1. No category

Shakespeare 450 vuotta
Ville Matvejeff
Eeva Hartemaa
Aarne Pelkonen
Juhani Alakärppä
TORSTAINA 10.4.2014 KLO 19
Madetojan sali
Ohjelma
Torstaina 10.4.2014 klo 19
SHAKESPEARE 450 VUOTTA
Ville Matvejeff, kapellimestari
Eeva Hartemaa, sopraano
Aarne Pelkonen, baritoni
Juhani Alakärppä, baritoni
Pjotr Tšaikovski (1840–1893):
Romeo ja Julia, fantasia-alkusoitto
Vincenzo Bellini (1801–1835):
“Eccomi in lieta vesta - Oh! quante volte”,
oopperasta I Capuleti e i Montecchi
Eeva Hartemaa
William Walton (1902–1983):
Kaksi kappaletta pienelle orkesterille elokuvamusiikista
Henry V: Passacaglia – The Death of Falstaff
Giuseppe Verdi (1813–1901):
“Mal per me m'affidai ne' presagi dell'inferno”,
oopperasta Macbeth
“Pietà, rispetto, amore”, oopperasta Macbeth
Juhani Alakärppä
Charles Gounod (1818–1893):
“Ah, jeux veux vivre”, oopperasta Romeo et Juliette
Eeva Hartemaa
väliaika 20 min.
William Walton:
Kaksi kappaletta pienelle orkesterille elokuvamusiikista
Henry V: 2. Touch her soft lips, and part
Einojuhani Rautavaara (1928–):
Three Sonnets of Shakespeare
Aarne Pelkonen
Richard Strauss:
Macbeth op. 23
Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty
Konsertti päättyy n. klo 20.50
Pjotr Tšaikovskin (1840–1893) innoittajana toimi usein kirjallisuus,
jonka vaikutus on havaittavissa monissa hänen soitinteoksissaan
eräänlaisena näkymättömänä juonena. Kyse ei ollut niinkään kirjallisten aiheiden kuvittamisesta musiikilla, kuin noiden kokemusten
suodattumisesta säveltäjän oman elämän kautta.
Siten esimerkiksi vuonna 1869 valmistunut Romeo ja Julia -alkusoitto Shakespearen aiheeseen heijastelee myös säveltäjän hieman
aikaisemmin päättynyttä, monin tavoin tuskallista rakkaussuhdetta
laulajatar Desirée Artotiin. Teos on hahmoteltu uskollisesti Shakespearen tragedian mukaan, mutta Tšaikovskin tunteiden omakohtaisuudesta ei ole epäilyksiä. Epäilemättä säveltäjän sukupuolisesta
suuntautumisesta seuranneet ongelmat antoivat traagiselle painotukselle oman lisänsä.
Sävellysprosessi oli vaivalloinen ja siihen osallistui suoranaisen
apulaissäveltäjän ominaisuudessa ammattiveli Mili Balakirev.
Tšaikovski kirjoitti ensimmäisen version jälkeen marraskuussa 1869
kollegalleen: “Kun teos on kohta valmis, saat nähdä että suurinta osaa
neuvoistasi on noudatettu ohjeittesi mukaan. Ensinnäkin rakenne on
sinulta: johdanto kuvaten munkkia, taistelu (allegro) ja rakkaus (toinen
teema). Toiseksi sävellajinvaihdokset ovat sinulta: johdanto E-duurissa,
allegro h-mollissa ja toinen aihe Des-duurissa.”
Teoksen lopullinen versio kymmenen vuotta myöhemmin poikkeaa
ensimmäisestä sävellajien ryhmittelyltään ja Tšaikovski tiivisti myös
rakennetta. Hitaassa ja alakuloisessa johdannossa lienee edelleenkin
muistumia Isä Lorenzosta munkkikammiossaan, kiihkeässä taistelujaksossa iskevät Montaguet ja Capuletit yhteen ja rakkauskohtaus
yhdistää intohimoisen paatoksen unenomaiseen väreilyyn.
Teos on sonaattimuotoinen, joten aiheet vuorottelevat dramaattisesti
kehiteltyinä ja lopussa rakkausaihe muuntuu riipaisevaksi tuskanilmaukseksi, jonka perään orkesterin massiiviset fortesoinnut lyövät
lopullisen sinetin.
Vincenzo Bellinin (1801–1835) versio Romeosta ja Juliasta,
I Capuleti e i Montecchi (1830), käsittelee Shakespearen tekstiä
vapaasti ja teoksen Italian-matkallaan kuullut Hector Berlioz
pöyristyi siitä, että rakastavaisiksi oli valittu samaa sukupuolta
edustavat laulajattaret.
Montaguet ja Capuletit tavoittaa kuitenkin tarinan taustalla olevan
italialaisen verikostoperinteen ja ooppera pukee kiihdytetyt intohimot kauniisti leviäviin melodioihin ja ylellisiin koloratuureihin.
Julia (Giulietta) valmistautuu resitatiivissaan Eccomi in lieta vesta
astumaan avioon väärän miehen, isänsä kannattajiin kuuluvan
Tebaldon kanssa. Hääpuku odottaa ja soihtuja sytytellään, mutta
romanssissaan Oh! Quante volte Julia laskee kyyneliään ja muistelee
murheellisena Romeotaan.
William Walton (1902–1983) tarttui sukupolvensa englantilaissäveltäjistä ennakkoluulottomimmin elokuvatehtäviin ja hänestä tuli
luonnollinen valinta Laurence Olivierin ohjaamien ja tähdittämien
Shakespeare-filmatisointien säveltäjäksi.
Walton ja Olivier olivat tehneet yhteistyötä jo yhdeksässä elokuvassa, kun Olivier aloitti Shakespeare-elokuviensa sarjan toisen
maailmansodan aikana. Ensimmäisenä valmistui Shakespearen
kuningas-tetralogian viimeinen osa, Henrik V (Henry V, 1944), jonka
optimistinen perusvire, englantilaisten Agincourtin taistelussa (1415)
saavuttaman voiton seurauksena, sopi hyvin ajan henkeen.
Waltonin elokuvamusiikista julkaistiin kaksi haikeaa kappaletta
myöhemmin erikseen jousiorkesterille. Passacaglia Sir John Falstaffin
muistolle liittyy näytelmän tapahtumiin välillisesti. Rehevä ritari
oli kuulunut Henrik V:n nuoruuden kumppaneihin, mutta kuolee
kruunajaisten aikoihin sivullisena ja unohdettuna. Eleginen kappale
liittyi luonnollisesti myös maailmasodan monien uhrien muistamiseen suurella voiton hetkellä.
Samalla tavoin toinen kappale, Touch her soft lips and part (”Suutele
hänen pehmeitä huuliaan ja lähde”), kuvastaa sotaanlähtötunnelmia, lukemattomissa englantilaiskodeissa toistunutta tilannetta,
jossa puolisot – näytelmässä renttumainen Pistol ja Mrs Quickly
– joutuivat eroamaan toisistaan.
Giuseppe Verdin (1813–1901) vuonna 1847 Francesco Maria Piaven
librettoon säveltämä Macbetto (Macbeth) Shakespearen näytelmän
mukaan ennakoi kiintoisasti vuosikymmeniä myöhemmin
valmistuneita Otelloa ja Falstaffia. Macbettoa on pidetty Verdin
varhaistuotannon ensimmäisenä persoonallisena mestariteoksena ja
se on synkkä ja lujasti rakennettu draama vallanhimon tuhoavasta
voimasta.
Vallananastaja Macbeth valmistautuu neljännessä näytöksessä
viimeiseen taistoon, kun ystävät ja viholliset ovat liittoutuneet häntä
vastaan. Aariassaan (”Pietà, rispetto, amore”) hän myöntää, ettei
myötätunto, kunnioitus tai rakkaus tullut hänen osakseen. Vaikka
melodialla on traaginen ja pahoitteleva sävy, siitä kuultaa myös
karskius, jolla hän on päättänyt kohdata kohtalonsa. Kun hänelle
aariaa seuraavassa repliikissä kerrotaan Lady Macbethin tappaneen
itsensä, aviomiehen lakoninen vastaus on: ”Elämä – mitä väliä!”
Vähän myöhemmin Birnamin metsä (englantilaiset) on liikkunut ja
mies (MacDuff), jota nainen ei ole synnyttänyt (keisarinleikkaus),
on iskenyt miekkansa Macbethiin. Hän kuolee (”Mal per me che
m’affidai”) omasta mielestään siksi, että uskoi sokeasti pahansuopien
noitien ennustukseen. Viime sanoinaan Macbeth kiroaa kruunun,
jonka tavoittelu teki hänestä hylkiön ihmisten ja Jumalan silmissä.
Charles Gounod’n (1818–1893) ensimmäiset oopperakokeilut eivät
ottaneet tulta, mutta vuonna 1859 parivaljakko Barbier & Carrén
librettoon valmistuneesta Faustista tuli suurmenestys ja 1800-luvun
eniten esitetty ooppera. Samaan suosioon Gounod’n oopperoista
ylsi vain Romeo et Juliette vuonna 1867.
Pariisin Théâtre Lyriquelle sävelletty ”lyyrinen tragedia” Romeosta ja
Juliasta vaati Gounod’lta ponnisteluja ja toisen näytöksen hän joutui
säveltämään kahteen kertaan. Oopperan suurin hitti oli Julietten
valssilaulu Je veux vivre (”Haluan elää”), kohtuullinen toive, joka
aariassa on puettu ranskalaiseen eleganssiin ja kimmeltäviin korukuvioihin. 1900-luvun alussa kappale kuului australialaissopraano
Nellie Melban bravuureihin, meidän aikanamme sen parissa on
loistanut mm. Anna Netrebko.
Einojuhani Rautavaaran (s. 1928) laulusarja Three Sonnets of
Shakespeare syntyi, kun Seppo Nummi pyysi säveltäjältä vuonna 1951
kappaletta toimittamansa Kuva-lehden nuottiliitteeseen. Laulusarjan
viimeisestä sonetista tuli näin ensimmäinen painettu teos. Rautavaara on muistellut Shakespeare-laulujen vaiheita toisaalla:
”Shakespeare oli varhaisen opintoajan löytö. Muistan että Benjamin
Brittenin vaikutus, nimenomaan Michelangelo-sonetit, olivat taustana
Shakespeare-sarjalle vuodelta 1951, jolloin olin Sibelius-Akatemian
oppilas, mutta en vielä sävellysluokalla. On mielenkiintoista, että näissä
varhaisteoksissa esiintyy ikäänkuin postmoderniin tyyliin sekä 50-luvun
moderneja että arkaaisia piirteitä: pianossa on koko ajan polyharmonisia
sointukulkuja, mutta toisaalta sekä That time of year että When I do
count päättyvät Recitativo da Camera -tyyliin runoilijan mietteliäissä
loppusäkeissä.”
Kolme laulua ovat mietteliästä, paikoin aforistista ja toisinaan
haastavan virtuoosista – sekä laulajalle että pianistille – laulurunoutta. Shakespearen sonettien moni-ilmeisyys sekä renessanssin elämän
ja kuoleman symboliikkaa tihkuva teksti antavat mahdollisuuden
abstraktille sommittelulle ja ilmaisulle, joka kaikissa vaikutteissaan
on pohjimmiltaan ajatonta.
Richard Straussin (1864–1949) omimmaksi alueeksi tuli muodoltaan Lisztiltä ja sävelkieleltään Wagnerilta peritty sinfoninen
runoelma orkesterille. Läpimurto syntyi jo ensimmäisessä teoksessa
Don Juan vuonna 1888. Samana vuonna 1888 valmistunut, mutta
vasta muokattuna kaksi vuotta myöhemmin kantaesitetty Macbeth
op. 23, on tässä suhteessa vielä kahden vaiheilla. Rakenne viittaa
sonaattimuotoiseen sinfoniaosaan ja Shakespearen aihe on virittänyt
sävelkieltä klassiseen suuntaan.
Alun fanfaareissa loistaa kuninkuuden teema, jota Macbethin
synkemmät aiheet tavoittelevat. Asetelmalla on myös wagnerilainen
jännite (Valhalla-Nibelungit), valtaa ja kultaa himoavat pimeyden
voimat, jotka 1800-luvun jälkipuoliskolla alkoivat vilahdella
monissa sävellyksissä.
Lady Macbethin teemaan (huilut ja klarinetit) Strauss liitti partituuriin ensimmäisen näytöksen kirjekohtauksesta tekstiä, jossa vaimo
vahvistaa roolinsa miehensä rikostoverina: ”Tänne riennä,
ett' oman
henkeni ma korvaas valan, ja kielin uljain kaikki pieksen pois,
mi sua
tuosta kultarenkaast' estää,
joll' onnetar ja henkimaailma näyttää
sun
kruunanneen jo.” (Paavo Cajander)
Strauss arvosti itsekin voimakastahtoisia naisia ja olisi saattanut
jäädä vaille monia saavutuksiaan ilman Pauline-vaimon kivenkovaa
tahtotilaa. Ehkä sen vuoksi Strauss antaa kehittelyssä paljon tilaa
Macbethin ja hänen vaimonsa kiihtyvälle vuoropuhelulle. Kuninkaallisen musiikin paluu kertoo kuningas Duncanin lähestymisestä
ja salaliiton etenemisestä.
Kehityskaaren päätteeksi Lady Macbeth houkuttelee kuninkaan
ansaan ja Macbeth murhaa hänet. Linnan portilta kuuluvat kolme
kolahdusta kertovat myöhästyneestä katumuksesta: ”Kolkkehellas
herätä Duncan! Voi, jos sen sa voisit!” Lady Macbethin teema haurastuu
ja hajoaa hänen mielenjärkytyksensä ja kuolemansa merkkinä.
Lyhyessä koodassa kaukaisuudesta kantautuvat fanfaarit kertovat
MacDuffin joukkojen lähestymisestä ja Macbethin tuhosta. Strauss
omisti teoksen kollegalleen ja schopenhauerilaiselle opettajalleen
Alexander Ritterille.
Antti Häyrynen
Eccomi in lieta vesta - Oh! quante volte
Eccomi in lieta vesta...
Eccomi adorna come vittima all’ara.
Oh! Almen potessi qual vittima
cader dell’ara al piede!
O nuziali tede, abborrite così fatali,
siate, ah, siate per me faci ferali.
Ardo... una vampa,
una foco tutta mi strugge.
(Si affaccia alla finestra, e ritorna.)
Un refrigerio ai venti io chiedo invano.
Ove sei tu, Romeo? In qual terra t’aggiri?
Dove, inviarti, dove i miei sospiri?
Oh, quante volte, oh quante
ti chiedo al ciel piangendo!
Con quale ardor t’attendo,
e inganno il mio desir!
Raggio del tuo sembiante
ah! parmi il brillar del giorno:
ah! l’aura che spira intorno
mi sembra un tuo sospir.
Mal per me m'affidai
Mal per me che m'affidai
ne' presagi dell'inferno!
Tutto il sangue che versai
grida in faccia dell'Eterno!...
Sulla fronte... maledetta...
folgorò... la sua vendetta!...
Muoio!... al cielo... al mondo in ira,
vil corona!... e sol per te!
Pietà, rispetto, onore
Pietà, rispetto, onore,
conforto a'dì cadenti,
ah! non spargeran d'un fiore
la tua canuta età.
Né sul tuo regio sasso
sperar soavi accenti:
ah! sol la bestemmia, ahi lasso!
la nenia tua sarà.
Tässä minä istun juhla-asuun puettuna...
Koristeltuna kuin uhriteuras alttarilla.
Voi! Kunpa saisin kaatua uhrina
alttarin juurelle!
Te morsiussoihdut, kammottavat ja niin kohtalokkaat,
kunpa olisittekin hautajaissoihtujani.
Minä palan... se liekki,
se tuli kalvaa minut aivan kokonaan.
(Menee ikkunan luo ja palaa takaisin)
Turhaan minä pyydän tuulia virvoittamaan minua.
Missä sinä olet, Romeo? Missä sinä oikein vaellat?
Minne minun pitäisi lähettää huokaukseni?
Voi miten monta kertaa
olen itkien rukoillut taivaalta sinua!
Millä kiihkolla minä sinua odotankaan,
ja aina petyn kaipauksessani!
Kirkas päivänpaiste
on kuin kasvojesi loistetta:
Voi, tuuli, joka pyörii ympärilläni
tuntuu sinun huokauksiltasi.
Suomennos Erkki Pullinen,
lähde: Laura-tietokanta; www.siba.fi/laura
Huonosti tässä käy, kun uskoin
Helvetistä peräisin olevia ennustuksia!
Kaikki veri, jonka olen vuodattanut,
huutaa Iankaikkisen edessä!
Minun kirotun otsaan
iskee Hänen kostonsa kuin salama!
Minä kuolen! Taivaan ja maan vihaamana,
Kirottu kruunu!…Vain sinun takiasi!
Lähimmäisten sääli, kohteliaisuus, kunnioitus,
usein ne lievittävät elämän viimeisiä vaiheita,
mutta voi, kukaan ei sirottele näitä
kukkia minun vanhuuteni lohdutukseksi.
Turha on toivoa kuninkaalliselle haudalleni
lempeitä, kaipaavia sanoja:
voi, vain kiroukset ja herjaukset
kaikuvat hautalauluinani.
Macbethin aarioiden väljät käännökset Erkki Pullinen 2014,
lähde: Laura-tietokanta; www.siba.fi/laura
Ah! Je veux vivre
Ah! Je veux vivre
Dans le rêve qui m'enivre
Longtemps encore,
Douce flamme,
Je te garde dans mon âme
Comme un trésor!
Je veux vivre etc.
Cette ivresse de jeunesse
Ne dure hélas! qu'un jour,
Puis vient l'heure
Oú l'on pleure,
Le coeur cède à l'amour,
Et le bonheur fuit sans retour!
Ah! Je veux vivre etc.
Loin de l'hiver morose,
Laisse moi, Laisse moi sommeiller,
Et respirer la rose,
Avant de l'effeuiller.
Ah! - Ah! - Ah!
Douce flame
Reste dans mon âme
Comme un doux trésor
Longtemps encore!
Ah! Longtemps encore!
73. Sonetti
That time of year thou mayst in me behold
When yellow leaves, or none, or few, do hang
Upon those boughs which shake against the cold –
Bare ruin'd choirs, where late sweet birds sang.
In me thou see'st the twilight of such day
As after sunset fadeth in the west,
Which by and by black night doth take away
Death's second self, that seals up all in rest.
In me thou see'st the glowing of such fire,
That on the ashes of his youth doth lie,
As the death-bed whereon it must expire
Consum'd with that which it was nouris'd 'by.
This thou perceiv'st, which makes thy love more strong
To love that well which thou must leave ere long.
Oi! Haluan elää
Unessa joka huumaa minut
Vielä pitkään,
Suloinen tuli,
Pidän sinut sielussani
Kuin aarteen!
Haluan elää jne.
Tämä nuoruuden humala
Voi harmi! se kestää vain päivän,
Sitten tulee hetki
Jolloin itketään,
Sydän lakkaa rakastamasta,
Ja onni karkaa palaamatta!
Oi! Haluan elää jne.
Kaukana synkästä talvesta,
Anna minun, anna minun uinua,
Ja hengittää ruusua,
Ennen kuin se pudottaa lehtensä.
Oi! – Oi! – Oi!
Suloinen tuli,
Pysy sielussani
Kuin ihana aarre
Vielä pitkään!
Oi! Vielä pitkään!
Suomennos Olavi Sariola
Minussa havaitset sen vuodenajan,
kun harva valju lehti oksistoissa
puu seisoo, ravistama pakkasen,
rauniokuori paljas, laulu poissa.
Minussa katsot siihen hämärään,
kun länteen riutuu päivänlaskun valo
ja musta yö sen verkkaan sammuttaa,
lukiten levon, toinen kuolemamme.
Minussa näet liekin kytevän
tuhaksi tulleen nuoruutensa päällä,
kun sama syö sen kuolinvuoteellaan,
mikä on ennen suonut ravinnon.
Lujittuu rakkaus, kun näet sen,
kun tiedät: aikamme on vähäinen.
12. Sonetti
When I do count the clock that tells the time,
And see the brave day sunk in hideous night;
When I behold the violet past prime,
And sable curls all silver'd o'er with white;
When lofty trees I see barren of leaves,
Which erst from heat did canopy the herd,
And summer's green, all girded up in sheaves,
Borne on the bier with white and bristly beard;
Then of thy beauty do I question make,
That thou among the wastes of Time must go,
Since sweets and beauties do themselves forsake
And die as fast as they see others grow,
And nothing 'gainst Time's scythe can make defence
Save breed, to brave him when he takes thee hence.
18. Sonetti
Shall I compare thee to a summer's day?
Thou art more lovely and more temperate;
Rough winds do shake the darling buds of May,
And summer's lease hath all too short a date:
Sometime too hot the eye of heaven shines,
And often is his gold complexion dimm'd;
And every fair from fair sometime declines,
By chance or nature's changing course untrimm'd;
But thy eternal summer shall not fade
Nor lose possession of that fair thou ow'st;
Nor shall Death brag thou wander'st in his shade,
When in eternal lines to time thou grow'st:
So long as men can breathe or eyes can see,
So long lives this, and this gives life to thee.
Kun näen kellon aikaa laskevan
tai kirkkaan päivän vajoavan yöhön,
kun näen lakastuneen orvokin
tai mustat hiukset, hopein sirotellut,
kun näen riisutuksi suuret puut,
ne, joista karja löysi suven siimeen,
ja paareilla on suven vihreys,
lyhteihin vyötetty ja valkoparta,
niin kauneuttasikin kyselen
ja mietin, kuinka Ajan tuhoon taivut,
sulous kaikki luopuu itsestään
ja kuolee uuden kasvun nähdessänsä.
Ei Ajan sirppiä voi pidättää,
se sinut leikkaa, pelkkä kylvö jää.
Sinua vertaisinko suven aikaan?
Ei, olet vakaampi ja lempeämpi:
suloiset kevään ummut viima raastaa
ja suvi joutuin irtisanotaan,
liiaksi paahtaa joskus taivaan silmä,
sen kultahipiäkin himmentyy;
niin laskee kaiken kauniin kauneus
vahingon taikka luonnon kierron kautta.
Vain sinun suvesi on ikuinen,
ei häivy eikä hukkaa kaunistasi,
ei kerskaa Kuolema: käyt varjon alla,
kun kasvat aikaan säkein ikuisin:
Niin kauan kuin on silmä näkemässä
tai rinta hengittää, saat elää tässä.
Sonettien suomennokset Aale Tynni,
lähde: Laura-tietokanta; www.siba.fi/laura
Ville Matvejeff,
kapellimestari
Ville Matvejeff (s. 1986) on
tullut tunnetuksi poikkeuksellisen monipuolisena ja
laaja-alaisena muusikkona
– niin kapellimestarina,
säveltäjänä kuin pianistinakin.
Sukupolvensa menestyneimpiin suomalaismuusikoihin
kuuluva Matvejeff on opiskellut Espoon Musiikkiopistossa
ja Sibelius-Akatemiassa.
Matvejeff on viime vuosina
saavuttanut menestystä
lupaavana kapellimestarina.
Hän teki kiittäviä arvioita saaneen kapellimestaridebyyttinsä syksyllä
2011 Porin oopperassa (Purcell: ”Fairy Queen”). Hän on johtanut
mm. Helsingin kaupunginorkesteria, Turun filharmonista orkesteria,
Liettuan valtion sinfoniaorkesteria sekä Suomen Kansallisoopperan
orkesteria. Syksystä 2012 hän on työskennellyt Malmön Oopperan
vakituisena kapellimestarina. Tuleviin esiintymisiin kuuluvat
debyytit mm. Orchestre Philharmonique du Luxembourg’in, Avanti!kamariorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan johdossa. Vuonna 2013
Matvejeff johti mm. Jorma Hynnisen jäähyväisproduktion, Kimmo
Hakolan ”Akseli” -monologioopperan kantaesityksen, W. A. Mozartin
”Figaron häät” Åbo Svenska Teaterissa sekä Aribert Reimannin ”Lear”oopperan Malmössa.
Oopperan parissa viihtyvän Matvejeffin ohjelmistoon kuuluu
yli 50 näyttämöteosta, joiden joukossa on lukuisia moderneja ja
kantaesitysoopperoita. Hän on työskennellyt apulaiskapellimestarina
Tukholman kuninkaallisessa oopperassa sekä useissa produktioissa
mm. Leif Segerstamin, Michael Güttlerin ja Piergiorgio Morandin
kanssa. Elokuussa 2012 hän toimi Esa-Pekka Salosen assistenttina
Bill Violan ja Peter Sellarsin ”Tristan und Isolde” -produktiossa
Helsingin Juhlaviikoilla ja Östersjöfestivalenilla. Matvejeff on myös
yksi Pohjoismaiden kysytyimmistä korrepetiittoreista.
Radion Sinfoniaorkesterin pianosolistina Matvejeff debytoi 18-vuotiaana Susanna Mälkin johdolla. Siitä lähtien hän on vieraillut
useilla kansainvälisillä festivaaleilla. Vuodesta 2012 alkaen hän on
esiintynyt sopraano Karita Mattilan pianistipartnerina mm. Hong
Kong Arts Festivalilla, Lissabonissa sekä Pariisin Salle Pleyelissä.
Keväällä 2013 duo esiintyi mm. Lontoon Wigmore Hallissa, Pariisin
Théâtre du Chatélet’ssa ja Zürichin Oopperassa. Matvejeff voitti
Helmi Vesa -pianokilpailun vuonna 2005 ja 3. palkinnon Jyväskylän
pianokilpailussa vuonna 2007.
Matvejeff tunnetaan myös lahjakkaana säveltäjänä. Hän herätti huomiota jo varhaisilla teoksillaan. Viimeisimpiin sävellysmenestyksiin
kuuluu YLE:n tilaama ”Viulukonsertto” ensimmäisenä orkesterikantaesityksenä uudessa Helsingin Musiikkitalossa Petri Aarnion, RSO:n
ja Osmo Vänskän esittämänä syyskuussa 2011. Valmisteilla on uusi
orkesteriteosten levytys Turun filharmonisen orkesterin kanssa.
Vuodesta 2012 lähtien Matvejeff on toiminut uuden sukupolven
oopperatuotantoalustaksi perustamansa ”New Generation Operan”
taiteellisena johtajana. Tammikuussa 2014 Matvejeff aloitti Jyväskylä
Sinfonian ylikapellimestarina.
Eeva Hartemaa,
sopraano
Eeva Hartemaa (s. 1984)
aloitti laulunopintonsa
1999. Vuosina 2003–06 hän
opiskeli Florence Lorraine
Worleyn yksityisoppilaana
Bristolissa Englannissa sekä
Heikki Toivasen oppilaana
Turun seudun musiikkiopistossa. 2006–09 hän
opiskeli Viron Musiikki- ja
Teatteriakatemiassa Anu
Kaalun oppilaana ja vuodesta
2009 Luganossa Sveitsissä
Luisa Castellanin oppilaana
ja valmistui laulupedagogian
maisteriksi vuonna 2012.
Lied-ohjelmiston valmistamisessa häntä ohjasi Daniel Fueter ja
barokkiohjelmiston valmistamisessa Barbara Zanichelli. Lisäksi
Hartemaa on osallistunut mm. Mikko Franckin, Rilla Kyykän, Teresa
Berganzan ja Airi Tokolan mestarikursseille.
Hartemaa hurmaa klassisen kauniilla, kuulaalla ja soinnikkaalla
sopraanollaan. Suuremman suomalaisyleisön tietoisuuteen hän
nousi voittamalla naisten sarjan ensimmäisen palkinnon Lappeenrannan kansallisessa laulukilpailussa tammikuussa 2013. Aiempaa
suomalaista kilpailumenestystä hänellä on Kangasniemen laulukilpailusta, jossa hän voitti jaetun ensimmäisen palkinnon 2011. Myös
kansainvälistä kilpailumenestystä nuorelle laulajattarelle on ehtinyt
kertyä runsaasti: toinen sija kansainvälisessä nuorten laulajien Alida
Vane -kilpailussa Latviassa 2007, kolmas sija Vello Jürna -laulukilpailussa Virossa 2009 sekä tuoreimpana arvostettu semifinaalipaikka,
suuressa kansainvälisessä Hans Gabor Belvedere -kilpailussa 2012.
Maalikuussa 2013 Hartemaa debytoi Suomen Kansallisoopperassa
Kreivittären roolilla Mozartin oopperassa Figaron Häät. Hänen
aiempia Mozart-rooleja ovat olleet mm. Serpetta oopperassa La finta
giardiniera Viron Musiikki- ja Teatteriakatemiassa 2009 sekä Bastienne oopperassa Bastien ja Bastienne Eesti Kontsertin tuottamana
2010. Syksyllä 2013 Hartemaa debytoi Porin Oopperassa Norinan
roolissa Donizettin oopperassa Don Pasquale. Hartemaa laulaa myös
barokkiohjelmistoa.
Hartemaa on pitänyt lied-konsertteja mm. Tallinnan kamarimusiikkifestivaalilla 2011 pianisti Daniel Stagnon kanssa. Suomessa
tuoretta sopraanotähteä kuultiin viime kesänä pianisti Risto Laurialan kanssa mm. Espoon Urkuyö ja aaria -festivaalilla sekä Kesäyö
kirkkomaalla -konsertissa Kurun kirkossa. Kaudella 2013–2014
Hartemaata voi kuulla mm. Oulaisten Musiikkiviikoilla sekä Kemin
kaupunginorkesterin ja nyt Oulu Sinfonian solistina.
Juhani Alakärppä,
baritoni
Oululainen baritoni Juhani
Alakärppä (s. 1964 Simo)
valmistui laulupedagogiksi
keväällä 2011 OAMK:sta
opettajanaan Airi Tokola.
Alakärppä on suorittanut
laulun B-tutkinnon erinomaisin arvosanoin. Lisäksi hän on
täydentänyt osaamistaan laulutaiteen parissa vuosien varrella
mm. Sirkku Whalroosin, Udo
Reinemannin, Monica Trinin,
Sarah Meredithin, Sergej
Kopcakin, Silvano Zabeon,
Jorma Hynnisen, Markku
Liukkosen, Esko Jurvelinin,
Jouko Juntusen ja Leena
Jutilan johdolla.
Alakärppä voitti ensimmäisen palkinnon valtakunnallisessa Toivo
Kuula -laulukilpailussa Alavudella elokuussa 2012. Keväällä 2010
hän debytoi Oulun seudun ammattikorkeakoulussa menestyksekkäästi Papagenon roolin Mozartin oopperassa Taikahuilu. Oulu
Festivon nuorten solistien konsertin solistina hän lauloi syksyllä
2007 Madetojan salissa, orkesteria johti Ari Angervo. Vuonna 2006
Alakärppä esiintyi Italiassa Firenzessä Vocalissimo - The Glory of
Human Voice -tapahtumassa. Alakärppä on konsertoinut yksin ja
yhdessä musiikkiperheensä kanssa aktiivisesti Suomessa.
Keväällä 2010 Pro Musica -säätiö myönsi upeasta debyytistä Taikahuilu oopperassa Alakärpälle ilman hakemusta stipendin. Oulun
kaupunki muisti Toivo Kuula -kilpailun johdosta Alakärppää vuoden
2012 kulttuurimenestyjänä stipendillä tammikuussa 2013.
Alakärppä toimii laulunopettajana Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.
Hän on Iin lauluviikon perustaja ja taiteellinen johtaja.
Aarne Pelkonen,
baritoni
Baritoni Aarne Pelkonen
tunnetaan erityisesti
ilmaisuvoimaisena lied- ja
oratoriolaulajana sekä vuoden
2013 Lappeenrannan laulukilpailujen voittajana.
Keväällä 2014 Pelkonen
suoritti Sibelius-Akatemian
laulun A-tutkinnon erinomaisin arvosanoin Marjut
Hannulan johdolla. Hän on
opiskellut laulua myös Berliinissä Thomas Quasthoffin ja
Wolfram Riegerin luokalla sekä
lukuisilla mestarikursseilla
opettajinaan mm. Thomas
Hampson ja Barbara Bonney. Opastajia lied-musiikin parissa ovat
olleet mm. Ilmo Ranta, Heikki Pellinen ja Gerold Huber.
Lied- ja kamarimuusikkona Pelkonen on esiintynyt mm. Helsingin
Musiikkitalossa ja Wienin Musikvereinissa sekä Urkuyö ja aaria
-festivaalilla, Oulun musiikkijuhlilla ja Heidelberger Frühling
-festivaalilla Saksassa. Yhteistyö pianisti Juho Alakärpän kanssa
on johtanut palkintoihin Das Lied -laulukilpailussa Berliinissä ja
lied-duo-kilpailussa Enschedessä, Alankomaissa.
Konserttilaulajana Pelkosta on kuultu usein suurten kirkkomusiikkiteosten tulkkina sekä lukuisien orkesterien, kuten Tapiola
Sinfonietan, Helsingin barokkiorkesterin, Tampere Filharmonian,
Pori Sinfonietan ja Jyväskylä Sinfonian solistina. Syyskuussa 2013
hän lauloi Olli Kortekankaan Seven Songs for Planet Earth -teoksen
Suomen kantaesityksen baritoniosat. Keväällä 2013 ilmestyi Pelkosen ensiäänite, “Virsi”.
Pelkosen taiteellista työtä ovat tukeneet Suomen kulttuurirahasto,
Pro Musica -säätiö, Selim Eskelinin säätiö ja Kesko Oyj.
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa
ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä
ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa
käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu
pohjoista voimaa.
Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu
suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan
alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300
pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa.
Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin
seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään – kertoo
tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti
lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia
verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Suosio sähköistyy!
Konserttikalenteri | Concert Calendar
www.sinfoniaorkesterit.fi
emme enää paina orkestereiden konserttikalenteria.
Kaikki kalenteritiedot, kantaesitysluettelot ja paljon muita
orkesteriuutisia löydät uudistuneilta nettisivuiltamme:
www.sinfoniaorkesterit.fi
mikäli et pääse käyttämään internetiä, pyydä konserttikalenterista paperimoniste: puh. 09-2709 1411.
tilaa konserttikalenteri sähköpostiisi neljä kertaa vuodessa
lähettämällä viesti osoitteeseen: [email protected]
Suomen SinfoniaorKeSterit ry SuoSio
Oulu Sinfonia
on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri.
Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää
kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961.
Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005.
Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime
vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo,
Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri
Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997–1999 oli
John Storgårds ja vuosina 2005–2009 Jaakko Kuusisto. 2010–2013
taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Viime kauden
orkesterin taiteellisena partnerina ollut Johannes Gustavsson on
menneestä syksystä lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari.
Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan
koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin
kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin
aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Orkesteri
on levyttänyt vuosina 1997–2009 nimikkosäveltäjänä olleen Olli
Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Viime keväänä ilmestyi
Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy.
Solistina soittaa Timo Korhonen, orkesteria johtaa Santtu-Matias
Rouvali.
Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia
I viulu
Lasse Joamets, I konserttimestari
Anita Virkkala, konserttimestari *
Anne Somero, äj *
Emilia Neuvonen, väj *
Romuald Gwardak
Johanna Korhonen
Tiina Kortelainen
Oksana Kumpulainen
Antti Laitinen
Virva Pietilä
Ismo Sirén
II viulu
Austra Steke, äj
Nadya Pugacheva, väj *
Laura Kangas *
Sari Karppinen
Marjukka Lahes
Liina Räikkönen *
Jari Suomalainen
Toni Tuovinen
Alttoviulu
Susanna Nietula, äj *
Pia Kukkonen, väj *
Andrus Järvi
Anniina Matinlassi *
Anna-Maija Rousselle
Jari Välimäki
Huilu
Albert Stupak, äj
Emma Tessier, väj
Jenni Pekkola
Oboe
Matti Kettunen, äj
Sara Tilander, väj *
Ilkka Hirvonen
Klarinetti
Markku Korhonen, äj
Kenneth Sjöwall, väj
Nora Niskanen
Fagotti
Ladislau Acs, äj
Ann-Louise Wägar, väj
Jari Laakso
Käyrätorvi
Tuomas Setälä, äj
Pasi Salminen, väj
Leo Palosaari
Jukka Yletyinen
Trumpetti
Sakari Suoninen, äj
Jukka-Pekka Peltoniemi, väj
Jarmo Väärä
Sello
Arto Alikoski, soolosellisti
Riina Salminen, äj
Juhana Ritakorpi, väj
Mikaela Fagerholm *
Janne Varis
Harri Österman
Pasuuna
Erkki Hirsimäki, äj
Jukka Myllys, väj
Jorma Teeri
Kontrabasso
Anne Seppänen, äj *
Terhi Lassila, väj *
Juha Nääppä
Harri Sarkkinen
Patarummut
Kalevi Ohenoja, äj
Tuuba
Gustavo Subida, äj
Lyömäsoittimet
Marcus Ström, äj
* tilapäinen kiinnitys
Kuukauden orkesterilainen
Kuva: Juha Sarkkinen
Tapaamme joka kuukausi oulusinfonialaisen, joka kertoo
työstään ja itsestään.
Uusi käyrätorven äänenjohtaja
Joskus 1980-luvun alkupuolella Turun kupeessa Ruskolla pieni
poika raahaa kotiinsa seurakunnan kerhosta lainatun tuuban.
Kavereille on riittänyt trumpetteja ja klarinetteja. Kanttori innostaa
pojat mukaan puhallinorkesteriin.
Kuluu vähän aikaa, eikä painava tuuba oikein tunnu omalta. Kuvaan
astuu käyrätorvi.
”Se oli visuaalisesti hieno soitin kiiltävine putkineen. Sen ääni miellytti kovasti, soundissa oli voimaa ja pehmeyttä samassa paketissa”,
muistelee Oulu Sinfoniassa helmikuussa aloittanut käyrätorven
äänenjohtaja Tuomas Setälä.
Oulu Sinfoniassa Setälä pääsi ensi töikseen nauttimaan lempisäveltäjänsä Sibeliuksen kolmannen sinfonian soittamisesta. Ja jatkoa
seuraa suosikkisäveltäjissä, kun ohjelmistoon ovat tulossa Brahmsin
ensimmäinen sinfonia ja pianokonsertto.
”Nämä sävellykset ovat käyrätorvelle palkitsevaa soitettavaa. Niissä
on soittimelle luonteenomaisia, mielekkäitä osuuksia ja laulavia
melodioita. Isojen orkesterien sinfonioista minulle läheisimpiä ovat
Brucknerin ja Mahlerin teokset.”
Äänenjohtajan työstään Setälä on innoissaan. Hän nauttii ykkösäänen ja soolojen soittamisesta.
”Tiesin, että Oulussa on
vireä musiikkimaailma,
mutta olen silti positiivisesti yllättynyt orkesterin
ammattitaidosta, hienosta
konserttisalista ja tiloista.
Kamarimusiikkitoiminta
on monipuolista, ja
tuntuu hyvältä päästä
soittamaan pienempiä
teoksia erilaisissa kokoonpanoissa. Työkaverit ovat
tosi mukavia, ja minut
on otettu hyvin vastaan”,
kiittelee Setälä.
”Orkesterityö perustuu
työkaverin kuunteluun,
ja kamarimusiikissa tämä
toteutuu erityisen hyvin.
Haluan olla heille tukena
ja antaa orkesterille täyden
oman panoksen.”
Ouluun Setälä tuli Kuopion kaupunginorkesterista, jossa hän toimi
varaäänenjohtajana vuodesta 2000 alkaen. Välissä hän on tehnyt
äänenjohtajan sijaisuudet Turun kaupunginorkesterissa vuonna
2007 ja Kansallisoopperassa vuosi sitten. Hän on opiskellut SibeliusAkatemiassa.
Oulu on Setälälle ihan uusi tuttavuus, ja toistaiseksi asuntokin on
väliaikainen. Kodin etsintä alkaa kesällä, kun perässä muuttavat
myös avovaimo ja kissa.
”Ajattelin, että olen koiraihminen, mutta nyt meillä on ollut Elgar jo
kahdeksan vuotta. Seurallinen bengalinkissa tulee perässä saunaan,
herättää aamuyöstä leikkimään ja osaa käydä pöntöllä”, kertoo Setälä brittisäveltäjä Edward Elgarin mukaan nimetystä lemmikistään.
Kodin lisäksi vaihtoon menee myös vene, kun sisävesiltä siirrytään
meren äärelle. Luonnossa liikkuva pariskunta on iloinen myös
Oulun retkeilymaastoista sekä Lapin läheisyydestä.
Harrastuksista puhuttaessa Setälä kertoo ensin lenkkeilystä ja
uimisesta, mutta yllättää sitten:
”Tykkään astangajoogasta, sitä voi tehdä ihan kotonakin. Joogassa
venytellään istumatyöläisen lihaksistoa ja opetellaan keskittymään
hengitykseen. Puhallinsoittajalle käy huonosti, jos ilma ei kulje.
Happi on se meidän polttoaine ja olennainen osa työtä.”
Teksti: Anneli Frantti
Kuva: Kati Leinonen
Tulevia konsertteja
Keskiviikko 16.4. klo 19 – Madetojan sali
PYSÄHDY PÄÄSIÄISEEN
Juha Kangas, kapellimestari
Marko Ylönen, sello
Liput 8–24 euroa
Keskiviikko 30.4. klo 18 – Madetojan sali
SUOMI-ISKELMÄN AATELIA
Jukka Perko, saksofoni ja liidaus
Teemu Viinikainen, kitara
Ville Herrala, kontrabasso
Teppo Mäkynen, rummut
Liput 32–35 euroa
Oulun Sähkönmyynnin
etuasiakkaille 20–23 euroa
liput:
OULU10, Torikatu 10, avoinna ma–pe 8–16
Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18
Avoinna: ma–pe klo 8.30–16
Haukiputaan yhteispalvelupiste, Jokelantie 1 L 1
Avoinna: ma–pe klo 8.00–15.45
Kiimingin yhteispalvelupiste, Lempiniementie 2
Avoinna: ma–pe klo 9–16
Yli-Iin palvelupiste, Halametsä 1
Avoinna: ma–pe klo 8.30–11 ja 11.30–16
Oulunsalon yhteispalvelupiste, Karhuojantie 2
Avoinna: ma–pe klo 8.30–16
(Ilman palvelumaksua)
Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste,
Prismat Raksila ja Limingantulli, R-Kioskit Pateniemi ja
Ratakatu, Musiikki-Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 €/lippu).
Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista.
Konserttipaikoilla tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 €/lippu.
www.oulusinfonia.fi
Oulun Konttori, Painatuskeskus
Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 €/min + pvm).
Palvelumaksu alk. 1,50 €/lippu.
www.lippupalvelu.fi
Avoinna ma–la klo 8–21, su klo 8–18.