1. No category

Lavalla
Camilla Nylund
Johannes Gustavsson
Camilla Nylund
KESKIVIIKKONA 15.4.2015 KLO 19
MADETOJAN SALI
Ohjelma
Keskiviikkona 15.4.2015 klo 19
Lavalla Camilla Nylund
Johannes Gustavsson, kapellimestari
Camilla Nylund, sopraano
Jean Sibelius (1865–1957):
Intermezzo
Ballade
Alla marcia
Jean Sibelius:
Var det en dröm?
Se´n har jag ej frågat mera
På verandan vid havet
Höstkväll
Flickan kom ifrån sin älsklings möte
Svarta rosor
väliaika 20 min.
Wilhelm Stenhammar (1871–1927):
Serenadi F-duuri, op. 31
Overture (Allegrissimo)
Canzonetta (Tempo di valse, un poco tranquillo)
Scherzo (Presto)
Notturno (Andante sostenuto)
Finale (Tempo moderato)
Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty
Konsertti päättyy n. klo 20.40
Jean Sibelius: Karelia-sarja, op. 11
Karelianistis-kansallisromanttisessa taideliikkeessä Jean Sibelius
(1865–1957) oli musiikillisesti merkittävin hahmo ja itseoikeutettu
säveltämään kuvaelmamusiikin Aleksanterin yliopiston Viipurilaisen
osakunnan iltamiin keväällä 1893. Tapahtumalla kerättiin rahaa
Viipurin läänin asukkaiden kansanvalistustyöhön vastalauseena
venäläistämispyrkimyksille.
Näyttämökuvaelman näkökulma Karjalaan oli päättäväisesti sotaisa
ja läntinen ja ensimmäisen kuvaelman runonlaulukohtaus oli teoksen ainoa viite etniseen karjalaisuuteen. Sitäkin selvemmin tuotiin
esiin Karjalan asema ruotsalaisen monarkian ja läntisen sivistyksen
etuvartiona. Sibelius tiesi säveltävänsä isänmaallisen herätysteoksen
eikä taidemusiikkia.
Sibelius poimi seuraavana vuonna kuvaelmamusiikista alkusoiton
ja kolme osaa, jotka julkaistiin vasta vuonna 1906. Alkusoitto oli
tuossa vaiheessa säveltäjän mielestä ”miltei liian nuorekas” ja se
painettiin erikseen opusnumerolla 10. Kolme osaa käsittävästä
Karelia-sarjasta op. 11 on tullutkin sitä paljon suositumpi. Koko
kuvaelmamusiikki on rekonstruoitu uudelleen vasta 1990-luvulla.
Karelia-sarjassa Sibelius on virtaviivaistanut kuvaelmamusiikin
aiheita. Intermezzon käyrätorvikutsut kajahtelevat eri puolilla
alkuperäisteosta, muistuttaen lännestä saapuvista vapauttajista. Intermezzon pääjakso nojaa kohtaukseen ”Liettuan herttua Narimont
veronkannossa Käkisalmen läänissä”, jossa valtio perii saataviaan
ylevän ratsujoukon saattamana.
Balladi puolestaan kuvasi alun perin Kaarle Knuutinpoikaa Viipurin
linnassa kuuntelemassa trubaduurin sävelmää, jonka orkesterisarjassa esittää englannintorvi. Ritariballadin teeman Sibelius oli poiminut kirjasta Ruotsalaisia muinaislauluja, mutta kansanmusiikin
tutkija A. O. Väisänen löysi sille myöhemmin karjalaisen alkuperän.
Kuvaelmamusiikin viidennessä kohtauksessa ruotsalaiset joukot ja
heidän komentajansa Pontus de la Gardie ovat Käkisalmen edustalla.
Pienin siirroin kohtauksesta muokkaantui Karelia-sarjan päättävä
voittoisa Alla marcia. Todettakoon, että kuvaelmamusiikin viimeisissä osissa käsiteltiin ruotsalaisten menettämän Vanhan Suomen
(Viipurin läänin) liittämistä Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan ja koko teos päättyi Maamme-lauluun.
Jean Sibelius: Yksinlauluja
Jean Sibelius (1865–1957) pystyi lauluissaan antautumaan varauksettomasti romanttiseen ajatusmaailmaan. Orkesteriteoksissaan
hän nojasi usein suomalais-ugrilaiseen identiteettiin, mutta ruotsia
kotikielenään puhuvan säveltäjän yksinlaulut syntyivät valtaosin
ruotsinkieliseen lyriikkaan. Runebergin, Wecksellin tai Frödingin
ihanteikkaat tekstit vaativat dramaattista ja loistokasta ilmaisua, joka
sopii hyvin orkestroitavaksi. Suosittuja orkesteriversioita on laatinut
säveltäjän ohella hänen vävynsä kapellimestari Jussi Jalas.
Op. 37 on ehkä Sibeliuksen oopperamaisin laulukokoelma.
Runoista kuvastuu 1800-lukuinen idealismi ja puhtaat tunteet, joille
säveltäjä antaa voimaa aina paatokseen asti. J. J. Wecksellin tekstiin
sävelletyssä kadotetun rakkauden uljasryhtisessä muistelmassa Var
det en dröm? (”Oliko se unta?”) Sibelius antaa laulajansa – alun
perin hentoäänisen Ida Ekmanin – venyttää voimavaransa äärimmilleen kuin todistaakseen, ettei mikään pala niin komeasti kuin
menetetty rakkaus.
Lauluopuksessa 17 Sibelius julkaisi ensimmäiset suomenkieliset
laulunsa, mutta kokoelman avausnumerona oli Runebergin sanoittama Se’n har jag ej frågat mera, josta kuvastuu hylätyn rakkauden,
lähestyvän syksyn ja lakastuvan kauneuden kalmainen kolmiyhteys.
Vaikka laulut yleensä edustavat Sibeliuksen tyyliasteikon konservatiivista päätä, joukossa on myös hätkähdyttävän moderneja teoksia.
Ruotsalaisen Viktor Rydbergin runoja sisältävä kokoelma op. 38
(1903) on ekspressiivisessä latauksessaan säveltäjän hienoimpia.
Näistä lauluista Höstkväll ja På verandan vid havet kuuluvat säveltäjän ilmaisultaan moderneimpiin ja rajuimpiin.
På verandan vid havet (”Verannalla meren rannalla”) on kaukana
luontoidyllistä. Kromaattinen johdanto virittää painostavan tunnelman, jossa laulaja alkaa muistella huokailevia aaltoja ja alakuloisia
tähtiä. Kaiken yllä häälyy katoavaisuuden ja ikuisuuden ristiriita.
Hiljaisuuden vallatessa luonnon tuo jännite purkautuu uhmakkaana
näkynä Jumalasta, joka ei paljasta meille tarkoituksiaan.
Laulussa Höstkväll (”Syysilta”) pelkistynyt soitinosuus tuntuu
kavahtavan synkkiä luontonäkyjä, jotka laulaja deklamoiden viskaa
kuulijan eteen. Teos on sävelletty Aino Acktélle, jonka karisma riitti
kantamaan pitkät a capella -jaksot. Ihminen ilmestyy syysmyrskyssä
pauhaavan maiseman reunaan vasta viimeisessä säkeistössä: sopusointua ei synny, jopa inhimillinen kärsimys katoaa syksyn pimeään.
Vuonna 1904 valmistuneita op. 37 lauluja kehystää kaksi Runebergin runoihin sävellettyä suuren tyylin draamaa. Flickan kom ifrån
sin älkslings möte (”Tyttö saapui rakastetun kohtaamisesta”) on
kirjoitettu kansanomaiseen balladityyliin: kahdessa säkeistössä äiti
ihmettelee tyttären punaisia käsiä ja huulia, tytär kertoo poimi-
neensa ruusuja ja syöneensä marjoja. Totuus paljastuu kolmannessa
säkeistössä, kun tyttären kalpeat posket kavaltavat rakastetun
uskottomuuden. Sibelius hehkuttaa laulun alussa rakkauden onnea,
mutta yllättää kuulija traagisen käänteen dramaattisuudella ja
koruttomuudella.
Uuden vuosisadan kynnyksellä syntyneissä lauluissa op. 36 (1899–
1900) löytyy monta esimerkkiä modernista symbolismista. Svarta
rosor Ernst Josephsonin runoon on värjyvien tunteiden melodraama.
Laulaja ei pääse pakoon sisällään kasvavia surun yönmustia ruusuja,
jotka vaanivat kertosäkeen pahaenteisessä modulaatiossa.
Wilhelm Stenhammar:
Serenadi F-duuri, op. 31
Wilhelm Stenhammar (1871–1927) muistetaan parhaiten kahdesta
sinfoniastaan, mutta hänen lyyrinen kekseliäisyytensä kukki myös
vapaammissa muodoissa. Stenhammar oli romantikko, mutta ei
korostanut musiikissaan kansallisia aineksia. Esimerkiksi kuusi
jousikvartettoa suuntautuvat universaalille yleiskielelle ja muutkin
soitinteokset vastaavat Stenhammarin ihannetta ”vakavasta, rehellisestä ja kaikesta ulkoisesta näyttävyydestä riisutusta” musiikista.
Stenhammar oli myös kapellimestari, Göteborgin sinfoniaorkesterin
johtaja, ja hän joutui tunkemaan luovan työn enimmäkseen
kesälomien ajaksi. Vuonna 1907 hän lomaili pitemmän aikaa
Italiassa, joka synnytti inspiraation Serenadille op. 31: ”Halusin
runoilla etelästä niin kauniisti kuin vain pohjoismaalainen osaa…
jonkinlaisen firenzeläisen kevätdityrambin.”
Kesti pitkään ennen kuin Stenhammar sai orkesteriserenadinsa
valmiiksi vuonna 1913. Kokeneena kapellimestarina hän hioi
orkestraalisia yksityiskohtia tarkoin, mutta muisti samalla aikansa
soittajien rajoitukset. Ensimmäinen ja viimeinen osa syntyivät alun
perin E-duuriin, josta säveltäjä transponoi sen mukavammin soitettavaan F-duuriin. Ei ole tietoa, miksi säveltäjä myöhemmin poisti
teoksesta alkuperäisen toisen osan nimeltään Reverenza. Lopullinen
versio serenadista kantaesitettiin säveltäjän johdolla 1920.
Pohjolan säveltäjät ovat usein suunnanneet katseensa aurinkoiseen
etelään ja etsineet sieltä ehkä enemmän vastauksia haavekuviinsa
kuin etnografista realismia. Stenhammarin serenadin ensimmäinen
osa on merkitty Alkusoitoksi (Allegrissimo) ja se käynnistyy
vilkkaasti, mutta uppoaa pian impressionistiseen hämyyn, josta
puhaltimet ja sooloviulu esittävät onnellisia kutsujaan. Matalien
jousien katolista hartautta henkivällä koraaliaiheella höystettynä
Stenhammar sonnustaa teemansa vapaaseen sonaattimuotoon.
Myöhemmin poistettu Reverenza-osa on menuetti (Tranquillo e
grazioso) ja tuntuu viittaavan vanhalla ja viehkeästi käyttäytyvällä
hovitanssilla kunniakkaaseen menneisyyteen. Canzonetta on
samansukuinen tanssiosa (Tempo di valse, un poco tranquillo). Sen
valssirytmi on laiskottelevasti viitteellinen, klarinettisoolo raukeasti
venyttelevä, viulun ja sellon duetto kaihoisan lempeä ja koko osan
tunnelma rennosti aistillinen.
Scherzo (Presto) tuo esiin etelämaalaisen temperamentin ja
taituruuden. Nopeasti seuraavat ja kontrastoivat aiheet ja vaskien
sotaisasti tai metsästyshenkisesti kajahtavat fanfaarit kuuluvat
perinteiseen scherzo-karakteristiikkaan. Stenhammarin virtaviivainen
orkesterinkäsittely tavoittaa myös elämää kunnioittavaa mystiikkaa
ja modernia tajunnanvirtaisuutta, jotka kaikki haihtuvat lopussa
ilmaan.
Suorana jatkona seuraava Notturno (Andante sostenuto) palaa
aiempien osien pidättyvämpään ilmaisuun: yökuva sykkii levollista
rauhaa, vaikka edeltävän osan fanfaarit kaikuvat vielä kaukaisuudesta. Surullinen tunne nousee yhä hallitsevammaksi, antaa epätoivoisen silauksen lyhyelle nousulle ja sulkee osan umpimieliseen
hämärään.
Finaali (Tempo moderato) kokoaa serenadin monet ainekset yhteen
sinfonisella päättäväisyydellä. Koko teosta leimannut taidokas
soittimenkäsittely näyttäytyy konsertoivan monipuolisena, mutta
Stenhammar luo rikkauteen järjestystä suuntaamalla päätösosan
eteläisen elämänasenteen ylistykseksi. Siihen ei kuitenkaan kuulu
mahtipontinen pauhu, ja jos kuulija ei ole tarkkana, tiehensä
karkaavat lopputahdit voivat jäädä huomaamatta.
Antti Häyrynen
Var det en dröm?
Var det en dröm, att ljuvt en gång
jag var ditt hjärtas vän? –
Jag minns det som en tystnad sång,
då strängen darrar än.
Jag minns en törnros av dig skänkt,
en blick så blyg och öm;
jag minns en avskedstår, som blänkt, –
var allt, var allt en dröm?
En dröm lik sippans liv så kort
uti en vårgrön ängd,
vars fägring hastigt vissnar bort
för nya blommors mängd.
Men mången natt jag hör en röst
vid bittra tårars ström:
göm djupt dess minne i ditt bröst,
det var din bästa dröm!
Josef Julius Wecksell (1838–1907)
Se’n har jag ej frågat mera
Hvarför är så flyktig våren,
hvarför dröjer sommarn icke?
Så jag tänkte fordom ofta,
frågte, utan svar, af mången.
Se’n den älskade mig svikit,
se’n till köld hans värme blifvit,
all hans sommar blifvit vinter,
se’n har jag ej frågat mera,
känt blott djupt uti mitt sinne,
att det sköna är förgängligt,
att det ljufva icke dröjer.
Johan Ludvig Runeberg (1804–1877)
På verandan vid havet
Minns du de skymnande böljornas suck,
att vid målet de hunnit
endast en jordisk kust,
icke det evigas strand?
Minns du ett vemodssken från himlens
ovanskliga stjärnor?
Ack, åt förgängelsens lott
skatta de även till slut.
Oliko se unta?
Oliko se unta, että yhden ihanan kerran
olin sydänystäväsi?
Muistan sen kuin vaienneen laulun,
jonka ääni värähtelee yhä.
Muistan lahjoittamasi orjanruusun,
katseen, niin kainon ja hellän,
muistan eronkyyneleen, joka kimalsi.
Oliko kaikki, kaikki vain unta?
Unta kuin vuokon lyhyt elämä
keväänvihreällä kedolla
jonka kauneus kuihtuu pian pois
uuden kukkatulvan tieltä.
Mutta monin öin kuulen äänen
karvaiden kyynelten virratessa:
kätke sen muisto syvään sydämeesi,
sillä se oli kaunein unesi!
Suomennos Kyllikki Solanterä (1908–1965)
En mä enää tuota kysy
Miksi kevät rientää niin nopeasti,
miksi kesä ei kestä pidempään?
Niin ajattelin aiemmin useasti,
kysyin monelta, saamatta vastausta.
Siitä asti kun rakastettuni petti minut,
kun hänen kesänsä muuttui talveksi,
en ole enää kysellyt,
tuntenut vain syvällä sielussani,
että kaikki kaunis on katoavaista,
että ihanuus ei kestä.
Suomennos Margit Westerlund
Verannalla meren ääressä
Muistatko kimmeltävien aaltojen huokauksen,
kun ne perille päästyään
tavoittivat vain maallisen rannan,
eivät ikuisuuden äärtä?
Muistatko alakulon kajon taivaan
ikuisista tähdistä?
Ah, nekin kuolevat
loppujen lopuksi pois.
Minns du en tystnad, då allt var som
sänkt oändlighetsträngtan,
stränder och himmel och hav,
allt som i aning om Gud?
Viktor Rydberg (1828–1895)
Höstkväll
Solen går ned,
och molnen vandra med vefullt sinne
hän över skummande sjö,
över susande skogars skymning.
Måsen skriar på ödsligt skär,
falken dväljes i klyftans skygd:
trött att jaga han gömt sin näbb i
vingens av skurar tyngda dun.
Solen gick ned,
det mörknar alltmer över moens furor,
mörknar om bergen, där
ränniln suckar i ljung och mossa.
Tvinsjukt dröjer ett gulblekt sken
över västliga kullars rand,
dagens viskande avsked tonar
sorgset i tätnande skuggor bort.
Regnets fall på hällarna
sorlar av vemodssägner,
födda av molnens
jordkringsvävande skumma tankar;
sjöns emot stranden brutna våg
brusar av dunkla ödens gång;
röster, skälvande hemskt av smärta,
ropa i stormen ur skogens djup.
Ensam ute i öde nejd,
mot fuktig klippa
lutad, står förtrollad en vandrare,
lyss och njuter.
Känner hans själ en samklang med
sången, som höjes av stjärnlös natt?
Dör hans ve som en sakta ton i
höstens väldiga sorgedikt?
Viktor Rydberg (1828–1895)
Muistatko hiljaisuuden, kun kaikki tuntui
vaipuneen ikuisuuden ikävään,
rannat, taivas ja meri,
ja kaikki tunsivat kuin aavistuksen Jumalasta?
Suomennos Teivas Oksala
Syysilta
Aurinko pois jo painuu
pilvien kiitäessä noin
yli kuohuvan veen,
yli metsien huminoivain.
Lokki kirkuvi luodollaan,
haukka saalistusmatkastaan
väsyneenä jo piiloutuu
pään kätkien siiven untuviin.
Aurinko pois jo painui,
ja huokaavat metsän hongat,
huokaa myös rotko, min louhikoissa,
yön henget herää.
Yllä vaarojen läntisten
kajo kelmeä viivähtää.
Päivän jäähyväishohde viimein sammuu
ja varjoihin katoaa.
Sade lyö
ja solisten pisarat tarinoivat
syntyen pilven
maatakiertävän aatoksista.
Kohisee aallot vaahtopäät
kohtalontummaa lauluaan:
ääni kauhua, tuskaa värjyin
huutaen metsässä myrsky soi.
Luonnon keskellä aution
näät miehen yksinäisen,
niinkuin loihdittu
kuunnellen vait hän seisoo.
Kuulleeko laulun kumman,
min sieluunsa tähdetön syysyö loi?
Hältä kuoliko kaipaus
jo syksyn virteen synkeään?
Suomennos Kyllikki Solanterä (1908–1965)
Flickan kom ifrån sin älsklings möte
Flickan kom ifrån sin älsklings möte,
kom med röda händer. – Modern sade:
"Varav rodna dina händer, flicka?"
Flickan sade: "Jag har plockat rosor
och på törnen stungit mina händer."
Åter kom hon från sin älsklings möte,
kom med röda läppar. – Modern sade:
"Varav rodna dina läppar, flicka?"
Flickan sade: "Jag har ätit hallon
och med saften målat mina läppar."
Åter kom hon från sin älsklings möte,
kom med bleka kinder. – Modern sade:
"Varav blekna dina kinder, flicka?"
Flickan sade: "Red en grav, o moder!
Göm mig där och ställ ett kors däröver,
och på korset rista som jag säger:
En gång kom hon hem med röda händer,
ty de rodnat mellan älskarns händer.
En gång kom hon hem med röda läppar,
ty de rodnat under älskarns läppar.
Senast kom hon hem med bleka kinder,
ty de bleknat genom älskarns otro."
Johan Ludvig Runeberg (1804–1877)
Svarta rosor
Säg, varför är du så ledsen i dag,
du, som alltid är så lustig och glad?
Och inte är jag mera ledsen i dag
än när jag tyckes dig lustig och glad;
ty sorgen har nattsvarta rosor.
I mitt hjärta der växer ett rosendeträd,
som aldrig nånsin vill lämna mig fred,
och på stjälkarna sitter det tagg vid tagg,
och det vållar mig ständigt sveda och agg;
ty sorgen har nattsvarta rosor.
Men av rosor blir det en hel klenod,
än vita som döden, än röda som blod.
Det växer och växer. Jag tror jag förgår,
i hjärtträdets rötter det rycker och slår;
ty sorgen har nattsvarta rosor.
Ernst Josephson (1851–1906)
Tyttö tuli rakkaimpansa luota
Tyttö tui rakkaimpansa luota,
kädet punaisina. -Äiti sanoi:
"Mikä kätesi noin punaa, tyttö!"
Tyttö sanoi: "Ruusukimpun poimin
ja sen piikit käsiäni pisti."
Taas hän tuli rakkaimpansa luota,
tuli punahuulin. -Äiti sanoi:
"Mistä huulet punehtuivat, tyttö!"
Tyttö sanoi: "Vadelmia maistoin
niiden mehu antoi värin huuliin.
Taas hän tuli rakkaimpansa luota,
tuli kalvain poskin. -Äiti sanoi:
"Mistä kalpeus poskipäillä, tyttö?"
Tyttö sanoi: "Kaiva hauta, äiti!
Hautaa minut, laita risti päälle,
piirrä ristiin mitä minä kerron:
Käsin punaisin hän kerran tuli kotiin,
kädet rakkaimpani punan niihin antoi.
Huulin punaisin hän kerran tuli kotiin,
huulet rakkaimpani punan niihin antoi.
Lopuksi hän tuli kotiin kalvain poskin,
petos rakkaimpani kalpeiksi ne saivat."
Suomennos Kyllikki Solanterä (1908–1965)
Mustat ruusut
Kerro, mi murhe sua painavi nyt,
kun niin hilpeänä nähnyt sut oon?
Ei suurempi mun liene murheeni nyt,
kuin milloin hilpeä mielestäs' oon.
On murheella yönmustat ruusut.
Kuni ruusujen köynnöstä sieluni luo,
se mulle rauhaa ei milloinkaan suo;
ja mua oksansa pistävät okaillaan
minut saattaen tuskaan pohjattomaan.
On murheella yönmustat ruusut.
Mutta ruusut oksihin puhkeaa,
ne valkeina hohtaa tai purppurassaan.
Puu kasvaa ja kasvaa; mua saarataa jo yö,
mun rintaani juuret sen kalvaa ja syö.
On murheella yönmustat ruusut.
Suomennos Kyllikki Solanterä (1908–1965)
Suomennosten lähde Laura-tietokanta; www.siba.fi/laura
Johannes Gustavsson,
kapellimestari
Ruotsalainen kapellimestari
Johannes Gustavsson (s. 1975)
opiskeli alttoviulunsoittoa ja
suoritti orkesterinjohdon diplomin
Norjan musiikkikorkeakoulussa.
Lisäksi hän on osallistunut Simon
Streatfeildin ja Jorma Panulan
kapellimestarikursseille.
Gustavsson voitti Ruotsin
kapellimestaripalkinnon vuonna
2003 ja sai tuomaristolta kiitosta
musikaalisesta energisyydestään
ja kyvystä välittää tavoitteensa
orkesterin muusikoille. Vuonna
(c) Timo Heikkala
2004 hän saavutti Sir Georg Solti
-kapellimestarikilpailussa Frankfurtissa toisen sijan ja 2008
ensimmäisenä Herbert Blomstedt -kapellimestaripalkinnon Ruotsin
kuninkaalliselta musiikkiakatemialta. Lokakuussa 2008 yleisöpalkinnon kansainvälisessä Arturo Toscanini -kapellimestarikilpailussa
saanut Gustavsson on opintojensa jälkeen vieraillut säännöllisesti
useiden ruotsalaisten, norjalaisten ja suomalaisten sinfonia- ja
kamariorkestereiden kapellimestarina. Oopperaa hän on johtanut
mm. Göteborgissa, Karlstadissa ja Uumajassa. Tammikuusta 2009
alkaen Gustavsson on ollut yksi neljästä Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin pääkapellimestarista. Hän aloitti Västerås Sinfoniettan
päävierailijana yhdessä Roy Goodmanin kanssa elokuussa 2010.
Gustavsson on levyttänyt saksalaiselle CPO-levymerkille Anders
Eliassonin teoksia yhdessä Ruotsin radio-orkesterin ja -kuoron,
viulisti Ulf Wallinin ja pianisti Roland Pöntisen kanssa. Hän on
myös kantaesittänyt lukuisia pohjoismaisten säveltäjien teoksia.
Johannes Gustavsson on ollut Oulu Sinfonian ylikapellimestari
syksystä 2013 lähtien.
Camilla Nylund,
sopraano
Camilla Nylund on vakiinnuttanut
asemansa yhtenä maailman johtavista lyyris-dramaattisista sopraanoista.
Hän esiintyy säännöllisesti maailmankuulujen orkestereiden solistina.
Hän on laulanut päärooleja mm.
Zürichin, Wienin, Tokion, Helsingin,
Bayreuthin ja Lontoon oopperataloissa.
Camilla Nylundin kansainvälinen
läpimurto oli kaudella 2004/2005,
jolloin hän debytoi useissa rooleissa:
Elisabeth (Tannhäuser) Baijerin
valtionoopperassa, Salome Kölnissä (c) Markus Hoffmann
ja Leonore (Fidelio) Zürichin
oopperatalossa. Kaikista kolmesta on tullut hänelle keskeisiä rooleja.
Vuosien mittaan ohjelmistoa on kertynyt yli 40 oopperasta ja
operetista Monteverdistä Saariahoon. Sinfonisia teoksia ja oratorioita
on ohjelmistossa yli 50 Bachista Kurt Weiliin.
Uusiin produktioihin ovat kuuluneet Musorgskin Hovantsina
(Emma) Baijerin valtionoopperassa ja Leharin Iloinen leski (Hanna
Glawari) Hampurin valtionoopperassa. Hänen esiintymisensä
Irenenä Wagnerin oopperassa Rienzi Berliinin Saksalaisessa oopperassa arvostettiin korkealle. Dresdenin Semperoperissa hän lauloi
Esmeraldan roolin Franz Schmidtin oopperassa Notre Dame ja
nimiroolin Straussin Daphnessa.
Viime kausien produktioihin ovat kuuluneet mm. Salome (Berliinin
valtionooppera ja Philadelphian ooppera) ja Lohengrin Wienin
valtionoopperassa Hänen esiintymisensä Sieglindenä Wagnerin
Valkyyriassa oli ylistetty debyytti. Bayreuthin debyytin (2011) jälkeen
hänet kutsuttiin uudelleen kolmena seuraavana vuonna.
Tämän vuoden ohjelmaan Camilla Nylundilla kuuluvat mm.
Rusalka Lyonin oopperassa, Lentävä hollantilainen Berliinin
valtionoopperassa, Ruusuritari Hollannin kansallisoopperassa ja
Tannhäuser Wienin valtionoopperassa. Tämän kuun alussa hän
lauloi nimiroolin Kaija Saariahon monologiooppera Émilien
Suomen ensiesityksessä Suomen Kansallisoopperassa.
Nylund on oopperoiden ohella myös suosittu konserttien solisti.
Hän on esiintynyt Euroopan ja Amerikan huomattavimpien orkestereiden solistina, kapellimestareina mm. Sir Simon Rattle, Nikolaus
Harnoncourt, Daniel Barenboim, Esa-Pekka Salonen, Riccardo Muti,
Marek Janowski, Osmo Vänskä, Philippe Herreweghe ja Jukka-Pekka
Saraste.
Camilla Nylundin levytuotanto sisältää yli 30 CD:tä ja DVD:tä.
Hiljattain ilmestyi kolme äänitettä Oehms Classics -merkille sisältäen oopperat Ariadne Naxoksella, Lohengrin ja Iphigenia in Aulis.
Vaasassa syntynyt Nylund on saanut musiikillisen koulutuksensa
Salzburgin Mozarteumissa. Siellä hänelle myönnettiin vuonna 1995
Lilli Lehman -mitali. Seuraavana vuonna hän jakoi voiton Lappeenrannan laulukilpailussa Johanna Rusasen kanssa.
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa
ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä
ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa
käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu
pohjoista voimaa.
Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu
suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan
alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300
pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa.
Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin
seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään – kertoo
tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti
lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia
verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Oulu Sinfonia
Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin
sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai
oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna
2005.
Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime
vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo,
Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri
Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997–1999 oli John
Storgårds ja vuosina 2005–2009 Jaakko Kuusisto. 2010–2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Johannes Gustavsson on
ollut syksystä 2013 lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari.
Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan
koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin
kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin
aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Orkesteri
on levyttänyt nimikkosäveltäjänä vuosina 1997–2009 olleen Olli
Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Keväällä 2013 ilmestyi
Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy,
solistina Timo Korhonen, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali.
Kävijätutkimus
Oulu Sinfonia ja muut orkesterit Suomessa tekevät kävijätutkimuksen konserttivieraistaan. Käy vastaamassa ja kertomassa
konserttikokemuksestasi osoitteessa vastaa.innolink.fi/sso/oulu.
Vastaajien kesken arvotaan lippupalkintoja Oulu Sinfonian
konsertteihin. Vastausaikaa on 30.4.2015 saakka.
Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia
I viulu
Lasse Joamets, I konserttimestari
Anita Virkkala, konserttimestari *
Maarit Karppelin, äj
Nadya Pugacheva, väj *
Romuald Gwardak
Johanna Korhonen
Tiina Kortelainen
Oksana Kumpulainen
Antti Laitinen
Virva Pietilä
Ismo Sirén
II viulu
Austra Steke, äj
Sari Suihkonen, väj
Laura Kangas *
Sari Karppinen
Marjukka Lahes
Liina Räikkönen *
Jari Suomalainen
Toni Tuovinen
Iida Zelenski *
Alttoviulu
Johanna Tuikka, äj
Susanna Nietula, väj
Andrus Järvi
Anna-Maija Rousselle
Emiliano Travasino
Jari Välimäki
Sello
Arto Alikoski, soolosellisti
Riina Salminen, soolosellisti
Juhana Ritakorpi, väj
Sakari Kivinen *
Janne Varis
Harri Österman
Kontrabasso
Pontus Grans, äj
Anne Seppänen, väj
Juha Nääppä
Harri Sarkkinen
Huilu
Albert Stupak, äj
Emma Tessier, väj
Jenni Pekkola
Oboe
Matti Kettunen, äj
Sara Tilander, väj *
Ilkka Hirvonen
Klarinetti
Markku Korhonen, äj
Nora Niskanen, väj
Kenneth Sjöwall
Fagotti
Ladislau Acs, äj
Ann-Louise Wägar, väj
Jari Laakso
Käyrätorvi
Tuomas Setälä, äj
Pasi Salminen, väj
Leo Palosaari
Jukka Yletyinen
Trumpetti
Sakari Suoninen, äj
Jukka-Pekka Peltoniemi, väj
Jarmo Väärä
Pasuuna
Erkki Hirsimäki, äj
Jukka Myllys, väj
Jorma Teeri
Tuuba
Gustavo Subida, äj
Patarummut
Tuija-Maija Nurminen, äj *
Lyömäsoittimet
Marcus Ström, äj
* tilapäinen kiinnitys
Tulevia konsertteja
Torstai 23.4. klo 19 – Madetojan sali
KAPELLIMESTARIKOKELAAT VIERAILEVAT
Johannes Gustavsson, ohjaaja
Atso Almila, seremoniamestari
Sikri Lehko, saksofoni
Viisi kapellimestariopiskelijaa
Brahms – Glazunov – Mendelssohn
Liput 10–13 €
Sikri Lehko
Panu Savolainen
Torstai 30.4. klo 18 – Madetojan sali
TOIVO KÄRKI 100 VUOTTA
Jaakko Kuusisto, kapellimestari
Panu Savolainen, vibrafoni
Teemu Viinikainen, kitara
Jori Huhtala, kontrabasso
Liput 10–35 €,
Oulun sähkönmyynnin
etuasiakas:
2 lippua yhden
normaalilipun hinnalla
Liput:
OULU10, Torikatu 10, avoinna ma–pe 8–16
Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18
Avoinna: ma–pe klo 8.30–16
Haukiputaan yhteispalvelupiste, Jokelantie 1 L 1
Avoinna: ma–pe klo 8.00–15.45
Kiimingin asiointipiste, Lempiniementie 2
Avoinna: ma–pe klo 8.30–16
Yli-Iin palvelupiste, Halametsä 1
Avoinna: ma–pe klo 8.30–11 ja 11.30–16
Oulunsalon yhteispalvelupiste, Karhuojantie 2
Avoinna: ma–pe klo 8.30–16
(Ilman palvelumaksua)
Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila,
Limingantulli ja Zeppelin, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, MusiikkiKullas (palvelumaksu alk. 1,50 €/lippu).
Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista.
Liput konserttipaikalta tuntia ennen konsertin alkua,
palvelumaksu 3 €/lippu.
www.oulusinfonia.fi
Oulun Konttori, Painatuskeskus
Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 €/min + pvm).
Palvelumaksu alk. 1,50 €/lippu.
www.lippupalvelu.fi
Avoinna ma–la klo 8–21, su klo 8–18.