Ylempi ammattikorkeakoulututkinto - ristiinarvioinnilla
1 Ylempi ammattikorkeakoulututkinto ristiinarvioinnilla koulutusohjelmien kehittämiseen Päivi Huotari 21.2.2011 2 Tiivistelmä Bolognan julistus toi kaikille sopimuksen allekirjoittaneiden maiden korkeakouluille velvoitteen ylläpitää tehokasta laadunvarmistusjärjestelmää. Laatutyöllä voidaan vahvistaa ammattikorkeakoulujen asemaa ja edistää opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuutta Euroopassa. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto koulutusjärjestelmän uutena tutkintona haastaa uudet koulutusohjelmat ammattikorkeakoulut systemaattiseen ja jatkuvaan laadun parantamiseen. Tässä raportissa esitellään FUAS liittouman AIKO-YAMK –työryhmän kärkihankkeen ensimmäisenä vaiheena toteutunut ristiinarviointi. Ristiinarvionnin tarkoituksena on lisätä valtakunnallisen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittämisverkoston (2006 – 2009) laadunvarmistus –työrenkaassa kehitetyn ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelman arviointikriteerien tuntemista ja käyttöönottoa. Ristiinarvioinnin tavoitteina oli nostaa esiin osallistuvien koulutusohjelmien vahvuudet, kehittämiskohteet ja hyvät käytänteet sekä koota tämän avulla ylempien ammattikorkeakoulututkintojen yleisiä kehittämishaasteita valtakunnalliseen kehittämistyöhön. Ristiinarviointiin osallistui 11 koulutusohjelmaa. Koulutusohjelmien vahvuuksina nousivat koulutusohjelmien itsearvioinneista, vertaisarvioinneista, ristiinarvioinnin työpajojen keskusteluista ja sihteerien merkinnöistä tehdyn koonnin perusteella koulutusohjelmien lähtökohtien tuntemus, koulutusohjelmien työelämälähtöisyys, pedagogisen viitekehyksen työelämäläheisyys, opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet, palautteen koonnin monipuolisuus ja henkilöstön osaaminen. Koulutusohjelmien kehittämisalueita ovat kansainvälisyys ja koulutuksen vienti, koulutusohjelmien kytkentä ammattikorkeakoulun omiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin, koulutusohjelmien vetovoimaisuus, tutkintojen läpäisyaika ja läpäisyaste, palautetiedon kytkeytyminen koulutusohjelmaan ja sen laadun kehittämiseen, koulutusohjelmien verkostoituminen sekä koulutusohjelman henkilöityminen yliopettajaan. Hyvinä käytänteinä olivat Hämeen ammattikorkeakoulussa ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tueksi luotu hallinnollisesti keskitetty järjestelmä, ylempien ammattikorkeakoulututkintojen yksikkö, koulutusohjelmakohtainen ohjausryhmä, koulutusohjelman verkostototeutus yhdessä muiden samaa koulutusohjelmaan tarjoavien ammattikorkeakoulujen kanssa sekä opinnäytetyöprosessin toteutuminen tehostetulla pienryhmäohjauksella. Ristiinarvioinnin perusteella ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot toteuttavat ammattikorkeakouluille laissa määriteltyä tehtävää palvelemalla työelämää ja tukemalla aluekehitystä. Tutkimus- ja kehitystyö sekä taiteellinen toiminta näkyivät vahvasti koulutusohjelmien itsearvioinneissa. Myös elinikäisen oppimisen edistäminen on luonnollinen osa ylempiä ammattikorkeakoulutukintoja. Opetussuunnitelmien sisältöjen teemat ja opintojaksojen laajuuksien yhdenmukaisuus antavat hyvät mahdollisuudet FUAS yhteistyöhön ja yhteistoteutuksiin. 3 Sisällysluettelo 1 Ristiinarvioinnin tausta ................................................................................................................................... 4 2 Kärkihankkeen ristiinarvioinnille asettamat tavoitteet .................................................................................. 6 3 Ristiinarvioinnin toteutus ............................................................................................................................... 7 4 Ristiinarvioinnin tulokset .............................................................................................................................. 10 4.1 YAMK koulutusohjelman lähtökohdat, tarpeet, profiili ja tavoitteet, arviointimenettelyt ja toimintatavat ............................................................................................................................................... 10 4.2 YAMK- koulutusohjelman kohderyhmän, markkinoinnin ja opiskelijoiden haku-, valinta- ja oikaisumenetelmien määrittely .................................................................................................................. 12 4.3 YAMK-koulutusohjelman suunnittelun järjestelmällisyys ..................................................................... 13 4.4 YAMK-koulutusohjelman toteutuksen suunnitelmallisuus ................................................................... 20 4.5 YAMK -koulutusohjelman vaikutusten arviointi, kehittäminen ja parantaminen ................................. 23 4.6 Tulokset ja vertailumittarit .................................................................................................................... 25 6 Ristiinarviointiin osallistuneiden koulutusohjelmien vahvuudet ................................................................. 27 7 Ristiinarviointiin osallistuneiden koulutusohjelmien kehittämisalueet ....................................................... 29 8 Ristiinarviointiin osallistuneiden koulutusohjelmien hyvät käytänteet ....................................................... 31 9 Ristiinarvioinnin yhteenveto......................................................................................................................... 33 Lähteet ............................................................................................................................................................. 37 4 1 Ristiinarvioinnin tausta Suomalaisten korkeakoulujen toiminnan kehittämisessä on keskeistä koulutuksen ja opetuksen jatkuva laadun parantaminen. Ammattikorkeakoululaki määrittelee ammattikorkeakoulun yhdeksi tehtäväksi järjestämänsä koulutuksen laadun jatkuvan kehittämisen (Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351). Bolognan julistus toi kaikille sopimuksen allekirjoittaneiden maiden korkeakouluille velvoitteen ylläpitää tehokasta laadunvarmistusjärjestelmää. Laatutyöllä voidaan vahvistaa ammattikorkeakoulujen asemaa ja edistää opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuutta Euroopassa. Ammattikorkeakoulut ovatkin olleet aktiivisia laadun parantamisessa koko toimintansa ajan (Vidgrén 2010, 343). Ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa laadun parantamiseen voidaan liittää koulutuspoliittiset, pedagogiset sekä työelämän tutkimisen ja kehittämisen intressit (vrt. Ursin & Välijärvi 2010, 314). Koulutuspoliittiset intressit liittyvät opetus- ja kulttuuriministeriön sekä ammattikorkeakoulun ylläpitäjien linjauksiin ylempien ammattikorkeakoulututkintojen profiilista ja tehtävästä suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä. Keskeistä on, miten hyvin ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ja niiden laatu vastaavat tutkinnolle asetettuja lainsäädännöllisiä velvoitteita sekä tutkintojen profiiliin ja työelämän tutkimukselliseen kehittämiseen liittyviä tavoitteita. Pedagogiset haasteet liittyvät niihin ratkaisuihin, joilla oppiminen ja työelämä liitetään kiinteästi ja luontevasti toisiinsa jo työelämässä olevien opiskelijoiden ja erilasten tutkimus- ja kehittämishankkeiden avulla. Pedagogisilla ratkaisuilla voidaan turvata tutkinnon työelämäläheisyys sekä vastata opetuksen ja oppimisen työelämää tutkivaan ja kehittävään tehtävään. Työelämän tutkimisen ja kehittämisen intressit liittyvät siihen, miten tuloksellisesti ja vaikuttavasti koulutusohjelmissa tuotetaan uusia ja erilaisia työelämän toimintatapoja ja –malleja ja vastataan näin työelämän kehittämistarpeisiin. Koulutusohjelmien toimintatapojen tunnistaminen, niiden kuvaaminen sekä itse- ja ristiinarviointi ovat yksi arvokas keino koulutuksen jatkuvaan laadun parantamiseen PDCA -syklin (plan -suunnittele, do -toteuta, check -arvioi ja act -kehitä) mukaisesti. 5 Ristiinarvioinnin vahvuutena on kyky verrata pedagogisia metodeja, koulutusprosesseja ja innovatiivista yhteistyötä eri koulutusohjelmien välillä. Korkeakoulujen eri koulutusohjelmien ristiinarviointi edistää laadun parantamisen merkityksen tiedostamista ja antaa mahdollisuuden oppimiseen. (Kettunen 2010, 44.) Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat toimineet Suomessa vakinaistettuna tutkintona vuodesta 2005. Koska ylempi ammattikorkeakoulututkinto on koulutusjärjestelmässä hyvin tuore tutkinto, haastavat uudet koulutusohjelmat ammattikorkeakoulut systemaattiseen ja jatkuvaan laadun parantamiseen. Opettajien sitoutuminen koulutusohjelmaan ja siinä toteutettavaan opetukseen on tärkein osatekijä koulutuksen laadun turvaamisessa (Tedford & Masson 2005, 117). Jatkuva laadun parantaminen antaa mahdollisuuden ja erilaiset laatujärjestelmät ja laadun arvioinnin välineet rakenteen ylempiä ammattikoreakoulututkintoja kehittävään vuoropuheluun. Laadun parantamisen keinoina on käytetty itsearviointia ja vertaisarviointia. Koulutuksen itsearviointi on osa perinteistä PDCA laadun parantamisen sykliä. Itsearvioinnin ja vertaisarvioinnin yhdistävä koulutusohjelmien ristiinarviointi toteutuu koulutusta suunnittelevien, toteuttavien, arvioivien ja kehittävien tahojen välisenä yhteisyönä, ja eri toimijoiden vuorovaikutus vahvistaa osaltaan ristiinarviointiin osallistuvien koulutusohjelmien tasalaatuisuutta. Ristiinarvionnin tarkoituksena on lisätä valtakunnallisen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittämisverkoston (2006 – 2009) laadunvarmistus –työrenkaassa kehitetyn ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelman arviointikriteerien tuntemista ja käyttöönottoa. Ristiinarvioinnin tavoitteina oli nostaa esiin osallistuvien koulutusohjelmien vahvuudet, kehittämiskohteet ja hyvät käytänteet sekä koota ylempien ammattikorkeakoulututkintojen yleisiä kehittämishaasteita valtakunnalliseen kehittämistyöhön. Ristiinarviointiin osallistui 11 koulutusohjelmaa (mukana myös Metropolia). Osallistuvat koulutusohjelmat suorittivat itsearvioinnin ja saivat vertaiskoulutusohjelman tekemän vertaisarvioinnin, jotka käsiteltiin lisäksi yhteisissä työpajoissa. Korkeakoulujen arviointineuvosto KKA auditoi jokaisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän vuoden 2011 loppuun mennessä. Ristiinarviointiin osallistuneista ammattikorkeakouluista Lahden ammattikorkeakoulun arviointi toteutui syksyllä 2006, ja Laurean ja Hämeen ammattikorkeakoulujen arviointi 6 syksyllä 2010. Lahden ja Laurean ammattikorkeakoulut läpäisivät auditoinnin, ja Hämeen ammattikorkeakoulun osalta päätös auditoinnin tuloksesta saadaan maaliskuussa 2011. Metropolian laadunvarmistusjärjestelmän auditointi toteutuu keväällä 2011. Tässä raportissa esitellään FUAS liittouman AIKO-YAMK –työryhmän kärkihankkeen ensimmäisenä vaiheena toteutunut ristiinarviointi. Kärkihankkeen tavoitteena on ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittäminen. Kehittämistyö toteutetaan prosessina, joka sisältää koulutuksen tasoon, toteutuksiin ja vaikuttavuuteen liittyvät osa-alueet. Ristiinarvioinnin avulla selvitettiin koulutusohjelmien laatua. Kärkihanke jatkuu syksyllä 2011 toteutuvalla koulutuksen vaikuttavuustutkimuksella, joka kohdentuu tutkinnon tuottamaan osaamiseen työelämäedustajien arvioimana. Kärkihankkeen aikana vahvistetaan FUAS –liittouman ja yleensäkin ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tunnettuutta ja brändiä. Yhtenä tavoitteena on tutkintojen tason varmistaminen ja kehittäminen. Tämä raportti sisältää ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon arviointikriteerien mukaisesti tehdyn yhteenvedon osallistuneiden koulutusohjelmien lähtökohdista, suunnittelusta, toteutuksesta, arvioinnista ja kehittämisestä. Ristiinarvioinnin tulokset esitellään ensin arviointialueiden ja niitä tarkentavien kriteerien rakenteen mukaisesti, jonka jälkeen raportissa on koonti koulutusohjelmien vahvuuksista, parantamisalueista, hyvistä käytänteistä ja yleisiä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa koskevia havaintoja. 2 Kärkihankkeen ristiinarvioinnille asettamat tavoitteet it ja opetussisällöt suunnitellaan Ristiinarviointi on ensimmäinen osa AIKO-YAMK –työryhmän kärkihanketta. Koulutusohjelmien ristiinarviointi kohdentui koulutusohjelmien nykytilan määrittämiseen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelman arviointikriteerien mukaisesti. Osallistuvat koulutusohjelmat suorittivat itsearvioinnin ja saivat vertaiskoulutusohjelma tekemän vertaisarvioinnin, jotka käsiteltiin lisäksi yhteisissä työpajoissa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelman arviointikriteerien tavoitteena on auttaa koulutusohjelmien laadun parantamistyötä ja tukea tältä osin 7 ammattikorkeakoulun omaa laatujärjestelmää. Ristiinarvioinnin tarkoituksena on vahvistaa osallistuvien koulutusohjelmien laadun parantamisen prosessia ja lisätä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelman arviointikriteerien tuntemista ja käyttöönottoa metropolialueella Ristiinarvioinnin tavoitteina oli 1. Nostaa esiin osallistuvien koulutusohjelmien vahvuudet, parantamiskohteet ja hyvät käytänteet 2. Koota ylempien AMK -tutkintojen yleisiä kehittämishaasteita 3 Ristiinarvioinnin toteutus Ristiinarvioinnissa käytettiin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelman arviointikriteerejä, jotka luotiin valtakunnallisen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittämisverkoston (2006-2009) laadunvarmistus –työrenkaassa (liite 1). Koulutusohjelman arviointikriteerit kattavat laadun parantamisen kannalta keskeiset osa-alueet. Kriteeristö jakautuu kuuteen arviointialueeseen, joissa kussakin on neljästä viiteen kriteeriä. Arviointialue kuusi kokoaa koulutusohjelman laadunarviointia erilaisilla arviointimittareilla. Tässä ristiinarvioinnissa koulutusohjelman itsearviointi toteutui kuvauslomakkeella (liite 2), jossa kriteeristöä oli täydennetty koulutusohjelman itsearviointia varten kahden arviointialueen osalta: Arviointialue kolme (YAMK-koulutusohjelman suunnittelu on järjestelmällistä) kriteereillä kytkennät T&K&I toimintaan ja KV-toimintaan. Arviointialue neljä (YAMK-koulutusohjelman toteutus on suunnitelmallista) kriteereillä aluevaikuttavuus ja kansainvälisyys Myös arviointialueen kuusi mittareita muokattiin ristiinarviointia varten. Koulutusohjelman itsearvioinnin jälkeen koulutusohjelmasta tehtiin vertaisarviointi ristiinarvioinnin perehdytyksessä sovitun työjaon mukaisesti. Ristiinarviointiin osallistui 11 koulutusohjelmaa Hämeen, Lahden, Laurean ja Metropolian ammattikorkeakouluista (taulukko 1). Osallistuneet koulutusohjelmat edustivat kulttuurialaa, matkailu-, ravitsemis- ja talousalaa, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaa, tekniikan ja liikenteen alaa sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alaa. 8 TAULUKKO 1. tuu(yli)opettajat Ristiinarviointiin osallistuneet koulutusohjelmat ja vas- AMK Koulutusohjelma ja vastuu(yli)opettaja HAMK Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma, yliopettaja Hanna Maijala HAMK: Teollisuuden palveluliiketoiminnan koulutusohjelma, yliopettaja Vesa Salminen Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma, yliopettaja Helena Turunen LAMK Palveluliiketoiminnan koulutusohjelma, yliopettaja Tiina Seikkula Muotoilun koulutusohjelma (Design Business ja muotoilun tutkimus), lehtori Eija Mäkelä Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma, yliopettaja Sanna Virtainlahti Laurea Service Innovation and Design (SID), yliopettaja Katri Ojasalo Sosiaalialan koulutusohjelma, yliopettaja Teemu Rantanen Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma (teollinen palveluliiketoiminta), yliopettaja Irma Vahvaselkä Metropolia Musiikin koulutusohjelma, tuntiopettaja Leena Unkari-Virtanen Automaatioteknologian koulutusohjelma, lehtori Jari Olli Kukin ammattikorkeakoulu valitsi ristiinarviointiin osallistuvat koulutusohjelmat itsenäisesti, mutta tavoitteena oli osallistuvien koulutusohjelmien monialaisuus. Ristiinarvioinnin vastuuhenkilönä toimi Päivi Huotari (LAMK), ja ristiinarvioinnin työpajojen toisena sihteerinä toimi laatupäällikkö Riitta Hakulinen (HAMK). Ristiinarviointi käynnistyi osallistuvien koulutusohjelmien vastuuopettajien perehdytyksellä toukokuussa 2010, ja eteni sen jälkeen sovitun aikataulun mukaisesti (taulukko 2). Perehdytykseen osallistuneet vastuuopettajat osallistuivat arviointiprosessin kaikkiin vaiheisiin, mutta yhden koulutusohjelman osallistuminen peruuntui (vastaavan yliopettajan opettajavaihto). Lopullinen ristiinarvioinnin työpajoissa ja raportoinnissa käytetty aineisto koostui 11 koulutusohjelman itsearvioinnista ja 11 vertaisarvioinnista. Näiden arviointiraporttien lisäksi tuloksissa otettiin huomioon ristiinarvioinnin työpajoissa käytyjen keskustelujen ja huomioiden pohjalta tehdyt sihteerien muistiinpanot. 9 TAULUKKO 2. Ristiinarvioinnin toteutusaikataulu AIKA TOIMINTO 21.5.2010 Ristiinarviointiin osallistuvien koulutusohjelmien vastuuyliopettajien perehdytys 16.8.2010 – 9.10.2010 Koulutusohjelmien itsearviointi kuvauslomakkeelle. Kuvauslomake lähetetään työpajojen sihteereille viimeistään 9.10.2010. 11.10 – 29.10.2010 Vertaiskoulutusohjelman mahdolliset tarkennukset ja kysymykset itsearvioinnin suorittaneelle koulutusohjelmalle ja sihteereille viimeistään 29.10.2010 1 – 7.11.2010 Kuvausten ja itsearvioinnin täydentäminen vertaisryhmän tarkennusten ja kysymysten pohjalta. Kuvauslomake täydennettynä vertaiskoulutusohjelmalle ja sihteerille viimeistään 8.11.2010 10-11.11.2010 Ristiinarvioinnin työpajat 30.11.2010 mennessä Itsearviointien ja vertaisarviointien täydentäminen 15.2.2011 Ristiinarvioinnin yhteenveto ja raportointi Ristiinarviointiin osallistuneet koulutusohjelmat jaettiin alkuvaiheessa kahteen, kuuden koulutusohjelman ryhmään. Jokainen koulutusohjelma sai omasta ryhmästään vertaisarviointikoulutusohjelman. Nämä kaksi ryhmää toimivat ristiinarvioinnin työpajoissa itsearviointien ja vertaisarviointien (liite 3) keskustelu- ja arviointiryhminä. Varsinainen itsearviointi käynnistyi elokuussa 2010, ja koulutusohjelmilla oli noin kaksi kuukautta aikaa itsearvioinnin tuottamiseen. Jatkuvan parantamisen yksi perusperiaatteista on itsearvioinnin jatkuva käyttö. Itsearvioinnin tarkoituksena oli ristiinarvioinnissa nostaa esiin koulutusohjelman suunnittelua, toteutusta, arviointi ja kehittämistä koskevia toimintatapoja yhteiseen vertais- ja ryhmäarviointiin. Itsearvioinnissa on keskeistä jonkin laatua arvioivan viitekehyksen käyttäminen. Tässä ristiinarvioinnissa viitekehyksenä toimivat ylempien ammattikorkeakoulututkintojen laatukriteerit. Itsearvioinnin kuvaukset lähetettiin vertaiskoulutusohjelmalla vertaisarviointia varten. Vertaisarvioija toimitti tarpeen mukaan itsearvioinnin suorittaneelle koulutusohjelmalla tarkentavia kysymyksiä tai muuta täydennystä itsearviointiin. Tämän jälkeen itse- ja vertaisarvioinnit käsiteltiin yhteisissä, kaksi päivää kestäneissä työpajoissa, jotka toteutettiin marraskuussa kahdessa ryhmässä. Yhteiset työpajat tarjosivat mahdollisuuden täydentää, keskustella ja oppia omasta ja toisten itse- 10 ja vertaisarvioinneista. Näin luotiin osaltaan perustaa osallistuneiden koulutusohjelmien laadunhallinnalle ja jatkuvalle laadun parantamiselle. 4 Ristiinarvioinnin tulokset 4.1 YAMK koulutusohjelman lähtökohdat, tarpeet, profiili ja tavoitteet, arviointimenettelyt ja toimintatavat Koulutusohjelmien yleisissä lähtökohdissa on pääsääntöisesti otettu huomioon ylempää ammattikorkeakoulututkintoa koskevat lait, asetukset, eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) sekä tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys (NQF). Kolmessa koulutusohjelman itsearvioinnissa näitä ei mainita yleisinä lähtökohtina, mutta niihin viittaavia mainintoja on löydettävissä eri osissa itsearviointia. Koulutusohjelmat osoittavat pääsääntöisesti selkeät kytkennät alueellisiin strategisiin tavoitteisiin sekä oman ammattikorkeakoulun strategioihin, painoaloihin ja pedagogisiin toimintaperiaatteisiin. Osalla koulutusohjelmista kytköstä ei ole kirjattu niin, että ulkopuolinen voi sen todentaa. Hämeen ammattikorkeakoulussa ylemmät ammattikorkeakoulututkintoja tuottavat koulutusohjelmat ja niistä vastaavat yliopettajat muodostavat oman hallinnollisen ja toiminnallisen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen yksikön, joka keskitettynä mallina oli kirjannut ammattikorkeakoulunsa keskeisimmät strategiset valinnat ylempien ammattikorkeakoulututkintojen lähtökohtiin. Muissa ammattikorkeakouluissa koulutusohjelmat toimivat omissa paikallisyksiköissään tai koulutusaloillaan. Koulutusohjelmien linjauksissa noudatetaan myös oman ammattialan lainsäädäntöä ja normeja sekä alan verkostoissa luotuja toimintamalleja. Kaikissa koulutusohjelmissa on lähtökohtana nähtävissä vahva työelämälähtöisyys, joka myös ohjaa pedagogisia ratkaisuja. Pedagoginen strategia ei ole kaikissa osallistuneissa ammattikorkeakouluissa yhdenmukainen eri koulutusalojen välillä. Laurean ammattikorkeakoulun osalta Learnig by Developing (LbD) näkyy yhtenäisenä pedagogisena lähestymistapana kaikissa osallistuneissa koulutusohjelmissa. Seitsemän koulutusohjelman lähtökohdissa on kuvattu, että koulutusohjelman suunnitteluun osallistuu työelämän, ammattikorkeakoulun hallinnon ja usein myös alumnien ja 11 opiskelijoiden edustajista muodostettu ohjausryhmä (tai neuvottelukunta tai koulutusohjelmaneuvosto). Myös muissa koulutusohjelmissa oli erilaisia yhteistyömuotoja työelämän edustajien, opiskelijoiden ja alumnien kanssa. Kaikissa koulutusohjelmissa työelämän yhteydet toteutuivat vahvimmin opinnäytetöiden ja muiden luonnollisten yhteyksien avulla. Kolmessa ammattikorkeakoulussa, joissa laadunvarmistusjärjestelmän auditointi on tehty tai tehtiin ristiinarvioinnin kanssa samaan aikaan, koulutusohjelmat tunsivat hyvin oman ammattikorkeakoulunsa toimintatavat ja noudattavat niitä ylempää ammattikorkeakoulututkintoja koskevissa lähtökohtien määrittelyssä. Koulutusohjelmat kuvaavat itsearvioinnissaan selkeästi sen, mihin työelämän tarpeeseen, muutokseen ja alueellisen elinkeinoelämän tarpeeseen koulutusohjelmalla ja sen tuottamalla osaamisella ollaan vastaamassa. Koulutusohjelmat ovat hyödyntäneet olemassa olevia kansallisia ja osa myös kansainvälisiä eri toimijoiden tuottamien tutkimus- ja ennakointiraporttien osoittamia koulutustarpeita, ennakointitietoja tai osaamisvaatimusten kuvauksia kattavastikin. Osa koulutusohjelmista on tehnyt myös omia koulutustarvekartoituksia ja työelämän edustajien haastatteluja. Joidenkin koulutusohjelmien kohdalla työelämätarve todetaan ilman tarkempaa perustelua tai hyvin yleisellä perustelulla. Kaikkien koulutusohjelmien tavoitteena on selkeästi työelämän kehittäminen. Osalla koulutusohjelmista alumnit ovat mukana koulutuksen tarpeiden ja tavoitteiden määrittelyssä. Työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarpeet ja yhteys työelämään todentuvat vahvasti opinnäytetöiden kautta. Työelämän ja aluekehityksen haasteet, aluestrategiset lähtökohdat ja alueen elinkeinoelämän rakennetta koskevat tiedot ovat koulutusohjelmia tarpeiden määrittelyssä pääsääntöisesti hyvin esillä. Joidenkin koulutusohjelmien tarve on perusteltu myös alan kansallisella osaamistarpeella (esimerkkinä kulttuuri- ja matkailuala). Koulutusohjelmien profiili ja tavoitteet on pääsääntöisesti määritelty koulutusalan ja alueellisen työelämätarpeen mukaisesti. Myös koulutusohjelmakohtaiset kompetenssit on määritelty ja kuvattu. Osassa itsearviointeja koulutusohjelman sisältö ja profiili tuodaan esille, mutta kuvauksesta ei käy ilmi sitä, miten koulutusohjelman profiili on määritelty. Pääsääntöisesti koulutusohjelmien tavoitteet, tarpeet, toteutukset ja niiden sisältö on dokumentoitu systemaattisesti. Koulutusohjelmien profiili ja painopistealueet on täsmennetty joko tietoisesti erilaiseksi kuin muilla vastaavilla 12 koulutusohjelmilla tai verkostona toteutettaessa valtakunnallisesti yhteneviksi. Opetussuunnitelman rakenteen avulla on osoitettu tavoiteltu ydinosaaminen. Koulutusohjelmaan liittyvä työelämää kehittävä profiili ilmenee opiskelijoiden oman kehittämishankkeen integroitumisena opintojaksoihin. Koulutusohjelmat profiloituvat duaalimallin mukaisesti. Koulutusohjelmien laatukriteerit, seuranta- ja arviointimenetelmät ja niihin liittyvät toimintatavat perustuvat pääsääntöisesti oman ammattikorkeakoulun strategioihin, tuloskortteihin ja laatujärjestelmään. Näiden taustalla koulutusohjelmien lähtökohtien määrittelyä ohjaavat opetus- ja kulttuuriministeriön tuloksellisuusmittarit. Kahden koulutusohjelman kohdalla ammattikorkeakoulun laatujärjestelmää tai sen mittareita ei mainita. Muiden koulutusohjelmien itsearvioinnista käy ilmi, että kyseisissä ammattikorkeakouluissa laatujärjestelmä ohjaa kaikkien koulutusohjelmien lähtökohtien määrittelyä. Laatujärjestelmän ohjaamina koulutusohjelmien arviointimenetelmät jakautuvat koulutusohjelmien strategisiin lähtökohtiin ja tavoitteisiin sekä koulutusohjelman tuloksellisuusmittareihin. Koulutusohjelmien arvioinnin ja kehittämisen lähtökohdissa näkyvät vahvasti opiskelijoiden kanssa toteutuvat palautekeskustelut, henkilöstön kehittämiskeskustelut ja erilaiset kehittämiskokoukset sekä opetussuunnitelmien kehittämistyöhön liittyvät arviointikeskustelut. Myös jokaisesta opintojaksosta kerättävät palautteet ja niiden palautuminen koulutusohjelman kehittämiseen ja opiskelijoiden nähtäväksi toteutuvat osassa koulutusohjelmia systemaattisesti. Uusissa koulutusohjelmissa ennakkoarviointia liittyy kuvausten mukaan koulutusohjelmien työelämätarpeen ja osaamisprofiilin määrittelyyn, mutta varsinaista ennakkoarviointia toteutetaan vähän tai ei lainkaan. Aiemmin mahdollisesti erikoistumisopintoina toteutettujen samansisältöisten opintojen kokemuksia on hyödynnetty koulutusohjelmien profiilien ja tavoitteiden määrittelyssä. 4.2 YAMK- koulutusohjelman kohderyhmän, markkinoinnin ja opiskelijoiden haku-, valinta- ja oikaisumenetelmien määrittely Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen koulutusohjelmien kohderyhmä, markkinointi sekä opiskelijoiden haku-, valinta- ja oikaisumenettelyt on määritelty kaikissa ristiinarviointiin osallistuneissa koulutusohjelmissa. Koulutusohjelmien 13 kohderyhmät on tunnistettu hyvin, samoin hakukelpoisuuden edellyttämät tutkinnot ja työelämäkokemus. Joissakin koulutusohjelmissa kohderyhmä on hyvinkin tarkkaan määritelty. Joissakin määrittely on laveampi ja koulutusohjelman kohderyhmänä ovat myös muut kuin oman koulutusalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet. Esimerkiksi kulttuurialalla ja palveluliiketoiminnassa toimii hyvin erilaisilla taustoilla olevia ammattilaisia. Koulutusohjelmat markkinoivat itseään oman ammattikorkeakoulunsa yhteisten markkinointiperiaatteiden ja -kanavien mukaisesti, mutta ne esiintyvät myös alakohtaisilla laajemmilla foorumeilla suomeksi ja englanniksi. Osa koulutusohjelmista toteuttaa suoramarkkinointia tunnistetuille kohderyhmille, kuten omasta ammattikorkeakoulusta saman koulutusalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet. Koulutuksen markkinoinnissa työelämän ja alumnien osuutta halutaan tulevaisuudessa vahvistaa. Kaikki koulutusohjelmat ovat yhteisvalinnassa ja valinnan taustalla ovat valtakunnallisesti sovitut valintakriteerit. Valintaperusteisiin on tehty koulutusohjelmakohtaisia tarkennuksia, ja valintakokeet toteutetaan kunkin ammattikorkeakoulun omien menettelytapojen mukaisesti. Valintakokeeseen liittyy yleisesti ennakkotehtävä ja/tai valintakoe, ja osassa yksilö- tai ryhmähaastattelu. Ennakkotehtävissä painottuu kehittämishankkeena toteutettavan opinnäytetyön aihe ja alustava suunnitelma opinnäytetyön toteutuksesta. Koulutusohjelmat kehittävät jatkuvasti omia valintaprosessejaan. Kahden koulutusohjelman hakuprosessissa ja valintapisteytyksessä oli virheellinen menettelytapa. Kaikissa koulutusohjelmissa noudatetaan ammattikorkeakoulun yhteistä oikaisumenettelyä, mistä myös tiedotetaan hakijoille. 4.3 YAMK-koulutusohjelman suunnittelun järjestelmällisyys Sidosryhmäyhteistyö näkyi koulutuksen suunnittelussa ja sidosryhmätarpeiden huomioinnissa systemaattisimmin koulutusohjelman ohjausryhmän tai neuvottelukunnan jäsenten kautta. Ohjausryhmät olivat yksittäisissä koulutusohjelmissa hyvinkin monipuolisia ja arvovaltaisia sekä vahvasti sitoutuneet koulutusohjelman kehittämiseen. Koulutusohjelman ohjausryhmä muodostaa hyvän lähtökohdan sidosryhmäyhteistyön ja aluevaikuttavuuden kehittämiselle. Ohjausryhmissä ja neuvottelu- 14 kunnissa ovat yleisesti edustettuina keskeiset alan organisaatiot (julkiset, yksityiset ja kolmas sektori), opettajat, opiskelijat ja alumnit. Ohjausryhmän lisäksi sidosryhmäyhteistyötä edustivat erilaiset työelämä- ja koulutusohjelmakohtaiset verkostot sekä kontaktit lähityönantajiin. Sidosryhmäverkostoa oli yleensä luotu koko koulutusohjelman suunnittelun ja toteutuksen ajan. Opiskelijoiden omat työyhteisöt ovat keskeinen sidosryhmä, joiden toiveet sekä tutkimus- ja kehittämistyötarpeet ohjautuivat koulutuksen suunnitteluun opiskelijoiden avulla. Osa opettajista käy vierailemassa opiskelijoidensa työpaikoilla, ja saavat tätä kautta tietoa koulutuksen suunnitteluun ja opetusjärjestelyihin. Osalla koulutusohjelmista yhteistyö opiskelijoiden taustaorganisaatioiden kanssa oli kehittymässä. Koulutusalan omilla kansallisilla ja kansainvälisillä koulutusorganisaatioyhteistyöllä on tärkeä rooli sidosryhmäyhteistyössä. Yleisintä oli yhteistyö toisien ammattikorkeakoulujen kanssa. Yliopistojen kanssa tiivistä yhteistyöstä ilmeni muutamalla koulutusohjelmalla. Koulutusohjelmien kansainvälinen yhteistyö oli kokonaisuutena vielä vähäistä. Sidosryhmien toteuttamaa koulutusohjelman ennakkoarviointia ei yleensä oltu kuvattu, mutta arviointia on työpajojen keskustelujen perusteella sisältynyt ohjausryhmien toimintaan ja muuhun sidosryhmäyhteistyöhön. Koulutusohjelmien pilotoinnista oli esillä testaus ja kokemus opintojen sisällöistä samoilla sisällöillä toteutetuissa erikoistumisopinnoissa Opettajien ja opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet koulutusohjelman suunnitteluun olivat itsearvioinneissa hyvin esillä. Opiskelijat pääsevät vaikuttamaan opiskeluihinsa jopa valintakokeista lähtien. Kaikissa koulutusohjelmissa opiskelijoiden palautetta kootaan ja hyödynnetään koulutusohjelman suunnittelussa. Alumnien ja opiskelijoiden palautteiden keräystapa, kokoamistaajuus ja huomiointi koulutusohjelman suunnittelussa vaihtelevat. Yleisimmin ovat käytössä opintojakso-, lukukausija lukuvuosipalautteet sekä erilaiset opettajien ja opiskelijoiden tapaamiset. Opiskelijoiden viestintäkanavana toimi yleisesti verkkoympäristö, ainoastaan yhden koulutusohjelman kohdalla viestintä toteutui sähköpostin välityksellä. Yleensä alumnit voivat vaikuttaa koulutusohjelman suunnitteluun ohjausryhmän kautta, ja opiskelijat opiskelijapalautejärjestelmän avulla. Osalla koulutusohjelmia alumnitoimintaa oltiin vasta kehittämässä. Opiskelijoiden konkreettinen osallistuminen koulutusohjelmien 15 suunnitteluun näyttäisi kokonaisuutena jäävän melko vähäiselle tasolle. Esimerkiksi mainintaa varsinaiseen opetussuunnitelmatyöhön osallistumisesta ei ollut. Opettajia kuullaan osassa ammattikorkeakouluja systemaattisten kehityskeskustelujen, opettajakokousten, tavoiteneuvottelujen ja/tai henkilöstön kuulemistilaisuuksien yhteydessä. Opettajilla on oman ammattikorkeakoulun sisäisiä ja eri ammattikorkeakoulujen välisiä, koulutusohjelmaa laajempia yhteistyö- ja vaikuttamisfoorumeita. Koulutusohjelman sisällä opettajilla on pääsääntöisesti hyvät vaikutusmahdollisuudet. Opettajien erityyppiset tiimit ja ohjausryhmät toimivat yleisimmin koulutusohjelmien kehittämisen areenoina. Opinnäytetyöt muodostavat opiskelijoiden työelämässä toteutuvien kehittämistehtävien avulla koulutusohjelmien keskeisimmät yhteydet työelämään ja ne ovat myös pääasiallisin tutkimus- ja kehittämistyön sekä aluevaikuttavuuden muoto. Opinnäytetyöt toteutuvat tutkimuksellisina kehittämishankkeina yleensä opiskelijoiden omissa taustayhteisöissä. Opinnäytetyöt kytkeytyvät suoraan työelämän ja opiskelijan työorganisaation kehittämiseen. Opinnäytetöiden yhteys ammattikorkeakoulun omiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin jää tältä osin yleensä toteutumatta. Yhdessä koulutusohjelmassa opinnäytetyöt pyritään kytkemään ammattikorkeakoulun omiin hankkeisiin. Opinnäytetyöprosessi on kuvattu ja koulutusohjelmilla on käytössään yhteinen opinnäytetyöopas. Joissakin koulutusohjelmissa opinnäytetöiden ohjaus ja arviointi on keskitetty yhdelle tai kahdelle opettajalle niiden tasalaatuisuuden turvaamiseksi. Opettajat ovat pääsääntöisesti sitoutuneet yhteisiin toimintatapoihin. Opinnäytetyöprosessin kehittämisessä hyödynnetään ammattikorkeakoulujen verkostoyhteistyötä. Hämeen ja Laurean ammattikorkeakouluilla on käytössä yhteinen opettajille ja opiskelijoille tarkoitettu verkkoalusta (Kudos –sivusto) erilaisten opinnäytetyöohjeiden ja käytänteiden sekä tutkimus- ja kehittämismenetelmien jakamiseen. Opinnäytetyön etenemistä tuetaan seminaareilla. Monissa koulutusohjelmissa on tehty ratkaisu, jossa koulutusohjelman vetovastuussa olevalta yliopettajalta, opinnäytetyöohjaajilta ja opintojaksosta vastaavalta opettajalta edellytetään tieteellistä jatkotutkintoa. Kolmessa koulutusohjelmassa opinnäytetyöohjaajat ovat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, mutta yhdessä koulutusohjelmassa ohjauksessa on lisäksi käytettävissä koulutusalan yliopiston professoreita. Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluis- 16 ta (15.5.2003/352) määritteleekin, että ammattikorkeakoulu voi päättää viestintä- ja kuvataidealan, teatteri- ja tanssialan tai musiikkialan yliopettajan tai lehtorin virkaan vaadittavan tieteellisen jatkotutkinnon tai soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon vaatimusten sijasta tehtävän hoitamisen edellytykseksi taiteelliset ansiot. Koulutusohjelmissa opetussuunnitelmatyön mainitaan itsearvioinneissa usein perustuvan eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen (EQF) ja /tai tutkintojen ja muun osaamisen kansalliseen viitekehykseen (NQF) ja/tai ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston (ARENE) laatimiin suosituksiin ammattikorkeakoulujen yhteisistä ja koulutusohjelmakohtaisista kompetensseista. Lisäksi opetussuunnitelmatyötä ohjaavat myös valtakunnalliset alakohtaiset kompetenssit. Tavoiteltu osaaminen kuvataan opetussuunnitelmassa osaamistavoitteiden kautta. Yhden koulutusohjelman kohdalla todetaan, että osaamisperustainen opetussuunnitelma on vasta valmisteilla. Opetusmenetelmien, kompetenssimatriisien ja arvioinnin osalta noudatetaan oman ammattikorkeakoulun yhteisiä käytäntöjä. Lähes kaikissa koulutusohjelmissa on opetussuunnitelmaprosessi kuvattu, dokumentoitu ja se myös ohjaa opetussuunnitelmatyötä. Kahden koulutusohjelman kohdalla tämä ei itsearviointien perusteella vielä toteudu. Opetussuunnitelman rakenne noudattaa kaikissa Valtioneuvoston asetuksen mukaista opetussuunnitelman rakennetta (Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 15.5.2003/352). Yhden koulutusohjelman kohdalla on maininta mahdollisuudesta valita ammattikorkeakoulututkinnon opetussuunnitelmasta opintojaksoja opiskelijan omaa kiinnostusaluetta tukevia opintoja. Opetussuunnitelmatyöhön osallistuvat seitsemällä koulutusohjelmalla myös ohjausryhmät (tai neuvottelukunnat), joissa on usein myös opiskelija- ja alumniedustajat. Yhden koulutusohjelman kohdalla on käytössä yhtenäinen valtakunnallinen koulutusalan opetussuunnitelma. Opetussuunnitelmassa opintojaksot ovat laajuudeltaan viisi (5) opintopistettä, ja joissakin koulutusohjelmissa opintojaksot muodostavat moduuleja tai teemoja. Opetussuunnitelmat hyväksytään oman ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmaprosessin mukaisesti. Opetussuunnitelman henkilökohtaistaminen (HOPS) toteutuu kaikissa koulutusohjelmissa, ja yleensä se todentuu tutorin ja opiskelijan välisissä ohjauskeskusteluissa. Koulutusohjelmissa aiemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen toteutuu ammattikorkeakoulun yhteisten käytänteiden mukaisesti, ja keskeisinä kriteereinä aiemman osaamisen tunnistamiselle ovat ai- 17 emman osaamisen ja koulutuksen taso sekä sisällöllinen vastaavuus opintojakson osaamistavoitteisiin. Metataitojen kehittyminen kiinnittyi usein oppimaan oppimisen ohjaamiseen ja opiskelijan osaamistason arviointiin opintojaksojen suoritusten arvioinnissa. Varsinaisesti metataitojen kehittyminen ei näkynyt varsinaisena arviointialueena. Opetussuunnitelman sisäistä integraatiota näyttäisi tukevan moduuliopetussuunnitelma tai opintojaksojen teemanmukainen ryhmittely, mutta opintojaksojen parempaa integrointia haluttiin itsearviointien perusteella myös vahvistaa. Yleisimmät integroivat teemat liittyvät tutkimus- ja kehittämisopintoihin sekä johtamisopintoihin. Pedagogiset valinnat on itsearviointien perusteella tehty pääasiassa työssä käyvien opiskelijoiden lähtökohdista. Lähiopiskelu sijoittuu joissakin koulutusohjelmissa viikolle, joissakin viikonloppuihin. Verkko-oppimisympäristöjä hyödynnetään lähes jokaisessa koulutusohjelmassa, mutta käytön vuorovaikutteisuus vaihtelee. Itsenäisen työskentelyn osuus on opintojaksojen toteutuksissa suuri. Pedagogisina lähestymistapoina mainitaan Learning by Developing (LbD), konstruktivistinen oppimisnäkemys, monimuoto-opetus, integratiivinen pedagogiikka ja blended learning. Osaamisen arviointimenetelminä mainitaan eri opintojaksoilla numeeriset arvioinnit, keskustelevat vuorovaikutteiset kritiikki- ja palautetilaisuudet opiskelijaryhmänä sekä opiskelijoiden itse- ja vertaisarvioinnit. Kansainvälisyys on huomioitu opetussuunnitelmatyössä lähinnä englanninkielisenä oppimismateriaalina ja joissakin koulutusohjelmissa englanninkielisenä opintojaksona. Yksi koulutusohjelma toteutetaan englanninkielisenä. Koulutusohjelmissa ei yleensä ollut varsinaista suunnitelmaa kestävän kehityksen, esteettömyyden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Oikaisumenettelyt ovat kaikissa koulutusohjelmissa ammattikorkeakoulun yhteisten käytänteiden mukaisia ja opiskelijoiden saatavilla (määritelty ja dokumentoitu). Kurinpitomenettelyistä mainitaan kolmen koulutusohjelman kohdalla olevan ammattikorkeakoulun käytännön mukaisia, mutta ammattikorkeakoululain maininta ohjaa koulutusohjelmien toimintaa tältä osin. Osassa koulutusohjelmia oli tehty opinto-jaksojen kuormittavuuslaskelmat, mutta niiden systemaattinen seuranta vaihtelee. Osassa koulutusohjelmia ei eri opintojaksojen kuormittavuutta oltu arvioitu, ja saman ammattikorkeakoulun sisällä oli vaihtelua. Opetussuunnitelman sisäistä integraatiota näyttäisi tukevan opintojaksojen muo- 18 dostamat laajat osaamiskokonaisuudet, moduulit tai teemat. Opetussuunnitelman sisäistä integraatiota kaivattiin myös lisää. Yleisimmät integroivat teemat liittyvät tutkimus- ja kehittämisopintoihin sekä johtamisopintoihin. Eri opintojaksoihin liittyvien oppimistehtävien kytkeminen opiskelijan valitsemaan kehittämistehtävään oli yleistä ja integroi osaltaan syventäviä ja vapaasti valittavia opintoja opinnäytetyöhön. Koulutusohjelman resursoinnissa ja henkilöstön osaamisessa pidetään tärkeänä opetus- ja ohjaushenkilöstön pätevyyksissä tieteellistä jatkotutkintoa. Osalla koulutusohjelmista oli linjaus, jonka mukaan koulutusohjelman vastuuyliopettajalla, opintojaksosta vastaavalla ja opinnäytetyön ohjaajilla tulee olla tieteellinen jatkotutkinto. Opintojaksovastuu on myös sisäisen integroinnin varmistamiseksi keskitetty ammattikorkeakoulun vakinaiselle henkilöstölle. Tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneiden osuus opetuksesta ja ohjauksesta vaihtelee, mutta yleisellä tasolla osuus on suuri. Yksittäisissä koulutusohjelmissa tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneiden osuus opetuksen toteutuksessa on vähäinen. Kahden koulutusohjelman vastuutoimijalla (ja käytännössä myös kolmannessa) tai opintojaksosta vastaavilla ei ollut tieteellistä jatkotutkintoa, mutta vierailevina asiantuntijoina ja opinnäytetyöohjauksissa on mukana tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneita. Koulutusohjelman toteutukseen osallistuneiden osaamista määrittelee tärkeänä tekijänä myös työelämän ja oman substanssin tuntemus. Koulutusala määrittelee opetukseen osallistuvien opettajien muodollista kvalifikaatiota erityisesti kulttuurialalla. Myös johtamisopinnoissa maisteritasoisten opettajien osuus on muita suurempi. Opetukseen osallistuu myös työelämän yliopistojen alan asiantuntijoita. Yksi koulutusohjelma toteaa laadun kehittämisen olevan alkutekijöissään resursoinnin ja työnjaon puutteiden takia. Itsearvioinnin mukaan koulutusohjelman resursointia ja henkilöstön osaamista ei ole tunnistettu koulutusohjelman tarpeita vastaaviksi. Koulutusohjelmissa opetukseen ja ohjaukseen määritellyt resurssit vaihtelevat jonkin verran ammattikorkeakoulujen välillä ja myös eri koulutusohjelmien välillä. Resurssoinnin tarkempi vertailu on kappaleessa Tulokset ja vertailumittarit. Yliopettajien vastuu- ja työnkuvat olivat itsearviointien perusteella osittain määriteltyjä ja dokumentoituja, mutta työpajojen keskustelujen perusteella niihin kaivattiin myös tarkennuksia ja rajauksia. Hallinnollisena resurssina erottuu Hämeen ammattikorkeakoulun 19 ylempien ammattikorkeakoulututkintojen yksikkö, joka luo yhteisten käytäntöjen suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä sekä osaamisen hyödyntämisessä laajemman yhteisresurssin ja synergiaedun. Tukipalvelut ovat opiskelijoiden käytössä ja osa palveluista tarjotaan joissakin ammattikorkeakouluissa mahdollisuuksien mukaan myös viikonloppuisin (kirjasto- ja tietopalvelut, ravintolapalvelut). Aikuisten neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat saatavilla opiskelijalle myös henkilökohtaisesti sovittuina aikoina. Opinnäytetyöohjaukset ovat ylempien ammattikorkeakoulututkintojen henkilöstön resursoinnissa iso osuus. Joissakin koulutusohjelmissa ohjaus on keskitetty vastuuhenkilöille. Osassa koulutusohjelmista opinnäytetöistä tehtäviin ja henkilöstön omiin julkaisuihin on systemaattinen järjestelmä ja myös julkaisutoimintaan on resursoitu opettajan työaikasuunnitelmaan. Osalla koulutusohjelmista julkaisuihin ei ole resursoitu. Koulutusohjelmien suunnittelussa kytkentä ammattikorkeakoulun omiin tutkimusja kehittämishankkeisiin oli itsearviointien perusteella vähäistä. Opinnäytetyöt ja opintojaksoihin kytketyt oppimistehtävät ovat kaikissa koulutusohjelmissa tärkein tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja aluevaikuttavuuden muoto, ja ne toteutuvat yleisimmin kytkettyinä opiskelijan oman työorganisaation kehittämistoimintaan. Ristiinarviointiin osallistuneiden koulutusohjelmien opinnäytetyöt integroivat vahvasti oppimisen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan. Kahdessa koulutusohjelmassa joitakin opinnäytetöitä toteutetaan ammattikorkeakoulun hallinnoimissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Koulutusohjelmat on suunnittelussa kytketty kansainväliseen toimintaan lähinnä opintojaksojen tavoitteiden, sisältöjen ja toteutusten kautta sekä tuomalla esille mahdollisuutta opiskelijoiden ja opettajien kansainväliseen liikkuvuuteen. Yksi ristiinarviointiin osallistuneista koulutusohjelmista toteutettiin englanninkielisenä ja sen vahvuutena on monikulttuurinen opiskelijaryhmä. Koulutusohjelma kuuluu myös kansainväliseen ja pohjoismaiseen verkostoon, jossa koulutusta voidaan ennakoida ja kehittää. Yleensä kansainvälisyys on huomioitu opetussuunnitelmissa myös englanninkielisenä oppimismateriaalina ja joissakin koulutusohjelmissa englanninkielisenä opintojaksona. Henkilökunnan tasolla kansainvälinen toiminta todentuu osallistumalla kansainvälisiin seminaareihin ja kirjoittamalla kansainvälisiin julkaisuihin. Kokonaisuutena ylempien ammattikorkeakoulututkintojen koulutusohjelmien alueellisen luonteen ja profiilin takia kansainvälisyyden kytkentä koulutusohjelmien suun- 20 nitteluun on melko vähäistä. Kahdella koulutusohjelmalla sitä ei näyttäisi olevan lainkaan. 4.4 YAMK-koulutusohjelman toteutuksen suunnitelmallisuus Koulutusohjelmien toteutuksen suunnitelmallisuutta seurataan laatujärjestelmän mukaisesti, ohjausryhmissä ja opettajapalavereissa. Koulutusohjelmien toteutusprosessin vastuut, eri toimijoiden roolit, tehtävät ja menettelyt on koulutusohjelmissa pääsääntöisesti kuvattu, dokumentoitu ja saatavilla ammattikorkeakoulun verkossa. Yhdellä koulutusohjelmalla toteutusprosessin kuvaus ja prosessin tarkastelu oli aloitettu keväällä 2010. Opetussuunnitelmien laadinta on mallinnettu kaikissa osallistuneissa koulutusohjelmissa oman ammattikorkeakoulun käytännön mukaisesti. Koulutusohjelman toteuttamisesta, suunnittelusta ja järjestelyistä vastaa yleensä yliopettaja, johon toteutusprosessi henkilöityy joissakin koulutusohjelmissa hyvinkin vahvasti (joissakin kuvauksissa vastuuopettaja tai koulutusvastaava). Työpajoissa käydyissä keskusteluissa ja osin myös kuvauksissa on nähtävissä yliopettajaan henkilöitymisen aikaansaama koulutusohjelman haavoittuvuus. Ammattikorkeakoulun ylempien ammattikorkeakoulututkintojen hallinnon ollessa hajautettu koulutusaloille tai alueja paikallisyksiköihin, on yhteisten opintokokonaisuuksien koostaminen vähäisempää. Koulutuksen toteutus etenee yleensä vuosisuunnitelman pohjalta, jonka kokonaisuudesta vastaa yliopettaja. Yksi koulutusohjelma toteutuu ammattikorkeakouluverkostona, jolloin eri ammattikorkeakoulujen opiskelijat osallistuvat yhteisopetukseen virtuaalisesti. Erilaiset oppimisympäristöt ovat tällöin muita koulutusohjelmia vahvemmin käytössä. Opetussuunnitelma konkretisoituu yleensä toteutussuunnitelmaksi (ei kaikissa koulutusohjelmissa), jossa ovat nähtävissä tarkemmat vastuukuvaukset esimerkiksi opintojaksojen osalta. Opintoihin ja opinnäytetyöhön liittyvää ohjausta annetaan suunnitelmallisesti ja monipuolisesti. Opintojen toteutuksessa on vahvasti mukana työelämälähtöinen oppimiskulttuuri. Yllättävät tilanteet käsitellään opettajatiimissä. Opiskelun edellytyksissä on kiinnitetty huomiota lähiopetuksen ajoitukseen, jossa koulutusohjelmilla on erilaisia käytäntöjä. Joissakin ohjelmissa lähiopetuspäivät on 21 sijoitettu arkipäiviin, jolloin tukipalvelujen saatavuus on varmistettu. Joissakin opetus on keskitetty kaikille opiskelijoille samoihin viikonloppuihin (perjantai-ilta ja lauantaipäivä), jolloin tukipalveluiden lisäksi mahdollistetaan opiskelijoiden monialainen vuorovaikutus. Opiskelijoiden ja heidän taustayhteisöjensä mielipiteet on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon lähiopetuspäivien ajankohdissa. Työelämän tarpeet on otettu huomioon myös opintojaksojen ja kehittämistehtävien integroinnissa opiskelijan työorganisaation kehittämiseen. Työelämäyhteistyö toteutuu pääosin ja lähinnä opiskelijoiden kautta. Joissakin koulutusohjelmissa opinnäytetöiden ohjaajat myös vierailevat opiskelijan opinnäytetyön kohdeorganisaatiossa. Osa opinnoista toteutuu verkko-opintoina, ja myös ohjauspalveluja toteutetaan osin verkossa. Vain yhdessä koulutusohjelmassa on läsnäolopakko ja perusteluna on se, että ryhmiä alkaa niin harvoin, että toista mahdollisuutta opintojakson suorittamiseen ei välttämättä tule. Opintojen toteutumista ohjaavat erilaiset palautteet lähiopetuksesta ja opintojaksoista. Palaute myös otetaan huomioon seuraavaan toteutuksen suunnittelussa. Kaikissa koulutusohjelmissa opiskelijat laativat opintojen edistymisen turvaamiseksi henkilökohtaisen oppimissuunnitelmansa, ja yleensä se myös käsitellään ohjauskeskustelussa. Samassa yhteydessä käsitellään alustavasti myös aiempaan osaamiseen liittyvät tunnistamiset ja tunnustamiset. Opiskelijat seuraavat omaa opintojensa edistymistä opintorekisteristä. Vastaavat yliopettajat tekevät yhteenvetoa opintojen edistymisestä ja erilaisissa opettajakokouksissa seurataan opintojen edistymiseen liittyviä tunnuslukuja (läpäisyaste, läpäisyaika, suoritetut tutkinnot). Työssä olevien opiskelijoiden kohtaamiin opintojen esteisiin pyritään reagoimaan nopeasti, ja ohjauskäytäntöjä on pyritty kehittämään opiskelijoiden työtilanteen pohjalta. Opinnäytetyöohjaukseen on pyritty luomaan erilaisia tukimuotoja, kuten verkko- ja ryhmäohjaus sekä esimerkiksi opinnäytetyöklinikka. Joissakin koulutusohjelmissa vapaasti valittavien opintojen osalta on tarvetta tarjonnan lisäämiseen. Opintojen läpäisyaikojen osalta monessa koulutusohjelmassa ei ole päästy tavoitteisiin, ja esimerkiksi yliaikaisten opiskelijoiden ohjaus on haasteellista. Kahdessa koulutusohjelmassa oli maininta valinnaisesta opintojakson suoritustavasta. Koulutusohjelmat tunnistivat työelämän kehittämistarpeet hyvin kuvatessaan koulutusohjelman kytkeytymisen oman ammattikorkeakoulun strategiaan ja painoaloihin. Aluevaikuttavuuteen liittyvän toiminnan peruslinjaukset ovat kunkin ammattikor- 22 keakoulun strategioissa. Koulutusohjelmissa aluevaikuttavuus ilmenee vahvimmin opiskelijoiden tekemissä opinnäytetöissä, jotka toteutuvat pääsääntöisesti kehittämistehtävinä. Opinnäytetyössä integroituvat oppiminen, tutkiminen ja kehittäminen. Myös osalla koulutusohjelmia toimivat ohjausryhmät kytkevät koulutusohjelmia aluevaikuttavuuteen. Henkilöstön yhteistyö julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin organisaatioiden kanssa nähdään osana aluevaikuttamista, ja osa ohjaavista opettajista vierailee opinnäytetyöprosessin yhteydessä opiskelijan taustaorganisaatiossa. Muutaman koulutusohjelman kohdalla vaikuttavuus nähtiin oma aluetta laajempana, sillä koulutusohjelma oli ainoa kyseiseen koulutusalaan kohdentunut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tuottava koulutusohjelma. Kansainvälisyys näkyi koulutusohjelmien toteutuksessa opintojaksojen tavoitteiden, sisältöjen ja toteutusten sekä vieraskielisten asiantuntijaluentojen ja oppimateriaalin avulla. Useiden koulutusohjelmien kohdalla ei kansainvälisyyteen ole määritelty toimintasuunnitelma eikä se ole toteutuksessa painopisteenä. Hämeen ammattikorkeakoulun ylempien ammattikorkeakoulututkintojen yksiköllä oli tarkempi määrittely yksikön kansainvälisestä toiminnasta. Yksittäistapauksissa käytetään jo valintakoeaineistona englanninkielistä materiaalia. Myös yliopettajien ja muiden opettajien kansainvälinen liikkuvuus sekä kansainvälinen julkaisutoiminta lisää koulutusohjelmiin kansainvälisyyttä.. Yksi koulutusohjelma on mukana EU –tason kansainvälisessä hankkeessa ja kuuluu kansainväliseen ja pohjoismaiseen verkostoon, joiden puitteissa opettajat osallistuvat verkostoseminaareihin. Lisäksi opiskelijat ovat toteuttamassa kansainvälistä Suomessa toteutettavaa seminaaria. Lisäksi koulutusohjelman opetukseen osallistuu vaihto-opiskelijoita vuosittain. Muu opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus on vähäistä ja useimmiten sitä ei ole lainkaan Opiskelijoiden liikkuvuutta estävät tekijät liittyvät opiskelijoiden työ- ja perhetilanteisiin. Tällöin esimerkiksi Erasmus –ohjelman vaihdot eivät ole opiskelijoille mahdollisia. Joissakin koulutusohjelmissa opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua intensiivi- ja lyhytkursseihin ulkomaisissa partneriyliopistoissa. Yhdellä koulutusohjelmalla on sopimus kansainväliseen kaksoistutkintoon, ja myös muissa koulutusohjelmissa on tehty tunnusteluja tähän suuntaan. Henkilöstöliikkuvuus on melko vähäistä ja opiskelijaliikkuvuus toteutuu yhden koulutusohjelman lyhyinä vierailuina. Kansainvälistä hanketoimintaa ei ollut yhdelläkään koulutusohjelmalla. Kansainvälisyys on koulutusohjelmien toteutuksessa vasta kehittymässä. 23 4.5 YAMK -koulutusohjelman vaikutusten arviointi, kehittäminen ja parantaminen Koulutusohjelmalle asetettujen tavoitteiden arviointia toteutetaan oman ammattikorkeakoulun asettamien tavoitteiden sekä erilaisten niihin kytkeytyvien seuranta- ja tulosmittareiden avulla (esimerkiksi koulutusohjelmakohtaiset tuloskortit), ohjausryhmissä, opiskelija- ja työelämäpalautteena sekä sidosryhmäyhteistyössä. Koulutusohjelmalle asetettujen tavoitteiden arviointia tehdään työelämälähtöisesti. Tavoitteiden arviointi kootaan varsinkin opetussuunnitelmatyössä arvioitaessa opetussuunnitelman sisältöä suhteessa kansallisiin, kansainvälisiin ja työelämän asettamiin vaatimuksiin. Opiskelijat ovat työelämässä, ja koulutusohjelman tavoitteita arvioidaan kumuloituen erilaisissa oppimis- ja ohjaustilanteissa. Opiskelija- ja työelämäpalautteet, ohjausryhmien ja hankekumppaneiden palautteet otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Myös laatujärjestelmät ovat antavat kehyksen ja syklin koulutuksen tavoitteiden arvioinnille. Yksi koulutusohjelma hyödyntää tavoitteiden arvioinnissakin tekemäänsä SWOT-analyysiä. Valtakunnallisten ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittämisverkoston toimintaan osallistuneet koulutusohjelmat ovat käsitelleet ja arvioineet koulutukselle asetettuja tavoitteita myös verkostotapaamisissa. Sisällön arvioinnin viitekehyksenä toimiva osaamisprofiili oli nähtävissä kaikissa itsearvioinneissa jossakin muodossa, mutta kompetenssianalyysin ja ydinainesanalyysien käyttö vaihteli. Sisällön arviointi perustuu eri yhteyksissä koottuun opiskelija- ja työelämäpalautteeseen ja opettajien keskenään toteutuvaan arviointiin. Joissakin tapauksissa arvioinnissa voidaan hyödyntää koulutusohjelmia koskevaa tutkimustietoa. Myös osalla koulutusohjelmista ohjausryhmät, neuvottelukunnat ja koulutusohjelmaneuvostot toimivat koulutuksen sisällön arvioijina. Oppimistulosten arvioinnin kautta saatua tietoa hyödynnetään vähemmän. Tärkeänä sisällön arvioinnin areenoina toimivat koulutusalakohtainen yhteistyö eri ammattikorkeakoulujen välillä. Sisäisen arvioinnin keskeinen teema on koulutusohjelman kytkeytyminen alan asiantuntijuuteen sekä tutkimus- ja kehittämisopintojen ja opinnäytetyön integroituminen. Yhden koulutusohjelman itsearvioinnissa todetaan, että sisällön arviointia ei ole määritelty, kuvattu eikä dokumentoitu. Käytänteenä sisällön arviointiprosessi on kuitenkin olemassa, ja toimintaa korjataan lukukausittain opiskelijapalautteen perusteella 24 Lähes kaikissa koulutusohjelmissa prosessien arviointi toteutuu osana oman ammattikorkeakoulun laatujärjestelmää. Jatkuvan parantamisen malli (PDCA) on lähes kaikkien koulutusohjelmien laadun parantamisen mallina. Joissakin koulutusohjelmissa tämä näkyy vahvemmin, ja joissakin prosessien arviointia ja sen pohjalta tehtyä kehittämistyön systemaattisuutta ja näkyvyyttä on syytä vahvistaa. Yleensä prosesseista on määriteltynä, kuvattuna ja dokumentoituna opetussuunnitelmaprosessi, opinnäytetyöprosessi, ohjausprosessi, koulutusohjelman toteutusprosessi ja opiskelijapalauteprosessi. Yhdessä koulutusohjelmassa prosesseja ei itsearvioinnin mukaan ole kuvattu. Prosessien arviointiin tuottavat arviointitietoa eri tavoin kerättävät opiskelijapalautteet. Osalla koulutusohjelmista ei ole käytössä systemaattista, keskitettyä sähköistä opiskelijapalautejärjestelmää. Laurean ammattikorkeakoulu kerää opiskelijapalautetta yhtenäisen opiskelijapalautejärjestelmän avulla (alku- ja valmistumisvaihe, opintojaksokohtainen palaute, lähipäiväpalaute). Korkeakoulusihteeri kerää ja käsittelee palautteen sekä lähettää sen kommentoitavaksi jakso- ja koulutusohjelmavastaavalle. Myös erilaiset tutortapaamiset ja esimerkiksi yhden koulutusohjelman kuukausittain toteutuva infotilaisuus toimivat palautteen kokoajina. Joissakin koulutusohjelmissa käytössä ollut opiskelijaryhmien kanssa käytävä vuotuinen koulutusohjelmakohtainen palautekeskustelu ja kaikissa koulutusohjelmissa toteutuvat opiskelijoiden HOPS keskustelut antavat mahdollisuuden monipuoliseen laadun arviointiin. Opiskelijapalautejärjestelmän toimivuus vaihteli, ja joissakin koulutusohjelmissa se oli vasta kehittymässä. Opiskelijapalautteen tehokas hyödyntäminen koulutusohjelmien kehittämisessä ja palautteen purkaminen opiskelijoille jäi itsearvioinneissa osittain todentamatta. Opetuksen laadun kehittämisessä opiskelijoille annettava tieto edellisen toteutuksen palautteesta ja sen aiheuttamista mahdollista muutoksista todentaisi laatutyön syklin toimivuuden. Toimintaa koskevien oikaisujen ja valitusten käsittely on mallinnettu yleensä osana laatujärjestelmää. Arviointitiedon perusteella ammattikorkeakoulun johto yleisellä tasolla ja koulutusohjelman vastuuhenkilöstö ja opettajat koulutusohjelman toteutustasolla määrittelevät korjaavia toimenpiteitä. Laurean ammattikorkeakoulussa on koulutusohjelmilla käytössään huoltokirja, johon dokumentoidaan kehittämistarpeet, toimenpiteet ja aikataulu. Kaikilla koulutusohjelmilla on oman ammattikorkeakoulun tavoitesopimukseen, strategian toteuttamissuunnitelmaan, tuloskorttiin tai muuhun vastaavaan kyt- 25 ketty mittaristo, jonka perusteella myös ylempien ammattikorkeakoulututkintojen koulutusohjelmien tuloksellisuutta, taloudellisuutta ja vaikuttavuutta mitataan. Kuvauksissa osalla ilmeni tietoja koulutusohjelman tuloksien tavoitetason asettamisesta, mutta osalla taas varsin niukasti. Osittain esimerkiksi ammattikorkeakoulun laatujärjestelmän tuottama mittaritieto ja tunnusluvat tulevat koulutusohjelman kehittämisen kannalta hieman myöhäisessä aikataulussa. Lähes kaikki koulutusohjelmat noudattavat oman ammattikorkeakoulunsa laadunvarmistusjärjestelmän mukaista jatkuvan parantamisen periaatetta, joka kolmessa ammattikorkeakoulussa on PDCA –syklin mukainen. Yhden koulutusohjelman kohdalla todetaan, ettei koulutusohjelman jatkuvan parantamisen mallia ole toistaiseksi täsmennetty. Kyseisen ammattikorkeakoulun laatujärjestelmä näkyy kuitenkin muuten itsearvioinnissa ja toisessa saman korkeakoulun koulutusohjelman itsearvioinnissa. Kyse näyttäisi olevan enemmänkin siitä, että laatujärjestelmä ei ole kytkeytynyt tämän koulutusohjelman toimintaan. Laadunvarmistusjärjestelmä tunnetaan itsearviointien perusteella pääsääntöisesti hyvin. Koulutusohjelmilla on myös laatuyhteistyötä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. Yhden koulutusohjelman kohdalla yliopettajan vaihtuminen (neljä kertaa) on vaikeuttanut systemaattista laadun parantamista. Yliopettajat ottavat tunnusluvut huomioon, ja opettajakokoukset ja kehittämispäivät ovat tärkein areena laadun parantamisen todentamisella. Myös laadunparantamisessa ohjausryhmillä ja muilla koulutusohjelmaa ohjaavilla ryhmillä on tärkeä rooli. Myös arviointi- ja laatujärjestelmää arvioidaan ja uudistetaan tarvittaessa. 4.6 Tulokset ja vertailumittarit Koulutusohjelmien itsearvioinnissa arviointialue kuusi sisälsi koulutusohjelmien vertailtavuuteen, tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen liittyviä mittareita. Mittaritietoja oli kuvausten laadinnassa täytetty eri tavoin ja osittain jätetty täyttämättä. Tämän takia vertailua on joidenkin osa-alueiden kohdalla vaikea tehdä. Koulutusohjelman resursointiin on vastattu kaikissa itsearvioinneissa. Opetuksen ja opinnäytetyöohjauksen resursointi vaihteli ammattikorkeakoulujen välillä ja myös ammattikorkeakoulun eri koulutusohjelmien välillä (taulukko 3). Opintojakson opistopistekohtainen resurs- 26 si vaihteli 16 tunnista 30 tuntiin. Opinnäytetyön ohjauksen vaihteluväli oli 20 tunnista 45 tuntiin. Yhdellä koulutusohjelmalla oli maininta ulkopuolisen ohjaajan / opinnäytetyön arvioijan resurssista. Henkilökunnan tutkimus- ja julkaisutoiminta vaihteli koulutusohjelmittain. Joissakin koulutusohjelmissa henkilöstön julkaisutoimintaa ilmeni runsaastikin ja osalla koulutusohjelmista sitä ei ollut lainkaan eikä ammattikorkeakoulu resursoinut julkaisutoimintaan lainkaan. TAULUKKO 3. Opetuksen resursointi HAMK LAMK 20 t /op 26 / op uusi jakso 30 t / 30 / op op 16 t / op OPN 30 t / työ 20 / työ 30 + 12 / työ 40 tai 45 / työ Koulutusohjelman uusi 360 hallinnointi vanha 160 t Kontaktiopetus / 4.8 t/ op 4.8 t / op op 8 – 11 t/ op Opintojakso Laurea 18 t / op Metropolia 20 t / op vaihtelua 20 t / työ 30 t / työ 40 t / työ 1.6t / op 8 t / opintojakso 21 t / 5op 5 – 10 t / op 4 – 8 t / op Opalan palautemittareiden osalta osa koulutusohjelmista oli kirjannut arvot keskiarvoina, osa lukumäärinä. Osa koulutusohjelmista ei ollut täyttänyt tätä kohtaa ja osalla ei vielä ollut valmistuneita niin paljon, että kohtaa olisi ollut mielekästä kirjata. Kolmella osallistuneista koulutusohjelmista ei ollut vielä yhtään valmistunutta, ja eri koulutusohjelmissa suoritettujen tutkintojen vaihteluväli oli 0 – 45. Yhteenlaskettu koulutusohjelmissa suoritettujen tutkintojen määrä oli 124. Opetuksen asiantuntevuuden kohdalla keskiarvojen vaihteluväli oli 2,8 – 3,5. Ohjaus- ja neuvontapalveluiden osalta keskiarvo jäi välille 2,6 – 3,0. Koulutusohjelmien aloituspaikkamäärä vaihteli välillä 10 – 30, ja kolmella koulutusohjelmalla oli 10 aloituspaikkaa. Läpäisyasteeseen osa oli vastannut lukumäärinä, osa prosentteina ja osalla ei ollut vielä valmistuneita, joten kokonaisuusarvioita ei voi tehdä. 27 6 Ristiinarviointiin osallistuneiden koulutusohjelmien vahvuudet Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelmien ristiinarvioinnin ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelman arviointikriteeristön käytön yhtenä tavoitteena oli nostaa esille koulutusohjelmien vahvuudet, kehittämisalueet ja hyvät käytänteet. Vahvuudet ja kehittämisalueet edustavat kaikkien ristiinarviointiin osallistuneiden kokonaisuutta, ja vahvuuksissa on koulutusohjelmakohtaisia eroja. Vahvuuksina nousivat koulutusohjelmien itsearvioinneista, vertaisarvioinneista, ristiinarvioinnin työpajojen keskusteluista ja sihteerien merkinnöistä tehdyn koonnin perusteella koulutusohjelmien lähtökohtien tuntemus, koulutusohjelmien suunnittelun työelämälähtöisyys, pedagogisen viitekehyksen työelämäläheisyys, opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet, palautteen koonnin monipuolisuus ja henkilöstön osaaminen. Koulutusohjelmista vastaavat tuntevat pääsääntöisesti ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ohjaavat lait, asetukset, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF), tutkintojen ja muun osaamisen kansallisen viitekehyksen (NQF), Arenen suosituksen tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa sekä oman ammattikorkeakoulun laatujärjestelmän keskeisimmät prosessit. Koulutusohjelmat ovat pääosin asemoineet tutkintonsa profiilia myös oman ammattikorkeakoulun strategian ja painoalojen mukaisesti. Työelämälähtöinen lähestymistapa on mukana kaikissa ristiinarviointiin osallistuneissa koulutusohjelmassa, vaikkakin eriasteisesti. Vahvimmin tämä näkyy opinnäytetöissä, jotka ovat useimmiten opiskelijan omassa työorganisaatiossa toteutuvia kehittämishankkeita. Opinnäytetyön lähtökohdat ovat duaalimallin mukaisia, ja tutkinnon profiili työelämää kehittävänä tutkintona näyttäisi itse- ja vertaisarviointien pohjalta toteutuvan. Tämä asia voidaan nähdä myös parantamisalueena: opinnäytetyöt eivät toteudu ammattikorkeakoulun omissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Ainoastaan yhden koulutusohjelman kohdalla tämä näkyi vahvemmin. Aluevaikuttavuus opinnäytetöiden muodossa on tärkeä. Työelämäorganisaatioita kiinnostaa opinnäytetyön kehittämisen lopputulos, ja nämä lopputulokset ovat osa työelämän omia kehit- 28 tämiskokonaisuuksia. Ammattikorkeakoulun ohjauksessa painottuu kehittämisen prosessi sekä opinnäytetyön tietoperusta ja raportointi. Tämä yhdistelmä jo sinällään pitää yllä toivottua tutkinnon profiilia. Koulutusohjelmissa hyödynnetään myös työelämästä tulevia luennoitsijoita. Yksittäisen koulutusohjelman kohdalla tämä näkyi myös parantamisalueena, sillä liiallinen ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö voi vaarantaa koulutusohjelman opetussuunnitelman kokonaisuuden välittymisen opiskelijoille. Itse- ja vertaisarviointien perusteella osallistuvien koulutusohjelmien pedagoginen viitekehys on työelämälähtöinen ja –läheinen. Esimerkiksi Laurean ammattikorkeakoulun kolme ammattikorkeakoulun tehtävää integroiva kehittämispohjaisen oppimisen toimintamalli (Learning by Developing, LbD) vahvistaa osaltaan ylempien ammattikorkeakoulututkintojen duaalimallin mukaista profiilia (Pedagoginen strategia 2007). Eri koulutusohjelmissa opetusta pyritään kytkemään autenttisiin työelämän tilanteisiin, ja joissakin koulutusohjelmissa tämä toteutuu kaikissa opetus- ja oppimistilanteissa. Yhdessäkään koulutusohjelmassa ei opintojaksojen suoritustavoissa näy esimerkiksi perinteiset tentit. Opiskelijoilla on koulutusohjelmissa hyvät vaikutusmahdollisuudet koulutusohjelmien kehittämiseen erilaisten palautekanavien kautta. Opiskelijat edustavat opintojen aikana omia taustaorganisaatioitaan ja tuovat arvokkaan kokemuksen ja työelämän äänen mukaan opiskeluun ja opetuksen kehittämiseen. Opiskelijoiden osallisuus nähdään arvokkaana ja tärkeänä koulutusohjelmien voimavarana. Toiminta opiskelijoiden kesken sekä opiskelijoiden ja opettajien välillä on verkostomaista, ja osa opettajista myös vierailee opiskelijoiden taustayhteisöissä etenkin opinnäytetyöprosessin yhteydessä. Kaikissa koulutusohjelmissa olivat käytössä opiskelijoiden kanssa tehtävät henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat. Opinnoissa korostetaan myös yhteisöllisyyttä opintojen etenemistä tukevana tekijänä. Lähes kaikissa koulutusohjelmissa oli käytössä verkkopohjainen oppimisympäristö, joka oli myös tärkein viestintäkanava. Ohjausryhmän, opiskelijoiden, opettajien ja työelämän edustajien palautteita käytetään melko systemaattisesti koulutusohjelman kehittämiseen. Koulutusohjelmien yhtenä vahvuutena on palautteen koonnin monipuolisuus, joka toteutuu opiskelijoilta kerättävän palautteen lisäksi opiskelijoiden ja opetushenkilöstön erilaisissa vuorovaikutusfoorumeissa, ohjausryhmissä (tai neuvottelukunnissa ja 29 koulutusohjelmaneuvostoissa), työelämäverkostoissa, opettajakokouksissa ja koulutusohjelmien omissa verkostoissa. Positiivista on myös pyrkimys reagoida nopeasti ja joustavasti palautteissa esiin nousseisiin asioihin. Opinnäytetyöprosessissa opiskelijapalautteen kerääminen ei näy yhtä systemaattisesti kuin opintojaksoissa. Koulutusohjelmien suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja kehittämiseen osallistuvat yliopettajat ovat tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneita. Monissa koulutusohjelmissa henkilöstön osaamistasoa on varmistettu jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa tekemällä periaatepäätös, jonka mukaan koulutusohjelman, opinnäytetyöprosessin ja opintojaksojen vastuut ovat selkeästi määriteltyjä ja yleensä vastuu on tieteellisen jatkotutkinnon suorittaneilla. Kahden koulutusohjelman kohdalla koulutuksesta vastaavat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet, joilla on vahva alan osaaminen. Näistä toinen edustaa kulttuurialaa, jossa tilanne on erilainen muihin koulutusaloihin verrattuna. Koulutusohjelmissa on nähtävissä opettajien vahva oman alan tuntemus ja tieteellinen osaaminen. Henkilöstön sitoutuminen koulutusohjelman suunnitteluun, toteutuksen, arviointiin ja kehittämiseen oli erinomaista. 7 Ristiinarviointiin osallistuneiden koulutusohjelmien kehittämisalueet Kansainvälisyys ja koulutuksen vienti ovat myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon haaste. Ristiinarviointiin osallistuneista koulutusohjelmista yksi toteutettiin englanninkielisenä, ja muilla koulutusohjelmilla kansainvälisyys näkyi pääasiassa yksittäisinä englanninkielisinä opintojaksoina ja oppimateriaalina. Kansainvälisyys otettiin huomioon koulutuksen lähtökohdissa, mutta toteutuksissa sen osuus jäi vähäiseksi. Koulutusohjelmilla oli suunnitelmia kansainvälisyyden lisäämiseksi. Kansainvälisen ulottuvuuden tuominen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoihin on haaste koulutuksen aikuiskoulutusluonteen takia. Opiskelijoiden on hankala irtautua työstään tai perhetilanne ei mahdollista esimerkiksi pidempää vaihtoa. Koulutusohjelmissa eivät perinteiset kansainväliseen liikkuvuuteen kytketyt kansainvälistymisen muodot ole ehkä mahdollisia. Osalla koulutusohjelmista on kehitetty tai ollaan kehittämässä lyhytaikaisempia kansainvälisen opetuksen mahdollistavia yhteistyömuotoja. Ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja velvoittaa ammattikorkeakoululain mukainen aluevaikuttavuus, mutta tämän lisäksi vahvempi kansainvälisyyden ot- 30 taminen mukaan koulutusohjelman suunnitteluun, toteutukseen ja kehittämiseen on jatkossa keskeinen mahdollisuus ja haaste. Koulutusohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa on kytkentä ammattikorkeakoulun omiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin vielä melko vähäistä. Kokonaisuutena tutkimus- ja kehittämishankkeiden kytkeminen joustavasti opintojaksojen opetukseen ja oppimiseen on kehittämisalue monissa koulutusohjelmissa. Ylempien ammattikorkeakoulututkinnot työelämälähtöisenä koulutusväylänä tuottaa myös toimijoille ristiriitaa. Opinnäytetyöt toteutetaan suurimmaksi osaksi opiskelijoiden omiin työorganisaatioihin, mikä osaltaan vastaa työelämälähtöisyyteen. Toisaalta painotetaan myös opintojen kiinnittymistä ammattikorkeakoulun omiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Koulutusohjelmien vetovoimaisuus vaihtelee (hieman yli 1 – alle 3, yhdellä noin kuusi), mutta yleisimmin monissa koulutusohjelmissa opintojen vetovoimaisuus, tutkintojen läpäisyaika ja läpäisyaste on kehittämistä vaativa osa-alue. Tässä yhtenä tärkeänä osa-alueena on tutkinnon tunnettuuden lisääminen. Yliaikaisten opiskelijoiden ohjaaminen on haasteellista, ja tämäkin on osaltaan tärkeä tutkimus- ja kehittämisalue. Palautetiedon kytkeytyminen koulutusohjelmaan ja sen laadun kehittämiseen todetaan monissa koulutusohjelmissa, mutta osalla laadun parantamisen systemaattisuus ei näy kuvauksissa. Palautetiedon jalostaminen sekä kehittämiskohteiden ja päätösten valinta tehdään osalla koulutusohjelmista jatkuvan parantamisen syklin mukaisesti, mutta osalla koulutusohjelmista jatkuvan parantamisen prosessin kuvaus jää pinnalliseksi. Osa koulutusohjelmista on käynnistynyt vasta 2007 tai 2008, jolloin laadun parantamisen kokonaisuus on vasta kehittymässä. Erilaisten tuloksellisuus- ja arviointimittaritietojen saanti itsearviointia varten koettiin haasteelliseksi. Erilaisen seurantatiedon saatavuus, käyttö ja hyödyntäminen koulutusohjelman käytännön johtamisessa näyttäisi olevan alue, jota tulee kehittää kaikissa ammattikorkeakouluissa ja koulutusohjelmissa. Koulutusohjelmien verkostoituminen ammattikorkeakoulun sisällä nostettiin joidenkin koulutusohjelmien vertaisarvioinneissa myös esille parantamisalueena. Kou- 31 lutusohjelmien kuvauksessa ammattikorkeakoulun eri koulutusohjelmien yhtenäiset toimintatavat jäävät epäselväksi. Saman ammattikorkeakoulun sisällä oli nähtävissä erilaisia toimintatapoja ja esimerkiksi resursoinnissa oli eroja. Vahvempi synergiaedun hyödyntäminen ammattikorkeakoulun sisällä ja eri ammattikorkeakoulujen välillä vahvistaisi tutkintojen laatua. Koulutusohjelman henkilöityminen yliopettajaan tai muuhun koulutusohjelmasta vastaavaan on nähtävissä etenkin koulutuksen toteutuksen osalta. Osalla koulutusohjelma näyttäisi olevan hyvinkin sidoksissa vastaavaan yliopettajaan. Henkilöriskejä ei koulutusohjelmissa ole kuitenkaan arvioitu. Koulutusohjelman toimijoiden vastuut ja velvollisuudet ovat osittain määrittelemättä. Koulutusohjelmissa oli kiinnitetty huomiota ohjaukseen, mutta virtuaaliopetuksen ja -ohjauksen tehostaminen on osalle koulutusohjelmista tulevaisuudessa vahvistettava osa-alue. 8 Ristiinarviointiin osallistuneiden koulutusohjelmien hyvät käytänteet Hämeen ammattikorkeakoulussa ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tueksi on luotu hallinnollisesti keskitetty järjestelmä, ylempien ammattikorkeakoulututkintojen yksikkö (YAMK-yksikkö). Monialaisen kehittämisyksikön vahvuutena on kaikille koulutusohjelmille yhtenäisten toimintatapojen luominen ja hyödyntäminen koulutusohjelman suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa ja kehittämisessä. Yksikkö mahdollistaa ylemmän ammattikorkeakoulun koulutusohjelmien toteutuksen ja kehittämisen yhteisten toimintamallien pohjalta, ja tämä näkyy selkeästi laajoissa yhteisissä ohjeistuksissa. Tästä on hyvänä esimerkkinä ajoittain päivitettävä YAMK yksikön käsikirja, joka ohjaa koulutusohjelmien toteutusprosessia. Yksikön suunnitelmallisessa toiminnassa on varmasti opittavaa muiden ammattikorkeakoulujen toteutuksissa. Toisaalta vastuuyliopettajan vahva rooli näyttäisi mahdollistavan koulutusohjelmakohtaisen kehittämisen. Yleinen laatujärjestelmä ei varmastikaan kaikilta osin riitä ohjaamaan koulutusohjelmien arjen toimintaa. Etenkin Hämeen ja Laurean ammattikorkeakoulussa oli käytössä koulutusohjelmakohtainen ohjausryhmä tai neuvottelukunta, jossa on mukana opettajia, työelä- 32 män edustajia sekä osissa ryhmiä myös opiskelijoita ja alumneja. Ohjausryhmien merkitys eri koulutusohjelmissa vaihtelee, mutta tavoitteena on saada opettajia sekä työelämän ja opiskelijoiden edustajia osallistumaan koulutusohjelman kehittämiseen. Ohjausryhmät ja neuvottelukunnat linjaavat koulutusohjelman suunnittelua, toteutusta, arviointia ja kehittämistä, ja vaikuttavat osaltaan työelämäläheisen tutkinnon toteutumiseen. Ohjausryhmän jäsenet toimivat joissakin koulutusohjelmissa myös vierailevina luennoitsijoina. Ohjausryhmä on tärkeä osa sidosryhmäyhteistyötä ja aluevaikuttavuutta. Lahden ammattikorkeakoulun Palveluliiketoiminnan koulutusohjelman verkostototeutus yhdessä muiden samaa koulutusohjelmaan tarjoavien ammattikorkeakoulujen kanssa on toimintamallina mahdollistanut yhteisen asiantuntijuuden käytön ja opintojaksojen yhteistoteutuksen. Ammattikorkeakoulut ovat sopineet keskenään eri opintojaksojen toteutusvastuusta. Tämän on mahdollistanut taloudellisesti kalliin ryhmän (10 opiskelijaa) toiminnan. Verkostona toteutuvassa koulutuksessa on otettu muita laajemmin käyttöön opetusteknologiaa, ja opiskelijat voivat työskennellä virtuaalisesti yhdessä eri paikkakunnilla. Laurean ammattikorkeakoulun Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelman (Teollinen palveluliiketoiminta) opinnäytetyöprosessi toteutuu tehostetulla pienryhmäohjauksella OPTIMA –virtuaaliympäristössä. Ohjauksesta vastaa koulutusohjelman yliopettaja. Opinnäytetyöprosessin käynnistämisen yhteydessä heti opintojen alkaessa opiskelijalle pyritään antamaan kokonaiskuva opinnäytetyötä määrittävistä tekijöistä: koulutusohjelman tavoitteet, opinnäytetyön yleiset tavoitteet ja lähtökohdat sekä opinnäytetyöohjeet ja -prosessi vaiheineen. Alkuohjauksen jälkeen opiskelijat jakautuvat ohjausta varten 7-12 opiskelijan pienryhmiin sen mukaan, miten nopeasti he aikovat edetä opinnäytetyössään ja mikä on heidän tavoiteltu valmistumisaikansa. Pienryhmissä opiskelijalle luodaan eri kuukausien mittainen tehoohjausaika (kolme, neljä tai viisi kuukautta). Opiskelijoiden ohjaus toteutuu ennalta ilmoitetun aikataulun mukaisesti yhteiselle keskustelualueella verkko- oppimisympäristössä. Ohjaukset on keskitetty maanantaipäiviin, jolloin opiskelijat saavat ohjaavalta opettajalta kommentit toimittamaansa materiaaliin ja voivat esittää kysymyksiä. Opiskelijoilla on yhteinen ohjauskansio, jossa on alakansiot opinnäytetyön vaiheiden ja tarkistuspisteiden mukaisesti. Ohjauskansiossa on ohjauskirjeet, ohjeet ja muistilistat sekä malleja ja aineistovinkkejä. Opiskelijalla on myös oma 33 kansio, johon hän voi palauttaa työnsä vaiheiden mukaisesti ja saa palautteen ohjaajalta. Kokemusten mukaan opiskelijan kannalta opinnäytetyö etenee hallitummin ohjausmallin eri vaiheiden mukaisesti. Opiskelijan on helpompi keskittyä työhön etukäteen määriteltyjen tarkistuspisteiden mukaisesti ja myös oman ajankäytön suunnittelu myös tehostuu. Ohjaajien kannalta keskitetty pienryhmäohjaus antaa mahdollisuuden tehokkaaseen resurssien käyttöön, ja useat ohjattavat opinnäytetyöt ovat paremmin hallinnassa. Ohjaus on yhtenäistä, yhdenvertaista ja yhteisohjauksella ja malleilla ohjaus turvaa ohjauksen tasalaatuisuutta. 9 Ristiinarvioinnin yhteenveto Ristiinarviointi on lähellä koulutusohjelmien toiminnan arkea toimiva laadun parantamisen väline. Tämän ristiinarvioinnin tavoitteina oli lisätä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelman arviointikriteerien tuntemista ja käyttöönottoa, nostaa esiin osallistuvien koulutusohjelmien vahvuudet, parantamiskohteet ja hyvät käytänteet sekä koota ylempien ammattikorkeakoulun -tutkintojen yleisiä kehittämishaasteita. Prosessi antoi koulutusohjelmien vastuuhenkilöille mahdollisuuden verrata oman koulutusohjelmansa laadun parantamisen toteutumista muiden koulutusohjelmien vastuutoimijoiden kanssa. Koulutusohjelmia toteuttavilla toimijoilla oli itse- ja vertaisarvioinnin sekä yhteisten työpajojen avulla mahdollisuus pysähtyä ja tarkastella koulutusohjelmansa prosessia systemaattisesti ja vuorovaikutuksessa toisten toimijoiden kanssa. Vertailu neljän ammattikorkeakoulun eri koulutusohjelmien toimintatapojen välillä auttoi näkemään selkeämmin oman koulutusohjelman vahvuudet ja kehittämisalueet. Ristiinarviointi voi rohkaista vertaiskoulutusohjelmissa olevien hyvin toimintatapojen käyttöön. Tässä raportissa esiteltyä ristiinarvioinnin toteutusta voidaan jatkossa. Perehdytys ristiinarviointiin kannattaa toteuttaa ajallisesti melko lähellä itsearviointien aloitusta. Perehdytys toteutettiin kesän lomajaksojen takia keväällä ja varsinainen itsearviointi käynnistyi syyskuun alussa. Ajallisesti perehdytys oli liian aikaisin. Lisäksi itsearvioinnin ohjeistus ja varsinainen kuvauksen kirjoittaminen on tärkeä käydä läpi yksityiskohtaisesti. Kuvauksen tukena tarvitaan selkeä ja yksiselitteinen laatua arvioiva tasotaulukko. Ilman arviointitasoja itsearvioinnit jäävät yleisesti kuvauksen tasolle ilman tarkempaa arviointia. Ristiinarvioinnista kerättiin myös palautetta (liite 4), ja 34 sen perusteella itsearviointiin varattava sopivin aika on kaksi kuukautta. Itsearvioinnin jälkeinen vertaisarviointi ja ryhmissä toteutuvat ristiinarvioinnit on hyvä toteuttaa nopealla aikataululla itsearviointien jälkeen. Ristiinarvioinnin perusteella ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot toteuttavat ammattikorkeakouluille laissa määriteltyä tehtävää palvelemalla työelämää ja tukemalla aluekehitystä ottaen huomioon alueen elinkeinorakenteen. Tutkimus- ja kehitystyö sekä taiteellinen toiminta näkyivät vahvasti koulutusohjelmien itsearvioinneissa. Myös elinikäisen oppimisen edistäminen on luonnollinen osa ylempiä ammattikorkeakoulutukintoja: jo työelämässä olleet ja olevat asiantuntijat jatkavat opiskeluaan kiinnittäen koulutuksen, tutkimisen ja kehittämisen luonnolliseksi osaksi työyhteisöjensä ja niiden toimintatapojen kehittämistä. Merkittävää oli havainto koulutusohjelmien yhtenäisistä pedagogisista lähtökohdista, jotka vahvistavat tutkintojen asemaa työelämäläheisinä, työelämän kehittämistä palvelevana koulutusväylänä. Toisena käytännön toteutuksissa näkyvänä piirteenä oli koulutusohjelmien opetussuunnitelmien rakenteiden samankaltaisuus. Opetussuunnitelmien sisältöjen teemat ja opintojaksojen laajuuksien yhdenmukaisuus antavat hyvät mahdollisuudet FUAS yhteistyöhön ja yhteistoteutuksiin. Ristiinarvioinnissa eri ammattikorkeakoulujen laatujärjestelmät näkyivät itsearvioinneissa. Laatujärjestelmän toimivuudessa on tärkeää, että järjestelmä auttaa toimintojen laadun parantamisessa (Vidgrén 2010, 343). Laadunhallinta näyttäisi olevan ristiinarviointiin osallistuneissa koulutusohjelmissa osa normaalia koulutusohjelmien kehittämistä. Ammattikorkeakoulun laatujärjestelmä jalkautuu ainakin joiltakin osin koulutusohjelmiin. Tosin toimintatapojen yhtenäistämistä ja laatujärjestelmän näkyvyyttä koulutusohjelmissa on tärkeä edelleen vahvistaa. Laadun parantamisessa on keskeistä, että se hyödyttää kaikkia sidosryhmiä: opiskelijoita, opettajia, opiskelijoiden taustaorganisaatioita, työelämän alueellista kehittämistä, opiskelijoiden, opettajien ja ammattikorkeakoulun kansainvälistymistä sekä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen osalta on olennaista se, miten hyvin ne pystyvät ottamaan huomioon eri sidosryhmien ja erityisesti työelämän nykyisiä ja tulevaisuuden muutoksia. Laatujärjestelmän kannalta on keskeistä PDCA –syklin toimivuus niin, että arvioinnin perusteella tehdään tarvittavaa kehittämistä ja muutoksia opetuksen ydinprosesseihin sekä seurataan muutosten vaikutuksia tuloksiin. 35 Laadun parantaminen edellyttää laatujärjestelmän toimivuuden lisäksi pedagogista johtajuutta. Pedagogisessa johtamisessa opetussuunnitelma on ammattikorkeakoulun keskeinen asiakirja. Pedagoginen johtaminen on johdon tehtävä, jotta koko organisaatiota koskevat pedagogiset uudistukset saadaan onnistumaan (Vidgrén 2010, 343). Ylempiä ammattikorkeakoulututkintoon johtavia koulutusohjelmia luotaessa on tarvittu pedagogista johtajuutta. Ristiinarvioinnissa nousi esille ylempien ammattikorkeakoulun johtamiseen ja hallintoon liittyvä kysymys keskitetyn ja hajautetun mallin pohdinnasta. Hämeen ammattikorkeakoulun YAMK –yksikön yhtenäiset, dokumentoidut toimintamallit ja ohjeet luovat perustaa opiskelijoiden tasalaatuisella ja turvatulle opetukselle. Hämeen ammattikorkeakoulun koulutusohjelmien itsearviointien osalta oli huomattavissa yhteisen YAMK yksikön tuoma synergiaetu ja prosessien laadun kannalta yhteiset toimintatavat, jotka mahdollistavat eri koulutusohjelmien sekoittumisen ja monialaisuuden myös koulutuksen toteutuksessa. Laadun parantamisen kannalta tärkeää, että ammattikorkeakoulutasolla on yhteinen näkemys opettajuudesta sekä yhteiset opetuksen ja oppimisen käsitteet ja toimintamallit, joiden sisällä asiantuntija voivat tehdä omia sovelluksia koulutusalan ja koulutusohjelman vaatimusten mukaisesti (Vidgrén 2010, 343). Myös hajautetulla mallilla on etunsa. Yhteys saman koulutusalan ammattikorkeakoulututkintoon nähtiin vertaisarvioineissa tärkeänä. Osallistuneet koulutusohjelmat oppivat toisiltaan vahvuuksien, kehittämishaasteiden ja hyvien käytänteiden yhteisellä jakamisella. Yhteinen kehittämistavoite yhdistää eri toimijoita ammattikorkeakoulun sisällä ja niiden välisessä yhteistyössä. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kohdalla on tärkeä panostaa edelleen myös kansallisen tason yhteisen perustan luomiseen, jota toteutetaan esimerkiksi ylempien ammattikorkeakoulujen kehittämisverkostossa ja koulutusohjelmien välisissä verkostoissa. Merkittävän panoksen tähän työhön antavat koulutusohjelmista vastaavat yliopettajat ja muu opetushenkilöstön. Itsearviointiin osallistuneet koulutusohjelmat olivat laatineet kuvauksen koulutusohjelmastaan hyvinkin tarkasti. Kuvausta laadittaessa on itsearviointien perusteella jonkin verran vaikea hahmottaa eri arviointialueiden teema ja kriteeristöä. Esimerkiksi arviointialueilla yksi (koulutusohjelmien lähtökohtien määrittely), neljä (koulutusohjelman toteutuksen suunnitelmallisuus) ja viisi (koulutusohjelman vaikutusten arviointi) kriteeristöt liittyvät arviointiin. Kuvauksissa on vaikea kirjata arviointimene- 36 telmistä eri arviointialueissa. Vertaisarvioijien oli osittain haastavaa arvioida koulutusohjelmaa kuvauksen perusteella, sillä osa kuvauksista oli esitetty hyvinkin tiivistetysti ja tekstiä oli paikka paikoin niukasti. Lisähaasteita itsearvioinnin kuvauksen antoi koulutusalan ainoa ylempi ammattikorkeakoulututkintoa tuottava koulutusohjelma, jolloin vertailua ei ole voitu esimerkiksi aiemmin tehdä. Esimerkiksi kulttuurialoilla on omia erityispiirteitä, joita ei muilla koulutusaloilla ole. Ristiinarvioinnin tuloksia ja hyviä käytänteitä esiteltiin tämän raportin lisäksi FUAS –liittoumatyön AIKO-YAMK –työryhmän seminaarissa tammikuussa 2011. Metropolia Ammattikorkeakoulussa tulokset esiteltiin erikseen järjestetyssä tapaamisessa huhtikuussa 2011. Ristiinarvioinnin tuloksia voidaan hyödyntää ylempien ammattikorkeakoulun kehittämisverkoston laaturyhmässä ja osallistuneiden koulutusohjelmien laadun parantamisessa. 37 Lähteet Kettunen, J.2010. Cross-evaluation of degree programmes in higher education. Quality Assurance in Education, Vol. 18, No. 1, 34 - 46. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Ammattikorkeakoulujen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen. Selvityshenkilöiden raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:23. Salminen, H. & Ylä-Anttila, P. Ursin, J. & Välijärvi, J. 2010. kansainväliset vertailevat oppimistulosarvioinnit perus- ja korkea-asteella. Hallinnon tutkimus, 4, 303 - 316. Tedford, R. & Masson, R. 2005. The congruence of quality values in higher education. Quality Assurance in Education 13 (2), 107 - 119. Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 15.5.2003/352. Vidgrén, M. 2010. Arviointi tukemassa koulutusinnovaatiotoimintaa ammattikorkeakouluissa. Hallinnon tutkimus, 4, 337 – 346.
© Copyright 2024