On ihan tavallinen lokakuinen arkipäivä Vattulan

On ihan tavallinen lokakuinen arkipäivä Vattulan kaupungintalolla.
Sisääntuloaulassa, lasitetun puoliympyrän muotoisen reseptiotiskin takana seisoo ruipelomainen
Pirjo Ollikainen. Naisen vieressä on telaketjuilla varustettu metallinvärinen vartiointirobotti joka
parhaillaan tulostaa pilakuvaa eräästä nuoresta naispuolisesta työntekijästä joka työskentelee
IT-palvelu osastolla. Robotin vieressä nuori vaaleatukkainen harjoittelijapoika Santeri Puustinen
nauraa robotin pilapiirrokselle koska se on erittäin hauska.
Piirroksen nainen on tulenpalavasti ihastunut Santeriin ja häntä kovasti huvittaa kun nainen on alkanut
tehdä pakettikierrokset hissin sijasta rullaportaiden kautta ja välitasanteelta tähyilee reseptioon päin
kuin mikäkin helmiäispöllö.
Juuri tätä ilmettä robotti parhaillaan tulostaa paperille jonka Santeri aikoo muistoksi työharjoittelusta.
Myös Pirjo on päässyt mukaan robotin piirtämään pilakuvaan jossa tämä puhuu takkipuhelimeensa.
Pirjo on aina ylipirteä ja vastaa takkipuhelimeen reippaalla äänellään: ”Heippa, Tervetuloa Vattulan
kaupungintalolle!” Ylipirteyden salaisuus on korkeapitoinen espressokahvijuoma jota saa talon
lounasravintolasta joka on talon kellarissa. Ravintola on nimetty korttelin mukaan
Restaurant Brandersaareeksi.
Kaupungintalon kohdalla on kauan sitten ollut Vattulan ensimmäinen rakennus, joka oli usean
yrityksen yhteinen pääkonttori, joista merkittävin oli laivavarustamo Brand Line. Tätä nykyään
varustamon pääkonttori sijaitsee Sassnitzin itäpuolella Bowl-landzungen kaupunginosassa, jossa on
myös paljon elektroniikkateollisuutta.
Ravintolassa työskentelee kaksi huippukokkia; Pera Mouruvuori ja Esko Romppanen. Ravintola
kuuluu digitaalikonttorin alaisuuteen koska on suunnitteilla automatisoida ravintolankeittiön
huippumoderneilla ruuanlaittoroboteilla.
Luonnollisesti Pera ja Esko ovat ankarasti kokkirobotteja vastaan koska nehän uhkaisivat heidän
työtä. Kokit saattaisivat ostaa ravintolan itselleen mutta rahaa ei ole tarpeeksi. Aiemmin ravintola on
ollut yksityisomistuksessa mutta se ajautui rahavaikeuksiin kun omistaja oli liian nuori ja kokematon
Mooses Kallela.
Peralla ja Eskolla on eräitä vaihtoehtoisia suunnitelmia ravintolan pelastamiseksi; yhteistyö Daily
Activityn kanssa jolloin toimintarajoitteiset auttaisivat ruuanlaitossa ja tiskaamisessa. Tämän idean he
aikovat joku kaunis päivä ehdottaa esimiehilleen.
Eilen Santeri kävi IT-palvelu osastolla lataamassa henkilöstölukulaitelehti Vattusilmää. Tyhjiin
lukulaitteisiin ladataan netistä sisältö. IT-palvelussa on latausyksikkö, johon on suorayhteys kaupungin
informaatio-osastolta, joka on ylimmässä viidennessä kerroksessa.
Kun Santeri Puustinen käväisi IT-palvelussa, niin silloin palkkatukityöläinen Jonna Tiilikainen ihastui
häneen ihan korviaan myöten. Jonna on 31vuotias ja Santeri on vasta 16vuotta eli heillä on melkoinen
ikäero mutta se ei tyttöä erityisemmin häiritse.
Ongelmana on se kun Jonna on hyvin ujo eikä uskalla paljastaa tunteitaan. Hän pelkää mokaavansa.
taannoinen minisuhde Jim-Oscarin kanssa oli suoranainen ihme mutta sehän tapahtui silkasta
vahingosta; tekstiviestihän lähti vahingossa. Harmi vaan kun hän säikähti tiiliseinän takaa paljastuneita
luita niin paljon, ettei enää uskalla olla Branders Hofissa. Iltaisin hän tuntee ihan kuin joku henki
puhuisi hänelle. Jonna on vakuuttunut, että kartanosta on lähtenyt hänen peräänsä joku haamu, ehkä
luiden entinen omistaja. Häntä ei erikoisemmin häiritse haamun iltavierailut. Vaikuttaa siltä, että
kyseessä on kiltti haamu, joka pyrkii suojelemaan häntä kaikelta mitä hän voisi ajatella pelätä.
Haamun kanssa juttelemista hän yrittää välttää, ettei järki menisi. Eivätkä naapurit ihmettelisi, että
kenen kanssa se blondi nyt höpisee kun kaikki tietää, että hän on sinkku. Juuri tämän vuoksi hän
haluaisi Santerista poikaystävän, jotta pääsisi eroon haamurumbasta.
Tämä komea Santeri Puustinen sopisi erinomaisesti Jonnan unelmiin mutta miten ihmeessä hän
uskaltaisi kertoa sen hänelle? Siinäpä pulma! Kerta hän ei tohdi paljastaa rakkauttaan, niinpä hän
pyysi kopiointiteknikko Leena Laurilalta apua. Jonna pyysi Leenaa välittämään hänen
sähköpostiosoitteen Santerille ja sitten lupasi pussata tätä Leenan edessä. Jos hän ei uskaltaisi
pussata, niin silloin hän lupasi maksaa 1000 euroa. Se on paljon rahaa ja senpä vuoksi lupaus antaisi
hänelle rohkeutta, ettei häväisi vedonlyöntiä. Jonna on varma, että hän uskaltaisi pussata kaunista
jätkää. Leena on vakuuttunut, että Jonnan pöksyyn pujahtaisi pupu ja pian olisi tuhat euroa rikkaampi.
Jonna vitsaili, että Leena voisi olla hänen ilmaissutenööri. Tämä nauratti Leenaa niin paljon, että rinnat
hytkyivät naurun tahdissa.
Leena päätti tehdä Jonnan mieliksi ja välitti sähköpostiosoitteen kommunikaatioteknikko
Ukko Paasiolle koska tämä usein istuu reseption nurkassa, jossa on kommunikaatiokeskuksen
kauko-ohjaimet. Itse kommunikaatiokeskuksella on hyvin ahdasta koska siellä on paljon moderneja
kommunikaatiovälineitä. On vaikka minkälaista vilkkuvaa ja piipittävää laitetta eikä siellä huvita istua
koko työpäivää. Ukon pitää valvoa, että tietokone yhdistää puhelut oikein.
Kun Ukko oli saanut Jonnan sähköpostiosoitteen, niin silloin hän asetti Jonnalle pienen vaatimuksen;
tämän pitää antaa pieni halaus ennen kuin välittäisi yhteystiedon Santerille. Ukko pitää kovasti
Jonnasta koska tällä on eräänlainen Jonna fetissi; ihastuu kaikkiin Jonna nimisiin tyttöisin.
Jonna ei oikein halua halata vanhempia miehiä mutta nyt olisi pakko koska muuten joutuisi
pulittamaan tonnin Leenalle, siispä Jonna antoi Ukolle pikahalauksen niin, että tätä alkoi naurattaa:
”Höh, tuohan oli ilimiselevä niskojen veäntöyritys!” johon Jonna: ”Ei, voan ihan normaali heterohalaus!”
Ukkoa nauratti niin, että pystyssä oleva vaalea otsatukka väpätti ihan kuin puunoksa tuulella.
Silloin tällöin Leena tapaa vitsailla Jonnalle: ”Joko oot soannu munnaa?” johon Jonna esittää
vakiovastauksen: ”Oi, lukemattomia kertoa!” ja väittää, että hänellä on jo jätkä nimeltä Jyrki Kalari.
Nimen hän on onkinut tosi-tv sarja Suuri sikailu joka pyörii joka kevät TV4:lla.
TV-sarjassa osallistujien pitää porsastella ja kaikkein sikamaisimmasta tulee vuoden Super-sika.
Jonnan poikaystävävalheet eivät oikein pure Leenaan.
Keväällä hän löysi kadulta tuntemattoman nuorenmiehen valokuvan jota hän näytti Leenalle väittäen
sitä Jyrki Kalariksi. Silloin Leena pyysi Jonnaa näyttää kieltä, että onko se musta. Mustahan se oli eli
kyseessä oli ilmiselvä valhe. Tietenkin kopiointiteknikoita nauratti kovasti kun tämä hassu blondityttö
on kova valehtelemaan. Leena on jostain lukenut, että valehtelijoiden kieli mustuu.
Nyt Jonnalla olisi tilaisuus saada ihka oikea poikaystävä mutta miten ihmeessä saisi koottua
rohkeutta? Siinäpä pulma!
Perjantaina oli Santerin viimeinen työharjoittelupäivä. Työharjoittelu oli vain kaksi viikkoa mutta sen
verran pitkä aika, että Jonna ehti rakastua häneen. Jonnaa alkoi epäilyttää, että mahtoiko Ukko antaa
sähköpostiosoitetta Santerille kun tämä ei ole ottanut Santerille henkilökohtaisesti. Ensin hän antoi
reseptioon osoitetun paketin joka oli luonnollisesti Pirjolle. Paketti sisälsi todennäköisesti lomakkeita
sekä lukulaite-esitteitä kuntalaisille jaettavaksi.
Paketin annettuaan Jonna antoi vaivihkaa kirjeen Santerille sanoen: ”Kah, on mulla yks kirje sullekin.”
ja sitten jatkoi matkaa kohti hoito- ja hoivahallinnon serverihuonetta huoltamaan osaston
kotisivupalvelinta.
Kun palvelimen huollon jälkeen Jonna käveli reseption ohi, niin silloin Santeri antoi hänelle
vastauskirjeen ja tietenkin Jonna juoksi innoissaan IT-palvelu osastolle lukemaan kirjeensä siinä
toivossa, että jätkä kirjoittaisi rakkaudesta. Kirje kuului näin; Hei Jonna! Sä vaikutat ihanalta tytöltä,
mutta mulla sattuu jo olemaan tyttöystävä, mutta oon varma, että pian säkin löydät sen oikean,
tsemppiä! /Santeri Puustinen. Kirjeen luettuaan Jonnalle tuli palakurkkuun ja pyyhki vaivihkaa
kyyneleen joka oli ilmestynyt silmänurkkaan. Hän ei uskalla alkaa poraamaan
Myöhemmin luppoajalla Jonna näytti kirjettään Leenalle ja sanoi: ”Voi vittu kun kaikilla jätkillä näkyy
olevan jo lesbon perhana tyttöystävänä!” Leenalta pääsi räkänauru: ”Ja yks lesbon perhana on
onnettomana!” ja nauroi ihan katketakseen ja ajatteli, että kuinka ihmeessä tämä hassu blondityttö
aina keksii tällaisia hauskoja juttuja, ja tosiaan Jonnalla olisi koomikon ainesta.
Töiden jälkeen Jonna lähetti Euroopan suurimman ja suosituimman nettilehden psykiatripalstalle
nimettömän kysymyksen; Mitä teen kun olen rakastunut erääseen vaaleatukkaiseen poikaan, jolle olen
kirjoittanut jopa rakkauskirjeenkin, johon poika vastasi, että tämä on jo varattu toiselle… /Rakastunut
nainen. Tunnin kuluttua psykiatripalstan pitäjä kirjoitti vastauksen; Sinun pitää vain koota rohkeutta
eikä räväyttää rakkauskirjeellä, jolloin poika voi säikähtää ja väittää olevansa varattu vaikka
periaatteessa olisikin kiinnostunut, ja kannattaa ihmeessä ottaa rohkaisuryyppy ja vitsailla muun
muassa, että haluaisiko jätkä tulla haudatuksi samaan sukuhautaan.
Vastauksesta ei ollut kovin paljon hyötyä sillä Jonnan ongelma on nimenomaan ujous poikarintamalla.
Hän ei myöskään halua alkaa ruveta juomaan viinaa sillä hänet on kasvatettu ainoastaan miedoilla
viineillä. Jonna on pohtinut jos lähettäisi hakemukset rakkauskorkeakouluun joka sijaitsee Krakovassa
mutta tuskin siitä mitään tulisi. Krakovahan sijaitsee kaukaisessa Puolassa eikä hän osaa kieltäkään,
tosin Puolassa moni ymmärtää englantia ja esperantoa ihan kuin Suomessakin.
Santeri Puustisen seuraava työharjoittelupaikka on Markkakartanon ostokeskuksella oleva
ruokakauppa Vivi’s Food. Markkakartanon läpi menee Maamiehentie joka alkaa Laidunhimantien
kiertoliittymästä ja päättyy Jukolan kaupunginosaan. Jukolassa on enimmäkseen rivi- ja paritaloja.
Lähinnä Maamiehentietä on muutama kerrostalo joissa asuu todella kummallisia tursakkeita, varsinkin
poliisin mielestä.
Maamiehentien länsi päässä on T-risteys jonka oikean puoleinen haara johtaa läpikulkutielle ja
vasemman puoleinen haara menee Jukolan alueen ympäri ja tiekin on nimetty alueen mukaan.
Jukolantien ja Maamiehentien risteyksessä on Shellin automaattiasema sekä leijulautamyymälä.
Laidunhimantien kiertoliittymässä on kolme haaraa, joista yksi johtaa Laidunhiman kirkonpitäjään ja
toinen keskustaan. Lähitulevaisuudessa tulee neljäskin haara joka tulee menemään suoraan niitylle,
joka on Kajaani-Iisalmi junaratasillan länsipuolella. Niitylle tullaan lähitulkevaisuudessa rakentamaan
kaksi kauppaa sekä yhden biokaasuhuoltamon.
Liikenneympyrän länsipuolella, niittyä vastapäätä Maamiehentien itäpäässä, on Coop Okei
huoltoasema jossa on paljon tavaraa. Huoltamoa vastapäätä on kaksikerroksisia vuokrataloja jotka
ovat päässeet pahasti rapistumaan. Talorykelmän takana on Jumilan hautausmaa.
Markkakartanon ostoskeskuksella on muun muassa kirjasto, Café Peking, Ärrän automaattikioski,
Postcenter sekä vanhustenpalvelutalo Lukkarila. Ostoskeskuksen takana on Markkakartanon koulu
jossa on Vattulan ainoat esperantoluokat.
Heti kun Jonna oli kuullut Santerin uudesta työharjoittelupaikasta, niin silloin hän alkoi tehdä viikkoostoksensa Vivi’s Foodissa jotta näkisi edes vilauksen tästä komeasta eurokarjusta. Tietenkään hän ei
ilkeä alkaa flirttailla koska kyseessähän on jätkän työharjoittelupaikka ja toiseksi tämä sanoo olevansa
varattu toiselle mutta silti Jonna mielellään käy ostoksilla samassa kaupassa, ettei Santeri unohtaisi
häntä.
Vivi’s Foodissa on myös sellaisia elintarvikkeita joita ei ole muissa Vattulan ruokakaupoissa kuten
esimerkiksi Loimaan makkaroita sekä ukrainalaisia hedelmäviinejä.
Muutaman viikon kuluttua Santerin työharjoittelujakso päättyi ja hän palasi takaisin koulunpenkille ja
se tarkoittaa sitä, että Jonna ei enää näe tätä komeaa ilmestystä.
Eräänä päivänä Jonna näki nettilehdessä herra Puustisen kuvan katugallupin yhteydessä. Kyselyn
aihe ei jäänyt Jonnan mieleen vaan yksi siihen osallistuja.
Tietenkin Jonna kopioi kuvan itselleen ja tallensi sen kotisivunsa salasanoin suojattuun mappiin.
Netin puhelinnumerolistalta Jonna sai selville, että Santeri Puustinen asuu aivan Vattulan keskustassa
Itäinen pitkäkatu 15, Pikaruokala Ratsin yläkerrassa Pelastusarmeijaa vastapäätä.
Jonna teki kävelylenkin jätkän kotikulmille. Vaikuttaa siltä, että asunto on Itäisen pitkäkadun ja
Nahkurinkadun kulmauksessa. Nahkurinkadun toisella puolella on Keskuspuisto, jossa aiemmin on
ollut paloasema mutta nyt siinä on Vattulan kaunein puisto jonne on istutettu geenimuunneltuja
kasveja. Puistossa on myös tunnettujen vattulalaisten nimilaattoja joiden joukossa kaupunginperustaja
suku Branderit.
Puiston itäpuolella, Itäisen pitkäkadun toisella puolen, on Kulttuuritalo, jonka julkisivulla on
Kauppakatu, joka on kävelykatuna Nahkurinkadun ja Asiakastorin välillä.
Kulttuuritalon ympäryskadut ovat Urho Kekkosen katu, jonka varrella on muun muassa
Citykeskustapuolueen konttori sekä kaupungin ainoa elokuvateatteri.
Jonna ei uskalla mennä reilusti Santerin luokse koska pelkää jos siellä sattuisi olemaan hänen
mahdollinen tyttöystävä. Ajatella jos pimu olisi joku kehonrakentajatar, niin silloin Jonnasta saattaisi
tulla hampaaton.
Johanna kävelee korttelin ympäri ja miettii kuumeisesti, että kuinka voisi vikitellä Santerin.
Korttelin länsipuolella on Isokatu. Korttelin ympäryskadut ovat Itäinen pitkäkatu, Nahkurinkatu, Isokatu
sekä Lintulankatu.
Isokadun puolella on vastikään aloittaneen lähiradioasema Lite DABin toimisto.
Radio Lite DAB lähettää ainoastaan bilemusiikkia sekä paikallisia mainoksia. Jonna tykkää kovasti
kaupallisista radioasemista.
Keskuspuistossa Isokadun puolella on loistokahvila Café Kilta.
Jonna jatkaa kävelylenkkiään Nahkurinkadulle. Isokadun ja Nahkurinkadun kulmauksessa aivan Kiltaa
vastapäätä on Solarium Polska jonka vierustiloissa on aikaisemmin ollut eroottisiin elokuviin
erikoistunut elokuvateatteri Punainen mylly mutta pahamaineinen feministiliitto Snadit Pimpit
painostivat elokuvateatteria lopettamaan toimintansa. Nyt tiloissa ei ole mitään toimintaa.
Sitten Jonna tulee uudelleen pikaruokalan kohdalle ja tähyilee yläpuolella olevia lasitettuja parvekkeita
jos näkisi Santeria. Parvekkeilla ei näy ristinsieluakaan.
Sitten Jonna luovuttaa ja lähtee talsimaan kotia kohti. Hän kävelee pitkin Nahkurinkatua
Kauppakadulle. Punatiilisen Kulttuuritalon vieressä on pikku putiikkeja jotka eivät milloinkaan jää
Jonnan eikä monen muunkaan vattulalaisen mieleen. Yksi myymälöistä on erikoistunut ravintolisiin,
jossa tiskin alta myydään myös kiellettyjä hormonivalmisteita kehonrakentajille.
Kauppakadun ja Nahkurinkadun kulmauksessa on musiikkikauppa Music Partner jonka
näyteikkunasta Jonna näkee huvittavan nimisen kitaran; Wickholms Friend. Kyseisiä kitaroita on
kolmea mallia; perinteinen akustinen, sähkökäyttöinen sekä nestekaasulla käyvä ärhäkkä soitin.
Jonna ei käsitä, että kuinka nestekaasukitara toimii. Ilmeisesti nestekaasu tuottaa ääniä.
Sitten Jonna astelee Kauppakadun poikki kohti Asiakkaankatua.
Musiikkikauppaa vastapäätä, toisella puolen Kauppakatua, Nahkurinkadun kulmauksessa,
on askartelumyymälä Panduro Shop. Viereisessä korttelissa Nahkurinkadulla on libanonilaisravintola
Manĝaĵo, jonne pääsee Kauppakadun puolelta, vastapäätä Kulttuuritaloa.
Sitten Jonna talsii Nahkurinkatua Asiakkaankadun puolelle jossa Nahkurinkatu jatkuu kaupunginosa
Digilän puolelle, jossa katu muuttuu Taistelukaduksi jota pitkin olisi suorin tie Jonnan kotiin mutta hän
inhoaa Taistelukatua koska sen varrella on Anonyymien Pedofiilien Yhdistyksen tilat. Jonna kuten
moni muukin inhoaa pedofiilejä. Viimeaikoina muun muassa Police-TV ohjelmassa on höpisty paljon
pedofiileistä. Ohjelmassa on etsintäkuulutettu eräs naispuolinen suomalainen pedofiili mutta elävänä
häntä ei saatu kiinni koska anarkistiryhmittymä Terraristit listivät hänet eräässä kuusamolaisessa
lähiössä. Rekonstruktiovideo oli hyvin raaka niin, että muun muassa Jonna menetti yöunet ja
mielenterveyskin oli vaakalaudalla. Yhä häntä örisyttää tapaus.
Jonna ei halua kävellä kyseisen yhdistyksen tilojen ohi koska silloin hänelle tulee ahdistunut olo.
Tilojen ulko-oven yläpuolella on keltainen valokyltti; Café Käppyrä. Terraristit sekä uusnatsit tapaavat
kivittää tilojen ikkunoita siinä toivossa, että kivet osuisivat namusetiä ja namutätejä päähän.
Parhaillaan pedofiiliyhdistys etsii uusia tiloja koska ikkunat on jouduttu peittämään lastulevyillä.
Jonna tapaa kävellä seuraavaa poikittaiskatua pitkin kotiin, ettei tarvitse nähdä Café Käppyrän logoja.
Hän kävelee Köydenkorjaajankatua pitkin, jonka varrella on muun muassa Workers Party puolueen
nuorisoliiton tilat, Etelä-Kainuun muurarifirma sekä miniautomaattikioski, josta Jonna tapaa käydä
ostamassa kahvimaitoa jos maito yllättäen loppuu.
Nahkurinkadun länsipäässä on Vattupuro, jonka varrella menee Rantakatu joka alkaa Läppäsillan
luota ja päättyy Puroylänne Areenalle, joka on Vattulan uima- ja urheiluhalli.
Heti Santerin työharjoittelun päädyttyä Jonna alkoi taas tehdä viikko-ostoksilla Ylicityn
kauppakeskuksella, joka sijaitsee kaupungin pohjoispuolella lentokentän naapurissa.
Muutaman kerran hän tapaa yhä käydä Vivi´s Foodissa ostamassa Loimaalaisia makkaroita, jotka hän
lämmittää mikroaaltouunissa sekä antaa vanhemmilleen, jotka grillaavat ne kaasugrillissä.
Muutaman kuukauden kuluttua Vivi´s Food vaihtoi omistajaa ja muuttui maailmanlaajuiseksi
Gunwood’s Homeksi. Aiempi omistaja oli sitoutumaton Hillvalley Group, jolla on kytköksiä sijoitusyhtiö
Brandoriin. Uusi omistaja on Oscar Gunwood säätiö, jolla on useita myymälöitä ympäri maailmaa.
Vattulassa on ennestään yksi Gunwoods myymälä, joka sijaitsee Jumilan pienteollisuus- ja
kauppa-alueella. Nyt ketju avasi Vattulaan toisen myymälän, tosin paljon pienemmän Vivi’s Foodin
entisiin tiloihin. Samoihin aikoihin Markkakartanon ostoskeskukselle tuli pienempi orientaalinen
ruokakauppa, joka otti käyttöönsä Vivi’s Foodin nimen mutta valikoima on täysin erilainen. Siellä ei
enää ole Loimaalaisia makkaroita eikä ukrainalaisia viinejä vaan aasialaisia mausteita sekä
halal-lihaa.
Jonna alkoi myös tehdä viikko-ostoksia Jukolan Coop Konsumissa koska sinne siirtyi
Vivi’s Foodin erikoistuotteet kuten ukrainalaisviinit ja Loimaan makkarat. Ukrainalaisia viinejä on myös
Ylikylän Coop Huom! tavaratalossa mutta ne eivät ole yhtä makeita kuin Coop Konsumissa vaikka
molemmat ovat osuuskunnallisia myymälöitä.
Viinien valmistaja on eri yhtiö. Coop Konsumissa myydään samoja viinejä kuin aikaisemmin Vivi’s
Foodissa kun taas Coop Huom! suurmyymälässä myydään ukrainalaisia Donetskin viinejä. Niissä on
pienoinen sivumaku, joka Jonnan mielestä maistuu ruudille. Coop Konsumissa myytävät
ukrainalaisviinit on valmistettu Odessassa ja ne maistuvat hunajaisen hyvälle.
Jukolan Coop Konsum sijaitsee kauppakeskus Naapurikartanon tiloissa, jossa on ruokakaupan lisäksi
pikkuinen My Way automaattikioski. My Wayn vieressä on assyrialaisten rihkamakauppa jonka nimi
lukee vain arabialaisilla kirjaimilla niin, ettei siitä erkkikään ota selvää. Coop Konsumia vastapäätä on
Jukolan apteekki, Grill Jukola sekä urheiluhalli.
Coop Konsumissa on hyvin kallista, siispä loppuostokset hän tekee Lintulan K Kvantum Jätissä, joka
on jättimäinen ruokakauppa keskellä rauhallista Lintulan omakotialuetta. Kauppa on ollut samalla
paikalla ihan Vattulan perustamisvuosista lähtien. Nimeä on hieman muuteltu.
Aikaisemmin ostoskeskus rakennuksessa on ollut osuuskunnallinen Coop Konsum mutta se meni
konkurssiin kovan kilpailun takia. Näiden kahden kaupan välissä oli Postcenter joka säästösyistä
lakkautettiin ja K Kvantumin esimyymälään tuli postiasiamies.
Vuoden aikana on tapahtunut paljon. Syyskuun yhdestoista päivä Saharan aavikolle laskeutui valtava
avaruusalus suoraan avaruuden laidalla olevalta Cajanus planeetalta. Avaruusolennot paljastivat, että
Cajanus planeetta on sama kuin Raamatun taivas ja tästä lähtien ei enää kuolemaa ole olemassa jos
ei tappaisi toista ihmistä. Cajanuslaiset eivät tulleet ajatelleeksi yhtä seikkaa; maapallon
ylikuormittuminen koska kukaan ei enää vanhuuteen kuolisi.
Enää ei tarvitse tehdä testamentteja. Sana perillinen on kadottanut merkityksen. Hautausurakoitsijat
saavat etsiä uutta työtä. Vankilat tulevat pian huomaamaan, ettei enää tule lisää murhamiehiä sillä heti
kun murha tapahtuu, niin silloin tulee cajanuslaisten salama ja tappaa murhaajan siihen paikkaan ja
sielu joutuu helvetin laava-altaaseen. Jos joku vahingossa tuottaisi toisen kuoleman, niin silloin ei
kuole koska cajanuslaiset ovat oikeudenmukaisia. Silloin kuoleman tuottajan tuomitsee maallinen
tuomioistuin. Tuomioistuimet eivät tietenkään enää jaa kuolemantuomioita koska kukaan ei uskalla
niitä jakaa eikä pistää käytäntöön. Jos niin kävisi, niin silloin teloittajakin kuolisi heti siihen paikkaan.
Eutanasiaakaan ei enää ole koska kukaan lääkäri ei yksinkertaisesti uskalla touhuta armokuoleman
kanssa. Cajanuslaiset tuhosivat jokaisen Global Unionin alueella olevat itsemurhakopit eikä kukaan
uskalla valmistaa uusia. Ihmisten aivot on yönaikana nukkuessa päivitetty niin, ettei kenellekään tulisi
mieleenkään tehdä itsemurhaa.
Kaikesta tästä on keskusteltu Tiilikaisilla viikonloppuisin kun Jonna käy vanhempiensa luona. Arkiiltaisin paitsi keskiviikkoisin ja perjantaisin hän on kotosalla ja sanelee kertomuksiaan. Hänen
tuoreimmassa kertomuksessa seikkailee hassu fiktiivinen Tatu Satulainen niminen hahmo, jonka
kohellukset muistuttavat Jonnan omia eli hän on kääntänyt tarinan päälaelleen niin, että naisista on
tullut miehiä ja päinvastoin. Lisäksi hän on sijoittanut kertomuksen kaukaiseen tulevaisuuteen.
Vuoden aikana lukemattomia kertoja vanhemmat ovat kehottaneet vanhinta tytärtä olla liikaa
ajattelemasta maailman uutta järjestystä, ettei tämä menettäisi järkeä, sillä heitä huolestuttaa tyttären
ajoittaiset örinäkohtaukset. He eivät tule ajatelleeksi, että örinät alkavat heti kun televisiosta tulee
juttua pedofiileistä ja erityisesti siitä mitä Kuusamossa tapahtui edellisen vuosikymmenen puolivälissä.
Vanhemmat Masa ja Inkeri Tiilikainen olettavat örinöiden olevan vain lapsellista temppuilua. Heitä
hirvittää jos tyttö örisisi myös työpaikalla niin, että pian saisi kengän kuvan takapuoleen.
Masa ja Inkeri ovat töissä Vattulan lukulaitetehtaalla. Tehdas sijaitsee Vattulan eteläisellä
teollisuusalueella.
Kaupungin pohjoispuolella on toinen teollisuusalue nimeltä Tallimäki. Siellä on aloittanut autotehdas
Brandcar, joka sitten muutti Forssaan. Tätä nykyään autotehtaan tiloissa on lukulaitetehtaan varastoja
sekä kehitysyksikköjä koska lähistöllä on Vattulan lentokenttä.
Tallimäen tehtaan takana on puoliksi rakentamatonta maastoa. Koillisessa on Halvarin omakotialue ja
lännessä on rakentamotonta peltoa. Tehtaan eteläpuolelta, Tallimäen halki luikertelee Vattupuro, joka
levenee keskustan kohdalla. Puro saa alkunsa pohjattomasta suonsilmäkkeestä, joka sijaitsee
Halvarin kaupunginosan pohjoispuolella, ikivanhan Vivin hovi kartanon ja lentokentän välissä. Sinne ei
pysty mitään rakentamaan koska suonsilmäke on niin vetinen, että jos siihen lyö kepin pystyyn niin
pian suo imaisee kepin suonsilmään. Lentokentän kohdalla on sentään kovempaa maata.
Uudenvuodenaattona on historian siipien havinaa ympäri Eurooppaa, sillä silloin Euroopan ja Afrikan
yhteisestä valuutasta tulee käteisrahaa mutta vain joissakin Euroopan osavaltioissa kuten esimerkiksi
Skandinaviassa, Britannian saarella, Sveitsissä sekä joissain Itä-Euroopan valtioissa, muttei
kuitenkaan Suomessa, Virossa, Karjalassa, Saksassa, Ranskassa, Kreikassa sekä Portugalissa koska
siellä on kiinnytty vanhaan kunnon euroon. Aikanaan myös eurolla oli samanlaisia ennakkoluuloja. Nyt
niistä on päästy eroon ja moni eurooppalainen on omaksunut euron kotoisaksi valuutaksi.
Jonna Tiilikainen haluaisi Suomeenkin uuden yhteisvaluutta globalin. Harmi vaan kun hänellä ei ole
päätäntävaltaa. Samaa toivoisi myös Suomen senaattori Yrjö Perala mutta hän ei uskalla järjestää
parlamentaarista äänestystä globalista koska Suomen senaatissa on enemmistössä yhteisvaluutan
vastustajia. Yrjö Perala kadehtii Skandinavian kollegaansa Patrik Småskota, joka onnistui
parlamentaarisella äänestyksellä päättämään globaliin menosta, kuten yhteisvaluutan käyttöönottoa
kutsutaan.
Nyt vuodenvaihteen jälkeen global valuutta tulee käyttöön koko Afrikassa ja osissa Eurooppaa.
Globalin keskuspankin edustalla Marbella Cityssä keskuspankin pääjohtaja Helmut Abreu osti
kupillisen espressoa uudella valuutalla ja juuri silloin kello löi kaksitoista yöllä ja pankkiautomaatit
alkoivat jakaa kauniin värillisiä global-seteleitä, mutta vain valuutta-alueella.
Suomessa sekä muissa globalin ulkopuolisilla alueilla eurot jatkavat kuten tähänkin saakka kunnes
globalin kannatus on kohonnut kansan keskuudessa.
Keväällä 3003 Virossa järjestetään kansanäänestys tästä uudesta yhteisvaluutasta ja sitten syksyllä
on Suomen vuoro. Moni veikkaa kyllä puolen voittavan. Muut osavaltiot seuraavat Viron ja Suomen
mallia. Jos sattuisi niin, että ei puoli voittaisi, niin silloin muut osavaltiot pohtisivat tarkoin
kansanäänestyksen järkevyyttä, ettei niiden senaattorit menettäisi kasvojaan.
Nyt Euroopassa on kaksi somaa valuuttaa; euro ja global. Afrikassa global on täysin syrjäyttänyt afron.
Vuosi 3002:
Vuosi vaihtui ja Jonna jatkaa työssäkäyntiä tavalliseen tapaansa kunnan IT-palveluosastolla. Hän
viihtyy erinomaisesti työpaikallaan koska hänellä on sopivasti vastuuta ja vapautta. Hänellä täytyy olla
hyvät hermot kollegalleen Kerttu Ollelalle koska tämä tunnista toiseen rykii ja heti sen perään
komentaa itseään olemaan hiljaa. Kopiointiteknikko Leena on monesti ihmetellyt, että miten ihmeessä
Jonnalla voi olla noin hyvät hermot, että jaksaa olla tämän rykivän akan kanssa. Leena itse on
kurkkuaan myöten täynnä Kerttua ja tämän kummallisia rituaaleja.
Eräänä tammikuisena päivänä osastopäällikkö Krista Kristiansson kysyi Jonnalta: ”Kuule, voisit sä
aatella uusia työtehtäviä?” johon Jonna vastasi, että kyllä kai hän voisi ajatella, jolloin Krista jatkoi:
”Mitä sä sanosit virka-autojen puhtaanapijosta, sä voisit imuroija ja pestä kunnan virka-autoja tuolla
parkkihallissa?” johon Jonna vastasi: ”Juu, mikä ettei, mutta vain sillä eholla, ettei tarte koko päivää
läträtä veen kanssa.” johon Krista vastasi: ”Okei, pittää katella asiaa.”
Heti kun Leena oli kuullut tästä, niin silloin hän totesi Jonnalle: ”Tää haiskahtaa ihan Kertun
ehotukselta jotta sais sut poistettua osastolta ja sitten hommaisi tilalle nuoria miespuolisia
harjoittelijoita… oo varovainen kun luppauvut johonkin!”
Jonnalla oli tuuria kun autonhoitotehtävät kuuluvat jo Daily Activityn autonpesu ryhmälle jonka tilat
ovat yksityiskoulun tiloissa. Aikaisemmin tiloissa on ollut Riitukoulu joka nyttemmin on siirretty Antero
Salmisen sekä Sami Kallelan lukioihin säästösyihin vedoten. Sitten tiloissa aloitti koulutusyhtiö
Eductuksen pyörittämä Fridolf School jolla on englantilainen profiili jotta kainuulaiset tulisivat
kansainvälisimmiksi.
Rakennus on aivan liian suuri yksityiskoululle, niinpä osa tiloista vuokrattiin Vattulan kaupungin
hoivahallinnolle. Daily Activityn ryhmä Autonpesun tilat ovat rakennuksen sisäpihan puolella.
Autonpesu ryhmän lisäksi tiloissa on Vaihtoehtotalo niminen ryhmä, jossa on useita pienempiä sisäisiä
ryhmiä kuten esimerkiksi harmoniaryhmä sekä hopeaseppä.
Niinpä autonpesusta ei tullut Jonna Tiilikaisen työtehtävää. Krista-pomo alkoi katsella muita
työtehtäviä hänelle. Muun muassa kiinteistönhoito-osastolla tarvittaisiin lisäapua koska
kiinteistöteknikko Gunilla Götesson on pitkäaikaissairaslomalla vatsasyövän vuoksi.
On mielenkiintoista nähdä miten tämä kaikki päättyy koska enää kuolemaa ei ole olemassa. Gunilla
leikattiin syksyllä vähän ennen cajanuslaisten saapumista ja eivät ehtineet hänen osalta poistaa
syöpää maailmasta. Syksyn aikana hänen tilansa on parantunut mutta silti hän ei enää halua töihin
koska haluaa mieluummin kauan odottamalle eläkkeelle.
Eläkkeelle jäämisestä on tullut perinne.
Gunillalla ja hänen kollegallaan Jaana Jannelalla on pieniä alkoholiongelmia ja sen vuoksi Gunillan
työhalut on minimissä. Todennäköisesti viina on aiheuttanut vatsasyövän. Nämä kaksi keski-ikäistä
naista ovat erittäin tomeria ja ammattitaitoisia kiinteistöteknikoita.
Siispä nyt tarvittaisiin uuttera apulainen. Jonna on hyvin rehti ja tunnollinen työläinen joka ei tupakoi
eikä juo, ei ainakaan viinaa. Hän juo ainoastaan ahvenvettä mutta sehän ei ole vaarallista jos ei vedä
vettä henkeen.
Eräänä maaliskuisena päivänä Krista kysyi Jonnalta, että mitä tämä sanoisi kiinteistöhoito-osastosta,
johon Jonna: ”Riippuu vähän siitä mistä se roikkuu eli mitä siellä duunataan?” Krista kertoi, että
kiinteistöteknikot pitävät tätä taloa kunnossa ja huolehtivat talon ulkopuolisesta puhtaudesta.
Ulko-ovien edustat lakaistaan jotta vartiointirobotit pääsisivät helposti kulkemaan. Krista on
vakuuttunut, että tämä homma sopisi Jonnalle kuin nakutettu. Hän ei enää jaksa kuunnella Kertun
marinoita, että osastolle pitäisi saada uutta verta ja mielellään miespuolisia koska hänen mukaan hän
ei kerta kaikkiaan siedä osastolla toisia naisia. Joskus tämä rykivä akka on kertonut pomolleen, että
jos Jonnaa ei siirretä toiselle osastolle, niin silloin hänelle saattaisi iskeä raju lesbous ja sitten tulisi
aviokriisi. Krista on aivan liian kiltti ja lepsu, ettei osaa laittaa tätä rykivää ja inisevää pienikokoista
ruipelomaista akkaa ojennukseen. Helpompi on kuitenkin pompotella ylikilttiä Jonnaa.
Krista onnistui ylipuhua Jonnan aloittaa kiinteistönhoito-osastolla, että samalla tämä olisi vara-henkilö
eli eräänlainen Back up siltä varalta kun ja jos Kerttu olisi vapaalla tai sairaana niin silloin Jonna olisi
tuuraajana IT-osastolla. Jonnasta tämä vaikuttaa hyvältä idealta jota voisi ainakin kokeilla.
Hänen pukukaappi tulee jatkossakin olemaan IT-palveluosaston konttorin nurkassa jotta tapaisi tuttuja
henkilöitä. Kertusta ei olisi niin väliä mutta Jonna pitää kovasti Leenasta ja tämän hassuista jutuista.
Myös moni muukin kunnallisvirkailija tapaa käydä kopiointikeskuksella rupattelemassa Leenan kanssa.
Jonnalle tuli sellainen käsitys, että hänellä olisi aina pääsy takaisin entisiin työtehtäviin eikä osaa
aavistaakaan mitä tulevan pitää. Leenasta idea on suoraan perseestä, siis Kertun anaalista. Hänen
mielestä Jonna voisi heti alkaa tuuraamaan Kerttua, sillä tämä on jo sairas, erittäin sairas. Moni on
kysellyt Leenalta, että onko Kertulla jotain vikaa kurkussa kun koko ajan rykii. Tähän Leena tapaa
naurahtaa, ettei siellä kurkussa ole mitään vikaa vaan vika on hieman ylempänä, eikä mikään pikku
vika olekaan.
Leenaa todella vituttaa tämän rykivän akan kotkotukset. Nyt kun Jonna poistui osastolta, niin se
tarkoittaa sitä, että nyt hän joutuu juoksemaan näiden kahden osaston välillä kuin mikäkin konttorirotta
heti kun Kerttu olisi sähköpostipalvelin huoltokierroksella tai sitten lörpöttelisi talon ukkojen kanssa.
Kertun mieliksi on lähes pakko olla tai muuten tämä kummallinen akka alkaa mököttää ja luomaan
ilkeitä mulkaisuja.
Kevättalven aikana Leena kävi monet kiihkeäsävyiset keskustelut pomonsa kanssa mutta tällä ei ollut
mitään ratkaisua ongelmaan kunnes osastolle saatiin palkattua uusi työntekijä, muuan Risto Kristala,
joka on monta vuotta ollut töissä Vattulan cateringfirmassa kokkiteknikkona kunnes sai kulumia
käsivarsiin eikä enää pystynyt tekemään keittiöhommia siispä hänet palkattiin kaupungintalon
IT-palveluosastolle apulaispostiteknikoksi. Risto on ihan mukava ihminen mutta Leenan mielestä
Jonna olisi saanut jäädä osastolle koska nythän meni taas Kertun mieliksi.
Heti kun Jonna oli huomannut, että IT-palveluosastolla on aloittanut uusi duunari, niin silloin hänelle
valkeni, että häntä on kusetettu. Hän otti Leenasta oppia ja kävi lukuisia keskusteluja pomonsa
kanssa. Krista lohdutti, että kyllä hänkin on mahtava duunari. Jonna muistutti: ”Sähän sanoit sillon
maaliskuussa, että IT-palavelussa olis vain yks henkilö mutta nyt siellä on kaks, mitä vittua tämä oikein
tarkottaa?” Krista ei osannut vastata mitään koska oli luvannut Kertulle vaieta salaisista keskusteluista.
Hän vain perusteli: ”Juu, nyt kävi vaan tälleen… heh, oli sitä isän luona leipää mutta tulipahan syötyä!”
Jonna tahtoi päästä takaisin IT-palveluun koska kiinteistönhoito-osaston työtehtävät eivät oikein
kiinnosta. Krista vain pahoitteli, ettei osastolle kannata ottaa enää kolmea henkilöä koska silloin se ei
enää sopisi digitaalikonttorin profiiliin. Jonnaa ei tämä vastaus ollenkaan tyydyttänyt ja meni
työmarkkinayksikköön Lennu Rantasen juttusille koska tämä on hänen palkkatukipalkkauksen takana
ja näin ehkä voisi auttaa mutta harmi vaan mieheltä puuttuu riittävä mahti. Hän ei voi puuttua
yksittäisten osastojen asioihin. Lennu yritti rauhoittaa aivan paniikissa olevaa Jonnaa, että kaikki on
mennyt hyvin ja juuri hänen ansiosta sähköpostipalvelimet ovat huippukunnossa sekä paketit ovat
menneet perille.
Luppoajalla Jonna tapaa mennä kopiointikeskukselle rupattelemaan Leenan kanssa, kuten monet
muutkin kaupungintalon työläiset, että mitä ihmettä sille rykijälle tekisi. Leena on lukemattomia kertoja
vitsaillut, että sille pitäisi tarjota arsenikilla terästettyjä kanelipullia, johon Jonna: ”Ei nyt sentään, silloin
cajanuslaiset teloittaisivat meijät jos ruppeisimme murhaamaan sitä akkaa, en mä ainakaan halua
helevettiin, sillä Kertun kanssa on ollut helevettiä kerrakseen.” Hän lisäsi pilkesilmäkulmassa:
”Nyt tiiän mitä voimme tehä jos olisimme oikein härskejä; me voisimme laittaa huumesäkkejä Kertun
kotioven edustalle ja sitten tehä nimettömän huumevinkin polliisille!” johon Leena:
”Joo, sepä tehhään, kylläpä sulla leikkaa!” Tietenkään Leena ja Jonna eivät ole tosissaan sillä he ovat
sen verran sivistyneitä naisia, ettei ala moisiin likaisiin puuhiin mutta kieltämättä ideassa olisi munaa;
vuosi kausia Kerttu on vittuillut niin paljon, että olisi vasta vittuilun paikka. Huumesäkkijuttu olisi erittäin
vaikea ja riskialtis kosto-operaatio koska silloin pitäisi ottaa huomioon paljon asioita kuten esimerkiksi,
ettei paikalle jäisi hiuskarvaakaan saati sitten sylkipisaroita.
Keväänkorvalla IT-palvelussa ja kopiointikeskuksella aloitti muuan nuori noin Jonnan ikäinen nainen
nimeltä Sanni Samila. Hänellä on henkilökohtaisia suhteita osastopäällikkö Krista Kristianssonille.
Tämän vuoksi hänet palkattiin vuodeksi. Sitten Sanni alkaa opiskella skientologitekniikkaa ja aikoo
kehittää Vattulan skientologikirkkoa, joka sijaitsee Rantakadun ja Viljakadun risteilyksessä muinaisen
Brander kirkon tiloissa. Brander kirkko on muuttanut uusiin tiloihin Virtalehdon pohjoispuolelle, lähelle
Vattulan suuria tv-mastoja.
Tietenkin Jonnaa ja Leenaa kovasti raivostutti kun osastolla on jo kolme henkilöä ja talvellahan Krista
nimenomaan vakuutti käsisydämellä, ettei siellä tarvittaisiin kolmea henkilöä. Leena ei luota edes
ammattiliitto City Workersiin koska sen luottamushenkilöt istuvat kaksilla tuoleilla.
Kyllä Jonna pitää joistakin uusista työtehtävistä kuten esimerkiksi kokoushuoneiden järjestelemisestä
sekä vartiointirobotin päivittämisestä. Muuten työtehtäviä on aivan liian vähän koska suurin osa niistä
menee kiinteistöteknikko Jaanalle. Monelle virkailijalle on tullut tavaksi kääntyä aina hänen puoleen
vaikka kaikki tietävät, että Jonnakin on kätevä käsistään.
Kiinteistönhoito-osasto on kaupungintalon kellarissa väestösuojan tiloissa, jonne on rakennettu
kevyitä seiniä jotka kriisitilanteessa olisi helposti purettavissa. Tiloissa on kaksi huonetta; pieni verstas
sekä suuri varastohuone jossa kiinteistöteknikot tapaavat juoda kahvijuomia samalla kun
suunnittelevat tulevia työtehtäviä.
Kerta tilat on suunniteltu väestösuojaksi, niin siellä ei ole ikkunoita paitsi verstaan puolella. Verstaan
ikkuna on hyvin pieni kaltereilla varustettu. Siitä hädin tuskin näkyy Vattulan vanha vesitorni joka
seisoo kallionkielekkeellä.
Kiinteistönhoito-saston, kopiointikeskuksen sekä IT-palvelun välissä on suuri parkkihalli jossa on
kunnan virka-autoja. Suurin osa autoista on upouusia Brandia ja VGM henkilöautoja.
Silloin tällöin Jonnan pitää valvoa lakaisurobotin työskentelyä täällä parkkihallissa, ettei robotti kolhisi
autoja.
Eräänä työpäivänä Jonnan piti ohjelmoida vartiointirobottia, ja silloin hän ohjelmoi siihen joitakin
huumoritoimintoja koska S-L Safetyn robotit ovat aivan liian vakavia. Jonna on tullut todella taitavaksi
robottiohjelmoijaksi mutta harmi vaan kun hänellä ei ole siitä päteviä todistuksia. Robottikursseilta
saamilla todistuksilla ei pitkälle pötkitä koska ne oli tarkoitettu lähinnä entisille spesiaalikoululaisille
henkilökohtaiseen kehittämiseen. Jos tällaisen todistuksen kanssa menisi töitä hakemaan, niin aivan
varmasti johtajat nauraisivat ihan persettään repien.
Joka tapauksessa Jonna on itseoppinut robottiohjelmoija, ja hän haaveilee omasta robotista jonka hän
voisi ohjelmoida mieleisekseen mutta robotit ovat aivan liian kalliita alhaisesti koulutetuille
palkkatukityöläisille.
Vartiointirobotti tulosti Jonnalle hauskan piirroksen miehestä joka juo liikaa maitoa oluen sijasta ja sen
vuoksi hänelle kasvaa kaksi pippeliä. Piirros huvitti Jonnaa niin paljon, että kysyi robotilta jos saisi sen
omaksi. Robotti sanoi metallisella äänellä; Ole hyvä Jonna neiti, hyvä ohjelmoija saa pitää
huumorikuvan! Kuten saattaa arvata hän näytti piirrosta Leenalle, joka nauroi rinnat hytkyen ja
skannasi sen ja laittoi kopiokoneen näyttöruutuun aloituskuvaksi.
Jonnasta tämä vartiointirobotti on mukavampi kuin Kerttu, sillä robotti ei ryi. Jonna ohjelmoi tämän
hopeanvärisen telaketjuilla kulkevan vartiointirobotin tekemään jotain hassua satunnaisesti, jotta sen
ympärillä olevat ihmiset saisivat hupia harmaaseen arkeen. Hän ohjelmoi, ettei robotti paljastaisi
ohjelmoijan nimeä sillä hän haluaa robotista ihmisen kaltaisen huulivexan tai paremminkin sanoen
huulikoneen.
Jonna on pitkiä aikoja kahdestaan vartiointirobotin kanssa, jolle hän antoi varsikseen nimeksi
Andrew High. Tämä nimi tuli spontaanisti Jonnan mieleen. Ehkä hän on nähnyt nimen jossain netin
syövereissä tai telkkarissa.
Kun robotti kertoo nimensä, niin silloin se ojentaa oikean kätensä yläetuviistoon. Eräänä päivänä
Jonna ohjelmoi robottiin joitakin ajankohtaisia juoruja suositusta Näe & Kuule nettijuorulehdestä.
Jonna kytki robotin langattomasti salatulla yhteydellä juorulehden sivulle josta se poimisi kaikkea
hassua heti kun joku sen lähettyvillä sattuisi kysymään, että mitä maailmalla tapahtuu niin silloin
robotti Andrew High alkaa kertoa juuri silloin Näe & Kuule sivulla olevaa sisältöä. Jonna on itseoppinut
hakkeri ja osaa hyvin ohjelmoida robotteihin ja tietokoneisiin salattuja toimintoja.
Heinäkuussa Jonnalla oli parin viikon kesäloma. Joka kesälomapäivä hän kävi vanhempien luona
syömässä kun on laiska itse alkaa kokkaamaan. Hänestä olisi turhaa tehdä ruokaa vain itselle.
Elokuun alussa alkoi työt, jolloin Jonnan piti olla lomittajana IT-palveluosastolla. Tällä kertaa hän oli
kahdestaan Sannin kanssa, joka oli lomittajana kahdella osastolla; IT-palvelussa ja
kopiointikeskuksella kun Leena ja Kerttu olivat kesälomalla.
Parin viikon kuluttua Kerttu, Risto ja Leena palasivat takaisin töihin ja silloin Jonna jatkoi
vastahakoisesti kiinteistönhoito-osastolla. Silloin tällöin hän tiedusteli Lennulta, että olisiko muita
hommia. Palkkatukikäsittelijä Lennu Rantanen lupasi kysellä eri osastoilta Jonnalle sopivia työtehtäviä.
Erityisesti hänelle sopisi digitaali-arkisto, sillä siellä pitää jatkuvasti huoltaa kunnan jättimäistä
kovalevyä johon jatkuvasti tallentuu vaikka mitä tietoa sekä kuvia. Se työ sopisi Jonnalle kuin
nakutettu. Osastolla on vain yksi henkilö, mustatukkainen Suoma-Ulriikka Vennamo, joka monesti käy
IT-palveluosastolla tervehtimässä Kerttua. Samalla hän antaa Kertulle käytettyjä kiintolevyjä jotka
tämä vie kotiin. Monesti Kerttu jättää työtehtävät sikseen ja menee kärryjen kanssa hakemaan vanhoja
käytöstä poistettuja kiintolevyjä, jotka hän vie kotiin tai sitten lahjoittaa Vattulan dysleksia yhdistykseen
koska hänen pojilla sekä aviomies Ollilla on luki- ja kirjoitushäiriö.
Usein kahvitauoilla Kerttu tapaa höpistä Dysleksia yhdistyksestä niin, että Leenaa suoraan sanoen
vituttaa nämä ainaiset dysleksia höpinät.
Syyskuussa Lennu Ranta ilmoitti Jonnalle, että tämä voisi osallistua parin viikon robottikurssille joka
on Jumilan pienteollisuusalueella kurssikeskuksessa.
Tämä pitkänomainen rakennus sijaitsee Kajaani-Helsinki junaratasillan varrella jossa kerran tunnissa
vilahtaa hopean värinen PendolinoX3000 pikajuna.
Rautatien toisella puolella on Lukkarinniitty jota parhaillaan ollaan kaavoittamassa yritystontiksi.
Niityn takana on Markkakartanon kiertoliittymä eli se jonka vieressä on Coop Okei huoltamo.
Jonna kiinnostui robottikurssista koska Lennu lupasi lisää robottihommia heti kurssin jälkeen.
Kurssi on rakennuksen toisen kerroksen keskiosassa. Eteläpäädyssä samassa kerroksessa on
suojatyöpaikka Socialhallin tilat joka on suuri eurooppalainen valtiollinen työpaikka toimintarajoitteisille.
Eräänä päivänä Jonna huomasi, että Socialhallissa työskentelee hänen entinen lukionaikainen
koulukaveri Martti Mariala. Martti esitteli innoissaan työpaikkaansa Jonnalle. Tietenkin Jonna
kohteliaisuuttaan näytteli kiinnostuneelta vaikka todellisuudessa häntä vituttaa suojatyöpaikat koska
ne muistuttavat hyvin paljon spesiaalikouluja joissa on tullut liikaa viruttua.
Jonna kysyi, että mitä luokkakaveri Mika Roksetti hommaa tätä nykyään, johon Martti ei osannut
vastata mitään kun ei ole nähnyt äijästä jälkeäkään.
Todennäköisesti Mika on aloittanut Vattulan skientologikirkon kahvilan keittiössä.
Jonna ajatteli itsekseen, että hänellä on käynyt säkä kun on saanut töitä avoimilta työmarkkinoilta eikä
osaa aavistaakaan mitä tuleman pitää.
Robottikurssilla oli noin kymmenen osallistujaa joista puolet miehiä ja naisia, muttei kuitenkaan
sellaisia miehiä joista Jonna olisi kiinnostunut. Kurssinvetäjä, siilitukkainen keski-ikäinen ukkeli,
osoittautui vastenmieliseksi koska hän kritisoi Global Unionia heti kun joku kurssilaisista valitti robotin
komponenttivioista, niin silloin kurssinvetäjä sanoi, että todennäköisesti robotti on valmistettu uusien
afrikkalaisohjesääntöjen mukaan ja syynä on Global Unionin leväperäisyys.
Jonnan mielestä kurssinvetäjien pitäisi olla puolueettomia. Häntä ärsyttää GU kritiikki koska juuri sen
vuoksi uutta Global-valuuttaa ei otettu käyttöön koko Euroopassa.
Toki Jonna oppi paljon uusia asioita robottien ohjelmoinnista ja erityisesti tavan jolla robotteihin
luodaan keinoäly. Hän sai hyvät arvosanat kurssidiplomiin.
Robottikurssin jälkeen Jonna jatkaa kunnan kiinteistönhoito-osastolla jossa hänellä on hauskojakin
hetkiä älykkään vartiointirobotti Andrew Highin kanssa. Nyt Jonna osaa enemmän ohjelmoida robottia,
ja siitä tuli melkein kuin ihminen. Jonna sai rinnat hytkyen nauraa robotin hassuille jutuille jotka robotti
muodostaa satunnaisesti Jonnan syöttämistä sanoista. Sanapankin Jonna salasi niin, ettei sitä hevillä
löydä.
Luppoajalla hän kävi tavalliseen tapaan rupattelemassa Leenan kanssa. Silloin tällöin he tekivät
hassuja äänityksiä sanelukoneen avulla. He tallensivat kaikki äänitykset USB-muistitikulle, sillä niistä
tuli todella hauskoja, erityisesti kohta jossa Jonna laulaa amatöörimäisesti lastenlauluja esperantoksi
sekä kohta jossa Leena vitsailee, että olisi kiva saada kahvileipää eikä mitään kuivia korppujauhoja.
Leenalla on sellainen vatsatuntuma, että pian Jonnan palkkatukipalkkaus päättyisi koska tämä ei
oikein viihdy kiinteistönhoito-osastolla. Jos Leena saisi päättää, niin silloin Jonna palaisi takaisin
IT-palveluosastolle ja Kerttu saisi potkut. Muilla osastoilla ei ole avoimia paikkoja, joihin ei olisi kovia
pääsyvaatimuksia. Jonnalla on spesiaalikoulutausta eli sellaisen koulun todistuksella ei pitkälle pötkitä.
Leena on kyllästynyt Vattulan kaupungin huonoon henkilöstöpolitiikkaan, muttei uskalla kritisoida.
Leenalla on normaaliperuskoulu todistus eli paremmat mahdollisuudet edetä urallaan.
Joulukuun alussa digitaalikonttorin väki teki teatterimatkan Ouluun katsomaan erään humoristisen
revyyn joka kertoo aikuisesta naisesta jolle vanhemmat yrittävät naittaa naapurinpoikaa mutta naista
tämä ei voisi vähempää kiinnostaa vaan on iskenyt silmänsä liikemieheen. Naisen roolihahmon nimi
on Leena, ja siitä kopiointiteknikko Leena Laurila oli hyvin ylpeä ja kuiskasi Jonnalle, että kylläpä
tytöllä on kaunis nimi.
Ennen teatteriesitystä he söivät maukkaan hanhenmaksapalleroaterian Oulun keskustan
pilvenpiirtäjän ylimmäisessä kerroksessa olevassa Restaurant Tiiassa.
Pilvenpiirtäjän nimi on Oulu Tower ja se on hyvin näyttävä lasipintainen tornitalo, joka on oululaisten
ylpeydenaihe.
Revyyteatteri sijaitsee Nillurivuoren huvipuiston vieressä. Huvipuisto on puoleksi suljettu koska onhan
joulukuu. Joka joulu huvipuistossa järjestetään joulumarkkinat, jossa loistaa tuhat led-lamppua.
Eräänä joulukuisena päivänä Jonnan piti käydä Work Officen Rehab-osastolla keskustelemassa
työtilanteesta kun kunnalla ei ole muita hommia.
Palkkatuenkäsittelijä Lennu Ranta sanoi Jonnalle, ettei kyseessä ole mitään henkilökohtaista vaan
pelkkä reorganisaatio ja toivotti onnea työnhakuun, jossa työterapeutti Ankki Anttisella olisi jotain
tarjolla. Joulukuun puolivälissä Jonna meni ottamaan selvää mitä hommia olisi tarjolla.
Ankki otti arvokkaasti hänet vastaan kauniisti kalustetussa työhuoneessa; upottava Preussin-punainen
kokolattiamatto sekä mukavat mustat nahkatuolit. Ankki ehdotti jos he heti siltä istumaltaan kävisivät
tutustumiskäynnillä karttafirma Map Companyssä joka sijaitsee Sukevan keskustassa. Firmalla on
useita toimipisteitä ympäri Eurooppaa.
Totta kai Jonna suostui kun ei iljennyt heti kättelyssä tyrmätä ideaa. He kävivät Ankin työsuhdeautolla,
joka on tummansininen Opel XP.
Tänään on erittäin kylmä joulukuinen päivä ja maassa on ohut lumikerros ja sen vuoksi Jonnaa vilutti
ja vitutti joka laski hänen kiinnostusta karttafirmaa kohtaan. Firman ulkopuolella kävi jäätävä viima
Sukevanjärveltä. Map Company on kulmikkaassa punaruskeassa kolmikerroksessa tiilirakennuksessa.
He tapasivat karttafirman johtajattaren, nuori ruskea siilitukkainen Marianne Johansson, joka esitteli
firman toimintaa sekä Jonnan mahdollisista työtehtävistä. Hänen työtehtäviin tulisi muun muassa
espressokoneiden käyttö, sähköpostin tulostaminen sekä karttojen skannaaminen. Jonnasta
työtehtävät vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta mutta työmatkaa hän vierastaa kovasti koska on tottunut
kävelemään töihin ja toiseksi hänen sisällä yhä velloo katkera katkeruus Vattulan kaupungin esimiehiä
kohtaan ja erityisesti hän tuntee voimakasta vihaa Kerttua kohtaan eikä haluaisi antaa noin vain
periksi yhdelle rykijälle. Tietenkään paikanpäällä hän ei iljennyt kieltäytyä koska karttafirman johtajatar
vaikuttaa mukavan oloiselta eikä Kertun vittuilu ole tämän syytä.
Heti Work Office Rehabiin tultua Jonna sanoi Ankille, ettei halua töitä toiselta paikkakunnalta. Silloin
työterapeutti Ankki puisteli vaaleaa lyhyeksi leikattua kiharaista päätään mutta näytteli ymmärtäväistä.
Jonna vaati, että työpaikan tulisi olla Vattulassa, ja mielellään kaupungintalolla. Ankki lupasi katsoa
vapaita työpaikkoja joihin ei olisi kovia pääsyvaatimuksia.
Sitten Jonna palasi takaisin kunnan kiinteistönhoito-osastolle, sillä palkkatukipalkkaus päättyy nyt
vuodenvaihteessa mutta palkkatukirahat on myönnetty kesäkuun loppuun. Uudenvuoden jälkeen
Jonnasta tulee työtön työnhakija mutta heinäkuuhun asti hän kuitenkin saa fyrkkaa vaikka onkin
kotona.
Viikkoa ennen joulua Vattulan kaupungintalon lounasravintolan pienessä tunnelmallisessa
VIP-ruokasalissa järjestettiin Jonnan kiitostilaisuus, jotta tälle jäisi edes jonkinlainen positiivinen kuva
Vattulan kaupungintalolta. Osastopäällikkö Krista Kristiansson kehui Jonnaa, että tämä on hyvin
ahkera ja rehtityöläinen mutta harmi vaan kun uudelleenjärjestelyt pukkaa päälle ja viimeinkin tunnusti
rivien välistä, että Kerttu on kaiken tämän takana. Krista pelkää tätä hieman punakasvoista rykivää
akkaa.
Kiitostilaisuudessa Kerttu ei ollut läsnä koska oli ottanut tämän päivän vapaaksi ja se voi hyvinkin olla
pelkkää mielenosoitusta. Hän otti vapaata kun Jonna aloitti ja samoin kun tämä lopetti.
Kerta Kerttu on vapaana, siispä Jonna oli lomittajana IT-palvelussa.
Risto kehui Jonnaa kun tämä on paljon ahkerampi ja ammattitaitoisempi kuin Kerttu. Muutaman kerran
Kerttu on ärhennellä Ristolle.
Leena lohdutti Jonnaa, että muutaman vuoden kuluttua Kerttu pääsee eläkkeelle ja sitten Jonnalle
tulisi ehkä mahdollisuus palata takaisin. Leenakin odottaa hartaasti sitä päivää kun rykijä jää
eläkkeelle.
Jonnan kiitostilaisuudessa Restaurant Brandersaaren VIP-ruokasali oli koristeltu serpentiineillä ja
ilmapalloilla.
Kokit Pera ja Esko katsoivat ravintolantiskin takaa kun digitaalikonttorin väki söi ihanaa kermaista
täytekakkua ja joivat päälle Jonnan suosikkiviinaa, joka on merkkiä Kankienon villiviikuna. Oikeastaan
kaupungintalon tiloissa ei saisi nauttia alkoholipitoisia juomia mutta nyt tehtiin kaikessa hiljaisuudessa
poikkeus kun tämä pidetty nuorinainen lopettaa.
Kokeilla on sellainen vatsatuntuma, että he tulevat vielä tapaamaan tämän kauniin blonditytön
muutaman vuoden kuluttua mutta ei mennä asioiden edelle.
Kiitoslahjaksi Jonna sai lahjakortin kauppakeskus Calevalaan. Jonna aikoo ostaa uusimman version
Global Unionin karttalukulaitteesta.
Leena kertoi paikalla oleville joitakin hauskoja juttuja Jonnasta sekä ikikeskusteluista tämän kanssa.
Yksi niistä hauskimmista on se kun he kävivät muutama vuosi sitten ostamassa työjalkineet Vattulan
keskustassa olevasta Work Shoe kaupasta jossa Jonna villisti sovitteli kenkiään niin, että jalkojaan
sätkiessään kenkälaatikkopino kaatui ja myyjää alkoi naurattaa. Heillä on paljon hauskoja yhteisiä
työmuistoja.
Vuosi 3003
Eräänä tammikuisena päivänä digitaalikonttorin päällikkö Krista soitti Jonnalle ja kysyi tätä sijaiseksi
koska Kerttu on ottanut komppivapaata. Totta kai Jonna suostui ja sai kahden viikon tuntipalkkauksen,
jonka jälkeen hän taas jatkaa työttömän naisen elämää.
Eräänä maaliskuisena iltana kun Jonna katsoi televisiosta suosittua tv-sarjaa nimeltä Die Beste Jahren
joka perustuu erään haamukirjailijan kirjoittamaan tarinaan. TV-sarjan jotkut kohtaukset ovat todella
iljettäviä eikä sovellut herkille.
Esimerkiksi kohtaus jossa tiiliseinän takaa paljastuu Jim-Adolf nimisen äijän luut, joiden seassa on
mädäntynyttä lihaa. TV-sarjan suurin rahoittaja on Branderin suku. Sarja alkaa vuodesta 1995, jolloin
Jim-Adolf yrittää itsemurhaa mutta viimehetkellä tämän äiti onnistuu pelastaa psyykkisesti sairaan
poikansa hengen. Sitten Jim-Adolf haluaa hoitoon ja pääseekin Lapinlahden mielisairaalaan, jossa
hän saa kolme kaveria, kaikki potilaita kuten Jim-Adolfkin. Siinä sivussa hän kirjoittelee kertomuksia,
joista on paljon myöhemmin Jim-Adolfin luonnollisen kuoleman jälkeen kirjoitettu tarina josta on tehty
tämä tv-sarja. TV-sarja on yhteiseurooppalaisen tv-yhtiö EBU:n suurhanke. Juuri inhottavien
kohtausten takia sarja esitetään myöhäisillassa. Nyt kun Jonna on työttömänä, niin hän voi kukkua
myöhään ja katsoa televisiota. Die Beste Jahren sarjaa hänen ei olisi pitänyt katsoa.
Jonna Tiilikaista alkoi todenteolla örisyttää. Örisytti ja oksetti niin paljon, että oksennus ihan lainehti
olohuoneen parkettilattialla. Hän oli hyvin lähellä menettää järkensä, ellei alakerrassa asuva nuori
mies olisi tullut katsomaan, että mikä ihme sitä blondia oikein vaivaa. Hän soitti ovikelloa. Jonna
öristen tuli avaamaan ja suusta valui oksennuksen sekaista vaahtoa.
Mies, joka on muuan tukevahko vaaleasiilitukkainen Masa Mallunen, soitti ambulanssin paikalle koska
Jonna oli hyvin sekaisin. Masa sanoi Jonnalle: ”Sähän oot ihan sekasin!” Jonna öristen vastasi: ”Juu,
örrr, dorka fiilis…” ja alkoi taas oksentaa vaahtoa eteisen käytävänmatolle. Vaahtomaista oksennusta
meni Masan jaloillekin. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa ja soittaa ambulanssin.
Ambulanssin tullessa paikalle Jonna oli niin sekaisin, ettei kyennyt ymmärtämään mitään ja sen vuoksi
hänelle annettiin nukutuspiikki.
Vattulan keskussairaalassa Jonna heräsi ja ihmetteli, että mitä oli tapahtunut. Ylilääkäri Göran Fridell
kertoi rauhallisella möreällä äänellä puolikkaan muotoiset silmälasit nenänvarrella: ”Sä olit joutunut
eräänlaiseen psykoosiin mutta nyt kaikki on hyvin. Onnistuimme tasapainottaa aivotoimintasi.” Jonna
pinnisti muistiaan ja muisti tv-sarjan, ja sitä kautta Jim-Adolfin luut tiiliseinän takana.
Tohtori Fridell rauhoitteli stressaantunutta Jonnaa: ”Et sinä ole ainoa joka sai hepuli kohtauksen
kyseistä sarjaa katsoessa, sillä muakin se puistatti ja puistattaa yhä ja sen vuoksi oon lopettanut sen
seuraamisen.” Jonna vannotti lääkäriä, ettei tästä kerrottaisi kenellekään, kaikkein vähiten
vanhemmille jotka vain huolestuisivat. Tietenkin tohtori Fridell muistutti, että hänellä on ehdoton
vaitiolovelvollisuus. Jonna ilahtui niin, että antoi oikein hellän halauksen tälle nelikymppiselle
lihavahkolle silmälasipäiselle lääkärisedälle.
Sitten Jonna sai lähteä kotiin ja tunsi olonsa ihmeen pirteäksi ja häntä ei enää yhtään inhottanut
tv-sarja vaikka katsoikin kokeeksi jonkin aikaa.
Tätä nykyään sairaaloiden psykiatrisilla osastoilla on tosi tehokkaat aivojen tasapainotus laitteet, joilla
ajatukset saadaan järjestykseen. Laitetta käytetään hyvin varoen, etteivät ihmisten ajatukset liikaa
sekoittuisi. Tästä lähtien Jonna pystyi leikiten katsomaan kyseistä sarjaa.
Jonna kävi kiittämässä Masaa koska tämä pelasti hänen mielenterveyden. Masa sanoi, että hän teki,
kuten kuuluukin tehdä. Hän lisäsi, että hänen oli aivan pakko tulla soittamaan ovikelloa koska aamulla
hänellä on aikainen herätys. Hän on töissä Vattulan kaupungintalon talousosastolla.
TV-sarja Die Beste Jahren sarjan pääkäsikirjoittaja on Jim-Oscar Brander senior joka on Jim-Adolfin
jälkeläisiä ja on löytänyt kartanonsa kellarin arkistohuoneesta vanhoja kansioita, joissa on Jim-Adolfin
kertomuksia. Paperit ovat kellastuneita ja erittäin hauraita. Jim-Oscar kirjoitti puhtaaksi kertomukset ja
lähetti ne televisioyhtiön draamaosastolle. EBU:ssa kiinnostuttiin tv-sarjasta koska se muistuttaa
Euroopan kansalliseeposta, jonka on kirjoittanut joku anonyymi nettikirjailija The JT. On yritetty arvailla
nettikirjailijan henkilöllisyyttä. Jotkut tutkijat olettavat The JT:n olevan Jim-Adolf tai hänen kaimansa
Jim Tjäder, muttei olla täysin varmoja. Joka tapauksessa The JT:n Parhaat vuodet kertomuksesta on
tullut Euroopan kansalliseepos koska siinä ylistetään eurooppalaista integraatiota kauan sitten, kauan
ennen Euroopan liittovaltion perustamista.
Jim-Oscar senior on jatkanut Jim-Adolfin tarinaa näihin päiviin saakka. Loppuosan hän on kirjoittanut
peitenimellä John Blueood.
Aluksi tv-yhtiössä oltiin epäileväisiä mutta sitten siellä kiinnostuttiin kun Jim-Oscar oli kertonut
taustastaan, että hänen sukulaiset ovat olleet muun muassa laivanvarustajia sekä perustaneet
Brandcar autotehtaan. Sarja alkoi jo vuonna 2999 mutta Jonna ei hoksannut sitä aiemmin. Nyt on
menneillään sarjan viimeinen tuotantokausi koska EBU ei halua huonon talouden vuoksi jatkaa sarjan
tekoa näihin päiviin saakka vaikka oli ensin luvannut. Sarja jatkuu romaanilukulaitteen muodossa.
Huhtikuussa työterapeutti Ankki Anttinen ilmoitti Jonnalle, että nyt on löytynyt uusi työpaikka ja se olisi
halpakauppaketju Rubi & Stubin tukkuvarasto Sukevan Onnijärvelän omakotialueella.
Jonnaa raivostutti kun Ankki hommasi työpaikan nimenomaan Sukevalta vaikka hän oli varta vasten
kehottanut etsimään töitä Vattulasta. Ankki sanoi syyksi, ettei yksinkertaisesti ollut vapaita työpaikkoja
lähempänä, joihin ei olisi kovia pääsyvaatimuksia. Hän kehotti Jonnaa edes kokeilemaan tätä
työpaikkaa. Ei auttanut muu kuin aloittaa koeajalla jotta tekisi työterapeutin iloiseksi.
Kyllä tukkukauppahomma on ihan kiva, ajatteli Jonna kun he kävivät tutustumiskäynnillä.
Hänen yhteyshenkilöksi tulee vaaleapörrötukkainen Maarit Magnusson joka on firman omistaja.
Hän omistaa yhden euron myymälöitä Vattulassa, Kajaanissa ja Sotkamossa.
Vattulan myymälä on liikekeskus Arkadian tiloissa, jossa Jonnakin on monesti käynyt ostamassa
halpoja puhdistusaineita sekä tuoksuöljyä.
Onnijärvelän omakotialue on Sukevan länsipuolella, lähellä Sukevajärveä. Tukkuvarasto on vanhan
ruokakaupan tiloissa. Varastolla on vain yksi palkollinen, lihavahko Roosa Rullala.
Maarit toivotti Jonnan tervetulleeksi koeajalle kesäkuun loppuun ja sitten katsotaan jos hän haluaa
jatkaa. Tukkuvarastolla hänen pitää lajitella muun muassa led-lamppuja, punavalkoraidallisia
pöytäliinoja sekä robottien sulakkeita jotka hänen pitää järjestellä hyllyihin, jotta olisi helpompi pakata
kuljetuslaatikoihin. Myymälöistä faksataan kun jokin tavara loppuu.
Jonnaa ottaa pattiin se kun täällä ei ole yhtään tietokone- eikä robottihommia eli hänen
robotinohjelmointitaito menee harakoille. Hän päätti olla valittamatta jotta saisi hyvän duunarin
maineen. Täällä on todella vaikea tietää mitä voisi tehdä koska Roosahan on palkattu, ja sen vuoksi
hänellä on vakiotyötehtävänsä. Muutaman kerran Jonnan piti puhdistaa vanhoja raha-automaatteja
pölystä jotka Maarit oli ostanut halvalla eri konkurssipesistä.
Varastossa on hirveästi tavaraa ja sen vuoksi Jonnan on vaikea tietää mihin ylijäämä tavarat voisi
laittaa ja joutuu koko ajan kyselemään Roosalta tai Maaritilta.
Useimmiten hän on kahdestaan Roosan kanssa koska Maarit kiertelee pakettiautollaan eri
myymälöissä kyselemässä, että mitä puuttuu ja hän myös kiertää konkurssipesissä ostamassa
halvalla erilaisia tavaroita joita voisi myydä myymälöissä yhdellä eurolla. Parhaillaan hän pohtii
kuumeisesti, että mikä tulisi tavaroiden hinnoiksi jos Suomikin liittyisi yhteisvaluutta global alueeseen.
Syksyllä pidetään kansanäänestys. Äskettäin Virossa pidettiin neuvoa antava kansanäänestys jossa
kansa tyrmäsi yhteysvaluutan. Nyt odotetaan jännittyneinä Suomen kansan mielipidettä, joka
mielipidekyselyiden mukaan on hitusen verran globalin kannalla mutta vielä kansanäänestykseen on
aikaa.
Maaritin apuna tapaa olla hänen anoppinsa Olga Oskarsson, joka on harmaatukkainen hieman
lihavahko liikenainen. Tukkuvarasto kantaakin hänen nimeä; Olga’s Camping & Shop.
Tukkuvaraston ulkoseinässä on keltainen kyltti jossa lukee mustalla firman nimi. O-kirjaimet on tehty
auringoiksi.
Jonnan ainoaksi tietokonehommaksi tuli yksinkertaisten kotisivujen teko. Etusivulle tuli tämän hetken
kuumin uutuus tuote; kondomivesipallot. Vedellä täytettyjä suurikokoisia kondomeja, joita on mukava
hölskytellä käsissä. Ne ovat eräänlaisia rentoutumisvälineitä.
Euroopan kuluttajavirasto vaatii kondomivesipallojen myyntikieltoa koska ne voivat järkyttää herkkiä
ihmisiä kuten vanhuksia ja uskovaisia. Kondomivesipallojen valmistaja päätti tehdä kuluttajaviraston
iloiseksi ja veti tuotteensa pois markkinoilta mutta jonkin verran tuotteita ehti kauppojen hyllyille.
Jotkut kauppiaat poistivat ne heti hyllyistä kun taas toiset viis välittivät kuluttajaviraston suosituksista ja
antoivat kondomivesipallukoiden olla myynnissä.
Maarit ja Olga päättivät lähettää osan kondomivesipalloista takaisin valmistajalle. Jäljelle jääneet
kondomivesipallot he aikovat laittaa myyntiin heti kun suurin häly on laantunut.
Lounaan Jonna syö pikaruokala Fastfood Onnijärvelässä joka sijaitsee aivan kävelymatkan päässä
tukkuvarastolta. Pikaruokalassa on valtavia paksupohjaisia täytettyjä rieskoja sekä pizzoja, joista
taatusti maha tulee täyteen.
Jonnaa kaduttaa, että oli valittanut kiinteistönhoito-osaston hommista ja joutui kokonaan pois
kaupungintalolta. On helppoa olla jälkiviisas kuten Jonna Tiilikainen on monesti miettinyt samalla kun
järjestelee tukkuvaraston hyllyjä sekä muokkaa firman kotisivua.
Työkaveri Roosa on aivan liian hiljainen jonka kanssa ei voi samalla lailla hassutella kuten
kopiointiteknikko Leenan kanssa. Roosa on kuitenkin parempi työkaveri kuin Kerttu koska tämä ei
harrasta rykimistä.
Kesäkuun lopulla Jonna sai Olgan kanssa viedä tavaraa Kajaanin sekä Vattulan myymälöihin, ja se
tapahtui mustalla Mercedes-Benz P-Lenz -merkkisellä pakettiautolla, jonka kyljessä lukee valkoisella
firman nimi.
Vattulan Rubi & Stubi -myymälän alapuolella on pysäköintihalli jonka kautta tavarat vietiin liikkeen
varastoon. Vattulan myymälässä työskentelee Maaritin aviomies joka vaikuttaa Jonnan silmissä melko
seksikkäältä, muttei tietenkään alkanut flirttailla pomon ukolle.
Kajaanin myymälä sijaitsee Kauppakadun ja Lönnrothinkadun kulmauksessa Anttila nimisessä
korttelissa. Kajaanin myymälä on myymälöistä suurin.
Viimeinen kesäkuuta Jonna päätti lopettaa tukkuvarastolla koska siellä hänen mielestä on aivan liian
rauhallista ja toiseksi työmatka olisi tullut kovin kalliiksi koska viimeaikoina biokaasun hinta on
noussut. Bussiliputkaan eivät ole mitään halpoja, ja Jonnalla on aivan liian pienet tulot.
Samoihin aikoihin päättyi hänen palkkatukensa ja sen jälkeen hän alkoi saada työttömyyskorvausta
Cityworkers ammattiliitosta. Hän kuuluu yhä tähän kunnallistyöntekijäinammattiliittoon.
Viimeisellä työpäivänä Maarit maksoi pimeästi 500 euroa koska Jonna on ollut hyvin ahkera. Hän on
muun muassa pessyt tukkuvaraston julkisivulla olevat suuret ikkunaruudut sekä pessyt varaston
kivilattian perinteisellä sanko ja moppi-menetelmällä vaikka olisi ollut moderni siivousrobotti käytössä,
mutta tietenkin mopin kanssa tulee puhtaampaa ja moppi mahtuu sellaisiinkin paikkoihin jonne robotti
ei pääse. Jonna otti kiittäen 500 lappusen vastaan, ja sujautti sen oranssinväriseen lompakkoonsa.
Lisäksi Jonna on tyhjentänyt vanhan kylmiön käsittämättömistä rautahäkkyröistä, joiden päälle oli
teipattu lappusia. Lappusissa lukee; Karjarautoja siltä varalta jos Turussa olisi lunta. Tätä Olga, Maarit
ja Roosa eivät käsitä, että mitä tämä tarkoittaa ja mihin tarkoitukseen käytetään karjarautoja. Yhdessä
raudoissa oli kummallinen varoituslappunen; Karjaraudat voivat katkaista käden.
Jonna kantoi rautahäkkyrät ulos, josta Maarit ja Olga myivät ne romufirmoille.
Työterapeutti Ankki oli hyvin järkyttynyt kun Jonna ei halunnutkaan jatkaa tukkuvarastolla.
Hän luovutti tapauksen kollegalleen Eve Lieruselle, joka ilmoitti Jonnalle, että katsotaan työtilannetta
syksymmällä. Ensin Work Officen on saatavat käsitellä asiaa ja toiseksi kesälomatkin pukkaavat
päälle..
Jonnan pitää joka viikko postittaa työttömyyskassan lipuke oikein ruksattuna. Sitä ei voi lähettää
sähköisesti, jotta työttömät pidettäisiin aktiivisina. Edes postilaatikolle kävellessä saisivat raitista ilmaa.
Liian helppoa ei saa olla kun on työtön.
Heinäkuun lopulla Vattulan digitaalikonttorin päällikkö Krista otti yhteyttä ja pyysi Jonnaa jälleen parin
viikon lomittajaksi IT-palveluun ja totta kai Jonna suostui. Nytkin hänet palkattiin tuntipalkalla kahden
viikon ajaksi.
Sanni ei enää ole kaupungin palveluksessa, sillä hän on aloittanut skientologiopinnot.
Kaksi viikkoa kului aivan liian nopeasti ja sitten Jonnasta tuli jälleen työtön työnhakija.
Elokuussa Jonnan espressokone meni epäkuntoon. Ei auttanut muu kuin mennä Anttilalle ja ostaa
uuden modernin vislaavan espressokoneen joka viheltää pienen sävelmän kun kahvijuoma on valmis.
Syyskuun alussa Jonnan piti käydä Work Officen Rehab -osastolla Even juttusilla, joka kyseli juurta
jaksaen, että minkä ihmeen takia hän halusi lopettaa tukkuvarastolla. Jonna sai lukemattomia kertoja
selittää, että syynä oli työmatka, firman pienuus, yksitoikkoiset tehtävät sekä vaara kolauttaa pää
pakettiauton matalaan kattoon.
Eve ehdotti keskustelua neurologin kanssa mutta siihen Jonna ei missään nimessä aio suostua, sillä
hänellä ei ole mitään vaivaa. Hänen ainoa ongelma on nimeltä Kerttu Ollela.
Jonna vaati saada kopiot hänestä kerätyistä tietoista, ja totta kai Eve tulosti noin viisi sivua Jonnan
tapauksesta. Jonna huomasi, että hänen vapaa-ajan harrastukseksi oli merkitty muun muassa
kertomusten kirjoittelu, jonka hän vaati poistetuksi koska sillä tiedolla ei ole mitään tekemistä. Hän ei
aio hakea toimittajan töitä. Niin työterapeutti tekikin.
Lokakuussa Eve ilmoitti, ettei ole yhtään vapaata työpaikkaa ja suositteli Daily Activity paikkaa
Jonnalle koska siellä ohjaajilla olisi aina aikaa ja hänen itseluottamus kohoaisi.
Heti kun Jonna oli kuullut sanahirviön; Daily Activity, niin silloin hänen pitkä suora oljenvaalea tukka
nousi pystyyn; tuleeko hänestä nyt päivätoiminnan vakiotursake joka heiluttaa velttoa kättä rinnan
päällä ja päästelee kummallisia kurkkuääniä?
Jonna on hyvin epäileväinen Daily Activityä kohtaan koska siellä hän todennäköisesti tuntisi itsensä
tosi vaivaiseksi. Hänelle muistui mieleen kaupungintalon Lähettipalvelun duunarit, jotka ovat melkoisia
tursakkeita. Kohteliaisuuden vuoksi Jonna kysyi lisätietoa Daily Activityn työtehtävistä.
Eve suositteli kolmea ryhmää; kahvilaryhmä Café Auringonkukka, joka sijaitsee Mäntymäen
dementiayksikön aulassa. Toinen työterapeutin suosittelema ryhmä on Lähettipalvelu joka osittain
kiehtoo Jonnaa koska sehän on kaupungintalon kolmannessa kerroksessa, ja silloin olisi sopivasti
tyrkyllä kun ja jos IT-palvelussa vapautuisi paikka. Kolmas ryhmä on kunnallinen postimyyntifirma
Vattuhelpo joka valmistaa ja markkinoi arkipäiväisiä apuvälineitä toimintarajoitteisille. Sekin Jonnaa
kiehtoo koska siellä työterapeutin mukaan on paljon robottihommia, nimittäin Vattuhelpo ohjelmoi ja
kiillottaa opasrobotteja toimintarajoitteisille. Aikaisemmin työtehtävät on tehnyt apuvälinekeskuksen
robottiyksikkö mutta äskettäin robottien hoito on siirretty Daily Activitylle.
Vattuhelpo on Vattulan vanhimpia Daily Activity ryhmiä, joka on kauan sitten ollut nimellä Röllykkä.
Perustajana oli Jim-Adolf Brander, sama äijä josta Die Beste Jahren tv-sarja kertoo tai kertoi, sillä
sarja päättyi kesäkuun alussa.
Jonna lupasi miettiä asiaa. Marraskuussa hän ilmoitti, että hän valitsee jommankumman;
Lähettipalvelun tai Vattuhelpon. Molemmat sijaitsevat kävelymatkan päässä kotoa. Vattuhelpoon on
hitusen lyhyempi matka kuin kaupungintalolle.
Parin viikon kuluttua työterapeutti ilmoitti, ettei Lähettipalvelussa ole vapaita paikkoja mutta
Vattuhelpossa kaivattaisiin apua.
Ensin Jonnan pitää käydä lääkärintarkastuksessa, jotta lääkäri kirjoittaisi Insurance Cashille
työkyvyttömyystodistuksen jotta hänelle myönnettäisiin työkyvyttömyyseläke. Tietenkin tämä kovasti
keljutti kun joutui takaisin lähtöpisteeseen mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Eve uhkasi muussa
tapauksessa sosiaalituen anomista joka tietenkin olisi huonompi vaihtoehto. Silloin rahat ei riittäisi
vuokraan ja muihin menoihin ja pian Jonna olisi pohjalla kuin sakka.
Ei auttanut muu kuin antaa työterapeutin varata aika lääkäriltä.
Muutaman viikon kuluttua Jonna meni Vattupuiston terveyskeskukselle, jossa piirilääkäri
Mårten Rutberg teki perinpohjaisen lääkärintarkastuksen ja sitten kirjoitti lääkärintodistukseen, että
pässi mikä pässi eikä tästä blondista ole enää työelämään. Sitten Jonnan piti itse viedä se Insurance
Cashin konttoriin joka on kaupungintalon tiloissa. Ennen todistuksen luovuttamista hän otti siitä kopion
itselleen, jotta näkisi millaisia tietoja hänestä levitellään. Siinä luki hienoja latinankielisiä termejä kaiken
maailman syndroomista sekä kehityshäiriöistä. Tietenkin Jonnalle tuli hirveä vitutus mutta pakkohan
se oli viedä perille tai muuten rahan tulo lakkaisi. Jonna uskotteli itselleen, että kaikki nämä höpinät
kehityshäiriöstä olisi pelkkää pötyä jotta hänelle myönnettäisiin työkyvyttömyyseläke joka hänen
mielestä on eräänlainen poliittisesti korrekti kultainen kädenpuristus.
Syyskuun yhteysvaluutan kansanäänestyksessä tuli sama tulos kuin Virossa; tyrmäävä ei. Tämä
tarkoittaa sitä, että eurot jatkavat kilisemistä Suomessakin. Euroopassa on kaksi valuuttaa; globalit ja
eurot. Jonna ja hänen vanhemmat äänestivät globalin puolesta mutta valitettavasti hävisivät.
Jonna on kivenkova globalin ystävä ja ihailee Skandinaviaa, jossa globalit ovat käytössä.
Lääkärintarkastuksen jälkeen Jonnan piti muutaman kerran käydä työterapeutti Even juttusilla ja sitten
hänen piti käydä kaupungintalon kolmannessa kerroksessa tutustumassa Daily Activity päällikkö
Antti-Kalle Puomilaan, joka kertoi lisätietoa Vattuhelposta ja, että milloin Jonna aloittaisi.
He sopivat päivämääräksi helmikuun 19 päivä. He kävivät tutustumiskäynnillä tässä kunnallisessa
postimyyntiyrityksessä, joka Röllykän aikoihin on ollut kommandiittiyhtiö mutta tätä nykyään se on
täyskunnallinen. Vattuhelpo sijaitsee Asiakkaankadun ja Makasiinikadun kulmauksessa kauppakeskus
Calevalan vieressä.
Vattuhelpon tilat ovat valkoisen kuusikerroksisen metallipäällysteisen talon toisessa kerroksessa.
Alakerrassa on Daily Activity ryhmä nimeltä Kulturomezo jossa enemmän toimintarajoitteiset tekevät
perinteisiä käsitöitä joita he itse myyvät omassa käsityömyymälässään.
Vattuhelpoon pääsee Asiakkaankadun sekä Kulturomezon puolelta.
Jonna ja Antti-Kalle Puomila menivät Asiakkaankadun puolelta. Ulko-oven vieressä on pieni
näyteikkuna jossa komeilee hopeanvärinen telaketjuilla varustettu opasrobotti sekä paljon muita
elektronisia apuvälineitä.
Ensin pitää näppäillä tunnusluku jotta automaattinen metalliovi aukeaa ja sitten vastaan tulee lasiovi
joka aukaistaan pienestä ovikelloa muistuttavasta kullanvärisestä nappulasta. Sitten tullaan
rappukäytävän alatasanteelle, jossa on punainen hissi sekä marmoriportaat. Tietenkin he menivät
rappusten kautta koska Vattuhelpo on ensimmäisessä kerroksessa ja rappujen kautta sinne pääsee
nopeammin kuin hissillä. Ylimmissä kerroksissa on tavallisia yksityisasuntoja.
Ensimmäisessä kerroksessa Antti-Kalle painoi punaista ovikellonappulaa, joka on ruskean metallioven
vieressä. Eikä aikaakaan kun harmaatukkainen silmälasipäinen vanhahko ruipelomainen mies avasi
oven ja toivotti Jonnan tervetulleeksi Vattuhelpoon. Mies esittäytyi ohjaaja Leo Lilliläksi.
Hän alkoi esitellä juurta jaksaen tätä pientä postimyyntifirmaa narisevalla ukkomaisella äänellä.
Jonnan mielestä kyseessä ei ole postimyyntifirma vaan pelkkä Daily Activity ryhmä tursakkeille. Tätä
hän ei tietenkään sanonut ääneen koska silloin olisi saanut suvaitsemattoman maineen.
Esittelykierroksen he aloittivat ohjaajien konttorista, jossa on modernitoimisto kalustus sekä lasitettu
parveke Asiakkaankadun puolella. Leo kertoi, että se toinen ohjaaja Andy Anttila on juuri nyt
komppivapaalla. Vattuhelpossa on kahden ohjaajan lisäksi yksi työtreenaaja, pätkätyöläinen
Sulo Papattaja. Juuri nyt Sulo on leipomassa Vattuhelpon keittiössä suussa sulavia kermaleivoksia.
Leo opasti Jonnan sekä Antti-Kallen keittiöön, jonka keskellä on kahdesta ruokapöytäpuolikkaasta
muodostettu suuri neliö.
Sulo leipoi opasrobotin kanssa ja samalla ohjelmoi kermaleivosten reseptin robotin tietokantaan jotta
se ensi kerralla pystyisi itsenäisesti leipomaan. Tämä on yksi Vattuhelpon työtehtävistä. Siellä
myydään esiohjelmoituja opasrobotteja muun muassa talous käyttöön.
Keittiössä seisoo myös suurikokoinen moottorilla varustettu ruokavaunu jolla päivän lounas haetaan
alakerran Kulturomezosta. Sinne ruuan toimittaa joka päivä kello yhdentoista maissa kunnan
koulupostilähetti Suoma Svennilä. Hän hakee ruuan cateringfirma Festokuirejosta.
Ruokavaunun vieressä on umpeen laitettu ovi johon on teipattu paljon ruoka-aiheisia kuvia sekä
taksien aikatauluja. Keittiönoven vieressä on seinähyllykkö jossa keikkuu melkein
C-kirjaimenmuotoinen matkapuhelin. Leo kertoi, että puhelinta saa lainata ainoastaan työasioiden
hoitoon. Yksityispuheluista peritään yhden euron maksu.
Keittiössä on vaaleanpunaiset kuluneet tapetit joita on paikkailtu ties millä materiaalilla.
Sitten Leo esitteli keittiötä vastapäätä olevat konttorit, joissa työskentelee kaksi duunaria;
ruipelomainen Jill Jimmylä sekä mustatukkainen suuririntainen Berta Penttilä. Juuri nyt Berta pelaa
pokeria opasrobotin kanssa. Sitä ohjaajat ovat monesti ihmetelleet kun Berta jaksaa kaiket päivät
pelata pokeria robotin kanssa koska robottia on todella vaikea päihittää. Bertan täytyy olla todella
sisukas. Sisukkuus johtunee hänen Aspergerin syndroomasta.
Sitten Leo esitteli Vattuhelpon valokuvaajan, isomahainen Kerttu-Ulla Juhola, jolla on hyvin ryppyiset
kasvot sekä musta sipulimainen kampaus. Kerttu-Ullan konttorissa on hyvin sotkuista koska tämä
lihava lähellä kuuttakymmentä oleva nainen ei oikein jaksa siivota, ja hänen vakio sanansa ovat
Ei sekä en halua. Lisäksi hän puhuu huutamalla koska hänellä on huono kuulo.
Seuraavassa työhuoneessa istuu tai paremminkin torkkuu toinen lihava nainen, joka on muuan Jaana
Jaanila. Parhaillaan hän oli torkkumassa huoneensa nurkassa olevassa vihreässä nojatuolissa.
Tämä lihava nainen vaikuttaa hyvin äkeältä. Äkeä hän onkin ja heti kun Leo esitteli hänelle Jonnan,
niin silloin Jaana alkoi tuhista kuin mikäkin höyrypannu.
Jaana jakaa työhuoneensa ruipelomaisen Lauri Lailalan kanssa.
Laurin suupielet ovat aina alaspäin mutta ainoastaan perjantain viimeisellä kahvitauolla hän on
ylipirteä ja ihan koko ajan räkättää ja hokee älyttömyyksiä.
Jonnasta Lauri vaikuttaa hyvin tutulta. Ihan oikein, äijähän on hänen yläasteen ja lukionaikainen
luokkakaveri. Jonna ei koskaan viihtynyt Laurin kanssa koska tämä täyttää Jonnan tursakkeen
kriteerit. Nyt Jonna ajatteli itse mielessään, että kylläpä yhteen paikkaan mahtuu paljon tursakkeita ja
toivoi, ettei seura tekisi kaltaistaan.
Laurin suurin ongelma on impulsiiviset päähänpistot kuten rahanpummaaminen sekä rahapelien
sairaalloinen pelaaminen. Juuri tämän vuoksi Lauria ei saa päästää yksin kaupungille.
Seuraavaksi Leo esitteli Vattuhelpon myymälän, joka on toisiksi takimmaisena tässä pienessä
kerrostalohuoneistossa joka koostuu kahdesta asunnosta. Myymälässä on paketointinurkkaus sekä
pitkät seinähyllyt joissa lojuu paljon elektronisia apuvälineitä. Keskellä huonetta seisoo rivissä neljä
hopeanväristä telaketjuilla varustettua opasrobottia myynti valmiina. Robotteihin on ohjelmoitu
leivonta- ja ruokaohjeita sekä muita talouden hoitoon liittyviä asioita.
Myymälähuonetta vastapäätä on naisten vessa. Leo kertoi, että keittiön vieressä on invalidivessa joka
on tarkoitettu ainoastaan pyörätuolissa istuvalle Heikille. Invalidivessaa vastapäätä on miestenvessa ja
sinne Jonnalla ei ole mitään asiaa siispä hänen pitää käydä tässä naistenvessassa, joka on
vastapäätä Vattuhelpon myymälähuonetta.
Käytävän päässä on vihreä puuovi, jonka takana on Kainuun alueen apuvälineteknikko Kimmo
Riveromonton toimisto. Kimmolla on vaalea siilikampaus ja on ikäisekseen hyvin nuorennäköinen.
Hän on lähellä kuuttakymmentä mutta on nelikymppisen näköinen. Ehkä se johtuu siitä kun Kimmo on
vegetaristi ja kieltäytyy täysin geenimuunnellusta ruoasta.
Ulkonäön perusteella Jonna päätteli, että Kimmo olisi byrokraattisen ärsyttävä mutta pian hän
huomasi, että Kimmo onkin ihan mukava ukkeli joka puhuu rauhallisesti ja vitsailee hillitysti, muttei
kuitenkaan samalla lailla kuten kopiointiteknikko Leena. Siis Kimmolle ei parane alkaa kertoa härskejä
kaksimielisiä vitsejä.
Kimmon konttorin yhteydessä on pienempi toimisto, jossa istuu mustatukkainen Anu Andersson, jonka
miesystävä Kari Laaksola asuu samassa talossa kuin Jonna mutta viereisessä B-rapussa.
Anulla on pakkoliikkeitä ja puhuessaan kiemurtelee sekä puhkuu niin, että kuuntelijan on todella
vaikea pysyä kärryillä. Lisäksi kuuntelijan pitää olla varuillaan, ettei saisi sylkisuihkua.
Sitten Leo esitteli lepohuoneen, jossa on tyypillinen olohuoneen kalustus; ruskeat nahkasohvat sekä
pieni savunvärinen lasipöytä jonka päällä on kukkamaljakko täynnä oikeannäköisiä muovikukkia.
Lepohuoneen seinällä on suuri valotaulu johon saa tietokoneelta ladattua tekstiä ja kuvia. Nyt taululla
on mustavalkoinen valokuva takkutukkaisesta ukosta jolla on risaiset hampaat. Jonnaa nauratti ukon
kuva. Leo ei tiennyt kuka oli ladannut taululle tuollaisen hassun kuvan. Hän epäilee kollegaansa
Andyä koska tällä on usein mukana vaikka mitä hassua.
Lepohuoneen nurkassa kököttää vanhanaikainen litteäkuvaruutu sekä akustinen kitara jossa lukee
kaunokirjoituksella; Wickholms Friend. Leo kertoi, että joskus Andy tapaa kitaraa rämpytellä.
Lepohuoneenoven ulkopuolella, käytävällä, on puinen penkki jota vastapäätä on käytävän oikean
puoleinen haara, jossa on ohjaajien pukukaapit sekä puuverstas, jossa Jill tapaa silloin tällöin
nikkaroida linnunpönttöjä. Puuverstaan vieressä on henkilökunnan vessat jossa duunarit eivät saa
käydä tarpeilla koska silloin on vaarana, että pytyn rinki olisi jatkuvasti kusessa.
Vessoja vastapäätä ovat alakertaan Kulturomezon puolelle menevät narisevat rappuset. Rappujen
yläpäässä oleva valkoinen puuovi kuuluu aina olla suljettuna koska yöaikaan siihen on kytketty
murtohälytin.
Muutama kuukausi sitten Vattuhelpossa oli käynyt murtovarkaita mutta onneksi mitään ei viety koska
varkaat olivat säikähtäneet murtohälyttimen ujellusta. Varkailta oli pudonnut Vattuhelpon eteiseen
muutama kokaiinipussi ja näin poliisi sai sormenjälkiä. Niistä selvisi, että varkaat olivat poliisin vanhoja
tuttuja; Narkkari-Niilo ja Kalja-Kalle jotka poliisi kävi noutamassa heidän asunnolta. Jätkät olivat niin
sekaisin huumeistaan, että tunnustivat murron. Usein äijät tapaavat hortoilla kaupungilla
pukeutuneena lyhyeen naisten hameeseen eli melkoisia tursakkeita.
Lopuksi Leo esitteli Vattuhelpon callcenter-huoneen, joka on äänekkään pyörätuolihissin vieressä.
Huoneessa istuu vaikeasti toimintarajoitteinen Heikki Helilä, joka ei kykene muuhun kuin vastaamaan
kuulokemikrofonilla varustettuun takkipuhelimeen sekä ottamaan vastaan tilauksia suurilla napeilla
varustetun tietokoneen avulla. Leo sanoi Jonnalle, että tämä tulee istumaan täällä callcenterissä
Heikkiä vastapäätä koska tämä vaikuttaa rauhalliselta täysjärkiseltä naiselta. Hänen työtehtäviin tulee
kuulumaan muun muassa robottien ohjelmointi sekä niiden pakkaaminen.
Jonnasta Heikki vaikuttaa melko sympaattiselta, muttei kuitenkaan halua ukoksi toiminta- ja
liikuntarajoitteista henkilöä.
Sitten tämä pitkäksi venähtänyt tutustumiskäynti oli ohi ja Antti-Kalle Puomila toivotti Jonnan
tervetulleeksi Daily Activityyn helmikuun 19 päivä. Jonna ajatteli itse mielessään, että jopa oli härskisti
sanottu, että oikein tervetuloa emätursakkeiden pesäkkeeseen ja häntä suorastaan sanoen vitutti kun
Work Office Rehab passitti hänet surmansuuhun, jollaiseksi hän kokee suojatyöpaikat. Hänelle olisi
riittänyt mainiosti spesiaalikouluajat ja niissäkin oli puolet liikaa. Hän toivoo hartaasti, että pian pääsisi
takaisin IT-palveluun eli hänestä ei tulisi Daily Activityn vakioasiakasta eikä seura tekisi kaltaistaan.
Kerran kuukaudessa Jonna käy kaupungintalon kopiointikeskuksella tervehtimässä Leenaa mutta
IT-palvelun puolelle hän ei halua mennä koska hän ei siedä nähdä rykijän pärstää.
Monesti Leenan kanssa jutellessa Jonna haikailee takaisin entiseen työpaikkaansa, niin silloin Leena
tapaa vitsailla, että siinä tapauksessa Kertulle pitää tarjota arsenikilla terästettyjä kanelipullia.
Tietenkään nämä kaksi naista eivät sellaiseen ryhdy, sillä silloinhan cajanuslaiset teloittaisivat heidät
siihen paikkaan.
Eräänä talvipäivänä Leena kertoi, että kaupungintalon vartiointirobottia on jouduttu vaihtamaan koska
entinen oli kertonut ihmisille kaksimielisiä vitsejä: ”Taidanpa arvata kuka oli ohjelmoinut robotille kaikki
ne hävyttömyydet…” ja puisteli päätään ja hoki: ”Mitä väkkee sitä onkaan!” Onneksi kukaan muu ei
hoksannut, että Jonna on varsinainen hakkeri. Jonna vastasi: ”Ei vitsien ohjelmointi kuulu mun
harrastuksiini!” johon Leena: ”Mä tunnen sut… mutta pääasiahan on, ettei muut saaneet seleville kuka
oli vitsien takana.” Leenasta on todella harmi kun Jonna joutui pois eikä Kerttu. Leena on monesti
nähnyt, että Jonna oli monta kertaa ahkerampi eikä tehnyt mitään ylimääräistä. Nyt Jonnan on
vaikeampi tulla lomittajaksi koska pian hän aloittaa Daily Activityssä sekä hänellä on
työkyvyttömyyseläke eli ei ole avoimien työmarkkinoiden käytettävissä.
Leenan ja Jonnan mielestä Kerttu kuuluisi Daily Activityyn jos sinnekään. Oikeastaan IT-palvelu on
käytännössä melkoinen suojatyöpaikka; käsivammainen Risto sekä rykivä Kerttu jolle Leena on
antanut uuden diagnoosin; CP. Tätä ei kannata mennä kertomaan kenellekään muulle tai muuten
Leena voi saada kimppuunsa vammaisasiamiehet sekä muut kukkahattutädit.
Vuosi 3004
Koko tammikuun sekä puoli helmikuuta Jonna oli kotosalla kooten voimia uutta työpaikkaa varten. Työ
Vattuhelpossa alkaa 19 helmikuuta. Jonnan mielestä kyseessä ei ole oikea työ vaan päivittäistä
puuhaa. Sellainen Daily Activity onkin. Ohjaajat yrittävät lohduttaa duunareita, että kyllä Daily Activity
puuhatkin ovat oikeaa työtä mutta Jonna Tiilikainen tietää paremmin; näin ei todellakaan ole.
Jonnaa todella potuttaa kun työksi väitetty puuha on vain suojatyöpaikka eikä sieltä saa kunnon
palkkaa. Työkyvyttömyyseläke on vain 6000 euroa kuukaudessa. Vattulalaiset ovat sen verran
onnellisessa asemassa, että Daily Activityn duunarit saavat eläkkeen lisäksi niin kutsuttua
habilitointikorvausta joka on tarkoitettu ruokaan. Se ei ole kovin paljon, vain 700 euroa kuussa.
Jos syö työpaikalla, niin silloin ruokamaksu peritään suoraan habilitointikorvauksesta. Jos syö kotona,
niin silloin saa rahasumman suoraan tilille. Jonna aikoo syödä kotona. Hän asuu ihan kävelymatkan
päässä.
Ja niin tuli helmikuun 19 päivä ja Jonnan uusi työ alkoi. Päivämäärä on hänelle hyvin kiihottava koska
se on hänen rakkaan Jeremias serkun syntymäpäivä. Joka vuosi helmikuun 19 päivä Jonna herkistyy
miettimään serkkuaan, johon hän on tulenpalavasti ihastunut. He molemmat ovat sen verran ujoja,
etteivät uskalla ottaa yhteyttä. Heidän välille on muodostunut telepaattinen yhteys ja kokevat kaikki ilot
ja surut. Esimerkiksi vuosi sitten maaliskuussa kun Jonna sai psykoottisen oksennus- ja
örinäkohtauksen, niin samaan aikaan Jeremialtakin pääsi oksennus joka meni vatsataudin piikkiin.
Kun töiden takia Jonnaa on vituttanut, niin silloin Jeremiasta on vaivannut kova masennus.
Jonnalla ja Jeremialla on sellainen tunne, että pian he tulevat kohtaamaan toisensa mutta sitä ennen
jokin näkymätön voima pidättelee heitä aloillaan, ehkä Amor lemmenohjuksineen on köyttänyt heidät
jotta himo yltyisi entisestään. Jonnalla on myös sellainen tunne, että muutaman vuoden kuluttua
hänen eteensä tupsahtaisi se oikea. Onko hän Jeremias vai joku suvun ulkopuolinen, sitä hän ei tiedä.
Aamuna Jonna pakkasi muovikassiin yhden kivennäisvesipullon jota hän on alkanut kutsumaan
ahvenvedeksi, etteivät entiset työpaikkamuistot unohtuisi. Pullon lisäksi hän otti evääksi yhden
mansikka jogurttipurkin.
Lohdullista kun Vattuhelpo on ihan kävelymatkan päässä jopa lyhyempi matka kuin kaupungintalolle.
Vattuhelpoon hän menee Digiläntien poikki ja sitten kävelee Köydenkorjaajankatua kunnes tulee
T-risteykseen josta hän siirtyy suoraan edessä olevalle Asiakkaankadulle joka on yksi keskustan
pääteistä. Kauppakadun liikenne on ohjattu Asiakkaankadulle.
Hän ylittää Asiakkaankadun ja kääntyy kohti etelää. Hän kävelee Radio SherryDABin paikalliskonttorin
ohi ja kävelee thairavintola Phasa Thain ja pikaruokala Vattuwoodin ohi.
Nahkurinkadun ja Asiakkaankadun kulmauksessa on korkeanluokan Hotel Brander.
Kun kävelee hotellin ulko-oven ohi niin silloin sen automaattiset lasiovet aukeavat ja sisältä alkaa
kuulua klassinen musiikki. Jonna kävelee hotellin ohi ja ylittää Nahkurinkadun ja kävelee kaupungin
vanhimman kivitalon ohi. Sitten hän ylittää Urho Kekkosen kadun ja tulee kauppakeskus Calevalan
taakse, jossa lähinnä on parkkihallin sisäänajo ramppi sekä lastauslaituri.
Kauppakeskuksen tausta on harmaata betonia kun taas julkisivu on vihreää lasia.
Seuraavaksi Jonna tulee Makasiinikadun ja Asiakkaankadun risteykseen, jonka kulmauksessa on
parkkihallin ulosajoramppi ja toisella puolen Makasiinikatua on kuin onkin Vattuhelpon talo jonka
omistaa asuntoyhtiö Rupukka Oy. Vattulan kaupungin hoivahallinto on siis vuokralaisena.
Katutasossa on Kulturomezon näyteikkunat, jotka päättyvät Asiakkaankadun puoleisen rappukäytävän
ovelle, jonka yhteydessä on Vattuhelpon pieni näyteikkuna.
Jonna ei vielä tiedä ulko-oven avauskoodia siispä hän painaa porttipuhelimen nappulaa ja kysyy
koodia jolloin ohjaaja Leon ääni kuiskaa tunnusluvun; 3006, jonka Jonna kirjoitti takkipuhelimen
koodimuistioon. Sitten hän astuu juuri avautuneesta ovesta sisään ja painaa kullanvärisestä
nappulasta jolloin rappukäytävän sisäovi aukeaa ja hän kiipeää marmoriportaat toiseen kerrokseen, ja
avaa Vattuhelpon ruskean metallisen oven joka äkkiseltään muistuttaa puuovea mutta on kuin onkin
metallia. Ovessa on suurikokoinen juliste, jossa komeilee valtava vadelma jonka takaa pilkistää
metallinen robotti.
Leo Lillilä ja Andy Anttila ovat käsi ojossa vastaanottamassa Jonnan ja toivottavat tervetulleeksi
Vattuhelpoon. Andyllä on lyhyt tuuhea harmaanvaalea kiharainen tukka joka tervehdysliikkeen
tahdissa värisi. Sitten Andy opasti Jonnan ulko-oven vieressä olevaan Callcenteriin.
Callcenter-pöytää vastapäätä on tavallinen kirjoituspöytä josta tulee Jonnan työpaikka.
Kirjoituspöydällä on robottien lataus- ja ohjelmointilaitteita.
Huoneen nurkassa komeilee hopeanvärinen telaketjuilla varustettu opasrobotti jonka ohjelmointi
kuuluu Jonnan ensimmäisiin työtehtäviin. Andy kertoi, että aiemmin huoneessa on työskennellyt hyvin
ahkera Antero Arĝento, joka äskettäin on siirtynyt Viihdepartio ryhmään, jossa vanhuksia viihdytetään
eri tavoin, kuten esimerkiksi lauletaan vanhoja suomalaisklassikoita. Viihdepartion tilat sijaitsevat
Hillolan kerrostalolähiössä.
Jonnasta Andy vaikuttaa ihan mukavan oloiselta keski-ikäiseltä mieheltä jolla on hyvin hersyvä
huumorintaju. Lähes heti aistii Andyn huumorintajun koska äijällä on veitikkamainen hymy.
Näin aamuisin duunarit tapaavat kokoontua keittiöön jossa vuorotellen lueskellaan
paikallislukulaitelehteä koska puoli kymmenen kahvitauolla Jaana kaappaa lehden kainaloonsa ja
menee huoneeseensa lukemaan ja torkkumaan.
Lukulaitelehti on A4-paperin kokoinen ja shakkipelilaudan paksuinen mustalaatikko, johon yönaikana
langattomasti latautuu tuoreimmat paikallisuutiset.
Aamuisin ohjaajat tekevät lounastilaukset. Andy kysyi Jonnalta, että miten hän aikoo syödä lounaan
johon tämä vastasi: ”Mä syön kotona valmiita mikroaterioita.” Siispä Jonnalle ei tarvinnut tilata ruokaa
eli habilitointikorvauksen hän saa rahana.
Kahvipöydän takimmaisena tapaa istua Berta oman vakiokahvikuppinsa ääressä, jonka kyljessä on
muusikko Mozarellan kuva. Usein Berta tapaa hokea kahvikupin historiasta, että siinä oli ostohetkellä
suklaakuulia. Hänen edessä pöydällä on pitkä rivi vanhoja eurokolikoita joita hän tutkii suurennuslasin
avulla, sillä Berta on kivenkova numismaatikko. Hänellä on huono muisti mutta kuitenkin muistaa lähes
kaikki Euroopan keskuspankin johtajien nimet.
Maanantaiaamuisin Vattuhelpon duunarit siivoavat omat työhuoneensa ja se tapahtuu useimmiten
siivousrobotin avulla. Jonnan pitää siivota Callcenter-huone koska vaikeasti liikuntarajoitteinen Heikki
ei siihen kykene. Siivoamisen pitää aloittaa ensimmäisenä ennen kuin Heikki asettuu istumaan
tilauspuhelimen ääreen. Hänelle kaikki kovat äänet käyvät hermoon ja sätkäyttävät luissa ja ytimissä.
Jonnalle siivousrobotin käyttö ei ole vaikeaa; robotin vesisäiliöön kaadetaan vettä sekä
lattianpesuainetta, ja sitten se talutetaan siivottavaan huoneeseen jossa robotti ensin imuroi isot
roskat pois ja sitten se laskee lattianpintaan juuriharjat jotka alkaa pyöriä kuin väkkärä.
Siivoamisen jälkeen Jonnan pitää käydä postikierroksella, nimittäin hänen pitää viedä pienellä
moottorikärryllä paketit sekä kirjeet keskustan Postcenterille joka sijaitsee toisella puolen Asiakastoria
Puolalankadulla. Postcenterillä Jonna asettaa lähtevät paketit sekä kirjeet liukuhihnalle josta ne
menevät postivarastoon. Sitten hän tyhjentää Vattuhelpon koodilukolla varustetun postilokeron jonka
jälkeen hän talsii takaisin työpaikalleen.
Torilla Jonna kohtaa työkaveri Jaanan. Totta kai hän tervehtii mutta vastatervehdykseksi hän saa
ilkeitä huutoja ja irvistyksiä. Jostain syystä Jaana ei siedä Jonnan ulkonäköä.
Torilla Jaana kävelee avopuolisonsa kanssa kohti Vattuhelpoa. Hänen avopuoliso Onni Konnila
menee Kulturomezon puolelle jossa hän työskentelee. Onni on Jaana lyhyempi ja sopisi tälle
mörököllimäiselle akalle kainalosauvaksi. Jos Jaana oikein nojaisi Onniin, niin silloin aivan varmasti
Onnista tulisi entinen mies koska Jaana painaa kuin teurasjäte. Onnin puheääni on itkunsekaista
piipitystä. Heti kun he näkevät Jonnan niin silloin he hidastavat vauhtia jotta tämä ehtii ensin sisälle.
Jostain syystä Jaana ei siedä Jonnaa. He eivät ole aikaisemmin tavanneet.
Jonnan palatessa työpaikalle, niin silloin on päivän ensimmäinen kahvitauko. Silloin keittiössä on
hirveä säpinä kun molemmat ohjaajat poukkoilevat kuin päättömät kanat. Jotkut duunarit räkättävät
täyttä kurkkua. Pahin räkättäjä on Lauri.
Ennen kahvitaukoa Leo käyttää Heikkiä vessassa koska tämä itse ei kykene suoriutumaan
vessatarpeista kuten pyllyn pyyhkimistä. Heikki ei oikein pidä pyllynpyyhkijärobotista koska kerran
sellainen oli ollut vähällä kaatua hänen päälleen. Valkoista pyllynpyyhkijärobottia hän kutsuu möröksi.
Kahvitauolla Andy tapaa istua Kerttu-Ullan sekä Jaanan välissä koska ensin mainittu suorastaan vaatii
häntä vierelleen. Andy on Kerttu-Ullan yhteyshenkilö joka myös auttaa laskujen maksamisessa, sillä
Kerttu-Ullalla on aivan liian paksut sormet jotka eivät oikein mahdu tietokoneen näppäimistölle ja
toiseksi hänhän toimintarajoitteinen.
Nyt ensimmäisellä kahvitauolla Jonna istahti Bertan viereen koska tämä vaikuttaa hitusen verran
täysjärkiseltä mutta jo muutaman työpäivän kuluttua Jonna hoksasi, että Berta on kuin onkin
emätursake jonka hengitys haisee ihan aseman vessalle. Lisäksi Berta ajattelee ääneen ja toistaa
kaiken kuulemansa. Kun joku hänen lähellä korostaa jotain sanaa, niin heti Berta alkaa toistaa sanaa
useamman kerran kunnes tämän mieleen tulee jokin uusi sana tai ajatus jota hän taas alkaa hokea
kunnes väsyy siihen.
Jonnasta Jill Jimmylä on duunareista selväjärkisin mutta hänelläkin on omat ärsyttävät piirteensä
kuten esimerkiksi takkipuhelimella räplääminen sekä työajalla netissä chattailu. Hän tapaa roikkua
kainuulaisessa nettiyhteisössä nimeltä Kuumyrsky, ja siellä hänen peitenimensä on Sieninainen, jonka
turvin hän ahdistelee jätkiä.
Maanantain ensimmäisellä kahvitauolla pidetään lyhyt maanantaikokous, jotta kaikille selviäisi viikon
työtehtävät sekä muut viikon aikana olevat tapahtumat.
Kerttu-Ulla tapaa lukea elektronisesta viikkoalmanakasta muistiinpanot ja Andy naputtelee tärkeimmät
asiat minitietokoneelle.
Jaana mököttää Andyn toisella puolella ja välillä läimäyttelee itseään läskiseen käsivarteen niin, että
koko huoneessa kuuluu läskin läpsäys. Tämä on hänelle pakkoliike ja heti läpsäyksen jälkeen hän
vetää paksut sormensa mustanharmaan tukkansa läpi ja sitten hetkisen istua mököttää ja taas
läimäyttää käsivarteensa. Kokouksen päätyttyä hän ottaa voileipärasiansa sekä lukulaitelehden ja
nousee puhkuen ylös ja puhisten menee huoneeseensa lukemaan. Matkalla hän tyrkkii auki jääneet
ovet kiinni.
Jonnalla on runsaasti luppoaikaa koska ohjaajien aika menee muiden duunareiden auttamiseen,
siispä hän päätti alkaa muokkaamaan kertomustaan. Onneksi työpaikan tietokoneessa on sama
tekstinkäsittely- ja saneluohjelma. Sanelutoimintoa hän ei voi käyttää koska Callcenter-huoneessa on
oltava hiljaa jotta Heikki kuulisi mitä langan toisessa päässä sanotaan. Siispä Jonna joutuu
kirjoittamaan näppäimistöltä. Kertomuksen muokkausta hän alkoi kutsua käsityöksi, jotta se kuulostaisi
perinteiseltä harrastukselta eikä työnantajan tietokoneen hyväksikäytöltä. Kertomus hänellä on USBmuistitikulla, jonka hän kaikessa hiljaisuudessa laittaa koneen takana olevaan USB-porttiin siltä varalta
jos jompikumpi ohjaajista saisi päähänsä, että USB-tikulla voi olla viruksia. Jonnan USB:llä ei sellaisia
ole. Muokkauksen jälkeen hän kopioi kertomuksensa opasrobotin mikropiireille jotta iltapäivän
kahvitauolla robotti kertoisi hauskoja tarinoita. Tietenkin hän sijoitti osa tarinoista salattuun
muistiosioon niin, ettei sitä hevillä löydä.
Varsinkin Andy innostui Jonnan mielikuvituksesta ja alkoi myös itse lukea Jonnan kirjoittamia tarinoita
jotka hän haki tämän kotisivulta ja tulosti paperille.
Aluksi myös Vattuhelpon työtreenaaja Sulo luki Jonnan tarinoita kunnes tuli vastaan ensimmäinen
seksikohtaus, jolloin hän lopetti lukemisen ja teki ristinmerkin.
Sulo on konservatiivi uskovainen eikä voi hyväksyä minkäänlaista ruokottomuutta vaikka ymmärtääkin
Jonnan hyväntahtoista huumoria. Hän on naimisissa unkarilaisnaisen kanssa ja heillä on yksi tytär.
Eräänä kevätpäivänä Jonnaa alkoi todenteolla vituttaa Jillin ainainen netissä roikkuminen.
Kun tietokone vihdoinkin vapautui, niin silloin Jonna laittoi kaikessa hiljaisuudessa palveluneston
nettiyhteisö Kuumyrskyn sivulle niin, ettei sinne itkemälläkään päässyt.
Jonnan harmiksi Jill arvasi, että kuka on eston takana koska tietää Jonnan olevan melkoinen hakkeri.
Hän vaati salauksen poistamista. Aluksi Jonna yritti väittää, että digitaalikonttori olisi eston takana
mutta tämä ei oikein uponnut Jilliin. Sitten kaikessa hiljaisuudessa Jonna poisti palveluneston ja sanoi,
että näköjään digitaalikonttori on poistanut palveluneston. Sitten Jill alkoi taas keskustella teinipoikien
kanssa. Hän ihastui erääseen loviisalaiseen Erik-Hansiin, muttei voinut tavata koska pojan
vanhemmat eivät luoda ykskaks netistä ilmestyneeseen Jill Jimmylään jolla on epäilystä herättävä
nimimerkki; Sienityttö.
Monesti Jill kyseli Jonnalta sekä muilta työkavereilta lisätietoa Loviisasta, että kuinka sinne pääsee
helpoiten. Jonna antoi hänelle ilmaisia tiekarttaromppuja sekä karttalukulaitteita.
Kerttu-Ulla tapaa valmistaa pieniä erimuotoisia tuoksusaippuoita myyntiin.
Eräänä kevätpäivänä Jonna huomasi Kerttu-Ullan tuoksuöljypullot käytävän pöydällä ja sai idean
käytännönpiloihin. Hän tiputteli salaa appelsiinin ja omenan tuoksuista tuoksuöljyä joka paikkaan niin,
että pian koko Vattuhelpon tiloissa oli vahvaa tuoksua. Totta kai ohjaajat sekä muut duunarit
ihmettelivät, että mistä tuoksu tulee. Jonnalla oli naurussa pitelemistä.
Andy ja Leo eivät osanneet epäillä Jonnaa koska tämä vaikuttaa yhtä selväjärkiseltä kuin he itsekin.
Leo kauhistui kun huomasi pienen ruokasalin muovisella pöytäliinalla tuoksuöljyjen jättämiä
rasvatahroja.
Jonna päätti jättää tuoksuöljy hyökkäykset vähemmälle, ettei jäisi kiinni. Tuskin Daily Activitystä
potkuja saisi vähässä kummassa mutta maineen menetys olisi paha juttu. Silloin olisi huonommat
mahdollisuudet palata takaisin IT-palveluun.
Tiistai aamupäivällä Vattuhelpossa tehdään pieni kävelylenkki lähialueelle. Aluksi Jonna vierasti
kävelylenkkiä koska hänellä on silmälasit päässä eikä halua niitä riisua työkavereiden läsnä ollessa jos
esimerkiksi vanhemmat sattuisivat tulemaan vastaan.
Hän lähti mukaan kävelylle kun sai päättää kävelyreitin. He kävelivät Jonnan johdolla Vattupuron
ympäryslenkin koska siellä isä ja äiti eivät kovin usein tapaa käydä, ei ainakaan tiistai aamupäivisin.
Vattuhelpolaiset kävelivät Jonnan johdolla läppäsillan kautta toiselle puolen puroa ja sitten kävelivät
puron keskelle keinotekoisesti tehtyä pitkulaista Naulasaarekkeella pohjoiseen, jossa on junaratasilta,
jonka yhteydessä menee kevyenliikenteensilta takaisin mantereen puolelle.
Junaratasillan kupeessa, mantereen puolella, on valkoinen Villa Wattula minikartano joka on
kaupungin omistuksessa. Taloon on sijoiteltu kaupungin varmuuskopiopalvelimet eli joka ilta
kaupungintalolta sekä kouluilta lähetetään sinne tärkeimmät tiedostot, etteivät ne tuhoutuisi jos yön
aikana sattuisi tulipalo tai tietokonehaaveri.
Kun Jonna työkavereineen oli Villa Wattulan edustalla, niin silloin hän varsikseen sanoi Andylle:
”Aattele jos Vattuhelpo olis noissa tiloissa!” johon Andy: ”Sepä olis mahtavaa, silloin voisimme istua
tuossa kattoterassilla!” Tämä on vain vaaleanpunainen unelma joka tuskin toteutuu kun kunta
jatkuvasti yrittää säästää kaikessa.
Villa Wattulan vieressä on Vattupuro Areena urheilu- ja uimahalli, jonka parkkipaikalta alkaa Rantakatu
joka menee läppäsillalle.
Jonnan seurue käveli Rantakatua Makasiinikadulle ja sitten he talsivat Makasiinikadun päästä päähän.
Kaikki muut paitsi Jonna menivät sisälle Vattuhelpoon. Jonna meni kotiinsa syömään mikroateriaa.
Useimmiten hän tapaa syödä hanhenmaksapalleroita sekä poronkäristystä. Sellaisia hän ostaa
halvalla Lidl Marketista. Muualla kyseiset ruuat ovat sikakalliita.
Joka toinen tiistai Andy ja Leo vuorottelevat kävelyttämisestä. Jonna ei oikein viihdy Leon seurassa
koska tämä on vanha ukko ja pelkää jos Leo heittäytyisi tiukkapipoksi. Muutaman kerran hän on
Leo-sedän mieliksi lähtenyt kävelylle. Eräänä tiistaipäivänä kun Leo oli kävelyvuorossa, niin silloinkin
he Jonnan pyynnöstä kävelivät Naulasaarekkeella.
Lähellä kesäravintolaa he näkivät joutsenia. Yksi joutsenista sukelsi niin, että vain takapuoli oli veden
pinnalla. Silloin Leo naurahti: ”Oho, joutsenko se siellä pyllistää, ja se on vaan kumma juttu kun joka
kerta kun mä oon kävelyllä, niin heti joutsenet pyllistävät.” Silloin Jonnaa nauratti niin, että rinnat
hytkyivät. Joskus häntä huvittaa Leon jutut ja toisinaan ne ovat melko byrokraattisen kuivia.
Andyn kanssa on mukavampi vitsailla koska hänellä on samankaltainen huumori kuin kopiointiteknikko
Leenalla vaikka onkin mies. Ihan kaikista naistenasioista ei tietenkään ukon kanssa voi puhua.
Lähes jokaisella tiistaikävelyllä Lauri tapaa inistä, että hän haluaisi käydä Digilän Second-hand
myymälässä sekä sen vieressä olevassa antiikkikaupassa.
Vapaa-ajalla Lauri ei saa liikkua yksikseen ja hänen yhteyshenkilö ei viitsi eikä jaksa lähteä jokaiseen
paikkaan. Sen vuoksi hän tapaa inistä ohjaajille, että he käyttäisivät häntä kyseisissä myymälöissä.
Tietenkin ylikiltit Andy ja Leo palvelevat Lauria kuin paskaa tikun nokkaan.
Antiikkikaupan myyjällä on aina mukana mäyräkoira Mopo johon Lauri on kovasti kiintynyt. Oikeastaan
Mopo-koira kiehtoo häntä eikä antiikkiesineet.
Tiistaikävelyillä tapaa olla mukana Jonnan ja Laurin lisäksi Berta sekä Jill. Viimeaikoina Jill on
laiskistunut ja mieluummin jää työpaikalle köllöttämään omassa työhuoneessa olevaan sänkyyn
kuunnellen nyky-punkkia joka on hyvin aggressiivista jossa pottuillaan cajanuslaisille, että he tulivat
sotkemaan maapallon elämän. Lähinnä Terraristit pitävät nyky-punkista ja levittävät valheellista tietoa
cajanuslaisista, että he olisivat vain Global Unionin salaliitto. Cajanuslaiset eivät välitä tästä koska
hehän ovat luvanneet olla puuttumatta telluksen politiikkaan.
Kerttu-Ulla sekä Jaana eivät koskaan lähde tiistaikävelylle koska heillä läskit painaa liikaa. Kukaan ei
kohteliaisuuttaan ilkeä sanoa vastaan näille suurikokoisille naisille.
Kerttu-Ullalla on luottamustehtävänä vastailla työpaikan matkapuhelimeen ja hakea lounas
Kulturomezon edustalta jonne se tulee kello yhdentoista maissa.
Jaana vain torkkuu työhuoneen nurkassa olevassa nojatuolissa. Häntä kukaan ei uskalla komennella,
sillä tämä lihava nainen on jatkuvasti hyvin pahalla tuulella. Kerran hän paiskasi oven kiinni niin, että
Leon sormet jäivät väliin.
Tiistai iltapäivisin sekä keskiviikkoisin Vattuhelpossa paiskitaan töitä oikein olan takaa.
Torstai aamupäivisin Vattuhelpossa siivotaan yhteiset tilat kuten käytävä ja kahvihuone.
Jonnan työtehtäväksi tuli keittiön siivoaminen. Eräänä torstaina hän lorautti siivousrobotin
pesuainesäiliöön pyykkikoneen huuhteluainetta jotta tulisi erilainen tuoksi. Tavallisesti Vattuhelpossa
on melko tunkkainen haju, joka johtuu rakennuksen iästä.
Jonna kehui robotin työtä taivaisiin kunnes Leo huomasi, että robotin pesuainesäiliössä oli sinistä
vettä ja arvasi, että mistä on kysymys. Hän alkoi päkättää, ettei tuollaisia huuhteluaine hyökkäyksiä
saa enää tapahtua. Aluksi Jonna yritti kiistää kaiken mutta aivan turhaan, sillä Leo ei ole mikään pässi
vaikka onkin jo vanha mies.
Andykin katsoi päätään puistellen ja oli hyvin järkyttynyt, että tämä hauska ja muuten niin älykäs
nainen tekee tuollaista hullua. Ohjaajat alkoivat vähän epäillä tuoksuöljyjen ripottelu tapaustakin, että
myös se saattaa hyvin olla tämän juuri aloittaneen blonditytön tekosia mutta todisteet puuttuvat.
Jonna päätti, ettei enää käyttäisi huuhteluainetta, ettei tulisi ongelmia. Jonna helposti saa kummallisia
päähänpistoja. Nuorempana niitä oli enemmän mutta onneksi ne ovat vähenemään päin.
Silloin tällöin Jonnan apuna siivoaa Sulo Papattaja mutta vain silloin kun ei tarvitse auttaa Heikkiä
vessassa.
Silloin kun Sulolla ei ole aikaa auttaa Jonnaa siivouksessa, niin silloin hän leikillään ehdottaa Andylle:
”No, siivotaanko Sulo-menetelmällä vai iliman?” johon Andy: ”Jospa siivottaisiin Jonna-menetelmällä
kun se on niin hyvä!” Joka kerta Andy tapaa nauraa niin, että hänen tuuhea vaalea
permanenttikampaus tärisee.
Keittiön siivouksen jälkeen Jonnan pitää myös kattaa pöytä lounasta varten ja sitten espressokeitin
pitää ladata. Eräänä torstaina hän päätti makeuttaa espressoa lisäämällä sokeria kahvijauheeseen.
Iltapäivällä kun Jonna oli palannut lounaalta, niin silloin Leo oli ilmivihainen, ja heilutteli
espressokahvisuodatinta hänen edessä ja pauhasi: ”Mitä vittua tämä oikein tarkottaa, vai oot sotkenut
hienoa sokeria espressojauheeseen!” Nytkin Jonna yritti kiistää kaiken, muttei onnistunut sillä aamulla
Leo oli tuonut keittiöön kahvijauheen eikä silloin siinä ollut valkoista sokeria. Kerta on torstaipäivä ja
kahvijuoman valmistus on Jonnan vastuulla, niin on helppo arvata kuinka sokeriseos olisi tullut.
Jonnalta pääsi itku ja se paljasti hänet, jolloin Leo sanoi: ”Jäit kiinni, sillä itku on heikkouden merkki!”
Johanna perusteli, että oli tarkoittanut vain makeuttaa espressoa erikoisen makuiseksi mutta tämä
selitys ei oikein purrut Leoon koska ensin Jonna oli yrittänyt kiistää kaiken ja sitten alkoi itkeä.
Jos hän olisi kerralla tunnustanut, niin ehkä Leo olisi hyväksynyt selityksen, sillä ei espresson
makeuttaminen ole mikään rikos.
Leoa ja Andya ei oikein voi kusettaa erilaisilla selityksillä sillä vuosien saatossa he ovat oppineet
tuntemaan erilaisia tursakkeita ja heidän kummallisia selityksiä.
Vattuhelpon viimeinen kahvitauko on puoli kolme iltapäivällä ja silloin Jonna tapaa juoda
kivennäisvettä jota hän kutsuu täällä uudessa työpaikassa ahvenvedeksi jotta vanhat työmuistot
pysyisivät mielessä. Bertaa huvittaa Jonnan jokapäiväinen ahvenveden juonti ja tapaa hokea sanaa
ahvenvesi.
Tämä päivän viimeinen kahvitauko päättyy kello 15 jolloin duunarit lähtevät koteihinsa. Silloin ohjaajat
tai Sulo auttavat Heikin invataksiin.
Myös Lauri pitää saattaa taksiin koska tätä ei voi jättää yksin rakennuksen ulkopuolelle, jolloin tämä
saattaisi saada päähänsä lähteä hortoilemaan kävelykadulle jossa on paljon houkuttimia.
Silloin tällöin Lauri tapaa inistä, että hän haluaisi ostaa suositun Näe&Kuule juorulukulaitelehden
Torikioskista. Silloin jompikumpi ohjaajista lähtee heti tukkasuorana käyttämään häntä kioskilla.
Lauri on myös hulluna arpojen perään, ja erityisesti hän tapaa ostaa joka viikko tv-arvan jota pelataan
telkkarin ääressä joka sunnuntai.
Eräänä päivänä kello 15:n maissa kun keittiö oli tyhjentynyt ja Jonna oli jäänyt ahvenvetensä kanssa
yksin eikä millään jaksanut juoda kaikkea. Aukaistua vesipulloa ei kannata juurikaan lähteä
kuljettamaan kotiin siispä hän sai jälleen kummallisen idean kaataa kivenäisveden loput tuohiseen
sokeriastiaan.
Aamulla kun hän oli tullut työpaikalle, niin silloin Andy oli hyvin vihainen kun tämä blondityttö on taas
tehnyt käytännönpilan ja kastellut palasokerit. Andy tahtoi kunnon selityksen tai muussa tapauksessa
hän alkaisi kirjoittaa ylös kaikki Jonnan kolttoset ja sitten luovuttaisi listan
Antti-Kalle Puomilalle. Nyt vihdoinkin Jonna havahtui ja hoksasi, että millaisia juttuja oli mennyt
tekemään. Ei sellainen peli vetele jos tahtoo edetä urallaan joka itse asiassa on juuttunut paikoilleen
pitemmäksi ajaksi. Tällaisten kolttosten teko ei ole nyky-Jonnan tapaista ja hänen selkäpiissä kulki
vilunväreet, että mitähän mahtaisi seurata jos Antti-Kalle saisi tietää.
Todennäköisesti olisi edessä monet istumiset psykiatrilla papiljottimaiset anturit päänahassa.
Nyt Andyn edessä Jonna tunsi kuin jalat olisivat hyytelöä kun sai niskaansa melkoisen synninpäästön.
Onneksi sentään tämä tapahtui kahden kesken ohjaajien konttorissa niin, etteivät muut duunarit
kuulleet. Jonna vannoi käsi sydämellä, ettei moinen enää tulisi toistumaan eikä mitään listaa tarvitse
alkaa kirjoittaa. Lisäksi hän tunnusti huuhteluaine, espressojauhe sekä sokeri hyökkäykset, muttei
tuoksuöljy juttua koska öljyhän oli turmellut pienen ruokasalin muovisen pöytäliinan, jolloin saattaisi
olla edessä vahingonkorvaus.
Jonna pyysi anteeksi ja perusteli tekosiaan vain käytännönpiloiksi. Andy lupasi painaa asian villaisella
jos tosiaan tällaiset jutut loppuisivat. Jonna vannotti, ettei Antti-Kalle saisi tietää tästä jo
tapahtuneesta. Andy lupasi vaieta jos ei tulisi uusia kepposia.
Jonna päätti ryhdistäytyä, ettei häntä leimattaisi samanlaiseksi tursakkeeksi kuten esimerkiksi Lauri.
Silloin tällöin Lauri tapaa salaa kaupata pornolehtiä toisille duunareille, jotta saisi rahaa arpoihin mutta
aivan turhaan, sillä kaikki Vattuhelpon duunarit tietävät, ettei Laurilta saa ostaa mitään eikä tälle saa
lainata rahaa. Kun tulee uusia henkilöitä Vattuhelpoon, niin heti Lauri on heitä hyväksikäyttämässä.
Heinäkuussa Daily Activity suljetaan muutamaksi viikoksi.
Kesäloman aikana joka päivä Jonna kävi syömässä vanhempiensa luona sekä lukemassa paikallisen
lukulaitelehden.
Heinäkuun puolivälissä Tiilikaiset kokoontuivat Masan veljen mökille Manamansaloon koska siellä oli
suuret hääjuhlat, nimittäin veljenpoika meni naimisiin pönäkän Kyllikin kanssa.
Mökille tuli liehuvatukkainen pastori Veijo Alanen, joka huumorilla höystettynä vihki hääparin avioliiton
satamaan.
Masan vanhin veli on lihaksikas Vikke, joka on naimisissa luuviulu Aijan kanssa. Heillä on kaksi lasta;
Jannu ja Minni, joista ensin mainittu nai Kyllikin.
Masan nuorin veli on lyhytkasvuinen kieroviiksinen Kassu, joka on naimisissa lyhytkasvuisen
puheliaan Riitun kanssa. Heillä on kolme lasta, jotka ovat vanhimmasta päästä Miikka, Miia sekä
Jeremias.
Vihkimisen jälkeen oli kahvitarjoilu mökin vieressä olevalla nurmikentällä, josta on upeat näkymät
Oulujärvelle.
Hääparin edessä on valtava häälahjapakettivuori. Pitkän kiihkeän suutelun jälkeen he avasivat paketit
ja välillä vitsailivat lahjoista. Masa, Inkeri ja Jonna olivat ostaneet yhteisen lahjan; huippumoderni
espressokone joka soittaa pienen sävelmän kun kahvijuoma on valmis. Elli osti serkulleen
kengänpuhdistuskoneen. Koneessa on pieni aukko johon työnnetään kenkä ja sitten kone alkaa
harjata kenkää pehmeällä harjalla ja samalla laittaa jalkineen päälle ohuen suojalakan.
Häälahjojen avaamisen jälkeen Kassu esitteli pelletemppujaan nurmikolla, kuten esimerkiksi käveli
käsillään ja samalla hoilasi härskejä rallatuksiaan.
Samaan aikaan serkukset Jonna ja Jeremias vaivihkaa flirttailivat toisilleen ja söivät kilpaa makeisia
suuresta kulhosta jonka hääpari oli laittanut puutarhapöydälle. Vaikuttaa siltä, että he molemmat ovat
samanlaisia herkkusuita. Elli huomasi siskonsa hellät katseet serkkupoikaan ja arvasi, että tämä on
ihastunut. Ellillä on aina ollut huvittunut suhde Jeremiakseen, ihan kuin tämä olisi joku vähäjärkinen
pikku pentu. Jeremias on vastikään värjännyt oljenvaalean tukkansa pikimustaksi.
Kun häävalssi alkoi, niin silloin kaikessa hiljaisuudessa Jonna ja Jeremias menivät kesämökin takana
olevaan vanhaan lehtivarastoon rakastelemaan. Varastossa Jeremias kertoi, että hän suunnittelee
firman perustamista Vattulan keskustaan. Lisäksi hän kertoi suunnitelmista muuttaa omaan asuntoon
ja vihjaillen sanoi, että olisi mukava asua erään serkkutytön kanssa.
Jonna oli kuin ei olisi arvannut, että kenestä serkkupoika puhuu. Kyllä hän sen arvasi koska
munasolukin alkoi siihen malliin irtoilla. Sitten Jeremias antoi paljastavan suudelman joka oli hyvin
pitkä ja kiihkeä. Jonnasta suudelma maistui hunajaiselta, ihan kuin haistelisi piparminttu
purukumipakkausta. Hän tunsi rakastuvansa yhä enemmän ja enemmän tähän ihanaan
serkkupoikaan. Jonna tunsi, että hän rakastaa Jeremiasta enemmän kuin muita serkkupoikia ja jopa
enemmän kuin taannoista Santeri Puustista. Pitkän suudelman jälkeen Jonna kysyi, että olisiko heillä
vara asua yhdessä koska hän on juuri aloittanut Daily Activityssä jossa on erittäin huonot tulot.
Jeremias naurahti: ”Mulla sattuu olemaan hyvästi rahhaa; ukin ja mummon perintö, You Know!” ja
jatkoi: ”Mehän voitaisiin perustaa viihdealan yritys jossa ohjelmoitaisiin viihderobotteja eri tv-yhtiöille.
Jonnasta ideassa on munaa jopa kirjaimellisesti ja vihjasi serkulleen, että oli lukenut paikallislehdestä,
että juuri konkurssiin menneen Pizzeria Ratsin tilat olisi myytävänä.
Jeremias lupasi katsoa tiloja. Yksin Jonnasta ei olisi yrittäjäksi koska hän on huono laskennossa mutta
Jeremian kanssa heistä saattaisi tulla kovakin yrittäjä pariskunta. Jonnalla on runsaasti ideoita ja
robottien ohjelmointi tietotaitoa. Jeremias puolestaan on hyvä matematiikassa sekä suullisessa
ilmaisussa. Kyllä Jonnallakin on hyvä verbaalinen ilmaisukyky mutta änkyttää melko pahasti sekä
hänellä on paha äänensäätöongelma eli huutaa kuin oikohöylä. Vaikuttaa siltä, ettei hän kuule omaa
ääntään. Kyllä hän kuulee. Hänellä on erittäin hyvä kuulo ja vanhempien luona käydessään kuulee
toiseen huoneeseen kun äiti ottaa keittiössä kahvijuomaa, niin heti kuuluu Jonnan kimakka ääni:
”Anna kahvia!”
Tästä päivästä lähtien Jonna ei kertaakaan ajatellut muita jätkiä, niin rakastunut hän on serkkuunsa
vaikka heillä onkin 13vuoden ikäero mutta se ei näy haittaavan. Jonnalla ei ole muita jätkäkontakteja.
Muutaman kerran kesän aikana Jonna ja Jeremias kiertelivät huonekalukaupoissa katselemassa
parisänkyjä. Harmi vaan sängyt tahtovat olla liian kalliita sekä liian suuria mahtuakseen Jonnan
pieneen makuuhuoneeseen.
Elokuussa jatkui Jonnan työ Vattuhelpossa. Työksi hän ei sitä itse mielessään kutsu vaan
auttamiseksi. Hän ei halua samaistua muiden duunareiden kanssa koska pelkää seuran tekevän
kaltaisekseen.
Hän istuu Callcenter-huoneessa Heikin puhelinpöytää vastapäätä ja ohjelmoi opasrobotteihin
yksinkertaisia ruokaohjeita sekä päivittäistavara tietoa. Vaivihkaa hän ohjelmoi robotteihin parhaita
paloja omista kertomuksista. Kertomukset hän salaa niin, ettei ohjaajat niitä huomaisi ja poistaisi.
Jonnaa vastapäätä istuvaa Heikkiä häiritsee kello yhdentoista maissa kun Kerttu-Ulla ohjaa
motorisoidun ruokakärryn Callcenterin vieressä olevaan äänekkääseen pyörätuolihissiin ja päälle
itsekin örisee. Heikkiä tällaiset äänet sätkäyttää luissa ja ytimissä kun ei kuule mitä asiakas sanoo
langan ja langattomien toisessa päässä eikä äänittämisestä tule mitään koska nauhalle tallentuu
hissin ja Kerttu-Ullan mörinä.
Yleensä kello yhdentoista maissa puhelin soi ja Heikiltä meinaa palaa käämit tämän samperin hissin
sekä Sirkka-Olgan kanssa. Jos hän ei olisi vaikeasti toiminta- ja liikuntarajoitteinen, niin aivan varmasti
Kerttu-Ullalla ei olisi hampaita suussa, niin kovasti Heikkiä sapettaa. Heikille on vaikea hankkia uusia
työtehtäviä vaikean toimintarajoitteen takia.
Kerta Jonnan työpöytä on tilauspuhelinpöytää vastapäätä, niin sen vuoksi hän näkee päivittäin Heikin
pyöreät pulleat posket ja sen vuoksi hieman alkoi tuntea ihastuksen esiasteita mutta päätti kuitenkin
pitää kaiken salaisuutena, ettei vain turhaan kiihottaisi tätä onnetonta jätkää. Ei seksistä tulisi mitään
kun Heikki ei pystyisi hyväilemään takaisin.
Duunareiden pikku tuloilla ei kyllä ostella seksiapuvälineitä, kuten Jonna on itse mielessään ajatellut.
Ihan turhaan hän alkaisi kiihottaa toista joka ei pääse häneen käsiksi.
Jonnalla saattaa pian olla munaa tiedossa jos hänestä ja Jeremiasta tulisi pari. Jonnalla on sydän
toivoa täynnä.
Joulun alla Vattuhelpon väki tapaa kokoontua joulukahville Kulturomezon pieneen kahvilaan. Silloin
pidetään joululahjanvaihto. Jokainen, joka haluaa lahjan, tuo pukinkonttiin noin 5 euron arvoisen
esineen. Jonnan panos oli huumorilukulaite nimeltä Kainuun Hullu, joka on kirjoitettu ja osittain
puhuttu Kainuun-murteella.
Jonna itse sai pienen valonvoimalla käyvän joululampun. Huumorilukulaitteen onnellinen saaja oli
ohjaaja Andy joka ilahtui ja arvasi, että se on Jonnalta koska tämä on paljon kehunut kyseistä
huumorilukulaitetta.
Työtreenaaja Sulo sai pyllistävän tontun josta tämä ei ollenkaan pitänyt ja heitti sen ulos ikkunasta
suoraan Asiakkaankadulle. Hyvä kun tonttu ei osunut ohi ajaviin autoihin.
Sulo on konservatiiviuskovainen eikä voi hyväksyä tuollaisia ruokottomuuksia. Jo itse tontussakin olisi
ollut aivan liikaa syntiä saati sitten vielä tontun peffa.
Joululahjat jakoi joulumuorina oleva Kerttu-Ulla joka aina aluksi sanoo, ettei halua olla lahjojen
jakajana mutta kuitenkin suostuu joulumuorin rooliin kun Andy ensin alkaa miettiä toista henkilöä
tähän tärkeään rooliin, niin heti Kerttu-Ulla tulee kateelliseksi ja suostuu.
Jouluna Jonna kävi tavalliseen tapaansa vanhempiensa luona. Hän kävi myös Kassu-sedän luona
tapaamassa Jeremiasta. Muutaman kerran syksyn aikana he ovat tavanneet kaupungilla mutta suhde
junnaa paikoillaan koska he molemmat ovat saamattoman ujoja ja nynnyjä.
Jeremias asuu pienessä vinttihuoneistossa isän omistamassa pienkerrostalossa keskellä Lintulan
kaupunginosaa.
Jeremialla on pieni tiikerinvärinen Pipro niminen kissa jonka hän on saanut syntymäpäivälahjaksi
muutama vuosi sitten. Kissa on tiineenä ja kohta puoliin tulee pikku kissoja.
Jeremias suunnittelee luopuvansa emokissasta. Ehkä hän voisi lahjoittaa sen Inkerille eli mahdolliselle
anopille. Pipron pennut hän voisi antaa isälle ja äidille.
Nyt kun Jonna kävi serkkunsa luona, niin silloin he unelmoivat yhteen muuttamisesta ja siinä välissä
suutelivat kiihkeästi.
Jonna sanoi, että jos tosiaan he muuttaisivat yhteen ja perustaisivat firman, niin silloin hän lopettaisi
Vattuhelpossa ennen kuin muuttuisi tursakkeeksi.
Jeremian vanhemmat eivät tiedä hänen flirttailusta serkkutytön kanssa. Tuskin heillä olisi mitään sitä
vastaan koska Jonna on hieno tyttö.
Vuosi 3005
Loppiaisten jälkeen Jeremias ja Jonna sopivat treffit Vattulan matkakeskukselle. Jeremias oli
ensimmäisenä paikalla. Matkakeskukselle mennessä hän ei osannut aavistaakaan, että pian
suunnitelmiin tulee viime hetken muutos. Heti kun hän oli tullut juna-aseman odotushalliin, niin silloin
hän siltä seisomaltaan ihastui pitkämustatukkaiseen nuoreen, muutamaa vuotta Jonnaa nuorempaan,
Daniella Tammiseen joka oli odottamassa Kajaanin junaa. Jeremias unohti Jonna-serkun vaikka tätä
hän oli tullut tapaamaan. Jeremian ja Daniellan katseet kohtasivat ja he tunsivat rakkautta ensi
silmäyksellä. Jeremialle tuli paniikki kun yhtäkkiä muisti, että Jonna voi tulla minä hetkenä hyvänsä.
Tietenkään hän ei hennonut sanoa Daniellalle, että hänellä oli odottamassa treffiseuraa. Daniella on
sinkku. Tavallaan Jeremiaskin on sinkku kun ei ole tohtinut kosia serkkuaan. Tänään olisi ollut
tarkoitus kosia mutta tämä tuntematon Daniella sattui väliin. Jeremias ehdotti, että he menisivät heti
junasillalle odottamaan Kajaanin junaa ja lupasi tehdä seuraa. Pian Kajaanin luotijuna saapuikin ja he
menivät junaan. Juuri silloin Jonna tuli odotushalliin eikä nähnyt jälkeäkään serkkupojasta.
Jonna ihmetteli, että missä on Jeremias. Hän soitti serkkunsa takkipuhelimeen josta vastasi
ainoastaan tämän automaattinen huumoriääni: ”Tämä on Nisse Pissen automaattinen
puhelinvastaaja, just nyt oon automaattinen enkä voi vastata mutta jätä viesti…” Jonna sanoi
vastaajaan, että missä hän on. Sitten meni kotiin ja katsoi navigaattorilta, että missä serkkupoika
oikein kuppaa. Hän näki navigaatiopisteen Kajaanin eteläpuolella junaradan kohdalla. Jonna ymmärsi,
että serkku olikin noussut junaan. Häneltä pääsi itku kun rakas Jeremias jänisti. Hän päätti yrittää
unohtaa koko jätkän. Jonnalla kävi mielessä jos soittaisi Kassu-sedälle ja kertoisi mitä tämän poika oli
tehnyt mutta päätti olla kertomatta. Todennäköisesti asia olisi mennyt Jonnan isän ja äidin
tietoisuuteen ja sitten seuraisi monet saarnat, ettei pidä vikitellä serkkupoikaa koska tämä on
sukulainen.
Kajaanin keskusasemalla Jeremias laittoi takkipuhelimen päälle ja kuunteli serkkunsa viestin. Hän
kertoi tekstiviestitse, että oli viime hetkellä rakastunut toiseen naiseen, tuntemattomaan Daniellaan.
Tämän luettuaan Jonnalta pääsi itku ja ajatteli, että serkkupojallakin on jo joku lesbon retale
tyttöystävänä.
Daniella ja Jeremias menivät Daniellan luokse, joka asuu Kajaanin keskustassa vanhan
elokuvateatterin tiloihin tehdyssä asunnossa.
He rakastuivat niin paljon, että Jeremias päätti muuttaa Daniellan luokse. Daniella on töissä pienessä
lounasravintolassa aivan Kajaanin ydinkeskustassa. Ravintolan nimi on Restaurant Wanha Kerä ja
sijaitsee Välikadulla. Ravintolan omistaa Hannes ja Karin Keränen. Daniellalla on hyvät suhteet
Keräsiin. Hän houkutteli Jeremiasta aloittamaan ravintolassa. Lemmenhuumassa Jeremias päätti
aloittaa ravintolassa. Tämän lyhyen junamatkan aikana he suutelivat hyvin kiihkeästi ja Jeremias
ajatteli itse mielessään, että Jonna saa etsiä toisen jätkän. Niin tulenpalavasti hän rakastui Daniellaan.
He alkoivat tuntea vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta toisiinsa. Jeremias ajatteli, että Daniella onkin
hänen elämänsä nainen ja hoksasi, ettei kannata sukua jatkaa serkun kanssa koska silloin olisi
sukurutsauksen vaara sekä perinnölliset sairaudet pahenisivat. Tiilikaisen suvussa on muun muassa
sydäntautia sekä korkeaa verenpainetta.
Jonna katsoi kotona navigaattorilta kun serkun navigaatiopiste kulki Kajaanin kartalla kohti keskustaa.
Sitten hän sammutti navigaattorin ja päätti antaa periksi. Alkuhämmennyksen ja itkeskelyn jälkeen
Jonna ymmärsi, ettei kannata mennä naimisiin serkun kanssa koska tämähän on sukulainen eli
sukurasitus. Silti Jonnaa suretti. Sitten Jonnalle tuli toinen tekstiviesti jossa ei ollut lainkaan lähettäjän
puhelinnumeroa eikä mitään nimeä. Viestissä luki, että muutaman vuoden kuluttua hän kyllä löytää
sen oikean. Viestissä luki myös, ettei kannata kantaa kaunaa Jeremias-serkulle koska tämähän on
sukulainen. Jonna ihmetteli, että mistähän viesti tulee mutta päätti ottaa rauhallisesti eikä alkaa
vihaamaan serkkuaan. Ehkä se oikea lähetti viestin anonyymisti, ajatteli Jonna Tiilikainen.
Sitten Jonna päätti käydä kävelyllä, jotta saisi muuta ajateltavaa. Hän käveli keskustan katuja ristiin
rastiin. Hän katsoi pikaruokala Ratsin entisiä tiloja, niitä joihin hänellä ja Jeremialla olisi ollut tarkoitus
perustaa viihdealanfirma. Jonna ajatteli, että oikeastaan yrityksen perustaminen olisi ollut riskialtista.
Tuskin se olisi mennyt kuin Strömsössä.
Yhtäkkiä Jonnalle muistui mieleen, että tässä samassa talossahan asuu Santeri Puustinen. Hän meni
rappukäytävään katsomaan valotaulusta, että ketä kaikkea asuu kyseisessä rapussa.
Kaikki muut olivat tuntemattomia nimiä paitsi S. Puustinen. Yhtäkkiä hän näki Santerin tulevan jonkun
blonditytön kanssa rappusia alas. Jonna tervehti Santeria mutta tämä pudisti päätään ja näytteli
tuntematonta ja kysyi tytöltä: ”Kulta, kuka on tuo blondi, tunnet sä sitä?” tyttö työnsi änkyttävän Jonnan
ulos: ”Täällä rapussa ei saa olla ulkopuolisia!” Jonna änkytti aivan tulipunaisena, että tuo jätkä on
hänen entinen työkaveri kaupungintalolta vuodelta 3001. Santeri vain nauroi pilkallisesti:
”Mäkö muka sun työkaveri? Siinä tapauksessa sä oot Yonna Vyyhtinen!” johon Jonna änkytti: ”Kyllä
mä oon Jonna, mutten Vyyhtinen vaan se vanha kunnon Tiilikainen.”
Santerin tyttöystävä tyrkkäsi Jonnan sivuun ja sanoi: ”Menes siitä tai polliisi saa sut hakkee!” Santeri
vain nauraa räkätti. Sitten he lähtivät käsikkäin kävelemään Itäistä pitkäkatua pitkin kohti
ydinkeskustaa. Jonna istuutui ulkorappuselle ja alkoi itkeä aivan lohduttomasti. Tällä tavoin häntä ei
ole vielä koskaan loukattu ja hänen silmissä vilisti mukavat työmuistot syksyllä 3001 kun Santeri oli
kaupungintalon reseptiossa ja hymyili suloisesti hänelle. Nyt sama Santeri röyhkeästi ilkkui hänelle
eikä ollut tuntevinaan. Jonnaa itketti myös Jeremias serkun pettäminen.
Ajatella jos he olisivat ehtineet allekirjoittaa firman perustamin asiakirjat sekä vuokrata selän takana
olevan liikehuoneiston niin silloin he olisivat kusessa. Jonnalta paloi käämit ja heitti metallisen
roskakorin pikaruokala Ratsin entisten tilojen ikkunaan päin niin, että tämä suuri näyteikkuna helähti
tuhansiksi paloiksi. Sitten hän poistui juosten paikalta, ettei kukaan näkisi näyteikkunan rikkojaa.
Hän kääntyi Nahkurinkadulle ja hölkkäsi kohti Kauppakatua. Hän kääntyi pohjoiseen ja käveli
musiikkikaupan ohi. Hän pysähtyi katsomaan nettikahvila Adoniksen näyteikkunaa ja pohti jos kävisi
surffailemassa mutta päätti säästää nekin rahat, sillä hänellähän on kotona oma tietokone.
Sitten hän jatkoi kävelyään ja sivuutti Royn katukeittiön, automaattikioskin sekä pienen seksikaupan.
Hän pysähtyi katsomaan seksikaupan näyteikkunaa jossa vilkkui houkuttelevia neonvaloja. Hän meni
sisälle ja kysyi nuorelta miespuoliselta myyjältä, että olisiko siellä mitään onnettomille sinkkutytöille.
Myyjä esitteli seksirobottia joka muistuttaa hyvin paljon alastomalta mieheltä. Robotilla on
keinotekoista realistisen näköistä ihoa muistuttava pinta. Jonnalla oli tuuria kun robotti oli
erityistarjouksessa sillä äskettäin on ilmestynyt uusi päivitetty versio. Jonna päätti ostaa robotin jotta
saisi tyydytettyä seksuaaliset tarpeensa. Robotin hän piilotti eteisen komeroon ison mattorullan
taakse, ettei isä sitä huomaisi. Joka tiistai Masa käy siivoamassa tyttären luona sillä välin kun tämä on
töissä. Tästä on tullut Tiilikaisten arkirutiinia. Tätä he eivät ilkeä paljastaa kenellekään, ei edes
nuorimmaiselle. Kyllä Masa tietää, että tämä on melkoinen karhunpalvelus koska silloin tytär ei oppisi
siivoamaan kämppäänsä.
Jonna nimesi seksirobottinsa Aarneksi. Robotin hän aikoo huolellisesti ohjelmoida niin, että siitä tulisi
monta kertaa ihanampi kuin Jeremias serkku sekä Santeri. Hän päätti, ettei tuollaisiin jätkiiin voi
luottaa.
Illalla Jeremias soitti hänelle ja pyysi anteeksi, että oli viime hetkellä rakastunut toiseen naiseen.
Jonna vastasi, että hänelläkin on jo uusi poikaystävä nimeltä Aarne. Jeremias kysyi, että mistä se
sellainen Aarne on lähtöisin, johon Jonna: ”Hän tulee erittäin seksikkäästä paikasta, ja se on
salaisuus!” ja nauroi päälle. Jeremias kertoi, että aivan sattumalta hän tapasi Vattulan
matkakeskuksella Daniellan ja rakastui siltä seisomaltaan ja muistutti, ettei serkkuavioliitto olisi kovin
viisasta. Lisäksi Jeremias pyysi vielä kerran anteeksi. Tietenkin Jonna ylikilttinä tyttönä antoi
serkkupojalleen anteeksi sillä hehän ovat serkuksia. He sopivat, ettei kertoisi tästä kenellekään,
kaikkein vähiten vanhemmilleen.
Talvella 3006 Jeremias ja Daniella saivat pienen potranpojan jonka he ristivät Lexa Tiilikaiseksi.
Daniella aikoo ottaa poikaystävänsä sukunimen koska hän pitää tällaisista kovaa materiaalia
ylistävistä sukunimistä. Lexa on yksi moderneista muotinimistä.
Kassu ja Riitu ilahtuivat kun heistä vielä kerran tuli ukki ja mummo. Heistä Daniella on hieno tyttö
eivätkä osaa aavistaakaan, että oli hyvin lähellä, että Jonnasta olisi tullut pojan tyttöystävä.
Jeremias kävi jopa Jonnan luona pyytämässä anteeksi. Ylikiltti Jonna antoi anteeksi rakkaalle
serkkupojalleen vaikka tämä oli vain leikkinyt hänen tunteilla. Jonna lupasi yrittää etsiä uuden
poikaystävän ja esitteli seksirobottinsa. Jerestä se oli erittäin hyvä hankinta ja olisi itsekin hankkinut
sellaisen jos olisi sinkku. Tietenkin Jere olisi hankkinut naispuolisen robotin.
Miespuolisen seksirobotin kanssa voi tehdä jopa lapsenkin, jolloin pitää asentaa spermapatruuna joita
saa sairaaloiden spermapankeista. Seksirobotin kanssa käyty yhdyntä muistuttaa hyvin paljon
tavallista yhdyntää, jolloin robotin tekopippeli työnnetään pimppiin ja sitten ravistellaan omaa kehoaan
robottia vasten niin, että patruunasta irtoaa siittiö joka menee tekopippelin kautta pimppiin.
Miespuolisilla on vaikeampi saada lapsi aikaiseksi naispuolisella robotilla koska kohtua on vaikea
rakentaa keinotekoisesti mutta kyllä sellaisia on tehtykin mutta naispuoliset hedelmälliset robotit ovat
hyvin kalliita, kalliimpia kuin miesrobotit.
Kassulla ja Riitulla on jo useita lapsenlapsia, nimittäin Miikkalla ja Miialla on kaksi lasta. Nyt vihdoinkin
isä ja äiti saivat huokaista helpotuksesta kun vallaton Jeremias löysi sen oikean ja muutti Kajaanin
keskustaan josta Jere sai hyvän työpaikan tarjoilijana. Hän aikoo kouluttautua kokkiteknikoksi.
Tiilikaisten lapsista ainoat joilla ei vielä ole elämänkumppania, ovat Jonna ja Elli. On vain ajankysymys
milloin Elli löytää sen oikean, sillä hänen on aina ollut helppo solmia uusia tuttavuuksia eikä pelkää
mitään muuta paitsi ukkosta sekä myrskytuulia.
Jonna ei koskaan ole ollut kovin seurallinen vaikka unelmoi poikaystävästä. Häntä alkaa pikkuhiljaa
huolestuttaa nynnyys, että onko hän ikuinen neitsyt. Horoskoopiltaan hän on aina neitsyt mutta hän
haluaisi päästä eroon immenkalvostaan.
Vuoden 3005 lopulla Vattuhelpon ohjaaja Leo Lillilä pääsi eläkkeelle koska hän haluaa vihdoinkin
ottaa kaiken rennommin. Nykyään on erittäin tärkeää jäädä ajoissa eläkkeelle jotta työpaikkoja riittäisi
nuorimmillekin. Jos vanhukset kävisivät ikuisesti töissä, niin silloin työpaikkoja ei riittäisi. Ihmisiä
syntyy, muttei kukaan enää kuole. Tämän cajanuslaiset ovat hiffanneet miltei heti
maailmanjärjestyksen uudistamisen jälkeen. He aikovat pitää kuolemattomuuden muutaman vuoden ja
sitten kaikessa hiljaisuudessa palauttaa kaiken ennalleen. Tätä ei parane kertoa ihmiskunnalle koska
tieto aiheuttaisi paniikkia. Ihmiset saavat itse huomata milloin kuolema on palannut.
Eläkejärjestelmä päätettiin säilyttää koska siitä on tullut perinne. Kukaan poliitikko ei uskalla edes
ehdottaa eläkejärjestelmän romuttamista, sillä moni työläinen odottaa vanhasta tottumuksesta
eläkkeelle pääsyään. Ammattiliitotkin ärähtäisivät jos saavutettuja etuuksia alettaisiin purkaa.
Ehkä joskus tulevaisuudessa voitaisiin poistaa eläkejärjestelmän. Maanpäälliset päättäjät eivät osaa
aavistaakaan, että kuolema on palaamassa.
Leo aikoo eläkkeellä ollessa omistautua sellaisille asioille joita hän ei aiemmin ole ehtinyt tehdä kuten
esimerkiksi puuhastella puutarhassa. Hänen vaimonsa on harmaatukkainen Leonoora niminen
vekkuli, jolla on tapana innostuessaan päästää kilkattava Ding-äänähdys jota Leo yrittää matkia mutta
onnistumatta. Leonoora on opetellut leipomaan ihania Harjulan pikkuleipiä ikivanhalla reseptillä.
Hassu yhteensattuma kun Leo löysi melkein samannimisen vaimon.
Leon seuraajaksi tuli nuori 25vuotias vaaleatukkainen pedagogiteknikko Tatu Porilainen. Nuoresta
iästään huolimatta Tatu on jo yhden lapsen isäpuoli ja hänen avovaimonsa Jossu Joonalalla odottaa
parhaillaan heidän yhteistä lasta. Jossulla on edellisestä suhteesta noin viisivuotias Aamos poika, joka
on kiintynyt Tatuun.
Tatulla on myrskyisä lapsuus. Hänen isä Jack on kausijuoppo ja kännipäissään riitelee äiti Tarjan
kanssa. Hanna sisko on tullut isäänsä ja on alkanut kaljan kittaamisen. Hannalla on
nestekaasukitarabändi nimeltä Posse Jasperin Bändi, joka tapaa kesäisin soittaa Vattulan
Asiakastorilla vanhoja klassikoita sekä muutamia itse tehtyjä kappaleita. Bändin suosituin ja parhain
oma biisi on nimeltä Posse Jasperi Go Go, joka menee tähän tyyliin; tyttö istui Virtalehdon aidalla
kunnes hänelle annettiin nestekaasukitara ja sitten meno alkoi. Tyttö alkoi nestekaasukitarallaan
luomaan rokkisävelmiä Vattulan yöhön.
Tatusta siskon bändi on ihan hyvä kunhan vaan tämä pysyisi erossa alkoholista. Samaa toivoo myös
Tarja äitikin. Pahin juoppo on isä Jack, joka on päästänyt itsensä tosi huonoon kuntoon. Vatsa
pursuaa paidan alta eikä enää kykene käymään töissä kun kädet vapisevat krapulasta. Jack on
ammatiltaan sähköteknikko.
Miltei heti Jonna ihastui Tatuun koska tällä vaaleasiilitukkaisella nuorella miehellä on filmitähden
kauneus, tasainen kasvorusketus sekä sellainen seksikkään möreähkö puheääni joka saa naisen kuin
naisen kiihottumaan.
Joka kerta kun Tatu auttaa Jonnaa työtehtävissä kuten opasrobottien ohjelmoinnissa, niin silloin
Jonna tuntee poskensa tulikuumiksi ja tuntee kuin lämmin aalto kulkisi hänen ylitseen sekä munasolun
irtoavan. Hänen oli vaikea keskittyä robottien ohjelmointiin kun Tatu on auttamassa.
Jonnaa tekisi mieli hyväillä Tatun atleettista kehoa mutta päätti kuitenkin pitää näppinsä kurissa koska
äijähän on jo varattu ja on tuleva isä. Varmasti tulisi ongelmia jos hän alkaisi flirttailla tälle nuorelle
ohjaajalle. Hän päätti pitää ihastumisensa salaisuutena.
Tatu ja Andy aavistivat Jonnan ajatukset koska tämän silmät ihan säkenöivät kun Tatu istahti
Vattuhelpon keittiössä Jonnan viereen.
Marraskuun alussa Jossu Joonala synnytti hyvinvoivan tyttölapsen ja sitten Tatu Porilainen siirtyi
isyyslomalle jotta äidillä olisi enemmän aikaa pienokaiselle joka nimettiin äitinsä mukaan
Jossu-Jossuksi. Perhe ei kuulu kirkkoon eli sen vuoksi pikku Jossu-Jossu ei saanut kirkollista
siunausta. Tämä on ainoa asia joka ärsyttää Jonnaa mutta se taas ei ole hänen asiansa.
Jossu Joonala on varastoteknikkona suuren pohjoiseurooppalaisen meikkifirma Anna’s Make up Incin
Vattulan varastolla. Firman tilat sijaitsee Tallimäen eteläpuolella Vattupuron rannalla, jossa tuotteet
tulevat pienillä moottoriproomuilla.
Firma omistaa kauneudenhoitotuotteisiin keskittyneen kauppaketju A Kicksin jonka myymälöitä on
ympäri Pohjois-Eurooppaa. Vastikään A Kicks on avannut ensimmäisen Vattulan myymälän
Kauppakeskus Calevalan tiloihin ja on suunnitella avata toinen Vattulan myymälä Sedimenttitaloon,
joka on Ylicityn kauppa-alueella lentokentän länsipuolella.
Tatun isyysloman aikana sijaisena toimi viikoittain eri henkilöitä. Useimmiten sijaisena oli noin
nelikymppinen Simo Sussula, joka on kova soittamaan akustista kitaraa. Jonna ei kiihotu hänestä
koska äijä on hyvin puhelias sekä kova tupakkamies. Simo tapaa vetää röökiä Vattuhelpon
parvekkeella mutta hänen hengityksensä haisee voimakkaille Tuplev9000 savukepatruunoille, jotka
ovat hyvin myrkyllisiä ja sisältävät runsaasti ninniiniä, joka on moderni savukemyrkky. Ninniini
koukuttaa enemmän kuin perinteinen nikotiini. Nikotiinin ja ninniinin yhteisvaikutus on todella kamalaa;
jo kahdesta sähkösavukkeesta tulee vahva riippuvuus.
Mitäpä myrkyistä välittää kun kuolemaa ei enää ole, kuten tämä vaaleasiilitukkainen Simo Sussula
tapaa ajatella.
Eräänä syksyisellä aamulla Simon avovaimo Pirre Aura löysi rakkaan Simonsa kivikuolleena heidän
parisängyssä. Nukkumaan mennessä Simo oli polttanut jopa neljä sähkösavuketta. Yön aikana
nukkuessa elimistö ei jaksanut puhdistautua savukkeen myrkyistä. Simo oli nukkuessa kouristellut
niin, että oli saanut sisäisiä verenvuotoja niin, että nenästä, korvista sekä silmäkuopista valui verta
tyynylle. Tämä oli järkyttävä näky Pirrelle, joka aamulla soitti ambulanssin, muttei ollut mitään
tehtävissä. Simo julistettiin kuolleeksi. Tämä lienee Vattulan ensimmäinen kuoleman tapaus
cajanuslaisten saapumisen jälkeen.
Seuraavana päivänä tieto Simon kuolemasta levisi Vattuhelpoon, jossa Andy kertoi hienotunteisesti
duunareille, että Simo on potkaissut tyhjää ja tämän avovaimo oli löytänyt aamulla miehensä verisenä
viereltään. Jonnastakin tämä oli järkyttävää kuultavaa varsinkin kun Andy ei tiennyt varsinaista
kuolinsyytä, että miksi Simo oli saanut verenvuotoja.
Huhtikuussa 3006 Jonna sai olla mukana käynnistämässä uutta Daily Activity ryhmää kaupungintalon
kellariin, nimittäin lounasravintola Brandersaaresta muodostettiin suojatyöpaikka toimintarajoitteisille,
ja idean takana ovat kokit Pera Mourujärvi ja Esko Romppanen. Nyt vihdoinkin aika on kypsä heidän
pitkään varjellulle idealle. Ravintola sai uuden nimen; Restaurant Kaupunginkellari.
Jonna ei halua juuttua mihinkään ryhmään vaan haluaisi saada oikeita töitä, niinpä hän suostui edes
kokeilemaan tätä uutta ravintolaryhmää. Samalla hän olisi sopivasti tyrkyllä eli joka päivä
kaupungintalon työntekijät näkisivät hänet jolloin heille muistuisi mieleen hänen erinomainen
työmoraali.
Jonnaa yhä vituttaa kun serkkupojan kanssa tehty yrityshaave meni ihan munien koetteluksi mutta nyt
hän on mukana perustamassa uutta Daily Activity ryhmää ilman riskejä.
Tietenkin työnvetäjät ovat kovasti innoissaan kun Jonna on näin aktiivinen. Ohjaajat eivät osaa
aavistaakaan syytä Jonnan aktiivisuuteen; vain olla tyrkyllä entiseen työpaikkaan.
Ravintolaryhmässä aloitti vain kourallinen duunareita joista yhteen Jonna ihastui.
Hän on eräs vaaleasiilitukkainen Ensio Ellinen. Ension ainoa häiritsevä piirre on hänen liian nuori
ulkonäkönsä; lapsennaamaisuus vaikka on juuri täyttänyt 18. Lisäksi hänellä on runsaasti kesakoita
naamassa eli se tekee Jonnan huonovointiseksi. Muuten Jonna ja Ensio tulevat hyvin toimeen
keskenään. Jonna opetti Ensiolle tuttuja suomalaisia lastenlauluja uusine härskin hassuine sanoineen.
Laulujen uudet härskit sanat Jonna on oppinut kopiointiteknikko Leenalta.
Kaksi hassuinta lastenlaulua, jotka Jonna opetti Ensiolle, ovat Tuu Tuu tupakkarulla sekä
Hämähäkkilaulu. Ensin mainittu uusine sanoineen menee tähän malliin; Tuu Tuu tupakkarulla nyt
teenne jotain Ulla, Tuu Tuu tupakkatulla nyt mulla on sulle patukka… Hämähäkkilaulun uudet hassut
sanat menevät tähän tyyliin; Hämä hämähäkki kiipes Kertun niskaan ja tuli rykimiskohtaus armas…
Tietenkin Ensiota sekä muita ravintoladuunareita nauratti kovasti kun Jonna rallatteli näitä lauluja
samalla kun iltapäivisin pestiin ravintolan kivilattiaa painepesurilla.
Kokit Pera ja Esko hoksasivat, että silloin 3002 heillä oli sellainen vatsatuntuma, että muutaman
vuoden kuluttua tämä hassu blondityttö palaisi takaisin ja niinhän siinä kävi.
Yhä ravintola kuuluu digitaalikonttorin alaisuuteen koska jonnekin sen on kuuluttava. Digitaalikonttori
aloitti yhteistyön Vattulan hoivahallinnon kanssa.
Silloin tällöin osastopäällikkö Krista Kristiansson on rupatellut Jonnan kanssa, jolloin Jonna haikailee
takaisin IT-palveluun. Krista sanoi rivien välistä, ettei Kertun takia ole mahdollisuutta palata mutta
todennäköisesti sitten kun Kerttu jää eläkkeelle ja se tapahtunee muutaman vuoden kuluttua.
Myös kopiointiteknikko Leenakin on innoissaan kun tämä hassu blondi on taas naapuriosastolla mutta
tällä kertaa vastakkaisen seinän takana. Kun Jonna oli maininnut ihanasta Ensiosta, niin silloin Leena
naurahti: ”Voi mahoton sun kanssas, sä oot kyllä yliseksuaalinen ja rakastut jopa miesten
polokupyöräänkin, no Jonna, joko oot saanut munnaa?” johon Jonna tapaa vastata:
”En vielä koska Ensiolla on jo joku perhanan lesbo tyttöystävänä!” Tämä hassu vastaus huvittaa
Leenaa niin, että rinnat hytkyvät naurun tahdissa. Tähän Leena tapaa vitsailla, että Jonna tarkistaisi
jätkän varustuksen, että munat ja kamat ovat tallessa.
Jonna kertoi, että Ensio oli löytänyt tyttöystävänsä netti-ilmoituksesta. Ension pimu asuu Otanmäessä.
Ravintolaryhmän ohjaajaksi tuli tiukkasanainen hieman tiukkapipoinen Virve Anttila. Hän on aiemmin
ollut töissä Lintulan Daily Activity Centerissä ja on Vattuhelpon Andyn entinen työkaveri. Vattuhelpo on
uudelleen perustettu Lintulan Daily Activity Centerissä muinaisen Röllykän raunioista. Monta vuotta
Röllykkä oli pakkasessa kun sitten innostuttiin ryhmästä ja päätettiin uudelleen nimetä koska sana
Röllykkä kuulostaa kummalliselta.
Ennen Asiakkaankadulle muuttamista Vattuhelpo ehti olla jonkin aikaa Vaihtoehtotalon tiloissa.
Vaihtoehtotalo sijaitsee Lintulan omakotialueella Urheilutiellä.
Virve on ankara mutta oikeudenmukainen, ja jo lukemattomia kertoja hän on pauhannut Ensiolle kun
tämä haluaisi lopettaa aikaisemmin, muttei tietenkään ravintolankeittiössä voi jättää hommia kesken.
Toinen ravintolaryhmäläinen on lihavahko Sulevi Soffala, joka on hyvin rauhallinen mutta häntäkin
usein naurattaa Jonnan ja Ension hassutukset. Jonkin aikaa ryhmässä oli myös jostain Balkanilta
kotoisin oleva Adonis Aldinson joka ei oikein viihtynyt koska ravintolatyö on hyvin rankkaa ja toiseksi
siellä tehdään usein ruokaa sianlihasta eikä muslimimies sellaista peliä jaksa katsoa.
Ryhmässä aloitti myös apulaisohjaaja Lordi Häggkvist, joka nauroi ihan persettään repien Jonnan
sutkauksille. Jonna itse päätti olla tässä pienessä ravintolaryhmässä kaksi ja puolikuukautta koska
siellä on hyvin rankkaa mutta pienet liksat eli Vattuhelpossa on helpompia hommia tuloihin nähden.
Jos työ ravintolaryhmässä olisi tavallinen ansiotyö, niin silloin Jonna saattaisi jatkaa.
Kesäkuun alussa Jonna palasi takaisin Vattuhelpoon vaikka ravintolaryhmäläiset yrittivät pidätellä
häntä koska hän on hyvin ahkera ja taitava espressonkeittäjä sekä humoristinen lattianpesijä.
Tavallisesti ravintolankeittiön lattian peseminen ei ole kovinkaan vitsikästä mutta Jonna teki siitä
todella hauskaa kun nimesi painepesurin painekerttuliksi. Taka-ajatuksena oli tietenkin tehdä Kerttu
nimestä naurunalainen eli eräänlainen kosto sille samperin selkään puukottaja-rykijälle.
Toukokuussa joka toinen päivä Jonna kävi auttamassa Vattuhelpossa jotta tekisi Andy Anttilan
iloiseksi sekä näkisi sitä ihanaa Tatu Porilaista.
Jonna pölli Kerttu-Ullan tuoksuöljypulloja, jotka hän seuravana päivänä otti mukaan
ravintolankeittiöön, jossa salaa ripotteli öljyä ravintolanvarastossa, jotta sinne tulisi ihana omenan
tuoksu. Kokit sekä Lordi ihmettelivät, että mistä kummasta omenantuoksu tulee. He epäilivät
omenamehupullojen vuotavan mutta kummallista kun itse mehua ei näkynyt missään. Ehkä se on
haihtunut ilmaan, ajatteli Pera Mourujärvi, joka on kokeista viisain.
Ravintolaryhmän duunarit tapaavat kahvitella sekä lounastaa Lähettipalvelun tiloissa. Äskettäin ryhmä
muutti kaupungintalon kellariin koska kolmannen kerroksen tilat siirtyi muun hoivahallinnon haltuun.
Sitä ennen ryhmällä oli tilat eteisaulan perällä, kommunikaatiokeskuksen ja kuluttajatoimiston välissä,
IT-Palvelun yläpuolella.
Nykyisten kellaritilojen vieressä on kaupungintalon työläisten kuntosali, sauna sekä solarium.
Jonna söi kotona koska sinne on kävelymatka. Hän ei oikein siedä Daily Activityn tursakkeiden
läsnäoloa lounasaikaan koska moni saattaa innostua sikailemaan. Kyllä hän saattaisi syödä Ension
kanssa, sillä hän on ryhmän ainoa selväjärkinen, ainakin Jonna Tiilikaisen mielestä.
Lähettipalvelun ohjaaja on vaaleasiilitukkainen Maarit Maunola, joka leikillään vittuilee Jonnalla mutta
leikillään flirttailee Ensiolle. Tämä aiheuttaa hieman mustasukkaisuutta Jonnalle mutta hän kuitenkin
onnistuu hyvin peittämään tunteensa. Tämä on yksi syy, että hän päätti lopettaa ravintolaryhmässä.
Kesäloman jälkeen Jonna palasi kokopäiväisesti Vattuhelpoon koska siellä on tuloihin nähden
sopivammin työtehtäviä. Hän ei halua tehdä töitä orjapalkalla.
Jonnan kevättunteet heräsivät uudelleen kun näki ihanan Tatu Porilaisen. Hän rakastaa Tatua
enemmän kuin Ensiota koska tämähän on ohjaaja eli ei-toimintarajoitteinen. Jonna ei haluaisi
luokitella Ensiota toimintarajoitteisten muottiin mutta virallisesti hän on sellainen. Jos Ensio olisi niin
kutsuttu normaali, niin silloin todennäköisesti hän aloittaisi Vattulan korkeakoulussa sosiaaliopinnot.
Molemmat, Tatu ja Ensio ovat jo varattuja eli mitäpä turhaan siitä läpättämään, ajatteli Jonna. Hän
päätti yrittää pitää ihastumisensa salassa.
Koko syksyn hän oli punottavin poskin Vattuhelpossa ja ihmeen kaupalla onnistui salaamaan
lemmentunteensa ilman flirtin flirttiä. Mitä Jonna ei tiennyt, Tatu ja Andy ovat huomanneet hänen
lempeät katseet Tatuun ja sen vuoksi Tatu katselee uusia hommia hoivahallinnosta.
Jonna sai auttaa Tatua tekemään esitelukulaitteita jotka käsittelevät pedagogiteknikkojen
ammattiyhdistystä. Se on sosiaalikasvattajien uusi nimike.
Tatulla on suunnitelmissa, että jokaisessa Daily Activity ryhmässä tulisi olla ainakin yksi
pedagogiteknikko. Hän tapaa käydä etäkeskusteluja pedagogiteknikoiden ammattiyhdistyksen
nettisivulla. Eräs forssalainen pedagogiteknikko Juha Janatuinen on kertonut, että Forssassa on
äskettäin yksityistetty Daily Activity ja spesiaalikoulut. Tatusta tämä kuulostaa mielenkiintoiselta ja on
alkanut välittää Forssan kokemuksia Vattulan hoivapäälliköille. Hän on muistuttanut, että alun perin
Vattula oli Suomen kokeilukunta ja ihan hyvin voitaisiin uudelleen julistautua kokeilukaupungiksi nyt
kun hämäläisessä Forssassa on uskallettu yksityistää hoivapalveluita.
Tatun pitää hienovaraisesti kertoa Forssasta koska Vattulassa ei oikein pidetä tästä hämäläisestä
kaupungista koska Forssa vei aikanaan autotehdas Brandcarin Vattulasta.
Jonna tutki huolellisesti esitelukulaitetta ja samalla ihaili Tatun nimeä, josta hän jopa kiihottuu. Hän itse
mielessään ajattelee, että Tatun nimi on tatuoitu tuhansin neuloin hänen sydämeen.