4/2014 Tanhuvies 4/2014 1 Sisällys Tässä lehdessä Pääkirjoitus 3 SKY:n joulutoivotus 3 Sääskipolska‐tunnelmia viime kesältä 4 Rieväkylän Rimppa 7 BARNLEK 2014 satujen saarella 8 Eloa ja Iloa Hyvinkäällä 10 Jääsken nainen sai upean tarkistetun kansallispuvun 12 Pia Pyykkisen kolumni: Puuhanaiset ja –miehet 14 Pakina: Aika lys ä 15 Kuinka suomalaiselle kansallispuvulle käy? 16 Lasten nurkka 19 Vihdin purpuri 20 Historian havinaa: Wiipurin laulujuhlilla 1908 22 Linnan kes t — Tanhu‐Visan 80‐vuo sjuhlat 24 Kansantanssia kirjallisuudessa 27 Tapahtumakalenteri 28 57. vuosikerta Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Lii o ry Pelimannikilta ry Päätoimi aja: Teemu Perheentupa Toimitus: Anni Aalto, Risto Elo, Ju a Jaakkola, Annuli Perheentupa Kuvankäsi ely: Pirkko Elo Kannen kuva: Jori Samonen Tanhuvies /Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki p. (09) 441 803 tai 045 2777 283 14.00–18.00, ke ja to klo 10.00–14.00 tanhuvies @kansantanssinyst.fi ISSN‐L 1799‐1404 ISSN 1799‐1404 2 Tanhuvies 4/2014 Pääkirjoitus Teemu Perheentupa Pääkirjoitus Kuluneena vuonna SKY:lle on luotu ja lanseera u strategia. Jos kuka on sen lukenut, on saa anut huomata e ä siinä on paljon puhe a edotukses‐ ta ja näkyvyydestä. Päätoimi ajana tulen olemaan etulinjassa uu a strategiaa toteu amassa. Lienee siis aiheellista kertoa millaisena näen Tanhuvies n tulevaisuuden osana sekä perinteisen kansantanssin tulevai‐ suu a e ä koko Suomalaisen kansanperinteen ken ää. Nämä kaksihan eivät ole sama asia, vaikka päällekkäisyys on perin huoma ava. Kansallispu‐ vut ja elävä kansanmusiikki ovat suuri osa perin‐ ne ä, aineellista ja henkistä, ja vaikka perinteinen kansantanssi ilman niitäkin luontuu, ei se kuiten‐ kaan ole yhtä näy ävää tai perinteistä. Tämä kaikki mielessä on tarkoitus lisätä perintei‐ sen kansantanssin ja sen “lieveilmiöiden” näky‐ vyy ä tekemällä Tanhuvies stä houku elevampi ja tuomalla se useampien ihmisten saataville. Pää‐ määränä on saada se jälleen painetuksi lehdeksi, jota luetaan yhä laajemmin. Ajatuksena on, e ä mitä enemmän ja luontevammin perinteinen kan‐ santanssi on esillä, osana ihmisten arkipäivää, sitä helpommin se tulee mieleen posi ivises vaikkapa pohdi aessa uu a harrastusta. Tosiaalta kyse on myös siitä, e ä Tanhuvies on sekä samalla näyteikkuna perinteiseen kansan‐ tanssiin ja suomalaiseen perinteeseen e ä myös yksi niistä tekijöistä, joilla voidaan tuoda kaikille suomalaisille tanhuajille ja tanhuyhdistyksille lisä‐ arvoa, syy innostua nimenomaan perinteisestä kansantanssista ja ehkäpä tulla mukaan SKY:n toi‐ mintaan. Ja kuitenkin näiden suurten linjojen takana on pohjimmiltaan perin yksinkertainen ajatus: teh‐ dään kynnys perinteisen kansantanssin aloi ami‐ selle ja harrastamiselle mahdollisimman pieneksi! Kuva: Marja a Koivu‐Loman Kiitämme hyvästä yh‐ teistyöstä ja toivo‐ tamme kaikille yhteis‐ työtahoillemme Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uu a Vuo a! SKY:n hallitus Tanhuvies onni elee vuoden 2014 aikana pyöreitä vuosia täy äneitä An Järvensivua, Pirkko‐Liisa Rausmaata, Sari Heikkilää ja Eeva Huhtakalliota! Olkoon tulevatkin vuotenne täynnä musiikkia, laulua ja tanssia Tanhuvies 4/2014 3 Kesäjuhla Sääskipolska‐tunnelmia viime kesältä Katajaiset Porvoosta matkasivat bussilla Ivaloon ja matkan ratoksi kehi vät Sääskipolska‐ aiheisia sanoituksia tu uihin säveliin. Niiden myötä palaamme kesän riemukkaisiin tunnel‐ miin. Ei kun laulamaan! Sävel: Delilah Kaihini takaa nään sääsken mä lentävän koh , Kuva: Ma Lankinen toisten taas tunnen jo niskaani rei’i ävän. Lounaan ne o aa, menetän verta ja kipua kärsiä saan Ei ei ei tää räkkä, ei ei ei tää räkkä, väärin teit, voi sääskein, niin väärin teit Ken äkuvioiden suunni elu meneillään vas. Pia Pyykki‐ nen, Rii a Kangas, Mervi Lahtonen. vereni kiehuu, kun pillisi minuun sä löit. Kääntäen päätäni havaitsen sääskien pilven, lisää on joukkoja sääskille tulossa taas. Naurut ei maistu, tuskani vallassa hillinnyt en it‐ seäin. Ei ei ei tää räkkä, ei ei ei tää räkkä, väärin teit, voi Iineksein, niin väärin teit, Kuva: Risto Elo vaikk’ myrkkyä ruu aisin, en sua hengiltä sais. Kuvassa saamelaiskatrillien kurssilta ohjaaja Irja Jefremoﬀ ja pelimanni Simo Jefremoﬀ näy ävät mallia. 4 Tanhuvies 4/2014 Kuva: Ma Lankinen Kesäjuhla Lemmenjoen retken yksi veneellinen retkeilijöitä valmiina lähtöön Ravadas‐könkäälle. Kuva: Ma Lankinen Kuva: Risto Elo Lemmenjoen retkellä nuori isäntä Nils‐Heikki Pal o kertoi poro lan arkipäivästä ja joikasi retkeilijöille lopuksi. Tampereen Työväenopiston Tanhuajat esiintyi Kul uurikes‐ kus Sajoksessa Kul uurien kohtaaminen ‐konser ssa. Sävel: Hämä hämä häkki Sääski, sääski, sääski kuppaa minua, tuli koko parvi, taivas tummeni. Ku na alkaa, tar en apua, raavi raavi selkää, kipu helpo . Sääski, sääski, sääski lentää Inarissa, tuli tanssikansa ympäri Suomea. Etono au aa siihen ku naan, ota sitä mukaan ko konnuilta Sävel: Ko seutu Pohjolassa On Peräpohjolassa täällä vesilätä‐ köitä valtavas , siellä hy ysenkin toukat lilluvat ja hengi ävät kiduksillaan. Hellepäivän jälkeen alkaa toukkaa kovas ahdistaa. Ulos tunkee ahnas naaras siivet auki lentoon ponnahtaa. Minä olen pieni hy ynen, mu ’ vihainen ja aina hyvin nälkäinen ja siksi jos on verta saatavissa olen hyvin innoissani. Sävel: Ra , ri , ralla Hy ynen tuo pieni imee niin kuin sieni. Nythän niitä on jo kaksi koitan huitoo kauemmaksi, hy ynen tuo pieni imee niin kuin sieni Eikö mikään riitä antaas vetää siitä. Täytyy mennä hakeen ohvii, ehkä si en sekaan soppii. Tanhuvies 4/2014 5 Kesäjuhla Kuva: Ma Lankinen Sävel: ”Räppi” (mikä vaan) Sääski se imee ihmisen verta, eikä se ole sille sen ensimmäinen kerta. Osaa ei imemistä lope aa, ennen kuin ihminen sitä ope aa. LÄPS ja tuonelan por t kutsuu, pistos ihmisen ihossa tuntuu. Kuva: Ma Lankinen Hämeenlinnalaisten nuorten ryhmä esiintyi Kul uurikeskus Sa‐ joksessa Kul uurien kohtaaminen ‐konser ssa. Sävel: Kallavesj Hy ynen, hy ynen, siäski pieni pirullinen. Naaras immee meistä verta, sata munnoo joka kerta. Jäläkeen jä ää ku nan, ruapimisen ihanan. Ku soo, ku soo, kauhees nyt ku soo. Ruavi, ruavi yhtä mi oo, Mänkee, mänkee sääsket hi oo. Ei myö teitä tarvita, kaivata kaivata. Rikki on, rikki on, ihoni pinta rikki on. Ruapiminen ihanainen, tuapi vaevan aevan uu‐ ven. Rasvoo tässä tarvitaan, helepo ammaan ku‐ noo. Lippulinna saapuu pääjuhlaan. Kuva: Ma Lankinen Sävel: Ukko‐Nooa Sääski pieni, sääski pieni oli nälkäinen. Kun se lensi ilmaan, näki sieltä Hilman. Sääski pieni, sääski pieni oli nälkäinen. Sääski pieni, sääski pieni on nyt iloinen. Tuikkas Hilmaa pyllyyn, alkoi läskit hyllyyn. Sääski pieni, sääski pieni on nyt iloinen. Sääski pieni, sääski pieni on nyt – PLÄTS! Sääski pieni, sääski pieni on nyt en nen. Pääjuhlan ken äohjelman pyörteissä. 6 Tanhuvies 4/2014 Kesäjuhla Kaarina Paakkanen, Hanna‐Riikka Simpura Tampereen Työväenopiston Tanhuajat järjestää yhdessä SKY:n ja KTNL:n kanssa RIEVÄKYLÄN RIMPAN 13.—14.6.2015 Rieväkylän nimen Tampere sai siitä, kun lähialueiden torpparien vaimot alkoivat leipoa lei‐ pää, rievää, myytäväksi kaupungin tehtaiden työväelle. Sitä valmistavat muutamat leipo‐ mot täällä edelleen. Tampere tunnetaan myös mustasta makkarasta, jota pääse e maista‐ maan tuoreena kesätoreilla. Kansantanssin valtakunnallinen kesäjuhla on tällä kertaa iviste y kahteen päivään. Ohjel‐ ma on sil perinteinen; nyt siihen sisältyy myös katselmus pitkästä aikaa. Juhlan pää ää juhlakulkue ja pääjuhla Pyynikin pallokentällä. Tampere järjes kansantanssin kesäjuhlat, Mansen Masurkan, vuonna 1999. Vuosituhat on sen jälkeen vaihtunut, joten on aika palata Tampereelle — kuohuvan kosken ja humisevan harjun kaupunkiin. Vanha tehdasympäristö kosken rannalla on ja pysyy. Se säilyy kansallis‐ maisemana, vaikka kaupunki ympärillä kasvaa ja muu uu. Uudishankkeita on menossa sekä maan alla e ä maan päällä. Ennen vanhaan tehtaista elä‐ nyt kaupunki elää nykyään koulutuksesta ja korkeasta teknologiasta. Asukkaita on jo 220000. Luku nostaa Tampereen Suomen kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi. Kansantanssilla on Tampereella vahvat perinteet: täällä tanssitaan myös Pispalan So isi. Siis nuoret ja vanhat mukaan ‐ tavataan Rieväkylän Rimpassa ensi kesänä! Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Lii o ry Tampereen Työväenopiston Tanhuajat r.y. Tanhuvies 4/2014 7 BARNLEK 2014 Annuli Perheentupa BARNLEK 2014 satujen saarella Kuva: Tuija Pir koski Islannin Mosfellsbærissa järjeste in yhteispoh‐ joismainen BARNLEK 2014 ‐tapahtuma 9.—13.7. Sinne matkus Suomesta kaikkiaan yli 300 hen‐ keä. Monet lensivät Islan in jo ennen varsinaisen juhlan alkua, sillä majoituskouluun ja retkille pääsi jo muutamia päiviä ennen avajaisia. Oheiset kuvat ovat Helsingin pitäjän tanhuujien ja spelareiden ty öjen reissusta. Myös he saapuivat Islan in pari päivää ennen avajaisia. Tytöt eh vät matkansa aikana myös ratsastaa, uida ja retkeillä upeissa maisemissa. Islannissa tanssi in yötä päi‐ vää tutustuen muiden Pohjoismaiden lapsiin ja nuoriin. Suomalaisten esitys meni upeas . Kun runsaslu‐ kuinen suomalaislasten joukko rynnis kentälle, yleisö kohah . Helsingin pitäjän tanhuujien ja spe‐ lareiden tytöt saivat tanssia eturivissä ja hoi vat ohjaajiensa Tuija Pir kosken ja Minna Suokas‐ Ikosen mukaan homman lippu korkealla ko in. Kuva: Tuija Pir koski Lähteenä on käyte y Spelarit‐lehdessä ilmesty‐ ny ä ty öjen päiväkirjamerkinnöistä koo ua ju ua. 8 Tanhuvies 4/2014 Kaikki pelaa vuoden 2015 teema Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskes‐ kuksen teema vuodelle 2015 on Kaikki pelaa. Tausta‐ajatuksena on kansantanssin ja kansan‐ musiikin luonne avoimena ja yhteisöllisenä toi‐ mintana; tanssiminen ja musisoiminen on kaik‐ kien oikeus ja mahdollisuus iästä, sukupuoles‐ ta ja kunnosta riippuma a. BARNLEK 2014 Annuli Perheentupa Vammalan Naisvoimistelijat 100 vuo a Vammalan Naisvoimistelijat juhli 100‐vuo sta taivaltaan upealla juhlanäytöksellä Vexve Areenalla Sastamalassa 4.10. Kansantanssitoiminnasta Vammalan Naisvoimistelijoissa vastaa Annastuunat‐ryhmä. Kuva: Risto Elo NORDLEK 2015 14.—19.07.2015 Viborg, Tanska Yhteispohjoismainen kansantanssi‐ ja kansanmusiikkitapahtuma NORDLEK 2015 järjeste‐ tään Tanskan Viborgissa 14.—19.07.2015. Tapahtumaan toivotaan mukaan myös lapsia ja nuoria. Ennen Nordlekia Viborgissa pidetään nuorille suunna u pohjoismainen kesälei‐ ri 11.—14.7. Veteraaneille järjestetään oma Nordlek 40 vuo a ‐tapaaminen. Osoi eessa www.nordlek2015.dk on etoa tapahtumasta, myös suomeksi. Sieltä löytyy mm. yhteispohjoismaisten tanssien ohjeita, nuo eja, musiikkeja ja videoita. Sivuja ja käännöksiä päivitetään koko ajan. Yhteisohjelman koreografiasta vastaa Eero Hietanen. NORDLEK 2015 ‐yhteisohjelmat, musiikki‐CD sekä ohjelmistokurssilla tal oitu DVD ovat myynnissä Kansantanssinuorten Liiton toimistolla. Tanhuvies 4/2014 9 Hyvinkää 40 vuo a Sanna Husu, Pia Pyykkinen Eloa ja iloa Hyvinkäällä Hyvinkään Kansantanssijat ry:n perustamisesta on tänä vuonna kulunut 40 vuo a. Juhla‐ vuosi huipentui 1.11.2014 Hyvinkääsalissa järjeste yyn Eloa ja iloa ‐konser in. Kuva: Sanna Husu Konser in ja koko juhlavuoteen valmistautumi‐ nen alkoi jo liki kaksi vuo a si en. Silloin vali in juhlatoimikunta, joka sai tehtäväkseen suunnitella juhlavuoden kulkua. Aika pian oli juhlatoimikun‐ nan palavereissa pääte y, e ä varataan Hyvinkää‐ sali konser a varten ja lisäksi annetaan jäsenistöl‐ le laisuus tavata toisiaan, muistella menneitä ja juhlia omalla porukalla. Konser n sisältöä suunnitellessa mie in, mitä halutaan näy ää ja kertoa isolle yleisölle. Kansan‐ tanssiin kun kuuluu niin paljon muutakin kuin pelkkä tanssi: yhdessä tekeminen, talkoot, reissut, ohjaaminen, muutkin tanssit kuin suomalaiset kansantanssit. Ryhmät saivat omat aiheet toteu‐ te avakseen ja esityksiä harjoitel in ahkeras ke‐ vään ja syksyn aikana. Ensimmäisen kerran ryhmät näkivät toistensa tuotoksia juhlaviikolla yhteishar‐ joituksissa. Samalla kasvoi yhteenkuuluvaisuuden tunne; teemme tätä yhdessä ja jokaisen panos on tärkeä. Konser päivänä ensimmäiset saapuivat Hyvin‐ kääsaliin jo aamuyhdeksältä lai amaan paikkoja kuntoon. Jae in pukuhuoneet jokaiselle ryhmälle, viimeistel in kukka‐asetelmat, keite in kahvia tanssijoille, asetel in lavan koristelut, le te in tukat, tarkiste in mikrofonien toiminta. Vaikka oli paljon tekemistä, oli kaikilla hyvä ja odo ava mieli iltapäivän suhteen. Vähitellen kaikki esiintyjät oli‐ vat paikalla ja ennen puolta päivää aloite in ken‐ raaliharjoitus. Kuten arvata saa aa, kenraalissa kaikki ei mennyt ihan nappiin. Yksi tuli lavalle liian aikaisin, toinen unoh tanssin vuorot, kolmas 10 Tanhuvies 4/2014 juoksi juonnon aikana lavan poikki omalle lähtö‐ paikalleen jne. Sil kaikki olivat luo avaisia, e ä hyvä tästä tulee. Kenraaliharjoituksen pää eeksi seuran nykyinen hallitus jakoi kaikille konser in osallistuville 40‐ vuo sjuhlavuoden kunniaksi pinssit. Si en olikin enää vähän reilu tun konser n alkuun. Pieni jän‐ nitys alkoi näkyä yhden jos toisenkin kasvoilla. Käytävillä vielä huudel in, olisiko jollakulla myydä lippuja. Konser oli loppuunmyyty jo viikkoa ai‐ emmin, mu a muutamia peruutuksia oli tullut ja Hyvinkää 40 vuo a vapautuneet liput tekivät kauppansa hyvin nope‐ as . Vielä puoli tun a ennen konser n alkua tul‐ in kysymään, olisiko vapaita paikkoja. ”Voin istua vaikka rappusilla, kunhan vain pääsen katsomaan”, sanoi eräs rouva, jolle lopulta järjestyi lippu vain viisi minuu a ennen konser n alkua. Kello oli 15 ja konser alkoi. Pia Pyykkinen ja Ritva Tuohimäki ovat ainoat, jotka ovat olleet seuran toiminnassa mukana kaikki nämä 40 vuo a, joten he aloi vat konser n tanssimalla Lintu lensi oksal‐ le. Ja yleisö sy yi he mukaan! Osansa taisi olla silläkin, e ä Pian ja Ritvan esiintymisasut olivat toisinto vuoden 1975 Sepän soitossa otetun kuvan kanssa. Kaikki muutkin tanssijat pääsivät lavalle Lintu lensi oksalle ‐tanssin tahdissa, joten suurin jännitys varmas karisi kaikilta jo he alkuunsa. Konser oli niin esityksien kuin juontojenkin suh‐ teen läpileikkaus 40‐vuo sesta historiastamme. Juontojen taustalla näyte in menneiden vuosien valokuvia, joista moni tanssija sekä yleisössä istu‐ nut löysi itsensä. Konser ssa ei näkynyt merkkiä‐ kään kenraaliharjoituksen pienestä haparoinnista, vaan kaikki sujui hienos . Esitysten aikana verhois‐ sa kävi kova kuhina. Vaa eita vaihde in pika‐ vauhdilla esitysten välissä, etsi in kadonneita suk‐ kia, laite in le ejä. Odote in omaa vuoroa, ja pienimmätkin jaksoivat olla kil s hiljaa, vaikka aika saa oikin tulla pitkäksi. Eikä aikaakaan, kun olikin jo loppunumeron vuoro. Kaikki esiintyjät pääsivät taas yhdessä lavalle polkan tahdissa. Lop‐ pukiitokset, kumarrukset ja konser oli ohi. Konser n jälkeen iltaa jatke in omalla porukalla. Lukuisat leikekirjat toivat mieliin monta mukavaa muistoa vuosien varrelta, ja oli hienoa saada pit‐ kästä aikaa valtaosa perustajajäsenistä koolle. Illal‐ la myös palki in ansioituneita jäseniä. Yhdistyk‐ sen pienoislippu myönne in Jari Pohjasniemelle ja Petri Pyykkiselle, jotka molemmat ovat olleet yhdistyksen toiminnassa mukana jo 1970‐luvulta läh en. Pelimannikillan hopeisen ansiomerkin sai‐ vat Marika Löy y ja Antero Vilenius. Heidän napa‐ kan säestyksensä tahdissa olemme saaneet tanssia monta vuo a. Sanna Husu, Jussi Nurmi ja Birgi a Sipilä palki in SKY:n hopeisella ansiomerkillä mo‐ nivuo sesta ja ak ivisesta toiminnastaan. Arvok‐ kaimman tunnustuksen sai 40 vuo a toiminnassa mukana ollut Ritva Tuohimäki, joka kutsu in kun‐ niajäseneksi. Päivä oli pitkä ja touhua täynnä, mu a kuitenkin mukavaa yhdessä tekemistä. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle vuosikymmenelle. Kuva: Pe eri Patolinna Tanhuvies 4/2014 11 Kansallispuvut Taina Kangas Jääsken nainen sai upean tarkistetun kansallispuvun Kuva: Taina Kangas Jälleen on tarkiste u yksi suomalainen kansallis‐ pukumalli. Jääsken naisen kansallispuku on eräs vanhimpia pukumallejamme. Sen on koonnut Theodor Schvindt jo 1880‐luvulla. Puvun tarkistustyö käynnistyi vuonna 2010, kun Jääski‐seura teki Suomen kansallispukukeskuksel‐ le kirjallisen tarkistuspyynnön. Kansallispukuraa nimesi puvulle asiantun jaksi tutkija Leena Hols‐ n. Käytännön työtä koordinoi Suomen kansallis‐ pukukeskuksessa kansallispukukonsul Taina Kangas. Puku julkiste in 20.9.2014 Suomen kan‐ sallispukukeskuksen järjestämässä Kansallispuvun juhlapäivän tapahtumassa Suomen käsityön mu‐ seolla Jyväskylässä. Mallipuvuista oli valmistunut jo ensimmäinen eli ns. A‐kappale kokonaisuudes‐ saan sekä toisesta eli B‐kappaleesta niin monta osaa, e ä pystyimme esi elemään pukukokonai‐ suuksia jo kahden henkilön päällä. Jääsken alueelta on tallete u runsaas vaatekap‐ paleita Suomen kansallismuseon kokoelmiin. Mm. naisten esiliinoja löytyy noin puolensataa kappa‐ le a, joista uskoma oman hienoin nyy nkipitsein koriste uja on lukuisa määrä. Puvun asiantun ja nimesi puvulle esikuvavaate‐ kappaleet. Niitä onkin runsaas eli yhteensä tusi‐ nan verran. Pukuun kuuluvat paita, liivi, kaksi ha‐ me a, kaksi esiliinaa, kostuli ja sarkavii a, tytön silkki eli pinteli ja aikuisten naisten päähineeksi huntu sykerölai eineen. Paidan halkion sulkee hopeinen paljinsolki. Pukuun kuuluvat lisäksi vaa‐ leasta langasta neulotut sukat ja värikkäät suk‐ kasiteet. Paita on hienolaatuista valkeaa pellavapal naa, 12 Tanhuvies 4/2014 jonka kapeahko pään ekaitale on koriste u lem‐ peän punaisella kirjonnalla. Edessä oleva etuhal‐ kio suljetaan kookkaalla käsintehdyllä hopeisella paljinsoljella. Hameita on kaksin kappalein: tumman sininen sarkahame ja ruudullinen hurstuthame. Sinisen hameen kangas kootaan vyötäröllä pienille myö‐ tälaskoksille, ja kangas avautuu sileäs helmaan. Helmassa on punainen verkakaitale. Hurstuthame on ruskeavoi oista ruudulliseksi kudo ua hurs‐ tutkangasta. Kangas kudotaan melko kapeana, joten hame kootaan 5–6 pie mestä. Helmaan om‐ mellaan poimute u punainen verkakaitale. Kansallispuvut Kudotussa esiliinassa on vaalealla pal napohjalla värikkäitä heäksi kudo uja ripsiraitoja. Helmaa koristaa vaaleasta puuvillalangasta neulo u pitsi. Toinen esiliina on somiste u tummansinipohjaisin nyy nkipitsein. Nyplä yjen pitsien välissä on vaa‐ leat käsinkudotut kangaskaitaleet, jotka on koris‐ te u värikkäin ripsiraidoin. Yhteensä esiliinassa on kahdeksan erilaista nyplä yä pitsimallia, joissa jokaisessa on tummansinisellä pohjalla erivärisiä potrukelankoja, jotka muodostavat kuvioita. Esi‐ liinojen solmiamisnauhoina ovat puna‐valkoiset pirtanauhat. Puvun liivi on tumman sinistä käsinkudo ua vanu‐ te ua sarkaa. Kangas on samaa kuin tummansini‐ nen hamekangaskin. Malliltaan liivi on lyhyt ja si‐ ro. Etureunoja kiertää punainen verkakaitale. Ta‐ kana ovat hauskat kör t, jotka tässä tapauksessa ovatkin oikeastaan aukileikkaukset. Liivi suljetaan valetulla metallisella hakasparilla. Kesäinen päällysvaate, kostuli, on vaaleasta, käsin‐ kudotusta puolipellavatoimikkaasta valmiste u. Kostulin pään ekaitale on kirjo u kauniis haa‐ leanpunaisella pellavalangalla. Kostuli suljetaan pellavalangasta kierretyllä nyörillä. Sarkavii a on talvinen päällysvaate. Se on käsinku‐ do u ja voimakkaas vanute u paksuksi saraksi. Viitan helmaan saadaan väljyy ä kiilojen avulla. Etureunat ovat värikkäin villalangoin kirjotut. Vii‐ tan kiinni menä on samanlainen hakanen kuin liivissäkin. Ty öjen päähine on mustasta nauhasta valmis‐ te u, yhdellä hakasparilla kiinnite ävä pinteli eli tytönsilkki. Aikuiset naiset käy ävät huntua. Hunnulle antaa muodon sykerölaite, joka puetaan ensin päähän. Sykerölaite muodostuu punaisella pirtanauhalla päällystetystä jäykästä sykerön kaaresta, joka kiin‐ ni yy pään ympärille solmi avaan kiinnitysnau‐ haan. Pirtanauhan päät roikkuvat pitkälle selkään. Sykerölai een päälle puetaan valkea, pal nainen huntu. Kangas on tärkä y ja laskoste u etyllä tavalla esikuviensa mukaises . Hunnun kulma ta‐ kana ulo uu lähes vyötärön enoille as . Käsinkudotut kankaat on valmistanut kansallispukuvalmistaja Tuula Pärnänen. Nyy ngit on nyplännyt nyy nkipitsien valmistukseen erikoistunut Annikka Eilola. Neulotut osat on neulonut erikoisneuvoja Marjo Vainio. Ompelutyöt on tehnyt kansallispukuvalmistaja Soja Murto‐Har kainen. Hakaset on valmistanut koruseppä Ville Hyvönen. Paljinsoljen on valmistanut korumuotoilija Johanna Rantalainen. Puvun kaavoituksista ja työn organisoinnista on vastannut kansallispukukonsul Taina Kangas. Työohjeet ja kaavasarjat laa i Taina Kangas. Tanhuvies 4/2014 13 Kolumni: Pia poh i Pia Pyykkinen Puuhanaiset ja ‐miehet Oma aikani kansantanssin parissa on viimeisen vuoden ajan kulunut pääasiassa omassa ko seu‐ rassani. Juhlavuoden järjestelyt ovat vieneet ai‐ kansa, ja hallinnon organisoin on parin vuoden tauon jälkeen taas minulla. naan, kun seuraavaa puuhaihmistä ei löydykään. Meidän järjestömme jäsenseuroista valtaosa toi‐ mii täysin vapaaehtoisvoimin. Kansantanssin har‐ rastaminen harvoin on vain tanssimista. Ohjaajat ohjaavat, suunni elevat ohjelmistoja ja mie vät, mitä opetellaan. Vies ntää ryhmälle, harjoitus‐ paikkojen varaamista, monta muutakin asiaa kuin vain se tanssiminen. Hallitukset ja johtokunnat pyöri ävät talou a ja yhdistystoiminnan muuta hallinnollista puolta vapaa‐ajallaan. Jäsenmaksut, puvustot, avustusanomukset... Jos lanne tuntuu tutunoloiselta, pysähdy het‐ keksi. Monella seuralla on ”puuhaihminen”, joka pitää pyörät pyörimässä. Hän todennäköises ohjaa paria ryhmää, järjestää Nordlek‐reissun bussin ja laivaliput, hoitaa maksut jäseniltä, tuo lainapuvut harjoituksiin, kirjoi aa edo eet, hoitaa linpää‐ töksen ja tekee avustusanomukset. Hänen ko n‐ sa on seuran tavaroiden varasto, hän toimi aa omistajilleen harjoituksiin jääneet kengät ja paik‐ kaa poissaolevan tanssijan millä tahansa paikalla. Hän lähtee kursseille ja on linkki seurasta muu‐ hun tanssivaan maailmaan. Nämä puuhaihmiset ovat kullanarvoisia, ilman heitä monia mukavia ju uja jäisi tekemä ä. Mu a vaarana on, e ä puuhaihminen väsyy puurtamaan yksin ja lope aa kokonaan. Näin ko‐ ko toiminta voi lamaantua hetkeksi, kun valtasuh‐ teet yhdistyksessä määritellään uusiksi. Kuka o aa paikan ja miten toiminta jatkuu? Tai pahim‐ massa tapauksessa seuran toiminta loppuu koko‐ 14 Tanhuvies 4/2014 Toisekseen puuhaihminen voi dominoida tekemi‐ sen. Muille ei jää laa toimia, ja toiminta hiipuu, kun uusille ei ole laa o aa paikkaansa ja he tun‐ tevat itsensä tarpee omiksi. Puuhaihmisenä mie hetki, miksi puuhaat. Mikä on oma mo vaa osi? Teetkö itsellesi mieluisia asioita, nau tko tekemisestä? Annatko laa muil‐ le tehdä, luotatko toisten tekemiseen? Onko seu‐ raava polvi tekijöitä kasvamassa? Puuhaihmisen kaveri, olisiko sinulla jotakin, mitä voisit antaa seurallesi? Miksi et o aisi matkava‐ rauksia tehtäväksesi? Osaisitko sinä esimerkiksi hoitaa varojenkeruun organisoinnin seuraavaa kesäjuhlakassaa silmällä pitäen? Pystyisitkö sinä olemaan vaikka jäsenkirjuri? Seuratoiminta on kuin mikä tahansa imi vaikka työelämässä. Kun se toimii, on se enemmän kuin osiensa summa. Tiimillä on yhteinen tavoite, jo‐ kainen ymmärtää oman panoksensa tärkeyden ja on halukas antamaan oman panoksensa päämää‐ rän saavu amiseksi. Tekeminen on mukavaa ja siinä halutaan olla mukana. Haastan jokaisen seuran mie mään omia puu‐ haihmisiään. Kuinka he jaksavat? Voisiko tehtävä‐ ken ää jakaa? Haastan myös jokaisen puuhaihmi‐ sen mie mään omaa tekemistään. Miksi teen mitä teen ja annanko muille myös laa tehdä? Jokaisen seuramme toiminta on kullanarvoista kansantanssille. Pidetään yhdessä jatkuvuudesta huolta. Joohan? Pakina Pappi Varis Aika lys ä Kansantanhuilukerho täy ää vuosia. Juhlat pitää nähty, seuratanssit so last season, diskoon eivät järjestää. Iloiset juhlat perinteiseen malliin. Ja aika jäykät lan ot taivu, rivitanssin rivit ovat vinksin lys ä pitää olla ja paljon tanhua. Siitä ovat yhtä vonksin ja tolppatanssikin on ihan kökkö, kun tan‐ mieltä kaikki. koon ei pysty kansallispuvussa kiipeämään. Lopul‐ Juhlan luonne a poh maan perustetaan hyvissä ta myös yksimiehisen juhlakomitean on pakko ajoin juhlatoimikunta. Kun kaksi ratakiskon jousta‐ myöntää, e ä katutanssikin genrenä on aika kau‐ vuudella varuste ua pirunpoikaa ilmoi aa haluk‐ kana tanhuilusta. Onneksi on vielä kolme viikkoa kuudestaan työryhmään, muut katselevat la aan. aikaa harjoitella kaikille tu ua kansantanssia. Lopulta Eevas ina ja Anu‐Liisa o avat vastaan rii‐ Viimeiset viikot käytetään tehokkaas , mu a sa‐ vatun taivu eluhaasteen. malla kulisseissa kuohuu. Hienohelma ei tahdo Riideltyään seitsemän kokouksen ajan ohjelmasta toimikunta on saavu anut konsensuksen. Sitä edis Eevas inan ja Anu‐Liisan jä äytyminen pois tanssia kansallispuvussa. Vanha piika haluaa eh‐ do omas tanssia varta vasten juhlaan hankki‐ massaan kasaridiskoasussa. Kaksi päivää ennen he kä elyssä ja ohuemman ratakiskon taipumi‐ juhlia ahvenanmaalaistytöllä ei ole vielä minkään‐ nen mutkalle ennen loppupiiriä. Kirjaimellises yk‐ laista asua. Hapanmykky tahtoo tanssia vain Tane‐ simielisellä päätöksellä juhlissa tullaan esi ele‐ lin kanssa. Taneli ei missään nimessä tahdo tanssia mään koko laajuudessaan lava‐, seura‐, disko‐, hapanmykyn kanssa, ja siinä ei mikään maanitus tanko‐, rivi‐, katu‐ ja kansantanssin synty, nyky la auta. Samuli Purainen ei vain ylipäänsä tahdo ja tulevaisuus. tanssia. Ei ainakaan tässä juhlassa eikä varsinkaan, Hurja suunnitelma esitellään Kansantanhuiluker‐ holle. Vanha kulta yri ää narista aikataulusta ja jos vanhalla piialla on diskoasu ja ahvenanmaalais‐ tytöllä ei ole asua lainkaan. ohjelman menemisestä pahas ulos kerhon muka‐ Pareja, pukuja ja paljon puhuvia katseita vaihdel‐ vuusalueelta, mu a huoli sivuutetaan aihee oma‐ laan, mu a lopulta tanhut saadaan kuin saadaan‐ na. Taito on asennekysymys. Aika on asennekysy‐ kin kasaan ilman nyrkkipolkkaa. Juhlaa edeltävänä mys. Sitä paitsi Mar n Vapun kaunis käly on breik‐ iltana suoritetaan tosin vielä viimeinen kullanvaih‐ kaaja. Ja Koskisen Maijakin on kerran työpaikan to, kun naapurin mamma ja Heikkilä ovatkin sairai‐ pikkujouluissa kokeillut rivitanssia, ja se oli muka‐ na ja herne hapanmykyn nenässä alkaa itää. vaa. Kyllä onnistuu. Ja aikaa on, kun ollaan näin Juhlat pidetään. Iloiset juhlat perinteiseen malliin. hyvissä ajoin liikkeellä. Ohjelmassa on ensin paljon tanhua ja sen päälle Koko vuosi harjoituksissa kokeillaan haitarin ja ka‐ pelimannitanssit. Yhteislaulukin kajautetaan välis‐ labaliikin säestyksellä tavallisen taajaan tanssityy‐ sä, ja pullakahvit juodaan. Ja aika lys ä on. Siitä liä jos toistakin. Lavatanssikoreografiat on niin ovat yhtä mieltä kaikki. Tanhuvies 4/2014 15 Kansallispuvut Ju a Jaakkola Kuinka suomalaisille kansallispuvuille käy? Pitkän linjan kansallispukuvalmistaja Helmi Vuorelma Oy hakeutui lokakuun alussa kon‐ kurssiin. Helmi Vuorelma alkoi työllistää itseään kutomalla vuokrahuoneessaan keinutuolinma oja he We erhoﬃn käsityökoulusta valmistu uaan vuon‐ na 1909. Yritys aloi yhden naisen kudontayrityk‐ senä, mu a laajeni nopeas erilaisia sisustusteks‐ ilejä valmistavaksi, useita kutojia työllistäväksi kutomoksi. Kansallispuvut ote in tuotantoon 1910‐luvulla. Ensimmäinen pukumalli oli Orima ‐ lasta, Helmin ko pitäjästä. Helmi Vuorelma osallis‐ tui itse pukua valmistelevaan tutkimus‐ ja suun‐ ni elutyöhön U.T. Sireliuksen kanssa. Kuva: Helmi Vuorelma Oy arkisto Vuosisadan alussa Suomessa käy in muutenkin laajal keskustelua siitä, kuinka kansa eteellisen oikeaoppisia uusien kansallispukumallien tuli olla. Kirjailija Ester Hällström (o.s. Elfving, si emmin presiden nrouva Ståhlberg) esimerkiksi ehdo , e ä tutkijoiden ja taiteilijoiden tulisi yhteistyössä tehdä kauneuden ja käytännöllisyyden vaa mia muutoksia pukumalleihin. Hän arveli, e ä taiteelli‐ Helmi Vuorelma kangaspuiden äärellä. 16 Tanhuvies 4/2014 semmiksi kehitellyt kansallispuvut olisivat suosi‐ tumpia kuin kansa eteellises tarkat. Kansallispu‐ vuista toivo in myös tulevan yleisiä käy övaa ei‐ ta, ja siksi pukujen keventäminen oli ymmärre ä‐ vää. Ehkä samasta syystä Orima lankin liiviha‐ meeseen päätyi värillisiä ympyräkoristeluita, joita ei ole tava u suomalaisten kansanpukujen ha‐ meissa. Nämä kuvioaiheet saa avat olla lähtöisin vyötaskujen ja har aliinojen kirjonnoista. Taide‐ maalari Venny Soldan‐Brofeldt ja kuvanveistäjä Emil Cedercreutz puolestaan vastus vat mallien muokkaamista muodikkaammiksi. Cedercreutz ke‐ ho jä ämään kansallispuvut rauhaan muuntelul‐ ta ja käy ämään niitä ”semmoisina kauniina kuin ne esivanhemmilta olemme perineet”. 1920‐luku oli kansallispukujen nousukau a. Kansa‐ laissota oli keskey änyt Vuorelman toiminnan edellisen vuosikymmenen lopulla. Sodan lopu ua Suomen talous alkoi kohentua ja tuo eiden kysyn‐ tä kasvoi. Vuonna 1928 Vuorelman mallisto käsi jo 28 kansallispukua. Helmi käy kansallispuku‐ mannekiineinaan yrityksen omia työntekijöitä saa‐ dakseen kansallispuvut paremmin suuren yleisön etoisuuteen: ”Annan halvemmalla, mu a pidä sit kans!” Vuorelman ensimmäinen kuvite u kansallispuku‐ vihko ilmestyi vuonna 1937 ja sisälsi 52 pukumal‐ lia. Voimakas nousukausi vaiku pukujen kysyn‐ tään. Nuorisoseurat tekivät suuria yhteis lauksia, ja Vuorelmalla työskenteli enimmillään lähes 300 henkilöä. Monet olivat emän ä, jotka kutoivat kankaat kotonaan ja saivat näin lisäansioita. Vuo‐ Kansallispuvut Kuva: Helmi Vuorelma Oy arkisto relman valmiiden kansallispukujen myyn kohosi runsaimmilleen 1930‐luvun lopussa, kun Helsinkiin odote in vuoden 1940 olympiakisoja. Vuonna 1939 myy in noin 10 000 kansallispukua. Sota ja pula‐aika keskey vät jälleen Vuorelman tuotannon hyvän kehityksen. Suurin osa yrityksen loista oli vuokra u Puolustusvoimain varustekor‐ jaamoksi, ja työntekijät paikkasivat so laiden vaa eita. Sodan aikaiset poikkeusolot olivat vähäl‐ lä tuhota kansallispukujen mallikappaleet. Kansan‐ huoltoministeriö kielsi liikkeitä pitämästä varastoa. Vuorelmalle määräys merkitsi kansallispukukokoel‐ man myymistä, koska sen anomus pukujen säi‐ ly ämisestä hylä in. Vuorelmalla usko in, e ä pukuja tultaisiin vielä tarvitsemaan, joten jokainen pukukokonaisuus paka in huolellises ja kät‐ ke in hyvin. Vuosina 1942–47 kansallispukuja ei valmiste u lainkaan. Kun pukujen valmistus taas alkoi, raaka‐aineiden puute rajoi tuotantoa 50‐luvun alkuun saakka. Säännöstelykauden aikana täytyi jokaisen laajan lähe ää Vuorelmalle puvun raaka‐aineeksi villaa. Huh kuussa 1948 Helmi Vuorelma kirjoi asiak‐ kaalleen Kajaaniin: ”Kansallispukuja kysytään ko‐ vas , mu a niiden tee äminen kysyy hermoja. Ennen sai uu a tavaraa, kun vanha loppui. Nyt ei saa ollenkaan. Jos haluaa kansallispuvun, lähe ää kaksi kiloa villaa. Ilman villoja emme voi pukua val‐ mistaa. Puvun valmistus villoista kestää kahdeksan kuukau a.” Helmi Vuorelma kuoli myöhemmin vuonna 1948. Perheenjäsenet jatkoivat yrityksen toimintaa. Kansallispukujen kysyntä nousi huippuunsa, kun Helsingissä pide in olympialaiset vuonna 1952. Samana vuonna Armi Kuusela vali in ensimmäi‐ seksi Miss Universumiksi. Hän oli ihastu ava Ant‐ rean puvussaan ja siten oivallinen kansallispuku‐ mannekiini. Koko historiansa ajan Vuorelmalla oli myynnissä myös kodinteks ilejä. Niiden myyn ohi kansal‐ lispuvut 1960‐luvulla. Muutenkin vuosikymmen oli kansallispukuharrastuksen laskukau a. Vuorelma kuitenkin sinni eli ja pi kansallispuvut edelleen mallistossa huonosta myynnistä huolima a. Nuorisoseuratoiminnan ja ko seutuperinteiden harrastuksen elpyessä 1970‐luvulla kansallispuvut tulivat uudelleen suosioon. Yleinen elintason nou‐ su ja lisääntynyt vapaa‐aika helpo vat käsityöhar‐ rastuksia ja osallistumista erilaisille kursseille. Kan‐ sallispukujen valmistuskursseja järjeste in run‐ saas ko teollisuusyhdistyksissä ja työväenopis‐ toissa. Myös kurssien ohjaajat alkoivat kaivata opastusta. Vuonna 1977 järjeste in ensimmäinen kansallispukuompelun ohjaajien kurssi. Sen järjes‐ täjinä toimivat Vuorelma, Ko teollisuuden keskus‐ lii o ja Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry. Kan‐ sallispuvut palasivat Vuorelman tärkeimmäksi tuo‐ teryhmäksi. Kansallispukuneuvosto peruste in vuonna 1979, ja Vuorelma oli mukana yritysjäsene‐ Tanhuvies 4/2014 17 Kansallispuvut nä. Vuonna 1982 yrityksen kansallispukumallisto käsi 101 naisten ja 19 miesten pukua. 1990‐luvulle tultaessa Vuorelma joutui supista‐ maan toimintojaan. Kansalaisopistojen kurssitoi‐ minta pieneni, ja se vaiku suoraan materiaali‐ myyn in. Vuosituhannen alussa Vuorelman perin‐ teinen myymälä lope toimintansa. Koko liiketoi‐ mintakonsep muu ui keski yen enemmän pos ‐ myyn in, verkkokauppaan ja tukkumyyn in. Uusia malleja kansallispukuvalikoimaan ei ote u, vaan keskity in muu amaan malliston valmistusoh‐ jeistusta nykyaikaisemmaksi. Yrityksen satavuo s‐ ta historiaa juhliste in näy elyllä Suomen Käsi‐ työn museossa Jyväskylässä vuonna 2009. Loppu‐ vuodesta 2010 kaikki toiminnot yhdiste in Kärkö‐ län Järvelään, jonne ava in myös uusi tehtaan‐ myymälä. Uu set Vuorelman konkurssista ote in kansallis‐ pukualan toimijoiden keskuudessa vastaan varsin ris riitaisin tuntein. Vuorelma pitkä historia on osa myös suomalaisten kansallispukujen historiaa, ja yrityksen lope aminen vaiku aa merki äväs kansallispukujen ja niiden materiaalien saatavuu‐ teen. Toisen suuren kansallispukutoimijan We er‐ hoﬃn lope aessa kansallispukujen materiaalien väli ämisen vuonna 2004 alkoi kehitys kansallis‐ pukumallien ja materiaalien kannalta huonom‐ paan suuntaan. We erhoﬃn myymät pukumallit jäivät maininnoiksi kansallipuvut.fi‐sivustolle, ja niiden saatavuu a ei ole pysty y takaamaan. Käykö Vuorelman malliston puvuille samalla taval‐ la, mikäli yrityksen toiminnalle ei löydy jatkajaa? Katoaako kansallispukukartalta kymmeniä puku‐ malleja, jotka eivät ehkä ole kansa eteellises oi‐ keaoppisia, mu a kertovat mielenkiintoisia tari‐ noita Suomen kul uurihistoriasta ja naisten puku‐ muodin historiasta? Lähteet: Kaukonen, Toini‐Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut (WSOY 1985) Vuorelma.net‐verkkosivusto Vuorelman kansallispukukuvastot ja ‐hinnastot ovat olleet nuoruuteni lempilukemistoa. Kirjahyllys‐ säni on lukuisia kansallispukukirjoja, ja niiden vieressä hiirenkorville lue u Vuorelman hinnasto vuo‐ delta 2003. Sen ääressä on haaveiltu ja suunniteltu kaveriporukoille kansallispukuja pitkäl sen mu‐ kaan, mihin on ollut varaa. Se onkin ollut Vuorelman tärkein val kansallispukuvalmistajana. Puku‐ jen teollises kudotut materiaalit ovat olleet helpos saatavilla, ja niiden hinta on ollut kohtuulli‐ nen. Kuvastojen ääressä on rakaste u ja viha u pukuja, vali u suosikkeja, arvosteltu milloin mitä‐ kin puvun osaa, väitelty pukujen oikeellisuudesta. Olen tehnyt pyhiinvaellusretkiä kansallispukujen äärelle Vuorelman liikkeeseen ja en seen Kalevala korun Unioninkadun myymälään, jossa oli puku‐ ja esillä. Kevyemmän toteutuksen ansiosta Vuorelman puvut ovat olleet kansantanssin harrastajalle helppo valinta. Tunnustan avoimes olevani suomalaisten kansallispukujen rakastaja valmistajasta ja kokoamisvuodesta riippuma a. Näistä lähtökohdista on helppo tunnustaa: Helmi Vuorelma Oy:tä tulee ikävä. Ju a Jaakkola 18 Tanhuvies 4/2014 Lasten nurkka Annuli Perheentupa Kuva‐arvoitus Kuvissa on yhdeksän tanhua. Keksitkö, mitkä ne ovat? Jokaisen kuvan perässä on ympyröitynä numero. Ota tanhun nimestä niin mones kirjain kuin ympyrään on merki y, niin saat sanan, joka kertoo mikä lep‐ poisan mukava asia kohta koi aa. Tanhuvies 4/2014 19 Historian havinaa Aino ja Pen Saastamoinen, Saara Mikkola‐Ylitolva Vihdin purpuri Purpurivalikoima kasvoi yhdellä, kun viime kesänä julkais in Vihdin purpurin rekonstruk o. Perinnetanssi purpuri Suomalaisen kansanomaisen tanssiperinteen ko‐ meinta ja näy ävintä an a edustaa purpuri, jota tanssi in häissä 1900‐luvun alkupuolelle as . Pit‐ kä, moniosainen ja monivuoroinen tanssi on alun perin muodostunut useista itsenäisistä tansseista, jotka ovat si en lii yneet yhä kiinteämmäksi ko‐ konaisuudeksi muodostaen yhtenäisen tanssisar‐ jan. Tanssin arvellaan levinneen kansanomaiseen käy öön 1840‐luvulla. Purpurit olivat erityises häiden seremoniatansseja – seurustelu‐ ei esitys‐ tansseja – kuten muutkin suomalaiset kansan‐ tanssit. Ranskan hovitansseissa oli jo keskiajalla tapana yhdistää eri tansseja suuremmiksi kokonaisuuksik‐ si, ja tavaksi muodostui tanssia e yjä tansseja peräkkäin. 1700‐luvun loppupuolella vakiintui yh‐ deksän tanssin ketju, jota kutsu in nimellä pot‐ pourri. Sana on tarkoi anut myös sekalihapataa. Asiantun jat arvelevat potpourrin tulleen meille Suomen sodan 1808–1809 jälkeen Venäjältä. Var‐ haisin Suomesta oleva eto on vuodelta 1818 Tu‐ russa kreivitär Armfel n luona järjestetyistä tans‐ siaisista, joiden ohjelmassa oli mm. ”potpourrie”. Zacharias Topelius mainitsee päiväkirjoissaan, e ä hän oppi potpourria tanssikoulussa jo lapsena 1826 ja kertoo myös useista tanssiaisista 1830‐ luvulla sekä Uudessakaarlepyyssä e ä Helsingissä, joissa potpourri oli mukana. Varhemmista vaiku eista saa aa kertoa Vihdistä, en sestä Sepän so lasvirkatalosta löytynyt nuo ‐ 20 Tanhuvies 4/2014 kirja ”Poutpori Bok”, joka on ilmeises peräisin 1700‐luvulta ja on kuulunut virkatalon silloiselle hal jalle, upseeri Berndt August Levanille. Vihko löytyi talon remon n aikaan roskalavalta, josta remon mies sen pelas ja toi Mikko Yli‐Ros lle. Kirjasta löytyy esimerkiksi sävelmiä Angles n:o 2 ll Potpuri, Polones n:o 1 ll Purpuri. Tämän ma‐ teriaalin tutkiminen jatkuu, ja sen yhtey ä Vihdin myöhempään purpuriperinteeseen selvitetään. Eri paikkakun en purpurit ovat poikenneet toisis‐ taan, jopa saman paikkakunnan eri soi ajien ver‐ siot. Täydellisiä selostuksia purpureista on pari‐ kymmentä, joista puolet suomenkielisiltä ja puo‐ let ruotsinkielisiltä alueilta. Lisäksi on katkelmalli‐ sia muis inpanoja. Jonkinlainen eto purpurista on noin sadalta paikkakunnalta. Vihdin purpuri Vihdin purpurin ovat rekonstruoineet Saara Mik‐ kola‐Ylitolva ja Aino Saastamoinen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston, Val ‐ on urheilu‐ ja voimistelulautakunnan arkiston se‐ kä Museoviraston ja Vihdin kunnan arkistojen pohjalta. Pääperiaa eena on ollut pysyä uskollise‐ na Vihdin alueen tanssi‐ ja musiikkityylille sekä yleisille purpurin lainalaisuuksille. Vihdissä on tanssi u omaa purpuria ainakin 1860‐ luvulta alkaen, ja Lempi Aroketo (s. 1893) on ker‐ tonut purpuria tanssitun vielä 1920‐luvulla. Ojak‐ kalalainen Inkeri Stång muistaa äi nsä Lempi Räykkylän harjoi elleen purpuria 1950‐luvulla, joten sitä on ilmeises esite y vielä tuolloinkin. Historian havinaa August Hellmanin (1879–1942) edetään soi a‐ neen purpuria 1900‐luvun alussa ja yri äneen ope aa sitä iltamayleisölle vielä vuonna 1926, mu a tanssi jäi kokonaan pois muodista jo ennen 1930‐lukua. Vihdin nuorisoseura järjes lokakuus‐ sa 1911 iltamat, joissa Huvitoimikunnan pöytäkir‐ jan mukaan ”pukutanssia”, jonka epäilemme ol‐ leen purpuria, esi vät J. Ekholm, Emmi Reijonen, M. Mäkelä, Anni Palenius, Enroos, Aino Haapaoja, Nikkilä ja Heidi Härö. Tietoja Vihdin purpurista on jälkipolville säilynyt myös Yrjö Halénin vii eellises‐ sä selostuksessa, joka löytyy Suomen Urheiluarkis‐ tosta. Vihdin purpurin musiikista löytyi kaksi äänite ä Kansanrunousarkiston kokoelmista. Vihdin kuului‐ simpiin viulupelimanneihin lue u Fredrik Suomi (1876–1959), Olkkalan kartanon torppari ja Siirin lan isäntä Maikkalan kylästä, on soi anut Vihdin purpurin 78‐vuo aana vuonna 1954. Tätä ääni‐ te ä on käyte y Tilulii – Pelimannimusiikkia Uu‐ deltamaalta ‐äänilevyn lähdemateriaalina. Viulu‐ pelimanni Mar Hellman (1907–1975) Ahmoosta on soi anut Vihdin purpurin vuonna 1967. Vihdin purpuri kuuluu hämäläiseen perinteeseen, ja Fredrik Suomen ja Mar Hellmanin soi amissa purpureissa on kahdeksan erilaista osaa. Fredrik Suomen soi aman purpurin vuorot ovat ulosaja‐ minen eli lan uloora, pujetus, suutari eli naputus, Ranskan katrilli eli kä ely, fikuneeraminen, peuka‐ lopolska, marssi ja loppumarssi. Marssin ja loppu‐ marssin melodiat ovat samat. Osien välissä on ai‐ na ankeleesi. Vuorojen nimissä on käyte y Vihdin alueen murteelle tyypillisiä ilmaisuja. Erityisen näy ävä on naputus, jossa punnitaan taitavaa, nopeaa jalkatyötä ja annetaan laulunkin raikaa. Mar Hellmanin soi eessa vuorot ovat alkumars‐ si, fikuneeri, läpijuoksu, kä ely, natku, peukalo‐ polska ja loppumarssi, osien välissä on ankeleesi. Viulisteina Suomi ja Hellman ovat valinneet erityi‐ ses viululle sopivia sävellajeja ja kuvioita. Leena Koivun haasta elussa Mar Hellman ker‐ too oppineensa Vihdin purpurin korvakuulolta isältään, Vihdin kuuluisimpiin viulupelimanneihin luetulta August Hellmanilta (1879–19??). Mar Hellmanin mukaan Augus n oppi‐isä oli naapurin ”Perhelin faari”, jonka kanssa August soi mm. häitä. August soi ”komioita häitä” vielä keski‐ ikäisenä. Oli myös kaksoishäitä ja sellaisiakin häi‐ tä, joissa ensin oli häät, si en morsiamen kotona läksiäiset ja si en hääparin yhteisessä kodissa tu‐ liaiset. Kaikissa tanssi in. Mar kin kertoo soi a‐ neensa isänsä kanssa Nummella kaksoishäissä. Vihdissä tanssi u purpuri on saanut vaiku eita sekä suomen‐ e ä ruotsinkieliseltä alueelta. Lähin tunne u purpuri on Lohjan purpuri, ja arkistosta löytyi Nummen purpurin nuo t. Purpureiden sere‐ moniallisuus näkyy järjestyksessä, johon parit ase uvat aloi aessaan tanssin: paikat määräyty‐ vät säädyn ja tanssitaidon mukaan. Johtoparina tanssii hääpari ja heidän vieressään puhemies pa‐ reineen. Tämän jälkeen ase uvat kuvioon hääpa‐ rin vanhemmat, si en rikkaat säätyläiset ja viimei‐ siksi piiat ja rengit. Erityisen taitava tanssija saa oi lunastaa taitojensa perusteella säätyään vastaavaa korkeamman tanssipaikan. Herrat eivät voineet tanssia keskenään, mu a pii‐ kaparina oli mahdollista osallistua purpuriin. Tär‐ keää oli kuitenkin löytää itselle mieleinen tanssi‐ pari: ”…kun se on niin pitkä niin pitää olla semmo‐ nen hyvin mielly ävä se tanssikaveri”, toteaa Au‐ gust Hellmankin arkistonauhalla. Tanssiryhmä Hiisipiiri ja vih läiset pelimannit ovat harjoi aneet Vihdin purpurin, ja se esite in mm. Vih ‐päivien yhteydessä 23.8.2014 Vihdin kesäte‐ a erissa. Esitykseen oli lisä y näytelmällisiä ele‐ men ejä ja tanssijoilla oli eri rooleja. Esiinty‐ misasuina käyte in 1800–1900 ‐lukujen vaihteen maaseudun juhla‐asuja. Tanhuvies 4/2014 21 Historian havinaa Aino Saarelainen Wiipurin laulujuhlilla 1908, 3. osa Olemme saaneet seurata Suomalaisen Kansantanssin Ystävien delegaa on vaiherikasta matkaa Viipurin laulujuhlille vuonna 1908 jo kahdessa aikaisemmassa Tanhuvies n nume‐ rossa. Nyt ovat vuorossa reissun viimeiset vaiheet. Saamme kuulla mm. ju usarjan kuvituk‐ sena olleiden kahden kuvan syntyhistorian. Alkoi taas päivän työ. Syöminen, juominen ja ali‐ tuinen juokseminen juhlasta juhlaan ja sillä välin omat harjoitukset. Toisinaan hajaannuimme hiu‐ kan. Kukin huvi eleikse omalla taholla. Olipa meil‐ lä eräs vapaa hetki, jolloin 3 ystävistä olivat etsi‐ mässä Wiipurin hienointa kahvilaa. Kävellä ei jak‐ se u, joten ajel in oikein issikalla. Pyyde in aju‐ ria viemään meidät halu uun paikkaan ja tämä kuskaa meidät pari kulmaa ja pysähtyy yhen kapa‐ kan eteen. ”Metropol” tai mikä lie ollut. Selite in ajurille, e ä ei siellä saa tarjota konjakkia ja viiniä, sellaista emme kaipaa, mu a se pitää vastata Fa‐ zeria Helsingissä, pitää saada hyvää kahvia, leivok‐ sia, suklaakonveh a y.m. Taas ajoi hän meidät jon‐ kun matkaa ja pysähtyi, mu a eikös taas lue u ”Viiniä, konjakkia”. Taas ravistel in päätä oppaal‐ lemme ja nauroimme täy ä kurkkua koko asialle. Ajuri ravis päätään ja tuumi, e ä miten hienoste‐ levaa olla pitää, kun ei tämäkään kelvannut. Eteenpäin lähdimme taas ajamaan ja kyllä lopulta löysimme mieluisan kahvipaikan. Kello 2 oli määrä tavata toiset ”Ystävät” valoku‐ vaajalla, sillä pi hän tämä sankarjoukko plootuun ikuiste aman tuleville polville nähtäväksi. Kovin oli voimille käypää olla tuon portretmaakarin luo‐ na, sillä kovin väsy kaikkia – sitä juuri ja näin jak‐ soi tuolilla istua. Tietys tällaisen työn jälkeen olimme ruuan tarpeessa ja ruokapaikka olikin seu‐ raava numero ohjelmassa. Iltapäivällä taas juhla‐ konser in, jossa itse yleisölle jakelimme ilmoituk‐ 22 Tanhuvies 4/2014 siamme näytöksestämme illalla kello 7 suuressa kansakoulusalissa. Vielä oli yksi merkillinen paikka, jonne täytyi men‐ nä. Erään pihan palokäytävässä oli valokuvaaja, joka ilmaiseksi o kuvia lauluseuroista, jotka tuli‐ sivat juhla‐albumia koristamaan ja tänne mekin vielä suuntasimme askeleemme. Kovin oli paikka alkuperäinen. Jonkun romukasan päälle meidät järjeste in seisomaan. Juutalainen, joka tätä valo‐ kuvausamma a harjoi , ryömi mustan vaa een alle ja kovin tärkeän näköisenä meitä lasin läpi r‐ kisteli. Tulipa si en vielä toinen, joka hoi itse va‐ lokuvaamista ja kaikki ne noitatemput, joita tämä teki ilmassa, antoi meidän ymmärtää miten tärkeä hetki oli edessämme. Hirmuisen iloisina lähdimme kansakoululle ja ilok‐ semme saimme taas nähdä ihmisiä rientävän esi‐ tystämme katsomaan. Hyvin meni kaikki taas. Muutamia tansseja saimme toistaakin. Tämä oli viimeinen oma esityksemme, seuraavana päivänä tuli meidän esiintyä suuressa kansanjuhlassa. Illalla taas hajaannu in. Muutamat menivät nuk‐ kumaan, muutamat taas oopperaan Pohjan neitoa katsomaan. Kun sitä vihdoinkin taas majapaik‐ kaansa pääsi niin, kyllä suloiselta tuntui. Tietys naisten puolella taas elämää oli. Kovas ihme e‐ limme maalaistoverei emme rautavoimia, kun väsymys ei heitä näy änyt yllä ävän. Jo vallitsi yön hiljaisuus ja oli juuri saanut unen Historian havinaa pötköstä kiinni, kun kamala jyrinä tärisy Reaali‐ lyseon rakennusta. Kauhistus valtasi koko seura‐ kunnan, Ryynekreemi ja Snellmankin olivat kovin vakavan näköisiä. Mikä nyt oli tulossa? Joko nyt koko ryssän armeija oli taloa piiri ämässä! Avautui ovi – ja kuka sieltä ilmestyi – rouva Fur kaikessa via omuudessaan saapuu ko in pikkutunneilla lystäiltyään hiukkasen! Kas siinä koko hirviö! Oli viimeinen juhlapäivä käsissä. Aamupäivän vie‐ mme Monrepos puistossa. Sen kävimme ris in ras in, kaikki ihanuudet katso in. Väinämöisen patsaan luona panimme tanssiksikin. Vielä oli puis‐ tossa kuuluisa kiviholvi, jonka alitse jos kulki huu‐ taen ”brekekeks”, niin mitä ikinänsä toivoi kävi se toteen. Ystävä Pursiainen kuului toivovansa itsel‐ leen paljon rahoja, jota monet muutkin toivoivat, mu a Kiu o kun vuorostaan tuli tuon holvin alatse pää raapien kovaa kivika oa, toivoi itselleen mor‐ sianta. Tuo brekekeks tuli meille nyt rakkaaksi hy‐ vää päivää sanaksi. Vielä käy in pikiruukit ja Papu‐ lat, ja sangen iloisina virkistävän matkan jälkeen palasimme ko in. Oli ihan unohtua kertoa, e ä matkalla Monrepo‐ hon poikkesivat Peitso ja Stenberg leipuripuo in ostamaan 66 pennillä russinleipää ja sannkranssin, jotka hyvällä maulla söimme Väinämöistä ihailles‐ samme! Esiinnyimme taas iltapäivällä innostuneelle juh‐ layleisölle, joten kaikin puolin saimme olla tyyty‐ väisiä matkaamme. Jo tänä iltana pi osan matkustaa. Pienet jäähy‐ väiskekkerit pan in toimeen illalla. Pan in yhteen kaikki ruokaliput ja pojat läh vät ravintolaa tyhjen‐ tämään. Taskut pullo vat vaan, täyteen kun olivat ahde uja appelsiineja ja omenoita. Kyllä ystävät pi vät huolta siitä, e ei mitään pahentumaan jää‐ nyt. Aika riensi ja läheni ensi jäähyväishetki. Lähdimme asemalle saa amaan lähteviä tovereita. Kuin varik‐ set aidalla istuimme kaikki pitkässä jonossa, ja täy ä laukkaa huutaen ”brekekeks” huisku mme nenäliinojamme jäähyväisiksi. Olipa meitä vielä paljon jälellä sentään, mu a seuraavana päivänä jakautui joukko taas. Osa läh laivalla Juus laan ja osa junalla Imatralle. Siellä Imatran joukolla oli aika hauska matka eväste ynä, kun olivat russinleivällä, sannkransseilla, Wiipurinrinkeleillä, suklaa kon‐ vehteilla y.m. hyvällä. Imatran kuohuja ihail in ja tuumi in jo, e ä ei takaisin enää pala aisikaan, vaan kukin etsisi parahimman paikan, josta kuohui‐ hin tanssisi! Mu a asiaa tarkemmin harki uamme huomasimme, miten suuri vahinko Suomalaisen Kansantanssin Ystäville tämä olisi – jos turnémat‐ kasta olisi tullut niin traagillinen loppu, ja niin pää‐ mme reilus palata ko kulmille iloisine muis‐ toinemme. Kuva: Alexander Federley Kansantanssin Riemuvuosi 2016 Vuonna 2016 tulee kuluneeksi 150 vuo a ensimmäisestä jul‐ kisesta kansantanssiesitykses‐ tä. Tanhuaminen näkyi silloin ensimmäistä kertaa seuruste‐ lumuodon sijaan ns. estraditai‐ teena. Riemuvuonna siis juhli‐ taan kansantanssin 150 vuo a näy ämöllä. Tanhuvies 4/2014 23 Tanhu‐Visa 80 vuo a Johannes Sääski Linnan kes t – Tanhu‐Visan 80‐vuo sjuhlat 25.10. suuri joukko tu uja. Matka meni mukavas hyväs‐ sä seurassa. Kuva: Johannes Sääsken arkisto Perillä Suomenlinnassa odo eli autokuljetus van‐ himpia osallistujia. Me kuitenkin pää mme mennä vielä kahville ennen juhlien alkua. Juhlapaikka, Tenalji von Fersen, näy ulkoa vaa ‐ ma omalta ja vielä sisältäkin – pohjakerroksessa. Toisessa kerroksessa lat komistuivat, ja vastassa olevat sorjat linnanneidot nos vat tunnelmaa. Historiaa Matkalla juhliin Olimme kolmen en sen ja nykyisen Tanhu‐ Visalaisen kanssa kokoontuneet Suomenlinnan lau arantaan. Tuuli puhalteli kylmäs lounaasta. Odo elimme suositusta aiempaa lau aa, joka pian saapuikin. Samaan lau aan nousi kanssamme 24 Tanhuvies 4/2014 Juhlissa Juhlasaliin saapuminen oli komea. Seremoniames‐ tari kuulu jokaisen saapujan. Löysimme laa esiintymisalueen laidalta. Juhlien aluksi Mikko Luukkonen kertoi Suomenlinnasta ja Tenalji von Fersénistä sekä tanssien kehi yksestä hoveissa ja linnoissa. Tanssit alkoivat yhteisellä juhlapoloneesilla. Tätä seurasi hieno Oravaisten menue . Oravaisten menue ssa polskapiirit pyörivät niin vinhas , e ei hennoimmilla neidoilla tuntuneet jalat lainkaan Kuva: Jori Samonen Vuonna 1934 Rai usyhdistys Koiton Sininauhapii‐ rissä peruste in R.Y. Koiton Sininauhapiirin kan‐ santanhukerho. Tästä alkoi monen mutkan kau a nykyisen Tanhu‐Visan taival. Ohessa on lähes 100 vuoden takaa kuva Visan tanhuujien lope ajais ‐ laisuudesta. Visan tanhuujat oli Koiton Voimistelu‐ ja urheiluseura Visan epävirallinen tanhuryhmä, joka toimi pari vuo a ja lope in vuonna 1915. Näiden kahden tanhuryhmän ainoat yhteydet ovat, e ä molemmat toimivat Koitossa ja e ä mo‐ lempia kutsu in Visan tanhuujiksi. Oli Koitossa tanhu u aiemminkin. Vuonna 1903 peruste in naisvoimistelijat Säkenet. Se harras myös kan‐ santanssia ohjaajanaan Anni Collán. Tanhu‐Visa 80 vuo a Kuva: Jori Samonen la aan tapaavan. Tanhu‐Visa oli panostanut pal‐ jon vuosisadan alun puvustukseen, ja joillakin oli empireajan vaatetus. Fred Stoddard esi sarjan lauluja, joita säes Eija Saastamoinen‐Stoddard. Lauluesityksen jälkeen seurasi Jyrki Kokon ohjaama osio Tanssit Seura‐ huoneella. Se alkoi aina yhtä kauniilla Vanhalla ruotsalaisella valssilla ja pää yi hieman yllä äen tavanomaista humoris sempaan versioon Pirun‐ pojan polkasta. Väliajalla Tanhu‐Visa vastaano muistamisia sekä kunnioi SKY:n hopeisella ansiomerkillä Tapani Luhtarantaa ja Marja Suomista. Kahvia ja kakkua oli myös tarjolla. Seuraavana osiona oli Mikko Luukkosen ja Anni Aallon ohjaama osio Tanhu‐Visan vanhoja tansseja: Västgöta dans ja Tanskalainen katrilli. Molemmat esite in kuin silloin ennen. Kolmantena osiona oli Ju a Jaakkolan ohjaama osio Tanhu‐Visan uusia tansseja, joka alkoi komeal‐ la Pohjalaisella neliöllä. Jossain vaiheessa Hilkka Kaukamo kävi kiinni rin‐ nuksiini ja alkoi ajaa minua ko in. En etenkään halunnut lähteä, jolloin Hilkan poika Kai Kaukamo (Pikku‐Kaitsu) tuli häntä au amaan. Tein vastarin‐ taa parhaani mukaan, kunnes Luhtarannan hanu‐ rista alkoi kuulua tu u melodia: Härkätanssi. Tä‐ män tanssin aikana sovimme Kaitsun kanssa asian, ja sain jäädä vielä juhliin. Tapaus oli lähes odo a‐ maton – olimmehan Kaitsun kanssa Härkätanssia tanssineet satunnaises noin 30 vuoden ajan, vii‐ meksi 10 vuo a si en – ja aina ennalta harjoi e‐ lema a. Minulle kerro in jälkikäteen, e ä eräällä pikkutytöllä katsomosssa oli ollut niin hauskaa, e ä hän oli pudonnut tuolilta. Esitysten jälkeen Nyt alkoivat pelimannitanssit. Visa toimi lavalle Tanhuvies 4/2014 25 Tanhu‐Visa 80 Juhlien jälkeen kuulin, e ä lähde yäni oli vielä tanssi u yhteinen Katrilli Repolasta. Tämä kyllä harmi . Olisin sellaiseen mielelläni osallistunut. Edellisen yhteis‐Repolan olin tanssinut vuoden 1997 Nordlekissa Vaasassa. Juhlien jälkeen Tanhu‐Visan jäsennyydeltään vanhimpana tunnen olevani jäävi arvostelemaan juhlia, joten jätän sen tuomarien tehtäväksi. Tapasin näet pari viikkoa juhlien jälkeen Kari Bergholmin ja Erkki Kuosmasen, Visan jäsen noin 70 vuoden takaa. Kari Bergholm: ”Hyvin suunniteltu ohjelma, hyvin esite y, hyvin harjoiteltu, pidin kovas !” Erkki Kuosmanen: ”Koska ovat seuraavat juhlat?” Myydään Myydään hyväkuntoinen Perä‐Pohjolan puku kaikkine osineen (myös huivi ja tykkimyssy). Koko noin 42. Hintapyyntö 450 €, tai sopimuksen mukaan. Tiedustelut: Hilkka Jansson 0400 430815 (Helsinki) Lasten nurkan vastaukset: 1. Hurja, 2. Juustopolska, 3. Lintunen, 4. Haili, 5. Pilkku, 6.Pensselienkeliska, 7.Raa kko, 8.Kolmeinen, 9.Lan Annetut kirjaimet poimimalla tuli sana ”JOULULOMA”. 26 Tanhuvies 4/2014 Kuva: Jori Samonen mitä hienoimpia yhtyeitä, suurellisimpana var‐ maan Visa Big Band. Minulle tuli ongelma. Olisin halunnut kuunnella musiikkia ja katsoa yhtyeitä, tanssia hienoja kappaleita ja seurustella vanhojen ystävien kanssa. Valinta osui tällä kertaa vanhoi‐ hin ystäviin vuosikymmenten takaa. Kansantanssia kirjallisuudessa Esko Kannusmäki Kansantanssia kirjallisuudessa 13 ”Joku kylän nuorista alkoi puuhata laskiaistansseja. Laskiaistansseihin ei homma u parhaita häiden soi ajia vaan tyydy in tavallisiin kylän soi ajiin. Soi opelinä oli yleisimmin viulu. Hanurin soi ajia‐ kin silloin jo oli. Laskiaistanssien ensimmäinen kap‐ pale oli virtolainen polska. Si en oli vuorossa po‐ lokka ja tämän perästä valssi. Laskiaistanssit saa oivat joskus kestää yli puolenyön. Laskiais‐ tansseissa oli harvoin kännisiä. Makkaraa pide in näkysällä, e ä tansseista tulijat saivat syödä. Jos laskiaisena oli lumipyry, mytelli, jäi laske elu vähille, samoin ei lähde y edemmäs tansseihin. Keksi in leikkejä. Harjan hei o ja loven juoksu olivat suosi uja. Samoin numeroleikki. Vanhempi väki saa oi myöskin yhtyä leikkeihin. Asumusten nuorimmilla ei juuri ollut omia suksia. He käy vät vanhempien hylkäämiä kapelisuksia. Vesisaavia lykä in suksella. Vesisuksi oli laskiaise‐ na käytössä, jos löytyi pari. Laskiaista viete in yleensä leikkimielellä. Jos tuulesi laskiaisena niin, e ä roskat menivät yli raiteen, pyrysi silloin koko paaston ajan. (Juhannuksena ei ollut soveliasta tanssia)” Paula Ala‐Härkönen ja Aila Sipilä: Niin vaari kuokkii kun muori ruokkii, tarinoita ja ohjeita ruokaperin‐ teestä Virroilla/Kalle Nojonen ”Hienoihin tanssisalonkeihin to uneen herrasväen silmissä talonpoikien tanssi näy kömpelöltä ja sulo omalta, Italialainen Giuseppe Acerbi kuvaili 1799 Pohjois‐Suomessa näkemäänsä tanssia, joka lienee ollut polska: ’Heidän tanssinsa on mitä kömpelöintä hyppelyä, vailla kaikkea viehkey ä; välistä teh in jonkinlaisia keikauksia, jolloin naisten hameet liehah vat il‐ maan. Ei minkäänlaista vaihtelua ollut heidän as‐ kelissaan, ei mitään kiihkeää tunne a heidän asen‐ noissaan, ei mitään ilme ä ainoankaan kasvoilla. He tanssivat yhtä hartaan vakavina, kuin jos olisi‐ vat uurastaneet sellaisessa työssä, jolla heidän olisi ollut hanki ava leipänsä. Ainoana vaihteluna koko tässä liikeh misessä oli käsivarsien erilainen asen‐ to; he ase vat ne vuorotellen päällekkäin, mu a perin kankeas , niin e ei siinä ilmennyt kaukaisin‐ takaan aavistusta ais sta tai luonnollisesta sulosta. Tuntui jotenkin kummalliselta, kun näki näiden ihmisten huvi elevan niin to sina, ilman hymyn häive äkään kasvoillaan.’” Pirkko‐Liisa Rausmaa: Suomalaiset kansantanssit Suomi 75 Itsenäisen Suomen historia osa 2 1991 ”Lämmenneiden ruumiiden yhtämi aisista liikkeis‐ tä ja parke la alta nousevasta pölystä ilma salis‐ sa oli käynyt raskaaksi ja kyn läin liekit muu u‐ neet keltaisiksi usvapilkuiksi. Nyt tanssi monta pa‐ ria, ja kun ei laa rii änyt, niin jokainen pari tömis‐ teli sangen rajoitetulla alalla ja tanssijat työntelivät ja sysäilivät toisiaan. Ohjaajan ehdo ama tanssi‐ vuoro oli sellainen, e ä vapaa kavaljeeri ajoi takaa jotakin tanssivaa paria. Pyöriskellen sen ympärillä masurkan askelin, mikä näy naure avalta ja hur‐ jalta, hän kaikin voimin etsi hetkeä, jolloinka daami kääntyisi häneen päin. Silloin hän nopeas löi kä‐ siään yhteen, mikä merkitsi, e ä hän oli vallannut daamin. Mu a toinen kavaljeeri koe estää häntä siitä ja kaikin tavoin käänteli ja nyki pariaan puolel‐ ta toiselle, ja itse milloin peräytyi, milloin nelis syrji äin, turvasipa väliin vasempaan vapaana ole‐ vaan kyynärpäähänsä, tähdäten sillä vastustajaan‐ sa rintaa. Tuosta tanssivuorosta syntyi aina saliin epähieno, raaka ja ruma hälinä.” Aleksand Kuprin: Kaksintaistelu Tanhuvies 4/2014 27 Tapahtumakalenteri SKY:n ja KTNL:n vaalikokoukset 22.11.2014 Karjalaisten tanssien kurssi Haminassa 22.11.2014 Kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopinnot 13.12.2014 —14.12.2014 III jakso Kansantanssin ope aminen ja kehonhuolto, 1 op, Kempele. Hinta 100 € sisältää opetukset ja majoituksen. Kansantanssin 150 vuo a ‐kurssi Oriveden opistolla 27.—30.12.2014 Tanssillinen tutustumismatka kansantanssin historiaan. Opi kantapään kau a Koiviston polska ja Mitä poika luuraa Sapossa. Mistä ovat syntyneet keskeiset tapahtumat? Miltä tuntuvat klassikkotanssit? Lisä etoja: Riia Niemelä 044‐7443939 tai Tuula Hyys nmäki 045‐6577358 Oriveden kansanmusiikkikurssit 27. –30.12.2014 Perinteiset kansanmusiikkikurssit pidetään Oriveden opistolla joka vuosi joulun välipäivinä. Oriveden kurssisarja on maamme kansanmusiikin talvikauden suurin koulutustapahtuma. Mukana noin 150 kansanmusiikin harrastajaa ympäri maata. Kyselyihin kursseista vastaa Päivi Ylönen‐Viiri 09‐8731320, toiminnanjohtaja(at)kansanmusiikkilii o.fi Folklandian Etkot 09.01.14 klo 19—21, Black Box, Musiikkitalo, Mannerheimin e 13 A, Helsinki Viimevuo seen tapaan Folklandia‐risteilyä edeltää Etkot‐konser Musiikkitalossa. Konser ssa esiintyvät Habadekuk, Karde‐ mimmit, Marcelo 'Patalino' Rosa, Väkevä Kollek ivi sekä Siba Folk Big Band, joka esi ää Heikki Lai sen tunnetuksi tekemiä lauluja. Liput: 17,50—6,50 €. FolkForum 09.01. klo 13.15—16, Musiikkitalo, Auditorio, Mannerheimin e 13 A, Helsinki FolkForum perehtyy vuoden 2015 teemaan Kaikki pelaa luennoin ja demonstraa oin. Lisäksi Kansantanssin Riemuvuosi 2016 esitellään lyhyes . Ilmoi autumiset 2.1. mennessä. Lisä etoja: www.kansantanssi.fi. Folklandian Jatkot 10.1.2015 klo 17, Ravintola Kaisaniemi, Helsinki Folklandian iloinen meno jatkuu he laivan rantaudu ua Ravintola Kaisaniemessä, jonne on narikkamaksua lukuun o ama a vapaa pääsy. Nordlek 2015 ohjelmiston kertauskurssi 24.1.2015 Puistokulma, Talkoo e 4, Vantaa 28 Tanhuvies 4/2014