Jännetystä ilmassa

Jännetystä ilmassa
Jalkaterän virheasennon korjausleikkaus ja toipilasaika
Aluksi
Vuosi sitten suunnittelin 50-vuotispäiviäni. Pari viikkoa myöhemmin
juhannusaattona nousin autosta ties monennenko tuhannen kerran. En
noussut väärällä jalalla, mutta valitettavasti laskeuduin vain toiselle.
Kaatuessani ei elämä kulkenut kuvina silmieni edessä. Kipukin tuntui
vasta, kun yritin astua alleni jääneelle jalalle.
Siitä alkoi pitkä Kinttupolku. Vajaassa vuodessa jalasta tuli
kävelykelvoton. Minä luisuin yhä kauemmas työstäni eikä kotitöistäkään
tullut mitään – päinvastoin tarvitsin apua monessa toimessa. Olin
huonossa kunnossa mieleltäni ja ruumiiltani. Leikkauspäätös tuli viime
hetkellä. Suunnitelmakin vakuutti. Kuitenkin kaikki yritykseni
valmentautua leikkaukseen lopahtivat pelkästä väsymyksestä.
Jännetystä ilmassa
© Jaana Leimio
6.7. 2011
Nuokahtelin muiden esilääkityksen saaneiden keralla leikkaussaliin
pääsyä odottaessani. Onneksi Parkinson sisälläni ei alkanut riehua
tiedosta, että kolme tuntia kestävä leikkaus tehtäisiin
selkäydinpuudutuksessa. Vapinan vuoksi persiilleen menneet
magneettikuvat puolen vuoden takaa nosti häpeän punan poskille
vieläkin. Selkärangasta löytyi oikea nikaman väli kolmannella pistolla.
Pian nivusista alaspäin tunto oli epätodellinen.
Jalan virheasentoa jouduttiin korjaamaan reippain ottein, jotka tuntuivat
takalistossa napakoina nykäyksinä. Taltan ja poran, sekä kiristimen äänet
eivät onneksi saaneet mielikuvitustani laukkaamaan. Ainoa huoleni oli,
että aika kului niin nopeasti! Kolme tuntia oli lyhyt aika kaikelle, mitä 37numeroiselle jalkaterälleni tehtiin.
Heräämössä olivat hereillä miltei kaikki potilaat. Nälkäkin kaikersi,
mutta saatuani kipulääkettä pahoinvointi alkoi. Potilaista yksi toisensa
perään pääsi osastolleen. Olo oli kuin tarhalapsella, jäisinkö viimeiseksi!
Minua tultiin hakemaan heti työvuorojen vaihduttua. Kuulin sen vuoksi
leikkauksen kulun pikauusintana. Reippaasti todettiin:
- Rouvalla on luudutettu jalkaterän luita ja pidennetty akillesjännettä
ja…
Jännetystä ilmassa
© Jaana Leimio
6.7. 2011
Ortopedian erikoislääkäri Katri Ahonen (KSSHP), voisitteko kertoa, mitä kierteelle
pyrkivälle jalkaterälleni tehtiin?
Jalan jäykistyneen kampuratyylisen asennon oikaisemiseksi
-kiristyneet jänteet eli akillesjänne sekä jalkaa
sisäkiertoon kääntävä tibialis posterior -jänne
pidennettiin.
-
Jalkaterän ulkokierron vahvistamiseksi peroneus longus
-jänne siirrettiin uuteen tehtävään eli sen sijaan että
se vetäisi normaalisijainnissaan päkiää alaspäin, se
auttaa nyt jalan ulkosyrjälle siirrettynä jalkaterää
ulkokiertoon.
Lisäksi keski- ja takajalkaterän vääriin asentoihin
jäykistyneisiin niveliin tehtiin ns. kolmoisluudutus eli
tripledeesi.
Kuinka yleistä jänteiden siirto on? Milloin ja kenelle se sopii?
Jännesiirtoja voidaan harkita tehtäväksi silloin kun
jalkaan vaikuttavat lihasvoimat ovat huomattavassa
epätasapainossa vääristäen jalan ryhtiä - esim.
tietyissä halvaustilanteissa.
Leikkauksessa toimivan jalan asentoa vääristävän
lihaksen jänteen kiinnitystä ja kulkureittiä siirretään
jalan kokonaistilannetta eli ryhtiä ja toimintaa
paremmin palvelevaksi.
Millaisia kokemukset ovat olleet?
Jännesiirtojen tarkoitus on siis parantaa jalan
toimintaa, asentoa ja luotettavuutta.
Lihas menettää yleensä osan voimastaan, kun sitä
vastaavan jänteen reitti muuttuu. Lihas tulee myöskin
kouluttaa uuteen tehtäväänsä eli "aivoja pitää
ohjelmoida uudelleen".
Jännetystä ilmassa
© Jaana Leimio
6.7. 2011
Huh, tuo, aivojen uudelleenohjelmointi kuulostaa haastavalta, kun vanhatkin
ohjelmat ovat toimineet milloin sattuu, mietin.
Moni potilas on kuitenkin tyytyväinen, kun ei tarvitse
enää pelata nilkka- ja jalkatukien kanssa.
Jännepidennysten ja -siirron pidempiaikainen vaikutus
jää nähtäväksi, sillä dystonia lienee aika arvaamaton,
vaikeasti ennustettava oire.
Dystonia on lisäksi vaikeasti hoidettava ja kivulias sairaus.
Voisiko tämänkaltainen operaatio olla myrkytön vaihtoehto
botokspiikeille?
Jännesiirto ei ole ensisijaista dystonian hoitoa. Tässä
tapauksessa peroneus longus -jänne siirrettiin osana
laajempaa, yksilöllisesti suunniteltua toimenpidettä,
koska jänteen todettiin selkeästi vääristävän jalan
asentoa normaalisijainnissaan. Tarkoituksena oli
valjastaa sen voima hyötykäyttöön eli vahvistamaan
jalkaterän ulkokiertoa. Nähtäväksi jää kuinka paljon
ko. toimenpide auttaa.
Minulta operoitiin jalkaterä. Käsivammoissa jänteiden korjauksia
tehdään myös. Onko jänteitä, joihin ei ole koskeminen?
Jännesiirtoja voidaan tehdä potilaskohtaisen harkinnan
mukaan sekä käsiin että jalkoihin, jos toimivan
lihaksen jänteen kiinnityskohtaa siirtämällä pystytään
käden/jalan heikentynyttä/vahingoittunutta toimintaa
parantamaan tarkoituksenmukaisemmaksi. Kyseessähän on
siis aina jonkinlainen kompromissi. Käytettävissä
olevat lihakset & jänteet tulee etukäteen selvittää
kliinisesti ja enmg- eli lihashermoratatutkimuksella.
Jännetystä ilmassa
© Jaana Leimio
6.7. 2011
Mitkä ovat operaation riskit?
Normaalit leikkausriskit: jalkaoperaatioissa tavallisin
ongelma on haavojen hidastunut parantuminen/infektiot.
Leikkaukseen ja kipsaukseen liittyen myös
laskimoveritulpan riski on olemassa.
Entä miten osteoporoosi vaikuttaa toipumiseen?
Osteoporoosi ei sinänsä vaikuta luudutuksen eli nivelen
jäykistyksen luutumiseen, toki luun asentoa ylläpitävien
ruuvien pito voi olla heikentynyt, jos luukin on heikkoa.
Olen kömpelyyttäni varannut jalalle. Voiko varauksella pilata koko
operaation?
Liian aikainen varaus voi heikentää lopputulosta, jos
esim. ruuvien pito varauksen seurauksena löystyy tai
ruuvit ns. leikkaavat luusta läpi johtaen saavutetun
asennon pettämiseen. Lisäksi jänteen ja luun välisen
liitoksen parantuminen on puhdasta biologiaa - siihen
kuluu n. 6 vkoa. Tänä aikana ei liitoskohtaa saisi
rasittaa.
Kiitos haastattelusta!
Jännetystä ilmassa
© Jaana Leimio
6.7. 2011
TOIPILAANA
Aina sattuu, kun tapahtuu – tiedetään Tapaturmaosastolla
Olin osastolla verraten pitkään, 5 päivää. Pari ensimmäistä päivää jaoin huoneen
lonkkamurtumapotilaan kanssa. Kun jäin yksin, oli mukava, että hoitajillakin oli
aikaa jutella. (Ei ollut haavereiden sesonkiaika, eikä veskaansa kompastelijat yleensä päädy
leikkauspöydälle saakka. Tyypillisiä sesonkiasiakkaita ovat talvisin katolta putolevat miehet ja syksyllä
marjastavat mummot. Ensimmäiset ja viimeiset liukkaat kelit kaatavat kansaa tasapuolisemmin.)
Toinen päivä leikkauksesta oli kivulias. Kipulääkkeet puolestaan saivat voimaan
pahoin. Seuraavina päivinä jätin osan kipulääkkeistä ottamatta. Turvotusta
hoidettiin pitämällä jalkaa koholla ja kylmäpusseilla. Haavat olivat ”kauniit” ja niitä
riitti jalan kaikille muille syrjille paitsi päälle. Tuskin maltan odottaa, kuinka kaunis
jalastani tuleekaan; onhan siihen tuikattu botoksiakin jo pari kertaa.
Entäs ruoka sitten! Se oli maukasta, sitä tarjoiltiin säännöllisesti reiluina annoksina.
Lisäksi nukutti joka käänteessä. Oli noloa, kun nukahtelin kesken kotiväen visiitin.
Yöunia sen sijaan haittasi vuoteeseen pyllyn kohdalle piilotettu rauta.
(Jokaisen perheenäidin tulisi päästä sairaalaan kerran vuodessa, ruoka tarjoiltuna
vuoteeseen. Sokerina pohjalla kaukosäädin! Jos ei pahempia kolotuksia ole, operoitaisiin vain
hiukset ja rakennekynnet. Väitän, että avioeroprosentti laskisi dramaattisesti.)
Ehdin jo kuvitella pärjääväni, koska tarvitsin apua ”vain” pesu- ja wc-käynneillä,
kunnes tuli aika kokeilla rollaattoria. Tunsin avutonta paniikkia, kun en kyennyt
”astumaan vasemmalla jalalla normaalisti ja leikatulla jalalla vain hipaisemalla, paino
käsillä”. Yritin, vaikka se ei päälle näkynyt tai tuntunut. Seuraavana päivänä
onnistuin 2-pyöräisellä paremmin ja niin heltisi lupa päästä kotiin.
Jännetystä ilmassa
© Jaana Leimio
6.7. 2011
4 Julkinen kiitos
Olen vuoden aikana ollut useiden eri erikoisalojen lääkärien tai hoitajien sekä
sosiaalialan virkaatekevien asiakkaana. Julkiset palvelut eivät laadussa tai
saatavuudessakaan jää jälkeen yksityisestä. Saatavuudesta voivat olla eri mieltä, ne
jotka asuvat esim. kaukana maaseudulla tai ruuhkaisella pääkaupunkiseudulla.
Veroeuromme eivät ainakaan tämän nimenomaisen kokemuksen mukaan mene
hukkaan.
Olen vaikuttunut siitä osaamisesta ja ilmapiiristä, joka sairaalassa oli. En kokenut
olevani ”se, huoneesta n”, vaan Jaana, jonka toipumiseksi tehtiin kaikki. Hoitoketju
tai yhteistyötäkö se on, toimi. Kaikki toimi ajallaan ja minua kuunneltiin.
Apuvälineet järjestyivät kaupungin kotihoidosta. Sieltä järjestyi muutaman tunnin
varoitusajalla kotisairaanhoitaja hoitamaan haavoja. Kunnalta olemme saaneet
myös keskusteluapua. Ystävällisiä, palveluhaluisia ja ammattinsa osaavia ihmisiä
kaikki. VIELÄ kun saisi kodinhoitoapua ja esim. kuljetusavustusta tilapäiseenkin
tarpeeseen, pääsisi koko perhe helpommalla, eikä puoliso uupuisi.
Toipumisaika kotona
Kyllähän minä kotona pärjäisin, olinhan ollut raajarikko jo koko edellisen talven
kuvittelin optimistisena. Vaikken ollutkaan varannut jalalle ennen leikkausta, oli sitä
sentään voinut käyttää pienenä tukena. Polven varassa olin päässyt pitkälle.
Leikkauksen jälkeen mm. sängystä nouseminen on voimanponnistus. Talo on täynnä
apuvälineitä, joiden käytöstä ei ole tullut mitään. Killun avuttomana milloin minkäkin
vempeleen kahvoissa kykenemättä liikuttamaan kumpaakaan jalkaa. Leikattu jalka
Jännetystä ilmassa
© Jaana Leimio
6.7. 2011
tottelemattomana ja pian polvileikkausta kaipaava terve jalka junttaantuneena
maahan. Kääntyminen jalalla, jolla on kaikki paino, on melkoinen suoritus.
Kipsi on aina ikävä; turvotus ja haavojen hakaset saavat jalan tuntumaan
puutuneelta. Kun väkisinkin jalalle tulee painoa, kuvittelen tuntevani naulat.
Hellekelit eivät helpota oloa yhtään. Pahinta on täydellinen riippuvaisuus miehestä.
Kävin korjauttamassa haavaa hiertävää ortoosia jo ennen niittien poistoa. Toisen
kerran epäilin haavatulehdusta. Kaiken todettiin olevan kunnossa, minkä leikannut
lääkäri vielä vahvisti sähköpostilla.
Kuluneet kuusi viikkoa ovat olleet kivuliaat. Voimieni väheneminen ja kipujen
hellittämättömyys ovat yllättäneet minut täysin. Edessä on toivottavasti jo
kuntoutusjakso. Vaikka minulla on epäilykseni. Kontrollikäynnillä alkaa valjeta
Tuliko jalka?
Tuli ainakin lupa aloittaa kävelyharjoitukset! Kipsi tosin on koko kesän.
Tarina jatkuu.
Nivelet
Jännetystä ilmassa
© Jaana Leimio
6.7. 2011