Viestejä Turun kristillisestä opistosta Toukokuu 2011 Marja Perttu, Iina-Sofia Holkeri ja Reea Matikainen valmistuvat keväällä lastenohjaajiksi. Kahden vuoden intensiivisen opiskelun myötä he ovat suorittaneet lapsi- ja perhetyön perustutkinnon. Oma ala löytyi opistolta ALO-ryhmässä, eli aikuiskoulutuksen puolella tutkinnon suorittavia, on valmistumassa 12. – Meillä on tiivis, motivoitunut porukka, jossa tuetaan ja kannustetaan toinen toistaan, Iina-Sofia sanoo. Marja jatkaa, ettei heidän ryhmässään toisen onnistuminen ole toiselta pois, vaan kaikkien puolesta iloitaan. – Ryhmän tukea jää varmasti kaipaamaan, Reea vielä lisää. Kaikki uskovat, että yhteydenpito jatkuu, vaikka yhteinen opiskelutaival päättyy. ”Se mun juttu” Marja, Iina-Sofia ja Reea ovat aikuisopiskelijoita, ja he suorittavat tutkintonsa näyttötutkintona. Ammattitaito osoitetaan tutkintotilaisuuksissa, ja koulutus on näyttöihin valmistavaa monimuotokoulutusta. Naiset ovat päätyneet nykyisiin opintoihinsa kukin omaa reittiään. Iina-Sofia on aiemmin opiskellut viulunsoittoa, Reea on saanut huonekaluverhoilijan ja Marja tapahtumatuottajan koulutuksen. Kaikki kuitenkin halusivat työhön lasten pariin. – Oma vanhemmuus oli minulla yhtenä kimmokkeena, Iina-Sofia kertoo. – Minua kiinnosti työskentely lasten ja perheiden parissa. En ole päivääkään katunut valintaani; opiskelu on ollut työlästä, mutta antoisaa. Koulutuksemme on hyvin monipuolinen, tämän jälkeen ei tarvitse työelämässä sormi suussa ihmetellä! Iina-Sofia sanoo myös, että koulutuksen myötä oppii katsomaan asioita laajemmin, kun aiemmassa elämässä hankittuja taitoja voi yhdistää uuteen, opintojen myötä saatuun tietoon. Reea työskenteli ennen opintoja parin vuoden ajan metallin jatkojalostajana. – Mietin töissä ollessani, mitä haluan oikeasti tehdä, ja löysin sitten lehdestä ilmoituksen tästä koulutuksesta. Ajattelin, että tämä on se mun juttu, Reea sanoo. – Koulutus on ollut vielä kattavampi kuin ajattelin. Marja kertoo, että hän kiinnostui lastenohjaajan ammatista ALO09-ryhmän keväiseen pizzailtaan olivat lapsetkin tervetulleita. Reea Matikainen (vas.), Iina-Sofia Holkeri ja Marja Perttu tietävät, että lastenohjaajasta on moneksi. muun muassa koska ajatteli, että siinä voisi yhdistää omat kiinnostuksen kohteensa. – Olen aiemmin esimerkiksi ohjannut lasten tanssitunteja, hän sanoo. Iina-Sofia on samaa mieltä: – Minä pystyn tulevassa työssäni hyödyntämään myös musiikkiopintojani. Työ tekijäänsä opettaa Koulutus sisältää paljon työssäoppimisjaksoja. Lisäksi tulevat tutkintotilaisuudet, jotka suoritetaan myös työpaikoilla. Yksi tutkintotilaisuus kestää 1–2 viikkoa. – Silloin meillä on työparina työelämäarvioija. Arvioijasta riippuu paljolti se, minkälainen tutkintotilaisuudesta tulee, Iina-Sofia sanoo. Reea lisää, että tutkintotilaisuuksiin liittyy myös kirjallisia töitä. – Tutkintotilaisuuden kriteeristö tulee näyttää joko käytännössä tai kirjallisesti. Kirjalliset osat ovat laajoja ja vaativat paljon työtä. – Portfolion isoin osa on itsearviointi, Marja toteaa. Työssäoppimisjaksoja on koko opiskelun ajan, mutta enemmän toisena vuonna. – Toinen vuosi on ollut tiukempi, Iina-Sofia sanoo. – Vaikkakin kokemuksen karttuessa kynnys mennä uuteen työssäoppimispaikkaan madaltuu. Kaikkein parasta on Reean mielestä ollut koulutuksessa oleva tila luovuudelle. – On saanut käyttää paljon luovuutta, ja olemme esimerkiksi oppineet soittamaan pianoa, kannelta ja muita soittimia. Iina-Sofia jatkaa, että luovuus on tuonut keventäviä elementtejä opintojen tiedolliseen puoleen. – Opisto on hyvä paikka, täällä opiskelijoista pidetään huolta. Ja opettajien hyvä henki huokuu myös opiskelijoihin. Naiset kiittelevät myös mahdollisuutta opinto-ohjelman henkilökohtaistamiseen. – Erilaisten elämäntilanteiden tuomat haasteet otetaan huomioon, tarvittaessa löytyy joustavuutta ja valinnanvaraa, Reea kertoo. Töitä, vanhemmuutta, opintoja – myös tulevaisuudessa Valmistumisen jälkeiselle ajalle naisilla on selvät suunnitelmat. Marjalla ensimmäinen etappi on äitiysloma. – Äitiysloman jälkeen menen seurakuntaan töihin. Ja sitten joskus, kun jaksan taas opiskella, tahtoisin päästä opiskelemaan sosionomi-diakoniksi. Jatko-opinnot kiinnostavat, mutta lastentarhanopettajaksi en halua. Seurakuntatyö kiinnostaa minua eniten. Reealla on odottamassa 10 kuukauden mittainen sijaisuus päiväkodissa. Kauempana tulevaisuudessa häntä kiinnostaa lastensuojelutyö, työskentely esimerkiksi perhekodissa. – Haastava, monipuolinen työ moniammatillisessa työyhteisössä kiinnostaa. Haluan auttaa lapsia ja nuoria, olla näyttämässä heille parempaa polkua. – Ensi kesän vietän perhekursseilla Keski-Suomessa, kertoo puolestaan Iina-Sofia. – Minäkin haluaisin suunnata lastensuojelupuolelle, koska sille työlle on suuri tarve ja se on tärkeää työtä. Myös seurakuntatyö kiinnostaa, koska se on monipuolista; palveluita perheille ja harrastustoimintaa. Halu vaikuttaa omassa työssä ja yhteiskunnassa ajaa myös kohti sosionomiopintoja. – Tämä koulutus on kuitenkin ollut niin tiivis ja sitoutumista vaativa, että heti emme jaksa ajatella lisäkoulutusta, Iina-Sofia sanoo. Marja lisää: – Kaikki ensin töihin lepäämään! Teksti: Paula Raitis Kuvat: Janne Peltonen Pääkirjoitus Sinivuokkojen aika Turun kristillisen opiston taakse aukeavassa metsikössä on yksi Varsinais-Suomen kauneimmista sinivuokkoesiintymistä. Usein sinivuokot kukkivat juuri kevään kirkolliskokouksen aikaan. En ihmettele ystävääni, joka kertoi kyynelten nousevan silmiin sinivuokkojen herkästä kauneudesta. Kukilla on ihmiseen melkoinen mahti, sini- ja valkovuokoilla ehkä aivan erityinen. * * * Kirkolliskokous on opistollemme mieluinen vieras. Aika ylpeinäkin esittelemme opistoamme kirkon parlamenttirakennuksena. Turun kristillinen opisto on kirkon, sen seurakuntien ja myös järjestökentän palvelija. Palvelutehtävä koskee niin kokous- ja seminaaripalveluita kuin myös opistomme koulutustoimintaa. Opiston yhtenä strategisena tavoitteena on toimia kirkollisen koulutuksen keskuksena. Alueelliset ja valtakunnalliset kirkolliset toimijat ovat hyviä yhteistyökumppaneitamme. Opiston saama työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä avaa uusia mahdollisuuksia palvella työyhteisöjen kouluttautumistarpeita. Kansanopistojen tulee ansaita yhteistyökumppanuudet hyvällä palvelulla ja laadukkaalla koulutuksella. Tärkeää on, että koulutus- ja kokoustoimintaa suunnittelevat ja siitä päättävät henkilöt kirkon piirissä näkevät kristilliset kansanopistot houkuttelevina yhteistyötahoina ja kirkon ”omina” paikkoina. Kansanopistot ovat valtakunnallisessa koulutuskentässä melko pieniä toimijoita. Ne täydentävät kuitenkin merkittävästi muuta koulutusjärjestelmää ja tarjoavat myös vapaan sivistystyön laajat mahdollisuudet kaikkien ulottuville. Kansanopistot tarvitsevat ymmärtäviä tukijoita ja puolestapuhujia. Aikaisemmin puhuttiin eduskunnan kansanopistopuolueesta, eri puolueiden kansanopistotyöstä innostuneista ja sitä edistävistä edustajista. Tälle kansanopistopuolueelle on tänäänkin runsaasti tarvetta niin eduskunnassa kuin myös kirkon päättävissä elimissä. * * * Sinivuokot viestivät kesän lähestymisestä. Lukuvuosi on lopuillaan. Kiitän tässä yhteydessä opiskelijoita, työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja kaikkia opiston ystäviä yhteisistä ponnisteluista, hyvistä tuloksista ja yhdessä kuljetusta matkasta. Tapani Rantala rehtori Pikottaen Arkkitehti Jukka Lehtosen laatima ehdotus asuntolan julkisivuksi. Turun kristillinen opisto katsoo rohkeasti eteenpäin Kansanopistokenttä on monivuotisessa uudistusprosessissa. Matkan varrella Signaalissakin on raportoitu vapaan sivistystyön kehittämisohjelmasta (KEHO), rahoitusjärjestelmän uudistamisesta, oppilaitos- ja ylläpitäjärakenteen kehittämisestä (RAKE), ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoamisen vauhdittamishankkeesta (VAUHTI) sekä ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksesta (AKKU). Opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämistyö tähtää kokonaisvaltaisesti koko koulutusjärjestelmän vaikuttavuuden, tehokkuuden ja osuvuuden parantamiseen. Taustalla ovat ennusteet väestömuutoksista, työelämän tarpeista ja osaamisvaatimuksista. Merkittävä kehittämisyllyke on julkisen talouden kestävyysvaje, jolla termillä kuvataan yhteiskunnan laajoja säästötarpeita. Koulutuksen kokoaminen, sen tehokkuuden ja laadukkuuden varmistaminen ja ylläpitäjärakenteen kehittäminen merkitsevät kansanopistojen kohdalla muun muassa sitä, että OKM toivoo ja osin edellyttääkin kansanopistojen paitsi tekevän yhteistyötä keskenään myös liittyvän rakenteellisesti yhteen joko alueellisesti tai valtakunnallisesti verkostoituen. Epävirallisena tavoitteena on pidetty sitä, että lähitulevaisuudessa noin 90 ylläpitäjän määrä pienenee kolmanneksella. Turun kristillinen opisto on selvittänyt rakenteellisen yhteistyön mahdollisuuksia herännäisopistojen kanssa. Päätöksiä asiassa tehtäneen vielä tänä keväänä. Kansanopistokentän kriittiset äänet ovat tulkinneet OKM:n kehittämistyön merkitsevän leikkauksia, supistamisia ja pakkoliitoksia. Positiivisemmin katsottuna kyse on väistämättömistä ja tervetulleistakin uusista avauksista ja niiden tukemisesta. Ylläpitoluvat uudistetaan Laki vapaasta sivistystyöstä on uudistettu. Sen myötä OKM käynnisti kansanopistojen ylläpitämislupien uudistamisprosessin kuluvan vuoden huhtikuussa. Prosessia on edeltänyt selvitystyö, jossa alle 2000 opintoviikkoa vapaan sivistystyön opintoja vuositasolla tarjoavat kansanopistot ovat tehneet selkoa toimintaedellytyksistään ja –suunnitelmistaan. Mahdollista on, että osa kansanopistoista saa vain määräaikaisen ylläpitämisluvan. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että on olemassa sivistystarve ja että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset oppilaitoksen ylläpitämiseen ja koulutuksen järjestämiseen. Luvassa määrätään oppilaitoksen koulutustehtävä, opetuskieli ja muut mahdolliset ehdot. Laki määrittelee ylläpitämislupaan liittyvän koulutustehtävän tavoitteen: Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Lain mukaan vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Kansanopistojen tehtävästä laki toteaa, että ne ovat kokopäiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät nuorille ja aikuisille omaehtoisia opintoja, edistävät opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia sekä kasvattavat heitä yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Ammatillinen koulutus on tärkeä tukijalka Ammatillinen koulutus on tärkeä osa monen kansanopiston koulutustehtävää, näin myös Turun kristillisessä opistossa. Kehittämällä ja järjestämällä ammatillista koulutusta opisto on vastannut työelämän tarpeisiin. Koulutus on liittynyt erottamatta opiston arvoidentiteettiin ja kansanopistopedagogiseen yhteisöön. Kansanopistokenttää huolestuttaa OKM:n pyrkimys koota ammatillinen koulutus suuriin yksiköihin, mikä yksiviivaisesti toteutettuna saattaa merkitä uhkaa kansanopistojen antamalle koulutukselle. Opisto rakentaa Turun kristillinen opisto katsoo muutosten virrassa rohkeasti eteenpäin. Yksi merkki siitä on se, että lähes 40 vuotta vanhan asuntolarakennuksen peruskorjaus on käynnistymässä. Suunnitteluvaihe on takana, elokuun puolivälissä aloitetaan rakennustyöt. Valmista tulee ensi huhtikuuhun mennessä. Tapani Rantala rehtori Palstan nimi tulee Ukko-Paavon eli Paavo Ruotsalaisen käyttämästä ilmaisusta. Hänen mukaansa ihmistä ei pidä komentaa Jumalan puoleen. Häntä tulee lempeästi kutsua ja ojentaa kättä, ”pikottaa”, kuten arkaa lammasta houkutellaan. Muista mut ”Muista mut” lukee kännykkäni ruudussa ja pieni hymy nousee kasvoilleni. Olemme tyttäreni kanssa sopineet tapaamisesta ja nyt hänellä oli huoli, että olin unohtanut tuon tapaamisen. Myönnän, että muistutus oli paikallaan, mutta samalla tiesin, että häntä en unohda. Tuo muistutus kännykkääni tuli mieleeni uudestaan kuunnellessani lastenpsykiatri Jukka Mäkelää, joka nosti yhdeksi lapsen kasvualustaksi sen, että lapsi muistetaan ja hänet pidetään mielessä. 2 Ajatus on toisaalta hyvin luonnollinen ja samalla pysähdyttävä. Kuinka monen ihmisen, läheisenkin, ohi olen kulkenut ja kohtaamisen jälkeen unohtanut? Ja kuinka tärkeää onkaan se, että me pidämme mielessä toinen toisemme. Niin, että kohtaamisemme ei todellistu vain silloin kun näemme kasvotusten ja puhumme keskenämme, vaan saamme muistaa toinen toisiamme ja näin elää yhdessä. Muistaminen on kyllä tärkeää. Kuinka onnelliseksi tulen joka kerta, kun tapaan toisen ihmisen ja hän muistaa minut tai kertoo kuinka olin ollut hänen ajatuksissaan. En olekaan tuolle toiselle mitäänsanomaton tai yksi monista, vaan mielessä pitäminen on merkki aidosta kiinnostuksesta ja kohtaamisesta. Ja kuinka tärkeää onkaan jakaa tämänkaltaista kohtaamista toisille. Olet ollut mielessäni, muistan sinut! Olet minulle tärkeä ja merkityksellinen. Kuka ei haluaisi elää tällaisten ihmisten vaikutuspiirissä? Nyt kesälomien alkaessa on hyvä pitää mielessä niitä ihmisiä, joita on vuoden mittaan kohdannut. Jokainen kohtaaminen on ainutkertainen ja rikastuttaa elämää. Jokainen meistä voi lähettää työtovereitaan, opiskelijoita ja läheisiään viettämään kesää, kun samalla saa pitää heitä mielessä. Emme unohda toisiamme ja muistamalla kannamme toisiamme elämässä eteenpäin. Jumala ei myöskään ole unohtanut meitä. Jesajan kirjassa, sen luvussa 49 sanotaan: ”käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt…” Meistä jokainen on Jumalan muistissa, meitä ei ole unohdettu. Jumala muistaa ja pitää meidät mielessä. Ja silloin on hyvä jatkaa elämän matkaa. Elämän iloissa ja suruissa saa luottaa, että rakastava Jumala tietää, tuntee, kulkee vierellä ja ennen kaikkea muistaa meidät. ”Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua rakkaalla, lujalla kädelläni” (Jes. 41:10) Leena Vainionpää teologisten aineiden opettaja ILMAN TIIMIÄ TYÖSKENTELEVÄT: Ilkka Kiesiläinen Janne Peltonen Olli Sarjovaara Ilkka Kiesiläinen vastaa atk-asioista. TÖISSÄ OP I STO Tässä sarja LLA ssa es itellä henkilök än o unnan pist työte Sarjan k on htäv ymme hen i ä nenn , ar kilök kip ess untaa äivä äo yksiköitt sas ä ja a äin tai tiimeittäin: sa e jatuksi a. sittä ytyv ät ne työntekijät, joilla ei ole omaa tiimiä. Olli Sarjovaaralla riittää kiinteistössä huollettavaa ja huolehdittavaa. Teksti: Paula Raitis Kuvat: Janne Peltonen ja Sampo Salmio Kolme cowboyta Tässä juttusarjassa on hiljakseen käyty läpi kaikki Turun kristillisen opiston työntekijäryhmät. Jutut on tehty tiimeittäin, joten nyt esitellään ne, joilla ei ole omaa tiimiä. Tietokoneiden parissa Järjestelmäasiantuntija Ilkka Kiesiläinen tuli opistolle töihin kesällä 1996. – Nimike oli silloin mikrotukihenkilö, Ilkka kertoo. – Niihin aikoihin opiston atk-asiat alkoivat nopeasti muuttua: talo kasvoi nopeasti, ja esimerkiksi vanhaa verkkojärjestelmää ryhdyttiin muuttamaan ethernetpohjaiseksi. DIAK medianomikoulutuksineen aloitti vuonna 1997, ja silloin rakennettiin multimedialuokkia ja studiotiloja. Oikeastaan multimediaopetus levitti talon atkverkon myös oppilaspuolelle. Ilkka sanoo, että työ on muuttunut viidessätoista vuodessa todella paljon. – Aloittaessani esimerkiksi työasemia oli talossa 46, kun nyt niitä on noin 200. Samoin palvelimia oli ainoastaan yksi, ja nyt kymmenkunta. 1990-luvun lopulla työhöni kuului vielä paljon ihan perusasioissa, tietoko- Janne Peltonen taas kerran aikaansa edellä. neen käytössä auttamista ja neuvomista: siirryttiin Dosista Windowsiin, ja tarvittiin aika paljon opastusta ja koulutusta. Myös uusien asioiden suunnittelua oli silloin paljon. – Nykyään suurin osa työajastani menee järjestelmien ylläpitoon. Käyttäjien tukea tietysti on edelleen, mutta nykyisin minuun otetaan yhtyettä vasta vaativammissa asioissa – ihmiset osaavat jo käyttää omia työkalujaan. Ilkan töihin kuuluvat myös talon puhelinjärjestelmään liittyvät ylläpitotehtävät, sekä kaikki atk:hon liittyvät budjetti- ja hankintaasiat. – Kirkolliskokous tietysti työllistää myös minua, sielläkin atk-asioiden rooli on vuosien mittaan kasvanut. Monenlaista tiedonvälitystä Viestintäsuunnittelija Janne Peltonen on ollut töissä opistolla kohta yhdeksän vuotta. – Tulin suorittamaan tietojenkäsittelyn ammattitutkintoon liittyvää harjoittelua opistolle keväällä 2002. Harjoittelun päätyttyä jäin heti tänne töihin, Janne kertoo. – Ensimmäinen nimikkeeni oli projektisuunnittelija, ja työnkuva hyvin monimuotoinen: pidin atk-tunteja, ja osallistuin opiston intranetin suunnittelutyöhön. Parina ensimmäisenä vuotena olin myös audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen linjavastaava. Tästä työtehtävät ovat pikkuhiljaa muotoutuneet nykyisiksi. – Jo syksyllä 2002 tein ensimmäisiä esitteitä, ja graafiset työt ovat lisääntyneet pikkuhiljaa niin, että nykyään teen vuosittain useita kymmeniä painotuotteita, pienis- tä lehtisistä kokonaisiin kirjoihin. Teen myös opiston lehti-ilmoitukset ja vastaan kaikesta ilmoitustrafiikista. Myös Signaali-lehden ulkoasu ja valokuvat, Linnasmäen nettisivut sekä opiston markkinoinnin kokonaisuus ovat vastuullani. Ydintehtäväni on siis materiaalin tuottaminen. Janne kartuttaa ja ylläpitää opiston valokuva-arkistoa, ja hän onkin tuttu näky opiston käytävillä kamera kaulassa. – Opetan myös jonkin verran kuvankäsittelyä, Janne kertoo. Suuren kiinteistön hoitoa Kiinteistönhoitaja Olli Sarjovaara on ollut talossa vuodesta 2005. Hän vastaa kiinteistönhuollosta ja talotekniikasta. – Se tarkoittaa kaikkea katolta viemäreihin: minun tonttiini kuuluvat niin sähkö, vesi kuin ilmakin. Hoidan sekä ulkoalueet että talot ja sisätilat kaikkinensa. Ollin arkipäivään kuuluu niin ilmastoinnin ja lämmityslaitteiden tarkkailua ja säätämistä kuin allasosaston huoltoa ja kaikenlaisten vikojen korjaamista talossa. – Opistolla on sisätiloja noin 1,5 hehtaaria, ja ulkoalueita 2 hehtaaria. Esimerkiksi erilaisia valaisinmalleja on käytössä pari sataa, ja talossa on satoja ovia ja lukkoja. Ilmanvaihtokonehuoneita on kymmenen, ne käyn läpi kerran viikossa. Aika paljon työni on akuuttien tilanteiden ratkaisemista. Esimerkiksi tänä aamuna keittiön ilmastointi oli lakannut toimimasta, ja niin kaikki tälle päivälle suunnittelemani työt ovat saaneet odottaa. Tämä on minun työpäivässäni ihan perustilanne, Olli sanoo. – Näin suuren talon pitäminen toimintakunnossa vaatii paljon työtä. Hankalinta on pakkasten aikaan, jolloin pitää olla hyvin tarkkana siitä, että kaikki toimii niin kuin pitää, eivätkä putket tai mitkään laitteet pääse jäätymään. Erilaisia äkillisiä korjaus- ja huoltotarpeita tulee jatkuvasti, Olli kertoo. Hänen työnsä on suureksi osaksi näkymätöntä: – Huolehdin että lumet tulevat luoduiksi, että sisällä on sopivan lämmintä, että pistokkeista tulee virtaa ja vesihanoista vettä… ei mikään näistä tapahdu itsestään. Olli tekee työtään itsenäisesti, ja hänellä on paljon vastuualueita. – Vanha sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” pitää tässä työnsä hyvin paikkansa! Eteen tulevat asiat on ratkottava heti, ei niitä voi siirtää tuonnemmaksi. Opisto työpaikkana Olli, Ilkka ja Janne ovat yhtä mieltä siitä, että opisto on monella tapaa hyvä työpaikka. – Työtoverit ovat täällä parasta, sen vuoksi viihdyn hyvin, Olli sanoo. Ilkka jatkaa, että vaihteleva työ pitää päivät mielenkiintoisina: – Koskaan ei ole kahta samanlaista päivää. Eikä ikinä tarvitse tulla töihin suu mutrussa. Myös Jannelle työn monipuolisuus on tärkeää. – On hauskaa, että työtehtävä muuttuvat. Joka vuosi tulee jotain uutta, eikä kyllästyminen pääse uhkaamaan. Minun työssäni mukavaa on myös se, että saan käyttää luovuutta. Kaikkien kolmen työssä yhteistä on aaltoliike – toisinaan on hyvin kiireistä, ja toisinaan rauhallisempia suvantovaiheita – sekä jatkuva itsensä kehittämisen ja aikaansa seuraamisen välttämättömyys. 3 Janne Peltonen Muistikuvia Turun opistolta vuosikymmenten ajalta Rovasti Lasse Urho jäi tämän vuoden alussa ansaitulle ”eläkkeelle” Turun kristillisen opiston hallituksen jäsenyydestä. Hän toimi opiston hallinnossa 42 vuoden ajan. Pyysimme Lassea muistelemaan opiston yhteydessä viettämiään vuosikymmeniä. han silloinen ministeri Esko Niskanen rohkaisemassa tähän uudistukseen ja tukemassa sitä.” Suureksi oppilaitokseksi ”En muista tarkalleen, milloin tulin ensimmäisen kerran opiston seuroihin. Sen sijaan muistan sen kerran, jolloin Kareksen Leena sanoi puolisolleni Helenalle ja minulle, että tulkaa seurojen jälkeen meille iltakahville. Menimme ja koimme ajatusrikkaan lämpimän ilmapiirin. Se oli sitä ”kamarikeskustelua”. Tunsimme olevamme kuin kotona. Noista ajoista lähtien olemme käyneet seuroissa ja eläneet mukana hyväksyvässä keskusteluilmapiirissä.” Kansainvälisyyttä Turun kristillisen opiston luonteeseen on alkuajoista asti kuulunut rohkeus katsoa tulevaisuuteen ja etsiä uutta. Yksi Lasse Urhon varhaisista opistomuistoista liit- tyy tähän rohkeuteen. Opiston kansainvälistyminen alkoi jo 1960-luvulla, silloin katseet kääntyivät eteläiseen Afrikkaan ja ambomaan sorrettuun kansaan. ”60-luvun puolivälissä yhteydet opistoon laajenivat, kun Mäntymaat olivat valmiit ottamaan opiston oppilaaksi ensimmäisen afrikkalaisen opiskelijan. Hän oli namibialainen (silloin ambomaalainen) Aune Shilongo. Turun seurakunnat olivat kutsuneet hänet stipendiaatiksi kolmeksi vuodeksi. Ensimmäisen vuoden hän oli Turun opistolla opiskelemassa suomen kieltä. Kansainvälistyminen oli alkanut. Joitakin vuosia myöhemmin Mikko Ihamäki toi afrikkalaiselta pakolaisleiriltä ryhmän nuoria opistolle. Rovasti Eino Savisaari tulkkamassa jouluseuroissa 1987. 4 Ryhmän ottamisesta Suomeen oli tietenkin tehnyt päätöksen maan hallitus, ulkoministeriö. Opimme opistolla jotain täysin uutta kansainvälisyydestä. Ei ollut ihme, että opistolla seurattiin tarkkaan Namibian itsenäistymistaistelua. Olivathan Ihamäet siellä lähetystyössä ja Martti Ahtisaari YK:n lähettämänä neuvottelijana.” Uuden ajan visioita Rohkeutta vaadittiin myös siinä, että opisto lähti kehittämään ammatillista koulutusta. Lasse Urho muistelee: ”Muistan elävästi, miten Seurakuntaopistolla oli päivällä julkistettu suunnitelma lastenohjaajien koulutuksen järjestämisestä. Oppilaitoksilla oli mahdollisuus anoa oikeutta ryhtyä kouluttamaan tuota ammattiryhmää kirkon ja yhteiskunnan palvelukseen. Samana iltana Turun opiston johtokunta käsitteli täysin uutta asiaa ja päätti ensimmäisten joukossa anoa tuota koulutusta. Muistan, miten Jaakko Haavio, jolla oli kyky nähdä tulevaisuuden tarpeita ja rohkeutta tarttua uuteen, oli lämpimästi kannattamassa uuden koulutuksen aloittamista. Nyt tiedämme, mitä tuo koulutus on merkinnyt seurakunnille. Mäntymaitten ajan alkupuoliskoon liittyy myös se toiminnan laajennus, että opistossa perustettiin kuurojen linja. Sille oli selvä tarve. Asiantuntemusta oli myös, olihan kuurojen parissa elämäntyönsä tehnyt Eino Savisaari tuttu opistolla. Hän toimi alkuvuosina myös tuntiopettajana tuolla linjalla. Linjan perustamisella oli myös valtiovallan selvä tuki. Oli- Perhepiiri Turun kristillinen opisto on paljon enemmän kuin oppilaitos. Lasse Urho sanoo: ”Olen joskus miettinyt yhtä Jaakko Haavio oli käynnistämässä opiston lastenohjaajakoulutusta. termiä. Se on ”opiston väki”. Kotoisemmin on joskus puhuttu opistoperheestä. Tuohon käsitteeseen luen eri työntekijäryhmät, seuraväen, entiset työntekijät, vastuunkantajina olleet ja ne, joitten tehtävänä on nyt huolehtia päätöksenteosta ja johtamisesta opistolla. Olen kokenut, että se on aika poikkeuksellinen joukko – opiston väki. Ystävällisyyttä katseessa, sanoissa, toiminnassa. Siitäkin huolimatta, että voimme olla erilaisia, ajattelemme joistakin asioista eri tavoin. Olen myös pannut merkille, että yksi jos toinen on jostain syystä ottanut tavaksi liittää tuon termin iltarukoukseen sukulaisten ja ystävien joukkoon. ”Opiston väki” ei erottele päättäjiä ja työntekijöitä, ei eri tehtävissä palvelevia. Se pitää sisällään meidät kaikki.” ”Opiston väki” haluaa kiittää Lassea näistä neljästä vuosikymmenestä. Seurapenkissä edelleen tavataan! Mauno ja Eeva Mäntymaa ottivat opistolle ensimmäisen afrikkalaisen opiskelijan, Aune Shilongon. Lasse Urhon albumi Lasse Urho selailee opiston juhlakirjaa, jonka toimituskunnassa hän oli mukana vuosituhannen vaihteessa. Lasse Urhon tullessa opiston perhepiiriin oli opisto kooltaan vain murto-osan nykyisestä. Lasse on nähnyt aitiopaikalta sen valtavan muutoksen, joka opistossa on tapahtunut niin koulutuksen kuin materiaalisten puitteidenkin osalta. ”Toiminnan monipuolistuminen ja laajeneminen on sittemmin jatkunut, kuten tiedämme. Kansainvälistyminen on laajentunut maahanmuuttajakoulutuksena, viittomakielenopetus on laajentunut tulkkikoulutuksen kautta ohjaajakoulutukseen, ja uudenlaisia koulutuslinjoja on syntynyt. Se kuuluu nykyaikaan. Kehityksen myötä on luovuttu monista sellaisista aineista, jotka olivat menneinä vuosikymmeninä merkittäviä. Toiminnallinen laajentuminen on vaatinut myös uusien tilojen rakentamisen. Uuden opiston rakentaminen Lustokadulle sekä monet laajennus- ja lisärakennusvaiheet ovat edellyttäneet rahan lisäksi erityisosaamista. Opiston hallinnossa on ollut monia henkilöitä, jotka, samalla kun ovat olleet tekemässä toiminnallisia päätöksiä, ovat pystyneet johtamaan rakennustyön suunnittelua. Nimien esiin vetäminen tässä on äärettömän vaikeaa. Yhden nimen mainitsisin. Hän on Pauli Lehti, joka oli opiston oppilas ja sitten vuosikymmenet johtokunnan/hallituksen jäsenenä, mutta myös uskollinen seuroissa, opistolaispäivillä ja herättäjäjuhlilla kävijä. Hän eli opiston elämässä ja herännäisyydessä.” Teksti: Paula Raitis Kuvat: opiston arkisto Aune Shilongon opettajana autokoulussa toimi Jouko Moisio. Opiston yleisen teologian linja teki maaliskuussa matkan suomalaisiin sielunmaisemiin – Aholansaareen ja Valamoon. Matka sielunmaisemiin ”Kristuksen sisällinen tunteminen” 10.3.2011, torstai Joukko iloisia yleisen teologian opiskelijoita oli kokoontunut koulumme aulaan kello kahdeksan maissa, ja kun kaikki oli saatu kokoon, starttasimme pikkubussilla matkaan. Ajoimme ensin Jyväskylään, jossa aterioitsimme vieraanvaraisen sisar opiston antimista. Muutamaa minuuttia vaille viisi saavuimme vihdoin Aholansaareen, Paavo Ruotsalaisen kotikonnuille, herännäisyyden sydänmaille. Isäntä Jaro toivotti meidät tervetulleiksi kädestä pitäen. Majoituimme ja porhalsimme päärakennukseen syömään jo ennen puolta kuutta. Leirikeskuksessa oli myös rippikoululaisia, Aholansaari kun on Suomen suosituin riparikeskus. Fiilis oli alusta asti hyvä: Aholansaaressa vallitsee rauha, ja itse nautin ainakin suuresti siitä matkalla olon tunteesta, joka oli noussut pintaan. Päivällisen jälkeen osallistuimme iltaveisuihin, ja matkapaimenemme, rehtori Tapani Rantala, jakoi meille kullekin omat Siionin Virret. En tiedä oliko sitten kyse paikasta vai veisuuseurasta, mutta jotain mystistä siinä oli. Veisuun jälkeen kävimme Jaron opastuksella UkkoPaavon pirtissä, jossa meille valotettiin hieman saaren ja Paavo Ruotsalaisen historiaa. Tämän jälkeen menimme majoitusrakennukseen. Ensin oli naisten saunavuoro, jonne osa heistä lähtikin, ja me muut jäimme sitten oleskelutilaan lueskelemaan. Tulin saunavuorosta kymmenen maissa. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa avannossa, mikä oli hieno koke- mus. Söimme yhdessä iltapalaa, pidimme iltahartauden, ja sitten painuimme pehkuihin. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä. Körttiläisyys toisena aamuna 11.3.2011, perjantai Hieman vaivalloisesti nukutun yön jälkeen herätyskello pirisi puoli kahdeksalta. Aamupalan jälkeen oli aamuveisuiden vuoro, siionin virsi 220 oli aloitusvirsi. Veisuiden jälkeen puhuimme herännäisyydestä, ja sitten olikin vuorossa pakkaus, jonka jälkeen vielä ”opetusta”. Lounaan ja mielenkiintoisten keskustelujen jälkeen pudistimme pölyt patiineista. Otimme suunnaksi Uuden Valamon. Matka sujui rattoisasti, mieli oli tyyni ja fiilinki hyvä. Matkalla poikkesimme pikaisesti Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarissa, joka sijaitsee pienen matkan päässä Valamosta. Vihdoin saavuimme Uuteen Valamoon, ja paikka olikin kerrassaan upea! Vanhat kuuset, jotka reunustavat tietä kuin pylväät, rakennukset (joista kirkkorakennus kaikkein upein), ikonit ja kaikki. Saavuimme perille muutaman minuutin myöhässä ja syöksyimme luokkatilaan, jossa katekumeenikurssin opettajamme – Vladimir Sokratilin ja Hannu Pöyhönen – esittelivät itsensä ja raottivat jo hieman ortodoksisuuden mystistä verhoa. Myös kaikki me kurssilaiset esittäydyimme; suuri osa viikonloppukurssilaisista oli ortodokseiksi ryhtyneitä tai sitä harkitsevia. Esittelyn ja muiden puheiden jälkeen oli vuoros- sa päivällinen, ja täytyy sanoa, että luostarin sämpylät ovat vertaansa vailla! Ruokailun jälkeen majoituimme ja suuntasimme sitten kulkumme kohti iltapalvelusta. Hiivimme sisälle kirkkoon hieman myöhässä. Kokemus oli vaikuttava: kirkkosalin lämmin hämärä, jota vain lukuisat kynttilänliekit valaisivat, sulki sisäänsä. Moniääninen kuoro ja kirkkotila loihtivat jotakin todella kaunista. Seisominen otti kuitenkin voimille, ja pian liturgia alkoi jo raskaan päivän jälkeen unettaa, joten noin puolen tunnin kuluttua minä, Ninni, Katariina, Ida ja Sara lähdimme majoitukseen, Oulan ja Tapanin jäädessä sinnikkäästi loppuun asti. Päivä ei kuitenkaan ollut vielä pulkassa, vaan kello 20 kokoonnuimme taas opetusrakennukseen iltateelle, sekä ensimmäiselle luennolle. Luento loppui kymmeneltä. Aamulla olisi taas palvelus seitsemältä aamulla, mutta itse päätin jättää sen väliin, sillä luterilainen ihminen tarvitsee myös unta. Antoisa päivä: vuorokaudessa siirryimme perisuomalaisesta herännäisyyden sielunmaisemasta idän ortodoksiseen, syvän traditionaaliseen uskonnollisuuteen. Tuli ilta, tuli aamu, näin meni toinen päivä. Protestantti idän ihmeissä 12.3.2011, lauantai Uusi päivä Uudessa Valamossa. Yö oli h-i-r-veä. Jokin eilisessä päivällisessä taisi saada vatsani sekaisin (nooot, se oli mahatauti). Yö kului siis WC:n lattian ystävällisessä majoituksessa. Lopulta pääsin armaa- seen petiini, ja sitten kello jo soikin. Onneksi ulkona paistoi aurinko ja eilisillan myrskystä ei ollut tietoakaan. Valamo oli todella kaunis kylpiessään auringon valossa. Yhdeksältä alkoi luento, ja niitä sitten kestikin koko päivän. Aiheet olivat kiehtovia, joskin pieni, sisäinen Lutherini heräsi eloon. Saattoi johtua mahakivustani, mutta yhtäkkiä se jokin eilinen hohto oli tästä hommasta tiessään, ja kaikenkattava kritiikki, joka saa aina arvioimaan myös omien uskomusten oikeutusta, nousi pintaan. Olin pitänyt perisyntioppia yleiskristillisenä, ja oli jotenkin kiehtovaa – joskin myös ärsyttävää – huomata, että niinkin perustavanlaatuisesta asiasta voidaan olla eri mieltä. Oli myös mielenkiintoista kuulla idän näkökulmaa kirkkohistoriasta. Luennon jälkeen oli lounas, ja sieltä minä ja Katariina lähdimme protestanttiselle ryöstöretkelle Valamon kauppaan. Mukaani tarttui kaksi viinipulloa sekä rypäs tuohuksia. Lintsasimme (minä lintsasin, katariina meni lopputunniksi) luennon ortodoksisesta ihmiskäsityksestä. Raahauduin huoneeseeni lepäämään – toipilas kun olin. Kahville mennessäni kävin vielä toistamiseen lahjapuodissa. Kahvin jälkeen oli taas luento, josta vaapuimme vigiliaan jossa pudotin kännykkäni lattialle ja se pirstoutui (NOLOA! Olisin vain katsonut kelloa…). Vigilian jälkeen iltapala kului mukavissa merkeissä rupatellen. Kokoonnuimme vielä Oulan ja minun huoneeseen summailemaan päivän tapahtumia. Tuli ilta, tuli aamu, näin meni kolmas päivä. Kotia kohti 13.3.2011, sunnuntai. Viimeisenä yönä sain vihdoin unta, Luojalle kiitos. Valitettavasti muilla ei mennyt niin hyvin; laitoin ilmeisesti hyvän kiertämään, joten mahatauti vaivasi toista seurueemme jäsentä seuraavan yön. Kello soitti puoli kahdeksan, joskin nousin vasta kaksikymmentä yli. Olo oli kuin ammutulla. Menimme Oulan kanssa aamupalalle, jossa aterioitsin kaksi lasia appelsiinimehua. Sitten pakkailimme. Pääsimme lähtemään kymmenen jälkeen. Matka sujui mutkitta, joskin hieman uupuneissa merkeissä, mutta silti. Tuli ilta, tulin kotiin, näin meni neljäs päivä. Mitä jäi käteen? Pienistä vastoinkäymisistä (HAASTEISTA!) huolimatta matka oli kokonaisuudessa todella upea – kiitos siitä kuuluu niin rehtorille kuin myös vallan mainiolle luokallemme, parempaa matkaseuraa olisi saanut hakea! Kiitos myös Aholansaaren ja Va- lamon luostarin vieraanvaraisuudelle. Matka tarjosi paljon henkevää ja henkisyyttä, sekä arvokasta tietoa ja käytännön ymmärtämystä armaan Suomen kirjavasta sielunmaisemasta. Sain uutta näkökulmaa rakkaaseen kristinuskooni, sekä taas uutta pohdiskeltavaa. Onneksi saimme lahjaksi Valamosta CD-levyllisen ortodoksisia kirkkoveisuja, jotka ovat ihan suomeksi ja Valamon omalta kuorolta. Jos en mihinkään muuhun siellä ihastunut, niin ainakin tähän lauluun entisestään. Siionin virretkin taitavat tästä lähin olla myös käytössä elämänmatkan varrella. Jos sinulle joskus tarjoutuu mahdollisuus käydä Aholansaaressa tai Uuden Valamon luostarissa, niin tartu mahdollisuuteen! Meidän pieni pallomme on täynnä niin monenlaista kristillisyyttä, että se on tutustumisen arvoista. ”Sielunmaisemasurffailua” tulen varmasti harrastamaan jatkossakin. Aamen. Teksti: Juho Varpukoski Kuvat: Sara Kaukoranta Retkeläiset Paavon pirtin edessä. Vasemmalta Katariina Le Bihan, Oula Palm, Juho Varpukoski, Tapani Rantala, Ida Salmi ja Ninni Kivinen. 5 laisen kirkon 500-vuotisjuhlaan vuonna 2000 valmistettu Toivon laiva -esitys. Näytelmien lisäksi Issakainen on sanoittanut virsiä ja hengellisiä lauluja ja kirjoittanut hartaus- ja mietekirjoja, runoja sekä kirkon uskontokasvatusta tukevia kirjoja. Hän on yksi suositun Atte ja Anna -kirjasarjan kirjoittajista. Tytti Issakainen sai vuonna 2007 Kirkon kulttuuripalkinnon kirjallisesta toiminnastaan. ”Terve Talkreeni!” Koroisten kyläjuhlat uusitaan taas tänä vuonna 20. elokuuta Koroisten LUMO-keskuksessa. Koroisissa tapahtuu kulttuuripääkaupunkivuonna Turun kristillisen opiston kotikonnuilla on meneillään yksi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden laajimmista hankkeista. Koroinen – Turun syntysija –hankkeessa Turku palaa juurilleen. Koroinen on merkittävä Turun varhaishistorialle ja Suomen kirkon historialle: Nykyisen Turun alueen sydän, asutus ja kaupankäynti, sijaitsi alun perin Aurajoen rannalla Koroisissa. Sinne rakennettiin myös 1200-luvulla kirkollinen keskus, piispan linna ja kirkko. Koroinen oli kirkon hallinnon ja hengellisen elämän sija lähes sadan vuoden ajan. Hankkeen aikana Koroisten historia herätetään henkiin kivikaudesta lähtien ja tarkastellaan, mikä on historian suhde nykyhetkeen. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa Koroisten aluetta asukkaidensa aktiivisena yhteisönä sekä alueen omaleimaista identiteettiä. Hanke tekee kulttuurihistorian ja luonnonarvojen näkökulmasta an- toisaa ja mielenkiintoista Koroisten aluetta tunnetuksi kansallisesti ja kansainvälisesti. Koroinen – Turun synty sija -hankkeen veturina toimii KoroiSet-lehti, jota julkaisevat Kotiseutuyhdistys Halinen-Räntämäki, Halisten omakotiyhdistys, Hamaron pienkiinteistöomistajain yhdistys, Maarian seurakunnan Itä-Maarian aluetyö ja Turun kristillinen opisto. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä ja Maarian seurakunta ovat hankkeessa tiiviisti mukana. Alussa oli Koroinen – Koroisten viikko 6.–12.6.2011 Koroisten viikko kulkee Koroisissa ja Räntämäessä kivikaudesta nykyaikaan. Lin- Koroisten viikolla ja Koroisten kyläjuhlilla voi tavata Jenny Maria Montin Tallgrenin opastamassa Koroisten niemellä. 6 Teksti: Tytti Issakainen ja Paula Raitis Kuvat: Hanna Nurmi nasmäen, Orhinkarsinan ja Kotirinteen asuinpaikat kivikautisella rantaviivalla, Koroisten keskiaikaisen piispanlinnan rauniot ja Maarian kirkkomaa tulevat tutuiksi. Viikon alussa Hamaron pienkiinteistöomistajain yhdistys järjestää perinteiset Hamaron markkinat ja niiden yhteydessä voi myös tutustua tarkemmin Ingegerdinpuistoon. Maarian entisiä kirkkoherroja voi tavata viikolla: taloustieteilijä Pehr Kalmin perustamassaan Maarian pappilan puutarhassa ja Ivar Tallgrenin pappilan pihassa. Ivar Tallgrenin puoliso Jenny Maria Montin Tallgren kertoo Koroisten niemestä, jonka arkeologiset kaivaukset aloitettiin hänen toimestaan 1800-lopulla. Maarian kirkon maalauksia esittelevät opas ja kirkon ”rakennusmestari”. Koroisten LUMO-keskuksessa voi maanantaista keskiviikkoon tutustua perinteisiin käsityö- ja rakennusmenetelmiin työnäytösten avulla. Viikon kruunaa Koroinen – Turun syntysija -kulttuuripääkaupunkihankkeen kärki, näytelmä ”Ihmisen jälki” Tallgrenin kulttuuriperheestä. Näytelmää esitetään Maarian pappilan pihalla 12.–19.6. sekä 26.–28.8. Ihmisen jälki pappilan pihassa Tallgrenin perheestä kertovan Ihmisen jälki -näytelmän toinen käsikirjoittaja on nykyisin pääasiassa kirjailijana toimiva Tytti Issakainen. Aiemmin Issakainen työskenteli pitkään Turun kristillisellä opistolla. Issakainen on käsitellyt paljon ihmisen kasvua ja etsintää. Tampereen tuomiokirkon juhlavuoden draamassa Vihan päivät 1918 hän kuvasi sodan kokeneiden tunteita nostaen samalla esiin kristinuskon ydinteeman, sovinnon. Issakainen kertoo aikamatkan Tallgrenin perheen kanssa olleen huikea kokemus. – Arkistoissa on kansiokaupalla heidän päiväkirjojaan, kirjeitään, muisteluksiaan ja asiakirjojaan. Niiden sivuilla näyttäytyvät lahjakkaat, monisärmäiset henkilöt, joiden elämästä ei ole puuttunut dramaattisia vaiheita. Issakainen (os. Jäppinen) tuli tunnetuksi 1970-luvulla opiskelijoiden pääsiäisnäytelmästään Passiodraama. Alun perin Temppeliaukion kirkkoon tehty esitys kasvoi suurten harrastajajoukkojen suosimaksi. Issakaisen käsikirjoittama on myös muun muassa Suomen luteri- Näytelmän toinen käsikirjoittaja Harri Raitis perehtyi Tallgrenien ja koko Koroisten historiaan jo pikkupoikana. – Liityin partiolippukunta Koroisten Ritareihin alle 10-vuotiaana. Kokoontumispaikassamme Raunistulan seurakuntatalolla kirkkoherra Tallgrenin kuvan ohi kulkiessa huikattiin: ”terve Talkreeni!” Partioleireillä perehdyttiin Maarian historiaan kun koko leirien ajan leikittiin Koroisten kaupunkia, Raitis muistelee. Harri Raitis on kirjoittanut 12 romaania ja useita nuortenkirjoja, sekä mm. käsikirjoituksia näytelmiin, pienoisnäytelmiin ja elokuviin. Raittiin työ on palkittu mm. Varsinais-Suomen liiton Aurora-mitalilla, ja hänet nimitettiin vuoden 2010 kulttuuriturkulaiseksi. Mitä meistä jää? Ihmisen jälki -näytelmän ohjaa teatteri-ilmaisun ohjaaja Mervi Rankila-Källström. Hän luonnehtii näytelmää monikerroksiseksi tekstiksi, joka kuvaa yksilön kautta suurempia kokonaisuuksia. – Ajan historia 1800-luvun lopulta 1930-luvulle sykkii tapahtumia niin Tallgrenien perheessä kuin koko Suomessakin. Eteenpäin pyrkivän yksilön elämännälkä ja kunnianhimo tuovat menestystä ja vapautta, mutta myös yksinäisyyttä ja menetyksiä. Näytelmä on kaunis ja kiihkeä jättäen kysymyksen: Mitä meistä jää?, Rankila-Källström summaa. Rankila-Källström työskentelee freelancer-ohjaajana sekä teatteri-ilmaisun tuntiopettajana. Hänen aikaisempia ohjaustöitään ovat muun muassa Turun keskiaikaiset markkinat 2006 ja 2007. Hän on ohjannut myös Raision teatterissa, Turun Uudessa Teatterissa, Kakskerran teatterissa sekä Jo-jo-teatterissa. – Teatteri kiinnostaa monelta kantilta: ohjaan ryhmiä Raision lapsi- ja nuorisoteatterissa ja teen ohjaustöitä eri tahoille. Tärkein tehtäväni on kuitenkin olla äiti kolmelle lapsellemme, Rankila-Källström sanoo. Maarian pitkäaikainen kirkkoherra, kasvitieteilijä Pehr Kalm tapaa toisen suuren puutarhurin, Aarno Kasvin kesäkuussa Maarian pappilassa. Pehr Kalm ja Aarno Kasvi opastamassa Maarian pappilan puutarhassa. Yhdessä oppimaan Urheilua opiskelun kanssa Olen Vahid, 19-vuotias. Opiskelen suomen kielta. Olen asunut Suomes sa 2 vuotta ja 3 kuukautta. Harrastan jalkap alloa, kuntosalia. Pidän kesästä, venäjä kielistä ja englanista. Tulevaisuudessa hal uan tulla rakennusmieheksi. Pidän opiskelus ta opistolla koska tällä on paljon mahdollis uuksia oppia eri aisioita. Perusopetukseen valmentavan linjan, Psykologia ja kasvatustiede -linjan sekä Yleisen teologian linjan opiskelijat ovat kevään aikana opiskelleet yhteisillä oppitunneilla. Suomalaiset ja ulkomaalaiset opiskelijat ovat yhdessä laatineet kirjoitelmia opiskelusta Turun kristillisessä opistossa. Opiskelijat myös suunnittelivat valokuvat, jotka otti äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Anu Peltoniemi. Olen Jasmin ja olen 19 vuo tta vanha. Opiskelen psykologiaa ja kasvat ustieteitä. Pyrin keväällä Turun yliopistoon, koska haluan isona opettajaksi. Olen asunut Turussa vuoden ja pidän opistolla työskentelev istä ja opiskelevista ihmisistä. Mielestäni koulumme yhteishenki on lämmin. Harrastan juo ksemista ja käsitöistä. Pidän myös venäjä nkielestä ja kesästä sekä kissoista. Paljon mahdollisuuksia Turun kristillisessä opistossa Minun nimeni on Soheila ja olen kotoisin Afganistanista. Opiskelen Turun kristillisessa opistossa suomen kieltä. Opintoni kestä 2 vuotta. Parasta opistossa on hyvät opettajat. Pvalinjalla opiskelemme biologia, kemiaa, matematiikaa, terveystietoa, ruotsin kieltä, suomen kieltä, maantietoa, historiaa. Vahid Hosseini ja Jasmin Hautamäki Minun nimeni on Riia ja olen kotoisin Porista. Opiskelen kristillisellä opistolla kasvatustiedettä ja psykologiaa. Opintoni kestää 9 kuukautta. Opintoni valmistavat minua yliopisto-opiskeluun. Turun kristillisessä opistossa voi tutustua erilaisiin ihmisiin. Opiskelijoita on paljon eri kulttuureista. Opistossa on hyvä ilmapiiri ja hauskaa opiskella. Soheila Sultani ja Riia Virtanen Kirjasto . Siellä on Kirjasto on todella tärkeä kaikille olla tietoet, lehd eet tuor a mahdollisuus luke ata erilailain ja a reit pape oida kopi koneella, henkilökunalla sia kirjoja. Kirjastossa on paik mään oikean etsi aa autt ta, joka voi tarvittaessa kella ja opis sta alli rauh on ssa kirjan. Kirjasto yt. tehdä läks Omid Saadullah Ida Salmi Silmät auki – bongaa taidetta! Antti Tanttu: nimetön (hevonen) Puupiirros | Koko 86x178 | 1991 | E.W. Ponkalan Säätiön kokoelma Juttusarjassa tutustutaan opiston tiloissa oleviin Turun kristillisen opiston säätiön sekä E.W. Ponkalan Säätiön taidekokoelmiin. Jutun teksti on pääosin cd-rom -levyltä Taiteen ystävän opisto – taidetta Turun kristillisessä opistossa (Turku 2004). Taiteilijan esittely sivuilta www.forumbox.fi Opiston uuden osan aulassa jykevä hevonen laukkaa ympäri kilparataa. Näyttää siltä kuin häntä ja jalat olisivat yhtä radan kanssa. Onko hevonen sidottu ikuiseen elämän kilparadan kiertämiseen? Radan ellipsi imaisee armotta sisäänsä. Eläin ei kuitenkaan vaikuta nääntyneeltä. Kuva ei ole ahdistava, enemmänkin toteava, siinä voi kuvitella pilkahtavan elämäniloakin. Vauhti on luja, ponnistus ankaraa, mutta kehä sulkeutunut. Mustavalkoinen teos kuuluu Antti Tantun 1980-luvun tummasävyiseen puugrafiikkatuotantoon. Tummia alkukauden teoksia seurasi murrettujen värien kausi. Vuosien mittaan taiteilija on kehittänyt omintakeisen kollaasitekniikan, jossa yhdistyvät puupiirros ja maalaus. Samalla hän on siirtynyt symbolisesta esittämisestä allegoriseen, epäsuoraan ja monimerkityksiseen suuntaan. Antti Tanttu on Espanjan Fuengirolassa vuonna 1963 syntynyt taidegraafikko, joka asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on opiskellut Kuvataideakatemiassa vuosina 1984-1989 taidegrafiikkaa ja kuvanveistoa. Tantun töitä löytyy yli kahdestakymmenestä museoiden, säätiöiden ja erilaisten julkisyhteisöjen kokoelmasta. Antti Tanttu tunnetaan ennen muuta puupiirtäjänä. Hänellä on omintakeinen, hidas ja työläs tekniikka, jossa yhdistyvät perinteinen puupiirros, maalaus ja erilaiset kollaasiratkaisut. Hän tekee myös videoteoksia. Tantun lähtökohtana on usein yksityinen tunnetila, kokemus tai elämänvaihe. Teoksen tekoprosessi on tämän kokemuksen tutkiminen ja ilmaiseminen kuvataiteen keinoin osana perinnettä, materiaalin, taidon ja käsityskyvyn ehdoilla. Lopputuloksessa tunne loittonee yksityisestä ja tulee tunnistettavaksi etäännytettynä ja vertauskuvallisena. Tantun teokset sijoittuvat esittävän ja eiesittävän rajamaille. Monista teoksista tulevat mieleen unen ja alitajunnan maailmat. Tantun teoksissa etäännytetyt tunteet ja kokemukset näyttäytyvät arvoituksellisina jälkikuvina tai unikuvina, joissa nyt jo kadonnut alkuperäinen välittömästi koettu tunne on yhtenä kerroksena läsnä. Muut kerrokset ovat ajan kulun ja muistojen värittämiä. 7 Opistossa tapahtuu Kuvat: Janne Peltonen Opistolla järjestettiin 16.3. vaalipaneeli, johon osallistui edustajia kahdeksasta puolueesta. Aiheet oli valittu nuoria kiinnostaviksi, ja juttua olisi riittänyt enemmänkin, mitä aika antoi myöten. Viittomakielen ohjaajien näytelmässä esiintyivät mm. Reija Pajunen (vas.), Jenna Ukkonen sekä Nelli Nolvi. Koulunkäyntiavustajien erityispedagogiikan projektityön tuloksena valmistui tyylikkäitä välineitä oppimisen tueksi. Signaalin helmikuun numerossa oli tämän kuvan kuvatekstissä vanhentunutta tietoa. Opiston Luciana 13.12.2010 ilahdutti Psykologia ja kasvatustiede -linjan opiskelija Hanna-Kaisa Smolander. Lucia vei valoa myös läheisiin päiväkoteihin. Kurssit 2011 • Lasten ja nuorten kuvataideleiri 6.-10.6. • Lasten ja nuorten elokuvaleiri 6.-10.6. • Runokurssi papeille 27.-30.6. • Lastenohjaajien starttiviikko 25.-29.7. • Luovuri-koulutus 24.-25.9. • Suntioiden syyskoulutus 3.-4.10. • Sadutus ja tarinat 19.-20.11. • Klovneriakurssi 15.-16.10. • Viittomien kurssi 15.16.10. • Parisuhdekurssi 29.-30.10. Viittomakielen päivää vietettiin 11.2.2011. HERÄTTÄJÄJUHLAMATKA OULUUN 8.–10.7.2011 Lähtö Turun kristilliseltä opistolta pe 8.7. klo 6.00. Sen jälkeen kyytiin pääsee Turun torilta, Raisiosta, Mynämäeltä, Laitilasta, Raumalta, Porista ja Kankaanpäästä. Majoitus Välkkylän kesähotellissa aivan juhlakentän lähellä. Matkan hinta on 60 euroa. Ilmoittautumiset opiston vastaanottoon, puh. (02) 412 3500 viimeistään 10.6.2011. Opistolla matkasta vastaa Paula Raitis puh. (02) 412 3052 ([email protected]). Matkasta voi kysellä myös Tapio Niemeltä Laitilasta puh. (02) 851 249. Kurssitiedot osoitteessa www.tk-opisto.fi > Lyhytkurssit Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Hilkka Ollikainen, (02) 412 3612, [email protected] tai Paula Raitis, (02) 412 3052, [email protected] Tahtoisitko joskus tavata meitä ja muita entisiä työtovereitasi? Meillä olisi kova halu tavata teitä. Aina, kun olemme yhdessä, muistelemme myös entisiä aikoja ja tapahtumia. Mitähän sillekin kuuluu? Ei ole näkynyt pitkään aikaan, ei opistolaispäivilläkään. Ajattelemme, että teillä – joskus ainakin – on samat ajatukset. Mitäpä, jos siis tavattaisiin. Onpa työtehtäväsi ollut keittiössä, siivouspuolella, toimistossa, luokassa, pihalla tai muualla, tule mukaan! Opiston eläkeläiset kokoontuvat taas 13. syyskuuta klo 14. Eeva, Hanna ja Heikki • Perhekurssi 19.-20.11. • Hyvä vanhan ajan joulunvietto 23.-27.12. OPISTON ELÄKELÄINEN! Syksyn opistolaispäivä Tervetuloa syysopistolaispäivään sunnuntaina 25.9.2011! Päivä alkaa messulla Turun tuomiokirkossa kello 10, josta on messun jälkeen bussikuljetus opistolle. Opistolla on lounas kello 11.30 lähtien. Seurat alkavat tuttuun tapaan kello 13.30. Herännäisseurat Tervetuloa hiljentymään, veisaamaan, virkistymään ja tapaamaan tuttuja! ti 3.5. klo 18 Viestejä Turun kristillisestä opistosta to 12.5. klo 18 ti 24.5. klo 18 su 12.6. klo 18 Toukokuu 2011 Päätoimittaja: Toimittaja: Toimituskunta: Ulkoasu ja taitto: Paino: Tapani Rantala Paula Raitis Hanna Nurmi, Janne Peltonen Janne Peltonen Finepress Oy su 24.7. klo 12 Lustokatu 7, 20380 TURKU Puh. (02) 412 3500, fax (02) 412 3600 www.tk-opisto.fi ke 17.8. klo 18 Sinitaivassali, Suomen Liikemiesten Lähetysliitto, Rauhankatu 15 D Opiskelijaseurat, Tykyn kappeli, yo-talo C Opiston kevätseurat Uudenkaupungin pappilan piha, Alinenkatu 11 Yläneen Museonmäen 40-vuotisseurat, messu klo 10, ja ennen seuroja kirkkokahvit Seurat Auran Poikettavassa Turun seudun seurakalenteri opiston kotisivuilla osoitteessa www.tk-opisto.fi > Opisto > Seurat.