Timo Roos - Suomen Harmonikkaliitto
Harmonikkaliiton jäsenlehti 4 • 2012 r e s a l s i goe r a t i a H Kokkolan Talviharmonikassa s. 32 Sami Hopponen ja muut nuoret taiturit tunnelmoivat liiton juhlakonsertissa s. 6 34 Ha a tto ry 4 # 2012 rm o ni k k lii en Pakinoita 16 vuoden ajan Suo m Timo Roos 1 40. vuosikerta | 160. Hanuri Suo m Juhlavuosi päätöksessä rmonikk a tto ry Suomen Harmonikkaliitto ry:n jäsenlehti Ha lii en Puheenjohtajalta 4 # 2012 | joulukuu Julkaisija Suomen Harmonikkaliitto ry Kyrösselänkatu 3 39500 Ikaalinen Puh. (03) 440 0222 Fax. (03) 458 9071 [email protected] [email protected] www.harmonikkaliitto.fi Päätoimittaja ja liiton puheenjohtaja Kimmo Mattila Puh. (03) 4400 221 Jäsenasiat sekä lehden tilaus- ja osoiteasiat Marja-Leena Heikkilä Puh. (03) 4400 222 Toimisto avoinna arkisin klo 9 - 15 Hanurilehden toimittaja Minna Plihtari Puh. 040 5538 708 Hallituksen varapuheenjohtaja Seppo Lankinen, Loppi Hallituksen jäsenet Reijo Ahonen, Turenki Anita Aronen, Mäntsälä Mika Hakala, Hämeenlinna Pasi Hirvonen, Liperi Markku Lindeman, Tampere Juha Saarinen, Vääksy (varajäsen) Satu Salmenaho, Pori (varajäsen) Kirjapaino Vammalan Kirjapaino Oy ISSN 0780-0959 Kannessa Sami Hopponen Kuvaaja Minna Plihtari Lehti nro 1/13 ilmestyy viikolla 9. Lehteen tarkoitettu aineisto Hanurilehden osoitteeseen tai sähköpostiin 31.1.2013 mennessä. Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlavuosi on päättymäisillään, ja liiton on aika siirtyä jo seitsemännelle vuosikymmenelle. Tampere-talossa pidetty juhlakonsertti oli nuorten taitavien soittajien ilotulitusta, ja se antaa meille uskoa myös hyvään liiton tulevaisuuteen. Juhlan kunniaksi on lupa katsella myös hieman taaksepäin: liiton taival 1950-luvun alusta ei aina ole ollut kovinkaan ruusuinen, ja se on vaatinut vetäjiltään uutteraa työtä ja loputtomasti talkoohenkeä. Toiminnan jatkuminenkaan ei aina ollut itsestään selvää, kun matkalla on ollut kaikenlaisia kuoppia. Vasta viimeiset kolme vuosikymmentä ovat olleet vakaan kehityksen aikaa, mikä on ollut uskollisen ja sitoutuneen jäsenistön ansiota. Kiitos siis kaikille liiton jäsenille ja Hanurilehden lukijoille, että saatoimme viettää 60-vuotisjuhlaa ja koko vuotta nuorekkaissa ja optimistisissa tunnelmissa. *** Liittomme edellinen puheenjohtaja Toivo Marjamäki kutsuttiin Suomen Harmonikkaliiton kunniapuheenjohtajaksi juhlakonsertin yhteydessä Tampere-talossa. Topin puheenjohtaja-aika 1985-1995 oli liitolle vahvaa kehittämisen aikaa, jäsenmäärä kasvoi kohisten ja sen myötä myös liiton talous vakiintui. Parhaat onnittelut Topille kunniapuheenjohtajuudesta koko Harmonikkaliiton puolesta. *** Hanurilehden pitkäaikainen avustaja Timo Roos kirjoittaa tässä lehdessä viimeisen Elämää hanurin varjossa -pakinansa, joka päättää peräti 16 vuotta jatkuneen palstan. Timon palsta on ollut lehden luetuimpia, ja siinä kirjoittaja on käsitellyt sekä menneitä että ajankohtaisia harmonikka-asioita leppoisaan ja omintakeiseen tyyliinsä. Palstalta on saatu lukea monia hauskoja sattumuksia ja viisaita oivalluksia. Lämpimät kiitokset Timolle pitkästä kirjoitusurakasta kaikkien lehden lukijoiden puolesta! Toivotan kaikille Harmonikkaliiton jäsenille hyvää ja rauhallista joulua! Kimmo Mattila puheenjohtaja 4 # 2012 3 Tässä numerossa Lyhyesti n nuorilla o ja ERI la il s p a L ESTEREITA K R O A IT RIEMUKKA OMEA SU PUOLILLA 12 32 3 | 5 | 6 | 12 | • • • • • • • • • • • 24 | 26 | 28 | 32 | 34 | 38 | 45 | Pääkirjoitus Lyhyesti Suomen Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlakonsertin tunnelmia Lasten ja nuorten orkestereita esittelyssä: Nuori Suomalainen Harmonikka- orkesteri According to Rhythm, Nivala Ääneseudun harmonikat Nappulat ja Do it, Joensuu Kuopion konservatorion harmonikka- orkesteri Hämeenlinnan Sibeliusopiston harmonikkaorkesterit Lappeenrannan musiikkiopiston harmonikkaorkesterit Vakka-Suomen nuorten orkesterit Kokkolan Junioriharmonikat Nakkilan Seudun Harmonikkojen nuorten orkesteri Espoon musiikkiopiston orkesterit Merja Huhta kannustaa nuoria opettajia yrittäjyyteen Tapahtumakalenteri Tuloksia Nakkilan Harmonikkaviikolta Kokkolan Talviharmonikka Timo Roosin ääni kuuluu kirjoitettunakin Uudet äänitteet Harmonikkaristeily siirtyy Turusta Helsinkiin Talviharmonikka soi Kokkolassa helmikuussa Vesa Vilenius ja Maija Rantanen. 4 4 # 2012 Minä soitan harmonikkaa kisataan Lahdessa Filosofian tohtori Antti Juvonen on valittu Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professorin 5-vuotiseen virkaan. Pitkän yliopistouran tehnyt Juvonen aloitti opintonsa Jyväskylän konservatoriossa Alpo Pohjan oppilaana ensimmäisten harmonikansoiton ammattiopiskelijoiden joukossa 1970-luvun lopulla. Antti Juvosen tutkimusalueena on erityisesti taito- ja taideaineiden pedagogiikka. 𝄐 Valtakunnalliset Minä Soitan Harmonikkaa -kilpailut pidetään tulevana keväänä Lahdessa 12.-14.4.2013. Tapahtuma alkaa perjantaina ja loppuu sunnuntaina iltapäivällä. Sarjoja on 1994-syntyneille ja sitä nuoremmille. Tänäkin vuonna järjestämme A18-sarjan, jonka palkintona on Suomen Harmonikkaliiton matkastipendi Coupe Mondiale -kilpailuun Kanadassa 20.25.8.2013 Pakolliset kappaleet ilmestyvät pian ja niistä tiedotetaan sivullamme www.siba.fi/ Tarkista Netta Skogille sähköpostiosoitteesi lehdistön palkinto Roland-kisassa Netta Skog palkittiin kansainvälisessä Roland-digiharmonikkakilpailussa Italiassa Ronald Lankford -palkinnolla. Palkinnonsaajan valitsi joukko italialaisen lehdistön edustajia. Palkinto myönnettiin muusikolle, joka ilmensi parhaiten digiharmonikan henkeä ja osoitti intohimoa digiharmonikalla soittamisessa. Kansainvälisen V-Accordion -kilpailun voitti venäläinen Klavdia Tarabrina, toiseksi hoy. Tietoa tapahtumasta voi kysellä myös yhdistyksen puheenjohtajalta allaolevista yhteystiedoista. Sivuille kerätään yksityiskohtaisempaa tietoa sitä mukaa, kun asiat varmistuvat. Oikein mukavaa loppuvuotta kaikille ja tervetuloa Lahteen ensi keväänä! Harmonikansoiton opettajat ry:n hallitus [email protected] 045-8512260 www.siba.fi/hoy 𝄐 tuli saksalainen Michael Rettig ja kolmanneksi puolalainen Pawel Janas. Kansainvälisessä tuomaristossa oli muun muassa Suomesta Toni Perttula, joka voitti kilpailun vuonna 2008. Kilpailijoita oli Brasiliasta, Saksasta, Unkarista, Puolasta, Serbiasta, Englannista, Kanadasta, Italiasta, Espanjasta, Ranskasta, Kiinasta, USA:sta, Japanista, Suomesta ja Venäjältä. 𝄐 Suomen Harmonikkaliitto muistuttaa jäseniään tarkistamaan, että sähköpostiosoite ja muut yhteystiedot ovat ajan tasalla liiton toimistossa. Osoitteen voi parhaiten tarkistaa netistä kirjautumalla omalle jäsensivulle. – Tiedotamme myös sähköpostitse asioita jäsenistölle ja muun muassa jäsenmaksuista lähetetään vuoden alussa sähköpostilasku normaalin paperiversion lisäksi, kertoo liiton toimistosihteeri Marja-Leena Heikkilä.𝄐 Lapissa elvytetään kaksirivisperinnettä Irene Juselius: Olin positiivisesti yllättynyt ja tyytyväinen, että konsertti oli rakennettu juuri näin, nuorten taitureiden hienon soiton varaan. Antti Juvonen kasvatustieteen professorin virkaan 10 Lapissa on elvytetty kansanmusiikin opetustoimintaa Lapin Nuorison Liiton hallinnoiman EU-hankkeen voimin. Kansantanssi- ja kansanmusiikkiryhmä Siepakat järjestää kansanmusiikin opetusta Kansanmusiikkikammarissa muusikko Jukka Hannulan johdolla. – Olemme saaneet elvytettyä kaksirivisperinnettä, joka on ollut aikanaan vahvaa täällä Lapissa, mutta jäänyt ihan tyhjiöön tässä välissä. Meillä on tällä hetkellä kymmenkunta lasta ja nuorta innostunut 2-rivisen soitosta ala-asteikäisistä alkaen. – Toimintamme on aktiivista, teemme laajemminkin yhteistyötä muun muassa alueemme mestaripelimannin ja pelimannimestareiden kanssa, kertoo Jukka Hannula. Jukka Hannula on opiskellut Kokkolassa pääaineenaan klassista harmonikkaa, mutta lapsesta asti kansanmusiikki on ollut lähellä hänen sydäntään ja niinpä hän opiskeli Kokkolassa myös kaikki kansanmusiikkikurssit, jotka olivat klassisen harmonikan soittajalle mahdollisia. Sen jälkeen hän on toiminut ammattimuusikkona mm. Rimpparemmissä sekä muusikkona että musiikkiryhmän johtajana. – Kansanmusiikin koulutus oli vähän lapsenkengissä täällä pohjoisessa, joten halusin kehittää sitä, kun minulla oli pedagogista koulutusta, kertoo Jukka Hannula. Hänen toimintansa Kansanmusiikkikammarissa ja erityisesti kaksirivisharrastuksen elvyttämisessä on huomattu sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Siepakat 2-rivisyhtye muun muassa edustaa tammikuussa Lapin Nuorison Liittoa Folklandiaristeilyllä. 𝄐 4 # 2012 5 Pirttijoet ja Hopposet. rm o ni k k a tto ry Suo m Ha Anna-Liisa ja Laura Haimelin ja Anna Nordberg. Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlakonsertissa Tampere-talossa oli hieno tunnelma. Pääosissa olivat nuoret taitavat harmonikansoittajat sekä liiton kunniapuheenjohtajaksi juhlakonsertin yhteydessä kutsuttu Toivo "Topi" Marjamäki. Konsertin päätyttyä oli helppo allekirjoittaa liiton puheenjohtajan Kimmo Mattilan ja varapuheenjohtajan Seppo Lankisen alkujuonto, jonka mukaan konsertissa kuultava loistava osaaminen ja taiturimaiset esitykset antavat vahvan syyn uskoa ja ennustaa, että Suomen Harmonikkaliiton seuraavakin 60-vuotistaipale tulee olemaan hyvä ja vahva. Teksti ja kuvat Minna Plihtari 6 4 # 2012 Henna Aaltonen ja Juho Kanerva. Raimo Vertainen, Kalle Kurvinen, Mika Huusari ja Seppo Jouhikainen. lii en Ilona Suomalainen ja Petteri Waris. Makkosen perhe. Keijo Loun. Juhlakonsertissa katse tulevaisuuteen K onsertin alkupuolella kuultiin vuodesta 2009 toiminutta Nuorta Suomalaista Harmonikkaorkesteria, jota johti Janne Valkeajoki. Orkesteri on ollut monissa tilanteissa ikäänkuin Harmonikkaliiton edustusorkesteri, jota liitto ja liiton jäsenet ovat tukeneet. Alkupuolen klassinen osuus peilasi harmonikkaa Leander Norrbackaan, joka jo 20-luvulla soitti klassista ohjelmistoa ja pyrki nostamaan harmonikan asemaa klassisen musiikin avulla. Aika alkoi kuitenkin vasta 70-luvulla kypsyä tämäntapaisiin muutoksiin. Orkesteri soitti myös yhden Astor Piazzollan suurimmista hiteistä, Violentangon. Piazzollan musiikki on rikastuttanut harmonikan ohjelmistoa eri puolilla maailmaa. Suomessa Piazzolla kävi yhden kerran vuonna 1990. Silloin Piazzollan musiikki ei ollut Suomessa vielä kovin tunnettua, mutta 1990-2000-luvulla Tango Nuevo tuli soitetuksi aivan ennennäkemättömällä innolla. Harmonikan monipuolisuus tuli hienosti esiin Veli Kujalan tilausteoksessa Introduction ja Passacaglia, johon Nuori Suomalainen Harmonikkaorkesteri päätti osuutensa. Orkesteri soi hienostuneesti ja monisävyisesti. Yleisön raikuvat aplodit ja Tampere-talon käytäväkeskustelut konsertin puoliajalla kertoivat, että taidokas orkesteri sai upean vastaanoton juhlaväeltä. Juhlakonsertin toisen puoliskon aloitti itseoikeutetusti ensimmäisen Kultaisen Harmonikan vuonna 1983 voittanut Maria Kalaniemi pianisti Timo Alakotilan kanssa. Unto Monosen Satumaa sekä kansansävelmä Olin sairas kun luokseni saavuit, soivat yhteenhioutuneen duon käsittelyssä saumattoman kauniisti. Merv i Hei po Pohja. rheineen ja Al Pa si Hirvonen pe Juha ni Ha kala j a Ulla kkin en, I iris H ellm an ja Tea Karl sson . Maju ri. Hannu Hänninen, Pauli Lehtinen ja Juhani Aaltonen toivat Hollolan Harmonikkojen tervehdyksen 60-vuotiaalle Suomen Harmonikkaliitolle. Tervehdyksiä ottivat vastaan valtuuston puheenjohtaja Eero Määttä ja hallituksen puheenjohtaja Kimmo Mattila. 4 # 2012 7 en rm o ni k k a lii tto ry Suo m Ha Julia Suihkola. Maria Kalaniemi. 8 4 # 2012 Loistokas ohjelma jatkui taitavien nuorten solistien monipuolisella kimaralla, jota säesti Jari Puhakan orkesteri. Yksi taitavimmista nuoren polven viihdehanuristeista on Sami Hopponen, vuoden 2007 Kultaisen Harmonikan voittaja, joka teki muun muassa hienon roolin Vili Vesterisenä Imatran kesäteatterissa kesällä 2010. Sami Hopponen soitti juhlakonsertissa niin ranskalaista musettea kuin jazzia pehmeällä ja irtonaisella svengillä. Harmonikkaliitto on ollut kansainvälisen liiton CIA:n jäsen jo vuodesta 1959. Tuolloin kansainvälinen kirjeenvaihto oli hidasta ja harvinaista. Kansainvälisissä kilpailuissa myös soitettiin, kuten Paavo Tiusanen vuonna 1965, kun silloiset MM-kilpailut järjestettiin Suomessa. Nykyisin yhteydenpito kansainvälisesti on jokapäiväistä ja luontevaa. Myös nuorten soittajien eteenpäin menossa kansainvälisyys on tärkeä osa. Italialainen jazzhanuristi Renzo Ruggieri bongasi Viivi Maria Saarenkylän Primus Ikaalinen -kilpailusta 2010. Sen jälkeen Viivi Maria oli vaihto-oppilaana Itävallassa ja opiskeli samalla Renzon johdolla. Yhteistyö jatkuu edelleen. Viivi haki tuntumaa kansainvälisiin kilpailuihin tänä syksynä USA:ssa järjestetyissä Trophee Mondiale -kisoissa, joiden järjestäjä oli sama CMA kuin Paavo Tiusasen aikaan vuonna 1965. Viivi Maria Saarenkylän soitossa saatiin makupaloja kansainvälisyydestä, mutta myös uudesta suomalaisesta kansanmusiikista. Konsertin kuopus oli 8-vuotias Kalle Makkonen. Hän edusti Hopeisen Harmonikan 2012 voittajana kaikkia niitä lahjakkaita ja innokkaita lapsia, jotka haluavat soittaa harmonikkaa. Alpo Pohjan oppilaana soittava Kalle sulatti yleisön sydämet todella taidokkaalla ja kivalla esityksellä Wilfred Walkerin Sonatiinista. Julia Suihkola osoitti, että nuoretkin löytävät soitettavakseen vanhaa hienoa harmonikkaohjelmistoa. Julia herätti hienolla tavalla eloon kahden italialaisen mestarin Beltramin ja Fugazzan sävellykset, joista on olemassa muun muassa Esko Könösen hienot levytykset 1960-luvulta. Suihkolan harmonikkaperheessä on pystejä ja palkintoja kaikilla neljällä lapsella. Julia on Pelimannimestari ja tämän vuoden Kultaisen Harmonikan kakkonen. Hänen vaivattomasti soljuva soittonsa ja hyväntuulinen olemuksensa tekivät esityksestä nautittavaa kuunneltavaa ja katsottavaa. Aivan oman tyylinsä on löytänyt multilahjakas Jonna Pirttijoki. Hän säestää lauluaan itse harmonikalla ainutlaatuisella tavalla, joka edellyttää paljon tyylien tutkimista, säestyksen analysointia ja monilahjakkuutta. Hänen kolme kappalettaan esittelivät upeasti suomalaista poprunoutta, argentiinalaista tango-oopperaa ja suomalaista iskelmää. Konsertin ohjelma oli monipuolinen ja hieno. Nuorten esiintyjien kautta katsottiin valoisasti tulevaisuuteen. 𝄐 Videoita juhlakonsertista voit katsoa osoitteesta: http://tinyurl.com/SHL60v Harmonikkaliiton historiikkia käsittelevän juttusarjan 2. osa julkaistaan toimituksellisista syistä vasta numerossa 1-2013. Viivi Maria Saarenkylä. Jonna Pirttijoki. Sami Hopponen ja Jari Puhakan orkesteri. 4 # 2012 9 a lii en rm o ni k k tto ry Suo m Ha Toivo "Topi" Marjamäestä kunniapuheenjohtaja ▸ Suomen Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlakonsertissa yksi huomionosoitus sopi tärkeydessään ja arvokkuudessaan tähän tilaisuuteen. Toivo "Topi" Marjamäki kutsuttiin liiton kunniapuheenjohtajaksi. Toivo Marjamäki toimi Harmonikkaliiton puheenjohtajana 10 vuotta vuosina 1985-1995. Topi Marjamäen puheenjohtajakausi oli liiton toiminnassa vahvaa kehittämisen aikaa. Liiton jäsenmäärä nousi, toiminta laajeni, jäsenlehti kasvoi kokoa ja näköä, uusia harmonikkakerhoja perustettiin ja liiton talous vahvistui säännöllisen valtionavustuksen ansiosta. Hänen puheenjohtajakaudellaan uudistettiin myös liiton hallintorakenne nykyiseen kolmiportaiseen malliin: liittokokous-liittovaltuusto-liittohallitus. Topi Marjamäen vahvana oivalluksenaan oli myös sitouttaa nuoria ihmisiä mukaan liiton toimintaan. Topin oma 60-vuotiskonsertti pidettiin samalla lavalla Tampere-talossa vuonna 1990. – Kun me nyt vietämme tässä samassa talossa Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlaa, on paikallaan nimenomaan tässä tilaisuudessa luovuttaa Topille tämä huomionosoitus, totesi Kimmo Mattila. Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlakonsertin kutsuvieraslistalla olivat mm. kaikki liiton kunniajäsenet. Seppo Lankinen kokosi kunniajäsenten ajatuksia ja tunnelmia juhlakonsertin jälkeen. Näin he vastailivat kysymykseen "Mitä pidit Suomen Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlakonsertista ja minkälaisia ajatuksia se herätti": Toivo Marjamäki, kunniapuheenjohtaja, Kangasala - Tunsin olevani juhlakonsertissa itselleni kovin mieluisan tilaisuuden ympäröimänä. Konsertissa esiintyi huippuosaavia nuoria hanuritaitureita. Nuoruudestaan huolimatta he saivat konsertin ohjelmistosta kovin monipuolisen. Minusta konsertista ei puuttunut mitään. Luulen, että en ole koskaan aikaisemmin kuullut näin hienoa hanurikonserttia. Minulle osoitettu huomionosoitus oli erityisen liikuttavaa ottaa vastaan juuri tässä, valtavan hienossa tilaisuudessa. Juhlakonsertin jälkeen oli myös mukava tavata liiton muita kunniajäseniä ja vaihtaa hiedän kanssaan kuulumisia pitkän ajan jälkeen. Jukka Ollila, Tornio - Hienoa, että 60v-juhlakonsertti toteutettiin, se oli ihan paikallaan ja onnistui kaikin puolin hyvin. Nuoriso-orkesteriin tutustuminen oli mieluisa kokemus. Sen kapellimestari Janne Valkeajoki on kehityskelpoinen johtaja. Mies paikallaan! Olisin jättänyt or- 10 4 # 2012 kesterin esittämistä teoksista Nils-Erik Fougstedtin Juhlasoiton pois. Sen sävellyksen tematiikka ei ole mielestäni niin suurta, että sitä olisi kannattanut harjoituttaa Nuorisoorkesterin ohjelmistoon. Sen sijaan sekä Edvard Griegin että Veli Kujalan sävellykset olivat hyvinkin onnistuneita valintoja orkesterin repertuaariin. Konsertin solisteille olisi mielestäni riittänyt yksi soolo kullekin, ja sitä myöden olisi voitu ottaa muutama taitava nuori soittaja lisää esiintymään. Risto Silfverberg, Helsinki - Pidin kovasti konsertista. Vähän jäi ihmetyttämään, mihin oli jäänyt yleisön joukosta yksi sukupolvi harmonikansoittajia. Nimittäin kaikki ne tämän hetken valtakunnan ykkösartistit, jotka kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvuilla opiskelivat harmonikasta itselleen ammattia ja saivat tuolloin Harmonikkaliitolta monenlaistakin etaan Harmonikkaliiton varoin. Mietin, että orkesteria, jonka ohjelmisto painottuu taidemusiikkiin, tuetaan varoilla, jotka kerätään perinteisen ja viihteellisen harmonikkamusiikin voimin. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa, jos taidemusiikki voisi kannattaa itse itsensä myös taloudellisesti. Paavo Tiusanen ja Markus Lindholm puolisoineen. tukea. Heitä olisin toivonut näkeväni juhlakonsertissa. Oman juhlakonserttini kruunasi kahvihetki muiden kunniajäsenten seurassa. Hyvä että tulin! Paavo Tiusanen, Vantaa - Ensimmäisellä puoliajalla mietin Nuoren Suomalaisen Harmonikkaorkesterin ohjelmistovalintoja. Minusta mennään vaaralliselle linjalle, jos harmonikkaorkesterin soitossa pitäydytään pelkästään klassisessa tai modernissa repertuaarissa. Pelkään kansan silloin katoavan harmonikkakonserteista. Minulla on siitä jopa omakohtaisia kokemuksia, kun 50-luvulla soitin muutamia klassisen musiikin konsertteja. Yleisö ei löytänyt tietään niihin. Ohjelmistossa pitäisi olla sellaista musiikkia, jonka kansa tuntee. Nuorten orkesteri soitti toki hyvin, siitä ei ole tässä kyse. Nautin heidän soitostaan ja taidoistaan suuresti. Toisen puoliajan esiintyjillä oli myös kaikilla loistava tekniikka. Toivoisin kuitenkin, että pelkän teknisen taituruuden lisäksi he eläisivät enemmän sitä, mitä soittavat. Paneutuisivat siis enemmän musiikin sisältöön. Nyansseja ja dynamiikkaa lisää! esiintyjät, jotka saivat kappaleistaan uskomattoman paljon irti musikaalisuutta, sisältöä, tekemistä ja taituruutta. Olin positiivisesti yllättynyt ja tyytyväinen, että konsertti oli rakennettu juuri näin, nuorten taitureiden hienon soiton varaan. Markus Lindholm, Ulvila - Pidin konsertista paljon. Olin yllättynyt, että nuorista soittajista oli saatu hyvä ja taitava esiintyjäkaarti kasaan. Koin positiivisena asiana sen, että konsertti oli toteutettu nuorten taiteilijoitten esiinmarssina. Keijo Louna, Lieto - Konsertista näkyi ja kuului, että se oli koottu ja valmisteltu hyvin. Konsertti yllätti myös korkealla tasollaan. Musiikin laatu ei jättänyt toivomisen varaa. Juontajien viesti siitä, että tässä konsertissa katsotaan eteenpäin tulevaisuuteen eikä taaksepäin menneisyyteen, oli myös selkeä. Minua jäi konsertissa askarruttamaan juontajan esitys siitä, että nuorten orkesteria tu- Alpo Pohja, Jyväskylä - Konsertti herätti pelkästään sympaattisia ja positiivisia ajatuksia. Hyvin laadittu ohjelma miellytti varmasti kaikkia. Nuoren polven esiintuominen oli hyvä asia. Luulen, että valtaosa juhlakonsertin yleisöstä ajattelee kanssani samalla tavalla. Olavi Ylänen, Turku - Pidin juhlakonsertista henkilökohtaisesti hyvin paljon. Olin yllättynyt nuorten kovasta tasosta. Suurimman yllätyksen minulle tuotti kahdeksanvuotias Kalle Makkonen. On hienoa kuulla, miten taitavia soittajia nykyiset nuoret ovat. Kuuluttajat olivat selkeäsanaisia. Konsertin ohjelma oli laadittu naulan kantaan. Tauno Ylönen, Sysmä - Konsertti herätti pelkästään hyviä ajatuksia. Tunnelma oli juhlallinen. Upeaa musiikkia, upeita soittajia. Etenkin nuorten orkesteri oli loistava. Mitenkä sellainen orkesteri on edes saatu kasattua? Solisteja oli ilo kuunnella. Sami Hopposen seisaaltaan soitto oli erityisen juhlallista. Minusta hanuristi seisoessaan on paremmin esillä kuin istuessaan. Olisin toki mielelläni kuunnellut konsertissa myös pari perinteisempää harmonikkakappaletta. Maire Tammenlaakso, Naantali - Sehän oli hieno konsertti. Valtavasti taitoa ja tekniikkaa. Johonkin väliin olisin odottanut vähän rauhallisempaakin musiikkia, Love Storyä tai jotakin, kaiken sen henkeäsalpaavan tekniikan ja nopeuden sijaan. Tällaiselle vanhemmalle konserttivieraalle pienet suvantopaikat ohjelmistossa olisivat olleet mukavia. Veikko Huuskonen, Kirkkonummi - Konsertti oli täynnä taitavia esityksiä. Koko ohjelma oli taitavasti soitettu. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Harmonikkaliitolla on paljon harrastajajäseniä, jotka soittavat ja kuuntelevat vanhempaa harmonikkamusiikkia, ja joita liitto periaatteittensa mukaisesti myös kokoaa yhteen. Näille jäsenille suunnattu yksi kappale tai jopa usean soittajan esittämä potpuri juhlakonsertissa olisi ollut hatunnoston arvoinen teko. Veikko Huuskonen ja Seppo Lankinen. Irene Juselius, Tampere - Loistava juhlakonsertti. Pitkästä aikaa minulle tuli tätä konserttia kuunnellessa olo, että Tampere-talo häipyi pois ympäriltä. Jäljelle jäivät vain huippuhyvä musiikki ja Risto Silfverberg, Alpo Pohja, Jukka Ollila ja Toivo Marjamäki. 4 # 2012 11 NUORILLA KIVOJA ORKESTEREITA YMPÄRI SUOMEA 12 4 # 2012 4 # 2012 13 Nuorten orkestereita Teksti ja kuvat: Minna Plihtari ▸ Kuopiossa marraskuun alussa tänä vuonna järjestetty Nuori Soittaa! -tapahtuma on kolmipäiväinen musiikkikatselmus, joka keräsi yhteen orkestereita ja yhtyeitä koko Suomen musiikkioppilaitoksista. Tapahtumassa oli mukana myös harmonikkaorkestereita Hämeenlinnasta ja Nivalasta sekä harmonikansoiton opettajia eri puolilta Suomea. Harmonikansoittajia esiintyi myös erilaisissa muissa kokoonpanoissa. Suomen musiikkioppilaitosten liitto järjesti tapahtuman yhteistyössä Kuopion konservatorion, Savonia-ammattikorkeakoulun, Sibelius-Akatemian ja Suomen konservatorioliiton kanssa. Valtakunnallinen tapahtuma järjestettiin 14. kerran ja se on yksi maamme suurimmista säännöllisesti järjestettävistä kulttuuritapahtumista. Tänä vuonna se kokosi kolmen päivän aikana noin 2000 lasta ja nuorta yli yhdeksässäkymmenessä eri kokoonpanossa. Kolmen vuoden välein järjestettävä tapahtuma kokoaa yhtyeitä ja orkestereita kaikilta musiikin koulutusasteilta. Tapahtuma esitteli kattavasti musiikin tyylilajeja, vaikka se pyrkiikin erityisesti tuomaan esiin suomalaista nykymusiikkia. Katselmuksessa orkesterit ja yhtyeet saivat tuoreeltaan rakentavan palautteen esityksestään raadilta, johon kuului maamme eturivin taiteilijoita ja musiikkipedagogeja. Tapahtuman yksi idea on myös, että tavataan samanikäisiä soittajia ja kuullaan muiden esityksiä. Myös Kuopion Musiikkikeskuksen Konserttisalissa soittaminen oli monelle soittajalle elämys. 𝄐 Nuorten harmonikkaorkesterit elävät tässä ajassa H armonikkakerhoissa ja -yhdistyksissä ympäri maan voidaan olla hyvillä mielin yhteissoiton jatkumisesta, sillä lasten ja nuorten harmonikkaorkestereita on lukuisia joka puolella Suomea. Lasten ja nuorten orkesterit ovat syntyneet ja elävät tässä ajassa, aivan kuten harmonikkakerhot ovat syntyneet vuosikymmeniä sitten omassa ajassaan. Joillakin paikkakunnilla on saatu aikaan jopa yhteisiä pikkuesiintymisiä, jotka ovat kokemusten mukaan olleet puolin ja toisin hyvin antoisia. Tässä Hanurilehden numerossa esittelemme joitakin lasten ja nuorten aktiivisesti toimivia harmonikkaorkestereita. Osa niistä on toiminut jo pitkään, osan taival on alkumetreillä. Kaikkia kuitenkin yhdistää soittamisen ja oppimisen palo sekä yhdessä tekemisen riemu, jollaista kohdatessa on helppo katsoa luottavaisesti harmonikan tulevaisuuteen. Jokainen orkesteri heijastaa vahvasti johtajaansa, mikä tekee kokoonpanoista persoonallisia. Yhteisenä tavoitteena nousee kaikilla kuitenkin esiin sosiaalinen näkökulma. Hyvin monesti orkesteri ja kaverit siellä pitävät harrastuksessa kiinni myös yli murrosiän. Erityisen arvokasta tämä on etenkin niillä soittajilla, jotka eivät edes harkitse soittamisesta ammattia. Tärkeää on pitää huoli siitä, että nuoret aikuiset myös löytävät orkesterin, jossa jatkaa harrastusta opiskelujen ja työelämän ohella. Nuori Suomalainen Harmonikkaorkesteri ja Junioriorkesteri ovat mm. esimerkkejä siitä, että orkesteri saadaan toimimaan, vaikka soittajat asuvat eri puolilla maata. 𝄐 Hämeenlinnan Sibeliusopiston orkesteri Reijo Ahosen johdolla osallistui Kuopiossa Nuori Soittaa! -musiikkikatselmukseen. 14 4 # 2012 Orkestereiden "maajoukkueessa" hyvä yhteishenki Loistava orkesteri, joka pystyy toteuttamaan kaiken, mitä heiltä pyytää. Kapellimestari Janne Valkeajoki. N uori Suomalainen Harmonikkaorkesteri (Finnish Youth Accordion Ensemble) perustettiin 2009. Orkesteri koostuu Suomen taitavimmista nuorista harmonikansoittajista. Valtaosa orkesterin jäsenistä on musiikin ammattiopiskelijoita. Tämän säkenöivän joukon yhteensaattaminen on ollut myös kansainvälisesti uutta ja merkittävää. Orkesterin konsertit ovat saaneet innostuneen ja hämmästyneen vastaanoton. Nuori Suomalainen Harmonikkaorkesteri konsertoi ympäri Suomea ja tekee pioneerityötä nykymusiikin ja korkeatasoisen konserttimusiikin harmonikkaorkesterina. Ohjelmistossa on erityylistä musiikkia eri vuosisadoilta sekä Veli Kujalan tilaussävellys ”Introduction & Passacaglia”, joka kantaesitettiin maaliskuussa 2011. Orkesterin nuoren historian merkkipaaluihin kuuluu kansainvälisen ja arvostetun Pulan harmonikkaorkesterikilpailun voitto Kroatiassa 2011. Orkesteri herätti kansainvälisen yleisön laajan huomion energisyydellään ja taiteellisesti tinkimättömällä työllään. – Harmonikansoittajille ei aikaisemmin ollut kunnon yhteissoittomahdollisuutta. Sinfoniaorkesteriin ei harmonikalla pääse, joten tämä on loistava juttu, toteavat Maija Hirvi, Sini Kuusela ja Laura Haimelin. – Kaikki muut muusikot soittavat sinfoniaorkesterissa, joten harmonikansoittajille tällainen orkesteri on hyvin yhdistävä tekijä. Metropoliassa harmonikkaa opiskeleva Sini Kuusela on huomannut, että harmonikkaan suhtaudutaan muusikkopiireissä edelleen vähätellen. – Esimerkiksi missään luennoilla ei harmonikkaa mainita. Puhaltajat, jousisoittajat ja pianistit huomioidaan ja silloin tällöin muistetaan myös kitaristit, mutta harmonikasta kukaan ei puhu koskaan mitään. – Tässä orkesterissa soittaminen on hauskaa ja taiteellista. Meillä on hyvä kapellimestari, hyvä yhteishenki ja hyviä biisejä. Tavoitteellinen soittaminen on palkitsevaa ja innostavaa, sanovat Maija, Sini ja Laura. – Sekä orkesteri että kapellimestari kehittyvät koko ajan. Minulle tämän orkesterin johtaminen on ollut hyvin opettavaista, sanoo orkesterin kapellimestari Janne Valkeajoki. Jannen pääaine Sibelius-Akatemiassa on harmonikka, mutta sen lisäksi hän on opiskellun Jorma Panulan kapellimestariluokalla viitisen vuotta. – Tämä on loistava soittajajoukko, joka pystyy toteuttamaan kaiken, mitä heiltä pyytää. Vuorovaikutus toimii myös toisin päin, orkesterilta kapulle. – Tämä on paremminkin ensemble, joka koostuu useista solisteista, toteaa Janne Valkeajoki. Kapellimestari: Janne Valkeajoki. Soittajat: Ilona Suomalainen, Petteri Waris, Minja Jantunen, Matti Pulkki, Anna Nordberg, Vilma Räikkönen, Juho Jäppinen, Sini Kuusela, Saara Pitkänen, Maija Hirvi, Jonna Appelberg, Henna Aaltonen, Mikko Malin, Juho Kanerva, Laura Haimelin, Tuomas Poutanen, Anna Leskelä. 𝄐 Ilona Suomalainen ja Tuomas Poutanen. 4 # 2012 15 Nuorten orkestereita ä t h ny i u K ä t t e erh p a t r u su Yläkuvassa: Pinja Eilo, Petra Isokangas, Riina Leskelä, Seena Arvio, Riku Pihlajamaa, Emilia Jurvelin, Anna Salomaa, Ella Törmäkangas, Laura Rautio, Roosa Kokkonen, Veera Jokinen, Ella Kähönen ja Iida Tölli. Takana komppiryhmä Vili Löytynoja, Anttu Suhonen, Ville Saviluoto ja Miska Alatalo. Oikealla orkesterin vara-kapu Juha Yli-Kotila. Vasemmalla: Ella Kähönen ja Iida Tölli. According to Rhythm H Orkesterilaiset kiittävät toisiaan siitä, että jokainen on ottanut vastuun omista stemmoistaan. Milja Tytärniemi, Joni Stein, Susanna Piippo, Pinja Varis, Selina Heikura, Roosa Leppävuori, Emma-Kaisa Ojala, Jenni Hietala, Nella-Riina Ylitalo, keskellä Tarvo Kantola. 16 4 # 2012 enna-Maija Vannemaa perusti viime keväänä Jokilaaksojen musiikkiopistossa Nivalassa harmonikkaorkesterin, jonka toiminta lähti hirmuiseen lentoon heti. Kuudelta eri paikkakunnalta olevat soittajat tutustuivat toisiinsa nopeasti ja muodostivat tiiviin ryhmän, jonka loistava yhteishenki huokuu iloisessa ja reippaassa joukossa. – Ajatus orkesterin perustamisesta on lähtenyt itämään alitajuisesti varmaan siitä lähtien, kun itse soitin Vertaisen Ramin orkesterissa Kokkolassa. Yhteissoitossa olen soitattanut paljon poppia, Michael Jacksonia ja muuta, joten tuli mieleen, että miksen ottaisi tähän komppia mukaan. Rumpu- ja kitaraopettaja innostuivat asiasta heti ja pian huomasin, että minulla on 30 hengen orkesteri nenäni alla, HennaMaija kertoo. Orkesteri jaettiin kahteen ryhmään. Pienimmät 12 soittajaa ovat 8-12-vuotiaita ja isommat 12-18-vuotiaita. Isompien ryhmä soittaa nimellä According to Rhythm ja pienemmät ovat luonnollisesti According to Rhythm Juniors. – Ohjelmisto on tosi viihteellistä. Olemme tehneet paljon keikkoja ala- ja yläasteille sillä ajatuksella, että mielikuva haitarista muuttuisi nuorten keskuudessa. Seuraavaksi teemme joulukonsertit jazzmeiningillä ja keväällä on vuorossa argentiinalaisen tangon, jazzin ja kansanlaulujen parissa uusi produktio. Sillä tavoin laajennamme ohjelmistoa hiljalleen, sanoo Henna-Maija. 4 # 2012 17 Nuorten orkestereita 18 Harmonikansoittajien lisäksi mukana on pianisti ja komppiryhmä. Soittajat viihtyvät toistensa seurassa Ei klasaria eikä perushumppaa Henna-Maija on ällistynyt siitä, miten nopeasti ryhmä hitsautui yhteen. – Soittajat viihtyvät toistensa seurassa ja he ovat viettäneet jo vapaa-aikaakin yhdessä, vaikka tulevat eri paikkakunnilta. Vanhemmat ovat valmiita jakamaan kaikenlaista järjestelyvastuuta kanssani. Kaikki ovat innoissaan. – Touhu ei ole tiukkapipoista, mutta kaikki suhtautuvat silti soittamiseen tosissaan, sanoo Henna-Maija. – Orkesterin soittajat toimivat niin kuin olisivat samaa perhettä. Pienistä huolehditaan ja pienet tukeutuvat iloisesti isompiin. Yhdessäolo on niin mukavaa, että he ehtivät kaivata sitä jo ennen seuraavaa tapaamista, kertoo Sirpa Jurvelin, jonka Emilia-tyttö soittaa pienempien ryhmässä. – Vanhemmat ovat innokkaasti mukana kyyditsemässä lapsia harjoituksiin ja konsertteihin ja sulautuvat taas yhtenä perheenä joukkoon. Se on kaikkinensa jotenkin hyvin "koskettavaa", toteaa Sirpa Jurvelin. Hän työskentelee Jokilaaksojen musiikkiopiston opintosihteerinä, joten hän oli sekä äidin että musiikkiopiston työntekijän roolissa, kun orkesterit matkasivat Kuopioon Nuori Soittaa! -tapahtumaan esiintymään. Kuopion tapahtumassa kävelin isompien orkesterin perässä harjoitusluokkaan. Siellä kävi iloinen pulina ja vierailija otettiin vastaan hyvin reippaasti. Nuoret valmistautuivat esiintymiseen keskenään, sillä orkesterin johtaja Henna-Maija oli samaan aikaan myrskyn takia jumissa New Yorkissa ja häntä sijaistanut kitaransoiton opettaja Juha Yli-Kotila harjoitutti pienempien orkesteria viereisessä luokassa. – Porukassa on kiva soittaa. Sekin on mukavaa, että soitetaan vähän erityylistä musiikkia, ei klasaria eikä perushumppaa. Ohjelmistossa on elokuvamusiikkia ja poppia. Omaan harjoitteluun on tullut paljon motivaatiota. Harjoitukset ovat rentoja eivätkä mitenkään kaavamaisia. Henna-Maija ohjaajana toimii rennosti, mutta tosissaan. Meillä on kiva porukka, täällä ei olla tuppisuita! Kommentit lentelevät niin tiuhaan tahtiin, että hyvä kun ehdin edes osan kirjoittaa. En tiedä, kuka mitäkin sanoo, mutta joukkoon kuuluvat Nella-Riina Ylitalo, Jenni Hietala, Milja Tytärniemi, Joni Stein, Tarvo Kantola, Susanna Piippo, Emma-Kaisa Ojala, Selina Heikura, Pinja Varis ja Roosa Leppävuori. 4 # 2012 Välillä nauretaan hersyvästi ja joku jatkaa juttua siitä, mihin toinen jäi. Tunnelma on mahtava! Orkesterilaiset kiittävät toisiaan siitä, että jokainen on ottanut vastuun omista stemmoistaan ja siitä, että virheitä ei tarvitse pelätä, niistä vain otetaan opiksi. Henna-Maija saa soittajilta kiitosta siitä, että osaa innostaa ja ottaa soittajienkin toiveita esimerkiksi ohjelmistovalinnoissa hyvin huomioon sekä siitä, että häneen voi olla harjoitusten ulkopuolellakin yhteydessä. AtR-orkesterin kokoonpanoon kuuluu harmonikansoittajien lisäksi pianisti ja komppiryhmä. Riemastuttavasti positiivista kuhinaa Molempien orkestereitten esitykset Nuori Soittaa! -tapahtumassa olivat riemastuttavia ja saivat yleisön kuhisemaan. Kännyköiden videotoiminnot kävivät esitysten aikana kuumina ja soiton ilo tarttui orkesterista yleisöön. Lyhyestä olemassaolostaan huolimatta orkesterit ovat keikkailleet ahkerasti. Takana oli jo seitsemän konserttia ja yhdeksän koulukeikkaa ennen Kuopion tapahtumaa. Marraskuun lopussa orkesteri teki kahdeksan tunnin äänityspäivän, jolloin soitettiin Kuopiossa esitetyt kappaleet nauhalle. Ne äänitettiin musiikkiopistolla musiikkiteknologian ryhmää vetävän Tapio Lappalaisen johdolla ja levystä tulee samalla musiikkiteknologian oppilaiden harjoitustyö ison orkesterin äänittämisestä. – Ajatuksena oli tallentaa orkesterilaisille muistoksi se, mitä näin lyhyessä ajassa on saatu aikaan yhteispelillä! Levy tulee myös promokäyttöön. Keikkoja tehdään ja ensi keväänä osallistutaan orkestereiden SM-kisoihin. Myös ulkomaille olisi kiva lähteä jossain vaiheessa, kertoo Henna-Maija Vannemaa tulevaisuuden tavoitteista. 𝄐 Äänekoskella nuorten orkesteri tämän syksyn juttu Yläkuvassa Venla Häyrinen ja Elli Ritanen. Vasemmalla Hilla Sulkala, Elli Rautiainen ja Olivia Väisänen. ▸ Silja Makkonen käynnisti Äänekoskella orkesteritoiminnan tänä syksynä. Ääneseudun harmonikkoihin lähti 17 innokasta musiikkiopiston harmonikansoittajaa, jotka ovat iältään 7-18-vuotiaita. Yhteen kokoonnutaan joka viikko. Myös pienimmät 4-6-vuotiaat pääsevät mukaan rytmisoittimia soittamaan, kunhan ”kynnelle kykenevät”. Marraskuussa orkesterilla oli jo oma konsertti ja opiston joulujuhlissa on seuraava esiintyminen. Maaliskuun konserttiin orkesterista syntyy myös pienempiä kokoonpanoja. – Lapsista ja nuorista näkee, että orkesteritoiminta tuo lisää innostusta soittamiseen. Siinä tullaan kavereiksi. Tavoitteena onkin soitto- ja harjoitteluinnostuksen ylläpitäminen ja soitonilon säilyminen, sanoo Silja Makkonen. Ohjelmistossa orkesterilla on monenlaista ja stemmat ovat eri tasoisia. Pienimmille Silja on kirjoittanut ihan omia pikkustemmoja. Ohjelmistoa kartutetaan hiljalleen. – On mukava nähdä lapset yhdessä soittamassa. Porukka käy laajalta alueelta, noin 30 kilometrin säteeltä, kertoo Silja. 𝄐 Nappuloita Joensuussa ▸ Sirpa Kainulainen johtaa Joensuun konservatoriolla Nappulat -orkesteria, jossa on n. 15 pikkuhanuristia, iältään 5-10-vuotiaita. Nappuloiden joukossa on ajoittain myös jousisoittajia. Do it -yhtyeessä on harmonikkoja tällä hetkellä neljä, mutta siihen on lisätty myös viuluja ja klarinetteja sekä piano ja kontrabasso. Tämä on konservatorion pidemmällä olevien ryhmä ja siinä soittajat on tällä hetkellä n. 8-12-vuotiaita. – Soittajat ovat hyvin innokkaita ja osallistuvia molemmissa ryhmissä, kertoo Sirpa Kainulainen. 𝄐 Ääneseudun harmonikat kokoontuvat Silja Makkosen johdolla kerran viikossa orkesteriharjoituksiin. Oikealta edestä Riku Kaukometsä, Eemeli Savolainen, Vilma Sulkala ja Olivia Väisänen. Takarivi oikealta Elli Ritanen, Venla Häyrinen, Pinja Ronkainen ja Jonna Hytönen. 4 # 2012 19 Nuorten orkestereita Pojat jyräävät Lappeenrannassa Kuopiossa orkesteri toiminut pitkään ▸ Kuopion konservatorion harmonikkaorkesteri on toiminut vuodesta 1996. Orkesteria johtaa Petri Makkonen. Orkesterissa soittavat kaikki n. 20 kulloinkin konservatoriossa opiskelevaa harmonikansoittajaa 6-vuotiaista ammattiopiskelijoihin. Lukukausien lopussa orkesteri kokoontuu harjoitusviikonloppuun ja esiintyy pari kertaa vuodessa näkyvästi. Ohjelmisto koostuu monenlaisesta musiikista. Perinteinen “valssiosasto” on pienessä roolissa, sen sijaan ohjelmistossa on paljon mm. elokuvamusiikkia. Petri Makkonen tekee sovitukset itse ja myös hänen omien sävellystensä kantaesityksiä on orkesteri soittanut. – Jopa alle vuoden soiton jälkeen pääsee orkesteriin. Teen stemmat sen mukaan. Lapsille on tärkeää nähdä, että toisetkin soittavat, mutta myös musiikillisesti orkesterisoitto on kehittävää. Teemme orkesterimusiikkia hyvin laajasti, kertoo Petri Makkonen. Orkesterissa on mukana rummut ja basso, mutta Petri on sitä mieltä, että yhteistyötä muiden soitinten kanssa olisi hedelmällistä tehdä enemmänkin. – Erittäin tärkeä peruste yhteissoitolle on se, että se on kivaa! Orkesteri on esiintynyt vuosien mittaan mm. eri festivaaleilla, kuten Sata-Häme Soi, Kaustinen ja Siilifolk. Ensi keväänä orkesteri on lähdössä konsertoimaan Karhumäkeen Venäjän Karjalaan. – Siilifolkissa soitimme seniorisoittajien kanssa yhdessä Karjalan poikia. Se oli molemmin puolin hyvä kokemus. Lasten on hyvä nähdä perinteisempikin puoli harrastuksesta, toteaa Petri Makkonen. Hän on hyvillään siitä, että vanhemmat ovat kivasti mukana, vaikka varsinaista vanhempainyhdistystä ei orkesterin ympärille olekaan perustettu. 𝄐 Sibeliusopiston harmonikkaorkestereilla kymppisynttärit ▸ Hämeenlinnan Sibeliusopiston harmonikkaorkesterit järjestävät 10-vuotisjuhlakonsertin 22. maaliskuuta. Vuoden vaihteessa ”isojen orkesterille” tulee 10 vuotta täyteen Reijo Ahosen johdolla. Orkesteri oli ensimmäisen kerran mukana vuoden 2003 Harmonikkaorkesterien SM-kilpailuissa ja 2004 myös opiston Miniharmonikat olivat kisoissa mukana yhtyesarjassa. – Orkesteritoiminta lähti oppilaiden tarpeesta ja syttyi heidän antamastaan kipinästä, kertoo Reijo Ahonen. Opiston sisällä orkesterit on jaettu Mineihin, jossa soittaa 7-10-vuotiaita ja Jun- 20 4 # 2012 ▸ Lappeenrannan musiikkiopistossa harmonikansoittajat soittavat neljässä eri orkesterissa iän ja tason mukaan Päivi ja Seppo Valkeajoen johdolla. Lappeenrannassa on nuorissa harmonikansoittajissa mielenkiintoinen piirre verrattuna maan keskiarvoon, nimittäin poikia on huomattavan paljon. Esimerkiksi 9-12-vuotiaiden orkesterissa soittaa pelkkiä poikia ja heitä on komeat 11 kaveria. Muissa ryhmissä on tyttöjäkin mukana. Pienimpien orkesterissa on 15 soittajaa eskari-ikäisistä 8-vuotiaisiin. B-orkesteri koostuu 10-14-vuotiaista, heitä on orkesterissa yli 10 ja A-orkesterissa soittaa 8 kolmostutkinnon tehnyttä yläaste- ja lukioikäistä. – On kiva soitattaa poikien musaa, vaikka emme olekaan ottaneet rytmiryhmää mukaan. Ohjelmisto on vähän klassisempaa, mutta toki piristyksenä soitamme kevyttäkin musiikkia, kertoo Päivi Valkeajoki. Moni Lappeenrannan soittajista kuuluu myös valtakunnalliseen Junioriharmonikkaorkesteriin. Lisäksi Lappeenrannan musiikkiopistossa on jousi-harmonikka-piano -kokoonpanoja. Orkesterit harjoittelevat periodiluonteisesti. Keikkoja on musiikkiopiston tilaisuuksissa sekä erilaisissa Lappeenrannan kaupungin tilaamissa konserteissa. A-orkesterissa on tapahtunut ”sukupolven vaihdos”, edellinen A-orkesteri muun muassa matkaili paljon. – Nuorten Harmonikkojen Tuki ry on toiminut jo 30 vuotta ja vanhemmat ovat jaksaneet olla mukana, kertovat Päivi ja Seppo Valkeajoki. Erityisesti sosiaaliset tavoitteet ovat heidän mielestään orkesteritoiminnassa tärkeät. – Yhteisöllisyys sitoo harrastukseen mukavasti. Harjoitusten alkaessa erityisesti nuoremmat ovat kyllä sellaisia sähikäisiä! Orkesterissa soittaminen on heille jännää. Tavoitteena on, että kaikki pääsisivät soittamaan ja esiintymään, Päivi toteaa. 𝄐 nuihin, jossa ikähaarukka on 10-15 vuotta. Kaksissa viime SM-kisoissa orkesterit on yhdistetty. Kilpailujen lisäksi orkestereilla on pienimuotoisia tilaisuuksia yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin kanssa sekä Valtakunnallisen Harmonikkapäivän aikoihin oma konsertti. Orkesterit harjoittelevat vuorokauden mittaisella leirillä kerran lukukaudessa. Tältä syksyltä leiri on jo pidetty, kevään ja seuraavan syksyn ajankohdat on jo varattu. – Esiintymiset on pyritty pitämään kohtuullisina, tämä on kuitenkin mauste, ei opintojen pääasia. Innostunut pitää opettajan tietenkin olla, mutta liialla innostuksella ei saa kuitenkaan touhua tappaa. Vanhemmat laittavat kerran vuodessa valtakunnallisen harmonikkapäivän konsertissa pöydän koreaksi ja se on toiminut erinomaisesti, kertoo Reijo Ahonen. – Ideaalitilanne on sellainen, että molemmilla orkestereilla on kerran vuodessa yksi selkeä isompi juttu ja sen lisäksi jotakin pientä. Sillä tavalla kaikki jaksavat kohtuudella. Reijo Ahonen näkee yhteissoitolla kaksi tärkeää merkitystä. – Soittoharrastukseen saadaan yhteissoiton kautta sosiaalinen puoli, koska soittaminen on muuten omatoimista pakertamista. Yhteissoitto lisää myös soittamisen mielekkyyttä, koska sitä kautta pääsee helpommin käsiksi musiikkityyleihin, joihin ei yksin pääse käsiksi tai se ei yksin ainakaan kuulosta yhtä hyvältä. Yhteissoitto rikastuttaa, siinä pystyy kokeilemaan kaikenlaista. Ohjelmiston suhteen Reijo Ahosen johtamat orkesterit lähtivät liikkeelle ruotsalaisella materiaalilla: Lars Holm, Tommy Nilsson, Bengt Olausson. – Suomen Harmonikkainstituutille kiitos ja syvä kumarrus, sieltä on löytynyt paljon materiaalia. Ilolla olemme tervehtineet myös kollegojen sovituksia, viimeksi Vertaisen Raimon nuottivihkoa. Reijo Ahonen muokkaa ja sovittaa myös itse ja toteaa, että esimerkiksi Henry Mancinin stemmojen kirjoittaminen on kehittävää melodiadiktaattia. – Oma maailmansa on pop- ja rockmusiikki, josta en ole valmiita nuotteja löytänyt. Esimerkiksi Nightwishin levyn kanssa iltaa voisi istua pitempäänkin, toteaa Reijo Ahonen. 𝄐 4 # 2012 21 Nuorten orkestereita Vakka-Suomen nuorten orkesteri nousuhuumassa ▸ Vakka-Suomen Harmonikkakerhon nuorten orkesteri perustettiin Uuteenkaupunkiin 90-luvun alussa. Soittajia on ollut toistakymmentä, tällä hetkellä suunta on nousussa, 9-18-vuotiaita soittajia on mukana 15. Orkesteria johtaa Marja-Liisa Santala, jonka omia oppilaita orkesterissa soittaa. – Orkesteri toimii kansalaisopiston piirinä. Kerho järjestää lisäksi leirejä ja muuta toimintaa nuorten orkesterille, kertoo Marja-Liisa Santala. Samuli Jokinen on sovittanut nuorten orkesterille viime vuosina uudempia pop-kappaleita ja osin Marja-Liisakin tekee sovituksia. Ohjelmistoon kuuluu myös kansansävelmiä sekä muun muassa Bachin pikkukappaleita. Ohjelmistosta on kuitenkin pientä pulaa koko ajan. Nuorten orkesteri esiintyy muun muassa musiikkiopiston konserteissa, sillä suurin osa soittajista opiskelee musiikkiopistossa. Kesätapahtumat ja joskus jopa syntymäpäiväjuhlat tuovat orkesterille keikkaa. – Aina ei koko orkesteri ole keikalla. Vakka-Suomen musiikkiopisto toimii isolla alueella, joten soittajatkin valikoituvat keikoille vähän sen mukaan, missä milloinkin tapahtuu. Kerran kuussa tai puolessatoista kuussa käymme jollakin porukalla keikalla. Huhtikuun lopulla järjestettävään kevätkonserttiin osallistuu koko orkesteri ja joka vuosi pidetään leiri. Silloin tällöin kokoonnutaan viikonloppuna viettämään ”soittosunnuntaita”. – Esiintymisen kannalta kynnys on orkesterissa matalampi kuin yksin. Orkesterilla on myös iso sosiaalinen merkitys ja se on tärkeä soittoinnostuksen ylläpitäjä. Myös nuotinlukutaito kehittyy ihan eri tavalla kuin niillä, jotka eivät soita orkesterissa, sanoo Marja-Liisa Santala. 𝄐 Nakkilassa orkesteri soittaa läpi vuoden ▸ Nakkilan Seudun Harmonikkojen nuorten orkesterissa soittaa reilut 20 lasta ja nuorta. Vesa Formunen aloitti orkesteritoiminnan vuonna 1995 ja siitä asti nuorten orkesterissa on riittänyt soittajia. Porukka vaihtuu ja aina välillä on aloitettava alusta. Nykyisen orkesterin soittajat ovat 8-18-vuotiaita. – Edellisen orkesterin soittajat ovat nyt vähän yli parikymppisiä ja opiskelevat muualla, mutta kokoontuvat edelleen tarvittaessa. Noin 14 heistä jatkaa soittamista edelleen. Seuraava keikka tällä porukalla on tammikuussa Porin Teatterissa. Lähetän nuotit ja pidetään pari harjoitusta. Se on helppoa, kun on pitkään soitettu yhdessä, soitto on jo selkäytimessä, kertoo Vesa Formunen. Joskus vanhemmat soittajat tulevat myös nuorten orkesterin keikalle mukaan. Nuorten orkesteri harjoittelee kerran viikossa Huittisten kansalaisopiston piirinä, mutta harjoitukset eivät rajoitu kansalaisopiston lukukausiin, vaan soitto jatkuu lähelle joulua ja lähelle kesää. Lisäksi kesällä ja talvella kokoonnutaan leirille. – Orkesterin tärkein tavoite on, että nuorten soittoharrastus jatkuisi ”pahan ajan” yli. Kun ollaan 16-vuotiaita ja puurretaan soittamisen kanssa yksin, se helposti loppuu. Se on surullista, koska moni on siihen mennessä soittanut jo kymmenenkin vuotta. Nakkilan nuorten orkesterin ohjelmistossa on monenlaista viihdemusiikkia elo- kuvamusiikista Piazzollaan ja suomirockiin ja -popiin, venäläistä kansanmusiikkia ja perinteistä suomalaista harmonikkamusiikkia. – Pienemmillä kokoonpanoilla on keikkoja paljon, mutta orkesterilla niitä voisi olla enemmänkin. Välillä teemme joitain isompia projekteja, viimeksi olimme orkesterin kanssa Ruotsissa. Nakkilan Harmonikkaviikko ja oma kevätkonsertti ovat vuodesta toiseen nuorten orkesterin keikkalistalla. Nakkilan Seudun Harmonikoissa on parisataa jäsentä, joten talkooporukkaa löytyy tarvittaessa. Orkesterilaisten vanhemmissa on muutama aktiivinen, jotka ovat mukana leireillä ja huolehtivat muun muassa ruokapuolesta. 𝄐 Kokkolassa kaikki soittavat orkesterissa – Hanuristinkin on hyvä oppia orkesterin kielioppi. Toinen syy junioriorkesterin perustamiseen on sosiaalisuus. Yhdessä soittamisen riemu on valtaisa, sanoo Raimo Vertainen. Orkesterissa tutustutaan musiikin eri tyylilajeihin soittamisen kautta. Ohjelmistossa on niin Stingiä, suomalaisia kansanlauluja, Abbaa, Euroviisubiisejä kuin klassista musiikkia ja joululauluja. Junioriorkesterilla on esiintymisiä vuosittain Kokkolassa, muun muassa jokavuotinen suosittu Vappukonsertti, Talviharmonikka, monet erilaiset kaupungin juhlat ja tilaisuudet. Orkesteri on esiintynyt myös Sata-Häme Soi -festivaalilla. Vanhemmat ovat aktiivisesti mukana ja kokoontuvat tarpeen tullen esimerkiksi harjoitusten yhteydessä, samalla, kun kuljettavat lapsia soittamaan. 𝄐 Espoossa kolme harmonikkaorkesteria ▸ Raimo Vertainen perusti Kokkolan Junioriharmonikat kymmenisen vuotta sitten. Junioreissa soittaa 34 lasta ja nuorta sillä periaatteella, että kaikki soittavat. Pienimmät tulevat orkesteriin lyömäsoittimien kautta ja kun harmonikansoittotaito kehittyy, pääsee soittamaan kakkosääntä, sitten ykköstä, kolmosta ja nelosääntä. Orkesterissa soitettiin ensin valmiita sovituksia, mutta Raimo Vertainen totesi, ettei se oikein toiminut, joten hän ryhtyi tekemään itse sovituksia. Näistä sovituksista on julkistettu ensimmäinen nuottivihko, joten ne ovat myös muiden soitettavissa. Kaksi nuottialbumia on ainakin vielä tulossa. 22 4 # 2012 ▸ Espoon musiikkiopistossa toimii kolme harmonikkaryhmää, jotka kokoontuvat soittamaan kerran viikossa. Emon kamut -orkesterissa on kahdeksan harmonikkaa, yhdeksän viulua ja kaksi kontrabassoa. Heiluharmonikat -orkesterissa on 13 harmonikkaa ja soittajat ovat iältään 6-8-vuotiaita. La Forza -orkesterin 9 harmonikansoittajaa ovat iältään 9-14-vuotiaita. Orkesteri on osallistunut muun muassa harmonikkaorkesterien SM-kilpailuun. Espoon musiikkiopiston harmonikkaorkestereita johtaa Elina Leskelä. 𝄐 4 # 2012 23 Merja Huhdan musiikkikoulussa leppoisa tunnelma Teksti ja kuvat: Minna Plihtari V ihtiin oman musiikkikoulun perustanut Merja Huhta kannustaa omalla esimerkillään nuoria valmistuneita ja valmistuvia harmonikansoiton opettajia ryhtymään yrittäjiksi, jos oppilaitosten palkkalistoille ei ovea avaudu. – Rohkaisen kuuntelemaan oman sydämen ääntä. Ei kannata jäädä ihmettelemään, jos opettaminen tuntuu omalta eikä rajallisesta määrästä oppilaitosten työpaikkoja löydy itselle sopivaa. – Se, että on oma itsensä niin oppilaiden kuin perheiden kanssa, toimii takuuvarmasti. Itse tapaan perheen aina ennen kuin otan lapsen oppilaaksi. Jutellessa ajatukset ja odotukset selviävät puolin ja toisin. Kaikki eivät ole musiikissa lahjakkaita, mutta kaikilla on oikeus harrastaa, sanoo Merja Huhta. Kodinomainen tunnelma siirtyi liiketilaan Merjalla on Vihdin musiikkikoulussaan sekä piano- että harmonikkaoppilaita yhteensä reilut 40. Merja aloitti musiikkikoulun pitämisen kotona, mutta kun sopiva liiketila Vihdin keskustassa tuli myyntiin, tuntui hyvältä siirtää toiminta sinne tänä syksynä. – Meillä saattoi olla lapsia koulun jälkeen keittiön pöydän ääressä tekemässä läksyjään ja syömässä eväitään, vaikkei sinä päivänä 24 4 # 2012 Anni, Milla, Pilvi, Hugo, Essi ja Santeri soittavat myös musiikkikoulun orkesterissa. Heillä on selvästi kivaa, kun he yhdessä asettautuvat kuvattaviksi lehden juttua varten. Osa heistä lähtee kuvauksen jälkeen Karkkiharmonikkojen leirille. Vanhempien hakiessa kutakin vuorollaan, varmistellaan seuraavien yhteissoittojen aikatauluja. Opettamisessa sydän mukana Merja Huhta on silminnähden tyytyväinen elämäänsä. Oma tytär Pilvi toi Merjan takaisin opettamisen pariin innostuttuaan harmonikansoitosta. Merjan juuret ovat Porissa. Ensimmäiset eväät harmonikansoittoon hän sai Matti Nummiselta ja sen jälkeen Sirkka Kelopurolta. Kun Matti Rantanen tuli opettamaan Porin musiikkiopistoon, tapahtui Merjan elämässä käänne, joka johti hänet ammattiopintoihin Sibelius-Akatemiaan 1981. – Matin isällinen ja lämmin tapa opettaa itsenäistä opiskelua oli minulle käännekohta. Opin ajattelemaan omilla aivoillani. Myös Lasse Pihlajamaa oli minulle esikuva. Merja valmistui Akatemialta 1989 ja hän opetti muun muassa Turun konservatoriolla 12 vuoden ajan. On tärkeää, että lapsi tulee turvallisin mielin soittotunnille. – Jonkin aikaa tein myös ihan muita töitä, vaikka en soittamista jättänytkään. Kun Pilvi innostui soittamisesta, ryhdyin opettamaan. Nyt on neljäs vuosi omaa yritystä takana ja ensimmäinen syksy kodin ulkopuolisissa tiloissa. – Teen työtä nykyisin ihan eri tavalla, eri näkökulmasta. On tärkeää, että lapsi tulee turvallisin mielin soittotunnille, kokee reiluutta ja saa soittamisesta elämyksen. Olen löytänyt itsestäni pehmeämmän puolen opettaa ja sydän on mukana! 𝄐 Merja Huhdan musiikkikoululla kuvaan asettuivat Anni Mikkola, Milla Jalas, Pilvi Huhta, Hugo Joutsen, Essi Hulsi ja Santeri Vesanen. sattunut omaa soittotuntia olemaankaan. Edelleen sama systeemi toimii, lapset tietävät, että tänne voi tulla, kun on hiljaa ja nätisti. Opetustila on oven takana takahuoneessa ja etuhuoneessa on pöytä, jonka ympärille lapset kavereineen kokoontuvat leppoisassa tunnelmassa. – Vihdissä on kiva pieni kyläyhteisö, jossa autellaan ja ollaan yhdessä. Lasten vanhemmat ovat aivan ihania, lapsia ja soittimia kuljetellaan vuoron perään, kun naapurustossa asutaan, kertoo Merja. 4 # 2012 25 XV Kokkolan Talvi Suomessa 2012 Helsinki 19.12. Mika Väyrysen levynjulkistamiskonsertti. Bach! Musiikkitalon Camerata-salissa klo 19. Liput: www.lippu.fi Harmonikka 17.2-24.2.2013 Suomessa 2013 Joensuu 5.-9.2. Harmonikan monet kasvot 2013 -tapahtuma. 5.2. klo 19 Harmonikkaviihteen valioita, konservatorio 6.3. klo 18 Harmonikat taiteen äärellä, taidemuseo 9.2. klo 14 Pohjois-Karjalan Harmonikkamestaruuskilpailu klo 21 Tanssit, tangokuningatar Kaija Pohjola Lomakeskus Huhmari, Polvijärvi Jämsä 17.2. Jämsän Soimannien 40. toimintavuoden alkajaisiksi Hilpeät Hanurit -harmonikkakonsertti Paunun koululla (Paununkatu 1) klo 13. Kokkola 17.–24.2. Kokkolan Talviharmonikka. Moderni koko perheen kaupunkifestivaali. Liput: www.lippu.fi Lisätiedot: www.talviharmonikka.com Itämeri 3.-4.3. Suuri Harmonikkaristeily Silja Europalla Helsingistä Tallinnaan. Varaukset: Sata-Häme Soi p. 043 2170800 tai Suomen Harmonikkaliitto p. 03 4400222. Lisätiedot: www.satahamesoi.fi Turku 10.3. Varsinais-Suomen nuorten harmonikkakilpailut Ruusukorttelissa klo 11 alkaen. Järjestäjä: Turun Soitannollinen Kerho ry (www.soitannollinenkerho.com). Lahti 12.–14.4. Valtakunnalliset Minä Soitan Harmonikkaa -kilpailut. Järjestäjä: Harmonikansoiton opettajat ry Lisätiedot: www.siba.fi/hoy tai Eero Nissinen p. 045-8512260 tai [email protected] Ikaalinen 2.–7.7. Sata-Häme Soi. Lisätiedot: www.satahamesoi.fi Ulkomailla Ulkomaisista festivaaleista, kilpailuista ja niiden osallistumisehdoista voi saada lisätietoja Suomen Harmonikkainstituutista, puh. 03 4400221. 26 4 # 2012 Visa Wirén kiertueella Jyväskyläläinen harmonikkataiteilija ja harmonikansoitonopettaja Visa Wirén konsertoi ”Talvitunnelmia”-teemalla tammihelmikuussa. Konserttien ohjelmassa kuullaan tuttuja talvisia sävelmiä kuten Talvimyrskyjä, Jääkukkia ja Lumihiutaleita sekä mm. Pietro Deiron, Georgi Senderjovin, Anatoli Beljaevin ja Visa Wirénin sävellyksiä ja sovituksia. Konserttipaikkakunnat Tammikuu to 10.1. klo 19 Petäjävesi, Auditorio Miilu la 12.1. klo 14 Konnevesi, Konnevesi-sali su 13.1. klo 14 Keuruu, Kulttuuritalo Kimara to 24.1. klo 19 Mikkeli, Musiikkiopiston sali la 26.1. klo 15 Pieksämäki, Kanttila-sali su 27.1. klo 14 Kangasniemi, Kangasniemi-sali Helmikuu la 2.2. klo 15 Sysmä, Teatteritalo su 3.2. klo 16 Loppi, Fallesmanni-sali to 7.2. klo 19 Äänekoski, Kaupungintalo su 10.2. klo 15 Joutsa, Työväentalo ke 13.2. klo 18 Jyväskylä, Kaupunginkirjaston Minnansali to 21.2. klo 19 Jämsä, Kulttuuriklupi Pokura su 24.2. klo 13 Korpilahti, Vanhapappila Veikon Hanurikvartetti juhlakiertueella Veikon Hanurikvartetin 30-vuotisjuhlakiertue vierailee helmi-maaliskuussa seitsemällä eri paikkakunnalla. Kvartetin soittajat ovat Veikko Ahvenainen, Seppo Lankinen, Jarmo Tinkala ja Arto Kivekäs. Kiertuepaikkakunnat Helmikuu 24.2. Kouvola, Kouvola-talo klo 14.00 24.2. Mikkeli, Mikael klo 19.00 25.2. Vehkalahti, Vehkalahtisali klo 19,00 26.2. Jyväskylä Yliopiston Juhlasali klo 19.00 27.2. Seinäjoki, Törnäväsali klo 19.00 28.2 Vaasa, Kaupungintalo klo 19.00 Maaliskuu 1.3. Pori, Mies-Laulutalo klo 19.00 WWW.TALVIHARMONIKKA.COM Liput ennakkoon 4 # 2012 27 Nuo�iuutuus� Hyppelehtivät ty�öbakteerit Ohjelmistoa sooloharmonikalle Visa Wirén Sisältää Visa Wirénin sävellyksiä ja sovituksia mm. Hyppelehtivät ty�öbakteerit, �uokse sinä humma, Keinussa kesällä kerran, Näkemiin, Talvitunnelmia. Hinta postikuluineen 16 € Nakkilan kisoissa palkitut. Takarivissä vasemmalta: Ella Elomäki, Aliisa Räsänen, Essi Elomäki ja Iikka Korpela. Eturivissä vasemmalta: Pilvi Huhta, Milja Mäkinen, Alisa Laskujärvi, Ville Vehkalahti, Kalle Vehkalahti ja Verneri Virta. Nuoret kisasivat Muista myös soolo-CD ”Visa Wirén - Matkalla”. Ohjelmisto mm. Frosinin, Deiron, Norrbackin ja Wirénin säveltämiä kevyitä konser�inumeroita. Hinta postikuluineen 20 € a l l o k i i v a k armonik H Nakkilan Nakkilan Seudun Harmonikkojen vuotuisiin kisoihin 18. Harmonikkaviikolla osallistui 34 nuorta soittajaa. Yhdistyksen puheenjohtaja Marjo Reponen pitää lukumäärää suurimpana kilpailun historiassa. Soittajat olivat pääosin Satakunnasta, mutta myös mm. Vihdistä, Mäntästä ja jopa Rovaniemeltä saakka oli osallistujia. Nakkilan kunnan lahjoittaman nakkilalaisen keinutuolin pienoismallin sai kannustuspalkintona 8-vuotiaiden sarjassa kilpaillut Heidi Rintamäki Porista. Kaikki kilpailijat saivat kunniakirjan sekä Nakkilan kunnan lahjoittaman mitalin. Tuomaristossa olivat harmonikkataiteilija, opettaja Anne-Marie Sillanpää, harmonikkataiteilija Alexander Losev ja Kultaisen harmonikan voittaja 2012 Henriikka Santamaa. 𝄐 4 # 2012 Tilaa n. 3 dl Vapaalehdykkä -muki 040-8291050 / viljo.mannerjoki@ vapaalehdykka.net 17 € + toimitus Tilaukset: visa.wiren@kolumbus.fi tai puh. 0400 847129 Harmonikan huolto ja restaurointi tmi Viljo Mannerjoki Tulokset Sarja 8-vuotiaat ja alle 1. Ville Vehkalahti, Lavia Sarja 9-10 -vuotiaat 1. Pilvi Huhta, Vihti 2. Alisa Laskujärvi, Lappi 3. Milja Mäkinen, Mänttä Sarja 11-13 -vuotiaat 1. Verneri Virta, Pori 2. Aliisa Räsänen, Pori 3. Kalle Vehkalahti, Lavia Sarja 14-16 -vuotiaat 1. Ella Elomäki, Pori 2. Essi Elomäki, Pori 3. Iikka Korpela, Pori Veljekset Ville ja Kalle Vehkalahti Laviasta. 28 Varmista joulu Loistava hanurilevy Kynkäänniemeltä! Pertin hieno kolmas albumi on ilmestynyt. Helmenä levyllä Lasse Könösen levyn nimikappale Hurmaava kimalainen. si Osta levy itselleksi tai vaikka lahja .com Pertti Kynkäänniemi Hur m a ava ki kim m alainen ic .c www.ensiomus Levyn kappaleet: • • • • • Hurmaava kimalainen • Helmiä etelästä Mandschurian kummut • Chorito Muistoja karpaateilta • Hilpeä hanuri Musta leski • Amorada • Pisaroita Leikkivää lempeä • Säkkijärven polkka Oy EnsioMusic Ltd Rautakatu 5, 20520 Turku • Puh. (02) 2542 622 convertoroy.com 040-5887901 Kaikki harmonikoista 4 # 2012 29 30 4 # 2012 4 # 2012 31 Kokkolan Talviharmonikan ohjelma monipuolinen ja yllätyksellinen ni pa aa em i. 4 # 2012 H 32 Seppo Hovin johdolla eläydytään viime sotiemme säveliin ja kuullaan tarinaa siitä viihdyttäjäpolvesta, joka kasvoi lopullisesti ammattiin laulamalla ja soittamalla korsujen sotilaille, sotasairaaloiden potilaille ja asemiesiltojen iloa ja lohtua kaipaaville yleisömassoille. Kulta-ajan sävelet soivat kaihoisasti -konsertti on läpileikkaus vanhoihin ja suosittuihin harmonikkasäveliin. – Tässä konsertissa vietetään perinteisen harmonikkamusiikin juhlaa parhaimmillaan. Lehdet varisevat mustien silmien käydessä polkan tahtiin, maalailee Raimo Vertainen. Lavalle nousevat mm. Matti Ekman, Duo Maija Rantanen & Vesa Vilenius, Jari Saarenpää, Kokkolanseudun harmonikkakerho ja Eveliina Uitto. Harmonikka soi festivaaliviikolla ympäri Kokkolaa niin sisällä kuin ulkona. u Siskokset Pauliina ”Pauski” Lerche ja Hannamari ”Hansu” Luukkanen ovat yhtä kuin Mimmit eli Mimmikoto-ohjelmasta ja Pikku Kakkosesta tutut hahmot. – Mimmien Maailman ympäri -konsertti on riemastuttava kokonaisuus musiikkia, tanssia ja visuaalisia elementtejä, joista ei menoa ja meininkiä puutu. Mimmien ilmava luomusoundi on balsamia myös isommille korville, sanoo Raimo Vertainen. Musiikin lisäksi esitykseen kuuluu animaatioita, joiden värikkäästä visuaalisesta maailmasta vastaa taidekasvattaja Meri Mort. Konsertissa kuullaan Mimmien sovituksia myös tutuista lastenlauluista. – Saa laulaa ja leikkiä mukana! 𝄐 Kulta-aikaan palataan omassa konsertissa m Pienille ja isoille Mimmit e Te M itä syntyy, kun haitari sukeltaa 80-luvun eurodiscoon? Sen tietää Raimo Vertainen, joka on koonnut viidennentoista kerran Talviharmonikka-festivaalin keskelle Kokkolan talvea 17.–24. helmikuuta. – Mikroaaltolämmitettyä bilemusaa, joka pistää takatukat heilumaan. Mielikuvituksellisen rikas laser- ja videomaailma huimaavat, Vertainen vastaa. Kysymys on Haitari goes laser -konsertista, joka on Teemu Haapaniemen ja kumppaneiden käsialaa. Teemu on esiintynyt ja viihdyttänyt yleisöä haitarinsa kera vuodesta 1983 lähtien. Hän etsii alati uusia tapoja soittaa ja käyttää haitaria sekä soittimena että osana esitystä. Vertainen ei siis turhaan lupaa helmikuisen viikon olevan yllätyksellinen ja monipuolinen. Mikroaaltolämmitettyä bilemusaa, joka pistää takatukat heilumaan! Richard Galliano esiintyy Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin solistina. Lauantaina vietetään perinteistä aamupäivää soiton, laulun ja tanssin parissa Kallentorilla. Esiintyjinä ovat Torikööri, Kokkolanseudun harmonikkakerho ja Pedersören harmonikkakerho. Mukana soittamassa ja laulamassa on Matti Lepänhaara. Huhtikuussa 1974 perustetun Kokkolan harmonikkakerhon puheenjohtajana on toiminut Helge Järvenpää jo parikymmentä vuotta. Kerholla on jäseniä 50, joista aktiivisoittajia 25, keikalla yleensä 15 soittajaa. Soitto on vienyt kerholaisia myös maailmalle, haitari on soinut niin Kanadassa, USAssa kuin Espanjassakin. Oman, runsaan solistikaartin lisäksi solistina on vieraillut myös Matti Korkiala. Pedersören kansalaisopiston harmonikkaryhmä on joukko iloisia soittajia, jotka tarjoavat soitollaan perinteisen suomenruotsalaisen tanssi- ja harmonikkamusiikin helmiä. Ryhmän laulusolistin eläytyminen ja huumori tuo mausteen esiintymiselle. Johtajana on Mia Willnäs. solistiksi saapuu Richard Galliano. Tässä konsertissa yhdistyvät jazz, tango ja klassinen musiikki. Galliano esittää konsertissa omia sävellyksiään sekä Astor Piazzollan tuotantoa. Lisäksi kuullaan muun muassa Witold Lutoslawskin sävellyksiä. Konsertin johtaa kapellimestari Tuomas Hannikainen. – Luvassa on ainutlaatuinen konserttielämys, jossa eri musiikinlajien rajat paukkuvat iloisesti, toteaa Raimo Vertainen. Erilaisia orkestereita Viihdekonsertissa Guardia Nuevan solisteiksi tulevat Arja Koriseva, Tomi Metsäketo ja kokkolalainen Sami Heinonen. Guardia Nuevan repertuaari on kasvanut argentiinalaisista tangoista suomalaiseen viihdemusiikkiin ja elektrotangoon sekä kirkko- ja joulumusiikkiin. Nuori Suomalainen Harmonikkaorkesteri esiintyy seuraavan kerran omalla konsertillaan Kokkolan Talviharmonikassa. 𝄐 Musiikinlajien rajat paukkuvat Jonna Pirttijoen omassa konsertissa kuullaan musiikillisesti monipuolinen ohjelmisto. Konsertin ensimmäinen puoliaika koostuu klassisesta barokkimusiikista, sekä venäläisestä musiikista aina suomalaisiin säveliin. Säveltäjinä ovat Bach – Piazzolla – Stravinski – Kaipainen. Toinen puoliaika pitää sisällään Jonnan omina sovituksina chansoneja, lattareita ja koskettavia tarinoita – musiikkia Edith Piafista Eppu Normaaliin. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin Jonna Pirttijoen konsertissa kuullaan monipuolinen ohjelmisto. 4 # 2012 33 Roosin Timon ääni kuuluu lehden sivulta Timo Roosin vuodesta 1996 alkaen Hanurilehdessä kirjoittama ”Elämää hanurin varjossa” -palsta ilmestyy tässä lehdessä viimeisen kerran. Timon kirjoitukset ovat olleet luettuja ja pidettyjä. Persoonallisesti kirjoitettujen juttujen läpi paperilta luettunakin kuuluu Timon ääni. Teksti ja kuvat: Minna Plihtari 34 4 # 2012 O n ollut kiva kirjoittaa, kun aina on jotain asiaakin tupannut olemaan. Tätä kautta asiat on saanut keskustelun alle ja pohdittavaksi. Nyt tuntuu, että varasto alkaa tyhjentyä. Olen kirjoittanut eri lehtiin noin sata juttua vuodessa. Hanurilehteen kirjoittaminen on ollut minulle tärkeä asia. Sitä kautta minulla on kosketus maailmaan, joka on minulle tuttu ja johon tunnen kuuluvani, sanoo Timo Roos. – Koska olen kirjoittanut tähän lehteen niin kauan nimelläni kuvan kera, ihmiset tuntevat ja tulevat juttelemaan. Erityisen mukavaa on aina harmonikkaristeilyllä! En voisi kuvitella, että mikään muu soitin keräisi laivalastilli- sen väkeä yhteen. Kyllä hanuri on suomalaisten kansallissoitin, viimeistään silloin sen huomaa, kun 2500 haitarihullua lähtee risteilylle. Siellä on kiva liikkua, kaikki ovat sinuja keskenään. Hanuri avasi ovia Hanuri on olennainen osa Timo Roosia. Niin olennainen, että kun hän 1983 tuli valituksi eduskuntaan, läheiset sanoivat, ettei hän saa jättää hanurinsoittoa. – Hanuri ei kaikkien mielestä siihen aikaan ollut ollenkaan sopiva soitin kansanedustajalle. Läheiset olivat kumminkin oikeassa. Haitari avasi minulle sellaisia ”ovia”, jotka muuten olisivat varmaan pysyneet kiinni. Sain haitarin avulla myös tuttavia ja ystäviä, joista oli hyötyä niin työlleni, paikkakunnalle kuin vaalipiirille. Timo sai kuulla kilpailijoiden syytöksiäkin siitä, että kalasteli haitarilla ääniä. – En minä haitaria soittanut ääniä kerätäkseni. Eikä isä varmasti vuonna 1948 ajatellut, että ostetaanpa pojalle haitari, että hänestä tulee kansanedustaja, Timo nauraa. Kansanedustajana toimiessaan hän tunnusti haitarinsoittonsa ja tunsi näin murtavansa raja-aitoja. Hän oli kuitenkin tarkka siitä, ettei koskaan itse ehdottanut soittamista missään tilaisuudessa, mutta usein kyllä soitti, kun pyydettiin. – Kun kello meni illanvietoissa yli puolenyön, niin rupesi haitarinsoitto olemaan kysyttyä. Silloin näki, että haitarin ääni löysi kaikupohjan sellaistenkin vaikutusvaltaisten ihmisten sieluista, joista ei olisi uskonut. Tuohon aikaan Helsingin Sanomat kirjoitti harmonikasta hyvin pilkallisesti. Timo Roos saattoikin sanoa, että hän oli ensimmäinen hanuristi, josta Hesari kirjoitti positiiviseen sävyyn. ”Timo Roos ei häiritse kuulijoitaan turhan taiteellisilla tulkinnoillaan…” – Tässä kohtaa jätin kertomatta, että juttu oli politiikan osastolla… Timo nauraa. Raha-asioita haitarin hyväksi Timo Roos toimi kansanedustaja-aikanaan myös harmonikan hyväksi. Hän oli edesauttamassa niin Harmonikkaliiton, Harmonikkainstituutin kuin SataHäme Soi -juhlien pääsyä valtionavun piiriin. – Myös yhtä kautta aikaisemmin eduskuntaan valittu Lahti-Nuuttilan Pentti oli hommassa mukana, hän oli Kangasalan miehiä ja tuttu Marjamäen Topin kanssa. Eräsen Heikki Ikaalisista kumppaneineen oli minuun yhteydessä. Siitä se lähti. Siihen aikaan oli mahdollisuus saada niin sanottuja joululahjarahoja. Kerran vuodessa eduskunnassa tehtiin toivomus- ja raha-asia-aloitteita. Käytännössä vain hallituspuolueiden edustajat saivat raha-asia-aloitteitaan läpi. – Minun kontolleni tulivat liitto, ins- Harmonikkainstituuttia tarvitaan Timo Roos on toiminut pitkään Suomen Harmonikkainstituutin hallituksessa. – Harmonikkainstituutti on aina taistellut köyhyyttä vastaan, mutta siitä huolimatta saanut merkittävän paljon aikaan. Instituuttia tarvitaan. Suomessa ei ymmärretäkään, kuinka kansainvälisesti arvokasta työtä Ikaalisissa tässä asiassa tehdään. Harmonikkainstituutin johtaja tuntee alan, on kielitaitoinen ja erittäin arvostettu. Hänen osaamistaan tarvitaan ympäri maailmaa. – Harmonikan suhteen etsikkoaika on mielestäni käytetty hyvin hyväksi tulevia vuosikymmeniä ja vuosisatoja ajatellen. Materiaali on tutkijoiden käytössä, Timo Roos toteaa. tituutti ja Sata-Häme Soi. Vaikka nämä rahat tulivat aina demarien kiintiöstä, ei siinä mitään jäsenkirjoja kyselty, vaan asian takana oli muidenkin puolueiden edustajia. Minä toimin siinä yhteytenä. Minun jälkeeni tämä systeemi onneksi loppui ja valtionapu laitettiin jo valmiiksi budjettiin. Ei tarvinnut käydä samaa sotaa, samoja aloitteita ja samaa lobbausta joka vuosi. Itse en olisi tiennyt ketään jatkamaan tätä minun hommaani, mutta onneksi ketään ei tarvittukaan. – Prenikat, joita olen kiitokseksi saanut, ovat tulleet tällaisesta työstä. Soittotaidollani en olisi saanut edes romuraudasta tehtyä merkkiä rintaani, Timo Roos vähättelee. Minunkaan ei passaa tässä porukassa vääriä ääniä soittaa Kuitenkin soittaminen on edelleen olennainen osa Timon elämää ja soittohommia olisi vaikka miten paljon. – Kun yhdeksän ja puoli vuotta sitten muutimme Hämeenlinnaan, puhuivat minut mukaan orkesteriin, jossa soitetaan vaikeitakin kappaleita. Meitä on kaksi hanuristia, viulisti, kitaristi ja basisti, eläkemiehiä kaikki. Kontrabasson soittaja on entinen Radion Sinfoniaorkesterin soittaja, joten tällaisessa porukassa ei minunkaan passaa vääriä ääniä soittaa. Vapaaehtoiskeskus Pysäkki Hämeenlinnassa on orkesterin esiintymispaikka. Lisäksi Timo käy soittelemassa erilaisilla pienillä kokoonpanoilla ja yksin vanhainkodeilla, saattokodissa ja vuodeosastoilla. – Mieleeni on erityisesti painunut sellainen tapaus, kun eräs tuttu rouva soitti ja kysyi, että voisinko tulla soittamaan hänen äidilleen, joka elää viimeisiä hetkiään. Tämä samainen mummu oli ollut hyväkuntoisena vanhainkodissa, jossa olin käynyt soittelemassa. Sovimme kellonajan seuraavaksi päiväksi. Mummu makasi peiton alla hyvin hauraan oloisena ja väsyneenä. Soittelin siinä muutaman kappaleen ja kysyin sitten, mikä oli ollut hänen häävalssinsa. Se oli Metsäkukkia. Ennen kuin lähdin, tyttäret pyysivät vielä kerran tämän häävalssin. Soitin sen niin kauniisti kuin vain osasin. Ja silloin peiton alta kuului hiljainen: ”Kiitos”. 4 # 2012 35 Taata soitti hanuria ja tanssi tytön kanssa polkkaa yhtaikaa. Sitä minä en ole koskaan yrittänyt! – Seuraavana päivänä tytär soitti, että hänen äitinsä oli kuollut yöllä. Kyllä haitarin kanssa pääsee kokemaan monenlaista. Taata tanssi ja soitti polkkaa yhtaikaa Timo Roos arvelee saaneensa ensimmäisen haitarinsa sen vuoksi, että hänen isällään oli ollut halu soittaa, mutta haitarin hankkimiseen ei ollut tuolloin ollut taloudellisia mahdollisuuksia. – Isänisä, taatani, oli ollut kuulemma hyväkin 2-rivisen soittaja. Hän kuitenkin kuoli kansalaissodassa vankileirillä nälkään alle nelikymppisenä. –Yksi vanha emäntä kertoi kerran, että hän oli ollut nuorena siltatansseissa, joita taatani oli ollut soittamassa. Taata oli tanssinut hänen kanssaan polkkaa ja samalla soittanut sitä. Hanuri oli ollut tytön selkäpuolella. Sellaiseen en minä ole pystynyt, enkä kyllä yrittänytkään! Timo kertoo isänsä olleen hyvä huuliharpun soittaja ja Timonkin ensimmäinen soitin oli ollut huuliharppu. Timon kotikunnassa Karkussa perheen naapurissa asui monilapsinen Mäkisen perhe, josta pojat kävivät Rooseilla päivittäin. Musikaaliset pojat soittelivat innokkaasti Timon huuliharppua. – Huuliharppu meni jossain vaiheessa tukkoon ja isä heitti sen lumihankeen. Kun Mäkisen pojat seuraavana päivänä tulivat taas huuliharppua kyselemään, alkoi pihalla senpäiväinen pöllytys, kun he syöksyivät huuliharppua hangesta etsimään. Ja löytyihän se sieltä. Myöhemmin näistä pojista Erkki, Eero ja Esko muodostivat yhden Tampereen parhaista orkestereista, joka oli nimeltään Sinipojat. 𝄐 36 4 # 2012 Vieläkin on mieli hyvä Eräänä jouluna, kun Roosit vielä asuivat Karkussa ja Timo vaikutti eduskunnassa, soi jouluaattoehtoona neljän maissa puhelin. Soittaja oli vanhempi mies, joka esitteli itsensä ja kysyi Timolta, että ”osaaksää soittaa Pienet kukkivat kummut?”. Timo tunsi miehen, vanhan kuorma-autoilijan, jonka tiesi olevan myös aktiivi sotaveteraani. Kun ei Timolla nyt ihan vakituiseen ollut haitaria sylissä, hän pyysi miestä odottamaan hetken, haki haitarin ja pyysi Kaija-vaimoa pitämään puhelimen luuria. – Soitin nätin valssin niin kauniisti kuin osasin ja sanoin sitten puhelimeen, että siinä ne nyt Teille tulivat, Pienet kukkivat kummut. Itkuinen mies kiitteli ja pyyteli anteeksi, että oli jouluaattoani häirinnyt, kertoi vähän ottaneensakin. – Sanoin, että kyllä se on vanhalle veteraanille sallittua. Teidän ansiostanne minäkin tässä vapaasti soittelen. Mies sanoi, ettei olisi parempaa joululahjaa voinut saada. Siihen totesin, että siinä tapauksessa meitä on tässä kaksi onnellista miestä. Olin mielissäni, että olin voinut näin tehdä, Timo kertoo. – Kaija sanoi heti puhelun päätyttyä, että laita nyt mieleen, niin soitat hänelle ensi jouluna samoihin aikoihin ja kun hän vastaa, soitat tämän kappaleen. Seuraavana vuonna luimme lehdestä pari viikkoa ennen joulua, että mies oli itse päässyt kukkivan kummun alle. Edellisjoulu oli siis ollut hänen viimeinen joulunsa. – Vieläkin on hyvä mieli tällaisista pikkuisista muistoista ja elämyksistä! 𝄐 Joulumieltä Vielä tämän vuosituhannen puolella Timo Roos oli Karkun asemalla jakamassa joulumieltä Kaija-vaimon ja muun kylätoimikunnan ihmisten kanssa. Karkun asemalla pidettiin joulun alla joulukahvilaa, mistä syntyi idea, joka toteutettiin yhteistyössä VR:n kanssa. Tietty Helsingistä Poriin kulkeva juna pysäytettiin Karkun asemalla hetkeksi ja kylätoimikunnan väki astui pareittain sisään vaunuihin jakaen glögiä ja pipareita matkustajille. Timo Roos kulki samaan aikaan junan päästä päähän soittaen hanurilla reippaita joululauluja. – Tällä tavoin toivotimme ihmisille hyvää joulua ja monet olivat ihmeissään, kun ei glögistä ja piparista otettu maksua. Saimme hyvän vastaanoton. Sittemmin Karkun asema myytiin eikä joulutoria ole enää järjestetty eikä näin ollen glögitystäkään. – Kyllä haitarin kanssa voi monenlaista kehitellä! Timo Roos on vakaasti sitä mieltä, että hanurin palkeissa riittää ilmaa tulevillekin sukupolville. – Lasse Pihlajamaa sanoi, että palkeissa on hanurin sielu. Palkeilla tuotettu ääni löytää suomalaisen sieluun sukupolvesta toiseen. Kyllä viimeiselläkin suomalaisella on sielussa varmaan hanurinsoittajalle ja hanurin äänelle tilaa, sanoo Timo Roos. 𝄐 4 # 2012 37 Uudet äänitteet � Koonnut Kimmo Mattila Mika Väyrynen J.S.Bach Ranskalaiset sarjat, Passacaglia Mika Väyrysen uutta levyä kuunnellessa tulee miettineeksi kuinka tuo kaikki on mahdollista. Bachin musiikin nerokkuutta ja vaikuttavuutta voi vain ihmetellä, ja samalla hämmästellä sitä, millä tavoin Mika Väyrynen soittaa harmonikalla näitä suurenmoisia teoksia. Bachin Ranskalaiset sarjat koostuvat vanhoista barokkiajan tanssimuodoista, joiden perusrakenne Allemande – Courante – Sarabande Menuetti I&II - Gigue. Tähän Totte Björklöf Saanko luvan Får jag lov 4 Karjaalla asuvan suomenruotsalaisen Totte Björklöfin yli kymmenen vuoden projekti on tuottanut neljä mainiota levyä vanhaa nostalgista tanssijazzia. Ensimmäinen levy esiteltiin Hanurilehdessä 4-2011, ja tekijän mukaan nyt käsillä oleva n:o 4 saa luvan päättää pitkän projektin. ”Saanko luvan” on tyylikäs ja hillitty kokoelma siististi soitettuja ikivihreitä herrasmiesten hengessä. Äänitys ja miksaus on ensiluokkainen ja yhtyeen sointi sen mukainen. Sven Nygård on levyn musiikkituottaja ja soittaa saksofoniosuudet. Harmonikan ja 38 4 # 2012 saksofonin keskenään jakamat soolo-osuudet ovat levyn ytimenä, ja kompista vastaavat Håkan Sund (vibrafoni), Kalle Lae (kitara), Bror Martin Ekström (rummut) j Per-Erik Malén (basso). Ohjelmistosta voisi poimia vanhoja swing-ikivihreitä, kuten Walking My Baby Back Home, I could Have Danced All Night ja Cheek to Cheek, tangot Sinitaivas ja Öiset kitarat sekä aina yhtä hienot Woman In Love ja Shadow Of Your Smile. Onnittelut Totte Björklöfille levysarjan päätösosasta. Får jag lov tulee jäämään monien levykokoelmaan hienona kokonaisuutena. Levyä myy Jerry’s Music Tammisaaressa, puh. 019-241 1167. 𝄐 muotoon Bach kirjoittaa joitakin poikkeuksia ja muunnoksia. Kuudesta sarjasta on tälle levylle valittu kolme, n:ot 1, 2 ja 3. Ranskalaiset sarjat ovat monin paikoin mietiskeleviä ja intiimejä, jos kohta joissakin osissa niissä ilakoidaan virtuoosiseen tyyliin. Passacaglia c-molli on ehdottomasti yksi Bachin komeimpia ja vaikuttavimpia urkuteoksia. Sen yksinkertainen ja kaunis alkuteema toimii rakennuspuuna mitä ällistyttä- vimmälle polyfoniselle ja harmoniselle rakenteelle. Passacaglia jatkuu monimutkaisena kaksoisfuugana, jota analysoidessa etevinkin matemaatikko joutuu polvilleen. Ennustan, että nämä Mika Väyrysen levytykset tulevat jäämään tulevien muusikoiden – instrumentista riippumatta – käyttöön tulkintoina, joita tullaan siteeraamaan ja tutkimaan nerokkaina malleina ja esikuvina. 𝄐 Cathrin Pfeifer Pousse Blues Waltz Maailmanmusiikin parhaimmistoon kuuluva berliiniläinen Cathrin Pfeifer on omaperäinen muusikko, jonka sävellykset ja soittotavan erottaa helposti. Eteläamerikkalainen lyömäsoittaja Topo Gioia on Pfeiferin luottomuusikko, jonka perkussiot luovat harmonikan kanssa levylle ominaisen soinnin. Kitaristi Eudinho Soares ja basisti Andreas Henze ovat vakiokvartetissa mukana, mutta lisäksi levyllä vierailee joukko avustavia muusikoita kitaroineen, selloineen ja didgeridoineen. Pfeiferin musiikissa on jotain sukulaisuutta maailmankuulun laulajan Cecaria Evoran surumieliseen, mutta jalan alle menevään vetävään tyyliin. Musiikki toimisi parhaiten akustisena live-esityksenä iltamyöhän hämyssä. Harmonikan pienet ja yllättävät värisävyt, kauniit melodiakatkelmat ja svengaava rytmiikka ottaa korvat vangiksi eikä levystä halua päästää ennen kuin viimeinenkin raita on loppunut. Tuotanto on kaikin tavoin ammattimaista levyn kansigrafiikka myöten. Lisätietoja tästä omaa tietään kulkevasta taiteilijasta löytää osoitteesta www. cathrin-pfeifer.de ja sivuilta voi myös tilata hänen levyjään. 𝄐 Kämäräinen & Päivänurmi Helmut C. Jacobs Røyseng & Aase The Journeyman's Test Toinenkin norjalainen levyuutuus on tämänkertaisen lehden palstoilla: Lars Røyseng ja Stian Aase muodostivat opiskeluaikanaan duon, joka on tullut Norjassa tunnetuksi mm. Yli 300 Rikskonsertenekoulukonsertin myötä. Levyllä duo soittaa laajan ohjelman Griegin Holberg-sarjasta venäläisiin Shalaevin ja Gridinin suosittuihin taiturikappaleisiin. Mukana on myös pari suomalaisteosta. Hauska ja erinomainen Anders Grøthen sovitus Vili Vesterisen Sirkkojen tanssista paljastaa meille tutusta kappaleesta aivan uusia lyyrisiä sointeja. Ari-Matti Sairan Traningo on puolestaan piazzolla-henkinen sävellys. Ralf Jungin klassikkosovitus vanhasta Vivaldin-Bachin a-mollikonsertosta on kuin muistuma ajalta, jolloin harmonikalle etsittiin ”vakavaa” soitettavaa klassisen musiikin tutuista teoksista. Lars Røyseng ja Stian Aase soittavat yhdessä sujuvasti ja harkiten. Ohjelmistovalinnat ja levyn kokonaisuus on monipuolinen näytepaketti yhtyeen duon taidoista. Lisätietoa www.duojupiter.com 𝄐 Fandangos Fandango on vanha 1700-luvun tanssityyli, jonka perimmäinen alkuperä on osittain hämärän peitossa. Fandango liittyy olennaisesti Espanjan ja Portugalin musiikin historiaan, eloisana ja vauhdikkaana se on selvästi sukua flamengolle, vaikka klassisten fandangojen säestyksenä eivät kastanjetit soikaan. Rakenteellisesti fandangossa on usein vain lyhyt sävelmotiivi, aihe, jota varioidaan yhä monimutkaisempaan ja taiturimaisempaan muotoon. Tiedemiehen ja tutkijan tarkkuudella levyjä tekevä saksalainen Helmut C. Jacobs on levyttänyt kokoelman espanjalaisia fandangoja sekä löytänyt tutkimustyönsä tuloksena niiden oheen joukon anonyymejä teoksia käsikirjoituksina oletettavasti samalta aikakaudelta. Ne on istutettu harmonikalle, jolle ne epäilemättä oli voitu alunperinkin kirjoittaa – jos harmonikkoja olisi ollut. Jakobsin kontrolloitu soittotapa kylläkin poikennee jonkin verran fandangon alkuperäisestä räiskeestä. Fandango on tyylinä innoittanut monia säveltäjiä: italialainen Domenico Scarlatti kirjoitti oman Fandangonsa ollessaan Espanjassa ja P.A. Solerin Fandango cembalolle on yksi klassisen musiikinhistorian hienoja merkkiteoksia. Levy löytyy mm. osoitteesta www. classicdisc.de 𝄐 Frode Haltli Arne Nordheim Complete Accordion Works Norjalainen Arne Nordheim (1931-2010) oli yksi viime vuosisadan tärkeimpiä nykymusiikin säveltäjiä Pohjoismaissa. Tanskalaisen harmonikkataiteilijan Mogens Ellegaardin (1935-1995) aloitteista hän kirjoitti useita teoksia, jotka ovat uuden klassisen harmonikan keskeisiä teoksia. Norjalainen hanuristi Frode Haltli on koonnut Nordheimin harmonikkateokset yhdelle levylle. Levyllä ovat konsertto Spur harmonikalle ja orkesterille (1975), ensimmäinen teos Signals harmonikalle, kitaralle ja lyömäsoittimille (1968), omana aikanaan mullistava Dinosauros harmonikalle ja ääninauhalle (1971) sekä nykyisin konserttiohjelmistoissa laajasti oleva Flashing sooloharmonikalle (1986). Konserton Haltli soittaa Norjan radio-orkesterin kanssa kapellimestarinaan Christian Eggen. Signals on alun perin kirjoitettu maineikkaalle Mogens Ellegaardin triolle, ja tällä levyllä sitä ovat mukana soittamassa lyömäsoittaja Hans-Kristian Kjos Sørensen ja kitaristi Raoul Björkenheim. Frode Haltli (s. 1975) toimii Oslossa Norjan musiikkiakatemian harmonikkaopettajana. Seikkaperäisen ja hyvin toimitetun kansivihon sisältävä levy löytyy helpoiten nettikaupasta www.grappa.no 𝄐 Joulu perheen parissa Näin joulun alla sopii esitellä hanuristi Kauko Kämäräisen ja laulaja Erkki Päivänurmen yhteisesti tekemä levy, joka sisältää esittäjien itse säveltämiä ja sanoittamia jouluaiheisia kappaleita. Mukana on 13 uutta laulua, joissa tarinat noudattelevat vanhan perinteisen joulun tunnelmia. Yhtyetaustojen tekemisessä on käytetty syntikkasoundeja ja lisäksi avustajina ovat olleet mm. ryhmä Mutalan koulun oppilaita. Joissakin lauluissa saattaisi olla ainesta jäädä myöhempäänkin käyttöön tulevien joulujen alla. Levyä saa Kauko Kämäräiseltä, puh. 013-822939. 𝄐 Markku Hyytiäinen Hanuri ja yhtye Markku Hyytiäisen tuore levy Hanuri ja yhtye on 24 kappaleen kokoelma omia sävellyksiä ja sovituksia. Kappaleet ovat ns. vanhaa tanssimusiikkia, joihin Hyytiäinen on itse tehnyt yhtyetaustat. Markku Hyytiäinen on tuottelias tekijä, jonka kynästä lähtee joka vuosi levyn tai kahden verran uusia kappaleita. Tilaukset Markku Hyytiäinen, puh. 041-444 3646. 𝄐 4 # 2012 39 HOPEINEN HARMONIKKA Kilpailukutsu 2013 KULTAINEN HARMONIKKA Kilpailukutsu 2013 IKAALINEN 2.–7.7.2013 IKAALINEN 2.–7.7.2013 Kultaisen Harmonikan 2012 voittaja Henriikka Santamaa. Hopeisen Harmonikan 2012 voittaja Kalle Makkonen Sata-Häme Soi ja Suomen Harmonikkaliitto kutsuvat harmonikansoittajia Hopeinen Harmonikka -kilpailuun 2013 Osallistumista varten tehdään video tai dvd, jolla on kaksi vapaavalintaista kappaletta. Kesto saa olla 3’30 / kpl. Video tai dvd on postitettava viimeistään 20.1.2013 osoitteella: SATA-HÄME SOI, PL 33, 39501 IKAALINEN Videon tai dvd:n mukaan kappaleiden nimet ja tekijät sekä soittajan nimi, osoite, puhelinnumero ja syntymäaika sekä huoltajan tiedot. Hopeiseen Harmonikkaan voivat osallistua 2003 syntyneet ja nuoremmat lapset. Video- ja dvd -tallenteiden perusteella kutsutaan 12–15 soittajaa semifinaaliristeilylle 3. – 4. 3. 2013 Silja Europalle. Finaali on Ikaalisissa Sata-Häme Soi -festivaalilla heinäkuun ensimmäisellä viikolla 2013. Lisätietoja: Sata-Häme Soi p. 043 217 0800 Suomen Harmonikkaliitto p. 03 440 0222 40 4 # 2012 www.satahamesoi.fi Sata-Häme Soi ja Suomen Harmonikkaliitto kutsuvat harmonikansoittajia Kultainen Harmonikka -kilpailuun 2013 Osallistumista varten tehdään video tai dvd, jolla on kaksi vapaavalintaista kappaletta. Kesto saa olla 3’30 / kpl. Video tai dvd on postitettava viimeistään 20.1.2013 osoitteella: SATA-HÄME SOI, PL 33, 39501 IKAALINEN Video tai dvd -tallenteen mukaan kappaleiden nimet ja tekijät sekä soittajan nimi, osoite, puhelinnumero ja syntymäaika. Kultaiseen Harmonikkaan voivat osallistua 1977–1997 syntyneet soittajat. Video- ja dvd -tallenteiden perusteella kutsutaan 12–15 soittajaa semifinaaliristeilylle 3. – 4. 3. 2013 Silja Europalle. Finaali on Ikaalisissa Sata-Häme Soi -festivaalilla heinäkuun ensimmäisellä viikolla 2013. Lisätietoja: Sata-Häme Soi p. 043 217 0800 Suomen Harmonikkaliitto p. 03 440 0222 www.satahamesoi.fi 4 # 2012 41 Yleisönosasto SM-kisoista Mäntsälässä oli suuren urheilujuhlan tuntua, positiivinen päivä kaikkineen. Enemmän olisi väkeä saanut olla niin kilpailemassa kuin seuraamassa. Sarjajaon muutosehdotuksen taustalla oli huoli kisojen vähäisestä osallistujamäärästä. Erityisesti nuorten sarjojen vähäiset ilmoittautumiset huolettivat meitäkin valtuustossa, aivan samalla tavalla kuin Reijo Ahosta Hanuri 3/2012 -lehdessä. Ehdotus oli yksi luonnos, parempia voi kehitellä. Tuomariston mahdoton tehtävä Tuomariston tehtävä on hankala, erittäin monimuotoista ohjelmistoa arvioitavana samassa sarjassa. Muutamissa SM-kisoissa on ollut tuomaristossa orkesteriasiantuntemusta mukana, soittokuntakapellimesterit ovat tuoneet mukavasti lisäväriä ja toisenlaista näkökulmaa kokonaisuuksien arviointiin, palautteessakin on löytynyt uudenlaisia kehittämiskohteita. Liiton uudet jäsenet SM-kisoihin osallistuneen ryhmän soittajana loukkasi Mäntsälän kisoissa se, että yhtä tuomaria ei näyttänyt arvioitava esitys kiinnostavan. Olisimme odottaneet saavamme kommentteja kaikilta tuomareilta, kuten on aiempina vuosina saatu. Tuomaritehtävä on arvokas tehtävä, siihen pitäisi suhtautua sen mukaisesti. Kikka kolmosia? Helppoa ratkaisua SM-kisojen suositummaksi saamiseen tuskin on. Jos olisi, korjaus olisi jo tehty. Kaikenikäisten yhteiset kisat ovat hyvät: yhteisöllisyyttä, verkostoitumista, monipuolista musiikkia. Kunpa vain olisi niitä osallistujia. Olisi mukava kuulla, millaisiin kisoihin ryhmät olisivat valmiita tulemaan. Seppo Anttila, Turenki Margareta Enne, Lavia Satu Hirvonen, Ylöjärvi Risto Jokinen, Helsinki Aarre Juntunen, Ruhtinansalmi Juhani Korhonen, Nurmo Martti Korhonen, Kuopio Tauno Laakso, Pietarsaari Stella Laukkanen, Terälahti Jonna Penttinen, Joensuu Ritva Pirhonen, Tampere Pirjo Pulkkinen, Otalampi Eija Purho, Mäntyharju Tauno Tuomala, Lahti Kisoja pohdiskellen Kirsi Lindfors liittovaltuuston jäsen, insinööri, harrastehanuristi, Lopen Harmonikat ry:n puheenjohtaja Harmonikkaristeily Silja Europalla 3.–4.3.2013 Lähtö Helsingistä su 3.3. klo 18.30 Paluu Helsinkiin ma 4.3. klo 16.30 Hinta/ henkilö, hintaan sisältyy kuljetus satamaan tilausbussilla erillisen reittikartan mukaan. Hyttiluokka hytissä 2 hlöä hytissä 3 hlöä hytissä 4 hlöä Sviitti 350 euroa De Luxe 235 euroa A 165 euroa 140 euroa 115 euroa B 130 euroa 110 euroa 85 euroa D 110 euroa C 80 euroa 65 euroa 55 euroa Harmonikkaliiton jäsenille 10 euron jäsenalennus. Varaukset: Sata-Häme Soi -toimistosta puh. 043 217 0800 www.satahamesoi.fi 42 4 # 2012 Merkkipäivät 90 vuotta Kauko Viitamäki, Loppi 14.1. 80 vuotta Kalevi Hiivala, Salo Panu K. T. Suominen, Helsinki Topi Luoma, Karijoki Onni Valkama, Hauho Armas Jansson, Kaarina Markus Lindholm, Ulvila 29.1. 29.1. 13.2. 19.2. 20.2. 20.2. 70 vuotta Reijo Haikarainen, Kangasniemi 9.12. Raimo Paajanen, Salo 13.12. Heikki Rantala, Forssa 27.12. Altti Rintala, Harjavalta 28.12. Kyösti Kontio, Kempele 1.1. Helge Järvenpää, Kokkola 6.1. Seppo Kapanen, Tampere 10.1. Esa Laiho, Pori 17.1. Lauri Heiskanen, Puolanka 26.1. Hannu Peltonen, Kokkola 8.2. Osmo Ainali, Salo 9.2. Kauko Kämäräinen, Joensuu 19.2. Olli Merinen, Karkkila 20.2. Juhani Saarenpää, Himanka 22.1. Ahti Huhtala, Kokkola 26.2. 60 vuotta Paula Anttila, Kokkola Juhani Lakso, Tampere Jarmo Tikka, Pälkäne Markku Oksanen, Sysmä Juhani Komulainen, Kirkkonummi Jari etsii vanhaa Hohneriaan Jari Korpinen etsii vanhaa Hohner-merkkistä hanuria, joka oli hänen ensimmäisensä. – Uhkasin karata kotoa, jollen saisi 10-vuotislahjaksi vetopeliä. Siellähän se sitten oli synttäriaamuna sängyn alla vuonna 1966, Jari kertoo. Hän aloitti Emma-valssilla, niin kuin moni muukin hanurinsoittonsa. Ensimmäinen haitari kuitenkin myytiin vuoden 70 paikkeilla naapurikylään Anttilaan Matille ja sieltä se päätyi Tarkelan soitinkauppaan Kouvolaan vuoden 75 tienoilla. Sen jälkeisistä soittopelin vaiheista ei ole tietoa. – Haluaisin jäljittää kyseisen vetopelin ja selvittää, vieläkö se hengittää. Jos sen löytäisin, haluaisin tuoda "pojan" takaisin kotiin! Mikäli tunnistat vanhasta ja ylivalottuneesta kuvasta haitarin tai tiedät muuten sen vaiheista, niin ota yhteys Hanurilehden toimitukseen. 𝄐 9.12. 29.1. 1.2. 9.2. 19.2. 50 vuotta Soili Kallioniemi, Tampere 7.12. Marja-Liisa Santala, Uusikaupunki 8.12. Kaarina Nyman-Erkintalo, Helsinki 30.1. Arto Laava, Liminka 9.2. 4 # 2012 43 Risto Ruohosen elämän sävelet Musiikin tenho vie miestä " Teksti: Anne Kiiski Kuvat: Risto Ruohosen arkistosta Näihin lauluihini kirjoitin kaiken mä sen, mikä onnen ja tuskan tuotti. Ystävät teille ne tehty on, joka ainoan laulun nuotti. (Risto Ruohonen: Tästä elämästä) P iikkiöläisen pelimannin Risto Ruohosen kynästä on syntynyt vuosien varrella satoja sävelmiä ja sanoituksia, joista heijastuu eletty elämä tyynestä myrskyyn. Viime keväänä hän sai toteutettua pitkäaikaisen haaveensa ja koottua ison osan tuotannostaan samojen kansien väliin. Elämäni Sävel –kokoelma sisältää 158 laulua ja instrumentaalikappaletta. Kyseessä on oikeastaan Riston jo kolmas kokoelma, mutta ensimmäinen kunnollinen julkaisu. Pitkään jatkuneen harrastuksen myötä on syntynyt koskettavaa pelimanni- ja tanssimusiikkia. Aiheet kumpuavat lähipiiristä: veneilystä, kalastuksesta, luonnosta ja ystävistä ympärillä. Tilauskappaleitakin on pyydetty, milloin häihin, milloin hautajaisiin. Tärkein motivaatio nuottikirjan kokoamiselle oli saada talteen vuosikymmenten tuotanto. Käytännöllistäkin arvoa kirjalla on kaikille soittohaluisille: kappaleet ovat helposti soitettavia ja konstailemattomia, silti kuvailevia ja yllätyksellisiä. Ulkoasun teossa avusti graafikkona toimiva pelimanniystävä, joka hoiti käytännön toteutuksen. Tuloksena on valokuvineen myös silmäniloa tarjoava julkaisu. Soittamisen ja säveltämisen ohella Riston intohimona on soitinkeräily ja -korjailu. Pianohaitareita on kertynyt työhuoneen hyllyille jo lähes 40 kappaletta, mukana joitakin tosi helmiä. Lisäksi kokoelmaan kuuluu useita korjausta odottavia tai varaosiksi hankittuja yksilöitä. Löytyypä lastenlapsillekin ikiomat aloitussoittimet. Ristolle ovat tulleet tutuksi myös monet tanssi- ja pelimanniyhtyeet. Omien sanojensa mukaan ”sitä on tullut rytkyteltyä haitarilla jo yli 50 vuotta”. Eikä loppua näy. Ps. Nuottikirja on toteutettu omakustanteena, ja kiinnostuneet voivat tiedustella sitä tekijältä itseltään: [email protected] 𝄐 Risto Ruohonen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja kokosi sävellysja sanoitustuotantoaan kansien väliin. Harmonikkaristeily siirtyy Turusta Helsinkiin " S uurella Harmonikkaristeilyllä puhaltavat uudet tuulet. Varustamo päätti loppusyksystä, että se siirtää Itämeren suurimman risteilijän Silja Europan Turku-Tukholma -reitiltä Helsinki-Tallinna -reitille. Pohdinnan jälkeen Sata-Häme Soi ja Suomen Harmonikkaliitto päättivät, että harmonikkaristeily siirtyy laivan mukana. – Turku-Tukholma -reitille tuleva alus Baltic Princess on lähes tuhat matkustajapaikkaa pienempi kuin Silja Europa. Päätimme siirtyä laivan mukana, jotta mahdollisimman moni mahtuu mukaan, kertoo Antti Sorri Sata-Häme Soi -toimistosta. Asiakkaiden kannalta suurimmat muutokset uudessa järjestelyssä liittyvät bussikuljetuksiin ja koskevat lähinnä Turun seudulta tulevia matkustajia. Uudet bussireitit varmistuvat tammi-helmikuun vaihteessa ja niistä tiedotetaan asiakkaille. – Kaikkia matkustajia koskee se, että kun mennään Tallinnaan, mukana on oltava passi tai poliisin myöntämä kuvallinen henkilökortti, vaikka emme maihin menekään, Antti Sorri muistuttaa. Uusien järjestelyjen vuoksi varauksia on saatu koneelle tänä syksynä myöhässä, joten laskutuskin on myöhässä. – Varaustilanne näyttää siltä, että laiva varmasti täyttyy, mutta vielä mahtuu mukaan. Ehdottomasti kan- Mahtavaa päästä tutustumaan risteilyväkeen kasvotusten. Tulkaa laivalla nykäisemään hihasta! Teksti ja kuva: Minna Plihtari Antti Sorri työskentelee Sata-Häme Soi -festivaalin toimistossa. Tällä hetkellä työn alla on erityisesti ensi kevään harmonikkaristeily. nattaa soittaa vapaista paikoista. Tällä kertaa C-hytit ovat olleet kysyttyjä. Nyt ollaan Tallinnan päässä paikallaan, joten jäiden kolina ei häiritse C-hyteissäkään. Antti Sorri on erittäin iloinen siitä, että harmonikkamessut päästään vuoden tauon jälkeen järjestämään jälleen tulevalla risteilyllä. – Kultaisen ja Hopeisen Harmonikan semifinaalit ovat ohjelmassa normaaliin tapaan. Eija Kantola & Omega tanssittaa ja harmonikat soivat, kuten ennenkin. Antti Sorrin kanssa risteilyä valmistelee SataHäme Soi -toimistossa toiminnanjohtaja Ulla Majuri. Harmonikkaliitolla varauksia vastaanottaa tuttuun tapaan Marja-Leena Heikkilä. – On mahtavaa päästä tutustumaan risteilyväkeen kasvotusten. Tulkaa laivalla nykäisemään hihasta, kehottaa Antti Sorri. Vaikka hän onkin ensimmäistä kertaa toimistosta käsin järjestämässä harmonikkaristeilyä, on tapahtuma hänelle tuttu jo vuosien ajan, sillä hän on työskennellyt roudarina niin harmonikkaristeilyllä kuin kesällä SataHäme Soi -festivaaleilla. 𝄐 4 # 2012 45 CROSS OVER -HAITARISMI Toistaiseksi harmonikassa ei ole kuitenkaan pystytty rakentamaan toimivaa täydennyskoulutuskoneistoa. Monipuolisen muusikon työnkuva ja kouluttautumismahdollisuudet Instrumenttiopettajan pedagogiset opinnot Jonna Pirttijoki on tutkinut opinnäytetyössään monipuolisen muusikon työnkuvaa ja kouluttautumismahdollisuuksia otsikolla Cross over -haitarismi. Kiinnostus aiheeseen kumpuaa Jonna Pirttijoen omasta monipuolisesta muusikkoudesta. 46 Vuonna 1977 harmonikka hyväksyttiin taidesoittimena opetettavaksi Sibelius-Akatemiaan ja kansanmusiikin osasto perustettiin vuonna 1983. Jonna Pirttijoen mukaan voidaan ajatella, että valtakamppailu vanhojen harmonikkamestareiden ja uuden polven taiteilijoiden välillä alkaa olla ohi. Suurin osa pienemmistä soittajista aloittaa musiikkiopiston piirissä, jolloin he ohjautuvat tavoitteellisen harrastamisen pariin ja usein vielä aloittavat soittonsa melodiabassoharmonikalla. Myös perinteisempään harmonikkamusiikkiin suuntautuneet harrastajat pystyvät edelleen jatkamaan soittoaan järjestäytyneen harmonikkakerhotoiminnan piirissä. nipuolistuvan opetustarjonnan lisäksi opetusta annetaan yhä enemmän myös ryhmissä. Itseoppineiden hanuristien opetuskausi musiikkiopistoissa alkaa olla ohi, mutta uudet valmistuvat opettajat joutuvat toden teolla etsimään omaa paikkaansa, sillä Suomen musiikkioppilaitoksissa on yli 30 vuoden koulutuksen tuloksena pätevät opettajat, jotka eivät eläköidy vielä pitkään aikaan. Niin sanottua luonnollista kiertoa, kuten muissa soittimissa, ei ole näköpiirissä. Tämänkin seikan vuoksi useiden harmonikansoittajien työnkuva koostuu mitä erilaisimmista yhdistelmistä, kuten konsertoinnin, keikkailun ja opetustyön yhdistelmästä. Nuoret liikkuvat sujuvasti eri genreissä Toimiva ilmapiiri on avainasemassa Nykyisin klassisen musiikin lisäksi musiikkiopistoissa opetetaan yhä enemmän rytmimusiikkia sekä kansanmusiikkia. Vuonna 2008 klassisen musiikin osuus opetuksesta oli edelleen kuitenkin huikeat 89 prosenttia; kansanmusiikin opetus oli kolmen prosentin luokkaa ja kahdeksan prosenttia opetuksesta oli rytmimusiikkia. Samalla on kuitenkin todettava, ettei opetus useinkaan edusta puhtaasti vain yhtä suuntausta. Lisäksi voidaan arvioida, etteivät tämän päivän nuoret arvota musiikin lajeja samaan tapaan kuin ennen, vaan liikkuvat nykypäivän cross over -maailmassa äärimmäisen sujuvasti eri genreissä. Mo- Opettajakentälle kaivataan lisää monipuolisia osaajia; useimmiten peräänkuulutetaan niin sanottua kaksoisosaamista, jolloin opettaja oman pääinstrumentin opettamisen lisäksi pystyisi esimerkiksi ohjaamaan yhtyeitä, opettamaan yleisiä aineita tai jonkin toisen soittimen alkeita. Toisin kuin voisi kuvitella, ymmärretään se tosiasia, että kahden tai useamman musiikkigenren syvällinen hallinta ja niillä alueilla opettaminen on lähes mahdotonta. Avoimuutta eri musiikinlajeja kohtaan kuitenkin vaaditaan ja ihannetilanteessa opettaja voisi tehdä oppilaan kanssa rajanylityksiä erilaisten musiikkityylien kesken. 4 # 2012 Opettajan merkitys opiskelun eri vaiheissa on tärkeä ja opettajalta vaaditaan erilaista osaamista oppilaan kehityksen eri vaiheissa. Nuoren soittajan motivoinnin lähtökohtana ei aina välttämättä ole itse soittaminen, vaan se, että tunneilla vallitsee toimiva ilmapiiri. Erityisesti soitto-opintojen alkutaipaleella on tärkeää, ettei opettaja kiellä oppilasta soittamasta jotain tiettyä musiikkia vaan suhtautuu kannustavasti oppilaan mielenkiinnon kohteisiin. Monipuolisuuden tavoittelu ei saa olla itseisarvo Jonna Pirttijoki haastatteli tutkimuksessaan kolmea suomalaista harmonikansoittajaa, Johanna Juholaa, Niko Kumpuvaaraa sekä Petri Ikkelää, jotka työskentelevät monipuolisesti eri musiikinaloilla. Kysyessään, minkälaista osaamista tämän päivän harmonikansoittajalla tulisi olla, haastateltavat olivat sitä mieltä, että harmonikansoittajan tulee joko erikoistua johonkin tiettyyn osaamisen alaan tai toimia musiikin kentällä laajaalaisesti. Kuitenkin korostettiin, että monipuolisuuden tavoittelun ei pidä sinänsä olla itseisarvo, vaan että jonkin yhden asian suvereeni hallinta voi olla sinänsä erittäin arvokasta. Lisäksi harmonikansoittajan olisi hyvä olla jollakin tapaa omaperäinen, mutta kuitenkin sopeutumiskykyinen. Ikkelä ja Juhola nostivat esiin vahvasti yhteissoiton merkityksen ja kaikki haastateltavat puhuivat harrastuneisuu- den merkityksen vaalimisesta ja kantoivat huolta siitä, että soittoharrastus jatkuisi musiikkiopiston jälkeenkin, jos soitosta ei ole tulossa ammattia. Petri Ikkelä pohti, että seuraava kehitysaskel voisi olla kaksoisosaaminen siten, että esimerkiksi harmonikansoiton opettajaksi opiskeleva voisi opiskella halutessaan samalla musiikkiterapeutiksi, sillä kaksoisammatit ja päällekkäin kouluttautuminen ovat jo nyt arkipäivää eritoten musiikin ammattilaisten keskuudessa. Haastateltavien mielestä eri opiskeluympäristöt ovat pääosin suopeita moniosaamiselle, mutta moniosaamisen ja genrerajojen madaltamisen voisi tulevaisuudessa ottaa huomioon entistä paremmin opetussuunnitelmia laadittaessa. Jos monipuolisesta tekemisestä haetaan varjopuolia, haastateltavien mukaan se on ehdottomasti töiden kasautuminen ja ajankäytölliset ongelmat. Erilaisten työtehtävien lomassa täytyy osata pitää huolta myös omasta soiton sekä muun tekemisen tasosta, sillä erilaisissa tilanteissa vaaditaan aina erilaista osaamista. Eri muusikkouden osaalueet kuitenkin pääasiallisesti tukevat toisiaan ja monipuolinen tekeminen voi auttaa soittajaa löytämään luonnollisen tavan olla lavalla ja muissa työhön kuuluvissa tilanteissa. Täydennyskoulutusta tarvittaisiin Haastatteluissa monipuolisuuden tarve nousi esille erityisesti musiikkiopistoopetuksesta keskusteltaessa. Oppilaalle täytyisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman laaja-alainen läpileikkaus eri mu- siikkityyleistä, jolloin oppilas itse pystyisi paremmin vaikuttamaan opiskelunsa suuntaan. Tämä edesauttaisi myös sitä, että harrastajatasolle jäävät soittajat saisivat konkreettisia eväitä harrastuksen jatkamiseen myös musiikkiopisto-opiskelun jälkeen. Musiikkiopistojen opettajakuntaan kaivattaisiin siis kipeästi joko moniosaajia tai erilaisiin musiikkityyleihin erikoistuneita ammattilaisia. Tässä tilanteessa erilaisia täydennyskoulutuksen mahdollisuuksia näkisikin mielellään. Toistaiseksi harmonikassa ei ole kuitenkaan pystytty rakentamaan toimivaa täydennyskoulutuskoneistoa. Tilausta tietojen täydentämiselle ja osaamisen päivittämiselle kuitenkin olisi; ovathan ensimmäiset pätevät opettajat valmistuneet jo 30 vuotta sitten. Heidän ja monien seuraajiensa opettajaksi opiskelua on leimannut tiukka klassisen musiikin painotus aikana, jolloin harmonikkaa pyrittiin vakiinnuttamaan osaksi taidemusiikin kenttää. Aika, jossa nyt elämme, ei enää vaadi vakuuttelua osaamisemme ja pätevyytemme tueksi millään musiikin alalla, joten onkin entistä perustellumpaa kohdistaa opetuksen voimavarat täysin oppilaan tarpeisiin ja lähtökohtiin sekä musiikista nauttivan yksilön kasvattamiseen. Täydennyskoulutus tai muu osaamisen laajentamisen muoto tähtäisikin opettajilla siihen, että he pystyisivät avaamaan omille oppilailleen musiikin maailman lukemattomat mahdollisuudet. Eri sukupolvien opettajilla on hallussaan hyvin erilaista osaamista, tietoa ja kokemusta, jolloin omaa osaamista syventää myös opettajien ja muiden harmonikkakentän toimijoiden välinen vuorovaikutus. Uusilla asioilla on tapana niin opiskelussa kuin ammatissakin motivoida tekijää ja virittää uusia ideoita omaan työhön. Harmonikalla hyvä tarttumapinta nuoriin Tämän päivän harmonikkakulttuuri on äärimmäisen rikasta ja monivivahteista. Pitkästä aikaa soittimella on hyvä tarttumapinta myös nuoriin kuulijoihin. Tästä saamme kiittää viimeisinä vuosina upeasti eri musiikin aloilla toimineita taiteilijoita, erikoistuneita alansa huippuammattilaisia ja aitoja cross over -tekijöitä. Esimerkiksi performanssitaiteilija Kimmo Pohjonen, intensiivinen kansanmusiikin tulkitsija Maria Kalaniemi, vähärivisten musiikkikulttuuria uudistava Antti Paalanen sekä viimeksi ¼-osasävelharmonikan kehittänyt ja sille ohjelmistoa luonut Veli Kujala ovat hienoja esimerkkejä raja-aitojen ylittämisestä ja uusista aluevaltauksista harmonikan nimissä. Lisäksi soitin on jo tuttu ilmestys niin heavymusiikin kuin erilaisten elektronisten musiikkityylienkin piirissä ja uuteen kukoistukseensa viritetty Dallapé-orkesteri pitää huolta perinteiden vaalimisesta. Vaikka harmonikan oikullinen historia on vaikeuttanut vapaata työn tekoa eri aikoina, helpottaa se nykypäivän muusikkoa valitsemaan omia polkujaan. Sopivan juureton maaperä luo koulutuksen ohella loistavat lähtökohdat monipuoliselle muusikkoudelle – innovatiiviselle ja uutta tutkivalle, mutta siitä huolimatta kosketuspinnan yleisössä säilyttävälle cross over -haitarismille. 4 # 2012 47 Myydään HARMONIKKAMYYNTI ýnamis Bugari LASSE PIHLAJAMAA digitaali harmonikat KUOPIOSTA Roland Uudet Bugari ja Lasse Pihlajamaa -harmonikat, Roland digitaaliharmonikat, vaihtosoittimien osto-, myynti- ja välityspalvelu, suomalaiset ergonomiset PasiPro-remmit sekä italialaiset reput ja remmit ja vaihtopelitkin lähtöö halavalla! Asiantuntija käytettävissäsi kaikissa harmonikka-asioissa Valmistamme laadukkaita Harmonikansekä Kitaran remmejä Sirpa Oksa Kanervakatu 5 05800 Hyvinkää p. 040 5539796 (019) 436990 [email protected] • Aitoa nahkaa • Ykkösluokan sametti • Useita värejä ja malleja • Tilauksesta yksilölliset Huom. Sopivat remmit myös pienille soittajille! Harmonikkataiteilija, musiikin tohtori Pasi Hirvonen p. 040-735 0909 email: [email protected] MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO p. 017-2619800 Harmonikan huolto ja restaurointi HARMONIKAT, ESIINTYMISET JA MUSIIKIN ASIANTUNTIJAPALVELUT Uudet HARMONIKAT: H uo ll ot , kor ja uk se t, v ir it yk se t ja vä li ty s Er go no mi se t la nt io rem r em m mii t tmi Viljo Mannerjok Mannerjokii Harmonikanrakentaja Naantalin keskustassa 040 829 1050 – harmonikanrestaurointi.net BUGARI, LASSE PIHLAJAMAA, GIULIETTI JA ROLAND Laadukkaat VAIHTOSOITTIMET www.savellaakso.fi Musiikin tuplamaisteri, Kultainen Harmonikka 1995 Suomen Pelimannimestari 1992 PEKKA LAAKSO p. 044 3535586, SALO [email protected] Leikkaa irti ja vie postiin. Liitto maksaa postimaksun puolestasi. Suomen Harmonikkaliitto r.y. Kyrösselänkatu 3, 39500 IKAALINEN Puh. (03) 4400 222, faksi (03) 4589 071 sähköposti: [email protected] www.haitari.net Uudet Giulietti -harmonikat Käytetyt harmonikat Ilmoittautumislomake uusille jäsenille Jäsenmaksu vuonna 2013: aikuisilta 30 €, alle 18-vuotiailta 17 €. (Jäsenmaksulomake lähetetään erikseen.) Tarvikkeet Sukunimi Etunimet Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin kotiin/työhön Syntymäaika ja -paikka Sähköpostiosoite Otsa kurtussa, Sinua palvelee Paikka ja aika Jukka Saarela 044-503 2050 Sointia Tmi Ylivieska 48 4 # 2012 Allekirjoitus Rasti tähän, jos et halua nimeäsi mainittavan Hanuri-lehdessä. [email protected] www.ylojarvenharmonikka.fi 4 # 2012 49 Vastaanottaja maksaa postimaksun Suomen Harmonikkaliitto r.y. Tunnus 5003935 Jäsenkaavake kääntöpuolella. 39003 VASTAUSLÄHETYS 50 4 # 2012 4 # 2012 51 Polkka mollissa 2 Helmut Ritter sov. Matti Viljanen $œ œ œ œ œ œ n œ # œ œ œ 2 œ œ œ#œ œ œ & b4 œ œ œ œ œ # œ œ œ œ> œ >œ œ >œ œ œ œ >œ œ œ œ œ œ # œ œ mf D‹ p A7 œœ œœ # ˙ ˙ œ œ ˙ ? 24 œ œ œ œ œ œj ‰ Œ œ b œ ˙ œ œ Leggiero œœ œœœœœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ bœ œ œ œ œ œ œœ &b œ œ #œ œœœœœœœ œœœ œœœ D‹ G‹ A7 œœ # A7œ œœ œœ #œD7œœ œœ œ œ œ œ # œœ œœ nœ œœ œ œœ œ ? b œ œ œ œœ œ œ œ œ #œ œ œ œ 6 œ nœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ # œ œ œ œ œ œ # œ œœ œ œ œ & b œ #œ œ œ œ nœ œ G‹ D‹ A7 D‹ D‹ D‹ G‹ œœ œ œ œ œ œœ œœ œ œ œ œ œ œ #œœœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ?b œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ 11 #œ œ œ œ œ œ œ œ œ bœ œ œ‰ & b œ œ#œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ #œ œ J œ A7 D‹ D‹ G‹ #œD7œœ œ œ œ œœœ œœœ œœ œœ #œœœ œœ œœ œ ? b #œ œ œ œ œ œ œ œ‰ œ œ œ J 16 21 &b ?b œ œ œ#œnœ#œ œ œnœ œ œ œ nœ#œ œ œ œ œ œ n œ œ n œ œ nœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ#œ œ œ C F E7 p D‹ A‹ G C E‹ œœ œ # Dœœ œœ œ œœœ œœ n# H7œœ œœ œ n œ œ n œ œ œ œ nœ œ nœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ #œ œ œ nœ crescendo n œ œ œ # œ #œ# œ œ œ n œ # œ œ œ œ œ # œ &b œ œ#œ nœ#œnœ nœbœ œ œ œnœ œ œ œ œ œ 26 ? bœ 30 &b ? n œœœ G b # œœ #œ #œ n œœ F©7 #œ nœ E7 bœ A7 n#œœœ J Œ ‰ D‹ œœ œœ œ œ œ œ p œœœœœœœœ œ bœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ#œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œG‹ D‹ D‹ œœ # A7œ œœ œœ #œD7œœ œ œœ œœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ #œ œ œ œ œ œ œ œ œœœœ œ œ # œ &b 35 A7 ?b œ #œœœ œ # œ œ œ œ œTo Coda Ø# œ œn>œœ œ ‰ Œ # œœ œ J œœœ D‹ œ œ œ‰ J œ œ œn>œœœ ## œ œ œ œ & œœœœ œ œœ œ D œ œ œœ œ ## œ œ œnn>œœœ #œ œ œn>œœœ œ & nœ 45 œœ ? ## œ œ œœ œ œ œ œ œnœ 51 œœœ ## & D œœ œ œ œ œ #œ œ œ œ œ D D G œœ œœ œœ œœœ œ œ œ # œ Œ # œ œœ œœ œ œ œ #œ œ œnœœœ œ œ œ œ œ œ #œ œ œ œ œ œ b œ nœ œ œ D œ bœ #œ œ œn>œœœ œ D 40 ? ## œ #œœ H‹ œœ œ D œœ œ œœ œ œ œ œ #œ œ œ œ œœ œ D D œœ œ œœœ G œ œœ œ F©‹ #œ #œC©7 œœ œœ #A7/E œ nn œœœœ F©‹ œ >œœ > b œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œnœœ œ œ œœ œ D œ œ. 3 3 œ œ œ œ‰ b J œJ œ> œœ œœ œ œ œ œ D‹ B¨‹ mf F D œœ œœ œE7œ A7œ Dœœ œœ œœ b œœœ . œ œ œ œ œ # œ n œ ? ## œ œ ‰ œ œ bœ œ ‰ œ b œ J œ J œœ œ D œ bœ œ œœœ œ G œ >œ œ. j œJ œ ™ œœ ˙ œ œœ > > F . . D‹ . . F . . > œ œ œ œ œ œ œ > œœ œœ œœ œœ œœ œœ œ. œœ œœœ œœœ œ œ Julkaistu oikeudenomistajien luvalla. 52 4 # 2012 4 # 2012 53 œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ &b œ œ œ œ œ œ œ™ œœ ˙ > œ œ œ œ œ œ D‹ G‹ A7 œœ œœ # œ. œ. œ. . œ. œ. f> # œ >œ > > >œ > > >œ > œ œ œ œ œ œ œ œ œ œœ œœ œ œ ? œ œ œ œ œ œ bœ œ œ 58 3 3 œ œœ œ. œ œœœ &b œ œ œ œ œœ œœœ œ œœ œœœ œ œœ œœœ œ œœ J œ œœ œ œ > œœF > > ? œ œœ ‰ j ‰ Œ œ œ b J œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ 64 œ œ œ œ œ œ œ. J & b œœ œœœ œ œ ™ œœ ˙ œ œ œ™ œœ ˙ œ> œ œ œœ œ œ > > F . . D‹ G‹ A7 > D‹ A7 œœ G‹ œ œ œ œ . . . . . . œ. œ. # œ. œ. œ. œ œ œ # œ œ œ # œ œ œ # œ n œ œ œ > œ œ . œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œœ œœ œœ œœ œœ œ œ ?b œ œ œ œ œ œ œ œ œ 70 3 3 j œ 3 3 œœœœœœœœ œœœœœœœœ œœœœœœœœ œœœœ œœœ œœœœœœœœ œ &b mp G‹ D‹ A7 D‹ œœ œœ œœ œœ mf G‹ œœœ œœœ œœœ œœœ # œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ?b œ œ œ œ #œ œ œ œ œ œ 77 œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ#œ œ œ œ œ œ &b J ‰ D‹ A7 D‹ œœ œœ ? b œ œ œ œ #œ #œœœ #œœœ œ œ œ œJ ‰ 82 œ œ œ œ œœœœœœœœ œœœœ b œ & œœœ œœœœœœœœ D‹ C A7 B¨ œ œ œ œ œ œ # œœœ >œ >œ ? b >œ œ >œ œ >œ œ œ œ >œ > 87 54 œ œ ™™ œœ œ œœ œœ œœ œ œœ œœ œ œ œ œ œ œ œ œ ™™ >œ >œ f œ >œ > > > œ œ œ >œ > œ œ œ œ œœœœœœœœ œœœœœœœœ > > œ œ G‹ œœ œœœ œ œ œ D‹ œ >œ > 4 92 &b ? #œ œ n œ # œ œJ #œœœ A7 bœ ‰ ™™ œ œ >œœœ #œ œ >œœ nœ œ œœ œ œ œ ‰ #œnœ œœ ‰ nœbœ œœ ‰ J J J œœ œœ ‰ ™ œ ™ J ™ D‹ œœ œ nœ œ œ œ œœœœ œ >œ œ >œ œ œ œ œ œ œœJ ‰ œ œ œ œœJ ‰ œ œ œ™ œ#œ n˙˙ œ œ œ >œœ b œ œ œ >œœœ œ & b œ œJ ‰ œ œJ ‰ n#˙˙ 98 ? œ b 104 &b ?b œœ œ œ œœ œ œœ œ œœ œ œœ œ œ œ œ œ œ œ œ œœ œœœ œ œœ œœœ œ D‹ C œœ œœ > > > > > > œ œœœœ œ œ œ> œ œ >œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ >> > > > > >œ % # œ n œ œ œ œ # œ œ œ J ‰ œ œ œ œ œ œ bœœ œ œœ œœ nœœ œ œœ œœ œ œ œ œ œ œ œœ œ œ œ œ œ œ œ œ B¨ A7 D‹ G‹ A7 D‹ œ œ œœ œ œ œ # œ # œ > œ > œœ > > œœ > > œ œ œ œœ ‰ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ> >œ œ> >œ J fi fi >œ œ œ œnœ œ œ œ œ œ œ œœ ‰ œ # œ œ b œœ œœœœ œ œœœœœœ œ J & œ Coda 109 sf f ?b œ œ œ œ œ œ œ œ j œ ‰ >œœ œœ œœ œœ ‰ œ J D‹ œ 19 0 Polkka mollissa on saksalaisen Helmut Ritlerin sävellys, joka tuli jo 1960-luvulla Suomessa tunnetuksi mm. Paul Norrbackan ja Matti Viljasen ansiosta. Sitä on aikoinaan soitettu myös lukuisissa kilpailuissa, konserteissa ja muissa esitystilanteissa. Monien mielestä tämä jopa oli taiturikappale ylitse muiden, mutta Suomea lukuunottamatta tätä polkkaa ei juurikaan ole tunnettu. 4 # 2012 55 ROOSIN TIMO Elämää hanurin varjossa Ensimmäisen haitarini sain 12-vuotiaana kesällä 1948. Isä sen osti Tampereelta Kauppaoppilaitoksen talonmies Kuusistolta, joka sivutöinään harrasti pienimuotoista haitarikauppaa. Haitarini oli 2-äänikertainen tasakahvainen saksalainen Elite Gera. Hinta oli ollut 20 000 markkaa, mutta isän puheista päätellen kauppatodistukseen oli merkitty joku muu summa. Syyt lienevät olleet verotukseen liittyvät, oletan. Kolmisen vuotta sillä soittelin ja omin päin opettelin, kunnes haitari vaihtui isompaan eli Kouvolan romopianoon. Uudessa, jo sodat käyneessä haitarissani painoa oli edeltäjäänsä verraten ainakin tuplasti. Kun olin pienen kokoinen, oli soitin aika hankala käsitellä mutta ääntä siitä kyllä lähti. Sitten lähti isä taas Tampereelle haitarikaupoille ja tuloksena kevyt harmaa haitari, jonka päällä luki Soitintehdas tai Soitintupa, tarkkaan en muista. Siitä pystyin minäkin jo maksamaan yli puolet. Erilaista siinä oli se, että A oli ulommaisella rivillä. Meillä koulupojilla oli tuohon aikaan jo orkesteri, Malaquena nimeltään, joten nopeasti piti opetella kappaleet ikäänkuin uudestaan kun järjestelmä vaihtui. Se haitari muuten oli ollut tunnetulla vammalalaisella naishanuristilla Rantasen Mirjamilla. Mirkulla oli Vammalassa oma orkesteri ja aloitellut ansiokkaan soittajan uransa pikkutyttönä Virroilla Osma-sukunimellään. Tällä haitarilla soittelin viisi vuotta, kunnes ollessani ensimmäisessä opettajapaikassani Uuraisilla myin sen naapurin isännälle ja ostin jyväskyläläisestä mu- 56 4 # 2012 siikkiliikkeestä kokonaan omilla rahoillani ihan uuden haitarin. Se oli punainen Scandalli, kolmiäänikertainen, enkä siihen suoraan sanoen makuani saanut koskaan, vaikka siinä ns. koppeleitakin oli jo muistaakseni ainakin viisi. Hinta taisi olla 90 000 markkaa ja myöhemmin harmitti, kun kolmekymmentätuhatta enemmän maksamalla olisi saanut uuden La Melodiosan. Ehkä pelotti ottaa vielä enemmän velkaa kuin jo otin. No, Melodiosaan sitten jonkun vuoden kuluttua lopultakin päädyin. Se oli mukava peli soitella, mutta casotto alkoi jo poltella sisuksissa. 80-luvun puolivälin mailla sitten haitari taas vaihtui ja nyt tuli ensimmäinen Pihlajamaa, Saturnus malliltaan ja casotto tietysti. Painavahan se oli soittaakin, mutta muhkeat bassot miellyttivät. Sitten ilmestyivät Pihlajamaan Kingit ja taas vaihtui haitari. Siitä tykkäsin niin paljon, että ajattelin siinä pysyvänikin. Vuodet kuluivat, mieli taaskin vaihtui ja niin syliini tuli Pihlajamaan Stage Star. Silloin jo ajattelin tosissani, että tässä se sitten on se viimeinen haitarini. Ei olisi pitänyt ajatella. Nyt soitan Bugaria. Ammatinvaihdos melkein edellytti toisen haitarin hankkimista Helsingin kämpälle. Näin syntyi kakkoshaitareiden ketju, jossa ensimmäinen taisi olla Majestic, oli siinä joku kolmiäänikertainen Kouvolakin ja myös ainakin Lollo. Kolmiäänikertainen casottokin oli ja vieläkin harmittelen siitä, kuulemma harvinaisuudesta luopumista välirahana jossakin haitarivaihdossa. Kerran ostin kolmiäänikertaisesta halvasta haitarista muutellun musetteäänisen soittimen. Se ei lopultakaan vastannut odotuksiani ja onnistuin vaihtamaan sen vanhaan kolmiäänikertaiseen Giuliettiin, joka nyt on kakkoshaitarini ja oikein sopiva ja soiva onkin. Tämänkin jutun kuvituksena on Kouvolan 30-luvun alun Kukkamalli. Kaatopaikkakuormasta pelastettu ja porilaisen Niistomäen Inton ammattitaidolla ja ilmeisesti vähän tunteellakin kunnostamana jo paremman näköinen kuin kuuloinen. Pari sotaa sotineena se kuitenkin on vieläkin maineensa veroinen ainakin kuuluvuudeltaan ja keveydeltään. Joskus tulee mieleen, että missähän päin Suomea ja kenen sylissä nuo entiset haitarini nyt soivat, jos vielä soivat. Haitarikuume on aika lailla samanlainen kuume kuin autokuumekin eli paranee vain soitinta vaihtamalla tai taas yksi haitari lisää hankkimalla. Vanha pelimanni Kiviruusun Väinö kehotti kerran minua silloin tuoretta ukkomiestä vaihtamaan haitaria niin kuin hänkin oli juuri tehnyt. Se on kuule niin kuin muijaa vaihtaisi, opetti Väiski. Haitarikuumeen yllättäessä olen vaimolle tästä opetuksesta maininnut ja aina lupa on tullut. Kiitos ystävät kuluneista vuosista ja leppoisaa joulunaikaa. Soitellaan edelleen. 4 # 2012 57 Myydään Kalle Kurvinen ky • Uudet Bugari-harmonikat • Käytetyt harmonikat • Myy, ostaa, vaihtaa ja vuokraa Kalle Kurvinen Ky Hiilimiiluntie 6, 48310 KOTKA gsm 050 63 043 [email protected] www.kallekurvinen.fi HAITARIREPUT Hanurilehden väki toivottaa Rauhallista Joulun aikaa! LK- LAUKKU ARMADA OY Hilkka Ronkainen Kummunkatu 3 83500 Outokumpu p. 045-6343973 www.laukkuarmada.net www.ottavianelliaccordions.it Marjon pörssi 58 Myynti-ilmoitukset ottaa vastaan Marjo Suominen, puh. 0400-609019. Ilmoituksessa, joka julkaistaan hanurityypeittäin, julkaistaan hanurin merkki, malli, hinta ja yhteystiedot (nimi ja yksi puhelinnumero) yhdellä rivillä. Kukin ilmoitus on automaattisesti esillä vain yhdessä lehdessä kerrallaan, joten ilmoitusta uusittaessa on oltava myös aktiivinen jos haluaa näkyä palstalla yhtä numeroa pidempään. Ilmoitus on Harmonikkaliiton jäsenille maksuton. Seuraavaan lehteen tulevat ilmoitukset Marjolle 31.1.2013 mennessä. 4 # 2012 Standardbassot LP Timangi Bugari Golden casotto + mikit Welmeister Grandina 4äk 4-riv. Bugari Gold Serie Casotto Giulietti Smile sm 636 (v.-05) Zero Sette 3äk Lp Moderno casotto Kouvola Cromatina Filamele 3äk Kouvolan sähköhanuri hinta 4000 €/tarjous 4250 € tarjous 5600 € 2000 € 1100 € 2500 € 1500 € tarjous myyjä Pessala Sundvik Pesonen Enkvist Hämäläinen Laakso Ojala Häyrinen Varjonen puhelin 050-3696656 0400-591096 0400-275967 050-5174437 040-5171284 040-5594685 050-4990492 044-5451568 040-5905181 Melodiabassot LP Bajan 4700 € Viren 0400-847129 4 # 2012 59 Tervetuloa tutustumaan GIULIETTI harmonikkoihin - Kun laatu ja sointi ratkaisevat - Uuden Giulietti Smilen ostajalle nyt optinen syntikkabasso asennettuna puoleen hintaan. SÄÄSTÄ 325€ ! Meiltä myös uudet LIMEX midit ja mikit asennettuna -Kysy uutta rahoitusvaihtoehtoamme ja pyydä tarjous uuteen Giuliettiin jo tänään. Uusia mielenkiintoisia malleja tulossa... Mietitkö vanhan soittimesi huoltamista? -Tervetuloa huoltoon ! Harmonikan korjaaminen ja huoltaminen on hyvä vaihtoehto ellei halua vaihtaa soitintaan uuteen. Vanha paljonkin soitettu soitin saadaan osaavissa käsissä lähes uudenveroiseen kuntoon. Ammattitaidolla huollettu soitin säilyttää hyvin arvonsa ja sillä on ilo soitella. Korjaan ja huollan kaikenmerkkiset ja -malliset harmonikat. Kunnostan kuluneet koneistot, korjaan pintaviat, asennan haluamanne lisälaitteet, uusin painuneet huopaosat, vaihdan vuotavat palkeet...Tietysti takuutyönä. Ja luonnollisesti viritän harmonikkasi parhaaseen mahdolliseen sointiin. Tule tutustumaan paikanpäälle, soita, tai lähetä sähköpostia. - Kristian Hyyppä Kysy lisää Giulietti jälleenmyyjältäsi: JOENSUU JYVÄSKYLÄ KOKKOLA MIKKELI OULU Pentti Karjalainen, 0500-808 819 Voitto Nieminen, 0400-161 464 Harmonikkapalvelu Simo Hietala, 050-5065 143 Arto Kivekäs, 0400-651 703 Mikko Oikarinen, 0400-289 185 SALO SALO TAMPERE TAMPERE VANTAA VIHTI Pekka Laakso, 0400-539 407 Pianokartano, 0400-123 555 Musiikkikoulu Markku Harjunpää, 040-8306 340 Harmonikkahuolto Tero Lahti, 040-5457 630 Harmonikkamyynti Tommi Kuusela, 040-5284 551 Reijo Jokinen, 0400-487 025 Maahantuonti, myynti, huolto HARMONIKKAHUOLTO Kristian Hyyppä, Tuottajantie 27, 60100 SEINÄJOKI [email protected], www.giulietti.info, 050-5224 903
© Copyright 2024