Pastori Kalevi Jokinen
U usi E lämä Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa sivut 3 - 16 Riippumaton, yhteiskristillinen herätyslehti - Uusi Elämä, PL 755, 20101 Turku - www.uusielama.net Pastori Kalevi Jokinen: Forssan uskovat siunaavat Israelia sivu 7 Irma Orre: Opettaja Jumalan koulussa sivu 10 Arto ja Taina Hintsanen: Uskoontulo pelasti avioliittomme sivu 8 Jarno ja Ilona Piipponen Iloitsevat Jumalan johdatuksesta sivu 9 Nro 3/2011 2 Uusi Elämä Rakkauden ja toivon sanomaa Nro 3/2011 Jeesuksen tulemus ja "maailmanloppu" Monet suomalaiset tunnustavat kirkoissamme Jeesuksen tulemusta, mutta ehkä kaikki eivät ole sisäistäneet, mitä uskontunnustuksessa sanomme: "...Ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita". Sekä Raamattu että uskontunnustukset puhuvat selvästi Jeesuksen takaisintulosta. Jeesuksen syntyminen noin 2000 vuotta sitten on historiallinen tosiasia, mutta yhtä varma totuus on myös se, että eräänä päivänä Jeesus tulee takaisin. Sen jälkeen, kun Jeesus oli antanut opetuslapsilleen tehtävän viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan, hän nousi ylös taivaaseen. Opetuslapset katselivat haikeasti Pauli Kemi Uusi Elämä -lehden toimittaja hänen peräänsä. Tuolloin heille ilmestyi kaksi enkeliä. He sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt. 1:11). Tuossa jakeessa sanotaan suuri totuus. Jeesus tulee samalla tavalla takaisin eli Hän tulee takaisin Jerusalemiin. Raamattu kertoo tietyistä merkeistä, jotka kertovat ajasta ennen Jeesuksen takaisin tuloa. Yksi selvimmistä merkeistä on Israel. Raamattu kertoo etukäteen, että tämän aikakauden lopulla juutalaiset palaavat takaisin omaan maahansa ja että syntyy Israelin valtio, viikunapuu, josta Raamattu sanoo: ”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus; kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.” Synnytystuskien alku. Kun nainen on synnyttämässä lasta, niin hänelle tulee synnytystuska, polttoja yhä tiheämmin ennen synnytystä. Näin on myös lopunaikana. Maanjäristykset, monet eri katastrofit, sodat, nälänhätä, kulkutaudit, moraalittomuus ja kaikenlainen laittomuus ovat lopunajan synnytystuskia, joista Jeesus puhuu (Matt. 24). Lopunaikana tulee maanjäristyksiä, koska koko luomakunta huokaa ja odottaa Jumalan lasten vapautumista. Markus kirjoittaa: "Monin paikoin tulee maanjäristyksiä ja on nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua." (Mark. 13:8) Luukas kirjoittaa tähän liittyen: "Auringossa, kuussa ja tähdissä on merkkejä, ja maan päällä on kansoilla ahdistus ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat." (Luuk. 21:25). Juuri tätä on koettu eri puolilla maailmaa ja nyt Japanissa. Kaikki tuki ja apu kärsiville on todella tarpeen. Jeesus sanoi, että maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Emme tietystikään toivo maanjäristyksiä, koska ne tuovat mukanaan paljon inhimillistä tuskaa ja murhetta monille, jotka menettävät omaisiaan, mutta me emme voi muuttaa Jumalan profeetallista sanomaa. Tulemme näkemään monia maanjäristyksiä eri puolilla maailmaa, todennäköisesti myös Pohjolassa. Raamattu puhuu myös siitä, että historian suurin maanjäristys on tulossa ja se tapahtuu Jerusalemissa ennen Jeesuksen tuloa. Jumala valmistaa tietä Messiaan tulolle Jerusalemiin. (Katso sanan paikat maanjäristyksistä: Ilm. 6:12, 8:5, 11:13, 19 ja 16:18). Ennen Jeesuksen tuloa tulee myös monia vääriä profeettoja, jotka eksyttävät monia. Samoin laittomuus pääsee valtaan. Tästä kertovat monet tuhoisat terrori-iskut, joissa häikäilemättömästi hyökätään siviilien kimppuun. (Matt. 24:12). Myös "rötösherrojen", pankinjohtajien ja yritysjohtajien kohtuuttoman suuret palkkiot kertovat ahneudesta, jossa ei välitetä toisista. Se on laittomuutta. Luetteloa lopun ajan tapahtumista voisi jatkaa, mutta otan esille asian, joka liittyy valvomiseen. Jeesus kehottaa uskovia odottamaan sitä päivää, jolloin Hän tulee takaisin. Jumalasta luopuminen johtaa kuitenkin siihen, etteivät uskovat odota Jeesuksen tuloa. Ensimmäisille kristityille oli luonnollista ja normaalia odottaa Jeesuksen takaisin tuloa. Se, että uskovat eivät odota Jeesusta takaisin, on myös merkki siitä, että Jeesuksen tulo on lähellä. Monet väärät profeetat ovat ennustaneet Jeesuksen tulon päivämäärästä, mutta totuus on, että siitä päivästä tietää yksin Isä. Suomessa on ollut lopunajan julistusta, joka on johtanut pelkoon. Jeesus ei koskaan pelotellut, hän rohkaisi: ”Kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28). Paholainen sen sijaan pelottaa, mutta Jumala rohkaisee! Väärä julistus johtaa pelkoon, mutta Sanaan pitäytyvä julistus rohkaisee ihmisiä näkemään suuren Jumalan ja pienen paholaisen sekä valoisan tulevaisuuden Jumalan yhteydessä. Jumala haluaa, että sinä katsot rohkeasti tulevaisuuteen, koska Jeesus on kanssasi joka päivä maailman loppuun asti. Raamatusta näemme, että itse Jeesus astuu alas taivaasta ja Hän lähettää enkelinsä, jotka kokoavat uskovat yhteen eri puolilta maailmaa. Myös evankeliumi kertoo ylöstempauksesta. ”Sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen ja toinen jätetään.” (Luuk. 17:34-35). Sanan valossa näyttää siltä, että monet nukkuvat, kun ylöstempaus tapahtuu. Siksi Jeesus painottaa valvomisen merkitystä. Ne, jotka ovat valmiita, menevät Jeesuksen kanssa taivaan hääjuhlaan. Tuolloin maan päällä on vihan aika. Jumala tuomitsee maailman, ennen kuin siirrytään uuteen. Rohkaisuksi. Jos sinä haluat taivaaseen, Jeesuksen hääjuhlaan, niin ota vastaan sinulle tarjottu pelastus. Jeesus kuoli ristillä juuri sinun puolestasi. Kaikki on siis valmista. Tule kotiin Jumalan perheeseen, niin sinulle avautuu tie todelliseen toivoon ja tulevaisuuteen. Näin pääset ylöstempaukseen ja taivaalliseen hääjuhlaan, kun Jeesus saapuu tuomitsemaan sekä eläviä että kuolleita. Valitse elämä, Valitse Jeesus ja tule kotiin! Siellä on turvallisuus kaikissa elämäsi tilanteissa! Pauli Kemi Jerusalemin jälleenrakentajat Jerusalemin muurit ja temppeli olivat vuosikymmeniä raunioina Babylonian toimeenpaneman tuhon jäljiltä. Mutta, kuten historia opettaa, suurvallallakin on vain oma aikansa. Niinpä Persia vuorostaan alisti Babylonian valtansa alle v 539. Kyyros II Suuri, Persian hallitsija, oli Jumalan kutsuma juutalaisen kansan vapauttaja, Hänelle kuului lupaus:” Minä käyn sinun edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet ja rikon rautasalvat. Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala.” (Jes 45:2-3). Jerusalemissa alkaisi jälleenrakennustyö. Pakkosiirtolaisuuteen viedyille koitti kotiin pääsyn aika. Ensimmäinen joukko, 50 000 henkilöä, lähti paluumatkalle 538 eKr. Temppelin pystytys alkoi innostuneesti. Työ temppelivuorella keskeytyi ja oli pysähdyksissä 15 vuotta samarialaisten vastustuksen takia. Niinpä pyhäkkö, Salomon temppeliä huomattavasti vaatimattomampi, valmistui vasta 516 eKr. . Olosuhteet vaativat Jerusalemissa ja Juudeassa kohennusta. Esra ja Nehemia, kaksi määrätietoista miestä, sai kutsun uudistustyöhön 400-luvun puolivälissä eKr. Uusi Elämä Pappismies Esran toimialana olisi jumalanpalveluselämän uudistaminen. Persian hovin virkamies Nehemia huolehtisi muurien rakentamisesta kaupungin ja sen sydämen, temppelin, ympärille. Ryteikköön tuli saada kokonaisvaltainen järjestys! Esra oli…” kirjanoppinut, perehtynyt Mooseksen lakiin, jonka Herra, Israelin Jumala oli antanut” (Esra 7:6). Jumalan pyhyydentunto oli nyt kansalta hukassa. Jumalan tahdon vastainen elämä rehotti. Kansa sitoutettiin noudattamaan sille annettua lakia. Jerusalemiin saapunut Nehemia tarkasteli yöaikaan muutaman luotetun miehen kanssa maahan revittyjä Nytt Liv New Life PL 755 20101 Turku Puh. 02-2317 800 Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa, vähintään 10 kertaa vuonna 2011 Tilausmaksu on 35 euroa. Toimitus: Vastaava toimittaja: Pauli Kemi, puh. 0400 959 765 E-mail: [email protected] Tilitiedot: Sampo 800016-70845842 Toimittaja: Heljä Ahjovaara-Steck Tämän lehden tekemisessä ovat avustaneet: Anja Örtlund, Arto ja Irma Orre sekä uskovia eri seurakunnista Forssan alueelta muureja. Kaupunki ja sen jumalanpalveluselämä tarvitsivat suojan ympärilleen. Nehemia kertoi vasta tässä vaiheessa muille saamastaan tehtävästä. Muurit alkoivat nousta mutta samalla myös vastustus työtä kohtaan. Valpas Nehemia järjesti vartioinnin; ”Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat kuormia, tekivät toisella kädellä työtä ja toisessa pitivät keihästä” (Neh 4:17). Aikanaan muuri valmistui. Hengellisen työn luontaisetuihin kuuluu vastustus! Annamme usein olosuhteille periksi. Jumalan työ keskeytyy tällöin kuten temppelin valmistuminen. Tyydymme oloihimme. Oma kasvum- mekin pysähtyy. Mutta Jumalan työ vaatii suunnitelmallisuutta, sinnikkyyttä ja tilannevalppautta Esran ja Nehemian esimerkkien tavoin. Jumala on ilmaissut pyhän tahtonsa kymmenessä käskyssä. Ne ovat kuin muuri sydämemme temppelin ympärillä. Jos annamme muurin rapautua ja halkeilla, niin halkeamista pääsee sisälle asioita, jotka rampauttavat Jumalan työn meissä. Työ jää kesken. Nehemia rakennutti muuria kahdella kädellä. Jumalan työ tulee peittää aina rukouksen suojaan. Muutoin vastustaja pääsee hajottamaan sitä. Nehemia kartoitti ensin tilannetta pie- Pertti Kymäläinen on pastorina Teljän kirkossa Porissa. Usein hän on myös vetämässä matkoja Israeliin. nen, luotetun joukon kanssa. Sitten oli vasta aika kertoa tehtävästä muille. Monta herätyksen mahdollisuutta lienee menetetty lörpöttelyn ja suurisuisuuden takia! Pertti Kymäläinen Kappalainen, Pori Uusi Elämä -lehti – Forssa Extra Uusi Elämä -lehti on yhteiskristillinen herätyslehti, joka ilmestyy kerran kuukaudessa. Tämä Uusi Elämä -lehti jaetaan koteihin Forssassa ja sen ympäristössä. Tässä lehdessä uskovat eri piireistä, lähinnä Forssan alueelta kertovat elämän tärkeimmästä löydöstä – pelastuksesta ja siitä, mitä usko Jeesukseen heille merkitsee arjessa. Me haluamme rohkaista juuri sinua etsimään Jumalaa elämääsi. Voit Tilaukset: tehdä sitä kotonasi tai paikkakuntasi kirkossa. Voit yhdessä toisten Sirpa Ahti, puh. 02-2317 800 uskovien kanssa etsiä vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. E-mail: [email protected] Ilmoitukset: Mediakortti netissä: www.uusielama.net UUSI ELÄMÄ BOX 135 Etusivun iso kuva: Forssan kaupunki S-125 23 Älvsjö, Sverige Painos: 30 000 kpl Puh. 08-779 35 10 Painopaikka: Tidnings Tryckeriet Ab, Tili Ruotsissa: Pg 496 39 26-3 Mariehamn 2011 Halutessasi voit tilata tämän Uusi Elämä -lehden nyt tarjoushintaan 25 € vuoden loppuun asti! Anna samalla lahja lehtemme työhön! Tilausmaksut ja lahjat tilille: 800016-70845842 (Uusi Elämä -lehden tili) 800013-1961083 (keräystili *) – www.uusielama.net Uusi Elämä, PL 755, 20101 Turku, puh. 0400 959 765, 02-2317 800 [email protected] – Tili Ruotsissa: PG 496 39 26-3 – * Rahankeräyslupa: POHADno/2010/2315 Uusi Elämä Nro 3/2011 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Olen saanut jatkoaikaa Muutama vuosi sitten poikani Peter oli käymässä Helsingissä kylässä erään ystävämme luona ja sinne sattui tulemaan samanaikaisesti eräs australiansuomalainen nimeltään Raimo Hidegren. Siinä keskustelujen lomassa Raimo alkoi puhua nuoruudestaan Ruotsissa ja muisteli sellaista kamalaa tapausta, jossa eräs nuori suomalainen poika jäi rautatehtaalla tuhansia kiloja painavien rautalevyjen puristukseen ja vain ihmeen kautta pelastui hengissä tuosta tilanteesta. - Se oli minun isäni, sanoi Peter. Hämmästys oli suuri. - Sinä olet siis hänen poikansa. Vuosikymmeniä olen ajatellut, että mahtaakohan hän vielä elää ja missähän hän asuu nykyään. En voinut keneltäkään edes kysyä, kun en enää muistanut nimeä, vaikka jouduinkin 15- vuotiaana hänelle tulkiksi siihen ambulanssiin. Nyt tulin Australiasta tänne käymään, tämän täytyy olla Jumalan johdatusta. Kerron tässä nyt itse tuosta tapauksesta ja Jumalan ihmeellisestä varjeluksesta elämässäni. Lähdin 17 – vuotiaana Suomesta Ruotsiin kesätöihin ja pääsin heti töihin rautatehtaalle. Minun piti työntää ohuita peltilevyjä pyörivän rullaprässin läpi, Arto on joka päivä kiitollinen Jumalalle elämästä. joka valssasi levyt suoriksi, ja sitten vinkata paikalle katossa kiskoilla kulkeva kattonosturi. Kuljettaja laski alas kaksi nostohaarukkaa, ja minun tehtäväni oli ohjata ne noin tuhat kiloa painavan aluslevyn kummallekin puolelle ja sitten kävellen ohjailla ilmassa liikkuvaa levyä kohti varastointinurkkaa, johon niitä oli pinottu yli puolitoistametrisiin ja runsaasti yli kymmenen tonnia painaviin kasoihin. Neljäntenä työpäivänäni ohjailin taas yhtä levyä ja menin kahden levykasan väliin laittamaan lankunpätkiä edellisen pohjalevyn päälle. Ohjasin kattonostu- rin koukut kasaan lasketun levyn alta pois, mutta siinä samassa edessäni oleva tuhansia kiloja painava levykasa alkoi kaatua päälleni kohti takanani olevaa kasaa. Paikkaan, jossa seisoin, jäi vain pieni kapea rako, vasemman käsivarren luut katkesivat ja luut törröttivät näkyvissä, levyt likistivät vatsan selkärankaan kiinni ja koukussa olevani jalan päällä tunsin valtavan painon. Olin tuhansien kilojen painoisten rautalevyjen vanki ja elämäni oli hiuskarvan varassa. Työkaverini yrittivät auttaa, mutta eivät jaksaneet siirtää edes ylintä levyä. Kuva: Ritva Räikköne Tilanne oli kauhistuttava, ja olin vaarassa katketa keskeltä kahtia. Tuntui, että jouduin olemaan siinä puristuksessa tuntikausia. Rukoilin hädissäni ja kauhuissani Jumalalta apua ja lupasin, että jos vielä saisin lisää elinaikaa eläisin jotenkin paremmin. Puolen tunnin kuluttua seuraavan vuoron työnjohtaja tuli paikalle. Hän haetti paksut ketjut, jotka laitettiin koko minua painavan kasan ympärille ja kattonosturi pystyi niiden avulla vetämään levyjä poispäin. Takanani olevan kasan päälle kiivennyt mies nosti minut kainaloista pois levypinojen välistä. Minut laskettiin paareille ja muistan vieläkin, miten onnellinen olin, kun olin taas vapaa ja sain hengittää täysillä. Jälkeenpäin ajatellen tunsin olevani kuin uudestisyntynyt. Olin luvannut Jumalalle, että eläisin jotenkin paremmin, mutta en tiennyt miten ja niin jatkoin elämääni kuten ennenkin. Puheessa vilisi paljon kirosanoja, aski tupakkaa meni päivässä ja pullo viinaa viikossa. Mutta onnettomuudesta jäi päälle jonkinlainen shokkitila ja näin painajaisia siitä, että joudun taas johonkin onnettomuuteen, jossa litistyn kuoliaaksi. Joitakin vuosia myöhemmin menin kerran erään ystäväni luo kylään ja sinne tuli myös samassa talossa asuva suomalainen hymyilevä uskova poika. Hän alkoi puhua meille iloisesti Jeesuksesta, jonka sanoi olevan hänen pelastajansa. Yritimme kaverini kanssa kyseenalaistaa Raamattua, mutta hän löysi kaikkiin kysymyksiimme aina hyvät vastaukset. Lopuksi hän ehdotti: -Kokeilkaa Jumalaa, antakaa minun rukoilla puolestanne. Jos ei mitään tapahdu, unohtakaa nämä asiat loppuelämäksenne. Minulle oli jäänyt kaipaus Jumalan puoleen siitä onnettomuudesta lähtien tai ehkä se tuli jo lapsuudesta, Menestys ja onnellisuus? Kukapa ei haluaisi menestyä ja olla onnellinen. Onnellisuutta tavoittelee kaikki, vaikka sen merkitystä ei monikaan osaa selittää. Mitä siis on onnellisuus? Monien suomalaisten määritelmä onnellisuudesta on se, että on kiva puoliso, hyvä toimeentulo, kaksi lasta (tyttö ja poika), kultainen noutaja, kesämökki ja farmariauto. Tätä ”mantraa” on hoettu kaikessa keskustelussa niin kauan kuin minä muistan, mikä ei ole vielä kovin kauan, ehkä noin 35 vuotta. Kaikki edellä olevat asiat ovat sinänsä oikein hyviä asioita ja tuovat elämään palan jotakin, ehkäpä jopa onnellisuutta. Mutta kuinka realistista on jokaisen suomalaisen uskoa saavuttavansa tällaisen onnellisuuden. Ei kovinkaan monen. Ja toisaalta, emme edes voi olla täysin varmoja siitä, että näiden asioiden saaminen omaan elämään toisi lopullista ja kestävää onnellisuutta. Tässä yhtälössä on Marko Miettunen on pastorina Forssan Helluntaiseurakunnassa. yksi merkittävä seikka, joka kannattaa ottaa huomioon. Kaikki edellä luetellut asiat tulevat ihmisen ulkopuolelta. Tässä yhtälössä ajatellaan, että onnellisuus tulee siitä mitä minä saavutan itselleni itseni ulkopuolelta. Toisin sanoen ulkoisen me- 3 nestymisen kautta sisäiseen menestykseen ja onnellisuuteen. Voiko se toimia? Entä jos menetämme kaiken tämän – mikä on enemmän kuin mahdollista? Mitä jää jäljelle? Sananlaskujen kirjassa luvussa 28 jakeissa 13 ja 14 sanotaan näin. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” Sananlaskujen kirjoittaja on löytänyt ihan erilaisen polun onnellisuuteen ja menestykseen. Hänellä onnellisuuden ja menestymisen ehtona oli puhdas ja arka omatunto. Loppujen lopuksi tässä on kysymys evankeliumista. Jokainen ihminen on rikkonut ihmistä ja Jumalaa vastaan. Rikkomusten ja syntien tunnustajille luvataan kuitenkin se, mitä ihminen kaikkein eniten kaipaa. Rakkautta. Kun ih- kun äiti rukoili kanssamme iltarukouksia. mutta silti ihmettelin, kun kaverini tyttöystävä oli heti valmis: - Rukoillaan vaan. En tiennyt, että hän oli hiljattain tullut uskoon ja evankelista Jokke vielä sanoi, että kokeilkaa Jumalaa, eihän siinä mitään hävitäkään voi, joten me suostuimme sitten myös rukoiltaviksi. - Herra Jeesus, avaa Arton silmät ymmärtämään sinun todellisuutesi ja pelasta hänet. Anna kaikki hänen syntinsä anteeksi. Silloin yhtäkkiä tuli varmuus: - Tämä onkin todellista! Valtava ilo täytti sydämeni. Kaikista aikaisemmista väittelyistäni huolimatta koin Jumalan voiman ja läheisyyden. Tuon tapahtuman jälkeen en enää nähnyt painajaisunia ja kuolemanpelkokin hävisi saman tien. Myöhemmin olen joutunut pari kertaa ajamaan tieltä pellolle välttääkseni kolarin. Kyllähän siinä säikähtää, mutta painajaisia ja kuolemanpelkoa ei ole tullut myöhemminkään. Jälkeenpäin olen ajatellut, että Jumala kuuli avunhuutoni ja varmaankin enkelit estivät tuon tonneja painavan rautakasan kaatumisen päälleni. ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” Ps. 50:15 Arto Orre Forssan Ystäväkirkko srk. minen tunnistaa ja tunnustaa rikkomuksensa ja syntinsä, hänestä tulee armon tarvitsija. Hänestä tulee nöyrä. Nöyrille Jumala on luvannut armon, ja mitä muuta armo on kuin anteeksiannon ja rakkauden vastaanottamista. Jumala on siis antanut meille onnellisuuden ja menestymisen reseptiksi erilaisen tien kuin maailma yleensä antaa. Menestyminen on rakkauden vastaanottamista. Se on jotakin, mikä tapahtuu meidän sisällämme. Toisin sanoen, edetään sisäisen menestymisen kautta ulkoiseen menestymiseen. Kun ihminen on alati aralla tunnolla, hän suojelee sydäntään ja varmistaa sen, että sinne tulvii jatkuvasti, uudestaan ja uudestaan, anteeksiantoa ja armoa. Rakkautta. Tämän voi saada itselleen jokainen ihminen. Eikä sen tarvitse koskaan haihtua. Marko Miettunen www.forssansaalem.fi 4 Uusi Elämä Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Nro 3/2011 Sari ja Pauli Rämö löysivät uudelleen tien kirkkoon, jolloin myös Jumalasuhde uudistui Jeesus vastasi: “Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko” Joh.6:29. Sari kertoo uskostaan Jumalaan ja kuinka he perheenä löysivät jälleen paikallisen seurakunnan. Pyhä Henki kirkasti minulle Jeesuksen Kristukseksi eräänä syksyisenä iltana vuonna 1982 elokuvateatteri Kydössä, Alavuden Asemankylässä. Olin silloin 15 -vuotias. Vanhempani toteuttivat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, ja minut kastettiin jo ihan vauvana. Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että kasteen jälkeen sain oikeasti opetusta Jeesuksesta. Äitini Eeva rukoili kanssani iltarukouksen varmaan lähes 10-vuotiaaksi, jolloin muutin siskoni Sadun kanssa yläkerran tyttöjenhuoneeseen. Kävin rippikouluikään asti pyhäkoulussa, jota isäni Tauno piti joka kesä vuorosunnuntaisin kotikyläni naisten kanssa. Siltä ajalta mieleeni jäivät sekä Jeesuksen vertaukset että monet pyhäkoululaulut ja laululeikit. Pienestä asti osallistuin myös kotikylän seurakuntailtoihin, kinkereihin jne. Muistelen, että olin jo peruskoulun kuudennella, kun tajusin, etteivät kaikki uskokaan Jeesukseen. Luokallani ollut Markku totesi välitunnilta palatessamme: “Ootko sä joku uskovainen vai?” Olin nimittäin kehunut Israelin Halleluja-euroviisua hyväksi kappaleeksi. Siitä kai alkoi vähitellen evankeliumin häpeäminen. En kehdannut enää ristiä käsiäni yläasteen aamunavauksien aikana, vaikka ala-asteella se oli ollut ihan luonnollista. Sisko tuli uskoon Siskoistani Marjo tuli uskoon, kun olin 8. luokalla. Oli hiihtolomaviikon torstai ja istuimme iltakahveilla kotona keittiön pöydän ääressä, kun hän kertoi meille asiasta. Aika on jäänyt niin hyvin mieleen, koska naapuritalomme paloi samana iltana. Voin muistaa vieläkin kuinka tukalaksi tunsin oloni tuossa hetkessä. Itse kerroin ystävälleni Virpille asiasta pian kouluun palattuamme. Hänen reaktionsa oli: “Jos tulet uskoon, niin mää en ainakaan oo sun kans.” Niinpä Jeesus sai jäädä vielä kirstuun. Seuraavana kesänä menin rippikouluun. Kaksi asiaa jäi erityisesti mieleen: Entinen naapurintyttö Outi oli iso- Sari ja Pauli Rämö Sarin lapsuudenkodissa. He auttavat eri seurakuntia musiikillaan ja miksauslaitteillaan. sena. Kohtasin ensimmäistä kertaa lähes samanikäisen nuoren, joka julkisesti tunnusti uskovansa Jeesukseen. Hänelle usko Jeesukseen merkitsi lupausta siitä, että sitten Taivaassa kaikki sairaudet ovat poissa. Hänen ihonsa ei nimittäin kestänyt auringonvaloa, vaan hän joutui aina hakeutumaan varjoon. Toinen asia liittyi uskontunnustukseen: “Minä uskon Pyhään Henkeen, syntien anteeksiantamisen...” Siis ei anteeksisaamisen, vaan sen, että Jeesus on aikaansaanut ristinkuolemallaan anteeksiannon. Konfimaatiossa pappi kysyi: “Tahdotko tämän uskon toteutuvan elämässä?” Vastasin, että tahdon, vastasivathan kaikki toisetkin niin tuossa tilanteessa. Kaverini Virpi ja Arja lähtivät eri teille peruskoulun jälkeen, kun itse menin lukioon. Jännitti hieman, saanko uusia kavereita. Luokalleni tuli Lehtimäeltä Tarja. Sieltä mentiin yleensä Ähtärin eikä Alavuden lukioon. Hänestä paistoi läpi Kristuksen rauha ja hän todistikin uskostaan ihan avoimesti. Hänen ystävyytensä nousi tärkeimmäksi tavoitteekseni. Samoihin aikoihin siskoni Marjo oli luopunut apuhoitajan työstään Töysän vanhainkodilla ja lähtenyt opiskelemaan Seinäjoelle sairaanhoitajaksi. Hän pyysi minut kerran mukaansa, kun hän meni kyläilemään vanhan työkaverinsa luokse, joka myös oli tullut uskoon. Meitä oli varmaan neljä tai viisi naista lukemassa mannalappuja. Lapussani oli Jobin kirjasta jae: “Mutta minä tiedän lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.” Seuraavana päivänä Sadun ala-asteen aikainen kaveri Arja pyysi minua elokuviin veljensä Timon ja tämän kaverin Arin kanssa. Siellä esitettiin Manaajan ohjaajan kolmas elokuva, “Seitsemän tikaria.” Tämä kertoi lopun ajasta, kaikesta sen ajan pahuudesta ja Jumalan tahdon vastustamisesta. Elokuva päättyi Jeesuksen toiseen tulemiseen. Jeesuksen kirkkaus oli niin valtava, että huokaisin sydämessäni: “Minäkin haluan olla tuon voittajan joukossa.” Silloin tajusin, että minähän uskon. Kerroin siitä äidilleni joko silloin samana iltana tai seuraavana aamuna. Ystävät apuna Luokkakaverieni Tarjan ja Mirjan kautta osasin hakeutua kristittyjen nuorten yhteyteen. Vähitellen minua alkoi vaivata se, etten ollut tunnustanut syntejäni ja saanut synninpäästöä, kun usko tuli minuun. Viikkoja myöhemmin jossakin seurakunnan nuorten tilaisuudessa kerroin huoleni sielunhoitajalle, joka rukoili puolestani ja julisti Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että pääsin osalliseksi anteeksiannosta jo silloin kasteessa. ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista... Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.” Kol. 2:12-14 Oma vaellus Oman valvomisemme tähden meidän olisi syytä päivittäin tunnustaa syntimme ja uskoa ne Jeesuksen veressä puhtaaksi. Oman hengellisen elämän hoitamista ei pidä myöskään laiminlyödä. Tällä tarkoitan itsenäistä Raamatun lukua ja rukousta sekä myös seurakuntayhteydessä pysymistä. Aika usein näin kuitenkin käy isommissa elämäntilanteen muutoksissa. Tapasin mieheni, forssalaisen Pauli Rämön Ryttylässä Kansanlähetyksen raamattukoulussa syksyllä 1985. Meidät vihittiin avioliittoon Alavuden kirkossa kesällä 1986, tuon kesän asuimme Forssassa. Syksyllä 1986 muutimme Es- pooseen, jossa asuimme 11 vuotta. Ensimmäisenä vuonna osallistuimme innokkaasti Helsingin Kansanlähetyksen opiskelijailtoihin ja pienpiiriimme, mutta jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen käynnit alkoivat harventua ja loppuivat lopulta kokonaan. Sitä ennen olimme jo lakanneet osallistumasta yhdessä Otaniemen kappeliseurakunnan jumalanpalveluksiin. Voi sanoa, että elatuksen murheet ajoivat laiminlyömään oman hengellisen elämän hoitamisen. Uskollinen Jumala Onneksi Jumala on uskollinen, eikä hylkää omiaan. Valmistuin kemistiksi keväällä 1997, ja kesäkuussa muutimme takaisin Forssaan. Sain ensin harjoittelupaikan ja myöhemmin työpaikan MTT:ltä Jokioisilta. Yhteys seurakuntaan säilyi, vaikkakin heikkona, lasten pyhäkoulun ja rippikoulujen myötä. Eräänä syksynä 2000 –luvun loppupuolella kirkkoherra Esa Löytömäki pyysi Paulia soittamaan bassoa Forssan kirkkoon. Tiesin saaneeni rukousvastauksen. Rovastikunnallisen Palava pensas-kuoron säestämisen lisäksi Pauli on soittanut bassoa myös joissakin yhteiskristillisissä gospelryhmissä, joten Jeesus antaa omilleen enem- Kuva: Pirjo Talvitie män kuin osaamme pyytääkään. Itse olen kulkenut mukana hoitamassa äänentoistoa. Kerran keikalta palattuaan Pauli ilmoitti minulle, että huomenna mennään muuten kirkkoon. Siitä sai alkunsa lähes jokasunnuntainen tapa ja taas sain huomata saaneeni rukousvastauksen. Olin rukoillut jo lukiossa itselleni uskovaa aviopuolisoa, jonka kanssa yhdessä kävisin kirkossa. Olemme saaneet myös palvella seurakuntaa toimimalla jumalanpalveluksessa kirkkoväärteinä. Väärtin työnä on avustaa suntiota kirkon valmistamisessa messua varten, toivottaa kirkkoväki tervetulleeksi, päivän tekstien lukeminen ja yhteinen esirukous liturgin kanssa. Pastori Eikka Kähärä pyysi meidät mukaan myös Bible Study in English -ryhmään, joka kokoontuu lähes joka sunnuntai seurakuntatalon nuorisotilassa. Osallistujia on joskus vain kaksi, mutta enimmillään on ollut jopa 17 sanantutkijaa, myös eri kansallisuudet ja kirkkokunnat ovat siellä edustettuina. Monta kertaa huomaamme vanhojen tuttujen Raamatun kohtien aukeavan ihan uudella tavalla, kun kuuntelee brittiläisen anglikaanin tai ghanalaisen metodistin näkemystä tai saamaa opetusta asiasta. Uusi Elämä Nro 3/2011 5 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Anopin yllättävä kuolema pysäytti Olen 32-vuotias toimistotyöntekijä ja myymäläesimies. Päätyönäni hoidan tällä hetkellä perheemme kolmea alle kouluikäistä lasta, joista pienin on tätä kirjoittaessani vasta kolmen kuukauden ikäinen. Olen luonteeltani kunnianhimoinen, ja määrätietoisuutta äidin tehtävässä totisesti tarvitaankin. Harmikseni olen kyllä havainnut, että lasten kasvattaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Ja ”lopputuloksenkin” näkee vasta monen vuoden kuluttua. Mutta pääasiaan palatakseni: tämä on kertomus siitä, miten erinäisten vaiheiden kautta oman elämäni suunta muuttui totaalisesti. Vuosi 2006 oli elämässäni monella tavalla merkittävä ajanjakso. Olin viimeinkin päättämässä pitkään kestänyttä yliopisto-opiskeluani: painiskelin laskentatoimen graduni ja saksan kielen kandidaatintutkielmani parissa. Samanaikaisesti työskentelin kokopäivätoimisesti kirjanpitäjän tehtävissä kalustealalla toimivassa perheyrityksessämme. Graduohjaajani toikin elämäntilanteeni tuntien selvästi julki käsityksensä, että en tulisi koskaan valmistumaan. Määrätietoisesti ja työtunteja laskematta – ja hieman myös graduohjaajani kommenteista tuohtuneena – kuitenkin puskin kohti tavoitettani ja sain kuin sainkin käteeni ne kauan himoitsemani tutkintopaperit hieman ennen joulua vuonna 2006. Tätä ennen tapahtui kuitenkin jotakin, mikä muutti elämäni kulkua lopullisesti. Olen useasti miettinyt, miten helposti oman elämän ilot ja surut tulevat niin suureen rooliin, että ystävien ja muiden läheisten elämä tuntuu jäävän taka-alalle. Touhusin omissa kiireissäni työpaikalla ja yliopistomaailmassa, kun samalla mieheni äiti alkoi yllättäen valitella vatsavaivojaan ja joutui niiden vuoksi pian myös sairaalatutkimuksiin. Alussa lääkäri antoi ymmärtää, että kyse ei ollut mistään sen vakavammasta asiasta. Melko pian oirehtimisen taustalta paljastui kuitenkin vakava sairaus. Rakas Kirsti-anoppini nukkui pois loppusyksyllä 2006, alle kahden kuukauden sisällä sairauden toteamisesta. Jäljelle jäi vain suunnaton suru ja ikävä sekä lohduton kysymys ilman vastauksia: MIKSI? Kirstin hautajaiset olivat joulukuun alussa 2006. Vain kaksi päivää hautajaisten jälkeen elämäni mullistui jälleen: Kaiken surun keskellä perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi. Rakastin pientä Viljamipoikaani kovasti, mutta koin vauvavuoden ja erityisesti lapsen ensimmäiset kuukaudet vaikeina. Podin synnytyksen jälkeistä masennusta, ja hektisten työ- ja opiskeluvuosien jälkeen tuntui kovin vieraalta ja jollain tapaa väärältäkin jäädä lapsen kanssa kotiin. Samoihin aikoihin aloin pelätä kuolemaa. Mielessäni pyöri vahvasti ajatus, että nyt kun minulla on lapsi, on oma vuoroni lähteä täältä seuraavaksi. Keväällä 2007 Viljamin ollessa noin neljän kuukauden ikäinen kotiovellamme kävi evankelista, joka halusi kertoa minulle ilosanoman Jeesuksesta. Lyhyen keskustelumme aikana tokaisin hänelle melko ylimielisesti ja äkäisesti uskovani kyllä Jumalan olemassaoloon. Hänpä esittikin heti minulle kysymyksen, jota en ollut osannut odottaa: ”Oletko uudestisyntynyt?” Totuus oli, etten edes tiennyt, mitä uudestisyntyminen tarkoitti – oikeastaan en tuolloin halunnutkaan tietää. Aloin kuitenkin puhtaasta uteliaisuudesta lueskella evankelistan antamaa kirjaa, mutta hylkäsin sen melko pian. Kirjaa lukiessani oli tullut sanoinkuvaamattoman paha olo. Oli muuten aika outo juttu, että paha olo helpotti saman tien, kun lykkäsin kirjan yöpöydän laatikkoon. ”Olkoon koko ikävä opus siellä”, muistan miettineeni. Puolisen vuotta kirja saikin lojua laatikossa kaikessa rauhassa muun rojun alla, ennen kuin sille löytyi jälleen käyttöä. Kuukaudet kuluivat. Kesällä 2007 aloin tuntea oloni paremmaksi ja pahin masennuskausi alkoi olla takanapäin. Vauva alkoi olla jo sen verran iso, että hän nukkui pidempiä jaksoja. Minulla oli näin ollen iltaisin enemmän aikaa lueskella vuosien mittaan kirjahyllyn täytteeksi hankkimiani kirjoja. Luin pääasiassa dekkareita, mutta käteeni sattui kirjahyllystä myös Tapani Sopasen kirjoittama ”Mitkä ihmeen Kivalakodit”, joka kuvasi mieheni isoäidin, ”Äitimamma” Kerttu Seestie-Leskisen, elämää. Kirja vaikutti kiinnostavalta, olihan siinä sivujuonteena kerrottu myös mieheni suvun taustoista, joista tiesin suhteellisen vähän. Vaikka monet teoksen tapahtumat tuntuivat aivan selittämättömiltä ja yliluonnollisilta, muistan ajatelleeni, että tämä on täyttä totta! Miten voisin itse löytää tuon saman luottamuksen ja uskon Jumalaan, joka kirjan pää- Hanne ja Viljami Seestie siivouspuuhissa. Kuvaaja Hanne Seestie henkilöllä oli? Lokakuisena iltana puhelimeni soi omituisen myöhään, kello oli jo lähempänä kymmentä. Puhelimessa oli isäni, jonka äänestä kuului heti, että jotakin vakavaa oli sattunut. ”Minulla on nyt ikäviä uutisia, Hanne. Serkkusi pieni poika on kuollut tapaturmaisesti”, kertoi isäni vaitonaisesti. Kyseinen poika ei ollut minulle erityisen tuttu, mutta tieto hänen kuolemastaan järkytti minua syvästi, olinhan itsekin äiti. Me serkukset olimme likimain samanikäiset, ja poika oli ollut vain 7-vuotias. Istuin iltamyöhällä murheissani kotini portaissa. Ajatukseni pyörivät jälleen samaa rataa: Miten tämä voi olla mahdollista? Mikä oli tämän pienen pojan lyhyen elämän tarkoitus? Mikä oli minun elämäni tarkoitus? Parin viikon kuluttua suruviestistä, eräänä marraskuisena iltana, lähdin vielä iltamyöhällä toimistolle tekemään rästissä olevia paperihommia. En ollut koko päivänä kuunnellut uutisia, mutta heti ensimmäisenä tietokoneen internetselaimen käynnistettyäni näin uutisen jostakin koulusurmasta. Uutisesta klikattuani luin järkyttävästä surmateosta Jokelassa. Useita oli kuollut ammuskelussa, ja tekijä oli vahingoittanut myös itseään. Tapaus kuohutti koko Suomea, mutta sillä oli myös aivan erityinen vaikutus omaan elämääni. En tuntenut henkilökohtaisesti ainoatakaan koulusurman uhreista, mutta silti maailmankuvani muuttui tapauksen johdosta oleellisesti ja lopullisesti. Aloin viimein ymmärtää, että havaitsemiemme asioiden takana oli kuitenkin jotakin, mitä ei voi silmin nähdä. Jumala oli olemassa, näinhän olin tietoisella tasolla jo itselleni vakuuttanutkin. Mutta tar- koittiko tämä todella myös sitä, että totaalinen Paha oli olemassa…? Vasta tässä vaiheessa voin sanoa lopulta ymmärtäneeni, että Jumala kutsui minua. MINUA! Oli päätettävä, mitä teen. Ymmärsin, että uutta mahdollisuutta ei kohdalleni enää koskaan tarjoutuisi. Oloni oli taas aika kurja, mutta siitä huolimatta kaivoin koulusurman jälkeisenä päivänä yöpöytäni laatikosta vanhan tutun kirjan ihmisen pelastumisesta – ja tällä kertaa sain sen luettua ihan loppuun asti! Nyt ymmärsin, että minun piti valita, halusinko seurata elämässäni Hyvää vai Pahaa. Ja nyt kun luet todistustani tästä lehdestä, ei ratkaisuni liene kovin yllättävä: Tulin uskoon marraskuussa 2007 – sitä muuten kutsutaan myös uudestisyntymiseksi (ks. Joh. 3:1–21). Hanne Seestie Uusi Elämä -lehti jokaiseen kotiin Suomessa! Meillä on näkynä viedä evankelioiva Uusi Elämä -lehti Suomen jokaiseen kotiin. Olemme toteuttaneet tätä näkyä jo useiden vuosien ajan tekemällä suurjakeluja jo monessa maamme kaupungissa. Tämä Uusi Elämä -lehti jaetaan jokaiseen kotiin Forssassa. Uusia jakeluja on myös tulossa. Uusi Elämä -lehti on ainutlaatuinen lehti. Se välittää yksinkertaisesti sen, miten ihminen voi pelastua. Kerromme siitä, että Jeesus pelastaa ja että Hän myös parantaa ihmisiä tänään. Juuri nyt tarvitaan lehteä, joka tuo toivoa aikamme ihmiselle. Uusi Elämä nro 11/2010 Lehdessä on sanomaa myös uskoville, joita rohkaisemme Pyhän Hengen herätykseen. Olemme todella iloisia siitä, että Uusi Elämä -lehti koetaan myönteisenä ja että se on saanut paljon rohkaisevaa palautetta, mutta se ei riitä. Nyt tarvitsemme lukijoittemme tukea. Uusi Elämä -lehti tarvitsee tukijoita, jotka tukevat lehtemme evankeliointia, jotta voisimme viedä Uusi Elämä -lehden mahdollisimman monelle Suomessa. Juuri sinun lahjasi on tärkeä. Se voi merkitä jonkun ihmisen pelastumista. Nyt on Suomen aika ja nyt meidän on yhdessä vietävä pelastuksen sanoma Suomen koteihin. Voit liittyä myös Gideonin armeijaan, johon kuuluvat tukevat lehtityötä kuukausittain. Ilmoittaudut Gideonin armeijaan antamalla lahjan lehtityöhön ilman viitenumeroa, jos olet uusi tukija, muuten viite on 1096. Suuri kiitos jokaiselle työmme tukijalle! Tilitiedot ohessa oikealla Pauli Kemi, Uusi Elämä -lehden päätoimittaja, puh. 0400 959 765 E-mail: [email protected] Uusi Elämä -lehden Tilitiedot: 800016–70845842 800013–1961083 *) * keräystili Uusi Elämä ry:llä on rahankeräyslupa nro: POHADno/2010/2315 Viitenumerot: Lehtityö 1025, Israel-työ 1041 TV-työ 1070, Gideonin armeija 1096 UUSI ELÄMÄ PL 755, 20101 Turku www.uusielama.net 6 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Uusi Elämä Nro 3/2011 Ainut tie taivaaseen Monilla voi olla uskosta ja uskoon tulemisesta harhakäsityksiä, jotka estävät heitä ottamasta vastaan mitään hengellistä. Se on niin kuin minkä asian kanssa tahansa, jos ulkokohtaisesti kuulee asioista, itse niitä kokematta, muodostuu asiasta käsitys, jonka ei ollenkaan tarvitse vastata todellisuutta. Tämä uskoon tuleminen on varmasti yksi väärinymmärretyimmistä asioista. Niin kauan, kun ihminen ei ole sitä itse kokenut, ei voi antaa tyhjentävää selitystä, mitä asia pitää sisällään. On totta, että on olemassa eksyttäviä harhaoppeja, joissa puhutaan oikealta kuulostavista asioista; Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta kun katsotaan syvemmälle, oppi ei perustukaan Jumalan Sanan totuuteen. Nämä tekevät sen, että jotkut jättävät koko asian sikseen ja ajattelevat, että sittenhän se kerran selviää, mitä siellä kuoleman rajan takana on, eivätkä ajattele, että ihmisen tärkein asia täällä ajassa, on laittaa iankaikkisuusasiat Jumalan kanssa kuntoon. Perusta Raamatussa Raamattu välittää ihmisille kokonaisvaltaisen kuvan kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka on hyvä ja vanhurskas (oikeudenmukainen) Jumala, joka “ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen” (2. Piet. 3:9). Myös Jumalan tahto ihmiseen nähden on ilmoitettu Raamatussa, Jumalan Sanassa. Tie on avattu ihmiselle takaisin Jumalan yhteyteen Golgatan ristillä, kun Hän Pojassaan sovitti maailman itsensä kanssa. 2. Kor. 5:19:ssä sanotaan, että “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” ja seuraavassa jakeessa jatkuu; “Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” Jeesus on sanonut: “Ei jokainen, joka sanoo Minulle: Herra, Herra! pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee Minun Taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21) Mikä sitten tämä Jumalan tahto on? Jumala Sanassaan ilmoittaa, mitä Hän on omalta puoleltaan tehnyt ihmisen pelastumisen hyväksi “…Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen (Jeesukseen) uskoo, hukkuisi, (eli joutuisi kadotukseen), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Jeesus on tie Jeesus Kristus on ovi Jumalan yhteyteen. Joh. 10:9:ssä Jeesus sanoo: “Minä olen ovi; jos joku Minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu…” ja 10. jakeessa jatkuu: “Varas (paholainen) ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Edellinen raamatunkohta pitää paljon sisällään. Kristuksen Golgatan ristillä suorittamaan sovitustyön tähden niillä, jotka ottavat Hänet vastaan, on mahdollisuus päästä iankaikkiseen elämään, sekä saada paljon parempi elämä Hänen yhteydessään jo täällä maan päällä, koska Hän yksin voi antaa elämälle todellisen tarkoituksen ja lupaamansa rauhan sydämeen. Jeesus sanoo (Joh. 14:27) “Rauhan Minä jätän teille: Minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” Jeesus sanoo myös (Matt.6:33): “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.“ Sielunvihollisen (Saatanan) päämääränä on tuhota jokainen ihminen. Sen hän on onnistunutkin tekemään jo tässä elämässä monen ihmisen kohdalla ja jos ei Jumala saa ihmistä vapauttaa tämän toisen herran vallasta, niin ihmisellä on edessä iankaikkinen ero elävästä Jumalasta. Sen tähden on kaikki Jumalan puolelta tehty valmiiksi, ihmisen tehtäväksi jää tämän lahjan vastaanottaminen. Ei ole automaattista, että jokainen on Jumalan lapsi, se käy Jumalan Sanasta kyllin selvästi esille. Jeesus sanoi (Joh. 14:6): “Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän (Jumalan) tykö muutoin kuin Minun kauttani.” 1. Tim. 2:5 sanoo myös: “Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Jeesus Kristus.” 1. Joh. 5:12 sanoo vielä: “Jolla Poika (Jeesus) on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” “Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu (kuin Jeesus), jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt. 4:12) Sinun valintasi Eli ihmisen pitää ottaa Jeesus Kristus elämäänsä, lähteä seuraamaan Häntä tässä elämässä, niin kerran hän saa myös iankaikkisuuden viettää Hänen seurassaan. Raamattu sanoo Joh. 1:12-13: “Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan , Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Jeesus sanoo Joh 3:3:ssa “Totisesti Minä sanon sinulle, joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa ja 6:s jae selventää: “Mikä lihasta on syntynyt on liha ja mikä Hengestä (Pyhästä Hengestä) on syntynyt, on henki.” Eli uudestisyntymisessä, ihmisen siihen asti “hengellisesti kuolleessa tilassa” eli Jumalasta erossa ollut henki, tulee eläväksi Jumalan Hengen vaikutuksesta ja ihmisellä syntyy yhteys Luojaansa, joka siihen asti on ollut poikki. Jumalan Pyhä Henki tulee asumaan ihmiseen ja tämä vaikuttaa sen, että ihminen muuttuu sisäisesti uudeksi. Apt. 3:19:sää sanotaan “Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” Kun ihminen haluaa hyljätä syntinsä ja ottaa Jeesuksen elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi, niin Jumala tulee siihen mukaan ja uudestisynnyttää ihmisen. Se on Jumalan teko alusta loppuun, mutta ihmisen täytyy tehdä tahdon ratkaisu. Uusi ihminen 2. Kor. 5:17 luemme: “… jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” Tästä syystä johtuu, että sen jälkeen ihmisen mielenkiinnon kohteet muuttuvat, hän haluaa alkaa täyttää Jumalan tahtoa ensisijaisesti omassa elämässään; lukea Jumalan Sanaa ja rukoilla. Entiset syntitottumukset eivät enää kiehdo, hän on saanut kohdata Isän (Jumalan) anteeksiannon ja rakkauden, jolle mikään tässä maailmassa ei vedä vertoja. Tämä on siunausrikkain tie hengellisessä mielessä; ihminen saa kokea tunteellisestikin Jumalan rakkauden ja siunauksen. Tästä syystä Laulaja-evankelista Anne Katolla on selvä sanoma siitä, mitä on uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen? yleensä uskoon tulemista leimaa suuri ilo; ihminen on löytänyt yhteyden Luojaansa! Jeesus sanoo (Matt. 11:28): “Tulkaa Minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon.” Tästä on tämänkin päivän maailmassa, roduista ja kansallisuuksista riippumatta, miljoonia todistuksia siitä, että kun ihminen on luovuttanut elämänsä Jumalalle ja ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen, niin hän uudestisyntyy, eli tulee uskoon ja Jeesuksen Golgatan ristillä vuodattaman sovintoveren tähden hän saa kaikki syntinsä anteeksi, olipa niitä kertynyt vähän tai paljon ja Jumala tekee sen muutoksen hänessä. Ota vastaan Jumalan lahja Usko ja iankaikkinen elämä on Jumalan lahja. Raamattu on itseltään Jumalalta ilmoitus ihmiskunnalle miten löytää tie Hänen yhteyteensä. Siinä on ihmiselle testamentti, joka käsittää lupauksen iankaikkisesta elämästä. Jumalan Sana itse opastaa lukijansa tämän kalleimman lahjan löytämiseen. Kuka sen on löytänyt ja oivaltanut sen lahjan suuruuden ja merkityksen, ei vaihtaisi sitä mihinkään tässä maailmassa olevaan asiaan tai rikkauteen. Mutta kuten tiedämme, ei maallisenkaan testamentin saaja hyödy lahjastaan mitään, jos hän ei koskaan elämänsä aikana aio ottaa vastaan sitä. Se olisi kyllä ollut saatavissa, mutta jäi ko. henkilön kohdalla hyödyttömäksi. Tätä Jumalan tarjoamaa iankaikkisen elämän lahjaa, ei voi koskaan verrata maallisiin lahjoihin ja kuitenkin monet ihmiset kulkevat sen ohi, eikä se näin ollen koskaan tule heitä hyödyttämään. Näin oli jo alkuseurakunnan aikoina, jolloin Paavali kirjoitti kirjeessään Korinttolaisille; “Hänen (Jumalan) työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” (2. Kor. 6:1) Seuraavat Raamatun jakeet kuvaavat ehkä parhaiten niitä tuntoja, mitä tämän uskon löytäminen tuo: “Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä ja löydet- tyään yhden kallisarvoisen helmen, hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli ja osti sen.” (Matt. 13:44-46) Niille, jotka ovat elämänsä ankkuroineet Kristukseen, Raamattu sanoo Room. 8:1:ssa “Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Raamattu ilmoittaa myös selkeästi, että kaikki ihmiset eivät tule pelastumaan. On paljon ihmisiä, jotka kerran löytävät itsensä väärältä puolelta, koska eivät uskoneet evankeliumia. Jeesus tarkoitti tätä puhuessaan taivaaseen ja kadotukseen johtavasta tiestä, ne on talletettu Matt. 7:13-14:ään ja kuuluvat seuraavasti: “Menkää ahtaasta portista sisälle, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen ja monta on jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Mikään muu perustus ei kanna kerran iankaikkiseen elämään kuoleman virralle astuttaessa, kuin Kristusperustus. Se on elämän perustus joka kestää ajassa ja iankaikkisuudessa. Anne Katto Uusi Elämä Nro 3/2011 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa 7 Ev. lut. sairaalapastori Kalevi Jokinen: Muistuttaa kristittyjä tärkeästä asiasta Rakasta Israelia Inhimillisesti ajatellen pienikokoisella Israelilla on tänään yleinen mielipide ja koko maailma vastassaan. Jopa juutalaisvaltion olemassaolon oikeus pyritään kieltämään, ja antisemitismi on nousussa maailmanlaajuisesti. Silloinkin kun Israel joutuu puolustamaan asein omia kansalaisiaan terroria vastaan, se kohtaa kovaa arvostelua. Ja myös sen aikaisemmin tunnustettu hengellinen asema Jumalan omaisuuskansana on tehty useimpien kristittyjen keskuudessa tyhjäksi. Heidän opetuksensa mukaan kirkko on korvannut Israelin Jumalan suunnitelmissa. Miksi meidän on sitten syytä olla kristittyinä tänään Israelin ystäviä ja rakastaa sitä edelleen? Raamatun, Jumalan sanan, pohjalta voimme vain vastata: koska itse Jumalakin tekee niin! Kaiken takana on Jumalan ihmeellinen rakkaus Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin fyysisiin jälkeläisiin, juutalaisiin. Siihen meidänkin Israel-rakkautemme viime kädessä perustuu. Tämä käsittämätön Jumalan rakkaus tulee esiin jo Raamatun alkulehdiltä ja jatkuu muuttumattomana aina Ilmestyskirjaan asti. Se perustuu Jumalan lupaukseen Aabrahamille, ja tuo lupaus pysyy tänä päivänäkin voimassa: ”Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” (1. Moos. 12: 2-3) Rakasta Israelia Kristittyinä haluamme rakastaa Israelia Jumalan valinnan tähden. Olemme kiinnostuneita Raamatun maasta siksi, että Kaikkivaltias Jumala on valinnut sen pelastushistoriansa tapahtumapaikaksi niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa. Israelin oikeus asua Jumalan heille antamassa maassa on ikuinen. Tahdomme myös rakastaa kansaa, joka on antanut meille Pyhän Kirjamme, Raamatun ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen. Oikeastaan olemme jatkuvassa kiitollisuuden velassa juutalaisille. Uudessa Testamentissa roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 apostoli Paavali käsittelee laajasti kristityn suhdetta Israeliin. Ne tosiasiat, jotka Paavali kehottaa meitä hyväksymään, ovat selviä. Mutta kristillinen kirkko on kolmen ensimmäisen vuosisadan jälkeen hylännyt ne ja siksi juutalaisvastaisuus on valitettavasti päässyt kasvamaan ja kukoistamaan monissa myöhemmissä kirkoissa ja uskonnollisissa perinteissä. Meidän tulisi tutkia näitä tosiasioita tänään uudelleen ottaen huomioon seuraavat asiat: 1. Raamatun Jumala ei ole koskaan hylännyt kansaansa (Room. 11:1). Tämä tarkoittaa sitä, että Hänellä on suunnitelma pelastaa Israelin kansa. Hän ei ole unohtanut heitä ja Hänellä on varattuna yllätys meille kaikille. Aivan kuten profeetta Elia omana aikanaan luuli kaiken toivon menneen, Herra antaa tänäänkin merkittävän ihmeen tapahtua Israelissa. Hän toimii aktiivisesti Israelin nykyisessä tilanteessa. 2. Jumala on käyttänyt Israelin epäuskoa antaakseen pelastuksen muille kansoille, pakanoille (Room. 11:11). Tämä asia on vähän vaikea ymmärtää, mutta se on selvää, että maailmassa on kristillinen seurakunta siksi, että Israel hylkäsi Jeesuksen. Paavali rohkaisee meitä suhtautumaan asiaan kiitollisuudella eikä halveksien. Hänen mukaansa ”heidän – siis juutalaisten – lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi”. Seurakunnan tulisi osoittaa Israelille ystävällisyyttä ja arvostusta eli sytyttää heidät kateuteen evankeliumin sanasta. Juutalaisen kansan välityksellä ilosanoma Jeesuksesta on tullut meillekin, jotta me puolestamme kertoisimme Jeesuksesta takaisin heille! 3. Jumala käskee meidän lakata kehumasta ylimielisesti olevamme parempia kuin juutalaiset, sillä meidät on oksastettu heidän hengelliseen puuhunsa (Room. 11: 17-19). Se tarkoittaa, että hengellinen taustamme on juutalainen. Jeesus sanoikin: ”Pelastus on juutalaisista” (Joh. 4: 22). Kristillisellä uskollamme on juutalaiset juuret ja se rakentuu juutalaisten henkilöiden, kuten Mooseksen, Joosuan, Esterin, Daavidin, Jesajan, Danielin, apostolien sekä Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen elämän pohjalle. 4. Jumala käskee meidän pelätä ja kunnioittaa Häntä. Juutalaiset voidaan helposti oksastaa takaisin puuhunsa, sillä he ovat ”luonnollisia oksia”, kun taas me olemme ”villejä oksia”. Se tarkoittaa, että me olemme tietyssä mielessä väärässä paikassa, ja Jumalan on helpompaa oksastaa kansansa takaisin heidän omaan puuhunsa kuin liittää meidät siihen. Meidän tulisi siis kunnioittaa Jumalaa ja kiittää Häntä osoittamalla rakkautta juutalaiselle kansalle. Jos olemme ylimielisiä heitä kohtaan, saamme osaksemme Hänen vihansa ja Hän varoittaa tämän voivan johtaa hengelliseen kuolemaan, kadotukseen (Room. 11: 19-24). 5. Jumala käskee meitä ottamaan vastaan salaisuuden: ”Paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva” (Room. 11: 25-27). Tähän liittyen Tampereen entinen piispa Eelis Gulin sanoi: ”Joka kieltää Israelin suuren tulevaisuuden, on oman viisautensa varassa”. Israelin epäonnistuminen on siis vain osittaista ja sinä päivänä, kun Jeesus palaa takaisin, koko elossa oleva Israel kääntyy Jeesuksen ystäviksi. Ennen pääsiäistä Jeesus sanoi oman kansansa Israelin ja Jerusalemin asukkaille: ”Tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” (Matt. 23:39) Jeesus palaa takaisin Jerusalemiin Kuninkaana ja Herrana hallitsemaan Israelia ja koko maailmaa. Mutta Jeesus ei voi palata takaisin, Tämä kuva on otettu 5.5.2008 Israelissa eli juhlamatkalta - Israel 60 v. ja Israelin Ystävät ry 100 v. - ,jossa sain olla Pekka Sartolan matkassa. Kuva on otettu Jerusalemissa, puutarhahaudan lähellä olevassa puistossa ja sen on ottanut yksi matkalaisista. ennen kuin elossa oleva Israelin kansa – vaivanajan eli Jaakobin ahdistuksen lopulla – Pyhän Hengen avulla uskoo Jeesukseen omana Messiaanaan ja kutsuu Hänet takaisin: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Jumala valvoo sanansa Tänä päivänä Lähi-idässä erityisesti islamin kautta saatanalliset voimat haluavat estää Jumalan suunnitelmien toteutumisen; pyrkimällä tuhoamaan Israelin ja sen ennalleen asettamisen, joka on tärkeä osa Messiaan, Jeesuksen, paluuta. Mutta Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelmia ei mikään voi estää ja ”Siionista on tuleva pelastaja”, joka tuo pian suuren siunauksen Israelille. Israelin kansan valinta ja kutsumus, joka alkoi Aabrahamista ja päättyy Pyhän Hengen vuodattamiseen heidän ylleen, on ”peruuttamaton” (Room. 11: 29). Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että Jumala ei ole unohtanut Israelia, ja meidän kristittyjen pitäisi olla täynnä rakkautta ja kiitollisuutta kohdatessamme juutalaisia. Vaikka kannamme vuosisatojen kristillisen juutalaisvastaisuuden häpeää, viime vuosikymmeninä juutalaiskristillisissä suhteissa on tapahtunut myös iso muutos parempaan, jossa me Israelin Ystävät ry:n Forssan paikallisosasto haluaa olla mukana siunaamassa Israelia. Forssan paikallisosasto on jo 30 vuoden ajan järjestänyt yhteistyössä LounaisHämeen eri seurakuntien kanssa Israel-tilaisuuksia. Seuraava tämän kevään Israel-illoista on tiistaina 19.4. klo 18.30 Tammelan seurakuntakodissa ja siihen saapuvat vieraiksi messiaaniset eli Jeesukseen uskovat juutalaiset Ishai ja Anat Brenner Israelista. Sinäkin olet lämpimästi tervetullut näihin paikallisiin Israeltilaisuuksiimme! Kalevi Jokinen 8 Forssa / Somero Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Uusi Elämä Nro 3/2011 Arto ja Taina Hintsanen Jumalan johdatuksessa vuosikymmeniä Uskoontulo pelasti avioli Tammelan Torrolla asuvat Arto ja Taina Hintsanen puhuvat mielellään Jumalan johdatuksesta elämässään. Jo ennen uskoontuloaankin Arto sai huomata mitä Jumalan johdatus on, kun rukoili Tainaa vaimokseen. - Olin nähnyt Tainan vain vilaukselta eräässä baarissa Somerolla ja heti samana sunnuntai-iltana pyysin iltarukouksessani ”sitä tyttöä” vaimokseni, mikä oli täysin utopistinen rukous; baarin kaunein tyttö ja minulle. Mutta Jumala vastasi rukoukseeni ja johdatti asioita niin, että me yllättäen tapasimme uudelleen, ja siitä saakka olemme olleet yhdessä. Oli muitakin yhteensattumia, jotka kantoivat minua silloin, kun meillä oli niitä huonompia hetkiä ja välillä kävin ravintoloissakin. Jotenkin kuitenkin ymmärsin, että Jumala oli hänet minulle vaimoksi antanut, enkä sen takia uskaltanut niillä reissuilla pieniä flirttejä pidemmälle mennä. Siitä Hintsaset ovat samaa mieltä, että hengellinen herääminen ja uskoontulo pelasti myös heidän avioliittonsa. Ensin eräs Tainan ystävä tuli pyytämään tiettyjä asioita anteeksi ja kertoi kuinka oli tullut itse hiljattain uskoon. - Olin entinen pyhäkoulunopettaja ja istuin kirkkovaltuustossakin ja siksi ihmettelin, että miksi hän minulle uskonasioista puhui. Kyllähän minä niistä perillä olin! Mutta enpä ollutkaan sillä ystäväni puheista ymmärsin sen, että synneistä tulee tehdä parannus ja että jokainen meistä tarvitsee Jumalan armoa henkilökohtaisesti vastaanotettuna. Niin sitten halusin itsekin antaa elämäni Jeesukselle ja kuten sanotaan - tulin uskoon, kertoo Taina. Tainan elämänmuutos puhutteli myös Artoa -Taina ei enää halunnut lähteä kanssani ravintolaan, eikä edes saunakaljoja juoda. Kummasti ne riidatkin väheni ainakin entiseen verrattuna. Se todella rauhoitti meidän perhe-elämää. Toisaalta muutos vei meitä myös hieman erilleen. Taina tutustui muihinkin uskoviin, sai heistä ystäviä ja rupesi Arto ja Taina Hintsanen kertovat mielellään siitä, miten Jumala johdattaa. ahkerasti käymään eri kirkoissa ja muiden seurakuntien tilaisuuksissa, kun taas minun aikani kului edelleen vanhoissa harrastuksissani. Varsinkin lentopalloilu oli kaikki kaikessa niiden viikonloppurientojen lisäksi. Siinä vaiheessa meillä oli jo kolme lasta, joten toki oltiin myös heidän kanssaan sitä mukaa kumpi töiltään ja harrastuksiltaan ehti. Mutta se Tainan elämänmuutos todella ihmetytti. Meillä alkoi kokoontua kerran viikossa uskovien ryhmä eri kristillisistä seurakunnista. Katselin heitä salaa toisesta huoneesta, enkä uskaltanut mennä mukaan. Jotenkin myös kadehdin sitä iloa, joka heistä näkyi ja sitä intoa, jolla he uskonasioista puhuivat. Tajusin, ettei ihminen voi itseään niin paljoa muuttaa, täytyy siinä olla jotakin muutakin. He olivat rukoilleet minunkin puolestani siellä, vaikka Taina olikin epäillyt, että minä voisin tulla uskoon, kertoo Arto. - Taina oli näyttänyt minulle Raamatusta, että kaikki ihmiset on tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta (eli pelastusta). Ajattelin, etten ole sen pahempi kuin muutkaan, ja yritin etsiä Raamatusta kohtia, jotka puoltaisivat ajatuksiani ja elämääni, mutta toisin kävi, eikä ollut kiva tajuta, että olin sittenkin se syntinen ihminen, joka myös tarvitsin elämänmuutosta pelastuakseni Jumalan tuomioilta, ja että minultakin kysyttiin selkeää valintaa sen asian suhteen, muistelee Arto. - Meille tuli riitaa myös näistä uskonasioista. Arto oli luvannut lähteä lentopalloporukkansa kanssa Ruotsiin perinteiselle pääsiäisturnaukselle, ja muistan hyvin kuinka hän uhkaili, ettei takaa mitä siellä tapahtuu, muistelee puolestaan Taina. Siinä taidettiin vetää silloin miestä kahtaalle. Myös Arton elämä muuttui - No, onneksi sekin riita saatiin sovittua ja Jumala varmaan vaikutti senkin, etten sinne pelireissulle lähtenyt, koska juuri sinä viikonloppuna myöhään lauantai-iltana ja muutaman kaljan rohkaisemana uskalsin tehdä päätöksen ja annoin elämäni Jeesukselle. - Kun Taina myöhään illalla kysyi, joko haluaisin antaa elämäni JK:lle, vastasin että ”Joo.” Niin yksikertaista se sitten oli. Siinä sängyssä Taina julisti syntini anteeksi annetuiksi ja jo parin viikon sisällä tajusin, kuinka konkreettista Jumalan vaikuttama muutos ihmisen elämässä on. Mikä valtava rauha ja ilo sitä ratkaisua seurasi. Mitään vastaavaa en ollut ennen kokenut. Uskoontulon myötä, Jumala antoi erikoisen voiman muuttaa elämääni. Sen jälkeen en ole enää juovuksissakaan ollut, - ei ole ollut tarvetta. Myös kirosanat ja monet muut paheet jäivät, ja muutoksen huomasi myös moni ystäväkin. Jumala tuli läheiseksi, eikä se yhteys ole mitään kuvitteellista, vaan Jumala todella puhuu ajatusmaailmaan. Ja tietysti se yhteys toimii toisinkin päin; puhun Jumalalle ja Hän kuulee. Jos kaikki rukousvastaukset olisi vuosien varrella kirjattu muistiin, ei yksi paksu vihko taitaisi riittää. Konkreettista Jumalan johdatusta - Kun olemme rukoilleet Jumalaa johdattamaan elämäämme, se on myös tapahtunut. Jumala kyllä vä- Kuva: Johanna Hintsanen littää pienen ihmisen elämästä, mutta ongelmana on usein se, että läheskään kaikki ihmiset eivät välitä Jumalasta, pohtii Arto. Pari vuotta uskoontulostaan Arto täyttyi Pyhällä Hengellä ja sai kielillä puhumisen armolahjan. Arto on myös kokenut ihmeparantumisia, kun hänen puolestaan on rukoiltu. - Nämä ovat todella upeita asioita, joista ei juurikaan uutisissa puhuta. Ne ovat meille kristityille luvattuja juttuja ja jos Apostolien teoista luetaan ensimmäisten kristittyjen elämästä, huomataan samoja asioita, kuten Jeesuksen itsensä antamassa lähetyskäskyssäkin. Uskovien yhteys löytyi helluntaiseurakunnasta. Johdatusta myös työasioissa. Taina oli käynyt tutustumassa myös Forssan Helluntaiseurakuntaan, jonne sai Artonkin kerran houkuteltua. Ihmisten ystävällisyys ja Raamatun opetus vaikuttivat sen, että siitä tuli pian Hintsasten hengellinen kotiseurakunta, jossa heidät myös usko- vina kastettiin. Taina kävi mielellään tapaamassa nuoria teetuvassa ja Artoa pyydettiin pitämään seurakunnan nuorteniltoja. - Edellisen laman aikana jouduin pois huoltomiehen tehtävistä Finlaysonilta ja mietin voisiko seurakunta palkata minut sinne nuorisopastoriksi, kertoo Arto. - Rukoilin Jumalalta johdatusta ja profetian kautta sain asiaan Jumalalta vahvistusta. Päättäjätkin kokivat minut sinne palkata. Kymmenkunta vuotta tein siellä nuorisotyötä ja lopussa toimin muutaman vuoden seurakunnan ainoana pastorina kunnes vuonna 2007 siirryin Somerolle vastaaviin tehtäviin. Se on huomattavasti pienempi seurakunta kuin Forssassa, mutta Jumala puhui ajatuksiini siitä selvästi. Sanoin Herralle, että jos tämä on Sinun tahtosi, niin anna tapahtua niin, että sieltä otetaan minuun yhteyttä. Seuraavalla viikolla 3 vanhemmistoveljeä toisistaan tietämättä otti sieltä minuun yhteyttä, ja nyt olen ollut kolme vuotta Someron helluntaiseurakunnan pastorina samassa rakennuksessa, jossa ennen oli nuorten soluasuntoja ja jossa aikoinaan usein kävin. Uusi Elämä Nro 3/2011 ittomme Kukaan ei varmaan silloin olisi voinut kuvitella, että eräänä päivänä se tulee olemaan seurakuntarakennus ja että minä olisin siellä pastorina. Myös Tainalle johdatuksena töitä Taina oli uskoontulonsa aikaan kotiäitinä. Kerran Taina kuuli miten eräs seurakuntalainen rukoili Jumalalta itselleen tuuraajaa Forssan sairaalaan sosiaalityöhön. Hän puolestaan alkoi rukoilla sitä paikkaa itselleen, vaikkei hänellä muodollista pätevyyttä ollutkaan. Hänet kuitenkin valittiin. Kun kokemusta karttui, hän sai hoitaa Tammelan kunnan johtavan sosiaalityöntekijän viransijaisuutta ja sieltä taas siirtyä ihmeellisenä johdatuksena Somerolle Lamminniemi -kotiin sosiaalityöntekijäksi. - Olin vasta kolmannella sijalla hakijoista koska en ollut muodollisesti pätevä, mutta koin vahvasti, että Jumala on johdattamassa minua sinne. Kummatkin etusijalla olleet peruuttivat tulonsa ja minä sain sen työn. Se oli ihan hyvää aikaa ja sain myös päivittäin kokea Jumalan ihmeellistä johdatusta. Siellä oli monia hyviä keskusteluja myös hengellisistä asioista, ja kun johonkin asiaan tarvitsin viisautta, niin sitä tuli rukouksen kautta. Nykyiseen työhön Forssassa aloitettiin Sininauhaliiton M20 projekti, elämästä syrjäytyneille ja päihdeongelmaisille. Siihen etsittiin kristittyä työntekijää, jolla olisi myös sosiaalityöntekijän pätevyys. - Jälleen kerran samat kuviot, jossa taas ihmeellinen johdatus. Artokin epäili aluksi, että voiko se olla minun paikkani, sillä minulla oli hyvä työ, jossa olisin voinut vielä jatkaa ja mennä nyt vielä päihdeongelmaisten pariin ja asuinalueelle, jota sanottiin syystäkin Forssan ”märimmäksi”. Kuitenkin Jumalan johdatus, varjelus ja siunaus on ollut myös siellä mukana. Sinisopen työn menestyksen on toki mahdollistanut monet mukana olevat tahot. Sininauhaliiton ja Forssan kaupungin lisäksi siellä ovat tehneet yhteistyötä eri kristilliset seurakunnat ja niiden monet vapaaeh- toistyöntekijät, A-klinikkaa unohtamatta. Ilman tukijoukkoja siitä työstä ei tulisi mitään. Moni asunnoton on myös saanut tukea arjen elämänhallintaan. Nykyään projektin rahoittajana ovat Ray ja Forssan kaupunki ja aika näyttää, kuinka kauan se projektina toimii ja miten se työnä kehittyy ja laajenee, kertoo Taina. 32 vuotta yhdessä Arto ja Taina ovat olleet nyt 31 v naimisissa. He elävät sanojensa mukaan elämänsä onnellisinta aikaa. Heillä on viisi lasta ja kolme lastenlasta, joiden ympärillä vapaa-aika pitkälti kuluu. Talvisin käydään hiihtolenkeillä laduistaan kuuluisalla Torron suolla ja nuorten lentopalloharrastus on ollut jo vuosia koko perheen harrastus. Lisäksi Taina opiskelee työn ohessa yhteisöpedagogiikkaa. - Hoidan kuntoani kerran viikossa puulaakilentopalloilun kautta. Ja ”biitsi -kesää” odotellaan, kun taas päästään lasten kanssa omalle pihalle rakennetulle kentälle pallon perässä kirmaamaan. Harvoin meillä aika pitkäksi käy. Taina on myös innokas marjastaja ja sienestäjä, listaa Arto. - Siellä saa kivasti palautua töistä, nauttia luonnon rauhasta ja vaikka hiljentyä rukoukseenkin, jatkaa Taina. En muuta työtä tekisikään - Vaikka meidän kummankaan työt eivät ole ihan helpoimmasta päästä, emme muuta työtä haluaisi tehdäkään, toteavat Hintsaset tämän hetkisestä tilanteesta. Usko Jeesukseen on parasta mitä meille on koskaan tapahtunut ja tuntuu hienolta, että saamme työmmekin kautta olla kertomassa muille kuinka Jeesus rakastaa jokaista ihmistä todella paljon ja tasapuolisesti. Kun ihminen vaan haluaa tähän Jumalan rakkauteen sisälle päästä, niin se on ylivoimaisesti parasta mitä hänelle voi tapahtua. Se on sitä jo tätäkin elämää ajatellen, mutta ennen kaikkea siinä on kyse oman sielun pelastumisesta. Sitä vartenhan Jeesus on puolestamme kuollut, toteavat Arto ja Taina yhdessä. www.someronhelluntai seurakunta.fi pastori Arto Hintsanen 9 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Johdatus - sattumako? Ilona ja Jarno ovat Vapaakirkon nuoria Forssassa. He kertovat, miten Jumala on johdattanut heitä eri vaiheiden kautta yhteen, nyt avioliitossa. Ilonan tarina Vasta jälkikäteen, kun katsoo elämää taaksepäin, huomaa, kuinka elämää on johdatettu alusta asti. Vuonna 1992, 11-vuotiaana, tein oman henkilökohtaisen uskonratkaisuni. Vaikka olin uskovaisesta kodista ja tiesin Jumalasta ja Jeesuksesta, ymmärsin, että oma henkilökohtainen usko ratkaisee suhteeni Jumalaan. Jokaisen on itse tehtävä päätös, eikä sitä voi tehdä kenenkään toisen puolesta. Minua ei ole ”aivopesty”. Tein itse päätöksen, jonka koin itselleni tärkeäksi ratkaisuksi. Muistan vieläkin sen tilanteen, kun lasten kesäleirillä, erään vanhemman pastorin opastuksella pyysin Jeesusta elämääni. Tuolloin lausuin koko lapsen luottamuksella ja sydämellä nämä sanat: ”Pidä, Jeesus, minusta kiinni, äläkä koskaan päästä minua irti, minne ikinä kuljenkin”. Uskon, että nuo sanat kuultiin ja sen vuoksi olen tässä tänä päivänä missä olen. Aikaa kului, elämä vei sinne ja tänne. Tapahtui kaikkea, mitä nuoren elämään kuuluu niin hyviä kuin huonojakin ratkaisuja, sydänsuruja, kasvukipuja ja kolhuja… Niidenkin keskellä, Jumala piti ihmeellisesti huolen. Aina järjestyivät opiskelupaikat, työpaikat, asuntoasiat… Kaikki! Vuoden 2007 lopulla sairastuin, aloin voida fyysisesti huonosti, varsinkin, kun söin tai en syönyt. Myöhemmin selvisi, että kärsin helicobakteerista. Syöminen oli tuskallista. Laihduin 12 kg. Jäin pois työelämästä, kun en pystynyt siihenkään. Lähdin opiskelemaan Raamattuopistoon peruskurssille Isoon Kirjaan Keuruulle. Opintojen aikana ”huilasin” henkisesti ja fyysisesti. Tuntui, etten paranisi tästä koskaan. Huhtikuussa 2009 tulin pääsiäislomalle kotikulmille ja päätin erään ystäväni kanssa lähteä nuorteniltaan Forssan Saalemille. Päivää en unohda koskaan, 4.4.2009. Tuona iltana tapahtui jotain todella erityistä. Illalla nuoret jäivät vielä iltateen jälkeen saliin ja seisoimme ringissä ja aloimme rukoilla toistemme puolesta. Minunkin puolestani rukoiltiin. Tuossa hetkessä jotain tapahtui. Valtava lämpöaalto meni koko olemukseni läpi moneen kertaan aivan kuin takaraivon läpi. Vatsassa tuntui valtava lämpö. Se oli sanoinkuvaamaton kokemus. En kuitenkaan tajunnut mitä tapahtui. Päivä toisensa Ilona ja Jarno Piipponen iloitsevat Jumalan johdatuksesta. jälkeen odottelin, että koska nuo kivut tulevat takaisin. Vasta kuuden viikon kuluttua aloin ymmärtää, että Jumala on minut parantanut! Nuortenillan aikana olin havainnut nuorten joukossa komean nuoren miehen. Tuon 4.4. jälkeen tutustuin tuohon nuoreen mieheen Facebookissa. Tapailimme joka päivä pääsiäislomalla. Viikon päästä ensitapaamisesta Jarno kysyikin alkaisimmeko seurustella. Oli valtava rauha sisimmässäni, enkä epäillyt hetkeäkään. Uskoin, että hänet johdatettiin minun elämääni. Meille jokaiselle on tarjolla johdatus – seikkailu – elämä, jonka Jumala haluaa antaa. Hän kysyy sinulta: ”Saanko johdattaa sinun elämääsi?”. Voin suositella, että siihen kannattaa vastata KYLLÄ! Jumala on varannut myös sinun elämääsi varten siunauksen ajat. Jarnon tarina Elämässäni on ollut monenlaisia seikkailuja nuoresta iästäni huolimatta ja olen saanut oppia, että Jumala todellakin haluaa johdattaa lapsiaan. Katsoessani elämääni taaksepäin voin huomata, kuinka usein Jumala on minua johdattanut tai ainakin halunnut johdattaa. Kokemuksillani voin todistaa, että Jumalan suunnitelma on aina ollut omaani parempi. Miksi sitä sitten epäilisin? Onhan Jumala luonut minut! Jo ennen syntymääni Jumala tunsi minut ja tiesi minusta kaiken. Enkö siis luottaisi siihen, että Hän myös tietää paremmin mikä on minulle hyväksi! Ihmistä ei ole luotu sätkynukeksi, jota Jumala mielivaltaisesti siirtelee sinne tai tänne, vaan ihmisellä on vapaa tahto toteuttaa itseään ja suunnitella elämäänsä. Voin sanoa, että Jumalan ohjaava käsi on ollut ylläni monissa elämäni tilanteissa. Ikävä kyllä minäkin olen ollut itsepäinen, enkä ole aina Hänen neuvojaan ottanut kuuleviin korviini. Olen kuvitellut, että kyllä minä tiedän ja kyllä minä osaan. Olen tehnyt päätöksiä kysymättä, mikä on Jumalan tahto tässä asiassa. Olen ajanut itseni ongelmiin ja särkenyt itseäni huonoilla ja itsekkäillä valinnoilla. Vastaavasti, kun olen antanut Jumalalle mahdollisuuden vaikuttaa tahtooni ja tekemiseeni, on tulos ollut minua rakentava ja eheyttävä. Elämämme aikana tulemme monien suurien valintojen eteen, joissa voimme pyytää Jumalan johdatusta tai apua valinnoissa. Yksi näistä suurista kysymyksistä on varmasti puolisoon liittyvät kysymykset: Kuka on se oikea? Milloin hänet kohtaan? Milloin on oikea aika siirtyä suhteessa eteenpäin? Jumala haluaa, että tekisimme oikeita valintoja ihmisten kanssa, joita Hän elämäämme johdattaa. Olen todennut, että oman mielen ja halun valinnoissa ei ole siunausta. Ja ellei niissä ole Jumalan siunausta mukana, niin helposti vihulainen tahtoo hypätä kuvioihin ja syöttää omat juonensa. Siksi on tärkeää nöyrtyä Jumalan edessä ja suostua Hänen suunnitelmaansa, joka on kuitenkin monin verroin parempi kuin oma suunnitelmamme. Aikani olin tehnyt omia valintojani kuuntelematta Jumalan tahtoa, rikkoen vain itseäni ja tietenkin näitä ihmisiä joiden kanssa olin seurustellut. Kuitenkin Jumala armossaan antoi anteeksi rikkomukseni. Eräänä aamuna rukoilin ja nöyrryin Jumalan edessä. Sanoin hänelle: ”Sinä, joka tunnet minut paremmin, kuin minä itse, joka tiedät, mikä on minulle parasta. Pyydän Sinulta, valitse minulle sopiva puoliso. Sinä tiedät minulle sopivamman kuin mitä itse osaisin valita.” Tästä rukouksesta ei mennyt kuin joitain viikkoja, kun eräässä nuortenillassa näin erään kauniin Kuva: Jarno Piipponen vaalean nuoren naisen, jota en aikaisemmin ollut tavannut. Mielessäni ajattelinkin, että siinäpä kaunis nainen. Illan siirtyessä kahvitteluun, kuulin hänen kertovan sairaskertomustaan ystävilleen. Hän kertoi, ettei voinut syödä juuri mitään. Mieleeni tuli heti, että se siitä! Itse rakastan hyvää ruokaa ja siinä olisi nainen, joka ei voi syödä mitään. Ei tulisi mitään ja kokin taidotkin menisivät hukkaan. Kuitenkin tunsin sisimmässäni, että hänen puolestaan täytyisi rukoilla. Pyhän Hengen voima tuli hänen ylleen niin voimallisesti, että tunsin sen itsekin rukoillessani hänen vieressään. Tiesin, että jotain oli tapahtunut. Pari päivää myöhemmin vastasin Ilonan kaverikutsuun myöntävästi Facebookissa. Aloimme tutustua muutenkin ja pian olimme jo sopineen ns. lenkkitreffit. Aloimme tapailla päivittäin ja pian jo seurustelimmekin. Palaset tuntuivat loksahtelevan kohdalleen ja saimme tuntea, kuinka Jumalan siunaava käsi johdatteli meitä eteenpäin. Vain pari kuukautta ensimmäisestä tapaamisesta meidät vihittiin avioliittoon Loimaan maistraatissa 4.6.2009. Nyt tuosta ensitapaamisesta on kulunut noin kaksi vuotta ja voimme vain ihmetellä, kuinka Jumala on meitä siunannut tänä aikana. Olemme yhdessä saaneet todeta, että on turvallista kulkea myös yhteistä tietä Jumalan johdatuksessa. Elämässä tulee vastaan niin aurinkoisia päiviä kuin myös niitä myrskyisiä, mutta kaiken keskellä voi turvata Jumalaan ja Hänen apuun, armoon ja rakkauteen, tilanteessa missä tahansa. ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen” Jer. 31:9 Jarno & Ilona Piipponen Kuva: Aleksi Helin (sivu 1) ¨ 10 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Uusi Elämä Nro 3/2011 Opettaja Jumalan koulussa Elämässäni 25 vuotta sitten tapahtuneiden myllerrysten keskellä huusin kerran kiperässä tilanteessa: Jumala Auta! Uskon että siitä hetkestä Jumala alkoi järjestellä elämäni kuvioita uudelleen. Hädissäni etsin apua vaikka mistä, jopa raamatusta. Vaikka availin sitä miten sattui, oli merkillistä, että kerta toisensa jälkeen silmiini osuivat seuraavat kolme jaetta: - ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun on kunnioitettava minua.” (Ps. 50:15) Tiesin, että olin huutanut ja jotenkin minun tulisi nyt Jumalaa kunnioittaa. Toinen raamatunpaikka oli lupaus. - ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Apt. 16:31) Koko perheeni oli tosiaankin pelastuksen ja avun tarpeessa. Kolmaskin raamatunkohta aukesi kuin itsestään yhä uudelleen. - ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6:33) Kun olin tajunnut yhdistää nämä kolme jaetta toisiinsa, Raamattu ei enää avautunutkaan näistä kohdista, ja jouduin myöhemmin hakemaan ne uudelleen jaenumeroiden avulla. Tein lupauksen, että jos perhekuntani pelastus olisi siitä kiinni, haluan hoitaa oman osuuteni ja etsiä ensin itse Jumalaa ja kunnioittaa häntä. Tämän jälkeen alkoikin sitten tapahtua … Olin parikymppisenä vakaasti päättänyt, etten ikinä enää tule Forssaan asumaan, mutta ”Niin mä tulin Tyykikyllään takasin ja maailmalla juoksut lopetin…” kuten Malin veljekset laulavat. Pienessä kotisolussa tutkimme muutaman ystävän kanssa Raamattua ja pian kodissamme alkoivat lauantaisolutkin. Niillä on ollut suuri merkitys elämässäni. Uskovat ystävät, Raamattu, rukous ja Jeesus –laulut tulivat tutuiksi. Aikuistuvat tyttäreni tulivat uskoon ja elämä alkoi asettua uusiin uomiin. Koulutus alkaa - Aloitatko Raamattupiirin alaluokkalaisille? En uskaltanut kieltäytyäkään, sillä olinhan tehnyt lupaukseni ’etsiä ja kunnioittaa’. Ajattelin, että tuskin sinne kukaan tuleekaan ja voihan sitä muutaman kerran kokeilla. Niin alkoi ”oma raamattukouluni” 1-2 -luokkalaisten raamattukerhosta, jo- Lasten Jee4juu kerhoissa opimme –korttien” avulla. Lasten EE –kurssilla opimme katselemaan ja kuuntelemaan toisiamme rakkaudella. ka jatkui useita vuosia, ja kerholaisten kasvaessa minun piti hakea lisäoppia Ison Kirjan lapsityökurssilta. Vuonna 1996 tuli juutalaislapsia Tsernobylin läheltä Urjalaan leirille. En olisi millään halunnut ”pilata kesälomaani”, mutta leiri olikin Jumalan järjestämä pikaraamattukoulu itselleni. Kuukaudeksi mitoitettu englanninkielinen opetuspaketti piti kääntää ja tiivistää kahteen viikkoon ja opettaa tulkin kautta lapsille, joilla ei ollut näistä asioista juurikaan tietoja ennestään. Sain kokea käytännössä, että parhaiten oppii, kun opettaa toisia. Mitä ne Alfa-kurssit pitävät sisällään? kysyi pastori Edi Kolehmainen tammikuun alkupäivinä vuonna 1998 ja pyysi Artoa ja minua menemään Turkuun ottamaan selvää asiasta. Vastasin, että tuo haiskahtaa työnteolta, enkä aio ruveta tekemään mitään uutta, entisissäkin on ihan tarpeeksi. - Eihän teidän tarvitse mitään tehdä, käytte vain tutustumassa ja kerrotte meille, mitä se on. Alfa -kurssit ohjaavat iloisesti ja tehokkaasti uskontien alkuun ja niinpä ensimmäinen Alfa alkoi Forssassa jo helmikuun loppupuolella. Vaikka olimme Arton kanssa vetovastuussa, koin että Alfan sisältö oli tärkeä myös omalle kasvulleni. Sain uusia ystäviä ja uskoni Jumalaan syveni. Tarvitsin kuitenkin kymmenen Alfaa ennen kuin olin oppinut tarpeeksi päästäkseni ’seuraavalle luokalle’. - Mitä vastaisit Jumalalle, jos hän kysyisi sinulta: Miksi minun pitäisi päästää sinut taivaaseen? Arto oli käynyt Evankeliointi Elämäntapana -kurssin Helsingissä. Hän harjoitteli kotona kurssin sisältöä ja raamatunjakeita ja yritti saada minutkin innostumaan asiasta. EE -kurssit alkoivat pyöriä seurakunnassa, mutta minulle riitti Alfa -kurssien aikana toimiva Lasten Alfa –kerho. Oli hienoa nähdä, miten lasten usko kasvoi ja joskus he innostuivat kertomaan Jeesuksesta toisillekin - välillä tosin hiukan kyseenalaisin menetelmin. Heidän olisi pitänyt saada lisää opetusta, että voisivat kertoa uskostaan joutumatta itse hankaluuksiin, mutta en tiennyt, miten olisin heitä ohjannut. Lasten EE Loppukesällä 2002 Edi -pastori soitti ja pyysi, että menisin Hämeenlinnan Vapaaseurakuntaan, kun siellä puhutaan Lasten EE -kursseista. - Eihän sinun tarvitse muuta kuin haet vain ne tiedot Forssaan. Muistutin, että viimeksi, kun hän sanoi samoin, jäin kiinni Alfa -kursseihin ja lisäksi olen nyt vuorotteluvapaalla, enkä aio tehdä mitään uutta. Sitten muistin lupaukseni Jumalalle ”tehdä oma osuuteni” ja Hämeenlinnassa ymmärsin heti, että tämä olisi avuksi niille lapsille, jotka haluavat puhua toisille uskostaan. Juuri tätähän olisin viime keväänä tarvinnut. Niinpä lähdimme lokakuussa Floridaan Lasten EE -seminaariin. Olin kuvitellut toisen Suomesta mukana olleen Susanna Linnan (nyk. Hiltunen) nuorena ja innokkaana lähtevän viemään tätä työtä eteenpäin, mutta jotenkin Lasten EE:n vetovastuu lankesi minulle. Pioneerivaiheessa lapset ja mukana olleet nuoret ja aikuisetkin tiimiläiset olivat innolla mukana, ja meillä oli hauskoja kerhohetkiä. Olin innoissani ja koin olevani Jumalan johdatuksessa. Myös ensimmäiset Lasten EE -seminaarit lapsityöntekijöille olivat menestys, mutta sitten into alkoi hiipua. Lopulta epäilin, että olin ymmärtänyt väärin Jumalan tarkoituksen. Päätettiin pitää vielä yksi seminaari, mutta koska ilmoittautuneita oli vain kolme, olimme aikeissa peruuttaa senkin. Onneksi niin ei käynyt, sillä Anneli Kärki innostui Lasten EE:stä niin, että mietti jo kurssin aikana, miten sen saisi televisioon, hänellä kun oli jo ennestään hiukan tuntumaa asiasta. Kurssi tuli ja meni, mutta eräänä kesäisenä sunnuntaiaamuna kello viisi Arto pomppasi pystyyn ja sanoi: - Nyt tiedän, miten EE saadaan televisioon. Anneli Kuva: Arto Orre ja Martti Ojares pitää tutustuttaa toisiinsa. Hän aikoi soittaa heille heti, sillä hän oli varma, että oli saanut tämän ajatuksen Jumalalta. Vaivoin Arto suostui odottamaan vielä muutaman tunnin ennen kuin soitti heille kysyäkseen, mitä mieltä he ovat ajatuksesta. Tapaamisaika sovittiin heti seuraavalle viikolle ja neuvottelujen edetessä Martti ja Mirja Ojares lupautuivat auttamaan ja niin TV7 ja Ristin Tuki ry lähtivät yhteistyöhön Evankeliointi Elämäntapana Ry:n kanssa. Anneli alkoi kirjoittaa käsikirjoitusta ja laatia suunnitelmia projektin läpiviemiseksi. Seuraava kesä teki jo tuloaan, kun koekuvauksissa valittiin näyttelijöiksi 9 innokasta lasta. Heidän kanssaan tultiin tutuiksi seuraavan kesän aikana leirillä ja kuvauksissa. TV7 oli juuri muuttanut uusiin tiloihin, ja siinä rakosessa saimme kuvausaikaa upouudesta studiosta ennen TV7 omien kuvausten käynnistymistä. Koko juttu tehtiin EE:n puolelta vapaaehtoistyönä ja lisäksi saimme ’sponsoreita’ TV7 henkilökunnan palkkakuluihin. Sekin oli suuri ihme, kuten kaikki muukin tässä projektissa. 14-osainen perhesarja Jee4juu alkoi pyöriä TV7:n ohjelmistossa seuraavana syksynä, ja edelleen sitä myydään DVD -tallenteina tasaiseen tahtiin. Nykyään sitä käytetään myös seminaarien opetusmateriaalina. Toiveissa on, että se käännetään kokonaan Seminaarikuvassa takarivissä Irma Kärki, Vesa Kivelä ja istumassa A Susanna Hiltunen. myös englanniksi Luulemisesta luottamukseen Suurin ihme tuon Jee4juu –projektin aikana omalla kohdallani oli se, että aloin luottaa Jumalaan uudella tavalla. Enää en välittänyt, eteneekö jokin asia sen mukaan, mitä minä luulen oikeaksi. Aloin luottaa siihen, että jos Jumala alkaa jonkun työn, Hän myös vie sen päätökseen tavalla tai toisella. Jee4juu-sarja oli valmistunut. Olin eläkkeellä. Lasten EE –seminaareja lapsityöntekijöille oli hyvin harvakseltaan. Jee4juu –levyjä meni kaupaksi silloin tällöin. Olimme mukana monenlaisessa toiminnassa, jotka kyllä koin olevan Jumalan toimintaa mutta, mutta… Tunsin olevani tarpeeton ja vähän turhautunutkin. Päätin sanoutua irti koko lasten EE:stä ja pakkasin kaikki hauskat pikkuesineet: miniraamatut, tahmatassut, luurangot, mätämunat, mittanauhat, sormiloukut yms. isoihin matkalaukkuihin pois silmistäni ja ajattelin: - Se siitä sitten! Päätin kuitenkin luottaa Jumalaan ja ajattelin, että kaipa Hän sitten ohjaa eteenpäin, jos Hän tarvitsee minua vielä. Yllättäen sain kutsun Australiaan One Hope -järjestö ja Kid’s EE yhdistivät voimansa ja Uusi Elämä Nro 3/2011 11 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Kristityt miehet yhdessä yhteisön hyväksi Vuonna 2005 kokoontui viisi uskovaa miestä pohtimaan, kuinka Forssan seudun työllisyyttä voitaisiin parantaa ja auttaa erityisesti nuoria syrjäytymisvaaran uhatessa. tärkeitä asioita myös ”Eevertti a Orre, Tuula Peti-Peti, Anneli Arto Orre, Riitta Korhonen ja joka maanosasta oli kutsuttu kaksi Lasten EE -opettajaa laatimaan uutta opetusmateriaalia ns. kolmansien maiden lapsia varten. - Nyt on kyllä joku erehtynyt henkilöstä. Mitä kummaa minä siellä tekisin? Toisaalta tiesin, että jos en nyt lähtisi, katuisin sitä loppuikäni. Ihmeekseni myös minun osaamistani tarvittiin lasten työkirjan laatimisessa. Nyt tämä opetusmateriaali on jo käännetty viidelle maailman pääkielelle ja sen avulla kerrotaan Jeesuksesta miljoonille lapsille. Jumala oli halunnut korjata kielitaitoanikin jo etukäteen, sillä monen vuoden tauon jälkeen, olin joutunut opettamaan englantia kahdeksan tuntia viikossa kolmen vuoden ajan juuri ennen eläkkeelle jäämistäni, ja nyt sitäkin osaamista tosiaan tarvittiin. Kyllä Jumalan johdatus on merkillistä. Enää ei tarvitse hätäillä, vaikka kaikki ei aina tapahdu niin kuin on ajatellut. Vaikka usein pullikoin kaikkea uutta vastaan, saan olla kiitollinen siitä, että minut on hyväksytty Hänen elopellolleen tällaisena kuin olen, sirppini kanssa kasvamaan ja ihmettelemään … (”Me saamme kasvaa, saamme kasvaa. Toivoa toi” Jaakko Löytty) Yksi heistä, Tenho Heiskanen, oli tavannut CRT -Finland Oy:n toimitusjohtajan ja tapaamisen aikana tuli ilmi, että kuvaputkilaitteiden kierrätystä harjoittava yritys tarvitsi lisää yhteistyökumppaneita kuvaputkilaitteiden esikäsittelyyn. Heiskanen pisti asian korvan taakse ja kertoi asiasta Forssan katukirkkoyhdistyksen hallitukselle. Katukirkkoyhdistys ei ollut kuitenkaan vielä valmis ottamaan haastetta, eikä se tuntunut oikein sopivan yhdistyksen toimialaan. Asia ei kuitenkaan kariutunut siihen, vaan Tenho Heiskanen alkoi selvittää, olisiko tarjotun työn ympärille mahdollista perustaa yritys, joka työllistää pitkäaikaistyöttömiä tai muutoin heikosti työllistyviä. Matkan varrella ilmeni, että yrityksen perustaminen olisi hankalaa, koska mahdollisuudet saada avustuksia ovat heikommat yrityksillä kuin yhdistyksillä. TE -keskus, mikä nykyään on ELY -keskus, antoi ymmärtää, että yksityisellä yrityksellä on huonommat mahdollisuudet saada työvoimapoliittista projektitukea kuin yhdistyksellä, sama koski palkkatukea. Tavallinen yritys voi saada palkkatukea vain puolelle työntekijöistään ja niillekin vain puolet palkkakustannuksista. Yhdistyksillä ei tällaisia rajoituksia ole. Päämääränä oli palkata pitkäaikaistyöttömiä ja muutoin heikosti työllisty- viä henkilöitä, joista monien työkyky on alentunut, eikä heiltä voi odottaa samaa tulosta kuin suoraan työelämästä tulleilta. Asiaa liittyviä riskejä punnittuaan hän kutsui koolle neljä tuntemaansa uskovaa miestä eli Pekka Murtolahden, Väinö Lammintaustan, Arto Orren ja Juha Peltosen. Miehet päättivät perustaa yhdistyksen, jonka nimeksi tuli Tuumasta Toimeen ry. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Pekka Murtolahti, joka toimii Forssan vapaaseurakunnan pastorina. Pekka on monessa mukana mm. Forssan katukirkossa sihteerinä, Israelin Ystävyysseuran hallituksen jäsenenä, Forssan kaupunginvaltuutettuna jne. Sihteeriksi valittiin Juha Peltonen, joka on matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettaja ja aktiivinen toimija Tammelan evankelisluterilaisessa seurakunnassa. Rahastonhoitajaksi valittiin Väinö Lammintausta, jolla on takanaan pitkä ura liike-elämässä mm. oman kiinteistönvälitystoimiston vetäjänä. Väinö on jo hyvin ansaitsemallaan eläkkeellä, mutta hän toimii aktiivisesti omassa seurakunnassaan Forssan helluntaiseurakunnassa ja Forssan katukirkossa. Varapuheenjohtajaksi valittiin Arto Orre. Myös Artolla on takanaan pitkä ura liike-elämän palveluksessa. Eläkkeelle hän jäi oman yrityksensä Orrex Oy:n vetäjän paikalta. Arton hengellinen koti on Forssan ystäväkirkko, jota hän oli perustamassa ja jonka vanhimmiston puheenjohtajana hän toimii. Kun TE -keskukselta oli saatu myönteinen signaali, Tammelan Työllisyyspuu Oy:n hallitus: Väinö Lammintausta,Tenho Heiskanen Pekka Murtolahti, Arto Orre ja Juha Peltonen. Kuvattu itselaukaisijaa käyttäen yhdistys vuokrasi Forssan kaupungin tilapalvelulta toimitilan ja palkkasi ensimmäiset viisi pitkäaikaistyötöntä purkamaan kuvaputkilaitteita. Toiminta alkoi 15.8.2005 ja sitä koordinoimaan projektipäälliköksi palkattiin Tenho Heiskanen. Yhdistyksen kuvaputkilaitteiden esikäsittelyyn keskittyvä, työllistävä toiminta Forssan tilapalvelulta vuokratuissa toimitiloissa Perkiöntiellä jatkui 28.2.2010 saakka. Forssan kaupunki ilmoitti tarvitsevansa tilat omaan käyttöönsä. Alkoi uusien toimitilojen haku ja uusi toimitila löytyi Tammelan kunnan vastaanottohallista Matintuomion teollisuusalueelta. Samanaikaisesti muuton kanssa päätettiin perustaa yritys, joka on kokonaisuudessaan yhdistyksen omistama. Yrityksen oli tarkoitus Irma Orre eläkkeellä oleva luokanopettaja Leikkimökki ja sen rakentajat. Kuva: Tenho Heiskanen rekisteröityä sosiaaliseksi yritykseksi. Sille oli useita nimiehdotuksia ja ensimmäinen, joka lähetettiin Patentti-ja rekisterihallitukselle, oli Puuhakkaat, mutta se ei kuitenkaan kelvannut, koska nimi muistutti liikaa yrityksen Metsä Puuhakkaat – nimeä, joka oli jo käytössä. Asiaa jouduttiin miettimään uudelleen ja lopulta nimeksi tuli Tammelan Työllisyyspuu Oy, jota ehdotti Pekan vaimo Eila Murtolahti. Nimi on hyvä, mutta kuitenkin pitkähkö, ja käyttöön, mm. nettisivuille, on vakiintunut nimestä lyhennelmä Teepuu. Kuvaputkilaitteiden esikäsittely on jatkunut lähes näihin päiviin asti, mutta viimeisen vuoden aikana niiden määrä on kuitenkin vähentynyt ja tilalle on pitänyt miettiä muuta tekemistä. Viime keväästä saakka ohessa alettiin tehdä erilaisia katoksia ja leikkimökkejä. Ensimmäinen leikkimökki oli kahdeksankulmainen ja kaksikerroksinen. Mökki myytiin perheeseen, jossa on viisi 3-11 -vuotiasta tyttöä. Tällä hetkellä tehdään ensi kesän myyntiin tarkoitettuja leikkimökkejä, roskakatoksia, puuceitä, ilmalämpöpumpun suojakatoksia, aitoja ja muita pienehköjä rakennuksia. Jo nyt, keskellä talvea, on tullut tiedusteluja mm. leikkimökeistä ensi kesänä toimitettavaksi. Jos joku tilaa leikkimökin, ne toimitetaan siinä järjestyksessä, kuin tilaukset tulevat. Eli jos haluaa leikkimökin tai muun katoksen ensimmäis- ten joukossa, on nyt aika tehdä tilaus. Yhdistys ei pyri tuottamaan voittoa sen perustajille, vaan kaikki siitä saatava mahdollinen tuotto käytetään syrjäytymisen ehkäisemiseen ja nuorisotyöhön. Tähän mennessä se on tukenut mm. lahjoittamalla Forssan katukirkon toimintaan, jakanut lahjakortteja vähävaraiselle sekä tukenut FJK:n kortteliliigan ja FoSu:n toimintaa. Pitkäaikaistyöttömiä tai muutoin heikosti työllistyviä toiminta on aktivoinut kuluneiden viiden ja puolen vuoden aikana noin 50 henkilöä. Jumala on siunannut tätä kristittyjen yhteistä yritystä yhteiskunnan hyväksi monella tavalla. Rukousapua on usein tarvittu ja monet ovat laittaneet kätensä ristiin silloin, kun on kiperä paikka ja koko toiminta on ollut vaarassa. Jumalan johdatus on ollut ihmeellistä mm. silloin, kun Forssan kaupunki irtisanoi toimitilat ja tuntui siltä, että seinä on vastassa. Asia vietiin Jumalalle ja hän vastasi antamalla uudet ja vielä paremmat tilat Tammelasta. Rukousrintamassa ovat seisseet erityisesti hallituksen jäsenten vaimot Airi, Eila, Irma, Maija ja Susanna. Samoin Kauko ja Heidi Sippo, jotka ovat, kuten edellä mainitut rouvatkin, yhdistyksen jäseniä. Yritys tarvitsee edelleen esirukousta ja Jumalan johdatusta siihen, että valmistetut tuotteet löytävät tarvitsijansa. Tenho Heiskanen 12 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Uusi Elämä Nro 3/2011 Korkeimman suojassa Suurin asia, mitä voi olla, on se, että elämän ristiaallokossa voi luottaa, että asiat ovat ”korkeammassa kädessä!” Luottamus Jumalaan ei tule kuitenkaan ihan itsestään, vaan se tulee sen kautta, kun opimme elämän haasteissa ja vastoinkäymisissä huomaamaan, että Jumalan armo kantaa ja usko säilyy pimeissäkin hetkissä ja jopa kasvaa. ”Herra on heikoissa väkevä.” Silloin kun huomaa, että ei voi itse mitenkään itseään auttaa, ainoa mahdollisuus on jättää asia Jumalan käsiin. Avun tullessa oikeaan aikaan, saa jälkeenpäin tehdä yllättävän havainnon, että asia hoitui parhaalla mahdollisella tavalla. Jumalaan turvaava on ottanut ”korkeimman suojakseen” Jokainen voi luottaa Jumalaan, siitäkin huolimatta, vaikka Raamattu sanoo, että ”hän on ennen kaikkea uskovien Vapahtaja”, tai ehkä juuri siksi, että hänestä (Jeesuksesta) tulee itse kullekin henkilökohtainen Vapahtaja. Monet ovat hakeneet turvaa Jumalasta jopa kauankin ennen uskoon tuloa ja Jumala on kuullut ja auttanut. (gallupien mukaan yli puolet, jopa 80 % suomalaisista rukoilee.) Jumala kuitenkin katsoo ennen kaikkea sydämeen, ei niinkään siihen, mitä ihminen sanoo, mutta jos Herra näkee sydämessä vilpillisyyttä ja oman edun tavoittelua, on rukoilijan omaksi parhaaksi, ettei Jumala vastaa, ei ainakaan pyydetyllä tavalla. Jumala toimii aina ihmisen tosi parhaaksi Opetuslapsi Juudas sai uskonelämälleen parhaan mahdollisen alun, mutta hänen sydämensä vilpillisyys suisti hänet pois Jeesuksen läheltä, toisin kuin ristillä riippuvan ryövärin, jonka elämä oli ehkä kokonaisuudessaan ollut sarja epäonnistumisia. Hän sanoo kuitenkin omassa heikkoudessaan keskimmäisellä ristillä olevalleen ”kohtalotoverilleen” (Jeesukselle): ”Muista minua kun tulet valtakuntaasi”. Elämänsä viimeisillä hetkillä, se mitä hän oli kuullut Jeesuksesta ”rötöstelyjensä” lomassa ja nähnyt ihmeitä joita hän teki, muuttui uskoksi. Hän, joka rinnalla riippuu, onkin Israelin luvattu Messias. Ei kukaan ollut hänelle ensin synninpäästöä julistanut, mutta siinä hänen elämänsä siirtyi ”korkeimpaan käteen” ja hänen uskonsa realisoitui saman päivän aikana. Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: Tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43) Voimme vain arvailla, millaiseksi uskon elämän kasvu ristin ryövärin kohdalla olisi muodostunut, mahdollisesti hänestä olisi tullut väkevä Herran todistaja, sillä armo, jonka hän kohtasi, oli ylenpalttinen. Mitä suurempi armon kokeminen on, sitä suurempi kasvu, sillä Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Kertomus ristin ryövärin pelastumisesta kertoo, että monien sydän voi kääntyä ihan viime metreillä hakemaan ”korkeimman suojaa” eli pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Toinen rinnalla riippuvista ryöväreistä sanoi ivaten Jeesukselle: ”Etkö sinä ole Kristus? Pelasta itsesi ja meidät.” Eli hän halusi vain päästä pälkähästä, ”kuin koira veräjästä”, ilman sen suurempaa itsetutkistelua. Ehkä Golgatan ristillä oli jossain mielessä edustettuna koko ihmiskunta; toiset haluaa, että Jumala katsoo vain kaikkea läpi sormien, ihan niin kuin kymmenen käskyn lakia ei koskaan olisi kirjoitettukaan, tai ettei se koskisi tiettyä osaa ihmiskunnasta. ”Jumalan laki on pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.” (Room. 7:12) Kymmenen käskyn laki oli Sinä voit pelastua – uudestisyntyä! On hyvä pysähtyä miettimään elämän tarkoitusta. Voit asettaa itsellesi muutamia kysymyksiä: Miksi elän? Mikä on elämäni tarkoitus? Onko elämää ajallisen elämän jälkeen? Onko Jumala todella kaiken Luoja? Usko Jeesukseen antaa todellisen identiteetin. Löydät yhteyden Luojaasi. Usko Jumalaan luotaa pitkälle elämään kuoleman jälkeen. On olemassa vain yksi pelastuksen perusta ja vain yksi tie taivaaseen, ja se on Jeesus. “Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Apt. 4:12). Tuo nimi on Jeesus. Jumalan puolelta kaikki on valmista. Sinun tulee vain ottaa vastaan taivaan lahja. “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16). Pelastuminen on yksinkertaista ja helppoa jokaiselle. Raamatussa sanotaan: “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9-10). Voit rukoilla kanssani syntisen rukouksen, jos haluat tulla uskoon: “Jeesus, tunnen kurjuuteni ja synti- syyteni Sinun edessäsi. Uskon, että olet kuollut minun syntieni tähden ja että sinä olet ylösnoussut kuolleista, jotta minulla olisi iankaikkinen elämä. Kiitos, että annat anteeksi kaikki syntini ja tulet elämääni. Kiitos siitä, että veresi puhdistaa kaikki syntini ja että saan uudestisyntyä Pyhän Hengen kautta Jumalan lapseksi. Amen.” Ota yhteyttä paikkakunnallasi toimivaan elävään seurakuntaan. Se on tärkeää, jotta voit kasvaa uskossa yhdessä toisten uskovien kanssa. Voit ottaa yhteyttä myös lehtemme toimitukseen. Autamme sinua löytämään asuinalueeltasi sinulle sopivan uskovien yhteyden. Pauli Kemi, Uusi Elämä -lehti Forssalainen evankelista Anni Koivukangas vierailee usein myös Oulun seudulla. Kuva: Irma Orre tarkoitettu ihmiselle suojaksi. Synnin tähden tämä laki oli kuitenkin käynyt heikoksi ja Paavali jatkaa edelleen: ”Tahto minulla on, mutta ei voimaa hyvän tekemiseen.” Juuri siksi Jumala ei katso asioita läpi sormien, vaan hän haluaa antaa meille myös voiman elää Jumalalle mieluista elämää, että saisimme kokea todellisen ilon ja turvan. Jeesus tuli ja täytti koko lain meidän puolestamme. Hän eli täydellisenä ihmisenä täysin synnittömän elämän ja maksoi täyden hinnan, että ihminen saisi täyden vapauden synnistä ja syyllisyydestä. Siksi Jumala ei siis halua päästää meitä ainoastaan pälkähästä, vaan hänen ajatuksensa meitä kohtaan ovat paljon paremmat ja jopa pyhemmät. Jumalan tahto on, että otamme hänet koko elämämme suojaksi. Tämän totuuden toinen ristillä riippuva ryöväri oivalsi tai Pyhä Henki kirkasti sen hänelle ja hän tarttui siihen. Samalla hän tuli tietoiseksi siitä, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen, sanat ”muista minua kun tulet valtakuntaasi” todistavat sen. Elämme kristityssä maassa, jossa on paljon julistettu evankeliumia, mutta uskommeko me? Monilla on tieto, mutta liian harvoilla on usko Jeesukseen. Vasta kuoleman läheisyys riisuu kuitenkin ihmisen kaikesta epäolennaisesta ja evankeliumi Jumalasta, joka rakastaa ihmistä viimeiseen henkäykseen asti, voi muuttua, uskoksi, tai ainakin avuttomaksi lähestymiseksi Jumalan puo- leen, ja korkeimman suojaan. Avuton lähestyminen on Jumalalle mieluisaa. ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, mutta sinun pitää kunnioittaman minua” Ps. 50:15 Jumalan kunnioittaminen pitää meidät Korkeimman suojassa, samoin Jumalan kunnioittaminen pitää elämämme kurssin Jumalalle otollisena. Jumalan seurassa viihtyvä ihminen saa huomata, että armo kantaa ja pimeissäkin hetkissä usko säilyy ja jopa kasvaa, tai ainakin vahvistuu. Herra voi olla ihmisessä väkevä vain silloin, kun ihminen on heikko ja tarvitsee Jumalan suojelusta. Anni Koivukangas Syksyllä Lehtimajanjuhlaan Israeliin 11.-18.10 ja lisäviikko 18.-25.10.2011 Karmel - Tiberias - Golan - Kuollut meri - Jerusalem ja ICEJ:n konferenssi, mm. erämaajuhla Ein Gedissä Matkan vetäjät: Timo Hakkarainen, Finska Filadelfian, Suomalaisen helluntaiseurakunnan, seurakunnan johtaja ja Pauli Kemi, toimittaja ja pastori Hinta 13800 kr, noin 1539 € Lento Ruotsista, hotellit, puolihoito, retket ja opas Lisäviikon hinta 3650 kr, noin 405 € aamiaisella ICEJ:n konferenssipaketti varataan erikseen. Timo Hakkarainen Pauli Kemi Lisäpaikkoja Pertti Kymäläisen ja Pauli Kemin ryhmässä Israeliin 26.4.-3.5.2011 Lento Arlandasta, Tukholmasta, hyvät hotellit, puolihoito, reket ja opas Dave Hasenson. Hinta 11400 kr, noin 1295 € Tiedustele mahdollisia paikkoja. Pertti Kymäläinen Lisätietoja matkan vetäjiltä: Pauli Kemi, puh. 0400 959 765, + 46 (0)8 779 35 10 - [email protected] Timo Hakkarainen, puh. + 46 (0)70 754 24 26 - [email protected] Pertti Kymäläinen, puh. 044 571 3928 - [email protected] Matkojen esitteet ja ilmoittautumiskaavake on netissä: www.uusielama.net Matkan tekninen järjestäjä on Sabra Tours AB Uusi Elämä Nro 3/2011 13 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Pintaa syvemmältä Matka ”Kultakaupunkiin” alkaa. Alle kouluikäisenä muistan lohdulliset ja turvaa tuoneet rukoushetket vanhempieni kanssa. Sairastelin paljon ja kovassa kuumeessa ollessani äitini luki kauniisti kuvitettua kirjaa “Kultakaupunkiin”. Tuolloin tein lapsenuskossa päätöksen tahtoa kerran perille tuohon kaupunkiin Jeesuksen luo. Muistan vieläkin selvästi tuon “taivaskokemuksen” aiheuttaman riemun ja tunnekuohun. Uskon, että ihan siitä lähtien tunsin voimakasta ulkopuolisuuden tunnetta, tarkoituksettomuutta ja selittämätöntä ikävää ja kaipuuta aina jonnekin muualle kuin missä olin. Tänä päivänä ymmärrän tuon olleen valtavaa taivasikävää ja kaipuuta Vapahtajan luo. Kotiin. Kriisien keskellä Nuoruusaikani ja varhainen aikuisuuteni kului aika villeissä merkeissä päihteineen ja tiuhaan vaihtuvine ihmissuhteineen. Etsin aina toisesta ihmisestä sitä täyttymystä, minkä vain Jeesuksen vastaanottaminen henkilökohtaisena vapahtajana voi antaa. Tietenkään mikään suhde - ei avioliittokaan - voinut onnistua näin rikkinäisen ihmissielun kanssa. Vuonna 1997 olin kaoottisessa elämäntilanteessa avioeroprosessin keskellä ja alle 1 -vuotiaan suloisen mutta pahasti allergisen tyttövauvan äitinä, joka toivoi kuolevansa pois, mutta ei voinut eikä tietenkään tahtonutkaan vauvansa tähden. Kun elämä oli pahimmillaan, tuskissani polvistuin - pikemminkin lyyhistyin - lattialle ja itkien huusin Jeesusta ottamaan minut lopultakin kokonaan omakseen ja rukoilin syntejäni anteeksi. Silloin loppuunpalaneelle äidille laskeutui sydämeen käsittämätön rauha ja sain yliluonnollisen voiman hoitaa kaikki käytännön elämän järjestelyt uusiksi ja myös muuton uudelle paikkakunnalle. Lisäksi Herra antoi rakkaudessaan sellaisen ilon sydämeen, jollaista en ollut milloinkaan ennen kokenut. Nyt jälkeenpäin tuntuu käsittämättömältä, että tällaisen kokemuksen jälkeen vihollinen sai vieläkin palaamaan maailman teille ja laitoin taas turvani ihmiseen Jumalan sijaan, kunnes Jumala armossaan laski valtavan synnintunnon, kadotuksen pelon ja tuomionsa todellisuuden sydämeeni, jonka alla muserruin ja murruin täysin. Tämän vaiheen seurauksena syntyi vielä Matias –poika vuonna 2003. Hän asuu nykyään päänsääntöisesti isänsä luona ja tämä lapsesta luopumisen kipeys on varmasti yksi niistä syistä, joka on pitänyt minut sen jälkeen lähellä Jumalaa. Jumala on uskollinen ja pitää kädestä kiinni, kun on kerran oman kätensä Hänelle antanut, vaikkakin jo pikkutyttönä. ”Sopivalla ja sopimattomalla ajalla” Syksyllä 2008 istuin Markku Tuppuraisen kokouksessa ja hän puhui aiheesta 2.Tim: 4:1-3: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” Tuon kokouksen jälkeen ainoa rukoukseni oli: Tahdon elää vain sinulle Jumala ja palvella sinua loppuelämäni. “etten enää eläisi minä, vaan sinä minussa”. V. 2000 olin valmistunut ammattiini ja heti uskoni uudistumisen myötä astuin esiin sopimattomallakin ajalla, koska olin niin intoa täynnä. Aloin heti julistaa ja todistaa työkavereilleni uskostani ja jouduin ennen pitkää tiukkaan puhutteluun liiallisesta Jeesuksesta vouhkaamisesta: - Sinä et voi täällä näin käyttäytyä, tämä on kauneushoitola. Voisitko vähän rauhoittua. Lupasin hillitä itseäni vähän ja sanoin kunnioittavani työnantajani näkemystä ja mielipiteitä. Mutta samalla kerroin, että olen nyt kuuliainen Jumalalle ja Hänen kutsulleen, sillä Hän on nyt minun pomoni. Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt karkuun ikävää tilannetta, kuten olin tehnyt aiemmin, jolloin olin jättänyt kaiken ja aloittanut aina kaiken alusta. Olin kyllä valmis lähtemäänkin, sillä olin varma, että Jumala järjestäisi minut jonnekin, missä saisin kertoa Hänen käsittämättömästä rakkaudestaan, armostaan ja pelastuksestaan kaikille muillekin. Oli suuri yllätys, kun vain muutamaa kuukautta myöhemmin tämä sama omistaja halusi myydä hoitolaitoksensa - minulle. Kaikista ihmisitä juuri minulle, vaikka tiesi rahatilanteeni ja elämäntilanteeni. Tietenkin olin haaveillut omasta hoitolasta, mutta luulin tämän olevan täysin mahdoton unelma toteutettavaksi. Sain ensimmäisen todistuksen Jumalan suuruudesta ja Hänen mahdollisuuksistaan olla meissä heikoissa väkevä, sillä kaupat tehtiin. Ihmeellisesti on selvitty kuukaudesta toiseen, vaikka välillä rimaa hipoen. Voimaa uskosta Monesti olen huomannut saavani ”voimaa uskosta” kuten Abraham, kun tilanne on näyttänyt heikolta: ”Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.” (Room. 4:20-21) Jumala tekee ihmeellisiä asioita myös minun elämässäni. Henkilökohtaisissa rukouspalvelutilanteissa Jumala on aina rohkaissut, neuvonut ja kantanut. Hän on arkipäivän Jumala. Hän haluaa kulkea kanssamme, joka hetkessä ja täyttää hengellään ja voimallaan ja 86 Sirpa Martikaisen sydämellisyys kutsuu muitakin Jumalan läheisyyteen. riemullaan, joka hengenvedolla. ”Ei laiteta Jumalaa laatikkoon” ja oteta sieltä esiin jouluna tai sunnuntaikokouksissa. Rohkaisenkin ihan jokaista lähestymään Jumalaa - silloin Hän lupaa lähestyä meitä. Eräässä rukoustilanteessa minulle sanottiin: - Sinä olet sellainen kuin sinun kuuluu olla. Jeesus on sinun työkaverisi, äläkä vertaa itseäsi muihin. Katso MINUUN. Jumala tahtoo meidän luottavan Häneen ja Hänen hyvään suunnitelmaansa elämässämme - näytti miltä näytti, tuntui miltä tuntui. Jumala on muuttumaton, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. HÄN ei ole meidän tunteittemme riepoteltavina. Me olemme. Tietysti sielunvihollinenkin on erittäin kiinnostunut juuri Jumalalle kokosydämisesti antautuneista. Uskoa on koeteltu kaiken aikaa, mutta kaikki muuttui viime kesänä, kun yöllä kuulin unessani selvästi miehen äänen, joka tuntui kuuluvan pääni sisällä ja tiesin, että Jumala puhui minulle sanat: ”Sinun tulee vain rakastaa.” Niin tulin taas täyteen tulta ja intoa ja vimmaa. Ihan kuin asian vahvistukseksi seuraavana päivänä tuli hoitoon asiakas, joka hoidon ai- kana koki, että hänen on tehtävä valinta, että pääsee taivaaseen ja hän halusi tulla uskoon – täällä hoitolassa! Vapauduin omista suorituksista ja vimmastani tehdä asioita itse ja olen alkanut ymmärtää Kaikkivaltiaan Jumalan suuruutta. Haluaisin, että tämä olisi paikka, jonne voisi tulla lepäämään Kun ymmärsin lopulta, että se riittää, että vain rakastaa, eikä minun tarvitse itse yrittää vaikuttaa kenenkään uskoontuloon, sain vapauden ja ilon työhöni. Tiedän että Pyhä Henki on kanssani ja rukoilen hiljaa mielessäni hoidon aikana, että Jumalan rakkaus kohtaisi juuri tätä henkilöä, sillä tahdon sydämestäni palvella ilolla Herraa ja lähimmäisiä. Vaikka en olisi maininnut sanaakaan uskosta tai Jeesuksesta, joskus koen hengessä, että tämä ihminen tarvitsisi rukousta – ja kun olen sitten varovasti rohjennut kysyä, jokainen on antanut luvan ja Pyhä Henki on tällöin voinut koskettaa ihmistä. Rukoukseni on ollut, että voisin nähdä ihan kaikki ihmiset ulkoisista puitteistaan riippumatta kuin Jeesuksen silmin - ja valtava rakkaus kaikkia kohtaan on syttynyt minussa, toivon voivani olla välittämässä sitä hoitolassani edes pienesti. Kun rakastuu Jeesukseen, niin se muuttaa kaiken Kuva: Arto Orre ja vieläpä ympärillä olevat ihmiset ja elämän olosuhteet muuttuvat. Jumala tekee uutta! Kaikki on muuttunut uudeksi 2½ vuoden aikana. Ennen turvasin ihmisiin ja jouduin pettymään itseeni ja toisiin, koska ei ollut suhdetta Jumalaan. Jumala on pelastanut ja uudistanut lähipiirin ihmisiä, ja parantanut omiakin fyysisiä vaivoja, joiden vuoksi tällainen työnteko olisi ollut miltei mahdotonta: Olen parantunut välilevyn ongelmista, niskaselkävaivoista, ja on ollut hauska huomata, miten huumorintajuinen Jumala meillä on; olen aina inhonnut rumia käsiäni - nyt kun Jumala on laittanut samat kädet hoitamaan ja siunaamaan, en voi niitä enää itsekään inhota. Hän kääntää heikkoutemme vahvuudeksi. Jumala rakastaa meitä ihan kaikkia juuri sellaisina kuin olemme! Olen vain tyhjä astia ja minulla on tyhjät kädet, ja Taivaan Isä hoitaa asiakkaitani puhun sitten tai en. Mutta hoidon aikana usein rukoilen, ja useat ovat tulleetkin tänne vain siksi, että tietävät minun toimivan kristillisten arvojen perusteella. Olen kiitollinen, että saan olla tässä. Kunnia Jumalalle! Ihmeellinen ja hyvä on Herra! Sirpa Martikainen SpaHelmi Rakkauden 14 ja toivon sanomaa / Ilmoitukset Uusi Elämä Nro 3/2011 Tilaa Uusi Elämä -lehti 35 € vuosi Puh. 02-2317 800 [email protected] www.uusielama.net Rukousklinikkaan voi tulla, jos on sairautta, masennusta, surua tai ongelmia, johon toivoo Jumalalta apua. 91 Healing Roomissa rukoillaan parantumisen puolesta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Healing Rooms Uusi Elämä ohjelma TV7:ssä www.tv7.fi ru k o u s k li n i k k a lisätietoa: www.healingrooms.fi Pe 15/4 klo 21.40. To 21/4 klo 00.25 Pe 15/5 klo 21.40. To 26/5 klo 00.30 Pe 10/6 klo 21.10. To 23/6 klo 00.30 94 Ohjelmiamme myös nähtävänä www.nettikirkko.net Lisää infoa TV-työstämme: www.uusielama.net 96 25 Uusi Elämä Nro 3/2011 15 Rakkauden ja toivon sanomaa / Ilmoitukset SÖDERTÄLJESSÄ 9-10 huhtikuuta 2011 NAISTENPÄIVÄT Kaikkien kansojen Israelia siunaava RUKOUSKONFERENSSI Jerusalemissa 28.9.-12.10.2011 Näe ja koe Israel-ystävyys ja Raamatun maan nähtävyydet erilaisella matkalla kansainvälisesti uskovien yhteydessä, Suomen ryhmässä. Jatkuva ylistys-, rukous- ja sananjulistusohjelma. Nimekkäät puhujat ja ylistäjät. Simultaanitulkkaus, edullinen hinta, puolihoito ja ilmaiset retket. Lisätiedot: TV7 ’Sanan ja runon tuoksua’ -aviopari Auli ja Jaakob, 044 5131 798 ja 050 537 5065, www.sananjarunontuoksua.fi klikkaamalla ”matkat” tai email: [email protected] Kysy myös Aulin pian ilmestyvää runokirjaa ”Ainutkertainen matka”! Messiaan Jerusalem Äänitteen laulut ja soitto vievät sinut Israelin kansan juhlien sykkeeseen. Ilon ja surun sävelet saavat myös juutalaisen äänensävyn Messiaan Jerusalem – äänitteellä, jonka laulut ovat Vesa Kemin ja Markku Ylipään käsialaa, paitsi kaksi laulua. Messiaan Jerusalem CD nyt tarjoiushintaan 15 € + pk Tilaukset: Puh. 0400 960 85 35 [email protected] Puh. 02-2317 800, 0400 422 777 [email protected] Jokavuotuiset naistenpivät olemme siirtäneet kevääseen. Haluamme ilmoitaa tästä jo näin ajoissa, että kaikkilla on mahdollisuus suunitella ”kevätretkiään”. Puhujavieraana opettamassa on tälläkertaa, monille tuttu juuri USA:sta takaisin kotimaahan muuttanut EIJA MERILÄ-KYMÄLÄINEN. Tervetuloa Suomalainen Helluntaiseurakunta Cederströmsgatan 9 15173 Södertälje Info: 070 7740557 Kristillinen SODZO . fi - Korut - Raamattukotelot - T-paidat - Liput - ja paljon muuta... TOIVO www.t v7 .. Itäinen Pitkäk. 42, Turku Puh. 040 965 37 03 KAAPELIKANAVA 23 Su klo 16.00 Viikkojuhla Ke klo 18.00 Rukouskokous. Ma-Pe 12.00 Rukouskokous Kalle Vihonen, Juha Lehtiö nettiKauppa Jeesus rakastaa sinua. - Sinua varten - Markku ja Teija Veilo Toivossa 26-27/3 ja 3/4 La 26/3 klo 14.00 alkaen Su 27/3 klo 14.00 alkaen Su 3/4 klo 14.00 alkaen Su 10/4 klo 16.00 Juhani Kirla ja Kalle Vihonen Sanan, rukouksen ja ylistyksen illat Turussa Martin kirkossa joka tiistai klo 19.00 Marie Licciardo Puhuu: Tuula Ekbom ja vieraina julistajia kautta Suomen. Henkilökohtainen rukouspalvelu sairaiden ja muiden asioiden puolesta. Lisää infoa tilaisuuksista: www.ilpoistenpiiri.net Tuula Ekbom Olet sydämellisesti tervetullut! Ausraliasta Toivossa Ma 25/4 klo 16.00 ja 18.00 TALVI - ALE! Kristillisessä Divarissa 12 000 kirjaa TUHANSIA UUSI KIRJOJA 0.25 € - 3 € kpl Kasetit: 0.25€ - 1 € /kpl Suruadressit 30 kpl 3 € 1-os. kortit 100 kpl 12 € www.postimyynti-kivioja.net Puh. 050 - 400 7142 Etsin toiminnalle jatkajaa! SATEET LÄHETÄ Rukouspalvelun ja ylistyksen ilta Seinäjoella joka keskiviikko klo 19.00 MUKANA: Martti Kallionpää, Timo Närhi, Ville Pitkänen, Jaakko Huttunen MUSIIKKI: Ylistysryhmät Martti Kallionpää www.seinajoenhelluntaiseurakunta.fi Helluntaiseurakunta, Vellamonrinne 1 Tervetuloa! Uusi Elämä 16 UUSI ELÄMÄ, PL 755, 20101 TURKU puh. 02-2317 800 – www.uusielama.net Nro 3/2011 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa Jyrkin ihmeellinen pelastumistarina Jumalan tuli Lapsuudestani en muista mitään hengellisyyteen, tai edes uskonnollisuuteen, viittaavaa. Äitini ei lukenut iltarukouksia edes muodon vuoksi. Jeesus-nimeä ei koskaan varmaan edes mainittu. Raamattu ei kuulunut kotini kirjallisuuteen. Pääsiäiseen kuuluivat tiput, noita-akat ja suklaamunat. Joulun viettoon kuuluivat lahjat ja joulupukki. Kristillisyys oli itselleni koko nuoruuden ajan vain jotain todella etäistä. Jotain sellaista mistä en tiennyt yhtään mitään, ja sellaista, millä ei ollut mitään merkitystäkään. Rippikoulun käytyäni, perusvelvollisuudesta, en muista löytäneeni mitään uskontoa ihmeempää. Muistan kuitenkin pikkupoikana ajatelleeni, että kyllä Jumala varmasti on olemassa. Se oli varmaankin jonkinlaista lapsenuskoa. Sellaista Jumala-kaipuuta, jonka Jumala itse on asettanut jokaisen ihmisen sisimpään. Ala-asteella tykkäsin laulusta joka oli mielestäni tosi hieno. Siinä laulettiin: “Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen, sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen.” Rock-musiikkia Teini-iässä alkoivat kiinnostaa kaikenlaiset rockbändit ja kauhuleffat. Kaveripiirin kuuntelema musiikki vei mukanaan. Kasvatin itsekin pitkän tukan ja pukeuduin mustiin vaatteisiin. Olin ylpeä siitä, että olin mielestäni boheemi tyyppi. Vasta jälkeenpäin, tultuani uskoon, ymmärsin että tietty kuuntelemani musiikki oli edustanut saatanan palvontaa. Silloin en sitä tiennyt. Kaikenlainen pimeä mystiikka tuntui vain kiinnostavan. Vietin huoletonta nuoren miehen elämää ja oli tosi “coolia” käydä tsekkaamassa kuuluisien rock-bändien konsertteja. Ostin sähkökitaran ja perustin kavereiden kanssa itsekin bändin. Tosin meistä ei tullut kuuluisia; mutta muuten oli kova meininki. Sitten tapaamani tyttöystävä tuli uskoon. Huomasin selvän muutoksen hänessä. Ajattelin, että se usko kuului hänen elämäänsä, mutta ei ole mun juttu. Kunnes Jumala ilmestyi minulle unessa. Tuolloin en vielä tiennyt Raamatusta tai Jumalasta yhtään mitään. Uni oli poikkeuksellisen todentuntuinen. Näin siinä taivaalla yläpuolellani valtavan suuren kirkkauden. Sellaisen valkeuden, joka ei ollut pelkkää valkeutta, vaan ikään kuin oikea elävä persoona. Ymmärsin unessa, että tuo kirkkaus oli Jumala. Yhtäkkiä kirkkauden keskeltä lähti voimakas tuli, ikään kuin säde tai salama, joka osui minuun (Dan. 7:9-10) . Samalla heräsin sängyssäni. Muistan kuinka tärisin kauttaaltani. Jumalan voima, tulivirta, kulki lävitseni päästä varpaisiin. En tiennyt mitä oikeastaan tapahtui, mutta ymmärsin varmuudella, että Jumala oli ilmestynyt minulle konkreettisesti. Hän on to- dellinen. Kerroin unesta ystävälleni. Hän oli iloinen puolestani ja aivan otettu. Seuraavaksi sain kuulla, että pelastumista oli rukoiltu puolestani muun muassa näillä sanoilla: “Sinä tulen Jumala, ilmesty Jyrkille.” Nyt oli minun vuoroni olla otettu. Jumala halusi todellakin ilmestyä juuri minulle! Koin sen valtavana henkilökohtaisena rakkaudenosoituksena Taivaalliselta Isältä. Jumala on Isäni Haluan kertoa, että minulla ei ole ollut mahdollisuutta koskaan tuntea omaa biologista isääni. Mutta Jumalasta tuli minulle todellinen isä. Sain tulla Abba-Isin lapseksi ja alkaa kasvaa Hänen tuntemisessaan. Tällä asialla oli suuri, parantava merkitys. Aloin kiinnostua Raamatusta ja sen sisällöstä. Raamatun kirjoitusten perusteella ymmärsin olevani syntinen ja että joutuisin helvettiin, ellen tekisi parannusta. Halusin siis ottaa vastaan Jumalan lahjan, pelastuksen Jeesuksessa (Room. 3:23-24), (Ap.t. 16:30-31) . Ei kulunut kauan, kun löysin itseni KeskiPorin kirkon tiistaisesta rukousillasta. Istuin kirkon penkissä turvallisen matkan päässä alttarista. Joku pappi puhui ja kutsui lopuksi ihmisiä tulemaan alttarille. Yllätyksekseni hän asteli hymyillen suoraan luokseni sanoen: “Terve! Mä olen Matti. Ootko sä jo Jeesuksen oma?”. Vastasin että en ole. “Haluaisitko olla?” kysymykseen vastasin heti: “Haluan”. Polvistuin papin (rovasti Matti Vuolanne) kanssa penkin päähän ja toistin hänen lausumansa rukouksen. Pyysin kaikki syntini anteeksi ja annoin elämäni Jeesukselle. Matti-pappi julisti syntini anteeksiannetuiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Siinä hetkessä, syksyllä 1991, koin uskoontulemisen ja uudestisyntymisen. Tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Sain varmuuden iankaikkisesta elämästä. Rauha Jumalan kanssa tuntui hyvältä! Uusi suunta Vanhat kaveripiirit musiikkeineen saivat jäädä. Ennen niin tärkeillä asioilla ei ollutkaan enää niin suurta merkitystä. Pimeys sai väistyä olemuksestani sisäisesti ja ulkoisesti. Sain Jeesukselta ihan uuden elämän ja uuden sydämen. Ajatukseni muuttuivat. Näin kaiken uusin silmin. Noin kolmen kuukauden päästä uskoontulostani kävin kasteella paikallisessa vapaaseurakunnassa. Halusin olla kuuliainen Jumalan Sanalle, Raamatulle. Halusin kokosydämisesti seurata Herra Jeesusta ja ottaa upotuskasteen (Ap.t. 2:38) Olin jo kuullut, että uskova voi täyttyä Pyhällä Hengellä ja saada ns. kielilläpuhumisen lahjan. Odotinkin saavani Pyhän Hengen lahjan jo kastealtaassa. Voimaa vedessä tuntui olevan, mutta kielillä en alkanut puhua vielä silloin. Rukoilin Kristinuskossa ei ole kysymys uskonnosta, vaan armosta ja henkilökohtaisesta suhteesta elävään Herraan Jeesukseen, sanoo lähihoitajaksi valmistuva Jyrki Poutanen. ja rukoilin Jeesukselta kielilläpuhumisen lahjaa. Halusin sen! Rukoilin hartaasti ja välillä yritin sanoa jotain sellaisilla “kielillä” mikä nyt saattaisi kuulostaa “kieliltä”. Minkäänlaisia uusia sanoja ei vain tullut, vaikka kuinka auoin suutani epätoivoisesti ja yritin kakistaa ulos edes jonkun tavun. Kerran sitten menin erään kokouksen jälkeen seurakunnan eteen rukoiltavaksi. Polvistuin alttarikaiteelle. Pastori rukoili puolestani ja siunasi minut. Penkkiin päästyäni kiitin itsekseni Jeesusta. Yhtäkkiä uutta rukouskieltä vain soljui suustani aivan kuin itsestään. Olin ihmeissäni. Olin saanut kielilläpuhumisen lahjan ihan noin vain, ilman mitään yrittämistä! Uskon, että sain Pyhän Hengen jo silloin kun annoin elämäni Jeesukselle (Room. 8:14-16). Mutta sain varsinaisesti täyttyä Pyhällä Hengellä ja tulella tuossa jälkimmäisessä hetkessä. Sain rohkeutta ja voimaa seisoa ihmisten edessä ja tunnustaa että Jeesus on Herra. Olen tosi onnellinen kaikesta siitä mitä elävä Jeesus on tehnyt! “Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.” (Ps. 40:4) Jyrki Poutanen, Forssa Uusi Elämä -lehti vuodelle 2011! Uusi Elämä -lehden tilausmaksu vuodelle 2011 on 35 €, mutta nyt tarjoushintaan vuoden loppuun asti vain 25 €. Tilaa maksamalla 25 € tilille: Sampo 800016–70845842 Huom! Älä unohda osoitetietojasi. Uusi Elämä -lehdessä on sanomaa niin etsijälle kuin uskovalle eri piireissä. Lehti kertoo yksinkertaisesti uskosta Jumalaan ja seuraa aikamme tapahtumia. Uusi Elämä -lehti on yhteiskristillinen, evankelioiva, Israelia siunaava, profeetallinen ja seurakuntia tukeva. Lisäksi voit tilata lehden myös: Soittamalla: puh. 02-2317 800, 0400 422 777 Sähköpostitse: [email protected] Postitse: Uusi Elämä, PL 755, 20101 Turku Halutessasi voit tukea ainutlaatuista Uusi Elämä -lehteä antamalla lahjan työhömme. Tili: Sampo 800013–1961083. Lehtityön viitenumero on 1025 Uusi Elämä ry:llä on rahankeräyslupa: POHADno/2010/2315
© Copyright 2024