1. No category

11.11.2012
Timo Vainio:
Jared Diamondin universaalihistorian luonnostelua
SISÄLLYS:
I Näkökohtia Jared Diamondin universaalihistoriasta
1. Diamondin lähdekirjallisuuden puutteista
2. Universaalihistorian vaihe- ja yhteiskuntajaon ongelmista
3. Organisoitumisen päämuodot ihmisen kehityksessä
3.1.
Ryhmä eli 5–80 ihmistä
3.2.
Heimo – satoja ihmisiä
Eräitä samankaltaisia piirteitä ryhmän heimon välillä
3.3. Päällikkökunta (valtakunta) eli 1 000–10 000 ihmistä
Epätasa-arvoisten yhteiskuntien perusongelmien ilmaantuminen
3.4. Valtio – yli 50 000 ihmistä
4. Mikä on organisoitumiskehityksen liikevoima?
4.1. Monimutkaisen yhteiskuntien ja keskitetyn organisaation selitys
4.2. 'Yhteiskuntien' kehityshistorian käyttövoima
4.3. Väestötiheys selittäjänä
4.4. Joitakin klassisia teorioita valtion synnystä
4.5. Diamond valtion synnystä
II Diamondin suuri kysymys vallan ja vaurauden nykyisestä jakautumisesta
1. Vastauksena - tykit, taudit ja teräs
2. Siirtyminen maanviljelyyn ja karjanhoitoon
2.1. Diamondin yleisnäkemys: ruoan tuotanto ja väestötiheys
2.2. Hedelmällinen puolikuu noin 8 500 eaa.
2.3. Virheellinen vastakkainasettelu: ruoan tuotanto vai metsästys-keräily?
3. Kesytyksen varhaisalueet ja –lajit maapallolla
3.1. Yhteenvetoa
3.2. Mantereiden pääakselien merkitys
1
I Näkökohtia Jared Diamondin universaalihistoriasta
Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs – teoksen merkittävin saavutus lienee hänen
pyrkimyksensä hahmotella historiaa kokonaisuutena.1 Hänen teokseensa sisältyy eräänlainen
universaalihistoria.
Tämän historiallisen synteesin ohessa Diamondin kirja antaa runsaasti ajattelemisen aihetta
historian suurista linjoista. Teoksen ansioita ovat myös monitieteellinen - vaikkakin
luonnontieteellisesti painottunut - lähestymistapa, esitettyjen väitteiden vankka perustelu
nykytieteen tulosten avulla sekä yksityiskohtaisten tietojen ja näkemysten vyöryttäminen lukijan
eteen.
Seuraavassa pääluvussa keskityn Diamondin universaalihistorialliseen hahmotelmaan siinä
esitettyjen erilaisten yhteisö- tai yhteiskuntamuotojen osalta. (Toisin sanoen tarkastelen tämän
universaalihistorian vaihejakoa.) Siteeraan ja esittelen Jared Diamondin kiinnostavimpia
näkökohtia, mutta en mene hänen ajatustensa kritiikkiin. – Seuraavassa kaikki alleviivaukset ovat
omiani.
Myöhemmässä pääluvuissa tarkastelen Tykit, taudit ja teräs – teoksen varsinaista pääkysymystä.
1. Diamondin lähdekirjallisuuden puutteista
Jared Diamondin yhteiskuntakehityksen jakaminen neljään erilaiseen vaiheeseen tai muotoon –
ryhmät, heimot, päällikkökunnat ja valtiot – perustuu pitkälti kahteen Elman Servicen teokseen:
Service, Elman, Primitive Social Organozation (1962) ja Origins of the State and Civilization
(1975).
Eri termejä käyttävä – mutta edelliseen liittyvä – yhteiskuntien luokitus löytyy Friediltä: Fried,
Molton, The Evolution of the Political State (1967).
Valtioiden ja yhteiskuntien evoluutiosta Diamond käyttää vain kolmea katsausartikkelia: Kent
Flannery (1972 ja artikkeli teoksessa: Ember, Carol & Melvin (toim.) Research Frontiers in
Antropology, 1995) sekä Henry Wright (1977).
Maailman eri osien yhteiskuntien evoluutiosta Diamond tukeutuu lukuisiin tutkimuksiin, jotka
useat ovat tosin melko vanhoja.2
Diamond tyytyy hämmästyttävän kapea-alaiseen ja yksipuoliseen lähdekirjallisuuteen. Tällainen
asenne ei ole hänelle tyypillistä. Tukeutuminen kovin suppeaan kirjallisuuteen ei ole lupaavaa,
mutta silti hän tarjoaa esityksessään lukuisia kiinnostavia näkökohtia.
1
Jared Diamond, Tykit, taudit ja teräs, Ihmisen yhteiskuntien kohtalot, Terra Cognita, Helsinki 2003, Alkuteos:
Guns, Germs, and Steel, The Fates of Human Societies, 1999, 1997.
2
Diamond, s. 474.
2
2. Universaalihistorian vaihe- ja yhteiskuntajako - ”hyödyllisiä lyhenteitä”
Diamond kirjoittaa näin: ”Kulttuuriantropologit, jotka yrittävät selittää ihmisen yhteiskuntien
moninaisuutta, jakavat ne usein jopa kuuteen luokkaan.
Jokainen tällainen yritys määritellä vaiheet evolutiiviseen tai kehitykselliseen jatkumoon, olipa
jaon kohteena (...) ihmisen elämä tai yhteiskunnat, on tuomittu kaksinkertaiseen
epätäydellisyyteen.
Ensinnäkin, koska jokainen vaihe kasvaa jostakin aikaisemmasta vaiheesta, rajaviivat ovat
väistämättä mielivaltaisia.
(…) Toiseksi, kehityksen vaiheet eivät ole muuttumattomia, joten johonkin vaiheeseen lokeroidut
esimerkit ovat väistämättä heterogeenisia.
(…) Silti mielivaltaisesti rajatut vaiheet ovat hyödyllisiä lyhenteitä (...) ihmisen yhteiskuntien
monimuotoisuuden käsittelyssä, kunhan pidetään mainitut puutteet mielessä.”3
Oman näkemyksensä Diamond kiteyttää: ”Tässä hengessä käytämme yhteiskuntien käsittelyssä
yksinkertaista luokitusta, joka perustuu vain neljään kategoriaan: ryhmä, heimo, valtakunta
(chiefdom) ja valtio.4 ( – Suomentaja ei jostain syystä ole käyttänyt vakiintunutta päällikkökunta
– termiä, vaan erikoista valtakunta – käsitettä.)
3. Organisoitumisen päämuodot ihmisen kehityksessä
3.1. Ryhmä eli 5–80 ihmistä
Diamond aloittaa näin: ”Ryhmät ovat pienimpiä yhteiskuntia ja ne koostuvat tyypillisesti 5-80
ihmisestä, joista useimmat tai kaikki ovat toisilleen suoraan tai avioliiton kautta sukua.
Käytännössä ryhmä on suurperhe tai se koostuu useista toisilleen sukua olevista suurperheistä.5
”Lähimmät sukulaisemme, Afrikan gorillat, simpanssit ja kääpiösimpanssit eli bonobot elävät
myös ryhmissä.
Luultavasti myös kaikki ihmiset elivät ryhmissä ennen kuin parantunut ruoan hankkimisen
teknologia antoi joillekin metsästäjä-keräilijöille mahdollisuuden asettua pysyviin asumuksiin
joillakin paljon luonnonvaroja tuottavilla alueilla.
Ryhmä on poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen organisaatio, jonka olemme perineet
3
Diamond, s. 288.
Diamond, s. 288.
5
Diamond, s. 288–289.
4
3
miljoonien vuosien evolutiivisesta historiastamme. Sen jälkeinen kehityksemme on tapahtunut
muutaman viimeksi kuluneen kymmenentuhannen vuoden aikana.”6
Nykyään edelleen itsenäisinä elävät ryhmät ovat lähes yksinomaan Uuden-Guinean ja Amazonian
kaukaisilla seuduilla, mutta monet vastaavat ryhmät ovat vain vastikään tulleet valtiovallan
valvontaan tai ovat sulautuneet tai tuhoutuneet.” (Diamond mainitsee afrikkalaiset pygmit,
eteläafrikkalaiset san-metsästäjä-keräilijät, Australian aboriginaalit, eskimot ja Amerikan
Tulimaan ja pohjoisten metsien intiaanit.) ”Kaikki nämä nykyryhmät ovat tai olivat kiertäviä
metsästäjä-keräilijöitä, eivät niinkään paikalleen asettuneita viljelijöitä. Luultavasti kaikki
ihmiset elivät ryhmissä vielä 40 000 vuotta sitten ja useimmat vain 10 000 vuotta sitten.”7
”Ryhmiltä puuttuu monia meidän yhteiskunnassamme itsestään selvinä pidettyjä instituutioita.
Niillä ei ole pysyvää asuinpaikkaa. Koko ryhmä käyttää ryhmän maata yhdessä sen sijaan, että se
jaettaisiin alaryhmille tai yksilöille. Ryhmässä ei ole säännöllistä taloudellista erikoistumista
lukuun ottamatta ikään ja sukupuoleen liittyviä seikkoja: kaikki työkykyiset yksilöt osallistuvat
ruoan hankintaan. Ryhmällä ei ole muodollisia instituutioita, kuten lakeja, poliisia ja sopimuksia,
jotka ratkaisevat ryhmien sisäiset ja eri ryhmien väliset kiistat. Ryhmän organisaatio kuvataan
usein 'tasa-arvoiseksi': siinä ei ole muodollista sosiaalista kerrostumista ylempiin ja alempiin
luokkiin eikä muodollista informaation tai päätöksenteon monopolia. Sana 'tasa-arvoinen' ei
kuitenkaan tarkoita, että kaikilla ryhmän jäsenillä on sama arvovalta ja että he osallistuvat
yhtäläisinä päätöksentekoon. Pikemminkin termi tarkoittaa vain, että ryhmässä 'johtajuus' on
epämuodollista ja se saavutetaan persoonallisuuden, voiman, älykkyyden ja taistelutaitojen
kaltaisilla ominaisuuksilla.”8
3.2. Heimo – satoja ihmisiä
Diamond päättelee: ”Ensimmäistä ryhmän jälkeistä kehitysvaihetta sanotaan heimoksi, joka on
ryhmää suurempi (käsittäen tyypillisesti satoja eikä niinkään kymmeniä ihmisiä) ja yleensä se on
asettunut asumaan paikalleen.”9
”Uuden-Guinean ylänköjen asukkaat ovat esimerkki heimon organisaatiosta, sillä ennen
siirtomaahallitusta heidän poliittinen yksikkönsä oli kylä tai mahdollisesti tiivis kylien ryväs.
Tämä 'heimon' poliittinen määritelmä on siis usein paljon suppeampi kuin tapa, jolla
kielitieteilijät ja kulttuuriantropologit määrittelevät heimon, sillä heidän mielestään heimolla on
yhteinen kieli ja kulttuuri.
Esimerkiksi vuonna 1964 aloin työskennellä foreina tunnetun ylämaalaisten joukon kanssa.
Kielellisten ja kulttuuristen määreiden mukaan foreja oli 12 000, he puhuivat kahta toisilleen
ymmärrettävää murretta ja asuivat 65 kylässä, joissa kussakin oli satoja ihmisiä. Forekieliryhmän kylien välillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista poliittista yhtenäisyyttä. Kukin kylä
6
Diamond, s. 291.
Diamond, s. 288–289.
8
Diamond, s. 290–291.
9
Diamond, s. 292.
7
4
kävi omia, arvaamattomasti muuttuvia sotiaan ja solmi yhtäkkisiä liittoja kaikkien naapurikylien
kanssa riippumatta siitä puhuivatko naapurit forea vai jotakin muuta kieltä.”10
”(...) menneisyyden heimo-organisaation olemassaolo voidaan päätellä suurten asutusten
arkeologisesta aineistosta, josta puuttuvat myöhemmin kuvaamani valtakunnan arkeologiset
tunnusmerkit. Tämä aineisto viittaa siihen, että heimo-organisaatio alkoi ilmaantua noin 13 000
vuotta sitten Hedelmällisen puolikuun alueella ja myöhemmin joillakin muilla alueilla.”11 – Jared
Diamond tarkoittaa heimolla olennaisesti myöhempää kehitysvaihetta, kuin noin 60 000 – 40 000
sitten alkanutta siirtymistä heimoyhteiskuntaan.
Tämä käy hyvin selväksi: ”Kiinteän asutuksen edellytys on joko ruoan tuotanto tai tuottava
ympäristö, jossa pienellä alueelle on keskittynyt metsästettäviä ja kerättäviä luonnonvaroja. Tästä
syystä kiinteä asutus ja sen seurauksena heimot alkoivat lisääntyä Hedelmällisen puolikuun
alueella tuolloin, kun ilmaton muutosten ja parantuneen teknologian ansiosta voitiin korjata
runsaasti luonnonvaraisia viljakasveja.”12
”Paikalleen asettumisen ja suuremman kokonsa lisäksi heimo eroaa ryhmästä siten, että se
koostuu useammasta kuin yhdestä sukulaisjoukosta eli klaanista, jotka tekevät naimakauppoja
keskenään. Maat kuuluvat tietylle klaanille, mutta eivät koko heimolle. Kuitenkin heimon
väkiluku on edelleen niin pieni, että jokainen tietää toisensa nimen ja sukulaissuhteet.”13
”Myös muissa ihmisryhmissä (kuin heimossa -TV) kokoluokka 'muutama sata' näyttää olevan
yläraja, jota suuremmissa joukoissa kaikki eivät enää tunne kaikkia. (…) Yksi syy siihen, että
ihmisten hallinnon organisaatiolla on taipumus muuttua heimosta valtakunnaksi yhteiskunnissa,
joissa on enemmän kuin muutama sata jäsentä, on että toisilleen tuntemattomien yksilöiden
välisten kiistojen selvittämisen vaikea ongelma kärjistyy yhä selvemmin joukon koon kasvaessa.
Lisäksi heimon kiistojen selvittämistä helpottaa, että miltei jokainen on sukua toiselleen joko
verisiteiden, avioliiton tai molempien kautta. Nämä kaikkia heimon jäseniä sitovat suhteet
johtavat siihen, että poliisi, laki ja muut suuremmissa yhteiskunnissa kiistoja ratkovat instituutiot
eivät ole välttämättömiä, sillä kahdella kiistaan joutuvalla kyläläisellä on mitä todennäköisimmin
monia sukulaisia, jotka painostavat heitä välttämään väkivaltaa. Kun uusiguinealainen
perinteisessä uusiguinealaisessa yhteiskunnassa kohtaa tuntemattoman uusiguinealaisen
molemmille vieraalla maaperällä, he ryhtyvät pitkään sukulaisiaan koskevaan keskusteluun,
jonka tavoitteena on luoda jonkinlainen suhde ja sen perusteella syy, miksi heidän ei pitäisi
tappaa toisiaan.”14
Eräitä samankaltaisia piirteitä ryhmän heimon välillä
a) ”Heimolla on epämuodollinen, 'tasa-arvoinen' hallintojärjestelmä. Tieto ja päätöksenteko on
10
Diamond, s. 292.
Diamond, s. 292.
12
Diamond, s. 292.
13
Diamond, s. 292–293.
14
Diamond, s. 293.
11
5
yhteistä. Uuden-Guinean ylängöillä seurasin kyläkokouksia, joihin kaikki kylän aikuiset
osallistuivat maassa istuen ja yksilöt puhuivat ilman vaikutelmaa, että joku olisi 'johtanut'
puhetta. Monissa ylänkökylissä on 'mahtimies', kylän vaikutusvaltaisin mies. Tämä asema ei
kuitenkaan ole täytettävä muodollinen virka ja siihen liittyvä valta on vähäistä. Mahtimiehellä ei
ole itsenäistä päätösvaltaa, hänellä ei ole diplomaattisia salaisuuksia eikä hän voi yrittää muuttaa
yhteisön päätöksiä. Mahtimies saavuttaa asemansa omilla ominaisuuksillaan. Asema ei ole
perinnöllinen.15
b) ”Heimolla ja ryhmällä on myös samankaltainen 'tasa-arvoinen' sosiaalinen järjestelmä, jossa ei
ole eriarvoisia sukuja tai luokkia. Asemaa ei peritä, mutta sen lisäksi perinteisen heimon tai
ryhmän jäsen ei voi rikastua kohtuuttomasti omilla toimillaan, koska jokaisella on velkoja ja
velvoitteita monia muita kohtaan. Niinpä ulkopuolisen on mahdoton arvata vaikutelmien
perusteella, kuka kylän miehistä on mahtimies: hän asuu samanlaisessa majassa, käyttää
samanlaisia vaatteita ja koristeita tai on alaston kuten kaikki muutkin.”16
c) ”Ryhmän tapaan heimossa ei ole byrokratiaa, poliisivoimia tai veroja. Sen talous perustuu
vastavuoroisiin yksilöiden tai sukujen välisiin vaihtoihin, ei niinkään jollekin keskusvallalle
maksetun pakkoveron uudelleenjakoon. Taloudellinen erikoistuminen on vähäistä: heimossa ei
ole täyspäiväisiä käsityöläisammattilaisia ja jokainen työkykyinen aikuinen (myös mahtimies)
osallistuu ruoan kasvattamiseen, keräämiseen tai metsästämiseen. (…) Koska heimolla ei ole
talouden asiantuntijoita, sillä ei myöskään ole orjia, koska ei ole orjille annettavaa erikoistunutta
halpa-arvoista työtä.”17
”(...) heimolla ja ryhmällä on päällekkäisyyksiä toisessa äärimmäisyydessä ja heimolla ja
valtakunnalla vastakkaisessa äärimmäisyydessä. Erityisesti heimon mahtimiehen tehtävä juhlaa
varten teurastetun sian lihojen jakajana viittaa päällikön tehtävään ruoan ja tavaroiden kerääjänä
ja uudelleen jakajana valtakunnissa, mutta niissä se on käsitettävä pakkoveroksi. Vastaavalla
tavalla julkisten rakennusten olemassaoloa tai puuttumista pidetään heimon ja valtakunnan
erottavana tekijänä, mutta suurissa uusginealaisissa kylissä on usein kulttitalo (…), joka ennakoi
valtakuntien temppeleitä.”18
3.3. Päällikkökunta (valtakunta) eli 1 000–10 000 ihmistä
Päällikkökunnista (tai: ”valtakunnista”) Diamond kirjoittaa näin: ”(...) täysin itsenäiset
valtakunnat katosivat jo ennen 1900-luvun alkua, koska yleensä ne olivat valtion himoitsemalla
korkealuokkaisella maalla. Kuitenkin vuonna 1492 jKr. valtakunnat olivat edelleen yleisiä niissä
Yhdysvaltain itäosissa, Etelä- ja Keski-Amerikan tuottavissa osissa ja Saharan etelänpuoleisessa
Afrikassa, jotka eivät vielä olleet alkuperäiskansojen valtioiden alistamia, sekä koko
Polynesiassa.”19
15
Diamond, s. 293
Diamond, s. 293–294.
17
Diamond, s. 294.
18
Diamond, s. 294.
19
Diamond, s. 294–295.
16
6
”Seuraavaksi käsiteltävät arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että valtakunnat syntyivät
Hedelmällisessä puolikuussa noin vuonna 5 500 eKr. ja noin vuonna 1 000 eKr. Väli-Amerikassa
ja Andeilla.”20
”Väestöltään valtakunta on huomattavasti heimoa suurempi ulottuen useista tuhansista
kymmeniintuhansiin ihmisiin. Koko synnytti vakavan sisäisen kiistan mahdollisuuden
valtakunnassa eläville, koska valtaosalla sen väestöstä ei ollut veri- tai avioliittositeitä eikä toisia
tunnettu nimeltä.
Kun valtakunnat alkoivat syntyä noin 7 500 vuotta sitten, ihmisten oli opittava ensimmäistä
kertaa historiassa kohtaamaan muukalaisia säännöllisesti ja yrittämättä tappaa heitä.”
”Ongelman osaratkaisu oli, että yksi ihminen, päällikkö, sai yksinoikeuden voimankäyttöön.
Heimon mahtimiehestä poiketen päälliköllä oli tunnustettu asema, joka täytettiin perinnöllisin
oikeuksin. Kyläkokouksen hajautetun anarkian asemasta päällikkö oli pysyvä keskitetty
auktoriteetti, joka teki kaikki merkittävät päätökset ja jolla oli kriittisen tiedon monopoli
(esimerkiksi mitä naapuripäällikkö salaa uhkasi tai mitä sadon jumalat olivat luvanneet).
Mahtimiehestä poiketen päällikön tunnisti kaukaa erottavista piirteistä (…). Päällikön
kohdatessaan maallikon piti osoittaa rituaalein kunnioitusta, esimerkiksi (Havaijisaarilla)
heittäytymällä maahan. Päällikön käskyt välitettiin yhden tai kahden byrokratian portaan kautta ja
monet byrokraatit olivat alemman portaan päälliköitä. Kuitenkin valtiobyrokraateista poiketen
valtakunnan byrokraateilla oli yleisiä, ei niinkään erikoistuneita tehtäviä. Polynesialaisilla
Havaijisaarilla sama byrokraatti (…) keräsi pakkoverot ja valvoi viljelysten kastelua ja järjesti
päällikölle päivätyöväen (…).21
”Valtakunnassa oli paljon ihmisiä pienellä alalla ja se edellytti runsaasti ruokaa, joka useimmissa
tapauksissa saatiin tuottamalla, mutta muutamalla erityisen rikkaalla alueella metsästämällä ja
keräilemällä. (…) Joidenkin maallikoiksi alennettujen ihmisten tuottamalla ruoan ylijäämällä
ruokittiin päälliköt, heidän perheensä, byrokraatit ja käsityöläiset, jotka tekivät kanootteja,
kirveitä tai sylkykuppeja, pyydystivät lintuja tai tatuoivat.”
”Ylellisyysesineet, joko erikoistuneiden käsityöläisten tuotteet tai kauppiaiden kaukaa tuomat
esineet, kuuluivat päällikölle. (…) Ylellisyysesineiden keskittymän ansiosta valtakunta voidaan
usein tunnistaa arkeologisesti siitä, että joissakin haudoissa (päälliköiden) on paljon
arvokkaampia esineitä kuin muiden (maallikoiden) haudoissa, ja näin ne poikkeavat ihmisten
historian aikaisemmista tasa-arvoisista haudoista. Jotkut muinaiset, monimutkaiset valtakunnat
erottaa heimokylistä myös taidokkaiden julkisten rakennusten (esimerkiksi temppeleiden)
jäännöksistä ja asutuksen alueellisesta hierarkiasta, jossa yksi paikka (ylipäällikön) oli ilmeisesti
suurempi ja siinä oli enemmän hallintorakennuksia ja esineitä kuin muissa paikoissa.”
”Heimojen tapaan valtakunnat koostuivat monista samalla paikalla elävistä sukulinjoista. Heimo
suvut olivat samanarvoisia klaaneja, mutta valtakunnassa kaikilla päällikön sukuun kuuluvilla oli
perinnöllisiä etuoikeuksia. Käytännössä yhteiskunta jakautui perinnölliseksi päällikkö- ja
20
21
Diamond, s. 295.
Diamond, s. 295.
7
maallikkoluokaksi (…). Lisäksi koska päälliköt tarvitsivat sekä halpahintaista työtä tekeviä
palvelijoita että erikoistuneita käsityöläisiä, valtakunta erosi heimosta myös siinä mielessä, että
siinä oli monia orjille sopivia töitä, ja tyypillisesti heitä hankittiin ryöstöretkillä.”22
”Valtakunnan erottavin taloudellinen piirre oli sen luopuminen ryhmien ja heimojen yksinomaan
käyttämästä vastavuoroisesta vaihdosta, jossa A antaa B:lle lahjan ja odottaa, että B jonakin
ennalta määräämättömänä tulevana aikana antaa A:lle arvoltaan vastaavan lahjan.”23
”Valtakunnassa jatkettiin vastavuoroista vaihtoa ilman markkinoita ja rahaa, mutta valtakunnassa
kehittyi myös uusi järjestelmä, jonka nimi on taloudellinen uudelleenjakaminen.” Sadonkorjuun
aikana päällikkö sai kaikilta viljelijöiltä esim. vehnää, piti juhlat kaikille ja tarjosi leipää tai
varastoi sen ja jakoi uudelleen sadonkorjuiden välisenä aikana. ”Kun suuri osa maallikoilta
saaduista tavaroista jäi jakamatta uudelleen ja päällikön sukulaiset ja käsityöläiset pitivät ja
kuluttivat ne, uudelleenjakamisesta tuli pakkovero, eräänlainen verojen edeltäjä joka ilmaantui
ensimmäisen kerran valtakunnassa. Päälliköt vaativat maallikoilta sekä tavaroita että julkisten
rakennusten rakennustyötä, josta siitäkin saattoi olla maallikoille hyötyä (esimerkiksi jos
kyseessä oli kastelujärjestelmä kaikkien ruokkimiseksi) tai se saattoi hyödyttää yksinomaan
päälliköitä (jos kyseessä oli ylellinen hautakammio).”
”(...) valtakunnat vaihtelivat melkoisesti. Suuremmissa oli yleensä vahvempi päällikkö,
päällikkösuvuilla oli useampia arvoja, päälliköiden ja maallikoiden välillä oli suurempia eroja,
useampia byrokratian portaita ja mahtailevampia julkisia rakennuksia.”24
”Lisäjako sukuyhteiskunnissa syntyi, kun poliittisena yksikkönä oli yksittäinen itsenäinen kylä tai
kun se koostui kylien alueellisesta yhdistelmästä, sillä jälkimmäisessä tapauksessa suurimman
kylän mahtavin päällikkö hallitsi pienempien kylien vähäisempiä päälliköitä.”25
Epätasa-arvoisten yhteiskuntien perusongelmien ilmaantuminen
”Tässä vaiheessa on ilmeistä, että valtakuntiin ilmaantui kaikkien keskitetysti hallittujen, epätasaarvoisten yhteiskuntien perusongelma. Parhaimmillaan ne tekevät hyvää tarjoamalla kalliita
palveluita, joita yksilöiden on mahdoton ostaa itse. Pahimmillaan ne toimivat häpeämättä
kleptokratioina siirtäen nettovarallisuutta maallikoilta ylemmille luokille. Jalot ja itsekkäät
toiminnot ovat väistämättä kytköksissä toisiinsa (...)”.26
”Mitä eliitin tulee tehdä saadakseen kansan tuen, mutta silti pitääkseen yllä miellyttävämpää
elämäntapaa kuin maallikoilla? Kautta aikain kleptokraatit ovat turvautuneet neljän ratkaisun
erilaisiin yhdistelmiin:
22
Diamond, s. 296.
Diamond, s. 296–297.
24
Diamond, s. 297.
25
Diamond, s. 297–298.
26
Diamond, s. 298.
23
8
1.
Riisutaan väestö aseista ja aseistetaan eliitti. (…)
2.
Tehdään kansasta onnellinen jakamalla suuri osa kerätystä pakkoverosta kansan
hyväksymällä tavoilla. (…)
3.
Voiman käytön monopoli suunnataan onnellisuuden lisäämiseen siten, että pidetään yllä
järjestystä ja estetään väkivalta. Keskittämättömiin yhteiskuntiin verrattuna keskitetyillä
yhteiskunnilla on tässä suhteessa suuri ja usein huomaamatta jäänyt etu. (…) Paljon laajempi,
pitemmän aikavälin tieto ryhmä- ja heimoyhteiskunnista osoittaa, että niissä murha todella on
johtava kuolinsyy. (…)
4.
Vielä kleptokraatit voivat yrittää saavuttaa kansan tuen rakentamalla ideologia tai
uskonto, joka oikeuttaa kleptokratian. Ryhmillä ja heimoilla oli jo yliluonnollisia uskomuksia
samaan tapaan kuin nykyajan vakiintuneilla uskonnoillakin. Ryhmien ja heimojen yliluonnolliset
uskomukset eivät kuitenkaan pyrkineet oikeuttamaan keskusvaltaa, oikeuttamaan vaurauden
siirtoa tai pitämään yllä toisilleen vieraiden ihmisten rauhaa. Kun yliluonnollisille uskomuksille
annettiin nämä tehtävät ja ne institutionalisoituivat, ne muuttuivat samalla siksi mitä sanomme
uskonnoksi. Havaijisaarten päälliköt olivat samanlaisia kuin päälliköt muuallakin sikäli, että he
väittivät olevansa jumalia, jumalasta polveutuvia tai ainakin, että heillä oli suora yhteys jumaliin.
Päällikkö väitti palvelevansa kansaa olemalla sen puolesta yhteydessä jumaliin ja lausumalla
sateen, hyvän sadon ja kalaonnen edellyttämät rituaalikaavat.”27
”Valtakunnalla on tyypillisesti ideologia, institutionalisoituneen uskonnon edeltäjä, joka suojaa
päällikön arvovaltaa. Päällikkö voi joko yhdistää poliittisen johtajan ja papin tehtävät tai hän voi
pitää yllä toista kleptokraattijoukkoa (siis papistoa), jonka tehtävä on oikeuttaa päälliköt
ideologisesti. Tästä syystä valtakunta keräsi niin paljon pakkoveroja temppeleiden ja muiden
julkisten rakennusten pystyttämiseen, sillä ne ovat virallisen uskonnon keskuksia ja päällikön
vallan näkyviä merkkejä.”
”Vaurauden kleptokraateille siirtämisen lisäksi institutionaalisella uskonnolla on kaksi muuta
tärkeää etua keskitetyille yhteiskunnille. Ensinnäkin yhteinen ideologia tai uskonto auttaa
ratkaisemaan, miten toisilleen vieraat yksilöt elävät yhdessä tappamatta toisiaan: antamalla heille
siteen, joka ei perustu sukulaisuuteen. Toiseksi se antaa ihmiselle geneettisen itsekkyyden
rinnalle toisen motiivin uhrata elämänsä toisten hyväksi. Muutaman taistelussa kuolleen
sotilaansa hinnalla koko yhteiskunta muuttuu tehokkaammaksi toisten yhteiskuntien
valloittajaksi ja hyökkäysten torjujaksi.”28
3.4. Valtio – yli 50 000 ihmistä
Diamond aloittaa tarkastelunsa seuraavasti: ”(...) valtioita syntyi Mesopotamiassa noin vuonna 3
700 eKr. ja noin vuonna 300 eKr. Väli-Amerikassa, yli 2 000 vuotta sitten Andeilla, Kiinassa ja
27
28
Diamond, s. 298–300.
Diamond, s. 300.
9
Kaakkois-Aasiassa ja yli 1 000 vuotta sitten Länsi-Afrikassa.”29
”Monina historian kausina valtiot ovat syntyneet riippumattomasti, tai kuten
kulttuuriantropologit sanovat, 'neitseellisesti', 'turmeltumattomasti', siis ilman aikaisempia
lähiympäristön valtioita. Valtio syntyi neitseellisesti ainakin kerran, mahdollisesti monta kertaa,
kullakin mantereella Australiaa ja Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta. Esihistoriallisia valtioita
oli muun muassa Mesopotamiassa, Pohjois-Kiinassa, Niilin ja Induksen laaksoissa, VäliAmerikassa, Andeilla ja Länsi-Afrikassa. Eurooppalaisten valtioiden kanssa kosketuksissa olleita
alkuperäiskansojen valtioita on syntynyt valtakunnista toistuvasti kolmensadan viime vuoden
aikana Madagaskarissa, Havaijisaarilla, Tahitissa ja monissa osissa Afrikkaa. Valtakuntia syntyi
neitseellisesti vielä useammin näillä samoilla alueilla, mutta lisäksi myös Pohjois-Amerikan
kaakkois-osassa ja Tyynenmeren luoteisrannikolla, Amazoniassa, Polynesiassa ja Saharan
etelänpuoleisessa Afrikassa.”30
Diamond jatkaa: ”Jopa varhaisimmat mesopotamialaiset valtiot säätelivät talouksiaan
keskitetysti. Neljä erikoistunutta joukkoa (viljan viljelijät, karjankasvattajat, kalastajat sekä
hedelmä- ja puutarhurit) tuotti niiden ruoan ja valtio otti jokaisen tuotoksen ja antoi kullekin
välttämättömät tarvikkeet, työkalut ja muut elintarvikkeet paitsi joukon itsensä tuottaman ruoan.
Valtio toimitti siemenet ja juhdat viljan viljelijöille, otti villan paimenilta, vaihtoi villan
kaukokaupalla metalleihin ja muihin olennaisiin raaka-aineisiin ja jakoi ruoka-annoksia
työläisille, jotka pitivät yllä viljelijöille välttämättömiä kastelujärjestelmiä.” 31
”Monet, kenties useimmat varhaiset valtiot omaksuivat orjuuden paljon laajemmin kuin
valtakunnat. Tämä ei johtunut siitä, että valtakunnat olisivat olleet lempeämpiä voitettuja
vihollisia kohtaan, vaan siitä että valtioilla oli suurempi taloudellinen erikoistuminen, laajempi
massatuotanto ja enemmän julkisia töitä ja niissä oli orjatyölle enemmän käyttömahdollisuuksia.
Lisäksi valtion suurimittainen sodankäynti tuotti myös enemmän vankeja.”
”(...) valtionhallinnossa on useita erillisiä osastoja hoitamaan vesijärjestelmää, veroja, sotilaiden
kutsuntoja ja niin edelleen, ja kullakin osastolla on oma hierarkiansa.”32
”Valtion sisäisten kiistojen selvittämisessä tehtiin aikaisempaa muodollisempaa laeilla,
oikeuslaitoksella ja poliisilla. Useat lait kirjoitettiin, koska monilla valtioilla (on myös erotettava
poikkeuksia, kuten inkavaltio) on ollut lukutaitoinen eliitti siitä syystä, että kirjoitus kehittyi
samoihin aikoihin kuin varhaisimmat valtiot ilmaantuivat sekä Mesopotamiassa että VäliAmerikkaan. Sitä vastoin yksikään valtakunta, joka ei ollut muuttumaisillaan valtioksi, ei
kehittänyt kirjoitusta.”33
”Varhaiset kuninkaat olivat itse valtionuskonnon johtajia tai heillä oli erityiset ylipapit.
Mesopotamialainen temppeli oli sekä uskonnon että myös taloudellisen uudelleenjakamisen,
29
Diamond, s. 301.
Diamond, s. 305.
31
Diamond, s. 302.
32
Diamond, s. 302.
33
Diamond, s. 302–303.
30
10
kirjoituksen että käsityöteknologian keskus.”34
”(...) valtio on järjestetty poliittisin ja alueellisin perustein, ei ryhmän, heimon ja yksinkertaisen
valtakunnan määritelleen sukulaisuuden mukaan. (…) Valtio – varsinkin niin sanotut imperiumit
jotka muodostuvat valtioiden yhdistymisestä ja valloittamisesta – on kuitenkin säännöllisesti
monikansallinen ja monikielinen.”35
”Valtion ja yksinkertaisemman yksikön törmäyksessä osasyy valtion voittoon on ilmeisesti myös
se, että valtiolla on yleensä etunaan aseistus ja teknologia, sekä suuremman väestön etu.
Valtakunnassa ja valtiossa on myös kaksi muuta luontaista potentiaalista etua. Ensinnäkin
keskitetyllä päätöksentekijällä on etu joukkojen ja luonnonvarojen keskittämisessä. Toiseksi
monien valtioiden viralliset uskonnot ja isänmaallinen kiihko saavat joukot taistelemaan
hurjasti.”36
”Ryhmissä ja heimoissa nämä tunteet olivat käsittämättömiä. Kaikissa uusginealaisilta ystäviltäni
saamissani kuvauksissa aikaisemmista heimosodista ei ollut ainuttakaan vihjettä
heimopatriotismista, itsemurhahyökkäyksistä tai muistakaan sotatoimista, joihin sisältyy
hyväksytty kuoleman riski. Sen sijaan hyökkäys käynnistetään väijytyksestä tai miesylivoimalla,
jolloin minimoidaan hinnalla millä hyvänsä riski kuolla itse kylänsä puolesta. (…) Kristittyjen ja
islamilaisten valloituksissa kirjattu sotakiihko oli luultavasti maailmassa tuntematonta ennen
valtakunnan ja erityisesti valtion ilmaantumista viimeksi kuluneiden 6 000 vuoden aikana.”37
4. Mikä on organisoitumiskehityksen liikevoima?
4.1. Monimutkaisen yhteiskuntien ja keskitetyn organisaation selitys
”Miten voidaan selittää empiirinen havainto, että (…) kaikilla olemassaolevilla suurilla
yhteiskunnilla on monimutkainen keskitetty organisaatio?”:
1.
”Yksi syy on vieraiden ihmisten välisen kiistan ongelma. Se kasvaa tähtitieteelliseksi, kun
yhteiskuntaan kuuluvien ihmisten lukumäärä kasvaa. 20 ihmisen ryhmän kahdenkeskisten
suhteiden lukumäärä on 190 (20 kertaa 19 jaettuna kahdella), mutta 2 000 ihmisten ryhmästä saa
1 999 000 paria. Kukin pari on potentiaalinen aikapommi, joka voi räjähtää murhanhimoiseksi
riidaksi. Jokainen ryhmässä tai heimossa tapahtunut murha johtaa yleensä ainakin kostomurhan
yritykseen, joten siitä syntyy loputon murhien ja kostomurhien kierre, joka kaataa yhteiskunnan
vakauden.”38 ”Ryhmässä, jossa jokainen on kaikkien muiden lähisukulainen, kummankin
riitelijän sukulaiset yrittävät välittää kiistassa. Heimossa, jossa monet ovat edelleen
lähisukulaisia ja jokainen tuntee toisensa ainakin nimeltä, kiistassa välittävät yhteiset sukulaiset
ja yhteiset ystävät. Kuitenkin kun ylitetään kynnys 'useita satoja', jonka alapuolella jokainen voi
tuntea jokaisen toisen, yhä useampi riitelevä pari onkin toisilleen tuntematon. Kun toisilleen
34
Diamond, s. 303.
Diamond, s. 303.
36
Diamond, s. 304.
37
Diamond, s. 304–305.
38
Diamond, s. 309.
35
11
tuntemattomat taistelevat, harvat paikalla olijat ovat molempien taistelijoiden ystäviä tai
sukulaisia, joilla on itsekkäitä syitä lopettaa riita Sen sijaan monet katsojat ovat vain toisen
taistelijan ystäviä tai sukulaisia ja he asettuvat tämän puolelle, jolloin kahden ihmisen riita
laajenee yleiseksi tappeluksi. Niinpä suuri yhteiskunta, joka jättää kiistojen ratkaisun
kansalaistensa väliseksi asiaksi, räjähtää väistämättä. (…) tuhansien ihmisten yhteiskunta voi
toimia vain jos siihen kehitetään keskitetty valta, joka monopolisoi voimankäytön ja ratkaisee
kiistat.”39
2.
”(...) yhteinen päätöksenteko käy mahdottomaksi, kun väestö kasvaa. Koko aikuisväestön
osallistuminen päätöksentekoon on edelleen mahdollista Uuden-Guinean kylissä, jotka ovat niin
pieniä että uutiset ja tieto tavoittavat jokaisen nopeasti, että jokainen voi kuulla jokaista muuta
koko kylän kokouksessa ja että jokainen kokouksessa puhumaan pyrkivä myös saa tilaisuuden
puhua. Paljon suuremmissa yhteiskunnissa nämä yhteisen päätöksenteon edellytykset kuitenkin
käyvät mahdottomiksi. (…) Niinpä suuren yhteiskunnan on rakennuttava ja keskityttävä, jos se
aikoo päättää tehokkaasti.”40
3.
Taloudellinen syy: ”Jokainen yhteiskunta tarvitsee keinon siirtää tavaroita kansalaiselta
toiselle. (…) Sama matematiikka joka sanoo että pareihin perustuva kiistojen ratkominen on
tehotonta, johtaa kuitenkin siihen että myös pareihin perustuvat taloudelliset siirrot ovat
tehottomia. Suuret yhteiskunnat toimivat taloudellisesti vain, jos niillä on tehokas
uudelleenjakamisen talous vastavuoroisen talouden lisäksi. Yksilön tarpeet ylittävät hyödykkeet
on siirrettävä yksilöltä keskusvallalle, joka tämän jälkeen jakaa ne uudelleen yksilöille, joilla on
puutteita.”41
4.
Väestöntiheys: ”(...) muutaman kymmenen metsästäjän ryhmä miehittää suuren alueen,
josta se saa suurimman osan itselleen välttämättömistä luonnonvaroista. Muut välttämättömyydet
hankitaan käymällä kauppaa naapuriryhmien kanssa silloin, kun ryhmien välinen sodankäynti on
tauonnut. Väestöntiheyden kasvaessa ryhmän muutaman kymmenen ihmisen miehittämän alueen
koko pienenee, ja yhä useammat elämän välttämättömyydet on hankittava alueen ulkopuolelta.
(...) Tilaan liittyvä todellisuus edellyttää, että tiheään asutut alueet elättävät suuria ja
monimutkaisesti järjestäytyneitä yhteiskuntia.”42
”Vallan keskittymien kuitenkin väistämättä avaa oven – niille, joilla on valtaa, joilla on
etuoikeutettua tietoa, jotka tekevät päätöksiä ja jotka jakavat tavaroita uudelleen – hyödyntää
syntyneitä tilaisuuksia itsensä ja sukulaistensa palkitsemiseksi. (…) varhaisten yhteiskuntien
kehittyessä keskitetyn vallan saaneet vakiinnuttivat vähitellen asemansa eliittinä. Kenties he
aloittivat yhtenä aikaisemmin tasa-arvoisista kylän klaaneista (…).”43
4.2. 'Yhteiskuntien' kehityshistorian käyttövoima
39
Diamond, s. 309–310.
Diamond, s. 310.
41
Diamond, s. 310.
42
Diamond, s. 310–311.
43
Diamond, s. 311
40
12
Miten pienet, yksinkertaiset yhteiskunnat kehittyivät tai yhtyivät suureksi, monimutkaiseksi
yhteiskunnaksi? Edellä on mainittu: yhtyminen, keskitetty kiistojen sovittelu, päätöksenteko,
taloudellinen uudelleenjako ja kleptokraattinen uskonto. Mutta, mikä on ”yhtymisen
käyttövoima”?44
Evolutiivinen vastaus: ”(...) samaan luokkaan sijoitetut yhteiskunnat eivät ole identtisiä, koska
ihmiset ja ihmisryhmät ovat äärettömän monimuotoisia. Esimerkiksi joidenkin ryhmien ja
heimojen mahtimiehet ovat väistämättä karismaattisempia, vahvempia ja taitavampia
päätöksentekijöitä kuin toisten ryhmien mahtimiehet.”45 ”Tehokkaasti kiistoja selvittävät,
järkeviä päätöksiä tekevät ja harmonisesti taloudellista uudelleen jakamista käyttävät
yhteiskunnat pystyvät kehittämään parempaa teknologiaa, keskittämään sotilaallisen voimansa,
valloittamaan suurempia ja tuottavampia alueita ja murskaamaan itsenäisiä pienempiä
yhteiskuntia yksitellen.”46
”Niinpä yhdellä monimutkaisuuden tasolla olevien yhteiskuntien välisellä kilpailulla on taipumus
johtaa seuraavan tason monimutkaisuuteen jos olosuhteet sen sallivat. Heimot valloittavat tai
yhtyvät muihin heimoihin, jolloin ne kasvavat valtakunnan kokoon, ja ne valloittavat tai yhtyvät
muiden valtakuntien kanssa kasvaakseen valtion kokoon, jotka valloittavat tai yhtyvät muiden
valtioiden kanssa muodostaakseen imperiumeja. Yleisemmin ilmaistuna suuremmilla yksiköillä
on potentiaalinen etu pienempiin yksiköihin verrattuna jos – tämä on iso 'jos' – suuremmat
yksiköt pystyvät ratkaisemaan suurempaan kokoonsa liittyvät ongelmat (...)”.47
”(...) yhtyminen tapahtuu toisella kahdesta tavasta: ulkopuolisen uhan vaikutuksesta tai
varsinaisella valloituksella.”48
”(...) sodalla tai sodan uhalla oli keskeinen merkitys useimmissa, ellei kaikissa, yhteiskuntien
yhtymisessä.”
”Kuitenkin jopa ryhmien väliset sodat ovat vaikuttaneet ihmisen historiaan jatkuvasti. Miksi ne
ilmeisesti alkoivat johtaa yhteiskuntien yhtymiseen vasta viimeksi kuluneiden 13 000 vuoden
aikana? (…) on etsittävä linkkiä väestöpaineen ja sodan lopputuloksen välille.”
4.3. Väestötiheys selittäjänä
”(...) kukistettujen kansojen kohtalo riippuu väestötiheydestä (...)”:
1.
”Kun väestö on hyvin pieni, kuten se yleensä on metsästäjä-keräilijöiden asuttamilla
seuduilla, kukistetun kansan eloon jääneiden on vain siirryttävä kauemmaksi vihollisistaan. Tämä
44
Diamond, s. 311.
Diamond, s. 311–312.
46
Diamond, s. 312.
47
Diamond, s. 312.
48
Diamond, s. 312. Diamond mainitsee seuraavia esimerkkejä kumpaisestakin muodosta: cherokeeintiaanien
federaation synty, Yhdysvaltain synty (s. 313), Saksan yhdistyminen (s. 313–314), zuluvaltion synty (ym. vastaava
kehitys, s. 314).
45
13
on yleensä Uuden-Guinean ja Amazonian kiertävien ryhmien sotien tulos.”
2.
”Kun väestötiheys on kohtuullinen, kuten on ruokaa tuottavien heimojen alueilla,
kukistetun ryhmän eloon jääneillä ei enää ole laajoja vapaita alueita, minne paeta.
Heimoyhteiskunnissa, jossa ei ole tehokasta ruoan tuotantoa, ei myöskään ole käyttöä
orjatyövoimalle eikä niiden tuotannon ylijäämä ole niin suuri, että siitä syntyisi merkittäviä
pakkoveroja. Niinpä voittajilla ei ole käyttöä kukistetun heimon eloon jääneille ellei sen naisia
oteta vaimoiksi. Voittajat tappavat hävinneen heimon miehet ja ottavat sen alueen omakseen.”49
3.
Kun väestötiheys on suuri, kuten valtioiden ja valtakuntien alueilla, häviäjät eivät voi
paeta minnekään, mutta voittajilla on kaksi mahdollista tapaa hyödyntää heitä, jos heitä ei tapeta.
Valtakunta- ja valtioyhteiskunnissa on taloudellista erikoistumista, joten hävinneitä voidaan
käyttää orjina (…). Vaihtoehtoisesti (...) voittajat voivat jättää kukistetut paikoilleen, mutta viedä
heiltä poliittisen itsenäisyyden, maksattaa heillä säännöllistä pakkoveroa ruokana ja tavaroina ja
yhdistää heidät voittoisaan valtioon tai valtakuntaan. Tämä on ollut valtioiden ja imperiumien
perustamiseen liittyvien taisteluiden tavanomainen tulos koko kirjoitetun historian ajan.” (Esim.
espanjal. konkistadorit atsteekkien imperiumin suhteen.)50
4.4. Joitakin klassisia teorioita valtion synnystä
Valtion synnyn käsittely on Diamondilla suppeaa. Hän tarttuu kahteen klassikkoon –
Aristotelekseen ja Rousseauhun – ja joihinkin vanhoihin teorioihin. Miksi juuri nämä nostetaan
esille? Miksi kokonaiset valtioteorian traditiot sivuutetaan? Miksi etenkin marxismin ja
liberalismin klassiset näkökulmat unohdetaan?
Näin Diamond lähtee Aristoteleesta ja Rousseausta:
1.
”Aristoteles piti valtiota ihmisen luonnollisena olotilana, joka ei edellytä minkäänlaista
selitystä. Hänen virheensä oli ymmärrettävä, koska kaikki hänen tuntemansa yhteiskunnat –
kreikkalaiset yhteiskunnat 300-luvulla eKr. - olivat valtioita. Nyt tiedetään, että vuonna 1492 jKr.
suuri osa maailmasta olikin järjestäytynyt valtakunniksi, heimoiksi ja ryhmiksi. Valtion
muodostuminen todella edellyttää selitystä.”51
2.
”Ranskalainen filosofi Jean-Jacques Rousseau spekuloi, että valtio syntyi
yhteiskuntasopimuksella, rationaalisella päätöksellä jonka ihmiset tekivät laskettuaan omia
etujaan. (…) Niinpä he vapaaehtoisesti luopuivat yksinkertaisemmista yhteiskunnista.52
3.
Sen jälkeen Diamond päätyy puolenvuosisadan takaisiin teorioihin: ”(...) edelleenkin
joidenkin historioitsijoiden ja taloustieteilijöiden suosima teoria lähtee kiistattomasta tosiasiasta,
että Mesopotamiassa, Pohjois-Kiinassa ja Meksikossa suurimittaisia kastelujärjestelmiä alettiin
49
Diamond, s. 315.
Diamond, s. 315–316.
51
Diamond, s. 305.
52
Diamond, s. 305–306.
50
14
rakentaa samoihin aikoihin kuin valtiot alkoivat ilmaantua. Teorian mukaan myös minkä tahansa
suuren, monimutkaisen kastelujärjestelmän tai hydrauliikan hallintajärjestelmän rakentaminen ja
ylläpito edellyttää keskitettyä byrokratiaa. Tämän jälkeen teoria muuttaa havaitun karkean
ajankohtien vastaavuuden postuloiduksi syyn ja seurauksen ketjuksi. (…) Se (valtion synnyn
”hydrauliikkateoria” – TV) ei sano mitään siitä, mikä oli ryhmistä heimoihin ja valtakuntiin
johtaneen kehityksen käyttövoima kaikkina vuosituhansina ennen suurimittaisen kastelun
ilmaantumista horisonttiin. Yksityiskohtaisesti tarkastellut historialliset ja arkeologiset
päivämäärät eivät tue näkemystä, että kastelu olisi ollut valtion muodostumisen käyttövoima.
(…) Suurten kastelujärjestelmien rakentaminen ei liittynyt valtioiden syntyyn, vaan se kehittyi
näillä alueilla vasta huomattavasti myöhemmin. Useimmissa Väli-Amerikan mayojen alueelle ja
Andeille syntyneissä valtioissa kastelujärjestelmät olivat aina kooltaan pieniä, juuri sellaisia joita
paikalliset yhteiskunnat rakentavat ja pitävät yllä itse. Niinpä jopa alueilla, joilla syntyi
monimutkaisia kastelun hallintajärjestelmiä, ne olivat toissijainen seuraus valtioista, jotka olivat
syntyneet jostakin muusta syystä.”53
Diamond puhdistaa koko pöydän käsittelemällä valtion synnyn teemaa kovin kapea-alaisesti.
Diamondin lähteinä ovat seuraavat teokset: Karl Wittfogel, Oriental Despotism, 1957; ”Karl
Wittfogel liittää valtion alkuperän laajan kastelun ja hydrauliikan johtamiseen.” Robert Caneiro,
A theory of the origin of the state, 1970; Caneiro katsoo, että ”valtio syntyi sodankäynnin
seurauksena olosuhteissa, joissa maa rajoittaa ekologisesti (…)”? Lisäksi Diamond löytää
erilaisia näkemyksiä (William Sanders, Henry Wright ja Robert Adams) valtion synnystä
teoksesta: William Sanders, Henry Wright ja Robert Adams, On the Evolution of Complex
Societes, 1984.54
4.5. Diamond valtion synnystä
Tämän jälkeen Diamond esittää oman vaihtoehtoisen selitysmallinsa.
”Mielestäni perusteiltaan oikeaan valtion muodostumisen näkemykseen viittaava asia on
pätevyydeltään paljon laajempi kiistaton fakta (…) nimittäin se että alueellisen väestön koko on
vahvin yksittäinen yhteiskunnan monimutkaisuuden ennustaja. Totesimme, että ryhmässä on
muutamia kymmeniä ihmisiä, heimossa heitä on muutamia satoja, valtakunnassa muutamasta
tuhannesta muutamiin kymmeniintuhansiin ja valtiossa väestö on yleensä yli 50 000. (…)
alueellisen väestön koko tai väestön tiheys tai väestöpaine liittyy jotenkin monimutkaisten
yhteiskuntien muodostumiseen. Vastaavuudet eivät kuitenkaan kerro täsmälleen, miten väestön
muuttujat vaikuttavat syyn ja seurauksen ketjuun, jonka lopputulos on monimutkainen
yhteiskunta.” 55
”Totesimme, että suuret tai tiheät väestöt syntyvät vain kun ruokaa tuotetaan, ja metsästäjäkeräilijöillä ne syntyvät vain poikkeuksellisen tuottavissa oloissa. Jotkut tuottavat metsästäjäkeräilijäyhteiskunnat pääsivät valtakunnan organisatoriselle tasolle, mutta yhdestäkään ei tullut
53
Diamond, s. 306–307.
Diamond, s. 474.
55
Diamond, s. 307.
54
15
valtiota: kaikki valtiot ruokkivat kansalaisensa ruokaa tuottamalla. Nämä seikat sekä äsken
mainittu alueellisen väestön koon ja yhteiskunnallisen monimutkaisuuden vastaavuus (esim.
keskittynyt, kerrostunut ja monimutkainen – TV) ovat johtaneet pitkäkestoiseen muna vain kana
-kiistaan ruoan tuotannon, väestön muuttujien ja yhteiskunnan monimutkaisuuden kausaalisista
syistä.”56
Tämä ei tavoita asian ydintä: ”Tehostunut ruoan tuotanto ja yhteiskunnan monimutkaisuus
kiihottavat toisiaan autokatalyysissa.”57
”Väestön kasvu johtaa siis yhteiskunnan monimutkaisuuteen (…), kun yhteiskunnan
monimutkaisuus vuorostaan johtaa tehostuneeseen ruoan tuotantoon ja sen seurauksena väestön
kasvuun. Monimutkaiset keskittyneet yhteiskunnat pystyvät ainutlaatuisella tavalla järjestämään
julkisen työn (myös kastelujärjestelmät), kaukokaupan (mukaan lukien parempien
maataloustyökalujen valmistuksessa tarpeellisen metallien tuonnin) ja erilaisten taloudellisesti
erikoistuneiden ryhmien toiminnan (esimerkiksi karjankasvattajien ruokkimisen viljelijöiden
viljalla ja karjankasvattajien karjan siirron viljelijöille vetojuhtina käytettäväksi). Nämä
keskitettyjen yhteiskuntien kyvyt ovat suosineet tehostunutta ruoan tuotantoa ja sen seurauksena
väestön kasvua koko historian ajan.
Lisäksi ruoan tuotanto vaikuttaa ainakin kolmella tavalla monimutkaisen yhteiskunnan
erityispiirteisiin”:
1.
”(...) se edellyttää vuodenaikojen mukaan muuttuvaa panostusta työhön. Kun sato on
varastoitu, viljelijöiden työpanos on keskitetyn poliittisen auktoriteetin käytettävissä.” Esim.
julkisten rakennusten työmailla tai valloitussodissa, joilla ”pyritään suurempiin poliittisiin
yksiköihin”.
2.
”(...) ruoan tuotanto voidaan organisoida siten, että varastoihin syntyy ruoan ylijäämiä,
joiden ansiosta taloudellinen erikoistuminen ja yhteiskunnan kerrostuminen ovat mahdollisia.
Ylijäämillä voidaan ruokkia kaikki monimutkaisen yhteiskunnan kerrokset: päälliköt, byrokraatit
ja muuta eliitin jäsenet, kirjurit, käsityöläiset ja muu ruokaa tuottamattomat ammatti-ihmiset sekä
itse viljelijät silloin kun heidät on kerätty julkisiin töihin.”58
3.
”Ruoan tuotannon ansiosta ihmiset voivat ja heidän on pakko asettua paikoilleen, mikä
on edellytys merkittävän omaisuuden keräämiselle, hienostuneiden teknologioiden ja
kädentaitojen kehittämiselle ja julkisten rakennusten pystyttämiselle.”59
”Niinpä ruoan tuotanto sekä yhteiskuntien välinen kilpailu ja levittäytyminen olivat tärkeimmät
ultimaattiset eli perimmäiset syyt yksityiskohdiltaan vaihtelevissa, suuriin, tiheisiin väestöihin ja
paikallaan asumiseen liittyvissä kausaalisissa ketjuissa, jotka johtivat valloituksen
proksimaattisiin eli välittömiin tekijöihin: mikrobeihin, kirjoitukseen, teknologiaan ja
56
Diamond, s. 307.
Diamond, s. 308.
58
Diamond, s. 308.
59
Diamond, s. 308–309.
57
16
keskitettyyn poliittiseen järjestelmään.”
”Ultimaattiset syyt kuitenkin kehittyivät eri tavoin eri mantereilla, kuten tekivät myös
valloituksen välineet. Tästä syystä näillä tekijöillä oli taipumus syntyä yhdessä, mutta ei aina
jäykästi samalla tavalla: esimerkiksi inkat perustivat imperiumin ilman kirjoitusta ja atsteekit
kirjoituksella ja muutamalla kulkutaudilla.(...) Kymmenien zuluvaltakuntien joukossa Mtetwalla
ei ollut minkäänlaista teknologian, kirjoituksen tai tautien etua naapureihinsa verrattuna, mutta se
kukisti ne kaikesta huolimatta. Sen etu liittyi yksinomaan hallintoon ja ideologiaan. Syntynyt
zuluvaltio pystyi niiden ansiosta pitämään mantereen osaa hallussaan lähes sadan vuoden ajan.”60
Näin Jared Diamondin universaalihistoria voidaan hahmotella pääpiirteissään Tykit, taudit ja
teräs –teoksen nojalla. Tämän jälkeen tarkastelemme Diamondin kirjan varsinaista pääongelmaa:
miksi Eurooppa valloitti muun maailman, eikä päinvastoin?
60
Diamond, s. 316. Diamond, s. 308 ??
17
II Diamondin suuri kysymys vallan ja vaurauden nykyisestä jakautumisesta
1. Vastauksena - tykit, taudit ja teräs
"Miksi vauraus ja valta ovat jakautuneet nykyisellä tavalla eivätkä jollakin muulla tavalla? Miksi
esimerkiksi Amerikan, Afrikan ja Australian alkuperäiskansat eivät ole niitä, jotka vainoavat,
alistavat ja hävittävät eurooppalaisia ja aasialaisia?"
Tätä kysyy amerikkalainen maantieteen ja fysiologian professori Jared Diamond suomeksi
vuonna 2003 ilmestyneessä "Tykit, taudit ja teräs" -kirjassaan.61 Diamond vastasi seuraavaan
tapaan:



Ensinnäkin Euroopan ja Aasian kansat siirtyivät ensimmäisinä pyynti-keräilykulttuurista
maanviljelyyn. Tämä tapahtui Lähi-idässä ns. hedelmällisen puolikuun alueella, koska
siellä sattui olemaan viljelyyn sopivimmat kasvit. Ruoan ylijäämällä kyettiin elättämään
ne taitajat, jotka kehittivät raudan valmistuksen ja kirjoitustaidon. Näin syntyivät
ensimmäiset luokkayhteiskunnat, ammattiarmeijat ja uudentyyppiset sodat.
Toiseksi viljanviljely levisi koko Euraasian mantereelle. Tämä manner kulkee lännestä
itään, eikä ylitä useita ilmastovyöhykkeitä. Kasvuolot ovat yhteneväisemmät kuin Afrikan
ja Amerikan mantereilla, jotka ulottuvat päiväntasaajalta pitkälle pohjoiseen ja etelään.
Mantereen akselin suunta antoi merkittävän edun Euraasialle. – Tätä Diamond pitää
teoriassaan perimmäisenä selitystekijänä.
Kolmanneksi Euraasiassa oli kesytettäviksi sopivia suuria nisäkkäitä. Ravinnon lisäksi
karjasta saatiin myös kulkutauteja. Uusien mantereiden asukkailla puolestaan ei ollut
vastustuskykyä näille vieraille taudeille. Esimerkiksi eurooppalaisten tuoma isorokko
tappoi monta alkuperäiskansaa, ennen kuin valloittajat tulivat miekkojen, pyssyjen ja
tykkien kanssa.
Kaiken kaikkiaan Euraasia sai taudeista, tykeistä ja teräksestä sellaisen kehityksellisen edun tai
etumatkan, että sen seurauksena maailman vauraus ja valta on jakautunut nykyisellä tavalla.
Yleistävästi Diamond päättelee näin: "Historia on kulkenut eri kansoilla eri teitä, koska kansojen
ympäristöt ovat erilaisia, ei sen takia että kansat ovat biologisesti erilaisia."62 Korostaessaan
ympäristöhistoriallista näkökulmaa Diamond edustaa eräänlaista ”materialistista” historian
tarkastelun tapaa.63
61
62
Jared Diamond, Tykit, taudit ja teräs, s. 15.
Diamond, Emt. s. 27.
63
Nähdäkseni Diamondin historiankäsityksen ja hänen selitysmallinsa heikkouksia ovat mm.: (1) filosofisen näkökulman
puuttuminen sekä (2) yhteiskuntafilosofian ja yhteiskuntahistorian kaavamainen lähestyminen. (3) Ongelmaksi muodostuu
lopulta myös se, miten hänen näkemyksensä kestää historiallista tarkastelua.
Esimerkiksi "Tykit, taudit ja teräs" -teoksen osalta voidaan väittää, että Diamondin kysymys vallan ja vaurauden jakautumisesta
itse asiassa peittää varsinaisen historiallisen ongelman: miten asiat todella tapahtuivat? miten joskus ajanjaksolla 13 000 - 5 000
vuotta sitten päädyttiin sellaiselle kehitystielle, jonka tuloksena Sumeriin syntyi ensimmäinen kaupunkivaltio,
ammattiarmeijoineen ja imperiumeineen? Voidaan lisäksi kysyä: olisiko toteutuneelle kehityskululle ollut vaihtoehtoa? Tällöin
esimerkkinä saattaisi olla Catal Hyüykin kohtalaisen tasa-arvoinen ja rauhanomainen asutuskeskus Turkissa tai Perun Caral.
18
2. Siirtyminen maanviljelyyn ja karjanhoitoon
2.1. Diamondin yleisnäkemys: ruoan tuotanto ja väestötiheys
”Vasta viimeksi kuluneiden 11 000 vuoden mittaan jotkut kansat tarttuivat asiaan, jota sanotaan
ruoan tuotannoksi: eläinten ja kasvien domestikaatioon eli kesyttämiseen ja niistä syntyvän
karjan ja sadon syömiseen.”64
”(...) varhaisimmat tunnetut merkit emmer- eli kaksijyvävehnän viljelystä tulevat Hedelmällisestä
puolikuusta noin vuodelta 8500 eKr. Pian tämän jälkeen kasvi ilmaantui asteittain yhä
kauempana lännessä ja saapui Kreikkaan noin vuonna 6500 eKr. ja Saksaan noin vuonna 5000
eKr.” 65
”Esihistoriassa eri kansat omaksuivat ravinnon tuotannon eri aikoina. Jotkut, esimerkiksi
Australian aboriginaalit, eivät omaksuneet sitä milloinkaan. Sen omaksuneista jotkut
(esimerkiksi muinaiset kiinalaiset) kehttivät sen itsenäisesti ja muista riippumatta, kun toiset
(myös muinaiset egyptiläiset) omaksuivat sen naapureiltaan.”
”(...) ruoan tuotanto on epäsuora edellytys tykkien, tautien ja teräksen kehittämiselle. Tästä syystä
maantieteellinen ajan ja paikan vaihtelu, jossa eri mantereilla elävät kansat muuttuivat
viljelijöiksi ja karjankasvattajiksi, selittää suurelta osin niiden erilaiset kohtalot.” 66
”Sanalla sanoen kasvien ja eläinten domestikaatio tarkoitti paljon enemmän ruokaa ja tästä syystä
paljon tiheämpiä väestöjä. Syntyneet ruoan ylijäämät ja (joillakin alueilla) eläimiin perustuvat
keinot kuljettaa ylijäämiä olivat edellytys sille, että kehittyi paikalleen asettuneita, poliittisesti
keskittyneitä, sosiaalisesti kerrostuneita, taloudellisesti monimutkaisia, teknologisesti
innovatiivisia yhteiskuntia. Niinpä kesytetyt kasvit ja eläimet viime kädessä selittävät, miksi
imperiumit, lukutaito ja teräsaseet kehittyivät ensin Euraasiassa ja myöhemmin jos lainkaan
muilla mantereilla.” 67
2.2. Hedelmällinen puolikuu noin 8 500 eaa.
”(...) Hedelmällinen puolikuu oli kenties maailman ensimmäinen ruoan tuotannon keskus ja
useiden nykymaailman merkittävien viljelykasvien ja miltei kaikkien sen merkittävien
kesytettyjen eläinten kotipaikka.” 68
”Alueelle näyttää syntyneen kokonainen sarja ihmiskunnan ensimmäisiä vaiheita, kuten
kaupungit, kirjoitus, imperiumit ja se mitä sanomme (hyvässä ja huonossa) kulttuuriksi.” 69
64
Diamond, s. 92.
Diamond, s. 104.
66
Diamond, s. 92.
67
Diamond, s. 99.
68
Diamond, s. 145.
69
Diamond, s. 146.
65
19
”Jokainen näistä kehityksistä on perustunut vuorostaan tiheisiin ihmisväestöihin, varastoituun
ylijäämäruokaan ja ei-viljelevien asiantuntijoiden ruokintaan, joka on ollut mahdollista, koska
ruoan tuotanto on kasvanut viljelyn ja karjanhoidon seurauksena. Ruoan tuotanto oli
Hedelmällisen puolikuun ensimmäinen merkittävä innovaatio.” 70
Hedelmällisellä puolikuulla oli eräitä etuja puolellaan, muihin alueisiin nähden:
1. ”(...) niin sanotulla Välimeren ilmastovyöhykkeellä (…) talvet ovat leutoja ja kosteita,
mutta kesät pitkiä, kuumia ja kuivia. Ilmasto valitsee kasvilajit, jotka kestävät pitkän
kuivan vuodenajan ja ryhtyvät nopeasti kasvamaan sateiden palattua.”
2. ”(...) alueen monien viljelykasvien luonnonvaraiset esi-isät olivat jo runsaita ja
tuottavia.”71 ”(...) niitä ei tarvinnut muuttaa paljonkaan viljelyssä.”72
3. ”(...) kasviston kolmas etu oli, että siinä on suuri määrä kaksineuvoisia 'yksineläjiä', siis
kasveja jotka yleensä pölyttävät itsensä, mutta voisivat toisinaan tulla myös muiden
pölyttämiksi.” 73 Eli: ”(...) kesytykseen soveltuvien luonnonvaraisten kasvien
epätavallisen suuri osuus.” 74
Muihin Välimeren ilmastovyöhykkeen kaltaisiin oloihin nähden - muualla maapallolla Hedelmällisellä puolikuulla oli vielä seuraavia lisäetuja puolellaan:
1. Läntinen Euraasia oli selvästi suurin ja sillä oli ”(...) erittäin monimuotoiset
luonnonvaraiset kasvi- ja eläinlajit (...)”.
2. ”(...) Euraasiassa on suurimmat ilmaston vaihtelut vuodenaikojen mukaan ja vuosien
mittaan. Vaihtelu suosi evoluutiota, joka johti yksivuotisten kasvien poikkeuksellisen
suureen osuuteen.” 75
3. ”(...) lyhyellä etäisyydellä on monenlaisia maapinnan korkeuksia ja topografioita. (…)
siitä seuraa vastaava ympäristöjen monimuotoisuus. Vuoristot ovat lähellä alankoja,
joilla on jokia, tulvatasankoja ja autiomaita, jotka soveltuvat kasteluviljelyyn.”76
4. ”(...) siellä oli runsaasti sekä arvokkaiden viljelykasvien että kesytettyjen suurten
nisäkkäiden esi-isiä.” 77 ”(...) neljä suurta nisäkästä eli vuohi, lammas, sika ja lehmä
kesytettiin hyvin varhain Hedelmällisessä puolikuussa, mahdollisesti aikaisemmin kuin
mikään muu eläinlaji missään koiraa lukuun ottamatta. Nämä lajit ovat edelleenkin neljä
maailman viidestä tärkeimmästä kesytetystä eläimestä (…).”78 ”Maatalous käynnistyi
Hedelmällisessä puolikuussa kahdeksan viljelykasvin, niin sanottujen 'perustajakasvien'
(koska ne perustivat maatalouden tällä alueella ja kenties koko maailmassa)
käyttöönottamisella.” (Ne olivat: yksijyväisvehnä, kaksijyväisvehnä, ohra, linssi, herne,
kahviherne, syylälinnunherne ja pellava.) ”Sopivien luonnonvaraisten nisäkkäiden ja
70
Diamond, s. 146.
Diamond, s. 147.
72
Diamond, s. 148.
73
Diamond, s. 149.
74
Diamond, s. 150.
75
Diamond, s. 150.
76
Diamond, s. 152.
77
Diamond, s. 152.
78
Diamond, s. 152-153.
71
20
kasvien ansiosta Hedelmällisen puolikuun varhaiset kansat saivat nopeasti kokoon
tehokkaan ja tasapainoisen biologisen paketin, joka soveltui laajaan ruoan tuotantoon.” 79
”Lopulta, tuhansia vuosia eläinten domestikaation ja ruoan tuotannon alun jälkeen,
eläimiä alettiin käyttää myös maidon ja villan tuotantoon, maan muokkaamiseen ja
kuljetuksiin. Tällä tavalla Hedelmällisen puolikuun ensimmäisten viljelijöiden
viljelykasvit ja eläimet alkoivat tyydyttää ihmisen taloudellisia perustarpeita:
hiilihydraattien, proteiinin, rasvan, vaatetuksen, vetovoiman ja kuljetuksen tarpeita.”80
5. ”(...) metsästäjä-keräilijöiden elämäntapa ei kenties kilpaillut sen kanssa yhtä
voimakkaasti kuin joillakin muilla alueilla, muun muassa Välimeren länsiosissa.
Lounais-Aasiassa on vain muutama suuri joki ja lyhyt rantaviiva, joten joki- ja
rannikkokalastuksen mahdollisuudet olivat suhteellisen vähäiset. Gaselli oli tärkeimpiä
lihan vuoksi metsästettyjä nisäkkäitä. Aluksi niitä oli suuria laumoja, mutta kasvava
ihmisväestö metsästi niitä liikaa, ja jäljelle jäi vain pieniä määriä. Niinpä ruoan tuottajien
paketti nousi nopeasti paremmaksi kuin metsästäjä-keräilijöiden paketti. Vakiintuneita,
viljasta eläviä kyliä oli jo ennen ruoan tuotannon nousua ja niissä asuvat metsästäjäkeräilijät olivat jo altistuneet maataloudelle ja karjankasvatukselle.” 81
”Hedelmällisessä puolikuussa siirryttiin suhteellisen nopeasti metsästyksestä ja keräilystä ruoan
tuotantoon: vielä noin vuonna 9000 eKr. kansoilla ei ollut viljelykasveja ja kotieläimiä ja ne
olivat täysin riippuvaisia luonnonvaraisesta ruoasta, mutta noin vuonna 6000 eKr. jotkut
yhteiskunnat olivat jo täysin riippuvaisia viljelykasveista ja kotieläimistä.” 82
Tutkimukset osoittavat, että metsästäjä-keräilijäkansat ovat ”(...) käveleviä luonnonhistorian
ensyklopedioita, heillä on yksilölliset nimet (omalla kielellään) jopa yli tuhannelle kasvi- ja
eläinlajille sekä yksityiskohtaista tietoa niiden biologisista piirteistä, levinneisyydestä ja
potentiaalisesta käytöstä.” 83 ”Tuntuu siis äärimmäisen epätodennäköiseltä, että potentiaalisesti
arvokkaita luonnonvaraisia lajeja olisi jäänyt huomaamatta ensimmäisiltä viljelijöiltä.” 84
Syyrian Eufratin laakson reunalla Tell Abu Hureyrassa tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa
selvisi seuraavaa: ”Vuosina 10 000-9 000 eKr. ihmiset kenties jo asuivat siellä vuoden ympäri
kylissä, mutta he olivat edelleen metsästäjä-keräilijöitä. Kasvien viljely alkoi vasta seuraavalla
vuosituhannella.” 85 ”(...) Tell Abu Hureyran metsästäjä-keräilijät eivät haaskanneet aikaa ja
vaarantaneet henkeään keräämällä luonnonvaraisia kasveja valikoimatta. (…) he tunsivat
paikalliset luonnonvaraiset kasvit (…) ja käyttivät tätä tietoa ottaakseen ja tuodakseen kotiin vain
kaikkein hyödyllisimmät tarjolla olevat siemenkasvit. Kerätyt siemenet olivat kuitenkin perusta
kasvien domestikaation tiedostamattomille ensiaskelille.” 86
Toinen esimerkki tiedon hyväksikäytöstä ”(...) on Jordanin laaksosta vuosilta 9000–8000 eKr.,
79
Diamond, s. 153.
Diamond, s. 154.
81
Diamond, s. 154.
82
Diamond, s. 154.
83
Diamond, s. 155.
84
Diamond, s. 156.
85
Diamond, s. 157.
86
Diamond, s. 157.
80
21
jolloin varhaisin kasvien viljely alkoi siellä. Laakson ensimmäiset viljellyt viljalajit olivat ohra ja
kaksijyvävehnä, jotka ovat edelleen maailman tuottavimpia viljelykasveja. 87 ”(...) Jordanin
laakson ensimmäiset viljelijät valitsivat käytettävissä olleista 23 parhaasta luonnonvaraisesta
heinälajista kaksi kaikkein parasta.” 88
2.3. Virheellinen vastakkainasettelu: ruoan tuotanto vai metsästys-keräily?
”Useammat maata viljelevät talonpojat ja karjanpaimenet, jotka ovat maailman todellisten ruoan
tuottajien suuri enemmistö, eivät välttämättä ole sen paremmassa asemassa kuin metsästäjäkeräilijät. Ajankäytön tutkimukset osoittavat, että he tekevät pikemminkin enemmän kuin
vähemmän tunteja työpäivässä kuin metsästäjä-keräilijät. Arkeologit ovat osoittaneet, että
monilla alueilla ensimmäiset viljelijät olivat pienempiä ja huonommin ravittuja, kärsivät
vakavammista taudeista ja kuolivat keskimäärin nuorempina kuin syrjäyttämänsä metsästäjäkeräilijät.” 89
Miksi siis kannatti alkaa viljelijöiksi? (Tosiasiassa kaikki eivät siihen ryhtyneet, vaikka heillä oli
tieto maanviljelystä, esim. Koillis-Australian aboriginaalimetsästäjä-keräilijät.)
(1.) ”Oikeastaan ruoan tuotantoa ei löydetty tai keksitty, kuten olisi helppo olettaa. Usein ruoan
tuotannon sekä metsästyksen että keräilyn välillä ei ollut edes tietoista valintaa. Täsmälleen
ilmaistuna kullakin maapallon alueella ensimmäiset ruoan tuotannon omaksuneet eivät
selvästikään voineet valita tietoisesti viljelyä tai pitää sitä tietoisesti tavoitteena, koska he eivät
olleet milloinkaan nähneet viljelyä eivätkä he mitenkään voineet tietää miltä se näytti. Sen sijaan
(…) ruoan tuotanto kehittyi sellaisten päätösten sivutuotteena, jotka tehtiin tietämättä niiden
seurauksia.”90
(2.) ”Toinen väärinkäsitys on, että kiertävien metsästäjä-keräilijöiden ja paikallaan asuvien ruoan
tuottajien välillä on tarkka erottava raja.(...) Paikallaan asuvat ryhmät olivat 15 000 vuotta sitten
paljon nykyistä suurempi osa metsästäjä-keräilijöistä (...)”.91
(3.) ”Vielä yksi todellisuudessa hämärtävä kahtiajako on ruoan tuottajien esittäminen maansa
aktiivisia hoitajina ja metsästäjä-keräilijöiden kuvaaminen pelkiksi maan luonnonvaraisen
tuotannon kokoajiksi. Todellisuudessa jotkut metsästäjä-keräilijät hoitavat maataan
intensiivisesti.”92
Esimerkiksi: ”Australian aboriginaalit, jotka eivät milloinkaan päässeet jamssien ja
siemenkasvien viljelyn tasolle, kaikesta huolimatta ennakoivat useita viljelyn osia. He hoitivat
maata polttamalla sen (…) Luonnonvaraisia jamsseja kerätessään he leikkasivat sen syötävästä
mukulasta suurimman osan, mutta palauttivat mukulan varren ja pohjan maahan, jotta mukula
87
Diamond, s. 157–158.
Diamond, s. 158.
89
Diamond, s.112–113.
90
Diamond, s.113–114.
91
Diamond, s.114.
92
Diamond, s.114–115.
88
22
kasvaisi uudelleen. Mukulan kaivaminen irrotti ja ilmasi multaa ja näin edisti uuden mukulan
kasvua. Viljelijän määritelmän kriteerit olisivat täyttyneet, jos he olisivat vieneet varret ja jäljellä
olevat mukulat kotiin ja istuttaneet ne leiripaikkansa multaan vastaavalla tavalla.” 93
”Ruoan tuotanto kehittyi vaiheittain näistä metsästäjä-keräilijöiden käyttämistä edeltävistä
muodoista. Kaikkia tarpeellisia tekniikoita ei kehitetty nopeasti eikä kaikkia tietyn alueen lopulta
kesytettyjä luonnonvaraisia kasveja ja eläimiä kesytetty samanaikaisesti. Jopa metsästyksestä ja
keräilystä alkaneissa ruoan tuotannon nopeimmissa riippumattomissa kehityksissä kesti tuhansia
vuosia siirtyä täydellisestä luonnonvaraisten ruokien syömisestä ruokavalioon, jossa oli vain
vähän luonnonvaraista ruokaa. Ruoan tuotannon varhaisvaiheissa ihminen kokosi
samanaikaisesti luonnonvaraisia ruokia ja kasvatti viljelyyn otettuja kasveja, ja erilaisten
keräilytoimintojen merkitys väheni eri aikoina, kun kasvatettuun satoon alettiin luottaa yhä
enemmän.
Perussyy tämän prosessin hitaaseen ja vaiheittaiseen etenemiseen on, että ruoan
tuotantojärjestelmät kehittyivät seurauksena monenlaisten ajan ja voiman käyttöä koskevien
päätösten kasautumisesta.” 94
”On esitetty, että yksi 11 000 vuoden takaisten ensimmäisten puutarhojen tehtävä oli toimia
luotettavana vararavintona, ikään kuin vakuutuksena sen varalta että luonnonvaraista ruokaa ei
olisikaan saatavilla.” 95
”(...) ruoan tuotantoa ja metsästystä ja keräilyä on pidettävä vaihtoehtoisina strategioina, jotka
kilpailivat keskenään. Myös sekataloudet, jotka liittivät tietyn viljelykasvin tai karjaa
metsästykseen ja keräilyyn, kilpailivat molempia 'puhtaita' talouksia vastaan ja sellaisia
sekatalouksia vastaan, joissa ruoan tuotannon osuus oli suurempi tai pienempi. Tästä huolimatta
viimeksi kuluneiden 10 000 vuoden mittaan hallitseva suuntaus on ollut siirtymä metsästyksestä
ja keräilystä ruoan tuotantoon.” 96
Kilpailuedun – tästä kiistellään kylläkin kovasti - ruoan tuotannon hyväksi toivat seuraavat
seikat:
1. Luonnonvaraisten ruokien väheneminen. Esim. Hedelmällisen puolikuun alueella
metsästäjä-keräilijöiden merkittävän lihan lähteen eli luonnonvaraisten gasellien
väheneminen. 97
2. Viljelyyn otettujen luonnonvaraisten kasvien yleistyminen teki kasvien hyödyntämiseen
johtavasta tiestä palkitsevamman. ”Nämä luonnonvaraiset jyviä tuottavat kasvit olivat
ensimmäiset viljelyyn otettujen viljakasvien eli vehnän ja ohran edeltäjät (...)”.98
3. ”(...) kasautuva kehitys sellaisilla teknologian aloilla, joista ruoan tuotanto viime kädessä
riippuu, eli luonnonvaraisten ruokien keräämis-, käsittely- ja varastointiteknologiat.” 99
93
Diamond, s.115.
Diamond, s.115.
95
Diamond, s.116.
96
Diamond, s.118.
97
Diamond, s. 118–119.
98
Diamond, s.119.
99
Diamond, s. 119.
94
23
”Tarpeelliset menetelmät, välineet ja apuneuvot ilmaantuivat nopeasti Hedelmällisessä
puolikuussa vuoden 11 000 eKr. jälkeen, sillä ne keksittiin vastikään yleistyneiden
luonnonvaraisten viljakasvien käsittelyyn.” 100 Teknologia kehittyi: viljakasvien
leikkaamiseen soveltuva sirppi (piikivestä terä ja siinä varsi), kori jyvien kantoon,
huhmar ja survin tai jauhinkivet (akanoiden poistoon), jyvien paahtotekniikka (säilytystä
varten) ja maanalaiset (vesitiiviit) säilytystilat.101
4. ”(...) väestötiheyden kasvun ja ruoan tuotannon kasvun kaksisuuntainen yhteys”. (…)
”Ruoan tuotannon omaksuminen on siis esimerkki niin sanotusta autokatalyyttisesta
prosessista, joka katalysoi itseään takaisinkytkennän piiriksi ja käynnistyttyään kiihtyy
yhä nopeammaksi.”102
5. ”Ruoan tuottajien paljon suuremmat väestötiheydet antoivat mahdollisuuden syrjäyttää tai
tappaa metsästäjä-keräilijät jo pelkällä lukumääräisellä ylivoimalla puhumattakaan muista
ruoan tuotantoon liittyvistä eduista (kuten teknologiasta, taudeista ja ammattisotilaista).
Alueilla joilla alkujaan oli metsästäjä-keräilijöitä, ruoan tuotannon omaksuneet
metsästäjä-keräilijäryhmät lisääntyivät muut kuoliaaksi.” 103
3. Kesytyksen varhaisalueet ja –lajit maapallolla
3.1. Yhteenvetoa
”Missä, milloin ja miten ruoan tuotanto kehittyi maapallon eri alueilla?
Toisessa äärimmäisyydessä ovat alueet, joilla ruoan tuotanto syntyi täysin itsenäisesti ja
perustui kotoperäisten viljakasvien (ja joissakin tapauksissa eläinten) viljelemiseen ennen muilla
alueilla kesytettyjen kasvien ja eläinten tuloa. On vain viisi aluetta, joille tätä koskevat todisteet
ovat yksityiskohtaiset ja vakuuttavat: Lounais-Aasia joka tunnetaan myös nimellä Lähi-itä tai
Hedelmällinen puolikuu, Kiina, Väli-Amerikka (joka tarkoittaa Keski- ja Etelä-Meksikoa ja sen
naapurina olevaa Keski-Amerikkaa), Etelä-Amerikan Andit ja mahdollisesti siihen liittyvä
Brasilian Amazonin valuma-alue sekä Yhdysvaltain itäosa (...). Jotkut näistä keskuksista voivat
itse asiassa koostua useista lähekkäisistä ruoan tuotantokeskuksista, jotka syntyivät enemmän tai
vähemmän itsenäisesti. Kuten esimerkiksi Pohjois-Kiinan Keltaisenjoen laakso ja Etelä-Kiinan
Jangtsejoen laakso.
Näiden viiden alueen, joissa ruoan tuotanto varmasti alkoi de novo, lisäksi neljä aluetta –
Afrikan Sahel, trooppinen Länsi-Afrikka, Etiopia ja Uusi-Guinea – tavoittelee samaa kunniaa.
Kussakin tapauksessa on kuitenkin epävarmuutta.” 104
100
Diamond, s. 119.
Diamond, s. 119–120.
102
Diamond, s. 120.
103
Diamond, s. 121.
104
Diamond, s. 105.
101
24
Esimerkkejä eri alueilla kesytetyistä lajeista
Alue
ajankohta
Kasvit
Eläimet
Varhaisin todistettu
Riippumaton domestikaation alkuperä
1
2
3
4
5
6
7
8
9
Lounais-Aasia
vehnä, herne, oliivi lammas, vuohi 8500 eaa.
Kiina
riisi, hirssi
sika, silkkitoukka
7500 eaa. mennessä
Väli-Amerikka
maissi, pavut, kurpitsa kalkkuna
3500 eaa. mennessä
Andit ja Amazon
peruna, maniokki
laama, marsu
3500 eaa. mennessä
USA:n itäosa auringonkukka, savikka (ei lainkaan)
2500 eaa. mennessä
Sahel ?
durra afrikanriisi
helmikana
5000 eaa. mennessä
Troopp. Länsi-Afrikka? afrikanjamssi, öljypalmu (ei lainkaan)
3000 eaa. mennessä
Etiopia?
kahvi, teff
(ei lainkaan)
?
Uusia-Guinea?
sokeriruoko, banaani (ei lainkaan)
7000 eaa. mennessä?
Paikallinen domestikaatio, joka seurasi muualta tulleita perustajalajeja
1
2
3
Länsi-Eurooppa
unikko, kaura
(ei lainkaan)
6000-3500 eaa.menn.
Induksen laakso
seesami, munakoiso kyttyränaudat
7000 eaa.
Egypti
viikuna, maakastanja aasi, kissa
6000 eaa.
(Taulukko: Diamond, s. 107)
”Taulukko (ylläoleva – TV) on tiivistelmä joidenkin tunnetuimpien viljelykasvien ja eläinten
paikallisesta domestikaatiosta ja varhaisimmista tunnetuista domestikaation ajankohdista näillä ja
muilla alueilla. (…) Lounais-Aasiasta on varhaisimmat ajoitukset sekä kasvien viljelyyn otosta
(noin 8500 eKr.) ja eläinten kesyttämisestä (noin 8000 eKr.). Lisäksi sieltä on selvästi eniten
tarkkoja radiohiiliajoituksia varhaisesta ruoan tuotannosta. Kiinasta on miltei yhtä varhaisia
ajoituksia, mutta Yhdysvaltain itäosista vastaavat ajoitukset ovat selvästi noin 6000 vuotta
myöhemmältä ajalta.” 105
”Seuraavan alueiden ryhmän muodostavat ne, jotka kesyttivät ainakin muutaman paikallisen
kasvin tai eläimen, mutta joiden ruoan tuotanto perustui pääosin muualla kesytettyihin kasveihin
ja eläimiin. Näitä paikalle tuotuja lajeja voidaan pitää 'perustajakasveina' ja '-eläiminä' (...)”.106
”(...) näyttää selvältä, että ruoan tuotanto ei käynnistynyt läntisessä Euroopassa itsenäisesti. Sen
sijaan sen laukaisi Lounais-Aasian kesytettyjen lajien tulo.”107
”Toinen alue, jolla paikallinen domestikaatio näyttää seuranneen Lounais-Aasian perustajalajeja,
on Intiassa Induksen laakso. Sen varhaisimmat maatalousyhteisöt ovat 6000-luvulta eKr. ja ne
105
Diamond, s. 107–108.
Diamond, s. 108.
107
Diamond, s. 108.
106
25
viljelivät vehnää, ohraa ja muita aikaisemmin Hedelmällisessä puolikuussa viljeltyjä kasveja,
jotka ilmeisesti levisivät Induksen laaksoon Iranin kautta. Vasta myöhemmin Induksen laakson
maatalousyhteisöihin ilmaantui kotoperäisistä intialaisista lajeista kesytettyjä kasveja ja eläimiä
(...)”.108
”Sama hahmo pätee Etiopiaan, jossa vehnää, ohraa ja muita Lounais-Aasian kasveja on viljelty
pitkään.”
”Ottivatko näillä ja muilla alueilla, missä ruoan tuotanto riippui muualta tulevista
perustajalajeista, paikalliset metsästäjä-keräilijät perustajalajit käyttöön naapureinaan olevilta
viljelijöiltä, ja muuttuivatko he itse viljelijöiksi tämän seurauksena? Vai toivatko valloittavat
viljelijät perustajapaketin, minkä jälkeen he lisääntyivät paikallisia metsästäjiä nopeammin ja
tappoivat, syrjäyttivät tai muuten kukistivat heidät?” 109
”Sama nopea, muualta tuleviin kesytettyihin lajeihin perustuva ruoan tuotannon käynnistyminen
ja nopean ja massiivisen väestön syrjäyttämisen hahmo näyttää toistuneen monilla alueilla
esihistoriallisella kaudella.” 110 Diamond kuvaa lähemmin tästä kaksi kehitystä: austronesialaisten
levittäytyminen Etelä-Kiinasta Filippiineille ja Indonesiaan ja bantujen levittäytyminen
Afrikassa.
”Kiteyttäen, vain muutamat maailman alueet kehittivät ruoan tuotannon itsenäisesti ja ne tekivät
tämän hyvin eri aikoina. Näiltä ydinalueilta ympäristön metsästäjä-keräilijät oppivat ruoan
tuotannon ja lähialueiden kansat korvautuivat ydinalueilta lähteneillä valloittavilla ruoan
tuottajilla. Nytkin hyvin erilaisina aikoina. Lopuksi, joidenkin ekologisesti ruoan tuotantoon
soveltuvien alueiden kansat eivät milloinkaan kehittäneet tai hankkineet maataloutta
esihistoriallisena aikana. He säilyivät metsästäjä-keräilijöinä kunnes nykyaika viimein iski
heihin. Ruoan tuotannossa etumatkan saaneiden alueiden kansat siis saivat etumatkan tykkeihin,
tauteihin ja teräkseen johtavalla tiellä. Seurauksena oli pitkä sarja historian rikkaiden ja köyhien
törmäyksiä.” 111
3.2. Mantereiden pääakselien merkitys
”Akseleiden suunnat ovat vaikuttaneet viljelykasvien ja karjan, mahdollisesti myös
kirjoitustaidon, rattaan ja muiden keksintöjen leviämisnopeuksiin.” 112
”(...) maailmassa on vain yhdeksän ja kenties niinkin vähän kuin viisi aluetta, joilla ruoan
tuotanto on käynnistynyt itsenäisesti.” 113
”Tärkeimmät ruoan tuotannon leviämiset olivat Lounais-Aasiasta Eurooppaan, Egyptiin ja
108
Diamond, s. 108–109.
Diamond, s. 109.
110
Diamond, s. 110.
111
Diamond, s. 111.
112
Diamond, s. 191.
113
Diamond, s. 192.
109
26
Pohjois-Afrikkaan, Etiopiaan, Keski-Aasiaan ja Induksen laaksoon, Sahelista ja Länsi-Afrikasta
Itä- ja Etelä-Afrikkaan, Kiinasta trooppiseen Kaakkois-Aasiaan, Filippiineille, Indonesiaan,
Koreaan ja Japaniin, sekä Väli-Amerikasta Pohjois-Amerikkaan.” (…) ”(...) leviämisvauhti
vaihteli suuresti eri puolilla maailmaa.” 114 Ks. kartta s. 196.
Euraasian ja Amerikoiden historialliset kehityskaaret
Hed. puolik
Kasvikesyt. 8500
Eläinkesyt. 8000
Keramiikka 7000
Kylät
9000
Päällikkök. 5500
Pronssityök. 4000
Valtiot
3700
Kirjoitus
3200
Rautatyök. 900
Kiina
7500
7500
7500
7500
4000
2000
2000
1300
500
Englanti
3500
3500
3500
3000
2500
2000
500 jaa.
43 jaa.
650
Andit
Amazonas Väli-Amer. Kaakk.USA
3000
3000
3000
2500
3500
?
500
3100–1800 6000
1500
2500
3000–1800 6000
1500
500
1500
1 jaa. 1500
200
1000 jaa. 1 jaa. 300
600
-
Omaksumisen likimääräinen ajankohta (eaa.). Diamondin (s. 390–391) taulukkoa mukaillen.
114
Diamond, s. 192.
27