Pastori Kalevi Jokinen

U usi E lämä
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
sivut 3 - 16
Riippumaton, yhteiskristillinen herätyslehti - Uusi Elämä, PL 755, 20101 Turku - www.uusielama.net
Pastori
Kalevi Jokinen:
Forssan uskovat
siunaavat Israelia
sivu 7
Irma Orre:
Opettaja
Jumalan
koulussa
sivu 10
Arto ja Taina Hintsanen:
Uskoontulo pelasti
avioliittomme sivu 8
Jarno ja Ilona Piipponen
Iloitsevat Jumalan
johdatuksesta sivu 9
Nro 3/2011
2
Uusi Elämä
Rakkauden ja toivon sanomaa Nro 3/2011
Jeesuksen tulemus ja "maailmanloppu"
Monet suomalaiset tunnustavat kirkoissamme Jeesuksen tulemusta, mutta ehkä
kaikki eivät ole sisäistäneet, mitä uskontunnustuksessa sanomme: "...Ja on
kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja
kuolleita".
Sekä Raamattu että uskontunnustukset puhuvat
selvästi Jeesuksen takaisintulosta. Jeesuksen syntyminen noin 2000 vuotta sitten
on historiallinen tosiasia,
mutta yhtä varma totuus on
myös se, että eräänä päivänä Jeesus tulee takaisin.
Sen jälkeen, kun Jeesus oli
antanut opetuslapsilleen
tehtävän viedä evankeliumi
kaikkialle maailmaan, hän
nousi ylös taivaaseen. Opetuslapset katselivat haikeasti
Pauli Kemi
Uusi Elämä -lehden toimittaja
hänen peräänsä. Tuolloin
heille ilmestyi kaksi enkeliä. He sanoivat: ”Galilean
miehet, mitä te seisotte ja
katsotte taivaalle? Tämä
Jeesus, joka otettiin teiltä
ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin
te näitte hänen taivaaseen
menevän.” (Apt. 1:11).
Tuossa jakeessa sanotaan
suuri totuus. Jeesus tulee
samalla tavalla takaisin eli
Hän tulee takaisin Jerusalemiin. Raamattu kertoo tietyistä merkeistä, jotka kertovat ajasta ennen Jeesuksen
takaisin tuloa. Yksi selvimmistä merkeistä on Israel.
Raamattu kertoo etukäteen,
että tämän aikakauden lopulla juutalaiset palaavat
takaisin omaan maahansa
ja että syntyy Israelin valtio,
viikunapuu, josta Raamattu
sanoo: ”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus; kun sen
oksa jo on tuore ja lehdet
puhkeavat, niin te tiedätte,
että kesä on lähellä.”
Synnytystuskien alku. Kun
nainen on synnyttämässä lasta, niin hänelle tulee
synnytystuska, polttoja yhä
tiheämmin ennen synnytystä. Näin on myös lopunaikana. Maanjäristykset,
monet eri katastrofit, sodat,
nälänhätä, kulkutaudit, moraalittomuus ja kaikenlainen laittomuus ovat lopunajan synnytystuskia, joista
Jeesus puhuu (Matt. 24).
Lopunaikana tulee maanjäristyksiä, koska koko luomakunta huokaa ja odottaa
Jumalan lasten vapautumista. Markus kirjoittaa:
"Monin paikoin tulee maanjäristyksiä ja on nälänhätää.
Tämä on synnytystuskien
alkua." (Mark. 13:8)
Luukas kirjoittaa tähän
liittyen: "Auringossa, kuussa ja tähdissä on merkkejä,
ja maan päällä on kansoilla
ahdistus ja epätoivo, kun
meri ja aallot pauhaavat."
(Luuk. 21:25). Juuri tätä on
koettu eri puolilla maailmaa
ja nyt Japanissa. Kaikki tuki
ja apu kärsiville on todella
tarpeen.
Jeesus sanoi, että maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Emme tietystikään
toivo maanjäristyksiä, koska
ne tuovat mukanaan paljon
inhimillistä tuskaa ja murhetta monille, jotka menettävät omaisiaan, mutta me
emme voi muuttaa Jumalan
profeetallista sanomaa. Tulemme näkemään monia
maanjäristyksiä eri puolilla
maailmaa, todennäköisesti
myös Pohjolassa. Raamattu
puhuu myös siitä, että historian suurin maanjäristys on
tulossa ja se tapahtuu Jerusalemissa ennen Jeesuksen
tuloa. Jumala valmistaa tietä
Messiaan tulolle Jerusalemiin. (Katso sanan paikat
maanjäristyksistä: Ilm. 6:12,
8:5, 11:13, 19 ja 16:18).
Ennen Jeesuksen tuloa
tulee myös monia vääriä
profeettoja, jotka eksyttävät monia. Samoin laittomuus pääsee valtaan. Tästä
kertovat monet tuhoisat
terrori-iskut, joissa häikäilemättömästi hyökätään
siviilien kimppuun. (Matt.
24:12). Myös "rötösherrojen", pankinjohtajien ja yritysjohtajien kohtuuttoman
suuret palkkiot kertovat
ahneudesta, jossa ei välitetä
toisista. Se on laittomuutta.
Luetteloa lopun ajan tapahtumista voisi jatkaa,
mutta otan esille asian, joka
liittyy valvomiseen. Jeesus
kehottaa uskovia odottamaan sitä päivää, jolloin
Hän tulee takaisin. Jumalasta luopuminen johtaa
kuitenkin siihen, etteivät uskovat odota Jeesuksen tuloa.
Ensimmäisille kristityille oli
luonnollista ja normaalia
odottaa Jeesuksen takaisin
tuloa. Se, että uskovat eivät
odota Jeesusta takaisin, on
myös merkki siitä, että Jeesuksen tulo on lähellä.
Monet väärät profeetat
ovat ennustaneet Jeesuksen
tulon päivämäärästä, mutta
totuus on, että siitä päivästä
tietää yksin Isä.
Suomessa on ollut lopunajan julistusta, joka on
johtanut pelkoon. Jeesus ei
koskaan pelotellut, hän rohkaisi: ”Kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne,
sillä teidän vapautuksenne
on lähellä.” (Luuk. 21:28).
Paholainen sen sijaan pelottaa, mutta Jumala rohkaisee!
Väärä julistus johtaa pelkoon, mutta Sanaan pitäytyvä julistus rohkaisee ihmisiä
näkemään suuren Jumalan
ja pienen paholaisen sekä
valoisan tulevaisuuden Jumalan yhteydessä. Jumala
haluaa, että sinä katsot rohkeasti tulevaisuuteen, koska
Jeesus on kanssasi joka päivä maailman loppuun asti.
Raamatusta näemme,
että itse Jeesus astuu alas
taivaasta ja Hän lähettää
enkelinsä, jotka kokoavat
uskovat yhteen eri puolilta
maailmaa. Myös evankeliumi kertoo ylöstempauksesta. ”Sinä yönä on kaksi
miestä yhdellä vuoteella;
toinen korjataan talteen, ja
toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen
korjataan talteen ja toinen
jätetään.” (Luuk. 17:34-35).
Sanan valossa näyttää
siltä, että monet nukkuvat,
kun ylöstempaus tapahtuu.
Siksi Jeesus painottaa valvomisen merkitystä. Ne,
jotka ovat valmiita, menevät
Jeesuksen kanssa taivaan
hääjuhlaan. Tuolloin maan
päällä on vihan aika. Jumala
tuomitsee maailman, ennen
kuin siirrytään uuteen.
Rohkaisuksi. Jos sinä haluat taivaaseen, Jeesuksen hääjuhlaan, niin ota
vastaan sinulle tarjottu
pelastus. Jeesus kuoli ristillä juuri sinun puolestasi.
Kaikki on siis valmista.
Tule kotiin Jumalan perheeseen, niin sinulle avautuu tie todelliseen toivoon
ja tulevaisuuteen. Näin
pääset ylöstempaukseen ja
taivaalliseen hääjuhlaan,
kun Jeesus saapuu tuomitsemaan sekä eläviä että
kuolleita. Valitse elämä,
Valitse Jeesus ja tule kotiin!
Siellä on turvallisuus kaikissa elämäsi tilanteissa!
Pauli Kemi
Jerusalemin jälleenrakentajat
Jerusalemin muurit ja
temppeli olivat vuosikymmeniä raunioina Babylonian toimeenpaneman tuhon jäljiltä. Mutta, kuten
historia opettaa, suurvallallakin on vain oma aikansa.
Niinpä Persia vuorostaan
alisti Babylonian valtansa
alle v 539.
Kyyros II Suuri, Persian
hallitsija, oli Jumalan kutsuma juutalaisen kansan
vapauttaja, Hänelle kuului
lupaus:” Minä käyn sinun
edelläsi ja tasoitan kukkulat, minä murran vaskiovet
ja rikon rautasalvat. Minä
annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet
kätköistänsä, tietääksesi,
että minä, Herra, olen se,
joka sinut nimeltä kutsuin,
minä, Israelin Jumala.” (Jes
45:2-3). Jerusalemissa alkaisi jälleenrakennustyö.
Pakkosiirtolaisuuteen
viedyille koitti kotiin pääsyn aika. Ensimmäinen
joukko, 50 000 henkilöä,
lähti paluumatkalle 538 eKr.
Temppelin pystytys alkoi
innostuneesti. Työ temppelivuorella keskeytyi ja oli
pysähdyksissä 15 vuotta
samarialaisten vastustuksen takia. Niinpä pyhäkkö,
Salomon temppeliä huomattavasti vaatimattomampi,
valmistui vasta 516 eKr. .
Olosuhteet vaativat Jerusalemissa ja Juudeassa kohennusta. Esra ja Nehemia,
kaksi määrätietoista miestä,
sai kutsun uudistustyöhön
400-luvun puolivälissä eKr.
Uusi Elämä
Pappismies Esran toimialana olisi jumalanpalveluselämän uudistaminen. Persian
hovin virkamies Nehemia
huolehtisi muurien rakentamisesta kaupungin ja sen
sydämen, temppelin, ympärille. Ryteikköön tuli saada
kokonaisvaltainen järjestys!
Esra oli…” kirjanoppinut, perehtynyt Mooseksen
lakiin, jonka Herra, Israelin
Jumala oli antanut” (Esra
7:6). Jumalan pyhyydentunto oli nyt kansalta hukassa.
Jumalan tahdon vastainen
elämä rehotti. Kansa sitoutettiin noudattamaan sille
annettua lakia.
Jerusalemiin saapunut
Nehemia tarkasteli yöaikaan
muutaman luotetun miehen
kanssa maahan revittyjä
Nytt Liv New Life
PL 755
20101 Turku
Puh. 02-2317 800 Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa,
vähintään 10 kertaa vuonna 2011
Tilausmaksu on 35 euroa.
Toimitus: Vastaava toimittaja:
Pauli Kemi, puh. 0400 959 765
E-mail: [email protected]
Tilitiedot:
Sampo 800016-70845842
Toimittaja: Heljä
Ahjovaara-Steck
Tämän lehden tekemisessä
ovat avustaneet: Anja Örtlund,
Arto ja Irma Orre sekä uskovia eri
seurakunnista Forssan alueelta
muureja. Kaupunki ja sen
jumalanpalveluselämä tarvitsivat suojan ympärilleen.
Nehemia kertoi vasta tässä
vaiheessa muille saamastaan
tehtävästä.
Muurit alkoivat nousta
mutta samalla myös vastustus työtä kohtaan. Valpas
Nehemia järjesti vartioinnin; ”Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat
kuormia, tekivät toisella
kädellä työtä ja toisessa
pitivät keihästä” (Neh 4:17).
Aikanaan muuri valmistui.
Hengellisen työn luontaisetuihin kuuluu vastustus!
Annamme usein olosuhteille
periksi. Jumalan työ keskeytyy tällöin kuten temppelin
valmistuminen. Tyydymme
oloihimme. Oma kasvum-
mekin pysähtyy. Mutta Jumalan työ vaatii suunnitelmallisuutta, sinnikkyyttä
ja tilannevalppautta Esran
ja Nehemian esimerkkien
tavoin.
Jumala on ilmaissut
pyhän tahtonsa kymmenessä käskyssä. Ne ovat
kuin muuri sydämemme
temppelin ympärillä. Jos
annamme muurin rapautua
ja halkeilla, niin halkeamista
pääsee sisälle asioita, jotka
rampauttavat Jumalan työn
meissä. Työ jää kesken.
Nehemia rakennutti
muuria kahdella kädellä.
Jumalan työ tulee peittää
aina rukouksen suojaan.
Muutoin vastustaja pääsee
hajottamaan sitä. Nehemia
kartoitti ensin tilannetta pie-
Pertti Kymäläinen on pastorina Teljän kirkossa
Porissa. Usein hän on myös
vetämässä matkoja Israeliin.
nen, luotetun joukon kanssa.
Sitten oli vasta aika kertoa
tehtävästä muille. Monta
herätyksen mahdollisuutta
lienee menetetty lörpöttelyn
ja suurisuisuuden takia!
Pertti Kymäläinen
Kappalainen, Pori
Uusi Elämä -lehti – Forssa Extra
Uusi Elämä -lehti on yhteiskristillinen herätyslehti, joka ilmestyy kerran
kuukaudessa. Tämä Uusi Elämä -lehti jaetaan koteihin Forssassa ja
sen ympäristössä. Tässä lehdessä uskovat eri piireistä, lähinnä
Forssan alueelta kertovat elämän tärkeimmästä löydöstä – pelastuksesta ja siitä, mitä usko Jeesukseen heille merkitsee arjessa.
Me haluamme rohkaista juuri sinua etsimään Jumalaa elämääsi. Voit
Tilaukset:
tehdä sitä kotonasi tai paikkakuntasi kirkossa. Voit yhdessä toisten
Sirpa Ahti, puh. 02-2317 800
uskovien kanssa etsiä vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin.
E-mail: [email protected]
Ilmoitukset:
Mediakortti netissä:
www.uusielama.net
UUSI ELÄMÄ
BOX 135
Etusivun iso kuva: Forssan kaupunki
S-125 23 Älvsjö, Sverige
Painos: 30 000 kpl
Puh. 08-779 35 10
Painopaikka: Tidnings Tryckeriet Ab,
Tili Ruotsissa: Pg 496 39 26-3
Mariehamn 2011
Halutessasi voit tilata tämän Uusi Elämä -lehden nyt tarjoushintaan
25 € vuoden loppuun asti! Anna samalla lahja lehtemme työhön!
Tilausmaksut ja lahjat tilille:
800016-70845842 (Uusi Elämä -lehden tili)
800013-1961083 (keräystili *) – www.uusielama.net
Uusi Elämä, PL 755, 20101 Turku, puh. 0400 959 765, 02-2317 800
[email protected] – Tili Ruotsissa: PG 496 39 26-3 – * Rahankeräyslupa: POHADno/2010/2315
Uusi Elämä
Nro 3/2011 Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Olen saanut jatkoaikaa
Muutama vuosi sitten poikani Peter oli käymässä
Helsingissä kylässä erään
ystävämme luona ja sinne
sattui tulemaan samanaikaisesti eräs australiansuomalainen nimeltään
Raimo Hidegren. Siinä keskustelujen lomassa Raimo
alkoi puhua nuoruudestaan
Ruotsissa ja muisteli sellaista kamalaa tapausta,
jossa eräs nuori suomalainen poika jäi rautatehtaalla
tuhansia kiloja painavien
rautalevyjen puristukseen
ja vain ihmeen kautta pelastui hengissä tuosta tilanteesta.
- Se oli minun isäni, sanoi
Peter.
Hämmästys oli suuri. - Sinä
olet siis hänen poikansa.
Vuosikymmeniä olen ajatellut, että mahtaakohan
hän vielä elää ja missähän
hän asuu nykyään. En voinut keneltäkään edes kysyä, kun en enää muistanut
nimeä, vaikka jouduinkin
15- vuotiaana hänelle tulkiksi siihen ambulanssiin.
Nyt tulin Australiasta tänne käymään, tämän täytyy
olla Jumalan johdatusta.
Kerron tässä nyt itse
tuosta tapauksesta ja Jumalan ihmeellisestä varjeluksesta elämässäni.
Lähdin 17 – vuotiaana
Suomesta Ruotsiin kesätöihin ja pääsin heti töihin
rautatehtaalle. Minun piti
työntää ohuita peltilevyjä
pyörivän rullaprässin läpi,
Arto on joka päivä kiitollinen Jumalalle elämästä.
joka valssasi levyt suoriksi,
ja sitten vinkata paikalle
katossa kiskoilla kulkeva
kattonosturi. Kuljettaja laski
alas kaksi nostohaarukkaa,
ja minun tehtäväni oli ohjata
ne noin tuhat kiloa painavan aluslevyn kummallekin
puolelle ja sitten kävellen
ohjailla ilmassa liikkuvaa
levyä kohti varastointinurkkaa, johon niitä oli pinottu
yli puolitoistametrisiin ja
runsaasti yli kymmenen
tonnia painaviin kasoihin.
Neljäntenä työpäivänäni
ohjailin taas yhtä levyä ja
menin kahden levykasan
väliin laittamaan lankunpätkiä edellisen pohjalevyn
päälle. Ohjasin kattonostu-
rin koukut kasaan lasketun
levyn alta pois, mutta siinä
samassa edessäni oleva tuhansia kiloja painava levykasa alkoi kaatua päälleni
kohti takanani olevaa kasaa.
Paikkaan, jossa seisoin,
jäi vain pieni kapea rako,
vasemman käsivarren luut
katkesivat ja luut törröttivät
näkyvissä, levyt likistivät
vatsan selkärankaan kiinni
ja koukussa olevani jalan
päällä tunsin valtavan painon. Olin tuhansien kilojen
painoisten rautalevyjen vanki ja elämäni oli hiuskarvan
varassa.
Työkaverini yrittivät auttaa, mutta eivät jaksaneet
siirtää edes ylintä levyä.
Kuva: Ritva Räikköne
Tilanne oli kauhistuttava,
ja olin vaarassa katketa
keskeltä kahtia. Tuntui, että
jouduin olemaan siinä puristuksessa tuntikausia. Rukoilin hädissäni ja kauhuissani
Jumalalta apua ja lupasin,
että jos vielä saisin lisää
elinaikaa eläisin jotenkin
paremmin.
Puolen tunnin kuluttua
seuraavan vuoron työnjohtaja tuli paikalle. Hän haetti
paksut ketjut, jotka laitettiin
koko minua painavan kasan
ympärille ja kattonosturi
pystyi niiden avulla vetämään levyjä poispäin. Takanani olevan kasan päälle
kiivennyt mies nosti minut
kainaloista pois levypinojen
välistä. Minut laskettiin
paareille ja muistan vieläkin, miten onnellinen olin,
kun olin taas vapaa ja sain
hengittää täysillä. Jälkeenpäin ajatellen tunsin olevani
kuin uudestisyntynyt.
Olin luvannut Jumalalle,
että eläisin jotenkin paremmin, mutta en tiennyt miten
ja niin jatkoin elämääni
kuten ennenkin. Puheessa
vilisi paljon kirosanoja, aski
tupakkaa meni päivässä ja
pullo viinaa viikossa. Mutta
onnettomuudesta jäi päälle
jonkinlainen shokkitila ja
näin painajaisia siitä, että
joudun taas johonkin onnettomuuteen, jossa litistyn
kuoliaaksi.
Joitakin vuosia myöhemmin menin kerran erään
ystäväni luo kylään ja sinne
tuli myös samassa talossa
asuva suomalainen hymyilevä uskova poika. Hän
alkoi puhua meille iloisesti
Jeesuksesta, jonka sanoi
olevan hänen pelastajansa.
Yritimme kaverini kanssa
kyseenalaistaa Raamattua,
mutta hän löysi kaikkiin
kysymyksiimme aina hyvät
vastaukset.
Lopuksi hän ehdotti:
-Kokeilkaa Jumalaa, antakaa minun rukoilla puolestanne. Jos ei mitään tapahdu,
unohtakaa nämä asiat loppuelämäksenne.
Minulle oli jäänyt kaipaus Jumalan puoleen siitä
onnettomuudesta lähtien tai
ehkä se tuli jo lapsuudesta,
Menestys ja onnellisuus?
Kukapa ei haluaisi menestyä
ja olla onnellinen. Onnellisuutta tavoittelee kaikki,
vaikka sen merkitystä ei monikaan osaa selittää.
Mitä siis on onnellisuus?
Monien suomalaisten määritelmä onnellisuudesta on
se, että on kiva puoliso,
hyvä toimeentulo, kaksi
lasta (tyttö ja poika), kultainen noutaja, kesämökki
ja farmariauto. Tätä ”mantraa” on hoettu kaikessa
keskustelussa niin kauan
kuin minä muistan, mikä
ei ole vielä kovin kauan, ehkä noin 35 vuotta.
Kaikki edellä olevat asiat
ovat sinänsä oikein hyviä
asioita ja tuovat elämään
palan jotakin, ehkäpä jopa
onnellisuutta. Mutta kuinka
realistista on jokaisen suomalaisen uskoa saavuttavansa tällaisen onnellisuuden.
Ei kovinkaan monen. Ja
toisaalta, emme edes voi
olla täysin varmoja siitä,
että näiden asioiden saaminen omaan elämään toisi
lopullista ja kestävää onnellisuutta. Tässä yhtälössä on
Marko
Miettunen
on pastorina
Forssan
Helluntaiseurakunnassa.
yksi merkittävä seikka, joka
kannattaa ottaa huomioon.
Kaikki edellä luetellut asiat
tulevat ihmisen ulkopuolelta. Tässä yhtälössä ajatellaan, että onnellisuus tulee
siitä mitä minä saavutan
itselleni itseni ulkopuolelta.
Toisin sanoen ulkoisen me-
3
nestymisen kautta sisäiseen
menestykseen ja onnellisuuteen. Voiko se toimia?
Entä jos menetämme kaiken
tämän – mikä on enemmän
kuin mahdollista? Mitä jää
jäljelle?
Sananlaskujen kirjassa
luvussa 28 jakeissa 13 ja 14
sanotaan näin.
”Joka rikkomuksensa
salaa, se ei menesty; mutta
joka ne tunnustaa ja hylkää,
se saa armon. Onnellinen
se ihminen, joka aina on
aralla tunnolla; mutta joka
sydämensä paaduttaa, se
onnettomuuteen lankeaa.”
Sananlaskujen kirjoittaja
on löytänyt ihan erilaisen
polun onnellisuuteen ja menestykseen. Hänellä onnellisuuden ja menestymisen
ehtona oli puhdas ja arka
omatunto. Loppujen lopuksi
tässä on kysymys evankeliumista. Jokainen ihminen on
rikkonut ihmistä ja Jumalaa
vastaan. Rikkomusten ja
syntien tunnustajille luvataan kuitenkin se, mitä
ihminen kaikkein eniten
kaipaa. Rakkautta. Kun ih-
kun äiti rukoili kanssamme
iltarukouksia. mutta silti
ihmettelin, kun kaverini
tyttöystävä oli heti valmis:
- Rukoillaan vaan. En
tiennyt, että hän oli hiljattain
tullut uskoon ja evankelista
Jokke vielä sanoi, että kokeilkaa Jumalaa, eihän siinä
mitään hävitäkään voi, joten
me suostuimme sitten myös
rukoiltaviksi.
- Herra Jeesus, avaa Arton silmät ymmärtämään sinun todellisuutesi ja pelasta
hänet. Anna kaikki hänen
syntinsä anteeksi. Silloin
yhtäkkiä tuli varmuus:
- Tämä onkin todellista!
Valtava ilo täytti sydämeni. Kaikista aikaisemmista
väittelyistäni huolimatta
koin Jumalan voiman ja
läheisyyden.
Tuon tapahtuman jälkeen
en enää nähnyt painajaisunia
ja kuolemanpelkokin hävisi
saman tien. Myöhemmin
olen joutunut pari kertaa
ajamaan tieltä pellolle välttääkseni kolarin. Kyllähän
siinä säikähtää, mutta painajaisia ja kuolemanpelkoa ei
ole tullut myöhemminkään.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että Jumala kuuli
avunhuutoni ja varmaankin
enkelit estivät tuon tonneja
painavan rautakasan kaatumisen päälleni. ”Huuda minua avuksi hädän päivänä!
Minä pelastan sinut, ja sinä
kunnioitat minua.” Ps. 50:15
Arto Orre
Forssan Ystäväkirkko srk.
minen tunnistaa ja tunnustaa
rikkomuksensa ja syntinsä,
hänestä tulee armon tarvitsija. Hänestä tulee nöyrä.
Nöyrille Jumala on luvannut
armon, ja mitä muuta armo
on kuin anteeksiannon ja
rakkauden vastaanottamista.
Jumala on siis antanut
meille onnellisuuden ja menestymisen reseptiksi erilaisen tien kuin maailma yleensä antaa. Menestyminen on
rakkauden vastaanottamista.
Se on jotakin, mikä tapahtuu
meidän sisällämme. Toisin
sanoen, edetään sisäisen menestymisen kautta ulkoiseen
menestymiseen. Kun ihminen on alati aralla tunnolla,
hän suojelee sydäntään ja
varmistaa sen, että sinne
tulvii jatkuvasti, uudestaan
ja uudestaan, anteeksiantoa
ja armoa. Rakkautta. Tämän
voi saada itselleen jokainen
ihminen. Eikä sen tarvitse
koskaan haihtua.
Marko Miettunen
www.forssansaalem.fi
4
Uusi Elämä
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Nro 3/2011
Sari ja Pauli Rämö löysivät uudelleen tien kirkkoon, jolloin myös
Jumalasuhde uudistui
Jeesus vastasi: “Uskokaa
häneen, jonka Jumala on
lähettänyt. Se on Jumalan
teko” Joh.6:29. Sari kertoo uskostaan Jumalaan
ja kuinka he perheenä löysivät jälleen paikallisen
seurakunnan.
Pyhä Henki kirkasti minulle Jeesuksen Kristukseksi
eräänä syksyisenä iltana
vuonna 1982 elokuvateatteri Kydössä, Alavuden
Asemankylässä. Olin silloin
15 -vuotias.
Vanhempani toteuttivat
Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, ja minut kastettiin
jo ihan vauvana. Olen ollut
siinä onnellisessa asemassa,
että kasteen jälkeen sain oikeasti opetusta Jeesuksesta.
Äitini Eeva rukoili kanssani
iltarukouksen varmaan lähes
10-vuotiaaksi, jolloin muutin siskoni Sadun kanssa
yläkerran tyttöjenhuoneeseen. Kävin rippikouluikään
asti pyhäkoulussa, jota isäni
Tauno piti joka kesä vuorosunnuntaisin kotikyläni
naisten kanssa. Siltä ajalta
mieleeni jäivät sekä Jeesuksen vertaukset että monet
pyhäkoululaulut ja laululeikit. Pienestä asti osallistuin
myös kotikylän seurakuntailtoihin, kinkereihin jne.
Muistelen, että olin jo
peruskoulun kuudennella,
kun tajusin, etteivät kaikki
uskokaan Jeesukseen. Luokallani ollut Markku totesi
välitunnilta palatessamme:
“Ootko sä joku uskovainen
vai?” Olin nimittäin kehunut
Israelin Halleluja-euroviisua hyväksi kappaleeksi.
Siitä kai alkoi vähitellen
evankeliumin häpeäminen.
En kehdannut enää ristiä
käsiäni yläasteen aamunavauksien aikana, vaikka
ala-asteella se oli ollut ihan
luonnollista.
Sisko tuli
uskoon
Siskoistani Marjo tuli uskoon, kun olin 8. luokalla. Oli
hiihtolomaviikon
torstai
ja istuimme iltakahveilla
kotona keittiön pöydän ääressä, kun hän kertoi meille
asiasta. Aika on jäänyt niin
hyvin mieleen, koska naapuritalomme paloi samana
iltana. Voin muistaa vieläkin kuinka tukalaksi tunsin
oloni tuossa hetkessä. Itse
kerroin ystävälleni Virpille asiasta pian kouluun
palattuamme. Hänen reaktionsa oli: “Jos tulet uskoon, niin mää en ainakaan
oo sun kans.” Niinpä Jeesus
sai jäädä vielä kirstuun.
Seuraavana kesänä menin
rippikouluun. Kaksi asiaa jäi
erityisesti mieleen: Entinen
naapurintyttö Outi oli iso-
Sari ja Pauli Rämö Sarin lapsuudenkodissa. He auttavat eri seurakuntia musiikillaan ja miksauslaitteillaan.
sena. Kohtasin ensimmäistä
kertaa lähes samanikäisen
nuoren, joka julkisesti tunnusti uskovansa Jeesukseen.
Hänelle usko Jeesukseen
merkitsi lupausta siitä, että
sitten Taivaassa kaikki sairaudet ovat poissa. Hänen
ihonsa ei nimittäin kestänyt
auringonvaloa, vaan hän
joutui aina hakeutumaan
varjoon. Toinen asia liittyi
uskontunnustukseen: “Minä
uskon Pyhään Henkeen, syntien anteeksiantamisen...”
Siis ei anteeksisaamisen,
vaan sen, että Jeesus on aikaansaanut ristinkuolemallaan anteeksiannon. Konfimaatiossa pappi kysyi:
“Tahdotko tämän uskon
toteutuvan elämässä?” Vastasin, että tahdon, vastasivathan kaikki toisetkin niin
tuossa tilanteessa.
Kaverini Virpi ja Arja
lähtivät eri teille peruskoulun jälkeen, kun itse menin
lukioon. Jännitti hieman,
saanko uusia kavereita.
Luokalleni tuli Lehtimäeltä
Tarja. Sieltä mentiin yleensä
Ähtärin eikä Alavuden lukioon. Hänestä paistoi läpi
Kristuksen rauha ja hän todistikin uskostaan ihan avoimesti. Hänen ystävyytensä
nousi tärkeimmäksi tavoitteekseni. Samoihin aikoihin
siskoni Marjo oli luopunut
apuhoitajan työstään Töysän
vanhainkodilla ja lähtenyt
opiskelemaan Seinäjoelle
sairaanhoitajaksi. Hän pyysi
minut kerran mukaansa,
kun hän meni kyläilemään
vanhan työkaverinsa luokse,
joka myös oli tullut uskoon.
Meitä oli varmaan neljä tai
viisi naista lukemassa mannalappuja. Lapussani oli Jobin kirjasta jae: “Mutta minä
tiedän lunastajani elävän ja
viimeisenä hän on seisova
multien päällä.”
Seuraavana päivänä Sadun ala-asteen aikainen
kaveri Arja pyysi minua
elokuviin veljensä Timon ja
tämän kaverin Arin kanssa.
Siellä esitettiin Manaajan
ohjaajan kolmas elokuva,
“Seitsemän tikaria.” Tämä
kertoi lopun ajasta, kaikesta
sen ajan pahuudesta ja Jumalan tahdon vastustamisesta.
Elokuva päättyi Jeesuksen
toiseen tulemiseen. Jeesuksen kirkkaus oli niin valtava,
että huokaisin sydämessäni:
“Minäkin haluan olla tuon
voittajan joukossa.” Silloin
tajusin, että minähän uskon.
Kerroin siitä äidilleni joko
silloin samana iltana tai
seuraavana aamuna.
Ystävät apuna
Luokkakaverieni Tarjan ja
Mirjan kautta osasin hakeutua kristittyjen nuorten
yhteyteen. Vähitellen minua alkoi vaivata se, etten
ollut tunnustanut syntejäni
ja saanut synninpäästöä,
kun usko tuli minuun.
Viikkoja myöhemmin jossakin seurakunnan nuorten
tilaisuudessa kerroin huoleni sielunhoitajalle, joka
rukoili puolestani ja julisti
Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Näin
jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että pääsin osalliseksi
anteeksiannosta jo silloin
kasteessa.
”Kasteessa teidät yhdessä
hänen kanssaan haudattiin
ja herätettiin eloon, kun
uskoitte Jumalaan, joka
voimallaan herätti Kristuksen kuolleista... Hän antoi
meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi
meitä rasittavan velkakirjan
kaikkine määräyksineen ja
teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.” Kol.
2:12-14
Oma vaellus
Oman valvomisemme tähden meidän olisi syytä päivittäin tunnustaa syntimme
ja uskoa ne Jeesuksen
veressä puhtaaksi. Oman
hengellisen elämän hoitamista ei pidä myöskään laiminlyödä. Tällä tarkoitan itsenäistä Raamatun lukua ja
rukousta sekä myös seurakuntayhteydessä pysymistä. Aika usein näin kuitenkin käy isommissa elämäntilanteen muutoksissa.
Tapasin mieheni, forssalaisen Pauli Rämön Ryttylässä Kansanlähetyksen
raamattukoulussa syksyllä
1985. Meidät vihittiin avioliittoon Alavuden kirkossa
kesällä 1986, tuon kesän
asuimme Forssassa. Syksyllä 1986 muutimme Es-
pooseen, jossa asuimme 11
vuotta. Ensimmäisenä vuonna osallistuimme innokkaasti Helsingin Kansanlähetyksen opiskelijailtoihin
ja pienpiiriimme, mutta jo
ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen käynnit alkoivat harventua ja loppuivat
lopulta kokonaan. Sitä ennen olimme jo lakanneet
osallistumasta yhdessä Otaniemen kappeliseurakunnan
jumalanpalveluksiin. Voi
sanoa, että elatuksen murheet ajoivat laiminlyömään
oman hengellisen elämän
hoitamisen.
Uskollinen
Jumala
Onneksi Jumala on uskollinen, eikä hylkää omiaan.
Valmistuin kemistiksi keväällä 1997, ja kesäkuussa
muutimme takaisin Forssaan. Sain ensin harjoittelupaikan ja myöhemmin työpaikan MTT:ltä Jokioisilta.
Yhteys seurakuntaan säilyi,
vaikkakin heikkona, lasten
pyhäkoulun ja rippikoulujen myötä. Eräänä syksynä
2000 –luvun loppupuolella
kirkkoherra Esa Löytömäki
pyysi Paulia soittamaan
bassoa Forssan kirkkoon.
Tiesin saaneeni rukousvastauksen. Rovastikunnallisen Palava pensas-kuoron
säestämisen lisäksi Pauli
on soittanut bassoa myös
joissakin yhteiskristillisissä
gospelryhmissä, joten Jeesus antaa omilleen enem-
Kuva: Pirjo Talvitie
män kuin osaamme pyytääkään. Itse olen kulkenut
mukana hoitamassa äänentoistoa.
Kerran keikalta palattuaan Pauli ilmoitti minulle,
että huomenna mennään
muuten kirkkoon. Siitä sai
alkunsa lähes jokasunnuntainen tapa ja taas sain huomata saaneeni rukousvastauksen. Olin rukoillut jo
lukiossa itselleni uskovaa
aviopuolisoa, jonka kanssa
yhdessä kävisin kirkossa.
Olemme saaneet myös palvella seurakuntaa toimimalla
jumalanpalveluksessa kirkkoväärteinä. Väärtin työnä
on avustaa suntiota kirkon
valmistamisessa messua
varten, toivottaa kirkkoväki
tervetulleeksi, päivän tekstien lukeminen ja yhteinen
esirukous liturgin kanssa.
Pastori Eikka Kähärä pyysi meidät mukaan
myös Bible Study in English
-ryhmään, joka kokoontuu
lähes joka sunnuntai seurakuntatalon nuorisotilassa.
Osallistujia on joskus vain
kaksi, mutta enimmillään on
ollut jopa 17 sanantutkijaa,
myös eri kansallisuudet ja
kirkkokunnat ovat siellä
edustettuina. Monta kertaa huomaamme vanhojen
tuttujen Raamatun kohtien
aukeavan ihan uudella tavalla, kun kuuntelee brittiläisen
anglikaanin tai ghanalaisen
metodistin näkemystä tai
saamaa opetusta asiasta.
Uusi Elämä
Nro 3/2011 5
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Anopin yllättävä
kuolema pysäytti
Olen 32-vuotias toimistotyöntekijä ja myymäläesimies. Päätyönäni hoidan
tällä hetkellä perheemme
kolmea alle kouluikäistä
lasta, joista pienin on tätä
kirjoittaessani vasta kolmen kuukauden ikäinen.
Olen luonteeltani kunnianhimoinen, ja määrätietoisuutta äidin tehtävässä
totisesti tarvitaankin. Harmikseni olen kyllä havainnut, että lasten kasvattaminen on kaikkea muuta
kuin helppoa. Ja ”lopputuloksenkin” näkee vasta
monen vuoden kuluttua.
Mutta pääasiaan palatakseni: tämä on kertomus siitä,
miten erinäisten vaiheiden
kautta oman elämäni suunta muuttui totaalisesti.
Vuosi 2006 oli elämässäni
monella tavalla merkittävä
ajanjakso. Olin viimeinkin päättämässä pitkään
kestänyttä yliopisto-opiskeluani: painiskelin laskentatoimen graduni ja
saksan kielen kandidaatintutkielmani
parissa.
Samanaikaisesti työskentelin kokopäivätoimisesti
kirjanpitäjän tehtävissä
kalustealalla toimivassa
perheyrityksessämme.
Graduohjaajani
toikin
elämäntilanteeni tuntien
selvästi julki käsityksensä, että en tulisi koskaan
valmistumaan. Määrätietoisesti ja työtunteja laskematta – ja hieman myös
graduohjaajani kommenteista tuohtuneena – kuitenkin puskin kohti tavoitettani ja sain kuin
sainkin käteeni ne kauan
himoitsemani tutkintopaperit hieman ennen joulua
vuonna 2006. Tätä ennen
tapahtui kuitenkin jotakin, mikä muutti elämäni
kulkua lopullisesti.
Olen useasti miettinyt,
miten helposti oman elämän
ilot ja surut tulevat niin suureen rooliin, että ystävien
ja muiden läheisten elämä
tuntuu jäävän taka-alalle.
Touhusin omissa kiireissäni
työpaikalla ja yliopistomaailmassa, kun samalla
mieheni äiti alkoi yllättäen
valitella vatsavaivojaan ja
joutui niiden vuoksi pian
myös sairaalatutkimuksiin.
Alussa lääkäri antoi ymmärtää, että kyse ei ollut mistään
sen vakavammasta asiasta.
Melko pian oirehtimisen
taustalta paljastui kuitenkin vakava sairaus. Rakas
Kirsti-anoppini nukkui pois
loppusyksyllä 2006, alle
kahden kuukauden sisällä sairauden toteamisesta.
Jäljelle jäi vain suunnaton
suru ja ikävä sekä lohduton
kysymys ilman vastauksia:
MIKSI?
Kirstin hautajaiset olivat
joulukuun alussa 2006. Vain
kaksi päivää hautajaisten
jälkeen elämäni mullistui jälleen: Kaiken surun
keskellä perheeseemme
syntyi ensimmäinen lapsi.
Rakastin pientä Viljamipoikaani kovasti, mutta
koin vauvavuoden ja erityisesti lapsen ensimmäiset
kuukaudet vaikeina. Podin
synnytyksen jälkeistä masennusta, ja hektisten työ- ja
opiskeluvuosien jälkeen
tuntui kovin vieraalta ja
jollain tapaa väärältäkin
jäädä lapsen kanssa kotiin.
Samoihin aikoihin aloin
pelätä kuolemaa. Mielessäni
pyöri vahvasti ajatus, että
nyt kun minulla on lapsi,
on oma vuoroni lähteä täältä
seuraavaksi.
Keväällä 2007 Viljamin
ollessa noin neljän kuukauden ikäinen kotiovellamme
kävi evankelista, joka halusi
kertoa minulle ilosanoman
Jeesuksesta. Lyhyen keskustelumme aikana tokaisin
hänelle melko ylimielisesti
ja äkäisesti uskovani kyllä
Jumalan olemassaoloon.
Hänpä esittikin heti minulle
kysymyksen, jota en ollut
osannut odottaa: ”Oletko
uudestisyntynyt?” Totuus
oli, etten edes tiennyt, mitä
uudestisyntyminen tarkoitti – oikeastaan en tuolloin
halunnutkaan tietää. Aloin
kuitenkin puhtaasta uteliaisuudesta lueskella evankelistan antamaa kirjaa, mutta
hylkäsin sen melko pian.
Kirjaa lukiessani oli tullut
sanoinkuvaamattoman paha
olo. Oli muuten aika outo
juttu, että paha olo helpotti
saman tien, kun lykkäsin
kirjan yöpöydän laatikkoon.
”Olkoon koko ikävä opus
siellä”, muistan miettineeni.
Puolisen vuotta kirja saikin
lojua laatikossa kaikessa
rauhassa muun rojun alla,
ennen kuin sille löytyi jälleen käyttöä.
Kuukaudet kuluivat.
Kesällä 2007 aloin tuntea
oloni paremmaksi ja pahin
masennuskausi alkoi olla
takanapäin. Vauva alkoi olla
jo sen verran iso, että hän
nukkui pidempiä jaksoja.
Minulla oli näin ollen iltaisin enemmän aikaa lueskella
vuosien mittaan kirjahyllyn
täytteeksi hankkimiani kirjoja. Luin pääasiassa dekkareita, mutta käteeni sattui
kirjahyllystä myös Tapani
Sopasen kirjoittama ”Mitkä
ihmeen Kivalakodit”, joka
kuvasi mieheni isoäidin,
”Äitimamma” Kerttu Seestie-Leskisen, elämää. Kirja vaikutti kiinnostavalta,
olihan siinä sivujuonteena
kerrottu myös mieheni suvun taustoista, joista tiesin
suhteellisen vähän. Vaikka
monet teoksen tapahtumat
tuntuivat aivan selittämättömiltä ja yliluonnollisilta,
muistan ajatelleeni, että
tämä on täyttä totta! Miten
voisin itse löytää tuon saman luottamuksen ja uskon
Jumalaan, joka kirjan pää-
Hanne ja
Viljami
Seestie
siivouspuuhissa.
Kuvaaja
Hanne
Seestie
henkilöllä oli?
Lokakuisena iltana puhelimeni soi omituisen myöhään, kello oli jo lähempänä
kymmentä. Puhelimessa oli
isäni, jonka äänestä kuului
heti, että jotakin vakavaa
oli sattunut. ”Minulla on nyt
ikäviä uutisia, Hanne. Serkkusi pieni poika on kuollut
tapaturmaisesti”, kertoi isäni vaitonaisesti. Kyseinen
poika ei ollut minulle erityisen tuttu, mutta tieto hänen
kuolemastaan järkytti minua
syvästi, olinhan itsekin äiti.
Me serkukset olimme likimain samanikäiset, ja poika
oli ollut vain 7-vuotias.
Istuin iltamyöhällä murheissani kotini portaissa.
Ajatukseni pyörivät jälleen
samaa rataa: Miten tämä voi
olla mahdollista? Mikä oli
tämän pienen pojan lyhyen
elämän tarkoitus? Mikä oli
minun elämäni tarkoitus?
Parin viikon kuluttua
suruviestistä, eräänä marraskuisena iltana, lähdin vielä
iltamyöhällä toimistolle
tekemään rästissä olevia paperihommia. En ollut koko
päivänä kuunnellut uutisia,
mutta heti ensimmäisenä
tietokoneen internetselaimen käynnistettyäni näin
uutisen jostakin koulusurmasta. Uutisesta klikattuani
luin järkyttävästä surmateosta Jokelassa. Useita oli
kuollut ammuskelussa, ja tekijä oli vahingoittanut myös
itseään. Tapaus kuohutti
koko Suomea, mutta sillä
oli myös aivan erityinen vaikutus omaan elämääni. En
tuntenut henkilökohtaisesti
ainoatakaan koulusurman
uhreista, mutta silti maailmankuvani muuttui tapauksen johdosta oleellisesti ja
lopullisesti. Aloin viimein
ymmärtää, että havaitsemiemme asioiden takana
oli kuitenkin jotakin, mitä
ei voi silmin nähdä. Jumala
oli olemassa, näinhän olin
tietoisella tasolla jo itselleni
vakuuttanutkin. Mutta tar-
koittiko tämä todella myös
sitä, että totaalinen Paha oli
olemassa…?
Vasta tässä vaiheessa
voin sanoa lopulta ymmärtäneeni, että Jumala kutsui
minua. MINUA! Oli päätettävä, mitä teen. Ymmärsin,
että uutta mahdollisuutta ei
kohdalleni enää koskaan tarjoutuisi. Oloni oli taas aika
kurja, mutta siitä huolimatta
kaivoin koulusurman jälkeisenä päivänä yöpöytäni laatikosta vanhan tutun kirjan
ihmisen pelastumisesta – ja
tällä kertaa sain sen luettua ihan loppuun asti! Nyt
ymmärsin, että minun piti
valita, halusinko seurata elämässäni Hyvää vai Pahaa.
Ja nyt kun luet todistustani
tästä lehdestä, ei ratkaisuni
liene kovin yllättävä: Tulin
uskoon marraskuussa 2007
– sitä muuten kutsutaan
myös uudestisyntymiseksi
(ks. Joh. 3:1–21).
Hanne Seestie
Uusi Elämä -lehti jokaiseen kotiin Suomessa!
Meillä on näkynä viedä evankelioiva
Uusi Elämä -lehti Suomen jokaiseen
kotiin. Olemme toteuttaneet tätä näkyä
jo useiden vuosien ajan tekemällä
suurjakeluja jo monessa maamme
kaupungissa. Tämä Uusi Elämä -lehti
jaetaan jokaiseen kotiin Forssassa.
Uusia jakeluja on myös tulossa.
Uusi Elämä -lehti on ainutlaatuinen
lehti. Se välittää yksinkertaisesti sen,
miten ihminen voi pelastua. Kerromme siitä, että Jeesus pelastaa ja että
Hän myös parantaa ihmisiä tänään.
Juuri nyt tarvitaan lehteä, joka tuo
toivoa aikamme ihmiselle.
Uusi Elämä nro 11/2010
Lehdessä on sanomaa myös uskoville, joita rohkaisemme Pyhän
Hengen herätykseen. Olemme todella iloisia siitä, että Uusi Elämä -lehti
koetaan myönteisenä ja että se on
saanut paljon rohkaisevaa palautetta,
mutta se ei riitä. Nyt tarvitsemme
lukijoittemme tukea.
Uusi Elämä -lehti tarvitsee tukijoita, jotka tukevat lehtemme
evankeliointia, jotta voisimme viedä
Uusi Elämä -lehden mahdollisimman monelle Suomessa. Juuri sinun
lahjasi on tärkeä. Se voi merkitä jonkun ihmisen pelastumista.
Nyt on Suomen aika ja nyt meidän on
yhdessä vietävä pelastuksen sanoma
Suomen koteihin.
Voit liittyä myös Gideonin armeijaan, johon kuuluvat tukevat
lehtityötä kuukausittain. Ilmoittaudut
Gideonin armeijaan antamalla lahjan
lehtityöhön ilman viitenumeroa, jos
olet uusi tukija, muuten viite on 1096.
Suuri kiitos jokaiselle työmme
tukijalle! Tilitiedot ohessa oikealla
Pauli Kemi, Uusi Elämä -lehden
päätoimittaja, puh. 0400 959 765
E-mail: [email protected]
Uusi Elämä -lehden
Tilitiedot:
800016–70845842
800013–1961083 *)
* keräystili
Uusi Elämä ry:llä on rahankeräyslupa nro: POHADno/2010/2315
Viitenumerot:
Lehtityö 1025, Israel-työ 1041
TV-työ 1070, Gideonin armeija 1096
UUSI ELÄMÄ
PL 755, 20101 Turku
www.uusielama.net
6
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Uusi Elämä
Nro 3/2011
Ainut tie taivaaseen 
Monilla voi olla uskosta
ja uskoon tulemisesta
harhakäsityksiä, jotka
estävät heitä ottamasta
vastaan mitään hengellistä. Se on niin kuin minkä
asian kanssa tahansa,
jos ulkokohtaisesti kuulee asioista, itse niitä
kokematta, muodostuu
asiasta käsitys, jonka ei
ollenkaan tarvitse vastata
todellisuutta.
Tämä uskoon tuleminen on
varmasti yksi väärinymmärretyimmistä asioista.
Niin kauan, kun ihminen ei
ole sitä itse kokenut, ei voi
antaa tyhjentävää selitystä,
mitä asia pitää sisällään.
On totta, että on olemassa
eksyttäviä harhaoppeja, joissa puhutaan oikealta kuulostavista asioista; Jumalasta
ja Jeesuksesta, mutta kun
katsotaan syvemmälle, oppi
ei perustukaan Jumalan Sanan totuuteen. Nämä tekevät
sen, että jotkut jättävät koko
asian sikseen ja ajattelevat,
että sittenhän se kerran selviää, mitä siellä kuoleman
rajan takana on, eivätkä
ajattele, että ihmisen tärkein
asia täällä ajassa, on laittaa
iankaikkisuusasiat Jumalan
kanssa kuntoon.
Perusta
Raamatussa
Raamattu välittää ihmisille
kokonaisvaltaisen kuvan
kaikkivaltiaasta Jumalasta,
joka on hyvä ja vanhurskas (oikeudenmukainen)
Jumala, joka “ei tahdo,
että kukaan hukkuu, vaan
että kaikki tulevat parannukseen” (2. Piet. 3:9).
Myös Jumalan tahto ihmiseen nähden on ilmoitettu Raamatussa, Jumalan
Sanassa. Tie on avattu ihmiselle takaisin Jumalan
yhteyteen Golgatan ristillä,
kun Hän Pojassaan sovitti
maailman itsensä kanssa. 2.
Kor. 5:19:ssä sanotaan, että
“Jumala oli Kristuksessa
ja sovitti maailman itsensä
kanssa” ja seuraavassa jakeessa jatkuu; “Kristuksen
puolesta me siis olemme
lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen
puolesta: antakaa sovittaa
itsenne Jumalan kanssa.”
Jeesus on sanonut: “Ei
jokainen, joka sanoo Minulle: Herra, Herra! pääse taivasten valtakuntaan,
vaan se, joka tekee Minun
Taivaallisen Isäni tahdon.”
(Matt. 7:21)
Mikä sitten tämä Jumalan
tahto on? Jumala Sanassaan ilmoittaa, mitä Hän on
omalta puoleltaan tehnyt ihmisen pelastumisen hyväksi
“…Hän antoi ainokaisen
Poikansa, ettei yksikään,
joka Häneen (Jeesukseen)
uskoo, hukkuisi, (eli joutuisi
kadotukseen), vaan hänellä
olisi iankaikkinen elämä.”
(Joh. 3:16)
Jeesus on tie
Jeesus Kristus on ovi Jumalan yhteyteen. Joh. 10:9:ssä
Jeesus sanoo: “Minä olen
ovi; jos joku Minun kauttani menee sisälle, niin hän
pelastuu…” ja 10. jakeessa
jatkuu: “Varas (paholainen) ei tule muuta kuin
varastamaan ja tappamaan
ja tuhoamaan. Minä olen
tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.”
Edellinen raamatunkohta pitää paljon sisällään.
Kristuksen Golgatan ristillä
suorittamaan sovitustyön
tähden niillä, jotka ottavat
Hänet vastaan, on mahdollisuus päästä iankaikkiseen
elämään, sekä saada paljon
parempi elämä Hänen yhteydessään jo täällä maan
päällä, koska Hän yksin voi
antaa elämälle todellisen
tarkoituksen ja lupaamansa
rauhan sydämeen. Jeesus
sanoo (Joh. 14:27) “Rauhan
Minä jätän teille: Minun
rauhani - sen minä annan
teille. En minä anna teille
niin kuin maailma antaa.
Älköön teidän sydämenne
olko murheellinen älköönkä
peljätkö.”
Jeesus sanoo myös
(Matt.6:33): “Vaan etsikää
ensin Jumalan valtakuntaa
ja Hänen vanhurskauttansa,
niin myös kaikki tämä teille
annetaan.“ Sielunvihollisen
(Saatanan) päämääränä on
tuhota jokainen ihminen.
Sen hän on onnistunutkin
tekemään jo tässä elämässä
monen ihmisen kohdalla ja
jos ei Jumala saa ihmistä
vapauttaa tämän toisen herran vallasta, niin ihmisellä
on edessä iankaikkinen ero
elävästä Jumalasta.
Sen tähden on kaikki
Jumalan puolelta tehty valmiiksi, ihmisen tehtäväksi
jää tämän lahjan vastaanottaminen. Ei ole automaattista, että jokainen on Jumalan
lapsi, se käy Jumalan Sanasta kyllin selvästi esille.
Jeesus sanoi (Joh. 14:6):
“Minä olen tie, totuus ja
elämä; ei kukaan tule Isän
(Jumalan) tykö muutoin
kuin Minun kauttani.”
1. Tim. 2:5 sanoo myös:
“Sillä yksi on Jumala, yksi
myös välimies Jumalan ja
ihmisen välillä, ihminen
Jeesus Kristus.”
1. Joh. 5:12 sanoo vielä:
“Jolla Poika (Jeesus) on,
sillä on elämä; jolla Jumalan
Poikaa ei ole, sillä ei ole
elämää.”
“Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei
ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu (kuin
Jeesus), jossa meidän pitäisi
pelastuman.” (Apt. 4:12)
Sinun valintasi
Eli ihmisen pitää ottaa
Jeesus Kristus elämäänsä,
lähteä seuraamaan Häntä
tässä elämässä, niin kerran
hän saa myös iankaikkisuuden viettää Hänen seurassaan. Raamattu sanoo Joh.
1:12-13: “Mutta kaikille,
jotka ottivat Hänet vastaan , Hän antoi voiman
tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat Hänen
nimeensä, jotka eivät ole
syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen
tahdosta, vaan Jumalasta.”
Jeesus sanoo Joh 3:3:ssa
“Totisesti Minä sanon sinulle, joka ei synny uudesti
ylhäältä, se ei voi nähdä
Jumalan valtakuntaa ja 6:s
jae selventää: “Mikä lihasta
on syntynyt on liha ja mikä
Hengestä (Pyhästä Hengestä) on syntynyt, on henki.”
Eli uudestisyntymisessä,
ihmisen siihen asti “hengellisesti kuolleessa tilassa”
eli Jumalasta erossa ollut
henki, tulee eläväksi Jumalan Hengen vaikutuksesta
ja ihmisellä syntyy yhteys
Luojaansa, joka siihen asti
on ollut poikki. Jumalan
Pyhä Henki tulee asumaan
ihmiseen ja tämä vaikuttaa
sen, että ihminen muuttuu
sisäisesti uudeksi.
Apt. 3:19:sää sanotaan
“Tehkää siis parannus ja
kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.”
Kun ihminen haluaa hyljätä
syntinsä ja ottaa Jeesuksen elämänsä Herraksi ja
Vapahtajaksi, niin Jumala
tulee siihen mukaan ja uudestisynnyttää ihmisen. Se
on Jumalan teko alusta loppuun, mutta ihmisen täytyy
tehdä tahdon ratkaisu.
Uusi ihminen
2. Kor. 5:17 luemme: “…
jos joku on Kristuksessa,
niin hän on uusi luomus;
se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan
tullut.”
Tästä syystä johtuu, että
sen jälkeen ihmisen mielenkiinnon kohteet muuttuvat,
hän haluaa alkaa täyttää
Jumalan tahtoa ensisijaisesti
omassa elämässään; lukea
Jumalan Sanaa ja rukoilla.
Entiset syntitottumukset
eivät enää kiehdo, hän on
saanut kohdata Isän (Jumalan) anteeksiannon ja rakkauden, jolle mikään tässä
maailmassa ei vedä vertoja.
Tämä on siunausrikkain
tie hengellisessä mielessä;
ihminen saa kokea tunteellisestikin Jumalan rakkauden
ja siunauksen. Tästä syystä
Laulaja-evankelista Anne Katolla on selvä sanoma siitä, mitä on uskoon tuleminen eli
uudestisyntyminen?
yleensä uskoon tulemista
leimaa suuri ilo; ihminen
on löytänyt yhteyden Luojaansa!
Jeesus sanoo (Matt.
11:28): “Tulkaa Minun tyköni kaikki työtätekeväiset
ja raskautetut, niin Minä
annan teille levon.” Tästä
on tämänkin päivän maailmassa, roduista ja kansallisuuksista riippumatta,
miljoonia todistuksia siitä,
että kun ihminen on luovuttanut elämänsä Jumalalle
ja ottaa vastaan Jeesuksen
Kristuksen, niin hän uudestisyntyy, eli tulee uskoon ja
Jeesuksen Golgatan ristillä
vuodattaman sovintoveren
tähden hän saa kaikki syntinsä anteeksi, olipa niitä
kertynyt vähän tai paljon ja
Jumala tekee sen muutoksen
hänessä.
Ota vastaan
Jumalan lahja
Usko ja iankaikkinen elämä
on Jumalan lahja. Raamattu
on itseltään Jumalalta ilmoitus ihmiskunnalle miten löytää tie Hänen yhteyteensä. Siinä on ihmiselle
testamentti, joka käsittää
lupauksen iankaikkisesta
elämästä. Jumalan Sana itse
opastaa lukijansa tämän
kalleimman lahjan löytämiseen. Kuka sen on löytänyt ja oivaltanut sen lahjan
suuruuden ja merkityksen,
ei vaihtaisi sitä mihinkään
tässä maailmassa olevaan asiaan tai rikkauteen.
Mutta kuten tiedämme,
ei maallisenkaan testamentin saaja hyödy lahjastaan
mitään, jos hän ei koskaan
elämänsä aikana aio ottaa
vastaan sitä. Se olisi kyllä
ollut saatavissa, mutta jäi
ko. henkilön kohdalla hyödyttömäksi. Tätä Jumalan
tarjoamaa iankaikkisen elämän lahjaa, ei voi koskaan
verrata maallisiin lahjoihin
ja kuitenkin monet ihmiset
kulkevat sen ohi, eikä se
näin ollen koskaan tule heitä
hyödyttämään.
Näin oli jo alkuseurakunnan aikoina, jolloin Paavali
kirjoitti kirjeessään Korinttolaisille; “Hänen (Jumalan)
työtovereinaan me myös
kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi.”
(2. Kor. 6:1)
Seuraavat Raamatun jakeet kuvaavat ehkä parhaiten niitä tuntoja, mitä tämän
uskon löytäminen tuo:
“Taivasten valtakunta
on peltoon kätketyn aarteen
kaltainen, jonka mies löysi
ja kätki; ja siitä iloissaan hän
meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka
etsi kalliita helmiä ja löydet-
tyään yhden kallisarvoisen
helmen, hän meni ja myi
kaikki, mitä hänellä oli ja
osti sen.” (Matt. 13:44-46)
Niille, jotka ovat elämänsä ankkuroineet Kristukseen, Raamattu sanoo
Room. 8:1:ssa “Niin ei nyt
siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
Raamattu ilmoittaa myös
selkeästi, että kaikki ihmiset
eivät tule pelastumaan. On
paljon ihmisiä, jotka kerran
löytävät itsensä väärältä
puolelta, koska eivät uskoneet evankeliumia. Jeesus
tarkoitti tätä puhuessaan
taivaaseen ja kadotukseen
johtavasta tiestä, ne on talletettu Matt. 7:13-14:ään ja
kuuluvat seuraavasti:
“Menkää ahtaasta portista sisälle, sillä se portti on
avara ja tie lavea, joka vie
kadotukseen ja monta on
jotka siitä sisälle menevät,
mutta se portti on ahdas ja
tie kaita, joka vie elämään
ja harvat ovat ne, jotka sen
löytävät.”
Mikään muu perustus ei
kanna kerran iankaikkiseen
elämään kuoleman virralle
astuttaessa, kuin Kristusperustus. Se on elämän perustus joka kestää ajassa ja
iankaikkisuudessa.
Anne Katto
 
Uusi Elämä
Nro 3/2011
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
7
Ev. lut. sairaalapastori Kalevi Jokinen:
Muistuttaa kristittyjä tärkeästä asiasta
Rakasta Israelia
Inhimillisesti ajatellen pienikokoisella Israelilla on
tänään yleinen mielipide ja
koko maailma vastassaan.
Jopa juutalaisvaltion olemassaolon oikeus pyritään
kieltämään, ja antisemitismi on nousussa maailmanlaajuisesti. Silloinkin kun
Israel joutuu puolustamaan
asein omia kansalaisiaan
terroria vastaan, se kohtaa
kovaa arvostelua. Ja myös
sen aikaisemmin tunnustettu hengellinen asema
Jumalan omaisuuskansana
on tehty useimpien kristittyjen keskuudessa tyhjäksi. Heidän opetuksensa
mukaan kirkko on korvannut Israelin Jumalan suunnitelmissa.
Miksi meidän on sitten syytä olla kristittyinä tänään
Israelin ystäviä ja rakastaa
sitä edelleen? Raamatun,
Jumalan sanan, pohjalta
voimme vain vastata: koska
itse Jumalakin tekee niin!
Kaiken takana on Jumalan
ihmeellinen rakkaus Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin
fyysisiin jälkeläisiin, juutalaisiin. Siihen meidänkin
Israel-rakkautemme viime
kädessä perustuu. Tämä
käsittämätön Jumalan rakkaus tulee esiin jo Raamatun alkulehdiltä ja jatkuu
muuttumattomana aina Ilmestyskirjaan asti. Se perustuu Jumalan lupaukseen
Aabrahamille, ja tuo lupaus
pysyy tänä päivänäkin voimassa: ”Minä teen sinusta
suuren kansan ja siunaan
sinua, ja sinun nimesi on
oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan
niitä, jotka siunaavat sinua
ja kiroan ne, jotka sinua
kiroavat, ja sinun saamasi
siunaus tulee siunaukseksi
kaikille maailman kansoille.” (1. Moos. 12: 2-3)
Rakasta
Israelia
Kristittyinä haluamme rakastaa Israelia Jumalan
valinnan tähden. Olemme
kiinnostuneita Raamatun
maasta siksi, että Kaikkivaltias Jumala on valinnut
sen pelastushistoriansa tapahtumapaikaksi niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa. Israelin oikeus
asua Jumalan heille antamassa maassa on ikuinen.
Tahdomme myös rakastaa
kansaa, joka on antanut
meille Pyhän Kirjamme,
Raamatun ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen.
Oikeastaan olemme jatkuvassa kiitollisuuden velassa
juutalaisille.
Uudessa Testamentissa
roomalaiskirjeen luvuissa
9-11 apostoli Paavali käsittelee laajasti kristityn suhdetta Israeliin. Ne tosiasiat,
jotka Paavali kehottaa meitä
hyväksymään, ovat selviä.
Mutta kristillinen kirkko on
kolmen ensimmäisen vuosisadan jälkeen hylännyt ne
ja siksi juutalaisvastaisuus
on valitettavasti päässyt
kasvamaan ja kukoistamaan
monissa myöhemmissä kirkoissa ja uskonnollisissa
perinteissä.
Meidän tulisi tutkia näitä tosiasioita
tänään uudelleen
ottaen huomioon
seuraavat asiat:
1.
Raamatun Jumala ei
ole koskaan hylännyt kansaansa (Room. 11:1). Tämä
tarkoittaa sitä, että Hänellä
on suunnitelma pelastaa
Israelin kansa. Hän ei ole
unohtanut heitä ja Hänellä
on varattuna yllätys meille
kaikille. Aivan kuten profeetta Elia omana aikanaan
luuli kaiken toivon menneen, Herra antaa tänäänkin merkittävän ihmeen
tapahtua Israelissa. Hän
toimii aktiivisesti Israelin nykyisessä tilanteessa.
2.
Jumala on käyttänyt
Israelin epäuskoa antaakseen pelastuksen muille kansoille, pakanoille
(Room. 11:11). Tämä asia
on vähän vaikea ymmärtää, mutta se on selvää, että
maailmassa on kristillinen
seurakunta siksi, että Israel
hylkäsi Jeesuksen. Paavali
rohkaisee meitä suhtautumaan asiaan kiitollisuudella eikä halveksien. Hänen
mukaansa ”heidän – siis
juutalaisten – lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi”.
Seurakunnan
tulisi osoittaa Israelille ystävällisyyttä ja arvostusta
eli sytyttää heidät kateuteen
evankeliumin sanasta. Juutalaisen kansan välityksellä
ilosanoma Jeesuksesta on
tullut meillekin, jotta me
puolestamme kertoisimme
Jeesuksesta takaisin heille!
3. Jumala käskee meidän
lakata kehumasta ylimielisesti olevamme parempia
kuin juutalaiset, sillä meidät on oksastettu heidän
hengelliseen
puuhunsa
(Room. 11: 17-19). Se tarkoittaa, että hengellinen
taustamme on juutalainen.
Jeesus sanoikin: ”Pelastus
on juutalaisista” (Joh. 4:
22). Kristillisellä uskollamme on juutalaiset juuret ja
se rakentuu juutalaisten
henkilöiden, kuten Mooseksen, Joosuan, Esterin,
Daavidin, Jesajan, Danielin, apostolien sekä Herramme ja Vapahtajamme
Jeesuksen elämän pohjalle.
4. Jumala käskee meidän
pelätä ja kunnioittaa Häntä.
Juutalaiset voidaan helposti
oksastaa takaisin puuhunsa, sillä he ovat ”luonnollisia oksia”, kun taas me
olemme ”villejä oksia”. Se
tarkoittaa, että me olemme
tietyssä mielessä väärässä
paikassa, ja Jumalan on helpompaa oksastaa kansansa takaisin heidän omaan
puuhunsa kuin liittää meidät siihen. Meidän tulisi
siis kunnioittaa Jumalaa ja
kiittää Häntä osoittamalla
rakkautta juutalaiselle kansalle. Jos olemme ylimielisiä heitä kohtaan, saamme
osaksemme Hänen vihansa ja Hän varoittaa tämän
voivan johtaa hengelliseen
kuolemaan, kadotukseen
(Room. 11: 19-24).
5. Jumala käskee meitä
ottamaan vastaan salaisuuden: ”Paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se
kestää, kunnes täysi määrä
pakanoita on tullut sisälle.
Sitten koko Israel on pelastuva” (Room. 11: 25-27).
Tähän liittyen Tampereen
entinen piispa Eelis Gulin
sanoi: ”Joka kieltää Israelin
suuren tulevaisuuden, on
oman viisautensa varassa”.
Israelin epäonnistuminen
on siis vain osittaista ja sinä
päivänä, kun Jeesus palaa
takaisin, koko elossa oleva
Israel kääntyy Jeesuksen
ystäviksi. Ennen pääsiäistä
Jeesus sanoi oman kansansa Israelin ja Jerusalemin
asukkaille: ”Tästä lähtien te
ette näe minua ennen kuin
sanotte: ”Siunattu olkoon
Hän, joka tulee Herran nimessä!” (Matt. 23:39) Jeesus palaa takaisin Jerusalemiin Kuninkaana ja Herrana hallitsemaan Israelia ja
koko maailmaa. Mutta Jeesus ei voi palata takaisin,
Tämä kuva on otettu 5.5.2008 Israelissa eli juhlamatkalta - Israel 60 v. ja Israelin Ystävät
ry 100 v. - ,jossa sain olla Pekka Sartolan matkassa. Kuva on otettu Jerusalemissa,
puutarhahaudan lähellä olevassa puistossa ja sen on ottanut yksi matkalaisista.
ennen kuin elossa oleva
Israelin kansa – vaivanajan
eli Jaakobin ahdistuksen
lopulla – Pyhän Hengen
avulla uskoo Jeesukseen
omana Messiaanaan ja kutsuu Hänet takaisin: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!”
Jumala
valvoo
sanansa
Tänä päivänä Lähi-idässä
erityisesti islamin kautta
saatanalliset voimat haluavat estää Jumalan suunnitelmien
toteutumisen;
pyrkimällä
tuhoamaan
Israelin ja sen ennalleen
asettamisen, joka on tärkeä
osa Messiaan, Jeesuksen,
paluuta. Mutta Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelmia
ei mikään voi estää ja ”Siionista on tuleva pelastaja”,
joka tuo pian suuren siunauksen Israelille. Israelin
kansan valinta ja kutsumus,
joka alkoi Aabrahamista
ja päättyy Pyhän Hengen
vuodattamiseen heidän ylleen, on ”peruuttamaton”
(Room. 11: 29).
Tämä kaikki tarkoittaa
sitä, että Jumala ei ole unohtanut Israelia, ja meidän
kristittyjen pitäisi olla täynnä rakkautta ja kiitollisuutta
kohdatessamme juutalaisia.
Vaikka kannamme vuosisatojen kristillisen juutalaisvastaisuuden häpeää, viime
vuosikymmeninä juutalaiskristillisissä suhteissa on
tapahtunut myös iso muutos
parempaan, jossa me Israelin Ystävät ry:n Forssan
paikallisosasto haluaa olla
mukana siunaamassa Israelia. Forssan paikallisosasto
on jo 30 vuoden ajan järjestänyt yhteistyössä LounaisHämeen eri seurakuntien
kanssa Israel-tilaisuuksia.
Seuraava tämän kevään
Israel-illoista on tiistaina
19.4. klo 18.30 Tammelan
seurakuntakodissa ja siihen
saapuvat vieraiksi messiaaniset eli Jeesukseen uskovat
juutalaiset Ishai ja Anat
Brenner Israelista. Sinäkin
olet lämpimästi tervetullut
näihin paikallisiin Israeltilaisuuksiimme!
Kalevi Jokinen
8
Forssa / Somero Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Uusi Elämä
Nro 3/2011
Arto ja Taina Hintsanen Jumalan johdatuksessa vuosikymmeniä
Uskoontulo pelasti avioli
Tammelan Torrolla asuvat Arto ja Taina Hintsanen puhuvat mielellään
Jumalan johdatuksesta
elämässään. Jo ennen
uskoontuloaankin Arto
sai huomata mitä Jumalan johdatus on, kun rukoili Tainaa vaimokseen.
- Olin nähnyt Tainan
vain vilaukselta eräässä baarissa Somerolla
ja heti samana sunnuntai-iltana pyysin iltarukouksessani ”sitä tyttöä” vaimokseni, mikä
oli täysin utopistinen
rukous; baarin kaunein tyttö ja minulle.
Mutta Jumala vastasi rukoukseeni ja johdatti asioita
niin, että me yllättäen tapasimme uudelleen, ja siitä
saakka olemme olleet yhdessä. Oli muitakin yhteensattumia, jotka kantoivat
minua silloin, kun meillä
oli niitä huonompia hetkiä
ja välillä kävin ravintoloissakin. Jotenkin kuitenkin
ymmärsin, että Jumala oli
hänet minulle vaimoksi antanut, enkä sen takia uskaltanut niillä reissuilla pieniä
flirttejä pidemmälle mennä.
Siitä Hintsaset ovat samaa mieltä, että hengellinen
herääminen ja uskoontulo
pelasti myös heidän avioliittonsa. Ensin eräs Tainan ystävä tuli pyytämään
tiettyjä asioita anteeksi ja
kertoi kuinka oli tullut itse
hiljattain uskoon.
- Olin entinen pyhäkoulunopettaja ja istuin
kirkkovaltuustossakin ja
siksi ihmettelin, että miksi
hän minulle uskonasioista puhui. Kyllähän minä
niistä perillä olin! Mutta
enpä ollutkaan sillä ystäväni puheista ymmärsin sen,
että synneistä tulee tehdä
parannus ja että jokainen
meistä tarvitsee Jumalan
armoa henkilökohtaisesti
vastaanotettuna. Niin sitten
halusin itsekin antaa elämäni Jeesukselle ja kuten
sanotaan - tulin uskoon,
kertoo Taina.
Tainan elämänmuutos puhutteli myös Artoa
-Taina ei enää halunnut
lähteä kanssani ravintolaan, eikä edes saunakaljoja juoda. Kummasti ne
riidatkin väheni ainakin
entiseen verrattuna. Se
todella rauhoitti meidän
perhe-elämää.
Toisaalta
muutos vei meitä myös
hieman erilleen. Taina tutustui muihinkin uskoviin,
sai heistä ystäviä ja rupesi
Arto ja Taina Hintsanen kertovat mielellään siitä, miten Jumala johdattaa.
ahkerasti käymään eri kirkoissa ja muiden seurakuntien tilaisuuksissa, kun taas
minun aikani kului edelleen
vanhoissa harrastuksissani.
Varsinkin lentopalloilu oli
kaikki kaikessa niiden viikonloppurientojen lisäksi.
Siinä vaiheessa meillä oli
jo kolme lasta, joten toki oltiin myös heidän kanssaan
sitä mukaa kumpi töiltään
ja harrastuksiltaan ehti.
Mutta se Tainan elämänmuutos todella ihmetytti.
Meillä alkoi kokoontua kerran viikossa uskovien ryhmä
eri kristillisistä seurakunnista. Katselin heitä salaa
toisesta huoneesta, enkä
uskaltanut mennä mukaan.
Jotenkin myös kadehdin sitä
iloa, joka heistä näkyi ja sitä
intoa, jolla he uskonasioista puhuivat. Tajusin, ettei
ihminen voi itseään niin
paljoa muuttaa, täytyy siinä
olla jotakin muutakin. He
olivat rukoilleet minunkin
puolestani siellä, vaikka
Taina olikin epäillyt, että
minä voisin tulla uskoon,
kertoo Arto.
- Taina oli näyttänyt minulle Raamatusta, että kaikki ihmiset on tehneet syntiä
ja ovat vailla Jumalan kirkkautta (eli pelastusta). Ajattelin, etten ole sen pahempi
kuin muutkaan, ja yritin
etsiä Raamatusta kohtia, jotka puoltaisivat ajatuksiani ja
elämääni, mutta toisin kävi,
eikä ollut kiva tajuta, että
olin sittenkin se syntinen
ihminen, joka myös tarvitsin
elämänmuutosta pelastuakseni Jumalan tuomioilta, ja
että minultakin kysyttiin
selkeää valintaa sen asian
suhteen, muistelee Arto.
- Meille tuli riitaa myös
näistä uskonasioista. Arto
oli luvannut lähteä lentopalloporukkansa kanssa Ruotsiin perinteiselle pääsiäisturnaukselle, ja muistan hyvin
kuinka hän uhkaili, ettei
takaa mitä siellä tapahtuu,
muistelee puolestaan Taina.
Siinä taidettiin vetää silloin miestä kahtaalle.
Myös Arton elämä muuttui
- No, onneksi sekin riita
saatiin sovittua ja Jumala
varmaan vaikutti senkin,
etten sinne pelireissulle
lähtenyt, koska juuri sinä
viikonloppuna
myöhään
lauantai-iltana ja muutaman kaljan rohkaisemana
uskalsin tehdä päätöksen ja
annoin elämäni Jeesukselle.
- Kun Taina myöhään
illalla kysyi, joko haluaisin
antaa elämäni JK:lle, vastasin että ”Joo.”
Niin yksikertaista se
sitten oli. Siinä sängyssä
Taina julisti syntini anteeksi
annetuiksi ja jo parin viikon
sisällä tajusin, kuinka konkreettista Jumalan vaikuttama
muutos ihmisen elämässä
on. Mikä valtava rauha ja
ilo sitä ratkaisua seurasi.
Mitään vastaavaa en ollut
ennen kokenut. Uskoontulon myötä, Jumala antoi
erikoisen voiman muuttaa
elämääni. Sen jälkeen en ole
enää juovuksissakaan ollut,
- ei ole ollut tarvetta. Myös
kirosanat ja monet muut
paheet jäivät, ja muutoksen
huomasi myös moni ystäväkin. Jumala tuli läheiseksi,
eikä se yhteys ole mitään
kuvitteellista, vaan Jumala
todella puhuu ajatusmaailmaan. Ja tietysti se yhteys
toimii toisinkin päin; puhun
Jumalalle ja Hän kuulee. Jos
kaikki rukousvastaukset olisi vuosien varrella kirjattu
muistiin, ei yksi paksu vihko
taitaisi riittää.
Konkreettista
Jumalan
johdatusta
- Kun olemme rukoilleet
Jumalaa johdattamaan elämäämme, se on myös tapahtunut. Jumala kyllä vä-
Kuva: Johanna Hintsanen
littää pienen ihmisen elämästä, mutta ongelmana
on usein se, että läheskään
kaikki ihmiset eivät välitä
Jumalasta, pohtii Arto.
Pari vuotta uskoontulostaan Arto täyttyi Pyhällä
Hengellä ja sai kielillä puhumisen armolahjan. Arto on
myös kokenut ihmeparantumisia, kun hänen puolestaan
on rukoiltu.
- Nämä ovat todella upeita asioita, joista ei juurikaan
uutisissa puhuta. Ne ovat
meille kristityille luvattuja
juttuja ja jos Apostolien
teoista luetaan ensimmäisten kristittyjen elämästä,
huomataan samoja asioita,
kuten Jeesuksen itsensä antamassa lähetyskäskyssäkin.
Uskovien yhteys
löytyi helluntaiseurakunnasta.
Johdatusta myös
työasioissa.
Taina oli käynyt tutustumassa myös Forssan Helluntaiseurakuntaan, jonne
sai Artonkin kerran houkuteltua. Ihmisten ystävällisyys ja Raamatun opetus
vaikuttivat sen, että siitä
tuli pian Hintsasten hengellinen
kotiseurakunta,
jossa heidät myös usko-
vina kastettiin. Taina kävi
mielellään
tapaamassa
nuoria teetuvassa ja Artoa
pyydettiin pitämään seurakunnan
nuorteniltoja.
- Edellisen laman aikana
jouduin pois huoltomiehen
tehtävistä Finlaysonilta ja
mietin voisiko seurakunta
palkata minut sinne nuorisopastoriksi, kertoo Arto.
- Rukoilin Jumalalta johdatusta ja profetian kautta sain asiaan Jumalalta
vahvistusta. Päättäjätkin
kokivat minut sinne palkata.
Kymmenkunta vuotta tein
siellä nuorisotyötä ja lopussa toimin muutaman vuoden
seurakunnan ainoana pastorina kunnes vuonna 2007
siirryin Somerolle vastaaviin tehtäviin. Se on huomattavasti pienempi seurakunta kuin Forssassa, mutta
Jumala puhui ajatuksiini
siitä selvästi. Sanoin Herralle, että jos tämä on Sinun
tahtosi, niin anna tapahtua
niin, että sieltä otetaan minuun yhteyttä. Seuraavalla
viikolla 3 vanhemmistoveljeä toisistaan tietämättä otti
sieltä minuun yhteyttä, ja
nyt olen ollut kolme vuotta
Someron helluntaiseurakunnan pastorina samassa
rakennuksessa, jossa ennen
oli nuorten soluasuntoja ja
jossa aikoinaan usein kävin.
Uusi Elämä
Nro 3/2011
ittomme
Kukaan ei varmaan silloin
olisi voinut kuvitella, että
eräänä päivänä se tulee olemaan seurakuntarakennus
ja että minä olisin siellä
pastorina.
Myös Tainalle
johdatuksena
töitä
Taina oli uskoontulonsa
aikaan kotiäitinä. Kerran Taina kuuli miten eräs
seurakuntalainen
rukoili
Jumalalta itselleen tuuraajaa Forssan sairaalaan
sosiaalityöhön. Hän puolestaan alkoi rukoilla sitä
paikkaa itselleen, vaikkei
hänellä muodollista pätevyyttä ollutkaan. Hänet
kuitenkin valittiin. Kun
kokemusta karttui, hän sai
hoitaa Tammelan kunnan
johtavan
sosiaalityöntekijän viransijaisuutta ja
sieltä taas siirtyä ihmeellisenä johdatuksena Somerolle Lamminniemi -kotiin sosiaalityöntekijäksi.
- Olin vasta kolmannella
sijalla hakijoista koska en
ollut muodollisesti pätevä,
mutta koin vahvasti, että
Jumala on johdattamassa
minua sinne. Kummatkin
etusijalla olleet peruuttivat
tulonsa ja minä sain sen
työn. Se oli ihan hyvää aikaa ja sain myös päivittäin
kokea Jumalan ihmeellistä
johdatusta. Siellä oli monia
hyviä keskusteluja myös
hengellisistä asioista, ja kun
johonkin asiaan tarvitsin
viisautta, niin sitä tuli rukouksen kautta.
Nykyiseen
työhön
Forssassa aloitettiin Sininauhaliiton M20 projekti,
elämästä syrjäytyneille ja
päihdeongelmaisille. Siihen etsittiin kristittyä työntekijää, jolla olisi myös sosiaalityöntekijän pätevyys.
- Jälleen kerran samat
kuviot, jossa taas ihmeellinen johdatus. Artokin epäili
aluksi, että voiko se olla minun paikkani, sillä minulla
oli hyvä työ, jossa olisin voinut vielä jatkaa ja mennä nyt
vielä päihdeongelmaisten
pariin ja asuinalueelle, jota
sanottiin syystäkin Forssan
”märimmäksi”.
Kuitenkin Jumalan johdatus, varjelus ja siunaus on
ollut myös siellä mukana.
Sinisopen työn menestyksen on toki mahdollistanut
monet mukana olevat tahot.
Sininauhaliiton ja Forssan
kaupungin lisäksi siellä
ovat tehneet yhteistyötä
eri kristilliset seurakunnat
ja niiden monet vapaaeh-
toistyöntekijät, A-klinikkaa
unohtamatta. Ilman tukijoukkoja siitä työstä ei tulisi
mitään. Moni asunnoton on
myös saanut tukea arjen
elämänhallintaan. Nykyään
projektin rahoittajana ovat
Ray ja Forssan kaupunki ja
aika näyttää, kuinka kauan
se projektina toimii ja miten
se työnä kehittyy ja laajenee, kertoo Taina.
32 vuotta
yhdessä
Arto ja Taina ovat olleet nyt
31 v naimisissa. He elävät
sanojensa mukaan elämänsä onnellisinta aikaa. Heillä
on viisi lasta ja kolme lastenlasta, joiden ympärillä
vapaa-aika pitkälti kuluu.
Talvisin käydään hiihtolenkeillä laduistaan kuuluisalla Torron suolla ja
nuorten lentopalloharrastus on ollut jo vuosia koko
perheen harrastus. Lisäksi
Taina opiskelee työn ohessa yhteisöpedagogiikkaa.
- Hoidan kuntoani kerran viikossa puulaakilentopalloilun kautta. Ja ”biitsi
-kesää” odotellaan, kun
taas päästään lasten kanssa
omalle pihalle rakennetulle
kentälle pallon perässä kirmaamaan. Harvoin meillä
aika pitkäksi käy. Taina on
myös innokas marjastaja ja
sienestäjä, listaa Arto.
- Siellä saa kivasti palautua töistä, nauttia luonnon
rauhasta ja vaikka hiljentyä rukoukseenkin, jatkaa
Taina.
En muuta työtä
tekisikään
- Vaikka meidän kummankaan työt eivät ole ihan helpoimmasta päästä, emme
muuta työtä haluaisi tehdäkään, toteavat Hintsaset tämän hetkisestä tilanteesta.
Usko Jeesukseen on parasta mitä meille on koskaan
tapahtunut ja tuntuu hienolta, että saamme työmmekin kautta olla kertomassa muille kuinka Jeesus
rakastaa jokaista ihmistä
todella paljon ja tasapuolisesti. Kun ihminen vaan
haluaa tähän Jumalan rakkauteen sisälle päästä, niin
se on ylivoimaisesti parasta
mitä hänelle voi tapahtua.
Se on sitä jo tätäkin elämää ajatellen, mutta ennen
kaikkea siinä on kyse oman
sielun pelastumisesta. Sitä
vartenhan Jeesus on puolestamme kuollut, toteavat Arto ja Taina yhdessä.
www.someronhelluntai
seurakunta.fi
pastori
Arto Hintsanen
9
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Johdatus - sattumako?
Ilona ja Jarno ovat Vapaakirkon nuoria Forssassa.
He kertovat, miten Jumala on johdattanut heitä eri
vaiheiden kautta yhteen,
nyt avioliitossa.
Ilonan tarina
Vasta jälkikäteen, kun katsoo elämää taaksepäin,
huomaa, kuinka elämää on
johdatettu alusta asti. Vuonna 1992, 11-vuotiaana, tein
oman henkilökohtaisen uskonratkaisuni. Vaikka olin
uskovaisesta kodista ja
tiesin Jumalasta ja Jeesuksesta, ymmärsin, että oma
henkilökohtainen usko ratkaisee suhteeni Jumalaan.
Jokaisen on itse tehtävä
päätös, eikä sitä voi tehdä
kenenkään toisen puolesta.
Minua ei ole ”aivopesty”.
Tein itse päätöksen, jonka
koin itselleni tärkeäksi ratkaisuksi. Muistan vieläkin
sen tilanteen, kun lasten kesäleirillä, erään vanhemman
pastorin opastuksella pyysin
Jeesusta elämääni. Tuolloin
lausuin koko lapsen luottamuksella ja sydämellä nämä
sanat: ”Pidä, Jeesus, minusta kiinni, äläkä koskaan
päästä minua irti, minne
ikinä kuljenkin”. Uskon,
että nuo sanat kuultiin ja
sen vuoksi olen tässä tänä
päivänä missä olen.
Aikaa kului, elämä vei
sinne ja tänne. Tapahtui
kaikkea, mitä nuoren elämään kuuluu niin hyviä
kuin huonojakin ratkaisuja,
sydänsuruja, kasvukipuja ja
kolhuja… Niidenkin keskellä, Jumala piti ihmeellisesti
huolen. Aina järjestyivät
opiskelupaikat, työpaikat,
asuntoasiat… Kaikki!
Vuoden 2007 lopulla
sairastuin, aloin voida fyysisesti huonosti, varsinkin, kun söin tai en syönyt.
Myöhemmin selvisi, että
kärsin helicobakteerista.
Syöminen oli tuskallista.
Laihduin 12 kg. Jäin pois
työelämästä, kun en pystynyt siihenkään. Lähdin opiskelemaan Raamattuopistoon
peruskurssille Isoon Kirjaan
Keuruulle. Opintojen aikana
”huilasin” henkisesti ja fyysisesti. Tuntui, etten paranisi
tästä koskaan.
Huhtikuussa 2009 tulin
pääsiäislomalle kotikulmille ja päätin erään ystäväni
kanssa lähteä nuorteniltaan
Forssan Saalemille. Päivää en unohda koskaan,
4.4.2009. Tuona iltana tapahtui jotain todella erityistä. Illalla nuoret jäivät vielä
iltateen jälkeen saliin ja seisoimme ringissä ja aloimme
rukoilla toistemme puolesta.
Minunkin puolestani rukoiltiin. Tuossa hetkessä jotain
tapahtui. Valtava lämpöaalto
meni koko olemukseni läpi
moneen kertaan aivan kuin
takaraivon läpi. Vatsassa
tuntui valtava lämpö. Se oli
sanoinkuvaamaton kokemus. En kuitenkaan tajunnut
mitä tapahtui. Päivä toisensa
Ilona ja Jarno Piipponen iloitsevat Jumalan johdatuksesta.
jälkeen odottelin, että koska
nuo kivut tulevat takaisin.
Vasta kuuden viikon kuluttua aloin ymmärtää, että
Jumala on minut parantanut!
Nuortenillan aikana olin
havainnut nuorten joukossa
komean nuoren miehen.
Tuon 4.4. jälkeen tutustuin
tuohon nuoreen mieheen
Facebookissa. Tapailimme
joka päivä pääsiäislomalla.
Viikon päästä ensitapaamisesta Jarno kysyikin alkaisimmeko seurustella. Oli
valtava rauha sisimmässäni,
enkä epäillyt hetkeäkään.
Uskoin, että hänet johdatettiin minun elämääni.
Meille jokaiselle on tarjolla johdatus – seikkailu –
elämä, jonka Jumala haluaa
antaa. Hän kysyy sinulta:
”Saanko johdattaa sinun
elämääsi?”. Voin suositella,
että siihen kannattaa vastata
KYLLÄ! Jumala on varannut myös sinun elämääsi
varten siunauksen ajat.
Jarnon tarina
Elämässäni on ollut monenlaisia seikkailuja nuoresta iästäni huolimatta ja
olen saanut oppia, että Jumala todellakin haluaa johdattaa lapsiaan.
Katsoessani elämääni
taaksepäin voin huomata,
kuinka usein Jumala on minua johdattanut tai ainakin
halunnut johdattaa. Kokemuksillani voin todistaa,
että Jumalan suunnitelma on
aina ollut omaani parempi.
Miksi sitä sitten epäilisin?
Onhan Jumala luonut minut!
Jo ennen syntymääni Jumala
tunsi minut ja tiesi minusta
kaiken. Enkö siis luottaisi
siihen, että Hän myös tietää
paremmin mikä on minulle
hyväksi!
Ihmistä ei ole luotu sätkynukeksi, jota Jumala mielivaltaisesti siirtelee sinne
tai tänne, vaan ihmisellä on
vapaa tahto toteuttaa itseään
ja suunnitella elämäänsä.
Voin sanoa, että Jumalan
ohjaava käsi on ollut ylläni
monissa elämäni tilanteissa. Ikävä kyllä minäkin
olen ollut itsepäinen, enkä
ole aina Hänen neuvojaan
ottanut kuuleviin korviini.
Olen kuvitellut, että kyllä
minä tiedän ja kyllä minä
osaan. Olen tehnyt päätöksiä
kysymättä, mikä on Jumalan
tahto tässä asiassa. Olen
ajanut itseni ongelmiin ja
särkenyt itseäni huonoilla ja
itsekkäillä valinnoilla. Vastaavasti, kun olen antanut
Jumalalle mahdollisuuden
vaikuttaa tahtooni ja tekemiseeni, on tulos ollut minua
rakentava ja eheyttävä.
Elämämme aikana tulemme monien suurien valintojen eteen, joissa voimme
pyytää Jumalan johdatusta
tai apua valinnoissa. Yksi
näistä suurista kysymyksistä
on varmasti puolisoon liittyvät kysymykset: Kuka on se
oikea? Milloin hänet kohtaan? Milloin on oikea aika
siirtyä suhteessa eteenpäin?
Jumala haluaa, että tekisimme oikeita valintoja
ihmisten kanssa, joita Hän
elämäämme johdattaa. Olen
todennut, että oman mielen
ja halun valinnoissa ei ole
siunausta. Ja ellei niissä ole
Jumalan siunausta mukana,
niin helposti vihulainen
tahtoo hypätä kuvioihin
ja syöttää omat juonensa.
Siksi on tärkeää nöyrtyä
Jumalan edessä ja suostua
Hänen suunnitelmaansa,
joka on kuitenkin monin
verroin parempi kuin oma
suunnitelmamme.
Aikani olin tehnyt omia
valintojani kuuntelematta
Jumalan tahtoa, rikkoen
vain itseäni ja tietenkin
näitä ihmisiä joiden kanssa
olin seurustellut. Kuitenkin
Jumala armossaan antoi
anteeksi rikkomukseni.
Eräänä aamuna rukoilin
ja nöyrryin Jumalan edessä. Sanoin hänelle: ”Sinä,
joka tunnet minut paremmin, kuin minä itse, joka
tiedät, mikä on minulle
parasta. Pyydän Sinulta,
valitse minulle sopiva puoliso. Sinä tiedät minulle
sopivamman kuin mitä itse
osaisin valita.”
Tästä rukouksesta ei
mennyt kuin joitain viikkoja, kun eräässä nuortenillassa näin erään kauniin
Kuva: Jarno Piipponen
vaalean nuoren naisen,
jota en aikaisemmin ollut
tavannut. Mielessäni ajattelinkin, että siinäpä kaunis nainen. Illan siirtyessä
kahvitteluun, kuulin hänen
kertovan sairaskertomustaan ystävilleen.
Hän kertoi, ettei voinut
syödä juuri mitään. Mieleeni tuli heti, että se siitä!
Itse rakastan hyvää ruokaa
ja siinä olisi nainen, joka ei
voi syödä mitään. Ei tulisi
mitään ja kokin taidotkin
menisivät hukkaan.
Kuitenkin tunsin sisimmässäni, että hänen puolestaan täytyisi rukoilla.
Pyhän Hengen voima tuli
hänen ylleen niin voimallisesti, että tunsin sen
itsekin rukoillessani hänen
vieressään. Tiesin, että
jotain oli tapahtunut.
Pari päivää myöhemmin vastasin Ilonan kaverikutsuun myöntävästi
Facebookissa. Aloimme
tutustua muutenkin ja pian
olimme jo sopineen ns.
lenkkitreffit. Aloimme
tapailla päivittäin ja pian
jo seurustelimmekin. Palaset tuntuivat loksahtelevan kohdalleen ja saimme
tuntea, kuinka Jumalan
siunaava käsi johdatteli
meitä eteenpäin. Vain pari
kuukautta ensimmäisestä
tapaamisesta meidät vihittiin avioliittoon Loimaan
maistraatissa 4.6.2009.
Nyt tuosta ensitapaamisesta on kulunut noin kaksi
vuotta ja voimme vain
ihmetellä, kuinka Jumala
on meitä siunannut tänä
aikana. Olemme yhdessä
saaneet todeta, että on
turvallista kulkea myös
yhteistä tietä Jumalan johdatuksessa. Elämässä tulee
vastaan niin aurinkoisia
päiviä kuin myös niitä
myrskyisiä, mutta kaiken
keskellä voi turvata Jumalaan ja Hänen apuun,
armoon ja rakkauteen,
tilanteessa missä tahansa.
”Minä johdatan heitä,
kun he kulkevat rukoillen”
Jer. 31:9
Jarno & Ilona Piipponen
Kuva: Aleksi Helin (sivu 1)
¨
10
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Uusi Elämä
Nro 3/2011
Opettaja Jumalan koulussa
Elämässäni 25 vuotta
sitten tapahtuneiden
myllerrysten keskellä
huusin kerran kiperässä tilanteessa: Jumala Auta!
Uskon että siitä hetkestä Jumala alkoi järjestellä
elämäni kuvioita uudelleen. Hädissäni etsin apua
vaikka mistä, jopa raamatusta. Vaikka availin sitä
miten sattui, oli merkillistä, että kerta toisensa
jälkeen silmiini osuivat
seuraavat kolme jaetta:
- ”Avuksesi huuda minua
hädän päivänä, niin minä
tahdon auttaa sinua, ja sinun
on kunnioitettava minua.”
(Ps. 50:15)
Tiesin, että olin huutanut
ja jotenkin minun tulisi nyt
Jumalaa kunnioittaa. Toinen
raamatunpaikka oli lupaus.
- ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin
myös sinun perhekuntasi.”
(Apt. 16:31) Koko perheeni
oli tosiaankin pelastuksen ja
avun tarpeessa. Kolmaskin
raamatunkohta aukesi kuin
itsestään yhä uudelleen.
- ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen
vanhurskauttansa, niin myös
kaikki tämä teille annetaan.”
(Matt. 6:33)
Kun olin tajunnut yhdistää nämä kolme jaetta
toisiinsa, Raamattu ei enää
avautunutkaan näistä kohdista, ja jouduin myöhemmin hakemaan ne uudelleen
jaenumeroiden avulla. Tein
lupauksen, että jos perhekuntani pelastus olisi siitä
kiinni, haluan hoitaa oman
osuuteni ja etsiä ensin itse
Jumalaa ja kunnioittaa häntä. Tämän jälkeen alkoikin
sitten tapahtua …
Olin parikymppisenä vakaasti päättänyt, etten ikinä
enää tule Forssaan asumaan,
mutta ”Niin mä tulin Tyykikyllään takasin ja maailmalla juoksut lopetin…” kuten
Malin veljekset laulavat.
Pienessä kotisolussa tutkimme muutaman ystävän
kanssa Raamattua ja pian
kodissamme alkoivat lauantaisolutkin. Niillä on ollut
suuri merkitys elämässäni.
Uskovat ystävät, Raamattu,
rukous ja Jeesus –laulut
tulivat tutuiksi. Aikuistuvat
tyttäreni tulivat uskoon ja
elämä alkoi asettua uusiin
uomiin.
Koulutus alkaa
- Aloitatko Raamattupiirin alaluokkalaisille? En
uskaltanut kieltäytyäkään,
sillä olinhan tehnyt lupaukseni ’etsiä ja kunnioittaa’.
Ajattelin, että tuskin sinne
kukaan tuleekaan ja voihan
sitä muutaman kerran kokeilla. Niin alkoi ”oma raamattukouluni” 1-2 -luokkalaisten raamattukerhosta, jo-
Lasten Jee4juu kerhoissa opimme
–korttien” avulla.
Lasten EE –kurssilla opimme katselemaan ja kuuntelemaan toisiamme rakkaudella.
ka jatkui useita vuosia, ja
kerholaisten kasvaessa minun piti hakea lisäoppia Ison
Kirjan lapsityökurssilta.
Vuonna 1996 tuli juutalaislapsia Tsernobylin läheltä Urjalaan leirille. En olisi
millään halunnut ”pilata
kesälomaani”, mutta leiri
olikin Jumalan järjestämä
pikaraamattukoulu itselleni. Kuukaudeksi mitoitettu
englanninkielinen opetuspaketti piti kääntää ja tiivistää
kahteen viikkoon ja opettaa
tulkin kautta lapsille, joilla
ei ollut näistä asioista juurikaan tietoja ennestään.
Sain kokea käytännössä, että
parhaiten oppii, kun opettaa
toisia.
Mitä ne Alfa-kurssit
pitävät sisällään?
kysyi pastori Edi Kolehmainen tammikuun alkupäivinä vuonna 1998 ja
pyysi Artoa ja minua menemään Turkuun ottamaan
selvää asiasta. Vastasin,
että tuo haiskahtaa työnteolta, enkä aio ruveta tekemään mitään uutta, entisissäkin on ihan tarpeeksi.
- Eihän teidän tarvitse
mitään tehdä, käytte vain
tutustumassa ja kerrotte
meille, mitä se on.
Alfa -kurssit ohjaavat
iloisesti ja tehokkaasti uskontien alkuun ja niinpä
ensimmäinen Alfa alkoi
Forssassa jo helmikuun loppupuolella. Vaikka olimme
Arton kanssa vetovastuussa,
koin että Alfan sisältö oli
tärkeä myös omalle kasvulleni. Sain uusia ystäviä
ja uskoni Jumalaan syveni.
Tarvitsin kuitenkin kymmenen Alfaa ennen kuin olin
oppinut tarpeeksi päästäkseni ’seuraavalle luokalle’.
- Mitä vastaisit Jumalalle,
jos hän kysyisi sinulta:
Miksi minun pitäisi päästää
sinut taivaaseen?
Arto oli käynyt Evankeliointi Elämäntapana -kurssin Helsingissä. Hän harjoitteli kotona kurssin sisältöä ja raamatunjakeita ja
yritti saada minutkin innostumaan asiasta. EE -kurssit
alkoivat pyöriä seurakunnassa, mutta minulle riitti
Alfa -kurssien aikana toimiva Lasten Alfa –kerho. Oli
hienoa nähdä, miten lasten
usko kasvoi ja joskus he
innostuivat kertomaan Jeesuksesta toisillekin - välillä
tosin hiukan kyseenalaisin
menetelmin. Heidän olisi
pitänyt saada lisää opetusta, että voisivat kertoa
uskostaan joutumatta itse
hankaluuksiin, mutta en
tiennyt, miten olisin heitä
ohjannut.
Lasten EE
Loppukesällä 2002 Edi
-pastori soitti ja pyysi, että
menisin Hämeenlinnan Vapaaseurakuntaan, kun siellä
puhutaan Lasten EE -kursseista.
- Eihän sinun tarvitse
muuta kuin haet vain ne
tiedot Forssaan. Muistutin, että viimeksi, kun hän
sanoi samoin, jäin kiinni
Alfa -kursseihin ja lisäksi
olen nyt vuorotteluvapaalla,
enkä aio tehdä mitään uutta.
Sitten muistin lupaukseni
Jumalalle ”tehdä oma osuuteni” ja Hämeenlinnassa
ymmärsin heti, että tämä
olisi avuksi niille lapsille,
jotka haluavat puhua toisille
uskostaan. Juuri tätähän
olisin viime keväänä tarvinnut. Niinpä lähdimme
lokakuussa Floridaan Lasten
EE -seminaariin. Olin kuvitellut toisen Suomesta mukana olleen Susanna Linnan
(nyk. Hiltunen) nuorena ja
innokkaana lähtevän viemään tätä työtä eteenpäin,
mutta jotenkin Lasten EE:n
vetovastuu lankesi minulle.
Pioneerivaiheessa lapset
ja mukana olleet nuoret ja
aikuisetkin tiimiläiset olivat
innolla mukana, ja meillä
oli hauskoja kerhohetkiä.
Olin innoissani ja koin olevani Jumalan johdatuksessa.
Myös ensimmäiset Lasten
EE -seminaarit lapsityöntekijöille olivat menestys,
mutta sitten into alkoi hiipua. Lopulta epäilin, että
olin ymmärtänyt väärin
Jumalan tarkoituksen.
Päätettiin pitää vielä
yksi seminaari, mutta koska ilmoittautuneita oli vain
kolme, olimme aikeissa peruuttaa senkin. Onneksi niin
ei käynyt, sillä Anneli Kärki
innostui Lasten EE:stä niin,
että mietti jo kurssin aikana,
miten sen saisi televisioon,
hänellä kun oli jo ennestään
hiukan tuntumaa asiasta.
Kurssi tuli ja meni, mutta
eräänä kesäisenä sunnuntaiaamuna kello viisi Arto
pomppasi pystyyn ja sanoi:
- Nyt tiedän, miten EE
saadaan televisioon. Anneli
Kuva: Arto Orre
ja Martti Ojares pitää tutustuttaa toisiinsa. Hän aikoi
soittaa heille heti, sillä hän
oli varma, että oli saanut
tämän ajatuksen Jumalalta.
Vaivoin Arto suostui odottamaan vielä muutaman tunnin ennen kuin soitti heille
kysyäkseen, mitä mieltä he
ovat ajatuksesta. Tapaamisaika sovittiin heti seuraavalle viikolle ja neuvottelujen
edetessä Martti ja Mirja Ojares lupautuivat auttamaan
ja niin TV7 ja Ristin Tuki
ry lähtivät yhteistyöhön
Evankeliointi Elämäntapana
Ry:n kanssa. Anneli alkoi
kirjoittaa käsikirjoitusta ja
laatia suunnitelmia projektin
läpiviemiseksi. Seuraava
kesä teki jo tuloaan, kun
koekuvauksissa valittiin
näyttelijöiksi 9 innokasta lasta. Heidän kanssaan
tultiin tutuiksi seuraavan
kesän aikana leirillä ja kuvauksissa. TV7 oli juuri
muuttanut uusiin tiloihin,
ja siinä rakosessa saimme
kuvausaikaa upouudesta
studiosta ennen TV7 omien
kuvausten käynnistymistä.
Koko juttu tehtiin EE:n
puolelta vapaaehtoistyönä ja
lisäksi saimme ’sponsoreita’
TV7 henkilökunnan palkkakuluihin. Sekin oli suuri
ihme, kuten kaikki muukin
tässä projektissa. 14-osainen
perhesarja Jee4juu alkoi
pyöriä TV7:n ohjelmistossa seuraavana syksynä, ja
edelleen sitä myydään DVD
-tallenteina tasaiseen tahtiin. Nykyään sitä käytetään
myös seminaarien opetusmateriaalina. Toiveissa on,
että se käännetään kokonaan
Seminaarikuvassa takarivissä Irma
Kärki, Vesa Kivelä ja istumassa A
Susanna Hiltunen.
myös englanniksi
Luulemisesta
luottamukseen
Suurin ihme tuon Jee4juu
–projektin aikana omalla
kohdallani oli se, että aloin
luottaa Jumalaan uudella
tavalla. Enää en välittänyt,
eteneekö jokin asia sen
mukaan, mitä minä luulen
oikeaksi. Aloin luottaa siihen, että jos Jumala alkaa
jonkun työn, Hän myös vie
sen päätökseen tavalla tai
toisella.
Jee4juu-sarja oli valmistunut. Olin eläkkeellä.
Lasten EE –seminaareja
lapsityöntekijöille oli hyvin
harvakseltaan. Jee4juu –levyjä meni kaupaksi silloin
tällöin. Olimme mukana
monenlaisessa toiminnassa,
jotka kyllä koin olevan Jumalan toimintaa mutta, mutta… Tunsin olevani tarpeeton ja vähän turhautunutkin.
Päätin sanoutua irti koko
lasten EE:stä ja pakkasin
kaikki hauskat pikkuesineet:
miniraamatut, tahmatassut,
luurangot, mätämunat, mittanauhat, sormiloukut yms.
isoihin matkalaukkuihin
pois silmistäni ja ajattelin:
- Se siitä sitten! Päätin
kuitenkin luottaa Jumalaan
ja ajattelin, että kaipa Hän
sitten ohjaa eteenpäin, jos
Hän tarvitsee minua vielä.
Yllättäen
sain kutsun
Australiaan
One Hope -järjestö ja Kid’s
EE yhdistivät voimansa ja
Uusi Elämä
Nro 3/2011
11
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Kristityt miehet
yhdessä yhteisön hyväksi
Vuonna 2005 kokoontui viisi
uskovaa miestä pohtimaan,
kuinka Forssan seudun työllisyyttä voitaisiin parantaa
ja auttaa erityisesti nuoria
syrjäytymisvaaran uhatessa.
tärkeitä asioita myös ”Eevertti
a Orre, Tuula Peti-Peti, Anneli
Arto Orre, Riitta Korhonen ja
joka maanosasta oli kutsuttu kaksi Lasten EE -opettajaa laatimaan uutta opetusmateriaalia ns. kolmansien
maiden lapsia varten.
- Nyt on kyllä joku erehtynyt henkilöstä. Mitä kummaa minä siellä tekisin?
Toisaalta tiesin, että jos en
nyt lähtisi, katuisin sitä loppuikäni. Ihmeekseni myös
minun osaamistani tarvittiin
lasten työkirjan laatimisessa. Nyt tämä opetusmateriaali on jo käännetty viidelle
maailman pääkielelle ja sen
avulla kerrotaan Jeesuksesta
miljoonille lapsille.
Jumala oli halunnut korjata kielitaitoanikin jo etukäteen, sillä monen vuoden
tauon jälkeen, olin joutunut opettamaan englantia
kahdeksan tuntia viikossa
kolmen vuoden ajan juuri
ennen eläkkeelle jäämistäni,
ja nyt sitäkin osaamista tosiaan tarvittiin. Kyllä Jumalan
johdatus on merkillistä.
Enää ei tarvitse hätäillä,
vaikka kaikki ei aina tapahdu niin kuin on ajatellut.
Vaikka usein pullikoin
kaikkea uutta vastaan, saan
olla kiitollinen siitä, että
minut on hyväksytty Hänen
elopellolleen tällaisena kuin
olen, sirppini kanssa kasvamaan ja ihmettelemään …
(”Me saamme kasvaa,
saamme kasvaa. Toivoa toi”
Jaakko Löytty)
Yksi heistä, Tenho Heiskanen, oli tavannut CRT -Finland Oy:n toimitusjohtajan
ja tapaamisen aikana tuli
ilmi, että kuvaputkilaitteiden kierrätystä harjoittava
yritys tarvitsi lisää yhteistyökumppaneita kuvaputkilaitteiden esikäsittelyyn.
Heiskanen pisti asian korvan taakse ja kertoi asiasta
Forssan katukirkkoyhdistyksen hallitukselle. Katukirkkoyhdistys ei ollut
kuitenkaan vielä valmis
ottamaan haastetta, eikä se
tuntunut oikein sopivan yhdistyksen toimialaan.
Asia ei kuitenkaan kariutunut siihen, vaan Tenho
Heiskanen alkoi selvittää,
olisiko tarjotun työn ympärille mahdollista perustaa
yritys, joka työllistää pitkäaikaistyöttömiä tai muutoin heikosti työllistyviä.
Matkan varrella ilmeni, että
yrityksen perustaminen olisi
hankalaa, koska mahdollisuudet saada avustuksia
ovat heikommat yrityksillä
kuin yhdistyksillä. TE -keskus, mikä nykyään on ELY
-keskus, antoi ymmärtää,
että yksityisellä yrityksellä
on huonommat mahdollisuudet saada työvoimapoliittista projektitukea kuin
yhdistyksellä, sama koski
palkkatukea. Tavallinen
yritys voi saada palkkatukea
vain puolelle työntekijöistään ja niillekin vain puolet palkkakustannuksista.
Yhdistyksillä ei tällaisia
rajoituksia ole.
Päämääränä oli palkata pitkäaikaistyöttömiä ja
muutoin heikosti työllisty-
viä henkilöitä, joista monien
työkyky on alentunut, eikä
heiltä voi odottaa samaa
tulosta kuin suoraan työelämästä tulleilta.
Asiaa liittyviä riskejä
punnittuaan hän kutsui
koolle neljä tuntemaansa
uskovaa miestä eli Pekka
Murtolahden, Väinö Lammintaustan, Arto Orren ja
Juha Peltosen. Miehet päättivät perustaa yhdistyksen,
jonka nimeksi tuli Tuumasta
Toimeen ry. Yhdistyksen
puheenjohtajaksi valittiin
Pekka Murtolahti, joka toimii Forssan vapaaseurakunnan pastorina. Pekka on
monessa mukana mm. Forssan katukirkossa sihteerinä,
Israelin Ystävyysseuran hallituksen jäsenenä, Forssan
kaupunginvaltuutettuna jne.
Sihteeriksi valittiin Juha
Peltonen, joka on matemaattis-luonnontieteellisten
aineiden opettaja ja aktiivinen toimija Tammelan
evankelisluterilaisessa seurakunnassa.
Rahastonhoitajaksi valittiin Väinö Lammintausta,
jolla on takanaan pitkä ura
liike-elämässä mm. oman
kiinteistönvälitystoimiston
vetäjänä. Väinö on jo hyvin
ansaitsemallaan eläkkeellä,
mutta hän toimii aktiivisesti
omassa seurakunnassaan
Forssan helluntaiseurakunnassa ja Forssan katukirkossa. Varapuheenjohtajaksi
valittiin Arto Orre. Myös
Artolla on takanaan pitkä
ura liike-elämän palveluksessa. Eläkkeelle hän jäi
oman yrityksensä Orrex
Oy:n vetäjän paikalta. Arton
hengellinen koti on Forssan
ystäväkirkko, jota hän oli
perustamassa ja jonka vanhimmiston puheenjohtajana
hän toimii.
Kun TE -keskukselta oli
saatu myönteinen signaali,
Tammelan Työllisyyspuu Oy:n hallitus: Väinö Lammintausta,Tenho Heiskanen
Pekka Murtolahti, Arto Orre ja Juha Peltonen.
Kuvattu itselaukaisijaa käyttäen
yhdistys vuokrasi Forssan kaupungin tilapalvelulta toimitilan ja palkkasi
ensimmäiset viisi pitkäaikaistyötöntä purkamaan
kuvaputkilaitteita. Toiminta alkoi 15.8.2005 ja sitä
koordinoimaan projektipäälliköksi palkattiin Tenho
Heiskanen.
Yhdistyksen kuvaputkilaitteiden esikäsittelyyn keskittyvä, työllistävä toiminta
Forssan tilapalvelulta vuokratuissa toimitiloissa Perkiöntiellä jatkui 28.2.2010
saakka. Forssan kaupunki
ilmoitti tarvitsevansa tilat
omaan käyttöönsä. Alkoi
uusien toimitilojen haku ja
uusi toimitila löytyi Tammelan kunnan vastaanottohallista Matintuomion
teollisuusalueelta.
Samanaikaisesti muuton
kanssa päätettiin perustaa
yritys, joka on kokonaisuudessaan yhdistyksen omistama. Yrityksen oli tarkoitus
Irma Orre
eläkkeellä oleva
luokanopettaja
Leikkimökki ja sen rakentajat.
Kuva: Tenho Heiskanen
rekisteröityä sosiaaliseksi
yritykseksi. Sille oli useita
nimiehdotuksia ja ensimmäinen, joka lähetettiin
Patentti-ja rekisterihallitukselle, oli Puuhakkaat, mutta
se ei kuitenkaan kelvannut,
koska nimi muistutti liikaa
yrityksen Metsä Puuhakkaat – nimeä, joka oli jo
käytössä. Asiaa jouduttiin
miettimään uudelleen ja
lopulta nimeksi tuli Tammelan Työllisyyspuu Oy, jota
ehdotti Pekan vaimo Eila
Murtolahti. Nimi on hyvä,
mutta kuitenkin pitkähkö, ja
käyttöön, mm. nettisivuille,
on vakiintunut nimestä lyhennelmä Teepuu.
Kuvaputkilaitteiden esikäsittely on jatkunut lähes
näihin päiviin asti, mutta
viimeisen vuoden aikana
niiden määrä on kuitenkin
vähentynyt ja tilalle on pitänyt miettiä muuta tekemistä.
Viime keväästä saakka ohessa alettiin tehdä erilaisia katoksia ja leikkimökkejä.
Ensimmäinen leikkimökki
oli kahdeksankulmainen ja
kaksikerroksinen. Mökki
myytiin perheeseen, jossa on viisi 3-11 -vuotiasta
tyttöä.
Tällä hetkellä tehdään
ensi kesän myyntiin tarkoitettuja leikkimökkejä,
roskakatoksia, puuceitä,
ilmalämpöpumpun suojakatoksia, aitoja ja muita
pienehköjä rakennuksia.
Jo nyt, keskellä talvea,
on tullut tiedusteluja mm.
leikkimökeistä ensi kesänä
toimitettavaksi. Jos joku
tilaa leikkimökin, ne toimitetaan siinä järjestyksessä,
kuin tilaukset tulevat. Eli
jos haluaa leikkimökin tai
muun katoksen ensimmäis-
ten joukossa, on nyt aika
tehdä tilaus.
Yhdistys ei pyri tuottamaan voittoa sen perustajille, vaan kaikki siitä
saatava mahdollinen tuotto
käytetään syrjäytymisen
ehkäisemiseen ja nuorisotyöhön. Tähän mennessä
se on tukenut mm. lahjoittamalla Forssan katukirkon
toimintaan, jakanut lahjakortteja vähävaraiselle sekä
tukenut FJK:n kortteliliigan
ja FoSu:n toimintaa.
Pitkäaikaistyöttömiä tai
muutoin heikosti työllistyviä toiminta on aktivoinut
kuluneiden viiden ja puolen vuoden aikana noin 50
henkilöä.
Jumala on siunannut tätä
kristittyjen yhteistä yritystä
yhteiskunnan hyväksi monella tavalla. Rukousapua
on usein tarvittu ja monet
ovat laittaneet kätensä ristiin
silloin, kun on kiperä paikka
ja koko toiminta on ollut
vaarassa. Jumalan johdatus
on ollut ihmeellistä mm. silloin, kun Forssan kaupunki
irtisanoi toimitilat ja tuntui
siltä, että seinä on vastassa.
Asia vietiin Jumalalle ja hän
vastasi antamalla uudet ja
vielä paremmat tilat Tammelasta. Rukousrintamassa ovat seisseet erityisesti
hallituksen jäsenten vaimot
Airi, Eila, Irma, Maija ja
Susanna. Samoin Kauko
ja Heidi Sippo, jotka ovat,
kuten edellä mainitut rouvatkin, yhdistyksen jäseniä.
Yritys tarvitsee edelleen esirukousta ja Jumalan
johdatusta siihen, että valmistetut tuotteet löytävät
tarvitsijansa.
Tenho Heiskanen
12
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Uusi Elämä
Nro 3/2011
Korkeimman
suojassa
Suurin asia, mitä voi
olla, on se, että elämän ristiaallokossa
voi luottaa, että asiat
ovat ”korkeammassa
kädessä!” Luottamus
Jumalaan ei tule kuitenkaan ihan itsestään,
vaan se tulee sen kautta, kun opimme elämän
haasteissa ja vastoinkäymisissä huomaamaan, että Jumalan
armo kantaa ja usko
säilyy pimeissäkin hetkissä ja jopa kasvaa.
”Herra on heikoissa väkevä.” Silloin kun huomaa,
että ei voi itse mitenkään
itseään auttaa, ainoa mahdollisuus on jättää asia Jumalan käsiin. Avun tullessa
oikeaan aikaan, saa jälkeenpäin tehdä yllättävän
havainnon, että asia hoitui
parhaalla mahdollisella tavalla. Jumalaan turvaava
on ottanut ”korkeimman
suojakseen”
Jokainen voi luottaa Jumalaan, siitäkin huolimatta,
vaikka Raamattu sanoo, että
”hän on ennen kaikkea uskovien Vapahtaja”, tai ehkä
juuri siksi, että hänestä (Jeesuksesta) tulee itse kullekin
henkilökohtainen Vapahtaja.
Monet ovat hakeneet turvaa
Jumalasta jopa kauankin ennen uskoon tuloa ja Jumala
on kuullut ja auttanut. (gallupien mukaan yli puolet,
jopa 80 % suomalaisista
rukoilee.)
Jumala kuitenkin katsoo
ennen kaikkea sydämeen,
ei niinkään siihen, mitä
ihminen sanoo, mutta jos
Herra näkee sydämessä
vilpillisyyttä ja oman edun
tavoittelua, on rukoilijan
omaksi parhaaksi, ettei Jumala vastaa, ei ainakaan
pyydetyllä tavalla.
Jumala toimii
aina ihmisen
tosi parhaaksi
Opetuslapsi Juudas sai
uskonelämälleen parhaan
mahdollisen alun, mutta
hänen sydämensä vilpillisyys suisti hänet pois Jeesuksen läheltä, toisin kuin
ristillä riippuvan ryövärin,
jonka elämä oli ehkä kokonaisuudessaan ollut sarja
epäonnistumisia. Hän sanoo
kuitenkin omassa heikkoudessaan keskimmäisellä
ristillä olevalleen ”kohtalotoverilleen” (Jeesukselle):
”Muista minua kun tulet
valtakuntaasi”. Elämänsä
viimeisillä hetkillä, se mitä
hän oli kuullut Jeesuksesta ”rötöstelyjensä” lomassa ja nähnyt ihmeitä joita
hän teki, muuttui uskoksi.
Hän, joka rinnalla riippuu,
onkin Israelin luvattu Messias.
Ei kukaan ollut hänelle
ensin synninpäästöä julistanut, mutta siinä hänen elämänsä siirtyi ”korkeimpaan
käteen” ja hänen uskonsa
realisoitui saman päivän
aikana. Jeesus sanoi hänelle:
”Totisesti minä sanon sinulle: Tänä päivänä sinä
olet oleva minun kanssani
paratiisissa” (Luuk. 23:43)
Voimme vain arvailla,
millaiseksi uskon elämän
kasvu ristin ryövärin kohdalla olisi muodostunut,
mahdollisesti hänestä olisi
tullut väkevä Herran todistaja, sillä armo, jonka hän
kohtasi, oli ylenpalttinen.
Mitä suurempi armon kokeminen on, sitä suurempi
kasvu, sillä Jumalan armo
kasvattaa meitä hylkäämään
jumalattomuuden ja maailmalliset himot.
Kertomus ristin ryövärin
pelastumisesta kertoo, että
monien sydän voi kääntyä
ihan viime metreillä hakemaan ”korkeimman suojaa”
eli pelastusta Jeesuksessa
Kristuksessa.
Toinen rinnalla riippuvista ryöväreistä sanoi ivaten Jeesukselle:
”Etkö sinä ole Kristus?
Pelasta itsesi ja meidät.”
Eli hän halusi vain päästä
pälkähästä, ”kuin koira veräjästä”, ilman sen suurempaa itsetutkistelua.
Ehkä Golgatan ristillä oli
jossain mielessä edustettuna
koko ihmiskunta; toiset haluaa, että Jumala katsoo vain
kaikkea läpi sormien, ihan
niin kuin kymmenen käskyn
lakia ei koskaan olisi kirjoitettukaan, tai ettei se koskisi
tiettyä osaa ihmiskunnasta.
”Jumalan laki on pyhä ja
käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.” (Room. 7:12)
Kymmenen käskyn laki oli
Sinä voit pelastua
– uudestisyntyä!
On hyvä pysähtyä miettimään elämän tarkoitusta.
Voit asettaa itsellesi muutamia kysymyksiä: Miksi
elän? Mikä on elämäni
tarkoitus? Onko elämää
ajallisen elämän jälkeen?
Onko Jumala todella kaiken Luoja?
Usko Jeesukseen antaa todellisen identiteetin. Löydät
yhteyden Luojaasi. Usko
Jumalaan luotaa pitkälle elämään kuoleman jälkeen.
On olemassa vain yksi
pelastuksen perusta ja vain
yksi tie taivaaseen, ja se on
Jeesus. “Eikä ole pelastusta
yhdessäkään toisessa; sillä
ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa
meidän pitäisi pelastuman”
(Apt. 4:12). Tuo nimi on
Jeesus.
Jumalan puolelta kaikki
on valmista. Sinun tulee
vain ottaa vastaan taivaan
lahja. “Sillä niin on Jumala
maailmaa rakastanut, että
hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka
häneen uskoo, hukkuisi,
vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).
Pelastuminen on yksinkertaista ja helppoa jokaiselle. Raamatussa sanotaan:
“Sillä jos sinä tunnustat
suullasi Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi,
että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä
pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi
ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9-10).
Voit rukoilla kanssani
syntisen rukouksen, jos haluat tulla uskoon: “Jeesus,
tunnen kurjuuteni ja synti-
syyteni Sinun edessäsi. Uskon, että olet kuollut minun
syntieni tähden ja että sinä
olet ylösnoussut kuolleista,
jotta minulla olisi iankaikkinen elämä. Kiitos, että annat
anteeksi kaikki syntini ja
tulet elämääni. Kiitos siitä,
että veresi puhdistaa kaikki
syntini ja että saan uudestisyntyä Pyhän Hengen kautta
Jumalan lapseksi. Amen.”
Ota yhteyttä paikkakunnallasi toimivaan elävään
seurakuntaan. Se on tärkeää,
jotta voit kasvaa uskossa
yhdessä toisten uskovien
kanssa. Voit ottaa yhteyttä
myös lehtemme toimitukseen. Autamme sinua löytämään asuinalueeltasi sinulle
sopivan uskovien yhteyden.
Pauli Kemi,
Uusi Elämä -lehti
Forssalainen evankelista Anni Koivukangas vierailee usein myös Oulun seudulla.
Kuva: Irma Orre
tarkoitettu ihmiselle suojaksi. Synnin tähden tämä laki
oli kuitenkin käynyt heikoksi ja Paavali jatkaa edelleen:
”Tahto minulla on, mutta
ei voimaa hyvän tekemiseen.”
Juuri siksi Jumala ei katso asioita läpi sormien, vaan
hän haluaa antaa meille
myös voiman elää Jumalalle
mieluista elämää, että saisimme kokea todellisen ilon
ja turvan. Jeesus tuli ja täytti
koko lain meidän puolestamme. Hän eli täydellisenä
ihmisenä täysin synnittömän
elämän ja maksoi täyden
hinnan, että ihminen saisi
täyden vapauden synnistä
ja syyllisyydestä.
Siksi Jumala ei siis halua
päästää meitä ainoastaan
pälkähästä, vaan hänen ajatuksensa meitä kohtaan ovat
paljon paremmat ja jopa
pyhemmät. Jumalan tahto
on, että otamme hänet koko
elämämme suojaksi. Tämän totuuden toinen ristillä
riippuva ryöväri oivalsi tai
Pyhä Henki kirkasti sen
hänelle ja hän tarttui siihen.
Samalla hän tuli tietoiseksi
siitä, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen, sanat ”muista
minua kun tulet valtakuntaasi” todistavat sen. Elämme
kristityssä maassa, jossa on
paljon julistettu evankeliumia, mutta uskommeko me?
Monilla on tieto, mutta
liian harvoilla on usko
Jeesukseen.
Vasta kuoleman läheisyys
riisuu kuitenkin ihmisen
kaikesta epäolennaisesta ja
evankeliumi Jumalasta, joka rakastaa ihmistä viimeiseen henkäykseen asti,
voi muuttua, uskoksi, tai
ainakin avuttomaksi lähestymiseksi Jumalan puo-
leen, ja korkeimman suojaan. Avuton lähestyminen
on Jumalalle mieluisaa.
”Avuksesi huuda minua
hädän päivänä, niin minä
tahdon auttaa sinua, mutta sinun pitää kunnioittaman minua” Ps. 50:15
Jumalan kunnioittaminen pitää meidät Korkeimman suojassa,
samoin Jumalan kunnioittaminen pitää elämämme
kurssin Jumalalle otollisena. Jumalan seurassa viihtyvä ihminen saa huomata,
että armo kantaa ja pimeissäkin hetkissä usko säilyy
ja jopa kasvaa, tai ainakin
vahvistuu. Herra voi olla
ihmisessä väkevä vain silloin, kun ihminen on heikko ja tarvitsee Jumalan suojelusta.
Anni Koivukangas
Syksyllä Lehtimajanjuhlaan
Israeliin 11.-18.10 ja
lisäviikko 18.-25.10.2011
Karmel - Tiberias - Golan - Kuollut meri - Jerusalem
ja ICEJ:n konferenssi, mm. erämaajuhla Ein Gedissä
Matkan vetäjät: Timo Hakkarainen, Finska Filadelfian,
Suomalaisen helluntaiseurakunnan, seurakunnan johtaja
ja Pauli Kemi, toimittaja ja pastori
Hinta 13800 kr, noin 1539 €
Lento Ruotsista, hotellit, puolihoito, retket ja opas
Lisäviikon hinta 3650 kr, noin 405 € aamiaisella
ICEJ:n konferenssipaketti varataan erikseen.
Timo Hakkarainen
Pauli Kemi
Lisäpaikkoja Pertti Kymäläisen ja Pauli Kemin ryhmässä
Israeliin 26.4.-3.5.2011
Lento Arlandasta, Tukholmasta, hyvät hotellit, puolihoito,
reket ja opas Dave Hasenson. Hinta 11400 kr, noin 1295 €
Tiedustele mahdollisia paikkoja.
Pertti Kymäläinen
Lisätietoja matkan vetäjiltä:
Pauli Kemi, puh. 0400 959 765, + 46 (0)8 779 35 10 - [email protected]
Timo Hakkarainen, puh. + 46 (0)70 754 24 26 - [email protected]
Pertti Kymäläinen, puh. 044 571 3928 - [email protected]
Matkojen esitteet ja ilmoittautumiskaavake on netissä: www.uusielama.net
Matkan tekninen järjestäjä on Sabra Tours AB
Uusi Elämä
Nro 3/2011
13
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Pintaa syvemmältä
Matka ”Kultakaupunkiin” alkaa.
Alle kouluikäisenä muistan lohdulliset ja turvaa
tuoneet
rukoushetket
vanhempieni kanssa. Sairastelin paljon ja kovassa
kuumeessa ollessani äitini
luki kauniisti kuvitettua
kirjaa “Kultakaupunkiin”.
Tuolloin tein lapsenuskossa päätöksen tahtoa
kerran perille tuohon kaupunkiin Jeesuksen luo.
Muistan vieläkin selvästi
tuon “taivaskokemuksen”
aiheuttaman riemun ja tunnekuohun.
Uskon, että ihan siitä lähtien tunsin voimakasta ulkopuolisuuden tunnetta, tarkoituksettomuutta ja selittämätöntä ikävää ja kaipuuta aina jonnekin muualle
kuin missä olin. Tänä päivänä ymmärrän tuon olleen
valtavaa taivasikävää ja
kaipuuta Vapahtajan luo.
Kotiin.
Kriisien keskellä
Nuoruusaikani ja varhainen aikuisuuteni kului aika
villeissä merkeissä päihteineen ja tiuhaan vaihtuvine
ihmissuhteineen. Etsin aina
toisesta ihmisestä sitä täyttymystä, minkä vain Jeesuksen vastaanottaminen
henkilökohtaisena vapahtajana voi antaa.
Tietenkään mikään suhde
- ei avioliittokaan - voinut
onnistua näin rikkinäisen
ihmissielun kanssa.
Vuonna 1997 olin kaoottisessa elämäntilanteessa
avioeroprosessin keskellä
ja alle 1 -vuotiaan suloisen
mutta pahasti allergisen tyttövauvan äitinä, joka toivoi
kuolevansa pois, mutta ei
voinut eikä tietenkään tahtonutkaan vauvansa tähden.
Kun elämä oli pahimmillaan, tuskissani polvistuin
- pikemminkin lyyhistyin
- lattialle ja itkien huusin
Jeesusta ottamaan minut
lopultakin kokonaan omakseen ja rukoilin syntejäni
anteeksi.
Silloin loppuunpalaneelle äidille laskeutui sydämeen käsittämätön rauha ja
sain yliluonnollisen voiman
hoitaa kaikki käytännön
elämän järjestelyt uusiksi
ja myös muuton uudelle
paikkakunnalle. Lisäksi
Herra antoi rakkaudessaan
sellaisen ilon sydämeen,
jollaista en ollut milloinkaan
ennen kokenut.
Nyt jälkeenpäin tuntuu
käsittämättömältä, että tällaisen kokemuksen jälkeen
vihollinen sai vieläkin palaamaan maailman teille ja
laitoin taas turvani ihmiseen Jumalan sijaan, kunnes
Jumala armossaan laski
valtavan synnintunnon, kadotuksen pelon ja tuomionsa
todellisuuden sydämeeni,
jonka alla muserruin ja murruin täysin.
Tämän vaiheen seurauksena syntyi vielä Matias
–poika vuonna 2003. Hän
asuu nykyään päänsääntöisesti isänsä luona ja tämä
lapsesta luopumisen kipeys
on varmasti yksi niistä syistä, joka on pitänyt minut sen
jälkeen lähellä Jumalaa.
Jumala on uskollinen ja
pitää kädestä kiinni, kun
on kerran oman kätensä
Hänelle antanut, vaikkakin
jo pikkutyttönä.
”Sopivalla ja
sopimattomalla
ajalla”
Syksyllä 2008 istuin Markku Tuppuraisen kokouksessa ja hän puhui aiheesta
2.Tim: 4:1-3: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä,
joka on tuomitseva eläviä ja
kuolleita sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa
sanaa, astu esiin sopivalla
ja sopimattomalla ajalla,
nuhtele, varoita, kehoita,
kaikella pitkämielisyydellä
ja opetuksella. Sillä aika
tulee, jolloin he eivät kärsi
tervettä oppia, vaan omien
himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Tuon kokouksen jälkeen
ainoa rukoukseni oli: Tahdon elää vain sinulle Jumala
ja palvella sinua loppuelämäni. “etten enää eläisi
minä, vaan sinä minussa”.
V. 2000 olin valmistunut
ammattiini ja heti uskoni
uudistumisen myötä astuin
esiin sopimattomallakin
ajalla, koska olin niin intoa
täynnä. Aloin heti julistaa
ja todistaa työkavereilleni
uskostani ja jouduin ennen
pitkää tiukkaan puhutteluun liiallisesta Jeesuksesta
vouhkaamisesta:
- Sinä et voi täällä näin
käyttäytyä, tämä on kauneushoitola. Voisitko vähän
rauhoittua.
Lupasin hillitä itseäni vähän ja sanoin kunnioittavani
työnantajani näkemystä ja
mielipiteitä. Mutta samalla
kerroin, että olen nyt kuuliainen Jumalalle ja Hänen
kutsulleen, sillä Hän on nyt
minun pomoni. Tällä kertaa en kuitenkaan lähtenyt
karkuun ikävää tilannetta,
kuten olin tehnyt aiemmin,
jolloin olin jättänyt kaiken ja
aloittanut aina kaiken alusta.
Olin kyllä valmis lähtemäänkin, sillä olin varma,
että Jumala järjestäisi minut
jonnekin, missä saisin kertoa Hänen käsittämättömästä rakkaudestaan, armostaan
ja pelastuksestaan kaikille
muillekin.
Oli suuri yllätys, kun
vain muutamaa kuukautta
myöhemmin tämä sama
omistaja halusi myydä hoitolaitoksensa - minulle.
Kaikista ihmisitä juuri minulle, vaikka tiesi rahatilanteeni ja elämäntilanteeni.
Tietenkin olin haaveillut
omasta hoitolasta, mutta
luulin tämän olevan täysin
mahdoton unelma toteutettavaksi. Sain ensimmäisen
todistuksen Jumalan suuruudesta ja Hänen mahdollisuuksistaan olla meissä
heikoissa väkevä, sillä kaupat tehtiin. Ihmeellisesti
on selvitty kuukaudesta
toiseen, vaikka välillä rimaa
hipoen.
Voimaa uskosta
Monesti olen huomannut
saavani ”voimaa uskosta”
kuten Abraham, kun tilanne on näyttänyt heikolta:
”Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi
Jumalalle kunnian varmana
siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.” (Room. 4:20-21)
Jumala tekee ihmeellisiä
asioita myös minun elämässäni. Henkilökohtaisissa
rukouspalvelutilanteissa
Jumala on aina rohkaissut,
neuvonut ja kantanut. Hän
on arkipäivän Jumala. Hän
haluaa kulkea kanssamme, joka hetkessä ja täyttää
hengellään ja voimallaan ja
86
Sirpa Martikaisen sydämellisyys kutsuu muitakin Jumalan läheisyyteen.
riemullaan, joka hengenvedolla. ”Ei laiteta Jumalaa
laatikkoon” ja oteta sieltä
esiin jouluna tai sunnuntaikokouksissa. Rohkaisenkin
ihan jokaista lähestymään
Jumalaa - silloin Hän lupaa
lähestyä meitä.
Eräässä rukoustilanteessa
minulle sanottiin: - Sinä olet
sellainen kuin sinun kuuluu
olla. Jeesus on sinun työkaverisi, äläkä vertaa itseäsi
muihin. Katso MINUUN.
Jumala tahtoo meidän
luottavan Häneen ja Hänen
hyvään suunnitelmaansa
elämässämme - näytti miltä
näytti, tuntui miltä tuntui.
Jumala on muuttumaton,
sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. HÄN ei ole
meidän tunteittemme riepoteltavina. Me olemme.
Tietysti sielunvihollinenkin
on erittäin kiinnostunut juuri
Jumalalle kokosydämisesti
antautuneista.
Uskoa on koeteltu kaiken
aikaa, mutta kaikki muuttui
viime kesänä, kun yöllä
kuulin unessani selvästi
miehen äänen, joka tuntui
kuuluvan pääni sisällä ja
tiesin, että Jumala puhui
minulle sanat:
”Sinun tulee
vain rakastaa.”
Niin tulin taas täyteen tulta ja intoa ja vimmaa. Ihan
kuin asian vahvistukseksi
seuraavana päivänä tuli hoitoon asiakas, joka hoidon ai-
kana koki, että hänen on tehtävä valinta, että pääsee taivaaseen ja hän halusi tulla
uskoon – täällä hoitolassa!
Vapauduin omista suorituksista ja vimmastani tehdä
asioita itse ja olen alkanut
ymmärtää Kaikkivaltiaan
Jumalan suuruutta. Haluaisin, että tämä olisi paikka,
jonne voisi tulla lepäämään
Kun ymmärsin lopulta,
että se riittää, että vain rakastaa, eikä minun tarvitse
itse yrittää vaikuttaa kenenkään uskoontuloon, sain
vapauden ja ilon työhöni.
Tiedän että Pyhä Henki on
kanssani ja rukoilen hiljaa
mielessäni hoidon aikana,
että Jumalan rakkaus kohtaisi juuri tätä henkilöä, sillä
tahdon sydämestäni palvella
ilolla Herraa ja lähimmäisiä.
Vaikka en olisi maininnut sanaakaan uskosta tai
Jeesuksesta, joskus koen
hengessä, että tämä ihminen
tarvitsisi rukousta – ja kun
olen sitten varovasti rohjennut kysyä, jokainen on
antanut luvan ja Pyhä Henki
on tällöin voinut koskettaa
ihmistä.
Rukoukseni on ollut, että
voisin nähdä ihan kaikki ihmiset ulkoisista puitteistaan
riippumatta kuin Jeesuksen
silmin - ja valtava rakkaus
kaikkia kohtaan on syttynyt
minussa, toivon voivani olla
välittämässä sitä hoitolassani edes pienesti.
Kun rakastuu Jeesukseen, niin se muuttaa kaiken
Kuva: Arto Orre
ja vieläpä ympärillä olevat
ihmiset ja elämän olosuhteet
muuttuvat. Jumala tekee
uutta! Kaikki on muuttunut
uudeksi 2½ vuoden aikana.
Ennen turvasin ihmisiin ja
jouduin pettymään itseeni
ja toisiin, koska ei ollut
suhdetta Jumalaan.
Jumala on pelastanut
ja uudistanut lähipiirin ihmisiä, ja parantanut omiakin fyysisiä vaivoja, joiden
vuoksi tällainen työnteko
olisi ollut miltei mahdotonta: Olen parantunut välilevyn ongelmista, niskaselkävaivoista, ja on ollut hauska
huomata, miten huumorintajuinen Jumala meillä on;
olen aina inhonnut rumia
käsiäni - nyt kun Jumala on
laittanut samat kädet hoitamaan ja siunaamaan, en voi
niitä enää itsekään inhota.
Hän kääntää heikkoutemme
vahvuudeksi. Jumala rakastaa meitä ihan kaikkia juuri
sellaisina kuin olemme!
Olen vain tyhjä astia ja minulla on tyhjät kädet, ja Taivaan Isä hoitaa asiakkaitani
puhun sitten tai en. Mutta
hoidon aikana usein rukoilen, ja useat ovat tulleetkin
tänne vain siksi, että tietävät
minun toimivan kristillisten
arvojen perusteella.
Olen kiitollinen, että saan
olla tässä. Kunnia Jumalalle! Ihmeellinen ja hyvä on
Herra!
Sirpa Martikainen
SpaHelmi
Rakkauden
14
ja toivon sanomaa / Ilmoitukset
Uusi Elämä
Nro 3/2011
Tilaa
Uusi Elämä -lehti
35 € vuosi
Puh. 02-2317 800
[email protected]
www.uusielama.net
Rukousklinikkaan voi tulla,
jos on sairautta, masennusta,
surua tai ongelmia, johon toivoo
Jumalalta apua.
91
Healing Roomissa rukoillaan parantumisen
puolesta Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Healing
Rooms
Uusi Elämä ohjelma
TV7:ssä www.tv7.fi
ru k o u s k li n i k k a
lisätietoa:
www.healingrooms.fi
Pe 15/4 klo 21.40. To 21/4 klo 00.25
Pe 15/5 klo 21.40. To 26/5 klo 00.30
Pe 10/6 klo 21.10. To 23/6 klo 00.30
94
Ohjelmiamme myös nähtävänä
www.nettikirkko.net
Lisää infoa TV-työstämme:
www.uusielama.net
96
25
Uusi Elämä
Nro 3/2011
15
Rakkauden ja toivon sanomaa / Ilmoitukset
SÖDERTÄLJESSÄ 9-10 huhtikuuta 2011
NAISTENPÄIVÄT
Kaikkien kansojen Israelia siunaava
RUKOUSKONFERENSSI
Jerusalemissa 28.9.-12.10.2011
Näe ja koe Israel-ystävyys ja Raamatun maan nähtävyydet erilaisella
matkalla kansainvälisesti uskovien yhteydessä, Suomen ryhmässä.
Jatkuva ylistys-, rukous- ja sananjulistusohjelma. Nimekkäät puhujat
ja ylistäjät. Simultaanitulkkaus, edullinen hinta, puolihoito ja ilmaiset
retket. Lisätiedot: TV7 ’Sanan ja runon tuoksua’ -aviopari Auli ja
Jaakob, 044 5131 798 ja 050 537 5065, www.sananjarunontuoksua.fi
klikkaamalla ”matkat” tai email: [email protected]
Kysy myös Aulin pian ilmestyvää runokirjaa ”Ainutkertainen matka”!
Messiaan
Jerusalem
Äänitteen laulut ja soitto vievät
sinut Israelin kansan juhlien
sykkeeseen. Ilon ja surun sävelet saavat myös juutalaisen äänensävyn Messiaan Jerusalem
– äänitteellä, jonka laulut ovat
Vesa Kemin ja Markku Ylipään
käsialaa, paitsi kaksi laulua.
Messiaan Jerusalem CD nyt
tarjoiushintaan 15 € + pk
Tilaukset:
Puh. 0400 960 85 35
[email protected]
Puh. 02-2317 800, 0400 422 777
[email protected]
Jokavuotuiset naistenpivät olemme siirtäneet kevääseen.
Haluamme ilmoitaa tästä jo näin ajoissa,
että kaikkilla on mahdollisuus suunitella ”kevätretkiään”.
Puhujavieraana opettamassa on tälläkertaa,
monille tuttu juuri USA:sta takaisin kotimaahan muuttanut
EIJA MERILÄ-KYMÄLÄINEN.
Tervetuloa
Suomalainen Helluntaiseurakunta
Cederströmsgatan 9
15173 Södertälje
Info: 070 7740557
Kristillinen
SODZO . fi
- Korut
- Raamattukotelot
- T-paidat
- Liput
- ja paljon muuta...
TOIVO
www.t v7 ..
Itäinen Pitkäk. 42, Turku
Puh. 040 965 37 03
KAAPELIKANAVA
23
Su klo 16.00 Viikkojuhla
Ke klo 18.00 Rukouskokous.
Ma-Pe 12.00 Rukouskokous
Kalle Vihonen, Juha Lehtiö
nettiKauppa
Jeesus rakastaa sinua.
- Sinua
varten -
Markku ja Teija Veilo
Toivossa 26-27/3 ja 3/4
La 26/3 klo 14.00 alkaen
Su 27/3 klo 14.00 alkaen
Su 3/4 klo 14.00 alkaen
Su 10/4 klo 16.00 Juhani
Kirla ja Kalle Vihonen
Sanan, rukouksen ja ylistyksen illat Turussa
Martin kirkossa joka tiistai klo 19.00
Marie
Licciardo
Puhuu: Tuula Ekbom ja vieraina julistajia kautta
Suomen. Henkilökohtainen rukouspalvelu sairaiden ja muiden asioiden puolesta. Lisää infoa
tilaisuuksista: www.ilpoistenpiiri.net
Tuula
Ekbom
Olet sydämellisesti tervetullut!
Ausraliasta
Toivossa
Ma 25/4 klo 16.00 ja 18.00
TALVI - ALE!
Kristillisessä
Divarissa
12 000 kirjaa
TUHANSIA UUSI KIRJOJA
0.25 € - 3 € kpl
Kasetit: 0.25€ - 1 € /kpl
Suruadressit 30 kpl 3 €
1-os. kortit 100 kpl 12 €
www.postimyynti-kivioja.net
Puh. 050 - 400 7142
Etsin toiminnalle jatkajaa!
SATEET LÄHETÄ
Rukouspalvelun ja ylistyksen ilta Seinäjoella joka keskiviikko klo 19.00
MUKANA:
Martti Kallionpää, Timo
Närhi, Ville Pitkänen,
Jaakko Huttunen
MUSIIKKI:
Ylistysryhmät
Martti Kallionpää
www.seinajoenhelluntaiseurakunta.fi Helluntaiseurakunta, Vellamonrinne 1 Tervetuloa!
Uusi Elämä
16 UUSI ELÄMÄ, PL 755, 20101 TURKU puh. 02-2317 800 – www.uusielama.net
Nro 3/2011
Forssa Extra – Rakkauden ja toivon sanomaa
Jyrkin ihmeellinen pelastumistarina
Jumalan tuli
Lapsuudestani en muista
mitään hengellisyyteen, tai
edes uskonnollisuuteen,
viittaavaa. Äitini ei lukenut
iltarukouksia edes muodon vuoksi. Jeesus-nimeä
ei koskaan varmaan edes
mainittu. Raamattu ei kuulunut kotini kirjallisuuteen.
Pääsiäiseen kuuluivat tiput, noita-akat ja suklaamunat. Joulun viettoon
kuuluivat lahjat ja joulupukki. Kristillisyys oli itselleni koko nuoruuden ajan
vain jotain todella etäistä.
Jotain sellaista mistä en
tiennyt yhtään mitään, ja
sellaista, millä ei ollut mitään merkitystäkään.
Rippikoulun käytyäni, perusvelvollisuudesta, en muista
löytäneeni mitään uskontoa
ihmeempää. Muistan kuitenkin pikkupoikana ajatelleeni, että kyllä Jumala
varmasti on olemassa. Se
oli varmaankin jonkinlaista lapsenuskoa. Sellaista
Jumala-kaipuuta,
jonka
Jumala itse on asettanut
jokaisen ihmisen sisimpään. Ala-asteella tykkäsin
laulusta joka oli mielestäni
tosi hieno. Siinä laulettiin:
“Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen, sen
koloon kerran iskettiin puu
ristin muotoinen.”
Rock-musiikkia
Teini-iässä alkoivat kiinnostaa kaikenlaiset rockbändit ja kauhuleffat. Kaveripiirin kuuntelema musiikki vei mukanaan. Kasvatin
itsekin pitkän tukan ja pukeuduin mustiin vaatteisiin.
Olin ylpeä siitä, että olin
mielestäni boheemi tyyppi.
Vasta jälkeenpäin, tultuani
uskoon, ymmärsin että tietty kuuntelemani musiikki
oli edustanut saatanan palvontaa. Silloin en sitä tiennyt. Kaikenlainen pimeä
mystiikka tuntui vain kiinnostavan. Vietin huoletonta
nuoren miehen elämää
ja oli tosi “coolia” käydä
tsekkaamassa kuuluisien
rock-bändien konsertteja.
Ostin sähkökitaran ja perustin kavereiden kanssa itsekin bändin. Tosin meistä
ei tullut kuuluisia; mutta
muuten oli kova meininki.
Sitten tapaamani tyttöystävä tuli uskoon. Huomasin
selvän muutoksen hänessä.
Ajattelin, että se usko kuului hänen elämäänsä, mutta
ei ole mun juttu. Kunnes
Jumala ilmestyi minulle
unessa. Tuolloin en vielä tiennyt Raamatusta tai
Jumalasta yhtään mitään.
Uni oli poikkeuksellisen
todentuntuinen. Näin siinä
taivaalla yläpuolellani valtavan suuren kirkkauden.
Sellaisen valkeuden, joka
ei ollut pelkkää valkeutta,
vaan ikään kuin oikea elävä
persoona. Ymmärsin unessa, että tuo kirkkaus oli Jumala. Yhtäkkiä kirkkauden
keskeltä lähti voimakas tuli,
ikään kuin säde tai salama,
joka osui minuun (Dan.
7:9-10) . Samalla heräsin
sängyssäni. Muistan kuinka
tärisin kauttaaltani. Jumalan voima, tulivirta, kulki
lävitseni päästä varpaisiin.
En tiennyt mitä oikeastaan
tapahtui, mutta ymmärsin
varmuudella, että Jumala oli ilmestynyt minulle
konkreettisesti. Hän on to-
dellinen. Kerroin unesta
ystävälleni. Hän oli iloinen
puolestani ja aivan otettu.
Seuraavaksi sain kuulla,
että pelastumista oli rukoiltu
puolestani muun muassa
näillä sanoilla: “Sinä tulen
Jumala, ilmesty Jyrkille.”
Nyt oli minun vuoroni olla
otettu. Jumala halusi todellakin ilmestyä juuri minulle!
Koin sen valtavana henkilökohtaisena rakkaudenosoituksena Taivaalliselta Isältä.
Jumala on Isäni
Haluan kertoa, että minulla ei ole ollut mahdollisuutta koskaan tuntea
omaa biologista isääni.
Mutta Jumalasta tuli minulle todellinen isä. Sain
tulla Abba-Isin lapseksi ja
alkaa kasvaa Hänen tuntemisessaan. Tällä asialla oli
suuri, parantava merkitys.
Aloin kiinnostua Raamatusta ja sen sisällöstä.
Raamatun kirjoitusten perusteella ymmärsin olevani
syntinen ja että joutuisin
helvettiin, ellen tekisi parannusta. Halusin siis ottaa
vastaan Jumalan lahjan,
pelastuksen Jeesuksessa
(Room. 3:23-24), (Ap.t.
16:30-31) . Ei kulunut kauan, kun löysin itseni KeskiPorin kirkon tiistaisesta
rukousillasta. Istuin kirkon
penkissä turvallisen matkan
päässä alttarista. Joku pappi puhui ja kutsui lopuksi
ihmisiä tulemaan alttarille.
Yllätyksekseni hän asteli
hymyillen suoraan luokseni
sanoen: “Terve! Mä olen
Matti. Ootko sä jo Jeesuksen oma?”. Vastasin että
en ole. “Haluaisitko olla?”
kysymykseen vastasin heti:
“Haluan”. Polvistuin papin
(rovasti Matti Vuolanne)
kanssa penkin päähän ja
toistin hänen lausumansa
rukouksen. Pyysin kaikki syntini anteeksi ja annoin elämäni Jeesukselle.
Matti-pappi julisti syntini
anteeksiannetuiksi Herran Jeesuksen Kristuksen
nimessä ja veressä. Siinä
hetkessä, syksyllä 1991,
koin uskoontulemisen ja uudestisyntymisen. Tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Sain
varmuuden iankaikkisesta
elämästä. Rauha Jumalan
kanssa tuntui hyvältä!
Uusi suunta
Vanhat kaveripiirit musiikkeineen saivat jäädä.
Ennen niin tärkeillä asioilla ei ollutkaan enää niin
suurta merkitystä. Pimeys
sai väistyä olemuksestani
sisäisesti ja ulkoisesti. Sain
Jeesukselta ihan uuden
elämän ja uuden sydämen.
Ajatukseni
muuttuivat.
Näin kaiken uusin silmin.
Noin kolmen kuukauden
päästä uskoontulostani kävin kasteella paikallisessa
vapaaseurakunnassa. Halusin olla kuuliainen Jumalan
Sanalle, Raamatulle. Halusin kokosydämisesti seurata Herra Jeesusta ja ottaa
upotuskasteen (Ap.t. 2:38)
Olin jo kuullut, että uskova voi täyttyä Pyhällä
Hengellä ja saada ns. kielilläpuhumisen lahjan. Odotinkin saavani Pyhän Hengen
lahjan jo kastealtaassa. Voimaa vedessä tuntui olevan,
mutta kielillä en alkanut
puhua vielä silloin. Rukoilin
Kristinuskossa ei ole kysymys uskonnosta, vaan armosta ja
henkilökohtaisesta suhteesta elävään Herraan Jeesukseen,
sanoo lähihoitajaksi valmistuva Jyrki Poutanen.
ja rukoilin Jeesukselta kielilläpuhumisen lahjaa. Halusin sen! Rukoilin hartaasti
ja välillä yritin sanoa jotain
sellaisilla “kielillä” mikä
nyt saattaisi kuulostaa “kieliltä”. Minkäänlaisia uusia
sanoja ei vain tullut, vaikka
kuinka auoin suutani epätoivoisesti ja yritin kakistaa
ulos edes jonkun tavun.
Kerran sitten menin erään
kokouksen jälkeen seurakunnan eteen rukoiltavaksi.
Polvistuin alttarikaiteelle.
Pastori rukoili puolestani
ja siunasi minut. Penkkiin
päästyäni kiitin itsekseni
Jeesusta. Yhtäkkiä uutta rukouskieltä vain soljui suustani aivan kuin itsestään.
Olin ihmeissäni. Olin saanut
kielilläpuhumisen lahjan
ihan noin vain, ilman mitään
yrittämistä! Uskon, että sain
Pyhän Hengen jo silloin kun
annoin elämäni Jeesukselle
(Room. 8:14-16). Mutta sain
varsinaisesti täyttyä Pyhällä
Hengellä ja tulella tuossa jälkimmäisessä hetkessä. Sain
rohkeutta ja voimaa seisoa
ihmisten edessä ja tunnustaa että Jeesus on Herra.
Olen tosi onnellinen kaikesta
siitä mitä elävä Jeesus on
tehnyt! “Hän antoi suuhuni
uuden virren, kiitoslaulun
Jumalamme ylistykseksi.”
(Ps. 40:4)
Jyrki Poutanen,
Forssa
Uusi Elämä -lehti vuodelle 2011!
Uusi Elämä -lehden tilausmaksu
vuodelle 2011 on 35 €, mutta nyt
tarjoushintaan vuoden loppuun asti
vain 25 €. Tilaa maksamalla 25 €
tilille: Sampo 800016–70845842
Huom! Älä unohda osoitetietojasi.
Uusi Elämä -lehdessä on sanomaa niin etsijälle kuin
uskovalle eri piireissä. Lehti kertoo yksinkertaisesti
uskosta Jumalaan ja seuraa aikamme tapahtumia.
Uusi Elämä -lehti on yhteiskristillinen, evankelioiva,
Israelia siunaava, profeetallinen ja seurakuntia tukeva.
Lisäksi voit tilata lehden myös:
Soittamalla: puh. 02-2317 800, 0400 422 777
Sähköpostitse: [email protected]
Postitse: Uusi Elämä, PL 755, 20101 Turku
Halutessasi voit tukea ainutlaatuista Uusi Elämä -lehteä antamalla lahjan
työhömme. Tili: Sampo 800013–1961083. Lehtityön viitenumero on 1025
Uusi Elämä ry:llä on rahankeräyslupa: POHADno/2010/2315