Ladattava moniste
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Alkusanat Tämä moniste on laadittu menetelmälliseksi ja tiedolliseksi tueksi opettajille, varhaiskasvattajille ja oppaille, jotka vierailevat ryhmien kanssa Liimanninkosken lehtojensuojelualueella tarkoituksenaan tutustua ympäristöön ja sen vuorovaikutussuhteisiin. Moniste on tuotettu yhteistyössä Oulun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan aineenopettajakoulutuksen yksikön ja Rokua Geopark: Ympäristökasvatuksesta elinvoimaa ja paikallisylpeyttä -hankkeen kanssa. Hankkeen rahoituksesta vastaavat Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä Humanpolis Oy. Moniste on kopiointivapaa ja sitä tai sen osia voidaan käyttää muissa yhteyksissä ilman käyttäjälle koituvaa taloudellista hyötyä. Monisteen taloudelliset oikeudet ovat PohjoisPohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella. Moniste tarkastelee Liimanninkosken geologiaa ja geomorfologiaa sekä geoympäristön yhteyksiä elolliseen luontoon ja kulttuuriin. Lisäksi moniste tarjoaa työohjeita ja tehtäviä, joiden kautta näihin teemoihin voi maastossa tutustua. Liimanninkosken elotonta ja elollista luontoa esittelevä teksti on kirjoitettu Rokua Geopark ympäristökasvatushankkeen toimesta. Tekstin laatimisessa ovat avustaneet Geologian tutkimuskeskus ja Metsähallitus. Tekstin kirjoittamisessa hyödynnetyt lähdeaineistot on listattu monisteen loppuun. Liimanninkoskelle suunnatut työohjeet ja tehtävät on laadittu pääosin Oulun yliopiston ”Ympäristökasvatuksen käytännöt Rokua Geopark alueella” valinnaiskurssin tuotoksina kevätlukukauden 2014 aikana. Työohjeet ja tehtävät on testattu aineenopettajaopiskelijoiden toimesta toukokuussa 2014 järjestetyn Muhoksen yläkoulun 8.luokkalaisten luontopäivän yhteydessä. Monisteen hyödyntäminen lähdeaineistona on käyttäjän vastuulla. Tekstiin mahdollisesti liittyvistä asiavirheistä ja niistä myöhemmissä käyttöyhteyksissä syntyvistä haitoista monisteen tekijät eivät ota vastuuta. Monisteesta löydettyjä asiavirheitä koskeva palaute on tervetullutta. Viihtyisiä retkiä Liimanninkosken upeaan luontoon. Oulussa 17.11.2014 Mikko Kiuttu projektipäällikkö Rokua Geopark: Ympäristökasvatuksesta elinvoimaa ja paikallisylpeyttä -hanke mikko.kiuttu(at)humanpolis.fi Anne Pellikka yliopistolehtori Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, aineenopettajakoulutuksen yksikkö anne.pellikka(at)oulu.fi Ympäristökasvatuksen käytännöt Rokua Geopark alueella -kurssin opiskelijat: Aila Kainulainen, Erik Saarnio, Essi Jokinen, Hanne Mäenpää, Henriikka Salminen, Jonna Pajala, Katariina Karikytö, Kati Poutiainen, Mikko Kivelä, Outi Kivelä, Pinja Ohvanainen, Sara-Juulia Tervola, Sini Juntunen, Ulla Merihaara ja Ville Savilampi Kannen kuva: Tarvikkeet valmiina Muhosjoen vesinäytteen analysointiin Liimanninkosken laavulla. Kuvannut: Mikko Kiuttu 2014. Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Sisällys Rokua Geopark .................................................................................................................... 4 Liimanninkoski ..................................................................................................................... 6 Geologia ........................................................................................................................... 7 Kasvillisuus ....................................................................................................................... 9 Eläimistö ......................................................................................................................... 11 Työohjeita .......................................................................................................................... 12 Geologia ja geomorfologia .............................................................................................. 13 Biologia ........................................................................................................................... 14 Luonnonsuojelu .............................................................................................................. 15 Aistiharjoituksia............................................................................................................... 15 Kertaavia tehtäviä ja valmiita monistepohjia ...................................................................... 16 Lähteet ............................................................................................................................... 27 Muutosluettelo ................................................................................................................... 27 Kuva 1. Liimanninkosken koskijakso, lehtojensuojelualue ja luontopolku. Sama kartta löytyy Liimanninkosken laavun vieressä sijaitsevasta luontotaulusta ja isompana tämän monisteen lopusta (s. 25). 4 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Rokua Geopark Rokua Geopark on Suomen ensimmäinen kohde UNESCO:n suojeluksessa olevassa maailmanlaajuisessa geopark-verkostossa. Geopark-verkosto koostuu yli sadasta eri puolilla maailmaa sijaitsevasta ainutlaatuisesta geologisesta kohteesta. Ainutlaatuisuus tarkoittaa, että geoparkin alueella sijaitsee kansainvälisesti arvokkaita kallio- tai maaperän rakenteita ja muodostumia, jotka ovat kansainvälisen geotieteiden unionin IUGS:n arvioimia. Arvokkaan geoperinnön lisäksi verkoston jäsenyys edellyttää, että ainutlaatuisen geologian ja sen ympärille kehittyneen elollisen luonnon ja kulttuurin turvaamiseksi on laadittu alueellinen kestävän kehityksen suunnitelma. Geopark-verkoston tavoitteena on vaalia kohteiden sisältämää arvokasta geologista perintöä ja tuoda esille alueen luonto- ja kulttuuriarvoja sekä niiden välisiä yhteyksiä. Näitä teemoja hyödynnetään opetuksen, tieteen ja kestävän matkailun kehittämiseen. Tavoitteena on, että geoparkien myötä etenkin alueen asukkaat tulevat tietoisemmiksi kotiseutunsa arvokkuudesta ja halu sen varjelemiseen kasvaa. Jokainen geopark ilmentää tiettyä osaa maapallon syntyhistoriasta. Rokua Geoparkin teemana on jääkausi ja sen jättämä ainutlaatuinen geologinen perintö. Jääkauden perintö yhdistyy alueen kallioperän kehityshistoriaan ja jääkautta seuranneeseen elollisen luonnon ja ihmisasutuksen leviämiseen alueelle. Oulujokilaakson, Rokuan ja Oulujärven alueet kattava Rokua Geopark (kuva 2) onkin kiehtova kokonaisuus, jossa elottoman ja elollisen luonnon sekä ihmisasutuksen vuorovaikutussuhteet muodostavat arvokkaan, läpi vuosituhansien rakentuneen kertomuksen. Opetustarkoituksiin alue tarjoaa luonnon laboratorion, jonka ilmiöihin tutustuminen vie oppijan todelliselle löytöretkelle pohjolan luontoon. Samalla geopark-verkosto avaa ovet kansainväliselle kanssakäymiselle ja geologian, elollisen luonnon ja kulttuurien laajaalaiselle oppimiselle. Rokua Geoparkin perustajatahot ovat Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnat, Rokuan Terveys- ja kuntouttamissäätiö sekä Metsähallitus. Perustajatahojen lisäksi Geologian tutkimuskeskuksen rooli Geoparkin perustamisessa ja toiminnan käynnistämisessä on ollut merkittävä. 5 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Kuva 2. Rokua Geopark -alue. Muhoksen alue (kuva 3) rajattu mustalla laatikolla. Panoraamakartta: HS-visual Art Hannu Sievilä 2012, Lay-out: Intranze Oy 2012. Oulujoki Muhos Poikajoki Liimanninkoski Muhosjoki Kuva 3. Korkeusmalli Muhosjoen, Poikajoen ja Oulujoen yhtymäkohdista sekä Muhos-muodostuman koillisreunasta tarkasteltuna etelän suunnasta. Liimanninkoski ympyröity kuvan keskivaiheilla. Korkeusmalli: HS-visual Art Hannu Sievilä 2013. 6 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Liimanninkoski Liimanninkosken koskijakso sijaitsee Muhosjoessa Muhoksen Suokylän kohdalla (kuva 3). Liimanninkoskella Muhosjoki kulkee syvässä ja jyrkkäreunaisessa kanjonimaisessa laaksossa. Liimanninkoski ja sitä ympäröivät lehtomaiset metsät (kuva 4) olivat yksityisomistuksessa vuoteen 1989 saakka, jolloin alue siirtyi valtion omistukseen. Arvokkaiden luontotyyppien varjelemiseksi Liimanninkoskelle perustettiin lehtojensuojelualue vuonna 1992. Suojelualueella kiertää noin kilometrin pituinen luontopolku. Suojelualueen perustamisen jälkeen joen eteläpuolisia luonnontilaisia alueita on käytetty tutkimus- ja opetuskäyttöön ja joen pohjoispuolisia alueita retkeilyyn ja perinnemaiseman ylläpitoon. Vuonna 2008 suojelualue siirtyi Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallituksen hallintaan. Vuosien 2013 ja 2014 aikana Metsähallitus uusi Liimanninkosken rakenteita ja opasteita sekä kokosi vanhoja työkaluja latoon pienimuotoiseksi näyttelyksi. Kunnostuksen yhteydessä pysäköintialueen ja laavun viereen laadittiin myös uudet opastaulut Metsähallituksen, Rokua Geoparkin ja Geologian tutkimuskeskuksen yhteistyönä. Ennen suojelualueen perustamista Liimanninkoskella on harjoitettu laidunnusta ja maanviljelyä. Tästä ovat merkkinä alueella sijaitsevat puimala, ladot ja niityt. Alueen läpi virtaavassa Muhosjoessa on uitettu puuta 1940-luvulle saakka, ja suojelualueen lounaisrajalla on merkkejä entisaikaisesta tervanpoltosta. Suojelualueelta löytyy myös vanhan myllyn sijaintipaikka. Kuva 4. Liimanninkoskea reunustavat arvokkaat tulvaniityt, lehtometsät ja kuusikot. Luonto heräämässä loistoonsa toukokuussa 2014. Kuva: Mikko Kiuttu / Rokua Geopark. 7 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Geologia Muhosjoki virtaa Liimanninkosken kohdalla alkujaan mannerjäätikön sulamisvaiheessa kerrostuneiden hiekkojen keskellä. Mannerjäätikön reuna suli Liimanninkosken alueelta noin 10500 vuotta sitten, minkä jälkeen alue oli tuhansia vuosia Itämeren eri vaiheiden peitossa. Ancylusjärven aikoihin vedensyvyys oli enimmillään noin 170 metriä. Litorinamereksi kutsuttu Itämeren vaihe alkoi noin 8500 vuotta sitten, jolloin vedensyvyys oli vielä lähes 60 metriä. Maankohoamisen ja merenpinnan laskun myötä rantavyöhyke saavutti Liimanninkosken alueen noin 4500 vuotta sitten, jolloin rantavoimat, pääasiassa aallot ja talvinen jääntyöntö sekä hiekkaa kuljettava ja kerrostava tuuli muovasivat maanpintaa. Tästä vaiheesta kertovat selvimmin rantavallit, joita löytyy muun muassa Liimanninkosken pysäköintialueen vierestä. Samoihin aikoihin Oulujoki kerrosti laajaa suistoaluetta Kieksin, Muhoksen taajaman ja Laukansillan väliselle alueelle. Oulujoen, kuten myös Muhosjoen vesille oli tuolloin yhteys mereen kahta kautta: nykyisen Oulujokilaakson suuntaan kohti länttä ja Muhoksen kirkonkylän ylitse kohti lounasta, jonne nykyinen Liminganlahti ulottui. Liimanninkosken alue sijaitsi merenlahden itäpäässä. Merenrannan vetäytymisen jälkeen Muhosjoki alkoi uurtaa pehmeisiin maalajeihin uomaansa. Kulutus eteni syvemmälle, kun merenpinta laski. Virratessaan pehmeiden maalajitteiden päällä uoma alkoi mutkitella eli meanderoida. Liimanninkoskea ympäröivästä jokilaaksosta löytyykin useita kuivilleen jääneitä joenmutkia eli juoluoita. Ne ovat syntyneet, kun joen mutka on ensin laajentunut, sen jälkeen joki on puhkaissut silmukkamaisen mutkan tyven ja uurtanut lopuksi itselleen uuden uoman, jolloin mutka on jäänyt pääuoman sivuun. Yli 4000 vuoden kuluessa joki on kuljettanut valtavan määrän hiekkaa ja savea mennessään ja saavuttanut hiekkakerrosten alla olevan pohjamoreenin sekä kalliokynnykset, jotka nykyisin ohjaavat vesien kulkua (kuva 5). Näin on syntynyt nykyinen, noin 25 metriä syvä jokikanjoni. Kuva 5. Liimanninkosken koskijaksoa. Koski kuohuu graniittikallioiden välissä syvän kanjonin pohjalla. Kuva: Mikko Kiuttu. 8 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Liimanninkosken rantakalliot ovat punertavaa graniittia. Graniitit ovat kiteytyneet noin 1800 miljoonaa vuotta sitten niin kutsutun Svekofennidien vuoriston alla. Kiteytyessään kalliot olivat 15–20 kilometrin syvyydessä maanpinnan alapuolella, mutta satojen miljoonien vuosien kulutustyö on vienyt yläpuolisen kiviaineksen mennessään ja paljastanut kalliot. Kallioperän liikunnot ovat saaneet aikaan siirroslinjoja, jotka nykyisin näkyvät Liimanninkoskella jyrkkinä kallioseinäminä ohjaten kosken kulkua. Hieman Liimanninkosken pohjoispuolella graniittinen kallioperä rajautuu noin 1300 miljoonaa vuotta vanhojen siirrosvyöhykkeiden kautta syvään hautavajoamaan, joka jatkuu Muhoksen taajaman kautta kohti Oulua. Vajoama oli alkujaan kapea merenlahti, joka täyttyi vuosimiljoonien kuluessa jokien kerrostamasta voimakkaasti hapettuneesta sorasta, hiekasta ja savesta. Kerrokset, joiden kokonaispaksuus kasvoi enimmillään noin tuhanteen metriin, ovat ajan saatossa kivettyneet pehmeiksi savi- ja hiekkakiviksi. Esiintymää kutsutaan Muhos-muodostumaksi. Pehmeät savi- ja hiekkakivet kuluvat nopeammin kuin graniittinen kallioperä, minkä vuoksi Muhos-muodostuman alue on nykymaisemassa kulunut muutamia kymmeniä metrejä ympäröiviä kalliolohkoja syvemmälle. Tämän voi havaita Liimanninkosken pohjoispuolella luode-kaakko-suuntaisena ”portaana” maisemassa (ks. kuva 3). Jääkauden aikana Muhos-muodostuman pehmeät kivilajit kuluivat helposti, jolloin jäätikön sulamisvesille oli tarjolla runsaasti hienorakeista maa-ainesta. Tästä johtuen Rokuan harjujakso kehittyi hiekkamäärältään suureksi. Rokuan harjujakson hiekka on keskimäärin hyvin hienojakoista ja sille on tyypillistä hapettumisesta johtuva punertava väri (kuva 6a). Tämä on selvästi nähtävissä näiden kerrosten läpi virtaavan Muhosjoen veden värissä (kuva 6b). Hiekka on myös paikoin hyvin ravinteikasta runsaan fosforipitoisuuden vuoksi. a) b) Kuva 6. a) Liimanninkosken lähimetsistä löytyy teitä, joiden pinta ilmentää selvästi Muhosmuodostumasta peräisin olevan hiekan tyypillistä värisävyä. b) Ryhmä tutkimassa Muhosjoen vettä, joka on väriltään punertavan ruskeaa. Vedenlaatu on Suomen ympäristökeskuksen luokituksen mukaan hyvä (v. 2013) ja oppilasryhmän tulokset olivat samansuuntaiset. Kuvat: Mikko Kiuttu. 9 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Kasvillisuus Liimanninkoskella kasvillisuuteen vaikuttavat voimakkaasti jokilaakson maaperän muodot ja ominaisuudet, pohjaveden virtaukset, virtaavan pintaveden käyttäytyminen, jokilaakson pienilmasto sekä valaistusolosuhteet. Yhdessä nämä tekijät mahdollistavat arvokkaan ja monimuotoisen kasvillisuuden kehittymisen, mikä tarjoaa elinympäristön myös monipuoliselle eläinlajistolle. Kasvilajistossa esiintyy useita uhanlaisia kasvilajeja, jotka ovat elinympäristönsä suhteen hyvin vaateliaita. Tämän vuoksi luontopolulta ei ole niittyalueiden ulkopuolella suositeltavaa poiketa, ja kasvinäytteiden kerääminen lehtojensuojelualueella on ehdottomasti kielletty. Laaksoa ympäröivillä alueilla metsätyyppi on yleisesti kuiva kangasmetsä, kun puolestaan laakson rinteillä metsätyyppi vaihettuu tuoreisiin ja kosteisiin kuusivaltaisiin kankaisiin ja alaosissa esiintyviin koivu- ja pajuvaltaisiin lehtoihin. Pienialaisemmin tarkasteltuna vaihtelua kuitenkin esiintyy paljon. Vaihtelua lisäävät esimerkiksi maanvieremät, joita tapahtuu Muhosjoen eroosiotörmillä. Liimanninkoskea ympäröivissä kuivissa kangasmetsissä valtapuulajina on mänty. Lehtipuista hieskoivua ja pihlajaa esiintyy harvakseltaan. Pensaskerros on niukka. Kenttäkerrosta hallitsevat varpukasveista puolukka ja variksenmarja. Ruohokasveista kangasmaitikkaa ja metsälauhaa esiintyy harvakseltaan. Runsaimmin ruohokasvillisuutta löytyy niittyjen läheisyydestä. Pohjakerroksessa valtalajeja ovat seinäsammal ja poronjäkälät. Jokilaaksossa metsätyyppi vaihettuu jyrkästi kuivasta kangasmetsästä tuoreeseen ja edelleen kosteaan kangasmetsään kuljettaessa rinnettä alaspäin. Rinteiden yläosissa puustolle ja pensaille poikkeuksen tuovat niityt, joiden lähistöllä esiintyy lehtipuuvaltaisia reheviä lehtoja (kuva 7). Rinteen keskivaiheen tuoreelle kangasmetsälle on tyypillistä sekapuuvaltaisuus. Havupuista kuusi ja lehtipuista hieskoivu ovat valtalajeja. Pensaskerros on laakson ylä- ja keskirinteillä niukka, mutta rinteen alaosissa pensaat yleistyvät. Korpipaatsama, lehtokuusama sekä punaja mustaherukka viihtyvät alarinteiden lehdoissa. Kenttäkerroksessa puolukan ja variksenmarjan runsaudet vähenevät laakson alarinteitä kohti, ja puolestaan mustikan osuus kasvaa. Rinteen alaosien kostean kangasmetsän varvustossa mustikka on Kuva 7. Oppilasryhmä havainnoimassa ympäristön ääniä ja valtalaji. tuoksuja jokilaakson ylärinteen niityllä. Kasvillisuus on niityn lähistöllä hyvin rehevää. Kuva: Mikko Kiuttu. 10 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Ruohokasvit yleistyvät rinteen alaosissa. Ketunleipä, oravanmarja, metsätähti, vanamo ja kielo ovat siellä yleisiä lajeja. Pohjakerroksessa sekä sammalten runsaus että lajimäärä ovat suurempia ja puolestaan jäkälien runsaus pienempi verrattuna ylärinteisiin. Sammalista runsaina esiintyvät etenkin sulkasammal ja kerrossammal. Pienialaista vaihtelua kasvillisuuteen tuovat lähteiköt ja pohjaveden tihkupinnat. Esimerkiksi rahkasammalta esiintyy näissä paikoissa. Jokilaakson pohjalla joen rantojen kasvillisuuteen vaikuttaa virtaava vesi. Tulvien vaikutusalueilla maaperä on hyvin ravinteikasta ja kosteaa, mutta elinympäristönä ne ovat epävakaita. Näissä kasvuympäristöissä viihtyvät sitkeimmät ruohokasvit ja heinät (kuva 8). Säännöllisten tulvien vaikutuspiirin ulkopuolella lajisto muuttuu, ja ruohoista esimerkiksi nokkonen esiintyy villilajikkeena. Pensaiden ja puiden määrä kasvaa ja lajistosta löytyy myös vaativien kasvuympäristöjen harvinaisuuksia kuten näsiä, korpipaatsama ja lehtokuusama. Myös puna- ja mustaherukkaa tavataan. Pajut ovat pensaslajistossa hyvin yleisiä. Puista laakson pohjalla esiintyvät runsaimpina hieskoivu, rauduskoivu, harmaaleppä, tuomi ja haapa. Kuva 8. Muhosjoen rantavyöhykkeet ovat säännöllisten tulvien vaikutuspiirissä, mikä näkyy kasvillisuudessa. Kuva: Mikko Kiuttu. 11 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Eläimistö Liimanninkosken alueella eläimistö on runsasta johtuen monimuotoisesta kasvillisuudesta ja elinympäristöjen suuresta kirjosta. Vaihtelu talven ja kesän välillä on suurta. Lintulajisto on jokilaaksossa tyypillistä kuusimetsien ja lehtojen linnustoa. Yleisimpiä ääniä keväisin ja alkukesästä ovat peipon, pajulinnun, kirjosiepon, lehtokertun, tiaisten, punarinnan ja rastaiden viserrykset ja luritukset. Talvisin jokilaakso on puolestaan metsäkanalintujen suosiossa. Etenkin teeret viihtyvät jokilaaksossa suurina parvina. Liimanninkosken virtapaikat pysyvät sulana ympäri vuoden, ja silloin tällöin voikin kevättalvesta nähdä koskikaran pulahtelevan veteen. Nisäkkäistä myyrät ja metsäjänis ovat jokilaakson rinteillä yleisiä. Liimanninkoski kuuluu myös saukon saalistusalueisiin, minkä voi todeta talvella tarkkailemalla lumen pintaan ilmestyviä jälkiä. Jokilaakson tiheät metsät tarjoavat suojaisan kulkureitin karhullekin. Kuva 9. Liimanninkosken sulat virtapaikat kimmeltävät sydäntalven auringossa. Saukko on edennyt tuoreella lumihangella virtapaikalta toiselle ja lasketellut välissä mäkeäkin. Kuva: Mikko Kiuttu. 12 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Työohjeita Opetuksellisesti Liimanninkoski mahdollistaa useiden elottoman ja elollisen luonnon prosessien ja ilmiöiden havainnollistamisen, havainnoinnin ja tutkimisen. Ympäristökasvatuksen menetelmin voidaan syventää luontosuhdetta sekä käsitystä luonnon kokonaismonimuotoisuudesta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle. Myös luonnon prosessien keskinäiset vuorovaikutussuhteet sekä luonnon ja ihmisen väliset vuorovaikutussuhteet ovat helposti tulkittavissa ja aistittavissa. Näiden avulla luonnon merkitys ihmiselle ja ihmisen oleminen kiinteä osa luontoa voidaan paremmin ymmärtää. Tähän monisteeseen on koottu työohjeita, jotka soveltuvat alaluokkien ympäristöopin biologian teemoihin, seitsemännen ja kahdeksannen luokan biologian metsä- ja vesiteemoihin sekä yhdeksännen luokan Suomen maantiedon aiheiden opetukseen. Teemojen syventämiseen työohjeet antavat maastossa toteutettavia työkaluja. Geomorfologiasta etenkin virtaavan veden kulutus- ja kasaustyö, glasifluviaalisen (jäätikköjoen kerrostaman) aineksen ominaisuudet, ravinisoituminen ja litoraaliset (rantavoimista johtuvat) muodostumat ovat Liimanninkoskella helposti havainnoitavissa. Geologiasta voidaan rantakallioiden avulla tutkia graniittisen kiven koostumusta ja ominaisuuksia sekä opetella kivien syntyprosessia ja kalliota kuluttavia eroosiovoimia. Biologian teemoista Liimanninkoski soveltuu etenkin eri metsätyyppien ominaispiirteiden ja tyyppilajiston opetteluun, virtavesiympäristöjen ominaispiirteiden havainnollistamiseen, veden laadun tutkimiseen ja tutkimusmenetelmien harjoitteluun sekä luonnonsuojelun merkityksen ja keinojen pohtimiseen. Elollisen luonnon monimuotoisuus on helposti havaittavissa ja tutkittavissa, ja Liimanninkoski mahdollistaa hyvin myös monimuotoisuuteen vaikuttavien tekijöiden tarkastelun. Erityisesti elottoman ja elollisen luonnon vuorovaikutussuhteet ovat selvästi havaittavissa. Ryhmän ikäjakaumasta riippumatta Liimanninkoski soveltuu erinomaisesti myös eri aistiharjoitusten tekemiseen ja siten luontosuhteen syventämiseen. Äänimaailma on kosken kohinasta, lintujen laulusta ja tuulen huminasta johtuen monipuolinen. Keväisin ja alkukesästä kukkien, sulavan ja kostean mullan ja raikkaan veden tuoksut täyttävät ilman. Myös lämpötilaeroja paisteisilla ja varjoisilla paikoilla sekä laakson eri osissa on mahdollista tarkastella jo pelkän tuntoaistin avulla. Työohjeet on koottu ja jaoteltu teemoittain yllä olevaa jaottelua noudatellen. Työohjeiden jälkeen on esimerkkejä valmiista monisteista ja työvihkoista Liimanninkoskelle. Monisteen lopussa on geomorfologiaan ja geologiaan liittyviä karttoja ja kaavioita opetuksen tueksi. 13 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Geologia ja geomorfologia - Geomorfologisten teemojen aloitukseen sopii hyvin laavun vieressä oleva luontotaulu, jossa Liimanninkosken alue on kuvattu vinovalovarjostetulla korkeusmallikartalla. Kartan avulla voidaan tarkastella eri muodostumia ja prosesseja kuten meanderointia, raivinisoitumista ja rantavoimien aikaansaannoksia. Samalla voidaan tarkastella laavun ympärillä näkyviä merkkejä virtaavan veden toiminnasta. - Laavun kohdalla joen rannat muodostuvat jyrkistä graniittikallioista. Paikka soveltuu graniittisen kiven ja kallioperän rakenteiden tarkasteluun sekä kallioperän rakenteiden merkitysten pohtimiseen. Kallioiden äärellä on myös oiva tilaisuus kerrata ja opetella kivien eri syntytapoja ja -ympäristöjä (esim. magmakivet). Kalliojyrkänteellä on kuitenkin noudatettava erityistä varovaisuutta, jottei horjahda jokeen. Rapautumisen vuoksi kalliojyrkänteen reunalla voi olla irtonaisia kalliolohkoja tai lohkareita. - Juoluan synnyn ja siihen johtavan kehityksen tarkasteluun parhaiten soveltuu jokeen pistävä niemeke luontopolun varrella. Niemen eli meanderin nokan tyvellä näkyy selvästi eroosiotörmä, jota joki jatkuvasti kuluttaa kaventaen niemen tyveä. Niemellä voi nähdä myös merkkejä korkeista tulvista, jolloin vesimassat virtaavat niemen yli. Näistä kertovat muun muassa pensaista roikkuvat kuivuneet levät ja virtaussuuntaan taipuneet pensaiden rungot. Puiden rungoissa voi nähdä merkkejä jäiden aiheuttamista kuorivaurioista. Niemen kärjessä on särkkä eli kasausranta. - Jokeen pistävän niemekkeen kärjestä näkyy joen etelärannalla (vastarannalla) kehittyvä raviini. Raviinissa sekä purkautuva pohjavesi että virtaava pintavesi aiheuttavat maanpinnan kulumista ja painumista, jolloin syntyy V-kirjaimen muotoinen, toisinaan hyvin syvä eroosiolaakso. Kehittyvässä raviinissa näkyy selvästi maanpinnan kuluminen kaatuneiden puunrunkojen ja maanvieremien ilmentämänä. Raviinia katsellessa voidaan pohtia, millaisen elinympäristön eri eliöille se tarjoaa ja mikä on sen merkitys alueellisen luonnon monimuotoisuuden kannalta. Samalla voidaan pohtia, mitkä tekijät johtavat maanpinnan kulumiseen eli erodoitumiseen, miten ihminen voi jouduttaa kulumista, mitä hyviä ja huonoja puolia kulumiseen liittyy ja millaisia keinoja kulumisen hillitsemiseen on. - Meanderoivan joen kehitysvaiheita ja meanderoinnille tyypillisiä muodostumia voi tarkastella luontopolulla lähellä nykyistä joenuomaa sekä laakson keskirinteen paikkeilla. Läheltä laavua löytyy polun varresta lampi, joka on muodostunut vanhaan joenuomaan. Korkeussuunnassa noin 6-7 metriä joenpinnan yläpuolelta löytyy luontopolun varresta soistunut juolua, joka on syntynyt joen varhaisemmissa kehitysvaiheissa joen oikaistessa meanderin mutkan ja jättäessä mutkan eristyksiin pääuomasta. 14 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Biologia - Vesinäytteen ottamiseen Liimanninkoskesta soveltuu paikkana hyvin laavun kohdalla oleva rantavyöhyke, jolloin näytteet voidaan analysoida laavulla. Kallioiden vuoksi tulee kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta. Harjoitellaan vesinäytteen oton yhteydessä näytteenoton vaiheet (valmistelut, tarvikkeet, vesinäytteen purkittaminen, analysointi). Vertaillaan tuloksia kahteen muuhun vesinäytteeseen (vesijohtovesi ja Oulujoen-vesi). Pohditaan yhdessä tuloksia. Mitä tulokset kertovat? Mistä mahdolliset erot johtuvat? Ovatko kaikki vesinäytteet juomakelpoisia, eli voisitko juoda ne? Miksi voit / et voi? Näytteitä ei kuitenkaan tule maistattaa vastuukysymysten vuoksi. o Vesinäytteen ohje: Suositellaan käyttämään kirkasta lasipurkkia. Varmistetaan, ettei purkissa ole epäpuhtauksia. Otetaan vesinäyte käyttämällä purkkia pinnan alla. Näytettä ei tule ottaa aivan rantavedestä tai matalasta virtapaikasta, jottei purkkiin virtaava vesi ime mukaansa ylimääräistä pohjakariketta tai -liejua. Mitataan vesinäytteistä pH-paperin avulla pH-arvo. Humuspitoisuus arvioidaan silmämääräisesti, apuna käytetään purkin taakse asetettavaa valkoista paperia johon piirretty musta rasti. Kirkkaasta vesinäytteestä rasti näkyy läpi hyvin, sameasta heikosti tai ei ollenkaan. Vesinäytteestä voidaan määrittää myös typpi, fosfori, ammoniakki ja sähkönjohtavuus oikeiden välineiden avulla. - Tarkastellaan lintulajistoa kuuntelemalla ja kiikaroimalla eri kohdissa luontopolkua. Havaittujen lajien määrästä voidaan järjestää esimerkiksi leikkimielinen kilpailu. Hyviä kohtia havainnoinnille ovat Liimanninkosken pysäköintialueen lähistö, niityltä laavulle johtavan polun veräjä (kuusikon reuna), laavu, jokeen pistävä niemeke ”meanderin nokka” luontopolun varressa ja soistunut juolua luontopolun varressa. Kirjataan havainnot ylös ja katsotaan lopuksi, mitä lajeja havaittiin ja missä kohdissa lajihavainnot tehtiin. Pohditaan syitä lajien esiintyvyydelle havaituissa paikoissa. - Kasvillisuutta voi havainnoida koko luontopolun kiertämisen ajan. Tähän voidaan hyödyntää havainnointimonisteita, joita löytyy tämän monisteen kappaleesta ”Kertaavia tehtäviä ja valmiita monistepohjia”. Väliajoin voidaan pysähtyä tutkimaan tietyn kohdan kasvillisuutta tarkemmin ja opetella tunnistamaan eri kasvupaikkojen ja metsätyyppien tyyppilajeja ja niiden ominaispiirteitä, indeksilajeja sekä eri kasvilajien hyödyntämistarkoituksia. Hyvin soveltuvia kohtia ovat esimerkiksi niitty, laavun lähimetsä, rannan tulvavyöhyke, soistunut juolua ja laakson ylärinteen metsä. Lopuksi tehdään yhteenveto havaituista kasvilajeista ja pohditaan niiden kasvupaikkavaatimuksia sekä sitä, mitkä tekijät johtivat niiden esiintymiseen juuri löytöpaikassa. Voidaan tehdä myös kertaava kasvimoniste. 15 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle o Lajeja, jotka esimerkiksi voidaan käydä läpi ja opetella tunnistamaan: metsäkerrossammal; kasvin iän voi päätellä ´kerrosten` määrän perusteella, mattomainen kasvusto karhunsammal; muistuttaa pienen pientä männyn taimea, suvussa useita alalajeja. seinäsammal; sitä on käytetty ennen vanhaan tilkkeenä hirsien välissä naava; puhtaan ilman ilmentäjä sormipaisukarve; puhtaan ilman ilmentäjä nahkajäkälä; kastuessaan oliivin vihreä ja kuivana haalean vihreä käenkaali eli ketunleipä; syötävä, sisältää oksaalihappoa ja on c-vitamiinipitoinen, kansanlääkinnässä käytetty keripukin hoitoon. näsiä; myrkyllinen mänty; kilpikaarna suojaa metsäpaloja vastaan riidenlieko; ollut olemassa jo dinosauruksien aikaan, itiöpölyä käytetään pyrotekniikassa järvikorte; omituisella kasvupaikalla lammashaan vieressä kataja; ilmentää suurempaa ravinteisuutta, viihtyvät lammaslaitumella, koska se on valoisa ja ravinteikas kasvuympäristö oravanmarja; myrkyllinen, viihtyy kosteissa metsissä kuten tuoreilla kankailla ja lehdoissa. suopursu; Pohjois-Pohjanmaan maakuntakasvi, kukinta-aikaan kasville on tyypillistä voimakas tuoksu. Käytetty vanhastaan muun muassa rohtona, mausteena ja desinfioimiseen. Luonnonsuojelu - Ihmisen luontovaikutusten tarkasteluun sopii paikkana hyvin puimala Liimanninkosken pysäköintialueen läheisyydessä. Puimalassa voidaan tutustua vanhoihin maatalouskoneisiin ja pohtia ihmistoiminnan vaikutuksia luontoon, sekä toisaalta luonnon vaikutusta ihmisen toimiin: Millä tavoin ihmisen toiminta näkyy maisemassa? Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia ihmistoiminnasta on ollut ja on yhä? Miksi seutu on ollut suotuisa viljelylle ja laidunnukselle? Aistiharjoituksia - Havainnointitehtävä voidaan tehdä missä kohtaa polkua tahansa. Erityisen hyviä kohtia ovat niitty, laavu, niemekkeen tyvi ja soistuneen juoluan kohta. Aistiharjoitus soveltuu myös hyväksi johdattelevaksi tehtäväksi retken aluksi. Aistiharjoituksessa oppilaat ottavat hyvän asennon ja noin 5 min ajan kuuntelevat luonnon ääniä, haistelevat tuoksuja ja havainnoivat ympäristöään näköaistilla. Lopuksi kootaan ryhmän havainnot. Tuloksista saatetaan huomata, että huomio voi kohdistua eri asioihin. Yksi on saattanut keskittyä ääniin, toinen väreihin jne. 16 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle - Aistiharjoitukseksi voidaan laskea myös kartan piirtäminen. Joko tietyssä kohtaa luontopolkua (esim. joen rannalla) tai luontopolun kiertämisen jälkeen annetaan oppilaille tehtäväksi piirtää kartta kuljetusta matkasta tai nähdystä maisemasta. Tällöin joudutaan palauttamaan koettu ympäristö mielikuviin ja ympäristö hahmottamaan uudelleen mittasuhteiden kautta. Karttaa piirrettäessä ympäristöstä yleensä löytyy myös asioita, jotka muuten jäisivät huomaamatta, sillä karttaa piirrettäessä joudutaan huomiota kiinnittämään maiseman pieniinkin yksityiskohtiin. Karttaa on hyvä verrata piirtämisen jälkeen esimerkiksi GTK:n laatimaan Liimanninkosken korkeusmallikarttaan, joka löytyy laavun vierestä, ja pohtia mahdollisten erojen syitä. Kertaavia tehtäviä ja valmiita monistepohjia Tietovisa Kaikille joukkueille jaetaan A, B ja C- vastauslaput. Kysymyksiin vastataan nostamalla joukkueen päättämän oikean vastauksen kirjainlappu. Ohjaaja kirjaa vastaukset ylös joukkueittain. Voittaja on se joukkue, jolla on eniten oikeita vastauksia. Kysymykset löytyvät monisteen sivulta 20. Loppukeskustelun aiheita - Kukin oppilas osoittaa kartalta tai kuvailee valitsemansa paikan, joka jäi erityisesti mieleen ja kertoo muille lyhyesti miksi. Pohditaan mitä ihmistoiminnan merkkejä alueella näkyi 17 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Kertaava kasvilajimoniste Oheisessa taulukossa on mainittu joko kasvilajin tuntomerkki tai kuvaus, jolloin oikea kasvilaji tulee kirjoittaa ruutuun, tai kasvilajin nimi, jolloin siitä tulee kirjoittaa tuntomerkit tai kuvaus. Kasvin iän voi päätellä ”kerrosten” määrän perusteella, muodostaa mattomaisen kasvuston. Karhunsammal Lajia on käytetty ennen vanhaan tilkkeenä hirsitaloissa hirsien välissä. Puhtaan ilman ilmentäjä. Sormipaisukarve Nahkajäkälä Sisältää oksaalihappoa ja on cvitamiinipitoinen, kansanlääkinnässä käytetty keripukin hoitoon. Näsiä Ollut olemassa jo dinosauruksien aikaan, itiöpölyä käytetään pyrotekniikassa. Järvikorte Kilpikaarna suojaa metsäpaloja vastaan. Kataja 18 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Luontopäivä Liimanninkoskella, päivämäärä: ___.___.20___ Nimi: 1. Mitä lintulajeja havaitsit? 2. Mitä kasvilajeja havaitsit? 3. Millaisia ihmistoiminnon merkkejä alueella on? 4. Mitä lehdolle ja Liimanninkoskelle tyypillisiä piirteitä havaitsit? 5. Millaisia kokemuksia sait teemapäivästä? 19 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Karttatehtävä Merkitse alla olevaan karttaan nuolien osoittamat muodostumat ja kirjoita kartan alle lyhyt kuvaus, miten muodostumat ovat syntyneet. 1. _____________________ 2. _______________ 3. ___________________ 4. ___________________ 1. ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 2. ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 3. ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 4. ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ 20 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Tietovisa 1. Millä tavalla naavan ja lupon erottaa toisistaan? a. Värin perusteella b. Vetämällä c. Hajun perusteella 2. Riidenlieon itiöpölyä käytetään? a. Meikkeihin b. Kuumeen hoitoon c. Pyrotekniikkaan 3. Mitä näistä ei voi syödä? a. Ketunleipää b. Kielon marjoja c. Pihkaa 4. Mikä näistä on tärkeä avainlaji? a. Haapa b. Jäkälä c. Tikka 5. Mikä näistä kasveista on hyvä indikaattori ilmansaasteille? a. Naava b. Apila c. Haapa 6. Miten reitin varrella ollut lampi on syntynyt? a. Luhistumalla b. Jääkauden muodostumana c. Joen eristykseen jäänyt vanha uoma 7. Kuka suojelee luontoa? a. Euroopan unioni b. Me kaikki c. Tasavallan presidentti 8. Mistä luonnonmerkeistä voi päätellä etelä-pohjois –suunnan? a. Puiden oksista ja muurahaispesistä b. Kivistä ja kannoista c. Pahkoista 9. Mitä pihka on? a. Sairaus b. Puun oma korjausaine c. Sieni 21 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Liimanninkosken luontovisa Vastaajan nimi:________________________________ Pisteet: 1. Vastaa alla oleviin kysymyksiin oikein (O) tai väärin (V). Oikeasta vastauksesta 1p. 1. Männyllä on pintajuuret. 2. Naavat ja lupot kertovat metsän hyvinvoinnista. 3. Lehto on rehevä ja puita kasvava suotyyppi. 4. Kataja vaatii hiekkaisen ja karun maaperän. 5. Rokuan alueen harjujakso syntyi noin 12 000 – 10 000 vuotta sitten. 6. Veden ruskea väri kertoo karikemäärästä. 2. Yhdistä toisiinsa liittyvät käsitteet. Oikeasta vastauksesta 1p. 1. Juolua ___ a. Luonnon rauha 2. Seinäsammal ___ b. Mänty 3. Kelo ___ c. Perinnemaisema 4. Lieko ___ d. Puiden lahottaminen 5. Lampaat ___ e. Dinosaurukset 6. Stressi ___ f. Tilkitseminen 7. Kääpä ___ g. Joen meanderointi 3. Mieti millaisilla teoilla voisit edistää metsien suojelua. Maksimi 5p. 22 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle S. 21–22: Tehtävävihko luontopolulle A5-kokoon tulostettavaksi (4-sivuinen) 23 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle 24 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Kaavioita ja kuvia opetuskäyttöä varten Huom! Kun käytät alla olevia kuvia tai kaavioita opetusmonisteisiin, säilytä aina alkuperäiset lähdetiedot näkyvissä. Meanderointi juoluoita pääuoma meanderin mutka Kuvat (yllä) Muhosjoen meanderointia Liimanninkosken eteläpuolella. Korkeusmalli: HS Visual art Hannu Sievilä 2013. (alla) Meanderoinnin voimistuminen ja juoluan synty. Aiempi kehitysvaihe näkyy himmennettynä seuraavan alla. Kaaviot: Rokua Geopark / Mikko Kiuttu 2014. 1. 2. 3. 4. kerrostumisranta eli särkkä voimakasta rantatörmän kulumista juolua muinainen rantavalli muinaisia joenuomia eri korkeustasoilla soistunut juolua kehittyvä raviini särkkä juolua meanderin mutka raviineja niemeke kulutustörmä Liimanninkosken alueen geomorfologisia muotoja 25 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle 26 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Kallioperä kiilleliuskeita ja metagrauvakkaa siltti- ja savikiveä Liimanninkosken suojelualue graniittia © GTK 2014 (yllä) Kallioperäkartta Liimanninkosken alueesta. Liimanninkosken kohdalla kallioperä on graniittia. Liimannnikosken pohjoispuolella kallioperä vaihettuu Muhos-muodostuman savi- ja silttikiviksi. Liimanninkosken itäpuolella on puolestaan kallioalue, joka koostuu kiilleliuskeista ja metagrauvakasta. Liimanninkosken laavun kohdalla kulkee luode-kaakko -suuntainen siirrosvyöhyke (katkoviiva). (alla) Graniitti ja sen päämineraalit. Kuva: Mikko Kiuttu. Kvartsi Biotiitti Maasälvät 27 Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle Lähteet Aartolahti, T. (1973). Morphology, vegetation and development of Rokuanvaara, an esker and dune complex in Finland. Fennia 127: 51 s. Florek, W., Koutaniemi K. & L. Koutaniemi (1987). Past and present of the river Oulujoki and adjoining areas. Nordia 21: 2, 13 s. Huttunen, T., Hyvärinen, J., Kokkkonen, J., Kousa, J., Nenonen, J., Rönty, H., Saarelainen, J., Tervo, T. ja Väänänen T. (toimituskunta) (2012): Rokua geopark - Jääkauden perintö. Geologinen retkeilyopas. Geologinen tutkimuskeskus. Kuopio. 64 s. Lindenmayera, D. B., J. T. Wooda, D. Michaela, M. Cranea, C. MacGregora, R. Montague-Drakea & L. McBurneya (2009). Are gullies best for biodiversity? An empirical examination of Australian wet forest types. Forest Ecology and Management 258: 2. 8 s. Metsähallitus (2014). Liimanninkoski. <http://www.luontoon.fi/retkikohteet/muutalueet/liimanninkoski/Sivut/Default.aspx/> Poesen, J., J. Nachtergaelea, G. Verstraetena & C. Valentin (2003). Gully erosion and environmental change: importance and research needs. Catena 50: 2-4. 42 s. Muutosluettelo 17.11.2014 Monisteen julkaisu 19.11.2014 Monisteen täydentäminen GGN ja EGN logoilla 10.12.2014 Lisätty maininta Metsähallituksen latoon kokoamasta näyttelystä sivulle 6 10.12.2014 Poistettu maininta Liimanninkosken kunnostushankkeesta sivulta 6.
© Copyright 2024