Killingholm
TArinoiTA SAAriSToSTA 67 L Te k s T i ja kuvaT A lt t i H o l m r o o s Killingholman saari vanhoine luotsiasemineen sijaitsee vilkkaan Utö-Turku laivaväylän varrella, vastapäätä Fagerholman entistä merivartioasemaa. Killingholm – Keisarillinen käyntikohde Aikanaan Turku oli Suomen venäläisimpiä kaupunkeja. Se merkitsi luonnollisesti myös sitä, että lähisaaristo oli venäläisen sotaväestön hallinnassa ja näin myös laajassa saaristossamme oli monia keisarivallan vartioasemia ja saaristolinnakkeita. Noina keisarivallan suuruusaikoina saaristossa liikkui myös toinen toistaan komeampia sota-aluksia. S uurin osa nykyisistä veneilijöistä ei tiedä noista menneistä vuosista juuri mitään. Ei niistä ole suuremmin myöskään ääntä pidetty ja tuosta jo kauaksi taakse jääneestä venäläisajasta kertovat vain uloimmilla saarillamme olleiden linnoitusten rauniot. On toki olemassa myös muita tuosta ajasta kertovia, jo lähes tyystin kadonneita muistoja, monia saaristolentokenttien raunioita sekä muistoja entisistä viestiasemista ja satamapaikoista. Kaikki nuo ovat mielenkiintoisia ja yhä tutustumisen arvoisia kohteita, kunhan vain tietää missä niitä on. Sillä niitä todellakin on edelleen löydettävissä. E Tässä Aurora-alus oli, Gun Herranen näyttää merikartalta. 90 Kippari 4/2013 Menneisyys paljastuu On suorastaan käsittämättömän mahtava olo, kun yllättäen törmää historialliseen tietoon, josta ei ole ollut aikaisemmin tietoinen. Lohmissa usein nähty Aurora lienee ollut tuolloisille Korppoon saaristolaisille melkoisen mahtava näky ja kokemus. Vielä yllättävämpää ja mieluisampaa on, jos se liittyy paikkaan ja seutuun, joka on ollut jo vuosia monella tapaa tuttu. Silti se ei ole aikaisemmin kaikkia menneitä tapahtumiaan paljastanut, ja kun ne vuosien jälkeen tulevat lopulta julki, tunne uudesta tiedosta on mahtava. Näihin elämyksellisiin löytöihin kuuluu Utön majakkasaarelle johtavan meritien varrella olevan Korpoströmin vanhan luotsiaseman maisemaan liittyvä historiallisen tiedon esiintulo. Kyseessä on ns. Lohmin vanha luotsitupa, siis Killing- holman saarella sijaitsevan vanhan, venäläiskaudella rakennetun virkatalon menneisyyteen ja sen maisemaan liittyvä tieto. Sen tulosta päivänvaloon, lähes 100 vuotta sitten tapahtuneiden asioiden jälkeen, lankeaa suuri ansio sekä kiitos turkulaisella historianharrastajalle Gun Herraselle. Lukuisista kotiseutuunsa liittyvistä ihmisistä ja tapahtumista monien vuosien aikana kirjoittanut Gun Herranen on korppoolaista sukua ja hänellä on edelleen kesäpaikka saaristossa. Paikka on nimeltään Öster- Vanhan muistelun Aurorasta ylöskirjoittanut Alfhild Forslin. näs ja se sijaitsee Korppoon vanhan, em. Killingholman saarella olevan Lohmin luotsiasemaksi kutsutun rakennuksen eteläpuolella sijaitsevalla varsinaisella Lohminsaarella. Vanha saaristotila on vii- me vuosisadan vaihteesta ja sijaitsee aivan luotsiaseman naapurissa, vain soutumatkan päässä siitä. Nämä molemmat mainitut rakennukset liittyvät seuraaviin tapahtumiin. Uudella kotipaikkakunnallaan perheen nuorin, Alfhildtytär aloitti syksyllä 1915 ensimmäisen luokan Svenska Fruntimmersskolanissa. Kesäajat perhe kuitenkin palasi kaupungista tutulle kotiseuduilleen Lohmin. Noina ensimmäisen maailmansodan vuosina Alfhild tallensi nuorten tyttöjen tavoin kokemiaan tapahtumia eräänlaisiin päiväkirjamaisiin kirjeisiin, jotka tunnettu turkulainen kulttuuripersoona ja mm. Åbo Underrättelser lehden päätoimittaja, kirjailija Ole Torvalds oli tallentanut arkistoihinsa. Myöhemmin hänen vaimonsa – myös aikanaan kyseisen lehden päätoimittaja – löysi vuonna 1967 nuo muistiinpanot. Saaristonaisen tallentamat kokemukset paljastavat mielenkiintoisia näkymiä ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin, jotka palautuivat Äidin vanha kirje hänen mieleensä vasta hänen Gun Herrasen äiti (1904–1991) vieraillessaan NeuvostoliitosAlfhild Forslin oli kuusilapsisa vuonna 1957. sen perheen nuorin ja hänen – Vanhassa kirjeessä olleet muistiinpanot matkasta Viiisänsä oli puolestaan Gottfpurin kautta Leningradiin on rid, joka toimi luotsivanhimtäytynyt olla melkoisen aipana Killingholman/Lohmin asemalla. Luotsilaitoksen venutlaatuinen kokemus, koska näläistymisen myötä, ja sitä minä vielä kauan jälkeenpäin seuranneen luotsilakon seumuistan sen, miten hän kerrauksena, hän monen muun toi rapistuneista Viipurin portavoin pyysi eroa ja ja perhe varistaloista, halvoista ja kormuutti Turkuun. keatasoisista lp-levyistä, Gun Herranen muisteli. Juuri nämä hänen äitinsä, F Syy keisarillisten alusten Alfhild Forslinin ja tuon matvierailuun Lohmin saarella oli kan esiintuomat muistikuvat siellä sijaitseva venäläinen ovat olleet alkusysäys tälle sotilaskasarmi, joka oli yksi kirjoitukselle. Saaristomeren suurimpia Seuraavassa Alfhild Forslikeisarillisia sotilasrakennuksia. Kippari 4/2013 91 E Erinomaisesti tutulle Turku–Utö -yhteysalusväylälle erottuva entinen neuvoskasarmi ensimmäisen maailmansodan vuosilta. nin muistelut 29.12.1967, väliotsikointi on tämän jutun kirjoittajan Äidin muistelut ”Kun noin kymmenen vuotta sitten olin käymässä Leningradissa yllätyin suuresti, kun turistibussi vei meidät paikkaan, jossa odottamatta löysin itseni katsomassa silmästä silmään unohtamaani lapsuuden muistoa: Panssaritaistelija Auroraa! Siinä oli nyt minun lapsuuteni ylväs sotalaiva museoesineenä suojaisassa kiinnityspaikassaan Nevan kaupungin sydämessä. Alus tuntui vanhentuneen ja kutistuneen huomattavasti niistä kesistä ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin se oli Lohmin luona... Aurora ja Gramoboj olivat tukialuksina venäläisten laivastossa, joka ainakin kaksi kesää peräkkäin (1915–1916) oli sijoitettuna Lohmiin alueella, kun taas loput laivastosta – Oleg, Diana, Amiral Makarof ja mitä ne nyt kaikki olivatkaan nimeltään, luultavasti ollakseen piilossa katseiltamme – olivat Kaituddvarpetilla Killingholman takana. Välillä nuo uljaat sota-alukset liikkuivatkin ja silloin me lapset soudimme ulos rannasta veneellä keikkuaksemme niillä vatsapohjaa kutittavilla hyökyaalloilla, jotka vyöryivät kohti rantaa, kun alukset ohittivat niemen matkalla Utön suuntaan. Muistan erittäin hyvin miten kauhistuimme kun näimme ensimmäistä kertaa Aurorasta lähteneen sluupin ohjaavan kohti meidän laituriamme. Äiti järkyttyi sydänjuuriaan myö92 Kippari 4/2013 ten, mitä ne tahtoisivat meistä? Pian marssi joukko venäläisiä matruuseja sisälle keittiöön, mutta vastoin odotuksia he näyttivät kovin ystävällisiltä. Voin vieläkin kuulla niiden kysymyksen: Bulki jes? He huitoivat ja elehtivät niin, että meille kohta selvisi, että he pyysivät ”bulla” (happamatonta leipää). Pelko hävisi, vaikka äiti tuskin pystyi vastaamaan heidän toivomuksiinsa. Vaikka he kuinka helisyttivät rahoja ja halusivat maksaa, niin hänellä ei juuri silloin ollut pullaa niin suurelle joukolle. Nitschevo, he saattaisivat saada pullaa jostain muualta. Venäläisten ystävällinen asennoituminen ja heidän kilisevät ruplansa taskuissa avasivat pian ovet moneen kotiin Lohmissa, jossa ei ollut tuloja, mutta ehkä mahdollisuus hankkia sekajauhoja. Jotkut perheenhuoltajalesket alkoivat leipoa hiivaleipää venäläisille ja he saivat siitä kohtuullisen hinnan. mitä enemmän mummot leipoivat, sitä vilkkaammaksi syntyivät kontaktit paikallisten asukkaiden ja laivaston välillä. Meille, jotka emme voineet toimittaa leipää, eivät nämä veneet soutaneet kovinkaan usein, mutta muutamia kertoja meilläkin oli tarjota kahvin korviketta ja tosiaankin alkoivat eniten kahvinjanoiset matruusit sittemmin usein tulla meidänkin laituriimme” Kerättiin leivänpaloja ”Pieni ruma sotaisan näköinen venäläinen – me kutsuimme häntä ”kahvimieheksi” – kävi Äidin ja tyttären vanha saaristotila on edelleen Korppoon saaristossa nähtävissä... luonamme lähes päivittäin saadakseen kahvin. Hän piti lapsista ja halusi mielellään jutella meidän kanssamme, mutta me vain roikuimme ovessa ja tarkkailimme sieltä käsin hänen eläväisiä ilmeitään ja hänen juttuaan, josta me emme ymmärtäneet tippaakaan. Usein hän osoitti itseään ja toisti sanaa: bolsjevika, bolsjevike. Emme edes ymmärtäneet tätä sanaa. Meidän kahvimiehemme katosi pian tuntemattomaan kohtaloonsa. Koko sota-ajan asui evakuoitu utöläisperhe luonamme Östernäsissä. Monien paikkakuntalaisten tavoin tapasivat myös utöläiset soutaa venäläisille risteilijöille siihen aikaan päivästä, jolloin upseerit olivat syöneet päivällisensä, sillä tuolloin heitettiin kaikki leivän jätteet heidän pöydiltä mereen. Ne eivät olleet mitään pieniä muruja, jotka ajettiin ulos rännistä, joka työntyi ulos toiselta sivulta. Jos oli onnistunut sijoittumaan oikein leipärännin lähelle ja jos oli nopea kalahaavin kanssa, niin saattoi pienessä ajassa saada veneen täyteen parasta ja vähintäänkin merivedessä kastunutta ”ryssänleipää”. Totuuden nimessä tässä niin kutsutussa ”leipävedessä” vuoroteltiin. Mutta jos siellä tuli liian ahdasta tai jos tunsi itsensä syrjäytetyksi, silloin soudettiin vain eteenpäin toiselle risteilijälle Kaituddvarpetilla, sillä samalla tavoin leipää virtasi myös siellä. Kotiintulon jälkeen levitettiin happamet ja märät leivänpalat kalliolle ja mäkeen, jotta ne kuivuisivat auringossa. Parhaat ryssänlimpun palaset oli- vat syömäkelpoisia ihmisille ne olivat kunnolla paistettuja ja erittäin hyviä - mutta loput annettiin lehmille ja lampaille. Monet katsoivat yleisesti, että ryssänleipä oli Jumalan lahjaa näinä köyhinä aikoina. Muistan kuulleeni, että kuivimmat leipäkannikat voitiin jauhaa muruiksi ja hyödyntää uudelleen, mutta koska tuohon aikaan olin leikki-iässä, osallistuin harvemmin täysipainoisesti talousaskareisiin. Yhtä vähän mieleeni tuli olla kiinnostunut ”leipävedestä”. Yksi vanhemmista sisaruksistani seurasi kerran utöläisten mukana sinne, mutta kokemus säikähdytti häntä: hän oli varma siitä, että leipävyöry upottaisi heidät kaikki. Niin vaarallistahan se ei ollut, mutta juurtunut ryssänpelko aiheutti osittain tytölle paniikkia. Sikäli kun ymmärrän, käyttäytyivät kaikki venäläiset matruusi moitteettomasti, kun he liikkuivat maissa. Auroran miehistö oli kurinalaista, ystävällistä ja rentoja bolseviikkejä, jotka mielellään auttoivat köyhää väkeä – tässä tapauksessa leskiä, isättömiä ja Lohmiin evakuoituja lapsia. Lienee aiheellista merkitä muistiin nämä pienet Lohmin muistot myönteisinä seikkailuina Auroralle, kun siitä on viime aikoina esitetty huomiota herättäviä muistoja”. Hieman Aurorasta Tätä edellä ollutta muistotekstiä on sen tekijän tytär Gun Herranen täydentänyt vielä tiedoillaan, joissa kertoo Auroran rakennetun Amiraliteetin ... ja aivan sitä vastapäätä sijaitsee korkea rantakallio, jota Aurora käytti hyväkseen rantautuessaan Lohmiin. Telakalla Pietarissa ja lasketun vesille 11. päivä toukokuuta vuonna 1900. Alus oli yksi Pallada-luokan panssarilaivoista ja nuo muut olivat nimiltään Pallada ja Diana, jotka oli rakennettu Venäjän sekä Japanin välistä sotaa varten. Ne kohtasivat kukin erilaisen kohtalonsa. Herranen selostaa vielä tarkempia tietoja Aurorasta ja toteaa sen olleen 126,8 metriä pitkä ja sen uppouman olleen 873 tonnia. Alusta kuljetti 24 hiilellä lämmitettävää Belleville höyrykattilaa, joiden teho oli 11 610 hevosvoimaa ja huippunopeus oli 19 solmua. Aluksen toimintasäde oli 10 solmun nopeudella 7 200 kilometriä. Aluksen aseistus vuonna 1903 koostui 40 eri kaliiperisesta kanuunasta (8x152 mm; 24x75 mm ja 8x37 mm) ja kolmesta torpedoputkesta, joista kaksi pystyi ampumaan vedenalaisia torpedoja. Alus osallistui niin kutsuttuun Dogger Bankin kahakkaan vuonna 1904 ja Tsushiman taisteluun vuonna 1903. Aurora sijoitettiin vuonna 1906 Itämerelle kadettien koulutusalukseksi. Siinä ominaisuudessa se seilasi ympäriinsä osallistuen mm. vuonna 1911 Siamin kuninkaan kruunajaisiin. Vuonna 1918 Auroran aseistusta muutettiin ja se sai neljätoista 152 mm kanuunaa. Vuoden 1918 lopussa alus telakoitiin Pietarissa. Alukseen tehtiin huomattavia korjauksia ja tuolloin sen miehistö liittyi bolseviikkien helmikuun vallankumoukseen. Aluksen päällikkö kieltäytyi 25. päivä lokakuuta tottelemasta käskyä, jonka mukaan sen olisi pitänyt lähteä merelle. Näin siitä tuli tapahtumapaikka ensimmäiselle laukaukselle, joka ammuttiin kohti Talvipalatsia. Laukaus aloitti myös historiasta tutun Lokakuun vallankumouksen. Ei alkuperäinen alus? Muistelijan kuvaamaa ja Nevan rannalla edelleenkin olevaa vanhaa sota-alusta ovat viimeisten vuosien aikana koskettaneet monet merkilliset huhut ja väitteet. Niiden mu- M O D U L A R P O N T O O N L I F T F O R B O AT S S! UUTUU kaan se ei olisikaan alkuperäinen ja vallankumoukseen alkuvaiheisiin liittynyt risteilijä. Pietarilainen sanomalehti Smena julkaisi muutama vuosi sitten artikkelin, jossa se totesi, ettei Pietarin suosituimpiin matkailunähtävyyksiin kuuluva risteilijä itse asiassa ole alkuperäinen Aurora. Väitteensä perusteeksi se totesi oikean Auroran olleen jo parisenkymmentä vuotta Suomenlahdella sijaitsevan Rutshin kylän edustalla. Väite ei ole suinkaan uusi tieto, sillä jo monia vuosia on kaupungissa kiertänyt huhuja, ettei kyseessä ole alkuperäinen Aurora – ei ainakaan täysin alkuperäinen ja vuonna 1900 valmistunut alus. Lehden artikkelin mukaan alus vaurioitui jo ensimmäisessä taistelussaan Venäjän ja Japanin välisessä sodassa ja lisää vaurioita se koki Lokakuun vallankumouksessa ja toisessa maailmansodassa. Sotavuosien jälkeen Auroran väitettiin melko pian viedyn korjattavaksi Kronstadtin telakalle, missä siihen mm. vaihdettiin tykit. Risteilijän entisöintiä jatkettiin tämän jälkeenkin ja sitä uudistettiin myös 1980-luvulla. Lehden mukaan aluksen vedenalainen osa vaihdettiin Pohjoisella telakalla uudeksi ja vasta sen jälkeen risteilijän palasi tutulle paikalleen. Telakalle jäänyt runko-osa päätettiin kuljettaa pois kansan silmistä ja vuonna 1987 se vietiin Suomenlahden eteläpuolelle Rutshin edustalle, josta paikalliset kalastussovhoosin työtekijät veivät siitä Keisarillisen laivaston liehuva lippu oli tuttu näky useissa Korppoon maisemissa vierailleissa aluksissa. aikanaan lukuisia omaan käyttöönsä soveltuvia osia. Lehden tietojen mukaan lähialueen asumuksissa on metalliportaita, muita metalliosia, valaisimia ja puuhuusseissa pyöreät Auroran ikkunat. Artikkelissa paljastetaan myös se, että matalan veden aikana Rutshin edustalla on nähty vedessä jo noin parinkymmenen vuoden ajan monia historiallisen aluksen jäänteitä. Ankkuripaikka olemassa Oli tuo venäläislehden väittämä sitten totta tai tarua, niin varma tieto on ainakin Auroran sijainneen kahtena kesävuotena aivan Utön laivareitin tuntumassa, paikassa, jonka lähietäisyydellä on sijainnut ensimmäisen maailmansodan aikana mm. venäläinen lennätinasema sekä Lohmin kalliolla myös venäläinen sotilaskasarmi. Näistä kummastakin mainitusta saaristossamme sijainneesta sotilaskohteesta kirjoittaja lupaa lisätietoja tekstien ja kuvien kera. l PONTTONIVENENOSTIMET • Veneille 300- 5000 kg • Venesatamiin, puomien väliin ja laiturin kylkeen • Ponttoninostin nostaa veneen ylös vedestä 2-5 minuutissa VENETELAKAT • Alumiinia, veneen enimmäispaino 2500 kg • Helppo asentaa ja käyttää • Vene on aina suojassa myrskyiltä ja veden korkeuden muutoksilta MADE IN FINLAND [email protected], puh. +358(0)400 700 752, Espoo E
© Copyright 2024