Näin sanoo Luther
N:o 6 Kesäkuu ”Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka.” Ap.t. 1:8 2011 92. vuosikerta EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA Näin sanoo Luther (Jes. 12:2) Katso, minun autuuteni Jumala. Tämä on kuvaus rauhasta syntien anteeksisaamisen jälkeen. Näin on sydän vahvana ja näin ylistelee. Nyt minulla on, mihinkä luotan ja uskon ja mihinkä katson, nimittäin Jumalaan joka ei enää ole vihastunut vaan vapahtaa kaikista vaaroista ja pahasta. Kristittyä ympäröivät onnettomuudet ja kuolema lukemattomissa muodoissa. Paljon on hänellä vihollisia, mutta Jumala antaa hänelle siivet, niin että hän pääsee niistä vapaaksi. Kristus on häntä läsnä ja suojelee häntä, ei kadota. Minä olen turvassa enkä pelkää. Tällainen on omantunnon rauha ja levollisuus, kun tietää Jumalan olevan sovitetun ja Kristuksen olevan vapahtajan ja suojelijan. Sillä jos se vielä pelkää, niin on se perke- leen kiusauksia tahi vanhaa ihmistä joka vielä on jälellä. Sillä Herra, Herra on väkevyyteni ja virteni, ja hän on minun autuuteni. Tämä lause on otettu 2. Moos. 15 luvusta (2. Moos. 15:2), jossa Mooses kiittää vapahduksesta Faraon käsistä. Siinä eivät juutalaiset ollenkaan kerskaile omista ansioistaan. Niin nytkin ylistetään vain Jumalan hyviä töitä, joka saattaa meidät turvaan vihollistemme käsistä. ”Väkevyyteni” s. o. valtakuntani, asuntoni, voitokas valtani, jonka kautta saatan jalkaini alle viholliseni ja käyn kyykäärmeen (basiliskin) päällitse (Ps. 91:13). ”Virteni”, virteni ja kiitokseni aihe. Minulla ei ole muuta, josta laulaisin ja veisaisin kuin Kristus, jossa ainoassa minulla on kaikki. Häntä yksinään ylistän, hänessä yksin kerskaan. Hän on minun autuuteni s. o. voittoni. Usein raamatussa on sana autuus voiton sijasta, 1. Sam. 14 (1. Sam. 14:45). Kristus on voittomme. Kerskatessamme Kristuksesta voitamme. Sillä saatana ja jumalattomat eivät mielellään kuule Jumalan sanaa vaan vastahakoisesti, sanaa, joka jälleen rohkaisee ja nostaa hurskaita jotka ovat joutuneet hätään kuoleman hetkellä tahi köyhyydessä ja vastoinkäymisessä. Gideon pasuunan äänellä löi viholliset, Tuom. 7 (Tuom. 7:16). Pahat silmät eivät kestä kirkasta valoa, vaan niitten on pakko väistää sitä. Lihallisilla ajatuksilla ei karkoteta saatanaa, vaan Jumalan sanaa ajattelemalla. (Jes:12:3) Te saatte ilolla ammentaa vettä autuuden lähteistä. Kun evankeliumin sanaa on saarnattu ja ilon ääni kaikuu, silloin seuraa henkien erottaminen ja hengen lahjain jakaminen, 1. Kor. 12 (1. Kor. 12:4). Kristus sanoo Joh. 7 luvussa (Joh. 7:38): ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin raamattu sanoo, juokseva elävän veden virtoja.” Vedet merkitsevät Pyhää Henkeä, Joh. 4 (Joh. 4:10). Helteessä maistuu lähdevesi makeimmalta. Samoin synnin helteessä. Pyhän Hengen lohdutus Jumalan sanan kautta on suloisinta. Autuuden lähde on evankeliumi, keskustelut Kristuksesta eri tilaisuuksissa tahi myöskin evankeliumin saarnaajat. Sinä päivänä, jona vedet ovat levinneet useitten kesken, kun evankeliumia on julistettu, on seurauksena 2 kiitos s. o. uhri, joka teilläkin on. (Jes. 12:4) Ja te sanotte sinä päivänä: Kiittäkää Herraa, saarnatkaa hänen nimeänsä, julistakaa kansoissa hänen työnsä, ilmoittakaa, että hänen nimensä on korotettu. ”Saarnatkaa hänen nimeensä”, julistakaa hänen nimeänsä. Kaikki hyvä on Kristukselle luettava. ”Julistakaa kansoissa hänen työnsä.” Muistakaa hänen työnsä ja tekonsa julkisessa julistuksessa ja tunnustuksessa. Niinpä Kristus vaatiikin muistamaan itseänsä, Luuk. 22 (Luuk. 22:19): ”Tämä tehkää minun muistokseni.” Ap. t. 4 (Ap. t. 4:12). Sillä ei ole muuta nimeä kuin Kristuksen nimi. (Jes. 12:5) Ylistäkää Herraa sillä jaloja hän on tehnyt; koko maa sen tietäköön. ”Ylistäkää”, veisatkaa, kiittäkää. ”Jaloja” s. o. hän teki kunniakkaasti. Tämä on otettu Mooseksen laulusta. ”Jaloja on hän tehnyt.” Hän on voittanut kuoleman, saatanan ja synnin. Hän on noussut kuolleista. Ja kaiken tämän meidän puolestamme; tästä on saarnattava ei vain Juudeassa, vaan koko maailmassa. (Jes. 12:6) Huuda ja riemuitse, Siionin asukas. ”Siionin asukas” s. o. seurakunta. Iloitse, sillä sinulla on jo syntein anteeksiantamus, rauha, Pyhä Henki, autuus, elämä, Jumala ja kaikki hyvä. Olet vapahdettu kaikista vihollisista, olet turvassa eikä sinua hyljätä. Kyllin on sinulla siis iloitsemisen aihetta, vaikka näkisitkin itsessäsi tuomiota ja epäilystä. Sillä suuri on sinun keskelläsi Israelin Pyhä. Toivo ja ole rohkea Israelin Pyhässä, s. o. Kristuksessa, joka on suuri ja voittamaton; niin, hän on sinulle kaikki. Vaikka olemmekin savisia astioita, niin Kristuksessa kuiten- kin tallaamme saatanan jalkaimme alle. Ja hän joka meissä on, on suurempi kuin se joka on maailmassa, 1. Joh. 4 (1. Joh. 4:4). Autuuden lähteillä Seuratilaisuuksia Ke 15.6. klo 18.00 seurat Pekka Nisulan kodissa, Kauhajoentie 66, Teuva. Puhujat: päätoimittaja Alpo Ahola, Jorma Ekola ja Pekka Nisula. La 18.6. klo 14.00 ”Kesäseurat” Esko Niemistöllä, Vaaransaarentie 30, Munakka. Puhujat: Kari Niemistö, Alpo Ahola ja Esko Niemistö. (Johtokunta kokoontuu la 18.6. vuosijuhlia valmistelevaan kokoukseen samassa paikassa klo 11.00). La – Su 13. – 14.8. Todistajaseuran vuosijuhla Alahärmän seurakunnassa. 9. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe: totuus ja harha. Luther sanoo lapsen uskosta: Aikuisissa saattaa piillä petos heidän kehittyneen järkensä ansiosta, mutta lapsissa ei voi olla petosta heidän salatun ymmärryksensä tähden. Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti (Biblia, Ps.22:7) 3 Saarnapäivät Vaasassa 26.3.2011 ALUSTUSAIHEET JA ALUSTAJAT: 1) Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran Hoos.2:19-20. Alustaja: Jukka Jäntti 2) Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto Fil.1:21. Alustaja: Jari Koivisto 3) Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! Ps.32:1-2. Alustaja: Alpo Ahola 4) Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. 3.Moos.19:2. Alustaja: Martti Pylkkänen 5) Ja Lemek lausui vaimoillensa: ”Aada ja Silla, kuulkaa puhettani, te Lemekin emännät, ottakaa sanani korviinne: minä surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani. Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, mutta Lemek seitsemänkymmentä seitsemän kertaa.” 1.Moos.4:2324. Alustaja: Jussi Mäkelä 6) Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” 1.Moos.4:23-24. Alustaja: Kari Niemistö 7) Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. Ps.22:6. Alustaja: 8) Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä. Ap.t.13:52. Alustaja: Esko Niemistö 9) Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. 1.Tess.5:15. Alustaja: 10) Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Jes.40:10. 4 Alustaja: Olavi Niemistö 11) Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. 1.Joh.3:9. Alustaja: Helge Virtanen 12) Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet. Jer.13:23. Alustaja: Ossi Niemistö Saarnapäivien puheenjohtajina toimivat: Ossi Niemistö ja Alpo Ahola. Alustusten jälkeen käytettiin puheenvuoroja, joita kertyi yhteensä noin 60. Alpo Ahola Todistajaseuran saarnaajien kuva, joka on otettu mahdollisesti vuonna 1955 – 1957 Vaasassa, saarnapäivien yhteydessä. Kuvan lähetti Kauhavalta Anita Mäkipernaa 26.1.2011. Mauri Ilonen on auttanut kuvassa olevien henkilöiden tunnistamisessa. Kuvassa ovat eturivissä vasemmalta: Iivari Porkkala, Lyyli Porkkala, Alina Salmi, Aina Rantala, Matti Koski ja Toivo Varila. Takarivissä vasemmalta: Sulo Laukkonen, Emil Kangasniemi, Julius Jäntti, Unto Tuomaala, Jaakko Niemistö, Reino Kuivanen, Emil Mäntylä, Unto Virtanen, Matti Niemistö, (takana) Hannes Meriläinen, Voitto Kuivanen, Nikolai Uitto, ja (takana) Nestori Kallio (Mäntymäki). Alpo Ahola 5 Kasteessa kutsuttu ja lähetetty ”Mutta te olette – valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa” 1.Piet.2:8. Kun puhumme lähetystyöstä, niin mieliimme nousee ensisijaisesti kaukaiset maat ja siellä avautuvat monenlaiset tehtävät. Meille on seurakunnan toiminnasta tuttuja käsitteet ulko- ja sisälähetystyö. Nämä termit ovat kuvaamassa seurakunnan kahden eri tehtäväkentän organisoitunutta toimintaa. Lähetystyöstä puhuttaessa syntyy helposti mielikuva pelkästään ulkomailla tehtävästä lähetystyöstä. Jeesuksen antama käsky ei tue tätä ajatusta ja onpa jopa käynyt niin, että irrotettaessa ulkolähetystyö omaksi erityiseksi toiminnaksi, on ajauduttu paikallisen kohteen, köyhien ja puutteellisten olosuhteiden vuoksi tilanteeseen, jossa tärkeimmäksi asiaksi nousee ”soppa ja saippua”. Tämä on sitten laajan humanitäärisen kannatuksen ajamana johtanut siihen, että kirkoltakin ensisijaisesti edellytetään vain aineellista apua. Vaaraksi muodostuu, että saippuaa ja soppaa tarjotaan lopulta Jumalan sanan kustannuksella ja silloin lakkaamme totuudellisesti ja raamatullisesti todistamasta ja julistamasta Kristuksen jaloja tekoja. 6 Raamattu ei tunne tarkasti ottaen sellaista termiä kuin lähetystyö, mutta voimme siihen kehotuksen löytää esim. kohdasta: ”Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on; Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat” Room.10:14-15. Jeesus antaa myös käskyn ”menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”. Päämäärä ja tavoite on levittää evankeliumi kaikkeen maailmaan ja sitten tulee loppu. Tekstimme äärellä meidän tulee kysyä; ketä nyt velvoitetaan, kutsutaan ja kehotetaan julistamaan? Jeesus antoi tämän käskyn ensin kahdelletoista apostolilleen. Apostolit olivat se ”lähetystiimi” jonka Jeesus lähetti kaikkeen maailmaan ”julistamaan Hänen hyviä tekoja”. Jeesus antoi käskyn kastaa kaikkea kansaa kolmiyhteisen Jumalan nimeen Hänen Golgatan ristillä täytetyn työn osallisuuteen, sekä opettamaan pitämään kaiken, minkä Hän oli käskenyt heidän pitää (Matt.28:19-20). Tämän lähetyskäskyn ehtona kasteen kanssa on raamatullinen opetus ja sen puhtaan ja vääristämättömän opetuksen huolehtiminen ja takaaminen kastetulle. Joka kuulee teitä, se kuulee minua. Apostolien ja profeettain todistuksen perustukselle täytyy kaiken lähetystyön perustua. Matkavarustuksena saa olla vain Raamattu, pyhä Jumalan sana, laki ja evankeliumi. Lähetystyöhön on Pyhä Henki jokaisen kastetun kutsunut. Meidän on todistettava Kristuksesta, saarnattava parannusta ja evankeliumia syntien anteeksiantamiseksi. Tähän loppuu vastuumme, ja siitä edespäin vastaa Pyhä Henki. Tälle pyhän Raamatun profeetallisen ja apostolisen sanan perustukselle Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa seurakunnan tänäkin päivänä. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Ef.2:1920. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa (Ap.t.2:42). Jumalan sana kieltää korvasyyhyn saarnaamisen ja opettamisen. Meidän tulee vaatia puhdasta ja väärentämätöntä Jumalan sanaa omista saarnatuoleistamme ja meidän tulee vaatia sitä myös sille julistukselle ja opetukselle, jota lähdetään tekemään kauemmaksi lähetyskentille. Valitettavan paljon on surullisia esimerkkejä siitä, kuinka lähetyskentillä on tullut tärkeämmäksi yhteistyö muiden ryhmien kanssa. Raamattu edellyttää uskollisesti totuudesta kiinni pitämistä. On tärkeää ja meidän tulee rukoilla, että lähetyskentille löytyisi Raamatusta ja oikeasta tunnustuksesta kiinni pitä- viä uskollisia lähettejä. Sanaa käytetään väärin, jos liikkeelle ei lähdetä aina Golgatan ristin ohjaamana. Ristin ohjaamana työtä tehden Jumala siunaa työn ja tulee myös mahdollisuus kaikelle lähetystyöhön läheisesti liittyvälle muulle työlle ja avulle. Jättäydymme helposti kirkon ja lähetysjärjestöjen suorittaman erityistehtävän varaan ja unohdamme varsinaisen lähetyskäskyn, jonka tekstimme meille antaa: Te olette ne valitut, te olette kutsutut ja lähetetyt julistamaan Herramme jaloja tekoja. Jokainen kastettu on kutsuttu lähetystyöhön todistamaan Kristuksesta, julistamaan sen hyviä tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa. Kristuksen lunastustyön osalliseksi päässeinä ja tulleina meidän tulee jakaa hyvää sanaa muillekin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän kaikkien on lähdettävä johonkin erityiseen kodin ulkopuoliseen työhön. Siihen annetaan aivan erityinen kutsumus, joka valmistaa kielellisesti ym. taidon ao. tehtävään. Meidät kaikki on kutsuttu tekemään arvokasta työtämme ensisijaisesti kodeissamme, omassa ympäristössämme. On hyvä pysähtyä miettimään, miten olen omalta kohdaltani tätä tehtävääni hoitanut. Uskon että meidän useimpien sydämestä nousee raskas huokaus, tuska ja kipu laiminlyöntien tähden, että olemme laiminlyöneet sen hengellisen kasvatustyön, jon7 ka olemme Raamatun ohjeen mukaan perheemme keskuudessa velvolliset suorittamaan. Sanotaanhan Vanhassa Testamentissakin, että ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea” Sananl. 22:6. Kas- te ja lähetyskäsky pitää sisällänsä muodon, että lähetyskäsky toteutuu kastaen Kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja opettaen pitämään Jumalan sanan, lain ja evankeliumin. Ossi Niemistö Uskosta vanhurskas Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Room. 5:1-2 Ennen kuin usko tuli, emme olleet vanhurskaita. Mitä me sitten olimme? Olimme vailla vanhurskautta Aadamin tottelemattomuuden tähden. Aadamin jälkeläisinä perisynnin takia olemme vailla mitään vanhurskautta. Olemme Jumalan vihan ja kadotuksen alaisia. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; Joh.3:6. Tätä kauheaa tilaa ei ihminen voi mitenkään muuttaa, ei mikään hyvä työ, tai parhainkaan parannus saa tässä mitään aikaan, olet edelleen lihasta syntynyt. Mitä tähän hätään sitten pitää tehdä? Sinä tai minä emme voi tässä itseämme auttaa. Meidän on turvauduttava 8 ulkopuoliseen apuun, ja se apu on Jeesus Kristus, joka yksin voi vanhurskauttaa jumalattoman, niin kuin apostoli Paavali opettaa: Room.4:5 Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Tämä vanhurskauttaminen tapahtui Golgatalla, jossa meidän syntimme sovitettiin ja tämä syntien anteeksiantamus annetaan meille kasteessa, jossa synnymme uudesti ja saimme Pyhän Hengen lahjan (Ap.t.2:38). Kasteessa vanha ihminen eli turmelus hukkuu ja sijaan nousee uusi ihminen: Ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen Ef.4:24. Näin kasteessa meidät puetaan Kristukseen, olemme syntyneet vedestä ja Hengestä (uusi ihminen), olemme uusia ihmisiä, autuaita, pyhiä ja kelpaamme Jumalalle. Nyt meillä on Jumalan kanssa rauha, joka on kaikkea inhimillistä ymmärrystä ylempi. Tätä Jumalan rauhaa saamme nyt uskossa nauttia. Jumala on nyt meidän rakas isämme ja me hänen oikeita lapsiaan. Omassa tunnossamme on rauha, koska laki on meidän puolestamme täytetty ja kaikki syntimme on sovitettu. Tämä rauha suojaa meitä kaikkea vihollisen syytöksiä ja hyökkäyksiä vastaan, tämä rauha varjelee eksytyksiltä ja maailman vihalta, saamme kaikissa ahdingoissa kääntää katseemme Kristukseen, joka on jo voittanut ja voiton meillekin antanut. ”Koska me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet” on meidän kerskauksemme Jumalan kirkkauden toivo. Kun olemme kastettuja ja uskomme Jeesukseen, niin tiedämme pääsevämme iankaikkiseen elämään, jonne Jeesus on edeltä mennyt ja avannut meille tien. Siellä sitten on kaikki synti poissa, poissa on myös kaikki viholliset. Olemme iankaikkisessa turvassa ja saamme laulaa kaikkien enkelien ja pyhien kanssa kiitosta tapetulle Karitsalle, joka on ostanut meidät verellään. Olavi Niemistö Joona ja armollinen Jumala Vanhan Testamentin raamatunkohta pyhäpäivälle on profeetta Joonasta. Joonan kirjaa liberaaliteologia pitää legendana, mutta Jeesus itse puhuu Joonasta historiallisena henkilönä: Me uskomme ja luotamme Herran sanaan, eikö niin! Joonan kirjan alussa sanotaan: Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: ”Lähde Niiniveen, tuohon suureen kaupunkiin ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” Joona ei ensin totellut. Hän lähti pakoon, myrsky merellä, kolme päivää ja kolme yötä meripedon vatsassa saivat vihdoin Joonan olemaan uskollinen Herran sanalle. Joona meni ja julisti Niiniveessä, että neljäkymmentä päivää ja kaupunki hävitetään. Tuolle pahamaineiselle kaupungille jäi neljäkymmentä päivää aikaa armonaikaa. Se oli kutsu kääntyä Jumalan puoleen. Ja mitä tapahtui: Syntyi valtava herätys. Niiniveen asukkaat tulivat synnintuntoon ja uskoivat Jumalaan. Raamattu sanoo: ”Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niiniveläisiä …” Luulisi, että Joonan sydämen olisi täyttänyt ilo ja kiitos. 9 Kaupungissa oli 120000 ihmistä. Joona oli saanut olla tuossa suuressa herätyksessä välikappaleena. Hän oli nähnyt Jumalan sanan voiman ja ihmisten tulevan uskoon. Mutta mitä vielä! Raamattu sanoo, että Joona suuttui ja kapinoi. Miksi ihmeessä? Joonan mielestä tuota jumalatonta, pakanakaupunkia ei olisikaan tullut armahtaa! Se olisi ansainnut tuhon ja hävityksen. Mutta niin olisit, Joona, sinäkin ansainnut kapinasi ja syntisi tähden! Niin ansaitsisin minä ja niin ansaitsisit sinä kadotustuomion. Ja nyt ystävä, saako Jumala antaa niille synnit anteeksi, jotka ovat meidän mielestämme tehneet liian suuria syntejä! Saako Jumala antaa synnit anteeksi myös muille kuin meille? Jumalan työ tähtää siihen, että kadonnut löytyy, syntinen kääntyy epäuskon tieltä uskoon. Tätä Jumala tahtoo myös luopumuksen keskellä elävälle kan- sallemme! Joona julisti Jumalan sanan! Sitä Jumala odottaa myös meiltä tämän ajan papeilta ja puhujilta! Me uskovat voimme juuttua voivottelemaan tämän ajan pahuutta ja unohtaa Jumalan sanan voiman! On aika kuuluttaa parannuskutsua, on aika julistaa lakia ja evankeliumia! On aika herätä armottomuudesta – armottomuutta on olla välinpitämätön toisista ja antaa heidän kulkea kohti kadotusta. Armahtakaa kaikuu päivän sana. Jumalan on tuomiovalta, Jumalan on kaikki valta, Jumala on armollinen – näitä Joona kovassa Jumalan koulussa opetteli. Armahtaminen lähtee siitä, että elää itse syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen ristintyön tähden, armahtamista opetellaan Jumalan sanan alla. Vesa Parpala Kirkkoherra, Veteli Sanansaattaja 24.6.2010 Vanhurskaus lahjaksi ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” Room.3:23-24. Me kaikki, sinä ja minä, olemme syntisiä ja tuomittuja ihmisiä, tuomittu helvettiin. Emme pysty täyttämään 10 Jumalan pyhää lakia. Rikomme kaikkia käskyjä vastaan ajatuksilla, sanoilla ja töillä. Olemme todella niin huonoja matkalaisia! Meidän paraskaan työmme ei kelpaa Kaikkivaltiaalle Jumalalle. Kaikki me olemme poikenneet pois ja tyynni kelvottomiksi käyneet. Meissä ei ole mitään hyvää, ei edes hitustakaan. Mutta tekstimme jatkaa niin ihanilla sanoilla: ”saamme lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan, sen lunastuksen kautta joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Eikö olekin iloinen asia meille syntisille ihmisille, että Taivaallinen Isämme lunasti meidät, lähettäen ainokaisen Poikansa tänne maailmaan. Hän kärsi ja kuoli meidän syntiemme tähden. Meidän syntiemme sovitukseksi Hänet häpäistiin ja pilkattiin ja viimein ripustettiin ristin puuhun. Ilman Jumalan Pojan kuolemaa ja ylösnousemusta emme olisi koskaan pelastuneet, olisimme kadotuksen lapsia, tuomittu ikuiseen vaivaan, helvettiin. Kiitos Jumalalle, että meillä Jeesuksen kalliin sovintoveren kautta on pääsy taivaskotiin. Ilman meidän ansiotamme ja mahdollisuuttamme saamme kaiken ottaa vastaan lahjana. Eikö ole autuaallista, että meidän syntivelkamme on sovitettu. Olemme Jumalan Kristuksessa lunastamia armolapsia. Jo pyhässä kasteessa pääsemme perilliseksi, taivaan perilliseksi. Ethän hylkää näin suurta perintöä laittamalla siihen omia tekojasi. Jumalalle meidän työmme eivät kelpaa. Saamme kukin omalle kohdalleen uskolla omistaa kaiken. Tutussa SK:n laulussa 59 laulamme: ”Kristus jo voitti, riemuitse oi. Autuus jo koitti, kiitos nyt soi.” Lauluntekijä päättää: ”Muusta en huoli, riemuitsen vain, Jeesus kun kuoli mun puolestain. Maa koko maa, sen uskoa saa. Hyljätä taasen – ken uskaltaa.” On ihanaa meidänkin lauluntekijän sanoin ylistää Taivaallista Isäämme, siitä suuresta käsittämättömästä rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan. Hän meidät lunasti, synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Kuten tekstissä lukee pelastuksemme on lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesuksen sovintoveren kautta meillä on pääsy kaikkein pyhimpään, taivaskotiin. Siellä saamme iloita ja riemuita yhdessä Vapahtajamme kanssa. Taivaassa vajavaisuutemme on muuttunut iloksi. Saamme aina olla Herran kanssa. Ei itkua ei murhetta, kaikki on muuttunut iloksi. Siellä helkkyy mykkäin kieli, kuulee korvat kuurojen. Sinne pääsemme vain Jeesuksen sovintoveren kautta. Uskothan sen? Älä epäile, usko ainoastaan, Jumalan pyhä sana sen meille vakuuttaa. Lue ahkerasti Jumalan sanaa, Raamattua. Käytä sitä ahkerasti joka päivä. Meillä on kuuleva Jumala. Hän on luvannut meitä kuulla ja sen myös tekee. Sillä itseään Hän ei kieltää saata. Kirvotkoon meidän kielemme kiitokseen K. V. Tammisen laulun sanoin: ”Siks lakkaamatta laulelen vain sulle Jeesus armoinen. En vaiti olla saata kun synnit kaikki anteeks sain. Soi kiitoslaulut sielussain, ei koskaan voi ne laata.” Jeesuksen nimeen aamen. Vammalan Evankeliumijuhla 1992 Erkki Markula 11 Toisena helluntaipäivänä Evankeliumi: Joh.6:44-51. Jo lapsuudesta asti olemme tutustuneet tähän kirkkomme tunnustukseen: ”Minä uskon ja tunnustan, etten minä omasta ymmärryksestäni ja voimastani taida Jeesuksen Kristuksen, minun Herrani päälle uskoa eli Hänen tykönsä tulla.” Mutta harvat lienevät kuitenkin ne, jotka todellakin ovat tulleet vakuuttuneiksi tämän tunnustuksen totuudesta. Sillä useimmat pitävät varsin helppona asiana, tulla uskoon. Sentähden eivät myöskään pidä sillä mitään kiirettä, vaan jättävät sen aina toistaiseksi, odottaen siihen muka sopivampaa tilaisuutta. Toiset taasen, jotka ovat tulleet jonkinmoiseen herätykseen ja tietävät, että ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle, arvelevat kyllä siihen pääsevänsä, kun vaan oikein voimiansa ponnistaen koettavat itseänsä parantaa ja tulla uusiksi ihmisiksi. Mutta ikäväksensä saavat he vuosi vuodelta kokea, että sekä ymmärrys että voima heiltä puuttuu. Ei tahdo heistä syntyä mitään totista haluakaan eikä vilpitöntä harrastusta siihen. Vieläpä löytyy niitäkin, jotka saatanan sokaisemina ja paatuneella omalla tunnolla luulevat itsensä jo onnistuneeksi ja itsetyytyväisinä muita katsovat ylen. ”Heillä on jumalinen meno olevanan12 sa, mutta sen voiman he kieltävät pois.” Nämätpä Kristuksen ja Hänen evankeliuminsa katkerimmat ja kavalimmat viholliset ovatkin, kuten fariseuksista Hänen lihansa päivinäkin näemme. ”Karta siis sellaisia” varoittaa meitä sentähden apostoli Paavalikin 2Tim.3:5. Pimeästä järjestämme näet emme saata uskon asioita mitään pitää eli päättää; sillä me olemme kuolleet synnissä ja epäuskon alle suljetut, jotta Jumala yksin saisi kunnian meidän pelastuksestamme. ”Ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, jotka Jumalan Hengen ovat; sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan” 1Kor.2:14. Ja niin me virressäkin 452:2/1886 veisaamme: ”Mutta mieli sokeentunut Meiss’ on synnin sumusta, Tahtommekin turmeltunut Kaikk’ on lankeemuksesta. Katso, Herra, eksymme, Työmme, aivoituksemme Harhailevat luotas kauvas; Se vie sielustamme rauhas.” ”Niin ei se nyt ole sen, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan sen, joka armahtaa, nimittäin Jumalan” (Room.9:16). ”Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että toimituksen Hänen hyvän suosionsa jälkeen” (Fil.2:13). (Alkuosa puheesta). Ravintoa raadolliselle I 1892 G. O. Holmberg Helluntaina Helluntaina hellät tuulet puhaltelee vienosti. Jeesuksemme sulohuulet koskettelee hienosti. Kylmä sielu raukkakin sulautuupi kyyneliin. Jeesuksemme uhriveri synnin vallan hävitti, puhtahaksi meitä pesi, autuus meitä käsitti. Kastettaissa Kristukseen suljettiin mun autuuteen. Helluntaina tulikielet, Pyhä Henki liitelee; heti lasten valkee mielet, sydämissä säteilee. Kaanaan kieltä puhutaan Jeesuksesta saarnataan. Kaikki mitä Golgatalla Herra Jeesus tehnyt on, sana, kaste kaikkialla sisään sulkee armohon. Mielemme näin uudistaa, oman tunnon puhdistaa. Henki vuotaa korkeudesta, korpi muuttuu pelloksi. Isä lahjat taivahasta lapsilleen näin jakaapi. Usko omaa itselle, rakkaus jakaa toisille. Voiton virttä veisatkaamme, kyllä siihen syytä on; Jeesuksesta saarnatkaamme, Siemen lankee peltohon. Kulta kuulee uskoen, armo aukee tunnolle. Jaakko Tuori (15.2.1862 Ylistaro 19.11.1921 Ylistaro) 13 Armo ja rauha Jumalalta Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Ef.1:2 Me Raamattua lukeneet varmaan muistamme, kuinka apostolit toivottivat aina armoa ja rauhaa Herran seurakunnalle. Tällä tavoin meidänkin tulee tervehtiä kaikkia Herrassa pyhiä ihmisiä. Huomaammehan kuinka näin kauniina kesäpäivänä laulaa peipponenkin oksallaan kiitosta Luojalle. Sain kerran kortin eräältä uskon sisarelta. Siinä oli puhutteleva teksti: ”Sinä Herra olet minun turvani”. Se oli puhutteleva teksti, joka on ajatuksissani, missä olenkin. Kuinka onkaan tärkeätä pitää Herraa Jeesusta elämänsä tärkeimpänä voimana. Meillä varmaan on myös muistissa ajat, jolloin olemme eläneet epäuskossa ilman Kristusta. Se aika on turvatonta ja tyhjänpäiväistä. Tulee muistiin se aika, jolloin vielä elin epäuskossa. Oli myös niin, ettei ollut henkilöä, jolta olisi kysynyt apua sielun hätään. Kuitenkin Herra tarttui kiinni elämääni jo useita vuosia sitten ja herätti minut lähtemään Soiniin, Todistajaseuran vuosijuhlille. Siellä sain kuulla elävää sanaa, aivan kuin olisin ollut Eelimin lähteillä sen koko juhlan ajan. Saarnat ja Uuden Veisun laulut olivat mieleen painuvia. Usko tuleekin kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanasta, niinhän Raamattu todistaa. 14 Eihän tämä ajallinen elämä ole ruusuilla tanssimista, vaikka uskossa elämmekin. Uskovahan joutuu olemaan sodassa täällä elämänsä ajan. Raamattukin ilmoittaa, että meillä on vihollisia perkele, maailma ja oma liha. Tulee mieleeni kuinka eräs saarnaaja todisti: ”Jeesus on kuollut minun puolestani”. Tuo sana toi ihanan rauhan ja autuuden sydämeeni. Sitä saan tänäänkin uskossa todeksi elää. Jumalan Poika on rakastanut minua niin, että on antanut itsensä kuolemaan edestäni. Paavali todistaa: Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut Gal.2:20-21. Ketään ei vanhurskauteta lain tekojen kautta. Vanhurskashan on elävä uskosta. Se on varmaa, että saamme elää jo nyt autuaallista elämää uskossa yksin Lunastajaamme ja katsella Hänen kauttaan auenneita taivaita ja vapaata pääsyä iankaikkiseen elämään. Itsessämme olemme vain tomu ja tuhka. Paavali todistaa: Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestäm- me – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” Gal.3:13. Keskellä suurta heikkoutta olemme väkeviä Herrassa, kun meillä on omana Hänen sovintoverensä, autuus ja rauha. Kun ihminen vanhenee ja sairaudet heikentää, niin ei ole enää mahdollisuus osallistua tilaisuuksiin. Kuitenkin saamme kuulla vaikka vuosijuhlilla äänitettyjä puheita. Autuasta kotimatkaa kaikille Herran pyhille, sillä ”sillä sinä olet minun turvani” Ps.31:4. Eeva Korpi Nuhde ja lohdutus Nuori oon Pidä arkana tuntoni, Jumalani, että eessäsi valvoa voisin! Anna haavoja, tuskia, polttojakin, jos mä synnissä viihtyä soisin! Nuori oon iloinen, eespäin vaan rientelen, kuin lintunen visertäen kotiin ylhäisen, luokse autuaiden, missä riemuitsen eess’ istuimen. Ylhäällä kotona nautin riemuja taivaisen. Aina tarvitsen armoa, Jumalani, myös nuhdetta, Henkesi Pyhän; Kun uupumus yltävi matkallani, myös tarvitsen lohtuas` yhä! Se lohtu on minulle, Jumalani juuri nuhtehen jälkeen kallis; Vain tuskien jälkeen sydämeni on lohtuusi, neuvoosi altis. Sä ihastut elämästä, Jumalani, vain hetkisen vihasi kestää; On ehtoolla itku, vaan sydämeni jo aamulla riemuisna kiittää! Reino Kuivanen Nuori oon vapaa vaan, orjaks’ en aijokkaan, verkkoon synnin ja himojenkaan. Kallis on sieluni, Jeesus onneni. Siellä kaikille turva on ain. Nuori oon iäti, kuulun Herralleni, vaikka hapset ne harmaantuu. Onhan palkkani suur’, tarjona mulle juur’, missä iäisyys avautuu. Tuntematon 15 Tyyne Lahtinen muistolle Äitini Tyyne Lahtinen (os.RintaOpas) nukkui ikiuneen toukokuun 24 päivä 2010. Kuollessaan hän oli 97 vuoden ikäinen ja sukunsa vanhin. Sinä päivänä, kun hän kuoli, olin tapani mukaan päivällä hänen luonaan ja poislähteissäni lauloimme äidin kanssa yhdessä virren, ”Tule kanssani Herra Jeesus”, joka oli äitini lempivirsi. Illalla sain sitten viestin, että äitini on huonossa kunnossa. Vaikka kiiruhdimme nopeasti vanhainkotiin, emme valitettavasti enää ehtineet nähdä häntä elossa. Toinen virsi, jota lähes päivittäin lauloimme, äidin kanssa oli ”Jeesuksesta laulan”, virsi oli äidilleni tuttu jo hänen oman äitinsä laulamana. Äitini siunattiin haudan lepoon 12.6.2010 Koskuen hautausmaahan, isän viereen, valkoruusujen ja sireenien kukkiessa. Isäni kuoli syöpään vuonna 1955 ja äitini jäi leskeksi 42 vuoden ikäisenä. Minä olin silloin 17 vuoden ja veljeni Jorma 10 vuoden ikäinen. ”Kylmä talvi pois on mennyt, myrskysää on lakannut, lumipilvet hajotetut, kylmä sumu selvinnyt. Lehti puhkeaa jo puihin, valkoruusut aukeilee. Lounatuuli hiljaisena Eedomista puhaltaa.” VK105:2 Näin huhtikuun Todistaja-lehdestä, että seurat joita keväisin pidetään, järjestetään tänäkin keväänä Rinta-Oppaalla Koskuella. Serefia Rinta-Opas joka oli äidin äiti, istutti lapsiinsa uskon Jumalaan ja niinpä vanhempiensa perintönä, usko säilyi Tyyne-äidilläni hänen kuolemaansa asti. Äiti sai elää pitkän ja vaiherikkaan elämän, luottaen Isä Jumalaan. Äitini sanoi kerran eräässä haastattelussa, ”Kun uskoo Jumalaan ja Jeesukseen voi käydä vain hyvin”. Todistaja-lehti on minulle pitkän ajan tuttu, sillä se on meille tullut yli 60 vuotta ja olen lukenut sitä jo lapsesta tähän päivään asti. Tampere, Airi Helenius Ja hän (Johannes) saarnasi sanoen: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään. Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä” Mark.1:7-8. 16 Mitä voimme tietää Raamatun ajan kastetavasta? Ikuinen kysymys koskee niin riitaisaa keskustelua oikeasta raamatullisesta kastetavasta, jonka totuuden yksinomaisina äänitorvina usein itseään pitävät ovat eritoten uudestikastajia. Mutta mitä sitten Raamattu asiasta opettaa? Meillä on käytettävissämme kaksi seemiläiseen filologiaan kuuluvaa tärkeätä sanaa: heprean taabal ja aramean tebal, jotka yhdessä muodostavat taustan Uuden testamentin kreikankieliselle baptizoo ”kastaa” verbille. Asian kannalta ratkaisevan roolin asemassa ovat tällöin Raamatun omat tekstit. Ensinnäkin Vanhan testamentin hepreassa verbiä taabal I käytetään 16 kertaa merkityksessä ”kastaa johonkin”, ”sukeltaa”, ”upottaa”, ”olla kastettuna johonkin”. Toiseksi juutalaisessa kirjallisuudessa tunnemme Marcus Jastrowin sanakirjan mukaan heprean ja aramean merkitykset ”kastaa”, ”upottaa”, ”kylpeä puhdistautumiseksi”. Qumranin teksteistä on tässä yhteydessä sangen vähän apua, sillä tämä verbi esiintyy siellä ainoastaan 3 kertaa rituaalisissa yhteyksissä. Erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota kyseisen verbin käyttötavalle. Se esiintyy seuraavissa Vanhan testamentin kohdissa: 1. Moos. 37:31: ”ja he kastoivat ihokkaan vereen.” 2. Moos. 12:22: ”Ja ottakaa isoppikimppu, ja kastakaa vereen, joka on maljassa, ja koskettakaa.” 3. Moos. 4:6: ”Ja pappi kastaa sormensa vereen ja on pirskottanut verta seitsemän kertaa.” 3. Moos. 4:17: ”Ja pappi kastaa sormensa vereen, ja on pirskottanut seitsemän kertaa.” 3. Moos. 9:9: ”ja hän kastoi sormensa vereen.” 3. Moos. 14:6: ”ja kastaa ne.” 3. Moos. 14:16: ”Ja pappi kastaa oikean käden sormensa öljyyn, jota on hänen vasemmassa kämmenessään ja on pirskottanut öljyä sormellaan seitsemän kertaa Jahven edessä.” 3. Moos. 14:51: ”ja kastaa ne teurastetun linnun vereen ja elävään veteen.” 4. Moos. 19:18: ”ja kasta siihen veteen, joka on puhdas, ja on pirskottanut majaan.” 5. Moos. 33:24: ”ja hän on kastava jalkansa öljyyn.” Joos. 3:15: ”Liiton arkkia kantavien pappien jalat kastautuivat veden rantaan.” Ainoa nifal. Ruut 2:14: ”ja kasta palasesi hapanviiniin.” 1. Sam. 14:27: ”ja hän kastoi sen hunajakennoon.” 17 2. Kun. 5:14: ”ja hän laskeutui alas ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa.” 2. Kun. 8:15: ”ja hän otti peitteen ja kastoi veteen.” Job 9:31: ”Silloin sinä upottaisit minut kuoppaan ja vaatteeni inhoaisivat minua.” Kyseistä verbiä on tarkasteltava yhdessä sen kolmen synonyymin valossa: 1) hifil higgi`a ”koskettaa”, 2.Moos. 12:22, 2) hifil hizza ”pirskottaa” 3. Moos. 4:6, 16, 17, 4. Moos. 19:18, 3) rachats ”pestä”, ”kylvettää itsensä” 2. Kun. 5:10, 12, 13. Nämä vanhatestamentilliset tekstilainaukset sekä niitten synonyymit taustateksteinä luovat omaa valoaan Uuden testamentin käyttämälle ”kastaa” verbille βαπτιζω, baptizoo 77 kertaa ”huuhdella”, ”puhdistaa”, ”sukeltaa”, ”kostuttaa”, ”pestä”, ”kastaa” sekä βαπτισμα, baptisma 19 kertaa ”syvä”, ”kastaminen”, ”pesu”, ”vesi-riitti”, ”kaste” ja βαπτισμος, baptismos 4 kertaa ”pesu”, ”puhdistus”, ”syvä kokemus”, ”kaste”. Tämä tosiasia antaa riittävästi aineksia huolelliselle Uuden testamentin tutkimukselle kasteen olemuksesta ja käytöstä ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla. Edelleen voidaan panna merkille se seikka, ettei enää baptizoo verbin esittelyssä sen enempää Rafael Gyllenbergin kuin uusimman Matti Liljeqvistin Uuden testamentin kreikan sanakirjoissa puhuta mitään upottamisesta, mikä on virheellinen 18 kestoaihe uudestikastajien kirjallisuudessa. Septuaginta 2. Kun. 5:10, 13 käyttää verbiä louoo ”peseytyä” yhdessä jakeessa 14 baptizoo verbin ”kastaa” kanssa. Tämä jae 14 on ainoa kohta Septuagintassa, jossa heprean verbi taabal on käännetty Uuteen testamenttiin vaikuttaneena baptizoo verbillä! Samoin verbit louoo ”peseytyä”, ”huuhtoa” ja baptizoo esiintyvät synonyymeinä Ap. t. 16:33 ja papyrustekstissä. Tämä osoittaa sen, että vaikka baptizoo alun perin merkitseekin klassisessa kreikassa ”upottaa”, niin sitä merkitystä ei enää käytetä Uudessa testamentissa, vaan yleensäkin merkityksessä ”kastaa”. Lisäksi Septuagintassa verbi baptizoo esiintyy 2. Kun. 5:14 ohella ainoastaan Jes. 21:4, Juudit 12:7, Siir. 34:25. Yksi kolmesta Septuagintaan tehdystä protestikäännöksestä on noin vuonna 130 jKr. juutalaisuuteen kääntyneen pakana Aquilan varsin sanatarkka käännös, jossa on kolmesti verbi baptizoo Job 9:31, Ps. 68 (69):3, Jer. 38 (45):22. Edelleen on huomattava, että Joh. 13:8, 10 käyttää verbejä niptoo ”pestä”, ”pestä jalat” ja louoo ”peseytyä”, ”huuhtoa”, ”pestä itsensä”, ”kylvettää itsensä”, ”puhdistaa”, ”kylpeä”, joista edellinen kohdistuu vaihtoehtoisesti juuri päähän (jae 9), kuten vedellä valeleminen kolmesti päähän: εκχεον εις την κεφαλην τρις υδωρ εις ονομα πατρος και υιου και αγιου πνευματος, ”Valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Did. 7:3. Vrt. samoin Matt. 28:19). Huomaa, että edellä Did. 7:1-2 rinnastaa ”kastaa” verbin ”valella” verbiin kohdassa 7:3! Tämä on merkittävä varhaiskristillisen kirjallisuuden tuntema todiste valelukasteen puolesta, jonka uudestikastajat näkemyksilleen uskollisina mielellään unohtavat. Totuus kun on heille liian vaikea asia hyväksyttäväksi. Jo Vanha testamenttikin toteaa: ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä” (Jes. 12:3). Ainoastakaan Uuden testamentin tekstistä ei ole luettavissa uudestikastajien otaksuma upotuskaste! Sellaisina ei voida pitää esimerkiksi jakeita Matt. 3:16, Mark. 1:10, Ap. t. 8:39, joissa on kyse vain osittaisesta kosketuksesta veteen eikä edellytä upoksissa olemista. Lasse Lappalainen Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä Matt.24:32. Omista autuutesi! Miks` aartehesi kallihin vasta vanhana omistaisit; tai vasta sairasvuoteella autuutta halajaisit? Ah, omista se tänään jo, Miks` odottaisit vielä? Ah, monet hukkuu äkisti, kun aukee hauta tiellä! Sä mikset laulaa täällä jo vois` taivaan lauluja; ja uutta virttä virittää omistain autuutta? Kun autuus sulle annettu on kerran lahjaksi, omistaa nyt täytyy sun se myöskin omaksi! Saa osan tulijärvestä ken tallaa autuuttaan; kun Jumala on hankkinut sen omalla verellään! On uhri kallis ääretön tuo veri Jeesuksen; Se kuuluu myöskin sinulle! Miks` hylkäisit sä sen? Reino Kuivanen 19 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä Ps.34:3. Ja Herra Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” Ja Herra Jumala loi hänelle avuksi vaimon Eevan. Ja Aadam asui hänen kanssansa Paratiisissa. Ja Jumala siunasi ihmiset sanoen: ”Lisääntykäät ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi, ja vallitkaa meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan eläimet.” (Raamatunhistoria 5. painos 1946 s.8.) Aabrahamin helma, Luuk.16:22. Juutalaisten oli tapana aterioidessaan levätä sohvalla vasemman olkapään nojassa. Ken oli lähinnä vierustoveriaan, näytti siis olevan kuin tämän helmassa (vert. Joh.13:23, syliä vasten, rintaan nojaten). Edesmenneitten uskovien autuutta verrataan Raamatussa usein vieraspitoihin. Kun Lasarus vietiin Aabrahamin helmaan, tarkoittanee se siis sitä, että hän sai Paratiisissa kunniapaikan. (Aapeli Saarisalo: Raamatun Sanakirja). Toimitus Ev.lut. Todistajaseuran Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa Todistajaseuran pj: Ossi Niemistö, Haiharankatu 17 A 6, 33710 Tampere puh. 044 504 0752 Rahastonhoitaja: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, 61350 Huissi, puh. 050 326 176 Ev.lut. Todistajaseura ja Todistaja-lehti: Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki, tilin n:o FI1550710020036193 20 Paino: Arkmedia, Vaasa Todistaja-lehden julkaisija: Ev.lut. Todistajaseura Päätoimittaja:Alpo Ahola, Saarentie 7, 63640 Ritola, puh. 0500 484 486, 06 335 6855 [email protected] Toimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänkatu 39 B 22, 65200 Vaasa, puh. 050 557 8061, 06 317 9835 Toimituskunta: Ossi Niemistö, Tapio Niemistö ja Martti Pylkkänen Todistajalehden nettiosoite: http://www.nic.fi/~aahola/Todistajaseura.htm Todistajan tilaukset ja osoitteen muutokset: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, 61350 Huissi, puh. 050 322 6176 Lehti ilmestyy kerran kuussa ja maksaa kestotilauksena kotimaahan ja pohjoismaihin 25 € / vuosikerta ja ulkomaille 30 € ISSN 0355-926262
© Copyright 2024