Esposti 2011 Tässä numerossa 4 5 8 13 16 20 22 26 29 Pääkkäri Musikaali Ohi on, abit! Vanhojen tanssit Suunta kohti Belgiaa Vaihtovuosi Costa Ricassa Vaihtarina Dominikaanisessa tasavallassa Berliinin opintomatka 2011 Oppilaskunnan kuulumisia Toimituksessa mukana: Aino, Akseli, Amiira, Anton, Iida, iina, Josefina, Henna, Henri, Henri, Liisa, Linda, Lotta , Lotta, Tomi, Risto, Rutt, Sirja ja Waltteri 3 Päätoimittajan sanat Toukokuu. Koulu on melkein ohitse, vaikka koulun kohdalla sana melkein saattaa kääntyä vastaan hyvinkin äkkiä. Tietysti on helppo hukuttaa itsensä tuleviin kesäsuunnitelmiin ja aurinkoisiin päiviin, mutta tunnetusti totuus iskee aina vastaan. Viimeinen koeviikko kolkuttelee ovella ja vaikka lintsauksen suuri houkutus kasvaa päivä päivältä, pitäisi jaksaa puristaa vielä viimeiset viikot. uusiin ihmisiin. Ehdottomasti kaikki, joilla on pienikin mahdollisuus matkata Suomen rajojen ulkopuolella, tarttukaa siihen mahdollisuuteen, se on varmasti sen arvoista. Sisällä kykkiminen ei kannata, enkä kannata rajoittuneisuuttakaan sen suhteen, missä seurassa liikkuu. Kaikissa on jotain hyvää, vaikkei se aina päällepäin näkyisikään. Joten, menkää ja tutustukaa uusiin ihmisiin, se on sen arvoista. Tietysti todella monilla on mielessään äskeinen MM-kulta jääkiekossa: Ihanaa Leijonat, Ihanaa soi päässä taukoamatta ja juhlimisesta puhuttaessa alkaa olla mielekkäämpää kysyä, että kuka ei ollut torilla. Granlundin ilmaveivi leviää netissä ja keskustelu käy kuumana siitä, mikä on soveliasta käytöstä kansan edessä juhliessa. Itse olen sitä mieltä, että koko hommasta on nostettu vähän turhankin suuri haloo, mutta tietenkin jokaisella on omat mielipiteensä. On myös ihmisiä, jotka eivät enää haluakaan kuulla sanaa ”jääkiekko”, mutta kyllä kai tätä nyt saa hetken hehkuttaa – voitto vieläpä Ruotsin kustannuksella! Myös poliittinen keskustelu on pinnalla näin vaalien ja sen ehkä hiukan yllättävänkin tuloksen myötä. Siinä tosin on MM-kulta paikallaan, että naapurisopu säilyy ympäri Suomen vaalien tuloksesta huolimatta. Näin keväisin täytyy myös nauttia kunnolla siitä, kuinka aurinko pilkistelee pilvien välistä ja lämmittää vesiä, uskaliaimmat käyvät jo meressä uimassa. Vähän aikaa sitten sai jokaista askeltaan varoa liukastumisen pelossa. Voisi kuvitella että siitä on pitkäkin aika, menneen talven lumia, mutta todellisuudessa siitähän on vain hetki. Tähän vuodenaikaan tapahtuu paljon, niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Erityinen kiire on tietenkin abeilla, jotka kirjoittavat ensin keväällä, jännittävät tuloksia ja poistuvat sitten talosta lakki kourassa. Miksi me emme olisi ylpeitä heistä? Sama tulee jokaisella –toivottavasti – olemaan edessä hiukan myöhemmin. Myös musikaali vie kevään lopulla monen ihmisen aikaa ja miten hienon esityksen näimmekään! Tietysti keväisin täytyy myös suunnitella kesää, matkoja ja seuraa, jossa aikoo kesänsä viettää. Joillain on syksyllä näkyvissä vaihtoon lähtö ja toisilla kirjoitukset. Täytyy sekin pitää mielessä, että kesä ei jatku ikuisesti, vaikka miten sen haluaisi jatkuvan! Mutta jos nyt ensin vaikka keskitytään siihen, että se kesä tulee ja saadaan se vietettyä kunnialla alusta loppuun. Joten, toivottakaa ystävillenne hyvää kesää ja vääntäkää nupit kaakkoon. Ottakaa mitä saatte ja menkää mihin pääsette, koulu kyllä odottaa sitten syksyllä. Kesällä tietenkin kuuluu matkustella. Jos ei muualle, niin ottakaa ja menkää edes naapurikuntaan! Tietenkin täytyy lähteä käymään, tutkimaan vähän ympäristöä, kun kerran on aikaa, eikä muutakaan tekemistä. Paitsi niillä, jotka olivat tarpeeksi onnekkaita ja hyviä saadakseen kesätöitä. Kesä on kuitenkin kaikesta kuumuudesta huolimatta ehdottomasti vuoden parasta aikaa matkustella ja viettää päiviä tutustuen 4 Espoonlahden Paris de l’amour -musikaali Kurkkaus kulissien taakse Espoonlahdessa on ollut tapana jo useamman vuoden ajan tehdä vuosittainen musikaali. Tällä kertaa esitettäväksi valittiin Paris de l’amour, joka kertoo ranskalaisen kabareeseurueen elämästä kulissien takana. Seuraavassa jutussa musikaalin tekijät kertovat tunnelmista ennen ja jälkeen musikaalin. Mitä siis tapahtui Espoonlahden musikaalikulissien takana, kun kulissien taa sijoittuvaa musikaalia harjoiteltiin? 5 Ennen… Edellisten musikaalien taso on noussut vuosi vuodelta kokemuksen karttuessa ja viime vuoden Be Your Dream -musikaali oli erittäin kehuttu, mikä lisäsi paineita tälle vuodelle. Tänä vuonna musikaalia ei ole ollut ohjaamassa edellisten ohjaaja Nina Suokas, vaan Nea Rautiainen ja Nea Suokas. Ohjaajan vaihdos on tuonut lisää haasteita. Tunnelmia musikaalin harjoituksista. Tämänvuotinen musikaali Paris de l’amour pohjautuu Baz Luhrmannin teokseen Moulin Rouge, mutta sitä on muokattu ja siihen on lisätty omia ideoita. Se kertoo ranskalaisen kabareen elämästä ja esiintyjistä. Esiripun takana on yleisöltä piilossa oleva todellisuus suhdekiemuroista, petoksesta, kiristyksestä ja rakkaudesta, joista mikään ei saa vaikuttaa esitykseen. laulamista Erkki Sipilän johdolla. Tätä kirjoitettaessa loppuhuipentuma eli oikeat näytökset ovat vielä edessäpäin, ja kovin kiire ja loppurutistus menossa. Musikaalin teko on pitkä prosessi, joka alkoi jo alkusyksystä koelauluilla ja tanssijoiden valinnoilla. Espoonlahdesta löytyy monia innokkaita ja kyvykkäitä opiskelijoita. Siksi osan karsiminen oli vaikeaa. Lopulta saatiin koottua hyvä ryhmä ja alettiin työstää itse musikaalia. Käsikirjoitus ja roolien jako tuntuivat ensin hankalilta, mutta osoittautuivat lopulta helpoimmaksi osuudeksi. Vaikeaa sen sijaan oli, kun paperille raapustetut repliikit piti sovittaa näyttelijöiden suuhun ja käsikirjoitus puhaltaa henkiin. Myös tansseja harjoiteltiin ankarasti, sekä Kaiken kaikkiaan musikaalin tekeminen on ollut rankkaa, mutta se on tuottanut myös paljon naurua ja ilon hetkiä. Tällaisessa projektissa mukana oleminen on opettanut varmasti kaikille vastuuntuntoa, kärsivällisyyttä sekä ihmissuhde- ja ryhmätyöskentelytaitoja. Sen lisäksi, että oppii tulemaan toimeen muiden kanssa, voi löytää myös uusia puolia itsestään. Lavalla yleisölle esiintyminen ja itsensä likoon laittaminen voi jännittää, mutta onnistuneen suorituksen jälkeen se tuottaa myös uskomatonta ilon tunnetta. 6 vasti koetti. Myös valomiesten yritys oli kova, ja valaistus näytti lopulta hienolta. Ja jälkeen… Huh huh! Nyt on musikaali jo ohi: näytökset pidetty, sali siivottu, vaatteet palautettu omistajilleen ja päästy eroon irtoripsistä! Musikaaliporukalla oli mahtava loppukiri ja esitys saatiin kuin saatiinkin valmiiksi ensi-iltaan. Esiintyjien kehittymistä pelokkaista koe-esiintyjistä lavalla satojen katsojien edessä laulaviksi ja tanssiviksi tähtösiksi oli ilo seurata, ja kaikki saavat olla itsestään ylpeitä! Lavaviikolla tapahtui suuri harppaus eteenpäin, ja homma alkoi jo näyttää musikaalilta. Myös ryhmähenki kasvoi, ja ankaran harjoittelun lomassa ehdittiin myös rentoutua yhdessä. Näytökset sujuivat kaiken kaikkiaan mainiosti, muutamista kömmähdyksistä huolimatta. Pahoin pelätty, viimeiselle esityspäivälle osunut “perjantai 13. päivä” ei sekään lannistanut musikaalilaisia, vaikka ko- Liian äkkiä olivatkin esitykset jo ohi, ja paluu arkeen odotti. Sitä ennen oli kuitenkin vielä aikaa juhlia, olimmehan selvinneet isosta urakasta kunnialla. Kun koko vuoden on tehty työtä jonkin eteen, ja sitten se on ohi, jättää se jälkeensä oudon tyhjän tunteen. Musikaalista saatiin paljon uusia kavereita, ja vaikka ystävyyssuhteet jatkuvat, oli monella haikea mieli, kun kaikki loppui. Kyynelehtiviä tyttöjä näkyi siellä täällä, ja olivat pojatkin herkällä tuulella, vaikkeivät sitä ehkä itse myönnä. Yleisöltä saatiin paljon kiitosta ja kehuja, kuin myös musikaaliin osallistuneilta. Yleisö tykkäsi ja mukanaolijoilla oli hauskaa - mitä muuta voikaan toivoa? 7 Henna ja Aino Ohi on! Ohi on! Pian se on ohi, lukio nimittäin. Ylioppilasjuhlat ovat aivan nurkan takana ja juhlien järjestely onkin jo alkanut. Lauantaina 4.6.2011 saan vihdoin painaa valkolakin päähäni merkkinä kahdentoista vuoden työstä ja uurastuksesta. Minusta tulee virallisesti ylioppilas. Lähtevän abin mietteitä Oloni onkin tällä hetkellä erittäin ylioppinut. Koko kevään olen viettänyt kirjastossa nenä kiinni kirjoissa, ensin lukemassa ylioppilaskirjoituksiin ja sen jälkeen pääsykokeisiin. Kevät on ollut rankka, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kuuden aineen kirjoittaminen samaan aikaan ja valmennus lääketieteen pääsykokeisiin ovat vieneet paljon aikaa ja energiaa. Kyyneliäkin on tullut muutama vuodatettua väsymyksen alla. Tähän olin kuitenkin tähdännyt jo lukion alusta asti ja tiesin mitä tuleman pitää, joten motivaatiota lukemiseen on riittänyt ihan viimeisille metreille asti. Onneksi pääsykokeet ja lukeminen ovat ohi jo ennen lakkiaisia. Kevät ei kuitenkaan ole ollut pelkästään pitkiä päiviä kirjastossa ja lukemista, vaan mukaan on mahtunut myös monia mukavia päiviä ja hetkiä. Penkinpainajaiset helmikuun puolessa välissä oli ehdottomasti ikimuistoisin ja hauskin tapahtuma lukiossa. Abishow, rekka- Ohi on! 8 Ohi on! Ohi on! Ohi on! ajelu, risteily ja opettajien ohjelma olivat kaikki ihan huippuja! Koko abivuosi on kulunut aivan hujahtaen, varmaan juuri sen takia, että on ollut niin paljon ohjelmaa ja tekemistä. Mummona kiikkustuolissa muistelen varmasti lämmöllä näitä hulvattomia abivuoden hetkiä. abin(a)puvut päälle! Vaikka juhlat lähenevät ja kesä pikku hiljaa alkaa, ei mieli silti ole täysin kevyt. Juhlatunnelmaani varjostaa pieni haikeus ja huoli. Haikeus siitä, että tuttu lukio vaihtuu johonkin täysin uuteen ja tutut ihmiset jäävät. Säilyykö yhteys lukiokavereihin? Koulun tuttua ja turvallista ympäristöä jää kaipaamaan. Ennen myös kesälomalle on lähtenyt huojentuneena, mutta nyt ei tiedä minne sitä kesän jälkeen päätyy. Opiskelupaikan saaminen on epävarmaa, joten mitäs sitten jos jään ilman paikkaa? Monilla muilla nyt valmistuvilla tilanne ei ole edes tämä, vaan heitä huolestuttaa mitä ylipäätään tehdä lukion jälkeen? Mahdollisuuksia on vaikka kuinka, mutta miten löytää niistä juuri itselleen se sopivin? Monen ylioppilaan, kuten myös minun, lakin alla askarruttaa siis moni kysymys, kun vihdoin saamme 9 Ohi on! Ohi on! painaa ne lakit päähämme. Yhden asian loppu on kuitenkin aina jonkun toisen asian alku. Niin myös meille valmistuville ylioppilaille lukion päättyminen on vain yhden etapin loppu ja jonkun uuden etapin alku. Yritänkin siis olla huolehtimatta tulevaisuudesta, sillä olen varma, että jokaisella meillä valmistuvalla ylioppilaalla on edessä hieno uusi etappi. Ainakin olemme saaneet mitä parhaimmat eväät uuteen matkaamme: mahdollisuudet ja tietoa tehdä mitä vain. Raamatussakin sananlaskujen kirjassa (3:13-18) sanotaan: Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon; sillä parempi on viisaus kuin hopea, tuottoisampi on tieto kuin kulta. Se voittaa korallit kalleudessa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa. Sen oikeassa kädessä on pitkä ikä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. Sen tiet ovat suloisia teitä, sen polut onnen polkuja. Se on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat - onnellinen ken pitää siitä kiinni! Valkolakin lisäksi ainakin minä aion pitää kiinni, nauttia ja ennen kaikkea olla ylpeä tiedostani. Ties mitä se tuo tullessaan… Linda 10 Ohi on! Abiajelulle! Penkkaripäivän tunnelmia Espoonlahden opettajat esittävät: Koululaitoksemme muutos retrosta vintagesta moderniin Mac-kulttuuriin. Silloin oli kaikki toisin: Kuri ja järjestys – nuhteet! Vanha kunnon koulu vannoo nöyryyden nimeen. 11 Nykyajan kehittynyt luokkayhteisö: Tavallinen Big Mac – maanantai Tää uusin ja ihquin IPhone käy hyvin meikkipeilistäkin! Eiks oppilas sano sen viimesen sanan ja se on EI – Vilkkumaa rules! Hoidetaan, hoidetaan! Mutta syödään eka. Onks kellään guacamole-dippiä?! 12 Vanhojen tanssit Vanhojen tanssit olivat kaikkien vuoden 2009 Jyllaan astuneiden opiskelijoiden juhlailta. Tytöt näyttivät kauniimmilta kuin koskaan aikaisemmin ja jopa pojat olivat uhrautuneet laittamaan frakkeja ja saketteja päälleen: usein kyllä vastentahtoisesti, mutta tytöt eivät antaneet armoa tanssipareilleen. Kaikki oli valmista encorea varten ja sali oli tupaten täynnä opiskelijoiden vanhempia ja ystäviä. Oli meidän tähtihetkemme ja olimme valmiita siihen! Vanhojen tanssit olivat kaikille vuoden 2009 Jyllaan astuneiden opiskelijoiden juhlailta. Tytöt näyttivät kauniimmilta kuin koskaan aikaisemmin ja jopa pojat olivat uhrautuneet laittamaan frakkeja ja saketteja päälleen: usein kyllä vastentahtoisesti, mutta tytöt eivät antaneet armoa tanssipareilleen. Kaikki oli valmista encorea varten ja sali oli tupaten täynnä opiskelijoiden vanhempia ja ystäviä. Oli meidän tähtihetkemme ja olimme valmiita siihen! Katsotaan kumminkin kulissien taakse ennen sitä. Miten selvisimme tänne asti? Työt alkoivat jo kolmosjakson alussa vanhojentanssikurssilla, jota ohjasi liikunnanopettajat Emilia Kontio ja Heini Hakulinen. Heistä ja meistä tuntui monesti, että ei tästä mitään tule, kun ensiksi puolet porukasta puuttui paikalta ja toiseksi joko musiikki ei toiminut tai opiskelijoilla ei ollut 13 Ylpeitä opettajia myhäilyttää... Tanssisalissa neidot ja herrat käyvät keskustelua siitä, kumpi saa viedä. hajuakaan mitä pitäisi tehdä – opettajatkin levittelivät käsiään. Työ ei kuitenkaan valunut hukkaan vaan lopulta onnistuimme siinä, mitä olimme pitäneet mahdottomana - onnistuimme tanssimaan! Kulissien taakse kätkeytyi myös paljon muutakin kauhua ja draamaa. Juhlasalin koristelut tuottivat monelle päänvaivaa, mutta onneksi porukka reippaita oppilaita alkoivat hoitaa koristeluita, jotka lopulta olivat niin hienot, että monille vanhemmille tuli kyynel silmään tanssijoiden säihkyessä ja koristeiden välähdellessä. Myös Vanhoille tanssijoille suunnitellut jatkobileet olivat työn alla ja kaikki pääsivät juhlistamaan itse suoritusta myös uudemmilla tanssiliikkeillä, kaupungin kuumimmassa yökerhossa, Kaivohuoneella. ”Emilia Kontio lopetti puhumisensa, musiikki alkaa pian, kaikki valmiina?!’” Huusin 3 sekuntia ennen esityksen alkua. Vastausta en ehtinyt kuulla 14 enää, sillä orkesterin soitto paukahti käyntiin 17.2.2011 kellon ollessa hieman yli 19.00. Sillä hetkellä kaikkien sydän iski vasten rintaa, kun marssimme juhlasaliin miehinä ja naisina! Emme olleet enää pieniä, vaan meistä oli tullut koulun vanhimmat opiskelijat. Tiesimme tämän ja näytimme kaikille mallia siitä, kuinka koulun vanhimmat tanssivat, sillä me tanssimme tyylillä! Hieman yli tunti oli kulunut ja kaikki tanssit oli käyty lävitse. Oliko se siinä? Ei! Oli oman tanssin aika. Suunnittelimme omaa tanssia monta viikkoa pienen ryhmän kanssa ja opetimme sen kaikille tanssijoille. Barbra Streisandin puhjetessa täyteen volyymiinsä ja rytmiinsä, opiskelijat unohtivat koko ulkomaailman ja antoivat palaa kaikella tanssitaidolla, jota olivat sisällään piilotelleet. Monet opettajat sekä vanhemmat olivat liikuttuneita ja ylpeitä omista pikkuisistaan…siis vanhoistaan, jotka tanssivat huolet pois ja joiden jokaisen naamalta huomasi pienen iloisen viestin: ’’Pystyin tähän.’’ Kesä tulee vanhat kuittaa! On vihdoin kesäloman alku...enää vain koeviikko! Toinen opiskeluvuosi Jyllassa on ollut kaksinkerroin vaikeampi työn määrän sekä vapaa-ajan puutteen vuoksi. Melkein kaikki aika on kadonnut koulukirjojen äärellä monilla tulevilla abeilla. Helpotusta hommaan on tuonut kakkosristeily, pitkä talviloma sekä kakkosille ikimuistoiset vanhojentanssit. Espoonlahti on kasvattanut 09- vuoden pikkuiset miehiksi ja naisiksi. Olemme kasvaneet henkisesti ja tiedonmäärä aivoissamme on suurentunut niin paljon, että saimme nimityksen ’’Vanhat’’ tämän vuoden helmikuussa mafiarehtoriltamme Harri Korhoselta. Suuri kiitos hänelle, vaikka työn teimmekin me! Lälläslää :) Vuoden mittaan opiskelussa hikeä ja verta menettäneet opiskelijat ovat jaksaneet tukea toisiaan eteenpäin ja työpanoksemme ei ole valunut hukkaan - kiitos ystäviemme ja ymmärtäväisten opettajien. Tämä kevät on myös vuoden 2011 abien lisäksi viimeinen muutamalle opettajallemme: Esimerkiksi Elina Collan, joka päästi minut aina ruotsin kursseistä läpi, lähtee tänä keväänä kohti uusia meriä ja uusia mahdollisuuksia. Taakseen Espoonlahden lukion jättää myös kaikkien lemppariopo, Saimi Helena, joka on kannustanut ja auttanut monia opiskelijoita eteenpäin koulu-urakassa. Kiitän teitä kaikkien Espoonlahtelaisten puolesta ja toivotan onnea jatkoa varten. Kiitos. Kesä tuo tullessaan aurinkoa ja aikaa kavereiden kanssa, mutta se tuo myös syksyn kirjoittajille paineita ja vie heiltä kauniita kesäpäiviä lukemisen vuoksi. Mutta kaikki oppilaat voivat olla iloisia siitä, että se on vain pieni puserrus, jonka jälkeen meidät kaikki palkitaan jatkokoulutusmahdollisuuksin ja ylioppilaslakein! Hyvää kesää kaikille. Tomi 15 ossa d h i si va o u V Suunta kohti Belgiaa Päätös lähteä vaihto-oppilaaksi on Miettiessäni lukio-opiskelua yläasteko, joka kasvattaa nuorta henki- teella tiesin jo, että siitä tulee kohsesti kovalla kädellä. Hyppy tunte- dalleni haastavaa. Pakollisten aineimattomaan kulttuuriin uusine ih- den, pitkien kielten ja matematiikan misineen ilman tuttua ja turvallista yhteensovittamisen aavistin olevan kasvuympäristöä voi olla käsite, jota melkoinen tehtävä. Mietin pitkään, ei pysty kuvittelemaan ennen kuin kannattaisiko suorittaa lukio neljässen itse kokee. Vieraaseen kieleen ja sä vuodessa, mutta en kuitenkaan outoihin uusiin tapoihin sulautumi- halua asua koulussa. Kun olin nuonen sekä oman tukiverkoston luo- rempi, monet sukulaistyttöni olivat minen tuhansien kilometrien päässä vaihto-oppilaina ja se asia tuntui koti-Suomesta tuntuu itsessään teh- luonnolliselta. Rupesin miettimään tävältä, joka olisi haasteellinen jopa tätä vaihtoehtoa myös itseni kohaikuiselle. Nuorten silmät näkevät dalle ja tulin tulokseen, ettei vaihtonykyään Suomen rajojen ulkopuo- oppilaaksi lähdöstä ole kuin positiilelle jo varhaisessa vaiheessa, ja moni visia vaikutuksia. Kohdallani vuosi varmasti miettii, onko rohkeutta ot- ulkomailla jakaa opinnot sopiviin taa kerralla niin suuri askel itsenäis- mittasuhteisiin. tymiseen, kuin vaihto-oppilasvuosi. Yhteen vuoteen elämässä mahtuu Yläasteella aloitin ranskan kielen paljon tapahtumia ja uusia koke- opiskelun ja tiesin heti, että tämä muksia. Monet nuoret, kuten useat on sitä, mitä haluan tehdä. ”Miksi meidänkin koulustamme, ovat päät- Belgia?” on kysymys, joka on tultäneet hyödyntää tämän tilaisuuden lut vastaan liiankin usein ja johon tutustumalla uuteen kulttuuriin lu- en vieläkään osaa vastata kunnolpautuen jättää Suomi hetkeksi taak- la. Kohdemaani, Belgia, on mielesseen ja avata silmät aivan uudenlai- täni kuin Ranska pienessä koosselle kulttuurille. Miksi sitten nuo- sa. Belgiaan ovat kiteytyneet vain ria kiinnostaa nähdä vaivaa uuden kaikkein tärkeimmät pääpiirteet. kielen opetteluun ja sopeutumiseen Itselleni ensi vuosi tulee olemaan kova paikka olla erossa rakkaasta vieraaseen ympäristöön? 16 perheestäni. Mielestäni tarvitsen itsenäistymistä ja vastuunkantoa, joiden opettelun tiedän olevan vaikeaa. Kuitenkin tulevan vuoden jälkeen olen saanut erinomaiset valmiudet jatkaa opintojani haluamallani tavalla. Jokaisen tulevan vaihto-oppilaan tavoin minulla on tulevasta vuodesta ennakko-odotuksia toiveista pelkoihin. Sain toukokuun alussa tiedon isäntäperheeni löytymisestä ja odotan innolla heihin tutustumista. Odotan niin itseltäni kuin heiltäkin hyvää vastaanottoa saapuessani Belgiaan. Kaikista suurimman toiveeni toivon toteutuvan pian sijoitukseni jälkeen; puhevälien avautuminen on avain ympäristöön sopeutumiseen. Niin erehdyksistä, epäonnistumisista kuin muista mieltä askarruttavista asioista puhumiseen toivon molempien osapuolten kyke- nevän. Haluan oppia maan tavat sen asukkailta itseltään ilman, että soitan äidille kotiin kiperän tilanteen tullessa. Avoin keskustelu rakentaa vankan pohjan luottamukselle, jonka kautta opin tuntemaan oloni kotoisaksi Belgiassa. Sekä positiivisen että negatiivisen palautteen saaminen isäntäperheeltä muovaa minua, minkä seurauksena opin ymmärtämään omia heikkouksiani ja vahvuuksiani. Vuoden aikana mietin varmasti tavoitteitani ja asioita, joissa minulla on vielä parantamisen varaa. Niiden avulla Belgiassa oman turvaverkoston luominen helpottuu, ja osaan paremmin arvioida ihmisten luotettavuutta ja omaa tulevaisuuttani. Uskon vaihtarivuoden jäävän mieleeni niin sen haastavuuden kuin opettavuudenkin kannalta. Minulla ei ole suuria pelkoja ensi vuoteen liittyen, mutta jännittää, 17 kuinka minun ja isäntäperheen kemiat toimivat. Tällä hetkellä olen innoissani, sillä isäntäperheen ajattelu- ja arvomaailma ovat niin lähellä sitä periaatetta, mitä meille on kotona opetettu. Huolettaa kuitenkin, etten saakaan tuoda omia mielipiteitäni esille tai ettei heillä olekaan aikaa kuunnella minun pulmia. Pelkään myös tilannetta, jossa olen tehnyt suuren loukkauksen huomaamattani enkä osaakaan korjata tilannetta. Jos joudun mielistelemään tai piilottelemaan mielipiteitäni sen takia, etten loukkaisi kulttuuria, estää se kehitystä ja sopeutumista. Painostaminen minua tietynlaiseen käyttäytymiseen tuntuu turvattomalta vieraassa maassa, koska tiedän olevani välillä liian kiltti sanoakseni EI. Kuitenkin tämänlaisia tilanteita tulee oppia käsittelemään omien periaatteiden ja isäntäperheen tukemina. Olin toukokuun alussa AFS: n järjestämällä viikonloppuleirillä, jonne osallistuivat kaikki Eurooppaan lähtijät. Lähdin avoimin mielin, mutta olin kuitenkin jonkin verran turhautunut, koska ajattelin leirin olevan minun kohdalleni vain vanhan asian kertaamista. Aavistukseni osoittautui todeksi, sillä olemme kotona käsitelleet lähes samat asiat ja vielä enemmän. Viikonloppu osoittautui joka tapauksessa mukavaksi, koska 18 saimme olla paljon muiden tulevien vaihto-oppilaiden kanssa ja tutustua toisiimme. Pienryhmissä käsittelimme oikeastaan kaikkia vaihtovuodesta heränneitä kysymyksiä ja keskustelimme toistemme peloista ja odotuksista. Sanotaan, että vaihtarille tulee kulttuurishokki maan tavoista, jotka ovat uusia ja outoja. Itseni kohdalla en oikein usko siihen, koska tunnen olevani hyvä sopeutuja. Päinvastoin, ajattelen, että kun tulen takaisin Suomeen, niin suomalaisten kolkkous ja pieni itsekkyyskin tulee olemaan vaikeaa kohdata. Millaistahan on sitten latinalaisista maista tulevien vaihto-oppilaiden kohdata ”suomalaisen kulttuuri”? Viikonlopun aikana kuuntelin toisten lähtijöiden tuntemuksia ja huomasin, että joillakin oli esimerkiksi pelkoja, joita en ollut tullut edes ajatelleeksi. Jotkut olivat huolissaan, eroavatko vanhemmat, ja hajoaako oma perhe Suomessa. En ollut ollenkaan miettinyt, että joillakin voisi olla tämänlaisia huolia, ja niiden kautta opin arvostamaan entistä enemmän omaa perhettäni. Huomasin kuitenkin, että monilla oli lähes samoja odotuksia ja motiiveja lähtöön kuin minulla. Mielestäni vaihto-oppilas saa olla vuoden aikana aika itsekäs. En tarkoita sitä, että ajattelisi vain omaa etua ja hyvinvointia, vaan ettei tarvitse kantaa huolta asioista sekä kohdemaassa että Suomessa. Kaikki varmasti pärjäävät yhden vuoden ilman yhtä perheenjäsentä tai kaveria Suomessa. Tietenkään vaihtooppilas ei saa unohtaa kotimaataan kokonaan, vaan yhteydenpito säännöllisesti ihmisiin Suomessa pitää kaikki langat käsissä, ja paluukin tulee olemaan helpompaa. Minua itseäni ei ole velvoitettu ilmoittamaan kotiin, missä menen, milloin ja kenen kanssa. Tiedän, että kotona omaan arviointikykyyni luotetaan ja vanhempani ymmärtävät, että aikaa kuluu paljon pelkästään kotiutumiseen. Itselläni ei vielä ole matkakuumetta, mutta tuntuu, etten vielä oikein tiedä, mihin olen ryhtymässä. Kesän aikana tipun varmasti maan pinnalle ja tajuan, että on enää kuukausia lähtööni. Vaihto-oppilasvuotta voisin kuvata haasteellisuudeltaan kiipeilyyn vuorelle. Kiipeilijän katsoessa ylös pitkin vuorta hän ei ole varma, kuinka korkea se on ja millaisia haasteita edessä mahtaakaan olla. Jo alussa tuleva vaihto-oppilas tietää, ettei vuosi tule olemaan lomamatka vaan täynnä työtä ja yllätyksiä. Vuoren juurella edessä olevaa haastetta odottaa innolla samalla tavalla kuin joitakin kuukausia ennen kohdemaahan lähtöä. Kiivettyään jo jonkin matkaa kokematon kiipeilijä huomaa olevansa jo aika korkealla, ja silloin iskee jännitys. Noin puolessa välissä alkaa ilmetä väsymystä, ja päässä liikkuu ajatuksia, että oliko tämä viisas päätös lähteä. Joulun tienoilla vaihto-oppilaat alkavat turhautua, osin koti-ikävän takia. Puolen välin jälkeen ymmärretään kuitenkin, että oikea suunta on vain ylöspäin. Sinä aikana vaihtari alkaa sopeutua vieraaseen ympäristöön, ja huippu alkaa jo häämöttää. Päästyään huipulle vaihto-oppilas tuntee olevansa osa kohdemaan yhteisöä, ja eläminen vieraassa maassa tuntuu jo aivan normaalilta. Vuoren huipulla on voittajafiilis, eikä siitä haluaisi luopua mistään hinnasta. Vaihto-oppilasta ei enää kiinnosta kotiinpaluuajatus, mutta hän tietää, että jossain vaiheessa sekin tulee vastaan. Alastulo pitkin vuorta voi huimata, eikä mikään ihme. Silloin huomaa, miten paljon on saanut rakennettua vain vuoden aikana, ja nyt se on jätettävä taakseen. Monille on varmasti shokeeraavaa kohdata suomalaiset tavat ja arkipäivän askareet lähes ulkomaalaisen silmin. Mielestäni vaihto-oppilasvuosi on silloin onnistunut, jos osaa omien kokemustensa kautta ymmärtää, mitä tarkoitta sopeutuminen uuteen yhteisöön. Josefina 19 ssa o d aih v i os u V Costa Rica Lähdin kesällä 2010 vaihtariksi Costa Ricaan. Olin pienestä pitäen halunnut asua ulkomailla, joten idea vaihto-oppilasvuodesta vei minut mennessään. Tutustuin eri vaihtarijärjestöihin ja kohdemaihin ja lopulta päädyin lähtemään EF:n kautta Costa Ricaan, Väli-Amerikkaan. Valinta oli helppo, sillä halusin asua tropiikissa, oppia espanjaa sekä tutustua lattarimaiden leppoisaan elämäntyyliin ja kiinnostavaan kulttuuriin. Saavuttuani Costa Ricaan kaikki oli arvatenkin uutta ja jännää. Trooppinen ilmasto, sekava liikenne, vauhdikas elämänrytmi sekä uudenlaiset kaverini ovat vain muutamia esimerkkejä asioista, joihin tottuminen vei alussa hyvän tovin. Espanjan kielen taitoni oli lähtökohdiltaan surkea, mutta oman opiskelun ja avuliaiden ihmisten avulla kielitaitoni kehittyi reipasta vauhtia päivä päivältä. Positiivinen ilmapiiri ja paikallisten ihmisten ymmärtäväisyys loivat hyvät olosuhteet mukautumiselleni uuteen maahan ja kulttuuriin. Ensimmäiseen host-perheeseeni kuului kiireinen pariskunta ilman lapsia. Yhteiselomme ei oikein sujunut muun 20 muassa edellä todettujen asioiden takia, joten jouduin vaihtamaan perhettä pari kuukautta tuloni jälkeen. Toisessa (ja viimeisessä) perheessä olo olikin jo kuin ihka omassa, sillä heidän huolenpitonsa oli vertaansa vailla ja tunsin itseni välittömästi perheen jäseneksi. Perheeseeni kuului yksinhuoltajaäiti, neljä veljeä ja yksi sisko. Perhe oli suomalaisella mittapuulla iso, kaikki sukulaiset vielä kaupan päälle, mutta heidän kanssaan tulin varsin mainiosti toimeen. Koulupäivät yksityisessä koulussani olivat pitkiä (07:00-16:20), mutta lopulta siihen tottui ja koulukin alkoi maistua, kun tutustui uusiin ihmisiin ja oppi puhumaan kieltä. Päivät koulussa kuluivat rattoisasti rupatellen niitä näitä opiskelun lomassa ja välitunneilla futista katsellessa tai pela- tessa. Koulussa täytyi pitää koulupukua, noudattaa koulun sääntöjä sekä käyttäytyä hyvin ja kunnioittavasti kaikkia, erityisesti opettajia, kohtaan. Hierarkia, ahkeruus ja koulukuri ovat olennainen osa paikallista kulttuuria. Vaikka edellä mainitut asiat saattavat vaikuttaa tiukoilta, niin arkielämä oli siitä huolimatta varsin rentoa. Itse opiskelin mekaanikkolinjalla autojen parissa koulun talleilla, koska siihen oli mahdollisuus siinä koulussa. Pääosin opiskelin normaaleja kouluaineita, autonkorjauksen teoreettista puolta, mutta myös käytännön korjaus- ja huoltotoimenpiteitä. Viikonloppuisin ja lomilla sitten pidettiin hauskaa ja rentouduttiin koko rahan ja vuoden edestä. Leffat, bilis, hengaus, roskaruoka, reissailu, patikointi, surffaus, uima-allas, rantabileet sekä fiestat maatiloilla tai mökeillä olivat kovia sanoja joka kerta. Costa Rican naiskauneus ei jätä karuintakaan kaveria kylmäksi ja seuraa kyllä riitti jokaiselle päänvaivaksi asti :D:D Kaiken kruunasi ulkomaanreissu Meksikoon, USA:han ja Karibialle, jonka mahdollisti vanhempieni lomasuunnitelmat, kun he tulivat vierailemaan vaihtarivuoden lopulla. Vaihtarivuottani en vaihtaisi! :P Lopuksi voisin vielä sanoa, että vaihtarivuoden aikana hyviä ja huonoja hetkiä on varmasti kaikilla, mutta kokemuksena ja mahdollisuutena se on taatusti korvaamaton sekä ainutlaatuinen. Suosittelen ehdottomasti kaikille halukkaille vaihtarivuotta: avartakaa, kokekaa, nähkää ja oppikaa! Adios y hasta luego! Henri Haapakoski 21 ssa o d aih v i os u V Dominikaaninen tasavalta Lähdin 21.8.2008 heti peruskoulun käytyäni vaihto-oppilaaksi Dominikaaniseen tasavaltaan. Ajatus vaihto-oppilaaksi lähdöstä tuli ystävältäni - hän oli lähdössä, joten minäkin halusin. Vuoteni oli aivan mahtava. Se oli enemmän kuin osasin toivoa. Nyt, kun katselen kuvia vuodeltani, sekä yritän miettiä, mistä asioista kertoisin, tulee väkisinkin hymy huulille. On vaikea valita, sillä unohtumattomia hetkiä on miljoona. Tässä katkelmia matkan aikana pitämästäni blogista: (ja yritän välillä päivitellä tännekki jotain (ainaki äidin mieliks). Sit sain tietysti kaikkee tärkeetä suomalaista syötävää, suklaata, sisuja, salmiakkia ja tervaleijonia. kiitos kaikille ja nähdään ensi vuonna! 22.8.2008 Eilen illalla ajettiin lentokentältä kotiin ja matkan varrella näky kaikenlaista, ihmiset ajo mopoilla ilman kyparää moottoritiellä, yhen auton Apuaaa, nyt se sitten on, huomen aamulla lähtö! Muistan vielä ku laskin että vielä kaks kuukautta, 20 päivää, viikko, mut nyt enää tää päivä. Melkein kaiken oon saanu pakattua, pitää vielä käydä ostaa kaks lisämuistikorttia mun kameraan, lataa mp3 täyteen musaa (ettei 14 h lentokoneessa käy tylsäks), ja ostaa uudet kuulokkeet. Sit on kaikki. Eilen meillä avolavalla matoli mun sukulaiset käymässä ja sain kusti seitsemän poikaa ja pari niisihan kivasti matkarahaa niiltä. Sain tä vaan seiso siellä, ja kokoajan joku myös päiväkirjan, et voin kirjotel- tööttäili. Kotona mulle esiteltiin talo la kaikkee kivaa tolta vuodelta ylös ja mun huone, tää on tosi iso ja mun 22 huone on ihana. Mul on oma kylppäriki! Tää perhe vaikuttaa mukavalta, vaikkei me paljon olla keretty puhuakkaan. Onneks nää osaa edes vähän englantia. Mun pikkusiskot teki joka tavaraan lappuja, että mitä ne on espanjaks. Tässä koneessakin lukee nyt “Computadora”. näky merelle saakka.. ja siel oli iso uima-allas. Rakastuin siihen paikkaan. Illalla sit ku tultii kotii huomasin et oon ihan palanu.. ja silti oon vähän huolissani et rusketunko tarpeeks.. ja nyt on menny 3 päivää. Ehkä liian aikasta murehtia tommosta. 25.8.2008 24.8.2008 Eilen käytiin ostamassa mun koulupuku. Se on aika järkyttävä, valkonen kauluspaita jossa on koulun logo, punanen rusetti joka tulee kaulaan ja sit tummansininen vekkihame, joka ylettyy melkein polviin saakka ja se pitää pitää sen kauluspaidan päällä. Hmm. Tänään aamulla lähettiin sit meijän farmille. Se oli ihan törkeen hieno! Näköala oli niin upee ku se oli korkeil vuorilla ja sielt Eka koulupäivä. Jännitti mennä sinne mut se oli ihan okei. Oli vaa ärsyttävää ja väsyttävää ku kaikki puhu espanjaa enkä tajunnu MITÄÄN. toka tunti oli englantia, mikä oli ihan mieletön helpotus ku pystyin sen opettajan kans puhuu ja oli ees joku jonka kaa kommunikoida. Näitten suurimman osan englanti on sil tasolla mitä me luettiin joskus ala-asteella, vaikka tää onkin yksityiskoulu. 23 2.9.2008 1+2=3 kolme tuntii putkeen, jep Ja sit ylemmällä luokal niil on liikkaa ja köksää ja muit valinnaisii mitä näil kolmos-luokkalaisil ei oo.. Meillä on siis nyt koulua, kello on puol 11 mut räjähtää pää kun ei tajuu mitään. Tuntuu etten tuuu ikinä oppii tätä espanjaaa, turhauttavaa. Koulussa siis on muutenki paljon Mut ehkei nyt alle 2 viikon koke- erilaisempaa ku Suomessa. Meijän muksen perusteella kannata luopuu luokalla on 33 oppilasta ja kokoajan toivosta. Äsken oli englantia ja meil on ihan kamala meteli jota EN kesoli kaikkee BE + ING juttuja ja sen tä. Onneks nyt sentää on viel 20 mikäyttöä :D ja opettaja ihmetteli et nuutti ihana rauha ja hiljasta ku noi miten osaan ne jo niin hyvin. On se tekee koetta. huh ! Ja useimmiten on kumma juttu se. Juteltii just ton toi- kaksoistunteja, joista eka menee siisen vaihtarin kanssa joka on saksas- hen että käydää läpi ketä on tunnilla ta että vaihetaan ylemmälle luokalle ja opettaja tarkastaa jokaisen läksyt tältä luokalta, tää on liian helppoa ja yksitellen. Ja kirjoja ei käytetä palpitkästyttävää. Ekaks ajattelin et tää jon ollenkaa (vaikka niilla ne joka on just jees, niin sluibaa vaa et pysyn aineeseen onki) , vaan vihkoon kotääl, mut nyt ku oon ollu tääl jonki pioidaan suurinosa taululta tai sit aikaa ni tajuun et ei jaksa. kelatkaa opettaja sanelee mitä kirjotetaan. milt tuntuu istuu 6 tuntii tekemättä yhtään mitään tai sit tehä jotain Eilen piti mennä shoppaa ja venasin 24 kaks tuntii valmiina Sasin (toinen suomalainen vaihtari ) host siskoja jotka lupas tulla ku niillä on auto ni hakemaan mua. Sitte päätin soittaa niille et missä ne on ni ne oli sillai sori oikeesti tullaa tunnin päästä. no sit ne soittaa et tänään ei onnistukkaan..ja olin laittanu itteni turhaan valmiiks. Tääl näitten aika käsitys on muutenki ihan outo. Jos ne sanoo että tulee kohta, ni se voi olla viidestä minuutista viiteen tuntiin, OIKEESTI. ei yhtään liioteltua! ..Mut tänään ne lupas tulla hakee mua ja itseasiassa 20 minuutin päästä ne on täällä. 17.10.08 Saatiin todistukset ekasta jaksosta! Täällä 100 on sama ku suomessa 10. Sain espanjasta 75, matikasta 90, italiasta 95, kotitaloudesta 85, uskonnosta 90 ja englannista 100. Vuoden lopun lähestyessä ikävä Suomeen oli jo lähtenyt aikoja sitten, espanja oli opittu, saatu paljon uusia kavereita ja koettu kaikenlaista. Oli samaan aikaan ihana odottaa kotiin pääsyä ja samaan aikaan ahdistavaa ajatella, että oli jätettävä paikka josta oli tullut toinen koti. 5.5.2009 Tää viikonloppu oli jotain niin parasta ja sai mut taas tajuumaan miks tykkäänkäään asua ulkomailla! Enää alle 2 kuukautta joten nyt kun on vielä kaiken lisäks loma niin täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä ihanasta ja upeesta paikasta...! tänään sain just äitiltä puhelimessa kuulla et nyt on paluulennot varattu. pelästyin sikana. En ollu ajatellu et se ois näin lähellä et lennot voi ees jo varata. noooo. Kauhee ikävä mun perhettä ja kavereita eli siks se on ihanaa tulla takasin mut.. nyt mulla on täälläkin perhe ja paljon kavereita ja vaikka mitä. ja joo tietysti mun oikee perhe on tärkein mut näistä ihmisistä on tullu mulle omalla tavalla tärkeitä myös. ehkei kukaan ymmärrä mua mut tää on tavallaan ihan kamalaaaa. Tykkään sikana suomesta ja ainahan pääsen tänne taas lomaileen mut silti tulee ikävä! Joka tapauksessa lähtö suomeen on 27.6 ja siis oon suomessa helsinkivantaan lentokentällä nyt tarkan tiedon mukaan 28.6 klo 19.15. * * * * Kaiken kaikkiaan vaihto-oppilasvuoteni oli yksi elämäni parhaista vuosista, ja vaikka kotiinpaluustani onkin jo melkein kaksi vuotta, melkein joka viikko joku lauseistani alkaa sanoilla: “silloin kun olin siellä dominikaanisessa..”. Lotta 25 ustaa k Jylla mat Berliinin opintomatka 2011 Lähdimme kohti Berliiniä sinivalkein siivin HelsinkiVantaalta perjantaina 11.5 kello 9.40. Lento oli toisille hieman pelottavampi kokemus kuin toisille, Berliiniin kuitenkin päästiin turvallisesti oikeaan aikaan. Vastassa meitä oli mies, jonka lapussa luki “Espoonlahti, Suomi” ja samainen mies vei meidät pikkubussilla City Hotellille, jossa otimme hieman lepoa ennen kaupunkiin tutustumista. Ensimmäisenä päivänä kävimme Pohjoismaiden suurlähetystössä vierailulla ja syömässä, eikä annoksia ollut ainakaan pilattu pienuudella! Suurlähetystön jälkeen matka jatkui ensin Brandenburgin Torille, sekä Holocaustmuistomerkille, eli juutalaisvainojen uhrien muistomerkille. Esitelmiäkin nähtävyyksistä pidettiin, ja sujuihan se hyvin ilman papereitakin, niitä kun ei syystä eikä toisesta kaikilla ollut mukana. 26 Kaupungilla olon jälkeen luvassa oli itsenäistä oleilua, joka useimmilla taisi kulua shoppaillessa, ennen kuin kello 19 oli pöytävaraus Zillemarktissa, vanhassa perinteisessä saksalaisessa ravintolassa. Jonna kulinaristina tilasi Eisbeinin (porsaan potka), joka ei tainnutkaan ihan vastata odotuksia. No hauskaa se oli ainakin! Syömästä palasimme hotellille kukin omia reittejään. Monien reitti taisi poiketa kaupan kautta, jonka jälkeen oleilimme hetken hotellissa ennen kuin lähdimme pienoiselle iltakävelylle. Sänkyihin kaaduttiin kukin omia aikojaan väsyneinä, mutta iloisina! Berliinin nähtävyyksiä: vasemmalla Branderburg Tor, oikealla koskettava holokaustin uhrien muistomerkki ja alaoikealla vanha kunnon tvtorni. Torstaiaamu koitti toisille vähän aikaisemmin, toisille vähän myöhemmin, kellojen käännön tai käännön unohtamisen vuoksi. Siitä kuitenkin selvittiin ja aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Spree-jokea, jossa kävimme jokiristeilyllä. Risteily oli ihan mukava, vähän ehkä pitkä. Risteilyn jälkeen meitä kutsui Alexanderplatz. Siellä kuuntelimme yhden esitelmän, jonka jälkeen oli omatoiminen lounas ja shoppailusessio. Sovimme treffit varttia vaille kolmeksi, jotta ehtisimme hyvin puoli neljä alkavaan elämysmuseo-opastukseen. Museo oli kiva, tosin keskittymistä saksan ymmärtäminen siihen kellon aikaan vaati, mutta hyvinhän se meni. Museokierros päättyi atomibunkkeriin, joka on vaikuttava paikka. Museolta alkoi vapaa-aika, joka päättyikin vasta seuraavana aamuna. Illalla, kaikkien omien toimintojen (useimmilla syömisen ja shoppailun) jälkeen ta- 27 pasimme taas ja lähdimme yhdessä vähän kiertelemään Berliiniin kesäisille kaduille. Perjantaina suuntasimme Bettina-von-ArnimOberschuleen (paikallinen koulu, jossa oli oppilaita enimmäkseen 1994 syntyneistä alaspäin). Koulussa jokainen sai valita mille oppitunnille menee. Useimmat valitsivat englannin tunnin, jolla saatiin aikaan hyviä keskusteluja ryhmissä saksalaisten oppilaiden kanssa. Jonnan kanssa me valitsimme kuitenkin matematiikan, jossa ankara opettaja laittoi meidät lurkeiksi istumaan takapulpetteihin. No, onneksi on laput keksitty... Ja niin mekin saimme hyvät keskustelut aikaan saksalaisten kanssa lappujen avulla.. Koulussa söimme kalaa ja muussia, minkä jälkeen lähdimme uusien saksalaisten toverien kanssa kaupungille. Saksalaiset olivat oikein mukavia ja päivä heidän kanssaan oli tosi hauska! Neljän maissa tapasimme taas opettajat, ja osa saksalaisista lupasi tulla meidän kanssa illalla syömään. Meille oli varattu illaksi paikat läheisestä kivasta ravintolasta, jonne osa saksalaisista tuli kuin tulikin mukaan! Ruoka oli hyvää ja sitä oli myös riittävästi! :D Osa meistä oli saanut ihailijoi- 28 ta, jotka viettivät vielä illalla kanssamme aikaa, ennen kuin he lähtivät ja jäimme omalla porukalla nauttimaan viimeisestä illasta Berliinissä. Lauantaiaamuun herättiin väsyneissä ja haikeissa tunnelmissa. Onneksi oli vielä yksi suht kokonainen päivä edessä. Kävimme Sony Centerillä ja Panoramapunktissa (“näköalatalossa”), josta oli huikeat näkymät. Nimikin aiheutti väsyneissä mielissämme hilpeyttä. Kahvitauon jälkeen luvassa oli vielä viimeiset shoppailut ja ruokailut, joiden jälkeen lähdimme kohti hotellia ja siitä pikkuhiljaa minibussilla kohti lentokenttää. Lento oli 25 minuuttia ajoissa ja kotona oltiin joskus ennen yhtätoista, tai ainakin minä olin. Matka olisi voinut kestäää kauemmin, mutta se oli ihan paras!! Meillä oli tosi hyvä posse ja mitään vakavaa ei tapahtunut, mitä nyt Minna ja Valentina eivät kerran ehtineet pois metrosta vaan jatkoivat onnellisina tai vähemmän onnellisina seuraavalle asemalle. Ikävöimme sinua Berliini, mutta palaamme aivan varmasti vielä! BIS BALD IN BERLIN BITTHÄÄÄ!! :) Iida kiittää ja kuittaa!!! Oppilaskunnan kuulumisia Oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan tervehdys Moroo. Taas on vuosi takana ja ansaittu kesäloma edessä. Oppilaskunta on tehnyt hiki hatussa töitä tänä vuonnakin teidän mukavuutenne vuoksi. Tämän vuoden hallitus on todella iso ja siinä on noin 20 jäsentä. Ero on siis huima viimevuoden noin kymmeneen jäseneen. Meillä on siis ensi vuodelle todella runsaat resurssit työvoiman suhteen ja toivon mukaan saamme järjestettyä erilaisia hienoja tapahtumia. En tiedä paljonko ihmisiä on infottu jylla-kortista, joka meillä on koulussa. Kortti maksaa siis 5e ja sillä saa etuja esimerkiksi soukan pizzataxista. Hyvää Kesälomaa o.k.hallituksen pj Henri Hassi 29 Tutoreiden Q ou Q-teatteriss lutus a Tunnetun suomalaisen näyttelijän Elina Knihtilän johdolla aloitimme esiintymisharjoitusten tekemisen. Lämmittelimme tekemällä erilaisia jumppaliikkeitä, venytyksiä ja äänenavausharjoituksia, jonka jälkeen Elina kertoi meille hyvän esiintyjän ominaisuuksista. Pullatauon jälkeen pääsimme itse asiaan. Pääsimme nyt lavalle noin viiden henkilön ryhmissä ja saimme tehtäväksi tehdä erilaisia tarinoita sana kerrallaan. Teemat oli jo annettu, samoin tarinoissa esiintyvät henkilöt. Tarinoista tuli hassuja, mutta luovia. Saimme jälleen uuden tehtävän, nimittäin improvisaatioharjoituksen. Elina antoi meille tutoreille paperilappusia, joihin oli kirjoitettu erilaisia paikkoja, tavaroita ja tunteita. Teimme niistä 3-4 henkilön ryhmissä kohtauksia. Loppuhuipennukseksi teimme 15 sekunnissa vitsejä, Putous-ohjelman tyyliin, johon myös Elina osallistui. Tällä kaikella oli myös muu tarkoitus kuin vain pitää hauskaa. Tämän tutorkoulutuksen avulla valmistauduimme tutoreiksi. Kysyimme muutamilta tutoreilta mielipiteitä ja he sanoivat: ”Se oli yksi ikimuistoisimmista päivistä” ja ”Oli tosi kivaa olla siellä”. Tiedotusvastaavat, Amiira ja Liisa 30 Espoonlahd en lukio kurk ottaa tähtiin ! Oletko aina ha lunnut tietää, miten mustat Miten auringo aukot syntyvä n- ja kuunpim t? e nnys syntyy? Tämän kaiken Mikä on zeniit ja paljon muu i? ta saat selville teen ) kurssilla fy12 ( tähtitie , joka käydää n videoneuvo oppilaat opisk ttelukurssina elevat kamera eli n ja laajakuva Itse opetus ta näytön avulla pahtuu Leppä . vaarassa, mu laatuinen tilais tta nyt on ain uus kokea se uttäällä Espoon Kurssi oli tod lahden lukioss ella mielenkiin a. toinen ja mie jäi erityisesti llyttävä. Miele Saturnuksen en näkeminen k matka Heurek aukoputkella aan. ja Anton, Risto ja Waltteri Oppilaskunnan hallituksen ja tutoreiden yhteinen suunnittelu- ja lystinpitopäivä Salmisaaressa toukokuussa 2011. 31 Espostin toimitus toivottaa kaikille oikein ihqunmahtavansuperhyvää kesää! 34