Oma ala löytyi opistolta - Turun kristillinen opisto

Viestejä Turun
kristillisestä
opistosta
Toukokuu 2011
Marja Perttu, Iina-Sofia Holkeri ja Reea Matikainen
valmistuvat keväällä lastenohjaajiksi. Kahden vuoden
intensiivisen opiskelun myötä he ovat suorittaneet
lapsi- ja perhetyön perustutkinnon.
Oma ala
löytyi opistolta
ALO-ryhmässä, eli aikuiskoulutuksen puolella tutkinnon suorittavia, on valmistumassa 12. – Meillä on tiivis, motivoitunut porukka, jossa tuetaan ja kannustetaan
toinen toistaan, Iina-Sofia sanoo.
Marja jatkaa, ettei heidän ryhmässään toisen onnistuminen ole toiselta pois, vaan kaikkien puolesta iloitaan. – Ryhmän tukea jää varmasti
kaipaamaan, Reea vielä lisää. Kaikki uskovat, että yhteydenpito jatkuu, vaikka yhteinen opiskelutaival päättyy.
”Se mun juttu”
Marja, Iina-Sofia ja Reea ovat aikuisopiskelijoita, ja he suorittavat
tutkintonsa näyttötutkintona. Ammattitaito osoitetaan tutkintotilaisuuksissa, ja koulutus on näyttöihin valmistavaa monimuotokoulutusta. Naiset ovat päätyneet nykyisiin opintoihinsa kukin omaa reittiään. Iina-Sofia on aiemmin opiskellut viulunsoittoa, Reea on saanut huonekaluverhoilijan ja Marja
tapahtumatuottajan koulutuksen.
Kaikki kuitenkin halusivat työhön
lasten pariin.
– Oma vanhemmuus oli minulla yhtenä kimmokkeena, Iina-Sofia kertoo. – Minua kiinnosti työskentely lasten ja perheiden parissa. En ole päivääkään katunut valintaani; opiskelu on ollut työlästä, mutta antoisaa. Koulutuksemme on hyvin monipuolinen, tämän
jälkeen ei tarvitse työelämässä sormi suussa ihmetellä!
Iina-Sofia sanoo myös, että koulutuksen myötä oppii katsomaan
asioita laajemmin, kun aiemmassa elämässä hankittuja taitoja voi
yhdistää uuteen, opintojen myötä
saatuun tietoon.
Reea työskenteli ennen opintoja
parin vuoden ajan metallin jatkojalostajana. – Mietin töissä ollessani, mitä haluan oikeasti tehdä, ja
löysin sitten lehdestä ilmoituksen
tästä koulutuksesta. Ajattelin, että tämä on se mun juttu, Reea sanoo. – Koulutus on ollut vielä kattavampi kuin ajattelin.
Marja kertoo, että hän kiinnostui lastenohjaajan ammatista
ALO09-ryhmän keväiseen pizzailtaan olivat lapsetkin tervetulleita.
Reea Matikainen (vas.), Iina-Sofia Holkeri ja Marja Perttu tietävät, että lastenohjaajasta on moneksi.
muun muassa koska ajatteli, että
siinä voisi yhdistää omat kiinnostuksen kohteensa. – Olen aiemmin esimerkiksi ohjannut lasten
tanssitunteja, hän sanoo. Iina-Sofia on samaa mieltä: – Minä pystyn
tulevassa työssäni hyödyntämään
myös musiikkiopintojani.
Työ tekijäänsä opettaa
Koulutus sisältää paljon työssäoppimisjaksoja. Lisäksi tulevat tutkintotilaisuudet, jotka suoritetaan
myös työpaikoilla. Yksi tutkintotilaisuus kestää 1–2 viikkoa. – Silloin meillä on työparina työelämäarvioija. Arvioijasta riippuu paljolti se, minkälainen tutkintotilaisuudesta tulee, Iina-Sofia sanoo. Reea
lisää, että tutkintotilaisuuksiin liittyy myös kirjallisia töitä. – Tutkintotilaisuuden kriteeristö tulee näyttää joko käytännössä tai kirjallisesti. Kirjalliset osat ovat laajoja ja
vaativat paljon työtä. – Portfolion
isoin osa on itsearviointi, Marja toteaa.
Työssäoppimisjaksoja on koko
opiskelun ajan, mutta enemmän
toisena vuonna. – Toinen vuosi on
ollut tiukempi, Iina-Sofia sanoo. – Vaikkakin kokemuksen karttuessa
kynnys mennä uuteen työssäoppimispaikkaan madaltuu.
Kaikkein parasta on Reean mielestä ollut koulutuksessa oleva tila luovuudelle. – On saanut käyttää paljon luovuutta, ja olemme
esimerkiksi oppineet soittamaan
pianoa, kannelta ja muita soittimia. Iina-Sofia jatkaa, että luovuus
on tuonut keventäviä elementtejä opintojen tiedolliseen puoleen.
– Opisto on hyvä paikka, täällä opiskelijoista pidetään huolta.
Ja opettajien hyvä henki huokuu
myös opiskelijoihin.
Naiset kiittelevät myös mahdollisuutta opinto-ohjelman henkilökohtaistamiseen. – Erilaisten elämäntilanteiden tuomat haasteet
otetaan huomioon, tarvittaessa löytyy joustavuutta ja valinnanvaraa,
Reea kertoo.
Töitä, vanhemmuutta,
opintoja – myös
tulevaisuudessa
Valmistumisen jälkeiselle ajalle naisilla on selvät suunnitelmat.
Marjalla ensimmäinen etappi on
äitiysloma. – Äitiysloman jälkeen
menen seurakuntaan töihin. Ja sitten joskus, kun jaksan taas opiskella, tahtoisin päästä opiskelemaan sosionomi-diakoniksi. Jatko-opinnot kiinnostavat, mutta
lastentarhanopettajaksi en halua.
Seurakuntatyö kiinnostaa minua
eniten.
Reealla on odottamassa 10 kuukauden mittainen sijaisuus päiväkodissa. Kauempana tulevaisuudessa häntä kiinnostaa lastensuojelutyö, työskentely esimerkiksi
perhekodissa. – Haastava, monipuolinen työ moniammatillisessa
työyhteisössä kiinnostaa. Haluan
auttaa lapsia ja nuoria, olla näyttämässä heille parempaa polkua.
– Ensi kesän vietän perhekursseilla Keski-Suomessa, kertoo
puolestaan Iina-Sofia. – Minäkin
haluaisin suunnata lastensuojelupuolelle, koska sille työlle on suuri
tarve ja se on tärkeää työtä. Myös
seurakuntatyö kiinnostaa, koska se
on monipuolista; palveluita perheille ja harrastustoimintaa. Halu
vaikuttaa omassa työssä ja yhteiskunnassa ajaa myös kohti sosionomiopintoja.
– Tämä koulutus on kuitenkin
ollut niin tiivis ja sitoutumista vaativa, että heti emme jaksa ajatella lisäkoulutusta, Iina-Sofia sanoo.
Marja lisää: – Kaikki ensin töihin
lepäämään!
Teksti: Paula Raitis
Kuvat: Janne Peltonen
Pääkirjoitus
Sinivuokkojen aika
Turun kristillisen opiston taakse aukeavassa metsikössä on
yksi Varsinais-Suomen kauneimmista sinivuokkoesiintymistä. Usein sinivuokot kukkivat juuri kevään kirkolliskokouksen aikaan. En ihmettele ystävääni, joka kertoi kyynelten nousevan silmiin sinivuokkojen herkästä kauneudesta. Kukilla on
ihmiseen melkoinen mahti, sini- ja valkovuokoilla ehkä aivan
erityinen.
* * *
Kirkolliskokous on opistollemme mieluinen vieras. Aika
ylpeinäkin esittelemme opistoamme kirkon parlamenttirakennuksena. Turun kristillinen opisto on kirkon, sen seurakuntien
ja myös järjestökentän palvelija. Palvelutehtävä koskee niin
kokous- ja seminaaripalveluita kuin myös opistomme koulutustoimintaa. Opiston yhtenä strategisena tavoitteena on toimia kirkollisen koulutuksen keskuksena. Alueelliset ja valtakunnalliset kirkolliset toimijat ovat hyviä yhteistyökumppaneitamme. Opiston saama työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä avaa uusia mahdollisuuksia palvella työyhteisöjen kouluttautumistarpeita.
Kansanopistojen tulee ansaita yhteistyökumppanuudet hyvällä palvelulla ja laadukkaalla koulutuksella. Tärkeää on, että koulutus- ja kokoustoimintaa suunnittelevat ja siitä päättävät henkilöt kirkon piirissä näkevät kristilliset kansanopistot
houkuttelevina yhteistyötahoina ja kirkon ”omina” paikkoina.
Kansanopistot ovat valtakunnallisessa koulutuskentässä melko pieniä toimijoita. Ne täydentävät kuitenkin merkittävästi
muuta koulutusjärjestelmää ja tarjoavat myös vapaan sivistystyön laajat mahdollisuudet kaikkien ulottuville. Kansanopistot tarvitsevat ymmärtäviä tukijoita ja puolestapuhujia. Aikaisemmin puhuttiin eduskunnan kansanopistopuolueesta, eri
puolueiden kansanopistotyöstä innostuneista ja sitä edistävistä edustajista. Tälle kansanopistopuolueelle on tänäänkin runsaasti tarvetta niin eduskunnassa kuin myös kirkon päättävissä elimissä.
* * *
Sinivuokot viestivät kesän lähestymisestä. Lukuvuosi on lopuillaan. Kiitän tässä yhteydessä opiskelijoita, työntekijöitä,
luottamushenkilöitä ja kaikkia opiston ystäviä yhteisistä ponnisteluista, hyvistä
tuloksista ja yhdessä kuljetusta
matkasta.
Tapani Rantala
rehtori
Pikottaen
Arkkitehti Jukka Lehtosen laatima ehdotus asuntolan julkisivuksi.
Turun kristillinen opisto katsoo rohkeasti eteenpäin
Kansanopistokenttä on monivuotisessa uudistusprosessissa. Matkan varrella Signaalissakin on raportoitu vapaan
sivistystyön kehittämisohjelmasta (KEHO), rahoitusjärjestelmän uudistamisesta, oppilaitos- ja ylläpitäjärakenteen
kehittämisestä (RAKE), ammatillisen
koulutuksen järjestäjäverkon kokoamisen vauhdittamishankkeesta (VAUHTI) sekä ammatillisesti suuntautuneen
aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksesta (AKKU).
Opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämistyö tähtää kokonaisvaltaisesti koko koulutusjärjestelmän vaikuttavuuden, tehokkuuden ja osuvuuden parantamiseen. Taustalla ovat ennusteet
väestömuutoksista, työelämän tarpeista ja osaamisvaatimuksista. Merkittävä
kehittämisyllyke on julkisen talouden
kestävyysvaje, jolla termillä kuvataan
yhteiskunnan laajoja säästötarpeita.
Koulutuksen kokoaminen, sen tehokkuuden ja laadukkuuden varmistaminen ja ylläpitäjärakenteen kehittäminen merkitsevät kansanopistojen kohdalla muun muassa sitä, että OKM toivoo ja osin edellyttääkin kansanopistojen paitsi tekevän yhteistyötä keskenään myös liittyvän rakenteellisesti yhteen joko alueellisesti tai valtakunnallisesti verkostoituen. Epävirallisena tavoitteena on pidetty sitä, että lähitulevaisuudessa noin 90 ylläpitäjän määrä
pienenee kolmanneksella. Turun kristillinen opisto on selvittänyt rakenteellisen yhteistyön mahdollisuuksia herännäisopistojen kanssa. Päätöksiä asiassa tehtäneen vielä tänä keväänä.
Kansanopistokentän kriittiset äänet
ovat tulkinneet OKM:n kehittämistyön
merkitsevän leikkauksia, supistamisia ja pakkoliitoksia. Positiivisemmin
katsottuna kyse on väistämättömistä ja
tervetulleistakin uusista avauksista ja
niiden tukemisesta.
Ylläpitoluvat
uudistetaan
Laki vapaasta sivistystyöstä on uudistettu. Sen myötä OKM käynnisti kansanopistojen ylläpitämislupien uudistamisprosessin kuluvan vuoden huhtikuussa. Prosessia on edeltänyt selvitystyö, jossa alle 2000 opintoviikkoa
vapaan sivistystyön opintoja vuositasolla tarjoavat kansanopistot ovat tehneet selkoa toimintaedellytyksistään ja
–suunnitelmistaan. Mahdollista on, että osa kansanopistoista saa vain määräaikaisen ylläpitämisluvan.
Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että on olemassa sivistystarve
ja että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset oppilaitoksen
ylläpitämiseen ja koulutuksen järjestämiseen. Luvassa määrätään oppilaitoksen koulutustehtävä, opetuskieli ja
muut mahdolliset ehdot.
Laki määrittelee ylläpitämislupaan
liittyvän koulutustehtävän tavoitteen:
Vapaana sivistystyönä järjestettävän
koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden,
moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Lain mukaan
vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja
osallisuus.
Kansanopistojen tehtävästä laki toteaa, että ne ovat kokopäiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät nuorille ja aikuisille omaehtoisia opintoja, edistävät opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia sekä kasvattavat heitä yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä.
Ammatillinen koulutus
on tärkeä tukijalka
Ammatillinen koulutus on tärkeä osa
monen kansanopiston koulutustehtävää, näin myös Turun kristillisessä
opistossa. Kehittämällä ja järjestämällä
ammatillista koulutusta opisto on vastannut työelämän tarpeisiin. Koulutus
on liittynyt erottamatta opiston arvoidentiteettiin ja kansanopistopedagogiseen yhteisöön. Kansanopistokenttää
huolestuttaa OKM:n pyrkimys koota ammatillinen koulutus suuriin yksiköihin, mikä yksiviivaisesti toteutettuna saattaa merkitä uhkaa kansanopistojen antamalle koulutukselle.
Opisto rakentaa
Turun kristillinen opisto katsoo muutosten virrassa rohkeasti eteenpäin.
Yksi merkki siitä on se, että lähes
40 vuotta vanhan asuntolarakennuksen peruskorjaus on käynnistymässä. Suunnitteluvaihe on takana, elokuun puolivälissä aloitetaan rakennustyöt. Valmista tulee ensi huhtikuuhun mennessä.
Tapani Rantala
rehtori
Palstan nimi tulee Ukko-Paavon eli Paavo Ruotsalaisen käyttämästä ilmaisusta. Hänen mukaansa ihmistä ei pidä komentaa Jumalan puoleen.
Häntä tulee lempeästi kutsua ja ojentaa kättä, ”pikottaa”, kuten arkaa lammasta houkutellaan.
Muista mut
”Muista mut” lukee kännykkäni ruudussa ja pieni hymy nousee kasvoilleni. Olemme tyttäreni kanssa sopineet tapaamisesta ja nyt hänellä oli huoli, että
olin unohtanut tuon tapaamisen.
Myönnän, että muistutus oli paikallaan, mutta samalla tiesin, että häntä en unohda. Tuo muistutus
kännykkääni tuli mieleeni uudestaan kuunnellessani lastenpsykiatri Jukka Mäkelää, joka nosti yhdeksi lapsen kasvualustaksi sen,
että lapsi muistetaan ja hänet pidetään mielessä.
2
Ajatus on toisaalta hyvin luonnollinen ja samalla pysähdyttävä.
Kuinka monen ihmisen, läheisenkin, ohi olen kulkenut ja kohtaamisen jälkeen unohtanut? Ja kuinka tärkeää onkaan se, että me pidämme mielessä toinen toisemme.
Niin, että kohtaamisemme ei todellistu vain silloin kun näemme kasvotusten ja puhumme keskenämme, vaan saamme muistaa toinen
toisiamme ja näin elää yhdessä.
Muistaminen on kyllä tärkeää.
Kuinka onnelliseksi tulen joka
kerta, kun tapaan toisen ihmisen
ja hän muistaa minut tai kertoo
kuinka olin ollut hänen ajatuksissaan. En olekaan tuolle toiselle mitäänsanomaton tai yksi monista, vaan mielessä pitäminen on merkki aidosta kiinnostuksesta ja kohtaamisesta. Ja
kuinka tärkeää onkaan jakaa tämänkaltaista kohtaamista toisille. Olet ollut mielessäni, muistan sinut! Olet minulle tärkeä ja
merkityksellinen. Kuka ei haluaisi elää tällaisten ihmisten vaikutuspiirissä?
Nyt kesälomien alkaessa on hyvä
pitää mielessä niitä ihmisiä, joita
on vuoden mittaan kohdannut. Jokainen kohtaaminen on ainutkertainen ja rikastuttaa elämää. Jokainen meistä voi lähettää työtovereitaan, opiskelijoita ja läheisiään viettämään kesää, kun samalla saa pitää
heitä mielessä. Emme unohda toisiamme ja muistamalla kannamme
toisiamme elämässä eteenpäin.
Jumala ei myöskään ole unohtanut meitä. Jesajan kirjassa, sen luvussa 49 sanotaan: ”käsieni ihoon
minä olen sinut piirtänyt…” Meistä jokainen on Jumalan muistissa, meitä ei ole unohdettu. Jumala
muistaa ja pitää meidät mielessä.
Ja silloin on hyvä jatkaa elämän
matkaa. Elämän iloissa ja suruissa
saa luottaa, että rakastava Jumala
tietää, tuntee, kulkee vierellä ja ennen kaikkea muistaa meidät.
”Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua rakkaalla, lujalla kädelläni” (Jes. 41:10)
Leena Vainionpää
teologisten aineiden opettaja
ILMAN TIIMIÄ
TYÖSKENTELEVÄT:
Ilkka Kiesiläinen
Janne Peltonen
Olli Sarjovaara
Ilkka Kiesiläinen vastaa atk-asioista.
TÖISSÄ
OP I
STO
Tässä sarja
LLA
ssa es
itellä
henkilök
än o
unnan
pist
työte
Sarjan k
on
htäv
ymme
hen
i
ä
nenn
, ar
kilök
kip
ess
untaa
äivä
äo
yksiköitt
sas
ä ja a
äin tai tiimeittäin:
sa e
jatuksi
a.
sittä
ytyv
ät ne
työntekijät, joilla ei ole omaa tiimiä.
Olli Sarjovaaralla riittää kiinteistössä huollettavaa ja huolehdittavaa.
Teksti: Paula Raitis
Kuvat: Janne Peltonen
ja Sampo Salmio
Kolme cowboyta
Tässä juttusarjassa on hiljakseen käyty läpi kaikki Turun kristillisen opiston
työntekijäryhmät. Jutut on tehty tiimeittäin, joten nyt esitellään ne, joilla ei
ole omaa tiimiä.
Tietokoneiden
parissa
Järjestelmäasiantuntija Ilkka
Kiesiläinen tuli opistolle töihin kesällä 1996. – Nimike
oli silloin mikrotukihenkilö,
Ilkka kertoo. – Niihin aikoihin opiston atk-asiat alkoivat
nopeasti muuttua: talo kasvoi
nopeasti, ja esimerkiksi vanhaa verkkojärjestelmää ryhdyttiin muuttamaan ethernetpohjaiseksi.
DIAK medianomikoulutuksineen aloitti vuonna
1997, ja silloin rakennettiin
multimedialuokkia ja studiotiloja. Oikeastaan multimediaopetus levitti talon atkverkon myös oppilaspuolelle.
Ilkka sanoo, että työ on
muuttunut
viidessätoista vuodessa todella paljon.
– Aloittaessani esimerkiksi työasemia oli talossa 46,
kun nyt niitä on noin 200.
Samoin palvelimia oli ainoastaan yksi, ja nyt kymmenkunta. 1990-luvun lopulla
työhöni kuului vielä paljon
ihan perusasioissa, tietoko-
Janne Peltonen taas kerran aikaansa edellä.
neen käytössä auttamista ja
neuvomista: siirryttiin Dosista Windowsiin, ja tarvittiin aika paljon opastusta ja
koulutusta. Myös uusien asioiden suunnittelua oli silloin
paljon.
– Nykyään suurin osa työajastani menee järjestelmien ylläpitoon. Käyttäjien tukea tietysti on edelleen, mutta nykyisin minuun otetaan
yhtyettä vasta vaativammissa asioissa – ihmiset osaavat
jo käyttää omia työkalujaan.
Ilkan töihin kuuluvat
myös talon puhelinjärjestelmään liittyvät ylläpitotehtävät, sekä kaikki atk:hon liittyvät budjetti- ja hankintaasiat. – Kirkolliskokous tietysti työllistää myös minua,
sielläkin atk-asioiden rooli
on vuosien mittaan kasvanut.
Monenlaista
tiedonvälitystä
Viestintäsuunnittelija Janne
Peltonen on ollut töissä opistolla kohta yhdeksän vuotta.
– Tulin suorittamaan tietojenkäsittelyn ammattitutkintoon
liittyvää harjoittelua opistolle keväällä 2002. Harjoittelun
päätyttyä jäin heti tänne töihin, Janne kertoo. – Ensimmäinen nimikkeeni oli projektisuunnittelija, ja työnkuva hyvin monimuotoinen:
pidin atk-tunteja, ja osallistuin opiston intranetin suunnittelutyöhön. Parina ensimmäisenä vuotena olin myös
audiovisuaalisen viestinnän
ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen linjavastaava. Tästä työtehtävät ovat
pikkuhiljaa muotoutuneet nykyisiksi.
– Jo syksyllä 2002 tein ensimmäisiä esitteitä, ja graafiset työt ovat lisääntyneet pikkuhiljaa niin, että nykyään
teen vuosittain useita kymmeniä painotuotteita, pienis-
tä lehtisistä kokonaisiin kirjoihin. Teen myös opiston
lehti-ilmoitukset ja vastaan
kaikesta ilmoitustrafiikista.
Myös Signaali-lehden ulkoasu ja valokuvat, Linnasmäen
nettisivut sekä opiston markkinoinnin kokonaisuus ovat
vastuullani. Ydintehtäväni on
siis materiaalin tuottaminen.
Janne kartuttaa ja ylläpitää
opiston valokuva-arkistoa, ja
hän onkin tuttu näky opiston käytävillä kamera kaulassa. – Opetan myös jonkin
verran kuvankäsittelyä, Janne kertoo.
Suuren kiinteistön
hoitoa
Kiinteistönhoitaja Olli Sarjovaara on ollut talossa vuodesta 2005. Hän vastaa kiinteistönhuollosta ja talotekniikasta. – Se tarkoittaa kaikkea
katolta viemäreihin: minun
tonttiini kuuluvat niin sähkö,
vesi kuin ilmakin. Hoidan sekä ulkoalueet että talot ja sisätilat kaikkinensa.
Ollin arkipäivään kuuluu niin ilmastoinnin ja lämmityslaitteiden tarkkailua ja
säätämistä kuin allasosaston huoltoa ja kaikenlaisten
vikojen korjaamista talossa.
– Opistolla on sisätiloja noin
1,5 hehtaaria, ja ulkoalueita
2 hehtaaria. Esimerkiksi erilaisia valaisinmalleja on käytössä pari sataa, ja talossa on
satoja ovia ja lukkoja. Ilmanvaihtokonehuoneita on kymmenen, ne käyn läpi kerran
viikossa. Aika paljon työni
on akuuttien tilanteiden ratkaisemista. Esimerkiksi tänä aamuna keittiön ilmastointi oli lakannut toimimasta, ja niin kaikki tälle päivälle suunnittelemani työt ovat
saaneet odottaa. Tämä on minun työpäivässäni ihan perustilanne, Olli sanoo.
– Näin suuren talon pitäminen toimintakunnossa
vaatii paljon työtä. Hankalinta on pakkasten aikaan, jolloin pitää olla hyvin tarkkana
siitä, että kaikki toimii niin
kuin pitää, eivätkä putket tai
mitkään laitteet pääse jäätymään. Erilaisia äkillisiä korjaus- ja huoltotarpeita tulee
jatkuvasti, Olli kertoo. Hänen työnsä on suureksi osaksi näkymätöntä: – Huolehdin
että lumet tulevat luoduiksi,
että sisällä on sopivan lämmintä, että pistokkeista tulee
virtaa ja vesihanoista vettä…
ei mikään näistä tapahdu itsestään.
Olli tekee työtään itsenäisesti, ja hänellä on paljon
vastuualueita. – Vanha sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” pitää tässä työnsä hyvin paikkansa! Eteen tulevat asiat on
ratkottava heti, ei niitä voi
siirtää tuonnemmaksi.
Opisto työpaikkana
Olli, Ilkka ja Janne ovat yhtä mieltä siitä, että opisto on
monella tapaa hyvä työpaikka. – Työtoverit ovat täällä
parasta, sen vuoksi viihdyn
hyvin, Olli sanoo. Ilkka jatkaa, että vaihteleva työ pitää päivät mielenkiintoisina:
– Koskaan ei ole kahta samanlaista päivää. Eikä ikinä
tarvitse tulla töihin suu mutrussa. Myös Jannelle työn
monipuolisuus on tärkeää.
– On hauskaa, että työtehtävä muuttuvat. Joka vuosi tulee jotain uutta, eikä kyllästyminen pääse uhkaamaan.
Minun työssäni mukavaa on
myös se, että saan käyttää
luovuutta.
Kaikkien kolmen työssä
yhteistä on aaltoliike – toisinaan on hyvin kiireistä, ja
toisinaan rauhallisempia suvantovaiheita – sekä jatkuva itsensä kehittämisen ja aikaansa seuraamisen välttämättömyys.
3
Janne Peltonen
Muistikuvia Turun opistolta
vuosikymmenten ajalta
Rovasti Lasse Urho jäi tämän vuoden alussa ansaitulle ”eläkkeelle” Turun kristillisen opiston hallituksen jäsenyydestä. Hän toimi opiston hallinnossa
42 vuoden ajan. Pyysimme Lassea muistelemaan
opiston yhteydessä viettämiään vuosikymmeniä.
han silloinen ministeri Esko Niskanen rohkaisemassa tähän uudistukseen ja tukemassa sitä.”
Suureksi
oppilaitokseksi
”En muista tarkalleen, milloin tulin ensimmäisen kerran opiston seuroihin. Sen sijaan muistan sen kerran, jolloin Kareksen Leena sanoi
puolisolleni Helenalle ja minulle, että tulkaa seurojen jälkeen meille iltakahville. Menimme ja koimme ajatusrikkaan lämpimän ilmapiirin.
Se oli sitä ”kamarikeskustelua”. Tunsimme olevamme
kuin kotona. Noista ajoista
lähtien olemme käyneet seuroissa ja eläneet mukana hyväksyvässä keskusteluilmapiirissä.”
Kansainvälisyyttä
Turun kristillisen opiston
luonteeseen on alkuajoista
asti kuulunut rohkeus katsoa
tulevaisuuteen ja etsiä uutta.
Yksi Lasse Urhon varhaisista opistomuistoista liit-
tyy tähän rohkeuteen. Opiston kansainvälistyminen alkoi jo 1960-luvulla, silloin
katseet kääntyivät eteläiseen
Afrikkaan ja ambomaan sorrettuun kansaan.
”60-luvun puolivälissä
yhteydet opistoon laajenivat, kun Mäntymaat olivat valmiit ottamaan opiston oppilaaksi ensimmäisen
afrikkalaisen opiskelijan.
Hän oli namibialainen (silloin ambomaalainen) Aune Shilongo. Turun seurakunnat olivat kutsuneet hänet stipendiaatiksi kolmeksi vuodeksi. Ensimmäisen
vuoden hän oli Turun opistolla opiskelemassa suomen
kieltä. Kansainvälistyminen
oli alkanut.
Joitakin vuosia myöhemmin Mikko Ihamäki toi afrikkalaiselta pakolaisleiriltä ryhmän nuoria opistolle.
Rovasti Eino Savisaari tulkkamassa jouluseuroissa 1987.
4
Ryhmän ottamisesta Suomeen oli tietenkin tehnyt
päätöksen maan hallitus, ulkoministeriö. Opimme opistolla jotain täysin uutta kansainvälisyydestä. Ei ollut
ihme, että opistolla seurattiin tarkkaan Namibian itsenäistymistaistelua. Olivathan Ihamäet siellä lähetystyössä ja Martti Ahtisaari
YK:n lähettämänä neuvottelijana.”
Uuden ajan
visioita
Rohkeutta vaadittiin myös
siinä, että opisto lähti kehittämään ammatillista koulutusta. Lasse Urho muistelee: ”Muistan elävästi, miten Seurakuntaopistolla oli
päivällä julkistettu suunnitelma lastenohjaajien koulutuksen järjestämisestä.
Oppilaitoksilla oli mahdollisuus anoa oikeutta ryhtyä
kouluttamaan tuota ammattiryhmää kirkon ja yhteiskunnan palvelukseen. Samana iltana Turun opiston
johtokunta käsitteli täysin
uutta asiaa ja päätti ensimmäisten joukossa anoa tuota koulutusta. Muistan, miten Jaakko Haavio, jolla oli kyky nähdä tulevaisuuden tarpeita ja rohkeutta tarttua uuteen, oli lämpimästi kannattamassa uuden koulutuksen aloittamista. Nyt tiedämme, mitä tuo
koulutus on merkinnyt seurakunnille.
Mäntymaitten ajan alkupuoliskoon liittyy myös se
toiminnan laajennus, että
opistossa perustettiin kuurojen linja. Sille oli selvä tarve. Asiantuntemusta oli myös, olihan kuurojen parissa elämäntyönsä
tehnyt Eino Savisaari tuttu opistolla. Hän toimi alkuvuosina myös tuntiopettajana tuolla linjalla. Linjan perustamisella oli myös
valtiovallan selvä tuki. Oli-
Perhepiiri
Turun kristillinen opisto on
paljon enemmän kuin oppilaitos. Lasse Urho sanoo:
”Olen joskus miettinyt yhtä
Jaakko Haavio oli käynnistämässä
opiston lastenohjaajakoulutusta.
termiä. Se on ”opiston väki”.
Kotoisemmin on joskus puhuttu opistoperheestä. Tuohon käsitteeseen luen eri
työntekijäryhmät, seuraväen, entiset työntekijät, vastuunkantajina olleet ja ne,
joitten tehtävänä on nyt huolehtia päätöksenteosta ja johtamisesta opistolla. Olen kokenut, että se on aika poikkeuksellinen joukko – opiston väki. Ystävällisyyttä katseessa, sanoissa, toiminnassa. Siitäkin huolimatta, että
voimme olla erilaisia, ajattelemme joistakin asioista eri
tavoin. Olen myös pannut
merkille, että yksi jos toinen
on jostain syystä ottanut tavaksi liittää tuon termin iltarukoukseen sukulaisten ja
ystävien joukkoon. ”Opiston
väki” ei erottele päättäjiä ja
työntekijöitä, ei eri tehtävissä palvelevia. Se pitää sisällään meidät kaikki.”
”Opiston väki” haluaa kiittää Lassea näistä neljästä
vuosikymmenestä. Seurapenkissä edelleen tavataan!
Mauno ja Eeva Mäntymaa ottivat opistolle ensimmäisen
afrikkalaisen opiskelijan, Aune Shilongon.
Lasse Urhon albumi
Lasse Urho selailee opiston juhlakirjaa, jonka toimituskunnassa hän oli mukana vuosituhannen vaihteessa.
Lasse Urhon tullessa opiston perhepiiriin oli opisto
kooltaan vain murto-osan
nykyisestä. Lasse on nähnyt
aitiopaikalta sen valtavan
muutoksen, joka opistossa
on tapahtunut niin koulutuksen kuin materiaalisten puitteidenkin osalta.
”Toiminnan monipuolistuminen ja laajeneminen
on sittemmin jatkunut, kuten tiedämme. Kansainvälistyminen on laajentunut
maahanmuuttajakoulutuksena, viittomakielenopetus
on laajentunut tulkkikoulutuksen kautta ohjaajakoulutukseen, ja uudenlaisia koulutuslinjoja on syntynyt. Se
kuuluu nykyaikaan. Kehityksen myötä on luovuttu
monista sellaisista aineista,
jotka olivat menneinä vuosikymmeninä merkittäviä.
Toiminnallinen laajentuminen on vaatinut myös uusien
tilojen rakentamisen. Uuden
opiston rakentaminen Lustokadulle sekä monet laajennus- ja lisärakennusvaiheet ovat edellyttäneet rahan lisäksi erityisosaamista.
Opiston hallinnossa on
ollut monia henkilöitä, jotka, samalla kun ovat olleet
tekemässä toiminnallisia
päätöksiä, ovat pystyneet
johtamaan rakennustyön
suunnittelua. Nimien esiin
vetäminen tässä on äärettömän vaikeaa. Yhden nimen
mainitsisin. Hän on Pauli
Lehti, joka oli opiston oppilas ja sitten vuosikymmenet
johtokunnan/hallituksen jäsenenä, mutta myös uskollinen seuroissa, opistolaispäivillä ja herättäjäjuhlilla kävijä. Hän eli opiston elämässä ja herännäisyydessä.”
Teksti: Paula Raitis
Kuvat: opiston arkisto
Aune Shilongon opettajana autokoulussa toimi Jouko Moisio.
Opiston yleisen teologian linja teki maaliskuussa matkan suomalaisiin sielunmaisemiin
– Aholansaareen ja Valamoon.
Matka sielunmaisemiin
”Kristuksen sisällinen tunteminen”
10.3.2011, torstai
Joukko iloisia yleisen teologian opiskelijoita oli kokoontunut koulumme aulaan
kello kahdeksan maissa, ja
kun kaikki oli saatu kokoon,
starttasimme pikkubussilla matkaan. Ajoimme ensin
Jyväskylään, jossa aterioitsimme vieraanvaraisen sisar­
opiston antimista.
Muutamaa minuuttia vaille viisi saavuimme vihdoin Aholansaareen, Paavo
Ruotsalaisen kotikonnuille,
herännäisyyden sydänmaille. Isäntä Jaro toivotti meidät tervetulleiksi kädestä pitäen. Majoituimme ja porhalsimme päärakennukseen syömään jo ennen puolta kuutta.
Leirikeskuksessa oli myös
rippikoululaisia, Aholansaari
kun on Suomen suosituin riparikeskus.
Fiilis oli alusta asti hyvä:
Aholansaaressa vallitsee rauha, ja itse nautin ainakin suuresti siitä matkalla olon tunteesta, joka oli noussut pintaan. Päivällisen jälkeen osallistuimme iltaveisuihin, ja
matkapaimenemme, rehtori
Tapani Rantala, jakoi meille kullekin omat Siionin Virret. En tiedä oliko sitten kyse
paikasta vai veisuu­seurasta,
mutta jotain mystistä siinä
oli. Veisuun jälkeen kävimme Jaron opastuksella UkkoPaavon pirtissä, jossa meille
valotettiin hieman saaren ja
Paavo Ruotsalaisen historiaa. Tämän jälkeen menimme
majoitusrakennukseen. Ensin
oli naisten saunavuoro, jonne osa heistä lähtikin, ja me
muut jäimme sitten oleskelutilaan lueskelemaan.
Tulin saunavuorosta kymmenen maissa. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa avannossa, mikä oli hieno koke-
mus. Söimme yhdessä iltapalaa, pidimme iltahartauden, ja
sitten painuimme pehkuihin.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin
meni ensimmäinen päivä.
Körttiläisyys
toisena aamuna
11.3.2011, perjantai
Hieman vaivalloisesti nukutun yön jälkeen herätyskello pirisi puoli kahdeksalta.
Aamupalan jälkeen oli aamuveisuiden vuoro, siionin virsi 220 oli aloitusvirsi.
Veisuiden jälkeen puhuimme herännäisyydestä, ja sitten olikin vuorossa pakkaus,
jonka jälkeen vielä ”opetusta”. Lounaan ja mielenkiintoisten keskustelujen jälkeen pudistimme pölyt patiineista. Otimme suunnaksi
Uuden Valamon. Matka sujui rattoisasti, mieli oli tyyni
ja fiilinki hyvä.
Matkalla poikkesimme
pikaisesti Lintulan Pyhän
Kolminaisuuden luostarissa,
joka sijaitsee pienen matkan
päässä Valamosta.
Vihdoin saavuimme Uuteen Valamoon, ja paikka olikin kerrassaan upea!
Vanhat kuuset, jotka reunustavat tietä kuin pylväät,
rakennukset (joista kirkkorakennus kaikkein upein),
ikonit ja kaikki. Saavuimme perille muutaman minuutin myöhässä ja syöksyimme luokkatilaan, jossa
katekumeenikurssin opettajamme – Vladimir Sokratilin ja Hannu Pöyhönen –
esittelivät itsensä ja raottivat jo hieman ortodoksisuuden mystistä verhoa. Myös
kaikki me kurssilaiset esittäydyimme; suuri osa viikonloppukurssilaisista oli
ortodokseiksi ryhtyneitä tai
sitä harkitsevia.
Esittelyn ja muiden puheiden jälkeen oli vuoros-
sa päivällinen, ja täytyy sanoa, että luostarin sämpylät
ovat vertaansa vailla! Ruokailun jälkeen majoituimme
ja suuntasimme sitten kulkumme kohti iltapalvelusta. Hiivimme sisälle kirkkoon hieman myöhässä. Kokemus oli vaikuttava: kirkkosalin lämmin hämärä, jota vain lukuisat kynttilänliekit valaisivat, sulki sisäänsä.
Moniääninen kuoro ja kirkkotila loihtivat jotakin todella kaunista. Seisominen otti kuitenkin voimille, ja pian
liturgia alkoi jo raskaan päivän jälkeen unettaa, joten
noin puolen tunnin kuluttua minä, Ninni, Katariina,
Ida ja Sara lähdimme majoitukseen, Oulan ja Tapanin jäädessä sinnikkäästi
loppuun asti.
Päivä ei kuitenkaan ollut
vielä pulkassa, vaan kello 20
kokoonnuimme taas opetusrakennukseen iltateelle, sekä ensimmäiselle luennolle.
Luento loppui kymmeneltä.
Aamulla olisi taas palvelus
seitsemältä aamulla, mutta itse päätin jättää sen väliin, sillä luterilainen ihminen tarvitsee myös unta.
Antoisa päivä: vuorokaudessa siirryimme perisuomalaisesta herännäisyyden sielunmaisemasta idän
ortodoksiseen, syvän traditionaaliseen uskonnollisuuteen. Tuli ilta, tuli aamu,
näin meni toinen päivä.
Protestantti
idän ihmeissä
12.3.2011, lauantai
Uusi päivä Uudessa Valamossa. Yö oli h-i-r-veä. Jokin eilisessä päivällisessä taisi saada vatsani sekaisin (nooot, se oli mahatauti). Yö kului siis WC:n lattian ystävällisessä majoituksessa. Lopulta pääsin armaa-
seen petiini, ja sitten kello jo
soikin. Onneksi ulkona paistoi aurinko ja eilisillan myrskystä ei ollut tietoakaan. Valamo oli todella kaunis kylpiessään auringon valossa.
Yhdeksältä alkoi luento,
ja niitä sitten kestikin koko
päivän. Aiheet olivat kiehtovia, joskin pieni, sisäinen Lutherini heräsi eloon.
Saattoi johtua mahakivustani, mutta yhtäkkiä se jokin
eilinen hohto oli tästä hommasta tiessään, ja kaikenkattava kritiikki, joka saa aina
arvioimaan myös omien uskomusten oikeutusta, nousi pintaan. Olin pitänyt perisyntioppia yleiskristillisenä, ja oli jotenkin kiehtovaa – joskin myös ärsyttävää – huomata, että niinkin
perustavanlaatuisesta asiasta
voidaan olla eri mieltä. Oli
myös mielenkiintoista kuulla idän näkökulmaa kirkkohistoriasta.
Luennon jälkeen oli lounas, ja sieltä minä ja Katariina lähdimme protestanttiselle ryöstöretkelle Valamon
kauppaan. Mukaani tarttui
kaksi viinipulloa sekä rypäs
tuohuksia. Lintsasimme (minä lintsasin, katariina meni
lopputunniksi) luennon ortodoksisesta ihmiskäsityksestä. Raahauduin huoneeseeni lepäämään – toipilas kun
olin.
Kahville mennessäni kävin vielä toistamiseen lahjapuodissa. Kahvin jälkeen oli
taas luento, josta vaapuimme
vigiliaan jossa pudotin kännykkäni lattialle ja se pirstoutui (NOLOA! Olisin vain
katsonut kelloa…). Vigilian
jälkeen iltapala kului mukavissa merkeissä rupatellen.
Kokoonnuimme vielä Oulan
ja minun huoneeseen summailemaan päivän tapahtumia. Tuli ilta, tuli aamu, näin
meni kolmas päivä.
Kotia kohti
13.3.2011, sunnuntai.
Viimeisenä yönä sain vihdoin
unta, Luojalle kiitos. Valitettavasti muilla ei mennyt niin
hyvin; laitoin ilmeisesti hyvän kiertämään, joten mahatauti vaivasi toista seurueemme jäsentä seuraavan yön.
Kello soitti puoli kahdeksan, joskin nousin vasta kaksikymmentä yli. Olo oli kuin
ammutulla. Menimme Oulan
kanssa aamupalalle, jossa aterioitsin kaksi lasia appelsiinimehua. Sitten pakkailimme.
Pääsimme
lähtemään
kymmenen jälkeen. Matka
sujui mutkitta, joskin hieman
uupuneissa merkeissä, mutta silti. Tuli ilta, tulin kotiin,
näin meni neljäs päivä.
Mitä jäi käteen?
Pienistä vastoinkäymisistä
(HAASTEISTA!) huolimatta matka oli kokonaisuudessa todella upea – kiitos siitä kuuluu niin rehtorille kuin
myös vallan mainiolle luokallemme, parempaa matkaseuraa olisi saanut hakea! Kiitos myös Aholansaaren ja Va-
lamon luostarin vieraanvaraisuudelle. Matka tarjosi paljon
henkevää ja henkisyyttä, sekä arvokasta tietoa ja käytännön ymmärtämystä armaan
Suomen kirjavasta sielunmaisemasta. Sain uutta näkökulmaa rakkaaseen kristinuskooni, sekä taas uutta pohdiskeltavaa. Onneksi saimme lahjaksi Valamosta CD-levyllisen ortodoksisia kirkkoveisuja, jotka
ovat ihan suomeksi ja Valamon
omalta kuorolta. Jos en mihinkään muuhun siellä ihastunut,
niin ainakin tähän lauluun entisestään. Siionin virretkin taitavat tästä lähin olla myös käytössä elämänmatkan varrella.
Jos sinulle joskus tarjoutuu mahdollisuus käydä Aholansaaressa tai Uuden Valamon luostarissa, niin tartu mahdollisuuteen! Meidän pieni pallomme on täynnä niin monenlaista kristillisyyttä, että se on tutustumisen arvoista. ”Sielunmaisemasurffailua” tulen varmasti harrastamaan jatkossakin.
Aamen.
Teksti: Juho Varpukoski
Kuvat: Sara Kaukoranta
Retkeläiset Paavon pirtin edessä. Vasemmalta Katariina Le
Bihan, Oula Palm, Juho Varpukoski, Tapani Rantala, Ida Salmi
ja Ninni Kivinen.
5
laisen kirkon 500-vuotisjuhlaan vuonna 2000 valmistettu Toivon laiva -esitys.
Näytelmien lisäksi Issakainen on sanoittanut virsiä
ja hengellisiä lauluja ja kirjoittanut hartaus- ja mietekirjoja, runoja sekä kirkon
uskontokasvatusta tukevia
kirjoja. Hän on yksi suositun Atte ja Anna -kirjasarjan
kirjoittajista. Tytti Issakainen sai vuonna 2007 Kirkon
kulttuuripalkinnon kirjallisesta toiminnastaan.
”Terve Talkreeni!”
Koroisten kyläjuhlat uusitaan taas tänä vuonna 20. elokuuta Koroisten LUMO-keskuksessa.
Koroisissa tapahtuu
kulttuuripääkaupunkivuonna
Turun kristillisen opiston kotikonnuilla on meneillään
yksi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden laajimmista
hankkeista. Koroinen – Turun syntysija –hankkeessa
Turku palaa juurilleen.
Koroinen on merkittävä Turun varhaishistorialle ja Suomen kirkon historialle: Nykyisen Turun alueen sydän,
asutus ja kaupankäynti, sijaitsi alun perin Aurajoen
rannalla Koroisissa. Sinne
rakennettiin myös 1200-luvulla kirkollinen keskus,
piispan linna ja kirkko. Koroinen oli kirkon hallinnon ja
hengellisen elämän sija lähes
sadan vuoden ajan. Hankkeen aikana Koroisten historia herätetään henkiin kivikaudesta lähtien ja tarkastellaan, mikä on historian suhde
nykyhetkeen.
Hankkeen tavoitteena on
vahvistaa Koroisten aluetta
asukkaidensa aktiivisena yhteisönä sekä alueen omaleimaista identiteettiä. Hanke tekee kulttuurihistorian ja luonnonarvojen näkökulmasta an-
toisaa ja mielenkiintoista Koroisten aluetta tunnetuksi kansallisesti ja kansainvälisesti.
Koroinen – Turun synty­
sija -hankkeen veturina toimii KoroiSet-lehti, jota julkaisevat Kotiseutuyhdistys
Halinen-Räntämäki, Halisten
omakotiyhdistys, Hamaron
pienkiinteistöomistajain yhdistys, Maarian seurakunnan
Itä-Maarian aluetyö ja Turun
kristillinen opisto. Turun ja
Kaarinan seurakuntayhtymä
ja Maarian seurakunta ovat
hankkeessa tiiviisti mukana.
Alussa oli Koroinen
– Koroisten viikko
6.–12.6.2011
Koroisten viikko kulkee Koroisissa ja Räntämäessä kivikaudesta nykyaikaan. Lin-
Koroisten viikolla ja Koroisten kyläjuhlilla voi tavata Jenny
Maria Montin Tallgrenin opastamassa Koroisten niemellä.
6
Teksti: Tytti Issakainen ja Paula Raitis
Kuvat: Hanna Nurmi
nasmäen, Orhinkarsinan ja
Kotirinteen asuinpaikat kivikautisella rantaviivalla, Koroisten keskiaikaisen piispanlinnan rauniot ja Maarian
kirkkomaa tulevat tutuiksi.
Viikon alussa Hamaron
pienkiinteistöomistajain yhdistys järjestää perinteiset
Hamaron markkinat ja niiden yhteydessä voi myös tutustua tarkemmin Ingegerdinpuistoon.
Maarian entisiä kirkkoherroja voi tavata viikolla: taloustieteilijä Pehr Kalmin perustamassaan Maarian
pappilan puutarhassa ja Ivar
Tallgrenin pappilan pihassa.
Ivar Tallgrenin puoliso Jenny Maria Montin Tallgren
kertoo Koroisten niemestä,
jonka arkeologiset kaivaukset aloitettiin hänen toimestaan 1800-lopulla. Maarian kirkon maalauksia esittelevät opas ja kirkon ”rakennusmestari”.
Koroisten LUMO-keskuksessa voi maanantaista keskiviikkoon tutustua perinteisiin
käsityö- ja rakennusmenetelmiin työnäytösten avulla.
Viikon kruunaa Koroinen – Turun syntysija -kulttuuripääkaupunkihankkeen
kärki, näytelmä ”Ihmisen
jälki” Tallgrenin kulttuuriperheestä. Näytelmää esitetään Maarian pappilan pihalla 12.–19.6. sekä 26.–28.8.
Ihmisen jälki
pappilan pihassa
Tallgrenin perheestä kertovan Ihmisen jälki -näytelmän
toinen käsikirjoittaja on nykyisin pääasiassa kirjailijana
toimiva Tytti Issakainen.
Aiemmin Issakainen työskenteli pitkään Turun kristillisellä opistolla. Issakainen
on käsitellyt paljon ihmisen
kasvua ja etsintää. Tampereen tuomiokirkon juhlavuoden draamassa Vihan päivät
1918 hän kuvasi sodan kokeneiden tunteita nostaen
samalla esiin kristinuskon
ydinteeman, sovinnon.
Issakainen kertoo aikamatkan Tallgrenin perheen
kanssa olleen huikea kokemus. – Arkistoissa on kansiokaupalla heidän päiväkirjojaan, kirjeitään, muisteluksiaan ja asiakirjojaan. Niiden sivuilla näyttäytyvät lahjakkaat, monisärmäiset henkilöt, joiden elämästä ei ole
puuttunut dramaattisia vaiheita.
Issakainen (os. Jäppinen)
tuli tunnetuksi 1970-luvulla
opiskelijoiden pääsiäisnäytelmästään Passiodraama.
Alun perin Temppeliaukion kirkkoon tehty esitys kasvoi suurten harrastajajoukkojen suosimaksi. Issakaisen käsikirjoittama on myös
muun muassa Suomen luteri-
Näytelmän toinen käsikirjoittaja Harri Raitis perehtyi Tallgrenien ja koko Koroisten historiaan jo pikkupoikana. – Liityin partiolippukunta Koroisten Ritareihin alle 10-vuotiaana.
Kokoontumispaikassamme
Raunistulan seurakuntatalolla kirkkoherra Tallgrenin kuvan ohi kulkiessa huikattiin: ”terve Talkreeni!”
Partioleireillä perehdyttiin
Maarian historiaan kun koko leirien ajan leikittiin Koroisten kaupunkia, Raitis
muistelee.
Harri Raitis on kirjoittanut 12 romaania ja useita nuortenkirjoja, sekä mm.
käsikirjoituksia näytelmiin,
pienoisnäytelmiin ja elokuviin. Raittiin työ on palkittu
mm. Varsinais-Suomen liiton Aurora-mitalilla, ja hänet nimitettiin vuoden 2010
kulttuuriturkulaiseksi.
Mitä meistä jää?
Ihmisen jälki -näytelmän
ohjaa teatteri-ilmaisun ohjaaja Mervi Rankila-Källström. Hän luonnehtii näytelmää monikerroksiseksi
tekstiksi, joka kuvaa yksilön kautta suurempia kokonaisuuksia.
– Ajan historia 1800-luvun lopulta 1930-luvulle
sykkii tapahtumia niin Tallgrenien perheessä kuin koko Suomessakin. Eteenpäin
pyrkivän yksilön elämännälkä ja kunnianhimo tuovat menestystä ja vapautta, mutta myös yksinäisyyttä ja menetyksiä. Näytelmä
on kaunis ja kiihkeä jättäen kysymyksen: Mitä meistä jää?, Rankila-Källström
summaa.
Rankila-Källström työskentelee freelancer-ohjaajana sekä teatteri-ilmaisun tuntiopettajana. Hänen aikaisempia ohjaustöitään ovat muun muassa Turun keskiaikaiset markkinat
2006 ja 2007. Hän on ohjannut myös Raision teatterissa, Turun Uudessa Teatterissa, Kakskerran teatterissa sekä Jo-jo-teatterissa.
– Teatteri kiinnostaa monelta kantilta: ohjaan ryhmiä Raision lapsi- ja nuorisoteatterissa ja teen ohjaustöitä eri tahoille. Tärkein
tehtäväni on kuitenkin olla
äiti kolmelle lapsellemme,
Rankila-Källström sanoo.
Maarian pitkäaikainen kirkkoherra, kasvitieteilijä Pehr Kalm
tapaa toisen suuren puutarhurin, Aarno Kasvin kesäkuussa
Maarian pappilassa.
Pehr Kalm ja Aarno Kasvi opastamassa Maarian pappilan
puutarhassa.
Yhdessä oppimaan
Urheilua opiskelun kanssa
Olen Vahid, 19-vuotias.
Opiskelen suomen
kielta. Olen asunut Suomes
sa 2 vuotta ja 3
kuukautta. Harrastan jalkap
alloa, kuntosalia. Pidän kesästä, venäjä
kielistä ja englanista. Tulevaisuudessa hal
uan tulla rakennusmieheksi. Pidän opiskelus
ta opistolla koska tällä on paljon mahdollis
uuksia oppia eri
aisioita.
Perusopetukseen valmentavan linjan, Psykologia ja
kasvatustiede -linjan sekä Yleisen teologian linjan
opiskelijat ovat kevään aikana opiskelleet yhteisillä
oppitunneilla.
Suomalaiset ja ulkomaalaiset opiskelijat ovat yhdessä laatineet kirjoitelmia opiskelusta Turun kristillisessä opistossa. Opiskelijat myös suunnittelivat valokuvat, jotka otti äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Anu Peltoniemi.
Olen Jasmin ja olen 19 vuo
tta vanha. Opiskelen psykologiaa ja kasvat
ustieteitä. Pyrin
keväällä Turun yliopistoon,
koska haluan isona opettajaksi. Olen asunut
Turussa vuoden ja
pidän opistolla työskentelev
istä ja opiskelevista ihmisistä. Mielestäni
koulumme yhteishenki on lämmin. Harrastan juo
ksemista ja käsitöistä. Pidän myös venäjä
nkielestä ja kesästä sekä kissoista.
Paljon mahdollisuuksia
Turun kristillisessä opistossa
Minun nimeni on Soheila ja olen kotoisin Afganistanista. Opiskelen Turun kristillisessa opistossa suomen kieltä. Opintoni kestä 2 vuotta.
Parasta opistossa on hyvät opettajat. Pvalinjalla opiskelemme biologia, kemiaa, matematiikaa, terveystietoa, ruotsin kieltä,
suomen kieltä, maantietoa, historiaa.
Vahid Hosseini ja Jasmin
Hautamäki
Minun nimeni on Riia ja olen kotoisin Porista. Opiskelen kristillisellä opistolla kasvatustiedettä ja psykologiaa. Opintoni kestää 9 kuukautta. Opintoni valmistavat minua
yliopisto-opiskeluun.
Turun kristillisessä opistossa voi tutustua erilaisiin ihmisiin. Opiskelijoita on
paljon eri kulttuureista. Opistossa on hyvä
ilmapiiri ja hauskaa opiskella.
Soheila Sultani ja Riia Virtanen
Kirjasto
. Siellä on
Kirjasto on todella tärkeä kaikille
olla tietoet,
lehd
eet
tuor
a
mahdollisuus luke
ata erilailain
ja
a
reit
pape
oida
kopi
koneella,
henkilökunalla
sia kirjoja. Kirjastossa on paik
mään oikean
etsi
aa
autt
ta, joka voi tarvittaessa
kella ja
opis
sta
alli
rauh
on
ssa
kirjan. Kirjasto
yt.
tehdä läks
Omid Saadullah
Ida Salmi
Silmät auki – bongaa taidetta!
Antti Tanttu: nimetön (hevonen)
Puupiirros | Koko 86x178 | 1991 | E.W. Ponkalan Säätiön kokoelma
Juttusarjassa tutustutaan opiston tiloissa oleviin Turun kristillisen opiston säätiön
sekä E.W. Ponkalan Säätiön taidekokoelmiin. Jutun teksti on pääosin cd-rom -levyltä
Taiteen ystävän opisto – taidetta Turun kristillisessä opistossa (Turku 2004).
Taiteilijan esittely sivuilta www.forumbox.fi
Opiston uuden osan aulassa jykevä hevonen laukkaa ympäri kilparataa. Näyttää siltä
kuin häntä ja jalat olisivat yhtä radan kanssa. Onko hevonen sidottu ikuiseen elämän
kilparadan kiertämiseen?
Radan ellipsi imaisee armotta sisäänsä.
Eläin ei kuitenkaan vaikuta nääntyneeltä.
Kuva ei ole ahdistava, enemmänkin toteava,
siinä voi kuvitella pilkahtavan elämäniloakin. Vauhti on luja, ponnistus ankaraa, mutta kehä sulkeutunut.
Mustavalkoinen teos kuuluu Antti Tantun
1980-luvun tummasävyiseen puugrafiikkatuotantoon. Tummia alkukauden teoksia seurasi murrettujen värien kausi. Vuosien mittaan taiteilija on kehittänyt omintakeisen
kollaasitekniikan, jossa yhdistyvät puupiirros
ja maalaus. Samalla hän on siirtynyt symbolisesta esittämisestä allegoriseen, epäsuoraan
ja monimerkityksiseen suuntaan.
Antti Tanttu on Espanjan Fuengirolassa vuonna 1963 syntynyt taidegraafikko, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on
opiskellut Kuvataideakatemiassa vuosina
1984-1989 taidegrafiikkaa ja kuvanveistoa.
Tantun töitä löytyy yli kahdestakymmenestä
museoiden, säätiöiden ja erilaisten julkisyhteisöjen kokoelmasta.
Antti Tanttu tunnetaan ennen muuta puupiirtäjänä. Hänellä on omintakeinen, hidas
ja työläs tekniikka, jossa yhdistyvät perinteinen puupiirros, maalaus ja erilaiset kollaasiratkaisut. Hän tekee myös videoteoksia.
Tantun lähtökohtana on usein yksityinen
tunnetila, kokemus tai elämänvaihe. Teoksen
tekoprosessi on tämän kokemuksen tutkiminen ja ilmaiseminen kuvataiteen keinoin osana perinnettä, materiaalin, taidon ja käsityskyvyn ehdoilla. Lopputuloksessa tunne loittonee yksityisestä ja tulee tunnistettavaksi
etäännytettynä ja vertauskuvallisena.
Tantun teokset sijoittuvat esittävän ja eiesittävän rajamaille. Monista teoksista tulevat mieleen unen ja alitajunnan maailmat.
Tantun teoksissa etäännytetyt tunteet ja kokemukset näyttäytyvät arvoituksellisina jälkikuvina tai unikuvina, joissa nyt jo kadonnut alkuperäinen välittömästi koettu tunne
on yhtenä kerroksena läsnä. Muut kerrokset
ovat ajan kulun ja muistojen värittämiä.
7
Opistossa tapahtuu
Kuvat: Janne Peltonen
Opistolla järjestettiin 16.3. vaalipaneeli, johon osallistui edustajia kahdeksasta puolueesta. Aiheet oli valittu
nuoria kiinnostaviksi, ja juttua olisi riittänyt enemmänkin, mitä aika antoi myöten.
Viittomakielen ohjaajien näytelmässä esiintyivät mm. Reija Pajunen
(vas.), Jenna Ukkonen sekä Nelli Nolvi.
Koulunkäyntiavustajien erityispedagogiikan projektityön tuloksena valmistui tyylikkäitä välineitä oppimisen
tueksi.
Signaalin helmikuun numerossa oli tämän kuvan kuvatekstissä vanhentunutta
tietoa. Opiston Luciana 13.12.2010 ilahdutti Psykologia ja kasvatustiede -linjan
opiskelija Hanna-Kaisa Smolander. Lucia vei valoa myös läheisiin päiväkoteihin.
Kurssit 2011
• Lasten ja nuorten kuvataideleiri 6.-10.6.
• Lasten ja nuorten elokuvaleiri 6.-10.6.
• Runokurssi papeille 27.-30.6.
• Lastenohjaajien starttiviikko 25.-29.7.
• Luovuri-koulutus 24.-25.9.
• Suntioiden syyskoulutus 3.-4.10.
• Sadutus ja tarinat 19.-20.11.
• Klovneriakurssi 15.-16.10.
• Viittomien kurssi 15.16.10.
• Parisuhdekurssi 29.-30.10.
Viittomakielen päivää vietettiin 11.2.2011.
HERÄTTÄJÄJUHLAMATKA OULUUN
8.–10.7.2011
Lähtö Turun kristilliseltä opistolta pe 8.7.
klo 6.00. Sen jälkeen kyytiin pääsee Turun torilta, Raisiosta, Mynämäeltä, Laitilasta, Raumalta, Porista ja Kankaanpäästä. Majoitus Välkkylän kesähotellissa aivan juhlakentän lähellä.
Matkan hinta on 60 euroa.
Ilmoittautumiset opiston vastaanottoon,
puh. (02) 412 3500 viimeistään 10.6.2011.
Opistolla matkasta vastaa Paula Raitis
puh. (02) 412 3052 ([email protected]).
Matkasta voi kysellä myös Tapio Niemeltä
Laitilasta puh. (02) 851 249.
Kurssitiedot osoitteessa
www.tk-opisto.fi > Lyhytkurssit
Lisätiedot ja ilmoittautumiset:
Hilkka Ollikainen, (02) 412 3612,
[email protected] tai Paula Raitis,
(02) 412 3052, [email protected]
Tahtoisitko joskus tavata meitä ja muita entisiä
työtovereitasi? Meillä olisi kova halu tavata teitä. Aina, kun olemme yhdessä, muistelemme
myös entisiä aikoja ja tapahtumia. Mitähän sillekin kuuluu? Ei ole näkynyt pitkään aikaan, ei
opistolaispäivilläkään. Ajattelemme, että teillä – joskus ainakin – on samat ajatukset. Mitäpä, jos siis tavattaisiin. Onpa työtehtäväsi ollut
keittiössä, siivouspuolella, toimistossa, luokassa, pihalla tai muualla, tule mukaan!
Opiston eläkeläiset kokoontuvat taas
13. syyskuuta klo 14.
Eeva, Hanna ja Heikki
• Perhekurssi 19.-20.11.
• Hyvä vanhan ajan joulunvietto 23.-27.12.
OPISTON ELÄKELÄINEN!
Syksyn opistolaispäivä
Tervetuloa syysopistolaispäivään sunnuntaina
25.9.2011! Päivä alkaa messulla Turun tuomiokirkossa kello 10, josta on messun jälkeen bussikuljetus opistolle. Opistolla on lounas kello 11.30
lähtien. Seurat alkavat tuttuun tapaan kello 13.30.
Herännäisseurat
Tervetuloa hiljentymään, veisaamaan,
virkistymään ja tapaamaan tuttuja!
ti 3.5. klo 18
Viestejä Turun
kristillisestä
opistosta
to 12.5. klo 18
ti 24.5. klo 18
su 12.6. klo 18
Toukokuu 2011
Päätoimittaja: Toimittaja: Toimituskunta: Ulkoasu ja taitto: Paino: Tapani Rantala
Paula Raitis
Hanna Nurmi, Janne Peltonen
Janne Peltonen
Finepress Oy
su 24.7. klo 12
Lustokatu 7, 20380 TURKU
Puh. (02) 412 3500, fax (02) 412 3600
www.tk-opisto.fi
ke 17.8. klo 18
Sinitaivassali, Suomen Liikemiesten
Lähetysliitto, Rauhankatu 15 D
Opiskelijaseurat,
Tykyn kappeli, yo-talo C
Opiston kevätseurat
Uudenkaupungin pappilan piha,
Alinenkatu 11
Yläneen Museonmäen 40-vuotisseurat, messu klo 10, ja ennen seuroja
kirkkokahvit
Seurat Auran Poikettavassa
Turun seudun seurakalenteri opiston kotisivuilla
osoitteessa www.tk-opisto.fi > Opisto > Seurat.