N:o 12 Joulukuu ”Ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa maan ääriin saakka.” Ap.t. 1:8 2010 91. vuosikerta EVANKELISLUTERILAISTEN MAALLIKKOSAARNAAJIEN ÄÄNENKANNATTAJA Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle Luuk.2:10. Jouluevankeliumi Jesajan mukaan Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vai- pat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä (9:2-7). Näin sanoo Luther Oikea oppi on jumalallinen taito Minä, joka olen kuitenkin vanha pyhän Raamatun tohtori, en ole vielä päässyt lastenopista enkä vielä ymmärrä oikein Jumalan kymmeniä käskyjä, uskoa ja ”Isä meidän” rukousta. En voi päästä liian tai täysin oppineeksi, vaan luen vielä joka päivä ja rukoilen katkismustani pienen Hannu-poikani ja pienen Magdalena-tyttöseni kanssa. Kuinka voisikaan oikein ja perinpohjin käsittää edes ”Isä meidän” rukouksen ensimmäistä sanaa, jossa sanomme: ”Joka olet taivaissa”? Sillä jos ymmärtäisin nämä muutamat sanat ja uskoisin, että Jumala, joka on luonut taivaan ja maan ja kaikki luontokappaleet ja pitää niitä kädessään ja voimassa, on minun Isäni, niin päättäisin siitä, että minäkin olen taivaan ja maan herra, että Kristus on veljeni ja että kaikki on minun. Gabrielin täytyy olla palvelijani ja Rafaelin hevosmieheni ja kaikkien enkelien palvelijoitani kaikissa tarpeissani. Sillä ne olisivat silloin taivaallisen Isäni minulle antamia varjelukseksi kaikilla teilläni, etten jalkaani kiviin loukkaisi. Mutta jotta uskoni ei jäisi harjoittamatta ja koettelematta, sallii taivaallinen Isäni minun joutua vankilaan tai pudota veteen. Silloin saamme nähdä, kuinka paljon ymmärrämme näitä sanoja ja kuinka uskomme kompastelee ja kuinka suuri on heikkoutemme. Silloin alamme ajatella ja puhua: ”Herra tietää, lieneekö totta kaikki, mitä on kirjoitet- tuna pyhässä Raamatussa?” Sentähden ovat nuo vähäiset sanat ”sinun” ja ”meidän” pyhän Raamatun vaikeimmat sanat, niinkuin näkyy jo ensimmäisestä käskystä: ”Minä olen Hera, sinun Jumalasi.” Pyhän Raamatun yksinkertaisuus Minä pyydän ja kehoitan uskollisesti jokaista kristittyä, ettei hän loukkaantuisi niihin yksinkertaisiin sanoihin ja kertomuksiin, joita on pyhässä Raamatussa, eikä niitä epäilisi. Sillä miten yksinkertaisilta ja ihmeellisiltä ne näyttävätkin, ovat ne totisesti korkean ja jumalallisen majesteetin voiman ja viisauden sanoja, töitä, kertomuksia ja tuomioita. Mutta se on kirja, joka tekee kaikki viisaat ja ymmärtäväiset hulluiksi, ja ainoastaan yksinkertaiset voivat sitä ymmärtää, niinkuin Kristus itse sanoo (Matt.11:25). Anna sentähden omien luulojesi ja tunteittesi mennä menojaan ja rakasta sitä kirjaa kaikkein korkeimpana ja kalleimpana pyhyytenäsi ja kaikkein rikkaimpana kultakaivoksena, jota ei voi milloinkaan tyystin tutkia ja tyhjentää. Sinun tulee rakastaa Raamattua senkin vuoksi, että sinä voit siitä löytää jumalallisen viisauden, jonka Jumala siinä esittää meille niin ihmeellisellä ja yksinkertaisella tavalla kumotakseen kaikkien suuriluuloisten ihmisten ylpeyden ja saattaakseen heidät häpeään. Siitä kirjasta löydät myös ne kapalot ja sen seimen, joissa Kristus lepää ja jonne enkelit ohjasivat paimenet. Kapalot ovat tosin vähäpätöiset ja halvat, mutta aarre, Kristus, joka niissä lepää, on kallis. Elämän taistelussa Enkeli julisti rauhaa Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungis- sa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Luukas 2:8-14. Eikö tämä ole aivan tavattoman ihana tapahtuma, että Jumala lähet tää sanansaattajansa ilmoittamaan paimenille viestin, joka järjen mukaan tulisi ensin ilmoittaa Jerusalemin temppelin ylipapille, sekä maan keisarille, maaherralle ja kuningas Herodekselle. Nyt Jumalan järjestys on aivan toinen, mitä käskyvalta ihmisten keskuudessa osviittaa antaisi. Sitten mitä tuleekaan enkelien julistukseen, niin se on kerta kaikkiaan niin lohduttava ja uuden mahdollisuuden esiintuova, että se laittaa toimimaan. Ensisäikähdyksen jälkeen nuo köyhät lammaspaimenet tekevät päätöksen. Heidän yksimielinen päätöksensä on: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti” (jae 15). Paimenet ymmärsivätkin oikein rauhan sisällön ja muodon. He riemuiten ja kiiruhtaen lähtivät katsomaan Vapahtajaa, josta saivat ilmoituksen. Ilmoittihan enkelit heille, että on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Hän on se, joka on ennustettu tulevaksi ja Hän on Messias kuningas. Luukas todistaa lisää paimenista: Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu 16-20. Jeesus on siis kuningas ja Hänet autuudekseen uskossa omistavat kuuluvat Hänen kuningaskuntaansa. Enkelit toivatkin myös sellaisen viestin, että maassa rauha ihmisten kesken, jota viestiä on monet tulkinneet väärin. Kun epäusko saa vallan, niin jopa totuus hylätään ja rauha muodostetaan väärien asioiden pohjalle. Jumalan sana ei lupaa maallista rauhaa ja Jumala ei vaihda mieltään turmeltuneen ihmisen mieleen. Epäuskoisessa maailmassa luullaan oikeaksi se, mikä on riittävästi yleistynyt ihmisten kesken. Epäuskoisessa maailmassa torjutaan syntikäsite eikä kuulla ja miksikään oteta Rauhanruhtinaan julistusta. Jumalan rauhan suo itse Rauhanruhtinas (Jes.9:6) kansalleen. Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla, että maailmassa voitaisiin sanoa, että se on täällä. Maailma ei tunne rauhan teitä, vaikka sen hengessä alati toistetaan rauha, rauha. Väärän ja vilpillisen mielen saamme käsittää ylipappien ja erityisesti kuningas Herodeksen lausunnosta itämaan tietäjille: ”Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan”. Herodeksen pyynnissä oli petoksen maku. Sen sijaan paimenet ovat meille todistajat näkemästään autuudesta. Me uskossa omistamme heidän to- distuksensa. Meille ei voi olla saarnaajina Herodes ja ylipapit. Jeesus ei ole luvannut yleistä maallista rauhaa, vaan on tarkentaen opettanut opetuslapsiaan: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman” Joh.16:33. Käykäämme mekin nyt uskossa paimenten tavoin seimen ääreen. Se tarkoittaa sitä, että uskossa omistetaan Jumalan sana autuudeksi Jeesuksessa Kristuksessa. Autuus on meille lahjoitettu. Hän on Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Hän on meidän rauhamme, autuutemme ja Hän on tuonut esiin iankaikkisen lunastuksen, jonka osallisuuteen olemme päässeet kasteessa (Room.6:4, Gal.3:27). Apostoli Paavali opettaa: Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Jeesus julisti rauhan ihmisen ja Jumalan välillä Ef.2:14-16. Niinpä seurakunnassa julistettakoon uskossa rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa tulevanakin armonvuonna 2011. Alpo Ahola Sikisi Pyhästä Hengestä Paratiisin tuhansia vuosia vanha profetia vaimon siemenestä täyttyy Betlehemin yössä. Jeesus syntyy tallin seimeen. Jeesus-lapsen syntymä oli ulkonaisesti aivan normaali, luonnollinen syntymä, mutta Hänen sikiämisensä ei ollut luonnollinen, miehestä tapahtunut, vaan ainutlaatuinen, Pyhästä Hengestä tapahtunut. Uskontunnustuksessa tunnustamme raamatullisesti: ”Minä uskon.. Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta”. Jeesuksen neitseellinen syntymä on monien muiden Raamatun peruskysymysten ohella tullut kirkkomme taholta kyseenalaistetuksi. On aivan pöyristyttävää, että nykyinen arkkipiispa kyseenalaistaa raamatullisen, Jeesuksen neitseellisen syntymisen, johdattelemalla asiaa luonnolliseen syntymiseen ja tässä rinnastuksessa silti voivansa yhtyä uskontunnustukseemme. Tämä on täysin mahdotonta ja Raamatun edessä kestämätön ajatus. Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Synnitön, Pyhästä Hengestä sikiäminen tarkoittaa, että Jeesus ei ihmiseksi tulleenakaan ollut Adamin lankeemuksen tuottaman perisynnin turmelema niin kuin jokainen luonnollisesti syntynyt ihminen on. Kuitenkin Hän oli tosi ihminen, mutta myös tosi Jumala samassa persoonassa, sillä Jumaluuttaan Hän ei jättänyt taivaaseen. Luonnollisessa, miehestä sikiämisessä, Jeesuksessa olisi ollut myös perisynnin turmelus ja silloin ei Hänestä olisi ollut uhriksi meidän ja koko maailman syntien edestä. Jos Jeesuksen neitseellinen syntymä kyseenalaistetaan, niin se sotii meidän vanhurskauttamisoppimme keskeisintä profetiaa vastaan, jonka Jumala jo vuosituhansia aikaisemmin ilmoitti Paratiisissa: vaimon siemen on rikki polkeva käärmeen pään. Tässä Jumala ilmoittaa, että ”vaimon siemenessä” mies ja sen myötä luonnollinen sikiäminen on kokonaan ja täydellisesti pois suljettu mahdollisuus. Ja vaimon, Marian, neitseellinen todistus enkelin ilmestyessä on yhtäpitävä tämän kanssa ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä” Luuk1:34. Uhrilaki Vanhassa Testamentissa vaati virheettömän Karitsan sovintouhriksi kansan syntien edestä. Tämä oli vertauskuvallista ja ennusti tulevasta uhrista, ”vaimon sieme nestä”, joka antaisi itsensä yhdeksi ainoaksi, Jumalalle iankaikkisesti kelpaavaksi, virheettömäksi uhriksi, vapahtaakseen koko maailman, viattomalla kärsimisellään, synnistä ja kadotuksen vallasta. Viaton kärsiminen edellytti viatonta syntymistä. Jeesuksen neitseellinen syntyminen on ehdoton edellytys meidän pelastuksellemme. Silloin se on myös Paratiisissa annetun lupauksen mukaan vanhurskauttamisemme syy, sillä vain oman rakkaan Poikansa, alusta loppuun kestävän täydellisen ja pyhän Jumalallisen kuuliaisuuden ja viattomuuden Hän lukee meille vanhurskaudeksi. Jumala syntyi ihmiseksi ja oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämä kaikki kielletään ja hylätään, kun epäillään Jeesuksen neitseellistä syntymää. On kuitenkin todettava, suurta murhetta tuntien, että tällekin harhalle on kirkkomme suostumuksensa antanut. Kristuksen ensimmäinen tuleminen Betlehemin seimeen tapahtui nöyryydessä, alennuksessa ja köyhyydessä sen tähden, että me olisimme valmiit, kun Hän tulee toisen kerran kirkkaudessaan ja kunniassaan. Varjelkaamme siis itsemme kasteen kalliissa armoliitossa, Sanassa ja ehtoollisen sakramentissa, että olisimme valmiit Hänen toisessa tulemisessaan. Siunattua adventin aikaa. Ossi Niemistö Vapahtaja on syntynyt Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa” Luuk.2:11-12. Jouluna meille avautuu ihmiskuntaa koskeva tärkein Jumalan ilmoitus, koko evankeliumin ydinsanoma. Tästä vaimon siemenestä, joka on rikkipolkeva käärmeen pään, puhuivat kaikki profeetat. Aabrahamille Jumala sanoi: Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen1.Moos.22:18. Tulevaan vaimon siemeneen, eli Kristukseen uskoivat vanhan liiton pyhät ja saivat syntinsä anteeksi. Vaimon siemen oli heillekin Vapahtaja, joka vapahtaa kaikki uskovat käärmeen aiheuttamasta synnin ja kuoleman kahleista. Meille uuden liiton uskoville Luukas kertoo samasta vaimon siemenestä, joka on jo syntynyt, joka on jo rikki polkenut käärmeen pään ja kuolemallaan sovittanut koko maailman synnit, joka on jo voittajana noussut kuolleista ylös taivaaseen. Seurakunnassa on tänä päivänä hätätilanne. Käärme nostaa päätään ja ajaa joukkonsa Kristusta vastaan. Piispamme ovat hukanneet Jumalan Sanan, hengen aseet, ja lampaat juoksevat ilman paimenta suoraan susien raadeltaviksi. Jeesus ennusti luopumuksen ajasta sanoen: Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä Luuk18:8. Tekstimme todistaa edelleen meille syntyneestä Vapahtajasta. Tänä jouluna meillä on syytä kuunnella ja lukea tarkasti, mitä Vapahtaja sinulle merkitsee. Unohda hetkeksi kaikki inhimilliset joulun valot, jotka pimentävät Kristuksen kirkkauden. Tartu uskolla Jumalan lähettämään pelastukseen Pojassaan. Avaa se seimen kapalo, johon lapsi on kääritty, eli ota Raamattusi ja tutki jouluevankeliumista, onko tämä Vapahtaja syntynyt sinulle. Luukas sanoo, että TEILLE on syntynyt Vapahtaja. Tähän joukkoon, ”teille” me kaikki kuulumme. Tämä Vapahtaja on sama Kristus, Herra, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt.28:18). Tämä seimen lapsi on sama Herra, joka sinut otti kasteessa Isän lapseksi, puetti sinut omalla vanhurskaudellaan, että kelpaat Jumalalle. Usko on myös Jumalan työ (Joh.6:29), joka syntyy ja kasvaa Jumalan sanasta, jota tänäänkin joulun ilosanoma sinulle ilmoittaa. Oikea joulurauha syntyy ja pysyy voimassa tämän seimen lapsen ansiosta ja tuntemisesta. Rauhallista joulua! Olavi Niemistö Jumalan sana Katkismuksemme opettaa: Jumala puhuttelee luonnossa, kansojen vaiheissa ja kohtaloissa, yksityisen ihmisen elämässä, Pyhässä Raamatussa, ennen muuta Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä osoittaa ennen muuta sen, että Jumalan sana on se väline, jonka kautta Jumala itse on tekemisissä meidän kanssamme, jonka kautta Henki vaikuttaa ja tulee sydämiimme. Luther korosti erityisesti sanassa läsnä olevaa Kristusta. Yksin sanan kautta anteeksiantamus tulee keskellemme. ”Usko ei luo Jumalaa, vaan Jumala luo uskon”. Tämä uskonpuhdistuksen löytö ja perusajatus on syntisen vanhurskauttaminen yksin armosta ja yksin uskon kautta. Tämä luetaan ihmiselle Jeesuksen lunastuksen tähden autuudeksi. Tähän voidaan todeta: Ilman oikeaa oppia tämä unohtuu ja ihmisestä tulee keskus. Tästä avautuu suurenmoinen lähtökohta kaikessa evankeliumin työssä. Mutta kuitenkin sanotaan yleisesti, että kirkossamme on saarnakriisi? Tämä on hämmästyttävä väite, eikö olisi parempi sanoa; ei saarna ole kriisissä, vaan evankeliumin julistajat, jotka ovat unohtaneet, sekä lain ja evankeliumin saarnan. Toisin sanoen sekoittavat molemmat keskenään. Sen tähden heillä on hyvin vähän annettavaa syntien saartamalle hätääntyneelle ihmiselle. Luterilaista kirkkoa on kutsuttu sanan kirkoksi, jonka ainoa ohjenuora on Raamattu, Jumalan sana, jolla kaikki opetukset arvioidaan. Tämä kirkon perustuslaki on kaiken toiminnan perustus ja kivijalka, kulmakivenä Jeesus Kristus. Tämän täytyisi olla lähtökohtana jokaisella julistajalla, joka seurakunnan edessä suunsa avaa. Tämän varaan on turvallista rakentaa seurakunta. Jumalan pyhä sana ja sen julistaminen, on ollut aina luterilaisuuden keskeisin toimintaperiaate. Sana tulee julistaa niin kirkkaasti ja selvästi, että kuulijoille tulee selväksi, ettei Jumalaa ja Kristusta voida löytää kuin yksin sanasta ja sakramenteista, eikä mistään muualta. Kaikki opettajat, jotka muuta sanovat ovat hereetikkoja, harhaopettajia. Kukaan ei rakennu siitä, että kerrotaan kuulijoille, mitä mieltä hän on Raamatun tulkinnasta. Vaan tulisi uskaltaa sanoa näin on kirjoitettu Raamatussa ja se on voimassa tälläkin hetkellä. Voidaan kysyä, onko vaikeaa antaa Jumalan Sanan itsensä vaikuttaa ja tehdä työnsä? Pyhän Hengen tulee myöskin antaa kirkastaa sanaa, jota varten se lähetetty. Meidän tulee muistaa ja rukoilla ettemme vain olisi esteenä Jumalan valtakunnan työssä omine selityksinemme ja tulkintoinemme. Lutherilla oli opetuksessaan lähtökohtana ja metodina, antaa Raamatun it- se selittää Raamattua. Toisin sanoen antaa Jumalan vaikuttaa kaikessa, työssämme ja tekemisissämme. Saarnaajan tehtävä on tuoda kuulijoiden eteen läsnäoleva Kristus Jeesus. Jeesus, joka ylösnousemuksensa ja lupaustensa mukaan on Sanassa ja sakramenteissa, Hänestä voidaan sanoa kuten eräs laulaja sanoo: ”Hän on täällä tänään” meidän keskellämme tässä sanassa, jota me saamme apostoli Paavalin tavoin saarnata. Ei Hän jäänyt ”Jerusalemiin” tuhansien kilometrien päähän, vaan tässä ja nyt keskellämme. Ei tällaisessa saarnassa ole mitään kriisiä, eikä tällaisesta saarnasta tule kulijoillekaan kriisiä. Sillä tässä saarnassa on Jeesus keskellämme, meidän suussamme ja sydämessämme, siinä uskon sanassa jota me saarnaamme. Martti Pylkkänen Mitä hyötyä sinusta on Jeesukselle? ”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Jes.52:7 ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” Luuk.2:14 Profeetta Jesajan ennustus toteutui ensimmäisenä jouluna Jeesuksen syntymässä ja kuulutettiin ihmisille, paimenten kedolla, enkelten ylistyksessä. Tämä oli ensimmäinen jouluevankeliumin täysiääninen julistus. ”Aika oli täyttynyt ja Jumalan valtakunta oli tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” (Mark. 1:15) Taivaallinen kuoro julisti Jumalan rakkautta, mielisuosiota koko maailmalle. Ei se ollut ajallisen maailmanrauhan julistus tai toivotus. Niin Jesajan, kuin enkelten julistus oli sanomaa maailman Vapahtajasta, syntien sovittajasta, rauhan rakentajasta Jumalan ja ihmisten välillä eli ilosanomaa Kristus kuninkaasta, Herrastamme. Tänäkin jouluna, v. 2010, saamme vielä kuulla ja lukea täydellistä jouluevankeliumin sanomaa. Kristityille ovat henki ja ovat elämä, että kuullaan: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” (2Kor.5:19) Tämä on joulun perimmäinen sanoma. Syntimme ovat sovitetut. Saamme uskossa omistaa rauhan Jumalamme kanssa. Rauhan ja sovinnon jonka olemme jo kasteemme hetkellä saaneet päällemme, hyväksemme. Ja vielä enemmän, saamme armollisen Jumalamme huolenpidon kaikkeen elämäämme. Mut ta kysyn: Olemmeko ymmärtäneet jouluevankeliumin Paavalin tavoin, joka sanoi kuningas Agrippan edessä: ”Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille.” (Apt.26:22-23). Paavali tunnusti Jumalan avulla selvinneensä Kristuksen todistajan tehtävissä. ”Eikä ollut vetäytynyt pois julistamasta ihmisille kaikkea Jumalan tahtoa.” Apt. 20:27 Ensimmäisen jouluyön, taivaallisen kuoron tilalle, ilosanomaa julistamaan tulivat apostolit. Heidän jälkeensä kaikki Jeesuksen opetuslapset kautta aikain. Oletko saanut armon sisäistää tämän sydämen asiaksi? Onko Sinulle kirkastunut Ef.2:10 ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Mitä hyötyä sinusta on Jeesukselle, Vapahtajallesi? Pyhä Henki vie Jeesuksen todistajat liikkeelle, toteuttamaan Jeesuksen lähetyskäskyä. Niin että, ”kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamusta.” Julistakaamme siis rauhaa, ilosanomaa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. ”Vie vuorille jo viesti, huuda se kaikkeen maailmaan. Vie vuorille jo viesti: luo Herran joutukaa. On Herran luona juhlaa myös hetket vaikeat. Hän lahjojansa tuhlaa, luo uudet maailmat. Vie vuorille jo viesti, huuda se kaikkeen maailmaan. Vie vuorille jo viesti: luo Herran joutukaa! (Hengellisiä lauluja n:ro 68:4) Jukka Teininen Lasten jouluevankeliumi Niittykummun ala-aste esittää perinteisen jouluevankeliumin (24.12.1982). Kuvaelmassa seurataan Joosefin ja Marian matkaa Betlehemiin. Kyseinen esitys on osoitteessa: http://www.yle.fi/ elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=72&t=330&a=2731 10 Joulurauhaa Jeesuksessa En ollut vielä syntynyt, kun synnyit auttajaksi. En armoasi kysynyt, kun tulit turvaajaksi En vielä ollut päällä maan, kun riensit tänne maailmaan, aukaisit meille taivaan virsi 25:2. Niin se syksyn aika on taas mennyt ja maa peittyy valkeaan lumeen. Armon aika kulkee kulkuaan, eikä aikaakaan, kun kohta taas on joulun aika. Joulun aika muistuttaa mieliimme Jeesuksen Kristuksen syntymän. Viettäkäämme sitä omassa elämässämme joulun rauha mielessä. Jumala todistaakin Pojastaan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä” Matt.17:5. Elämämme täällä on Jumalan, Kaikkivaltiaan tiedossa. Me täällä ajassa saamme kohdata sairautta ja monenlaista ahdistusta. Ei meillä täällä ajassa ole pysyväistä kaupunkia. Saammekin kuulla taivaasta enkelien tervehdyksen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” Luuk.2:14. Kuitenkin, mitä näemmekään? Joulun aika on vuodesta toiseen samanlaista kiirettä ja touhua. Joulun pyhä sanoma hukkuu ihmisten ulkonaiseen menoon. Meidän tulee nousta tuosta ja kiinnittää katseemme joulun sanomalle. Joulun valo on minulle Jeesus Kristus, joka syntyi halvassa paikassa ja aivan minua varten, vaikka hän syntyi myös koko maailmaa varten. Ei kynttilän valo voita sitä valoa, jonka olen saanut Kristuksessa elääkseni iankaikkisesti. Näin saat sinäkin tunnustaa. Jeesus Kristus syntyi sitä varten, että Hän lunastaisi meidät pyhällä kalliilla verellään synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta. Ainoastaan siten meillä on iankaikkinen elämä ja autuus jo täällä ajassa. Kirjoittaahan Jesaja: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus” Jes.9:1. Jumalan Karitsa ottaa pois maailman synnin. Tämä joulu 2010 on minulle ensimmäinen sellainen joulu, jota vietän siinä mielessä yksin, että puolisoni sai kutsun taivaan kotiin kesällä. Raamattu todistaa, että taivaassa vietetään jatkuvaa juhlaa. Sinne ovat kaikki kutsutut. Laulammehan virsikirjan sanoin: On lapsi meille syntynyt, on poika annettu. Hän kantaa valtaa harteillaan, kansa on turvattu virsi 33:3. Toivota kaikille lukijoille joulurauhaa Jeesuksessa. Eeva Korpi 11 Uskon perustus Luokanopettajana toiminut äitini kysyi kerran uskonnon kokeessa, mitä Mikael Agricola piti mottonaan kääntäessään raamatuntekstejä suomeksi. Vastaukseksi äiti odotti oppikirjassa mainittua Agricolan ajatusta ”kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen”. Näin uskonpuhdistajamme perusteli sitä, että kansan oli saatava kuulla ja lukea Jumalan sanaa omalla äidinkielellään eikä vain latinaksi niin kuin tuolloin oli tapana. Joku oppilaista ei ilmeisesti ollut lukenut kokeeseen kovinkaan hyvin, mutta halusi kuitenkin yrittää. Hän ehdotti, että Agricolan mottona käännöstyötä tehdessään olisi ollut ”halvalla menee mutta menköön”. En tiedä, antoiko äitini pisteitä hyvästä yrityksestä… Tänään vietämme siis uskonpuhdistuksen muistopäivää. Tämän päivän tarkoituksena on nostaa esiin niitä kristillisen uskon keskeisiä totuuksia, joihin Martti Luther ja muut uskonpuhdistajat perustivat ajattelunsa ja toimintansa. Tärkein näistä oli se opetus, että ihmisestä voi tulla vanhurskas eli Jumalalle kelpaava yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Emme siis voi ansaita pelastusta eli taivaaseen pääsemistä esimerkiksi tekemällä hyvää tai välttämällä tekemästä pahaa. Ei, pelastuksen voimme saada 12 vain Jumalan armosta, lahjaksi, uskoessamme evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta syntiemme sovittajana. Ja itse uskokin on lahja, jonka Jumalan Pyhä Henki meissä vaikuttaa. Toisena uskonpuhdistuksen keskeisenä periaatteena oli latinankielinen ilmaus Sola scriptura, eli yksin Raamattu. Periaatteen mukaan pyhä Raamattu, Jumalan sana, on kristillisen uskon ja elämän korkein ohje. Viime päivinä tätä periaatetta on julkisuudessa koeteltu ankarasti, samalla kun olemme joutuneet seuraamaan ennennäkemätöntä kirkosta eroamisen tulvaa. TV2:n homokeskustelun jälkeen evankelis-luterilaisen kirkon on jättänyt jo lähes kolmekymmentäviisituhatta ihmistä. Homoseksuaalisuus on herkkä ja arka asia – eikä pelkästään kirkolle. Erityisesti se koskee tietysti heitä, joille asia on omakohtainen. Monet homot, lesbot ja muut seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat joutuvat kokemaan syrjintää, kiusaamista ja jopa väkivaltaa. Tämä on ehdottomasti väärin. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja sellaisena äärettömän arvokas, täysin riippumatta vaikkapa iästä, sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta – tai sukupuolisesta suuntautumisesta. Kuitenkaan kaikkia seksuaalisuuden toteuttamisen muotoja ei voida pitää yhdenvertaisina. Esimerkiksi avioliitto on Raamatun mukaan Jumalan asettama ja sellaisena selkeästi miehen ja naisen välinen liitto. Tämä käy ilmi jo luomiskertomuksessa, 1. Mooseksen kirjassa, ja saman vahvistaa myös Jeesus, kun hän toteaa Matteuksen evankeliumissa: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi? Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Siinä on pähkinänkuoressa kristillinen avioliittokäsitys. Kirkko ja jokainen yksittäinen kristitty on kutsuttu välittämään Jumalan sanaa ja hänen siunaustaan kaikille ihmisille. Mutta kaikkia ihmisten tekoja tai heidän elämäntapaansa ei Raamatun pohjalta ole lupa siunata. Yhteiskunta voi kyllä säätää lakeja, joissa rekisteröidään homoseksuaalisia parisuhteita ja jossain vaiheessa saatetaan avioliitto laajentaa koskemaan myös homo- ja lesbopareja. Kirkon ei kuitenkaan pidä lähteä tähän mukaan, vaan sen tulee tarjota tukeaan seksuaalisille vähemmistöille ja olla myös heidän kirkkonsa jollain muulla tavoin kuin toimittamalla parisuhteiden siunaamisia tai vihkimisiä. Nimittäin Raamatun kanta asiassa on yksiselitteinen ja vastaansanomaton: sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa jyrkästi tuomitaan homoseksuaaliset teot Jumalan tahdon vastaisina. Tämän linjauksen vah- vistaa myös Jeesus, kun hän sanoo: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan”. Jeesuksen tehtävänä ei siis ollut kumota sitä Jumalan lakia, joka oli ilmoitettu Vanhassa testamentissa. Ei, vaan hänen tehtävänsä oli toteuttaa tuo laki meidän puolestamme ja ristinkuolemallaan tuoda sovitus kaikesta siitä, missä me olemme rikkoneet lakia vastaan. Ja tässä kohden olemme kaikki samalla viivalla, niin homot kuin heterotkin. Jumalan edessä olemme yhtä lailla syntisiä ja tarvitsemme hänen armoaan ja anteeksiantamustaan. Niin kuin roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen” Room.3:22-26. Näin uskonpuhdistuksen muistopäivänä on tärkeä pitää esillä, että kirkon tulee jatkuvasti uudistua. Mutta uudistumisen tulee tapahtua Jumalan sanan pohjalta. Jumalan13 palveluskäytäntöjä ja muita toimintatapoja on tarpeen muokata kullekin ajalle ja erilaisille ihmisille sopiviksi, mutta uskon keskeisen sisällön ja opetuksen siitä, mikä on oikein ja mikä väärin Jumalan edessä, pitää pysyä samoina. Kirkosta eroamiset ovat nostaneet pintaan sen, että Suomen evankelisluterilainen kirkko on kriisissä. Eikä suurin ongelma suinkaan ole jäsenmäärän väheneminen. Ei, vaan kirkon kriisi on ennen muuta hengellinen. Kirkon kriisi on uskon kriisi, jossa yhä enemmän kyseenalaistetaan Raamatun arvovaltaa ja kielletään keskeisiä uskontotuuksia. Kirkon piirissä voi kuulla opetusta, jossa kiistetään Jeesuksen jumaluus, neitseestäsyntyminen ja hänen todellinen, ruumiillinen ylösnousemisensa. Samoin jotkut torjuvat ajatuksen Jeesuksen ristinkuolemasta ihmiskunnan syntien sovituksena ja Jumalan vihan ja rangaistuksen kantamisena meidän puolestamme. Tähän tapaan opettaville voisi varmaan sanoa niin kuin aikanaan (vuonna 1799) seppä Jaakko Högmanin (1753-1806) kerrotaan todenneen nuorelle (22-vuotias) Paavo Ruotsalaiselle (1777- 1852): ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunteminen.” Nimittäin Jeesus Kristus oli ja on ennen kaikkea Vapahtajamme, syntiemme sovittaja. Tästä kirjoittaa uskonpuhdistaja Luther toisen uskonkohdan selityksessään: ”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt to14 si Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan.” Ja jo Vanhassa testamentissa, Jesajan kirjassa, todetaan satoja vuosia ennen Golgatan tapahtumia: ”Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet... Päivän evankeliumissa kuulimme, kuinka Jeesus paransi kuninkaan virkamiehen pojan, joka oli vakavasti sairaana. Ratkaisevaa oli lapsestaan huolestuneen isän usko Jeesukseen. Tämä usko sai Jeesuksen toteamaan: ”Mene kotiisi, poikasi elää.” Ja seuraavana päivänä kotimatkallaan virkamies sai tietää, että juuri sillä hetkellä poika oli parantunut. Ihmeen seurauksena virkamiehen koko talon väestä tuli Jeesuksen seuraajia. Ja hänen seuraajikseen myös meitä jokaista kutsutaan. Raamattu vakuuttaa meille, että ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tä- nään ja iankaikkisesti”. Niinpä hän voi edelleen parantaa – samoin kuin uudistaa – myös tämän rakkaan kirkkomme. Käynnissä oleva kriisi antaa kirkolle tilaisuuden terävöittää linjaansa ja pyrkiä entistä uskollisemmin seuraamaan Raamatun opetuksia. Mutta olemmeko me valmiita siihen? Vai haluammeko niin mukautua ympäröivän maailman arvoihin ja sen painostukseen, että toimimme jollain muulla tavoin? Suokoon Herramme kirkon päättäjille – ja meille kaikille – nöyryyttä, viisaut- ta, rohkeutta ja Pyhän Hengen voimaa, että osaisimme kulkea Jumalan ja hänen pyhän sanansa viitoittamaa tietä tästä eteenpäin. Pastori Yrjö Ikonen Saarna Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan Johanneksenkirkosta sanajumalanpalveluksessa 24.10.2010 (YLE1). Uskon perustus. Uskonpuhdistuksen muistopäivä. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä. Saarnateksti: Joh.4:46–53. Jo riennä, katso, sieluni, Ken seimessä nyt makaapi: Hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses UV 74:3. Joosef, älä pelkää ”Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mari- aa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme” Matt.1:18-23. 15 Simeonin opetus Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille” Luuk.2:25-32. Ei myöskään riitä se, että Maria, Joosef, Simeon ja Hanna hänet näkivät; minunkin täytyy hänet nähdä, minunkin täytyy oppia tuntemaan hänet, minunkin täytyy tietää hänet siksi oikeaksi Messiaaksi. Luther Seurailmoituksia Seurat: loppiainen, to 6.1.2011 klo14.00, Tuula Niemi, Mäkitie 36, Kerava. Puhujat: rov. Helge Hilden, Esa Hyökyvaara ja Tapio Niemistö. Seurat: la 15.1.2011 klo 13.00 Vaasassa, Todistajaseuran rukoushuoneella, Kasarminkatu 18. Johtokunnan kokous ennen seuratilaisuutta alkaen klo 11.00. Kansikuva: Enkelisiluetti on Alavuden seurakuntatalon ikkunakoriste. Kuva: Alpo Ahola 28.10.2010. 16 Todistaja-lehden sisällysluettelo 2010 Teksti Kirjoittaja Lehden nro Sivu Näin sanoo Luther Uusi aika Älkäämme mukautuko maailmaan Johanneksen ilmestys Jalkani lamppu Jeesus herättää kuolleista Autuas on vaatetettu Armo ja totuus Uusi vuosi 2010 Rukous uudenvuodenpäivänä Ketkä ovat Jeesuksen sukulaisia SK 32 Martti Luther Alpo Ahola Ossi Niemistö Olavi Niemistö Martti Pylkkänen Anders P. O. Skytte Jukka Jäntti Arvo Hietamäki Eeva Korpi Johannes Bäck G. O. Holmberg K. V. Tamminen 1 1 13 1 5 1 7 1 9 1 10 1 12 1 14 1 15 1 16 1 17 1 19 Näin sanoo Luther Paasto ”Minä se olen” Nimi Jeesus Miten päästään taivaaseen Avaimet Autuaat ovat saaneet lohdutuksen Paavalin tervehdys myös meille Olemme sanan varassa Martti Luther2 Alpo Ahola2 Ossi Niemistö2 Olavi Niemistö2 Martti Pylkkänen2 Tapio Niemistö 2 Kari Niemistö2 Veikko Mahlamäki 2 Eeva Korpi2 Näin sanoo Luther Elämän arki Uskon salaisuus Jeesuksen ylistys Meillä on elämä ja autuus Vieraalla maalla Hyvä Paimen Vapaus Luther-säätiön uutisia Isä on antanut taas uuden vuoden Oikea julistaja Martti Lutherin käsitys Martti Luther3 1 Alpo Ahola32 Ossi Niemistö3 5 Olavi Niemistö3 7 Erkki Markula3 9 Helge Virtanen3 11 Jukka Teininen3 12 Otto Tolja3 13 Toimitus 3 14 Eeva Korpi3 16 C. F. W. Walther3 17 Esko Murto3 17 Näin sanoo Luther Vasten parempaa tietoa Jumalan pääsiäissaarna Martti Luther Alpo Ahola Ossi Niemistö 1 5 7 9 11 13 16 18 19 42 43 4 4 17 Uskon vanhurskaus Synnin palkka on kuolema Suuri voitonpäivä Ilm. 7:9-17 Hän kantoi syntimme Jumalan kyllä ja Jumalan ei Olavi Niemistö Martti Pylkkänen Helge Virtanen Anders P. O. Skytte Eeva Korpi Sakari Korpinen Näin sanoo Luther Toukokuu 2010 Autuas pysyy Jumalassa Raamatun profetia Merkittävä piispanvihkimys Tervehdys Elämän leipä Terttu Tynin muistolle Martti Luther 5 1 Alpo Ahola 53 Ossi Niemistö 5 5 Olavi Niemistö 5 8 Obare, Väisänen, T. Niemistö 5 9 Johtokunta 5 14 Lars ”Lasse” Lövdahl 5 15 Eeva Korpi 5 19 Matteus 3: Näin sanoo Luther Satonäkymistä Äläkä saata meitä kiusaukseen Lopunaika Lutherin kirjoituksista poimittua Toukomettisen ääni Rakasta lähimmäistäsi Seurapuheita kuunnellessa Lapsuuskoti Saanko olla pelastuksesta varma? Rämän näkemys Matti-piispa ja ne toiset Raamattu Martti Luther Alpo Ahola Ossi Niemistö Olavi Niemistö Martti Pylkkänen Jukka Teininen Erkki Markula Eeva Korpi Tuntematon Helmi Gutaj Toimitus Juha Muukkonen 6 1 62 63 6 4 6 7 6 9 6 11 6 13 6 14 6 16 6 17 6 18 6 19 Näin sanoo Luther Etsikkoaika ”Veisatkaa Herralle kiitosta” Sana lohduttaa Koko maailman autuus Taivaallinen rautatie Älä pelkää Ihmispelko Kasteen sakramentti Avioliittoon vihkiminen Jumala luojana Luterilainen ja Concordia Seksuaalisuuden epäterveet ilmiöt Martti Luther Alpo Ahola Ossi Niemistö Olavi Niemistö Jukka Jäntti Pyhäkoulun laulukirja Eeva Korpi Jukka Teininen Ari Auranen Martti Luther Martti Pylkkänen Toimitus Toimitus 7-8 1 7-82 7-8 4 7-8 6 7-8 7 7-8 8 7-8 10 7-8 11 7-8 13 7-8 16 7-8 17 7-8 19 7-8 19 18 4 4 4 4 4 4 6 8 9 11 15 16 Näin sanoo Luther Lain ja evankeliumin virka Kristus, voittomme! Jeesuksen veri puhdistaa Oikea ja väärä kirkko Laki ja evankeliumi Jumala osoittaa rakkautensa Jeesus ei vastaa Evankeliumi kuuluu kaikille Tutkimus Neekeriorja Huolenaiheena pappeus Pysykäämme sanassa Martti Luther Alpo Ahola Ossi Niemistö Olavi Niemistö Martti Pylkkänen Kari Niemistö Tapio Niemistö Juha Muukkonen Veikko Mahlamäki STT/ Iltalehti.fi Pyhäkoulun laulukirja Paavo Niemistö Eeva Korpi 9 1 93 9 5 9 6 9 7 9 8 9 10 9 12 9 14 9 15 9 16 9 18 9 19 Näin sanoo Luther Syntiinlankeemuksen seuraus Voiko kirkkomme langeta Penseä seurakunta Johdata meitä Juudas kirjoittaa Kristus kahleisiin – ryövärit valloilleen I Kristuksen toinen tuleminen Helli Esko Korven muistolle Martti Luther Alpo Ahola Ossi Niemistö Olavi Niemistö Kari Liedes Veikko Mahlamäki Pekka Nisula Hannu Lehtonen Pyhäkoulun laulukirja Eeva Korpi 10 1 103 10 5 10 7 10 8 10 9 10 10 10 12 10 16 10 18 Näin sanoo Luther Jeesus tulee – oletko valmis Elämmekö jo lopunajassa Sinun kuninkaasi tulee Usko ilman näkemistä Luomakuntakin odottaa II Kristuksen toinen tuleminen Päivämme on tiedossasi Martti Luther Alpo Ahola Ossi Niemistö Olavi Niemistö Martti Pylkkänen C.O.Rosenius Hannu Lehtonen Eeva Korpi 11 1 112 11 4 11 6 11 7 11 10 11 12 11 18 Jouluevankeliumi Jesajan mukaan Näin sanoo Luther Martti Luther Enkeli julisti rauhaa Alpo Ahola Sikisi Pyhästä Hengestä Ossi Niemistö Vapahtaja on syntynyt Olavi Niemistö Jumalan sana Martti Pylkkänen Mitä hyötyä sinusta on Jeesukselle? Jukka Teininen Joulurauhaa Jeesuksessa Eeva Korpi Uskon perustus Yrjö Ikonen 122 122 123 12 5 12 7 12 8 12 9 12 11 12 12 19 Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa Jes.11:1. Evankelisluterilainen Todistajaseura ja Todistaja-lehti toivottaa kaikille seuran saarnaajille ja lehden lukijoille, asiamiehille ja avustajille Autuaallista Joulurauhaa Ja Siunausrikasta Uutta Vuotta 2011 Toimitus Todistaja-lehden julkaisija: Ev.lut. Todistajaseura Päätoimittaja: Alpo Ahola, Saarentie 7, 63640 Ritola, puh. 0500484486, 063356855, [email protected] Toimittaja: Olavi Niemistö, Varisselänkatu 39 B 22, 65200 Vaasa, puh. 0505578061, 063179835 Toimituskunta: Ossi Niemistö, Tapio Niemistö ja Martti Pylkkänen Todistajalehden nettiosoite: http://www.nic.fi/~aahola/Todistajaseura.htm Todistajan tilaukset ja osoitteen muutokset: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, 61350 Huissi, puh. 0503226176 Lehti ilmestyy kerran kuussa ja maksaa kestotilauksena kotimaahan ja pohjoismaihin 25 € / vuosikerta ja ulkomaille 30 € ISSN 0355-926262 Ev.lut. Todistajaseuran Rukoushuone: Kasarminkatu 18, Vaasa Todistajaseuran pj: Ossi Niemistö, Haiharankatu 17 A 6, 33710 Tampere, puh. 0445040752 Rahastonhoitaja: Jari Koivisto, Saarenpääntie 85, 61350 Huissi, puh. 050326176 Ev.lut. Todistajaseura ja Todistaja-lehti: Etelä-Pohjanmaan Osuuspankki, tilin n:o 507100-236193 20 Art-Print Oy