Porin Lääkäritalon tiedotuslehti 1/2012
Hyvässä hoidossa Porin Lääkäritalon tiedotuslehti 1/2012 Meillä mietittyä Ajankohtaista Yksilöllistä hoitoa uudistuneen sairaalamme upeissa tiloissa K ovinkaan moni satakuntalainen ei välttämättä tiedä, että meillä Porissa on monipuolisia palveluja tarjoava yksityissairaala, jonka etuina asiakkaalle ovat muun muassa yksilöllisyys ja nopeus. Porin Lääkäritalon sairaala on kuitenkin toiminut jo yli 20 vuotta, ja Lääkäritalon laajennuksen yhteydessä se sai uudet, upeat ja toimivat tilat, joissa leikkaussalit on varustettu uusimmalla tekniikalla. Leikkausten määrä on ollut jatkuvasti kasvussa, ja viime vuonna leikkauksia tehtiin pitkälti toistatuhatta. Porin Lääkäritalon sairaalaan tullaan operoitavaksi erikoislääkärin lähetteellä. Sairaalassamme ei ole jonoja, joten leikkausajankohdan saa pääsääntöisesti kahden viikon sisällä varaushetkestä. Osan leikkauksista potilaat maksavat itse, mutta yhä enenevissä määrin sairaala tekee yhteistyötä vakuutusyhtiöiden kanssa. Vakuutusyhtiöiden kanssa solmitut palvelusopimukset takaavat asiakkaalle nopean pääsyn leikkaukseen, joten turhan jonottamisen jäädessä pois, sairauslomastakin tulee usein lyhyempi. Myös lasten korvien putkitukset sekä kitarisaleikkaukset hoituvat kotikaupungin sairaalassa vaivattomasti. Pääpaino sairaalan leikkauksissa on ollut ortopedisillä leikkauksilla, mutta kasvavan asiantuntijajoukon ansiosta, olemme pystyneet lisäämään tarjontaa muun muassa plastiikka- ja käsikirurgiassa. Nyt siis oman kotikaupunkimme leikkaustarjonta ulottuu monipuolisuudessaan päästä varpaisiin! Lääkäritalon arvojen mukaisesti panostamme asiakkaan huomioimiseen koko hoitotapahtuman ajan: Asiakas voi valita itse leikkaavan lääkärin sekä vaikuttaa leikkauksen ja sen ajankohdan suunnitteluun. Yksilöllinen palvelu näkyy myös sairaalan ilmapiirissä ja henkilökunnan luotettavassa sekä osaavassa toiminnassa. Olemme huomanneet, että asiakkaamme pitävät itse leikkauksen lisäksi tärkeänä käytännön asioita, kuten potilashuoneiden viihtyisyyttä ja palvelun yleistä sujuvuutta. Tässä vuoden ensimmäisessä Hyvässä hoidossa -lehdessä esittelemme tarkemmin muutamia sairaalassamme tehtäviä leikkauksia. Kerromme palveluistamme mielellämme lisää, joten ota rohkeasti yhteyttä sairaalaan ja kysy leikkausmahdollisuuksistamme. Meidät tavoittaa arkisin klo 9–15 numerosta (02) 6226 270. Tervetuloa hyvään leikkaushoitoon! MINNA SUURINIEMI sairaalan ja välinehuollon vastaava hoitaja Turvallisessa hoidossa Porin Lääkäritalon nykyaikaisen sairaalan leikkaustarjonta on monipuolista: päiväkirurgisista toimenpiteistä aina yöpymistä vaativiin operaatioihin. Sairaalan palvelut: • anestesiahammashoito • gastrokirurgia • gynekologinen kirurgia • kipuepiduraali • korva-, nenä- ja kurkkutautien kirurgia • käsikirurgia • lastenkirurgia • niveltähystykset • ortopedinen kirurgia • plastiikkakirurgia • silmäkirurgia • suu- ja leukakirurgia • tekonivelkirurgia • urheilukirurgia • verisuonikirurgia • virtsaelinkirurgia • yleiskirurgia Lisätietoja leikkauksista saat sairaalasta p. 6226 270 (kello 9–15). Mitä haluat lukea lehdestämme? Haluamme kertoa lukijoillemme monipuolisesti terveyteen liittyvistä asioista sekä Lääkäritalon tarjoamista palveluista. Tämän lehden takasivulla on kysely, johon vastaamalla voit kertoa mielipiteesi ja toiveesi Hyvässä hoidossa -lehdestä. Samalla osallistut myös hieronnan arvontaan. Blogi Lääkäritalon nettisivuille Lääkäritalon nettisivuille avataan kevään kuluessa terveyden ja hyvinvoinnin aiheita käsittelevä blogi. Blogia kirjoittavat Lääkäritalon henkilökunta, vastaanottoaan pitävät lääkärit sekä muuta asiantuntijat. Hyvässä hoidossa Porin Lääkäritalon tiedotuslehti 1/2012 Julkaisija: Porin Lääkäritalo Oy Porin Lääkäritalo Oy Toimitus: Minna Kalliomäki ja Anne-Mari Lehto Itsenäisyydenkatu 33, 28100 Pori p. 622 633 [email protected] Taitto: Mainostoimisto Jabadabaduu Painopaikka: iPrint, Seinäjoki Painosmäärä: 55 000 kpl 2 1/2012 www.porinlaakaritalo.fi Anestesiologian erikoislääkäri Timo Virtanen sanoo, että nykyaikainen anestesia on tarkasti kontrolloitua. ”Lääkäri kertoo mahdollisuudet ja vaihtoehdot, joiden puitteissa valitaan käytettävä anestesiamuoto.” Anestesia suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa Porin Lääkäritalossa tehdään vuosittain reilusti yli tuhat leikkausta ja jokaisessa leikkauksessa yhteistyön on oltava saumatonta. Hyvin toteutettu anestesia on edellytys sujuvalle ja mahdollisimman miellyttävälle hoidolle. A nestesia palvelee sekä potilasta että leikkaavaa kirurgia. Porin Lääkäritalon sairaalassa tehtävät toimenpiteet ovat pääasiassa päiväkirurgisia, kuten polven tähystyksiä ja kitarisaleikkauksia. Vuodeosastohoitoa vaativia leikkauksia ovat puolestaan esimerkiksi lonkka- ja polviproteesileikkaukset. Kaikissa toimenpiteissä anestesialla on merkittävä rooli. Sillä tarkoitetaan kivuttomuutta ja tunnottomuutta, joka saadaan aikaan nukuttamalla potilas tai puuduttamalla osa elimistöä toimenpidettä varten. Anestesian tavoitteena on myös mahdollisimman kivuttoman olotilan luominen potilaalle nukutuksen tai puudutuksen päätyttyä sekä hyvien työskentelyolosuhteiden luominen kirurgille. Ammattitaidosta ei tingitä Porin Lääkäritalon sairaalassa jo vuosia työskennellyt anestesiologian erikoislääkäri Timo Virtanen kertoo nykyaikaisen anestesian olevan tarkasti kontrolloitua ja turvallista potilaalle. Hänen lisäkseen sairaalassa toimii anestesiologian erikoislääkäri Pekka Sipponen, jolla niin ikään, on työstä vuosien kokemus. – Anestesialääkärin työ on vastuullista, ja kaikissa leikkauksissa taitava hoitohenkilökunta on korvaamatonta. Sairaalassamme kaikilla hoitajilla on vankka alan kokemus ja koulutus. Työskentely ammattitaitoisessa porukassa antaa jokaiselle mahdollisuuden keskittyä oman tehtävänsä suorittamiseen. Lääkäritalon sairaalan uusissa, laajentuneissa tiloissa on uusinta tekniikkaa olevat anestesialaitteet. Tekniikan kehittyminen auttaakin niin lääkäreitä kuin hoitajia valvomaan yhä paremmin potilaan elintoimintoja anestesian aikana. – Anestesialaitteet tarkkailevat leikkauksen aikana muun muassa potilaan sydäntoimintoja ja verenpainetta sekä avustavat hengityksessä. Lisäksi aneste- siakone säätelee potilaan unta annostelemalla oikean määrän nukutuskaasuja, Timo Virtanen selventää lyhyesti laitteiden perustehtäviä. – Hoitohenkilökunta on kuitenkin koko ajan läsnä valvomassa potilasta ja tarkkailemassa eri laitteiden toimintaa sekä päättämässä esimerkiksi lääkeaineiden annostelusta. Ratkaisut tehdään yhdessä potilaan kanssa Timo Virtanen kertoo, että selkäpuudutusta käytetään yleensä aina kun se on mahdollista. Toisinaan potilas kuitenkin toivoo nukutusta esimerkiksi jännittämisen vuoksi. Molemmat vaihtoehdot ovat Virtasen mukaan yhtä turvallisia. Yleisanestesia eli nukutus koostuu kolmesta osa-alueesta: unesta, kivuttomuudesta ja lihastoiminnan lamaannuttamisesta. Nukutusta käytetään esimerkiksi vatsan alueen leikkauksissa sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien toimenpiteissä. Timo Virtanen mainitsee, että esimerkiksi alaraajojen toimenpiteissä anestesiana käytetään tyypillisesti selkäpuudutusta. Virtasen mukaan Lääkäritalon sairaalassa potilaan toiveilla anestesiamuodon suhteen on erityisen suuri painoarvo, mutta pääperiaatteena on se, että on mahdollisimman turvallinen ja miellyttävä potilaalle. – Lääkäri kertoo mahdollisuudet ja vaihtoehdot, joiden puitteissa valitaan käytettävä anestesiamuoto. Lopullisen ratkaisun tekee kuitenkin aina anestesialääkäri. Anestesiamuotojen kehittyminen on mahdollistanut yksilöllisesti räätälöidyt anestesiat, joissa otetaan huomioon potilaan taustasairaudet, rakenteelliset seikat sekä tehtävä toimenpide. Kotiin usein jo samana päivänä Potilaan saapuessa sairaalaan anestesialääkäri käy esittäytymässä, ja yhdessä kerrataan leikkauksen kulku sekä sovitaan anestesiamuoto. Anestesian vuoksi potilas ohjeistetaan aina tulemaan leikkaukseen ehdottomasti syömättä ja juomatta. Suurin osa pääsee kotiin jo leikkauspäivänä: jos potilas saapuu esimerkiksi heti aamulla, saattaa hän päästä lähtemään kotiin jo puolen päivän jälkeen, toisinaan aikaisemminkin. – Varmistumme aina siitä, että kotiin lähdettäessä joku on potilasta vastassa, sillä autolla ei samana päivänä saa ajaa, ja myös kotona pitää olla joku henkilö apuna leikkauksen jälkeen. ANNE-MARI LEHTO Lisätietoja: sairaalapalvelut (02) 622 6270 Hyvässä hoidossa ”Kontraktuuraa on nimitetty myös viikinkitaudiksi, sillä sen on todettu levinneen niille maantieteellisille alueille, joille viikingit ovat ulottaneet retkensä.” Tyypillinen nimettömän sormen kontraktuura. Dupuytrenin kontraktuura Viikinkien perintöäkö? Kämmenkalvon arpikuroumatauti eli Dupuytrenin kontraktuura tarkoittaa kämmenen ihonalaisen sidekudoksen liikakasvua. Seurauksena syntyy kämmenen tai sormen alueelle aluksi ihonalaisia kiinteitä kyhmyjä ja vähitellen ihonalaisarpi muuttuu kovaksi juosteeksi, joka vetää sormea tiukastikin koukkuasentoiseksi. T auti on hyvänlaatuinen, ja se on tunnettu jo satoja vuosia sitten. Ranskalainen kirurgi Guillaume Dupuytren kuitenkin sai nimensä käsikirurgian historiaan kuvatessaan vuonna 1831 taudin tarkan luonteen, ja hän ehdotti leikkausta sen hoidoksi. Yleisimmin muutoksia kehittyy pikkusormen ja nimettömän alueelle, mutta sairaus voi ilmetä kaikkialla kämmenkalvon alueella. Samankaltaisia arpimuutoksia voi olla jalkapohjissa ja peniksen alueella. Sormien koukistuminen voi haitata monia päivittäistoimintoja, kuten peseytymistä, kättelemistä ja käsineiden käyttöä. Onneksi arpimuutokset ovat kypsyttyään yleensä kivuttomia. Syitä ei tunneta Eri tutkimusten mukaan Dupuytrenin kontraktuura on miehillä 2–10 kertaa yleisempi kuin naisilla. Geeneillä on tärkeä merkitys taudin kehittymisessä: 4 1/2012 valkoihoisilla Dupuytrenin kontraktuuraa pidetään yleisimpänä periytyvänä sidekudostautina. Kontraktuuraa on nimitetty myös viikinkitaudiksi, sillä sen on todettu levinneen niille maantieteellisille alueille, joille viikingit ovat ulottaneet retkensä. Niinpä kontraktuuraa esiintyy suhteellisesti eniten Pohjois-Euroopassa ja Brittein saarilla. Japanissa kämmenkalvon kuroumaa on kohtalaisen runsaasti, sen sijaan muissa Aasian maissa ja Afrikassa se on harvinainen. Taudin kehittymisen syytä ei tunneta. Dupuytren itse yhdisti taudin raskaaseen työhön, mutta nykyajan tutkimukset eivät ole voineet tätä vahvistaa. Yksittäinen vamma voi kuitenkin aiheuttaa Dupuytrenin kontraktuuran kehittymisen näkyväksi taudiksi henkilöllä, jolla on geneettinen alttius tähän. On havaittu joissakin, mutta ei suinkaan kaikissa, tutkimuksissa yhteyttä kontraktuuran ja diabeteksen, tupakoinnin, epilepsian ja verisuonisairauksien välillä. Käytännön työssä olen todennut ongelmalliseksi taudin ja alkoholismin välisen väitetyn yhteyden. Nykyaikana potilas on usein jo etukäteen ottanut selvää vaivastaan esimerkiksi internetin kautta ja hieman häpeillen kiiruhtaa toteamaan, että hänen kohdallaan taudilla ei voi olla yhteyttä alkoholin käyttöön. Tämän suhteen potilaat voivatkin olla huoletta eikä leimautumista alkoholin suurkuluttajaksi tarvitse pelätä. Viime vuosien tutkimukset esimerkiksi Saksasta ja Islannista ovat nimittäin osoittaneet, että alkoholin ja taudin välillä ei ole yhteyttä. Leikkaus on tehokkain hoitokeino Kämmenkalvon arpikurouma kehittyy yleensä hitaasti eikä sitä voi varsinaisesti estää. Alkuvaiheessa sormia voi varovasti venytellä lähinnä liikerajoituksen vähentämiseksi. Öisin pidettävä ojennuslasta saattaa hidastaa sormien koukistumista. Leikkaus on ollut tähän saakka ainoa tehokas hoito ja siihen päädytään, kun kuroumasta on toiminnallista haittaa. Leikkaushoidon aiheet on lisäksi tarkoin määritelty kiireettömän hoidon perusteissa. Leikkauksessa pyritään poistamaan arpikudos mahdollisimman tarkkaan varoen käden hermo- ja verisuonirakenteita. Leikkaus tehdään nukutuksessa tai yläraajan hermopunospuudutuksessa ja näkyvyyden parantamiseksi käytetään niin sanottua verityhjiötä. Hyvin harvoin enää tehdään sormen amputaatioita kontraktuuran takia. Leikkauksen jälkihoidossa toimintaterapeutin ja fysioterapeutin ohjaamat arpi-, lasta- ja liikehoidot ovat hyvin tärkeitä. Lääkehoitoa kehitellään Viimeisen parin vuoden aikana markkinoille on tullut lääkehoito, jota käsikirurgit ovat kokeilleet jo Suomessakin lupaavin tuloksin. Tosin pitkäaikaisseuranta puuttuu vielä, ja tuotteen korkea hinta on rajoittanut sen käyttöä. Lääke annetaan injektiona arpijuosteeseen ja seuraavana päivänä paikallispuudutuksessa sormi voidaan onnistuneessa tapauksessa napsauttaa suoraksi. Leikkauksen jälkeen uusiutuneisiin kontraktuuriin lääkehoitoa ei käytetä. JORMA PANULA käsikirurgian erikoislääkäri Lisätietoja: sairaalapalvelut (02) 622 6270 Missä syy, kun jalkaan sattuu? Vaivasenluu on tavallisimpia jalan etuosan virheasentoja ja kivun aiheuttajia. Vaivasenluun esiintyvyys liittyy länsimaiseen sivistykseen ja kenkämuotiin. Naisia potilaista on jopa 80 prosenttia. V aivasenluuhun on monia syitä. Yleisesti vaivasenluun perussyynä pidetään jalan rakenteellista tai kuormitukseen liittyvää vikaa. Perimä, naissukupuoli, korkokenkien käyttö, ylipaino, vammat ja muut sairaudet, esimerkiksi nivelreuma osaltaan, vaikuttavat vaivasenluun syntyyn. Vaivasenluulla tarkoitetaan muiden varpaiden suuntaan taipunutta isovarvasta. Usein siihen liittyy II ja III varpaan samanaikainen vasara-asento sekä känsiintymät ja päkiäkipua. Vaivasenluun tyypilliset oireet ovat kivulias patti, punotus ja turvotus isovarpaan tyvinivelen sisäsyrjällä, ja tästä aiheutuvat kävely- ja jalkineongelmat. Painon vääränlainen jakautuminen aiheuttaa sen, että tasapainoa haetaan pikkuvarpaita jännittämällä, jonka seurauksena on vasara-asento ja päkiäkivut. On vaikea määrittää, mikä on isovarpaan normaaliasento, sillä on paljon oireettomia ja jalkoihinsa tyytyväisiä ihmisiä, joilla on lääketieteellisesti katsottuna virheellinen kulma isovarpaassa. Hoito perustuu huolelliseen tutkimukseen Vaivasenluudiagnoosin ja hoidon on perustuttava lääkärin tekemään tutki- Vaivasenluun itsehoito-ohjeita: • Huolehdi jalkojen hyvästä hygieniasta. • Hoida kovettumat. • Tee varvasjumppaa. • Venyttele pohkeiden takaosat. mukseen, ei pelkkään silmämääräiseen arvioon jalkaterästä tai röntgenkuvan vilkaisuun. Jalan rakenne ja toiminta on tutkittava huolellisesti seisten ja kävelyn aikana, verrattava toimintaa toiseen, usein terveempään jalkaan. Oikeaoppisesti otetut röntgenkuvat ovat välttämättömät, jos harkitaan leikkaushoitoa. Kuvat otetaan molemmista jaloista, kahdesta suunnasta jalkaterää. Ne pitää ottaa seisten, koska virheasento pahenee seistessä. Jalkojen hyvä itsehoito on tärkeintä Hoitoa mietittäessä on tärkeintä selvittää vaivasenluun potilaalle aiheuttama haitta. Vaivasenluun ensisijainen hoito on konservatiivista eli ei- leikkauksellista. Tämä tarkoittaa hyvää jalkojen itsehoitoa, joita ovat hygienia, kovettumien hoito sekä varvasjumppa. Osalla oireita helpottavat varvastuet, yölastat ja teippaukset. Pohjallisista voi olla apua, jos vaivasenluuhun liittyy jalan ryhtivirhe. Pohkeen takaosan venyttely on osalle potilaista tärkeä osa ei-leikkauksellista hoitoa. Vaikka ei-leikkauksellista hoitoa kannattaa kokeilla ainakin puoli vuotta ennen leikkauspäätöstä, osalla ortopedille tulevista vaivasenluupotilaista jalan tilanne on siinä määrin hankala, että leikkaushoito on ensisijainen hoito. ”Vaivasenluun tyypilliset oireet ovat kivulias patti, punotus ja turvotus isovarpaan tyvinivelen sisäsyrjällä ja tästä aiheutuvat kävelyja jalkineongelmat.” myös tärkeää, että kirurgi ja potilas puhuvat ”samaa kieltä”, jotta odotusten ja lopputuloksen välillä ei olisi ristiriitaa. Leikkauksen komplikaatioriskit on aina kartoitettava ja kerrottava potilaalle. Diabetes, reuma, ylipaino, veritulppariski ja ihottumat ovat merkittäviä riskejä. Tupakointi huonontaa selvästi haavojen paranemista. Oikea leikkaustekniikka valitaan vaivasenluukulman, potilaan liikunnallisen aktiviteetin ja jalan muiden tutkimuslöydösten perusteella. Vaikka potilas itse usein toivoo vain kivuliaan vaivasenluupatin poistoa, ei se yleensä riitä hoidoksi, vaan vaiva uusi pian. Lievemmissä vaivasenluissa, jotka ovat alle 35 astetta, asennon korjaus tehdään usein katkaisemalla ja kääntämällä I jalkapöydänluu läheltä varvasniveltä. Vaikeammissa korjaus tehdään jalkapöydän tyvialueelle. Katkaisukohta voidaan tekniikasta riippuen kiinnittää ruuveilla, sulavilla puikoilla tai jopa pienellä titaanilevyllä. Joskus reumaatikoilla tai hyvin vaikeassa virheasennossa ensisijainen hoito voi olla asennon korjaava luudutus varpaan tyveen. Usein vaivaseluun parina oleva vasaravarvas korjataan samalla lyhentämällä, joko jalkapöydänluuta tai poistamalla pala luuta varpaan keskijäsenestä. Saavutettu varpaan suoristunut asento säilytetään varpaan läpi viedyllä piikillä, joka poistetaan kivuttomasti jälkitarkastuksen yhteydessä. Jälkihoidolla on iso merkitys Oikean leikkausmenetelmän valinta Leikkausmenetelmiä on useita, joista kullekin potilaalle valitaan sopiva. On Leikkauksen jälkihoidolla on hyvin tärkeä osa lopputuloksen kannalta. Useimmissa tekniikoissa jalan etuosan huolellinen ja säännöllinen sidonta jälkitarkastukseen saakka kuuden viikon päähän on välttämätön. Apuna leikkauksen jälkeen käytetään kantakenkää ja kyynärsauvoja. Sairasloman tarve vaihtelee noin seitsemästä viikosta jopa 10−12 viikkoon. Tämän jälkeenkin jalkaterässä on yleensä turvotusta ja kipua jopa puoleen vuoteen saakka. HARRI MÄKELÄ ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Lisätietoja: sairaalapalvelut (02) 622 6270 • Käytä pohjallisia. • Käytä tarvittaessa varvastukea, yölastaa tai varpaiden teippausta. Röntgenkuva vaivasenluusta ennen ja jälkeen leikkaushoidon. Hyvässä hoidossa Leikkauksella eroon tyrästä Tyrä voi muodostua eri puolille elimistöä. Se ilmenee pehmeänä pattina, joka häviää maatessa tai kädellä painamalla. Tyrien esiintyvyys lisääntyy iän myötä, vaikka niitä voi ilmaantua missä iässä tahansa. Mikä tyrä on? Tyrä tarkoittaa vatsaontelon sisällön pullistumista heikosta kohdasta, tyräportista, vatsan seinämän läpi. Päällepäin tyrä näkyy pullistumana. Niitä muodostuu useimmiten nivusten seutuun tai navan ja vatsan etuosan alueelle. Tyrien syntymistä ei valitettavasti voida ehkäistä esimerkiksi elintavoilla. Tavallisimmat tyrät ovat nivustyrä, napatyrä ja vanhaan leikkaushaavaan syntyvä arpityrä. Nivustyrä on tavallisin Nivustyrät ovat tyristä tyypillisimpiä, koska vatsanpeitteiden heikoimmat kohdat sijaitsevat juuri nivusseudussa. Tyrä ilmenee pehmeänä pattina nivuksessa, ja se voi joskus olla myös molemminpuolinen. Nivustyrä on pääasiassa miesten tauti. Suuri nivustyrä voi pullistua kivespussiin. Nivustyrä voi olla oireeton, mutta usein siihen liittyy kipua esimerkiksi ponnistaessa ja liikkuessa. Tyrään liittyy harvinainen, mutta vaarallinen ilmiö: tyrän kureutuminen, jossa tyrän sisällä oleva suolenmutka jumittuu vatsan seinämän aukkoon eli tyräporttiin. Kureutunutta tyrää ei saa painettua takaisin 6 1/2012 sisään. Tällainen tilanne vaatii päivystysleikkauksen. Nivustyrä ei aina vaadi leikkausta Täysin oireetonta nivustyrää voidaan seurata ilman leikkausta. Jos tyrä kuitenkin vaivaa, on leikkaus aiheellinen. Nivustyrä voidaan leikata avoleikkauksella tai tähystysleikkauksella. Nykyisin sekä avo- että tähystysleikkauksessa heikko kohta nivuksessa peitetään keinomateriaalilla eli verkolla. Näin saadaan tukeva korjaus, leikkauksen jälkeiset rajoitukset ovat vähäisiä ja tyrän uusiutuminen on harvinaista. Perinteisessä avoleikkauksessa heikko kohta suljettiin ompelemalla. Tyrän uusiutuminen oli tällöin tavallista, eikä näitä leikkauksia siksi enää suositella. Nivustyrän tähystysleikkaus tehdään kolmesta noin yhden senttimetrin kokoisesta haavasta, joihin asetettujen porttien läpi viedään kamera ja instrumentit leikkausalueelle. Kuva kamerasta tulee tv-monitorille. Verkko tulee heikon kohdan tueksi vatsaontelon puolelle. Tähystysleikkauksesta toipuu nopeasti Tähystysleikkauksen etuja ovat vähäinen leikkauksen jälkeinen kipu, ”Tähystysleikkauksen etuja ovat vähäinen leikkauksen jälkeinen kipu, kosmeettinen tulos ja nopea toipuminen.” kosmeettinen tulos ja nopea toipuminen. Täysi fyysinen rasitus onnistuu 1−2 viikon kuluttua leikkauksesta, ja sairausloman tarve on työstä riippuen myös 1−2 viikkoa. Tähystysleikkaus soveltuu erityisen hyvin uusiutuneen tyrän ja molemminpuolisen nivustyrän hoitoon. Tähystysleikkaus tehdään yleisanestesiassa eli nukutuksessa. Jos muiden sairauksien takia nukutusta halutaan välttää, tehdään mieluummin avoleikkaus, joka onnistuu selkäpuudutuksessa tai jopa paikallispuudutuksessa. Napa- ja arpityrä pitää yleensä leikata Napatyrä on yleensä syytä leikata, koska siihen liittyy kureutumisen vaara. Aivan pieni napatyrä voidaan sulkea ompelemalla, suuremmat korjataan verkolla joko avo- tai tähystysleikkauksella. Arpityrä muodostuu aikaisemman vatsaleikkauksen arpeen, koska arpi ei ole koskaan yhtä luja kuin terve vatsanpeite. Arpityrä ei yleensä ole vaarallinen, mutta se on usein kiusallinen. Arpityrän mahdollisuutta lisäävät leikkauksen jälkeinen haavatulehdus sekä lihavuus. Arpityrä saattaa kasvaa ajan mittaan, jolloin vatsalle muodostuu suuri pullistuma. Oireita antavat tai nopeasti kasvavat arpityrät on syytä leikata. Tähystysleikkaus soveltuu yleensä hyvin arpityrän hoitoon, jossa heikko kohta eli tyräportti peitetään vatsaontelon puolelta verkolla. JUHANI SANTAVIRTA gastrokirurgian erikoislääkäri Lisätietoja: sairaalapalvelut (02) 622 6270 Lonkan keinonivelleikkaukset ovat kehittyneet huimasti viime vuosina Suomessa on arviolta miljoonalla ihmisellä nivelrikkoa eli artroosia ja 5 % kärsii siitä lonkassa. Se on myös yleisin syy lonkan keinonivelleikkaukseen, joita tehdään maassamme noin 7 500 vuodessa. Syitä on monia Artroosin syytä ei tarkkaan ottaen tiedetä, mutta ainakin perinnöllisillä tekijöillä on merkittävä osuus. Ylipainolla sekä erilaisilla vammoilla on myös selvä nivelrikolle altistava vaikutus. Lihavuuden vaikutus on nivelrikon synnylle kuitenkin vähäisempi lonkassa kuin polvessa. Lonkan tekonivelleikkaukseen johtavia syitä ovat myös synnynnäisten ja lapsuusaikaisten lonkkasairauksien jälkitilat. Nivelreuma on edelleen yksi merkittävä syy lonkan protetisointiin, vaikkakin sen osuus on selvästi vähentynyt. Lonkan keinonivelleikkaukseen päädytään vasta muiden ei-leikkauksellisten hoitojen osoittauduttua riittämättömiksi. Niitä tulee kuitenkin aina ensisijaisesti kokeilla. Tärkein syy leikkaukseen on kipu. Yösärky huonontaa selvästi elämänlaatua, ja tämä onkin lonkkapotilaan riesana varsin tavallista. Kävelymatkan lyhentyminen kipeytymisen takia sekä jonkin verran myös lonkan liikelaajuuksien vähentyminen vaikuttavat leikkauspäätökseen. Proteesien kehitys huomattavaa Ensimmäinen lonkan tekonivelleikkaus tehtiin Suomessa vuonna 1967. Sen jälkeen käytettyjen implanttien kehitys on ollut huomattavaa. Lonkkaproteeseja on sementtikiinnitteisiä ja sementittömiä. Lonkkaproteesi koostuu reisiluuhun päähän tulevasta osasta sekä lantion puolelle lonkkamaljakkoon laitettavasta kupista. Reisiluun pään ja lonkkamaljakkoon tulevan kupin välissä on te- konivelen liukupinta eli nivelen kuluva osa. Proteesien kehitystyössä liukupintojen parantaminen on ollut keskeistä. Tekoniveliä valmistetaan eri materiaaleista, joiden kehittyminen mahdollistaa entistä paremman lopputuloksen. Kehityksen myötä ne ovat myös aiempaa kulutuskestävämpiä. Kaikki tekonivelet irtoavat ja kuluvat kuitenkin loppuun jossain vaiheessa. 15-20 vuoden käyttöaikaa pidetään yleensä hyvänä tuloksena. Käytettävä proteesi valitaan tapauskohtaisesti ja potilas huomioiden. Tavoitteena kivun poistaminen Lonkan protetisoinnin tavoitteena on tietenkin sekä liike- että lepokivun poisto. Yleensä kivut saadaankin kokonaan poistettua. Tärkeää leikkauksessa on saavuttaa mahdollisimman normaali potilaan oma anatomia, jolloin lonkan liikelaajuus ja lihasvoimat voivat palautua. Tämän mahdollistaa proteesimallien riittävän monipuolinen koko- ja muotovalikoima. Myös raajan pituus pyritään palauttamaan entiselleen, mutta aina se ei täysin ole mahdollista. Lonkan tekonivelpotilaan hoito alkaa käynnistä ortopedin vastaanotolla. Mikäli siinä päädytään lonkan protetisointiin, varataan leikkausaika. Sairaalassa tehdään esihaastattelut ja ohjataan potilas tarvittaviin esitutkimuksiin kuvantamiseen ja laboratorioon. Tarvittaessa potilas käy myös hammaslääkärissä, jossa varmistetaan, ettei suun alueella ole infektiopesäkkeitä. Kuntoutus aloitetaan pikaisesti leikkauksen jälkeen Leikkaus tehdään yleensä selkäpuudutuksessa, mutta halutessaan potilas voi saada lisäksi kevyttä nukutusta. Leikkauksen jälkeisenä päivänä aloitetaan kävelyharjoittelu fysioterapeutin ja sairaanhoitajan avustamana. Sairaalassa viivytään yleensä 3–4 päivää. Käytetyn proteesityypin, potilaan luun laadun sekä muiden eri tekijöiden perusteella leikkaava ortopedi määrittää sallitut liikelaajuudet ja varausluvan eli kuinka paljon painoa raajalle saa asettaa. Pääsääntöisesti saa heti varata täydellä painolla. Kyynärsauvoja käytetään korkeintaan kuuden viikon ajan, jälkitarkastukseen saakka. Lonkkaproteesin kanssa on kuitenkin syytä välttää pysyvästi juoksua ja hyppimistä sekä raskaiden taakkojen toistuvaa kantamista. Säännöllisiä kontrollikäyntejä Lonkkaproteesia, kuten kaikkia muitakin tekoniveliä, seurataan potilaan loppuelämän ajan säännöllisin röntgenkuvauksin sekä kontrollikäynnein 1–5 vuoden välein. Yleisesti ottaen voidaan todeta lonkan tekonivelleikkauksen olevan hyvin dokumentoitu, turvallinen ja tehokas hoito eri syistä tuhoutuneen lonkkanivelen hoitamisessa. Ortopedian erikoislääkäri Matti Sävelä tekee lonkan keinonivelleikkauksia Porin Lääkäritalon sairaalassa. MATTI SÄVELÄ ortopedian erikoislääkäri Hyvässä hoidossa Lääkärit Allergologia Anu Virolainen Anestesiahammashoito Ismo Raitakari Anestesiologia Antti Pehkonen Pekka Sipponen Sari Sjövall Timo Virtanen Harri Mäkelä Tapio Nieminen Jorma Panula Arvo Saarelainen Pekka Salminen Uolevi Salo Juhani Santavirta Eeva-Liisa Sävelä Matti Sävelä Heli Virtanen Kliininen fysiologia Pekka Varjo Endokrinologia Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Paavo Pääkkönen Olli-Pekka Heikkilä Jaana Ilomäki Timo Lahin Raili Laiho-Rekola Hanna Sahlsten Kirsi Ylitalo Fysiatria Jarkko Levola Geriatria Kalle Honkanen Maritta Salonoja Gynekologia Tuula Asantila Johanna Haikonen Merja Huttunen Minna Maunola Sinikka Oksa Outi Pakarinen Satu Pietarinen Reetta Uusitalo Kimmo Vihko Outi Yli-Kesti Ari Ylä-Outinen Gynekologiset leikkaukset Reijo Raitala Ihotaudit Jukka Juhela Tuula Puolakka Anu Virolainen Tuula Vuorio Keuhkosairaudet Juhani Nirhamo Uolevi Salo Seppo Suominen Matti Sävelä Plastiikkakirurgia Tapio Nieminen Ira Saarinen Psykiatria Matti Joukamaa Seppo Ojanen Jorma Renfors Marko Sorvaniemi Leena Vahero Psykoterapia Marja-Riitta Neumann Seppo Ojanen Jorma Renfors Leena Vahero Margarita Tynni Seppo Vanhatalo Sotilaslääketiede Timo Lahin Suu- ja leukakirurgia Ossi Lehmijoki Sydäntaudit Jouko Remes Terveydenhuolto Anu Toivanen Työterveyshuolto Anja Renfors Työterveyslääkärit Reetta Järvenpää Marja-Riitta Neumann Anja Renfors Pauli Riikonen Anna Routama-Paana Marja-Riitta Saikkonen Naana Salo Juha Varjo Janne Vehanen Kaija Westergård Jonne Willman Käsikirurgia Radiologia Jorma Panula Hanna-Stiina Taskinen Elina Heikkilä Timo Lehtonen Lastenkirurgia Reumasairaudet Juha Korhonen Sari Malmi Tapio Ahola Lastentaudit Urheilulääkärit Ahti Huida Matti Kesälä Samuli Ylitalo Antti Hakkiluoto Arvo Saarelainen Juhani Santavirta Eeva-Liisa Sävelä Magneettitutkimukset Ruuansulatuselinten sairaudet Timo Raudaskoski Simo Savijoki Jukka Korpela Matti Kukola Teemu Joutsi Heikki Korhonen Pekka Salminen Muistitutkimukset Silmäkirurgia Verisuonikirurgia Maritta Salonoja Jari Leppälä Taina Naatula-Hyyti Ville Paavilainen Ulla Reunanen Pertti Aarnio Jorma Hannukainen Neurofysiologia Esa Rauhala Jan Siren Neurologia Elina Aalto Matti Pietiläinen Tapani Jolma Kirsi Malmberg-Ceder Kirurgia Ortopedia Pertti Aarnio Antti Hakkiluoto Jorma Hannukainen Teemu Joutsi Juha Korhonen Ilkka Antti-Poika Pertti Eerola Anti Kukkela Juha Kukkonen Harri Mäkelä Ruuansulatuselinten kirurgia Sisätaudit Tapio Ahola Kalle Honkanen Jukka Korpela Hannu Koskivirta Matti Kukola Paavo Pääkkönen Jouko Remes Maritta Salonoja Pekka Satomaa Esa Soppi Jyrki Levola Timo Nykänen Urologia Veritaudit Seppo Vanhatalo Yleislääketiede Esko Karra Pauli Korkeamäki Raili Laiho-Rekola Jyrki Levola Ilkka Piisi Anja Renfors Marja-Riitta Saikkonen Anu Toivanen Kaija Westergård Yleislääkärit Sami Elamo Otto Ettala Elina Fält Rauno Järvenpää Reetta Järvenpää Teija Kauti Karri Kirjasuo Pauli Kulta Janne Kuvaja Viljami Laine Marja-Riitta Neumann Timo Nykänen Pauli Riikonen Antti Saivo Naana Salo Juha Varjo Janne Vehanen Jonne Willman Muistitutkimukset Leena Hannula OMT-fysioterapia Mika Kerokoski Paripsykoterapia Heikki Kruus Psykoterapia Tuulikki Ahopelto Marjatta Immonen Eija-Maaria Jussila Anja Järvinen Heikki Kruus Päivi Nieminen Brita Rantala Päivi Väkiparta Päihdeterapia Markku Hernesniemi Muut asiantuntijat Akupunktio Mervi Gustafsson Juha-Pekka Kallio Ravitsemusterapia Roope Mäkelä Seksuaali- ja pariterapia Leena Hannula Seksuaaliterapia Mika Kerokoski Pekka Kuoppala Tapio Uusitalo Solja Salminen Alaraajafysioterapia Sosiaalipsykologia Tiina Stenman Fysioterapia Mervi Gustafsson Merja Haavisto Petteri Joukamaa Päivi Joukamaa Juha-Pekka Kallio Mika Kerokoski Pekka Kuoppala Tiina Stenman Tapio Uusitalo Kristiina Ylistalo Kiropraktiikka Matti Kuuri-Riutta Kuntohoitaja Jorma Pohjonen Lymfaterapia Pekka Kuoppala Marianne Tikkanen Senioriklinikka Terhi Saari-Hannibal Kalervo Nikkilä Syömishäiriöklinikka Toimintaterapia Venla Nordström Työterveyspsykologia Helena Säynäjäkangas Urheiluhieronta Reino Jokiranta Urheiluklinikka Urogynekologinen fysioterapia Virve Mujunen Äitiysneuvola Kristiina Kuusisto Merja Leppänen Taina Pösö Helena Väkiparta Porin Lääkäritalo I Itsenäisyydenkatu 33, 28100 Pori I Varaa aikasi numerosta 622 622 tai www.porinlaakaritalo.fi Kerro mielipiteesi ja voita hieronta! Kerro mielipiteesi Hyvässä hoidossa -lehdestä. Olet mukana arvonnassa, jossa on palkintona hieronta. Edellisen arvonnan voitti Elvi Vuorisalo, Rutavalta. Onneksi olkoon! Luetko lehden mieluimmin paperisena vai nettiversiona? Postita lomake 31.3.2012 mennessä osoitteeseen Porin Lääkäritalo/arvonta, Itsenäisyydenkatu 33, 28100 PORI. Voit vastata kyselyyn myös nettisivuiltamme osoitteessa www.porinlaakaritalo.fi. Mistä aiheista haluaisit jatkossa lukea Hyvässä hoidossa -lehdestä? Mitkä artikkelit ovat olleet mielestäsi mielenkiintoisia tässä tai aiemmissa lehdissä? Muita terveisiä lehden toimitukselle. Ota osaa kyselyyn ja voita hieront a! Nimi Osoite Puhelin
© Copyright 2024