Ylivieska.Nyt 01 / 2013
YLIVIESKA.NYT. 01 / 2013 Kaupan keskus luottaa voimiinsa Kasvava Ylivieska Lukion kurssista valtakunnallinen tapahtuma Suvannon sälli .NYT. YLIVIESK A Ylivieskan SISÄLTÖ 4 7 8 9 9 10 12 14 15 15 16 17 18 19 20 22 23 24 25 26 2 kaupungin 2013 ehti 01 / markkinointil kus Kaupan kes iinsa luottaa voim Kasvavaa Yliviesk ssista Lukion kur llinen valtakunna tapahtuma Suvannon sälli YLIVIESKA.NYT. Ylivieskan kaupungin sidosryhmälehti 01 / 2013 Fokuksessa Ylivieska 4 Kärkkäinen näyttänyt isosti mallia Autokauppa pellonraivaajana 9 Konekauppiaiden tempauksesta suurtapahtumaksi Julkaisija: YLIVETO-Vetovoimainen Ylivieskan seutu Ylivieskan seutukuntayhdistys ry Vierimaantie 5 84100 Ylivieska Projektipäällikkö: Päivi Jaakola Keskustan putiikeissa on kauppakaupungin sielu [email protected] www.ysk.fi Rautaisia osaajia Taikasanana hyvä suunnittelu Investoinneilla vauhtia kehitykseen Oikea suunta, sopiva vauhti Päätoimittaja: 10 15 17 Kiskoilla vilkasta Nopea nettiyhteys laajenee Keijo Pesonen Tuotanto, ulkoasu ja taitto: Y livieskasta on muodostunut selkeä alueensa kaupan ja palveluiden keskus. Kehityksestä hyötyy samalla koko seutu: täältä löytyy palveluita, jotka muuten jouduttaisiin hakemaan paljon kauempaa. Kaupungin kasvuvauhti näkyy paitsi uusilla asuin-, liike- ja teollisuusalueilla myös tilastoissa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Ylivieskan asukasluku on kasvanut yli tuhannella. Kasvu tuo mukanaan myös velvoitteita. Siksi Ylivieskassa on pidettävä huolta palveluiden ja kaupunkiympäristön kehittymisestä. Keskuspaikka-asemaa ei Ylivieskalle kukaan ole tarjonnut ulkoapäin, vaan se on pitänyt ansaita itse. Ja on ansaittava yhä uudelleen: oikeilla reitinvalinnoilla ja kovalla työnteolla – ja myös niistä ulospäin kertomalla. Kaupungin markkinoinnin tehtävänä on tuoda tunnetuksi sitä työtä, jota alueen asukkaiden hyvinvoinnin eteen täällä tehdään, niin julkisissa palveluissa kuin yrityksissä ja yhteisöissäkin. Parhaita paikkakunnan puolestapuhujia ovat kuitenkin kuntalaiset itse. Siksi haluamme tuoda kartalle ihmisiä ja yrityksiä, tekoja ja tarinoita, joista kaupunkimme menestys rakentuu. Statiivi Oy Toimituskunta: Päivi Jaakola Terho Ojanperä Terho Ojanperä kaupunginjohtaja Keijo Pesonen Marita Öljymäki-Maarala Asko Männistö Mari Männistö Toimittaja: Hanna Perkkiö Valokuvat: Tapahtumien keskipisteessä Erkki Lämsä Hanna Perkkiö Oppeja muuttuvaan mediamaailmaan Innolukio JEDU/Ylivieskan Ammattiopisto Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy Ihan innoidea! Mari Kajasmaa Trelin Oy Centria kouluttaa, tutkii ja kehittää YIT Teollisuus Oy Painosmäärä: 30 000 Iloa ja itkua, kasvukäyrää ja kuulumisia Painopaikka: Erweko, Oulu Uutta kotikaupunkia rakentamassa Bloggaajan maisemissa Tuntematon tylsyys Suvannon sälli 18 20 23 Palaute: [email protected] Tehtävänä ihmisten onnellistuttaminen Ylivieska. Nyt. 25 Ylivieska. Nyt. 3 Yli tuhannen lisäys Asfalttia ja ratakiskoja Kun Ylivieskan kauppalasta tuli kaupunki vuonna 1971, väkeä oli noin puolet nykyisestä. Tänä päivänä Ylivieska on yli 14 500 asukkaallaan Pohjois-Pohjanmaan eteläosan suurin kaupunki. Ylivieskan väkiluku on kasvanut 2000-luvun aikana yli tuhannella hengellä. Kasvua ei selitä ainoastaan kaupunkilaisten reipas lisääntymistahti, vaan myös muuttoliike tuo uutta väkeä. Vuoden 2012 kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana tulijoita oli lähes 17 bussilastillista, eli 835 henkilöä. Toki liikennettä riitti myös toiseen suuntaan. Silti kaupunki kirjasi tuossa ajassa 145 henkeä muuttovoittoa. Kaupunginhallituksen oman väestöennusteen mukaan väkiluku jatkaa reipasta kasvua. Vuonna 2020 ylivieskalaisia olisi sen mukaan jo yli 16 000. Ylivieska sijaitsi väylien varrella siihen aikaan kun tervatynnyrit matkasivat Kalajokea pitkin kohti rannikkoa. Liikenteen solmukohta paikkakunnasta tuli, kun pohjoiseen vievä rautatie rakennettiin jokilaaksojen kohdalla sisämaahan. Pohjanmaan rata toi ensimmäiset junamatkustajat Ylivieskan asemalle vuonna 1886. Risteysasema Ylivieskasta tuli vuonna 1926, kun Ylivieska - Iisalmi-rata valmistui. Nykyisin Pendolino vie Ylivieskasta Helsinkiin alle viidessä tunnissa ja Ouluun reilussa tunnissa. Maanteitse Ylivieskaan pääsee joka suunnasta. Idästä ja lännestä kaupunkiin tuo valtatie 27, pohjoisesta ja etelästä kantatie 86. Yhtä jouhevasti tiet vievät myös Ylivieskasta maailmalle. Oma lentokenttäkin Ylivieskassa on. Reittilennolle haluava on kuitenkin jo pahasti myöhässä, sillä viimeinen vuoro lähti kentältä vuonna 1996. Siiville pääsee kuitenkin reilun tunnin ajomatkan päästä Kokkolan tai Oulunsalon kentiltä. Virastoa, toimistoa, yksikköä, kansliaa Ylivieska on yksi niistä uusista alueellisista keskuksista, jotka ovat syntyneet viime vuosisadan aikana yhteiskunnan muutosten myötä. Kun paikkakunnasta kasvoi alueensa liikenteen ja talouden keskus, hallinto ja palvelut seurasivat mukana. Tänä päivänä Ylivieska on yksi niistä paikkakunnista, joissa valtion ja oikeuslaitoksen palveluja on yhä tarjolla. Osa niistä palvelee yli sadantuhannen asukkaan aluetta. Fokuksessa Ylivieska Kaupan vetovoimaa Ylivieska on ollut kauppapaikka jo vuodesta 1864. Tuolloin Gustaf William Petterson sai senaatin talousosastolta luvan käydä kauppaa Ylivieskan kylässä sijaitsevassa Mattilan talossa. Lähes 150 vuotta myöhemmin kauppa työllistää Ylivieskassa suoraan noin tuhat ihmistä, ja vähittäiskaupan kerrosneliöt lähentelevät jo sataatuhatta. Ylivieska nimettiin vuonna 2006 omaksi kaupan päämarkkina-alueekseen. Sen vaikutusalueella asuu lähes 75 000 ihmistä. Savarin alue on nykyisin maakunnan merkittävin kaupan keskittymä Oulun seudun ulko- puolella, ja autokaupan vetovoimatilastoissa Ylivieska on koko Suomen ykkönen. A sukaslukuun nähden Ylivieskassa on Pohjois-Pohjanmaan kunnista eniten erikoiskaupan my ymälöitä, ja reilusti enemmän kuin Suomessa keskimäärin. Ylivieskan vähittäiskaupan liikevaihto oli vuonna 2010 yli 250 miljoonaa euroa - eli yli 18 000 euroa asukasta kohti. Liikevaihdon ja asukasluvun suhde on Ylivieskassa koko maan neljänneksi suurin. Se todistaa kiistatta kaupungin kaupallisesta vetovoimasta. fakta Ylivieskassa toimipaikkaansa pitävät: •Jokilaaksojen verotoimisto (päätoimipaikka) •Jokilaaksojen poliisilaitos (päätoimipaikka) •Jokilaaksojen pelastuslaitos (päätoimipaikka) •Pohjois-Suomen maistraatin yksikkö •Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden kanslia •Oulun syyttäjänviraston palvelutoimisto •Raahen seudun ulosottoviraston sivutoimipaikka •Ylivieskan Oikeusaputoimisto •Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus •Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimisto •Ylivieskan seutukunnan työ- ja elinkeinotoimisto •Kelan toimisto Lähteet: FCG Finnish Consulting Group Oy, PohjoisPohjanmaan liitto: Pohjois-Pohjanmaan kaupan palveluverkko 2030 -selvitys, Loppuraportti 31.10.2011 Harju, Aaro & Laitinen, Erkki (toim.) 1981: Ylivieskan kirja. Pirkola, Hannu 2012: Vetovoimainen kunta. Oy Audiator Ab. www.kunnat.fi www.tilastokeskus.fi/seutunet www.ylivieska.fi Vielä parisataa vuotta sitten Ylivieska oli syrjäinen sisämaan kyläpahanen. Tänä päivänä se on alueensa keskus, tarkasteltiinpa sitten kaupankäyntiä, liikkumista, hallintoa tai väkimäärää. 4 Ylivieska. Nyt. Ylivieska. Nyt. 5 Kyllä kannatti tulla! Ylivieska on alueensa kiistaton kaupallinen keskus, ja koko maakunnassa toiseksi merkittävin Oulun jälkeen. Ei kuitenkaan sattumalta - nykyistä asemaa selittävät muun muassa suotuisa sijainti, liikenneyhteydet, kaavapolitiikka, erikoiskaupan keskittyminen, oikeat ja kauaskantoiset päätökset ja viime kädessä yksittäisten yrittäjien rohkeus ja riskiottokyky. Neljä kauppiasta kertoo näkemyksensä siitä, mikä tekee Ylivieskasta kauppakaupungin. Kärkkäinen näyttänyt isosti mallia Ohi ajaessa tekee joskus mieli hieraista silmiä. Parhaina sesonkipäivinä erään ylivieskalaisen tavaratalon parkkipaikkaa katsoessa on pakko kysyä, mistä nuo kaikki tulevat. L ähikunnista, noin sadan kilometrin säteeltä. Loma-aikoina paljon kauempaakin”, sanoo myymäläpäällikkö Petri Sipilä. Hänen johdettavanaan on 30 000 neliömetrin suuruinen J. Kärkkäinen Oy:n tavaratalo, jota voidaan sanoa yhdeksi kaupungin nähtäv y yksistä. Ylivieskan Kärkkäinen työllistää kaikkiaan yli 250 henkilöä, joista 140 on myymälän työntekijöitä. Autokaupan ohella Kärkkäinen on kiistatta Ylivieskan kaupallinen vetonaula. Jättimy ymälän rakentaminen keskelle peltoa oli kymmenisen vuotta sitten paikkakunnalla ja koko seudulla ihan uutta. Sipilä muistuttaa, että r akentamisen aikoihin Kärkkäisen viereisillä pelloilla kulkivat vielä puimurit. Sen valmistuttua ympäristöön nousi vuosien varrella isoja marketteja toisensa jälkeen. Jos oli ison tavaratalon rakentaminen yrityksen perustajalta Juha Kärkkäiseltä ennakkoluuloton teko, se oli kuitenkin johdonmukainen lenkki rohkeiden siirtojen sarjassa. Aikoinaan ratkaisevaa oli hankkia my ymäläauton tilalle ensimmäinen kiinteä liiketila 90-luvun alussa. ”Varastomyymälän idea oli tuolloin ihan uutta tällä seudulla”, Sipilä muistuttaa. 6 Ylivieska. Nyt. Sipilä itse aloitti Ylivieskassa myymäläpäällikkönä vuoden 2010 syksyllä. Vaikka taantuma on leimannut viime vuosien talousmaisemaa, tavaratalon vetovoima on hänen mukaansa säilynyt. Sitä tukee myös kaupungin muu kauppatarjonta, joka lisää paikkakunnan houkuttelevuutta ostosmatkalaisten silmissä. ”Onhan se uskomatonta, että tämän kokoisessa kaupungissa tehdään näin paljon kauppaa. Monipuolisesta tarjonnasta hyötyvät lopulta kaikki, vaikka kilpailua riittääkin.” Kärkkäisen rakentamisesta alkoi 10 vuotta sitten Ylivieskan kehitys kaupan keskukseksi. Myymäläpäällikkö Petri Sipilän mukaan monipuolisesta tarjonnasta hyötyvät kaikki, vaikka kilpailua riittääkin. Ylivieska. Nyt. 7 Autokauppa pellonraivaajana O li vuosi 1975 ja epäilijöitä riitti. Aarre Antti-Roiko oli avannut autoliikkeen keskustan ulkopuolella, radantakaisella pellolla. ”Ihmiset puhuivat, että nyt Antti-Roiko meni väärään paikkaan, ei tuonne ketään tule”, kertoo Ari Antti-Roiko, joka isänsä jälkeen on ottanut yrityksen ohjat haltuunsa. ”Radan takana oli silloin vain pari muuta autoliikettä. Muuten alue oli pelkkää peltoa ja pajupuskaa.” Eivätpä epäilijät arvanneet, että tänä päivänä samalla alueella on lähes parikymmentä autoliikettä ja että vuosittain paikkakunnalla yli 10 000 autoa ja matkailuajoneuvoa vaihtavat omistajaa. Tuo määrä riittäisi muodostamaan yhtenäisen letkan Ylivieskasta Kalajoelle saakka. Juuri autoliikkeistä alkoi Ylivieskan kehittyminen kaupan keskukseksi. Autojen parissa 35 vuotta työskennellyt Ari AnttiRoiko on ehtinyt nähdä alan nousut ja laskut. ”1980-luku oli kiivainta aikaa. Liikkeet lisääntyivät ja niiden koko kasvoi, kunnes 90-luvun alun lama katkaisi kehityksen. Tuolloin autoliikkeistä jopa yli puolet joutui lopettamaan toimintansa.” Antti-Roikot olivat 80-luvulla mukana käynnistämässä ylivieskalaisten autokauppiaiden yhteistyötä. Nykyisin mukana on 16 liikettä, ja yhteinen markkinointinimi Autolaakso on muodostunut jo käsitteeksi. ”Yhdessä saadaan enemmän näkyvyyttä kuin yksittäin. Pidämme yllä yhteistä verkkoportaalia ja julkaisemme omaa ilmoituslehteä. Lisäksi järjestämme pari kertaa vuodessa autokauppaviikonlopun”, kertoo kymmenen vuotta Autolaakso-yhteistyötä luotsannut Antti-Roiko. Autolaakso mainostaa olevansa ”keskellä Suomea”, sillä asiakkaiden kannalta se sijaitsee kohtuullisella etäisyydellä melkein joka suunnalta katsottuna. ”Päämarkkina-alueemme ulottuu noin 150 kilometrin päähän Ylivieskasta, mutta asiakkaita tulee ympäri Suomea. Pelkästään Ylivieskan väkimäärä ei riittäisikään ylläpitämään näin laajaa tarjontaa.” Mikä sitten saa ihmisen tulemaan autokaupoille toiselta puolelta Suomea, vaikka Konekauppiaiden tempauksesta suurtapahtumaksi M Hyvä palvelu, keskeinen sijainti ja kauppakaupungin maine ovat Ari Antti-Roikon mukaan asioita jotka saavat asiakkaat tulemaan Ylivieskaan kauempaakin. valikoimaa riittäisi muuallakin? Antti-Roikon mukaan yhtenä syynä on paikkakunnan hyvä maine. ”Täällä saa yhä henkilökohtaista palvelua. Ulkopaikkakuntalaisenkin on helppoa asioida, kun kaikki liikkeet ovat lähekkäin samalla alueella. Ja autoliikkeiden lisäksi löytyy paljon muutakin tarjontaa.” ikä saa tuhannet ihmiset suuntaamaan helmikuisena perjantaina pieneen pohjal aiskaupunkiin? Vastaus on Ryskypäivät, ylivieskalaisten maatalouskonekauppiaiden y hteinen markkinointitempaus. Neljänä vuonna järjestetty tapahtuma on jo vakiinnuttanut paikkansa niin alan väen kuin suuren yleisönkin keskuudessa. Reijo Viirelä NHK-keskus Oy:stä oli aikanaan järjestämässä ensimmäisiä Ryskypäiviä. Hän kertoo kauppiaiden lähteneen innolla mukaan heti alusta saakka: ”Kaikki ovat huomanneet, että ihmisten saamiseksi liikkeelle tarvitaan yhä kovempia panoksia. Mukana on jo parikymmentä kauppiasta, ja joukkoon on liittynyt myös rautakauppoja ja metsäkonemyyjiä.” Viirelän mukaan Ryskypäivien resepti on kauppiaan kannalta kustannustehokas: Yhteispelillä saadaan paremmat tulokset tavara pysyy paikoillaan ja ihmiset liikkuvat. Ja hyvin liikkuvatkin: kun aluksi kävijöitä oli vielä alle 5000, viimeisin tapahtuma houkutteli paikalle jo 10 000 ihmistä. ”Kaiku on tainnut kiiriä, että väkeä on liikkeellä. Nyt vastaavia tapahtumia järjestetään jo ympäri Suomea”, Viirelä kertoo. Maatalouskoneiden kauppa keskittyy laajalta alueelta Ylivieskaan. Paitsi sijainti keskellä maito-Suomea, myös ympäröivän kauppakeskittymän imu vetää puoleensa alan yrityksiä. ”Tässäkin on saman kadun varrella kymmenkunta yrit ystä, joiden kanssa teemme yhteistyötä. Aiemmin kauppiaat olivat arempia toimimaan yhdessä. Nykyisin kaikki ymmärtävät, että yhteispelillä voidaan saada parempia tuloksia eikä se ole itseltä pois”, Viirelä toteaa. Konekauppiaat ovat oivaltaneet, että yhteen hiileen puhaltamalla saadaan enemmän tulosta aikaan. Reijo Viirelä on yksi Ryskypäivien taustahahmoista. Keskustan putiikeissa on kauppakaupungin sielu H yvä palvelu ja vanhanajan kauppameininki saavat kauppias Pia Mustola-Lamsijärven mukaan ihmiset poikkeamaan kaupungin keskustassa. ”Erikoisliikkeet ovat Ylivieskan keskustan ehdoton valtti. Muualta tulevat ovat yleensä kiinnostuneita näkemään, mitä kaupungin keskustasta löytyy ja miltä paikkakunta näyttää. Elinvoimaisen keskustan merkitys on kauppakaupungille sataviisikymmentäprosenttisen tärkeä.” Mustola-Lamsijärvi kunnostaa ja myy sisustustavaraa ja huonekaluja PPDecora-liikkeessä Asemakadulla, kaupungin sydämessä. Hänelle keskusta on paras sijaintipaikka jo käytännönkin kannalta. ”Isossa ostoskeskuksessa pieni liike jää helposti jalkoihin, eikä ihmisvilinä välttämättä tuo ostajia. Lisäksi pakolliset aukioloajat voivat olla yksinyrittäjälle hankalia”, 8 Ylivieska. Nyt. Mustola-Lamsijärvi pohtii. Liikkeen ikkunasta katsottuna keskustassa riittää mukavasti kulkijoita ja vilinää. Oma lukunsa ovat tapahtumat, kuten syyskuinen Kauppojen yö. Pimenevien iltojen aikaan tapahtuma tuo kaupungin kaduille väkeä ja tunnelmaa, puheensorinaa ja tuikkivia lyhtyjä. Keskustan kauppiaat ovat todenneet yhteistyön tarpeellisuuden. Kerran kuussa julkaistava yhteismainos saa mukaan nekin pienet kauppiaat, jotka muuten jättäisivät helposti mainostamatta. ”Mitä enemmän touhutaan yhdessä, sitä paremmin kaikki hyötyvät. Aina on se vaara, että asiakas tulee meillekin jos se tulee naapuriin.” Mustola-Lamsijärvi uskoo keskustan vetovoimaan kaupanteon paikkana. Tulijoita olisi hänen mukaan enemmänkin, kun- Pienet erikoisliikkeet tuovat omaleimaisuutta kaupungin kauppatarjontaan. Pia MustolaLamsijärven mukaan kauppakaupunki tarvitsee myös vetovoimaista keskustaa. han tarjolle saataisiin lisää oikean kokoisia tiloja, ja ennen kaikkea hyville paikoille. ”Sijainti on kaupanteon kannalta ensiarvoisen tärkeä. Voi olla jopa kymmenestä metristä kiinni, astuuko asiakas ovesta sisään.” Ylivieska. Nyt. 9 fakta YIT Oyj Liikevaihto: 4,5 miljardia euroa Henkilöstö: 26 000 Toimintamaita: 14 YIT Teollisuus Oy Ylivieskan konepaja Liikevaihto: 25 miljoonaa euroa Henkilöstö: 200 Kuva: YIT Teollisuus Oy Rautaisia osaajia 10 Ylivieska. Nyt. Putket makaavat pihalla suorissa pinoissa, mutta sisällä tehdashallissa ne lakkaavat olemasta pelkkiä putkia. Niitä taivutetaan, hitsataan, maalataan, lämpökäsitellään, koneistetaan ja muokataan monin eri tavoin. Paikka on YIT Teollisuus Oy:n Ylivieskan-tehdas, joka on lajissaan Pohjoismaiden suurin. Y livieskan tehtaalta lähtee maailmalle erilaisia putkiesivalmisteita, putkipaketteja, moduuleja ja paineastioita. Niitä käytetään esimerkiksi voimalaitoksissa, meriteollisuudessa ja prosessiteollisuudessa. ”Putki on meille raaka-aine, jota jalostamme monella eri tavalla”, yksikönpäällikkö Tiina Seppälä tiivistää. Seppälä luotsaa yhtä kansainvälisimmistä Ylivieskassa toimivista yritysyksi- köistä. YIT:n asiakkaat tulevat pääosin Euroopasta, mutta niiden toiminta-alue ulottuu maapallon ympäri. Kun kontit lähtev ät Y livieskasta kohti satamaa, seuraavan kerran ne saattavat rantautua esimerkiksi Etelä-Amerikassa. Tällä hetkellä tärkeä kohdemaa on Etelä-Korea, jonne Ylivieskan tehdas toimittaa voimalaitosten putkistoja. Kotimaassa taas pohjalaisosaamista tarvitaan muun muassa Borealiksen öljyjalostamolla Porvoossa. Kaikkia kohteita yhdistää se, että niissä ollaan tekemisissä vaativien osien kuten niin sanottujen korkeapaineputkistojen kanssa. ”Tuotteiden täy t y y vastata kaikkein kovimpiin teknisiin ja laadullisiin vaatimuksiin. Uusin teknologia on käytössä niin putkistojen valmistamisessa kuin niihin liittyvissä laitteistoissakin”, Seppälä tarkentaa. Projektipalvelujen johtaja Ahti Nurkkala ja yksikönpäällikkö Tiina Seppälä pitävät alueen työntekijöiden sitoutumista työpaikkaansa vahvana. Ylivieska. Nyt. 11 Rautaisia osaajia Insinööri innostuu ihmisistä Mika Kiljala (vas.) ja Matti Tervamäki olivat kuusi vuotta sitten perustamassa suunnittelutoimistoa Ylivieskaan. Tällä hetkellä yritys työllistää lähes sata ihmistä eri puolilla Suomea. Uteliaisuus vie eteenpäin Ylivieskan konepaja tarjoaa lisäksi monenlaisia putkistojen huoltoon, tarkastuksiin ja pintakäsittelyihin liitty viä palveluja. Suuri merkitys on myös kehittämistyöllä. Ylivieskassa väki suunnittelee jatkuvasti uusia materiaaleja, valmistusmenetelmiä ja työtapoja. ”Täällä ollaan uteliaita ja eteenpäin katsovia”, luonnehtii YIT Teollisuus Oy:n projektipalvelujen johtaja Ahti Nurkkala. Hänen mukaansa juuri osaamisen ja jatkuvan kehittämisen avulla Ylivieskan tehdas pystyy erottumaan kilpailijoistaan, joita tulee tällä hetkellä esimerkiksi itäisestä Keski-Euroopasta, Kiinasta ja Intiasta. ”Seiniä pystyy aina siirtämään, muttei niitä asioita joilla tehdään tulosta”, Nurkkala toteaa viitaten ammattitaitoiseen työyhteisöön. Ylivieskan valttina alan koulutus Ylivieskan konepaja on osa satavuotiasta YIT-konsernia, jolla on 26 000 työntekijää ympäri Eurooppaa ja Venäjää. Ylivieskassa YIT:llä työskentelee noin 200 henkilöä, mikä tekee siitä kaupungin suurimman yksityisen työnantajan. Juuri työvoiman saatavuus oli taustalla, kun Ylivieskaan perustettiin putkistotehdas vuonna 1976. Tuolloinen omistaja Oy Wärtsilä Ab ryhtyi siirtämään putkistojen valmistusta keskener äisistä laivoista tehdasmaisiin olosuhteisiin. Uudeksi omistajaksi tuli 1980-luvulla Huber Oy, ja asiakaskunta laajeni energiateollisuuteen. Nykyisellä isännällä tehdas on ollut vuodesta 1995, jolloin YIT osti Huber Oy:n. Tänäkin päivänä tehtaan olemassaololle on tärkeää, että omalta alueelta löytyy osaavaa työvoimaa. Ehdoton valtti on myös paikkakunnalta löy ty vä alan koulutus. Centria ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksiköstä onkin vuosien varrella tullut YIT:lle useita työntekijöitä. Seppälä ja Nurkkala pitävät tärkeänä, että työntekijät ovat paitsi osaavia myös innostuneita ja motivoituneita. ”Tällä alueella työntekijöiden sitoutuminen työpaikkaan on vahvaa. Se tuo tärkeää jatkumoa toimintaan.” 12 Ylivieska. Nyt. Monipuolista, vaihtelevaa, haastavaa ja palkitsevaa. Näillä sanoilla Tiina Seppälä luonnehtii työtään suuren konepajan vetäjänä. Hän johtaa toista vuotta YIT Teollisuus Oy:n valmistusyksikköä ja vastaa yhtiön konepajoista Ylivieskassa ja Leppävirralla. Tehdastyö tuli Seppälälle tutuksi jo kouluaikoina kesätöissä. Diplomi-insinöörin paperit saatuaan hän työskenteli vuosia YIT:llä eri tehtävissä ja eteni ensin projektiryhmän päälliköksi ja viimein yksikönpäälliköksi. ”Työ vaatii paitsi teknistä osaamista myös kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Myös asenteen on oltava kohdillaan, sillä jatkuvasti pitää olla valmis omaksumaan uusia asioita”, Seppälä toteaa. Ylivieskan konepajalla työskentelee monen alan ammattilaisia, hitsaajista palkanlaskijoihin, koneistajista suunnittelijoihin. Seppälän mielestä se on yksi työyhteisön rikkauksista. ”On innostavaa työskennellä osaavien ihmisten kanssa ja oppia itsekin jatkuvasti uutta.” Ideoita, ammattitaitoa, halu työllistyä kotiseudulle ja selkeät tavoitteet. Siinä lähtökohtia tarinaan, jossa pienestä insinööritoimistosta kasvaa lähes sata henkeä työllistävä yritys. R D Velho Oy:n toimitusjohtaja Mika Kiljala on hyvä esimerkki siitä, että koviakaan tavoitteita ei kannata pelätä, kunhan vain tekee töitä niiden eteen ja etsii ympärilleen oikeat ihmiset. Jo opiskeluajoista asti Kiljalalle oli ollut selvää, että hän perustaisi jonain päivänä oman yrityksen. Viisi vuotta ehti vierähtää vieraalla työnantajalla Oulussa, kunnes perheellä tuli ajankohtaiseksi paluu kotiseudulle Ylivieskaan. Samalla idea omasta yrityksestä sai ratkaisevan potkun eteenpäin. ”Siinä oli monta yhteensattumaa. Ylivieskasta löytyi samassa tilanteessa olevia kollegoita, syntyi hyvä tiimi ja juna lähti liikkeelle. Lisävauhtia saimme yrityshautomosta”, Kiljala kertoo. Vuoden 2005 lopussa hän perusti yhdessä Matti Tervamäen ja Valto Hekkalan kanssa Velho Engineering Oy:n. Alkuun palkattiin pari työntekijää, mutta määrä lähti nopeasti kasvamaan. Pian yritys perusti konttorit Ouluun, Vantaalle ja Vaasaan. Taikasanana hyvä suunnittelu Yrittäjien strategiana oli heti alusta lähtien kasvattaa toimintaansa. Vuonna 2010 yritys lyöttäytyi yhteen hyvinkääläisen Relides Oy:n kanssa. Fuusion pohjalta syntyi RD Velho Oy, joka suunnittelee ja muotoilee tuotteita koneenr akennus-, energia-, sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa toimiville yrityksille. Viime vuodet RD Velho on kasvanut reipasta tahtia. Parissa vuodessa työntekijämäärä on tuplaantunut ja liikevaihto on kivunnut isoin harppauksin. Mitä moinen vauhti edellyttää? ”Ensinnäkin on tärkeää löytää oma, tarpeeksi kapea toimiala, jossa yrityksellä on paras osaaminen. Toiseksi täytyy kehittää sopivat tuotteet ja palvelut”, Kiljala sanoo. Samalla hän korostaa myynnin merkitystä. ”Kukaan ei tule täältä hakemaan, vaan puhelin on itse otettava käteen.” RD Velhon asiakkaat ovat isoja kotimaisia yrityksiä kuten Kone, Metso ja Wärtsilä. Ylivieskan toimipisteessä suunnittelijoiden pöydillä syntyy esimerkiksi hissien muotoi- lua sekä voimalaitosten moottoreita. Velholaisten kädenjälki näkyy hyvinkin erilaisissa tuotteissa. Järeimpänä esimerkkinä on Metson iso kattilalaitos, toista ääripäätä edustaa vaikkapa Sinituotteen pyykkinipsu. Tuotteita yhdistävä avainsana on muotoilu. ”Meillä muotoilu on alusta asti kulkenut kiinteästi mukana teknisen suunnittelun rinnalla. Se ei liity pelkästään ulkoasuun, vaan ennen kaikkea tuotteen käytettävyyteen ja toimivuuteen”, Kiljala sanoo. RD Velho Oy on edelleen vahvasti ylivieskalainen yritys, vaikka sillä on toimipisteitä jo kuudella paikkakunnalla ympäri Suomea. Perustajakolmikolla on yhä omistuksessaan pääosa yrityksestä, ja Ylivieskasta löytyvät kaikki tarpeelliset tukipalvelut. Ylivieskan-toimipisteen 11 työntekijästä osa on päätynyt yritykseen naapuritontilla sijaitsevasta Centria-ammattikorkeakoulusta. Osa taas on paluumuuttajia, jotka ovat työn perässä asettuneet takaisin kotiseudulle. Kiljalan mukaan juuri Ylivieskassa työntekijöiden vaihtuvuus on pienintä. Hän pitää paikallista yrittäjyyttä kaupungin tärkeänä tukijalkana. ”Niinhän se menee, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Pitkällä aikavälillä parhaiten voidaan laskea niiden yritysten varaan, joilla on sidokset paikkakuntaan.” fakta RD Velho Oy perustettu 2010 toimitusjohtaja: Mika Kiljala Toimipaikat: Ylivieska, Oulu, Vaasa, Tampere, Hyvinkää, Vantaa Palvelut: mekaniikkasuunnittelu, tekninen laskenta, projektinhallinta, teollinen muotoilu, pakkaussuunnittelu Liikevaihto: 4,7 milj. euroa (2011) Henkilökunta: 90 Ylivieska. Nyt. 13 K eijo Pesosen mukaan myönteisen kehityksen merkit voi jokainen kaupungissa kulkeva havaita omin silminkin. Uudet liikekyltit ja isojen ketjujen tunnukset kertovat kaupan investointien jatkumisesta. Halleja nousee kaupungin laidoille, kun teollisuuden ja alihankinnan yritykset rakentavat ja laajentavat. Kaupunki on vastannut huutoon lisäämällä tonttitarjontaa. Koskipuhdon takana sijaitsee uusi teollisuusalue, jonka infrastruktuuri on nyt valmiina. Nykyinen yleiskaava tekee edelleen mahdolliseksi uusien kaupan toimijoiden sijoittumisen Savarin alueelle. Ylivieskan lähialueella on vireillä useita valtakunnallisesti merkittäviä ”Paljon myönteisiä signaaleja”. Ylivieskan teknologiakylä Ytek Oy:n toimitusjohtaja Keijo Pesonen uskoo, että kaupungilla on nykyisessä taloustilanteessakin kaikki edellytykset luovia eteenpäin. suurhankkeita. Niistä Seinäjoki–Oulu-ratahanke on nyt konkreettisestikin toteutumassa, ja työn on määrä valmistua vuonna 2017. ”Ratahanke parantaa Ylivieskan liikenteellistä asemaa huomattavasti ja tuo rakennusvaiheessa työtä alueelle”, Pesonen toteaa. Is oin muu tos on K ok kol an ja Ylivieskan välille rakennettava kaksoisraide. Se lyhentää matka-aikoja ja helpottaa tavarakuljetuksia. Ylivieskan risteysasema vilkastuu entisestään, jos myös Ylivieska–Iisalmi -radan radan sähköistys aikanaan toteutuu. ”Kaksoisraide muuttaa myös Ylivieskan kaupunkikuvaa, sillä se vaatii uusia laiturijärjestelyjä ja kev yen liikenteen alikulun”, Pesonen kertoo. Asemanseudun pitäisi valmistua jo vuonna 2017, kun kaksoisraide ulottuu Ylivieskaan. 14 Ylivieska. Nyt. Kiskoilla vilkasta Keijo Pesonen uskoo, että kaupan ja liikenteen investoinnit tuovat yhä vauhtia Ylivieskan kehitykseen. Ylivieska on rautatieliikenteen tärkeä solmukohta. Vuosittain aseman läpi kulkee yli 170 000 matkustajaa. T Investoinneilla vauhtia kehitykseen avarajuna on tavallinen näky Ylivieskan ratapihalla, sillä Ylivieskan ja Kokkolan välinen rataosuus on Suomen kolmanneksi vilkkain tavaraliikenteen reitti. Sen edelle menevät vain Kouvolasta itään lähtevä sekä Tampereen ja Toijalan välinen rataosuus. Tavaraliikenteen kilpailukyky paranee entisestään, kun Kokkolan ja Ylivieskan välinen kaksoisraide lähivuosina valmistuu. Henkilöliikenteessä Ylivieska on omassa kokoluokassaan vilkas asemapaikkakunta. Vuosittain Ylivieskan asemalle saapuu ja sieltä lähtee yli 170 000 matkustajaa. Nopeimmillaan Ylivieskasta pääsee Pendolinon kyydissä Helsinkiin alle viidessä tunnissa ja Ouluun noin tunnissa. Kiskobussi taas ajaa päivittäin kaksi vuoroa Ylivieskan ja Iisalmen välillä. Nopea nettiyhteys laajenee Langaton nettiyhteys on arkipäivää. Rajaton nopeus ei sitä vielä ole - kaikkialla. Jokilaaksoissa siirrytään pian uusimman, huippunopean 4G-yhteyden aikaan. fakta Suurhankkeita pohjoisessa Esimerkkejä lähivuosien investoinneista Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa Pohjanmaan rata, peruskunnostus ja kaksoisraide Seinäjoki-Oulu Oulun lentoasema 21 milj. euroa + tiet ja paikoitus Pyhäjoen ydinvoimala Ydinvoimalan rata- ja tieinvestointeja Bioenergia Tuulivoimalat Laguna-tutkimushanke, Pyhäsalmi Raahen kultakaivos Kaupan investoinnit yhteensä (sis. Oulun keskustan) Matkailu ja muut palvelut Lähde: Oulun kauppakamari milj. euroa valmis 1200 2017 50 5000 150 21-100 608 500 90 2012 2020 2016 2015 2014 2020 2012 850 550 2016 2012-2020 L angaton nettiyhteys on arkipäivää. Rajaton nopeus ei sitä vielä ole - kaikkialla. Kaikkein nopein 4G-yhteys käyttää LTE-tekniikkaa, joka toistaiseksi on ollut tavallisen surffaajan saatavilla lähinnä isoissa kaupungeissa. Nyt se on tulossa myös Jokilaaksoihin, sillä PPO-yhtiöt Oy on operaattoreista ensimmäisenä päivittämässä verkkoyhteyksiä alueella. Sen jälkeen langattoman netin nopeuden pitäisi kasvaa ihan uusiin lukemiin. ”Käytännössä se noin kolminkertaistuu nykyiseen nopeimpaan yhteyteen verrattuna”, arvioi PPO:n myyntipäällikkö Markus Ahokangas. Uusi 4G-tekniikka tulee Ahokankaan mukaan toimimaan samoilla alueilla kuin nykyinenkin, eli PPO:n toimialueen taajamissa. Tavalliselle käyttäjälle nopeasta verkosta on hyötyä esimerkiksi etätyöskentelyssä, pelaamisessa tai isojen tiedostojen kuten elokuvien tai musiikin liikuttelussa. Kiinteistä yhteyksistä vauhdikkain on valokuitu, jota PPO on viime vuodet kaivanut pitkin Jokilaaksoja. Runkoyhteydet ulottuvat jo useille sivukylillekin. ”Kuituverkon rakentaminen ennakoi jo tulevaa, sillä ajan mittaan se tulee korvaamaan kokonaan vanhat yhteydet. Uudet asuinalueet varustetaan valokui- tuyhteyksillä jo rakentamisvaiheessa. Samalla verkon piiriin liitetään kerrostaloja, ja jatkossa vähitellen myös vanhoja omakotialueita”, Ahokangas kertoo. Muualla Suomessa kuituverkkoa ei Ahokankaan mukaan ole näin laajamittaisesti viety taajamien ulkopuolelle. ”Verkko ei koskaan ole valmis, mutta täällä sen rakentaminen on hyvässä vauhdissa. Vuosikymmenen lopussa ei löydy enää montakaan paikkaa jossa yhteydet eivät olisi kunnossa.” Ylivieska. Nyt. 15 Isojen yleisötapahtumien kulisseissa puurtaa suuri joukko ihmisiä, joiden työ on näkymätöntä – ainakin silloin kun kaikki sujuu niin kuin pitää. Yksi heistä on Essi Palonen, Ylivieskan ammattiopiston kasvatti. ta, ja Ylivieskan ammattiopisto antoi Palosen mukaan hyvät käytännön valmiudet alalle. ”Koululla on hyvät laitteet, ja niitä pääsi opiskelun aikana myös paljon käyttämään. Siellä on myös parhaat opettajat mitä toivoa voi. Voin ehdottomasti sanoa, että jos ala kiinnostaa niin Ylivieska on hyvä paikka sitä opiskella.” Alun perin kiinnostus valokuvausta kohtaan sai Palosen hakeutumaan mediaassistentin opintoihin. ”Sitten huomasin, että samalla voi opiskella kaikkea muutakin siistiä. Lopulta suoritin opinnot sekä graafisen työn että tapahtumatuotannon suuntautumisvaihtoehdoista.” Kannuksesta kotoisin oleva Palonen 16 Ylivieska. Nyt. Koulutus osui nappiin. Essi Palonen hyppäsi Ylivieskan ammattiopistolta suoraan Suomen suurimmille areenoille, tapahtumien taustajoukkoihin. I Tapahtumien keskipisteessä asui opiskeluajan Ylivieskassa, mutta ei koulunkäynniltä juuri ehtinyt tutustua kaupungin harrastustarjontaan. Opiskelukaupunkina Ylivieska saa häneltä kuitenkin kiitokset, joskin yksi toivomus löytyy: ”Opiskelijoiden asuntotilanne voisi olla hiukkasen parempi.” Tällä hetkellä Palonen työskentelee freelancerina, mikä on alalla tyypillistä. Vastavalmistuneiden joukossa hän on hyvissä asemissa saadessaan tehdä omaa osaamistaan vastaavaa työtä. Mutta mitäpä olisi opintonsa juuri päättänyt nuori ilman tulevaisuuden haaveita. ”Yritän opiskella lisää ja kehittyä, jotta pääsisin mukaan tekemään isompia juttuja. Unelmatyöni olisi saada kiertää maailmaa jonkin bändin taustajoukoissa.” Kuva: JEDU / Ylivieskan ammattiopisto E ssi Palonen valmistui vuosi sitten media-assistentiksi ja sai heti töitä alan johtavalta yritykseltä. Palosen työllistäjä, Eastway Oy, on Suomen suurin tapahtumatuotantoyhtiö. Se huolehtii muun muassa tapahtumien valo- ja äänitekniikasta, lavarakenteista ja ylipäänsä teknisestä toteutuksesta. Tuore media-assistentti pääsi heti kokemaan, millaista on työskennellä isojen tapahtumien keskiössä. ”Jääkiekon MM-kisoissa vastuullani olivat muun muassa lehdistötilojen mikrofonit. Yleisurheilun EM-kisoissa taas työskentelin yleispäivystäjänä ja huolehdin, että tekniikka toimii”, Palonen kertoo. Palosta voi tituleerata myös tutummin roudariksi. Tosin vanha stereotypia kyseisen työn harjoittajista ei ihan äkkiseltään istu nuoren tytön harteille. Palonen vakuuttaa kuitenkin, että tytöt pärjäävät alalla siinä missä raavaat miehetkin. Roudarin työ vaatii tänä päivänä monipuolista osaamis- Oppeja muuttuvaan mediamaailmaan hmisten media- ja viihdetottumukset muuttuvat jatkuvasti. Voidaankin sanoa, että media-ala kouluttaa perinteisten ammattien lisäksi myös sellaisiin työtehtäviin joita tänä päivänä ei vielä välttämättä ole olemassakaan”, toteaa koulutusalavastaava Janne Hilpinen Ylivieskan ammattiopistosta. ”Esimerkiksi peliala on nyt kovassa nousussa. Siellä kaikki työ on tiimityötä, joka koostuu eri alojen taitajista. Kunnon perustaidot omalta alalta antavat pohjaa monenlaisiin tehtäviin.” Perustaitoja hiotaankin Ylivieskan ammattiopiston kolmivuotisen media-assistenttikoulutuksen aikana monipuolisesti. Opintojen alkuvaiheessa opiskelijat ottavat haltuun audiovisuaalisen viestinnän perusasiat, kuten valokuvauksen ja kuvankäsittelyn, ääni- ja videotyön, graafisen työn, multimedian ja esitystekniikan. Opintojen puolivälissä he valitsevat suuntautumisen joko graafiseen tuotantoon ja verkkopalveluihin tai ääni- ja tapahtumatuotantoon. Hilpisen mukaan media-assistentin työnkuva on nykyään varsin laaja: ”Opiskelijamme työllistyvät tyypillisesti media-alan yrityksiin, mutta yhtä lailla myös kaikkien muiden alojen yrityksiin, oman alan tehtäviä hoitamaan. Meillä olikin aikaisemmin mainoslauseena, että 2000-luvulla jokaisessa itseään kunnioittavassa yrityksessä pitäisi olla oma media-assistentti.” Miten juuri Ylivieskan ammattiopisto puoltaa paikkaansa media-alan runsaan koulutustarjonnan joukossa? ”Ylivieskassa on jo vuosia määrätietoisesti panostettu opetukseen ja huolehdittu, että tilat, laitteet ja ohjelmistot ovat ajan tasalla. Opettajat ovat ammattitaitoisia ja mukana alan kehityksessä, ja monet heistä esimerkiksi toimivat yrittäjinä opetustyön ohella”, Hilpinen kertoo. Ylivieskan ammattiopiston opiskelijat ovat enimmäkseen kotoisin lähiseudulta, mutta tulijoita on kauempaakin, Utsjokea ja Helsinkiä myöten. Itse monen muun paikkakunnan kautta Ylivieskaan päätynyt Hilpinen toteaa, että Ylivieska kaupunkina on oivallinen paikka mediaalan opiskelulle. ”Täällä on paljon alan yritystoimintaa, kuten lehtitaloja ja mainostoimistoja. Itse kaupunki on sen kokoinen, että opiskelijoilla voi olla opiskelun lisäksi muutakin elämää. Työnteon kannalta paikalla sinänsä ei tänä päivänä ole enää merkitystä media-alalla, kun työt liikkuvat tietoverkoissa.” Ylivieska. Nyt. 17 I stuimme kemiantunnilla, ja oli vähän vaikeuksia tajuta opetettavaa asiaa. Siinä läpänheiton lomassa syntyi idea kemian oppimispelistä”, Outi Alanen ja Karoliina Isopahkala kertovat. Sattumalta samaan aikaan oli menossa viimeinen ilmoittautumispäivä Innolukion keksintökilpailuun. Pokkana tytöt päättivät viime minuuteilla lähettää ideansa kisaan, vaikka pitivätkin sitä lähinnä hauskana heittona. Tällä hetkellä Alanen ja Isopahkala työstävät peli-ideaansa yhdessä alan ammattilaisten kanssa. Kävi nimittäin niin, että kemiantunnilla syntynyt idea toi tytöille kilpailussa voiton. Keksintöasiamies kannusti saman tien heitä jatkamaan eteenpäin. Se merkitsi samalla askelta aivan uuteen maailmaan, joka on tarjonnut paljon uutta opittavaa. Työn alla on nyt pelin esittelyversio eli demo, ja sen valmistuttua vuorossa on kaupallisen sovelluksen kehittäminen. Alanen ja Isopahkala ovat saaneet avukseen tiimin Oulun seudun ammattikorkeakoulusta. Silti kaksikolla on viimeinen sana kaikesta. ”Tässä on ainakin pitänyt opetella ottamaan vastuuta päätöksistään”, tytöt toteavat. Voiton myötä keksintöinnostus tarttui kaveripiiriinkin. Alasen ja Isopahkalan mukaan se on jo osa jokapäiväistä kanssakäymistä, usein huumorinkin varjolla. Kun joku saa hyvän ajatuksen, se on ”ihan innoidea”. Seuraavaksi tytöt aikovat keskittyä ylioppilaskirjoituksiin. Innolukion tehtäviä he saattavat välillä vilkuilla, mutta väkipakolla ei ole tarkoitus ryhtyä mitään keksimään. Ideointi on ennemminkin asennekysymys, tapa kohdata arkipäivän tilanteita. ”Vaikka kuinka yrittäisi olla miettimättä jotain ongelmaa, niin usein sitä vain huomaa etsivänsä uusia ratkaisuja”, Alanen toteaa. Palataan vielä parin vuoden takaiselle kemiantunnille. Se ratkaisevin vaihe taisi sittenkin olla, kun tytöt päättivät laittaa it- sensä likoon. Pelkkä idea tai keksintö kun ei ole mitään, jos se jää vain löytäjänsä omaan pääkoppaan. Entä jos Alanen ja Isopahkalakin olisivat vain naureskelleet keskenään, pakanneet reppunsa ja lähteneet kotiin? Lukion kurssista kasvoi valtakunnallinen tapahtuma Vuonna 2009 matematiikan ja fysiikan opettaja Ari Ervasti järjesti Ylivieskan lukiossa oppilailleen keksintökurssin. Varsinaisia keksintöjä ei silloin vielä syntynyt, mutta itse idea lähti elämään. Seuraavana vuonna järjestettiin keksintökilpailu lähikuntien lukiolaisille, ja siitä vuoden päästä mukana olivat jo Länsija Pohjois-Suomen lukiot. Vuoden 2012 elokuussa valtakunnallisen Innolukion avajaisia todisti Espoon Barona-areenalla lähes 5000 opiskelijaa, ja suoraa verkkolähetystä seurasi noin 100 000 lukiolaista 321 lukiossa. Muutaman vuoden takaisesta keksintökurssista on kasvanut koko maan laajuinen tapahtuma. Tällä het- Centria kouluttaa, tutkii ja kehittää Keksintö voi syntyä vaikka kemianluokassa kesken koulupäivän. Karoliina Isopahkala ja Outi Alanen kehittävät nyt peli-ideaansa kohti kaupallista sovellusta. Hyvät ideat syntyvät joskus kuin vahingossa. Tarvitaan vain oikea hetki ja sopiva mielentila. Näin kävi kahdelle lukiolaistytölle pari vuotta sitten. Ihan 18 INNOIDEA! Ylivieska. Nyt. kellä Ervasti itse vetää valtakunnallista Innolukio-hanketta. Ylivieskan lukio on yksi sen 11 veturilukiosta. Innolukiossa opiskelijat saavat viikoittain ideointitehtäviä, joihin he voivat osallistua verkossa. Ohjelmassa on myös kansallinen Epäonnistumisen päivä sekä lokakuussa käynnistynyt valtakunnallinen tuotekehityskilpailu. Yritykset ja eri organisaatiot laativat siihen alueellisia tehtäviä ja antavat myös ohjausta kilpailun osallistujille. fakta Oppilaitokset Ylivieskassa •Ylivieskan peruskoulu ja lukio •Centria ammattikorkeakoulu •Ylivieskan ammattiopisto / JEDU Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä •Raudaskylän kristillinen opisto ja lukio •Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto •Ylivieskan kansalaisopisto •Ylivieskan seudun musiikkiopisto Yli 1000 opiskelijaa ja 100 työntekijää – kaupungin katukuvalle ja elinkeinoelämälle Centriaammattikorkeakoulun Ylivieskan yksikön merkitys ei ole mitenkään vähäpätöinen. Ylivieskassa, Kokkolassa ja Pietarsaaressa toimiva ammattikorkeakoulu on lajissaan yksi Suomen monialaisimmista. Ylivieskan yksikössä voi opiskella tekniikkaa, sosiaalialaa, humanistista ja kasvatusalaa, matkailua ja liiketaloutta. Centrialla on oma t&k-yksikkö, joka tekee työelämää palvelevaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyötä. Se tarjoaa myös yrityksille palveluja, joissa hyödynnetään talon osaamista, tiloja ja laboratorioita. Tutkimuksen ja kehittämistyön laajuudella mitattuna Centria on Suomen ammattikorkeakoulujen kärkeä. Centrian tarjontaa täydentävät mittaus- ja testauspalvelut, hyvinvointi- ja tyky-toiminta sekä yrityskohtainen kehittämistyö. Täydennyskoulutusten ja avoimen ammattikorkeakoulun kautta ammentaa oppeja myös yhä useampi työikäinen. Ylivieska. Nyt. 19 Ensimmäisen ikävuoden aikana lapsi vierailee terveydenhoitajan tai lääkärin luona vähintään yhdeksän kertaa, leikki-iässä vuosittain. Jos matkalla tulee huolenaiheita, vanhempien on helppoa ottaa ne puheeksi tuttujen ihmisten kanssa. Ensimmäisenä tulee lapsen paras. Iloa ja itkua, kasvukäyrää ja kuulumisia Perheet tutuiksi alusta asti V iiden kuukauden ikäinen Niilo Jaakola on tarkkana. Syytä ollakin, sillä lastenneuvolan odotushuoneessa käy vilske. Isoveli ja naapurintyttö ovat lähteneet kavereiksi, ja polkutraktorit saavat kyytiä. Niilon on kuitenkin toistaiseksi tyydyttävä seurailemaan menoa Mervi-äidin sylistä. Leikit keskeytyvät hetkeksi, kun terveydenhoitaja Paula Joki-Erkkilä tulee vaihtamaan kuulumiset koko katraan kanssa. Tällä kertaa kuitenkin vain Niilo lähtee äidin mukana vastaanottohuoneeseen. Siellä käydään aluksi läpi pojan ja koko perheen kuulumiset. Joki-Erkkilä on seurannut perheen vaiheita jo kuuden vuoden ajan, isoveljen syntymästä asti. Niilon hän tapasi ensimmäisen kerran kotikäynnillä tämän ollessa kuukauden ikäinen. Joka käynnillä ohjelmaan kuuluvat punnitus ja mittaus. Niilonkin kasvukäyrät tallentuvat tiedostoon, josta niitä voidaan iän karttuessa seurata. ”Hyvin on kasvanut”, Joki-Erkkilä toteaa. Tällä kertaa vuorossa ovat myös rokotukset, mutta sitä ei Niilolle vielä kerrota, jottei nuori mies turhaan huolestuisi. Viiden 20 Ylivieska. Nyt. fakta Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Mervi Savukosken (vas.) ja Leena Pinolan mielestä on tärkeää, että lapsia on vastassa tuttu hoitaja. Niilon neuvolapäivä on täynnä ihmeteltävää. kuukauden iässä vauvat saavat pneumokokkirokotteen sekä yhdistelmärokotteen. Niiden lisäksi annetaan vielä suun kautta rotavirusrokote. Sen maku näyttää Niilon mielestä olevan kohdillaan. Pistoksistakaan ei synny suurta numeroa - nipistävän yllätyksen jälkeen hymy palaa nopeasti kasvoille. Sitten vain tarra neuvolakorttiin, ja taas on aika lähteä tutkimaan maailmaa, oppimaan uutta ja kasvamaan jälleen hitusen isommaksi. •Huolehtii kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista sekä ympäristöterveydenhuollosta •Toiminta-alueena Alavieska, Nivala, Sievi ja Ylivieska •Yhteensä noin 33 000 asukkaan alue •Tehtävänä myös huolehtia erityistason sairaanhoidosta sekä hoitaa muut mahdolliset jäsenkuntien antamat tehtävät Lasten ja perheiden palveluja Kalliossa: •Äitiysneuvolat •Lastenneuvolat •Erityistyöntekijät kuten puhe-, toiminta-, fysioterapeutit ja psykologi, kiertävä erityislastentarhanopettaja •Kehitysvammaisten palvelut •Perheneuvolat •Maahanmuuttajien ohjaus ja neuvonta •Terveyskeskukset ja hammashoitolat •Päivähoito ja esiopetus Paula Joki-Erkkilä on työskennellyt Ylivieskan terveyskeskuksen lastenneuvolassa vuodesta 1992. Parissakymmenessä vuodessa työ on muuttunut paljon. ”Nykyisin otetaan entistä enemmän huomioon lapsen lisäksi koko perhe. Ensimmäinen kotikäynti tehdään jo odotusaikana äitiysneuvolasta. Näin perheet tulevat tutuiksi ihan alusta lähtien.” ”Neuvolakäynneillä seurataan lapsen yksilöllistä kasvua ja kehitystä. Kaikki eivät etene samaa tahtia eikä tarvitsekaan. Haasteena on arvioida jokaisen lapsen kohdalla, onko tämän oma kehitys edennyt normaalisti”, Joki-Erkkilä sanoo. Pelkät sentit ja grammat eivät kasvun mittareiksi riitä, vaan lapsen kehitystä seurataan Joki-Erkkilän mukaan yhä kokonaisvaltaisemmin. Aiempaa enemmän korostuu myös vanhempien ja parisuhteen tukeminen. ”Neuvola on paikka jossa pitäisi voida ottaa mahdolliset vaikeudet puheeksi. Siksi tapaamisissa täytyy olla aikaa ja tilaa vanhempien kuuntelemiselle.” Lastenneuvolan henkilökunnalla on apunaan joukko erityistyöntekijöitä ja tiivis yhteistyö päivähoidon henkilökunnan kanssa. Jos lapsen arvellaan olevan tuen tarpeessa, hänet on tarvittaessa helppoa ohjata eteenpäin. ”Kaikissa päätöksissä ajatellaan aina ensiksi lapsen parasta”, Joki-Erkkilä korostaa. Ylivieska. Nyt. 21 Isoon kaupunkiin emme missään vaiheessa ole kaivanneetkaan. Muualta muuttavat rikastuttavat Mari ja Janne Lindgrenin mielestä kaupungin ilmapiiriä. Maarialla ja Iisakilla taas tulee ikätovereita riittämään uudella asuinalueella. M arin työ liikunnanopettajana toi L indgr enin per heen kolmisen vuotta sitten Ylivieskaan. Lopullinen päätös paikkakunnalle jäämisestä sinetöityi kuitenkin vasta kun Jannellekin löytyi työpaikka omalta alalta harmonikansoiton opettajana. Nyt nelihenkinen perhe on asunut vuoden päivät uudessa talossaan Koivukallion kupeessa. Oman talon rakentamiseen Lindgrenit päätyivät, kun mieluisalta asuinalueelta lopulta löytyi sopiva tontti. Muualta muuttaneilla ei ollut rakentajakontakteja, joten helpoin ratkaisu oli hankkia muuttovalmis omakotitalo suoraan talotehtaalta. Perustuksiin ja maarakennukseen löytyi paikkakunnalta osaava tekijä. Uutta kotikaupunkia rakentamassa Bloggaajan maisemissa Pari vuotta sitten Mari ja Janne Lindgrenin perheellä oli valinnan paikka. Vaihtoehtoina oli joko muuttaa pois tai jäädä Ylivieskaan ja rakentaa talo. Perhe päätyi jälkimmäiseen. Ihan kivuttomasti kodin pystyttäminen ei sentään ole sujunut. Kuka tahansa ensikertalainen voi helposti tuntea itsensä ummikoksi rakentajien maailmassa. ”Rakennusalan ammattilaiset puhuvat usein ihan omaa kieltään, jota maallikon on hankala ymmärtää. Onneksi apuun löytyi hyvä pääsuunnittelija, joka opasti meitä eteenpäin eri vaiheissa.” Naapurustossa kaikuu vasaran pauke, uudenkarkea murske narskuu jalan alla ja lähes jokaisen pihan reunamalla seisoo trampoliini. Ei ole vaikeaa ar vata, että lähivuosina pienet lapset täyttävät alueen pihat ja kadut. Uudella asuinalueella on jo tartuttu yhteiseen toimintaan. ”Asukkaat ovat keränneet adressin, jotta alueelle saataisiin oma leikkikenttä”, Mari kertoo. 22 Ylivieska. Nyt. Hyvät harrastusmahdollisuudet Uuden kotikaupungin palveluihin Lindgrenit ovat saaneet jo alusta asti tuntumaa, sillä Iisakki-kuopuksesta tuli perheen syntyperäinen ylivieskalainen. Marin mukaan neuvolasta on kertynyt hyviä kokemuksia, ja varsinkin äitiysneuvolan palvelut olivat muualta tulleen näkökulmasta ”luksusta”. Janne taas kiittelee seurakunnan lapsityötä: ”Kotihoidossa oleville lapsille päiväkerho on todella tarpeellinen.” Erityismaininnan perhe antaa kaupungin harrastusmahdollisuuksille. Mari on pannut merkille etenkin liikuntatarjonnan runsauden. ”Urheilussahan löytyy melkein lajia kuin lajia. Ja perheiden kannalta on hyvä, että harrastusmaksut ovat täällä vielä kohtuulliset”, hän toteaa. Lindgrenien lapset ovat vielä sen verran pieniä, että harrastuksia ei ole ollut tarpeen haalia. Muskarissa on kuitenkin jo käyty, ja sitä kautta perhe on löytänyt tuttavuuksiakin. ”Täällä on hyvä ja vahva musiikkiopisto, mikä on paikkakunnalle tärkeä asia”, Janne toteaa. Pyöräilyä ja luomupiiriä Pienen kaupungin hyviin puoliin Lindgrenit laskevat ehdottomasti lyhyet välimatkat. Heistä on hyvä, että lapset voivat isompina itse turvallisesti pyöräillä harrastuksiinsa. ”Arkea helpottaa, kun kaupassa käynti ei vie tuntikausia eikä kaupungilla asioidessa M ari Kajasmaa, 27, on yksi niistä entisistä ylivieskalaisista, joilla vanha kotipaikka on tavalla tai toisella pysynyt osana elämää. Kymmenen vuotta Tampereella asunut Kajasmaa on oppinut Ylivieskan-vierailuillaan yhä enemmän nauttimaan leppoisasta menosta - juuri siitä josta nuorempana oli päästävä pois. ”Ylivieska on symppis. Voi ihan rauhassa mennä verkkarit jalassa kauppaan ja muutenkin olla rennommin kuin isossa kaupungissa.” Ylivieska vilahtelee silloin tällöin myös Magicpoks-blogissa. Se on Kajasmaan ylläpitämä nettipäiväkirja, johon hän kirjoittaa arjen tekemisistään. Kahden pienen lapsen kotiäidille bloggaus on harrastus, joka sai muutama vuosi sitten alkunsa käytännön tarpeista. ”Piti löytää keino lähettää terveisiä äidille ja siskolle, ja päätin kokeilla blogia.” Kajasmaa valmistui aikanaan ensimmäisten joukossa media-assistentiksi Ylivieskan ammattiopistosta. Toiselta ammatiltaan hän on kosmetologi. Ei tarvitse huolehtia vaikkapa parkkimaksuista”, Mari huomauttaa. Uudelle paikkakunnalle muutettaessa usein isoimpia haasteita on löytää oma paikkansa yhteisössä. Mari Lindgren on siinäkin luottanut oma-aloitteisuuteen ja ollut mukana muun muassa perustamassa luomuruokapiiriä. Hän kertoo arvostavansa talkoohenkeä, jota pienellä paikkakunnalla yhä löytyy esimerkiksi urheiluseuroissa. ”Toisaalta Ylivieska on sen kokoinen kaupunki, että täällä asuu paljon muitakin kuin syntyperäisiä paikkakuntalaisia. Ilmapiirin kannalta se on hyvä asia, sillä muualta tulevan on sen vuoksi helppoa asettua tänne”, Mari pohtii. siis ollut kaukaa haettua yhdistää bloggaamiseen valokuvausta ja kauneudenhoito-, sisustus- ja vaateaiheisia kirjoituksia. Lukijakunta laajeni nopeasti lähipiiristä, ja Kajasmaa arvioi nyt viikoittaisten kävijöiden määräksi yli 70 000. Blogi on myös otettu osaksi Indiedays-portaalia, joka on Suomen suosituimpia kaupallisia muotisivustoja. Kamera kulkee usein Kajasmaan mukana lapsuusmaisemia kierrellessä. Blogiyleisö onkin saanut makua siitä miltä Ylivieska näyttää kaupungista lähteneen silmin. Piti löytää keino lähettää terveisiä äidille ja siskolle. http://magicpoks.indiedays.com Ylivieska. Nyt. 23 Ylivieska on lähes neljäntuhannen alle 20-vuotiaan kotikaupunki. Se on myös monipuolisten harrastusmahdollisuuksien, kymmenien liikuntaseurojen ja lukuisten yhdistysten kaupunki. Kun oma juttu löytyy, tarvitaan kannustusta ja kavereita, iloa ja intoa, ja ripaus sitkeyttäkin. kausi. Täällä on myös hyvät mahdollisuudet saada valmennusta, ja aina löytyy opastajiksi kokeneempia ratsastajia. Meillä on myös kaksi koiraa, joiden kanssa käyn nouto- ja tokotreeneissä. Ehdin myös käymään jumpassa ja lenkillä. Hevosen ylläpito maksaa, joten töitäkin pitää tehdä viikoittain. En tosiaankaan tunne sellaista sanaa kuin tylsä.” Salla Sipilä, 17 Herkko Ruuska, 18 Ylivieska. Nyt. pyydettiin kasaamaan kokoonpano paikalliseen urheilutapahtumaan. Sillä tiellä nyt ollaan. Soittoharrastus on antanut elämän läpi kestäviä muistoja ja kokemuksia. Ennen kaikkea bändiläisistä on tullut tosi läheisiä kavereita. Onnistumisen tunteita on saanut silloin kun soitto on sujunut hyvin ja kun on saanut hyvää palautetta. Mieleenpainuvinta on ollut ensimmäinen keikka, hyvässä ja huonossa. Myös Akustiikassa järjestetty Sounds 2012 -karsinta oli mukava kokemus. Saatiin rakentavaa ja hyvää palautetta musiikin ammatti-ihmisiltä, vaikkei jatkoon päästykään. Olen harrastanut myös pesäpalloa ja jääkiekkoa. Pikkuhiljaa musiikkihommat menivät urheilun edelle. Urheiluahan Ylivieskassa voi tosi hyvin harrastaa, ja musiikkiakin kohtuullisen hyvin - musiikkiopisto pyörii, ja bändeille on kyllä toimintaa jos vaan osaa etsiä oikeasta paikasta.” Ylivieskan keskustan tuntumassa komeilee perinteikäs Suvannon kenttä. Siellä eräs innokas Kuulan pesäpallojuniori pallotteli parikymmentä vuotta sitten ja haaveili pelaavansa jonain päivänä superpesisjoukkueessa. kuntana. Siellä hän myös työskentelee talvet omassa ilmastointialan yrityksessään. ”Toistaiseksi kuitenkin haluan yhä panostaa täysillä myös pesäpalloon. On hienoa saada tehdä työkseen sitä mistä tykkää.” Uran jatkamisessa eivät vuodetkaan vielä tule vastaan, sillä 30 vuotta ei pesäpalloilijalle ole ikä eikä mikään. Taidon ja taktiikan lisäksi peli vaatii kestävyyttä, ja etenijältä myös pikajuoksijan nopeutta. Haapakosken tehtävä on tuoda joukkueelle juoksuja, ja on niitä tullutkin. Jo kuusi kertaa mies on yltänyt superpesiksessä kauden parhaaksi etenijäksi. Haapakoski ei ole Suvannon kasvateista ainoa, joka on edennyt kansallispelin ylimmälle tasolle. Tuomas Jussila oli vuonna 2008 mukana voittamassa Pattijoen ensimmäistä mestaruutta. Superpesiksessä on pelannut myös Samin veli Jussi Haapakoski, nykyinen Vimpelin pelinjohtaja. Menestyksen taustalla on pesäpallon vahva perinne paikkakunnan ”omana” lajina. Haapakoski antaa kuitenkin isoimman kunnian ahkeralle juniorityölle ja taitaville vetäjille. ”Itsellänikin on junnuajoilta paljon hienoja muistoja.” vinkki! www.ylivieska.fi/nuorisotoimi Joel Stenmark, 14 ”Aloitin skeittaamisen kolme vuotta vuotta sitten. Muutimme silloin Ylivieskaan Kokkolasta, ja täällä monet kavereista harrastivat skeittausta. Sain oman laudan ja rupesin opettelemaan. Mitään kursseja en ole käynyt, vaan olen itse oppinut kokeilemalla ja kavereiden temppuja seuraa- malla. Harrastan myös lumilautailua ja käyn talvisin laskemassa Sievin Louetkalliolla. Kesällä skeittailen joka päivä. Aikaisemmin skeittaajien paikka oli liikennepuiston vieressä, mutta nyt on uimahallin pihalla uusi skeittiparkki. Siellä on yleensä aina paljon porukkaa ja kavereita. Sääntönä on, että skeittaajat pitävät itse paikan kunnossa ja siistinä. On hyvä että skeittaajat ovat nyt saaneet oman parkin. Tosin sinne tarvittaisiin vielä lisää ramppeja, esimerkiksi pyramidi. Olisi myös kiva saada kaupunkiin paikka, jossa voisi talvellakin skeittailla.” Ylivieskalainen Sami Haapakoski on kymmenen superpesisvuoden aikana edennyt yhdeksi lajin kärkihahmoista. Suvannon kentän reunalla hän kertoo pyörineensä jo ihan pienestä asti. Kari-isä oli Kuulan joukkueessa voittamassa pesäpallon Suomen Cupia vuonna 1982. Ja sama peli se lopulta tempaisi jälkipolvenkin mukaansa. Vaikka peliura vie kesäksi EteläPohjanmaalle, Ylivieska on kuitenkin yhä pysynyt Haapakosken perheen kotipaikka- Suvannon sälli Ylivieskan kaupungin nuorisotoimi julkaisee Lasten ja nuorten harrasteopasta, johon on koottu kattavasti tietoa kaupungin harrastusmahdollisuuksista. Harrasteopasta saa paperiversiona nuorisotalo Sputnikista ja Ylivieskan kirjastosta sekä sähköisenä Ylivieskan kaupungin nuorisotoimen nettisivuilta Tuntematon tylsyys 24 ”Pääsoittimeni on kitara, jota soitan myös bändissä. Lisäksi laulan taustalauluja ja soittelen myös muita bändisoittimia kuten bassoa ja rumpuja, ja hieman pianoakin. Soittamista olen opiskellut pitkälti itse, sängyn nurkalla kitara sylissä istuen ja rämpyttäen. Yhdet rumputunnit otin, ja sitten aloin paukuttaa omin päin. Bändini nimi on Poland Trees. Omat kappaleemme ovat punkahtavaa pop-rockia. Bändi sai alkunsa lukion ensimmäisen vuoden viimeisellä jaksolla, kun meitä Kuva: Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy ”En edes muista aikaa jolloin en olisi ratsastanut. Aloitin ihan pikkutyttönä, kun äitini vei minut talleille. Aluksi kävimme tunneilla Ylivieskassa ja Nivalassa, ja myöhemmin minulla oli myös vuokrahevosia. Kerran meillä oli kesän ajan shetlanninponi, joka mahtui suojaan trampoliinin alle. Neljä vuotta sitten hankimme äidin kanssa vihdoin oman hevosen. Saimme sille tallipaikan Ylivieskan Niemelänkylältä, jossa on hyvät maastot, kentät ja maneesi. Jossain isommassa paikassa tai Etelä-Suomessa ei olisi välttämättä mahdollisuuksia päästä maneesiin harjoittelemaan kalliiden maksujen takia. Nyt saan korvata maneesimaksut työllä. Olen kilpaillut hevoseni kanssa este- ja kouluratsastuksessa. Jo pelkästään Ylivieskassa pääsee kisaamaan melkein joka kuu- fakta Sami Haapakoski syntynyt 1982 Ylivieskassa Seura: Vimpelin Veto Saavutuksia: •2009 Vuoden pesäpalloilija •Suomen mestari vuosina 2008 (Pattijoki) ja 2010 (Vimpeli) •Superpesiksen paras etenijä vuosina 2004, 2007, 2008, 2010, 2011 ja 2012 Perinteikäs Suvannon kenttä sijaitsee keskellä kaupunkia. Sami Haapakoskelle se on tuttuakin tutumpi paikka. ”Täällä on aikoinaan monet kerrat itketty ja naurettu!” Ylivieska. Nyt. 25 Tehtävänä ihmisten onnellistuttaminen This is one of my most favourite places to perform music. Charles Gil Taiteilijat Arja Korisevasta Soile Isokoskeen ovat sitä kiitelleet. Kuorot ja orkesterit se sytyttää parhaimpaansa. Musiikin ystäviä ja kokousväkeä se houkuttaa laajalta alueelta. Ylivieskalaisille ja lähikuntalaisille se on alueen oma kulttuurikeskus, joka vuosikymmenten odotuksen jälkeen valmistui vuonna 2003. K ymmenen vuoden aikana Akustiikka on lunastanut paikkansa niin hyvin, että ilman ei enää taidettaisi osata ollakaan. Vai mitä sanovat kaupungin kulttuurielämän voimanaiset? Ylivieskan seudun musiikkiopiston rehtori Seija-Leena Latvakoski ja apulaisrehtori Katriina Leppänen edustavat salin ahkerinta käyttäjäryhmää. ”Musiikkiopiston opiskelijat ja opettajat käyttävät salia viikoittain harjoitteluun ja konsertteihin. Heille on todella motivoivaa saada soittaa säännöllisesti salissa, jollainen muualla on harvoilla käytössä. Uusien opettajien rekrytoinnissa se on ollut meille yksi valtti”, Latvakoski kertoo. Katriina Leppänen muistuttaa, että sali 26 Ylivieska. Nyt. muotoutuu moneen käyttöön. ”Akustiikassa on mahdollista tehdä monenlaisia esityksiä, myös poikkitaiteellisia yhteistyöprojekteja. Olemme toteuttaneet esimerkiksi satuprojektin, jossa yhdistettiin kerrontaa, kuvaa, valoja, musiikkia ja ääniefektejä. Talon taitava henkilöstö on ollut monessa apuna.” Laulajana Leppänen on päässyt kokemaan salin tunnelman myös lavalta käsin. Hän vahvistaa, että sali on nimensä veroinen. ”Tämän kokoiseksi saliksi täällä on loistava akustiikka. Talossa on myös kunnon flyygeli, joka tekee mahdolliseksi korkeatasoiset konsertit. Etenkin klassiselle musiikille paikka on omiaan, mutta yhtä hyvin tänne istuu viihdemusiikkikin.” fakta Ylivieskatalo Akustiikka •Konserttisali, 373 kiinteää istumapaikkaa •130 neliön näyttelytila •Studio ja äänitystilat •12 hengen kokous- ja koulutustila ja 24 hengen videoneuvottelutila •Ravintolasali, 141 asiakaspaikkaa (Buffet-tarjoilussa 400 asiakaspaikkaa) •Valmistumisvuosi 2003 •Arkkitehtisuunnittelu: Uki Arkkitehdit Oy, akustiikkasuunnittelu yhteistyössä Arkkitehtitoimisto Alpo Halme Oy:n kanssa. •http://akustiikka.ylivieska.fi Kansalaisopiston apulaisrehtori Seija PulliMarjakankaan mukaan myös harrastajille on kannustavaa esiintyä ammattilaistasoisessa salissa. ”Kun kansalaisopiston kuorolaiset pääsivät ensi kertaa esiintymään Akustiikan lavalla, he kokivat sen suorastaan ylevöittävänä.” Maailmantähtiä ja paikalliskulttuuria Kaikki kolme ovat yhtä mieltä siitä, että Akustiikasta voidaan puhua ylivieskalaisten olohuoneena. Eikä vain ylivieskalaisten, sillä talon kävijäkunta tulee laajalti myös alueen muista kunnista. Salin käyttökään ei rajoitu vain konsertteihin. ”Täällähän järjestetään todella paljon koulutuksia ja seminaareja. Myös erilaisten juhlien pitopaikkana paikka kokoaa kaupunkilaisia yhteen”, Pulli-Marjakangas muistuttaa. Konsertit ovat kuitenkin se ykkösasia, joiden vuoksi salin äänentoistosta ei rakennusvaiheessa tingitty. Ja niihin väki on löytänyt tiensä. Etenkin viihdekonsertit ja viime aikoina stand up -esitykset ovat vetäneet katsomon täyteen. Kun kysytään kotipaikkakunnan mieleenpainuvimpia konserttikokemuksia, naiset eivät tasosta tingi: Jaakko Ryhänen, Soile Isokoski, Ralf Gothoni ja Arto Noras. Ja Grigori Sokolov. Aivan, aikamme maineikkain pianisti poikkesi kuin varkain Ylivieskassa joitain vuosia sitten. Jos maailmantähtien loistosta toisinaan saadaankin nauttia, mitkä puolestaan Hyvä maine ja matala kynnys Akustiikan tarjonnasta vastaavat pääosin ohjelmatoimistot, jotka vuokraavat tilaa kiertueilleen. Talolla on kuitenkin omaakin tuotantoa, mikä tuo tärkeää paikallista ja alueellista väriä ohjelmistoon. Omasta tuotannosta uusimpana esimerkkinä ovat keskellä päivää järjestettävät torstaituokiot, joissa eri alojen taiteilijat ja asiantuntijat esiintyvät. ”Tarkoituksena on näin madaltaa saliin astumisen kynnystä”, valottaa markkinointipäällikkö Marita Öljymäki-Maarala, yksi talon kuudesta työntekijästä. Akustiikan toiminta-ajatus on hänen mukaansa muutoinkin varsin demokraattinen: kaikille halutaan tarjota jotakin. ”Lähtökohtana on, että ovet ovat avoinna kaikenlaisille tapahtumille. Nyt on päästy jo siihen pisteeseen, että taloa ei juuri tarvitse markkinoida vaan ohjelmatoimistot ottavat itse yhteyttä. Hyvä maine on levinnyt, ja monet artistit haluavat tulla tänne uudestaankin”, Öljymäki-Maarala kertoo. ov at pienen pohjal aisen Ylivieskan vahvuudet kulttuurikaupunkina? NaiskolMarita Öljymäki-Maarala, Seija Pulli-Marjakangas, Seijamikon mukaan kaupunkia Leena Latvakoski ja Katriina Leppänen ovat yhtä mieltä siija koko aluet ta leimaa tä, että Akustiikan tehtävänä on tuoda iloa ihmisten arkeen. vahva paikalliskulttuuri. Se perustuu etenkin suureen määrään innokkaita harrastajia, jotka laulavat kuoroissa, yhdessä soittamisen ja laulamisen ilosta”, kansoittavat kuvataidepiirejä ja näyttelevät Leppänen täydentää. harrastajateattereissa. Pulli-Marjakangas muistuttaakin tutki ”Esimerkiksi pelkästään kansalaisopismuksesta, jonka mukaan kulttuuria harraston alaisuudessa toimii viisitoista kuoroa. tavat elävät keskimäärin pidempään. Kuten Mieti mikä määrä ihmisiä! Harrastaminen liikunnallakin, kulttuurilla on todistetusti liittyy täällä myös pohjalaiseen talkoopemyönteinen vaikutus ihmisen terveydelle. rinteeseen ja yhdessä tekemiseen”, Pulli ”Ylivieskalainen opetusneuvos Tapio Marjakangas pohtii. Hanhineva sanoi, että kulttuurin tehtävä on ”Musiikkiharrastuksessa ei ole kyse vain onnellistuttaa ihmisiä. Samaa voisi sanoa oman instrumentin hallinnasta, vaan myös tästä talosta”, Pulli-Marjakangas kiteyttää. Ylivieska. Nyt. 27 KOKOANSA ISOMPI KAUPUNKI YLIVIESKA 28 Ylivieska. Nyt.
© Copyright 2024