Romanimies – rehti ja reilu
Y H T E I S K U N T A A P A L V E L E V A Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. E R I K O I S L E H T I Myyntiaika maaliskuu 2010 - toukokuu 2010 Romanimies – rehti ja reilu Tenho Palm ja Taisto Lindroos ovat romanimiehiä, jotka kouluttautumisen kautta ovat onnistuneet löytämään oman paikkansa valtaväestön joukosta. ”Jos lähtee aina tuttuun ja turvalliseen, niin siellä saa sitten olla aina”, Tenho sanoo. Hänen tiensä on vienyt tehtävään, jossa hän auttaa muita pääsemään työelämään kiinni. Taisto Lindroos puolestaan lähti koulunpenkille kolmikymppisenä saadakseen pysyviä töitä – koulutus ja kova yrittäminen tuottivatkin tulosta. Taiston elämänohje on, että nyky-yhteiskunnassa romanimiehen on oltava rehti ja reilu, ja hänen on jaksettava taistella omien asioidensa ja lastensa puolesta. Lannistua ei saa! Sivut 8-9 ja 16. Nro 1/2010 ROMANO BOODOS 1/2010 2 ROMANO BOODOS 1/2010 3 LAHTEEN AVATTU TOIMINTAKESKUS ROMANEILLE Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517 HALLITUS 2010 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Brita Lamberg Sirpa Pöllönen Roberg Blomerus Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Seppo Lusikka puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja ylitarkastaja oppisopimustoiminnan päällikkö insinööri, amk yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja työalasihteeri (varajäsen) KESKUSTOIMISTO [email protected] Tuula Åkerlund EU toimii sosiaalista syrjintää vastaan Euroopan Unioni valitsee vuo- sittain teeman, jota edistetään muun muassa vuoden aikana järjestettävin tapahtumin. Vuoden 2010 teemana on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta. Lähes kaikissa EU-maissa asuu romanivähemmistö, joka on valtaväestöä heikommassa asemassa. Joissain maissa erot eivät ole valtavan suuria, toisaalla romanien elinolosuhteet ovat erittäin huonot. Tosiasia on, että Eurooppaa vuosisatoja asuttanut vähemmistö joutuu kaikkialla syrjinnän kohteeksi. Romanit kohtaavat usein rakenteellista syrjintää sekä kansalaisten, että viranomaisten taholta. Syrjintä johtaa helposti korkeaan työttömyyteen ja heikkoon elintasoon. Vaikka Suomessa herättiin jo 1960- luvulla keskustelemaan romanien kurjista asuinolosuhteista ja syrjinnästä, ei ongelmia ole sosiaalipoliittisista toimista huolimatta saatu kokonaan kitketyksi. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että uusi valmistuva romanipoliittinen ohjelma on kattava ja sisältää useita toimenpidesuosituksia. Ohjelman käytännön toteutukseen on saatava yhteiskunnan vahva tuki. Romanien työllisyystilanne on Euroopassa huono. Uusissa EU-maissa 80 prosenttia romaneista on työttöminä. Suomen 10000 romanista jopa puolen arvellaan olevan työttöminä. Huonoon työllisyystilanteeseen on useita syitä. Monilla lapsilla ei ole ollut mahdollisuutta saada koulutusta, joka olisi samalla mahdollistanut työelämään pääsyn. Suomessa vielä 1990-luvun puolivälissä 40 prosenttia romanilapsista kävi eriytettyä koulua. Tällä hetkellä meillä Suomessa on romanilasten koulunkäynnin tukemiseen kiinnitetty huomattavasti enemmän huomiota verrattuna moniin muihin EU:n jäsenvaltioihin. Etninen tausta ja siitä syntyvät ennakkoluulot vaikuttavat yhä nyky- Suomessa enemmän kuin tahtoisimme uskoakaan. Syrjintä turhauttaa nuoria. Moni on kokenut sitä lapsesta asti. Huonoista kokemuksista johtuen uskallus ja rohkeus saattaa murtua. Varmaa on, että ilman yhteistä ponnistusta emme saavuta EU:n asettamaa tavoitetta vähentää ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Meidän kaikkien on aika uudistaa sitoumuksemme solidaarisuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja suurempaan yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja vaikuttamiseen. Mielestäni on hienoa, että juuri tämän uuden vuosikymmenen alussa Euroopan Unioni yhtyy sydämemme huokaukseen nostamalla aiheen kirkkaasti esille. Teemavuosi tuo mukanaan mahdollisuuksia saada tukea syrjäytymistä ehkäiseviin projekteihin ja pitää keskustelua yllä romanien asemasta Suomessa. Lasten ja nuorten koulutuksen tukemiseen, sekä kulttuurillisen identiteetin vahvistamiseen täytyy satsata yhä enemmän, sillä se on tärkeä keino syrjäytymisen ehkäisyssä. Romano Missio on EU:n tämän vuoden hankkeessa tärkeässä roolissa, sillä teema koskettaa kaikin tavoin työtä, jota olemme jo vuosia tehneet. Romano Mission tarkoitukse- na on toimia kristillisenä sosiaali- ja lastensuojelujärjestönä ensisijaisesti Suomen romaniväestön hyväksi. Tehtävä on vaativa ja edellyttää vahvaa ammattiosaamista ja sitoutumista työhön lasten ja perheiden hyväksi. Toimintamme edellyttää hyvää yhteistyötä ja jatkuvaa kehittymistä haasteiden kasvaessa. Kannustankin kaikkia rukouksin kantamaan Romano Mission työntekijöitä ja osallistumaan mahdollisuuksien mukaan teemavuoden aikana järjestettäviin kampanjoihin. On Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden aika! Toivotan sydämestäni siunattua vuotta 2010 jokaiselle sisarelleni ja veljelleni Kristuksessa. leena rauHala Timo Jokela Mervi Pamukci Tuula Nyman toiminnanjohtaja [email protected] talouspäällikkö toimistosihteeri [email protected] sosiaaliohjaaja Nikulan toimintakeskuksen johtokuntaan kuuluu Lahden kaupungin eri tahojen päättäjiä sekä romanityötä tekeviä romaneja. SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Tuula Nyman Uusi toimintakeskus huolissaan syrjäytymisestä sosiaaliohjaaja Puh. (09) 351 1366 GSM 044 300 7815 [email protected] VANKILATYÖPROJEKTI Puh. (09) 351 1366 PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002 [email protected] Lahdessa avattiin lähes vuosi sitten romanien oma toimintakeskus, Romano Tseer. Toimintakeskuksesta on tullut lahtelaisten kohtaamispaikka KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Johtaja Pia Valtonen Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493 [email protected] ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Sampo 800014-80033. Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto K TÄSSÄ NUMEROSSA Yökettu tallettaa säkkiinsä romaniperheen tarinaa 4 Armo kuuluu miehellekin 4 NevoDrom tukee romaninuorten koulunkäyntiä 5 Romanit suomalaisissa lehdissä 100 vuotta sitten 6 Romanikielellä on monta tukijaa 8 Työ tekijäänsä opettaa – mutta koulutustakin tarvitaan! 9 Viljo opiskeli päihdetyöntekijäksi 9 Kiltteydestä kipeät 10 Nevo Roma - Yhteistyössä! 11 Romanikulttuuria tuntemaan! 11 “Freediba tumenge kamle kaale!” 11 Kunnat ja kodit tasoittamaan lasten koulutietä 12 Romanilasten erityisopetus tarkastelun alla 12 Isosisko valvoo 13 Romanipolitiikan kiemurat 13 Presidenttiä tapaamassa 14 Rainer Frimanille journalistipalkinto 15 Toiminnanjohtajan palsta 15 Aineistoa kerätään romanilasten rukouskirjaan 15 Rehdisti omien oikeuksien puolesta 16 ahvi lorisee ja keittiössä on päällä täysi suhina. Romanien toimintakeskus on aina aamuisin valmis avaamaan ovensa päivän haasteisiin. Entinen syrjäytyneiden majapaikka on ehostettu uuteen uskoon. Projektikoordinaattori Hellevi Hedman-Valentin iloitsee, että Romano Tseer -toimintakeskuksen tavoitteet alkoivat toteutua jo remontin aikana. ”Yksi suurimmista haaveistamme oli, että saisimme nuoria innostumaan ja motivoitumaan koulutuksesta ja työelämästä. Meillä oli kuusi poikaa työharjoittelussa, jotka vanhempien työntekijöiden ohjauksessa remontoivat koko talon. Heistä kaksi lähti suorittamaan keskeytynyttä peruskoulua loppuun”, iloitsee Hellevi HedmanValentin. Elämä ja Valo ry. on nähnyt tärkeäksi työmuodoksi ehkäistä romanien syrjäytymistä. Toimintakeskuksen toiminnassa pyritään huomioimaan mahdollisuuksien mukaan eri ikäryhmät. Lapsille järjestetään muun muassa läksyparkki-, kielikylpy- ja kerhotoimintaa. Vanhemmat voivat osallistua ompelu- tai kokkikerhon toimintaan. Toimintakeskuksessa on mahdollisuus myös kohdata ystäviä, surffailla netissä, lukea päivän sanomalehtiä, pelata biljardia ja niin edelleen. Toimintakeskus syntyi tarpeeseen Toimintakeskus on saanut myös oppisopimuspaikan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajalle. Lahden kaupungin toimesta opiskelua suorittaa Keijo Baltzar. Lahden sosiaalijohtajan Risto Kajasteen mielestä uusi paikka on tervetullut, sillä kaupunki on huolissaan romaniväestön syrjäytymisvaarasta. ”Huoli on ihan ilmeinen. Koulumenestys tahtoo olla jokusilla heikko ja peruskoulu jää monelta kesken. Tästä on lyhyt tie syrjäytymiseen”, pohtii Kajaste. Keskuksen toiminta pyrkii olemaan monipuolista: ATK-kursseja ikääntyneemmille, eri ammattialojen esittelyjä nuorille, lapsiparkki ja pelitilaa. Ovet ovat olleet auki myös valtaväestölle. ”Muurit kaatuvat kun ihmiset saavat tietää vieraasta kulttuurista. On vaikea ymmärtää vierasta kulttuuria, vaikka se on ollut keskuudessamme vuosisatoja, jos siitä ei tiedetä mitään. Ennakkoluulot ovat voimakkaita”, tuumii Hellevi Hedman-Valentin. ”Olen kokenut monta kertaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Meidänkin puolelta on parantamisen varaa. Nyt läh- Numero2/2010 ilmestyy kesäkuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.5. Laita kuoreen tunnus ”Romano Boodos”. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Päätoimittaja: Tuula Åkerlund Julkaisija: Romano Missio ry Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy Kustantaja: Toimitussihteeri: Jaakko KaartinenKoutaniemi Nikulan toimintakeskus tarjoaa hyvät puitteet monipuoliseen toimintaan. Rakennuksessa on kolme kerrosta. Ylimmässä kerroksessa pojat pelaavat biljardia, siellä on myös majoitustiloja alakerroksessa on suuri saunaosasto. detään yhdessä eteenpäin!” Nikulan Romano Tseer – romanien talo haluaa myös säilyttää ja elvyttää romanikulttuuria. Yksi keino tähän on romaninkieliset kielikylvyt lapsille. Kokeneemmat lupaavat myös opettaa nuoremmille perinteisiä käsityötaitoja. Hyvä vastaanotto lahtelaisilta Nikulassa pidetään säännöllisesti naisten ja nuorten iltoja. Toiminnassa Nikulassa on mukana sekä nuorempaa että vanhempaa väkeä. Tunnelma on aina kotoinen. ”Saadaan olla Jumalalle kiitollisia, kun olemme saaneet tällaisen oman toimintakeskuksen”, oli erään romanivanhuksen kommentti. Jo toimintakeskuksen rakennusvaiheessa talkoolaisten suuri määrä osoitti, että keskus on lahtelaisten oma juttu. Remonttia tehtiin innolla ja tunnelma oli positiivinen. ”Olemme kauan aikaa toivoneet ja rukoilleet tällaista mahdollisuutta Lahden alueelle. Nyt se on totta. Uskomme, että saamme kokea mahtavia ja siunattuja hetkiä Nikulassa”, iloitsee toimintakeskuksen vetäjä Hellevi Hedman-Valentin. TeksTi: rainer linDeMan valokuvaT: rainer linDeMan ja keijo BalTZar Nikulassa tavataan ystäviä ja vaihdetaan kuulumisia soppalautasen tai kahvikupin ääressä. Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Taina Cederström. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Vilppulantie 2 C 4 00700 Helsinki. Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm Puh: (09) 351 1366 Telefax: (09) 345 2517 Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula Internet: www.romanomissio.fi ISSN 1239-9779 ROMANO BOODOS 1/2010 4 ROMANO BOODOS 1/2010 5 Yökettu tallettaa säkkiinsä romaniperheen tarinaa Mitä sait säkkiisi, Yökettu? Kirjoittanut Helena Blomerus, Satu Blomerus ja Helena Korpela. Kuvittanut Irmeli Matilainen. Pieni karhu. 2009. M itä sait säkkiisi, Yökettu? on viehättävä kertomus romanityttö Míran perheestä, arkielämästä ja suvun tarinoista. Kirjan pohja on realistinen, mutta realismin taittaa Miran mielikuvitusystävä Yökettu, joka kerää säkkiinsä niin perheen arkisia nykytapahtumia kuin isovanhempien tärkeitä elämänkokemuksia. Kirjan päähenkilö, ekaluokkalainen Mira, on kuvankaunis romanityttö. Viehättävä on myös hänen koko perheensä, josta kirjassa esitellään etenkin äiti Ramona ja pikkuveli Timi sekä isovanhemmat. Varhaista aamuvuoroa ajava isä Pauli on bussinkuljettaja ja äiti Ramona kotiäiti. He elävät tavallista suomalaista koulu-, työ- ja perhe-elämää. Se onkin yksi kirjan perusviesteistä: suomalainen romaniperhe elää tavallista arkea, vaikka äidin pukeutuminen ja vaarin hevostallit viestivät romanikulttuurin traditioista. Romanilapsilla on tavallisen lapsen ilot ja huolet: Esimerkiksi Miralle lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen tuottaa vähän vaikeuksia. Viikonloppuna mennään tapaamaan isovanhempia. Yökettu seuraa Miran mukana minne mennäänkin. Kirjan maailma on kaunis: tavallinen elämä näyttää idylliseltä, vaikka siinä ei ole mitään kovin erityistä – tosin pääväestöön kuuluvalle lukijalle romaniperheen elämässä on eksoottista lisäväriä. Perhe on eheä ydinperhe, jolla on läheinen suhde edelliseen sukupolveen. Isovanhempien tärkeä kokemus, joka on tarinan juonellinen kohokohta, liittyy talviseen yöhön, jolloin reellä eksyksiin ajanut romaniperhe saa turvaa Armo kuuluu miehellekin E nnen aikaan miehet perinteisine rooleineen ja tehtävineen olivat miehiä, naiset naisia. Nykymaailmassa odotusten ristipaineet ripottavat miessukukuntaa. On oltava samalla kertaa karski ja miehekäs, sekä lempeä ja hempeä pehmomies, jolla on hyvä itsetunto, luonteva supliikki ja joka pärjää kaikessa. Rovasti Matti Kuronen tapaa mieskeskustelussa usein siteerata Kalevalan hahmoja: Kullervo on kaltoin kohdeltu isätön orpolapsi, jolta julma lapsuus riisti eväät kunnon elämään. Hänen elämänsä tuhoaa väkivalta. Joukahainen haastaa veljensä Väinämöisen kilpalaulantaan. Vasta kaulaansa myöten suohon laulettuna on aika katsoa totuutta silmiin ja etsiä kilpailuvietin takaa ystävyyttä. Nykyinen maailmanmeno yltyy yltymistään kilpalaulannaksi, jossa yhä useampi uppoaa suohon. Lemminkäinen on komea mutta häikäilemätön sankari. Kostonhalu riepottaa hänet tuonelan virran rantamalle. Ilmarinen – taivaankannen takoja – on monen nykymiehen esikuva. Hän takoo ihmekonetta, joka jauhaisi loputtomasti rahaa, uusia tuottoisia keksintöjä ja antaisi vastuutonta valtaa. Ilmarisen konkurssit maksaa syytön ja vähäväkinen rahvas. Kalevalan miehet joutuivat mahdottomiin tehtäviin: takomaan sampoa, kyntämään kyistä peltoa. Miehet, etenkin keski-iässä, ovat nykyään samanlaisten mahdottomien tehtävien äärellä. Vastaan vyöryvät kohtuuttomat vaatimukset työelämän puristuksessa tai rämpiminen työttömyyden suossa. Väite siitä, että miehet eivät elämäänsä ajattelisi tai tunteistaan osaisi keskustella, ei pidä paikkaansa. Olen vuosia ja lämpöä tuntemattomalta perheeltä. Eri väestöryhmien toisiinsa kohdistuvia ennakkoluuloja ei nosteta esiin, päinvastoin romaniperheen lapset ja aikuiset elävät sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Kirjan yhtenä tavoitteena on pääväestön ja romaniväestön suhteiden käsittely, mutta se tehdään hyviin ihmissuhteisiin luottaen, positiivisuutta ja normaaliutta vahvistaen. Irmeli Matilaisen kuvitus on kaunista ja värikylläistä, piirrosten yksityiskohdat ovat rikkaita. Teksti on eloisaa ja helposti seurattavaa. Teos sopiikin esimerkiksi esiopetukseen katselukirjaksi ja opettajan ääneen lukemaksi kirjaksi. Alaluokilla se toimii myös joko yhteisenä tai vapaavalintaisena lukumateriaalina. Eloisan tyylin ansiosta kirja sopii myös oppilaiden ääneen lukemaksi vuoropuheluksi, sillä teksti tarjoaa useita puherooleja. Romanilapsille kirja on varmasti tärkeä itsetunnon ja oman kulttuurin arvon vahvistaja. Muille lapsille kirja voi vetänyt miesten saunaryhmää. Siellä miehet puhuvat keskenään syvistä ja kipeistä elämänkysymyksistä. He uskaltavat kulkea toisen rinnalla tukien ja kuunnellen. Kukaan ei keskeytetä toisen puhetta. On myös lupa olla hiljaa. Suhde isään askarruttaa monia miehiä. Eräs viisikymppinen mies lausahti: ”Kunpa isäni olisi edes kerran lapsena sanonut, että hyvä poika tai toimitpa hyvin”. Omaa edesmennyttä isääni minä itse saan kiittää hyväksynnästä ja rohkaisusta. Kun toin kotiin todistuksen nelosineen, isäni totesi tyynesti, että ei se mitään, käy luokka uudelleen. Siinä se korjaantuu. Ja näin kävi. Isättömyyden ja osattomuuden tuskaa minulla itselläni ei ole, mutta syyllisyys kyllä kalvaa siitä miten olen isänä osannut omia lapsiani maailmaan saatella. Tätä kirjoittaessani ajattelen kahden samanikäisen ystäväni erilaista elämäntarinaa. Toinen on romani. Hänet hylättiin lapsena. Viina oli vähällä viedä taitavan muusikon uran ja elämän. 25 vuotta sitten hän kuitenkin löysi sisältään sellaisen tosimiehen, joka pisti viinapullon syrjään. Nyt, eläkkeen alkaessa löytyi Mahdollisuuksia romaninuorille! parhaimmillaan toimia ennakkoluulojen lieventäjänä. Joka tapauksessa se tarjoaa kiehtovan kurkistusaukon romaniperheen elämään. Miraan ja hänen perheeseensä elämään on helppo samastua. Kaikkien lasten elämä ei ole yhtä harmonista kuin Miran perheessä, mutta kaikki lapset tarvitsevat turvallisia peruskertomuksia. koti intialaisessa kylässä, jossa hän auttaa rutiköyhiä poikia opiskelemaan. Kun kysyin, mikä saa hänet lähtemään tuohon työhön, hän vastasi: ”Minua on autettu. Nyt on minun vuoroni auttaa. Olen sen velkaa elämälle. Olen itse saavana osapuolena”. Kävin eilen toisenkin ystäväni luona. Tiedustelin tunsiko hän tarinaa miehestä, joka valitti kurkkuaan lääkärille. Lääkäri totesi, ettei siinä ole vikaa. Mies vastasi, että täytyy olla. Kurkusta on valunut alas perhe, ihmissuhteet, omakotitalo, auto ja ajokortti. Viinanhuuruinen ja pöhnäinen ystäväni sopersi, että tarina on hänelle kyllä tuttu. Mutta vika on kurkkua syvemmällä. Kaikki paheni, kun isä kuoli ja perhe hajosi. Nyt laineet huuhtovat jo kainaloihin asti. Suomalaiset kantavat sielussaan lutherilaista perintöä. Martti Luther etsi koko elämänsä ajan epätoivoisesti armollista Jumalaa. Ääriankaran isän kasvattina se oli tuskallista. Vasta vuosien työlään taistelun jälkeen hän lopulta oivalsi: Jumala on armollinen. Vaikka elämä muuten koettelisi, Jumalan armo ei väisty. Voisiko tuo Luojan armo ja sen synnyttämä armollisuus itseä ja muita kohtaan avau- Kirjan toivoisi löytävän tiensä koulujen kirjastoihin ja oppilaiden pulpettikirjaksi, mutta myös koteihin, esimerkiksi joululahjapaketissa. Yökettu auttaa monien perusarvojen käsittelyssä. pirjo sinko opetusneuvos opetushallitus • NevoDrom: tukea koulunkäyntiin, projektityöntekijä Jaana Bollström puh. 09 310 89105 ja toiminnanjohtaja Pirjo Huuhtiainen puh. 09 310 71592. • Työllistämiskokonaisuus yli 17-vuotiaille nuorille: nuorten ohjaaja Eero Linnahalme puh. 09 310 89117 ja toiminnanjohtaja Pirjo Huuhtiainen, puh. 09 310 71592. • Ansio-kurssi: työelämän teoriaa ja käytännön harjoittelua, Nuorisotiedotuskeskus Kompassi, puh. 09 310 80080. • Konsultaatioapua nuorille: nuoriso-ohjaaja Leif Berg, alueellinen romanityö, puh. 09 310 89090. • Romaniclubi nuorille sunnuntaisin klo 12–16 Nuorisokahvila Clubissa Lassilassa osoitteessa Kaupintie 16, puh. 09 310 71700. • Oppisopimuskoulutus: henkilöstösuunnittelija Lilja Kinnunen, puh. 09 310 89128. • Vapaaehtoistoiminta: vapaaehtoistyön koordinaattori Soili Voipio, puh. 09 310 79484. Jaana Bollström painottaa, että nykyaikana ei ilman koulutusta pärjää. NevoDrom tukee romaninuorten koulunkäyntiä Moni vanhempi on joutunut kokemaan, kuinka nuorten kanssa keinot ovat toisinaan vähissä. Jaana Bollström Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen NevoDromprojektista tietää, millaista apua erityisesti romaninuorille on saatavilla. N Aarne Laasonen on Tapiolan seurakunnan kappalainen. tua jokaiselle jo ennen kuin tuonelan virta vääjäämättömästi vetää imuunsa? Nimittäin Jumalalle jokainen todella on kelvollinen sellaisena kuin on, rikkinäisenä, epäonnistuneena tai väärin tehneenäkin. Rakkaus kulkee armollisuuden kanssa käsi kädessä. Sillä on nykyajassa enenevä kysyntä, myös miesten keskuudessa. aarne laasonen pappi ja mies, 61 v. espoo evoDrom-projekti on tarkoitettu helsinkiläisille 13–16-vuotiaille romaninuorille, jotka käyvät koulua mutta tarvitsevat ja haluavat siihen tukea. Jaana Bollström on toiminut NevoDrom-projektissa sen alkutaipaleelta, elokuusta 2008 lähtien. ”Autamme nuorta käymään koulun loppuun, saamaan päättötodistuksen, löytämään jatko-opiskelupaikan tai työtä ja tarvittaessa myös mielekkään harrastuksen.” NevoDrom-projektiin haetaan lähetteellä yleensä koulun kautta. Opettaja tai vanhemmat ovat esimerkiksi havainneet, että läksyt jäävät nuorelta tekemättä, reppu ei kulje koulussa mukana tai poissaoloja kertyy huolestuttavan paljon. Aluksi nuoren tueksi kerätään verkosto, joka kokoontuu kuukausittain. Verkostoon kuuluvat nuoren lisäksi hänen vanhempansa tai muu huoltaja, opettaja ja NevoDromin edustaja. Verkostokokouksissa suunnitellaan nuoren tulevaisuutta, tehdään tavoitteita koulunkäynnille ja kerrataan edellisessä tapaamisessa sovittujen asioiden toteutumista. NevoDromissa toimii myös vertaistukiryhmä Läksyparkki kerran viikossa, jonne nuoret tulevat keskustelemaan muiden nuorten ja ohjaajan kanssa koulusta ja kohtaamistaan vaikeuksista. Bollström muistuttaa, että vaikka etusijalla on nuori, tukea ja opastusta annetaan myös vanhemmille. ”Pohdimme esimerkiksi, miten vanhemmat voisivat auttaa lastaan innostumaan koulunkäynnistä. Elokuussa 2010 järjestämme perheleirin yhteistyössä Itäisen sosiaalitoimen perhetyöntekijöiden kanssa projektissa oleville nuorille ja heidän vanhemmilleen. Leirille saapuu asiantuntijoita keskustelemaan, miten pärjätä nuorten vaikeuksien kanssa. ” Jaana tuntee nuorten maailman Jaana Bollström aloitti nuorisotyön vuonna 2000 Malminkartanossa Läntisen sosiaalitoimen palkkalistoilla projektissa, jonka TE-keskus rahoitti. Sen tarkoitus oli ehkäistä romaninuorten syrjäytymistä ja auttaa heitä pääsemään kiinni työelämään. Projektin päätyttyä Jaana opiskeli oppisopimuksella nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja työskenteli Kannelmä- en nuorisotalolla. ”Ajauduin alalle ensin puolivahingossa, mutta huomasin pian, että tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä. Haluan auttaa romaninuoria elämässään eteenpäin ammattitaitoni avulla.” Opetushallitus teki muutama vuosi sitten selvityksen, jonka mukaan koulun ja romanikodin yhteistyössä on puutteita. Lisäksi koulutoimi ja opetushenkilöstö tuntevat romanikulttuuria ja romaniväestön olosuhteita huonosti. Siksi on tärkeää, että koulun ja kodin yhteistyötä kehitetään ja vanhemmuutta tuetaan. Selvityksen tulokset antoivat alkusysäyksen myös NevoDromprojektille. Se on pilottihanke, ja vaikka näillä näkymin hanke kestää vuoden 2010 loppuun, Bollström toivoo ja uskoo, että jatkoa on luvassa. Koulunkäyntiin on panostettava Nuorisoasiainkeskuksen Luotsitoiminta on tehnyt valtaväestön ja Spinnu entisen Neuvostoliiton alueelta tulleiden nuorten parissa NevoDromin kaltaista toimintaa jo pitkään. ”NevoDromin suunnitteluvaiheessa sovelsimme Spinnun mallia romaninuorille sopivak- si, ottamalla huomioon romanikulttuurille ominaiset piirteet, Bollström kertoo. ” NevoDromia ryhdyttiin tekemään tutuksi käymällä lukuisissa kouluissa ja erilaisissa tilaisuuksissa. Ensimmäiset asiakkaat otettiin vastaan tammikuussa 2009. Tällä hetkellä nuoria on mukana kymmenen. Kuusi on muuttanut pois Helsingistä tai muusta syystä joutunut keskeyttämään prosessin, mutta osa heistä loi ohjaajaan niin kiinteän suhteen, että on yhä yhteydessä Bollströmiin. Suurin osa nuorista on tullut mukaan NevoDromiin koulun kautta. Muutama on tullut myös sosiaaliviraston kautta. ”Mielestäni romaninuoret aikuistuvat valtaväestöä aiemmin. Aikuistuminen tuo mukanaan isoja muutoksia, sillä sen myötä romaninuorten on huomioitava tapakulttuuri eri tavalla kuin nuorempana, Bollström pohtii.” Bollström painottaa, että nykyaikana ilman koulutusta ei pärjää. Vain koulutuksen avulla voi saada työtä ja päästä elämässä eteenpäin. TeksTi ulla paukku kuva jaakko kaarTinenkouTanieMi MIKÄ IHMEEN NUORISOASIAINKESKUS? Nuorisoasiainkeskus on Helsingin kaupungin virasto. Sen tehtävänä on järjestää nuorille tiloja, tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia sekä auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Monikulttuurisuus on tärkeä osa nuorisoasiainkeskuksen toimintaa. Bollström on kulttuuritulkki, joka käy kertomassa nuorisotyöntekijöille romanikulttuurista. Kulttuuritulkin tehtävä on myös selvittää konfliktitilanteita, joita syntyy toisinaan eri kulttuuritaustaisten nuorten välille. ”Olen ikään kuin silta kahden kulttuurin välissä”, Bollström kuvailee. Nuorisoasiainkeskus on panostanut myös romaninuorisotyöhön. NevoDromin lisäksi toimii alueellinen romanityö. joka ylläpitää nuorille Romaniclubia sunnuntaisin klo 12–16 Nuorisokahvila Clubissa ja tarjoaa työharjoittelupaikan muutamalle romaninuorelle vuodessa. Romanitaustaisia nuoria työllistyy toki muihinkin nuorisoasiainkeskuksen toimipisteisiin. Kaiken kaikkiaan romanitaustaisia nuoria on nuorisoasiankeskuksessa työharjoittelussa tai palkkatuetussa työssä vuosittain kymmenkunta. Romanityöhön on palkattu kaksi romanitaustaista henkilöä. Useammallekin olisi Bollströmin mukaan tarvetta. ”Olen huomannut, että romanit ovat olleet kiinnostuneita nuorisotyöstä, mikä on hieno asia. Nuorisoasiainkeskus ottaa vastaan oppisopimusopiskelijoita, ja toivottavasti entistä useampi opiskelija ja sitä kautta työntekijä olisi romani. Siitä olisi hyötyä niin nuorisoasiainkeskukselle kuin romaninuorillekin.” Nuorisoasiainkeskuksessa on mahdollista myös tunnustella nuorisotyötä vapaaehtoistoiminnan kautta. Talot hakevat viikonlopputoimintaan avuksi kiinnostuneita 18 vuotta täyttäneitä aikuisia. ROMANO BOODOS 1/2010 6 ROMANIT SUOMALAISISSA LEHDISSÄ 100 vuotta sitten ”Suomen romanit haluavat oppia lukemaan ja kirjoittamaan tullakseen tasavertaisiksi toisten ihmisten kanssa”, kerrottiin suomalaisissa lehdissä jo yli 100 vuotta sitten. Usein kirjoituksissa myös syytettiin romaneja pahoista teoista kuulopuheiden perusteella, mutta joskus toimittajat asiallisesti ja ennakkoluulottomasti kertoivat omista kokemuksistaan romanien parissa. Sanomalehti Vaasa. Sanomia Waasasta ja EteläPohjanmaalta julkaisi elokuun 11 päivänä vuonna 1906 artikkelin Käynti mustalaisten koulussa. Se kertoo myös Romano Mission alkutaipaleesta. Jutun toimittajan nimeä lehdessä ei valitettavasti mainita, vain nimimerkki Y.K. Käynti mustalaisten koulussa Vaasa, elokuun 11. päivänä vuonna 1906 Käydessäni Seinäjoella poikkesin siellä parhaillaan pidettävään mustalaisten kouluun. Koulua pidetään entisessä kauppias Koskisen talossa, Joupin kylässä, ja se on se ensimmäinen laatuaan maassamme. Heti talon luo tultua huomaa sen ympäristöineen olevan mustalaisten leiripaikkana. Yltympäri juoksentelee paljaspäisiä ja avojalkaisia mustakiharaisia lapsia, jotka valittavalla äänellä pyytävät ohikulkijoilta viittä penniä. Pyysin erästä mustalaispoikaa opastamaan minua heidän opettajansa luo. Kouluhuoneessa tapasin kurssien johtajan, mustalaislähetyksen sihteerin, herra Johnssonin. Hän kertoi kurssien syntyneen Mustalaislähetyksen aloitteesta, joskin yksityisetkin olivat yritystä vapaaehtoisilla lahjoilla avustaneet. Yksinpä asiaan innostuneet mustalaiset itsekin olivat markkinapaikoissa keränneet varoja tarkoitusta varten ja mustalaisnaiset olivat tuoneet pitsejään ja käsitöitään, joita oli koetettu saada myydyiksi ja rahat käytetty koulun ylläpitämiseksi. Opetusvälineet lainaksi Seinäjoen kansakoululta Aikomus oli ollut pitää kurssi Ilmajoella, vaan voittamattomien esteiden takia oli se täytynyt muuttaa Seinäjoelle, mistä saatiin huoneisto 50 markan vuokraa vastaan koko kurssin ajalta, joka on puolitoista kuukautta. Kansakoulusta oli saatu lainaksi välttämättömimmät opetusvälineet, kuten pöydät ja taulut. Koulussa on nykyään 40 oppilasta, nuoria ja vanhoja sekaisin. Kouluun pyrkijöitä oli ollut enemmänkin, vaan tilan ahtauden vuoksi ei enempää voitu ottaa. Opetusaineita oli pääasiallisesti neljä, nimittäin sisäluku, jonka opettamiselle pääpaino pannaan, uskonto, laskento ja maantieto. Oppilaat on jaettu kahteen huoneeseen, paitsi sisälukutunneilla, jolloin oppilaat ovat neljässä osassa. Opetusta annetaan pitkin päivää, keskimäärin 6 – 7 tuntia päivässä. Kysymykseeni kuinka oppilaat ovat tarkkaavaisia ja jaksavatko he istua koko tuntia rauhassa paikallaan, vastasi herra Johnson, että yleensä on oppilaissa huomattavissa ahkeruutta, todellista tiedonhalua, joskin tietysti poikkeuksiakin löytyy, sillä tunnilla voi tapahtua veitsien ja kellojen vaihtoa sekä kovaäänistä puhelua, mikä kurssien alussa oli hyvinkin tavallista, vaan on se vähentynyt päivä päivältä. Vanhemmat eritoten olivat kovapäisiä Alkoi sitten heidän sisälukutuntinsa ja olin sitä tilaisuudessa kuulemaan. Oli hauskaa nähdä vanhoja miehiä ja naisia rinnan pienten lasten kanssa ahkerassa tavauksessa. Näki selvään, että siinä todella tahdottiin oppia, tahdottiin päästä ylös alennustilasta samanvertaisiksi toisten ihmisten kanssa. Opetustyö näytti vaativan ääretöntä kärsivällisyyttä ja neuvokkuutta opettajalta, sillä näistä neljäs- täkymmenestä ainoastaan neljä osasi tyydyttävästi sisältä lukea ja useat oppilaat, vanhemmat eritoten, olivat kovapäisiä. Tunnin loputtua kutsuivat opettajat minut huoneeseen, missä eräs mustalaisnainen tarjoili meille kaakaota. Täällä opettajat kertoivat minulle hauskoja kokemuksiaan mustalaisten parissa olostaan. He näet asuivatkin heidän keskuudessaan, mikä onkin tarpeellista, jotta oppilaat oppisivat siveellisiä tapoja ja säädyllistä elämää. Eräs opettajista, neiti Johansson, kertoi toimineensa paljon opettajana, vaan ei vielä koskaan ollut tavannut niin kiitollisia oppilaita ja tuntenut sellaista tyydytystä työstään kuin näiden keskuudessa. Hän sanoi päättäneensä antautua kokonaan sille alalle, samoin kuin herra Johnsson. Herra Johnsson kertoi heidän ensi kesäksi aikovan senaatilta pyytää Alavuden reservikasarmia koulutushuoneeksi, ja jos valtio myöntää tarpeellisen kannatuksen, saavat he jonkun vuoden kuluttua täydellisen kansakoulun jostakin Etelä-Pohjanmaan kunnasta, jota mustalaiset itsekin tuntuvat hartaasti toivovan. Nykyään, sanoi hän heidän kaikkien opettajien tekevän työtä ilman minkäänlaista palkkaa, pelkästä uhrautuvaisuudesta ja asiaan innostuksesta. Lauluja mustalaiskielellä Johtui sitten keskustelu mustalaisten kieleen ja kertoivat opettajat vastaisilla kursseilla tultavan kiinnittämään huo- ROMANO BOODOS 1/2010 miota heidän kieleensä. Muutoin kertoi herra Johnsson, joka heidän kieltänsä taitaa, kuinka suuria vaikeuksia hänellä oli tätä kieltä opetellessaan. Mustalaiset kun eivät soisi syrjäisten heidän kieltänsä taitavan. Nyttemmin sanoi hän saaneensa käännetyksi laulun Mustalaiseks´ olen syntynyt, heidän kielelleen. Lopuksi olin tilaisuudessa kuulemaan mustalaisten lauluja heidän omalla kielellään. Se hetki ei mielestäni heti haihdu. Kuulla noita surullisia, tunteikkaita säveliä, jotka näitä sorrettuja ja halveksittuja ihmisiä niin monena viluisena yönä oli nuotiovalkean ääressä innostuttanut ja lämmittänyt. Se oli mielestäni jotakin toista kuin koulutettujen laulajien ulkomaiset aariat. Sanoja en ymmärtänyt, vaan sävelen surumielisyys oli sentään tuttu, sillä suomalainen ymmärtää niin hyvin surullisia säveleitä… Sanottuani hyvästit ystävälliselle isäntäväelleni, lähdin koululta tyytyväisenä näkemiini ja kuulemiini. Olisi hyvin suotavaa, että valtio avustaisi mustalaisten sivistystyötä, sillä heissä näyttää todella heränneen tiedon ja opin halu. Y.K. R omano Mission nimi oli alkujaan Mustalaislähetys. Sen perustaja, vielä Johnsson-nimellä tunnettu Oskari Jalkio järjesti ensimmäisen Romanikurssin Seinäjoellä vuonna 1906. Opettajina toimivat Anders Oskar Johnssonin lisäksi hänen tuleva vaimonsa Helmi Johansson, Betty Saaristo ja kauppias Hilma Kala, joka vuokrasi talon koulutilaksi. Kurssilaisten muonituksesta Seinäjoellä huolehtivat neidit Anna Lahtinen ja Sofia Schwartz, joka valmistui sittemmin kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista, sekä romanirouva Ina Palmroth, joka miehensä Oton kanssa auttoi Jalkiota tutustumaan romanikulttuuriin. Näitä kursseja pidettiin kaikkiaan neljä kertaa. Seinäjoen kurssia seurasivat Romanikurssi Virroilla vuonna 1907, Hiitolassa vuonna 1908 ja Kuivaniemellä vuonna 1916. Enempää kursseja ei pystytty järjestämään rahan ja tilojen puutteen takia. ROMANIEN KOULUTUKSEN URANUURTAJAT A nders Oskar Johnsson (vuodesta 1922 Oskari Jalkio) syntyi 19.5.1882 Pohjanmaan ruotsinkielisellä alueella Teerijärvellä kristillisessä kodissa. Hänessä heräsi halu lähteä lähetyssaarnaajaksi Kiinaan jo nuoruusvuosina. Passia oli kuitenkin vaikea saada ja nälkäinen romanipoika havahdutti hänet näkemään, että kotimaassakin on hänelle lähetystyötä riittämiin. Vuonna 1904 Oskari Jalkio tutustui Otto ja Ina Palmrothiin, joiden kanssa hän aloitti romanityön. Vapaakirkkoon liittynyt Oskari Oskari Jalkio Sofia Schwartz Jalkio rupesi pitämään romaneille kokouksia markkinoilla ja vähitellen syntyi ajatus Mustalaislähetyksen perustamisesta. Se tapahtui Tampereella 1.-4.6. vuonna 1905. Paltamon pappilassa Jalkio tapasi nuoren Sofia Schwartzin (myöh. Santamo). Kuivaniemellä PohjoisPohjanmaalla 1887 syntynyt Sofia kirjoitti tapaamisen jälkeen Jalkiolle ja pyysi, että Mustalaislähetys ottaisi hänet hoiviinsa, jotta hän voisi jatkaa koulunkäyntiään. Lähetyksen työntekijät Tilli Sutinen ja Hilma Kala ottivat Sofian huomaansa ja hän valmistui Sortavalan seminaarista kansakoulunopettajaksi vuonna 1911. Romanitaustansa takia hänen oli kuitenkin vaikea löytää vakituista työtä, ja hän joutui tyyty- Ensimmäinen romanikurssi Seinäjoiella 1906. mään koko elämänsä ajan sijais- ja koevuosiopettajan tehtäviin. lähteet: vaasa-lehti, armas viita: Mustalaisväestön hyväksi, Biografiakeskus, sks Tuovi puTkonen 7 Romanikielellä on monta tukijaa Suomen romanikielen aseman turvaamiseksi ja parantamiseksi on käynnissä monia eri toimenpiteitä. Tarkastelen tässä kirjoituksessani mitä viime vuoden aikana on romanikielen hyväksi tehty. V arsinaisia romaniasioiden toimijoita valtiohallinnossa ovat valtakunnallinen romaniasian neuvottelukunta sekä alueelliset romaniasiain neuvottelukunnat. Lisäksi muun muassa opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmä ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus sekä romanikielen lautakunta toimivat romanikielen puolesta. Kieliasia nousussa Valtakunnallinen romaniasiain neuvottelukunta on viime vuoden mittaan ottanut kantaa romanikielen asemaan erilaisissa kuulemistilaisuuksissa ja lausunnoissaan. Tuoreen romanipoliittisen ohjelman valmistelussa romanikielen asema on ollut yksi kuulemisten aihe. 8.12.2009 peruspalveluministeri Paula Risikolle luovutetussa ohjelmassa on esitetty toimenpide-ehdotuksia kielen opetuksesta ja tutkimuksesta. Romaniasiain neuvottelukunta on myös nostanut kielen ja kulttuurin asemaa järjestämällä 8.4.2009 romanien kansainvälisen romanikulttuuripäivän, jossa osa puheista esitettiin romanikielellä. Romaniasiain neuvottelukunta yhdessä Yleisradion kanssa on käynyt keskusteluja ja tehnyt aloitteen romanikielisestä ohjelmatuotannosta TV:ssä ja radiossa. Romanien kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia on tuettu myös tuottamalla romanikielistä materiaalia kuten hammashoito-opas, jossa osa tekstistä on romanikielellä. Myös alueellisilla romaniasiain neuvottelukunnilla on ollut osuutensa kielen ja kulttuurioikeuksien turvaamiseksi. Alueellisten neuvottelukuntien suunnittelijat ovat useissa koulutustilanteissa kuntien viranomaisille ja ammattiryhmille painottanut romanikielen opetuksen merkityksestä etenkin lapsen identiteetin vahvistamisen ja kielitaidon säilymisen kannalta. Koulujen tilanteessa parannettavaa Romanikielen opetukseen, romanikielisen oppimateriaalin tuottamiseen ja romanikielen opettajien koulutukseen on kohdistettu Suomen muihin kieliin verrattuna hämmästyttävän vähän voimavaroja. Osittain tästä johtuen romanikielen opetusjärjestelmässä onkin todettavissa selkeitä puutteita. Syynä ovat olleet vuoden 2000 jälkeen aloitetut koulutoimeen kohdistuneet leikkaukset, jotka käytännössä näkyvät eniten juuri vähemmistölasten ja romanikielen opetuksen vähentymisenä kunnissa. Suurimmassa osassa maata romanikielen opetusta ei ole saatavilla edes perusopetustasolla, vaikka kunnassa asuisikin riittävä määrä perusopetusikäisiä romanilapsia ja vaikka laki mahdollistaa opetuksen järjestämisen. Lisäksi romanivanhemmat ja -lapset tuntevat huonosti omat kielelliset oikeutensa, eivätkä useinkaan osaa vaatia kielenopetusta. Romanikielen opetus on vakiintunut Suomessa vain harvoissa paikoissa. Suurin osa romanikielen perusopetuksesta tapahtuu Etelä-Suomessa. Vaarana on, ettei romanilasten kielellinen yhdenvertaisuus ja alueellinen tasa-arvo toteudu. Opetushallitus on myöntänyt romanikielen opetukseen koulutuksen järjestäjille valtionavustusta, jos oppilasryhmään on lukukauden alkaessa kuulunut vähintään neljä oppilasta. Valtionavustuksen piirissä olevien kuntien määrää lisättiin kahden eri haun avulla, tammikuussa ja huhtikuussa. Kuntien lukumäärä lisääntyi 10:llä, joten yhteensä kuntia on valtionavustuksen piirissä 24. Vuoden 2010 alusta on hyväksytty muutos oppilaiden vähimmäismäärään kielenopetuksessa. Uuden säädöksen mukaan jo kahdelle lapselle voidaan järjestää romanikielen opetusta. Koulutusta kehitetään Kuntien kehittämissuunnitelmien yleisimpiä painopistealueita ovat romanioppilaan kohtaaminen, romanikodin ja koulun yhteistyön kehittäminen ja romanioppilaiden oppimisen edistäminen, esimerkiksi läksykerhot. Monilla paikkakunnilla on myös romanikielen oppimisen edistäminen noussut painopistealueeksi. Opetushallitus on järjestänyt kuntien tueksi kolme kaksipäiväistä koulutustilaisuutta Tampereella ja Helsingissä, jonka sisällöt on koh- Artikkeli julkaistaan jatkosarjana, josta ensimmäinen osa ilmestyi joulukuun numerossa otsikolla ”onko Suomen romani uhanalainen”. Henry Hedman toimii romanikielen tutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. distettu romanikieleen. Opetushallituksen täydennyskoulutusrahoituksella on käynnistetty Opetusalan koulutuskeskus OPEKON koordinoima ROMANO – menetelmiä romanikielen opettajille 2009-2011. Hankkeen tavoitteena on lisätä romanikielen opettajien tietoutta oppimaan oppimisesta, opetusmenetelmistä sekä romanikielen erityispiirteistä. Koulutuskokonaisuuksien avulla pyritään aktivoimaan romanikielen opetusta sekä tukemaan opettajien ja ohjaajien romanikielentaitoa ja edelleen opettamista lapsille ja nuorille. Opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmä on toteuttanut läänien kanssa yhteistyön kolmen romanikielisen kielipesän pilottitoiminnasta. Kielipesien haku valmisteltiin alueellisten romaniasiainneuvottelukuntien kautta, ja se tuotti kolme hakemusta. Mikkelin, Oulun ja Savonlinnan kielipesien toiminta rahoitettiin Opetushallituksesta koeluonteisesti. Kielipesätoimintaa päätettiin laajentaa ja alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien kautta pyydettiin uusia hakemuksia tälle vuodelle. Hakemuksia tuli yhteensä 8 kpl eri puolilta Suomea. Opetushallitus tekee parhaansa näiden kielipesien rahoittamisessa. Ylioppilastutkinnosta puuttuu edelleen mahdollisuus suorittaa romanikieli äidinkielenä. Opetushallitus on ollut asian takia yhteydessä opetusministeriöön. Julkista käyttöä varaa lisätä Romanikielen julkista käyttöä on pyritty lisäämään 1990luvulta lähtien. Niinpä kielen käyttöalat ovat laajentuneet koskemaan muun muassa romanikielisiä jumalanpalveluksia ja kokouksia sekä lisääntyvää käyttöä mediassa romaniradion välityksellä. Radio Suomi lähettää nykyisin sunnuntaisin uutisohjelmaa Romanihelmet − Romano Miritz 15 minuuttia kerrallaan. Kyseistä uutisaineistoa kerätään ja taltioidaan jatkuvasti Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen. Tutkija Henry Hedman Materiaalia on tarkoitus tutkia ja käyttää hyödyksi etenkin sanastonkehitystyössä. Romanijärjestöt pitävät yllä romanikieltä. Lisäksi kenttätyö romanien parissa mahdollistaa kielen käytön eri romaneille suunnattujen tapahtumien, kuten leirien ja vanhusten virkistystoiminnan kautta. Romanijärjestöt ovat tukeneet kielellisiä oikeuksia muun muassa julkaisemalla romanikielisiä lehtikirjoituksia. Myös kesäleireillä on romanikieli ollut esillä. Uutta romanikielistä kirjallista materiaalia ei viime vuoden aikana ilmestynyt. Armas Baltzar on laatinut lukemistoa lapsille ja aikuisille Mustalais-Hermanni -nimisen kirjaseen. Opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmä on tehnyt päätöksen kirjan kääntämisestä romaniksi. Käännöstyö on aloitettu ja valmistuu vuoden 2010 aikana. Tekeillä on myös Tinosko ho˛˛os, opettajien opas, joka on tarkoitettu varhaiskasvatukseen. Lisäksi Viljo Koiviston laatimaa Romani-Suomi-sanakirjan tuottaminen on aloitettu 2009 aikana. Viime vuoden aikana on romanikielelle käännetty muun muassa osia vähemmistövaltuutetun sekä lapsivaltuutetun internet-sivuista. Kirkkohallitus on tuottanut romanikielisen Katekismuksen, piispa Huovisen kommentein, joka julkaistaan vuonna 2010. Tuula Lindin elämää käsittelevä kirja ilmestyi vuoden 2009 aikana. Se ei varsinaisesti käsittele romanikieltä, mutta luo kuvan Lindin omakohtaisesta kokemuksesta romanilastenkodissa ja siitä, kuinka oman kielen ja kulttuurin puute vaikeutti myöhemmin sopeutumista romaniyhteisöön. Romanikieltä tutkitaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on kaksi romanikielen tutkijaa. Romanikielen tutkimus etenee ja tuottaa muun muassa kielioppia ja sanastoa koskevaa monipuolista tietoa. Viime vuonna käynnistyi muu muassa romanikielen uudissanakirjahanke. Lisäksi tutkimuskeskuksessa toimii romanikielen lautakunta, jonka tehtävänä on huoltaa romanikieltä. Lautakunnan työn tuloksena laadittiin romanikielen kielipoliittinen ohjelma joka luovutettiin opetusministeri Henna Virkkuselle 21.10.2009. Suomen tulee laajentaa ja selkeyttää alueellisia tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan ratifiointia romanikielen osalta. Uusi kielilaki toteutuessaan velvoittaisi kuntia nykyistä vahvemmin järjestämään romanikielen kouluopetusta sekä Yleisradiota ottamaan romanit ohjelmatarjonnassaan riittävässä määrin huomioon. HenrY HeDMan tutkija kotimaisten kielten tutkimuslaitos ROMANO BOODOS 1/2010 8 ROMANO BOODOS 1/2010 9 TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA – mutta koulutustakin tarvitaan! ”Vaaksa-projektissa pyrin erityisesti auttamaan romaniväestöä pääsemään työelämään kiinni ja olen saanutkin paljon hyvää palautetta projektin toimivuudesta”, sanoo Tenho Palm. Tenho Palm toimii Mikkelin kaupungin hallinnoimassa Vaaksa-hankkeessa työtoiminnan ohjaajana ja kannustaa omalla esimerkillään romaneja kouluttautumaan ja hakeutumaan työelämään. K irpeä tammikuun pakkanen saattelee minua, kun suunnistan kulkuni Mikkelin Tupalaan, missä asuu Tenho Palm. Tenho on malliesimerkki romanimiehestä, joka on onnistunut luomaan itselleen hyvän työuran ja tehnyt sen omilla ansioillaan. Olen usein pannut merkille, että romaneilla on tapana tavatessaan toisia romaneja, joita eivät ennestään tunne, kysellä ensimmäiseksi, että kenenkä poikia tai tyttöjä sitä ollaan. Niinpä minäkin, vaikken romani olekaan, aloitan haastattelun kysymällä Tenholta samaisen kysymyksen. ”No Feijan ja Kirstin poikahan minä”, vastaa Tenho, ja paimentaa samalla olohuoneen lattialla leikkivää Aleksi-poikaa. Lapsuus ja nuoruus Mikkelissä ”Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Mikkelissä ja kävin armeijankin täällä Savon prikaatissa Karkialammella 1980-luvun loppupuolella”, Tenho kertoo. ”Halusin peruskoulun jälkeen aloittaa automaalarin ammattiopinnot, mutta vanhempani pitivät valintaani liian vaarallisena maalauksessa käytettävien erilaisten myrkyllisten aineiden ja kittipölyn vuoksi, joten jouduin luopumaan siitä ajatuksesta. Pääsin kuitenkin Mikkelin kaupungin Saksalassa sijaitsevaan toimintakeskukseen töihin tekemään puutöitä ja mietin samalla, mihin ryhtyisin seuraavaksi”. Elämä kuljetti Tenhoa Loviisaan. Loviisassa Tenholla oli perhe, johon kuului kaksi poikaa. ”Loviisassa tein töitä Terästuote Oy:ssä, jossa toimin autonkuljettajana toimittaen erilaisia metalliosia muun muassa Ahlströmin tehtaille ja muuallekin eri puolilla Loviisaa, Kotkaa ja Porvoota. Neljä vuotta kului mukavasti Loviisassa ja lähialueilla autoa ajellen, mutta sitten palasin taas Mikkeliin ja tapasin Sarin, joka toimii sairaanhoitajana Mikkelin keskussairaalassa”, sanoo Tenho. ”Tein aluksi kaikenlaisia ly- hyitä työrupeamia täällä Mikkelissä kunnes sain paikan työhön valmennuskeskuksesta, Savosetistä. Tarkoituksenani oli tehdä siellä vain kahden kuukauden harjoittelujakso työntekijänä, mutta päädyinkin auton pesupuolen vastaavaksi ohjaajaksi.” Ohjattavina oli useita kehitysvammaisia ja kuntouttavassa työtoiminnassa mukana olevia. Se työ veikin sitten viisi vuotta Tenhon elämästä, mutta opetti paljon. ”Opin toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja kasvattihan se kärsivällisyyttä. Pomottaminen ei ole koskaan ollut johtamistyylini vaan olen aina halunnut olla avuksi ihmisille ja koen suurta tyydytystä siitä, jos voin auttaa jotakin ongelmien kanssa painivaa. Työ on aina tiimityötä ja ihmisten rinnalla kulkemista.” Homma toimii sata-nolla Savosetissä työntekijät pesivät, imuroivat ja vahasivat autoja ja työn tulokset olivat todella hyviä. Monet pesulan asiakkaista kehuivat, että Tenho sai työntekijät yltämään hyviin työtuloksiin ja muutenkin hänellä oli luontainen kyky saada kontakti mitä erilaisimpiin vammaisiin. Kaikenlaisia hassuja kommelluksiakin sattui työssä, mutta Tenho oli hyvin pidetty niin työntekijöiden kuin asiakkaiden keskuudessa. ”Viihdyin oikein hyvin Savosetissä ja pidin työstäni. Se vaati keskittymistä ja erilaisten vammaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista. Esimerkiksi puheen tuottaminen oli joillekin todella vaikeata, mutta opin pian ymmärtämään hyvin joidenkin vammaisten kovinkin epäselvää puhetta, niin että jouduin välillä olemaan tulkkina toisille”, sanoo Tenho. ”Usein jo puolesta sanasta ymmärsin, mitä milloinkin haluttiin sanoa. Rajat piti kuitenkin asettaa, jotta kaikki toimisi halutulla tavalla – tai ”sata-nolla”, niin kuin Tenho sen usein ilmaisi, jos homma toimi! Vaaksa-projektissa kulttuuritulkkina Työ Savosetissä ei kuitenkaan ollut vakinainen ja niinpä Tenho siirtyi Mikkelin kaupungin hallinnoimaan Vaaksa -projektiin, jota rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto. Tenhon nykyinen esimies Pekka Patama kävi usein pesettämässä autoaan Savosetissä ja pani merkille ystävällisen ja sosiaalisen Tenhon, joka sai tulosta aikaiseksi. Niinpä Pekka päätti pyytää Tenhoa Vaaksaan romanitutoriksi, joka voisi saada houkuteltua myös romaneja tähän välityömarkkinoilla toimivaan projektiin. Vaaksa-hankkeessa tarjotaan työskentelymahdollisuuksia sekä työhön sijoittumista edistäviä ja työssä selviytymistä tukevia palveluja pitkäaikaistyöttömille ja henkilöille joiden on vaikea työllistyä. Vaaksa-hanke pyrkii myös lähentämään työnantajia ja työntekijöitä niin, että työt löytävät tekijänsä helpommin. Hankkeen mottona onkin ”ensin työ ja sille tekijät”. Uutta ovat muun muassa vaaksabussit, jotka kuljettavat ja hakevat työntekijöitä kulloiseenkin työpisteeseen. Erittäin mielenkiintoiselta kuulostaa esimerkiksi vaaksabussi, jolla työntekijät viedään vanhainkotiin, jossa sitten vanhuksille tehdään pieniä palveluksia, kuten ulkoilutetaan, syötetään, laitetaan tukkaa tai leikataan kynsiä. Siis sellaisia pieniä yksinkertaisia ja arkisia toimia, jotka kuitenkin avun saajalle voivat olla hyvinkin merkityksellisiä. Koulutusta käytännön tueksi ”Samalla kun käyn töissä, teen näyttötutkintona työnohjaajan ammattitutkintoa, jotta saan myös teoreettisen pohjan sille työlle, jota olen kuitenkin tässä jo useamman vuoden tosiasiallisesti tehnyt”, Tenho kertoo. Koulutuksessa oli mukana myös kaksi muuta romania, mutta jostain syystä he eivät jaksaneet jatkaa koulutusta loppuun asti. ”Koulutus tuo ajankohtaista tietoa alasta ja tukee muutenkin arjen työskentelyä”, Tenho toteaa. ”Usein kun mietin, mitä tekisin jossakin tilanteessa tai miten auttaisin jotain ihmistä, ratkaisen asian omalla tavallani ja kysyn sitten joltakin kokeneemmalta työtoveriltani, mitä mieltä hän on asiasta. Hyvin usein sattuu, että oma ratkaisuni on ollut aivan sama kuin mihin yhdessä pohtien päädymme.” Tenho on luonteeltaan hyvin avoin, sosiaalinen ja sopeutuvainen. Hänen kanssaan on helppo keskustella eikä häntä tarvitse juurikaan houkutella puhumaan. Tenho ei ole kokenut ulkopuolisuutta valtaväestön joukossa vaan on mennyt rohkeasti mukaan ja luonut itselleen ansiokkaan työuran ja löytänyt myös vaimonsa valtaväestön piiristä. ”Vaaksa-projektissa pyrin erityisesti auttamaan romaniväestöä pääsemään työelämään kiinni ja olen saanutkin paljon hyvää palautetta projektin toimivuudesta. Olen myös muiden käytettävissä, mutta erityisesti lähellä sydäntäni ovat tietysti romanit, joihin itsekin kuulun”, Tenho miettii. ”Olen sitä mieltä, että romanien tulisi sopeutua valtaväestön ryhmiin, eikä heille tulisi järjestää omia koulutusryhmiään, jotka eristävät heitä liikaa muusta yhteiskunnasta. Jos lähtee aina tuttuun ja turvalliseen, niin siellä saa sitten olla aina”, toteaa Tenho painokkaasti. Liikunnalla akkuja lataamaan Utelen vielä Tenholta miten hän lataa omia akkujaan ja mitkä ovat hänen harrastuksiaan. ”Pelaan lentopalloa ja sählyä ja saan niistä virtaa ja energiaa päivän töihin. Lisäksi käyn Aleksi-pojan kanssa ulkoilemassa ja katselemme erityisesti autoja ja rekkoja”. Näitä autoja ja rekkoja löytyykin Aleksin huoneesta niin paljon, että selvääkin selvempää on, mistä perheen miehet ovat kiinnostuneita! Talvinen ilta Tupalassa alkaa olla lopuillaan ja pieni Aleksipoika kaipaa jo unten maille, joten jätän Tenhon nukuttamaan poikaansa ja suuntaan kulkuni Mikkelin Pitkäjärvelle, jossa minuakin jo odotellaan kotiin. TeksTi: krisTiina vollar kuvaT: Helena valenTin Tenhoa kuunnellessani mieleeni tulevat omat kokemukseni ROM-EQUAL -hankkeesta, jossa olin mukana Itä-Suomen aluekoordinaattorina. Olen sitä mieltä, että romanien koulutus- ja työllisyystoiminta on mielestäni Mikkelissä edennyt varsin hyvin, koska siellä viranomaiset tekevät yhteistyötä ja asioihin on paneuduttu. Mikkelin hankkeista olisi hyvä muidenkin ottaa esimerkkiä, jotta saataisiin romanien koulutus- ja työllisyysaste nousemaan. ROM-EQUAL -projektissa huomasin kuitenkin, että romanit tarvitsevat erityistukea koulutuksessa, ainakin ihan siinä alkuvaiheessa, jotta keskeytyksiltä vältyttäisiin. Usein koulutus saattaa jäädä kesken, mikäli siinä ei osata antaa tukea oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Ainakin alkuun olisi hyvä, että romaneilla on oma opiskeluryhmänsä, jos he kokevat turvattomuutta isossa koulutusryhmässä, jossa on myös valtaväestön opiskelijoita. Tässä olen siis hieman eri mieltä Tenhon kanssa. Toisaalta Tenhon malli tuntuu toimivan, koska hän pystyy antamaan romanina romaneille niin intensiivisen tuen, että suurin osa heistä pysyy matkassa mukana. Tenho itse on malliesimerkki siitä, miten voi kouluttautua ja tehdä työtä romanina valtaväestön keskuudessa! krisTiina vollar Tenho ei ole kokenut ulkopuolisuutts valtaväestön joukossa vaan on mennyt rohkeasti mukaan ja luonut itselleen ansiokkaan työuran. VILJO OPISKELI PÄIHDETYÖNTEKIJÄKSI Opiskelu antoi uusia näkymiä elämään V iljo Tamminen, 42, saa syystäkin olla itsestään ylpeä, sillä hän valmistui Ylivieskassa sijaitsevasta Raudaskylän Kristillisestä opistosta päihdetyöntekijäksi tammikuussa 2010. Viljo aloitti opiskelut vuonna 2007, ja sai ne hyvin arvosanoin päätökseen. Pohjois-Suomen alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan suunnittelija Leena Mämmi kävi kysymässä tuoreelta päihdetyöntekijältä, miltä nyt tuntuu? Mistä sait ajatuksen lähteä opiskelemaan? Olin mukana NOSTE -hankkeessa, joka oli tarkoitettu työttömille, ja jonka kautta etsittiin polkuja työllistymiselle. Armas Lindberg kannusti lähtemään opiskelemaan, ja sitä kautta motivoiduin itsekin. Miltä opiskelu maittoi? Opiskelu oli mielenkiintoista. Ei se enää tunnu yhtään raskaaltakaan – vaikka aluksi olikin vaikeaa, kun tuli niin paljon uutta asiaa. Opiskeluun kuului muun muassa psykologiaa, kristillistä päihdetyötä ja lääkehoitoa. Peruskouluopinnoista oli aikaa jo kymmenisen vuotta, joten opiskeluun virittäytyminen vei oman aikansa. Opiskelu oli myös haastavaa siitä syystä, että se oli aika lailla etäopiskelua. Lähijaksoja opinnoissa oli 1–2 kertaa kuussa. Sain Armas Lindgrenin lisäksi apua seurakunnan ystäviltä, ja vaikka välillä tuntui, ettei opintoja jaksa suorittaa, kun aina ei kaikkea ymmärtänyt, auttoi ystävien tuki ja kannustaminen kuitenkin saattamaan opinnot hienosti loppuun. Huomaan, että opiskelu avarsi omaa maailmankatsomustani, se kehitti minua ihmisenä. Ymmärrän, ettei kaikki ole niin mustavalkoista, ja osaan pohtia asioita eri näkökulmista. Mitä hyviä muistoja opiskeluun liittyi? Paras muisto oli ”luokkaretki” Helsinkiin, jossa kävimme tutustumassa erilaisiin päihdehuollon paikkoihin. Tutustumiskäyntien myötä opin ymmärtä- Huomaan, että opiskelu avarsi omaa maailmankatsomustani, se kehitti minua ihmisenä, sanoo Viljo Tamminen. mään päihdehuoltoa paremmin sekä myös yhteiskunnallista järjestelmää. Opiskelun kautta sain myös uusia ystäviä. Luokalla oli lisäkseni kolme muuta romanimiestä, loput olivat valtaväestöä. Meillä oli hyvä luokkahenki ja olimme yhtä porukkaa. Opettajamme Raudaskylällä oli äärettömän hyvä ja kannusti meitä kaikkia aina. Opettajalta saatu tuki oli erittäin kallisarvoista. Mikä oli opinnoissa haastavaa? Vaikeinta oli varmastikin näyttösuunnitelmien teko ja toki näyttöjen suorittaminen asetti oman haasteensa, koska tein niitä 300 kilometrin päässä kotoa. Etäopiskelun myötä piti itse ottaa itseä niskasta kiinni, ja se saattoi joskus tuntua uuvuttavalta. Millaisia terveisiä haluaisit sanoa nuorille ja varsinkin aikuisille, jotka pohtivat opinpolulle lähtemistä? Opiskelu todellakin kannattaa aina! Opinnot eivät katso ikää, tai sitä, onko hyvä luku- ja kirjoitustaito. Itse sain aina apua ja tukea, kunhan vain uskalsin sanoa ääneen, etten aina kaikkea ymmärrä. On tärkeää, että tekee päätöksen lähteä rohkeasti opiskelemaan. Tänä päivänä ei tulevaisuutta rakenneta, jos ammatti puuttuu. Kun huomaa pärjäävänsä opinnoissa, itsetunto kasvaa ja omanarvontunne nousee. Jokainen ihminen osaa jos vain haluaa! Miltä tulevaisuus näyttää töiden suhteen? Paikassa, jossa suoritin näyttöjä, olen tehnyt vapaaehtoistyötä. Työhaastatteluissakin olen ollut, ja nyt parhaillaan jännitämme saanko työpaikan. Itse olen hyvin positiivisella mielellä töiden suhteen. leena MÄMMi ROMANO BOODOS 1/2010 10 Kiltteydestä kipeät Moni on kiltisti kestänyt ahdinkonsa, sinnitellyt, kenties vain salaa ihmetellyt oloaan. Viime vuosina on eri tahoilla alettu puhua myös kiltteyden ongelmista. Monille se näyttää olevan suuri helpotus. Monenlaiset ahdingot ja ongelmat ovat saaneet nimen ja sen myötä voi saada oikeaa apua. V uosia sitten tulin eräässä seminaarissa maininneeksi vain ohimennen omasta kiltteydestäni. Monet kuulijat tarttuivatkin yllättäen teemaan pontevasti vaatien minua kertomaan, miten liiallisesta kiltteydestä voisi oppia pois. Silloin en osannut vielä paljoa sanoa, mutta ymmärsin, että kiltteyden käsittelylle on selvä tarve ja tilaus. Käsitykseni vahvistui sitä mukaa, mitä enemmän aiheesta puhuin ja kuuntelin monenlaisten kilttien elämän kokemuksia ja sisimmän tuntoja. Pian materiaalia kertyi vaikkapa päivän tai viikonlopun mittaisiin tapahtumiin. Aloin myös kuulla pyyntöjä kirjasta. Monen selkeän johdatuksen siivittämänä tartuin haasteeseen ja syksyllä 2003 ilmestyi kirja Kiltteydestä kipeät. NÄMÄ OVAT KILTTEYDEN KIPUJA • Riittämättömyys • Kelpaamattomuus • Suorittaminen • Miellyttäminen • Epäaitous • Tahdottomuus • Alistuminen • Eittömyys • Tunteettomuus • Peitetyt tunteet • Näkymättömyys • Yksinäisyys • Avoimuuden puute • Väsyminen • Armottomuus • Vaativuus • Toisille eläminen Anna-Liisa Valtavaara & Kirjapaja Oy 2003 Kirjasta Kiltteydestä kipeät Kirjankin saama jatkuva suosio ja runsas palaute kertovat siitä, että kiltteys taitaa olla yksi vakavista kansantaudeistamme. Lapset suojautuvat kiltteyteen Mistä on kyse? Kiltteyden nimissä monilta on kadonnut tai vääristynyt oma aito minuus. Kiltti ei uskalla ilmaista omaa tahtoaan ja tarpeitaan, vaan hän on aina toisten tahdon ja toiveitten toteuttaja. Hän on toisten miellyttäjä, jopa mielistelijä. Kiltti pyrkii elämään niin, ettei ole muille vaivaksi, vaan on mieluummin aina iloksi ja hyödyksi. Toisaalta hän touhuaa ja ahertaa kaikkialla taukoamatta, mutta yrittää silti olla näkymätön, hajuton, mauton ja väritön, niin kuin moni asian ilmaisee. Näin ollen kiltti ei myöskään voi ilmaista tunteitaan, ei iloaan eikä suruaan, ei pettymyksiään, pelkojaan tai vihaansa. Hän kätkee ne sisimpäänsä ja rakentaa suojakseen kauniin, mutta epäaidon ulkokuoren. Tämän rakennelman koossapitäminen vie voimia ja levollisen ilon elämästä. Kiltti voi olla hyvinkin puhelias, mutta hänen on vaikea puhua todellisesta itsestään, siitä, mitä hänelle oikeasti kuuluu tai miltä hänestä tuntuu, koska hän on oppinut mitätöimään tunteensa ja omat tarpeensa. Avoimuus ja aito yhteys on hänelle tällöin aika mahdotonta. Kilttiydestä kärsivä on saattanut aikanaan lapsuudessa sisäistää senkin valheen, ettei kukaan ole kiinnostunutkaan hänen ajatuksistaan ja asioistaan. Kiireen, välinpitämättömyyden tai pelon ilmapiirissä lapsi helposti suojautuu ja sulkeutuu kiltteyteen, toisaalta hän yrittää tulla huomatuksi ja hyväksytyksi juuri olemalla mahdollisimman toisten mieliksi. Liika kiltteys uuvuttaa loppuun Kiltti on siis ahkera suorittaja ja epäaito miellyttäjä, rakkauden ostaja, alistuja, helposti johdateltava ja hyväksikäytettävä. Hän ei tunnista rajojaan eikä osaa tai uskalla sanoa koskaan ei. Siksi hän lopulta helposti väsyy, palaa loppuun, sairastuu, masentuu tai hakee helpotusta erilaisista riippuvuuksista. Ulospäin hän näyttää tyyneltä viilipytyltä tai jopa oikein lempeältä, mutta sisimmässään hän piilottaa kasvavaa suurten tunteiden varastoa. Tästä syystä kiltit saattavatkin olla melko vihaisia ihmisiä, usein tosin piilovihaisia, minkä toipumassa olevat kiltit myöntävät auliisti itsekin. Loputon syyllisyyden, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunne ovat kilteille tuttuja, suuresta suorittamisesta huolimatta. Hylätyksi tulemisen pelko on ajanut monet väärään kiltteyteen ja se myös estää luopumasta kiltin kaavusta. Jumala ei vaadi kiltteyttä Kiltin ihmiskuva on vääristynyt. Mutta kiltteydellä näyttää olevan myös yllättävän suuri Jumala-kuvaa ja Jumala-suhdetta vääristävä vaikutus. Ansiosidonnaiseen ajatteluun tottunut kiltti tekee muita helpommin uskosta suorituskokoelman, josta ilo ja rauha puuttuvat. Hylkäämisen pelko värittää helposti uskoakin. Jos on aina tottunut ansaitsemaan, suorittamaan ja miellyttämään tullakseen hyväksytyksi ja saadakseen jotain ihmisiltä, on vaikea käsittää ja uskoa, että Jumala hyväksyy ihmisen ilman omia ansioita, että häntä ei tarvitse lepyttää eikä miellyttää. Armo on kristinuskon ydinajatus, ja se tarkoittaa nimenomaan ihmiseen kohdistuvaa rakkautta, jota ei voi kukaan ansaita, mutta jonka voi ottaa lahjana vastaan. Ihminen kelpaa Jumalalle Jeesuksen sovitustyön tähden. Siihen saa turvata kaikkein tuhmin – eikä kilteimmälläkään ole muuta mahdollisuutta tai edes etumatkaa Jumalan läheisyyteen. Vain Jeesus yhdistää ihmisen ja Jumalan. kansa, että oppii niitä edes tunnistamaan, saati sitten ilmaisemaan. Mutta jokaisessa ne kyllä ovat, käyttöä varten annetut. Monet ovat kokeneet suureksi avuksi sen, että opettelee sanomaan ”ei” silloin, kun sisin niin kuiskaa. Aina se ei ole mahdollista, mutta aika usein lopulta on – jopa ilman syyllisyyttä. Kaikkeen ei tarvitse kenenkään suostua, kaikkea ei tarvitse jaksaa. Kannattaa opetella olemaan itselleen armollinen, aina ei tarvitse olla täydellinen, voi tehdä virheitäkin. Vain se, joka arvostaa itseään ja on armollinen itselleen, voi aidosti suhtautua niin toisiinkin. Kiltillä on paljon anteeksiannettavaa Avuksi on sekin, että opettelee olemaan itse toisten avun tarpeessa ja antaa toisten auttaa itseään eikä vain elä toisia varten, aina itsensä kustannuksella. Kiltteyden oppeja kannattaa soveltaa vihdoin itseensä ja kysellä, mikä tekisi minut itseni tyytyväiseksi. Koska kiltin elämässä on niin paljon kätkettyä vihaa, hänellä on myös paljon anteeksi annettavaa – niille, jotka ovat edesauttaneet kiltteyden syntymistä, pitäneet sitä yllä ja hyväksikäyttäneet sitä. Kyseessä on siis pitkä anteeksiannon prosessi, jonka tulisi edetä sen myötä, kun tutustuu oman kiltteytensä syövereihin ja yrittää niistä irrottautua. Monet ovat kokeneet anteeksiannon kaikkein syvimmin vapauttavaksi asiaksi, joka mahdollistaa uuden ja oman tavan elää. Vähintään yhtä tärkeää on antaa anteeksi itselleen kaikki ROMANO BOODOS 1/2010 OLE KILTTI ITSELLESI! ROMANIKULTTUURIA TUNTEMAAN! Tunnista ja myönnä muutostarpeesi. Uskalla ja päätä muuttua. • Älä rupea tuhmaksi! • Opettele sisäistä rehellisyyttä - kuuntele itseäsi! • Tutustu ja totuttele tunteisiin! • Opettele puhumaan! • Opettele sanomaan EI! • Rakenna ja suojele omia rajojasi! • Etsi itsellesi rohkaisija! • Uskalla epäonnistua! • Tarvitse toisten apua! • Arvosta itseäsi! • Ilahduta itseäsi! • Etene pienin - mutta rohkein askelin! • Ole itsellesi armollinen! • Anna anteeksi kiltistäjillesi - ja itsellesi! • Uskalla olla aito SINÄ - niin olet parhaimmillasi! Anna-Liisa Valtavaara, Kiltteydestä kipeät, Kirjapaja 2003, pokkarina 2005 se, mihin on kiltteytensä vuoksi suostunut. lisää asiasta voi lukea annaliisa valtavaaran kirjoista kiltteydestä kipeät (kirjapaja 2003) ja oikein kiltit (2007). 11 Sarjassa esitellään romanikulttuuria ja -tapoja. R omanikulttuurin ja -identiteetin säilyminen on todistus sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta vaikeuksien keskellä. Suomi on tänään monikulttuurinen ja kansainvälinen maa. On hienoa, että vähitellen romanit ovat saaneet Suomessa hyväksyntää ja heidän kulttuurinsa säilymiseen myös panostetaan. Romanikulttuurin ymmärtämiseksi on tärkeää tiedostaa, että kulttuuri rakentuu perheen, suvun ja yhteisön ympärille. Kaikkia vähemmistökulttuureja yhdistävät eräät seikat, kuten yhteenkuuluvuuden tunne, me-henki ja solidaarisuus yhteisön muita jäseniä kohtaan. Kulttuurissa korostuvat myös voimakkaasti ihmissuhteet, tavat ja vanhat perinteet. Aito ja oikea romanikulttuuri painottaa hyviä käytöstapoja ja kaikkien ihmisten kanssa toimeen tulemista. Vanhempien ihmisten kunnioittaminen on romanikulttuurin perusta. Suurin osa tavoista ja säädöksistä on jollain tavalla sidoksissa vanhempien ihmisten kunnioittamiseen. Perinteinen romaniperhe on ollut suurperhe. Perheeseen kuuluivat vanhempien ja lasten lisäksi usein isovanhemmat, sedät ja tädit, toisinaan serkutkin. Romaniperheessä korostetaan miehen asemaa, mutta naiset tuntevat myös arvonsa ja heillä on valtaa perheen sisällä todella paljon. Voitaisiin sanoa, että mies on perheen pää ja nainen on sen sydän. Romanikulttuuriin kuuluu tarkkoja puhtauteen ja häveliäisyyteen liittyviä tapoja. Kiertävää elämää viettäessään heidän on ollut pakko pyrkiä huolehtimaan puhtaudesta niin hyvin kuin mahdollista. Toisaalta tavat ovat ylläpitäneet sisäistä järjestystä ja yhtenäisyyttä. Puhtauteen liittyvät tavat toimivat myös elämän ohjeina. Romanien tapakulttuuri korostaa yhtenäisyyttä. Vaatetus ilmentää romaniväestön omaleimaisuutta ja kulttuuria. Näkyvin ulkoinen tunnusmerkki on romaninaisen perinteinen puku. Ei ole samantekevää miten romaninainen pukeutuu, sillä hänen on otettava huomioon perin- teiset tavat ja myös toisten heimoon kuuluvien mielipiteet. Romanit ovat syvästi uskonnollisia. Heidän keskuudessaan on todennäköisesti aina ollut usko suureen Jumalaan ja tuonpuoleiseen elämään. Oman näkökulmansa romanikulttuurin tarkasteluun tuo myös se tosiasia, että kulttuuri elää muun yhteiskunnan tavoin voimakasta murroksen ja muutoksen aikaa. Perinteinen elämäntapa on alkanut muuttua ympäröivän maailman muutosten myötä. Paikoilleen asettuminen vuosisatojen kiertämisen sijaan on sekin vaatinut opettelemista. Romanien omaleimainen elämäntapa on tapa olla olemassa ja säilyä. Vuodesta 2000 alkaen romanien asema historiallisena, perinteisenä vähemmistönä Suomessa on turvattu perustuslaissa. Tähän rikkaaseen kulttuuriin kuuluu nykyään myös halu ja mahdollisuus kouluttautua, tehdä työtä yhteisten päämäärien eteen ja elää yhteisten sääntöjen mukaan. YHTEISTYÖSSÄ! Anna-Liisa Valtavaara Teologi, kouluttaja, kirjailija Kansan Raamattuseuran julistustyöntekijä saavo froojiba kaalengo ma˛kar hin drouvo te passel. Soske hin jakkes? Mango d÷intata, meen kaalen mote samlaven it ˛astes ta tßetanes rakkaven daala fanubonna ta tiijata kai kaale kaan aa˛˛ena aro Europe. Va˛ka kaan hin meen daari panna tßi˛kas, mengo aa˛˛ibi vojuvena paruven niina ˛ast. Me hin pu˛dom, so Deevel kammelas meen te tßeeren. Ame na laha te bristaven, sar narvale aa˛˛ibi fintiko themmesko kaalen sas kutti bere˛˛engo de˛˛engo paalal. Kaale aa˛te daari it narvale, sar doola vaure themmengo kaalen hin panna. Kaan hin tiija te manjaves Deevel ta te pu˛˛es lesta, so meen mote te tßeeren, ta sar ame lahas te jelpaven vaure kaalen, koonen liidavena buut. Deevel mo del menge fiiniba ta mo Jou tßalavel amengo d÷iiben jakkes, te ame dikkahas vaure komujengo naalal, naaka d÷iivahas endo menge kokareske. Me kammaa amenge saarengo tatto ta maalano d÷inta kajo vaure komuja! Tuula Åkerlund Lastensuojeluasioita näköalapaikalta 40 vuotta Etelä-Suomen lääninhallituksen lastensuojelun asiantuntija, lääninsosiaalitarkastaja Kristiina Hehku hoiti lastensuojeluasioita lääninhallituksessa 40 vuoden ajan. Hehku jäi eläkkeelle helmikuussa. Siihen liittyen lääninhallitus järjesti yhteistyökumppaneille eli kuntien sosiaalitoimelle, järjestöille sekä yksityisille palveluntuottajille seminaarin, jossa juhlittiin Kristiina Hehkun saamaa sosiaalineuvoksen arvonimeä. Hengellisen romanimusiikin, Sanan ja rukouksen ilta Nevo Roma Nevo Roma ry on toiminut vuodesta 1999. Järjestön toiminta-ajatus on ollut perustamisestaan lähtien tuoda romanitaidetta ja -kulttuuria esille erilaisin tapahtumin. Järjestön hallituksen jäsenet kuuluvat kaikki romaniväestöön. Järjestön tähän saakka näyttävin toiminta tapahtui vuonna 2000 osallistumalla Helsingin kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Teemavuoteen liittyen järjestettiin Kumpulassa kuuden konsertin sarja taidenäyttelyineen ja tehtiin konserteista CD tallenne yhteistyössä Helsingin ammattikorkeakoulun medianomiopiskelijoiden kanssa. Nevo Roma ry on ollut toteuttamassa kulttuuritapahtumia sekä useita Romanikulttuurinäyttelyitä. Yhdistys on toiminut myös Romanitaiteen keskus ry:n kanssa läheises- S iigo tiija mango d÷inta hin buut var aa˛tas doola vauro themmesko kaale, koon tingavena aka diives daari mengo them. Ame d÷aanaha, sar narvalo aa˛˛ibonna joon aavena daari. Iidako-Europako themmengo kaalengo d÷iviba hin horttas drouvo ta narvalo. Leen na tßi veera elle horttibi. Hin buut themmi, kai petßki na dena siila kaalenge, va˛ka gaaje hatßavena kaalengo gaave ta dena dummo lenge. Gaaje hiistavena kaalen ta jaagavena leen sakko diives. Siiva rikkavena kaalen aro kriatuuresko veera. Me hin staudom buut themmi ta dikjom savo kaalengo aa˛˛ibi hin aro lengo beska gaave. Leen hin narvale beska d÷urpi aro ve˛˛engo duural. Doola d÷urpi peeravena teele. D÷urpengo gulva aa˛˛ela phuu. Kaale meerena doori aro ˛ieliba ta bok. Buut var me hin undradom soske Deevel hin diijas menge, Fintiko themmesko kaalenge, jakke tßi˛ka aa˛˛ibi. Meen hin rankane tßeere, hin ˛aabe ta siiva aa˛˛ena tßi˛ka menge, ke ame kokares d÷iivaha rankanes. Aja- ”ETTÄ HE YHTÄ OLISIVAT” Opettele sanomaan ei! Mikä neuvoksi? Monen elämässä väärä kiltteys on kovin syvässä ja kaiken kattavaa, joten muutos ei valitettavasti tapahdu kovin nopeasti. Mutta suurikin muutos on mahdollinen. Kannattaa aluksi miettiä yksi tai muutama asia, jossa haluaisi toimia toisin kuin ennen. Kiltteyden vastakohta ei ole tuhmuus, joten sellaiseksi ei kannata ryhtyä. Oikea suunta on sisäinen rehellisyys, itsensä ja tunteidensa kuunteleminen, aitouden etsiminen. Se, että olisin oma itseni, arvokas ja ainutlaatuinen persoona, joksi Jumala minut loi. Jos oma tahto ja tunteet ovat kovin hukassa, voi kestää ai- Freediba tumenge kamle kaale! Torstai 11.3.2010 klo 18 alkaen Mikael Agricolan kirkko, Tehtaankatu 23, Helsinki sä yhteistyössä muun muassa Romanimusiikin festivaalien talkoojoukoissa. Vuonna 2007 Nevo Roma ry teki yhteistyössä Suomen Romaniyhdistyksen (SRY) kanssa Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman “Vanhat”-projektiin liittyvän oppaan romani-omaishoitajille. Opas julkaistiin kesäkuussa 2008. Nevo Roma ry on toteuttanut myös selvitystyön koskien Mustalaislähetyksen (vuodesta 1997 Romano Missio) lastenkodeissa vuosina 1960–80 olleiden 16 romanin sijoittumisesta romaniyhteisöön ja suomalaiseen yhteiskuntaan Kirkkohallituksen diakonian ja yhteiskuntatyön yksikön tukemana. 2009 maaliskuussa Nevo Roma ry järjesti yhteistyössä Romano Mission ja Suomen Romaniyhdistyksen kanssa ro- Juhlaan osallistuu piispa Eero Huovinen. Juhlan alussa Katekismuksen romanikielelle kääntäneen tutkija Henry Hedmanin puheenvuoro sekä seurakuntien romanileirioppaan valmistelutyöryhmän haastattelu Puheenvuoron pitävät lisäksi: manivanhusten virkistyspäivät Helsingissä. Nevo Roma ry tulee jatkossa keskittymään edelleen niin yhteiskunnallisiin kuin romanitaiteeseen ja -kulttuuriin liittyviin asioihin sekä enenevässä määrin osallistumaan myös aktiivisesti tutkimus- ja julkaisutoimintaan. Myös verkostoitumiseen liittyvät hankkeet tulevat jatkossa olemaan osa yhdistyksen toimintaa. Nevo Roma ry:n toimintaa ovat tukeneet Opetusministeriö, Kirkkohallitus sekä Ragnar Ekbergs stiftelse – Ragnar Ekbergin säätiö. • toiminnanjohtaja Miranda Vuolasranta, Suomen Romanifoorumi • tuomiorovasti Matti Poutiainen, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta • seurakunnan johtaja Klaus Korhonen, Helsingin Saalem-seurakunta • evankelista Henry Valerius, Helluntaiherätys Musiikista vastaa lauluyhtye Suoralähetys. Juontajina toimivat pastori Sami Puumala Kirkkohallituksesta ja toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund Romano Missiosta. Kirkkojuhlan jälkeen iltatee ja -kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa! Järjestäjät: Kirkkohallitus, Helsingin seurakuntayhtymä, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta ja Helsingin Saalem-seurakunta Lisätietoja: ihmisoikeussihteeri Kati Jääskeläinen, Kirkkohallitus, puh. 09 1802 210 / 050 324 3173 ROMANO BOODOS 1/2010 12 Kunnat ja kodit tasoittamaan lasten koulutietä K unnille on tarjolla valtion rahaa romanilasten koulunkäynnin tukemiseen. Ylimääräisellä rahalla voidaan saada aikaan monenlaista hyvää. Opetushallituksessa tehtiin puolitoista vuotta sitten ensimmäiset päätökset valtionavustuksista romanilasten perusopetuksen tukemiseen. Rahoitus oli koulutuksen järjestäjien eli kuntien haettavissa. Kunnissa, jotka ensimmäisinä hakivat avustusta, oli usein kohtalaisen suuri romaniväestö. Kuntien koulutoimella saattoi myös monessa tapauksessa olla ainakin hieman yhteistyötä paikallisten romanijärjestöjen tai muuten vain aktiivisten romanivanhempien kanssa. Valtionavustuksen saamisen ehtona on, että kunta sitoutuu tekemään suunnitelman, jossa valitut toimenpiteet romanilasten perusopetuksen tukemiseen vakinaistetaan kunnan ja koulujen toimintaan. Tällä hetkellä noin kolme neljäsosaa kaikista perusopetusikäisistä romanioppilaista kuuluu tuen piiriin. Valtionavustuksia on tarkoitus jakaa koulutuksen järjestäjille edelleen. Toivottavasti vielä ainakin ne kunnat, joissa asuu merkittävä määrä romaneja, ryhtyvät hakijoiksi. Opettajille tietoutta romanikulttuurista Olen jo aiemmin käsitellyt Romano Boodoksessa muutamien kuntien toimenpiteitä romanioppilaittensa tukemisessa. Joudun säännöllisesti eri tilanteissa vastaamaan, millaisia oikein ovat ne toimet, joita kunta koh- dentaa romanioppilaisiinsa. Toimien kirjo eri kunnissa on valtava. Tärkeää onkin se, että kunnan suunnitelma tehdään yhdessä: työhön kaivataan asialle omistautuneita opettajia ja koulunkäyntiavustajia, aktiivisia romanivanhempia ja muita -romanitoimijoita, koulutoimen ehdoton siunaus kehittämistoimille ja mahdollisesti asiantuntijoita esimerkiksi sosiaali- tai nuorisotoimesta. Kuntien suunnitelmissa tulee näkyä paikalliset piirteet ja tarpeet. Monet romanioppilaista eivät kaipaa minkäänlaisia tukitoimia. Koulu sujuu, poissaoloja ei ole ja päättötodistus tulee takuuvarmasti. Silloin toimet kannattaakin suunnata niitä tarvitsevien oppilaiden tukemiseen, romanikotien koulutietouden lisäämiseen tai vaikkapa opettajien täydennyskoulutukseen. Opettajat tarvitsevatkin perustietoa romanilasten kulttuurista. Monet ovat hyvin kiinnostuneita asiasta, kun tilaisuus tiedonhankkimiseen tarjoutuu. Uskon, että jos kunta valitsee opettajiensa täydennyskoulutuksen teemaksi romanioppilaiden kohtaamisen tai ryhtyy kehittämään kodin ja koulun yhteistyötä, tulokset näkyvät monen vuoden ajan. Perheet tukemaan koulunkäyntiä Rahoituksen turvin on ollut mahdollista tukea läksyjentekoa vaikka koko perheen voimin. Läksyjenteko on ensiarvoisen tärkeää, mutta kaikkein tärkeintä on opettaa peruskoululaiselle, että perhe tukee koulunkäyntiä. ROMANO BOODOS 1/2010 13 ISOSISKO VALVOO Turkulainen Anneli Palmroth nauttii työstään vartijana. T Esimerkiksi Kouvolassa vanhempien rooli kehittämisessä on koettu niin suureksi, että paikkakunnalle suunnitellaan niin sanottua romanivanhempien iltakoulua. Vanhemmille tarjotaan tällaisessa iltakoulussa kerran viikossa tilaisuus perehtyä opettajan johdolla keskeisiin asioihin eri oppiaineissa ja päivittää tietojaan koulunkäyntiin liittyvissä asioissa yleensä. Vanhemmat, jotka näin paljon paneutuvat lastensa koulunkäyntiin, pystyvät varmasti tukemaan lastaan ja ennen muuta antamaan lapsilleen sen selkeän viestin, että peruskoulun suorittaminen on tärkeää. Ja ehkäpä joukosta löytyy myös vanhempia, jotka saavat kipinän jatkaa omaa opiskeluaan. Lasten koulumenestys yhteinen tavoite Olivatpa romanilasten koulunkäynnin tukemiseen valitut toimenpiteet millaisia hyvänsä, toiminnan parasta antia on mielestäni se, että kuntien omiin verkostoihin on monilla paikkakunnilla muodostunut hienoja työporukoita. On ollut mukava todistaa kuinka yhteen hiileen puhaltavat sekä romanilasten vanhemmat, opettajat ja koulunkäyntiavustajat. Olen myös huomannut, että romanioppilaiden koulunkäynti on monen rehtorin sydämellä. Usein kehittäminen on syntynyt vanhalle perustalle, ehkä yksittäisen opettajan tai paikallisen romanihenkilön pitkälliselle työrupeamalle, joka rahoituksen turvin saa vihdoin näkyvyyttä. Mitä läheisemmin romaniperheet ovat kehittämistoiminnassa mukana, sitä selvemmiksi yhteiset tavoitteet tulevat. Se, että romanilapset pärjäävät peruskoulussa, saavat päättötodistuksen ja pääsevät jatko-opintoihin, onkin yhteinen tavoite niin romaniperheille, opettajille ja koulunkäyntiavustajille kuin kunnan opetustoimen virkamiehille – ja tietysti myös valtionavustukset myöntäneelle Opetushallitukselle. susanna rajala erityisasiantuntija opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmä Romanilasten erityisopetus tarkastelun alla H elmikuussa julkaisussa sisäasianministeriön selvityksessä todetaan, että romanilapset joutuvat erityisopetuksen piiriin huomattavasti useammin kuin valtaväestöön kuuluvat. Opetushallituksen vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan peräti puolet kaikista peruskoulua käyvistä romanilapsista sai osa-aikaista erityisopetusta ja joka viides oli siirretty erityisopetukseen. Valtaväestön kohdalla erityisopetukseen siirto koski vain 8 prosenttia oppilaista. Erityisluokkasiirroista tehty Erityisluokka elämänkulussa selvitys, joka on toteutettu osana Yhdenvertaisuus EtuSijalle -hanketta, suosittaa tarkastelemaan romanilasten ja -nuorten tuen tarpeen määrittelyä koulussa aina tilannekohtaisesti ja yksilöllisesti. Tutkimuksen perusteella on syytä epäillä, että erityisope- tuksen piiriin otetaan romanilapsia, jotka pärjäisivät myös tavallisessa opetuksessa. Osa selvitystä varten haastatelluista romaneista olikin kokenut oman erityisluokkasiirtonsa syynä olleen ainakin osittain romanitaustan. Vaikka erityisopetuksesta on todellisessa tarpeessa apua, sitä ei saisi tarjota ”kulttuurisena vaihtoehtona” oppilaiden romanitaustan takia. Erityisopetuksesta ja helpotetuista opetussuunnitelmista on tutkimusten mukaan vaikea palata takaisin yleisen opetuksen piiriin ja se vaikeuttaa myös työelämänpolulla etenemistä. Opetushallituksessa on jo käynnistetty niin kutsuttu perusopetusprojekti, jossa on järjestetty muun muassa seminaareja koulujen henkilöstölle sekä romanioppilaiden vanhemmille. Lisäksi osana perusopetuksen laadun kehittämisohjelmaa käynnistyi vuonna 2008 romanilasten perusopetuksen tukeminen -kehittämistoiminta, jossa on tällä hetkellä mukana jo kolme neljästä perusopetusikäisestä romanioppilaasta. Myös juuri julkaistussa Suomen ensimmäisessä romanipoliittisessa ohjelmassa yksi painopistealueista on romanilasten ja –nuorten koulutukseen osallistumisen vahvistaminen, ja toimintalinjauksena suositetaan lisättävän romanilasten ja -nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa. Anna-Maija Niemi, Reetta Mietola ja Jenni Helakorpi: Erityisluokka elämänkulussa Selvitys peruskoulussa erityisluokalla opiskelleiden vammaisten, romaniväestöön kuuluvien maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten koulutus- ja työelämäkokemuksista. iukkailmeinen mutta sydämeltään lempeä Anneli Palmroth on turvallisuusvalvoja. Tuttujen kesken hänet tunnetaan Nunnuna. ”Sain lempinimen jo lapsena, syystä, että minulla piti aina olla unirätti, josta hain turvaa”, Anneli naurahtaa. Anneli Palmrothin ensimmäinen, monivuotinen työura päiväkodissa alkoi 16-vuotiaana harjoittelun kautta. Kasvavan nuoren elämässä kannustaminen on tärkeä asia tulevaisuutta ajatellen. ”Minun elämässäni on ollut muutamia henkilöitä, jotka ovat vahvistaneet ja innostaneet näkemään tulevaisuuteen myös hieman erilaisin silmin. Erityisesti muistan lämmöllä Nakkilan sosiaalitoimen johtajan Raili Aallon ja Lääkäri Ulla Mäki-Pirtin oikeisiin paikkoihin osuneet tuen ja kannustamisen sanat.” Pitkän työrupeaman lomassa Annelin mieli teki kokeilla siipiään turvallisuusvalvojan vaativissa tehtävissä. Jo lapsuudessa ja nuoruudessa häntä kiinnosti poliisin työ. Kannustuksien saattelemana Anneli suuntasi vakituisesta työstä kohti koulunpenkkiä Kuopioon asti. ”Vuoden ajan istuin päivisin koulun penkillä imien itseeni kaiken opetettavan tiedon turvallisuusalasta. Iltaisin suuntasin hanttihommiin mediamyynnin puolelle, saadakseni opiskelurahaa.” Opiskeltuaan turvallisuusvalvonnan asiantuntijaksi Anneli löysi itsensä pääkaupungin vilinästä Securitaksen leivissä. Alun keikkatöiden jälkeen hän sai oman kohteen, jossa palveluvuosia kertyi useita. ”Helsingin ajoissa oli paljon toimintaa ja vaarallisia tilanteita, vaikka perustyö onkin jokseenkin rauhallista. Mieleeni tulee monia niin koomisia kuin uhkaaviakin tilanteita, joissa on saanut sekä itkien nauraa että sydän vavahtaen olla tiukkana.” ”Muutama vuosi sitten muutin Turkuun ja toimin täälläkin Securitaksen yhtenä vartijana. Kohteita minulla on muutama, jotka jaan eri vuorolaisten kanssa.” Romanitaustasta hyötyä työssä Nainen ei vastaa ihan tyypillistä ensikuvaa vartijasta. Mukaan kun lisää etnisyyden – romani – saattaa tarjolla olla jo monelle ratkaisematon yhtälö. Anneli kuitenkin haluaa hiihtää latua ylpeänä etnisyydestään Anneli Palmroth valvontaonitorinsa ääressä ja ammatistaan ja näin antaa esimerkkiä kanssasisarilleen ”Rakastan työtäni. Sen hyviä puolia ovat sosiaalisuus ja itsenäisyys ja toisaalta sille vaihtelevaisuutta antavat haasteelliset asiakkaat, jotka tulisi saada tyytyväisiksi. Monissa tiukissa tilanteissa uhkatekijä kuvittelee, että naisvartija on joukon heikoin lenkki. Useasti kuitenkin tilanteen loputtua tekijä ymmärtää arvioineensa heikoimman lenkin väärin. Mutta työ ei tietenkään ole jatkuvaa kulkemista tilanteesta toiseen.” ”Olen myös vahvasti romani, vaikkei minusta tummuudestani huolimatta heti uskoisi. Tuon asian esille työpaikoillani ja monella on kyllä jäänyt suu auki. Haluan näyttää, että romaneistakin on!” Anneli sanoo. ”Koen myös, että etnisyyteni ja siihen liittyvät tekijät ovat minulle hyviä työvälineitä. Osaan ja pystyn tarvittaessa lähestymään monia asioita erilaisista lähtökohdista.” Kohti rohkeaa ennakkoluulottomuutta Suvaitsevaisuus on sanana helpompi lausua kuin arkielämän keskellä käytännössä toteuttaa. Millaista on hyvä suvaitsevaisuus ja rohkea ennakkoluulottomuus? ”Haluaisin, että niin romanikulttuuri kuin valtakulttuuri uskaltaisivat katsoa itseään syvälle silmiin – nähdä menneisyyden ja ymmärtää tulevaisuuden. Molemminpuolista lähestymistä tarvitaan”, Anneli Palmroth miettii. ”Tässä hyvinä edesauttajina on romanien ammatillinen moninaisuus. Uskon, että ihminen on sisäisesti todellinen mustalainen, vaikka ei ulkoinen habitus sitä huutaisikaan – romanius on identiteetti, ei vaate.” ”Suhteessa pääväestöön toivoisin romanien saavan mahdollisuuden näyttää osaamisensa ja kykynsä.” Haastattelun jälkeen vartija lähtee työhönsä yövuoroon valvomaan kohdettaan. Vartioimalla hän suo rauhaisan yöunen kohteen omistajille ja työntekijöille. On hienoa nähdä kuinka moneen meistä romaneista on. TeksTi ja kuva MerTsi ÄrlinG Romanipolitiikan kiemurat J oulun alla valmistui suurella joukolla tehty ja perusteellisesti mietitty Suomen romanipoliittinen ohjelma. Sen mukaisesti asioita tullaan hoitamaan, ellei joku esitä ja vaadi muuta. Ohjelmassa tavoite on suuri: Vuonna 2017 Suomi on Euroopan paras maa romaniasioissa. Minä tosin vierastan tällaista kilpailua. Jokaisessa maassa on aina toiselle annettavaa ja opittavaa. Vertailu ei ole hedelmällistä, vaikka se onkin muodissa. Tätä romanipoliittista ohjelmaa olisi syytä kehua paljon, mutta keskityn asioihin, joiden soisin olevan toisin. Ohjelmassa suhtaudutaan historialliseen kehitykseen vähätellen. Siinä sanotaan esimerkiksi, että aikaisemmin on ollut erilaisia projekteja ja hallinnollinen lähestymistapa on korostunut. Kuitenkin 30–40 vuodessa on asuntoasioissa tapahtunut huima kehitys, työasiat ja työvoimakoulutus on tullut itsestään selvyydeksi, nuoria opiskelee yliopistossa saakka, koulussa on romanikielen opetusta ja niin edelleen. Kaikissa asioissa on opeteltu yhteistyötä ja tarvittu asenteen muutosta sekä viranomaisten että romanien keskuudessa. Kehittyäkseen asiat tarvitsevat taustansa. Tästä on hyvä jatkaa ja töitä tosiaan riittää. Oma kieli on osa kansanryhmän identiteetin perusta – suomalaiselle suomen kieli ja romanille romanikieli. Siksi on keskeistä, että romanikieli on mukana kouluopetuksessa ja myös työvoimaopetuksessa. Se rakentaa motivaatiota ja identiteettiä. Romanien hoitama romanikielen opetus on tehnyt romaneista toimijoita eikä vain toiminnan kohteita koulussa. Minä uskon tämän olleen suuri käänne. Yksi kanto kaskessa on pula opettajista, mutta tämä on ratkaistava kehittämällä askel askeleelta opettajien pätevyyttä. Uusia, innostuneita romanikielen opettajia on löydettävä. Tämä toiminta ei ole edistynyt siten kuin 1990-luvun alussa toivottiin. Uudessa romanipoliittisessa ohjelmassakin kieli on sivuraiteella. Suuri vahinko. Romanien oman ohjelma-ajan toteutuminen radiossa ja televisiossa ei ole edistynyt. Vaikka radiolakia uudistettiin, on suppea15 minuutin radio-ohjelma vii- kossa jäänyt ainoaksi yli 15 vuoden aikana. Uudessa romanipoliittisessa ohjelmassa puhutaan ohjelma-ajasta hyvin epämääräisesti. Kummallista. Romaninuoria on koulutettava toimittajan tehtäviin ja heille on annettava ohjelma-aikaa. Tämä olisi parasta ja konkreettista syrjinnän vastaista toimintaa. Olenko aivan väärällä asialla ja mitä ajattelevat työskentelyssä mukana olleet romanit? Tätä kyselen. Uudessa ohjelmapaperissa luvataan myös kehittää romanijärjestöjen valmiuksia – mitähän se tarkoittaa? – ja vastuuta annetaan monessa asiassa. Minusta ykkösasia on antaa kunnon toimintaresurssit ja toiseksi tulee luoda romanivastuunkantajille oma etäopetustyyppinen, yliopistotasoinen yhteiskuntatiedon ja hallinnon koulutusohjelma. Osallistujien yläikärajaksi voisi laittaa 35 tai 40 vuotta. Sellaisesta nousisi uutta ajattelua. Yleisesti ottaen romanipoliittinen ohjelma on vaikealukuinen, mutta toivottavasti se ei säikytä ketään romania. Toimenpiteissä käytetään sanoja kehitetään, vahvistetaan, edistetään, selvitetään edellytyksiä tai mahdollisuuksia, tehostetaan, tuetaan, turvataan, kiinnitetään huomiota, laajennetaan, luodaan menettelytapoja, kohdennetaan, otetaan huomioon, puretaan ennakkoasenteita, kannustetaan ja jopa toteutetaan voimavaraistamisen pilottihanke. Kaikki on viranomaiskieltä eikä kerro, mitä todella tapahtuu. Ohjelma kutsuu kuitenkin töihin monia tahoja ja ennen kaikkea romaneja, esittämään konkreettisia vaatimuksia. Yhden virheen haluan korjata. Ensimmäisessä neuvottelukunnassa oli mukana romanijäsenenä Viljo Mäntyniemi. Romaniasian neuvottelukunnan 40-vuotisjuhlassa 1996 hän oli mukana arvostettuna ikäihmisenä ja kertoi muun muassa, miten jo silloin kierrettiin maakunnissa ja lääninhallituksissa mustalaisasioissa, kuten silloin sanottiin. ”Uppre Roma” sanoi Voitto Ahlgren ja sitä kannattaa toistaa: ”Ylös romanit!” paavo lounela ROMANO BOODOS 1/2010 14 LAPSUUS LASTENKODISSA -SEMINAARI HELSINGISSÄ Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. Lastensuojelutyö ■ Ylläpitää 16-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 10-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Presidenttiä tapaamassa Sosiaali- ja diakoniatyö Kansainvälisen Minority Rights Group Internationalin Suomen jaoston edustajia kävi tammikuun 21 päivä tapaamassa presidentti Tarja Halosta. Tilaisuudessa presidentille luovutettiin jaoston tekemä tuore julkaisu – Suomen kansalliset vähemmistöt – kulttuurien ja kielten rikkautta (2009). Julkaisu pyrkii antamaan tietoa vähemmistöistämme ja hälventämään ennakkoluuloja heitä kohtaan. Julkaisu on suunnattu erityisesti Suomen kouluille, etenkin opettajille ja lukion oppilaille. (MRG Finland) on perustettu vuonna 1991 Rovaniemellä. Sen toiminnassa on ollut kaiken aikaa mukana sekä vähemmistöjen omia aktiiveja että suomalaisen valtaväestön ihmisoikeusaktivisteja ja tutkijoita. ■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. ■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset – myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. ■ Naisten vuoro (2010–2013): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. Identiteetin kehitykselle on tärkeää niin kielteisten kuin myönteistenkin lapsuuden kokemusten muistaminen ja niiden käsitteleminen. 7.4. klo. 12.30–16.00 Malmitalon auditoriossa, Helsingissä järjestettävässä seminaarissa halutaan antaa ääni lastenkodissa kasvaneille, henkilökunnalle, vastuullisille virkamiehille ja poliitikoille. Seminaari peilaa vähemmistöpolitiikan historiaa ja kartoittaa tämän päivän tilannetta – missä määrin romanit ovat edelleen politiikan kohteita, eivätkä toimijoita. Seminaarissa esitellään Tuula Lindin ja Riikka Tannerin kirjoittama Tuula Lindin elämästä kertova Käheä-ääninen tyttö -kirja, ja Janette Grönforsin tekemä selvitys Ai tää lastenkodin lapsi. Tervetuloa keskustelemaan! Tarkempi ohjelma löytyy maaliskuun alusta lähtien Romano Mission kotisivuilta: www.romanomissio.fi Julkaisutoiminta ! Romaniväestö ja muu yleisö ovat jo pitkään odottaneet suomalaisen romanimusiikin laajempaa esiinmarssia yleisen kulttuuritarjonnan rinnalle. Menneiden vuosien romanitaiteilijat viihdemusiikin puolella ovat toki monille jo tuttuja, mutta alkuperäinen suomalainen romanikansan lauluperinne on jäänyt paljolti vain romanikotien seinien sisäpuolelle. Nyt tilanteeseen on tulossa radikaalisti parannusta, sillä romanit ovat alkaneet tuoda esiin kulttuurinsa musiikkiperintöä jonka anti huokuu suuria tunteita ja romanikansan elämän vaiheita. Sibeliusakatemian kansanmusiikkiosastolla opiskeleva Anette Åkerlund on panostanut asiaan ja koonnut ympärilleen laulajia ja muusikoita jotka liittävät saumattomasti musiikin eri lajeja flamencosta ja bluesista vanhoihin romanilaulelmiin. Tällä DVD-levyllä kuullaan myös muutama hengellinen romanilaulu joita esittävät yhtyeet Suoralähetys, sekä Telal Kham. Vaikka suunnitelmissa ei alkujaan ollutkaan konsertin taltiointi, päätettiin se kuitenkin toteuttaa konsertin ainutlaatuisuuden tähden. Tästä johtuen kuvan ja äänen laatu ovat kotivideon tasoisia, mutta se ei kuitenkaan estä välittymästä romanimusiikin voimakasta tunnetta ja elämyksellisyyttä. ROMANO MISSIO RY ROMANO MISSIO RY Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden Levyn myynnistä saatava tuotto käytetään romaninuorten opiskelua tukevan stipendirahaston hyväksi. 15 € Levyn myynnistä saatava tuotto käytetään romaninuorten opiskelua tukevan stipendirahaston hyväksi. Esiintyjinä: Timi Keiski Anette & Co. Romaninuoret esittävät hengellisiä ja perinteisiä romanilauluja Kulttuurikeskus Stoassa. RM DVD-102 Telal Kham (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) ❏ ❏ ❏ VALOISAMPI HUOMEN -konsertti Suoralähetys PALVELUKORTTI ❏ U Nyt saatavana molemmat Valoisampi huomen -konsertit DVD-videona. RM DVD-101 ROMANO MISSIO Tunnus 5007555 00003 VASTAUSLÄHETYS Vastaanottaja maksaa postimaksun ■ Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. U U UT VALOISAMPI HUOMEN -konsertti Stipendirahasto T DE VALOISAMPI HUOMEN -konsertti ll ■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden Romaninuorten konsertti Kulttuurikeskus Stoassa VALOISAMPI HUOMEN -konsertti II 20 € Esiintyjinä mm: Leif Lindeman Romanos Telal Kham Alida Friman Hyväntekeväisyyskonsertti Temppeliaukion kirkossa Konsertti Temppeliaukion kirkossa. Mukana mm. Leif Lindeman, Anette, Romanos ym. TUOTTEET VOI TILATA ROMANO MISSIOSTA PUH. 09 - 351 1366 (Levyjen hintoihin lisätään postituskulut) Kestotilaus (laskutus vuoden välein) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi Myynnistä saatavilla tuloilla tuetaan nuorten opintostipendirahastoa. (jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) LEHDEN SAAJA ________________________________ ROMANO MISSIOLLA MYYNNISSÄ AINEISTOA KERÄTÄÄN ROMANILASTEN RUKOUSKIRJAAN R itä rukouksia lapsuudessanne rukoiltiin? Onko teillä omia lempirukouksia? Teemme opinnäytetyönämme rukouskirjaa romanilapsille, johon rukoukset tulevat sekä suomeksi että romaniksi. Tavoitteenamme on tehdä laadukas lapsen käteen sopiva kirja, johon on koottu romaneille läheisiä rukouksia. Rukouskirjan myötä haluamme olla mukana säilyttämässä romanien ainutlaatuista kieli- ja kulttuuriperinnettä sekä tukea lasten hengellistä kasvua. Idean opinnäytetyöllemme saimme vuonna 2007 Limingassa seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden keskustelutilaisuudessa, jossa oli aiheena ”Romanit seurakunnassa”. Tilaisuudessa oli mukana muun muassa romanikulttuurin ohjaaja Henry Lindgren ja Oulun lääninhallituksen romaniasioiden suunnittelija Henna Huttu. He kertoivat romanien historiasta sekä nykypäivän tilanteesta Suomessa. Huttu sanoi, että romanikielelle on käännetty vähän hengellistä ainer Friman sai Keskustan Lehtimiesten Peitsi-palkinnon näkemyksellisen journalismin edistämisestä. Keskustan Lehtimiehet ry. luovutti 90-vuotisseminaarissaan 4.12.2009 Peitsi-palkinnot kolumnisti Rainer Frimanille ja toimittaja Asta Heickellille. Peitsi-palkinto myönnetään näkemyksellisen journalismin edistämisestä. Kolumnisti Rainer Frimania kiitellään palkintoperusteluissa siitä, että hän on rohkeasti ja itseään säästämättä tehnyt työtä totuuden eteen. Humanisti Friman on kolumneissaan ja jutuissaan uskaltanut tarttua aiheisiin, joista muut vaikenevat, käsittelevät ne sitten politiikkaa tai vaikka romaniheimoa. ”Friman kulkee siis peitsi tanassa, eikä ollenkaan tuulimyllyjä päin. Hänen sanansa osuvat ja uppoavat”, perusteluissa todetaan. Laulajanakin ansioitunut Friman on toiminut pitkään muun muassa Satakunnan Kansan, Suomenmaan ja Lallin kolumnistina, minkä lisäksi hän on tehnyt radio-ohjelmia ja kirjoja. Keskustan Lehtimiehet on 90vuotias aatteellinen journalistiyhdistys. TuoMas koivunieMi (uutinen on julkaistu verkko-apilassa 4.12.2009) M Toiminnanjohtajan palsta Mennyttä ja tulevaa! saaneet viettää alku vuoden kunnon talven merkeissä. Lunta on tullut ennätysmäisesti vuosikymmeniin ja paukkupakkaset ovat koetelleet kotiemme lämpöeristeitä ja hyydyttäneet autoja aamupakkaseen. Mieluummin minä valitsen kunnon talven kuin vetisen, loskaisen nollakelin. Lapsia ei pakkanen ihme kyllä säikäytä. Päiväkummun lastenkodissa ja Kotimäen pienryhmäkodissa ulkoillaan lähes päivittäin. Kun on tarpeeksi lämmintä päällä, niin ulkoleikit sujuvat, pulkkamäki, hiihtäminen ja luistelu on kivaa. Lastensuojelutyö on vaativaa työtä. Työn kehittäminen ja henkilöstön monipuolinen ammatillisuus on välttämätöntä tämän päivän kasvatustehtävässä. Päiväkummussa saimme viettää joulukuussa valmistujaisjuhlaa, 11 työntekijää suorittivat lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon. Koulutus antaa uusia välineitä kasvatustehtävään ja auttaa jaksamaan työssä. Kovien pakkasten lisäksi puhaltavat muutoksen tuulet. Päiväkummun pitkäaikainen johtaja Helge Haapakoski siirtyi toisiin tehtäviin ja vuo- Lähiosoite ______________________________________ postitoimipaikka ________________________________ LEHDEN MAKSAJA, ellei sama kuin edellinen Nimi ___________________________________________ Lähosoite_______________________________________ Postitoimipaikka ________________________________ Päiväys ____________________/_______20 __________ Paikkakunta ____________________________________ Allekirjoitus ____________________________________ Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15) ● ROMANIUKIN SATUREPPU - 57 s. satu- ja tarinakirja: Inga Angersaari, 17 euroa ● ONNITTELU- JA SURUADRESSEJA kukka-aiheisia, 10 euroa ● TIE OMANA, KEPPI TURVANA - 135 s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa ● TARTU KÄTEENI: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa ● SURUADRESSEJA KUKKAAIHEISIA, 10 euroa ● ROMANI JA PÄIHDEHUOLLON PALVELUT Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut 15 Rainer Frimanille journalistipalkinto Olemme Anette Åkerlund Räppi Veljet ROMANO BOODOS 1/2010 kirjallisuutta. Tästä kehittyi idea, että teemme yhteistyössä romanien kanssa opinnäytetyön rukous- ja laulukirjan romanilapsille, jossa rukoukset ja laulut ovat sekä romanikielellä että suomeksi. Toivomme, että lähetätte meille rukouksia, joita voimme laittaa rukouskirjaan. Toivomme saavamme vanhoja tuttuja, vähemmän käytettyjä ja myös itse sepitettyjä uusia rukouksia. Ne kaikki ovat yhtä arvokkaita. Jos haluatte, voisitte myös kertoa, että mitä rukous on teille merkinnyt. Rukouskirja tulee lisäksi sisältämään perusrukoukset kuten Isä meidän, Herran siunaus ja Levolle lasken Luojani. Kirjaan voisi tulla myös muutama iltarukous, ruokarukous, kerhorukous sekä pari laulua, joissa on rukoussisältö. Toiveenamme olisi saada kirjaan mukaan myös Jouluevankeliumi sekä lasten evankeliumi. Toivon mukaan kirja olisi käytössä erilaisissa romanien hengellisissä tilaisuuksissa ja perhejuhlissa ja näin tukisi perheiden hengellisyyttä. Toivomme, että esimerkiksi den alusta lastenkodin johtoon astui sosionomi Hanna Pekonen. Hanna on päiväkumpulaisille ennestään tuttu työntekijä. Hän on aikaisemmin työskennellyt Romano Mission lastensuojeluyksiköissä ja tuntee hyvin myös romanikulttuuria. Toivotamme Hannan sydämellisesti tervetulleeksi Päiväkumpuun. Romano Mission syys- kokous valitsi hallitukseen 3 uutta jäsentä. Tamperelainen perhehoitokumppanit oy:n johtaja Matti Virtasella on monipuolista lastensuojelutyökokemusta vuosien varrelta. Kirkkohallituksessa työskentelevä työalasihteeri Seppo Lusikka on ollut mukana monissa romaniprojekteissa ja nuori romanimies, insinööri Robert Blomerus tuo uuttaa virettä hallituksen kokoonpanoon. Hän on erikoistunut tuotantotalouteen. Robert on edesmenneen romaniaktivistin Aleka Stobinin poika. Hienoa, että olemme saaneet hallitukseen lisää monipuolisia osaajia ja ammattilaisia. Kevään Päiväkummussa vietettiin valmistujaisjuhlaa. aikana osallistumme ja järjestämme eri- seurakunnat voisivat lahjoittaa rukouskirjoja romaniperheisiin ja sitä käytettäisiin erilaisissa seurakunnan tilaisuuksissa. Ideaamme romanilasten rukouskirjasta on pidetty uraauurtavana ja todella tärkeänä. Vastaavanlaista kirjaa tai projektia ei ole tehty aikaisemmin. Olemme saaneet innostuneen vastaanoton ja kokeneet hyvää yhteistyötä monilta tahoilta. Oulun lääninhallituksen romaniasian neuvottelukunta, Romano Missio, Kirkko ja romanit -työryhmä ovat auttaneet meitä eteenpäin. Useat yksittäiset henkilöt ovat olleet meille korvaamattomana apuna. Projektissamme tarvitsemme vielä paljon laisia tapahtumia ja seminaaria. Maaliskuussa osallistumme Pelastakaa Lapset ry:n järjestämään rasismin vastaiseen kampanjaan ja samassa kuussa myös Punaisen Ristin järjestämään koko perheen tapahtumaan. Huhtikuussa järjestämme Malmitalolla Lapsuus lastenkodissa -seminaarin. Seminaarissa esitellään mm. Janette Grönforsin tekemä selvitys – Ai tää lastenkodinlapsi ja Tuula Lindin ja Riikka Tannerin kirjoittama Käheä-ääninen tyttö -kirja. Kirja kertoo Tuula Lindin suvun tarinaa ja lapsuudenkokemuksia lastenkodissa. Seminaarissa halutaan rakentavassa hengessä käsitellä mennyttä ja katsoa yhdessä tämän päivän haasteita ja mahdollisuuksia. Olen viime aikoina pohtinut työyhteisön kehittämistarpeita ja muutospaineita. – Miten luodaan sujuvammat ihmissuhdetaidot, toimivampi ajankäyttö, tuloksellinen tiimityö, turvallinen stressinhallinta – ne ovat taitoja, joita työyhteisössä tarvitaan. Tarkoituksenani on kartoittaa työntekijöiden kanssa oman työmme mielekkyyttä ja samalla ne yhteistyötä eri henkilöiden kanssa niin kääntämisessä, kuvituksessa kuin kirjan ulkoasun suunnittelussakin. Nyt tarvitsemme myös teidän apuanne, jotta saamme kerättyä rukouksia, joita romanit ovat perinteisesti käyttäneet. Lämmin kiitos teille kaikille jo etukäteen! Yhteistyöterveisin oulun Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomi(amk)diakoniopiskelijat saija Taimisto ja Minna pudas rukoukset voi lähettää kirjeitse, puhelimitse tai sähköpostilla seuraaviin yhteystietoihin: [email protected] p.040-7269266/ Minna tekijät, jotka syövät työyhteisön toimivuutta ja tuhoavat työilmapiiriä. Toimivan työyhteisön tärkein inhimillinen voimavara on ihmisten väliset suhteet. Tarvitaan kykyä katsoa asioita monesta perspektiivistä, työtovereiden, asiakkaiden ym. kannalta. Hyvässä johtamisessa juuri korostuu vastuuttava ja valmentava johtamisote. Kannustava palaute, toimiva sisäinen tiedonkulku sekä työntekijöiden osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien vaaliminen ovat hyvän esimiehen taitoja. Opittavaa siis riittää… Mennään yhdessä kohti kevättä! Tuula ÅkerlunD ROMANO BOODOS 1/2010 16 Rehdisti omien oikeuksien puolesta ”Tärkeintä on uskoa asiaansa ja jaksaa ponnistella omien ja lastensa oikeuksien puolesta”, sanoo Taisto Lindroos, 43, Kauhajoen Myrskykujalta. Hän työskentelee Kauhajoella kehitysvammahuollossa hoitoapulaisena. Paikkaansa hän ei ole löytänyt ilman omaa sinnikkyyttään. T valintaansa hoitoapulaiseksi. Taistolla ei ollut pienintäkään kokemusta tästä työstä, mutta hän uskoi itseensä ja otti haasteen vastaan syksyllä 2003. ”Työ vaatii suvaitsevaisuutta, pitkää pinnaa ja loputonta kärsivällisyyttä, mutta tunsin viihtyväni jo ensimmäisen kuukauden aikana. Eikä ole hermot kertaakaan pettäneet.” Taisto kertoo, että hänen työsuhdettaan hoitoapulaisena ketjutettiin useita kertoja, eikä hän ollut kenenkään sijainen. Siitä huolimatta hänelle tarjottiin vain määräaikaista työsuhdetta. Taisto otti asian puheeksi ylimmän esimiehensä kanssa ja vaati toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta. Rohkeus kannatti, koska Taisto sai vakituisen työpaikan, jossa hänen tavoitteensa nyt on olla eläkeikään saakka. aisto on syntyisin nelilapsisesta perheestä, joka asui Taiston ollessa kouluikäinen viisikuusi vuotta Ruotsissa. Perheen palattua Kauhajoelle Taisto jätti koulun kesken, jotta saisi työtä Ammatti ja työ tai edes jostain rahaa elämistä on kaikkien etu varten. Taisto ei kuitenkaan tyytynyt Taisto on ollut avoliitossa 23 tähän, vaan halusi elämältä vuotta valtaväestöön kuuluvan enemmän. puolisonsa kanssa. Perheen Hänet työllistettiin monta ker- kaksi lasta, tyttö ja poika, ovat taa työllistämistuella muun mu- jo muuttaneet pois kotoa ja assa puutarha- ja molemmilla on keittiötöihin, jopa Romanimiehen lapsi. haudankaivajan Taisto myöntää apulaiseksi. Tuen on oltava rehti omien lastensa loppuessa työ- ja reilu ja häsaaneen kasvaa suhteita ei kuipumpulissa. Kun tenkaan enää jat- nen on jaksethe perustivat kettu. Näin kävi tava taistella omat perheet, esimerkiksi puolion hoitaomien asioiden- Taisto toista vuotta kesnut lastensa asitäneen Romano sa ja lastensa oita virastoissa finitiko -projektin puolesta. ja tukenut heiloputtua. dän opiskeluaan. Työnantaja oli Hän kokee, että tyytyväinen Taiston työpanok- ilman vanhempien apua lapseen, mutta kotikaupunki ei set eivät olisi osanneet eivätkä jatkanut hyvin sujunutta työ- jaksaneet huolehtia oikeuksissuhdetta yläasteen keittiöllä. taan. Isä tuntee ansaittua ylpeyttä pojastaan, jolla on jo 21-vuotiRohkeus on aana sekä autonasentajan että kannattanut hitsaajan ammattitutkinnot. Työpaikan löytääkseen Taisto Ongelmitta koulunkäynti ei suoritti kymppiluokan kansan- ole sujunut. Suurimpana vaikeopistossa kolmekymppisenä ja kurssitti itsensä työvoimakoulutuksella hevoshoitajaksi ja muurariksi sekä suoritti yhdeksän kuukauden monialakoulutuksen. Lisäksi hän on hankkinut hierojan koulutuksen, tosin Kun viranomaiset ilman näyttötutkintoa. ja koulujen henkilöViimein onni potkaisi, kun kunta oppivat tuntelehdessä oli paikka avoinna kemaan minut, omien hitysvammahuoltoon. Toimintaja lasten asioiden keskuksen vastaava ohjaaja oli hoitaminen helpotnähnyt Taiston usein kaupungiltui, Taisto Lindroos la lastensa kanssa ja tuki hänen kertoo. utena on ollut romanitaustasta johtuva koulukiusaaminen, joten isän tuki on ollut enemmän kuin tarpeen. Perheen tytär opiskelee parturi-kampaajaksi. Hänen tavoitteenaan on oma yritys. että paikka oli varattu tyttärentyttärelle. Taisto kertoo myös, että kolme asuntokauppaa on kaatunut, koska myyjät ovat peruneet suullisen kaupan naapureidensa painostuksesta. Syrjintään törmää yhä Lapset tarvitsevat isän tukea Kauhajoella asuu väkilukuun suhteutettuna toiseksi eniten romaneja Suomessa, mutta Taisto sanoo törmäävänsä syrjintään tämän tästä. Hänen tyttärensä viedessä ensimmäistä kertaa lastaan hoitoon, perhepäivähoitaja ilmoitti yllättäen paikkojen olevan täynnä, Taisto sanoo. Soitto kaupungille kuitenkin vahvisti, Taisto on tätä nykyä romaniasiain toimikunnan varapuheenjohtaja Kauhajoella. Hän haluaa painottaa luottamustoimessaan erityisesti nuorten koulutusta, joka on hänestä paras ja halvin keino estää syrjäytyminen. Kyse ei kuitenkaan ole oman kulttuurin hylkäämisestä. ”Olen iän myötä omaksunut jopa enemmän romanikulttuu- rin tapoja kuin nuorena. Koska molemmat lapseni pukeutuvat romanikulttuurin mukaisesti, minäkään en enää kulje farkuissa. Haluan kunnioittaa lapsiani, koska hekin kunnioittavat minua.” Taisto Lindroosin elämänohje on, että nyky-yhteiskunnassa romanimiehen on oltava rehti ja reilu ja hänen on jaksettava taistella omien asioittensa ja lastensa puolesta. ”Lannistua ei saa, eikä lapsia saa jättää oman onnensa nojaan. Kun he perustavat oman perheensä, he tarvitsevat usein tukea päivittäin.” Teksti Marja Haapasalo-Koivu Kuvat Hannu Koivu ROMANO BOODOS 1/2010 17
© Copyright 2024