Haukkuset PORVOON PALVELUSKOIRAT • BORGÅ BRUKSHUNDAR RY. 1 • 2011 MERIPELASTUS S. 6 UUSI JOHTOKUNTA ESITTÄYTYY S. 18 VUOSIKOKOUKSESSA PALKITTUJEN HAASTATTELUJA S. 25 1 Haukkuset 1/2011 Sisältö: Julkaisija: Porvoon Palveluskoirat – Borgå Brukshundar ry. www.porvoonpalveluskoirat.fi Puheenjohtajan ja päätoimittajan palsta ............................................. 3 27. vsk Johtokunta, toimikuntien vetäjät, vastuuhenkilöt .............................. 4 ”Hyvät Tavat” -arkitottelevaisuuskurssi ............................................ 4 Päätoimittaja: Marian Ahlskog-Karhu TOKOkurssi ALO/AVO-koirakoille .................................................. 4 Lehtitoimikunta: Tiina Mielonen Anne-Mari Matikainen Tere Jääskeläinen Virve Mikkola Jan Berghem Siri Hautsalo Koulutusliivimainos ........................................................................... 5 Kansikuva: bcu EmenEm’s Dino Kuva Marjo Vainio Leiri-ilmoitus ................................................................................... 13 Ilmoitushinnat 2011: Mainos www.porvoonpalveluskoirat.fi -sivuston etusivulla ja lehdessä 1/4 s, 4-v yht. 200 €. 1/1 sivu 100 € ja ½ sivu 50 €. Porvoon Palveluskoirien johtokunta esittäytyy ............................... 18 Mainostajat: Myrskylän Säästöpankki D&C, Dogsport Oy Lähivakuutus Urex Oy Elänklinikka Avec G4S Porvoon Eläinlääkäriasema Parhaina palkittujen haastatteluja .................................................... 25 Pankkiyhteys: Porvoon Osuuspankki 535806-4555493 Painotalo: Urex Oy, Porvoo Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, otsikoida ja käsitellä lähetettyjä kirjoituksia. Artikkeleissa esitetyt mielipiteet ovat artikkeleiden kirjoittajien eivätkä Porvoon Palveluskoirat ry:n johtokunnan tai lehden päätoimittajan mielipiteitä. 2 Meripelastuskoiratoiminta Porvoon Palveluskoirissa ........................ 6 Loviisan meripelastusseuralaisten kertomus yhteistyöstä meripelastuskoirien koulutuksessa................................................... 12 Yksi tapa päästä paukkuherkkyydestä ............................................ 14 Mörkömakkaraa ja treenikavereita ................................................. 23 Palkintoluettelo vuosi 2010.............................................................. 24 Mainoksia ................................................................................... 30-31 JÄSENREKISTERIN PÄIVITYS Yhdistyksen jäsenrekisterissä on vanhentuneita yhteystietoja, etenkin puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita. Ajan tasalla olevat tiedot ovat erittäin tärkeitä sähköisen tiedonvälityksen yhä lisääntyessä. Jotta jäsenrekisterin päivitys sujuisi mahdollisimman helposti tulisi jokaisen jäsenen lähettää: – nimi (virallinen suku- ja etunimi) – postiosoite – puhelinnumero – sähköpostiosoite – sähköpostilla: [email protected] (jos ei sähköpostia ole käytössä, niin tekstiviestikin käy) Tiedot ovat vain tarvittaessa vain yhdistyksen toimihenkilöiden käytössä. Mikäli yhteystiedot ovat salaisia, kannattaa siitä toki erikseen mainita. Kiitos! PUHEENJOHTAJAN JA PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA Kiitos edelleen luottamuksesta. Viime vuoden lopulla perustettiin uusi lehtitoimikunta ja koska kukaan ei ehdottomasti halunnut päätoimittajan pestiä, sain kunnian tehdä palstan sekä puheenjohtajalle ja päätoimittajalle. Lehti on uudistunut ja painopaikka on vaihtunut, myös lehden jakeluun on tullut muutos. Mainokset myydään sekä nettiin, että lehteen yhdessä ja uusia mainostajia on saatu mukaan. Mainostajat saavat myös halutessaan lehtiä jakoon omaan liikkeeseensä. Isompia painoksia on suunniteltu myös näyttelyn yhteyteen ja mahdolliseen maanpuolustus/VAPEPA messuille (Pekoteemalla). Juttu aiheita saa lähettää lehtitoimikunnalle ja edelleen valmiit jutut ovat tervetulleita. Lehti tulee olemaan enemmän värillinen kuin aiemmat. Näin ollen hyvälaatuisia kuvia toivotaan runsaasti, että saamme ilon irti asiasta. Vuosikokouksen yhteydessä jaettiin jälleen vuoden parhaille koirille palkinnot. Palkintoihin on olemassa joko palkinnon lahjoittajan antamat säännöt tai aiempien johtokuntien/vuosikokouksien vahvistamat säännöt. Lisäksi on kannustus palkintona vuodentulokas, joka on etenkin ohjaajalle tarkoitettu. Peko puolella jaetaan nykyään 2 kiertävää kunnianosoitusta hälytysryhmän päättämille henkilöille. Lisäksi meillä on Arvostettu jäsen palkinto pitkästä työstä koiraurheilun eteen. Onnea kaikille palkituille! Lehdessä saamme lukea heistä lisää. Ihanaa että säät lauhtuvat hieman ja lumi menee kasaan. Ainakin meidän porukoissa odotetaan innolla hakutreenejä. Silti toimintakykyni säilyy paremmin -30 asteessa kuin +30 asteessa, mutta aikansa kutakin. Uusi johtokunta esittäytyy toimintakykyisenä lämpötilasta riippumatta tässä lehdessä. Hyviä treenejä kaikille ja muistakaa ilmoittautua viikonloppuleirille! Marian 3 JOHTOKUNTA, TOIMIKUNTIEN VETÄJÄT, VASTUUHENKILÖT Johtokunnan ulkopuolella Haukkuset-lehti Lastenvedot Vapepa Meripelastus Marian Ahlskog-Karhu Mirva Vainio Christina Mielonen Sanna Hedman Marjo Halonen Petteri Hotinen Moritz Lindroos Carola Lindroos-Souranmaa Anna-Mari Matikainen Kiti Tommila Monica Wilenius [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] Kirsti Parikka Magnus Bergman Heidi Levander [email protected] [email protected] [email protected] [email protected] ”HYVÄT TAVAT” -ARKITOTTELEVAISUUSKURSSI Porvoon Palveluskoirat ry järjestää jälleen suositun ”Hyvät Tavat” -arkitottelevaisuuskurssin. Kurssi on suunnattu pennuille, kotikoirille ja aloittelijoille. Ilmoittautuminen ja ensimmäinen kurssikerta maanantaina 18.4.2011 klo 18 Kokonniemen laskettelukeskuksessa. Ei siis ennakkoilmoittautumista! Kurssimaksu 40 €. Ota mukaan koirasi rokotustodistus! Pentujen alaikäraja n.18 viikkoa eli 2 viikkoa toisesta rokotuksesta! 4 TOKOKURSSI ALO/AVO KOIRAKOILLE 18.4 klo.18 alkaen Maarissa. Ennakko ilmottautumiset [email protected] 6 nopeinta mahtuu mukaan! Jäseniltä 20 €/ ei jäsenet 40 € (jos paikkoja jää). Kuva Marjo Vainio Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja, Toko Sihteeri ja sähköpostilista Rahastonhoitaja Nettisivut Kalusto Haku Agility Peko Pk-tottis Jälki HelsiTar V-koulutusliivi ja treenihousut Liivi Enstex-kangas, verkkovuori Rintaan brodeerattuna yhdistyksen nimi ja logo Hinta 50 ¼ Liiviin yksilöllinen oma selkäpituusmitta Kokotaulukko Helsittaren sivuilta http://www.helsitar.com/mittatietoa.htm Liivit ovat reiluja ja niistä löytyy sekä miesten suora, että naisten alaspäin levenevä (n. 6cm) malli. Treenihousut Taskuun brodeerattu yhdistyksen logo Hinta 35 ¼ Mittataulukko: http://www.helsitar.com/treenihousut.htm Lisäksi mahdollisuus saada housuihin - vyölenkit + 1,00 ¼ - polviin kosteus suojat + 3,00 ¼ - kuminauhat tai tarranauhat lahkeensuihin + 1,00 Tilaukset: Tiina Mielonen [email protected] tai 040 524 4054 liivistä: koko + mahdollinen oma selkämitta housuista: koko ja sivunpituusmitta: vyötäröltä > suunnilleen maahan asti ja mahdolliset lisät Maksu: yhdistyksen tilille OP 535806-4555493 ennen toimitusta tai käteisellä (tasaraha) toimituksen yhteydessä. Toimitus: tilauksen valmistuttua sihteeriltä, sovittuun aikaan/paikassa maksua tai kuittia vastaan. (kuittikopio tai arkistointikoodikin käy). 5 Meripelastuskoiratoiminta 2010 otimme yhteyttä Loviisan Meripelastusseuraan ja tiedustelimme, olisivatko he kiinnostuneita kehittämään meripelastuskoira toimintaa yhdessä Porvoon Palveluskoirien kanssa. Pidimme yhteiskokouksen, jossa sovimme, että otamme yhden kokeneen koiran (Pablo/Heidi) ja yhden vähemmän kokeneen koiran (Liina/ Magnus), joiden avulla osoittaisimme meripelastajille koirien erot meripelastuksessa. Harjoituksessa teimme niin, että maalimies laitettiin yhdelle saarelle. Aluksella ajeltiin koira kyydissä tuulen alapuolella ja, kun koira oli merkannut saarta, lähetimme sen saareen noin 100 metrin päästä saaresta. Koiran piti siis sekä uida saareen että ilmaista löytämänsä maalimies. Kaikki meni juuri niin kuin ajatettelimme eli Pablo teki työtä käskettyä, nosti vainun, ui saareen ja etsi maalimiestä ja ilmaisi kuten pitääkin. Liina teki myös hyvin, kunnes menimme alukseen. Pienellä vaivalla saimme koiran alukseen ja laivan nokalle. Liinalla oli erilainen ilmaisutapa eli hajun tullessa se hiljeni.... uinti vaihekin oli lyhyt ja vain aluksen ympäri... ja siihen loppui Liinan MEPEkoira ura ennen kuin edes alkoi! Meripelastusalus ja sen henkilökuntaa. 6 Tämän ensimmäisen yhteisharjoituksen seuramuksena sovittiin, että ennen kuin perustetaan MEPE koiraryhmä Loviisan Meripelastusseuran yhteyteen, haemme kokemusta miehistölle ja kehitämme toiminnan perusteita. Tätä työtä tehtiin vuonna 2010. Kansimiesharjoituksia Samalla liityimme Heidin kanssa Loviisan Meripelastusseuraan ja aloitimme kouluttautumisen kansimiehiksi. Harjoituksissa kävimme kansimieskurssiin liittyviä osioita läpi kuten esim. Porvoon Palveluskoirissa Heidi ja Pablo valmiina tositoimiin. aluksen turvallisuus asioita, erilaisia toimintoja aluksella ja lähes joka toinen kertaa saimme uida kuivapuvuilla ja tehdä eri tehtäviä. Mielestäni oli hienoa, että koko miehistö sekä aluksen päälliköt olivat aktiivisesti mukana kehittämässä koiratoimintaa koko kauden ajan. Tämä mahdollisti hyvien perusteiden saannin tulevalle toiminnalle. Miehistöä on koulutettu koiratoiminnalle niin teoriassa kuin käytännön harjoituksissa. Kansimieskoulutuksen aikana teimme myös noin 6 kpl koiraharjoituksia. Olemme tehneet alukselle myös hankintoja tulevaa koiratoimintaa varten. Koiria varten on hankittu erikoisvaljaat ja ensi kaudella aluksella tulee olemaan myös häkit koirien siirtymäkuljetuksia varten. Ossi Juurikka Kuluneen kauden aikana olemme olleet tiivisti yhteistyössä Ossi Juurikan kanssa. Ossi on ollut alusta asti mukana meripelastuskoiratoiminnan kehitystyössä yhdessä Suomen Meripelastusseura, Rajavartiolaitoksen ja Suomen Palveluskoiraliiton kanssa. Halusimme, että toimintamme on yhdenmukainen Suomen Palveluskoiraliiton toimintamallin kanssa. Meripelastuskoiratoiminta on osin vielä alkuvaiheessa, mutta selvästi edennyt viime vuosina. Suomen Meripelastusseura on vahvistanut omat koiratoimintaohjeensa ja Rajavartiolaitos on ollut mukana kehittämässä vapaehtoisten koiratoiminnan soveltamista meriolosuhteisiin. Koska mukana on eri järjestöjä sekä Rajavartiolaitos viranomaisena, niin toiminnan pitää olla myös sen mukaista. MEPE koirakolla on kieltämättä kovat vaatimukset, mutta siihen on toisaalta myös selkeät syyt. Yritän tässä niitä lyhyesti kertoa. 7 Harjoituksissa. 8 9 Koulutusvaiheen vaatimukset Koulutusvaihessa oleva koirakon pitää olla tietyllä tasolla koska perusharjoitteiden tulee olla valmiita ennen aluksille ja merelle siirtymistä. Tämä osittain siksi että aluksen ja harjoituksen kustannukset ovat suhteellisen korkeita (250 € ylöspäin/h) ja harjoitukset voivat olla erittäin vaativia meriolosuhteiden takia. Myös turvallisuuden kannalta on suotaavaa että koirakolla on perusedellytys tähän toimintaan. Kansimieskurssi on turvallisuussyistä ehdoton vaatimus. Koirakon on tiedettävä ja osattava toimia Suomen Meripelastusseuran tehtävien mukaisesti. Kansimies koulutus on myös hyödyllinen siinä mielessä, että siinä oppii samalla Meripelastusseuran perustehtäviä sekä toimintamalleja. Koiraohjaajan pitää olla hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, koska paljon joutuu uimaan, kantamaan, nostamaan jne. Koiran on pystyttävä rauhoittumaan, sekä olla käsiteltävissä eri miehistönjäsenillä, koska koiranohjaaja voi välillä olla esim. vedessä tai muissa tehtävissä aluksella. Koirakko on etsintätilanteissa tärkeä työkalu ja koiranohjaajan on oltava siihen niin psyykkisesti kuin fyysisesti valmis. Myös se, että koirakko on mukana tekemässä etsintäsuunnitelmaa aluksen päälliköiden kanssa, antaa oman haasteensa. Etsinnöistä merellä vastaa Rajavartiolaitos. On osattava toimia myös pienemmissä aluksissa, jossa on vain kaksi miehistön jäsentä ja olla osana miehistöä sekä koiranohjaajana samaan aikaan. Ajatellaan vaikka niin, että uhrin löytyessä koiranohjaaja voi joutua olemaan 10 saman aikaisesti sekä esim EA, miehistön jäsen, pintapelastaja ja koiranohjaaja. Kun on saanut meripelastuskoirakokeen hyväksyttyä, niin toiminta-alue voi olla koko Suomenlahti eikä aina vältämättä Meripelastusseuran aluksen alaisena, vaan myös poliisin tai rajavartiolaitoksen alla riippuen tehtävien laadusta. Voi ehkä sanoa, että koira on erikoistyökalu, jota käytetään tarpeen tullen eri- laisissa etsinnöissä veden päällä tai ääressä. Vuoden 2011 tavoitteet Tälle vuodelle tulemme esittelemään MEPE koiratoiminta omille jäsenillemme Porvoon Palveluskoirissa. Olemme yhteistyössä Loviisan Meripelastusseuran ja Suomen Palveluskoiraliiton kanssa laatineet perusvaatimus tason sekä koulutusohjelman uusille MEPE koirakoille. Porvoon Palveluskoirissa MEPE Koira kouluttajana toimii Heidi Levander ja itse toimin Loviisan Meripelastusseuran johtokunnan jäsenenä/koiratoiminta vastuualueena. Ensi kaudelle toimintasuunnitelmassa on mm. leiri ja kokeita MEPE koira toiminnalle. Omalta osaltani voin sanoa, että meripelastustoiminta on erittäin kiehtovaa toimintaa myös ilman koiria ja mielestäni täydentää hyvin Vapepa- ja pelastuskoiraharrastusta. Se, että se sitoo kerran viikossa harjoituksiin, vain avartaa omaa vapaaehtoistoimintaani ja nimenomaan sitä, että saan ja voin olla avuksi ihmisille, jotka ovat hädässä. Se, että harjoituksissa on hauskaa ja aina oppii uusia asioita, on vain bonusta. Teksti: Magnus Bergman 11 LOVIISAN MERIPELASTUSSEURALAISTEN KERTOMUS YHTEISTYÖSTÄ MERIPELASTUSKOIRIEN KOULUTUKSESSA: Aloitimme mepe-koira -yhteistyön kesällä 2010 Porvoon palveluskoirien kanssa. Meille yhteistyö on tuonut monia uusia haasteita, mutta myös antanut hienoja kokemuksia. Yhdessä pohtien olemme saaneet sovitettua toimintamme sujuvaksi. Olemme kauden 2010 aikana luoneet koulutuspohjaa koiraohjaajille, jotta he täyttäisivät Meripelastusseuran hälytysmiehistön kelpoisuuden ja voisivat osallistua harjoitusten lisäksi avustus- ja pelastustoimintaan meripelastustehtävillä sekä osaisivat toimia turvallisesti merellisessä ympäristössä. Kesän aikana olemme tutustuneet toistemme toimintaan 12 käytännössä. Koulutuksemme koostuu järjestetyistä koulutuksista sekä normaalin toiminnan yhteydessä harjoittelusta. Normaaliin toimintaan kuuluvat partionnin lisäksi erilaisiin tapahtumiin osallistuminen ja kiireettömät avustustehtävät. Lisäksi meripelastusyhdistyksiin kuuluvat voivat osallistua Meripelastusseuran järjestämiin koulutuksiin. Harjoituksissa olemme tutustuneet veneeseen ja sen varusteisiin sekä harjoitelleet esimerkiksi veneen saattamista lähtökuntoon, laituriin kiinnittäytymistä, pelastusvälineiden käyttöä, pelastamista vedestä sekä uppoavan veneen tyhjentämistä Meille uusia asioita ovat olleet esimer- kiksi etsintäkuviot koirien kanssa etsiessä sekä koiran käyttämistä vedessä olevan pelastamiseen. Toivomme yhteistyön jatkuvan samoissa merkeissä myös ensikaudella. Terveisin Loviisanseudun meripelastajien koulutusväki. KEVÄTLEIRI Tervetuloa Porvoon Palveluskoirien perinteiselle kevätleirille 29.4.–1.5.2011. Vietämme yhdessä Wappua Lintukodon kotoisissa maisemmissa! Tämän vuoden kouluttajina toimivat: – Reija Nieminen ja Antti Konttinen haussa – Vesa Kuosmanen metsäjäljessä – Katri Järvinen peltojäljessä – Elina Nieminen EK:ssa Kuvat Bo Wiksten Leirin hinta on 50 € ja viimeinen ilmoittautumispäivä 10.4. Ilmoittautua voi sähköpostitse Sanna Hedmannille osoitteeseen [email protected] 13 Yksi tapa päästä paukkuherkkyydestä Paukkuihin reagoiva, mutta ei paniikkiin menevä koira on yleensä opetettavissa pois reagoimisesta. Meidän hoffinarttumme oli hyvin itsevarma ja täysin paukkuvarma, kunnes tietokoneen modeemi sylki ukkosen tahdissa sinisiä lieskoja koiran lemppari makuupaikkaan ja sen jälkeen talvella katolta tippui jäistä lunta noin 5 m korkeudelta koiran niskaan. Pinja sai syvän märkivän haavan lapaan. Terassiin pamahtava lumi alkoi aiheuttaa ahdistusta. Koska Pinja ei omasta mielestään tarvinnut meitä mihinkään, ei se osannut hakea turvaa ja 7 v iässä siitä tuli paukkuarka. Nakkiruudun tekoa. 14 Koska en puuttunut tilanteeseen, alkoi se yhdistää paukun epämiellyttäviin asioihin ja alkoi yleistää tuntemuksen kaikkeen paukkeeseen. Vasta kuurous lopetti paukkuarkuuden ja 14 v iässä se pääsi autuaammille maille itse varmaan muistamatta koko paukkuarkuutta. Uudet vuodet oli todella surkeita paniikin aikana. Lääkkeillä saatiin toki tokkura…. Tapaus Red Meitin nykyisten koirien kanssa oli onni, että eivät ainakaan 3 v ikään mennessä reagoineet paukkuihin mitenkään. Sitten oltiin menossa Redin kanssa toiseen 3 luokan hakukokeeseen. Treenattin tottista ja joku ampui meille. Koira katsahti ampujaa, jolloin minä sain kohtauksen: ”Nyt se reagoi paukkuihin, VOI EI!!” No miten pieni paimen moiseen reagoi: ”emäntä meni ihan pimeeks tosta paukusta, varmaan tosi vaarallista, HUI”. Kokeesta selvittiin 1-tuloksen arvoisesti, mutta tottis oli hirveä, kun koira luimi ampujan kohtaa. Viisaampaa on aina olla itse reagoimatta mitenkään, jos huomaa koiran jännittävän jotain. Helppo todeta jälkeenpäin. Edellisestä koirasta tiesin, että Paikallaoloa nakkiruudun reunassa. tilanne voi mennä todella pahaksi jos en tee mitään ja aloin etsiä tietoa, mitä voisi tehdä. Koska selvästi itse pahensin tilannetta ja koska samanrotuiselta koiralta oli samalla tavalla saatu herkkyys siedätettyä, valitsin tämän systeemin. Sellaiset tavat, joissa kävellään mm koiran kanssa paukuista pois toimii varmasti myös, jos ohjaaja ei reagoi ja pahenna tilannetta. Nakkimalli Käyttämäni tapa on esitelty Canis lehdessä (ainakin ruotsinkielisessä) sekä Hansu Laitalan Shepmates kennelin kotisivuilla. Kaikki ovat muokanneet järjestelmää hieman itselle sopivammaksi, niin myös minä. Tarvitaan toinen paukkuihin reagoimaton koira, joka ei paineista paukkuarkaa yksilöä ja molempien ahneus auttaa asiaa. Varmasti voi tehdä myös leluilla, mutta ruoka tunnetusti yleensä rauhoittaa. Kannattaa valita se kaikista suurin herkku ainakin alkuun. Toinen koira on tukena reagoivalle koiralle ja toivottavaa on että arka ottaa mallia reagoimattomasta. Varsinkin ahneelle toimii hyvin, kun kaveri vieressä syö kaiken, jos jää paikalleen ihmettelemään paukkua. Ajatus on muuttaa koiran paukkuun yhdistämä asia, meillä se on epävarmuuden sijaan nakki. Ensin leikitään ”nakinpalat” ruudussa+ kuka kerkeää syödä niitä enemmän. Silloin koira saa käyttää sekä nenää että silmiä. Ruudun vieressä ensin maataan paikalla olossa ja sitten luvalla saa lähteä syömään kilpaa. Meillä koirat saivat katsella kun tein ruudun, joka oli kooltaan noin 3 m x 3 m. Kun koirat heti ryntäävät luvan saatuaan syömään ja ovat tiukan keskittyneitä, otetaan ampuminen tai muu koiraa häiritsevä ääni mukaan. Ruudusta pitää olla vahva positiivinen kuva ennen ampumisen mukaan ottoa. Teimme varmaan 5 ruutua ennen ampumista, koska kaverit olivat niin ahneita ja emäntä niin kärsimätön. Alkuun ammutaan niin kaukana, että koira sen rekisteröi, mutta ei lopeta syömistä. Jotkut aloittavat 100 m matkasta ja ilman kutia (jos jo iskurin ääni saa reaktion aikaan), me aloitimme noin 25 metristä. Kun koiralla enää korkeintaan korva liikahtaa paukusta voidaan siirtyä lähemmäs. Alkuun vain 1 paukku, sitten kun syöminen jatkuu heti paukun jälkeen/paukun aikana, niin voidaan ampua enemmän. Minä ammuin jatkossa pyssyn tyhjäksi, etten mokaisi vahingossa. Kuten tuolla lopussa kerrotaan, olen silti mokannut… 15 Kun tämä kaikki sujuu, siirtyy ampuminen paikalla oloon. Ensin ampumisen jälkeen vapautetaan heti ja taas ampuja on ensimmäiset kerrat kauempana. Jatkoin paikalla olon jälkeisen laukauksen jälkeen vielä ampumista myös syömisen ja etsimisen aikana. Sitten paikalla oloa pidennetään ja laukauksen jälkeen aika vapautukseen pitenee vaihtelevasti ja kun tämä sujuu hyvin voidaan ampua useampia laukauksia myös paikalla olossa. Noin 1 kk ajan koirat söivät päiväruoan autotallin takana, välillä niin että ammuin ruokailun aikana ja välillä niin että olivat paikallaolossa, kun ammuin. Mahtoi naapureita hirvittää jos näkivät, että menen pyssyn ja koirien ruokakuppien kanssa autotallin taakse. Vähän niin kuin vietäisiin navetan taakse lopetettavaksi…. Tottis mukaan Kilpasyönti alkaa. Tottikseen yhdistämisessä tärkein asia oli, että minun piti ”tykätä” paukuista. Ei saanut edes käydä mielessä, että koira reagoisi paukkuihin negatiivisesti. Ensin leikittiin ja taisin huutaa aina ääneen ”jes” kun tuli paukku, joka on meidän palkka sana. Jos olisin ollut fiksumpi, olisin palkannut seuraamisessa nakilla enkä lelulla myös tässä vaiheessa. Nykyään ei tahdo hallinta riittää, kun koira nostaa itsensä paukusta pilviin seuraamisessa. Eli nyt treenataan hallintaa… Uskoisin, että tuo ohjaajan koiralle vaikeasta asiasta ”tykkääminen” on herkälle koiralle tärkeää riippumatta asiasta. Jos ohjaaja on innoissaan ja uskoo koiran kykenevän johonkin asiaan, saa koira ohjaajasta voimaa. Jos ohjaaja on epävarma, lisää se koiran epävarmuutta ennestään ja epäonnistuminen on varma. Välillä kävimme haulikkoradan lähellä tekemässä nakkiruutua, että saatiin muitakin paukkuja. Noin 200 kutia meni 2 kuukauden aikana, mutta ei ole kaduttanut. Uutena vuotena mahat pystyssä nukkuvat koirat on mukavia katsottavia ja saman kesän lopulla oltiin ensimmäisissä SM-kisoissa osallistumassa. 4 tottis kenttää pyöri vierekkäin ja laukauksia tuli kaikkiin liikkeisiin hyvällä tuurilla. Laukauksiin ei reagoinut yhtään, emännän jännitykseen kylläkin. Viime kesänä tuli testattua paukkuarkuuden tila. Ammuin paketti autossa sisällä vahingossa, koirat tietenkin autossa. Koirat eivät reagoineet, mutta Mirva ja minä melkein pissittiin housuun. Älkää kuitenkaan tehkö 16 tätä edes testimielessä, korvat oli pitkään kipeät. Jatkossa siis ammun taas pyssyn aina tyhjäksi. Muitakin keinoja on varmasti, mutta tässä tavassa jää hihnan toisen pään vaikutus vähäiseksi ja siksi sopi meille hyvin. Ei aiheuta koiralle traumaa, jos toteutetaan oikein (riittävän kaukaa aloitetaan) vaikka ei sitten lopulta veisikään kokonaan arkuutta pois. Toisin, kuin esimerkiksi niin raju paukuttelu, jossa toiveena on, ettei koira enää jaksa reagoida tilanteeseen (kyllääntyminen) parhaimmillaan toimii hyvin ja pahimmillaan tekee paukkuarasta paukkuhysteerisen panikoijan. Valitsemani tapa vahvistaa myös paikalla oloa. Monet koirat saadaan vietillä ja hallinnalla tekemään seuraaminen, mutta paikalla olossa koira on yksin ja ohjaaja piilossa ja silloin voi tulla mieleen lähteä hipsimään. Sivutuotteena perheen toinen koira Elmer on saanut sellaisen paukkukoulutuksen, ettei tarvitse miettiä miten se reagoi kokeissa. Tärkeintä minulle on silti, että arki sujuu ja ne kamalat Pinjan aikaiset paniikit on ainakin tällä hetkellä meidän perheestä poissa myös Uutena vuotena. Jokainen tuntee oman koiransa parhaiten ja kannattaa lukea kaikista erilaisista vaihtoehdoista ja valita sitten se omalle koiralle ja itselle parhaiten sopiva metodi. Jokainen niistä vaatii aikaa ja viitseliäsyyttä, mutta jos ei ole jo paukkuhysteerinen koira, kannattaa ainakin yrittää päästä ongelmasta. yhdistyksen Vuoden hakukoira ja Porvoon Palveluskoirien Vuoden hakukoira ja jokunen muukin titteli tuli saaduksi. Samana vuonna keväällä reagoi paukkuihin ja osallistui ensimmäisen kerran SM-kisoihin elokuussa. 2009 palveluskoirien SM-kisoissa sijoitus 9. II-tuloksella ja 2010 saavutti tulokset KVA tittelin. Se ei enää ole reagoinut paukkuihin muutoin, kuin nostamalla tottiksessa vietin turhan korkeaksi. Kotona ei ole mitään reaktiota. Se on emännän ensimmäinen koira 3-luokassa, eli paljon on yhdessä opeteltu uusia asioita. Nykyään onneksi on internet, josta saa helposti tietoa erilaisista mahdollisuuksista opettaa koiraa. Paukkupakkas terveisin Marian 2008 paukkuihin reagoinut Red oli Australianpaimenkoira Kilpasyöntiä ampumisen aikana. 17 PORVOON PALVELUSKOIRIEN JOHTOKUNTA ESITTÄYTYY: Marian Ahlskog-Karhu: Minun lisäkseni perheessämme on 2 koiraa ja 1 Karhu. Koirina australianpaimenveljekset Red ja Elmer kohta 6 v. Koiraharrastukset alkoivat 90-luvulla Hoffien kanssa HPHssa hakuillen ja vähän jäljestäenkin. Sitten oli välivuosia ja rentoa elämää vanhojen koirien kanssa, kunnes Red ja Elmer tulivat talouteen. Silloin alkoi hakuharrastaminen uudelleen ja Mirvan innoittamana Toko. Nyt on myös jäljestetty ja ihmetelty EK-liikkeitä. Lastenvedoissa käydään välillä ja Peko puoleen on vähän tutustuttu. Yhdistystoimintaan ennen Porvoon Palveluskoiria tutustuin ihan muissa asioissa. Porvoon Palveluskoirien puheenjohtajaksi ajauduin noin 5 v sitten. Puheenjohtajana koen, että minun tehtäväni on huolehtia siitä, että yhdistyksessä eniten harrastetuille lajeille on tasapuolisesti niin kokeita kuin koulutuksiakin. Mukavaa, että myös uusia lajeja ja pienempiä lukuisia lajeja harrastetaan ja johtokunnassa pyritään nämäkin huomioimaan. Pääpaino tulee olemaan pk- ja pekopuolella jo yhdistyksen nimenkin mukaisesti. Lisäksi pitää huolehtia, että rahankeruu tapahtumista tärkeimmät tulee kunnialla hoidettua, kuten näyttely ja arkitottiskurssit. Kenttäprojekti jatkuu ja uutena aluevaltauksena Haukkuset-lehden päätoimittajan pesti, onneksi meitä on useita mukana lehtitoimikunnassa. Terveisinä kaikki mukaan tapahtumiin omien kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan. Parhaiten pääsee mukaan, kun ihan rohkeasti ilmoittautuu vaikka s-postitse. Aina tarvitaan sekä kokeneita että kokemattomia mukaan. Christina ”Tiina” Mielonen Tällä hetkellä minulla on kaksi koiraa, jo eläkkeellä oleva saksanpaimenkoirauros ”Valtsu” (JK3 Evergrey’s False 10v) ja landseernarttu ”Hippi” (BH TK1 Mareus Dashing Faerie 2v). Olen jo 60-luvun lopusta lähtien harrastellut koirieni kanssa ja kilpaillut niin tokossa, agilityssä, pk-lajeissa kuin vesipelastuksessakin. Tällä hetkellä keskitymme Hipin kanssa tokoon ja pelastushakuun ja tulevana kesänä räpiköimme tietysti myös veperannassa. Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän oppii, sen selvemmäksi käy, ettei oikeastaan tiedä mistään mitään:) Porvoon Palveluskoirien johtokunnassa olen ollut 1989-93, näistä kaksi viimeistä vuotta puheen- Kuva Bea Snellman 18 johtajana ja uudelleen vuodesta 2008 sihteerinä. Porvoonseudun Koiraharrastajissa olin 90-luvulla puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana useamman vuoden. Toimin yhdistyksemme sihteerinä neljättä kautta ja olen mukana lehtitoimikunnassa. Yritän parhaani mukaan hoitaa nämä sihteerin moninaiset tehtävät. Ei tietysti pitäisi haikailla menneitten perään, mutta minä kyllä välillä kaipaan sitä vanhaa kunnon talkoohenkeä! Anna-Mari ”Ammi” Matikainen Kuva Maria Wilenius Kotilauman jäseninä lbn Varjoahon Kyllikki (Kyllikki), lbu Lost And Found Brie (Brie) ja Varjoahon MarcChagall (Marx). Ensimmäisen koiran kanssa 80-luvulla (suomenpystykorva uros Uhtuan Pene) harrastuksena oli linnustus ja hirvestys. Seuraavana koiran, kultainennoutaja narttu Carmelita (Fanni), kanssa harrastimme tokoilua lähinnä hupimielessä. Silloin jo olisin aloittanut pelastuskoiraharrastuksen (90-luvun alussa), mutta Fanni oli liian ääniherkkä tuohon lajiin. Fannin kuoltua koirankokoisen kolon täytti sekarotuinen bretagnenbassetti Helga, jonka kanssa pääsinkin sitten aloittamaan pelastuskoirailun ja pääsin Helsingin hälytysryhmään (2000-luvun alussa). Helgan kehittymisen rajat pelastuskoirana tulivat kuitenkin melko pian vastaan ja Kyllikin kanssa sitten jatkoimme pelastuskoiraharrastusta edelleenkin Helsingin hälytysryhmässä. Brien uraan on kuulunut peko-harrastuksen lisäksi myös noutajien metsästyskokeisiin harjoittelu ja Marx astuu isänsä teitä (nome ja peko). Koirapuolella olen erityisesti paneutunut pelastuskoirien koulutukseen (sekä maasto, ketteryys että tottelevaisuus), koesääntöjen osaamiseen (koetoimitsijana kymmenissä kokeissa) ja erilaisten hälytystoimintaan liittyvien tehtävien hoitamiseen (olen toiminut mm. päähälyttäjänä, vapepan johtoryhmän jäsenenä, ryhmänjohtajana, koiranohjaajana, apuohjaajana ja viestikirjurina). Yhdistys/järjestötoiminnassa olen ollut eri koirakerhojen ja yhdistysten johtokunnissa/hallituk- sissa yhtämittaisesti 90-luvun lopulta lähtien. Helsingin Väestönsuojeluyhdistyksen peko-ryhmässä toimin mm. koe-, kurssi- ja koulutusvastaavana sekä rahastonhoitajana ja lehden aputoimittajana. Samaisen yhdistyksen hälytysryhmässä toimin aikaisemmin mainituissa tehtävissä. Porvoon Palveluskoirissa olen ollut johtokunnan jäsen vuodesta 2008 ja päätehtäväni on ollut pelastuskoiravastaavana toimiminen. Johtokuntatyöskentelyssä panostan edelleenkin pelastuskoirasektorin kehittämiseen. Toimin myös lehtitoimikunnan jäsenenä tällä kaudella. Ja edelleenkin toimin yleisavustajana kaikissa mahdollisissa tehtävissä, joihin pystyn omien koirien koulutukselta sitoutumaan. Lopuksi voisi sanoa, että mitä syvemmälle toimintaan on perehtynyt, sitä vähemmän tuntuu aina tietävän. On hienoa olla aloittelija ja idealisti, mutta vain omakohtaisen kokemuksen kautta ymmärtää lopulta rajallisuutensa ja pystyy siten toimimaan realistisemmalla tasolla. 19 Marjo Halonen Tällä hetkellä kotona asustaa kolme koiraa; x-rotu Pepsi sekä australiankelpiet Zoda (C.I.B, FI& EE MVA, FI TVA, FI AVA, V-06,EuV-06, EEV-07, JK3 Bestseller Zivago) ja Turha (FI MVA, JV-06, JK3 Bestseller Feelgood) . Pepsi on ensimmäinen oma koirani, saapui minulle noin vuoden ikäisenä 1998. Pepsin kanssa aloitin harrastamisen agilityssä vuonna 1999 ja muutama alemman luokan tottelevaisuuskoekin tuli kokeiltua. Zodan tultua taloon vuonna 2001 laajeni harrastukset agilityn ja tokon ohella pk-jälkeen. Raunioilla kävin myös harjoittelemassa etsintää muutaman vuoden Zodan kanssa. Turhan kanssa on myös harrastettu sekä agia, tokoa että jälkeä ja lisätty vielä pk-haku lajivalikoimaan. Molemman kelpien kanssa on myös näyttelykehät tulleet tutuiksi vuosien mittaan. Yhdistyksissä, joissa olen jäsenä ollut, olen pyrkinyt tekemään mahdollisuuksieni mukaan aina edes jotain pientä yhdistyksen hyväksi esim. olemalla töissä kokeissa muutaman kerran vuodessa ja myös näitä hallitusvuosia on alkanut sittemmin kertyä; Vuosina 2001–2003 Itä-Helsingin Agilityharrastajat ry (sihteeri, varapuheenjohtaja, webmaster), 2007 Hakunilan seudun koiraharrastajat ry (varajäsen) sekä 2006–2009 Suomen bordercolliet ja australiankelpiet ry (sihteeri, webmaster). Porvoon Palvelukoirien jäsen olen ollut vuodesta 2009 ja toimin uudessa hallituksessa vastuualueena nettisivut. 20 Sanna Hedman Koirani on 7-vuotias bouvieruros Hukka. Olen harrastanut Pk-lajeja ilman minkäänlaista menestystä jo vuodesta 2000. Jäljestäminen on lajeista rakkain. Hairahtumisia tokopuolelle ja iloista rallattelua nähty myös suojelukentällä. Erityisenä kykynä on treenata paljon ja innolla :) Tänä vuonna toimin muutaman aikaisemman vuoden tapaan yhdistyksen rahastonhoitajana ja nyt myös viihdevastaavana. Erityisesti aion kunnialla suoriutua kirjanpidosta tänäkin vuonna vuonna ja toivottavasti saan ne pikkujoulutkin järjestettyä. Jatkan etäjäsentelyä edelleen, nyt Kouvolasta käsin, joten kovin usein en aio kentän laidalla tai kokouksissa notkua. Leirillä nähdään! Carola Lindroos-Souranmaa Perheeseeni kuuluu kennelpoikaJohanin lisäksi kolme espanjanvesikoiraa ja kaksi barbetia. Perheessäni on aina ollut koiria ja omia koiria minulla on ollut jo 25 vuotta, ensin rottweilereitä ja espanjanvesikoiria viimeiset 14 vuotta. Kasvatan espanjanvesikoiria ja barbeteja kennelnimellä Hapiberg’s. Rottweilereiden kanssa harrastin tokoilua ja vasta vesikoirien myötä olen kokeillut myös muitakin lajeja. Vanhimman espanjanvesikoiran kanssa harrastimme agilityä kilpailutasolle asti, kunnes koiran selkävamma pakotti meidät lopettamaan ja etsimään vaihtoehtoisen harrastuksen. Päädyimme kokeilemaan hakua, joka oli sekä omistajalle että koiralle uusi laji, mutta johon molemmat ”hurahtivat”. Vanhimman barbetin kanssa olisi nyt keväällä tarkoitus aktivoitua uudestaan agilityn suhteen. Perheen kahden nuorimman koiran kanssa ”etsimme” vielä sopivaa lajia. Kaikkien koirien kanssa on tullut pyrähdettyä myös näyttelykehissä, sekä kotimaassa että ulkomailla, vaihtelevalla menestyksellä. Olen koko ikäni elänyt koirien parissa, joka sinänsä on jo opettanut paljon sekä koirien fysiologiasta, mutta myös koirien ajatusmaailmasta. Olen myös suorittanut koirankouluttaja -kurssin sekä käynyt monesti koiran esittämiskurssin. Aikaisemmin olen ollut mukana Barbet Finland ry:ssä ja nyt Porvoon Palveluskoirat ry:n lisäksi myös Espanjanvesikoiraharrastajat ry:ssä. Porvoon Palveluskoirat ry:ssä toimin agility-vastaavana sekä olen mukana näyttelytoimikunnassa. Katsotaan mitä tuleva vuosi tuo mukanaan, pyrin tekemään parhaani johtokunnan jäsenenä. Moritz Lindroos Perheeseeni kuluu avokki Helena ja 3 koiraa. Eläkkeellä oleva Spku Rambo 12 v., harrastuskoirani hlku Ringo 3v. sekä avokin hlku Konna 5v. Olen harrastanut jälkeä, tokoa sekä henkilöhakua. Päälajina meillä on Ringon kanssa haku. Olen kaudella 2011 hakuvastaava. Kuluvan vuoden aikana on tarkoitus panostaa kenttäprojektiin sekä tietysti henkilöhakuun. Olen valmis myös aina kaikkiin uusiin haasteisiin yhdistyksen hyväksi! 21 Kiti Tommila Kuva Tom Isaksson Omistan 3 kpl rwn. Olen harrastanut aikasemmilla koirilla metsäjälkeä ja nykyisillä henkilöetsintää ja peltojälkeä. Olen ollut arkitottiskouluttajana muutamia kertoja ja toimin tällä hetkellä PK-tottisvastaavana. Katsotaan mitä kausi tuo tullessaan. Petteri Hotinen Koiriani ovat malinois Svante sekä nahkacollie Silva. Vuosien varrella olen harrastanut koirillani seuraavia lajeja: PAHA, PAJÄ, PAEK, PEKO, TOKO, AGILITY. Olen toiminut yhdistyksen PK-tottelevaisuuskouluttajana useita kertoja vuosien varrella. Muutaman vuoden ollut Porvoon palveluskoirien hallituksessa. Tänä vuonna toimin yhdistyksen kalustovastaavana. Kuva Tom Isaksson 22 MÖRKÖMAKKARAA JA TREENIKAVEREITA Tunsin kyllä piston sydämessä palloillessani uusilla kentillä, kun muistan kuinka huonosti olen lähestynyt uusia ihmisiä, jotka ovat tulleet Porvoon kentälle uusina. Kentälle tulo uutena harrastajana on vielä haastavampaa jos et tiedä mitä haluaisit tehdä koirasi kanssa tai miltä haluaisit tottiksesi näyttävän saati sitten jos ei ymmärrä puoliakaan tunnetiloista, vieteistä ja poikittamisista, mistä muut puhuvat suut vaahdossa. Mielestäni mukaan ei pääse muulla konstilla kun olemalla itse aktiivinen ja ’tuppautumalla’ vaan rinkiin mukaan juttelemaan. Ei saa lannistua heti, vaikka kukaan ei suoraan juttele sinulle tai kysele koirastasi vaan ole itse utelias muita kohtaan ja lausahdukset, kyllä meillä Porvoossa tehdään nämä asiat toisin kannattaa varmaan jättää sanomatta. Aika näyttää löydämmekö yhtä hyviä kouluttajia ja yhtä aktiivisia treenikavereita kuin Porvoossa (tuskin☺). Täytyy kyllä kiittää manselaisia siitä, miten hyvin meidät on otettu vastaan kentillä ja ihan vieraat ihmiset ovat tulleet auttamaan tottiksessa, apuna on varmasti ollut synnynnäinen hölösuuni ja pieni pomppiva sakemanni Martta. Se on nääs moro sano Maarit ja Martta Kuva Juhani Kilpiö Elämäntilanteet vaihtuvat ja asumme nykyään puoliksi Sipoossa ja puoliksi Nääsvillessä. Olemme tottuneet aktiiviseen treenaamiseen Porvoossa, missä mahdollisuudet talviharjoituksiin ovat loistavat, niin talven treenitauot Tampereella pistivät meidät molemmat välillä hyppimään seinille. Tampereella on koirakerhoja ja yhdistyksiä vaikka muille jakaa ja nyt on edessä tutustuminen moniin erilaisiin toimintatapoihin ja treenityyleihin. Tiiviisiin treeniryhmiin ei ole helppo päästä sisälle ja kaiken lisäksi kemiat ja ajatusmaailmat treenaamisesta pitäisivät tuntua hyviltä, että harrastus olisi kivaa. 23 Palkintoluettelo vuosi 2010 YHDISTYKSEN PARAS KOIRA (PK-LAJIT) Bcu EmenEm’s Dino, ohj. Mirva Vainio PARAS MAASTOKOIRA Bcu EmenEm’s Dino, ohj. Mirva Vainio PARAS JÄLKIKOIRA Bcu EmenEm’s Dino, ohj. Mirva Vainio PARAS HAKUKOIRA Apku Gun Lake Breakdancer, ohj. Marian Ahlskog-Karhu AKTIIVISIN KILPAILIJA (PK-LAJIT) Mirva Vainio PARAS TOKOKOIRA Bcu EmenEm’s Dino, ohj. Mirva Vainio PARAS AGILITYKOIRA Cpku Steadwyn Sapphire Blue, ohj. Arja Sirén-Bäckman KAVERIA EI JÄTETÄ, PELASTUSKOIRATOIMINTA Virve Mikkola SPN LARAN MUISTOPALKINTO Milla Savin ARVOSTETTU JÄSEN Bo ja Maiju Wiksten VUODEN TULOKAS Heidi Antti-Lindholm KÄYTTÖVALION ARVO apku Gun Lake Twist and Shout, ohj. Marian Ahlskog-Karhu 24 PORVOON PALVELUSKOIRAT RY:N HOPEINEN HARRASTUSMERKKI Tom Lindholm Virve Mikkola Milla Savin Carita Servin Honkasalo Monica Wilenius PORVOON PALVELUSKOIRAT RY:N PRONSSINEN HARRASTUSMERKKI Mauri Hankonen Sirkka Hautsalo Barbro Henriksson Britta Henriksson Outi Mäntykoski Maria Rostua Anne Tuomisto Terhi Ylöstalo PARHAINA PALKITTUJEN HAASTATTELUJA: Miten pidät yllä kestävyyttä/ peruskuntoa? Peruskuntoa ja kestävyyttä pidän yllä talvella hiihtäen ja sulanmaan aikoihin juosten. Kesällä juostaan, tehdään piiiitkiä metsälenkkejä, uidaan... Olen Mirva Vainio ja koiruus on nimeltään EmenEm’s Dino. Aloitin koiraharrastuksen vuonna 1998 Dino on otettu meille harrastus kaveriksi ja kaikkea mahdollista on hauska kokeilla. Jälki on aivan utopiaa minulle mutta koira osaa ainakin ilmaista kepit. Uuden oppiminen on mielenkiintoista ja haastavaa. TOKOa kilpailin jo edellisellä koirallani niin se vähän niinkuin kuului kuvioon alusta lähtien. Harrastan koirallani myös esim. hakua, paimennusta, agilityä, vepeilyä. Harjoitteluahkeruus riippuu tarpeesta, jos jossain liikkeessä / osa-alueessa ongelmia treenataan vaikka kolmesti päivässä. Mutta kerran viikossa ylläpitoa riittää tällä hetkellä. Ensi vuoden tavoitteena on saavuttaa jäljeltä ja EK:sta viimeiset ykköset. Samoin on tavoitteena saavuttaa SM (toko ja PK) kisoissa tulos. Tokossa Norjasta ykköstulos. Eiköhän sitä ole siinäkin:-) Jos osallistuit, mitä pidit yhdistyksen koulutuksista/tapahtumista? Yhdistyksen järjestämistä koulutuksista/tapahtumista osallistuin viimeksi Hannu Liljegrenin tottis seminaariin ja mielestäni se oli todella hyvä:-)!!! Sain paljon motivaatiota koirani treeneihin. 25 VUODEN HAKUKOIRA ELMER Kuka olet? Olen pentueeni vanhin australianpaimenkoirauros Gun Lake Breakdancer. Veli oli jo varattu perheeseeni, mutta onnistuin esittämään kaikki temppuni kun olivat Rediä katsomassa ja sekundakaverina (värivirhe) pääsin mukaan. Ohjaajana oli ensin fiksumpi isäntä Karhu, mutta nykyään ymmärrän myös jonkin verran emäntää Marian A-Karhua joka minua ohjailee. Ohjaaja vastannee loppuihin kysymyksiin. Milloin aloitit koiraharrastuksen? Koiraharrastus alkoi v 1992 kun hoffinarttu Pinja muutti meille. Miten päädyit hakuun? Haku valikoitui jo Pinjan aikana. Tykkään haun sosiaalisuudesta. Ryhmän kemiat pitää osua ja ryhmäläisten pitää metsässä keskittyä enemmän muiden kuin omien koirien suorituksiin. Sillä maalimiehet tekee hakukoiran maasto-osuudesta ison osan. Kiitos hakuryhmälle! Harrastatko muita lajeja? Aina on jonkun verran jäljestetty, viime kesänä ensimmäisen kerran enemmän. Ek-asioihin on hieman perehdytty ja TOKOssa Elmer saisi siirtyä EVLn, mutta emännän hermo ei kestä kahta villikkoa EVLssä. Lastenvetoja tehdään jos aikatauluun sopii ja välillä jotain PEKO juttuja. Kuinka ahkera harjoittelija olet? Välillä tosi ahkera, mutta nyt talvella on kylmän ja lumimassojen vuoksi enemmän hallitottisteltu harvakseltaan. Kisakaudella voi 26 olla melkein joka päivä jotain pientä vaikka vaan piha tottista tai esineruutua ja hakuharkat noin kerran viikossa. Elmerille tauko yleensä sopii, veljelleen ei. Viime kesänä Elmer sai varvas vaivan vuoksi varsin pitkän loman ja SM-kisatkin meni sivusuun. Miten pidät yllä peruskuntoa/ kestävyyttä? Elmer on ikiliikkuja, eli riittää että päästää sen pihalle puuhapeteksi. Veljensä vaan makoilisi, joten siinä sivussa molemmat saa polkupyörälenkkejä, metsä lenkkejä ja talvella vetohommia. Nyt 2 talvea on lumikengät olleet emännän suosikki. Tavoite ensivuodelle? Pysyä terveenä! Seurata veljeä KVAksi, osallistua PK-SM kisoihin, siinähän sitä… Jos osallistuit, mitä pidit yhdistyksen koulutuksista/tapahtumista? Taidan olla vähän jäävi… Minusta on hienoa, että Suomen huiput jakavat tietoaan myös tavis harrastelijoille ja Hannun tottiskurssi oli hyvä. Myös tokossa on maajuokkue edustaja ja SM mitalisti käynyt neuvomassa. Kokeet joihin olen osallistunut joko järjestäjänä tai kisaajana on omasta vinkkelistä mennyt hyvin. Leirillä ainakin haussa saatiin hyviä ohjeita. Näyttely saatiin läpi viedyksi. Minkälaista toimintaa tai koulutusta toivot yhdistyksen ensikaudella järjestävän? Tottis/TOKO-kursseista ja leiriltä sain viimevuonna paljon vinkkejä, toivottavasti ensikaudella myös. PARAS AGILITYKOIRA PONTUS Kuka olet? Arja Sirén-Bäckman Milloin aloitit koiraharrastuksen? Vuonna 1980. Miten päädyit tähän lajiin? Koska koirat ovat NIIN innoissaan agilitystä. Ja seniori-ikäiselle ohjaajalle tämä on hyödyllistä muisti- ja motoriikkatreeniä. Miten pidät yllä kestävyyttä/ peruskuntoa? Metsälenkeillä. Tavoite ensi vuodelle? Pontus agilityn kolmosluokkaan. Kaksi nousunollaa on koossa, yksi vielä tarvittaisiin. Jos osallistuit, mitä pidit yhdistyksen koulutuksista/tapahtumista? Osallistuin viime talvena hallitreeneihin, joihin saimme hieman tukea yhdistykseltä. Sen jälkeen olemme treenanneet omatoimi- sesti ja omalla kustannuksella. Yhdistyksen agility vastaava on ollut mukana ja opastanut meitä, mistä hänelle lämmin kiitos. Minkälaista toimintaa/koulutusta toivot yhdistyksen järjestävän ensi kaudella? Toivoisin ensi sijassa tukea agilityharrastajien hallimaksuihin. Agilityn treenaaminen tavoitteellisesti muualla kuin hallissa on jokseenkin hankalaa. Alkeita voi treenata yhdistyksen esteillä Maarissa, mutta pidemmälle edistyneet ainakin tarvitsevat tasaisen pohjan. Kuva Irina Rytkönen Harrastatko muita lajeja? Tokoa. Kuinka ahkera harjoittelija olet? N. 3 kertaa viikossa agilityä. 27 VUODEN TULOKAS Kuka olet? Heidi Antti-Lindholm lisäksi teen lyhyitä harjoitteita tarvittaessa kotona. Harrastatko muita lajeja? Pk-haun lisäksi kilpailen myös tottelevaisuuuskokeissa, mutta noutajan taipumuskokeissa emme ole pärjänneen. Metsästyslinjainen labradorimme ei pidä variksista. Miten pidät yllä kestävyyttä/ peruskuntoa? Kävellään metsässä päivittäin vähintään 5 kilometriä. Aviomies käy tämän lisäksi sulan sään aikana hölkällä koiran kanssa 2 kertaa viikossa. Kuinka ahkera harjoittelija olet? Haussa keväästä syksyyyn kerran viikossa. Tottista treenaan noin kaksi kertaa viiikossa. Tämän Tavoite ensi vuodelle? Hyvä avoimen luokan tulos sekä tottiksessa, että pk-haussa. Kuvat Tom Lindholm Milloin aloitit koiraharrastuksen? Vuonna 1995 otimme perheeseen yliaktiivisen labrodorinnoutajan ja päädyimme sitten Porvoon palveluskoirien arkistottiskurssille. Ohjaajat olivat kursilla kannustavia ja jotenkin sitten päädyimme mieheni kanssa hakumetsään. Siitä tuli meidän meidän yhteinen harrastus moneksi vuodeksi. Perhe alkoi kuitenkin kasvamaan ja eteen tuli tauko. Vuonna 2008 otimme uuden koiran, metsästyslinjaisen labradorin. 28 Jos osallistuit, mitä pidit yhdistyksen koulutuksista/tapahtumista? Tottelevaisuuskoulutus sekä pk-puolella, että varsinaisella toko-puolella ollut hyvää. Aina on oppinut jotakin uutta. Suuri kiitos etenkin kerhon omille kouluttajille. LARAN MUISTOPALKINNON SAAJA MILLA SAVIN Kuva Anna-Mari Matikainen Milla on toiminut oman hakuryhmän vetäjänä vuonna 2010 kouluttaen koiria monipuolisesti pelastuskoiratoiminnan näkökulmasta. Hän on osallistunut myös oman koiransa kanssa kokeisiin samana vuonna ja saavuttanut myös tulosta. Milla on myös osallistunut hälytyksiin ja muissakin merkeissä aktiivisesti koko pelastuskoiraryhmän/hälytysryhmän toimintaan. Kuva Anna-Mari Matikainen KAVERIA EI JÄTETÄ -PALKINTO VIRVE MIKKOLALLE Virve on toiminut aktiivisesti pelastuskoiraryhmän/hälytysryhmän jäsenenä vuonna 2010 osallistumalla sekä hälytyksiin että koulutuksiin. Virve on auttanut pelastuskoiraryhmäläisiä myös ryhmän toiminnan ulkopuolella ja on osoittanut aina olevansa valmis auttamaan kanssaihmisiään. Virve on myös tinkimättömällä työskentelyllään saanut koirallaan BH-kokeen suoritettua keväällä 2010. 29 Dog & Cat Ky D&C Dogsport Avoinna Ark 10-18, La 10-15 Työpajatie 20 06150 Porvoo puh. 019-582 442 Eläinklinikka AVEC Lukiokatu 7 B, 06100 Porvoo Puh: 019 - 583 662, 040 - 560 1150 [email protected] Kaikki hinta- ja tuotetiedustelut Silverin kännykästä! 0400-518 056/Silveri dogsport@dog-cat.ﬁ Sinun Turvallisuutta. Ammattitaidolla. pankkisi Porvoossa? www.G4S.ﬁ eva Aidosti palveleva PORVOO Lundinkatu 7 010 441 7240 www.saastopankki.ﬁ 30 Porvoon Eläinlääkäriasema Oy Borgå Veterinärstation Oy .DLNNLWlUNHl NDQQDWWDDYDNXXWWDD Rihkamakatu 10, 06100 Porvoo puh. (019) 5245 966 posti@porvoonelainlaakariasema.ﬁ Lähivakuutus Uusimaa Puhelin 010 192 623 ZZZODKLYDNXXWXVILXXVLPDD 31 Palautusosoite: Sihteeri: Porvoon Palveluskoirat ry Christina Mielonen Riikentie 45 07700 KOSKENKYLÄN SAHA 32