Suomalaisten pörssiyhtiöiden liikearvon arvonalentumistappiot IAS 36:n mukaan Eteläisiä tuulia lahden takaa Verovapaat henkilökuntaedut AJANKOHTAISKATSAUS Jo joutui armas aika Kesä on taas täällä. Jo alkukesästä meitä hellivät ihanat helteet ja meteorologien sääkartat hehkuvat punaisina. Uimavedet lämpenevät kovaa vauhtia ja aurinko ruskettaa kalpeat kasvot. Herätyskello on käynyt tarpeettomaksi, kun valo ja lintujen laulu herättävät aamulla. Käki kukkuu lähimetsässä. Grilliruoka tuoksuu kesäillassa. Ampiaiset surisevat korvan juuressa ja häiritsevät tottumatonta kesän viettäjää. Vaikka kesäloma ei vielä olekaan alkanut, ajatuksissa siintävät jo auringossa kimaltava järvi ja kesämökin puuhat. Riippukeinu odottaa kevyiden kesäkirjojen lukijaa. Terassin korjauksen voi vielä siirtää tuonnemmaksi. Tokaluokkalainen suunnittelee kalareissua tutulle järvelle. Virvelit ja kalapakki on jo pakattu. Rentouttavaa kesää toivottaen, Pia Tuokko-Tuominen 2 TUOKKOnen 2/11 AJANKOHTAISTA Tuokkolaiset Länsiväyläjuoksussa 17.4.2011 He ovat aiemminkin harrastaneet juoksua lenkkeillen ja osallistuen muutamiin juoksutapahtumiin, mutta korostivat sitä, että Länsiväyläjuoksuun pystyi osallistumaan ihan tavanomaisella peruskunnolla. Liikunta on osa työssäjaksamista Kuvassa Mikko Helkiö, Jonna Jalassola sekä Martin Slotte Länsiväyläjuoksun nimeä kantava juoksu- ja kävelytapahtuma pidettiin lämpimänä palmusunnuntaina ja eduskuntavaalipäivänä 17.4.2011. Tuokolta mukana olivat erityistarkastusryhmästä Jonna Jalassola sekä julkishallinnon tarkastajat Mikko Helkiö ja Martin Slotte. He kertoivat, että tapahtuman kaikkiaan noin 1500 osallistujan joukossa nähtiin myös mm. Alexander Stubb. Jonna kiersi täysmittaisen reitin, 17,4 km ja sijoittui naisten sarjassa toiseksi. Mikko ja Martin juoksivat 6,5 km lenkin yhtä matkaa ja saavuttivat miesten sarjassa sijat 50 ja 51. Tuokon juoksijoiden mukaan Espoon Otaniemestä Laajalahden, Munkkiniemen sekä Kuusi- ja Lehtisaarten kautta kulkenut reitti oli pääosin mukava. Tuokkosen toimitus tiedusteli juoksijoilta, miksi he halusivat mennä juoksemaan isoon liikuntatapahtumaan ja olisiko juoksemisessa jotain yhtymäkohtia tarkastustyöhön. Kuin yhdestä suusta he olivat sitä mieltä, että juoksutapahtumassa on kiva tunnelma ja tapahtuma antaa tavoitteen harjoittelulle. Pitkän matkan juoksu muistuttaa tarkastustyötä siinä mielessä, että se vaatii pitkäjänteisyyttä, on raskasta ja ”monotonista”, mutta samalla kuitenkin ilmeisen kiinnostavaa. Tuokolla kannustetaan työntekijöitä mm. liikuntatapahtumien avulla liikkumaan ja jaksamaan työssä paremmin. Juoksuharrastusta miettiville Jonna, Mikko ja Martin antavat vinkiksi, että kannattaa aluksi asettaa tavoitteeksi juosta vaikkapa puoli tuntia – matkalla ei ole väliä. ”Kunto nousee nopeasti”, he kannustavat. TUOKKOnen 2/11 3 Silakkalaatikkoa ja namimuruja – koulupojan kokemuksia sota-ajan elintarvikehuollosta Kun nykyään katselee supermarketin tavarahyllyjä, tuntuu uskomattomalta, millaista elintarvikehuolto oli tavallisen kuluttajan näkökulmasta sota-aikana 1940-luvulla ja sen jälkeen aina pitkälle 1960-luvun alkuun saakka. Veijo Riistama Elintarvikkeiden ja monien muidenkin tarvikkeiden säännöstely alkoi Talvisodan alla lokakuussa 1939 ja se päättyi kahvin vapautumiseen säännöstelystä 1.3.1954. Kuluttajien käytössä olivat ostokortit, joita oli eri kulutustavaroita varten, mm. yleisostokortti, jolla sai esimerkiksi sokeria, leipäkortti, maitokortti ja vaatekortti. Korttiannokset olivat raskaan työn tekijöille suuremmat kuin vaikkapa toimistotyöntekijälle. Kansahuoltoministeriön painattamat ja paikallisten kansanhuoltolautakuntien säännönmukaisin aikavä4 TUOKKOnen 2/11 lein kansalaisille jakamat ostokortit olivat Suomessa paperille painettuja. Niissä oli oston yhteydessä myymälässä irtileikattavia kuponkeja kuin aikanaan osakkeissa osinkokuponkeja. Ostokorttikupongit vain olivat vieläkin pienempiä, muistinvaraisesti kooltaan yleensä noin neliösentin kokoisia. Myymälässä sitten liimailtiin näitä pieniä paperinpalasia kartonkialustoille eteenpäin tilitettäväksi. Nykyisen tietokoneajan ihmiset varmaan hymähtelevät ”leikkaa ja liimaa” -askartelulle, mutta toimeenpa vain tultiin näilläkin keinoin. Oli selvää, että erityisesti elintarvikkeita myytiin myös ohi säännöstelyn ns. mustassa pörssissä. Mustan pörssin korkeita hintoja pystyivät tietenkin maksamaan yleensä vain kaikkein varakkaimmat. Mustan pörssin toimintaa pyrittiin hillitsemään mm. poliisin suorittamilla matkustajien matkatavaroiden ”ratsioilla” varsinkin maaseudulta pääkaupunkiseudulle tulevissa junissa ja linja-autoissa. Omalta kohdaltani elintarvikkeiden saatavuuteen toi kesästä 1943 alkaen poikkeuksen jokakesäinen työskentely eräässä lähes toiseksi kodikseni muodostuneessa maalaistalossa Kiikassa, joka nykyisin on osa Sastamalan kuntaa. Kävinpä jopa koulua Tyrvään yhteiskoulussa kevättalven 1944, kun Helsingin suurpommitukset helmikuussa olivat sulkeneet pääkaupungin koulujen ovet. Koulupäivä oli mittava: Varhain aamulla kolmen kilometrin kävely Tormilan kylästä Kiikan asemalle, sitten puolen tunnin junamatka tavarajunan konduktöörivaunussa Tyrvään asemalle, josta parin kilometrin kävelymatka Vammalassa sijainneelle koululle. Iltapäivällä sama matka takaisin, joten ”kotona” olin vasta siinä neljän maissa iltapäivällä. Kouluruokailua ei vielä silloin ollut, vaan syötiin eväitä: ”kakkoa” eli satakuntalaista kotona paistettua hiivaleipää, päällä ”roheesti” voita ja useimmiten kananmunaa tai jotain lihaa sekä palanpaineeksi pullollinen maitoa. Ravinto maalaistalossa oli todella eri- laista kuin säännöstelyn puitteissa kaupungissa. Se ilmeni vatsavaivoina joka kesäkuun parin ensimmäisen viikon aikana. Otti aikansa, ennen kuin sisikunta tottui vahvoihin maalaismuoniin laihojen kaupunkilaisruokien jälkeen. Elintarvikkeiden säännöstely jatkui siis aina vuoteen 1954, jos kohta viimeinen säännöstelty elintarvike oli kahvi, ei siis välttämättömyyshyödyke. Koska äitini ja sittemmin vaimoni suoritti ruokaostokset, ei mieleeni ole jäänyt kovin paljon niistä asioista. Vaikka yksinhuoltajaäidilläni ja avioiduttuani lähes yksinomaan perheenisän tuloilla elävässä perheessämme ei alkuun ollut kovinkaan runsaasti rahaa käytettävissä, nälkää emme sentään nähneet. Palvelua myymälätiskin takaa Ainakin valmispakkaukset olivat 1940luvulla lähes kokonaan poissa markkinoilta. Mm. maito mitattiin litran tai puolen litran mitalla suuresta astiasta asiakkaan omaan maitokannuun, samoin kerma pienemmällä mitta-astialla. Voita veistettiin asiakkaalle pakettiin suuresta ”drittelistä” (tynnyri eli 51,5 kg). Jauhoja punnittiin asiakkaalle paperipussiin suurista jauhosäkeistä tai laareista. Valmispakkausten puuttuminen merkitsi myös sitä, että market-tyyppisiä valintamyymälöitä ei ollut, vaan asiakkaita palveltiin myymälätiskin takaa. Myös tavarat olivat tiskin takana lukuun ottamatta maaseudulla sijaitsevia sekatavarakauppoja, joissa saattoi katosta roikkua valjaista alkaen kaikenlaista tavaraa asiakkaan hypisteltävänä. Joskus vielä sodan jälkeenkin elintarvikkeet olivat myös ”tiskin alla”, mikä tarkoitti, että joitakin elintarvikkeita niin kuin muitakin niukasti saatavilla olevia tavaroita myytiin vain ”hyville” asiakkaille. Kaupunkiviljelmiä korttiannosten jatkeeksi Yksinkertaisten peruselintarvikkeiden, kuten juuri maidon, leivän, perunan, juureksien ja sodan päätyttyä voin merkitys oli huomattavasti suurempi kuin nykyään. Sodan aikana kaupungeissa asuvat vuokrasivat pieniä aarin parin peltotilkkuja viljelläkseen perunaa, juureksia ja muita vihanneksia vähien korttiannosten jatkeeksi. Meidänkin perheellä oli aarin suuruinen ”viljelmä” Ruskeasuolla. Olen kalaruokien ystävä, mutta silakkalaatikkoa söin sota-aikana kiintiöni täyteen. Silakan suosiminen lapsuudenkodissani johtui paitsi muiden elintarvikkeiden puutteesta, myös siitä, että yksinhuoltajaäitini tuloilla ei arkipäiväiseen ruokapöytään ollut varaa paljon herkkuja kattaa. Vuonna 1942 vietin kesän Iisalmen läheisyydessä Kurenpolvessa erään äitini ystävän kotitalossa. Naapurin poikien kanssa kävimme ahkerasti ongella läheisellä järvellä ja onkisaaliini suolattiin pieniin rasioihin tarkoituksena viedä rasiat syksyllä kotiin. Talon kaksi tuolloin sotarintamalla ollutta poikaa kuitenkin söivät lomilla ollessaan nuo suolakalat. Ensimmäiset makeiset sodan jälkeen olivat sakariinilla kyllästetyt porkkanalastut, Nami-Murut, ja havunneulasten makua muistuttavat pienet pastillit, Pinimintit. Jäätelöt olivat aluksi kuin nykyisiä mehujäätelöitä sillä erotuksella vain, että silloin mehu oli maustettu sakariinilla ja jäätelöä imeskellessä siitä jäi melkein alkuperäisen puikon suuruinen jääpuikko.. Elintarvikevalikoimat alkoivat kasvaa 1950-luvulla Elintarvikkeiden valikoima oli nykyaikaan verrattuna erinomaisen niukka. Ei ollut sellaisia muropakkausten tai jugurttitölkkien täyttämiä hyllyjä kuin nykyään. Jugurtti oikeastaan tuli tunnetuksi Suomessa vasta myöhemmin. Muistan, että ollessani Saksassa vuoden 1967 jälkipuoliskon opin tuntemaan mm. rahkan, jolla on jännä saksankielinen nimi ”Quarkspeise”. Vasta 1950-luvun loppupuolella alkoivat elintarvikevalikoimat kasvaa mm. tuontisäännöstelyn vähitellen loppuessa ja ulkomaisten toimittajien valmistamien elintarvikkeiden ja niitä matkivien kotimaisten tuotteiden tunkeutuessa markkinoillemme. TUOKKOnen 2/11 5 TILINTARKASTUS Suomalaisten pörssiyhtiöiden liikearvon arvonalentumistappiot IAS 36:n mukaan Eelis Salo, KTM Tuokko Tilintarkastus Oy Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi 14.4.2011 laskentatoimen koulutusohjelmasta Oulun yliopistosta. Tässä artikkelissa esittelen Pro gradu -tutkielmani otsikolla Suomalaisten pörssiyhtiöiden liikearvon arvonalentumistappiot IAS 36:n mukaan. Yhteenveto on lainattu tutkielmastani. Aiheeseen minut johdatteli pääasiassa Finanssivalvonnan Markkinavalvonnan julkaisema tiedote Markkinat 3/2010, jossa käsiteltiin muun muassa sitä, kuinka talouden epävarmoista näkymistä huolimatta on liikearvosta kirjattu vain vähän arvonalentumistappioita. Tutkimuksen motiivit, aineisto ja menetelmät Valtioita ja pankkeja ravistellut finanssikriisi ja siitä seurannut talouden taantuma jatkuu edelleen. Palautuminen ja nousu on jo hiljalleen alkanut, mutta tilanne on edelleen esimerkiksi EU:n alueella epävarma. Globaali taloudellinen taantuma ja epävarmuus vaikuttavat ainakin kansainvälisillä markkinoilla toimiviin suomalaisiin pörssiyhtiöihin. Tulosten ja tuotto-odotusten heikkeneminen finanssikriisin seurauksena ei kuitenkaan johtanut yhtiöiden keskuudessa laajasti merkittäviin liikearvon arvonalentumistappion kirjauksiin. Vuodesta 2005 lähtien on suomalaisten pörssiyhtiöiden tullut tehdä liikearvon arvonalentumistesti IAS 36:n mukaisesti vuosittain tai silloin, kun yhtiön johto havaitsee, että on olemassa viitteitä siitä, että liikearvon arvo on mahdollisesti alentunut. Arvonalentumistestauksessa 6 TUOKKOnen 2/11 liikearvon arvo katsotaan alentuneen, jos rahavirtaa tuottavan yksikön tai yksiköiden ryhmän kirjanpitoarvo ylittää siitä kerrytettävissä olevan rahamäärän. Kerrytettävissä oleva rahamäärä määräytyy sen mukaan, kumpi on suurempi eli käypä arvo vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla tai käyttöarvo. IAS 36:n mukaan johdon arvioiden vastaisista rahavirroista tulee yleensä perustua seuraaville viidelle vuodelle. Tästä seuraa, että lyhytkestoisen taloudellisen taantuman vaikutukset eivät välttämättä muodostu vielä niin suuriksi, että ne vaikuttaisivat arvonalentumistestaukseen ja siten mahdollisiin arvonalentumistappioihin. Näyttää kuitenkin siltä, että talouden epävarmuus jatkuu ja tämä tulisi ja olisi tullut ottaa huomioon liikearvon arvonalentumistestauksessa. Useissa tutkimuksissa on havaittu erilaisia johdon motiiveja, jotka vaikuttavat päätöksiin arvonalentumistappion kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen puolesta. Tällaisia motiiveja ovat esimerkiksi yhtiöiden velkasopimukset, johdon tulosperusteiset palkkiot, tunnuslukujen manipulointi tavoitteiden saavuttamiseksi, taseen puhdistus ja aloittamien puhtaalta pöydältä. Talouden taantuma ja erilaiset johdon motiivit jättää arvonalentumistappio tekemättä ovat tutkimuksen hypoteesin taustalla, kun tutkitaan sitä, pieneneekö todennäköisyys liikearvon arvonalentumistappion kirjaamiseksi heikon kannattavuuden yhtiöissä. Aineisto koostuu suomalaisista pörssiyhtiöistä tietyin rajauksin, esimerkiksi rahoitusala on jätetty pois tutkittavasta aineistosta. Tarkastelujakso kattaa vuodet 2005–2009 ja lisäksi vuoden 2004 tietoja on käytetty vertailutietoina. Aineisto on kerätty Worldscope- ja Datastream-tietokannasta. Aineistosta on valittu eri tarkastelunäkökulmien toteuttamiseksi otoksia erilaisin rajauksin. Tutkimusongelmaa on tarkasteltu analysoimalla tilastollisia taulukoita ja logistisen regressioanalyy- TILINTARKASTUS sin avulla. Logistisen regressiomallin määrittelyssä on hyödynnetty aikaisempia tutkimuksia ja etenkin Jarvan (2009) tutkimuksessaan muodostamaa mallia. Tutkimuksen tulokset ja niiden merkitys Tutkimuksen kannalta keskeiset tulokset on saatu logistisen regressioanalyysin avulla. Analysoitaessa tilastollisia taulukoita havaitaan, että muodostettujen vertailtavien ryhmien välillä ei ole paljon tilastollisesti merkitseviä eroja. Tutkimuksissa on havaittu, että suuret yhtiöt ovat kirjanneet liikearvon arvonalentumistappion pieniä yhtiöitä useammin. Analysointi myös kuvaa liikearvollisten yhtiöiden taloudellisen aseman kehitystä tarkastelujaksolla. Useat johdon motiivit saattavat vaikuttaa siihen, että yhtiössä vältellään liikearvon arvonalentumistappiota. Markkinoiden odotukset liikearvon arvonalentumistappion kirjaamisesta lisäävät todennäköisyyttä, että suomalaisten pörssiyhtiöiden johto myös kirjaa arvonalentumistappion. Tutkimuksen mukaan todennäköisyys kirjata liikearvon arvonalentumistappio pienenee, kun yhtiön nettotulos ennen liikearvon arvonalentumistappiota on negatiivinen. Tuloksen taustalla saattaa vaikuttaa esimerkiksi useat eri johdon motiivit jättää liikearvon arvonalentumistappio kirjaamatta. Toisaalta havainto viittaa myös siihen, että yhtiöissä ei ole liitetty liikearvon arvonalentumistappiota mahdolliseen big bath -strategiaan. Tutkimusta ja raportoitujen tulosten merkitystä arvioitaessa todetaan, että vastaavaan ajankohtaan, aineistoon ja menetelmään perustuvaa tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Talouden taantuma on ajankohtana poikkeuksellinen ja jossain määrin vertailua aikaisempiin ja tuleviin tutkimustuloksiin mahdollisesti rajoittava, mutta toisaalta se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tarkastella sitä, miten yhtiöt ovat reagoineet vallitsevaan tilanteeseen liikearvon arvonalentumistestauksessa. Aineistona suomalaiset pörssiyhtiöt tarjoavat etenkin suomalaisesta näkökulmasta erittäin mielenkiintoista tietoa näiden yhtiöiden liikearvoista ja yhtiöiden käyttämät kansainväliset tilinpäätösstandardit mahdollistavat vertailun myös muiden kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattavien maiden yhtiöihin. Tutkimusmenetelmän kohdalla tarkasteltavien tunnuslukujen valinnassa sekä logistisen regressioanalyysin mallin muodostamisessa on hyödynnetty aikaisempia tutkimustuloksia niin, että valitut muuttujat ovat tutkimuksen kannalta tarkoituksenmukaisia. Tulevissa tutkimuksissa voisi laajentaa tarkastelujaksoa koskemaan myös tilikauden 2009 jälkeisen ajanjakson. Näin olisi mahdollista vielä paremmin arvioida talouden taantuman vaikutuksia yhtiöiden liikearvoihin ja arvonalentumistestaukseen. Tarkastelujakson laajentaminen mahdollistaisi myös sen, että regressioanalyysissa otettaisiin huomioon tarkasteltavien muuttujien muutos suhteessa edelliseen tilikauteen. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia myös muuttujien yhteisvaikutusta liikearvon arvonalentumistappion kirjaamisen todennäköisyyteen. VEROTUS Toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenen palkkion verotus Tom Hoffström Vero-osaston johtaja Tuokko Tilintarkastus Oy Korkein hallinto-oikeus on antanut tuoreen ennakkoratkaisun (KHO 2011:31), jolla selkeytetään hallituksen jäsenen palkkion verotusta. Tapauksessa pääomasijoitustoimintaa harjoittava X Oy omisti Y Oy:n osakekannan. X Oy:hyn työsuhteessa ollut henkilö A oli hallituksen jäsenenä Y Oy:ssä. A oli ennakkoratkaisuhakemuksessaan kysynyt, voiko Y Oy maksaa A:n hallituksen jäsenen palkkion X Oy:lle osana X Oy:n muuta konsultointia Y Oy:lle. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että Y Oy:n maksama palkkio hal- lituksen jäsenyydestä oli henkilö A:n henkilökohtaista palkkaa. Y Oy ei siten voinut maksaa palkkiota suoraan A:n työnantajalle X Oy:lle. Korkein hallinto-oikeus viittasi päätöksensä perusteluissa mm. ennakkoperintälain 13 §:n sanamuotoon. Ennakkoperintälain 13 §:n nojalla palkalla tarkoitetaan työsuhteessa saadun palkan lisäksi mm. toimitusjohtajan palkkiota ja hallintoelimen jäsenyydestä saatua palkkiota. Hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja eivät ole työsuhteessa yhtiöön. KHO:n päätöksen perusteella myöskään toimitusjohtajan palkkiota ei voida lähtökohtaisesti maksaa muulle taholle kuin toimitusjohtajalle itselleen. Ennakkoperintälain nojalla palkkion maksajalla on ennakonpidätysvelvollisuus ja velvollisuus maksaa sotu-maksu. KHO:n ennakkoratkaisu selkeyttää omalta osaltaan toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenen palkkion verokohtelua. Toimitusjohtajan palkkio voidaan vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa maksaa muulle taholle kuin toimitusjohtajalle itselleen. Jokaisen yhtiön on syytä käydä oma tilanteensa huolellisesti läpi asiantuntijan kanssa, jotta vältytään veroriskeiltä. TUOKKOnen 2/11 7 VEROTUS Verovapaat henkilökuntaedut Työnantaja voi tarjota työntekijöille tietyin edellytyksin verovapaita henkilökuntaetuja. Seuraavassa käsitellään eräitä tuloverolaissa säädettyjä ja oikeuskäytännössä verovapaiksi hyväksyttyjä etuja ja edellytyksiä, joiden perusteella tarjottu etu voi olla verovapaa. Tom Hoffström Vero-osaston johtaja Tuokko Tilintarkastus Oy Verovapaita henkilökuntaetuja voidaan tarjota sekä yrityksen työntekijöille että myös työnantajan palveluksesta eläkkeelle jääneille henkilöille. Jotta kyseessä voisi olla verovapaa etu, tulee edun olla tavanomainen ja kohtuullinen. Edun tavanomaisuus ja kohtuullisuus tulee ratkaista tapauskohtaisesti. Mikäli etu ei ole tavanomainen ja kohtuullinen, kohtuullisuuden ylittävä osa edusta voidaan tulkita työntekijän palkaksi, johon liittyy työnantajalle ennakonpidätysvelvollisuus ja sivukulujen maksuvelvoite. Edun tulee olla pääsääntöisesti koko henkilökunnan käytettävissä. On kuitenkin mahdollista, että etu tulee voimaan vain tietyn työssäoloajan jälkeen tai koskee vain vakituisessa työsuhteessa olevia työntekijöitä. Terveydenhuolto Verovapaa etu on työnantajan järjestämä terveydenhuolto. Edun tulee olla nimenomaan työnantajan järjestämä. Kyseessä ei ole pääsääntöisesti verovapaa etu, jos työnantaja maksaa korvausta suoraan työntekijälle työntekijän itse maksamista terveydenhuoltomenoista. Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreen ennakkopäätöksen (KHO 23.3.2011/766) perusteella laajakin, vakuutuksen perusteella järjestetty terveyshuolto voi olla verovapaa etu. Henkilökunta-alennus Tavanomainen ja kohtuullinen henkilökunta-alennus työnantajan tuottamista tai kaupan pitämistä tavaroista tai palveluista on myös verovapaa henkilökuntaetu. Kohtuullisuutta harkittaessa alennusta verrataan muille asiakkaille myönnettäviin alennuksiin tai, ellei tätä perustetta voida soveltaa, yrityksen oma8 TUOKKOnen 2/11 kustannushintaan. Alennusta ei sitä vastoin voida myöntää työnantajan omistaman käyttöomaisuuden arvosta. Siten esimerkiksi työnantajan omistama henkilöauto tulee myydä käypään hintaan työntekijälle. Merkkipäivälahja Merkkipäivälahja tai vähäinen muu lahja, joka on saatu muuna kuin rahana tai rahaan verrattavana suorituksena, on verovapaa etuus. Tällöin työntekijä ei saa itse valita lahjaa eikä lahja saa olla rahaksi helposti muutettavissa. Rahalahja ja yksilöimätön lahjakortti ovat aina veronalaisia lahjoja. Kohtuullisen merkkipäivälahjan arvona on oikeuskäytännössä pidetty työntekijän 1-2 viikon bruttopalkan määrää vastaavaa lahjan arvoa. Muun vähäisen lahjan arvo (esim. joululahja, tutkinnon suorittaminen) voi olla verohallinnon ohjeen mukaan enintään noin 100 euroa. Merkkipäiviä ovat esimerkiksi hääpäivä, 50-, 60- ja 70-vuotispäivä ja pitkäaikaiseen palveluun (kymmenen vuotta tai enemmän) perustuva merkkipäivä. Virkistys- ja harrastustoiminta Työnantajan henkilökunnalle järjestämä virkistys- ja harrastustoiminta on verovapaa etuus, kun se on työnantajan järjestämä, koko henkilökunnan käytettävissä ja arvoltaan kohtuullista. Liikunta-, kulttuuri- tai virikeseteleitä voidaan tarjota verovapaasti enintään 400 eurolla vuodessa per työntekijä. 400 euron rajaan lasketaan mukaan myös työnantajan suoraan mm. liikuntapaikan kanssa tekemän kahdenvälisen sopimuksen kustannukset. Työnantajan omissa tiloissa järjestettävän liikunnan kustannuksia ei sitä vastoin lasketa mukaan em. 400 euron rajaan, kuten ei myöskään työnantajan työntekijöille kollektiivisesti järjestämien virkistystilaisuuksien kustannuksia. Tietoliikenneyhteyden yksityiskäyttö Työnantajan palkansaajalle työkäyttöä varten järjestämän tietoliikenneyhteyden yksityiskäyttö on verovapaa etu. Myöskään työntekijän käyttöön hankitusta laitteistosta ja ohjelmistoista ei synny veronalaista etua edellyttäen, että ne on hankittu työkäyttöä varten ja laitteisto on edelleen työnantajan omistuksessa. Työnantaja voi korvata työntekijän oman tietokoneen ja oman tietoliikenneyhteyden todellisia kustannuksia, jos näitä käytetään työtehtävissä. Työnantajan maksaman korvauksen määrä voi olla enintään puolet palkansaajalle aiheutuneista kustannuksista edellyttäen, että palkansaaja on tehnyt todisteellisesti töitä työnantajansa lukuun. Korkoetu ja henkilöstöanti Korkoetu on verovapaa, jos työntekijä maksaa lainasta vähintään viitekoron (mm. euribor 1, 3, 6 ja 12 kk) mukaista korkoa. Marginaalia ei tarvitse korolle periä. Tuoreen KHO:n päätöksen (KHO 23.3.2011/764) perusteella lentopisteistä mahdollisesti muodostuvasta veronalaisesta etuudesta työnantajan ei tule suorittaa ennakonpidätystä. KHO ei päätöksessään kuitenkaan todennut, että etu olisi verovapaata työntekijälle. Verohallinto on antamassa asiasta uutta ohjeistusta. Henkilöstöannissa etuus on verovapaa, jos alennus on enintään 10 %; tämän ylittävä etuus on palkkaa. Etuuden tulee olla henkilöstön enemmistön käytössä, jotta kyseessä on verovapaa etuus. TUOKKO VIROSSA Eteläisiä tuulia lahden takaa Johanna Vironmäki Hallintopäällikkö Tuokko Tilintarkastus Oy Tuokko OÜ:n esittely Tuokko-yhtiöihin kuuluva Tuokko OÜ on toiminut Virossa vuodesta 1992 eli vuonna 2012 vietetään 20vuotisjuhlavuotta. Palveluvalikoimaan kuuluvat taloushallinto-, laki-, vero- ja tilintarkastuspalvelut sekä kaikki liiketoiminnan käynnistämiseen ja yrityksen perustamiseen liittyvät palvelut. Tuokko OÜ on vuonna 2010 perustetun Viron Kirjanpitotoimistojen liiton (ERPEL) perustajajäsen. Liiton tarkoituksena on edistää ja valvoa kirjanpitopalveluiden laatua sekä tiedottaa yritysten johtoa kirjanpidon ja veroasioiden asianmukaisesta hoitamisesta. Pääasiassa asiakaskunta koostuu suomalaisten ja kansainvälisten yhtiöiden Virossa toimivista tytäryhtiöistä. Toki paikallisia toimijoita on myös joukossa. Yhtiön palveluksessa on tällä hetkellä 14 taloushallinnon asiantuntijaa sekä laki- ja vero-osaajia. Yhteydenpito kirjanpitäjien kanssa onnistuu suomeksi, englanniksi, viroksi ja venäjäksi. Yhtiön johtajana toimii Kristi Aulik. Toimistopäälliköksi on siirtynyt 1.3.2011 lukien Suomen Tuokko-yhtiöiden hallintopäällikkö Johanna Vironmäki. Hän vastaa mm. asiakasyhteyksistä, kehitysprojekteista sekä yhteistyöstä konserniyhtiöiden välillä. Lainsäädäntöä ja käytäntöjä Virossa Johanna Vironmäki Maijooks –tapahtumassa 21.5.2011. 7 km, aika 31.23, sijoitus 2. N40 –sarjassa. Yrityksen perustaminen ja tietyt perusperiaatteet poikkeavat suomalaisesta. Yritystoiminnan aloittaminen Virossa on TUOKKOnen 2/11 9 TUOKKO VIROSSA suhteellisen helppoa. Sijoittajien luottamus Viroon on kasvanut ja kaupankäynti, kommunikaatio ja työlainsäädäntö ovat joustavia. Ulkomaalaisilla on samat oikeudet kuin paikallisilla yrityksillä sekä mahdollisuus ostaa ja omistaa kiinteistöjä ja maata. Virossa toimii paljon sekä suuria että pieniä suomalaisomisteisia yhtiöitä. Erilaisten verkostojen mm. Suomalais-Eestiläisen Kauppakamarin kautta saa tietoa ajankohtaisesta lainsäädännöstä, talouden kehityksestä sekä hyödyllisiä kontakteja. Yhtiömuodot Rajavastuuyhtiö Rajavastuuyhtiö = Osaühing = OÜ on yleisin ja suosituin pienten ja keskisuurten yhtiöiden käyttämä yhtiömuoto. Kyseistä yhtiömuotoa Suomen laki ei tunne. Ominaista sille on joustava organisaatio. Myös yhtiön perustaminen sekä päätöksenteko on yksinkertaisempaa kuin osakeyhtiössä. Minimiosakepääoma on 2.500 euroa. Rajavastuuyhtiö eli osakkuusyhtiö perustetaan osakkaiden välisellä sopimuksella. Sopimuksen vähimmäissisältö on määritelty laissa. Lisäksi osakkaat voivat sopia yhtiömiesten oikeuksista ja velvollisuuksista. Rajavastuuyhtiön osakepääoma jakautuu osakkeisiin. Perustajia ja osakkaita voi olla yksi tai useampia; nämä voivat olla joko yksityishenkilöitä tai yhtiöitä. Näiden kansallisuudelle ei ole asetettu rajoituksia. Hallituksen jäsenistä vähintään puolella tulee olla kotipaikka EU:n alueella. Yhtiöosuus on vapaasti luovutettavissa muille yhtiömiehille. Ulkopuolisille tahoille luovutettaessa muilla yhtiömiehillä on aina etuosto-oikeus. Yhtiömiehet eivät vastaa yhtiön sitoumuksista henkilökohtaisella omaisuudellaan, vaan vastuu rajoittuu yhtiöosuuden määrään. Rajavastuuyhtiön toimielimet Rajavastuuyhtiöllä on kaksi pakollista toimielintä: osakkaiden kokous (üldkoosolek) ja hallitus (juhatus), jossa voi olla yksi tai useampia jäseniä. Rajavastuu- 10 TUOKKOnen 2/11 yhtiölle voidaan valita hallintoneuvosto, jos yhtiöjärjestyksessä näin määrätään. Hallitukselle kuuluu yhtiön varsinainen hallinto ja vastuu yhtiön jokapäiväisen liiketoiminnan piiriin kuuluvista asioista. Hallitus myös edustaa yhtiötä sen suhteissa kolmansiin. Mikäli jäseniä on vain yksi, tätä kutsutaan johtajaksi (juhataja). Kukin hallituksen jäsen voi yksin edustaa yhtiötä, ellei edustusoikeutta ole rajoitettu. Rajoitukset sitovat kolmansia tahoja vain, mikäli ne on rekisteröity kaupparekisteriin. Toimitusjohtajaa Viron laki ei tunne. Yhtiössä voi tästä huolimatta olla (hallituksen ohella) toimitusjohtaja, mutta tällä ei yksin lain nojalla ole oikeutta edustaa yhtiötä sen suhteissa kolmansiin. Toimitusjohtajaa ei myöskään voida ilmoittaa kaupparekisteriin. Osakkaat voivat tehdä päätöksiä joko kokouksissa tai kokoontumatta, jolloin hallitus lähettää päätösesityksen hyväksyttäväksi. Osakkaat voivat halutessaan ottaa päätettäväkseen myös hallituksen ja hallintoneuvoston toimivaltaan kuuluvia yksittäisiä asioita. Rekisteröinti Rajavastuuyhtiön perustaminen tulee ilmoittaa yhtiön sijaintipaikkakunnan mukaan määräytyvään kaupparekisteriin (äriregister). Rekisteröinnillä yhtiö saa oikeuden harjoittaa liiketoimintaa. Perustettavan yhtiön lukuun on mahdollista tehdä sopimuksia siten, että vastuu näistä siirtyy yhtiölle rekisteröinnin jälkeen. Virossa toimii neljä alueellista kaupparekisteriä: Tallinnan, Tarton, Pärnun ja Länsi-Viron. Perustamisesta tulee ilmoittaa myös veroviranomaisille sekä sosiaalivirastoon ja sairauskassalaitokselle. Arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittava yhtiö on lisäksi rekisteröitävä arvonlisäverovelvolliseksi. Rekisteri-ilmoitukseen tulee liittää vakuutus pääoman maksusta ja siitä, että pääoma on yhtiön vapaasti käytettävissä. Mikäli toiminta edellyttää viranomaiselta haettavaa lupaa, selvitys luvan myöntämisestä on myös liitettävä. Yhtiöoikeudellisten asiakirjojen, kuten yhtiösopimuksen ja rekisteri-ilmoituksen tulee olla virolaisen notaarin oikeaksi todistamia eli notarisoituja. Osakeyhtiö Osakeyhtiö = Aktsiaselts = AS vastaa suomalaista osake yhtiötä. Minimiosakepääoma on 25.000 euroa. Kaikki osakeyhtiöiden osakkeet on rekisteröitävä Viron arvopaperikeskusrekisterissä ar vo-osuusjärjestelmän puitteissa. Osakkeet ovat vapaasti luovutettavissa, ellei myyntiä ole yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeella rajoitettu. Toiminta on julkista ja siihen liittyy raportointivelvollisuus. Tämä yhtiömuoto on harvinaisempi ja lähinnä suuryritysten yhtiömuotona käytetty. Osakeyhtiön perustamisasiakirjat ovat perustamissopimus ja yhtiöjärjestys. Perustajia ja osakkaita voi olla yksi tai useampia; nämä voivat olla joko yksityishenkilöitä tai yhtiöitä. Perustajien ja osakkaiden kansallisuudelle ei ole asetettu rajoituksia. Osakeyhtiöllä on kolme pakollista toimielintä: yhtiökokous (üldkoosolek), hallitus (juhatus), jossa voi olla yksi tai useampia jäseniä ja hallintoneuvosto (nõukogu). Yhtiökokoukset ovat varsinaisia tai ylimääräisiä, kuten Suomessakin. Mikäli yhtiössä on vain yksi osakas, yhtiökokousten pitäminen ei ole pakollista, vaan tämä voi tehdä yhtiökokouksen toimivaltaan kuuluvat päätökset ns. osakkeenomistajan päätöksinä. Hallintoneuvosto valvoo hallituksen toimia. Hallintoneuvoston suostumus vaaditaan yhtiön normaalista liiketoiminnasta poikkeaviin toimiin, kuten toisen yhtiön osakkeiden hankintaan ja kiinteistökauppoihin. Hallintoneuvostossa tulee olla vähintään kolme jäsentä. Näille ei ole asetettu kotipaikkavaatimuksia. Muut yhtiömuodot • Avoin yhtiö (täisühing, TÜ) • Kommandiittiyhtiö (usaldusühing, UÜ) • Voittoa tavoitteleva osuuskunta (tulundusühinstu) TUOKKO VIROSSA Notaari Yritys perustetaan notaarin toimistossa, missä kaikkien perustajien tulee olla paikalla. Suomalaisen yhtiön perustaessa yhtiön Viroon täytyy asiakirjat laatia vironkielisenä. Lisäksi perustettavalla yhtiöllä on oltava postiosoite Virossa. Apostille Apostille-todistus on Maistraatin julkisen notaarin antama todistus asiakirjan, allekirjoituksen ja allekirjoittajan aseman aitoudesta. Apostille-todistus tarvitaan mm. yritystä perustettaessa suomalaisesta kaupparekisteriotteesta ja yhtiöjärjestyksestä. Alv-rekisteri Yrityksen alv-rekisteröinnin edellytyksenä on vähintään 16.000 euron vuotuinen liikevaihto. Aloittavan yrityksen pitää pystyä todistamaan tuleva liikevaihto sopimuksilla tai muulla dokumentaatiolla. Verottaja voi poistaa yrityksen alv-rekisteristä, jos yritys tekee 6 kk:n ajan toiminnastaan ns. 0-ilmoitukset. Yrityksen saaminen takaisin alv-rekisteriin voi olla työlästä. Tilintarkastus Osakeyhtiölle tulee aina valita tilintarkastaja. Rajavastuuyhtiöllä tulee olla tilintarkastaja jos kaksi seuraavista vaatimuksista täyttyy: • vuosittainen liikevaihto ylittää 2.000.000 euroa • taseen loppusumma ylittää 1.000.000 euroa • yhtiöllä on 30 tai enemmän työntekijöitä. Tilintarkastajan tulee olla Virossa auktorisoitu tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Varatilintarkastajaa Viron laki ei tunne. Verotus Viron verojärjestelmä on helppo ja läpinäkyvä. Henkilöiden tulovero on 21 %. Yritysten tulovero on 0 %, mikäli voitto jätetään yhtiöön investointeja varten. Osingoista ja muista veronalaisista menoista ja maksuista tulovero on 21 %. Yleinen arvonlisäverokanta on 20 %. Alennettua 9 %:n verokantaa sovelletaan lääkkeisiin, lehtiin ja kirjoihin. Työttömyysvakuutusmaksu on 2,8 %, josta työnantajan osuus 1,4 %. Sosiaaliverot ovat yhteensä 33 %, josta sosiaaliturvamaksun osuus on 20 % ja sairausvakuutusmaksun osuus 13 %. Taloustietoa ja tulevaisuuden näkymiä Viro liittyi euroon 1.1.2011. Viron kruunuja voi edelleen vaihtaa euroiksi Viron keskuspankin virallisella muuntokurssilla 1 € = 15,64664 EEK. Inflaatio oli joulukuussa 2010 5,4 %. Koko vuonna 2010 inflaatio oli 3 % ja ennuste vuodelle 2011 on 3,5 %. Kuluttajahinnat ovat nousseet jonkin verran euroon siirtymisen jälkeen. Asuntojen ja kiinteistöjen hinnat ovat kuitenkin edelleen edullisia Suomen hintatasoon verrattuna. Myytäviä ja vuokrattavia asuinhuoneistoja, kiinteistöjä sekä toimitiloja on runsaasti tarjolla. Maaliskuussa 2011 Viron kauppa ylsi ennätyslukemiin. Tilastokeskuksen mukaan tavaroiden vienti kasvoi 71 % ja tuonti 45 % edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Ku l u v a n v u o d e n e n s i m m ä i s e l lä neljänneksellä vienti kasvoi 54 % ja tuonti 51 % verrattuna vuoteen 2010. Tärkeimpiä tuonti- ja vientituotteita ovat koneet ja laitteet, tekstiilit, puutavara, mineraalit ja elintarvikkeet. Viennin nopea kasvu verrattuna tuontiin alentaa myös kaupan alijäämää. Maaliskuussa 2010 kauppataseen alijäämä oli 174 miljoonaa euroa, tänä vuonna maaliskuussa 89 miljoonaa euroa. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Suomi, Ruotsi, Venäjä, Latvia, Liettua ja Saksa. Työttömyys on suuri ongelma Virossa. Vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä työttömiä oli 99 000 työttömyysasteen ollessa 14,4 %. Yli puolet työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä. Ammattitaitoinen työvoima hakeutuu usein ulkomaille töihin ja työvoiman liikkuvuus on suuri haaste kotimarkkinoilla. Keskipalkka maaliskuussa 2011 oli 843 euroa. Viro on ollut kansainvälisen kaupan keskus jo vuosisatojen ajan. Sijainti, markkinoiden saavutettavuus ja yhteydet Baltiaan, Pohjoismaihin, Länsi-Eurooppaan ja Venäjälle luovat hyvät edellytykset kaupankäynnille. Logistiikka, tietoliikenne, energian hinta, verotus ja alhaiset työvoimakustannukset ovat maan kilpailuvaltteja. Kulttuuripääkaupunki 2011 Tallinna on Turun ohella Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Tarjolla on monipuolista ja mielenkiintoista ohjelmaa koko vuoden ajan perinteiset kesätapahtumat mukaan lukien. Lopuksi vielä muutamia hyödyllisiä linkkejä, joista valtaosasta löyt y y t i e to a myö s su ome n k i el is e nä . • Enterprise Estonia www.eas.ee • Suomalais-Eestiläinen Kauppakamari www.fecc.ee • Suomen Suurlähetystö www.finland.ee • Viron Kauppakamari www.koda.ee Vapaa-ajan ohjelmaa: • www.visitestonia.com • www.tallinn2011.ee • www.balticguide.ee Teretulemast Tallinnasse ja Eestisse! Yhteydenotot: Johanna Vironmäki [email protected] puh. +372 5625 9035 TUOKKOnen 2/11 11 Muistilista Maksuprosentit 2011 % 2010 % Eläkevakuutusmaksut Yksityisten alojen palkansaajia koskevat eläkelait TEL, TaEL ja LEL yhdistyivät 1.1.2007 yhdeksi työntekijän eläkelaiksi eli TyEL:ksi. TyEL -ansion raja 52,49 €/kk Tilapäinen työnantaja, vain tilapäisiä työntekijöitä ja palkkasumma v.2011 alle 7518 €/6kk 23 v.2010 alle 7386 €/6kk 51,75 €/kk 22,40 - 2008 palkkasumma alle 1 686 000 € 21,80 - Palkkasumma 2009 21,80 - 1 799 000 - 28 608 000 - Palkkasumma 2008 - 1 686 000 - 26 976 000€ nousee liukuvasti 21,80 - 22,40 - 2009 palkkasumma yli 28 608 000€ 23 - 2008 palkkasumma yli 26976 22,40 4,7 6,0 4,5 5,7 YEL 21,6 21,2 53 vuotta täyttäneiltä 22,9 24,4 Työttömyysvakuutusmaksu 2011 % 2010 % työnantajan osuus 0,80 0,75 työntekijän osuus 0,60 0,40 Palkkasumman1 879 500 euroa ylittävältä osalta työnantajan osuus Palkkasumman 1 846 500 euroa ylittävältä osalta työnantajan osuus Sotumaksu maksuluokka 1 8,0 Peruskorko 1.1.-30.6.2011 1,5 Peruskorko 1.7.-31.12.2011 2,0 - Veroilmoitus 4 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. - Verotus päättyy 10 kuukauden kuluttua tilikauden päättymisen jälkeen. - Vuoden 2010 alussa käyttöönotettu verotilimenettely muuttaa oma-aloitteisten verojen ilmoittamista, maksamista ja palauttamista. Verotilimenettelyyn kuuluvat kaikki oma-aloitteiset verot lukuunottamatta varainsiirtoveroa ja ennakontäydennysmaksua. Verotiliverot ilmoitetaan verohallinnolle kausiveroilmoituksella. - Työnantajasuoritukset (sotu ja ennakkopidätykset) maksetaan maksukuukautta seuraavan kuukauden 12. päivänä. Arvonlisäverot maksetaan kohdekuukautta seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä, huom. työnantajasuoritukset myöhenevät ja arvonlisäverot aikaistuvat kahdella päivällä. 22,50 - 23 Työntekijän osuus TyEL- maksusta - alle 53 v. työntekijä - vähintään 53 v. työntekijä Viivästyskorko korkolain mukaan - Jäännösverot maksetaan viimeistään verotuksen päättymistä seuraavan kuukauden 25. päivänä. - 2009 palkkasumma alle 1 788 000 € 22,50 nousee liukuvasti % Määräaikoja verotuksessa Sopimustyönantaja, pysyviä työntekijöitä tai palkkasumma v.2011 vähintään 7518 €/6kk v.2010 vähintään 7386 €/6kk TyEL- maksu, perusmaksu, ilman asiakashyvitystä ja hoitokustannusalennusta 22,50 Korot - Sähköisen ilmoituksen on oltava perillä verohallinnossa kuukauden 12. päivä ja paperisen ilmoituksen kuukauden 7. päivä. - Huomioithan, että kannattaa maksaa ennakontäydennystä, jos verolaskelma osoittaa, että ennakot ovat liian pienet. Näin vältytään jäännösveron koroilta, jotka ovat vähennyskelvottomia. Liikaa maksettua ennakkoa voi vielä hakea takaisin neljän kuukauden kuluessa ja ennakkon kokonaan poistamista kahdeksan kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Näin saat liikaa maksetut ennakot nopeammin takaisin. ero um n a aav styy ! r u Se ilme ussa sku syy 2,95 3,20 2011 2010 2,12 2,23 Koska työnantajan kansaneläkevakuutusmaksu poistui vuoden 2010 alusta, kaikkien työnantajien sosiaaliturvamaksu on sama ja maksuluokat poistuvat. Helsinki Tampere Turku Munkkiniemen puistotie 25 00330 Helsinki Puh. (09) 4366 140 Fax (09) 4366 1440 Hämeenkatu 9 Aurakatu 18 Oulu Hallituskatu 11 B 23-24 33100 Tampere 20100 Turku 90100 Oulu Puh. (03) 212 2028 Puh. (020) 761 9260 Puh. (08) 311 3323 Fax (03) 212 2038 Fax (020) 761 9260 Fax (08) 311 3364 www.tuokko.fi Jyväskylä Väinönkatu 26 A Lappeenranta Raatimiehenkatu 22 A 47 40100 Jyväskylä 53100 Lappeenranta Puh. (0400) 546 607 Puh. (0400) 659 299 Fax (014) 631 500 Fax (05) 415 0911 Tallinna Pärnu mnt. 141 11314 Tallinn, Estonia Puh. +372 6 671 600 Fax +372 6 671 601 Tässä julkaisussa olevat tiedot on esitetty yleisluonteisesti, ja se on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan yleisluonteisena tiedon lähteenä. Tämän julkaisun ei ole tarkoitus korvata asioiden yksityiskohtaista selvitystä tai oikeudellista tulkintatarvetta. Tuokko Yhtiöt Oy ei vastaa vahingoista, jotka ovat aiheutuneet, kun joku on toiminut tai jättänyt toimimatta tämän julkaisun sisällön perusteella. Suosittelemme ottamaan yhteyttä yksittäistapauksissa asiantuntijaan, joka voi avustaessaan ottaa huomioon tapauksen erityispiirteet.