PUOLI KAUPUNKIA | 5
SlangiStoori
Kulttuuri
maTiaS haaKana
Kapsäkin Spagettiooppera tuo elämyksiä kaikille aisteille italialaisten
oopperahelmien ja kolmen ruokalajin illallisen muodossa.
Musiikkiteatteri Kapsäkki tarjoaa tänä vuonna pikkujouluporukoille oopperaa uudella
otteella. Kapsäkin johtaja, oopperalaulaja Reetta Ristimäki
on kehittänyt konseptin, jossa
rakastetuimmat oopperakohtaukset esitetään kuulijoille
illalliskattauksen ohjelmanumeroina. Esityksessä otetaan
kaikki irti oopperan kliseistä
pukuja ja hovijuonittelua myöten. Tutut oopperasävelmät
on esitystä varten käännetty
osittain suomeksi ja monien
oopperoiden kohtauksista on
yhdistetty juonellinen tarina.
Spagettioopperan avulla halutaan antaa myös taiteenlajia
vähemmän tunteville mahdollisuus tutustua oopperaan.
– Tämä teos ilahduttaa varmasti kokeneita oopperakävijöitä, mutta sopii hyvin myös
niille, jotka eivät ole koskaan
käyneet oopperaesityksissä.
Tämä on matalan kynnyksen
esitys ja helppo tapa tutustua
oopperaan. Teimme jo viime
vuonna kokeiluja vähän samantyyppisellä otteella, mutta silloin esitys oli vielä tuolla
Allotria-ravintolan puolella,
tekstit olivat improvisaatiopohjalla ja musiikki sillisalaattia iskelmä-, viihde-, ja oopperakappaleista. Nyt esitys on
tuotu teatterisaliin, tarjoilut,
puvut ja draamallinen kokonaisuus on hiottu ajatuksella
ja musiikissa on otettu selvä
linja italialaiseen oopperaan
ja Mozartin musiikkiin, Reetta Ristimäki kertoo uudesta
ohjelmallisesta illallisnäytöksestä.
Ooppera takaisin
maan kamaralle
Klassista musiikkia ja oopperaa ympäröi nykyisin monilla
mielikuva yltiöpäisestä pröystäilystä, ylimielisestä pönötyksestä ja pilvilinnoja kurottelevasta pölyisestä juhlavuudesta.
Kapsäkin oopperalaulajat haluavat Spagettioopperan kautta palauttaa sävelkieleltään ja
teksteiltään rikkaan oopperamusiikin lähemmäksi ihmistä.
Idea oopperaa maan pinnalle,
alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa palauttavasta illallisesityksestä tuli mutkan kautta.
Reetta Ristimäki oli aiemmin
tehnyt Kansallisoopperassa ja
Kapsäkin tiloissa lapsille oopperasävelmiä hyödyntäviä kollaasiesityksiä. Lasten itsensä
ohella myös heidän vanhempansa olivat esitysten jälkeen
tulleet haltioituneina kehumaan näkemäänsä. Hauskasti
suomennetut lastenoopperat
olivat olleet myös joillekin
aikuisille ensiaskel oopperan
maailmaan.
– Olen tehnyt vuodesta 1997
alkaen lapsille tällaisia oopperakollaaseja. Siitä on muodostunut konsepti, jossa otetaan
nippu tunnettuja oopperasävelmiä, punotaan niiden ympärille juonellinen draama ja
käytetään suomenkieltä mahdollisimman paljon. Olemme
tehneet lastenoopperakeikkoja
ympäri Suomea ja vastaanotto
on ollut varsin innostunutta.
Lapsille ja vanhemmille on
usein ollut uusi kokemus, että
oopperalaulaja esiintyy aivan
heidän vieressään. Kun ollaan
lähellä ja samassa tilassa, niin
se on säväyttävää myös aikuisille.
Sittemmin lastenesitysten
idea päätettiin valjastaa kansainvälistä mallia mukaillen
illalliseksi aikuisten makuun.
– Näitä spagetti- ja pastaoopperoitahan on eri maissa.
Vähän samantyyppisesti, että
illallisen aikana on oopperamusiikkia, ja varsinkin näitä
on paljon, joissa tarjoilijat
puhkeavat laulamaan. Tämä
on kuitenkin meidän itse kehittämämme, persoonallinen
ja patentoitu Suomen spagettiooppera. Tarkoitus on tuoda
ihmisille aitoja oopperaelämyksiä, jossa kaiken ei aina
tarvitse olla niin älyttömän
juhlavaa. Esitys on täysin
akustinen, eikä vaadi tilan ja
pianon lisäksi mitään muuta.
Tämä konsepti siirtyy helposti
minne tahansa: ravintoloihin,
juhlatiloihin tai vaikka yksityisten ihmisten syntymäpäiville.
KapSäKKi
tarjoaa taide-
elämyKSiä monella
rintamalla
Musiikkiteatteri Kapsäkin syksyllä 2009 saamat uudet näyttävät tilat Hämeentien ja Mäkelänkadun risteyksessä ovat
toimineet kotina Spagettioopperan ohella lukuisille kulttuurihankkeille. Taiteilijoiden
oma aktiivinen osuuskunta on
kasvanut vuosien aikana Helsingin suurimmaksi toimijaksi
vapaiden teattereiden kentällä.
– Perustin Kapsäkin osuuskunnan 90-luvun lopulla.
Osuuskuntaan kuuluu 37 taiteilijaosakasta, jotka tuottavat
tänne monenlaista ohjelmaa.
Lisäksi meillä työskenteli sekä viime että toissa vuonna
150 freelanceria. Kapsäkki on
tällä hetkellä Helsingissä va-
paan kentän teattereista suurin
toimija volyymillisesti ja työsuhteiden määrissä mitattuna”,
Ristimäki iloitsee.
Tänä vuonna iso osa musiikkiteatterin ohjelmistosta
on rakentunut tuotteliaan näytelmäkirjailija Bertolt Brechtin
ympärille.
– Kapsäkissä on ollut tällä
kaudella Brecht-teema. Siihen
on kuulunut Helsingin juhlaviikot avannut Mahagonnyooppera, Brechtin tekstejä ja
saksalaisia schlagereita esittelevä Kabaree Berlin, suomalaisten säveltäjien Brechttulkinnoista rakentuva Miten
enkeleitä vietellään ja Älynväläyksiä kolmen pennin oopperasta, joka on osin nukketeatterin keinoja hyödyntävä,
ihastuttava tiivistelmä Kolmen
pennin oopperasta, Reetta Ristimäki listaa Kapsäkin laajaa
ohjelmatarjontaa.
Spagettiooppera
Pikkujouluesitykset
to 24.11.
pe 25.11.
pe 9.12.
to 15.12.
klo 19
(alkupalat klo 18.45.)
Italialainen illallinen sisältää alkupala-, pastaja jälkiruokabuffetin.
Rooleissa:
Pekka Kuivalainen/Jyri
Lahtinen, Ulla Raiskio/
Reetta Ristimäki ja Sirkka Parviainen
Musiikkiteatteri Kapsäkki: Hämeentie 68,
Helsinki
Liput: 58e
(sis. esityksen, illallisen
ja lasin kuohuviiniä)
LIVEN SNARAT
Kuvitus: OlliBull Anikari
Kulinaarinautintoja ja
oopperaa hyvässä seurassa
TeKSTi ja KuvaT
Yhtenä aamuna Hagiksen tortsalla mua vastaan hinkkas tyyppi joka yritti spottaamalla osua tortsan puluja
takaraivoon. Mä tunnistin aika pian hemmon. Se oli
virkaheitto kallonkutistaja, Tsykologi-Väiski. Väiski
on entinen leguri, jolta on kikat kondattu, ku se veti
brenkkuu ku Aku piimää. Nykyään se on kyl ihan raivoraitis, mut muuten snadisti kuutamolla. Me moikattii
ja horjuttii telttaan tsufelle. Ennen ku oltiin saatu mokat
ja possut pöytään alko Väiski tilittää -niinku aina.
”Tiätsä hei, ku must tuntuu, et ennen jokaine kama
mun himassa fongas mut itteeni näkymättömäl snaralla. Joka kama minnas mua jostain eletyst ja koetust
jutust mun elämässä. Kato, joka kama ku minnaa
mua jostain fitist jutusta, fongaa mun daijun boseen
negatiivisii funtseihi. Mulla oli himassa kymmenii tai
satkui kamoja, jotka oli ihan turhii pölyy hamnaavaa
krääsää ja joil ei ollu mitää käyttisarvoo mun tän päivän livessä. Mä oon traisannu laatikkokaupalla niitä
flyttiksest toiseen ja fyllannu nyyan kämpän hyllyt taas
niil pölyy skaffaavil kamoil. Ne vaan fongas taas mun
daijuun boseen näkymättömil snaroilla. Must tuntu siltä et ne rajotti mun henkist vapautta.”
Mä linttasin possuu nenän alle ja kittasin tsufee kyytipojaks ja annoin korvien hoitaa muun duunin. Väiski
jatko juttuaan.
”Aina ku mä smiittasin himasta johki toiseen mestaan tai ulkomaille, mä tunsin et mä pääsin hatkaan
niist kamoista. Ihan niinku ne snarat ku fongas mut
noihi kamoihin, pragas ja mä tunsin täst vapautumisest outoo daijun keveyttä. Mut ku mä palasin takas
himaan, mul tuli fiilis et ne krääsät fongas taas näkymättömil snaroil muhun boseen. Mut kaikki kamat ei
sisällä fittei muistoi. Jossain kamois on kliffoi ja snygei
fiiliksii sisältävii juttui. Niiden kamojen fongaaminen
reissulta palattuu, saa mut tuntemaan himaan paluun
kliffaks.
Ku mä olin vuoskausii traisannu bulei kamoi kämpäst ja muutost toiseen, mä heräsin funtsaa tota juttuu
ihan järkisyistä. Singsaamine snadimpaa kämppään
skaffas eteen tilankäyttötrabelin. Niinpä mä päätin
luopuu bulil handul niist kamoista, joita en ollu ainakaa vuoskybään tarvinnu mihkään. Mä traisasin melkeen kaikki gamlat ja joutavat kamat ja turhat krääsät
roskikseen. Tapahtu jotain mitä mä en ollu ennen
hiffannu. Mä tunsin älyttömän bulin daijun keveyden
fiiliksen, jollasta mä en ikinä ennen ollu tuntenu. Mä
olin katkassu snarat ainaki pariin satkuun joutavaan
kamaan. Ne oli turhaa painolastii mun elämässä ja
joka tapaukses ne oli fongannu mut menneisyyteen.
Nykyään mä funtsaan, et mut on edellee fongattu
näkymättömil snaroil mua ympäröivii kamoihi ja mä
niinku hiffaan kuin ne rajottaa mun vapaata liikkumista. Samalla lyftaa daijuun idis; kuin monta kamaa
ihminen kynttää kestää ahdistumatta, tai sekoomatta
noihin snaroihi?
Tää sama snarateoria skulaa kaiken eletyn ja koetun suhteen. Kaikki muistot on fongattu näkymättömil
snaroil ihmisen daijuun. Kuin bulisti ne sitoo ihmisen
vapautta funtsaa ja elää nykyhetkes? Jokanen fitti
muisto fongaa mut kielteisyyteen ja joka kliffa kokemus liidaa mua myönteisyyteen. Miks mä peuhaisin
kielteisis muistois, ku voin flöidaa noihin juttuihin fongaavat snarat poikki ja antaa myönteisten funtsien kutoo mut snygiin seittiinsä. Bonjaatsä?” Mä nyökyttelin,
vaikken ihan bonjannu.
Väiski lyftas yhtäkkii pystyyn ja stikkas mulle lähtiessään: ”Slumppaa ittelles hirviveistos, ne on niit turvallisii.”
Mä skruudasin väiskin possun, ku se ei
ollu smaagannu siitä biittiikää. Arvatkaa
muuten, kuka bungas ne mokat ja possut?
Näil taas mennää, funtsaa Nakuklabbi.
OLLIBULL | [email protected]