Ladattava moniste

Ympäristökasvatus- ja
luonto-opetusaineistoa
Liimanninkoskelle
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Alkusanat
Tämä moniste on laadittu menetelmälliseksi ja tiedolliseksi tueksi opettajille, varhaiskasvattajille ja
oppaille, jotka vierailevat ryhmien kanssa Liimanninkosken lehtojensuojelualueella tarkoituksenaan
tutustua ympäristöön ja sen vuorovaikutussuhteisiin. Moniste on tuotettu yhteistyössä Oulun
yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan aineenopettajakoulutuksen yksikön ja Rokua Geopark:
Ympäristökasvatuksesta elinvoimaa ja paikallisylpeyttä -hankkeen kanssa. Hankkeen
rahoituksesta vastaavat Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä
Humanpolis Oy. Moniste on kopiointivapaa ja sitä tai sen osia voidaan käyttää muissa yhteyksissä
ilman käyttäjälle koituvaa taloudellista hyötyä. Monisteen taloudelliset oikeudet ovat PohjoisPohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella.
Moniste tarkastelee Liimanninkosken geologiaa ja geomorfologiaa sekä geoympäristön yhteyksiä
elolliseen luontoon ja kulttuuriin. Lisäksi moniste tarjoaa työohjeita ja tehtäviä, joiden kautta näihin
teemoihin voi maastossa tutustua. Liimanninkosken elotonta ja elollista luontoa esittelevä teksti on
kirjoitettu Rokua Geopark ympäristökasvatushankkeen toimesta. Tekstin laatimisessa ovat
avustaneet Geologian tutkimuskeskus ja Metsähallitus. Tekstin kirjoittamisessa hyödynnetyt
lähdeaineistot on listattu monisteen loppuun. Liimanninkoskelle suunnatut työohjeet ja tehtävät on
laadittu pääosin Oulun yliopiston ”Ympäristökasvatuksen käytännöt Rokua Geopark alueella”
valinnaiskurssin tuotoksina kevätlukukauden 2014 aikana. Työohjeet ja tehtävät on testattu
aineenopettajaopiskelijoiden toimesta toukokuussa 2014 järjestetyn Muhoksen yläkoulun 8.luokkalaisten luontopäivän yhteydessä.
Monisteen hyödyntäminen lähdeaineistona on käyttäjän vastuulla. Tekstiin mahdollisesti liittyvistä
asiavirheistä ja niistä myöhemmissä käyttöyhteyksissä syntyvistä haitoista monisteen tekijät eivät
ota vastuuta. Monisteesta löydettyjä asiavirheitä koskeva palaute on tervetullutta.
Viihtyisiä retkiä Liimanninkosken upeaan luontoon.
Oulussa 17.11.2014
Mikko Kiuttu
projektipäällikkö
Rokua Geopark: Ympäristökasvatuksesta elinvoimaa ja paikallisylpeyttä -hanke
mikko.kiuttu(at)humanpolis.fi
Anne Pellikka
yliopistolehtori
Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, aineenopettajakoulutuksen yksikkö
anne.pellikka(at)oulu.fi
Ympäristökasvatuksen käytännöt Rokua Geopark alueella -kurssin opiskelijat:
Aila Kainulainen, Erik Saarnio, Essi Jokinen, Hanne Mäenpää, Henriikka Salminen, Jonna Pajala,
Katariina Karikytö, Kati Poutiainen, Mikko Kivelä, Outi Kivelä, Pinja Ohvanainen, Sara-Juulia
Tervola, Sini Juntunen, Ulla Merihaara ja Ville Savilampi
Kannen kuva: Tarvikkeet valmiina Muhosjoen vesinäytteen analysointiin Liimanninkosken laavulla.
Kuvannut: Mikko Kiuttu 2014.
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Sisällys
Rokua Geopark .................................................................................................................... 4
Liimanninkoski ..................................................................................................................... 6
Geologia ........................................................................................................................... 7
Kasvillisuus ....................................................................................................................... 9
Eläimistö ......................................................................................................................... 11
Työohjeita .......................................................................................................................... 12
Geologia ja geomorfologia .............................................................................................. 13
Biologia ........................................................................................................................... 14
Luonnonsuojelu .............................................................................................................. 15
Aistiharjoituksia............................................................................................................... 15
Kertaavia tehtäviä ja valmiita monistepohjia ...................................................................... 16
Lähteet ............................................................................................................................... 27
Muutosluettelo ................................................................................................................... 27
Kuva 1. Liimanninkosken koskijakso, lehtojensuojelualue ja luontopolku. Sama kartta löytyy
Liimanninkosken laavun vieressä sijaitsevasta luontotaulusta ja isompana tämän monisteen
lopusta (s. 25).
4
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Rokua Geopark
Rokua Geopark on Suomen ensimmäinen kohde UNESCO:n suojeluksessa
olevassa maailmanlaajuisessa geopark-verkostossa. Geopark-verkosto
koostuu yli sadasta eri puolilla maailmaa sijaitsevasta ainutlaatuisesta
geologisesta kohteesta. Ainutlaatuisuus tarkoittaa, että geoparkin alueella
sijaitsee kansainvälisesti arvokkaita kallio- tai maaperän rakenteita ja
muodostumia, jotka ovat kansainvälisen geotieteiden unionin IUGS:n
arvioimia. Arvokkaan geoperinnön lisäksi verkoston jäsenyys edellyttää, että
ainutlaatuisen geologian ja sen ympärille kehittyneen elollisen luonnon ja kulttuurin
turvaamiseksi on laadittu alueellinen kestävän kehityksen suunnitelma.
Geopark-verkoston tavoitteena on vaalia kohteiden sisältämää arvokasta geologista
perintöä ja tuoda esille alueen luonto- ja kulttuuriarvoja sekä niiden välisiä yhteyksiä. Näitä
teemoja hyödynnetään opetuksen, tieteen ja kestävän matkailun kehittämiseen.
Tavoitteena on, että geoparkien myötä etenkin alueen asukkaat tulevat tietoisemmiksi
kotiseutunsa arvokkuudesta ja halu sen varjelemiseen kasvaa.
Jokainen geopark ilmentää tiettyä osaa maapallon syntyhistoriasta. Rokua Geoparkin
teemana on jääkausi ja sen jättämä ainutlaatuinen geologinen perintö. Jääkauden perintö
yhdistyy alueen kallioperän kehityshistoriaan ja jääkautta seuranneeseen elollisen luonnon
ja ihmisasutuksen leviämiseen alueelle. Oulujokilaakson, Rokuan ja Oulujärven alueet
kattava Rokua Geopark (kuva 2) onkin kiehtova kokonaisuus, jossa elottoman ja elollisen
luonnon sekä ihmisasutuksen vuorovaikutussuhteet muodostavat arvokkaan, läpi
vuosituhansien rakentuneen kertomuksen.
Opetustarkoituksiin alue tarjoaa luonnon laboratorion, jonka ilmiöihin tutustuminen vie
oppijan todelliselle löytöretkelle pohjolan luontoon. Samalla geopark-verkosto avaa ovet
kansainväliselle kanssakäymiselle ja geologian, elollisen luonnon ja kulttuurien laajaalaiselle oppimiselle.
Rokua Geoparkin perustajatahot ovat Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnat, Rokuan
Terveys- ja kuntouttamissäätiö sekä Metsähallitus. Perustajatahojen lisäksi Geologian
tutkimuskeskuksen rooli Geoparkin perustamisessa ja toiminnan käynnistämisessä on ollut
merkittävä.
5
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Kuva 2. Rokua Geopark -alue. Muhoksen alue (kuva 3) rajattu mustalla laatikolla.
Panoraamakartta: HS-visual Art Hannu Sievilä 2012, Lay-out: Intranze Oy 2012.
Oulujoki
Muhos
Poikajoki
Liimanninkoski
Muhosjoki
Kuva 3. Korkeusmalli Muhosjoen, Poikajoen ja Oulujoen yhtymäkohdista sekä Muhos-muodostuman
koillisreunasta tarkasteltuna etelän suunnasta. Liimanninkoski ympyröity kuvan keskivaiheilla.
Korkeusmalli: HS-visual Art Hannu Sievilä 2013.
6
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Liimanninkoski
Liimanninkosken koskijakso sijaitsee Muhosjoessa Muhoksen Suokylän kohdalla (kuva 3).
Liimanninkoskella Muhosjoki kulkee syvässä ja jyrkkäreunaisessa kanjonimaisessa
laaksossa. Liimanninkoski ja sitä ympäröivät lehtomaiset metsät (kuva 4) olivat
yksityisomistuksessa vuoteen 1989 saakka, jolloin alue siirtyi valtion omistukseen.
Arvokkaiden luontotyyppien varjelemiseksi Liimanninkoskelle perustettiin lehtojensuojelualue vuonna 1992. Suojelualueella kiertää noin kilometrin pituinen luontopolku.
Suojelualueen perustamisen jälkeen joen eteläpuolisia luonnontilaisia alueita on käytetty
tutkimus- ja opetuskäyttöön ja joen pohjoispuolisia alueita retkeilyyn ja perinnemaiseman
ylläpitoon. Vuonna 2008 suojelualue siirtyi Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallituksen
hallintaan. Vuosien 2013 ja 2014 aikana Metsähallitus uusi Liimanninkosken rakenteita ja
opasteita sekä kokosi vanhoja työkaluja latoon pienimuotoiseksi näyttelyksi. Kunnostuksen
yhteydessä pysäköintialueen ja laavun viereen laadittiin myös uudet opastaulut
Metsähallituksen, Rokua Geoparkin ja Geologian tutkimuskeskuksen yhteistyönä.
Ennen suojelualueen perustamista Liimanninkoskella on harjoitettu laidunnusta ja
maanviljelyä. Tästä ovat merkkinä alueella sijaitsevat puimala, ladot ja niityt. Alueen läpi
virtaavassa Muhosjoessa on uitettu puuta 1940-luvulle saakka, ja suojelualueen
lounaisrajalla on merkkejä entisaikaisesta tervanpoltosta. Suojelualueelta löytyy myös
vanhan myllyn sijaintipaikka.
Kuva 4. Liimanninkoskea reunustavat arvokkaat tulvaniityt, lehtometsät ja kuusikot. Luonto
heräämässä loistoonsa toukokuussa 2014. Kuva: Mikko Kiuttu / Rokua Geopark.
7
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Geologia
Muhosjoki virtaa Liimanninkosken kohdalla alkujaan mannerjäätikön sulamisvaiheessa
kerrostuneiden hiekkojen keskellä. Mannerjäätikön reuna suli Liimanninkosken alueelta
noin 10500 vuotta sitten, minkä jälkeen alue oli tuhansia vuosia Itämeren eri vaiheiden
peitossa. Ancylusjärven aikoihin vedensyvyys oli enimmillään noin 170 metriä.
Litorinamereksi kutsuttu Itämeren vaihe alkoi noin 8500 vuotta sitten, jolloin vedensyvyys
oli vielä lähes 60 metriä.
Maankohoamisen ja merenpinnan laskun myötä rantavyöhyke saavutti Liimanninkosken
alueen noin 4500 vuotta sitten, jolloin rantavoimat, pääasiassa aallot ja talvinen jääntyöntö
sekä hiekkaa kuljettava ja kerrostava tuuli muovasivat maanpintaa. Tästä vaiheesta
kertovat selvimmin rantavallit, joita löytyy muun muassa Liimanninkosken pysäköintialueen
vierestä. Samoihin aikoihin Oulujoki kerrosti laajaa suistoaluetta Kieksin, Muhoksen
taajaman ja Laukansillan väliselle alueelle. Oulujoen, kuten myös Muhosjoen vesille oli
tuolloin yhteys mereen kahta kautta: nykyisen Oulujokilaakson suuntaan kohti länttä ja
Muhoksen kirkonkylän ylitse kohti lounasta, jonne nykyinen Liminganlahti ulottui.
Liimanninkosken alue sijaitsi merenlahden itäpäässä.
Merenrannan vetäytymisen jälkeen Muhosjoki alkoi uurtaa pehmeisiin maalajeihin
uomaansa. Kulutus eteni syvemmälle, kun merenpinta laski. Virratessaan pehmeiden
maalajitteiden päällä uoma alkoi mutkitella eli meanderoida. Liimanninkoskea
ympäröivästä jokilaaksosta löytyykin useita kuivilleen jääneitä joenmutkia eli juoluoita. Ne
ovat syntyneet, kun joen mutka on ensin laajentunut, sen jälkeen joki on puhkaissut
silmukkamaisen
mutkan
tyven ja uurtanut lopuksi
itselleen uuden uoman,
jolloin mutka on jäänyt
pääuoman sivuun. Yli 4000
vuoden kuluessa joki on
kuljettanut valtavan määrän
hiekkaa
ja
savea
mennessään ja saavuttanut
hiekkakerrosten alla olevan
pohjamoreenin sekä kalliokynnykset, jotka nykyisin
ohjaavat vesien kulkua
(kuva 5). Näin on syntynyt
nykyinen, noin 25 metriä
syvä jokikanjoni.
Kuva 5. Liimanninkosken koskijaksoa. Koski kuohuu graniittikallioiden välissä syvän kanjonin pohjalla. Kuva: Mikko Kiuttu.
8
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Liimanninkosken rantakalliot ovat punertavaa graniittia. Graniitit ovat kiteytyneet noin 1800
miljoonaa vuotta sitten niin kutsutun Svekofennidien vuoriston alla. Kiteytyessään kalliot
olivat 15–20 kilometrin syvyydessä maanpinnan alapuolella, mutta satojen miljoonien
vuosien kulutustyö on vienyt yläpuolisen kiviaineksen mennessään ja paljastanut kalliot.
Kallioperän liikunnot ovat saaneet aikaan siirroslinjoja, jotka nykyisin näkyvät
Liimanninkoskella jyrkkinä kallioseinäminä ohjaten kosken kulkua.
Hieman Liimanninkosken pohjoispuolella graniittinen kallioperä rajautuu noin 1300
miljoonaa vuotta vanhojen siirrosvyöhykkeiden kautta syvään hautavajoamaan, joka jatkuu
Muhoksen taajaman kautta kohti Oulua. Vajoama oli alkujaan kapea merenlahti, joka
täyttyi vuosimiljoonien kuluessa jokien kerrostamasta voimakkaasti hapettuneesta sorasta,
hiekasta ja savesta. Kerrokset, joiden kokonaispaksuus kasvoi enimmillään noin tuhanteen
metriin, ovat ajan saatossa kivettyneet pehmeiksi savi- ja hiekkakiviksi. Esiintymää
kutsutaan Muhos-muodostumaksi.
Pehmeät savi- ja hiekkakivet kuluvat nopeammin kuin graniittinen kallioperä, minkä vuoksi
Muhos-muodostuman alue on nykymaisemassa kulunut muutamia kymmeniä metrejä
ympäröiviä kalliolohkoja syvemmälle. Tämän voi havaita Liimanninkosken pohjoispuolella
luode-kaakko-suuntaisena ”portaana” maisemassa (ks. kuva 3).
Jääkauden aikana Muhos-muodostuman pehmeät kivilajit kuluivat helposti, jolloin jäätikön
sulamisvesille oli tarjolla runsaasti hienorakeista maa-ainesta. Tästä johtuen Rokuan
harjujakso kehittyi hiekkamäärältään suureksi. Rokuan harjujakson hiekka on keskimäärin
hyvin hienojakoista ja sille on tyypillistä hapettumisesta johtuva punertava väri (kuva 6a).
Tämä on selvästi nähtävissä näiden kerrosten läpi virtaavan Muhosjoen veden värissä
(kuva 6b). Hiekka on myös paikoin hyvin ravinteikasta runsaan fosforipitoisuuden vuoksi.
a)
b)
Kuva 6. a) Liimanninkosken lähimetsistä löytyy teitä, joiden pinta ilmentää selvästi Muhosmuodostumasta peräisin olevan hiekan tyypillistä värisävyä. b) Ryhmä tutkimassa Muhosjoen
vettä, joka on väriltään punertavan ruskeaa. Vedenlaatu on Suomen ympäristökeskuksen
luokituksen mukaan hyvä (v. 2013) ja oppilasryhmän tulokset olivat samansuuntaiset. Kuvat:
Mikko Kiuttu.
9
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Kasvillisuus
Liimanninkoskella kasvillisuuteen vaikuttavat voimakkaasti jokilaakson maaperän muodot
ja ominaisuudet, pohjaveden virtaukset, virtaavan pintaveden käyttäytyminen, jokilaakson
pienilmasto sekä valaistusolosuhteet. Yhdessä nämä tekijät mahdollistavat arvokkaan ja
monimuotoisen kasvillisuuden kehittymisen, mikä tarjoaa elinympäristön myös
monipuoliselle eläinlajistolle. Kasvilajistossa esiintyy useita uhanlaisia kasvilajeja, jotka
ovat elinympäristönsä suhteen hyvin vaateliaita. Tämän vuoksi luontopolulta ei ole
niittyalueiden ulkopuolella suositeltavaa poiketa, ja kasvinäytteiden kerääminen
lehtojensuojelualueella on ehdottomasti kielletty.
Laaksoa ympäröivillä alueilla metsätyyppi on yleisesti kuiva kangasmetsä, kun puolestaan
laakson rinteillä metsätyyppi vaihettuu tuoreisiin ja kosteisiin kuusivaltaisiin kankaisiin ja
alaosissa esiintyviin koivu- ja pajuvaltaisiin lehtoihin. Pienialaisemmin tarkasteltuna
vaihtelua kuitenkin esiintyy paljon. Vaihtelua lisäävät esimerkiksi maanvieremät, joita
tapahtuu Muhosjoen eroosiotörmillä.
Liimanninkoskea ympäröivissä kuivissa kangasmetsissä valtapuulajina on mänty.
Lehtipuista hieskoivua ja pihlajaa esiintyy harvakseltaan. Pensaskerros on niukka.
Kenttäkerrosta hallitsevat varpukasveista puolukka ja variksenmarja. Ruohokasveista
kangasmaitikkaa ja metsälauhaa esiintyy harvakseltaan. Runsaimmin ruohokasvillisuutta
löytyy niittyjen läheisyydestä. Pohjakerroksessa valtalajeja ovat seinäsammal ja
poronjäkälät.
Jokilaaksossa metsätyyppi vaihettuu jyrkästi kuivasta kangasmetsästä tuoreeseen ja
edelleen kosteaan kangasmetsään kuljettaessa rinnettä alaspäin. Rinteiden yläosissa
puustolle ja pensaille poikkeuksen tuovat niityt, joiden lähistöllä esiintyy lehtipuuvaltaisia
reheviä lehtoja (kuva 7). Rinteen keskivaiheen tuoreelle kangasmetsälle on tyypillistä
sekapuuvaltaisuus. Havupuista
kuusi ja lehtipuista hieskoivu
ovat valtalajeja. Pensaskerros
on laakson ylä- ja keskirinteillä
niukka, mutta rinteen alaosissa
pensaat
yleistyvät.
Korpipaatsama, lehtokuusama sekä
punaja
mustaherukka
viihtyvät alarinteiden lehdoissa.
Kenttäkerroksessa
puolukan
ja variksenmarjan runsaudet
vähenevät laakson alarinteitä
kohti, ja puolestaan mustikan
osuus kasvaa. Rinteen alaosien kostean kangasmetsän
varvustossa
mustikka
on Kuva 7. Oppilasryhmä havainnoimassa ympäristön ääniä ja
valtalaji.
tuoksuja jokilaakson ylärinteen niityllä. Kasvillisuus on niityn
lähistöllä hyvin rehevää. Kuva: Mikko Kiuttu.
10
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Ruohokasvit yleistyvät rinteen alaosissa. Ketunleipä, oravanmarja, metsätähti, vanamo ja
kielo ovat siellä yleisiä lajeja. Pohjakerroksessa sekä sammalten runsaus että lajimäärä
ovat suurempia ja puolestaan jäkälien runsaus pienempi verrattuna ylärinteisiin.
Sammalista runsaina esiintyvät etenkin sulkasammal ja kerrossammal. Pienialaista
vaihtelua kasvillisuuteen tuovat lähteiköt ja pohjaveden tihkupinnat. Esimerkiksi
rahkasammalta esiintyy näissä paikoissa.
Jokilaakson pohjalla joen rantojen kasvillisuuteen vaikuttaa virtaava vesi. Tulvien
vaikutusalueilla maaperä on hyvin ravinteikasta ja kosteaa, mutta elinympäristönä ne ovat
epävakaita. Näissä kasvuympäristöissä viihtyvät sitkeimmät ruohokasvit ja heinät (kuva 8).
Säännöllisten tulvien vaikutuspiirin ulkopuolella lajisto muuttuu, ja ruohoista esimerkiksi
nokkonen esiintyy villilajikkeena. Pensaiden ja puiden määrä kasvaa ja lajistosta löytyy
myös vaativien kasvuympäristöjen harvinaisuuksia kuten näsiä, korpipaatsama ja
lehtokuusama. Myös puna- ja mustaherukkaa tavataan. Pajut ovat pensaslajistossa hyvin
yleisiä. Puista laakson pohjalla esiintyvät runsaimpina hieskoivu, rauduskoivu,
harmaaleppä, tuomi ja haapa.
Kuva 8. Muhosjoen rantavyöhykkeet ovat säännöllisten tulvien vaikutuspiirissä, mikä näkyy
kasvillisuudessa. Kuva: Mikko Kiuttu.
11
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Eläimistö
Liimanninkosken alueella eläimistö on runsasta johtuen monimuotoisesta kasvillisuudesta
ja elinympäristöjen suuresta kirjosta. Vaihtelu talven ja kesän välillä on suurta.
Lintulajisto on jokilaaksossa tyypillistä kuusimetsien ja lehtojen linnustoa. Yleisimpiä ääniä
keväisin ja alkukesästä ovat peipon, pajulinnun, kirjosiepon, lehtokertun, tiaisten,
punarinnan ja rastaiden viserrykset ja luritukset. Talvisin jokilaakso on puolestaan
metsäkanalintujen suosiossa. Etenkin teeret viihtyvät jokilaaksossa suurina parvina.
Liimanninkosken virtapaikat pysyvät sulana ympäri vuoden, ja silloin tällöin voikin
kevättalvesta nähdä koskikaran pulahtelevan veteen.
Nisäkkäistä myyrät ja metsäjänis ovat jokilaakson rinteillä yleisiä. Liimanninkoski kuuluu
myös saukon saalistusalueisiin, minkä voi todeta talvella tarkkailemalla lumen pintaan
ilmestyviä jälkiä. Jokilaakson tiheät metsät tarjoavat suojaisan kulkureitin karhullekin.
Kuva 9. Liimanninkosken sulat virtapaikat kimmeltävät sydäntalven auringossa. Saukko on
edennyt tuoreella lumihangella virtapaikalta toiselle ja lasketellut välissä mäkeäkin. Kuva: Mikko
Kiuttu.
12
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Työohjeita
Opetuksellisesti Liimanninkoski mahdollistaa useiden elottoman ja elollisen luonnon
prosessien
ja
ilmiöiden
havainnollistamisen,
havainnoinnin
ja
tutkimisen.
Ympäristökasvatuksen menetelmin voidaan syventää luontosuhdetta sekä käsitystä
luonnon kokonaismonimuotoisuudesta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle. Myös luonnon
prosessien keskinäiset vuorovaikutussuhteet sekä luonnon ja ihmisen väliset
vuorovaikutussuhteet ovat helposti tulkittavissa ja aistittavissa. Näiden avulla luonnon
merkitys ihmiselle ja ihmisen oleminen kiinteä osa luontoa voidaan paremmin ymmärtää.
Tähän monisteeseen on koottu työohjeita, jotka soveltuvat alaluokkien ympäristöopin
biologian teemoihin, seitsemännen ja kahdeksannen luokan biologian metsä- ja
vesiteemoihin sekä yhdeksännen luokan Suomen maantiedon aiheiden opetukseen.
Teemojen syventämiseen työohjeet antavat maastossa toteutettavia työkaluja.
Geomorfologiasta etenkin virtaavan veden kulutus- ja kasaustyö, glasifluviaalisen
(jäätikköjoen kerrostaman) aineksen ominaisuudet, ravinisoituminen ja litoraaliset
(rantavoimista johtuvat) muodostumat ovat Liimanninkoskella helposti havainnoitavissa.
Geologiasta voidaan rantakallioiden avulla tutkia graniittisen kiven koostumusta ja
ominaisuuksia sekä opetella kivien syntyprosessia ja kalliota kuluttavia eroosiovoimia.
Biologian teemoista Liimanninkoski soveltuu etenkin eri metsätyyppien ominaispiirteiden ja
tyyppilajiston opetteluun, virtavesiympäristöjen ominaispiirteiden havainnollistamiseen,
veden laadun tutkimiseen ja tutkimusmenetelmien harjoitteluun sekä luonnonsuojelun
merkityksen ja keinojen pohtimiseen. Elollisen luonnon monimuotoisuus on helposti
havaittavissa ja tutkittavissa, ja Liimanninkoski mahdollistaa hyvin myös
monimuotoisuuteen vaikuttavien tekijöiden tarkastelun. Erityisesti elottoman ja elollisen
luonnon vuorovaikutussuhteet ovat selvästi havaittavissa.
Ryhmän ikäjakaumasta riippumatta Liimanninkoski soveltuu erinomaisesti myös eri
aistiharjoitusten tekemiseen ja siten luontosuhteen syventämiseen. Äänimaailma on
kosken kohinasta, lintujen laulusta ja tuulen huminasta johtuen monipuolinen. Keväisin ja
alkukesästä kukkien, sulavan ja kostean mullan ja raikkaan veden tuoksut täyttävät ilman.
Myös lämpötilaeroja paisteisilla ja varjoisilla paikoilla sekä laakson eri osissa on
mahdollista tarkastella jo pelkän tuntoaistin avulla.
Työohjeet on koottu ja jaoteltu teemoittain yllä olevaa jaottelua noudatellen. Työohjeiden
jälkeen on esimerkkejä valmiista monisteista ja työvihkoista Liimanninkoskelle. Monisteen
lopussa on geomorfologiaan ja geologiaan liittyviä karttoja ja kaavioita opetuksen tueksi.
13
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Geologia ja geomorfologia
-
Geomorfologisten teemojen aloitukseen sopii hyvin laavun vieressä oleva
luontotaulu, jossa Liimanninkosken alue on kuvattu vinovalovarjostetulla
korkeusmallikartalla. Kartan avulla voidaan tarkastella eri muodostumia ja
prosesseja
kuten
meanderointia,
raivinisoitumista
ja
rantavoimien
aikaansaannoksia. Samalla voidaan tarkastella laavun ympärillä näkyviä merkkejä
virtaavan veden toiminnasta.
-
Laavun kohdalla joen rannat muodostuvat jyrkistä graniittikallioista. Paikka soveltuu
graniittisen kiven ja kallioperän rakenteiden tarkasteluun sekä kallioperän
rakenteiden merkitysten pohtimiseen. Kallioiden äärellä on myös oiva tilaisuus
kerrata ja opetella kivien eri syntytapoja ja -ympäristöjä (esim. magmakivet).
Kalliojyrkänteellä on kuitenkin noudatettava erityistä varovaisuutta, jottei horjahda
jokeen. Rapautumisen vuoksi kalliojyrkänteen reunalla voi olla irtonaisia
kalliolohkoja tai lohkareita.
-
Juoluan synnyn ja siihen johtavan kehityksen tarkasteluun parhaiten soveltuu
jokeen pistävä niemeke luontopolun varrella. Niemen eli meanderin nokan tyvellä
näkyy selvästi eroosiotörmä, jota joki jatkuvasti kuluttaa kaventaen niemen tyveä.
Niemellä voi nähdä myös merkkejä korkeista tulvista, jolloin vesimassat virtaavat
niemen yli. Näistä kertovat muun muassa pensaista roikkuvat kuivuneet levät ja
virtaussuuntaan taipuneet pensaiden rungot. Puiden rungoissa voi nähdä merkkejä
jäiden aiheuttamista kuorivaurioista. Niemen kärjessä on särkkä eli kasausranta.
-
Jokeen pistävän niemekkeen kärjestä näkyy joen etelärannalla (vastarannalla)
kehittyvä raviini. Raviinissa sekä purkautuva pohjavesi että virtaava pintavesi
aiheuttavat maanpinnan kulumista ja painumista, jolloin syntyy V-kirjaimen
muotoinen, toisinaan hyvin syvä eroosiolaakso. Kehittyvässä raviinissa näkyy
selvästi maanpinnan kuluminen kaatuneiden puunrunkojen ja maanvieremien
ilmentämänä. Raviinia katsellessa voidaan pohtia, millaisen elinympäristön eri
eliöille se tarjoaa ja mikä on sen merkitys alueellisen luonnon monimuotoisuuden
kannalta. Samalla voidaan pohtia, mitkä tekijät johtavat maanpinnan kulumiseen eli
erodoitumiseen, miten ihminen voi jouduttaa kulumista, mitä hyviä ja huonoja puolia
kulumiseen liittyy ja millaisia keinoja kulumisen hillitsemiseen on.
-
Meanderoivan joen kehitysvaiheita ja meanderoinnille tyypillisiä muodostumia voi
tarkastella luontopolulla lähellä nykyistä joenuomaa sekä laakson keskirinteen
paikkeilla. Läheltä laavua löytyy polun varresta lampi, joka on muodostunut
vanhaan joenuomaan. Korkeussuunnassa noin 6-7 metriä joenpinnan yläpuolelta
löytyy luontopolun varresta soistunut juolua, joka on syntynyt joen varhaisemmissa
kehitysvaiheissa joen oikaistessa meanderin mutkan ja jättäessä mutkan eristyksiin
pääuomasta.
14
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Biologia
-
Vesinäytteen ottamiseen Liimanninkoskesta soveltuu paikkana hyvin laavun
kohdalla oleva rantavyöhyke, jolloin näytteet voidaan analysoida laavulla. Kallioiden
vuoksi tulee kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta. Harjoitellaan vesinäytteen
oton yhteydessä näytteenoton vaiheet (valmistelut, tarvikkeet, vesinäytteen
purkittaminen, analysointi). Vertaillaan tuloksia kahteen muuhun vesinäytteeseen
(vesijohtovesi ja Oulujoen-vesi). Pohditaan yhdessä tuloksia. Mitä tulokset kertovat?
Mistä mahdolliset erot johtuvat? Ovatko kaikki vesinäytteet juomakelpoisia, eli
voisitko juoda ne? Miksi voit / et voi? Näytteitä ei kuitenkaan tule maistattaa
vastuukysymysten vuoksi.
o
Vesinäytteen ohje: Suositellaan käyttämään kirkasta lasipurkkia. Varmistetaan, ettei
purkissa ole epäpuhtauksia. Otetaan vesinäyte käyttämällä purkkia pinnan alla.
Näytettä ei tule ottaa aivan rantavedestä tai matalasta virtapaikasta, jottei purkkiin
virtaava vesi ime mukaansa ylimääräistä pohjakariketta tai -liejua. Mitataan
vesinäytteistä pH-paperin avulla pH-arvo. Humuspitoisuus arvioidaan silmämääräisesti,
apuna käytetään purkin taakse asetettavaa valkoista paperia johon piirretty musta rasti.
Kirkkaasta vesinäytteestä rasti näkyy läpi hyvin, sameasta heikosti tai ei ollenkaan.
Vesinäytteestä voidaan määrittää myös typpi, fosfori, ammoniakki ja sähkönjohtavuus
oikeiden välineiden avulla.
-
Tarkastellaan lintulajistoa kuuntelemalla ja kiikaroimalla eri kohdissa luontopolkua.
Havaittujen lajien määrästä voidaan järjestää esimerkiksi leikkimielinen kilpailu.
Hyviä kohtia havainnoinnille ovat Liimanninkosken pysäköintialueen lähistö, niityltä
laavulle johtavan polun veräjä (kuusikon reuna), laavu, jokeen pistävä niemeke
”meanderin nokka” luontopolun varressa ja soistunut juolua luontopolun varressa.
Kirjataan havainnot ylös ja katsotaan lopuksi, mitä lajeja havaittiin ja missä kohdissa
lajihavainnot tehtiin. Pohditaan syitä lajien esiintyvyydelle havaituissa paikoissa.
-
Kasvillisuutta voi havainnoida koko luontopolun kiertämisen ajan. Tähän voidaan
hyödyntää havainnointimonisteita, joita löytyy tämän monisteen kappaleesta
”Kertaavia tehtäviä ja valmiita monistepohjia”. Väliajoin voidaan pysähtyä tutkimaan
tietyn kohdan kasvillisuutta tarkemmin ja opetella tunnistamaan eri kasvupaikkojen
ja metsätyyppien tyyppilajeja ja niiden ominaispiirteitä, indeksilajeja sekä eri
kasvilajien hyödyntämistarkoituksia. Hyvin soveltuvia kohtia ovat esimerkiksi niitty,
laavun lähimetsä, rannan tulvavyöhyke, soistunut juolua ja laakson ylärinteen
metsä. Lopuksi tehdään yhteenveto havaituista kasvilajeista ja pohditaan niiden
kasvupaikkavaatimuksia sekä sitä, mitkä tekijät johtivat niiden esiintymiseen juuri
löytöpaikassa. Voidaan tehdä myös kertaava kasvimoniste.
15
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
o Lajeja, jotka esimerkiksi voidaan käydä läpi ja opetella tunnistamaan:
 metsäkerrossammal; kasvin iän voi päätellä ´kerrosten` määrän perusteella,
mattomainen kasvusto
 karhunsammal; muistuttaa pienen pientä männyn taimea, suvussa useita alalajeja.
 seinäsammal; sitä on käytetty ennen vanhaan tilkkeenä hirsien välissä
 naava; puhtaan ilman ilmentäjä
 sormipaisukarve; puhtaan ilman ilmentäjä
 nahkajäkälä; kastuessaan oliivin vihreä ja kuivana haalean vihreä
 käenkaali eli ketunleipä; syötävä, sisältää oksaalihappoa ja on c-vitamiinipitoinen,
kansanlääkinnässä käytetty keripukin hoitoon.
 näsiä; myrkyllinen
 mänty; kilpikaarna suojaa metsäpaloja vastaan
 riidenlieko; ollut olemassa jo dinosauruksien aikaan, itiöpölyä käytetään
pyrotekniikassa
 järvikorte; omituisella kasvupaikalla lammashaan vieressä
 kataja; ilmentää suurempaa ravinteisuutta, viihtyvät lammaslaitumella, koska se on
valoisa ja ravinteikas kasvuympäristö
 oravanmarja; myrkyllinen, viihtyy kosteissa metsissä kuten tuoreilla kankailla ja
lehdoissa.
 suopursu; Pohjois-Pohjanmaan maakuntakasvi, kukinta-aikaan kasville on tyypillistä
voimakas tuoksu. Käytetty vanhastaan muun muassa rohtona, mausteena ja
desinfioimiseen.
Luonnonsuojelu
-
Ihmisen luontovaikutusten tarkasteluun sopii paikkana hyvin puimala
Liimanninkosken pysäköintialueen läheisyydessä. Puimalassa voidaan tutustua
vanhoihin maatalouskoneisiin ja pohtia ihmistoiminnan vaikutuksia luontoon, sekä
toisaalta luonnon vaikutusta ihmisen toimiin: Millä tavoin ihmisen toiminta näkyy
maisemassa? Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia ihmistoiminnasta on ollut ja on yhä?
Miksi seutu on ollut suotuisa viljelylle ja laidunnukselle?
Aistiharjoituksia
- Havainnointitehtävä voidaan tehdä missä kohtaa polkua tahansa. Erityisen hyviä
kohtia ovat niitty, laavu, niemekkeen tyvi ja soistuneen juoluan kohta. Aistiharjoitus
soveltuu myös hyväksi johdattelevaksi tehtäväksi retken aluksi. Aistiharjoituksessa
oppilaat ottavat hyvän asennon ja noin 5 min ajan kuuntelevat luonnon ääniä,
haistelevat tuoksuja ja havainnoivat ympäristöään näköaistilla. Lopuksi kootaan
ryhmän havainnot. Tuloksista saatetaan huomata, että huomio voi kohdistua eri
asioihin. Yksi on saattanut keskittyä ääniin, toinen väreihin jne.
16
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
- Aistiharjoitukseksi voidaan laskea myös kartan piirtäminen. Joko tietyssä kohtaa
luontopolkua (esim. joen rannalla) tai luontopolun kiertämisen jälkeen annetaan
oppilaille tehtäväksi piirtää kartta kuljetusta matkasta tai nähdystä maisemasta.
Tällöin joudutaan palauttamaan koettu ympäristö mielikuviin ja ympäristö
hahmottamaan uudelleen mittasuhteiden kautta. Karttaa piirrettäessä ympäristöstä
yleensä löytyy myös asioita, jotka muuten jäisivät huomaamatta, sillä karttaa
piirrettäessä joudutaan huomiota kiinnittämään maiseman pieniinkin yksityiskohtiin.
Karttaa on hyvä verrata piirtämisen jälkeen esimerkiksi GTK:n laatimaan
Liimanninkosken korkeusmallikarttaan, joka löytyy laavun vierestä, ja pohtia
mahdollisten erojen syitä.
Kertaavia tehtäviä ja valmiita monistepohjia
Tietovisa
Kaikille joukkueille jaetaan A, B ja C- vastauslaput. Kysymyksiin vastataan nostamalla
joukkueen päättämän oikean vastauksen kirjainlappu. Ohjaaja kirjaa vastaukset ylös
joukkueittain. Voittaja on se joukkue, jolla on eniten oikeita vastauksia. Kysymykset
löytyvät monisteen sivulta 20.
Loppukeskustelun aiheita
-
Kukin oppilas osoittaa kartalta tai kuvailee valitsemansa paikan, joka jäi erityisesti
mieleen ja kertoo muille lyhyesti miksi.
Pohditaan mitä ihmistoiminnan merkkejä alueella näkyi
17
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Kertaava kasvilajimoniste
Oheisessa taulukossa on mainittu joko kasvilajin tuntomerkki tai kuvaus, jolloin oikea
kasvilaji tulee kirjoittaa ruutuun, tai kasvilajin nimi, jolloin siitä tulee kirjoittaa tuntomerkit tai
kuvaus.
Kasvin iän voi päätellä
”kerrosten” määrän perusteella,
muodostaa mattomaisen
kasvuston.
Karhunsammal
Lajia on käytetty ennen
vanhaan tilkkeenä hirsitaloissa
hirsien välissä.
Puhtaan ilman ilmentäjä.
Sormipaisukarve
Nahkajäkälä
Sisältää oksaalihappoa ja on cvitamiinipitoinen, kansanlääkinnässä käytetty keripukin
hoitoon.
Näsiä
Ollut olemassa jo dinosauruksien aikaan, itiöpölyä
käytetään pyrotekniikassa.
Järvikorte
Kilpikaarna suojaa metsäpaloja
vastaan.
Kataja
18
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Luontopäivä Liimanninkoskella, päivämäärä: ___.___.20___
Nimi:
1. Mitä lintulajeja havaitsit?
2. Mitä kasvilajeja havaitsit?
3. Millaisia ihmistoiminnon merkkejä alueella on?
4. Mitä lehdolle ja Liimanninkoskelle tyypillisiä piirteitä havaitsit?
5. Millaisia kokemuksia sait teemapäivästä?
19
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Karttatehtävä
Merkitse alla olevaan karttaan nuolien osoittamat muodostumat ja kirjoita kartan alle lyhyt kuvaus,
miten muodostumat ovat syntyneet.
1. _____________________
2. _______________
3. ___________________
4. ___________________
1. ________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
2. ________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
3. ________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
4. ________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
________________________________________________________________________
20
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Tietovisa
1. Millä tavalla naavan ja lupon erottaa toisistaan?
a. Värin perusteella
b. Vetämällä
c. Hajun perusteella
2. Riidenlieon itiöpölyä käytetään?
a. Meikkeihin
b. Kuumeen hoitoon
c. Pyrotekniikkaan
3. Mitä näistä ei voi syödä?
a. Ketunleipää
b. Kielon marjoja
c. Pihkaa
4. Mikä näistä on tärkeä avainlaji?
a. Haapa
b. Jäkälä
c. Tikka
5. Mikä näistä kasveista on hyvä indikaattori ilmansaasteille?
a. Naava
b. Apila
c. Haapa
6. Miten reitin varrella ollut lampi on syntynyt?
a. Luhistumalla
b. Jääkauden muodostumana
c. Joen eristykseen jäänyt vanha uoma
7. Kuka suojelee luontoa?
a. Euroopan unioni
b. Me kaikki
c. Tasavallan presidentti
8. Mistä luonnonmerkeistä voi päätellä etelä-pohjois –suunnan?
a. Puiden oksista ja muurahaispesistä
b. Kivistä ja kannoista
c. Pahkoista
9.
Mitä pihka on?
a. Sairaus
b. Puun oma korjausaine
c. Sieni
21
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Liimanninkosken luontovisa
Vastaajan nimi:________________________________
Pisteet:
1. Vastaa alla oleviin kysymyksiin oikein (O) tai väärin (V). Oikeasta vastauksesta 1p.
1. Männyllä on pintajuuret.
2. Naavat ja lupot kertovat metsän hyvinvoinnista.
3. Lehto on rehevä ja puita kasvava suotyyppi.
4. Kataja vaatii hiekkaisen ja karun maaperän.
5. Rokuan alueen harjujakso syntyi noin 12 000 – 10 000 vuotta sitten.
6. Veden ruskea väri kertoo karikemäärästä.
2. Yhdistä toisiinsa liittyvät käsitteet. Oikeasta vastauksesta 1p.
1. Juolua
___
a. Luonnon rauha
2. Seinäsammal
___
b. Mänty
3. Kelo
___
c. Perinnemaisema
4. Lieko
___
d. Puiden lahottaminen
5. Lampaat
___
e. Dinosaurukset
6. Stressi
___
f. Tilkitseminen
7. Kääpä
___
g. Joen meanderointi
3. Mieti millaisilla teoilla voisit edistää metsien suojelua. Maksimi 5p.
22
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
S. 21–22: Tehtävävihko luontopolulle A5-kokoon tulostettavaksi (4-sivuinen)
23
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
24
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Kaavioita ja kuvia opetuskäyttöä varten
Huom! Kun käytät alla olevia kuvia tai kaavioita opetusmonisteisiin, säilytä aina
alkuperäiset lähdetiedot näkyvissä.
Meanderointi
juoluoita
pääuoma
meanderin mutka
Kuvat (yllä) Muhosjoen meanderointia Liimanninkosken eteläpuolella. Korkeusmalli: HS Visual
art Hannu Sievilä 2013. (alla) Meanderoinnin voimistuminen ja juoluan synty. Aiempi kehitysvaihe näkyy himmennettynä seuraavan alla. Kaaviot: Rokua Geopark / Mikko Kiuttu 2014.
1.
2.
3.
4.
kerrostumisranta
eli särkkä
voimakasta rantatörmän kulumista
juolua
muinainen rantavalli
muinaisia joenuomia
eri korkeustasoilla
soistunut juolua
kehittyvä raviini
särkkä
juolua
meanderin mutka
raviineja
niemeke
kulutustörmä
Liimanninkosken alueen geomorfologisia muotoja
25
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
26
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Kallioperä
kiilleliuskeita ja
metagrauvakkaa
siltti- ja savikiveä
Liimanninkosken suojelualue
graniittia
© GTK 2014
(yllä) Kallioperäkartta Liimanninkosken alueesta. Liimanninkosken kohdalla kallioperä on
graniittia. Liimannnikosken pohjoispuolella kallioperä vaihettuu Muhos-muodostuman savi- ja
silttikiviksi. Liimanninkosken itäpuolella on puolestaan kallioalue, joka koostuu kiilleliuskeista ja
metagrauvakasta. Liimanninkosken laavun kohdalla kulkee luode-kaakko -suuntainen
siirrosvyöhyke (katkoviiva).
(alla) Graniitti ja sen päämineraalit. Kuva: Mikko Kiuttu.
Kvartsi
Biotiitti
Maasälvät
27
Ympäristökasvatus- ja luonto-opetusaineistoa Liimanninkoskelle
Lähteet
Aartolahti, T. (1973). Morphology, vegetation and development of Rokuanvaara, an esker and
dune complex in Finland. Fennia 127: 51 s.
Florek, W., Koutaniemi K. & L. Koutaniemi (1987). Past and present of the river Oulujoki and
adjoining areas. Nordia 21: 2, 13 s.
Huttunen, T., Hyvärinen, J., Kokkkonen, J., Kousa, J., Nenonen, J., Rönty, H., Saarelainen, J.,
Tervo, T. ja Väänänen T. (toimituskunta) (2012): Rokua geopark - Jääkauden perintö.
Geologinen retkeilyopas. Geologinen tutkimuskeskus. Kuopio. 64 s.
Lindenmayera, D. B., J. T. Wooda, D. Michaela, M. Cranea, C. MacGregora, R. Montague-Drakea
& L. McBurneya (2009). Are gullies best for biodiversity? An empirical examination of Australian
wet forest types. Forest Ecology and Management 258: 2. 8 s.
Metsähallitus (2014). Liimanninkoski.
<http://www.luontoon.fi/retkikohteet/muutalueet/liimanninkoski/Sivut/Default.aspx/>
Poesen, J., J. Nachtergaelea, G. Verstraetena & C. Valentin (2003). Gully erosion and
environmental change: importance and research needs. Catena 50: 2-4. 42 s.
Muutosluettelo
17.11.2014
Monisteen julkaisu
19.11.2014
Monisteen täydentäminen GGN ja EGN logoilla
10.12.2014
Lisätty maininta Metsähallituksen latoon kokoamasta näyttelystä sivulle 6
10.12.2014
Poistettu maininta Liimanninkosken kunnostushankkeesta sivulta 6.