väinö - Voionmaan opisto
VÄINÖ voionmaan opiston tiedotuslehti 2010 Tiiviissä yhteisössä saa helposti kavereita. LOPULTA KUTSUT SITÄ KUITENKIN KODIKSI Kuka käytti viimeisen puhtaan lusikan? Entä kuka jätti tiskinsä tiskaamatta? Huhu kertoo, että joku tapetoi naapureidensa vessan alastonkuvilla. Joku taas sammui riehakkaan keskiviikko-illan jälkeen oleskelutiloihin. Keillä on suhde tai kuka reputti tenttinsä? Tämän kaiken saa selville vain kokemalla sen itse. Tervetuloa Voionmaan opiston omaan sisäpiirikylään, asuntolaelämän Mekkaan. Näin meillä asutaan Voionmaan opiston alueella on 4 asuntolaa; Puukstaavi, Kipinä, Soihtu ja Näsikylä. Soihtua lukuun ottamatta kaikissa asuntoloissa huone jaetaan kämppiksen kanssa. Tässä vaiheessa moni saattaa jo kauhistella sitä, miten ihanaa, tai ei niin ihanaa on jakaa neliöiltään mitätön tila, arki ja osa elämästään täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Asuntolat ovat ulkonäöltään ja hengeltään hieman erilaisia ja erikokoisia. Puukstaavi on tunnettu isoista makuuhuoneistaan, erillisestä oleskelutilastaan ja riehakkaista juhlistaan. Näsikylä koostuu 5 pienestä paritalosta joissa asuu 4 opiskelijaa per talo. Kipinä tunnetaan sen tiiviistä yhteishengestä ja sosiaalisuudesta. Soihtulaisista tiedetään vain se, että he saavat nauttia omasta ylellisestä seurastaan omassa huoneessaan. VÄINÖ ¦ 2 Yleisesti ottaen asuntolassa on helppo viihtyä. Tosin se vaatii kyllä joustavuutta, uteliaisuutta tutustua uusiin ihmisiin ja hieman huumoria. Se että saa kämppikseksi jonkun psykopaatin, on melko epätodennäköistä. Idea on yksinkertainen: täytyy vain ymmärtää ihmisten erilaisuus ja taitaa jakamisen jalo taito. Useimmiten ihmisistä muodostuu niin läheisiä, ettei viikonlopuksi malta lähteä kotiin. Ihmisten tutustuessa käy aina niin, että jotkut rakastuvat tai vähintään ihastuvat. Siinä onkin sitten monta silmää ja korvaa ihmettelemässä mitä kukin touhuaa ja kenen kanssa. Parasta asuntolaelämässä Asuntoloiden juhlat ovat sitten asia erikseen. Oli syy tai ei, niin aina voi juhlia. Eikä sitä kannata kummastella, että jostain kuuluu aina musiikin pauhu ja ilonpitoa. Vaikka keskiviikko onkin pyhitetty juhlapäivä opiston pubin aukiolon ansiosta, on mikä tahansa päivä kelvollinen juhlaan. Kyseinen keskiviikkoilmiö verottaa useimmiten torstain aamu-tunneilta opiskelijansa ja normaalia yleisempää on, että torstain aamupalalla näkyy hyvin kalpeita kasvoja, jos näkyy kasvoja laisinkaan. Parasta on se, ettei tarvitse kuin vihjaista asiasta ja aina löytyy juhlaseuraa. Ja jos sat- tumalta oksentaa tai möhlii jotain muuta juhlapäissään, voi olla varma, että seuraavan päivän aikana siitä tietää vähintään koko koulu. Ajan mittaan huomaa kuitenkin, että tiiviissä asuntolaympäristössä möhlijöitä on rutkasti enemmän kuin yksi. Kaikki se, mistä joudut luopumaan yhteisen viihtymisen tähden, on pientä verrattuna siihen yhteishenkeen, joka asuntoloissa parhaimmillaan on. Käsilläsi on elämäsi tilaisuus kokea mitä ainutlaatuisimpia seikkailuja ihmisten kanssa, joita ilman asuntolassa asumista et välttämättä olisi koskaan tavannut. Varaudu siis siihen, että kaverisi lusikoitua nuudelinsa tartut epäilemättä samaan lusikkaan kysymättä, kuinka monen suussa se on ennen sinua käynyt. Se on sitä aitoa toveruutta, jonka voi ymmärtää vain asuntolassa asumalla. teksti Sanna Kostet kuva Johannes Kaarakainen TOTUUS PÖYTÄÄN JA HETI KORVOLA Suomen viime aikojen tunnetuin toimittaja ehti talvella 2009 luennoimaan Voionmaalle lautakasapaljastusten jälkeen, mutta ennen Julkisen sanan neuvoston Korvolan Silminnäkijä-ohjelmasta antamaa vapauttavaa päätöstä. Tutkivalla journalistilla on takanaan pitkä ura eri tiedotusvälineissä, ja viimeinen kohu pääministeri Matti Vanhasen rakennustyömaalle ilmaiseksi lähetystä lautakasasta on vain yksi Korvolan saavutuksista. Monet suomalaiset poliitikot, talouspäättäjät ja virkamiehet muistavat Korvolan ja hänen ohjelmansa henkilökohtaisesti, kun korruption, epäkohtien ja oman edun tavoittelun paljastaminen on osunut omalle kohdalle. Ari Korvola luennoi tutkivasta journalismista ja sen menetelmistä sekä omasta urastaan ja toimittamisesta ylipäätään. -Tutkiva journalismi on sitä, että suututetaan kaikki ihmiset ja päättäjät tässä maassa, mutta ainakin saa itse päättää, missä järjestyksessä. Esiin kaivetaan asiat, joista halutaan vaieta, ja siksi voikin olla hankalaa saada haastateltavia, jotka suostuvat vastaamaan esitettyihin epäilyihin tai syytöksiin. Korvola painottaa, että haastattelut on tehtävä kuitenkin aina reilun pelin hengessä ilman lapsellista kusetusta. Tutkiva journalismi näyttää vaativan toimittajalta rohkeutta pistää itsensä likoon. Korvola näyttää pätkiä ohjelmasta, jossa hän kulkee Joensuun yöelämässä tummaihoiseksi naamioituneena. Tarkoituksena oli kartoittaa suomalaisten kaupunkien rasistista käyttäytymistä. -Tämä on Suomessa köyhän miehen duunia ja yksinäistä puurtamista, mutta hienointa on tunne, kun huomaa saaneensa jotain aikaiseksi. Toimittajalta vaaditaan ennen kaikkea asennetta. Luennon päätyttyä Korvola lupautuu vaihtamaan vielä muutaman sanan lihapulla-annoksensa ääressä. -Ruoka suussa on hyvä antaa haastatteluja. Ari Korvola kertoo saavansa juttuaiheensa itse päättelemällä ja ihmettelemällä maailmaa. Myös oma lähdeverkosto ja yleisön antamat vinkit ovat kullan arvoisia. “ Asenne muuttaa maailmaa, pelkkä akateeminen tutkinto ei riitä. -Hyvän toimittajan tunnistaa uteliaisuudesta, hyvästä tietopohjasta ja ennen kaikkea oikeasta asenteesta. Asenne muuttaa maailmaa, pelkkä akateeminen tutkinto ei riitä. Ari Korvola ei rakentele työssään pilvilinnoja. Hyvä juttu on Korvolan mielestä yhteiskunnallisesta asiasta tai tilanteesta kertova, siinä on iso ripaus maailmanparantamista, uutta asiaa ja paljastuksia. Ennen kaikkea sen on kuitenkin oltava realistinen. -Maailma paranee sitä mukaa, mitä enemmän juttuja tehdään ja mitä avoimempia ollaan. Ari Korvola ei halua olla moraalipoliisi, vaikka pyrkiikin ohjelmissaan korjaamaan epäoikeudenmukaisuuksia. Hän myöntää tekevänsä joskus itsekin moraalisesti epäilyttäviä asioita. Hän on muun muassa ajanut päin punaisia. -Työ on kuitenkin rooli, joka pitää viedä loppuun saakka. Kerran oli avioero lähellä, kun vaimo oli löytänyt keittiöremontillemme tekijän, joka olisi tehnyt työn pimeänä. Kuitilla tehtiin, kun en itse voi syyllistyä laittomuuksiin. Monia media-alan opiskelijoita kiinnostaa Yleisradio mahdollisena työpaikkana. Korvola myöntää viihtyneensä talossa. -YLE:ssä on paljon selkäänpuukottajia ja moneen junaan menijöitä, mutta jos työpaikka on avoinna, niin hakemuksia riittää. YLE:llä saa äänensä kuuluviin, ja siellä pääsee vaikuttamaan asioihin vaikka palkat ovatkin huonoja. Ari Korvolalla riittäisi vielä sanottavaa, mutta lihapullatarjoilu on tältä erää päättynyt. Korvola lähti takaisin työmaalle Yleen, mutta lautakasajuttu jatkui vierailuluennon jälkeen. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen erosi protestiksi, kun neuvosto antoi Korvolan ohjelmasta vapauttavan päätöksen. Vaikka Korvola kohtaa työssään yhteiskunnan synkkiä epäkohtia, hän ei ole menettänyt uskoaan maailmaan. Ari Korvola kaivaa esille yhteiskuntamme synkät salaisuudet. teksti Niina Huuhtanen ja Kristina Granlund kuvat Emilia Laikola VÄINÖ ¦ 3 VÄINÖN SISÄLLYSLUETTELO 2-3 4-5 6-7 8-9 10-11 12-13 14-15 16- 17 18- 19 20- 21 22- 23 24- 25 26- 27 28- 29 30- 31 32- 33 34- 35 Konkaritoimittaja Ari Korvola piinapenkissä Lopulta kutsut sitä kuitenkin kodiksi Pääkirjoitus Tavoitteet korkeammalle Lempeä, määrätietoinen ja vaativa Musiikki kohtaa kuvan Koneistajasta ohjaajaksi Kiitetty, kiistelty ja vähän pelottava Jari Halonen Päätepysäkkinä Voionmaa Tiukan tahdin taiturit Oxford Journal ja Hertfordshiren yliopisto Futisselostaja kertoo ja muistelee Voionmaan viimeinen viikko Aivan villit Työharjoittelu tv-tuottajana Primadonnasta Radio Helsingin ohjelmapäälliköksi Itsenäisyyspäivän juhlat Voionmaalla Kyllä se viina virtaa - vai virtaako sittenkään Voionmaan illoissa tapahtuu Runoja Monologit järjestykseen Kun rahat ei riitä Pakina Kaksi Marjaa Murkinaa vai mahan murinaa Tunne valo Ystävyysbakkanaali - Kaikki heimot sulassa sovussa Mistä ja mitä nämä kuvat kertovat Haku päällä UUDISTUKSIA PERINTEET SÄILYTTÄEN teksti Pasi Salmikallio Toimittajakoulutuksen sisältö uudistuu syksystä 2010 lähtien. Lehtikirjoittamisen, journalistisen valokuvauksen, radio- ja tv-työn sekä Tampereen yliopiston tiedotusopin opetus jatkuu, mutta nettityötä tulee lisää. Nettitoimittamiseen, web-journalismiin, pitää saada opiskelussa parempi ote ja se tarkoittaa opiston uusia nettijulkaisuja sekä näkyy opetuksessa nettilehtien tekemisenä, ääni- ja videotyönä sekä sosiaalisen median opiskeluna toimittajan näkökulmasta. Tarkemmat tiedot toimittajakoulutuksen sisällöstä ovat kevään aikana opiston nettisivuilla. Jaa minkä takia toimittajakoulutus pitää uusia? Toimittajien työn sisältö muuttuu. Lehtien, radion ja television sisältö muuttuu. Lukijat, kuulijat ja katsojat muuttuvat. Netin sisältö valtaa alaa perinteiseltä medialta. Sosiaalinen media vie yhä enemmän yleisön ja erityisesti nuorten aikaa. Sama muutoksen trendi koskee opiston muutakin opetusta ja sen vuoksi linjojen sisällöt pitää muutaman vuoden välein päivittää ja uusia. Voionmaan elokuvakoulu käynnistyi syksyllä 2009. Uuteen yksikköön koottiin yhteen kaikki perinteisen elokuva- ja televisiotyön, elokuvadraaman, käsikirjoittamisen, dokumenttityön ja elokuvanäyttelemisen opiskelijat. Yhteistyötä ja yhteistuotantoja tehdään entistä enemmän ja suuntautumisvaihtoehtoja on kolme: elokuva- ja tv-linjan perinteet säilytettiin ja linjalla opiskellaan kuvausta, äänitystä ja leikkausta. Elokuvadraamaan suuntautuvat opiskelevat lisäksi käsikirjoitusta ja ohjausta. Uudella dokumenttilinjalla keskitytään dokumentaarisen televisio- ja elokuvailmaisun perusteisiin. Lopputyöt ovat opiskelijoiden omia dokumenttihankkeita. Elokuvanäyttelijälinjan painopiste on selkeästi elokuvanäyttelemisen opetuksessa ja elokuvan harjoitustuotannoissa. Perusharjoitukset jatkuvat elokuvatyön ohella koko ajan: näyttelijäntyötä, puheilmaisua, akrobatiaa, tanssia, laulua, improvisaatiota sekä kehonhuoltoa. Näyttelijälinjan hyväksyttävä suorittaminen antaa jatko-opintoihin mukaan 50 opistopistettä Teatterikorkeakoulun avoimesta yliopistosta. Valokuvauskoulutus uudistui vuonna 2007, jolloin valokuvauslinjan peruskoulutus täsmentyi ja valokuvauksen 1,5 vuotta kestävä ammattitutkintolinja käynnistyi. 17 opiskelijaa aloitti ammattitutkintolinjalla ja 17 suoritti ammattitutkinnon. Syksyn valokuvauslinjalla keskeiset teemat ovat valokuvauksen perusteet, kuvajournalismi ja dokumentti- sekä taidevalokuvaus. Elokuvakoulun ja valokuvauksen uudistukset ovat onnistuneet hyvin ja linjat jatkuvat syksystä 2010 eteenpäin entisen kaltaisina. Kansikuvakilpailun voittaja : Viivi Huuska VÄINÖ ¦ 4 TAVOITTEET KORKEAMMALLE Reilusti myöhästynyt Maria Guzenina-Richardson talutetaan opiston juhlasaliin. Yleisö kääntyy seuraamaan heti ovelta iloisesti tervehtivää Mariaa, joka pahoittelee tapahtunutta. Hän kertoo polvestaan, johon on kertymässä vettä. Päivän luentoa polvi ei kuitenkaan pääse vesittämään. 12-vuotiaana sotakirjeenvaihtajaksi halunnut tyttö ei vähempää halunnut kuin lopettaa sodat. Nyt sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja taistelee muun muassa vanhusten ja vammaisten oikeuksista. Hän kävelee rauhallisen päättäväisesti kohti ongelmia, ja asettaa tavoitteensa aina hieman yläkanttiin. -Keskinkertaisuutta ei muista kukaan, mutta riman ollessa korkealla saatat yllättyä tuloksista. Verkosto kuntoon “Te olette johtajia” lukee fläppitaululla. Maria Guzenina-Richardson näyttää Youtubesta videon, jonka on tehnyt joukko opiskelijoita. Se latoo visuaalisen näyttävästi faktoja toisensa perään siitä, kuinka maailma on muuttunut ja tulee muuttumaan aivan lähivuosina. -Voimme olla onnellisia, että saamme elää juuri nyt. Teknologia on tehnyt elämästämme aivan muuta mitä isovanhempamme ovat kokeneet. Saamme tietoa viikon aikana enemmän kuin ihmiset 1800-luvulla koko elämänsä aikana. Teidän täytyy käyttää tämä mahdollisuus hyväksi! Asia selvä, ajattelen, ja kysyn voimmeko olla Facebook-kavereita. “ -Sosiaaliset mediat ovat loistavia palveluita koota samanhenkisiä ihmisiä yhteen. Vahvan verkoston luominen auttaa tulevaisuudessa yllättävissä tilanteissa. Täällä Voionmaalla olosuhteet siihen ovat ihanteelliset, sillä kaikki toimivat viestinnän parissa tavalla tai toisella. Te olette johtajia Parhaat jutut koskettavat Toimittajaksi Maria päätyi jo 17-vuotiaana. Hän tietää, että hyvällä toimittajalla täytyy olla ennenkaikkea intohimoa työtään kohtaan. -Parhaat jutut syntyvät totuudenmukaisista tarinoista, jotka koskettavat ihmisiä. On myös osattava pitää etäisyyttä aiheeseensa ja toimia tarkkailijan roolissa, ettei päädy jolkottamaan muun lehmälauman perässä. Nykyään kun juorutkin tuppaavat olla uutisia, Maria hymähtää. Kaikesta huolimatta on uskottava maailman parantamiseen, sillä ethän halua olla kyyninen paska? Erittäin virkistävä luento oli kuin kourallinen itseluottamusta, pirteyttä ja tahdonvoimaa annosteltuna nuorille uranaluille. Mutta nyt kiireinen Maria joutuu lähtemään takaisin Espooseen ja minä Facebookiin. Ajahan rauhallisesti Maria! teksti Miska Koivumäki LEMPEÄ, MÄÄRÄTIETOINEN JA VAATIVA Heikki Kujanpää on toiminut ohjaajana, teatterinjohtajana, näyttelijänä ja käsikirjoittajana. Hän on opiskellut näyttelijäksi teatterikorkeakoulussa teatteriohjaaja ja kirjailija Jouko Turkan oppilaana. Omien sanojensa hän on mukaan fiktion sekatyömies ja ollut mukana niin teatterissa, televisiossa, radiossa kuin elokuvissakin. Viimeisin virstanpylväs hänen urallaan on Lauri Viidan ja Aila Meriluodon suhteesta kertova elokuva Putoavia enkeleitä. Hän kävi Voionmaan opistolla luennoimassa meille sekä ohjaamisesta että näyttelemisestä ja kertoi myös uudesta elokuvastaan. Hän kertoo innostuksensa alkaneen jo kolmetoista -vuotiaana, kun häneen iski tietynlainen kuolemanpelko. - Ajattelin jostain syystä kuolevani 27-vuotiaana ja tunsin tarvetta kertoa ihmisille asioita. Ikään kuin rinnassani olisi ollut iso möykky, palava tarve tehdä asialle jotain. Siksi aloin tehdä kaitafilmejä ja halusin oppia kirjoittamaan. - Piti tietenkin päästä johonkin kouluun, missä kirjoittamista opetetaan ja hain teatterikorkeakouluun. Pääsin näyttelijälinjalle, josta päädyin teatterin maailmaan. Ensin minua pidettiin näyttelijänä, joka toi mukaan omat haasteensa, kun myöhemmin halusin ohjaajaksi. Piti tehdä kovasti töitä ja olla uskottava. Kyllä se on niin, että t yvestä puuhun noustaan. Elokuva vai teatteri Putoavia enkeleitä on hyvä vertailukohde teatterin ja elokuvan välillä. Teosta nimittäin esitettiin yli 70 kertaa teatteriversiona ennen elokuvaversiota. Mielenkiintoista onkin se, kuinka teatteriesitys siirretään uskottavasti valkokankaalle. - Onhan siinä tietenkin omat vaikeutensa. Teatterissa tarinaa kerrotaan metaforien kautta ja yleisö ymmärtää sen, kun taas elokuva on tavallaan todenmukaisempi. Esimerkiksi näytelmässä Tuntematon sotilas pesukoneet esittivät venäläisiä, elokuvassa pesukone on pesukone. Teatterissa ja elokuvassa on kuitenkin myös paljon samaa. -Jotkut väittävät, että teatterissa näytellään isommin, itse en tätä allekirjoita. Kyllä elokuvassakin pitää tehdä näyttelijän työtä. Suomalainen elokuva Kun kysyn, mitä mieltä hän on suomaisen elokuvan tilasta, hän huokaisee ja kertoo sen olevan ikuisuusaihe. - Mitähän tähän nyt sanoisi, kehittyvä. No jos nyt tarkemmin mietitään, niin ainakin perusasiat osataan paremmin kuin ennen. Tarkoitan tällä teknistä osaamista, kuten esimerkiksi valaistusta ja äänipuolta. Tässä uudessa tilanteessa, kun on mahdollisuuksia ja kykyjä, suomalaiselta elokuvalta odotetaan yhä enemmän ja enemmän. Kujanpää painottaa ohjaamisessa verbien käyttöä ja välttää negatiivisuutta. Tärkeintä on yksinkertaisuus ja luottamus ohjaajan ja näyttelijän välillä. - Ohjaamiseen kuuluu vastuu, pitää olla paikalla ja vastata kysymyksiin mitä, miksi ja milloin. Pidän ohjaamisesta verbeillä ja painotan sitä, että näyttelijä tekee jotakin jollekulle. Verbit ovat ikään kuin sytytyspaperia, josta näyttelijä saa kipinän tekemiseen. Myös fyysiset toimintaohjeet ovat tietenkin tärkeitä. Luennolla kaksi vapaaehtoista näyttelijäopiskelijaa pääseekin kokeilemaan, millaista on olla Heikki Kujanpään ohjattavana. Hänen ohjeensa tuntuvat me- Kujanpää tuntui olevan ihan mielellään myös kameran edessä, vaikka työskenteleekin pääasiassa sen takana. nevän perille suhteellisen helposti, ja yleisö on tyytyväinen tulokseen ainakin aplodeista päätellen. Millainen mahtaa sitten olla Heikki Kujanpää ohjaajana. Pyydän häntä tiivistämään sen kolmeen sanaan. Vastaus tuleekin kuin apteekin hyllyltä. - Olen lempeä, määrätietoinen ja vaativa. teksti Olli-Pekka Pajaanen kuva Minja Kuismanen VÄINÖ ¦ 5 Opiston vanhaan navettaan lavastettu sepän paja on suunniteltu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Kuvassa rautaa lämmittelee Marko Suksi. MUSIIKKI KOHTAA KUVAN tekstit Olli-Pekka Paajanen kuvat Ville Kumpulainen Tietokone kaatuu, suurin osa kaikesta materiaalista on hukassa. Ympärilläni näkyy kauhunsekaisia ja väsyneitä ilmeitä. Kaksi viikkoa suunnittelua, lavastusta ja kuvausta tuntuu menneen kuin vessasta vedettynä. Paikalle haetaan kahdelta yöllä opiston tietokoneosaajia, jotka olivat jo nukkumassa. Kuinkahan käy? Kyse on Voionmaan elokuva- ja tv- linjasta, joka teki musiikkivideon Villieläimen Voittamaton -kappaleeseen. Aikaa oli kaksi viikkoa ja budjetti erittäin pieni. Tarvittiin siis pitkäjänteisyyttä ja pitkiä työpäiviä, kaikki oli rakennettava alusta asti itse ja oltava innovatiivinen rahan säästämiseksi. Ensimmäinen homma oli tietysti laatia jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä ollaan tekemässä ja kelpuuttaa hahmotelma Villieläimellä sekä Universal Musicilla. Suunnittelu toteutettiin yhdessä ideoimalla ja bändi sekä levy-yhtiö hyväksyivät opiskelijoiden ideat kertaheitolla. Maailmanluokan lavasteita kanaverkosta ja sanomalehdestä Lavastusvaiheessa tehtiin käytännössä kahta lavastekokonaisuutta, sepän pajaa ja bändille esiintymistilaa. Esiintymistilan lavasteet koostuivat puusta, kanaverkosta, sanomalehdestä, liisteristä, maalista ja luonnonmateriaaleista. Sepän pajan rekvisiitta taas haalittiin kokoon omista ja tuttujen varastoista. Osa vuokrattiin Yleltä, Ikaalisten taideteollisesta ja Blood Ceremony Filmsiltä. Lähes kymmenkiloista arkkua on kohtuullisen raskasta vetää pitkin upottavaa suomaastoa. Kuvassa Kalle Kinnunen, Matias Vihko, Heikki Oinonen ja Netta Eklund Pajan seinillä roikkuikin lopulta vanhoja kirveitä, miekkoja, kilpiä, lapioita ja keskellä sitä pönötti ihka oikea ahjo. Kaikilla tuntui olevan alusta asti intoa ja koulumme juhlasali näyttikin kohta melkeinpä rakennustyömaalta. Musiikki soi kummassakin paikassa ja kaikki pääsivät jossain määrin kuuntelemaan myös Voittamatonta, se kun soi vähintään sen kymmenen kertaa päivässä. Vaikka päivät venyivät melkein aina yli puolenyön, tuntui kaikilla olevan tarmoa ja iloista mieltä. Työn lomassa kerrottiin vitsejä ja heitettiin läppää, tunnelma oli melkeinpä kotoisa eli mistään pakkotyömeiningistä ei todellakaan ollut kyse. Rakennustyömaakin muuttui lopulta vanhoiksi metsän keskellä oleviksi kiviraunioiksi ja kun sekaan heitettiin vielä vähän ”heissiä” eli tehosteusvaa, oli elämää suurempi lavaste viimein valmis. Kamera! käy! Hyvää shittiä! Kun raskas lavastusvaihe oli viimein valmis, alkoivat kuvaukset. Pakertaminen alkoi meikkauksella kello kuusi aamulla. Heti tämän jälkeen videon naisnäyttelijä Netta Eklund pääsikin eläytymään rooliinsa oikein raikkaassa syysilmassa. Kuvaukset aloitettiin erään lammen rannassa, jonne roudattiin muun muassa massiivinen 60-kiloinen aggregaatti. Aurinko ei ollut vielä noussut, kun jo piti viedä raskaat kuvausvehkeet upottavaa suota pitkin varsinaiselle kuvauspaikalle. Kelissä ei ollut kehumista, satoi vettä, ja oli kylmää ja märkää. Kengät valuivat vettä, jos ei ollut varautunut kumpparein tai laittanut kenkiensä päälle muovipusseja. Vaikka pitkät kaksi viikkoa viikonloppua myöten hommien painamista alkoivat jo näkyä, ainakin joidenkin epätoivoisista silmien aukipitoyrityksistä päätellen, tuntui ryhmässä olevan edelleen hyvä henki. Kuulinpa videon toisen ohjaajan ja kurssin pitäjän Markus Niemisen lausahtavan, että päivät alkavatkin tästä sitten pik- VÄINÖ ¦ 6 kuhiljaa pidentyä. Lausahdus aiheutti lähinnä pientä hilpeyttä läsnäolijoiden keskuudessa. Lounaaksi kuvausryhmä söi leipää ja joi lämmintä kahvia. Tuntuipa vaatimatonkin eväs maistuvan, kun oli oltu koko päivä ulkona kuvaamassa. Syöntiin ei kuitenkaan tuhrattu turhaan aikaa, vaan lounas oli järjestetty porrastettuna ja eväät syötiin suurin piirtein lennosta. Kuvaus hoitui kohtaus kohtaukselta kronologisesti tarkan käsikirjoituksen mukaan. Tahti kiihtyy, jälki paranee Ulkona kuvattiin vielä useampia kohtauksia, mutta näyttävimpiä olivat tietenkin lavastemiljööt, kuten sepän paja, jossa seppää esitti sepän näköinen mies Marko Suksi. Hän on näytellyt aikaisemmin lyhytelokuvissa, ja voionmaalaisten toiminta vaikuttikin hänen mielestään ammattimaiselta Kuvausryhmästä näki selvästi, kuinka homma alkoi toimia parin kuvauspäivän jälkeen. Jotain oli siis opittu. Myös videon toiselta ohjaajalta, opiskelija Toni Liimataiselta alkoi löytyä varmuutta ja hänkin sai äänensä kuuluviin. Kuvauksia olikin mielenkiintoista seurata, ympärillä kun tapahtui koko ajan niin paljon. Aina kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan ohjaajan ajatusten mukaan ja silloin ryhmä sai Markukselta suoraa palautetta. Aikatauluista kun on pidettävä kiinni eikä virheisiin ole varaa. Markolla ja Netalla oli siitä huolimatta molemmilla hauskaa. Tosin heitä alkoi ilmeisesti hieman puuduttaa pitkän päivän päätteeksi aamuyön pitkinä tunteina. Bändi vakuuttuu Vaikka edellisenä päivänä olikin tehty töitä hieman pitemmän kaavan kautta, noin 23 tuntia, oli jäljellä vielä yksi kuvauspäivä. Paikalle saapuu bändi, joka soittaa juhlasalin lavasteissa ja heitä kuvattiin koko päivä. Bändin kosketinsoittaja Jani Hölli ja rumpali Mikael Hakamäki kertovat, että osa porukasta on tehnyt ennenkin musiikkivideoita, mutta he olivat vakuuttuneet opiston osaamisesta jo ennen kuvauksia. - Suu loksahti auki, kun nähtiin lavasteet. Kyllä on hyvännäköiset puitteet. Kannatti antaa vapaat kädet. - Biisi soi keväällä lätkän MM-kisoissa ja Yle haluaisi videon tulevia Vancouverin olympialaisia varten, luulisi kelpaavan. Päivä meni kuvatessa ja kuunnellessa Voittamatonta, joka vedettiin läpi puoleen yöhön mennessä huimat 28 kertaa. Kaksi raskasta viikkoa alkoi olla takana, Päivät olivat keskimäärin 15-tuntisia ja kahden viikon aikana meni noin 15 pakettia kahvia. Vielä noin yhden aikaan yöllä sattui pieni takaisku, kun materiaali katosi Macbookista kuin taikaiskusta, eikä varmuuskopiota ollut. Koulumme tietotekniikka-asiantuntija Jarkko Kauranen sai kuitenkin useamman päivän työn jälkeen pelastettua kadonneet materiaalit. Videosta editoitiin kasaan uskomattoman hieno kokonaisuus, jolle hurrattiin, kun se viimein sai ensi-iltansa koulullamme. Faktaa Elokuva- ja tv-linja on tiivis paketti elokuva- ja tv-alan taiteellista ja teknistä osaamista. Linja antaa hyvät valmiudet jatko-opintoihin ja jotkut siirtyvät suoraan työelämäänkin. Elokuva- ja tv-linjalla lopputyö voi olla musiikkivideo, reportaasi, videotaidetta tai lyhytelokuva. Dokumenttilinjalla keskitytään dokumenttielokuvaan ja tv-dokumenttiin ja se antaa opiskelijoille mahdollisuuden omien dokumenttien tuotantosuunnitteluun ja toteutukseen. Dokumenttilinjalla tutkaillaan dokumentaarisen kuvan käyttöä uusissa esiintymisympäristöissä, kuten muun muassa netissä. Lopputyö on useimmiten tvdokumentti. Opiskelijoita etv:llä on 28 ja dokumenttilinjalla 10. Kameramies saa olla tarkkana kun kelkka liikkuu edestakaisin melkein juoksuvauhtia. Kuvassa Bändin Tinke, Miguel, Nemilia, Jani, Dimmu, Ohjaaja Markus Nieminen, sekä opiskelijat J-P Virtanen, Janne Halinen ja Kalle Kinnunen. Etv:ltä opiskelijat päätyvät ammattikorkeakouluihin ja jotkut Taik:iin. Dokumenttilinjalta kokemusta ei vielä ole, mutta ammattikorkeakouluissa ja Aalto-yliopiston Taikin dokumenttiosastolla on jatkomahdollisuuksia. Mitä olet tehnyt ennen Voionmaata? Ennen Voionmaata käsikirjoitin, ohjasin, tuotin ja jonkun verran kuvasin ja leikkasinkin tvelokuvia, fiktioita ja dokumentteja. Myös alan koulutustöitä tein eri paikoissa opiskeluajoilta lähtien. Elokuvakritiikkiä kirjoittelin myös aika ajoin. Mikä on parasta työssäsi? Entä huonointa? Parasta monialaisuus ja mielenkiintoiset aiheet teoriassa ja käytännössä, huonointa aika ajoin helvetillinen kiire. Mitä tekisit, jos et opettaisi Voionmaalla? Kalastelisin Perämerellä ja värkkäisin jonkun dokumentin jos kalaa tulisin heikommin. Ennen pitkää ajautuisin taas opettamaan, koska tässä hommassa mieli liikkuu vapaammin kuin varsinaisissa tuotannoissa. Mitä olet oppinut opiskelijoiltasi? Tuoretta ja ennakkoluulotonta näkemystä, pedagogiikkaa myös. Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut Voionmaa-urasi aikana? Muutamia kertoja olen aloitellut oikeaa aihetta väärässä luokassa. Myös viikonpäivät saattavat mennä sekaisin. Muista tapauksista vaikenen kuin muuri. Miten kuvailisit opetustyyliäsi? Tutkivaa, analyyttistä, luovaa ja terävää. Mikä on parasta palautetta mitä olet saanut tai mitä voisit saada opiskelijoiltasi? Opiskelijoiden onnistuneet työt. VÄINÖ ¦ 7 Jari Halonen Yle TV1:n tv-sarjassa Jerry Halloween, missä oli muun muassa mukana Voionmaan näyttelijälinjan opiskelijoita ja vieraana opettaja Pauli Poranen. Kuva Yle. KIITETTY, KIISTELTY JA VÄHÄN PELOTTAVA -Teillä on mahdollisuus olla viisaampia kuin edellinen sukupolvi ja luoda jotain uutta. Älkää jääkö tuleen makaamaan vaan haastakaa itsenne. Jos olet väkivaltainen, mene rauhanmarssille. Jos et pääse mihinkään kouluun, perusta oma osuuskunta, Halonen konkretisoi. Halonen vaihtaa tunnetiloja surusta vihaan tuosta vain ja saa kyyneleet silmiinsä yhdessä silmänräpäyksessä. Hän osaa myös vakavoitua ja filosofoida. Puhuessaan spiritistä Halosesta karisee pelottavuus ja tilalle tulee suurta empatiaa. Jari Halonen on mies, josta yleensä ensimmäisenä mainitaan hänen erikoinen luonteensa. Olemme koko koulu kokoontuneet päiväksi saliin kuuntelemaan hänen luentoaan. Pieni mies hyörii eläväisenä lavalla, pyöreät silmälasit kiiluen. Hän tarinoi Hegelistä, Aleksis Kivestä ja housuun paskantavasta aasista. Jotenkin nämä kaikki liittyvät suomalaiseen identiteettiin. Jari Halonen on mies, joka arvostaa itseään ja vaatii kuulijoiltaan näiden jakamattoman huomion. –Ainoa todellinen todellisuus on juuri tässä hetkessä. Ihminen huomaa kauniit hetket, kun aivot ovat offline-tilassa. Se on suurin tila mihin ihminen voi päästä. Ihmisen kirous on miettiä, mitä muut ajattelevat hänestä. Te voitte muuttaa tämän ajatusmallin. Elämä on koko ajan tässä, emme vain näe sitä, koska olemme liian karkeita. Asiat menevät nappiin, kun ei anna oman egonsa tehdä päätöksiä. Todellinen ilo tulee aina sisältä ulospäin. Todellinen spirit tulee sydämestä. –Jos ei mun jutut kiinnosta menkää ulos täältä, hän komentaa kuiskuttelijoita. Luennon jälkeen jään hetkeksi kahden kesken tämän hätkähdyttävän miehen kanssa. En voi väittää ettenkö olisi hieman peloissani sen jälkeen, kun hän höykytti luonnolla osaa opiskelijoista, jotka uskaltautuivat esittämään mielipiteensä. Halonen istuu viereeni odottavan näköisenä. Rohkaisen itseni ja aloitan kertomalla poikaystävästäni, joka kieltäytyy tulemasta teatteriin sillä perusteella, että on jo valmiiksi varma ettei nauti esityksestä. Jari Halonen, kuuluuko teatteri kaikille vai ainoastaan niille jotka osaavat arvostaa sitä? Halonen on tunnettu suomalainen näyttelijä ja teatteri- sekä elokuvaohjaaja. Hänet tullaan luultavasti aina muistamaan nuoruuden tempauksestaan Jumalan teatterissa, jossa hän ja kolme muuta teatterikoulun opiskelijaa heittivät ilotulitteita ja ulosteita oululaisen yleisön päälle. Tällä kertaa mies onneksi keskittyy pelkän puheen avulla ohjaamaan meitä hukassa olevia ihmissieluja kohti valoa. VÄINÖ ¦ 8 -Nykyteatteri puhuttelee vain herkkiä ihmisiä. Totta kai haluaisin teatterin olevan niin koskettavaa ja väkevää, että ihmiset haluaisivat mennä sitä katsomaan. Poikaystäväsi on normaalimpi kuin ihmiset, jotka ryntäävät teatteriin. Veikkaan, että poikaystäväsi käy jääkiekkopeleissä. Jääkiekko on todellista draamaa! Miksi teatterissa on vähemmän draamaa kuin lätkäpeleissä? Teatteri ei tarjoa tarpeeksi elämyksiä tänä päivänä. Entä miten käy teatterille? Jaksavatko ihmiset nykyisessä teknologian maailmassa vielä raahata takamuksensa kotisohvalta television ja netin äärestä teatterin penkkiin katsomaan livenä oikeita ihmisiä? –Veikkaan että ihmiset alkavat kyllästyä välineiden kautta kohtaamiseen. Uuden sukupolven haaste on luoda teatteriin uutta. Jos teatteri ei uudistu sukupolvien mukana, se menettää yleisönsä. Odotan innolla mitä tuleva tuo. Onko taide tärkeintä elämässä? –Taide on ollut tärkeintä minun elämässäni, mutta ei ole enää. Taide on muoto, rakennelmaa. Elämä itse on tärkeämpää. Taide on instrumentti välittää sitä. teksti Noora Helisten KONEISTAJASTA OHJAAJAKSI Dokumenttilinjan opiskelija Mikko Korhonen, 38, kertoo tavoitteistaan ja opiskelusta. Korhonen oli suorittanut ennen Voionmaan opistoa koneistajan perustutkinnon ja opiskellut rakennusalaa ammattikoulussa. Ensin Korhonen haki etv-linjalle, mutta opettajien suosituksesta päätyi lopulta dokumenttilinjalle. - Haluan tulla ohjaajaksi, ja opettajat olivat sitä mieltä, että olen ehdottomasti dokumenttiohjaaja. Aikaisempaa kokemusta ei tarvita - En ole koskaan ennen Voionmaata kuvannut mitään. Olen kylläkin katsonut paljon elokuvia ja haaveillut jo pienestä pitäen elokuvien tekemisestä. Korhonen olisi odottanut pääsevänsä nopeammin kuvaamaan, mutta varsinkin alkusyksy tuntui olevan teoriapainotteisempaa. - Olisin toivonut pääseväni heti kuvaamaan, mutta muuten opisto vastaa aika pitkälti odotuksiani. Ostin joululomalla oman kamerankin, joten pääsen nyt sitten harjoittelemaan sitä kuvausta vapaa-aikanakin. Mikä dokumenttilinja? Dokumentin ohjaaminen ja tuotantoprosessi eroavat fiktiivisestä tuotannosta varsin paljon, ja Voionmaan elokuvakoulussa dokumentti on ensimmäistä vuotta omana linjanaan. - Elokuvassa on selvä käsikirjoitus alusta loppuun, mutta dokumentti muuttuu koko ajan sen tekemisen aikana. Tämä johtuu siitä, että koko ajan paljastuu uusia asioita, kun sitä tehdään. Linja on ikään kuin luomisprosessi ja myös samalla tutkimusmatka omaan maailmankuvaan. Täältä pääsee alkuun ja aion lähteä jatko-opiskelemaan alaa. Tällä hetkellä toiveena on media-alan ammattitutkinto. teksti Olli-Pekka Paajanen kuva Johannes Kaarakainen Mikko Korhonen poseerasi mielellään vasta hankkimansa kameran kanssa VÄINÖ VÄINÖ ¦¦ 9 9 VÄINÖ ¦ 10 PÄÄTEPYSÄKKINÄ VOIONMAA OPISKELIJAUTELU Johannes Välimäki, Dokumentti, HELSINKI 1. Miten päädyt Voionmaalle? – Posti toi mainoksen, jossa oli mukana hakemus ja päätin sit hakea tänne. 2. Miten Stadin kasvatti on viihtynyt Ylöjärven metsissä? – Hyvin, tosi rauhallista ja mukavaa on ollut. Tervetuloa Voionmaalle! Täältä löytyy opiskelijoita monesta eri junasta ja usealta asemalta. Valtaosa Voitsin opiskelijoista on löytänyt tiensä opistolle mustanmakkaran luvatusta maasta Tampereelta, mutta vahvistuksia löytyy Suomineidon kaikilta alueilta. Opiskelijoita on rantautunut Ylöjärven Yliselle Näsijärven äärelle pohjoisen puolelta Lapin joulumaasta Rovaniemeltä ja etelästä Tammisaaresta asti. Läntisimmät tulijat ovat Vaasan rannikolta ja itäisimmät Joensuun itärajalta. Unohtamatta tietenkään lukuisia muita kaupunkeja ja kyliä, joita Suomen sisälle mahtuu. Eniten opiskelijoita löytyy tänäkin vuonna Voionmaan elokuvakoulusta, missä on kolmella linjalla 54 henkilöä. Elokuvakoulun etv-linjalla on 28, dokumenttilinjalla 10 ja elokuvanäyttelijälinjalla 17 opiskelijaa. Valokuvauslinjalla on 30 kuvaajaa ja valokuvauksen jatkolinjalla eli ammattitutkintoa opiskelemassa 17. Kun kartalle sijoitetaan opiskelijoiden kotipaikat, niin tulijat jakautuvat yllättävän tasaisesti paikkakunnittain kaikille linjoille. 4. Miksi Helsingissä asuu enemmän naisia kuin miehiä? – En tiiä, jos ne kaikki miehet on menny ulkomaille töihin. 1. Miten päädyt Voionmaalle? – Hain ensin Lahteen kouluun, täältä tuli sitten esite. Kaverikin taisi mainostaa vähän. 2. Maistuuko lapinmiehelle mustamakkara? – Ei maistu!! Hyi Hel… 3. Oletko joutunut tilanteessa, jossa murrettasi ei ole ymmärretty? – Olen joutunut aika monestikin, hyvin useasti! 4. Kertoisitko voionmaalaisille jonkin lappalaisen elämän viisauden/ohjeen? – Eiköhän ne ole samat viisaudet ku täälläkin. Jere Alajeesiö, Valokuvaus 1, OULU 1. Miten päädyit Voionmaalle? – Tulin junalla. 2. Pelkkääkö nää polliisia? – En todellakaan! Syön polliiseja aamupalaksi! 3. SUURI MURRESANAKIRJA Oletko joutunut tilanteeseen, jossa murrettasi/slangiasi ei ole ymmärretty? – Ei mitään erityisempiä. Telkkariohjelmien kanssa ollut jotain vääntöä… Ville Kumpulainen, Valokuvaus 1, ROVANIEMI Tänä vuonna opistolle on saapunut yhteensä 131 innokasta media-alan osaajaa ja opiskelijaa. Opiskelijoista 56 ilmoitti aiemmaksi asuinpaikakseen Pirkanmaan alueen ja määrä on lähes puolet, mikä on poikkeuksellisen paljon. Toimittajakoulutuksessa on yhteensä 30, joita 17 opiskelee lehtitoimittajalinjalla ja 13 radio- ja tv-toimittajalinjalla. 3. Oletko joutunut tilanteeseen, jossa murrettasi ei ole ymmärretty? – On kai niitä tullut... Olen asunut niin monella eri paikkakunnalla, että väärinymmärryksiä ei paljon tule. 4. Minkä vuoksi sinun mielestäsi kotikaupunkisi Oulu on saanut nimikkeen ”paska kaupunki”? Mikä sitä kuvastaa? – Nimi on tullut Kauko Röyhkän suusta. Ihmiset siitä tekee ”paskan” tai hyvän. Oulu- Suomi: onnikka= linja-auto sateenvarjo= sontikka Etelä-Pohjanmaa-Suomi: mihnä= missä johonaki= jossain ka!= katso! Helsinki-Suomi: bleesaa= lukea kniiga= kirja mölö= maito Turku- Suomi: Paljonko tämä maksaa?= Kuimpal? Hauska tavata pitkästä aikaa = Viäläks sääki elät? Savolainen elämänviisaus: ”Leoka pystyy ku tulloo kova paekka- pyssyypähä aenae suu kiinni.” tekstit Mari Lakela ja Jenni Kalliolahti piirros Mari Lakela kuvat Johannes Kaarakainen VÄINÖ ¦ 11 TIUKAN TAHDIN TAITURIT Jalkojen suhinaa ja viuhahtava tuulahdus käy ohitseni. Kas! Taas yksi toimittaja työn touhussa. Kohtuuttoman tietämättömänä toimittajalinjasta sain ulkopuolisena painaa kolme kovaa penkkiin ja kysellä linjalaisilta heidän opiskelustaan. Tarmokkaat toimittajalinjan opiskelijat Sanna-Maria Tiusanen ja Olli-Pekka Paajanen. Actionilla alkuun Toimittajien vuosi alkoi varsin värikkäästi, kun linjasta vastaava opettaja Pasi Salmikallio otti oppilailtaan heti alkuun luulot pois pitämällään uutiskurssilla. - Alku oli kuin venäläistä uimakoulua, naurahtaa toimittajalinjan opiskelija Olli-Pekka Paajanen. Niin sanotusti heitettiin veteen ja katsottiin osaako uida. Vaikka tahti heti alkuun tuntuikin vauhdikkaalta, suoran palautteen saaminen oli Olli-Pekan mielestä rakentavaa. On havaittu, että toisin kuin koulumme muita linjalaisia, toimittajia harvemmin näkee parveilemassa yhtä äänekkäästi yleisillä tiluksilla. Johtunee varmaankin siitä, että toimittajat kehittävät sanallista arkkuaan kirjoitustehtävillä. Lisäpotkua opiskeluun ja piristystä harmaaseen arkeen tuovat ns. vierailevat tähdet, ammattikunnan arjessa työskentelevät tunnetut taiturit. Mielipidekirjoitusviikko oli mieleinen Olli-Pekalle. Kun uutisten valtameri oli koluttu läpi, tuli kuvioihin koulun oma julkaisu, Voionmaa tänään -lehti. Miska Koivumäen mukaan lehden teossa ja sen tuottajan työssä mukavinta oli toimia yhteyshenkilönä ja päästä lukemaan luokkakavereiden juttuja ensimmäisenä. Lehden artikkeleihin tehdyt haastattelut opettivat Olli-Pekan mielestä toimimaan kenttätyössä. - Aamulehden Matti Posio oli hauska luennoitsija, luokassa väiteltiin ja perusteltiin väittämiä. Miska taas piti eniten feature-kirjoittamisesta Edith Aholan vetämänä. - Päästiin ns. kenttätyöhön haastattelemaan ihmisiä. Monta lusikkaa kulhossa Kaiken tämän tiimellyksen keskellä uraputken unelmoijille on jäänyt aikaa myös koulun toisen lehden, Väinön, tekemiseen. Toimittajalinjalaiset ideoivat yhdessä artikkeleidensa aiheet ja toimivat yhteistyössä valokuvaajien kanssa juttuja kuvitettaessa. Tällä kertaa Olli-Pekka on päässyt tuottajan rooliin ja kertoo pitävänsä tehtävästä, sillä siinä pääsee itse organisoimaan koko ryhmän toimintaa ja ennen kaikkea joutuu ajattelemaan lehden kokonaisuutta. - On hienoa nähdä oma kädenjälki painettuna, jaksan aina hehkuttaa kun saan tekstejäni julkaistavaksi. Mitä edessä siintää Vuoden mittaan toimittajat imuroivat itseensä myös yliopistossa tiedotusopin perusopinnot. Sanna-Maria Tiusasen mukaan lisähommia kertyy aikalailla kaiken muun opiskelun ohelle, mutta varsinkin jatko-opiskelemaan hakeville opinnoista on suuri apu. Yhtenä toimittajien virstanpylväistä koulun aikana on tehdä kuukausittaista reportaasisarjaa Aamulehden kaupunkilehti Toriin. - Vaatiihan se aikalailla perslihaksia, tokaisee tähän Olli-Pekka. VÄINÖ ¦ 12 Miltä tulevaisuus sitten näyttää? Olli-Pekan haaveena olisi yhdistää valokuvaus ja kirjoittaminen. Kirjeenvaihtajan työ ulkomailla on yksi suurimmista haaveista, mutta myös jatko-opiskelu kiinnostaa. Vuoden kouluttautumisen jälkeen Sanna-Maria on harkinnut edellisestä ammatista journalistiseen työhön vaihtamista ja häntä kiinnostaa kaikenlainen kirjoittaminen. Sanna onkin haastattelujen ja artikkeleiden kirjoittamisen lomassa luritellut myös runoja mm. Voionmaa tänään -lehteen. Siis Päätelmieni mukaan toimittajalinjalaiset ovat ahkeria työntekijöitä ja näkevät vaivaa kehittyäkseen toimittajina. Ja vaikka opiskelu näin vierestä valokuvalinjalaisen tarkkailijan korvaan sointuukin melko kiireiseltä puuhalta, hyvällä luokkahengellä ja mukavien opettajien säestämänä opinnot sujuvat muitta mutkitta. “ On hienoa nähdä oma kädenjälki painettuna, jaksan aina hehkuttaa kun saan tekstejäni julkaistavaksi. teksti Essi Orpana kuva Eveliina Pohja “ Henkilökohtaisesti parasta palautetta on, kun täällä opiskelleet sijoittuvat tulevaisuudessa haluamallaan tavalla. 1. Mikä on parasta ja huonointa työssäsi? - Huonointa on loputtomat paperityöt kansanopiston pyörittämisessä. Tällä paperimäärällä pystyisi pyörittämään vaikka 1300 oppilaan koulua! Parasta on ehdottomasti opettamistyö. 2. Mitä tekisit, jos et opettaisi Voionmaalla? -Rehellisesti ja vilpittömästi en tiedä. Uskoisin olevani jossain journalistisessa työssä, johtuen urataustastani. Ehkä tekemässä televisio-ohjelmia. 3. Mitä olet oppinut opiskelijoiltasi? - Opiskelijat tarkastelevat asioita ja aiheita eri lailla. Heillä on tuoreita ajatuksia, joita joskus alalla työskentelevätkään eivät hoksaa. 4.Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut Voionmaa-urasi aikana? - Tulin taloon vuonna 2002 kesken lukukauden. Olin pitämässä tervetuliaispuhetta opistolle ja kun lopetin puheen, joku opiskelija huusi jostain että ”niin kuka sä nyt sitten oot, ja mitä sää tällä teet?!” Olin kokonaan unohtanut esitellä itseni! 5. Miten kuvailisit opetustyyliäsi? - Se on hyvin käytännönläheistä ja opiskelijoille aika vaativaa. En opeta teoreettisten kaarteiden vaan enemmänkin tekemisen kautta. 6. Mikä on parasta palautetta mitä olet saanut tai mitä voisit saada opiskelijoiltasi? - Henkilökohtaisesti parasta palautetta on, kun täällä opiskelleet sijoittuvat tulevaisuudessa haluamallaan tavalla. TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Toimittajalinjalta eturivissä: Niina Huuhtanen, Sanna Kostet, Tuomas Ylenius, Kristina Granlund, Pasi Salmikallio, Johannes Karvonen, Tiina Salli, Mari Lakela, Tuomas Pirttijärvi ja Jenni Kalliolahti Takarivi: Enni Saikkonen, Heini Peltola, Tia Tuovinen, Sanna-Maria Tiusanen ja Olli-Pekka Paajanen. Juttuja tekemässä ja poissa kuvasta olivat Noora Helisten, Miska Koivumäki ja Katri Lindell päätoimittaja taittopäällikkö AD:t tuottajat atk-asiantuntija opettajajuttujen kuvat apinalaatikkokuva painopaikka Pasi Salmikallio Manu Pärssinen Manu Pärssinen, Markku Kantanen ja Johannes Kaarakainen Olli-Pekka Paajanen ja Kristina Granlund Jarkko Kauranen Viivi Huuska Markku Kantanen Tammerprint Oy, Tampere Voionmaan opisto 2010 www.voionmaanopisto.com KOLUMNI teksti Sanna-Maria Tiusanen HYMIÖ PIKKUVELJENI POIKAKAVERIN KUOLLEEN EXÄN VELJENPOJALLE MEKSIKOON Taas minä roikun siellä. Naamojen, profiilien ja tilapäivitysten viidakossa. Klikkailen ja vetelehdin edestakaisin. Toivon, että joku nostaisi peukkunsa, kommentoisi nokkeluuksiani tai avaisi chatin. Typerä testi houkuttelee minut pauloihinsa ja mainostajat pitävät sivun laidoilla villejä kekkereitään. Facebook on onnistunut koukuttamaan muutamassa vuodessa yli 200 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa virtuaaliyhteisönsä viidakkoon. Painat vain nappia ja kaverin pärstä on siinä. Ihminen ei tule toimeen ilman toista ihmistä. Tarvitaan kontakti. Vähintään virtuaalisellainen. Facebook-kontakteja on monenlaisia. Tosiystäviä, kavereita ja exiä. Kiusallisia naapureita ja entisiä pomoja. Puolituttuja ja epämääräisiä tyyppejä, kuten pikkuveljeni poikakaverin kuolleen exän veljenpoika Meksikosta. Hmm. Kun kontakteja on tupsahdellut profiiliini sieltä täältä, on villisti näpytteleville sormilleni sanottava: stop! Aikalisä. Haluanko todella kaikkien tietävän kaiken kaikesta ja minusta. Haukunko sivuilla pomoni, nauranko naapurilleni ja kuvittelenko ettei siitä koskaan mitään seuraisi. Klikkailu facebookissa on hauskaa ja kepeää puuhaa. Ja sellaisena pysyköön. Välillä se taas kyllästyttää, jolloin tekisi mieli pistää pillit pussiin ja lopettaa koko pelleily. Jos nyt kuitenkin vielä ensin lähettäisi - kaiken varalta - hymiön pikkuveljen poikakaverin kuolleen exän veljenpojalle Meksikoon. Mistäs sitä koskaan tietää, vaikka jonain onnekkaana päivänä istuisi lentokoneessa matkalla kuuman auringon alle. Siellä Julio huutelisi valkoisen hiekan ja turkoosin meren äärellä iloisena: Bienvenida amiga! VÄINÖ ¦ 13 OXFORD JOURNAL JA HERTFORDSHIREN YLIOPISTO Aloitin opiskelun Voionmaalla syksyllä 2008. Ravasin koko vuoden Englannissa, ja lokakuussa päätin hakea sikäläisiin yliopistoihin. Syy oli äärimmäisen yksinkertainen: rakastuin englantilaiseen mieheen. Seuraavat kolme kuukautta kuluivatkin yliopistojen seulomiseen ja hakuprosessiin. Valittuani kolme yliopistoa, jotka olivat sekä tunnettuja tasokkaasta journalismin opetuksestaan että suhteellisen lähellä poikaystäväni kotikaupunkia Oxfordia, aloitin hakemisen UCAS:in (paikallisten korkeakoulujen hakuprosesseja organisoiva järjestö) kautta. Maaliskuussa olin jo saanut myöntävät vastaukset kaikista kolmesta yliopistosta ja varmistin paikkani University of Hertfordshire:ssä. Nyt opiskelen syksystä 2009 lähtien journalismia ja mediakulttuuria sekä englannin kieltä ja kommunikaatiota Hertforshire:ssä, lähellä Lontoota. Koska ensimmäinen viikko oli ainoastaan ulkomaalaisille opiskelijoille, suurin osa ystävistänikin on tullut jostain muualta: Australiasta, Luxemburgista, Thaimaasta, Intiasta, Ranskasta,Saksasta, Yhdysvalloista, Suomesta... Vieraasta kielestä huolimatta opiskelu ei ole ollut liian työlästä. Koska journalismin opiskelu on ollut samaa käytännön harjoittelua, jota tein myös sekä Voionmaalla että työharjoittelussa, se on ollut lähinnä tarpeellista kertausta. Mediakulttuurin teoriatkin ovat enimmäkseen tuttuja viime vuoden tiedotusopin luennoilta. Tulevaisuudessa mahdollisuuksia tuntuu olevan toimittajalle loputon määrä, onhan englanninkielisiä julkaisuja ja mediayhtiöitä lukemattoman paljon. Voin tehdä valmistuttuani töitä Britanniassa, Yhdysvalloissa, Australiassa, oikeastaan ihan missä vain. Tai ehkä palaankin takaisin Suomeen tekemään juttuja omalla äidinkielelläni. Työharjoittelussa Oxfordissa Kun hakuprosessi englantilaisiin yliopistoihin oli päättynyt, tuli aika hakea työharjoitteluun. Tuntui luontevalta hakea myös työharjoitteluun Englantiin, joten lähetin sähköpostia useille oxfordilaisille sanomalehdille. Oxford Journalista tulikin myöntävä vastaus, ja käytyäni vielä haastattelussa helmikuussa, sovimme että aloittaisin huhtikuun lopulla 2009. Saapuessani töihin ensimmäisenä päivänäni pomoni näytti minulle työpöytäni ja antoi minulle käteen muutaman paperin, jotka tarkastelun jälkeen osoittautuivat lehdistötiedotteiksi. ”Jos vaikka nämä pari juttua saisit tänään valmiiksi niin olisi hyvä.” Olin kauhuissani. Työkoneeni oli Mac, jota en ole eläessäni käyttänyt, ja minun piti kirjoittaa päivän loppuun mennessä kaksi juttua: toinen paikallisesta tuulivoimalahankkeesta, toinen ilmavoimien hyväntekeväisyysprojektista. Opin kuitenkin pian käyttämään konetta, ja ensimmäinen juttukin valmistui melko kivuttomasti, vaikka en lopulta saanutkaan ketään puhelinhaastatteluun, vaikka soitin useasti seitsemälle eri ihmiselle. Toinen juttu ei koskaan valmistunut, koska emme saaneet kahteen päivään ketään kiinni, eikä juttu olisi toiminut ilman haastattelua. Selvittyäni kunnialla ensimmäisestä päivästä edessä oli seuraavien viikkojen aikana muun muassa pari bändihaastattelua, tiedekilpailun seuraaminen ja loputtomien uutisten kirjoittaminen, joista merkittävimpänä ehkä etusivun juttu sikainfluenssasta. Kansainvälisyydestä muistuttavat myös opiskelijoiden kotimaiden liput aulaan johtavan käytävän katossa. Ensimmäinen viikko oli vielä hieman kankea, mutta viimeisellä viikolla homma tuntui jo sujuvan. Tuntui että opin työharjoitteluni aikana enemmän kuin olen koskaan oppinut missään. Sain myös huikeasti lisää itseluottamusta huomatessani, että pystyin ihan oikeastaan tekemään toimittajan töitä, ja vieläpä englannin kielellä. teksti ja kuvat Salla Hänninen RAKAS PÄIVÄKIRJA: VOIONMAAN VIIMEINEN VIIKKO Maanantai 1.6.2009 Ylinen on puhjennut kukkaan ja minut valtaa déja vu. Kaikki näyttää lähes samalta kuin kymmenen kuukautta sitten, vaikka mikään ei ole ennallaan. Siemailen raitista ulkoilmaa ja kurvaan nostalgian vallassa Voionmaan opiston pihaan. Vielä kymmenen kuukautta sitten täysin vieraat kasvot ottavat minut vastaan kuin perheenjäsenen. Viimeinen viikko tämän perheen keskellä on alkanut. Ruokalan valtaa tuttu hälinä. Harjoitteluistaan palanneet opiskelijat vaihtavat kiivaasti kuulumisiaan ja yrittävät ottaa kaiken irti viimeisestä maanantailounaastaan. RTV ja toimittajat kerääntyvät murskaamaan Timpan ja Pasin kuvitelmat täydellisesti toteutuneesta vuodesta ja palautekeskustelu jatkuu pitkälle iltapäivään. Lopulta kuitenkin todetaan, että kokonaisuudessaan vuosi meni hienosti tai ainakin sinne päin. Kipinän käytävillä kauan kuhissut puhe valokuvanäyttelystä valkenee vihdoin muullekin väelle. Typeränä VÄINÖ ¦ 14 unohdan näyttelyiden luontaisedut ja lupaudun kuljetuspäälliköksi muiden siemaillessa ilmaista viiniä. Monelta viini ja ravintola Telakan aurinkoinen terassi vievät suurimman huomion, mutta itse haluan katsoa näyttelyn huolella läpi. Valokuvaajien ennakkovähättelyistä huolimatta näyttely tekee minuun suuren vaikutuksen, vaikka mitäpä minä siitä ymmärrän. Vielä valokuvien katselua hienompaa on seurata kuvaajien ylpeitä ilmeitä, opettajan tyytyväistä katsetta ja kaukaa matkustaneiden läheisten kehuja. Tiistai 2.6.2009 Juhlasali kokoaa aamun tullen vaihtelevan joukon unisia voitsilaisia kuuntelemaan radiolinjan vuoden satoa. Muulle opistolle selviää, että radiofestivaalit olivat oikea tapahtuma, eikä vain tekosyy päättömälle reissulle Tornioon. Mielenkiintoa pitää yllä niin stringien monimuotoisuutta pohtiva dokumentti kuin myös Tampereen kaupunkitelevisiolle toteutettu ohjelmasarja. Hannu ylistää omaa linjaansa esittelemällä hitaaseen tuttuun tapaansa valokuvasatoa vuoden varrelta. Pakkohan se on myöntää, että joko Hannu osaa opettaa tai valokuvalinjan voitsilaiset ovat lahjakkuuksia. Itse veikkaan jälkimmäistä. Hämärän vallitessa Voionmaan viimeinen tietovisa kerää jo vakioporukaksi muuttuneen kisakansan kokoon. Alan miettiä miksi edes kuulun tähän sakkiin, sillä en ole tiennyt vastausta yhteenkään kysymykseen koko vuoden aikana, vaan myötäillyt aina muiden ehdotuksia ja todennut oikean vastauksen paljastuttua: ”Mä mietinki että se olis toi!” Keskiviikko 3.6.2009 Ensimmäinen ajatus herätessäni on Kipinän grillibileet ja ulkona tihkuva sade. Tyypillistä. Raahaudun aamiaisen kautta saliin kuuntelemaan journalistikilpailun tulosta. Mikäli kuulut toimittajalinjan 09 vuosikertaan voit arvata, ettei osallistujamäärä ollut huikea. Kol- FUTISSELOSTAJA KERTOO JA MUISTELEE Suoraan Voionmaalta työhönsä ponnahtanut Tuomas Virkkunen on noussut 2000-luvulla Suomen tunnetuimpien selostajien joukkoon. Lukuisat hänen tokaisuistaan ovat päätyneet wikisitaatteihin tai Youtubeen. Alun perin hänellä oli kuitenkin toisenlaisia suunnitelmia jalkapalloon liittyen. – Halusin futispelaajaksi, mutta lihoin armeijan aikana niin paljon, että menetin pelipaikkani, Virkkunen heittää. Pelaamishaaveiden kaaduttua Virkkusen mielessä alkoi syntyä ajatus urheiluselostajan ammatista. Hän päätyi opiskelemaan Voionmaan opiston radio- ja tvlinjalle. Näin Virkkunen kuvaa vuotta Voionmaalla: – Vappuna 2003 pääsin haastattelemaan ”Littiä” (Jari Litmanen) ekan kerran. Lisäksi Zidanen viimeinen peli. Virkkusen suuriin unelmiin kuuluu, että Suomi pääsisi joskus pelaamaan jalkapallon arvokisoissa. Muitakin suuria toiveita selostushommista vielä löytyy. – Helvetin hyvä kokemus. Sain paljon uusia kavereita ja hyvää palautetta Timo Ruusuvuorelta. Kun muut menivät työharjoitteluun radio Moreeniin, hain itse paikan Sport FM:stä. Muuten kuin Voionmaan kautta en olisi päässyt sinne. Työkokemus on kuitenkin hyödyllisempää selostajan hommassa kuin 6-7 vuotta yliopistossa. – Haluaisin päästä selostamaan Suomea arvokisoissa tai viimeisessä pelissä, jossa varmistaa paikan arvokisoihin. Rooman derbyä, Raúlin, Del Pieron, Totin viimeiset ottelut ja ylipäätään legendaaristen pelaajien jäähyväisottelut. Taidolla ja tunteella Unelmatyössä – Jokainen tekee omalla tavallaan. Itse teen ihan normaalijuttuja ennen töitä. En näe tarpeelliseksi valmistautua tuntikausia lähetystä varten. Tästä ammatista on ihan turha stressata ja menettää yöunia. Koko ajan toki seuraan mitä futismaailmassa tapahtuu muun muassa eri nettisivujen kautta. – Tämä on parasta, mitä olen tehnyt. Minua ei ole kiinnostanut omaa naamaa tuoda esiin. Urheilijoille otteluihin valmistautuminen on tunnetusti tärkeää. Mutta miten on selostajien laita? Vaikka Virkkunen tunnetaan ennen kaikkea humoristisesta ja eläytyvästä selostustyylistään, on lajituntemus hänen mukaansa eläytymistäkin tärkeämpää. – Pelkällä huutamisella ei pärjää. Toisaalta ei myöskään teeskentelyllä. Kuten pelaajilla, myös selostajilla uraan mahtuu paljon tunnepurkauksia. Pahin pettymys Virkkuselle tapahtui syksyllä, kun odotuksista huolimatta hän ei päässyt selostamaan paikan päälle el classicona tunnettua Barcelonan ja Real Madridin kohtaamista. Selostustyö on ollut Virkkuselle hieno kokemus. Esimerkiksi tv-urheilutoimittajan työ ei siis ainakaan toistaiseksi ole kiinnostanut. Kuten arvata saattaa, jalkapallo on Virkkuselle ykköslaji. Aikaisemmin hän on selostanut muun muassa autourheilua, mutta nykyään suuntautuminen on täysin jalkapallossa. – Tennis tulee heti futiksen jälkeen. Lentopallo on myös upea laji selostaa, autourheilu ei kiinnosta pätkän vertaa. Esikuvia löytyy paljon ja Virkkunen keksii heti muutaman. Virkkunen nauttii työstään selostajana. – Moni luulee että kannatan Barcelonaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Juventus oli aikoinaan suosikki, mutta matsikokemukseni Delle Alpilla oli kaiken kaikkiaan niin vastenmielinen, että se loppui siihen. Kasvattajaseurat TPV ja Ilves ovat paljon rakkaampia kuin TamU. Kaunis pelityyli sytyttää, mutta usein olen altavastaajan puolella. Tällä hetkellä Virkkunen aikoo pysyä työssään pitkään, mutta varasuunnitelmakin löytyy. – Jos selostusohjelmat eivät syystä tai toisesta jatku, niin varmaan pornoalalle, hän väläyttää naama peruslukemilla. – Uralla ei ole mikään ketuttanut yhtä paljon kuin Espanjan keikka. – Mertaranta ja Rönkä. Intohimo, tunne, eläytyminen ja huumori tempaisi mukaansa. Aikaisemmilta ajoilta on Pentti Salmi. Onneksi ikimuistoisia hetkiä löytyy myös positiivisessa sävyssä. Selostajataituri ei paljasta kannatuksensa kohdetta ja pystyy selostushommissa objektiivisuuteen. teksti Tuomas Ylenius, Tuomas Pirttijärvi kuva Jere Alajeesiö mesta tehokkaasta tositoimittajasta voiton sieppaa Johanna Nykopp Aamulehdessä julkaistulla jutullaan. Täysin ansaittua, ajattelen. Ilta tuo mukanaan viikon juhlallisen osuuden. Pubissa näkyy ensi kertaa puvun takkeja ja korkokenkiä sitten itsenäisyyspäivän. Edustaen näyttelijälinjaa Jaakko Ohtonen laulaa lurauttaa kappaleen muistaen lähes puolet sen sanoista. Elokuvalinjalaiset saavat ruusunsa onnistuneista suorituksistaan. Suljen silmäni ja yritän kuvitella olevani Oscar-gaalassa. Jostain syystä en onnistu. Tilaisuutta seuraa lounas ja lounasta kakkukahvit. Edes viimeinen tapaaminen toimittajien kesken ei saa minua murtumaan. Uskon jo jonkin olevan minussa vikana. Näen monet tärkeiksi muodostuneet ihmiset ehkä viimeistä kertaa ja poistun tyhjentämään huonettani. Kun viimeinen laatikko on täytetty, katson rumia vaaleansinisiä verhoja alastoman huoneemme peittona. Sieltä se tuli. ”Meidän huone on niin ruma!” rääkäisen ja purskahdan itkuun. Elämäni visuaalinen järjestys on hajonnut. ETV jatkaa sketsien pyörityksen parissa, mutta minulla on kiire tärkeämmille asioille. On hankittava kymmenen litraa kirkasta Kipinän grillibileitä varten, joista muuten on grillaus kaukana. Kun kekkerit on vihdoin potkaistu käyntiin, kokoontuu suuri joukko pubiin katsomaan Reetta Sompin stand up -esitystä. Toisilla on pokkaa nousta lavalle pilkkaamaan sekä muita että itseään, kun toiset vain piileskelevät läppärin takana. Arvaa kumpaa minä teen. Loput illasta: blank. Torstai 4.6.2009 Kun on ETV:n vuoro loistaa lopputöillään, aamu-uniset loistavat poissaolollaan. Mietin miksi suostuin olemaan läsnä joka paikassa ja koko ajan. Lopulta sali kuitenkin kerää yleisönsä, ja kaikki tämä ETV:n hämäräperäinen öinen touhu selviää muulle kansalle. Elokuvalinjalaiset eivät nuku koskaan, ja nyt tiedän miksi. Useiden mahtavien lopputöiden seasta yleisö äänestää suosikikseen Petri Niemelän mykkäelokuvan. Itkua, naurua, viinaa ja huutoa. Tiivistän tapahtumarikkaan illan näin: Puolet voitsilaisista itkee. Toinen puoli nauraa niille jotka itkee. Sama puoli itkee myöhemmin salaa. Tyttö suuttuu tytölle. Ensimmäinen tyhjentää juomalasinsa toisen päälle. Jo kuukausia kestänyt parisuhde paljastuu. Uninalle hinataan kolmatta kertaa lipputankoon. Tanssitaan. Juodaan. Tanssitaan. Rakkaudella, Erika Åkman, nykyisin Haaga-Helian toimittajakoulussa. Perjantai 5.6.2009 Herään kämppikseni vierestä viimeistä kertaa. Hänen silmänsä ovat itkusta turvonneet. Itse kuuluin niihin naurajiin. Pasi armahtaa meitä sen verran, että todistustenjako alkaa vasta kymmeneltä. Miksi se ei tunnu riittävän? Kaikki saavat todistukset, osa jopa kunniamaininnan tai arvokkaan Väinö-patsaan. Itselleni riittäisi uni. Vieläkään ei itketä. VÄINÖ ¦ 15 Vaahtosammutinta voi käyttää juontajaparin rauhoittamiseen, jos jutut käyvät liian levottomiksi. AIVAN VILLIT teksti Tiina Salli ja Katri Lindell kuvat Veera Konsti Radiotalon kotoinen tunnelma on omaa luokkaansa. Opiskelijoita löytyy niin editointihuoneesta, studiosta kuin kahvintuoksuisesta keittiöstäkin. Myös näyttelemisestä kiinnostunut Marko Blomqvist, 21, päätyi Voionmaan opiston radio- ja tv-toimittajalinjalle, kun ovet teatterikorkeakouluun eivät auenneet. Omasta selkänahasta revityt kesätyörahat toimivat sponsorina. - Näytteleminen on vähän enemmän taideammatti kuin radiotyö ja siksi hyvä harrastus. Se on luovaa hulluutta, jota on myös ripaus radio- ja tv-toimittajan työssä. Radiotyö on kuitenkin lähempänä sydäntä. Siinä pääsee tekemään hauskoja juttuja, olemaan äänessä ja kuvassa. Varsinainen ”toimittajuus” ei ole niin lähellä sydäntä, Marko kuvailee. - Osa suoran lähetyksen huumaa on perhoset vatsassa, kun on aika painaa lähetysnappulaa ja se, kun huomaa mikin varressa ettei jäädykään, Marko hehkuttaa. Ideahautomoissa jokainen saa tuoda ideansa pöytään, juttuaiheita ja projekteja ideoidaan ja suunnitellaan yleensä pareittain tai pienissä ryhmissä. Radio- ja tv-linjalla ikäerot eivät haittaa, sillä linjan yhteishenki on hyvä. Huhujen mukaan se on opiston paras. Tähän saattaa vaikuttaa se, että linjalaiset majailevat suurimman osan päivästä omassa rakennuksessaan, radiotalossa. - Meillä on aivan ihana porukka, erilaiset persoonallisuudet täydentävät kaikki toisiaan. Hiljaisia hetkiä ei tule edes tunnilla istuessa, sillä porukka on niin eläväistä, Heli hymyilee. Opiston oma kanava Radio Pala on radio- ja tv-toimittajalinjan ylläpitämä. Joka keskiviikkoaamu se viihdyttää aamuvirkkuja opistolaisia musiikilla, hulvattomilla jutuilla ja haastatteluilla. Ohjelmisto on biisipainotteinen ja sisällöltään vapaa. Jokaiseen lähetykseen sisältyy myös lyhyt uutiskatsaus opistoa koskeviin aiheisiin. Ulkopuolisen korvin klo 8-9 lähetettävät ”aamupalat” kuulostavat kuin ammattilaisten tekemiltä. - Lähiaikoina lähetykset tulevat kuunneltaviksi myös nettiin opiston mediaportaali Vonet.tv:hen, eli meitä voi kuunnella opiston ulkopuolellakin, Marko mainitsee. Radio Palaa pääsee kuuntelemaan toisinaan osoitteesta http://vonet.tv:8000/vonradio.m3u Tv-harjoituksia tehdään vähemmän kuin radio-ohjelmia. Harjoituksiin kuuluu suunnittelua ja tv-inserttien kuvaamista sekä uutistyön ja juontamisen opettelua. Kuvaaminen ja editointi tehdään yhteistyönä elokuvakoulun opiskelijoiden kanssa. 32-vuotiaan Heli Kaskelan tie opistoon oli epätavallisempi. Hän on gradua vaille valmis Oulun yliopistosta, pääaineena kirjallisuus. Muutto etelään toi eteen uuden mahdollisuuden hankkia lisäosaamista toimittajan työhön. - Valitsin vaihtoehtojen viidakosta Voionmaan radio- ja tv-toimittajalinjan, sillä halusin oppia lisää juuri käytännön työstä radiossa. Tein opiskeluaikana muun muassa printtitoimittajan, tiedottajan ja juontajan töitä, Heli kertoo. Hiljaiset hetket harvassa Helillä ja Markolla ei kummallakaan ollut suurempia ennakko-odotuksia opistosta, joten suurempia pettymyksiäkään ei ole sattunut kohdalle. - Alku oli hieman hidas, ja odotin hieman nopeatempoisempaa opiskelutahtia. Suorien lähetysten harjoitukset ovat olleet parasta antia ja käytännön harjoittelua on muutenkin paljon, mikä on hyvä juttu, Heli tuumaa. VÄINÖ ¦ 16 Joonas Ennala ikuistaa filmille Mikael Häkkilän, Marko Kouhian ja Marko Blomqvistin unohtumattoman cover-biisin musiikkivideon. Vain pieni osa RTV-linjalaisista ehti kameran eteen poseeraamaan. Kuvassa ovat Miia Raitakangas, Laura Kolehmainen, Marko Blomqvist, Frans Metsälä, Saara Nurmo, Marko Kouhia, Heli Kaskela, Marleena Lehtimaa ja Mikael Häkkilä. - Kuvaamiseen ja kuvaeditointiin liittyviä asioita haluaisin opetella ehkä vieläkin enemmän, jotta osaisin työelämässä käyttää oikeita termejä työskennellessäni kuvaajien kanssa, Heli miettii. Juoksuttavat projektit Kurssin puolivälissä alkoi uuden sisällön työstäminen Vonet.tv: hen. Opiston ”G-yksikkö”, eli Marko, Mikael Häkkilä ja Marko Kouhia ottivat tehtäväkseen kuvata musiikkivideon itse coveroimaansa Zen Cafén Aamuisinbiisiin. Teoksen uudelleenkirjoitetut lyriikat voivat kuulostaa kyseenalaisilta, mutta niissä on myös totuuden sanomaa ja varteenotettavia elämänohjeita, kuten ”älä laita kissaa mikroon” tai ”älä varasta”. “ on muuttunut. Lapsuuteni kuva Muumista oli hyvin puhdas. Käytännössä Muumi oli sellainen hyvän ihmisen malli, samaistumispinta. Lapsena ajattelin tyyliin ”jos minusta tulee Muumipeikon kaltainen niin minusta tulee varmasti hyvä ihminen”. Osa suoran lähetyksen huumaa on perhoset vatsassa, kun on aika painaa lähetysnappulaa... - Herkkäluonto, Oikeamieli ja Kaunissielu ovat taiteilijanimemme, Marko virnistää. Hauskat ideat eivät lopu tähän, sillä wMarko Kouhialla, 21, on työn alla dokumentti Muumipeikosta. - Tuossa dokumentissa on pääideana se, että Muumipeikon homouden myötä suhde Muumipeikkoon - Nyt vanhemmalla iällä on tajunnut, että Muumipeikko onkin homo. Eli Muumipeikko ei olekaan enää hyvän ihmisen malli, koska se puukottaa Niiskuneitiä selkään ja valehtelee. Eli se hyvän ihmisen malli täytyykin etsiä jostain muualta, jos sitä tässä iässä enää tarvitsee hakea, Marko naurahtaa. - Minkälainen suhteeni Muumipeikkoon on nykyään? Pystynkö antamaan Muumipeikolle anteeksi, hän lisää pilke silmäkulmassaan. Keväällä pidettävät radiofestivaalit pitävät radio- ja tv-linjalaiset kiireisinä. Festivaalit järjestetään tänä keväänä Tampereella ja siellä kilpaillaan dokumentti-, kuunnelma- ja juontajasarjassa. Dokumenttien valmistelut ovat jo täydessä käynnissä. Osa on jo nauhoittanut äänimateriaalit ja toiset tekevät parhaillaan käsikirjoituksia omiin dokumentteihinsa. Voionmaan opiskelijat ovat menestyneet Radiofestivaaleilla aiempina vuosina todella hyvin. - Meiltä lähdetään varmasti taas kilpailemaan kaikkiin sarjoihin ja tavoitteet ovat tietysti korkealla, kertoo Heli. Tulevaisuuden uudet ulapat Kun opiston ulkoseinät eivät enää tarjoa turvapaikkaa, on opiskelijoiden yritettävä löytää itselleen joko töitä tai jatkettava opiskelua. Mahdollisuuksia löytyy lukemattomia: printti- ja radiotoimittaja sekä jatkokoulutus ja työharjoittelu ovat vain pieni osa vaihtoehdoista. - Työllisyystilanne on juuri nyt hieman vaikea, mutta monipuolinen alan osaaminen parantaa aina mahdollisuuksia, Heli rohkaisee. Voionmaan opistoon hakemista harkitseville Marko Blomqvistillä on varteenotettava vinkki tarjolla: - Reivatkaa purjeet ylös elämänne purjeveneestä ja rohkeasti vain kohti uusia ulapoita! Mikä on parasta työssäsi? - Luomisen tuska. Entä huonointa? - Luopumisen tuska kun opiskelijat lähtevät pois. Mitä tekisit, jos et opettaisi Voionmaalla? - Kuokkisin suota. Mitä olet oppinut opiskelijoiltasi? - Ihmissuhdetaitoja, uusia sanontoja (kysykää Marleenalta). Dokkariprojektit ovat aina hyvin opettavaisia. Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut Voionmaa-urasi aikana? - Nukun pommiin keskimäärin kerran vuodessa. Miten kuvailisit opetustyyliäsi? - Rento, keskustelunomainen. Mikä on parasta palautetta mitä olet saanut tai mitä voisit saada opiskelijoiltasi? - Pitävät yhteyttä vielä vuosienkin kuluttua. Millaisia ”helmiä” löytyy tämän vuoden opiskelijoista? - Kaiken kokoisia. VÄINÖ ¦ 17 Go for it Njassa! Ohjelmapäällikkö Anna Laine seuraa toimituksen kruununjalokiven intohimoista työskentelyä musaohjelmien parissa. PRIMADONNASTA RADIO HELSINGIN OHJELMAPÄÄLLIKÖKSI Istumme Anna Laineen kanssa pyöreän pöydän äärellä Sanomatalon featurekerroksessa. Mukissa vihreää luomuteetä ja selän takana Hesarin kirjaston maanpäällinen kokoelma. Radio Helsingin toimituksessa vallitsee leppoisa tunnelma, vaikka ympärillä hääräileekin hemmoja töissään. Toimittaja Anna Laineella, media-alan monitaiturilla, on käynyt elämässä tuuri. Mielekkäät duunit ovat johtaneet uusiin ja kiinnostaviin projekteihin. Nykyinen pesti Radio Helsingin ohjelmapäällikkönä maistuu myös makealle. -Toimittajan työssä nautin eniten vapaudesta irrotella. Olen hirveän utelias ihminen. Uusien tyyppien tapaaminen ja heidän lähelleen pääseminen on aina yhtä mielenkiintoista. Voiko missään muussa ammatissa mennä suoraan kysymään toiselta niin monenlaisia asioita. Ohjelmapäällikkyys on koulinut Anna Laineen vastuulliseksi taustatoimijaksi, vaikka niskalenkin saaminen omasta turhamaisuudesta on ollut hänelle kova pala. Nyt hän ei ole tähti, vaan studion väki saa säteillä. Päällikön tehtävänä on luotsata työtoverinsa eetterissä parhaaseen mahdolliseen livesuoritukseen. -Olen joutunut sanomaan itselleni hammasta purren: Sä et ole enää se primadonna, vaan vastuussa näistä ihmisistä. Osaan jo hiljalleen nauttia tästä uudesta roolistani, jossa minun ei tarvitse koko ajan operoida toimijana näkyvällä paikalla. VÄINÖ ¦ 18 VÄINÖ ¦ 18 Pussailua Puukstaavin perukoilla Voitsi tupsahti Anna Laineen tietoisuuteen Helsingin Sanomista. Moskovan venäjänkielen opinnoista kotimaahan palannut nuori nainen tarttui ilmoitukseen, koska haaveili printtimedia-alasta. Kutsu Voionmaalle tuli vuonna 1996 eikä aikaakaan, kun asuntola Puukstaavin perukoilla jo pussailtiin. Anna, ihana näyttelijäpoika ja ihana roihuava rakkaus. Primadonnan opinnot sujuivat kuitenkin mainiosti. -Viihdyin Voitsilla erittäin hyvin. Meillä oli tiivis porukka ja opin paljon ryhmätyöskentelystä. Opistolla annettiin rajattomat mahdollisuudet kokeilla ja tehdä asioita. Oli todella hauskaa testailla, mikä olisi omin alueeni. Kirjoittelin, innostuin valokuvauksesta, joka on minulle nykyäänkin ihana harrastus “ Kun antautuu ajelehtimaan, asiat sumpliintuvat. Mitä vähemmän sitoo itseään, sitä helpompi on tehdä erilaisia ratkaisuja. ja työn jatke. Opin myös käyttämään radion välineitä, joten siirtyminen myöhemmin työharjoitteluun Ylelle oli mutkatonta. -On hyvä lähtökohta olla Voitsilla. Silloin on jo tehnyt jonkun valinnan. Elämällä on kummallinen taipumus johdattaa ja viedä eteenpäin. Kun antautuu ajelehtimaan, asiat sumpliintuvat. Mitä vähemmän sitoo itseään, sitä helpompi on tehdä erilaisia ratkaisuja. Rakkautta radioon Voionmaalta Anna pääsi Helsingin kaupungin tuotantokoulun, mediakylpylän radiolinjalle. Harjoittelu Ylen uutistoimituksessa sekä Yle X:llä kasvattivat ammattitaitoa. Matka jatkui Radio Cityyn. Ohjelmapäälliköksi Anna nousi työskenneltyään useamman vuoden Radio Helsingissä toimittajana. -Ideoiva ilmapiiri ja hurjat väittelyt työyhteisössä ovat luoneet jengistämme tiiviin. Keskustelemme paljon ajankohtaisista asioista. Mikä meitä nyt kiinnostaa, mitkä asiat ovat pinnalla, mitä kommentoidaan, keitä kutsutaan haastateltaviksi, mistä voitaisiin tehdä juttu. -Tykkään tehdä asiaohjelmia, joissa on juju ja huumoria. Kun rakastaa sitä mitä tekee, sitä jaksaa tehdä, vaikka välillä työpäivät venyvät ympäripyöreiksi. Anna kuvaa työuransa hedelmälliseksi ja hauskaksi. Siihen on sisältynyt lehtikirjoittamista, tv-inserttejä ja dokumenttiprojekteja. Kamerat sekä 10 kirjaa lap- -Ne päivät ovat ihania, kun istun vailla mitään ajatusta työpöytäni ääressä ja kuuntelen ulos tulevaa lähetystä. Silloin pulpahtelee mieleen kaikenlaisia ajatuksia ja ideoita. Haluan uskoa, että joku tarjoaa minulle jatkossakin mielenkiintoisia töitä. Voisin myös viljellä maata ja hoitaa vuohia Virossa, Anna naurahtaa pilke silmäkulmassaan. Sanomatalo on houkutteleva työpaikka. Maamme median kuhinakenttä ja -keskus. Sieltä voi bongata ajankohtaisen asiantuntemuksen ja ammattitaidon, piuhoja pitkin maailmaa ja alati kehittyvän yhteistyön eri mediatahojen välillä. -Monenmoiset mediaprojektit radiossa ja televisiossa sekä hyvin alkanut yhteistyö Helsingin Sanomien kanssa kiinnos tavat minua tulevaisuudessakin. Toimituksen ovi aukeaa ja Musaneuvosto-ohjelman vieraat astuvat sisään. Pöytään katetaan uudet tekupit. Hymyilemme ja paiskaamme Annan kanssa rempseästi kättä: Viekää hirveesti terveisiä Voionmaalle. Näin teemme. Jos naulaa itsensä liiaksi johonkin kanttiin kiinni, tulee putkinäköiseksi. Silloin ei näe, mitä kaikkea ympärillä voikaan olla, tohkeilee Anna työpisteellään suudesta olivat kaksi haastavinta, mutta mielekkäintä projektia. -Tv-puolella aikataulujen ja budjettien tiukkuus sekä pienillä työryhmillä isojen asioiden tekeminen aiheuttavat mieletöntä hengästymistä. Saa olla helkkarin tarkkana, ettei uuvuta itseään. Kilpikonnia ja ajelehtivia ajatuksia Kun elämänmeno vaatii jarruttelua, linnoittautuu Anna Laine kotirotaksi, ottaa kutimet tai kirjan käteensä ja hoivailee kissaansa. Mökki Virossa sekä ulkomaanlomat ystävien kanssa, radion ulottumattomissa, antavat puhtia kiireiseen arkeen. Anna kokee edelleen olevansa elämässään ajelehtimisen tilassa. teksti Sanna-Maria Tiusanen kuvat Simo Inkinen TYÖHARJOITTELU TV-TUOTTAJANA Suurimman osan radio- ja tv-linjalaisista hakiessa työharjoittelupaikkansa radioista minä päätin olla erilainen nuori ja suorittaa työharjoitteluni tuottajana. mänkin askareesta. Toisin sanoen lehtiö ja kynä kuvaustilanteessa sopivat käteeni kuin nenä päähän. Myönnettäköön, että osaksi omaa saamattomuuttani en ollut ehtinyt hakea mieleistä harjoittelupaikkaa, mutta kun tilaisuus opiskelijatuottajan pestiin avautui, otin tehtävän enemmän kuin mielelläni vastaan. Totesin, että minulla on paremmat mahdollisuudet päästä myöhemminkin radioon työharjoitteluun, mutta tuottajan hommia ei välttämättä ihan heti tule vastaan. Vaikka homma oli kuvausvaiheessa minulle aika leppoisaa puuhaa, ei kaikki kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Esimerkiksi olin aikatauluttanut yhden päivän jotenkin niin ovelasti, että koko kuvaustiimi saapui paikalle ihan turhaan noin kolme tuntia ennen kuin mitään ylipäätään pystyi kuvaamaan. Nukkuvissa lapsista ei nimittäin paljoa käyttistä tule. Siinä vaiheessa olisin halunnut juosta kotiin pakoon kuvaustiimin murhaavilta katseilta ja antaa itselleni potkut. ”Tuottaja” kuulostaa hirveän hienolta, mutta mitä tuottaja oikeastaan tekee? Tuottaja tuottaa, mutta kaikkeen en minäkään pystynyt. Jossain vaiheessa olisi pitänyt tuottaa sähköä, maksaa kuvaajien parkkisakot, toimia äänimiehenä ja kuljettaa lapsia paikasta toiseen. Tuottajan pitäisi tietää myös kaikki kaikesta, siis aivan kaikki. Jos jotain vastoinkäymisiä sattuu tulemaan, tuottaja on se henkilö, jota osoitetaan sormella ja syytetään. Oli se vastoinkäyminen sitten vaikka se sähkön puuttuminen. Mitä mää niinku teen? Tehtävänä oli tuottaa Kaupunkitelevisiolle kuusiosainen televisiosarja, jonka jaksoissa oli esikoululaisia kertomassa ajatuksiaan nykymaailman menosta. Kivaa ja mahtavaa! Vai onko sittenkään? Käytännössä olin aluksi yhteydessä eri päiväkoteihin, pyysin kuvausluvat, sovin kuvauspäivistä ja -ajoista sekä pidin kuvaustiimin ajan tasalla; mitä, missä ja milloin. Kun tuotannosta vastasi opisto, hoidettavana ei ollut muuten tuottajan työhön kuuluvia raha-asioita. Aikataulujen ja listojen tekeminen oli mukavaa puuhaa, varsinkin tällaiselle friikille, joka tekee erilaisia listoja ja suunnitelmia suunnilleen jokaisesta arkielä- Mää haluisin erottaa itteni! Itse haastattelut olivatkin sitten asia erikseen. Katsoessani viittä lasta venkoilemassa edestakaisin, puhumassa toistensa päälle, liian lujaa, liian hiljaa, liian vähän, liian paljon, epätoivo kasvoi kasvamistaan. Onneksi kuvausten edetessä toimittajat tottuivat tilanteeseen, haastattelutkin alkoivat sujua paremmin ja tilanteesta tuli hallitusti spontaani. Hankalasta alusta huolimatta haastattelut menivät loppujen lopuksi niin kuin olimme kaikki aluksi ajatelleetkin; lapset kertoivat rehellisesti omia ajatuksiaan ja keskustelu rönsyili aiheesta toiseen, kuitenkin sujuvasti. Tuottava oppii Opin nykyisissä opinnoissani Tornion ammattikorkeakoulussa uuden hienon termin; ”learning by producing”. Kannattaa tuottaa, silloin oppii. Vaikka sarjan tekeminen olisi varmasti onnistunut ilman minuakin osaavan kuvaustiimin takia, olen tyytyväinen että suoritin työharjoitteluni tuottajana. Pääsin tekemään jotain, mitä en ollut päässyt aikaisemmin tekemään ja kaiken lisäksi sain siitä hienolta näyttävän merkinnän todistukseeni. Okei ja se kuulostaa tosi megamageelta ja coolilta; ”Olen tuottanut tvsarjan!” Jenni Poikelus teksti Jenni Poikelus kuva Manu Pärssinen VÄINÖ ¦ 19 Steam Radio ja yleisö päästelevät höyryjä. ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAT VOIONMAALLA 4.12.2009 vietettiin Voionmaan opistolla jälleen kerran vanhojen ja uusien opiskelijoiden tapaamisjuhlat. Tätä perinteistä, mutta ei suinkaan kaavoihin kangistunutta, tapahtumaa oli suunniteltu oppilaskunnassa jo syksystä lähtien. Juhlissa oli mukana reilut 200 opiskelijaa. Rehtori Pasi Salmikallion juhlapuhetta pidettiin lähtölaukauksena virallisille juhlallisuuksille. Perinteinen puhe sisälsi myös joukon varoittavia esimerkkiä edellisten vuosikymmenien takaa. Muuten juhlapuhe korosti voionmaalaisten yhteisöllistä tahtoa pitää hauskaa, mutta ei kuitenkaan liian hauskaa. Rehtori oli laatinut Tapio Kivirinnan kanssa perinteeksikin käyneen hyvän homman, jossa valomerkkiä räpsyteltäisiin klo 00:45. Paikalle oli kutsuttu myös Ylöjärven painiseurasta kolme isoa järjestysmiestä, joiden tehtävä oli pitää laittomat viinat anniskelualueen ulkopuolella. Lopuksi rehtori kehotti juhlaväkeä nauttimaan juhlista ja välttämään yleisissä tiloissa ja lumihangessa nukkumista. Rehtorin juhlapuhetta pidettiin toimittajalinjan keskuudessa varteenotettavana päänavauksena journalismin uusille haasteille perinteisiäkään unohtamatta. VÄINÖ ¦ 20 Pukeutumisella on väliä Aika moni Väinönkin lukijoista on varmaan sitä mieltä, että pukeutumisella ei pitäisi olla väliä. Käytännönläheisenä suomalaisena olen asiasta jossain määrin, mutta en täysin, samaa mieltä. Näen, että pukeutumisella haluamme ottaa toiset huomioon ja tehdä jostakin tapahtumasta arjesta poikkeavan. Tällöin erityinen vaivannäkö pukeutumisen suhteen kannattaa. Naisille tavanomainen iltapuku on useille tuttu jo lukion vanhojen tanssiaisista ja toisille viimeistään koulujen valmistumisrituaaleista. Tänäkin vuonna Voionmaan juhlissa nähtiin glamouria ja säihkettä. Viimeiseen saakka ehostautuneista naisista huokui myös lahjakkuus ja sisäinen kauneus. Tavoitin yhden tällaisen lahjakkaan nuoren lupauksen. Ida-Maria Matinlauri oli edellisen vuoden näyttelijöitä. Tällä hetkellä hän opiskelee Tampereella Komediateatterin yhteydessä toimivassa Suomen teatteriopistossa. Hän oli pukeutunut klassiseen viininpunaiseen iltapukuun, jonka yksinkertaisuutta koristavat asuun sopivat korut. Hän valmistautui illanviettoon tunnin. Lopuksi hän paljastaa vielä salai- suuden, että hänet tullaan näkemään vielä monologikilpailun tuomaristossa. Tämän vuoden ETV-linjan opiskelija Reeta Laineella oli puolestaan pitsiunelmaan sopiva koru. Koru oli kultainen kala, jonka hän on omistanut jo vuosia. Päätin laittaa tämän, vaikka se on reissussa päässyt jo hieman rähjäyhtymään. Sini Viitalan korut oli puolestaan hankittu Tampereen Glitteristä ja näyttivät toimittajan silmään varsin aidoilta. – Tärkeintä kuitenkin on, että itse on aito, vaikka korut eivät olisikaan. Vaikka pukeutumisetiketti saattaa olla tiukkaa linnanjuhlissa, näkyy niissäkin nykyään rentoutumisen merkkejä. Tämän vuoden Veltto Virtanen komeili röyhelöpaidassa ja Aku Ankka -solmiossa ja edellisinä vuosina Ville Valo ihastutti muotiguruja mustalla pitsiröyhelöllä. Voionmaan juhlat eivät kalvenneet tässäkään suhteessa esikuvalleen. Yksi illan miehisen kauneuden ja älyn edustaja oli Toni Rasku. Hän on edellisen vuoden toimittajia ja “ Tärkeintä kuitenkin on, että itse on aito, vaikka korut eivät olisikaan. haaveili urheilutoimittajan urasta. Harjoittelujakson TV2:n Pikku Kakkosessa tehnyt nuori mies siirtyi Varalan Urheiluopistoon. Voionmaan kokemuksen pohjalta hän kehottaa uusia toimittajia nauttimaan tästä vuodesta ja neuvoo, ettette antaisi kenenkään määräillä itseänne. Lapista vasta palannut nuori urheilijalupaus oli pukeutunut aina tyylikkääseen tummaan raitapukuun. Ehostamiseen oli tuhrautunut jopa 1,5 tuntia, koska vaatteet olivat olleet hukassa. Hyvissä juhlissa on kaikille jotakin Juhlien kohokohdat oli säädetty alkamaan klo 20:n maissa, jolloin juhlasalin estradille nousi yleisöä lämmittämään Kameleontti-niminen hevibändi. Ne, joille tämä musiikki ei maistunut, siirtyivät nautiskelemaan opistomme baarin tarjouksista. Poikkeuksellisena iltana saimme ihailla kahden baarimikon nopeaa palvelua. Tavanomaiseen tapaan radiomies Timo keräsi pöytänsä täyteen näyttelijöitä keskustelemaan roolituksista, kun toisaalla oppilaskunnan puheenjohtaja Markku Kantanen kaulaili tuttavallisesti valokuvaaja Anne Aromaata. Ilta jatkui jo rennommissa merkeissä ja tanssilattiaa villitsi klo 21:sta eteenpäin coverbändi Steam Radio. Hameet ja liepeet hulmusivat aina yhteen saakka, jolloin kutsuvieraat saivat luvan nousta tilausbussiin. Oletettavasti se vei heidät Tampereen keskustorille. Kun yhteyttä ei sen koommin enää ole saatu, on todennäköisen selvää, että hyvä homma ja homma hanskassa, kuten opistomme rehtorikin tuumaisi. teksti Johannes Karvonen kuvat Katariina Rotstén Ylhäällä vasemmalla Reetta ja merkityksellinen koru, oikealla illan hurmuri Toni Rasku. Keskellä vasemmalla vaaleaverikkö Emmi Ruotsalaisen päättävä katse. Oikealla Sini todistaa, että aidolle naiselle sopivat myös glitterikorut. Alakuvassa Ida-Maria Matinlauri, nainen punaisessa. VÄINÖ ¦ 21 KYLLÄ SE VIINA VIRTAA - VAI VIRTAAKO SITTENKÄÄN Opiskelijaelämään kuuluvat useimmiten villit bileet ja runsas alkoholinkäyttö. Keskellä metsää sijaitsevassa kansanopistossa, jossa osa opiskelijoista asuu opistolla, luulisi iloliemen virtaavan useampanakin iltana viikossa. Opiskelijoiden elämää on jopa helpotettu koulun omalla baarilla, joka avaa kaljahanansa aina keskiviikkoisin tietovisan tai karaoken vauhdittamana. Idyllisen sijaintinsa vuoksi luulisi opistolla asuvien viikonloppujen kuluvan ohrapirtelöiden sekä muiden lapsilta kiellettyjen virvokkeiden merkeissä. Asioiden paikkansapitävyyttä lähdettiin selvittämään tutkimuksella, johon vastasi 50 opiskelijaa 130 oppilaan joukosta. Tutkimusta varten laadittiin alkoholinkäyttöä ja sen muutoksia koskeva kysely, jossa oli kymmenkunta kysymystä aiheeseen liittyen. teksti Hanna Kokkonen kuva Noora Typpö Takaisku harhaluuloille Oma sänky hukassa Tutkimuksesta selvisi heti alkuunsa, että suurimman osan alkoholinkäyttö ei ole juuri muuttunut opiston aloittamisen jälkeen. Osa opiskelijoista on kuitenkin juopotellut hieman aiempaa enemmän, mutta myös vähentäneitä löytyy suhteellisen paljon vastanneiden joukosta. Teemabileet ovat usein olleet se ajankohta, jolloin opiston ihmisten promillemittari on näyttänyt hieman suurempaa lukemaa, ja monilla juominen rajoittuukin lähestulkoon kokonaan teema- tai muihin järjestettyihin bileisiin. Vastapainona tälle ovat alkoholia enemmän käyttävät, jotka eivät ole tyytyneet ainoastaan keskiviikkoihin, vaan juomaa on kulunut sen lisäksi myös viikonloppuisin. Alkoholia nautittaessa sitä juodaan vain hieman, yleensä joko 0-5 annosta, tai sitten vähän runsaammin. Opiskelijatoverit mielletään suurelta osin kohtuukäyttäjiksi. Joukossa on tietenkin niitäkin, jotka ovat löytäneet itselleen kaveriksi alkoholiin erityisesti mieltyneitä henkilöitä. Vaikka säädyllisestä juomisesta olisi ollutkin kyse, osa opiskelijoista on löytänyt alkoholia nautittuaan nukkumapaikan jostain muualta kuin omasta sängystään. Omaa sänkyäkin suositumpi vaihtoehto oli jonkun muun punkka, ja myös eri asuntoloiden yleistilat ovat toimineet yöpaikkoina useasti. Juoman määrästä riippumatta yksi tekijä on kuitenkin yhdistänyt lähes jokaista opiskelijaa. Jos pubissa, isommissa bileissä tai asuntolan omissa kekkereissä ollaan oltu, siellä on myös viihdytty. Vaikka päätä seuraavana päivänä koskisi ja naamari lähentelisi epäinhimillisyyden rajaa, tullaan opiston pippaloihin mielellään silti uudestaankin. Keskiviikkoisin nautitaan koulun pubin tunnelmasta “ Opiskelijoiden elämää on jopa helpotettu koulun omalla baarilla VÄINÖ ¦ 22 RUNOJA teksti Marleena Lehtimaa kuva Markku Kantanen Laupiaat kasvot huutavat: Peittäkää tuo alaston mies! Autuaat korvat päästävät perkeleen sisään ja sylkevät huurretta paljaalle iholle ja tuo mies jumalauta tuntee kipua ilman jumalaakin Mikset jo korkkaa huomista samppanjapulloa ammu korkilla ikkunaa säpäleiksi sillä mikä olisi sen näyttävämpää näin pakkasyönä tuolle miehelle tuolla, joka alastomana seisoo keskellä kohmettunutta hankea Kauneus on kylmyyttä luuytimissä viima, joka ei pure jäätynyttä korvanlehteä vaikka haukkuva koira purisi Jospa elämä onkin vain aivojen reaktio jossa tuleva koostuu menneisyyden peloista ja toiveista, joiden keskellä kulkee vuosia kehittynyt rationalismi joka laskee niiden kahden välisiä todennäköisyyksiä? Tai oletko koskaan joutunut sellaiseen tilanteeseen, jossa silmiin katsominen on kuin olisit lapsi ison kaivon reunalla tietäen sen olevan muita kaivoja syvempi ja mietit: uskaltaako kurkistaa Niinpä. Mustaki tuntuu siltä, et Jumala ei oo ollu iha selvinpäi. Merenneito ja Väinämöinen järven valloittava katse jonka pinnalla väreilee ikuinen kanteleen jälkisointi Tajuntani erämailla laulan itseni suohon synnytän poikani puolukasta hukuttaudun tyyneen Saimaaseen Kantelen Tuonelaan, ettei Sampoa ole olemassa sillä kylän äijä on kuristanut joutsenen avasi hauen leuat olalleen korppikotkan siivet ripusti seinälle Pirunpellon syke, missä majavat ovat hylänneet pesänsä eikä susi ulvo enää kuusimetsän syvässä mustuudessa Järvikin on kalastettu loppuun Jäljellä on vain lumpeen kukka ja sen ympärillä parittelevat vesikirput VÄINÖ ¦ 23 SILKKAA TEATTERIA Yleisö hiljenee. Näyttelijä astuu spottivalojen eteen vailla pelon häivää. Tai ainakaan hän ei näytä sitä. Pian hän jo elehtii ja puhuu kuin hänet olisi ottanut valtaansa aivan toinen henkilö. Ja sitten jättää lavan aplodien saattelemana. Näyttelijäntyö on suurta draamaa. Näyttelijälinja on kenties se värikkäin linja Voionmaan opistossa. Opetusta suurella auktoriteetilla tarjoaa Pauli Poranen. Hänen esiintymistään voi nähdä muun muassa uudessa Täällä pohjantähden alla -versioinnissa. Opetus näyttelijälinjalla on monipuolista, sillä siihen kuuluu esimerkiksi puheilmaisua, akrobatiaa, laulua, improvisaatiota ja toki tutustumista näyttelijäntyöhön. Elokuvanäyttelijälinja on osa Voionmaan elokuvakoulua. Sooloilua Näyttelijälinjalaiset valtasivat lavan perinteisen monologifestivaalin merkeissä joulukuisena keskiviikkoiltana. Tupa oli täynnä yleisöä, eikä syyttä, sillä tyylikkäät monologit tarjosivat katsojille todellista tunteiden vuoristorataa. Rehtori Pasi Salmikallion johdolla toimiva tuomaristo joutui vaikean päätöksen eteen. Raadin täytyi valita 18 kovatasoisesta mutta keskenään erilaisesta esityksestä kolme parasta. Parhaaksi valikoitui Jussi Tuomen taidokas ja humoristinen tulkinta Georg Malmsténin Kohtalokkaasta sambasta. Yleisöäänestyksellä mitattuna tulos olisi varmasti ollut sama, sillä Tuomen esitys näytti uppoavan katsojiin kuin häkä. Toiseksi sijoittui Matvei Ojansuu tulkinnallaan Charles Bukowskin teoksesta ”Kylmää ja lämmintä paskaa”, ja kolmas sija meni Mirva Hautalalle esityksellä ”Kajaanin yö”. Vain muutaman leffalipun tähden Palkintona voittajalle jaettiin kolme elokuvalippua. Toinen sija oikeutti kahteen lippuun ja kolmanneksi sijoittunut sai yhden lipun. Tuomaristoon kuulunut dramaturgi Aila Lavaste kehui vuolaasti tämänkertaisen monologifestivaalin tasoa. - Tuomaristo karsi 18 hyvästä esityksestä 9 voittajakandinaattia joista jouduimme vielä valitsemaan kolme palkintosijaa ja laittamaan ne järjestykseen. Ronja Korhosen esitys Palautetta sai yleisön haukkomaan henkeään. Kuva: Eero Tahvanainen Lavasteen mukaan kaikki raadin jäsenet painottivat esiintyjien rohkeutta valinnoissaan, eli sitä kuinka esiintyjä uskalsi astua itselleen uudelle alueelle. ”Kylmää ja lämmintä paskaa”. Tuomaristo arvosti esiintyjän riskinottoa tässä yleisöä kovasti miellyttäneessä näytöksessä. Festivaalit voittanut Tuomen esitys sai tuomareilta kehut monipuolisuudellaan ja omaperäisyydellään. Siihen sisältyi laulun ja monologin lisäksi muun muassa aidosti simuloitu oksennuskohtaus. Mirva Hautala sai puolestaan erityiset kehut itse käsikirjoittamastaan monologista ja palkittiin pronssisijalla. Jukka Kuoppamäen kappale ”Sininen ja valkoinen” oli myös tärkeässä osassa tässä surullismielisessä esityksessä. – Esityksessä saatiin kaikille tutusta kappaleesta tuotua esille aivan uusia puolia. Toiseksi sijoittunut Matvei Ojansuu esiintyi muista poiketen. Hän esiintyi aksentilla vallankumouksen raadollisuudesta kertoneessa monologissaan “ ...voittanut esitys sai tuomareiden kehut monipuolisuudestaan ja erilaisuudestaan... Esiripun edessä Voionmaan näyttelijälinja on erinomainen vaihtoehto alasta kiinnostuneille. Opiskelupaikkoihin pääsy on vaikeata, mutta tämän opiston jälkeen huomattavasti helpompaa. Elokuvanäyttelijälinjalle haetaan opistolta tilattavalla tai opiston nettisivuilla täytettävällä hakulomakkeella. Linjalle valitaan noin 20 opiskelijaa opistolla tehtävien henkilökohtaisten haastatteluiden ja valintakokeen perusteella. – Tämä on avoimen korkeakoulun opetusta. Sellaisen ihmisen kannattaa hakea, joka on kiinnostunut näyttelemisestä, mutta ei oikein tiedä, mistä tähän pääsee kiinni. Se edellyttää toki kiinnostusta, opettaja Poranen neuvoo. Kymmenen kuukauden opiskelu linjalla vaatii oppilaalta kykyä sopeutua kuvaus- ja harjoitusaikatauluihin sekä tiimityöskentelyyn. Paitsi kiinnostusta, kysyy näyttelijäntyö myös suurta rohkeutta ja halua esiintyi yleisölle. Pieni jännitys ja pelko ovat toki sallittuja ja täysin hyväksyttäviä, mutta pahasta esiintymispelosta kärsivien kannattaa hakeutua toisille linjoille. Näyttelijälinja koostuu ennen kaikkea suurista persoonista. teksti Tuomas Pirttijärvi, Tuomas Ylenius kuvat Eero Tahvanainen, O-P Paajanen Anna Lehtonen hurmasi yleisön esityksen lisäksi asullaan, kuva Eero Tahvanainen VÄINÖ ¦ 24 Monologifestareiden taso oli kova.Kuvassa vasemmalta: Matti Mali, Anna Lehtonen, Matvei Ojansuu, Sini Viitanen, Jussi Tuomi, joka sambasi kohtalokkaasti monologikilpailun voittoon, Mirva Hautala, Ronja Korhonen ja Mari Renkola. Kuva: Olli-Pekka Paajanen Mikä on paras palaute oppilailta, jonka olet saanut/mikä olisi? – Paras palaute on se kun opiskelija oppii näkemään näyttelemisen aivan uudella tavalla ja saa siten työkalun näyttelijän ammattiin oppimiseen. Miten kuvailisit opetusmetodejasi? – En koe itseäni esimerkiksi lukio-opettajaksi. Mun opetus on nimenomaan näyttelijäntyön opetusta. Kuka on esikuvasi alalla? – Nuorena oli Paavo Pentikäinen. (Arvostaa monia, vanhemmalla iällä ei enää esikuvia eikä ”kopiointia”). Mikä on parasta työssäsi? Entä huonointa? – Parasta on, että pystyy viemään oppejaan eteenpäin. Se on kai mun velvollisuus. Huonointa on se, että yksityiselämän järjestäminen on vaikeata (lapset asuvat kaukana Voionmaalta). Mitä olet oppinut opiskelijoiltasi? – Näyttelemistä opettaessa oppii itsekin koko ajan, kun pitää osata tiivistää asiat järkevään muotoon, ne järjestyvät myös omassa päässä. VÄINÖ ¦ 25 KUN EI RAHAT RIITÄ Vähän kansaneläkelaitoksesta - Opistolla asuvat saavat toisen asteen opintojen mukaisen opintotuen ja pienennetyn asumistuen. - Omassa asunnossa asuvat opistolaiset voivat nostaa toisen asteen opintotukea ja täyttä asumistukea. - Myös opintolainaa voi nostaa. Kun lainaat valtiolta etkä äidiltä, tulee velka maksettua varmemmin takaisin. - Koska poikkeuksia on enemmän kuin saksan kieliopissa (alle 20-vuotiaat jne.) kannattaa jokaisen tarkistaa omat tukimääränsä Kelan sivuilta. Pitkän etsinnän tuloksena löysin koulustamme kourallisen työssäkäyviä opiskelijoita. Heistä kaksi suostui kertomaan oman selviytymistarinansa opiskelijan taloudellisessa ahdingossa. Juhana asuu viikot koulun asuntolassa ja lähtee viikonloppuisin Tampereen ravintoloihin valvomaan järjestystä. Cine Atlaksen elokuva- ja teatterityöntekijä Reeta asuu ja työskentelee Tampereella. Molemmat arvostavat tilisaldon karttumisen lisäksi kertyvää työkokemusta. Järjestyksen mies Järkkärin töitä ja välillä opettajan sijaisuuksia hoitava Juhana suosittelee asuntolassa asumista, koska se on halpaa. Samalla hinnalla, jolla maksaa vuokran Tampereella, saa Voionmaalla opetuksen, ruoan kolme kertaa päivässä ja katon pään päälle. Hän on siis kaikin puolin tyytyväinen asumisratkaisuunsa eikä tunnusta, että koulun naisopiskelijat vaikuttaisivat asiaan mitenkään. Vaihtuvista työpaikoistaan Juhanan voi tavata noin viitenä yönä kuussa. Töiden tekeminen baareissa ei ole hääviä, mutta raha ratkaisee. Hän kehuu rahojensa riittävän hyvin ainakin keskiviikkoiltaisin. Pubi-illat ovatkin lähes ainoa asia mihin opistolla asuessa kuluu rahaa. Vauhdikkaasta opiskelijaelämästä ja ahkerasta työnteosta huolimatta Juhana vakuuttaa, ettei koulunkäynti häiriinny. - Kouluhommat hoidan viikolla koulussa ja työt kotona. Kun koulu alkaa maanantaisin yhdeltä ja loppuu perjantaina puoliltapäivin, ei tahti ole liian tiukka. Työ kuin harrastus Reeta viihtyy työpaikassaan elokuvateatterin kahviossa ja lipunmyynnissä. Työsuhde-edut huomioon ottaen se on helppo uskoa. Vuoden aikana hän on käynyt katsomassa noin sata elokuvaa ja laadunvalvontaan vedoten syönyt ilmaisia jäätelöannoksia. Vaikka töissä käyminen onkin etv-linjalaisen mielestä melkein aina kivaa ja hyödyllistä, on pääasiassa kuitenkin raha. - Opintotuki ja palkka riittävät elämiseen hyvin kun käyttää harkiten. Ilman töitä olisi tiukkaa. Vanhemmat auttavat koulumaksuissa, mutta tarkoitus olisi maksaa pikkuhiljaa takaisin. Töitä Reeta tekee yleensä vuoron tai pari viikossa eikä koe tahtia raskaaksi. Koulutyöt tulee tehtyä riippumatta siitä, onko viikonloppuna yks vai kolme vuoroa. Jos Reeta ei kävisi töissä, hän ei tekisi mitään ihmeellistä, luultavasti näkisi kavereita ja katselisi telkkaria enemmän. Mutta koska työkaverit viettävät aikaa myös vapaa-ajalla yhdessä, on tilanne ihanteellinen. VÄINÖ ¦ 26 Yläkuva: Palkkarahat, jotka Juhana tienaa omien sanojensa mukaan idioottien viisastelua kuuntelemalla, riittävät kohtuullisesti ja kuluvat koulun sekä elämisen kustantamiseen. Alempi kuva: Sunnuntai-iltana elokuvateatterissa on hiljaista ja Reetalla on aikaa esitellä todistusaineistoa ilmaisista elokuvakäynneistään. teksti Heini Peltolta kuvat Topi Vuori PAKINA Ulkoistetaan koko Suomi Tuut-tuut. Tuut-tuut. Tässä eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. Onkohan Suomen tasavallan presidentti Tarha Halonen. Olisin tiedustellut niitä tulevia valtaoikeuksiani? Anteeksi, minä puhua hoono soomi. Tama olla Mumbain Soomen puhelinvastaaja. Valitettavasti Soomen tasavallan president ei juuri nyt tavoitettavissa. Hänet on ulkoistettu Angolaan jarjestamaan sinne ulkoistettuja Kaustisen musiikkifestivaaleja. Olkaa hyva ja jattakaa viesti Sakkijarvenpolkan jälkeen. Tuut-tuut. Tuut-tuut. jonotusmusiikkia… Tuut-tuut. Onkohan tämä vanhusten ja vammaisten matkapalvelukeskus? Kylla on. Miten voimme yhdistellä teita, hyva louva!.. Lähdettekö Hongongista vai Beijingista. Anteeksi mitä? Ei, lähden täältä Tampereelta, Laukontorilta. Minulla on rollaattori, viisi kissaa, vammainen avustaja ja kuukauden ruoka-avustukset mukana. Ei valitettavasti tämä käy, hyvä louva. Tei- dän olisi pitänyt soittaa jo kolme kuukautta sitten, jotta olisimme saaneet yhdisteltya teidät mahdollisimman halvalla Lransport Sipelian kautta. Joudutte valitettavasti odottamaan seulaavaa kyytiä ensi vuoteen. Otamme teihin yhteyttä. Piip.piip.piip… Ring-Ring. Tuut-tuut. Tuut-tuut! Onkohan vanhan Reetan vanhainkoti, Virtanen tässä vaan mummia tavoittelisi.. No,no hella Viltanen. Tämä on nykyään vanhainkoti Veloparatiisi Thaimaan Bhukhetissa, ei ole valmaan Gran ma kelennyt hieromiselta, mangoananaskiiwimössöiltä ja hiekkahoidoilta kertoa. Nyt Gran ma on tuolla nuoren thaihierojan kanssa suunnittelemassa häitä, joten hän lahettää tällä keltaa vain terveisiä lapsille sinne lumiseen Helsinkiin. Bye bye. Tuut-tuut-tuut. Hä? kosen sijaista Suomessa. Valitettavasti hän on jäänyt eläkkeelle. Voisinko yhdistää teidät ulkoministeri Alexander Stubbille. Hän hoitaa urheilemisen lomassa nyt myös Juhani Suomen taustatutkimusta. Juhani Suomi puolestaan ulkoisti itsensä Putinin avustajaksi Moskovaan. Homma muistutti niin paljon Kekkoslovakian aikoja, ettei mies pystynyt kieltäytymään. Jos Stubb ei käy, meillä on tarjouksessa myös muita vastagrillattuja poliittisia broilereita. Takuulla suomalaista luomua, joilla ei ole mitään käsitystä elämästä politiikkahautomojen ulkopuolelta. Tuut-tuut. Tuut-tuut. Haloo! Onkohan VR:n aikatauluneuvonnassa. Si,si Signore, mutta jos asianne koskee ilman kuljettajaa liikkuvia, myohastelevia tai sulateltavia junia, ottakaa yhteys Paaviin. Jumalan ulkoistettuun sijaiseen maan päällä. Tuut-tuut. Tuut-tuut. Onkohan ulkoministeriössä. Kyllä on. Olisin tavoitellut Juhani Suomea, sitä Kek- teksti Johannes Karvonen Kaksi marjaa Kurotan koskettaakseni, mutta liian terävät piikit välillämme uhkaavat. Mieli kuin syvään huokaava pelto ja huojuttavan harmaa maisema. Mitä meille tapahtui. Ammoisen ajan kaksi yhteensopivaa marjaa. Täydelliset toisilleen. Rakkauden huumasta punaiset ja pehmeät. Vuodetko. Vastamäki ja ikuinen pystyseinä. Vai liiat sanat. Palkkiona tyhjä maisema ja jääkiteiden hyytävä leikki puunrungolla. Luovutammeko, vaikka lupasimme. Häilyvä muisto hääväen hälinästä, nuoruuden kepeästä naurusta. Tietämättömyydestä. Polun päässä heikko kajastus. Jos lausuttaisiin vielä oikeita sanoja. Sovittaisiin. Takassa loimuava nuotion hehku. Putoilevat vesipisarat ja suolaiset kyyneleet sekoittumassa lammikoksi lankkulattialle, jään alkaessa sulaa. Auringon hento aavistus anteeksiantamuksesta. teksti Sanna-Maria Tiusanen kuvat Irina Lampinen VÄINÖ ¦ 27 MURKINAA VAI MAHAN MURINAA teksti Tia Tuovinen kuvat Katja Viinikka KYSYMYKSIÄ OPISTON RUOKAILUKULTTUURISTA 1. Mikä on lempiruokasi, saako sitä koulussa? 2. Mitä tehdä jos maha kurnii illalla? Entä jos on matti kukkarossa? 3. Kuinka usein hyödynnät asuntolan keittiötä, mitä mieltä olet sen varustuksesta? 4. Mitä kokkailet iltaisin, bravuurisi? 5. Paljonko sinulla menee rahaa omiin pöperöihin? 6. Mitä mieltä olet opiston ruokailujärjestelyistä, onko parannettavaa tai ehdotuksia? Suklaa auttaa sydänsurujen lisäksi Enni Saikkosen iltanäl- Tuomas Ylenius täydentää leipävarastoaan vanhempi- Katja Viinikka on varautunut opistovuoteen kaurapuu- kään ensa kotoa rolla Enni Saikkonen Tuomas Ylenius Katja Viinikka 1. Risotto, kasvissosekeitto. Harvoin saatavilla 2. Menen Subiin (Subway) tai syön nuudeleita. Tai sitten vaan kestää nälän. 3. 2 kertaa vuodessa. Varustus on hyvä, siisteys ei. 4. Kokkaan nuudeleita. Bravuuri on kaikki mihin liittyy suklaa. 5. Ei melkein yhtään, max. 5e viikossa. 6. Ihan hyvät, ei valittamista. Voisi olla kevyempi lounas ja tuhdimpi päivällinen. 1. Spagetti, ei saa koulussa. 2. Syöminen auttaa. Minulla on yleensä leipää varastossa. 3. Kerran oon keittänyt keittiössä, eilen. Ihan hyvä varustelu, mikro sais olla. 4. Nuudeleita, ei oo bravuuria. 5. Muutama euro viikossa. 6. Ihan toimivat. 1. Keitot, erityisesti jauhelihakeitto. Sitä saa koulussa. 2. Syö. Näkkileipää, teetä ja kaurapuuroa. Iso paketti kaurahiutaleita riittää pitkäksi aikaa. 3. Joka ilta. Kouluarvosana 8, uuni puuttuu. 4. Mikropuuroa, teeveden keittäminen. Bravuurejani ovat suolaiset piirakat ja jauhelihakeitto. 5. Ei paljon mitään, viikossa ehkä vitonen. 6. Muuten hyvä, mutta voisi olla ruokamyyntiä. Tosin sitten menisi enemmän rahaa ja se olisi huono juttu. Aamukahvia kaipaisin jo seitsemältä. toimittajalinja, asuu Puukstaavissa VÄINÖ ¦ 28 toimittajalinja, asuu Näsikylässä valokuvalinja, asuntola Soihtu Heikki Oinonen elokuva- ja tv-linja, asuntola Kipinä 1. Kebab-pepperoni-aurajuusto-ananas-pitsa, intialainen ruoka. Koulussa saa jonkinlaista ihan hyvää pitsaa. 2. Sitte heivataan pekonit pannulle tai mikrossa nuudeleita. Jos on matti kukkarossa niin syödään muiden ruokia. 3. Melkein päivittäin, varustus on ihan ok paitsi että jääkaapit haisee kun ei oo porukoiden äidit siivoomassa. 4. Randomimeiningillä kokkailen milloin mitäkin, bravuuri on wokki. 5. Jos hankkii alesta pakastimeen juttuja niin pääsee halvemmalla, en osaa arvioida kun joskus syön ulkona. 6. Ihan hyvä meininki, on ihan hyvä ja monipuolinen ruoka. Keittiöemäntä Piia Heiskanen apureineen valmistaa ateriat päivästä riippuen noin sadalle kahdellekymmenelle henkilölle. Opistolla huomioidaan myös erikoistapaukset. Gluteenittomia, munattomia ja vegaanisia annoksia valmistetaan muutamille, kasvissyöjiä on parisenkymmentä. Heikki Oinoselle maistuvat perinteiset nuudelit paremman puutteessa Isabella Karhu elokuva- ja tv-linja, asuu asuntola Puukstaavissa 1. Kaikki lasagnet, pitsat ja italialaistyyliset. Hyvin on saanut koulussa. 2. Syön leipää tai nuudeleita. Jos ei ole rahaa niin sitten jää syömättä. 3. Lähes päivittäin, noin joka toinen päivä. Varustus on hyvä jos putsaus toimii ja astiat ei katoo. 4. Ei iltaisin jaksa valmistaa, viikonloppuna pasta. 5. Viikossa 5 euroa. 6. Ihan hyvät ruokajärjestelyt, vaikka aikataulut ei aina pidäkään. Opistolaisten kurnivat vatsat saavat täytettä keittiön loihtimista herkuista peräti neljästi päivässä. Opintomaksuun sisältyy arkisin aamiainen, lounas, päiväkahvi sekä päivällinen. Isabella Karhu keksii salaatille käyttöä. Alakuva: Hanna Kokkosen keittiösalaisuus on purkinavaaja. Hanna Kokkonen radio- ja tv-toimittajalinja, asuntola Puukstaavi 1. Sushi, ei saa täällä. 2. Syö ananasviipaleita tai herkkusieniä. Jos ei ole rahaa niin sitten ei syö. 3. Kaksi kertaa viikossa, jos olen viikonlopun täällä. Keittiö on heikonlainen mutta menettelee. 4. Arkisin en kokkaile mitään, viikonloppuisin vaihtelevasti jotain helppoa eli keittoja. Bravuuri on hernekeitto purkista. 5. n.20e/kk. 6. Ruokajärjestelyt on ihan hyvät, lounas voisi olla vähän myöhemmin. Kasvisruokiin voisi panostaa enemmän. Opiskelijoiden suosikkikouluruokia ovat pitsa ja lasagne. Kala-, ja etenkin silakkaruuat jäävät usein syömättä. Tänä vuonna puuroa on mennyt aiempaa enemmän. Myös laktoosittoman maidon suosio on noussut. VÄINÖ ¦ 29 Jaakko Kahilaniemi “ Valojen ja varjojen kanssa kaikki on kiinni pienistä säädöistä ja yksityiskohdista. Voionmaan opiston valokuvalinjalla opiskelee vuosittain 30 opiskelijaa. Syksyllä kaikki aloitetaan aivan alusta, kun opiskelijat opettelevat valokuvauksen tekniset perusteet. Vuoden aikana tutuksi tulevat niin filmi- kuin digikuvauskin, ja opiskelijat osallistuvat valokuvauksen ammattilaisten järjestämiin työpajoihin. Voionmaalla opiskelu ei ole pelkkää välineiden hallintaa ja kuvaamista. Linjalla tutustutaan valokuvauksen historiaan ja kehitetään omaa kuvailmaisua valokuvista keskustelemalla. Valokuvalinjan keskeiset teemat ovat valokuvauksen perusteet, kuvajournalismi sekä dokumentti- ja taidevalokuvaus. Jaakko Kahilaniemi Minja Kuismanen meikattiin Väinön kansikuvakilpailua varten. TUNNE VALO teksti Kristina Granlund Koulumme juhlasalissa on tekemisen meininki, kun kymmenkunta valokuvaopiskelijaa on kokoontunut opettelemaan studiovalokuvauksen ihmeitä. Laitteet näyttävät ammattimaisilta. On valtavia salamalaitteita, muita valaisimia ja heijastintauluja. Tarkoituksena on ottaa ryhmäkuva näyttelijälinjan opiskelijoista. Studiovalokuvauskurssin vetäjä valokuvaaja Tero Jussila ei vielä tarkalleen tiedä, mihin kuvan on tarkoitus päätyä, mutta hän lupaa, että siitä tulee hyvä. - Tämä on hyvä tilaisuus harjoitella suuren ryhmän kuvaamista. Ajankohta tosin ei ehkä ole paras mahdollinen, koska kurssi on vasta aivan alussa. Kun tekniikka on kunnossa, voi käyttää luovuutta viikolla onkin luvassa työpajaa, jossa opitut taidot pääsevät näytille. Jussila kertoo odotusten olevan korkealla ryhmän suhteen. - Toisen vuoden opiskelijoiden taso oli mielestäni korkea, joten odotan ykkösiltäkin hyviä suorituksia. Valokuvaus vaatii joustavuutta ja sosiaalisia taitoja Opiskelijat tottelevat kiltisti Tero Jussilan ohjeita. - Valon pitää tulla vähän kulmasta, ei sivulta. Kiinnittäkää myös huomiota siihen, miten kuvattavat asettuvat. Pitkät taakse ja lyhyet eteen. Studiovalokuvauksen kurssi painottuu muotokuvien ottamisen opetteluun. Tero Jussila listaa kurssin tärkeimmiksi tavoitteiksi tekniikan hallinnan ja erityisesti valaistuksen käytön oppimisen. Opiskelijat ryhmittyvät korokkeelle ja poseeraavat ensin itse lavasteissa testikuvien ottoa varten. Kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Ryhmähengessäkään ei ole valittamista. - Haluan, että opiskelijat oppivat näkemään valon ja sen, miten se käyttäytyy eri tilanteissa. Valojen ja varjojen kanssa kaikki on kiinni pienistä säädöistä ja yksityiskohdista. - Ota meistä kuva munkin kameralla! Kun tekniikkapuoli on kunnossa, pääsevät opiskelijat käyttämään vapaammin omaa ilmaisuaan. Ensi VÄINÖ ¦ 30 Kun näyttelijälinjalaiset ryntäävät paikalle, tunnelma muuttuu hektiseksi, niin kuin asianmukaisesti kuuluukin. Aikaa ei ole paljoa, ja joku kuvattavista puuttuu. Sofia Pyhälä suoriutuu kuvan ottamisesta kuitenkin mallikkaasti. Yksi, kaksi ja kolme! Hymyä huuleen. Parasta on itse tekeminen Eveliina Pohja ja Noora Typpö ovat olleet enemmän kuin tyytyväisiä Voionmaan opiston valokuvalinjaan. Typpö haki opiskelemaan kieliä ja kuvajournalismia, muttei päässyt sisään. Pohja haki opiskelemaan eri ammattikorkeakouluihin, eikä edes muista mitä kaikkea. Ainakin liiketalous oli yksi vaihtoehto. - Se ei oikein napannut, joten päätin tulla tänne. Tyttöjen mukaan koulu on vastannut odotuksia mainiosti. Opistolla pääsee kokeilemaan kaikkea aina pimiötyöskentelystä lehti- ja studiovalokuvaukseen. - Parasta on itse tekeminen ja monipuolisuus. Oli sitten kyseessä filmikuvien vedostaminen tai digikuvien muokkaaminen, on hienoa päästä tekemään asioita alusta asti itse. Olemme oppineet ihan hirveästi uutta, mistä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Täällä myös saa koko ajan ideoita siitä, mitä ryhtyisi tekemään työkseen tulevaisuudessa, kun saa kokeilla kaikkea erilaista. YSTÄVYYSBAKKANAALI teksti Kristina Granlund kuva Veera Konsti Kaikki heimot sulassa sovussa Vannoutuneimmat voionmaalaiset eivät hylkää rakasta opistoaan edes viikonloppuisin. Silloin on kuitenkin käytettävä hieman mielikuvitusta, jotta aika ei kävisi pitkäksi. Aika kuluu leppoisasti hengatessa, tortilloja valmistaessa ja tv:tä tuijotellessa. Jossain vaiheessa iltaa Sami Miettinen saa hyvän idean. - Pelataan lautapeliä hassuilla hiuksilla! Lauantai-iltapäivällä asuntola Puukstaavin yhteisissä tiloissa suorastaan kuhisee väkeä, mikä on harvinaista herkkua viikonloppuisin. Syytä ei tarvitse kauaa etsiä. On majaviikonloppu eli ystävyysbakkanaali. Pelaaminen jää tällä kertaa väliin, mutta näyttävien ja futurististen kampausten tekijöillä riittäisi varmasti kysyntää myös hiusbisneksessä. Bakkanaali saavuttaa niin suuren suosion, että maanantaiaamun koittaessa osa majan asukkaista päättää nukkua kyhäelmässään vielä ainakin yhden ylimääräisen yön. Ja tällä kertaa sisään pääsee myös ilman tunnussanaa! Kuusi opiskelijaa opiston eri linjoilta on päättänyt viettää koko viikonlopun asuntolan oleskelutilassa, itse rakentamassaan majassa nukkuen. Suihkussa sentään saa käydä kerran päivässä. “ parasta työssä on ihana sekaisuus, mutta välillä tajuan elämän realiteetit Eveliina Pohja Noora Typpö ja Eveliina Pohja ovat viihtyneet Voionmaalla. Valokuvaus on tällä hetkellä suuressa suosiossa harrastelijoidenkin keskuudessa. Tytöt kertovat, että jo omista luokkalaisista on vaikea yrittää erottua, saati sitten kaikista muista valokuvauksesta innostuneista. Mikä on parasta työssäsi? Entä huonointa? -Työn vaihtelevuus ja ihana sekaisuus, mutta välillä tajuan elämän realiteetit. Mitä tekisit, jos et opettaisi Voionmaalla? -Opetan tai en, olen silti freelancer-toimittaja. - Yritämme koko ajan kehittää omaa tyyliämme, jottemme toistaisi jo aiemmin tehtyjä juttuja ja ottaisi samoja valokuvia uudestaan. Mitä olet oppinut opiskelijoiltasi? -Oma tietämys voi joissain asioissa osoittautua kapeaksi. Kannattaa välillä myös rentoutua. Molempien tyttöjen suunnitelmissa on hakea opiskelemaan media-alaa ammattikorkeakouluihin. Valokuvauksen lisäksi heitä kiinnostaa graafinen suunnittelu. Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut Voionmaa-urasi aikana? -Sitähän mä tässä yritän sulle kertoa! Myöskään Voionmaan valokuvauksen kaksi vuotta kestävä ammattitutkinto ei ole poissuljettu vaihtoehto. Miten kuvailisit opetustyyliäsi? -Loputon adhd, joka tykkää vauhdista ja värikkyydestä. - Tutkinnon ajankohta vain on meidän kannaltamme huono, koska se alkaa vasta vuoden kuluttua. Mikä on parasta palautetta mitä olet saanut tai voisit saada opiskelijoiltasi? -Se että ihmiset ovat iloisia, tyytyväisiä ja onnellisia. Se on kuitenkin yhtenä varavaihtoehtona mielessä. VÄINÖ ¦ 31 Teemu Höytö MISTÄ KUVAT KERTOVAT On mahdotonta kirjoittaa valokuvien puolesta. Kuvat kertovat kaikki omia tarinoitaan. Tarinoita, joita tekevät valokuvauslinjan jatkokurssilaiset. He, jotka päättivät syventää opintojaan ja kertoa vielä parempia tarinoita. Puolitoista vuotta kestävälle valokuvauksen jatkokurssille moni on päätynyt Voionmaan ensimmäiseltä vuosikurssilta. Tavoitteena on suorittaa valokuvauksen ammattitutkinto, jonka näytöt toteutetaan Helsingissä tekniikan alan oppilaitoksessa eli Heltechissä. Tutkinto koostuu neljästä näyttötilaisuudesta, jotka testaavat valokuvaajan kokonaisvaltaista osaamista välineiden hallinnasta työskentelyyn studioissa ja miljöissä. Ankku Ronkanen Pia Airaksinen Onkiniemen vanhaan Trikoon tehdasrakennukseen pystytetään valokuvausstudio. Naapurissa toimii pienyrityksiä, liikuntasali ja bändikämppiä, joten seurasta ei ole puutetta. Opistolla vastaavia tiloja ei ole, joten kalsea 300 neliön halli saa luvan kelvata. Kuvauspisteissä työskennellään tuotekuvien parissa, mutta pian kameran eteen saadaan myös eläviä malleja. Mallikuvauksia tehdään päivä studiolla ja toinen tamperelaisessa yökerhossa Love Hotellissa. Osa mallioppilaista on ensimmäistä kertaa kameran edessä, mutta kuvista jännitys on jätettävä pois. Mallit ovat valmiina ja odottavat ohjeita. Yökerho pursuaa tunnelmaa ja meikkaajat saavat hetken ajan hengähtää. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä olla idea millainen kuvasta pitäisi tulla. Joskus valmiiksi mietitty aihe osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa tai se ei vain toimi halutulla tavalla. Myös mallin itsevarmuus ja luonnollisuus vaikuttavat lopputulokseen. Kuvaukset sujuvat hyvin ja kaikki voivat hengähtää hetkeksi. Takaisin studiolla. On aika katsastaa viisiviikkoisen studiojakson tuloksia. Kahvintuoksuinen aamu, jossa muistitikut päätyvät studiokuvauksen opettajana toimineelle Tero Jussilalle. Hän katsoo kuvia hetken hiljaa ja antaa vasta sitten palautetta. Nopean reaktion herättävät vain täysin onnistuneet kuvat. Kuvat, jotka vetoavat tunteisiin. teksti Miska Koivumäki Simo Inkinen VÄINÖ ¦ 32 Ankku Ronkanen Teemu Höytö Kaisa Siitonen Kaisa Siitonen Outi Virtanen Pia Airaksinen Janne Karvinen VÄINÖ ¦ 33 “ Alla: Professori Ari Heinonen ei paljasta milloin tiedotusopin pääsykoekirjat hyllytetään. Joukossa on aina näitä ”Viivi Avelláneja”, jotka eivät tajua, että kokeissa pitää oikeasti osata jotakin. HAKU PÄÄLLÄ MINNE VOIONMAAN JÄLKEEN Kevät alkaa taas tehdä tulojaan ja monia Voionmaan opiskelijoita mietityttää, minne kompassi näyttää 10 kuukauden ahkeroinnin jälkeen. Opistomme valmentaa jatko-opintoihin ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, mutta osa opiskelijoista jatkaa suoraan työelämään. Suosittuja hakukohteita ovat olleet Tampereen yliopiston tiedotusoppi sekä Jyväskylän journalistiikka. Muista yliopistoista Vaasa, Lappi ja Turku ovat olleet aikaisempina vuosina mieluisia kohteita. Monet Voionmaalla opiskelleet ovat myös hakeutuneet ammattikorkeakouluihin eri puolelle Suomea, joten ex-voitsilaisiin voit törmätä missä vain. -Opiskelu on aika paljolti itsestä kiinni. Saahan tästä rankkaa, jos vain haluaa! Ei kannata ahnehtia kaikkea kerralla, sillä siinä palaa nopeasti loppuun. Marika lukee sivuaineena muun muassa markkinointia ja suomen kieltä. Työllisyysnäkymiä hän pitää erinomaisina. Monet viestintää lukevat ovat päätyneet töihin esimerkiksi Keski-Suomalaiseen ja Kalevaan. Marika itse on menossa jo toista kertaa kesätöihin Iltalehteen. Marika kehuu Voionmaan opiston vuottaan ja kertoo sen auttaneen työnhaussa sekä tiedotusopin pääsykokeissa. Monia opiskelijoita kiinnostavat viestinnän opintojen lisäksi myös muut aineet kuten esimerkiksi yhteiskuntatieteet, kirjallisuus, suomen kieli, puheoppi, taloustieteet, matematiikka, tilastotiede, tradenomiopinnot, opettajakoulutus ja kulttuurituotanto. -Kannattaa muistaa, että Tampereen lisäksi on paljon muitakin kouluja, joihin voi hakea. En ole päiväkään katunut, että lähdin Vaasaan opiskelemaan viestintää. Jos kompassin nuoli osoittaa hallitsemattomasti pohjoisen tai etelän välille, ei kannata hermostua. Voionmaan entiset opiskelijat kertovat, mihin he päätyivät opiston käytyään. Yliopistossa käytäntö sekä teoria yhdistyvät toisiinsa varsin kitkattomasti. MISSÄ HE OVAT NYT? Marika Latva-Kurikka, Vaasan yliopisto, viestintä -Hain Tampereen ja Vaasan yliopistoon Voitsi-vuoteni jälkeen ja pettymys oli kova, kun tiedotusopin paikka jäi niin vähästä kiinni. Päästyäni Vaasaan en kuitenkaan enää haikaillut yhtään Tampereelle, sillä opiskelu täällä on ollut aivan mahtavaa. Monet sanovat, että yliopisto-opiskelu on raskasta ja aikaa vievää, mutta Marika ei allekirjoita kyseistä väitettä. VÄINÖ ¦ 34 Saija Käkönen, Jyväkylän yliopisto, journalistiikka -Tähän mennessä kun 2 vuotta opintoja on takana, on opiskelu ollut enemmän käytännönläheistä. Esimerkiksi radio- ja televisiotyön kursseilla työvälineet käytiin tarkasti läpi ja sen jälkeen loppukurssi opeteltiin hyödyntämään niitä jutun teossa. Saija muistelee viime kesänä monien opiskelijoiden jääneen ilman työpaikkaa huonon työllisyystilanteen vuoksi. Työelämän osalta hän kokee opiston auttaneen eniten siinä, miten ryhmässä toimitaan. -Kesätyöhaussa yksi merkittävä tekijä on se, mihin hakija on valmis lähtemään kesätöitä tekemään. Jos paikkakunnalla ei ole väliä ja pienikin paikallislehti kelpaa, on työnsaanti mielestäni suhteellisen varmaa. Jos taas ainoa vaihtoehto on Helsingin Sanomat, ei kesätoimittajapestin saamiseen voi luottaa. Voionmaan opistossa Saijalle varmistui, mitä hän haluaa elämässään tehdä. Korkeakouluun hakiessa opistosta oli korvaamaton hyöty ja tiedotusopin perusopinnot helpottivat luku-urakkaa merkittävästi. Parin viikon päästä Saijaa ei enää Suomessa nähdä, sillä hän lähtee vaihtoon Viroon, Tarton yliopistoon. Tuija Sorjanen, Tampereen yliopisto, tiedotusoppi. Tuija lukee mietteliäänä Aamulehteä, kun saavumme Cafe Europaan. Entinen Voionmaan radio- ja tv-linjalainen kehuu tiedotusoppia mielenkiintoiseksi oppiaineeksi. Tampereen yliopiston monipuolisilla sivuainevalinnoilla saa höystettyä lisää makua opiskeluun. -Tiesin, että haluan toimittajaksi, joten tiedotusoppi tuntui suorimmalta tieltä ammattiin. Tähän mennessä opiskelu on ollut enemmän teoreettista, mutta käytännön kurssejakin on ollut. Sivuaineista minua kiinnostavat ainakin sosiologia ja muut yhteiskuntatieteet. Tuija kertoo Voitsi-vuotensa valmentaneen hyvin yliopiston pääsykokeisiin. Samanhenkiset opiskelijat ja avoimen yliopiston kurssit auttoivat orientoitumaan tiedotusopin pääsykokeisiin. -Vaikka tuntuisikin, että tiedotusoppiin hakee kauheat määrät opiskelijoita, ei kannata luopua toivosta. Joukossa on aina näitä ”Viivi Avelláneja”, jotka eivät tajua, että kokeissa pitää oikeasti osata jotakin. ”Suutarin lapset” syntyvät Tampereen yliopistossa Tampereen yliopiston professori Ari Heinonen hiljenee hetkeksi miettiessään syytä siihen, miksi tiedotusopin pääsykoekirjat ovat vuodesta vuoteen samat. Paljon puhuttu ja huhuttu tiedotusoppi kiinnostaa Voionmaan opiskelijoita joka vuosi, mutta pääsyvaatimukset ovat kovat. Heinonen kuvailee tiedotusopin opiskelijoita fiksuiksi ja sosiaalisiksi. Koulutuksen perusfilosofiaan kuuluu kouluttaa sivistyneitä opiskelijoita, jotka kykenevät raportoimaan mistä tahansa tapahtumasta asiantuntevasti ja kriittisesti. -Rohkaisemme opiskelijoita valitsemaan eri sivuaineita ja lähtemään myöskin vaihtoon. Tärkeintä olisi, että jokainen voisi lukea sitä, mikä itseä kiinnostaa. Professori johdattaa meidät tiedotusopin laitoksen Tuija Sorjanen joutui ideoimaan kuvan aiheesta piratismi . Tehtävä oli tiedotusopin pääsykokeista vuodelta 2009. harjoitustoimitukseen, jossa päivän kuhina on jo vaimentunut. Vain muutamia opiskelijoita on paikalla työstämässä Utain-viikkolehteä. Seinän toisella puolella kolme nuorta herraa työskentelee kuvajournalistikoulutuksen Katse-lehden parissa. Käymme myös kurkkaamassa paikallisradio Moreenin ja Yliopisto-Tv:n tiloja, jotka palvelevat radio-ja televisiotyön opetusta. Tiedotusoppi on ollut jo vuosia arvostettu oppiaine eikä Ari Heinonen usko sen menettävän suosiotaan jatkossakaan. Media-alan seksikkyys lisää ylikoulutettavuutta, jolloin myös taistelu työpaikoista kasvaa. Heinonen muistuttaa kuitenkin, että tiedotusopin opiskelijat työllistyvät moniin eri tehtäviin, eivät pelkästään toimittajiksi. Ari Heinonen listaa opiskelijoiden mielipiteitä tiedotusopin hyvistä ja huonoista puolista. -Opiskelijat ovat tyytyväisiä tiiviistä kampusalueesta ja vapaasta sivuaineoikeudesta. Parasta on, että täällä voi ja täytyy opiskella muutakin kuin pelkkää tiedotusoppia. Miinusta on tullut ainakin tiedonkulun takkuilusta. Olemme välillä kuin suutarin lapset ilman kenkiä! Käsittämätöntä, ettei tieto tavoita kaikkia, vaikka olemmekin tiedotusopin laitoksella. Tiedotusopin opiskelijat Päivi Kerola ja Riku Teiskonlahti esittävät ylpeänä Utain-lehden. teksti Niina Huuhtanen kuvat Emilia Laikola Heikki Pölönen vaihtoi tiedotusopista kuvajournalismin linjalle, koska oli kiinnostunut valokuvauksesta. VÄINÖ ¦ 35 VOIONMAAN OPISTON MEDIALINJAT Kuva: Pasi Järvenpää Opiston mediakoulutuksessa opiskelijat perehtyvät käytännön työhön tekemällä ammattitason teknisillä välineillä paljon oikeita työtilanteita vastaavia harjoituksia. Linjat päätyvät joko itsenäisesti tehtäviin lopputöihin tai työharjoitteluun tiedotusvälineissä. Valmennus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen valintakokeisiin sisältyy opintoihin. Elokuvakoulu Elokuvakoulussa on kolme suuntautumisvaihtoehtoa: perinteinen elokuva- ja televisiotyö, dokumenttikoulutus tai elokuvanäytteleminen. Elokuva- ja televisiotyön opiskelijat suuntautuvat tuottajan, kuvaajan, äänittäjän tai leikkaajan käytännön työhön. Elokuvadraamaan suuntautuvat opiskelevat lisäksi käsikirjoittamista ja ohjaajan työtä. Lopputyö voi olla lyhytelokuva, musiikkivideo tai reportaasi. Dokumenttilinjalla keskitytään dokumenttielokuvaan, tv- ja radiodokumentteihin, teksteihin ja valokuvaukseen sekä käsikirjoittamiseen ja tuottamiseen. Lopputyö on useimmiten tv-dokumentti. Elokuvanäyttelijälinjan painopiste on selkeästi elokuvanäyttelemisen ja –ilmaisun opetuksessa sekä elokuvan harjoitustuotannoissa, jotka toteutetaan elokuvakoulun yhteistyönä. Opetusohjelmassa on myös sketsiviihdettä, lavateatteria ja monologikilpailut. Linjan hyväksytty suorittaminen antaa 50 opintopistettä Teatterikorkeakoulu/avoin yliopisto. Valokuvauskoulutus Toimittajakoulutus Uudistuu ja tarkat tiedot uusista opintolinjoista ovat opiston nettisivuilla maaliskuussa 2010. Lehdistön, radion ja television juttujen ja ohjelmien tekeminen jatkuu. Nettityötä ja opiston uusia nettijulkaisuja tulee lisää. Tiedotusopin perusopintojen suorittaminen antaa 25 opintopistettä Tampereen yliopisto/avoin. Yhteistyö pirkanmaalaisten lehtien ja radioasemien kanssa jatkuu ja opiskelijat tekevät myös julkaistavia juttuja mm. kaupunkilehti Toriin Tampereelle ja radio Moreeniin sekä muille radioasemille. Kirjoittamiseen, valokuvaukseen, radio- ja videotyöhön sekä nettityöhön tarvittavaan laitteistoon perehdytään toimittajan näkökulmasta tekemällä paljon harjoituksia toimitusympäristössä. Voionmaan opiskelijat ovat sijoittuneet erittäin hyvin jatko-opintoihin ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Katso tarkemmat tiedot sijoittumisesta opiston nettisivuilta. Opiskelijat valitaan hakemusten ja haastatteluiden perusteella. Valintahaastatteluun voi osallistua opistolla oman toivomuksen mukaisesti joko kesäkuussa tai heinäkuun loppupuolella. Osa hakijoista haastatellaan puhelimitse. Opiston peruutuspaikkoja voi kysyä 15.8. saakka. Kurssimaksut 4 950 EUR majoituksella 4 450 EUR ilman viikonloppumajoitusta 4 200 EUR ilman majoitusta Valokuvauslinjan peruskoulutukseen kuuluvat digikuvaus, digitaalinen kuvankäsittely ja tulostus sekä perinteinen filmityöskentely ja klassinen pimiövedostus. Valokuvalinja on mukana kansainvälisessä yhteistyössä ja opiskelijoiden lopputyöt esitellään valokuvanäyttelyssä Tampereella. Ruokailut arkisin sisältyvät hintoihin. Linjoilla on koulutuksen sisällöstä riippuen materiaalimaksuja ja tarkemmat tiedot löydät opiston nettisivuilta. Valokuvauksen ammattitutkintokoulutus käynnistyy seuraavan kerran kesällä 2011. Näyttötutkintoihin valmentava ja näyttötutkintotilaisuudet sisältävä koulutus edellyttää valokuvauksen perusteiden hyvää hallitsemista. Tarkempia tietoja linjojen sisällöstä, hakemisesta ja valintahaastatteluista Kurssimaksuihin ja asumiseen saa opintotukea, asumistukea ja opintolainaa toisen asteen opintojen mukaisesti. www.voionmaanopisto.com Opiskelijoiden tekemää materiaalia löydät osoitteesta vonet.tv Kuva: Teemu Höytö
© Copyright 2024