Näin sanoo Luther

N:o 6
Kesäkuu
”Ja te tulette olemaan minun todistajiani
sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja
Samariassa maan ääriin saakka.” Ap.t. 1:8
2011
92. vuosikerta
EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA
Näin sanoo Luther
(Jes. 12:2) Katso, minun autuuteni
Jumala.
Tämä on kuvaus rauhasta syntien
anteeksisaamisen jälkeen. Näin on
sydän vahvana ja näin ylistelee.
Nyt minulla on, mihinkä luotan ja
uskon ja mihinkä katson, nimittäin
Jumalaan joka ei enää ole vihastunut vaan vapahtaa kaikista vaaroista ja pahasta. Kristittyä ympäröivät onnettomuudet ja kuolema
lukemattomissa muodoissa. Paljon
on hänellä vihollisia, mutta Jumala antaa hänelle siivet, niin että hän
pääsee niistä vapaaksi. Kristus on
häntä läsnä ja suojelee häntä, ei kadota.
Minä olen turvassa enkä pelkää.
Tällainen on omantunnon rauha ja
levollisuus, kun tietää Jumalan olevan sovitetun ja Kristuksen olevan
vapahtajan ja suojelijan. Sillä jos
se vielä pelkää, niin on se perke-
leen kiusauksia tahi vanhaa ihmistä joka vielä on jälellä.
Sillä Herra, Herra on väkevyyteni ja virteni, ja hän on minun autuuteni. Tämä lause on otettu 2.
Moos. 15 luvusta (2. Moos. 15:2),
jossa Mooses kiittää vapahduksesta Faraon käsistä. Siinä eivät juutalaiset ollenkaan kerskaile omista
ansioistaan. Niin nytkin ylistetään
vain Jumalan hyviä töitä, joka saattaa meidät turvaan vihollistemme
käsistä. ”Väkevyyteni” s. o. valtakuntani, asuntoni, voitokas valtani, jonka kautta saatan jalkaini alle
viholliseni ja käyn kyykäärmeen
(basiliskin) päällitse (Ps. 91:13).
”Virteni”, virteni ja kiitokseni aihe.
Minulla ei ole muuta, josta laulaisin ja veisaisin kuin Kristus, jossa
ainoassa minulla on kaikki. Häntä yksinään ylistän, hänessä yksin
kerskaan. Hän on minun autuuteni
s. o. voittoni. Usein raamatussa on
sana autuus voiton sijasta, 1. Sam.
14 (1. Sam. 14:45). Kristus on voittomme. Kerskatessamme Kristuksesta voitamme. Sillä saatana ja
jumalattomat eivät mielellään kuule Jumalan sanaa vaan vastahakoisesti, sanaa, joka jälleen rohkaisee
ja nostaa hurskaita jotka ovat joutuneet hätään kuoleman hetkellä
tahi köyhyydessä ja vastoinkäymisessä. Gideon pasuunan äänellä löi
viholliset, Tuom. 7 (Tuom. 7:16).
Pahat silmät eivät kestä kirkasta
valoa, vaan niitten on pakko väistää sitä. Lihallisilla ajatuksilla ei
karkoteta saatanaa, vaan Jumalan
sanaa ajattelemalla.
(Jes:12:3) Te saatte ilolla ammentaa vettä autuuden lähteistä. Kun
evankeliumin sanaa on saarnattu ja
ilon ääni kaikuu, silloin seuraa henkien erottaminen ja hengen lahjain
jakaminen, 1. Kor. 12 (1. Kor. 12:4).
Kristus sanoo Joh. 7 luvussa (Joh.
7:38): ”Joka uskoo minuun, hänen
sisimmästään on, niinkuin raamattu sanoo, juokseva elävän veden
virtoja.” Vedet merkitsevät Pyhää
Henkeä, Joh. 4 (Joh. 4:10). Helteessä maistuu lähdevesi makeimmalta. Samoin synnin helteessä. Pyhän
Hengen lohdutus Jumalan sanan
kautta on suloisinta. Autuuden lähde on evankeliumi, keskustelut
Kristuksesta eri tilaisuuksissa tahi
myöskin evankeliumin saarnaajat.
Sinä päivänä, jona vedet ovat levinneet useitten kesken, kun evankeliumia on julistettu, on seurauksena
2
kiitos s. o. uhri, joka teilläkin on.
(Jes. 12:4) Ja te sanotte sinä päivänä: Kiittäkää Herraa, saarnatkaa
hänen nimeänsä, julistakaa kansoissa hänen työnsä, ilmoittakaa,
että hänen nimensä on korotettu.
”Saarnatkaa hänen nimeensä”, julistakaa hänen nimeänsä. Kaikki
hyvä on Kristukselle luettava. ”Julistakaa kansoissa hänen työnsä.”
Muistakaa hänen työnsä ja tekonsa julkisessa julistuksessa ja tunnustuksessa. Niinpä Kristus vaatiikin muistamaan itseänsä, Luuk.
22 (Luuk. 22:19): ”Tämä tehkää
minun muistokseni.” Ap. t. 4 (Ap.
t. 4:12). Sillä ei ole muuta nimeä
kuin Kristuksen nimi. (Jes. 12:5)
Ylistäkää Herraa sillä jaloja hän
on tehnyt; koko maa sen tietäköön.
”Ylistäkää”, veisatkaa, kiittäkää.
”Jaloja” s. o. hän teki kunniakkaasti. Tämä on otettu Mooseksen laulusta. ”Jaloja on hän tehnyt.” Hän
on voittanut kuoleman, saatanan ja
synnin. Hän on noussut kuolleista.
Ja kaiken tämän meidän puolestamme; tästä on saarnattava ei vain
Juudeassa, vaan koko maailmassa.
(Jes. 12:6) Huuda ja riemuitse,
Siionin asukas. ”Siionin asukas”
s. o. seurakunta. Iloitse, sillä sinulla on jo syntein anteeksiantamus,
rauha, Pyhä Henki, autuus, elämä,
Jumala ja kaikki hyvä. Olet vapahdettu kaikista vihollisista, olet
turvassa eikä sinua hyljätä. Kyllin
on sinulla siis iloitsemisen aihetta, vaikka näkisitkin itsessäsi tuomiota ja epäilystä. Sillä suuri on
sinun keskelläsi Israelin Pyhä. Toivo ja ole rohkea Israelin Pyhässä,
s. o. Kristuksessa, joka on suuri ja
voittamaton; niin, hän on sinulle
kaikki. Vaikka olemmekin savisia
astioita, niin Kristuksessa kuiten-
kin tallaamme saatanan jalkaimme
alle. Ja hän joka meissä on, on suurempi kuin se joka on maailmassa,
1. Joh. 4 (1. Joh. 4:4).
Autuuden lähteillä
Seuratilaisuuksia
Ke 15.6. klo 18.00 seurat Pekka Nisulan kodissa, Kauhajoentie 66,
Teuva. Puhujat: päätoimittaja Alpo Ahola, Jorma Ekola ja Pekka
Nisula.
La 18.6. klo 14.00 ”Kesäseurat”
Esko Niemistöllä, Vaaransaarentie 30, Munakka.
Puhujat: Kari Niemistö, Alpo Ahola ja Esko Niemistö.
(Johtokunta kokoontuu la 18.6. vuosijuhlia valmistelevaan
kokoukseen samassa paikassa klo 11.00).
La – Su 13. – 14.8. Todistajaseuran vuosijuhla
Alahärmän seurakunnassa. 9. sunnuntai helluntaista.
Päivän aihe: totuus ja harha.
Luther sanoo lapsen uskosta: Aikuisissa saattaa piillä petos heidän kehittyneen järkensä ansiosta, mutta lapsissa ei voi olla petosta heidän salatun ymmärryksensä tähden.
Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti (Biblia, Ps.22:7)
3
Saarnapäivät Vaasassa
26.3.2011
ALUSTUSAIHEET JA ALUSTAJAT:
1) Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni
uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran Hoos.2:19-20.
Alustaja: Jukka Jäntti
2) Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto Fil.1:21.
Alustaja: Jari Koivisto
3) Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut,
jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja
tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! Ps.32:1-2.
Alustaja: Alpo Ahola
4) Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät,
sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. 3.Moos.19:2.
Alustaja: Martti Pylkkänen
5) Ja Lemek lausui vaimoillensa: ”Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te
Lemekin emännät, ottakaa sanani korviinne: minä surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani. Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa.” 1.Moos.4:2324.
Alustaja: Jussi Mäkelä
6) Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa
päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” 1.Moos.4:23-24.
Alustaja: Kari Niemistö
7) Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Ps.22:6.
Alustaja: 8) Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.
Ap.t.13:52.
Alustaja: Esko Niemistö
9) Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. 1.Tess.5:15.
Alustaja: 10) Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee.
Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Jes.40:10.
4
Alustaja: Olavi Niemistö
11) Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
1.Joh.3:9.
Alustaja: Helge Virtanen
12) Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet. Jer.13:23.
Alustaja: Ossi Niemistö
Saarnapäivien puheenjohtajina toimivat: Ossi Niemistö ja Alpo Ahola.
Alustusten jälkeen käytettiin puheenvuoroja, joita kertyi yhteensä noin 60.
Alpo Ahola
Todistajaseuran saarnaajien kuva, joka on otettu mahdollisesti vuonna
1955 – 1957 Vaasassa, saarnapäivien yhteydessä. Kuvan lähetti Kauhavalta Anita Mäkipernaa 26.1.2011. Mauri Ilonen on auttanut kuvassa olevien
henkilöiden tunnistamisessa.
Kuvassa ovat eturivissä vasemmalta: Iivari Porkkala, Lyyli Porkkala,
Alina Salmi, Aina Rantala, Matti Koski ja Toivo Varila. Takarivissä vasemmalta: Sulo Laukkonen, Emil Kangasniemi, Julius Jäntti, Unto Tuomaala, Jaakko Niemistö, Reino Kuivanen, Emil Mäntylä, Unto Virtanen,
Matti Niemistö, (takana) Hannes Meriläinen, Voitto Kuivanen, Nikolai
Uitto, ja (takana) Nestori Kallio (Mäntymäki).
Alpo Ahola
5
Kasteessa kutsuttu ja lähetetty
”Mutta te olette – valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo,
omaisuuskansa, julistaaksenne
sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa” 1.Piet.2:8.
Kun puhumme lähetystyöstä,
niin mieliimme nousee ensisijaisesti kaukaiset maat ja siellä avautuvat monenlaiset tehtävät. Meille
on seurakunnan toiminnasta tuttuja käsitteet ulko- ja sisälähetystyö.
Nämä termit ovat kuvaamassa seurakunnan kahden eri tehtäväkentän
organisoitunutta toimintaa.
Lähetystyöstä puhuttaessa syntyy helposti mielikuva pelkästään
ulkomailla tehtävästä lähetystyöstä. Jeesuksen antama käsky ei tue
tätä ajatusta ja onpa jopa käynyt
niin, että irrotettaessa ulkolähetystyö omaksi erityiseksi toiminnaksi,
on ajauduttu paikallisen kohteen,
köyhien ja puutteellisten olosuhteiden vuoksi tilanteeseen, jossa tärkeimmäksi asiaksi nousee ”soppa
ja saippua”. Tämä on sitten laajan
humanitäärisen kannatuksen ajamana johtanut siihen, että kirkoltakin ensisijaisesti edellytetään vain
aineellista apua. Vaaraksi muodostuu, että saippuaa ja soppaa tarjotaan lopulta Jumalan sanan kustannuksella ja silloin lakkaamme
totuudellisesti ja raamatullisesti todistamasta ja julistamasta Kristuksen jaloja tekoja.
6
Raamattu ei tunne tarkasti ottaen sellaista termiä kuin lähetystyö,
mutta voimme siihen kehotuksen
löytää esim. kohdasta: ”Ja kuinka
he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa,
ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on; Kuinka suloiset ovat
niiden jalat, jotka hyvää sanomaa
julistavat” Room.10:14-15. Jeesus antaa myös käskyn ”menkää
kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”. Päämäärä ja tavoite on levittää
evankeliumi kaikkeen maailmaan
ja sitten tulee loppu.
Tekstimme äärellä meidän tulee
kysyä; ketä nyt velvoitetaan, kutsutaan ja kehotetaan julistamaan?
Jeesus antoi tämän käskyn ensin
kahdelletoista apostolilleen. Apostolit olivat se ”lähetystiimi” jonka
Jeesus lähetti kaikkeen maailmaan
”julistamaan Hänen hyviä tekoja”.
Jeesus antoi käskyn kastaa kaikkea kansaa kolmiyhteisen Jumalan nimeen Hänen Golgatan ristillä täytetyn työn osallisuuteen, sekä
opettamaan pitämään kaiken, minkä Hän oli käskenyt heidän pitää
(Matt.28:19-20). Tämän lähetyskäskyn ehtona kasteen kanssa on
raamatullinen opetus ja sen puhtaan
ja vääristämättömän opetuksen huolehtiminen ja takaaminen kastetulle.
Joka kuulee teitä, se kuulee
minua. Apostolien ja profeettain
todistuksen perustukselle täytyy
kaiken lähetystyön perustua. Matkavarustuksena saa olla vain Raamattu, pyhä Jumalan sana, laki ja
evankeliumi. Lähetystyöhön on
Pyhä Henki jokaisen kastetun kutsunut. Meidän on todistettava Kristuksesta, saarnattava parannusta ja
evankeliumia syntien anteeksiantamiseksi. Tähän loppuu vastuumme, ja siitä edespäin vastaa Pyhä
Henki. Tälle pyhän Raamatun profeetallisen ja apostolisen sanan perustukselle Pyhä Henki kutsuu ja
kokoaa seurakunnan tänäkin päivänä. Niin ette siis enää ole vieraita
ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan
perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja,
kulmakivenä itse Kristus Ef.2:1920. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa (Ap.t.2:42).
Jumalan sana kieltää korvasyyhyn saarnaamisen ja opettamisen.
Meidän tulee vaatia puhdasta ja väärentämätöntä Jumalan sanaa omista
saarnatuoleistamme ja meidän tulee vaatia sitä myös sille julistukselle ja opetukselle, jota lähdetään
tekemään kauemmaksi lähetyskentille. Valitettavan paljon on surullisia esimerkkejä siitä, kuinka lähetyskentillä on tullut tärkeämmäksi
yhteistyö muiden ryhmien kanssa.
Raamattu edellyttää uskollisesti totuudesta kiinni pitämistä. On tärkeää ja meidän tulee rukoilla, että lähetyskentille löytyisi Raamatusta ja
oikeasta tunnustuksesta kiinni pitä-
viä uskollisia lähettejä. Sanaa käytetään väärin, jos liikkeelle ei lähdetä aina Golgatan ristin ohjaamana.
Ristin ohjaamana työtä tehden Jumala siunaa työn ja tulee myös mahdollisuus kaikelle lähetystyöhön läheisesti liittyvälle muulle työlle ja
avulle. Jättäydymme helposti kirkon ja lähetysjärjestöjen suorittaman erityistehtävän varaan ja unohdamme varsinaisen lähetyskäskyn,
jonka tekstimme meille antaa: Te
olette ne valitut, te olette kutsutut
ja lähetetyt julistamaan Herramme jaloja tekoja.
Jokainen kastettu on kutsuttu lähetystyöhön todistamaan Kristuksesta, julistamaan sen hyviä tekoja, joka on pimeydestä kutsunut
teidät ihmeelliseen valkeuteensa.
Kristuksen lunastustyön osalliseksi
päässeinä ja tulleina meidän tulee
jakaa hyvää sanaa muillekin. Tämä
ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän kaikkien on lähdettävä johonkin erityiseen kodin ulkopuoliseen
työhön. Siihen annetaan aivan erityinen kutsumus, joka valmistaa
kielellisesti ym. taidon ao. tehtävään. Meidät kaikki on kutsuttu
tekemään arvokasta työtämme ensisijaisesti kodeissamme, omassa
ympäristössämme. On hyvä pysähtyä miettimään, miten olen omalta kohdaltani tätä tehtävääni hoitanut. Uskon että meidän useimpien
sydämestä nousee raskas huokaus,
tuska ja kipu laiminlyöntien tähden, että olemme laiminlyöneet
sen hengellisen kasvatustyön, jon7
ka olemme Raamatun ohjeen mukaan perheemme keskuudessa velvolliset suorittamaan. Sanotaanhan
Vanhassa Testamentissakin, että
”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan
siitä poikkea” Sananl. 22:6. Kas-
te ja lähetyskäsky pitää sisällänsä
muodon, että lähetyskäsky toteutuu
kastaen Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja opettaen pitämään Jumalan sanan, lain ja evankeliumin.
Ossi Niemistö
Uskosta vanhurskas
Koska me siis olemme uskosta
vanhurskaiksi tulleet, niin meillä
on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen
kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän
armoon, jossa me nyt olemme, ja
meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Room.
5:1-2
Ennen kuin usko tuli, emme olleet vanhurskaita. Mitä me sitten
olimme? Olimme vailla vanhurskautta Aadamin tottelemattomuuden tähden. Aadamin jälkeläisinä
perisynnin takia olemme vailla mitään vanhurskautta. Olemme Jumalan vihan ja kadotuksen alaisia.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha;
Joh.3:6. Tätä kauheaa tilaa ei ihminen voi mitenkään muuttaa, ei mikään hyvä työ, tai parhainkaan parannus saa tässä mitään aikaan, olet
edelleen lihasta syntynyt. Mitä tähän hätään sitten pitää tehdä? Sinä
tai minä emme voi tässä itseämme
auttaa. Meidän on turvauduttava
8
ulkopuoliseen apuun, ja se apu on
Jeesus Kristus, joka yksin voi vanhurskauttaa jumalattoman, niin kuin
apostoli Paavali opettaa: Room.4:5
Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa
jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.
Tämä vanhurskauttaminen tapahtui Golgatalla, jossa meidän syntimme sovitettiin ja tämä syntien
anteeksiantamus annetaan meille
kasteessa, jossa synnymme uudesti ja saimme Pyhän Hengen lahjan
(Ap.t.2:38). Kasteessa vanha ihminen eli turmelus hukkuu ja sijaan
nousee uusi ihminen: Ja pukea
päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen
Ef.4:24. Näin kasteessa meidät puetaan Kristukseen, olemme syntyneet
vedestä ja Hengestä (uusi ihminen),
olemme uusia ihmisiä, autuaita, pyhiä ja kelpaamme Jumalalle.
Nyt meillä on Jumalan kanssa
rauha, joka on kaikkea inhimillistä
ymmärrystä ylempi. Tätä Jumalan
rauhaa saamme nyt uskossa nauttia.
Jumala on nyt meidän rakas isämme
ja me hänen oikeita lapsiaan. Omassa tunnossamme on rauha, koska
laki on meidän puolestamme täytetty ja kaikki syntimme on sovitettu.
Tämä rauha suojaa meitä kaikkea
vihollisen syytöksiä ja hyökkäyksiä
vastaan, tämä rauha varjelee eksytyksiltä ja maailman vihalta, saamme kaikissa ahdingoissa kääntää
katseemme Kristukseen, joka on jo
voittanut ja voiton meillekin antanut.
”Koska me olemme uskosta
vanhurskaiksi tulleet” on meidän
kerskauksemme Jumalan kirkkauden toivo. Kun olemme kastettuja ja
uskomme Jeesukseen, niin tiedämme pääsevämme iankaikkiseen elämään, jonne Jeesus on edeltä mennyt ja avannut meille tien. Siellä
sitten on kaikki synti poissa, poissa
on myös kaikki viholliset. Olemme
iankaikkisessa turvassa ja saamme
laulaa kaikkien enkelien ja pyhien
kanssa kiitosta tapetulle Karitsalle,
joka on ostanut meidät verellään.
Olavi Niemistö
Joona ja armollinen Jumala
Vanhan Testamentin raamatunkohta pyhäpäivälle on profeetta Joonasta. Joonan kirjaa liberaaliteologia pitää legendana, mutta Jeesus
itse puhuu Joonasta historiallisena
henkilönä: Me uskomme ja luotamme Herran sanaan, eikö niin!
Joonan kirjan alussa sanotaan:
Joonalle, Amittain pojalle, tuli
tämä Herran sana: ”Lähde Niiniveen, tuohon suureen kaupunkiin
ja julista siellä, että minä, Herra,
olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” Joona ei ensin totellut. Hän lähti pakoon, myrsky merellä, kolme päivää ja kolme yötä
meripedon vatsassa saivat vihdoin
Joonan olemaan uskollinen Herran
sanalle. Joona meni ja julisti Niiniveessä, että neljäkymmentä päivää
ja kaupunki hävitetään. Tuolle pahamaineiselle kaupungille jäi neljäkymmentä päivää aikaa armonaikaa. Se oli kutsu kääntyä Jumalan
puoleen. Ja mitä tapahtui: Syntyi
valtava herätys. Niiniveen asukkaat tulivat synnintuntoon ja uskoivat Jumalaan.
Raamattu sanoo: ”Jumala näki,
että he kääntyivät pahoilta teiltään.
Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata
niiniveläisiä …” Luulisi, että Joonan
sydämen olisi täyttänyt ilo ja kiitos.
9
Kaupungissa oli 120000 ihmistä.
Joona oli saanut olla tuossa suuressa herätyksessä välikappaleena. Hän
oli nähnyt Jumalan sanan voiman ja
ihmisten tulevan uskoon. Mutta mitä
vielä! Raamattu sanoo, että Joona
suuttui ja kapinoi. Miksi ihmeessä?
Joonan mielestä tuota jumalatonta, pakanakaupunkia ei olisikaan tullut armahtaa! Se olisi ansainnut tuhon ja hävityksen. Mutta
niin olisit, Joona, sinäkin ansainnut kapinasi ja syntisi tähden! Niin
ansaitsisin minä ja niin ansaitsisit
sinä kadotustuomion. Ja nyt ystävä, saako Jumala antaa niille synnit
anteeksi, jotka ovat meidän mielestämme tehneet liian suuria syntejä!
Saako Jumala antaa synnit anteeksi
myös muille kuin meille? Jumalan
työ tähtää siihen, että kadonnut löytyy, syntinen kääntyy epäuskon tieltä uskoon. Tätä Jumala tahtoo myös
luopumuksen keskellä elävälle kan-
sallemme! Joona julisti Jumalan sanan! Sitä Jumala odottaa myös meiltä tämän ajan papeilta ja puhujilta!
Me uskovat voimme juuttua voivottelemaan tämän ajan pahuutta ja
unohtaa Jumalan sanan voiman! On
aika kuuluttaa parannuskutsua, on
aika julistaa lakia ja evankeliumia!
On aika herätä armottomuudesta –
armottomuutta on olla välinpitämätön toisista ja antaa heidän kulkea
kohti kadotusta. Armahtakaa kaikuu
päivän sana. Jumalan on tuomiovalta, Jumalan on kaikki valta, Jumala
on armollinen – näitä Joona kovassa
Jumalan koulussa opetteli. Armahtaminen lähtee siitä, että elää itse
syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen ristintyön tähden, armahtamista opetellaan Jumalan sanan alla.
Vesa Parpala
Kirkkoherra, Veteli
Sanansaattaja 24.6.2010
Vanhurskaus lahjaksi
”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden
hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa
Jeesuksessa” Room.3:23-24.
Me kaikki, sinä ja minä, olemme
syntisiä ja tuomittuja ihmisiä, tuomittu helvettiin. Emme pysty täyttämään
10
Jumalan pyhää lakia. Rikomme kaikkia käskyjä vastaan ajatuksilla, sanoilla ja töillä. Olemme todella niin
huonoja matkalaisia! Meidän paraskaan työmme ei kelpaa Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Kaikki me olemme
poikenneet pois ja tyynni kelvottomiksi käyneet. Meissä ei ole mitään
hyvää, ei edes hitustakaan.
Mutta tekstimme jatkaa niin ihanilla sanoilla: ”saamme lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan, sen
lunastuksen kautta joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Eikö olekin iloinen asia meille syntisille ihmisille, että Taivaallinen Isämme lunasti
meidät, lähettäen ainokaisen Poikansa tänne maailmaan. Hän kärsi
ja kuoli meidän syntiemme tähden.
Meidän syntiemme sovitukseksi Hänet häpäistiin ja pilkattiin ja viimein
ripustettiin ristin puuhun.
Ilman Jumalan Pojan kuolemaa
ja ylösnousemusta emme olisi koskaan pelastuneet, olisimme kadotuksen lapsia, tuomittu ikuiseen vaivaan,
helvettiin. Kiitos Jumalalle, että meillä Jeesuksen kalliin sovintoveren
kautta on pääsy taivaskotiin. Ilman
meidän ansiotamme ja mahdollisuuttamme saamme kaiken ottaa vastaan
lahjana. Eikö ole autuaallista, että
meidän syntivelkamme on sovitettu.
Olemme Jumalan Kristuksessa lunastamia armolapsia. Jo pyhässä kasteessa pääsemme perilliseksi, taivaan
perilliseksi. Ethän hylkää näin suurta
perintöä laittamalla siihen omia tekojasi. Jumalalle meidän työmme eivät
kelpaa. Saamme kukin omalle kohdalleen uskolla omistaa kaiken.
Tutussa SK:n laulussa 59 laulamme: ”Kristus jo voitti, riemuitse
oi. Autuus jo koitti, kiitos nyt soi.”
Lauluntekijä päättää: ”Muusta en
huoli, riemuitsen vain, Jeesus kun
kuoli mun puolestain. Maa koko
maa, sen uskoa saa. Hyljätä taasen
– ken uskaltaa.”
On ihanaa meidänkin lauluntekijän sanoin ylistää Taivaallista
Isäämme, siitä suuresta käsittämättömästä rakkaudesta meitä syntisiä
kohtaan. Hän meidät lunasti, synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Kuten tekstissä lukee pelastuksemme on lunastuksen kautta,
joka on Jeesuksessa Kristuksessa.
Jeesuksen sovintoveren kautta
meillä on pääsy kaikkein pyhimpään, taivaskotiin. Siellä saamme
iloita ja riemuita yhdessä Vapahtajamme kanssa. Taivaassa vajavaisuutemme on muuttunut iloksi.
Saamme aina olla Herran kanssa. Ei
itkua ei murhetta, kaikki on muuttunut iloksi. Siellä helkkyy mykkäin
kieli, kuulee korvat kuurojen. Sinne pääsemme vain Jeesuksen sovintoveren kautta. Uskothan sen? Älä
epäile, usko ainoastaan, Jumalan
pyhä sana sen meille vakuuttaa.
Lue ahkerasti Jumalan sanaa,
Raamattua. Käytä sitä ahkerasti
joka päivä. Meillä on kuuleva Jumala. Hän on luvannut meitä kuulla
ja sen myös tekee. Sillä itseään Hän
ei kieltää saata. Kirvotkoon meidän
kielemme kiitokseen K. V. Tammisen laulun sanoin: ”Siks lakkaamatta laulelen vain sulle Jeesus armoinen. En vaiti olla saata kun synnit
kaikki anteeks sain. Soi kiitoslaulut
sielussain, ei koskaan voi ne laata.”
Jeesuksen nimeen aamen.
Vammalan
Evankeliumijuhla 1992
Erkki Markula
11
Toisena helluntaipäivänä
Evankeliumi: Joh.6:44-51.
Jo lapsuudesta asti olemme tutustuneet tähän kirkkomme tunnustukseen: ”Minä uskon ja tunnustan,
etten minä omasta ymmärryksestäni ja voimastani taida Jeesuksen
Kristuksen, minun Herrani päälle uskoa eli Hänen tykönsä tulla.”
Mutta harvat lienevät kuitenkin
ne, jotka todellakin ovat tulleet vakuuttuneiksi tämän tunnustuksen
totuudesta. Sillä useimmat pitävät
varsin helppona asiana, tulla uskoon. Sentähden eivät myöskään
pidä sillä mitään kiirettä, vaan jättävät sen aina toistaiseksi, odottaen
siihen muka sopivampaa tilaisuutta. Toiset taasen, jotka ovat tulleet
jonkinmoiseen herätykseen ja tietävät, että ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle, arvelevat
kyllä siihen pääsevänsä, kun vaan
oikein voimiansa ponnistaen koettavat itseänsä parantaa ja tulla
uusiksi ihmisiksi. Mutta ikäväksensä saavat he vuosi vuodelta kokea, että sekä ymmärrys että voima heiltä puuttuu. Ei tahdo heistä
syntyä mitään totista haluakaan
eikä vilpitöntä harrastusta siihen.
Vieläpä löytyy niitäkin, jotka saatanan sokaisemina ja paatuneella
omalla tunnolla luulevat itsensä
jo onnistuneeksi ja itsetyytyväisinä muita katsovat ylen. ”Heillä on jumalinen meno olevanan12
sa, mutta sen voiman he kieltävät
pois.” Nämätpä Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa katkerimmat
ja kavalimmat viholliset ovatkin,
kuten fariseuksista Hänen lihansa
päivinäkin näemme. ”Karta siis
sellaisia” varoittaa meitä sentähden apostoli Paavalikin 2Tim.3:5.
Pimeästä järjestämme näet emme
saata uskon asioita mitään pitää eli
päättää; sillä me olemme kuolleet
synnissä ja epäuskon alle suljetut, jotta Jumala yksin saisi kunnian meidän pelastuksestamme. ”Ei
luonnollinen ihminen ymmärrä
niitä, jotka Jumalan Hengen ovat;
sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei
taida käsittää, sillä ne hengellisesti
tuomitaan” 1Kor.2:14.
Ja niin me virressäkin 452:2/1886
veisaamme:
”Mutta mieli sokeentunut
Meiss’ on synnin sumusta,
Tahtommekin turmeltunut
Kaikk’ on lankeemuksesta.
Katso, Herra, eksymme,
Työmme, aivoituksemme
Harhailevat luotas kauvas;
Se vie sielustamme rauhas.”
”Niin ei se nyt ole sen, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan
sen, joka armahtaa, nimittäin Jumalan” (Room.9:16). ”Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että
toimituksen Hänen hyvän suosionsa
jälkeen” (Fil.2:13). (Alkuosa puheesta).
Ravintoa raadolliselle I 1892
G. O. Holmberg
Helluntaina
Helluntaina hellät tuulet
puhaltelee vienosti.
Jeesuksemme sulohuulet
koskettelee hienosti.
Kylmä sielu raukkakin
sulautuupi kyyneliin.
Jeesuksemme uhriveri
synnin vallan hävitti,
puhtahaksi meitä pesi,
autuus meitä käsitti.
Kastettaissa Kristukseen
suljettiin mun autuuteen.
Helluntaina tulikielet,
Pyhä Henki liitelee;
heti lasten valkee mielet,
sydämissä säteilee.
Kaanaan kieltä puhutaan
Jeesuksesta saarnataan.
Kaikki mitä Golgatalla
Herra Jeesus tehnyt on,
sana, kaste kaikkialla
sisään sulkee armohon.
Mielemme näin uudistaa,
oman tunnon puhdistaa.
Henki vuotaa korkeudesta,
korpi muuttuu pelloksi.
Isä lahjat taivahasta
lapsilleen näin jakaapi.
Usko omaa itselle,
rakkaus jakaa toisille.
Voiton virttä veisatkaamme,
kyllä siihen syytä on;
Jeesuksesta saarnatkaamme,
Siemen lankee peltohon.
Kulta kuulee uskoen,
armo aukee tunnolle.
Jaakko Tuori
(15.2.1862 Ylistaro 19.11.1921 Ylistaro)
13
Armo ja rauha Jumalalta
Armo teille ja rauha Jumalalta,
meidän Isältämme, ja Herralta
Jeesukselta Kristukselta! Ef.1:2
Me Raamattua lukeneet varmaan muistamme, kuinka apostolit toivottivat aina armoa ja rauhaa
Herran seurakunnalle. Tällä tavoin
meidänkin tulee tervehtiä kaikkia Herrassa pyhiä ihmisiä. Huomaammehan kuinka näin kauniina
kesäpäivänä laulaa peipponenkin
oksallaan kiitosta Luojalle.
Sain kerran kortin eräältä uskon
sisarelta. Siinä oli puhutteleva teksti: ”Sinä Herra olet minun turvani”.
Se oli puhutteleva teksti, joka on ajatuksissani, missä olenkin. Kuinka
onkaan tärkeätä pitää Herraa Jeesusta elämänsä tärkeimpänä voimana.
Meillä varmaan on myös muistissa ajat, jolloin olemme eläneet epäuskossa ilman Kristusta. Se aika on
turvatonta ja tyhjänpäiväistä. Tulee
muistiin se aika, jolloin vielä elin
epäuskossa. Oli myös niin, ettei ollut henkilöä, jolta olisi kysynyt apua
sielun hätään. Kuitenkin Herra tarttui kiinni elämääni jo useita vuosia
sitten ja herätti minut lähtemään Soiniin, Todistajaseuran vuosijuhlille.
Siellä sain kuulla elävää sanaa, aivan
kuin olisin ollut Eelimin lähteillä sen
koko juhlan ajan. Saarnat ja Uuden
Veisun laulut olivat mieleen painuvia. Usko tuleekin kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanasta, niinhän
Raamattu todistaa.
14
Eihän tämä ajallinen elämä ole
ruusuilla tanssimista, vaikka uskossa
elämmekin. Uskovahan joutuu olemaan sodassa täällä elämänsä ajan.
Raamattukin ilmoittaa, että meillä on vihollisia perkele, maailma ja
oma liha.
Tulee mieleeni kuinka eräs saarnaaja todisti: ”Jeesus on kuollut minun puolestani”. Tuo sana toi ihanan rauhan ja autuuden sydämeeni.
Sitä saan tänäänkin uskossa todeksi
elää. Jumalan Poika on rakastanut
minua niin, että on antanut itsensä
kuolemaan edestäni. Paavali todistaa: Minä elän, en enää minä, vaan
Kristus elää minussa; ja minkä
nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka
on rakastanut minua ja antanut
itsensä minun edestäni. En minä
tee mitättömäksi Jumalan armoa,
sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus
on turhaan kuollut Gal.2:20-21.
Ketään ei vanhurskauteta lain
tekojen kautta. Vanhurskashan on
elävä uskosta. Se on varmaa, että
saamme elää jo nyt autuaallista elämää uskossa yksin Lunastajaamme
ja katsella Hänen kauttaan auenneita taivaita ja vapaata pääsyä iankaikkiseen elämään. Itsessämme
olemme vain tomu ja tuhka. Paavali todistaa: Kristus on lunastanut
meidät lain kirouksesta, kun hän
tuli kiroukseksi meidän edestäm-
me – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu
on jokainen, joka on puuhun ripustettu” Gal.3:13.
Keskellä suurta heikkoutta olemme väkeviä Herrassa, kun meillä on
omana Hänen sovintoverensä, autuus ja rauha. Kun ihminen vanhenee ja sairaudet heikentää, niin ei ole
enää mahdollisuus osallistua tilaisuuksiin. Kuitenkin saamme kuulla
vaikka vuosijuhlilla äänitettyjä puheita.
Autuasta kotimatkaa kaikille Herran pyhille, sillä ”sillä sinä olet minun turvani” Ps.31:4.
Eeva Korpi
Nuhde ja lohdutus
Nuori oon
Pidä arkana tuntoni, Jumalani,
että eessäsi valvoa voisin!
Anna haavoja, tuskia, polttojakin,
jos mä synnissä viihtyä soisin!
Nuori oon iloinen,
eespäin vaan rientelen,
kuin lintunen visertäen kotiin
ylhäisen,
luokse autuaiden,
missä riemuitsen eess’ istuimen.
Ylhäällä kotona nautin riemuja
taivaisen.
Aina tarvitsen armoa, Jumalani,
myös nuhdetta, Henkesi Pyhän;
Kun uupumus yltävi matkallani,
myös tarvitsen lohtuas` yhä!
Se lohtu on minulle, Jumalani
juuri nuhtehen jälkeen kallis;
Vain tuskien jälkeen sydämeni
on lohtuusi, neuvoosi altis.
Sä ihastut elämästä, Jumalani,
vain hetkisen vihasi kestää;
On ehtoolla itku, vaan sydämeni
jo aamulla riemuisna kiittää!
Reino Kuivanen
Nuori oon vapaa vaan,
orjaks’ en aijokkaan,
verkkoon synnin ja himojenkaan.
Kallis on sieluni,
Jeesus onneni.
Siellä kaikille turva on ain.
Nuori oon iäti,
kuulun Herralleni,
vaikka hapset ne harmaantuu.
Onhan palkkani suur’,
tarjona mulle juur’,
missä iäisyys avautuu.
Tuntematon
15
Tyyne Lahtinen muistolle
Äitini Tyyne Lahtinen (os.RintaOpas) nukkui ikiuneen toukokuun
24 päivä 2010. Kuollessaan hän
oli 97 vuoden ikäinen ja sukunsa vanhin. Sinä päivänä, kun hän
kuoli, olin tapani mukaan päivällä hänen luonaan ja poislähteissäni lauloimme äidin kanssa yhdessä
virren, ”Tule kanssani Herra Jeesus”, joka oli äitini lempivirsi. Illalla sain sitten viestin, että äitini
on huonossa kunnossa. Vaikka kiiruhdimme nopeasti vanhainkotiin,
emme valitettavasti enää ehtineet
nähdä häntä elossa.
Toinen virsi, jota lähes päivittäin lauloimme, äidin kanssa oli
”Jeesuksesta laulan”, virsi oli
äidilleni tuttu jo hänen oman äitinsä laulamana. Äitini siunattiin
haudan lepoon 12.6.2010 Koskuen hautausmaahan, isän viereen,
valkoruusujen ja sireenien kukkiessa. Isäni kuoli syöpään vuonna
1955 ja äitini jäi leskeksi 42 vuoden ikäisenä. Minä olin silloin 17
vuoden ja veljeni Jorma 10 vuoden ikäinen.
”Kylmä talvi pois on mennyt,
myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.” VK105:2
Näin huhtikuun Todistaja-lehdestä, että seurat joita keväisin
pidetään, järjestetään tänäkin keväänä Rinta-Oppaalla Koskuella.
Serefia Rinta-Opas joka oli äidin
äiti, istutti lapsiinsa uskon Jumalaan ja niinpä vanhempiensa perintönä, usko säilyi Tyyne-äidilläni hänen kuolemaansa asti. Äiti
sai elää pitkän ja vaiherikkaan elämän, luottaen Isä Jumalaan. Äitini
sanoi kerran eräässä haastattelussa,
”Kun uskoo Jumalaan ja Jeesukseen voi käydä vain hyvin”.
Todistaja-lehti on minulle pitkän
ajan tuttu, sillä se on meille tullut
yli 60 vuotta ja olen lukenut sitä jo
lapsesta tähän päivään asti.
Tampere, Airi Helenius
Ja hän (Johannes) saarnasi sanoen: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään. Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa
teidät Pyhällä Hengellä” Mark.1:7-8.
16
Mitä voimme tietää
Raamatun ajan kastetavasta?
Ikuinen kysymys koskee niin riitaisaa keskustelua oikeasta raamatullisesta kastetavasta, jonka totuuden yksinomaisina äänitorvina
usein itseään pitävät ovat eritoten
uudestikastajia.
Mutta mitä sitten Raamattu asiasta opettaa?
Meillä on käytettävissämme
kaksi seemiläiseen filologiaan kuuluvaa tärkeätä sanaa: heprean taabal ja aramean tebal, jotka yhdessä
muodostavat taustan Uuden testamentin kreikankieliselle baptizoo
”kastaa” verbille. Asian kannalta
ratkaisevan roolin asemassa ovat
tällöin Raamatun omat tekstit.
Ensinnäkin Vanhan testamentin
hepreassa verbiä taabal I käytetään
16 kertaa merkityksessä ”kastaa
johonkin”, ”sukeltaa”, ”upottaa”,
”olla kastettuna johonkin”.
Toiseksi juutalaisessa kirjallisuudessa tunnemme Marcus Jastrowin
sanakirjan mukaan heprean ja aramean merkitykset ”kastaa”, ”upottaa”, ”kylpeä puhdistautumiseksi”.
Qumranin teksteistä on tässä yhteydessä sangen vähän apua, sillä tämä
verbi esiintyy siellä ainoastaan 3
kertaa rituaalisissa yhteyksissä. Erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota kyseisen verbin käyttötavalle. Se
esiintyy seuraavissa Vanhan testamentin kohdissa:
1. Moos. 37:31: ”ja he kastoivat
ihokkaan vereen.”
2. Moos. 12:22: ”Ja ottakaa isoppikimppu, ja kastakaa vereen, joka
on maljassa, ja koskettakaa.”
3. Moos. 4:6: ”Ja pappi kastaa
sormensa vereen ja on pirskottanut
verta seitsemän kertaa.”
3. Moos. 4:17: ”Ja pappi kastaa
sormensa vereen, ja on pirskottanut seitsemän kertaa.”
3. Moos. 9:9: ”ja hän kastoi sormensa vereen.”
3. Moos. 14:6: ”ja kastaa ne.”
3. Moos. 14:16: ”Ja pappi kastaa
oikean käden sormensa öljyyn, jota
on hänen vasemmassa
kämmenessään ja on pirskottanut öljyä sormellaan seitsemän
kertaa Jahven edessä.”
3. Moos. 14:51: ”ja kastaa ne
teurastetun linnun vereen ja elävään veteen.”
4. Moos. 19:18: ”ja kasta siihen
veteen, joka on puhdas, ja on pirskottanut majaan.”
5. Moos. 33:24: ”ja hän on kastava jalkansa öljyyn.”
Joos. 3:15: ”Liiton arkkia kantavien pappien jalat kastautuivat veden rantaan.” Ainoa nifal.
Ruut 2:14: ”ja kasta palasesi hapanviiniin.”
1. Sam. 14:27: ”ja hän kastoi sen
hunajakennoon.”
17
2. Kun. 5:14: ”ja hän laskeutui
alas ja sukelsi Jordaniin seitsemän
kertaa.”
2. Kun. 8:15: ”ja hän otti peitteen ja kastoi veteen.”
Job 9:31: ”Silloin sinä upottaisit
minut kuoppaan ja vaatteeni inhoaisivat minua.”
Kyseistä verbiä on tarkasteltava
yhdessä sen kolmen synonyymin
valossa: 1) hifil higgi`a ”koskettaa”, 2.Moos. 12:22, 2) hifil hizza
”pirskottaa” 3. Moos. 4:6, 16, 17,
4. Moos. 19:18, 3) rachats ”pestä”,
”kylvettää itsensä” 2. Kun. 5:10,
12, 13.
Nämä vanhatestamentilliset tekstilainaukset sekä niitten synonyymit
taustateksteinä luovat omaa valoaan Uuden testamentin käyttämälle
”kastaa” verbille βαπτιζω, baptizoo
77 kertaa ”huuhdella”, ”puhdistaa”, ”sukeltaa”, ”kostuttaa”, ”pestä”, ”kastaa” sekä βαπτισμα,
baptisma 19 kertaa ”syvä”, ”kastaminen”, ”pesu”, ”vesi-riitti”, ”kaste” ja βαπτισμος, baptismos 4 kertaa
”pesu”, ”puhdistus”, ”syvä kokemus”, ”kaste”. Tämä tosiasia antaa
riittävästi aineksia huolelliselle Uuden testamentin tutkimukselle kasteen olemuksesta ja käytöstä ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla.
Edelleen voidaan panna merkille
se seikka, ettei enää baptizoo verbin esittelyssä sen enempää Rafael
Gyllenbergin kuin uusimman Matti Liljeqvistin Uuden testamentin
kreikan sanakirjoissa puhuta mitään
upottamisesta, mikä on virheellinen
18
kestoaihe uudestikastajien kirjallisuudessa.
Septuaginta 2. Kun. 5:10, 13
käyttää verbiä louoo ”peseytyä”
yhdessä jakeessa 14 baptizoo verbin ”kastaa” kanssa. Tämä jae 14
on ainoa kohta Septuagintassa,
jossa heprean verbi taabal on käännetty Uuteen testamenttiin vaikuttaneena baptizoo verbillä! Samoin
verbit louoo ”peseytyä”, ”huuhtoa”
ja baptizoo esiintyvät synonyymeinä Ap. t. 16:33 ja papyrustekstissä. Tämä osoittaa sen, että vaikka
baptizoo alun perin merkitseekin
klassisessa kreikassa ”upottaa”,
niin sitä merkitystä ei enää käytetä
Uudessa testamentissa, vaan yleensäkin merkityksessä ”kastaa”. Lisäksi Septuagintassa verbi baptizoo esiintyy 2. Kun. 5:14 ohella
ainoastaan Jes. 21:4, Juudit 12:7,
Siir. 34:25.
Yksi kolmesta Septuagintaan
tehdystä protestikäännöksestä on
noin vuonna 130 jKr. juutalaisuuteen kääntyneen pakana Aquilan
varsin sanatarkka käännös, jossa on kolmesti verbi baptizoo Job
9:31, Ps. 68 (69):3, Jer. 38 (45):22.
Edelleen on huomattava, että
Joh. 13:8, 10 käyttää verbejä niptoo ”pestä”, ”pestä jalat” ja louoo
”peseytyä”, ”huuhtoa”, ”pestä itsensä”, ”kylvettää itsensä”, ”puhdistaa”, ”kylpeä”, joista edellinen
kohdistuu vaihtoehtoisesti juuri
päähän (jae 9), kuten vedellä valeleminen kolmesti päähän: εκχεον
εις την κεφαλην τρις υδωρ εις
ονομα πατρος και υιου και αγιου
πνευματος, ”Valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen” (Did. 7:3. Vrt. samoin Matt. 28:19). Huomaa, että
edellä Did. 7:1-2 rinnastaa ”kastaa” verbin ”valella” verbiin kohdassa 7:3! Tämä on merkittävä
varhaiskristillisen kirjallisuuden
tuntema todiste valelukasteen puolesta, jonka uudestikastajat näkemyksilleen uskollisina mielellään
unohtavat. Totuus kun on heille liian vaikea asia hyväksyttäväksi.
Jo Vanha testamenttikin toteaa:
”Te saatte ilolla ammentaa vettä
pelastuksen lähteistä” (Jes. 12:3).
Ainoastakaan Uuden testamentin tekstistä ei ole luettavissa uudestikastajien otaksuma upotuskaste! Sellaisina ei voida pitää
esimerkiksi jakeita Matt. 3:16,
Mark. 1:10, Ap. t. 8:39, joissa on
kyse vain osittaisesta kosketuksesta veteen eikä edellytä upoksissa
olemista.
Lasse Lappalainen
Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo
on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä
on lähellä Matt.24:32.
Omista autuutesi!
Miks` aartehesi kallihin
vasta vanhana omistaisit;
tai vasta sairasvuoteella
autuutta halajaisit?
Ah, omista se tänään jo,
Miks` odottaisit vielä?
Ah, monet hukkuu äkisti,
kun aukee hauta tiellä!
Sä mikset laulaa täällä jo
vois` taivaan lauluja;
ja uutta virttä virittää
omistain autuutta?
Kun autuus sulle annettu
on kerran lahjaksi,
omistaa nyt täytyy sun
se myöskin omaksi!
Saa osan tulijärvestä
ken tallaa autuuttaan;
kun Jumala on hankkinut
sen omalla verellään!
On uhri kallis ääretön
tuo veri Jeesuksen;
Se kuuluu myöskin sinulle!
Miks` hylkäisit sä sen?
Reino Kuivanen
19
Ylistäkää minun
kanssani Herraa,
kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä
Ps.34:3.
Ja Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” Ja Herra Jumala loi hänelle avuksi vaimon
Eevan. Ja Aadam asui hänen kanssansa Paratiisissa. Ja Jumala siunasi ihmiset
sanoen: ”Lisääntykäät ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi, ja
vallitkaa meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan eläimet.” (Raamatunhistoria 5. painos 1946 s.8.)
Aabrahamin helma, Luuk.16:22. Juutalaisten oli tapana aterioidessaan levätä sohvalla vasemman olkapään nojassa. Ken oli lähinnä vierustoveriaan,
näytti siis olevan kuin tämän helmassa (vert. Joh.13:23, syliä vasten, rintaan
nojaten). Edesmenneitten uskovien autuutta verrataan Raamatussa usein vieraspitoihin. Kun Lasarus vietiin Aabrahamin helmaan, tarkoittanee se siis sitä,
että hän sai Paratiisissa kunniapaikan. (Aapeli Saarisalo: Raamatun Sanakirja).
Toimitus
Ev.lut. Todistajaseuran Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa
Todistajaseuran pj: Ossi Niemistö, Haiharankatu 17 A 6, 33710 Tampere
puh. 044 504 0752
Rahastonhoitaja: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, 61350 Huissi, puh. 050 326 176
Ev.lut. Todistajaseura ja Todistaja-lehti: Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki,
tilin n:o FI1550710020036193
20
Paino: Arkmedia, Vaasa
Todistaja-lehden julkaisija: Ev.lut. Todistajaseura
Päätoimittaja:Alpo Ahola, Saarentie 7, 63640 Ritola, puh. 0500 484 486, 06 335 6855
[email protected]
Toimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänkatu 39 B 22, 65200 Vaasa, puh. 050 557 8061,
06 317 9835
Toimituskunta: Ossi Niemistö, Tapio Niemistö ja Martti Pylkkänen
Todistajalehden nettiosoite: http://www.nic.fi/~aahola/Todistajaseura.htm
Todistajan tilaukset ja osoitteen muutokset: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85,
61350 Huissi, puh. 050 322 6176
Lehti ilmestyy kerran kuussa ja maksaa kestotilauksena kotimaahan ja pohjoismaihin
25 € / vuosikerta ja ulkomaille 30 €
ISSN 0355-926262