Rosa, 10.B Tampereen Rudolf Steiner -koulu VUOSIKERTOMUS 2009-2010 TAMPEREEN RUDOLF STEINER -KOULU VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 Muotialantie 79–81 33800 Tampere www.tampereensteinerkoulu.fi [email protected] [email protected] 4 Nukketeatteria 2. luokalla 5 Toimisto Toiminnanjohtaja Ilkka Kaakkolammi Vuosirehtori Simo Taimi Lukion vuosirehtori Eija Heikkala Alaluokkien opettajainhuone (03) 3141 6100 (03) 3141 6112 ja 0400 682 056 (03) 3141 6118 ja 050 918 4345 045 124 3662 (03) 3141 6116 Sitkeät sitruunat 6 Kolmas luokka – iloisen ja ahkeran tekemisen vuosi 8 Viidennen luokan kuulumisia 11 Yläluokkien opettajainhuone Opinto-ohjaaja Heli Arminen Terveydenhoitaja Nanna Nurminen Psykologi Emma Järveläinen Koulukuraattori Tuija Nevala Vahtimestari Tapani Koskinen Kiinteistönhoitaja Hannu Piipponen (03) 3141 6113 (03) 3141 6114 ja 045 124 3664 040 800 7888 041 529 5052 045 124 3663 (03) 31416120 ja 050 572 8025 045 128 3398 Luokkaretkemme Antaverkassa 14 Kahdeksas kevät 15 Svensk musik och lyrik 16 Adalmiinan helmi 17 Koulu on nyt valmis – Upea juhlasali kruunaa kokonaisuuden 18 Juhlasali sai nimen 20 Ajatuksia sosiaaliharjoittelun jaksosta 11. luokalla 22 Nuoret, päihteet ja koulu 24 Frida Kahloa eurytmian ja draaman keinoin 26 Steinerkoulu, yleissivistyksen laajennettu oppimäärä 27 12.luokka tiedesuunnistuksessa 28 12. luokan päättötyöt 30 Emännän palsta 31 Oppilasravintola Osuuskunta Tampereen Timjami Timjamin Juhlat (03) 3141 6121 044 308 8774 Iltapäivähoito 1A + 3.A (Hurinki) 1B + 3.B (Hurinki) 2A (koulu) (03) 3141 6146 ja 050 462 0392 045 124 3661 045 125 8279 2B (koulu) 045 124 3660 Esiluokat 2 Tervehdys Koulun ilttiksestä Teerentie Teerentie 7 33540 Tampere www.tampereensteinerpaivakoti.fi [email protected] (03) 253 0934 ja 045 275 3700 Sinilintu Martinpojankatu 15 33710 Tampere [email protected] (03) 265 5553 ja 040 836 5794 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 Toimitus: Maria Kaunisvesi • Taitto: Kaisa Ryhänen VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 3 Tervehdys Koulun ilttiksestä Nukketeatteria 2. luokalla Koulumme iltapäivätoiminnassa puuhastelee päivittäin noin sata lasta. Ryhmiä on kuluneena vuonna ollut neljä. Ohjaajia ja harjoittelijoita on joka ryhmässä 2-3. Kaksi ekaluokkalaisista ja kolmosista koostuvaa ryhmää ovat toimineet vanhassa Huringin päärakennuksessa ja kaksi kakkosluokkalaisten ryhmää ovat toimineet koulun puolella luokissa. Toisella luokalla Tampereella virkataan käsitöissä Lapset tulevat ilttikseen suoraan koulusta. Toiminta painottuu vapaaseen leikkiin, mutta askarteluja on tarjolla halukkaille. Timjamista tilattu luomuvälipala syödään klo 13.30. Välipalan jälkeen on päivittäin satuhetki, ja sen jälkeen ulkoilua koulun pihassa tai lähipuistoissa. Musiikkitunneilla loimme tarinoita alkuvaihees- käsinuket. Tänä vuonna 2. A sai tehtäväkseen myös suunnitella pienet näytelmät, joissa hienot käsinuket pääsisivät sitten seikkailemaan. Minkä näytelmän teitte? Ensin syntyi koko luokan voimalla yksi yhteinen tarina, jonka jälkeen kehkeytyi pienemmissä ryhmissä vielä kolme tarinaa lisää. Välipalalla opettelemme hyviä pöytätapoja. Lapset tietävät, että kaikkea pitää vähän maistaa ja ruokaa pitää ottaa vain sen verran kuin jaksaa syödä. Olemme mukana koko koulun ”Ruoka kunniaan” -kampanjassa ja pyrimme myös ilttiksessä siihen, että mahdollisimman vähän ruokaa menee biojätteeseen. Satuhetkellä luemme erilaisia satuja ja tarinoita vuodenajan ja lasten ikäkauden mukaan. Ekaluokkalaiset rakastavat satuja, jotka alkavat ja loppuvat samalla satukerralla, isommat jaksavat jo seurata pidempiäkin jatkokertomuksia. Koulumme on kiva-koulu myös ilttiksessä. Ke- 4 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 Taisto, Emppu, Assi, Tinna ja Eveliina: ”Eläimet viidakossa” ja ”Kettu ja siili”. Mistä näytelmä kertoo? sa myös äänimaailmaksi erilaisin soittimin. Tarinoiden ja käsinukkien valmistuessa lopulliseen muotoonsa aloitimme varsinaisen näytelmäharjoittelun luokassa. Oppilaat suunnittelivat ja tekivät itse tarvittavat lavasteet. Lapset viettävät mielellään aikaansa leikkien tuttujen luokkakavereiden kanssa. Majoja rakennellaan innokkaasti ja nukkekoti ja palikat ovat ahkerassa käytössä. Lapset piirtävät myös mielellään vapaita piirustuksia ja pelaavat erilaisia pelejä yhdessä. Koulupäivän jälkeenkin lapset innostuvat herkästi uusista askarteluista. Mm. neulahuovutus, märkähuovutus, kutominen, virkkaaminen ja lahjojen teko ovat mieluisaa puuhaa. 2.A -luokan kummiluokka 7.A kävi haastattelemassa nukketeatterin tekijöitä: Taisto ja Emppu: Kettu halusi pilkata siiliä. Assi, Tinna ja Eveliina: Kuningaskarhusta, joka tarkasteli viidakkoa. Kettu pilkkasi siiliä, mutta he sopivat lopuksi. Millaisia nukkeja käytitte? Taisto ja Emppu: Tipu, pupu, kettu, siili, norsu ja leguaani. Assi, Tinna ja Eveliina: Lepakko, koira, sammakko, koira, pupu, leguaani ja kultakala. Kettu, siili, pupu, kultakala, koira, tipu, orava. Millaista näytelmää oli tehdä? Taisto ja Emppu: Joo, oli hauskaa, kivaa. Assi, Tinna ja Eveliina: Kivaa, mutta aika jännittävää. Oli hauska esittää vanhemmille ja muille. tään ei kiusata! Joskus sitä on vaikea muistaa väsyneenä koulupäivän jälkeen, mutta yleisesti ottaen yhdessä on mukava leikkiä. Liikuntaa harrastetaan vuodenajan mukaan päivittäin. Sisäsalileikit ovat suosittuja, samoin hiihto ja luistelu, perinteisiä ulkoleikkejä unohtamatta. Esityksiä Vietämme yhdessä juhlia vuodenajan mukaan ja käymme pienillä ja isommillakin retkillä. vioineen. Iltapäivätoiminnasta voit lukea lisää myös koulun nettisivuilta. voisi todeta, että 2. A -luokan oppilaat tekivät Hauskaa kevättä kaikille! T: Ilttisväki Mika Kunnasvaara oli kaikkiaan Mikä oli vaikeaa? neljä, joista pääesitys oli vanhemmille Taisto ja Emppu: Oli harjoteltu, ei ollut vaikeeta. järjestetty iltaesitys maukkaine kah- Opettajan Assi, Tinna ja Eveliina: Lavasteiden teko ja näkökulmasta upeaa työtä, jota oli todella ilo seurata ja ohjata. repliikkien keksiminen. Mikä oli hauskinta? Taisto ja Emppu: Kaikki! Se, kun siili levisi lammikkoon. VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 5 Leikin jälkeen maisteltiin keittiöstä lähetettyä yllätystä: mikä hedelmä tuli tänään, miltä se maistui, tuoksui ja tuntui? Herkkuhetki oli maistamisen, mutta myös luottamuksen hetki, koska useimmat lapset odottivat silmät kiinni opettajan suuhun antamaa herkkua. Loppuruno/-tehtävä antoi jokaiselle lapselle mahdollisuuden olla hetken leikin ohjaajana ja paljastaa lopputehtävän ennen jonoon menoa. Tehtävä oli esimerkiksi kosketus jonnekin kehoon siveltimen, höyhenen, ”piikkipallon” jne. avulla tai ääni, joka kuului hiljaa korvan juuressa tai puhallus, joka tuntui niskassa tai peitto, joka kääriytyi lapsen ylle kuin viitta tai peitti kokonaan kuin huoppu...vielä jonossa opettaja piirsi sormella jonkin ”arvoituksen” selkään. Oppimispolkua tulevaisuuteen Pienessäkin ryhmässä lapsen voi olla vaikea kes- SITKEÄT SITRUUNAT Aistien merkitys tämän päivän lapsuudessa Steiner-pedagogiikan yksi tärkeä perusta on laaja-alaisesti käsitetty aistioppi. Aistien harjoittamisella on yhteys koko lapsen kehitykseen: ...tasapainoaisti antaa ihmiselle aistimuksia tasapainosta, harmoniasta ja itseluottamukses- lisäaineet. Itse tekeminen ja kokeminen uhkaa jäädä yhä vähemmälle. Aistien kehittymiseksi lasten on saatava tarttua, tuntea, maistaa, kontata, hyppiä jne. Tiivistetty kuvaus yhden ryhmän toiminnoista tuksiaan tai odottaa vuoroaan. Alkuopetuksessa Leikki/toiminta vaihtui joka kerta jakson aikana: voidaan tulevaisuudessa käyttää muiden arvioin- hurjaa riemua nostattivat erilaiset leikit ja tehtä- timenetelmien ohella ennakoimaan tehostetun vät leikkivarjon kanssa sekä varjon leyhyttämä ja erityisen tuen tarpeita sekä näin luomaan ilmavirta, joka toi mukavan tuulahduksen iholle. rakenteita tulevan erityisopetuslain integraation Kaikki kehoon liittyvät aistit saivat virikkeitä periaatteen mukaisesti. Tänä lukuvuonna Sitkeät sitruunat oli viimeinen sa, kun ryömittiin tunnelin läpi, opettaja kääri ekaluokkalaisten jumppamattoon tai suoritettiin tehtävänopan kaiden ärsykkeiden kohteena päivittäin, joten liika kuormittavuus tuhoaakin aistiherkkyyttä stimuloinnin sijasta. Itävaltalaisen tutkimuksen Ryhmässä oli seitsemän oppilasta ja se kokoontui kymmenen kertaa. Vuorovaikutteisten leikkien avulla kohdattiin toisia sekä tutkittiin ja opittiin asioita mahdollisimman monien aistien kautta. motorisia tehtäviä. Hienoviritteisempää aistimista edustivat esimerkiksi käden rasvaaminen ja kuvan painaminen paperille sekä foliokengän muotoileminen mukaan joka neljäs 10-13-vuotias lapsi ei erota Aina tuntien alussa aistimme kehomme asen- jalkaan. Nämä tehtävät edellyttivät lisäksi oman makeaa, hapanta, suolaista ja kitkerää makua non matalalla tyynyllä istuen, teimme ja kuulim- vuoron odottamista, taitoa kuvailla käsien ja toisistaan. Aistien herkkyyttä sumentavat mm. me tervehdyksen rytmin, tunsimme hoivaavan jalkojen tuntemuksia: lämpöä, viileyttä, rasvan pikaruoka, virvoitusjuomat ja makeiset sekä kosketuksen sekä haistoimme voiteen tuoksun. limaisuutta jne. VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 oppilaita valikoimatonta pienryhmätyöskentelyä keinuttamisissa, tasapaino- ja temppuradois- ja hajuaisti. pienryhmä. kittyä, muistaa ohjeita, liittyä leikkiin, kertoa aja- sui appelsiini, mandariini ja sitruuna. ta... ja ...tunneaisteja ovat lämpö-, näkö-, maku Kaikki aistimme ovat nykyisin hyvin voimak- 6 Sitkeiden sitruunoiden mielestä voiteessa tuok- Sanna Kaiponen erityisopettaja Laajemmin tietoa aiheesta löytyy: • Dahlström M.1999, Muodosta minuuteen. Helsinki: Edita • Erziehungskunst, Waldorfpädagogik heute 10/2009 • Google: opm erityisopetuslaki VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 7 Kolmas luokka - iloisen ja ahkeran tekemisen vuosi syleillä, kyynärillä, vaaksoilla, askelilla ym. mitoil- Kolmannen luokan kertomusaineistona ovat Opimme, miten ihmiset vähitellen sopivat yh- pääasiassa Vanhan Testamentin kertomukset. teisistä mitoista. Niin mekin tulimme metriin ja Niinpä aloitimme uuden lukuvuoden maailman sen myötä kymmenjärjestelmään. Jokainen teki luomisella. Sen jälkeen olikin hyvä jatkaa tutus- oman metrimitan, jolla mittasi paljon kotona ja tumalla monin eri tavoin elämään ja työtapoihin koulussa. Tarkkojen mittatulosten lisäksi on silti isoisoisoisien ja -äitien elinaikoina, siis elämään ollut tärkeää oppia myös arvioimaan matkoja, ennen vanhaan. painoja ja tilavuuksia. Toisen luokan keväällä olimme käyneet Rekolan Mittaamisen lisäksi erilaiset allekkain laskut sai- tilalla muokkaamassa ja möyhentämässä pel- vat monet innostumaan kovasti. Varsinkin kun toa. Kun sitten kylvimme ja peittelimme vehnän kymmen-, sata- ja tuhatpussien jälkeen oli opittu jyvät maahan, toivoimme ”sadetta ja poutaa ylle laskemaan numeroilla, jotka hienosti löysivät vainion”. omat paikkansa laskutalon eri kerroksista. Syksyllä sadonkorjuuseen saapuessamme saimme huomata toiveemme toteutuneen. ”Pam-pam rumpu kaikuu – vilja kypsää on…” Peltomme lainehti kullankeltaisena kypsän viljan odottaessa korjaajiaan. Niin suihkivat sirpit, sidottiin lyhteet, nostettiin osa seipäille kuivumaan ja osasta rakennettiin kauniita kuhilaita. Jokainen sai ainakin aavistuksen siitä, miten kiitollisin mielin maanviljelijä satoaan korjaa. Myöhemmin, kun oli puinnin aika: ”Vilja riihen ahdettiin, puita sisään kannettiin, isäntä riihen lämmitteli…”, Ja kolmen päivän päästä: ”Sitten siellä varstattiin, jyvät kauniit löydettiin.” Jyvät olivat nyt ihan kuivia. Luokassa meillä oli kosta sopivia oksia kehruukepeiksi. Ja niin alkoi hahtuvavillan keppikehrääminen villalangaksi; ympäri- ympäri… pehmeäksi, lujaksi langaksi. kaunokirjoituksen oppiminen. Miten kauniita Kun lankaa oli tarpeeksi, alkoi ”kutominen” itse kaikki kirjaimet ovatkaan! Niillä sitten alettiin tehdyn suunnitelman mukaisesti lankoja vane- harjoitella myös omien tarinoiden kirjoittamista. rilevyn loimilankojen välistä pujotellen. Monen vaiheen jälkeen oli aplodien aika, kun taas uusi, Joulukuun 13. päivän aikoihin on kolmansilla valmis paimenpussi pääsi riippumaan ikkunaan. luokilla aivan erityinen kunnia koulussamme. Olimme harjoitelleet jo jonkin aikaa pitkää runo- Samalla periaatteella syntyi ihan oikeissa kan- amme ja lauluamme. Sitten koulu täyttyi ihanas- gaspuissa kaunis räsymatto itse leikattujen ta piparintuoksusta leipoessamme tarjottavaa matonkuteiden raidoittamana. Liekö ainakaan muille oppilaille. arkena raskitaan sitä lattialle asetella – taitaa olla mieluummin pöytäliinana! Ja perjantaiaamun hämärässä vaelsimme valkoisissa asuissamme kynttilät tai piparikorit Syksyllä tutustuimme Lempäälän museoraitilla käsissä laulaen: entisajan tunnelmiin, mm. taloihin, kauppaan, ”Lucia hohteen suo, Lucia valon suo… työkaluihin ja sepän pajaan. Keväällä koitti taas Lucia seppelpää, juhlista hetki tää…” ja seuraimme kynttiläkruunupäistä Luciaa luokasta toiseen. ”… Talven ja maailman pimeyteen, uudelleen ja uudelleen. Niin täyttyi moni pape- Jokaisen ihmisen sydämeen ripussi jauhosta, josta viimeisellä kouluviikolla Toi Lucia valon taivaisen, on tarkoitus leipoa leipää yhteiseen juhlaamme Suuren, kirkkaan Rakkauden.” Sunnuntaina vierailimme Lucia-kulkueen kanssa Laskennossa lähdimme liikkeelle vanhoista Vapriikin museokahvilassa tuoden myös siellä mitoista. Opimme, miten entisaikaan mitattiin valoa ja iloa ihmisille. VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 Käsityötunnit aloitimme syksyllä etsimällä paju- Äidinkielessä uusi ja innolla odotettu asia oli kivinen käsimylly, jota ahkerat kädet pyörittivät vanhempien kanssa. 8 la, joiden koko vaihteli mittaajan koon mukaan. VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 9 Viidennen luokan kuulumisia KiVa-koulutunneista Koulumme liittyi KiVa-kouluprojektiin. Niinpä meidänkin luokkamme alkoi pitää KiVa-koulutunteja. Pidimme niitä joka tiistai tukitunneilla. Aloitimme projektimme syksyllä 2009. Keskustelimme tunneasioista, kuten yksinäisyydestä, syrjimisestä, luottamuksesta, ystävällisyydestä ja perheestä yms. Meillä oli myös ”tunnejana”. Muodostimme yhdessä jonon, jonka toisessa päässä oli ne, joilla meni mielestään erittäin hyvin, ja toisessa ne, joilla meni erittäin huonosti. Kun olimme löytäneet paikkamme jonossa, saimme kertoa, miksi olemme juuri sillä kohdalla. Keväällä 2010 pidimme koko koulun KiVa-viikon, jonka päätimme hauskojen hattujen päivään. ilon päivä kun pääsimme ihan itse takomaan sepän pajaan. Ja laulumme kaikui: ”…Pajassa on nuoret sepät, pajassa … Ja he takovat - vasaroilla kalkuttavat takovat…” Jokainen sai takoa oman naulan ja koko luokan yhteistyönä taottiin onnea tuova, soiva hevosenkenkä. Siellä se on nyt luokassa ja kulkee Neilikka, Siru ja Noora, 5. A mukanamme vuodesta toiseen muistuttaen yhteistyön voimasta ja ilosta. Laulu kaikuu luokassamme usein - kaanonien sävelet soivat niin laulaen kuin myös huiluilla soittaen. Oli myös ilo seurata koko luokan yhteissoittoa viulutunnilla. niistä voi katsella, mitä ympärillä tapahtuu. Talon lattian alle, maan sisälle on muurattu peruskivi, jossa on kaikkien mökin rakentamiseen osallis- ”Hauskat tuneiden oppilaiden nimet, aamurunomme ja hatut” -päivän lopussa, seisoimme luokassa joku pieni aarrekin tulevien polvien löydettäväksi iloa tuovassa piirissä käsi kädessä. Ja opettajan joskus kaukana, kaukana tulevaisuudessa… KiVa–koulu –viikon päätteeksi, kertoessa syksyllä piiriimme liittyvästä uudesta jäsenestä olivat riemuhuudot valtaisat. Oli hyvä tunnelma lähteä loppukevääksi rakentamaan mökkiä. Mökin rakentaminen on suuri ja palkitseva urakka. Siinä syntyy yhteisen aherruksen ja voimainponnistuksen, sekä monen, monen työvaiheen tuloksena pieni talo. Talolla on luja ja tukeva 10 Ikkunoista virtaa sisään valoa, ja sisällä ollessa Vanhemmille järjestettävässä talonrakennusjuhlassa voimme varmaan todeta kolmannen luokan piirin sanoin: ”…Tässä on talo kuin meille tehty, se on niin hieno ja suuri, se meille sopii juuri.” perusta, seinät ja katto muodostavat suojaisan Aurinkoista kesää kaikille! tilan, jonne on hyvä kulkea kauniista ovesta. Tarja Havumetsä VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 Sukka-/käsityöt Tänä vuonna käsitöissä teimme sukat. Ennen sukan aloittamista teimme pussukan, jota tekemällä harjoittelimme kutomista. Aloittaessamme sukan aloitimme myös ”kässäpäiväkirjan”, jossa kirjoitimme, mitä olimme tehneet. Tunneilla oli leppoisa tunnelma: laulelimme sekä kerroimme satuja ja kauhutarinoita käsitöiden lomassa. Keväällä harjoittelimme myös näytelmää, ja käsityöt edistyivät sen lomassa. Ensimmäinen sukka tuli valmiiksi joulukuussa, ja seuraava helmikuussa. Maaliskuussa tuli pikku rimpsusukkia, ja sitten niitä olikin valmiina aika paljon. Toivottavasti kaikki saavat sukat valmiiksi kesälomaksi, ettei kesällä tarvitsisi tehdä sukkaa. Alisa, 5. A Kreikan historia Kreikassa pidettiin Olympialaiset. Niihin kuului mm. pituushyppy, keihäänheitto, kilpajuoksu, kiekon heitto ja paini. Olympialaiset järjestettiin Zeuksen kunniaksi, mutta jumalia oli monta muutakin. Tärkeimmät Kreikan jumalat olivat Zeus, Poseidon, Hera, Hades ja Pallas Athene. Kreikkalaiset kutsuivat itseään helleeneiksi. Suurimmat heimot olivat ylpeät, sotaisat doorilaiset Spartassa sekä iloiset, vilkkaat ja lahjakkaat joonialaiset Ateenassa. Kreikkalaisten valtioiden hienoimpia taiteellisia muistomerkkejä ovat julkisissa rakennuksissa esiintyneet kolme tyylisuuntaa: jäyhä ja voimakas doorilainen tyyli, kepeä ja tyylikäs joonialainen tyyli sekä koristeellinen ja siro korinttilainen tyyli. ”Niinpä auringon valo näyttää täällä kirkkaammalta kuin muualla, koska jumalatar Athene riisuu viimeisenkin hunnun saapuvan silmiltä – kuin onnen unelma on maisema.” Kreikan historiasta jäi eniten mieleen opettajan kuvaukset Kreikasta, Kreikan jumalat, runo ja piirustukset. Kreikan historian jakso oli mielestämme kiva! Kristian, Helmi ja Lotta, 5. A VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 11 Lehti-/mediaviikko Mediaviikolla 10.2.2010 opettajan ystävä, lehtikuvaaja Sanna Heikintalo tuli luokkaamme vierailulle. Teimme luokan kanssa lehden talviolympialaisista. Aluksi päätimme lehden nimen, josta tuli Mitaliset. Sitten jakauduimme ryhmiin, joita oli noin kymmenen. Ne olivat mm. kansi-, pääkirjoitus-, erilaiset urheilulajit -, haastattelu- yms. ryhmiä. Näin perehdyimme erilaisiin teksti- ja valokuvaustyyleihin. Uusia olympialajeja, joita keksimme, olivat mm. hiihtoratsastus, pulkkailu, lumisota ja kukkulan kuningas. Keksimme mielikuvitussaaren, jossa olympialaiset pidettiin. Saaren nimeksi tuli Gutanš. Tanita ja Miriel, 5. A Kirjekaverit Meillä 5. A -luokkalaisilla on ollut jo viisi vuotta kirjekaverit Helsingin Elias-koulusta. Olemme olleet heidän kanssaan todella tiiviisti yhteistyössä, ja nyt keväällä, kun meillä ja muilla 5. luokilla on täällä Tampereella koulumme järjestämät olympialaiset, niin silloin me tapasimme ensi kertaa kirjekaverimme! Meidän olympialaisissamme on lajeina pituushyppy, kiekonheitto, keihäänheitto, paini ja juoksu. Ylimääräisenä lajina on 2,5 kilometrin maratonjuoksu! Meillä kaikilla on hyvä mieli, kun olemme saaneet piirtää ja kirjoittaa heille. Olemme saaneet hyviä kavereita ja mukavia opettajia! Odotamme aina innolla heiltä vastauskirjeitä ja myös sitä, että tapaamme heidät. Siru ja Noora, 5. A Näytelmä Aloitimme näytelmäprojektin lukemalla Rasmus ja kulkuri -kirjan 3. luokalla. 4. luokalla kävimme katsomassa teatterissa Rasmus ja kulkuri –näy- 12 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 telmän. Vanhemmat ja opettaja tekivät yhteisen päätöksen, että tästä tulisi myös meidän 5. luokan näytelmä. Luokallamme on paljon musiikin taitajia, jotka soittavat kyseisessä näytelmässä jotain instrumenttia. Näitä instrumentteja ovat: piano, viulu, banjo, kitara, huilu ja trumpetti. Anna Haukka on säveltänyt näytelmäämme kaikki laulut, paitsi laulun ”Hummani hei”. Lauantain koulupäivä keväällä oli oikein tuottoisa. Saimme valmiiksi paljon lavasteita. Olemme harjoitelleet näytelmää paljon, ja näytelmätyö on ollut hyvin hauskaa. Rooleista sai itse miettiä lempirooleja, ja opettaja päätti roolituksen hieman niiden perusteella. Heini Ranto on auttanut tämän projektin kanssa. Hän on opettanut meille puheharjoituksia. Leena Tiusanen on myös auttanut näytelmäprojektin kanssa. Saara, Aino, Tommi ja Eetu, 5. A Hovin ratsutila Olimme syyskuun alkupuolella Hovin ratsutilalla luokkaretkellä. Tilalla kasvatetaan arabialaisia täysverisiä. Tallilla pidetään myös tuntitoimintaa, kuten este-, koulu-, maasto- sekä lännenratsastusta. Arabit ovat hyvin kauniita hevosia. Niillä on kovera pää, ja ne ovat hyvin siroja. Monet ovat myös sanoneet, että se on maailman kaunein hevosrotu. Ensin menimme katselemaan hevosia, jotka olivat suloisia. Matti Hovi esitteli meille pienen shetlanninponin Delillahin, jolla oli suuri sydän. Jokainen sai laittaa kätensä sen harjan alle ja tuntea sen lämmön! Meille esiteltiin myös tallin eräs ori, Ziroco, joka oli todella ylväs ja komea. Sitten lähdimme parin kilometrin kävelymatkalle metsään. Kun olimme kävelleet jonkin matkaa, pysähdyimme Noidanhaudalle. Noidanhauta on kepeistä muodostunut iso kasa, jota entisajan ihmiset pelkäsivät. Siihen aikaan eräs mies ajoi hevoskärryillä sen ohi ja upposi matkallaan suohon. Siitä lähtien ihmiset ovat heittäneet kasaan matkallaan yhden kepin, ja he kaikki ovat säästyneet noidan kirouksilta. Sen jälkeen menimme kalliolle sytyttämään nuotion ja syömään eväitä. Päivän päätteeksi ratsastimme konekäyttöisellä rodeohärällä. Kaikki pitivät siitä, ja pääsimme koettamaan vähän oikeaakin hevosratsastusta. Bussilla kuljimme myös Klaus Kurjen perinnetien ja kuulimme Matti Hovin tarkat kuvaukset Tampereen seudun historiaan liittyen , myös legendan omaisen rakkaustarinan Matti meille kertoi ja samalla tarkkailimme Laukon peurojen näkymistä maisemassa. Sini ja Iina, 5.A Koukkurahkan suoretki Kävimme syksyllä 15. syyskuuta 7. A -luokan kanssa retkellä Koukkurahkan suolla. Lähdimme patikoimaan suuren ja jyrkän kallion päälle, jossa pidimme ensimmäisen tauon. Laskeuduimme järven viertä polulle, joka meni kosteikon halki. Jatkoimme metsän halki hakkuuaukealle, josta laskeuduimme ensimmäiselle suonylityskohdalle. Suon keskellä oli metsätasanne, jonka läpi kävelimme pysähtymättä. Heti sen jälkeen ylitimme taas märän sammaleisen, upottavan suon, joka johti järven viertä retkipaikallemme, jossa teimme nuotion. Paistoimme makkaraa, söimme eväitä ja pelasimme suofutista. Jotkut tekivät voltteja ja upposivat vähän suohon paluumatkalla. Paluumatkalla pidimme tauon vielä ensimmäisellä kalliolla, jonka jälkeen palasimme lähtöpaikalle. Teimme myös havaintoja: tulomatkalla näimme kurkiauran, ja koko matkan ajan katsoimme ympärillämme olevaa kasvustoa. Ariel, Joonas, Henrik ja Artur 5. A VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 13 Luokkaretkemme Antaverkassa Kahdeksas kevät 17.–19.2.2010 Keskiviikkona 17.2. lähdimme luokkamme kanssa Antaverkan leirikeskukseenYlöjärvelle luokkaretkelle. Aamulla kun tulimme kouluun, meillä oli mukanamme matkalaukut/kassit – joku oli jopa ottamassa mukaansa myös matkajääkaapin, mutta opettajamme ei suostunut siihen. Keskiviikkoaamupäivän vietimme vielä koululla, mutta klo 12.30 lähdimme bussilla linja-autoasemalle odottamaan, että pääsisimme lähtemään. Bussilla matkustimme noin puoli tuntia, kunnes jäimme pois bussista. Kävelimme noin 2 kilometriä, kunnes saavuimme keskelle luonnonkaunista metsää, jossa oli ikivanha kartano, jonka nimi on Antaverkka. Kun pääsimme sisälle, meille annettiin huoneet, joihin menimme ryhmiemme kanssa. Kun olimme kotiutuneet paikkaan, niin vähän ajan päästä, kauhuksemme opettaja keräsi kännykät omaan isoon laatikkoonsa. Tästä oli tietysti jo ilmoitettu etukäteen. Kohta kaikilla oli jo nälkä, mutta ruuat piti tehdä itse, suuressa keittiössä, jossa oli vain yksi hella. Onneksi olin ensimmäisenä keittiön kimpussa, eli sain liedet käyttööni, ja sain tehdä rauhassa hyvää, ja hyvin terveellistä, ruokaa ilman stressiä ja paineita. Kun sain ruokani valmiiksi, söin sen ja sen jälkeen kun menin keittiöön, oli siellä kauhea ryysis. Onneksi ehdin ihan ekana keittiöön. Illalla menimme jäälle katsomaan tähtiä ja planeettoja kaukoputkella, jonka opettaja oli vuokrannut. Oli tosi kivaa katsoa tähtiä ja planeettoja, ja varsinkin sitä ainoaa ja oikeaa: Saturnusta. Oli hienoa kokea se tunne, että olemme oikeasti pieniä tässä isossa maailmankaikeudessa. Yhdentoista aikaan illalla menimme takaisin sisälle ja nukkumaan... No, nukkumaan meno viivästyi aika paljon. Joillain se oli tunti, toisilla kaksi tai kolme. Mutta kun kello löi neljä aamuyöllä, kännykän herätyskello soi opettajan ”sviitissä” ja ope oli kai vähän vihanen. Toisena päivänä teimme hiihtoretken jäälle. Se oli tosi hieno kokemus. Hiihdimme pieneen saareen, johon teimme nuotion ja paistoimme makkaraa ja söimme eväitämme. Sitten lähdimme hiihtämään takaisin. Kun tulimme takaisin Antaverkkaan, lepäilimme vähän, kunnes koulusta tuotiin pinaattilättyjä. Illalla saimme myös pannukakkua. Seuraavana, ja myös viimeisenä, päivänä siivosimme ja lähdimme takaisin kouluun. dumme etsimään Heräilevä kevät yhteistä sieltä, ilahduttaa meitä missä olemme ykjälleen lokkien silöitä: mielipiteishuudahduksin, pasämme ja muisjunkissoin, leskentikuvissamme tai lehdin, pullistelevin tunteissamme ja silmuin. Tutut ja kokemisissamme, silti aina uutta voip u h u m a tt a k a a n maa antavat luonomien käsiemme non tapahtumat töistä. Tai erehsaavat mielen virkeäksi ja katseen Kettu: ”Olet vastuussa ruusustasi....Älä uhohda sitä” dymme arvottamaan toisen sanoja kirkkaaksi. Pikku Prinssi: ”Olen vastuussa ruusustani...” ja tekoja omia “teoNäin luokan kahdeksatta kevättä katsoreettisia” lähtökohtiamme vasten. essani, toisaalta haikein ja toisaalta jopa huikein tunnelmin, olen tullut ajatelleeksi Luottamus jokaisen yksittäisen tapahtuman oikeutukselle voi olla elämän kokonaipaljon yhteisen taipaleemme tapahtumia. Mietelause: “Harmaata kaikki teoria, vihreä suutta kantava voima, kun yhteisen luominen alkaa heräävästä vastuuntunnosta ja elämän kultainen puu” saa uudenlaisen sitoutumisesta vastuuseen. Olemme täälsisällön, kun ajattelen satojen koulupäivien lä yhdessä ja yhdessä olemme enemmän! kokonaisuutta sekä vaihtelevia arjen iloja, murheita, vastoinkäymisiä ja onnistumisen kokemuksia. On voinut olla tarpeeksi monta yhteistä vuotta, jotta se mikä yksittäisissä tapahtumissa ja tunnelmissa jokaisessa meistä vaikuttaa, on voinut orastavasti jalostua kypsyydeksi myötätuntea ja arvoksi ymmärtää erilaisuutta. Aikamme näennäinen eristyneisyys tekee paikoin yhteisen arjen vaikeaksi ja turhauttaa kenet tahansa yhteisymmärryksen etsijän. Ehkäpä juuri siksi, koska helposti “teoriassa” harhau- Tämä onnistui luokalta ehkä erityisesti näytelmämme Pikku Prinssi esityksissä. Jokainen kantoi vastuuta ja iloitsi toisen työstä yhteisen projektin äärellä. Kiitollisin ja kokonaisvaltaisesti luottavaisin mielin, iloisena yhteisestä vihreästä taipaleestamme kultaisen elämän tiellä, toivotan kaikille elämänmyönteistä tulevaisuutta! Sanna Ruoho 8. A-luokan ope Thomas Kvam, 7. A 14 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 15 Svensk musik och lyrik Adalminan helmi joka on kaikkien ruotsalaisten rakastama Aftonfalken. Anna Haukka oli tehnyt nopeasti uskomattoman kauniin sovituksen tähän kappaleeseen, jossa Tuomas Mikkolaisen komea kitarasoolo pääsi oikeuksiinsa. Tytöt, Anni Härkönen, Jenni Keipilä, Rebekka Mikkolainen ja Hulda-Maria Räty esiintyivät vahvasti, ikään kuin laulaminen ja esiintyminen olisi ollut heille arkea. Maailmasta löytyy laulu meille jokaiselle ja jokaiselle tunteellemme. Melodiat ja lyriikat ovat tärkeitä osia kulttuurin välittäjinä. Ne vaikuttavat useimmiten tiedostamattomalla tasolla, mutta silti ne ovat vahvoja voimassansa! Tätä tietoutta kunnioittaen lukiossamme on 10. luokalla Svensk musik och lyrik -kurssi (RUB11). Opiskelijat oppivat laulujen kautta mm. ääntämistä, lauseiden painottamista, sanastoa ja kansankulttuuria. Tähän haasteeseen tarttui tänä lukuvuonna noin 15 opiskelijaa, joista kaksi oli 12. luokalta, Ella Posti ja Tuomas Mikkolainen. Heille lämmin kiitos panoksestaan. Kurssin musikaalisesta laadusta vastasi iki-ihana tukemme Anna Haukka, joka riuhdottiin puoliväkisin mukaan kesken projektin. Anna ja esiintyvä musiikki ovat yhtä, joten ei hänellä ollut sydäntä kieltäytyä lähes mahdottomasta tehtävästä. Sydämelliset kiitokset hänelle meidän kaikkien puolesta! Kappalevalinnat olivat pääosin nuorten omia valintoja. Opettajana ehdotin joukkoon pari kansanlaulua Uti vår hage ja Hårgalåten. Kymmenennen luokan tytöt lauloivat musiikinopettaja Jukka Salmelan alkuohjauksella valtavan kauniisti stemmassa kappaleen Uti vår hage. Rebekka Mikkolainen, piano, ja Anni Härkönen, sello, soittivat taitavasti duettona vanhan traditionaalisen kappaleen Hårgalåten. Tämän jälkeen siirryttiin modernimpaan kansanlauluun, 16 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 Näiden kappaleiden jälkeen siirryttiin 60-luvun tunnelmiin, jota Iisa Ristimäki, Jutta Ahonpää, Silva Koskela ja Ciia Haikarainen edustivat mitä ihastuttavimmin. Du-du-di-dam-dam.. soi vielä tänä päivänäkin korvissa. Tytöt olivat hioneet koreografian ja eleet viimeisen päälle. Tampereen Kamarioopperayhdistys ry Rudolf Steiner -koulun juhlasalissa Marko Aution koko perheen oopperan Adalminan helmi, jonka Satu Rasilan kirjoittama Topeliuksen libretto pohjautuu samannimiseen Sakari satuun. Oopperassa esiintyi 12 solistia ja 12 hengen kamariorkesteri. Teoksen ohjasi Niko Suominen ja kapellimestarina toimi Tuomas Turriago. Esityksen ensi-ilta oli 25.11. ja illan kahviosta vastasi 12. luokka keräten rahaa luokkakassaansa. Seuraavat esitykset pidettiin 26.11. ja 28.11. Kahvituksesta vastasivat 1. B -luokan vanhemmat. Yhdistys oli saanut Caramelldansen oli tyttöjen Heta Hirvosen, Saana Nurron ja Nora Haapalan herkullisista lapsuusmuistoista poimittua hauskanpitoa. syksyn mittaan harjoitella koulun tiloissa Fest hos mig biisi ilmensi tyttöjen nykykulttuuria, bileitä ja musiikkia. Jutta, Ciia, Iisa ja Silva saivat joukkoonsa vielä Tatjana Karievan menevään kappaleeseensa. näytös keskiviikkona 25.11. Yhteistyöstä Yksi ylsi rohkeudessaan ylitse muiden. Saana Nurro osoitti rohkeutta laulaessaan yksin euroviisubiisin Jag ljuger så bra. Kuva: Johanna Kalmari esitti marraskuussa 2009 Tampereen kouluajan ulkopuolella ja tilavuokran korvauksena pidettiin koulun oppilaille oma oli suuri apu nuorelle ja vähävaraiselle yhdistykselle, joka toimii talkoovoimin. Tampereen Kamarioopperayhdistys ry:n tarkoituksena on ylläpitää, edistää ja kehittää kamarioopperatoimintaa, edistää taiteilijoiden välistä yhteistyötä sekä Kuningas (Lauri Pauniaho), kuningatar (SatuLiisa Pauniaho), prinssi Sigismund (Eero Lasorla) ja prinsessa Adalmiina (Anna Ranki). Unohdimmeko Abban biisit? No, totta tosiaan emme! Ella Postin tulkitsema Mamma Mia oli kerrassaan upea! Tytöllä on lavakarismaa ja lauluääntä ihailtavissa määrin. Loppulaulu Tack för alla sånger kruunasi koko esityksen. Tuomaksen ja Ellan duetto ja koko ryhmän yhteislaulu sai ihoni kananlihalle ja olon haikeaksi. Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan. Joukko oli ahertanut kuukauden verta, hikeä ja kyyneliä vuotaen, ja lopputulos oli puitteisiinsa nähden upea! Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille! monipuolistaa pirkanmaalaista kulttuu- itse nauttivat erityisesti oppilasnäytöksen ilmapiiristä. ritarjontaa. Yhdistys perustettiin vuonna Oli hienoa huomata, kuinka tarina tempasi koululaiset 2007, ja sen tavoitteena on tuottaa joka mukaansa ja alun varautunut tunnelma muuttui aidon syksy kamarioopperaproduktio. kiinnostuneeksi. Toivon, että esityksemme mursi Adalminan helmi oli yhdistyksen toimin- mahdollisia lasten ennakkoluuloja oopperataidetta tahistorian toinen tuotanto. Oopperaesi- kohtaan ja että saimme olla mukana kasvattamassa tysten lisäksi yhdistys järjestää konsert- uusia oopperan ystäviä. Lämmin kiitos Steiner- teja ja esiintyy tilauksesta pienemmillä koululle yhteistyöstä! Yhdistys sai Adalminan helmi -oopperas- Tampereen Kamarioopperayhdistys Eija Heikkala ta paljon positiivista palautetta. Esiintyjät ry:n puheenjohtaja uusi kokoonpanoilla erilaisissa tilaisuuksissa. Anna Ranki VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 17 KOULU ON NYT VALMIS UPEA JUHLASALI KRUUNAA KOKONAISUUDEN Suuri unelma on toteutunut - koulumme on nyt valmis. hän kertoi vuosia kestäneestä suunnittelutyöstä ja sen toteutumisesta. Viimeisenä sai uuden asun juhlasali: pehmeät istuimet, kaunis lattia ja mahtava näyttämö luovat puitteet monenlaisiin tilaisuuksiin. 2. A -luokan esittämän syysrunon ja -laulun jälkeen hienon ja koulun toimintaa monipuolisesti kuvaavan vihkiäispuheen piti koulun pitkäaikainen opettaja Sakari Sannamo. Eikä Steinerkoulun juhla olisi täydellinen ilman eyrytmiaa – 9. A -luokka ihastutti EVOE-esityksellään. 8. A -luokka esitti vaikuttavasti Eino Leinon iki-ihanan runon Hymyilevä Apollo. Upea juhlasali vihittiin käyttöön 29.9.2009. Samalla paljastettiin koulumme perustajan Kaisu Virkkusen muotokuva. Juhlasalin vihkiäistilaisuus oli arvokas, mutta myös hauska tilaisuus. Siitä pitivät huolen juontajat Katariina Niinistö ja Juha Junttu - he osasivat olla samalla rentoja ja asiallisia. Koulun historiakin tuli tutuksi. Jo saliin saapujia viihdytti kaunis musiikki, sellossa Sirja Wacklin ja pianossa Ilona Lang. Tervetulosanat lausui kouluyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Heikki Salo, ja hän myös vihki salin käyttöön leikkaamalla juhlallisesti nauhan poikki. Kiitospuheen piti Sanna Ruoho. Koulun innostavan musiikinopettajan Jukka Salmelan valmentama kuoro lauloi mahtavan Beethovenin 9. sinfonian loppuosan Oodi ilolle ja Arielin laulun Shakespearen näytelmästä Myrsky. Sen on säveltänyt Salmela itse ja suomentanut Kaisu Virkkunen. 18 Salin vihkiäisiin oli kutsuttu esiintymään myös Hietasen pariskunta. Pentti Hietanen aloitti komeasti laululla Rakastan elämää. Toisena numerona oli laulu tv-sarjasta Karjalan kunnailla, jonka sovituksesta vastasi pianistivaimo Heini Hietanen. 2 3 perustanut ja sitä ennen Helsingin Steinerkoulussa pitkään vaikuttanut Kaisu Virkkunen entisen oppilaan Markku Järvelinin hänestä piirtämän muotokuvan paljasti idean äiti Katariina Fleming. Muotokuvan lahjoittajina oli joukko niilla sävellyksellä Ave verum corpus. Arkkitehti Aarni Holttisen kädenjälki näkyy kaikkialla koulussa. Pieninkin yksityiskohta on tarkkaan mietitty ja suunniteltu. Puheenvuorossaan varmasti täydellisempi mitä kukaan olisi osannut Loppuilta sujui leppoisan kahvittelun merkeissä ja tuttujen kanssa tarinoidessa. Onnellisia olivat kaikki - nyt koulu on valmis ja unelmoida.Tällaisessa paikassa kasvaa luovia ja taitavia oppilaita. Huimimmissa unelmissakaan ei olisi voinut kuvitella, missä 35 vuoden kuluttua ollaan. Omassa, upeassa, kauniissa ja toimivassa koulussa Muotialassa. Ja kuin jalokivenä kruunun päällä koululla on nyt valmis juhlasali pehmeine punaisine penkkeineen ja upeine näyttämöineen. Pitkät kiertolaisvuodet ovat lopullisesti takana. Nuorimmaiseni Ida Sofia lopettelee koulua, mutta sille jää aina paikka koko perheen sydämissä. Katariina Fleming Kuvat: Ida Sofia Fleming koulun vanhempia. kuulijat tuttuihin tunnelmiin W. A. Mozartin kau- Koulun toiminnan esittely oli innostanut mukaan paljon uusia vanhempia. Virallisesti koulu oli vielä yksityisopetusryhmä, ja vanhemmat joutuivat tekemään paljon töitä ja hankkimaan varoja koulun ylläpitämiseksi. Pilven päällä hymyilee varmaan Kaisu Virkkunen tyytyväisenä. Suuri unelma on toteutunut. olisi tänä vuonna täyttänyt 90 vuotta. Koulun Jyrki Honkosen johtama Apricus -kuoro innoitti Suuri unelma on toteutunut Syksyllä 1973 talutin tyttäreni Marian ensimmäiselle luokalle kouluun. Vanhan Branderin kenkätehtaan kuluneita rappusia piti kiivetä ylös Tammelassa. Vastaan tuli tuttujakin: Arvo Ahlroos toi kouluun Aksun, sukulaismies Heikki Harala Leenan. Elettiin Tampereen Rudolf Steiner -koulun alkuaikoja. Tampereen Rudolf Steiner -koulun vuonna 1971 Rakentajan puheenvuoron käytti koulun valmistumisesta vastannut Pekka Visuri. Hänen panoksensa on ollut todella suuri. Hän sai kiitosta myös Sinilintu-päiväkodin uusien tilojen nopeasta hankkimisesta ja kunnostuksesta. VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 1 4 1. Koulun perustajan Kaisu Virkkusen vaikuttavan muotokuvan piirsi Markku Järvelin ja paljasti Katariina Fleming. 2. Jyrki Honkosen johtama Apricus-kuoro lauloi Mozartin kauniin sävellyksen Ave verum corpus. 3. Juhlan juontajina toimivat Katariina Niinistö ja Juha Junttu. 4. 2. A -luokka esitti Syysrunon ja -laulun. VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 19 STEINERKOULUN JUHLASALI SAI NIMEN ihmisen elämänkaaressa. taiteilijoihin ja heidän teoksiinsa kytkeytyvät nimet. • Ryhmä nimiehdotuksia oli jumalallista alkuperää Kreikan jumalista, Rooman keisareiden kautta aasoihin ja Kalevalan • Nimi sopii monitoimisalille toivottaen kaikki taiteet ja ilmaisumuodot tervetulleiksi. • Nimi taipuu lapsen kuin aikuisen suuhun ja on helppo kirjoittaa, myös eri kielillä • Nimi sisältää positiivisia mielleyhtymiä ja on helposti lähestyttävä. hahmoihin. • Lisäksi salin muodosta, käyttötarkoituksesta, tunnelmasta, väristä ja niin edelleen nousi monia hienoja nimiehdotuksia. • Raatia miellytti erityisesti nimen eurytminen kauneus. Nimi sininen väri. Kreikkalaisessa mytologiassa tämä ilmiö on olennoitu jumalattareksi, joka ajoi Auringon nelivaljakkoa. Tämä ilmiö on kreikassa Eos, latinaksi Aurora, aamurusko. Salin nimeksi päätettiin antaa Aurora-sali. Raati Avoin nimikilpailu julistettiin 24. helmikuuta. Nimivalinnasta teki päätöksen 18.3. kokouksessaan koulun johtokunnan nimeämä raati, johon kuuluivat Eija Heikkala, Ilkka Kaakkolammi, Osa nimistä on sellaisia, että ne tulevat väis- Auringon valo hajoaa ilmakehässä spektrin vä- Pasi Piippo ja Sanna Ruoho sekä raadin pu- tämättä elämään alueen rakennusten, niiden reihin, joista yleensä päivällä näkyy ainoastaan heenjohtajana Chia Koskinen. välisten tilojen ja niiden sisätilojen nimissä. Ratkaisusta Raati oli todellisen haasteen edessä, eikä päätös todellakaan syntynyt hetkessä. Ratkaisu ei ole kompromissi, vaan siinä yhdistyvät kaikki Juhlasalin nimikilpailuun tuli pyydetyssä ajassa, nimiehdotuksissa esiintyneet perustelut siitä, 15.3.2010 mennessä, runsaasti toinen toistaan mikä asema salilla on koulun sydämessä. Rat- parempia nimiehdotuksia. Nimikilpailun kut- kaisevaa päätöstä tehtäessä oli oleellista, että sussa asetettiin vain yksi ohje: Koska juhlasalin salin nimi ei tule muuttumaan vuosittain vaan ohjelmatarjonta tulee sisältämään koulun oman kantaa vuosikymmenten läpi. Yksi raatilaisista toiminnan lisäksi ulkopuolisten järjestäjien kult- koki tarpeelliseksi jäävätä itsensä lopullisesta tuuritapahtumia ja konferensseja, salin nimen ratkaisusta. tulee luoda perinteisestä koulun juhlasalista poikkeavia mielikuvia. Perustelut päätökselle: • Nimi kertoo, mitä näkyy, kun suunta on ylös ja ulospäin, salin avautuvan viuhkan muoto Nimiehdotuksista Teemoiksi muotoutui viisi pääryhmää: • Koulun sijaintiin liittyvät paikan, tilan ja talon nimet. • Tampereen steinerkoulun perustajaan Kaisu Virkkuseen ja hänen tai muuten steinerpedagogisiin ajatuksiin liittyvät nimet sekä eri ilmaisutaiteen muotoihin, merkittäviin 20 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 kertautuu semanttisesti tässä nimessä. • Nimi nivoo yhteen Tampereen Rudolf Steiner -koulun perustajan ja steinerpedagogiikan laajemmin. Kaisu Virkkusen sanoin: ”Ei saa jäädä liian pitkäksi uinumaan sisäisiin maailmoihin. Ylös ja töihin!” • Nimi on yhdistettävissä ajattelun MYYNTIIN ENSI KEVÄÄNÄ KATSOMAAN VOIT TULLA JO NYT! - KAHDEN PERHEEN KIINTEISTÖN YLIN KERROS Sijaitsee Kangasalan Vesijärven rannalla, Lihasulan kylässä, erittäin rauhallisella ja luonnonkauniilla 2 ha:n järvenrantatontilla, rantaviivaa 300m. 7 huonetta sekä iso tupa. Takka, puuhella, jossa leivinuuni. Sisäsauna, kylpyhuone, 2 wc. 3 parveketta, kaikilta järvinäkymä. Runsaat säilytystilat. Kiinteistössä maalämpö, kunnallinen viemäri, oma vesi. Orgaaninen arkkitehtuuri, hengittävä, terve puutalo. Asumiskulut erittäin pienet. Niemessä tilava rantasauna, jossa takkahuone ja iso nukkumaparvi. Tontilla autokatos, maakellari, hedelmäpuita, marjapensaita, puutarhamaata. Hyvät mahdollisuudet kalastukseen, veneilyyn, puutarhanhoitoon sekä retkeilyyn maalla ja vesillä.Alakerrassa asuu 2-lapsinen steinerkouluperhe. Ajomatka koululle 21 minuuttia. Yhteydenotto: Erja Erkkonen puh. 044-5420701 avautumiseen ja koulun merkitykseen VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 21 Ajatuksia sosiaaliharjoittelun jaksosta 11. luokalla Odotuksia sosiaaliharjoittelusta Tunnelmia sosiaaliharjoittelun jälkeen Epäröiden ja hieman pelokkaastikin miettii 11. luokan opiskelija tulevaa Mitä parin viikon päästä tapahtuu? Siinä Sosiaalityö! Yäk! Kuulosti kauhealta ja työharjoittelujaksoaan, joka suuntautuu lähinnä vanhusten hoitotehtävien ja oli kysymys, jota mietin seisoessani vastenmieliseltä, erään ystäväni pihassa katsellen kuollutta kerran kuulin koko kurssista. En voinut lasten päivähoidon piiriin. Osaanko seurustella vanhuksen kanssa, osaanko kohdata pienet lapset oikealla tavalla, mitä minulta oikein vaaditaan? lintua. Lintu muotoutui ajatuksissani ensimmäisen kuvitella itseäni hoitamassa lapsia saati vanhuksia, kun omien isovanhempienkin Usein nämä kysymykset häipyvät mielestä, kun ensimmäinen työpäivä koittaa. tulevan työharjoittelun symboliksi; sitä Lapset ovat innoissaan uudesta ”ohjaajastaan” ja ryntäävät kilpaa tämän syliin, voi katsoa, mutta katsominen tuntuu tuovat päiväkodin pihalta löytämiään pieniä aarteita näytille tai esittelevät pahalta ja muuttuu ajan kuluessa ensin Opettajan ystäviään ryhmissään. Pikkulasten välittömyys ja vanhusten avoimuus ja lämpö pahemmaksi ja sitten katsoja turtuu painostuksen tuloksena päätin osallistua sulattavat kaiken jännityksen ja pelon, mitä nuori ihminen tuntee uutta tehtävää näkyyn. Pelkäsin, etten ehtisi tottua kurssille sillä ehdolla, että sain itse valita aloittaessaan. tapahtumiin Pirkanmaan Hoitokodissa, paikan. Pääsin Kangasalan SRK:lle töihin saattohoidossa, viikon ja se osoittautuikin aivan uskomattoman kuluttua pitäisi jo siirtyä seuraavaan hienoksi paikaksi työskennellä, koska Jakson jälkeen tunnelma on aivan toinen, innostuneesti nuori kertoo työpaikastaan. Useimmille kokemus vieraassa työympäristössä on ollut positiivinen. Päivittäin ennen kuin kanssa on jo tekemistä. tiukempaakin paikkaan, Nuorisokeskus Pointtiin. Mitä, oudolta palata taas kouluun. Vaikka on toki niitäkin, jotka ovat ikävystyneet jos toisten ihmisten ongelmat olisivat harjoittelupaikoissaan, on suurin osa opiskelijoista niin tyytyväisiä jaksoon, ettei liikaa ja työ henkisesti liian rankkaa? mielellään olisi palannut kouluun enää ollenkaan! Totesin, etten voinut vielä olla varma Kokemus mistään. työskentelemään opittava ottamaan sosiaalista vastuuta toisesta ihmisestä. Nuori Parsifal ei alussa osaa kysyä, hänet pitää siihen ohjata. Hän käy läpi pitkän kehitystien, jonka aikana hän monien erehdysten ja virheiden kautta kasvaa vähitellen aikuiseksi ja täysikasvuiseksi ritariksi. Tällä matkallaan hän oppii tekemään tärkeän kysymyksen: ”Mitä sinulle kuuluu? Etkö voi hyvin? Mitä tarvitset?” Nuorelle ihmiselle voi kuolemankin kohtaaminen olla ainutlaatuisen tärkeä kokemus. Tietämättömän Marja-Leena Tiusanen, sosiaaliharjoittelun valvoja VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 entuudestaan. oli mieltä avartava. erilaisten Opin ihmisten tekemä spekulointi on yhtä turhuutta, joten jätin pohtimisen sikseen. Varmaa todella monipuolista, joten kokemusta on vain se, että sosiaaliharjoittelusta karttui tulee jotain aivan muuta kuin mitä olen koskaan kokenut ja se, että aion lähteä matkaan iloisella mielellä ja positiivisella asenteella. itsensä etsimisen tiellä on kohdata itseä heikompi ihminen ja osata auttaa. ja tunsin henkilöstöä kohtalaisen hyvin jo kanssa ja ohjaamaan nuoria. Työ oli lisäksi Koulun tehtävä on valmistaa nuoria elämää varten. Elämän kunnioitus, sen tarkoitus ja kärsimyksen kohtaaminen ovat osa elämää. Eräs askel tällä vaikealla henkilön tiukemman olen siellä yksi aktiivinuorista muutenkin toistuvat rutiinit ovat rytmittäneet työpäiviä, ja kun harjoittelu on ohi, tuntuu Parsifal-jaksolla 11. luokan opiskelijat tutustuvat Parsifaliin, jonka on myös 22 kun Tuulia Wallenius, 11. lk monenlaisista tilanteista. Nyttemmin, kun mietin tuota aikaa, niin ei voi sanoa muuta kuin, että oli kyllä korkeamman johdatusta, että päätin osallistua kurssiin. Suosittelen todella lämpimästi kaikille, jotka haluavat kokea jotain mitä ei unohda aivan heti. Tuomas Mikkolainen, 12. lk VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 23 Nuoret, päihteet ja koulu Kuuluvatko nuoruus ja päihdekokeilut väistämät- tänä keväänä terveydenhoitajaksi. Tein sen käytön helpommin ongelmalliseksi kuin aikui- mielekästä, suunnitelmien tekoon kannattaa tä yhteen? Tuoreimman Nuorten terveystapa- yhteistyössä steinerkoulun kanssa, ja mukana set. Näin ollen keskeisintä ei olekaan se, kuinka ottaa mukaan niin opettajia, oppilaita kuin van- tutkimuksen (2009) tietojen valossa eivät, sillä suunnittelussa olivat yläluokkien terveystiedon paljon vanhemmat käyttävät alkoholia, vaan se, hempiakin. Omissa ennaltaehkäisyä kartoittavis- esimerkiksi 16-vuotiaista tytöistä opettaja, terveydenhoitaja, kuraattori ja alaluok- miltä se lapsesta tai nuoresta tuntuu. Vanhem- sa kyselyissäni kaikista vastauksista nousi esiin kien erityisopettaja. Joihinkin asioihin kysyin pien alkoholinkäyttö saattaa herättää lapsessa ja tiedon tarve, joten jokaisella ryhmällä on sama mielipidettä myös yläluokkien oppilaskunnalta, nuoressa mm. pelkoa, hämmennystä ja häpeää, lähtökohta, enää toimintamuodot puuttuvat. opettajakunnalta ja vanhempainyhdistykseltä, joita hän ei välttämättä kuitenkaan osaa pukea joten näin tuloksena on toivottavasti mahdol- sanoiksi. Siksi aikuisen on hyvä muistaa kysyä lisimman hyvin koko koulua palveleva päih- lapselta tämän tuntemuksista ja keskustella Tietoa on tarjolla runsaasti, mutta mielek- Nuorten alkoholinkäyttö on ollut laskusuunnassa depuuttumismalli. Se otetaan käyttöön ensi niistä, jos lapsi on ollut mukana tilanteessa, käimmin sitä jakavat varmaankin asian parissa koko 2000-luvun alkupuoliskon, mutta viimeisim- syksynä ja jatkossa malli on tarkoitus esitellä jossa aikuiset ovat päihtyneenä. toimivat tahot. Niitä on niin kunnallisella- kuin män tutkimuksen mukaan käyttö on kääntynyt oppilaille, ja toivottavasti vanhemmillekin, aina nousuun vuosien 2007–2009 välillä. Muutaman lukuvuoden alussa, jotta sen olemassaolo vuosikymmenen takainen lama opetti, että kaik- muistetaan tarpeen vaatiessa. Malli tulee esille ki mikä vaikuttaa perheiden arkeen, heijastuu myös koulun verkkosivuille, jossa se on helposti myös nuorten terveyskäyttäytymiseen. Niinpä kaikkien nähtävillä. 25 % ja pojista 29 % ilmoitti olevansa täysin raittiita. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että kahdestakymmenestä 10. luokkalaisesta oppilaasta lähes 15 käyttää alkoholia. nyt, kun maailmantalous elää taantumavaihetta, valliset puitteet. Mikäli vanhemmat eivät joskus siihen yksin kykene, on apua saatavilla. Koulu on kodin ohella toinen paikka, jossa lapsella ja nuorella on turvallisia ja luotettavia aikuiskontakteja, ja siksi koulusta voidaan tarjota tukea ja apua, on tärkeää kohdistaa katse nuorisoon. Miltä lapsesta tuntuu? 24 Aikuisten tehtävä on luoda lapsen kasvulle tur- jos kotona asiat eivät suju. Kaiken takana on pyrkimys oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, Koulu on toimija! Yksi päihdepuuttumismallissa esiin nostettu sillä epätasapaino millä tahansa elämänalueella tilanne on oppilaan altistuminen päihteiden käy- heijastuu kokonaisuuteen. Jokaisella koululla tulisi olla päihdetoimintamalli, tölle kotona. Aihe on arka, mutta toivon, että se jossa määritellään koulun ennaltaehkäisevän voidaan ottaa esiin avoimesti ja rehellisesti. Tar- päihdetyön muodot sekä toimintamallit tilan- koitus ei ole saada ketään tuntemaan syyllisyyt- teisiin, joissa oppilaan päihteidenkäyttöön pitää tä viikonloppuna nautitusta saunaoluesta, vaan puuttua. Tampereen Rudolf Steiner -koulukin on herätellä pohtimaan sitä, millainen päihteiden nyt saanut oman päihdepuuttumismallinsa. Sii- käyttö on soveliasta lasten ja nuorten aikana. hen on kirjattu, mitä tehdään erilaissa tilanteissa, Vuoden 2009 Kouluterveys-kyselyn vastauksis- kuten esim. epäiltäessä / tiedettäessä oppilaan ta selviää, että peruskoulun kahdeksasluokka- päihteiden käytöstä, ja kuka niihin puuttuu sekä laisista ja lukion toisluokkalaisista 35 % kokee millä tavalla asiaa viedään eteenpäin. jonkun läheisen käyttävän liikaa alkoholia. Päihdepuuttumismalli on opinnäytetyöni Hämeen ammattikorkeakouluun, josta valmistun VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 Ennaltaehkäisevä päihdetyö – kaikkien yhteinen asia On yleisesti tiedossa, että haittojen ennaltaehkäisy on edullisempaa ja tehokkaampaa kuin niiden korjaaminen. Siksi koulun kannattaa järjestöpuolellakin, ja esimerkiksi koulupoliisilta on mahdollista saada koulutusta liittyen vaikka huumeisiin. Ensi syksystä alkaen koululla on kaavailtu järjestettävän vuotuinen päihteiden teemapäivä osana ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Se toteutettaneen yhtenä koululauantaina ja ajatuksena on, että myös vanhemmat voivat ottaa osaa päivään. Tällaisten päivien tavoitteena on tiedonjaon ja elämysten kautta edistää koko kouluyhteisön terveyttä ja hyvinvointia, joten kun kutsu käy, toivon mahdollisimman monen osallistuvan, kenties jo suunnittelu- ja toteutusvaiheeseen. Mutta sitä ennen edessä on toivon mukaan pitkä, lämmin ja kaunis kesä. Nautinnollisia lomapäiviä! ehdottomasti kehittää jatkossa myös ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Sitä on jonkin verran jo hahmoteltukin päihdepuuttumismallia suunni- Marja Erdogan teltaessa, mutta lopullinen työ ja toteutus jäävät Kirjoittaja on valmistumassa Yhteiskuntatieteiden tohtori Maritta Itäpuisto koulun tehtäväksi. Jotta ennalta ehkäisevästä oleva terveydenhoitaja ja entinen toteaa, että lapset kokevat aikuisen alkoholin- toiminnasta tulisi mahdollisimman toimivaa ja Steiner-koulun oppilas. VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 25 FRIDA KAHLOA EURYTMIAN JA DRAAMAN KEINOIN Minulle lukion valinta oli aika helppo. Halusin jatkaa 12-vuotisen yhtenäiskoulun loppuun ja kirjoittaa 13. luokalla ylioppilaaksi. Lukion alussa suurin muutos oli siirtyminen kurssimuotoiseen opiskeluun. ”Tavallisten” kurssien lisäksi meillä oli mahdollisuus valita taito- ja taideaineiden kursseja sekä leirejä, näytelmiä ja muita erityisiä projekteja. 10. luokalla pääsimme harjoittelemaan fyysistä käytännön työtä sekä huolellisuutta vaativaa maanmittausta ja kartanpiirtämistä maatalous- ja maanmittausleireillä. Kuka on Frida Kahlo? Frida Kahlo (1907–1954) oli meksikolainen taidemaalari, joka tunnettiin tuskaa, kuoleman läsnäoloa ja elon pimeää puolta käsittelevistä persoonallisista maalauksistaan. Kahloon vaikutti Meksikon alkuperäiskulttuuri, mikä näkyy mm. kirkkaiden värien käyttönä. Euroopasta hän sai vaikutteita realismista, symbolismista ja surrealismista. Kahlo oli myös poliittisesti aktiivinen toimija, ja monet sosialismiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyvät aiheet askarruttivat häntä. Tämän vuoden 12. luokka valmisti draamakurs- Ohjaajan sananen silla kokoillan näytelmän Frida Kahlosta. Kuten Aloitin alustavan suunnittelun jo keväällä pohtimalla, millaista näytelmää haluaisin alkaa työstää. Kesän aikana tutustuin useisiin eri teoksiin. Luettuani Sunnuntai-illan unelmia olin jo melko varma, että tämän näytelmän halusin ohjata. Kyseinen Maritza Núñezin näytelmä kertoo fiktiivisen, vaikkakin tositapahtumiin perustuvan, tarinan Frida Kahlon elämästä. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat pääosin 1940luvulle toisen maailmansodan aikaan. Luettuani näytelmän yhä uudelleen ja uudelleen aloitin muokkaustyön – muutin joitain kohtauksia selkeämmiksi ja muokkasin esitysjärjestystä välillä aika radikaalistikin. Otin myös tarkemmin selvää näytelmän henkilöistä. Roolitus onnistui hyvin, vaikka pieniä muutoksia tulikin projektin edetessä. Näytelmän nimi myös vaihtui ytimekkäästi Fridaksi. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. En ollut onneksi yksin, vaan sain paljon apua ohjaavilta opettajilta – Jupe Larimolta ja Maria Kaunisvedeltä – sekä luokkatovereiltani, jotka tukivat minua koko projektin ajan. yleensä, myös tänä vuonna näytelmän ohjasi päättötyönään yksi 12. luokan opiskelija. Ella Posti otti tämän tehtävän vastaan. Näytelmän tekemiseen osallistui lähes kolmekymmentä 12. luokkalaista. Suurin osa esiintyi, kun jotkut puolestaan keskittyivät mm. lavasteisiin, valoihin ja ääniin – tietysti joukostamme löytyi paljon ns. ”monitoimimiehiä”, jotka sekä näyttelivät että valmistelivat käytännön puitteita ahkerasti. Näytelmässä yhdistyi 12. luokan eurytmian ja äidinkielen kurssit, joiden molempien tavoitteena on tuottaa yhteisvoimin esitys. Avoimin mielin ja innostuneina lähtivät 12. luokkalaiset tätä yhteisprojektia toteuttamaan. Niin opettajille kuin opiskelijoillekin yhteistyö oli antoisaa ja avasi varmasti uusia näkökulmia taiteellisen työn tekemiseen. Maria Kaunisvesi äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja 26 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 Steinerkoulu - yleissivistyksen laajennettu oppimäärä Ella Posti, 12. lk Lukion toisena vuonna, tuttavallisemmin yhdennellätoista, toteutimme Shakespearekurssilla näytelmän Macbeth alkuperäiskielellä. Minua onnisti, ja sain dramaattisen Lady Macbethin roolin ja näytelmän ainoan koomisen osan, juhlahumunjälkeisen Porterin. Kurssin aikana opimme, kuinka paljon työtä on onnistuneen teatteriesityksen taustalla. Toinen poikkeus arkiseen opiskeluun oli kahden viikon työharjoittelu sosiaalialalla. Itse pääsin Kangasalan seurakunnan lapsityöhön avustamaan päivä- ja iltapäiväkerhoissa. Kolmas vuosi, kahdestoista luokka, oli lukion työntäyteisin vuosi. Syksyllä teimme eurytmiaesityksen Leena Tiusasen ohjauksessa, esitimme Grimmin sadun Paholainen ja hänen kolme kultaista hiuskarvaansa ja Brahmsin Capriccion (op. 76). Syksyllä teimme melko tiukalla aikataululla näytelmän Liisa ihmemaassa, jonka Mikael Larimo ohjasi päättötyökseen. Näytelmän jälkeen työtahti tiivistyi entisestään. Normaalin koulutyön lisäksi valmistelin päättötyötäni ja lukion tanssidiplomiani, ja Francesco Purin ohjaamat vanhojentanssiharjoituksetkin alkoivat. Huhtikuun alussa oli päättötyönäyttely, jossa oli esillä mm. käsityötä, taidetta ja kirjallisia töitä. Itse tein ja esitin koiratanssiesityksen. Huhtikuun lopulla sain valmiiksi tanssin lukiodiplomin, jota olin työstänyt lähes kolme vuotta. Lajini oli eurytmia ja ohjaava opettajani Sirpa Kvist. Muutamaa päivää diplomin esityksen jälkeen lähdimme kulttuurimatkalle Milanoon. Itseni mukaan lukien kuusi tyttöä lähti junalla matkaan, ja muu luokka lensi. Olimme koko lukioajan keränneet varoja matkaa varten, ja kyllä kannatti! Koulun kautta tarjoutui myös oiva tilaisuus opiskella fysiikkaa lukion oppimäärän ulkopuolella. Pääsin Opetushallituksen järjestämään viikon mittaiseen avaruusfysiikan kesäkouluun Venäjälle. Saimme luentoja Moskovan alueen valtion yliopistolla, jonka asuntolassa asuimme. Luentojen lisäksi vierailimme avaruusmuseossa, jossa pääsimme ihastelemaan avaruusteknologiaa lähietäisyydeltä, Zvezdnyikaupugissa (Venäjän federaation Juri Gagarinille nimetyssä avaruuslentäjien tiede-, tutkimus- ja valmennuskeskuksessa), avaruuslentojen komentokeskuksessa sekä Moskovan sirkuksessa. Opetushallituksen määräraha kattoi viisumin, junamatkat Helsingistä Moskovaan ja takaisin, ylläpidon ja ohjelman perillä. Abivuonna oli enää syventäviä kursseja, mikä antoi hyvät mahdollisuudet keskittyä ylioppilaskirjoituksiin. Toki saimme halutessamme opiskella vielä niitäkin aineita, joita emme kirjoittaneet, ja näin laajentaa yleissivistystämme. Olen tyytyväinen valintaani. Neljä vuotta lukiota on antanut paitsi klassisen yleissivistyksen myös monia taitoja ja kokemuksia, joita ei saa oppikirjan sivuilta. Ruusu Kiekara, abiturientti VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 27 12. luokka tiedesuunnistuksessa ja ulkonäöltään jotain uutta ja mullistavaa. Ideat luonnosteltiin ensin piir- Huhtikuun järjesti lopulla Tampereen kaksipäiväisen kesäyliopisto tapahtuman nimeltä täen paperille ja lopuksi osallistui rakennettiin tiedesuunnistuksessa Tampereen annetuista tiedesuunnistus. Tapahtuman kohderyhmänä oli teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen materiaaleista peruskoulujen yläluokkien ja lukioiden oppilaat. järjestämälle rastille, jossa tutkittiin Tampereen mallit Tapahtuman tavoitteena on lisätä nuorten keskustan kaupunkitilaa pienoismallityöskente- oikeassa käsityksiä tieteestä, tieteen tekemisestä ja lyn avulla. Rastin aluksi saatiin tämän ikäiselle Lopuksi ideointien tulok- tieteen nuorelle tärkeää opintoinfoa: kuinka arkkitehtuu- set esiteltiin muille. yhteiskunnallisesta Kantavana ajatuksena on, merkityksestä. että osallistujat saavat konkreettisesti seurata ja osallistua tieteen tekemiseen, tavata tutkijoita sekä rin laitokselle voi hakea ja millaista siellä opiskelu on. Sen jälkeen opiskelijat saivat konkreettisesti kokeilla, millaista opiskelu esimerkiksi voisi pienois- mahdollisimman Koulumme mittakaavassa. opiskelijat lähtivät annettuun työhön laitoksella olla. innolla ja lopputulokset yritykset opiskelijoista kien omien opiskelijoiden tekevän ja ideoivan Tehtävänantona oli suunnitella uudenlainen toimivat. Käytännössä näinä päivinä Tampereen koostuvan raadin mielestä hyvin lennokkaita ja jotain niin innoissaan. Luovuus pääsi todella Tampereen keskusta. Jokainen ryhmä sai idearikkaita. Ne esiteltiin muille turhaa vaatimat- alueen ja valloilleen ja pienet askartelijat pääsivät toteut- Tammerkosken rantamaisemista tontin, johon tomuutta kaihtaen. Opiskelijoiden kommentit tiloissaan ns. tamaan itseään. Joku taisi löytää jopa pienen kaivattiin uutta näkemystä. Uusien rakennusten tapahtumasta olivat myönteisiä. Tapahtuman arkkitehdin itsestään! opettaja voi suunnittelussa piti ottaa huomioon ympäristö ideaa pidettiin hyvänä, koska siellä pääsi myös ja yrittää miettiä siihen käyttötarkoitukseltaan itse kokemaan. Opettajana oli ilo seurata kaik- havaita käytännössä, kuinka tiedemaailma ja tieteen yritykset innovaatioita hyödyntävät korkeakoulut, järjestävät tiedesuunnistusrasteja, tutkimusyksiköt omissa joihin ilmoittaa ryhmänsä etukäteen tutustumaan. 28 Tänä lukuvuonna koulumme lukiosta 12. luokka VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 olivat arkkitehtuurin laitoksen Miia Bergman VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 29 EMÄNNÄN PALSTA 12. luokan päättötyöt: Johannes Ahola: saunaremontti valvojana Esko Tallgren Kevät keikkuen tulevi Tätä kirjoittaessani alkavat viimeisetkin lumikasat olla muisto vain kauniista, lumisesta talvesta. Puut pullistelevat hiirenkorvilla, ja oppilaidenkin mieli taitaa jo osaksi kirmata Eelis Hyvärinen: kitaraefektien reititys- ja ohituslaite valvojana Ilkka Kaakkolammi Tomas Härmä: valokuvapäiväkirja valvojana Ilkka Aaltonen Henri Kiiskilä: nuorten purjehduskurssin suunnittelu, organisointi ja toteutus valvojana Saara Laaksonen kesälaitumilla. Tää on tärkee asia, kuuntele siis huolella: Keittäjien hymyt hyytyy kun ruokaa roskiin kerääntyy. Lukuvuoden yksi ilonaiheita Timjamissa on Älä heitä ruokaa roskiin, ollut se, että luomutuottajat alkavat löytää hotki se mieluummin poskiin! meidät. Saamme hyviä yhteydenottoja, ja uusia asiakassuhteita luodaan koko ajan. Katariina Yhteinen ponnistelun aihe kouluyhteisössä on se, että tätä puhdasta, hyvää luomuruokaa me- Tuomas Mikkolainen: CD ”Pitkä Mies”, sävellys-sanoitus, esittäminen ja taltiointi valvojana Anna Haukka Pietu Mäenpää: oman huoneen remontointi valvojana Heli Arminen Ville Niemi: viulun ja viulukotelon restaurointi valvojana Sakari Sannamo Ella Posti: 12.luokan näytelmän ”Frida” ohjaaminen valvojana Maria Kaunisvesi Raul Ristilä: kuntosaliharjoittelu – mielen ja kehon hyvinvointi valvojana Jukka Salmela nee luvattoman paljon biojätteeseen. Ruoka on itseotossa, joten periaatteessa mitään ei saisi Oppilaat ruokalaan läksi mennä hukkaan –ethän ota enempää kuin jak- luomua lautaselle siel lätki sat syödä! Kun noin 9 kg päivittäistä biojätettä lautaselle puolet ruoasta jätti kerrotaan koulupäivillä ja muutetaan rahaksi, Jäi speltti sekä luomuporkkanat heittävät ruokailijat vuodessa noin 11 300 € roskiksen kaveriksi. roskikseen. Mitäpä herkkuja sillä summalla saataisiinkaan lautaselle! Biojätteen vähentämisestä pidettiin huhtikuus- Mitä jos söisit lautasen tyhjäksi? Nimetön sa Ruoka kunniaan -kampanja, ja saimme ruokasaliin hienoja piirroksia ja taitavia runoja aiheesta. Kevään aikana seuraamme, keveneekö roskis, ja tiedotamme Emma Saxman: sisustussuunnitelma ja sen toteuttaminen valvojana Saara Laaksonen siitä ruokailijoille. Aihe on jatkuvasti ajankohtainen, joten palaamme siihen myös ensi syksynä. Visa Valtonen: vertaileva tutkimus kulttuurieroista Suomessa ja Britanniassa, kohteina jalkapallo ja jääkiekko valvojana Lasse Tuores Kiitos kaikille asiakkaille kuluneesta lukuvuodesta ja rentouttavaa kesää! Merja Jokiniemi 30 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010 31 LUKUVUOSI 2010 - 2011 SYYSLUKUKAUSI 16.8. - 22.12.2010 KEVÄTLUKUKAUSI 10.1. - 4.6.2011 SYYSLOMA VKO 42, 18. - 22.10.2010 TALVILOMA VKO 9, 28.2. - 4.3.2011 Enkelina Berki, 10.B LISÄKSI KOLME TYÖLAUANTAITA, JOISTA YKSI ADVENTTIJUHLA 27.11.2010 Tampereen Rudolf Steiner -koulu Muotialantie 79-81, 33800 Tampere www.tampereesteinerkoulu.fi