Näkökulmia järvilohen kestävään kalastukseen
ISBN 978-952-67595-2-4 (nid.) ISBN 978-952-67595-3-1 (PDF) © Future Missions Oy, 2011 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Näkökulmia järvilohen kestävään kalastukseen Future Missions Oy on voittoa jakamaton yleishyödyllinen osakeyhtiö, joka edistää kestävämmän yhteiskunnan rakentamista. Toiminnan perusajatuksia ovat laaja vuorovaikutus, luottamus ja uudistuminen. Future Missions Oy Non-profit Company 2011 FUTURE MISSIONS OY EU investoi kestävään kalatalouteen Future Missions Oy Non-profit Company Julkaisu 2:2011 Future Missions Oy:n julkaisu 2:2011 Näkökulmia järvilohen kestävään kalastukseen Niilo Valkonen Mirko Laakkonen Tämä julkaisu on laadittu osana Future Missions Oy:n hallinnoimaa Lohikalojen kestävän kalastuksen parhaat käytännöt järvialueilla –hanketta. Hankkeen rahoittamiseen ovat osallistuneet Itä-Suomen kalatalousryhmä, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Rapala VMC Oyj sekä Lieksan kaupunki. Future Missions Oy:n julkaisu 2:2011 Näkökulmia järvilohen kestävään kalastukseen: Ensimmäinen painos Tekijät: Niilo Valkonen Mirko Laakkonen Taitto ja graafinen ilme: Graham Newell Valokuvat: Mirko Laakkonen ja Niilo Valkonen (jos kuvaajan nimeä ei ole erikseen mainittu) Rahoittajat: Itä-Suomen kalatalousryhmä Etelä-Savon ELY-keskus Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Rapala VMC Oyj Lieksan kaupunki Future Missions Oy Painopaikka: Kopijyvä Oy, Joensuu, 2011 Tiedustelut ja lisäpainokset: Future Missions Oy www.futuremissions.fi niilo.valkonen(at)futuremissions.fi ISBN 978-952-67595-2-4 (nid.) ISBN 978-952-67595-3-1 (PDF) © Future Missions Oy, 2011 Alkusanat J ärvilohi on haluttu saaliskala ja merkittävä osa itäsuomalaista kalastusperinnettä. Lajiin liittyy suuri virkistysarvo ja matkailullinen potentiaali. Toisaalta järvilohi on mittaamattoman arvokas osa Suomen luontoa. Valitettavasti lajin säilyminen vesissämme on epävarmaa. Tilanteen korjaaminen edellyttää eri sidosryhmien yhteistä tahtoa, päättäväisyyttä ja sitoutumista ongelmanratkaisuun. Järvilohen kalastuksen ja kalastuksen järjestämisen tulee pohjautua kestävän kehityksen periaatteisiin. Kestävällä kalastuksella tarkoitetaan sellaista kalastusta, joka ei vaaranna pyynnin kohteena olevien kalakantojen lisääntymistä ja tuottoa pitkällä aikavälillä eikä tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyödyntää tätä luonnonvaraa. Kalastus ei myöskään saa vaarantaa kalakantojen perinnöllistä monimuotoisuutta tai muuta vesiluontoa.57 Taloudellisen kestävyyden kannalta on tärkeää, että esimerkiksi kalaistutukset ovat kannattavia eikä niihin sijoiteta enempää varoja, kuin ne tuottavat. Myös eri intressiryhmien tarpeet ja odotukset on huomioitava tasavertaisesti kalastusta järjestettäessä. Voimalaitosrakentamisen myötä järvilohen nousumahdollisuudet luontaisille lisääntymisalueille ovat estyneet. Lisäksi suurin osa lajin alkuperäisistä kutualueista on tuhoutunut. Järvilohi onkin Suomessa toistaiseksi täysin istutusten varassa. Tästä syystä järvilohen kalastus ei nykyisellään täytä kestävälle kalastukselle asetettuja ehtoja. Järvilohen kalastus on kuitenkin oikeutettua, jos kalastusta ohjataan ja harjoitetaan kestävän kalastuksen parhaiden käytäntöjen mukaisesti. Järvilohen kestävästä kalastuksesta puhuttaessa korostuu rasvaeväleikkauskäytännön suuri merkitys. Menetelmän avulla kalastaja voi tunnistaa säilytettäväksi tarkoitetut rasvaevälliset yksilöt kalastettaviksi tarkoitetuista rasvaeväleikatuista yksilöistä. Jatkossa rasvaevälliset yksilöt on vapautettava. Lohikalojen rasvaeväleikkauksien käyttöönotto yhdistettynä muihin kestävän kalastuksen ja kalastuksen ohjauksen parhaisiin käytäntöihin on avain vaeltavien järvilohi- ja taimenkantojen elvyttämiseen Suomessa. Lähitulevaisuudessa kynnyskysymys on se, onnistutaanko rasvaeväleikkausmenetelmän, muiden kalastuksen säätely- ja sääntelytoimenpiteiden sekä jokialueilla tehtävien kunnostus- ja rakennustöiden avulla nostamaan järvilohien ja -taimenien emokalamäärät tavoitellulle tasolle. Jos tässä epäonnistutaan, voi seurauksena olla järvilohen kalastuksen radikaali rajoittaminen, tai jopa lajin kalastuksen kieltäminen. Kalastajien vastuu asiassa on äärimmäisen suuri. Tässä julkaisussa tuodaan esiin näkökulmia järvilohen kestävään kalastukseen. Julkaisussa perehdytään järviloheen lajina, kalastushallinnon tuleviin uudistuksiin sekä eri pyyntimuotoihin kestävän kehityksen näkökulmasta. Julkaisussa pohditaan myös järvilohen merkitystä kalastusmatkailulle. Toivomme, että julkaisun myötä ymmärrys järvilohen hankalasta tilanteesta kasvaa, kalastuksen sääntelyssä otetaan edistysaskelia ja kalastajien ottama henkilökohtainen vastuu lisääntyy. Joensuussa 20.9.2011 Mirko Laakkonen projektipäällikkö Niilo Valkonen kehitysjohtaja Future Missions Oy 2011 177x250_SFP_0811v22_301011_FINAL.indd 3 11/3/2011 3:44:25 PM Näkökulmia järvilohen kestävään kalastukseen Sisällysluettelo: Alkusanat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .3 Yhteistyötahojen terveiset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .6 1. Järvilohi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 1.1 Historia ja elinkierto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12 1.2 Järvilohikannan säilytyksen nykyvaiheet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 2. Kestävyys korostuu kalastuksen järjestämisessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 2.1 Alamittaisten vapauttamisesta tulee pakollista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.2 Rasvaeväleikkaus vaeltavien lohikalakantojen turvaajana. . . . . . . . . . . . . . . . . 21 2.3 Kalastuksenvalvonta kehittyy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 2.4 Järvialueilla tapahtuvan kalastuksen sääntelyn merkitys kasvaa. . . . . . . . . . 25 3. Vapautettujen kalojen kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät. . . . . . . . . . . . . . . . . 28 3.1 Koukun tarttumiskohta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31 3.2 Luonnollisen syötin käyttö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 3.3 Kalan pitäminen poissa vedestä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32 3.4 Koukun tyyppi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 3.5 Veden lämpötilan vaikutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 3.6 Muita kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 4. Kestävän viehekalastuksen hyviä käytäntöjä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 4.1 Koukkujen määrän vähentäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 4.2 Vapautettavan kalan käsittelyyn soveltuvia välineitä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 5. Kohti valikoivampaa pyydys-ja ammattikalastusta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44 5.1 Verkkokalastuksessa huomio solmuväleihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 5.2 Lohisiima on ongelmallinen pyyntimuoto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 5.3 Katiskapyynti on kestävää kalastusta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 5.4 Valikoivuus korostuu myös ammattikalastuksessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 6. Järvilohi ja kestävä kalastusmatkailu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 Kiitokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61 Yhteistyötahojen terveiset Järvilohen kestävän kalastuksen edistäminen koskettaa lukuisia sidosryhmiä. Esimerkiksi kalastajilla, kalastusseuroilla, vesialueiden omistajilla, kalastusalueilla, kalatalousviranomaisilla, neuvontajärjestöillä, kalastusvälinevalmistajilla, tutkimuslaitoksilla, kunnallishallinnolla ja ministeriöillä on kaikilla oma roolinsa ja vastuunsa järvilohikantojen hyväksi tehtävässä työssä. Asian edistäminen edellyttää edellä mainittujen sidosryhmien yhteistä tahtoa ja päämäärää. Seuraavassa kolmen keskeisen sidosryhmän edustajat lähettävät terveisensä tämän julkaisun lukijoille. M onet sisävesien lohikalakannat alaisten ovat pitkään olleet heikossa hoito- ja suojelutoimet. Suunnitelma valmisteltaisiin tilassa, mikä on todettu muun muassa Suomen laajapohjaisessa yhteistyössä ja alueellinen kala- kalakantojen säilyttämiseksi tarvittavat luonnon uhanalaisuuskartoituksissa. Kalastuspolitii- talousviranomainen kan suunnitelman mukaiset käyttö- ja hoitotoimenpiteet keskeinen tavoite on vaelluskalakantojen elvyttäminen. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman hyväksyisi sen. Ainoastaan olisivat sallittuja. mukaan luonnonlohta suojellaan ja luonnonlohi- sekä Kalavesien hoidossa painopiste on siirtymässä taimenkantojen elinvoimaisuus turvataan. Hallitus istutuksista sitoutuu toteuttamaan laadittua kalatiestrategiaa. hoitoon. Istutuksia suoritetaan jatkossa valikoidummin Jokien kalataloudellista kunnostamista edistetään. ja Vesivoimalaitosten toimivien mahdollisesti kielletään kokonaan. Istutetut kalat kalateiden rakentamiseen tai sovittavalla siirtymäajalla olisi monessa tilanteessa hyvä pystyä erottamaan muihin kalatiestrategiassa mainittuihin toimenpiteisiin. luonnossa syntyneistä kaloista. Rasvaevän leikkaus on jatkoluvat sidotaan kalojen luontaisen monimuotoisuutta elinympäristön heikentävät istutukset Vaelluskalakokonaisuutta käsitellään etenkin kalas- yksi mahdollinen keino. Vaellusesteiden purkaminen ja tuslain kokonaisuudistuksessa, joka käynnistettiin kalan kulun turvaaminen ovat keskeisiä toimenpiteitä. vuoden 2008 lopussa. Työryhmävaiheen on määrä Kalateitä ja vesistön kunnostushankkeita pyritään valmistua vuoden 2011 lopussa. Uuteen kalastus- lisäämään valtiontalouden säästöistä huolimatta. lakiin on tarkoitus saada tehokkaat keinot rajoittaa Vaelluskalakantojen elvyttäminen vaatii pitkä- kalastusta, kun kalakannan säilyminen sitä edellyttää. jänteistä ja laajapohjaista yhteistyötä, jossa tuloksia Rajoitukset voivat koskea maantieteellistä aluetta, joudutaan odottamaan joskus pitkäänkin. Vaellus- pyyntiajankohtaa, kalan kokoa tai kalastusvälineitä. kalakannoilla on kuitenkin korvaamatonta arvoa, jonka Uhanalaiseen puolesta kannattaa ponnistella. kalakantaan kohdistuva pyynti voidaan tehdä luvanvaraiseksi tai äärivaihtoehtona Pielisellä käynnistetty Lohikalojen kestävä kalastus kieltää kokonaan. Laittoman pyynnin rangaistuksia järvialueilla -hanke tekee erittäin arvokasta työtä on tarkoitus koventaa. Saimaalla on viime vuosina uhanalaisten lohikalakantojen elvyttämiseksi. Toivotan tiukennettu hankkeelle onnea ja menestystä! Toivottavasti lohi- kalastusrajoituksia suojelemiseksi. saimaannorpan Kalastusrajoitukset ovat olleet hyödyllisiä norpan ohella Saimaan uhanalaisille lohi- kalojen kestävän kalastuksen parhaat käytännöt leviävät yleiseen käyttöön. kalakannoille. Uuteen kalastuslakiin kirjoitetaan suuntaviivat vaelluskalakantojen antaa suojelusta alemmanasteisia, säännöksiä. Vesistön suunnitelmasta on sekä valtuudet yksityiskohtaisempia käyttö- ja hoito- tarkoitus tehdä nykyistä sitovampi asiakirja. Käyttö- ja hoitosuunnitelmaan kirjattaisiin uhan- Pentti Lähteenoja Osastopäällikkö, ylijohtaja Maa- ja metsätalousministeriö K estävän kalastuksen edistämisessä edustan Suurten järvien alue, jossa kalakannat ovat todella kaupallista tahoa. Rapala valmistaa ja myy vahvoja. Kalastuselämyksiä ja kaloja saadaan paljon uistimia sekä monia muita urheilukalastukseen kalapopulaation pysyessä hyväkuntoisena ja vahvana. liittyviä välineitä. Toimintamme on globaalia ja katam- Myös lähempää Ruotsista löytyy hyviä esimerkkejä me käytännössä kaikki maailman markkina-alueet. erinomaisesta ja ammattitaitoisesta kalavesien hoito- Viehekalastus on hyvin erilaisessa vaiheessa työstä, joka mahdollistaa ensiluokkaisen urheilu- kehityskäyrällään eri puolilla maailmaa. Alkeellisim- kalastuksen sekä kestävän kehityksen mukaisen milla markkinoilla urheilukalastus on vasta aluillaan, ammattikalastuksen. ja kalastus on lähinnä ruoanhankintaa omaan Myös meillä Suomessa on tähän samat edellytykset, pöytään tai puoliammattimaista kalastusta ansainta- ja uskomme tällaisten kestävää kalastusta edistävien tarkoituksella. Päämarkkinoilla urheilukalastus sen projektien vievän hyvää asiaa eteenpäin. Valistuksen sijaan on hyvin kehittynyttä. Kalastajien välineet ja kautta kalastajien sekä vesienhoitajien ymmärrys ja tietotaso ovat korkeaa luokkaa, ja myös arvot ovat tahtotila paranevat, minkä myötä tuloksia voidaan muuttumassa. saavuttaa. Tulevaisuudessa sekä ammattimainen että Oman toimintamme missiona on mahdollistaa kalastajille kalastuselämyksiä tarjoamalla heille laadukkaita ja toimivia välineitä. Yhä harvempi vapakalastaja enemmän haluaa nautintoa pitää saaliin saaliinsa ja harrastuskalastus pitää joka tapauksessa perustua kestävään kehitykseen. Uskon, että Suomessa voidaan olla tässäkin asiassa kehityksen kärkisijoilla. saa vapauttamisesta Kestävän kalastuksen puolesta, takaisin elinympäristöönsä kuin sen verestämisestä. Ääripäiden välimuotoja tietysti löytyy monia, mutta tulevaisuuden kannalta kenties vahvin ja toimivin muoto on ottaa valikoidusti saalista ja näin taata sekä kulinaariset nautinnot että tulevaisuuden kalastuselämykset. Erinomainen esimerkki tästä on Pohjois-Amerikan 8 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Jari Kokkonen Myyntijohtaja Rapala VMC Oyj P ohjois-Karjalassa luonto on tärkeä osa elämää. hyödyntämisessä. Maakunta haluaa nousta myös Laajoja monet kestävän kalastuksen edelläkävijäksi. Pohjois-Karjalan järvialueet kuten Pielinen, Höytiäinen, Koitere ja metsäalueitamme pilkkovat maakuntaliitto osallistuu kestävän kalastuksen ja Pyhäselkä. Alueella on myös loputtomiin pieniä lampi- kestävän kalastusmatkailun edistämiseen. Käytän- ja purovesiä. Toisaalta maakunnassamme on myös nössä tämä työ on muun muassa erilaisten kestävää suuria jokia kuten Lieksanjoki ja Pielisjoki. Kalastajilla kalastusta edistävien hankkeiden rahoittamista ja onkin varaa valita. Ehkä siksi kalastus on yksi kestävän kalastuksen puolesta puhumista. Moni- tärkeimmistä harrastuksista pohjoiskarjalaisille. Myös puolinen ja vahva kalastomme on rikkaus niin maakunnan ulkopuolelta tulevat matkailijat tietävät paikallisille kuin matkailijoillekin. Pidetään yhdessä alueen olevan täynnä loistavia kalapaikkoja. huolta tästä luonnonvarasta. Pohjois-Karjalan maakuntakala järvilohi on erityi- Toivon kestävän kalastusmatkailun edistyvän maa- sessä roolissa. Järvilohi on meidän pohjoiskarjalaisten kunnassamme ja toivotan kalastajat tervetulleeksi ylpeyden aihe. Järvilohen synnyinjoet Pielisjoki, Ala- kauniisiin ja kalaisiin Pohjois-Karjalan maisemiin. Koitajoki ja Lieksanjoki kaikki sijaitsevat PohjoisKarjalassa. Myös järvilohen vaellusalueet ovat monelta osin Pohjois-Karjalan alueella. Maakunnassa tehdään voimakkaasti töitä järvilohikantojen elvyttämiseksi. Pohjois-Karjalassa ollaan Suomen ykkösosaajia metsätaloudessa ja uusiutuvan energian Pentti Hyttinen Maakuntajohtaja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 9 Kalastuksen ohjauksen tulisi “ perustua kalakantojen todelliseen tilaan ja biologisiin faktoihin.” David Johansson, Länsstyrelsen, Västra Götalands Län 1. Järvilohi 1. Järvilohi Teksti: Jorma Piironen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joensuu S aimaanlohi eli järvilohi (Salmo salar m. sebago Girard) on Atlantin lohen makeaan veteen sopeutunut muoto. Laji salpautui jääkauden sulamisvaiheen aikaisten tapahtumien seurauksena Vuoksen järvialtaaseen samoin kuin esimerkiksi norppa ja nieriä. Suomessa järvilohta on varmuudella esiintynyt vain Pielisessä ja Saimaassa. Lajin luontainen lisääntyminen on kuitenkin estynyt voimalaitosrakentamisen myötä. Laji tunnetaan myös muun muassa Vänernillä Ruotsissa, Laatokalla ja Äänisellä Venäjällä sekä Kanadan ja USA:n itärannikolla useissa järvissä. 1.1 Historia ja elinkierto Järvilohi on vaelluskala, jonka luonnonmukaiset kutu- ja poikasalueet sijaitsevat jokien koskialueilla ja varsinaiset kasvu- ja syönnösalueet järvien selkävesillä. Luonnontilaisessa elinympäristössä järvilohen kutuaika on syys-lokakuun vaihteessa ja poikaset kuoriutuvat seuraavan vuoden maalis- 12 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN huhtikuussa. Kuoriuduttuaan mätimunasta 2-3 senttimetrin mittainen poikanen valtaa itselleen mahdollisimman hyvän ravintoreviirin, jota se puolustaa sinnikkäästi lajikumppaneitaan vastaan. Synnyinkoskissaan järvilohet viettävät kahdesta neljään vuotta, kunnes ne saavuttavat vaellusvaiheen eli smolttiutuvat. Smolttiutuneet järvilohen poikaset vaeltavat matalilta koskialueilta laajoihin, syviin järvialtaisiin syönnöstämään. Järvilohet kasvavat järvissä kahdesta viiteen kasvukautta, jonka jälkeen ne pyrkivät synnyinjokiinsa sukuaan jatkamaan. Kudulle tullessaan naaraslohet ovat 4–6 -vuotiaita, keskimäärin 70–80 senttimetriä pitkiä ja painavat 3–6 kiloa. Koiraat ovat keskimäärin vuotta vanhempia ja kookkaampia. Niiden keskipituus on 80–90 senttimetriä ja paino 4,5–7,5 kiloa. Pielisessä eläneen järvilohen kutualueet ovat olleet Lieksanjoen alaosien koskissa, kun taas Saimaan järvilohi kuti Pielisjoessa ja siihen Koitereesta laskevassa Ala-Koitajoessa. Pielis- ja Ala-Koitajoen vuotuisen vaelluspoikastuotannon on arvioitu olleen yhteensä noin 98 000 poikasta. Lieksanjoen tuotanto on ollut noin 36 000 vaelluspoikasta vuodessa. Pielisen järvilohi kuoli sukupuuttoon voimalarakentamisen tuhottua sen kutualueet Lieksanjoessa 1960-luvun alussa. Saimaan järvilohikanta joutui vastaavan kohtalon kärsijäksi voimalarakentamisen ja väylien ruoppausten tuhottua sen elinkierron kannalta keskeiset koskiympäristöt vuosien 1955–1971 välisenä aikana. Niinpä viimeistään 1970-luvun alusta lähtien on lajin kohtalo ollut täysin erilaisten säilytystoimien varassa. Järvilohi on saatu säilymään meidän päiviimme kalanviljelyn avulla. Viljelyn pioneerina toimi kalatalousteknikko Martti Puhakka, joka käynnisteli hautomotoimintaa ja viljelykokeiluja jo 1940-luvun lopulla. Myöhemmin aloitettiin myös emokalojen kasvatus ja mädintuotanto laitosympäristössä. Pääosa emokaloista pyydettiin Pielisjoesta, mutta rippeitä myös Lieksanjoen järvilohikannasta saatiin laitoskalastoihin 1960luvun emokalapyynneistä. Järvilohikannan säilytysvastuu siirtyi valtiolle 1970-luvulla. Nykyisin emokalanviljelystä ja mädintuotannosta vastaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Saimaan yksikkö Enonkoskella. Emokalaviljelyn ja mädintuotannon avulla pystytään turvaamaan riittävästi mätiä kannan säilytysistutuksiin sekä myös kalastettavien järvilohien istutuksiin tarvittavaan poikastuotantoon. Vuotuinen tuotanto on noin miljoona silmäpisteasteelle kehittynyttä mätimunaa. Pääosa poikasista istutetaan 2-vuotiaina vaelluspoikasina, mutta viime aikoina ovat lisääntyneet myös 3-vuotiaiden istutukset. Säilytysistutukset tehdään keväisin Pielisjokeen Kuurnan voimalan alapuolelle (noin 70–80 000 poikasta/v) ja Lieksanjokeen Lieksankosken voimalan alapuolelle (noin 15–20 000 poikasta/v). Lieksanjokeen ja Ala-Koitajokeen istutetaan lisäksi 1-vuotiaita jokipoikasia sekä vastakuoriutuneita poikasia tai mätiä. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 13 Lieksanjoen emokalapyynnissä saatu noin 6,5 kg järvilohi. Kuva: Timo Hartikainen 1.2 Järvilohikannan säilytyksen nykyvaiheet Järvilohi häviäisi vesistämme hyvin nopeasti, jos viljely ja istutukset lopetettaisiin. Elinkierron kannalta ehkä tärkeimmät vaiheet lohen elinkaaressa hoidetaan nyt viljelylaitoksissa. Enonkoskelle, Saimaan kalantutkimukseen ja vesiviljelyyn hankitaan joka syksy uuden emokalaston perustamiseksi kutulohien mätiä ja maitia sekä Pielisjoesta että Lieksanjoesta, johon on aktiivisen istutustoiminnan tuloksena saatu palautettua järvilohikanta. Jotta laitoskalastoihin saataisiin mahdollisimman paljon järvilohen perinnöllistä monimuotoisuutta, on emokalapyynnin tavoitteena saada vähintään 50 kutuparia vuodessa. Melko suurista istutusmääristä huolimatta tähän tavoitteeseen ei ole vielä ylletty. Toistaiseksi parhaana vuonna 2008 14 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN saatiin Pielis- ja Lieksanjoesta yhteensä 91 kutulohta. Parinkymmenen viimeisen vuoden emokalamäärä on ollut Pielisjoessa keskimäärin 38 lohta ja Lieksanjoessa 9 lohta pyyntikaudessa. Pienten emokalamäärien takia viljelyyn on saatu vain pieni osa koko järvilohikannan perinnöllistä monimuotoisuutta. Laitosviljelyssä onkin ryhdytty erityistoimiin, joiden avulla perinnöllistä monimuotoisuutta yritetään ylläpitää ja samalla vähentää viljelyn mahdollisia haittavaikutuksia. Vuosittain jatkuva emokalastojen uusiminen ja täydentäminen Pielisjoesta ja Lieksanjoesta saatavista, osittaisen luonnonkierron läpikäyneistä kutulohista on tällä hetkellä tärkein keino järvilohen ja sen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Pelkällä viljelyllä ja istutuksilla järvilohikantaa ei voida säilyttää elinkelpoisena loputtomasti, ja siksi lajille on palautettava mahdollisuus lisääntyä Järvilohen kasvu ja suositeltava alamitta Teksti: Jorma Piironen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Joensuu Järvilohi on Suomen sisävesien nopeimmin kasvava petokala. Kaksivuotiaina kevätkesällä istutetut 70–120 grammaa painavat ja 18–22 senttimetriä pitkät järvilohet saavuttavat lähes kilon painon (noin 40–45 senttimetriä) jo ensimmäisen puolivuotisen järvivaiheensa lopulla. Suurimmat voivat painaa tässä vaiheessa jopa 1,5 kiloa. Toisen järvivuoden aikana järvilohet kasvavat noin 60 senttimetrin pituisiksi ja painavat 2-3 kiloa. Kolmannen järvivuoden lopulla lohet ovat noin 70–80 senttimetriä pitkiä ja painavat 3,5–5,5 kiloa. Järvilohi voi kasvaa reilusti yli 10-kiloiseksi. Yksilölliset kasvuerot ovat kuitenkin huomattavan suuria ja kasvu poikkeaa jonkin verran myös eri vesistöissä. ”Järvilohen alamitta tulisi koko Vuoksen vesistöalueella olla vähintään 60 senttimetriä.” Koko Vuoksen vesistöalueella järvilohen alamitta pitäisi olla vähintään 60 senttimetriä (noin 2-2,4 kg). Kyseinen alamitta on jo käytössä Pielisellä, Pielisjoella ja Pyhäselän-Oriveden alueella. Alamitta edistäisi emokalamäärien lisäämistä ja kasvattaisi huomattavasti istutuksista saatavaa saalista. Istutettujen lohien kasvu ja tuotto on suurinta 2-3 ensimmäisen järvivuoden aikana, jolloin lohet monikymmenkertaistavat painonsa. Nykyisillä kalastustavoilla järvilohen poikasten paras kasvupotentiaali jää hyödyntämättä, sillä suurin osa lohista pyydetään aivan liian pieninä jo ensimmäisen järvivuoden kuluessa. Järvilohen pituuden ja painon keskimääräinen suhde sekä yleistys kalan kasvunopeudesta järvessä.19,63,64 Paino [kg] Järvivuodet [a] 8 A = Suurin osa kaksivuotiaina istutetuista järvilohista pyydetään ensimmäisen järvivuotensa aikana, 40 – 45 cm mittaisina.63 Näin menetetään kalan paras kasvupotentiaali ja istutuksista saatava paras tuotto 7 6 4 B = Järvilohen suositeltava alamitta on 60 cm, jonka kala saavuttaa yleensä kahden järven vietetyn vuoden jälkeen. Tämän jälkeen kalan kilomääräinen kasvu on parhaimmillaan. 5 4 3 3 B 2 2 A 1 1 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 Pituus [cm] NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 15 luonnossa. Luonnonkierron palauttamiseksi emokalamäärä on saatava nousemaan sekä Pielisjoessa että Lieksanjoessa vakaaksi ja vähintään 50:een, todennäköisesti jopa 100 kutupariin vuodessa. Tämä on edellytys sille, että luontainen lisääntymiskierto voisi edes teoreettisesti olla mahdollista. Kalateiden rakentamisellakaan ei ole merkitystä, ennen kuin emokalamäärä on saatu nousemaan riittävän suureksi. Jotta emokalamäärä saataisiin suuremmaksi nykyisillä istutusmäärillä, on kalastusta säädeltävä voimakkaammin. Liian suuri kalastuspaine syönnösalueilla vähentää kutukalojen määrää. Kalastettavien ja säilytystä varten istutettujen järvilohien erottaminen on helposti toteutettava keino emokalamäärän lisäämiseksi. Jotta emokalamäärä saataisiin “suuremmaksi, on kalastusta säädeltävä voimakkaammin.” Kalastettavaksi istutetut lohet voidaan merkitä leikkaamalla niiltä rasvaevä. Kalastajat voivat silloin tunnistaa säilytettävät lohet rasvaevistä ja ainakin uistinkalastajat voivat ne myös vapauttaa elävinä. Järvilohen emokalamäärien kehitys Pielisjoella vuodesta 1985 ja Lieksanjoella vuodesta 1992 (RKTL). Vähimmäistavoitetta ei ole saavutettu kertaakaan. 110 100 90 80 70 Pielisjoki Lieksanjoki vähimmäistavoite 60 50 40 30 20 10 0 2011 2007 2003 1999 1995 1991 1987 2009 2005 2001 1997 1993 1989 1985 16 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Järvilohen kalastus Järvilohi on arvostettu saaliskala, jonka kalastuksella on Itä-Suomessa pitkät perinteet. Kun järvilohen kutukosket Pielisjoessa ja Lieksanjoessa vielä virtasivat vapaina, pyydettiin kudulle nousevia järvilohia virroista erilaisilla pyydyksillä merkittäviä määriä. Perinteinen jokipyynti on sittemmin loppunut ja järvilohen kalastus painottunut järvien karuille ja syville selkävesille. Järvilohen alkuperäisten syönnösalueiden, Saimaan ja Pielisen, lisäksi lajia istutetaan kalastettavaksi nykyään myös moniin muihin järviin. Järvilohta kalastetaan erityisesti Itä-Suomessa, missä toimii myös lukuisia järvilohen ja -taimenen kalastukseen tarkoitettujen kalastusvälineiden pienvalmistajia. Nykyaikana järvilohta tavoitellaan ensisijaisesti vetouistelemalla. Uistelussa käytetään tyypillisesti vaappuja, lusikkauistimia tai täkyrakseja, jotka viritetään uimaan sivuplaanereiden, syvätakiloiden ja erilaisten houkuttimien avulla. Saaliin saamisen kannalta alkukesä ja syksy ovat monilla järvilohivesillä parasta aikaa, sillä silloin järvilohet on helpompi tavoittaa viileistä pintavesistä. Säätä uhmaavat uisteluveneet ovatkin tavallinen näky monien itäsuomalaisten järvien selkävesillä aina järvien jäätymiseen saakka. Järvilohta saadaan saaliiksi myös pyydyksillä. Suuri osa järvilohista pyydetään edelleen verkoilla, vaikka vain harvat kalastajat laskevat verkkoja järvilohi mielessään. Järvilohet saadaankin pääasiassa muun verkkopyynnin sivusaaliina valitettavan usein alamittaisina. Perinteisen lohisiimapyynnin suosio on hiipunut, mutta siimapyytäjiäkin on edelleen. Ammattikalastajat eivät juuri tavoittele järvilohta saaliiksi. Tulevaisuudessa järvilohen kalastus tuleekin painottumaan entistä enemmän viehekalastukseen. Timo Korkan ja Ali Lattusen vetouistelema 7,8 kg järvilohi Puulalta. Kuva: Ali Lattunen NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 17 Kun tarkastellaan “ maailmanlaajuisesti hyvin hoidettuja ja menestyviä kalavesiä, on niistä tunnistettavissa lähes aina seuraavat elementit: kalastuksen rajoittaminen, biologisen tuoton ylläpito sekä sidosryhmien välinen 17 yhteistyö. ” 2. Kestävyys korostuu kalastuksen järjestämisessä 2. Kestävyys korostuu kalastuksen järjestämisessä K alastuksen sääntelyn avulla etsitään kalakantojen käytön ja kestävyyden välistä tasapainoa. Kalastusta säänneltäessä huomioidaan muun muassa tietyn vesialueen kalastuspaine, kalakantojen tuottokyky, kalastajien odotukset sekä vesiympäristössä tapahtuvat muutokset.51 Kalastajista saattaa toisinaan tuntua, että kalastusta säännellään liikaa ja että kalastussäännöt ovat monimutkaisia. Sääntelyä ei kuitenkaan tehdä kalastajien kiusaksi, vaan sääntelyn tarkoituksena on turvata kalakantojen kestävyys ja sovittaa yhteen eri käyttäjäryhmien intressit. Toisaalta sääntelyllä taataan mahdollisimman laadukkaat kalastusmahdollisuudet ja varmistetaan, että kalavedet ovat myös tulevien sukupolvien käytössä. Olennainen osa kalastuksen ohjausta ja sääntelyä on kalastussäännöistä tiedottaminen. Vain tietoa laajasti levittämällä asetetut säännöt saadaan 20 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN kaikkien kalastajien tietoon. On myös tärkeää selittää kalastajille sääntöjen taustalla vaikuttavat tekijät eli se, miksi säännöt on tehty ja mitä niiden avulla tavoitellaan. Suomalainen kalastuskenttä on muutosten edessä. Valmisteilla olevan kalastuslain kokonaisuudistuksen, kansallisen kalatiestrategian sekä järvilohen ja muiden uhanalaisten lohikalojen hoito-ohjelmien perustana on kalastuksen ohjaaminen kestävän kehityksen mukaisesti.22,44 Kestävän käytön periaatteiden mukaisesti tapahtuva kalastus on perustana myös Euroopan sisävesikalastuskomission vapaa-ajankalastajille laatimissa eettisissä säännöissä.45 Lohikalat ovat kalastushallinnon uudistuksissa keskeisessä asemassa. Myös uudessa hallitusohjelmassa on sitouduttu alkuperäisten ja uhanalaisten vaelluskalakantojen suojelemiseen.49 Kalastuksen kestävällä sääntelyllä ja ohjauksella onkin tärkeä rooli järvilohen ja -taimenen tulevaisuuden kannalta. Tässä luvussa esitellään järvilohen kalastukseen keskeisesti vaikuttavat kalastushallinnon uudistukset sekä esimerkkejä kalastusta ohjaavista aluetason sääntelytoimenpiteistä. 2.1 Alamittaisten vapauttamisesta tulee pakollista Alamittaisten kalojen vapauttaminen on tärkeää istutusten tuottavuuden turvaamiseksi ja uhanalaisten kalakantojen säilyttämiseksi. Alamittaisten kalojen vapauttamisesta tulee uuden kalastuslain myötä pakollista. Tämä aiheuttaa suuren muutoksen nykykäytäntöön. Nykyisen kalastuslain 36.1 § perusteella alamittaista kalaa ei ole tarvinnut välttämättä vapauttaa, jos se on ollut sanottavasti vahingoittunut. Laki on antanut kalastajalle tulkinnanvapauden kalan kunnosta. Alamittaisia kaloja onkin otettu saaliiksi turhaan ja myös vilpillisesti. Muutettu kalastuslain 36 § astuu voimaan 1. huhtikuuta 2012. Pykälä on muotoiltu seuraavasti: ”Säädettyä vähimmäismittaa pienempi kala tai rapu on välittömästi laskettava takaisin veteen elävänä tai kuolleena.” Uusi käytäntö tulee aiheuttamaan kalavesillä ristiriitaisia tilanteita. Kalastaja voi olla tilanteessa, jossa pyydyksestä nousee niukasti alamittainen kuollut tai kuolemaisillaan oleva kala, joka uuden lain mukaisesti tulee laskea veteen. Jotta tällaisilta hankalilta tilanteilta vältyttäisiin, tulee kalastusta säädellä siten, että alamittaisia kaloja saadaan kaikessa kalastuksessa mahdollisimman vähän. Myös kalastajien tulee tuntea vastuunsa ja sopeuttaa oma pyyntinsä vastaamaan muuttunutta tilannetta. Alamittaisten kalojen saantia ei voi täysin välttää. Pyydyskalastuksessa alamittaisten kalojen osuutta saaliissa voidaan vähentää muun muassa solmuvälirajoituksilla. Uistinkalastuksessa tärkeää on se, kuinka kalan vapauttaminen suoritetaan. Tällä pyritään siihen, että mahdollisimman moni vapautettu kala selviäisi hengissä. Vapautettavien kalojen kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja kestävän viehekalastuksen hyviä käytäntöjä käsitellään tarkemmin luvuissa kolme ja neljä. 2.2 Rasvaeväleikkaus vaeltavien lohikalakantojen turvaajana Rasvaeväleikkausmenetelmä tarkoittaa sitä, että kaikilta järvialueelle istutettavilta järvitaimenilta ja -lohilta leikataan rasvaevät. Rasvaeväleikatut kalat on tarkoitettu pyydettäväksi ja niitä voi ottaa saaliiksi alamittojen ja saaliskiintiöiden sallimissa rajoissa. Jokainen rasvaevällinen järvilohi ja -taimen on sen sijaan vapautettava kalan koosta riippumatta. Rasvaeväleikkauksien Luonnonkudusta syntyneet tai “ pienpoikasina istutetut rasvaevälliset järvitaimenet ja -lohet ovat liian arvokkaita tapettaviksi saaliina. ” avulla eriytetään luonnonkiertoon tarkoitetut yksilöt kalastettaviksi tarkoitetuista yksilöistä. Menetelmän avulla pyritään säilyttämään NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 21 Järvilohen emokalojen paluuprosenteissa Suomen ja Ruotsin välillä huimia eroja Järvilohen emokalojen paluuprosentti on Suomessa mitättömän alhainen. Pielisjoen ja Lieksanjoen vuotuinen emokalasaalis on keskimäärin 0,04–0,08 prosenttia syönnökselle lähteneistä järvilohen istutetuista vaelluspoikasista. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 10 000 syönnökselle lähteneestä järvilohenpoikasesta ainoastaan neljästä kahdeksaan yksilöä palaa jokiin kutua yrittämään. Luku perustuu olettamukseen, että emokalapyynnissä saadaan saaliiksi kaikki kutemaan pyrkivät yksilöt. Kalastus on merkittävä syy Pielisjokeen palaavien emokalojen häviävän pieneen määrään.21 Ruotsin Vänerniin laskevissa kutujoissa järvilohen emokalojen paluuprosentit on aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Klarälv-jokeen istutetuista järvilohista ja -taimenista palaa jokeen emokaloina noin 0,9 prosenttia. Järvilohi lisääntyy Klarälvalla myös luontaisesti, joskin kalojen nousu lisääntymisalueille on voimalaitosrakentamisen myötä estynyt. Luontaista kantaa olevia emokaloja siirretään voimalaitosten yläpuolisille kutualueille maanteitse. Klarälvan luontaisen smolttituotannon arvioidaan olevan noin 20 000 vaelluspoikasta vuodessa. Joen vuotuinen emokalasaalis on kasvanut 90-luvun puolivälin 200 emokalan tasosta nykyiseen yli 700 kalaan. Luvuista voidaan laskea, että emokalojen Kalatie Vänerniin laskevassa Gullspångs-joessa Ruotsissa. 22 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN paluuaste olisi nykyisellään noin 3,5 prosenttia.29, 60,61,62 Klarälvalla alasvaeltavat järvilohenpoikaset joutuvat uimaan kahdeksan eri voimalaitoksen turbiinien läpi. Voimalaitosten on tutkimusten perusteella arvioitu tappavan noin 80 prosenttia Klarälvan vaelluspoikasista ennen kuin ne pääsevät syönnöstämään Vänernille. Lisäksi tulee huomioida, että Klarälv-joella käytössä olevan emokalapyydyksen pyyntiteho on virtausvaihteluista johtuen varsin heikko. Nämä tekijät huomioiden ruotsalaistutkijat ovat arvioineet, että luontaisen lisääntymisen kautta syntyneiden järvilohen emokalojen paluuaste Klarälv-jokeen voisi olla huomattavasti suurempi kuin nykyinen 3,5 prosenttia. Puhutaan, että paluuaste voisi olla jopa yli kymmenen prosenttia. 29, 60,61,62 Emokalojen paluuprosenttien ero Vuoksen alueen ja Vänernin alueen välillä on suunnaton. Syitä tähän on varmasti monia, mutta yksi varmasti vaikuttava tekijä on Vänernin voimakkaampi kalastuksen sääntely. Vänernillä on panostettu voimakkaasti kalastuksenvalvontaan, kalastajille suunnattuun tiedotukseen, kestävän kehityksen mukaiseen kalastuksen ohjaukseen sekä rasvaeväleikkauskäytäntöön. Vänernin esimerkki antaa uskoa siihen, että myös Suomessa järvilohen tilannetta voidaan todella parantaa. vähäiset vaeltavat järvitaimen- ja järvilohikannat lopulliselta sukupuutolta. Menetelmä on ollut käytössä Ruotsin Vänernillä jo parikymmentä vuotta ja kokemukset siellä ovat olleet positiivisia. Rasvaeväleikkausmenetelmä on myös käytössä Keski-Suomen taimenvesillä. Nyt käytäntöön ollaan siirtymässä Pielisellä ja osissa Saimaata. Kun käytäntöön siirrytään, eviä ei leikata esimerkiksi Lieksanjokeen ja Pielisjokeen istutettavilta vastakuoriutuneilta ja 1-vuotiailta poikasilta. Myös vähäiset luonnonkudusta syntyneet järvitaimenet ovat luonnollisesti rasvaevällisiä. Luonnonkudusta syntyneet tai pienpoikasina istutetut rasvaevälliset järvitaimenet ja -lohet ovat liian arvokkaita tapettaviksi saaliina. Osa näistä yksilöistä palaa 2-5 järvivuoden jälkeen istutus- tai synnyinjokiinsa kutua yrittämään. Näihin emokaloihin perustuu lajien säilyminen vesissämme ja niiden on annettava toimia suvunjatkajina. Jos tässä epäonnistutaan, ei tulevaisuudessa ole saatavilla myöskään laa- dukkaita istukkaita. Rasvaeväleikkauksien avulla voidaan turvata riittävä ja laadukas emokalasto kannan hoitoa varten, mutta kuitenkin toisaalta sallia järvilohen ja -taimenen kalastus tulevaisuudessa Saimaalla ja Pielisellä. 2.3 Kalastuksenvalvonta kehittyy Kalastuksenvalvonta on olennainen osa kalastuksen järjestämistä. Vain oikeanlaisella ja riittävällä valvonnalla voidaan taata, että kalastusta harjoitetaan asetettujen sääntöjen mukaisesti. Suomessa kalastuksenvalvonta on usealla kalastusalueella valitettavasti riittämätöntä. Uuden kalastuslain myötä kalastuksenvalvonta tulee uudistumaan. Kalastuksenvalvontaa käsittelevä uudistettu lakiosuus astuu voimaan 1.4.2012. Lakiuudistuksen myötä pyritään tehostamaan muun muassa vaelluskalojen kalastusta koskevien säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa. Kalastuslain uusitussa 99 § todetaan, että kalastuksenvalvojalla on oikeus Kuva: Jarno Saukkonen NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 23 Vänernillä ei sallita kalastusrikkomuksia Ruotsissa sijaitseva Vänern on erinomainen kalajärvi, jonka kalastosta pidetään hyvää huolta. Vänernillä on alettu soveltamaan kalastuksenvalvonnassa nollatoleranssia. Tiukentunut valvonta ja entistä kovemmat rangaistukset on koettu hyviksi keinoiksi ohjata kalastajien käyttäytymistä ja turvata kalakantojen kestävyys. Kalastuksen ohjausta alettiin kehittää Vänernillä voimakkaammin muutamia vuosia sitten. Aluksi oletettiin, että ongelmat korjautuisivat kalastajille suunnatun tiedotuksen avulla ja väärinkäytöksiä katsottiin läpi sormien. Pian kuitenkin huomattiin, ettei ongelma ollut niinkään tiedotuksessa tai asetetuissa kalastussäännöissä, vaan siinä, ettei sääntöjen noudattamista todellisuudessa valvottu riittävän tarkasti. Muutos parempaan tapahtui hyvin nopeasti sen jälkeen, kun ongelma oli tunnistettu ja kalastusrikkomuksiin alettiin suhtautua vakavammin. Kun keväällä 2007 oikeuteen vietiin useita kymmeniä kalastusrikkomustapauksia, havaittiin saman vuoden syksyllä valvonnan yhteydessä enää yksittäisiä oikeusprosessia vaativia tapauksia. 23,55 Vänernillä valvojalla on oikeus nousta veneeseen ja tutkia saalis. Valvojalla on myös oikeus vaatia kalastajaa avaamaan suljettu laatikko tai muu kalansäilytyspaikka. Kalastaja voi kieltäytyä, mutta tällaisissa tilanteissa paikalle kutsutaan poliisi. Vänernillä valvonta kohdistuu pyydysten laillisuuden ja viehekalastajien saaliin tarkastamiseen. Erityisesti valvonnan kohteena on alamittaisten tai rasvaevällisten lohikalojen hallussapito, josta seuraa aina rangaistus. Valvonta ja kalastuksen säätely pohjautuvat kalakantojen tutkittuun tilaan. 23,55 Kalastussääntöjen rikkomisesta seuraa Vänernillä pääsääntöisesti kovat rangaistukset. Minimisakko on noin 2000 kruunua (noin 220 euroa). Jos kalastajalla on esimerkiksi hallussaan rasvaevällinen tai alamittainen järvilohi tai -taimen, on yleinen sakko noin 5000 kr (noin 550 euroa). Sanktioiden suuruudet kuitenkin vaihtelevat syyttäjästä riippuen. Väärinymmärrykset otetaan huomioon, mutta muuten rikkeistä joutuu aina vastaamaan. 23,55 Vänernillä kaikkien harrasteverkkokalastajien tulee olla rekisterissä. Tätä kautta heille voidaan tiedottaa sääntömuutoksista, lähettää varoituksia tai vaatia tietoja. Myös viehekalastajia tiedotetaan kalastuksen säännöistä ja valvonnasta aiempaa enemmän. Kalastajia on myös kannustettu ilmoittamaan viranomaisille, mikäli he havaitsevat sääntörikkomuksia. Tiukkojen säädösten ja ankaran valvonnan ohella Vänernillä on koettu tärkeäksi, että kalastajat ovat tietoisia sääntöjen tarkoituksesta ja perustasta.23,55 24 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN tarkastaa, että vedessä, kalastukseen käytettävässä kulkuvälineessä tai rannalla oleva pyydys ja saalis ovat säännösten ja määräysten mukaisia. Poliisilla, rajavartiolaitoksella ja kalastusviranomaisella on lisäksi oikeus tarkastaa kuljetus- ja varastotiloja, joissa säilytetään kaloja ja rapuja. On toivottavaa, että lakiuudistuksen myötä kalastuksenvalvonta kohdistuu lupavalvonnan ohessa aiempaa enemmän kalastajien saaliin tarkastamiseen. Kalastuksenvalvontaan tulee myös sitoa enemmän resursseja ja kalastussääntöjen rikkomisesta tulee langettaa nykyistä tuntuvampia rangaistuksia. Näin valvonta on uskottavaa ja kalastajat tietävät, ettei riskin ottaminen kalavesillä kannata. Useissa maissa kalastuksenvalvontaan ja kalastusrikkomuksiin suhtaudutaan vakavammin kuin Suomessa. Esimerkiksi Kanadassa kalastajia kannustetaan laajalti ilmoittamaan havaitsemistaan kalastukseen liittyvistä väärinkäytöksistä. Ilmoituksen voi tehdä muun muassa ympäri vuorokauden päivystävän puhelinnumeron kautta.43 Kalastuksenvalvonta ja sääntely voi olla myös hyvin yksityiskohtaista. Ontariossa vapaa-ajankalastajia ohjeistetaan pakkaamaan saamansa saalis siten, että kalalaji voidaan tunnistaa ja otettujen kalojen määrä laskea. Jos kalastaja ei toimi ohjeiden mukaan, seurauksena voi olla oikeusprosessi.52 Ruotsin Vänernillä puolestaan on käytössä sääntö, jonka mukaan muun muassa järvilohia ja -taimenia ei saa paloitella ennen rantaan saapumista. Säännöllä estetään kalastajia ottamasta saaliiksi esimerkiksi alamittaisia ja rasvaevällisiä yksilöitä.48 2.4 Järvialueilla tapahtuvan kalastuksen sääntelyn merkitys kasvaa Järvilohet vaeltavat pitkiä matkoja syönnösalueillaan Saimaalla ja Pielisellä. Järvilohi on vapaa-ajankalastajien arvostama saaliskala ja kalastuksesta aiheutuva kuolleisuus onkin yksi järvilohen vaikeaa tilannetta selittävä tekijä. Järvilohen emokalamäärien kasvattamiseksi ja lajin säilyttämiseksi ei voida enää odottaa ja toivoa, että nykyinen sääntelytaso tuottaisi vaadittavia tuloksia. Jotta järvilohta voidaan kalastaa jatkossakin, tulee kalastuksen olla kestävää. Tästä syystä järvialueella tapahtuvaan kalastukseen on kohdennettava entistä tarkempaa ohjausta. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2003 julkaisemaa kansallista järvilohistrategiaa päivitetään. Päivitys kantaa nimeä järvilohen hoito-ohjelma ja se valmistuu vuoden 2011 loppuun mennessä. Keskeinen ajatus hoito-ohjelmassa tulee olemaan kalastuksen aiempaa voimakkaampi sääntely järvilohen emokalamäärien kasvattamiseksi. Tärkeitä Järvilohen emokalamäärien “ kasvattamiseksi ei voida enää odottaa ja toivoa, että nykyinen sääntelytaso tuottaisi vaadittavia tuloksia. ” kalastuksen sääntelytoimenpiteitä ovat muun muassa rauhoitusalueet ja pyydystekninen säätely. Mikäli nämä paikallistason sääntelytoimenpiteet yhdistettyinä kalastushallinnon uudistuksiin ja rasvaeväleikkausmenetelmän käyttöönottoon eivät Kestävä kalastus turvaa kalastusmahdollisuudet myös tuleville sukupolville. Kuva: Juri Jukola NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 25 tuota vaadittavia tuloksia, voi kalastushallinto joutua rajoittamaan järvilohen kalastusta tulevaisuudessa huomattavasti voimakkaammin. Rauhoitusalueet Jotta lohikalakannat voidaan pitää elinvoimaisina, on kalavesille tarvittaessa asetettava rauhoitusalueita. Rauhoitusalueilla voidaan kieltää kalastus kokonaisuudessaan tai rajoitukset voivat koskea jotain tiettyä kalastusmuotoa. Tyypillisiä rauhoitettavia vesialueita ovat järvien kapeikot, salmikohdat ja jokisuut. Alueita ei aina tarvitse rauhoittaa ympärivuotisesti, vaan kalastusta voidaan rajoittaa tiettyinä ajankohtina.59 Rauhoitusalueiden avulla voidaan turvata esimerkiksi emokalojen nousu jokialueille syysaikaan, vaelluspoikasten selviäminen syönnösalueille alkukesästä tai järvilohien ja -taimenien leviäminen selkävesille istutusten jälkeen. Rauhoitusalueiden koko ja sijainti määräytyvät tilanne- ja järvikohtaisesti. Rauhoitusalueet voivat olla tarvittaessa pinta-alaltaan suuria. Ruotsin Vätternillä on esimerkiksi rauhoitettu noin 15 prosenttia koko järven pinta-alasta ympärivuotisesti kaikelta kalastukselta nieriä- ja siikakantojen turvaamiseksi.30 Rauhoitusalueisiin vaikuttaa myös se, mikä kalalaji on kyseessä. Esimerkiksi nieriä ja järvitaimen vaativat erilaisia rauhoitusalueita. Kalanviljelyllä ja istutuksilla on olennainen osa järvilohikantojen säilyttämisessä. Lohikalat uivat istutusten jälkeen parvissa, jolloin niiden todennäköisyys jäädä esimerkiksi verkkoihin tai uistelijoiden saaliiksi on huomattava. Istutuksien onnistuminen tulisikin turvata istutusten jälkeisellä rauhoituksella. Istutusten jälkeisen rauhoituksen sopiva kesto on esimerkiksi kolmesta neljään viikkoa. Rauhoituksella on merkittävä vaikutus alamittaisten lohikalojen säästämisessä ja istutustoiminnan taloudellisen kestävyyden parantamisessa. 56 26 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Saaliskiintiöt Saaliskiintiöiden asettaminen auttaa jakamaan saaliin tasaisemmin kalastajien kesken ja kalastuskauden aikana. Tämä auttaa tarvittaessa myös rajoittamaan kokonaissaaliin määrää ja ohjaa kalastuspainetta useampiin lajeihin.51 Saaliskiintiöiden asettaminen järvilohen ja -taimenen kalastettavien kantojen turvaamiseksi on perusteltua. Kun olosuhteet ovat otolliset ja kalavedet hyviä, voi osaava kalastaja saada vetouistelemalla useita mitantäyttäviä järvilohia päivässä. Vastuuntuntoinen kalastaja lopettaa pyynnin ajoissa, mutta ilman saaliskiintiötä ei ketään voida tähän velvoittaa. Kestävän kehityksen näkökulmasta kalastusalueiden on syytä määritellä päiväkohtaisia saaliskiintiöitä tietyille kalalajeille, ennen kaikkea järvilohelle ja -taimenelle. Kalastajien on puolestaan ymmärrettävä, etteivät hyvätkään kalakannat Paasivedellä otettiin käyttöön järvilohen saaliskiintiö Saimaan vesistöön kuuluvalla Paasivedellä on vuonna 2011 otettu käyttöön järvilohen saaliskiintiö. Saaliskiintiö on kalastajakohtainen, ja sen mukaan kalastaja saa ottaa saaliikseen enintään kaksi mitan täyttävää järvilohta vuorokaudessa. Paasivedellä järvilohen alamitta on 60 cm. Saaliskiintiö otettiin käyttöön, koska Paasiveden suosio uistelukohteena on lisääntynyt voimakkaasti, ja yksittäisten kalastajien tiedettiin saaneen jopa yli kymmenen mitallista järvilohta vuorokaudessa. Päätöksellä halutaan turvata järvilohen tulevaisuutta ja tasata saaliin jakautumista eri kalastajien kesken. ”Kalastajat ovat ottaneet saaliskiintiön vastaan ymmärtäväisesti. Kaksi mitallista järvilohta päivässä riittää mainiosti.” Vilho Koskelo, KeskiKarjalan kalastusalue kestä liiallista pyyntiä ja että saaliskiintiöiden avulla turvataan hyvät kalastettavat kalakannat myös tuleville vuosille. Järvilohen ja -taimenen kalastuksessa riittävä päiväsaalis voi olla esimerkiksi yksi tai kaksi mitantäyttävää lohikalaa kalastajaa kohden ja enintään kolme mitantäyttävää lohikalaa venettä kohden. Pyydystekninen säätely Pyydystekninen tarkastelu ja säätely ovat keskeinen osa kestävän kalastuksen kokonaisvaltaista kehittämistä. Pyydysteknisen säätelyn avulla voidaan ehkäistä esimerkiksi alamittaisten lohikalojen joutumista saaliiksi tai säädellä tietyn pyydyksen pyyntitehoa silloin, jos sen käyttö vaarantaa kalakantojen kestävyyden. Pyydysteknistä säätelyä voidaan toteuttaa esimerkiksi verkkojen solmuvälejä tai pyydysyksiköiden lukumäärää rajoittamalla sekä suosimalla tai rajoittamalla tiettyjen pyyntimuotojen käyttöä. Pyydyskalastusta järvilohen kestävän kalastuksen näkökulmasta käsitellään tarkemmin luvussa viisi. Kalastusrajoitukset ovat poikineet hyviä tuloksia Lahden Vesijärvellä Lahden Vesijärvi on suosittu kalastuskohde erityisesti järven hyvien kuhakantojen vuoksi. Koska kalastuspaine on järvellä kova, on muun muassa Lahden kaupungin vesialueilla päädytty tekemään voimakkaita kalastusta rajoittavia päätöksiä. ”Kalastusta rajoittavat päätökset on tehty siksi, että mahdollisimman moni voisi kalastaa Vesijärvellä ja kalakannat kestäisivät kalastuspaineen.” vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin, Lahden kaupunki Vesijärven pyydysyksiköiden hinnat ovat suomalaisittain varsin korkeat. Vesijärven kalastusluvan vuosimaksu kaupungin alueella on 15 € pyydysyksikköä kohden (yhteisen vesialueen osakas 10 €/pyydysyksikkö, ulkopaikkakuntalaiset 30 €/pyydysyksikkö). Yksi ruokakunta voi lunastaa enintään kolme pyydysyksikköä ja maksimissaan verkkojata saa olla 90 metriä pitkä. Lisäksi verkko saa olla vain kolme metriä korkea. Vesijärven kalastusalueella kuhan alamitta on 42 cm. Kuhakannan suojaamiseksi Vesijärvellä on tehty rajoituksia myös verkkojen silmäkokoihin. Vain solmuvälit alle 23 tai yli 49 millimetriä ovat sallittuja. Solmuvälin noston seurauksena kuhakannan luontainen lisääntyminen on elpynyt ja kuhasaalis yli kaksinkertaistunut. Vuonna 2013 tullaan kaupungin alueella kieltämään 23–54 mm solmuväli. Kestävä kalastuksen järjestäminen on huomioitu myös siten, että katiskapyynti on kaupungin alueella toistaiseksi maksutonta. ”Rajoitukset ovat aiheuttaneet jonkun verran rutinaa, mutta useimmat kalastajat ovat tyytyväisiä ja jopa kiittelevät rajoituspäätöksistä. Kuhakannat ovat hyvät ja keskikoko noussut.” isännöitsijä Jari Hagman, Vesijärven kalastusalue NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 27 Valikoiva kalastus ja “ alamittasäädökset menettävät merkityksensä, jos vapautettavia kaloja ei saada palautettua veteen hyväkuntoisena. ” 3. Vapautettujen kalojen kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät Kuva: Olli Koskinen 3. Vapautettujen kalojen kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät U uden kalastuslain mukainen alamittaisten kalojen vapauttamispakko ja monissa kalastusalueissa tehty päätös rasvaeväleikkauskäytäntöön siirtymisestä tulevat vaikuttamaan suomalaiseen kalastuskulttuuriin merkittävästi. Erityinen vaikutus näillä säädöksillä on järvialueilla tapahtuvaan järvilohen ja -taimenen kalastukseen. Kyse ei ole pyydä ja päästä -kalastuksesta, vaan kalakantojen turvaamiseksi tapahtuvasta, lakiin ja asetuksiin pohjautuvasta valikoivasta kalastuksesta. Valikoivassa kalastuksessa saaliiksi otetaan sellaisia yksilöitä, joilla ei ole keskeistä merkitystä kalakantojen säilymisessä. Tällaisia yksilöitä ovat esimerkiksi kalastusta varten järvialueille istutetut lohikalat. Sen sijaan säilytettävään kantaan kuuluvat yksilöt tulee vapauttaa. Näitä ovat muun muassa rasvaeväleikkaamattomat järvilohet ja -taimenet, jotka nousevat synnyin- tai istutusjokiinsa kutua yrittämään. Nämä yksilöt ovat perusta lajien säilymiselle. 30 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Valikoivan kalastuksen yhteydessä vapautettujen kalojen selviytyminen puhuttaa urheilukalastuspiirejä eri puolilla maailmaa. Erityisen paljon asia on herättänyt keskustelua Pohjois-Amerikassa. Koska lohikalojen valikoiva kalastus on nousemassa myös Suomessa yhä tärkeämmäksi teemaksi, on keskeistä, että vapautettujen kalojen selviämiseen kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota. Oikein käsitellyistä lohista ja “taimenista voidaan vapauttaa elävänä yli 90 prosenttia. Jos vapautettavia kaloja käsitellään huolimattomasti, voi valtaosa kaloista menehtyä. ” Vapautettujen kalojen selviytymistä on tutkittu paljon. Tutkimukset osoittavat, että urheilukalastusmenetelmin pyydetyistä ja oikeaoppisesti käsitellyistä lohista ja taimenista voidaan vapauttaa elävänä yli 90 prosenttia.13 Toisaalta, jos kaloja käsitellään huolimattomasti, voi valtaosa vapautetuista kaloista menehtyä. Vapautuksen yhteydessä pahasti vahingoittunut ja kuolemaan jäänyt alamittainen lohikala on harmillinen näky. Kaloille aiheutuvia vammoja voi vähentää perehtymällä kalojen vahingoittumiseen vaikuttaviin tekijöihin ja kehittämällä toimintatapojaan sen mukaisesti. Merkittäviä vapautettujen kalojen kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa koukun tarttuminen kalan elintoimintojen kannalta tärkeisiin elimiin, veden korkea lämpötila, kalan varomaton käsittely sekä pitkittynyt käsittelyaika ennen kalan vapauttamista.4,13 Monissa tapauksissa kala altistuu väsytyksen ja vapautuksen yhteydessä samanaikaisesti usealle edellämainituista vaaratekijöistä, jolloin menehtymisen todennäköisyys kasvaa. 14 3.1 Koukun tarttumiskohta Koukun tarttuminen elintoimintojen kannalta tärkeisiin elimiin on merkittävin yksittäinen vapautettujen kalojen kuolleisuutta aiheuttava tekijä4. Erityisen herkkiä alueita ovat kidukset ja nielu13. Koukun tarttumiskohdan merkitystä kuvastaa hyvin harmaanieriällä (Salvelinus namaycush) tehty tutkimus, jossa selvitettiin vetouistelemalla saatujen kalojen kuolleisuutta. Syvälle koukun nielleiden harmaanieriöiden kuolleisuudeksi mitattiin tutkimuksessa yli 71 prosenttia, kun taas leuasta tarttuneista kaloista menehtyi vain noin 7 prosenttia.25 Syvälle joutunut koukku siis kymmenkertaisti vapautettavan kalan menehtymisen todennäköisyyden. Tästäkin suurempia eroja havaittiin tutkimuksessa, jossa selvitettiin koukun tarttumiskohdan vaikutusta kuningaslohen (Oncorhynchus tshawytscha) kuolleisuuteen. Nielusta tarttuneiden kalojen kuolleisuudeksi mitattiin tutkimuksessa 67 prosenttia ja kiduksista tarttuneiden kalojen kuolleisuudeksi 82 prosenttia. Leuasta tai suupielestä tarttuneista kuningaslohista menehtyi sen sijaan vain kaksi prosenttia.24 Tutkimustulokset osoittavat vahvasti, kuinka suuri vaikutus koukun tarttumiskohdalla on lohikalojen kalastuskuolleisuuteen. mukaan syvälle “Tutkimuksen nieluun joutunut koukku kymmenkertaisti kalan menehtymisen todennäköisyyden. ” Koukun tarttumiskohta vaikuttaa merkittävästi siihen, vuotaako kala verta vai ei. Jos koukku on syvällä kalan nielussa, sen poistaminen aiheuttaa yleensä kuolettavan verenvuodon. Syvälle NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 31 koukun nielleen kalan selviytymismahdollisuudet paranevat, jos koukkua ei yritetä poistaa, vaan se jätetään kiinni kalaan katkaisemalla siima.4 Tämä on mahdollista esimerkiksi täkyraksilla uistellessa. Näin toimittaessa ei tule kuitenkaan käyttää ruostumattomasta materiaalista valmistettuja tai niin sanottuja kultakoukkuja. Taimenella (Salmo trutta) ja kirjolohella (Oncorhynchus mykiss) tehdyissä tutkimuksissa todettiin, että syvälle nieluun tarttuneen koukun irrottaminen aiheutti keskimäärin noin 60 prosentin kuolleisuuden. Vastaavasti kun koukku jätettiin kiinni kalan nieluun, menehtyi kaloista tutkimusten perusteella noin 20 prosenttia.18,33 Tutkimusten mukaan osa kaloista saa poistettua nieluun jätetyn koukun elimistöstään muutamien viikkojen kuluessa.31,33 Siiman katkaiseminen ja koukun jättäminen kalaan on kuitenkin pelkkä hätäkeino ja olennaisempaa on pohtia, kuinka koukun tarttumista syvälle nieluun saadaan ehkäistyä. 3.2 Luonnollisen syötin käyttö Kalat nielevät luonnonmukaisen tai hajustetun syötin usein syvemmälle kuin keinotekoisen vieheen. Tästä johtuen kalojen kuolleisuus syöttikalastuksessa on usein korkeampi kuin viehekalastuksessa. Kirjolohella (Oncorhynchus mykiss) tehdyssä tutkimuksessa on lisäksi todettu, että kalat nielevät paikallaan olevan syötin syvemmälle kuin sellaisen syötin, jota uitetaan aktiivisesti. Tästä johtuen passiivisen syöttikalastuksen yhteydessä saatujen kalojen todennäköisyys menehtyä on erittäin suuri.4,9,28,33 Pielisellä vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin järvilohen (Salmo salar m. sebago) ja -taimenen (Salmo trutta) kuolleisuutta lohisiimapyynnin yhteydessä. Lohisiimapyynti on luonnonmukaisella syötillä tapahtuvaa passiivista pyydyskalastusta. Tutkimuksessa käytettiin yksihaarakoukkuja kokoluokassa 3/0. Tutkimuksen 32 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN aikana saatiin yhteensä 470 järvilohta ja taimenta. Vapautettavaksi tarkoitetuista järvilohista menehtyi tutkimuksessa jokainen ja taimenista 94 prosenttia. Saaduista kaloista 91 prosentilla oli koukku syvällä nielussa, mikä selittää korkean kuolleisuuden.39 3.3 Kalan pitäminen poissa vedestä Ilma-altistuksella tarkoitetaan sitä aikaa, jonka kala on poissa vedestä ennen vapauttamista. Kun kala nostetaan pois vedestä, sen hapensaanti estyy ja maitohappoarvot nousevat. Jokainen sekunti poissa vedestä heikentää vapautettavan kalan selviytymismahdollisuuksia. Ilma-altistuksen on myös todettu vaikuttavan esimerkiksi lohen (Salmo salar) käyttäytymiseen vapautuksen jälkeen. Ilma-altistuksen vaikutukset eivät aina ilmene välittömästi, vaan kala voi kuolla ilma-altistuksen aiheuttamiin seurauksiin vielä tunteja vapautuksen jälkeen.13, 36 Jokainen sekunti poissa vedestä “ heikentää vapautettavan kalan selviytymismahdollisuuksia.” Tutkimukset osoittavat, että oikeanlainen ja nopea käsittely vapautustilanteessa on kalojen selviytymisen kannalta keskeistä.9 Vapautettava kala voi altistua ilmalle esimerkiksi koukkuja irrotettaessa, punnittaessa, mitattaessa tai valokuvattaessa. Jos kala aiotaan vapauttaa, tulee sen altistamista ilmalle välttää. 3.4 Koukun tyyppi Erilaisten koukkujen vaikutuksia vapautettavan kalan selviytymiseen on tutkittu paljon. Yksi- ja kolmihaarakoukkuja vertailtaessa on todettu, että yksihaarakoukku on nopeampi irrottaa ja se aiheuttaa tarttumiskohdassaan vähemmän kudosvaurioita kuin kolmihaarakoukku. Toisaalta on havaittu, että yksihaarakoukuilla on suurempi todennäköisyys joutua syvälle kalan nieluun kuin kolmihaarakoukuilla.15 Myös koukun väkäsellisyys tai väkäsettömyys puhuttaa sekä kalastajia että tutkijoita. Väkästen poistamisen on joissain tutkimuksissa todettu parantavan vapautettavien kalojen selviytymismahdollisuuksia. Toisissa tutkimuksissa vapautettujen kalojen selviytymisessä ei puolestaan ole havaittu merkittävää eroa. Väkäsettömästä koukusta kala on helpompi vapauttaa, toisaalta väkäsetön koukku uppoaa helpommin, voi aiheuttaa syvempiä pistoksia ja karkuuttaa enemmän kaloja.4,9,12,27,32 Koukun mallilla on vaikutusta sen todennäköiseen tarttumiskohtaan kalassa. Erityisesti syöttikalastusta varten kehitetty pyörökoukku (circle hook) on suunniteltu niin, että se tarttuu kiinni kalan suupieleen. Tutkimukset osoittavat, että pyörökoukkujen käyttäminen syöttikalastuksessa, kuten onginnassa, perinteisten koukkujen sijaan aiheuttaa kaloille huomattavasti vähemmän vaurioita.4,9,16 Syvältä nielustaan tarttuneiden kalojen osuutta pitkäsiimakalastuksessa on puolestaan onnistuttu vähentämään koukun varteen kiinnitettävien metallilankojen avulla.42 Edellä kuvattujen syöttikalastukseen soveltuvien koukkujen saatavuus Suomessa on heikko ja niiden soveltaminen suomalaiseen kalastuskulttuuriin vaatisi käytännönläheistä tutkimusta. Koukkujen valinnalla voidaan vaikuttaa suuresti vapautettavan kalan käsittelyn nopeuteen ja tätä kautta kalan vapautuksen yhteydessä kokemaan rasitukseen. Koukkuja käsittelevien tutkimusten tuloksista on kuitenkin vaikea tehdä yleispäteviä päätelmiä ja koukut onkin parasta valita käytettävän kalastusmenetelmän perusteella. Esimerkiksi perhokalastuksessa ja vetouistelussa koukuilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Vapautettavien kalojen kannalta koukut tulisi valita niin, että koukku tarttuu kiinni kalan leukoihin ja on mahdollisimman helposti irrotettavissa. Ylimääräisten koukkujen ei myöskään tulisi turhaan tarttua kalan silmiin, kiduksiin tai nieluun. Kalan mahdollisimman nopea ja helppo irrottaminen koukuista on myös kalastajan etu. 3.5 Veden lämpötilan vaikutus Veden lämpötila vaikuttaa merkittävästi vapautettavan kalan selviytymiseen. Lohen (Salmo salar) kohdalla tämä on todettu useissa tutkimuksissa. Korkea veden lämpötila vaikuttaa kalan stressitasoon ja vapautettavien kalojen kuolleisuus nousee merkittävästi, kun veden lämpötila lähestyy 20 celsiusastetta.1,10,41 Vastaavasti kun veden lämpötila on alle 10 celsiusastetta, on lohen vapautuksen onnistumisen todennäköisyys huomattavasti suurempi.6,7 Mitä korkeampi on veden “lämpötila, sitä suurempi on vapautettavan kalan menehtymisen todennäköisyys. ” Yleistäen voidaan sanoa, että mitä korkeampi veden lämpötila on, sitä suurempi on vapautettavan kalan menehtymisen todennäköisyys. Korkea veden lämpötila ei NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 33 välttämättä itsessään ole kuolettava tekijä, mutta yhdessä verenvuodon, vääränlaisen käsittelyn tai ilma-altistuksen kanssa kala vahingoittuu lämpimän veden aikaan helposti, eikä sen vapauttaminen elävänä ole enää mahdollista. Tästä syystä esimerkiksi alamittaisten lohikalojen käsittelyssä tulee olla lämpimän veden aikaan erityisen tarkkana. 3.6 Muita kuolleisuuteen vaikuttavia tekijöitä Edellä lueteltujen tekijöiden lisäksi vapautettujen kalojen selviytymiseen vaikuttavat muun muassa väsytysaika ja pyyntisyvyys. Pitkittynyt väsytys lisää kalan stressiä ja heikentää selviytymismahdollisuuksia. Syvältä pyydettäessä paineen ja veden lämpötilan nopea muutos saattaa olla kalalle vaarallinen.4,9 Tärkeä vapautuksen onnistumiseen vaikuttava tekijä on myös kalan limapinnan ja suomupeitteen säilyminen ehjänä. Kalan limapinta ja silmät voivat vahingoittua esimerkiksi haavittaessa. Tästä johtuen vapautettavien kalojen haavitsemista erityisesti solmitusta ja punotusta materiaalista valmistetulla haavilla tulisi välttää.3 Limapinta vahingoittuu helposti myös kalaa käsiteltäessä, eikä vapautettavia kaloja tulisi tästä syystä käsitellä etenkään kuivilla käsillä. 34 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Koukun tarttuminen kalan nieluun tai kiduksiin on merkittävin yksittäinen vapautettavien kalojen kuolleisuutta aiheuttava tekijä. Vapautettavan kalan selviytymisen kannalta on parasta, että koukku tarttuu kalan leukaan tai suupieleen ja on mahdollisimman helposti irrotettavissa. Kala nielee luonnonmukaisen syötin usein syvemmälle kuin keinotekoisen vieheen. Tästä syystä luonnonmukaisen syötin käyttäminen lisää vapautettavan kalan menehtymisen todennäköisyyttä. Aktiivisesti uitetulla syötillä (esim. täkyraksi) kuolleisuus on kuitenkin merkittävästi alhaisempaa kuin passiivisesti pidetyllä syötillä (esim. lohisiima). Kalan pitäminen poissa vedestä heikentää sen mahdollisuuksia selviytyä vapautuksesta. Jo lyhyt ilma-altistus voi olla kalalle kohtalokas. Jos kala aiotaan vapauttaa, tulee sen altistamista ilmalle välttää. Veden lämpötila vaikuttaa vapautuksen onnistumiseen. Vapautettavien lohikalojen menehtymisen todennäköisyys kasvaa merkittävästi, kun veden lämpötila lähestyy 20 celsiusastetta. Kalan limapinta vahingoittuu helposti. Vapautettavan kalan käsittelyä kuivilla käsillä ja haavimista solmitusta ja punotusta materiaalista valmistetulla havaksella tulisi välttää. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 35 Jos kalastajat haluavat hyvät “ kalavedet, tulee heidän osallistua niiden hoitoon. Jos tämä ei kiinnosta kalastajia, niin keitä sitten? David Johansson, Länsstyrelsen, Västra Götalands Län ” 4. Kestävän viehekalastuksen hyviä käytäntöjä Kuva: Johannes Valkonen 4. Kestävän viehekalastuksen hyviä käytäntöjä V iehekalastuskulttuuri kehittyy ja kalastussäännökset uudistuvat. Tähän saakka alamittaisen kalan on saanut ottaa saaliiksi, jos se on vahingoittunut pyynnin yhteydessä sanottavasti. Kalastuslain muutoksen myötä alamittaisten kalojen ottaminen saaliiksi kielletään kaikissa tilanteissa. Järvilohen ja -taimenen vetouistelussa alamittaisten kalojen osuus kokonaissaaliista on usein merkittävä. Lakiuudistuksen myötä vapautettavien kalojen määrä tulee entisestään lisääntymään. Alamittaisten kalojen lisäksi kalastajien täytyy tulevaisuudessa vapauttaa monilla vesialueilla myös lajien säilymisen kannalta tärkeät rasvaevälliset järvilohet ja -taimenet niiden koosta riippumatta. Toisinaan kalastajat vapauttavat pyyntikokoisia lohikaloja myös vapaaehtoisesti. Säännöksiin ja vapaaehtoisuuteen perustuvan valikoivan kalastuksen avulla pyritään turvaamaan kalakantojen kestävyys ja hyvät kalastus- 38 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN mahdollisuudet myös tulevaisuudessa. Vapautettujen kalojen selviytyminen pyyntirasituksesta on keskeistä paitsi kalastettaviksi tarkoitettujen kantojen tuottavuuden, myös lajien suojelun näkökulmasta. Kalastussäännöt voivat velvoittaa kalastajaa vapauttamaan tietyn kalan, mutta kalan selviytyminen vapautuksesta on kalastajan käsissä. Tutkimus ja käytäntö ovat osoittaneet, että kalastajan toimintatavat ja käytetyt välineet vaikuttavat suuresti kalan vapautuksen onnistumiseen. 4.1 Koukkujen määrän vähentäminen Vapautettavan kalan hengissä selviytymisen kannalta on parasta, jos koukku on tarttunut kiinni kalan leukaan ja se saadaan irrotettua nopeasti. Koukun mahdollisimman helppo irrottaminen on myös kalastajan kannalta kätevintä. Kalan vapauttamisesta voi tehdä helpompaa kiinnittämällä huomiota koukkuvalintoihin. Yleisesti Yksihaarakoukut varteenotettava vaihtoehto vaapuissa Kookkaat yksihaarakoukut ovat tavallinen näky pohjoisamerikkalaisissa vetopelleissä ja plugeissa. Näitä lohikalojen vetouisteluun suunniteltuja vieheitä on ollut pitkään saatavilla myös Suomessa. Kotimaisten vetouistelussa käytettävien vieheiden kanssa yksihaarakoukkuja on käytetty huomattavasti vähemmän. Yksihaarakoukkujen käyttöön liittyy monia etuja ja tästä syystä niiden soveltuvuutta suomalaiseen viehekalastuskulttuuriin on syytä tarkastella laajemmin. Osana tässä julkaisussa esitettävän tiedon koostamista järjestettiin Pielisellä vuonna 2011 kestävän viehekalastuksen pilottikokeilu, johon osallistui kuusi vetouistelua aktiivisesti harrastavaa venekuntaa. Kokeilussa kerättiin kalastajien kokemuksia ja ajatuksia järvilohen ja -taimenen kestävän viehekalastuksen hyvistä käytännöistä. Kokeilu toteutettiin yhteistyössä kalastusvälinevalmistaja Rapalan sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Kokeilussa selvitettiin erityisesti yksihaaraisten koukkujen soveltuvuutta järvilohen ja -taimenen vetouisteluun. Kalastajia kannustettiin kokeilemaan yksihaarakoukkuja lohikalojen vetouistelussa käytettävien vaappujen kanssa. Kokeilussa käytettiin VMC:n 9170 -yksihaarakoukkuja kokoluokissa 4, 1 ja 3/0. Yksihaarakoukun koko 4 (VMC) koettiin sopivimmaksi moniin järvilohen ja -taimenen vetouistelussa käytettäviin vaappuihin. Vaappujen kolmihaarakoukut korvattiin yksihaarakoukuilla ja myös koukkujen lukumäärää vähennettiin. Yksihaaraiset koukut viritettiin vaappuihin kahden vieherenkaan avulla niin, että koukun kita avautuu vedossa alaspäin. Markkinoilla on myös erityisesti vaappuihin tarkoitettuja yksihaarakoukkuja, jotka viritetään vieheisiin perinteisesti yhden vieherenkaan avulla. Kalastajien kokemukset yksihaarakoukkujen käytöstä vaappujen kanssa olivat lupaavia. Lähes kaikki lohikalat tarttuivat vieheeseen ainoastaan yhdestä koukusta joko leuoista tai suupielestä, eikä vapaana heiluva yksihaarakoukku aiheuttanut ulkopuolisia tartuntoja juuri lainkaan. Kalan irrottaminen yhdestä koukusta veneen vierellä kävi vaivattomasti. Yksihaarakoukku ei myöskään sotkeutunut haaviin läheskään yhtä helposti, kuin kolmihaarainen. Yksihaarakoukkujen käytön koettiinkin helpottavan kalan vapauttamista huomattavasti ja soveltuvan tältä osin erinomaisesti järvilohen ja -taimenen valikoivaan kalastukseen. Tiettyjen vaappumallien kohdalla yksihaarakoukkujen koettiin herkistävän vieheen uintia ja parantavan näin kalastavuutta. Yksihaarakoukkujen selväksi eduksi todettiin myös vaappujen huomattavasti helpompi säilytettävyys - yksihaarakoukuilla varustetut vaaput eivät sotkeudu säilytyksessä toisiinsa ja niitä mahtuu samaan lokeroon huomattavasti enemmän kuin usealla kolmihaaraisella koukulla varustettuja vieheitä. “Yksihaarakoukkujen käytön koettiin helpottavan kalan vapauttamista huomattavasti.” Kalojen tarttumisesta yksihaarakoukkuihin syntyi kokeiluun osallistuneiden kalastajien välillä keskustelua. Joidenkin kalastajien kokemusten mukaan yksihaarakoukut tartuttivat kaloja heikommin kuin kolmihaarakoukut. Toiset kalastajat eivät puolestaan kokeneet näiden välillä eroa. Varsinaisen väsytyksen aikana yksihaarakoukuista ei sen sijaan enää karannut kaloja sen enempää kuin kolmihaaraisistakaan. Kalojen pysymistä kiinni yksihaarakoukuissa parantaa kahden vieherenkaan käyttö, sillä näin koukut liikkuvat vapaammin ja kalan on vaikeampi kammeta itseään vaapun runkoa vasten. Yksihaarakoukut vaapuissa: kalan vapauttaminen on erittäin helppoa haitallisten ulkopuolisten tartuntojen määrä vähenee selvästi vieheen uinti voi herkistyä vaappujen säilytettävyys paranee koukut eivät tartu yhtä helposti käsiin kalojen tarttuminen yksihaarakoukkuihin saattaa olla heikompaa kuin kolmihaarakoukkuihin (asia vaatii lisäselvitystä) ylisuuret yksihaarakoukut aiheuttavat erityisesti pienille kaloille syviä lävistyksiä NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 39 voidaan sanoa, että mitä vähemmän vieheessä tai täyssä on koukkuja, sitä nopeampi kala on vapauttaa. Koukkujen lukumäärä on myös turvallisuustekijä, sillä ylimääräiset koukut saattavat tarttua kalastajan sormiin kalan vapautuksen yhteydessä. Suomalaisessa viehekalastuskulttuurissa on perinteisesti luotettu kolmihaarakoukkuihin. Erityisesti vaapuissa on totuttu käyttämään jopa kolmea kolmihaarakoukkua. Koukkujen lukumäärän on ajateltu parantavan saaliin tarttumista ja pysymistä kiinni vieheessä. Vapautettavien kalojen selviytymistä ei sen sijaan ole riittävän usein pohdittu. Valikoivan kalastuksen yleistyessä myös Suomessa tulee tämän saaliskeskeisen lähestymistavan rinnalle kehittää uudenlaista ajattelua. On ymmärrettävä, että koukun tarkoituksena on tartuttaa kala, ei tappaa sitä. Toimivaksi havaittuja ratkaisuja ovat esimerkiksi kolmihaaraisten koukkujen määrän vähentäminen vieheissä tai niiden korvaaminen yksihaaraisilla koukuilla. Näitä menetelmiä on helppo soveltaa vetouistelussa käytettäviin vaappuihin ja täkyrakseihin. tarkoitus on tartuttaa “Koukun kala, ei tappaa sitä.” Kun kala iskee vaappuun, tarttuu vähintään yksi koukuista yleensä kalan leukaan, jolloin osa koukuista jää vapaaksi. Vapaaksi jääneet koukut tarttuvat helposti esimerkiksi kalan silmiin tai kiduksiin. Koukkujen sotkeutuminen saaliiksi otettavien kalojen silmiin tai kiduksiin ei ole ongelma, mutta vapautettavaksi säädetyille kaloille se aiheuttaa tarpeetonta vahinkoa ja pitkittää kalojen käsittelyä ennen niiden vapauttamista. Järvilohen vapauttaminen hyväkuntoisena usealla kolmihaarakoukulla varustetusta vaapusta saattaakin olla vaikeaa erityisesti lämpimän veden aikaan. Tämä ongelma on tunnistettu esimerkiksi Ruotsin suurilla järvillä, joissa järvilohivieheissä käytetään 40 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Ruotsissa luotetaan yhteen kolmihaarakoukkuun Ruotsin Vätternillä on sallittua käyttää ainoastaan yhtä koukkua viehettä kohden. Koukku saa olla yksi-, kaksi- tai kolmihaarainen. Yhden koukun sääntö on tehty erityisesti lohikalakantojen turvaamiseksi mitä vähemmän vieheessä on kolmihaarakoukkuja, sitä helpompi kala on vapauttaa. Kun vieheessä on vain yksi koukku, ei ole myöskään vaaraa, että vapaana heiluvat koukut tarttuisivat väsytyksen aikana esimerkiksi kalan silmiin. Koukkujen määrän rajoittamista pohditaan myös Vänernillä, jossa monet kalastajat ovat jo siirtyneet yhden kolmihaarakoukun käyttöön vapaaehtoisesti. 23,53, 54,55 Yhden kolmihaarakoukun virityksessä koukku kiinnitetään vaapun alle viehelukon tai leikarin avulla. Näin koukku pääsee liikkumaan vapaasti eikä kala pysty kampeamaan itseään vaapun runkoa vasten. Monet kalastajat ovatkin huomanneet, että suuret kalat pysyvät tässä virityksessä parhaiten kiinni. Vieheen uintia voidaan säätää sen mukaan, kiinnitetäänkö koukku ensimmäiseen vai toiseen lenkkiin. Yhden kolmihaarakoukun viritys helpottaa myös vieheiden säilytystä. Viehelukoilla kiinnitettävät kolmihaarakoukut voidaan säilyttää vaapuista erillään, jolloin vaappuja mahtuu yhteen rasiaan moninkertainen määrä. 23,54 Yhden kolmihaarakoukun käyttäminen vaapuissa on joillekin kalastajille arkipäivää myös Suomessa ja tämän hyvän käytännön toivoisi yleistyvän laajempaan käyttäjäkuntaan. Suomessa on myös joitakin vaappujen pienvalmistajia, joiden mallistoista löytyy yhdellä kolmihaarakoukulla varustettuja vieheitä. Yksihaarakoukusta kala on helppo vapauttaa nykyään yleisesti vain yhtä kolmihaarakoukkua. Toinen hyväksi koettu ratkaisu on korvata herkkäuintisten vaappujen kolmihaarakoukut yksihaaraisilla koukuilla. Vetouistelu täkyrakseja käyttäen on suosittu pyyntimuoto järvilohen kalastuksessa. Täkyraksiuistelussa käytetään luonnollista syöttiä, kuten muikkua tai salakkaa, joka viritetään jäljittelemään vahingoittuneen pikkukalan uintiliikettä. Tyypillisesti täkyraksissa käytetään yhtä tai kahta kolmihaarakoukkua. Yksi koukuista kiinnitetään syöttikalan kylkeen ja mahdollinen toinen koukku jätetään joko vapaaksi tai kiinnitetään kalan pyrstöpäähän. Kuten vaapuissa, myös täkyraksissa ylimääräinen koukku aiheuttaa vapautettaville kaloille vahinkoa. Järvilohen täkyraksiuistelussa tulisi kestävän kalastuksen näkökulmasta luopua kahden kolmihaarakoukun käytöstä ja suosia sen sijaan yhden kolmihaarakoukun viritystä. Yhtä kolmihaarakoukkua käytettäessä syöttikalan viritykseen voidaan tarvittaessa käyttää apuna rautalankaa tai yksihaarakoukkua, jonka kärki on katkaistu. Koukkujen väkäsellisyys tai väkäsettömyys ei tutkimusten valossa ole vapautettavan kalan selviytymisen kannalta merkitsevä tekijä. Väkäsettömien koukkujen käyttäminen mielletään kuitenkin usein kestävän kalastuksen mukaiseksi käytännöksi. Väkäsettömien koukkujen kiistaton etu on kalan nopea vapauttaminen. Toisaalta kalat pääsevät väkäsettömistä koukuista väsytyksen aikana helpommin irti.12 Vapaana heiluvat väkäsettömät koukut saattavat myös tehdä kalojen silmiin ja kiduksiin väsytyksen aikana syviä pistoksia ja aiheuttaa näin enemmän vammoja kuin väkäselliset koukut. Tätä olettamusta ei kuitenkaan ole tutkimuksilla tiettävästi varmennettu. Väkäsettömien koukkujen voidaan katsoa soveltuvan käytettäväksi parhaiten silloin, kun käytössä on ainoastaan yksi koukku ja kalastajalla on väsytettävään kalaan välitön tuntuma. Tyypillisiä esimerkkejä tästä ovat perho- ja jigikalastus. Vetouistelussa väkäsellisten tai väkäsettömien koukkujen väliseen paremmuuteen on vaikea löytää yhtä oikeaa vastausta ja kyse onkin pitkälti kalastajan tekemisistä henkilökohtaisista valinnoista. 4.2 Vapautettavan kalan käsittelyyn soveltuvia välineitä Vapautuksessa käytetyt menetelmät vaikuttavat kalan selviytymiseen. Kala on parasta vapauttaa veneen ulkopuolella niin, ettei sitä nosteta pois vedestä lainkaan ja sitä ei kosketeta käsillä. Koukkujen irrottamisessa laadukkaat pihdit ovat ensiarvoisen tärkeät. Joskus kalan vapauttaminen veneen ulkopuolella ei kuitenkaan ole olosuhteista johtuen mahdollista. Tällaisessa tilanteessa kala voidaan nostaa veneessä olevaan vesiastiaan. Vesiastiassa kala voidaan irrottaa koukuista rauhassa ja turvallisesti niin, että sitä ei tarvitse käsitellä. Riittävän isossa astiassa kala voidaan myös mitata niin, että se pidetään koko ajan vedessä. Mittaamisen helpottamiseksi astiaan kannattaa kiinnittää mittanauha tai merkitä astian pohjaan eri kalalajien vesistökohtaiset alamitat. Astiassa oleva vesi vaihdetaan aina ennen uuden kalan nostamista veneeseen. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 41 Koukuista irrotettu 50 cm järvilohi vesiastiassa ennen vapautusta on yksinkertainen “Vesiastia apuväline, jonka avulla vapautettavan kalan selviytymismahdollisuuksia voidaan oleellisesti parantaa. ” 42 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Vesiastiaa apuna käyttämällä vapautettavan kalan ilma-altistus jää erittäin lyhyeksi. Vesiastia onkin eräs yksinkertaisimmista apuvälineistä, jonka avulla vapautettavan kalan selviytymismahdollisuuksia voidaan oleellisesti parantaa. Vesiastian käyttäminen kalan vapautuksessa helpottaa myös kalastajan toimintaa, sillä pihtien kanssa veneen korkeiden laitojen yli kurkottaminen voi olla kovassa aallokossa vaikeaa ja jopa vaarallista. Venekäyttöön sopivia vesiastioita ovat esimerkiksi sementille tarkoitetut edulliset muoviastiat tai riittävän suuret kylmälaatikot. Jos vapautettava kala nostetaan vesiastiaan haavilla, on parasta käyttää kumipintaisesta ja solmuttomasta materiaalista valmistettua havasta. Tällainen havas aiheuttaa kalan limapinnalle ja silmille tutkitusti vähemmän vauriota kuin perinteinen solmullinen havas3. Käytännön kokemus on opettanut, että vieheiden koukut ja kalan hampaat, evät tai kiduskaaret eivät helposti sotkeudu tiheään, solmuttomaan ja kumipintaiseen havakseen. Tämä on sekä vapautettavan kalan että kalastajan etu. Vapautettavaa kalaa ei suositella koskaan punnittavaksi. Mikäli vapautettava kala halutaan kuitenkin punnita, suositellaan punnituksessa käytettäväksi pussia tai kassia. Parhaiten soveltuvia ovat erityisesti kalan punnitsemiseen suunnitellut punnituspussit, jotka on valmistettu kalan limapinnalle ystävällisestä materiaalista. Vapautettavan kalan kannalta on parasta, että pussi kastellaan ennen punnitsemista. Punnituspussia käytettäessä kala voidaan punnita tavallisella kalapuntarilla. Vaihtoehtoisesti kala voidaan punnita myös haavissa, jonka havas on valmistettu kumipintaisesta ja solmuttomasta materiaalista. Hyviä käytäntöjä vapautettavan kalan käsittelyyn: Kala väsytetään mahdollisimman nopeasti, mutta repimättä. Kala pyritään vapauttamaan pihdeillä vedenrajassa veneen ulkopuolella. Jos vapautus ei onnistu veneen ulkopuolella, voi kalan nostaa tuoreella vedellä täytettyyn vesiastiaan. Vesiastiassa koukun voi irrottaa rauhassa pihdeillä. Kalaa ei tulisi pitää poissa vedestä montaa sekuntia. Kalan käsittelyä tulee välttää. Jos kalaan joutuu koskemaan, on kädet ensin kasteltava tai käytettävä märkiä käsineitä. Kaloja ei tule roikottaa pyrstöstä tai päästä, sillä tämä saattaa aiheuttaa sisäelinvaurioita tai venyttää kalan selkärankaa. Mitä vähemmän vieheessä on koukkuja, sitä helpompi kala on usein vapauttaa. Solmuton ja kumipintainen havas vahingoittaa kalan limapintaa vähemmän kuin perinteinen solmullinen havas. Uistinten koukut eivät myöskään tartu helposti kumipintaiseen havakseen. Täkyraksin koukun irrottaminen syvältä kalan nielusta johtaa usein voimakkaaseen verenvuotoon ja kalan kuolemaan. Siima kannattaakin katkaista ja jättää koukku kalan nieluun. Kala pystyy usein hankkiutumaan koukusta eroon. Ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tai kultapintaisten koukkujen käyttöä tulee välttää, sillä ne hajoavat kalan suussa hitaammin. Vapautettavien kalojen kuvaamista on syytä välttää. Jos vapautettavasta kalasta on tarkoitus kuitenkin ottaa kuva, on oltava valmiina ajoissa. Kalaa pidetään vaakatasossa ja kuva otetaan nopeasti minimoiden aika, jonka kala on poissa vedestä. Jos vapautettava kala halutaan punnita, on parasta käyttää kalan punnitsemiseen tarkoitettua punnituspussia. Kalan voi punnita myös haavissa, jonka havas on valmistettu kumipintaisesta ja solmuttomasta materiaalista. Punnitus tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti. Kala lasketaan takaisin veteen varovaisesti. Uupunut kala saattaa tarvita elvytystä ennen vapauttamista. Kala elvytetään pitämällä sitä virtaa vasten tai heiluttelemalla sitä edestakaisin vedessä, jotta vettä virtaa kidusten läpi. Kun kala on valmis itse uimaan, sen voi vapauttaa. 8,33,46,47 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 43 on hyvä pohtia, “Kalastajien mitä omalla pyynnillään tavoittelee ja mitä sillä toisaalta kalakannoille aiheuttaa. ” 5. Kohti valikoivampaa pyydys- ja ammattikalastusta 5. Kohti valikoivampaa pyydys- ja ammattikalastusta V aeltavien lohikalakantojen vaikea tilanne sekä kalataloushallinnossa tehtävät uudistukset aiheuttavat painetta eri pyyntimuotojen kestävyyden tarkasteluun. Kalastuksen painopisteen tulisi siirtyä entistä enemmän pyyntimuotoihin, joissa kala säilyy elävänä ja vahingoittumattomana. Tällöin kalastaja voi paremmin valikoida otettavan saaliinsa. Toivottavaa on, että vapautettavaksi säädettyjä kaloja saataisiin saaliiksi mahdollisimman vähän. Pyydyskalastuksen osalta tämä tarkoittaa muun muassa verkkokalastuksen tarkempaa ohjausta ja toisaalta rysäja katiskapyynnin suosimista. Ammattikalastusta voidaan puolestaan kehittää valikoivampaan suuntaan erilaisten teknisten ratkaisujen avulla 5.1 Verkkokalastuksessa huomio solmuväleihin Verkkokalastus on tehokas pyyntimuoto, jolla on pitkät perinteet Suomessa. Vaikka verkkokalastuksen suosio on vähentynyt viime 46 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN vuosina, muodostaa se silti lähes puolet vapaaajankalastajien vuosittaisesta kokonaissaaliista.35 Taimenet ja järvilohet eivät yleensä ole verkkokalastajien ensisijaisesti tavoittelemia kalalajeja. Näitä lajeja saadaan kuitenkin yleisesti verkkopyynnin sivusaaliina. hyväksyttävä se tosiasia, “Onettä siian verkkopyynti ja järvilohilohikantojen samanaikaiset elvyttämistoimenpiteet eivät sovi samoille vesialueille. professori Hannu Lehtonen, Helsingin yliopisto ” Verkkoon jäätyään kala yleensä joko kuolee tai vahingoittuu merkittävästi. Koska uuden kalastuslain mukaan alamittaiset kalat on aina vapautettava elävänä tai kuolleena, tulee verkkokalastusta säädellä siten, että alamittaisia taimenia ja lohia jäisi verkkoihin mahdollisimman vähän. Tuskin yksikään kalastaja haluaa joutua tilanteeseen, jossa verkkoihin kuolleita alamittaisia tai rasvaeväleikkaamattomia lohikaloja joudutaan heittämään takaisin järveen. Verkkokalastusta voidaan ohjata kestävämpään suuntaan esimerkiksi verkkojen solmuvälirajoituksia ja kappalemääriä säätelemällä. Järvilohen turvaksi “ koho- ja välivesiverkkojen solmuvälirajoitukseksi tulisi asettaa vähintään 80 millimetriä. dosentti Jorma Piironen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos asettaa vähintään 80 millimetriä.58,64 Tällä solmuvälirajoituksella ehkäistäisiin tehokkaasti alle 60 senttimetriä pitkien järvilohien joutumista saaliiksi. Solmuvälin nosto 80 millimetriin kohoja välivesiverkoissa ei häiritse kuhan kalastusta. Kuhaa pyydetään yleisesti pohjaan lasketuilla verkoilla, ei kohoverkoilla. Solmuvälirajoitukset eivät kuitenkaan yksistään ole riittäviä säätelytoimenpiteitä, sillä verkkoihin voi jäädä esimerkiksi kookkaita rasvaevällisiä taimenia ja järvilohia. Tästä syystä sääntelyä tarvitaan myös verkkojen määriin ja pyyntialueisiin. Verkkopyyntiä tulee vähentää erityisesti selkävesiltä sekä salmi- ja kapeikkoalueilta.58 ” Verkon solmuväli vaikuttaa verkkoon jäävien kalojen kokoon. Lohikalakantojen kannalta haitallisimpia verkkoja ovat sellaiset, jotka pyytävät alamittaisia taimenia ja järvilohia. Tällaisia ovat esimerkiksi solmuväliltään 12–50 millimetrin verkot, joita käytetään muun muassa muikun, ahvenen, siian ja kuhan pyynnissä. Suuri osa järvilohi- ja taimenistukkaista kalastetaan pois jo istutusvuonna juuri muikku- ja siikaverkoilla.63 Esimerkiksi Pieliseltä saaduista merkkipalautuksista on havaittu, että lohikalat pyydetään keskimäärin hieman yli 40 senttimetriä pitkinä eli reilusti alamittaisina. Pielisellä järvilohen alamitta on 60 senttimetriä ja taimenen 50 senttimetriä. Alamittaisten lohikalojen pyynti on ongelma myös muualla Vuoksen vesistöalueella. Kun lohikalat pyydetään alamittaisina, menetetään niiden paras kasvupotentiaali.63 Alamittaisten lohikalojen pyynti ei ole taloudellisesti eikä ekologisesti perusteltua. Järvilohen esiintymisalueilla kohoja välivesiverkkojen solmuvälirajoitukseksi tulisi Orivedellä on pohdittu solmuvälirajoituksia Saimaan vesistöön kuuluva Orivesi on osa järvilohen syönnösaluetta. Orivedellä järvilohen alamitta on 60 senttimetriä. Oriveden kalastusalue on huomioinut kalojen alamitat kalastusta ohjaavissa päätöksissään. Verkoilla tapahtuvassa pinta- ja välivesipyynnissä pienin sallittu solmuväli on 80 millimetriä. Solmuvälirajoitus on asetettu juuri järvilohen alamittaa ajatellen; 80 millimetrin verkko on oikein mitoitettu pyydys silloin, kun saaliiksi ei haluta alamittaisia järvilohia. Oriveden kalastusalueen puheenjohtajan Harri Laasosen mukaan kalastajat suhtautuvat solmuvälirajoituksiin ymmärtäväisesti eikä negatiivista palautetta ole juuri tullut. Järvilohen tulevaisuus on tärkeä asia, jonka puolesta kalastajat ovat valmiita tekemään myönnytyksiä. Pintaja välivesiverkoille asetettu solmuvälirajoitus ei myöskään häiritse pohjaverkoilla tapahtuvaa kuhan pyyntiä. Orivedellä verkon yleinen solmuvälirajoitus kolme metriä syvemmillä vesialueilla on 55 millimetriä. Laasonen toivoo, että kalastusalueet voisivat soveltaa nykyistä yhtenäisempiä kalastussääntöjä, mikä olisi sekä kalastajien että kalakantojen etu. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 47 Kuhanpyynnissäkin harvempiin verkkoihin Kuha on yksi merkittävimmistä saaliskaloista suomalaisille vapaa-ajankalastajille ja usein kalastusta ohjataankin kuhan kalastuksen ehdoilla. Kuhakantojen voimistuminen on viime aikoina lisännyt kuhan verkkokalastuksen suosiota. Kuhan verkkopyynnin yhteydessä saadaan saaliiksi myös alamittaisia lohikaloja, erityisesti taimenia. Tästä syystä kuhanpyynnissäkin tulisi tietyillä vesialueilla siirtyä entistä harvempien verkkojen käyttöön. Harvempien verkkojen käytöllä olisi positiivisia vaikutuksia myös kuhan saalismääriin. Kova verkkokalastuspaine voi johtaa siihen, että aktiiviset ja nopeasti kasvavat kalayksilöt tulevat pyydetyksi nopeammin kuin hitaammin kasvavat, eivätkä nopeasti kasvavat yksilöt pääse tuottamaan jälkeläisiä. Myös lisääntymisvaihettaan viivästyttävät kalat tulevat helposti pyydetyksi ennen sukukypsyyttään. Voimakas kalastus voi siis muokata kalakantoja ei toivottuun suuntaan, koska se suosii hitaampaa kasvua ja aikaistunutta sukukypsyyttä11. 48 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Karjalan Pyhäjärvi on hyvä esimerkki kalastuspaineen vaikutuksesta kalakantoihin. Järven Venäjän puoleisella osalla kalastuspaine on matalampi ja kalojen keskikoko suurempi kuin Suomen puolella. Jo muutamassa vuodessa kalojen keskikoko voidaan saada nousemaan merkittävästi, jos kalojen vain annetaan kasvaa ja suuret yksilöt pääsevät lisääntymään.58 Kestävän kalastuksen näkökulmasta suuria kaloja tulee olla enemmän, sillä suuret yksilöt tuottavat enemmän ja parempia mätimunia, ja myös geneettisesti parempia jälkeläisiä. Useissa tutkimuksissa on todettu verkkojen solmuvälin ja kuhan alamitan noston johtavan saalismäärien lisääntymiseen ja kalojen keskikoon kasvuun.5,34,58 Kuhaverkoissa suositeltava solmuväli on noin 55–65 millimetriä. Tällöin verkoilla saadaan ruokakalaksi sopivankokoista kuhaa. Myös kaikkein pienimmät alamittaiset järvilohet ja -taimenet jäävät näin kuhaverkkojen ulkopuolelle. 5.2 Lohisiima on ongelmallinen pyyntimuoto 5.4 Valikoivuus korostuu myös ammattikalastuksessa Kohosiima- eli lohisiimapyynti ei ole kestävää kalastusta. Pielisellä vuonna 1996 tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin lohisiiman suuri pyyntiteho ja tappavuus. Lohisiiman ongelma on siinä, että esimerkiksi järvilohista lähes kaikki koukkuun jääneet yksilöt kuolevat ja huomattavan suuri osa saaliista on alamittaisia kaloja.39 Uuden kalastuslain mukaisesti kaikki alamittaiset kalat on vapautettava joko elävänä tai kuolleena. Käytännössä lohisiimasta joutuisi vapauttamaan vain kuolleita yksilöitä. Tietyillä alueilla rasvaevälliset järvitaimenet ja -lohet tulee jatkossa vapauttaa samaan tapaan kuin alamittaiset yksilöt. Lohisiimalla kalastettaessa ei voi valita jääkö koukkuun leikkaamaton vai leikattu kala. Lohisiimalla on suomalaisessa kalastuskulttuurissa pitkä historia, mutta nykyisestä lohikalakantojen heikosta tilanteesta johtuen lohisiimapyynnistä olisi luovuttava. Kestävä ratkaisu on kieltää lohisiimapyynti täysin niillä vesillä, joilla esiintyy vaeltavia järvilohi- ja taimenkantoja. Ammattikalastuksella on tärkeä rooli kalavarojemme hyödyntämisessä. On kestävän kehityksen mukaista hyödyntää kotimaisia kalalajeja kuten muikkua, ahventa ja kuhaa sen sijaan, että kalaa tuodaan kaukaa maailmalta. Järvilohi ja -taimen eivät ole nykyään ammattikalastuksessa taloudellisesti merkittäviä kalalajeja. Pääsääntöisesti järvilohet ja -taimenet saadaankin muun pyynnin ohessa sivusaaliina. Kuten muussakin kalastuksessa, tulee myös ammattikalastuksessa pyrkiä mahdollisimman valikoivaan pyyntiin. Erilaisilla teknisillä ratkaisuilla sivusaaliin osuutta on mahdollista vähentää. Troolipyynnin vaikutuksista järvilohi- ja taimenkantoihin on olemassa hyvin erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Joka tapauksessa on selvää, että trooliin joutuu väistämättä muitakin kaloja kuin sisävesillä yleisimmin pyynnin kohteena olevaa muikkua. Oikein toimittaessa on sivusaalis mahdollista vapauttaa hyväkuntoisena. On esimerkiksi tutkittu, että jos alamittaiset taimenet vapautetaan troolipyynnissä asianmukaisesti, heti pyynnin päätyttyä ennen troolipussiin nostamista veneeseen, on vapautettavien taimenien kuolleisuus vähäistä.20 Kuitenkin jo pelkästään kalastajan työn helpottamiseksi, olisi järkevää, että vapautettaviksi tarkoitettuja kaloja ei joutuisi troolin laisinkaan. Tämä edistäisi myös troolipyynnin hyväksyntää eri intressiryhmien keskuudessa sekä sen imagoa kestävän kehityksen mukaisena pyyntimuotona. Troolissa on mahdollista käyttää niin sanottua lajittelusäleikköä, jonka avulla esimerkiksi taimenien ja järvilohien joutumista trooliin voidaan vähentää tai estää lähes täysin. Tietyissä osissa Saimaata troolin pintaveto on kielletty lohikalakantojen suojelemiseksi. Lajittelusäleiköllä varustetulla troolilla pintapyynti olisi mahdollista jatkossa sallia. Lajittelusäleikköön liittyviä mahdollisuuksia tulisi selvittää tarkemmin ja sen käyttöönotosta tehdä taloudellisesti kannattavaa. 5.3 Katiskapyynti on kestävää kalastusta Katiskakalastus on pitkän taantuman jälkeen kääntynyt 2000-luvulla selvään nousuun. Markkinoille on tullut monia tehokkaita katiskamalleja. Hoitokalastukseen kehitetyt katiskat ovat levinneet kesämökkiläisten ja muiden harrastajien keskuuteen. Nykyisillä katiskoilla pyydetään esimerkiksi ahventa, haukea, särkeä, madetta ja paikoin myös kuhaa. Alamittaiset kalat ja muut takaisin laskettavat saaliskalat voidaan vapauttaa katiskasta helposti ja useimmiten hyväkuntoisina.35 Katiska on hyvä kalavesien hoitaja. Useat kalaveden osakaskunnat ovatkin vapauttaneet katiskan yksikkömaksuista edistääkseen katiskan käyttöä kalavesien omatoimisena hoitovälineenä. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 49 Ammattikalastuksessa käytetään myös monia passiivisia pyydyksiä kuten verkkoja ja rysiä. Rysäpyynti on valikoivaa kalastusta parhaimmillaan.56 Onkin toivottavaa, että ammattimaista rysäpyyntiä voitaisiin kehittää siten, että siitä tulisi taloudellisesti Kuva: Eero Piironen 50 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN kannattava vaihtoehto esimerkiksi kuhan verkkopyynnille. Ruotsissa Vänernillä rysä on todettu tehokkaaksi tavaksi pyytää kuhaa2.3 Push up -rysä eli ponttonirysä tuo toivoa rysäpyynnin yleistymiseksi myös Suomessa. Valikoivaa ammattikalastusta ponttonirysällä Antti Pesonen on kokenut ammattikalastaja. Ammatikseen Pesonen on pyytänyt kalaa jo vuodesta 1979. Pesosen pyyntialueita ovat Pyyvesi, Puruvesi ja Paasivesi. Kolmeenkymmeneen kalastusvuoteen on mahtunut paljon eri pyyntimuotoja aina troolista verkkoihin ja nuotasta rysiin. Uusin tulokas on push up -rysä eli ponttonirysä. Ponttonirysän Pesonen on ottanut käyttöön kuluvana vuonna. Ponttonirysässä on monia etuja pyydyksen voi kokea itselleen sopivana hetkenä, sitä voi pitää kalapankkina, se on kestävä, se pyytää hyvin kalaa ja on äärimmäisen helppo kokea. Ainoa huono puoli on rysän kallis hankintahinta, joka liikkuu noin 15 000 euron paikkeilla. Kalastaja tarvitsee ulkopuolista tukea, jotta voi hankkia pyyntiin tarvittavan määrän ponttonirysiä. ”Rysäpyynti on kaikista järkevintä. Kalastaja saa juuri ne kalat, jotka haluaa ottaa. Toisaalta voi vapauttaa esimerkiksi alamittaiset kalat elävinä ja hyväkuntoisina. Push upilla pyynti on myös helppoa, sen helpompaa kalastusta ei ole.” ammattikalastaja Antti Pesonen. Ponttonirysä lasketaan pohjaan, josta se nostetaan koennan ajaksi kompressoreiden avulla pintaan. Koenta on ohi noin 15 minuutissa. Erona normaaliin rysään on se, että kalat ohjataan alas pohjalla sijaitsevaan vannerysään, kun normaalissa rysässä kalat ohjautuvat pintaan. Ponttonirysän tehosta kertoo esimerkki eräästä Pesosen pyyntiponnistuksesta: Pyynnissä oli 20 tuplapitkää (60x5 m) verkkoa ja samaan aikaan yksi ponttonirysä kahden vuorokauden ajan. Verkoilla saatiin kuusi kuhaa ja rysällä 14 kuhaa. Ponttonirysä voi siis lisätä kuhan ammattimaista kesäpyyntiä merkittävästi. Kuhan lisäksi ponttonirysällä saa muitakin kalalajeja kuten lahnaa, säynettä, haukea ja ahventa. Kalastaja tarvitsee noin 5-10 ponttonirysää. Silloin voi siirtyä kesällä verkkopyynnistä täysin rysäpyyntiin. Pesonen on mukana norpille haitattomien rysien kehittämishankkeessa, jossa tutkitaan muun muassa ponttonirysän mahdollisuuksia toimia verkkoja korvaavana pyydyksenä norppa-alueilla. Pesonen kaipaa lisää kalakantojen tilaan liittyvää tiedotusta niin ammattikalastajille kuin vapaaajankalastajillekin. Tätä kautta ihmiset ymmärtäisivät paremmin, miten ja miksi tulisi kalastaa kestävästi. Kalastusmuotojen välille ei Pesonen halua luoda turhia kiistoja. Mikään pyyntimuoto sinällään ei ole toistaan parempi tai pahempi. Jokaisen tulisi pitää kohtuus pyynnissä ja noudattaa asetettuja säädöksiä. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 51 on erittäin hyvä “tapaKalastusmatkailu käyttää kalakantoja kestävästi, sillä oikein toteutettuna se tuottaa alueelle tuloja aiheuttamatta kalakannoille kuitenkaan vahinkoa. Joakim Eriksson, Forshaga Sportfiske Akademin ” 6. Järvilohi ja kestävä kalastusmatkailu 6. Järvilohi ja kestävä kalastusmatkailu J ärvilohi on arvostettu ja haluttu saaliskala vapaaajankalastajien, erityisesti vetouistelijoiden keskuudessa. Aktiivisimmat vetouistelijat matkustavat pitkiäkin matkoja veneineen hyvien lohikalasaaliiden toivossa. Omatoiminen kalastusmatkailu on helppoa ja vetouistelijoiden keskuudessa suosittua, sillä veneen voi kuljettaa vaivattomasti järveltä toiselle trailerin avulla. Kalastus painottuu sellaisille järville, joilla saalisvarmuus on hyvä ja kalastuksen edellyttämät puitteet kunnossa. Monilla kalastajilla on perinteisiksi muodostuneita kohteita, jonne palataan vuosittain. Kalastuskohdetta voidaan kuitenkin vaihtaa, jos kalansaanti syystä tai toisesta heikkenee. Kalastusmatkailijat hyödyntävät kalastuskohteen palvelutarjontaa, kuten majoitus- ja ravitsemuspalveluita. Koska lohikaloja uistellaan erityisesti viileän veden aikaan, voi hyvien kalavesien äärellä toimivien palveluyrittäjien sesonki alkaa heti jäiden lähdettyä ja jatkua myöhäissyksyyn saakka. Hyvät kalakannat luovat edellytyksiä myös kalastusmatkailuun 54 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN erikoistuneelle liiketoiminnalle. Pitkälle kehitetyissä kalastusmatkailutuotteissa voi yhdistyä esimerkiksi majoitus-, ravitsemus-, välinevuokraus-, ohjelma- ja opaspalveluita 37. Oikein toteutettuna kalastusmatkailu ei vaaranna kalastuksen kohteena olevia kalakantoja, sillä kalastusluvat hankkimalla kalastusmatkailijat tuottavat varoja kalavesien hoitoon ja uusien kalastettavaksi tarkoitettujen kalojen istuttamiseen. Kertyneitä lupatuloja voidaan käyttää myös säilytettäväksi tarkoitetun lohikalakannan vahvistamiseen, esimerkiksi istuttamalla jokialueille vastakuoriutuneita tai vuoden vanhoja lohenpoikasia. Saalisvarmuus ja mahdollisuus kookkaiden kalojen saamiseen vetävät omatoimisia kalastusmatkailijoita puoleensa pitkienkin matkojen takaa. Saalisvarmuus on tärkeä tekijä myös opastettujen kalastusmatkojen onnistumiselle.38,40 Hallitsemattomasti lisääntyvä pyyntipaine voi johtaa suositussa kalastuskohteessa kalakannan romahtamiseen ja matkailijavirtojen ehtymiseen. Tästä syystä kalastuksen ohjaus on kalastusmatkailun kehittämisessä keskeisessä roolissa. Tarkasti suunniteltujen sääntelytoimenpiteiden kautta voidaan saavuttaa tilanne, jossa lisääntyvä kalastajien määrä ei vaaranna kalakantojen kestävyyttä. Tarvittavia sääntelytoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi saaliskiintiöt, pyydystekniset rajoitukset ja rauhoitusalueet. Järvilohen ympärille rakentuva kalastusmatkailu voi siis olla kestävää, jos kalastukselle laaditaan yhteiset pelisäännöt, kalastajat sitoutuvat niiden ympärille rakentuva “Järvilohen kalastusmatkailu voi olla kestävää, jos kalastukselle laaditaan yhteiset pelisäännöt ja kalastajat sitoutuvat niiden noudattamiseen. ” noudattamiseen eikä pyynti kohdistu säilytettäväksi tarkoitettuihin rasvaevällisiin lohikaloihin. Parhaimmillaan tämä edistää alueen imagon myönteistä kehittymistä ja tuottaa hyötyä alueen elinkeinoelämälle laajasti. Ruotsin Vänern on tästä erinomainen esimerkki. Lohi saa palaamaan Pieliselle yhä uudelleen Kainuussa asuva Tatu Paavola on innokas vetouistelija. Viime vuonna hän lähti kavereiden innostamana kokeilemaan järvilohen kalastusta Pieliselle. Kokeilu ei jäänyt yhteen kertaan, sillä kalamies vakuuttui Pielisen maisemista ja lohikalojen saalisvarmuudesta. Pielisestä on nopeasti muodostunut Paavolalle tärkeä kalastuskohde, vaikka ajomatkaa järvelle kertyy pari tuntia. Paavolan Pieliselle suuntautuvat kalareissut kestävät yleensä muutamia päiviä. Majoittuminen hoituu kätevästi vuokramökeissä ja rentouttava mökkielämä onkin olennainen osa kalareissuja. “Pielinen on yksi kauneimpia järviä, missä olen käynyt. Kalastuksen järjestämisessä on lisäksi otettu mielestäni hyviä askelia. Toivottavasti sama tahti jatkuu.” Tatu Paavola Paavola kalakavereineen on tyytyväinen Pielisen viimeaikaisesta kehityksestä. Miehet toivovat, että kalastus tulee jatkumaan yhtä hyvänä myös tulevina vuosina. He myös tietävät, että kalastuksen ohjauksella ja kalastajien käyttäytymisellä on keskeinen merkitys hyvien lohikalakantojen turvaamisessa. Paavola ottaakin kestävän kalastuksen tosissaan; kaikki alamittaiset lohikalat vapautetaan mahdollisimman nopeasti ja varovaisesti. Myös mitallisia lohikaloja vapautetaan ja saaliiksi otetaan vain yksittäisiä taimenia ja järvilohia koko kauden aikana. Siksi ajatus saaliskiintiöistä ja kalastuksen entistä tarkemmasta ohjauksesta ei tunnu vieraalta. Paavola pitää Pielisellä käyttöön otettavaa rasvaeväleikkausmenetelmää erityisen positiivisena asiana lohikalakantojen elvyttämisen ja tulevaisuuden kannalta. Paavolan tapaus on hyvä esimerkki omatoimisesta kalastusmatkailusta ja siitä, että kalastusmatkailu voi olla kalakantojen kannalta kestävää. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 55 Hyvät lohikalakannat pidentävät matkailuyrittäjän kesäsesonkia Monelle vuokramökkejä tarjoavalle yrittäjälle omatoimiset kalastusmatkailijat ovat tärkeä asiakasryhmä. Näin on myös Pielisen Hattusaaressa toimivassa majoituspalveluyrityksessä, jonka tarjontaan kuuluu yhdeksän järvenrantamökkiä. Mökkikylä sijaitsee Kolin vaaramaisemissa, Pielisen maineikkaiden lohikalavesien tuntumassa. Ei siis ole ihme, että kalastajat ovat tyypillinen näky myös Hattusaaressa. Hattusaaressa on päästy seuraamaan Pielisen lohikalakantojen tilassa tapahtuneita muutoksia aitiopaikalta. Kun järven lohikalatilanne oli pitkän aikaa heikko, ei matkailijoiden veneeseen noussut punalihaisia toivotulla tavalla, vaan kalastus keskittyi kuhan, hauen ja ahvenen pyyntiin. Pielisen lohikalakanta kääntyi kuitenkin parempaan suuntaan vuonna 2009, minkä seurauksena Pielisen kalastusalueen viehelupamyynti kasvoi vuonna 2010 peräti 60 prosenttia. Lohikalakantojen tilassa tapahtunut suotuisa kehitys näkyi myös Hattusaaren mökkikylässä seuraavana syksynä, kun Pieliselle järvilohen perässä tulleet vetouistelijat tarvitsivat majoitustiloja. Vuonna 2011 vetouistelijoiden määrä alueella näyttäisi edelleen kasvavan. ”Monet tulevat tänne lohikalan takia ja viime aikoina asiakkaat ovat kyllä olleet tyytyväisiä saaliisiin.” yrittäjä Sari Vaakanainen Järvilohen ja -taimenen uisteluun erikoistuneilla matkailijoilla on monesti mukanaan oma vene ja kalastusvälineet. Suurin osa vetouistelijoista saapuu toistaiseksi oman maakunnan sisältä, mutta myös kauempaa tulevat kalastajat ovat alkaneet löytää tiensä jälleen Pieliselle. Tyypillisesti kalastusmatkailijat majoittuvat mökeissä kolme vuorokautta, mutta myös viikon mittaisia kalastusmatkoja tehdään erityisesti loma-aikoina. Lohikaloja uistellaan paljon viileän veden aikaan, mikä pidentää matkailuyrittäjien sesonkiaikaa. Yrittäjän näkökulmasta on tärkeää, että kalasaaliit ovat vuodesta toiseen hyviä. Näin kalastajat pysyvät tyytyväisinä ja aluetta sekä sen palveluita voidaan markkinoida pitkäjänteisesti. 56 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Vänern – kalastusmatkailun mallijärvi Vänern on suosittu kohde kalastusmatkailijoiden keskuudessa. Järvi houkuttelee kalastajia Ruotsin lisäksi muun muassa Venäjältä, Norjasta ja Keski-Euroopasta. Poikkeuksellisen suosittu kohde Vänern on kuitenkin suomalaisten kalastajien keskuudessa. Kalastajat ovat kiinnostuneita erityisesti järvilohen ja -taimenen vetouistelusta, johon järvi tarjoaa erinomaiset puitteet. Myös hauenkalastuksen suosio on lisääntymässä.54 Vänernillä tiedetään, että hyvät kalakannat ovat kalastusmatkailun edellytys. Perusta Vänernin kalaisalle maineelle luotiin 1980-luvulla, kun kalastettavaksi tarkoitettujen lohikalojen istutuksia lisättiin voimakkaasti. Vänernillä ja siihen laskevissa joissa on myös luontaisesti lisääntyviä järvilohi- ja taimenkantoja, joista osa on pitkällisen hoitotyön tuloksena saatu jälleen elinvoimaisiksi. Tästä syystä Vänernillä esiintyy paljon rasvaevällisiä järvilohia ja taimenia, jotka on rauhoitettu kalastukselta. Kestävän kehityksen ja hyvien kalakantojen turvaamiseksi järvellä sovelletaan suomalaisittain katsoen tiukkoja kalastussäädöksiä. Esimerkiksi pyydyskalastusta on rajoitettu voimakkaasti ja vetouistelussa on käytössä kalastajakohtaiset saaliskiintiöt.55,61 Hyvien kalakantojen lisäksi Vänernillä on panostettu myös muihin kalastusmatkailijoiden arvostamiin tekijöihin. Järven rannoille on rakennettu esimerkiksi veneiden laskupaikkoja ja kalastusmatkailuun soveltuvia satamia. Nämä palvelut ovat tärkeitä, sillä esimerkiksi valtaosa suomalaisista kalastajista tuo mukanaan oman veneensä. Toimenpiteet ovat johtaneet kalastusveneiden määrän merkittävään lisääntymiseen erityisesti niillä alueilla, joilla laadukas palvelutuotanto ja hyvät kalavedet ovat lähellä toisiaan.2 Kalastus on tärkeä osa Vänernin matkailuelinkeinoa, ja tämä on huomioitu myös alueen palvelutarjonnassa. Majoituspalveluja tarjoavat yritykset tekevät yhteistyötä kalastusoppaiden kanssa, jotta asiakkaille voitaisiin tarjota mahdollisimman kokonaisvaltaista palvelua. Myös kalastusoppaat tekevät keskenään yhteistyötä palvellakseen muun muassa suurempia yritysasiakkaiden ryhmiä. Karlstadissa, Vänernin pohjoisrannalla, on kalastuslukio, jossa oppilaat saavat perehdytyksen urheilukalastukseen liittyvään liiketoimintaan ja esimerkiksi kalastusoppaina toimimiseen.54 Kalastuspaine on Vänernillä kova. Paikalliset asiantuntijat arvioivat, että järvellä voi parhaina päivinä liikkua satoja kalastusveneitä.54,55 Työ kalastuksen ja kalakantojen välisen tasapainon saavuttamiseksi on jatkuvaa, eikä Vänernillä ole jääty paikalleen. Kalakantojen todelliseen tilaan perustuva kalastuksen ohjaus turvaa edellytykset kalastusmatkailun jatkuvuudelle alueella. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 57 LÄHDELUETTELO Kirjallisuuslähteet: 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 58 Anderson, W.G., Booth, R., Beddow, T.A., McKinley, R.S., Finstad, B., Okland, F. & Scruton, D. 1998. Remote monitoring of heart rate as a measure of recovery in angled Atlantic salmon, Salmo salar (L.) Hydrobiologia 371/372, 233-240. Andersson, M., Degerman, E., Johansson, M. & Ludvigsson, A. 2010. Trollingfisket i Vänern - en skattning vårsäsongerna 1998 och 2009. Fiskeriverkets Sötvattenslaboratorium. Barthel, B.L., Cooke, S.J., Suski, C.D. & Philipp, D.P. 2003. Effects of landing net mesh type on injury and mortality in a freshwater recreational fishery. Fisheries Research 63, 275-282. Bartholomew A. & Bohnsack J.A. 2005. A review of catch-and-release angling mortality with implications for no-take reserves. Review in Fish Biology and Fisheries 15, 129–154. Birkeland, C. & Dayton, K.P. 2005. The importance in fishery management of leaving the big ones. Trends in Ecology and Evolution 20 (7), 356-358. Booth, R.K., Kieffer, J.D., Davidson, K., Bielak, A.T. & Tufts, B.L. 1995. Effects of late-season catch and release angling on anaerobic metabolism, acid-base status, survival and gamete viability in wild Atlantic salmon (Salmo salar). Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 52, 283-290. Brobbel, M.A., Wilkie, M.P., Davidson, K., Kieffer, J.D, Bielak, A.T. & Tufts, B.L. 1996. Physiological effects of catch and release angling in Atlantic salmon (Salmo salar) at different stages of freshwater migration. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 53, 2036-2043. Butcher, P.A., Broadhurst, M.K., Reynolds, D., Reid, D.D. and Gray, C., 2007. ‘Effects of release method and anatomical hook location on the mortality of angler-caught yellowfin bream (Acanthopagrus australis) and mulloway (Argyrosomus japonicus)’, Diseases of Aquatic Organisms, 74: 17-26. Cooke, S.J. & Wilde, G.R. 2007. The fate of fish released by recreational anglers. Teoksessa Kennely S.J. (toim.). By-catch Reduction in the World’s Fisheries, 181-234. Springer: Dordrecht. Dempson, J.B., Furey, G. & Bloom, M. 2002. Effects of catch and release angling on Atlantic salmon, Salmo salar L., of the Conne River, Newfoundland. Fisheries Management and Ecology 9, 139-147. Dieckmann, U., Heino, M. & Rijnsdorp, A. 2009. The Dawn of Darwinian Fishery Management. ICES Insight September 2009. 34-43. DuBois, R.B. & Dubielzig, R.R. 2004. Effect of hook type on mortality, trauma, and capture efficiency of wild stream trout caught by angling with spinners. North American Journal of Fisheries Management 24, 609-616. Eklöv, A. & Essvik, B. 2004. Rödingens lekplatser och överlevnad vid återutsättning av fisk. Rapport nr 82 från Vätternvårdsförbundet. Vätternvårdsförbundet: Jönköping. Gingerich, A.J., Cooke, S.J., Hanson, K.C., Donaldson, M.R., Hasler, C.T., Suski, C.D., & Arlinghaus, R. 2007. Evaluation of the interactive effects of air exposure duration and water temperature on the condition and survival of angled and released fish. Fisheries Research 86, 169–178. Gjernes, T., Kronlund, A.R. & Mulligan, T.J. 1993. Mortality of Chinook and coho salmon in their first year of ocean life following catch and release by anglers. North American Journal of Fisheries Management 13, 524-539. Grover, A.M., Palmer-Zwahlen, M.L. & Mohr, M.S. 2002. Hook-and-release mortality of Chinook salmon from drift mooching with circle hooks: Management implications for California’s ocean sport fishery. American Fisheries Society Symposium 30, 39-56. Hilborn, R. 2008. Knowledge on how to achiecve sustainable fisheries. Fisheries for global welfare and environment, 5th World fisheries congress 2008, 44-56. Hulbert, P.J. & Engstrom-Heg, R. 1980. Hooking mortality of worm-caught hatchery brown trout. New York Fish and Game Journal 27, 1-10. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 19. Huuskonen, H., Figueiredo, K., Väisänen, P., Piironen, J. & Kaijomaa, V.M. 2007. Pielisjokeen istutettujen järvilohien vaellus ja kasvu sekä pyyntimuodot Carlin-merkintöjen perustella. Ekologian tutkimusinstituutin raportteja N:o 1. Joensuun yliopisto. 20. Hyvärinen, H., Käkelä, A. & Turunen, T. 1990. Tappaako troolaus taimenen?. Suomen kalastuslehti 5/1990, 188-192. 21. Kaijomaa, V.M., Munne, P., Piironen, J., Pursiainen, M. & Turunen, T. 2003. Järvilohistrategia. Saimaan järvilohikannan säilymisen ja kestävän käytön turvaaminen. Maa- ja metsätalousministeriö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 66/2003. 22. Kalastuslain kokonaisuudistuksen työryhmän välimietintö. 2010. Työryhmämuistio mmm 2010:1. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki. 23. Laakkonen, M. & Valkonen, N. 2011. Kalastusjärjestelyt Vänernillä - Selvitysraportti. Future Missions Oy: Joensuu. 24. Lindsay, R.B., Schroeder, R.K., Kenaston, K.R., Toman, R.N. & Buckman, M.A. 2004. Hooking mortality by anatomical location and its use in estimating mortality of spring Chinook salmon caught and released in a river sport fishery. North American Journal of Fisheries Management 24, 367-378. 25. Loftus A.J., Taylor, W.W. & Keller, M. 1988. An evaluation of lake trout (Salvelinus namaycush) hooking mortality in the upper Great Lakes. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 45, 1473-1479. 26. Makkonen J., Toivanen J., Piironen J., Pursiainen M. ja Mäkinen K. 1995. Järvilohen (Salmo salar m. sebago Girard) säilyttäminen ja kalastus Vuoksen vesistössä Carlinmerkintöjen perusteella. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia 88. 65 s. 27. Meka, J.M. 2004. The influence of hook type, angler experience and fish size on injury rates and the duration of capture in an Alaskan catch-and-release rainbow trout fishery. North American Journal of Fisheries Management 24, 1309-1321. 28. Muoneke, M.I. & Childress, W.M. 1994. Hooking mortality: A review of recreational fisheries. Reviews in Fisheries Science 2, 123-156. 29. Piccolo, J.J., Norrgård, J.R., Greenberg, L.A., Schmitz, M. & Bergman, E. In press. Conservation of endemic migratory salmonids in regulated rivers: a case-study from Lake Vänern, Sweden. Fish and Fisheries. 30. Sandström A, Norrgård J, Dannewitz J, Bergstrand E. 2009. Kan införandet av fiskefria områden vända trenden för fisken i Vättern. Resultat från övervakningsprogram och inventeringar i Vättern 2005-2007. Vätternvårdsförbundets rapport 96. 31. Schill, D.J. 1996. Hooking mortality of bait-caught rainbow trout in an Idaho trout stream and a a hatchery: Implications for special regulation management. North American Journal of Fisheries Management 16, 348356. 32. Schill, D.J. & Scarpela R.L. 1997. Barbed hook restrictions in catch and release trout fisheries: A social issue. North American Journal of Fisheries Management 17, 873-881. 33. Schisler G.J. & Bergersen E.P. 1996. Postrelease hooking mortality of rainbow trout caught on scented artificial baits. North American Journal of Fisheries Management 16, 570-578. 34. Setälä, J., Heikinheimo, O., Saarni, K. ja Raitaniemi, J. 2003. Verkon solmuvälin suurentamisen vaikutus Saaristomeren ammattikalastuksen kuha- ja ahvensaaliin arvoon. Kala- ja riistaraportteja nro 297. 35. Tarikka, R. 2010. Seisovat pyydykset. Teoksessa Mäkelä, I. (Toim.). Vapaa-ajankalastusmenetelmien kartoitus, 10-13. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö. 36. Thorstad, E.B., Naesje, T.F., Fisker, P. & Finstad, B. 2003. Effects of hook and release on Atlantic salmon in the River Alta, northern Norway. Fisheries Research 60, 293-307. 37. Tiitinen, J. 2007. Lohirengeistä kalastusmatkailuyrittäjiksi – Kalastusmatkailu Suomessa 1850-luvulta 2000-luvun vaihteeseen. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 173. Suomen Tiedeseura. 38. Toivonen, A.-L. 2008. Kalastusmatkailu numeroina – Kyselytutkimus yrittäjille. Riista- ja kalatalous – selvityksiä 13/2008. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 59 39. Turunen, T, Halonen, J & Suuronen, P. 1998. Sisävesien lohisiimapyynti antaa alamittaista saaliskalaa. Kalamies-lehti 5/1998. 40. Venäläisten ja balttien mieltymykset ja tarpeet Suomen kalastusmatkailupalveluilta. 2010. Haaga Instituutti-säätiö. Savonlinna. 41. Wilkie, M.P., Brobbel, M.A., Davidson, K., Forsyth, L. & Tufts, B.L. 1997. Influence of temperature upon the postexercise physiology of Atlantic salmon (Salmo salar). Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 54, 503-511. 42. Willis, T.J. & Millar R.B. 2001. Modified hooks reduce incidental mortality of snapper (Pagrus auratus: Sparidae) in the New Zealand commercial longline fishery. ICES Journal of Marinal Sciences 58, 830-841. Verkkolähteet: 43. British Columbia. 2011. [http://www.env.gov.bc.ca/cos/rapp/rapp.html] 44. Ehdotus kansalliseksi kalatiestrategiaksi 8.4.2011. [http://www.mmm.fi/attachments/mmm/ lausuntopyynnot/5xn6pjc31/Kalatiestrategia_ehdotus_08042011.pdf] 45. EIFAC. Euroopan sisävesikalastuskomissio. Vapaa-ajan kalastuksen eettiset säännöt (Code of Practice for Recreational Fisheries). [ftp://ftp.fao.org/docrep/fao/011/i0363e/i0363e00.pdf] 46. Fish Ontario. 2011. [http://www.mnr.gov.on.ca/en/Business/LetsFish/2ColumnSubPage/STEL02_166031. html] 47. Fisheries and Oceans Canada. 2011. [http://www.pac.dfo-mpo.gc.ca/fm-gp/rec/points/responsbl-eng.htm] 48. Fiskeregler Vänern. 2011. [http://www.lansstyrelsen.se/vastragotaland/SiteCollectionDocuments/Sv/djurochnatur/fiske/fiskeregler-vanern.pdf] 49. Hallitusohjelma. 2011. [http://www.vn.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp] 50. Maine Department of Inland Fisheries and Wildlife 2011. [http://www.maine.gov/ifw/fishing/catch_release.htm] 51. Maine Department of Inland Fisheries and Wildlife. 2011a.[http://www.maine.gov/ifw/fishing/regulations_ seasons/index.htm] 52. Ontario. 2011. Recreational Fishing Regulations 2011. [http://www.mnr.gov.on.ca/en/Business/ LetsFish/2ColumnSubPage/STEL02_165364.html] 53. Sportfiska rätt på Vättern. 2011. [http://www3.lansstyrelsen.se/NR/rdonlyres/10832C3D-D6C0-4FDBAA9B-FC6041AEE8FF/178980/Regelblad100701.pdf] Muut viitatut lähteet: 54. Eriksson, Joakim. Forshaga Akademin, Sportfiskegymnasiet. Esitelmä ja asiantuntijahaastattelu. Forshaga, 5/2011. 55. Johansson, David. Länsfiskekonsulent. Lannstyrelse. Västra Götalands Län. Esitelmä ja asiantuntijahaastattelu. Vänersborg, 5/2011. 56. Kaijomaa, Veli-Matti. Kalatalousjohtaja. Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Asiantuntijahaastattelu. Joensuu, 4/2011. 57. Lehtonen, Hannu. Kalavarojen monipuolinen ja kestävä käyttö. ”Kala – monipuolinen luonnonvara”. Seminaariesitys. Helsingin Messukeskus, 16.3.2004. 58. Lehtonen, Hannu. Professori. Helsingin yliopisto. Asiantuntijahaastattelu. Helsinki, 4/2011. 59. Mäkelä, Ilkka. Toiminnanjohtaja. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö. Asiantuntijahaastattelu. Helsinki, 4/2011. 60. Norrgård, Johnny. Tutkija. Karlstad Universitet. Asiantuntijahaastattelu. Forshaga, 9/2011. 61. Palm, Stefan. Tutkija. Fiskeriverket, Institute of Freshwater Research. Esitelmä ja asiantuntijahaastattelu. Tukholma, 5/2011. 62. Piccolo, John. Tutkija. Karlstad Universitet. Esitelmä ja asiantuntijahaastattelu. Karlstad, 5/2011. 63. Piironen, Jorma. Seminaariesitys. Lieksan kaupungintalo. 3.12.2010. 64. Piironen, Jorma. Dosentti, erikoistutkija. Riista- ja kalataloudentutkimuskeskus. Asiantuntijahaastattelu. Joensuu, 3/2011. 60 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Seuraavat henkilöt ovat edistäneet tämän julkaisun laadintaa: Johan Abrahamson, Mariestad, Ruotsi Mathias Nilsson, Mariestad, Ruotsi Jorma Aho, Polvijärvi Håkan Magnusson, Mariestads kommun, Ruotsi Taito Ala-Poikela, Joensuun Kalastustaito Oy Ismo Malin, Lahden kaupunki Olle Calles, Karlstads Universitet, Ruotsi Jyri Muikku, Lieksa Joakim Eriksson, Forshaga Akademin, Ruotsi Fredrik Freden, Mariestad, Ruotsi Ilkka Mäkelä, Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö Jari Hagman, Vesijärven kalastusalue Jarkko Määttänen, Lieksan kaupunki Jason Halfen, National Professional Anglers Association, USA Ilkka Nevalainen, Juuka Timo Hartikainen, Lieksan kalamiehet Ry Graham Newell, Liperi Jarmo Heiskanen, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pekka Nieminen, Nurmeksen kalamiehet Ry Juha Hiedanpää, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Johnny Norrgård, Karlstads Universitet, Ruotsi Jouko Hintikka, Liperi Timo J. Hokkanen, Pohjois-Karjalan ELY-keskus Hannu Hupli, Lieksa Pentti Hyttinen, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto David Johansson, Lansstyrelse Västra Götaland, Ruotsi Ismo Nevalainen, Joensuu Tatu Paavola, Vuokatti Jani Pakarinen, Juuka Sami Pakarinen, Juuka Stefan Palm, Fiskeriverket, Ruotsi Antti Pesonen, Savonlinna Rauno Jussila, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Heli Peura, Pohjois-Karjalan ELY-keskus Veli-Matti Kaijomaa, Pohjois-Karjalan ELY-keskus Jorma Piironen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Hannu Kesonen, HK-varma Oy Pekka Ravi, Joensuu Päivi Kiiskinen, Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus Raimo Riikonen, Joensuu Matti Koivunen, Lieksa Pekka Sahama, Itä-Suomen kalatalousryhmä Joni Koivuselkä, Juuka Robert Skogh, Mariestads kommun, Ruotsi Jari Kokkonen, Rapala VMC Oyj Pekka Soininen, Varkaus Timo Kokkonen, Joutseno Sten-Gunnar Stensson, Mariestad, Ruotsi Timo Korkka, Mikkeli Matti Taponen, Lieksan kaupunki Raine Kortet, Itä-Suomen yliopisto Samuli Taponen, Joensuu Vilho Koskelo, Keski-Karjalan kalastusalue Sami Kurenniemi, Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus Risto Tarikka, Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö Harri Laasonen, Oriveden kalastusalue Jukka Turunen, Pielisen kalastusalue Frida Laursen, Lansstyrelse Västra Götaland, Ruotsi Timo Turunen, Pohjois-Karjalan ELY-keskus Esko Lehto, Lieksan kaupunki Sari ja Jaakko Vaakanainen, Hattusaaren Rantamajat Hannu Lehtonen, Helsingin yliopisto Martti Valkonen, Lieksa Jouko Lempinen, Pielisen kalastusalue Johannes Valkonen, Joensuu Pentti Lähteenoja, Maa- ja metsätalousministeriö Petri Varis, Rapala VMC Oyj NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN 61 ISBN 978-952-67595-2-4 (nid.) ISBN 978-952-67595-3-1 (PDF) © Future Missions Oy, 2011 NÄKÖKULMIA JÄRVILOHEN KESTÄVÄÄN KALASTUKSEEN Näkökulmia järvilohen kestävään kalastukseen Future Missions Oy on voittoa jakamaton yleishyödyllinen osakeyhtiö, joka edistää kestävämmän yhteiskunnan rakentamista. Toiminnan perusajatuksia ovat laaja vuorovaikutus, luottamus ja uudistuminen. Future Missions Oy Non-profit Company 2011 FUTURE MISSIONS OY EU investoi kestävään kalatalouteen Future Missions Oy Non-profit Company Julkaisu 2:2011
© Copyright 2024