Vuosikertomus 2010-2011 - Tampereen Rudolf Steiner

Vuosikertomus
2010- 2011
Tampereen Rudolf Steiner -koulu
1.A -LUOKKA
Tampereen Rudolf Steiner -koulu
Ensimmäisessä luokassa olemme tutustuneet
Muotialantie 79–81, 33800 Tampere
(03) 3141 6100 (ma-pe klo 8.30-15.00)
koulumaailman ihmeisiin satujen ja kertomusten myötä. Prinsessa Amalia ja prinssi Kaspar
johdattivat pienet koululaiset kirjainten salaperäi-
www.tampereensteinerkoulu.fi
[email protected]
[email protected]
seen maailmaan. Huomasimme, että puheessa
kuuluu mitä erilaisimpia ääniä, joilla jokaisella on
oma tarinansa ja merkkinsä. Vihkoihin piirsimme
tarinoista kuvia ja hienon hienot juhlavaatekir-
1. A -luokka
3
jaimet. Kirjurit ottivat pian innokkaina kirjaimet
1. B -luokka
4
käyttöönsä ja ryhtyivät kirjoituspuuhiin. Samalla
Uudistunut erityisopetuslaki
6
huomasivat osaavansa lukea myös monet niistä,
3. A:n tapahtumien vuosi
8
jotka eivät sitä ennestään taitaneet.
3. B nikkaroi mökin sinilinnun lapsille
10
Laskennonmaassa meitä auttoivat laskuteh-
Neljännellä luokalla on ollut kivaa
11
täviä ratkomaan neljä kaverusta: Yrjänä Yhdis-
Elämää viidennessä luokassa
13
Vastakohtia tutkimassa ja tasapainoa etsimässä
16
myös numerot yhdestä kahteenkymmeneen.
Upea saavutus!
17
Laskennonmaassa kuului myös monenmoista
8. A purjehtimassa 30.8. - 3.9.2010
18
rallatusta ja rytmien sointia, kun ykköset, kak-
Viulunsoittaja katolla
20
Tasa-arvo Suomessa
22
Voiko nykypäivänä pukeutua juuri niin kuin haluaa?
23
Jonakin päivänä jossain
24
11. Luokan työharjoittelusta
25
Några aprildagar i Stockholm
27
Romeo & Juliet
30
Matka Trieriin 1.- 4.4.2011
31
12. Luokan näytelmä
34
Emännän palsta: Yhteistyön makua
37
12. Luokan päättötyöt
38
Kevään 2011 uudet ylioppilaat
39
Tiedotustoimikunta:
Lehden toimitus: Maria Kaunisvesi Ilkka Kaakkolammi, Maria Kaunisvesi,
Lehden taitto: Kaisa Ryhänen
Veli Kuisma, Sirpa Kvist, Virpi Lehtimäki,
Kansikuva: A. Hatakka, 10.A
täjä, Eero Erottaja, Kerttu Kertoja ja Jaakko
Jakaja. Kirjurit saivat vähitellen käyttöönsä
koset, kolmoset, neloset ja viitoset taputtivat ja
tömistivät kertotaulurytmejään.
Kerran viikossa vierailimme värien maassa,
jossa punainen, sininen ja keltainen seikkailivat.
Keväällä värit viettivät syntymäpäiviään ja saivat
toisiltaan lahjoja, jolloin maalauksiin ilmestyi
myös vihreätä, oranssia ja violettia. Satujen
kuvitus oli aina mieluisaa ja muotopiirustusta
tehdessämme huomasimme, että suoria ja
kaaria voi yhdistää tosi monella tavalla.
Käsitöissä näppärät sormet valmistivat syksyllä
sormivirkkauksella valjaat. Keväällä neulottiin
itse tehdyillä puikoilla hienot huilupussit. Ja
vielä valmistui luokassa erivärisiä lankatipuja ja
upeita kaarnaveneitä.
Monenmoisia leikkejä, lauluja ja runoja on luokassa kouluvuoden aikana opittu. Huilun soitto
on ollut erityisen mieluisaa, kuten myös näytteleminen ja piirileikit. Sosiaalisia taitoja on harjoiteltu erilaisia töitä yhdessä tehden, penkeistä
ratoja suunnitellen ja erityisesti maanantaisin
metsässä touhuten ja majoja rakennellen.
Aulikki Silvennoinen
Kaisa Ryhänen ja Mirja Räisänen
2
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
3
Koulupäiviämme on tukenut alusta asti rytmit, runot ja laulut. Huilunsoiton saloihin
tutustuminen aloitettiin loppusyksystä. Runot ja laulut ovat vaihdelleet kuukausien
vaihtuessa. Erilaiset sadut, kertomukset ja moraalitarinat ovat osa jokapäiväisiä
opetushetkiä, ja ovathan ne auttaneet kiperissäkin tilanteissakin. Ensimmäisen
luokan kuvataideopetuksessa pääpaino asettuu puhtaisiin väreihin ja selkeisiin
muotoihin. Satujen luomista kuvista pulppuava rikkaus tarjoaa ihastuttavia
aiheita. Maalausten herkissä väreissä loistivat erilaiset tuntemukset; onhan
itsestään selvää, että sininen tuo mukanaan erilaisen tunnelman kuin punainen
tai keltainen.
Muotopiirustusta teimme ensin kädellä ilmaan, jaloilla hiekkaan sekä liikkuen ulkona ja
sisällä. Olemme tampanneet muotoja lumeen jaloin ja luistellen tehneet laineita sekä
ystävän kanssa tasapainoharjoituksia käsistä kiinni pitäen piirissä pyörien. Loisteliaaksi
lopuksi teimme muodot omiin vihkoihimme. Näitä muotoja ovat mm. suora, kaari, ympyrä,
kolmio, neliö, spiraali ja lemniskaatta eli lepäävä kahdeksikko. Muotopiirustuksen kautta
on helppo omaksua kirjainmuodot ja numerot. Kirjainten laadut ja tunnelmat tulivat
tutuksi prinsessa Ameliinan ja prinssi Kasparin seikkailujen kautta.
Lukuihin tutustuminen onkin ollut hauskaa puuhaa. Matematiikan ensimmäisellä
jaksolla mietimme, mitä kaikkea tässä maailmassa voi olla yksi, kaksi, kolme jne.
Tiedämme, että maailmassa on yksi aurinko ja yksi kuu. ”Minulla on kaksi kättä
ja kaksi jalkaa.” Takaa vasemmalta kuuluu: ”Minullapa on kaksi tätiä, sellaisia
tätejä ei ole kenelläkään muulla.” Lukusymbolien avulla opimme ymmärtämään
1.B -LUOKKA
luvun luonteen. Rouva Kolmio, herra Neliö, viistähti jne., vain mielikuvitus on
Elokuun 14. päivänä ensimmäisen luokan ovista astui sisään
ryhmä lapsia, joiden silmistä ja koko olemuksesta heijastui
odotus uudesta, koko tunteiden kirjoa vavisuttavasta,
askeleesta. Tämä reipas lapsijoukko aloitti oman taipaleensa
steinerkoulussa innostuksen tuike silmissään.
tulivat tutuiksi Paroni Plussan, Markiisin Miinuksen ja Jaarli Jakajan erilaisissa
Monet lapsista olivat toisilleen tuttuja jo päiväkodista, kuitenkin muutama aivan
huilupussit jokaisen oppilaan oman värisuunnitelman mukaisesti. Ehtipä valmistua
laskutehtävissä. Kreivi Kertojan ei tarvitse laskea ollenkaan, sillä hän osaa kaikki
laskunsa, kertolaskut, ulkoa.
Käsityötunneilla valmistui hevosvaljaat ja tupsut. Neulomispuikot tehtiin alusta
alkaen itse hioen, vahaten ja teroittaen. Itse tehdyillä puikolla neuloimme
uusi luokkatoverikin saatiin. Lapset tutustuivat rohkeasti toisiinsa ja hakivat omaa
vielä ennen kesää myös neulottuja pussukoita omaksi iloksi.
paikkaansa luokkayhteisössämme. Yhteisten sääntöjen ja tapojen noudattamisen
Vuoden aikana opittiin myös saksaa ja englantia leikkien, runoillen ja laulaen.
myötä olemme oppineet huolehtimaan ja välittämään toisistamme.
Penkeillä työskentely tuli tutuksi heti ensimmäisellä viikolla. Penkit on suunniteltu
siten, että niitä voi tilanteen mukaan käyttää istuimina taikka työtasoina. Penkeistä
on myös helppo rakentaa erilaisia muotoja ja rakennelmia liikuntaleikkien tarpeisiin.
4
rajana. Vanhempien ompelemien pussukoiden sisällä säilytetyt tammenterhot
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
Ensimmäinen luokka on innokas tarttumaan toimeen ja tekemään lujasti töitä.
Tämä into ja halu on seurannut kantavana voimana kaikkeen vihkotyöhön.
Anne Maija Pieniniemi
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
5
UUDISTUNUT ERITYISOPETUSLAKI
Lakimuutos hyväksyttiin 24.6.2010 ja se astui voimaan 1.1.2011.
Milloin: Erityinen tuki järjestetään, kun
aikaisemmin toteutetut tukitoimenpiteet
eivät ole olleet riittäviä.
erityisopetuksesta sekä muista perusopetuksen tukimuodista. Erityisen tuen
antamisesta tehdään hallintopäätös, joka
perustuu pedagogiseen selvitykseen. Tehdään intensiivisesti toisin ja HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma).
Lakiin on kirjattu: kasvatus – ja opetustoiminta tapahtuu yhteistyössä vanhempien
kanssa. Oppilashuoltoryhmä ja erityisopettaja tukevat ja seuraavat pääosassa olevien
luokan- ja aineenopettajien työtä.
tänä kevätlukukaudella jo jossain määrin
päästy kokeilemaan. Luonnollisesti tulee
uusia opeteltavia sanoja: perusopetuksen
yleinen tuki, yleinen tuki, tehostettu tuki ja
erityinen tuki. Prosessi etenee portaittain:
Esiopetus siirtyy tiiviimmin koulun oppilashuollon piiriin, koska keskeistä lain hengessä on varhainen havaitseminen ja tuen
antaminen. Lisäksi laki huomioi koululaisten iltapäivätoiminnan merkityksen oppilaan kokonaisvaltaista tukea arvioitaessa ja
suunniteltaessa.
Perusopetuksen yleinen tuki
Koulussamme jo toimivat tukimuodot:
Milloin: Kun havaitaan oppilaan yksilöllisen tuen tarve.
•
•
•
•
•
Lähtökohtia koulussamme
Opettajakunnan keskuudessa olemme tarkastelleet lakiuudistusta ja todenneet, että
lain henki on nyt juuri sen suuntainen kuin
mitä steinerkoulun opetussuunnitelma on
aina ollut.
Olemme nostaneet tietoisuutteemme
koulun käytäntöjä ja hiljaista tietoa, joka on
rakentunut teorian ja vuosien kokemuksen
avulla. Olemme tiedostaneet koulumme
opetussuunnitelmassa itsestään selvästi
olevat terapeuttiset ja kuntouttavat elementit kuten eurytmia, hoitoeurytmia,
koko opetuksen läpäisevä taiteellinen
työskentely, näytelmät, lukukauden aikana
toteutettavat juhlat ja tapahtumat jne. sekä
oppilasarvioinnit, joihin on kirjattu lukuvuoden havainnot.
Mitä sitten muuttuu?
Asioiden näkyväksi tekeminen edellyttää
asioiden kirjaamista entistä tarkemmin.
Oppilaan tarvitsemien tukimuotojen tehostumista seurataan lomakkeilla, joita on
6
Erityinen tuki
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
Mitä tehdään: Pidetään pedagoginen
keskustelu vanhempien ja opettajien
(esim. luokanopettaja, aineenopettaja ja/
tai erityisopettaja) kesken, jossa sovitaan
toimenpiteistä sekä kotona että koulussa
ja päätetään seuranta-aikataulusta.
Yleinen tuki
Milloin: Kun perusopetuksen yleinen tuki ei riitä.
Mitä tehdään: Päätetään tietoisemmin
kehittää opetusta ja eriyttää. Voidaan tehdä tarvittaessa oppimissuunnitelma, mutta keskeistä on, että tehdään jotakin toisin.
Vanhempien kanssa sovitaan toimenpiteistä, joita toteutetaan sekä kotona että koulussa ja päätetään seuranta-aikataulusta.
Mitä tehdään: Erityinen tuki muodostuu
erityisen tuen päätökseen perustuvasta
tukiopetus
alkuopetuksen erityisopetus esiluokat ja 1-2 lk
erityisopetus 2 lk. – 9 lk. sekä tarvittaessa lukiossa
koulunkäyntiavustus
hoitoeurytmia
Oppilashuolto:
• kouluterveydenhoitaja
• koululääkäri
• koulukuraattori
• koulupsykologi
• erityisopettajat
• hoitoeurytmistit
Lisäksi koulussamme vierailee antroposofinen lääkäri 2- 3 kertaa lukuvuodessa.
Muu toiminta:
• tukioppilastoiminta
• luottamusryhmä
• yksityinen taideterapia, jota tuetaan koulun terapiarahaston kautta
Tehostettu tuki
Milloin: Kun hyvä perusopetus ja yleinen
tuki eivät riitä.
Mitä tehdään: Tehdään oppimissuunnitelma, joka tehdään pedagogisen arvion
pohjalta. Tehdään enemmän toisin. Vanhempien kanssa sovitaan toimenpiteistä
sekä kotona että koulussa ja päätetään
seuranta-aikataulusta.
Lakiuudistuksen tavoite
Perusopetuksessa halutaan lain myötä varmistaa laajapohjainen pedagoginen tietoisuus
siitä, missä ja miten lisätukea tarvitseva oppilas milloinkin etenee. Tarpeen mukaan
tihenevä yhteistyöverkosto kannattelee oppilasta vuosiluokalta toiselle.
Koulun oppilashuollon puolesta
Sanna Kaiponen
erityisopettaja
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
7
vanhaan -jaksolla piti nimittäin selvittää, mitä
joka ajoissa kertoi tapahtumasta, jotta ehdim-
ne isovanhemmat ja muut iäkkäämmät su-
me ilmoittautua mukaan. Liikunnassa on mm.
kulaiset muistavat menneistä ajoista. Monet
käyty kuusi kertaa uimahallissa, hiihdetty Suo-
asiat ovat olleet toisin, sen nyt tiedämme.
lijärven ympäri ja tietysti luisteltu sekä leikitty.
Käsityöläisten arvostus on herännyt ja omat
kädet oppineet monia taitoja. Matematiikassa
Musiikissa on siirrytty vaahterapuisiin huiluihin
tutustuimme aikaan ja sen mittaamiseen. Kel-
ja samalla diatoniseen asteikkoon. Kaanonit
lo ja kellonajat on kolmannen luokan oppialu-
ovat tulleet laulaen ja huiluillen tutuiksi. Hie-
etta, kuin myös mittaaminen yleensä: tuuma,
man on tapailtu myös nuotteja, aika-arvoja ja
vaaksa, syli ja sieltä sitten metrien maailmaan,
pulssia. Viulutunneilla väki soittaa jo vallan tai-
painoa on punnittu ja vetomittoja mittailtu.
tavasti ja ensi vuodeksi valmistaudutaan luok-
Allekkain laskeminen on ollut myös uutta ja
kaorkesterin käynnistämiseen.
kivaa. Neljä peruslaskutapaa ovat saaneet
näin uusia ulottuvuuksia. Yhä isommat luvut ja
haasteellisemmat tehtävät hallitaan. Jakokulmassa laskeminen on kevään viimeinen uusi
massa jauhot leiviksi. Sirkan ja Kalervon avulla (ja auringon, maan ja sateen, kuten Sirkka
taito matematiikan maastoissa.
painotti) koulumme kolmasluokkalaiset ovat
Adventtijuhlan spiraalin haimme sahojen ja
vöstä leipomiseen. Sydämellinen kiitos tästä!
voimasaksien avulla viisitoista säkillistä havu-
jälleen saaneet kokea ihmeellisen matkan kyl-
ja, tässä työssä luokka osoittautui todella te-
Huhtikuussa oli aika myös aloittaa kevään
3. A:N TAPAHTUMIEN VUOSI
hokkaaksi ja taitavaksi, tunnissa oli työ tehty.
huipennus: rakennusjakso. Perinteisellä savi-
Onneksi oli mukana isot eväät, ettei heti tar-
pölkkymetodilla syntyy tämä pieni mökkimme
Kolmasluokkalaisen kouluvuosi on ollut varsin
si. Käsityötunteja varten haettiin elokuussa
vinnut lähteä bussilla takaisin koululle. Lucia-
koulun pihaan. Tarkkaa mittausta, ympyrän
tapahtumarikas. Ensimmäinen koulupäivä toi
kehruukepit metsästä. Villaa on opittu karstaa-
kulkueessa kuljimme niin Vapriikissa kuin kou-
tekoa, sahaamista, savimassan sekoitusta
tullessaan jo suuren muutoksen: penkit vaih-
maan ja langan kehruu sujuu, siitä on todistee-
lullakin. Tämä oli yksi juhlallisimpia tapahtumia
tuivat pulpeteiksi. Tyylikkäästi ja ihmetellen
na upeita paimenpusseja.
ja monta muuta toimea osataan tehdä, kun
kouluvuodessamme, mutta myöskin mauk-
tämä mökki on valmistunut. Tästä projektista
herrasväki asettui omille paikoilleen uutta kokemusta tunnustelemaan.
Syyskuun aluksi tehtiin syysretki; vaellus Helvetinkolulle ja sieltä Haukanhietaan. Kolman-
kaimpia: yli 500 herkullista piparia tuli leivottua ja paistettua auttavien äitien avustuksella,
suurkiitos!
kuuluu ehdoton kiitos Jarmo Keskiselle, joka
on idean isä. Hän myös kaivoi rakentamisessa
tarvittavan saven mökiltään, piirsi piirustukset
Heti elokuussa sai Rekolassa leikata sirpillä
nen luokan tarinat ammentuvat pääosin Van-
itsekylvämäänsä vehnää ja sitoa sen lyhteik-
hasta Testamentista, jonka mukaan saimme
Timjamin Merja järjesti meille marraskuussa
ja toimi kaikin puolin primus motorina hank-
myös maalata maailmanluomisen. Siitä syntyi
makukoulun, jolloin saimme tutustua mm. nel-
keen kaikissa vaiheissa. Kiitos myös kaikille
oma hieno maalausvihkonsa. Syyskuun lopul-
jään perusmakuun, yrtteihin ym. Aistit saivat
vanhemmille, jotka osaltaan olivat auttamassa
la lähdimme sitten riiheen puimaan viljan. Nyt
tehdä töitä ja todella hienosti oppilaat tekivät-
projektin syntymisessä ja valmistumisessa.
jokainen tietää, mikä on varsta ja kuinka sitä
kin havaintoja. Kiitos vielä Merjalle!
käytetään. Kun jyvät oli puhdistettu, alkoi käsikivillä jauhoiksi jauhaminen luokassa.
8
Huhtikuun alussa kävimme Rekolassa leipo-
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
Tammikuussa pääsimme katsomaan Tampere-taloon hienoa Tulilintua. Konserttisoittimet,
Äidinkielessä on opittu vaikka mitä: kaunokir-
klassinen musiikki, tanssi esittävänä taiteena
jaimet, sanaluokat, adjektiivien taivutus, ver-
ja pisteenä iin päällä kirjailija Eppu Nuotion
bien persoonamuodot, välimerkkejä, lauseen-
kerronta. Tällaistakin kulttuurikasvatusta on
jäsennystä, kirjaesitelmän tekoa, sulkakynällä
siis lapsille tarjolla Tampereella, kiitokset kau-
kirjoittamista ja haastattelun tekoa. Ennen
pungillemme ja kiitos Annamaija Koskiselle,
Niin, eikä saa unohtaa Papinsaaren Taunoa,
joka johdatti oppilaat takomisen maailmaan
sepän pajassa Ahotiellä, kiitos kaunis! Eihän
tässä tietenkään ole vielä kaikkea kolmannesta luokasta ja puuhistamme, mutta jätetään
nyt lehteen hieman tilaa muillekin : )
Mika Kunnasvaara
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
9
3.B NIKKAROI MÖKIN SINILINNUN LAPSILLE
NELJÄNNELLÄ LUOKALLA ON OLLUT KIVAA
Kuluneen vuoden aikana olemme kolmannessa luokassa tutustuneet ihmisen elämälle tärkeisiin asioihin oman tekemisen
kautta. Olemme kokeneet, miten paljon
erilaista, arvokasta työtä sisältyy ympärillämme oleviin arkisiin perusasioihin.
Viime kesän aikana meillä oli Rekolassa viljaa kasvamassa, jonka syksyllä korjasimme
ja teimme lyhteiksi. Puimme viljan riihessä
ja jauhoimme siitä omassa luokassa jauhoja, joista leivoimme itse leipää. Leivästä
tuli todella hyvää, maailman parasta, varsinkin kun sivelimme leivän päälle voita,
jonka olimme itse kirnunneet.
Talvella piirsimme ja askartelimme luokan
seinälle valtavan, monimetrisen Nooan
arkin eläimineen. Arkin yllä kohosi sateenkaari, joka ylsi miltei luokan kattoon.
Karstasimme myös talven kuluessa villaa,
jonka kehräsimme langaksi ja kudoimme
siitä paimenpusseja.
Lukuvuoden
päätteeksi
rakensimme
mökin. Rakentaminen tapahtui Huringin
pihassa. Apuna rakentamisessa ja suunnittelussa olivat mm. luokan vanhemmat,
erityisesti Jouni, Mikko ja Stefan sekä kiinteistönhuoltajamme Hannu, vahtimestarimme
Tapsa sekä siviilpalvelusmies Ville. Valmis mökki
tullaan sijoittamaan Sinilinnun päiväkodin
pihaan.
Kiitos kuluneesta vuodesta ahkerille, taitaville ja innokkaille oppilaille sekä kaikille
projekteissamme auttaneille!
Hanna Mettälä
10
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
Letunpaistoa luontokoulussa Terälahdessa.
Oppilaiden sanomaa...
• Meidän vuosi alkoi Kalevalalla, ja minä
luulin, että se on tylsää, mutta se olikin
hauskaa. Varsinkin kun siinä lausuttiin ja
runoiltiin kivasti.
• Kivointa neljännellä luokalla on ollut ihmis- ja eläinoppi. Siinä kuultiin paljon eri
eläimistä.
• Ope kertoi kaikkea eläimistä ja me piirrettiin ja kirjoitettiin niistä.
• Esitelmät oli vähän jännittäviä.
• Kun vihdoin työni oli valmis, aloin odottaa
esitelmän pitämistä. Se oli ihan kivaa.
• Eläinopin esitelmiä oli hauska kuunnella ja
niistä oppi paljon.
• Olen oppinut murtolukuja ja paljon äidinkieltä!
• Meillä on luokassa oma pieni kirjasto.
• Meillä oli myös kirja, jota me luettiin, ja kirjoitettiin siitä. Kirja oli ”Salainen puutarha”,
jossa oli voimattomia lapsia, jotka voimis-
tuivat ulkoilmasta.
• Kotiseudun historiassa tutkittiin Tamperetta, millainen se oli entisaikaan.
• Kotiseudun historiassa on kivaa sen takia,
kun saa tietää lisää.
• Käsitöissä penaalin tekeminen on ollut
mukavaa ja haastavaa.
• Kun sai sen valmiiksi, oli mukava olo.
• Aion käyttää penaalia vitosella ja muillakin
luokilla. Minun penaalissani on tummaa
vihreää, vaaleata vihreää ja keltaista.
• Olemme maalanneet paljon erityisesti
keväällä. Tykkään maalata. En aina kyllä
onnistu…
• Meillä on orkesteri, joka harjoittelee joka
tiistai. Kun soitamme, se kuulostaa hienolta.
• Orkesteri on ihan kivaa, silloin kun se menee hyvin. Kuorokin on kivaa.
• Mikael-näytelmässä mua jännitti ihan
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
11
sikana ja sen varmaan huomas, koska ne
röyhelöt tärisi kauheesti.
• Puurojuhla oli tähän mennessä kaikkein paras
juttu koulussa, koska kaikki tekivät parhaansa
ja siellä oli hyviä ohjelmanumeroita.
• Luontokoulu jäi tosi hyvin mieleen, koska
se oli hauska.
• Lumikengillä oli hauska kävellä.
• Siellä tehtiin kartta metsästä, missä olimme.
• Kun me lähdimme, olisin halunnut jäädä
yöksi. Kiitos luontokoulu!
• Tämä vuosi on ollut kiva vuosi. Olemme
tehneet kaikkea hauskaa. Ja minä olen
oppinut paljon kaikkea uutta.
• Opin kirjoittamaan paljon pienempää käsialaa.
• Opimme koko ajan lisää ja lisää.
• Alle kuukauden kuluttua tulevat ensiluokkalaiset tutustumaan meihin ( he siis ovat
meidän tulevat kummilapset).
• Yllättävän äkkiä tää aika on menny. Mutta
kivaa on ollu!
Edellä 4. A -luokan oppilaiden tunnelmia kouluvuoden lopulla. Yhtä innostuneina jatkamme
mukavan loman jälkeen. Iloista kesää kaikille !
Tarja Havumetsä ja tuleva 5. A -luokka Oppilaiden tekemiä solmuja.
ELÄMÄÄ VIIDENNESSÄ LUOKASSA
Käsityötunneilla valmistui penaaleja ja ryijyjä.
Viides lukuvuosi on ollut yhteisen matkan
Meidän viidennen luokan ”metsäpolkum-
tekemistä ja monien uusien asioiden op-
me” on ollut täynnä elämää: ponnistelua,
pimista.
hampaiden kiristelyä, oppimista, iloa ja
Mitä oppiminen oikeastaan on? – Se on
jyrkänteitä ja kapeita kohtia, joista kulkeminen on hyvin vaivalloista ja on kuljettava
12
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
televat.
kuin kulkemista metsäpolulla. Joskus polku on helppo kulkea, toisinaan polussa on
Lumikengät.
riemua. Maisemat ovat olleet hyvin vaih-
Historian tunneilla olemme tutustuneet
muinaisiin kulttuureihin, antiikin Kreikan
jumaliin ja sankareihin.
hitaasti, välillä leväten. Kun reitille tulee
Joulukuussa esitimme Grimmin satuun,
este, se raivataan pois tai kiivetään sen yli.
”Paholaisen kolme kultaista hiusta”, poh-
Kun este on voitettu, rohkeus kulkea omaa
jautuneen näytelmän. Näytelmän tekemi-
polkua on jälleen vahvistunut. Vaikeat koh-
nen oli mitä parhainta yhteistyötaitojen
dat polulla ovat meille kaikkein tärkeimpiä,
harjoittelua, ja luokkana työskentelimme
sillä niiden kohdalla opimme sen, miten
hienosti yhdessä, mikä oli hyvin aistittavis-
jatkaa eteenpäin esteistä huolimatta.
sa myös esityksissä. Tyytyväinen, iloinen
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
13
ilmapiiri jäi luokkaan näytelmän jälkeen.
Äidinkielessä
tutustuimme
aktiiviin
ja
passiiviin sekä suoraan, epäsuoraan esitykseen ja nominien sijamuotoihin. Harjoittelimme vihkotekstien
ja toistamiskirjoitusten tekemistä, ja
hyvin se alkoikin sujua. Teimme aamuisin
suullisia harjoituksia, puheharjoituksia ja
lausuntaa.
Matematiikassa
tehtiin
paljon
työtä
desimaali- ja murtolukujen parissa. Geometriassa
harjoiteltiin
perusmuotojen
piirtämistä niin vapaalla kädellä kuin harpin
ja viivoittimen kanssa.
Kasviopissa
opimme
sienistä,
levistä,
sammalista ja jäkälistä. Jakson päätteeksi tehtiin metsäretki, jossa tunnistettiin
luonnon oloissa eri sammalia ja jäkäliä.
Maantiedossa tutustuimme Suomen pin-
Koulun siisteimmäksi luokaksi valittu 5.A
järjesti voiton kunniaksi juhlat.
nanmuotoihin, jokiin ja kaupunkeihin.
Maalaustunneilla maalattiin aiheita, jotka
liittyvät historian, kasviopin ja maantiedon
jaksoihin. Maalaustunneilla oli keskittynyt
juhlimme peli- ja herkuttelupäivän merkeissä. Tunnelma juhlapäivänä oli mukava.
rauha, jokainen työskenteli värien parissa
Kulunut vuosi on ollut yhteisen puurta-
parhaansa tehden.
misen ja reippaan tekemisen vuosi, ilo ja
Käsityötunneilla neulottiin sukat. Sukan
riemu ovat olleet läsnä päivänä jos toisenakin. Nyt kesän korvalla, kun viidennen
tekeminen oli monelle se ponnistus, jonka
luokan metsäpolku on takanapäin, aukeaa
äärellä sai harjoitella sitkeätä yrittämistä,
maisemassa lepopaikka – on loman aika!
ja vaikeuksien voittamista. Se oli monelle
metsäpolkumme kapea kohta.
Kevään
aikana
koulussamme
teyteen, ja 5. luokka sai koulun (A-puolen)
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
Virpi Lehtimäki
pyrittiin
kiinnittämään huomiota ympäristön siis-
14
siisteimmän luokan kunniamaininnan. Tätä
Viereisellä sivulla 5.A-luokan oppilaiden
kertomuksia saksantuntien koiravieraista.
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
15
VASTAKOHTIA TUTKIMASSA
JA TASAPAINOA ETSIMÄSSÄ
Seitsemännen luokan arki on täynnä elämää kolmenkymmenen
murrosikäisen tehdessä irtiottoa lapsuudesta kohti aikuisuutta. Keskellä koulupäivien iloja ja vastoinkäymisiä opettaja ehtii
kuitenkin ihastellen ihmetellä opetussuunnitelman hienoutta.
Opiskeltavat asiat avaavat nuorille monen-
vipuvarsia. Kemiassa tutustumme elämän
laisia uusia näkymiä. Ihmisopissa tulevat
mahdollistavan palamisen ilmiön lisäksi
tutuiksi tärkeimmät elintoimintomme ja
emästen ja happojen vastakohtiin.
pohdimme ihmisen samankaltaisuutta ja
erityisyyttä suhteessa muuhun luomakuntaan. Ihminen asettuu omalle tärkeälle
paikalleen, osana niin mineraalista kuin
elollistakin maailmaa. Tähtioppi kääntää
katseemme puolestaan kauas avaruuteen
ja taas asettuu ihminen paikalleen, joka tällä kertaa vaikuttaa niin kovin pikkuruiselta
maailmankaikkeuden mittakaavassa. Omat
katastrofaalisilta vaikuttavat ongelmatkin
saattavat tässä yhteydessä asettua oikeisiin
ressakin jo kertovat, miten monin tavoin
kouluvuosi luotsaa renessanssiaan elävää
nuorta ”uuden ajan” alussa. Vastakohtien
tunnistaminen ja tunnusteleminen sekä
niiden neutraloiminen ja tasapainottaminen käytännössä ja ajatusten tasolla antaa
eväitä sisäiseenkin punnintaan. Nuori on
valmiimpi astumaan maailmaan omana
ainutkertaisena yksilöllisyytenään.
mittasuhteisiinsa ja ikäkaudelle tyypillinen
Vastakohtien tunnelmat ja tasapainon mer-
subjektiivisuus ehkä samalla hieman antaa
kitys tulivat ilmeisiksi ja hyvin konkreettisik-
myöten. Historiassa matka vie löytöret-
si myös retkellämme Norjan vuoristossa.
keilijöiden purjelaivoissa uusille, tuntemat-
Rähmälläänkin saimme olla monta kertaa...
tomille vesille. Matkanteko on rohkeaa ja
Tavallinen koulupäiväkin näyttäytyy välillä
sankarillista, toisaalta raadollisen kovaa
melkoisena tasapainotteluna, joka vaatii
työtä todellisine vaaroineen. Tällaiseen
opettajan kaiken kärsivällisyyden. Pelasta-
nuorten on helppo samaistua.
vana elementtinä on usein huumori. Sitä
Uudet maailmat aukeavat myös matematiikassa, kun otamme käyttöön negatiiviset
luvut. Toisaalta matematiikassa haemme
abstraktion tasolla tasapainoa opiskelles-
16
Opetussuunnitelman otteet pähkinänkuo-
oli myös runsaasti talvella toteutetussa
luokkalehdessämme, josta seuraava loppukaneetiksi lainattu sarjakuvakin on peräisin.
Sarjakuvan piirtäjä on Eero Lehtinen, 7.B.
samme yhtälöitä, kun samaa teemme fy-
Seitsemännen luokan tunnelmia kirjasi
siikan jaksolla käytännössä tutkiessamme
7. B:n opettaja Anu Kalliokoski
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
UPEA SAAVUTUS!
Kahden opettajan käytäväkeskustelusta lähti idea kysyä
oppilaiden osallistumishalukkuutta vauvan nuttujen ja
sukkien neulomistalkoisiin.
Tämän lukuvuoden aikana Käsityölehdessä oli suomalaisen sairaanhoitajan vetoomus suomalaisille neuloa ja lähettää etiopialaiseen sairaalaan nuttuja siellä syntyville
vauvoille. Muutamat yläasteikäiset innostuivat heti, ja yhtäkkiä ilman sen kummempaa ilmoittelua neuleita alkoi virrata opettajanhuoneeseen.
Ajatus levisi koteihin. Tietojeni mukaan tekijöissä oli iso-isovanhempia, isovanhempia,
vanhempia, entisiä ja nykyisiä oppilaita ystävineen sekä opettajia tuttavineen.
Vanhin osallistuja oli 88-vuotias. 8. luokan oppilaat ompelivat
oman työn valmistuttua työharjoittelijan ja opettajan tuella
lisäksi vauvanpaitoja.
Iso joukko meitä sai aikaiseksi todella PALJON.
Neulottuja nuttuja valmistui 26, sukkia 24
ja paitoja ommeltiin kymmenkunta.
Suuret ja lämpimät kiitokset
kaikille osallistujille!
Käsityön opettaja
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
17
8.a:n purjehdusretkiTukholman saaristossa
30.8 – 3.9.2010
Kun olimme saapuneet Tukholmaan, kävelimme Viking Lineltä tavaroidemme kanssa purjelaivan saapumispaikalle. Vaikka matka oli lyhyt, se oli
raskas, sillä viikon tavarat painoivat yllättävän paljon. Jouduimme odottamaan laivaa aika kauan, joten lähdimme tutkimaan vanhaa kaupunkia.
Tulimme takaisin satamaan katselemaa kauniita, suuria purjelaivoja, joiden takaa paljastui meidän pieni paattimme, Ellen... Puimme pelastusliivit
yllemme, lastasimme laivan ja tapasimme miehistön.
Kapteeni jakoi meidät kolmeen ryhmään: kansiryhmä, navigaatioryhmä ja
keittiöryhmä. Ryhmät vaihtelivat ja jokainen pääsi kokemaan minkälaista
laivaelämä on kaikin puolin. Kun näimme sänkymme, järkytyimme, sillä
meillä oli todella pieni tila, jossa piti elää viikko! Toinen järkytyksemme oli
se, kun näimme vessat: ne olivat niin pienet, ettei siellä mahtunut seisomaan
kunnolla ja niiden vetäminen tapahtui itse pumppaamalla. Aikataulu oli
todella tiukka, eikä ollut aikaa levätä. Itsetehty ruoka pelotti aluksi, mutta
kun tuuliselta ja märältä kannelta pääsi alas, olisi ollut valmis syömään
vaikka kiviä.
Matka parani loppua kohden, sillä ensin ei ollut tottunut sellaiseen elämään.
Joka ilta rantauduimme kallion vierelle ja joskus myös grillasimme illalla.
Paistomme makkaraa ja lettuja. Koimme myös kauhean myrskyn, jonka
aikana pöydätkin lähtivät liikkeelle ja aallot vyöryivät venettä päin. Vettä
roiskui kannelle vuoron loputtua ja kaikilla kannella olleilla oli vaatteet
aivan märät. Peseytyminen tapahtui hyisessä meressä uimalla, jota vain
rohkeimmat tekivät. Jotkut jopa hyppivät nelipurjeiden maston päästä.
Matkan aikana aika monelta pääsi itku, sillä koti-ikävä oli kova. Kun
olimme takaisin Tukholman satamassa, pääsimme ostoksille.
Matkan loputtua moni osasi arvostaa kotiolojaan enemmän. Vaikka laiva
oli aluksi vaikuttanut kauhealta, joillekin siitä tuli kuin toinen koti.
Terveisin,
”Kasi aan tytöt”
18
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
19
yhteistyö toimi koko ajan loistavasti ja sai aikaan
uskomattomat ja unohtumattomat esitykset.”
- Io Urpo ”Esityksen jälkeen riemuitsimme, saimme
kukkia ja halailimme toisiamme, mutta kuitenkin
olin hieman surullinen, sillä projekti oli ohitse.
Tuntui mahdottomalta ajatella, että maanantaina
palaisimme taas tuttuun arkeen ja siivoaisimme
näytelmän jäljet. Neljä viikkoa olin joka aamu
tullut innoissani kouluun tekemään näytelmää ja
nyt se olisi ohi. ”
- Judith Frischknecht ”Näytelmänteon aikana lähennyimme ja joistakin kavereista paljastui aivan uusia puolia. Joku muuten hiljainen ja ujo saattoi heittäytyä roolin vietäväksi ja antaa palaa! Luokan yhteishenki kasvoi ja
pidimme hauskaa yhdessä”
- Laura Ståhle -
VIULUNSOITTAJA KATOLLA
Maalis-huhtikuun vaihteessa 8. B-luokka hurmasi yleisöä
esittämällä musikaalin Viulunsoittaja katolla. Seuraavassa
näyttelijöiden tunnelmia esitysten jälkeen.
”Projektia aloittaessamme toivoin meille isoja ja hienoja lavasteita. Nyt minusta tuntuu, että meillä
oli juuri oikea määrä käsittämättömän hienoja lavasteita, jotka olivat kuin piste i:n päälle. Näin oli
myös puvustuksessa, joka onnistui mielestäni erinomaisesti. Unohtamatta koulumme Aurorajuhlasalia, joka antoi meille tilaisuuden näytellä isolle yleisölle.”
- Loviisa Mäenpää ”Kaksoismiehitys toimi hyvin ja oli todella hyvä. Luokan yhteistyö toimi ihan sairaan hyvin ja kaikki
auttoivat toisiaan. Esiintymisiin valmistautuminen tuotti hieman paineita, mutta kaikki rauhoittuivat
kun pääsivät lavalle.”
-Olli Jalonen ”Kun kolme viikkoa oli kulunut, tuntui siltä, että emme millään ehdi tehdä kaikkea ja aikaa on liian
vähän. Etenimme kuitenkin nopeasti. Kun esityspäivä koitti minua ei, ihme kyllä, jännittänyt paljon
yhtään. Jännitys puhkesi vasta verhoissa, mutta esiintyminen sujui silti ihan hyvin. Neljä peräkkäistä esitystä oli aika rankkaa, mutta meni silti nopeasti ohi. Nyt sitä jää vain kaipaamaan. Luokan
20
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
”Aloimme lukea käsikirjoitusta ja saimme roolit. Roolini oli minusta sopivan haastava ja se sopi minulle hyvin. Luin vuorosanoja paljon useana iltana...Yhteislaulut eivät tuottaneet minulle vaikeuksia
ja olin tyytyväinen ettei minulle tullut soololauluja...Draamaharjoitukset olivat hyödyllisiä ja auttoivat
näyttelemiseen. Teimme myös äänenavauksia jotka avasivat äänen hyvin ja laulaminen onnistui
luontevasti. Toisessa miehityksessä olin valoissa ja meitä tuli opettamaan 9.B luokan Juho ja Lauri.
Opetus sujui heiltä hyvin ja opimme valojen käytön nopeasti.”
- Sampo Kalliokoski ”Esityksen jälkeen oli tosi hyvä olo. Roolini onnistui täydellisesti, muistin kaikki vuorosanani ja
muistin eläytyä. Se oli täydellistä! Jälkeenpäin musikaalista tuli hyvä olo, koska tykkään laulaa ja
etenkin vielä musikaalissa. Musikaali antoi minulle paljon rohkeutta ja otti paljon aikaa ja yöunia. Nyt
harmittaa kun se on ohi.”
- Arttu Uusi-Rajasalo ”Projekti antoi hieman lisää itsevarmuutta, esiintymiskokemusta ja muutenkin mahtavan kokemuksen,
jollaista en tule saamaan uudelleen - ainakaan kaikkien näiden rakkaiden ihmisten kanssa!”
- Josefiina Lehto ”Iltaesityksessä kaikki meni nappiin. Ja oli hauska laulaa Sunnyn kanssa kun kaikki meni putkeen ja
onnitteluja tuli. Näytöksen jälkeen oli kapakassa niin hauskaa, että parta meinasi pudota. Kaikki sujui
vaikka itketti, nauratti... Näytelmä yhdisti tätä luokkaa. Kiitos Tampereen Rudolf Steiner -koulun 8. B
ja Viulunsoittaja katolla.
- Antti Visuri Katariina Niinistö, 8. B:n luokanopettaja
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
21
Tasa-arvo Suomessa
Voiko nykypäivänä pukeutua juuri niin kuin haluaa?
Thomas Kvam, 8. A
Aleksandra Uusitalo, 8.B
Onko joku joskus sanonut, että Suomi on tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden maa...
Tämän on sanonut Suomen laki! Mutta ovatko asiat oikeasti näin? Suomen ”lain”
mukaan, ihmistä ei saa syrjiä: eri uskonnon, rodun, kansalaisuuden, seksuaalisen
suuntautumisen, värin, iän, tai muun poikkeavuuden takia!
”Pukeutumissääntöjä” on kaikkialla. Koulussa pukeudutaan siveellisesti, kirkossa
Asiat eivät aina ole näin! On ihmisiä, jotka hyväksyvät erilaisuuden, ja ihmisiä,
jotka eivät!
on ihana kiertää. Sieltä löytyy joskus ihania löytöjä, paljon halvemmalla kuin kaupasta
Entä Suomen valtio, joka karkotti egyptiläis-isoäidin Eveline Fadayelin pois Suomesta
rodun, varattomuuden ja kansalaisuuden takia! Onko tämä tasa-arvoa? EI!
kolmella eurolla. Ja kukaan ei tiennyt, että kirpputorilta ne oli ostettu. Nykypäivänä
Entä työelämä? Saavatko tummaihoiset helpommin töitä kuin valkoihoiset? Eivät!
Syynä tähän on suomalaisen työnantajan epävarmuus palkata ”huono” työntekijä.
Jos tummaihoinen on tullut lapsena Suomeen pakolaisena, on hän joutunut
oppivelvollisuuden alaiseksi jaa suorittanut peruskoulun. Miksi hän ei olisi pätevä
työntekijä?
Entä suomalaisten suhtautuminen erilaisuutta kohtaan? Kehitysvammaiset, invalidit,
alkoholistit, maahanmuuttajat, homot ja muut ulkoisesti, tai käytöksellään erilaiset
ihmiset? Suomalaisista osa hyväksyy erilaisuuden, osa ei!
Näistä asioista pitäisi puhua enemmän kouluissa, työpaikoilla ja eduskunnassa!
Onneksi kaikki suomalaiset ei ole näin idiootteja, koska on myös niitä, jotka näkevät
enemmän kuin ulkonäön, nimittäin ihmisen luonteen. Eli kumpi TEISTÄ suomalaiset
on tärkeämpi? Ulkonäkö ja poikkeava ”erilaisuus” ihmisessä, vai luonne, joka kertoo
oikeasti, millainen ihminen on!
Entä koulu- ja työpaikkakiusaus? Puututaanko tähän liian vähän vai liian tehottomasti?
Vaikka kiusaajalle tulisi hyvin rankat seuraamukset kiusaamisesta, tehoaako se aina?
Ei tehoa! Olen ollut itse koulukiusattu ala-asteella, ja minulle on jäänyt jonkinlaiset
arvet siitä, huono itsetunto. Tasa-arvosta ja syrjimisestä on keskusteltava enemmän
mediassa ja parhaan mukaan vähentää sitä ja viedä asiat parempaan suuntaan!
Onneksi Suomessa on myös sivistynyttä väkeä, joka hyväksyy erilaisuuden ja
noudattaa tasa-arvoa!
Omistan tämän kolumnin kaikille koulu- ja työpaikkakiusatuille ja kaikille muille syrjityille!
22
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
mahdollisimman vähän paljastaviin asuihin, kaveripiirissä kuten piirin ”pää” sanoo
jne. Miksi näin? Kenenkään ei pitäisi vaikuttaa muiden ihmisten pukeutumiseen.
Kirpputorivaatteet on myös oma lukunsa, niitä kun ostaa, säästyy rahaa. Kirpputoreja
olisi ostanut. Löysin kirpputorilta joku aika sitten kirpputorilta ihanat ja sopivat farkut
osa ihmisistä vain kammoksuu nimeä ”kirpputori”. Eikö kuitenkin aika moni vie
vanhat vaatteensa pois nurkista pyörimästä kirpputorille, miksei niitä sieltä sitten
voisi ostaa?
Sydämessään jokainen tietää miten haluaa pukeutua, toteuttakaa sitä! Näyttäkää,
kuinka luovia olette. Sitä tuppaa kaverin uusinta muotia olevan paidan nähdessään
ajattelemaan ”Minulle tuollainen myös, kiitos”. Kävelee kotiin pitkän päivän jälkeen,
katsahtaa vaatekaappiinsa, yrittää suunnitella seuraavan päivän asun. Hetken kuluttua
kuitenkin luovutan. Kaapistani ei löydy kerrassaan mitään kivaa laitettavaa. Taas sitä
mennään kouluun aamulla kiireessä päälle vetäistyissä vaatteissa, ja katsotaan
jälleen kerran, kuinka muut näyttävät kauniilta upeissa vaatteissaan. Lompakossakin
katse käväisee, tyhjältä näyttää. Miten tässä sitten voi hyvältä näyttää, kun ”matti”
on kukkarossa, ja vain ”liisa” vaatekaapissa? Käveleekö liisa ulos vaatekaapista,
tippuuko matti kukkarosta, se on kiinni sinusta. Katso peilistä itseäsi, etsi hyviä
asioita, ole rehellinen, älä mieti, mitä muut voisivat sinusta ajatella.
Käytä oma lyhyt elämäsi juuri niin kuin itse haluat. Kaikilla on omat ongelmansa, he
vain kätkevät ne hyvin. Aina löytyy jotain hyvää itsestä, sisäistä tai ulkoista.
Ne, jotka pukeutuvat muiden pillin mukaan, eivät omista hyvää itsetuntoa.
”Pukeutumissäännöistä” tärkein on se, missä vaatteissa tunnet itsesi mukavaksi
ja kauniiksi. Onko sinulle tärkeämpää, mitä muut ajattelevat sinusta, vai mitä itse
ajattelet itsestäsi?
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
23
10. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden proosajakson hedelmiä
Jonakin päivänä, jossain
Esirippu nousee. Valot häikäisevät kirkkaina eri
varovasti, aivan kuin pelkäisimme toisen katoa-
väreissä. Kapellimestari nostaa kätensä, antaa
van sumuun yhdestäkin väärästä sanasta tai
merkin ja orkesteri alkaa soittaa. Bernstein on
eleestä.
loistava musikaalisäveltäjä. Ajattelen niin joka
kerta, kun kuulen West Side Storyn ensisävelet.
Musiikki koskettaa minua aina uudella tavalla.
Luulisi, että lukemattomien toistojen jälkeen
kyllästyisi samoihin melodioihin, mutta minä
löydän niistä joka kerta jonkun uuden sävyn.
11. LUOKAN TYÖHARJOITTELUSTA
Yöllinen kohtaus parvekkeella, juuri niin kuin
Shakespeare kirjoitti. Mutta nyt minä olen Julia
ja Romeon osaa näyttelee Tony. Hän toistelee nimeäni: Maria, Maria, Maria... Yö tekee hetkestä
sadunomaisen ihanan. Katsomme toisiamme
syvälle silmiin. Te adoro, Anton. Te adoro, Maria.
Istun lämpiössä näyttämön takana. Ilmassa leijailee jännitys ja hiuslakan haju. Huone on pieni
Väliaika. Takahuoneessa hälistään, kaikki juokse-
ja näyttelijöitä kolmisenkymmentä, tunnelma on
vat sinne tänne. WC:t ovat jatkuvasti varattuja.
tiivis. On tunkkaista, nousen äkkiä paikaltani. Tar-
Kuuluu naurua ja vitsailua, näyttelijät purkavat
vitsen vielä juotavaa ennen kuin menen lavalle.
paineitaan. Naureskelen ”Tonyn” kanssa, kuin-
Katsahdan takahuoneen peiliin. Tummat silmät
ka hän kompastui omiin jalkoihinsa parvekekoh-
katsovat minua jännityksestä säteillen, näen pei-
tauksessa ja oli vähällä pudota tikapuilta alas.
listä Marian. Hymyilen kevyesti peilikuvalleni.
Ohi kulkee tuttu viulisti, joka heittää keskuste-
Lukion toisen luokan opetussuunnitelma sisältää
kahden viikon sosiaalityön harjoittelujakson. Moni
luokaltani työskenteli päiväkodissa, vanhustenkodissa,
sairaalassa, koulussa jne. Itse olin Saksassa päiväkodissa
rinnakkaisluokkalaisen Laura Parviaisen kanssa.
kasvoja. Vetävä musiikki kutsuu tanssilattialle.
Tony! Hän kääntyy katsomaan minua, juoksem-
Jokaisella pojalla on oma suosikkityttönsä, jota
me kädet ojennettuina toisiamme kohti. Voi Tony,
he tanssittavat. Kengän korot kopsahtelevat
pian saan taas tuntea hänen kätensä ympärilläni.
parkettia vasten. Amerikkalaiset, ajattelen, he
Sitten aivan odottamatta kuuluu laukaus. Peläs-
tanssivatkin eri lailla. Haluaisin kovasti olla tuon
tyn sitä joka kerta. Tony kaatuu syliini. Kyyneleet
iloisen joukon keskellä, mutta olen tarkasti velje-
valuvat poskilleni. Laulamme yhdessä, katkonai-
ni valvovan silmän alla. Vaikka hän tanssittaakin
sesti nyyhkytysten lomasta. Jonakin päivänä,
Anitaansa aitoon puertoricolaiseen tyyliin, hän
jossain, tapaamme vielä. Tunnen, kuinka hän
kumma kyllä ehtii katsoa perääni. Emme ole
loittonee kauemmas, vaikka hänen ruumiinsa on
Herää kysymys: ”Miksi Saksaan?” No idea
lähti siitä, että itse olen ollut jo Suomessa
töissä päiväkodissa ja vanhustenkodissa,
joten halusin jotain uutta ja erilaista. Asuin
pienenä Saksassa 2 vuotta perheeni kanssa, joten saksan kielestä on tullut minulle
tärkeä ja haluan oppia sitä lisää, joten mikä
olisi parempi tapa kuin harjoitella sitä kieltä
itse maassa? Lauran kanssa eräänä päivänä lenkillä ollessamme saimme ajatuksen
lähteä yhdessä, joten siitä se sitten alkoi.
Asuimme ystäväperheeni luona Peitingissa. Heidän perheeseensä kuuluu isä, äiti
vielä sopeutuneet täkäläiseen elämänmenoon.
vielä sylissäni. Te adoro, Anton.
ja neljä aikuista lasta.
Nämä ovat ensimmäiset tanssiaiseni. Katselen
uteliaasti ympärilleni, kaikkialla näkyy iloisia
luumme välikommentin. Vihdoin puheensorina
hiljenee, siitä tietää, että esitys jatkuu pian.
Nytkin meitä katsotaan uteliaasti, pelokkaasti,
jopa vihamielisesti.
Yhtäkkiä näen kasvot. Kaikki muu katoaa silmistäni kuin sumuun, näen vain kauniit pojan
kasvot. Hänkin katsoo minuun. Voisin kuvitella,
että hänkin näkee vain minut, kaikki muu on
peittynyt utuun. Mielessäni välähtää, onko tämä
nyt sitä rakkautta ensisilmäyksellä. Lähestymme toisiamme. Puhumme toisillemme hitaasti,
24
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
Te adoro, Anton, kuiskaan itsekseni. Osaan
ulkoa jokaisen laulun, kaikki vuorosanat. Olen
kuvitellut mielessäni, minkälainen minun Tonyni tulee olemaan. Olen suunnitellut valmiiksi
Matka kesti 11.3- 25.3. Tunnelmat lähtöaamuna olivat melko sekavat. Emme
tienneet, pitäisikö itkeä vai nauraa. Lento-
n. 1.5 h, joka tuntui todella paljon pidem-
vaikka tietenkin tuli tilanteita milloin en
mältä, koska jännitimme ja vieraan kielen
käyttö yhtäkkiä ei ollutkaan niin helppoa.
Ensimmäinen työpäivä oli maanantaina
14.3. Matka työpaikalle oli kävellen n. 10
min, mikä oli todella hyvä aamu-ulkoilu.
Työpäivämme kestivät n. 4–6 tuntia. Ensimmäinen työpäivä meni tutustuessa ja
katsellessa miten asiat tapahtuvat ja miten pitää toimia. Lapsien kanssa oli todella
helppoa olla jo ensimmäisestä päivästä
lähtien. Heidän kanssa oli helppo puhua,
ymmärtänyt yhtään mitään. Sinnikkäästi
päiväkodin lapset ja työntekijät kuitenkin
selittivät asiat uudelleen ja uudelleen.
jokaisen ilmeeni ja eleeni, jotta sitten lavalla
koneessa istuessani mietin: ”Okei...enää
Työtehtäviimme kuului normaalia päi-
osaisin kaiken. Jonakin päivänä, jossain, minun
ei voi perääntyä. Se on menoa nyt”. Len-
väkotityötä, kuten lasten kanssa oloa,
unelmani toteutuu.
simme Müncheniin ja sieltä perheen isä
pukemista, askartelua, ruuanlaittoa ja leik-
tuli hakemaan meidät. Auto matka kesti
kimistä. Opetimme heille myös hieman
Jenny Hernberg, 10. A
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
25
suomen kieltä. Suunnittelimme myös
ihanat läksiäislahjat. Kotiinlähtö oli haike-
leikkituokion, jossa rakensimme heille
aa, mutta onneksi Saksaan pääsee myös
temppuradan, leikimme erilaisia leikkejä,
melko helposti takaisin.
lauloimme suomalaisia lauluja ja tanssimme. Saimme myös olla mukana kahdessa
erilaisessa tukiopetustilanteessa, mikä oli
todella mielenkiintoista.
ja fyysisesti, johtuen vieraasta kielestä.
Koko ajan piti kuunnella tarkasti ja miettiä
samalla, miten saat sanottua ja ilmaistua
juuri sen asian mitä haluat.
”Miks ootte täällä?” Mutta ei sovi unohtaa vapaa- aikaa. Teimme myös kaikkea muutakin kuin vain
olimme töissä. Kävimme Capoera-, Kali
Sikara- ja Acropatia-harjoituksissa. Tutus-
”Onks sulla siskoo tai veljee?”
tuimme Münchenin shoppailumaailmaan.
”Monen vanha oot?” Kävimme hienoissa kylpylöissä. Tutus-
” Monen vanha sun äiti on?”
tuimme lähellä oleviin kaupunkeihin ja
”Onks sulla poikaystävää?” ”Onks sulla autoo?” ”Osaatko uida?”
”Tykkäätkö eläimistä?” maistoimme ensimmäistä kertaa sushia,
joka oli itse asiassa yllättävän hyvää.
Tämä sosiaalityöharjoittelujakso oli luokalleni pakollinen ja toivottavasti se on sitä
jatkossakin. Vaikka suhtautuminen olisi
”Onko sun äiti ja isä täällä mukana?”
aluksi negatiivista, uskon työharjoittelun
”Miks sulla on noin pitkät hiukset?”
olevan kuitenkin vain positiivinen koke-
”Onks sulla lapsia?”
mus. Hienon kokemuksen lisäksi jakso
” Oottekste siskoksia?”
”Mitä harrastat?”
”Mitä jalkapallo joukkuetta kannatat?”
...ja monia muita kysymyksiä... se oli kivaa.
Kaksi viikkoa kului todella nopeasti. Viimeisenä päivänä oli tippa linssissä koko
ajan. Vietimme yhteisen hetken, jolloin
lauloimme ja leikimme. He olivat jokainen
piirtäneet meille piirustuksia ja saimme
26
Matka oli osittain todella raskas henkisesti
esimerkiksi:
”Missä asutte?” VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
Elever från Ellen Key skolan.
Matka meni kaikin puolin todella hyvin.
Lapset kyselivät hir veästi asioita,
”Missä Suomi on?”
NÅGRA APRILDAGAR I STOCKHOLM
auttaa ehkä hieman hahmottamaan omia
tulevaisuuden suunnitelmia.
Suosittelen ulkomaille lähtöä kaikille. Kahden viikon ajanjakso on sopivan mittainen.
Itse myös pidin matkaa senkin suhteen
tärkeänä, että näkee miten pärjää yksin
vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Huomatessani pärjääväni hyvin se toi myös
lisää itseluottamusta.
Rebekka Mikkolainen, 11. B
E
n vacker torsdag startade en grupp
på 15 förväntansfulla elever ur
bildkonstgruppen (RUB8) och 2 lärare
till Stockholm. Bussen var liten, det rymdes
endast 17 personer i den men stämningen
var i topp ändå! Meningen med resan var
förutom att utöva våra svenskakunskaper så
skulle vi få njuta av nordisk konst. Resan
började från årets kulturhuvudstad Åbo,
där vi besökte konstmuseet. Utställningen
hette ”Crème de la Crème”. Utställningen
presenterar de yppersta verken från den
finländska konstens guldålder (ca 1880–1910),
mästerverk ur Åbo konstmuseums samling.
Där fanns målningar av Akseli Gallen-Kallela,
Helene Schjerfbeck, Victor Westerholm,
Albert Edelfelt, Gunnar Berndtson, Fanny
Churberg, Elin Danielson-Gambogi, Pekka
Halonen, Eero Järnefelt och Hugo Simberg.
Nu har vi alltså sett sådana nationalskatter som
“gumma med katt” och “Sampos försvarare”.
Museibyggnaden hade renoverats nyligen så
det var ett mästerverk i sig. Guidningen var
överraskande på svenska. Olyckligt nog talade
guiden så tyst att man knappt hörde något
men tavlorna talade sitt eget språk.
Efter museet strövade vi runt lite i stan och
därefter åt vi middag på stans välkända
restaurang “Dennis”. Mätta och belåtna fortsatte
vi vår kos vid Aura å till Viking terminalen och
färjan Isabella. Resan gick snabbt i våra fina
A-klasshytter, som vi hade lyckats få av en
slump.
På morgonen var vi uppe med tuppen. Morgonen
var frisk och vacker när vi styrde våra steg mot
Slussen. Där skaffade vi oss SL-kort som vi
kunde resa runt stan med. Det första vi gjorde
var att ta vårt baggage till hotel Oden som var
väl beläget vid tunnelbanestationen Odenplan.
Där åt vi en stadig frukost och gestaltade oss
med kartan en stund innan vi fortsatte med ett
besök till waldorfskolan, Ellen Key skolan.
Gymnastikläraren Lisa Häggfeldt visade oss
runt skolan. (För några läsare som kanske minns,
var hon lärarpraktikant på vår skola för många år
sedan.) Vi träffade några av gymnasieeleverna
och lärarna som berättade om det svenska
waldorfgymnasiet.
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
27
De tog väl hand om oss. Vi blev bjudna på en
lätt lunch, tro det eller ej, men vi fick hamburgare
till lunch på en steinerskola! Det smakade
faktiskt gott! Därefter tog vi del av påskfesten
där eleverna uppträdde med olika nummer från
första till sista klassen. Festen var trevlig. Den
hölls ute på skolgården i vackert, men soligt
och blåsigt väder. Efter en dryg halvtimme var
vi frusna och jättetrötta men nöjda. Det hade
varit kul att träffa några livslevande svenskar.
Efter besöket åkte vi med pendeltåg till hotellet
för att ta en liten tupplur. Några elever tog
chansen för att shoppa för första gången, på
egen hand i storstadens vimmel. Det visade
sig vara överraskande lätt och praktiskt att ta sig
fram med tunnelbanan. På kvällen var det dags
för ett besök på Dramaten, Stockholms finaste
teater. Eleverna hade spelat upp Shakespeares
Romeo och Julia ett par månander tidigare och
nu kunde de se en helt annan version av samma
pjäs, men på svenska så klart. För regin svarade
John Caird. Som pricken på i-et framförde
huvudrollsinnehavarna Christoffer Svensson
och Sofia Pekkari samt Stina Ekblad ett par
av Shakespeares sonetter på engelska. Sofia
Pekkari sjöng helt underbart “Shall I compare
Thee to a Summer´s Day?” (För melodin svarade
Bo Bergman. ) Själva skådespelet väckte glatt
babbel och glädjetårar efteråt. Nöjda och helt slut,
med ömma fötter, strövade vi hem till hotellet.
Följande morgon var det dags för en rundtur
i Gamla Stan. Efter en kort beskrivning av
stadens historia gav vi oss av. Vi strövade längs
den smala Mårten Trotzigs gränd (bara 90 cm
brett), längs Prästgatan och Västerlånggatan.
Stortorgets dystra historia blev också känt. På
denna plats blev alltså 100 adelsmän halshuggna
i Stockholms blodbad 1520. Efter de rysliga
känslorna fortsatte vi in med trevligare tankar.
Vi gick drömmande in i kronprinsessan Victorias
och Prins Daniels vigselkyrka Storkyrkan. Alla
minns vi den otroligt romantiska sommardagen
den 19 juni 2010. Här hade de alltså gått! I
28
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
Stadshuset
(ovan) C.Larsson: Blomsterfönsret
A. Zorn: Sommarnöje
Gamla Stan, Stockholm.
Gyllene salen
kyrkan finns mycket sevärt bl.a. den välbevarade
trästatyn “St Göran och draken” från 1489. På
Kungliga slottets borggård fick många sig ett
gott skratt när vakterna ur det kungliga gardet
allvarligt bar på lådor med videor och X-Box-spel
in i en bil.
Sedan var det dags för den efterlängtade “egna
Turen fortsatte via Stallbron genom Riksdagshuset på Helgeandsholmen till Stadshuset.
Utsikten från tornet får eleverna uppleva någon
annan dag eftersom det var stängt just då. Men
jag rekommenderar den varmt!
tiden”. Många varuhus, affärer och butiker blev
lite rikare igen.
Programmet fortsatte på eftermiddagen på
Nationalmuseet. Meningen var att bekanta oss
med nordiska konstnärers mästerverk, men
många verk hade fått ge vika för utställningen
“lust och last” som väckte rodnande kinder och
fnitter bland besökarna.
Men nog fanns det några mästerverk av de kända
Stadshuset med sina gyllene tre kronor och
otroligt intressanta interiör (bl a blå hallen och
gyllene salen) är en värdig symbol för Stockholm
och hela Sverige.
konstnärerna Carl Larsson och Anders Zorn.
Den förträffliga guiden på Stadsmuseet tackade
våra unga för att ha lyssnat intresserat och för
ett fint uppförande. Det var som musik för
intresserade deltagare finns.
lärarnas öron.
Våren hade kommit så pass långt att trädens
Härtill måste tilläggas att vi får en Carl Larsson
utställning i Åbo konstmuseum i höst.
Dit
ska vi säkert göra en tur på hösten så länge
Resan utspelade sig i varmt och vackert väder.
knoppar hade brustit. Klimatet återspeglade
stämningen på resan. Allt som allt var det en
fin och lyckad resa med underbart trevliga ungdomar som sällskap. Det var ett nöje för oss
lärare att få ha just er på vår resa. Hoppas ni har
lärt er något nytt och har fått en positiv inblick
i det svenska samhället som motvikt till det
negativa språkklimatet i Finland.
Eija Heikkala och Heli Arminen
(Bilderna från Wikipedia och Jenni Keipilä 11. B)
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
29
Romeo & Juliet
Olin todella yllättynyt, kun Lasse Tuores kertoi, että meidän
MATKA TRIERIIN 1.-4.4.2011
matkapäiväkirja
Shakespeare-näytelmämme olisi Romeo & Juliet. En ollut
osannut toivoa oikein mitään tiettyä näytelmää, mutta olin
Pe 1.4.11
tosi iloinen, että saimme tehdä juuri sen. Ennen kun saimme
Kokoonnuimme klo 16.30 Pirkkalan lentoken-
tietää, minkä näytelmän teemme, ajattelin, että haluaisin
jonkun kivan, aika ison roolin. Olin tosi yllättynyt, kun sain olla
Juliet, koska en ollut yhtään odottanut, että saisin sen roolin.
Olin kuitenkin tosi tyytyväinen rooliini, koska sain juuri sen
minkä halusinkin. Olin myös iloinen muiden puolesta, koska
tosi moni sai juuri sellaisen roolin minkä oli halunnutkin.
Vuorosanat piti osata joululoman jälkeen. Niiden opettelu
ei tuottanut ongelmia, mutta lausuminen oli aluksi vaikeaa.
Kuitenkin kun niitä oli lukenut vähän aikaa niin se rupesi
sujumaan. Oli tosi mukavaa aloittaa harjoitukset joulun jälkeen. Aluksi menimme kaikki yhdessä
jotain leikkejä ruokalassa, ja se oli kivaa. Harjoittelimme myös kohtauksia aluksi ruokalassa pari
viikkoa, ennen kuin siirryimme juhlasaliin harjoittelemaan. Jotkut kohtaukset tuottivat vähän tuskaa,
tälle pienen 12. luokan saksanlukijaryhmämme
(Tiia-Maria, Tuulia, Milja, Linnea ja Siru) ja
mukaan tulevien opettajien (Hannele Müller,
Maria Kaunisvesi ja Ilmarin Mothes) kanssa.
Olimme suunnitelleet matkaa jo viime keväästä
asti ja viimein pääsimme lähtemään useiden päivämäärien eteenpäin siirtämisien jälkeen. Päämäärämme oli Saksan vanhimpana kaupunkina
tunnettu Trier, jonka kuuluisimmat nähtävyydet
ovat Römerbrücke-silta ja Porta Nigra (roomalaisajan portti). Suunnitelmissamme oli myös käydä
koska niistä ei meinannut saada mitään otetta, eikä keksiä mitä tekisi. Lopulta kaikki meni kuitenkin
vain 45 minuutin ajomatkan päässä olevassa
tosi hyvin ja kaikki kohtaukset onnistui hienosti. Harjoituksia oli joka päivä, ja joskus meni tosi
Luxemburgissa ja ehkä jopa Ranskassakin.
myöhäänkin harjoitellessa, mutta se ei haitannut, koska meillä oli aina niin hauskaa. Välillä minua
ärsytti suunnattomasti, kun täytyi lähteä toisiin näytelmäharjoituksiin kesken shakeharjoitusten.
Harjoitusviikot menivät ihan älyttömän nopeasti ja esitysviikko oli käsillä aivan liian pian. Oli vähän
pelottavaa, kun melkein kaikki olivat vuorotellen kipeänä esitysviikkoa edeltävillä viikoilla, mutta
esityksissä ainakin melkein kaikki olivat kunnossa. Viimeiset harjoitukset sujuivat hyvin ja niiden
jälkeen oli sellainen olo, että kyllä tästä vielä näytelmä saadaan. Kenraalit sujuivat tosi hyvin ja
meillä oli tosi hauskaa. Kaikista kivointa oli kuitenkin esityksissä. Tunnelma oli tosi jännittynyt,
mutta kaikki tsemppasivat toisiaan ja se oli ihan mahtavaa. Esitykset menivät ihan mahtavasti ja
saimme paljon hyvää palautetta, mikä tuntui hyvältä, koska olimme tehneet niin ison työn projektin
kanssa.
Vaikeinta kurssissa oli varmaan siitä luopuminen, koska harjoittelimme kuitenkin niin pitkään ja
tiiviisti, että näytelmästä tuli tärkeä osa elämää. Onneksi siitä jäi kuitenkin hyvät muistot ja paljon
kuvia ja videoita.
Mielestäni Shakespeare on tosi mahtava juttu ja ehdottomasti yksi parhaista mitä kouluaikana
ostoksille ja olimme sopineet lähtevämme heti
herättyämme katsomaan Trierin kaupunkia. Aamulla tosin meinasi sattua pieni onnettomuus,
kun Müller huomasi, että hän oli saattanut eilen
niin, josta lähdimme ajamaan yön pimeydessä
liimata purkkansa paluumatkan lentolippunsa
vuokra-autolla noin 60 kilometriä Trieriin. Ilma-
väliin. Onneksi tarkistimme asian ja totesimme,
rinin kuljettama minibussimme ajoi mäkisten
ettei se ollutkaan ollut lentolippu, vaan joku
maisemateiden, kaupunkien ja nopeusrajatto-
tavallinen paperi. Matkalla voi sattua yhtä ja
man moottoritien läpi ja hieman myöhässä pää-
toista.
simme majoittautumaan hotelli Constantiniin,
joka sijaitsi maisemapaikalla Mosel-joen varrella.
Jätimme matkatavaramme huoneisiimme, jotka
olivat ihan tasokkaat. Illalla kävelimme vielä yölliseen Trierin kaupunkiin ja osa porukasta teki loton pienessä kioskissa, sillä pääpalkintona oli 24
Ulkona lämpeni koko ajan ja lämpöä oli pian + 27
astetta. Kauppojen ovet olivat avoinna kadulle ja
joka puolella oli erilaisia torikahviloita. Ostimme
eräästä kahvilasta välipalaksi leivonnaisia ja kiertelimme vaate- ja kenkäkauppoja.
miljoonaa euroa. Sen jälkeen kävimme yhdessä
Olimme oppilaiden kesken olleet ostoksilla, kun
syömässä kiinalaisessa ravintolassa.
opettajat olivat menneet lähellä Porta Nigraa
juttujen takia olen erittäin iloinen siitä, että olen Steinerissa.
La 2.4.11
Laura Parviainen, 11. A
En saanut jostain syystä nukuttua tuntiakaan
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
päivääni. Tämä päivä oli tarkoitettu mahdollisille
Lensimme parin tunnin lennon Frankfurt Hah-
olen kokenut. Se oli todella opettavaista ja kaiken lisäksi aivan älyttömän hauskaa. Juuri tällaisten
30
koko yönä, mutta se ei suuremmin haitannut
olevalle torikahvilalle, jossa meidän oli myöhemmin tarkoitus tavata. Mutta paikan löytäminen ei
ollutkaan niin helppoa ja yritimme saada MülleVUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
31
Ilmarinilta hienon taidon, miten pompautella
ready for me?!! (inside-juttu). Sitten palautimme
paperista juoma-alustaa pöydänreunaa vasten ja
automme ja hieman kiireellä pääsimme lentoko-
ottaa se ilmasta kiinni. Teimme sitä sitten kaikki
neeseen. Matkalaukkuni oli paria grammaa vaille
yhdessä ja kun Müller kertoi vielä käytännön
10 kiloa, ja kun vielä laitoin rahapussini sinne, se
esimerkillä, miten paperialusta pystyi olemaan
taisi painaa grammalleen sen 10 kiloa.
sekä juomalasin alusta, että myös kansi, oli
vieressä istuvan saksalaispariskunnan pakko
nauraa meille. Hullut suomalaiset!
Trierin katedraali.
jäyhä paikka Saksaan verrattuna. Tunnelmat ovat
niin erilaiset. Kun lentokoneemme laskeutui
pilven läpi Pirkkalan lentokentälle, näkyi joka
Ma 4.4.11
puolella taas kinoksittain lunta. Huomasin, että
Viimeinen päivä! Ennen kotiinpaluuta kävimme
halusin takaisin lämpimään Saksaan. Olihan mi-
riltä jonkinlaisia suuntaohjeita. Aloimme päästä
Oli sateista, joten istuimme koko ajan vain
vielä tavaratalossa, josta yritin viimeinkin löytää
jäljille vasta kun saimme tämän ohjeen: seurat-
autossa katselemassa maisemia. Lisäksi kaikki
nua välillä väsyttänyt melkoisesti ja muutenkin
joitakin tuliaisia. Koska laukkuni oli ollut jo tulo-
paikat olivat kiinni, koska oli sunnuntai. Luxem-
jännittänyt, mutta kun pääsin kotiin, minulla oli
kaa varjojanne! Se oli aivan loistava ohje. Niinpä
matkallakin niin painava, en voinut ostaa mitään
hirveä ikävä matkaamme. Pääsisimmepä sinne
me kävelimme edessä kulkevien varjojemme
burgissa ajattelimme, että olisi ollut kiva poiketa
painavaa, sillä en halunnut maksaa 35 euron
vielä joskus uudestaan!
perässä ja tulimme suoraan oikeaan paikkaan
päivälliselle Ranskaan, joten lähdimme ajamaan
lisämaksua lentokoneessa. Toiset olivat sen si-
saksalaisen musiikin soidessa ympärillämme.
lähellä olevaa Ranskan rajaa. Emme löytäneet
jaan löytäneet aika paljon ostettavaa, erityisesti
*********************************
mihinkään kaupunkiin, joten päädyimme jollekin
kenkiä, jotka olivat Saksassa todella halpoja.
Tämä oli opetussuunnitelman ulkopuolella tehty
Sen jälkeen jatkoimme ostoksilla oloa ja kiertelimme vielä muutamassa kaupassa, kunnes
kaikkien oli aikomus kokoontua eräälle suihkulähteelle. Viimein pääsimme kaikki yhdessä
ruokailemaan torille raatihuoneen eteen. Ruo-
omituiselle omakotitaloalueelle, josta emme
löytäneet minkäänlaista ruokapaikkaa. Näimme
vain lehmän ja vasikan laitumella, ja se vähän
lohdutti.
kakartasta (die Speisekarte) eli ruokalistasta
Nälkäisinä ajoimme takaisin Trieriin ja menimme
sai valita mm. sian lantiota (Schweinelende),
erään mäen päällä olevalle hotellille kahville.
leikattua heinää eli ruohosipulia (Schnittlauch)
Söimme siellä kakkua, kunnes yllättäen paikalle
ja perunankulmia (Kartoffelecken). Ja Saksassa
kaahasi bussilastillinen meluavia hollantilais-
kun kerran oltiin, niin saksaksi myös tilattiin.
mummoja ja -pappoja. Niitä tuli ovesta niin
Jopa Kaunisvesi tilasi saksankielellä, vaikkei
paljon, kuin ne eivät olisi loppuneet ollenkaan
hän sitä koskaan ollut lukenutkaan ja koska hän
ja mikä meteli niistä lähti! Ja jotkut mummot
halusi perunankulmia, hän luki nimen ruokalis-
kehtaavat vielä väittää, että nuoret muka möyk-
tasta tavuttaen sen näin: ”kartoffe lecken”. Ja
käisivät. Juoksimme niitä karkuun ja menimme
tämähän on suomeksi ”nuolla perunaa.” Kyllä
katselemaan mäen päälle Trierin näköaloja.
se tarjoilija vähän ihmetteli.
Su 3.4.11
Tänään lähdimme ajamaan kohti Luxemburgia.
32
Lentokoneessa ajattelin, että Suomi on kyllä
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
Ajoimme takaisin Frankfurt Hahniin ja kuuntelimme autossamme saksalaista cd-levyä,
josta muistamme varmasti aina tämän: Are you
retki, josta haluan kiittää kaikkia mukana olleita.
Opiskellaan kaikki paljon saksaa – se kannattaa!
Tiia-Maria Tuominen 12. lk
Taustalla näkyvä Porta Nigra on Trierissä sijaitseva
roomalaisaikainen kaupunginportti.
Illalla söimme ruokaa Trierin kalastajakorttelissa (Fischerviertel) eräällä pihaterassilla. Vettä
satoi aika paljon, mutta onneksi katto oli tiheä,
ettemme kastuneet pahemmin. Opimme myös
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
33
12. LUOKAN NÄYTELMÄ
Näytelmän ohjaajan ajatuksia
Daniel Katzin käsikirjoittama näytelmä ”Elävän
tarkoitus” (1998) kietoi minut tarinaansa. Yhteiskunnallinen kritiikki vanhustenhuollosta,
maaseudun tilasta ja ihmisten käyttäytymisestä
olivat tapahtumien takana, aina kurkkimassa
jostain, lavasteen takaa tai dialogin lomasta.
Ne oli kuin jätetty katsojalle huomattaviksi,
kuin pienet muistilaput, jonka kuitenkin näkee,
koska ne loistavat neonvärisenä ilmoitustaulun
nurkassa. Myöskään kukaan näytelmässä ei
ollut paha tai hyvä. Sekin viehätti minua, koska
näytelmän kuvaama miljöö oli hyvin realistinen,
jättäen mustavalkoisen ajattelun ulkopuolelleen.
Henkilöt olivat erinomaisesti kirjoitettuja tyyppiihmisiä, jotka saattoivat tuntua maaseudun
ihmisiä tuntemattomasta hyvinkin kärjistetyiltä,
mutta eivät sitten loppujen lopuksi olleetkaan.
Kokonaisuus oli suorastaan hykerryttävä ja tarina
itsessään jotain aivan muuta kuin olin tottunut
lukemaan ja näkemään.
Huumoria on oltava, se on yksi elinehto minulle.
Jos huumoria ei olisi, olisin jo aikoja sitten vaipunut tylsämielisyyteen. Mitä ikinä tapahtuukin,
väännän aina aiheesta huumoria, vaikka se olisi
sopimatonta. Huumori on minulle paitsi keino
naurattaa muita ja itseäni, myös tapa rauhoittua
ja rentouttaa itseäni ja samalla muita. Huumori
voi myös olla purevaa, ottaa kantaa ja herättää
ajatuksia. Juuri tämä sisältyi oivallisesti näytelmään. Jotkut hauskat kohdat saivat miettimään,
miksi ne olivat niin hauskoja ja toiset, onko asialle sopivaa nauraa. Onko oikein nauraa pyörätuolivanhukselle, jota kuskataan ties kuinka monetta kertaa lääkäriin, vaikka hän haluaisi vain olla
rauhassa ja juoda yhden oluen? Näytelmässä
mielestäni tärkeää on kantaaottavuus, ja tässä
tapauksessa ehto täyttyi hyvin, huumorin avulla.
Vanhusten huono kohtelu ja heihin suhtautuminen, maaseudun naimattomuusongelmat
34
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
ja työttömyys, työn kasaantuminen ja perheen
sisäiset ristiriidat tuotiin kaikki esille huumorin
keinoin.
Aluksi tunsin suunnatonta turhautumista siitä,
etten itse saanut näytellä ollenkaan. Siihenkin kyllä sitten tottui ajan myötä. Ohjaajan
rooli oli niin suuri, että se tuli minulle hieman
yllätyksenä, vaikka olinkin olettanut, että omia
luokkatovereita olisi vaikea ruveta yhtäkkiä
johtamaan. No, olihan minullakin siis oikeastaan
roolini näyteltävänä, nimittäin ohjaajan rooli, yksi
tärkeimmistä näytelmän tekemisessä, sanoisin.
Sen roolin kanssa oli kyllä itse kullakin oma
vääntelehtimisensä, ennen kuin siihen totuttiin.
Itsellänikin oli vaikeuksia pomon roolin ottamisessa, ja tietysti myös luokkalaisilleni oli vaikeaa
hyväksyä kaverin käskyjä. Pidin näyttelijöiden
mielestä niin kovaa kuria, että he antoivat minulle projektin aikana uuden lempinimen ”Mao”.
Onneksi minulle sanottiin myös, että kurinpitoa
olisi voinut olla vieläkin enemmän. Taisin selvitä
kunnialla siitäkin osa-alueesta!
Näytökset riemastuttivat minua suunnattomasti: yleisö tajusi vitsit ja muun komiikan ja osoitti
sen nauramalla. Istuin eturivissä hymy korvissa
ja iloitsin siitä, että näytelmääni pidettiin oikeasti
hauskana! Torstain iltanäytöksessä eräs tuttuni
tuli sanomaan, ettei ollut vuosiin nauranut niin
makeasti. Myös perjantai-illan näytöksessä
nauru raikui ja taas ohjaajana istuin onnellisena
penkissäni, reissussa rähjääntynyt käsikirjoitus
käsissäni. Kun näyttelijät näytelmän lopussa
ryntäsivät takaisin lavalle esittämään itse kehittelemämme pikku tanssinpätkän ja kun kumarrukset alkoivat loppumusiikin säestämänä, taputin liikutuksen kyyneleet silmissä näyttelijöilleni.
Hienon näytelmän saimme aikaiseksi, vaikka
itse sanonkin!
Emännän palsta
YHTEISTYÖN MAKUA
Taas on takana yksi, työntäyteinen
lukuvuosi.
Yhteiseen vuoteemme on mahtunut mm.
joulu- ja pääsiäisateriaa, lempiruokatoivomuksia, biojätteen vähentämiskampanjaa jne. On
ilo suunnitella ja toteuttaa erilaisia ruokaan /
ruokailuun liittyviä asioita yhdessä koko koulun
väen kanssa.
3. A:n Makukoulu
3. A -luokan kanssa teimme loppuvuodesta
Makukoulun. Materiaali oli varsin laaja, ja suunnittelimme yhdessä Mika Kunnasvaaran kanssa
Niin loppui näytelmä. Niinhän sitä sanotaan, että
aika kultaa muistot, ja varmaan niin, mutta näytelmäjakso jäi mieleeni yhtenä elämäni onnellisimmista ajanjaksoista. Käteen jäi paksu nippu
ruttuisia papereita ja tukkukaupalla ikimuistoisia
tapahtumia. En nyt sano ”onnellisia” tai ”iloisia
tapahtumia”, koska vaikka ne aina ensimmäisenä
muistetaan, on myös muita muistoja. Epätoivon
ja muiden negatiivisia tunteita sisältävien muistojen lisäksi ovat myös täysin neutraalit tapahtumat ja ne, jotka olivat niin hervottoman hulluja,
ettei enää tiennyt oliko hauskaa vai ei. Joskus on
hauskaa, joskus ei, sekin on yksi niistä asioista,
joita olen elämäni aikana oppinut.
Oppimisesta
puheen
ollen,
sanoisin,
että
näytelmän ohella koko viime vuosi oli yksi
opettavaisimmista ja kasvattavimmista vuosista
elämässäni. Näytelmä opetti minulle muun muassa organisointia, loogisuutta, asioiden ja ihmisten huomioon ottamista ja tietysti hermojen
hallintaa. Tai eihän näytelmä oikeastaan minulle
mitään opettanut, vaan ohjattavani ja ohjaajani!
Olin tottunut tekemään asioita hieman hatusta
36
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
taisista asioista ja palautteiden käsittely. Pippuri
on avoin foorumi koulun väelle, vanhemmille,
oppilaille ja keittiöhenkilökunnalle. Kokousajat
löydät koulun nettisivuilta.
vetämällä ja myönnän tekeväni niin vieläkin,
mutta opin myös, ettei aina voi tehdä niin. Kun
on monta ihmistä ja yhteinen projekti, on kaikilla oltava yhteinen mielikuva siitä, miten, missä
ja mitä ollaan tekemässä. Yksin toimiminen on
aivan eri asia, eikä sitä voi soveltaa ryhmässä
toimimiseen ja vielä kaiken lisäksi ryhmän
ohjaamiseen. Joten siinä oli kasvun paikka
numero yksi.
aiheesta kolmen oppitunnin kokonaisuuden.
Niin kuin näytelmät aina, on tämä teksti nyt
lopussa ja kuten näytelmässäkin, lopussa ovat
jäljellä vain kiitokset. Tällä kertaa näyttelijät eivät
enää kumarra, vaan minä kumarran.
ilmeitä, joita epämieluisat maut saivat aikaan!
pohtimista.
Timjamin luomuprosentti
tasaisessa kasvussa
Kiitos
Näyttelijät, rakkaat alaiseni
Maria Kaunisvesi, rakas ohjaajani
Vanhemmat, sekä omani että muiden
Daniel Katz, vaikkei hän tätä kiitosta
varmaankaan näe
Katsojat
TTT:n pukuvuokraamo
Tampereen Rudolf Steiner -koulu
Tuulia Wallenius kiittää ja kuittaa
Oppilaat olivat innolla mukana, ja taisimme
Timjamin luomuprosentti jatkaa hidasta, mutta
mekin Mikan kanssa saada uusia ajatuksia ja
tasaista kasvuaan. Olemme jo päässeet lähelle
kokemuksia.
70%:n keskiarvoa, ja joinain päivinä luku on vie-
Aluksi tutustuimme eri aisteihin ja haistelimme valko- ja keltasipulia sekä tunnustelimme
Luomuviikko lokakuussa 2011
porkkanan ja näkkileivän eroja niin kädessä kuin
Ensi
suussakin. Pohdimme myös, mitä ääniä ja tuok-
Luomuviikko. Ehkäpä yhdistämme silloin voi-
suja Timjamissa on lounasaikaan.
mamme koko kouluyhteisössä ja järjestämme
Seuraavalla tunnilla tutustuimme perusmakuihin: makea, suolainen, hapan ja karvas. Voi niitä
Lisäksi Makukouluun kuului mm. yrtteihin
tutustumista sekä ruokien värien ja rakenteen
syksynä,
3–7.10.
on
valtakunnallinen
teemapäivän luomuun liittyen. Ruuan lisäksi
näen ja kuulen haaveissani oppilastöitä, somistuksia, musiikkia, tanssia tai näytelmää… vain
mielikuvitus on rajana.
lä suurempi. Tästä kehityksestä olen erityisen
Pippuri-työryhmä
iloinen, ja luomun saatavuus suurtalouspakka-
Viime syksynä perustettiin Pippuri-työryhmä,
uksissa näyttää lisääntyvän edelleen.
joka käsittelee Timjamin päivittäiseen toimintaan
liittyviä asioita. Niihin kuuluvat mm. Timjamin
toiminnan kehittäminen, tiedottaminen ajankoh-
Toivotan kaikille aurinkoista ja herkullista kesää!
Merja Jokiniemi
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
37
12. LUOKAN PÄÄTTÖTYÖT
LUKUVUONNA 2010–2011
KEVÄÄN 2011 UUDET YLIOPPILAAT
Noora Laine: Omaa musiikkia ja äänitteen valmistaminen.
Ahola Johannes, Egholm Aurel, Heino Pietari, Hytönen Pyry,
Magdalena Marciniak: Valokuvakokoelma Puolasta.
Laura Lehtimäki: Tutkielma/tutkimus lapsen ensimmäisestä elinvuodesta.
Joonatan Haavisto: Kellarin ulkoportaikon katoksen rakentaminen.
Hyvärinen Eelis, Härmä Tomas, Kiiskilä Henri, Koivisto Toni, Korkka
Joose, Koskela Ilona, Leisti Sasu, Mikkolainen Tuomas, Mäenpää
Pietu, Niemi Ville, Petäjäniemi Vili, Piipponen Oskari, Piipponen Sini,
Posti Ella, Rankka Markus, Ripatti Ida-Maija, Ristilä Raul, Saxman
Emma, Valtonen Visa, Westlund Onni
Lauri Savilahti: Vanhan toimistotuolin entisöiminen.
Isania Häkkinen: Oma vaatemallisto.
Siru Sillanpää: Japaninkielinen puhe, osallistuminen puhekilpailuun
Japanissa sekä siitä kirjasen laatiminen.
Tuulia Wallenius: 12. luokan näytelmän ohjaustyö.
Pirita Salonen: Tanssiesitys (suunnittelu, ohjaus ja esitys).
Merri Heikkilä: Mustavalkopiirustuksia, tutkielma.
Milja Halinen: Huoneen sisustus (pinnat ja tekstiilit).
Tiia–Maria Tuominen: Romaani.
Tessa Särkilahti: Kokoelma omista taidetöistä.
Milja Tomi: Tutkielma surrealismista.
Jemina Salonen: Hääpuku.
Linnea Äärelä: Vanhan mopon entisöiminen.
Koulurauhan julistus syksyllä 2010.
38
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011
39
LUKUVUOSI 2011 - 2012
SYYSLUKUKAUSI 15.8. - 22.12.2011
KEVÄTLUKUKAUSI 9.1. - 2.6.2012
SYYSLOMA VKO 42, 17. - 21.10.2011
TALVILOMA VKO 9, 27.2. - 2.3.2012
LISÄKSI KOLME TYÖLAUANTAITA,
JOISTA YKSI ADVENTTIJUHLA 26.11.2011
Tampereen Rudolf Steiner -koulu
Muotialantie 79-81, 33800 Tampere
www.tampereensteinerkoulu.fi