Karaten EM-kisat, 1.-4.5.2014 Hakametsän halli, Keltinkatu 2, Tampere Karaten 49. EM-kisat järjestetään tänä vuonna Tampereella 1.–4.5.2014. Kisoihin odotetaan noin 500 kilpailijaa 43 maasta. Kisojen yhteydessä pidettävä Euroopan Karateliiton kongressi ja muut viralliset tapahtumat, takaavat jännittävää ja vilkasta kisaviikkoa Tampereella. Nämä kisat ovat neljännet arvokisat, joita Suomen Karateliitto järjestää. Ensimmäiset olivat vuoden 1979 aikuisten EM-kisat, Helsingin Jäähallissa. Vuonna 1995 järjestettiin jälleen aikuisten EM-kisat Helsingissä, ja kisapaikka oli sama. Vuonna 2006 vuorossa olivat Karaten aikuisten MM-kisat, tällä kertaa kisat käytiin Tampereella, ja kaupungista on siitä lähtien muodostunut Karateliiton tärkeäksi yhteistyökumppaniksi. Tämän vuoden EM-kisat käydään samassa paikassa – Hakametsän Jäähallissa – kuin vuoden 2006 MM-kisat. Osallistujamäärä on luonnollisesti hieman suppeampi, luvassa ovat kuitenkin suuret kansainväliset mittelöt. Tampereelle odotamme noin 500 kilpailijaa 43 eri maasta. Siihen kun vielä lisätään noin 100 tuomaria, Euroopan Karate- liiton ja maiden viralliset edustajat, tiedämme että luvassa on vilkas kisaviikko Tampereella. EM-kisojen yhteydessä järjestetään myös muuta virallista toimintaa. Euroopan Karateliiton (EKF: n) hallituksen ja toimikuntien kokoukset, kilpailijoiden ja toimihenkilöiden rekisteröinnit, tuomari- ja valmentajapalaverit sekä sarjojen arvonta tapahtuvat kisoja edeltävinä päivinä. Keskiviikkona on myös luvassa EKF: n vuosikokous eli kongressi. Finaalipaikat ratkeavat torstaina ja perjantaina Varsinaiset kilpailutapahtumat alkavat torstaina 1.5, silloin käydään kaikkien henkilökohtaisten sarjojen karsinnat. Ensimmäisinä suomalaisina EMtatamille astelevat katassa kilpailevat Ina Hämäläinen ja Pasi Hirvonen klo 10.00. Pari tuntia myöhemmin alkavat ottelusarjat. Karsinnoissa ottelut käydään neljällä tatamilla. Painoluokat ovat jaettu kahteen lohkoon ja karsinnoissa miesten ja naisten sarjat käydään vuorotellen alkaen raskaimmista sarjoista. Ottelijoista ensimmäiset edusta- jamme ovat Pyry Heiskanen, miehet -84 kg ja Oskari Rajala, miehet +84 kg. Runsaan tunnin päästä vuorossa ovat naiset Melis Ayse Abat, naiset -68 kg ja Helena Kuusisto, naiset +68 kg. Miesten -75 kg sarjassa ottelee Jarno Heino ja samaan aikaan tatamilla nähdään sarjassa -67 kg otteleva Amgad Mahmoud. Emma Aronen ottelee sarjassa -61 kg, ja viimeisenä ottelijana henkilökohtaisissa painoluokissa on Ann-Mari Nummila -50 kg. Kun finalistit ovat selvillä kaikissa henkilökohtaisissa ottelusarjoissa, alkavat keräilyottelut. Mitaliottelut käydään erikseen lauantaina ja sunnuntaina. Joukkueet tulessa perjantaina Perjantaina kisat jatkuvat katan joukkuekisan karsinnoilla ja keräilyotteluilla klo 10.00. Miesten katan joukkueessamme kilpailevat Mika Virkkunen, Juuso Kenkkilä ja Oliver Kuisma. Katan jälkeen alkavat otteluiden joukkuekisat. Suomen miesten joukkueessa ottelevat Amgad Mahmoud, Jarno Heino, Pyry Heiskanen, Oskari Rajala ja Mikael Wood. Naisten joukkueen kokoonpano on Emma Aronen, Melis Abat, Helena Kuusisto ja Henna Kuusisto. Keräilyotteluiden jälkeen viimeisenä perjantaina klo 17.30 ovat kisojen viralliset avajaiset. Mitalit ratkaistaan lauantaina ja sunnuntaina Perjantaina karsintojen jälkeen, kisapaikka uusitaan mitaliotteluita varten. Euroopan Karateliitto televisioi EM-kisat ja kaikki mitaliottelut käydään yhdellä tatamilla lauantaina ja sunnuntaina. Lauantai on jaettu kahteen osioon. Aamulla käydään ensin seitsemän sarjan pronssiottelut, ja klo 12.00 alkavat näiden sarjojen loppuottelut. Iltapäivällä, 15.30 alkaen, käydään henkilökohtaiset katasarjat, kolme henkilökohtaista ottelusarjaa ja naisten joukkuekilpailun pronssiottelut. Pitkän päivän päätteeksi vuorossa ovat näiden sarjojen finaalit. Sunnuntai on sen sijaan lyhyt kisapäivä, miesten ja naisten katan joukkueiden sekä miesten kumiten joukkueiden pronssiottelut alkavat jo 9.00. Loppuottelut alkavat klo 12.00 ja kilpailut päättyvät ohjelman mukaisesti 13.30. Tutustu joukkueeseen seuraavilla sivuilla. Hastattelut ovat kirjoittanut Johanna Sirén, kuvaaja Marko Simonen Miesten katan joukkue: Mika Virkkunen, Oliver Kuisma ja Juuso Kenkkilä Suomen joukkue: Ina Hämäläinen, kata naiset Pasi Hirvonen, kata miehet Juuso Kenkkilä, Oliver Kuisma, Mika Virkkunen, joukkue kata Ann-Marie Nummila, naiset -50 kg Emma Aronen, naiset -61 kg Melis Ayse Abat, naiset -68 kg Helena Kuusisto, naiset +68 kg Aronen, Abat, Helena Kuusisto ja Henna Kuusisto, naisten joukkue. Amgad Mahmoud, miehet -67 kg Jarno Heino, miehet -75 kg Pyry Heiskanen, miehet -84 kg Oskari Rajala, miehet +84 kg Mahmoud, Heino, Heiskanen, Rajala ja Mikael Wood, miesten joukkue. Valmentajat: Kai Keinänen, Eki Luukka Joukkueen johtaja: Anssi Kaltevo Fysio/huolto: Hannu Borén, Montse Ruiz Tuomarit: Pirkko Heinonen, Maija Laaksonen Pitää luottaa itseensä Ina Hämäläisen, 24, kotiseura on Lahden Karate. Vastavalmistuneella tradenomilla on 2. danin musta vyö. EM-tasolla Hämäläinen kisaa nyt neljättä kertaa. Hän kuvaa itseään jääräpääksi ja “isoksi jännittäjäksi”. Lajin pariin hän tuli vuonna 1997 isoveljensä Samu Hämäläisen vanavedessä. Vaikka molemmilta sisaruksilta ottelu sujui salilla mainiosti ja isoveli kisasikin molemmissa lajeissa, Ina Hämäläisen lajiksi valikoitui kata. Aluksi seurana oli Orimattilan Karate, jossa harrastajia on noin sata, kun lapsetkin luetaan mukaan. Siellä Hämäläistä valmensi Kirsi Koivisto. Mutta suurempi seura tarjosi enemmän mahdollisuuksia ja siksi eteen tuli siirtyminen Lahden Karaten riveihin. Siellä henkilökohtaisena valmentajana on toiminut Mika Virkkunen. – Mulle sanottiin, että olisin parempi matsissa kuin katassa, mutta se vain lisäsi haastetta, kertoo Hämäläinen. Ina Hämäläinen, naisten kata, Lahden Karate, valmentaja Mika Virkkunen – Olin päättänyt, että kata on mun kisalaji enkä jääräpäänä antanut periksi. Sisarukset kulkivat yhdessä treeneihin ja sparrasivat toisiaan. Lopulta lajin parissa oli koko kuusihenkinen Hämäläisen perhe: Samu, Ina, äiti, isä, pikkuveli ja pikkusisko. Isoveli Samu Hämäläinen lähti vuonna 2008 Lappeenrantaan opiskelemaan ja hänen uransa karaten parissa päättyi siihen. Ina Hämäläisen ura sen sijaan jatkuu. – Iso jännittäjä rauhoittuu, kun pääsee tekemään tutut rutiinit; lämmittelyt ja puku päälle, sanoo Hämäläinen. – Pitää vain luottaa itseensä. Kisavalmisteluihin ei liity mitään erityistä. Pasi Hirvonen, miesten kata Kuopion Karateseura, valmentaja Yrsa Lindqvist mutta sitten alkuvuosien jälkeen kata alkoi kiinnostaa enemmän. Tyhjän tatamin haltuunotto oli Hirvoselle mieluinen haaste. – Oli sellainen fiilis, että nyt pääsee näyttään, hän kertoo. – Siinä viehätti sekin, että minä, ja vain ja ainoastaan minä, kontrolloin tätä tilannetta, hän lisää. Hirvonen pääsi mukaan maajoukkueen valmennusrinkiin vuonna 2000. Hänellä on nykyisin 3.dan. Takana ovat jo kahdeksat EM-kisat ja voitettuaan SMkisat huhtikuun alussa Hirvonen treenaa nyt hyvillä mielin kohti toukokuun alkua ja Tampereella järjestettäviä EM-kisoja. Turtles-mutanttininjakilpikonnat vetivät lajin pariin Yhteiskuntatieteiden maisteri Pasi Hirvonen, 32, innostui karatesta Karate Kids -klassikkoelokuvan ja Turtlesien myötä. Vuonna 1990 junnukarate teki tuloaan Kuopioon voimallisesti. Turtles-leikit muuttuivat karatetreeneiksi. Laji imaisi mukaansa heti. Karateen liittyvä kulttuuri ja toimintaympäristö olivat varsin erilaisia, jos vertasi vaikka jääkiekkoon tai pesäpalloon. Karateliikkeitä ei saanut näyttää kavereille. Kaikki lajiin liittyvä kuului dojon seinien sisäpuolelle. Kuopion karateseurassa aloitti yhtäaikaa peräti 100 junioria. Näistä Hirvonen on yhä ainoa lajin parissa oleva karateka – the last man standing. Dojossa hyvät treenit armeijaa varten Karateen olennaisena osana liittyvä salikuri varmisti sen, että armeijan kuri ei tuntunut missään. – Monille se tuntui olevan vaikeaa, mutta itse oli jo tottunut kaikenlaisiin komentoihin ja huutoon, kertoo Pasi Hirvonen. Salikisoissa Hirvonen matsasi, Hirvosen mukaan hänen kovimmat kilpakumppaninsa tulevat Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta. – Myös Englannista, Tsekistä ja Kroatiasta tulee tasokasta väkeä, sillä Eurooppa on kova karatealue, sanoo Hirvonen. – Kisapäivinä pidän kevyen aamuharjoituksen, jossa avaan kroppaa ja haen oikeaa tunnetilaa, että saan pölyt pois – hyvät yöunet siihen alle auttavat asiaa, kertoo Hirvonen. Katan etuihin kilpailulajina hän lukee sen, että aikataulut eivät elä tilanteen mukaan vaan suoritus alkaa tarkasti ennalta sovittuun aikaan, jolloin oma vuoro on hyvissä ajoin tiedossa etukäteen. SM-kisojen finaalissa nähtiin, että Hirvonen on todella iskussa. Pyry Heiskanen, miehet -84 kg, joukkue Lahden Karate, valmentaja Tuomo Heinonen leireilee vielä pääsiäisenä ja valmistautuu näin yhdessä kisoihin. Mustien vöiden lisäksi joukossa on kolme ruskeaa vyötä, joista Heiskasella on yksi. Myös hänellä on takanaan jo pitkä ura kilpakaratessa. Takana ovat neljät nuorten EM-kisat ja viime vuonna käynti kärjen tuntumassa on lisännyt ruokahalua – Heiskanen sijoittui seitsemänneksi. Mutta ei pidot parane, ellei kisat kovene. Nyt Tampereella Heiskanen urakoi ensimmäistä kertaa aikuisten EM-kisoissa, joten edessä on jännittävä siirtyminen kaikkein vaativimpaan seuraan. Joku siinä kolahti – En edes oikein osaa sanoa mikä, mutta joku siinä kolahti, vastaa Pyry Heiskanen, 18, kysymykseen, miksi hän kiinnostui juuri karatesta. itselleen uuden harrastuksen. Mutta kuinkas sitten kävikään... Heiskanen kuuluu Lahden Karateen, jossa hän aloitti lajin 9vuotiaana. – Totta kai kilpaileminen on merkittävä osa lajin vetovoimaa ja halu menestyä pitää motivaatiota yllä. Syy alkeiskurssille menoon oli ihan vain se, että hän halusi – Karate tuntui alusta asti siltä mitä haluan tehdä. Suomen EM-kisajoukkue – Yleensä tunnelma isoissa kisoissa on aivan mahtava ja totta kai myös se, että pääsee itse kilpailemaan ja näyttämään mihin pystyy, on se juttu. Heiskasesta kilpailemisessa ja omien taitojen viemisessä kisatatamille on jotakin koukuttavaa. – Kaikki arvokisareissut ovat olleet unohtumattomia kokemuksia. Karatessa on asennetta – Karatesta olen löytänyt henkeä ja asennetta mitä en muista lajeista löytänyt, sanoo Oskari Rajala, 22, 1. danin musta vyö Renshin-Kanista. – Tämän kevään EM-kilpailuista lähden hakemaan menestystä. Takana ovat jo kahdet EM-kisat, mutta edelleen muisto ensimmäisestä suomenmestaruudesta hehkuttaa, samoin kuin muisto ensimmäisen ulkomaisen kisan voitosta. – Kilpailuista olen löytänyt todellisen tieni karaten parissa, sillä olen hyvin kilpailuhenkinen. – Kilpa-urani alkoi vuonna 2003, kun meiltä kysyttiin kiinnostaako meitä lähteä kilpailuihin, ja kaikki, ketkä siihen aikaan harjoittelivat samassa ryhmässä, innostuivat heti! – Olen lajissa pystynyt haastamaan koko ajan itseäni ja kehittynyt paremmaksi. 6-vuotiaana kurssille Rajala aloitti karaten 6-vuotiaana, syksyllä 1998 ollessaan ensimmäisellä luokalla. Hän oli kokeillut aikaisemmin muita urheilulajeja ja kamppailulajit kiinnostivat. Perhe asui tuolloin Espoon Haukilahdessa ja lähimpänä seurana oli Espoon Meido-Kan. – Karate kiehtoi lajina monien Oskari Rajala, miehet +84 kg, joukkue Renshin-Kan, valmentaja Jukka Jokinen erilaisten näyttävien tekniikoiden takia ja karaten maine itämaisena kamppailulajina oli houkutteleva. – Treeneissä vallitsi hyvä henki ja salilla harjoiteltiin jännittäviä tekniikoita. – Myös harjoitusten tuoma hyvä fyysinen kunto on motivoinut minua jatkamaan pienestä asti. – Vuonna 2008 vaihdoin seuraa Renshin-Kaniin, sillä nykyisessä seurassani panostettiin kilpakarateen enemmän. Karate on kovaa duunia – Heti rupesi tuntumaan, että tää on kamppailua ja joutuu tekemään duunii, kertoo Porin Shotokanin Jarno Heino, 29. Hänellä on nyt 1. danin musta vyö. Lajin pariin hän tuli 15-vuotiaana vuonna 1999. – Serkku oli treenannut vuoden ja olin ollut kamppailulajeista kiinnostunut, siitä se lähti, hän kertoo. Pari kaveria aloitti samaan aikaan. Päivätöinään Heino tekee rakennuksilla timanttiporauksia ja purkutöitä, lisäksi hän ajaa erilaisia työkoneita. Ylävartalotreeniä ei erikseen punttisalilla tarvita, mutta jalkatreenit Heino kyllä vetää. Ennen karatea hän oli treenannut jalkapalloa, yleisurheilua ja painia. Kehon hallinta oli näiden ansiosta kohdallaan, mutta liikkeiden oppiminen otti oman aikansa. Peruskurssilla treenattiin kaksi kertaa viikossa ja siinä ohella Heino kävi lenkillä ja pelasi sählyä. – Nykyisin karate ja työ vievät kaiken ajan, sanoo Heino. – Ja melkein kaikki muu aika mitä on, kuuluu vaimolle. Maltti on valttia Ensimmäiset nuorten EM-kisat Heino kävi vuonna 2004 ja aikuisten 2006. Sen jälkeen parit Jarno Heino, miehet -75 kg, joukkue Porin Shotokan, valmentaja Anssi Kaltevo. EM-kisat ovat jääneet väliin, kun olkapää jouduttiin leikkaamaan kisoissa sattuneen revähdyksen vuoksi. Nyt Heinolla on edessään karateuran seitsemännet aikuisten EM-kisat. – Kisoja ennen joudun joskus pudottamaan pari, kolme kiloa painoa, mutta teen sen yleensä edellisenä iltana, koska en halua kärsiä näläntunteesta, kertoo Heino. Painoa pudottaakseen hän käy kävelyllä, jumppaa ja menee saunaan. Porin Shotokanissa hän on yksi junioreiden talent-ryhmän vetäjistä. – Junnuille haluaisin sanoa, että malttia täytyy olla, että jaksaa tehdä duunia eikä lannistu, vaikka kisoissa kävisi miten vain. Amgad Mahmoud, miehet -67 kg, joukkue Renshin-Kan, valmentaja Mahdi Jafargholizadeh Karate on taidetta Amgad Mahmoud, 27, tietää, mitä on olla 8-vuotias ja koulukiusattu. Isä päätti, että pojan on opittava puolustamaan itseään. Uusi vuosi 1995 alkoi “mestareiden seurassa” Renshin-Kaninssa. Mestarit tunsivat Mahmoudin isän ja ottivat pojan siipiensä suojaan. Power Rangersit ja Turtlesit innoittivat nuorta karatenharrastajaa kovasti. Myöhemmin inspiraatiota on löytynyt kiinalaisten huippujen elokuvista. – Laji on monipuolinen, sanoo Mahmoud. – On potkut, lyönnit ja kaadot eikä se ole mitään roiskimista vaan taidetta ja hienoutta, vähän kuin Jet Li -leffoissa. Mahmoud myöntää suoraan olevansa kilpailuhenkinen kaveri, joka tykkää näyttää omat taitonsa ja taistella paremmuudesta. Hän aloitti kisaamisen jo juniorina, ja paras muisto lajin parista – toistaiseksi – on nuorten MMkisat 2003 Ranskan Marseillessa. Hänet valittiin edustajaksi aivan viime hetkellä ja valituksi tuleminen oli hänelle suuri yllätys. Hän ei tiennyt olleensa edes ehdolla. – Oli minä, valmentaja Kai Keinänen ja siskoni Inge, hän kertoo kisamatkasta. – Kaikki oli niin uutta ja hienoa, mutta hävisin silloin finaalipaikasta 1-0 ja pronssimatsin 1-0 eikä mikään ole harmittanut tai sattunut niin paljon kuin niiden menetys. – Mutta reissu ja koko se kokonaisuus kisapaikalla oli hieno! Edessä nyt kolmannet EM-kisat Mahmoudin karateuralla on ollut parin, kolmen vuoden tauko ja kiriminen taukoa edeltävään kuosiin on edellyttänyt mustan vyön karatekalta paljon vaivannäköä viimeiset kaksi vuotta. – Kovaa duunia olen saanut tehdä, että pääsen samalle tasolle kuin missä olen ollut ja vielä on duunia jäljellä, mutta lähellä ollaan. Joukkuemestaruus seurojen välisissä SM-kisoissa maistui comebackin tekijälle. – Kilpailuissa parasta on jännitys ja se henki, kun olet tatamilla ja tekniikat onnistuu. Helena Kuusisto, naiset +68 kg, joukkue Porin Shotokan, valmentaja Anssi Kaltevo Nyt on näytön paikka! Porin Shotokanin Helena Kuusisto, 21, on iskussa. Se nähtiin SMkisoissa huhtikuun alussa. Hyvän harrastuksen aloittamisesta, hän kiittää isäänsä. Eteneminen kilpauralla onkin sitten ollut omissa käsissä. – Aloitin karaten 9-vuotiaana, koska isä halusi, että me kaikki kolme sisarusta aloitetaan jokin itsepuolustuslaji, jotta voidaan pärjätä täällä karussa maailmassa. – Luokkakaverini harrasti silloin karatea ja kävin katsomassa yhdet treenit, ja sitten isä vei meidät karatenäytökseen ja siellä sitten ilmoittauduimme peruskurssille. Nyt Kuusistolla on 1. danin musta vyö. Hän sanoo olevansa kilpailija jo luonteeltaan, joten kisoissa pärjääminen on vain lisännyt kierroksia. – Porin Shotokanissa oli alkuaikoina hyvä tyttöporukka, jonka kanssa treenasin. – Kilpailumatkat olivat aina huippuja, kun mentiin koko seura bussilla ja kilpailujen myötä tutustui toisiin kilpailijoihin ja sai uusia treenikavereita. Viides sija EM-kisoissa 2013 Nuorten MM-kisoissa Malesiassa 2011 Kuusisto ymmärsi, että tavoitteet kannattaa asettaa korkealle. – Silloin tajusin, että mulla on mahiksia vaikka mihin, hän sanoo. Sen jälkeen nuorten EM-kisoista tuli pronssia. Nyt Tampereella Kuusisto osallistuu aikuisten EMkisoihin neljännen kerran. Viime vuoden EM-kisoissa tuli viides sija. – Se tuntui jo aika mahtavalta! Nyt kisat ovat Suomessa ja suomalaiset kannustamassa omiaan, joten kisavire on varmasti huipussaan. – Parasta on se, kun pääsee ottamaan mittaa toisista kilpailijoista ja huomaa treenin tuoman kehityksen, sen, että pystyy tekemään makeita juttuja, joita on treeneissä harjoitellut ja toteuttaa ne neliössä. Kilpailu-uran varrelta on kertynyt paljon hyviä muistoja. Yksi niistä erityisesti mieleen jäänyt on ensimmäinen Karate 1 Premier Leaguen mitali. – Silloin oli hyvät fiilikset! Lentopallo vaihtui karateen Emma Aronen, 23, Euran Karateseurasta innostui lajista alaasteella, kun luokkakaveri oli keksinyt itselleen uuden harrastuksen, karaten. Hänkin ilmoittautui mukaan alkeiskurssille ja on harrastanut lajia 12-vuotiaasta. – Olin pelannut lentopalloa 5vuotiaasta, ja tottunut sisäpelitossuihin, polvisuojiin ja siihen, että urheiluun kuuluu jokin väline, joka yleensä on pyöreä, tuntui hassulta astua liikunta- saliin verkkahousuissa paljain varpain, hän kertoo. – Lajin haasteellisuus ja salilla vallitseva kuri tekivät vaikutuksen: koko ajan oli pakko keskittyä, kun käsillä ja jaloilla piti tehdä ihan eri juttuja, vieläpä yhtä aikaa! – Tuntui huikealta, että harjoituksissa ei valmentajan puhuessa kuulunut hiiskaustakaan. Salilla vallitseva meininki oli jotakin aivan uutta. Voittaminen on hauskaa! Salin innostava ilmapiiri ja oma halu kehittyä ovat olleet eteenpäin ajavia voimia. Aronen, jolla on 1.danin musta vyö, kokee, että kilpaileminen karatessa on vienyt sellaisten tunteiden äärelle, joita hän ei ole saavuttanut millään muulla elämän osaalueella. – Näitten tunteitten tunnistaminen ja niistä selviäminen on äärimmäisen palkitsevaa ja olen oppinut sitä kautta valtavasti itsestäni ja ihmisistä. – Ja onhan voittaminen pahuksen hauskaa! Vuosiin karaten parissa mahtuu monia kisareissuja ja leirejä. Parhaat muistot liittyvät hyvin menneisiin kilpailuihin ja onnistumisen tunteisiin. – Ykköspallilta on mukavaa rynnätä syömään jäätelöä! Kilpailuihin Aronen valmistautuu huolellisesti ja pyrkii olemaan niissä “täysin läsnä”. Nyt vuorossa olevat EM-kisat ovat hänelle kolmannet. Turun yliopistossa lääketiedettä opiskeleva Aronen ja hänen valmentajansa Kai Keinänen hakevat molemmat peruskuntonsa maatalon töistä. – Mikään ei vedä vertoja syvällä hyrisevälle tyytyväisyydelle ja ilolle hyvin menneitten kilpailujen jälkeen, sanoo Aronen. Emma Aronen, naiset -61 kg, joukkue Euran Karateseura, valmentaja Kai Keinänen Ayse Melis Abat, naiset -68 kg, joukkue seura Kukucekmece Karate Intisa Spor Kukubu, valmentajat Ilgar Abat ja Montse Ruiz Kung-fu ja taekwondo vaihtuivat karateen Ayse Melis Abat, 25, kuuluu kahteen eri seuraan: Suomessa Hämeenlinnan Karateseuraan ja Turkissa Kucukcekmece Karate SK -seuraan. – En voisi ajatella karatea ilman kilpailemista, sillä kilpaileminen tuo peliin jännitystä ja lisää tahtoa treenata. – Aloitin 13-vuotiaana kungfulla, harrastin myös taekwondoa ja sitten päädyin karateen, koska huomasin, että nautin kilpailemisesta ja parhaat kilpailumahdollisuudet löytyivät sillä hetkellä karatesta. Aviopari treenaa yhdessä Abat kertoo, että aivan kodin lähellä sijaitsi sellaisen karateseura, jossa panostettiin nimenomaan kilpakarateen. – Kaikki taistelulajit ovat aina houkutelleet minua. Abat kiittää lajin monipuolisuutta. – Kädet, jalat ja myös kaatotekniikat ovat mukana pelissä. Myös hyvä fyysinen kunto ja halu oppia uutta on ominaista karaten harrastajille. – Karatessa tarvitaan voimaa, hyvää kuntoa, nopeutta ja myös taktiikkaa, ja aina on jotain oppimista ja uutta, paljon enemmän kun monessa muussa lajissa. Mutta nämä yksinään eivät riitä. Abat osallistui viime vuonna EMkisoihin Budapestissä, joten Tampereen kisat ovat hänelle sitten jo toiset tällä tasolla. Hänellä on 1. danin musta vyö. Tampereen kisapäiviä ovat edeltäneet – samoin kuin kaikilla muillakin Suomen joukkueessa, ensin monet pienet kisat salilla – nuorten kisat, sitten aikuisten SM- ja PM-tason kisat. Tie on ollut pitkä ja kiinnostava. – Kaikilla voitoilla ja häviöillä on merkitystä minulle ja kaikista olen oppinut paljon. – Tärkein muisto taitaa kyllä olla se, että kun tarpeeksi treenasimme yhdessä ja vaikka kovia iskujakin usein tuli, niin päätimme mennä naimisiin mieheni kanssa, joka on entinen Turkin maajoukkueen edustaja. – Treenaaminen ja kilpaileminen yhdessä on hauskaa ja meille tulee monia mahtavia muistoja, joita monella muulla avioparilla ei ole. Pariisin tatamilta tuli voimamuisto Ann-Marie Nummilan, 22, yksi ikimuistoisimmista hetkistä liittyy nuorten EM-kisoihin, jotka järjestettiin Pariisissa 2009 – silloin hän sai kaulaansa pronssimitalin. Aika läheltä piti myös Ateenassa aikuisten EM-kisoissa 2010, jolloin Nummila ylsi seitsemännelle sijalle. Yhteensä takana ovat neljät nuorten EM-kisat ja kolmet aikuisten kisat. – Kisat olivat ensimmäiset arvokisani ja muistelen tuota hetkeä edelleen. Nyt Tikkurilan Tiikereihin kuuluva ruskean vyön karateka saa näyttää kyntensä kotikentällä Suomessa. Neljäs kerta toden sanoo? – Toivottavasti saan elää sen uudelleen Tampereella toukokuussa! Isä ehdotti seuraa, jossa oli myös ju-jutsua Nummila aloitti karaten 11vuotiaana ja seuraksi valikoitui isän suosituksesta Salon Zanshinkania, jossa treenattiin sekä jujutsua että karatea. Vuosi oli 2003. Erilaisia urheilulajeja koko ikänsä harrastanut tyttö mieltyi karaten monipuolisuuteen ja kovaan harjoitteluun. – Olin todella innostunut ja odotin kovasti seuraavia treenejä, koska aina oppi jotain uutta! – Nälkä kasvoi sitten treenatessa ja kilpaillessa, joten hain lisää haastetta muualta, jolloin edessä oli seuran vaihto Salon Ipponiin 2007. – Siellä sitten sain ensimmäisen henkilökohtaisen valmentajani, yhden Suomen menestyneimmistä karatekoista, Jukka Koivusen. – Jukan johdolla karateurani lähti nousuun ja kipinä kilpailemiseen vain vahvistui. Ann-Mari Nummila, naiset -50 kg Tikkurilan Tiikerit, valmentaja Jyrki Lehtinen Henna Kuusisto, naisten joukkue Porin Shotokan, valmentaja Jarno Heino Karaten kautta sai uusia kavereita Henna Kuusisto, 19, on Helena Kuusiston pikkusisko ja hänenkin kotiseuransa on Porin Shotokan. Vyöarvo on ruskea. Edessä olevat EM-kisat ovat hänen ensimmäiset aikuisten EM-kisansa. Kuten sisarensa, hänkin toteaa olleensa lapsena hyvin kilpailuhenkinen. Karatessa kiehtoo lajin monipuolisuus ja ajatus siitä, että tarvittaessa kykenee puolustamaan itseään. Aloittaessaan lajin vuonna 2002 hän oli 8-vuotias. Uusien kavereiden saaminen oli mieluisaa. – Siskollani ja valmentajilla on tässä myös ollut oma roolinsa. – Myös leikit ja kuperkeikat innostivat tuon ikäisenä. – Olen pysynyt lajissa luultavasti sen monipuolisuuden takia ja niiden ihmisten vuoksi, joihin olen tutustunut karaten kautta. – Karatesta on tullut elämäntapa, kun on pienestä asti kuitenkin ollut mukana. Kuusisto pitää myönteisenä myös sitä, että lajia voi harrastaa minkä ikäisenä tahansa. Oman kilpailijanuransa hän ynnää monen sattuman summaksi. Kisoissa menestyminen ruokki tätä piirrettä. Vyöarvoissa eteneminen tärkeää Aluksi vyöarvoissa etenemiset olivat Kuusistolle tärkeitä etappeja. Samoin leirit. Sitten kuvaan tulivat mukaan kilpailut. Nuorten SM-, PM- ja EM-kisat ovat edeltäneet tätä ensimmäistä koitosta aikuisten EM-kisoissa. – On hienoa päästä mukaan edustamaan Suomea nyt Tampereella. – Uskaltaa lähteä kisaamaan, voittaa jännityksensä ja ylittää itsensä, siinä on haastetta.