1. No category

KEHITTYKÄÄMME!
Viime numerossa SPOL lähetti liikkeelle idean PUHALLINMUSIIKIN
PÄIVÄSTÄ. Se otettiin hienosti vastaan ja hienoja tapahtumia
järjestettiin ympäri maata. Eiköhän laajennuta heti koko Eurooppaan!
Paljon muutakin mielenkiintoista on ilmassa. Kevään kylmyyskö on
pitänyt tekijät liikkeessä vai mikä, mutta paljon on ollut tapahtumia
joka puolella. Niistä voi lukea tästäkin lehdestä, nettisivuilta tai
vaikkapa uudelta FB- sivultamme. Tutustumalla muiden projekteihin
saa varmaan omatkin ajatukset uutta puhtia.
Missä lie piilee klassisen ja viihteen raja? Tätä miettivät varmaan monet TV-sarja Maestro katsojat kevään aikana. Klassinen musiikki
yhdistetään tässä tapauksessa idoliksi asettuvaan kapellimestariin, mutta eikö kyse sittenkin ole musiikista kokonaisuutena. Liki samasta
aiheesta löytyy YOUTUBESTA ainakin Danny Kayen hilpeät kapellimestariparodiat orkesterin parissa. (kts. vaikkapa Aidan tulkinta).
Kapellimestarin yksi tärkeimmistä taidoista on kuitenkin harjoittamisessa.
Puhallinorkestereiden ohjelmistot ovat tyylilajeiltaan laajat. Siten myös kapellimestarilta vaaditaan useiden tyylilajien hallintaa.
Harjoittamistaidot korostuvat, koska aikaa viikoittaisissa harjoituksissa on hyvin vähän. Siksi olisi sekä orkesterin, että kapellimestarin oman
kehityksen kannalta tärkeää käyttää vierailevia kouluttajia. Pienetkin asiat tuovat uutta ”kikkapussiin” musiikin kehittämiseksi.
Oma tapa oppia ei välttämättä ole muiden tapa. Orkestereissa on usein myös muita äänekkäämpiä jäseniä. He saattavat muovata yhteisön
ilmaisutavat itselleen sopivaksi. Vierailevalla kouluttaja voi rikkoa tällaisia puutuneita rakenteita positiivisella tavalla ja löytää uusia impulsseja
myös bändin sisältä.
Puhallinorkestereiden SM.-kilpailuissa kuultiin ja nähtiin jälleen tiivis paketti puhallinmusiikkia parhaimmillaan. Muistuttaisin samalla
orkestereita heidän aatelisuudestaan. Omassa sarjassa ei jääty viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi, vaan oltiin yhdeksänsiä tai tultiin sijalle 13,
aivan kuin esim Kalevan kisoissa. Sijoituksia saa vain osallistumalla. Sitäkin tärkeämpää on tavoitteiden asettaminen ja terve kehittyminen.
SM-kilpailujen eteen oli jälleen tehty töitä hartiavoimin ja SPOL haluaa lähettää mitä parhaimmat kiitokset järjestäjille! Jotta myös itse kilpailut
kehittyisivät, on liittojen tulevaisuudessa ohjeistettava ja kannettava vastuu tietyistä toimenpiteistä tarkemmin. Näin saadaan ohjattua
tapahtuman vastuut oikein. Tällaisia kehityskohteita ovat mm. palkintojenjakotilaisuus ja orkesterille annettava palaute.
Erityisesti viime mainittu on orkestereiden tavoitteen asettamisen kannalta tärkein.
Keskittykäämme yhdessä näiden asioiden parantamiseen jatkossa. Samalla rohkaisen orkestereita käyttämään ulkopuolisia kouluttajia ja
kapellimestareita. Spol on varautunut avustamaan tätä ja sillä on myös yhteistyökanava Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestarikoulutukseen. Olkaamme aktiivisia, oppia voi aina!
HYVÄÄ KESÄÄ,
Suomen puhallinorkesteriliiton puheenjohtaja
Raine Ampuja
SPOL hallitus
Puheenjohtaja
Raine Ampuja Jenkkapolku 17 A 04420 JÄRVENPÄÄ Email: [email protected] puh. 040 50 77799
Sihteeri, internet ja jäsenasiat
Tiiu Tuominen Lyhdekatu 3 B 5, 40740 JYVÄSKYLÄ [email protected] puh. 040 9637701
Taloudenhoito, koulutus- nuotisto- ja jäsenasiat
Pekka Ulmanen Kallioniementie 4 70260 KUOPIO [email protected] p. 0400 - 272 339
Varapuheenjohtaja
Juhani Leinonen Mannerheimintie 5 B 10 49400 HAMINA [email protected] puh. 0400-750902
Kansainväliset asiat ja tiedotus
Jukka Viitasaari Sammonkatu 36 B 39, 33540 TAMPERE [email protected] 050 3233698
Markkinointi, ilmoitusmyynti sekä ansiomerkkiasiat
kts sihteeri ja rahastonhoitaja
Jäsen
Antti Nissilä Poppelikatu 14 C 14, 39500 IKAALINEN [email protected] 0400 393776
Jäsen
Marita Rantamäki Pahaojantie 340, 39100 HÄMEENKYRÖ [email protected] 040 5139059
Jäsen
Markku Korhonen Puusepänkuja 4 A 12, 90100 OULU [email protected] 040 7374717
1
Jäsen
Jouni Auramo Kauppakatu 12 C 47, 33210 TAMPERE [email protected] 050 3135588 Kansikuva: , Kimmo Varjoranta © 2011
Suomen
puhallinorkesteriliitto
18.3.2011 myönnetyt
ansiomerkit
Jyväskylän puhallinorkesteri
erikoisansiomerkki:
Lauri Räty
Kari Virtanen
Juhani Ukonsaari
kultainen ansiomerkki mitaleineen:
Jarmo Hakamäki
Aarne Jäntti
Veikko Koskinen
Martti Lappalainen
Raine Norrena
Matti Teppo
Eero Tupala
Hopeinen ansiomerkki mitaleineen:
Ari Keskinen
Hannu Hautamäki
Sanna Saaranen
Markku Leppänen
Jouko Meriläinen
Antti Suonperä
Jukka Torpo
SPOL SÄVELLYSKILPAILU
Tulokset julkistettiin
Valtakunnallisilla
puhallinpäivillä
Lappeenrannassa 19.3.
Voittaja oli Esko Heikkinen, teoksellaan
Deux et trois (trumpettisoolo)
toinen Antti Nissilä,
Fair day (viulusoolo)
kolmas Jouni Sjöblom,
Moods from Brasil, (trumpettisoolo)
kunniamaininta J-P Lehto (sellosoolo).
kuva, Arto Lehtovirta
Espoon puhallinorkesteri
kultainen ansiomerkki mitaleineen:
Kari Ketola
Karvian soittokunta
Spollin pienoislippu
Esa Pukkila
Äänekosken työväen soittajat
50-vuotis erikoisansiomerkki:
Veikko Tuovinen
Hannu Wacklin
kultainen ansiomerkki mitaleineen:
Juhani Hakkarainen
Juhani Saikkonen
Heikki Tuominen
TERO HAIKALA SUORITTI ONNISTUNEEN
PUHALLINKAPELLIMESTARIN DIPLOMIN 12.5
Haminassa
Kaartin Soittokunnan solistina oli
Kai Ruskeepää, saksofoni. Säveltäjälista:
Jean Sibelius, Igor Stravinski, Jean Francaix,
Jukka Linkola, Dirk Brossé
SPOL onnittelee!
SM-kilpailujen jälkeen...
Tampereen puhallinorkesteriyhdistys ry järjesti aktiivisten hallitusten jäsenten, asiantuntija-avustajien
sekä talkoolaisten avulla Puhallinorkesterien SM-kilpailun Tampereella 16.-17.4.2011. Yhdistys järjesti
kilpailun nyt toista kertaa, joten kisa oli ensimmäisen kerran pohjalta helpompi järjestää.
Toisaalta työmäärä ei pienentynyt, päinvastoin- nyt osattiin ottaa
huomioon asioita, jotka olivat edellisellä kerralla jääneet
vähemmälle. Tietenkään täydellisyyteen ei päästy tälläkään kerralla
ja palautteesta otetaan onkeen seuraavien tapahtumien
järjestämistä varten.
SM-kilpailujen järjestäminen tapahtuu pitkällä aikavälillä, alkaen
vuotta aiemmin työryhmän kokoamisella. Sitä ennen on tärkeää,
että kilpailujen valtakunnallinen yhteistyöelin kokoontuu.
Kokouksessa vahvistetaan kilpailun varsinaiset säännöt sekä
deadlinet kilpailupaikan, -ajan, -kappaleiden ja -tuomariston
valitsemista ja ilmoittamista varten. Kun nämä ohjeet on saatu, voi
kilpailujärjestäjä aloittaa suunnittelun ja käytännön toteutuksen.
Kilpailua tehtiin käytännössä keväästä 2010 alkaen, heti Tampereen
Puhallinpäivistä ja Kippariklinikasta selvittyä. Lähes viikottaiset
kokoontumiset pitivät meidät järjestäjät kiireisinä. Varausten
tekeminen ja yhteydenpito eri tahoihin sponsoreista tuomareihin ja
itse kilpailijoihin oli suunniteltava ja tehtävät jaettava. Pieniä
muistettavia tärkeitä yksityiskohtia tuli mieleen jopa keskellä yötä!
Palkitsevinta loppujen lopuksi koko kilpailuhässäkässä oli nähdä
orkesterien nto ja energia itse kilpailutilanteessa. Kaikki tekivät
parhaansa ja orkesterilaisten saama kokemus ja positiivinen mieli
omasta suorituksesta Tampere-talon ison salin lavalla antoi
järjestäjille parhaan kiitoksen.
Raine Ampuja jakaa A-sarjan ykköspalkinnon Pyynikin Puhaltajien
Juha Untalalle. Vasemmalla Harri Ulmanen, joka pokkasi
kakkospalkinnon ja C-sarjan ykkösen.
Jatkakaa hyvää työtä!
Peter Ettrup Larsen
SM-kisat Tampereella olivat myönteinen kokemus. Tuona viikonloppuna Tampere-talolla ei
ollut poliittisia, kultturellisia tai sosiaalisia rajoja, ikä oli sivuseikka; ihmiset yksinkertaisesti
kohtasivat ja jakoivat intohimonsa eikä pelkästään lavalla. Olen kokenut tämän
aikaisemminkin ulkomailla ja se ei koskaan lakkaa tekemästä vaikutusta minuun.
Kuitenkin, yksi suuri kysymys: missä oli media? Missä oli radio? Missä oli TV? No, olihan
takahuoneessa seinä-TV, josta saatoi kahvikupillisella ollessaan katsoa ruotsalaisia
miljonääriäitejä Hollywoodissa. Samaan aikaan toista tuhatta ihmistä soitti sydämensä
kyllyydestä Tampere-talolla. Miksi emme saaneet kuulla yhteiskuntarajoja
murtaneita tarinoita lahjakkailta elävää kulttuuria luoneilta ihmisiltä?
Ei tarvitse olla rikas ja täydellinen, ei tarvitse edes aina soittaa oikein. Säveltäjän luoman
nuottikuvan voi tulkita niin monella tavalla. Sitähän elämä on, sille olen omistautunut ja sitä
koin Tampereella tuona kiireisenä viikonloppuna, vaikka jouduinkin poistumaan ennen
palkinnonjakoseremoniaa.
Kiitän kaikkia teitä, jotka niin ahkerasti haette täydellisyyttä musiikin ihmeellisessä
maailmassa.
Jatkakaa hyvää työtä!
!
Kuinka jatkossa? Järjestääkö Kuopio tai Tampere seuraavat
kilpailut? Milloin? Valtakunnalliset ohjeet SM-kilpailujen
järjestämistä varten olisivat ehkä paikallaan sääntöjen
laatimisen lisäksi, mikäli SM-kilpailujen järjestämistä jatkossa
kaavaillaan kiertäväksi eri kaupunkeihin. Näin tehdään nykyisin
Puhallinpäivien osalta ja etukäteen on tiedossa parin
seuraavan vuoden paikkakuntaa ja järjestäjää. Toki kyseinen
tapahtuma on pienempi, mutta mikä estäisi SM-kilpailujen
kierrättämistä eri kaupungeissa?
SM-kilpailun sääntöjen päivityksen yhteydessä voisi puhua
laajemminkin SM-kilpailujen järjestämisestä sekä sen
merkityksestä suomalaiselle puhallinmusiikille ja soittajille.
Toivottavasti tällainen tilaisuus saadaan ensi vuoden aikana
järjestettyä, jotta jatkossa näin arvokas ja laaja tapahtuma saisi
arvoisensa paikan, ajan ja huomion niin osallistuvien
orkesterien määrältä kuin medialtakin.
Marjo Riihimäki
puheenjohtaja
Tampereen puhallinyhdistys ry
SM-kilpailut a:sta ö:hön
Puhallinorkesterikisan järjestäminen oli asiaan paneutuneiden ammattilaisten ja
innokkaiden harrastajien yhteistyön ja monien palasten yhteensovittamisen tulos.
Ja sitä tehdessä aika kului koko ajan yhä nopeammin…
Ajatus vuoden 2011 SM-kisan järjestämisestä alkoi itää jo 2009 lopulla, kun valmisteltiin seuraavan vuoden puhallinpäiviä.
Silloin todettiin, että Tampun, siis Tampereen puhallinorkesteriyhdistyksen, järjestelykoneisto oli vuoden 2007 kisan jäljiltä
edelleen toimintakunnossa, niistä saadut kokemukset hyvin muistissa ja järjestelmä valmiina pyöritettäväksi. Ja vaikka
yhteyksiä ei vielä oltu otettukaan mihinkään päin eikä lupia saatu, tehtiin kisa-paikan eli Tampere-talon ennakkovaraus heti, sillä
SM-kisan kokoisen tapahtuman edelyttämiä tiloja ei Tampereellakaan ole kovin monia. Vaikka tilat varattiin jo silloin, määräytyi
kisojen pitämisen ajankohta sen mukaan miten Tampere-talo oli vapaana. Toinen kisojen järjestämisen kannalta ratkaiseva asia
oli Tampereen kaupungilta tullut myönteinen tieto kaupungin avustuksen saamisesta.
V:n 2010 puhallinpäivillä maaliskuussa saatiin virallinen lupa kisojen järjestämiseksi, mutta jo sitä ennen olimme pitäneet
alustavia suunnittelukokouksia. Nyt sitten perustettiin kilpailujen järjestelytoimikunta ja avattiin sille Googlen Docs sivut.
Toimikunta kartoitti tehtävät joille nimettiin vastuuhenkilöt, se kokoontui 22 kertaa enne kisoja ja päivitti docs sivuja asioiden
etenemisen mukaan. On muistettava, että kaikki tapahtui talkoohengessä ja o.t.o., muuten koko homma olisi tuskin toteutunut.
Tässä muutamia lukuja niistä kiinnostuneille:
Orkestereita osallistui eri sarjoissa yhteensä 33, niissä oli yhteensä 1.364 soittajaa, jotka söivät n. 1.400 ateriaa
järjestämässämme ruokailussa. Tähän on vielä lisättävä 60:n kisatoimitsijan ateriat kahdelta päivältä sekä
varusmiessoittokunta, jolle tarjosimme sapuskat. Kilpailuohjelmaa varten tehtiin Tampu-lehti, jonka painos oli 1.750 kpl.
Palkinnoiksi antoivat lahjakortteja SPOL, SOLI, STM, Blosari, A-Minor Production, Musact Oy, NoteLine, Tampereen Musiikki,
7ikko Kustannus, Tammer-Piano ja F-Musiikki sekä nuotteja Musaneuvo. F-Musiikki antoi myös Bach-trumpetin ja Soitin-Laine
alttosaxofonin. Sm-kilpailujen tukijoina olivat Tampereen kaupunki, Suomen Kulttuurirahasto, Valtion säveltaidetoimikunta,
Majaoja – säätiö, SPOL, SOLI, STM, Soitin-Laine, F-Musiikki, 7ikko-Kustannus, Blosari, Musact, NoteLine, A-Minor Production,
Musaneuvo, Tampereen Musiikki sekä Puhallinsoitinkorjaamo Parkusjärvi. Tässä yhteydessä on kiitettävä myös Tampereen
konservatoriota ja Pirkanmaan musiikkiopistoa heidän panoksestaan kisojen järjestämisessä.
Tätä kirjoitettaessa kilpailusta on kulunut n. kuukausi ja osa maksettavista laskuista puuttuu vielä, mutta alustavan arvion
mukaan kisojen taloudellinen lopputulos lienee +/- 0. Paljon jäi silti tilille mukavia kokemuksia ja hienoja elämyksiä, joita voimme
muistella, kun vietämme talkooporukan karonkkaa ja Tampun 5v.-juhlaa kesäkuun alussa kunnes tulee yÖ.
Matti Prepula
Puhallinorkesterien suomenmestaruuskisat
Aivan alkukeväästä koin Tampereella kaksi erittäin mielenkiintoista, rikastuttavaa ja innostavaa päivää. Minulla oli suuri
etuoikeus olla tuomarina puhallinorkesterien SM-kilpailun C-tasolla ja vapaassa sarjassa.
Olen työskennellyt musiikin parissa koko ikäni: soittanut, opettanut ja johtanut joten otin tehtävän vastaan haasteena
tietämättä mitä kohtaisin. "Jos he uskaitavat pyytää minua, niin minä uskallan mennä", ajattelin. Mikä minua odottikaan: en
missannut ainuttakaan esitystä istuessani tuomaristossa; kaksi
päivää soittajien valtavaa ponnistelua, kuria, herkkyyttä ja
jännittävää, ilmeikästä musiikkia.
A-sarjassa kilpaili kaksi orkesteria ja väitän, että emme pääse sille
tasolle Ruotsissa. Meidän vaivaiset kolme ammattilaispuhallinorkesteriamme ovat taitavia, mutta liian pieniäsinfoniseem
ilmaisuun. B-sarjan tasolla meillä on sentään kesäisin koottava
"Landslaget"-orkesteri, jossa soittaa nuoria kunnianhimoisia
musikantteja koko Ruotsista. Se on hyvä, mutta yksin tasollaan.
Tampereella minua odotti vaikuttavat yli 30 orkesteria, suurin osa
riittävän suuria sinfonisiksi kokoonpanoiksi. Oli inspiroivaa kuulla
repertuaarejaan, erityisesti uutta suomalaista puhallinmusiikkia:
fantastista yhteistyötä ja houkutteleva vaihtoehto yhdistettäväksi
filmi- ja populäärimusiikkiin.
Jos A, B ja C-sarjat olivat perinteisiä kilpailukokoonpanoja, oli
vapaa sarja fantastisen moninainen ja konserttitilanteeseen iloa
tuottava. Nuoria, kokeneita, tanssia, koreografiaa, fantasiaasuja,
solisteja, improvisaatiota ja jännittävää musiikkia.
A- ja B-sarjan tuomaristo työssään.
Kiitokset tamperelaisille kutsusta ja toivon että jatkatte haastaaa, upeaa musikkikasvatustanne SM-kisoissanne. Vaikka
emme olekaan Ruotsissa teidän tasollanne, emme suinkaan ole ihan äänettömiä. Viikonloppuna 20.-22.2011 meillä on suuri
nuorisofestifaali Västeråsissa, mukan myös aikuis- ja ammattiorkestereita. Toivoisin enemmän yhteistyötä maudemme välille.
Ystävällisin terveisin
Ann-Marie Sundberg
Trumpetisti ja kapellimestari
Vaskiopettaja, Nackan musiikkikoulu
Metodiikkaopettaja, Kuninkaallinen musiikkikorkeakoulu
!
SM KILPAILUT 2011 TULOKSET:
Petri Juutilainen vauhdittaa palkintojenjakoa.
TUOMARISTO:
A/B –SARJA: Raine Ampuia (pj), Peter Larssen (DEN), Sami Hannula, Rauno Tikkanen, Juha Törmä
C –SARJA: Aino Koskela, Petri Juutilainen, Jukka Viitasaari, Marjukka Huttunen, Ann-Marie Sundberg (SWE)
PAKOLLISET TEOKSET: A-sarja: Ottorino Respighi,(sov Franco Cesarini) Hunting Tower
B-sarja Jukka Viitasaari, Sweet Suite C-sarja Juha Pisto Hovilelämää
C-sarja
1. Haapaniemen nuorisopuhallinorkesteri II 88,8
2. Rauman Poikasoittokunta 80,8
3. Spirito 80,2
4. Windus III 79,3
5. Kymi Wind Band 74,2
6. Tampereen konservatorion B-puhallinorkesteri ja Hatanpään orkesteri 73,0
7. Haapaniemen koulun 5.-6.lk:n orkesteri 72,3
8. Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston Bpuhallinorkesteri 72,2
9. Kainuun junioriorkesteri 70,5
10. Vantaan musiikkiopiston B-puhallinorkesteri 69,8
11. Desipeliitat 68,5
12. Lahden konservatorion junioripuhallinorkesteri 67,3
13. Lapuan musiikkiopiston Nuoret Puhaltajat 63,2
Vapaassa sarjassa kuultiin esityksiä seuraavilta
orkestereilta: Windus II Pirkanmaan musiikkiopistosta,
Kotkan seudun musiikkiopiston puhallinorkesteri, KAS'orkesteri Kangasalta,
Toimela Brass Helsingistä, Turun NMKY:n Aura Brass Band sekä Tampereelta Rientolan
Eläkeläisten Soittokunta, Música ja Torvikopla.
Taso oli, kuten aina hyvin vaihteleva varsinkin
vapaassa sarjassa, jossa oli muuten hyvä edustus eri
puolilta maata, mutta lisää väkeä kaivattaisiin.
C-sarjan 4-5 parasta orkesteria osoittivat, että
ainakin niillä paikkakunnilla, mistä nämä orkesterit
tulevat on asiat kunnossa, se herättää tietysti
aatoksen, että täytyisi kouluttaa lisää kapuja.
Varsinkin naispuolisia ja sitten sellaisia kaiken
kaikkiaan,
jotka ottaisivat tämän homman tosissaan,
kehittääkseen nuoria muusikonalkuja ja antaisivat
heille koko elämän läpi säilyvän harrastuksen, joka
ylläpitää mielenvirkeyttä!
B-sarjan taso oli oikein hyvä, lisää joukkoa sinnekin
mahtuisi, siinäkin neljä parasta olivat hyvinkin
lähellä toisiaan A-sarjaan kaivataan erityisesti lisää
väkeä, kyllä bändejä on, kunhan vain saisi porukat
liikkeelle ja uskaltamaan haastamaan lähinnä
itsensä, ei pitäisi liikaa ajatella kilpailua!
Petri Juutilainen
Palautteesta: Laatimani palautelomakkeen palautti vain viisi osallistujaa, sähköpostissa kaksi. Niistä ei sen kummempaa analyysiä voinut
tehdä. Pahin moka oli kuulemma ”liika luppoaika”. Järjestelyjen sujuvuus miellytti. Ehdotus: ”Osallistujamäärien perusteella voitaisiin harkita
C-sarjan jakamista alle 14- ja alle 16-vuotiaiden sarjoiksi”.
Viikko deadlinen (13.5. jälkeen tuli vielä yksi, ensin puhelimitse ja sitten sähköpostissa. Ankaraa kritiikkiä etenkin palkintojenjaon sujuvuudesta
ja palautteesta yleensäkin. Asia on saatettu järjestäjien ja mm. Spol:n puheenkohtajan tietoon.
Kokosi: Jukka Viitasaari , Kuvat: Kimmo Varjoranta
TUNNELMAKUVIA SM KILPAILUISTA TAMPEREELLA 2011
a´la Kimmo Varjoranta… kuvat kertokoon !
Jouni Auramo nähdään tällä kertaa infopisteessä selkäpuolelta.
Torvikoplalla swengaa tykisti Tampereton isolla lavalla.
Osa palkintojen jaosta pidettiin kirkkokonsertin yhteydessä. Jakajina
Viitasaari, Juutilainen ja Koskela. sininen takki edustaa Raumaa.
Ylhäällä hymyilee Juha Ketola upean orkesterinsa kanssa.
K
Nuotit ojennukseen!
Sopivasti Lappeenrannan puhallinpäiville ilmestyi pieni, mutta mainio opas Orkesterin
nuottimateriaalin taitto ja viimeistely. Sen laatija, Pekka Siponen on valmistunut Sibelius-Akatemian
orkesterisoitinten osastolta musiikin maisteriksi ja toimii hetkellä Laivaston soittokunnan
saksofonistina.
Kirjoittajan omin sanoin...
-Kirjoitin ohjeen avuksi nuotinkirjoittajille, ennen kaikkea parantaakseni
nuottien tasoa. Hyvin kirjoitetut nuotit edistävät harjoitusten sujuvuutta, ja
soittajat pystyvät keskittymään musiikin tekemiseen.
Harjoituksiin varattu aika on yleensä hyvin rajallinen. Nuottien puutteet,
kuten vaihtuvien tahtilajien lyöntikaavojen kirjoittamatta jättäminen,
pikkunuottien puuttuminen, virheet nuotissa ja huolimaton kirjoitusasu, vievät
harjoitusten soivasta kestosta valtavasti aikaa. Orkesterin tehtävä on soittaa,
eikä korjata säveltäjän, sovittajan tai nuotinkirjoittajan virheitä. Huonosti
kirjoitettu nuotti kääntää soittajat helposti teosta vastaan, mikä kuuluu
musiikin tulkinnassa.
Pelkän oikeinkirjoituksen lisäksi nuotti täytyy saada näyttämään kauniilta ja
tasapainoiselta. Tällöin nuottia on ilo lukea ja siitä on ilo soittaa.
Orkesterin nuottimateriaalin
taitto ja viimeistely
Otteita Siposen 30-sivuisesta
oppaasta.
Oppaan voi vaivattomimmin hankkia SPOL:n nettisivuilta www.spolli.com, sen löydät Musiikkikustannusosiosta pdf-muodossa.
Sinfoniaorkesterin nuottimateriaalin editoimisesta on ilmestynyt myös kattava ohje, jonka on laatinut
Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Fimic ry:n palvelu- ja kehityspäällikkö Jari Eskola.
Suomen Säveltäjien Kompositio-lehdessä ilmestynyt paketti Esitysmateriaalin editoinnin perusteet on
ladattavissa https://files.me.com/jari.eskola/xz35s0.
Molemmat oppaat ovat suositeltavaa lukemista musiikinkustantajille ja kustannettaviksi halajaville!
!
Jukka Viitasaari
Fore 50 vee
Säveltäjä, sovittaja, soittaja ja kustantaja Timo Forsström täytti 50 vuotta tänä keväänä. Kaartin
soittokunta solisteineen järjesti hänen kunniakseen Keravalla 8.3. Soittakaa lujempaa -viihdekonsertin.
Tämä konsertti oli Forsströmille ensimmäinen tilaisuus
kuulla konsertillinen pelkästään hänen omaa tuotantoaan. Ja
olihan se kuulemma valtavan upeaa! Esitykset olivat
viimeisteltyjä ja vaivaa oli nähty muutenkin mm. lavan
porrastamisessa. Forsströmin mukaan paikalla oli paljon
paikallisia kuulijoita ja osa heistä oli varmasti ensimmäistä
kertaa puhallinorkesterikonsertissa. Konsertissa esitettiin
myös Life in the Capital City -teos, jonka kolmannen osan
säveltäjä kuuli konsertissa aivan ensimmäistä kertaa.
Päätyminen soitto-oppilaaksi ja siitä sotilassoittajan uralle oli
Timo Forsströmille täysi vahinko. Vaikka Timo olikin
harrastanut musiikkia lapsuutensa ja nuoruutensa, hänellä ei
ollut musiikkiopistotaustaa ja siksi ammattiura tuntui
epärealistiselta. Hänen äitinsä löysi kuitenkin lehdestä
ilmoituksen, jossa haettiin soitto-oppilaita puolustusvoimiin,
ja uravalinta sinetöityi käyrätorven kouraan saannilla. Ainoa
ura mitä Timo olisi saattanut harkita musiikin lisäksi, oli
mainospiirtäjän ura, mutta jo lapsena kelanauhurilla tehdyt
kitarabiisit saivat onneksi jatkoa tämän "vahingon" myötä
myöhemmin puhallinorkesterisävellysten muodossa.
Syntyykö tässä uusi Castle Park?
Timo Forsström on menestynyt sävellyskilpailuissa: Seinäjoen Tangomarkkinoiden tangosävellyskilpailun hän on voittanut kolme
kertaa, Somero soikoon iskelmäsävellyskisan hän on voittanut vuonna 2003 kappaleella En ole hän, Suomen Sinibarettiliiton
marssisävellyskilpailusta ja K.H. Pentin sävellyskilpailusta hänellä on myös voitto ja löytyypä listalta myös toinen palkinto
Juomasävellyskilpailusta, jossa hän päätyi esittämään kappaleensa myös televisiossa kitaran kanssa. Eniten hänen mieltään
lämmittää palkitseminen vuoden sotilassoittajaksi vuonna 2003. Tämän kunnianosoituksen hän uskoo tulleen ensisijaisesti
sävellystyöstään.
Kenraali Basso
Tällä hetkellä Timo Forsström esittää nimiroolia Kaartin Soittokunnan näytelmällisessä konsertissa "Kenraali basso". Hän on
säveltänyt tämän koululaisille suunnatun esityksen. Idea esitykseen lähti jo kymmenisen vuotta sitten erään opettajan kehuttua
poliisisoittokunnan koululaiskonserttia. Poliisien esitykseen oli saatu hyvän musiikin lomaan myös sopiva annos
liikennevalistusta, heijastimien jakoa jne., ja koko homman kruunasi Malmstenin säveltämä liikennelaulu, jonka nyt kaikki
tuntevat jollain tasolla. Forsströmille heräsi ajatus, että myös Kaartin koululaiskonserteissa pitäisi olla jotain maanpuolustuksesta
kertovaa. Ohjelmiston puolesta tilanne oli hieman hankala, koska sotaväen teemaan koululaisille sopivia lauluja oli vaikea löytää.
(Ajatellaanpa vaikka Jääkärien marssi koululaisten laulamana: "Syvä iskumme on, viha voittamaton..."). Sotilasoittokuntien
koululaiskonsertit ovatkin yleensä keskittyneet musiikilliseen puoleen ja puolustusvoimista ja maanpuolustuksesta ei ole ehkä
osattu ja uskallettu koulumaailmassa juurikaan esitelmöidä.
Niinpä Forsström alkoi kirjoittamaan muistiin ideoita lauluista, joiden avulla puolustusvoimia ja varusmieselämää voisi esitellä
koululaisille ilman että lauluista välittyisi minkäänlaista sodan ihailua. Esiteltyään lauluideoita sanoittaja Jorma Toiviaiselle, niistä
syntyi aika nopeasti kymmenkunta varuskunnan elämää kuvaavaa laulua tyyliin: Asento ja lepo, Tässä seison vartiossa,
Hernekeitto ja pannukakku, Laivasto se seilaa jne. Jorman ideasta syntyi vielä laulu Kalle Kuula, jonka sanoma on selkeästi
rauhaa ylistävä:
"Riidat ja tappelut turhaa on, sen jos ihmiset ymmärtäis. Paljon enemmän kaikkeen hauskaan silloin aikaa jäis...". Idea jäi
muhimaan vuosiksi. Sami Hannula kuitenkin tarttui Forsströmin ideaan ja Raine Ampujan näytettyä projektille vihreää valoa
käsikirjoittamaan saatiin Meri Nenonen. Tarinassa 8-vuotiasta Aliisaa esittää Eeva Putro, joka joutuu ikäänkuin päiväunessa
päiväksi armeijaan. Forsström kertoo, että esitys on saanut hyvän vastaanoton ja se laajenee mahdollisesti muidenkin
soittokuntien ohjelmistoon. Laivaston soittokunta sen on jo tehnyt ja Kaartin soittokunta esittää Kenraali Basson seuraavaksi
Suomenlinnassa kesäkuun alussa.
Kenraali Basso:
Eeva Putro,
Harri Käkönen cl,
Antero Suvilaakso tpt,
Arto Lehtola sax,
Kari lahtonen tuba
ja keskellä Fore kenraalina.
Kuva: Puolustusvoimat/
Jarno Riipinen
Fore 50 vee
Blosaria ja...
Vuonna 1995 Forsström perusti Lassi Ikäheimon kanssa Blosari -kustannuksen. He
saivat syksyllä avatuksi nettikaupan ja tulevaisuuden suunnitelmissa on erilaisia
täsmäiskuja konserttiprojektien ja nuottimyynnin saralla etenkin Pohjoismaissa. Näistä
kuulemme varmasti jatkossa lisää.
Vaikka Timo onkin vielä suhteellisen nuori mies, hän jää eläkkeelle piakkoin. Virallisesti
Forsström voisi jäädä eläkkeelle jo 1.6., mutta ihan heti hän ei kuitenkaan malta jäädä
töistä pois. Eläkepäivät eivät kuitenkaan tule muuttamaan Timo Forsströmin elämää
täysin. Tällä hetkellä elämään kuuluu työt Kaartin Soittokunnassa, järjestötoimintaa,
perhe-elämää, säveltämistä ja kustannustoimintaa. Eläkkeelle jäämistä hän vertaa
taiteilija-apurahan saamiseen: saa keskittyä säveltämiseen sekä kustannustöihin.
Wikipedian mukaan Timo Forsström "harrastaa" käyrätorven soittamista Kaartin
Soittokunnassa. Käyrätorven soittamista hän ei heti ajattele harrastavansa eläkkeelle
jäätyään, mutta arveli kaipuun torven soittamiseen heräävän ehkä myöhemmin.
Forsström tunnetaan myös hyvänä sovittajana ja soitintajana. Hän aikoo kuitenkin itsekin
jatkaa asian opiskelua. Näissä asioissa itseoppineena, hän ei koe voivansa opettaa
muille tietyn tien kulkemista. Forsström pohtiikin workshop - tyylisen toiminnan
kehittämistä. Kevyen musiikin puolella ammattilaiset kokoontuvat leireille esim. tekemään
lauluja. Miksei vaikkapa puhallinpäivien yhteyteen voisi järjestää viikonlopun mittaista
kurssia, jossa keskityttäisiin porukalla puhallinmusiikin saloihin päivittäin useamman
tunnin ajan.
Tätä haastattelua edeltävänä päivänä Timo Forsström on ollut soittamassa Tero Haikalan puhallinorkesterinjohdon diplomissa.
Hän miettii uraansa taaksepäin ja pohtii kuinka erilaista olisikaan ollut syntyä kaksikymmentä vuotta myöhemmin. 1980-luvulla
varuskuntasoittokunnissa soittaminen oli tyystin erilaista kuin nykyään. Forsström kehuu etenkin nuoren kapellimestaripolven
työskentelyä. Tätä työtä hän kehuu aktiiviseksi ja iloitsee siitä, että puhallinmusiikkiin keskitytään tosissaan. Etenkin Chicagon
Midwestissä hän sai suuria elämyksiä kuullessaan todella taitavasti soitettua puhallinmusiikkia. Ja sama trendi jatkuu nyt myös
Suomessa.
Teksti: Inka Puhakka
Kuvat: TF-arkisto
Soitto-oppilas Forsström silloin joskus
siellä jossakin...
Vas: kapteeni Forsström (kuva Tamas Paraczky),
alla: ote marssiklassikosta.
Fore 50 vee!
6. -14.3.2011
SUUNTANA USA
Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestariluokka teki opintomatkan Yhdysvaltoihin
6.-14.3.2011. Mukana olivat opettaja Peter
Larsen, intendentti Juhani Poutanen sekä
kaikki opiskelijat: Jarkko Aaltonen, Heikki Elo,
Tero Haikala, Okko Kivikataja, Anna-Leena
Lumme, Inka Puhakka, Marjo Riihimäki,
Henriikka Teerikangas ja Tomi Väisänen.
Matka onnistui taloudellisesti 2010 perustetun
Puhallinkapellimestariluokan tukiyhdistys
ry:n kautta. Anna-Leena teki hienoa työtä
apurahahakemusten kanssa ja yhdistys saikin
Suomen Kulttuurirahastolta apurahan, jolla
katettiin kulut opiskelijoiden lennoista,
majoituksesta ja kahdesta vuokra-autosta
viikon ajalta.
Tutustumiskohteita
Washingtonissa
Tapasimme sunnuntaina 6.3. lentokentällä
ennen kukon laulua. Lentojen vaihto oli
Kööpenhaminassa ja käytimme väliajan
pitämällä Puhallinkapellimestariluokan
tukiyhdistyksen hallituksen kokouksen.
Washington otti meidät alkuillasta vastaan
sateisena. Pakkauduimme vuokra-autoihin,
jotka Amerikan mallin mukaan olivat tilavia.
Hotellilla söimme hiukan ja kaaduimme
sänkyihimme (jotka nekin muuten olivat
Amerikan mallin mukaan varsin suuret).
Maanantaina heräsimme varhain
auringonpaisteeseen ja etsimme ainakin
naisporukalla elokuvista tuttua
kahvilamiljöötä. Bagelit syötyämme ja
tolkuttoman kokoiset kahvit juotuamme,
olikin hyvä kasata porukka ja kävellä
(suomalaiseen tapaan) katsomaan
nähtävyyksiä. Hotellimme oli Iwo Jiman
muistomerkin läheisyydessä Potomac -joen
Virginian puolella. Näimme mm. Abraham
Lincolnin muistomerkin ja George
Washingntonin muistomerkin (obeliski),
mutta nälkä iski kuitenkin ennen Valkoiseen
taloon ja parlamenttitaloon tutustumista.
Amerikkalaisten suosittelemat kirjastot
jäivät meiltä siis tällä reissulla väliin.
Seuraavana aamuna lähdimme varhain
kohti Landon Schoolia, joka on yksityinen
poikakoulu Washingtonin liepeillä. Tässä
koulussa on musiikkiohjelma suositun
urheiluohjelman rinnalla. Sisäänpääsyyn
riittää lähinnä reilu tukku rahaa vuosittain,
joten pääsykokeita soittimiinkaan ei ole.
Tästä huolimatta koulussa on
jousiorkestereita ja kolme eritasoista
puhallinorkesteria, joiden harjoituksia ja
konserttia seurasimme. Meidät ottivat
vastaan opettajat ja kapellimestarit Earl
Jackson Jr. sekä Paul Scimonelli.
Kuulimme paljon koulun opetusmetodeista,
jotka meistä monen korvaan kuulostivat
jopa kyseenalaisilta. Henkseleiden
paukuttelua oli opettajien puolesta
suomalaiseen makuun sangen reippaasti,
mutta toki opettajista oli havaittavissa myös
se, että he välittivät oppilaistaan. Puitteet
olivat koululla upeat, mutta orkestereiden
taso oli heikko. Illalla koulun orkestereilla
oli konsertti, jossa esiintyivät kaikki kolme
puhallinorkesteria. A-orkesteri oli
lamaantunut ja kieltämättä olisin itsekin
ollut yhtä lamaantunut kenraaliharjoituksen
päätteeksi kuultujen haukkujen takia, mutta
pienemmät junnut tuntuivat nauttivan
soittamisesta. Mr. Larsenia pyydettiin
johtamaan A-orkesterin aloituskappale ja
täytyihän sellainen kunnia hoitaa huolella.
Oppilaiden päivät ovat pitkiä ja heiltä
odotetaan paljon myös lukuaineissa, sillä
näistä monet jatkavat Landonista
huippukouluihin, kuten Harvardiin.
Monikaan koulun oppilaista ei siis jatka
musiikin ammattiopintoihin tästä koulusta.
Soittamiseen keskitytään silti suoritusten
takia ja koululla käytössä ollut ohjelma, jolla
kotiläksyt saatiin nauhoitettua kotona ja
lähetettyä opettajille arvosteltavaksi, oli tälle
koululle omiaan.
Ilmavoimien ja
merijalkaväen orkesterit
sekä
kapellimestarikoulutusta
Baltimoressa
Keskiviikkona ajelimme aamulla
ilmavoimien tukikohtaan Washingtonissa.
Suuntana U, S ja A
Edellisenä aamuna navigaattori opasti
meidät rampilta aamuruuhkaiselle
valtatielle vasten menosuuntaa. Selvisimme
kuitenkin säikähdyksellä. Tänä aamuna
selvisimme muutamalla U-käännöksellä
perille. Pääsimme kuuntelemaan
ilmavoimien suureen puhallinkokoonpanon
harjoituksia luutnantti Peter Foliardin
johdolla. Orkesteri soitti ihailtavan kevyesti
fraseeraten Gershwiniä ja Bernsteinia.
Tämä oli itse asiassa ehkä ensimmäinen
kerta, kun itse kuulin hyvin svengaavaa
puhallinorkesterikokoonpanoa. Tämä
musiikki on orkesterille tuttua ja toisaalta
lopuksi kuulemamme Straussin Lepakon
alkusoitto kuulosti taas hyvin vähän siltä
mihin Euroopassa on opittu. Orkesteri oli
noin 45-henkinen hyvin toimiva
kokoonpano, josta löytyi erinomaisia
soittajia mm. kornetissa. Kävimme myös
kuuntelemassa ilmavoimien big bandin,
Airmen of Noten harjoituksia, olihan meillä
kuitenkin suomalaisen vastaavan
kokoonpanon kippari mukana. Tämä
kokoonpano on muuten Glenn Millerin
alkuperäinen bändi. Muutenkin orkesterin
seiniltä löytyi vakuuttava liuta kuvia sen
entisistä soittajista, johtajista, säveltäjistä ja
sovittajista. Näitä henkilöitä olivat mm.
Henry Mancini, John Williams, Sammy
Nestico ja John Philip Sousa. Big band
soitti todella hyvin ja se koulutti tässä
harjoituksessa uutta lead -trumpettia, joka
oli muuten bändin ainoa nainen. Meidät
otettiin todella vieraanvaraisesti vastaan ja
saimmekin kukin mukaamme useita levyjä
ilmavoimien eri kokoonpanoilta.
Kuulemiemme kokoonpanojen lisäksi heillä
on kuoro, seremoniavaskiryhmä, jouset ja
”bilebändi”. Kapellimestareita ilmavoimissa
on kolme ja heille on jaettu vastuualueet,
joskin kaikki kapellimestarit johtavat myös
kaikkia kokoonpanoja tarpeen mukaan.
Vierailua seuraavana päivänä orkesteri
6. -14.3.2011
Torstaiaamuna
lähdimme kohti Baltimorea, edellisten päivien harhailujen
opettamana hyvissä ajoin. Tutustumiskohteena oli Johns
Hopkinsin yliopiston Peabody -instituutti, joka on yksi
korkeatasoisimmista musiikkikorkeakouluista Yhdysvaltain
itä-rannikolla. Opiskelu koulussa maksaa myös sievoisen
summan vuosittain. Itse asiassa saman summan kuin vuosi
Landonissa, eli 38 000 dollaria.
Kapellimestarikoulutuksesta vastasi Harlan Parker ja
hänen oppilainaan oli mm. edellisenä päivänä
tapaamamme U.S. Air Force Bandin kapellimestari sekä
U.S. Marine Bandin kapellimestari. Näimme yhden
tohtorintutkintoon tähtäävän opiskelijan työskentelyä sekä
seurasimme koulun edustusorkesterin harjoituksia.
Kapellimestarikoulutukseen kuuluu viikoittain tunti
ryhmäohjausta, jolloin keskustellaan musiikista tai
keskitytään johonkin kappaleeseen. Tämän lisäksi
opiskelijat saavat tunnin yksityistä aikaa opettajan kanssa,
jolloin opiskelija johtaa hiljaisuudessa ja opettajan kanssa
he laulavat mielessään johdettavaa kappaletta. Kerran
lukukaudessa opiskelijat saavat käyttöönsä koulun
orkesterin, jonka kanssa he valmistavat konsertin. Koulutus
on siis järjestetty varsin eri tavalla kuin meillä ja olimmekin
todella iloisia havaitessamme kuinka paljon enemmän
aikaa saamme orkesterin kanssa työskentelyyn vuosittain.
Soivan kuvan saamisen koimme tärkeäksi sekä sosiaalisen
vuorovaikutuksen kehittymisen orkesterin kanssa. Koulun
orkesteri harjoitteli Johan de Meijn Planet Earthin
levytystä varten ja opiskelijat jaksoivat upeasti soittaa yli
kaksi tuntia yhteen putkeen. Saimme lahjaksi koulun
orkesterin Naxokselle tekemiä levyjä.
Torstai-iltana
paluumatkalla satoi kaatamalla, joten Baltimoren katselu
jäi vähäiseksi, mutta perjantaiaamuna lähdimme auringon
taas paistaessa kohti U.S. Marine Bandin harjoitustiloja
Washingtonissa. Pääsimme seuraamaan kamariorkesterin
kenraaliharjoitusta. Kokonaisuudessaan tässä
edustusorkesterissa on noin 130 muusikkoa, joista
kootaan valtion edustustilaisuuksien vaatimia tai
presidentin toivomia kokoonpanoja. Yleisimmät
kokoonpanot ovat suuri puhallinorkesteri eli ”concert band”
ja kuulemamme kamariorkesteri, mutta he soittavat paljon
myös muissa kamarikokoonpanoissa. Marine Band on
ainoa USA:n armeijan orkestereista, jotka eivät käytä
univormuja muualla kuin esiintymisissä eikä heitä voi
lähettää muualle tehtäviin. Kamarikokoonpano toimi
hienosti ja kapellimestari kapteeni Michelle A. Rakers oli
ehdottomasti ilmaisussaan musikaalisin tällä reissulla
näkemistämme kapellimestareista. Muutenkin
amerikkalainen johtamistyyli näytti olevan enemmän pientä
ja teknistä kuin musiikkia tulkitsevaa. Nuotisto oli Marine
bandilla todella suuri ja sieltä löytyi jo suomalaistakin
musiikkia. Mutta veimme sinne, kuten muihinkin
vierailukohteisiin, nuottilahjoina suomalaista musiikkia
sekä levyjä ja esitteitä suomalaisesta puhallinmusiikista.
Perjantaina ehdimme vielä tutustua Suomen
Suurlähetystöön ja keskustella kulttuurineuvos Anneli
Halosen kanssa mm. tulevista kulttuuritapahtumista
Washingtonissa ja mahdollisuuksista käyttää
puhallinmusiikkia heidän tilaisuuksissaan. Päivän
päätteeksi oli aikaa katsella nähtävyyksiä, etsiä tuliaisia tai
käydä näyttelyissä. Ryhmä jakaantuikin omien
mielenkiinnon kohteidensa mukaisesti eri puolille
kaupunkia. Muutama jaksoi konserttiinkin kuuntelemaan
Messiaenin Turngalia-sinfoniaa. Oli kuulemma vaikuttava.
Pikavisiitti New Yorkiin ja uupuneena kotiin
Lauantaiaamuna nousimme taas ennen kukon laulua
päästäksemme bussilla New Yorkiin. Pitkällisen pohdinnan
jälkeen päädyimme bussimatkaan, jottei kenenkään
tarvinnut ajaa enää yöllä takaisin. Kävimme katsomassa
todella mainion Addams Familyn esityksen Broadwaylla ja
tämän jälkeen jalkauduimme taas eri puolille kaupunkia.
Osa kävi katsomassa pikaisesti nähtävyyksiä, osa oli
kuuntelemassa Esa-Pekka Salosen johtamaa
sinfoniakonserttia ja osa halusi kuulla jazzia.
Sunnuntaina suuntasimme Suomea kohden ja huonosti
nukutun lentokoneyön jälkeen kaikki olivat varmasti levon
tarpeessa maanantaina kotiin päästyään. Suuria taiteellisia
elämyksiä matkan vierailukohteet eivät tarjonneet, mutta
oppia on sekin, että huomasimme joidenkin asioiden
olevan meillä jo nyt todella hyvin. Pedagoginen taso sekä
orkestereiden kanssa että omassa koulutuksessamme on
varsin kilpailukykyistä amerikkalaiseen koulutukseen
verrattuna. Ja vaikka suomalaisia olemmekin, pieni
henkseleiden paukuttelu tässä asiassa ei olisi pahitteeksi.
Ehkäpä voimmekin oppia jotain amerikkalaisesta
kehumisen kulttuurista ja päästä omasta nöyristelystämme
edes hieman pois, ilman että olisimme silti vielä
suomalaistenkaan silmissä ylimielisiä tai leuhkoja. Vaikea
muiden on kuitenkaan sitä kuuluisaa kissanhäntää nostaa.
Olkaamme siis ylpeitä siitä mitä jo osaamme ja
ottakaamme oppia muilta kaikessa siinä missä muilla on
meille annettavaa.
Luutnantti Peter
Folliard johtaa
U.S. Air Force
Concert Bandin
treenejä.
Treenattavana
on kappaleita
uuden kapellimestarin
valintakokeisiin.
Suuntana U, S ja A
Teksti ja kuvat: Inka Puhakka
Nipa on yhä ykkönen
Pirkanmaan trumpetistilegenda on soittanut ykköskköspultissa jo seitsemän vuosikymmentä. Kun laittaa Googleen
hakusanaksi Niilo Hurmalainen (s.1927), tulee vastaan muusikoiden.net-sivustolta varsin lakoninen toteamus:
-Nipa pyydetään joka paikkaan, koska hyvistä ykköspuhaltajista on pulaa.
Evakkopojasta
soitto-oppilaaksi
Kannaksen Kanneljärveltä Talvisodan alussa
evakkoon ("Se oli pirullinen reissu se.") joutunut
Niilo joutui tekemään ammatinvalintaratkaisunsa jo 13-vuotiaana, vaikka
kansakoulukin oli vielä kesken:
-Ihan sen takia, kun evakkona ei ollut kotia. Yksi
naapurinpoika oli jo aikaisemmin mennyt
Korialle soitto-oppilaaksi ja se sanoi että sinne
otetaan, pistin paperit. Ääntäkään en ollut
aikaisemmin soittanut!
Nipa täytti maaliskuun 7. 1941 vaaditut
14
vuotta, oli tullut oltua 3 päivää alaikäisenä
soitto-oppilaana.
-Lyötiin signaalitorvi kouraan, annettiin viikko
aikaa ja täytyi opetella aamuherätys ja iltasoitto.
Soitto-oppilas Hurmalainen eturivi neljäs vasemmalta.
Sitten sain jonkunlaisen kornetinrämän.
Korvakuulolta opeteltiin, kunnes lyötiin Arban trumpettikoulu eteen. Kapellimestari vänrikki Onni Lehmuskallio hakkasi
rumpukapulalla nuottitelineeseen ja jos meni nuotti tai jako väärin niin se pamautti päähän tai sormille ja huusi: "Pässi
perkele!". Oikein pelkäs mennä sille tunnille. Ei opetettu mitään hengitystä tai muuta tärkeätä, siitä vaan painamaan niin
saakelisti.
Nipa nuolen alla, etualalla musiikkipedagogi Lehmuskallio.
Soitellen sodassa
Jatkosodan Nipa puhalteli vaskivoittoisessa (ml. y k s i klarinetti) soittokunnassa pitkin rintamaa, kuljetukset hoidettiin
kuorma-auton lavalla jopa neljänkympin pakkasissa.
-Kivennavalla teltassa asuttiin ja paleltiin niin jumalattomasti (syksy 1941), kaikki vaatteet päällä nukuttiin. Sitten päästiin
palamatta jääneeseen riiheen. Missäs siellä sitten harjoittelit, sormet jäässä ja stemmatkin piti kopioida itse. Repertuaari
oli kyllä yllättävän hyvä, Korsholmaa ja muitakin vaativia kappaleita yritettin soittaa pikku porukalla.
Kaksi soittokuntaa yhdistettiin 4.6.1942 vastaanottamaan A.Hitleriä Marskin 75-vuotissyntymäpäivillä Immolassa.
-Horst Wessel soitettiin siellä radan varressa. Aika käppyrä se oli Mannerheimin rinnalla.
Viiden vuoden sopimus päättyi 1946 ja Nipa olisi päässyt oikein vakanssille soittokuntaan Lahdessa, mutta…
!
-Minä en jäänyt. (Matti) Parantainen oli juuri pannut minut putkaan ja ajatti vielä tukan. Oli koko perkeleen äijä.
Suomen Postin Soittokunnasta Suomen
Gummitehtaan Soittokuntaan
Nipan tie vei Helsinkiin Metox-metalliverstaan kautta Postin
Soittokuntaan ja posteljoonin hommaan. Siellä olisi
viihtynyt pitempääkin, mutta 1949 tuli opeteltua
rakennusmiehen työt kun nuori mies rakensi talon äidille
Saloon.
Nokialle Nipa kotitui 1950-luvun alussa, trumpetti soi
Suomen Gummitehtaan Soittokunnassa, johon oli oikein
koesoitto.
-Väinö Huuhka johti, oli komeat vaatteet, saatiin
harjoitusrahaa ja Hollanissa voitettiin oikein
marssisoittokilpailu 1951.
Gummitehtaan Soittokunta
-Ei me tiäretty, että se oli kilpailu.
Soittokuntien ohella myös tanssiorkesterit työllistivät jo
Helsingissä ja Salossa, jossa tuli puhallettua neljässäkin eri
kokoonpanossa. Tamperelaisen Erkki Karjalaisen
orkesterissa oli aikakaudelle tyypillisesti kokoa ja näköä ja
jatsia ennen 1960-luvun tangopakkoa.
-Kaks trumpettia, foneja ja pasuunakin, basso, rummut ja
haitari. Siinä pani kyllä itsensä piukalle, kun oli päivätyö,
rakensi taloa ja kävi keikoilla. Soitin kaikki Erkin
teatterikeikatkin.
Erkki Karjalaisen
orkesterin PR-kuva
Teatteri, telkkari ja
kaupunginorkesteri
Näyttämömusiikista Nipalla onkin
vankka kokemus. Mukaan mahtuvat
mm. Tampereen Pop-Teatterin West
SideStory (pääosassa Ilkka
Sysimetsä eli Reetu) ja Jeesus
Kristus Superstar (1972).
Tohlopin TV2-studioille veivät
"Iltavuoro" 1967-69 solistina mm.
Laila Kinnunen, Interviisu-karsinnat
ja Hiltuset.
Ykköspultin miehiä Nipa on ollut
aina, paitsi aikoinaan Tampereen
kaupunginorkesterin vakituisena
avustajana ja nykyään Nokia Big
Bandissa.
Matti Heinivaho elää ja voi hyvin, TV2 1976.
-Ei sitä viitti koko aikaa sieltä
viivaston päältä soittaa.
Sivutoimesta elinkautinen harrastus
Vuonna 2011 Nipan trumpetismia ja soittokuntoa pitävät yllä River Brass, Vaskivaarit, Oktaavi, Nokia Big Band,
Tampereen VPK:n Puhallinorkesteri , Tampereen Työväenyhdistyksen Soittokunta (v:sta 1952) ja Kylän Miehet.
-Mansetissa en enää ole heidän Hervantaan muuttonsa jälkeen käynyt, vaikka perustajajäsen olenkin.
Uransa mieleenpainuvimpiin hetkiin kuuluvat soittomatkat Chicagoon 1980-luvun alussa ja soittokokemuksena
Virtuoosipolkka-duetto Rami Sarmaksen kanssa. Lempimusiikikseen Nipa mainitsee Glenn Millerin aikaiset big bandit,
tämän kyllä kuulee luontevassa fraseerauksessaan.
Elinkautisen harrastuksen salaisuuskin paljastuu: -Kun pääsee alkuun, tulee tympäisyvaihe (mopoikä? lat.huom.) siitä on
päästävä ohi sinnikkäästi vaan harjoittelemalla.
Muuten ei tuu mittään!
!
Nipaa jututtivat Matti Prepula ja Jukka Viitasaari
Kuvat: Viitasauruksen Nipa-arkisto
70 vuotta yhtä soittoa
Viikkoa ennen (10.4.2011) tämän vuoden puhallinorkestereiden SM-kilpailua täyttyi Nokialla Kerholan sali, vaikka
ulkona vallitsi mitä kaunein aurinkoinen kevätsää. Yleisö saapui nauttimaan puhallinmusiikista ”meidän Nipan”
konserttiin, eikä pettynyt odotuksissaan.
Heijastus, Nipa flygarin varressa ja taustalla Nokia Big Band. Etualalla ihailijoita...
Ohjelma oli monipuolinen ja ymmärrettävästi brasspainotteinen. Nipa soittaa edelleen kaikissa esiintyneissä
kokoonpanoissa ja lisäksi vielä parissa kolmessa muussakin
bändissä sekä tekee tarvittaessa tuurauskeikkoja.
Iltapäivän annin aloitti Nokia Big Band Petri Juutilaisen
johdolla osoittaen heti vääräksi ennakkoluulon big bändien
dynamiikka-rajoitteisuudesta esittäen hillitysti ja varmalla
otteella kolme big band klassikkoa ynnä Otto Palmgrenin
iättömän Heijastuksen, joka oli Nipan flyygelitorvisoolo.
Silloin oli stagella kolme Hurmalaisen sukupolvea, sillä Nipan
lisäksi big bändissä soittivat hänen poikansa Pertti ”Roope”
Hurmalainen, kontrabasso, ja pojanpoika Ville, trumpetti,
tietysti.
Yllätysnumerona saapui estradille seuraavaksi kolme Nipan
stemmakaveria: trumpettitrio Aki Välimäki, Sami Siikala ja
Veli-Pekka Niemi vetivät komeasti Leroy Andersonin
Trumpetinsoittajan vapaapäivän, ja kuten kuultiin, homma
kävi ilman komppiakin. Nipa itse oli varsin otettu tästä
yllätyksestä.
The River Brass Band on sekstetti, jonka kokoonpano on 2 x
trpt ( tai 2 x korn. tai 2 x flgh ), corno, pasuuna, tuuba ja
rummut. Se esittää kaikenlaista tälle kokoonpanolle
sovitettua musiikkia tilaisuuden mukaan ja on kiertänyt
maailmaakin Välimerta ja Pohjoismaita myöten, nyt saimme
kuulla otteita näiden turneiden ohjelmistosta. Konsertissa oli
laulusolistina USA:n Milwaukeesta suomalaistunut Jamie
Ann Mäkinen, jonka repertuaarista kuulimme jazzahtavasti
tulkittuina kappaleet Georgia on My Mind sekä Doctor Jazz.
Lopulta päästiin lukuisiin huomionosoituksiin, jotka
huipentuivat, kun Nokian kupunginhallituksen
edustajat luovuttivat Nipalle Nokia-mitalin hänen
ansioistaan kotikaupunkinsa tunnetuksi
tekemisessä.
Tämä konsertti oli jälleen mainio esimerkki Nipan
taidoista ja hämmästyttävästä, 70 vuotta
jatkuneesta ja yhä jatkuvasta soittokunnosta.
Pääsisiköhän tällä peräti jo Guinnesin Ennätysten
kirjaan? Ainakin Nipan ura on pituudeltaan Suomen
ennätys.
Konsertin juontajana toiminut The River Brass
Bandin tuubansoittaja Pekka Pulkkinen kertoi, että
heidän laskujensa mukaan ahkerana pilkkimiehenä
tunnettu Nipa on pudonnut jäihin tähän mennessä
seitsemän kertaa, ja sitä kahdeksatta kertaa varten
on Nipalle annettu lahjaksi automaattisesti täyttyvät
paukkuliivit.
Toivotamme siis Nipalle edelleen hyvää kalaonnea
ja toivomme, että saamme nauttia vielä pitkään
hänen trumpettinsa kauniista soundista.
Sitten oli vuorossa Nipan v.1997 perustama Waskivaarit.
Orkesterissa soittaa nimensä mukaisesti kypsässä iässä
olevia kokeneita konkareita pilke silmäkulmassa, nuorimman
kerrottiin olevan n. 62-vuotias. Ja ensimmäinen numero oli
sopivasti Vanhat toverit, joka tempasi heti yleisön mukaansa
tutulla sykkeellään. Sitten herkistyttiin kuuntelemaan Nipan
soolona Malmstenin Sävelmää trumpetille. Lopuksi esiintyivät
The River Brass Band ja Waskivaarit yhdessä ja päättivät
onnistuneen konsertin Enok Kososen ajankohtaisella
marssilla Kevät on tullut, jonka aikana yleisö nousi
seisomaan paukuttaen käsillään tahtia soittajille ja soiton
jälkeen pitkään päivän sankarille.
!
Teksti: Matti Prepula
Kuvat: Jukka Viitasaari
Sillanpää asemissa!
Jari & Pohjanmaan/Satakunnan Sotilassoittokunta yhteisrintamassa 31.3. ja 1.4.2011
Laulusäestyksien sovitukset tähän
konserttiin haluttiin usealta eri
sovittajalta (+ muutama valmis)
jotta kaikki biisit eivät olisi samasta
"sabluunasta". Tunnelma oli, että
tässä onnistuttiin niinkuin oli
ajateltukin vaikkakin raamit
sovareille tuli Jarin levyiltä. Kaikki
erittäin onnistuneita. Lisäksi oman
mausteensa kokonaisuuteen antoi
kokoonpanossa mukana ollut
jousikvartetti. Hyvällä miksauksella
(Opos Sound) jouset saatiin
mielestäni erittäin tasapainoisesti
osaksi soittokuntaa. Kvartetissa
soittivat Alexei Meidsof
(viola/"ryhmänjohtaja"/osittain
jousisovitukset), Pekka Niemi (vl1),
Ninja Jakobsson (vl2) ja Virpi
Oksala (vc). Komppipuolella oli
ahkeroimassa luottoavustajia, joiden
Spektaakkeli Seinäjoella, Riku Huhtasalo johtaa.
kanssa on aina ilo työskennellä;
Eva-Lotta Matikainen (basso), Sauli Perälä (keyb) ja POHMSK:n eläköitynyt pasunisti/apulaiskapellimestari
(laulaja,basisti,kitaristi) Heikki Viinamäki. Sauli ja Heikki hoitivat myös taustalauluosuudet konserteissa.
Orkesterin runkona sotilasmusiikin ammattilaiset kummastakin soittokunnasta.
Konsertteja tehtiin siis kaksi kappaletta (Seinäjoki, Pori). Konsertit olivat
keskenään kovinkin erilaisia lähinnä paikasta johtuen.
Seinäjoki Areenalla hallipinta-alaa oli yltäkylläisesti tarjolla ja valmisteluissa oli
omat haasteensa, jotta konserttipaikka saatiin mukavaksi viihdeareenaksi.
Kerrankin voitiin operoida lavalla, jossa tila ei loppunut kesken. Siitä piti huolen
kohtuullinen 168m2:n lava (14mx12m). Opos Sound loihti paitsi
ammattitaitoisella miksauksella niin myös loistavilla valoillaan fantastisen
tunnelman konsertin puitteiksi. Tästä sai nauttia reilu 700-päinen yleisö.
Enemmänkin väkeä areenalle olisi mahtunut. Konsertin laulusolisti Jari Sillanpää
otti yleisönsä luonnollisesti omalla suvereenilla ammattitaidollaan ja karismallaan.
Täytyy sanoa, että eivät ole tuhannet esiintymiset aiheuttaneet herralle
minkäänlaista kielteistä kropan nestetasapainon muutosta, sen verran luontevasti
ja ammattitaidolla hän hommansa hoiti niin harjoituksissa kuin konserteissakin.
Kiitos Jari!
Porin Promenadisali on konserttisalina enemmänkin come´n play -tyyppinen
esiintymispaikka, joten huomattavasti kevyemmillä valmisteluilla saatoimme
astua Porin "mekkaan" konsertoimaan. Jo etukäteen oli tiedossa, että sali olisi
Jari
loppuunmyyty. Täytyy sanoa, että huomattavasti intiimimpi tunnelma Porissa
olikin ja yleisö (n. 550 henkeä) ehkä hiukan helpommin mukana. Ihan samaan valomäärään Porissa ei
luonnollisestikaan ollut mahdollisuutta ja konsertti toteutettiinkin lähinnä salin omaa valaistusta hyväksi käyttäen.
Hieno kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Näytti siltä että niin yleisö kuin soittajatkin olivat kovin tyytyväisiä
konsertteihin.
Kaiken kaikkiaan proggiksesta jäi erittäin hyvä fiilinki. Saattaa olla että näitä saadaan jatkossa vielä lisääkin.
Yliluutnantti Sami Salmivuori,
toinen konsertin kapellimestareista (myös kuvat).
Biisilista ja sovittajat:
Kaduilla tuulee
(sov. Jussi Lepistö)
Pariisi-Helsinki
(sov. Timo Hytönen)
Quien Sera
(sov. Samppa Leino)
It had better be tonight (sov. Sami Hannula)
En voi sua unhoittaa poies (a-sax solo)
Malaguena Salerosa
(sov. Samppa Leino)
!
Les Miserables
(soittokuntanumero)
Kaunis ikävä
(sov. Jussi Lepistö)
Oot täydellinen
(sov. Teuvo Oja)
Satulinna
(sov. Pertti Jalonen)
Ruusunoksa ja kyyhkynen (sov. A Vainio)
My way
(sov. Timo Hytönen)
Hän laulaa (encore)
(sov. Samppa Leino)
PUHALLINPÄIVIEN PALAUTTEITA
Valtakunnallisia puhallinpäiviä vietettiin maaliskuussa
Lappeenrannassa. Järjestelytyöryhmä oli päiviin erittäin
tyytyväinen ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan.
Kritiikkiä tuli lähinnä käytetyistä tiloista, eikä se ollut
meille yllätys; niitä oli pohdittu, mutta päädyimme
kuitenkin nyt toteutettuihin ratkaisuihin. Suullisesti
saadussa
palautteessa
tila-ahtaudelle
löydettiin
positiivinenkin puoli: uusiin ihmisiin tutustui paremmin ja
enemmän kun oltiin lähekkäin. Tai ehkä syy ahtauteen
olikin odotettua runsaampi osallistujamäärä…? Hienoa,
kun puhallinväki oli lähtenyt niin runsaslukuisesti
mukaan!
Jonkun verran säätöä tuli osallistumismaksujen
laskutuksissa, ja nekin kaikki tapaukset vain siitä
syystä, että ilmoittautuja oli antanut väärät tiedot siitä,
mihin/kenelle lasku osoitetaan. Päivien aikana ja sen
jälkeen esille tuli joitakin ehdotuksia, pohdintoja ja
kysymyksiäkin yleisesti puhallinpäivien järjestämiseen
liittyen eri tahoilta.
Niistä lisää mahdollisesti
seuraavassa numerossa.
Tapahtuman järjestelyistä pyydettiin osallistujilta
palautetta, ja sitä tulikin varsin runsaasti. Saimme 51
vastausta, joista 13 oli tullut paperilla infopisteessä
olleeseen laatikkoon, neljä sähköpostitse, ja loput olivat
vastanneet
puhallinpäivien
nettisivuilla
olleen
lomakkeen kautta. Yhteystietonsa jättäneiden kesken
arvottiin kaksi palkintoa, ja arpaonni suosi Jouko
Koskea sekä Sari Pietikäistä. Jouko sai ilmaisen
osallistujapassin
ensi
vuoden
puhallinpäiville
Joensuuhun ja Sarille lähetettiin Montola Avenue cdlevy. Onnea voittajille!
Minkälaista palautetta sitten saimme? (Ensimmäiset
palautteet tulivat jo perjantaina tervehtiessä: ”Hei,
sähän näytät tosi pirteeltä vaikka oletkin järjestäjä…!”)
Yleensä palautteissa valittajat ovat äänessä ja
luetellaan kaikki huonosti koetut asiat hyvien jäädessä
mainitsematta. Iloksemme tällä kertaa tilanne oli toisin,
ja saatu palaute oli suurimmaksi osaksi positiivista!
Vastata sai niihin kohtiin, joihin halusi, eikä kaikkea
tarvinnut kommentoida. Seuraavassa on kooste
vastauksista (suorat lainaukset kursiivilla).
Vastaajat: alle 30 vuotta/7, 30-40 v./ 7, 40-50 v./22, 5060 v./5, yli 60 v./2 vastausta. Vastaajien keski-ikä 40,8.
Jos vastaajista muodostettaisiin orkesteri, kokoonpano
olisi seuraava: 6 fl, 3 ob, 6 kl, 3 sax, 5 co, 8 trp, 5 trb, 4
tb, 2 perc, 1 vl ja 6 multi-instrumentalistia. Asema
puhallinyhteisössä: kapellimestari 14, soittaja 5,
soitonopettaja 6, ammattilainen 8, harrastaja 6,
opiskelija 3, kustantaja 2, toimihenkilö 8. Eräs vastasi,
että oma asema on hyvä ! Vastaajista 27 oli miehiä ja
23 naisia. Puhallinpäivien hotellikiintiöitä oli käyttänyt
noin puolet.
Tiedon puhallinpäivistä oli saanut edellisiltä päiviltä
15, tietyltä henkilöltä 9, orkesterilta/ työnantajalta 7,
sähköpostitse/internetistä 16, Spol:n kautta 8,
puskaradiosta 1, vaimolta 1. Lappeenrantaan sai
lähtemään yleinen kiinnostus puhallinmusiikkia kohtaan
11, päivien ohjelma 8, tutut 10, nuotit 8, luennot 5,
järjestötoiminta 5, sijainti 4, aiempien vuosien hyvät
kokemukset 5, lisäksi myös perinne, ryhmäpakko,
ammattitaidon kehitys, uteliaisuus, konsertit, hyvä
meininki, bileet… sekä yhteinen viikonloppu kahden
[…]vaimon kanssa.
Aikataulu: ok 10, hyvä/sopiva/toimiva 14, loistava 7,
tiukka 9, riittävän väljä 6, perjantai rankka 5, lauantaina
liian paljon vapaata 1, aamut alkoivat liian aikaisin 2. Ei ihminen jaksa aina herätä aamusta heti
kuuntelemaan.. - Aikataulutus ei ollut liian kireä ja jäi
aikaa vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa.
Käsiohjelma: ok 4, hyvä 16, erinomainen 9, perfect 1,
selkeä/informatiivinen/kattava 12, hieman epäselvä 1,
yksinkertainen 2, hauska kansi 1, hyvä että ohjelma oli
painettu myös osallistujapassin kääntöpuolelle 2. –
Joistain kokoonpanoista olisi halunnut esittelyjä
enemmän. (Mistä?)
Internet-sivut: ok 8, hyvät 14, erittäin hyvät 6, selkeät
6, epäselvät 5. - Sivuilta löytyi kaikki mitä vaan saattoi
kuvitella tarvitsevansa. - Tuuba-tunnari kyllästytti. Ainakin
vähän
hilpeyttä
herätti!
Kaikessa
yksinkertaisuudessaan ja rujoudessaan toimivat. Tietoa esitettävästä ohjelmistosta voisi olla esillä
tarkemmin jo etukäteen. - Erityisesti arvostin sitä, että
paneelikeskusteluun
sai
lähettää
kysymyksiä
etukäteen. – Kiitos toteuttajille, tehokkaasti informoivat.
Infopiste: ok 9, hyvä 12, erittäin hyvä 7, toimiva 9,
ystävällistä 10. – Hyvä palvelu ja iloista karjalaisasennetta! – Tunsin oloni heti tervetulleeksi. –
Aurinkoinen, osaava. – Opastus oli täsmällistä,
ystävällistä ja rentoa. Täydet pisteet. – Noudin kansion
ja sain. – Oikeassa paikassa. - Älyhyvä ja ihanat
mimmit…
Opasteet: ok 12, hyvät/riittävät 14, erittäin hyvät 4, liian
pienet 6, liian vähän 1, mitkä opasteet? 5, ei tarvinnut 2.
– Suuntavaistoton olisi kaivannut lisää. – Kaikkialle
löydettiin. Hyvin opastivat myös paikalliset soittajat
silloin kun etsin nopeinta reittiä kaupungintalolle. –
Pohjaväri olisi voinut olla muu kuin vaaleansininen
(erottuvampi). – Musiikkiopisto itsessäänkään ei ollut
etsijälleen helpoimpia rasteja. – Ok, paitsi alakerran
näyttelytilojen opasteet.
Ruokailu: ok 6, ruoka hyvää 14, mautonta 6, erittäin
hyvää 3, ruokailutila ahdas 20, loistava sijainti 7,
jonotusta 4, ei osallistunut 2. – Valinnanvaraa eri
vaihtoehdoista runsaasti. – Kivaa kun ei ollut
”laitosruokaa”. – Harmi, että ruokailutila oli pieni ja
sekava… ei järjestävän organisaation ongelma. –
Paikka ei ollut kovin inspiroiva puhallinpäiviä ajatellen.
– Ei varmaan ollut parempaa vaihtoehtoa lähellä. –
Erikoisruokavalio huomioitu.
Luennot: ok 3, hyvät 7, erinomaiset 5, mielenkiintoiset
10, hyvät aiheet 6, väljempi aikataulu 2, ei mitään uutta
2, ei osallistunut 17. – Muusikoille tärkeistä asioista,
luennoitsijat
olivat
erittäin
ammattitaitoisia
ja
mielekkäitä kuunnella. – Sain paljon ideoita sekä
omaan soittamiseen että opettamiseen. – Harjoitteita
olisi ollut mielenkiintoista tehdä enemmän. –
Ensimmäinen tuskastuttava… - Asioista joista ei voi
paasata liikaa.
Ohjelmistoesittelyt: ok 3, hyvä 12, erittäin hyvä 4,
musica sacra onnistunut 6, kivoja 4, enemmän
oppilasmateriaalia 2, grade-jaottelu parempi 2, ei
osallistunut 6. – Monipuolisia, hyvin avattuja. – Loistava
idea jakaa musiikkityylien mukaan. – Kirkkomusiikin
esittelylle ja varsinkin juonnoille erityiskiitos. – Luennot
ja konsertit erikseen. – Vähän jäi jotenkin pliisuksi. –
Eivät olleet liian pitkiä ja kappaleita ei onneksi
kauheasti pätkitty. – Hyvä ettei pienessä salissa ollut
enempää soittajia kerrallaan. – Hienoa, että järjestäjät
olivat ajatelleet itse, mukavasti järjestäjien näköiset.
Konsertit: ok 1, hyviä 8, erinomaisia 25, keskinkertaisia
1, pitkiä 1, positiivinen yllätys 3, hienoa kun oli
brassibändi 4. – Monipuolinen valikoima, kiinnostavia. –
Hieman kevyempääkin musiikkia olisin toivonut
kuulevani puhallinkokoonpanolla. – Konsertit olivat
sopivan erityylisiä ja laadukkaita. - Brass 10+, hieno
idea, uutta! – Konsertit olivat kaikki erittäin
korkeatasoisia ja loivat jälleen uskoa siihen, mitä
puhallinmusiikki voi parhaimmillaan olla, parhaimpana
esimerkkinä Montolan puhallinorkesterin huikea
konsertti lauantai-iltana. – Taso oli erittäin korkea ja
tarjonta runsasta. Konserteista jäi hyvä mieli.
Myyntinäyttelyt: ok 7, hyvä/toimi 12, ahdasta 17,
myyjät sopivan lähekkäin 3, suhdetoiminta toimi 2. –
Näyttelytiloissa oli turhankin tiivis tunnelma, mutta
mielenkiintoiset valikoimat. Hyvä tilaisuus luoda
kontakteja ja vaihtaa palautteita puolin ja toisin. –
Samanlainen kuin ennenkin. – Olisivat voineet olla auki
jo perjantaina. – UPEITA =), kellari huono paikka, mut
sen tiesittekin… - Aikaa ostoksille taas melko vähän. –
Plussaa tulee helposta roudauksesta (ikkuna auki ja
tavarat suoraan pakuun…).
Kokousjärjestelyt: ok 10, toimivat 5, erittäin toimivat 2,
ahdasta 5, en osallistunut 5. Jees.
Jatkot: ok 6, kivat 7, hyvä tunnelma 5, ahdasta 12,
hyvä sijainti 3, ei tarvetta taustamusiikille 3, alekortti oli
hyvä idea! 4, bändi ei säväyttänyt 3, ei osallistunut 3. –
Old Cock oli oiva valinta jatkopaikaksi. Tunnelma oli
juuri sopivan kuhiseva ja iloinen, juuri niin kuin
puhallinpäivillä mielestäni pitääkin olla. – Ei jaksanut
vanha enää tanssia… - Näitähän aina on, ei
valittamista. – Mukava että tämäkin oli koordinoitu, kiva
tavata tuttuja! – Kukossa livetoiminta kohdallaan. –
Ainoa miinus gluteeniton olut ei alennuksessa. – En
muista. – Perfect…I think. – Aiheutti päänsärkyä.
(Infopisteestä sai särkylääkettä, annettiinpa parille
järjestäjien toimesta aamulla ”nesteytystäkin” toipumista
vauhdittamaan. Toim.huom.)
Toivomisen varaa jäi: tilat 6, jatkot 3, opasteet 2,
ohjelmistoesittelyt 5, aikataulut 2, ei missään 4.–
Ehdottomasti sellainen lepohuone, jossa korvat voivat
tauon ajan levätä kun hotellille ei ehdi jättämättä jotakin
tilaisuutta väliin. – Ei konsertteja vielä kymmeneltä! –
Sinfoninen puuttui ohjelmistoesittelyistä. – No jaa,
kaupunki saisi olla vähän kauniimpi… - Puhallinmusiikki
olisi voinut ehkä näkyä katukuvassa enemmän
viikonlopun aikana. - Luentojen ja konserttien
kiinnostavuus pitäisi virittää vielä korkeammalle.
(Tähän kohtaan vastasi vain noin puolet vastaajista –
se voitaneen kai tulkita, ettei toivomisen varaa jäänyt…
Toim. huom.)
Onnistuimme
erityisesti:
tunnelmassa
12,
kokonaisuudessa 5, järjestelyissä 8, konserteissa 7,
luennoissa 3, ystävällisyydessä 3, aikataulussa 4,
paneelikeskustelussa 2, tiedotuksessa 2. – Iloisen ja
mukaansatempaavan tunnelman luomisessa. - Kaikki
toimi ja apua sai ihan mihin vaan. – Amameininki,
KIITOS! – Lappeenrantaan koki todella olevansa
tervetullut! – Tiedottamisessa etukäteen, tapahtuman
aikana ja jälkeenpäin. Henkilökunta oli ystävällistä
(todella!) ja esiintyjät oli valittu hienosti. – Koko ohjelma
oli teidän näköisenne eli OK. Ylitti odotukset.
Lopuksi vielä kaksi ehkä koskettavinta palautetta:
” Tunnelmaltaan kivoimmat puhallinpäivät, missä olen
ollut. Se ei onnistu monelta tuo fiilispuoli.”
” Kiitos ja onnittelut hyvin järjestetyistä puhallinpäivistä.
Oli mukava nähdä miten innostuneesti koko
puhallinpäivien
vapaaehtoisporukka
oli
mukana
tapahtuman eri pisteissä ja näin varmistivat päivien
onnistumisen. Toivottavasti muutkin järjestäjät ottavat
onkeensa ja opikseen miten näinkin suurimittainen
tapahtuma järjestetään, niin että kaikki osapuolet ovat
tyytyväisiä.”
Olen sanaton…! Suuret kiitokset palautteista kaikille
vastanneille koko työryhmän puolesta! !
Anu Koskinen
Suomalaista musiikkivientiä Saksanmaalla
Mainio musiikkiedustajistomme FIMIC oli masinoinut jälleen kerran yhteisen osaston
Frankfurtin musiikkimessuille.
En rasita lukijaa luettelemalla yksityiskohtia,
jotka hän saa hankittua helposti vaikkapa
internetistä, totean vain ensikertalaisena, että
tapahtuma oli valtava.
Yksinomaan nuottikauppiaiden, joihin mekin siis
kuuluimme, määrä oli huikea. Käytävä toisensa
perään käsitti osastoja pienestä karsinasta
(esim. Baltian maat) valtavaan, liikehuoneistoa
muistuttavaan lukaaliin (esim. Edition Peters).
Siellä kävellessä ehti moneen kertaan pohtia
suomalaisen pienkustantajan asemaa ja
mahdollisuuksia nuottimarkkinoilla.
Korkealaatuiset painotuotteet pitänevät pintansa
ainakin tietyillä aloilla vielä kauan. En jaksa
uskoa, että vaikkapa Peters rakentaisi
liiketoimintaansa tyhjän päälle.
Missä puhallinhenkilöt?
J-P Lehto tulkitsee arvokkaassa seurassa Uusintayhtiön Lauri Toivion (kuvassa vasemmalla) sävellystä
"Marssiva piipari". Fennica Gehrmannin
Ari Nieminen toimii nuottitelineenä.
Puhallinorkesteriväkeä ei ainakaan Suomen osastolla liikkunut vaivaksi asti. Ehkä tunnetummat nimet
houkuttelivat heidät pyydyksiinsä ennen meitä. Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella paras paikka
FinnBand-viennille on edelleen WASBEn konferenssi. Chicago tulee vanavedessä, viime kesänä koettu
Mideurope Itävallassa oli tyhjää tyhjempi rysä ja Frankfurtia en voi suositella kapea-alaiselle
pikkufirmalle; tarjolla pitäisi olla kaikenlaista musiikkia.
Puhallinorkesteriväelle messut tarjoaisivat varmasti mielettömät määrät kiinnostavaa tutkittavaa. En
ehtinyt omaa hallia pidemmälle. Mutta voin luvata: jos soittokunnaltanne jotain puuttuu, sen löydätte
ensi huhtikuussa Frankfurtista!
Ottakaa pakettiauto mukaan...
Suomen messuosasto ei prameudella kilpaillut...
Teksti: Jukka-Pekka Lehto
Kuvat: Kristiina Vuorela
Timo Katilan sävellyskonsertissa teoksia 30 vuoden ajalta
Tiistai-illan konsertti Rauman Posellissa 19.4.2011 alkaa säveltäjän
sanojen mukaan hänen vanhimmalla sävellyksellään Fantasia.
Teoksen melodiakaaret tulevat hyvin esiin Vesa Mikkolan huiluillessa, taustalla lipuu utuisine murtosointukuvioineen pianisti Piia Eskola. Mielikuvitusfantasiaa Katila onkin käyttänyt jo lukuisissa sävellyksissään, sillä
tässä konsertissa kuullaan hänen teoksiaan 30 vuoden ajalta. Ei liene sattuma, että Timon ensimmäinen sävellys
on nimenomaan melodia hänen omalle instrumentilleen, huilulle.
Timo jutustelee sävellyksistään kotoisasti "pilke silmäkulmassa" konsertin lomassa, ja kertoo muun muassa, ettei
teosten nimien keksiminen ole koskaan ollut hänelle helppoa, mutta nimeen Cornithology hän on tyytyväinen.
Yhdeksänosainen teos on tehty käyrätorvelle ja pianolle. Sarjasta kuullaan kolme osaa Venla Katilan ja Piia
Eskolan tulkitsemana: Canzonaccia, Vokaliisi ja Triumfi.
Muistoja Alegoniasta saa ihmiset
hymyilemään, kun Timo kertoo Alegonian
maasta, joka sijaitsee jossain Euroopassa.
Veljekset Veikka ja Totti Kaarle esittivät
teoksen komeasti kahdella trumpetilla Pasi
Roslundin sormitellessa flyygelin takana.
Voiko viululle ja käyrätorvelle tehdä
sävellystä? "Ei", sanoi Timo ensin, mutta
toisin kävi. Kuullaan 6-osaisesta
Laventara-sarjasta kolme: Preludium
nelijakoisella vastadaktyylirytmillä, Polkka
klassisella lainauksella ja Tango hauskasti
viulun pizzicatoja ja taukoja hyödyntäen. Ja
esiintyjinä ovat Tarleena Mäkelä, viulu, ja
Venla Katila, käyrätorvi.
Sonatiini klarinetille, Enni Lakkisto, ja
pianolle, Piia Eskola. Soitossa kuullaan
yhtenäistä harmonista ja kaunista linjaa sekä
kissanpehmeitä melodiakaikuja. Sävellyksen
keskiosan korkeat äänet vaativat klarinetistilta
taitoa soittaa kauniilla ja puhtaalla äänellä.
Klarinetin kadenssin jälkeen seuraa jazzvaikutteinen jakso, hauskoja liu´utteluja ja
äänellä kikkailua. Tämä teos on varmasti
mukavaa soitettavaa nuorille.
Rauman kamariorkesteri johtajanaan Tauno
Saviauk sai esittelyteoksekseen Katilan
Huilukonserton osan I Poco adagio - Allegro.
Tämän haastavamman teoksen huiluosuuden
muotoilee tyylikkäästi orkesterin johtaja itse.
"Tyylillisesti teos harhailee jossakin
uusklassismin, rahvaanomaisuuden ja
viihteen epämääräisillä raja-alueilla.
Lähtökohtana sävellykselle on ollut tehdä
musikanttinen kamarimusiikkiteos, ei niinkään
virtuoosinen soolokonsertto. Sen vuoksi
huiluosuus ei välttämättä ole korostuneen
solistinen vaan enemminkin oleellinen osa
teoksen kudosta", kertoo säveltäjä.
Huilukonserton osa II Andante con delicatezza
kuullaan saksofonikvartettiversiona: Reijo
Ylinen (sopraano), Jussi Haanpää (altto),
Ismo Aaltonen (tenori) ja Mikko Sainio
(baritoni).
!
Säveltäjä konsertin nuorten soittajien ympäröimänä.
Vas. Tarleena Mäkelä, Venla Katila, Veikka Kaarle, Totti
Kaarle ja Pasi Roslund.
Viimeisten teosten nimien Timo kertoo olevan Alegonian kieltä
ja Nostike Minkon tarkoittavan hyvää matkaa - mutta
kummallista kyllä se on myöskin anagrammi esiintyvän
lyömäsoitinyhtyeen ohjaajan Timo Koskisen nimestä. Eone
puolestaan tarkoittaa Iltahämärää. Teos on syntynyt
yhteistyönä siten, että Koskinen on tehnyt perkussioinstrumenttien osuudet ja Katila puolestaan melodiasoittimet;
vibrafonin ja marimbat. Ohjaajan lisäksi yhtyeessä esiintyivät
Eemi Fagerlund, Alina Lehti, Sampo Kuusisto, Maisa
Ylitalo ja Ilari Saarivirta. Lyömäsoitinyhtye oli oikein mukavan
erilaista kuunneltavaa konsertin lopuksi.
Jäi hyvä olo ja hyvä mieli koko konserttikokonaisuudesta! Ja
nuorilla näyttää olevan hyvää pedagogista materiaalia
musiikkiopiston perustasolta asti Timon ansiosta!
Toivotamme säveltäjälle ainakin saman verran sävellysvuosia
lisää!
Teksti ja kuva: Auli Tuohimäki
Timo Katila (s.1956) toimii Rauman musiikkiopistossa
musiikin perusteitten opettajana. Suurin osa hänen
sävellyksistään on opetuskäyttöön tarkoitettua perustasoista
materiaalia.
(Teepä haku säveltäjän nimellä FinnBandShopissa/lat.huom.)
Jukka Viitasaari
Soolosoitinteosten kevät
Suomen Puhallinorkesteriliitto järjesti syksyllä 2010 sävellyskilpailun soolosoittimelle ja
puhallinorkesterille, jonka tarkoituksena on saada uusia teoksia musiikkioppilaitosten
oppilaiden ja orkestereiden käyttöön sekä erityisesti kurssitutkinto-ohjelmistoiksi.
Toiveen sävellyskilpailusta oli esittänyt esittänyt Pielisen-Karjalan musiikkiopiston rehtori Minna Kajander.
Määräaikaan 31.12.2010 mennessä saapui 13 4-7 minuutin mittaista teosta soolosoittiminaan sello,
baritoinitorvi, harmonikka, viulu, alttosaksofoni, piccolo, huilu, sähkökitara, pasuuna, oboe, trumpetti ja
ksylofoni. Neljässä teoksessa oli mukana saman äänialan optionaalinen soolosoitin.
Tuomaristo Raine Ampuja (pj.) ja jäsenet Marita Rantamäki ja Aleksi Saraskari
arvioivat teokset ja tulokset julistettiin 19.3.2011 valtakunnallisilla puhallinpäivillä Lappeenrannassa.
1. Esko Heikkinen, Deux et trois (trumpettisoolo)
2. Antti Nissilä, Fair day (viulusoolo)
3. Jouni Sjöblom, Moods from Brasil, (trumpettisoolo)
Kunniamainita J-P Lehto, Miss? (sellosoolo)
Satu Simolan johtaman Montolan puhallinorkesteri esitti palkitut teokset.
Säveltäjien kommentteja:
Esko Heikkinen:
Deux et trois (trumpettisoolo)
"Concert etude for Trumpeter's 2nd and 3rd finger"
-Mitä siitä kertoisin ja kysyjille vastaisin?
Valitsin soolosoittimeksi trumpetin aivan henkilökohtaisista
syistä. (tunnen sen ehkä parhaiten). Ennen sävellystyötä
ryhdyin miettimään teosta koulutuksen kannalta ja keksin
idean säveltää ainoastaan soittimien yleensä heikoimmille
sormille 2 ja 3. Ensimmäisen venttiilin käytön puuttumisen aiheuttamat, joskus ehkä hieman erikoiset
melodiat aiheuttivat jonkun verran päänvaivaa soinnutuksessa. Jälkeenpäin kuultuna sävellyshetkellä tehdyt
"pihtisynnytykset" kuulostavat jo minunkin korvaani aivan luonnollisislta. Annoin kuitenkin myös
ensimmäiselle sormelle mahdollisuuden esiintyä samassa tilaisuudessa ja kirjoitin kadenssit kaikille
sormille / venttiileille. Soittaja joutuu kuitenkin irroittamaan ykkösventtiilin liukuputken. Silloin aina
ensimmäistä venttiiliä painettaessa soittimesta lähtee erikoinen "ohivuotava" ääni, joka on volyymiltaan
muita ääniä huomattavasti hiljaisempi, luoden kadensseihin uuden ulottuvuuden.
Soolosoitinteosten kevät I!
Antti Nissilä:
Fair Day (viulusoolo)
-Valitsin viulun teokseni soolosoittimeksi useammastakin syystä.
Olen entinen alttoviulisti ja kirjoittanut aika paljon jousille, joten
soolo-osuuden kanssa liikuin tutuilla vesillä, ja uskoin osaavani
tähdätä pyydettyyn vaikeustasoon. Tulipahan taas kaivettua
soitinkin kotelostaan tämän työn tiimoilla jousituksia ja vasurin
otteita testailtaessa. Etukäteen ajettelin myös, että tulossa on kivaa
pähkäilemistä balanssikysymysten kanssa. Orkestraatiota joutuikin
miettimään enemmän kuin yleensä, samoin tonaliteettikysymyksiä.
Innostuin tästä yhdistelmästä myös siksi, että paljon
puhallinorkesterikonsertteja kuunnelleena tiedän konserttien
piristyvän aina, kun mukana on joku "vieras" elementti, kuten
väärän heimon soitin. Viulun ja puhallinorkesterin yhdistelmälle on
loppujen lopuksi aika vähän ohjelmistoa, eli mielestäni tilausta
tähän suuntaan oli olemassa.
Jouni Sjöblom:
Moods from Brasil (trumpettisoolo)
-Moods from Brasil lähti liikkeelle perusajatuksesta, että halusin tehdä
solistille ja puhallinorkesterille mielekästä nuorekasta soitettavaa. Pian
mieleen tuli lattaritunnelmat ja brasilialainen bossa nova ja samba.
Rakentelin melodiaa, joka pian luonnollisesti alkoi taipua trumpetin
soitettavaksi. Pidin trumpettia myös siksi hyvänä ratkaisuna, että
tutulla ja turvallisella kokoonpanolla on aina enemmän käyttöä kuin
kenties jollakin omaperäisemmällä ratkaisulla. Halusin tehdä
käyttökelpoista ja helposti hyödynnettävää puhallinmusiikkia.
Trumpetin ohella teoksessa on olennaista käyrätorvien ja
baritonitorven melodiavastaukset sekä tehokas rytmikoneisto.
Soinnutusta hain teokseen hiukan myös jazzin puolelta. Toivon, että
teokseni löytää tiensa orkestereiden ohjelmistoihin. Ainakin
Lappeenrannassa Montolan Puhallinorkesterin kantaesitys teoksestani
oli oikein mallikas ja miellytti korviani. Trumpettisolisti Ismo Varis ja
kapellimestari Satu Simola saattoivat sävellykseni lentoon.
Soolosoitinteosten kevät II!
JP Lehto:
Miss? (sellosoolo / opt. eufonium).
-Olen kirjoittanut konsertot tai vastaavat teokset pasuunalle, baritonilaulajalle,
fagotille ja euphoniumille. Sello kuuluu tähän samaan kategoriaan.
Suunnitelmissani on jo pidemmän aikaa ollut sellokonserton kirjoittaminen.
Olkoon tämä harjoitusta ja valmistautumista siihen.
Toinen asia on, että sellolle ja puhallinyhtyeelle on kyllä sävelletty yhtä sun
toista, mutta tietääkseni perin vähän sellolle ja isolle puhallinorkesterille.
Kotimaisen, ei liian vaikean ohjelmiston tarve on soittimessa kuin soittimessa
huutava. Myös tästä syystä motivoituminen oli helppoa.
Janne Ikonen:
Concerto for Alto Saxophone and Wind Ensemble
Panssarisoittokunta kantaesitti 13.4. mus.maj. Pasi-Heikki
Mikkolan johdolla Janne Ikosen säveltämä konserton
alttosaksofonille ja puhallinensemblelle. Hämeenlinnan
Verkatehtaalla. Solistina toimi konserton tilaaja ja Ikosen
pitkäaikainen yhteistyökumppani Daniel Gordon.
-Säveltäjälle kantaesitys on yleensä monessa mielessä
jännittävä tilanne. Onnekseni konsertto saatettiin turvallisesti
maailmaan ammattilaisten toimesta ja yleisö oli suopea.
Teoksen kamarimusiikilliselle luonteelle olisi todennäköisesti
ollut eduksi hieman kaikuisampi akustiikka. Sali oli täynnä ja
tunnelma oli miellyttävä.
Pohjois-Amerikan ja koko läntisen pallonpuoliskon
kantaesitys tapahtuu ensi tammikuussa Adidonrack Wind
Ensemblen toimesta Nikke Isomöttösen johtaessa teosta
kahdessa Janne Ikosen musiikkin keskittyvässä
teemakonsertissa.
Älä unohda näitä…
Tampereen puhallinpäivillä 2010 kantaesitettiin Petri Juutilaisen vuonna 2007 KH Pentti-palkittu Aria &
Choro, pasuunasolistinaan Pekka Laurikka. Lieksan Vaskiviikolla sinfoninen puhallinorkesteri Sisu
puolestaan toi julki Esko Heikkisen La Añoranzan (Kaipaus). Bassokenraali Pekka Pohjolan muistolle
omistetun teoksen trumpettisolistina toimi poikansa Verneri Pohjola.
Toivottavasti ainutlaatuinen soolosoitinteostilanne heijastuu puhallinorkesterien ohjelmistoon vielä pitkään.
Tätä kirjoitettaessa osa teoksista oli jo ilmestynyt FinnBandShopiin laadukkaina editioina.
Soolosoitinteosten kevät III
Pistoa pohjoisessa
Oululaisen Juha Piston konsertto nokkahuilulle ja puhallinorkesterille sai kantaesityksensä Kajaanissa
torstaina 14. huhtikuuta 2011, kun Pohjois-Suomen sotilassoittokunnat olivat maakuntakiertueellaan
Kajaanissa, Iisalmessa ja Oulussa. Kantaesityksen solistina soitti Eero Saunamäki, jolle teos on myös
omistettu. Maailmanlaajuisesti teos on lajissaan toinen.
Paltamolaislähtöisen Juha Piston nokkahuilukonsertto on Pohjan Sotilassoittokunnan
tilausteos. Kainuun, Lapin ja Pohjan Sotilassoittokunnista koottua orkesteria johti Pohjan
Sotilassoittokunnan päällikkö ja kapellimestari, musiikkikapteeni Jaakko Nurila.
Oulun konsertti lauantaina 16. huhtikuuta näkyi ja kuului myös verkossa. Samaisen
Madetojan salin konsertin voi katsella ja kuunnella osoitteessa www.e-concerthouse.com
kesäkuun 20. päivään asti.
Pohjan Sotilassoittokunnan tuubistina toimivan Juha Piston sävellystuotantoon kuuluu
sinfonisen puhallinorkesterimusiikin ja kamarimusiikin lisäksi muun muassa musiikkia
nuorisopuhallinorkesterille sekä kymmeniä sovituksia erilaisille yhtyeille. Tulevana
syksynä Juha keskittyy sävellystyöhön saamansa apurahan myötä.
Musiikin maisteri Eero Saunamäki on nostanut nokkahuilun profiilia modernina taidesoittimena. Saunamäki on tilannut lukuisia teoksia nykysäveltäjiltä. Piston konsertto on jo
hänen kymmenes kotimaisen nykymusiikkiteoksen kantaesityksensä. Eero Saunamäki toimii
Juha Pisto
saksofonistina Kaartin Soittokunnassa sekä nokkahuilunsoitonopettajana SibeliusAkatemiassa, mutta Eero on myös pohjoisen pojille ja tytöille entuudestaan tuttu. Olihan Eero nokkahuilusolistina, kun
pohjoisen soittokunnat soittivat Moskovan Kremlin tattoossa Punaisella torilla syyskuussa 2009.
-Jyrki Kuusirati
Säveltäjän sanoin:
Konsertto nokkahuilulle ja puhallinorkesterille
Concerto for Recorder and Wind Orchestra
Solisti Eero Saunamäki:
Piston konsertto nokkahuilulle
ja puhallinorkesterille on
1. Canzone a ballo 7' 40
espressiivinen teos, joka istuu
2. Cassazione 9'10
minulle hyvin. Käytän
3. Capriccio 5'50
konsertossa moderneja
nokkahuiluja, joissa on leveä
Konserton osilla on omat karaktäärinsä.Solisti käyttää neljää
poraus ja jopa muutamia
erikokoista, äänialaltaan erilaista nokkahuilua ja esittelee
läppiä. Nämä mahdollistavat
soolokadensseissa kulloinkin käytössä olevan nokkahuilun
suuremmat dynaamiset
sointivärejä ja -sävyjä mm. modernein soittoteknisin keinoin.
kontrastit sekä enemmän
Konserton orkestraatio vaihtuu aina osakohtaisesti. Pysyviäkin
vaihtelua sointiväreihin. Olen
instrumentteja toki orkesterista löytyy kuten esimerkiksi cembalo, soittanut viime vuosina paljon
käyrätorvet ja kontrabasso joilla on kokonaisuuden kannalta
nykymusiikkia, ja Juhan
hyvinkin tärkeä rooli.
konsertto on todella hieno lisä
suomalaiseen nokkahuiluohjelmistoon ja melkoinen tapaus
Canzone a ballo (Tanssilaulu) on nimensä mukaisesti tanssillisia nokkahuilistien piirissä - meitähän on Suomessa vain muutama
elementtejä sisältävä elegantti sävelnäkymä. Solisti soittaa
kymmenen ammattilaista!
osuutensa alttonokkahuilulla.
Konsertto on monipuolinen sekä rytmiikaltaan että
Toisessa osassa Cassazione (Yöserenadi) solistin tenori
harmonialtaan ja se on todella miellyttävä soittaa solistin
nokkahuilu aulaa serenaadia hämärän jo laskeuduttua.
näkökulmasta. Ensimmäisen osan vapaudet ja rapsodisuus,
Tenorihuilun matala rekisteri ja tumma sointi sopii hyvin
toisen osan kauniit sävelkulut ja kolmannen osan nopeat
kuvaamaan öisiä tunnetiloja ja -kuvia.
rytmiset kuviot muodostavat ehjän kokonaisuuden. Juha on
kokeneena orkestroijana osannut tehdä tosi hienon balanssin.
Capricciossa (Oikku) solisti käyttää kahta äänialaltaan korkeinta Nokkissolistin ei tarvitse prässätä ja soitto kuuluu!
nokkahuilua jotka ovat sopraano ja sopraniino. Tämä
virtuoosinen ja oikukas osa haastaa niin solistin, orkesterin,
kuin mahdollisesti kuulijankin ikään kuin kilpajuoksuun alati
muuttuvaa maalia kohti, johon lopulta pääsee vain solisti.
Soolosoitinteosten kevät IV!
Satuinpa vapputuimaan
Nummelan Soittokunnan
nettisivuille. Lukuisista
skannatuista konserttiohjelmista
valitsin komean kasarin.
Soittokunnan johtaja Ilkka
Laakso muistelee:
-Ohjelmisto oli monipuolinen.
Solisteina soittokunnan omia
soittajia. Erikoisen paljon
sävellyksiä ja sovituksia
soittokunnalle tehnyt Unto
Pentikäinen oli sovittanut
konserttiin kappaleet Ramona ja
You are my everything.
Konsertissa soitettiin myös
Aksel Hammarin säveltämä ja
sovittama Intermezzo, jonka hän
oli lähettänyt soittokunnalle
uudenvuoden tervehdyksenä
1957.
Soittokuntaa vuodesta 1974
johtanut Laaksolle myönnettiin
SPOL:n kultainen ansiomerkki
vuonna 2003 ja Director Musices
-arvonimi 2004.
Jukka Viitasaari
Soittokunnan sivut löytyvät
helpoiten hakukonettamalla
"Nummelan soittokunta".
kuvat: Foto Vihtkari (soittokunta)
Timo Reinikainen (IL)
Ilkka Laakso harjoitusleirillä 2008
ja soittokunta vuonna 1985.
Kuka on tämä nykyinen kapteenismies, säveltänyt mm. marssiklassikon...
Oikein vastanneen kesken arvotaan SPOL:n julkaisema SM-kisa CD, äänitys
Janne Sinikedon. Vaihtoehtona FinnBand T-paita, valkoinen, XL...
Vastaukset pe 26.8.2011 mennessä: [email protected]
Samalla voit kätevästi ilmiantaa potentiaalisia ehdokkaita palstalle...
Pave Maijanen omin sanoin:
K: Eikös puhaltajanurasi alkanutkin
Lappeenrannan Seurakunnan
Poikasoittokunnassa?
PM: Siinä soittokunnassa soitin
trumpettia, oisko ollut joskus
1963-64. Kapu oli Rauno Vante
(baritonitorvitaituri) ja hän opetti
alkeet.
Joskus 90-luvun taitteessa ostin
tenoritorven (itäsaksalainen Franz
Michl). Isompi suukappale,
helpompi äänenmuodostus
(mielestäni!).
No Joking-albumilla soitin tuota
torvea aika paljon. Myös Hectorin
yhdellä kiertueella,
Sitten oli koululaiskonserttisarja,
jossa esitettiin mm. "Nuo miehet",
jonka olin levyttänyt Helsingin
Poliisisoittokunnan kanssa. Furtsin
(Arthur Fuhrmann) arri ja johto.
Idean biisiin esitti irlantilainen Harry
Bent, joka oli Korkkijalanlaulaja.
Pavea vuosikymmenten varrelta
Kilpailussahan kysyttiin tenoritorveilevan mestarisartistin henkilöllisyyttä.
Oikean vastauksen (Pave Maijanen) tiesi tosi moni ja Onnetar suosi
arvonnassa Pirkko Hautamäkeä Hoiskosta. Palkinto (SM-kisa 2009-CD)
lähtee matkaan huomaamattomana postilähetyksenä...
Soittokuntasaundi oli minun ideani,
olinhan kuullut tuota mahtiklangia
kehdosta asti Lappeenrannan
varuskunnassa, jossa olen syntynyt.
Esitin sovituspyynnön
Fuhrmannille, jonka tunsin Elvis
ry:n ympyröistä.
Lisäksi Kopet-bändissä (1967-69)
soitin trumpettia. Se oli soul-aikaa,
tiittadidadi-juttuja. Lappuja ei
näkynyt!
Suomen Trumpettikillan Kilta-Silta -trumpettitapahtuma Tampereella
Pirkanmaan musiikkiopistolla 26.3.2011 klo 9.00-18.00.
Jo kolmantena perättäisenä vuotena järjestetty Kilta-Silta Tampere -tapahtuma keräsi Pirkanmaan
Musiikkiopistolle nelisenkymmentä opinjanoista trumpetistia aloittelijoista ammattiopiskelijoihin.
Tapahtuman opettajina toimivat Suomen Kansallisoopperan trumpetisti Esko Savioja ja Helsingin
kaupunginorkesterin trumpetisti Mika Tuomisalo sekä Miikka Saarinen (RSO) ja Visa Haarala
Kymi Sinfonietasta. Musiikkiopiston oma trupettiopettaja Lotte Nyberg toimi ansiokkaasti konsertin
juontajana sekä harjoitti trumpettiyhtyeiden esitykset. Kaukaisimmat opiskelijat olivat saapuneet
paikalle Raumalta, Kokemäeltä, Jyväskylästä ja Vesilahdelta.
Tapahtuma alkoi Esko Saviojan vetämällä
alkuverryttelyllä, jossa johdollaan soitettiin
James Thompsonin harjoituksia
suukappaleella ja trumpettilla. Esko, joka oli
tavannutkin Thompsonin, kertoi
ajatuksiaan tämän The Buzzing Book trumpettikoulusta ja näin monelle
selvisi koulun punainen lanka. Opettajat
myös kertoivat oppilaille omasta
matkastaan ammattitrumpetisteiksi ja
vastailivat oppilaiden kysymyksiin
harjoittelusta. Esko Savioja olikin hyvä
esimerkki oppilaille lahjakkuuden
ja sinnikkään harjoittelun tuloksesta, koska
hän on itsekin opintojen alussa
opiskellut Pirkanmaan Musiikkiopistolla
aivan kuin monet tapahtumaan
osallistuneet oppilaat.
Alkuverryttelystä...
...loppukonserttiin
Alkuverryttelyn jälkeen oppilaat jaettiin tasoryhmiin, jotka kiersivät päivän aikana opettajalta toiselle. Näin oppilaat
saivat mahdolliuuden löytää trumpetinsoiton taidon kultajyviä kaikilta opettajilta. Välillä herkuteltiin mehulla ja pizzalla,
joka tuntui erityisen hyvin maistuvan jokaiselle trumpetistille.
Loppukonsertissa kuultiin 26 kappaletta ansiokkaasti esitettyä soolokappaletta pianotaiteilija Katja Kilposen
säestyksellä sekä trumpetiyhtyeiden esitykset. Ammattiopiskelijoiden ja nuorempien trumpetistien vanhempien
runsaasta positiivisesta palautteesta päätellen tapahtuma oli erittäin onnistunut. Päivä oli oppilaille ilmainen.
Tapahtuman toteutti Suomen Trumpettikilta yhteistyössä Pirkanmaan Musiikkiopiston kanssa. Järjestelyistä vastasivat
Lotte Nyberg ja Tommi Kolunen.
!
Kuvat ja teksti: Tommi Kolunen
Aamulehti uutisoi
SM-kisoista Marjo
Riihimäen
haastattelulla
12.4.2011 ja kertoi
trumpetoivasta Salon
perheestä 15.4.
Valo-viikkolehdessä.
Nipa Hurmalaista
kunnioitettiin laajalla
artikkelilla 6.4.
Keskisuomalainen
puffasi Jyväskylän
Puhallinorkesterin
50-vuotiskonserttia
31.3.2011 ja Torsten
Lindforsin
juhlateosta 7.4.2011.
Rondo 5/2011 artikloi
Suomen vanhimman
puhallinorkesterin
tuoreesta kapusta
Hannes Merisaaresta.
Lisää juttuja
skannattuina tai
digikuvina voi lähettää
[email protected]
VUODEN PINNA
2011
Harri Ulmanen,
savolaisen puhallinmusiikin puuhapete
Harri Ulmanen (s. 1971) on ehtinyt nuoresta
iästään huolimatta saada aikaan todella paljon
puhallin- musiikin saralla. Hän on tehnyt opetustyötä Kuopiossa ja sen lähikunnissa vaskisoitinten alkeisopetuksen parissa jo pari vuosikymmentä, mutta suomalainen puhallinskene
tuntee hänet varmasti parhaiten Harrin astuttua isänsä Pekka Ulmasen saappaisiin maineikkaan Haapaniemen Nuorisopuhallinorkesterin
puikkoihin viitisen vuotta sitten. Esitimme
Harrille muutaman kysymyksen:
1. Missä vaiheessa Sinulle alkoi valjeta että
musiikista tulee ammatti?
Pienenä kävin Kuopion konservatorion muskarissa sitten 7-v aloitin pianonsoiton, 9-v mukaan tuli trumpetti ja ala-asteen musiikkiluokat
Haapaniemen koulussa, yläasteelle menin
Minna Canthin kouluun musiikkiluokalle ja
lukionkin kävin Kuopion musiikkilukiossa. Tätä
kuopiolaista musiikkipolkua edetessäni oli
luontevaa jatkaa opintoja Kuopion konservatorioon opiskelemaan trumpetinsoitonopettajaksi.
Toisaalta isäni innoittamana olin aloittanut
pienten trumpettioppilaiden opettamisen jo
16- vuotiaana ja myös Haapaniemen Nuorisopuhallinorkesterissa soittaminen ja sen kautta
saamat kokemukset esiintymisten ja matkojen
tiimoilta lisäsivät kiinnostusta ammattiin musiikin parissa.
Trumpetinsoitonopettajanani lukio aikaan oli
konsalla Jorma Rautakoski joka myös innoitti ja
kannusti omalla esimerkillään minua jatkamaan opintoja
soitonopettajaksi.
2. Jos katsot 10 vuoden päähän näetkö toimenkuvassasi
jonkinlaisia muutoksia?
Olen tehnyt Haapaniemen Nuoriso-orkesterien parissa töitä
yksin ja kokenut sen tässä laajuudessa aika haastavana,
mitä se tällä hetkellä on. Toivoisin että minulla olisi työpari
jonka kanssa tekisin töitä yhdessä ja näin jakaisin työmäärän.
3. Ehditkö harrastaa muutakin kuin musiikkia?
Urheilu on lähellä sydäntäni. Pelaan poikieni kanssa samassa
joukkueessa salibandya 3. div tasolla. Harrastamme yhdessä
myös kalastusta, metsästystä ja laskettelua. Olemme myös
matkustelleet koko perheen voimin sekä kotimaassa että
ulkomailla. Asuntovaunuilu on kanssa koko perheen yhteinen ajanvietto tapa viettää vapaa-aikaa ja tähän kuuluu
myös ulkoilu luonnossa.
4.Kuka on (/ketkä ovat) musiikillinen esikuvasi?
Soitonopettajana ehdottomasti Jorma Rautakoski,
hän on paras soitonopettaja joka minulla on ollut.
Hän vaikutti suuresti omilla taidoillaan ja esimerkillään siihen,
että minusta tuli soitonopettaja. Orkesterin johtamisessa esikuvanani on
oma isäni Pekka Ulmanen joka yllytti ja sai minut lopulta tarttumaan
tahtipuikkoon.
5. Mitä tekisit työksesi jos et olisi muusikko?
Olisin varmaankin luokanopettaja.
6. Soittavatko muut perheenjäsenesi puhaltimia?
Molemmat pojat 16-v ja 18-v soittavat trumpettia ja ovat myös oppilaitani.
Tytöt 10-v ja 15-v soittavat huilua. Meillä on myös kaksi sijaislasta joista 8-v
tyttö soittaa trumpettia musiikkivalmennuksessa ja 4-v poikakin on todella
innostunut musiikista ja on taskutrumpetilla heittänyt ensimmäisen
keikkansa kahdella äänellä vanhimman poikamme häissä.
Aleksi Saraskari
Tuulimyllyn Puhaltajat
Vuoden puhallinorkesteri 2011
Palkinnon säännöt:
Suomen Puhallinorkesteriliitto jakaa kerran
vuodessa
maalis-huhtikuussa
"Vuoden
puhallinorkesteri"- tunnustuspalkinnon. Palkittu
puhallinorkesteri saa vuodeksi haltuunsa
kiertopalkinnon johon kaiverretaan palkitun
puhallinorkesterin nimi ja vuosiluku. Vuoden
puhallinorkesteri saa kiertopalkinnon yhteydessä
kunniakirjan.
Palkinnon
tarkoituksena
on
edistää
puhallinmusiikkiharrastusta olennaisena osana
maamme henkistä pääomaa antamalla vuosittain
tunnustusta toiminnassa erityisesti ansioituneelle
puhallinorkesterille. Palkinto myönnetään
harrastemusiikin
parissa
toimivalle
puhallinorkesterille, joka on erityisesti
ansioitunut palkitsemisvuotta edeltävänä
vuotena. Palkinnon saaja ei välttämättä ole
taiteellisesti paras puhallinorkesteri, vaan se on
taiteellisesti tai muuten erityisesti ansioitunut
kyseisenä ajanjaksona. Ensimmäinen palkinto
luovutetaan vuoden 2011 Puhallinpäivillä ja
siinä huomioidaan puhallinorkesterien ansiot
vuonna 2010.
Suomen Puhallinorkesteriliitto on valinnut Tuulimyllyn Puhaltajat Vuoden
puhallinorkesteriksi 2010. Lappeenrannan Valtakunnallisten Puhallinpäivien
yhteydessä jaettava palkinto on ensimmäinen laatuaan ja se myönnetään
tunnustuksena laadukkaasta, aktiivisesta ja puhallinmusiikkia eteenpäin
vievästä toiminnasta.
Säkylässä toimiva Tuulimyllyn Puhaltajat on koonnut riveihinsä soittajia
ympäri Satakuntaa, ja sen taustalla eri opistojen ja vapaaehtoisvoimien
yhteistyö on toiminut esimerkillisellä tavalla.
Tuulimyllyn Puhaltajat on pitkäjänteisellä työllä kehittynyt korkeatasoiseksi,
täysimittaiseksi puhallinorkesteriksi, jonka taso on noteerattu myös useilla
palkintosijoilla Puhallinorkesterien SM-kilpailuissa.
Orkesteri on tehnyt runsaasti esiintymismatkoja ulkomaille, viimeksi
Shanghain maailmannäyttelyyn 2010. Tuulimyllyn Puhaltajien
pääkapellimestareina ovat toimineet:
Timo Mäntyranta, Jouni Auramo ja Timo Hiljanen.
(teksti: Antti Nissilä)
Liiton
hallitus
etsii
vuoden
aikana
tunnustuspalkinnon
ansaitsevaa
puhallinorkesteria, sekä ottaa vastaan liiton
jäsenistön tekemiä ehdotuksia. Palkinnon
saajan päättää liiton hallitus sääntöjen
mukaisessa hallituksen kokouksessa viimeistään
kuukautta ennen jakotilaisuutta. Päätökseen
riittää yksinkertainen enemmistö. Äänten
mennessä
tasan
ratkaisee
kokouksen
puheenjohtajan mielipide. Jakopäätöksestä ei voi
valittaa.
Liitto tiedottaa palkinnon vastaanottavaa
yhteisöä hyvissä ajoin, jotta hallitus voi jakaa
vastaanottajan edustajalle palkinnon julkisessa
ja media-arvoltaan merkittävässä tilaisuudessa.
luovutuksesta
tiedotetaan
Palkinnon
valtakunnallisesti välittömästi jakotilaisuuden
jälkeen.
Muilta
osin
hallitusta
sitoo
vaitiolovelvollisuus päätöksestä ennen sen
julkistamista.
SPOL haastoi kaikki Suomen puhallinorkesterit
keksimään omaperäisimmän tavan juhlistaa päivää.
Villein idea on nyt valittu!
VOITTO vuonna 2011
menee LOIMAALLE!
kuva, Juhani Heinonen
Puhallinmusiikin
päivä Loimijoessa!
Loimaan Soittokunta prutkautti kansallisen puhallinmusiikin päivän kunniaksi jokilautalla Loimijoessa
Pyörre-ryhmän voimin. Ohjelmassa kuultiin vesistöaiheista musiikkia kuten "Erämaahan eksyin kerran",
"Saharan Lilja" tai "Ali Baba". Lautta kulki "Kaukomaita
kohti" Mäenpään yläpuolelta illalla kuuden tietämissä,
"kauppalan" siltojen alle päädytiin ennen seitsemää.
Viimeistään Vesikosken pato pakotti kuitenkin palaamaan kohti "Keltaista paviljonkia".
Loimaan Soittokunta toivoi lauttasoitollaan, lautturi
Peiposen tavoin, elävöittävänsä Loimaan alkavaa kesää ja tuovansa iloa mahdollisimman monille loimaalaisille. Loimaalaisen torvisoiton pinnalla pysymistä
tukee kaupungin kulttuuripalvelut.
terveisin Petri Vainiontalo
musiikinohjaaja Loimaan kaupunki kulttuuripalvelut
kapellimestari Loimaan Soittokunta ry
Palkinnoksi Loimaalle lähtee uutuusnuotteja
ONNEKSI OLKOON
VUONNA 2012 Puhallinmusiikin päivää vietetään perjantaina jo 11.5.2012.
UUSIA KUJEITA ODOTELLAAN JO!
PUHALLINMUSIIKIN PÄIVÄÄ
VALLOITTI SUOMEN
Puhallinmusiikin päivää vietettiin nyt ensimmäistä
kertaa. Sen saavuttama suosio yllätti tekijänsäkin.
Ideana oli, että soittokunnat ja soittajat innovoivat
tapahtuman itse. Esityksiä oli ilahduttavasti myös
maan lähes joka kolkassa ja se näkyi lupaavasti myös
mediassa. Katso lisää mm. www.spolli.com sekä
SPOL FACEBOOK ryhmä. TÄSSÄ POIMINTOJA:
Rantasalmen puhallinorkesteri marssi
YLEn uutisiin
Itä-Suomen uutiset pe 20.5.2011 YLE Areenasta, orkesteri ylittää uutiskynnyksen 5 minuutin kohdalta alkaen:
(kuva Jari Kekkonen)
Kuvassa Pasila soi Ikaalisissa. INO esiintyi Puhallinmusiikin
päivänä marketin ovensuussa. Soitto pysäytti tehokkaasti
ostoskärrykansaa molemmilla puolilla ikkunaa.
WARKAUDEN SOITTOKUNTA
katujunan kyydissä
Kun Soisalo-opisto osti Pieksämäen
kaupungilta katujunan, keksimme, että
kukaan ei ole ennen soittanut katujunan kyydissä, ainakaan Varkaudessa.
IDEA:
Aina kun juna pysähtyy, vaikka liikennevaloissa, soitto alkaa. Kun juna lähtee liikkeelle, soitto loppuu kuin jääkiekkopelissä, kun kiekko tipahtaa
jäähän.
Matkareitti kulkee läpi kaupungin.
Puhallinmusiikin päivä Oulussa:
150 soittajan yhteiskokoonpano
kauppatorilla
Oululaiset puhallinorkesterit Primo, Spirito, Virtuoso,
Viventi sekä Pohjan Sotilassoittokunta konsertoivat pe
20.5. klo 14.00 Oulun kauppatorilla. Soittajien ikähaarukka oli 8-vuotiaasta eläkeläisiin asti.
Terveisin Johanna Kiviharju, Oulun ev.lut srk soittokunnan ja musiikkikoulun toiminnanjohtaja
Puhallinmusiikin päivä Korsossa
Lumon Puhaltajat (aikaisemmin Korson Työväen Soittokunta)
noudatti kehotusta jalkautua Puhallinmusiikin päivänä.
Soitimme Inka Puhakan johdolla Vantaalla Korson ostarilla
marketin aulassa ja Keravan Aurinkomäellä ulkoilmassa
puolen tunnin setit marsseja, valsseja, humppia, lattareita ja
yhden jazz-standardinkin.
Terveisin
Hannu Takala
Jokaisella muutaman minuutin pysähdyksellä soitetaan yksi
kappale.
Ajatuksena on mahtua soittajien kanssa kahteen vaunuun.
Mukana on konduktööri, ja ihmisiä voidaan ottaa kyytiin
kolmanteen vaunuun. Tällä kertaa konduktööri ei rahasta,
mutta aikataulu varmasti heittää kuin VR:llä.
Terveisin
Janne Juutilainen
Warsokun kapu
Naiskuoro ja
soittokunta
löysivät
yhteisen sävelen
Idea naiskuoron ja soittokunnan yhteistyöstä
sai alkunsa pari vuotta
sitten Ahvion soittokunnan johtajan, muusikSävelsiskotkin tottelivat hyvin muusikko Timo Jaakkolan pinnaa.
ko Timo Jaakkolan miesölle. Konsertti täytti kuulijoiden odotuklessä. Ahvion soittokunta ja naiskuoro
set, ja niinpä viikkoa myöhemmin MyllySävelSiskot debytoi yhdessä viime
kosken seuratalo oli myyty täyteen viivuonna Kouvolan Kaupungin veteraanimeistä paikkaa myöten. Kymmeniä ihmipäivän juhlassa.
siä jouduttiin käännyttämältään ovelta,
koska tilaan ei kerta kaikkiaan mahtunut
Esitys oli vaikuttava ja kokoonpano kutenempää ihmisiä. Suuren kysynnän takia
suttiin esiintymään Kouvolan kaupungin
järjestimme pikavauhdilla vielä kolmanjokavuotisille Talvivalkeat-kulttuuriviikoille.
nen konsertin, jonka jälkeen showmme oli
Yksissä tuumin Siskojen kanssa päätimnähnyt yli 900 katsojaa.
me samalla vaivalla järjestää toisenkin
konsertin omissa nimissämme, kun arveKonsertin
ensimmäisen
puoliajan aloitti Ahvion
soittokunnan konserttikokoonpano, noin 30 soittajaa Timo Jaakkolan johtaessa porukkaa. Mm Abba
Gold ja Puukko-Mack upposivat yleisöön kuin
kuuma veitsi voihin ja
soittokunta sai monta uutta fania.
Ahvion pojat ja tytöt stagella
.
limme saavamme Talvivalkeat- tapahtuman kautta joka tapauksessa mainostilaa
konserteillemme.
Ensimmäisessä konsertissa, Kuusankoskitalolla, sali oli lähes täysi. Tuskin kukaan oli osannut odottaa niin suurta menestystä. Oli mukava soittaa suurelle ylei-
Vuoro vaihtui ja soittokunta väisti naiskauneuden
tieltä. SävelSiskot esitti
omat kappaleensa Katja
Korpelaisen johdolla ja
päätti ensimmäisen puoliajan hurmaavaan Adiemukseen, jossa
soolon soitti konsertin juontajanakin toiminut Ossi Perälä. Ossin juontajaparina
oli Piia Kleimola ja säestäjänä toimi
Tuomas Vanhalakka, piano.
Väliajan jälkeen koko porukka asteli lavalle. Soittajia ja laulajia oli estradilla yhteensä noin 70, Timo Jaakkolan pidel-
lessä tahtipuikkoa. Kaikista
esitetyistä kappaleista oli
teetetty sovitukset erityisesti
tätä kokoonpanoa varten.
Yhteisnumerot
upposivat
yleisöön yhtä hyvin kuin
alkuosankin kappaleet.
Viimeisen kappaleen, Aikuisen naisen, alkaessa näyttämölle ja yleisön joukkoonkin asteli LesBOYS -kahden
miehen ammattilaistanssiryhmä, joka ilahdutti taidoillaan, mutta myös ulkomuodollaan erityisesti naisyleisöä. Poikien tanssahdel- Sävelsiskot kaikessa kauneudessaan, johtajana Katja Korpelainen
lessa soittokunnan miehet pääsivät yllätlavalle kuorolaisten joukkoon.
tämään naiskuoron sekä -katsojat laulaJokaisen konsertin jälkeen salista poistui
malla kuin yhdestä suusta ”selkääni
paljon ilahtuneita ja tyytyväisiä kuulijoita.
käännä mä en, onnestani taistelen enkä
pelkää..” Soittokunnan ”mieskuoron” esitys sai valtavat aplodit kesken kappaleen
Teksti: Hanna Riihelä
ja tanssijapojatkin tulivat aplodeerattaviksi
Valokuvat: FotoMikael / Tapani Ojanperä
LesBOYS ja Ahvion soittokunnan mieskuoro
Con Brassica
Suomalaisen seitsikkomusiikin uudet tuulet
Töölö Brassin soittajistosta
koottu seitsikko aloitti toimintansa kesällä 2009.
Alussa
ohjelmistoon
kuului
perinteisiä
seitsikkosovituksia; tansseihin ja erilaisiin juhliin
sopivaa ohjelmistoa.
Osallistuminen Lieksan vaskiviikon seitsikkokurssiin
kesällä 2010 siivitti seitsikon uuteen aikakauteen.
Asiantuntevat neuvot ja uudet vaativimmat
sovitukset innostivat ja päätöskonserttiin valittu
viimeinen osa Jukka Linkolan sävellyksestä Kolme
bagatellia torviseitsikolle soi mallikkaasti.
Kurssin jälkeen päätettiin lisättiin harjoitusmäärää
huomattavasti ja uusia sovituksia kokeiltiin
jokaviikkoisissa harjoituksissa. Vielä piti löytää joku
päämäärä harjoitteluun. Yhteisvoimin ryhdyttiin näin
suunnittelemaan ravintolakonserttia, jossa tarjoilun
lomassa yleisöllä olisi mahdollisuus kuulla hyvää
seitsikkomusiikkia ja vielä sellaista musiikkia jota ei
seitsikolta yleensä kuulla.
ilmaiskonserttiin saapui ainoastaan noin 50. Tämä ei
kuitenkaan haitannut menoa ja yleisö oli tyytyväinen
kokemaansa.
Konsertti alkoi puhallinmuusikoille tutulla Timo
Forströmin Castle Park-marssilla, nyt kuitenkin
seitsikolle sovitettuna. Suomalaisuutta edusti Jukka
Linkolan Kolme bagatellia torviseitsikolle sekä Kalle
Katajan Con Brassicalle kehitetty Kesäyön Fantasia.
Latinalaisamerikkalaisia sävelmiä kuultiin Luis
Pasquetin Laakson kukat ja Astor Piazzollan Adios
Nonino sävellyksissä kun taas nuorisomusiikkia
(v:lta 1970; lat.huom.) edusti Black Sabbathin
Paranoid ja Freddie Mercuryn (Queen) Böömiläinen
Rapsodia. Näiden väliin mahtui vielä useampi teos.
Konsertti huipentui Georg Malmstenin Lasten
Liikennelauluun.
Konsertti osoitti, että seitsikossa on voimaa.
Kokoonpano
on
dynaaminen
ja
soveltuu
monenlaisen musiikin soittoon. Uudet sovitukset ja
sävellykset
ovat
joka
soittajalle
vaativia
ja
yhteissoittoon on paneuduttava.
Ei pidä kuitenkaan unohtaa
perinteitä, vanhat viime
vuosisadan alussa kirjoitetut
sovitukset
ovat
osa
suomalaista historia niin
kuin myös myöhemmässä
vaiheessa syntynyt tanssiohjelmisto.
Seitsikolla
on
tähän
mennessä ollut noin 10
keikkaa. Näihin kuuluvat
muutamat häät, laivaristeily,
ostarikeik-koja,
Helsinkipäivät jne.
Tässä vaiheessa syntyi myös nimi Con Brassica.
Varttuneimpien jäsenten jo ollessa matkalla kotiin
harjoituksista tuli tekstiviesti, että nyt keksittiin
orkesterille kunnon nimi. Tietosanakirja valaisi
asiaa; jostain vihanneksesta oli kyse, esimerkiksi
parsakaali kuuluu Brassica perheeseen.
Konsertti pidettiin Helsingin Kruunuhaassa ravintola
Pianossa
maaliskuun
alussa.
Intensiivisestä
markkinoinnista
huolimatta
yleisöä
tähän
Tulevaisuudesta on tässä vaiheessa vaikeata
ennus-taa mitään. Syksyllä nähdään minkälaista
toimintaa seitsikko ryhtyy vetämään.
Con Brassicassa soittavat tällä hetkellä nuorisoosastossa Roman Ismailov, es-kornetti, Mirva
Karvinen, 1 kornetti, Sampsa Hannola, tenoritorvi,
Sanna
Sorvo,
euphonium
sekä
Seppo
Ruostemaa, tuuba. Heitä täydentävät vanhempaan
kaartiin kuuluvat Markku Kylmänen, 2 kornetti sekä
Per Hytönen, alttotorvi
Teksti ja kuva: Per Hytönen
TUNNELMASTA
TOISEEN
Lapin VPK:n soittokunta
kapellimestari dir.mus. Mauno Mattila
Raumalainen Lapin
VPK:n soittokunta on
julkaissut toisen
CD-levynsä.
Ensimmäinen levy
”Se on siinä” ilmestyi
v. 2006. Soittajia on
n. 20 soittajaa ja
vireää
soittoharrastusta on
jatkunut jo lähes 50
vuotta.
Uudella levyllä kuullaan 15 kappaletta, sekä kotimaista että
ulkomaista tuotantoa. Toivo Kärjen Imatran Inkeri ja Valto
Laitisen On syksy saapunut Helsinkiin tuovat monelle
mieleen paikkaan tai aikaan liittyviä kaihoisia muistoja. Lauri
Ellilän svengaava alttosaksofonisoolo kantaa jälkimmäistä
kappaletta.
Kaikkien puhallinmusiikin harrastajien arvostama
ammattilainen Esko Heikkinen on sovittanut levyn neljä
kappaletta: Sway, When I Fall In Love, Autumn Leaves ja
Melodie D’Amour . Näissä eri soitinryhmien vahvuudet
tulevat luontevasti esiin vaikeustason ollessa vaativa,
mutta ei ylivoimainen.
Soittokunnan kasvatin, nykyään Turussa vaikuttavan, Markus
Lännen sovittamassa Lehtisen teoksessa Toiset meistä Maija
ja Enni Toivonen laulavat ilmeikkäitä duettoja. He ovat
mukana myös useassa muussa levyn kappaleessa.
Just A Closer Walk With Thee on pirteä teos, jossa Petri
Jokila pasuunalla ja Jouko Hannukainen trumpetilla
sooloilevat iloisesti ja ilmeikkäästi. Hannukainen tunnelmoi
myös flyygelitorvella Lehtisen sävellyksessä Muistan Kesän.
Raumalaista perinnettä edustaa Wäinö Tuomisen
haasteellinen Konserttipolkka huilulle ja piccololle, jossa
Terhi Kaila taituroi molemmilla instrumenteilla selvittäen
kappaleen karikot vaikuttavalla tavalla.
Binkinin Muistelo on herkkä kappale, joka edellyttää
soittajilta keskittymistä. Alttosaksofonisolisti Ellilä suoriutuu
omasta tehtävästään rauhallisella ja herkällä otteella.
Soittokunnan eräänlaiseksi tavaramerkiksi vuosien varrella
on muodostunut Just A Gigolo/Ain’t Got Nobody. Tämä
päättää levyn.
Mauno Mattila, itsekin sotilasmuusikkotaustan omaava
pedagogi, on saanut kehitetyksi soittajistaan monipuolista
musiikkia taidolla ja tunteella esittävän orkesterin, jota
mukava kuulla sekä levyltä että luonnossa.
Jouko Kangas
JUKKA VUOLIO
in memoriam
28.4.1946 Kärkölä – 19.3.2011 Helsinki
Musiikkikapteeni – tutkija, toimittaja
Jukka Vuolio astui soitto-oppilaaksi
Helsinkiin 15-vuotiaana 1963. Neljä
vuotta myöhemmin hän aloitti
trumpetinsoittajana Kaartin
Soittokunnassa kersantin virassa.
Vuonna 1974 hän suoritti sotilaskapellimestarin tutkinnon ja toimi
sen jälkeen Soittajakoulun johtajana vuoteen 1979 asti. Oltuaan
vuoden ajan nykyisen Ilmavoimien Soittokunnan päällikkönä Jukka
jäi pois Puolustusvoimien palveluksesta joulukuussa 1980.
Siviiliin siirryttyään hän työskenteli merkittävässä roolissa freelance
toimittajana Yleisradiossa ja jatkoi jo vuodesta 1972 alkanutta
elämäntyötään suomalaisen sotilasmusiikin historian tutkijana.
Monipuolinen musiikin ja historian tuntemus toikin hänelle
runsaasti erilaisia asiantuntijatehtäviä. Näistä mainittakoon tahot
kuten Suomen Kansallisooppera, Puolustusvoimat, Helsingin
Yliopisto, Suomen Yleisradio , Hamina Tattoo jne.
Hän toimitti lukuisia lehtiartikkeleja, kirjoja, historiikkeja, radioohjelmia ja TV käsikirjoituksia. Näiden ohessa hän toimi myös
monien kuorojen- ja orkestereiden johtajana sekä useissa
luottamustehtävissä, joista mainittakoon mm. Sotilasmusiikkikillan
koolle kutsuja ja perustajajäsen tai vaikkapa aktiivinen toiminta Aino
Ackté huvilan pelastamisessa. Mittavan työn arvostuksesta ja
merkityksestä kertoo, että Suomen Kansalliskirjasto perusti hänen
nimeään kantavan kokoelman syksyllä 2010.
Jukka Vuolio oli henkilönä sosiaalinen, helposti lähestyttävä,
hyväntahtoinen ja avarakatseinen. Hyvän muistinsa ansiosta hän
ilahdutti keskustelijoita usein monilla tarkoilla anekdooteilla jo
historiaan vaipuneista henkilöistä. Samalla hän oli aina valmis
keräämään keskustelijoilta aina uusia yksityiskohtia kokoelmiinsa.
Sanavalmiin nuorekkuutensa, kannustavan asenteensa ja seurallisen
huumorintajunsa hän säilyttikin loppuun asti.
Hän oli intohimoinen historian tutkija, joka tunsi alaa huomattavan
laajasti. Etenkin Puolustusvoimien soittokunnat ovat nojanneet
usein hänen tietämykseensä niin juhlajulkaisuja kuin
konserttiohjelmien juontotekstejä laatiessaan. Vuolio piti tarkkaa
kirjaa keräämästään aineistosta ja mahdollisti siten sen käytön myös
tuleville sukupolville. Niinpä Jukan poikkeuksellinen työ jää elämään
niin tuleviin konsertteihin, julkaisuihin, TV ja radio-ohjelmiin kuin
muistoihimme.
Kiitos Jukka, että jaksoit katsoa myös tulevaisuuteen.
Järvenpäässä 23.3.2011
Kansainvälisiä häppeninkejä:
Puhallinsävellyskilpailuja
International Wind Orchestra
Festival Berlin 2011 4.6.2011
More info:
www.eventtours.nl/Wind_Orchestra_Festivals.htm
ATSSB Composition Competition
email: [email protected]
(sponsored by the Association of Texas Small School Bands)
Compositions shall be submitted by July 1 2011
http://www.atssb.org/CompComp.htm
Coups de Vents
sävellyskilpailu, Ranska,
deadline 30.7.2011
Brass2011Bohemia
INTERNATIONAL (BRASS) BANDS
PARTY23.-26.6.2011 Praha ja Nymburk
Jiri Pokorny Managing Director
[email protected]
Sinfoninen PO, 8-10 min grade 4
MID EUROPE BAND FESTIVAL
[email protected]
12.-17.7.2011 Schladming, Itävalta
www.coupsdevents.com
Ursula Weiermann
Wolfharting 11
A-4906 Eberschwang
Tel.: +43 7753 2645
Fax: +43 7753 264533
Email [email protected]
IX ANNUAL SYMPHONY
COMPOSITION CONTEST
FOR BANDS “CITY OF
TORREVIEJA”
Deadline 31.10.2011
Sinfoninen PO, 15-20 min.
E-MAIL CONTACT:
[email protected]
First Annual International Wind
Orchestra Festival, Hollanti
22.–26.10 2011
The International Wind Orchestra Festival The Netherlands 2011
will be held at the Parkstad Theatre in Heerlen on October 25, 2011.
Registration is open for wind orchestras categorized in Top, High or
Middle Class. Travel arrangements may be made from October 22 26 2011. Entries must be received by May 1, 2011. For more
information contact EvenTTours, Mr Günther Lange, Elisbethstraat
38, 6161 GT Geelen, The Netherlands.
www.eventtours. nl/idex.en.html
Festivaaleja/reissuja:
[email protected]
Virossa:
2011 Midwest Clinic
1. juuli 2011
Harjumaa Puhkpillipäev Sauel
65th Annual Conference
McCormick Place West
Chicago, Illinois
December 14-17, 2011
20.–24. juuli 2011
Dirigentide, lauljate ja puhkpillimängijate
suveakadeemia VÕSU VIIS '11
[email protected]
29.–31. juuli 2011
Pühajärve XIV Puhkpillipäevad
http://www.puhkpy.ee/?D=142
Infoa (englanniksi) Bert Langeler
[email protected]
2011 WASBE Conference
July 3, 2011 - Saturday, July 9, 2011
Chiayi City
www.wasbe2011.com/En/
Vino pino ulkomaan puhallinfestivaaleja:
http://www.wasbe.org/
http://www.spolli.com/node/920
www.spolli.com/forum/15
VIIHDEMUSIIKKIA
While your lips are still red,
, Moods from Brasil
Antti Nissilä Fair Day
Jouni Sjöblom
SPOL SÄVELLYSKILPAILUN SUOSIKKIBIISIT
Tuomas "Nightwish" Holopainen,
sov. Petri Junna. (grade 3)
Narrien paraati, Markku Johansson (gr3)
Kaveria ei jätetä, Jukka Viitasaari (gr3)
Arctic moods, säv. Juuso Wallin (gr3)
osta myös ajankohtainen tunnusmusiikki Tv-sarjaan
PASILA
JUHANI LEINOSEN VIHKOSARJAT:
nuotit suoraan verkosta (PDF)!
www.finnbandshop.com
1 PUHALLINORKESTERITANSSIT
2. VEIKKO LAVIN LAULUT
3. JUHA VAINION LAULUT
KONSERTTIMUSIIKKI
The Wastelands, Arttu Takala (gr5)
NYT UUSI PAINOS!
The Unknown Legend, Ilari Hylkilä (gr3)
Andante Jubiloso, Janne Ikonen (gr2)
Hinnat:
GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €)
GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €)
GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €)
GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €)
GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €)
Vihkosarjat ja kirjat kts. WWW.SPOLLI.COM
SEIKKAILUT I
TARINA ja 16 sävelmää
lisäksi:
Erja Joukamo-Ampujan
(Sibelius-Akatemia)
”LUOMUS”-osio
opastaa, miten ryhmä
voi kehittää omia
tarinoita ja improta.
Runsas värikuvitus,
MARSSIKAPELLIMESTARI
Marssisauvan käyttö,
kuviomarssin alkeet ja
marssisoiton perusteet,
Havainnolliset valokuvat.
Asiantuntijoina:
Raine Ampuja,
Juhani Leinonen
Janne Siniketo
WWW. SPOLLI. COM:
Markku Johansson,Tuomas Kantelinen, Marzi Nyman, Arttu Takala,Tuomas ”Nightwish”Holopainen, Lordi!
tilaukset 0400 272339
tai suoraan verkosta: WWW.FINNBANDSHOP.COM