Vehkalahden Veikkojen 100-vuotisjuhla 10.9.2011 Vehkalahtisalissa Haminassa Antti O. Arponen ARVOISA JUHLAYLEISÖ Vehkalahden Veikkojen 100-vuotinen tarina on monella tavalla ainutlaatuinen. Seura teki historiaa jo syntyessään vuonna 1911. Urheiluharrastuksen alkuaikoina olivat henkilökohtaisten kilpailujen lisäksi merkittäviä viestit ja joukkuekilpailut, joissa seurat kilpailivat arvokkaista kiertopalkinnoista. Viestejä hiihdettiin talvella ja juostiin kesällä. Maaseudulla elämä perustui kyläyhteisöihin. Vuonna 1906 urheilu laajeni maakunnalliseksi, ja perustettiin Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton SVUL:n Kymenlaakson piiri. Siihen liittyi heti viisi kyläseuraa Vehkalahdelta. Vuonna 1911 pitäjässä oli jo 15 toimivaa kyläseuraa. Vehkalahden pienet kyläseurat kasvattivat hämmästyttävän määrän hiihtäjiä, ja voittivat Kymenlaaksossa järjestettyjä kilpailuja suurempien seurojen nenän edestä. Vuonna 1911 Vehkalahdella tehtiin ennakkoluuloton ja tulevaisuuteen suunnattu päätös: yhdistetään kaikki kyläseurat ja perustetaan koko kunnan alueella toimiva urheiluseura. Siten varmistettaisiin menestys viesteissä, ja voitaisiin ryhtyä kamppailemaan kärkipään sijoituksista myös Suomen mestaruuskilpailuissa. Niin tehtiinkin. Vehkalahden Veikkojen perustava kokous oli 18.6.1911. *** En kertaa tässä Veikkojen historiaa yksityiskohtaisesti, koska meillä on olemassa lähes 500sivuinen kirja aihepiiristä. Lukekaa sieltä lisää. Kerron tässä vain muutamia satavuotisen tarinan huippukohtia, sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia vuosikymmenien varrelta. Veikot perustettiin kesällä 1911, mutta SVUL:n Kymenlaakson piirin johtokunta kieltäytyi hyväksymästä seuran sääntöjä. Selitys oli se, että piirijohtokunnan mielestä ”säännöt olivat hyvän kilpailuhengen vastaiset”. Suomeksi sanottuna piirin seurat pelästyivät, että laajapohjainen Vehkalahden Veikot hallitsisi seuraavina vuosina piirin kilpailuja niin hiihdossa kuin yleisurheilussakin. Pelko oli aiheellinen. Veikot vei asian SVUL:n liittokokoukseen Helsinkiin, ja siellä seuran säännöt ja toiminta hyväksyttiin yksimielisesti. Missään ei ollut kielletty yhdistämästä kyläseurojen voimia, ja vastaavia pitäjäseuroja alkoi seuraavina vuosina syntyä muuallekin Suomeen. Vehkalahden Veikot on koko satavuotisen historiansa ajan, muutamaa vuotta lukuun ottamatta, ollut jäsenmäärältään Kymenlaakson suurin urheiluseura. Suomalaisessa urheilussa alettiin 1970-luvulla siirtyä yleisseuroista yhden lajin erikoisseuroihin. Veikkojen toiminnassa on aina ollut monta lajia, koko historian ajan hiihto ja yleisurheilu, 1950-luvulta lähtien suunnistus ja 1970-luvulta lähtien ampumahiihto sekä lisäksi erilaisia joukkuepelejä pesäpallosta lentopalloon. Veikot on erikoinen urheiluseura, koska sen toiminta pohjautuu edelleen, kuten jo vuonna 1911, kyläosastojen toimintaan. Kylät eivät ole lamaantuneet. Ehkä juuri urheilu on pitänyt monet pienet kylät vuosikymmenestä toiseen elinvoimaisina. Veikkojen erikoisuus on myös valtava talkootyö, jolla seuran talous on pidetty kunnossa. Paikkakunnalla ei ole suuria teollisuus- tai liikelaitoksia, jotka olisivat voineet tukea urheilua merkittävästi. Varat toimintaan on siksi ollut aina hankittava raa’alla vapaaehtoistyöllä. Viime vuosikymmeninä talkootyö ja sitä kautta varainhankinta on kulminoitunut suunnistuksen ja hiihdon suurkilpailujen järjestämiseen. Veikot on isännöinyt Suunnistusliiton juhlakilpailun 1976, FIN5 rastiviikon 1986 ja Jukolan viestin kolme kertaa 1971, 1992 ja 2011. Aikuisten sarjan SM-hiihdot on järjestetty 1977 ja 1993. Kaikki muistamme, että seuran perustamisen 100-vuotispäivänä kesäkuussa järjestetty Jukolan viesti tarvitsi 1 700 vapaaehtoista talkootyön tekijää. *** Veikkojen 100-vuotishistorian nimeksi päätettiin Kyläkentiltä menestykseen. Kirjassa on melkein 500 sivua ja tekstissä vilahtelee yli tuhannen Veikkojen jäsenen nimi vähintään yhden kerran. Urheiluseuran tavoitteena on kasvattaa urheilijoita ja menestyä urheilukilpailuissa. Taustalla ovat tarvittavat oheistoiminnat valmennuksesta ja koulutuksesta hallintoon. Menestyvä urheiluseura tarvitsee toimivan organisaation, ja 100-vuotiskirjasta voitte lukea miten tämä sektori seurassa on kehittynyt. Urheilumenestyksen laajuudesta kertoo se, että vuonna 1995 Vehkalahden Veikot noteerattiin valioluokan seuraksi kaikissa päälajeissaan hiihdossa, suunnistuksessa, ampumahiihdossa ja yleisurheilussa. Maalaisseuran kohtalo on yleensä olla kasvattajaseura, koska omalla paikkakunnalla ei välttämättä ole tarjota nuorille opiskelu- ja työpaikkoja. Tämä on ollut myös Veikkojen kohtalo sadan vuoden ajan. Esimerkiksi talvella 1931 Valmari Toikka voitti Salpausselän pikamatkan, mutta ennen seuraavan talven olympiakisoja hän sai työpaikan Kotkasta ja alkoi edustaa Kotkan Intoa. Maalaisseuran on panostettava menestyäkseen omaan nuorisotyöhön, koska muilta paikkakunnilta tänne ei tule urheilijoita. Tapio Korjus aloitti urheilemisen Husulan Kunnon sarjahiihdoissa 7-vuotiaana. Hänestä tuli 20 vuotta myöhemmin keihäänheiton olympiavoittaja Soulissa 1988. Olympiakulta meni Lapuan Virkiän nimiin, sillä liikunnanopettaja Korjus oli edellisenä syksynä muuttanut työn perässä Pohjanmaalle. Tapsan kilpakaveri Jyrki Blom oli Euroopan mestaruuskilpailuissa 1986 keihäässä neljäs. Marjatta Kajosmaa valittiin 1970-luvulla viisi kertaa vuoden naisurheilijaksi Suomessa. Marjatan uraan sisältyi kolmet olympiakisat ja niissä neljä olympiamitalia. Sapporossa 1972 hän oli Suomen paras urheilija. Holmenkollenilla Marjatta voitti hämmästyttävät seitsemän kertaa ja Suomen mestaruuskilpailujen mitaleja hänellä on yli 20. Sulo Nurmela muistetaan Haminan seudulla ikuisesti, sen varmistaa hänelle pystytetty patsas. Nurmela voitti olympiakisojen kultamitalin 1936 Garmisch-Partenkirchenin viestinhiihdossa. Hän voitti viestissä myös kaksi maailmanmestaruutta ja hiihdon pikamatkalla henkilökohtaisen maailmanmestaruuden. Lähes yhtä hyvä hiihtäjä oli Valter Forsell, jonka piti myös hiihtää olympiakisojen viestissä, mutta hän sairastui pari päivää ennen kilpailua. Ampumahiihdossa Tuija Vuoksialalla on palkintokaapissa kaksi pronssimitalia MMkilpailuista ja Katja Holanti edusti Suomea peräti kolmissa olympiakisoissa. Katja on niitä harvoja suomalaisia ampumahiihtäjiä, jotka ovat voittaneet maailmancupin osakilpailun. Se tapahtui Slovakiassa joulukuussa 2001. Veikkojen suunnistajat ovat saavuttaneet yli 300 mitalia Suomen mestaruuskilpailuissa. Kaikki mitalit ja mitalistit löytyvät kirjasta. Jukolan viesti on voitettu kaksi kertaa, 1983 ja 2006. Tero Föhr on suunnistanut MM-kilpailuissa kolme mitalia ja kuulunut maailman parhaisiin jo monta vuotta. Veikkojen kasvatti Anni-Maija Fincke muistetaan kahdelta viime kesältä viestin maailmanmestarina. *** Veikkojen luottamushenkilöistä on täydellinen luettelo historiakirjan lopussa. Pitkäaikaisin puheenjohtaja Erkki Kapiainen on nykyisin seuran kunniapuheenjohtaja. Kyläkentiltä menestykseen kertoo tarinan siitä, miten maalaispitäjästä voi kasvaa ja kehittyä olympiavoittajia ja maailmanmestareita, ja miten maalaisseura voi olla perinteisissä suomalaisissa urheilulajeissa vuosikymmenestä toiseen Suomen parhaiden seurojen joukossa. Historiaan kannattaa tutustua, jotta ymmärtää nykypäivää ja tulevaisuutta. Nykyajan nuorille voi olla yllätys esimerkiksi se, että joskus 60 vuotta sitten Veikot pystyi kokoamaan kyläosastojen viestiin 1 000 metrin osuuksille yli 50 miesjuoksijaa. Sata vuotta sitten kyläosastojen viestinhiihdossa oli monena talvena yli sata mieshiihtäjää. Siinä on tavoitetta hiihto- ja yleisurheilujaostoille 2010-luvulla.