Vuosikertomus 2010-2011 - Tampereen Rudolf Steiner
Vuosikertomus 2010- 2011 Tampereen Rudolf Steiner -koulu 1.A -LUOKKA Tampereen Rudolf Steiner -koulu Ensimmäisessä luokassa olemme tutustuneet Muotialantie 79–81, 33800 Tampere (03) 3141 6100 (ma-pe klo 8.30-15.00) koulumaailman ihmeisiin satujen ja kertomusten myötä. Prinsessa Amalia ja prinssi Kaspar johdattivat pienet koululaiset kirjainten salaperäi- www.tampereensteinerkoulu.fi [email protected] [email protected] seen maailmaan. Huomasimme, että puheessa kuuluu mitä erilaisimpia ääniä, joilla jokaisella on oma tarinansa ja merkkinsä. Vihkoihin piirsimme tarinoista kuvia ja hienon hienot juhlavaatekir- 1. A -luokka 3 jaimet. Kirjurit ottivat pian innokkaina kirjaimet 1. B -luokka 4 käyttöönsä ja ryhtyivät kirjoituspuuhiin. Samalla Uudistunut erityisopetuslaki 6 huomasivat osaavansa lukea myös monet niistä, 3. A:n tapahtumien vuosi 8 jotka eivät sitä ennestään taitaneet. 3. B nikkaroi mökin sinilinnun lapsille 10 Laskennonmaassa meitä auttoivat laskuteh- Neljännellä luokalla on ollut kivaa 11 täviä ratkomaan neljä kaverusta: Yrjänä Yhdis- Elämää viidennessä luokassa 13 Vastakohtia tutkimassa ja tasapainoa etsimässä 16 myös numerot yhdestä kahteenkymmeneen. Upea saavutus! 17 Laskennonmaassa kuului myös monenmoista 8. A purjehtimassa 30.8. - 3.9.2010 18 rallatusta ja rytmien sointia, kun ykköset, kak- Viulunsoittaja katolla 20 Tasa-arvo Suomessa 22 Voiko nykypäivänä pukeutua juuri niin kuin haluaa? 23 Jonakin päivänä jossain 24 11. Luokan työharjoittelusta 25 Några aprildagar i Stockholm 27 Romeo & Juliet 30 Matka Trieriin 1.- 4.4.2011 31 12. Luokan näytelmä 34 Emännän palsta: Yhteistyön makua 37 12. Luokan päättötyöt 38 Kevään 2011 uudet ylioppilaat 39 Tiedotustoimikunta: Lehden toimitus: Maria Kaunisvesi Ilkka Kaakkolammi, Maria Kaunisvesi, Lehden taitto: Kaisa Ryhänen Veli Kuisma, Sirpa Kvist, Virpi Lehtimäki, Kansikuva: A. Hatakka, 10.A täjä, Eero Erottaja, Kerttu Kertoja ja Jaakko Jakaja. Kirjurit saivat vähitellen käyttöönsä koset, kolmoset, neloset ja viitoset taputtivat ja tömistivät kertotaulurytmejään. Kerran viikossa vierailimme värien maassa, jossa punainen, sininen ja keltainen seikkailivat. Keväällä värit viettivät syntymäpäiviään ja saivat toisiltaan lahjoja, jolloin maalauksiin ilmestyi myös vihreätä, oranssia ja violettia. Satujen kuvitus oli aina mieluisaa ja muotopiirustusta tehdessämme huomasimme, että suoria ja kaaria voi yhdistää tosi monella tavalla. Käsitöissä näppärät sormet valmistivat syksyllä sormivirkkauksella valjaat. Keväällä neulottiin itse tehdyillä puikoilla hienot huilupussit. Ja vielä valmistui luokassa erivärisiä lankatipuja ja upeita kaarnaveneitä. Monenmoisia leikkejä, lauluja ja runoja on luokassa kouluvuoden aikana opittu. Huilun soitto on ollut erityisen mieluisaa, kuten myös näytteleminen ja piirileikit. Sosiaalisia taitoja on harjoiteltu erilaisia töitä yhdessä tehden, penkeistä ratoja suunnitellen ja erityisesti maanantaisin metsässä touhuten ja majoja rakennellen. Aulikki Silvennoinen Kaisa Ryhänen ja Mirja Räisänen 2 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 3 Koulupäiviämme on tukenut alusta asti rytmit, runot ja laulut. Huilunsoiton saloihin tutustuminen aloitettiin loppusyksystä. Runot ja laulut ovat vaihdelleet kuukausien vaihtuessa. Erilaiset sadut, kertomukset ja moraalitarinat ovat osa jokapäiväisiä opetushetkiä, ja ovathan ne auttaneet kiperissäkin tilanteissakin. Ensimmäisen luokan kuvataideopetuksessa pääpaino asettuu puhtaisiin väreihin ja selkeisiin muotoihin. Satujen luomista kuvista pulppuava rikkaus tarjoaa ihastuttavia aiheita. Maalausten herkissä väreissä loistivat erilaiset tuntemukset; onhan itsestään selvää, että sininen tuo mukanaan erilaisen tunnelman kuin punainen tai keltainen. Muotopiirustusta teimme ensin kädellä ilmaan, jaloilla hiekkaan sekä liikkuen ulkona ja sisällä. Olemme tampanneet muotoja lumeen jaloin ja luistellen tehneet laineita sekä ystävän kanssa tasapainoharjoituksia käsistä kiinni pitäen piirissä pyörien. Loisteliaaksi lopuksi teimme muodot omiin vihkoihimme. Näitä muotoja ovat mm. suora, kaari, ympyrä, kolmio, neliö, spiraali ja lemniskaatta eli lepäävä kahdeksikko. Muotopiirustuksen kautta on helppo omaksua kirjainmuodot ja numerot. Kirjainten laadut ja tunnelmat tulivat tutuksi prinsessa Ameliinan ja prinssi Kasparin seikkailujen kautta. Lukuihin tutustuminen onkin ollut hauskaa puuhaa. Matematiikan ensimmäisellä jaksolla mietimme, mitä kaikkea tässä maailmassa voi olla yksi, kaksi, kolme jne. Tiedämme, että maailmassa on yksi aurinko ja yksi kuu. ”Minulla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa.” Takaa vasemmalta kuuluu: ”Minullapa on kaksi tätiä, sellaisia tätejä ei ole kenelläkään muulla.” Lukusymbolien avulla opimme ymmärtämään 1.B -LUOKKA luvun luonteen. Rouva Kolmio, herra Neliö, viistähti jne., vain mielikuvitus on Elokuun 14. päivänä ensimmäisen luokan ovista astui sisään ryhmä lapsia, joiden silmistä ja koko olemuksesta heijastui odotus uudesta, koko tunteiden kirjoa vavisuttavasta, askeleesta. Tämä reipas lapsijoukko aloitti oman taipaleensa steinerkoulussa innostuksen tuike silmissään. tulivat tutuiksi Paroni Plussan, Markiisin Miinuksen ja Jaarli Jakajan erilaisissa Monet lapsista olivat toisilleen tuttuja jo päiväkodista, kuitenkin muutama aivan huilupussit jokaisen oppilaan oman värisuunnitelman mukaisesti. Ehtipä valmistua laskutehtävissä. Kreivi Kertojan ei tarvitse laskea ollenkaan, sillä hän osaa kaikki laskunsa, kertolaskut, ulkoa. Käsityötunneilla valmistui hevosvaljaat ja tupsut. Neulomispuikot tehtiin alusta alkaen itse hioen, vahaten ja teroittaen. Itse tehdyillä puikolla neuloimme uusi luokkatoverikin saatiin. Lapset tutustuivat rohkeasti toisiinsa ja hakivat omaa vielä ennen kesää myös neulottuja pussukoita omaksi iloksi. paikkaansa luokkayhteisössämme. Yhteisten sääntöjen ja tapojen noudattamisen Vuoden aikana opittiin myös saksaa ja englantia leikkien, runoillen ja laulaen. myötä olemme oppineet huolehtimaan ja välittämään toisistamme. Penkeillä työskentely tuli tutuksi heti ensimmäisellä viikolla. Penkit on suunniteltu siten, että niitä voi tilanteen mukaan käyttää istuimina taikka työtasoina. Penkeistä on myös helppo rakentaa erilaisia muotoja ja rakennelmia liikuntaleikkien tarpeisiin. 4 rajana. Vanhempien ompelemien pussukoiden sisällä säilytetyt tammenterhot VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 Ensimmäinen luokka on innokas tarttumaan toimeen ja tekemään lujasti töitä. Tämä into ja halu on seurannut kantavana voimana kaikkeen vihkotyöhön. Anne Maija Pieniniemi VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 5 UUDISTUNUT ERITYISOPETUSLAKI Lakimuutos hyväksyttiin 24.6.2010 ja se astui voimaan 1.1.2011. Milloin: Erityinen tuki järjestetään, kun aikaisemmin toteutetut tukitoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. erityisopetuksesta sekä muista perusopetuksen tukimuodista. Erityisen tuen antamisesta tehdään hallintopäätös, joka perustuu pedagogiseen selvitykseen. Tehdään intensiivisesti toisin ja HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma). Lakiin on kirjattu: kasvatus – ja opetustoiminta tapahtuu yhteistyössä vanhempien kanssa. Oppilashuoltoryhmä ja erityisopettaja tukevat ja seuraavat pääosassa olevien luokan- ja aineenopettajien työtä. tänä kevätlukukaudella jo jossain määrin päästy kokeilemaan. Luonnollisesti tulee uusia opeteltavia sanoja: perusopetuksen yleinen tuki, yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Prosessi etenee portaittain: Esiopetus siirtyy tiiviimmin koulun oppilashuollon piiriin, koska keskeistä lain hengessä on varhainen havaitseminen ja tuen antaminen. Lisäksi laki huomioi koululaisten iltapäivätoiminnan merkityksen oppilaan kokonaisvaltaista tukea arvioitaessa ja suunniteltaessa. Perusopetuksen yleinen tuki Koulussamme jo toimivat tukimuodot: Milloin: Kun havaitaan oppilaan yksilöllisen tuen tarve. • • • • • Lähtökohtia koulussamme Opettajakunnan keskuudessa olemme tarkastelleet lakiuudistusta ja todenneet, että lain henki on nyt juuri sen suuntainen kuin mitä steinerkoulun opetussuunnitelma on aina ollut. Olemme nostaneet tietoisuutteemme koulun käytäntöjä ja hiljaista tietoa, joka on rakentunut teorian ja vuosien kokemuksen avulla. Olemme tiedostaneet koulumme opetussuunnitelmassa itsestään selvästi olevat terapeuttiset ja kuntouttavat elementit kuten eurytmia, hoitoeurytmia, koko opetuksen läpäisevä taiteellinen työskentely, näytelmät, lukukauden aikana toteutettavat juhlat ja tapahtumat jne. sekä oppilasarvioinnit, joihin on kirjattu lukuvuoden havainnot. Mitä sitten muuttuu? Asioiden näkyväksi tekeminen edellyttää asioiden kirjaamista entistä tarkemmin. Oppilaan tarvitsemien tukimuotojen tehostumista seurataan lomakkeilla, joita on 6 Erityinen tuki VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 Mitä tehdään: Pidetään pedagoginen keskustelu vanhempien ja opettajien (esim. luokanopettaja, aineenopettaja ja/ tai erityisopettaja) kesken, jossa sovitaan toimenpiteistä sekä kotona että koulussa ja päätetään seuranta-aikataulusta. Yleinen tuki Milloin: Kun perusopetuksen yleinen tuki ei riitä. Mitä tehdään: Päätetään tietoisemmin kehittää opetusta ja eriyttää. Voidaan tehdä tarvittaessa oppimissuunnitelma, mutta keskeistä on, että tehdään jotakin toisin. Vanhempien kanssa sovitaan toimenpiteistä, joita toteutetaan sekä kotona että koulussa ja päätetään seuranta-aikataulusta. Mitä tehdään: Erityinen tuki muodostuu erityisen tuen päätökseen perustuvasta tukiopetus alkuopetuksen erityisopetus esiluokat ja 1-2 lk erityisopetus 2 lk. – 9 lk. sekä tarvittaessa lukiossa koulunkäyntiavustus hoitoeurytmia Oppilashuolto: • kouluterveydenhoitaja • koululääkäri • koulukuraattori • koulupsykologi • erityisopettajat • hoitoeurytmistit Lisäksi koulussamme vierailee antroposofinen lääkäri 2- 3 kertaa lukuvuodessa. Muu toiminta: • tukioppilastoiminta • luottamusryhmä • yksityinen taideterapia, jota tuetaan koulun terapiarahaston kautta Tehostettu tuki Milloin: Kun hyvä perusopetus ja yleinen tuki eivät riitä. Mitä tehdään: Tehdään oppimissuunnitelma, joka tehdään pedagogisen arvion pohjalta. Tehdään enemmän toisin. Vanhempien kanssa sovitaan toimenpiteistä sekä kotona että koulussa ja päätetään seuranta-aikataulusta. Lakiuudistuksen tavoite Perusopetuksessa halutaan lain myötä varmistaa laajapohjainen pedagoginen tietoisuus siitä, missä ja miten lisätukea tarvitseva oppilas milloinkin etenee. Tarpeen mukaan tihenevä yhteistyöverkosto kannattelee oppilasta vuosiluokalta toiselle. Koulun oppilashuollon puolesta Sanna Kaiponen erityisopettaja VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 7 vanhaan -jaksolla piti nimittäin selvittää, mitä joka ajoissa kertoi tapahtumasta, jotta ehdim- ne isovanhemmat ja muut iäkkäämmät su- me ilmoittautua mukaan. Liikunnassa on mm. kulaiset muistavat menneistä ajoista. Monet käyty kuusi kertaa uimahallissa, hiihdetty Suo- asiat ovat olleet toisin, sen nyt tiedämme. lijärven ympäri ja tietysti luisteltu sekä leikitty. Käsityöläisten arvostus on herännyt ja omat kädet oppineet monia taitoja. Matematiikassa Musiikissa on siirrytty vaahterapuisiin huiluihin tutustuimme aikaan ja sen mittaamiseen. Kel- ja samalla diatoniseen asteikkoon. Kaanonit lo ja kellonajat on kolmannen luokan oppialu- ovat tulleet laulaen ja huiluillen tutuiksi. Hie- etta, kuin myös mittaaminen yleensä: tuuma, man on tapailtu myös nuotteja, aika-arvoja ja vaaksa, syli ja sieltä sitten metrien maailmaan, pulssia. Viulutunneilla väki soittaa jo vallan tai- painoa on punnittu ja vetomittoja mittailtu. tavasti ja ensi vuodeksi valmistaudutaan luok- Allekkain laskeminen on ollut myös uutta ja kaorkesterin käynnistämiseen. kivaa. Neljä peruslaskutapaa ovat saaneet näin uusia ulottuvuuksia. Yhä isommat luvut ja haasteellisemmat tehtävät hallitaan. Jakokulmassa laskeminen on kevään viimeinen uusi massa jauhot leiviksi. Sirkan ja Kalervon avulla (ja auringon, maan ja sateen, kuten Sirkka taito matematiikan maastoissa. painotti) koulumme kolmasluokkalaiset ovat Adventtijuhlan spiraalin haimme sahojen ja vöstä leipomiseen. Sydämellinen kiitos tästä! voimasaksien avulla viisitoista säkillistä havu- jälleen saaneet kokea ihmeellisen matkan kyl- ja, tässä työssä luokka osoittautui todella te- Huhtikuussa oli aika myös aloittaa kevään 3. A:N TAPAHTUMIEN VUOSI hokkaaksi ja taitavaksi, tunnissa oli työ tehty. huipennus: rakennusjakso. Perinteisellä savi- Onneksi oli mukana isot eväät, ettei heti tar- pölkkymetodilla syntyy tämä pieni mökkimme Kolmasluokkalaisen kouluvuosi on ollut varsin si. Käsityötunteja varten haettiin elokuussa vinnut lähteä bussilla takaisin koululle. Lucia- koulun pihaan. Tarkkaa mittausta, ympyrän tapahtumarikas. Ensimmäinen koulupäivä toi kehruukepit metsästä. Villaa on opittu karstaa- kulkueessa kuljimme niin Vapriikissa kuin kou- tekoa, sahaamista, savimassan sekoitusta tullessaan jo suuren muutoksen: penkit vaih- maan ja langan kehruu sujuu, siitä on todistee- lullakin. Tämä oli yksi juhlallisimpia tapahtumia tuivat pulpeteiksi. Tyylikkäästi ja ihmetellen na upeita paimenpusseja. ja monta muuta toimea osataan tehdä, kun kouluvuodessamme, mutta myöskin mauk- tämä mökki on valmistunut. Tästä projektista herrasväki asettui omille paikoilleen uutta kokemusta tunnustelemaan. Syyskuun aluksi tehtiin syysretki; vaellus Helvetinkolulle ja sieltä Haukanhietaan. Kolman- kaimpia: yli 500 herkullista piparia tuli leivottua ja paistettua auttavien äitien avustuksella, suurkiitos! kuuluu ehdoton kiitos Jarmo Keskiselle, joka on idean isä. Hän myös kaivoi rakentamisessa tarvittavan saven mökiltään, piirsi piirustukset Heti elokuussa sai Rekolassa leikata sirpillä nen luokan tarinat ammentuvat pääosin Van- itsekylvämäänsä vehnää ja sitoa sen lyhteik- hasta Testamentista, jonka mukaan saimme Timjamin Merja järjesti meille marraskuussa ja toimi kaikin puolin primus motorina hank- myös maalata maailmanluomisen. Siitä syntyi makukoulun, jolloin saimme tutustua mm. nel- keen kaikissa vaiheissa. Kiitos myös kaikille oma hieno maalausvihkonsa. Syyskuun lopul- jään perusmakuun, yrtteihin ym. Aistit saivat vanhemmille, jotka osaltaan olivat auttamassa la lähdimme sitten riiheen puimaan viljan. Nyt tehdä töitä ja todella hienosti oppilaat tekivät- projektin syntymisessä ja valmistumisessa. jokainen tietää, mikä on varsta ja kuinka sitä kin havaintoja. Kiitos vielä Merjalle! käytetään. Kun jyvät oli puhdistettu, alkoi käsikivillä jauhoiksi jauhaminen luokassa. 8 Huhtikuun alussa kävimme Rekolassa leipo- VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 Tammikuussa pääsimme katsomaan Tampere-taloon hienoa Tulilintua. Konserttisoittimet, Äidinkielessä on opittu vaikka mitä: kaunokir- klassinen musiikki, tanssi esittävänä taiteena jaimet, sanaluokat, adjektiivien taivutus, ver- ja pisteenä iin päällä kirjailija Eppu Nuotion bien persoonamuodot, välimerkkejä, lauseen- kerronta. Tällaistakin kulttuurikasvatusta on jäsennystä, kirjaesitelmän tekoa, sulkakynällä siis lapsille tarjolla Tampereella, kiitokset kau- kirjoittamista ja haastattelun tekoa. Ennen pungillemme ja kiitos Annamaija Koskiselle, Niin, eikä saa unohtaa Papinsaaren Taunoa, joka johdatti oppilaat takomisen maailmaan sepän pajassa Ahotiellä, kiitos kaunis! Eihän tässä tietenkään ole vielä kaikkea kolmannesta luokasta ja puuhistamme, mutta jätetään nyt lehteen hieman tilaa muillekin : ) Mika Kunnasvaara VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 9 3.B NIKKAROI MÖKIN SINILINNUN LAPSILLE NELJÄNNELLÄ LUOKALLA ON OLLUT KIVAA Kuluneen vuoden aikana olemme kolmannessa luokassa tutustuneet ihmisen elämälle tärkeisiin asioihin oman tekemisen kautta. Olemme kokeneet, miten paljon erilaista, arvokasta työtä sisältyy ympärillämme oleviin arkisiin perusasioihin. Viime kesän aikana meillä oli Rekolassa viljaa kasvamassa, jonka syksyllä korjasimme ja teimme lyhteiksi. Puimme viljan riihessä ja jauhoimme siitä omassa luokassa jauhoja, joista leivoimme itse leipää. Leivästä tuli todella hyvää, maailman parasta, varsinkin kun sivelimme leivän päälle voita, jonka olimme itse kirnunneet. Talvella piirsimme ja askartelimme luokan seinälle valtavan, monimetrisen Nooan arkin eläimineen. Arkin yllä kohosi sateenkaari, joka ylsi miltei luokan kattoon. Karstasimme myös talven kuluessa villaa, jonka kehräsimme langaksi ja kudoimme siitä paimenpusseja. Lukuvuoden päätteeksi rakensimme mökin. Rakentaminen tapahtui Huringin pihassa. Apuna rakentamisessa ja suunnittelussa olivat mm. luokan vanhemmat, erityisesti Jouni, Mikko ja Stefan sekä kiinteistönhuoltajamme Hannu, vahtimestarimme Tapsa sekä siviilpalvelusmies Ville. Valmis mökki tullaan sijoittamaan Sinilinnun päiväkodin pihaan. Kiitos kuluneesta vuodesta ahkerille, taitaville ja innokkaille oppilaille sekä kaikille projekteissamme auttaneille! Hanna Mettälä 10 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 Letunpaistoa luontokoulussa Terälahdessa. Oppilaiden sanomaa... • Meidän vuosi alkoi Kalevalalla, ja minä luulin, että se on tylsää, mutta se olikin hauskaa. Varsinkin kun siinä lausuttiin ja runoiltiin kivasti. • Kivointa neljännellä luokalla on ollut ihmis- ja eläinoppi. Siinä kuultiin paljon eri eläimistä. • Ope kertoi kaikkea eläimistä ja me piirrettiin ja kirjoitettiin niistä. • Esitelmät oli vähän jännittäviä. • Kun vihdoin työni oli valmis, aloin odottaa esitelmän pitämistä. Se oli ihan kivaa. • Eläinopin esitelmiä oli hauska kuunnella ja niistä oppi paljon. • Olen oppinut murtolukuja ja paljon äidinkieltä! • Meillä on luokassa oma pieni kirjasto. • Meillä oli myös kirja, jota me luettiin, ja kirjoitettiin siitä. Kirja oli ”Salainen puutarha”, jossa oli voimattomia lapsia, jotka voimis- tuivat ulkoilmasta. • Kotiseudun historiassa tutkittiin Tamperetta, millainen se oli entisaikaan. • Kotiseudun historiassa on kivaa sen takia, kun saa tietää lisää. • Käsitöissä penaalin tekeminen on ollut mukavaa ja haastavaa. • Kun sai sen valmiiksi, oli mukava olo. • Aion käyttää penaalia vitosella ja muillakin luokilla. Minun penaalissani on tummaa vihreää, vaaleata vihreää ja keltaista. • Olemme maalanneet paljon erityisesti keväällä. Tykkään maalata. En aina kyllä onnistu… • Meillä on orkesteri, joka harjoittelee joka tiistai. Kun soitamme, se kuulostaa hienolta. • Orkesteri on ihan kivaa, silloin kun se menee hyvin. Kuorokin on kivaa. • Mikael-näytelmässä mua jännitti ihan VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 11 sikana ja sen varmaan huomas, koska ne röyhelöt tärisi kauheesti. • Puurojuhla oli tähän mennessä kaikkein paras juttu koulussa, koska kaikki tekivät parhaansa ja siellä oli hyviä ohjelmanumeroita. • Luontokoulu jäi tosi hyvin mieleen, koska se oli hauska. • Lumikengillä oli hauska kävellä. • Siellä tehtiin kartta metsästä, missä olimme. • Kun me lähdimme, olisin halunnut jäädä yöksi. Kiitos luontokoulu! • Tämä vuosi on ollut kiva vuosi. Olemme tehneet kaikkea hauskaa. Ja minä olen oppinut paljon kaikkea uutta. • Opin kirjoittamaan paljon pienempää käsialaa. • Opimme koko ajan lisää ja lisää. • Alle kuukauden kuluttua tulevat ensiluokkalaiset tutustumaan meihin ( he siis ovat meidän tulevat kummilapset). • Yllättävän äkkiä tää aika on menny. Mutta kivaa on ollu! Edellä 4. A -luokan oppilaiden tunnelmia kouluvuoden lopulla. Yhtä innostuneina jatkamme mukavan loman jälkeen. Iloista kesää kaikille ! Tarja Havumetsä ja tuleva 5. A -luokka Oppilaiden tekemiä solmuja. ELÄMÄÄ VIIDENNESSÄ LUOKASSA Käsityötunneilla valmistui penaaleja ja ryijyjä. Viides lukuvuosi on ollut yhteisen matkan Meidän viidennen luokan ”metsäpolkum- tekemistä ja monien uusien asioiden op- me” on ollut täynnä elämää: ponnistelua, pimista. hampaiden kiristelyä, oppimista, iloa ja Mitä oppiminen oikeastaan on? – Se on jyrkänteitä ja kapeita kohtia, joista kulkeminen on hyvin vaivalloista ja on kuljettava 12 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 televat. kuin kulkemista metsäpolulla. Joskus polku on helppo kulkea, toisinaan polussa on Lumikengät. riemua. Maisemat ovat olleet hyvin vaih- Historian tunneilla olemme tutustuneet muinaisiin kulttuureihin, antiikin Kreikan jumaliin ja sankareihin. hitaasti, välillä leväten. Kun reitille tulee Joulukuussa esitimme Grimmin satuun, este, se raivataan pois tai kiivetään sen yli. ”Paholaisen kolme kultaista hiusta”, poh- Kun este on voitettu, rohkeus kulkea omaa jautuneen näytelmän. Näytelmän tekemi- polkua on jälleen vahvistunut. Vaikeat koh- nen oli mitä parhainta yhteistyötaitojen dat polulla ovat meille kaikkein tärkeimpiä, harjoittelua, ja luokkana työskentelimme sillä niiden kohdalla opimme sen, miten hienosti yhdessä, mikä oli hyvin aistittavis- jatkaa eteenpäin esteistä huolimatta. sa myös esityksissä. Tyytyväinen, iloinen VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 13 ilmapiiri jäi luokkaan näytelmän jälkeen. Äidinkielessä tutustuimme aktiiviin ja passiiviin sekä suoraan, epäsuoraan esitykseen ja nominien sijamuotoihin. Harjoittelimme vihkotekstien ja toistamiskirjoitusten tekemistä, ja hyvin se alkoikin sujua. Teimme aamuisin suullisia harjoituksia, puheharjoituksia ja lausuntaa. Matematiikassa tehtiin paljon työtä desimaali- ja murtolukujen parissa. Geometriassa harjoiteltiin perusmuotojen piirtämistä niin vapaalla kädellä kuin harpin ja viivoittimen kanssa. Kasviopissa opimme sienistä, levistä, sammalista ja jäkälistä. Jakson päätteeksi tehtiin metsäretki, jossa tunnistettiin luonnon oloissa eri sammalia ja jäkäliä. Maantiedossa tutustuimme Suomen pin- Koulun siisteimmäksi luokaksi valittu 5.A järjesti voiton kunniaksi juhlat. nanmuotoihin, jokiin ja kaupunkeihin. Maalaustunneilla maalattiin aiheita, jotka liittyvät historian, kasviopin ja maantiedon jaksoihin. Maalaustunneilla oli keskittynyt juhlimme peli- ja herkuttelupäivän merkeissä. Tunnelma juhlapäivänä oli mukava. rauha, jokainen työskenteli värien parissa Kulunut vuosi on ollut yhteisen puurta- parhaansa tehden. misen ja reippaan tekemisen vuosi, ilo ja Käsityötunneilla neulottiin sukat. Sukan riemu ovat olleet läsnä päivänä jos toisenakin. Nyt kesän korvalla, kun viidennen tekeminen oli monelle se ponnistus, jonka luokan metsäpolku on takanapäin, aukeaa äärellä sai harjoitella sitkeätä yrittämistä, maisemassa lepopaikka – on loman aika! ja vaikeuksien voittamista. Se oli monelle metsäpolkumme kapea kohta. Kevään aikana koulussamme teyteen, ja 5. luokka sai koulun (A-puolen) VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 Virpi Lehtimäki pyrittiin kiinnittämään huomiota ympäristön siis- 14 siisteimmän luokan kunniamaininnan. Tätä Viereisellä sivulla 5.A-luokan oppilaiden kertomuksia saksantuntien koiravieraista. VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 15 VASTAKOHTIA TUTKIMASSA JA TASAPAINOA ETSIMÄSSÄ Seitsemännen luokan arki on täynnä elämää kolmenkymmenen murrosikäisen tehdessä irtiottoa lapsuudesta kohti aikuisuutta. Keskellä koulupäivien iloja ja vastoinkäymisiä opettaja ehtii kuitenkin ihastellen ihmetellä opetussuunnitelman hienoutta. Opiskeltavat asiat avaavat nuorille monen- vipuvarsia. Kemiassa tutustumme elämän laisia uusia näkymiä. Ihmisopissa tulevat mahdollistavan palamisen ilmiön lisäksi tutuiksi tärkeimmät elintoimintomme ja emästen ja happojen vastakohtiin. pohdimme ihmisen samankaltaisuutta ja erityisyyttä suhteessa muuhun luomakuntaan. Ihminen asettuu omalle tärkeälle paikalleen, osana niin mineraalista kuin elollistakin maailmaa. Tähtioppi kääntää katseemme puolestaan kauas avaruuteen ja taas asettuu ihminen paikalleen, joka tällä kertaa vaikuttaa niin kovin pikkuruiselta maailmankaikkeuden mittakaavassa. Omat katastrofaalisilta vaikuttavat ongelmatkin saattavat tässä yhteydessä asettua oikeisiin ressakin jo kertovat, miten monin tavoin kouluvuosi luotsaa renessanssiaan elävää nuorta ”uuden ajan” alussa. Vastakohtien tunnistaminen ja tunnusteleminen sekä niiden neutraloiminen ja tasapainottaminen käytännössä ja ajatusten tasolla antaa eväitä sisäiseenkin punnintaan. Nuori on valmiimpi astumaan maailmaan omana ainutkertaisena yksilöllisyytenään. mittasuhteisiinsa ja ikäkaudelle tyypillinen Vastakohtien tunnelmat ja tasapainon mer- subjektiivisuus ehkä samalla hieman antaa kitys tulivat ilmeisiksi ja hyvin konkreettisik- myöten. Historiassa matka vie löytöret- si myös retkellämme Norjan vuoristossa. keilijöiden purjelaivoissa uusille, tuntemat- Rähmälläänkin saimme olla monta kertaa... tomille vesille. Matkanteko on rohkeaa ja Tavallinen koulupäiväkin näyttäytyy välillä sankarillista, toisaalta raadollisen kovaa melkoisena tasapainotteluna, joka vaatii työtä todellisine vaaroineen. Tällaiseen opettajan kaiken kärsivällisyyden. Pelasta- nuorten on helppo samaistua. vana elementtinä on usein huumori. Sitä Uudet maailmat aukeavat myös matematiikassa, kun otamme käyttöön negatiiviset luvut. Toisaalta matematiikassa haemme abstraktion tasolla tasapainoa opiskelles- 16 Opetussuunnitelman otteet pähkinänkuo- oli myös runsaasti talvella toteutetussa luokkalehdessämme, josta seuraava loppukaneetiksi lainattu sarjakuvakin on peräisin. Sarjakuvan piirtäjä on Eero Lehtinen, 7.B. samme yhtälöitä, kun samaa teemme fy- Seitsemännen luokan tunnelmia kirjasi siikan jaksolla käytännössä tutkiessamme 7. B:n opettaja Anu Kalliokoski VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 UPEA SAAVUTUS! Kahden opettajan käytäväkeskustelusta lähti idea kysyä oppilaiden osallistumishalukkuutta vauvan nuttujen ja sukkien neulomistalkoisiin. Tämän lukuvuoden aikana Käsityölehdessä oli suomalaisen sairaanhoitajan vetoomus suomalaisille neuloa ja lähettää etiopialaiseen sairaalaan nuttuja siellä syntyville vauvoille. Muutamat yläasteikäiset innostuivat heti, ja yhtäkkiä ilman sen kummempaa ilmoittelua neuleita alkoi virrata opettajanhuoneeseen. Ajatus levisi koteihin. Tietojeni mukaan tekijöissä oli iso-isovanhempia, isovanhempia, vanhempia, entisiä ja nykyisiä oppilaita ystävineen sekä opettajia tuttavineen. Vanhin osallistuja oli 88-vuotias. 8. luokan oppilaat ompelivat oman työn valmistuttua työharjoittelijan ja opettajan tuella lisäksi vauvanpaitoja. Iso joukko meitä sai aikaiseksi todella PALJON. Neulottuja nuttuja valmistui 26, sukkia 24 ja paitoja ommeltiin kymmenkunta. Suuret ja lämpimät kiitokset kaikille osallistujille! Käsityön opettaja VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 17 8.a:n purjehdusretkiTukholman saaristossa 30.8 – 3.9.2010 Kun olimme saapuneet Tukholmaan, kävelimme Viking Lineltä tavaroidemme kanssa purjelaivan saapumispaikalle. Vaikka matka oli lyhyt, se oli raskas, sillä viikon tavarat painoivat yllättävän paljon. Jouduimme odottamaan laivaa aika kauan, joten lähdimme tutkimaan vanhaa kaupunkia. Tulimme takaisin satamaan katselemaa kauniita, suuria purjelaivoja, joiden takaa paljastui meidän pieni paattimme, Ellen... Puimme pelastusliivit yllemme, lastasimme laivan ja tapasimme miehistön. Kapteeni jakoi meidät kolmeen ryhmään: kansiryhmä, navigaatioryhmä ja keittiöryhmä. Ryhmät vaihtelivat ja jokainen pääsi kokemaan minkälaista laivaelämä on kaikin puolin. Kun näimme sänkymme, järkytyimme, sillä meillä oli todella pieni tila, jossa piti elää viikko! Toinen järkytyksemme oli se, kun näimme vessat: ne olivat niin pienet, ettei siellä mahtunut seisomaan kunnolla ja niiden vetäminen tapahtui itse pumppaamalla. Aikataulu oli todella tiukka, eikä ollut aikaa levätä. Itsetehty ruoka pelotti aluksi, mutta kun tuuliselta ja märältä kannelta pääsi alas, olisi ollut valmis syömään vaikka kiviä. Matka parani loppua kohden, sillä ensin ei ollut tottunut sellaiseen elämään. Joka ilta rantauduimme kallion vierelle ja joskus myös grillasimme illalla. Paistomme makkaraa ja lettuja. Koimme myös kauhean myrskyn, jonka aikana pöydätkin lähtivät liikkeelle ja aallot vyöryivät venettä päin. Vettä roiskui kannelle vuoron loputtua ja kaikilla kannella olleilla oli vaatteet aivan märät. Peseytyminen tapahtui hyisessä meressä uimalla, jota vain rohkeimmat tekivät. Jotkut jopa hyppivät nelipurjeiden maston päästä. Matkan aikana aika monelta pääsi itku, sillä koti-ikävä oli kova. Kun olimme takaisin Tukholman satamassa, pääsimme ostoksille. Matkan loputtua moni osasi arvostaa kotiolojaan enemmän. Vaikka laiva oli aluksi vaikuttanut kauhealta, joillekin siitä tuli kuin toinen koti. Terveisin, ”Kasi aan tytöt” 18 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 19 yhteistyö toimi koko ajan loistavasti ja sai aikaan uskomattomat ja unohtumattomat esitykset.” - Io Urpo ”Esityksen jälkeen riemuitsimme, saimme kukkia ja halailimme toisiamme, mutta kuitenkin olin hieman surullinen, sillä projekti oli ohitse. Tuntui mahdottomalta ajatella, että maanantaina palaisimme taas tuttuun arkeen ja siivoaisimme näytelmän jäljet. Neljä viikkoa olin joka aamu tullut innoissani kouluun tekemään näytelmää ja nyt se olisi ohi. ” - Judith Frischknecht ”Näytelmänteon aikana lähennyimme ja joistakin kavereista paljastui aivan uusia puolia. Joku muuten hiljainen ja ujo saattoi heittäytyä roolin vietäväksi ja antaa palaa! Luokan yhteishenki kasvoi ja pidimme hauskaa yhdessä” - Laura Ståhle - VIULUNSOITTAJA KATOLLA Maalis-huhtikuun vaihteessa 8. B-luokka hurmasi yleisöä esittämällä musikaalin Viulunsoittaja katolla. Seuraavassa näyttelijöiden tunnelmia esitysten jälkeen. ”Projektia aloittaessamme toivoin meille isoja ja hienoja lavasteita. Nyt minusta tuntuu, että meillä oli juuri oikea määrä käsittämättömän hienoja lavasteita, jotka olivat kuin piste i:n päälle. Näin oli myös puvustuksessa, joka onnistui mielestäni erinomaisesti. Unohtamatta koulumme Aurorajuhlasalia, joka antoi meille tilaisuuden näytellä isolle yleisölle.” - Loviisa Mäenpää ”Kaksoismiehitys toimi hyvin ja oli todella hyvä. Luokan yhteistyö toimi ihan sairaan hyvin ja kaikki auttoivat toisiaan. Esiintymisiin valmistautuminen tuotti hieman paineita, mutta kaikki rauhoittuivat kun pääsivät lavalle.” -Olli Jalonen ”Kun kolme viikkoa oli kulunut, tuntui siltä, että emme millään ehdi tehdä kaikkea ja aikaa on liian vähän. Etenimme kuitenkin nopeasti. Kun esityspäivä koitti minua ei, ihme kyllä, jännittänyt paljon yhtään. Jännitys puhkesi vasta verhoissa, mutta esiintyminen sujui silti ihan hyvin. Neljä peräkkäistä esitystä oli aika rankkaa, mutta meni silti nopeasti ohi. Nyt sitä jää vain kaipaamaan. Luokan 20 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 ”Aloimme lukea käsikirjoitusta ja saimme roolit. Roolini oli minusta sopivan haastava ja se sopi minulle hyvin. Luin vuorosanoja paljon useana iltana...Yhteislaulut eivät tuottaneet minulle vaikeuksia ja olin tyytyväinen ettei minulle tullut soololauluja...Draamaharjoitukset olivat hyödyllisiä ja auttoivat näyttelemiseen. Teimme myös äänenavauksia jotka avasivat äänen hyvin ja laulaminen onnistui luontevasti. Toisessa miehityksessä olin valoissa ja meitä tuli opettamaan 9.B luokan Juho ja Lauri. Opetus sujui heiltä hyvin ja opimme valojen käytön nopeasti.” - Sampo Kalliokoski ”Esityksen jälkeen oli tosi hyvä olo. Roolini onnistui täydellisesti, muistin kaikki vuorosanani ja muistin eläytyä. Se oli täydellistä! Jälkeenpäin musikaalista tuli hyvä olo, koska tykkään laulaa ja etenkin vielä musikaalissa. Musikaali antoi minulle paljon rohkeutta ja otti paljon aikaa ja yöunia. Nyt harmittaa kun se on ohi.” - Arttu Uusi-Rajasalo ”Projekti antoi hieman lisää itsevarmuutta, esiintymiskokemusta ja muutenkin mahtavan kokemuksen, jollaista en tule saamaan uudelleen - ainakaan kaikkien näiden rakkaiden ihmisten kanssa!” - Josefiina Lehto ”Iltaesityksessä kaikki meni nappiin. Ja oli hauska laulaa Sunnyn kanssa kun kaikki meni putkeen ja onnitteluja tuli. Näytöksen jälkeen oli kapakassa niin hauskaa, että parta meinasi pudota. Kaikki sujui vaikka itketti, nauratti... Näytelmä yhdisti tätä luokkaa. Kiitos Tampereen Rudolf Steiner -koulun 8. B ja Viulunsoittaja katolla. - Antti Visuri Katariina Niinistö, 8. B:n luokanopettaja VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 21 Tasa-arvo Suomessa Voiko nykypäivänä pukeutua juuri niin kuin haluaa? Thomas Kvam, 8. A Aleksandra Uusitalo, 8.B Onko joku joskus sanonut, että Suomi on tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden maa... Tämän on sanonut Suomen laki! Mutta ovatko asiat oikeasti näin? Suomen ”lain” mukaan, ihmistä ei saa syrjiä: eri uskonnon, rodun, kansalaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, värin, iän, tai muun poikkeavuuden takia! ”Pukeutumissääntöjä” on kaikkialla. Koulussa pukeudutaan siveellisesti, kirkossa Asiat eivät aina ole näin! On ihmisiä, jotka hyväksyvät erilaisuuden, ja ihmisiä, jotka eivät! on ihana kiertää. Sieltä löytyy joskus ihania löytöjä, paljon halvemmalla kuin kaupasta Entä Suomen valtio, joka karkotti egyptiläis-isoäidin Eveline Fadayelin pois Suomesta rodun, varattomuuden ja kansalaisuuden takia! Onko tämä tasa-arvoa? EI! kolmella eurolla. Ja kukaan ei tiennyt, että kirpputorilta ne oli ostettu. Nykypäivänä Entä työelämä? Saavatko tummaihoiset helpommin töitä kuin valkoihoiset? Eivät! Syynä tähän on suomalaisen työnantajan epävarmuus palkata ”huono” työntekijä. Jos tummaihoinen on tullut lapsena Suomeen pakolaisena, on hän joutunut oppivelvollisuuden alaiseksi jaa suorittanut peruskoulun. Miksi hän ei olisi pätevä työntekijä? Entä suomalaisten suhtautuminen erilaisuutta kohtaan? Kehitysvammaiset, invalidit, alkoholistit, maahanmuuttajat, homot ja muut ulkoisesti, tai käytöksellään erilaiset ihmiset? Suomalaisista osa hyväksyy erilaisuuden, osa ei! Näistä asioista pitäisi puhua enemmän kouluissa, työpaikoilla ja eduskunnassa! Onneksi kaikki suomalaiset ei ole näin idiootteja, koska on myös niitä, jotka näkevät enemmän kuin ulkonäön, nimittäin ihmisen luonteen. Eli kumpi TEISTÄ suomalaiset on tärkeämpi? Ulkonäkö ja poikkeava ”erilaisuus” ihmisessä, vai luonne, joka kertoo oikeasti, millainen ihminen on! Entä koulu- ja työpaikkakiusaus? Puututaanko tähän liian vähän vai liian tehottomasti? Vaikka kiusaajalle tulisi hyvin rankat seuraamukset kiusaamisesta, tehoaako se aina? Ei tehoa! Olen ollut itse koulukiusattu ala-asteella, ja minulle on jäänyt jonkinlaiset arvet siitä, huono itsetunto. Tasa-arvosta ja syrjimisestä on keskusteltava enemmän mediassa ja parhaan mukaan vähentää sitä ja viedä asiat parempaan suuntaan! Onneksi Suomessa on myös sivistynyttä väkeä, joka hyväksyy erilaisuuden ja noudattaa tasa-arvoa! Omistan tämän kolumnin kaikille koulu- ja työpaikkakiusatuille ja kaikille muille syrjityille! 22 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 mahdollisimman vähän paljastaviin asuihin, kaveripiirissä kuten piirin ”pää” sanoo jne. Miksi näin? Kenenkään ei pitäisi vaikuttaa muiden ihmisten pukeutumiseen. Kirpputorivaatteet on myös oma lukunsa, niitä kun ostaa, säästyy rahaa. Kirpputoreja olisi ostanut. Löysin kirpputorilta joku aika sitten kirpputorilta ihanat ja sopivat farkut osa ihmisistä vain kammoksuu nimeä ”kirpputori”. Eikö kuitenkin aika moni vie vanhat vaatteensa pois nurkista pyörimästä kirpputorille, miksei niitä sieltä sitten voisi ostaa? Sydämessään jokainen tietää miten haluaa pukeutua, toteuttakaa sitä! Näyttäkää, kuinka luovia olette. Sitä tuppaa kaverin uusinta muotia olevan paidan nähdessään ajattelemaan ”Minulle tuollainen myös, kiitos”. Kävelee kotiin pitkän päivän jälkeen, katsahtaa vaatekaappiinsa, yrittää suunnitella seuraavan päivän asun. Hetken kuluttua kuitenkin luovutan. Kaapistani ei löydy kerrassaan mitään kivaa laitettavaa. Taas sitä mennään kouluun aamulla kiireessä päälle vetäistyissä vaatteissa, ja katsotaan jälleen kerran, kuinka muut näyttävät kauniilta upeissa vaatteissaan. Lompakossakin katse käväisee, tyhjältä näyttää. Miten tässä sitten voi hyvältä näyttää, kun ”matti” on kukkarossa, ja vain ”liisa” vaatekaapissa? Käveleekö liisa ulos vaatekaapista, tippuuko matti kukkarosta, se on kiinni sinusta. Katso peilistä itseäsi, etsi hyviä asioita, ole rehellinen, älä mieti, mitä muut voisivat sinusta ajatella. Käytä oma lyhyt elämäsi juuri niin kuin itse haluat. Kaikilla on omat ongelmansa, he vain kätkevät ne hyvin. Aina löytyy jotain hyvää itsestä, sisäistä tai ulkoista. Ne, jotka pukeutuvat muiden pillin mukaan, eivät omista hyvää itsetuntoa. ”Pukeutumissäännöistä” tärkein on se, missä vaatteissa tunnet itsesi mukavaksi ja kauniiksi. Onko sinulle tärkeämpää, mitä muut ajattelevat sinusta, vai mitä itse ajattelet itsestäsi? VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 23 10. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden proosajakson hedelmiä Jonakin päivänä, jossain Esirippu nousee. Valot häikäisevät kirkkaina eri varovasti, aivan kuin pelkäisimme toisen katoa- väreissä. Kapellimestari nostaa kätensä, antaa van sumuun yhdestäkin väärästä sanasta tai merkin ja orkesteri alkaa soittaa. Bernstein on eleestä. loistava musikaalisäveltäjä. Ajattelen niin joka kerta, kun kuulen West Side Storyn ensisävelet. Musiikki koskettaa minua aina uudella tavalla. Luulisi, että lukemattomien toistojen jälkeen kyllästyisi samoihin melodioihin, mutta minä löydän niistä joka kerta jonkun uuden sävyn. 11. LUOKAN TYÖHARJOITTELUSTA Yöllinen kohtaus parvekkeella, juuri niin kuin Shakespeare kirjoitti. Mutta nyt minä olen Julia ja Romeon osaa näyttelee Tony. Hän toistelee nimeäni: Maria, Maria, Maria... Yö tekee hetkestä sadunomaisen ihanan. Katsomme toisiamme syvälle silmiin. Te adoro, Anton. Te adoro, Maria. Istun lämpiössä näyttämön takana. Ilmassa leijailee jännitys ja hiuslakan haju. Huone on pieni Väliaika. Takahuoneessa hälistään, kaikki juokse- ja näyttelijöitä kolmisenkymmentä, tunnelma on vat sinne tänne. WC:t ovat jatkuvasti varattuja. tiivis. On tunkkaista, nousen äkkiä paikaltani. Tar- Kuuluu naurua ja vitsailua, näyttelijät purkavat vitsen vielä juotavaa ennen kuin menen lavalle. paineitaan. Naureskelen ”Tonyn” kanssa, kuin- Katsahdan takahuoneen peiliin. Tummat silmät ka hän kompastui omiin jalkoihinsa parvekekoh- katsovat minua jännityksestä säteillen, näen pei- tauksessa ja oli vähällä pudota tikapuilta alas. listä Marian. Hymyilen kevyesti peilikuvalleni. Ohi kulkee tuttu viulisti, joka heittää keskuste- Lukion toisen luokan opetussuunnitelma sisältää kahden viikon sosiaalityön harjoittelujakson. Moni luokaltani työskenteli päiväkodissa, vanhustenkodissa, sairaalassa, koulussa jne. Itse olin Saksassa päiväkodissa rinnakkaisluokkalaisen Laura Parviaisen kanssa. kasvoja. Vetävä musiikki kutsuu tanssilattialle. Tony! Hän kääntyy katsomaan minua, juoksem- Jokaisella pojalla on oma suosikkityttönsä, jota me kädet ojennettuina toisiamme kohti. Voi Tony, he tanssittavat. Kengän korot kopsahtelevat pian saan taas tuntea hänen kätensä ympärilläni. parkettia vasten. Amerikkalaiset, ajattelen, he Sitten aivan odottamatta kuuluu laukaus. Peläs- tanssivatkin eri lailla. Haluaisin kovasti olla tuon tyn sitä joka kerta. Tony kaatuu syliini. Kyyneleet iloisen joukon keskellä, mutta olen tarkasti velje- valuvat poskilleni. Laulamme yhdessä, katkonai- ni valvovan silmän alla. Vaikka hän tanssittaakin sesti nyyhkytysten lomasta. Jonakin päivänä, Anitaansa aitoon puertoricolaiseen tyyliin, hän jossain, tapaamme vielä. Tunnen, kuinka hän kumma kyllä ehtii katsoa perääni. Emme ole loittonee kauemmas, vaikka hänen ruumiinsa on Herää kysymys: ”Miksi Saksaan?” No idea lähti siitä, että itse olen ollut jo Suomessa töissä päiväkodissa ja vanhustenkodissa, joten halusin jotain uutta ja erilaista. Asuin pienenä Saksassa 2 vuotta perheeni kanssa, joten saksan kielestä on tullut minulle tärkeä ja haluan oppia sitä lisää, joten mikä olisi parempi tapa kuin harjoitella sitä kieltä itse maassa? Lauran kanssa eräänä päivänä lenkillä ollessamme saimme ajatuksen lähteä yhdessä, joten siitä se sitten alkoi. Asuimme ystäväperheeni luona Peitingissa. Heidän perheeseensä kuuluu isä, äiti vielä sopeutuneet täkäläiseen elämänmenoon. vielä sylissäni. Te adoro, Anton. ja neljä aikuista lasta. Nämä ovat ensimmäiset tanssiaiseni. Katselen uteliaasti ympärilleni, kaikkialla näkyy iloisia luumme välikommentin. Vihdoin puheensorina hiljenee, siitä tietää, että esitys jatkuu pian. Nytkin meitä katsotaan uteliaasti, pelokkaasti, jopa vihamielisesti. Yhtäkkiä näen kasvot. Kaikki muu katoaa silmistäni kuin sumuun, näen vain kauniit pojan kasvot. Hänkin katsoo minuun. Voisin kuvitella, että hänkin näkee vain minut, kaikki muu on peittynyt utuun. Mielessäni välähtää, onko tämä nyt sitä rakkautta ensisilmäyksellä. Lähestymme toisiamme. Puhumme toisillemme hitaasti, 24 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 Te adoro, Anton, kuiskaan itsekseni. Osaan ulkoa jokaisen laulun, kaikki vuorosanat. Olen kuvitellut mielessäni, minkälainen minun Tonyni tulee olemaan. Olen suunnitellut valmiiksi Matka kesti 11.3- 25.3. Tunnelmat lähtöaamuna olivat melko sekavat. Emme tienneet, pitäisikö itkeä vai nauraa. Lento- n. 1.5 h, joka tuntui todella paljon pidem- vaikka tietenkin tuli tilanteita milloin en mältä, koska jännitimme ja vieraan kielen käyttö yhtäkkiä ei ollutkaan niin helppoa. Ensimmäinen työpäivä oli maanantaina 14.3. Matka työpaikalle oli kävellen n. 10 min, mikä oli todella hyvä aamu-ulkoilu. Työpäivämme kestivät n. 4–6 tuntia. Ensimmäinen työpäivä meni tutustuessa ja katsellessa miten asiat tapahtuvat ja miten pitää toimia. Lapsien kanssa oli todella helppoa olla jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Heidän kanssa oli helppo puhua, ymmärtänyt yhtään mitään. Sinnikkäästi päiväkodin lapset ja työntekijät kuitenkin selittivät asiat uudelleen ja uudelleen. jokaisen ilmeeni ja eleeni, jotta sitten lavalla koneessa istuessani mietin: ”Okei...enää Työtehtäviimme kuului normaalia päi- osaisin kaiken. Jonakin päivänä, jossain, minun ei voi perääntyä. Se on menoa nyt”. Len- väkotityötä, kuten lasten kanssa oloa, unelmani toteutuu. simme Müncheniin ja sieltä perheen isä pukemista, askartelua, ruuanlaittoa ja leik- tuli hakemaan meidät. Auto matka kesti kimistä. Opetimme heille myös hieman Jenny Hernberg, 10. A VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 25 suomen kieltä. Suunnittelimme myös ihanat läksiäislahjat. Kotiinlähtö oli haike- leikkituokion, jossa rakensimme heille aa, mutta onneksi Saksaan pääsee myös temppuradan, leikimme erilaisia leikkejä, melko helposti takaisin. lauloimme suomalaisia lauluja ja tanssimme. Saimme myös olla mukana kahdessa erilaisessa tukiopetustilanteessa, mikä oli todella mielenkiintoista. ja fyysisesti, johtuen vieraasta kielestä. Koko ajan piti kuunnella tarkasti ja miettiä samalla, miten saat sanottua ja ilmaistua juuri sen asian mitä haluat. ”Miks ootte täällä?” Mutta ei sovi unohtaa vapaa- aikaa. Teimme myös kaikkea muutakin kuin vain olimme töissä. Kävimme Capoera-, Kali Sikara- ja Acropatia-harjoituksissa. Tutus- ”Onks sulla siskoo tai veljee?” tuimme Münchenin shoppailumaailmaan. ”Monen vanha oot?” Kävimme hienoissa kylpylöissä. Tutus- ” Monen vanha sun äiti on?” tuimme lähellä oleviin kaupunkeihin ja ”Onks sulla poikaystävää?” ”Onks sulla autoo?” ”Osaatko uida?” ”Tykkäätkö eläimistä?” maistoimme ensimmäistä kertaa sushia, joka oli itse asiassa yllättävän hyvää. Tämä sosiaalityöharjoittelujakso oli luokalleni pakollinen ja toivottavasti se on sitä jatkossakin. Vaikka suhtautuminen olisi ”Onko sun äiti ja isä täällä mukana?” aluksi negatiivista, uskon työharjoittelun ”Miks sulla on noin pitkät hiukset?” olevan kuitenkin vain positiivinen koke- ”Onks sulla lapsia?” mus. Hienon kokemuksen lisäksi jakso ” Oottekste siskoksia?” ”Mitä harrastat?” ”Mitä jalkapallo joukkuetta kannatat?” ...ja monia muita kysymyksiä... se oli kivaa. Kaksi viikkoa kului todella nopeasti. Viimeisenä päivänä oli tippa linssissä koko ajan. Vietimme yhteisen hetken, jolloin lauloimme ja leikimme. He olivat jokainen piirtäneet meille piirustuksia ja saimme 26 Matka oli osittain todella raskas henkisesti esimerkiksi: ”Missä asutte?” VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 Elever från Ellen Key skolan. Matka meni kaikin puolin todella hyvin. Lapset kyselivät hir veästi asioita, ”Missä Suomi on?” NÅGRA APRILDAGAR I STOCKHOLM auttaa ehkä hieman hahmottamaan omia tulevaisuuden suunnitelmia. Suosittelen ulkomaille lähtöä kaikille. Kahden viikon ajanjakso on sopivan mittainen. Itse myös pidin matkaa senkin suhteen tärkeänä, että näkee miten pärjää yksin vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Huomatessani pärjääväni hyvin se toi myös lisää itseluottamusta. Rebekka Mikkolainen, 11. B E n vacker torsdag startade en grupp på 15 förväntansfulla elever ur bildkonstgruppen (RUB8) och 2 lärare till Stockholm. Bussen var liten, det rymdes endast 17 personer i den men stämningen var i topp ändå! Meningen med resan var förutom att utöva våra svenskakunskaper så skulle vi få njuta av nordisk konst. Resan började från årets kulturhuvudstad Åbo, där vi besökte konstmuseet. Utställningen hette ”Crème de la Crème”. Utställningen presenterar de yppersta verken från den finländska konstens guldålder (ca 1880–1910), mästerverk ur Åbo konstmuseums samling. Där fanns målningar av Akseli Gallen-Kallela, Helene Schjerfbeck, Victor Westerholm, Albert Edelfelt, Gunnar Berndtson, Fanny Churberg, Elin Danielson-Gambogi, Pekka Halonen, Eero Järnefelt och Hugo Simberg. Nu har vi alltså sett sådana nationalskatter som “gumma med katt” och “Sampos försvarare”. Museibyggnaden hade renoverats nyligen så det var ett mästerverk i sig. Guidningen var överraskande på svenska. Olyckligt nog talade guiden så tyst att man knappt hörde något men tavlorna talade sitt eget språk. Efter museet strövade vi runt lite i stan och därefter åt vi middag på stans välkända restaurang “Dennis”. Mätta och belåtna fortsatte vi vår kos vid Aura å till Viking terminalen och färjan Isabella. Resan gick snabbt i våra fina A-klasshytter, som vi hade lyckats få av en slump. På morgonen var vi uppe med tuppen. Morgonen var frisk och vacker när vi styrde våra steg mot Slussen. Där skaffade vi oss SL-kort som vi kunde resa runt stan med. Det första vi gjorde var att ta vårt baggage till hotel Oden som var väl beläget vid tunnelbanestationen Odenplan. Där åt vi en stadig frukost och gestaltade oss med kartan en stund innan vi fortsatte med ett besök till waldorfskolan, Ellen Key skolan. Gymnastikläraren Lisa Häggfeldt visade oss runt skolan. (För några läsare som kanske minns, var hon lärarpraktikant på vår skola för många år sedan.) Vi träffade några av gymnasieeleverna och lärarna som berättade om det svenska waldorfgymnasiet. VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 27 De tog väl hand om oss. Vi blev bjudna på en lätt lunch, tro det eller ej, men vi fick hamburgare till lunch på en steinerskola! Det smakade faktiskt gott! Därefter tog vi del av påskfesten där eleverna uppträdde med olika nummer från första till sista klassen. Festen var trevlig. Den hölls ute på skolgården i vackert, men soligt och blåsigt väder. Efter en dryg halvtimme var vi frusna och jättetrötta men nöjda. Det hade varit kul att träffa några livslevande svenskar. Efter besöket åkte vi med pendeltåg till hotellet för att ta en liten tupplur. Några elever tog chansen för att shoppa för första gången, på egen hand i storstadens vimmel. Det visade sig vara överraskande lätt och praktiskt att ta sig fram med tunnelbanan. På kvällen var det dags för ett besök på Dramaten, Stockholms finaste teater. Eleverna hade spelat upp Shakespeares Romeo och Julia ett par månander tidigare och nu kunde de se en helt annan version av samma pjäs, men på svenska så klart. För regin svarade John Caird. Som pricken på i-et framförde huvudrollsinnehavarna Christoffer Svensson och Sofia Pekkari samt Stina Ekblad ett par av Shakespeares sonetter på engelska. Sofia Pekkari sjöng helt underbart “Shall I compare Thee to a Summer´s Day?” (För melodin svarade Bo Bergman. ) Själva skådespelet väckte glatt babbel och glädjetårar efteråt. Nöjda och helt slut, med ömma fötter, strövade vi hem till hotellet. Följande morgon var det dags för en rundtur i Gamla Stan. Efter en kort beskrivning av stadens historia gav vi oss av. Vi strövade längs den smala Mårten Trotzigs gränd (bara 90 cm brett), längs Prästgatan och Västerlånggatan. Stortorgets dystra historia blev också känt. På denna plats blev alltså 100 adelsmän halshuggna i Stockholms blodbad 1520. Efter de rysliga känslorna fortsatte vi in med trevligare tankar. Vi gick drömmande in i kronprinsessan Victorias och Prins Daniels vigselkyrka Storkyrkan. Alla minns vi den otroligt romantiska sommardagen den 19 juni 2010. Här hade de alltså gått! I 28 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 Stadshuset (ovan) C.Larsson: Blomsterfönsret A. Zorn: Sommarnöje Gamla Stan, Stockholm. Gyllene salen kyrkan finns mycket sevärt bl.a. den välbevarade trästatyn “St Göran och draken” från 1489. På Kungliga slottets borggård fick många sig ett gott skratt när vakterna ur det kungliga gardet allvarligt bar på lådor med videor och X-Box-spel in i en bil. Sedan var det dags för den efterlängtade “egna Turen fortsatte via Stallbron genom Riksdagshuset på Helgeandsholmen till Stadshuset. Utsikten från tornet får eleverna uppleva någon annan dag eftersom det var stängt just då. Men jag rekommenderar den varmt! tiden”. Många varuhus, affärer och butiker blev lite rikare igen. Programmet fortsatte på eftermiddagen på Nationalmuseet. Meningen var att bekanta oss med nordiska konstnärers mästerverk, men många verk hade fått ge vika för utställningen “lust och last” som väckte rodnande kinder och fnitter bland besökarna. Men nog fanns det några mästerverk av de kända Stadshuset med sina gyllene tre kronor och otroligt intressanta interiör (bl a blå hallen och gyllene salen) är en värdig symbol för Stockholm och hela Sverige. konstnärerna Carl Larsson och Anders Zorn. Den förträffliga guiden på Stadsmuseet tackade våra unga för att ha lyssnat intresserat och för ett fint uppförande. Det var som musik för intresserade deltagare finns. lärarnas öron. Våren hade kommit så pass långt att trädens Härtill måste tilläggas att vi får en Carl Larsson utställning i Åbo konstmuseum i höst. Dit ska vi säkert göra en tur på hösten så länge Resan utspelade sig i varmt och vackert väder. knoppar hade brustit. Klimatet återspeglade stämningen på resan. Allt som allt var det en fin och lyckad resa med underbart trevliga ungdomar som sällskap. Det var ett nöje för oss lärare att få ha just er på vår resa. Hoppas ni har lärt er något nytt och har fått en positiv inblick i det svenska samhället som motvikt till det negativa språkklimatet i Finland. Eija Heikkala och Heli Arminen (Bilderna från Wikipedia och Jenni Keipilä 11. B) VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 29 Romeo & Juliet Olin todella yllättynyt, kun Lasse Tuores kertoi, että meidän MATKA TRIERIIN 1.-4.4.2011 matkapäiväkirja Shakespeare-näytelmämme olisi Romeo & Juliet. En ollut osannut toivoa oikein mitään tiettyä näytelmää, mutta olin Pe 1.4.11 tosi iloinen, että saimme tehdä juuri sen. Ennen kun saimme Kokoonnuimme klo 16.30 Pirkkalan lentoken- tietää, minkä näytelmän teemme, ajattelin, että haluaisin jonkun kivan, aika ison roolin. Olin tosi yllättynyt, kun sain olla Juliet, koska en ollut yhtään odottanut, että saisin sen roolin. Olin kuitenkin tosi tyytyväinen rooliini, koska sain juuri sen minkä halusinkin. Olin myös iloinen muiden puolesta, koska tosi moni sai juuri sellaisen roolin minkä oli halunnutkin. Vuorosanat piti osata joululoman jälkeen. Niiden opettelu ei tuottanut ongelmia, mutta lausuminen oli aluksi vaikeaa. Kuitenkin kun niitä oli lukenut vähän aikaa niin se rupesi sujumaan. Oli tosi mukavaa aloittaa harjoitukset joulun jälkeen. Aluksi menimme kaikki yhdessä jotain leikkejä ruokalassa, ja se oli kivaa. Harjoittelimme myös kohtauksia aluksi ruokalassa pari viikkoa, ennen kuin siirryimme juhlasaliin harjoittelemaan. Jotkut kohtaukset tuottivat vähän tuskaa, tälle pienen 12. luokan saksanlukijaryhmämme (Tiia-Maria, Tuulia, Milja, Linnea ja Siru) ja mukaan tulevien opettajien (Hannele Müller, Maria Kaunisvesi ja Ilmarin Mothes) kanssa. Olimme suunnitelleet matkaa jo viime keväästä asti ja viimein pääsimme lähtemään useiden päivämäärien eteenpäin siirtämisien jälkeen. Päämäärämme oli Saksan vanhimpana kaupunkina tunnettu Trier, jonka kuuluisimmat nähtävyydet ovat Römerbrücke-silta ja Porta Nigra (roomalaisajan portti). Suunnitelmissamme oli myös käydä koska niistä ei meinannut saada mitään otetta, eikä keksiä mitä tekisi. Lopulta kaikki meni kuitenkin vain 45 minuutin ajomatkan päässä olevassa tosi hyvin ja kaikki kohtaukset onnistui hienosti. Harjoituksia oli joka päivä, ja joskus meni tosi Luxemburgissa ja ehkä jopa Ranskassakin. myöhäänkin harjoitellessa, mutta se ei haitannut, koska meillä oli aina niin hauskaa. Välillä minua ärsytti suunnattomasti, kun täytyi lähteä toisiin näytelmäharjoituksiin kesken shakeharjoitusten. Harjoitusviikot menivät ihan älyttömän nopeasti ja esitysviikko oli käsillä aivan liian pian. Oli vähän pelottavaa, kun melkein kaikki olivat vuorotellen kipeänä esitysviikkoa edeltävillä viikoilla, mutta esityksissä ainakin melkein kaikki olivat kunnossa. Viimeiset harjoitukset sujuivat hyvin ja niiden jälkeen oli sellainen olo, että kyllä tästä vielä näytelmä saadaan. Kenraalit sujuivat tosi hyvin ja meillä oli tosi hauskaa. Kaikista kivointa oli kuitenkin esityksissä. Tunnelma oli tosi jännittynyt, mutta kaikki tsemppasivat toisiaan ja se oli ihan mahtavaa. Esitykset menivät ihan mahtavasti ja saimme paljon hyvää palautetta, mikä tuntui hyvältä, koska olimme tehneet niin ison työn projektin kanssa. Vaikeinta kurssissa oli varmaan siitä luopuminen, koska harjoittelimme kuitenkin niin pitkään ja tiiviisti, että näytelmästä tuli tärkeä osa elämää. Onneksi siitä jäi kuitenkin hyvät muistot ja paljon kuvia ja videoita. Mielestäni Shakespeare on tosi mahtava juttu ja ehdottomasti yksi parhaista mitä kouluaikana ostoksille ja olimme sopineet lähtevämme heti herättyämme katsomaan Trierin kaupunkia. Aamulla tosin meinasi sattua pieni onnettomuus, kun Müller huomasi, että hän oli saattanut eilen niin, josta lähdimme ajamaan yön pimeydessä liimata purkkansa paluumatkan lentolippunsa vuokra-autolla noin 60 kilometriä Trieriin. Ilma- väliin. Onneksi tarkistimme asian ja totesimme, rinin kuljettama minibussimme ajoi mäkisten ettei se ollutkaan ollut lentolippu, vaan joku maisemateiden, kaupunkien ja nopeusrajatto- tavallinen paperi. Matkalla voi sattua yhtä ja man moottoritien läpi ja hieman myöhässä pää- toista. simme majoittautumaan hotelli Constantiniin, joka sijaitsi maisemapaikalla Mosel-joen varrella. Jätimme matkatavaramme huoneisiimme, jotka olivat ihan tasokkaat. Illalla kävelimme vielä yölliseen Trierin kaupunkiin ja osa porukasta teki loton pienessä kioskissa, sillä pääpalkintona oli 24 Ulkona lämpeni koko ajan ja lämpöä oli pian + 27 astetta. Kauppojen ovet olivat avoinna kadulle ja joka puolella oli erilaisia torikahviloita. Ostimme eräästä kahvilasta välipalaksi leivonnaisia ja kiertelimme vaate- ja kenkäkauppoja. miljoonaa euroa. Sen jälkeen kävimme yhdessä Olimme oppilaiden kesken olleet ostoksilla, kun syömässä kiinalaisessa ravintolassa. opettajat olivat menneet lähellä Porta Nigraa juttujen takia olen erittäin iloinen siitä, että olen Steinerissa. La 2.4.11 Laura Parviainen, 11. A En saanut jostain syystä nukuttua tuntiakaan VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 päivääni. Tämä päivä oli tarkoitettu mahdollisille Lensimme parin tunnin lennon Frankfurt Hah- olen kokenut. Se oli todella opettavaista ja kaiken lisäksi aivan älyttömän hauskaa. Juuri tällaisten 30 koko yönä, mutta se ei suuremmin haitannut olevalle torikahvilalle, jossa meidän oli myöhemmin tarkoitus tavata. Mutta paikan löytäminen ei ollutkaan niin helppoa ja yritimme saada MülleVUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 31 Ilmarinilta hienon taidon, miten pompautella ready for me?!! (inside-juttu). Sitten palautimme paperista juoma-alustaa pöydänreunaa vasten ja automme ja hieman kiireellä pääsimme lentoko- ottaa se ilmasta kiinni. Teimme sitä sitten kaikki neeseen. Matkalaukkuni oli paria grammaa vaille yhdessä ja kun Müller kertoi vielä käytännön 10 kiloa, ja kun vielä laitoin rahapussini sinne, se esimerkillä, miten paperialusta pystyi olemaan taisi painaa grammalleen sen 10 kiloa. sekä juomalasin alusta, että myös kansi, oli vieressä istuvan saksalaispariskunnan pakko nauraa meille. Hullut suomalaiset! Trierin katedraali. jäyhä paikka Saksaan verrattuna. Tunnelmat ovat niin erilaiset. Kun lentokoneemme laskeutui pilven läpi Pirkkalan lentokentälle, näkyi joka Ma 4.4.11 puolella taas kinoksittain lunta. Huomasin, että Viimeinen päivä! Ennen kotiinpaluuta kävimme halusin takaisin lämpimään Saksaan. Olihan mi- riltä jonkinlaisia suuntaohjeita. Aloimme päästä Oli sateista, joten istuimme koko ajan vain vielä tavaratalossa, josta yritin viimeinkin löytää jäljille vasta kun saimme tämän ohjeen: seurat- autossa katselemassa maisemia. Lisäksi kaikki nua välillä väsyttänyt melkoisesti ja muutenkin joitakin tuliaisia. Koska laukkuni oli ollut jo tulo- paikat olivat kiinni, koska oli sunnuntai. Luxem- jännittänyt, mutta kun pääsin kotiin, minulla oli kaa varjojanne! Se oli aivan loistava ohje. Niinpä matkallakin niin painava, en voinut ostaa mitään hirveä ikävä matkaamme. Pääsisimmepä sinne me kävelimme edessä kulkevien varjojemme burgissa ajattelimme, että olisi ollut kiva poiketa painavaa, sillä en halunnut maksaa 35 euron vielä joskus uudestaan! perässä ja tulimme suoraan oikeaan paikkaan päivälliselle Ranskaan, joten lähdimme ajamaan lisämaksua lentokoneessa. Toiset olivat sen si- saksalaisen musiikin soidessa ympärillämme. lähellä olevaa Ranskan rajaa. Emme löytäneet jaan löytäneet aika paljon ostettavaa, erityisesti ********************************* mihinkään kaupunkiin, joten päädyimme jollekin kenkiä, jotka olivat Saksassa todella halpoja. Tämä oli opetussuunnitelman ulkopuolella tehty Sen jälkeen jatkoimme ostoksilla oloa ja kiertelimme vielä muutamassa kaupassa, kunnes kaikkien oli aikomus kokoontua eräälle suihkulähteelle. Viimein pääsimme kaikki yhdessä ruokailemaan torille raatihuoneen eteen. Ruo- omituiselle omakotitaloalueelle, josta emme löytäneet minkäänlaista ruokapaikkaa. Näimme vain lehmän ja vasikan laitumella, ja se vähän lohdutti. kakartasta (die Speisekarte) eli ruokalistasta Nälkäisinä ajoimme takaisin Trieriin ja menimme sai valita mm. sian lantiota (Schweinelende), erään mäen päällä olevalle hotellille kahville. leikattua heinää eli ruohosipulia (Schnittlauch) Söimme siellä kakkua, kunnes yllättäen paikalle ja perunankulmia (Kartoffelecken). Ja Saksassa kaahasi bussilastillinen meluavia hollantilais- kun kerran oltiin, niin saksaksi myös tilattiin. mummoja ja -pappoja. Niitä tuli ovesta niin Jopa Kaunisvesi tilasi saksankielellä, vaikkei paljon, kuin ne eivät olisi loppuneet ollenkaan hän sitä koskaan ollut lukenutkaan ja koska hän ja mikä meteli niistä lähti! Ja jotkut mummot halusi perunankulmia, hän luki nimen ruokalis- kehtaavat vielä väittää, että nuoret muka möyk- tasta tavuttaen sen näin: ”kartoffe lecken”. Ja käisivät. Juoksimme niitä karkuun ja menimme tämähän on suomeksi ”nuolla perunaa.” Kyllä katselemaan mäen päälle Trierin näköaloja. se tarjoilija vähän ihmetteli. Su 3.4.11 Tänään lähdimme ajamaan kohti Luxemburgia. 32 Lentokoneessa ajattelin, että Suomi on kyllä VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 Ajoimme takaisin Frankfurt Hahniin ja kuuntelimme autossamme saksalaista cd-levyä, josta muistamme varmasti aina tämän: Are you retki, josta haluan kiittää kaikkia mukana olleita. Opiskellaan kaikki paljon saksaa – se kannattaa! Tiia-Maria Tuominen 12. lk Taustalla näkyvä Porta Nigra on Trierissä sijaitseva roomalaisaikainen kaupunginportti. Illalla söimme ruokaa Trierin kalastajakorttelissa (Fischerviertel) eräällä pihaterassilla. Vettä satoi aika paljon, mutta onneksi katto oli tiheä, ettemme kastuneet pahemmin. Opimme myös VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 33 12. LUOKAN NÄYTELMÄ Näytelmän ohjaajan ajatuksia Daniel Katzin käsikirjoittama näytelmä ”Elävän tarkoitus” (1998) kietoi minut tarinaansa. Yhteiskunnallinen kritiikki vanhustenhuollosta, maaseudun tilasta ja ihmisten käyttäytymisestä olivat tapahtumien takana, aina kurkkimassa jostain, lavasteen takaa tai dialogin lomasta. Ne oli kuin jätetty katsojalle huomattaviksi, kuin pienet muistilaput, jonka kuitenkin näkee, koska ne loistavat neonvärisenä ilmoitustaulun nurkassa. Myöskään kukaan näytelmässä ei ollut paha tai hyvä. Sekin viehätti minua, koska näytelmän kuvaama miljöö oli hyvin realistinen, jättäen mustavalkoisen ajattelun ulkopuolelleen. Henkilöt olivat erinomaisesti kirjoitettuja tyyppiihmisiä, jotka saattoivat tuntua maaseudun ihmisiä tuntemattomasta hyvinkin kärjistetyiltä, mutta eivät sitten loppujen lopuksi olleetkaan. Kokonaisuus oli suorastaan hykerryttävä ja tarina itsessään jotain aivan muuta kuin olin tottunut lukemaan ja näkemään. Huumoria on oltava, se on yksi elinehto minulle. Jos huumoria ei olisi, olisin jo aikoja sitten vaipunut tylsämielisyyteen. Mitä ikinä tapahtuukin, väännän aina aiheesta huumoria, vaikka se olisi sopimatonta. Huumori on minulle paitsi keino naurattaa muita ja itseäni, myös tapa rauhoittua ja rentouttaa itseäni ja samalla muita. Huumori voi myös olla purevaa, ottaa kantaa ja herättää ajatuksia. Juuri tämä sisältyi oivallisesti näytelmään. Jotkut hauskat kohdat saivat miettimään, miksi ne olivat niin hauskoja ja toiset, onko asialle sopivaa nauraa. Onko oikein nauraa pyörätuolivanhukselle, jota kuskataan ties kuinka monetta kertaa lääkäriin, vaikka hän haluaisi vain olla rauhassa ja juoda yhden oluen? Näytelmässä mielestäni tärkeää on kantaaottavuus, ja tässä tapauksessa ehto täyttyi hyvin, huumorin avulla. Vanhusten huono kohtelu ja heihin suhtautuminen, maaseudun naimattomuusongelmat 34 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 ja työttömyys, työn kasaantuminen ja perheen sisäiset ristiriidat tuotiin kaikki esille huumorin keinoin. Aluksi tunsin suunnatonta turhautumista siitä, etten itse saanut näytellä ollenkaan. Siihenkin kyllä sitten tottui ajan myötä. Ohjaajan rooli oli niin suuri, että se tuli minulle hieman yllätyksenä, vaikka olinkin olettanut, että omia luokkatovereita olisi vaikea ruveta yhtäkkiä johtamaan. No, olihan minullakin siis oikeastaan roolini näyteltävänä, nimittäin ohjaajan rooli, yksi tärkeimmistä näytelmän tekemisessä, sanoisin. Sen roolin kanssa oli kyllä itse kullakin oma vääntelehtimisensä, ennen kuin siihen totuttiin. Itsellänikin oli vaikeuksia pomon roolin ottamisessa, ja tietysti myös luokkalaisilleni oli vaikeaa hyväksyä kaverin käskyjä. Pidin näyttelijöiden mielestä niin kovaa kuria, että he antoivat minulle projektin aikana uuden lempinimen ”Mao”. Onneksi minulle sanottiin myös, että kurinpitoa olisi voinut olla vieläkin enemmän. Taisin selvitä kunnialla siitäkin osa-alueesta! Näytökset riemastuttivat minua suunnattomasti: yleisö tajusi vitsit ja muun komiikan ja osoitti sen nauramalla. Istuin eturivissä hymy korvissa ja iloitsin siitä, että näytelmääni pidettiin oikeasti hauskana! Torstain iltanäytöksessä eräs tuttuni tuli sanomaan, ettei ollut vuosiin nauranut niin makeasti. Myös perjantai-illan näytöksessä nauru raikui ja taas ohjaajana istuin onnellisena penkissäni, reissussa rähjääntynyt käsikirjoitus käsissäni. Kun näyttelijät näytelmän lopussa ryntäsivät takaisin lavalle esittämään itse kehittelemämme pikku tanssinpätkän ja kun kumarrukset alkoivat loppumusiikin säestämänä, taputin liikutuksen kyyneleet silmissä näyttelijöilleni. Hienon näytelmän saimme aikaiseksi, vaikka itse sanonkin! Emännän palsta YHTEISTYÖN MAKUA Taas on takana yksi, työntäyteinen lukuvuosi. Yhteiseen vuoteemme on mahtunut mm. joulu- ja pääsiäisateriaa, lempiruokatoivomuksia, biojätteen vähentämiskampanjaa jne. On ilo suunnitella ja toteuttaa erilaisia ruokaan / ruokailuun liittyviä asioita yhdessä koko koulun väen kanssa. 3. A:n Makukoulu 3. A -luokan kanssa teimme loppuvuodesta Makukoulun. Materiaali oli varsin laaja, ja suunnittelimme yhdessä Mika Kunnasvaaran kanssa Niin loppui näytelmä. Niinhän sitä sanotaan, että aika kultaa muistot, ja varmaan niin, mutta näytelmäjakso jäi mieleeni yhtenä elämäni onnellisimmista ajanjaksoista. Käteen jäi paksu nippu ruttuisia papereita ja tukkukaupalla ikimuistoisia tapahtumia. En nyt sano ”onnellisia” tai ”iloisia tapahtumia”, koska vaikka ne aina ensimmäisenä muistetaan, on myös muita muistoja. Epätoivon ja muiden negatiivisia tunteita sisältävien muistojen lisäksi ovat myös täysin neutraalit tapahtumat ja ne, jotka olivat niin hervottoman hulluja, ettei enää tiennyt oliko hauskaa vai ei. Joskus on hauskaa, joskus ei, sekin on yksi niistä asioista, joita olen elämäni aikana oppinut. Oppimisesta puheen ollen, sanoisin, että näytelmän ohella koko viime vuosi oli yksi opettavaisimmista ja kasvattavimmista vuosista elämässäni. Näytelmä opetti minulle muun muassa organisointia, loogisuutta, asioiden ja ihmisten huomioon ottamista ja tietysti hermojen hallintaa. Tai eihän näytelmä oikeastaan minulle mitään opettanut, vaan ohjattavani ja ohjaajani! Olin tottunut tekemään asioita hieman hatusta 36 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 taisista asioista ja palautteiden käsittely. Pippuri on avoin foorumi koulun väelle, vanhemmille, oppilaille ja keittiöhenkilökunnalle. Kokousajat löydät koulun nettisivuilta. vetämällä ja myönnän tekeväni niin vieläkin, mutta opin myös, ettei aina voi tehdä niin. Kun on monta ihmistä ja yhteinen projekti, on kaikilla oltava yhteinen mielikuva siitä, miten, missä ja mitä ollaan tekemässä. Yksin toimiminen on aivan eri asia, eikä sitä voi soveltaa ryhmässä toimimiseen ja vielä kaiken lisäksi ryhmän ohjaamiseen. Joten siinä oli kasvun paikka numero yksi. aiheesta kolmen oppitunnin kokonaisuuden. Niin kuin näytelmät aina, on tämä teksti nyt lopussa ja kuten näytelmässäkin, lopussa ovat jäljellä vain kiitokset. Tällä kertaa näyttelijät eivät enää kumarra, vaan minä kumarran. ilmeitä, joita epämieluisat maut saivat aikaan! pohtimista. Timjamin luomuprosentti tasaisessa kasvussa Kiitos Näyttelijät, rakkaat alaiseni Maria Kaunisvesi, rakas ohjaajani Vanhemmat, sekä omani että muiden Daniel Katz, vaikkei hän tätä kiitosta varmaankaan näe Katsojat TTT:n pukuvuokraamo Tampereen Rudolf Steiner -koulu Tuulia Wallenius kiittää ja kuittaa Oppilaat olivat innolla mukana, ja taisimme Timjamin luomuprosentti jatkaa hidasta, mutta mekin Mikan kanssa saada uusia ajatuksia ja tasaista kasvuaan. Olemme jo päässeet lähelle kokemuksia. 70%:n keskiarvoa, ja joinain päivinä luku on vie- Aluksi tutustuimme eri aisteihin ja haistelimme valko- ja keltasipulia sekä tunnustelimme Luomuviikko lokakuussa 2011 porkkanan ja näkkileivän eroja niin kädessä kuin Ensi suussakin. Pohdimme myös, mitä ääniä ja tuok- Luomuviikko. Ehkäpä yhdistämme silloin voi- suja Timjamissa on lounasaikaan. mamme koko kouluyhteisössä ja järjestämme Seuraavalla tunnilla tutustuimme perusmakuihin: makea, suolainen, hapan ja karvas. Voi niitä Lisäksi Makukouluun kuului mm. yrtteihin tutustumista sekä ruokien värien ja rakenteen syksynä, 3–7.10. on valtakunnallinen teemapäivän luomuun liittyen. Ruuan lisäksi näen ja kuulen haaveissani oppilastöitä, somistuksia, musiikkia, tanssia tai näytelmää… vain mielikuvitus on rajana. lä suurempi. Tästä kehityksestä olen erityisen Pippuri-työryhmä iloinen, ja luomun saatavuus suurtalouspakka- Viime syksynä perustettiin Pippuri-työryhmä, uksissa näyttää lisääntyvän edelleen. joka käsittelee Timjamin päivittäiseen toimintaan liittyviä asioita. Niihin kuuluvat mm. Timjamin toiminnan kehittäminen, tiedottaminen ajankoh- Toivotan kaikille aurinkoista ja herkullista kesää! Merja Jokiniemi VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 37 12. LUOKAN PÄÄTTÖTYÖT LUKUVUONNA 2010–2011 KEVÄÄN 2011 UUDET YLIOPPILAAT Noora Laine: Omaa musiikkia ja äänitteen valmistaminen. Ahola Johannes, Egholm Aurel, Heino Pietari, Hytönen Pyry, Magdalena Marciniak: Valokuvakokoelma Puolasta. Laura Lehtimäki: Tutkielma/tutkimus lapsen ensimmäisestä elinvuodesta. Joonatan Haavisto: Kellarin ulkoportaikon katoksen rakentaminen. Hyvärinen Eelis, Härmä Tomas, Kiiskilä Henri, Koivisto Toni, Korkka Joose, Koskela Ilona, Leisti Sasu, Mikkolainen Tuomas, Mäenpää Pietu, Niemi Ville, Petäjäniemi Vili, Piipponen Oskari, Piipponen Sini, Posti Ella, Rankka Markus, Ripatti Ida-Maija, Ristilä Raul, Saxman Emma, Valtonen Visa, Westlund Onni Lauri Savilahti: Vanhan toimistotuolin entisöiminen. Isania Häkkinen: Oma vaatemallisto. Siru Sillanpää: Japaninkielinen puhe, osallistuminen puhekilpailuun Japanissa sekä siitä kirjasen laatiminen. Tuulia Wallenius: 12. luokan näytelmän ohjaustyö. Pirita Salonen: Tanssiesitys (suunnittelu, ohjaus ja esitys). Merri Heikkilä: Mustavalkopiirustuksia, tutkielma. Milja Halinen: Huoneen sisustus (pinnat ja tekstiilit). Tiia–Maria Tuominen: Romaani. Tessa Särkilahti: Kokoelma omista taidetöistä. Milja Tomi: Tutkielma surrealismista. Jemina Salonen: Hääpuku. Linnea Äärelä: Vanhan mopon entisöiminen. Koulurauhan julistus syksyllä 2010. 38 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 VUOSIKERTOMUS 2010 - 2011 39 LUKUVUOSI 2011 - 2012 SYYSLUKUKAUSI 15.8. - 22.12.2011 KEVÄTLUKUKAUSI 9.1. - 2.6.2012 SYYSLOMA VKO 42, 17. - 21.10.2011 TALVILOMA VKO 9, 27.2. - 2.3.2012 LISÄKSI KOLME TYÖLAUANTAITA, JOISTA YKSI ADVENTTIJUHLA 26.11.2011 Tampereen Rudolf Steiner -koulu Muotialantie 79-81, 33800 Tampere www.tampereensteinerkoulu.fi
© Copyright 2024