POH HJOIS‐KYM MEN MU USIIKKIOP PISTON LLEHTI 1/2010 _____________________________________________________ ________________________________ __________ PKMO 40 vuotta! men musiikkiiopisto on peerustettu vuo onna 1971 K Kouvolan seudun musiikkkiopiston ja Pohjois‐Kym Kuusankoskken musiikkio opiston yhdistyttyä. PKM MO antaa taitteen perusop petuksen laaajan oppimääärän mukaista m musiikinopetu usta Kouvolan, Iitin ja Luu umäen alueilla. Oppilaitaa on noin 125 50 ja henkilökunttaa noin 80. MUSIIKKISUHDE KAAVA: MUSIIKKI : OPPILAS = X? _____________________________________________________________________ Artikkelin kirjoittaja, rehtori Pentti Koto, on toiminut Pohjois‐Kymen musiikkiopiston rehtorina vuodesta 1978. Hän opettaa opistossa kitaransoittoa. opettajan panokseen kuin oppilaan osuuteenkin. Minua on aina kiinnostanut musiikki‐ opiston oppilaiden saama kokemus musiikkiopinnoistaan. Jos käyttäisi kaupallista terminologiaa, ”asiakas‐ palaute” on todella tärkeää musiikin‐ opinnoissakin. Työntämättä mitenkään oppilaan saamaa musiikkikokemuksen laatua opettajan harteille, täytyy kuitenkin todeta, että opettajalla on tärkeä rooli kodin ohella oppilaan johdattamisessa musiikin maailmaan ja sieltä saatujen kokemusten rikkaudessa — tai köyhyydessä. Antaessaan saa. Tämä pätee niin Puhutaan, että oppimateriaali pitäisi olla mielenkiintoista, mukaansa tempaavaa jopa raflaavaakin, jotta se herättäisi oppilaan maksimi‐ mielenkiinnon ja ylläpitäisi korkean motivaation. Väittäisin seuraavaa: musiikkihan on mielenkiintoista. Sitä ei kai voi tehdä sellaiseksi. No, ymmärrän toki, mitä hyvä oppimateriaali ja sen mielenkiintoisesti tehty tarjoaminen merkitsevät oppilaan opintojen edistymiselle ja innostuksen jatkuvuudelle. On kuitenkin turhauttavaa ajatella, että oppilaan mielenkiinnon mahdollinen laimeneminen olisi opettajan suurin ajattelemisen ja huolen kohde. Näin ei voi olla tai jotakin on pahasti pielessä. Mistä johtuu, että jossakin vaiheessa toinen opiskelija alkaa osoittaa väsymisen merkkejä kun toinen jatkaa opintojaan kiihtyvällä vauhdilla. Yhtä vastausta tähän kysymykseen en voi antaa. Voidaan kyllä spekuloida ympäröivän yhteiskunnan valtavasta viriketarjonnasta ja sen aiheuttamasta passiivisesta tiedon ja taidon omaksumisesta, puhumattakaan ______________________________ näiden heppoisesta sisällöstä. En tiedä onko musiikinopiskelijoita sitten liikaa, jotta olisi vain hyviä musiikkisuhteita. Pitääkö musiikinopiskelussakin olla mittarina Gaussin käyrä? En tietenkään voi ajatella, että vain huippulahjakkaat (lue: huippumotivoituneet) oppilaat tulisi saattaa musiikkiopintojen piiriin. En myöskään allekirjoita ajatusta, että vain parhaita tulisi kouluttaa. Opettajan työlle on tärkeää työviihtyvyyden ja työssä jaksamisen kannalta, vaikkakin toimitaan valikoidun oppilasaineksen kanssa, että myös oppilas kantaisi kortensa tähän kekoon. Tietty ajatus peilistä väikkyy mielessäni, kun miettii tätä problematiikkaa. Positiivisesti reflektoiva kuva on oppilas‐opettaja suhteen perusta ja motivaation luoja ja ylläpitäjä. Tulee myös mieleen ajatus, eikö musiikki yksinään kanna oppilasta saamaan positiivisia elämyksiä. Ei ehkä aluksi, mutta sitten myöhemmin, mahdollisesti. Tässä kypsymis‐ prosessissa on huomattavia aikaeroja. Uskon täysin, että oppilaitoksessamme tehdyt opinnot mahdollistavat hyvän, kestävän ja sisältörikkaan musiikki‐ suhteen syntymisen. Erääseen asiaan en voi olla puuttumatta. Musiikki taidemuotona on ollut kautta aikojen hyvin konservatiivinen. Sitä se on edelleenkin. Musiikin eri kirjojen edelleenkin. Musiikin eri kirjojen utelias havainnointi on hyvä lähtö‐ kohta musiikin maailman avaamisessa. Tätä musiikinopettajien koulutus ei ota tarpeeksi huomioon. Opistomme johtavana ajatuksena on länsimaisen musiikin perinteen opettaminen ja vaaliminen. Ehkä toiminta‐ajatus voisi olla laajempi koko musiikki‐nimisen taidemuodon avaamisessa ja sitä kautta tarjonnan monipuolistamisessa. Vaistoan, että pelot eri musiikin sektoreiden välisestä kilpailusta ovat valitettavasti edelleenkin olemassa, ja ehkä tietyllä avoimuudella voisi olla vihdoinkin suurempi osuus keskusteluissa ja mielipiteen muodostuksessa. Tämä olisi välitettävä myös opiskelijoille. Vaikka olenkin pohtinut musiikin suhtautumista oppilaaseen ja päinvastoin ajoittain hieman skeptisestikin, voin avoimesti sanoa, että en pelkää musiikin ja musiikki‐ suhteiden puolesta. Kyllä kaikki omansa tunnistavat ja hyvät suhteet pysyvät ja paranevat. ________________________________ Musiikkileireilyä ympäri Suomea ja vähän sen ulkopuolellakin Kun kesäloman jälkeen on palattu kouluun, olemme varmasti saaneet vastata kysymykseen ”mitä teit lomalla?” ainakin kerran. Itse olen jo sitten muutaman vuoden takaperin laatinut kysymykseen valmiin vastauksen: ”kävin kolmella musiikkileirillä ja Kaustisella kansanmusiikkifestareilla”. Yleensä ystäväni eivät edes halua kuulla enempää, koska pitävät minua jo tarpeeksi ’musiikkihulluna’ ilman lomani tarkempaa referointia. Nyt ajattelin kuitenkin hyödyntää tilaisuuden ja kertoa hieman enemmän kuluneesta kesästäni. Kesälomani alkoi Orivedellä järjestettävällä Nuorison Orkesteri‐ kurssilla, tuttavallisemmin NOK. Yksitoista päivää pitkällä kurssilla sain kokeilla monia uusia asioita (kuten esimerkiksi sinfoniaorkesterissa soittoa) sekä soittaa hauskoja kappaleita puhallinorkesterissa ja klarinettikvartetissa. Tämän lisäksi meillä oli tietysti omat soittotunnit päivittäin. NOK poikkesi muista leireistä joilla olen käynyt sillä, että monet leiriläiset haaveilivat tulevaisuudesta musiikin parissa. Myös opettajat olivat erittäin ammattitaitoisia, mainittakoon vaikkapa sinfoniaorkesterin kapellimestari Jani Telaranta (ja tietysti kotikenttämme edustaja Aleksi Saraskari). Ilmapiirillä ei kuitenkaan ollut vaaraa käydä liian vakavaksi kun tarjolla oli myös jos minkälaisia iltaohjelmia. Myös vapaa‐aikaa oli riittävästi. Seuraavaksi suuntasimme Ellivuoreen kansalliselle Suzuki‐leirille. En itse opiskele Suzuki‐menetelmällä, mutta koska siskoni Heidi osallistui leirille jo kuudetta kertaa, päätin itsekin jo monen kerran konkarina lähteä mukaan. Aika ei sielläkään käynyt pitkäksi kansanmusiikin ja päivittäisten konserttien ansiosta. Suosittelen siis Ellivuorta myös kaikille Suzuki‐sisarille jotka haluavat viettää musiikkipainotteisen lomaviikon! Seuraavana vuorossa oli Kaustinen Folk Music Festival. Olemme siskoni kanssa soittaneet jo useita vuosia Mauno Järvelän johtamassa Näppärit‐ nimisessä kansanmusiikki‐ryhmässä. En tänä vuonna päällekkäisyyksien takia voinut osallistua vuosittaiselle Näppäri‐kurssille kesäkuun alussa, mutta saadakseni nauttia siitä mahtavasta tunnelmasta, kun monta sataa eri‐ikäistä näppäripelimannia eri puolilta Suomea (ja vähän sen ulkopuoleltakin) esiintyy jo lähes legendaarisessa Mukulamatineassa, lähdin Kaustiselle. Soittamisen lisäksi sain tietysti kuunnella monta hienoa konserttia maailman folk‐ parhaimmiston esittäminä. Jos tarvitset motivaatioruiskeen soittamiseen tai muuten vaan haluat pitää hauskaa soittaen (ja samalla huomaamatta oppia aika paljon), lähde Näppärikurssille ensi kesänä! Myös talvella järjestetään lukuisia viikonloppukursseja ympäri Suomea, mukaan lukien Kouvolassa lokakuun alussa järjestetty kurssi. Kerrassaan hohdokkaan päätöksen kesälomalleni loi soittoleiri Lounais‐ Englannin Penzancessa. Tämäkin oli itse asiassa tarkoitettu Suzuki‐ huilisteille ja – nokkahuilisteille, mutta myös minulle oli järjestetty paljon hienoa opetusta yksityistunneista lähtien. Tämän viikon aikana opin paitsi monta uutta soittoasiaa myös paljon englantia (ja etenkin englanninkieliset musiikkitermit). Enää minulle ja muille kurssin suomalaisille ei brittien ’b ja b‐flat’‐ äänet (suomeksi siis h ja b) aiheuta sekaannusta. Täytyypä tässä myös mainita toinen sijoituksemme leirin ”Suzuki’s got Talent” ‐kilpailussa. Vedimme kunnon Suomi‐show’n soittaen Kukkuvaa Kelloa. Oli meillä myös käsintehty Suomen lippu ja hienot sinivalkoiset huiskat. Olen usein kuullut musiikkia harrastavien ystävieni sanovan, etteivät jaksa soittaa kesällä etenkään missään leirillä, ajattele nyt, viikko vaan jossain keskuksessa ilman mitään sivistystä, pitää vaan soittaa koko ajan! Itse en ole kuitenkaan ollenkaan samaa mieltä. Soittoleirit ovat yleensä niitä asioita, jotka antavat motivaatiota taas pitkälle talveen saakka. Siellä saa myös paljon itsensä kaltaisia uusia ystäviä, eikä siellä oikeasti tarvitse soittaa ihan koko aikaa. Joten ellet koskaan ole ollut musiikkileirillä, nappaahan keväällä käteen Rondon leiriliite ja etsi itsellesi sopiva leiri, leirejä on lukuisia joten eiköhän sinullekin löydy sopiva! Annika Lyytikäinen _____________________________ Annika opiskelee klarinetinsoittoa Jari Sundströmin oppilaana. SISKOKSET KERTTU JA SANNI SAARINEN (kansikuvassa) KERTOVAT SOITTOHARRASTUKSESTAAN Kouvolalaiset Kerttu ja Sanni Saarinen ovat tässä käyrätorvensoiton lehtorin Leena Heikkilän haastateltavina. Kerttu on seitsemänvuotias ja hän on soittanut käyrätorvea Leenan oppilaana musiikkiopistossamme syksystä 2009 lähtien. Isosisko Sanni on pian 11vuotias ja hän soittanut viulua jo seitsemän vuotta. Sannia opettaa Pertti Sutinen Lahden konservatoriosta. Kertoisitteko ensin vähän omasta soittimestanne. Millainen ääni siitä lähtee? Miten sitä soitetaan? Kerttu: Käyrätorven ääni on semmonen möree ja sitä soitetaan silleen et vasen käsi on näppäimissä ja oikea käsi on kellossa. Ja sit puhalletaan. Sanni: Viulua pidetään vasemmassa kädessä ja jousta oikeassa kädessä. Sitten jousta liikutetaan viulun kielien päällä ja siitä kuuluu sellainen kiva ja kaunis ääni. Riippuu vähän siitä mitä soittaa mutta mun mielestä se on kyllä aina kaunis. Millaista musiikkia olette tähän mennessä soittaneet ja millaista musiikkia haluaisitte soittaa? Kerttu: Semmosta rauhallista oon soittanu ja sit semmosta vähän nopeempaa. Yhdestä Viidakkolaulusta oon tykänny. Sanni: Mä pidän kaikkein eniten Bachin musiikista ja sitä olen soittanut jonkun verran. Haluaisin myös soittaa orkesterissa elokuvamusiikkia. Sitäkin olen välillä soittanu ja kansanmusiikkia olen soittanu. Mut kumminkin klassista. pääasiassa Onko soittamisessa mielestänne jotain erityisen mielenkiintoista? Kerttu: Se miten se ääni tulee. Sanni: Aluksi siinä oli jotain mielenkiintoista mut ei enää niin paljon. Entä jotain erityisen vaikeaa? Kerttu:Ei. Sanni: Erityisen vaikeaa minulle on jousikäsi. Mutta ei siinäkään nyt ole mitään hirveen vaikeeta. Onko soittamisessa jotain erityisen helppoa? Kerttu: Se kun siihen tarttee vaan puhaltaa ja joskus painaa venttileitä. Sanni: Helppoa on soittaa kaikki asteikot puhtaasti. Olisiko soittamisessa jotain aivan mahdotonta? Kerttu: Se että joutuis soittamaan yläd:tä. Sanni: Soittaa jotain kaksoisääniä tosi nopeesti vaik ei sekään oo hirveen vaikeeta. Mä en itse asiassa oo miettiny tätä ikinä. Täytyy miettiä mikä viululla yleensä olisi mahdotonta. Mikä soittamisessa on mielestänne ihaninta? Kerttu: Se kun saa oppia uusia kappaleita. Sanni: Se kun saa sen viulun soimaan hyvällä äänellä ja siitä tulee kaikki ihmiset sanomaan et hienosti meni. Viulu ja käyrätorvi ovat molemmat orkesterisoittimia. Oletteko kuunnelleet paljon orkesterimusiikkia? Kerttu: En ole kuullut. Sanni: Olen kuullut paljonkin. Eniten haluan kuulla elokuvamusiikkia. Klassista tulee niin paljon kuunneltua ja itsekin soitettua. Mistä muusta musiikista pidätte paitsi orkesteri- ja ja oman soittimenne musiikista? Kerttu: Huilumusiikista kun huilu soittaa yksin. Sanni: Tykkään melkein kaikesta musiikista, mutta erityisesti tykkään kuunnella Kertun soittoa. Jos ette soittaisi juuri näitä soittimia niin mitä soittaisitte? Kerttu: Rumpuja. Niistä tulee hyvä rytmi. Sanni: Ihan ehdottomasti haluaisin soittaa käyrätorvea. Mitä muuta harrastatte paitsi soittamista? Kerttu: Balettia. Sanni: Minäkin käyn joka viikko tanssimassa bailatinoa. Luen myös paljon kirjoja. Haluatteko vielä lopuksi kertoa Musatuutin lukijoille jotain soittamisesta? Sanni: Se on kivaa, kaikki vaan kokeilemaan! Kerttu: Suosittelen. _______________________________ SYYSLUKUKAUSI Opetus Vapaat Syysloma Itsenäisyyspäivä Tutkintopäivät Kevätlukukausi alkaa 2010 16.8.–15.12. 25.–31.10. 6.12. 16.–17.12. 3.1.2011 Konsertit 10.10. klo 18.00 ”Turinaa ja tunnekuohuja”; kamarikonsertti taidemuseossa 21.10. klo 19.00 Espanjankielinen konsertti taidemuseossa. Lauluja Espanjasta ja Etelä-Amerikasta. 5.–7.11. X Kymi Brass –tapahtuma. Konsertteja, koulutusta, toimintaa. 21.11.–12.12. Manuel de Fallan La vida breve ja El amor brujo – oopperoiden esitykset Kouvola-talon musiikkisalissa. Oppilaskonsertit 21.9. Kouvola 28.9. Kuusankoski 14.10. Kouvola 8.11. Kouvola 10.11. Kuusankoski 24.11. Kouvola Päätöskonsertit 29.11. Jaala 7.12. Kausala 8.12. Inkeroinen 8.12. Valkeala 9.12. Myllykoski 9.12. Taavetti 13.12. Elimäki 14.12. Kuusankoski 15.12. Kouvola Konsertit alkavat klo 19.00 _______________________________ Muutokset mahdollisia