HYVÄT KÄDET - Mölnlycke Health Care

1
2014
HYVÄT KÄDET
LEHTI INFEKTIOIDEN
EHKÄISYSTÄ
Review article | Published 4 September 2012, doi:10.4414/smw.2012.13616
Cite this as: Swiss Med Wkly. 2012;142:w13616
Prevention and control of surgical site infections:
review of the Basel Cohort Study
Till Junkera, Edin Mujagica, Henry Hoffmanna, Rachel Rosenthala, Heidi Mistelia, Marcel Zwahlenc, Daniel Oertlia, Sarah Tschudin-Sutterb,
Andreas F. Widmerb, Walter R. Martid, Walter P. Webera
a
Department of General Surgery, University Hospital, Basel, Switzerland
b
Division of Infectious Disease and Hospital Epidemiology, University Hospital, Basel, Switzerland
c
Research Support Unit, Institute of Social and Preventive Medicine, University of Bern, Switzerland
d
Department of General Surgery, Cantonal Hospital, Aarau, Switzerland
Summary
Introduction: Surgical site infections (SSI) are the most
common hospital-acquired infections among surgical patients, with significant impact on patient morbidity and
health care costs. The Basel SSI Cohort Study was performed to evaluate risk factors and validate current preventive measures for SSI. The objective of the present article was to review the main results of this study and its
implications for clinical practice and future research.
Summary of methods of the Basel SSI Cohort Study: The
prospective observational cohort study included 6,283 consecutive general surgery procedures closely monitored for
evidence of SSI up to 1 year after surgery. The dataset
was analysed for the influence of various potential SSI risk
factors, including timing of surgical antimicrobial prophylaxis (SAP), glove perforation, anaemia, transfusion and
tutorial assistance, using multiple logistic regression analyses. In addition, post hoc analyses were performed to
assess the economic burden of SSI, the efficiency of the
clinical SSI surveillance system, and the spectrum of SSIcausing pathogens.
Review of main results of the Basel SSI Cohort Study: The
overall SSI rate was 4.7% (293/6,283). While SAP was administered in most patients between 44 and 0 minutes before surgical incision, the lowest risk of SSI was recorded when the antibiotics were administered between 74 and
30 minutes before surgery. Glove perforation in the absence of SAP increased the risk of SSI (OR 2.0; CI 1.4–2.8;
p <0.001). No significant association was found for anaemia, transfusion and tutorial assistance with the risk of
SSI. The mean additional hospital cost in the event of SSI
was CHF 19,638 (95% CI, 8,492–30,784). The surgical
staff documented only 49% of in-hospital SSI; the infection control team registered the remaining 51%. Staphylococcus aureus was the most common SSI-causing pathogen
(29% of all SSI with documented microbiology). No case
of an antimicrobial-resistant pathogen was identified in this
series.
Swiss Medical Weekly · PDF of the online version · www.smw.ch
Conclusions: The Basel SSI Cohort Study suggested that
SAP should be administered between 74 and 30 minutes
before surgery. Due to the observational nature of these
data, corroboration is planned in a randomized controlled
trial, which is supported by the Swiss National Science
Foundation. Routine change of gloves or double gloving
is recommended in the absence of SAP. Anaemia, transfusion and tutorial assistance do not increase the risk of
SSI. The substantial economic burden of in-hospital SSI
has been confirmed. SSI surveillance by the surgical staff
detected only half of all in-hospital SSI, which prompted
the introduction of an electronic SSI surveillance system at
the University Hospital of Basel and the Cantonal Hospital
of Aarau. Due to the absence of multiresistant SSI-causing
pathogens, the continuous use of single-shot single-drug
SAP with cefuroxime (plus metronidazole in colorectal
surgery) has been validated.
Key words: surgical site infection; surgical antimicrobial
prophylaxis; surgical glove perforation; transfusion;
surgical training; health economics
Introduction
Surgical site infections (SSI) account for 14–16% of all
nosocomial infections in inpatients and are considered the
most common nosocomial infection among surgical patients [1]. The direct and indirect costs of treating SSI can
be extremely high [2]. SSI are considered to reflect the
quality of care, as they are potentially preventable complications directly linked to surgery.
The issue of risk factors and prevention measures for SSI
has not been studied as thoroughly or as systematically
as one would like, mostly for ethical or logistical reasons.
Thus, many of the current recommendations of the Centres
for Disease Control and Prevention (CDC) are based on a
strong theoretical rationale or suggestive evidence in the
absence of confirmatory scientific knowledge [1]. To address this problem, the Department of Surgery and the Division of Infectious Diseases and Hospital Epidemiology
Page 1 of 9
”Tutkimuksen mukaan antimikrobiprofylaksin puuttuessa
leikkauskäsineiden reikiintymisen ja leikkauskohtien tulehtumisen välillä oli tilastollisesti
merkitsevä korrelaatio.”
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
2
Hyvät Kädet
Lehti infektioiden ehkäisystä
Mölnlycke Health Care Oy
Pitäjänmäentie 14, 3 krs.
00380 Helsinki
Puhelin: 0201 - 622 300
Faksi: 0201 - 622 310
Sähköposti:[email protected]
Kotisivu: www.molnlycke.fi
VASTAAVAT JULKAISIJAT:
Tanska: Suomi: Norja: Ruotsi: Hanne Martinsen
Kaija Ojala
Per Simonsen
Fredrik Wallefors
Toimittaja: Ann Folin
Sähköposti: [email protected]
TOIMITUSKUNTA:
Ruotsi:
Ruotsi:
Suomi:
Tanska:
Ruotsi:
Norja:
Karin Mattsson
Ann Folin
Ira Pernu
Hanne Martinsen
Per-Olof Olsson
Tone Hustad
TUOTANTO JA PAINATUS:
Zetterqvist Tryckeri,
Västra Frölunda, Ruotsi
Kotisivu: www.zetterqvist.eu
Arvoisat lukijat ja kirjoittajat!
Haluamme tiedottaa teitä tietyllä haikeudella, mutta samanaikaisesti myös ilolla ja uteliaisuudella, että
Hyvät Kädet –lehti tullaan lopettamaan siinä muodossa kuin olemme tottuneet sen tuntemaan. Tulemme sen sijaan jatkossa julkaisemaan tekstejä ja kuvia digitaalisesti nettisivuillamme. Sen myötä saamme
mahdollisuuden näyttää liikkuvia kuvia ja linkittää tekstiä suoraan referenssimateriaaleihin. Muutoksen
myötä voimme julkaista artikkeleita ja muuta koulutusmateriaalia vuoden aikana tasaisemmin, kuin mitä
kaksi kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä on mahdollista. Jo nyt nettisivuiltamme löytyy paljon koulutusmateriaalia osoitteissa www.biogelexperineces.com tai www.molnlycke.fi. Käy tutustumassa jo tänään!
Viimeinen numeromme sisältää seitsemän artikkelia seuraavin sisällöin:
• Ensimmäisessä artikkelissa kerrotaan ilman vaikutuksesta leikkaussalissa ja postoperatiivisiin infektioihin. Ilmalle asetetaan mikrobiologisia vaatimuksia, jotka vaihtelevat harjoitetun kirurgiatyypin
tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi asennettaessa ihmisen kehoon vieraita materiaaleja puhutaan infektiolle alttiista puhtaasta kirurgiasta. Tohtorin väitöskirjassa ”Patient safety in the operating room”
vuodelta 2013 kuvaa Annette Erichsen Andersson infektioriskiin vaikuttavia seikkoja ortopedisella
leikkausosastolla ruotsalaisessa yliopistosairaalassa.
• Seuraavassa artikkelissa paneudutaan leikkaussalissa käytettäviin työvaatteisiin ja siinä vertaillaan
tavanomaisia työasuja erikoisasuihin. Leikkaussalissa, missä on korkeat puhtausvaatimukset on käytettävä erikoisasua, joka vähentää bakteereja kuljettavien ihohiukkasten siirtymistä työntekijöiden
iholta ilmaan. Vuodesta 2006 lähtien on käytössä ollut yhtenäinen eurooppalainen standardi (EN
13795), jossa ilmoitetaan erikoisasujen valmistusmateriaalille asetetut vaatimukset (”clean air suit”).
• Tämän jälkeen seuraa lyhyt raportti ortopedisen kirurgian osastolta Slagelsen sairaalasta Tanskasta.
Osastolla on käytetty kertakäyttöisiä leikkaussaliasuja kaikissa implanttileikkauksissa viimeisten
viiden vuoden aikana.
• Saamme lukea myös toisen raportin Satakunnan keskussairaalasta, jossa suositellaan kertakäyttöisten
erikoisasujen käyttöä kaikissa proteesitoimenpiteissä.
• Seuraavassa artikkelissa tehdään katsaus uusiin tutkimustuloksiin, joita on saatu infektioiden
riskitekijöistä ja hyvistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Tämä prospektiivinen havainnointiin
perustuva kohorttitutkimus käsitti 6 283 yleiskirurgista toimenpidettä, joiden joukossa oli sisäelin-,
verisuoni- ja traumakirurgisia toimenpiteitä. Tietoja kerättiin erilaisista mahdollisista leikkauskohdan tulehduksen riskitekijöistä, kuten ennaltaehkäisevän antimikrobilääkityksen ajankohdasta,
leikkauskäsineiden rikkoontumisesta, anemiasta ja verensiirroista. Kiinnostava tulos tuli ilmi, kun
havaittiin että antimikrobiprofylaksin puuttuessa leikkauskäsineiden kliinisesti havaittavan reikiintymisen ja leikkauskohtien tulehtumisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio.
• Seuraavassa artikkelissa keskitytään leikkauspotilaan ruumiinlämpötilaan ja lämpötilan laskun
syihin. Näiden eri syiden takia on hypotermian ennaltaehkäisemisestä potilasta aktiivisesti etukäteen
lämmittämällä tulossa standarditoimenpide ennen leikkausta ja sen aikana silloin, kun potilas
nukutetaan.
• Lopuksi saamme tutustua rutiineihin ja kokemuksiin aktiivisen itselämpiävän peiton käytöstä
hypotermian ehkäisyssä kolmessa eri sairaalassa ympäri Suomea (Lapin keskussairaala, Terveystalo
Jyväskylä sekä Terveystalo Turku).
Haluamme lopuksi kiittää kaikkia lukijoitamme ja kirjoittajia, jotka ovat mahdollistaneet ja tehneet
mielekkääksi tekstien ja kuvien saamisen Hyvät Kädet –lehteen. Ilman teitä emme ikinä olisi saavuttaneet
sitä arvostusta, jonka lehti on saanut heti ilmestymisestään 2000-luvun alusta lähtien.
Antoisia lukuhetkiä!
Sisällys:Sivu
Mikrobiologinen ilma
3
Työasu leikkauksessa – tiivis on paras
5
Tyytyväisyyttä mukavalla leikkaussaliasulla
7
Puhdasilmapuku on tärkeä osa proteesileikkauksen prosessia
8
Onko vyö ja henkselit paras tapa estää leikkauskohdan infektioita?
9
Miksi ottaa se riski, että potilas viilenee liikaa, kun lämpimänä
pitäminen on helppoa ja nopeaa?
12
Itselämpiävän aktiivipeitteen käyttörutiinit Lapin keskussairaalan
päiväkirurgisella leikkausosastolla
14
Lämpöpeitteen käyttökokemuksia Jyväskylän Terveystalon leikkausosastolta
15
Miksi itselämpiävää aktiivipeitettä käytetään Turun Terveystalon leikkausosastolla?
15
Karin
Ann
Ira
Hanne
Per-Olof
Tone
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
Mikrobiologinen ilma
Agnes af Geijerstam, lääketieteen opiskelija ja toimittaja
Aikuisen ihmisen liikkuessa hänen ihostaan irtoaa noin 10 000 mikroskooppisen kokoista ihohiutaletta minuutissa. Noin kymmenessä prosentissa niistä on aivan tavanomaisia ihobakteereita, joista ei yleensä ole pienintäkään haittaa, mutta joutuessaan leikkaustoimenpiteen aikana
esimerkiksi niveleen ne voivat aiheuttaa pahoja infektioita.1 Jotta tällaisia ilmateitse tapahtuvia
tartuntoja voidaan välttää, ilma on pidettävä mahdollisimman puhtaana.
sisältävät hiukkaset kertyvät johonkin kohtaan.
Jotta hiukkasten määrä leikkaussalissa olisi mahdollisimman pieni, on huolehdittava tilan hoitohygienian kannalta
oikeanlaisesta ilmastoinnista. Ilmastoinnin on estettävä
mikro-organismien pääsy ympäristöön, ylläpidettävä niiden
pitoisuutta pienenä leikkauksen aikana ja puhdistettava ilma
toimenpiteen jälkeen. Nykyisillä tekniikoilla ilman bakteerimäärä saadaan hyvin pieneksi, mutta jokainen sen vuoksi
tehtävä muutostyö aiheuttaa materiaali-, asennus- ja energiakustannuksia.
Ilmalle asetettavat mikrobiologiset vaatimukset
Infektioille altis puhdas leikkaus
Ilman vaikutus leikkauksenjälkeisiin
tulehduksiin
Vasta 1950-luvulla brittiläiset tutkijat pystyivät osoittamaan yhteyden leikkaussalin ilman suuren bakteerimäärän
ja leikkauksenjälkeisten infektioiden välillä. Alussa vain S.
aureus -bakteeria pidettiin tarinan ainoana roistona ja 1960
ilmateitse tapahtuville tartunnoille määriteltiin riskitaso. Kun
bakteereiden lukumäärä oli 700–1800 cfu/m3 (colony forming units) ja niistä viisi prosenttia oli S. aureus -bakteereita,
tartuntavaara pidettiin suurena, ja kun lukumäärä oli 36-72
cfu/m3 ja niistä yksi prosentti oli S. aureus -bakteereita,
tartuntavaara oli pieni.2
Vasta kun ortopedinen implanttikirurgia kehittyi,
huomattiin, että muutkin bakteerit aiheuttivat leikkauksenjälkeisiä haavatulehduksia, ja samalla oivallettiin, että näissä
leikkauksissa ilman on oltava äärimmäisen puhdasta.
Ilmateitse siirtyvät bakteerit leikkaussalissa ovat peräisin siellä
olevista ihmisistä. Siellä tartunta siirtyy avoimeen haavaan,
kehonnesteisiin ja instrumentteihin niin, että bakteereja
Tavallisimmat bakteerien lukumäärän mittaamistavat ilmasta
perustuvat siihen, että ilmaan levinneitä bakteereja sisältäviä
hiukkasia kerätään viljelyalustoille joko suoraan tai suodattimen kautta. Alustoja inkuboidaan sitten 2–4 vuorokautta
32–35 celsiusasteessa niin, että bakteerit alkavat muodostaa
kasvustoja.
Koska jokaisesta bakteereja sisältävästä hiukkasesta voi
syntyä bakteerikasvusto viljelyalustalla riippumatta siitä, onko
siinä yksi bakteerisolu vai useita, käytetään mittayksikkönä
kasvustoa muodostavia yksikköjä eli englanniksi colony
forming units (cfu).
Ilmateitse siirtyvissä ihonosasissa on usein monia eri
bakteereja ja siten useita bakteerisoluja, joista voi muodostua
kasvusto.
Mikrobiologiset vaatimukset ilmoitetaan cfu-yksikköinä
ja niillä tarkoitetaan aerobisia bakteereja.2
Eri vaatimukset eri leikkauksissa
Kun ihmiseen asennetaan keholle vieraita materiaaleja, puhutaan infektioille alttiista puhtaasta kirurgiasta. Siinä on tärkeää
poistaa mahdollisimman suuri osa ilmateitse siirtyvien bakteerien kokonaismäärästä, koska ne aiheuttavat infektiovaaran,
vaikka olisivatkin pääasiassa ihmisen ihon normaaliflooraa.
Tutkimukset ovat osoittaneet korrelaation infektioiden
yleisyyden ja ilmateitse siirtyvien tartuntojen välillä vielä
silloinkin, kun bakteerien pitoisuus on <10 cfu/m3. Antibioottiprofylaksin vaikutus infektioiden yleisyyteen vaihteli ja
mitä enemmän bakteerit muuttuvat antibiooteille vastustuskykyisiksi, sitä huonommin antibiootit vaikuttavat. Mikrobiologinen vaatimus leikkaussalin ilmalle infektioille alttiin
puhtaan kirurgian aikana on siten ≤5 cfu/m3, kun käytetään
erikoistyöasuja. Arvio siitä, mitkä leikkaukset edellyttävät
3
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
4
Patient Safety in the
Operating Room
Focus on Infection
Control and
Prevention
tällaista puhtaustasoa, tehdään kliinisesti.
Kun kyse on vähemmän infektioherkästä kirurgiasta, S.
aureus -bakteeri on ensisijainen ilmateitse siirtyvien tartuntojen aiheuttaja. Normaalisti bakteerit leviävät melko huonosti
terveestä ihmisestä, ja kun käytetään sekoittavaa ilmastointia
ja ≤100 cfu/m3 tartuntojen osuus on pieni. Kun käytetään
erikoistyöasua, bakteereja sisältävien hiukkasten määrä vähenee, ja niiden määrän pitäisi olla ≤50 cfu/m3.2
Bakteerit puhalletaan pois
Annette Erichsen Andersson
Väitöskirja ”Patient
safety in the operating
room” vuodelta 2013
Institute of Health and Care
Sciences,
The Sahlgrenska Academy
at the University of Gothe
nburg,
Göteborg, Sweden
Leikkaussalin ilmastointi voidaan järjestää monella eri
tavalla. Kun aiheesta alettiin 1960-luvulla Isossa-Britanniassa
keskustella käytännössä, kävi ilmi, että ilmateitse tapahtuvat
tartunnat vähenivät osittain, kun leikkaussalin ilma vaihtui
jopa 20 kertaa tunnissa.3 Tämä on taustana nykyisin käytössä
olevalle leikkaussalien ilmastointisuositukselle, jonka lukumäärä vastaa tuolloin hyväksi havaittua.
Ilmateitse siirtyvien bakteerien määrää vähennetään ilmaa
poistamalla. Tulo- ja menoilma-aukot sijoitetaan eri paikkoihin, mutta silti ilmavirtaukset eivät koskaan ole täsmälleen
samanlaiset samassakaan tilassa. Turbulenssit ja heilahtelut
ovat suuria, ja pyörteitä syntyy ja katoaa.
Kun ilmateitse tapahtuvien tartuntojen lähteet - eli leikkaussalissa olevat ihmiset - poistuvat, poistuvat samalla myös
ilmassa olevat bakteerit, mikä tapahtuu sekä niiden sedimentoitumisen että ilmastoinnin kautta. Kun ilma vaihtuu 12
kertaa tunnissa, 12 minuutissa saadaan 90-prosenttisesti poistettua vanha ilma, ja kun leikkaussali on edellisen leikkauksen
jälkeen siivottu, voidaan seuraava potilas tuoda suoraan sisälle
ilman sitä vaaraa, että ilmassa olisi jäljellä ilmateitse siirtyviä
taudinaiheuttajia.
oli sekoittava ilmastointi, oli suurempi korrelaatio ovenavausten ja kasvaneen cfu-arvon välillä. Leikkaussaleissa, joissa oli
laminaarivirtaus leikkauspöydän päällä, näiden välillä ei ollut
mitään yhteyttä.
Osa cfu-arvojen vaihteluista voidaan selittää leikkauksen
kestolla ja paikalla olevien ihmisten lukumäärällä. Viiden
leikkauksen aikana ylittyi 25 cfu/m3, ja silloin ilmeni myös
muita mahdollisesti negatiivisia tekijöitä, kuten että joku ei
ollut peittänyt kaikkia hiuksia päähineellä, joku aivasti tai
että leikkaussalissa oli enemmän kuin viisi henkilöä. Tai että
leikkauksen aikana vain liikuttiin liikaa.
Ehdottomasti pienimmät mitatut arvot olivat välillä
2,3–1,6 cfu/m3 ja niissä leikkauksissa ovia ei avattu kertaakaan ja yleisesti ottaen aktiivisuuden määrä leikkaussalissa oli
vähäinen.1
Tehokkaampi virtaus
Tulevaisuutta kohti
Johtamalla ilma sisään leikkauspöydän yläpuolelta katosta
niin, että ilman pystysuuntainen nopeus on noin 0,4-0,5 m/s,
saadaan aikaan niin kutsuttu laminaarivirtaus, ilmavirtaus,
joka on 5–8 kertaa voimakkaampi kuin tavanomaista sekoittavaa järjestelmää käytettäessä. Ilma voidaan johtaa leikkaussaliin myös seinästä, jolloin saadaan aikaan vaakasuuntainen
ilmavirtaus. Liikkeet, lamput ja muut vastaavat aiheuttavat
virtaan joka tapauksessa häiriöitä, mutta se vähentää silti
leikkauspöydällä olevien ilmateitse siirtyvien tartuntalähteiden
määrää.3
Erichsen Andersson päättelee, että heikkolaatuisemmasta
ilmastointijärjestelmästä huolimatta on mahdollista vähentää
cfu-arvoa leikkauksen aikana muuttamalla ihmisten toimintatapoja. Vain seitsemän prosenttia ovenavauksista tapahtui
turvallisuussyistä, kuten asiantuntijaneuvojen kysymistä
varten. Kaikkien muiden kategorioiden (kuten lounastauko,
sosiaalinen käynti, materiaalin hakeminen) ovenavauksia voitiin vähentää paremmalla suunnittelulla. Lisäksi vaikutti siltä,
että leikkaussalin oven avaamista kesken traumakirurgisen
toimenpiteen pidettiin normaalina ja riskittömänä toimintatapana, jota ei ollut katsottu kuuluvaksi suunniteltuihin
toimintoihin leikkaussalissa, jossa on laminaarivirtaus ja jossa
ilmalaatu osoittautui ihanteelliseksi.1
Ilmastoinnin lisäksi on siis useita tekijöitä, jotka
vaikuttavat ilmaan, ja useimmiten ne liittyvät ensisijaisesti
epäpuhtauksien aiheuttajiin eli ihmisiin, jotka ovat osallisina
leikkauksessa. Seuraavassa artikkelissa käsitellään sitä, mitä
kaikkia epäpuhtauksia heissä voi olla.
Käytännössä
Annette Erichsen Andersson kuvailee vuonna 2013 julkaistussa tohtorinväitöskirjassaan ”Patient safety in the operating
room”1 tekijöitä, jotka vaikuttavat leikkauksenaikaiseen
infektiovaaraan ruotsalaisen yliopistosairaalan ortopedisellä
osastolla.
Tutkimuksessa 63 leikkauksen aikana otettiin ilmanäytteitä, joista 30 otettiin akuuttien murtumaleikkausten ja
33 implanttien asennustoimenpiteiden yhteydessä. Lisäksi
kerättiin muuta leikkauksiin liittyvää tietoa, kuten ovenavausten sekä paikalla olevien ihmisten lukumäärä ja ilmastointijärjestelmän tyyppi.
Suureksi eroksi osoittautui se, miten ovenavausten määrä
vaikutti cfu-arvoon leikkausten aikana. Leikkaussaleissa, joissa
Göteborg 2013
Lähteet:
1 Erichsen Andersson A. Patient Safety in the Operating Room - Focus on Infection
Control and Prevention. Göteborg: University of Gothenburg; 2013.
2 Swedish Standards Institut. Mikrobiologisk renhet i operationsrum SIS-TS
39:2012. Stockholm: SIS Förlag AB; 2012.
3 Svensk förening för Vårdhygien. Byggenskap och Vårdhygien. 2nd ed. Svensk
förening för Vårdhygien; 2010.
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
Työasu
leikkauksessa –
tiivis on paras
5
NORME EUROPÉENNE
EUROPÄISCHE NORM
March 2011
ICS 11.140
Supersedes EN 13795-1:2002+A1:2009,
EN 13795-2:2004+A1:2009, EN 13795-3:2006+A1:2009
English Version
Surgical drapes, gowns and clean air suits, used as medical
devices for patients, clinical staff and equipment - General
requirements for manufacturers, processors and products, test
methods, performance requirements and performance levels
Agnes af Geijerstam, lääketieteen opiskelija ja toimittaja
Ilmastoinnilla saadaan poistettua osa niistä
ihohiukkasista, jotka voivat leikkauksen
aikana levittää bakteereita. Ihohiukkaset
voidaan myös pysäyttää jo alkulähteellään
käyttämällä tiiviimpiä ja parempia työasuja.
Perinteisillä pestävillä työasuilla on omat
etunsa, mutta tutkimukset viittaavat siihen,
että kertakäyttövaatteet ylläpitävät paremmin
tasaista ilmanlaatua.
EN 13795
EUROPEAN STANDARD
Champs chirurgicaux, casaques et tenues de bloc, utilisés
en tant que dispositifs médicaux pour les patients, le
personnel et les équipements - Exigences générales pour
les fabricants, les prestataires et les produits, méthodes
d'essai, exigences et niveaux de performance
Operationsabdecktücher, -mäntel und Rein-Luft-Kleidung
zur Verwendung als Medizinprodukte für Patienten,
Klinikpersonal und Geräte - Allgemeine Anforderungen für
Hersteller, Wiederaufbereiter und Produkte, Prüfverfahren
und Gebrauchsanforderungen
This European Standard was approved by CEN on 5 February 2011.
CEN members are bound to comply with the CEN/CENELEC Internal Regulations which stipulate the conditions for giving this European
Standard the status of a national standard without any alteration. Up-to-date lists and bibliographical references concerning such national
standards may be obtained on application to the CEN-CENELEC Management Centre or to any CEN member.
This European Standard exists in three official versions (English, French, German). A version in any other language made by translation
under the responsibility of a CEN member into its own language and notified to the CEN-CENELEC Management Centre has the same
status as the official versions.
CEN members are the national standards bodies of Austria, Belgium, Bulgaria, Croatia, Cyprus, Czech Republic, Denmark, Estonia,
Finland, France, Germany, Greece, Hungary, Iceland, Ireland, Italy, Latvia, Lithuania, Luxembourg, Malta, Netherlands, Norway, Poland,
Portugal, Romania, Slovakia, Slovenia, Spain, Sweden, Switzerland and United Kingdom.
EUROPEAN COMMITTEE FOR STANDARDIZATION
COMITÉ EUROPÉEN DE NORMALISATION
EUROPÄISCHES KOMITEE FÜR NORMUNG
Tavallisen työasun ja erikoisasun vertailua
Leikkaussalissa, jossa puhtausvaatimukset ovat suuret, on
käytettävä erikoisasua eli lääkintäteknistä tuotetta, joka
vähentää bakteereja kuljettavien ihohiukkasten siirtymistä
työntekijöiden iholta ilmaan. Vuodesta 2006 käytössä on
ollut yhteinäinen eurooppalainen standardi (EN 13795),
jossa ilmoitetaan erikoisasujen valmistusmateriaaleille asetetut
vaatimukset (”puhdasilmapuvut”).1 Materiaalivaatimusten
lisäksi asujen mallien suunnittelulla on suuri merkitys, mutta
siitä ei standardissa ole vielä määrätty mitään. Asun pitää olla
malliltaan sellainen, että hihansuissa ja lahkeissa on resorit. Jos
asu on kaksiosainen, paidanhelma työnnetään housunkauluksen sisään ja päähineen alareuna puolestaan paidankauluksen
sisään.2
Lähteen voimakkuus laskettiin niin, että joukko testihenkilöitä teki sarjan standardoituja liikkeitä. Näin voitiin laskea
cfu-lukumäärä (colony forming units), joka keskimäärin
leviää sekunnissa tiettyyn asuun pukeutuneesta ihmisestä ympäristöön. Erikoisasuilla on tämän testin mukaan keskimäärin
lähteen voimakkuutena noin 1,5 cfu/s. ”Normaali työasu”
on valmistettu vähemmän tiiviistä materiaalista eikä se ole
lääkintätekninen tuote. Sen lähteen voimakkuus on noin 5
cfu/s, minkä vuoksi asua ei pidä käyttää leikkaussalissa, jonka
puhtausvaatimukset ovat suuret. Asun mallilla ei ole merkitystä, jos materiaali ei ole tiivis tai asussa on aukkoja.2
Takista haalareihin
Univormuihin pukeutuneista sairaanhoitajista poiketen
kirurgeilta puuttui pitkään oma erityinen työasu. 1800-luvun
alkupuolella vereltä ja muulta tilanteeseen liittyvältä suojauduttiin siviilipukineilla, käärittiin hihat ylös ja käytettiin
kenties kumista esiliinaa. Tuon ajan teurastajilla ja kalastajilla
oli usein puhtaammat suojavaatteet, koska he käyttivät puuvillaista pestävää esiliinaa. Saavuttaessa 1800-luvun loppuun
Management Centre: Avenue Marnix 17, B-1000 Brussels
© 2011 CEN
All rights of exploitation in any form and by any means reserved
worldwide for CEN national Members.
Ref. No. EN 13795:2011: E
EN 13795:2011
alettiin käyttää valkoista lääkärintakkia ja erityisen leikkausasun käyttö alkoi yleistyä. Tekstiilien sterilisointi yleistyi
kuitenkin vasta 1920-luvulla.
Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain armeijassa
kehitettiin vesitiivis puuvillakangas, jolla korvattiin aiemmin
yleisesti käytetyt melko löyhästi kudotut puuvillakankaat.
Seuraavien vuosikymmenten aikana kudotulle puuvillakankaalle kehitettiin vaihtoehtoja.
Suojaamisessa on panostettu pitkälti henkilöstön suojaamiseen potilaalta – jo 1940-luvulla huomattiin, että steriili
leikkausvaate vaikuttaa vain vähän bakteereja kantavien ihohiukkasten ilmaan siirtymiseen. Sen jälkeen pukeutumisjärjestelmiä on tietenkin kehitetty. 1980-luvulla osoitettiin, että
ilmateitse tapahtuvat tartunnat vähenivät 90 prosenttia, jos
haalaria käytettiin yhdessä sekoittavan ilmastoinnin kanssa.
Bakteeritiiviiden työasujen yleistymisen esteenä on yksinkertaisesti ollut se, että niitä on epämukavaa käyttää. Mitä
tiiviimpää kangas on, sitä lämpimämpää ja hiostuttavampaa
se on käytössä.3
Uudelleenkäytettyä vai upouutta
Työryhmän A. Tammelin, B. Ljungqvist ja B. Reinmüller4
viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa verrattiin kahta
asujärjestelmää ja niiden tehoa ihobakteerien ilmaan siirtymisen estämisessä. Vertailuun otettiin polypropeenivalmisteinen kertakäyttöasu ja yleisesti käytössä oleva puuvillasta ja
polyesteristä valmistettu monikäyttöinen asujärjestelmä, jota
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
6
Käytettäessä kertakäyttöistä puhdasilmapukua vähennetään bakteereja kantavien ihohiukkasten määrää leikkaussalin ilmassa.
pestään ja käytetään uudelleen.
Kummatkin asut olivat malliltaan samanlaisia: resorilliset
housut ja lyhythihaiset paidat, joiden hihoissa, helmassa ja
kaula-aukossa oli resorit. Kummankin puvun materiaalit
täyttävät erikoistyöasulle asetetut vaatimukset.
Monikäyttöinen asu sisälsi 69 prosenttia puuvillaa, 30
prosenttia polyesteriä ja yhden prosentin hiilikuitua, painoi150 g/m2 ja se oli pesty noin 50 kertaa. Kertakäyttöpuku
oli valmistettu antistaattisesti käsitellystä polypropeenista, jota
ei ollut kudottu ja jonka neliöpaino oli noin 35 grammaa.
Materiaalin vaikutusta ilmanlaatuun testattiin sekä laboratorioympäristössä että käytännössä todellisen leikkauksen
aikana.
suurempi – 2,5 cfu/s ja 10,9 cfu/s.
Leikkausten aikana cfu/m3-arvo ei kertaakaan ollut suurempi kuin 10 silloin, kun käytettiin kertakäyttöasua, mutta
kun käytössä oli monikäyttöinen puuvilla-polyesterivalmisteinen asu, niin tapahtui kahdesti.
Tutkimuksesta voidaan päätellä, että tutkimuksessa käytetyn leikkaussalin ilmastoinnilla ei pystytä pitämään ilmanlaatua tasaisena, jos henkilöstö käyttää perinteisiä monikäyttöisiä
työasuja. Uuden ilmastointijärjestelmän rakentamista ei
pidetä mahdollisena ratkaisuna ongelmaan – varsinkaan lyhyellä aikavälillä. Sitä pidettiin sen sijaan mielenkiintoisena, että
ilmalaatua voidaan parantaa käytettävillä työasuilla, minkä
tutkimuksen tulokset osoittivat todeksi.
”cfu/m3-pitoisuudet olivat huomattavasti
pienemmät, kun käytettiin kertakäyttöistä
asua niin testauskammiossa kuin leikkaussalissa”
MÄÄRITELMIÄ
”Normaali työasu – työasu, joka on valmistettu löyhäksi
kudotusta materiaalista ja jota ei ole tarkoitettu estämään
ilmateitse tapahtuvaa tartuntaa.
Huomautus: Normaali työasu ei ole lääkintätekninen tuote.”
”Erikoisasu – työasu, joka vähentää asun käyttäjän (henkilöstön) bakteereja kantavien ihohiukkasten aiheuttamaa
leikkaussalin kontaminoitumista, jolloin myös ilmateitse
tapahtuvien tartuntojen ja haavatulehdusten riski vähenee.
Huomautus: Erikoisasu on lääkintätekninen tuote, joka vastaa SS-EN 13795 -standardin vaatimuksia ja on suunniteltu
vähentämään ilmateitse tapahtuvien tartuntojen riskiä.”
Viisi ihmistä teki testihuoneessa vakioituja liikkeitä
yhdeksän minuutin ajan ja ilmateitse siirtyvien partikkelien
pitoisuus mitattiin testihuoneen ulostuloilmasta. Bakteerien
määrä mitattiin viljelemällä ja pitoisuus cfu/m3 voitiin laskea.
Tutkimukseen käytetty leikkaussali sijaitsee Norrtäljen
sairaalassa (Tukholman lähellä) ja siellä oli sekoittava ilmastointi. Ilmasta otettiin kokeet kymmenen lonkkaleikkauksen
yhteydessä vuonna 2011. Kaikilla läsnä olleilla oli puuvilla-/
polyesterivalmisteiset työasut viidessä leikkauksessa ja polypropeenivalmisteiset työasut viidessä leikkauksessa. Gelatiinisuodatin vietiin mahdollisimman lähelle leikkaushaavaa
kuudeksi kymmenen minuutin jaksoksi, ja inkuboinnin ja
viljelyn jälkeen voitiin laskea cfu/m3:n keskiarvo.4
Lähde:
SS-EN 13795:2011 Terveydenhuollon tekstiilit - Leikkausliinat, leikkaustakit ja
puhdasilmapuvut, joita käytetään terveydenhuollon tuotteina potilaille, henkilökunnalle ja laitteille - Valmistajien, tekstiilihuoltajien ja tuotteiden yleiset vaatimukset, testimenetelmät, suorituskykyvaatimukset ja luokitus.
Lähteet:
Materiaali vaikuttaa
Tammelin et al. -tutkimusryhmän tulokset4 osoittivat,
että cfu/m3-pitoisuudet olivat huomattavasti pienemmät,
kun käytettiin kertakäyttöistä asua niin testauskammiossa
kuin leikkaussalissa. Lähteen voimakkuuden keskiarvo oli
kertakäyttöasuilla leikkaussalissa 0,7 cfu/s ja moneen kertaan
käytettävillä asuilla 1,5 cfu/s. Testihuoneessa ero oli vieläkin
1.
2.
3.
4.
SS-EN 13795:2011 Sjukvårdstextil - Uppdukningsmaterial, operationsrockar
och specialarbetsdräkter, avsedda som medicintekniska produkter för patienter,
personal och utrustning - Allmänna krav för tillverkare, rekonditionerare och
produkter, provningsmetoder, funktionskrav och funktionsnivåer.
Swedish Standards Institute. Mikrobiologisk renhet i operationsrum SIS-TS
39:2012. Stockholm: SIS Förlag AB; 2012.
H. Laufman, NL Belkin, KK Meyer. A critical review of a century’s progress in
surgical apparel: how far have we come? J Am Coll Surgeons. 2000 Nov; 191(5):
554-568.
A. Tammelin, B Ljungqvist, B Reinmüller. Single-use surgical clothing system for
reduction of airborne bacteria in the operating room. J Hosp Infect. 2013 Jul; 84(3):
245-247.
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
Tyytyväisyyttä mukavalla
leikkaussaliasulla
7
Toimittaja: Line Emilie Fedders
Tanskalaisen Slagelsen sairaalan ortopedisen kirurgian leikkausosaston henkilöstö on innoissaan kertakäyttöisistä leikkaussaleissa käytettävistä puhdasilmapuvuista, joita käytetään kaikissa implanttileikkauksissa. Sen lisäksi, että nämä työpuvut pitävät tartuntamäärät vähäisinä, ne ovat myös huomattavasti mukavampia käyttää kuin muut työpuvut.
Leikkaussalissa käytettävä puku
koostuu päivittäisestä työpuvusta ja steriilistä leikkaustakista.
Erityisen infektioherkkää kirurgiaa
varten tarvitaan suojaava työpuku.
Slagelsen sairaalassa käytetään kertakäyttöistä työpukua (puhdasilmapuku), jonka leikkaus on tavallista
paremmin istuva ja joka on valmistettu muita vaihtoehtoja mukavammasta materiaalista. Tätä mieltä
on ainakin ortopedisen kirurgian
leikkausosaston henkilöstö, joka
on käyttänyt näitä pukuja kaikkien
implanttileikkausten yhteydessä jo
yli viisi vuotta.
Suunnittelua ja mukavuutta
”Asu on paljon mukavampi kuin
vanhat tummansiniset kertakäyttöpuvut. Kangas tuntuu pehmeämmältä eikä se hiosta – tämä kangas
on aiempaa paremmin hengittävää.
Se on myös vuorattu tietyistä
kohdista, joten se on huomattavasti
miellyttävämpi yllä”, kertoo implanttikirurgian vastaava ylilääkäri
Karl Rønne.
Työpuku, jota Karl Rønne kollegoineen käyttää, täyttää EN
standardin asettamat vaatimukset
puhdasilmapuvuille (1). Työpuvun
vyötäröllä ja hihansuissa on resorit
sekä leikkaus on sellainen, ettei
helmaa tarvitse työntää housujen
vyötärön sisälle. Alaosan vyötäröllä
on nauhakiinnitys ja nilkoissa
resorit. Sekä ylä- että alaosassa on
mukavuuskerros ja kaikki tarvittavat taskut.
”Myös nuorten sairaanhoitajien
mielestä puku on tyylikkäämpi kuin
vanhat puvut. Se muistuttaa enemmän oikeaa vaatekertaa, he sanovat.
Kaikki ovat olleet tyytyväisiä näihin
pukuihin. Joku käyttää tätä pukua
jopa kaikissa leikkauksissa tavanomaisen tekstiilipuvun sijaan, eikä
siitä mitään haittaa olekaan”, Karl
Rønne lisää.
Infektionhallinta ennen
kaikkea
Slagelsen sairaalan ortopedisen kirurgian leikkausosastolla käytetään
puhdasilmapukujen lisäksi leikkaussalissa laminaari-ilmastointia, jotta
infektiomäärät saadaan pysymään
vähäisinä, mikä tavoite onkin saavutettu hyvin.
“Kahdesti vuodessa otamme hiukkasmittauksen implanttileikkaussalista. Saaduista tuloksista näemme
infektioiden osuuden, joka on noin
0,26 %, kun koko maan keskiarvo
on 1,25 %. Meillä on ollut vain
yksi primääristi infektoitunut polvi
kuluneiden 3,5 vuoden aikana – ja
olemme siitä hyvin ylpeitä. Selitys
on moninainen – siihen vaikuttaa
sekä laminaari-ilmastoinnin että
puhdasilmapukujen käyttö”, Karl
Rønne selittää.
Ylilääkäri Karl Rønne
Lähteet:
1.
EN 13795:2011 Terveydenhuollon tekstiilit - Leikkausliinat, leikkaustakit ja puhdasilmapuvut, joita käytetään terveydenhuollon tuotteina potilaille, henkilökunnalle ja laitteille Valmistajien, tekstiilihuoltajien ja tuotteiden yleiset vaatimukset, testimenetelmät, suorituskykyvaatimukset ja luokitus.Infect. 2013 Jul; 84(3): 245-247.
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
8
Puhdasilmapuku on tärkeä osa
proteesileikkauksen prosessia
Virpi Nieminen, Osastonhoitaja, Satakunnan keskussairaala, leikkausosasto
Satakunnan keskussairaalassa on kiinnitetty huomiota leikkaussalin ilman puhtauteen jo 13
vuoden ajan, vuodesta 2000 lähtien. Satakunnan keskussairaala on ollut edelläkävijänä monessa asiassa. Vuonna 1987 Satakunta siirtyi ensimmäisten sairaaloiden joukossa leikkaussaleissa
kokonaan kertakäyttöiseen peittelyyn. Monikäyttöinen peittely jäi historiaan lopullisesti.
Emmi Rantalaiho, Eeva Virtanen, Linda Vasarainen, Sinikka
Siltala-Gaetti, Ritva Ahola ja Johanna Suovaara kahvihuoneessa
Linda Vasarainen salityössä
•
•
•
•
•
Satakunnan keskussairaalan leikkaussali:
Toimenpiteiden määrä vuonna 2013 12466 leikkausta.
Vuonna 2013 tehtiin 800 tekonivelleikkausta.
Vuonna 2014 lähestytään tuhatta tekonivelleikkausta.
Leikkausosastolla on 13 leikkaussalia. Leikkausosastolla leikataan kaikkien kirurgisten erikoisalojen potilaita (ortopedia, vatsa-alueen kirurgia, urologia, pediatria,
keuhko- ja verisuonikirurgia, plastiikka- ja rintarauhaskirurgia, naistentauteihin ja synnytykseen liittyvä kirurgia, korva- nenä- ja kurkkutautien kirurgia, hammas-,
suu- ja leukakirurgia sekä nukutusta vaativa silmäkirurgia).
• Ortopediaa päivittäin 3-4 salissa.
Infektioiden hallinta on ensiarvoiseen tärkeää proteesileikkauksissa, joten aloimme kiinnittämään enemmän huomiota myös puhtaaseen ilmaan leikkaussalissa. Satakunnan
keskussairaalan leikkaussaleissa oli jo aiemmin asennettuna
laminaari-ilmastointi, mutta apulaisosastonhoitajana työskennellyt Pirjo Lindström halusi kiinnittää huomiota myös salissa
työskentelevien vaatetukseen. Tiedossamme oli, että salissa
työskentelevä henkilökunta vaikuttaa suuresti leikkaussali-ilman partikkeli- ja mikrobimääriin.
Kokeilimme kertakäyttöisiä puhdasilmapukuja leikkausosastollamme ja käyttäjät olivat tyytyväisiä uuteen pukuun.
Puhdasilmapuku oli myös mukavan lämmin käytössä, sillä
ortopedinen leikkaussali on muuten hyvin kylmä. Pirjo
vertaili tavallisten kertakäyttöpukujen hintaa verrattuna monikäyttöisiin työpukuihin. Hän laski pesula- ja kuljetushinnat
monikäyttöpuvuista ja vertasi niitä kertakäyttöpukuihin, ja
totesi kertakäyttöpukujen käytön tulevan edullisemmaksi.
Pirjo totesi kertakäyttöpuvut myös ekologisemmaksi vaihtoehdoksi, koska käytön jälkeen ne poltetaan energiajätteenä.
Siitä lähtien olemme käyttäneet puhdasilmapukuja leikkaussalissa.
Satakunnan keskussairaalan leikkausosastolla halutaan
hoitaa potilaat parhaalla mahdollisella tavalla. Sairaalassamme
suositellaan puhdasilmapukua käytettävän kaikissa proteesileikkauksissa, ”implantti kuin implantti” ja keskustelua on
ollut käytön laajentamista muun muussa verisuoniohitusleikkauksiin.
Leikkaussalissa on 16 ortopedistä hoitajaa ja puhdasilmapuku laitetaan automaattisesti aamulla päälle osana prosessia.
Hoitajat kokevat puvun käytön miellyttäväksi.
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
Onko ”vyö ja henkselit” paras tapa
estää leikkauskohdan infektioita?
9
Kirjoittaja: Ian Mason PhD
Leikkauskohdan infektiot vaikuttavat potilaiden sairastuvuuteen ja terveydenhuollon kustannuksiin huomattavasti. Tässä artikkelissa tehdään katsaus uusiin tutkimustuloksiin, joita on
saatu infektioiden riskitekijöistä ja hyvistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä.
Englannin kielessä on suosittu vanha sanonta ”vyö ja
henkselit”. Molemmat on tarkoitettu pitämään housut
kantajansa yllä. Kun otetaan käyttöön ”vyö ja henkselit”, halutaan kahdella tapaa varmistaa, etteivät housut
valu alas! Yleisemmin voi sanoa, että käytetään useampaa kuin yhtä menetelmää jonkin asian turvaamiseen.
Vaikka tuota sanontaa usein käytetäänkin humoristisissa yhteyksissä, siihen kiteytyy kauniisti tärkeä
turvallisuussuunnittelun käsite: esimerkiksi ilmailuturvallisuudessa varajärjestelmät ovat pakollisia kaikille
perusjärjestelmille, joiden turvin lentokoneet voivat
ylipäätään nousta ilmaan.
Miten ihmeessä tämä sitten liittyy leikkauskohtien
infektioihin? Hyvin paljonkin. Kun potilaalle tehdään
jokin yleinen leikkaustoimenpide, hänelle annetaan ennaltaehkäisevästi antibiootteja, joilla pyritään estämään
tulehduskomplikaatiot. Kirurgi käyttää kenties kaksoiskäsineitä, jotta leikkaushaava ei kontaminoituisi siinä
tapauksessa, että leikkauskäsineeseen tulee reikä.
Onko jompikumpi menetelmä parempi kuin toinen
vai pitäisikö niitä käyttää yhdessä? Näihin tärkeisiin
kysymyksiin voidaan vastata vain hyvällä kliinisellä
näytöllä. Toistaiseksi on valitettavasti tehty hyvin vähän
kliinisiä tutkimuksia, joista kliinisen työn tekijöille olisi
apua päätöksenteossa. Leikkauskäsineiden rikkoontumisen vaikutuksesta leikkauskohtien infektioihin on vain
hyvin vähän tutkittua tietoa.1
Onneksi2 sveitsiläisen Baselin yliopistosairaalan
kirurgian tiedekunnan sisäelinkirurgian osaston leikkaavana lääkärinä toimivan ja Baselin rintasyöpäkeskuksen
johtavan lääkärin Dr Walter Weberin tekemä laaja
tutkimus paikkaa osaltaan tätä suurta puutosta.
Yli 6 000 potilasta
Dr Weber valvoi yhdessä kirurgiaan ja tartuntatauteihin
erikoistuneiden kollegojensa kanssa tarkasti yli 6000
peräkkäin hoidettua potilasta, joille tehtiin yleiskirurginen toimenpide. Potilaita seurattiin pisimmillään vuosi
leikkauksen jälkeen, minkä aikana seurattiin erityisen
tarkasti merkkejä leikkauskohdan tulehduksista.
Review article | Published 4 September 2012, doi:10.4414/smw.2012.13616
Cite this as: Swiss Med Wkly. 2012;142:w13616
Prevention and control of surgical site infections:
review of the Basel Cohort Study
Till Junkera, Edin Mujagica, Henry Hoffmanna, Rachel Rosenthala, Heidi Mistelia, Marcel Zwahlenc, Daniel Oertlia, Sarah Tschudin-Sutterb,
Andreas F. Widmerb, Walter R. Martid, Walter P. Webera
a
Department of General Surgery, University Hospital, Basel, Switzerland
b
Division of Infectious Disease and Hospital Epidemiology, University Hospital, Basel, Switzerland
c
Research Support Unit, Institute of Social and Preventive Medicine, University of Bern, Switzerland
d
Department of General Surgery, Cantonal Hospital, Aarau, Switzerland
Summary
Introduction: Surgical site infections (SSI) are the most
common hospital-acquired infections among surgical patients, with significant impact on patient morbidity and
health care costs. The Basel SSI Cohort Study was performed to evaluate risk factors and validate current preventive measures for SSI. The objective of the present article was to review the main results of this study and its
implications for clinical practice and future research.
Summary of methods of the Basel SSI Cohort Study: The
prospective observational cohort study included 6,283 consecutive general surgery procedures closely monitored for
evidence of SSI up to 1 year after surgery. The dataset
was analysed for the influence of various potential SSI risk
factors, including timing of surgical antimicrobial prophylaxis (SAP), glove perforation, anaemia, transfusion and
tutorial assistance, using multiple logistic regression analyses. In addition, post hoc analyses were performed to
assess the economic burden of SSI, the efficiency of the
clinical SSI surveillance system, and the spectrum of SSIcausing pathogens.
Review of main results of the Basel SSI Cohort Study: The
overall SSI rate was 4.7% (293/6,283). While SAP was administered in most patients between 44 and 0 minutes before surgical incision, the lowest risk of SSI was recorded when the antibiotics were administered between 74 and
30 minutes before surgery. Glove perforation in the absence of SAP increased the risk of SSI (OR 2.0; CI 1.4–2.8;
p <0.001). No significant association was found for anaemia, transfusion and tutorial assistance with the risk of
SSI. The mean additional hospital cost in the event of SSI
was CHF 19,638 (95% CI, 8,492–30,784). The surgical
staff documented only 49% of in-hospital SSI; the infection control team registered the remaining 51%. Staphylococcus aureus was the most common SSI-causing pathogen
(29% of all SSI with documented microbiology). No case
of an antimicrobial-resistant pathogen was identified in this
series.
Swiss Medical Weekly · PDF of the online version · www.smw.ch
Conclusions: The Basel SSI Cohort Study suggested that
SAP should be administered between 74 and 30 minutes
before surgery. Due to the observational nature of these
data, corroboration is planned in a randomized controlled
trial, which is supported by the Swiss National Science
Foundation. Routine change of gloves or double gloving
is recommended in the absence of SAP. Anaemia, transfusion and tutorial assistance do not increase the risk of
SSI. The substantial economic burden of in-hospital SSI
has been confirmed. SSI surveillance by the surgical staff
detected only half of all in-hospital SSI, which prompted
the introduction of an electronic SSI surveillance system at
the University Hospital of Basel and the Cantonal Hospital
of Aarau. Due to the absence of multiresistant SSI-causing
pathogens, the continuous use of single-shot single-drug
SAP with cefuroxime (plus metronidazole in colorectal
surgery) has been validated.
Key words: surgical site infection; surgical antimicrobial
prophylaxis; surgical glove perforation; transfusion;
surgical training; health economics
Introduction
Surgical site infections (SSI) account for 14–16% of all
nosocomial infections in inpatients and are considered the
most common nosocomial infection among surgical patients [1]. The direct and indirect costs of treating SSI can
be extremely high [2]. SSI are considered to reflect the
quality of care, as they are potentially preventable complications directly linked to surgery.
The issue of risk factors and prevention measures for SSI
has not been studied as thoroughly or as systematically
as one would like, mostly for ethical or logistical reasons.
Thus, many of the current recommendations of the Centres
for Disease Control and Prevention (CDC) are based on a
strong theoretical rationale or suggestive evidence in the
absence of confirmatory scientific knowledge [1]. To address this problem, the Department of Surgery and the Division of Infectious Diseases and Hospital Epidemiology
Page 1 of 9
Prospektiivisessa havainnointiin perustuvassa kohorttitutkimuksessa tutkittiin 6 283 yleiskirurgista toimenpidettä
Prospektiivisessa havainnointiin perustuvassa kohorttitutkimuksessa tutkittiin 6 283 yleiskirurgista toimenpidettä, kuten sisäelin-, verisuoni- ja traumakirurgisia
toimenpiteitä. Tietoja kerättiin erilaisista mahdollisista
leikkauskohdan tulehduksen riskitekijöistä, kuten
ennaltaehkäisevän antimikrobilääkityksen ajankohdasta, leikkauskäsineiden rikkoontumisesta, anemiasta ja
verensiirroista. Tiedot analysoitiin käyttämällä usean selittäjän logistista regressioanalyysia, jotta saatiin selville
kunkin tekijän vaikutus infektioriskiin. Lisäanalyyseissä
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
10
leikkaustoimenpiteitä. Tehokkain tapa vähentää käsineiden vuotoja on käyttää kaksoiskäsineitä, mikä vähentää
käsineiden rikkoontumista huomattavasti: yksiä käsineitä käytettäessä käsineistä rikkoontuu jopa 51 prosenttia,
kun kaksoiskäsineitä käytettäessä sisemmistä käsineistä
rikkoontuu vain 7 prosenttia. Lisäksi sisäkäsineen
reikiintymismäärät ovat perintisiin kaksoiskäsineisiin
verrattuna huomattavasti pienempiä silloin, kun käytetään indikaattorikäsineitä (värillisiä lateksivalmisteisia
sisäkäsineitä, jotka varoittavat kirurgia käsineen reikiintymisestä). Toteutetuista varotoimenpiteistä riippumatta käsineiden reikiintyminen on yhä ongelma kliinisessä
työssä.”
Onko reikien todellinen määrä suurempi?
Potilaan valmistelua leikkaukseen
arvioitiin myös leikkauskohtien tulehdusten aiheuttamaa taloudellista kuormaa, infektioiden seurantajärjestelmien tehokkuutta ja infektioita aiheuttavien patogeenien kirjoa.
Mielenkiintoisia tuloksia
Leikkauskohtien tulehdusten kokonaisosuus oli 4,7
%. Muutamia mielenkiintoisia seikkoja kävi ilmi, kun
tutkijat paneutuivat leikkauskohtien infektioiden ja
leikkauskäsineiden rikkoontumisen ja leikkausta edeltävän antimikrobiprofylaksin suhteeseen. Kohortissa,
johon kuului 4 147 analyysiin kelpaavaa toimenpidettä,
oli yhteensä 188 leikkauskohdan infektiota (4,5 %).
Leikkauskäsineiden rikkoontuminen oli kirjattu 677
tapauksessa (16,3 %). Tilastollisesta analyysistä kävi
selvästi ilmi, että antimikrobiprofylaksin puuttuessa
leikkauskäsineiden kliinisesti havaittavan reikiintymisen
ja leikkauskohtien tulehtumisen välillä oli tilastollisesti
merkitsevä korrelaatio. Tulehdusten osuus oli 12,7 %
silloin, kun leikkauskäsineeseen oli tullut reikä, ja 2,9
% silloin, kun aseptinen tekniikka ei ollut pettänyt
– tilastollisesti merkitsevä nelinkertainen ero. Tätä yhteyttä ei ollut nähtävissä silloin, kun potilas oli saanut
antibiootteja.
Tekijät toteavat tutkimuksesta tehdyssä julkaisussa3
näin: “Tietääksemme tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa on selvitetty leikkauskohdan tulehdusten ja
leikkauskäsineiden vuodon yhteyttä laajassa joukossa
Baselin tutkimuksessa havaittu leikkauskäsineiden
reikiintymismäärä saattoi olla paljon suurempi kuin
tutkimuksessa kävi ilmi, koska tutkijat eivät testanneet
käsineitä leikkauksen jälkeen puhaltamalla niihin ilmaa
tai täyttämällä ne vedellä. Tutkimuksessa turvauduttiin
käsineisiin tulleiden reikien havainnointiin silmämääräisesti tai nesteen havaitsemiseen käsineen sisällä.
Tutkimuksessa saatiin useita muitakin mielenkiintoisia tuloksia. Ensinnäkin tutkimuksessa vahvistettiin
laajalti hyväksytty epäily, että leikkauskohtien tulehdukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin kirurgeilla
on tapana ilmoittaa. Leikkaussalihenkilöstö kirjasi
tutkimuksen mukaan vain puolet kaikista sairaalassa
ilmenneistä tulehduskohdan tulehduksista (48,7 %),
kun taas tulehduksia seuraava tutkimusryhmä kirjasi
loput (51,3 %). Leikkaussalihenkilöstön kehno suoritus
tässä asiassa johti koko sairaalan kirjaamisjärjestelmien
täydelliseen uudistamiseen, kun tutkijoille selvisi, että
tulehduksia ei kirjattu siksi, että kirjaamiseen käytettävien lomakkeiden täyttämiseen kului niin paljon aikaa
tilanteissa, joissa oli kiire hoitaa muita asioita.
”antimikrobiprofylaksin puuttuessa
leikkauskäsineiden kliinisesti havaittavan reikiintymisen ja leikkauskohtien tulehtumisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio”
Kahteen tutkimuksessa mukana olleeseen sairaalaan
on tämän jälkeen hankittu sähköinen leikkauskohtien
tulehdusten seurantajärjestelmä tämän puutteen korjaamiseksi. Näin leikkauskohtien tulehdukset saadaan kirjattua huomattavasti nopeammin. Järjestelmä lähettää
myös automaattisen muistutuksen kirurgien sähköpostiosoitteeseen, jos haavan seurannasta puuttuu tietoja.
Kuten tutkijat korostavat, on välttämätöntä kerätä
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
11
tiedot leikkauskohtien tulehduksista, koska ne tulevat niin kalliiksi. Heidän tutkimustulostensa mukaan
leikkauskohdan tulehdukset kaksinkertaistivat sairaalahoitojakson pituuden (keskimäärin 16,8 ylimääräistä
leikkauksenjälkeistä sairaalapäivää ja 7,4 ylimääräistä
antibioottihoitopäivää). Se lisäsi 61 % leikkauskohdan
tulehduksiin liittyvien sairaalakustannusten keskiarvoa.
Milloin antibiootteja?
Toinen mielenkiintoinen havainto liittyi leikkauksiin
liittyvän antimikrobiprofylaksin ajankohtaan (SAP).
Potilaille, joille annettiin ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa (CDC infektioluokitus 3[kontaminoitunut],
2 [puhdas-kontaminoitunut] ja 1 [puhdas], johon
liittyy hajoamaton implantti tai jota annetaan kirurgin
harkinnan mukaan, jos leikkausta seuraava leikkauskohdan tulehdus olisi ollut potilaan kannalta suuri riski),
annettiin paksu- ja peräsuolileikkauksen yhteydessä
suonensisäisesti yksi annos 1,5 g kefurosksiimia sekä
500 mg metronidatsolia. Pidemmissä toimenpiteissä
annos uusittiin neljän tunnin välein aina toimenpiteen
loppuun asti. Useimmille potilaille ennaltaehkäisevä
antibioottilääkitys annettiin 44–0 minuuttia ennen
leikkaushaavan tekemistä, ja pienin leikkauskohdan
tulehdusriski kirjattiin niissä leikkauksissa, joissa antibiootti annettiin 74–30 minuuttia ennen leikkausta.
Tutkijat kommentoivat sitä, miten epäyhtenäinen
käsitys ennaltaehkäisevästä antibioottihoidosta on
puhtaassa kirurgiassa. Heidän mukaansa tutkimuksen
tulokset tukevat ja laajentavat ajatusta ennaltaehkäisevän antibioottilääkityksen käytöstä kaikissa puhtaissa
toimenpiteissä silloin, kun leikkauskäsineiden reikiintymisen estämisestä ei huolehdita tarkasti. Heidän johtopäätöksensä on, että ilman leikkauksessa käytettävää
antimikrobiprofylaksiaa leikkauskäsineiden reikiintyminen lisää leikkauskohdan tulehdusriskiä. Leikkauskäsineiden säännöllinen vaihtaminen tai kaksoiskäsineiden
Tehokkain tapa vähentää käsineiden vuotoja on käyttää kaksoiskäsineitä.
käyttö on suositeltavaa, kun ei käytetä ennaltaehkäisevää antibioottilääkitystä.
Kun otetaan huomioon, että leikkauksien yhteydessä käytettävästä antimikrobiprofylaksiasta annetut
ohjeet tunnetaan huonosti ja niitä noudatetaan huonosti4, mukaan lukien lääkityksen oikea antamisajankohta5,
kenties artikkelin alussa esitelty ”vyö ja henkselit” -lähestysmäistapa voisi olla paras toimintamalli? On ilman
muuta hyvä käyttää antimikrobiprofylaksiaa potilaille,
mutta miksi jättää käyttämättä kaksoiskäsineitä sen
lisäksi – niiden käyttö lisäisi yhden suojakerroksen niin
potilaalle kuin leikkaushenkilöstöllekin.
BASELIN LEIKKAUSKOHTIEN TULEHDUKSISTA TEHDYN KOHORTTITUTKIMUKSEN
YDINTULOKSET:
• Leikkauskohtien tulehduksista sairaaloille koituva merkittävä taloudellinen taakka on vahvistettu.
• Leikkausta varten annettava ennaltaehkäisevä antibiootti olisi annettava potilaalle 74–30 minuuttia ennen leikkausta.
• Leikkauskäsineiden säännöllinen vaihtaminen tai kaksoiskäsineiden käyttö on suositeltavaa, kun ei käytetä ennaltaehkäisevää antibioottilääkitystä.
• Leikkaussalihenkilöstö havaitsi seurannassa vain puolet kaikista leikkauskohtien tulehduksista.
Lähteet:
1
2
3
4
5
Mistel H et al. Surgical glove perforation and the risk of surgical site infection. Arch Surg. 2009;144(6)553-558
Junker T, Mujagic E, Hoffmann H, et al., Swiss Med Wkly. 2012 Sep 4;142:w13616. Prevention and control of surgical site infections: review of the Basel Cohort Study.
Mistel et al. ibid
Ng RS, Chong CP. Surgeons’ adherence to guidelines for surgical antimicrobial prophylaxis - a review. Australas Med J. 2012;5(10):534-40.
Hohmann C, Eickhoff C, et al. Adherence to guidelines for antibiotic prophylaxis in surgery patients in German hospitals: a multicentre evaluation involving pharmacy interns. Infection.
2012 Apr;40(2):131-7.
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
12
Miksi ottaa se riski, että potilas viilenee liikaa, kun
lämpimänä pitäminen on helppoa ja nopeaa?
Ian Mason (työterveyslääkäri ja lääketieteen toimittaja)
Ruumiinlämmön mittaaminen ja säätely on terveyden kannalta olennaista. Kaikki terveydenhuollon työntekijät tietävät, että ihmisen normaalilämpö on jotakuinkin 37 C (98,6 F).
Elimistön ydinlämpöä säätelee silloin elimistön ”termostaatti” eli hypotalamus. Hypotalamuksen etuosan erikoistuneet neuronit valvovat ydinlämpöä jatkuvasti ja ryhtyvät vastatoimiin
lämpötilan vaihdellessa. Toistaiseksi tiedetään hyvin vähän siitä, miten lämmön tunnistaminen
tapahtuu hypotalamuksessa, mutta se sen sijaan tiedetään, että vain muutaman asteen heilahteluilla on vakavia haittavaikutuksia.
Sitäkin ihmeellisempää on, että meni vuosisatoja, ennen
kuin lääketieteessä oivallettiin, miten tärkeää on pitää
potilas lämpimänä leikkauksen aikana. Vielä nykyäänkin
anestesian aikana ja sen jälkeen vilusta väriseminen on tavallinen ongelma, ja tahattoman hypotermian vallitsevuus
leikkauspotilaissa on tutkimusten mukaan 50–90 %1.
Iso-Britannian Royal College of Anaesthetists -yliopiston
julkaisussa lainataan erään potilaan toteamusta2 “Se oli tavattoman pelottavaa. Minua paleli kamalasti enkä tiennyt
mitä tehdä tai miten lämmittää itseäni. Olin varma, että
jokin on pahasti vialla.”
Kylmyystekijät
Leikkaussalissa on monta tekijää, jotka viilentävät potilasta. Ensinnäkin potilaalla on vain ohuet vaatteet vaikka
ympäristö on viileä. Lisäksi anestesiaan käytettävät aineet
ja kaasut vaikuttavat elimistön lämmönsäätelyyn estämällä
ääreisverisuonien supistumisreaktioita.3
Pienikin ydinlämmön lasku voi olla potilaalle vaaral-
linen. Kliinisesti merkittävä hypotermia alkaa 36 celsiusasteessa, kun ajatellaan suuria haittavaikutuksia, kuten
lisääntyneitä infektioihin liittyviä komplikaatioita, suuria
sydäntapahtumia, hyytymishäiriöitä, lisääntynyttä makuuhaavojen riskiä, pitkittynyttä sairaalajaksoa ja suurempia
kustannuksia.4
Yhdessä meta-analyysissä laskettiin, että keskimäärin
vain 1,5 celsiusasteen perioperatiivinen hypotermia aiheutti useita haittavaikutuksia, jotka lisäsivät leikkauspotilaan
”Pienikin ydinlämmön lasku voi olla potilaalle vaarallinen”
sairaalahoitokustannuksia 2 500–7 000 $ eri leikkaustoimenpiteiden yhteydessä.5 On eriskummallista, että tällaisia
haittavaikutuksia esiintyy yhä, kun ottaa huomioon että
leikkauksenaikaisen hypotermian estämiseen on käytettävissä lukuisia tehokkaita ja suhteellisen edullisia tekniikoita.
Nykyisin potilaita lämmitetään muun muassa aktiivisilla lämmittämismenetelmillä, kuten infrapunavaloilla,
itse lämpenevillä peitoilla, kuumailmalämmittimillä,
lämmitettävillä patjoilla tai peitoilla, joissa on lämminvesikierto, tai käyttämällä esilämmitettyjä infuusionesteitä ja
anestesiakaasuja. Passiiviset lämmitysmenetelmät, kuten
heijastavat peitot tai jalkojen ympärille tiukasti kierretyt
joustositeet, on todettu tehottomiksi hypotermian ja sen
voimakkuuden estämiseen.6
Kuinka kauan?
Edellä mainituista syistä leikkauksenjälkeisen hypotermian estäminen aktiivisen lämmittämisen keinoin alkaa
olla perusmenetelmä yleisanestesiaan tulevien potilaiden
leikkausta edeltävänä ja leikkauksenaikaisena hoitona.
Aktiivinen esilämmittäminen ehkäisee postoperatiivista hypotermiaa.
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
Avoimeksi jää silti kysymys siitä, miten pitkään potilasta
olisi lämmitettävä.
Professori Ernst-Peter Horn ja hänen kollegansa Saksan
Pinnebergin Regio Klinikum -sairaalan anestesiaosastolta
(yhdessä Schleswig-Holsteinin Kielin yliopiston tutkijoiden kanssa) päättivät selvittää kysymystä. Dr Horn tuo
esiin, että joissain tutkimuksissa kerrotaan 30 minuutin
aktiivisen lämmittämisen olevan tehokasta, kun taas
toisissa käytetään 60 minuutin lämmittämistä ennen
leikkausta. Lisäksi hän huomauttaa, että kumpikin näistä
ajoista voi olla epäkäytännöllinen päivittäisessä kliinisessä
työssä. Hänen työryhmässä suunnitteli tutkimuksen, jossa
arvioitiin, riittäisivätkö lyhyemmät 10, 20 ja 30 minuutin
aktiiviset leikkausta edeltävät pintaihon lämmitysjaksot
vähentämään leikkauksenjälkeistä hypotermiaa ja värinää.7
Tutkimukseen valittiin satunnaisesti 200 potilasta, jotka
olivat tulossa 30–90 minuuttia kestävään yleisanestesiassa
tehtävään leikkaustoimenpiteeseen, ja heitä lämmitettiin
joko passiivisesti eristämällä tai johtamalle iholle lämmintä
ilmaa 10, 20 tai 30 minuutin ajan. Elimistön lämpötila
mitattiin tärykalvolta, ja värinää arvioitiin silmämääräisesti.
Tutkimukset osoittivat, että ydinlämpötilojen muutoksissa oli tilastollisesti erittäin merkitseviä eroja niiden potilaiden, joita ei lämmitetty etukäteen, ja niiden potilaiden
välillä, jotka lämmitettiin etukäteen (p < 0.00001), mutta
kolmen etukäteen lämmitetyn ryhmän välillä ei sen sijaan
ollut tilastollisesti merkitseviä eroja (p = 0.54). Etukäteen
lämmittämättömien potilaiden ydinlämpötila laski enemmän kuin etukäteen lämmitettyjen potilaiden, olkoonkin
että heitäkin lämmitettiin leikkauksen aikana.
Dr Horn raportoi, että ilman etukäteen tehtävää lämmittämistä yli puolet potilaista (69 %) oli hypotermisiä (<
36 °C) anestesian lopussa, kun taas 10, 20 tai 30 minuutin ajan etukäteen lämmitetyistä vain 13 %, 7 % ja 6 %
oli hypotermisiä. Värinää oli havaittavissa 10 etukäteen
lämmittämättömässä potilaassa ja etukäteen lämmitettyjen eri ryhmissä vastaavasti kolmessa, kolmessa ja yhdessä
potilaassa (p = 0.02).
Saksalaisen tutkijaryhmän johtopäätös oli, että potilaan
lämmittäminen pelkästään 10 tai 20 minuutin ajan ennen
yleisanestesiaa estää hypotermian ja vähentää kylmyyden aiheuttamaa värinää. He suosittelivat standardoitua
vähintään 10 minuutin etukäteen lämmittämistä ja 20 tai
30 minuutin lämmittämistä, aina kun pidempi lämmitys-
aika vain on mahdollinen (vaikka aikaerojen vaikutus ei
ollut tilastollisesti merkitsevä, kävi selvästi ilmi, että 20 ja
30 minuutin ajan lämmitettyjen potilaiden hypotermian
osuus oli pienempi kuin vain 10 minuuttia etukäteen
”Etukäteen lämmittämättömien potilaiden ydinlämpötila laski enemmän kuin
etukäteen lämmitettyjen potilaiden,
olkoonkin että heitäkin lämmitettiin
leikkauksen aikana.”
lämmitetyillä potilailla). He toteavat, että neljä prosenttia tutkituista potilaista oli hypotermisiä jo saapuessaan
osastolle leikkausta edeltävään hoitoon. Syynä siihen voi
olla esilääkityksenä annettu midatsolaami, mutta se vain
korostaa kaikkien muiden potilaan lämmittämiseksi toteutettavien käytännön toimien tärkeyttä ennen leikkausta,
sen aikana ja sen jälkeen.
Pidä potilas lämpimänä ennen leikkausta, sen aikana ja sen jälkeen!
Lähteet:
1
2
3
4
5
6
7
Moola S, Lockwood C. Effectiveness of strategies for the management and/or prevention of hypothermia within the adult perioperative environment. Int J Evid Based Healthc. 2011
Dec;9(4):337-45.
The Royal College of Anaesthetists. Patient Information. Risks associated with your anaesthetic. Section 3. Shivering. Revised Edition 2009
Andrzejowski J, Hoyle J et al., Effect of prewarming on post-induction core temperature and the incidence of inadvertent perioperative hypothermia in patients undergoing general
anaesthesia. Br J Anaesth. 2008 Nov;101(5):627-31.
Torossian A.Thermal management during anaesthesia and thermoregulation standards for the prevention of inadvertent perioperative hypothermia. Best Pract Res Clin Anaesthesiol.
2008 Dec;22(4):659-68.
Mahoney CB, Odom J. Maintaining intraoperative normothermia: a meta-analysis of outcomes with costs. AANA J. 1999 Apr;67(2):155-63.
Moola S, Lockwood C. Effectiveness of strategies for the management and/or prevention of hypothermia within the adult perioperative environment. Int J Evid Based Healthc. 2011
Dec;9(4):337-45.
Horn EP, Bein B et al. The effect of short time periods pre-warming in the prevention of peri-operative hypothermia. Anaesthesia 2012 Jun;67(6):612-7. doi: 10.1111/j.13652044.2012.07073.x. Epub 2012 Feb 29.
13
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
14
Itselämpiävän aktiivipeitteen käyttörutiinit
Lapin keskussairaalan päiväkirurgisella
leikkausosastolla
Jenni Vaarala, anestesiahoitaja ja tiimivastaava, Lyhki-yksikkö, Lapin keskussairaala
Lapin keskussairaalaan avattiin Lyhki-yksikön leikkaussalit marraskuussa 2012, ja alusta asti
olemme käyttäneet itselämpiävää aktiivipeitettä leikkauspotilaan lämpötalouden ylläpitämiseen perioperatiivisessa ympäristössä. Tämä on osa jatkuvaa laatu- ja potilasturvallisuustyöskentelyä.
amuotoon kuin potilaan lämpötilan
mittaamiseen. Käytämme peittoja
vain aikuisille potilaille.
Preoperatiivisesti
Preoperatiivisesti peiton saavat käsitai olkapääleikkaukseen tulevat potilaat, joille laitetaan plexus-puudutus
heräämössä ennen toimenpidettä.
Intraoperatiivisesti
Jenni Vaarala
Intraoperatiivisesti käytämme peittoja kaikille aikuisille potilaille, jotka
nukutetaan tai paikallispuudutetaan, lukuun ottamatta lyhyimpiä
leikkauksiamme, joiden arvioitu kesto
on puoli tuntia tai alle.
Indikaatio
Postoperatiivisesti
Indikaatio peitteiden käytölle on
yleisesti sovittu ja se perustuu
pikemminkin käytettyyn anestesi-
Postoperatiivisesti peittoja käytetään niin pitkään kuin ne pysyvät
lämpimänä, ja potilaat saavat ottaa
ne mukaansa kotiutuessaan. Pisimmillään potilaan kotimatka voi olla
jopa 500 km, ja näin ollen talviaikaan
pakkasen paukkuessa yli kolmessakymmenessä asteessa peite lämmittää
mukavasti kotimatkallakin.
Käyttö
Peittoa on helppo käyttää sekä
henkilökunnan että potilaan. Pakkaus
on helppo avata ja peite aktivoituu
ilman vaikutuksesta. Peitto voidaan
laittaa potilaan päälle kokonaan tai
tarvittaessa vain osittain, jolloin sitä
voidaan käyttää kaikissa leikkausasennoissa. Palaute peitteestä on ollut
pelkästään positiivista niin potilaiden
kuin henkilökunnankin taholta.
LÄMMÖN UUDELLEENJAKAUTUMISESTA JOHTUVA
HYPOTERMIA:
Anestesian ensimmäisen tunnin aikana lämpö jakautuu kehon
keskiosista äärialueille verisuonten
laajentumisen myötä. Tämä alentaa
kehon keskiosien lämpötilaa, samalla
kun äärialueiden lämpötilan nousee.
Tämän seurauksena potilaille kehittyy
tyypillisesti hypotermiaa. Yli 80 prosenttia lämpötilan laskusta ensimmäisen tunnin aikana aiheutuu lämmön
uudelleenjakautumisesta johtuvasta
hypotermiasta.1
Lähteet:
1. Matsukawa T, Sessler DI, Sessler AM, Schroeder M, Ozaki M, Kurz A, et al. Heat flow and distribution during induction of general anesthesia.
Anesthesiology. 1995;82(3):662-73.
Jenni Vaarala hoitaa potilasta
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
Lämpöpeitteen käyttökokemuksia Jyväskylän
Terveystalon leikkausosastolta
Brita Kuusela, sairaanhoitaja, Terveystalo Jyväskylä leikkausosasto
Olemme käyttäneet itselämpiävää lämpöpeitteitä asiakkaillemme Jyväskylän Terveystalossa reilun vuoden ajan leikkausosastolla. Idea lämpöpeitteen käytöstä tuli peittelytarvikkeiden esittelytilaisuudessa.
•
•
•
•
tuote on kertakäyttöinen/henkilökohtainen.
ylläpidämme erittäin korkean
hygieniatason
ne eivät vaadi huoltoa
peitteet eivät pölyä käytössä, mikä
vähentää partikkelien määrää
leikkaussalissa
peite on helppokäyttöinen
Brita Kuusela
•
Olimme pohtineet erilaisia vaihtoehtoja
asiakkaidemme preoperatiiviseen lämmittämiseen. Päädyimme lämpöpeitteiden kokeiluun, koska peitteet eivät
tarvitse mitään lattialla tai telineessä
olevaa laitetta toimiakseen. Tämä oli
yksi useista tärkeistä argumenteista
peitteen käytölle, koska lisälaitteet
vaativat aina tilaa, jota leikkaussaleissa
tunnetusti on aina liian vähän. Muita
tärkeitä syitä sille, että aloimme käyttää
peitettä oli:
Kokeilun alussa sovimme, että lämpöpeite laitetaan salissa potilaalle noin
10-15 minuuttia ennen toimenpiteen
aloitusta. Usein potilaat saavat peitteen
käyttöönsä jo heräämössä valmisteluvaiheessa. Potilaat tulevat ravinnotta ja
jännittyneinä osastolle, joka jo osaltaan
vaikuttaa viileyden aistimukseen. Preoperatiivinen esilämmitys auttaa ehkäisemään hypotermiaa perioperatiivisessa
ympäristössä. Leikkaussalin alhainen
lämpötila ja ilmastointi alentavat po-
tilaan lämpötilaa. Anestesian aikainen
lämpötilan laskun riski on olemassa
kaikilla asiakkailla riippumatta iästä,
sukupuolesta tai fyysisestä kunnosta.
Asiakkaan siirtyessä heräämöön
peite seuraa mukana. Paleleminen tai
herääminen vilunväristyksiin leikkauksen jälkeen on epämiellyttävä kokemus.
Kylmyys ja lihasvärinä postoperatiivisesti muistetaan usein pahimpana kokemuksena sairaalassa olosta. Asiakkaat
ovat olleet erittäin tyytyväisiä lämpöpeitteisiin ja osa haluaa viedä peitteen
mukanaan kotiin.
Tavoitteenamme on kaikissa
tilanteissa asiakkaan hyvä olo. Potilaan
lämmittäminen tarjoaa turvallisen, helpon, miellyttävän ja kustannustehokkaan keinon tahattoman hypotermian
ja siihen liittyvien komplikaatioiden
ehkäisyn.
Miksi itselämpiävää aktiivipeitettä käytetään Turun Terveystalon leikkausosastolla?
Pirkko Säteri, erikoissairaanhoitaja ja Kristiina Kuusniemi, anestesiologian
erikoislääkäri, Suomen Terveystalo Turku
Terveystalon Turun henkilökunta osallistui alkusyksystä 2013 koulutukseen,
jossa keskusteltiin ennen leikkausta
tapahtuvan potilaan lämmittämisen
merkityksestä potilaan toipumiseen.
Koulutuksen jälkeen keskusteltiin
esilämmittämisen merkityksestä.
Halusimme kiinnittää huomiota siihen,
että huolehditaan siitä ettei potilas
pääse jäähtymään ennen leikkausta.
Tavoiteena on ettei potilas olisi
valmiiksi jäähtynyt leikkaussaliin tullessaan. Aloitimme itsestään lämpiävän
aktiivipeitteen käytön. Anestesiologian
erikoislääkäri Kristiina Kuusniemi
sanoo valintaan vaikuttaneen tuotteen
helppokäyttöisyyden, äänettömyyden ja
sen että peitto mahtuu pieneen tilaan.
Erikoissairaanhoitaja Pirkko Säterin
mukaan Terveystalolla Turussa oli
toki jo aiemmin kiinnitetty huomiota
potilaslämmitykseen leikkausosastolla
ja lämmitetty potilaan vuoteita ennen
leikkausta, sekä potilaita leikkauksen
aikana.
Turun Terveystalossa itsestään
lämpiävä aktiivipeite annetaan potilaalle
jo odotustilassa tai asetetaan sängylle
Pirkko Säteri ja Kristiina Kuusniemi
15
HYVÄT KÄDET NR1, 2014
Palautusosoite:
Mölnlycke Health Care Oy
Pitäjänmäentie 14, 3 krs
00380 Helsinki
Mölnlycke Health Care
Pitäjänmäentie 14, 3 krs
FI-00380 Helsinki
Puh: 0201 622 300
Fax: 0201 622 310
jatkoa edelliseltä sivulta
Tilaa sähköinen uutiskirjeemme!
P R O D U C T I O N Z E T T E R Q V I S T T R Y C K E R I A B – P R I N T E D B Y W W W. Z E T T E R Q V I S T. E U , G Ö T E B O R G 2 0 1 4
Lähetä yhteystiedot osoitteeseen
[email protected],
niin lisäämme tietosi postituslistalle.
© M Ö L N LY C K E H E A LT H C A R E , 2 0 1 4 – H Y VÄT K Ä D E T 1 / 1 4 – 1 , 5 K
ennen leikkausta, vähintään 30
minuuttia ennen anestesian aloitusta.
Peite on potilalla leikkauksen ajan ja
se seuraa heräämöön potilaan mukana
sekä joissain tapauksissa lähtee jopa
potilaan mukana kotiin asti. Peittoa
käytetään pääsääntöisesti kaikilla potilailla, lukuunottamatta lyhytkestoisia
toimenpiteitä. Peite on aina käytössä
puhtaissa ortopedisissa leikkauksissa.
Potilailta saatu palaute on ollut
hyvää. Potilaat kokevat peitteen miellyttävänä ja mikäli potilaalla on liian
kuuma, voi peiteen laittaa syrjään.
”Siitä lähtien kun potilaan vuode on
lämmitetty ennen leikkausta, olemme
huomanneet tärinään käytettävän
lääkkeiden määrän vähentyneen
huomattavasti” Pirkko toteaa ”ja nyt
aktiivipeitteen käyttöönoton jälkeen
olemme huomanneet, että potilaat
tärisevät huomattavasti vähemmän
heräämössä leikkauksen jälkeen.”
Kristiina Kuusniemi haluaisi
kiinnittää vielä enemmän huomiota
potilaan ydinlämpötilan mittaamiseen,
varsinkin pitkissä toimenpiteissä. Tällä
hetkellä pidemmissä toimenpiteissä
mitataan potilaan ydinlämpötilaa tärykalvolta, nenänielusta tai esofaguksesta.
Henkilökunnan palaute tuotteesta
on ollut pääsääntöisesti positiivista ja
tuote on todettu helppokäyttöiseksi.
Uuden lämpöpeitteen käyttöönoton
yhteydessä Kristiina Kuusniemi
informoi vuodeosaston henkilökuntaa
tuotteesta ja sen käytöstä. ”Tämä on
tärkeää, koska joissakin tapauksissa
aktiivipeite laitetaan potilaalle jo vuodeosastolla ja se myös palautuu sinne
potilaan mukana toimenpiteen jälkeen.
Kaikkien osapuolien on hyvä tietää
miksi ja miten peitettä käytetään”
Pirkko ja Kristiina sanovat.