1. No category

Kaupungin tervehdys
Hyvät haipurjehtijat ja purjehduksesta kiinnostuneet!
Tuleva kesä 2012 näyttää veneilyn ja purjehduksen suhteen muodostuvan Oulussa hyvin aktiiviseksi. Oululaiset seurat ovat järjestämässä useita purjehduksellisia tapahtumia ja kantamassa näin oman kortensa kekoon Oulun merikaupunkihistorian elvyttämiseksi.
Tulevan kesän purjehduksellisia kohokohtia heinäkuussa ovat ruotsalaisen veneilyväen kanssa järjestettävä Bottnia
Eskaaderi, sen jälkeen purjehdittava Oulun Regatta ja välittömästi Regatan jälkeen purjehdittavat haiveneiden SM –
kilpailut. Eskaaderiin ja Regattaan liittyvät myös OTPS:n 100 –vuotisjuhlallisuudet. Tapahtumia täydentää syksyinen
Oulu Ocean Race ja väliin mahtunee vielä vuosittainen purjelaivavierailu. Listaan voisi lisätä vielä koko joukon muita
tapahtumia. Oulussa on siis purjehduksen ja merellisyyden suhteen vahva vire päällä.
Haiveneiden SM –kilpailut pidetään jälleen pienen tauon jälkeen Oulussa. Edellinen tapahtuma Oulussa oli vuonna
2009, jolloin parisenkymmentä haivenettä ympäri Suomea osallistui tähän vuosittaiseen arvokilpailuun.
Tämänvuotinen hai –SM on siinä mielessä historiallinen, että se järjestetään vielä ’vanhan Oulun’ merkeissä. Vuoden
2013 alusta aloittaa toimintansa uusi Oulu, joka on muodostunut viiden kunnan yhteenliittymästä. Tällöin Oulu, Oulunsalo, Kiiminki, Haukipudas ja Yli-Ii muodostavat lähes 200.000 asukkaan ’uuden Oulun’. Tuo liitos tekee Oulusta veneilyn suhteen entistäkin perinteikkäämmän, meren ja kolmen joen kaupungin.
Oulun edustan merialue luo oivat puitteet ratapurjehdukselle. Nallikarin edusta tarjoaa riittävästi tilaa ja mahdollistaa
kilpailujen seuraamisen paikan päällä tai vaihtoehtoisesti suositun ja kehittyvän matkailukohteen, Nallikarin, rantaalueelta. Kotikenttäetu ei liene merkittävä, joten taktiikan ja purjehdustaidon merkitys lopputuloksissa on merkitsevä.
Haiveneiden vuosittainen arvokilpailu sopii hyvin Oulun vesillä järjestettäväksi. Haipurjehduksella on sinällään vahva
perinne Oulussa ja järjestelykoneistolla on pitkä ja rautainen kokemus. Perinteet ja osaaminen varmistavat, että tapahtumasta tulee nautinnollinen osallistujille ja tapahtumaa seuraaville.
Oulun kaupungin puolesta toivotan osallistujat ja tukijoukot tervetulleeksi merelliseen Ouluun. Toivottavasti tuulet suosivat ja ovat kaikille tasapuoliset.
Toivon mukaan Oulu inspiroi, entistäkin vahvemmin.
Timo Kenakkala
apulaiskaupunginjohtaja
Tervetuloa Ouluun
On hienoa, että saimme järjestettäväksi HAI-luokan SM-kilpailut 100-vuotis juhlavuotenamme.Toivotamme
tervetulleeksi kaikki Hai-purjehtijat kilpailemaan haastavissa Perämeren olosuhteissa.
SM-kilpailuja edeltää Bothnia Eskader 2012 tulojuhla. Eskaaderi lähtee heinäkuun 11. päivä Piteåsta ja
kiertää Perämeren pohjukan määränpäänä pursiseuramme satama. Eskaaderiin odotetaan osallistuvan
n.100 venekuntaa, joten aika näyttävä tapahtuma on odotettavissa kun veneet saapuvat OTPS:n satamaan.
Seuramme 100-vuotis juhlat ovat 20.7. ja heti juhlien jälkeen 21-22.7. pidetään Oulun Regatta joka on samalla OTPS:n 100-vuotis juhlaregatta. Regatassa teillä on hyvä mahdollisuus tutustua kilpailualueen olosuhteisiin.
Kaikille kilpailuihin osallistuville on veloituksetta tarjolla telakoinnit, majoitukset alueella asuntovaunussa
tms. sekä myös sauna ja muut peseytymistilat.
Lämpimästi, tervetuloa Ouluun.
Kari Kesti
Kommodori
OTPS
Haipurjehdusta Oulun vesillä
Antilla iski purjehdus vimma tai se vimma taas ponnahti esille, johan se vimma oli kytenyt varmaan aina. Keväällä 2011 Ouluun tuli myyntiin mieluisista venetyypeistä se toinen malli: Mallit oli Folkboat ja Hai. Tämä
myynnissä oleva oli nyt sitten Hai. Nettiä tuli selattua ja
tutkittua purjehdus asioita ja sittenpä Antti jo ottikin
myyjään yhteyttä. Kyllä siinä oli jännitystä ilmapiirissä
kun mentiin venettä katsomaan. Niinhän siinä kävi,
että lopulta ostettiin se vene kun oli pari kertaa käyty
paattia katsomassa. Siinä Paula mantereen eläjällä piti
vaihtaa aivoitukset ihan uuteen moodiin. Taustalla yksi
purjehdus-kokemus jolloin tuli mietittyä, että purjehdus
on mukavaa mutta Atlantin ylitykselle ei ole syytä lähteä. On se meri sen verran arvaamaton.
No, että tuon purjehduksen oppisi, niin ilmoittauduimme tietenkin purjehduskouluun, joka on Oulun Merenkävijöiden järjestämä tehokas kurssi. Eihän siellä tietenkään ammattilaiseksi tule mutta saa sieltä hyvän
pohjan mistä jatkaa harjoittelua.
Mutta mitä kaikkea tapahtuikaan ja miten meni ensimmäinen kesä?
Se oli toukokuun kymmenes päivä kun allekirjoitettiin
paperit puisen purjeveneen ostosta. Kauppakirjan kohteena Hai-purjevene, vuosimalliltaan 1946 yksityyppi
puupurjevene Suomen maassa laatuaan sadasviideskymmenes, kotoisin Hangon laatikkotehtaalta, nimeltään Hai-Bee. Ostovuosi 2011 oli siten 65 v juhlavuosi!
Ikää paatilla on mutta sehän luo vaan arvokkuutta,
uskotaan niin.
Vene oli talven jäljiltä hallissa ja kovasti jo odotteli keväthuoltoja ja vesille pääsyä. Puuveneiden pinnat täytyy huoltaa joka kevät. Uutta maalia tai lakkaa pintaan,
paikattava mahdolliset reiät jne. Niinpä sitten heti seuraavana päivänä kauppakirjan kirjoittamisesta alkoi se
Hai-Been valmistelu vesille eli keväthuolto. Hallissa
puuhasteltiin ja jutusteltiin yhdessä muiden Haiveneiljöiden kanssa ja kokeneemmilta sai aina neuvoja
jos tuli jotain kysyttävää.
Tasan kaksi viikkoa veneen ostosta, tiistaina 25.5.
saateltiin vene ulos hallista ja veteen.
Veneen myyjä Kari Kesti opasti avuliaasti maston
asennuksessa, köysien laittamisessa ja osallistui myös
ensimmäiselle purjehdukselle. Tuoreet purjehtijat saivat todeta kuinka hienoa ja tärkeää on, että veneen
myyjä on lähistöllä. Suuret kiitokset Karille kaikesta
tuesta ja avusta jota on saatu.
Hai-Bee menossa veteen.
Ensimmäisellä purjehduksella tuulet puhalsivat kevyesti mutta saatiin silti tuntuma kun Hai-vene syöksyy
kallellaan aaltoihin. Aurinko paistoi kirkkaasti ja mantereella oli kuuma mutta merellä tuuli oli viileän raikas.
Veneostosta ei voinut katua, eikä tehnyt mieli perua.
Vesille mentäisiin varmasti niin usein kuin mahdollista.
Kesän aikana purjehdukselle ehdittiinkin useita kertoja.
Alkujaan tuulet hirvittivät mantereen eläjää, mutta kesän kuluessa navakammat tuulet vaan houkuttivat
vesille. Aluksi vesille mentiin alkumatka moottorilla
mutta lopulta purjeetkin tohdittiin pitää ylhäällä pitempään. Jokaisella purjehduksella opittiin jotain uutta
kuten köysien käsittely, purjeiden säätö ja ohjaaminen
alkoi sujua luontevammin.
Odottamattomia pikkuongelmiakin ensimmäisen kesän
purjehduksilla sattui mutta kaikesta oppii ja kokemukset karttuu. Muutamien yhteisten harjoittelukertojen
jälkeen tohdittiin jo ottaa kavereitakin mukaan vesille ja
myös he ovat nyt saaneet pienen purjehduskipinän.
Yksinään ei vesille ole tarvetta lähteä.
Mereltä käsin manner kuin itse merikin saavat täysin
uuden ulottuvuuden. Syksyn saapuessa merelle laskeutuva aurinko puolestaan tarjoaa oman näytelmänsä. Pimeän tullen tosin on syytä painua maihin, vaikka
purjehdusseuran majalle iltaa viettämään, kuten me
tehtiin. Yöpyminen veneen hienosti keikkuessa on kuin
kehtoon nukahtaisi syvän hiljaisuuden vallitessa, vain
meren liplattaessa. Mikä herättääkään paremmin kuin
aamu-uinti oman veneen kannelta.
Yhden kesän kokemuksen perusteella voimme lämpimästi suositella purjehduksen aloittamista niin Oulun
vesillä kuin muuallakin Suomessa. Purjehtijat olemme
todenneet mahtavan avuliaaksi sakiksi, jotka osaavat
vetää yhtä köyttä tai purjehtijoista puhuttaessa vähintäänkin seitsemää.
Haipurjehdusta viidellä
vuosikymmenellä.
Hai-purjehduksemme alkoi 70-luvun alussa, kun menimme porukkaan haihin. Johanna L-32, jonka ostimme omaksemme 31.5.1973. Vuonna 1972 Heino osallistui ensimmäisiin Hai-SM:iin Kokkolassa Kalle Havanan kanssa.
Toistamiseen SM-kisoihin osallistuttiin v.1977. Myrskyn vuoksi peruttiin yhden päivän kilpailut ja lähdettiin
kiertämään paikallisia veneveistämöitä. Päädyimme
Nautorin alaiselle Finnarkin veistämölle, jossa oli viimeinen Helmsman 26 puolivalmiste. Siinä oli köli, runko, täkki irrallaan ja jonkin verran sisustusosia mukana. Veneestä alettiin hieroa kauppaa. Taisimme olla
Nautorilla ainoat asiakkaat, jotka olemme tinkineet
hinnasta, mutta kaupat syntyivät.
Johanna L-32 meni myyntiin ja seuraavana kesänä
1978 seilattiin Meriliisalla. Kun menimme uudella veneellämme Raahen regattaan, nyt edesmennyt Ilmari
Kastell oli vastaanottamassa laiturilla ja tuumasi, että
näkee naamasta, ettei hain kippari ole tyytyväinen
“kuttaperkka” veneeseensä! Ja näinhän se asia oli.
Muutaman vuoden kuluttua Johannan ostajat halusivat
tehdä kanssamme vaihtokaupan ja otimme hain takaisin ja seuraavana päivänä myimme hain Pekka Huhtalalle.
Slööri osuus Oulun Regatassa joskus 70-luvun puolessa välissä.
Vasemmalta: Johanna L-32, Cinderella II L-245 sekä Hattara L-179 .
Seuraava hain hankinta oli v.1978 Can Can L-223,
johon otin Reijo Nymanin porukkaan. Reksan kanssa
aloimme kunnostaa Can Cania meidän autotallissamme. Veneeseen uusittiin mastosta peräsimeen saakka
emäpuu, kölitukit ja kolme pohjalautaa perätäkin alle.
Kajuutta tehtiin kokonaan uudestaan. Liimauksesta
haljenneen maston liimasimme Nymanien olohuoneessa uudelleen kasaan. Veneellä osallistuttiin v.
1981 Oulun Hai-SM:iin, jossa sijoituksemme oli 5.
Kun vuorostaan Reksa ja Aira hankkivat lasikuituveneen ostimme Can Can:in itsellemme.
Samoihin aikoihin Vaasassa asuva, tuleva innokas haipurjehtija Ristö Törölä etsi nopeaa haita. Can Canin
hyvä kunto ja monien vuosien hyvät kilpailutulokset
myötävaikuttivat kaupan syntyyn tammikuussa v.1983.
Useana keväänä vesillelaskun jälkeen Risto soitteli ja
kiitteli sitä, että vene ei vuotanut edes keväällä.
Hai-SM kisat oli tulossa Ouluun v.1991. Taas piti
hommata hai tuleviin SM-kisoihin. Lähdimme katsomaan Paraisille huonokuntoista, kunnostettavaa haita.
Myyjä erehtyi sanomaan, että naapurissa vaarilla on
uusi, upea hai ja käydäänpä katsomassa sitäkin!
Kun veneen omistaja Allan Karlsson kuuli, että tässä
on Oulusta hain ostattelijat, alkoi hänkin harkita veneensä myyntiä. Allan sanoi, että hän saattaisi myydä
Reginansa L-282, koska hänen jalat olivat huonossa
kunnossa eikä hänellä ollut seilauskaveria ja vene
seisoi suurimman osan kesästä poijussa mökin edustalla.
Allan oli nostanut veneen mökkinsä pihalle. Vettä satoi
hiljalleen ja seisoin sateen suojassa päärynäpuun alla
katsellen haita kiertävää miestäni. Asia oli ilmiselvä!
Tämä upea oregon täkkinen hai lumosi kipparin! Nähtyään mittatodistuksen ja kölin punnituspaperin,
Hemppa oli myyty mies, kauppa oli tehtävä välittömästi. Allan esitti toivomuksen, että voisimmeko tehdä
kaupan vasta keväällä? Heino sanoi, että et sinä keväällä raski myydä Reginaa, joten kauppa tehtiin heti
ja vene haettiin kuorma-autolla viikon kuluttua. Allanille
luvattiin, että Reginan nimeä ei vaihdeta eikä venettä
myydä ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt vene on
ollut meillä jo 21 vuotta. Halukkaita ostajia veneelle on
ollut vuosittain, vaikka aina olemme sanoneet, ettei
Regina ole myynnissä. Viimeksi tänä vuonna venettä
kysyttiin etelään. Hemppa on aina sanonut, että muutamassa vuodessa hain hinnan tienaa, mutta on eri
asia saisiko enää hyvää haita!!!
Reginalla L-282 on osallistuttu Hai-SM kisoihin vuosina
1991, 2002 ja 2009, tuleviin ensi kesän kisoihin on
tarkoitus osallistua ja silloin Hemppa on osallistunut
viidellä eri vuosikymmenellä Hai-SM kisoihin!
Hai on aina ollut ykkösveneemme lasikuitupurjeveneittemme rinnalla!
Heino ja Anna-Liisa Anjas
L-282 Regina
Tapahtui tosielämässä….
Eräänä kauniina kesäaamuna päätti kolme iloista haiveijaria lähteä seilaamaan ja matka suuntautui Oulun
kauppatorin kautta merelle.
Torilta oli tarkoitus ostaa jotain huikopalaa kun oli vähän sellainen natvelo olo. Kun kaverukset tekivät ostoksia niin siinä lähituntumassa pyörähteli sellainen
kevytkenkäisen oloinen naikkonen, joka oli ilmeisesti
iskenyt silmänsä haijarin kädessä vilahtelevaan 100:n
markan seteliin.
Kun pojat sitten siitä kojulta poistuivat venettä kohti,
esitti tämä nainen heille kysymyksen: ”Tahtooko pojat
lihapiirakkaa ?” Johon sitten kukkopakettia kädessään
pitelevä nuorimies vastasi: ”Ei nyt tahota kun ostettiin
just kalakukko”.
Selitys tämäkin…
Mies oli tyytyväisenä ajelemassa juuri ostetulla urheilumallin Mersulla. Vauhti kohosi yli 120:n ja kuinka
ollakaan kohta alkoi siniset vilkut välkkymään taustapeilissä.
Mies ajatteli vauhdin huumassa: Tätä ne ei kyllä saa
kiinni.
Vauhti kohosi lähelle 170:ä ennen kuin mies tuli järkiinsä ja pysähtyi.
Poliisi sanoi: Ei voi nyt vähempää kiinnostaa paperityöt
jos pystyt kertomaan ylinopeudelle syyn, jota en koskaan ole kuullut, päästetään sut sakoitta.
Mies mietti hetken ja sanoi: Vaimo jätti viime viikolla,
lähtien poliisin matkaan. Luulin, että olitte tuomassa
häntä takaisin.
Poliisi: Vai niin….. Hyvää illanjatkoa ja turvallista matkaa sitten vaan!
Asianajotoimisto
Koskela, Tolonen & Teittinen Oy
Netissä: WWW.kttlex.fi
Käyntiosoite: Uusikatu 35 II krs.
90100
OULU
Puh:08-882 1820
Fax:08-882 1800
Kolmen miehen, kolmen veneen
ja kolmen vuosikymmenen tarina
Kaikki alkoi siitä kun nuoret miehet pääsivät Leinosen
Matin Johanna nimisen Haiveneen kyytiin.
Kyyti oli sen verran mahtavaa, että siitä hetkestä alkoi
Veikko Väänäsen, Eero Erkkilän ja Pekka Torvisen 30
vuoden seilaus.
Myös perhe oli mukana kannustamassa nuoria miehiä
hyvän harrastuksen pariin, eivätpähän ole pahan teossa. Eeron äiti ei tainnut tietää todellisuutta Haiveneilyn
”kosteudesta”.
Pojat ostivat Johannan -59 tai -60 jolla he opettelivat
aktiivisesti seilauksen saloja.
Toiminta oli muutenkin ”jännää”, mm. arkisin nukuttiin
yö veneessä ja aamulla sieltä mentiin suoraan töihin.
Kilpailuja kierrettiin ja seuran toiminnassa oltiin aktiivisesti mukana. Kaikki vapaa aika kului vesillä. Myös
talvella toimittiin harrastuksen parissa.
Kilpailut osaltamme loppui siihen ja vene oli upota
Mustakarin laituriin.
Seuraavana aamuna varalaitaa oli näkösällä enää 20
cm. Jenne nostettiin auton kyytiin Yksipihlajasta ja
kotimatka alkoi. Kaaret vaihdettiin uusiin ”laminoituihin
kaariin”.
Jennen rimoitukseen liittyy tarina ”raattaamisesta”.
Hallissa nimittäin oli aina joku kyselemässä tai muuten
vain juttelemassa. Hallissa oli suhteellisen kylmä, liimaa piti lämmittää priimuksella jotta sen sai juoksevaan muotoon. Samaan aikaa joku tuli ”raattaamaan”
ja lämmitys touhu unohtui. Hetken kuluttua kuului pieni
pamaus ja Tammerin F3 purkki oli levinnyt pitkin lattiaa. Homma jatkui seuraavana päivänä uudella
liimapurkilla.
Johanna
Mukava yksityiskohta, kuinka Haiveneily voi viedä
mennessään, liittyy Eeron armeijan käyntiin. Alun perin
Eero olisi joutunut lähtemään keväällä inttiin mutta sai
puhuttua että lähtö armeijaan siirtyi syksylle.
Talvi kului armeijan harmaissa, kuinka ollakaan, keväällä puolustusvoimilta loppui rahat ja Eero kotiutettiin
Toukokuussa. Näin haiveneilijän kesä oli pelastettu
seilaukselle. Johanna toimi 10 vuotta poikien veneenä
vuoteen -71, jolloin he ostivat Jennen.
Muistoihin palaa Kiikelin venehallin palo joulupäivänä,
sillä uutisissa kerrottiin, että OTPS:n venehalli palaa,
jossa Jenne vietti talveaan. Jenne säästyi mutta monta
haita paloi Kiikelin venehallissa.
Aika on jäänyt muutenkin mieleen, sillä oma venehalli
Seelarissa ei ollut vielä kokonaan valmis vaan osa
katosta ja betonilattiasta oli tekemättä. Niitä rakennettiin iltaisin syksyn aikana.
Jennen aikakaudelta jäi monta reissua mieleen
mm. -77 Kokkolan SM:t. Menomatka purjehdittiin vastatuuleen, matka kesti kohtuulliset 24h. Oululaisia veneitä oli mm. Hui Hai, Pilivin, Maininki, Cinderella ja
Johanna.
Kokkolassa olimme vuokranneet omakotitalon yhdessä
Cinderellan porukan kanssa.
Kilpailussa Jenne koki kovia suurehkossa aallokossa,
kymmenen kaarta katkesi yhden aallon voimasta.
Jenne ja Pilivin
Kesät jatkuivat aktiivisesti seilaten ja myös ”pitkän
matkan purjehduksia” tehtiin Hiukeeseen. Siellä vietettiin yö, nuotioitiin ja paistettiin makkaraa ja saatettiinpa
ottaa pari ryyppyäkin.
Kaikki olivat samalla nuotiolla, merenkulkijoiden yhteishenki oli silmiin pistävä. Jos joku sattui räyhäämään näillä reissuilla, niin heille oli varattu ”putka teltta”. Telttaa ei lukittu ja saattoipa ovi olla aukikin mutta
ulos ei saanut tulla ennen kuin rauhoittui.
Aika kului ja uuden veneen polte kasvoi niin suureksi
että kesällä -79 pojat, vai olisivatko olleet jo tuossa
vaiheessa miehiä, ottivat yhteyttä Seppälän vene veistämöön.
Siitä alkoi Pescecatan tarina. Uusi vene tilattiin Seppälän veneveistämöltä, köli löytyi Kiikelissä palaneesta
haiveneestä. Kölin kuljetuksessa sattui vahinko kun
huolimaton trukkikuski pudotti kölin ”piikeistä”. Kölin
kapeasta nokasta lähti parinkymmenen sentin mittainen pala irti. Köli korjattiin, jotta uuden veneen rakennus saattoi alkaa.
Uuden Hain kaunis kylki.
Pescecata elementissään
Pescecatan valmistuminen oli kolmikon veneily uran
ns. ”hehkein hetki”. Uusia omistajia meinasi jännittää
nähdessään veneensä Seppälän telakalla ilman venepukkia. Se oli tuettu vain kahdella puu ”pönkällä” perästä ja keulasta mutta itse vene oli todella hienosti
tehty. Sitä kävivät katsomassa puuvenemiehet pitkin
pohjanlahden rantaa. Kaikki kehuivat kauniiksi ja hyvin
tehdyksi.
Kolme vuosikymmentä Haiveneessä pehmitti kolmikon, perhe elämä ajoi edelle. Pescecata myytiin ja
tilalle ostettiin lasikuituinen moottorivene, jolloin perheet saattoi olla merellä matkassa.
Aktiivinen purjehdus jatkui veneellä, joka ei vuotanut.
Vettä tuli sisälle vain ”yläkautta” sateen tuomana.
Vielä myytäessä venettä seuraavalle omistajalle vuonna -88, Eero lupasi juoda kaikki vedet jotka tulee pohjan läpi sisälle. Tarina kertoo, että juomat piti kantaa
veneeseen pulloissa.
Nuorisoa kokeneet seilorit kehottaa tulemaan mukaan
hyvän harrastuksen pariin, jossa sattuu ja tapahtuu.
Tosin vähemmän sattuu mutta tapahtuu sitäkin enemmän.
Haiveneily vie mukanaan.
Juttu on kirjoitettu Eero Erkkilän & Veikko Väänäsen
haastattelun perusteella.
Kovaa vääntöä Oulun Regatassa 1976. Hait vasemmalta: L-131 Kesäheila,L-77 Kiiski, L-182 Jenne, L-32 Johanna ja L-78 Uarda.
Kilpailukutsu
Hai-luokan Suomen Mestaruuskilpailut 26-29.7. 2012 Oulussa.
Järjestäjä: Oulun Työväen Pursiseura ry.
Kilpailukeskus: Otps:n satama, Seelari. Puomitie 1, Oulu
Säännöt: Kilpailussa noudatetaan ISAF:n kilpapurjehdussääntöjä 2009-2012, SPV:n määräyksiä, Hai luokkasääntöjä,
Hai SM-sääntöjä sekä purjehdusohjeita.
Kilpailukelpoisuus: Kilpailuun saavat osallistua Hai luokan veneet, joilla on voimassa oleva mittaustodistus ja jotka
täyttävät luokkasääntöjen vaatimukset. Miehistön tulee olla kansallisen purjehtijaliiton tunnustaman seuran jäseniä
sekä Hai luokkaliiton jäseniä.
Ilmoittautuminen: Ilmoittautuminen tulee suorittaa 30.6.2012 mennessä sähköpostitse osoitteeseen:
[email protected]. Ilmoittautua voi myös kirjeitse em. päivään mennessä osoitteeseen: OTPS, Puomitie 1,
90510, Oulu.
Ilmoittautumisessa tulee mainita:
- kipparin nimi, seura ja osoitetiedot sekä puhelin numero.
- purjenumero ja veneen nimi.
- miehistön nimet ja seura(t).
Osallistumismaksu on 100 € joka tulee suorittaa OTPS:n tilille: FI 9611073007200508 viimeistään 30.6.2012. Kilpailulautakunta voi hyväksyä ilmoittautumisen em. päivämäärän jälkeen, jolloin osallistumismaksu on 130 €.
Kilpailuohjeet: Kilpailuohjeet saatavana kilpailukansliasta veneen tarkastuksen jälkeen.
Kilpailutoimistossa on esitettävä seuraavat asiakirjat:
1. Voimassa oleva veneen mittakirja
2. Luokkaliiton jäsenmaksukuitit
3. Selvitys purjehdusseuran jäsenyydestä
4. Ilmoittautumismaksukuitti
5. Venevakuutustodistus
Kilpailuohjelma:
-
Torstai 26.7. klo: 12:00-20:00 Saapumisilmoittautuminen, vesillelasku ja mittaukset.
Klo: 20:00 Kipparikokus.
-
Perjantai 27.7 klo: 12:00 Päivän ensimmäinen lähtö, jonka jälkeen viipymättä toinen lähtö.
-
Lauantai 28.7.klo: 12:00 Päivän ensimmäinen lähtö, jonka jälkeen viipymättä toinen lähtö.
-
Sunnuntai 29.7.klo: 11:00 Päivän ensimmäinen lähtö, jonka jälkeen viipymättä toinen lähtö.
-
Palkintojen jako välittömästi tulosten selvittyä.
Majoitus: Otps:n alueella voi yöpyä joko teltassa tai asuntovaunussa ja alla olevan linkin takaa löytyy keskeisimmät
majoituspaikat.
http://www.oulutourism.fi/fin/oleminen/majoitus_oulussa.aspx
Tervetuloa kilpailemaan Ouluun !!
OTPS:n Hailaivue vuosimallia 1974. Tästä joukosta enää kaksi haita on Oulussa. Vas. Haitar, Hui-Hai, Jenne,
Gun-Britt, Johanna, Cinderella II.
Olipa kerran…..
Seitsemän pientä kääpiötä ilmestyi yliopiston kirjastoon. He tutkivat pitkän aikaa hyllyjä, mutta eivät ilmeisesti löytäneet etsimäänsä, sillä hetken kuluttua koko joukko tuli neuvontaan.
Joukkoa johtava Viisas kysyi informaatikolta: Onko Suomessa olemassa 50-senttistä kääpiönunnaa?
Ei ole, vastasi informaatikko.
Onko Pohjoismaissa tai koko Euroopassa olemassa 50-senttistä kääpiönunnaa? Ei ole,
Onko sitten koko maapallolla olemassa 50-senttistä kääpiönunnaa?
Ei, ei varmaankaan ole. En ole kuullut, että sellaista olisi missään maailmassa.
Silloin koko kääpiöjoukko puhkesi huutamaan ja nauramaan: Jörö on pannut pingviiniä!!!!
Ilimotus !!!
Täten ilimotamme, että perinteinen hai-ilta pietään lauvantaina 28.7.2012, klo 18.00
Seelarisa. Tillaisuus on avvoin kaikille.
Oisi kovin mukavaa jos iltariennossa saatasiin katella vanahan ajan tyyliin pukkeutuneita seelaajia.
Oomme aatelleet, että paras kostyymi palakitaan.
Tarijottavana on ainaki pannukahavia ja virvokkeita ja muutaki purtavaa sekä
ilosta tunnelmaa.
Ilta on SM-purijehtijoille ilimanen ja ulukopuolisille 10 €/ persoona. Lämpimästi tervetulua !!!
OTPS:n purijehtijat
Laulu- ja soitinyhtye
Pimiä Tie
Kolmas luoviosuus oli Pilivinin
juhlaa ja Anna-Liisa Anjas näytti kuka on paras
naisohjaaja luokassaan Oulussa. Eroa maalissa
toiseksi tulleeseen Can Caniin oli puoli kilometriä.
Aikaisemmin tänä kesänä ovat OTPS:n miehet
purjehtineet voiton OPS:n veneistä.
Tulokset tiistaina:
H-veneet
1) Eva II, Maria Kujala OPS
2) Evamaria, Maria Hooli OPS
3) Aino II, Marjukka Paloma OPS
Hai-veneet:
1) Pilivin, Anna-Liisa Anjas OTPS
2) Can Can, Aira Nyman OTPS
3) Felix, Leena Palo OPS
4) Hairi, Kristiina Männikkö OPS
Soita meille, me soitamme teille:
http://www.pimiatie.fi/
Botnia:
1) Avanti, Sinikka Yliherva OTPS
2) Tsaika, Satu Väisänen OTPS
s-postiosoite: [email protected]
Historian havinaa………
OTPS:n naiset vauhdissa
OULU. Perinteiset naisten purjehduskilpailut
pidettiin Hietasaaren edustalla tiistaina. Purjehduksen järjesti OPS ja mukanan oli 10 venekuntaa. Hai luokkaa pitkään hallinnut OPS:n
naiset saivat nyt tunnustaa OTPS:n tyttäret peremmikseen.
Parhaan lähdön sai luokassa
OTPS:n Can Can ruorissa Aira Nyman,
mutta hyvin olivat linjalla myös OPS:n Felix
ruorissa Leen Palo, OTPS:n Pilivin tuli liian
aikaisin linjalle ja joutui hieman ajamaan linjaa
myöten,mutta sitä ohjannut Anna-Liisa Anjas
ei siitä hermostunut, vaan vei hienosti veneensä
johtoon ensimmäisen luoviosuuden jälkeen.
Ero seuraavana olevaan Can Caniin oli n. 100m.
sivutuuli osuudella Felix pääsi hieman hätyyttämään
Can Cania.
Toisen luovin jälkeen Pilivilin johto kasvoi 200 metriin.
Myötäisellä voimistunut tuuli oli 4 – 6 beaufortia.
In Memoriam
Ilmari Kastell, aktiivinen Hai-venepurjehtija ja
vuoden 1983 Suomen mestari, on poistunut
perämeren laivueen vahvuudesta
2.12. 2011 Raahessa.
Hän oli syntynyt: 4.2. 1933 Raahessa.
Maakrapujen purjehdus Hailla
Maarianhaminasta Ouluun v.
1961
Hai-vene oli rakennettu joskus 30-luvulla. Enoni oli
ostanut sen ahvenanmaalaiselta laivanvarustajalta,
joka oli voittanut sen arpajaisista.
Sisämaan krapu sai veneen allensa. Työpäivien päätteeksi ja viikonloppuina veneellä oli kovaa käyttöä ja
purjehduksen opiskelua Maarianhaminan lähisaaristossa. Syvät vedet ja hyvät väylät auttoivat meitä murrosikäisiä joutumasta vaikeuksiin.
Nuoruus hupeni, porukka lähti omille teilleen, vene oli
yhä pidempään yksin poijussa.
Enoni kirjoitti minulle lähtisinkö hänen kanssaan purjehtimaan kyseistä Eva-venettä Ouluun, jonne hän oli
sen myynyt. Ajatteli ottaa myös tyttärensä mukaan.
Ensimmäinen yöpyminen oli Bomarsundissa. Aamu oli
18.6. ja samalla enoni syntymäpäivä. Lahjaksi hän sai
kaksi heinänkorrellista kypsiä metsämansikoita rantapusikoista.
Suunta otettiin kohti Uuttakaupunkia. Silloin piti meidän
maakrapujen jo todella ottaa käsikompassi käyttöön,
sillä eihän sitä saaristossa ollut paljoa tarvinnut.
Lähempänä mannerta käännyimme pohjoista kohti ja
yövyimme matalan kallioluodon kupeessa.
Vene keulasta rantaan kiinni ja ankkuri perästä mereen.
Aamulla piti hieman hieraista silmiä. Yön aikana viereemme oli kiinnittynyt jonkinlainen aseistettu alus.
Aamutoimiemme aikana aluksella ei näkynyt mitään
eloa, joten ähdimme vähin äänin.
Kokemäenjoen suulle saavuimme sopivasti juhannusaatoksi. Kävimme kävellen Yyterissä katsomassa juhlintaa mutta punkka veneessä houkutteli.
Aamulla oli jo noussut kova merituuli suoraan vasten
kulkusuuntaamme väylällä. Siinä sitten kesken luovimisemme ilmestyi takaa rahtialus, joka oli ulos menossa. Pakko oli vähän väistää, vaikka lähelle jouduttiinkin
tuulenpyörteiden takia. Mieleeni jäi puolityhjän aluksen
peräpotkurin vispaus osittain ilmassa. Menimme takaisin rantaan odottamaan parempaa keliä.
Purjehdus jatkui rantareittiä normaalitahtia. Vaasan
saariston läpi pujoteltuamme uni maistui Raippaluodon
venesatamassa.
Matka jatkui mutta vauhti hidastui tuulen tyynnyttyä.
Yhtenä yönä sää huononi nopeasti. Heräsin vuorolleni
ruoriin ja ihmettelimme kun maata ei näy missään.
Kompassisuunta näytti jostain syystä liikaa pohjoiseen.
Siinä sitten maakravut laskivat solmuja ja ajettuja matkoja. Tulos oli, että olimme ajautuneet Perämeren
ulapalle johonkin Raahen - Tauvon korkeudelle.
Sitten alkoi tosi myräkkä. Isopurje repesi ylhäältä ja
fokka osittain. Otettiin kaikki alas ja tehtiin ajoankkuri
20-litran kurkkupöntöstä. Vettä tuli silti sisään kovan
aallokon takia ja sen poistamisessa oli täysi työ.
Iltapäivällä sää rauhoittui ja muodostui paksu sumu.
Siinä pyörittiin paikallaan. Alkoi kuulua moottorin ääntä. Noin 20 m:n päässä näimme sumussa kaksimastoisen kaljaasi-tyyppisen puualuksen.
Enoni ampui kiväärillään pari laukausta ilmaan mutta
alus katosi sumuun. Tyynen jälkeen aina alkaa tuulla
ja sumu hälvetä.
Suuntahan oli lievästi sanottuna selvä, joten lähdimme
hyvää vauhtia rantaa kohti vaihdettuamme purjeet.
Illalla maata tuli näkyviin. Innoissamme suunnistimme
lähimpään lahteen.
Vettäkin tuntui olevan tarpeeksi kölin alla.
Aamulla oli edelleen muuten hieno ilma mutta kova
tuuli painoi venettä matalikolle.
Samalla huomasimme, millaiseen "rysään" olimme
yöpyneet. Kivikoita näkyi nyt kaikkialla. Myös ankkuri
petti. Taas kivääri esiin ja ampumalla pari laukausta
saatiin Tauvon kalastajat rannalle. Erinäisten vaikeuksien jälkeen pääsi kalastajamoottori veneemme viereen. Serkkuni kanssa pääsimme uimapuvuissa moottoriveneeseen ja matkalaukussa tulivat muut vaatteet
köyden avulla myös mukaan.
Aallokko oli erittäin kova matalassa vedessä. Purjeilla
lähtö ei olisi onnistunut. Maissa lainasin mopon ja ajoin
päätien varteen lähimpään puhelimeen. Veneen ostaja
Hollihaasta lupasi tulla apuun ja käski meidän kahden
tulla suoraan heille syömään ja lepäämään. Iltapäivän
kuluessa pääsimmekin linja-autolla Ouluun ja perille.
Uusi omistaja oli nostanut purjeet ja kalastajamoottorin
avustamana sai veneen syvemmille vesille.
Enoni kertoi myöhemmin, ettei ollut milloinkaan purjehtinut Evalla niin lujaa ja kovassa aallokossa. Maakrapujen purjehdus päättyi onnellisesti, lukuun ottamatta
pieniä vaurioita veneelle.
Kiinnostus mereen jäi kuitenkin. Myöhemmin sain rakennettua lapsilleni optimistijollan Voitto Kuivaksen
asiantuntemuksella ja avustuksella.
Ajatuksena oli, että perusasioista on hyvä aloittaa purjehdusharrastus.
Martti Jussila. Patela
Carmenin kansiremontti
Kesän 2010 remontit
Pienemmät ja suuremmat remontit kuuluvat olennaisena osana Hai-purjehduksen ihmeelliseen maailmaan. Vuonna 1948 rakennetulle Carmenille on aiemmin todistetusti tehty ainakin emäpuun vaihto ja
kylkien rimoitus, joista löytyy tarina vuoden 2009 Hailehdestä.
Tämä artikkeli kertoo vuosien 2010–2011 aikana tehdystä kansiremontista mahdollisimman realistisesti,
jotta vastaavaan urakkaan ajautuvat voivat tehdä asiat
kerralla paremmin.
Ennen remontin aloittamista konsultoin Kuivaksen
Jussilta edessä olevien työvaiheiden määrän ja samalla Jussi esitti myös omat näkemyksensä suositeltavista
työmenetelmistä ja – välineistä.
Carmeniin piti suorittaa seuraavat operaatiot:

Omistajanvaihdoksen jälkeen Carmenilla purjehdittiin
kaksi kesää pientä paikkausta lukuun ottamatta edellisen omistajan eli Kuivaksen Jussin tekemien korjausten turvin.

Kesän 2009 jälkeen Carmenin kansi oli päässyt siihen
kuntoon, että meri- ja sadevesi pääsivät lähes esteettä
purtemme sisätiloihin. Etenkin luovilla vettä valui suojanpuolen laudoitusta myöten sisätiloihin litrakaupalla.
Kauden viimeisillä purjehduksilla rutiiniksi olikin muodostunut säännöllisin väliajoin tapahtuva pumppausoperaatio, josta yleensä vastasi miehistön tuorein
jäsen.

Syyskuussa 2009 veneen noston yhteydessä kannesta
revittiin irti pirstaloitunut lasikuitutapetti, jonka edellinen
omistaja oli asentanut väliaikaiseksi ratkaisuksi lykätäkseen kansiremonttia. Myös pahoin haperoituneet
parraslaudat, jotka oli jossain veneen elinkaaren vaiheessa rakennettu liimaamalla kolme tammirimanpätkää rinnakkain, poistettiin akkuporakonetta ja sorkkarautaa käyttämällä.
Periaatteessa kansiremontille on kaksi vaihtoehtoa:
teettää ammattilaisella tai tehdä itse.
Tässä projektissa päädyttiin lopulta jälkimmäiseen
vaihtoehtoon, kun alun perin kansiremontin hoidettavakseen ottanut nimeltä mainitsematon veneenveistäjä
nosti remontin suhteen kädet pystyyn yllättäen keväällä 2010, eli silloin kun olisi pitänyt olla jo valmista.
Tämän jälkeen veneen omistaja eli Päivi Inkiläinen,
jota voin myös anopiksi kutsua, yritti epätoivoisesti
löytää rannan vanhoista merikarhuista uutta kannen
remontoijaa tässä kuitenkaan onnistumatta.
Anoppini epätoivosta liikuttuneena joidenkin illanistujaisten päätteeksi lupauduin ottamaan kansiremontin
vastuulleni vaikka kokemukseni puutöistä rajoittuu
lähinnä 11 vuoden takaisiin yläasteen puutöihin.
Ehkä yllytyshullulla luonteellani oli oma osansa päätöksessä.


Hioa mäntyrimakannesta pois lasikuitutapetin
jäämät ja kiinnitykseen käytetty viheliäinen liima.
Ajaa mäntyrimojen väleihin urat ja saumata
kansi vesitiiviiksi.
Ostaa alan liikkeestä uusi parraslautamateriaali, eli valkotammi.
Taivuttaa parraslaudat kaarelle Carmenin linjojen mukaisesti ja asentaa ne paikoilleen.
Päällystää kansi jollain vesitiiviillä materiaalilla
tai yhdisteellä.
Lasikuitutapettijäämien poistaminen osoittautui harvinaisen työlääksi hommaksi, joten hiomakoneen käytön
ja sähkönkulutuksen minimoimiseksi päätin ensimmäisenä työvaiheena saumata rimakannen ja hioa sitten
samalla kertaa saumauskitin ja lasikuitutapetin jäämät
pois kannesta.
Muutaman tunnin googlettamisen ja Puuvenetohtori –
nettipalstan inspiroimana kannen saumausaineeksi
valitsin Sikaflexin 290 DC –massan, joka on tarkoitettu
juuri kansien saumaukseen. Tuotteeseen liittyvän ohjeistuksen mukaan Hain n. 35 mm leveä rimoitus vaatii
4 mm leveät ja 4 – 5 mm syvät urat. Yleensä Haissa
ollaan totuttu näkemään huomattavasti kapeammat n.
2 mm leveät saumaukset.
Tässä projektissa saumaukset jäivät kuitenkin kannen
lopullisen pinnoitteen alle eivätkä näin ollen pääse
häiritsemään taiteellisten ihmisten silmää.
Kannen urittamisesta teki erittäin haasteellista rimojen
saumojen kaarevuus. Aluksi työkaluna kokeiltiin uraterällä varustettua yläjyrsintä, johon patentoimme puutavarasta apulaisena toimineen Valtteri Inkiläisen kanssa
yksinkertaisen ohjurin. Ohjuria käyttämällä Hain kantta
pystyi teoriassa ajamaan saumojen kaarevuudesta
riippuen noin metrin verran ennen uutta säätötarvetta.
Jyrsimen käyttö jäi kuitenkin hyvin lyhytaikaiseksi, sillä
n. 10 minuutin työskentelyn jälkeen kannesta löytyi
ensimmäinen poikittainen rautanaula, joka osoittautui
kohtalokkaaksi jyrsimelle. Boschin sininen ammattijyrsin päästi siniset savut pihalle ja poltti samalla venehallin sulakkeen.
Jyrsimen poismenon ja Kuivaksen Jussin antaman
palautteen saumojen liiallisen leveyden johdosta uudeksi työkaluksi valittiin pieni kulmahiomakone, johon
asennettiin 2,5 mm leveä timanttilaikka.
Rälläkässä on se hyvä puoli perinteisiin puuntyöstövälineisiin verrattuna, että laikan ja kantta koossa pitävien satunnaisin välein asennettujen naulojen kohdatessa homma jatkuu ja vielä lisäksi komean kipinäsuihkun
saattelemana.
Uritukseen olisi voinut käyttää apuna jonkinlaista ohjuria, mutta koeajojen perusteella jäljestä tuli tarpeeksi
suoraa ilmankin.
Saumamassan pysymisen varmistamiseksi ajoin urista
omasta mielestäni tarpeeksi syvät, mikä käytännössä
tarkoitti n. 2,5 – 3 mm.
Lopuksi Sikaflexin saumamassa pursotettiin uriin Milwaukeen akkukäyttöisellä silikonipuristimella, minkä
vuoksi koko reilut 200 m saumaa saatiin valmiiksi
urakkatahdilla kolmen tunnin aikana.
Kevään 2011 remontit
Hillittömän purjehduskuumeen inspiroimana Carmenin
kansiprojekti kaivettiin naftaliinista toukokuussa 2011.
Homma päätettiin aloittaa suoraan vaikealta kuulostavasta lautojen taivutuksesta.
Tammilankut oli jo edellisenä kesänä päätetty taivuttaa
muotoonsa höyryä hyödyntämällä.
Teoriassa kuuma höyry pehmentää puun sidosaineena
toimivan ligniinin jolloin puuta voidaan taivuttaa kohtuullisen vähällä voimalla melko taiteellisiinkin muotoihin.
Edellisenä kesänä olisi ollut työsuhde-etuna saatavissa letkusta suoraan riittävä määrä paikallisen voimalaitoksen sivutuotteena syntyvää matalapainehöyryä.
Tätä mahdollisuutta ei tänä vuonna enää ollut.
Höyryn tuottamiseksi rakennettiin köyhän miehen pasutuslaitteisto, joka muodostui höyryntuottoyksiköstä ja
pasutusastiasta. Höyryntuottoyksikkö koostui 2000 w
tehoisesta keittolevystä ja 8 litran kattilasta.
Pasutusastia rakennettiin lastulevystä ja höyrynsulkufoliosta Osat liitettiin toisiinsa taipuisalla alumiinisella
ilmastointiputkella.
Internetin ihmeellisestä maailmasta löydetyn ohjeen
mukaan tiukkasyistä lehtipuuta tulee pasuttaa tunti
paksuustuumaa kohden. Kauniin kevätsään ja pasutusviritelmän toisesta päästä tulevan viskintuoksuisen
höyryn vuoksi lautoja pidettiin pasutuksessa neljä tuntia ennen kuumana tapahtuvaa taivutusta. Lautojen
taivutukseen tarvittava voima tuotettiin perusmallin
ruuvipuristimilla.
Saumattu kansi. Suhteellisen suoran ja siistin jäljen selittää asennusoluen puute.
Parraslautojen materiaaliksi valittiin valkotammi mahonkiin verrattuna paremman kovuutensa ansiosta.
Jalopuut ovat nimensä mukaisesti arvokasta tavaraa:
yhteen Hai-veneeseen menevä määrä valkotammea
maksoi Muhoslaisella Tillmannilla noin 250 €.
Tillmannin tavara oli yllättävän suorasyistä ja pitkää,
minkä johdosta parraslaudoitus pystyttiin suunnittelemaan ainoastaan kahdella saumalla per puoli.
Kesän 2010 aikana onnistuttiin edellä mainittujen lisäksi suorittamaan ainoastaan tammilautojen esisahaus pöytäsirkkelillä taivutusmittoihin. Sahauksessa lautoihin jätettiin ylimääräistä leveyssuunnassa arviolta 1
cm ja korkeussuunnassa 0,5 cm.
Kesätyö ja perhesyiden vuoksi kansiremontti piti keskeyttää toistaiseksi ja siirtää tärkeysjärjestyksessä
häntäpäähän.
Tammilautojen pasutuslaitteisto.
Seuraavan viikonlopun aika venehalliin kuljetetut esitaivutetut tammet asennettiin Carmenin kanteen.
Asennuksessa olivat apuna Valtteri Inkiläinen ja Teemu Karvonen.
Kun tammet irrotettiin jigista, niin ne suoristuivat jonkin
verran. Tämän vuoksi laudat olisi ollut hyvä pasuttaa
veneen välittömässä läheisyydessä ja asentaa paikoilleen saman tien ilman jigi – välivaihetta.
Kolmen miehen voimin laudat saatiin kuitenkin lopulta
myötäilemään Carmenin muotoja.
Lautojen kiinnitykseen käytettiin Sikaflexiä ja RSTruuveja. Parraslautojen väliset liitokset toteutettiin Lliitoksella, jossa laudat tulevat päällekkäin n. 15 cm
matkalta.
Asennuksen jälkeen ruuvien reiät tapitettiin tammitapeilla, jotka Johanna valmisti ylijääneistä tammilaudan
palasista tappiterällä poraamalla.
Tapituksen jälkeen laudoista höylättiin Boschin vihreällä koneella ylimääräiset pois. Höyläykseen kului urakkatahdilla aikaa kokonaisuudessaan 6 tuntia ja höylälastuja syntyi vajaa iso jätesäkillinen.
Kansi ja tammilaudat hiottiin kerralla Boschin sinisellä
nauhahiomakoneella 80 karkeusluokan hiomapaperilla. Hiomisurakka suoritettiin yhden päivän aikana, mikä
osoittautui koneelle hieman liian rankaksi, sillä siitä suli
moottorin muovisuoja.
Lopuksi parras- ja kuningaslaudat hiottiin vielä 150:llä
hiomapaperilla siistimmän yleisilmeen aikaansaamiseksi.
Carmen vesillä ja…… kelluu
Kevään 2011 remontit toteutettiin tiukassa aikataulussa, näin ollen Carmen laskettiin vesille jo Helatorstaina
puolityhjään satamaan. Ideana remontissa oli loppupeleissä saada Carmen mahdollisimman nopeasti vesille,
jotta ehdittiin nauttia kesän 2011 purjehduskeleistä kun
edellinen kesä meni täysin ohi. Veneestä ei yritettykään tehdä mitään venemessujen kaunotarta, vaan
enemmänkin käyttökelpoinen retkivene, jolla voi myös
halutessaan käydä kokeilemassa kilpailukuntoa.
Joonas Arola
Hiottu ja höylätty kansi. Tammen syyt näkyvät komeasti parraslaudassa.
Kuvan perusteella kannen olisi voinut hiomisen jälkeen
melkein vaikka lakata suoraan, mutta kyydissä ajoittain
vierailevien pienten lasten ja koirien vuoksi kannen
materiaaliksi valittiin anopin kanssa yhteisymmärryksessä
Hempelin Decolaykansimassa vaaleanharmaana. Ennen Decolayn ja sen pohjusteena käytettävän Light
Primerin asentamista kansi käsiteltiin vesipohjaisella
kyllästeellä kahteen kertaan purjehduskautena tapahtuvan elämisen minimoimiseksi.
Decolay karhennettiin maalaustelalla, jotta myös
enemmän tai vähemmän rommia nauttinut spinnugasti
pysyy paremmin kannella.
Carmenin kansi vanhassa kuosissa
KOKOUSKUTSU
HAIPURJEHTIJAT – HAJSEGLARE R.Y. Vuosikokous 26.7. 2012 klo 18.00 Oulu
Esityslista
1. Kokouksen avaus
2. Kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin valinta
3. Pöytäkirjan tarkistajien ja ääntenlaskijoiden valinta
4. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
5. Esityslistan hyväksyminen
6. Edellisen kokouksen pöytäkirjan hyväksyntä
7. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto
8. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja
muille vastuuvelvollisille
9. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksun suuruus
10. Valitaan hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle
11. Valitaan yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat
12. Päätetään seuraavan SM-kilpailujen järjestäjä
13. Muut asiat
14. Kokouksen päättäminen