Diamondin universaalihistoria3
11.11.2012 Timo Vainio: Jared Diamondin universaalihistorian luonnostelua SISÄLLYS: I Näkökohtia Jared Diamondin universaalihistoriasta 1. Diamondin lähdekirjallisuuden puutteista 2. Universaalihistorian vaihe- ja yhteiskuntajaon ongelmista 3. Organisoitumisen päämuodot ihmisen kehityksessä 3.1. Ryhmä eli 5–80 ihmistä 3.2. Heimo – satoja ihmisiä Eräitä samankaltaisia piirteitä ryhmän heimon välillä 3.3. Päällikkökunta (valtakunta) eli 1 000–10 000 ihmistä Epätasa-arvoisten yhteiskuntien perusongelmien ilmaantuminen 3.4. Valtio – yli 50 000 ihmistä 4. Mikä on organisoitumiskehityksen liikevoima? 4.1. Monimutkaisen yhteiskuntien ja keskitetyn organisaation selitys 4.2. 'Yhteiskuntien' kehityshistorian käyttövoima 4.3. Väestötiheys selittäjänä 4.4. Joitakin klassisia teorioita valtion synnystä 4.5. Diamond valtion synnystä II Diamondin suuri kysymys vallan ja vaurauden nykyisestä jakautumisesta 1. Vastauksena - tykit, taudit ja teräs 2. Siirtyminen maanviljelyyn ja karjanhoitoon 2.1. Diamondin yleisnäkemys: ruoan tuotanto ja väestötiheys 2.2. Hedelmällinen puolikuu noin 8 500 eaa. 2.3. Virheellinen vastakkainasettelu: ruoan tuotanto vai metsästys-keräily? 3. Kesytyksen varhaisalueet ja –lajit maapallolla 3.1. Yhteenvetoa 3.2. Mantereiden pääakselien merkitys 1 I Näkökohtia Jared Diamondin universaalihistoriasta Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs – teoksen merkittävin saavutus lienee hänen pyrkimyksensä hahmotella historiaa kokonaisuutena.1 Hänen teokseensa sisältyy eräänlainen universaalihistoria. Tämän historiallisen synteesin ohessa Diamondin kirja antaa runsaasti ajattelemisen aihetta historian suurista linjoista. Teoksen ansioita ovat myös monitieteellinen - vaikkakin luonnontieteellisesti painottunut - lähestymistapa, esitettyjen väitteiden vankka perustelu nykytieteen tulosten avulla sekä yksityiskohtaisten tietojen ja näkemysten vyöryttäminen lukijan eteen. Seuraavassa pääluvussa keskityn Diamondin universaalihistorialliseen hahmotelmaan siinä esitettyjen erilaisten yhteisö- tai yhteiskuntamuotojen osalta. (Toisin sanoen tarkastelen tämän universaalihistorian vaihejakoa.) Siteeraan ja esittelen Jared Diamondin kiinnostavimpia näkökohtia, mutta en mene hänen ajatustensa kritiikkiin. – Seuraavassa kaikki alleviivaukset ovat omiani. Myöhemmässä pääluvuissa tarkastelen Tykit, taudit ja teräs – teoksen varsinaista pääkysymystä. 1. Diamondin lähdekirjallisuuden puutteista Jared Diamondin yhteiskuntakehityksen jakaminen neljään erilaiseen vaiheeseen tai muotoon – ryhmät, heimot, päällikkökunnat ja valtiot – perustuu pitkälti kahteen Elman Servicen teokseen: Service, Elman, Primitive Social Organozation (1962) ja Origins of the State and Civilization (1975). Eri termejä käyttävä – mutta edelliseen liittyvä – yhteiskuntien luokitus löytyy Friediltä: Fried, Molton, The Evolution of the Political State (1967). Valtioiden ja yhteiskuntien evoluutiosta Diamond käyttää vain kolmea katsausartikkelia: Kent Flannery (1972 ja artikkeli teoksessa: Ember, Carol & Melvin (toim.) Research Frontiers in Antropology, 1995) sekä Henry Wright (1977). Maailman eri osien yhteiskuntien evoluutiosta Diamond tukeutuu lukuisiin tutkimuksiin, jotka useat ovat tosin melko vanhoja.2 Diamond tyytyy hämmästyttävän kapea-alaiseen ja yksipuoliseen lähdekirjallisuuteen. Tällainen asenne ei ole hänelle tyypillistä. Tukeutuminen kovin suppeaan kirjallisuuteen ei ole lupaavaa, mutta silti hän tarjoaa esityksessään lukuisia kiinnostavia näkökohtia. 1 Jared Diamond, Tykit, taudit ja teräs, Ihmisen yhteiskuntien kohtalot, Terra Cognita, Helsinki 2003, Alkuteos: Guns, Germs, and Steel, The Fates of Human Societies, 1999, 1997. 2 Diamond, s. 474. 2 2. Universaalihistorian vaihe- ja yhteiskuntajako - ”hyödyllisiä lyhenteitä” Diamond kirjoittaa näin: ”Kulttuuriantropologit, jotka yrittävät selittää ihmisen yhteiskuntien moninaisuutta, jakavat ne usein jopa kuuteen luokkaan. Jokainen tällainen yritys määritellä vaiheet evolutiiviseen tai kehitykselliseen jatkumoon, olipa jaon kohteena (...) ihmisen elämä tai yhteiskunnat, on tuomittu kaksinkertaiseen epätäydellisyyteen. Ensinnäkin, koska jokainen vaihe kasvaa jostakin aikaisemmasta vaiheesta, rajaviivat ovat väistämättä mielivaltaisia. (…) Toiseksi, kehityksen vaiheet eivät ole muuttumattomia, joten johonkin vaiheeseen lokeroidut esimerkit ovat väistämättä heterogeenisia. (…) Silti mielivaltaisesti rajatut vaiheet ovat hyödyllisiä lyhenteitä (...) ihmisen yhteiskuntien monimuotoisuuden käsittelyssä, kunhan pidetään mainitut puutteet mielessä.”3 Oman näkemyksensä Diamond kiteyttää: ”Tässä hengessä käytämme yhteiskuntien käsittelyssä yksinkertaista luokitusta, joka perustuu vain neljään kategoriaan: ryhmä, heimo, valtakunta (chiefdom) ja valtio.4 ( – Suomentaja ei jostain syystä ole käyttänyt vakiintunutta päällikkökunta – termiä, vaan erikoista valtakunta – käsitettä.) 3. Organisoitumisen päämuodot ihmisen kehityksessä 3.1. Ryhmä eli 5–80 ihmistä Diamond aloittaa näin: ”Ryhmät ovat pienimpiä yhteiskuntia ja ne koostuvat tyypillisesti 5-80 ihmisestä, joista useimmat tai kaikki ovat toisilleen suoraan tai avioliiton kautta sukua. Käytännössä ryhmä on suurperhe tai se koostuu useista toisilleen sukua olevista suurperheistä.5 ”Lähimmät sukulaisemme, Afrikan gorillat, simpanssit ja kääpiösimpanssit eli bonobot elävät myös ryhmissä. Luultavasti myös kaikki ihmiset elivät ryhmissä ennen kuin parantunut ruoan hankkimisen teknologia antoi joillekin metsästäjä-keräilijöille mahdollisuuden asettua pysyviin asumuksiin joillakin paljon luonnonvaroja tuottavilla alueilla. Ryhmä on poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen organisaatio, jonka olemme perineet 3 Diamond, s. 288. Diamond, s. 288. 5 Diamond, s. 288–289. 4 3 miljoonien vuosien evolutiivisesta historiastamme. Sen jälkeinen kehityksemme on tapahtunut muutaman viimeksi kuluneen kymmenentuhannen vuoden aikana.”6 Nykyään edelleen itsenäisinä elävät ryhmät ovat lähes yksinomaan Uuden-Guinean ja Amazonian kaukaisilla seuduilla, mutta monet vastaavat ryhmät ovat vain vastikään tulleet valtiovallan valvontaan tai ovat sulautuneet tai tuhoutuneet.” (Diamond mainitsee afrikkalaiset pygmit, eteläafrikkalaiset san-metsästäjä-keräilijät, Australian aboriginaalit, eskimot ja Amerikan Tulimaan ja pohjoisten metsien intiaanit.) ”Kaikki nämä nykyryhmät ovat tai olivat kiertäviä metsästäjä-keräilijöitä, eivät niinkään paikalleen asettuneita viljelijöitä. Luultavasti kaikki ihmiset elivät ryhmissä vielä 40 000 vuotta sitten ja useimmat vain 10 000 vuotta sitten.”7 ”Ryhmiltä puuttuu monia meidän yhteiskunnassamme itsestään selvinä pidettyjä instituutioita. Niillä ei ole pysyvää asuinpaikkaa. Koko ryhmä käyttää ryhmän maata yhdessä sen sijaan, että se jaettaisiin alaryhmille tai yksilöille. Ryhmässä ei ole säännöllistä taloudellista erikoistumista lukuun ottamatta ikään ja sukupuoleen liittyviä seikkoja: kaikki työkykyiset yksilöt osallistuvat ruoan hankintaan. Ryhmällä ei ole muodollisia instituutioita, kuten lakeja, poliisia ja sopimuksia, jotka ratkaisevat ryhmien sisäiset ja eri ryhmien väliset kiistat. Ryhmän organisaatio kuvataan usein 'tasa-arvoiseksi': siinä ei ole muodollista sosiaalista kerrostumista ylempiin ja alempiin luokkiin eikä muodollista informaation tai päätöksenteon monopolia. Sana 'tasa-arvoinen' ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla ryhmän jäsenillä on sama arvovalta ja että he osallistuvat yhtäläisinä päätöksentekoon. Pikemminkin termi tarkoittaa vain, että ryhmässä 'johtajuus' on epämuodollista ja se saavutetaan persoonallisuuden, voiman, älykkyyden ja taistelutaitojen kaltaisilla ominaisuuksilla.”8 3.2. Heimo – satoja ihmisiä Diamond päättelee: ”Ensimmäistä ryhmän jälkeistä kehitysvaihetta sanotaan heimoksi, joka on ryhmää suurempi (käsittäen tyypillisesti satoja eikä niinkään kymmeniä ihmisiä) ja yleensä se on asettunut asumaan paikalleen.”9 ”Uuden-Guinean ylänköjen asukkaat ovat esimerkki heimon organisaatiosta, sillä ennen siirtomaahallitusta heidän poliittinen yksikkönsä oli kylä tai mahdollisesti tiivis kylien ryväs. Tämä 'heimon' poliittinen määritelmä on siis usein paljon suppeampi kuin tapa, jolla kielitieteilijät ja kulttuuriantropologit määrittelevät heimon, sillä heidän mielestään heimolla on yhteinen kieli ja kulttuuri. Esimerkiksi vuonna 1964 aloin työskennellä foreina tunnetun ylämaalaisten joukon kanssa. Kielellisten ja kulttuuristen määreiden mukaan foreja oli 12 000, he puhuivat kahta toisilleen ymmärrettävää murretta ja asuivat 65 kylässä, joissa kussakin oli satoja ihmisiä. Forekieliryhmän kylien välillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista poliittista yhtenäisyyttä. Kukin kylä 6 Diamond, s. 291. Diamond, s. 288–289. 8 Diamond, s. 290–291. 9 Diamond, s. 292. 7 4 kävi omia, arvaamattomasti muuttuvia sotiaan ja solmi yhtäkkisiä liittoja kaikkien naapurikylien kanssa riippumatta siitä puhuivatko naapurit forea vai jotakin muuta kieltä.”10 ”(...) menneisyyden heimo-organisaation olemassaolo voidaan päätellä suurten asutusten arkeologisesta aineistosta, josta puuttuvat myöhemmin kuvaamani valtakunnan arkeologiset tunnusmerkit. Tämä aineisto viittaa siihen, että heimo-organisaatio alkoi ilmaantua noin 13 000 vuotta sitten Hedelmällisen puolikuun alueella ja myöhemmin joillakin muilla alueilla.”11 – Jared Diamond tarkoittaa heimolla olennaisesti myöhempää kehitysvaihetta, kuin noin 60 000 – 40 000 sitten alkanutta siirtymistä heimoyhteiskuntaan. Tämä käy hyvin selväksi: ”Kiinteän asutuksen edellytys on joko ruoan tuotanto tai tuottava ympäristö, jossa pienellä alueelle on keskittynyt metsästettäviä ja kerättäviä luonnonvaroja. Tästä syystä kiinteä asutus ja sen seurauksena heimot alkoivat lisääntyä Hedelmällisen puolikuun alueella tuolloin, kun ilmaton muutosten ja parantuneen teknologian ansiosta voitiin korjata runsaasti luonnonvaraisia viljakasveja.”12 ”Paikalleen asettumisen ja suuremman kokonsa lisäksi heimo eroaa ryhmästä siten, että se koostuu useammasta kuin yhdestä sukulaisjoukosta eli klaanista, jotka tekevät naimakauppoja keskenään. Maat kuuluvat tietylle klaanille, mutta eivät koko heimolle. Kuitenkin heimon väkiluku on edelleen niin pieni, että jokainen tietää toisensa nimen ja sukulaissuhteet.”13 ”Myös muissa ihmisryhmissä (kuin heimossa -TV) kokoluokka 'muutama sata' näyttää olevan yläraja, jota suuremmissa joukoissa kaikki eivät enää tunne kaikkia. (…) Yksi syy siihen, että ihmisten hallinnon organisaatiolla on taipumus muuttua heimosta valtakunnaksi yhteiskunnissa, joissa on enemmän kuin muutama sata jäsentä, on että toisilleen tuntemattomien yksilöiden välisten kiistojen selvittämisen vaikea ongelma kärjistyy yhä selvemmin joukon koon kasvaessa. Lisäksi heimon kiistojen selvittämistä helpottaa, että miltei jokainen on sukua toiselleen joko verisiteiden, avioliiton tai molempien kautta. Nämä kaikkia heimon jäseniä sitovat suhteet johtavat siihen, että poliisi, laki ja muut suuremmissa yhteiskunnissa kiistoja ratkovat instituutiot eivät ole välttämättömiä, sillä kahdella kiistaan joutuvalla kyläläisellä on mitä todennäköisimmin monia sukulaisia, jotka painostavat heitä välttämään väkivaltaa. Kun uusiguinealainen perinteisessä uusiguinealaisessa yhteiskunnassa kohtaa tuntemattoman uusiguinealaisen molemmille vieraalla maaperällä, he ryhtyvät pitkään sukulaisiaan koskevaan keskusteluun, jonka tavoitteena on luoda jonkinlainen suhde ja sen perusteella syy, miksi heidän ei pitäisi tappaa toisiaan.”14 Eräitä samankaltaisia piirteitä ryhmän heimon välillä a) ”Heimolla on epämuodollinen, 'tasa-arvoinen' hallintojärjestelmä. Tieto ja päätöksenteko on 10 Diamond, s. 292. Diamond, s. 292. 12 Diamond, s. 292. 13 Diamond, s. 292–293. 14 Diamond, s. 293. 11 5 yhteistä. Uuden-Guinean ylängöillä seurasin kyläkokouksia, joihin kaikki kylän aikuiset osallistuivat maassa istuen ja yksilöt puhuivat ilman vaikutelmaa, että joku olisi 'johtanut' puhetta. Monissa ylänkökylissä on 'mahtimies', kylän vaikutusvaltaisin mies. Tämä asema ei kuitenkaan ole täytettävä muodollinen virka ja siihen liittyvä valta on vähäistä. Mahtimiehellä ei ole itsenäistä päätösvaltaa, hänellä ei ole diplomaattisia salaisuuksia eikä hän voi yrittää muuttaa yhteisön päätöksiä. Mahtimies saavuttaa asemansa omilla ominaisuuksillaan. Asema ei ole perinnöllinen.15 b) ”Heimolla ja ryhmällä on myös samankaltainen 'tasa-arvoinen' sosiaalinen järjestelmä, jossa ei ole eriarvoisia sukuja tai luokkia. Asemaa ei peritä, mutta sen lisäksi perinteisen heimon tai ryhmän jäsen ei voi rikastua kohtuuttomasti omilla toimillaan, koska jokaisella on velkoja ja velvoitteita monia muita kohtaan. Niinpä ulkopuolisen on mahdoton arvata vaikutelmien perusteella, kuka kylän miehistä on mahtimies: hän asuu samanlaisessa majassa, käyttää samanlaisia vaatteita ja koristeita tai on alaston kuten kaikki muutkin.”16 c) ”Ryhmän tapaan heimossa ei ole byrokratiaa, poliisivoimia tai veroja. Sen talous perustuu vastavuoroisiin yksilöiden tai sukujen välisiin vaihtoihin, ei niinkään jollekin keskusvallalle maksetun pakkoveron uudelleenjakoon. Taloudellinen erikoistuminen on vähäistä: heimossa ei ole täyspäiväisiä käsityöläisammattilaisia ja jokainen työkykyinen aikuinen (myös mahtimies) osallistuu ruoan kasvattamiseen, keräämiseen tai metsästämiseen. (…) Koska heimolla ei ole talouden asiantuntijoita, sillä ei myöskään ole orjia, koska ei ole orjille annettavaa erikoistunutta halpa-arvoista työtä.”17 ”(...) heimolla ja ryhmällä on päällekkäisyyksiä toisessa äärimmäisyydessä ja heimolla ja valtakunnalla vastakkaisessa äärimmäisyydessä. Erityisesti heimon mahtimiehen tehtävä juhlaa varten teurastetun sian lihojen jakajana viittaa päällikön tehtävään ruoan ja tavaroiden kerääjänä ja uudelleen jakajana valtakunnissa, mutta niissä se on käsitettävä pakkoveroksi. Vastaavalla tavalla julkisten rakennusten olemassaoloa tai puuttumista pidetään heimon ja valtakunnan erottavana tekijänä, mutta suurissa uusginealaisissa kylissä on usein kulttitalo (…), joka ennakoi valtakuntien temppeleitä.”18 3.3. Päällikkökunta (valtakunta) eli 1 000–10 000 ihmistä Päällikkökunnista (tai: ”valtakunnista”) Diamond kirjoittaa näin: ”(...) täysin itsenäiset valtakunnat katosivat jo ennen 1900-luvun alkua, koska yleensä ne olivat valtion himoitsemalla korkealuokkaisella maalla. Kuitenkin vuonna 1492 jKr. valtakunnat olivat edelleen yleisiä niissä Yhdysvaltain itäosissa, Etelä- ja Keski-Amerikan tuottavissa osissa ja Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa, jotka eivät vielä olleet alkuperäiskansojen valtioiden alistamia, sekä koko Polynesiassa.”19 15 Diamond, s. 293 Diamond, s. 293–294. 17 Diamond, s. 294. 18 Diamond, s. 294. 19 Diamond, s. 294–295. 16 6 ”Seuraavaksi käsiteltävät arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että valtakunnat syntyivät Hedelmällisessä puolikuussa noin vuonna 5 500 eKr. ja noin vuonna 1 000 eKr. Väli-Amerikassa ja Andeilla.”20 ”Väestöltään valtakunta on huomattavasti heimoa suurempi ulottuen useista tuhansista kymmeniintuhansiin ihmisiin. Koko synnytti vakavan sisäisen kiistan mahdollisuuden valtakunnassa eläville, koska valtaosalla sen väestöstä ei ollut veri- tai avioliittositeitä eikä toisia tunnettu nimeltä. Kun valtakunnat alkoivat syntyä noin 7 500 vuotta sitten, ihmisten oli opittava ensimmäistä kertaa historiassa kohtaamaan muukalaisia säännöllisesti ja yrittämättä tappaa heitä.” ”Ongelman osaratkaisu oli, että yksi ihminen, päällikkö, sai yksinoikeuden voimankäyttöön. Heimon mahtimiehestä poiketen päälliköllä oli tunnustettu asema, joka täytettiin perinnöllisin oikeuksin. Kyläkokouksen hajautetun anarkian asemasta päällikkö oli pysyvä keskitetty auktoriteetti, joka teki kaikki merkittävät päätökset ja jolla oli kriittisen tiedon monopoli (esimerkiksi mitä naapuripäällikkö salaa uhkasi tai mitä sadon jumalat olivat luvanneet). Mahtimiehestä poiketen päällikön tunnisti kaukaa erottavista piirteistä (…). Päällikön kohdatessaan maallikon piti osoittaa rituaalein kunnioitusta, esimerkiksi (Havaijisaarilla) heittäytymällä maahan. Päällikön käskyt välitettiin yhden tai kahden byrokratian portaan kautta ja monet byrokraatit olivat alemman portaan päälliköitä. Kuitenkin valtiobyrokraateista poiketen valtakunnan byrokraateilla oli yleisiä, ei niinkään erikoistuneita tehtäviä. Polynesialaisilla Havaijisaarilla sama byrokraatti (…) keräsi pakkoverot ja valvoi viljelysten kastelua ja järjesti päällikölle päivätyöväen (…).21 ”Valtakunnassa oli paljon ihmisiä pienellä alalla ja se edellytti runsaasti ruokaa, joka useimmissa tapauksissa saatiin tuottamalla, mutta muutamalla erityisen rikkaalla alueella metsästämällä ja keräilemällä. (…) Joidenkin maallikoiksi alennettujen ihmisten tuottamalla ruoan ylijäämällä ruokittiin päälliköt, heidän perheensä, byrokraatit ja käsityöläiset, jotka tekivät kanootteja, kirveitä tai sylkykuppeja, pyydystivät lintuja tai tatuoivat.” ”Ylellisyysesineet, joko erikoistuneiden käsityöläisten tuotteet tai kauppiaiden kaukaa tuomat esineet, kuuluivat päällikölle. (…) Ylellisyysesineiden keskittymän ansiosta valtakunta voidaan usein tunnistaa arkeologisesti siitä, että joissakin haudoissa (päälliköiden) on paljon arvokkaampia esineitä kuin muiden (maallikoiden) haudoissa, ja näin ne poikkeavat ihmisten historian aikaisemmista tasa-arvoisista haudoista. Jotkut muinaiset, monimutkaiset valtakunnat erottaa heimokylistä myös taidokkaiden julkisten rakennusten (esimerkiksi temppeleiden) jäännöksistä ja asutuksen alueellisesta hierarkiasta, jossa yksi paikka (ylipäällikön) oli ilmeisesti suurempi ja siinä oli enemmän hallintorakennuksia ja esineitä kuin muissa paikoissa.” ”Heimojen tapaan valtakunnat koostuivat monista samalla paikalla elävistä sukulinjoista. Heimo suvut olivat samanarvoisia klaaneja, mutta valtakunnassa kaikilla päällikön sukuun kuuluvilla oli perinnöllisiä etuoikeuksia. Käytännössä yhteiskunta jakautui perinnölliseksi päällikkö- ja 20 21 Diamond, s. 295. Diamond, s. 295. 7 maallikkoluokaksi (…). Lisäksi koska päälliköt tarvitsivat sekä halpahintaista työtä tekeviä palvelijoita että erikoistuneita käsityöläisiä, valtakunta erosi heimosta myös siinä mielessä, että siinä oli monia orjille sopivia töitä, ja tyypillisesti heitä hankittiin ryöstöretkillä.”22 ”Valtakunnan erottavin taloudellinen piirre oli sen luopuminen ryhmien ja heimojen yksinomaan käyttämästä vastavuoroisesta vaihdosta, jossa A antaa B:lle lahjan ja odottaa, että B jonakin ennalta määräämättömänä tulevana aikana antaa A:lle arvoltaan vastaavan lahjan.”23 ”Valtakunnassa jatkettiin vastavuoroista vaihtoa ilman markkinoita ja rahaa, mutta valtakunnassa kehittyi myös uusi järjestelmä, jonka nimi on taloudellinen uudelleenjakaminen.” Sadonkorjuun aikana päällikkö sai kaikilta viljelijöiltä esim. vehnää, piti juhlat kaikille ja tarjosi leipää tai varastoi sen ja jakoi uudelleen sadonkorjuiden välisenä aikana. ”Kun suuri osa maallikoilta saaduista tavaroista jäi jakamatta uudelleen ja päällikön sukulaiset ja käsityöläiset pitivät ja kuluttivat ne, uudelleenjakamisesta tuli pakkovero, eräänlainen verojen edeltäjä joka ilmaantui ensimmäisen kerran valtakunnassa. Päälliköt vaativat maallikoilta sekä tavaroita että julkisten rakennusten rakennustyötä, josta siitäkin saattoi olla maallikoille hyötyä (esimerkiksi jos kyseessä oli kastelujärjestelmä kaikkien ruokkimiseksi) tai se saattoi hyödyttää yksinomaan päälliköitä (jos kyseessä oli ylellinen hautakammio).” ”(...) valtakunnat vaihtelivat melkoisesti. Suuremmissa oli yleensä vahvempi päällikkö, päällikkösuvuilla oli useampia arvoja, päälliköiden ja maallikoiden välillä oli suurempia eroja, useampia byrokratian portaita ja mahtailevampia julkisia rakennuksia.”24 ”Lisäjako sukuyhteiskunnissa syntyi, kun poliittisena yksikkönä oli yksittäinen itsenäinen kylä tai kun se koostui kylien alueellisesta yhdistelmästä, sillä jälkimmäisessä tapauksessa suurimman kylän mahtavin päällikkö hallitsi pienempien kylien vähäisempiä päälliköitä.”25 Epätasa-arvoisten yhteiskuntien perusongelmien ilmaantuminen ”Tässä vaiheessa on ilmeistä, että valtakuntiin ilmaantui kaikkien keskitetysti hallittujen, epätasaarvoisten yhteiskuntien perusongelma. Parhaimmillaan ne tekevät hyvää tarjoamalla kalliita palveluita, joita yksilöiden on mahdoton ostaa itse. Pahimmillaan ne toimivat häpeämättä kleptokratioina siirtäen nettovarallisuutta maallikoilta ylemmille luokille. Jalot ja itsekkäät toiminnot ovat väistämättä kytköksissä toisiinsa (...)”.26 ”Mitä eliitin tulee tehdä saadakseen kansan tuen, mutta silti pitääkseen yllä miellyttävämpää elämäntapaa kuin maallikoilla? Kautta aikain kleptokraatit ovat turvautuneet neljän ratkaisun erilaisiin yhdistelmiin: 22 Diamond, s. 296. Diamond, s. 296–297. 24 Diamond, s. 297. 25 Diamond, s. 297–298. 26 Diamond, s. 298. 23 8 1. Riisutaan väestö aseista ja aseistetaan eliitti. (…) 2. Tehdään kansasta onnellinen jakamalla suuri osa kerätystä pakkoverosta kansan hyväksymällä tavoilla. (…) 3. Voiman käytön monopoli suunnataan onnellisuuden lisäämiseen siten, että pidetään yllä järjestystä ja estetään väkivalta. Keskittämättömiin yhteiskuntiin verrattuna keskitetyillä yhteiskunnilla on tässä suhteessa suuri ja usein huomaamatta jäänyt etu. (…) Paljon laajempi, pitemmän aikavälin tieto ryhmä- ja heimoyhteiskunnista osoittaa, että niissä murha todella on johtava kuolinsyy. (…) 4. Vielä kleptokraatit voivat yrittää saavuttaa kansan tuen rakentamalla ideologia tai uskonto, joka oikeuttaa kleptokratian. Ryhmillä ja heimoilla oli jo yliluonnollisia uskomuksia samaan tapaan kuin nykyajan vakiintuneilla uskonnoillakin. Ryhmien ja heimojen yliluonnolliset uskomukset eivät kuitenkaan pyrkineet oikeuttamaan keskusvaltaa, oikeuttamaan vaurauden siirtoa tai pitämään yllä toisilleen vieraiden ihmisten rauhaa. Kun yliluonnollisille uskomuksille annettiin nämä tehtävät ja ne institutionalisoituivat, ne muuttuivat samalla siksi mitä sanomme uskonnoksi. Havaijisaarten päälliköt olivat samanlaisia kuin päälliköt muuallakin sikäli, että he väittivät olevansa jumalia, jumalasta polveutuvia tai ainakin, että heillä oli suora yhteys jumaliin. Päällikkö väitti palvelevansa kansaa olemalla sen puolesta yhteydessä jumaliin ja lausumalla sateen, hyvän sadon ja kalaonnen edellyttämät rituaalikaavat.”27 ”Valtakunnalla on tyypillisesti ideologia, institutionalisoituneen uskonnon edeltäjä, joka suojaa päällikön arvovaltaa. Päällikkö voi joko yhdistää poliittisen johtajan ja papin tehtävät tai hän voi pitää yllä toista kleptokraattijoukkoa (siis papistoa), jonka tehtävä on oikeuttaa päälliköt ideologisesti. Tästä syystä valtakunta keräsi niin paljon pakkoveroja temppeleiden ja muiden julkisten rakennusten pystyttämiseen, sillä ne ovat virallisen uskonnon keskuksia ja päällikön vallan näkyviä merkkejä.” ”Vaurauden kleptokraateille siirtämisen lisäksi institutionaalisella uskonnolla on kaksi muuta tärkeää etua keskitetyille yhteiskunnille. Ensinnäkin yhteinen ideologia tai uskonto auttaa ratkaisemaan, miten toisilleen vieraat yksilöt elävät yhdessä tappamatta toisiaan: antamalla heille siteen, joka ei perustu sukulaisuuteen. Toiseksi se antaa ihmiselle geneettisen itsekkyyden rinnalle toisen motiivin uhrata elämänsä toisten hyväksi. Muutaman taistelussa kuolleen sotilaansa hinnalla koko yhteiskunta muuttuu tehokkaammaksi toisten yhteiskuntien valloittajaksi ja hyökkäysten torjujaksi.”28 3.4. Valtio – yli 50 000 ihmistä Diamond aloittaa tarkastelunsa seuraavasti: ”(...) valtioita syntyi Mesopotamiassa noin vuonna 3 700 eKr. ja noin vuonna 300 eKr. Väli-Amerikassa, yli 2 000 vuotta sitten Andeilla, Kiinassa ja 27 28 Diamond, s. 298–300. Diamond, s. 300. 9 Kaakkois-Aasiassa ja yli 1 000 vuotta sitten Länsi-Afrikassa.”29 ”Monina historian kausina valtiot ovat syntyneet riippumattomasti, tai kuten kulttuuriantropologit sanovat, 'neitseellisesti', 'turmeltumattomasti', siis ilman aikaisempia lähiympäristön valtioita. Valtio syntyi neitseellisesti ainakin kerran, mahdollisesti monta kertaa, kullakin mantereella Australiaa ja Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta. Esihistoriallisia valtioita oli muun muassa Mesopotamiassa, Pohjois-Kiinassa, Niilin ja Induksen laaksoissa, VäliAmerikassa, Andeilla ja Länsi-Afrikassa. Eurooppalaisten valtioiden kanssa kosketuksissa olleita alkuperäiskansojen valtioita on syntynyt valtakunnista toistuvasti kolmensadan viime vuoden aikana Madagaskarissa, Havaijisaarilla, Tahitissa ja monissa osissa Afrikkaa. Valtakuntia syntyi neitseellisesti vielä useammin näillä samoilla alueilla, mutta lisäksi myös Pohjois-Amerikan kaakkois-osassa ja Tyynenmeren luoteisrannikolla, Amazoniassa, Polynesiassa ja Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa.”30 Diamond jatkaa: ”Jopa varhaisimmat mesopotamialaiset valtiot säätelivät talouksiaan keskitetysti. Neljä erikoistunutta joukkoa (viljan viljelijät, karjankasvattajat, kalastajat sekä hedelmä- ja puutarhurit) tuotti niiden ruoan ja valtio otti jokaisen tuotoksen ja antoi kullekin välttämättömät tarvikkeet, työkalut ja muut elintarvikkeet paitsi joukon itsensä tuottaman ruoan. Valtio toimitti siemenet ja juhdat viljan viljelijöille, otti villan paimenilta, vaihtoi villan kaukokaupalla metalleihin ja muihin olennaisiin raaka-aineisiin ja jakoi ruoka-annoksia työläisille, jotka pitivät yllä viljelijöille välttämättömiä kastelujärjestelmiä.” 31 ”Monet, kenties useimmat varhaiset valtiot omaksuivat orjuuden paljon laajemmin kuin valtakunnat. Tämä ei johtunut siitä, että valtakunnat olisivat olleet lempeämpiä voitettuja vihollisia kohtaan, vaan siitä että valtioilla oli suurempi taloudellinen erikoistuminen, laajempi massatuotanto ja enemmän julkisia töitä ja niissä oli orjatyölle enemmän käyttömahdollisuuksia. Lisäksi valtion suurimittainen sodankäynti tuotti myös enemmän vankeja.” ”(...) valtionhallinnossa on useita erillisiä osastoja hoitamaan vesijärjestelmää, veroja, sotilaiden kutsuntoja ja niin edelleen, ja kullakin osastolla on oma hierarkiansa.”32 ”Valtion sisäisten kiistojen selvittämisessä tehtiin aikaisempaa muodollisempaa laeilla, oikeuslaitoksella ja poliisilla. Useat lait kirjoitettiin, koska monilla valtioilla (on myös erotettava poikkeuksia, kuten inkavaltio) on ollut lukutaitoinen eliitti siitä syystä, että kirjoitus kehittyi samoihin aikoihin kuin varhaisimmat valtiot ilmaantuivat sekä Mesopotamiassa että VäliAmerikkaan. Sitä vastoin yksikään valtakunta, joka ei ollut muuttumaisillaan valtioksi, ei kehittänyt kirjoitusta.”33 ”Varhaiset kuninkaat olivat itse valtionuskonnon johtajia tai heillä oli erityiset ylipapit. Mesopotamialainen temppeli oli sekä uskonnon että myös taloudellisen uudelleenjakamisen, 29 Diamond, s. 301. Diamond, s. 305. 31 Diamond, s. 302. 32 Diamond, s. 302. 33 Diamond, s. 302–303. 30 10 kirjoituksen että käsityöteknologian keskus.”34 ”(...) valtio on järjestetty poliittisin ja alueellisin perustein, ei ryhmän, heimon ja yksinkertaisen valtakunnan määritelleen sukulaisuuden mukaan. (…) Valtio – varsinkin niin sanotut imperiumit jotka muodostuvat valtioiden yhdistymisestä ja valloittamisesta – on kuitenkin säännöllisesti monikansallinen ja monikielinen.”35 ”Valtion ja yksinkertaisemman yksikön törmäyksessä osasyy valtion voittoon on ilmeisesti myös se, että valtiolla on yleensä etunaan aseistus ja teknologia, sekä suuremman väestön etu. Valtakunnassa ja valtiossa on myös kaksi muuta luontaista potentiaalista etua. Ensinnäkin keskitetyllä päätöksentekijällä on etu joukkojen ja luonnonvarojen keskittämisessä. Toiseksi monien valtioiden viralliset uskonnot ja isänmaallinen kiihko saavat joukot taistelemaan hurjasti.”36 ”Ryhmissä ja heimoissa nämä tunteet olivat käsittämättömiä. Kaikissa uusginealaisilta ystäviltäni saamissani kuvauksissa aikaisemmista heimosodista ei ollut ainuttakaan vihjettä heimopatriotismista, itsemurhahyökkäyksistä tai muistakaan sotatoimista, joihin sisältyy hyväksytty kuoleman riski. Sen sijaan hyökkäys käynnistetään väijytyksestä tai miesylivoimalla, jolloin minimoidaan hinnalla millä hyvänsä riski kuolla itse kylänsä puolesta. (…) Kristittyjen ja islamilaisten valloituksissa kirjattu sotakiihko oli luultavasti maailmassa tuntematonta ennen valtakunnan ja erityisesti valtion ilmaantumista viimeksi kuluneiden 6 000 vuoden aikana.”37 4. Mikä on organisoitumiskehityksen liikevoima? 4.1. Monimutkaisen yhteiskuntien ja keskitetyn organisaation selitys ”Miten voidaan selittää empiirinen havainto, että (…) kaikilla olemassaolevilla suurilla yhteiskunnilla on monimutkainen keskitetty organisaatio?”: 1. ”Yksi syy on vieraiden ihmisten välisen kiistan ongelma. Se kasvaa tähtitieteelliseksi, kun yhteiskuntaan kuuluvien ihmisten lukumäärä kasvaa. 20 ihmisen ryhmän kahdenkeskisten suhteiden lukumäärä on 190 (20 kertaa 19 jaettuna kahdella), mutta 2 000 ihmisten ryhmästä saa 1 999 000 paria. Kukin pari on potentiaalinen aikapommi, joka voi räjähtää murhanhimoiseksi riidaksi. Jokainen ryhmässä tai heimossa tapahtunut murha johtaa yleensä ainakin kostomurhan yritykseen, joten siitä syntyy loputon murhien ja kostomurhien kierre, joka kaataa yhteiskunnan vakauden.”38 ”Ryhmässä, jossa jokainen on kaikkien muiden lähisukulainen, kummankin riitelijän sukulaiset yrittävät välittää kiistassa. Heimossa, jossa monet ovat edelleen lähisukulaisia ja jokainen tuntee toisensa ainakin nimeltä, kiistassa välittävät yhteiset sukulaiset ja yhteiset ystävät. Kuitenkin kun ylitetään kynnys 'useita satoja', jonka alapuolella jokainen voi tuntea jokaisen toisen, yhä useampi riitelevä pari onkin toisilleen tuntematon. Kun toisilleen 34 Diamond, s. 303. Diamond, s. 303. 36 Diamond, s. 304. 37 Diamond, s. 304–305. 38 Diamond, s. 309. 35 11 tuntemattomat taistelevat, harvat paikalla olijat ovat molempien taistelijoiden ystäviä tai sukulaisia, joilla on itsekkäitä syitä lopettaa riita Sen sijaan monet katsojat ovat vain toisen taistelijan ystäviä tai sukulaisia ja he asettuvat tämän puolelle, jolloin kahden ihmisen riita laajenee yleiseksi tappeluksi. Niinpä suuri yhteiskunta, joka jättää kiistojen ratkaisun kansalaistensa väliseksi asiaksi, räjähtää väistämättä. (…) tuhansien ihmisten yhteiskunta voi toimia vain jos siihen kehitetään keskitetty valta, joka monopolisoi voimankäytön ja ratkaisee kiistat.”39 2. ”(...) yhteinen päätöksenteko käy mahdottomaksi, kun väestö kasvaa. Koko aikuisväestön osallistuminen päätöksentekoon on edelleen mahdollista Uuden-Guinean kylissä, jotka ovat niin pieniä että uutiset ja tieto tavoittavat jokaisen nopeasti, että jokainen voi kuulla jokaista muuta koko kylän kokouksessa ja että jokainen kokouksessa puhumaan pyrkivä myös saa tilaisuuden puhua. Paljon suuremmissa yhteiskunnissa nämä yhteisen päätöksenteon edellytykset kuitenkin käyvät mahdottomiksi. (…) Niinpä suuren yhteiskunnan on rakennuttava ja keskityttävä, jos se aikoo päättää tehokkaasti.”40 3. Taloudellinen syy: ”Jokainen yhteiskunta tarvitsee keinon siirtää tavaroita kansalaiselta toiselle. (…) Sama matematiikka joka sanoo että pareihin perustuva kiistojen ratkominen on tehotonta, johtaa kuitenkin siihen että myös pareihin perustuvat taloudelliset siirrot ovat tehottomia. Suuret yhteiskunnat toimivat taloudellisesti vain, jos niillä on tehokas uudelleenjakamisen talous vastavuoroisen talouden lisäksi. Yksilön tarpeet ylittävät hyödykkeet on siirrettävä yksilöltä keskusvallalle, joka tämän jälkeen jakaa ne uudelleen yksilöille, joilla on puutteita.”41 4. Väestöntiheys: ”(...) muutaman kymmenen metsästäjän ryhmä miehittää suuren alueen, josta se saa suurimman osan itselleen välttämättömistä luonnonvaroista. Muut välttämättömyydet hankitaan käymällä kauppaa naapuriryhmien kanssa silloin, kun ryhmien välinen sodankäynti on tauonnut. Väestöntiheyden kasvaessa ryhmän muutaman kymmenen ihmisen miehittämän alueen koko pienenee, ja yhä useammat elämän välttämättömyydet on hankittava alueen ulkopuolelta. (...) Tilaan liittyvä todellisuus edellyttää, että tiheään asutut alueet elättävät suuria ja monimutkaisesti järjestäytyneitä yhteiskuntia.”42 ”Vallan keskittymien kuitenkin väistämättä avaa oven – niille, joilla on valtaa, joilla on etuoikeutettua tietoa, jotka tekevät päätöksiä ja jotka jakavat tavaroita uudelleen – hyödyntää syntyneitä tilaisuuksia itsensä ja sukulaistensa palkitsemiseksi. (…) varhaisten yhteiskuntien kehittyessä keskitetyn vallan saaneet vakiinnuttivat vähitellen asemansa eliittinä. Kenties he aloittivat yhtenä aikaisemmin tasa-arvoisista kylän klaaneista (…).”43 4.2. 'Yhteiskuntien' kehityshistorian käyttövoima 39 Diamond, s. 309–310. Diamond, s. 310. 41 Diamond, s. 310. 42 Diamond, s. 310–311. 43 Diamond, s. 311 40 12 Miten pienet, yksinkertaiset yhteiskunnat kehittyivät tai yhtyivät suureksi, monimutkaiseksi yhteiskunnaksi? Edellä on mainittu: yhtyminen, keskitetty kiistojen sovittelu, päätöksenteko, taloudellinen uudelleenjako ja kleptokraattinen uskonto. Mutta, mikä on ”yhtymisen käyttövoima”?44 Evolutiivinen vastaus: ”(...) samaan luokkaan sijoitetut yhteiskunnat eivät ole identtisiä, koska ihmiset ja ihmisryhmät ovat äärettömän monimuotoisia. Esimerkiksi joidenkin ryhmien ja heimojen mahtimiehet ovat väistämättä karismaattisempia, vahvempia ja taitavampia päätöksentekijöitä kuin toisten ryhmien mahtimiehet.”45 ”Tehokkaasti kiistoja selvittävät, järkeviä päätöksiä tekevät ja harmonisesti taloudellista uudelleen jakamista käyttävät yhteiskunnat pystyvät kehittämään parempaa teknologiaa, keskittämään sotilaallisen voimansa, valloittamaan suurempia ja tuottavampia alueita ja murskaamaan itsenäisiä pienempiä yhteiskuntia yksitellen.”46 ”Niinpä yhdellä monimutkaisuuden tasolla olevien yhteiskuntien välisellä kilpailulla on taipumus johtaa seuraavan tason monimutkaisuuteen jos olosuhteet sen sallivat. Heimot valloittavat tai yhtyvät muihin heimoihin, jolloin ne kasvavat valtakunnan kokoon, ja ne valloittavat tai yhtyvät muiden valtakuntien kanssa kasvaakseen valtion kokoon, jotka valloittavat tai yhtyvät muiden valtioiden kanssa muodostaakseen imperiumeja. Yleisemmin ilmaistuna suuremmilla yksiköillä on potentiaalinen etu pienempiin yksiköihin verrattuna jos – tämä on iso 'jos' – suuremmat yksiköt pystyvät ratkaisemaan suurempaan kokoonsa liittyvät ongelmat (...)”.47 ”(...) yhtyminen tapahtuu toisella kahdesta tavasta: ulkopuolisen uhan vaikutuksesta tai varsinaisella valloituksella.”48 ”(...) sodalla tai sodan uhalla oli keskeinen merkitys useimmissa, ellei kaikissa, yhteiskuntien yhtymisessä.” ”Kuitenkin jopa ryhmien väliset sodat ovat vaikuttaneet ihmisen historiaan jatkuvasti. Miksi ne ilmeisesti alkoivat johtaa yhteiskuntien yhtymiseen vasta viimeksi kuluneiden 13 000 vuoden aikana? (…) on etsittävä linkkiä väestöpaineen ja sodan lopputuloksen välille.” 4.3. Väestötiheys selittäjänä ”(...) kukistettujen kansojen kohtalo riippuu väestötiheydestä (...)”: 1. ”Kun väestö on hyvin pieni, kuten se yleensä on metsästäjä-keräilijöiden asuttamilla seuduilla, kukistetun kansan eloon jääneiden on vain siirryttävä kauemmaksi vihollisistaan. Tämä 44 Diamond, s. 311. Diamond, s. 311–312. 46 Diamond, s. 312. 47 Diamond, s. 312. 48 Diamond, s. 312. Diamond mainitsee seuraavia esimerkkejä kumpaisestakin muodosta: cherokeeintiaanien federaation synty, Yhdysvaltain synty (s. 313), Saksan yhdistyminen (s. 313–314), zuluvaltion synty (ym. vastaava kehitys, s. 314). 45 13 on yleensä Uuden-Guinean ja Amazonian kiertävien ryhmien sotien tulos.” 2. ”Kun väestötiheys on kohtuullinen, kuten on ruokaa tuottavien heimojen alueilla, kukistetun ryhmän eloon jääneillä ei enää ole laajoja vapaita alueita, minne paeta. Heimoyhteiskunnissa, jossa ei ole tehokasta ruoan tuotantoa, ei myöskään ole käyttöä orjatyövoimalle eikä niiden tuotannon ylijäämä ole niin suuri, että siitä syntyisi merkittäviä pakkoveroja. Niinpä voittajilla ei ole käyttöä kukistetun heimon eloon jääneille ellei sen naisia oteta vaimoiksi. Voittajat tappavat hävinneen heimon miehet ja ottavat sen alueen omakseen.”49 3. Kun väestötiheys on suuri, kuten valtioiden ja valtakuntien alueilla, häviäjät eivät voi paeta minnekään, mutta voittajilla on kaksi mahdollista tapaa hyödyntää heitä, jos heitä ei tapeta. Valtakunta- ja valtioyhteiskunnissa on taloudellista erikoistumista, joten hävinneitä voidaan käyttää orjina (…). Vaihtoehtoisesti (...) voittajat voivat jättää kukistetut paikoilleen, mutta viedä heiltä poliittisen itsenäisyyden, maksattaa heillä säännöllistä pakkoveroa ruokana ja tavaroina ja yhdistää heidät voittoisaan valtioon tai valtakuntaan. Tämä on ollut valtioiden ja imperiumien perustamiseen liittyvien taisteluiden tavanomainen tulos koko kirjoitetun historian ajan.” (Esim. espanjal. konkistadorit atsteekkien imperiumin suhteen.)50 4.4. Joitakin klassisia teorioita valtion synnystä Valtion synnyn käsittely on Diamondilla suppeaa. Hän tarttuu kahteen klassikkoon – Aristotelekseen ja Rousseauhun – ja joihinkin vanhoihin teorioihin. Miksi juuri nämä nostetaan esille? Miksi kokonaiset valtioteorian traditiot sivuutetaan? Miksi etenkin marxismin ja liberalismin klassiset näkökulmat unohdetaan? Näin Diamond lähtee Aristoteleesta ja Rousseausta: 1. ”Aristoteles piti valtiota ihmisen luonnollisena olotilana, joka ei edellytä minkäänlaista selitystä. Hänen virheensä oli ymmärrettävä, koska kaikki hänen tuntemansa yhteiskunnat – kreikkalaiset yhteiskunnat 300-luvulla eKr. - olivat valtioita. Nyt tiedetään, että vuonna 1492 jKr. suuri osa maailmasta olikin järjestäytynyt valtakunniksi, heimoiksi ja ryhmiksi. Valtion muodostuminen todella edellyttää selitystä.”51 2. ”Ranskalainen filosofi Jean-Jacques Rousseau spekuloi, että valtio syntyi yhteiskuntasopimuksella, rationaalisella päätöksellä jonka ihmiset tekivät laskettuaan omia etujaan. (…) Niinpä he vapaaehtoisesti luopuivat yksinkertaisemmista yhteiskunnista.52 3. Sen jälkeen Diamond päätyy puolenvuosisadan takaisiin teorioihin: ”(...) edelleenkin joidenkin historioitsijoiden ja taloustieteilijöiden suosima teoria lähtee kiistattomasta tosiasiasta, että Mesopotamiassa, Pohjois-Kiinassa ja Meksikossa suurimittaisia kastelujärjestelmiä alettiin 49 Diamond, s. 315. Diamond, s. 315–316. 51 Diamond, s. 305. 52 Diamond, s. 305–306. 50 14 rakentaa samoihin aikoihin kuin valtiot alkoivat ilmaantua. Teorian mukaan myös minkä tahansa suuren, monimutkaisen kastelujärjestelmän tai hydrauliikan hallintajärjestelmän rakentaminen ja ylläpito edellyttää keskitettyä byrokratiaa. Tämän jälkeen teoria muuttaa havaitun karkean ajankohtien vastaavuuden postuloiduksi syyn ja seurauksen ketjuksi. (…) Se (valtion synnyn ”hydrauliikkateoria” – TV) ei sano mitään siitä, mikä oli ryhmistä heimoihin ja valtakuntiin johtaneen kehityksen käyttövoima kaikkina vuosituhansina ennen suurimittaisen kastelun ilmaantumista horisonttiin. Yksityiskohtaisesti tarkastellut historialliset ja arkeologiset päivämäärät eivät tue näkemystä, että kastelu olisi ollut valtion muodostumisen käyttövoima. (…) Suurten kastelujärjestelmien rakentaminen ei liittynyt valtioiden syntyyn, vaan se kehittyi näillä alueilla vasta huomattavasti myöhemmin. Useimmissa Väli-Amerikan mayojen alueelle ja Andeille syntyneissä valtioissa kastelujärjestelmät olivat aina kooltaan pieniä, juuri sellaisia joita paikalliset yhteiskunnat rakentavat ja pitävät yllä itse. Niinpä jopa alueilla, joilla syntyi monimutkaisia kastelun hallintajärjestelmiä, ne olivat toissijainen seuraus valtioista, jotka olivat syntyneet jostakin muusta syystä.”53 Diamond puhdistaa koko pöydän käsittelemällä valtion synnyn teemaa kovin kapea-alaisesti. Diamondin lähteinä ovat seuraavat teokset: Karl Wittfogel, Oriental Despotism, 1957; ”Karl Wittfogel liittää valtion alkuperän laajan kastelun ja hydrauliikan johtamiseen.” Robert Caneiro, A theory of the origin of the state, 1970; Caneiro katsoo, että ”valtio syntyi sodankäynnin seurauksena olosuhteissa, joissa maa rajoittaa ekologisesti (…)”? Lisäksi Diamond löytää erilaisia näkemyksiä (William Sanders, Henry Wright ja Robert Adams) valtion synnystä teoksesta: William Sanders, Henry Wright ja Robert Adams, On the Evolution of Complex Societes, 1984.54 4.5. Diamond valtion synnystä Tämän jälkeen Diamond esittää oman vaihtoehtoisen selitysmallinsa. ”Mielestäni perusteiltaan oikeaan valtion muodostumisen näkemykseen viittaava asia on pätevyydeltään paljon laajempi kiistaton fakta (…) nimittäin se että alueellisen väestön koko on vahvin yksittäinen yhteiskunnan monimutkaisuuden ennustaja. Totesimme, että ryhmässä on muutamia kymmeniä ihmisiä, heimossa heitä on muutamia satoja, valtakunnassa muutamasta tuhannesta muutamiin kymmeniintuhansiin ja valtiossa väestö on yleensä yli 50 000. (…) alueellisen väestön koko tai väestön tiheys tai väestöpaine liittyy jotenkin monimutkaisten yhteiskuntien muodostumiseen. Vastaavuudet eivät kuitenkaan kerro täsmälleen, miten väestön muuttujat vaikuttavat syyn ja seurauksen ketjuun, jonka lopputulos on monimutkainen yhteiskunta.” 55 ”Totesimme, että suuret tai tiheät väestöt syntyvät vain kun ruokaa tuotetaan, ja metsästäjäkeräilijöillä ne syntyvät vain poikkeuksellisen tuottavissa oloissa. Jotkut tuottavat metsästäjäkeräilijäyhteiskunnat pääsivät valtakunnan organisatoriselle tasolle, mutta yhdestäkään ei tullut 53 Diamond, s. 306–307. Diamond, s. 474. 55 Diamond, s. 307. 54 15 valtiota: kaikki valtiot ruokkivat kansalaisensa ruokaa tuottamalla. Nämä seikat sekä äsken mainittu alueellisen väestön koon ja yhteiskunnallisen monimutkaisuuden vastaavuus (esim. keskittynyt, kerrostunut ja monimutkainen – TV) ovat johtaneet pitkäkestoiseen muna vain kana -kiistaan ruoan tuotannon, väestön muuttujien ja yhteiskunnan monimutkaisuuden kausaalisista syistä.”56 Tämä ei tavoita asian ydintä: ”Tehostunut ruoan tuotanto ja yhteiskunnan monimutkaisuus kiihottavat toisiaan autokatalyysissa.”57 ”Väestön kasvu johtaa siis yhteiskunnan monimutkaisuuteen (…), kun yhteiskunnan monimutkaisuus vuorostaan johtaa tehostuneeseen ruoan tuotantoon ja sen seurauksena väestön kasvuun. Monimutkaiset keskittyneet yhteiskunnat pystyvät ainutlaatuisella tavalla järjestämään julkisen työn (myös kastelujärjestelmät), kaukokaupan (mukaan lukien parempien maataloustyökalujen valmistuksessa tarpeellisen metallien tuonnin) ja erilaisten taloudellisesti erikoistuneiden ryhmien toiminnan (esimerkiksi karjankasvattajien ruokkimisen viljelijöiden viljalla ja karjankasvattajien karjan siirron viljelijöille vetojuhtina käytettäväksi). Nämä keskitettyjen yhteiskuntien kyvyt ovat suosineet tehostunutta ruoan tuotantoa ja sen seurauksena väestön kasvua koko historian ajan. Lisäksi ruoan tuotanto vaikuttaa ainakin kolmella tavalla monimutkaisen yhteiskunnan erityispiirteisiin”: 1. ”(...) se edellyttää vuodenaikojen mukaan muuttuvaa panostusta työhön. Kun sato on varastoitu, viljelijöiden työpanos on keskitetyn poliittisen auktoriteetin käytettävissä.” Esim. julkisten rakennusten työmailla tai valloitussodissa, joilla ”pyritään suurempiin poliittisiin yksiköihin”. 2. ”(...) ruoan tuotanto voidaan organisoida siten, että varastoihin syntyy ruoan ylijäämiä, joiden ansiosta taloudellinen erikoistuminen ja yhteiskunnan kerrostuminen ovat mahdollisia. Ylijäämillä voidaan ruokkia kaikki monimutkaisen yhteiskunnan kerrokset: päälliköt, byrokraatit ja muuta eliitin jäsenet, kirjurit, käsityöläiset ja muu ruokaa tuottamattomat ammatti-ihmiset sekä itse viljelijät silloin kun heidät on kerätty julkisiin töihin.”58 3. ”Ruoan tuotannon ansiosta ihmiset voivat ja heidän on pakko asettua paikoilleen, mikä on edellytys merkittävän omaisuuden keräämiselle, hienostuneiden teknologioiden ja kädentaitojen kehittämiselle ja julkisten rakennusten pystyttämiselle.”59 ”Niinpä ruoan tuotanto sekä yhteiskuntien välinen kilpailu ja levittäytyminen olivat tärkeimmät ultimaattiset eli perimmäiset syyt yksityiskohdiltaan vaihtelevissa, suuriin, tiheisiin väestöihin ja paikallaan asumiseen liittyvissä kausaalisissa ketjuissa, jotka johtivat valloituksen proksimaattisiin eli välittömiin tekijöihin: mikrobeihin, kirjoitukseen, teknologiaan ja 56 Diamond, s. 307. Diamond, s. 308. 58 Diamond, s. 308. 59 Diamond, s. 308–309. 57 16 keskitettyyn poliittiseen järjestelmään.” ”Ultimaattiset syyt kuitenkin kehittyivät eri tavoin eri mantereilla, kuten tekivät myös valloituksen välineet. Tästä syystä näillä tekijöillä oli taipumus syntyä yhdessä, mutta ei aina jäykästi samalla tavalla: esimerkiksi inkat perustivat imperiumin ilman kirjoitusta ja atsteekit kirjoituksella ja muutamalla kulkutaudilla.(...) Kymmenien zuluvaltakuntien joukossa Mtetwalla ei ollut minkäänlaista teknologian, kirjoituksen tai tautien etua naapureihinsa verrattuna, mutta se kukisti ne kaikesta huolimatta. Sen etu liittyi yksinomaan hallintoon ja ideologiaan. Syntynyt zuluvaltio pystyi niiden ansiosta pitämään mantereen osaa hallussaan lähes sadan vuoden ajan.”60 Näin Jared Diamondin universaalihistoria voidaan hahmotella pääpiirteissään Tykit, taudit ja teräs –teoksen nojalla. Tämän jälkeen tarkastelemme Diamondin kirjan varsinaista pääongelmaa: miksi Eurooppa valloitti muun maailman, eikä päinvastoin? 60 Diamond, s. 316. Diamond, s. 308 ?? 17 II Diamondin suuri kysymys vallan ja vaurauden nykyisestä jakautumisesta 1. Vastauksena - tykit, taudit ja teräs "Miksi vauraus ja valta ovat jakautuneet nykyisellä tavalla eivätkä jollakin muulla tavalla? Miksi esimerkiksi Amerikan, Afrikan ja Australian alkuperäiskansat eivät ole niitä, jotka vainoavat, alistavat ja hävittävät eurooppalaisia ja aasialaisia?" Tätä kysyy amerikkalainen maantieteen ja fysiologian professori Jared Diamond suomeksi vuonna 2003 ilmestyneessä "Tykit, taudit ja teräs" -kirjassaan.61 Diamond vastasi seuraavaan tapaan: Ensinnäkin Euroopan ja Aasian kansat siirtyivät ensimmäisinä pyynti-keräilykulttuurista maanviljelyyn. Tämä tapahtui Lähi-idässä ns. hedelmällisen puolikuun alueella, koska siellä sattui olemaan viljelyyn sopivimmat kasvit. Ruoan ylijäämällä kyettiin elättämään ne taitajat, jotka kehittivät raudan valmistuksen ja kirjoitustaidon. Näin syntyivät ensimmäiset luokkayhteiskunnat, ammattiarmeijat ja uudentyyppiset sodat. Toiseksi viljanviljely levisi koko Euraasian mantereelle. Tämä manner kulkee lännestä itään, eikä ylitä useita ilmastovyöhykkeitä. Kasvuolot ovat yhteneväisemmät kuin Afrikan ja Amerikan mantereilla, jotka ulottuvat päiväntasaajalta pitkälle pohjoiseen ja etelään. Mantereen akselin suunta antoi merkittävän edun Euraasialle. – Tätä Diamond pitää teoriassaan perimmäisenä selitystekijänä. Kolmanneksi Euraasiassa oli kesytettäviksi sopivia suuria nisäkkäitä. Ravinnon lisäksi karjasta saatiin myös kulkutauteja. Uusien mantereiden asukkailla puolestaan ei ollut vastustuskykyä näille vieraille taudeille. Esimerkiksi eurooppalaisten tuoma isorokko tappoi monta alkuperäiskansaa, ennen kuin valloittajat tulivat miekkojen, pyssyjen ja tykkien kanssa. Kaiken kaikkiaan Euraasia sai taudeista, tykeistä ja teräksestä sellaisen kehityksellisen edun tai etumatkan, että sen seurauksena maailman vauraus ja valta on jakautunut nykyisellä tavalla. Yleistävästi Diamond päättelee näin: "Historia on kulkenut eri kansoilla eri teitä, koska kansojen ympäristöt ovat erilaisia, ei sen takia että kansat ovat biologisesti erilaisia."62 Korostaessaan ympäristöhistoriallista näkökulmaa Diamond edustaa eräänlaista ”materialistista” historian tarkastelun tapaa.63 61 62 Jared Diamond, Tykit, taudit ja teräs, s. 15. Diamond, Emt. s. 27. 63 Nähdäkseni Diamondin historiankäsityksen ja hänen selitysmallinsa heikkouksia ovat mm.: (1) filosofisen näkökulman puuttuminen sekä (2) yhteiskuntafilosofian ja yhteiskuntahistorian kaavamainen lähestyminen. (3) Ongelmaksi muodostuu lopulta myös se, miten hänen näkemyksensä kestää historiallista tarkastelua. Esimerkiksi "Tykit, taudit ja teräs" -teoksen osalta voidaan väittää, että Diamondin kysymys vallan ja vaurauden jakautumisesta itse asiassa peittää varsinaisen historiallisen ongelman: miten asiat todella tapahtuivat? miten joskus ajanjaksolla 13 000 - 5 000 vuotta sitten päädyttiin sellaiselle kehitystielle, jonka tuloksena Sumeriin syntyi ensimmäinen kaupunkivaltio, ammattiarmeijoineen ja imperiumeineen? Voidaan lisäksi kysyä: olisiko toteutuneelle kehityskululle ollut vaihtoehtoa? Tällöin esimerkkinä saattaisi olla Catal Hyüykin kohtalaisen tasa-arvoinen ja rauhanomainen asutuskeskus Turkissa tai Perun Caral. 18 2. Siirtyminen maanviljelyyn ja karjanhoitoon 2.1. Diamondin yleisnäkemys: ruoan tuotanto ja väestötiheys ”Vasta viimeksi kuluneiden 11 000 vuoden mittaan jotkut kansat tarttuivat asiaan, jota sanotaan ruoan tuotannoksi: eläinten ja kasvien domestikaatioon eli kesyttämiseen ja niistä syntyvän karjan ja sadon syömiseen.”64 ”(...) varhaisimmat tunnetut merkit emmer- eli kaksijyvävehnän viljelystä tulevat Hedelmällisestä puolikuusta noin vuodelta 8500 eKr. Pian tämän jälkeen kasvi ilmaantui asteittain yhä kauempana lännessä ja saapui Kreikkaan noin vuonna 6500 eKr. ja Saksaan noin vuonna 5000 eKr.” 65 ”Esihistoriassa eri kansat omaksuivat ravinnon tuotannon eri aikoina. Jotkut, esimerkiksi Australian aboriginaalit, eivät omaksuneet sitä milloinkaan. Sen omaksuneista jotkut (esimerkiksi muinaiset kiinalaiset) kehttivät sen itsenäisesti ja muista riippumatta, kun toiset (myös muinaiset egyptiläiset) omaksuivat sen naapureiltaan.” ”(...) ruoan tuotanto on epäsuora edellytys tykkien, tautien ja teräksen kehittämiselle. Tästä syystä maantieteellinen ajan ja paikan vaihtelu, jossa eri mantereilla elävät kansat muuttuivat viljelijöiksi ja karjankasvattajiksi, selittää suurelta osin niiden erilaiset kohtalot.” 66 ”Sanalla sanoen kasvien ja eläinten domestikaatio tarkoitti paljon enemmän ruokaa ja tästä syystä paljon tiheämpiä väestöjä. Syntyneet ruoan ylijäämät ja (joillakin alueilla) eläimiin perustuvat keinot kuljettaa ylijäämiä olivat edellytys sille, että kehittyi paikalleen asettuneita, poliittisesti keskittyneitä, sosiaalisesti kerrostuneita, taloudellisesti monimutkaisia, teknologisesti innovatiivisia yhteiskuntia. Niinpä kesytetyt kasvit ja eläimet viime kädessä selittävät, miksi imperiumit, lukutaito ja teräsaseet kehittyivät ensin Euraasiassa ja myöhemmin jos lainkaan muilla mantereilla.” 67 2.2. Hedelmällinen puolikuu noin 8 500 eaa. ”(...) Hedelmällinen puolikuu oli kenties maailman ensimmäinen ruoan tuotannon keskus ja useiden nykymaailman merkittävien viljelykasvien ja miltei kaikkien sen merkittävien kesytettyjen eläinten kotipaikka.” 68 ”Alueelle näyttää syntyneen kokonainen sarja ihmiskunnan ensimmäisiä vaiheita, kuten kaupungit, kirjoitus, imperiumit ja se mitä sanomme (hyvässä ja huonossa) kulttuuriksi.” 69 64 Diamond, s. 92. Diamond, s. 104. 66 Diamond, s. 92. 67 Diamond, s. 99. 68 Diamond, s. 145. 69 Diamond, s. 146. 65 19 ”Jokainen näistä kehityksistä on perustunut vuorostaan tiheisiin ihmisväestöihin, varastoituun ylijäämäruokaan ja ei-viljelevien asiantuntijoiden ruokintaan, joka on ollut mahdollista, koska ruoan tuotanto on kasvanut viljelyn ja karjanhoidon seurauksena. Ruoan tuotanto oli Hedelmällisen puolikuun ensimmäinen merkittävä innovaatio.” 70 Hedelmällisellä puolikuulla oli eräitä etuja puolellaan, muihin alueisiin nähden: 1. ”(...) niin sanotulla Välimeren ilmastovyöhykkeellä (…) talvet ovat leutoja ja kosteita, mutta kesät pitkiä, kuumia ja kuivia. Ilmasto valitsee kasvilajit, jotka kestävät pitkän kuivan vuodenajan ja ryhtyvät nopeasti kasvamaan sateiden palattua.” 2. ”(...) alueen monien viljelykasvien luonnonvaraiset esi-isät olivat jo runsaita ja tuottavia.”71 ”(...) niitä ei tarvinnut muuttaa paljonkaan viljelyssä.”72 3. ”(...) kasviston kolmas etu oli, että siinä on suuri määrä kaksineuvoisia 'yksineläjiä', siis kasveja jotka yleensä pölyttävät itsensä, mutta voisivat toisinaan tulla myös muiden pölyttämiksi.” 73 Eli: ”(...) kesytykseen soveltuvien luonnonvaraisten kasvien epätavallisen suuri osuus.” 74 Muihin Välimeren ilmastovyöhykkeen kaltaisiin oloihin nähden - muualla maapallolla Hedelmällisellä puolikuulla oli vielä seuraavia lisäetuja puolellaan: 1. Läntinen Euraasia oli selvästi suurin ja sillä oli ”(...) erittäin monimuotoiset luonnonvaraiset kasvi- ja eläinlajit (...)”. 2. ”(...) Euraasiassa on suurimmat ilmaston vaihtelut vuodenaikojen mukaan ja vuosien mittaan. Vaihtelu suosi evoluutiota, joka johti yksivuotisten kasvien poikkeuksellisen suureen osuuteen.” 75 3. ”(...) lyhyellä etäisyydellä on monenlaisia maapinnan korkeuksia ja topografioita. (…) siitä seuraa vastaava ympäristöjen monimuotoisuus. Vuoristot ovat lähellä alankoja, joilla on jokia, tulvatasankoja ja autiomaita, jotka soveltuvat kasteluviljelyyn.”76 4. ”(...) siellä oli runsaasti sekä arvokkaiden viljelykasvien että kesytettyjen suurten nisäkkäiden esi-isiä.” 77 ”(...) neljä suurta nisäkästä eli vuohi, lammas, sika ja lehmä kesytettiin hyvin varhain Hedelmällisessä puolikuussa, mahdollisesti aikaisemmin kuin mikään muu eläinlaji missään koiraa lukuun ottamatta. Nämä lajit ovat edelleenkin neljä maailman viidestä tärkeimmästä kesytetystä eläimestä (…).”78 ”Maatalous käynnistyi Hedelmällisessä puolikuussa kahdeksan viljelykasvin, niin sanottujen 'perustajakasvien' (koska ne perustivat maatalouden tällä alueella ja kenties koko maailmassa) käyttöönottamisella.” (Ne olivat: yksijyväisvehnä, kaksijyväisvehnä, ohra, linssi, herne, kahviherne, syylälinnunherne ja pellava.) ”Sopivien luonnonvaraisten nisäkkäiden ja 70 Diamond, s. 146. Diamond, s. 147. 72 Diamond, s. 148. 73 Diamond, s. 149. 74 Diamond, s. 150. 75 Diamond, s. 150. 76 Diamond, s. 152. 77 Diamond, s. 152. 78 Diamond, s. 152-153. 71 20 kasvien ansiosta Hedelmällisen puolikuun varhaiset kansat saivat nopeasti kokoon tehokkaan ja tasapainoisen biologisen paketin, joka soveltui laajaan ruoan tuotantoon.” 79 ”Lopulta, tuhansia vuosia eläinten domestikaation ja ruoan tuotannon alun jälkeen, eläimiä alettiin käyttää myös maidon ja villan tuotantoon, maan muokkaamiseen ja kuljetuksiin. Tällä tavalla Hedelmällisen puolikuun ensimmäisten viljelijöiden viljelykasvit ja eläimet alkoivat tyydyttää ihmisen taloudellisia perustarpeita: hiilihydraattien, proteiinin, rasvan, vaatetuksen, vetovoiman ja kuljetuksen tarpeita.”80 5. ”(...) metsästäjä-keräilijöiden elämäntapa ei kenties kilpaillut sen kanssa yhtä voimakkaasti kuin joillakin muilla alueilla, muun muassa Välimeren länsiosissa. Lounais-Aasiassa on vain muutama suuri joki ja lyhyt rantaviiva, joten joki- ja rannikkokalastuksen mahdollisuudet olivat suhteellisen vähäiset. Gaselli oli tärkeimpiä lihan vuoksi metsästettyjä nisäkkäitä. Aluksi niitä oli suuria laumoja, mutta kasvava ihmisväestö metsästi niitä liikaa, ja jäljelle jäi vain pieniä määriä. Niinpä ruoan tuottajien paketti nousi nopeasti paremmaksi kuin metsästäjä-keräilijöiden paketti. Vakiintuneita, viljasta eläviä kyliä oli jo ennen ruoan tuotannon nousua ja niissä asuvat metsästäjäkeräilijät olivat jo altistuneet maataloudelle ja karjankasvatukselle.” 81 ”Hedelmällisessä puolikuussa siirryttiin suhteellisen nopeasti metsästyksestä ja keräilystä ruoan tuotantoon: vielä noin vuonna 9000 eKr. kansoilla ei ollut viljelykasveja ja kotieläimiä ja ne olivat täysin riippuvaisia luonnonvaraisesta ruoasta, mutta noin vuonna 6000 eKr. jotkut yhteiskunnat olivat jo täysin riippuvaisia viljelykasveista ja kotieläimistä.” 82 Tutkimukset osoittavat, että metsästäjä-keräilijäkansat ovat ”(...) käveleviä luonnonhistorian ensyklopedioita, heillä on yksilölliset nimet (omalla kielellään) jopa yli tuhannelle kasvi- ja eläinlajille sekä yksityiskohtaista tietoa niiden biologisista piirteistä, levinneisyydestä ja potentiaalisesta käytöstä.” 83 ”Tuntuu siis äärimmäisen epätodennäköiseltä, että potentiaalisesti arvokkaita luonnonvaraisia lajeja olisi jäänyt huomaamatta ensimmäisiltä viljelijöiltä.” 84 Syyrian Eufratin laakson reunalla Tell Abu Hureyrassa tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa selvisi seuraavaa: ”Vuosina 10 000-9 000 eKr. ihmiset kenties jo asuivat siellä vuoden ympäri kylissä, mutta he olivat edelleen metsästäjä-keräilijöitä. Kasvien viljely alkoi vasta seuraavalla vuosituhannella.” 85 ”(...) Tell Abu Hureyran metsästäjä-keräilijät eivät haaskanneet aikaa ja vaarantaneet henkeään keräämällä luonnonvaraisia kasveja valikoimatta. (…) he tunsivat paikalliset luonnonvaraiset kasvit (…) ja käyttivät tätä tietoa ottaakseen ja tuodakseen kotiin vain kaikkein hyödyllisimmät tarjolla olevat siemenkasvit. Kerätyt siemenet olivat kuitenkin perusta kasvien domestikaation tiedostamattomille ensiaskelille.” 86 Toinen esimerkki tiedon hyväksikäytöstä ”(...) on Jordanin laaksosta vuosilta 9000–8000 eKr., 79 Diamond, s. 153. Diamond, s. 154. 81 Diamond, s. 154. 82 Diamond, s. 154. 83 Diamond, s. 155. 84 Diamond, s. 156. 85 Diamond, s. 157. 86 Diamond, s. 157. 80 21 jolloin varhaisin kasvien viljely alkoi siellä. Laakson ensimmäiset viljellyt viljalajit olivat ohra ja kaksijyvävehnä, jotka ovat edelleen maailman tuottavimpia viljelykasveja. 87 ”(...) Jordanin laakson ensimmäiset viljelijät valitsivat käytettävissä olleista 23 parhaasta luonnonvaraisesta heinälajista kaksi kaikkein parasta.” 88 2.3. Virheellinen vastakkainasettelu: ruoan tuotanto vai metsästys-keräily? ”Useammat maata viljelevät talonpojat ja karjanpaimenet, jotka ovat maailman todellisten ruoan tuottajien suuri enemmistö, eivät välttämättä ole sen paremmassa asemassa kuin metsästäjäkeräilijät. Ajankäytön tutkimukset osoittavat, että he tekevät pikemminkin enemmän kuin vähemmän tunteja työpäivässä kuin metsästäjä-keräilijät. Arkeologit ovat osoittaneet, että monilla alueilla ensimmäiset viljelijät olivat pienempiä ja huonommin ravittuja, kärsivät vakavammista taudeista ja kuolivat keskimäärin nuorempina kuin syrjäyttämänsä metsästäjäkeräilijät.” 89 Miksi siis kannatti alkaa viljelijöiksi? (Tosiasiassa kaikki eivät siihen ryhtyneet, vaikka heillä oli tieto maanviljelystä, esim. Koillis-Australian aboriginaalimetsästäjä-keräilijät.) (1.) ”Oikeastaan ruoan tuotantoa ei löydetty tai keksitty, kuten olisi helppo olettaa. Usein ruoan tuotannon sekä metsästyksen että keräilyn välillä ei ollut edes tietoista valintaa. Täsmälleen ilmaistuna kullakin maapallon alueella ensimmäiset ruoan tuotannon omaksuneet eivät selvästikään voineet valita tietoisesti viljelyä tai pitää sitä tietoisesti tavoitteena, koska he eivät olleet milloinkaan nähneet viljelyä eivätkä he mitenkään voineet tietää miltä se näytti. Sen sijaan (…) ruoan tuotanto kehittyi sellaisten päätösten sivutuotteena, jotka tehtiin tietämättä niiden seurauksia.”90 (2.) ”Toinen väärinkäsitys on, että kiertävien metsästäjä-keräilijöiden ja paikallaan asuvien ruoan tuottajien välillä on tarkka erottava raja.(...) Paikallaan asuvat ryhmät olivat 15 000 vuotta sitten paljon nykyistä suurempi osa metsästäjä-keräilijöistä (...)”.91 (3.) ”Vielä yksi todellisuudessa hämärtävä kahtiajako on ruoan tuottajien esittäminen maansa aktiivisia hoitajina ja metsästäjä-keräilijöiden kuvaaminen pelkiksi maan luonnonvaraisen tuotannon kokoajiksi. Todellisuudessa jotkut metsästäjä-keräilijät hoitavat maataan intensiivisesti.”92 Esimerkiksi: ”Australian aboriginaalit, jotka eivät milloinkaan päässeet jamssien ja siemenkasvien viljelyn tasolle, kaikesta huolimatta ennakoivat useita viljelyn osia. He hoitivat maata polttamalla sen (…) Luonnonvaraisia jamsseja kerätessään he leikkasivat sen syötävästä mukulasta suurimman osan, mutta palauttivat mukulan varren ja pohjan maahan, jotta mukula 87 Diamond, s. 157–158. Diamond, s. 158. 89 Diamond, s.112–113. 90 Diamond, s.113–114. 91 Diamond, s.114. 92 Diamond, s.114–115. 88 22 kasvaisi uudelleen. Mukulan kaivaminen irrotti ja ilmasi multaa ja näin edisti uuden mukulan kasvua. Viljelijän määritelmän kriteerit olisivat täyttyneet, jos he olisivat vieneet varret ja jäljellä olevat mukulat kotiin ja istuttaneet ne leiripaikkansa multaan vastaavalla tavalla.” 93 ”Ruoan tuotanto kehittyi vaiheittain näistä metsästäjä-keräilijöiden käyttämistä edeltävistä muodoista. Kaikkia tarpeellisia tekniikoita ei kehitetty nopeasti eikä kaikkia tietyn alueen lopulta kesytettyjä luonnonvaraisia kasveja ja eläimiä kesytetty samanaikaisesti. Jopa metsästyksestä ja keräilystä alkaneissa ruoan tuotannon nopeimmissa riippumattomissa kehityksissä kesti tuhansia vuosia siirtyä täydellisestä luonnonvaraisten ruokien syömisestä ruokavalioon, jossa oli vain vähän luonnonvaraista ruokaa. Ruoan tuotannon varhaisvaiheissa ihminen kokosi samanaikaisesti luonnonvaraisia ruokia ja kasvatti viljelyyn otettuja kasveja, ja erilaisten keräilytoimintojen merkitys väheni eri aikoina, kun kasvatettuun satoon alettiin luottaa yhä enemmän. Perussyy tämän prosessin hitaaseen ja vaiheittaiseen etenemiseen on, että ruoan tuotantojärjestelmät kehittyivät seurauksena monenlaisten ajan ja voiman käyttöä koskevien päätösten kasautumisesta.” 94 ”On esitetty, että yksi 11 000 vuoden takaisten ensimmäisten puutarhojen tehtävä oli toimia luotettavana vararavintona, ikään kuin vakuutuksena sen varalta että luonnonvaraista ruokaa ei olisikaan saatavilla.” 95 ”(...) ruoan tuotantoa ja metsästystä ja keräilyä on pidettävä vaihtoehtoisina strategioina, jotka kilpailivat keskenään. Myös sekataloudet, jotka liittivät tietyn viljelykasvin tai karjaa metsästykseen ja keräilyyn, kilpailivat molempia 'puhtaita' talouksia vastaan ja sellaisia sekatalouksia vastaan, joissa ruoan tuotannon osuus oli suurempi tai pienempi. Tästä huolimatta viimeksi kuluneiden 10 000 vuoden mittaan hallitseva suuntaus on ollut siirtymä metsästyksestä ja keräilystä ruoan tuotantoon.” 96 Kilpailuedun – tästä kiistellään kylläkin kovasti - ruoan tuotannon hyväksi toivat seuraavat seikat: 1. Luonnonvaraisten ruokien väheneminen. Esim. Hedelmällisen puolikuun alueella metsästäjä-keräilijöiden merkittävän lihan lähteen eli luonnonvaraisten gasellien väheneminen. 97 2. Viljelyyn otettujen luonnonvaraisten kasvien yleistyminen teki kasvien hyödyntämiseen johtavasta tiestä palkitsevamman. ”Nämä luonnonvaraiset jyviä tuottavat kasvit olivat ensimmäiset viljelyyn otettujen viljakasvien eli vehnän ja ohran edeltäjät (...)”.98 3. ”(...) kasautuva kehitys sellaisilla teknologian aloilla, joista ruoan tuotanto viime kädessä riippuu, eli luonnonvaraisten ruokien keräämis-, käsittely- ja varastointiteknologiat.” 99 93 Diamond, s.115. Diamond, s.115. 95 Diamond, s.116. 96 Diamond, s.118. 97 Diamond, s. 118–119. 98 Diamond, s.119. 99 Diamond, s. 119. 94 23 ”Tarpeelliset menetelmät, välineet ja apuneuvot ilmaantuivat nopeasti Hedelmällisessä puolikuussa vuoden 11 000 eKr. jälkeen, sillä ne keksittiin vastikään yleistyneiden luonnonvaraisten viljakasvien käsittelyyn.” 100 Teknologia kehittyi: viljakasvien leikkaamiseen soveltuva sirppi (piikivestä terä ja siinä varsi), kori jyvien kantoon, huhmar ja survin tai jauhinkivet (akanoiden poistoon), jyvien paahtotekniikka (säilytystä varten) ja maanalaiset (vesitiiviit) säilytystilat.101 4. ”(...) väestötiheyden kasvun ja ruoan tuotannon kasvun kaksisuuntainen yhteys”. (…) ”Ruoan tuotannon omaksuminen on siis esimerkki niin sanotusta autokatalyyttisesta prosessista, joka katalysoi itseään takaisinkytkennän piiriksi ja käynnistyttyään kiihtyy yhä nopeammaksi.”102 5. ”Ruoan tuottajien paljon suuremmat väestötiheydet antoivat mahdollisuuden syrjäyttää tai tappaa metsästäjä-keräilijät jo pelkällä lukumääräisellä ylivoimalla puhumattakaan muista ruoan tuotantoon liittyvistä eduista (kuten teknologiasta, taudeista ja ammattisotilaista). Alueilla joilla alkujaan oli metsästäjä-keräilijöitä, ruoan tuotannon omaksuneet metsästäjä-keräilijäryhmät lisääntyivät muut kuoliaaksi.” 103 3. Kesytyksen varhaisalueet ja –lajit maapallolla 3.1. Yhteenvetoa ”Missä, milloin ja miten ruoan tuotanto kehittyi maapallon eri alueilla? Toisessa äärimmäisyydessä ovat alueet, joilla ruoan tuotanto syntyi täysin itsenäisesti ja perustui kotoperäisten viljakasvien (ja joissakin tapauksissa eläinten) viljelemiseen ennen muilla alueilla kesytettyjen kasvien ja eläinten tuloa. On vain viisi aluetta, joille tätä koskevat todisteet ovat yksityiskohtaiset ja vakuuttavat: Lounais-Aasia joka tunnetaan myös nimellä Lähi-itä tai Hedelmällinen puolikuu, Kiina, Väli-Amerikka (joka tarkoittaa Keski- ja Etelä-Meksikoa ja sen naapurina olevaa Keski-Amerikkaa), Etelä-Amerikan Andit ja mahdollisesti siihen liittyvä Brasilian Amazonin valuma-alue sekä Yhdysvaltain itäosa (...). Jotkut näistä keskuksista voivat itse asiassa koostua useista lähekkäisistä ruoan tuotantokeskuksista, jotka syntyivät enemmän tai vähemmän itsenäisesti. Kuten esimerkiksi Pohjois-Kiinan Keltaisenjoen laakso ja Etelä-Kiinan Jangtsejoen laakso. Näiden viiden alueen, joissa ruoan tuotanto varmasti alkoi de novo, lisäksi neljä aluetta – Afrikan Sahel, trooppinen Länsi-Afrikka, Etiopia ja Uusi-Guinea – tavoittelee samaa kunniaa. Kussakin tapauksessa on kuitenkin epävarmuutta.” 104 100 Diamond, s. 119. Diamond, s. 119–120. 102 Diamond, s. 120. 103 Diamond, s. 121. 104 Diamond, s. 105. 101 24 Esimerkkejä eri alueilla kesytetyistä lajeista Alue ajankohta Kasvit Eläimet Varhaisin todistettu Riippumaton domestikaation alkuperä 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Lounais-Aasia vehnä, herne, oliivi lammas, vuohi 8500 eaa. Kiina riisi, hirssi sika, silkkitoukka 7500 eaa. mennessä Väli-Amerikka maissi, pavut, kurpitsa kalkkuna 3500 eaa. mennessä Andit ja Amazon peruna, maniokki laama, marsu 3500 eaa. mennessä USA:n itäosa auringonkukka, savikka (ei lainkaan) 2500 eaa. mennessä Sahel ? durra afrikanriisi helmikana 5000 eaa. mennessä Troopp. Länsi-Afrikka? afrikanjamssi, öljypalmu (ei lainkaan) 3000 eaa. mennessä Etiopia? kahvi, teff (ei lainkaan) ? Uusia-Guinea? sokeriruoko, banaani (ei lainkaan) 7000 eaa. mennessä? Paikallinen domestikaatio, joka seurasi muualta tulleita perustajalajeja 1 2 3 Länsi-Eurooppa unikko, kaura (ei lainkaan) 6000-3500 eaa.menn. Induksen laakso seesami, munakoiso kyttyränaudat 7000 eaa. Egypti viikuna, maakastanja aasi, kissa 6000 eaa. (Taulukko: Diamond, s. 107) ”Taulukko (ylläoleva – TV) on tiivistelmä joidenkin tunnetuimpien viljelykasvien ja eläinten paikallisesta domestikaatiosta ja varhaisimmista tunnetuista domestikaation ajankohdista näillä ja muilla alueilla. (…) Lounais-Aasiasta on varhaisimmat ajoitukset sekä kasvien viljelyyn otosta (noin 8500 eKr.) ja eläinten kesyttämisestä (noin 8000 eKr.). Lisäksi sieltä on selvästi eniten tarkkoja radiohiiliajoituksia varhaisesta ruoan tuotannosta. Kiinasta on miltei yhtä varhaisia ajoituksia, mutta Yhdysvaltain itäosista vastaavat ajoitukset ovat selvästi noin 6000 vuotta myöhemmältä ajalta.” 105 ”Seuraavan alueiden ryhmän muodostavat ne, jotka kesyttivät ainakin muutaman paikallisen kasvin tai eläimen, mutta joiden ruoan tuotanto perustui pääosin muualla kesytettyihin kasveihin ja eläimiin. Näitä paikalle tuotuja lajeja voidaan pitää 'perustajakasveina' ja '-eläiminä' (...)”.106 ”(...) näyttää selvältä, että ruoan tuotanto ei käynnistynyt läntisessä Euroopassa itsenäisesti. Sen sijaan sen laukaisi Lounais-Aasian kesytettyjen lajien tulo.”107 ”Toinen alue, jolla paikallinen domestikaatio näyttää seuranneen Lounais-Aasian perustajalajeja, on Intiassa Induksen laakso. Sen varhaisimmat maatalousyhteisöt ovat 6000-luvulta eKr. ja ne 105 Diamond, s. 107–108. Diamond, s. 108. 107 Diamond, s. 108. 106 25 viljelivät vehnää, ohraa ja muita aikaisemmin Hedelmällisessä puolikuussa viljeltyjä kasveja, jotka ilmeisesti levisivät Induksen laaksoon Iranin kautta. Vasta myöhemmin Induksen laakson maatalousyhteisöihin ilmaantui kotoperäisistä intialaisista lajeista kesytettyjä kasveja ja eläimiä (...)”.108 ”Sama hahmo pätee Etiopiaan, jossa vehnää, ohraa ja muita Lounais-Aasian kasveja on viljelty pitkään.” ”Ottivatko näillä ja muilla alueilla, missä ruoan tuotanto riippui muualta tulevista perustajalajeista, paikalliset metsästäjä-keräilijät perustajalajit käyttöön naapureinaan olevilta viljelijöiltä, ja muuttuivatko he itse viljelijöiksi tämän seurauksena? Vai toivatko valloittavat viljelijät perustajapaketin, minkä jälkeen he lisääntyivät paikallisia metsästäjiä nopeammin ja tappoivat, syrjäyttivät tai muuten kukistivat heidät?” 109 ”Sama nopea, muualta tuleviin kesytettyihin lajeihin perustuva ruoan tuotannon käynnistyminen ja nopean ja massiivisen väestön syrjäyttämisen hahmo näyttää toistuneen monilla alueilla esihistoriallisella kaudella.” 110 Diamond kuvaa lähemmin tästä kaksi kehitystä: austronesialaisten levittäytyminen Etelä-Kiinasta Filippiineille ja Indonesiaan ja bantujen levittäytyminen Afrikassa. ”Kiteyttäen, vain muutamat maailman alueet kehittivät ruoan tuotannon itsenäisesti ja ne tekivät tämän hyvin eri aikoina. Näiltä ydinalueilta ympäristön metsästäjä-keräilijät oppivat ruoan tuotannon ja lähialueiden kansat korvautuivat ydinalueilta lähteneillä valloittavilla ruoan tuottajilla. Nytkin hyvin erilaisina aikoina. Lopuksi, joidenkin ekologisesti ruoan tuotantoon soveltuvien alueiden kansat eivät milloinkaan kehittäneet tai hankkineet maataloutta esihistoriallisena aikana. He säilyivät metsästäjä-keräilijöinä kunnes nykyaika viimein iski heihin. Ruoan tuotannossa etumatkan saaneiden alueiden kansat siis saivat etumatkan tykkeihin, tauteihin ja teräkseen johtavalla tiellä. Seurauksena oli pitkä sarja historian rikkaiden ja köyhien törmäyksiä.” 111 3.2. Mantereiden pääakselien merkitys ”Akseleiden suunnat ovat vaikuttaneet viljelykasvien ja karjan, mahdollisesti myös kirjoitustaidon, rattaan ja muiden keksintöjen leviämisnopeuksiin.” 112 ”(...) maailmassa on vain yhdeksän ja kenties niinkin vähän kuin viisi aluetta, joilla ruoan tuotanto on käynnistynyt itsenäisesti.” 113 ”Tärkeimmät ruoan tuotannon leviämiset olivat Lounais-Aasiasta Eurooppaan, Egyptiin ja 108 Diamond, s. 108–109. Diamond, s. 109. 110 Diamond, s. 110. 111 Diamond, s. 111. 112 Diamond, s. 191. 113 Diamond, s. 192. 109 26 Pohjois-Afrikkaan, Etiopiaan, Keski-Aasiaan ja Induksen laaksoon, Sahelista ja Länsi-Afrikasta Itä- ja Etelä-Afrikkaan, Kiinasta trooppiseen Kaakkois-Aasiaan, Filippiineille, Indonesiaan, Koreaan ja Japaniin, sekä Väli-Amerikasta Pohjois-Amerikkaan.” (…) ”(...) leviämisvauhti vaihteli suuresti eri puolilla maailmaa.” 114 Ks. kartta s. 196. Euraasian ja Amerikoiden historialliset kehityskaaret Hed. puolik Kasvikesyt. 8500 Eläinkesyt. 8000 Keramiikka 7000 Kylät 9000 Päällikkök. 5500 Pronssityök. 4000 Valtiot 3700 Kirjoitus 3200 Rautatyök. 900 Kiina 7500 7500 7500 7500 4000 2000 2000 1300 500 Englanti 3500 3500 3500 3000 2500 2000 500 jaa. 43 jaa. 650 Andit Amazonas Väli-Amer. Kaakk.USA 3000 3000 3000 2500 3500 ? 500 3100–1800 6000 1500 2500 3000–1800 6000 1500 500 1500 1 jaa. 1500 200 1000 jaa. 1 jaa. 300 600 - Omaksumisen likimääräinen ajankohta (eaa.). Diamondin (s. 390–391) taulukkoa mukaillen. 114 Diamond, s. 192. 27
© Copyright 2024