Killingholm

TArinoiTA SAAriSToSTA 67
L Te k s T i
ja kuvaT
A lt t i H o l m r o o s
Killingholman saari vanhoine luotsiasemineen
sijaitsee vilkkaan Utö-Turku laivaväylän varrella,
vastapäätä Fagerholman entistä merivartioasemaa.
Killingholm
– Keisarillinen käyntikohde
Aikanaan Turku oli Suomen
venäläisimpiä kaupunkeja.
Se merkitsi luonnollisesti myös sitä,
että lähisaaristo oli venäläisen sotaväestön
hallinnassa ja näin myös laajassa
saaristossamme oli monia keisarivallan
vartioasemia ja saaristolinnakkeita.
Noina keisarivallan suuruusaikoina
saaristossa liikkui myös toinen toistaan
komeampia sota-aluksia.
S
uurin osa nykyisistä veneilijöistä ei tiedä noista menneistä
vuosista juuri mitään.
Ei niistä ole suuremmin
myöskään ääntä pidetty ja
tuosta jo kauaksi taakse jääneestä venäläisajasta kertovat
vain uloimmilla saarillamme
olleiden linnoitusten rauniot.
On toki olemassa myös
muita tuosta ajasta kertovia,
jo lähes tyystin kadonneita
muistoja, monia saaristolentokenttien raunioita sekä muistoja entisistä viestiasemista ja
satamapaikoista.
Kaikki nuo ovat mielenkiintoisia ja yhä tutustumisen arvoisia kohteita, kunhan vain
tietää missä niitä on.
Sillä niitä todellakin on edelleen löydettävissä.
E Tässä Aurora-alus oli, Gun
Herranen näyttää merikartalta.
90 Kippari 4/2013
Menneisyys
paljastuu
On suorastaan käsittämättömän mahtava olo, kun yllättäen törmää historialliseen
tietoon, josta ei ole ollut aikaisemmin tietoinen.
Lohmissa usein nähty Aurora lienee ollut tuolloisille Korppoon
saaristolaisille melkoisen mahtava näky ja kokemus.
Vielä yllättävämpää ja mieluisampaa on, jos se liittyy
paikkaan ja seutuun, joka on
ollut jo vuosia monella tapaa
tuttu. Silti se ei ole aikaisemmin kaikkia menneitä tapahtumiaan paljastanut, ja kun ne
vuosien jälkeen tulevat lopulta julki, tunne uudesta tiedosta
on mahtava.
Näihin elämyksellisiin löytöihin kuuluu Utön majakkasaarelle johtavan meritien
varrella olevan Korpoströmin
vanhan luotsiaseman maisemaan liittyvä historiallisen tiedon esiintulo.
Kyseessä on ns. Lohmin
vanha luotsitupa, siis Killing-
holman saarella sijaitsevan
vanhan, venäläiskaudella rakennetun virkatalon menneisyyteen ja sen maisemaan liittyvä tieto.
Sen tulosta päivänvaloon,
lähes 100 vuotta sitten tapahtuneiden asioiden jälkeen, lankeaa suuri ansio sekä kiitos
turkulaisella historianharrastajalle Gun Herraselle.
Lukuisista kotiseutuunsa
liittyvistä ihmisistä ja tapahtumista monien vuosien aikana kirjoittanut Gun Herranen
on korppoolaista sukua ja hänellä on edelleen kesäpaikka
saaristossa.
Paikka on nimeltään Öster-
Vanhan muistelun Aurorasta
ylöskirjoittanut Alfhild
Forslin.
näs ja se sijaitsee Korppoon
vanhan, em. Killingholman
saarella olevan Lohmin luotsiasemaksi kutsutun rakennuksen eteläpuolella sijaitsevalla
varsinaisella Lohminsaarella. Vanha saaristotila on vii-
me vuosisadan vaihteesta ja
sijaitsee aivan luotsiaseman
naapurissa, vain soutumatkan
päässä siitä.
Nämä molemmat mainitut
rakennukset liittyvät seuraaviin tapahtumiin.
Uudella kotipaikkakunnallaan perheen nuorin, Alfhildtytär aloitti syksyllä 1915 ensimmäisen luokan Svenska
Fruntimmersskolanissa. Kesäajat perhe kuitenkin palasi
kaupungista tutulle kotiseuduilleen Lohmin.
Noina ensimmäisen maailmansodan vuosina Alfhild tallensi nuorten tyttöjen tavoin
kokemiaan tapahtumia eräänlaisiin päiväkirjamaisiin kirjeisiin, jotka tunnettu turkulainen
kulttuuripersoona ja mm. Åbo
Underrättelser lehden päätoimittaja, kirjailija Ole Torvalds
oli tallentanut arkistoihinsa.
Myöhemmin hänen vaimonsa
– myös aikanaan kyseisen lehden päätoimittaja – löysi vuonna 1967 nuo muistiinpanot.
Saaristonaisen tallentamat
kokemukset paljastavat mielenkiintoisia näkymiä ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin, jotka palautuivat
Äidin vanha kirje
hänen mieleensä vasta hänen
Gun Herrasen äiti (1904–1991)
vieraillessaan NeuvostoliitosAlfhild Forslin oli kuusilapsisa vuonna 1957.
sen perheen nuorin ja hänen
– Vanhassa kirjeessä olleet
muistiinpanot matkasta Viiisänsä oli puolestaan Gottfpurin kautta Leningradiin on
rid, joka toimi luotsivanhimtäytynyt olla melkoisen aipana Killingholman/Lohmin
asemalla. Luotsilaitoksen venutlaatuinen kokemus, koska
näläistymisen myötä, ja sitä
minä vielä kauan jälkeenpäin
seuranneen luotsilakon seumuistan sen, miten hän kerrauksena, hän monen muun
toi rapistuneista Viipurin portavoin pyysi eroa ja ja perhe
varistaloista, halvoista ja kormuutti Turkuun.
keatasoisista lp-levyistä, Gun
Herranen muisteli.
Juuri nämä hänen äitinsä,
F Syy keisarillisten alusten
Alfhild Forslinin ja tuon matvierailuun Lohmin saarella oli
kan esiintuomat muistikuvat
siellä sijaitseva venäläinen
ovat olleet alkusysäys tälle
sotilaskasarmi, joka oli yksi
kirjoitukselle.
Saaristomeren suurimpia
Seuraavassa Alfhild Forslikeisarillisia sotilasrakennuksia.
Kippari 4/2013 91
E
Erinomaisesti tutulle Turku–Utö -yhteysalusväylälle erottuva
entinen neuvoskasarmi ensimmäisen maailmansodan vuosilta.
nin muistelut 29.12.1967, väliotsikointi on tämän jutun kirjoittajan
Äidin muistelut
”Kun noin kymmenen vuotta
sitten olin käymässä Leningradissa yllätyin suuresti, kun turistibussi vei meidät paikkaan,
jossa odottamatta löysin itseni
katsomassa silmästä silmään
unohtamaani lapsuuden muistoa: Panssaritaistelija Auroraa!
Siinä oli nyt minun lapsuuteni ylväs sotalaiva museoesineenä suojaisassa kiinnityspaikassaan Nevan kaupungin
sydämessä. Alus tuntui vanhentuneen ja kutistuneen
huomattavasti niistä kesistä
ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin se oli Lohmin luona...
Aurora ja Gramoboj olivat
tukialuksina venäläisten laivastossa, joka ainakin kaksi
kesää peräkkäin (1915–1916)
oli sijoitettuna Lohmiin alueella, kun taas loput laivastosta
– Oleg, Diana, Amiral Makarof ja mitä ne nyt kaikki olivatkaan nimeltään, luultavasti ollakseen piilossa katseiltamme
– olivat Kaituddvarpetilla Killingholman takana. Välillä nuo
uljaat sota-alukset liikkuivatkin
ja silloin me lapset soudimme
ulos rannasta veneellä keikkuaksemme niillä vatsapohjaa kutittavilla hyökyaalloilla,
jotka vyöryivät kohti rantaa,
kun alukset ohittivat niemen
matkalla Utön suuntaan.
Muistan erittäin hyvin miten
kauhistuimme kun näimme
ensimmäistä kertaa Aurorasta lähteneen sluupin ohjaavan
kohti meidän laituriamme. Äiti
järkyttyi sydänjuuriaan myö92 Kippari 4/2013
ten, mitä ne tahtoisivat meistä?
Pian marssi joukko venäläisiä matruuseja sisälle keittiöön, mutta vastoin odotuksia
he näyttivät kovin ystävällisiltä. Voin vieläkin kuulla niiden kysymyksen: Bulki jes?
He huitoivat ja elehtivät niin,
että meille kohta selvisi, että
he pyysivät ”bulla” (happamatonta leipää). Pelko hävisi,
vaikka äiti tuskin pystyi vastaamaan heidän toivomuksiinsa.
Vaikka he kuinka helisyttivät
rahoja ja halusivat maksaa,
niin hänellä ei juuri silloin ollut pullaa niin suurelle joukolle. Nitschevo, he saattaisivat
saada pullaa jostain muualta.
Venäläisten ystävällinen
asennoituminen ja heidän kilisevät ruplansa taskuissa avasivat pian ovet moneen kotiin
Lohmissa, jossa ei ollut tuloja, mutta ehkä mahdollisuus
hankkia sekajauhoja. Jotkut
perheenhuoltajalesket alkoivat leipoa hiivaleipää venäläisille ja he saivat siitä kohtuullisen hinnan. mitä enemmän
mummot leipoivat, sitä vilkkaammaksi syntyivät kontaktit paikallisten asukkaiden ja
laivaston välillä. Meille, jotka
emme voineet toimittaa leipää, eivät nämä veneet soutaneet kovinkaan usein, mutta muutamia kertoja meilläkin
oli tarjota kahvin korviketta ja
tosiaankin alkoivat eniten kahvinjanoiset matruusit sittemmin usein tulla meidänkin laituriimme”
Kerättiin
leivänpaloja
”Pieni ruma sotaisan näköinen
venäläinen – me kutsuimme
häntä ”kahvimieheksi” – kävi
Äidin ja tyttären vanha saaristotila on edelleen
Korppoon saaristossa nähtävissä...
luonamme lähes päivittäin saadakseen kahvin. Hän piti lapsista ja halusi mielellään jutella
meidän kanssamme, mutta me
vain roikuimme ovessa ja tarkkailimme sieltä käsin hänen
eläväisiä ilmeitään ja hänen
juttuaan, josta me emme ymmärtäneet tippaakaan. Usein
hän osoitti itseään ja toisti sanaa: bolsjevika, bolsjevike. Emme edes ymmärtäneet tätä sanaa. Meidän kahvimiehemme
katosi pian tuntemattomaan
kohtaloonsa.
Koko sota-ajan asui evakuoitu utöläisperhe luonamme
Östernäsissä. Monien paikkakuntalaisten tavoin tapasivat
myös utöläiset soutaa venäläisille risteilijöille siihen aikaan
päivästä, jolloin upseerit olivat syöneet päivällisensä, sillä
tuolloin heitettiin kaikki leivän
jätteet heidän pöydiltä mereen.
Ne eivät olleet mitään pieniä muruja, jotka ajettiin ulos
rännistä, joka työntyi ulos toiselta sivulta. Jos oli onnistunut sijoittumaan oikein leipärännin lähelle ja jos oli nopea
kalahaavin kanssa, niin saattoi
pienessä ajassa saada veneen
täyteen parasta ja vähintäänkin merivedessä kastunutta
”ryssänleipää”.
Totuuden nimessä tässä niin
kutsutussa ”leipävedessä”
vuoroteltiin. Mutta jos siellä
tuli liian ahdasta tai jos tunsi
itsensä syrjäytetyksi, silloin
soudettiin vain eteenpäin toiselle risteilijälle Kaituddvarpetilla, sillä samalla tavoin leipää
virtasi myös siellä.
Kotiintulon jälkeen levitettiin
happamet ja märät leivänpalat kalliolle ja mäkeen, jotta ne
kuivuisivat auringossa. Parhaat ryssänlimpun palaset oli-
vat syömäkelpoisia ihmisille ne olivat kunnolla paistettuja
ja erittäin hyviä - mutta loput
annettiin lehmille ja lampaille.
Monet katsoivat yleisesti, että
ryssänleipä oli Jumalan lahjaa
näinä köyhinä aikoina.
Muistan kuulleeni, että kuivimmat leipäkannikat voitiin
jauhaa muruiksi ja hyödyntää
uudelleen, mutta koska tuohon aikaan olin leikki-iässä,
osallistuin harvemmin täysipainoisesti talousaskareisiin.
Yhtä vähän mieleeni tuli olla
kiinnostunut ”leipävedestä”.
Yksi vanhemmista sisaruksistani seurasi kerran utöläisten
mukana sinne, mutta kokemus
säikähdytti häntä: hän oli varma siitä, että leipävyöry upottaisi heidät kaikki. Niin vaarallistahan se ei ollut, mutta
juurtunut ryssänpelko aiheutti
osittain tytölle paniikkia.
Sikäli kun ymmärrän, käyttäytyivät kaikki venäläiset matruusi moitteettomasti, kun he
liikkuivat maissa. Auroran
miehistö oli kurinalaista, ystävällistä ja rentoja bolseviikkejä, jotka mielellään auttoivat köyhää väkeä – tässä
tapauksessa leskiä, isättömiä
ja Lohmiin evakuoituja lapsia. Lienee aiheellista merkitä
muistiin nämä pienet Lohmin
muistot myönteisinä seikkailuina Auroralle, kun siitä on
viime aikoina esitetty huomiota herättäviä muistoja”.
Hieman
Aurorasta
Tätä edellä ollutta muistotekstiä on sen tekijän tytär Gun
Herranen täydentänyt vielä
tiedoillaan, joissa kertoo Auroran rakennetun Amiraliteetin
... ja aivan sitä vastapäätä sijaitsee korkea rantakallio,
jota Aurora käytti hyväkseen rantautuessaan Lohmiin.
Telakalla Pietarissa ja lasketun
vesille 11. päivä toukokuuta
vuonna 1900.
Alus oli yksi Pallada-luokan
panssarilaivoista ja nuo muut
olivat nimiltään Pallada ja Diana, jotka oli rakennettu Venäjän sekä Japanin välistä sotaa
varten. Ne kohtasivat kukin
erilaisen kohtalonsa.
Herranen selostaa vielä tarkempia tietoja Aurorasta ja
toteaa sen olleen 126,8 metriä
pitkä ja sen uppouman olleen
873 tonnia. Alusta kuljetti 24
hiilellä lämmitettävää Belleville höyrykattilaa, joiden teho oli 11 610 hevosvoimaa ja
huippunopeus oli 19 solmua.
Aluksen toimintasäde oli 10
solmun nopeudella 7 200 kilometriä.
Aluksen aseistus vuonna
1903 koostui 40 eri kaliiperisesta kanuunasta (8x152
mm; 24x75 mm ja 8x37 mm)
ja kolmesta torpedoputkesta,
joista kaksi pystyi ampumaan
vedenalaisia torpedoja. Alus
osallistui niin kutsuttuun Dogger Bankin kahakkaan vuonna
1904 ja Tsushiman taisteluun
vuonna 1903.
Aurora sijoitettiin vuonna
1906 Itämerelle kadettien koulutusalukseksi. Siinä ominaisuudessa se seilasi ympäriinsä osallistuen mm. vuonna
1911 Siamin kuninkaan kruunajaisiin. Vuonna 1918 Auroran aseistusta muutettiin ja se
sai neljätoista 152 mm kanuunaa. Vuoden 1918 lopussa alus
telakoitiin Pietarissa.
Alukseen tehtiin huomattavia korjauksia ja tuolloin sen
miehistö liittyi bolseviikkien
helmikuun vallankumoukseen.
Aluksen päällikkö kieltäytyi 25.
päivä lokakuuta tottelemasta
käskyä, jonka mukaan sen olisi pitänyt lähteä merelle.
Näin siitä tuli tapahtumapaikka ensimmäiselle laukaukselle, joka ammuttiin kohti
Talvipalatsia. Laukaus aloitti
myös historiasta tutun Lokakuun vallankumouksen.
Ei alkuperäinen
alus?
Muistelijan kuvaamaa ja Nevan rannalla edelleenkin olevaa vanhaa sota-alusta ovat
viimeisten vuosien aikana
koskettaneet monet merkilliset
huhut ja väitteet. Niiden mu-
M O D U L A R P O N T O O N L I F T F O R B O AT S
S!
UUTUU
kaan se ei olisikaan alkuperäinen ja vallankumoukseen alkuvaiheisiin liittynyt risteilijä.
Pietarilainen sanomalehti
Smena julkaisi muutama vuosi sitten artikkelin, jossa se totesi, ettei Pietarin suosituimpiin matkailunähtävyyksiin
kuuluva risteilijä itse asiassa
ole alkuperäinen Aurora. Väitteensä perusteeksi se totesi
oikean Auroran olleen jo parisenkymmentä vuotta Suomenlahdella sijaitsevan Rutshin kylän edustalla.
Väite ei ole suinkaan uusi tieto, sillä jo monia vuosia
on kaupungissa kiertänyt huhuja, ettei kyseessä ole alkuperäinen Aurora – ei ainakaan
täysin alkuperäinen ja vuonna
1900 valmistunut alus.
Lehden artikkelin mukaan
alus vaurioitui jo ensimmäisessä taistelussaan Venäjän
ja Japanin välisessä sodassa
ja lisää vaurioita se koki Lokakuun vallankumouksessa ja
toisessa maailmansodassa.
Sotavuosien jälkeen Auroran väitettiin melko pian viedyn korjattavaksi Kronstadtin
telakalle, missä siihen mm.
vaihdettiin tykit. Risteilijän
entisöintiä jatkettiin tämän
jälkeenkin ja sitä uudistettiin
myös 1980-luvulla. Lehden
mukaan aluksen vedenalainen osa vaihdettiin Pohjoisella
telakalla uudeksi ja vasta sen
jälkeen risteilijän palasi tutulle
paikalleen.
Telakalle jäänyt runko-osa
päätettiin kuljettaa pois kansan silmistä ja vuonna 1987
se vietiin Suomenlahden eteläpuolelle Rutshin edustalle,
josta paikalliset kalastussovhoosin työtekijät veivät siitä
Keisarillisen laivaston liehuva
lippu oli tuttu näky useissa
Korppoon maisemissa
vierailleissa aluksissa.
aikanaan lukuisia omaan käyttöönsä soveltuvia osia.
Lehden tietojen mukaan lähialueen asumuksissa on metalliportaita, muita metalliosia,
valaisimia ja puuhuusseissa
pyöreät Auroran ikkunat.
Artikkelissa paljastetaan
myös se, että matalan veden
aikana Rutshin edustalla on
nähty vedessä jo noin parinkymmenen vuoden ajan monia
historiallisen aluksen jäänteitä.
Ankkuripaikka
olemassa
Oli tuo venäläislehden väittämä sitten totta tai tarua, niin
varma tieto on ainakin Auroran sijainneen kahtena kesävuotena aivan Utön laivareitin
tuntumassa, paikassa, jonka
lähietäisyydellä on sijainnut
ensimmäisen maailmansodan aikana mm. venäläinen
lennätinasema sekä Lohmin
kalliolla myös venäläinen sotilaskasarmi.
Näistä kummastakin mainitusta saaristossamme sijainneesta sotilaskohteesta kirjoittaja lupaa lisätietoja tekstien ja
kuvien kera. l
PONTTONIVENENOSTIMET
• Veneille 300- 5000 kg
• Venesatamiin, puomien väliin ja laiturin kylkeen
• Ponttoninostin nostaa veneen ylös vedestä
2-5 minuutissa
VENETELAKAT
• Alumiinia, veneen enimmäispaino 2500 kg
• Helppo asentaa ja käyttää
• Vene on aina suojassa myrskyiltä ja
veden korkeuden muutoksilta
MADE IN FINLAND
[email protected], puh. +358(0)400 700 752, Espoo
E