1/2015 Vuoden Wäinö Kari Bergholm Tanhuvies 1/2015 1 Sisällys Tässä lehdessä Pääkirjoitus 3 NORDLEK 2015 3 Vuoden Wäinö ‐tunnustus Kari Bergholmille 4 Vaalikokousten kuulumiset 5 SKY:n hallituksen uudet jäsenet ‐ Risto Härmävaara esi äytyy 6 Seija Ulenius esi äytyy 7 Vuoden 2015 teema: Kaikki pelaa 8 Kansantanssin Riemuvuosi 2016 8 Kolumni: Pia poh i 10 Historian havinaa 11 Kansallispukuharrastuksen nousu 12 Pakina: Tanhumies on suojeltava 15 Suomen kansallispukukeskuksen kuulumisia 16 Tietovakka 1: Perus etoa tanhujen ope amisesta 18 Katselmusten säännöt päivite in 21 Kesäjuhlaisäntä: Tampereen Työväenopiston Tanhuujat r.y. 22 "O aisinyhden kansallispuvun M‐koossa, kiitos" 24 Kansantanssia kirjallisuudessa 26 Laskiaista huude in hyvän vuoden toivossa 28 Lasten nurkka 29 Kansallispukupörssi 30 Vastaukset 31 Tapahtumakalenteri 32 58. vuosikerta Julkaisijat: Tanhuvies /Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Lii o ry Pelimannikilta ry Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki Päätoimi aja: Teemu Perheentupa tanhuvies @kansantanssinyst.fi Toimitus: Anni Aalto, Risto Elo, Ju a Jaakkola, Annuli Perheentupa ISSN‐L 1799‐1404 Kannan kuva ja kuvankäsi ely: Pirkko Elo 2 Tanhuvies 1/2015 p. (09) 441 803 tai 045 2777 283 14.00–18.00, ke ja to klo 10.00–14.00 ISSN 1799‐1404 Pääkirjoitus Teemu Perheentupa ja An Järvensivu Pääkirjoitus Yleensä Tanhuvies n pääkirjoitusvuoro kiertää SKY:n, KTNL:n ja Pelimannikillan puheenjohtajien sekä Tanhuvies n päätoimi ajan kesken. Näillä näkymin Pelimannikilta kuitenkin kadonnee näiltä sivuilta piakkoin. Annan siis puheenvuoron mah‐ dollises viimeistä kertaa An Järvensivulle, Peli‐ mannikillan puheenjohtajalle: ”Pelimannikilta ry tulee tänä vuonna täy äneeksi 50 vuo a. Suuri määrä talkootyötä ja lukema o‐ mat onnistuneet soi otapahtumat mahtuvat tä‐ hän taipaleeseen. Voimme muistaa killan historiaa ylpeänä ja kiitollisena. Suomen vanhimman kansanmusiikkiyhdistyksen matka on myös pää ymässä, mikäli vuosikokous niin pää ää. Julkaisutoiminta on jo siirre y Suo‐ men Kansanmusiikkiliitolle, jonka maakuntayhdis‐ tykset tekevät pitkäl kaikkea sitä, mitä tekemään kilta aikoinaan peruste in.” Soi o ei kuitenkaan lopu, esimerkiksi Penan Puska‐ soi oihin kaikki ovat tervetulleita. Eikä pelimanneja Suomalaisen Kansantanssin Ystä‐ vissäkään unohdeta, sillä vuoden alussa aloi Ris‐ to Härmävaaran luotsaama pelimannitoimikunta kehi ää kansantanssin ja sen säestäjien yhteistyö‐ tä. Eikä kansanmusiikki Tanhuvies nkään sivuilta ka‐ toa, mikäli toimitus asialle mitään voi, päinvastoin. Annetaan siis soiton soida, ja mennään mukaan soi amaan ja tanssimaan! Risto Elo NORDLEK 2015 Tänä vuonna NORDLEK 2015 täy ää 40 vuo a. Juhlavuoden kunniaksi on Tanskan Viborgiin järjes‐ te y juhlat, jossa on tapahtumia jokaiselle. Erityi‐ ses lapsia ja nuoria sekä perheitä on muiste u unohtama a tanssijoita ja pelimanneja. Lapsille ja nuorille on järjeste y työpajoja ja tanssimahdolli‐ suuksia heidän ehdoillaan. Tanssijoille ja pelimanneille on järjeste y useita paikkoja, joissa tanssiminen on mahdollista oh‐ ja una tai vapaas improvisoiden. Pelimanneille on järjeste y musisoin paikkoja puskasoi oihin ja yhteissoi oihin koko juhlan ajaksi. Juhlat ovat Kaus sen kansanmusiikkifes vaalin jälkeisellä viikolla 14.–19.7.2015. Tarkempia lisä etoja ohjelmasta, työpajoista, esiintymisistä ja retkistä löytyy verkosta myös suo‐ meksi sivulta h p://www.nordlek2015.dk sekä www.kansantanssinyst.fi/Tapahtumat. Tanskalaiset osaavat pitää hauskaa, joten odo‐ te avissa on mainiot juhlat. Tanhuvies 1/2015 3 Vuoden Wäinö Annuli ja Teemu Perheentupa Vuoden Wäinö ‐tunnustus Kari Bergholmille sen puolestapuhujana maailmanlaajuises . Hänen monipuolinen ja hyvin pitkä työnsä suomalaisen kansantanssin alalla ei ole jäänyt keneltäkään huo‐ maama a. Bergholm on ollut mukana sekä tanssi‐ jana, ope ajana, mukana toimi amassa alan kirjo‐ ja, selvityksiä kansantanssin lanteista, lisäksi hä‐ nen panoksensa kansainväliseen toimintaan on ollut merki ävä", toteaa KEK:n toiminnanjohtaja Rii a‐Liisa Joutsenlah . Kuva: Petri Kivinen Kansantanssin Kari aloi 1963, ja jo 1965 hänestä tuli SKY:n puheenjohtaja seuraavaksi 25 vuodeksi. Kari on Nordlekin perustajajäsen, hän oli laa mas‐ sa ja allekirjoi amassa Nordlek‐sopimusta 1975. Vuonna 1995 hän ryhtyi ohjaamaan Helsingin Kan‐ santanssin Ystävien Purpuri‐ryhmää, ja 1997–2005 hän oli CIOFFin (Interna onal Council of Organiza‐ ons of Folklore Fes vals and Folk Arts) puheen‐ johtajana. Koko Tanhuvies n toimitus oli läsnä laisuudessa osoi amassa suosiotaan, mu a haluaa vielä uu‐ demman kerran onnitella Karia! Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus on kansanmuusikoiden, ‐tanssijoiden ja soi nra‐ kentajien yhteinen ka o‐organisaa o, joka on vuodesta 2006 jakanut vuosi ain Vuoden Wäinö ‐ tunnustuspalkinnon henkilölle tai ryhmälle, joka elämäntyönsä, taiteellisten ja/tai pedagogisten ansioidensa tai alansa merki ävänä innovoijana ansaitsee tulla näkyväs esille nostetuksi. Tämän vuoden Wäinöksi julkiste in 9.1. Folklan‐ dia‐risteilyllä Folklandia Gaalassa perin näy äväs SKY:n monivuo nen puheenjohtaja ja kunniapu‐ heenjohtaja, diplomi‐insinööri, Kari Bergholm. Usein hyvä isäntä, se hyvä talon isäntä, saapi vierasta salihin, tu uja tupansa täyen, lautsan täyen laulajoita, ikkunan ilotsijoita, joka sopen soi ajoita, seinävieret seisojia, aitovieret astujia, tanhuaiset tanssijoita. "Kari Bergholm tunnetaan kansantanssiharrastuk‐ ‐ Kanteletar 4 Tanhuvies 1/2015 Järjestötoiminta Risto Elo Vaalikokousten kuulumiset SKY:n ja KTNL:n vaalikokoukset pide in jo viime vuoden lopulla marraskuussa Haminassa. Vaaliko‐ kouskurssiksi oli vali u karjalaiset tanssit Viola Malmin tyyliin ja ope ajaksi oli saatu petroskoilai‐ nen Boris Shustov. Boris on ollut mukana Viola Malmin Gornitsa‐tanssiryhmässä ja siten vie eteenpäin Violan perintöä. Kurssi oli vauhdikas ja mielenkiintoinen kuten karjalaisista tansseista osasi odo aakin. Kiitokset järjestelyistä menevät summalaisille. Vaalikokoukset, ensin KTNL:n ja si en SKY:n, pi‐ de in Boriksen kurssin jälkeen. Kokousedustajia oli ilahdu avan paljon, mu a enemmänkin olisi mahtunut. Molemmissa kokouksissa koe in har‐ vinainen hallitusten jäsenten vaali. KTNL:n hallituksen puheenjohtajaksi vali in edel‐ leen seuraavaksi kaksivuo skaudeksi Hanna Hei‐ nonen. Hallitukseen vali in erovuoroisista Ma Lankinen ja Sanna Laakso sekä uutena Silva Järvi‐ nen Nummi‐Pusulasta. SKY:n hallituksen puheenjohtajaksi vali in seu‐ raavaksi kolmivuo skaudeksi Risto Elo. Hallituk‐ seen vali in uusina Seija Ulenius Nummi‐Pusulas‐ ta sekä Risto Härmävaara Turusta. Eila Peura Saa‐ rijärveltä jatkaa hallituksessa. SKY:n kokouksessa oli tulevaisuuteen katsovana asiana strategian hyväksyminen seuraavaksi kym‐ meneksi vuodeksi. Keskustelun jälkeen strategia hyväksy in. Se tulee olemaan toimintaa ohjaava‐ na ohjenuorana toimintasuunnitelmia tehtäessä. yös jäsenyhdistykset voivat käy ää strategiaa apuna omissa toimintasuunnitelmissaan. Strategian tavoi eena on SKY:n toiminnan ak voi‐ minen ja näkyvämmäksi tekeminen sekä yhteis‐ työn lisääminen jäsenistön ja muiden järjestöjen kesken. KTNL:n osalta strategian valmistelu on vielä kes‐ ken. Kuva: Risto Elo SKY:n hallitus 2015 yhteiskuvassa. Takari‐ vissä vasemmalta: Risto Härmävaara, Rii a Kangas, Eila Peu‐ ra ja Risto Elo, eturivis‐ sä Marja a Koivu‐ Loman, Ju a Jaakkola ja Seija Ulenius. Tanhuvies 1/2015 5 SKY:n hallituksen uudet jäsenet Risto Härmävaara esi äytyy kan päällä vierailemalla tutustua eri maiden, ku‐ ten esimerkiksi Brasilian, Marin kansantasavallan, Nepalin, USA:n ja Kanadan, kul uureihin. Tällä hetkellä on aikaa ja voimia rakkaalle harras‐ tukselle. Yhteistyötä teen pelimannina Namiran, Nilsbyn Pelimannien, Kaarinan CO:n ja Sydwes n yhtyeiden kanssa. Lisäksi olen mukana Varsinais‐ Suomen kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksessa. TKY:n kansantanssimusiikkitoiminnan ohjaajina ovat olleet ja ovat Leena Aho ja Mirkku Weck‐ ström. He ovat korostaneet kansantanssin ja peli‐ mannien saumatonta yhteistyötä. Klarine n‐ soi ooni eniten on vaiku anut Osmo Vänskä, jo‐ ka aikoinaan toimi klarine nsoitonope ajana ny‐ kyisessä Turun konservatoriossa. An Järvensi‐ vulta olen saanut kullanarvoisia niksejä klarine n soi oon kansanmusiikissa. Kuva: Risto Härmävaara Muista harrastuksistani tärkeimmät ovat mökkei‐ ly, kylmäuin ja avantouin . Hiihto on e y hy‐ vää, kun lumi lanne sen sallii. Turkulaisena olen mukana Turun Kansantanssin Ystävien Farmi‐ryhmässä ja pelimannina vastaan ryhmämme puhallinsek osta. Varsinainen ensimmäinen kolahdus kansantans‐ siin tapahtui 1973, kun TKY oli ensimmäisillä Euro‐ peade‐kansantanssifes vaaleilla Italian Sardinian Nuorossa. Kansainvälisyys on ollut aina vahvas mukana TKY:n toiminnassa. Näin olen saanut pai‐ 6 Tanhuvies 1/2015 Suomen kansan arvoituksia: Alaspäin täynnä, ylöspäin tyhjänä. Mikä se on? Vastaus löytyy sivulta 31 SKY:n hallituksen uudet jäsenet Seija Ulenius esi äytyy Kuva: Seija Ulenius Olen Seija Ulenius Saukkolasta, en sestä Nummi‐ Pusulasta. Pari vuo a si en kuntaliitoksen myötä meistä tuli lohjalaisia. Jäsenyhdistyksemme on edelleen nimeltään Num‐ mi‐Pusulan Tanhuujat, ja olen siinä puheenjohtaja‐ na ja kirjanpitäjänä. Olen pitkän linjan SKY:läinen. Tulin mukaan toi‐ mintaan jo vuonna 1973. Aloi n Tanhuvies ‐ lehden toimitussihteerinä, ja siinä hommassa vie‐ räh vii sen vuo a. Valmistuin ensimmäisestä tanhunope ajakoulutuksesta 1977 kansantanssin‐ ope ajaksi. Suurimman työmäärän tämän harrastuksen paris‐ sa olen etenkin tehnyt Nummi‐Pusulan Tanhuu‐ jissa sekä eri kansalais‐ja työväenopistojen tun‐ ope ajana, mu a olen tehnyt aina silloin tällöin jotakin projek a myös SKY:lle. Viime vuosina olen toiminut sekä SKY:n e ä KTNL:n toiminnantarkas‐ tajana. Olen ryhmämme kanssa osallistunut innok‐ kaas useimmille ko maisille kesäjuhlille ja poh‐ joismaisille Nordlek‐ ja Barnlek‐juhlille. Tällä hetkellä ohjaan Nummen Eläkeläisten tanssi‐ ryhmää ja Lohjanseudun Tanhuujien lastenryh‐ mää. Viime vuosien projekteihini on kuulunut myös kul uurinvaihto suomalais‐ugrilaisten kansojen kanssa Venäjällä. Tämän yhteistyön pui eissa on syntynyt aikuisten Talkkuna‐ryhmä. Koska olen kaikkien vuosien ajan toiminut lähellä SKY:ä, ei hallitukseen mukaantulo ollut minulle hyppy tuntema omaan. Teen parhaani ollakseni luo amuksen arvoinen tässä toimessani. Yksityiselämässäni olen eläkeläinen ja asustelen mieheni Pen n ja Raita‐kissan kanssa omako ta‐ lossa. Perheeseen kuuluu myös suuri joukko lapsia ja lapsenlapsia. Onpa yksi lapsenlapsenlapsikin jo olemassa. Tanhuvies 1/2015 7 Kaikki pelaa Annuli Perheentupa Vuoden 2015 teema: Kaikki pelaa Kansanmusiikin ja kansantanssin alan vuoden 2015 yleisteema vii aa toiminnan yhteisölli‐ syyteen, avoimuuteen ja sujuvuuteen. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus on valinnut vuoden 2015 teemaksi: Kaikki pelaa. Teema on vali u tarkoituksella niin, e ä se ei ole yksiseli einen, vaan sen voi ymmärtää monella eri tavalla. Suomen palloiluliiton junioritoiminnasta tu u kaikki pelaa –teema sopii hyvin myös kansantans‐ sin ja kansanmusiikin alaan. Kaikki pääsevät mu‐ kaan ja ”kentälle”, sillä tanssiminen tai musisoimi‐ nen on kaikkien oikeus ja mahdollisuus iästä, suku‐ puolesta ja kunnosta riippuma a. Tämä on avoin‐ ta matalan kynnyksen toimintaa, joten mukaan on helppo päästä. Alalla toimitaan rakkaudesta tanssi‐ ja musiikkipe‐ rinteeseen, hyvin pitkäl vapaaehtoisvoimin. Kan‐ santanssi‐ ja –musiikkipiirit ovatkin hyvin yhteisöl‐ lisiä ja lisäksi siitä poikkeuksellisia, e ä amma lai‐ set ja harrastajat mahtuvat toimimaan rinnakkain ja jopa esiintymään samoille estradeille. Teeman toivotaan näkyvän toiminnassa mahdolli‐ suuksien mukaan. Kansanmusiikin ja Kansantans‐ sin Edistämiskeskuksen toiminnanjohtaja Rii a‐ Liisa Joutsenlah kirjoi aa: ”Toivon, e ä vuonna 2015 Kaikki pelaa ‐teeman kannustamana tuomme kukin esiin näitä tärkeitä asioita, kutsumme kaikki pelaamaan ja huolehdimme jatkossakin, e ä em‐ me menetä meidän alaamme sisäänrakenne uja perustuskiviä, yhteisöllisyy ä ja e ä taide on tasa‐ arvoista, se kuuluu kaikille.” Teemavuosi facebookissa www.facebook.com/ kaikkipelaaallaspelarochdansar?fref=ts Annuli Perheentupa Kansantanssin riemuvuosi 2016 Kansantanssin Riemuvuonna 2016 kansantanssialan järjestöt yhdistävät voimansa. SKY järjestää FSF:n kanssa historiallisen kansantanssikonser n, kesäjuhlat ja koulutusta. Ensi vuonna juhlitaan Kansantanssin Riemu‐ vuo a. Silloin tulee nimi äin kuluneeksi 150 vuo a siitä, kun kansantanssia esite in ensim‐ mäistä kertaa julkises näy ämöllä. Tämä tapah‐ tui Taiteilijaseuran vuosijuhlassa Helsingin Seura‐ huoneella Runebergin päivänä 5.2.1866, missä ylioppilaat esi vät pohjalaisia, länsisuomalaisia 8 Tanhuvies 1/2015 ja itäsuomalaisia tansseja pukeutuneina näiden alueiden kansanpukuihin. Riemuvuoden kunniaksi kaikki kansantanssialan järjestöt yhdistävät voimiaan tuodakseen alaa näkyväs esille erilaisin esityksin, tapahtumin ja tempauksin. Tavoi eena on näy ää, kuinka vah‐ Riemuvuosi vana ja monipuolisena kansantanssi, sen perintö ja perinteet elävät myös nykyajassa. Kaikkien alan järjestöjen tapahtumat tulevat yhtei‐ sen edotuksen ja Riemuvuosi‐logon alle ja ovat avoimia muidenkin järjestöjen jäsenille. Myös yk‐ si äiset kansantanssiyhdistykset ja seurat saavat edo aa tapahtumistaan yhteisessä kalenterissa ja yhteisten edotuskanavien kau a. Perinteiseen kansantanssiin keski yneet järjestöt SKY ja FSF eli Finlands Svenska Folkdansring järjes‐ tävät yhteisvoimin kaksi tapahtumaa; Runebergin päivän rekonstruk on sekä yhteiset kesäjuhlat. Runebergin päivänä 5.2.2016 esitetään Helsingin Kaivohuoneella rekonstruk o 150 vuoden takai‐ sesta Taiteilijaseuran vuosijuhlan kansantanssiesi‐ tyksestä. Toiveena olisi, e ä näitä rekonstruk oita järjeste äisiin muuallakin Suomessa. Esite ävät tanssit tulevat olemaan myös ensi vuoden vuo‐ siohjelmistona. Sama Riemuvuoden ohjelma tanssitaan yhteisesi‐ tyksenä myös SKY:n, KTNL:n ja FSF:n yhteisessä kesäjuhlassa, joka pidetään 17.—19.6.2016 pää‐ kaupunkiseudulla. Yhteistoiminta FSF:n kanssa alkaa jo tänä vuonna, sillä yhteistä vuosiohjelmaa aletaan opetella ensi syksynä yhteisillä kursseilla. Tanhuvies 1/2015 9 Kolumni: Pia poh i Pia Pyykkinen Tahtoo vain tanhuta Pienen ajan sisällä olen muutamankin kerran kuullut ajatuksia, e ä saisi tanssia vaan. Ei esiin‐ tymistä, vain tanssia yhdessä isommalla porukal‐ la tu uja ju uja: Repolaista, Mar n Vappua ja Pilku nta. Puhu in ”perustanhuamisesta”, ”kunnon kansantanssista”, ”oikeasta tanhusta”. Nuo ovat tulleet eteen valtaosin ihan tavallisten kansantanssin harrastajien kommenteista, hie‐ nos sano una kentän ääni puhuu. Jäin mie mään, mikä on tämä on jalkoja pol e‐ leva asia, joka nousee ja nousee keskusteluun. Tässä ajassa on isona osana tavoi eiden ase a‐ minen ja sen mi aaminen, päästäänkö niihin. Tanhuryhmällekin asetetaan toimintasuunnitel‐ massa tavoi eet, jotka usein ovat uuden oppi‐ mista, johonkin esitykseen valmistautumista. On‐ ko tanhustakin tullut vain mita ava asia? Kuinka monta erilaista jenkkavariaa ota osataan ja polk‐ ka pitää tanssia napakas jalat tasahypyllä yh‐ dessä ja mieluus pari bakmesiä sinne väliin. Tavalliselle tanhuryhmälle on usein vuoden ma‐ teriaalina seuraavan kesän juhlan yhteisohjel‐ mat. Isojen juhlien yhteisohjelmat voivat olla haastavia. Ei enää riitä, e ä saa pide yä rivin suorana kävelyvastuussa, vaan pitää osata myös napsutella sormia ja laulaa samaan aikaan. Osalle ne ovat ihan helppo ju u, mu a ikääntyvälle ”ken äosallistujamassalle” ne voivat olla haas‐ teellisiakin. Helpos koko toimintavuosi menee tavalliselta aikuisryhmältä harjoitellessa uusia ju uja. Ei ehditä ”vain tanssia”, nau a siitä, mitä jo osataan. 10 Tanhuvies 1/2015 Jos kansantanssi aikanaan oli sitä kansan tanssi‐ maa illanvieton ajankulua, niin eiväthän he var‐ maankaan joka kerta siellä illatsuissa opetelleet uu a. Men in sitä, mitä kaikki osasivat, joku saa oi huutaa vuoroja, mu a kaikki mahtuivat mukaan. Opi in luomumenetelmällä muilta sii‐ nä tanssin lomassa. Ja isona osana laisuuden onnistumista oli seurustelu ja yhdessä tekemi‐ nen. Uskoisin, e ä isompana nuo kuin se, oppiko varmas jotakin uu a. Lavatansseissa on vähän sama ju u vieläkin. Jo‐ ku käy kurssilla ope elemassa, toinen oppii luo‐ muna ehkä hitaammin. Mu a lauantai‐iltana Ruusulinnassa jokainen saa tanssia omalla taval‐ laan, hakea parin rivistä ja iloita siitä, e ä foksin perusaskel on molemmilla siellä jaloissa. Siellä tanssitaan sitä, mitä jo osataan. Hyvässä lykyssä tu u viejä pyöräy ää itselle uuden kuvion, ja vot luomumenetelmä toimii. Tai salsaa hurahtaneilla on omat kemunsa Helsingin illoissa. On harjoi‐ tukset erikseen, ja lauantai‐iltana klubille ko‐ koonnutaan tanssimaan. On järjeste y paikka, missä käy ää osaamiaan taitoja. Isojen massojen kansantanssijoilta puu uu tällai‐ set laisuudet melkein kokonaan, kesäjuhlien illavie o kerran vuodessa ei riitä. Sellaisia lai‐ suuksia pitäisi olla enemmän, joissa voisi mennä tanssimaan yhdessä muiden kanssa vaikka juuri‐ kin sitä Repolaista rivin jatkona. Tai varmas tuli‐ si enemmän kuin yksi pari masurkkaa illassa. Saisi osallistumisen ja onnistumisen ilon ilman, e ä esiintymisen ajankohta jänni ää. Historian havinaa A. Nevala, Tanhuvies 3/1964 Nykymuo a kansainvälises Vaatetusteollisuuden Eurooppajärjestö pi kesä‐ kuun alussa vuosikongressinsa Helsingissä. Tämän yhteydessä järjeste in Kalastajatorpalla värikäs ja mielenkiintoinen miesten muo näytös, missä kymmenen jäsenmaan edustajat esi elivät uusinta uu a miesten muodin alalta. Ystävät olivat mobilisoineet kymmenkunta könsi‐ kästään esi elemään eri maakun en pukuja. Miesten kansanpuvut tulivat jo vastaan tyylikkääs‐ sä ohjelmaleh sessä. Kansilehdellä oli kuva Kaarle‐ lan puvusta ja teks sivut olivat elävöite y kuvilla esitellyistä puvuista. Koko aurinkoinen maanantaipäivä sujui oikein mukvas Torpan maisemissa, ja samalla teimme pukujamme tunnetuksi ja näy mme, e ä meillä on kauniita kansanpukuja, eikä vain roh misia pai‐ toja ja housuja. Kuva: SKY:n arkisto Jokainen maa oli lähe änyt omat mannekiininsä eli könsikkäänsä kuten miespuolisia pukuesi eli‐ jöitä myös kutsutaan. He esi elivät jokainen kym‐ menen asua vapaa‐ajan asuista aina juhlavaan pu‐ keutumiseen. Tämä näytös oli myös siitä mielen‐ kiintoinen, e ä sen yhteydessä suomalaiset mies‐ ten kansanpuvut tulivat värikkääs esiin. Näytöksen sujuvana ja tarkkana ohjaajana toimi designer Jukka Pellinen. Hän suunni elee muun muassa malleja Miestenmuo neuvostolle. Näytöksen yhteydessä yleisö sai nähdä seuraavat puvut: Härmä, Johannes, Valkeala, Alahärmä, La‐ pinjärvi, Säkylä, Kaukola, Rovaniemi, Elimäki ja Kaarlela. Kansanpukumme saivat yleisöltä varsinkin Pyöre‐ ässä salissa mielly ävän vastaanoton. Varsinkin äsken maini u Kaarlelan puku oli uteliaan mielen‐ kiinnon kohteena, ja sitä jo yleises ihastel in ken‐ raalissa. Siihen kuuluva vyö olisi useampaan o ee‐ seen tehnyt hyvin kauppansa. Ohjelmaleh seen oli dosen Toini‐Inkeri Kauko‐ nen laa nut kuvauksen miesten kangaslaaduista. Tanhuvies 1/2015 11 Kansallispuvut Teemu Perheentupa Kansallispukuharrastuksen nousu Tänä vuonna kansallispuku täy ää jo 130 vuo a. Suurimman osan matkasta SKY:n puvusto on kulkenut kansallispuvun mukana. Juhlavuoden kunniaksi haluamme esitellä SKY:n aikoi‐ naan julkaisemat kahdeksan kansallispukumallia. Johdantona tutustumme kansallispuku‐ harrastuksen ja SKY:n puvuston alkutaipaleeseen. Kun Suomi ja sen asukkaat oli 1809–12 irrote u Ruotsista ja liite y suuriruh naskuntana Venäjän imperiumiin, etenkin yläluokka joutui etsimään itselleen uu a iden tee ä. A.I. Arwidssonin sa‐ noja myötäillen he pää vät olla suomalaisia ja tavoitella kaikille suomalaisille yhtenäistä kansal‐ lista iden tee ä silloisen saksalaisen kansallisro‐ man sen aja elun hengessä. 1835 julkaistu Ka‐ levala si en nos kansankul uurin korkea‐ kul uuriksi ja oikeu etsimään tuota iden ‐ tee ä nimenomaan talonpoikaiston parista. Tämä näkyi esimerkiksi ensimmäisessä painetus‐ sa kansanpukuvihkossa Suomalaisia kansan‐ pukuja Finska folkdrägter I, joka ilmestyi 1863 K.F. Igna uksen julkaisemana. Siinä oli neljä väri‐ piirrosta Itä‐ ja Länsi‐Suomen puvuista, ja alkusa‐ noissa tode in: “Jonkin maan kansa etoa selite äessä otetaan myös tavallises kansanpuvut tarkas huo‐ mai avaksi. Syynä tähän on epäilemä ä se, e ä pukuja pidetään ilmaantuneina, lähteitse kansa‐ mielestä, jonka omituisuuksia siis mikä miltäki puolelta tulee osoi aa.” Jo hiukan aiemmin, 1850‐luvun lopulta alkaen, vierailevien ryhmien, kuten esimerkiksi Anders Selinderin lapsitanssitea erin, vierailut innos ‐ 12 Tanhuvies 1/2015 vat yleisöä kansanomaisilla tansseillaan. 1864 peruste u Suomen taitelijayhdistys pää esi ää kansantansseja omissa vuosijuhlissaan 1866 ja J.A. Estlanderin aloi eesta perä ko maisia tans‐ seja ko maisissa kansanasuissa. Helsingin yläluo‐ kan nuoriso paitsi ope eli muutamassa viikossa silloin vielä käytössä olevia kansan tanssimia tansseja, myös tee , os tai vuokrasi itselleen kansanasut suoraan niiden käy äjiltä. Esimerkik‐ si Z. Topelius pyysi äi ään kuvailemaan kirjeitse nuoruutensa asuja Lapualta tytärtään Ainaa var‐ ten. Suomalaisuusaa een vauh kasvaa Seuraavalla vuosikymmenellä peruste in Suo‐ men Taideteollisuusyhdistys (1875), Ko kielen Seura (1876) ja Suomen Käsityön Ystävät (1879) nimenomaan kasva amaan oman kul uurin har‐ rastusta. Ylioppilaat olivat 1875 alkaen ansiok‐ kaas keränneet osakun en kokoelmiin kansan‐ kul uurin esineistöä, ja 1876 Helsingissä ava in Ylioppilasosakun en Kansa eteellinen museo, josta si emmin kehi yi kansallismuseo. Sen teks ilikokoelmista sai käytännössä virikkeensä koko suomalainen kansallispukuliike. Kansallispukujen käytön alkuaikoina niiden mallit ote in suoraan museon teks ilikokoelman kan‐ Kansallispuvut Kansalliskirjaston digitoidut aineistot, h p://digi.kansalliskirjasto.fi sanpuvuista lukuun o ama a joitakin vapaammin kehiteltyjä fantasiapukuja. Museon itseoikeute u intenden Theodor Schvindt oli matkoillaan tu‐ tustunut Ruotsissa ja Venäjällä heränneeseen kan‐ sanpukujen ja kansallishenkisten käsityömallien uusiokäy öön. Ei ollut siis kovin suuri ihme, e ä hänen oppilaansa Helsingin suomalaisessa ty ö‐ koulussa ompelivat vuonna 1884 hänen ohjauk‐ sessaan itselleen kansallispuvut koulun pää äjäi‐ siin. Moni valmis juhlaan nimenomaan Räisälän puvun, joka oli Schvind n itse tallentama ko pitä‐ jästään. Kansallispuvun syntymäpäivä Seuraavana vuonna suurta julkisuu a herä kei‐ sariparin vierailu Suomessa. Lappeenrannassa kei‐ sarinnalle lahjoite in soutuvene, jonka toi paikal‐ le kansallispukuihin pukeutunut kahdeksanhenki‐ nen neitojoukko. Rannalla keisariparia oli terveh ‐ mässä vielä 60 kansallispukuista neitoa. Tapahtu‐ masta uu soi in laajal , ja kansallispuvusta tuli värikkäiden kuvausten ansiosta halu u asu. Käsi‐ työn Ystävien pukumyyn lisääntyi seuraavina vuosina valtavas . 1888 Tampereen työväen laulu‐ ja soi oseura esiintyi jo kansallispuvuissa, ja vuosi‐ sadan vaihteessa Suomen naisten voimistelulii o o ohjelmaansa kansantanssit ja kansallispuvut. Varalan voimistelulaitoksen kursseilla koulute in monta tulevaa tanhuohjaajaa, kuten Anni Collan, joka ystävineen käy Varalassa usein kansallispu‐ kua arkiasuna. Varalan kursseilla myös kehote in voimistelunope aja aria pikimmiten hankkimaan itselleen kansallispuku. Kansallispukujen ensimmäiseksi asiantun jaksi noussut Schvindt julkaisi 1898 kahdeksan siihen mennessä jo käytössä ollu a kansallispukumallia Ilmoituksia Hufvudstadtsblade ssa 20.1.1866. Ylimmäisenä tarjotaan Suomalaisia kansanpukuja herroille, ilmeises kin Taideyhdistyksen vuosijuhlaa varten. Kolmannessa ilmoi‐ tuksessa mainostetetaan Sveitsiläisen T. Gerberin tanssi‐ kursseja, joilla opetel in em. juhlaan kansantansseja. Alim‐ maisena saman herran miekkailukurssi‐ilmoitus. aikakauslehden Ko ja yhteiskunta liitevihkona, jonka nimi oli Suomalaisia kansallispukuja. Pukuja kansantanssijoille Helsingissä kansallispuvun ompelukursseja pitä‐ neet säätyläisneitoset Linda Bremers ja Selma Wellingk julkaisivat Hufvudstadsblade ssa 30.9.1901 ja Uusi Suometar ‐lehdessä 29.9.1901 ruotsiksi ja suomeksi kutsun saapua keskustele‐ maan kansantanssia koskevista asioista. Viikkoa myöhemmin Suomalaisen Kansantanssin Ystävät aloi toimintansa puheenjohtajanaan J.R. Aspelin. SKY:n s pendeillä nuoret, innokkaat kansantanssi‐ en keräilijät kiertelivät maata ope elemassa tan‐ huja sekä kutsumassa niiden osaajia Helsinkiin Tanhuvies 1/2015 13 Kansallispuvut Kuvat: SKY:n arkisto pukuja oli hankala saada ja niiden valmistuskin vei aikaa sekä rahaa. Vanhoista pöytäkirjoista käy hy‐ vin ilmi, e eivät nuoret helsinkiläiset viime vuosi‐ sadan alussa juuri rahassa kylpeneet. Varsinkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen harjoitus lo‐ jen puute oli suuri, koska yhdistyksellä ja sen har‐ voilla jäsenillä ei ollut varaa vaadi uihin vuokriin. ope amaan tansseja, mu a myös keräämään jo käytöstä hävinneitä kansallispukuja. SKY oli ensimmäinen joka lanseerasi myös miesten kansallispuvut, sillä nyt ei ollut kyse ainoastaan ope aja arien asuista tai sivistyneistönei en kan‐ sallishengen osoi amisesta, vaan tanhumiesten myötä oli syytä o aa käy öön myös miesten pu‐ kuja. Theodor Schvindt oli SKY:n puheenjohtaja, ja il‐ meises hänen johdollaan SKY:n käsityönope ajat laa vat tarkat kudontaohjeet ja tee vät useita pukumalleja We erhoﬃn koululla. Siellä si em‐ min moni tuleva käsityönope aja pääsi tutustu‐ maan kansallispukujen tekoon, ja heidän myötään harrastus levisikin si emmin pitkin maata. SKY:n puvuston alkutaival Anni Collanin äi kutoi kankaita ja ompeli pukuja Suomalaisen Kansantanssin Ystävien käy öön, sillä 14 Tanhuvies 1/2015 Pukuja kuitenkin kertyi yhteiseen käy öön siinä määrin, e ä 1907 SKY perus kansallispukuvaras‐ ton ja ‐lainaamon, joka väli sekä pukuja, materi‐ aaleja e ä ohjeita kaikkialle Suomeen. Näin muistelee noita aikoja Eino Parmanen, yksi perustajäsenistä, Kisapir ssä 1932: "Si en alkoi eri äin vilkas toimintakausi alituisine harjoituksineen, jolloin erikoises kiinnite in huo‐ miota siihen, e ä niissä esiintyjien tuli olla kansal‐ lispuvuissa. Tarkoitusta varten hanki in kankaita, joita kudo in Hämeenlinnassa nei We erhoﬃn taitavalla johdolla. Opastuksena valmistuksessa käyte in alkuperäisiä pukumalleja, joita Muinais‐ muistoyhdistyksen kau a oli saatavissa. Siinä nou‐ date in suurta tarkkuu a samoinkuin pukuihin kuuluvien koristeiden valinnassa, joi en nii enkin tuli olla aito oikeita. " Maini una vaikeana aikana he maailmansodan jälkeen koko arvokas puvusto oli joutua hukkaan, mu a Taimi Louhi o ja pelas kokoelman suuris‐ ta vaivoista huolima a. Vahvojen naisten, kuten Fanni Mikkola, johdolla SKY kuitenkin vahvistui 1920‐luvulla, ja Louhi ryhtyi paitsi uudistamaan jo perin kulahtanu a pukukokoelmaa, myös myötä‐ vaiku amaan Koiviston ja Kaukolan miesten puku‐ jen uudelleen elävöi ämiseen. Pakina Pappi Varis Tanhumies on suojeltava Liito‐oravasta ja lumileopardista kyllä puhutaan, mu a se mistä oikeas kanna aisi olla huolissaan, on tanhumiesten uhanalaisuus. Nykykehitys joh‐ taa vääjäämä ä siihen, e ä laadukkaat tanhumie‐ het ovat vaarassa kadota lopullises tanssila alta luonnollisen poistuman kau a. Kun viimeinenkin ikinuori tanhumies siirtyy taivaallisiin tanssisalei‐ hin, ei ilman väli ömäs aloite avia suojelutoi‐ menpiteitä kasva uu a sukupolvea näitä suuria supikkaita täy ämään. Tanhunaisista sen sijaan on selvää ylitarjontaa. Eri‐ ikäiset vanhat piiat hakeutuvat sankoin joukoin tanhukursseille karkeloimaan, eikä heitä tunnu lainkaan hai aavan se, e ä tarjolla on parhaim‐ massakin tapauksessa pelkkää kolmen kontraa. Halu paikata tanssitaidossa oleva polkan mentävä aukko on niin kova, e ä ei hai aa, vaikka joutuu kilpailemaan parhaat polskansa nähneistä tanhu‐ miehistä tai tanssimaan pelkässä tä parissa. Mu a missä nämä naiset si en taitojaan hyödyn‐ tävät, kun miehet selväs kar avat tanhusaleja? Jolleivät naiset keskenään tanhu ele, jossain tan‐ hupiirien ulkopuolella on käynnissä hilli ömät sa‐ lapolkkajaiset. Kun nyt kuitenkin on niin, e ä miehiä ja naisia on maailmassa suurin piirtein yhtä paljon, miehistä on pakko olla jossain ylitarjontaa. Selväs vain ky‐ syntä ja tarjonta eivät kohtaa. Missit ovat jo vuosia löytäneet jääkiekkoilijansa ja sairaanhoitajat insi‐ nöörinsä. Ehkä rekrytoin a pitäisikin laajentaa miesvaltaisten lajien suuntaan, poten aalia kyllä olisi. Painijat ovat to uneita vääntämään. Am‐ ma so lailla taas on suorissa riveissä ja tahdissa kävelemisen taito. Rallikuskilta sujunee kyyditse‐ minen leikiten, ja pujo eluhiihtäjilläkin olisi aina‐ kin jo yksi vuoro hallussa. Jos vain poikamiehet etäisivät, millainen mahdol‐ lisuus mylläkkään tanhupiireissä odo aisi. Rii ä‐ väs vain asenne a (lue: hölmöy ä) ja uskallusta (lue: jumalallinen itsetunto) ja miehellä olisi pol‐ kantanssi ajia vaikka joka sormelle. Kaikki jotain tanssillisia edellytyksiä omaavat kaksilahkeiset ovat tanhupiireissä tunnetus halu ua kamaa ja jos jonkinlaisella rytmitajulla ja suuntavaistolla tai muilla soveltuvilla avuilla varuste u mies sa uu eksymään tanhun vaikutuspiiriin, ei pakorei ä ole. Taitaa kuitenkin olla niin, e ä yleensä miehestä tulee tanhumies vain puolisonsa pako amana. Harva ajautuu lajin pariin sa umalta ja vielä har‐ vempi puhtaasta omasta kiinnostuksesta kansan‐ perinteeseen. Valite avan harvoin naisen siivellä harrastuksen pariin kulkeutuneista miehistä kas‐ vaa itsenäisiä tanhu elijoita, sillä suurin osa läh‐ tee, ja viimeistään silloin, kun tapahtuu kullan vaihto. Tanhumieslajin uusiutuminen on siis vaakalaudal‐ la. Tarvitaan vakavia suojelutoimenpiteitä kannan säily ämiseksi elinvoimaisena. Väli ömäs on ote ava käy öön rauhoi aminen tai vähintään kaatolupien rajoi aminen sekä tarvi aessa myös tarhaus. Nimi äin ellei toimenpiteisiin pian ryhdy‐ tä, on tanhunaisten kohta tyytyminen pelkkään ty öjen Peuhan Miinaan. Tanhuvies 1/2015 15 Kansallispuvut Taina Kangas Suomen kansallispukukeskuksen kuulumisia Suomen kansallispukukeskus ja Bragen pukutoi‐ misto palvelivat tapahtuman aikana asiakkaita yh‐ dessä alan amma laisten kanssa. Osastomme, Kansallispukuapteekin, rakensimme he laivaan päästyämme kuudennelle kannelle. Teemaksi olimme valinneet tällä kertaa ”Reissussa rähjään‐ tyy”. Apteekista sai neuvoja ja reseptejä laajas kansallispukujen hoitoon ja huoltoon lii yvissä kysymyksissä. Jaossa oli myös mukaan ote avia kansallispuvun hoito‐ohjeita. Kansallispukukon‐ Tuula Pärnänen ja Eija Mendelin neuvomassa asiakkaita Folklandialla sul oli koonnut esi eeseen tärkeitä käytännön niksejä ja ohjeita pesuun ja silitykseen. Apteekista sai myös neuvoja ja vinkkejä puvun koon muu a‐ miseksi itselle sopivaksi. Osastolla oli kumpanakin päivänä kansallispuvun paidan silitysnäytös sekä tykkimyssyn tykkipitsin tärkkäysnäytös. Kuva: Taina Kangas Uusi vuosi 2015 alkoi Suomen kansallispukukes‐ kuksella valmistautumalla avaamaan Kansallispu‐ kuapteekin toimipiste Folklandia‐risteilyllä. Valta‐ kunnallinen kansantanssin ja ‐musiikin talvifes ‐ vaali Folklandia risteil in 20. kerran. Tällä kertaa tapahtumapaikkana oli Bal c Queen ‐laiva Helsin‐ gin ja Tallinnan välillä en sen Silja Europan sekä Turku–Tukholma ‐linjan sijasta. Tapahtuman jär‐ jestäjinä ovat Suomen Nuorisoseurat ja Pispalan so isi. Soja Murto‐Har akainen ohjaa rekkopaidan kauluksen ja rekon kirjontaa kansallispukukursilla 24.1. Kansallispukukoulutus Elokuussa 2014 alkanut Kansallispukuvalmistuksen peruskoulutus on edennyt jo toiseen kurssijak‐ soon. Toisella kokoontumiskerralla paneudu in karjalaisten kansallispukujen paitoihin. Tarkemmin syvenny in rekkopaitoihin. Kuva: Taina Kangas Kaksipäiväisen jakson alussa tutkija Leena Holst kertoi kansanomaisista karjalaisista naisten pai‐ doista sanoin ja kuvin. Saimme kuulla ensimmäistä kertaa 1980‐luvulla suoritetun Karjalan kannaksen pukukul uuri ‐tutkimushankkeen tuloksia paitojen osalta. Sen jälkeen kansallispukukonsul Taina Kangas selvi kansallispukujen paitojen kaavoi‐ tuksia, materiaaleja ja ompelurakenteita. Käytän‐ 16 Tanhuvies 1/2015 Kansallispuvut nön harjoituksissa kansallispukuvalmistaja Soja Murto‐Har kainen ope rekkopaidan kauluksen ja rekon kirjontojen ja ompelun saloja. Koulutuskokonaisuus rakentuu kaksipäiväisistä kurssijaksoista, joissa jokaisessa paneudutaan yh‐ teen puvunosaan, johon tutustutaan luentojen ja käytännön harjoitusten avulla. Jakson alussa on aina alan amma laisten asiantun jaluentoja, joi‐ den jälkeen syvennytään harjoituksien avulla käy‐ tännön toteutukseen. Seuraavan jakson aiheena ovat tykkimyssyt. Tämä jakso kokoontuu Helsingis‐ sä Bragen pukutoimistossa. Suomen Kansallispukukeskuksen näy elytoimintaa Kansallispukukeskuksen Kujalla avautuu 20.2.2015 näy ely Poppia puvuissa, jossa suomalaisesta kan‐ sanperinteestä ammennetut ideat lähtevät len‐ toon. Näy ely on avoinna 31.5.2015 as . 5.6.2015–16.2.2016 YHTÄ JUHLAA – Kansallispuku 130 vuo a. Juhlavuoden näy ely valo aa suoma‐ laisen kansallispuvun tarinaa. Soja Murto‐Har kainen paidan silityksessä Folklandialla Kuva: Taina Kangas Tanhuvies 1/2015 17 Tietovakka 1: Perus etoa tanhujen ope amisesta Tanhun ope amisen perus etoa Koska Tietovakka 1:n, Tanhun ope amisen perus etoa, painos on aikoja si en loppunut eikä uu a kovin pikaises ole saatavilla, julkaisemme sen lyhennetyn version useammassa osassa. Alkuperäinen julkaisu on vuodelta 1981, ja sen toimi työryhmä Liisa Laaksonen, Sinikka Mäkelä, Kauko Pynnönen, Ilpo Salo‐ nen ja Marja a Toivonen. Tanhuopetuksen tavoi eet Tanhuopetuksen suunni elu perustuu opetuksen osatekijöitä koskevien etojen omaksumiseen, tutkimiseen ja kykyyn valita tarvi avat opetusme‐ netelmät ja opete ava aineisto valmistelun alaise‐ na olevalle tunnille. Tanhuopetuksen tavoi eiden tulee ohjata tanhunope ajaa: oppiaineksen valinnassa eli opete avien tan‐ hujen, niiden tausta etojen ja muun perus e‐ don etsimisessä sellaisten opetusmenetelmien valinnassa, jotka sopivat juuri sille ryhmälle, jota hän on menos‐ sa ope amaan. On ote ava huomioon ryhmän ikäjakauma ja saavute u taito. Edelleen on ote ava huomioon käyte ävä la, aika, tanhu‐ ajien lukumäärä ja säestys. Oikein asetetut tanhuopetuksen tavoi eet mo ‐ voivat tanhuajaa harrastuksessaan. Oppiainekset Asetetut tavoi eet antavat suunnan suunnitelta‐ essa seuraavan tunnin oppiaineksia, jotka muo‐ dostuvat kolmesta tekijästä: Oppiaineksen etsiminen: valitaan tanhuja, jotka aiotaan ope aa. Tutustuminen niiden tausta etoi‐ hin käy äen Tanhuvakassa sekä tanhuselostuksen yhteydessä e ä alussa olevien ar kkeleiden anta‐ maa etoa. 18 Tanhuvies 1/2015 Opete avan aineksen jao elu: valitaan tanhu, jo‐ ka opetetaan uutena tehtävänä. Jo kotona on mie‐ ävä, mitkä ovat ne elemen t, joista tanhu muo‐ dostuu. Mikä on tanhun luonne? Tutustutaan myös tanhun musiikkiin. Valitaan perinne etou‐ desta opete avat asiat. Samoin suunnitellaan, mitkä tanhut kerrataan. Oppiaineksen järjestäminen: järjeste äessä op‐ piainesta on mie ävä, miten tanhun ope aa. Opetetaanko ensin askelikot, si en vuorojen osat ja vuorot, jotka viimein yhdistetään kokonaisuuk‐ siksi, vai onko mielekkäämpää aloi aa opetus tois‐ tuvista vuorojen osista ja jatkaa tätä kau a koko‐ naisuuteen. Tanhun rakenne määrää mielekkään opetusjärjestyksen. Hyvän opetuksen piirteitä Opetuksen tulee edetä helposta vaikeampaan as‐ tei ain. Tanhunopetus ei saa edetä niin nopeas , e eivät kaikki tanhuajat ehdi oppia tehtävää edes väl äväs . Tulokseen pääsyä nopeu aa, jos ope aja huomaa antaa myönteistä palaute a. Tunnustus ei kuitenkaan saa olla tuulesta tem‐ ma ua kehumista vaan todellisuuteen pohjautu‐ vaa. Kielteistä arvostelua tulee väl ää, korjauksen‐ kin voi tehdä myönteisessä hengessä. Tanhuajille ei myöskään saa aiheu aa mielipahaa valitsemalla liian vaikeita tanhuja ohjelmistoon. Ylivoimaisen tehtävän oppimiseen kuluu suh‐ Tietovakka 1: Perus etoa tanhujen ope amisesta tee omas aikaa, ja tanhuajat kokevat sen epämie‐ lekkäänä. Palaute etoa tulee nopeas käy ää hyväksi. Jos tanhuajat opetuksen aikana esi ävät kysymyksiä, on niihin pyri ävä vastaamaan väli ömäs ja käy ämään näy ämistä selventämään epäselväksi jääny ä kohtaa. Tanhuajille on sano ava, e ä hei‐ dän on kysy ävä, jos jotain jää epäselväksi. Näin vältytään yleiseltä hälinältä, joka syntyy helpos , jos tanhuajat kyselevät toisiltaan tanhun kulkua. Tanhuope ajan, pelimannin ja tanhuajan on e‐ de ävä oppitunnin ja koko lukuvuoden tavoi eet. Tanhuope ajan tulee muistaa, e ä tanhuaja on hä‐ nen lähimmäisensä ja koko tunnin keskeisin tekijä. Opetus lanteessa ilmenevät vaikeudet Mistä johtuu, e ä vaikeuksia tunnin kuluessa syn‐ tyy, vaikka ope aja onkin valmistautunut tunnille jo kotona huolellises ja koe anut parhaansa mukaan soveltaa hyvän opetuksen piirteitä opetukseensa? Joidenkin vaikeuksien ratkaisemiseksi rii ää, e ä tuntee tanhuajansa, heidän erityispiirteensä ja op‐ pii hyväksymään jokaisen tanhuajan, joka tunnilla käy. Seuraavassa on hieman leikkimielinen lue elo eräistä tyypillisimmistä erityispiirteistä, joita meistä ihmisistä löytyy. Maan hiljaiset jäävät helpos huomaama a, jos ope aja joutuu keski ymään toisten opiskelijoiden aiheu amiin pulma lanteisiin. Hiljaista tanhuajaa tulisi rohkaista ilmaisemaan mielipiteensä ja kysy‐ mään neuvoa, jos jotain on jäänyt epäselväksi. Ope ajan on ote ava yhteys tanhuajaan luodak‐ seen kontak tämän kanssa. Luonnostaan hitaat tanhuajat aiheu avat monas vaikeuksia hitaalla oppimiskyvyllään. Jos ope aja tekee hitaan tanhuajan kanssa ylimääräistä työtä tai ainakin sijoi aa hänet taitavamman tanhuajan vä‐ li ömään läheisyyteen “saamaan vaiku eita”, au aa hän tanhuajaa jo huoma avas . Omissa unelmissa elävät tanhuajat aiheu avat myös hankaluu a opetuksen etenemiselle. Eräs kei‐ no on ase ua itse puhumaan niin, e ä tanhuaja luulee ope ajan puhuvan juuri hänelle. Hätähousutanhuaja ei malta kuunnella opetusta loppuun, vaan tekee omat johtopäätöksensä ja se‐ li ää usein toisille tanhun kulkua, aiheu aen näin sekaannusta. Hätähousu keskey ää myös opetus ‐ lanteen omilla huomautuksillaan mal ama a kuun‐ nella. Ope ajan on keskusteltava hätäilijän kanssa kahden kesken ja selite ävä hänelle opetuksen kär‐ sivän välihuomautuksista. On kuitenkin muiste ava kii ää häntä ak ivisuudesta. Maaniteltavat tanhuajat koe elevat ope ajan kär‐ sivällisyy ä. Etenkin jos maaniteltava tanhuaja sa uu jäämään ilman paria, on melkoinen lisätyö saada hänet la alle. Ope ajalla onkin tällöin suuri kiusaus jä ää hänet istumaan. Kaikesta huolima a hänetkin olisi saatava mukaan. Ehkä hänen omanar‐ vontuntonsa on heikohko, ja hän kaipaa jotain vas‐ tuullista tehtävää päästäkseen vaikeuksistaan tai ainakin osasta niitä. Kaikki etävä purnari aiheu aa ope ajalle vaikeuk‐ sia puheillaan. Varsinkin uusi ope aja saa kokea kaikki etävän purnarin etojen runsau a. Hänen kanssaan voi keskustella samoin kuin hätähousun‐ kin kanssa, ja ehkäpä häntä au aisi myös, jos saisi todella ope aa jonkin tanhun ja päteä tällä tavalla. Eriämätön yhdiste, pari joka aina haluaa tanssia yh‐ dessä, on myös ope ajalle vaikeuksia tuo ava pari. Tanhumaailmassa on kuitenkin sangen harvinaista, Tanhuvies 1/2015 19 Tietovakka 1: Perus etoa tanhujen ope amisesta e ä aina ja joka lanteessa voi tanhuta OMAN parinsa kanssa. Jos ope aja o aa he ensimmäi‐ sestä tunnista käy öön parinvaihtotanssit ja jat‐ kaa niitä joka tunnilla sinnikkääs , on pareja hie‐ man helpompi vaihtaa isojakin tanhuja tanhutes‐ sa. Uu a tanhua opeteltaessa on parien hyvä olla vaihtuma a, mu a he , kun tehtävä hallitaan, on keksi ävä keino, miten pareja voi vaihtaa. Joskus saa aa tulla lanne, e ä esimerkiksi esityksessä on pakko vaihtaa pareja, ja jos tanhuajat ovat to uneet tanssimaan muidenkin kuin OMANSA kanssa, käy vaihto helpommin. On kuitenkin ote ava huomioon henkilökohtaiset suhteet, jos se kokonaisuu a ajatellen vain on mahdollista. Nämä esimerkit au avat ope ajaa pulma lantei‐ den ratkaisemisessa silloin, kun ne johtuvat tanhu‐ ajista. Huumori silmäkulmassa puolet vaikeuksista on jo voite u. Toisaalta, aina kun vaikeuksia syn‐ tyy, ope ajan on tarkaste ava omat opetusmene‐ telmänsä. Ovatko ne varmas sopivia juuri sille ryhmälle, jota hän ope aa? Hyvän tanhunope ajan ominaisuuksia Tanhunope ajan on oltava tuha aituri. Hänellä tulisi olla kyky saada tanhuajat harjoi elemaan, kyky ak voida heitä. Hänellä tulisi olla kyky innos‐ taa tanhuajia kiinnostumaan kansamme perin‐ teestä. Tanhunope ajalla on itsellään oltava hyvä tanhutaito ja rytmitaju. Hänelle on oltava myös musiikki etou a ja taito ope aa ryhmänsä jäse‐ net laulamaan. Tanhuope ajan on oltava psykologi osatakseen oikein suhtautua tanhuajiin, niihin vaikeimpiinkin. Hänen on ote ava huomioon tanhuajien erityis‐ 20 Tanhuvies 1/2015 ongelmat ja pyri ävä au amaan heitä. Hänen tu‐ lee kyetä solmimaan aitoja, turvallisia ja lämpimiä ihmissuhteita tanhuajien kanssa. Tanhunope ajan on lisäksi oltava “pedagogi” osa‐ takseen oikealla tavalla ohjata tanhuajia. Hänellä on oltava alkeis edot opetustapahtumasta ja myös tun suunni elusta sekä etoa tanhuajien oppimisedellytyksistä. Hyvä yhteistyökyky on tanhunope ajan ominai‐ suuksia tärkeimpiä. Paitsi yhteistyötä oman ryh‐ mänsä kanssa, on yhteistyön suju ava myös lapsi‐ ryhmän vanhempien sekä toisten ryhmien ope a‐ jien kanssa. Oikeaan äänenkäy öön on tanhunope ajan myös kiinnite ävä huomiota. Ope ajan puheen selkeys ja värikkyys vaiku avat osaltaan opetus lanteen onnistumiseen. On syytä väl ää liikoja sanoja, koska ne vaikeu avat oppimista. Yleinen esiintyminen opetus lanteessa vaiku aa tanhuajien haluun oppia (mo vaa oon). Ope a‐ jan ilmeet ja eleet täydentävät opetusta, jos niitä käytetään säästeliääs . Ope ajan rauhallisuus tar uu myös tanhuajiin, mu a liika hitaus tylsis‐ ty ää ja opetuksen seuraaminen lamaantuu. Hyvä tanhunope aja kehi ää itseään Tanhunope ajan amma taito ei pysy ajan tasalla, ellei hän jatkuvas kehitä itseään. Eräs mahdolli‐ suus olisi laa a itselleen “kehi ämisohjelma”, jon‐ ka sisällössä olisi ote ava huomioon mm. oman ak voin kyvyn sekä ihmissuhde‐ ja koulu ajatai‐ tojen kehi äminen. Katselmus Tampereella 13.6. Koska kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea, on syytä aika ajoin tarkastella työtään, pyytää palau‐ te a eli kasvaa koko ajan ryhmänsä kanssa. Omia hyviä puoliaan on vahviste ava, eikä vain pois‐ te ava heikkouksiaan tai puu eitaan. Lopuksi kaikkein tärkein: muista antaa arvoa sille, mitä opetat, niin tanhuajatkin antavat sille arvoa. Ja arvosta itse itseäsi. Teemu Perheentupa Katselmusten säännöt päivite in Kuva: Teemu Perheentupa Tänä kesänä Tampereella, Rieväkylän Rimpan yh‐ teydessä järjestetään katselmukset. Päivite yjen sääntöjen mukaan katselmukset ovat nyt avoinna ihan kaikille kansantanssijoille, kun‐ han porukassa on vähintään kolme henkeä ja oh‐ jelmisto perustuu selkeäs suomalaiseen perin‐ teeseen. Mies‐ ja naisparit ovat myös salli uja, ja arvosteltavat osa‐alueet on määritelty paljon ai‐ kaisempaa selkeämmin. Katselmus ei ole kilpailu, vaan koulutustapahtu‐ ma, jossa kaikenikäiset ja ‐tasoiset ryhmät ja hei‐ dän ohjaajansa saavat rakentavaa palaute a. Kat‐ selmukseen ei siis tarvitse valmistautua sen kum‐ memmin kuin tavalliseen esitykseenkään. Tarkoi‐ tushan on katsastu aa ryhmä juuri omimmillaan, tekemässä omaa ohjelmaansa omalla tavallaan. Tärkeää onkin se, e ä ohjelma sopii vaa vuutensa ja vauh nsa puolesta ryhmälle, ja nimenomaan yhdessä tanssimisen ilo väli yy. Tuomaristo antaa rakentavan, kannustavan ja oh‐ jaavan palau een sekä suullises e ä kirjallises , niin e ä se au aa ryhmää tunnistamaan vahvuu‐ tensa ja heikkoutensa paremmin ja kehi ymään en stä paremmaksi. Tulkaa rohkeas ryhmänne kanssa mukaan katsel‐ mukseen. Kaikki pelaa! Tanhuvies 1/2015 21 Kesäjuhla Hanna‐Riikka Simpura Tampereen Työväenopiston Tanhuajat r.y. Tampereen Työväenopiston Tanhuajat r.y. järjestää tulevana kesänä kansantanssin kesäjuhlan Rieväkylän Rimpan 13.–14.6. Tampereella. Edellisen kerran kaupunki järjes kansantanssin kesäjuhlan vuonna 1999 Mansen Masurkan nimellä. Näiden välillä on vuosituhat vaihtunut, ja myös seuran puheenjohtaja on vaih‐ tunut kahdes . Mansen Masurkan aikoihin puheenjohtajana toimi Osmo Muro. Tänä vuonna aloi uutena puheenjohtajana Hanna‐Riikka Simpura. Hanna‐Riikka halusi kysyä Osmolta monenlaista luodakseen itselleen kuvan seuran ja kesäjuhlien kehityksestä vuosien ajalta. Hanna-Riikka: Milloin toimit seuran puheenjohta‐ jana? Osmo: Olin puheenjohtajana kymmenen vuo a vuosina 1996–2006. H-R: Miten kuvailisit seuran toiminnassa tapahtu‐ neita muutoksia? Entä kansantanssin suosion muutoksia? Osmo: 1980‐lukua voidaan sanoa vielä kansan‐ tanssin kulta‐ajaksi. Tanhuryhmiä toimi silloin nel‐ jä, ja aloi elevissa ryhmissä harrastajia rii par‐ haimmillaan 40–50 tanssijaa ryhmää kohden. Nii‐ hin aikoihin tanhuseuran jäsenmääräkin yli 150. Uusia kansantanssin harrastajia ei ole tullut pois‐ lähteneiden lalle montakaan vuodessa, ja jäsen‐ määrä on laskenut ja väki ikääntynyt. Taitaa tällä hetkellä olla niin, e ä esiintyvän ryhmän keski‐ikä menee yli viidenkymmenen reilus , mu a tanssi‐ taito on säilynyt ja kokemus tuonut oman leiman‐ sa tanssien sisältöön. Kansantanssi ei ole pystynyt uudistumaan rii äväs houkutellakseen täällä Pir‐ kanmaalla nuorempaa polvea mukaan, ja vanhem‐ pikin väki, joka joskus on tanhunnut, ei ole palan‐ nut harrastuksensa pariin. H-R: Miten moniin kesäjuhliin seura on osallistu‐ nut? Mitkä ovat jääneet parhaiten mieleesi? Kuva: Hanna‐Riikka Simpura Osmo: Seura on osallistunut kaikille SKY:n kesä‐ juhlille perustamisestaan läh en. Niitä kertynee varmaan kolmisenkymmentä. Kaikki ne ovat olleet käyn nsä arvoisia ja jä äneet mukavia muistoja. Päällimmäisenä on Sääskipolska Ivalossa 2014. Siellä sai kokea kiiree ömyyden ja ”kaikki järjes‐ tyy” ‐aja elumallin. Etelän ihmisillä olisi paljon opi avaa saamelaisesta kiiree ömyydestä. Tam‐ pereella pide y Mansen masurkka 1999 on jäänyt muistoihini pysyväsi, koska toimin silloin juhlien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Vielä voin mainita Pielisen Polokka ‐tapahtuman kesällä 2002 Lieksassa. Siellä laske in veneellä Ruunaan kosket ja illanvie o pide in Vuonislahden lavalla, jonne oli matkaa Lieksasta 30 kilometriä. 22 Tanhuvies 1/2015 Kesäjuhla H-R: Miten paljon Tampereen Työväenopiston Tan‐ huajista on yleensä lähtenyt osano ajia kesäjuh‐ liin? Mikä vaiku aa lähtöhalukkuuteen? Osmo: Osallistumismäärät ovat vaihdelleet vuosi‐ en varsilla. 1980‐luvulla ja 1990‐luvun alkupuolella matkaan lähde in joka vuosi linja‐autolla. Yleensä bussit olivat melko täynnä: 30–40 henkilöä. Muka‐ na oli myös huoltohenkilöitä, jotka avus vat tans‐ sijoita tavaroiden säilytyksessä juhlapaikalla. Jotain muutoksia tapahtui varsinkin 2000‐luvulla. Kesälo‐ mia ei saatu sovite ua aikatauluihin, ja kaikki kus‐ tannuksetkin nousivat vuosi vuodelta. Tietenkin jäsenmäärän väheneminen vaiku myös asiaan. Matkoja ale in tehdä henkilöautoilla, koska bussi‐ matkat tulivat pienellä porukalla liian kalliiksi. H-R: Miten moniin kesäjuhliin olet itse osallistu‐ nut? H-R: Mitä on jäänyt mieleesi Mansen Masurkan järjestämisestä? Mikä oli vaikeaa, mikä hyvää? Osmo: En sanoisi, e ä mikään oli vaikeaa, mu a lukema oman määrän kokouksia ja palavereja se aiheu . Asioita oli varmisteltava ja sovi ava viran‐ omaisten ja Tampereen kaupungin kanssa rii ävän aikaisin erilaisista varauksista. Asioita oli varmis‐ te ava moneen kertaan ja organisoitava suuri tal‐ koolaisten joukko oikeaan aikaan oikeassa paikas‐ sa. Tehtävän suuruu a kuvastavat muutamat lu‐ vut: ryhmiä oli 43, osallistujia 770, ulkomaisia tans‐ sijoita 108 ja talkoolaisia 150 eli yhteensä noin 1030 henkilöä. Osmo: Sveitsistä oli 50 tanssijan senioriryhmä, Ruotsista ystävyysseuramme Orgagillet oli 23 tans‐ sijan voimin ja Puolasta 35 tanssijan lapsiryhmä. Melkoinen määrä ja niiden majoi aminen ja ruok‐ kiminenkin maksoi paljon. H-R: Miten opastat uu a puheenjohtajaa tehtävän hoidossa? Onko sinulla hyviä vinkkejä kesäjuhlaa varten? Osmo: On oikeastaan aika vaikea lähteä antamaan neuvoja ja vinkkejä siihen, miten asioita tulisi tai voisi hoitaa. On ele ävä hetkessä mukana ja toi‐ mi ava lanteiden mukaan. Oma persoona tulee lai aa kaikessa mukaan ja toimia omana itsenään erilaisissa lanteissa. Asioiden etukäteen valmiste‐ lu ja itselle selkey äminen helpo aa toimintaa. Kaikkia ei tarvitse tehdä itse, mu a kaikesta tulee olla etoinen. Kuva: Hanna‐Riikka Simpura Osmo: Hei tpä pahan kysymyksen. Aloi n tanhua‐ misen muistaakseni vuonna 1983 ja siitä läh en olen osallistunut lähes kaikille juhlille. Sanoisin, e ä ainakin 25 kertaa olen ollut mukana tanssi‐ massa kesäjuhlilla. H-R: Ensi kesänä juhla on vain kahden päivän pitui‐ nen, eikä mukaan ole kutsu u yhtään ulkomaista ryhmää. Millaisia ulkomaalaisia ryhmiä osallistui Mansen Masurkkaan? Tanhuvies 1/2015 23 Kansallispuvut Ju a Jaakkola ”O aisin yhden kansallispuvun M‐koossa, kiitos.” Kuva: Lajulan kangastupa Vuorelma meni konkurssiin, ja kansallispuku pitäisi saada. Virallisilla kansallispukusivustoilla tarjotaan ei‐ oota, varomaton tulee ne ssä ostaneeksi rolaistyyppisen Alatornion puvun, mu a mieli tekisi sitä ihanaa tarkiste ua versiota. Mikä siis neuvoksi? Jyväskylän kansallispukukeskuksessa on ka ava arkisto etoa suomenkielisten alueiden kansallis‐ puvuista. Kansallispukukeskus myös hallinnoi www.kansallispuvut.fi ‐sivustoa, josta löytyy lista suomenkielisten alueiden puvuista ja pukukohtais‐ ta informaa ota. Sivustolla on jonkin verran myös kuvia puvuista. Valite avan monen puvun kohdal‐ la lukee kuitenkin ”pukua ei tällä hetkellä ole saa‐ tavilla”. Jos kiinnostuu tällaisesta puvusta, kan‐ na aa olla sinnikäs ja o aa selvää, onko puvun ohjeita kuitenkin saatavilla. Föreningen Brage väli ää Suomen ruotsinkielisten alueiden kansallispukujen ohjeita ja materiaaleja. Suomenkielisten alueidenkin ns. perusmateriaale‐ ja, kuten yksivärisiä hameverkoja, housusarkoja ja kudontalankoja voi kysellä. Toisaalta, ainahan voi harkita bragelaisen puvun hankkimista. Kansallis‐ puvun ei tarvitse olla omalta ko seudulta, vaan sen voi valita muunkinlaisten mieltymysten mu‐ kaan. Sitä paitsi, kaikki pukumallit eivät pue kaikkia vartalotyyp‐ pejä, joten hyvällä omallatun‐ nolla voi valita itsel‐ leen sellai‐ sen puvun, jossa tuntee itsensä kau‐ niiksi/ komeaksi. 24 Tanhuvies 1/2015 Se on ainakin paras tapa varmistaa, e ä puku on useammin päällä kuin kaapissa. Käsi- ja taideteollisuusyhdistykset ympäri Suomen väli ävät oman alueensa kansallispukujen materi‐ aaleja ja usein myös järjestävät pukukursseja. Har‐ mi avan useiden yhdistysten toiminta on varojen puu eessa hiipunut, ja näin ollen myös niiden vä‐ li ämät kansallispuvut ovat jääneet vaille myyjää. Suomesta löytyy useita kansallispukualan amma ‐ laisia, joilla voi tee ää puvun tai sen osan mi a laustyönä. Puvulle saa aa tällöin tulla hintaa, mu a toisaalta kansallispukuhan on koko elämän kestävä sijoitus. Sellainen pitäisi löytyä jokaisen kaapista. Kun siis seuraavan kerran harkitset uu‐ den auton ostoa, osta kansallispuku. Hyvin tehty puku ehkä maksaa saman verran kuin pieni auto, mu a kestää taatus pitempään. Kirpputoreilta voi hyvällä tuurilla tehdä edullisia löytöjä. Vanhat kansallispuvut ovat oivallista mate‐ riaalia ainakin vaatetus‐ tai sisustuskankaiksi, jos niiden kunto ei salli virallista kansallispukukäy öä. Varsinkin koruja löytää suhteellisen usein ja edulli‐ ses . Ja mikä parasta, niitä on helppo käy ää nor‐ maalin pukeutumisen somistajina. Ne kirpputorit ja ne n erilaiset myyn foorumit ovat kansallispukujen hamstraajien aarreai oja. Tarjontaa on ihan selväs enemmän kuin kysyn‐ tää. Miinuspuolena käyte yjen kansallispukujen kaupassa on hinnoi elun epärealis suus. Käyte y‐ jen kansallispukujen arvo on usein huoma avan Kansallispuvut Kuva: Ju a Jaakkola paljon alhaisempi kuin pyyn hinta. Hintaa nostaa tunnearvo, joka on usein moninkertainen todelli‐ seen arvoon verra una. Jos myyjän hinta tuntuu turhan korkealta, kanna aa olla rohkea ja tehdä tarjous. Joskus käy hyvä tuuri, ja myyjä osoi autuu halukkaaksi pääsemään puvustaan eroon edulli‐ semmalla hinnalla. Osa myyn ‐ilmoituksista roik‐ kuu ne ssä pitkään ja näissä tapauksissa kuka ta‐ hansa ilahtuu yhteydenotosta. Toinen asia, jonka suhteen kanna aa olla tarkkana, on puvun ja ma‐ teriaalien kunto. Kuvien perusteella harvoin saa kunnollista käsitystä puvun tai kankaiden todelli‐ sesta iästä tai kunnosta, ja ne kauppoja voi olla hankala perua. Sosiaalisessa mediassa toimii ak ivisia kansallis‐ pukuintoilijoiden ryhmi ymiä. Ryhmissä voi pe‐ räänkuulu aa puu uvia osia tai kankaita ja kysyä asioita, jotka kansallispukumaailmassa askarru a‐ vat. Yhtä oikeaa vastausta ei väl ämä ä saa, mu a lopputuloksena voi olla mielenkiintoinen keskustelu. Pukujen tekijöitä voi kysellä ja sellaisia voi löytää perusamma laisten lisäksi. Jos uskaltaa luo aa omaan arvostelukykyynsä, saa aa tavallisista kangaskaupoista löytyä varsin kelvollisia kankaita. Tallinnassa on monta hyvää kangaskauppaa, joista löytyy varsinkin laadukkaita villakankaita. Bal an maista Lie ua on pellavamaa. Ruotsalaisissa ne tukuissa on juuri oikeanlaisia painokuvioisia puuvillakankaita. Siis vain jos uskal‐ taa luo aa omaan näppituntumaansa. Eikä ole tur‐ han arka arvostelulle. Kansallispuvun vuokraus on varteenote ava vaih‐ toehto, jos puvun tarve on satunnaista. Vuokraa‐ minen on edullista, koska silloin ei tarvitse sitou‐ tua elämänpituiseen rakkaussuhteeseen omien pukujensa kanssa tai mie ä, kokeeko oma Lavan‐ saaren puku itsensä hylätyksi, jos lai aa Hämeen puvun päälle toista kertaa peräkkäin. Tanhuvies 1/2015 25 Kansantanssia kirjallisuudessa Esko Kannusmäki Kansantanssia kirjallisuudessa 14 Ruotsalainen historiantutkija Peter Englund on kirjoi anut suurromaanin sekasortoisesta 1600‐luvusta, kun pieni Ruotsi nousi 30‐vuo sen sodan ansiosta maailmankartalle. Eng‐ lund kirjoi aa myös 1600‐luvun muusta elämänmenosta. Tässä kuvausta leikeistä ja tanssi‐ misesta: …Kun huvitel in, se teh in kernaas suuremmassa seurassa ja laveammin muodoin. Aikuiset ja lapset leikkivät yhtä iloisina tavallisia leikkejä kuten sok‐ kosilla oloa. Useimmista leikeistä, jotka me nyky‐ ään liitämme kapaloikään – samoin kuin saduista, jotka vastasivat meidän aikamme rikosromaaneja – nau vat silloin kaikenikäiset. 1600‐luvun menta‐ litee ssa oli nimi äin terveellinen haudanvakavuu‐ den puute. Tämä heijastui muun muassa ajan mel‐ kein turru avassa leikkien rikkaudessa, josta suu‐ rin osa on meiltä kadonnut. Oppinut Olof Rudbeck mainitsee Atlan cassaan muun muassa seuraavat – on pantava merkille, e ä hän mainitsee ne esi‐ merkkeinä rajummista aikuisten leikeistä: Pais n nappaaminen, Sokko, Kengän pii‐ lo aminen, Härän kesytys, Maltaiden kui‐ vaaminen, Kuninkaisiin ratsastus, Jalkapuu, Rajanveto, Kirkkoon valjastaminen, Sata iskua minuun, Markus, haluatko selkääsi?, Saksaan purjehdus, Seiso inussa, Ris kolle ryömiminen. niitä ei yleensä ollut tarkoite u pareille, vaan suu‐ rille ryhmille: 1600‐luvulla tanssilta puu ui suku‐ puolinen leima miltei kokonaan. Yhdessä ja samas‐ sa laisuudessa tanssi in monia erilaisia tansseja. Nyt unohdetut tanssileikit kuten ”Kuljin yli suolai‐ sen meren”, ”Köyhä lintu”, ”Leikkautan kaurani”, ”Mitä talonpoika lahjoi aa nuorelle, rakkaalle vai‐ molleen?”, ”Minä edän, missä luh seisoo”, ”Siellä asuupi sorja impi”, ”Suru on murtanut mie‐ leni” esiintyivät perinteisten tanssien, kuten ”Mylly ‐tanssin” ja modernimpien tuon tanssien, kuten englan laisen jigin, menue n, bourréen ja gavo n, rinnalla. Soi mia oli vain hienommissa laisuuk‐ sissa. Enimmäkseen tavallinen kansa tanssi niin kuin se oli aina tanssinut, siis yhteislaulun säestyk‐ sellä. (Laulujen aarteisto oli, kuten leikkien ja tans‐ sienkin, yltäkylläinen. Ihmiset lauloivat arkena niin paljon, e ä meidän, joilta tallenne u musiikki on ryöstänyt tämän yksinkertaisen ja spontaanin mu‐ sisoinnin, on vaikea ymmärtää sitä. Oli tavallista, e ä ihmiset osasivat sadoi ain lauluja ulkoa.) Kohtaamme saman yltäkylläisyyden tanssissa, jota sitäkin kaikki yhteiskuntaluokat harjoi vat yhtä vilpi ömäs ilokseen. Valikoima oli to sen runsas. Toisaalta oli sellaisia, jotka voi in laskea ko mai‐ seen perinneaineistoon: piirileikit, kansantanhut, tanssileikit, soihtutanssit ynnä muut. Toisaalta oli erilaisia maahan tuotuja vuoro‐ ja kontratansseja, usein pelkkiä muo villityksiä, usein vaikeita oppia. Riippuma a siitä, olivatko ne omia vai ulkomaisia, 26 Tanhuvies 1/2015 *** Illalla tanssi in musiikin säestyksellä. Nuoremmat Bryminit tulivat ja toivat tullessaan omat viinansa, ja kun tanssi in katrillia, niin eräs heistä pi mo‐ lemmissa käsissään pulloa ja suussa ryyppylasia, ja se huvi kaikkia. Kesken katrillin ale in äkkiä tanssia prisjatkaa; vihreisiin pukeutunut Aksinja vain vilahteli, ja hänen laahuksensa hulmau il‐ maa. Joku tallasi hänen helmojensa liehukkeille, ja Kansantanssia kirjallisuudessa Kainalosauva huusi: Hei, nehän repivät seinistä jalkalistatkin! Lap‐ sukaiset! ta, joka häntä ympäröi? Kokeiltakoon asiaa: an‐ ne akoon kuninkaan olla aivan yksinään, saa‐ ma a mitään tyydytystä aisteilleen, vailla henkistä askarrusta, vailla seuraa ja kaikessa rauhassa aja‐ tella omaa itseään. Silloin nähdään, e ä ajan‐ viete ä vailla oleva kuningas on kurjuuden saarta‐ ma ihminen. Niinpä tätä vältetäänkin huolellises , ja kuninkaallisten henkilöiden ympärillä on aina suuri joukko ihmisiä, jotka valvovat, e ä tehtävien jälkeen on huvituksien ja joutohetkien hauskuu a ja viihdytystä, joten mitään tyhjyy ä ei synny. Toi‐ sin sanoen heillä on ympärillään henkilöitä, jotka ihmeellisen tarkas pitävät silmällä, e ei kuningas joudu olemaan yksin eikä aja elemaan omaa itse‐ ään, koska he hyvin etävät, e ä hän on onneton, niin kuningas kuin onkin, jos sitä aja elee. En puhu tässä kris tyistä kuninkaista kris vaan ainoastaan kuninkaina. yinä, Anton Tshehov: Rotkossa (1899) V i i h d y t y s. – Eikö kuninkaanarvo itsessään ole kyllin suuri tehdäkseen omistajansa onnelliseksi jo sillä, e ä näy ää hänelle, mitä hän on? Täytyykö hänen ajatuksensa kääntää pois siitä, samoin kuin tavallisten ihmisten ajatukset heidän asioistaan? Ymmärrän hyvin, e ä ihmisen voi tehdä onnelli‐ seksi karko amalla hänen näkyvistään kotoiset huolet ja täy ämällä hänet kokonaan sillä ajatuk‐ sella, e ä hän osaa tanssia hyvin. Mu a onko ku‐ ninkaan suhteen samoin ja onko hän onnellisempi harrastaessaan näitä turhia huvituksia kuin katsel‐ lessaan omaa suuruu aan? Ja voitaisiinko mitään tyydy ävämpää kohde a antaa hänen mie eil‐ leen? Eikö hänen iloansa häiritä, jos hänet pakote‐ taan aja elemaan, miten hänen on sovite ava askelensa sävelen tah in tai taitavas suunna ava pallo, sen sijaan e ä hänen anne aisiin rauhassa nau a sen majestee sen kunnian katselemises‐ Blaise Pascal: Mie eitä (1670) Kuvat: Wikipedia Tanhuvies 1/2015 27 Laskiainen Annuli Perheentupa Laskiaista huude in hyvän vuoden toivossa Tänä vuonna laskiais istaita vietetään 17.2. Nykyihmisille se merkitsee reipasta ulkoilupäi‐ vää sekä herku elua hernerokalla ja laskiaispullilla, mu a en saikojen ihmisille kyse oli tärkeästä vuodenkiertoon lii yvästä juhlasta, jolla pyri in myös vaiku amaan tulevaan kasvukauteen. Laskiaisen vie o lii yy pääsiäiseen valmistautumi‐ seen, sillä katolisena aikana laskiaisesta alkoi pää‐ sisäistä edeltävä seitsemän viikon paasto. Juhla on edelleen katolisten maiden karnevaalikauden hui‐ pennus. Kotoinen laskiaisemme on siis Rion ja Ve‐ netsian karnevaalien tai New Orleansin Mardi Gra‐ sin (rasva istai) vas ne. On esite y, e ä laskiaisen nimikin juontuu termistä carne lasciare (jä ää li‐ ha). Joidenkin mukaan nimi vii aa paastopäivien laskemiseen, toisten taas laskeutumiseen pääsiäis‐ tä edeltävään paastonaikaan. Tai si en nimi yksin‐ kertaises vii aa päivän vauhdikkaimpaan ja tun‐ netuimpaan vie otapaan, mäenlaskuun. Huraa, pitkiä pellavia, kuitu kun korento ja sylkky kuin kananmuna! Enteitä ja taikoja naisten toimista Laskiaista on viete y jo esikris llisenä aikana, ai‐ nakin 600‐luvulta läh en. Juhlaan lii yi paljon us‐ komuksia, jotka lii yivät tulevaan sato‐ tai karjaon‐ neen ja säähän. Tekemiset, tekemä ä jä ämiset ja enteet lii yivät erityises naisten töihin; kankaan‐ kudonnan raaka‐aineiden, pellavan ja hampun se‐ kä puutarhan hyötykasvien satoon tai karjaon‐ neen. Laskiainen lii yi myös töiden vuotuiseen kiertoon. Vaa eet ja kodin teks ilit teh in itse ko kutoisista kankaista, mu a valoa vaa vaa kudontatyötä ei voitu tehdä talven pimeimpään aikaan. Pellavien, 28 Tanhuvies 1/2015 hamppujen ja villojen muokkaaminen ja kehruut oli saatava tehtyä laskiaiseen mennessä, jo a ku‐ tominen pääs in vihdoin aloi amaan. Liu lau laskiaista, vanhan muorin tappuraista! Onko rokka keitetty, voita päälle heitetty? Huutoja mäkeä laskiessa Vanhassa talonpoikaiskul uurissa laskiaisen ilonpi‐ to keski yi ennen kaikkea mäenlaskuun. Työt lope‐ te in viimeistään puoliltapäivin, jo a saunaan pääs in päivänvalolla. Mäkeen yrite in eh ä en‐ nen muita. Lapset saa oivat lähteä laskemaan jo aamuvarhaisella. Kaikki osallistuivat, usein perhe‐ kunni ain, yhteiseen ilonpitoon. Mitä pidemmälle laske in, sitä pitemmiksi usko in pellavien kasva‐ van seuraavana kesänä. Mäenlaskua – ja satokau‐ den onnea – tehoste in erilaisin laskiaishuudoin. Ne saa oivat olla lyhyitä ja y mekkäitä ”pitkiä pel‐ lavia” ‐huutoja taikka pidempiä loruja ja värssyjä. Laskiaishuutoja on tallete u runsaas eri puolilta Suomea. Hei hei hamppuja, pitkiä lauhkeita liinoja, nauriita kuin lapsen päitä, otria kuin peukalon päitä, vasikoita kuin varsoja, lampaita laumoittain! Laskiainen Muut laskiaisperinteet Laskiaisen mässäily liho karjan Mäenlaskun lisäksi laskiaisen perinteisiin kuului myös vauhdikas rekiajelu sekä illalla yhteiset leikit ja tanssit. Jos mäkeä laskiessa metelöi inkin, toiset laskiaisperinteet vaa vat täy ä hiljaisuu a. Joiden‐ kin uskomusten mukaan saunassa, ruokapöydässä tai helis mien ja kellojen ansiosta muuten äänek‐ käällä rekiajelulla ei saanut sanoa mitään, e eivät i kat syö seuraavana kesänä. Laskiaisena oli viimeinen mahdollisuus herku e‐ luun ennen pitkää paastokau a. Laskiaispöydästä löytyikin runsas valikoima rasvaisia ja lihaisia herk‐ kuja. Runsas tarjonta takasi myös seuraavan kasvu‐ kauden ja karjaonnen. Mitä enemmän rasva kiilteli suupielissä ja sormissa, sen paremmin lehmät lypsi‐ vät ja siat lihoivat. Myös hoveissa ja säätyläispiireissä järjeste in las‐ kiaisena ilonpitoa; ilveilyä, tanssiaisia ja naamiohu‐ veja. Naamiaisia on Suomessakin järjeste y jo ai‐ nakin 1500‐luvulta läh en. Laskiaistanssit tulivat suosituiksi kaupungeissa 1800‐luvulla. Laskiaisen perinneherkkua hernekei oa on syöty jo keskiajalla. Laskiaisen aikaan rokka oli tavallista tuhdimmin höyste y possun osilla. Sian saparo sääste in usein erityises laskiaisrokkaa varten. Annuli Perheentupa Lasten nurkka Puna‐asuinen Iina, vihreätakkinen Timo ja siniasuinen Ville ovat olleet laskiaismäessä. Nyt heillä on niin kiire popsimaan hernerokkaa ja laskiaispullia, e eivät he huomaa, e ä jokaiselta on pudonnut mäenlas‐ kun päähän asuste. Osaatko kertoa kuka lapsista liukui pisimmälle? Kuva: Annuli Perheentupa Tanhuvies 1/2015 29 Kansallispukupörssi Kansallispukupörssi Myydään Pyhäjärven kansallispuku. Puvun koko 36, vyön ympärysmi a 72 ‐ 77 cm. Hameosan pituus 82 cm. Nuorelle naiselle sopiva puku. Pukua käyte y muutamia kertoja. Hame ja liiviosa eri äin hyväkuntoiset. Paita hieman kulunut. Sisältää lappavyön ja vyölliset, säppälin ja hopeisen paljinsoljen (soljen arvo uute‐ na noin 680 euroa). Hintapyyntö 250 euroa. Tiedustelut [email protected] Myyn hyväkuntoisen Lapuan kansallispuvun, johon kuuluu pusero, hame, liivi, tasku, tyk‐ kimyssy ja koru (Valmistaja on Oy Onerva, Tampere). Hameen vyötärön ympärys on 82 cm (suurennusvaraa on vielä), hameen pituus on 77 cm (5 cm käännös). Puvun käy äjä (kuvassa) oli noin 160 cm pitkä. Liivin ympärys kainaloista on noin 100 cm ja puseron rin‐ nan ympärys noin 110 cm. Hintapyyntö on 470 euroa. Voit tehdä myös tarjouksen. Puku on sovite avissa Pälkäneel‐ lä, muualla Pirkanmaalla tai sovitus kauempanakin. Tiedustelut Marita Jalkanen 040‐5470998 tai marita.jalkanen@saunalah .fi Myydään käsinkudo ua hamekangasta Helsingin pitäjän kansallispukuun. Yksi pala on 95 cm pitkä ja 90 cm leveä, hinta 110 euroa/pala. Hameeseen menee kolme palaa. Kangasta on kolmeen hameeseen. Lisäksi annetaan pukuun kuuluva vaalea huivi. Tiedustelut Rii a Kangas rii [email protected] 050 3586 491 30 Tanhuvies 1/2015 Kansallispukupörssi Myydään Räisälän puku (Vuorelma Oy) kaikkine osineen pitkällä hameella koko 42. Käyte y 2 kertaa. Hintapyyntö 600 €. Tiedustelut Ulla Vo onen p. 0400392488 Tornio. Myydään keskentekoiseksi jäänyt karjalainen Räisälän kansallispuku. Koko noin 42, liivi valmis, paita aloite u, hame tekemä ä. Kaikki tarvikkeet korua myöten mukana. Tarkempia etoja ja hintaneuvo elua Mäkipään Kirs ltä Keminmaasta kirs [email protected] 0405119887 Oikeat vastaukset Arvoitus sivulla 6: Lakki, ha u. Lastennurkka: Timo liukui pisimmälle. Timo on pudo anut kaulahuivinsa, Iina piponsa ja Ville lapasensa. Tanhuvies 1/2015 31 Tapahtumakalenteri Helmikuu 28.2.2015 Penan Puskasoitot, Saukkola Maaliskuu 6.3.2015 ‐ 8.3.2015 Samuelin Poloneesi, Helsinki 29.3.2015 Vuosikokoukset, Helsinki SKY:n kokous alkaa kello 14.00, ja KTNL:n 15.30 SKY:n toimistolla, Döbelninkatu 5 B 21 Kesäkuu 13.6.2015—14.6.2015 Rieväkylän Rimppa, Tampere Heinäkuu 6.7.2015—12.7.2015 Kaus nen Folk Music Fes val 14.7.2015—19.7.2015 NORDLEK 2015, Viborg, Tanska Elokuu 5.8.2015 Kansallispuvun päivä Kansallispukujen tuuletuspiknikkejä ympäri Suomen niemen 32 Tanhuvies 1/2015 8.8.2015 Kansallispukujen tuuletuspiknik, Seurasaari, Helsinki