Timo Roos - Suomen Harmonikkaliitto

Harmonikkaliiton jäsenlehti 4 • 2012
r
e
s
a
l
s
i goe
r
a
t
i
a
H
Kokkolan
Talviharmonikassa
s. 32
Sami Hopponen
ja muut nuoret taiturit
tunnelmoivat liiton
juhlakonsertissa
s. 6
34
Ha
a
tto ry
4 # 2012
rm o ni k k
lii
en
Pakinoita
16 vuoden ajan
Suo m
Timo Roos
1
40. vuosikerta | 160. Hanuri
Suo m
Juhlavuosi
päätöksessä
rmonikk
a
tto ry
Suomen Harmonikkaliitto ry:n jäsenlehti
Ha
lii
en
Puheenjohtajalta
4 # 2012 | joulukuu
Julkaisija
Suomen Harmonikkaliitto ry
Kyrösselänkatu 3
39500 Ikaalinen
Puh. (03) 440 0222
Fax. (03) 458 9071
[email protected]
[email protected]
www.harmonikkaliitto.fi
Päätoimittaja ja
liiton puheenjohtaja
Kimmo Mattila
Puh. (03) 4400 221
Jäsenasiat sekä lehden
tilaus- ja osoiteasiat
Marja-Leena Heikkilä
Puh. (03) 4400 222
Toimisto avoinna arkisin klo 9 - 15
Hanurilehden toimittaja
Minna Plihtari
Puh. 040 5538 708
Hallituksen varapuheenjohtaja
Seppo Lankinen, Loppi
Hallituksen jäsenet
Reijo Ahonen, Turenki
Anita Aronen, Mäntsälä
Mika Hakala, Hämeenlinna
Pasi Hirvonen, Liperi
Markku Lindeman, Tampere
Juha Saarinen, Vääksy (varajäsen)
Satu Salmenaho, Pori (varajäsen)
Kirjapaino
Vammalan Kirjapaino Oy
ISSN 0780-0959
Kannessa Sami Hopponen
Kuvaaja Minna Plihtari
Lehti nro 1/13 ilmestyy viikolla 9.
Lehteen tarkoitettu aineisto Hanurilehden
osoitteeseen tai sähköpostiin 31.1.2013 mennessä.
Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlavuosi on päättymäisillään, ja liiton on aika siirtyä jo seitsemännelle
vuosikymmenelle. Tampere-talossa pidetty juhlakonsertti oli nuorten taitavien soittajien ilotulitusta, ja
se antaa meille uskoa myös hyvään liiton tulevaisuuteen. Juhlan kunniaksi on lupa katsella myös hieman
taaksepäin: liiton taival 1950-luvun alusta ei aina ole
ollut kovinkaan ruusuinen, ja se on vaatinut vetäjiltään
uutteraa työtä ja loputtomasti talkoohenkeä. Toiminnan jatkuminenkaan ei aina ollut itsestään selvää, kun
matkalla on ollut kaikenlaisia kuoppia. Vasta viimeiset
kolme vuosikymmentä ovat olleet vakaan kehityksen
aikaa, mikä on ollut uskollisen ja sitoutuneen jäsenistön ansiota.
Kiitos siis kaikille liiton jäsenille ja Hanurilehden lukijoille, että saatoimme viettää 60-vuotisjuhlaa ja koko
vuotta nuorekkaissa ja optimistisissa tunnelmissa.
***
Liittomme edellinen puheenjohtaja Toivo Marjamäki
kutsuttiin Suomen Harmonikkaliiton kunniapuheenjohtajaksi juhlakonsertin yhteydessä Tampere-talossa.
Topin puheenjohtaja-aika 1985-1995 oli liitolle vahvaa
kehittämisen aikaa, jäsenmäärä kasvoi kohisten ja sen
myötä myös liiton talous vakiintui. Parhaat onnittelut
Topille kunniapuheenjohtajuudesta koko Harmonikkaliiton puolesta.
***
Hanurilehden pitkäaikainen avustaja Timo Roos
kirjoittaa tässä lehdessä viimeisen Elämää hanurin
varjossa -pakinansa, joka päättää peräti 16 vuotta
jatkuneen palstan. Timon palsta on ollut lehden luetuimpia, ja siinä kirjoittaja on käsitellyt sekä menneitä
että ajankohtaisia harmonikka-asioita leppoisaan ja
omintakeiseen tyyliinsä. Palstalta on saatu lukea monia
hauskoja sattumuksia ja viisaita oivalluksia. Lämpimät
kiitokset Timolle pitkästä kirjoitusurakasta kaikkien
lehden lukijoiden puolesta!
Toivotan kaikille Harmonikkaliiton jäsenille hyvää ja
rauhallista joulua!
Kimmo Mattila
puheenjohtaja
4 # 2012
3
Tässä numerossa
Lyhyesti
n
nuorilla o
ja
ERI
la
il
s
p
a
L
ESTEREITA
K
R
O
A
IT
RIEMUKKA OMEA
SU
PUOLILLA
12
32
3 |
5 |
6 |
12 |
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
24 |
26 |
28 |
32 |
34 |
38 |
45 |
Pääkirjoitus
Lyhyesti
Suomen Harmonikkaliiton
60-vuotisjuhlakonsertin
tunnelmia
Lasten ja nuorten orkestereita
esittelyssä:
Nuori Suomalainen Harmonikka-
orkesteri
According to Rhythm, Nivala
Ääneseudun harmonikat
Nappulat ja Do it, Joensuu
Kuopion konservatorion harmonikka-
orkesteri
Hämeenlinnan Sibeliusopiston
harmonikkaorkesterit
Lappeenrannan musiikkiopiston
harmonikkaorkesterit
Vakka-Suomen nuorten orkesterit
Kokkolan Junioriharmonikat
Nakkilan Seudun Harmonikkojen nuorten orkesteri
Espoon musiikkiopiston orkesterit
Merja Huhta kannustaa nuoria
opettajia yrittäjyyteen
Tapahtumakalenteri
Tuloksia Nakkilan Harmonikkaviikolta
Kokkolan Talviharmonikka
Timo Roosin ääni kuuluu
kirjoitettunakin
Uudet äänitteet
Harmonikkaristeily siirtyy
Turusta Helsinkiin
Talviharmonikka
soi Kokkolassa
helmikuussa
Vesa Vilenius ja Maija Rantanen.
4
4 # 2012
Minä soitan harmonikkaa
kisataan Lahdessa
 Filosofian tohtori Antti Juvonen on valittu Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen
professorin 5-vuotiseen virkaan.
Pitkän yliopistouran tehnyt Juvonen
aloitti opintonsa Jyväskylän konservatoriossa Alpo Pohjan oppilaana ensimmäisten
harmonikansoiton ammattiopiskelijoiden
joukossa 1970-luvun lopulla. Antti Juvosen
tutkimusalueena on erityisesti taito- ja taideaineiden pedagogiikka. 𝄐
 Valtakunnalliset Minä Soitan Harmonikkaa -kilpailut pidetään tulevana keväänä Lahdessa 12.-14.4.2013. Tapahtuma
alkaa perjantaina ja loppuu sunnuntaina
iltapäivällä. Sarjoja on 1994-syntyneille ja
sitä nuoremmille. Tänäkin vuonna järjestämme A18-sarjan, jonka palkintona on
Suomen Harmonikkaliiton matkastipendi
Coupe Mondiale -kilpailuun Kanadassa 20.25.8.2013
Pakolliset kappaleet ilmestyvät pian ja
niistä tiedotetaan sivullamme www.siba.fi/
Tarkista
Netta Skogille
sähköpostiosoitteesi
lehdistön palkinto
Roland-kisassa
 Netta Skog palkittiin kansainvälisessä
Roland-digiharmonikkakilpailussa Italiassa
Ronald Lankford -palkinnolla. Palkinnonsaajan valitsi joukko italialaisen lehdistön
edustajia.
Palkinto myönnettiin muusikolle, joka
ilmensi parhaiten digiharmonikan henkeä
ja osoitti intohimoa digiharmonikalla soittamisessa. Kansainvälisen V-Accordion -kilpailun
voitti venäläinen Klavdia Tarabrina, toiseksi
hoy. Tietoa tapahtumasta voi kysellä myös
yhdistyksen puheenjohtajalta allaolevista
yhteystiedoista. Sivuille kerätään yksityiskohtaisempaa tietoa sitä mukaa, kun asiat
varmistuvat.
Oikein mukavaa loppuvuotta kaikille ja
tervetuloa Lahteen ensi keväänä!
Harmonikansoiton opettajat ry:n
hallitus
[email protected]
045-8512260
www.siba.fi/hoy 𝄐
tuli saksalainen Michael Rettig ja kolmanneksi puolalainen Pawel Janas.
Kansainvälisessä tuomaristossa oli
muun muassa Suomesta Toni Perttula, joka
voitti kilpailun vuonna 2008.
Kilpailijoita oli Brasiliasta, Saksasta, Unkarista, Puolasta, Serbiasta, Englannista,
Kanadasta, Italiasta, Espanjasta, Ranskasta,
Kiinasta, USA:sta, Japanista, Suomesta ja Venäjältä. 𝄐
 Suomen Harmonikkaliitto muistuttaa jäseniään tarkistamaan, että
sähköpostiosoite ja muut yhteystiedot
ovat ajan tasalla liiton toimistossa.
Osoitteen voi parhaiten tarkistaa netistä kirjautumalla omalle jäsensivulle.
– Tiedotamme myös sähköpostitse
asioita jäsenistölle ja muun muassa jäsenmaksuista lähetetään vuoden alussa
sähköpostilasku normaalin paperiversion lisäksi, kertoo liiton toimistosihteeri
Marja-Leena Heikkilä.𝄐
Lapissa elvytetään kaksirivisperinnettä
Irene Juselius:
Olin positiivisesti yllättynyt ja tyytyväinen,
että konsertti oli rakennettu juuri näin, nuorten taitureiden hienon
soiton varaan.
Antti Juvonen
kasvatustieteen
professorin virkaan
10
 Lapissa on elvytetty kansanmusiikin
opetustoimintaa Lapin Nuorison Liiton
hallinnoiman EU-hankkeen voimin. Kansantanssi- ja kansanmusiikkiryhmä Siepakat
järjestää kansanmusiikin opetusta Kansanmusiikkikammarissa muusikko Jukka Hannulan johdolla.
– Olemme saaneet elvytettyä kaksirivisperinnettä, joka on ollut aikanaan vahvaa
täällä Lapissa, mutta jäänyt ihan tyhjiöön
tässä välissä. Meillä on tällä hetkellä kymmenkunta lasta ja nuorta innostunut 2-rivisen soitosta ala-asteikäisistä alkaen.
– Toimintamme on aktiivista, teemme
laajemminkin yhteistyötä muun muassa
alueemme mestaripelimannin ja pelimannimestareiden kanssa, kertoo Jukka Hannula.
Jukka Hannula on opiskellut Kokkolassa
pääaineenaan klassista harmonikkaa, mutta
lapsesta asti kansanmusiikki on ollut lähellä
hänen sydäntään ja niinpä hän opiskeli Kokkolassa myös kaikki kansanmusiikkikurssit,
jotka olivat klassisen harmonikan soittajalle
mahdollisia.
Sen jälkeen hän on toiminut ammattimuusikkona mm. Rimpparemmissä sekä
muusikkona että musiikkiryhmän johtajana.
– Kansanmusiikin koulutus oli vähän
lapsenkengissä täällä pohjoisessa, joten halusin kehittää sitä, kun minulla oli pedagogista koulutusta, kertoo Jukka Hannula.
Hänen toimintansa Kansanmusiikkikammarissa ja erityisesti kaksirivisharrastuksen elvyttämisessä on huomattu sekä
alueellisesti että valtakunnallisesti. Siepakat
2-rivisyhtye muun muassa edustaa tammikuussa Lapin Nuorison Liittoa Folklandiaristeilyllä. 𝄐
4 # 2012
5
Pirttijoet ja Hopposet.
rm o ni k k
a
tto ry
Suo m
Ha
Anna-Liisa ja
Laura Haimelin ja Anna Nordberg.
Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlakonsertissa Tampere-talossa oli
hieno tunnelma. Pääosissa olivat
nuoret taitavat harmonikansoittajat sekä liiton kunniapuheenjohtajaksi juhlakonsertin yhteydessä kutsuttu Toivo "Topi" Marjamäki.
Konsertin päätyttyä oli helppo allekirjoittaa liiton puheenjohtajan
Kimmo Mattilan ja varapuheenjohtajan Seppo Lankisen alkujuonto,
jonka mukaan konsertissa kuultava
loistava osaaminen ja taiturimaiset
esitykset antavat vahvan syyn uskoa ja ennustaa, että Suomen Harmonikkaliiton seuraavakin 60-vuotistaipale tulee olemaan hyvä ja
vahva.
Teksti ja kuvat Minna Plihtari
6
4 # 2012
Henna Aaltonen ja Juho Kanerva.
Raimo Vertainen, Kalle Kurvinen, Mika Huusari ja Seppo
Jouhikainen.
lii
en
Ilona Suomalainen ja Petteri Waris.
Makkosen perhe.
Keijo Loun.
Juhlakonsertissa
katse tulevaisuuteen
K
onsertin alkupuolella kuultiin
vuodesta 2009 toiminutta Nuorta Suomalaista Harmonikkaorkesteria, jota johti Janne Valkeajoki.
Orkesteri on ollut monissa tilanteissa
ikäänkuin Harmonikkaliiton edustusorkesteri, jota liitto ja liiton jäsenet ovat
tukeneet. Alkupuolen klassinen osuus
peilasi harmonikkaa Leander Norrbackaan, joka jo 20-luvulla soitti klassista ohjelmistoa ja pyrki nostamaan
harmonikan asemaa klassisen musiikin
avulla. Aika alkoi kuitenkin vasta 70-luvulla kypsyä tämäntapaisiin muutoksiin.
Orkesteri soitti myös yhden Astor Piazzollan suurimmista hiteistä,
Violentangon. Piazzollan musiikki on
rikastuttanut harmonikan ohjelmistoa
eri puolilla maailmaa. Suomessa Piazzolla kävi yhden kerran vuonna 1990.
Silloin Piazzollan musiikki ei ollut Suomessa vielä kovin tunnettua, mutta
1990-2000-luvulla Tango Nuevo tuli
soitetuksi aivan ennennäkemättömällä
innolla.
Harmonikan monipuolisuus tuli hienosti esiin Veli Kujalan tilausteoksessa Introduction ja Passacaglia, johon
Nuori Suomalainen Harmonikkaorkesteri päätti osuutensa. Orkesteri soi hienostuneesti ja monisävyisesti. Yleisön
raikuvat aplodit ja Tampere-talon käytäväkeskustelut konsertin puoliajalla kertoivat, että taidokas orkesteri sai upean
vastaanoton juhlaväeltä.
Juhlakonsertin toisen puoliskon
aloitti itseoikeutetusti ensimmäisen
Kultaisen Harmonikan vuonna 1983
voittanut Maria Kalaniemi pianisti
Timo Alakotilan kanssa. Unto Monosen Satumaa sekä kansansävelmä
Olin sairas kun luokseni saavuit, soivat yhteenhioutuneen duon käsittelyssä
saumattoman kauniisti.
Merv
i Hei
po Pohja.
rheineen ja Al
Pa
si Hirvonen pe
Juha
ni Ha
kala j
a Ulla
kkin
en, I
iris H
ellm
an ja
Tea
Karl
sson
.
Maju
ri.
Hannu Hänninen, Pauli Lehtinen ja Juhani Aaltonen toivat Hollolan Harmonikkojen tervehdyksen 60-vuotiaalle
Suomen Harmonikkaliitolle. Tervehdyksiä ottivat vastaan valtuuston puheenjohtaja Eero Määttä ja hallituksen
puheenjohtaja Kimmo Mattila.
4 # 2012
7
en
rm o ni k k
a
lii
tto ry
Suo m
Ha
Julia Suihkola.
Maria Kalaniemi.
8
4 # 2012
Loistokas ohjelma jatkui taitavien
nuorten solistien monipuolisella kimaralla, jota säesti Jari Puhakan orkesteri. Yksi taitavimmista nuoren polven
viihdehanuristeista on Sami Hopponen, vuoden 2007 Kultaisen Harmonikan voittaja, joka teki muun muassa
hienon roolin Vili Vesterisenä Imatran kesäteatterissa kesällä 2010. Sami
Hopponen soitti juhlakonsertissa niin
ranskalaista musettea kuin jazzia pehmeällä ja irtonaisella svengillä.
Harmonikkaliitto on ollut kansainvälisen liiton CIA:n jäsen jo vuodesta
1959. Tuolloin kansainvälinen kirjeenvaihto oli hidasta ja harvinaista. Kansainvälisissä kilpailuissa myös soitettiin,
kuten Paavo Tiusanen vuonna 1965,
kun silloiset MM-kilpailut järjestettiin
Suomessa.
Nykyisin yhteydenpito kansainvälisesti on jokapäiväistä ja luontevaa. Myös
nuorten soittajien eteenpäin menossa
kansainvälisyys on tärkeä osa. Italialainen jazzhanuristi Renzo Ruggieri
bongasi Viivi Maria Saarenkylän
Primus Ikaalinen -kilpailusta 2010. Sen
jälkeen Viivi Maria oli vaihto-oppilaana
Itävallassa ja opiskeli samalla Renzon
johdolla. Yhteistyö jatkuu edelleen. Viivi
haki tuntumaa kansainvälisiin kilpailuihin tänä syksynä USA:ssa järjestetyissä
Trophee Mondiale -kisoissa, joiden järjestäjä oli sama CMA kuin Paavo Tiusasen aikaan vuonna 1965. Viivi Maria
Saarenkylän soitossa saatiin makupaloja
kansainvälisyydestä, mutta myös uudesta suomalaisesta kansanmusiikista.
Konsertin kuopus oli 8-vuotias Kalle Makkonen. Hän edusti Hopeisen
Harmonikan 2012 voittajana kaikkia
niitä lahjakkaita ja innokkaita lapsia,
jotka haluavat soittaa harmonikkaa.
Alpo Pohjan oppilaana soittava Kalle
sulatti yleisön sydämet todella taidokkaalla ja kivalla esityksellä Wilfred Walkerin Sonatiinista.
Julia Suihkola osoitti, että nuoretkin löytävät soitettavakseen vanhaa
hienoa harmonikkaohjelmistoa. Julia
herätti hienolla tavalla eloon kahden
italialaisen mestarin Beltramin ja Fugazzan sävellykset, joista on olemassa
muun muassa Esko Könösen hienot
levytykset 1960-luvulta.
Suihkolan harmonikkaperheessä
on pystejä ja palkintoja kaikilla neljällä
lapsella. Julia on Pelimannimestari ja
tämän vuoden Kultaisen Harmonikan
kakkonen. Hänen vaivattomasti soljuva
soittonsa ja hyväntuulinen olemuksensa tekivät esityksestä nautittavaa kuunneltavaa ja katsottavaa.
Aivan oman tyylinsä on löytänyt multilahjakas Jonna Pirttijoki. Hän säestää lauluaan itse harmonikalla ainutlaatuisella
tavalla, joka edellyttää paljon tyylien tutkimista, säestyksen analysointia ja monilahjakkuutta. Hänen kolme kappalettaan esittelivät
upeasti suomalaista poprunoutta, argentiinalaista tango-oopperaa
ja suomalaista iskelmää.
Konsertin ohjelma oli monipuolinen ja hieno. Nuorten esiintyjien kautta katsottiin valoisasti tulevaisuuteen. 𝄐
Videoita juhlakonsertista voit katsoa osoitteesta:
http://tinyurl.com/SHL60v
Harmonikkaliiton historiikkia käsittelevän juttusarjan 2. osa
julkaistaan toimituksellisista syistä vasta numerossa 1-2013.
Viivi Maria Saarenkylä.
Jonna Pirttijoki.
Sami Hopponen ja Jari Puhakan orkesteri.
4 # 2012
9
a
lii
en
rm o ni k k
tto ry
Suo m
Ha
Toivo "Topi" Marjamäestä
kunniapuheenjohtaja
▸ Suomen Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlakonsertissa
yksi huomionosoitus sopi tärkeydessään ja arvokkuudessaan tähän tilaisuuteen. Toivo "Topi" Marjamäki kutsuttiin liiton kunniapuheenjohtajaksi.
Toivo Marjamäki toimi Harmonikkaliiton puheenjohtajana 10 vuotta vuosina 1985-1995. Topi Marjamäen
puheenjohtajakausi oli liiton toiminnassa vahvaa kehittämisen aikaa. Liiton jäsenmäärä nousi, toiminta laajeni,
jäsenlehti kasvoi kokoa ja näköä, uusia harmonikkakerhoja perustettiin ja liiton talous vahvistui säännöllisen
valtionavustuksen ansiosta.
Hänen puheenjohtajakaudellaan uudistettiin myös
liiton hallintorakenne nykyiseen kolmiportaiseen malliin: liittokokous-liittovaltuusto-liittohallitus. Topi Marjamäen vahvana oivalluksenaan oli myös sitouttaa nuoria
ihmisiä mukaan liiton toimintaan.
Topin oma 60-vuotiskonsertti pidettiin samalla lavalla Tampere-talossa vuonna 1990.
– Kun me nyt vietämme tässä samassa talossa Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlaa, on paikallaan nimenomaan tässä tilaisuudessa luovuttaa Topille tämä huomionosoitus, totesi Kimmo Mattila.
Harmonikkaliiton 60-vuotisjuhlakonsertin kutsuvieraslistalla olivat mm. kaikki liiton kunniajäsenet. Seppo Lankinen kokosi kunniajäsenten ajatuksia ja tunnelmia juhlakonsertin jälkeen. Näin he vastailivat kysymykseen "Mitä pidit Suomen Harmonikkaliiton
60-vuotisjuhlakonsertista ja minkälaisia ajatuksia se herätti":
Toivo Marjamäki, kunniapuheenjohtaja,
Kangasala
- Tunsin olevani juhlakonsertissa itselleni
kovin mieluisan tilaisuuden ympäröimänä.
Konsertissa esiintyi huippuosaavia nuoria
hanuritaitureita. Nuoruudestaan huolimatta he saivat konsertin ohjelmistosta kovin
monipuolisen. Minusta konsertista ei puuttunut mitään. Luulen, että en ole koskaan aikaisemmin kuullut näin hienoa hanurikonserttia. Minulle osoitettu huomionosoitus
oli erityisen liikuttavaa ottaa vastaan juuri
tässä, valtavan hienossa tilaisuudessa. Juhlakonsertin jälkeen oli myös mukava tavata
liiton muita kunniajäseniä ja vaihtaa hiedän
kanssaan kuulumisia pitkän ajan jälkeen.
Jukka Ollila, Tornio
- Hienoa, että 60v-juhlakonsertti toteutettiin, se oli ihan paikallaan ja onnistui kaikin
puolin hyvin. Nuoriso-orkesteriin tutustuminen oli mieluisa kokemus. Sen kapellimestari Janne Valkeajoki on kehityskelpoinen
johtaja. Mies paikallaan! Olisin jättänyt or-
10
4 # 2012
kesterin esittämistä teoksista Nils-Erik Fougstedtin Juhlasoiton pois. Sen sävellyksen
tematiikka ei ole mielestäni niin suurta, että
sitä olisi kannattanut harjoituttaa Nuorisoorkesterin ohjelmistoon. Sen sijaan sekä
Edvard Griegin että Veli Kujalan sävellykset
olivat hyvinkin onnistuneita valintoja orkesterin repertuaariin. Konsertin solisteille olisi
mielestäni riittänyt yksi soolo kullekin, ja sitä
myöden olisi voitu ottaa muutama taitava
nuori soittaja lisää esiintymään.
Risto Silfverberg, Helsinki
- Pidin kovasti konsertista. Vähän jäi ihmetyttämään, mihin oli jäänyt yleisön joukosta yksi sukupolvi harmonikansoittajia.
Nimittäin kaikki ne tämän hetken valtakunnan ykkösartistit, jotka kuusikymmentä- ja
seitsemänkymmentäluvuilla
opiskelivat
harmonikasta itselleen ammattia ja saivat
tuolloin Harmonikkaliitolta monenlaistakin
etaan Harmonikkaliiton varoin. Mietin, että
orkesteria, jonka ohjelmisto painottuu taidemusiikkiin, tuetaan varoilla, jotka kerätään
perinteisen ja viihteellisen harmonikkamusiikin voimin. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa, jos taidemusiikki voisi kannattaa itse
itsensä myös taloudellisesti.
Paavo Tiusanen ja Markus Lindholm puolisoineen.
tukea. Heitä olisin toivonut näkeväni juhlakonsertissa. Oman juhlakonserttini kruunasi
kahvihetki muiden kunniajäsenten seurassa.
Hyvä että tulin!
Paavo Tiusanen, Vantaa
- Ensimmäisellä puoliajalla mietin Nuoren
Suomalaisen Harmonikkaorkesterin ohjelmistovalintoja. Minusta mennään vaaralliselle linjalle, jos harmonikkaorkesterin soitossa pitäydytään pelkästään klassisessa tai
modernissa repertuaarissa. Pelkään kansan
silloin katoavan harmonikkakonserteista.
Minulla on siitä jopa omakohtaisia kokemuksia, kun 50-luvulla soitin muutamia
klassisen musiikin konsertteja. Yleisö ei löytänyt tietään niihin. Ohjelmistossa pitäisi
olla sellaista musiikkia, jonka kansa tuntee.
Nuorten orkesteri soitti toki hyvin, siitä ei
ole tässä kyse. Nautin heidän soitostaan ja
taidoistaan suuresti.
Toisen puoliajan esiintyjillä oli myös kaikilla
loistava tekniikka. Toivoisin kuitenkin, että
pelkän teknisen taituruuden lisäksi he eläisivät enemmän sitä, mitä soittavat. Paneutuisivat siis enemmän musiikin sisältöön.
Nyansseja ja dynamiikkaa lisää!
esiintyjät, jotka saivat kappaleistaan uskomattoman paljon irti musikaalisuutta, sisältöä, tekemistä ja taituruutta. Olin positiivisesti yllättynyt ja tyytyväinen, että konsertti
oli rakennettu juuri näin, nuorten taitureiden hienon soiton varaan.
Markus Lindholm, Ulvila
- Pidin konsertista paljon. Olin yllättynyt,
että nuorista soittajista oli saatu hyvä ja taitava esiintyjäkaarti kasaan. Koin positiivisena asiana sen, että konsertti oli toteutettu
nuorten taiteilijoitten esiinmarssina.
Keijo Louna, Lieto
- Konsertista näkyi ja kuului, että se oli koottu ja valmisteltu hyvin. Konsertti yllätti myös
korkealla tasollaan. Musiikin laatu ei jättänyt
toivomisen varaa. Juontajien viesti siitä, että
tässä konsertissa katsotaan eteenpäin tulevaisuuteen eikä taaksepäin menneisyyteen,
oli myös selkeä.
Minua jäi konsertissa askarruttamaan juontajan esitys siitä, että nuorten orkesteria tu-
Alpo Pohja, Jyväskylä
- Konsertti herätti pelkästään sympaattisia ja
positiivisia ajatuksia. Hyvin laadittu ohjelma
miellytti varmasti kaikkia. Nuoren polven
esiintuominen oli hyvä asia. Luulen, että
valtaosa juhlakonsertin yleisöstä ajattelee
kanssani samalla tavalla.
Olavi Ylänen, Turku
- Pidin juhlakonsertista henkilökohtaisesti
hyvin paljon. Olin yllättynyt nuorten kovasta tasosta. Suurimman yllätyksen minulle
tuotti kahdeksanvuotias Kalle Makkonen.
On hienoa kuulla, miten taitavia soittajia
nykyiset nuoret ovat. Kuuluttajat olivat selkeäsanaisia. Konsertin ohjelma oli laadittu
naulan kantaan.
Tauno Ylönen, Sysmä
- Konsertti herätti pelkästään hyviä ajatuksia.
Tunnelma oli juhlallinen. Upeaa musiikkia,
upeita soittajia. Etenkin nuorten orkesteri oli
loistava. Mitenkä sellainen orkesteri on edes
saatu kasattua? Solisteja oli ilo kuunnella.
Sami Hopposen seisaaltaan soitto oli erityisen juhlallista. Minusta hanuristi seisoessaan
on paremmin esillä kuin istuessaan. Olisin
toki mielelläni kuunnellut konsertissa myös
pari perinteisempää harmonikkakappaletta.
Maire Tammenlaakso, Naantali
- Sehän oli hieno konsertti. Valtavasti taitoa
ja tekniikkaa. Johonkin väliin olisin odottanut vähän rauhallisempaakin musiikkia,
Love Storyä tai jotakin, kaiken sen henkeäsalpaavan tekniikan ja nopeuden sijaan.
Tällaiselle vanhemmalle konserttivieraalle
pienet suvantopaikat ohjelmistossa olisivat
olleet mukavia.
Veikko Huuskonen, Kirkkonummi
- Konsertti oli täynnä taitavia esityksiä. Koko
ohjelma oli taitavasti soitettu. Pitäisi kuitenkin muistaa, että Harmonikkaliitolla on paljon harrastajajäseniä, jotka soittavat ja kuuntelevat vanhempaa harmonikkamusiikkia, ja
joita liitto periaatteittensa mukaisesti myös
kokoaa yhteen. Näille jäsenille suunnattu
yksi kappale tai jopa usean soittajan esittämä potpuri juhlakonsertissa olisi ollut hatunnoston arvoinen teko.
Veikko Huuskonen ja Seppo Lankinen.
Irene Juselius, Tampere
- Loistava juhlakonsertti. Pitkästä aikaa minulle tuli tätä konserttia kuunnellessa olo,
että Tampere-talo häipyi pois ympäriltä.
Jäljelle jäivät vain huippuhyvä musiikki ja
Risto Silfverberg, Alpo Pohja, Jukka Ollila ja Toivo Marjamäki.
4 # 2012
11
NUORILLA KIVOJA ORKESTEREITA
YMPÄRI SUOMEA
12
4 # 2012
4 # 2012
13
Nuorten orkestereita
Teksti ja kuvat: Minna Plihtari
▸ Kuopiossa marraskuun alussa tänä vuonna järjestetty Nuori Soittaa! -tapahtuma on kolmipäiväinen musiikkikatselmus,
joka keräsi yhteen orkestereita ja yhtyeitä koko Suomen musiikkioppilaitoksista. Tapahtumassa oli mukana myös harmonikkaorkestereita Hämeenlinnasta ja Nivalasta sekä harmonikansoiton opettajia eri puolilta Suomea. Harmonikansoittajia
esiintyi myös erilaisissa muissa kokoonpanoissa.
Suomen musiikkioppilaitosten liitto järjesti tapahtuman
yhteistyössä Kuopion konservatorion, Savonia-ammattikorkeakoulun, Sibelius-Akatemian ja Suomen konservatorioliiton kanssa.
Valtakunnallinen tapahtuma järjestettiin 14. kerran ja se
on yksi maamme suurimmista säännöllisesti järjestettävistä
kulttuuritapahtumista. Tänä vuonna se kokosi kolmen päivän
aikana noin 2000 lasta ja nuorta yli yhdeksässäkymmenessä eri kokoonpanossa. Kolmen vuoden välein järjestettävä
tapahtuma kokoaa yhtyeitä ja orkestereita kaikilta musiikin
koulutusasteilta.
Tapahtuma esitteli kattavasti musiikin tyylilajeja, vaikka
se pyrkiikin erityisesti tuomaan esiin suomalaista nykymusiikkia.
Katselmuksessa orkesterit ja yhtyeet saivat tuoreeltaan
rakentavan palautteen esityksestään raadilta, johon kuului
maamme eturivin taiteilijoita ja musiikkipedagogeja. Tapahtuman yksi idea on myös, että tavataan samanikäisiä soittajia
ja kuullaan muiden esityksiä. Myös Kuopion Musiikkikeskuksen Konserttisalissa soittaminen oli monelle soittajalle elämys. 𝄐
Nuorten
harmonikkaorkesterit
elävät tässä ajassa
H
armonikkakerhoissa ja -yhdistyksissä ympäri maan
voidaan olla hyvillä mielin yhteissoiton jatkumisesta, sillä lasten ja nuorten harmonikkaorkestereita on
lukuisia joka puolella Suomea.
Lasten ja nuorten orkesterit ovat syntyneet ja elävät tässä
ajassa, aivan kuten harmonikkakerhot ovat syntyneet vuosikymmeniä sitten omassa ajassaan. Joillakin paikkakunnilla
on saatu aikaan jopa yhteisiä pikkuesiintymisiä, jotka ovat
kokemusten mukaan olleet puolin ja toisin hyvin antoisia.
Tässä Hanurilehden numerossa esittelemme joitakin lasten ja nuorten aktiivisesti toimivia harmonikkaorkestereita.
Osa niistä on toiminut jo pitkään, osan taival on alkumetreillä. Kaikkia kuitenkin yhdistää soittamisen ja oppimisen palo
sekä yhdessä tekemisen riemu, jollaista kohdatessa on helppo
katsoa luottavaisesti harmonikan tulevaisuuteen.
Jokainen orkesteri heijastaa vahvasti johtajaansa, mikä
tekee kokoonpanoista persoonallisia. Yhteisenä tavoitteena
nousee kaikilla kuitenkin esiin sosiaalinen näkökulma. Hyvin monesti orkesteri ja kaverit siellä pitävät harrastuksessa
kiinni myös yli murrosiän. Erityisen arvokasta tämä on etenkin niillä soittajilla, jotka eivät edes harkitse soittamisesta
ammattia.
Tärkeää on pitää huoli siitä, että nuoret aikuiset myös
löytävät orkesterin, jossa jatkaa harrastusta opiskelujen ja
työelämän ohella.
Nuori Suomalainen Harmonikkaorkesteri ja Junioriorkesteri ovat mm. esimerkkejä siitä, että orkesteri saadaan
toimimaan, vaikka soittajat asuvat eri puolilla maata. 𝄐
Hämeenlinnan Sibeliusopiston orkesteri
Reijo Ahosen johdolla osallistui Kuopiossa Nuori Soittaa!
-musiikkikatselmukseen.
14
4 # 2012
Orkestereiden "maajoukkueessa"
hyvä yhteishenki
Loistava orkesteri,
joka pystyy toteuttamaan kaiken, mitä
heiltä pyytää.
Kapellimestari
Janne Valkeajoki.
N
uori Suomalainen Harmonikkaorkesteri (Finnish
Youth Accordion Ensemble) perustettiin 2009. Orkesteri koostuu Suomen taitavimmista nuorista harmonikansoittajista.
Valtaosa orkesterin jäsenistä on musiikin ammattiopiskelijoita. Tämän säkenöivän joukon yhteensaattaminen on
ollut myös kansainvälisesti uutta ja merkittävää. Orkesterin
konsertit ovat saaneet innostuneen ja hämmästyneen vastaanoton.
Nuori Suomalainen Harmonikkaorkesteri konsertoi
ympäri Suomea ja tekee pioneerityötä nykymusiikin ja korkeatasoisen konserttimusiikin harmonikkaorkesterina. Ohjelmistossa on erityylistä musiikkia eri vuosisadoilta sekä
Veli Kujalan tilaussävellys ”Introduction & Passacaglia”, joka
kantaesitettiin maaliskuussa 2011.
Orkesterin nuoren historian merkkipaaluihin kuuluu
kansainvälisen ja arvostetun Pulan harmonikkaorkesterikilpailun voitto Kroatiassa 2011. Orkesteri herätti kansainvälisen yleisön laajan huomion energisyydellään ja taiteellisesti
tinkimättömällä työllään.
– Harmonikansoittajille ei aikaisemmin ollut kunnon yhteissoittomahdollisuutta. Sinfoniaorkesteriin ei harmonikalla
pääse, joten tämä on loistava juttu, toteavat Maija Hirvi,
Sini Kuusela ja Laura Haimelin.
– Kaikki muut muusikot soittavat sinfoniaorkesterissa,
joten harmonikansoittajille tällainen orkesteri on hyvin yhdistävä tekijä.
Metropoliassa harmonikkaa opiskeleva Sini Kuusela on
huomannut, että harmonikkaan suhtaudutaan muusikkopiireissä edelleen vähätellen.
– Esimerkiksi missään luennoilla ei harmonikkaa mainita. Puhaltajat, jousisoittajat ja pianistit huomioidaan ja
silloin tällöin muistetaan myös kitaristit, mutta harmonikasta
kukaan ei puhu koskaan mitään.
– Tässä orkesterissa soittaminen on hauskaa ja taiteellista. Meillä on hyvä kapellimestari, hyvä yhteishenki ja hyviä
biisejä. Tavoitteellinen soittaminen on palkitsevaa ja innostavaa, sanovat Maija, Sini ja Laura.
– Sekä orkesteri että kapellimestari kehittyvät koko ajan.
Minulle tämän orkesterin johtaminen on ollut hyvin opettavaista, sanoo orkesterin kapellimestari Janne Valkeajoki.
Jannen pääaine Sibelius-Akatemiassa on harmonikka,
mutta sen lisäksi hän on opiskellun Jorma Panulan kapellimestariluokalla viitisen vuotta.
– Tämä on loistava soittajajoukko, joka pystyy toteuttamaan kaiken, mitä heiltä pyytää. Vuorovaikutus toimii myös
toisin päin, orkesterilta kapulle.
– Tämä on paremminkin ensemble, joka koostuu useista
solisteista, toteaa Janne Valkeajoki.
Kapellimestari: Janne Valkeajoki.
Soittajat: Ilona Suomalainen, Petteri Waris, Minja Jantunen, Matti Pulkki, Anna Nordberg, Vilma Räikkönen, Juho
Jäppinen, Sini Kuusela, Saara Pitkänen, Maija Hirvi, Jonna
Appelberg, Henna Aaltonen, Mikko Malin, Juho Kanerva,
Laura Haimelin, Tuomas Poutanen, Anna Leskelä. 𝄐
Ilona Suomalainen ja Tuomas Poutanen.
4 # 2012
15
Nuorten orkestereita
ä
t
h
ny
i
u
K
ä
t
t
e
erh
p
a
t
r
u
su
Yläkuvassa: Pinja Eilo, Petra Isokangas, Riina Leskelä, Seena Arvio, Riku Pihlajamaa,
Emilia Jurvelin, Anna Salomaa, Ella Törmäkangas, Laura Rautio, Roosa Kokkonen,
Veera Jokinen, Ella Kähönen ja Iida Tölli. Takana komppiryhmä Vili Löytynoja, Anttu
Suhonen, Ville Saviluoto ja Miska Alatalo. Oikealla orkesterin vara-kapu Juha Yli-Kotila.
Vasemmalla: Ella Kähönen ja Iida Tölli.
According to Rhythm
H
Orkesterilaiset kiittävät toisiaan siitä,
että jokainen on ottanut vastuun omista stemmoistaan.
Milja Tytärniemi, Joni Stein, Susanna Piippo, Pinja Varis, Selina Heikura, Roosa Leppävuori, Emma-Kaisa Ojala, Jenni Hietala, Nella-Riina Ylitalo,
keskellä Tarvo Kantola.
16
4 # 2012
enna-Maija
Vannemaa
perusti viime keväänä Jokilaaksojen musiikkiopistossa
Nivalassa harmonikkaorkesterin, jonka
toiminta lähti hirmuiseen lentoon heti.
Kuudelta eri paikkakunnalta olevat
soittajat tutustuivat toisiinsa nopeasti
ja muodostivat tiiviin ryhmän, jonka
loistava yhteishenki huokuu iloisessa ja
reippaassa joukossa.
– Ajatus orkesterin perustamisesta
on lähtenyt itämään alitajuisesti varmaan siitä lähtien, kun itse soitin Vertaisen Ramin orkesterissa Kokkolassa.
Yhteissoitossa olen soitattanut paljon
poppia, Michael Jacksonia ja muuta,
joten tuli mieleen, että miksen ottaisi
tähän komppia mukaan. Rumpu- ja
kitaraopettaja innostuivat asiasta heti
ja pian huomasin, että minulla on 30
hengen orkesteri nenäni alla, HennaMaija kertoo.
Orkesteri jaettiin kahteen ryhmään.
Pienimmät 12 soittajaa ovat 8-12-vuotiaita ja isommat 12-18-vuotiaita. Isompien ryhmä soittaa nimellä According
to Rhythm ja pienemmät ovat luonnollisesti According to Rhythm Juniors.
– Ohjelmisto on tosi viihteellistä.
Olemme tehneet paljon keikkoja ala- ja
yläasteille sillä ajatuksella, että mielikuva haitarista muuttuisi nuorten keskuudessa. Seuraavaksi teemme joulukonsertit jazzmeiningillä ja keväällä on
vuorossa argentiinalaisen tangon, jazzin
ja kansanlaulujen parissa uusi produktio. Sillä tavoin laajennamme ohjelmistoa hiljalleen, sanoo Henna-Maija.
4 # 2012
17
Nuorten orkestereita
18
Harmonikansoittajien lisäksi mukana
on pianisti ja komppiryhmä.
Soittajat viihtyvät
toistensa seurassa
Ei klasaria eikä
perushumppaa
Henna-Maija on ällistynyt siitä, miten
nopeasti ryhmä hitsautui yhteen.
– Soittajat viihtyvät toistensa seurassa ja he ovat viettäneet jo vapaa-aikaakin yhdessä, vaikka tulevat eri paikkakunnilta. Vanhemmat ovat valmiita
jakamaan kaikenlaista järjestelyvastuuta kanssani. Kaikki ovat innoissaan.
– Touhu ei ole tiukkapipoista, mutta
kaikki suhtautuvat silti soittamiseen tosissaan, sanoo Henna-Maija.
– Orkesterin soittajat toimivat niin
kuin olisivat samaa perhettä. Pienistä
huolehditaan ja pienet tukeutuvat iloisesti isompiin. Yhdessäolo on niin mukavaa, että he ehtivät kaivata sitä jo ennen seuraavaa tapaamista, kertoo Sirpa
Jurvelin, jonka Emilia-tyttö soittaa
pienempien ryhmässä.
– Vanhemmat ovat innokkaasti mukana kyyditsemässä lapsia harjoituksiin
ja konsertteihin ja sulautuvat taas yhtenä perheenä joukkoon. Se on kaikkinensa jotenkin hyvin "koskettavaa", toteaa
Sirpa Jurvelin.
Hän työskentelee Jokilaaksojen musiikkiopiston opintosihteerinä, joten
hän oli sekä äidin että musiikkiopiston
työntekijän roolissa, kun orkesterit matkasivat Kuopioon Nuori Soittaa! -tapahtumaan esiintymään.
Kuopion tapahtumassa kävelin isompien orkesterin perässä harjoitusluokkaan. Siellä kävi iloinen pulina ja vierailija otettiin vastaan hyvin reippaasti.
Nuoret valmistautuivat esiintymiseen
keskenään, sillä orkesterin johtaja
Henna-Maija oli samaan aikaan myrskyn takia jumissa New Yorkissa ja häntä
sijaistanut kitaransoiton opettaja Juha
Yli-Kotila harjoitutti pienempien orkesteria viereisessä luokassa.
– Porukassa on kiva soittaa. Sekin
on mukavaa, että soitetaan vähän erityylistä musiikkia, ei klasaria eikä perushumppaa. Ohjelmistossa on elokuvamusiikkia ja poppia. Omaan harjoitteluun
on tullut paljon motivaatiota. Harjoitukset ovat rentoja eivätkä mitenkään kaavamaisia. Henna-Maija ohjaajana toimii
rennosti, mutta tosissaan. Meillä on kiva
porukka, täällä ei olla tuppisuita!
Kommentit lentelevät niin tiuhaan
tahtiin, että hyvä kun ehdin edes osan
kirjoittaa. En tiedä, kuka mitäkin sanoo,
mutta joukkoon kuuluvat Nella-Riina
Ylitalo, Jenni Hietala, Milja Tytärniemi, Joni Stein, Tarvo Kantola,
Susanna Piippo, Emma-Kaisa Ojala, Selina Heikura, Pinja Varis ja
Roosa Leppävuori.
4 # 2012
Välillä nauretaan hersyvästi ja joku
jatkaa juttua siitä, mihin toinen jäi. Tunnelma on mahtava!
Orkesterilaiset kiittävät toisiaan
siitä, että jokainen on ottanut vastuun
omista stemmoistaan ja siitä, että virheitä ei tarvitse pelätä, niistä vain otetaan opiksi.
Henna-Maija saa soittajilta kiitosta
siitä, että osaa innostaa ja ottaa soittajienkin toiveita esimerkiksi ohjelmistovalinnoissa hyvin huomioon sekä siitä,
että häneen voi olla harjoitusten ulkopuolellakin yhteydessä.
AtR-orkesterin kokoonpanoon kuuluu harmonikansoittajien lisäksi pianisti
ja komppiryhmä.
Riemastuttavasti
positiivista kuhinaa
Molempien orkestereitten esitykset
Nuori Soittaa! -tapahtumassa olivat
riemastuttavia ja saivat yleisön kuhisemaan. Kännyköiden videotoiminnot kävivät esitysten aikana kuumina ja soiton
ilo tarttui orkesterista yleisöön.
Lyhyestä olemassaolostaan huolimatta orkesterit ovat keikkailleet ahkerasti. Takana oli jo seitsemän konserttia
ja yhdeksän koulukeikkaa ennen Kuopion tapahtumaa.
Marraskuun lopussa orkesteri teki
kahdeksan tunnin äänityspäivän, jolloin
soitettiin Kuopiossa esitetyt kappaleet
nauhalle. Ne äänitettiin musiikkiopistolla musiikkiteknologian ryhmää vetävän Tapio Lappalaisen johdolla ja levystä tulee samalla musiikkiteknologian
oppilaiden harjoitustyö ison orkesterin
äänittämisestä.
– Ajatuksena oli tallentaa orkesterilaisille muistoksi se, mitä näin lyhyessä ajassa on saatu aikaan yhteispelillä!
Levy tulee myös promokäyttöön. Keikkoja tehdään ja ensi keväänä osallistutaan orkestereiden SM-kisoihin. Myös
ulkomaille olisi kiva lähteä jossain vaiheessa, kertoo Henna-Maija Vannemaa
tulevaisuuden tavoitteista. 𝄐
Äänekoskella
nuorten orkesteri
tämän syksyn juttu
Yläkuvassa Venla Häyrinen ja Elli Ritanen.
Vasemmalla Hilla Sulkala, Elli Rautiainen ja
Olivia Väisänen.
▸ Silja Makkonen käynnisti Äänekoskella orkesteritoiminnan tänä syksynä. Ääneseudun
harmonikkoihin lähti 17 innokasta musiikkiopiston harmonikansoittajaa, jotka ovat
iältään 7-18-vuotiaita. Yhteen kokoonnutaan joka viikko. Myös pienimmät 4-6-vuotiaat pääsevät mukaan rytmisoittimia soittamaan, kunhan ”kynnelle kykenevät”.
Marraskuussa orkesterilla oli jo oma konsertti ja opiston joulujuhlissa on seuraava esiintyminen. Maaliskuun konserttiin orkesterista syntyy myös pienempiä kokoonpanoja.
– Lapsista ja nuorista näkee, että orkesteritoiminta tuo lisää innostusta soittamiseen.
Siinä tullaan kavereiksi. Tavoitteena onkin
soitto- ja harjoitteluinnostuksen ylläpitäminen ja soitonilon säilyminen, sanoo Silja
Makkonen.
Ohjelmistossa orkesterilla on monenlaista
ja stemmat ovat eri tasoisia. Pienimmille Silja on kirjoittanut ihan omia pikkustemmoja.
Ohjelmistoa kartutetaan hiljalleen.
– On mukava nähdä lapset yhdessä soittamassa. Porukka käy laajalta alueelta, noin 30
kilometrin säteeltä, kertoo Silja. 𝄐
Nappuloita
Joensuussa
▸ Sirpa Kainulainen johtaa Joensuun konservatoriolla Nappulat -orkesteria, jossa on
n. 15 pikkuhanuristia, iältään 5-10-vuotiaita.
Nappuloiden joukossa on ajoittain myös
jousisoittajia.
Do it -yhtyeessä on harmonikkoja tällä
hetkellä neljä, mutta siihen on lisätty myös
viuluja ja klarinetteja sekä piano ja kontrabasso. Tämä on konservatorion pidemmällä
olevien ryhmä ja siinä soittajat on tällä hetkellä n. 8-12-vuotiaita.
– Soittajat ovat hyvin innokkaita ja osallistuvia molemmissa ryhmissä, kertoo Sirpa
Kainulainen. 𝄐
Ääneseudun harmonikat kokoontuvat Silja
Makkosen johdolla kerran viikossa orkesteriharjoituksiin. Oikealta edestä Riku Kaukometsä, Eemeli Savolainen, Vilma Sulkala ja Olivia
Väisänen. Takarivi oikealta Elli Ritanen, Venla
Häyrinen, Pinja Ronkainen ja Jonna Hytönen.
4 # 2012
19
Nuorten orkestereita
Pojat jyräävät
Lappeenrannassa
Kuopiossa orkesteri
toiminut pitkään
▸ Kuopion konservatorion harmonikkaorkesteri on toiminut vuodesta 1996. Orkesteria johtaa Petri Makkonen. Orkesterissa soittavat kaikki n. 20 kulloinkin konservatoriossa
opiskelevaa harmonikansoittajaa 6-vuotiaista ammattiopiskelijoihin.
Lukukausien lopussa orkesteri kokoontuu harjoitusviikonloppuun ja esiintyy pari
kertaa vuodessa näkyvästi. Ohjelmisto koostuu monenlaisesta musiikista. Perinteinen
“valssiosasto” on pienessä roolissa, sen sijaan
ohjelmistossa on paljon mm. elokuvamusiikkia. Petri Makkonen tekee sovitukset itse
ja myös hänen omien sävellystensä kantaesityksiä on orkesteri soittanut.
– Jopa alle vuoden soiton jälkeen pääsee orkesteriin. Teen stemmat sen mukaan.
Lapsille on tärkeää nähdä, että toisetkin
soittavat, mutta myös musiikillisesti orkesterisoitto on kehittävää. Teemme orkesterimusiikkia hyvin laajasti, kertoo Petri Makkonen.
Orkesterissa on mukana rummut ja basso, mutta Petri on sitä mieltä, että yhteistyötä muiden soitinten kanssa olisi hedelmällistä tehdä enemmänkin.
– Erittäin tärkeä peruste yhteissoitolle
on se, että se on kivaa!
Orkesteri on esiintynyt vuosien mittaan
mm. eri festivaaleilla, kuten Sata-Häme Soi,
Kaustinen ja Siilifolk. Ensi keväänä orkesteri
on lähdössä konsertoimaan Karhumäkeen
Venäjän Karjalaan.
– Siilifolkissa soitimme seniorisoittajien
kanssa yhdessä Karjalan poikia. Se oli molemmin puolin hyvä kokemus. Lasten on
hyvä nähdä perinteisempikin puoli harrastuksesta, toteaa Petri Makkonen.
Hän on hyvillään siitä, että vanhemmat
ovat kivasti mukana, vaikka varsinaista vanhempainyhdistystä ei orkesterin ympärille
olekaan perustettu. 𝄐
Sibeliusopiston harmonikkaorkestereilla
kymppisynttärit
▸ Hämeenlinnan Sibeliusopiston harmonikkaorkesterit järjestävät 10-vuotisjuhlakonsertin 22. maaliskuuta. Vuoden vaihteessa
”isojen orkesterille” tulee 10 vuotta täyteen
Reijo Ahosen johdolla. Orkesteri oli ensimmäisen kerran mukana vuoden 2003 Harmonikkaorkesterien SM-kilpailuissa ja 2004
myös opiston Miniharmonikat olivat kisoissa mukana yhtyesarjassa.
– Orkesteritoiminta lähti oppilaiden tarpeesta ja syttyi heidän antamastaan kipinästä, kertoo Reijo Ahonen.
Opiston sisällä orkesterit on jaettu Mineihin, jossa soittaa 7-10-vuotiaita ja Jun-
20
4 # 2012
▸ Lappeenrannan musiikkiopistossa harmonikansoittajat soittavat neljässä eri orkesterissa iän ja tason mukaan Päivi ja Seppo
Valkeajoen johdolla. Lappeenrannassa on
nuorissa harmonikansoittajissa mielenkiintoinen piirre verrattuna maan keskiarvoon,
nimittäin poikia on huomattavan paljon.
Esimerkiksi 9-12-vuotiaiden orkesterissa
soittaa pelkkiä poikia ja heitä on komeat 11
kaveria. Muissa ryhmissä on tyttöjäkin mukana. Pienimpien orkesterissa on 15 soittajaa eskari-ikäisistä 8-vuotiaisiin. B-orkesteri
koostuu 10-14-vuotiaista, heitä on orkesterissa yli 10 ja A-orkesterissa soittaa 8 kolmostutkinnon tehnyttä yläaste- ja lukioikäistä.
– On kiva soitattaa poikien musaa, vaikka emme olekaan ottaneet rytmiryhmää
mukaan. Ohjelmisto on vähän klassisempaa, mutta toki piristyksenä soitamme kevyttäkin musiikkia, kertoo Päivi Valkeajoki.
Moni Lappeenrannan soittajista kuuluu
myös valtakunnalliseen Junioriharmonikkaorkesteriin. Lisäksi Lappeenrannan musiikkiopistossa on jousi-harmonikka-piano -kokoonpanoja.
Orkesterit harjoittelevat periodiluonteisesti. Keikkoja on musiikkiopiston tilaisuuksissa sekä erilaisissa Lappeenrannan
kaupungin tilaamissa konserteissa. A-orkesterissa on tapahtunut ”sukupolven vaihdos”,
edellinen A-orkesteri muun muassa matkaili paljon.
– Nuorten Harmonikkojen Tuki ry on
toiminut jo 30 vuotta ja vanhemmat ovat
jaksaneet olla mukana, kertovat Päivi ja Seppo Valkeajoki.
Erityisesti sosiaaliset tavoitteet ovat heidän mielestään orkesteritoiminnassa tärkeät.
– Yhteisöllisyys sitoo harrastukseen
mukavasti. Harjoitusten alkaessa erityisesti
nuoremmat ovat kyllä sellaisia sähikäisiä!
Orkesterissa soittaminen on heille jännää.
Tavoitteena on, että kaikki pääsisivät soittamaan ja esiintymään, Päivi toteaa. 𝄐
nuihin, jossa ikähaarukka on 10-15 vuotta.
Kaksissa viime SM-kisoissa orkesterit on
yhdistetty. Kilpailujen lisäksi orkestereilla
on pienimuotoisia tilaisuuksia yhteistyössä
Hämeenlinnan kaupungin kanssa sekä Valtakunnallisen Harmonikkapäivän aikoihin
oma konsertti.
Orkesterit harjoittelevat vuorokauden
mittaisella leirillä kerran lukukaudessa. Tältä
syksyltä leiri on jo pidetty, kevään ja seuraavan syksyn ajankohdat on jo varattu.
– Esiintymiset on pyritty pitämään
kohtuullisina, tämä on kuitenkin mauste, ei
opintojen pääasia. Innostunut pitää opettajan tietenkin olla, mutta liialla innostuksella
ei saa kuitenkaan touhua tappaa. Vanhemmat laittavat kerran vuodessa valtakunnallisen harmonikkapäivän konsertissa pöydän
koreaksi ja se on toiminut erinomaisesti,
kertoo Reijo Ahonen.
– Ideaalitilanne on sellainen, että molemmilla orkestereilla on kerran vuodessa
yksi selkeä isompi juttu ja sen lisäksi jotakin
pientä. Sillä tavalla kaikki jaksavat kohtuudella.
Reijo Ahonen näkee yhteissoitolla kaksi
tärkeää merkitystä.
– Soittoharrastukseen saadaan yhteissoiton kautta sosiaalinen puoli, koska soittaminen on muuten omatoimista pakertamista. Yhteissoitto lisää myös soittamisen
mielekkyyttä, koska sitä kautta pääsee helpommin käsiksi musiikkityyleihin, joihin ei
yksin pääse käsiksi tai se ei yksin ainakaan
kuulosta yhtä hyvältä. Yhteissoitto rikastuttaa, siinä pystyy kokeilemaan kaikenlaista.
Ohjelmiston suhteen Reijo Ahosen johtamat orkesterit lähtivät liikkeelle ruotsalaisella materiaalilla: Lars Holm, Tommy Nilsson, Bengt Olausson.
– Suomen Harmonikkainstituutille kiitos ja syvä kumarrus, sieltä on löytynyt paljon materiaalia. Ilolla olemme tervehtineet
myös kollegojen sovituksia, viimeksi Vertaisen Raimon nuottivihkoa.
Reijo Ahonen muokkaa ja sovittaa myös
itse ja toteaa, että esimerkiksi Henry Mancinin stemmojen kirjoittaminen on kehittävää
melodiadiktaattia.
– Oma maailmansa on pop- ja rockmusiikki, josta en ole valmiita nuotteja löytänyt.
Esimerkiksi Nightwishin levyn kanssa iltaa
voisi istua pitempäänkin, toteaa Reijo Ahonen. 𝄐
4 # 2012
21
Nuorten orkestereita
Vakka-Suomen
nuorten orkesteri
nousuhuumassa
▸ Vakka-Suomen Harmonikkakerhon nuorten orkesteri perustettiin Uuteenkaupunkiin
90-luvun alussa. Soittajia on ollut toistakymmentä, tällä hetkellä suunta on nousussa,
9-18-vuotiaita soittajia on mukana 15. Orkesteria johtaa Marja-Liisa Santala, jonka
omia oppilaita orkesterissa soittaa.
– Orkesteri toimii kansalaisopiston piirinä. Kerho järjestää lisäksi leirejä ja muuta
toimintaa nuorten orkesterille, kertoo Marja-Liisa Santala.
Samuli Jokinen on sovittanut nuorten orkesterille viime vuosina uudempia
pop-kappaleita ja osin Marja-Liisakin tekee
sovituksia. Ohjelmistoon kuuluu myös kansansävelmiä sekä muun muassa Bachin
pikkukappaleita. Ohjelmistosta on kuitenkin
pientä pulaa koko ajan.
Nuorten orkesteri esiintyy muun muassa musiikkiopiston konserteissa, sillä suurin
osa soittajista opiskelee musiikkiopistossa.
Kesätapahtumat ja joskus jopa syntymäpäiväjuhlat tuovat orkesterille keikkaa.
– Aina ei koko orkesteri ole keikalla.
Vakka-Suomen musiikkiopisto toimii isolla
alueella, joten soittajatkin valikoituvat keikoille vähän sen mukaan, missä milloinkin
tapahtuu. Kerran kuussa tai puolessatoista
kuussa käymme jollakin porukalla keikalla.
Huhtikuun lopulla järjestettävään kevätkonserttiin osallistuu koko orkesteri ja joka
vuosi pidetään leiri. Silloin tällöin kokoonnutaan viikonloppuna viettämään ”soittosunnuntaita”.
– Esiintymisen kannalta kynnys on orkesterissa matalampi kuin yksin. Orkesterilla
on myös iso sosiaalinen merkitys ja se on
tärkeä soittoinnostuksen ylläpitäjä. Myös
nuotinlukutaito kehittyy ihan eri tavalla kuin
niillä, jotka eivät soita orkesterissa, sanoo
Marja-Liisa Santala. 𝄐
Nakkilassa orkesteri
soittaa läpi vuoden
▸ Nakkilan Seudun Harmonikkojen nuorten
orkesterissa soittaa reilut 20 lasta ja nuorta.
Vesa Formunen aloitti orkesteritoiminnan
vuonna 1995 ja siitä asti nuorten orkesterissa on riittänyt soittajia. Porukka vaihtuu
ja aina välillä on aloitettava alusta. Nykyisen
orkesterin soittajat ovat 8-18-vuotiaita.
– Edellisen orkesterin soittajat ovat
nyt vähän yli parikymppisiä ja opiskelevat
muualla, mutta kokoontuvat edelleen tarvittaessa. Noin 14 heistä jatkaa soittamista
edelleen. Seuraava keikka tällä porukalla
on tammikuussa Porin Teatterissa. Lähetän
nuotit ja pidetään pari harjoitusta. Se on
helppoa, kun on pitkään soitettu yhdessä,
soitto on jo selkäytimessä, kertoo Vesa Formunen.
Joskus vanhemmat soittajat tulevat
myös nuorten orkesterin keikalle mukaan.
Nuorten orkesteri harjoittelee kerran
viikossa Huittisten kansalaisopiston piirinä,
mutta harjoitukset eivät rajoitu kansalaisopiston lukukausiin, vaan soitto jatkuu lähelle joulua ja lähelle kesää. Lisäksi kesällä ja
talvella kokoonnutaan leirille.
– Orkesterin tärkein tavoite on, että
nuorten soittoharrastus jatkuisi ”pahan ajan”
yli. Kun ollaan 16-vuotiaita ja puurretaan
soittamisen kanssa yksin, se helposti loppuu. Se on surullista, koska moni on siihen
mennessä soittanut jo kymmenenkin vuotta.
Nakkilan nuorten orkesterin ohjelmistossa on monenlaista viihdemusiikkia elo-
kuvamusiikista Piazzollaan ja suomirockiin
ja -popiin, venäläistä kansanmusiikkia ja perinteistä suomalaista harmonikkamusiikkia.
– Pienemmillä kokoonpanoilla on keikkoja paljon, mutta orkesterilla niitä voisi olla
enemmänkin. Välillä teemme joitain isompia projekteja, viimeksi olimme orkesterin
kanssa Ruotsissa. Nakkilan Harmonikkaviikko ja oma kevätkonsertti ovat vuodesta toiseen nuorten orkesterin keikkalistalla.
Nakkilan Seudun Harmonikoissa on parisataa jäsentä, joten talkooporukkaa löytyy
tarvittaessa. Orkesterilaisten vanhemmissa
on muutama aktiivinen, jotka ovat mukana
leireillä ja huolehtivat muun muassa ruokapuolesta. 𝄐
Kokkolassa kaikki
soittavat orkesterissa
– Hanuristinkin on hyvä oppia orkesterin kielioppi. Toinen syy junioriorkesterin
perustamiseen on sosiaalisuus. Yhdessä
soittamisen riemu on valtaisa, sanoo Raimo
Vertainen.
Orkesterissa tutustutaan musiikin eri
tyylilajeihin soittamisen kautta. Ohjelmistossa on niin Stingiä, suomalaisia kansanlauluja, Abbaa, Euroviisubiisejä kuin klassista
musiikkia ja joululauluja.
Junioriorkesterilla on esiintymisiä vuosittain Kokkolassa, muun muassa jokavuotinen suosittu Vappukonsertti, Talviharmonikka, monet erilaiset kaupungin juhlat ja
tilaisuudet. Orkesteri on esiintynyt myös
Sata-Häme Soi -festivaalilla.
Vanhemmat ovat aktiivisesti mukana ja
kokoontuvat tarpeen tullen esimerkiksi harjoitusten yhteydessä, samalla, kun kuljettavat lapsia soittamaan. 𝄐
Espoossa kolme
harmonikkaorkesteria
▸ Raimo Vertainen perusti Kokkolan Junioriharmonikat kymmenisen vuotta sitten.
Junioreissa soittaa 34 lasta ja nuorta sillä periaatteella, että kaikki soittavat. Pienimmät
tulevat orkesteriin lyömäsoittimien kautta ja
kun harmonikansoittotaito kehittyy, pääsee
soittamaan kakkosääntä, sitten ykköstä, kolmosta ja nelosääntä.
Orkesterissa soitettiin ensin valmiita sovituksia, mutta Raimo Vertainen totesi, ettei
se oikein toiminut, joten hän ryhtyi tekemään itse sovituksia. Näistä sovituksista on
julkistettu ensimmäinen nuottivihko, joten
ne ovat myös muiden soitettavissa. Kaksi
nuottialbumia on ainakin vielä tulossa.
22
4 # 2012
▸ Espoon musiikkiopistossa toimii kolme
harmonikkaryhmää, jotka kokoontuvat
soittamaan kerran viikossa. Emon kamut
-orkesterissa on kahdeksan harmonikkaa,
yhdeksän viulua ja kaksi kontrabassoa.
Heiluharmonikat
-orkesterissa
on
13 harmonikkaa ja soittajat ovat iältään
6-8-vuotiaita.
La Forza -orkesterin 9 harmonikansoittajaa ovat iältään 9-14-vuotiaita. Orkesteri
on osallistunut muun muassa harmonikkaorkesterien SM-kilpailuun.
Espoon musiikkiopiston harmonikkaorkestereita johtaa Elina Leskelä. 𝄐
4 # 2012
23
Merja Huhdan musiikkikoulussa
leppoisa tunnelma
Teksti ja kuvat: Minna Plihtari
V
ihtiin oman musiikkikoulun perustanut
Merja Huhta kannustaa omalla esimerkillään
nuoria valmistuneita ja valmistuvia harmonikansoiton
opettajia ryhtymään yrittäjiksi, jos oppilaitosten palkkalistoille ei ovea avaudu.
– Rohkaisen kuuntelemaan oman sydämen ääntä.
Ei kannata jäädä ihmettelemään, jos opettaminen tuntuu omalta eikä rajallisesta
määrästä oppilaitosten työpaikkoja löydy itselle sopivaa.
– Se, että on oma itsensä
niin oppilaiden kuin perheiden kanssa, toimii takuuvarmasti. Itse tapaan perheen
aina ennen kuin otan lapsen
oppilaaksi. Jutellessa ajatukset ja odotukset selviävät
puolin ja toisin. Kaikki eivät
ole musiikissa lahjakkaita,
mutta kaikilla on oikeus harrastaa, sanoo Merja Huhta.
Kodinomainen tunnelma siirtyi liiketilaan
Merjalla on Vihdin musiikkikoulussaan sekä piano- että
harmonikkaoppilaita
yhteensä reilut 40. Merja aloitti musiikkikoulun pitämisen
kotona, mutta kun sopiva
liiketila Vihdin keskustassa
tuli myyntiin, tuntui hyvältä
siirtää toiminta sinne tänä
syksynä.
– Meillä saattoi olla lapsia koulun jälkeen keittiön
pöydän ääressä tekemässä
läksyjään ja syömässä eväitään, vaikkei sinä päivänä
24
4 # 2012
Anni, Milla, Pilvi,
Hugo, Essi ja Santeri
soittavat myös musiikkikoulun orkesterissa. Heillä on
selvästi kivaa, kun he yhdessä asettautuvat kuvattaviksi
lehden juttua varten. Osa
heistä lähtee kuvauksen jälkeen Karkkiharmonikkojen
leirille. Vanhempien hakiessa
kutakin vuorollaan, varmistellaan seuraavien yhteissoittojen aikatauluja.
Opettamisessa
sydän mukana
Merja Huhta on silminnähden tyytyväinen elämäänsä. Oma tytär Pilvi toi
Merjan takaisin opettamisen
pariin innostuttuaan harmonikansoitosta.
Merjan juuret ovat Porissa. Ensimmäiset eväät
harmonikansoittoon hän sai
Matti Nummiselta ja sen
jälkeen Sirkka Kelopurolta. Kun Matti Rantanen
tuli opettamaan Porin musiikkiopistoon, tapahtui Merjan elämässä käänne, joka
johti hänet ammattiopintoihin Sibelius-Akatemiaan
1981.
– Matin isällinen ja lämmin tapa opettaa itsenäistä
opiskelua oli minulle käännekohta. Opin ajattelemaan
omilla aivoillani. Myös Lasse Pihlajamaa oli minulle
esikuva.
Merja valmistui Akatemialta 1989 ja hän opetti muun
muassa Turun konservatoriolla 12 vuoden ajan.
On tärkeää, että lapsi
tulee turvallisin mielin soittotunnille.
– Jonkin aikaa tein myös
ihan muita töitä, vaikka en
soittamista
jättänytkään.
Kun Pilvi innostui soittamisesta, ryhdyin opettamaan.
Nyt on neljäs vuosi omaa yritystä takana ja ensimmäinen
syksy kodin ulkopuolisissa
tiloissa.
– Teen työtä nykyisin
ihan eri tavalla, eri näkökulmasta. On tärkeää, että lapsi
tulee turvallisin mielin soittotunnille, kokee reiluutta ja
saa soittamisesta elämyksen.
Olen löytänyt itsestäni pehmeämmän puolen opettaa ja
sydän on mukana! 𝄐
Merja Huhdan musiikkikoululla kuvaan asettuivat Anni Mikkola, Milla
Jalas, Pilvi Huhta, Hugo
Joutsen, Essi Hulsi ja
Santeri Vesanen.
sattunut omaa soittotuntia
olemaankaan. Edelleen sama
systeemi toimii, lapset tietävät, että tänne voi tulla, kun
on hiljaa ja nätisti.
Opetustila on oven takana takahuoneessa ja etuhuoneessa on pöytä, jonka
ympärille lapset kavereineen
kokoontuvat leppoisassa tunnelmassa.
– Vihdissä on kiva pieni
kyläyhteisö, jossa autellaan
ja ollaan yhdessä. Lasten
vanhemmat ovat aivan ihania, lapsia ja soittimia kuljetellaan vuoron perään, kun
naapurustossa asutaan, kertoo Merja.
4 # 2012
25
XV Kokkolan
Talvi
Suomessa 2012
Helsinki 19.12.
Mika Väyrysen levynjulkistamiskonsertti. Bach!
Musiikkitalon Camerata-salissa klo 19. Liput: www.lippu.fi
Harmonikka
17.2-24.2.2013
Suomessa 2013
Joensuu 5.-9.2.
Harmonikan monet kasvot 2013 -tapahtuma.
5.2. klo 19 Harmonikkaviihteen valioita, konservatorio
6.3. klo 18 Harmonikat taiteen äärellä, taidemuseo
9.2. klo 14 Pohjois-Karjalan Harmonikkamestaruuskilpailu
klo 21 Tanssit, tangokuningatar Kaija Pohjola
Lomakeskus Huhmari, Polvijärvi
Jämsä 17.2.
Jämsän Soimannien 40. toimintavuoden alkajaisiksi Hilpeät Hanurit
-harmonikkakonsertti Paunun koululla (Paununkatu 1) klo 13.
Kokkola 17.–24.2.
Kokkolan Talviharmonikka. Moderni koko perheen kaupunkifestivaali.
Liput: www.lippu.fi Lisätiedot: www.talviharmonikka.com
Itämeri 3.-4.3.
Suuri Harmonikkaristeily Silja Europalla Helsingistä Tallinnaan.
Varaukset: Sata-Häme Soi p. 043 2170800 tai
Suomen Harmonikkaliitto p. 03 4400222.
Lisätiedot: www.satahamesoi.fi
Turku 10.3.
Varsinais-Suomen nuorten harmonikkakilpailut
Ruusukorttelissa klo 11 alkaen.
Järjestäjä: Turun Soitannollinen Kerho ry
(www.soitannollinenkerho.com).
Lahti 12.–14.4.
Valtakunnalliset Minä Soitan Harmonikkaa -kilpailut.
Järjestäjä: Harmonikansoiton opettajat ry
Lisätiedot: www.siba.fi/hoy tai Eero Nissinen p. 045-8512260
tai [email protected]
Ikaalinen 2.–7.7.
Sata-Häme Soi.
Lisätiedot: www.satahamesoi.fi
Ulkomailla
Ulkomaisista festivaaleista, kilpailuista ja niiden osallistumisehdoista voi saada lisätietoja Suomen Harmonikkainstituutista,
puh. 03 4400221.
26
4 # 2012
Visa Wirén kiertueella
Jyväskyläläinen harmonikkataiteilija ja harmonikansoitonopettaja Visa Wirén konsertoi ”Talvitunnelmia”-teemalla tammihelmikuussa. Konserttien ohjelmassa kuullaan tuttuja talvisia
sävelmiä kuten Talvimyrskyjä, Jääkukkia ja Lumihiutaleita sekä
mm. Pietro Deiron, Georgi Senderjovin, Anatoli Beljaevin ja Visa
Wirénin sävellyksiä ja sovituksia.
Konserttipaikkakunnat
Tammikuu
to 10.1. klo 19 Petäjävesi, Auditorio Miilu
la 12.1. klo 14 Konnevesi, Konnevesi-sali
su 13.1. klo 14 Keuruu, Kulttuuritalo Kimara
to 24.1. klo 19 Mikkeli, Musiikkiopiston sali
la 26.1. klo 15 Pieksämäki, Kanttila-sali
su 27.1. klo 14 Kangasniemi, Kangasniemi-sali
Helmikuu
la 2.2. klo 15 Sysmä, Teatteritalo
su 3.2. klo 16 Loppi, Fallesmanni-sali
to 7.2. klo 19 Äänekoski, Kaupungintalo
su 10.2. klo 15 Joutsa, Työväentalo
ke 13.2. klo 18 Jyväskylä, Kaupunginkirjaston Minnansali
to 21.2. klo 19 Jämsä, Kulttuuriklupi Pokura
su 24.2. klo 13 Korpilahti, Vanhapappila
Veikon Hanurikvartetti
juhlakiertueella
Veikon Hanurikvartetin 30-vuotisjuhlakiertue vierailee
helmi-maaliskuussa seitsemällä eri paikkakunnalla.
Kvartetin soittajat ovat Veikko Ahvenainen, Seppo
Lankinen, Jarmo Tinkala ja Arto Kivekäs.
Kiertuepaikkakunnat
Helmikuu
24.2. Kouvola, Kouvola-talo klo 14.00
24.2. Mikkeli, Mikael klo 19.00
25.2. Vehkalahti, Vehkalahtisali klo 19,00
26.2. Jyväskylä Yliopiston Juhlasali klo 19.00
27.2. Seinäjoki, Törnäväsali klo 19.00
28.2 Vaasa, Kaupungintalo klo 19.00
Maaliskuu
1.3. Pori, Mies-Laulutalo klo 19.00
WWW.TALVIHARMONIKKA.COM
Liput ennakkoon
4 # 2012
27
Nuo�iuutuus�
Hyppelehtivät
ty�öbakteerit
Ohjelmistoa sooloharmonikalle
Visa Wirén
Sisältää Visa Wirénin sävellyksiä ja sovituksia mm.
Hyppelehtivät ty�öbakteerit, �uokse sinä humma,
Keinussa kesällä kerran, Näkemiin, Talvitunnelmia.
Hinta postikuluineen 16 €
Nakkilan kisoissa palkitut. Takarivissä vasemmalta: Ella Elomäki, Aliisa Räsänen, Essi Elomäki ja Iikka Korpela. Eturivissä vasemmalta: Pilvi Huhta, Milja Mäkinen, Alisa Laskujärvi, Ville Vehkalahti, Kalle Vehkalahti ja Verneri Virta.
Nuoret kisasivat
Muista myös soolo-CD ”Visa Wirén - Matkalla”.
Ohjelmisto mm. Frosinin, Deiron, Norrbackin
ja Wirénin säveltämiä kevyitä konser�inumeroita.
Hinta postikuluineen 20 €
a
l
l
o
k
i
i
v
a
k
armonik
H
Nakkilan
Nakkilan Seudun Harmonikkojen vuotuisiin kisoihin 18.
Harmonikkaviikolla osallistui 34
nuorta soittajaa. Yhdistyksen
puheenjohtaja Marjo Reponen
pitää lukumäärää suurimpana
kilpailun historiassa. Soittajat
olivat pääosin Satakunnasta,
mutta myös mm. Vihdistä, Mäntästä ja jopa Rovaniemeltä saakka oli osallistujia.
Nakkilan kunnan lahjoittaman nakkilalaisen keinutuolin
pienoismallin sai kannustuspalkintona 8-vuotiaiden sarjassa
kilpaillut Heidi Rintamäki Porista. Kaikki kilpailijat saivat kunniakirjan sekä Nakkilan kunnan
lahjoittaman mitalin.
Tuomaristossa olivat harmonikkataiteilija,
opettaja
Anne-Marie Sillanpää, harmonikkataiteilija Alexander Losev
ja Kultaisen harmonikan voittaja
2012 Henriikka Santamaa. 𝄐
4 # 2012
Tilaa n. 3 dl
Vapaalehdykkä
-muki
040-8291050 /
viljo.mannerjoki@
vapaalehdykka.net
17 € + toimitus
Tilaukset:
visa.wiren@kolumbus.fi tai puh. 0400 847129
Harmonikan huolto ja
restaurointi tmi Viljo
Mannerjoki
Tulokset
Sarja 8-vuotiaat ja alle
1. Ville Vehkalahti, Lavia
Sarja 9-10 -vuotiaat
1. Pilvi Huhta, Vihti 2. Alisa Laskujärvi, Lappi
3. Milja Mäkinen, Mänttä
Sarja 11-13 -vuotiaat
1. Verneri Virta, Pori 2. Aliisa Räsänen, Pori
3. Kalle Vehkalahti, Lavia
Sarja 14-16 -vuotiaat
1. Ella Elomäki, Pori 2. Essi Elomäki, Pori 3. Iikka Korpela, Pori
Veljekset Ville ja Kalle Vehkalahti
Laviasta.
28
Varmista joulu
Loistava hanurilevy
Kynkäänniemeltä!
Pertin hieno kolmas albumi
on ilmestynyt. Helmenä levyllä
Lasse Könösen levyn nimikappale
Hurmaava kimalainen.
si
Osta levy itselleksi
tai vaikka lahja
.com
Pertti Kynkäänniemi
Hur m a ava ki
kim
m alainen
ic .c
www.ensiomus
Levyn kappaleet:
•
•
•
•
•
Hurmaava kimalainen • Helmiä etelästä
Mandschurian kummut • Chorito
Muistoja karpaateilta • Hilpeä hanuri
Musta leski • Amorada • Pisaroita
Leikkivää lempeä • Säkkijärven polkka
Oy EnsioMusic Ltd
Rautakatu 5, 20520 Turku • Puh. (02) 2542 622
convertoroy.com
040-5887901
Kaikki harmonikoista
4 # 2012
29
30
4 # 2012
4 # 2012
31
Kokkolan Talviharmonikan ohjelma
monipuolinen ja yllätyksellinen
ni
pa
aa
em
i.
4 # 2012
H
32
Seppo Hovin johdolla eläydytään viime sotiemme säveliin ja kuullaan tarinaa siitä viihdyttäjäpolvesta, joka kasvoi
lopullisesti ammattiin laulamalla ja soittamalla korsujen sotilaille, sotasairaaloiden potilaille ja asemiesiltojen iloa ja
lohtua kaipaaville yleisömassoille.
Kulta-ajan sävelet soivat kaihoisasti -konsertti on läpileikkaus vanhoihin ja
suosittuihin harmonikkasäveliin.
– Tässä konsertissa vietetään perinteisen harmonikkamusiikin juhlaa parhaimmillaan. Lehdet varisevat mustien
silmien käydessä polkan tahtiin, maalailee Raimo Vertainen.
Lavalle nousevat mm. Matti Ekman,
Duo Maija Rantanen & Vesa Vilenius, Jari Saarenpää, Kokkolanseudun
harmonikkakerho ja Eveliina Uitto.
Harmonikka soi festivaaliviikolla ympäri Kokkolaa niin sisällä kuin ulkona.
u
Siskokset Pauliina ”Pauski” Lerche
ja Hannamari ”Hansu” Luukkanen ovat yhtä kuin Mimmit eli Mimmikoto-ohjelmasta ja Pikku Kakkosesta
tutut hahmot.
– Mimmien Maailman ympäri
-konsertti on riemastuttava kokonaisuus
musiikkia, tanssia ja visuaalisia elementtejä, joista ei menoa ja meininkiä
puutu. Mimmien ilmava luomusoundi
on balsamia myös isommille korville,
sanoo Raimo Vertainen.
Musiikin lisäksi esitykseen kuuluu
animaatioita, joiden värikkäästä visuaalisesta maailmasta vastaa taidekasvattaja Meri Mort. Konsertissa kuullaan
Mimmien sovituksia myös tutuista lastenlauluista.
– Saa laulaa ja leikkiä mukana! 𝄐
Kulta-aikaan palataan
omassa konsertissa
m
Pienille ja isoille
Mimmit
e
Te
M
itä syntyy, kun haitari sukeltaa 80-luvun eurodiscoon?
Sen tietää Raimo Vertainen, joka on koonnut viidennentoista kerran Talviharmonikka-festivaalin
keskelle Kokkolan talvea 17.–24. helmikuuta.
– Mikroaaltolämmitettyä bilemusaa,
joka pistää takatukat heilumaan. Mielikuvituksellisen rikas laser- ja videomaailma huimaavat, Vertainen vastaa.
Kysymys on Haitari goes laser -konsertista, joka on Teemu Haapaniemen
ja kumppaneiden käsialaa. Teemu on
esiintynyt ja viihdyttänyt yleisöä haitarinsa kera vuodesta 1983 lähtien. Hän
etsii alati uusia tapoja soittaa ja käyttää haitaria sekä soittimena että osana
esitystä.
Vertainen ei siis turhaan lupaa helmikuisen viikon olevan yllätyksellinen
ja monipuolinen.
Mikroaaltolämmitettyä bilemusaa,
joka pistää takatukat
heilumaan!
Richard Galliano esiintyy Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin solistina.
Lauantaina vietetään perinteistä aamupäivää soiton, laulun ja tanssin parissa
Kallentorilla. Esiintyjinä ovat Torikööri,
Kokkolanseudun harmonikkakerho ja
Pedersören harmonikkakerho. Mukana soittamassa ja laulamassa on Matti
Lepänhaara.
Huhtikuussa 1974 perustetun Kokkolan harmonikkakerhon puheenjohtajana
on toiminut Helge Järvenpää jo parikymmentä vuotta. Kerholla on jäseniä
50, joista aktiivisoittajia 25, keikalla
yleensä 15 soittajaa. Soitto on vienyt
kerholaisia myös maailmalle, haitari on
soinut niin Kanadassa, USAssa kuin Espanjassakin. Oman, runsaan solistikaartin lisäksi solistina on vieraillut myös
Matti Korkiala.
Pedersören kansalaisopiston harmonikkaryhmä on joukko iloisia soittajia,
jotka tarjoavat soitollaan perinteisen
suomenruotsalaisen tanssi- ja harmonikkamusiikin helmiä. Ryhmän laulusolistin eläytyminen ja huumori tuo
mausteen esiintymiselle. Johtajana on
Mia Willnäs.
solistiksi saapuu
Richard Galliano.
Tässä konsertissa yhdistyvät jazz, tango ja klassinen musiikki. Galliano esittää
konsertissa omia sävellyksiään
sekä Astor Piazzollan tuotantoa. Lisäksi kuullaan muun muassa Witold
Lutoslawskin sävellyksiä. Konsertin
johtaa kapellimestari Tuomas Hannikainen.
– Luvassa on ainutlaatuinen konserttielämys, jossa eri musiikinlajien
rajat paukkuvat iloisesti, toteaa Raimo
Vertainen.
Erilaisia orkestereita
Viihdekonsertissa Guardia Nuevan solisteiksi tulevat Arja Koriseva, Tomi
Metsäketo ja kokkolalainen Sami
Heinonen. Guardia Nuevan repertuaari on kasvanut argentiinalaisista tangoista suomalaiseen viihdemusiikkiin ja
elektrotangoon sekä kirkko- ja
joulumusiikkiin.
Nuori Suomalainen Harmonikkaorkesteri esiintyy seuraavan kerran
omalla konsertillaan Kokkolan Talviharmonikassa. 𝄐
Musiikinlajien rajat paukkuvat
Jonna Pirttijoen omassa konsertissa
kuullaan musiikillisesti monipuolinen
ohjelmisto. Konsertin ensimmäinen
puoliaika koostuu klassisesta barokkimusiikista, sekä venäläisestä musiikista
aina suomalaisiin säveliin. Säveltäjinä
ovat Bach – Piazzolla – Stravinski – Kaipainen. Toinen puoliaika pitää sisällään
Jonnan omina sovituksina chansoneja,
lattareita ja koskettavia tarinoita – musiikkia Edith Piafista Eppu Normaaliin.
Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin
Jonna Pirttijoen konsertissa kuullaan
monipuolinen ohjelmisto.
4 # 2012
33
Roosin Timon
ääni kuuluu lehden sivulta
Timo Roosin vuodesta 1996 alkaen
Hanurilehdessä kirjoittama ”Elämää
hanurin varjossa” -palsta ilmestyy
tässä lehdessä viimeisen kerran. Timon kirjoitukset ovat olleet luettuja ja pidettyjä. Persoonallisesti kirjoitettujen juttujen läpi paperilta
luettunakin kuuluu Timon ääni.
Teksti ja kuvat: Minna Plihtari
34
4 # 2012
O
n ollut kiva kirjoittaa, kun aina
on jotain asiaakin tupannut
olemaan. Tätä kautta asiat on
saanut keskustelun alle ja pohdittavaksi.
Nyt tuntuu, että varasto alkaa tyhjentyä.
Olen kirjoittanut eri lehtiin noin sata
juttua vuodessa. Hanurilehteen kirjoittaminen on ollut minulle tärkeä asia.
Sitä kautta minulla on kosketus maailmaan, joka on minulle tuttu ja johon
tunnen kuuluvani, sanoo Timo Roos.
– Koska olen kirjoittanut tähän lehteen niin kauan nimelläni kuvan kera,
ihmiset tuntevat ja tulevat juttelemaan.
Erityisen mukavaa on aina harmonikkaristeilyllä! En voisi kuvitella, että
mikään muu soitin keräisi laivalastilli-
sen väkeä yhteen. Kyllä hanuri on suomalaisten kansallissoitin, viimeistään
silloin sen huomaa, kun 2500 haitarihullua lähtee risteilylle. Siellä on kiva
liikkua, kaikki ovat sinuja keskenään.
Hanuri avasi ovia
Hanuri on olennainen osa Timo
Roosia. Niin olennainen, että kun hän
1983 tuli valituksi eduskuntaan, läheiset
sanoivat, ettei hän saa jättää hanurinsoittoa.
– Hanuri ei kaikkien mielestä siihen aikaan ollut ollenkaan sopiva soitin
kansanedustajalle. Läheiset olivat kumminkin oikeassa. Haitari avasi minulle
sellaisia ”ovia”, jotka muuten olisivat
varmaan pysyneet kiinni. Sain haitarin
avulla myös tuttavia ja ystäviä, joista
oli hyötyä niin työlleni, paikkakunnalle
kuin vaalipiirille.
Timo sai kuulla kilpailijoiden syytöksiäkin siitä, että kalasteli haitarilla
ääniä.
– En minä haitaria soittanut ääniä
kerätäkseni. Eikä isä varmasti vuonna
1948 ajatellut, että ostetaanpa pojalle
haitari, että hänestä tulee kansanedustaja, Timo nauraa.
Kansanedustajana toimiessaan hän
tunnusti haitarinsoittonsa ja tunsi näin
murtavansa raja-aitoja. Hän oli kuitenkin tarkka siitä, ettei koskaan itse ehdottanut soittamista missään tilaisuudessa,
mutta usein kyllä soitti, kun pyydettiin.
– Kun kello meni illanvietoissa yli
puolenyön, niin rupesi haitarinsoitto
olemaan kysyttyä. Silloin näki, että haitarin ääni löysi kaikupohjan sellaistenkin vaikutusvaltaisten ihmisten sieluista, joista ei olisi uskonut.
Tuohon aikaan Helsingin Sanomat
kirjoitti harmonikasta hyvin pilkallisesti. Timo Roos saattoikin sanoa, että hän
oli ensimmäinen hanuristi, josta Hesari kirjoitti positiiviseen sävyyn. ”Timo
Roos ei häiritse kuulijoitaan turhan taiteellisilla tulkinnoillaan…”
– Tässä kohtaa jätin kertomatta,
että juttu oli politiikan osastolla… Timo
nauraa.
Raha-asioita haitarin hyväksi
Timo Roos toimi kansanedustaja-aikanaan myös harmonikan hyväksi. Hän
oli edesauttamassa niin Harmonikkaliiton, Harmonikkainstituutin kuin SataHäme Soi -juhlien pääsyä valtionavun
piiriin.
– Myös yhtä kautta aikaisemmin
eduskuntaan valittu Lahti-Nuuttilan
Pentti oli hommassa mukana, hän oli
Kangasalan miehiä ja tuttu Marjamäen
Topin kanssa. Eräsen Heikki Ikaalisista
kumppaneineen oli minuun yhteydessä.
Siitä se lähti. Siihen aikaan oli mahdollisuus saada niin sanottuja joululahjarahoja. Kerran vuodessa eduskunnassa
tehtiin toivomus- ja raha-asia-aloitteita.
Käytännössä vain hallituspuolueiden
edustajat saivat raha-asia-aloitteitaan
läpi.
– Minun kontolleni tulivat liitto, ins-
Harmonikkainstituuttia
tarvitaan
Timo Roos on toiminut pitkään Suomen Harmonikkainstituutin hallituksessa.
– Harmonikkainstituutti on aina taistellut köyhyyttä vastaan, mutta siitä huolimatta saanut merkittävän paljon aikaan. Instituuttia tarvitaan. Suomessa
ei ymmärretäkään, kuinka kansainvälisesti arvokasta
työtä Ikaalisissa tässä asiassa tehdään. Harmonikkainstituutin johtaja tuntee alan, on kielitaitoinen ja
erittäin arvostettu. Hänen osaamistaan tarvitaan ympäri maailmaa.
– Harmonikan suhteen etsikkoaika on mielestäni
käytetty hyvin hyväksi tulevia vuosikymmeniä ja vuosisatoja ajatellen. Materiaali on tutkijoiden käytössä,
Timo Roos toteaa.
tituutti ja Sata-Häme Soi. Vaikka nämä
rahat tulivat aina demarien kiintiöstä, ei
siinä mitään jäsenkirjoja kyselty, vaan
asian takana oli muidenkin puolueiden
edustajia. Minä toimin siinä yhteytenä.
Minun jälkeeni tämä systeemi onneksi
loppui ja valtionapu laitettiin jo valmiiksi budjettiin. Ei tarvinnut käydä samaa
sotaa, samoja aloitteita ja samaa lobbausta joka vuosi. Itse en olisi tiennyt ketään jatkamaan tätä minun hommaani,
mutta onneksi ketään ei tarvittukaan.
– Prenikat, joita olen kiitokseksi saanut, ovat tulleet tällaisesta työstä. Soittotaidollani en olisi saanut edes romuraudasta tehtyä merkkiä rintaani, Timo
Roos vähättelee.
Minunkaan ei passaa tässä
porukassa vääriä ääniä soittaa
Kuitenkin soittaminen on edelleen
olennainen osa Timon elämää ja soittohommia olisi vaikka miten paljon.
– Kun yhdeksän ja puoli vuotta
sitten muutimme Hämeenlinnaan, puhuivat minut mukaan orkesteriin, jossa
soitetaan vaikeitakin kappaleita. Meitä
on kaksi hanuristia, viulisti, kitaristi ja
basisti, eläkemiehiä kaikki. Kontrabasson soittaja on entinen Radion Sinfoniaorkesterin soittaja, joten tällaisessa
porukassa ei minunkaan passaa vääriä
ääniä soittaa.
Vapaaehtoiskeskus Pysäkki Hämeenlinnassa on orkesterin esiintymispaikka. Lisäksi Timo käy soittelemassa
erilaisilla pienillä kokoonpanoilla ja
yksin vanhainkodeilla, saattokodissa ja
vuodeosastoilla.
– Mieleeni on erityisesti painunut
sellainen tapaus, kun eräs tuttu rouva
soitti ja kysyi, että voisinko tulla soittamaan hänen äidilleen, joka elää viimeisiä hetkiään. Tämä samainen mummu
oli ollut hyväkuntoisena vanhainkodissa, jossa olin käynyt soittelemassa. Sovimme kellonajan seuraavaksi päiväksi.
Mummu makasi peiton alla hyvin hauraan oloisena ja väsyneenä. Soittelin
siinä muutaman kappaleen ja kysyin
sitten, mikä oli ollut hänen häävalssinsa. Se oli Metsäkukkia. Ennen kuin lähdin, tyttäret pyysivät vielä kerran tämän
häävalssin. Soitin sen niin kauniisti kuin
vain osasin. Ja silloin peiton alta kuului
hiljainen: ”Kiitos”.
4 # 2012
35
Taata soitti hanuria
ja tanssi tytön kanssa polkkaa yhtaikaa.
Sitä minä en ole
koskaan yrittänyt!
– Seuraavana päivänä tytär soitti, että hänen äitinsä oli kuollut yöllä.
Kyllä haitarin kanssa pääsee kokemaan
monenlaista.
Taata tanssi ja soitti polkkaa
yhtaikaa
Timo Roos arvelee saaneensa ensimmäisen haitarinsa sen vuoksi, että hänen isällään oli ollut halu soittaa, mutta
haitarin hankkimiseen ei ollut tuolloin
ollut taloudellisia mahdollisuuksia.
– Isänisä, taatani, oli ollut kuulemma hyväkin 2-rivisen soittaja. Hän kuitenkin kuoli kansalaissodassa vankileirillä nälkään alle nelikymppisenä.
–Yksi vanha emäntä kertoi kerran,
että hän oli ollut nuorena siltatansseissa, joita taatani oli ollut soittamassa.
Taata oli tanssinut hänen kanssaan
polkkaa ja samalla soittanut sitä. Hanuri
oli ollut tytön selkäpuolella. Sellaiseen
en minä ole pystynyt, enkä kyllä yrittänytkään!
Timo kertoo isänsä olleen hyvä huuliharpun soittaja ja Timonkin ensimmäinen soitin oli ollut huuliharppu. Timon
kotikunnassa Karkussa perheen naapurissa asui monilapsinen Mäkisen perhe,
josta pojat kävivät Rooseilla päivittäin.
Musikaaliset pojat soittelivat innokkaasti Timon huuliharppua.
– Huuliharppu meni jossain vaiheessa tukkoon ja isä heitti sen lumihankeen. Kun Mäkisen pojat seuraavana päivänä tulivat taas huuliharppua
kyselemään, alkoi pihalla senpäiväinen
pöllytys, kun he syöksyivät huuliharppua hangesta etsimään. Ja löytyihän se
sieltä.
Myöhemmin näistä pojista Erkki,
Eero ja Esko muodostivat yhden Tampereen parhaista orkestereista, joka oli
nimeltään Sinipojat. 𝄐
36
4 # 2012
Vieläkin on mieli hyvä
Eräänä jouluna, kun Roosit vielä asuivat Karkussa ja Timo vaikutti eduskunnassa, soi
jouluaattoehtoona neljän maissa puhelin. Soittaja oli vanhempi mies, joka esitteli itsensä ja kysyi Timolta, että ”osaaksää soittaa Pienet kukkivat kummut?”. Timo tunsi miehen, vanhan kuorma-autoilijan, jonka tiesi olevan myös aktiivi sotaveteraani.
Kun ei Timolla nyt ihan vakituiseen ollut haitaria sylissä, hän pyysi miestä odottamaan hetken, haki haitarin ja pyysi Kaija-vaimoa pitämään puhelimen luuria.
– Soitin nätin valssin niin kauniisti kuin osasin ja sanoin sitten puhelimeen, että siinä ne nyt Teille tulivat, Pienet kukkivat kummut. Itkuinen mies kiitteli ja pyyteli anteeksi,
että oli jouluaattoani häirinnyt, kertoi vähän ottaneensakin.
– Sanoin, että kyllä se on vanhalle veteraanille sallittua. Teidän ansiostanne minäkin tässä vapaasti soittelen. Mies sanoi, ettei olisi parempaa joululahjaa voinut saada.
Siihen totesin, että siinä tapauksessa meitä on tässä kaksi onnellista miestä. Olin mielissäni, että olin voinut näin tehdä, Timo kertoo.
– Kaija sanoi heti puhelun päätyttyä, että laita nyt mieleen, niin soitat hänelle ensi
jouluna samoihin aikoihin ja kun hän vastaa, soitat tämän kappaleen. Seuraavana
vuonna luimme lehdestä pari viikkoa ennen joulua, että mies oli itse päässyt kukkivan
kummun alle. Edellisjoulu oli siis ollut hänen viimeinen joulunsa.
– Vieläkin on hyvä mieli tällaisista pikkuisista muistoista ja elämyksistä! 𝄐
Joulumieltä
Vielä tämän vuosituhannen puolella Timo Roos oli Karkun asemalla jakamassa joulumieltä Kaija-vaimon ja muun kylätoimikunnan ihmisten kanssa. Karkun asemalla
pidettiin joulun alla joulukahvilaa, mistä syntyi idea, joka toteutettiin yhteistyössä
VR:n kanssa.
Tietty Helsingistä Poriin kulkeva juna pysäytettiin Karkun asemalla hetkeksi ja
kylätoimikunnan väki astui pareittain sisään vaunuihin jakaen glögiä ja pipareita
matkustajille. Timo Roos kulki samaan aikaan junan päästä päähän soittaen hanurilla reippaita joululauluja.
– Tällä tavoin toivotimme ihmisille hyvää joulua ja monet olivat ihmeissään,
kun ei glögistä ja piparista otettu maksua. Saimme hyvän vastaanoton. Sittemmin
Karkun asema myytiin eikä joulutoria ole enää järjestetty eikä näin ollen glögitystäkään.
– Kyllä haitarin kanssa voi monenlaista kehitellä!
Timo Roos on vakaasti sitä mieltä, että hanurin palkeissa riittää ilmaa tulevillekin sukupolville.
– Lasse Pihlajamaa sanoi, että palkeissa on hanurin sielu. Palkeilla tuotettu ääni
löytää suomalaisen sieluun sukupolvesta toiseen. Kyllä viimeiselläkin suomalaisella
on sielussa varmaan hanurinsoittajalle ja hanurin äänelle tilaa, sanoo Timo Roos. 𝄐
4 # 2012
37
Uudet äänitteet �
Koonnut Kimmo Mattila
Mika Väyrynen
J.S.Bach Ranskalaiset sarjat, Passacaglia
Mika Väyrysen uutta levyä kuunnellessa tulee miettineeksi kuinka tuo kaikki on
mahdollista. Bachin musiikin
nerokkuutta ja vaikuttavuutta
voi vain ihmetellä, ja samalla
hämmästellä sitä, millä tavoin
Mika Väyrynen soittaa harmonikalla näitä suurenmoisia
teoksia. Bachin Ranskalaiset
sarjat koostuvat vanhoista
barokkiajan tanssimuodoista,
joiden perusrakenne Allemande – Courante – Sarabande Menuetti I&II - Gigue. Tähän
Totte Björklöf
Saanko luvan Får jag lov 4
Karjaalla asuvan suomenruotsalaisen Totte Björklöfin
yli kymmenen vuoden projekti on tuottanut neljä mainiota
levyä vanhaa nostalgista tanssijazzia. Ensimmäinen levy esiteltiin Hanurilehdessä 4-2011,
ja tekijän mukaan nyt käsillä
oleva n:o 4 saa luvan päättää pitkän projektin. ”Saanko
luvan” on tyylikäs ja hillitty
kokoelma siististi soitettuja ikivihreitä herrasmiesten
hengessä. Äänitys ja miksaus
on ensiluokkainen ja yhtyeen
sointi sen mukainen.
Sven Nygård on levyn musiikkituottaja ja soittaa saksofoniosuudet. Harmonikan ja
38
4 # 2012
saksofonin keskenään jakamat
soolo-osuudet ovat levyn ytimenä, ja kompista vastaavat
Håkan Sund (vibrafoni), Kalle Lae (kitara), Bror Martin
Ekström (rummut) j Per-Erik
Malén (basso).
Ohjelmistosta voisi poimia vanhoja swing-ikivihreitä,
kuten Walking My Baby Back
Home, I could Have Danced
All Night ja Cheek to Cheek,
tangot Sinitaivas ja Öiset kitarat sekä aina yhtä hienot
Woman In Love ja Shadow Of
Your Smile.
Onnittelut Totte Björklöfille levysarjan päätösosasta. Får
jag lov tulee jäämään monien
levykokoelmaan hienona kokonaisuutena.
Levyä myy Jerry’s Music
Tammisaaressa, puh. 019-241
1167. 𝄐
muotoon Bach kirjoittaa joitakin poikkeuksia ja muunnoksia. Kuudesta sarjasta on tälle
levylle valittu kolme, n:ot 1, 2
ja 3. Ranskalaiset sarjat ovat
monin paikoin mietiskeleviä ja
intiimejä, jos kohta joissakin
osissa niissä ilakoidaan virtuoosiseen tyyliin.
Passacaglia c-molli on
ehdottomasti yksi Bachin komeimpia ja vaikuttavimpia
urkuteoksia. Sen yksinkertainen ja kaunis alkuteema toimii
rakennuspuuna mitä ällistyttä-
vimmälle polyfoniselle ja harmoniselle rakenteelle. Passacaglia jatkuu monimutkaisena
kaksoisfuugana, jota analysoidessa etevinkin matemaatikko
joutuu polvilleen. Ennustan,
että nämä Mika Väyrysen levytykset tulevat jäämään tulevien
muusikoiden – instrumentista
riippumatta – käyttöön tulkintoina, joita tullaan siteeraamaan ja tutkimaan nerokkaina
malleina ja esikuvina. 𝄐
Cathrin Pfeifer
Pousse Blues Waltz
Maailmanmusiikin parhaimmistoon kuuluva berliiniläinen Cathrin Pfeifer on
omaperäinen muusikko, jonka sävellykset ja soittotavan
erottaa helposti. Eteläamerikkalainen lyömäsoittaja Topo
Gioia on Pfeiferin luottomuusikko, jonka perkussiot luovat
harmonikan kanssa levylle
ominaisen soinnin. Kitaristi
Eudinho Soares ja basisti Andreas Henze ovat vakiokvartetissa mukana, mutta lisäksi
levyllä vierailee joukko avustavia muusikoita kitaroineen,
selloineen ja didgeridoineen.
Pfeiferin musiikissa on
jotain sukulaisuutta maailmankuulun laulajan Cecaria
Evoran surumieliseen, mutta
jalan alle menevään vetävään
tyyliin. Musiikki toimisi parhaiten akustisena live-esityksenä iltamyöhän hämyssä.
Harmonikan pienet ja yllättävät värisävyt, kauniit melodiakatkelmat ja svengaava
rytmiikka ottaa korvat vangiksi
eikä levystä halua päästää ennen kuin viimeinenkin raita on
loppunut. Tuotanto on kaikin
tavoin ammattimaista levyn
kansigrafiikka myöten.
Lisätietoja tästä omaa
tietään kulkevasta taiteilijasta löytää osoitteesta www.
cathrin-pfeifer.de ja sivuilta
voi myös tilata hänen levyjään. 𝄐
Kämäräinen & Päivänurmi
Helmut C. Jacobs
Røyseng & Aase
The
Journeyman's
Test
Toinenkin norjalainen levyuutuus on tämänkertaisen
lehden palstoilla: Lars Røyseng ja Stian Aase muodostivat
opiskeluaikanaan duon, joka
on tullut Norjassa tunnetuksi
mm. Yli 300 Rikskonsertenekoulukonsertin myötä. Levyllä
duo soittaa laajan ohjelman
Griegin Holberg-sarjasta venäläisiin Shalaevin ja Gridinin
suosittuihin taiturikappaleisiin. Mukana on myös pari
suomalaisteosta. Hauska ja
erinomainen Anders Grøthen
sovitus Vili Vesterisen Sirkkojen tanssista paljastaa meille
tutusta kappaleesta aivan uusia lyyrisiä sointeja. Ari-Matti
Sairan Traningo on puolestaan
piazzolla-henkinen sävellys.
Ralf Jungin klassikkosovitus
vanhasta
Vivaldin-Bachin
a-mollikonsertosta on kuin
muistuma ajalta, jolloin harmonikalle etsittiin ”vakavaa”
soitettavaa klassisen musiikin
tutuista teoksista.
Lars Røyseng ja Stian Aase
soittavat yhdessä sujuvasti ja
harkiten. Ohjelmistovalinnat
ja levyn kokonaisuus on monipuolinen näytepaketti yhtyeen
duon taidoista.
Lisätietoa
www.duojupiter.com 𝄐
Fandangos
Fandango on vanha
1700-luvun tanssityyli, jonka perimmäinen alkuperä on
osittain hämärän peitossa.
Fandango liittyy olennaisesti
Espanjan ja Portugalin musiikin historiaan, eloisana ja
vauhdikkaana se on selvästi
sukua flamengolle, vaikka klassisten fandangojen
säestyksenä eivät kastanjetit soikaan. Rakenteellisesti
fandangossa on usein vain
lyhyt sävelmotiivi, aihe, jota
varioidaan yhä monimutkaisempaan ja taiturimaisempaan muotoon.
Tiedemiehen ja tutkijan
tarkkuudella levyjä tekevä saksalainen Helmut C.
Jacobs on levyttänyt kokoelman espanjalaisia fandangoja sekä löytänyt tutkimustyönsä tuloksena niiden
oheen joukon anonyymejä
teoksia käsikirjoituksina oletettavasti samalta aikakaudelta. Ne on istutettu harmonikalle, jolle ne epäilemättä
oli voitu alunperinkin kirjoittaa – jos harmonikkoja olisi
ollut. Jakobsin kontrolloitu
soittotapa kylläkin poikennee
jonkin verran fandangon alkuperäisestä räiskeestä. Fandango on tyylinä innoittanut
monia säveltäjiä: italialainen
Domenico Scarlatti kirjoitti
oman Fandangonsa ollessaan
Espanjassa ja P.A. Solerin
Fandango cembalolle on yksi
klassisen musiikinhistorian
hienoja merkkiteoksia. Levy
löytyy mm. osoitteesta www.
classicdisc.de 𝄐
Frode Haltli
Arne Nordheim
Complete Accordion Works
Norjalainen Arne Nordheim (1931-2010) oli yksi
viime vuosisadan tärkeimpiä
nykymusiikin säveltäjiä Pohjoismaissa. Tanskalaisen harmonikkataiteilijan Mogens
Ellegaardin (1935-1995) aloitteista hän kirjoitti useita teoksia, jotka ovat uuden klassisen
harmonikan keskeisiä teoksia.
Norjalainen hanuristi Frode
Haltli on koonnut Nordheimin
harmonikkateokset yhdelle levylle.
Levyllä ovat konsertto
Spur harmonikalle ja orkesterille (1975), ensimmäinen teos
Signals harmonikalle, kitaralle ja lyömäsoittimille (1968),
omana aikanaan mullistava
Dinosauros harmonikalle ja
ääninauhalle (1971) sekä nykyisin konserttiohjelmistoissa
laajasti oleva Flashing sooloharmonikalle (1986).
Konserton Haltli soittaa
Norjan radio-orkesterin kanssa kapellimestarinaan Christian Eggen. Signals on alun perin kirjoitettu maineikkaalle
Mogens Ellegaardin triolle, ja
tällä levyllä sitä ovat mukana soittamassa lyömäsoittaja
Hans-Kristian Kjos Sørensen
ja kitaristi Raoul Björkenheim.
Frode Haltli (s. 1975) toimii
Oslossa Norjan musiikkiakatemian harmonikkaopettajana.
Seikkaperäisen ja hyvin toimitetun kansivihon sisältävä levy
löytyy helpoiten nettikaupasta
www.grappa.no 𝄐
Joulu perheen
parissa
Näin joulun alla sopii
esitellä hanuristi Kauko Kämäräisen ja laulaja Erkki Päivänurmen yhteisesti tekemä
levy, joka sisältää esittäjien
itse säveltämiä ja sanoittamia
jouluaiheisia kappaleita. Mukana on 13 uutta laulua, joissa
tarinat noudattelevat vanhan
perinteisen joulun tunnelmia.
Yhtyetaustojen tekemisessä
on käytetty syntikkasoundeja
ja lisäksi avustajina ovat olleet
mm. ryhmä Mutalan koulun
oppilaita. Joissakin lauluissa saattaisi olla ainesta jäädä
myöhempäänkin käyttöön tulevien joulujen alla.
Levyä saa Kauko Kämäräiseltä, puh. 013-822939. 𝄐
Markku Hyytiäinen
Hanuri ja yhtye
Markku Hyytiäisen tuore levy Hanuri ja yhtye on 24
kappaleen kokoelma omia
sävellyksiä ja sovituksia. Kappaleet ovat ns. vanhaa tanssimusiikkia, joihin Hyytiäinen
on itse tehnyt yhtyetaustat.
Markku Hyytiäinen on tuottelias tekijä, jonka kynästä lähtee joka vuosi levyn tai kahden
verran uusia kappaleita.
Tilaukset Markku Hyytiäinen, puh. 041-444 3646. 𝄐
4 # 2012
39
HOPEINEN HARMONIKKA
Kilpailukutsu 2013
KULTAINEN HARMONIKKA
Kilpailukutsu 2013
IKAALINEN 2.–7.7.2013
IKAALINEN 2.–7.7.2013
Kultaisen Harmonikan 2012 voittaja Henriikka Santamaa.
Hopeisen Harmonikan 2012 voittaja Kalle Makkonen
Sata-Häme Soi ja Suomen Harmonikkaliitto kutsuvat harmonikansoittajia
Hopeinen Harmonikka -kilpailuun 2013
Osallistumista varten tehdään video tai dvd, jolla on kaksi vapaavalintaista kappaletta. Kesto saa olla 3’30 / kpl.
Video tai dvd on postitettava viimeistään 20.1.2013 osoitteella:
SATA-HÄME SOI, PL 33, 39501 IKAALINEN
Videon tai dvd:n mukaan kappaleiden nimet ja tekijät sekä soittajan nimi, osoite, puhelinnumero ja syntymäaika
sekä huoltajan tiedot. Hopeiseen Harmonikkaan voivat osallistua 2003 syntyneet ja nuoremmat lapset.
Video- ja dvd -tallenteiden perusteella kutsutaan 12–15 soittajaa semifinaaliristeilylle 3. – 4. 3. 2013 Silja Europalle.
Finaali on Ikaalisissa Sata-Häme Soi -festivaalilla heinäkuun ensimmäisellä viikolla 2013.
Lisätietoja:
Sata-Häme Soi p. 043 217 0800
Suomen Harmonikkaliitto p. 03 440 0222
40
4 # 2012
www.satahamesoi.fi
Sata-Häme Soi ja Suomen Harmonikkaliitto kutsuvat harmonikansoittajia
Kultainen Harmonikka -kilpailuun 2013
Osallistumista varten tehdään video tai dvd, jolla on kaksi vapaavalintaista kappaletta. Kesto saa olla 3’30 / kpl.
Video tai dvd on postitettava viimeistään 20.1.2013 osoitteella:
SATA-HÄME SOI, PL 33, 39501 IKAALINEN
Video tai dvd -tallenteen mukaan kappaleiden nimet ja tekijät sekä soittajan nimi, osoite, puhelinnumero ja
syntymäaika. Kultaiseen Harmonikkaan voivat osallistua 1977–1997 syntyneet soittajat.
Video- ja dvd -tallenteiden perusteella kutsutaan 12–15 soittajaa semifinaaliristeilylle 3. – 4. 3. 2013 Silja Europalle.
Finaali on Ikaalisissa Sata-Häme Soi -festivaalilla heinäkuun ensimmäisellä viikolla 2013.
Lisätietoja:
Sata-Häme Soi p. 043 217 0800
Suomen Harmonikkaliitto p. 03 440 0222
www.satahamesoi.fi
4 # 2012
41
Yleisönosasto
SM-kisoista
Mäntsälässä oli suuren urheilujuhlan tuntua,
positiivinen päivä kaikkineen. Enemmän olisi väkeä saanut olla niin kilpailemassa kuin
seuraamassa.
Sarjajaon muutosehdotuksen taustalla oli
huoli kisojen vähäisestä osallistujamäärästä.
Erityisesti nuorten sarjojen vähäiset ilmoittautumiset huolettivat meitäkin valtuustossa, aivan samalla tavalla kuin Reijo Ahosta
Hanuri 3/2012 -lehdessä. Ehdotus oli yksi
luonnos, parempia voi kehitellä.
Tuomariston mahdoton tehtävä
Tuomariston tehtävä on hankala, erittäin
monimuotoista ohjelmistoa arvioitavana
samassa sarjassa. Muutamissa SM-kisoissa
on ollut tuomaristossa orkesteriasiantuntemusta mukana, soittokuntakapellimesterit
ovat tuoneet mukavasti lisäväriä ja toisenlaista näkökulmaa kokonaisuuksien arviointiin, palautteessakin on löytynyt uudenlaisia
kehittämiskohteita.
Liiton uudet jäsenet
SM-kisoihin osallistuneen ryhmän soittajana loukkasi Mäntsälän kisoissa se, että yhtä
tuomaria ei näyttänyt arvioitava esitys kiinnostavan. Olisimme odottaneet saavamme
kommentteja kaikilta tuomareilta, kuten on
aiempina vuosina saatu. Tuomaritehtävä on
arvokas tehtävä, siihen pitäisi suhtautua sen
mukaisesti.
Kikka kolmosia?
Helppoa ratkaisua SM-kisojen suositummaksi saamiseen tuskin on. Jos olisi, korjaus
olisi jo tehty. Kaikenikäisten yhteiset kisat
ovat hyvät: yhteisöllisyyttä, verkostoitumista, monipuolista musiikkia. Kunpa vain olisi
niitä osallistujia. Olisi mukava kuulla, millaisiin kisoihin ryhmät olisivat valmiita tulemaan.
Seppo Anttila, Turenki
Margareta Enne, Lavia
Satu Hirvonen, Ylöjärvi
Risto Jokinen, Helsinki
Aarre Juntunen, Ruhtinansalmi
Juhani Korhonen, Nurmo
Martti Korhonen, Kuopio
Tauno Laakso, Pietarsaari
Stella Laukkanen, Terälahti
Jonna Penttinen, Joensuu
Ritva Pirhonen, Tampere
Pirjo Pulkkinen, Otalampi
Eija Purho, Mäntyharju
Tauno Tuomala, Lahti
Kisoja pohdiskellen
Kirsi Lindfors
liittovaltuuston jäsen, insinööri, harrastehanuristi,
Lopen Harmonikat ry:n puheenjohtaja
Harmonikkaristeily
Silja Europalla 3.–4.3.2013
Lähtö Helsingistä su 3.3. klo 18.30
Paluu Helsinkiin ma 4.3. klo 16.30
Hinta/ henkilö, hintaan sisältyy kuljetus satamaan tilausbussilla erillisen reittikartan mukaan.
Hyttiluokka hytissä 2 hlöä
hytissä 3 hlöä hytissä 4 hlöä
Sviitti
350 euroa
De Luxe
235 euroa
A
165 euroa 140 euroa
115 euroa
B
130 euroa 110 euroa
85 euroa
D
110 euroa
C
80 euroa
65 euroa
55 euroa
Harmonikkaliiton jäsenille 10 euron jäsenalennus.
Varaukset: Sata-Häme Soi -toimistosta
puh. 043 217 0800 www.satahamesoi.fi
42
4 # 2012
Merkkipäivät
90 vuotta
Kauko Viitamäki, Loppi
14.1.
80 vuotta
Kalevi Hiivala, Salo
Panu K. T. Suominen, Helsinki
Topi Luoma, Karijoki
Onni Valkama, Hauho
Armas Jansson, Kaarina
Markus Lindholm, Ulvila
29.1.
29.1.
13.2.
19.2.
20.2.
20.2.
70 vuotta
Reijo Haikarainen, Kangasniemi 9.12.
Raimo Paajanen, Salo
13.12.
Heikki Rantala, Forssa
27.12.
Altti Rintala, Harjavalta
28.12.
Kyösti Kontio, Kempele
1.1.
Helge Järvenpää, Kokkola
6.1.
Seppo Kapanen, Tampere
10.1.
Esa Laiho, Pori
17.1.
Lauri Heiskanen, Puolanka
26.1.
Hannu Peltonen, Kokkola
8.2.
Osmo Ainali, Salo
9.2.
Kauko Kämäräinen, Joensuu
19.2.
Olli Merinen, Karkkila
20.2.
Juhani Saarenpää, Himanka
22.1.
Ahti Huhtala, Kokkola
26.2.
60 vuotta
Paula Anttila, Kokkola
Juhani Lakso, Tampere
Jarmo Tikka, Pälkäne
Markku Oksanen, Sysmä
Juhani Komulainen, Kirkkonummi
Jari etsii vanhaa
Hohneriaan
Jari Korpinen etsii vanhaa Hohner-merkkistä hanuria, joka oli hänen
ensimmäisensä.
– Uhkasin karata kotoa, jollen saisi 10-vuotislahjaksi vetopeliä. Siellähän
se sitten oli synttäriaamuna sängyn alla vuonna 1966, Jari kertoo.
Hän aloitti Emma-valssilla, niin kuin moni muukin hanurinsoittonsa.
Ensimmäinen haitari kuitenkin myytiin vuoden 70 paikkeilla naapurikylään Anttilaan Matille ja sieltä se päätyi Tarkelan soitinkauppaan Kouvolaan vuoden 75 tienoilla.
Sen jälkeisistä soittopelin vaiheista ei ole tietoa.
– Haluaisin jäljittää kyseisen vetopelin ja selvittää, vieläkö se hengittää.
Jos sen löytäisin, haluaisin tuoda "pojan" takaisin kotiin!
Mikäli tunnistat vanhasta ja ylivalottuneesta kuvasta haitarin tai tiedät
muuten sen vaiheista, niin ota yhteys Hanurilehden toimitukseen. 𝄐
9.12.
29.1.
1.2.
9.2.
19.2.
50 vuotta
Soili Kallioniemi, Tampere
7.12.
Marja-Liisa Santala, Uusikaupunki 8.12.
Kaarina Nyman-Erkintalo, Helsinki 30.1.
Arto Laava, Liminka
9.2.
4 # 2012
43
Risto Ruohosen elämän sävelet
Musiikin tenho vie miestä
"
Teksti: Anne Kiiski
Kuvat: Risto Ruohosen arkistosta
Näihin lauluihini kirjoitin
kaiken mä sen,
mikä onnen ja tuskan tuotti.
Ystävät teille ne tehty on,
joka ainoan laulun nuotti.
(Risto Ruohonen: Tästä elämästä)
P
iikkiöläisen pelimannin Risto Ruohosen
kynästä on syntynyt
vuosien varrella satoja sävelmiä ja sanoituksia, joista heijastuu eletty elämä tyynestä
myrskyyn.
Viime keväänä hän sai
toteutettua
pitkäaikaisen
haaveensa ja koottua ison
osan tuotannostaan samojen
kansien väliin. Elämäni Sävel
–kokoelma sisältää 158 laulua ja instrumentaalikappaletta. Kyseessä on oikeastaan
Riston jo kolmas kokoelma,
mutta ensimmäinen kunnollinen julkaisu. Pitkään jatkuneen harrastuksen myötä
on syntynyt koskettavaa pelimanni- ja tanssimusiikkia.
Aiheet kumpuavat lähipiiristä: veneilystä, kalastuksesta,
luonnosta ja ystävistä ympärillä. Tilauskappaleitakin
on pyydetty, milloin häihin,
milloin hautajaisiin.
Tärkein motivaatio nuottikirjan kokoamiselle oli saada talteen vuosikymmenten
tuotanto. Käytännöllistäkin
arvoa kirjalla on kaikille
soittohaluisille: kappaleet
ovat helposti soitettavia ja
konstailemattomia, silti kuvailevia ja yllätyksellisiä.
Ulkoasun teossa avusti graafikkona toimiva pelimanniystävä, joka hoiti käytännön
toteutuksen. Tuloksena on
valokuvineen myös silmäniloa tarjoava julkaisu.
Soittamisen ja säveltämisen ohella Riston intohimona
on soitinkeräily ja -korjailu.
Pianohaitareita on kertynyt
työhuoneen hyllyille jo lähes 40 kappaletta, mukana
joitakin tosi helmiä. Lisäksi
kokoelmaan kuuluu useita
korjausta odottavia tai varaosiksi hankittuja yksilöitä.
Löytyypä lastenlapsillekin
ikiomat aloitussoittimet.
Ristolle ovat tulleet tutuksi myös monet tanssi- ja
pelimanniyhtyeet. Omien sanojensa mukaan ”sitä on tullut rytkyteltyä haitarilla jo yli
50 vuotta”. Eikä loppua näy.
Ps. Nuottikirja on toteutettu omakustanteena, ja
kiinnostuneet voivat tiedustella sitä tekijältä itseltään:
[email protected]
𝄐
Risto Ruohonen toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja kokosi sävellysja sanoitustuotantoaan kansien väliin.
Harmonikkaristeily
siirtyy Turusta Helsinkiin
"
S
uurella Harmonikkaristeilyllä puhaltavat
uudet tuulet. Varustamo päätti loppusyksystä, että se siirtää Itämeren
suurimman risteilijän Silja
Europan Turku-Tukholma
-reitiltä Helsinki-Tallinna
-reitille. Pohdinnan jälkeen
Sata-Häme Soi ja Suomen
Harmonikkaliitto päättivät,
että harmonikkaristeily siirtyy laivan mukana.
– Turku-Tukholma -reitille tuleva alus Baltic Princess on lähes tuhat matkustajapaikkaa pienempi kuin
Silja Europa. Päätimme
siirtyä laivan mukana, jotta
mahdollisimman moni mahtuu mukaan, kertoo Antti
Sorri Sata-Häme Soi -toimistosta.
Asiakkaiden kannalta
suurimmat muutokset uudessa järjestelyssä liittyvät
bussikuljetuksiin ja koskevat lähinnä Turun seudulta
tulevia matkustajia. Uudet
bussireitit varmistuvat tammi-helmikuun vaihteessa ja
niistä tiedotetaan asiakkaille.
– Kaikkia matkustajia
koskee se, että kun mennään
Tallinnaan, mukana on oltava passi tai poliisin myöntämä kuvallinen henkilökortti,
vaikka emme maihin menekään, Antti Sorri muistuttaa.
Uusien
järjestelyjen
vuoksi varauksia on saatu
koneelle tänä syksynä myöhässä, joten laskutuskin on
myöhässä.
– Varaustilanne näyttää siltä, että laiva varmasti
täyttyy, mutta vielä mahtuu
mukaan. Ehdottomasti kan-
Mahtavaa päästä tutustumaan risteilyväkeen
kasvotusten. Tulkaa
laivalla nykäisemään
hihasta!
Teksti ja kuva: Minna Plihtari
Antti Sorri työskentelee Sata-Häme Soi -festivaalin toimistossa. Tällä hetkellä työn alla on erityisesti
ensi kevään harmonikkaristeily.
nattaa soittaa vapaista paikoista. Tällä kertaa C-hytit
ovat olleet kysyttyjä. Nyt
ollaan Tallinnan päässä paikallaan, joten jäiden kolina ei
häiritse C-hyteissäkään.
Antti Sorri on erittäin
iloinen siitä, että harmonikkamessut päästään vuoden
tauon jälkeen järjestämään
jälleen tulevalla risteilyllä.
– Kultaisen ja Hopeisen
Harmonikan semifinaalit
ovat ohjelmassa normaaliin
tapaan. Eija Kantola & Omega tanssittaa ja harmonikat
soivat, kuten ennenkin.
Antti Sorrin kanssa
risteilyä valmistelee SataHäme Soi -toimistossa toiminnanjohtaja Ulla Majuri.
Harmonikkaliitolla varauksia
vastaanottaa tuttuun tapaan
Marja-Leena Heikkilä.
– On mahtavaa päästä
tutustumaan risteilyväkeen
kasvotusten. Tulkaa laivalla
nykäisemään hihasta, kehottaa Antti Sorri.
Vaikka hän onkin ensimmäistä kertaa toimistosta
käsin järjestämässä harmonikkaristeilyä, on tapahtuma
hänelle tuttu jo vuosien ajan,
sillä hän on työskennellyt
roudarina niin harmonikkaristeilyllä kuin kesällä SataHäme Soi -festivaaleilla. 𝄐
4 # 2012
45
CROSS OVER -HAITARISMI
Toistaiseksi harmonikassa
ei ole kuitenkaan pystytty
rakentamaan toimivaa täydennyskoulutuskoneistoa.
Monipuolisen muusikon työnkuva ja kouluttautumismahdollisuudet
Instrumenttiopettajan pedagogiset opinnot
Jonna Pirttijoki on tutkinut opinnäytetyössään monipuolisen muusikon työnkuvaa ja kouluttautumismahdollisuuksia otsikolla Cross over
-haitarismi. Kiinnostus aiheeseen
kumpuaa Jonna Pirttijoen omasta
monipuolisesta muusikkoudesta.
46
Vuonna 1977 harmonikka hyväksyttiin taidesoittimena opetettavaksi
Sibelius-Akatemiaan ja kansanmusiikin
osasto perustettiin vuonna 1983. Jonna
Pirttijoen mukaan voidaan ajatella, että
valtakamppailu vanhojen harmonikkamestareiden ja uuden polven taiteilijoiden välillä alkaa olla ohi.
Suurin osa pienemmistä soittajista
aloittaa musiikkiopiston piirissä, jolloin
he ohjautuvat tavoitteellisen harrastamisen pariin ja usein vielä aloittavat
soittonsa melodiabassoharmonikalla.
Myös perinteisempään harmonikkamusiikkiin suuntautuneet harrastajat
pystyvät edelleen jatkamaan soittoaan
järjestäytyneen harmonikkakerhotoiminnan piirissä.
nipuolistuvan opetustarjonnan lisäksi
opetusta annetaan yhä enemmän myös
ryhmissä.
Itseoppineiden hanuristien opetuskausi musiikkiopistoissa alkaa olla
ohi, mutta uudet valmistuvat opettajat
joutuvat toden teolla etsimään omaa
paikkaansa, sillä Suomen musiikkioppilaitoksissa on yli 30 vuoden koulutuksen tuloksena pätevät opettajat, jotka
eivät eläköidy vielä pitkään aikaan. Niin
sanottua luonnollista kiertoa, kuten
muissa soittimissa, ei ole näköpiirissä.
Tämänkin seikan vuoksi useiden harmonikansoittajien työnkuva koostuu
mitä erilaisimmista yhdistelmistä, kuten
konsertoinnin, keikkailun ja opetustyön
yhdistelmästä.
Nuoret liikkuvat sujuvasti
eri genreissä
Toimiva ilmapiiri
on avainasemassa
Nykyisin klassisen musiikin lisäksi musiikkiopistoissa opetetaan yhä enemmän
rytmimusiikkia sekä kansanmusiikkia.
Vuonna 2008 klassisen musiikin osuus
opetuksesta oli edelleen kuitenkin huikeat 89 prosenttia; kansanmusiikin
opetus oli kolmen prosentin luokkaa ja
kahdeksan prosenttia opetuksesta oli
rytmimusiikkia. Samalla on kuitenkin
todettava, ettei opetus useinkaan edusta
puhtaasti vain yhtä suuntausta. Lisäksi
voidaan arvioida, etteivät tämän päivän
nuoret arvota musiikin lajeja samaan
tapaan kuin ennen, vaan liikkuvat nykypäivän cross over -maailmassa äärimmäisen sujuvasti eri genreissä. Mo-
Opettajakentälle kaivataan lisää monipuolisia osaajia; useimmiten peräänkuulutetaan niin sanottua kaksoisosaamista, jolloin opettaja oman
pääinstrumentin opettamisen lisäksi
pystyisi esimerkiksi ohjaamaan yhtyeitä, opettamaan yleisiä aineita tai jonkin
toisen soittimen alkeita. Toisin kuin
voisi kuvitella, ymmärretään se tosiasia,
että kahden tai useamman musiikkigenren syvällinen hallinta ja niillä alueilla opettaminen on lähes mahdotonta.
Avoimuutta eri musiikinlajeja kohtaan
kuitenkin vaaditaan ja ihannetilanteessa opettaja voisi tehdä oppilaan kanssa
rajanylityksiä erilaisten musiikkityylien
kesken.
4 # 2012
Opettajan merkitys opiskelun eri
vaiheissa on tärkeä ja opettajalta vaaditaan erilaista osaamista oppilaan kehityksen eri vaiheissa. Nuoren soittajan
motivoinnin lähtökohtana ei aina välttämättä ole itse soittaminen, vaan se,
että tunneilla vallitsee toimiva ilmapiiri.
Erityisesti soitto-opintojen alkutaipaleella on tärkeää, ettei opettaja kiellä
oppilasta soittamasta jotain tiettyä musiikkia vaan suhtautuu kannustavasti
oppilaan mielenkiinnon kohteisiin.
Monipuolisuuden tavoittelu ei
saa olla itseisarvo
Jonna Pirttijoki haastatteli tutkimuksessaan kolmea suomalaista harmonikansoittajaa, Johanna Juholaa, Niko
Kumpuvaaraa sekä Petri Ikkelää,
jotka työskentelevät monipuolisesti eri
musiikinaloilla.
Kysyessään, minkälaista osaamista
tämän päivän harmonikansoittajalla tulisi olla, haastateltavat olivat sitä mieltä, että harmonikansoittajan tulee joko
erikoistua johonkin tiettyyn osaamisen
alaan tai toimia musiikin kentällä laajaalaisesti. Kuitenkin korostettiin, että
monipuolisuuden tavoittelun ei pidä
sinänsä olla itseisarvo, vaan että jonkin
yhden asian suvereeni hallinta voi olla
sinänsä erittäin arvokasta. Lisäksi harmonikansoittajan olisi hyvä olla jollakin
tapaa omaperäinen, mutta kuitenkin sopeutumiskykyinen.
Ikkelä ja Juhola nostivat esiin vahvasti yhteissoiton merkityksen ja kaikki
haastateltavat puhuivat harrastuneisuu-
den merkityksen vaalimisesta ja kantoivat huolta siitä, että soittoharrastus
jatkuisi musiikkiopiston jälkeenkin, jos
soitosta ei ole tulossa ammattia.
Petri Ikkelä pohti, että seuraava kehitysaskel voisi olla kaksoisosaaminen
siten, että esimerkiksi harmonikansoiton opettajaksi opiskeleva voisi opiskella
halutessaan samalla musiikkiterapeutiksi, sillä kaksoisammatit ja päällekkäin
kouluttautuminen ovat jo nyt arkipäivää
eritoten musiikin ammattilaisten keskuudessa.
Haastateltavien mielestä eri opiskeluympäristöt ovat pääosin suopeita
moniosaamiselle, mutta moniosaamisen ja genrerajojen madaltamisen voisi
tulevaisuudessa ottaa huomioon entistä
paremmin opetussuunnitelmia laadittaessa.
Jos monipuolisesta tekemisestä
haetaan varjopuolia, haastateltavien
mukaan se on ehdottomasti töiden kasautuminen ja ajankäytölliset ongelmat.
Erilaisten työtehtävien lomassa täytyy
osata pitää huolta myös omasta soiton
sekä muun tekemisen tasosta, sillä erilaisissa tilanteissa vaaditaan aina erilaista osaamista. Eri muusikkouden osaalueet kuitenkin pääasiallisesti tukevat
toisiaan ja monipuolinen tekeminen voi
auttaa soittajaa löytämään luonnollisen
tavan olla lavalla ja muissa työhön kuuluvissa tilanteissa.
Täydennyskoulutusta tarvittaisiin
Haastatteluissa monipuolisuuden tarve
nousi esille erityisesti musiikkiopistoopetuksesta keskusteltaessa. Oppilaalle
täytyisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman laaja-alainen läpileikkaus eri mu-
siikkityyleistä, jolloin oppilas itse pystyisi paremmin vaikuttamaan opiskelunsa
suuntaan. Tämä edesauttaisi myös sitä,
että harrastajatasolle jäävät soittajat saisivat konkreettisia eväitä harrastuksen
jatkamiseen myös musiikkiopisto-opiskelun jälkeen. Musiikkiopistojen opettajakuntaan kaivattaisiin siis kipeästi
joko moniosaajia tai erilaisiin musiikkityyleihin erikoistuneita ammattilaisia.
Tässä tilanteessa erilaisia täydennyskoulutuksen mahdollisuuksia näkisikin
mielellään. Toistaiseksi harmonikassa
ei ole kuitenkaan pystytty rakentamaan
toimivaa täydennyskoulutuskoneistoa.
Tilausta tietojen täydentämiselle ja
osaamisen päivittämiselle kuitenkin olisi; ovathan ensimmäiset pätevät opettajat valmistuneet jo 30 vuotta sitten. Heidän ja monien seuraajiensa opettajaksi
opiskelua on leimannut tiukka klassisen
musiikin painotus aikana, jolloin harmonikkaa pyrittiin vakiinnuttamaan
osaksi taidemusiikin kenttää.
Aika, jossa nyt elämme, ei enää vaadi vakuuttelua osaamisemme ja pätevyytemme tueksi millään musiikin alalla, joten onkin entistä perustellumpaa
kohdistaa opetuksen voimavarat täysin
oppilaan tarpeisiin ja lähtökohtiin sekä
musiikista nauttivan yksilön kasvattamiseen.
Täydennyskoulutus tai muu osaamisen laajentamisen muoto tähtäisikin
opettajilla siihen, että he pystyisivät
avaamaan omille oppilailleen musiikin
maailman lukemattomat mahdollisuudet. Eri sukupolvien opettajilla on hallussaan hyvin erilaista osaamista, tietoa
ja kokemusta, jolloin omaa osaamista
syventää myös opettajien ja muiden
harmonikkakentän toimijoiden välinen
vuorovaikutus. Uusilla asioilla on tapana niin opiskelussa kuin ammatissakin
motivoida tekijää ja virittää uusia ideoita omaan työhön.
Harmonikalla hyvä tarttumapinta
nuoriin
Tämän päivän harmonikkakulttuuri on
äärimmäisen rikasta ja monivivahteista.
Pitkästä aikaa soittimella on hyvä tarttumapinta myös nuoriin kuulijoihin. Tästä
saamme kiittää viimeisinä vuosina upeasti eri musiikin aloilla toimineita taiteilijoita, erikoistuneita alansa huippuammattilaisia ja aitoja cross over -tekijöitä.
Esimerkiksi performanssitaiteilija
Kimmo Pohjonen, intensiivinen kansanmusiikin tulkitsija Maria Kalaniemi, vähärivisten musiikkikulttuuria uudistava Antti Paalanen sekä viimeksi
¼-osasävelharmonikan kehittänyt ja
sille ohjelmistoa luonut Veli Kujala
ovat hienoja esimerkkejä raja-aitojen
ylittämisestä ja uusista aluevaltauksista
harmonikan nimissä. Lisäksi soitin on jo
tuttu ilmestys niin heavymusiikin kuin
erilaisten elektronisten musiikkityylienkin piirissä ja uuteen kukoistukseensa
viritetty Dallapé-orkesteri pitää huolta
perinteiden vaalimisesta.
Vaikka harmonikan oikullinen historia on vaikeuttanut vapaata työn tekoa eri aikoina, helpottaa se nykypäivän
muusikkoa valitsemaan omia polkujaan.
Sopivan juureton maaperä luo koulutuksen ohella loistavat lähtökohdat monipuoliselle muusikkoudelle – innovatiiviselle ja uutta tutkivalle, mutta siitä
huolimatta kosketuspinnan yleisössä
säilyttävälle cross over -haitarismille.
4 # 2012
47
Myydään
HARMONIKKAMYYNTI
ýnamis
Bugari
LASSE PIHLAJAMAA
digitaali harmonikat
KUOPIOSTA
Roland
Uudet Bugari ja Lasse Pihlajamaa -harmonikat,
Roland digitaaliharmonikat,
vaihtosoittimien osto-, myynti- ja välityspalvelu,
suomalaiset ergonomiset PasiPro-remmit sekä
italialaiset reput ja remmit
ja vaihtopelitkin
lähtöö halavalla!
Asiantuntija käytettävissäsi kaikissa harmonikka-asioissa
Valmistamme
laadukkaita
Harmonikansekä Kitaran
remmejä
Sirpa Oksa
Kanervakatu 5
05800 Hyvinkää
p. 040 5539796
(019) 436990
[email protected]
• Aitoa nahkaa
• Ykkösluokan sametti
• Useita värejä ja malleja
• Tilauksesta yksilölliset
Huom. Sopivat remmit myös pienille soittajille!
Harmonikkataiteilija, musiikin tohtori
Pasi Hirvonen p. 040-735 0909
email: [email protected]
MÄNNISTÖNKATU 6, KUOPIO
p. 017-2619800
Harmonikan huolto ja restaurointi
HARMONIKAT, ESIINTYMISET JA
MUSIIKIN ASIANTUNTIJAPALVELUT
Uudet HARMONIKAT:
H uo ll ot , kor ja uk se t,
v ir it yk se t ja vä li ty s
Er go no mi se t
la nt io rem
r em m
mii t
tmi Viljo Mannerjok
Mannerjokii
Harmonikanrakentaja
Naantalin keskustassa
040 829 1050 – harmonikanrestaurointi.net
BUGARI, LASSE PIHLAJAMAA, GIULIETTI JA ROLAND
Laadukkaat VAIHTOSOITTIMET
www.savellaakso.fi
Musiikin tuplamaisteri, Kultainen Harmonikka 1995
Suomen Pelimannimestari 1992
PEKKA LAAKSO p. 044 3535586, SALO
[email protected]
Leikkaa irti ja vie postiin. Liitto maksaa postimaksun puolestasi.
Suomen Harmonikkaliitto r.y.
Kyrösselänkatu 3, 39500 IKAALINEN
Puh. (03) 4400 222, faksi (03) 4589 071
sähköposti: [email protected]
www.haitari.net
Uudet Giulietti -harmonikat
Käytetyt harmonikat
Ilmoittautumislomake uusille jäsenille
Jäsenmaksu vuonna 2013: aikuisilta 30 €, alle 18-vuotiailta 17 €.
(Jäsenmaksulomake lähetetään erikseen.)
Tarvikkeet
Sukunimi
Etunimet
Lähiosoite
Postinumero ja -toimipaikka
Puhelin kotiin/työhön
Syntymäaika ja -paikka
Sähköpostiosoite
Otsa kurtussa, Sinua palvelee
Paikka ja aika
Jukka Saarela 044-503 2050
Sointia Tmi
Ylivieska
48
4 # 2012
Allekirjoitus
Rasti tähän, jos et halua nimeäsi mainittavan Hanuri-lehdessä.
[email protected]
www.ylojarvenharmonikka.fi
4 # 2012
49
Vastaanottaja
maksaa
postimaksun
Suomen Harmonikkaliitto r.y.
Tunnus 5003935
Jäsenkaavake kääntöpuolella.
39003 VASTAUSLÄHETYS
50
4 # 2012
4 # 2012
51
Polkka mollissa
2
Helmut Ritter
sov. Matti Viljanen
$œ œ œ œ œ œ
n
œ
#
œ
œ
œ
2
œ
œ
œ#œ œ
œ
& b4 œ œ œ œ
œ
#
œ
œ
œ
œ> œ >œ œ >œ œ œ œ >œ œ œ œ œ œ # œ œ
mf
D‹
p
A7
œœ
œœ
#
˙
˙
œ
œ
˙
? 24 œ
œ œ œ œ œj ‰ Œ
œ
b
œ
˙
œ œ
Leggiero
œœ œœœœœ
œ
œ œ œ œ œ œ œ œ bœ œ œ œ œ œ
œœ
&b
œ
œ
#œ
œœœœœœœ œœœ œœœ
D‹
G‹
A7
œœ # A7œ
œœ
œœ
#œD7œœ
œœ
œ
œ
œ
œ
#
œœ
œœ nœ œœ œ œœ
œ
? b œ œ œ œœ œ œ œ œ #œ
œ
œ
œ
6
œ nœ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
œ
œ
œ
œ
#
œ
œ
œ
œ
œ
œ
#
œ
œœ œ
œ
œ
& b œ #œ œ
œ
œ
nœ
œ
G‹
D‹
A7
D‹
D‹
D‹
G‹
œœ
œ
œ
œ
œ
œœ
œœ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
#œœœ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
?b œ
œ
œ œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
11
#œ œ œ œ œ
œ
œ
œ
œ
bœ
œ
œ‰
& b œ œ#œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ #œ œ
J
œ
A7
D‹
D‹
G‹
#œD7œœ
œ
œ
œ
œœœ
œœœ
œœ
œœ
#œœœ
œœ
œœ
œ
? b #œ
œ
œ
œ
œ
œ œ œ‰
œ
œ
œ
J
16
21
&b
?b
œ œ œ#œnœ#œ œ œnœ œ œ œ nœ#œ œ
œ
œ
œ
œ
n
œ
œ
n
œ
œ nœ
œ
œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ#œ
œ
œ
C
F
E7
p D‹
A‹
G
C
E‹
œœ
œ
# Dœœ
œœ
œ
œœœ
œœ n# H7œœ
œœ
œ
n
œ
œ
n
œ
œ œ œ nœ œ
nœ œ œ
œ œ œ œ œ œ œ #œ œ
œ
nœ
crescendo
n œ œ œ # œ #œ# œ œ œ n œ # œ œ œ œ œ # œ
&b œ
œ#œ nœ#œnœ nœbœ œ œ
œnœ œ œ œ œ œ
26
?
bœ
30
&b
?
n œœœ
G
b
# œœ
#œ
#œ
n œœ
F©7
#œ
nœ
E7
bœ
A7
n#œœœ
J
Œ
‰
D‹
œœ
œœ
œ
œ
œ
œ
p
œœœœœœœœ œ
bœ
œ œ œ œ œ œ œ œ œ#œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
œG‹
D‹
D‹
œœ # A7œ
œœ
œœ
#œD7œœ
œ
œœ
œœ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
#œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œœœœ
œ
œ
#
œ
&b
35
A7
?b œ
#œœœ
œ
# œ œ œ œ œTo Coda Ø# œ œn>œœ
œ ‰ Œ # œœ œ
J
œœœ
D‹
œ œ œ‰
J
œ œ œn>œœœ
##
œ
œ
œ
œ
& œœœœ œ
œœ
œ
D
œ
œ
œœ
œ
## œ œ œnn>œœœ #œ œ œn>œœœ
œ
& nœ
45
œœ
? ## œ œ
œœ œ
œ œ œ œnœ
51
œœœ
##
&
D
œœ
œ
œ œ œ #œ œ œ œ
œ
D
D
G
œœ
œœ
œœ
œœœ
œ
œ
œ
#
œ
Œ # œ
œœ
œœ œ
œ
œ
#œ œ œnœœœ œ œ œ œ œ œ #œ œ œ œ œ œ b œ nœ œ
œ
D
œ bœ
#œ œ œn>œœœ
œ
D
40
? ##
œ
#œœ
H‹
œœ
œ
D
œœ œ
œœ œ
œ œ œ #œ œ œ œ
œœ
œ
D
D
œœ œ
œœœ
G
œ
œœ
œ
F©‹
#œ
#œC©7
œœ
œœ #A7/E
œ nn œœœœ
F©‹
œ
>œœ
>
b
œ
œ
œ œ œ
œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œnœœ œ œ
œœ
œ
D
œ
œ.
3
3
œ
œ œ œ‰ b J
œJ
œ> œœ œœ œ œ œ œ
D‹ B¨‹
mf F
D
œœ
œœ œE7œ A7œ Dœœ
œœ
œœ b œœœ
.
œ
œ
œ
œ
œ
#
œ
n
œ
? ## œ
œ ‰ œ œ bœ
œ
‰
œ
b
œ
J
œ J
œœ
œ
D
œ bœ œ
œœœ
œ
G
œ
>œ
œ.
j
œJ
œ ™ œœ ˙
œ œœ
>
>
F . .
D‹ . .
F . .
>
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
> œœ œœ œœ œœ œœ œœ œ. œœ œœœ œœœ
œ
œ
Julkaistu oikeudenomistajien luvalla.
52
4 # 2012
4 # 2012
53
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
&b œ œ œ œ œ œ œ™
œœ ˙
>
œ
œ
œ
œ
œ
œ
D‹
G‹
A7
œœ œœ # œ. œ. œ.
. œ. œ. f>
#
œ
>œ > >
>œ >
> >œ >
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œœ œœ œ
œ
?
œ
œ
œ
œ
œ
œ
bœ
œ
œ
58
3
3
œ œœ
œ.
œ
œœœ
&b œ œ œ œ œœ œœœ œ œœ œœœ œ œœ œœœ œ
œœ J œ œœ
œ
œ
>
œœF
>
>
? œ
œœ ‰
j ‰ Œ
œ œ
b
J
œ œ œ
œ
œ œ œ
œ œ œ
œ
64
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ.
J
& b œœ œœœ œ œ ™
œœ ˙
œ œ œ™
œœ ˙
œ> œ œ œœ œ œ >
>
F . .
D‹ G‹
A7
>
D‹
A7
œœ G‹
œ
œ
œ
œ
.
.
.
.
.
. œ. œ. # œ. œ. œ.
œ
œ
œ
#
œ
œ
œ
#
œ
œ
œ
#
œ
n
œ
œ
œ
>
œ
œ
.
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œœ œœ
œœ œœ œœ
œ
œ
?b œ œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
70
3
3
j
œ
3
3
œœœœœœœœ œœœœœœœœ œœœœœœœœ œœœœ œœœ œœœœœœœœ
œ
&b
mp G‹
D‹
A7
D‹
œœ
œœ
œœ
œœ mf G‹
œœœ
œœœ
œœœ
œœœ
#
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
?b
œ
œ
œ
œ
#œ
œ
œ
œ
œ
œ
77
œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ#œ œ œ œ œ œ
&b
J ‰
D‹
A7
D‹
œœ
œœ
? b œ œ œ œ #œ #œœœ #œœœ œ
œ
œ œJ ‰
82
œ œ œ œ
œœœœœœœœ œœœœ
b
œ
&
œœœ œœœœœœœœ
D‹
C
A7
B¨
œ
œ
œ
œ
œ
œ
#
œœœ >œ >œ
? b >œ œ >œ œ >œ œ
œ
œ
>œ >
87
54
œ
œ
™™ œœ œ œœ œœ œœ œ œœ œœ
œ œ œ œ œ œ œ œ
™™ >œ >œ
f
œ
>œ >
> >
œ œ
œ
>œ >
œ œ œ œ œœœœœœœœ
œœœœœœœœ
> >
œ œ
G‹
œœ
œœœ
œ
œ
œ
D‹
œ
>œ >
4
92
&b
?
#œ œ n œ # œ œJ
#œœœ
A7
bœ
‰ ™™
œ
œ >œœœ #œ œ >œœ nœ œ œœ
œ
œ œ ‰ #œnœ œœ ‰ nœbœ œœ ‰
J
J
J
œœ
œœ ‰ ™ œ ™
J ™
D‹
œœ œ
nœ
œ œ
œ
œœœœ œ
>œ œ >œ
œ
œ
œ
œ œ œœJ ‰ œ œ œ œœJ ‰
œ œ œ™
œ#œ
n˙˙
œ œ œ >œœ b œ œ œ >œœœ
œ
& b œ œJ ‰ œ œJ ‰ n#˙˙
98
? œ
b
104
&b
?b
œœ œ
œ œœ œ œœ œ œœ œ œœ œ œ œ œ œ œ œ œ
œœ œœœ œ œœ œœœ œ
D‹
C
œœ
œœ
>
>
>
>
>
>
œ
œœœœ
œ œ
œ> œ œ >œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ
>>
> >
> >
>œ %
#
œ
n
œ
œ
œ
œ
#
œ
œ
œ
J ‰
œ œ œ œ œ œ bœœ œ œœ œœ nœœ œ œœ œœ œ œ œ œ œ œ
œœ œ œ œ œ œ œ œ œ
B¨
A7
D‹
G‹
A7 D‹
œ
œ
œœ
œ
œ
œ
#
œ
#
œ
> œ > œœ > >
œœ
> >
œ
œ
œ œœ ‰
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ
œ> >œ
œ> >œ
J
fi
fi
>œ
œ œ œnœ œ œ œ œ
œ
œ œœ ‰
œ
#
œ
œ
b
œœ œœœœ œ œœœœœœ œ
J
&
œ
Coda
109
sf
f
?b œ œ
œ œ
œ œ œ
œ
j
œ ‰
>œœ
œœ
œœ
œœ ‰
œ J
D‹
œ
19 0
Polkka mollissa on saksalaisen Helmut Ritlerin
sävellys, joka tuli jo 1960-luvulla Suomessa tunnetuksi
mm. Paul Norrbackan ja Matti Viljasen ansiosta.
Sitä on aikoinaan soitettu myös lukuisissa
kilpailuissa, konserteissa ja muissa esitystilanteissa.
Monien mielestä tämä jopa oli taiturikappale ylitse muiden,
mutta Suomea lukuunottamatta tätä polkkaa ei juurikaan
ole tunnettu.
4 # 2012
55
ROOSIN TIMO
Elämää
hanurin
varjossa
Ensimmäisen haitarini sain 12-vuotiaana kesällä 1948. Isä sen osti Tampereelta Kauppaoppilaitoksen talonmies
Kuusistolta, joka sivutöinään harrasti
pienimuotoista haitarikauppaa. Haitarini oli 2-äänikertainen tasakahvainen
saksalainen Elite Gera. Hinta oli ollut 20
000 markkaa, mutta isän puheista päätellen kauppatodistukseen oli merkitty
joku muu summa. Syyt lienevät olleet
verotukseen liittyvät, oletan. Kolmisen
vuotta sillä soittelin ja omin päin opettelin, kunnes haitari vaihtui isompaan
eli Kouvolan romopianoon. Uudessa, jo
sodat käyneessä haitarissani painoa oli
edeltäjäänsä verraten ainakin tuplasti.
Kun olin pienen kokoinen, oli soitin aika
hankala käsitellä mutta ääntä siitä kyllä
lähti. Sitten lähti isä taas Tampereelle
haitarikaupoille ja tuloksena kevyt harmaa haitari, jonka päällä luki Soitintehdas tai Soitintupa, tarkkaan en muista.
Siitä pystyin minäkin jo maksamaan yli
puolet. Erilaista siinä oli se, että A oli
ulommaisella rivillä. Meillä koulupojilla
oli tuohon aikaan jo orkesteri, Malaquena nimeltään, joten nopeasti piti opetella kappaleet ikäänkuin uudestaan kun
järjestelmä vaihtui. Se haitari muuten
oli ollut tunnetulla vammalalaisella naishanuristilla Rantasen Mirjamilla. Mirkulla
oli Vammalassa oma orkesteri ja aloitellut ansiokkaan soittajan uransa pikkutyttönä Virroilla Osma-sukunimellään.
Tällä haitarilla soittelin viisi vuotta, kunnes ollessani ensimmäisessä opettajapaikassani Uuraisilla myin sen naapurin
isännälle ja ostin jyväskyläläisestä mu-
56
4 # 2012
siikkiliikkeestä kokonaan omilla rahoillani ihan uuden haitarin. Se oli punainen Scandalli, kolmiäänikertainen, enkä
siihen suoraan sanoen makuani saanut
koskaan, vaikka siinä ns. koppeleitakin
oli jo muistaakseni ainakin viisi. Hinta
taisi olla 90 000 markkaa ja myöhemmin
harmitti, kun kolmekymmentätuhatta
enemmän maksamalla olisi saanut uuden La Melodiosan. Ehkä pelotti ottaa
vielä enemmän velkaa kuin jo otin.
No, Melodiosaan sitten jonkun vuoden
kuluttua lopultakin päädyin. Se oli mukava peli soitella, mutta casotto alkoi jo
poltella sisuksissa. 80-luvun puolivälin
mailla sitten haitari taas vaihtui ja nyt
tuli ensimmäinen Pihlajamaa, Saturnus
malliltaan ja casotto tietysti. Painavahan
se oli soittaakin, mutta muhkeat bassot
miellyttivät. Sitten ilmestyivät Pihlajamaan Kingit ja taas vaihtui haitari. Siitä
tykkäsin niin paljon, että ajattelin siinä
pysyvänikin. Vuodet kuluivat, mieli taaskin vaihtui ja niin syliini tuli Pihlajamaan
Stage Star. Silloin jo ajattelin tosissani,
että tässä se sitten on se viimeinen haitarini. Ei olisi pitänyt ajatella. Nyt soitan
Bugaria.
Ammatinvaihdos melkein edellytti toisen haitarin hankkimista Helsingin kämpälle. Näin syntyi kakkoshaitareiden ketju, jossa ensimmäinen taisi
olla Majestic, oli siinä joku kolmiäänikertainen Kouvolakin ja myös ainakin
Lollo. Kolmiäänikertainen casottokin oli
ja vieläkin harmittelen siitä, kuulemma
harvinaisuudesta luopumista välirahana
jossakin haitarivaihdossa.
Kerran ostin kolmiäänikertaisesta halvasta haitarista muutellun musetteäänisen soittimen. Se ei lopultakaan vastannut odotuksiani ja onnistuin vaihtamaan
sen vanhaan kolmiäänikertaiseen Giuliettiin, joka nyt on kakkoshaitarini ja
oikein sopiva ja soiva onkin.
Tämänkin jutun kuvituksena on Kouvolan 30-luvun alun Kukkamalli. Kaatopaikkakuormasta pelastettu ja porilaisen
Niistomäen Inton ammattitaidolla ja ilmeisesti vähän tunteellakin kunnostamana jo paremman näköinen kuin kuuloinen. Pari sotaa sotineena se kuitenkin
on vieläkin maineensa veroinen ainakin
kuuluvuudeltaan ja keveydeltään.
Joskus tulee mieleen, että missähän
päin Suomea ja kenen sylissä nuo entiset haitarini nyt soivat, jos vielä soivat.
Haitarikuume on aika lailla samanlainen
kuume kuin autokuumekin eli paranee
vain soitinta vaihtamalla tai taas yksi haitari lisää hankkimalla.
Vanha pelimanni Kiviruusun Väinö kehotti kerran minua silloin tuoretta ukkomiestä vaihtamaan haitaria niin kuin
hänkin oli juuri tehnyt. Se on kuule niin
kuin muijaa vaihtaisi, opetti Väiski. Haitarikuumeen yllättäessä olen vaimolle
tästä opetuksesta maininnut ja aina lupa
on tullut.
Kiitos ystävät kuluneista vuosista ja leppoisaa joulunaikaa.
Soitellaan edelleen.
4 # 2012
57
Myydään
Kalle
Kurvinen
ky
• Uudet Bugari-harmonikat
• Käytetyt harmonikat
• Myy, ostaa, vaihtaa ja vuokraa
Kalle Kurvinen Ky
Hiilimiiluntie 6, 48310 KOTKA
gsm 050 63 043
[email protected]
www.kallekurvinen.fi
HAITARIREPUT
Hanurilehden
väki toivottaa
Rauhallista
Joulun aikaa!
LK- LAUKKU ARMADA OY
Hilkka Ronkainen
Kummunkatu 3
83500 Outokumpu
p. 045-6343973
www.laukkuarmada.net
www.ottavianelliaccordions.it
Marjon pörssi





58
Myynti-ilmoitukset ottaa vastaan
Marjo Suominen, puh. 0400-609019.
Ilmoituksessa, joka julkaistaan hanurityypeittäin, julkaistaan hanurin merkki,
malli, hinta ja yhteystiedot (nimi ja yksi puhelinnumero) yhdellä rivillä.
Kukin ilmoitus on automaattisesti esillä
vain yhdessä lehdessä kerrallaan, joten
ilmoitusta uusittaessa on oltava myös aktiivinen jos haluaa näkyä palstalla yhtä numeroa pidempään.
Ilmoitus on Harmonikkaliiton jäsenille maksuton.
Seuraavaan lehteen tulevat ilmoitukset Marjolle 31.1.2013 mennessä.
4 # 2012
Standardbassot
LP Timangi
Bugari Golden casotto + mikit
Welmeister Grandina 4äk 4-riv.
Bugari Gold Serie Casotto
Giulietti Smile sm 636 (v.-05)
Zero Sette 3äk
Lp Moderno casotto
Kouvola Cromatina Filamele 3äk
Kouvolan sähköhanuri
hinta
4000 €/tarjous
4250 €
tarjous
5600 €
2000 €
1100 €
2500 €
1500 €
tarjous
myyjä
Pessala
Sundvik
Pesonen
Enkvist
Hämäläinen
Laakso
Ojala
Häyrinen
Varjonen
puhelin
050-3696656
0400-591096
0400-275967
050-5174437
040-5171284
040-5594685
050-4990492
044-5451568
040-5905181
Melodiabassot
LP Bajan
4700 €
Viren
0400-847129
4 # 2012
59
Tervetuloa tutustumaan GIULIETTI
harmonikkoihin
- Kun laatu ja sointi ratkaisevat -
Uuden Giulietti Smilen ostajalle nyt optinen syntikkabasso
asennettuna puoleen hintaan. SÄÄSTÄ 325€ !
Meiltä myös uudet LIMEX midit ja mikit asennettuna
-Kysy uutta rahoitusvaihtoehtoamme ja pyydä tarjous uuteen
Giuliettiin jo tänään.
Uusia mielenkiintoisia malleja tulossa...
Mietitkö vanhan soittimesi huoltamista? -Tervetuloa huoltoon !
Harmonikan korjaaminen ja huoltaminen on hyvä vaihtoehto ellei halua vaihtaa soitintaan uuteen. Vanha paljonkin
soitettu soitin saadaan osaavissa käsissä lähes uudenveroiseen kuntoon. Ammattitaidolla huollettu soitin säilyttää
hyvin arvonsa ja sillä on ilo soitella. Korjaan ja huollan kaikenmerkkiset ja -malliset harmonikat. Kunnostan
kuluneet koneistot, korjaan pintaviat, asennan haluamanne lisälaitteet, uusin painuneet huopaosat, vaihdan vuotavat
palkeet...Tietysti takuutyönä. Ja luonnollisesti viritän harmonikkasi parhaaseen mahdolliseen sointiin.
Tule tutustumaan paikanpäälle, soita, tai lähetä sähköpostia.
- Kristian Hyyppä Kysy lisää Giulietti jälleenmyyjältäsi:
JOENSUU
JYVÄSKYLÄ
KOKKOLA
MIKKELI
OULU
Pentti Karjalainen, 0500-808 819
Voitto Nieminen, 0400-161 464
Harmonikkapalvelu Simo Hietala, 050-5065 143
Arto Kivekäs, 0400-651 703
Mikko Oikarinen, 0400-289 185
SALO
SALO
TAMPERE
TAMPERE
VANTAA
VIHTI
Pekka Laakso, 0400-539 407
Pianokartano, 0400-123 555
Musiikkikoulu Markku Harjunpää, 040-8306 340
Harmonikkahuolto Tero Lahti, 040-5457 630
Harmonikkamyynti Tommi Kuusela, 040-5284 551
Reijo Jokinen, 0400-487 025
Maahantuonti, myynti, huolto
HARMONIKKAHUOLTO Kristian Hyyppä, Tuottajantie 27, 60100 SEINÄJOKI
[email protected], www.giulietti.info, 050-5224 903