kakkoslaji kaikille squashin pelaajille ja
aika monelle ihan ykköslajikin.
Marko Nakari on monelle squashpelaajalle tuttu ja kova pelimies joidenkin vuosien takaa.
Julkaisemme kussakin Squash-lehdessä yhden Markon lajiaiheisen piirroksen.
34
Jälkipelit
4.2013
Squashin SM-liiga
Urheiluruutuun?
teksti: Jari Mether
Lisäsimme nelivedon.
Alensimme hinnat.
Nyt saat Volvon AWD Edition -malleihin nelivedon, automaattivaihteiston
jat paljon muuta huippuhintaan. Tervetuloa koeajamaan!
S
quashliiga on taas täydessä vauhdissa. On pelattu kolme kierrosta ja runkosarjaa on kolme kierrosta jäljellä.
On ilahduttavaa, että kummassakin liigassa on joukkueita useammalta paikkakunnalta, vaikka tiedänkin, että matkustaminen Kuopioon,
Mikkeliin tai Turkuun saattaa joitakin pk-seudun joukkueita jopa harmittaa. Mutta toisin päin käännettynä, näiden ei pk-seudun joukkueiden joukkueiden pelaajat matkaavat omaa kotipelivuoroaan lukuun
ottamatta kaikki muut liigalauantait.
Squashliiga on vakiinnuttanut ja ansainnut paikkansa osana vuotuista kilpailukalenteria. Liigalauantait ovat hienoja tapahtumia, joissa on hurtti tunnelma ja kova kannustus oman joukkueen puolesta. Aivan omalle kannustamisen tasolleen on tällä kaudella noussut
Järvenpään Squashklubi, jonka hurmosta muistuttavaan tilaan eivät
edes Senatorsin pelaajat ja kannattajat ole yltäneet. Loistavaa JSK!
Olen itse tällä kaudella mukana HSK II:n joukkueessa. Jan Riutta johtaa ammattimiehen ottein joukkojamme ja viestit kulkevat sujuvasti
nimenhuuto-nimisellä sivustolla.
HSK:han osallistuu nyt liigaan vuosikymmenten tauon jälkeen ja
vieläpä kahdella joukkueella, HSK I:lla ja HSK II:lla. Kakkosdivarista
on lähdetty sääntöjen mukaisella tavalla liikkeelle ja tavoitteena on,
että ainakin toinen joukkue nousee ensi kaudeksi Ykköseen. Joukkueet tiedostavat, että taival on pitkä ja muiden joukkueiden mustat hevoset heräävät, kun päivä on taas pidempi kuin yö, mutta toistaiseksi tavoitteesta ei ole tarvetta tinkiä, sillä perinteet velvoittavat:
HSK on voittanut miesten Suomen mestaruuden vuosina 1980 ja
1981. Sitä kohti on voittajien mieli.
Squashliitto on rakentanut liigasta erinomaisen tuotteen. SMliigan live-lähetykset ja Poku Salon lähes reaaliaikainen tulospalvelu
squash.fi -sivustolla tarjoavat kaikille hyvää palvelua jokaisena liigalauantaina.
Vain yksi puuttuu: Milloin Ylen Urheiluruutu ottaa SM-liigan kierrokset ohjelmistoonsa? Meillä on heille kaikki valmiina. Olisiko aika
nostaa aihe uudelleen keskusteluun, kun kevään play-offsit lähestyvät?
Volvo V60 D4 AWD Edition aut. Alk. 44 958 €
Autoveroton hinta 33 252 €, autovero 11 705,95 €, kokonaishinta 44 957,95 € + toimituskulut 600 €. Autoetu alkaen:
vapaa 865 €/kk, käyttöetu 670 €/kk. EU-yhd. 5,9 l/100 km, CO2 158 g/km. Katso kaikki AWD Edition -mallit: volvocars.fi.
Kuvan auto erikoisvarustein.
VOLVOCARS.FI