Squashia kellon- tarkasti
Squash 4 • 2013 riikka piekäinen: Squashia kellontarkasti Jane ja Kari Moilanen: Squash tuo ystäviä Marko Värilä: Squash antaa voimia 3 Jari Mether Pääkirjoitus Urheilun moninainen voima Motiivitutkijat ovat päätyneet siihen, että ihmisen toiminnan taustalla olevat motiivit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: biologiset, sosiaaliset ja psykologiset motiivit. Arkikielellä tämä tarkoittaa sitä, että erilaiset syyt (motiivit) saavat ihmisen tekemään asioita. Joidenkin kohdalla ulkoapäin saatava palkinto tai palaute saa meidät tekemään asioita, toisten kohdalla toiminta itsessään on tekijälleen palkitsevaa. Different strokes for different folks, kuten kuuluisa sanonta toteaa. Maailma ei kuitenkaan ole tässäkään asiassa musta-valkoinen. Toisille meistä urheilussa parasta on sosiaalisuus ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa, toisille taas fyysisen suorituksen antama endorfiiniruiske on parasta. Ja joillekin kilpailutilanne ja voittaminen on kaikki kaikessa. Mutta useimpien kohdalla nämä kaikki edellä mainitut syyt saavat meidät urheilemaan squashkentälle tai muualle. ”Samalla tavalla, kun työelämässä tapaa erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla, niin käy myös squashin kanssa. On ollut valtavan hienoa saada tutustua mm. kerhoilloissa jo Lönkalla ja sitten Talissa erilaisin ihmisiin ja ystävystyä heidän kanssaan.” Lue Jane ja Kari Moilasen tarina ja heidän suhteensa urheiluun ja squashiin. ”Työtä, treenejä, pelimatkoja, turnauksia. Riikan ja Semirin perheessä eletään hyvin tyypillistä urheilevan perheen arkea. Joskus sovitellaan aikatauluja, isovanhempia pyydetään lapsenvahdeiksi ja toisinaan lapset otetaan mukaan. Urheilu on kuulunut hyvin kiinteästi kummankin elämään pienestä pitäen, minkä vuoksi kumpikin osaa suhtautua toisen menemisiin ja tulemisiin. Yhteispelillä ja sovittelulla selvitään, vaikka joskus kiire tuleekin.” Lue, kuinka Riikka Piekäinen ja Semir Ben-Amor sovittelevat päivän menojaan ja elävät urheiluaan lasten ehdoilla. ”Urheilu on iso osa elämää. Se antaa voimia ja jaksamista työhön, jossa usein on muiden ihmisten pelastamisesta kyse. Urheilu tarjoaa väylän ottaa oikealla tavalla etäisyyttä työhön, se on minulle selvästi terapeuttinen juttu. Urheilun fyysisyys auttaa jaksamaan Squash 4 • 2013 päätoimittaja Jari Mether [email protected] julkaisija Suomen Squashliitto ry Radiokatu 20 00093 SLU puh. 044 525 0421 fax (09) 3481 2411 uLKOASU Graafinen Suunnittelu Mercury työssä ja sen sosiaalisuus ja kanssakäyminen muiden kanssa on erittäin iso asia minulle.” Lue Marko Värilän henkilökohtainen suhde urheiluun ja sen merkitys hänen elämässään. ”Squash on minun intohimoni. Näiden vuosien aiKuva: Petteri Repo kana siitä on tullut minulle pikemminkin elämäntapa… Meidän kaikkien tulee uskaltautua pois omilta mukavuusalueiltamme ja ottaa vastaan uusia haasteita, sillä juuri se tekee elämän jännittäväksi.” Lue, mitä nuori lukiolainen Maarit Ekholm ajattelee suhteestaan squashiin. ”Sain uuden perspektiivin squashiin… Yksi suurimmista asioista, jonka opin, oli se, että et koskaan pelaa kahta samanlaista ottelua. Pelien kulkuun vaikuttaa niin päivä, vastustaja, kenttä, pallo kuin yleisö. Muuttujia on kymmeniä ja olennaista on, miten pelaaja hallitsee niitä päivästä toiseen.” Lue Hameed Ahmedin näkemyksiä squashista huipputasolla, kun voittaminen ja itsensä ylittäminen nousee keskiöön. Urheilun merkitys meille suomalaisille on suuri. Sanotaan, että olemme paitsi urheilu- niin erityisesti menestyshullua kansaa. Tärkeintä tässä kaikessa kuitenkin on se, että jokainen meistä voi rikastuttaa elämäänsä liikunnalla ja urheilulla omalla, hänelle sopivimmalla tavalla. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille Squash-lehden lukijoille. Squash-lehti on Suomen Squashliitto ry:n jäsenjulkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. ilmoitukset, aineistot ja osoitteenmuutokset Toiminnanjohtaja Hannu Mäkinen Suomen Squashliitto ry [email protected] Squash.fi/lehti etukansi Riikka Piekäinen: kellontarkkaa squashia. Kuva: Tommi Tapola squash-lehden numeron 4.2013 avustajat Mustasaaren Painotalo OY Maarit Ekholm, Leo Hatjasalo, Markku Hyrske, Henri Koskinen / Vierumäki, Raila Luhtala, Marko Nakari, Tomi Niinimäki, Petteri Repo, Micke Rundman, Poku Salo, Tommi Tapola. ISSn Kiitos! juttuehdotukset Päätoimittajalle paino ISSN-L 1799-9170 ISSN 1799-9170 (painettu) ISSN 1799-9189 (verkkojulkaisu) Nettiliite osoitteessa squash.fi/lehti. Squash-lehden seuraava numero 1.2014 ilmestyy 28.03. ja sen aineistopäivä on 03.03. 5 Sisältö Leo Hatjasalo Kuva: jari mether Kuva: jari mether s. 22–25 Urheilua kellon tarkkuudella s. 6–8 Kuva: Harvard Athletic Communications s. 14–17 Positiivinen silmä tulevaisuudessa Henkilöt 6–8 9 14–17 22–25 26–28 Marko Värilä Maarit Ekholm Hameed Ahmed Riikka Piekäinen ja Semir Ben-Amor Jane ja Kari Moilanen Jari Mether Maarit Ekholm Tomi Niinimäki Jari Mether Jari Mether Tapahtumat ja ilmiöt 10–12 HSK 28–29 Tampere Open 30–31 Squashkenttä kuntoon talkoilla Micke Rundman Jari Mether Henri Koskinen Jutut 18–20 Muoti, osa 2 32 Racketball Petteri Repo Petteri Repo Palstat 3 5 33 34 Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Squash Fun Stuff Jälkipelit Squashvuosi päättymässä – uudet haasteet 2014 odottamassa! N Stadin brankkari Jari Mether Leo Hatjasalo Marko Nakari Jari Mether Puheenjohtajalta iin se on vain todettava, että vuosi on vierähtänyt aivan liian nopeasti ja uusi alkamassa kaikkine innovatiivisine mahdollisuuksineen ja tavoitteineen – on aika katsoa valppaasti ja pelottomasti tulevaan ja sitoutua uusiin haasteisiin, kuten Suomen squashväen on ollut tapana kautta aikojen tehdäkin. Seurattuani kuluvan vuoden aikana etäältä ja läheltä squashseurojen sisäistä jatkuvaa ja uutteraa työtä lajin ja pelaajien eteen, en voi kuin ihailla sitä energian ja tekemisen määrää ja laatua, jota olen ollut todistamassa omakohtaisestikin. Ynnättyäni yhteen vuoden aikana liiton ja seurojen yhdessä ja erikseen tuottamat lukuisat kilpailut ja muut huipputapahtumat leireineen ja koulutuksineen on mielestäni osoitus lajiin kohdistuneesta yhä kasvavasta kiinnostuksesta ja innostuksesta. Liiton puheenjohtajana olen yrittänyt vuosien aikana asettaa itselleni ja johtamilleni hallituksille selkeitä tavoitteita Suomen Squashliiton sisäisen toiminnan sekä suomalaisen squashin eheyttämiseksi ja eteenpäin viemiseksi. Strategiat ja toimintasuunnitelmat ovat toki tarpeen ja tärkeitä, mutta niiden laadukas toimeenpaneminen on kaikki kaikessa ja kiinni niiden ihmisten kompetenssista ja motivaatiosta, jotka annetut tehtävät suorittavat. Liiton toimihenkilöt yhdessä toiminnanjohtajan kanssa ja ohjaamina ovat onnistuneet toiminnallaan merkittävästi lujittamaan Suomen squashin asemaa ja tulevaisuutta. He ovat jälleen toiminnallaan ohjanneet ja opastaneet oivallisesti liiton sisäisiä seurojen pelaajista ja muista toimihenkilöistä rakentuvia työryhmiä monissa liiton vaativissa ja haasteellisessa tavoitteissa. Liitto on keskittynyt strategiansa myötä vuoden aikana vahvasti tuleviin nuoriin harraste- ja kilpapelaajiin ja tehnyt töitä koulujen ja seurojen yhteydessä ympäri maata, panostaen näin kestävänkehityksen uusiutuvaan pelaajapotentiaaliin. Tulokset näkyvät jo selvästi niin kotimaisella kuin kansainvälisellä tasollakin tarkasteltuna. Loistavaa työtä kaiken kaikkiaan! Mitä tulee pelipaikkojen riittävyyteen nyt ja lähitulevaisuudessa lajin pelaajamäärien kasvaessa on yksi tärkeimmistä ja keskeisimmistä tämän hetken kysymyksistä. Tämä ei koske pelkästään pääkaupunkiympäristöä vaan koko maata. Nyt on aika ottaa tämä haaste lopullisesti ja rohkeasti esille ja käydä eri vaihtoehtoja läpi. Löytyykö pelihallien ja -paikkojen taloudellisesti kannattavin kokonaismalli mailapelikeskuksista vai muista urheilulajien integraatioista ja niihin kiinteästi liittyvistä liike-elämän ja talouden toimijoista? Tämä tärkeä kysymys on nyt ratkaistava yhdessä lopullisesti. Tähän haasteeseen saattaa löytyä lähitulevaisuudessa merkittävää lisäapua ja taloudellista panostusta juuri liike-elämän suunnalta, joka on vähitellen oivaltamassa lajimme globaalin hienouden ja puhtauden merkityksen liiketoimintaansa ja imagonäkyvyyteensä sekä muuhun toimintaansa liittyen. Täten toteutuisi myös todellinen nuoriin pelaajasukupolviin kohdistuva yhteinen yhteiskuntavastuumme, tarjoamalla heille urheilulajimme kautta kestävä ja monipuolinen elämänmittainen harrastepolku, joka kantaa ja vie osaltaan heitä elämässään eteenpäin. Kerrottakoon vielä yksi hyvä squash uutinen Suomi-Venäjä-squashyhteistyön merkittävästä lujittumisesta, joka liittyy tällä kertaa osana Pietarin kanssa sovittuun läheiseen squashyhteistyöhön heti vuodenvaihteen jälkeen. Mikkelissä, tuossa mainiossa squash- kaupungissa järjestetään SuomiVenäjä-junnuleiri, joka huipentuu junnukisaan! Kisajärjestelyt on hienosti järjestetty, kuten Mikkelillä on muutoinkin ollut tapana tehdä ja toimia ja paikalla on myös venäjää puhuva tulkki asioitten helpottamiseksi. Näitä tapahtumia tarvitaan lisää ja kansainvälistymisellä on sanomattakin suuri merkitys Suomen squashin tulevaisuudelle! Uuden vuoden alkaessa on aika katsoa yhdessä voimallisesti eteenpäin kohti yhä Kuva: Petteri Repo //-Loistavaa työtä kaiken kaikkiaan! --// kestävämpää ja yhtenäisempää liiton ja seurojen sekä halli- ja pelipaikkayrittäjien välistä toimintaa ja panostaa siihen edelleen kaikilla toiminnan tasoilla riittävästi. Tätä työtä Suomen squashin eteen on toki tehty viimeisten vuosien aikana yhä systemaattisemmin ja ammattimaisemmin. Tulokset näkyvät ja puhuvat puolestaan! Median merkitystä ja osuutta lajimme säilyvyydelle ja näkyvyydelle emme myöskään saa koskaan unohtaa ja sen hyödyntämiseen on löydettävä ja kohdistettava yhä lisää ammattimaisia resursseja myös liittomme suunnalta tulevana vuonna. Hyvä Suomen squashväki, kiitän teitä kuluvan vuoden osalta yhteisesti tehdystä työstä ja toivotan teille hyvää ja turvallista joulun aikaa hyvien ja reilujen pelien merkeissä sekä tulevan vuoden merkittävien squashtapahtumien myötä. Leo Hatjasalo puheenjohtaja Suomen Squashliitto 6 7 Teksti ja KUVAT: Jari Mether Marko Värilä STADIN BRANKKARI Marko Värilän, kavereiden kesken Marden, squash-taival alkoi Lauttasaaresta, silloisesta VPK:n talossa sijainneesta squash-hallista. Ensimmäinen seurakin oli tulevaa työuraa enteillen nimeltään Letku-Squash. Takana on nyt 35 vuotta squashia, mutta toki paljon muutakin. Letkusta siirryttiin Helsingin ydinkeskustaan, Tunnelin uumenissa sijainneeseen Metro Squashiin ja sieltä sitten myöhemmin Espoo Squash Playersiin (ESP). Ja vain muutama kuukausi sitten ESP:n rinnalle tuli seuraksi Helsingin Squashkerho (HSK), jonka riveissä nyt pelataan kilpaa”, Marde kertaa 35 vuotta jatkunutta squash-uraansa. Kaikki, jotka tuntevat Marden paremmin, tietävät, että numerolappu on pitänyt aina saada rintaan. Kun tehdään, niin tehdään sitten tosissaan. Ja tehty totisesti on. “ Triatlonia, maratonia, soutua ”1980-luvun lopulta 90-luvun puoliväliin kestävyysurheilu oli aika isossa roolissa. Oli mm. triatlonia, maratonia ja Sulkavan soutuja. Squash on tullut isommin kuvaan 90-luvun loppupuolelta lähtien, vaikka squash siis alkoikin Lauttasaaressa vuonna 1978.” Mardella on takana mm. 23 Sulkavan soutua, niin vuorosoudussa, yksisoudussa kuin kirkkoveneessäkin. Maratoneja on 14, suurin osa Helsingissä, mutta muutama muukin. Paras aika on 2.56 ja heikoin 3.20. Viisi kertaa on mennyt alle kolmen tunnin. Se kertoo jotakin harjoittelusta ja tavasta, jolla Marde suhtautuu asioihin. ”Tavoitteena oli juosta 2.45, mutta se ei koskaan toteutunut ja jäi kieltämättä aavistuksen kalvamaan.” Salibandykin on Mardelle tuttu laji. Espoon Oilers oli jenginä siihen saakka, kun Oilers nousi liigaan. Silloin Marde perusti ikämiesseura Hot Shotsin ja siinä paidassa tuli 35-vuotiaiden Suomen mestaruus. ”Tänään pelaan salibandya Zoomissa ja plakkarissa on 40- ja 45-vuotiaiden SM-kulta. Tavoitteena on seuraavaksi voittaa 50-vuotiaiden mestaruus”, Marde kertoo. Stadin brankkari Marde on ammatiltaan paloesimies asemapaikkanaan Jätkäsaaren pelastusasema Helsingissä. Pelastusalalla on vuosia takana nyt 31. ”Aloitin vuonna 1982 Wärtsilän telakalla tehdaspalokunnan palomiehenä. Muutaman vuoden kuluttua siirryin Helsingin kaupungin palolaitokselle palomies-sairaankuljettajaksi. Nykyinen nimi on Helsingin kaupungin pelastuslaitos, mikä itse asiassa kuvaakin meidän tehtäviämme paremmin.” Marde on ollut myös Helsingin Pelastuskoulun opettajana 2,5 vuotta sekä pelastussukeltajana Erottajan pelastusasemalla Korkeavuorenkadulla. Siihen työhön liittyy yksi yksittäinen työtehtävä, joka tuhansien pelastustehtävien joukosta on jäänyt mieleen. ”Finn-pusku -niminen hinaaja upposi Hangon edustalla kovassa merenkäynnissä joulukuun 27. päivänä 1990. Meidät lennätettiin Helsingistä helikopterilla paikan päälle ja onnistuimme löytämään aluksen uumenista kaksi merimiestä, konepäällikön ja yliperämiehen, jotka sitten saatiin pelastetuiksi. Alus oli kääntynyt ympäri ja he olivat pohjan alla, josta saimme heidät yön pimeydessä ja kovassa tuulessa ulos laikkaleikkaamalla pohja auki.” Luonnonvoimat Hangon pelastustehtävä ei ollut ainoa kerta, kun Marde on joutunut tekemisiin luonnon kanssa. Hän oli vaimonsa kanssa lomalla Thaimaan Khao Lakissa vuonna 2004, kun tsunami iski. Mannerlaatat olivat tapaninpäivänä liikkuneet ja se aiheutti valtavien vesimassojen liikkeen. ”Pelastuminen sieltä oli iso asia, mutta vaikka minut on koulutettu myös vesionnettomuuksien pelastustehtäviin, ei niistä opeista ja työkokemuksesta ollut mitään hyötyä niissä olosuhteissa. Tämän mittakaavan luonnonvoimille ei voi mitään. Kun luonto puuttuu peliin, sitä on itse aika voimaton. Mutta sieltä selvittiin”, Marde kertoo tsunamikokemuksistaan. Vasemmalla Korkeavuorenkadun pelastusasema, yllä Marde valmiina niin pelastustöihin kuin HSK:n liigakierroksellekin – ihan tarpeen mukaan. Urheilu on terapiaa Urheilu on Mardelle tärkeä osa elämää. Olen itsekin ollut monet kerrat hänen kanssaan squashkentällä, niin kaksin- kuin nelinpelissäkin. On kova homma pelata Mardea vastaan. Erinomainen fyysinen kunto, pitkän miehen ulottuvuus ja viuhuvat lyönnit tekevät Mardea vastaan pelaamisen todella hanka- laksi. Kun Marde pääsee esimerkiksi rystyltä pamauttamaan matalan linjalyöntinsä, siinä useimmiten saa kerätä pallon takanurkasta. Lähtee nimittäin sellaisella voimalla ja tarkkuudella. ”Urheilu on iso osa elämää. Se antaa voimia ja jaksamista työhön, jossa usein on muiden ihmisten pelastamisesta kyse. Urheilu 8 9 KUVAT: Petteri Repo Maarit Ekholm ”Squash on intohimoni” Useimmat 16-vuotiaat nuoret miettivät jo nyt, mitä tehdä lukion jälkeen. Osa uneksii pääsystä Hankenille (Svenska handelshögskolan), osa puolestaan haluaa opiskella lääkäriksi tai Arcadassa (ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu). un tämä kysymys esitetään minulle, minulle tulee pikku stressi. Vastaan tavallisesti, että haluan opiskella media-alaa tai että haluan toimittajaksi. Mutta sisimmässäni tiedän, että haluan jotain muuta ennen sitä. Jotakin, mikä pitää aloittaa varhain ja joka vaatii harjoittelua, keskittymistä ja vielä lisää harjoittelua. Squash on minun intohimoni. Näiden vuosien aikana siitä on tullut minulle pikemminkin elämäntapa. Treenaan keskimäärin kahdesti päivässä ja lähes joka viikonloppu minulla on kisat tai maajoukkueleiri. Lepopäivä minulla on kerran viikossa. Kun asiaa ajattelee pidemmällä tähtäimellä, niin harjoittelu vain kotimaassa on hieman yksipuolista. Minä kaipaan elämyksiä ja erilaisia näkökulmia harjoitteluuni. Ja niitä K Marden yksi työympäristöistä on veden alla ja siellä ei huonokuntoinen pärjää. tarjoaa väylän ottaa oikealla tavalla etäisyyttä työhön, se on minulle selvästi terapeuttinen juttu. Urheilun fyysisyys auttaa jaksamaan työssä ja sen sosiaalisuus ja kanssakäyminen muiden kanssa on erittäin iso asia minulle”, Marde linjaa neljän lapsen isänä suhdettaan urheiluun. Marden suhtautumista kuvaa hyvin sekin, että vaikka triatlon-matkat olivat hänen aikanaan puolikkaita, hän treenasi aina kokopitkän triatlonin edellyttämällä tavalla. Laittaa aina itsensä likoon Vuonna 2007 tv-kanava Sub aloitti dokumentaarisen tosi-tv-sarjan Pelastajat. Sarjan pilottikausi tehtiin Erottajan pelastusasemalla ja Marko oli silloin siellä paloesimiehenä. Moni varmasti muistaa ja tunnistaa hänet myös tästä ohjelmasta. ”Jakso tehtiin mun yhden vuorokauden työvuorosta Erottajalla. Myöhemmin sarja laajeni sitten koskemaan koko Erottajaa ja seuraava kausi kuvattiin Helsingin kes- Squash on tullut isommin kuvaan 90-luvun loppupuolelta lähtien. kuspelastusasemalla Kalliossa. Toivottavasti mahdollisimman moni katsoi ohjelmaa paitsi mielenkiintoisena ja realistisena kuvauksena meidän arjestamme, myös valistavana ohjelmana asioista, joita ei ehkä kannata tehdä. Pelastuslaitoksen näkökulmasta ohjelmalla oli tietysti myös tavoitteena parantaa laitoksen tunnettuutta ja avata meidän työtämme tvkatsojille.” Kuten Marko hyvin kiteyttää tässäkin kohtaa: ”Itsensä likoon laittaminen oli tämän ohjelmankin kohdalla olennaista. Asiat tehdään niin hyvin kuin osataan, ollaan sitten pelastustehtävissä tai squash-kentällä.” löytyy vain ulkomailta. Tiedän nyt, etten tule treenaamaan koko loppua peliuraani Suomessa. Ensi vuonna muutan Saksaan harjoittelemaan. Oli ainutlaatuista, että sain tämän mahdollisuuden eikä sen vastaanottaminen siltikään ollut helppoa. Lopulta kuitenkin ajattelin, että kyllä se kannattaa. Ensi syksynä otan mailastani tiukan otteen ja matkustan Paderborniin. Meidän kaikkien tulee uskaltautua pois omilta mukavuusalueiltamme ja ottaa vastaan uusia haasteita, sillä juuri se tekee elämän jännittäväksi. Maarit Ekholm lukiolainen, Kulosaaren ruotsinkielinen lukio (alkuperäinen teksti julkaistu 1.11.2013 sivustolla svenska.yle.fi) 10 11 Teksti ja kuvat: Ne kolme HSK-gubbea HSK:n uudelleensyntymisen neljä vaihetta: ”Pöytälaatikko” –”Ma–To”– Hotelli Pasila – Talihalli a-To-nelinpeliporukka ja hotelli Pasila olivat ratkaisevia asioita Helsingin Squashkerhon uudelleensyntymisen kannalta vuonna 2008. Hotelli Pasilan kentillä pelanneessa Ma-To porukassa olivat silloin mukana Poku Salo ja Markku Hyrske. Ilmeisesti Pokun aloitteesta he keksivät käynnistää HSK:n toiminta uudelleen. Ja saivat narratuiksi MaTo porukan vetäjän Micke Rundmanin kolmanneksi mukaan projektiin. Homma aloitettiin houkuttelemalla tuttavat, työkaverit ja sukulaiset jäseniksi; saatiin noin 10 hengen porukka kokoon. Sitten piti pitää sääntömääräinen vuosikokous; ensimmäinen hallitus piti valita – ja pitää vielä ylimääräinen vuosikokous, jotta säännöt saataisiin päivitetyiksi. Toinen, ja jatkoa ajatellen merkittävin, asia ”uuden” HSK:n syntymisessä oli hotelli Pasilan erittäin positiivinen suhtautuminen ja hotellin aloitteesta vuonna 2009 järjestetty ensimmäinen vakiovuorolaisten ”Pasila Cup” -kisa. HSK kuului vakiovuorolaisiin ja kolmikko oli kisavastuussa – hotelli Pasila tarjosi kaiken muun: kentät, saunat, syötävät, juomat ... ja me oltiin siellä hotelli Pasilan saunakabinetissa värväämässä jäseniä, tietty. Jäsenluku kasvoi hetkessä yli kahteenkymmeneen. Perusajatuksena jäsenhankinnassa oli, ja on edelleen, ns. ”villien” eli ei mihinkään seuraan kuuluvien lajin harrastajien saaminen kerhon jäseniksi. Ilmoitimme Suomen Squashliitolle, että Helsingin Squashkerho ry. elää. Olimme taas oikeesti squashkerho! M FAKTAT SQ UASH NK HS K I Perustettu 1970 (yhdistysrekisteriin 18.3.1970) Toimi vuonna 1968 avatussa Lönkan Squash-hallissa Järjesti ensimmäiset SM-kisat vuonna 1970 Mestarit: Poku Salo ja Annika Swanljung Oli perustamassa Suomen Squashliittoa vuonna 1971 Lönkan halli sulki ovensa 1987, tuolloin HSK:n jäsenmäärä oli 50 Toiminta loppui pian tämän jälkeen Toiminta starttaa uudelleen 2009 Kotihallina tänään Talihalli Jäsenistöltään Suomen kolmanneksi suurin squashseura HEL SI Kerhoillat Perjantain kerhoiltoinamme järjestimme alusta alkaen kaksi säännöllistä juttua: coachausta Hyrskeen Maken johdolla neljänä kerhoiltana per vuosi sekä kerhon sisäisen kymmenen osakisaa/vuosi käsittävän tasoituskisasarjan. Tämä, ei nyt niin tiukasti kerhon sisäinen, tasoituskisa on osoittautunut hyvin suosituksi, viiden vuoden aikana 74 pelaajaa on osallistunut vähintään yhteen osakisaan. Kerhoillat Pasilassa jatkuivat Talihallin valmistumiseen saakka, jolloin toimintamme siirtyi upouuteen halliin. Periaatteessa toiminta Talihallissa jatkuu samanlaisena kuin hotelli Pasilassa, toki hieman kasvaneena. Kerhoilloissamme pelaavat kaikentasoiset pelaajat, miehet ja naiset, keskenään ja tasosta riippumatta. Tässä ehkä se ”salaisuus.” Ja kerhoiltojen henki, joka tietysti syntyy jäsenten ja kerhoiltoihin osallistuvien kesken. Kerhon hallituksen gubbet yrittävät vain luoda toiminnalle edellytykset. Kaikki ovat tervetulleita Talihalli on tietysti se kolmas pointti HSK:n nopeaan nousuun jäsenmäärällä mitaten Suomen kolmanneksi suurimmaksi squashseuraksi. Erinomaiset olosuhteet Talihallissa ja kerhossa (kerhoillat) vallitseva hyvä ja vapautunut henki tuo kerhoon uusia jäseniä, ei mitenkään ovista ja ikkunoista rynnäten, mutta aina muutaman silloin tällöin. Edellä mainitun jäsenvärväyksen perusajatuksen lisäksi HSK:oon on liittynyt pelaajia, jotka jo ennestään kuuluvat johonkin toiseen seuraan, mutta ovat halunneet, syystä tai toisesta, liittyä myös Helsingin Squashkerhoon – kaikki ovat tervetulleita. Periaatteessahan yksi pelaaja voi kuulua vaikka kaikkiin Suomen squashseuroihin yhtäaikaisesti – jos välttämättä haluaa. Jäsenmäärästä kun hehkutetaan, on hyvä pitää mielessä, että se on lukumäärä jäseniä jäsenluettelossa – seuran toimintaan aktiivisesti osallistuvat on eri luku. Jäsenluettelon jäsenmäärä on tietysti eduksi eri avustuksia ja tukia anottaessa (ja sponsoreita lähestyttäessä) – ja Hatjasalon Leo, Mäkisen Hannu ja muut liiton henkilöt tykkää, kun perusmaksu + 11 egee/(aikuis)jäsen ropisee SSqL:n tilille kerran vuodessa :) Mikä HSK:ssa sitten mättää, jos mättää? No, sama kai kuin missä tahansa yhdistyksessä Suomessa tänä päivänä: yhdistyksen hallitukseen ja/tai muihin toimiin ei hevin löydy vapaaehtoisia. Käytännössä HSK:n toimintaa pyörittää tänä päivänä edelleen ne kolme alussa mainittua gubbea. HSK:ssa squash herättää jatkuvaa ihmetystä, milloin mistäkin syystä. Ne kolme HSK-gubbea: Micke Rundman (kesk.), Markku Hyrske (oik.) ja Poku Salo (vas.) 12 SM-1971 mitalistit Eija Jones, Kale Leskinen, Pekka Petersen-Dyggve ja Poku Salo. Junnutoiminta HSK:lla oli uuden tulemisen alussa siis vain aikuisjäseniä, joten päätettiin hommata myös junnuja. Hyrskeen Make ja Lahtisen Sami kutsuivat pienen Länsi-Pasilan ala-asteen 2–4 -luokat pelaamaan. Luokka jaettiin kahtia – puolet squashiin 50 minuutiksi ja puolet tutustumaan Hotelli Pasilaan henkilökunnan opastuksella. Muutama aloitti harrastuksen ja Liisa Serenius on mukana edelleen. Ja jatkoa tarjottiin kesäkurssilla. Kaudelle 2010–2011 saimme tukea Nuori Suomelta 1500 €, joten oli mahdollista panostaa junnutyöhön enemmän. Muutaman kouluryhmän vierailun jälkeen (mm. Steinerkoulusta) saimme 13 lasta kokeilemaan ryhmätreeneihin ja heistä kuusi jatkoi säännöllisesti. 1500 nuorta, siemen itää Talihallin avautuessa aloitettiin raju työ ja kutsuttiin 14 peruskoulua ilmaisiin ’tutustumistreeneihin’. Talihallin Hannu Halme oli työn voimakas tukija. Make oli siirtynyt täyspäiväiseksi valmentajaksi, joten hänellä oli ai- Ola Forberg palkitsee Poku Salon ”Mestarin mailalla” vuonna 1971. kaa myös päivisin. Tärkeänä toisena ohjaajana oli Pekka Belitz. Syksyn 800:sta oppilaasta 17 tuli seuraan. Ohjauksessa on tähän mennessä ollut 1500 oppilasta ja duuni jatkuu. Lasten opettajia on ollut mukana 30, joista osa on ollut myös apuohjaajana oppimassa squashmetodeja käytännössä. Kuitenkin vain pieni osa tutustumaan käyneistä lapsista on aloittanut squashin tutustumistreenien jälkeen. Mutta siemen itää ja osa on palannut myöhemmin. Meillä on ollut mm. lasten starttikurssi ja kesän alussa viiden päivän monipuolisen liikunnan päiväleiri. Treeniryhmistä on jäänyt vuosittain myös joitakin pois, joten toiminnan kasvatta- Olimme taas oikeesti squashkerho! The Jesters, maineikas englantilainen ”herrasmiesseura” HSK:n vieraana. Vasemmalta Poku Salo, John Partridge, John Easter, Mike Breckon ja David Potter miseksi on saatava lisää uusia junnuja. Rekrytointityössä on ollut HSK:sta mukana hienosti puolenkymmentä seuralaista. Neljä junnua tuli mukaan Taliin syksyllä 2011 ja nyt viikoittain säännöllisesti treeneissä on 24 lasta. Lisäksi 20 muuta lasta on ollut mukana eripituisia jaksoja. Make vetää treenit kolme kertaa viikossa ja Rissasen Seppo vetää peliharkat sunnuntaisin. Kisoissa kokee oikeaa squashia Kilpaileminen on olennaista ja olemme järjestäneet Talissa vuosittain pari valtakunnallista juniorikilpailua ja pari seuran sisäistä kisaa. Lisäksi kannustamme ja osin kuljetammekin mukaan Jaffa Cup’iin sekä muutamaan kansalliseen kisaan. Kilpailuissa juniori kokee ja näkee, mitä on oikea squash ja voi ottaa muista mallia. Voi huomata, että häviö ei olekaan lopullinen katastrofi, ja miten yhdessä kisassakin yhä uudelleen voi parantaa suoritustaan. Pyrimme siihen, että kisoihin lähdetään heti, kun osataan pelin idea, jonkinlainen syöttö, osutaan palloon ja osataan pistelasku. Ison-Britannian suurlähetystön lähetystösihteeri Andrew Stuart jakaa palkinnot British Embassy Cupissa. Palkinnon saajana Annika Swanljung. John Partridge ja Pekka Petersen-Dyggve seuraavat toimitusta. Valon Ylivoimaa. www.meltron.fi 14 15 Teksti: Tomi Niinimäki Positiivinen silmä tulevaisuudessa Hameed Ahmed lähti lukion jälkeen USA:han opiskelemaan ja kehittymään edelleen squashpelaajana. Tänään, runsaat kuusi vuotta myöhemmin, hän on edelleen Yhdysvalloissa ja squashin parissa, mutta uran suunta on hieman muuttunut matkan varrella. Viime syksynä Ahmed otti jälleen uuden askeleen urallaan aloittamalla Harvardin yliopistojoukkueen valmentajana. Hameed Ahmed kuului sukupolvensa lahjakkaimpiin squashpelaajiin Suomessa. Loukkaantuminen viimeisen juniorivuoden kynnyksellä sai hänet kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässään ajattelemaan elämää ilman squashia – tai ainakin jotain muuta sen rinnalla. Hyvät arvosanat lukiossa ja mainiot kontaktit ulkomaille antoivat hänen onnekseen kriittisellä hetkellä hieman lisää mahdollisuuksia, ja lopulta muutto Yhdysvaltojen Rochesteriin kävi melkoisen vauhdikkaasti. ”Tavoitteenani oli ammattilaisuus, mutta sairastelu ja loukkaantuminen käänsivät ajatukseni opintoihin, jotka sain Yhdysvalloissa kätevästi yhdistettyä squashin kanssa. Rochesterissa vietin yhteensä kuusi vuotta, joista ensimmäiset neljä pelaajana ja opiskelijana. Näitä seuranneet kaksi vuotta työskentelin Martin Heathin apuvalmentajana omien jatko-opintojeni rinnalla”, Ahmed kertoo. Siirtyminen squashvalmentajaksi Kuten monet valmennuksen pariin ajautuneet ja sitä ammatikseen tehneet, myös Ahmed oli onnekas juuri kriittisessä vaiheessa: Hän pääsi Rochesterin kaltaiseen yliopistoon opiskelijaksi vain hetki sen jälkeen kun Martin Heath oli ryhtynyt squashjoukkueen valmentajaksi. Ja varsinaisen opiskelun päätyttyä Kuva: Harvard Athletic Communications Hameed Ahmed. Ahmedin oli mahdollista siirtyä apuvalmentajaksi vaiheessa, jossa Ahmed ei vielä tarkasti tiennyt mitä lähitulevaisuus pitäisi sisällään. ”Ajoituksellisesti minulla kävi hyvä tuuri, sillä kakkosvalmentajan paikka sattui avautumaan juuri oikealla hetkellä. Pääsin myös sisään Rochesterin kauppakorkeakouluun, ”Yksi suurimmista asioista, jonka opin, oli se, ettet koskaan pelaa kahta samanlaista ottelua” joten siinä vaiheessa oli melko selvää, että halusin jatkaa vielä kaksi vuotta Rochesterissa. Tutustuin Martiniin oikeastaan kunnolla vasta, kun rupesimme valmentamaan yhdessä. Utelias ajattelija, joka auttoi minua ymmärtämään valmentajan tärkeyden nuoren urheilijan elämässä. Martinin ansiosta aloin näkemään squashin myös ”perinteisen” uraputken vaihtoehtona”, Ahmed kuvailee entistä työpariaan. Skotlantilaissyntyinen Martin Heath pelasi ammattilaisena lähes kymmenen vuotta ja nousi PSA-rankingissa korkeimmillaan sijalle neljä viihtyen top 10:ssä peräti kuusi vuotta yhtäjaksoisesti. Heathin aloitettua Rochesterissa joukkue nousi muutamassa vuodessa yliopistojen rankingissa siljalta 28. viiden parhaan joukkoon ja on siellä edelleen. Tässä samaisessa nousussa oli merkittävänä tekijänä mukana myös Hameed Ahmed, joka ennen nimitystään apuvalmentajaksi toimi joukkueen kapteenina. ”Ensimmäisen vuoden jälkeen en ollut vielä täysin vakuuttunut, mutta kun joukkueemme vahvistui ja nousimme yliopistoliigan kolmoseksi, myös squash alkoi taas kiinnostaa enkä ole katunut lähtöä sen jälkeen”, Ahmed kertoo, tyylilleen uskollisesti silminnähden tyytyväisenä. Ahmedin positiivisuus on tarttuvaa ja se on yksi hänen tavaramerkeistään. Tämä onkin varmasti yksi suurimmista syistä, miksi hän tällä hetkellä työskentelee alalla, jolla positiivisuus ja kommunikointi ovat kaikki kaikessa. Ja hän ei ainoastaan työskentele alalla, vaan hän sattuu tällä hetkellä olemaan yhdellä alan arvostetetuimmista jakkaroista. Ei ihme, että squash on alkanut taas kiinnostamaan eikä lähtökään kaduta. Harvardin kaikkien squashkenttien takaseinät ovat lasia, joten yleisö voi seurata pelejä helposti. Harvardin squashhallissa on yhteensä noin tuhat istumapaikkaa. Kuva: Gil Talbot ”Sain uuden perspektiivin squashiin. Martin Heathin tapa opettaa perustuu pitkälti hänen omaan pelaajauraansa, jonka aikana hän valmensi itse itseään. Oli todella opettavaista kuunnella ja nähdä, mitä virheitä hän oli tehnyt ja mitä hän oli niistä oppinut. Yksi suurimmista asioista, jonka opin, oli se, että et koskaan pelaa kahta samanlaista ottelua. Pelien kulkuun vaikuttaa niin päivä, vastustaja, kenttä, pallo kuin yleisö. Muuttujia on kymmeniä ja olennaista on, miten pelaaja hallitsee niitä päivästä toiseen”, Ahmed sanoo kuvaillessaan henkilöä, joka on varmasti suurin syypää siihen, miksi squash saa Yhdysvalloissa nauttia hänen tietotaidostaan. ollut vielä auki, mutta he halusivat alustavasti tietää, kiinnostaisiko minua. Muutaman puhelun jälkeen Mike Way ilmoitti heinäkuussa, että paikka on minun, jos todella palan halusta valmentaa. Pari päivää asiaa pohdittuani päätin lähteä. Työt alkoivat lokakuun alussa”. Näin Ahmedin tie vei Rochesterista Bostoniin. kilön jonka kanssa työskennellä. Englantilaissyntyinen Mike Way on yksi maailman Mike Waysta Ahmed sai itselleen jo toisen erittäin tunnetun ja ammattitaitoisen henHarvardin suurin urheiluareena on yliopiston stadion, jonne mahtuu yli 30 000 katsojaa. Show me the Way Valmistuttuaan maisteriksi kevättalvella 2013 Ahmed oli jälleen tienristeyksessä: Jatkaako Rochesterissa apuvalmentaja edelleen, vai etsiäkö töitä muualta? Tässäkin vaiheessa kävi myötätuuli sopivalta suunnalta, ja Ahmedille tarjottiin töitä ehkäpä maailman tarunhohtoisimmasta yliopistosta, Harvardista. ”Tiesin keväällä, että päätän opinnot ja valmentamisen Rochesterissa. Kesäksi olin tulossa taas kesätoimittajaksi Yleen, mutta syksyksi ei ollut vielä suunnitelmia. Toukokuussa Harvardin toinen apulaisvalmentaja otti yhteyttä ja kysyi syksyn suunnitelmistani. Siinä vaiheessa toisen apulaisvalmentajan paikka ei Kuva: Gil Talbot 16 17 ”Koitan pitää mielen avoimena, enkä stressata liikaa, minne lopulta päädyn” arvostetuimmista squashvalmentajista, joka oman työnsä ohella kiertää säännöllisesti maailmaa luennoimassa squashista ja valmentamisesta. Way on työskennellyt muun muassa sellaisten pelaajien kanssa kuin Sarah Fitz-Gerald ja Jonathon Power. Nuoremman kaartin pelaajista Harvardista maailmalle ovat jo ponnistaneet esimerkiksi Amanda Sobhy ja Ali Farag – molemmat nuorten maailman- mestareita ja kovassa nousussa ammattilaisten rankinglistoilla. Kesän Suomessa viihtynyt Ahmed on ollut kiireinen. ”Odotan todella antoisaa ja opettavaista ensimmäistä kautta. Alku on ollut todella kiireinen, kun töiden ohella olemme tyttöystävän kanssa muuttaneet täysin uuteen kaupunkiin”. Kaiken kiireen keskellä uusi työ- kin on jo ehtinyt alkaa, mutta Ahmedilla on jo niin monta yliopistokautta takanaan sekä pelaajana että valmentajana, ettei jatkuva kiire ja paine mestymisestä vielä kummemmin vaivaa. ”Meillä on valmentajien kesken viikkopalaveri, jossa suunnittelemme viikon jokaisen harjoituksen alusta loppuun. Mike on todella avoin keskustelulle ja kiinnostunut kuulemaan niin pelaajien kuin toisten valmentajien näkemyksiä. On myös päiviä, joina Mike antaa meille apulaisvalmentajille teeman, jonka ympärille suunnittelemme harjoituksen. Kuvaamme kaikki haaste- ja kisaottelut ja yhtenä päivänä viikossa valmentajat istuvat alas pelaajien kanssa analysoimaan pelejä. Koska yliopistoliigan ottelut koostuvat yhdeksästä yksittäisestä pelistä, valmentaminen kisatilanteissa on jaettu tasaisesti kaikkien valmentajien kesken.” Kuva: Gil Talbot Harvardin yleisöystävällinen pääkenttä, jonka kaikki seinät ovat lasia. Pelaajat, valmentajat, olOsuhteet – kaikki maailman huipulta Huippupelaajien kanssa työskentely on Ahmedin mielestä erittäin antoisaa, mutta yliopistossa mennään kuitenkin joukkueen menestymisen ehdoilla. Myös maailmanmestareiden on ymmärrettävä tämä saapuessaan yliopistoon: ”Yliopistojoukkueen valmentaminen on tasapainottelua yksilöiden ja joukkueen välillä. Harvardin miesten ja naisten joukkueissa pelaa yhteensä 40 pelaajaa. Vaikka molemmat ykköspelaajat ovatkin maailman huippupelaajia, he ymmärtävät ”Tavoitteena oli ammattilaisuus” joukkueen tärkeyden ja sen, että valmentajien tehtävä on ensisijaisesti keskittyä joukkueeseen kokonaisuutena. Työskentely Alin ja Amandan kanssa on sujunut todella hyvin. He ovat motivoituneita yksilöitä”. Oli laji mikä tahansa, Yhdysvalloissa yliopistourheilu on kilpaurheilua kovimmillaan. Nuoret urheilijat taistelevat siellä menestyksestä ja parhaista mahdollisista asetelmista oman tulevaisuutensa suhteen – niin urheilullisella kuin normaalin työelämänkin puolella. Kuten huippu-urheilussa ja työelämässä yleensä, myös raha näyttelee suurta tekijää isossa kuvassa. ”Toimistohommat on jaettu sillä tavalla, että molemmat apulaisvalmentajat pyörittävät enemmän päivittäistä toimintaa ja Mike keskittyy alumnisuhteisiin ja varainhankintaan”, Ahmed sanoo. Tämä kaikki on välttämätöntä, koska yliopistomaailma on pohjimmiltaan isoa bisnestä. Rahaa vaaditaan jo pelkästään urheilupuolen osalta esimerkiksi lukemattomien eri lajien valmentajien palkkoihin sekä olosuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen. ”Harvardin harjoittelupuitteet ovat melko hyvät: 14 kenttää, mukaan lukien lasikenttä, kolme täysipäiväistä valmentajaa. Käytössä myös fysiikkavalmentaja, fysioterapeutti, minkä lisäksi koulu ja asuntola ovat kävelymatkan päässä kentistä”. Ja vaikka yliopisto pitääkin huolta ensisijaisesti joukkueesta, ei huippuyksilöitäkään unohdeta. ”Kampukselta on metroyhteys Bostoniin, jonne yhä useampi entinen ja nykyinen ammattilaispelaaja on viime vuosina muuttanut. Esimerkiksi Thierry Lincou käy kentällä Amandan ja Alin kanssa säännöllisesti”, Ahmed kertoo. Huominen ei huoleta Tapa, jolla Hameed alunperin alalle sattui ajautumaan, oli ehkä enemmän sattuman tuottamusta kuin perusteellisen suunnitelman tulosta. Samaa linjaa hän aikoo pitää yllä tulevaisuudessakin: keskittymistä hetkeen, mutta silti avoin kaikelle uudelle. ”En usko, että tämän päivän nuori aloittaa yhden uran ja jatkaa sitä eläkeikään saakka. Tällä hetkellä olen valmentaja ja teen tätä niin hyvin kuin vain voin. Jos matkan varrella joku toinen juttu alkaa kiinnostaa enemmän, en näe mitään ongelmaa vaihtaa alaa. Alun perin suunnitelmani oli tulla Yhdysvaltohin neljäksi vuodeksi ja muuttaa takaisin Suomeen. Nyt on seitsemäs vuosi meneillään. Koitan pitää mielen avoimena, enkä stressata liikaa, minne lopulta päädyn”. Hameed Ahmed ja päävalmentaja Mike Way joukkueen harjoituksissa. Kuva: Harvard Athletic Communications 18 19 Teksti: Petteri Repo ■ KUVAT: Tommi Tapola ja natalt/kornienko/123RF Stock Photo Muoti vie lajia eteenpäin Uusilla välineillä ja vaatteilla on syvällinen merkitys squashille. aas sillä on uudet mailat ja vermeet ja aina se jaksaa iloita niistä! Moni tuntee hahmon, jolle joskus hymyilläänkin. Kannattaa jaksaa hymyillä, sillä hahmo uudistaa squashia ja rakentaa siitä bisnestä paljon enemmän kuin luuletkaan. T Sitä paitsi itse kukin meistä on omalla tavallaan muodin mestari tai seuraaja. Muoti vie squashia eteenpäin teknologisen kehityksen rinnalla. Ilman muotia ja teknologista kehitystä pelaisimme edelleen epämiellyttävissä vaatteissa ja puumailoilla. Muodin avulla otamme uutuuksia haltuun. Siksi vaate- ja välinevalmistajat niin mielellään uudistavat värejä ja kuoseja aina kauden alussa. - Viime kauden maila on ihan yhtä hyvä kuin tämä uusi, arvioi HSRC:n Kalevi Koivula. Ehkä niin, mutta uusi ilme tekee uudesta mailasta kiinnostavan ja lisää sen myyntiä. Viimeistään kahden - kolmen kauden kuluttua teknologinen kehitys on parantanut mailaa niin, että kiinnostuvuudelle saa varmasti vastinetta. Jatkuvassa uudistumisessa on kirouksensakin. Kun löytää itselleen mieluisan mailan tai kenkäparin, kannattaa saman tien ostaa useampi, kun sitä vielä on tarjolla. Muuten joutuu taas etsimään itselleen uudet. Paljon pelaavan kannattaa joka tapauksessa ostaa useita kappaleita, jottei ainoa maila ole jännityksessä kauden tärkeimmällä hetkellä, ja jotta kengät ehtisivät välillä kuivua hiestä. Tärkeän tapahtuman aikana on kiva pelata edustuspaidassa ja mailalla, jossa on uudet jänteet ja uusi grippi. Se on osa valmistautumista ja monella pelaajalla siihen liittyy mystiikkaakin. Maailman huiput käyttävät jopa tukihousuja ja -sukkia pelatessaan. Tiukat polvisukat näkyvät kauas, ja jos katsoo oikein tarkkaan, huomaa trikoiden pilkottavan shortsien alta. Niiden kerrotaan lämmittävän ja tukevan lihaksia, mutta kyllä niillä on esteettinenkin ulottuvuus. Niin maailman huippu kuin klubipelaajakin haluaa valmistautua kunnolla kauden tai päivän upeimpaan koitokseen. Squashia on niin mukava pelata edustavasti ja täysillä! Muoti luo monipuolisuutta. Siksi välinevalmistajalla voi olla keskenään kilpailevia mailoja, vaatteita ja kenkiä. Myös kaupan omia brändejä on tarjolla jopa mailoissa. Monipuolisuus saa meidät kiinnittämään huomiomme sekä uudistumiseen että olennaiseen. Muoti herättää uteliaisuutemme, rohkaisee kokeilemaan uutta ja sitä kautta lisää harrastuksemme nautinnollisuutta. Muoti karnevalisoi, mikä nykyään on hyväksyttävämpää naisille kuin miehille. Tämän artikkelin kuvituksessa esitellään uusinta naisten squashmuotia tarkoituksena kannustaa myös miehiä kiinnostumaan muodista. Squashissa miehetkin saavat olla kauniita. Monipuolisuus voidaan nähdä harmillisenakin. Pallomerkkien, pallojen ja jopa palloerien ominaisuuksista keskustellaan intohimoisesti. Siinä onkin melkoinen haaste pallonvalmistajille! Kuinka tuottaa squashpalloja, jotka ovat ominaisuuksiltaan tutuksi koettuja, mutta kuitenkin eroavat edukseen kaikista muista? Yhä edelleen jotkut muistelevat Kunnon välineet kuuluvat kunnon pelaamiseen kaiholla suosikkipallojansa joltakin menneeltä aikakaudelta. Kultaiset muistot heille sallittakoon, mutta väärässä he ovat, sillä nykymailoilla pelataan erilaista squashia kuin ennen. Muoti on luonut uudet muotit ja nuotit. - Kunnon urheiluvaatetus ja kunnon välineet kuuluvat kunnon pelaamiseen, kertoo aina itse niin tyylikäs HSK:n Markku Hyrske. Tekniset materiaalit uudistivat squashvaatetuksen. Squashvaatteissa voi viihtyä, kun ei enää tarvitse pukeutua huonosti istuviin, hikeä kerääviin ja hiertäviin paitoihin ja shortseihin, jotka ajan myötä kauhtuvat ja homehtuvat. Materiaalien toimivuuden ohella niiden ulkonäkö kehittyi. Leikkaukset ja uusien värien yhdistely muuttavat vaatteen luonteen. Toimivuuden ohella muodissa leikitellään ja jopa hullutellaan. Samaa toimivuuden ja tyylikkyyden yhteispeliä on nähtävissä uusissa squashmailoissa ja -kengissä. Ne suorastaan huokuvat intohimoista hauskanpitoa. 20 Vierumäellä pelataan myös squashia! Erotumme eduksemme Etkö usko? Vilkaise ympärillesi seuraavassa kerhoillassa: hyvissä välineissä pelaava näyttää nauttivan enemmän kuin surkeissa välineissä pelaava. Kisa- ja tapahtumapaidoista käytössä pysyvät tyylikkäät ja toimivat. Mistä muotitietoinen löytää squashvaatteensa ja -välineensä? Jos ei tyydy tavallisten urheilukauppojen puutteelliseen valikoimaan, vaihtoehdoiksi nousevat squashhallien pro shopit ja verkkokauppa. Pro shopit tarjoavat mahdollisuuden tutustua tuotteisiin ja saada henkilökohtaista neuvontaa ennen hankintaa. On tärkeää valita nimenomaan squashiin sopivat sisäpelikengät. Mailoja hankkiessaan kannattaa testata useita malleja, jotta löytää itselleen sopivan. Ja vaatteiden tulisi olla mukavia myös squashin vauhdikkaimmissa hetkissä. Verkkokaupat puolestaan tarjoavat laajan valikoiman ja kätevän tavan tarkastella valikoimaa. Verkkokaupassa on hyötyä siitä, että tietää itse, mitä haluaa. Suomalainen verkkokauppa palvelee tutusti kotimaisella kielellä ja kotimaisilla ehdoilla. Kansainvälisillä mark- UUSI kinoilla monet brittiläiset kauppiaat ovat palvelleet suomalaisia hyvin. Hintatietoinen malttaa odottaa malliston loppuunmyyntiä ja squashtapahtumien yhteydessä järjestettäviä erikoistarjouksia. Muoti myös yhdistää. Se on samaan aikaan yhteisöllisyyttä luovaa ja perinteitä kunnioittavaa. Yhtäältä haluamme muodin kautta osoittaa yksilöllisyyttämme ja etevyyttämme. Toisaalta haluamme osoittaa kuuluvamme joukkoomme, squashseuraan ja -yhteisöön. - Meillä junioreiden toivotaan käyttävän seurapaitaa harjoituksissa ja kilpailuissa, ESRC:n Raila Luhtala kertoo. Tämä luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja nostaa junioreiden profiilia seurassa. Samalla tavalla seniorit rakentavat yhteenkuuluvuuden henkeä seurajuhlissa ikivanhoissa klassikkopaidoissaan. Toki meitä on moneksi, eivätkä kaikki halua noudattaa muodin uusia virtauksia. Vasta- ja alakulttuurit tarvitsevat kuitenkin valtavirran, josta erottua. Squashin pelaajina erotumme joka tapa- uksessa eduksemme massaurheilun valtavirrasta. Pääset nauttimaan kaikesta tästä uudesta ja yhteisöllisyyttä rakentavasta muotitietoisen pelikaverisi ansiosta. Joten hymyile hänelle kiitollisesti, kun tapaatte ensi kerran. Hän vie squashia eteenpäin sinunkin puolestasi. Ja rohkaistu välillä hulluttelemaan itsekin! Kuvien squashmallisto: Dunlop, Berner Sport. Uuteen squashmallistoon voi tutustua squash-hallien pro shopeissa kautta maan. MONIPUOLINEN VIERUMÄKI Liikunnallinen, monipuolinen, ystävällinen, vauhdikas – sitä on Vierumäki! Juuri uusittu squashkenttä on houkutellut paljon pelaajia ja saanut hyvää palautetta myös ammattilaisilta. - Loistava kenttä, jossa on tarpeeksi korkeutta, kokenut kisakiertäjä Matias Tuomi arvioi. - Hienoa, että kenttä on saatu kunnostettua. Uskallan sanoa, että tämä on yksi Suomen parhaista, jatkaa Tatu Knuutila. Tervetuloa kaikki kokeilemaan ja pelaamaan. Vierumäellä tekemistä on ihan koko porukalle, vaikka kaikki eivät samaan aikaan squashkentälle mahdukkaan. Vierumäki on vapaaajankeskus, josta löytyvät liikunnan monet mahdollisuudet, päivittäin vaihtuvat ohjatut liikuntatunnit, day spa -hoidot, monipuolinen ravintolamaailma ja vaikkapa uimahalli virkistysaltaineen. Katso lisää nettisivuiltamme www.vierumaki.fi Soita liikuntapaikkavaraamoon ja varaa oma aikasi pelikentälle tai muuhun liikuntaan numerosta 010 5777 030 (klo 8-20), tai kysy lisää palveluistamme: [email protected]. Tervetuloa. www.vierumaki.fi 22 23 Kuva: tommi tapola Teksti: Jari Mether Riikka Piekäinen ja Semir Ben-Amor: Urheilua perheen ehdoilla iikka Piekäinen on squashpelaaja toisessa ja kelloseppä neljännessä polvessa. Kumpikin vaatii suurta tarkkuutta ja keskittymistä ja tältä Espoon Squash Rackets Clubia koko peliuransa edustaneelta Riikalta se onnistuu. Kellontarkkaa työtä! Riikalla squash alkoi vuonna 1992 Niittykummun Squash Clubilla Jarmo Jaakkolan valvovan silmän alla. Jarkin starttikurssi puraisi nuorta espoolaista niin, että treenit ja valmennus veivät nuorisomaajoukkueisiin asti. ”Juniorimaaotteluja pelattiin, kotimaassa ja euroopassa kierrettiin kisoissa yhdessä mm. Nana Niskasen ja Lilli Kronlundin kanssa. Ensimmäinen SM-kulta naisten joukkue-SM -kisoissa tuli vuonna 1999 ja sen jälkeen vuosina 2001, 2009 ja viime vuonna. Yksittäisistä hetkistä muistan aina sen tuuletuksen, kun 1999 voitin Sirkku Virtasen Tampereella, ja varmistettiin ESRC.lle ensimmäinen SM-kulta omalta osalta, Riikka muistelee. R Toinen tuleminen ”Pakko alkaa treenaa”, toteaa Riikka treenivuoron päätteeksi Talissa. Kaikesta näkee, että squash-nälkä on palannut eivätkä vanhat taidot ole kadonneet mihinkään. ”Onpa kaunis lyönti”, toteaa nuoremman polven squashpelaaja minulle, kun hän näkee Riikan pelaavan, mutta ei tunnista häntä. ”Lapset ovat kasvaneet sen verta isoiksi, että aikaa squashille on taas ja urheilu on hauskaa”, Riikka kertoo ja käy squashin ohessa lenkkeilemässä ja pyöräilee töihin. ”Ja Semirillä on myös vapaapäivinä hyvin aikaa lapsille, vaikka jääkiekkoilijan ammatissa mennäänkin pitkälti joukkueen mukana”, Riikka toteaa. Lasten ehdoilla Riikalla ja Semirillä on kaksi lasta, 8-vuotias Sebastian ja 5-vuotias Lara. Aamutoimet hoidetaan yhdessä kuin missä tahansa lapsiperheessä, jonka jälkeen kumpikin suuntaa omaan työhönsä, Riikka Mannerheimintiellä si- Riikan vasemmalla puolella oleva sekuntiheilurikello on Martti Piekäisen valmistama vuodelta 1938. Sen kaikki osat ovat hänen itsensä valmistamia ja sen tekemiseen meni neljä vuotta. Se on uskomatonta, mutta se on totta. jaitsevaan omaan kello- ja kultaliike Piekäiselle ja Semir Hartwall Areenalle. ”Treenit alkavat klo 10 aamujääharjoituksilla ja sitä ennen on mahdollisuus vetää puolisen tuntia jokin pieni, kevyt aerobinen lämmittelytreeni. Jäätreenin jälkeen tulee usein noin 45 minuutin punttiosuus niin, että treenit ovat ohi ennen puolta päivää. Siitä sitten suihkun kautta lounaalle. Pelipäivinä on sitten hieman erilainen aikataulu ja vielä riippuen siitä, pelataanko kotona vai onko kyseessä matkapeli”, Semir käy läpi omaa päiväänsä. Semir on kulkenut juniorina hyvin samanlaisen polun kuin Riikka. Nuorisomaajoukkueet on koluttu ja kruununa on vuoden 2000 18-vuotiaiden MM-kulta finaalivoitolla Venäjästä 3–1. Mukana tuossa joukkueessa oli Semirin lisäksi mm. Tuomo Ruutu, Mikko Kankaanperä, Jarkko Immonen, Mikko Koivu ja maalissa Kari Lehtonen. ”Niistä ajoista lätkä on muuttunut aika lailla. Peli on nopeampaa ja taktisempaa. Valmentajat antavat aiempaa enemmän vastuuta pelaajille ja heidän omille ratkaisuilleen jäällä. Jääkiekko on kuitenkin pelaajien peli, johon valmentaja antaa raamit. Jotkut hieman tiukemmat ja toiset hieman väljemmät”, Semir toteaa. Kelloseppä suurella sydämellä Riikka on seurannut isänsä ja isoisänsä jalanjälkiä ja on ammatiltaan kelloseppä, 3-vuotisen Espoon Tapiolassa sijaitsevan Kelloseppäkoulun kasvatti. Piekäisen kelloliike on ollut 74 vuotta samassa osoitteessa Mannerheimintie 100. Liike rekisteröitiin syyskuun 1. päivänä vuonna 1939, samana päivänä kuin toinen maailmansota alkoi. Isoisä ja isoäiti pyörittivät firmaa 70-luvulle asti. Sitten oli isä Eeron vuoro v. 2004 asti. Tällä hetkellä yritys työllistää viisi kelloseppää sekä alihankkijoina kultasepän ja käsinkaivertajan. Riikka ylpeänä esittää... ”Isoisäni isä toimi jo Viipurissa kelloseppänä ennen sodan alkamista, mutta ensimmäinen – ja siis nykyinen – liike perustettiin Helsinkiin. Se toimii nyt kolmannessa polvessa.” Squashpelaaja toisessa, kelloseppä neljännessä polvessa. 24 25 Teksti: Raila Luhtala Lajien monipuolisuus on vanhempien mielestä erinomaisen hyvä ja tärkeä asia tiiviä, kun muistetaan, että Karthago tuhottiin vuonna 146 ennen ajanlaskumme alkua. Sittemmin Karthagosta tuli tärkeä osa Rooman valtakuntaa ja tänään se on Tunisin kupeessa oleva huvilaesikaupunki. Ei siis mikään turha paikka. ”Perhe lähti koulun loputtua aina autolla kohti Tunisiaa ja siellä vietin kaikki kesälomani. Vaikka olenkin syntynyt ja käynyt kouluni Suomessa, ymmärrän vielä arabiaa ja ranskaa, vaikken niitä puhukaan.” ”Tunisia on nykyisin hyvin länsimainen maa ja olemme viettäneet siellä monia lomia perheen kanssa ja olemme ajatelleet, että joskus hankimme toisen kodin Tunisiasta, sillä Riikka ja lapset nauttivat siellä olosta.” Riikan ja Semirin Suomen kodissa tunisialaisuus näkyy selkeimmin ruokailuun liittyvissä asioissa. ”Me syömme hyvin mausteista ruokaa ja meidän ruokailuaikamme ovat selkeästi myöhäisemmät kuin suomalaisissa perheissä. Nyt esimerkiksi, kun menemme kotiin täältä squashhallilta laitetaan vasta illallinen”, Riikka kertoo. Urheilevan perheen arkea Kuva: jari mether Riikka ja Semir sylissään lapset Sebastian ja Lara. Riikka ei päivittäisessä työssään juurikaan ehdi itse korjaamaan kelloja, vaikka taito toki on tallella. Hänen työnsä on pääasiassa myyntityötä ja vakioasiakkaiden palvelemista, joita myymälässä käy pitkänkin matkan takaa. Riikan omaa erikoisalaa ovat seinäkellot, joita hän tuo ja vie asiakkailleen myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Yhteispelillä ja sovittelulla selvitään ”Kyllä mä vedän mun omalla tyylillä” Sebastian-poika pelaa myös jääkiekkoa – Jokereissa totta kai. Isänsä jalanjälkiä seuraten Sebastian on leftin puolen hyökkääjä ja tällä hetkellä Jokerit 04 -vuotiaiden joukkueessa, jossa muut pelaajat ovat häntä vuotta vanhempia. Sebu on pelannut kolme vuotta, mutta harrastaa myös salibandya, ja toki äidin kanssa pelataan kössiä. Lajien monipuolisuus on vanhempien mielestä erinomaisen hyvä ja tärkeä asia. ”Pelasin nuorempana kakkoslajina futista, jota oli helppo pelata myös kesäisin Tunisiassa lomaillessa. Mutta se sitten jäi kun kiekko vei kaiken ajan jo 13-vuotiaana. Riikka tosin on huolehtinut siitä, että myös squashmaila pysyy hyvin pojan kädessä. Rystylyönti lähtee riikkamaisen puhtaasti jo nyt. Myös Lara tuntuu pitävän mailapeleistä, kun seuraa nuorten menoa squashkentällä. Kenties squashia kolmannessa polvessa on hyvinkin mahdollista. ”Ollaan me Riikan kanssa pelattu squashia kymmeniä kertoja ja aina se välillä yrittää neuvoa mulle, miten kannattaisi lyödä tai pelata. Mutta kyllä mä vedän mun omalla tyylillä”, Semir toteaa. Toinen koti Tunisiasta Semir on syntynyt Suomessa, mutta hänen isänsä tulee Tunisian pääkaupungista Tunisista ja sen kuuluisasta kaupunginosasta Karthagosta. Asiaan saadaan vähän perspek- Työtä, treenejä, pelimatkoja, turnauksia. Riikan ja Semirin perheessä eletään hyvin tyypillistä urheilevan perheen arkea. Paljon sovitellaan aikatauluja, isovanhempia ja kavereita pyydetään lapsenvahdeiksi ja taksikuskeiksi. Lapset tulevat usein myös mukaan halleille. Urheilu on kuulunut hyvin kiinteästi kummankin elämään pienestä pitäen, minkä vuoksi kumpikin osaa suhtautua toisen menemisiin ja tulemisiin. Yhteispelillä ja sovittelulla selvitään, vaikka joskus kiire tuleekin. Semirin voimassaoleva sopimus Jokereiden kanssa kattaa myös kauden 2014–15, mutta koska Jokerit pelaa ensi kaudella KHL-liigassa, se merkitsee, että kaikki ovat tilanteessa, jossa sopimukset neuvotellaan uudelleen. ”Katsotaan sitten aikanaan, mitä tapahtuu. Pelaamisen nälkää on, joten ura jatkuu varmasti myös ensi vuonna”, Semir toteaa. Joten vielä ei ole aika ryhtyä kokoamaan Tunisian jääkiekkomaajoukkuetta, johon Semiriä on kertaalleen jo pyydetty. Joukkueen kokoamista on kerran yritetty, mutta silloin pelaajamäärä ei vielä riittänyt. Rinnalleen Semir saisi Suomestakin JYP:ssä tällä hetkellä kiekkoilevan Ramzi Abidin. Riikka puolestaan yrittää järjestellä mahdollisimman paljon aikaa squashille. Kolme lajiharjoitusta viikossa, niiden rinnalle sopivat oheisharjoitteet, SM-liigaa ja muita kisoja omaan ja perheen elämään istuvalla rytmillä. Kaikki tämä kellosepän tarkkuudella. Jarkki Jaakkola ESRC:n kunniapuheenjohtajaksi 35 vuotta täyttäneen Espoo Squash Rackets Clubin pikkujouluissa marraskuussa saatiin juhlalle upea kruunu: Jarkki Jaakkola kutsuttiin seuran ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi ja kunnianosoituksella onnistuttiin yllättämään Jarkki täysin. Asiaa oli valmisteltu jo syyskuussa, kun ESRC piti vuosikokouksensa, jossa tämän suuruusluokan asiat Kuva: petteri repo tulee seuran sääntöjen mukaan päättää. Syyskuussa kävi tänä vuonna niin ”mukavasti”, että Jarkki oli estynyt saapumaan vuosikokoukseen ja asia saatiin päätettyä niin, että Jarkki pysyi siitä onnellisen tietämättömänä. Jarkki liittyi seuraan vuonna 1983. Hän on toiminut seuran puheenjohtajana vuosina 1988 ja 1989 ja muissa merkittävissä rooleissa käytännöllisesti katsoen koko jäsenyytensä ajan. Jarkki on viimeisen 30 vuoden aikana ollut ratkaisevassa asemassa, kun ESRC:n junioritoimintaa on viety eteenpäin. Jarkille ojennetussa kunniakirjassa kerrotaankin kunniapuheenjohtajuuden olevan tunnustus Jarkin pitkäjänteisestä työstä seuran ja erityisesti sen junioritoiminnan hyväksi. ESRC:ssä on ensimmäisen kunniapuheenjohtajan lisäksi aiemmin nimitetty kaksi kunniajäsentä: Eero Salkala ja Pirjo Piekäinen. TALIHALLI Huopalahdentie 28 Helsinki Puh 050-4399800 www.talihalli.fi 26 27 Teksti: Jari Mether ■ KUVAT: Kirre ja Jari Mether Jane ja Kari Moilanen Tali 20.8.1982 klo 20.00, kenttä 8 Kari Moilasen squashharrastus alkoi vuonna 1970 Sakari Salon legendaarisella squashhallilla Helsingin Lönkalla. Ensimmäisenä vastustajana oli Sakari Salo itse. Jane Moilanen puolestaan sai ensikosketuksensa squashiin kotipaikkakunnallaan Nokialla, jossa hän kävi paikallista yhteiskoulua ja koulun voimistelunopettajalla oli kotonaan oma squashkenttä. Sieltä lähti Janen squashharrastus vuonna 1973. Nokialta muutin koulun jälkeen Tampereelle ja aloitin yliopistossa talouden ja markkinoinnin opinnot – ja jatkoin squashin peluuta. Kun tulin opintojen jälkeen Helsinkiin Taucherin mainostoimistoon töihin, squashin pelaaminen jatkui luontevasti, olihan Keijo ”Keitsi” Kiukkolakin Taucherilla töissä. Siihen aikaan mainostoimistoihmiset pelasivat paljon squashia ja aloin pelata säännöllisesti myös Tellervo Rouhiaisen kanssa, joka oli silloin toisessa mainostoimistossa SEK:ssa. Me pelaamme vieläkin”, Jane puolestaan kertaa omia tapahtumiaan. Kari muistaa myös ensimmäinen pelinsä selvästi. ”Sain jokaisessa erässä yhden pisteen ja ohjeen mennä aina oman lyönnin jälkeen T-pisteeseen. Sieltä siirryttiin sitten Lönkan Squash Clubille viidenteen kerrokseen, jossa minulla oli vakiovuoro kentällä 3. Pelattiin yhdessä Buchtin veljesten, Markku Sainion, naismaajoukkueen jäsenten ja monien muiden kanssa.” “ Talin kerhoillat Kari oli jo Helsinki Squash Rackets Clubin (HSRC) jäsen, kun Keitsi sai houkutelluksi Janenkin HSRC:n jäseneksi ja Talin kerhoiltoihin. Tuli elokuun 20. päivä vuonna 1982 ja oli taas kerhoilta. Kentällä 8 Kari ja Jane tapasivat ensimmäisen kerran ja siitä lähtien on pelattu yhdessä squashia. On toki tehty yhdessä paljon muutakin, menty mm. naimisiin ja saatu kaksi poikaa, nyt jo 20-vuotias Roope ja 19-vuotias Rikke. ”Ollaan koko perhe HSRC:n ainaisjäseniä. Tein poikien osalta varmuuden vuoksi niin, että pyysin Keitsiä liittämään pojat HSRC:n jäseniksi samalla viikolla, kun he syntyivät”, Kari kertoo. Paljon juostiin Kumpikin on aina pitänyt lenkkeilystä, tai oikeammin juoksemisesta ja tämä harrastus jatkuu edelleen. Tällaisissa maisemissa Jane ja Kari viihtyvät – myös lenkkitossut jalassa. ”Silloin 80-luvulla osallistuttiin kaikkiin mahdollisiin juoksukilpailuihin, niin maastossa kuin kaduillakin. Mitalejakin on kotona iso läjä. Ja maratoneja on juostu noin viitisen kappaletta. Talvella puolestaan osallistuttiin mm. Finlandia-hiihtoon, joka oli silloin 75 km. Nythän se on 50 km eikä mokoman matkan takia kannata voidella suksia”, Jane toteaa hymy suupielessä. Janen ja Karin paremmin tuntemat tietävät heidän juoksuharrastuksestaan tarkemminkin, mutta moni ei. Janen paras aikansa maratonilla on 2.52, jonka lisäksi hän on juossut joitakin vähän päälle kolmen tunnin aikoja. Kari juoksi samaisen Helsinki City Maratonin aikaan 3.02. Kumpikin aika on kovaa kansallista tasoa ja kestää vertailun missä porukassa tahansa. Squashkentällä ei siis kannata yrittää väsyttää kumpaakaan. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että ei onnistu. Kari on viime vuodet osallistunut säännöllisesti myös Krav maga -harjoituksiin. Krav Maga on alunperin israelilainen, sotilaskäyttöön tarkoitettu ja myöhemmin itsepuolustuksen ja voimankäytön tarpeisiinkin sovitettu luonnolliseen reagointiin pohjautuva menetelmä. Harjoitukset ovat monipuolisia, tyypillisesti 60–90 minuutin pituisia. Ajanpaino Finnish Open Kari johtaa isänsä perustamaa Ajanpainoa, kirjapainoa, joka toimii Helsingin Temppelikadulla. Ajanpaino on löytänyt oman markkinasegmenttinsä pienpainotuotteista, joita se toimittaa asiakkailleen niin pääkaupunkiseudulla kuin sen ulkopuolellakin. Squashiin Ajanpaino liittyy läheisesti niin, että se oli squashin Finnish Openin päätukija neljän vuoden ajan vuosina 1997–2000. Kisat olivat erinomainen suomalaisen squashin näyteikkuna maailmalle ja ponnahduslau- Jane ja Kari tapasivat Talin Squash Clubilla vuonna 1982. Tänään squashia pelataan yhdessä uudessa Talin hallissa. ta suomalaisille squashpelaajille, kuten oman seuran Juha Raumolinille. ”Squashin pitäisi mielestäni nostaa voimakkaammin päätään Suomessa ja meidän pitäisi saada enemmän kansainvälisiä squashkisoja Suomeen. Kisoja, joissa pelaavat sekä miehet että naiset. Meillä on lupaavia junioreja ja heille pitää tarjota kansainvälisiä kisoja ja näyteikkunoita heidän tiellään kansainvälisiksi pelaajiksi. Eikä meidän tarvitse saada tänne aivan maailman TOP10-pelaajia, vaan pelaajia, jotka ovat korkealla kansainvälisellä tasolla ja joita suomalaispelaajamme pystyvät haastamaan, Kari linjaa. Ajanpaino Finnish Open oli Karin aikana HSRC:n järjestämä kisa, tänään tuota kisaa pelataan Mikkelissä. Karilla ja HSRC:llä oli muutenkin läheinen suhde eikä vähiten seuran kunniapuheenjohtaja Keitsi Kiukkolan takia. Lukemattomat Nikkiboxit, kilpailujulisteet, käsiohjelmat ja muut painotuotteet ovat Ajanpainon painamia. Ja kun HSRC:n seuramatkat suuntautuivat Englantiin seuraamaan British Openia tai Tukholmassa pelattuihin MM-kisoihin tai omiin kisaviikonloppuihin, kisaraportit luettiin Nikkiboxista – eihän nettiä ollut edes olemassa, kun puumailoilla pelattiin. Työstään suomalaisen squashin edistä- miseksi Karille on vuonna 2004 myönnetty Suomen Squashliiton kultainen ansiomerkki. ”Paljon tuttuja erilaisilla taustoilla” Jane on tehnyt pitkän uran mainostoimistomaailmassa ja brandimarkkinoinnissa. Taucherin jälkeen Jane siirtyi kansainväliseen McCannin mainostoimistoon ja sieltä hänet löydettiin Soneralle, jossa hän Soneran ja TeliaSoneran aikaan vastasi yrityksen brandista työpaikkanaan Tukholman pääkonttori. Vuodesta 2008 Jane on johtanut omaa toimistoaan ja hoitaa asiakkaitaan, joiden kanssa hän työskentelee brandien ja markkinoinnin parissa. ”Samalla tavalla, kun työelämässä tapaa erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla, niin käy myös squashin kanssa. On ollut valtavan hienoa saada tutustua mm. kerhoilloissa jo Lönkalla ja sitten Talissa erilaisin ihmisiin ja ystävystyä heidän kanssaan”, Jane kertoo. ”HSRC:n kanssahan legendaarisia olivat kerhoiltojen jälkeiset pizzaillat silloisessa Rivoli-ravintolassa, jossa kokoonnuttiin monenlaisten juttujen äärelle. Ihan upeata yhteisöllisyyttä”, Jane muistelee. Janelle on vuonna 2006 myönnetty Suomen Squashliiton pronssinen ansiomerkki. 28 29 Teksti: Jari Mether ■ KUVAT: Jouko Puustinen Wilson Tampere Open Wilson Tampere Open kuuluu squashin kärkikilpailuihin Suomessa. Osallistujamäärä on vuosi toisensa jälkeen suuri ja kisoissa on erinomainen tunnelma. Oman leimansa kisoihin antaa Jorma Rajamäen erinomaiset kisajulisteet, joista on tullut klassikkoja. Squash-lehti julkaisee ohessa Jorman itsensä valitsemia Tampere Open jullareita vuosien varrelta. Eliittiturnausten sarja Wilson Tampere Open kuuluu Eliittiturnausten sarjaan yhdessä Espoon Dunlop Openin, Planeetta Internet Dunlop Cupin ja Järvenpää Openin kanssa. Sarjan päättää toukokuuss HSK:n isännöimät Eliittifinaalit. Wilson Tampere Openin miesten luokan voitti Helsinki Senatorsin Tatu Knuutila ja naisten luokan ESRC:n Emilia Soini. Miesten kakkoskaavion vei Senatorsin Marko Kämäräinen ja kolmoskaavion LahtiSq:n Joonas Karhu. Ruotasen Heikki ja tuttu pilke silmäkulmassa. Tatu Knuutila (kesk.), Jaakko Vähämaa (vas.) ja Jami Äijänen (oik.) TULOKSIA Miehet 1 Lapissa ja purjeveneessä Karilla ja Janella on lomapaikka Utsjoella Lapissa, paikka, jossa voi irtaantua arjen hulinasta ja ladata akkuja. ”Siellä on mahdollisuus vaeltaa, hiihtää ja juosta täydellisessä hiljaisuudessa. Ei kuulu mitään, ei kerrassaan mitään. Joskus saattaa nähdä poron tai ahman, jopa karhun, mutta nehän pääsääntöisesti välttelevät ihmistä. Ja Hugo- ja Hessu-koirillemme Lappi on unelmien täyttymys. Ei tarvita ketjuja eikä remmejä, vaan koirat saavat vapaasti juosta vaellusmatkoilla mukana”, Jane ja Kari toteavat. Toinen tapa, jolla Jane ja Kari irtaantuvat arjen hulinasta, on hypätä purjeveneeseen ja antaa tuulten viedä. Välimeren maista Kreikka, Espanja ja nyt viimeisimpänä Kroatia ovat tulleet tutuiksi. Vanhaa kulttuuria, hienoja nähtävyyksiä, ollaanpa sitten Ateenassa Akropolis-kukkulalla tai jollakin pienellä Kroatian saarella venesatamassa, josta löytyy yksi kauppa, yksi ruokapaikka ja kylän kirkko. Ihmiset ovat poikkeuksetta ystävällisiä ja vieraanvaraisia, aina ovat asiat hoituneet, vaikka yhteistä kieltä ei ole ollutkaan. Janen ja Karin kyseessä ollen parhaan kuvan paikallisesta elämästä saa, kuinkas muuten, lenkkitossut jalassa. Sopiva lenkkimaasto löytyy aina ja päivän juoksuannos yhdistyy kulloisenkin kaupungin tai kylän elämään ja kulttuuriin tutustumalla. Jouko Puustinen ehti näiden valokuvien ohessa myös itse kentälle. Välierät Tatu Knuutila – Jami Äijänen 11/8 11/13 11/6 11/8 Jaakko Vähämaa – Kristian Rautiainen 7/11 11/7 11/4 8/11 11/3 Pronssiottelu Jami Äijänen – Kristian Rautiainen 5/11 11/2 11/5 10/9 rtd Loppuottelu Tatu Knuutila – Jaakko Vähämaa 11/9 13/11 17/15 Miehet 2 Välierät Marko Kämäräinen – Matti Eskelinen 11/6 11/4 11/7 Tommi Ryyppö – Mirko Muukkonen 11/13 11/6 11/7 11/6 Pronssiottelu Matti Eskelinen – Mirko Muukkonen 11/5 8/11 11/9 5/11 17/15 Loppuottelu Marko Kämäräinen – Tommi Ryyppö 11/7 11/9 11/8 Kun Ryypön Tommi pelaa, ei koskaan ihan varmasti tiedä, mihin pallo lähtee. Ja tämä on siis kehu! Miehet 3 Välierät Joonas Karhu – Sami Lindell w.o. Roope Suutari – Kimmo Kiviniemi 12/10 9/11 11/5 6711 11/3 Loppuottelu Joonas Karhu – Roope Suutari 11/1 11/7 11/4 Naiset Välierät Emilia Soini – Emilia Korhonen 11/2 11/6 11/6 Elina Kononen – Saara Valtola 15/13 11/7 11/0 Pronssiottelu Emilia Korhonen – Saara Valtola 10/13 11/3 12/10 11/8 Loppuottelu Emilia Soini – Elina Kononen 12/10 8/11 11/5 11/5 30 31 Teksti: Henri Koskinen / Vierumäki Vierumäen squash-kenttä uusittiin talkoilla Henri Koskisen johdolla. Squashkenttä kuntoon talkoilla – lopputulos yksi Suomen parhaista Suomen Urheiluopiston viimeinen squash-kenttä oli kuukausia käyttökiellossa vaarallisen lattian vuoksi, kunnes paikalliset harrastajat aloittivat kunnostuksen talkoilla. Nyt Vierumäellä on yksi Suomen parhaista kentistä. Maalaus oli nopeaa työtä. Maalia olisi tarvinnut näin likaiselle kentälle enemmän kuin hankittiin, nyt jäi vielä tummempia kohtia. Valkoisten seinien vaikutus yleisilmeeseen on suuri, joten suosittelen vastaavaa remonttia muille halleille. Lähtötilanne Heinolassa Seinät Vierumäellä oli aikoinaan neljä kenttää ja Heinolassa kolme. Heinola Squash seuratoiminnan loppuminen noin 1993 sai ikävää jatkoa, kun Heinolan kössihallin toiminta loppui 1995. Squash Club Heinola debytoi liigassa 1994, karsien useasti paikasta squashin SM-liigaan. Heinolan avainpelaajat muuttivat kuitenkin muihin kaupunkeihin ja seuratoiminta paikallisesti hiipui. Opistolla menetettiin yksitellen kenttiä muiksi tiloiksi. Viimeinen kenttä meni käyttökieltoon 2013 ja toiset investoinnit menivät kentän korjauksen edelle, koska tuotot huonokuntoisella kentällä olivat pienet. Lopulta allekirjoittanut sopi opiston kanssa kentän kunnostamisesta niin, että talkooväki hoitaa kunnostusprojektin ja opisto maksaa kustannukset. Seinät päätettiin korjata tasoittamalla, niin pallo ei muuta suuntaa seinän lovista, uusi lattia kestää pidempään ja seinästä irtoavat palaset eivät aiheuta liukastumisia. Seinät tasoitti eläköitynyt rakennusyrittäjä, jota avusti talkooväki. Kokenut yrittäjä kertoi, ettei ole ikinä tasoittanut näin sileää massaa ja oli sitä mieltä, että ne kannatti tilata englannista. Kipsitasoite Armourcoatin Topcoat ja liima-aine R13 Resin tilattiin valmistajalta, sillä aineiden suositeltava varastointiaika on 6-12 kk valmistuksesta. Pesuvaiheessa kokeiltiin fairia, taikasientä, patapataa sekä squashkentän pesuainetta. Mutta mikään ei puhdistanut edes pallon jälkiä, mailan grafiittijäljistä puhumattakaan, joten seinät päätettiin maalata. Valitsimme massiivipuiseen ympäripontatun saarnilaudan (21x110 mm), mikä kävi suoraan vanhan 22 mm paksun parketin tilalle. Vastaava lattia löytyy Hollolan Kuntokeitaalta, missä on hyviä kokemuksia lattiasta. Opiston lattian vanha koolaus jousituksineen käytettiin uudestaan, mutta jouston lisäämiseksi jako harvennettiin 500 mm:iin. Kiinnitimme saarnilaudat esiporaamalla ja ruuvaamalla jokaiseen aluspuuhun sekä laitoimme jatkosten kohdalle tuet. Lattian asennus oli projektin työläin vaihe, noin 100 tuntia. Hakasilla asennus olisi ollut nopeaa, mutta ruuveilla saatiin parempi lattia. Lattia hiottiin karkeuteen 60, mikä on vaatimus PSA:n ammattilaiskentille. Lakkaamattomalla lattialla on turvallista pelata viidennen erän viimeisiä palloja, kun hikipisarat imeytyvät nopeasti lattiaan. Lattia Kuva: jouko puustinen Lapsetkin saivat ohjausta veloituksetta squashiiin ja racketballiin. Matias Tuomi voitti Tatu Knuutilan avajaisissa erin 3–1. Kuva: janne pussila / itä-häme Lattiahionnan jälkeen hiontapölyä on pitkään. Kuukauden päästä hionnasta pelatussa näytösottelussa lattia pito oli hyvä, mutta vielä oli hieman hiontapölyä lattiassa. Lattiaan maalattiin rajat punaisella rajamaalilla. Rajat kannattaa maalata ohuesti, ettei lattiaan tule liukasta rajaa. Mikäli jalka lähtee liukumaan liukkaan rajamaalin päällä ja pysähtyy äkillisesti osuessaan pitävälle puupinnalle, on riskinä että akillesjänteet repeävät. Maalasimme samalla aineella myös etuseinään syöttörajat ja pellin yläreunan. Kustannukset kenttäremontille Kuva: vesa tapiola / itä-häme Talkooväki hikoilee Vierumäen squashkentän lattialautojen asennuksessa. Kustannukset kenttäremontille Kustannuksia pidettiin kurissa tiukalla tinkimisellä talkooprojektiin vedoten (osa tuotteista ja palveluista saatiin lopulta veloituksettakin), suurella talkoopanoksella sekä työkalujen lainaamalla. Täydellinenkin kentän kunnostaminen on huomattavasti edullisempaa, kuin uuden rakentaminen. Vierumäellä kokonaiskustannukset olivat noin 5870 euroa ja kentästä tuli yksi Suomen parhaista kentistä. Haaste talkoisiin squashin puolesta Squashkentät viime lamassa muuttuivat muuhun käyttöön, kun kenttien käyttöaste Kuva: janne pussila / itä-häme pieneni. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa saatamme menettää lisää pelikenttiä, joten harkitse, mitä sinä voisit tehdä paikallisen toiminnan aktivoimiseksi ja halliyrittäjän helpottamiseksi. Kun käyttöasteet pidetään hyvällä tasolla ja saadaan toiminta pyörimään, niin päästään mieluummin korjaamaan vanhoja ja rakentamaan uusia kenttiä, kuin muuttamaan niitä toiseen käyttöön. Vierumäen kenttäprojekti valmistui etuajassa, mutta käyttöasteen nostaminen ja seuratoiminnan vakiinnuttaminen ovat vasta alkusuoralla. •Seinätasoitteet ja tarvikkeiden yhteensä 370 euroa eli 6 % kokonaiskustannuksista. •Seinien pesuaineet, maalit ja tarvikkeet yhteensä 750 euroa eli 13 % kokonaiskustannuksista. •Lattialaudat, lattiahionta ja tarvikkeet yhteensä 4750 euroa eli 81 % kokonaiskustannuksista. Tästä saarnilautojen kustannus oli 3650 euroa (vain tämä mainittu ilman rahtia ja nostopalvelua eli 62 % kokonaiskustannuksista). •Eli yhteensä kentän täydellinen remontointi maksoi 5870 euroa. •Kaikki kustannukset pitävät sisällään materiaalit, tarvikkeet, vuokrat sekä ostettavat palvelut (hionta, nosturipalvelu, rahdit) ja arvonlisäverot 24 %. Osa tähän lasketuista kustannuksista jäi vielä käyttöön seuraaviinkin remontteihin, kuten seinätasoitetta, liima-ainetta tasoitteelle, seinien pesuainetta, maalausteloja ja jatkovarsia, pesuainetta seiniin sekä erikoissirkkelinterä todella kovien saarnilautojen katkaisuun. 32 33 Teksti: Petteri Repo ■ KUVA: Tommi Tapola PIIRROS: Marko Nakari Racketball on tulevaisuuden laji Racketball tarjoaa hyvää kuntoliikuntaa ja uusia pelikavereita quashkentät ovat saaneet uutta käyttöä racketballin saavuttua Suomeen kaksi vuotta sitten. Moni on hieraissut silmiään, kun yhä useammalla kentällä annetaan hauskan näköisellä mailalla kyytiä suurelle pomppupallolle. “Et kai sinä ole täysin racketballiin siirtynyt!”, on itse kukin saanut kuulla kysyttävän. S RACKETBALL FAKTAT •Racketball-maila on squashmailaa lyhyempi ja leveämpi •Racketball-palloa ei tarvitse lämmittää ennen peliä Mistä tämä racketball-into squashin pelaajien keskuudessa oikein juontaa? Ainakin on selvää, että racketballin pelaajilla on usein hauskempaa kuin muilla. Racketballia pelataan rennommalla asenteella kuin squashia. Kun palloa ei saa väkisin runtattua takakulmiin tai nikkeihin, pitää malttaa mielensä ja pelata monipuolisesti. Pelin hitauden ja mailojen lyhyyden takia tulee harvemmin kinaa leteistä ja strokeista. Jopa racketball-kilpailuissa on rennompi meininki kuin squashkilpailuissa. •Racketballissa syötetään pompusta, ei välitetä syöttöviivasta ja osutaan lattiaan ennen takaseinää Osansa racketballin suosioon on sillä, ettei laji ole yhtä repivä kuin squash. Klubipelaaja liikkuu enemmän racketballissa, mutta rauhallisemmin kuin squashissa. Pallorallit ovat pidempiä, miksi racketball on yksinkertaisesti parempi kuntoliikuntalaji kuin squash. Racketballista nauttiakseen ei tarvitse olla yhtä hyvässä kunnossa kuin squashissa. Pelin jälkeen ei lihaksia ja niveliäkään satu niin paljon. Vielä hienompaa on se, että voit kutsua kenet vaan kaveripiiristäsi pelaamaan kanssasi. Siitä syntyy aina kivaa peliä kummallekin, vaikka kaverisi ei olisi squashkenttää aiemmin nähnytkään. Samaa ei voi sanoa squashista, jossa olet liian ylivoimainen. Racketballin hienouksiin kuuluu sekin, että hauskaa peliä syntyy hyvinkin eritasoisten pelaajien kesken. Voit haastaa lajin huippupelaajan ja nauttia kivan pituisesta pelistä ilman että hänkään täysin turhautuu. Ihan ykköslaji •Pistelasku on sama kuin squashissa paitsi siten, että kaksi voitettua erää riittää otteluvoittoon Tiedustele hallisi pro shopista vuokramailoja ja palloja Ja jos kaverisi on joskus kokeillut squashia, hän oppii racketballin niksit saman tien. Lajina racketball saattaa pelastaa squashin. Racketball edustaa sellaista helppoutta ja hauskuutta, joka on edellytys suurille harrastajamäärälle. Kotihallisi tulevaisuus saattaa riippua racketballin suosion kasvusta, sillä squashjääriä ei enää synny samaan tahtiin kuin ennen. Moni squashjäärä joutuu myös vähentämään pelaamistaan ikääntyessään kehon kasvavan kolotuksen myötä. Kokeile racketballia rohkeasti – se on upea kakkoslaji kaikille squashin pelaajille ja aika monelle ihan ykköslajikin. Marko Nakari on monelle squashpelaajalle tuttu ja kova pelimies joidenkin vuosien takaa. Julkaisemme kussakin Squash-lehdessä yhden Markon lajiaiheisen piirroksen. 34 Jälkipelit 4.2013 Squashin SM-liiga Urheiluruutuun? teksti: Jari Mether Lisäsimme nelivedon. Alensimme hinnat. Nyt saat Volvon AWD Edition -malleihin nelivedon, automaattivaihteiston jat paljon muuta huippuhintaan. Tervetuloa koeajamaan! S quashliiga on taas täydessä vauhdissa. On pelattu kolme kierrosta ja runkosarjaa on kolme kierrosta jäljellä. On ilahduttavaa, että kummassakin liigassa on joukkueita useammalta paikkakunnalta, vaikka tiedänkin, että matkustaminen Kuopioon, Mikkeliin tai Turkuun saattaa joitakin pk-seudun joukkueita jopa harmittaa. Mutta toisin päin käännettynä, näiden ei pk-seudun joukkueiden joukkueiden pelaajat matkaavat omaa kotipelivuoroaan lukuun ottamatta kaikki muut liigalauantait. Squashliiga on vakiinnuttanut ja ansainnut paikkansa osana vuotuista kilpailukalenteria. Liigalauantait ovat hienoja tapahtumia, joissa on hurtti tunnelma ja kova kannustus oman joukkueen puolesta. Aivan omalle kannustamisen tasolleen on tällä kaudella noussut Järvenpään Squashklubi, jonka hurmosta muistuttavaan tilaan eivät edes Senatorsin pelaajat ja kannattajat ole yltäneet. Loistavaa JSK! Olen itse tällä kaudella mukana HSK II:n joukkueessa. Jan Riutta johtaa ammattimiehen ottein joukkojamme ja viestit kulkevat sujuvasti nimenhuuto-nimisellä sivustolla. HSK:han osallistuu nyt liigaan vuosikymmenten tauon jälkeen ja vieläpä kahdella joukkueella, HSK I:lla ja HSK II:lla. Kakkosdivarista on lähdetty sääntöjen mukaisella tavalla liikkeelle ja tavoitteena on, että ainakin toinen joukkue nousee ensi kaudeksi Ykköseen. Joukkueet tiedostavat, että taival on pitkä ja muiden joukkueiden mustat hevoset heräävät, kun päivä on taas pidempi kuin yö, mutta toistaiseksi tavoitteesta ei ole tarvetta tinkiä, sillä perinteet velvoittavat: HSK on voittanut miesten Suomen mestaruuden vuosina 1980 ja 1981. Sitä kohti on voittajien mieli. Squashliitto on rakentanut liigasta erinomaisen tuotteen. SMliigan live-lähetykset ja Poku Salon lähes reaaliaikainen tulospalvelu squash.fi -sivustolla tarjoavat kaikille hyvää palvelua jokaisena liigalauantaina. Vain yksi puuttuu: Milloin Ylen Urheiluruutu ottaa SM-liigan kierrokset ohjelmistoonsa? Meillä on heille kaikki valmiina. Olisiko aika nostaa aihe uudelleen keskusteluun, kun kevään play-offsit lähestyvät? Volvo V60 D4 AWD Edition aut. Alk. 44 958 € Autoveroton hinta 33 252 €, autovero 11 705,95 €, kokonaishinta 44 957,95 € + toimituskulut 600 €. Autoetu alkaen: vapaa 865 €/kk, käyttöetu 670 €/kk. EU-yhd. 5,9 l/100 km, CO2 158 g/km. Katso kaikki AWD Edition -mallit: volvocars.fi. Kuvan auto erikoisvarustein. VOLVOCARS.FI
© Copyright 2024