Vanhustyön vastuunkantajat
KONGRESSIKIRJA Vanhustyön vastuunkantajat II kansallinen moniammatillinen kongressi 15.–16.5.2014, Finlandia-talo, Helsinki www.vanhustyonvastuunkantajat.fi Kirjan toimitus: tiedottaja Riitta Eerola, työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman, julkaisutoimittaja Tuija Kinnunen-Moilanen, sosiaalipoliittinen asiantuntija Eva Siitonen Taitto: Innocorp • Paino: Multiprint Oy, 2014 Sisällys Vanhustyön vastuunkantajat – kongressin ohjelma 5 TORSTAI 15.5.2014 aamupäivä 5 Luennot (1–49) 6 TORSTAI 15.5.2014 iltapäivä6 PERJANTAI 16.5.2014 aamupäivä8 PERJANTAI 16.5.2014 iltapäivä8 Suulliset esitykset (50–76) 10 TORSTAI 15.5.2014 ILTAPÄIVÄ10 PERJANTAI 16.5.2014 iltapäivä 12 Posterit (77–106) 13 Työnäytökset16 Luentojen tauoilla • 1. kerroksen huoneet 16 Työnäytösten aikataulu 17 TORSTAI 15.5.2014 17 PERJANTAI 16.5.2014 18 Tervetuloa kongressiin! Kirsi Sillanpää 19 Luentotiivistelmät (1–49) 21 1. Palvelurakenne: Kohti parempaa vanhuutta osaavan hoitohenkilöstön turvin 23 2. Vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus 24 3. Vanhus ensihoidon asiakkaana 25 4. Ikäihminen päivystyspoliklinikalla ja erikoissairaanhoidossa 26 5. Ikääntyvä potilas kuvantamistutkimuksissa 27 6. Laboratoriotutkimusten viitevälit ikääntyneillä 28 7. Hyödyt kuntoutuksen nopeasta aloittamisesta 29 8. Turvallinen siirtyminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon 30 9. Omaisena vanhuksen hoitopolun eri vaiheissa 31 10. Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla 32 11. Vantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden laatutason ja saumattomuuden varmistaminen omavalvonnalla 33 12. Yksityissektorin omavalvonta 34 13. Ikäihmisten palvelujen ohjaus ja valvonta 35 14. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta 36 15. Osaamisen johtamisella työhyvinvointia ja tuloksellisuutta 37 16. Pojasta äidin hoitajaksi 38 17. 940 päivää isän muistina 39 18. Omaishoitaja voimavarana ja yhteistyökumppanina 40 19. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma 41 20. Eloisa ikä -ohjelma ja poimintoja hankkeista 42 21. Yhteistyö voimaannuttaa – järjestötyön uusia tuulia 43 22. Ravinnon merkitys muistisairaalle 44 23. Ikääntyvien suun terveys 45 24. Ikääntyneiden jalkojen omahoito ja jalkaterveys kotihoidossa 46 25. Alkoholistako ongelma palvelutaloissa, pelisäännöt avuksi 47 26. Ikääntyminen ja seksuaalisuus 48 27. Case Kustaankartano: Aktivoivan arjen malli 49 28. Yksilöllinen hoito ikääntyneen palveluissa 50 29. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä 51 30. Miten kotihoidon kasvavaan kysyntään vastataan? 52 31. Potilasturvallisuus vanhustyössä 53 32. Kansalliset ohjeet ikäihmisten lääkehoitojen järkeistämiseksi 54 33. Ikääntyneisiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja sen ehkäiseminen 55 34. Turvallisuussuunnittelu vanhustenhuollon toimintayksiköissä 56 35. Henkilöstön työturvallisuus 57 36. Ikäihmisten palvelujen johtamisen haasteet 58 37. Eettinen osaaminen ja vastuullisuus korostuvat tulevaisuuden vanhuspalveluissa 59 38. a. Miten oppilaitokset vastaavat työelämän tarpeisiin? b). Oppilaitoksen ja työelämän yhteistyö 60 61 39. Työelämän kommentti 62 40. Masennus ja yksinäisyys taakkana 63 41. Muistisairaana kotona kauemmin 64 42. Ikääntyneen toiminta- ja liikkumiskyvyn edistäminen 65 43. Kirjaaminen Helsingin kotihoidossa 66 44. Yksinäisyys vaivaa, pitääkö siihen tyytyä? 67 45. Mahdollisuus vaikuttaa omiin sosiaalipalveluihin 68 46. Palvelumuotoilu Haminan malliin 69 47. Muistisairaan edunvalvonta 70 48. Hyvä kohtaaminen ja huumori vanhustyössä 71 49. Voimauttava nukketeatteri 72 Suullisten esitysten tiivistelmät (50–75) 75 50. Mobiilipeleillä uusia ulottuvuuksia ikääntyneiden yksilölliseen kuntoutumiseen 77 51. Kotihoidon asiakaspalaute – vastuuhoitajan haastattelu 78 52. Asenne ja osaaminen kohdalleen Vaasan vanhustyössä 79 53. Hoitajan toimintamalli ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä 80 54. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa 81 55. Valinnanvapauden merkitys kotihoidon palvelujen vaikuttavuuteen 82 56. Valoa ja iloa esteettömällä viestinnällä 83 57. Kuva- ja äänivälitteinen palvelu ikääntyneiden kotona asumisen tukena Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa 84 58. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhuspalvelujen asiakkaina 85 59. Sanomalehtien kuvaukset iäkkäistä – näkökulmia yhteiskunnan suhtautumisesta 86 60. TOIMIA-suositus toimintakyvyn arvioinnista iäkkään väestön hyvinvointia edistävien palveluiden yhteydessä 87 61. Innovaatiot vanhusten palveluiden kehittämisessä 88 62. Muistisairaan ihmisen omaisen toimijuus terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla 89 63. Jotta emme unohtaisi – Voimavaralähtöinen monimuotovalmennus muistisairaiden perheille VALMU 90 64. Omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus – iäkkään puolison sairastuessa etenevään muistisairauteen 91 65. Terveystietojen tehokas käyttö parantaa hoidon laatua ja säästää kustannuksia vanhustenhoidossa 92 66. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen 93 67. Tarinatus tukena ja työmuotona vanhustyössä 94 68. Iäkkäät liikkuvat järjestöissä 95 69. Huolellisella implementoinnilla tuloksia iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä 96 70. Murtumien ehkäisy ja omahoidon edistäminen 97 71. Suun terveys 75-vuotiailla kotihoidon asiakkailla 98 72. Ikäihmisen osallisuus ja asuinympäristö 99 73. Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005–2014) 100 74. Liikuntaraadit – uusi vaikuttamiskanava ikäihmisille 101 75. Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja 102 76. Ikäihmisten kokemuksia liikuntamahdollisuuksistaan 103 Postereiden tiivistelmät (77–106) 105 77. Säker läkemedelsbehandling för en bättre äldrevård 107 78. Vanhuspsykiatrisen yhteistyön kehittäminen Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella 108 79. Positive about Dementia – kansainvälinen yhteistyöhanke muistisairauksista 109 80. Yleistilan arviointikiekko 110 81. Työpajan toteutusmalli – kuvan ja maalauksen keinoin iloa vanhusten arkeen 111 82. Askeleita kulttuurin muutokseen: Vantaan vanhustyön renessanssi 112 83. Vanhuuden Mieli -projekti juurruttaa logoterapeuttista ajattelua 113 84. Tunne perhehoito – hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille 114 85. Asiakasvastaavat kotiutuksen tukena Kouvolan kotihoidossa 115 86. Vanhusten hoitotyötä oppimassa – yhdessä uudistaen 116 87. Kotihoidon ohjaajat: moniammatillinen yhteistyö suun terveydenhuollon kanssa 117 88. Eheä Elämän Ehtoo -hanke (EEE-hanke) 118 89. Sairaanhoitajien työtyytyväisyys vanhustyössä 119 90. Ikääntyvän omaisen ABC-opas auttaa tunnistamaan tilanteen ja rohkaisee hakemaan apua 120 91. Kotikäyntityössä näkee ihmisen omimmillaan 121 92. Juuri-hanke: Vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttaminen arjen käytäntöihin 122 93. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus 123 94. Pumppu-hanke: Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut yhteistoiminta-alueella 124 95. Sairaanhoitajien kuvauksia vanhusten hyvästä hoidosta terveyskeskuksen vuodeosastolla 125 96. Liikkeellä voimaa vuosiin Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma 126 97. Palvelumuotoilun keinoin uusia kotiin vietäviä palveluja 127 98. Iäkkäiden ulkoilu lisääntyy Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa 128 99. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa parantaa potilasturvallisuutta 129 100.Kaikenikäisten jalkaterveyttä edistetään ohjauksella ja neuvonnalla 130 101.Projektet Hemma bäst – Kotona paras (2013–2014) 131 102.OPTIFEL – Optimised food products for elderly population 132 103.Riskikohtien kartoitus koneellisen annosjakeluprosessin eri vaiheissa 133 104. Hyvinvointiteknologiatuotteita ja -palveluja eri-ikäisille 134 105.Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan energiaverkosto SOTERGO 135 106.Vanhuus ei ole uhka, yksinäisyys ja syrjäytyminen on 136 Näytteilleasettajat137 Vanhustyön vastuunkantajat – kongressin ohjelma TORSTAI 15.5.2014 7.00–9.00 AAMUPÄIVÄ llmoittautuminen ja postereiden kiinnittäminen YHTEINEN OHJELMA, FINLANDIA-SALI, pj Kirsi Sillanpää, Tehy 9.00 Kongressin avaus Tarja Halonen, presidentti Vanhustyön johtajan tunnustuspalkinto 2014 La Carita -säätiö Otto Lindberg, puheenjohtaja, lääketieteen tohtori, geriatrian erikoislääkäri Musiikkiesitys, Rap-mummo Eila Eila Nevanranta, Vuoden isovanhempi 2013 5 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Luennot (1–49) 9.45–10.45 1. Palvelurakenne Kohti parempaa vanhuutta ammattitaitoisen ja osaavan hoitohenkilöstön turvin Harriet Finne-Soveri, geriatrian erikoislääkäri, tutkimusprofessori THL 10.50–11.45 2. Vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus Päivi Voutilainen, TtT, dosentti, johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö STM 11.45–12.15 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset TORSTAI 15.5.2014 ILTAPÄIVÄ TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA I • TURVALLINEN HOITOPOLKU, TERASSISALI pj Juha Kurtti 13.00–13.30 3. Vanhus ensihoidon asiakkaana Heikki Paakkonen, TtT, esh, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 13.30–14.00 4. Ikäihminen päivystyspoliklinikalla ja erikoissairaanhoidossa Jouko Laurila, LT, geriatrian dosentti, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 14.00–14.30 5. Ikääntyvä potilas kuvantamistutkimuksissa Merja Perankoski, puheenjohtaja, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry 14.30–15.00 6. Laboratoriotutkimusten viitevälit vanhuksilla Veli Kairisto, osastonylilääkäri, TYKSLAB, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri 15.00–15.30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.30–16.00 7. Hyödyt kuntoutuksen nopeasta aloittamisesta Riku Nikander, gerontologian professori, johtaja, GeroCenter-säätiö 16.00–16.30 8. Turvallinen siirtyminen esikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon Annmari Kainulainen, TtM, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri 16.30–17.00 9. Omaisena vanhuksen hoitopolun eri vaiheissa Soila Nordström, vanhuksen tytär 6 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA II • VALVONNAN NÄKÖKULMAT, HELSINKI-SALI pj Kirsi Markkola 13.00–13.30 10. Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla Hanna Ahonen, sosiaalineuvos, Valvira 13.30–14.00 11. Vantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden laatutason ja saumattomuuden varmistaminen omavalvonnalla Kristiina Matikainen, TtM, erityisasiantuntija, Hoiva-asumisen palvelut, Vantaan kaupunki 14.00–14.30 12. Yksityissektorin omavalvonta Jaana Laitinen-Pesola, THM, toiminnanjohtaja, Hoiva-alan palveluntuottajat ry 14.30–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.00–15.30 13. Ikäihmisten palvelujen ohjaus ja valvonta Marjatta Aittolahti, YTM, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 15.30–16.15 14. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta Helena Mönttinen, ryhmäpäällikkö, esittelijäneuvos, Valvira Kirsi Markkanen, THM, kehittämispäällikkö, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry 16.15–16.45 15. Osaamisen johtamisella työhyvinvointia ja tuloksellisuutta Kirsi Sillanpää, Esh, TtM, eMBA, johtaja, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry 16.45–17.00 Keskustelu TEEMA III • KOLMAS SEKTORI JA OMAISHOITO, AURORA-SALI pj Arja Tuomisoja 13.00–13.45 16. Pojasta äidin huoltajaksi Hannu Koskinen, everstiluutnantti evp. 13.00–13.45 17. 940 päivää isän muistina Hanna Jensen, VTM, Sanoma 13.45–14.15 18. Omaishoitaja voimavarana ja yhteistyökumppanina Maarit Väisänen, YTM, sosionomi (amk) projektivastaava, Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry 14.15–14.45 19. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma Elli Aaltonen, YTT, ylijohtaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto 14.45–15.00 Keskustelu 15.00–15.30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.30–16.15 20. Eloisa ikä -ohjelman esittely ja poimintoja hankkeista Reija Heinola, ohjelmapäällikkö, Vanhustyön keskusliitto 16.15–17.00 21. Yhteistyö voimaannuttaa! Järjestötyön uusia tuulia Vappu Taipale, professori, puheenjohtaja, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry TEEMA IV • TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN, FINLANDIA-SALI pj Minna Stolt 13.00–13.30 22. Ravinnon merkitys muistisairaalle Merja Suominen, ETT, ravitsemustieteen dosentti, Helsingin yliopisto 13.30–14.00 23. Ikääntyvien suun terveys Annamari Nihtilä, EHL, Yliopistohammasklinikka, Helsingin kaupunki 14.00–14.30 24. Ikääntyneiden jalkojen omahoito ja jalkaterveys kotihoidossa Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (amk), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 14.30–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.00–15.30 25. Alkoholistako ongelma, pelisäännöt avuksi Eija Kaskiharju, YTT, tutkija, Ikäinstituutti 15.30–16.00 26. Ikääntyvän seksuaalisuus Tarja Santalahti, kliininen seksologi, psykoterapeutti, seksologian johtava asiantuntija, Väestöliitto 16.00–16.30 27. Liikunnasta iloa ja kuntoa, Case Kustaankartano Leena Pohjola, TtM, johtaja, Kustaankartanon monipuolinen palvelukeskus, Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveysvirasto 16.30–17.00 Keskustelu 7 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 PERJANTAI 16.5.2014 AAMUPÄIVÄ TEEMAT • AAMUPÄIVÄ YHTEINEN OHJELMA, FINLANDIA-SALI pj Marja-Kaarina Koskinen, opetusneuvos 8.30–9.30 28. Yksilöllinen hoito ikääntyneen palveluissa Riitta Suhonen, TtT, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 9.35–10.15 29. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä Katja Keisala, YTT, tutkija, kouluttaja, Tampereen yliopisto 10.15–10.45 10.45–11.45 Tauko, näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 30. Miten vastata kotihoidon kasvavaan kysyntään? Johan Groop, TkT, tutkija, Aalto-yliopisto 11.45 Parhaan posterin palkitseminen 11.45–12.15 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset PERJANTAI 16.5.2014 ILTAPÄIVÄ TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA I • NÄKÖKULMIA TURVALLISUUTEEN,TERASSISALI pj Soila Nordström 13.00–13.30 31. Potilasturvallisuus vanhustyössä Soila Nordström, THM, koulutuspoliittinen asiantuntija, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry 13.30–14.00 32. Kansalliset ohjeet ikäihmisten lääkehoitojen järkeistämiseksi Antti Mäntylä, FaT, MBA, kehittämispäällikkö, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea 14.00–14.30 33. Ikäihmisten kaltoinkohtelu ja sen ehkäiseminen Leena Serpola-Kaivo-oja, toiminnanjohtaja, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry 14.30–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.00–15.30 34. Turvallisuussuunnittelu vanhustenhuollon toimintayksiköissä Anne Lounamaa, FT, kehittämispäällikkö, THL 15.30–16.00 35. Henkilöstön työturvallisuus Paula Moilanen, tarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojeluasiat Päätössanat TEEMA II • IKÄIHMISTEN PALVELUJEN TARPEET JA TARJONTA, HELSINKI-SALI pj Kirsi Markkanen 13.00–13.30 36. Ikäihmisten palvelujen johtamisen haasteet Tuula Karttunen, TtM, hoivapalvelun johtaja, Kotkan kaupunki 13.30–14.00 37. Vanhuspalveluiden osaamistarpeiden ennakointi Ulla Taipale-Lehto, opetusneuvos, Opetushallitus 14.00–14.30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 14.30–15.30 38. a) Miten oppilaitokset vastaavat työelämän tarpeisiin? Sirpa Salin, TtT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) b) Oppilaitoksen ja työelämän yhteistyö Erja Salomaa,TtM, sosiaali- ja terveysalan koulutusvastaava, WinNova Marianne Rapala, Esh, henkilöstöpäälikkö, Laitilan Terveyskoti 15.30–16.00 39. Työelämän kommentti Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja, Vantaan kaupunki Päätössanat 8 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA III • TOIMINTAKYKYINEN VANHUUS KOTIHOIDOSSA, FINLANDIA-SALI, pj Tuula Saarinen 13.00–13.30 40. Masennus ja yksinäisyys taakkana Hanna-Mari Alanen, LT, ylilääkäri, Neuro- ja vanhuspsykiatria, TAYS 13.30–14.00 41. Muistisairaana kotona kauemmin Merja Mäkisalo-Ropponen, TtT, kansanedustaja 14.00–14.30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 14.30–15.00 42. Ikääntyneen toiminta- ja liikkumiskyvyn edistäminen Jaana Nummijoki, TtM, kotihoitopäällikkö, Helsingin kaupunki 15.00–15.30 43. Kirjaaminen kotihoidossa Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, pohjoisen palvelualueen johtaja ja Lea Oksman, lähihoitaja, pohjoisen palvelualueen kotihoito, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto 15.30–16.00 44. Yksinäisyys vaivaa, pitääkö siihen tyytyä? Riitta Kauppila, geronomi, johtaja, Kampin palvelukeskus Päätössanat TEEMA IV • ELÄMÄNLAATUA JA EDUNVALVONTAA, AURORA-SALI pj Anna Kukka 13.00–13.30 45. Mahdollisuus vaikuttaa omiin sosiaalipalveluihin Anja Karvonen-Kälkäjä, OTT, VT, kehitysjohtaja, Pro Lex Oy 13.30–14.00 46. Palvelumuotoilu Haminan malliin Pia Nordman, vanhustyönjohtaja, Haminan kaupunki 14.00–14.30 47. Muistisairaan edunvalvonta Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, OTT, perheoikeuden dosentti, tutkija, Helsingin yliopisto 14.30–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset 15.00–15.30 48. Hyvä kohtaaminen ja huumori vanhustyössä Arja Isola, THT, professori, Oulun yliopisto 15.30–16.00 49. Voimauttava nukketeatteri Maria Baric, nukketeatteritaiteilija, muusikko, ohjaaja ja Nemanja Stojanovic, nukkeillanäyttelijä, Nukketeatteri Sampo Päätössanat 9 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Suulliset esitykset (50–76) TORSTAI 15.5.2014 ILTAPÄIVÄ RAVINTOLASALI 1, pj Mervi Flinkman ja Kaija Ojanperä TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA I • HOITOHENKILÖSTÖ IKÄIHMISTEN HOIDOSSA 12.15–12.30 50. Mobiilipeleillä uusia ulottuvuuksia ikääntyneiden yksilölliseen kuntoutumiseen Andrew Sirkka, KT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, terveys: Sari Merilampi, TkT, tutkija ja Mirka Leino, FM, SAMK, energia ja rakentaminen 12.30–12.45 51. Kotihoidon asiakaspalaute – vastuuhoitajan haastattelu Sara Haimi-Liikkanen, sh (YAMK), kehittämiskoordinaattori, Kotona kokonainen elämä, Etelä-Kymenlaakson osakokonaisuus sekä muu työryhmä: Pia Ruuskanen, kotihoidon johtaja ja Tanja Junnila, kotihoidon osastonhoitaja, Kotka; Jenni Yläjääski, avopalveluohjaaja, Kaakon kaksikko; Anna-Leena Kailio, projektipäällikkö, Pyhtää; Minna Takala, kotihoidon esimies ja Arja Niskanen, kotihoidon esimies, Hamina 12.45–13.00 52. Asenne ja osaaminen kohdalleen Vaasan vanhustyössä Regina Nurmi, KL, yliopettaja, Vaasan ammattikorkeakoulu, terveysala TEEMA II • IKÄIHMISTEN PALVELUT JA NIIDEN VAIKUTTAVUUS 13.00–13.15 53. Hoitajan toimintamalli ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä Ritva Padinki, TtM, hoitotyön tuntiopettaja, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä 13.15–13.30 54. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekin annosjakeluyksikkö 13.30–13.45 55. Valinnanvapauden merkitys kotihoidon palveluiden vaikuttavuuteen Marina Steffansson, TtM; Marjo Pulliainen, TtM ja Aija Kettunen, VTT, Diakonia-ammattikorkeakoulu 13.45–14.00 56. Valoa ja iloa esteettömällä viestinnällä Hannele Merikoski, FM, erityisasiantuntija, Avainsäätiö TEEMA III • MONIMUOTOINEN IKÄÄNTYMINEN 14.00–14.15 57. Kuva- ja äänivälitteinen palvelu kotona asumisen tukena Anna-Liisa Niemelä, FT, erityissuunnittelija ja Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, pohjoisen palvelualueen johtaja, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto 14.15–14.30 58. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhuspalveluiden asiakkaina Salla-Maija Hakola, KM, projektikoordinaattori, Yhdenvertainen vanhuus -projekti, Seta ry 14.30–14.45 59. Sanomalehtien välittämät kuvaukset iäkkäistä – näkökulmia yhteiskunnan suhtautumiseen Sanna Koskinen, TtM, sh, tohtorikoulutettava; Leena Salminen, TtT, lehtori ja Helena Leino-Kilpi, THT, esh, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 14.45–15.00 60. TOIMIA-suositus toimintakyvyn arvioinnista iäkkään väestön hyvinvointia edistävien palveluiden yhteydessä Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö ja Heli Valkeinen, TtT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 10 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA IV • OMAISET MUKAAN IKÄIHMISTEN HOITOON JA KUNTOUTUMISEEN 15.00–15.15 61. Innovaatiot vanhusten palveluiden kehittämisessä Anne Haapala, fysioterapeutti (ylempi AMK), tohtoriopiskelija, Oulun yliopisto/ Työtieteen yksikkö; Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu/ Sote-yksikkö; Seppo Väyrynen, professori, Oulun yliopisto/ Työtieteen yksikkö; Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu/ Sote-yksikkö 15.15–15.30 62. Muistisairaan ihmisen omaisen toimijuus terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla Riitta Koivula, YTT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 15.30–15.45 63. Jotta emme unohtaisi. Voimavaralähtöinen monimuotovalmennus muistisairaiden perheille, VALMU-hanke Pauliina Kinnunen, toimintaterapeutti (ylempi AMK), hankevastaava, Mikkelin seudun Muisti ry; Jaana Sohkanen, sosionomi (AMK), erityistyöntekijä, Viola – väkivallasta vapaaksi ry 15.45–16.00 64. Omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus iäkkään puolison sairastuessa etenevään muistisairauteen Tiina Ihalainen, TtK, TtM-opiskelija; Päivi Kankkunen, yliopistonlehtori, dosentti ja Tarja Välimäki, kliininen tutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos 16.00–16.15 65. Terveystietojen tehokas käyttö parantaa hoidon laatua ja säästää kustannuksia vanhustenhoidossa Päivi Ovaskainen, FT, THM, opettaja, ESH, tutkija, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, järjestöasiantuntija, Tehyn Turun aluetoimisto; Jouni Alin, FM, johtava konsultti, asiantuntijapalvelut, SAS® Institute Inc.; Päivi Rautava, professori, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, tutkijaylilääkäri, Turun yliopistollinen keskussairaala; Seija Arve, palvelujohtaja, TtT, gerontologisen hoitotieteen dosentti, hoitotiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, palvelujohtaja, hyvinvointitoimiala, Turun kaupunki 11 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 PERJANTAI 16.5.2014 ILTAPÄIVÄ TEEMAT • ILTAPÄIVÄ TEEMA V • TAIDE, TARINAT JA LIIKUNTA IKÄIHMISTEN HOIDOSSA 12.15–12.30 66. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen Helena Malmivirta, KT, hankesuunnittelija, tutkija, Turun ammattikorkeakoulu, hyvinvointi- ja terveysala, TKI 12.30–12.45 67. Tarinatus tukena ja työmuotona vanhustyössä Rauha Pulliainen, sosionomi (amk), työnohjaaja, ryhmänohjaaja, opinnäytetyö LAMK 2013, toimeksiantaja Diakonialaitos Lahti 12.45–13.00 68. Iäkkäät liikkuvat järjestöissä Heli Starck, TtM,ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija; Anu Havas, Tt yo, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti TEEMA VI • KUNTOUTUMINEN JA TERVEYDEN EDISTÄMINEN IKÄIHMISTEN HOIDOSSA 13.00–13.15 69. Huolellisella implementoinnilla tuloksia iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, tapaturmien ehkäisyn yksikkö 13.15–13.30 70. Murtumien ehkäisy ja omahoidon edistäminen Pauliina Tamminen, sh, AMK, TtK, luustoneuvoja-projektipäällikkö, Suomen Luustoliitto ry 13.30–13.45 71. Suun terveys 75-vuotiailla kotihoidon asiakkailla Kirsi Autonen-Honkonen, suuhygienisti, TtM, Äänekosken kaupunki, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto; Sirpa Hartikainen, NutOrMed-tutkimuksen johtaja, professori, farmasian laitos; Liisa Suominen, professori, hammaslääketieteen laitos; Irma Nykänen, FT, laillistettu ravitsemusterapeutti, farmasian laitos; Riitta Ahonen, professori, farmasian laitos ja Miia Tiihonen, FaT, farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto UEF Yhteistyöhanke Itä-Suomen yliopiston, Kuopion kaupungin, Kuopion yksityisen kotihoitopalvelun tuottajan Alina Hoivatiimin, Äänekosken kaupungin ja Suonenjoen kaupungin kotihoidon kanssa. 13.45–14.00 72. Ikäihmisen osallisuus ja asuinympäristö Suvi Fried, TtM, tutkija, Ikäinstituutti TEEMA VII • LIIKUNNASTA ILOA JA VIRKEYTTÄ IKÄIHMISEN ELÄMÄÄN 14.00–14.15 73. Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005–2014) Elina Karvinen, ft, suunnittelija, Ikäinstituutti 14.15–14.30 74. Liikuntaraadit – uusi vaikuttamiskanava ikäihmisille Anu Havas, ft, suunnittelija, Ikäinstituutti 14.30–14.45 75. Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja Saija Karinkanta, FT, tutkija; Pekka Kannus, dosentti, ylilääkäri ja Kirsti Uusi-Rasi, dosentti, erikoistutkija, UKK-instituutti; Ari Heinonen, professori, Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos; Harri Sievänen, dosentti, tutkimusjohtaja, UKK-instituutti 14.45–15.00 76. Ikäihmisten kokemuksia liikuntamahdollisuuksista Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu OAMK, sote-yksikkö 12 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Posterit (77–106) 77. Säker läkemedelsbehandling för en bättre äldrevård Sirkku Säätelä; sairaanhoitaja, HTM, lehtori, Yrkeshögskolan Novia 78. Vanhuspsykiatrisen yhteistyön kehittäminen OYSin erityisvastuualueella Liisa Kantojärvi, LT, KM, psykiatrian ja psykogeriatrian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; Anna-Maija Puusti, TtM, ylihoitaja ja Tiina Puotiniemi, TtM, psykiatrinen sairaanhoitaja, kehittämis- ja laatupäällikkö, Psykiatrian tulosalue, OYS; Katriina Taavettila, psykiatrinen sairaanhoitaja, osastonhoitaja ja Taina Korhonen, toimintaterapeutti YAMK, Vanhuspsykiatrian yksikkö 75, OYS 79. Positive about dementia – POSADEM Kansainvälinen yhteistyöhanke muistisairauksista Sari Kokkonen, TtM, lehtori; Tiina Väänänen, TtM, lehtori ja Marko Raitanen, YTL, lehtori, Saimaan ammattikorkeakoulu 80. Yleistilan arviointikiekko Marjatta Lahti, kotihoidon johtaja; Tiina Hurme, asumispalvelujohtaja; Marja-Liisa Kanerva, avo- ja tukipalvelujohtaja; Anu Korpinen, vuodeosastopalvelujohtaja, Heinolan sosiaalija terveystoimi 81. Työpajan toteutusmalli – kuvan ja maalauksen keinoin iloa vanhusten arkeen Veronika Piontek, yrittäjä, sairaanhoitaja 82. Askeleita kulttuurin muutokseen: Vantaan vanhustyön renessanssi Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja ja Minna Lahnalampi-Lahtinen, sosiaali- ja terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto, palvelupäällikkö, Vantaan kaupunki, hoiva-asumisen palvelut; Taina Semi, konsultti, dementiatyön asiantuntija, GeroArtist 83. Vanhuuden Mieli -projekti juurruttaa logoterapeuttista ajattelua muistisairaiden hoitoon Sirkkaliisa Heimonen, PsT, toimialapäällikkö ja Minna Laine, logoterapeutti LTI, suunnittelija, Ikäinstituutti 84. Tunne perhehoito – hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille perhehoidossa Raija Leinonen, TtT, projektityöntekijä; Maria Kuukkanen, KM, kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry 85. Asiakasvastaavat kotiutuksen tukena Kouvolan kotihoidossa Anne Heikkilä, TtM, aluejohtaja; Niina Forsström, sairaanhoitaja AMK, kotihoidon asiakasvastaava, Kouvolan kotihoito 86. Vanhusten hoitotyötä oppimassa – yhdessä uudistaen Arja Suikkala, TtT, kehittämisryhmän vastaava; Eeva Kivelä, TtM, lehtori, hankeja tutkimustoiminnan koordinaattori; Pirjo Käyhkö, TtM, lehtori ja Eila Niitamo, TtM, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu 13 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 87. Kotihoidon ohjaajien mielipiteiden kartoitus moniammatillisesta yhteistyöstä suun terveydenhuollon kanssa Marjaana Nissinen, hh, shg YAMK, suuhygienisti ja Hannaliisa Salmi, hammaslääkäri, opinnäytetyön ohjaaja, Helsingin kaupungin Suun terveydenhuolto; Marjatta Komulainen, lehtori, opinnäytetyön ohjaaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu 88. Eheä Elämän Ehtoo – hanke (EEE) Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö ja Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sote-yksikkö 89. Sairaanhoitajien työtyytyväisyys vanhustyössä Kirsi-Marja Kaarlela, TtM, asiantuntijasairaanhoitaja, Espoon kaupunki, vanhustenpalvelut; Päivi Kankkunen, TtT, dosentti, yliopistonlehtori ja Mari Kangasniemi, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos 90. Ikääntyvän omaisen ABC-opas ohjaa hakemaan apua ja huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnista Mari Helin-Tuominen, YTM, projektivastaava, Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry 91. Kotikäyntityössä näkee ihmisen omimmillaan Ulla Pöykkö, TtM, lehtori; Anita Pyykkö, TtT, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, DIAK 92. Vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttaminen arjen käytäntöihin – Juuri-hanke 2013–2017 Henriikka Laurola, YTM, hankekoordinaattori, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry 93. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus Tuulikki Grönberg, sh, TtK, TtM-opiskelija, Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö 94. Pumppu / TEHU-osahanke, Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut yhteistoiminta-alueella – hankeosio Turun ammattikorkeakoulu Maija-Liisa Aronpää, VTM, sosiaalialan koulutusohjelman lehtori; Hannele Lampo, KM, fysioterapian koulutusohjelman lehtori ja Elina Vuorio, VTM, projektipäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu 95. Sairaanhoitajien kuvauksia vanhusten hyvästä hoidosta terveyskeskuksen vuodeosastolla Minna Launonen, sh (AMK), esh, TtK, TtM-opiskelija; Tarja Kvist, TtT, yliopistotutkija, hoitotieteen laitoksen varajohtaja ja Raija Mäntynen, TtT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto 96. Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma – Liikkeellä voimaa vuosiin Elina Karvinen, TtL ja LitM, ohjelmajohtaja; Pirjo Kalmari, VTM ja ft, ohjelmakoordinaattori; Laura Sormunen, ETM ja LitK, suunnittelija ja Anne Honkanen, LitM, viestintäsuunnittelija, Ikäinstituutti 97. Palvelumuotoilun keinoin uusia kotiin vietäviä palveluja Noora Juvonen, projektipäällikkö, Mikkelin seudun elinkeinoyhtiö Miset Oy 98. Iäkkäiden ulkoilu lisääntyy Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa Heli Starck, TtM, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti 14 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 99. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa parantaa potilasturvallisuutta Outi Honkanen, farmasian tohtori, laatupäällikkö; Marjo Vainio, farmaseutti, LHKA, asiakkuuspäällikkö ja Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekki, annosjakeluyksikkö 100. Kaikenikäisten jalkaterveyttä edistetään ohjauksella ja neuvonnalla Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (AMK), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 101. Projektet hemma bäst – Kotona paras (2013–2014) Anne Hietanen, Projektledare, Yrkeshögskolan Novia; Gunilla Kulla, Överlärare, Yrkeshögskolan Novia; Sinikka Palosaari, Lektor, Vaasan ammattikorkeakoulu; Pirjo Peltomäki, Lektor, Vaasan ammattikorkeakoulu; Reijo Malkamäki, Beredningschef, SPEK och Eevi-Kaisa Yrjölä, Projektkoordinator, SPEK 102. OPTIFEL – Optimised food products for elderly population 2013–2017 Raija Tahvonen FT, prof.; Eila Järvenpää FT, erikoistutkija ja Tuomo Tupasela ETM, vanhempi tutkija, MTT; Helena Kautola TkT, tutkimusjohtaja; Tiina Mäenpää TtT, yliopettaja ja Tuija Pirttijärvi ETT, yliopettaja, HAMKK 103. Riskikohtien kartoitus annosjakeluprosessin eri vaiheissa Maarit Patama-Jussila, proviisori, Hyvinkään 1. apteekki; Anne Lehtonen, proviisori, Pharmac Finland Oy ja Leena Astala, apteekkari, Luvian apteekki 104. Hyvinvointiteknologiatuotteiden ja -palvelujen jalkautushanke – mHealth booster Frank Ryhänen, projektipäällikkö; Anniina Pajunen, projektityöntekijä, Vantaa; Katja Tikkanen, projektityöntekijä, Espoo; Katariina Raij, tutkija, Teknologialainaamo; Paula Lehto, tutkija, Espoon kehitysympäristöt ja Eeva Järveläinen, tutkija, Nuorten Mobiilisovellus, Laurean ammattikorkeakoulu 105. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto SOTERGO 106. Vanhuus ei ole uhka, yksinäisyys ja syrjäytyminen on Anu Silvennoinen, projektikoordinaattori; Mervi Kanniainen, projektityöntekijä ja Eija Myllymäki, projektityöntekijä, IkäArvokas-hanke, Kirkkopalvelut ry IkäArvokas-hankkeen valokuvanäyttely Finlandia-talon ala-aula, molempina päivinä Kuvia ikäihmisten arjesta ja hanketeemoista: yksinäisyys, leskeys, omaishoitajuus, muistisairaus ja syrjäytyminen. Kirkkopalvelujen Kehittämiskeskus Tyynelä, rahoitus Yhteisvastuukeräys 2013 15 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Työnäytökset LUENTOJEN TAUOILLA • 1. KERROKSEN HUONEET Työnäytöksistä vastaavat Suomen Fysioterapeutit, Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto, Suomen Bioanalyytikkoliitto ja Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Työnäytöksessä esitellään ikääntyneille sopivia, helppoja harjoituksia tasapainon tueksi ja kaatumisten ehkäisemiseksi. Suomessa joka kolmas 65 vuotta täyttänyt ja joka toinen 80 vuotta täyttänyt kaatuu vuosittain. Kaatumisten ehkäisyn perustana ovat sairauksien hyvä hoito, monipuolinen ravinto sekä fyysinen ja sosiaalinen aktiivisuus. Kaatumisia voidaan ehkäistä tehokkaasti säännöllisellä liikunnalla. Liikunta sisältää arjen fyysistä aktiivisuutta sekä lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua. Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter, yhteyshenkilöt: Katja Somersaari, fysioterapeutti ja Tuula Kujala, fysioterapeutti Ihopistonäytteenotto Asiansa tunteva ihopistonäytteenottaja on laadukkaan näytteen takuu. Vanhusten ääreisverenkierto voi olla huono, ja ihminen kuivuu herkästi. Silloin näytteenotto sormenpäästä voi olla haasteellista. Käsien lämmittäminen, rento asento niin, että sormet riippuvat alaspäin ja kunnollinen pistotekniikka helpottavat veripisaran saamista. Tuloksen luotettavuuden takaavat myös teknisesti toimivat välineet eli mittari ja liuskat sekä näytteenottoon valmistautuminen, saadun tuloksen ymmärtäminen, tuloksen kirjaaminen ja säännöllisesti suoritettu laadunvarmistus. Suomen Bioanalyytikkoliitto ry, yhteyshenkilöt: Terhi Pokkinen (15.–16.5.) [email protected], Mirja Timoskainen (15.5.) ja Suvi Koskinen (16.5.) Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Terveet jalat ovat liikkumisen edellytys. Tässä ikäihmisten jalkaterveyden arviointiin kohdistuvassa työnäytöksessä esitellään keskeiset jalkaterveydestä arvioitavat seikat. Näytöksessä painottuvat jalkojen ihon ja varpaan kynsien arviointi, alaraajojen verenkierron tutkiminen ja ikäihmisten jalkakipujen selvittäminen. Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry ja Metropolia ammattikorkeakoulun jalkaterapian koulutusohjelma, yhteyshenkilöt: Maija Miikkola, Minna Stolt, SJJL:n varapuheenjohtaja ja kansainvälisyysvastaava sekä 4 jalkaterapeuttiopiskelijaa Metropoliasta Autettavan henkilön suun hoito Työnäytöksessä esitellään autettavan henkilön suun puhdistus. Hyvällä suun hoidolla voidaan parantaa elämänlaatua ja toimintakykyä. Ikäihmisten terveyttä ylläpidetään hyvällä ravitsemuksella, josta saatavat ravintoaineet ylläpitävät suun terveyttä. Kun henkilön toimintakyvyn heikkeneminen vaikeuttaa omatoimista suun hoitoa, vastuu päivittäisestä suun puhdistamisesta kuuluu häntä hoitaville ammattilaisille tai omaishoitajille. Suun terveydenhuolto on sisällytetty uuteen vanhuspalvelulakiin, jossa painopisteenä on ehkäisevä toiminta ja työ. Hampaallisten ikäihmisten määrä nousee jatkuvasti, siksi on tärkeää kiinnittää huomiota heidän suunhoitoonsa. Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry, yhteyshenkilöt: Taina Kivilompolo, KM, shg ja Anneli Rajala, hh, STAL ry, [email protected], www.stal.fi 16 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Työnäytösten aikataulu TORSTAI 15.5.2014 LUENTOTAUKO 11.45–13.00 11.50 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 11.58 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 12.06 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 12.14 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry 12.22 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 12.30 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 12.38 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 12.46 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry LUENTOTAUKO 14.30–15.30 (PORRASTETUSTI) 14.35 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 14.43 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 14.51 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 14.51 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi. Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry 14.59 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 15.07 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 15.15 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 15.15 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi. Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry Tapahtuman ensiavusta vastaa Suomen Ensihoitoalan Liitto ry 17 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 PERJANTAI 16.5.2014 LUENTOTAUKO 10.15–10.45 10.20 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 10.28 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 10.36 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 10.36 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry LUENTOTAUKO 11.45–13.00 11.50 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 11.58 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 12.06 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 12.14 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry 12.22 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 12.30 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 12.38 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 12.46 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry LUENTOTAUKO 14.30–15.30 (PORRASTETUSTI) 14.10 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 14.18 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 14.20 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 14.26 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry 14.34 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 14.42 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry 14.50 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry 14.50 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry TYÖNÄYTÖKSET PÄÄTTYVÄT PERJANTAINA 16.5. 2014 KLO 15.00 18 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Tervetuloa kongressiin! Kirsi Sillanpää Hyvät osaanottajat, Kuka hoitaa läheistäsi? Kuka hoitaa sinua, kun tarvitset enemmän hoitoa ja palveluita ikääntymisen myötä? Miten saadaan aikaan korkealaatuista palvelua? Jokaisella on oikeus arvokkaaseen ja turvalliseen vanhuuteen ja toimiviin sosiaali- ja terveyspalveluihin nyt ja tulevaisuudessa. Olemme nyt toisen kerran koolla moniammatillisella joukolla. Edellinen Vanhustyön vastuunkantajat -tapahtuma järjestettiin vuonna 2011. Tuolloin saadut hyvät kokemukset ja positiivinen palaute vaikuttivat tämän tapahtuman järjestämiseen. Ohjelmakokonaisuus on entistäkin laajempi ja monialaisempi. Toivottavasti tätä tilaisuutta osataan hyödyntää myös sosiaali- ja terveysalan työpaikkojen henkilöstön täydennyskoulutuksena. Päivien aikana pureudutaan ajankohtaisiin ja tulevaisuuden haasteisiin ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseksi. Tapahtuma tarjoaa osallistujille avoimen keskustelu- ja vaikuttamisfoorumin erilaisten näkemysten jakamiseksi ja uuden oppimiseksi. Noin 50 luennon lisäksi kävijä voi monin tavoin tutustua alan hankkeisiin, innovaatioihin ja käytäntöihin. Lisäksi lyhyet suulliset esitykset, työnäytökset, posterit ja alan erityisnäyttely luovat Finlandia-talolle ainutlaatuisen ja monialaisen kokonaisuuden. Toivomme, että jokainen osallistuja saa uusia ideoita ja toimintatapoja omaan työyhteisöönsä vietäväksi. Silloin olisimme onnistuneet yhdessä. Ikääntyvien palveluissa ja vanhustenhoidossa toimivien ammattilaisten keskeinen tehtävä on hoitaa vanhukset hyvin ja ihmisarvoisesti. Se vaatii jatkuvaa kehittämistyötä, mutta myös eri toimijoiden ja tahojen yhteisiä tapaamisia. Kehitetään yhdessä arvokas ja turvallinen vanhuus ikäihmisille ja meille kaikille, jotka joskus olemme palvelujen tarpeessa! Te täällä, jos ketkä, olette siihen kykeneviä ja halukkaita! Tehyn puolesta toivotan Teille kaikille innostavia kongressipäiviä ja kiitän kaikkia valmisteluissa ja täällä mukana olevia tahoja erinomaisesta yhteistyöstä! Helsingissä 30. huhtikuuta 2014 Kirsi Sillanpää Esh, TtM, eMBA Johtaja Yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen toimiala, Tehy ry 19 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 OSA I OSA I Luentotiivistelmät (1–49) Harriet Finne-Soveri, geriatrian erikoislääkäri, tutkimusprofessori THL OSA I 1. Palvelurakenne: Kohti parempaa vanhuutta osaavan hoitohenkilöstön turvin Palvelurakenteeksi kutsutaan sitä yhteiskunnan luomaa organisaatiota, jolla on tarkoitus vastata väestön terveydentilaa ja hyvinvointia koskeviin tarpeisiin. Tässä puheenvuorossa valotetaan kasvavan vanhusväestön tarpeita ja niitä haasteita, joita nykypäivä ja tulevat vuodet meille asettavat. Suomalaisista yli miljoona on täyttänyt 65 vuotta ja heistä valtaosa tulee elämään vielä pitkään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terveys 2000 ja Terveys 2011 -tutkimusten perusteella suomalaisten terveet ja toimintakykyiset vuodet ovat lisääntyneet ja lisääntymässä. Vanhuspalvelujen, kuten säännöllisen kotihoidon, palveluasumisen ja laitoshoidon käyttö pakkautuu yhä vanhempiin ikäluokkiin ja vähenee suhteessa iäkkään väestön kasvuun. Siitä huolimatta avun tarpeen arvellaan kasvavan vanhenevien ikäluokkien suuren koon vuok- si. Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman täytäntöönpanosuunnitelma (29.11.2013) linjaa iäkkäille suunnatun laitoshoidon merkittävästi vähennettäväksi, jotta vanhukset voisivat asua kotona laitosten sijasta ja jotta 300 miljoonaa euroa säästyisi. Myös 1.7.2013 voimaan astunut vanhuspalvelulaki (980/2012) ohjaa kuntia samaan suuntaan – kehittämään kotona tapahtuvaa hoitoa. THL on selvittänyt sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta vanhuspalvelujen nykytilan ja esittää ehdotuksia siitä miten, missä ja kenelle hoivaa ja apua kannattaa kohdentaa, jotta iäkkäät saisivat tarpeidensa mukaiset palvelut vanhuspalvelulain mukaisesti sinne, missä asuvat. Ja siten, että sekä hoivattavien, että heidän omaistensa, mutta myös hoivaa tarjoavien ammattihenkilöiden hyvinvoinnista on huolehdittu. • 23 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 2. Päivi Voutilainen, TtT, dosentti, johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö STM, sosiaali- ja terveyspalveluosasto Vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus Hallituksen esitys laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (HE 160/2012) annettiin eduskunnalle marraskuussa 2012. Tasavallan Presidentti vahvisti lain 28.12.2012, joka tuli voimaan 1.7.2013. Toimeenpanon tueksi annettiin uudistunut laatusuositus Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Molempien ydinsisältö painottaa teemoja, joiden mieleen painamista tukee kolmen veen muistisääntö: varautuminen, varmistaminen ja vaikuttaminen. Varautuakseen kuntien on työstettävä suunnitelma toimenpiteistä ikääntyneen väestön terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi. Ja varattava riittävät voimavarat sen toteuttamiseen. Kunnissa on mukauduttava entistä iäkkäämmän väestön tarpeisiin. On edistettävä mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaavia toimia, kuten esteettömiä asuin- ja elinympäristöjä ja niitä tukevaa yhdyskuntasuunnittelua. Tarvitaan mm. toimivia liikenneratkaisuja, jotka tukevat asiointia ja mielekästä tekemistä, kuten elinikäistä oppimista ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Laadukkaiden ja oikea-aikaisten palvelujen varmistaminen on myös keskeistä. Laadukas palvelu ylläpitää tai parantaa toimintakykyä ja lisää terveyshyötyjä, mutta turvaa myös hyvän palliatiivisen ja muun hoidon elämän loppuvaiheessa. Hyvälaatuinen palvelu on a) vaikuttavaa ja turvallista b) asiakaslähtöistä ja asiakkaan tarpeisiin vastaavaa sekä c) hyvin koordinoitua. Laadun määritelmä konkretisoituu lain edellyttämänä monipuolisena tuen ja palvelutarpeen selvittämisenä – luotettavien ja validien arviointimenetelmien käyttöä unohtamatta. Lakiin on laadun turvaamiseksi kirjattu menettelytavat ja periaatteet, joita palvelutarpeiden selvittämisessä ja vastaamisessa on noudatettava. Vaikuttaminen liittyy osallisuuteen, joka on lain ja laatusuosituksen läpileikkaava periaate. Iäkkäiden äänen on kuuluttava nykyistä paremmin päätöksenteossa, joka koskee heitä. Osallisuus ja vaikuttaminen kulkevat käsi kädessä – ei ole toista ilman toista. Eduskunta edellytti lakia vahvistaessaan, että hallitus seuraa ja arvioi tavoitteiden toteutumista. STM:n toimeksiannosta THL suunnitteli ja teki kyselyn Valviran kanssa kunnille ja niiden kaikille koti- ja ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköille ennen lain voimaantuloa, jotta lähtötilanne saatiin selville. Tulokset on raportoitu avoimesti www.thl.fi/vanhuspalvelulainseuranta. Kyselyt uusitaan syksyllä 2014. Lain toimeenpanoa on tuettu eri tavoin: koulutuksin, materiaalein ja em. seurantatietoa tuottaen sekä kehittämisrahoituksella. Lisäksi tehtiin aluekierros, joka sisälsi 12 koko päivän mittaista koulutustilaisuutta, yhdessä THL:n, Suomen Kuntaliiton, Valviran ja aluehallintovirastojen kanssa. Toimeenpanon tehostamiseksi on tuettu kuntien kehittämishankkeita. Ennen lain voimaantuloa käynnistyi pilotti osana Ikäkaste -hanketta, ja sittemmin on tuettu kahdeksaa kehittämishanketta. Materiaaliin sisältyy myös laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Materiaalit löytyvät STM:n verkkosivuilta. • 24 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Heikki Paakkonen, TtT, esh, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri OSA I 3. Vanhus ensihoidon asiakkaana Ei luentotiivistelmää • 25 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 4. Jouko Laurila, LT, geriatrian dosentti, HUS Ikäihminen päivystyspoliklinikalla ja erikoissairaanhoidossa Täysin seulomattomassa päivystyspotilasaineistossa noin joka viides potilas on iäkäs, mutta erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla heidän osuutensa on merkittävästi suurempi. Työikäisiin verrattuna iäkkäät tulevat päivystykseen useammin ambulanssilla ja ovat siellä kauemmin. Kun työikäisistä osastohoitoon jää noin joka seitsemäs, iäkkäistä jää noin puolet. Iäkkäistä otetaan selvästi enemmän laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia, mutta siitä huolimatta diagnoosi osuu useammin harhaan. Miksi näin? Jo 70-vuotiaalla on keskimäärin kolme pitkäaikaissairautta. Ne kaikki tuovat mukanaan poikkeavia tutkimuslöydöksiä ja myös runsaasti säännöllistä lääkitystä: helposti yli kymmenen lääkettä. Sairauksien ja säännöllisten lääkkeiden takia iäkkäillä on myös enemmän poikkeavia kuvantamis- ja laboratoriolöydöksiä. Terveelläkään 90-vuotiaalla on vain harvoin täysin normaali keuhkokuva tai sydänfilmi, ja erilaiset poikkeavat löydökset johtavat terveydenhuoltohenkilöstöä helposti harhaan. Iäkkäiden diagnostiikassa ja hoidossa törmää toistuvasti myös kommunikaatiovaikeuksiin, joiden taustalla on vaihteleva kirjo erilaisia sairauksia, kuten aistivajeita, afasiaa tai muistisairauksia. Diagnostiikka on työikäisiä haastavampaa myös siksi, että iäkkäillä tavallistenkin sairauksien oireet ovat usein epäspesifejä. Tyypillisiä päivystykseen tulosyitä ovat jalkojen kantamattomuus, yleistilan lasku tai äkillinen sekavuus, jotka eivät sinällään kerro juuri mitään taustalla olevasta sairaudesta. Se saattaa käytännössä olla mitä tahansa virtsatieinfektiosta sydäninfarktiin tai vakavasta suolistoverenvuodosta hypertoniseen kriisin. Samasta syystä iäkkäiden tarjoutuvat oireet sopivat huonosti päivystyksissä nykyisin laajasti käytettyyn triage-arviointiin. Kokemus on, että iäkkäät arvioidaan herkästi vähemmän kiireellisiksi, vaikka kansainvälisten tutkimusten mukaan juuri heidän päivystyskäyntinsä edellyttäisivätkin keskimääräistä kiireellisempää arviota. Iäkkäiden diagnostiikkaa ja hoitoa mutkistaa usein myös heidän nopeasti hiipuva reservikapasiteettinsa, erilaiset – päivystyksessä tai jo aiemmin tehdyt – hoitolinjaukset ja joskus myös ristiriitaiset toiveet. Vanhimpien, hauraimpien ja etenkin muistisairaiden kohdalla saattavat vakiintuneetkin hoitomuodot, kuten endoskopiat, angiografiat ja trombolyysit, osoittautua liian kajoaviksi. Osastohoidossa juuri iäkkäät kärsivät eniten erilaisista komplikaatioista. Noin 10–20 prosenttia saa sairaalahoidon aikana äkillisen sekavuustilan, joka ilmaantuessaan keskimäärin kaksinkertaistaa koko hoitojakson pituuden. Myös muut komplikaatiot, kuten sairaalainfektiot, kaatumiset ja painehaavat ovat selvästi työikäisiä yleisempiä. Kotiutus on usein haasteellista, ja sen suunnittelu on aloitettava ajoissa. Se edellyttää usein saumatonta yhteistyötä monen eri tahon, kuten omaisten, kotihoidon, sosiaalityön ja kuljetuksen kanssa. Kotihoito-ohjeet pitää esittää niin, että myös iäkäs ne ymmärtää, ja ne olisi annettava aina myös kirjallisina mukaan.• 26 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Merja Perankoski, puheenjohtaja, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry OSA I 5. Ikääntyvä potilas kuvantamistutkimuksissa Vuosina 2000–2030 yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa 78,7 prosenttia. Alzheimerin taudista on ikääntymiseen liittyen tulossa uusi kansantauti. Lonkkamurtumia esiintyi Suomessa 1970-luvun alussa vuosittain noin 2 000, 30 vuoden kuluttua määrän ennustetaan olevan yli 19 000. Ikääntyessä elimistön fysiologia muuttuu. Fysiologisten muutosten ja eri sairauksien takia vanhukset kuuluvat kuvantamistutkimuksissa käytettävien tehosteainereaktioiden (varjoaine) riskiryhmään. Iäkkään potilaan tehosteainetutkimuksessa korostuu mm. tarpeellisesta ja oikeasta nesteytyksestä huolehtiminen. Hoitohenkilöstön lääkehoidon aktiiviseen osaamisalueeseen olisi kuuluttava tehosteaineiden käytön vaikutukset sekä radiologisiin toimenpiteisiin liittyvät esivalmistelu- sekä jälkihoito-ohjeistukset. Kipulääkkeiden käyttö radiologisissa toimenpiteissä vaatii hoitotiimiltä ajantasaista, aktiivista tietotaitoa. Röntgenhoitajien lääkehoidon osaamisen olisi sisällettävä mm. perustiedot ja taidot kipulääkityksestä, nesteytyksestä sekä esimerkiksi perusteet lääkkeiden haitallisista yhteisvaikutuksista. Ikääntyvän potilaan kuvantamisessa korostuvat esimerkiksi potilaan kivut, rajoittuneet liikeradat sekä nivelrikko ja osteoporoosi. Potilaan asettelu tutkimusprojektioihin ja paikallaan pysyminen vaativat röntgenhoitajalta motivaatiota ja kekseliäisyyttä. Sädetutkimusta suoritettaessa on otettava huomioon mm. röntgensäteiden läpäisykyky hauraassa luustossa sekä säteilysuojainten käyttö. Röntgenosastoilla tutkitaan ja hoidetaan yhä iäkkäämpiä ja monisairaampia potilaita. Menetelmät kehittyvät, prosessien tarkastelulla pyritään kasvaviin potilasvirtoihin ja potilaan hoitoketjuista karsitaan kaikki ns. turha pois. Sairaalaan joutuminen saattaa olla ikääntyneelle ahdistava kokemus, toimenpiteeseen tai tutkimukseen liittyvistä tunteista puhumattakaan. Potilaan ohjaamisessa korostuu sanaton viestintä. Henkilökunnan persoonallisuus, tapa puhua ja koskettaa sekä rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri ovat radiografiatyön perusasioita. Ruuhkaisena aikana vaaditaan kärsivällisyyttä ja aitoa empatiaa, jotta jaksamme kuunnella potilasta, ohjata hitaasti ja kovalla äänellä moneen kertaan samalla, kun tutkimukseen on varattu aikaa 5–10 minuuttia. Viestintätilanne ulottuu usein myös potilaan saattajana toimivaan omaiseen. Nykypäivän terveyspalvelujen käyttäjien halutaan ottavan entistä enemmän vastuuta omasta terveydestään ja siihen liittyvistä tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä. Röntgenin potilasohjeiden viidakko on monelle nuorellekin haaste. Esteetön kulku selkeine opasteineen, tilavat odotusaulat, tilaa pyörätuoleille ja sängyille, väljät tutkimushuoneet, säädettävä valaistus, ajanmukaiset apuvälineet tai mahdolliset eriasteiset seurantatilat ovat puutteellisia useassa röntgenissäkin. • Lähteitä: Martelin T., Sainio P., Koskinen S. (2004) Ikääntyvän väestön toimintakyvyn kehitys. Teoksessa Ikääntyminen voimavarana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 33/2004. Helsinki. Taam-Ukkonen M., Saano S. 2010. Turvallisen lääkehoidon perusteet. WSOYpro Oy. Helsinki. Turvallinen lääkehoito. 2006. Valtakunnallinen opas lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Oppaita 2005:32.32412. 27 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 6. Veli Kairisto, osastonylilääkäri, TYKSLAB, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Laboratoriotutkimusten viitevälit ikääntyneillä Ikääntymiseen liittyvät muutokset laboratoriotutkimusten tulostasoissa, siltä osin kuin niitä on osoitettu, ovat yleensä liukuvia ja mitään tarkkaa ikään perustuvaa rajaa ei ole mahdollista määrittää. Euroopan unionin ”in vitro” -diagnostiikkadirektiivin mukaisesti analyysijärjestelmien valmistajat ovat vastuussa viitearvojen tuottamisesta. Viitearvot tuotetaan yleensä terveille työikäisille henkilöille, mikä muodostaa ristiriidan sille, että suurin osa laboratoriotutkimusten käytöstä ja tulkinnasta suuntautuu kuitenkin vanhuksiin. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tavallisten kliiniskemiallisten ja hematologisten tutkimusten viitearvot perustuvat edelleen suurelta osin yli kymmenen vuotta sitten tehtyyn NORIP (Nordic Reference Interval Project) tutkimukseen, johon Suomestakin osallistui lähes kolmekymmentä laboratoriota ja lähes tuhat viitehenkilöä. Projektin ansiosta eri laboratorioiden välillä esiintyneet erot laboratoriotuloksissa saatiin poistettua ja viitevälit harmonisoitua perustason tutkimusten osalta. NORIP-tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota viitehenkilöjen ikäjakaumaan siten, että myös vanhimmat ikäluokat tulisivat edustetuiksi. Suuren viitehenkilöjen määrän vuoksi pienetkin ikääntymiseen liittyvät muutokset saatiin esiin. Esimerkiksi veren hemoglobiinin suhteen oli miehillä havaittavissa ikääntymiseen liittyvä laskeva trendi, kun taas naisilla hemoglobiinitasot hieman nousevat ikääntyessä. Tilastollisesti merkitsevä tasoero on kuitenkin erotettava lääketieteellisesti merkitseväs- NORIP-analyytit, joilla ikääntymiseen liittyvä muutos todettiin tä tasoerosta, niinpä perussuositukseksi tuli käyttää hemoglobiinille iästä riippumatta samoja viitevälejä, erikseen naisille ja miehille. Perustutkimusten osalta NORIP-tutkimuksessa havaittiin merkittävää ikään liittyvää tulostason muuttumista seuraavien analyyttien osalta: (Ks. kuva alla). Kliiniset laboratoriot huolehtivat tulosten tuottamisen lisäksi siitä, että tuloksen yhteydessä annetaan tieto siitä, millaisen tuloksen potilaan kanssa samanikäinen ja samaa sukupuolta oleva terve henkilö todennäköisesti saisi. Lääkärin kokemuksen ja tiedon varaan yleensä jää arvio siitä, mihin suuntaan ja miten paljon sairaus voi tulokseen vaikuttaa. Tällaisessa päättelyssä ikääntymisen vaikutusta on vaikea erottaa sairastavuuden aiheuttamasta vaikutuksesta. Merkittävin osa ikääntymiseen liittyvistä tai liittyviksi luulluista viitevälimuutoksista liittyy sairastavuuden lisääntymiseen ikääntymisen myötä. NORIP-tutkimuksessakin oli vaikeata löytää viitehenkilöiksi ikääntyneitä, jotka olisivat olleet täysin terveitä ja jotka eivät olisi käyttäneet mitään lääkehoitoa. Siksi NORIP-tutkmuksessa todetut suhteellisen vähäiset ikääntymiseen liittyvät muutokset johtunevat ”superterveiden” vanhusten valikoitumisesta tutkimukseen. Käytännön kliinisessä työssä kroonisen taudin ja lääkehoidon vaikutus laboratoriotulokseen on otettava huomioon suhteutettaessa tulosta käytettävissä olevaan viiteväliin. Vanhuksilla tällaista suhteutusta tarvitaan paljon useammin kuin työikäisten laboratoriotuloksia tulkittaessa. • Ikääntymiseen liittyvä muutos Albumiini Kalsium, albumiinikorjattu Kolesteroli LDL-kolesteroli Fosfaatti (miehet) Urea Transferriinin rautasaturaatio (naiset) Uraatti (naiset) CK (miehet) GT LD Seuraavilla analyyteillä kliinisesti merkittävänä pidettävää ikääntymiseen liittyvää muutosta taas ei todettu: Bilirubiini, Kalsium, Kreatiniini, Rauta, Glukoosi, HDL-Kolesteroli, Kalium, Magnesium, Natrium, Fosfaatti (naiset), Proteiinit, Triglyseridit, Transf. rautasaturaatio (miehet), Uraatti (miehet), ALAT, ASAT, CK (naiset), AFOS, Amylaasi, Haimaamylaasi, Hb, Hkr (naiset), Hb, Hkr (miehet), Erytrosyytit, MCV, MCH, Leukosyytit, Trombosyytit. 28 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Riku Nikander, gerontologian professori, johtaja, GeroCenter-säätiö OSA I 7. Hyödyt kuntoutuksen nopeasta aloittamisesta Ei luentotiivistelmää • 29 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 8. Annmari Kainulainen, TtM, ft, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri Turvallinen siirtyminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon Terveydenhuollossa potilaan siirtyminen paikasta toiseen, hoitoketjun prosessista toiseen, aiheuttaa usein ongelmia sekä vaaratilanteita potilasturvallisuudessa. Nämä vaaratilanteet ovat esimerkiksi: tieto ei siirry potilaan mukana, potilaan toimintakykyisyyttä ei pystytä ylläpitämään, omaisten tai läheisten turvaverkko jää hyödyntämättä tai sitä ei ole. Akuutti sairastuminen on usein alku vanhuksen pysyvälle laitoshoidolle. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa olemme kiinnittäneet huomiota ja tehostaneet potilaan kotiutumista ja siirtymistä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Viimeisin hanke on ollut päivystyksen kehittämisen yhteydessä Kotoa kotiin -hanke. Sen tuloksena syntyi uudenlaisia toimintoja kuten kotiutuksen tarkistuslista, lääkehoidon arviointi sekä tiedonsiirron varmistaminen ISBAR-rakenteella. Näin voimme entistä paremmin varmistaa potilaiden turvallisen siirtymisen sairaalasta jatkohoitoon tai kotiin. Kotoa kotiin -hankkeen yhteydessä kehitimme myös kuntouttavaa työotetta moniammatillisesti, ja kehittäminen jatkuu edelleen. Tavoitteena on kuvata yhtenäiset hoitokäytännöt, tehostaa potilaan kuntoutumista mahdollisimman varhaisella mobilisoinnilla, edistää henkilökunnan valmiuksia kuntoutumisen tuke- misessa, kehittää kuntouttavaa työotetta tukevaa kirjausta sekä tehostaa moniammatillista yhteistyötä. Kuntouttavassa työotteessa korostetaan seuraavia asioita •• Kuntouttava työote on hyvin yksinkertaista, mikä tarkoittaa varhaista mobilisaatiota. •• Kuntoutus kuuluu kaikille ammattiryhmille, ei vain fysioterapeuteille. •• Kuntoutuksen viiveiden minimointi – kuntoutus aloitetaan heti akuutin hoidon yhteydessä. •• Lähtökohtana on aina potilaan aikaisempi liikkumis- ja toimintakyky sekä selviytyminen kotioloissa. •• Kuntouttavaan työotteeseen sisältyvät myös neste- ja ravitsemustilan arviointi, lääkehoidon tarkistaminen, muistin arvioiminen sekä päihteiden käytön selvittäminen. •• Potilaan viiveetön siirtyminen kuntouttavaan yksikköön. Yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa sovitaan työnjako, jonka avulla varmistetaan potilaan turvallinen siirtyminen hoitoketjussa prosessista toiseen sekä kotiutuminen ja selviytyminen kotona. • 30 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Soila Nordström, vanhuksen tytär OSA I 9. Omaisena vanhuksen hoitopolun eri vaiheissa Vanhus: Ei-muistisairas, hoitopolun mutkissa oman kodin omatoimisuudesta, kotihoidon ja kolmannen sektorin asiakkuuksien kautta erikoissairaanhoidon asiakkaaksi, sittemmin potilaaksi ja edelleen perusterveydenhuoltoon ja saattohoitoon. Hoitopolun ajallinen kesto noin puolitoista vuotta. Tytär: Vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä, kokopäiväisessä työssä. Puhelinyhteys = elämänlanka. Omaisen läsnäolemattomuus ei ≠ välinpitämättömyys 31 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 10. Hanna Ahonen, sosiaalineuvos, Valvira Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla Ei luentotiivistelmää • 32 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Kristiina Matikainen, TtM, erityisasiantuntija, Hoiva-asumisen palvelut, Vantaan kaupunki OSA I 11. Vantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden laatutason ja saumattomuuden varmistaminen omavalvonnalla Vantaan kaupungin Hoiva-asumisen palvelut järjestää pitkäaikaista, ympärivuorokautista hoivaa yli 1 000 vantaalaiselle ikääntyneelle. Kaupunki tuottaa palvelun itse tai se hankitaan yksityisiltä palveluntuottajilta. Ikääntyneiden pitkäaikaisesta asumispalvelusta tuotetaan 30 omana ja 70 % ostopalveluina. Hoiva-asumisen palvelujen strateginen tavoite on, että asiakas saa laadukasta palvelua riippumatta siitä sijoittuuko hän omaan vai ostopalveluun. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista velvoittaa kunnan järjestämään palvelut, ja kunta myös vastaa tuottamiensa ja muilta hankkimiensa palvelujen laadusta. Laki edellyttää, että kunta seuraa omavalvontasuunnitelmien toteutumista. Palvelujen järjestäjänä Vantaa toteuttaa pitkäaikaisen ympärivuorokautisen asumisen hankintaprosessin ja muotoilee hankintasopimukset siten, että hyvä laatu on keskiössä. Sopimuksen liitteenä olevassa palvelukuvauksessa määritellään tarkasti palvelua, laadunhallintaa ja johtamista koskevat laatuvaatimukset. Palveluntuottajien on esitettävä määritellyt ja dokumentoidut keskeiset laatutavoitteensa. Heidän on arvioitava säännöllisesti hoitoyksikön toiminnan tuloksia asiakas-, prosessi-, henkilöstö- ja talousnäkökulmista. Palveluntuottajat sitoutuvat antamaan toimintayksikön RAI-tulokset Hoiva-asumisen palveluiden käyttöön. He sitoutuvat myös osallistumaan kaupungin tekemiin asiakas- ja omaistyytyväisyyskyselyihin. Toimiva sopimusohjaus sekä laadukkaiden palvelujen tuottaminen ikääntyneille edellyttävät kumppanuutta. Laadunvalvonta on palvelujen jatkuvaa kehittämistä yhteistyönä palvelujen järjestäjän ja tuottajien kesken, ja se perustuu keskinäiseen luottamukseen. Vantaa toteuttaa laadunvalvontaa säännöllisillä, vuosittaisilla laadunvalvontakäynneillä alueensa ja sopimuskumppaniensa kaikissa yksiköissä, jotka tuottavat asumispalveluja ikääntyneille. Palveluntuottajalta pyydetään etukäteen tarvittavat asiakirjat kuten omavalvontasuunnitelma, laadunvalvontalomake sekä henkilöstöluettelo. Valvontakäynnistä tehdään laadunvalvontaraportti ja määritellään mahdolliset jatkotoimenpiteet ja tiedoksiannot. Hoiva-asumisen palvelut järjestää palveluntuottajille kaksi kertaa vuodessa seminaarin, jossa käsitellään palvelujen sisällön kehittämistä, sopimusasioita, hyviä toimintakäytänteitä sekä palvelurakenteen kehittämiseen liittyviä asioita. Hoiva-asumisen palvelut toteuttaa sisäistä ja ulkoista auditointia. Vantaa on aloittanut myös ulkoisen auditoinnin niin, että ostopalvelutuottajan yksikön edustajat muodostavat auditointiparin kunnan vastaavaa palvelua tuottavan yksikön kanssa. Vuonna 2013 kaksi yksityistä tehostetun asumispalvelun palveluntuottajaa auditoi kunnan oman toiminnan kaksi tehostetun asumispalvelun yksikköä. Vuonna 2014 ulkoista auditointia jatketaan. Lisäksi ulkoisen auditoinnin jatkumona toteutetaan vuoden 2014 aikana työntekijävaihtoa Vantaan omien ja ostopalveluyksiköiden välillä. Vantaa seuraa omavalvontasuunnitelmien toteutumista osana palvelujen laadunvalvontaa ja kehittämistä edellä kuvatuilla seurantatyövälineillä. Tavoitteena on löytää ja levittää hyviä käytänteitä sekä yhtenäistää toimintatapoja yhteistyössä palveluja tuottavien toimijoiden kanssa. • 33 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 12. Jaana Laitinen-Pesola, THM, toiminnanjohtaja, Hoiva-alan palveluntuottajat ry Yksityissektorin omavalvonta Ei luentotiivistelmää • 34 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Marjatta Aittolahti, YTM, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto OSA I 13. Ikäihmisten palvelujen ohjaus ja valvonta Ei luentotiivistelmää • 35 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 14. Helena Mönttinen, ryhmäpäällikkö, esittelijäneuvos, Valvira ja Kirsi Markkanen, THM, kehittämispäällikkö, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta •• Milloin terveydenhuollon ammattihenkilöä koskeva ilmoitus Valviralle on tehtävä? •• Ilmoituksella vireille tulleen asian käsittelyprosessi •• Valvontaseuraamukset 36 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Kirsi Sillanpää, Esh, TtM, eMBA, johtaja, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry OSA I 15. Osaamisen johtamisella työhyvinvointia ja tuloksellisuutta Henkilöstö on organisaatioiden tärkein resurssi. Inhimilliseen pääomaan, henkilöstön osaamiseen on sidottuna merkittävä taloudellinen panos. Johtamisen onnistumisen kannalta on keskeistä, että tuota pääomaa osataan käyttää oikein ja siitä huolehditaan antamalla jokaiselle mahdollisuus oppia uutta ja kehittyä koko työuran ajan työhyvinvointiin panostavassa organisaatiossa. Työilmapiiri, joka kannustaa osaamisen jakamiseen, jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen on tyypillistä mm. vetovoimaisissa työpaikoissa. Tulevaisuudessa osaamisen johtaminen ja siinä onnistuminen on keskeinen menestystekijä. Julkisen talouden kestävyysvaje, väestön ikääntymisestä johtuva huoltosuhteen huononeminen, huoli työvoiman riittävyydestä sekä työelämän laatukysymykset edellyttävät rakenteellisten muutosten lisäksi toiminnan uudelleen organisointia. Se taas edellyttää onnistumista osaamisen johtamisessa, jotta potilaat/asiakkaat saavat jatkossakin laadukkaita palveluja. Tavoitteena on oltava, että ”oikeat henkilöt tekevät koulutustaan vastaavaa työtä kerralla oikein”. Meillä ei ole varaa hukata koulutetun hoitohenkilöstön osaamista, vaan sitä on vaalittava ja kehitettävä jatkuvasti, tulevaisuuden osaamisvaatimusten mukaisesti. Osaamisen tehokas hyödyntäminen on perusteltua jo pelkästään taloudellisista syistä. Osaamisen johtamiseen liittyy vastuu organisaation kyvykkyydestä kuten toimintakulttuurista, rakenteista ja toimivista verkostoista sekä henkilöstön osaamisen kehittämisestä. Ne kaikki edellyttävät näkemyksellisyyttä, miten toimintaympäristö muuttuu ja miten erilaiset muutokset vaikuttavat osaamiseen ja sen uudistumistarpeisiin. Osaamista on kehitettävä tulevaisuuden suuntaisesti. On tärkeää arvioida ja käydä keskustelua siitä, miten tulevaisuuden kehityskulut vaikuttavat osaamiseen. Muutostarpeita voidaan tarkastella kysymyksin: Mikä on organisaatiomme keskeisintä osaamista nyt? Millaista osaamista tarvitaan tulevaisuudessa? Kehitämmekö osaamista oikeaan suuntaan? Millä osa-alueilla osaamisen on oltava parempaa? Jos muutetaan strategiaa, miten osaamisen on muututtava ja uudistuttava? Henkilöstön osaaminen ja työhyvinvointi ovat nousseet yhä tärkeämmiksi kilpailukyvyn ja menestymisen tekijöiksi. Kansten (2005) mukaan henkilöstön hyvinvoinnilla ja yrityksen taloudellisella menestymisellä on selvä yhteys. On laskettu, että yritykset voivat saada 10–20-kertaisena takaisin rahat, jotka ne sijoittavat työhyvinvoinnin parantamiseen. Työhyvinvoinnin ja osaamisen johtamisen yhteys on merkittävä. Jokaisella on oltava työssään tarvittava osaaminen. Sen puuttuminen johtaa työn hallinnan tunteen menettämiseen ja pahimmassa tapauksessa työuupumukseen. Ympäröivä maailma muuttuu, teknistyy ja monimutkaistuu. On pystyttävä uusiutumaan jatkuvasti. Yritysten ja organisaatioiden arvoissa ja strategioissa korostetaan osaavan henkilöstön merkitystä menestymisen mahdollistajana. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tuloksellinen toiminta riippuu yhä enemmän osaamisesta, osaamisen hyödyntämisestä ja kyvystä oppia uutta, uusiutua. Ne työnantajat, jotka näkevät henkilöstön osaamisen liiketoimintaa kasvattavana ja edistävänä tekijänä, kehittävät työhyvinvointia edistävää osaamisen johtamista, rakenteita ja toimintatapoja – ja onnistuvat. • 37 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 16. Hannu Koskinen, everstiluutnantti evp. Pojasta äidin hoitajaksi Lähtökohta Isä kuoli aivoverenvuotoon 91-vuotiaana vuonna 2003. Aivoverenvuoto oli kolmas neljän vuoden sisällä. Äiti jäi yksin 87-vuotiaana, 69-vuotisen avioliiton jälkeen. Hän asui Tampereella asunnossani, jonka olin saanut vanhemmilta lahjoituksena vuosia aikaisemmin. Itse asuin perheineni Lahdessa, josta on matkaa Tampereelle 135 km. Olin tutustunut Tampereen vanhuspalveluihin jo isän invaliditeetin myötä. Anoin vanhemmilleni sosiaalisesti tuettua taksikorttia useita kertoja tuloksetta. Sitkeys palkittiin ja lupa heltisi. Liikkuminen toi laatua vanhusten elämään. Entä jos olisin luovuttanut ensimmäiseen ei-sanaan? Kuolema paljasti avuttomuutta Isän kuoltua tiivistin käyntini viikoittaisiksi, koska äiti oli melko avuton yksin jäätyään. Arvelin sen johtuvan leskeytymisen tuomasta yksinäisyydestä. Äidillä oli vaikeuksia hoitaa arkisia asioita kuten nostaa rahaa viereisestä pankista. Isä oli hoitanut kaikki talouteen ja rahaliikenteeseen liittyvät asiat. Hoidin pankkiasiat ja suuremmat ostokset. Äidillä oli pieni kassa omassa käytössään. Neuvottelin vanhuspalveluiden kanssa, ja äiti sai yhden hoitajakäynnin viikossa. Nopeasti alkoi ilmetä rahan katoamista – kiusallista. Asia selvisi suorittamassani kotitarkastuksessa – äiti piilotti rahaa. Sattui muitakin muistiin liittyviä kommelluksia. Toimitin äidin lääkäriin. Hän selvisi testeistä, huippumuisti, asiaa ryhdyttiin seuraamaan. Vanhustyön käyntejä lisättiin 2–3 kertaan viikossa. Vietin äidin luona muutaman yön kuukaudessa. Muuten tilanne jatkui: sähköt ja keittolevyt jäivät päälle – alumiiniastioita mikrossa – ruokaostokset pilaantuivat jääkaapissa – ruoka jäi usein syömättä. Vanhuspalveluista lisättiin käyntikertoja ja ruokailua valvottiin. Muistisairaan ongelmia Muistin heikentyessä tuli huoli äidin kulkemisesta. Tilanne oli aika paha, kun avaimet alkoivat unohtua kotiin. Käynteihin sisällytettiin ulkoilutus kerran viikossa. Vuonna 2004 ryhdyin äidin edunvalvojaksi. Kotona oleminen alkoi olla ongelmallista, ja muistin tueksi laitoimme lappuja eri paikkoihin. Puhelimeen tallennettiin tärkeät numerot, mutta soittaminenkin kävi vaikeaksi. Usein puhelin unohtui pöydälle linja avonaisena. Äidillä alkoi olla huimauskohtauksia, ja käyntikertoja lisättiin vähitellen viikon jokaiseksi päiväksi. Jatkoin osaltani hoitamista ja lisäsin käyntejäni sekä neuvottelin vanhuspalvelun kanssa äidin saamisesta vanhainkotiin. Muutaman kerran löydettiin mustelmia kaatumisen seurauksena. Toiminta oli jojottelua – välillä poistettiin hoitopäiviä henkilöstön vähyyteen tai lomiin vedoten ja pyydettiin tiivistämään omia käyntejä. Vaikka avun tarve lisääntyi huomattavasti, hoitopaikkaa ei tahtonut löytyä. Toukokuussa 2007 äiti kaatui kotona ja katkaisi kätensä. Hoitopaikka löytyi heinäkuussa 2007 Koukkuniemen vanhainkodista. Äiti viihtyy siellä, ja olen hoitoon erittäin tyytyväinen. Mieleen jää Omaiset hoitavat vanhuksiaan kykyjensä ja halujensa mukaisesti. Lapset ottavat vastuuta, mutta vaatimus osallistua vanhempien hoitoon, jopa lomaa tai virkavapautta ottamalla, on kyllä äärimmäinen keino. Omalta osaltani olen käynyt läpi järjestelmän kykyjä ja haluja vastata lakisääteisistä velvoitteista. Vanhusta olisi hoidettava siellä, missä olosuhteet ovat hyvät. Ratkaisevaa on kunto ja kyky toimia kotona yksin. • 38 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Hanna Jensen, VTM, Sanoma OSA I 17. 940 päivää isän muistina Ei luentotiivistelmää • 39 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 18. Maarit Väisänen, projektivastaava (sosionomi amk, YTM), VALOT II-hanke, Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry Omaishoitaja voimavarana ja yhteistyökumppanina Omaishoidon asema on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi, kun ikääntyvien määrä on kasvanut ja palvelurakenne muuttunut avopainotteiseksi. Yhteiskunnallisessa keskustelussa omaishoito nähdään taloudellisesti edullisena vaihtoehtona. Omaiset ovatkin merkittävä voimavara sairastuneiden, vammautuneiden ja iäkkäiden hoidossa, turvaten yksilöllisen hoivan. Jopa 300 000 henkilöä toimii läheisensä pääasiallisena auttajana. Heistä vain osa saa omaishoidon tukea. Kotona toteutetaan yhä vaativampaa ja sitovampaa hoivaa. Samaan aikaan suuri osa omaishoitajista on itsekin iäkkäitä. Omaan ikääntymiseen liittyvät haasteet ja läheisen avuntarve muodostavat yhtälön, joka ei ole yksiselitteinen. Tavallisin taidoin läheistään hoitava omainen kohtaa monia vaatimuksia. Harvalla on kokemusta avustamisesta päivittäisissä toimissa, käytösoireista, lääkehoidon toteuttamisesta, ergonomiasta, kuntouttavasta hoitotyöstä, moniammatillisesta yhteistyöstä, sosiaalietuuksista ja palveluista tai apuvälineistä. Läheisen sairaus herättää kysymyksiä ja sitoo kotiin. Yhteydenpito moniin eri ammattilaisiin jää usein omaishoitajan vastuulle. Omaisilla on arvokasta tietoa läheisistään, ja asiantuntijuus kasvaa ajan kuluessa. Tiedot hoivatilanteen vaativuudesta ja sitovuudesta, avun tarpeessa tapahtuvista muutoksista sekä arjen haitoista ovat arvokkaita mm. terveydenhuollossa työskenteleville ammattilaisille. Sosiaali- ja terveydenhuollossa omaishoitajan asema on kuitenkin määrittämätön. Omainen tai omaishoitaja ei ole selkeästi asiakas, vaan hänen roolinsa muotoutuu hoidettavan kautta. Työntekijöiden on hankala mieltää, miten omaishoitajiin suhtaudutaan ja kuinka pit- källe heidän hyvinvointiaan huomioidaan, sillä pääasiallisena tavoitteena on ollut hoitaa ja tukea vammautunutta tai sairastunutta. Omaishoitajalla ei ole esimerkiksi oikeutta saada läheisensä terveystietoja ilman potilaan suostumusta. Mikkelin seudulla toimineessa VALOT-hankkeessa nostettiin edellä mainitut asiat tarkasteluun. Terveydenhuoltoon kehitettiin omaishoitotilanteet tunnistava ja omaishoitajia valmentava moniammatillinen toimintamalli, jossa omainen nähdään voimavarana ja yhteistyökumppanina. Malli perustuu hankkeessa toteutettuun selvitykseen, jossa omaishoitajat kertoivat kokemuksiaan terveydenhuollon toimivista käytännöistä sekä kehittämistarpeista. Toimintamallin osa-alueet ovat: 1) omaishoitotilanteen tunnistaminen 2) yhteistyön käynnistäminen omaisen kanssa 3) selvityksen tekeminen terveydenhuollossa 4) omaisen ohjaaminen 5) kotiutuksen valmistelu yhteistyössä ja 6) sopiminen suunnitelmien tarkistamisesta ja seurannasta. Omaishoitajan huomioiminen yhteistyökumppanina merkitsee muutoksia työtavoissa ja asenteissa. Yhteistyökumppanin roolissa omaishoitaja on tarpeineen otettava huomioon, kun tukipalveluja järjestetään ja vastuita ja tehtäviä jaetaan sekä sovitaan tavoitteista. Vastuutyöntekijän rooli perheen tukemisessa nousee tärkeäksi. Omaishoitajan näkeminen voimavarana ja yhteistyökumppanina ohjaa palvelujärjestelmää perhelähtöisen työskentelyn suuntaan. Omaishoitoperhe on oman elämänsä asiantuntija, joka tuntee omat ongelmansa ja pystyy arvioimaan avun ja tuen tarpeensa sekä tietää sairauden vaikutukset arkeen ja ympäristöön. • 40 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Elli Aaltonen, YTT, ylijohtaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto OSA I 19. Voiko omaishoito olla kotihoidon pelastaja? Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2012 hallitusohjelman mukaisesti työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia Suomen ensimmäinen kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Se luovutettiin maaliskuussa 2014. Toimin kyseisen työryhmän puheenjohtajana ja aiemmin selvityshenkilönä tekemässä esitystä sosiaali- ja terveysministerille omaishoidon kehittämiseksi. Kehittämisohjelman lähtökohta on, että omaishoitaja on monen ikääntyneen, vammaisen tai pitkäaikaissairaan kotona asumisen keskeinen toteuttaja. Avohoitoon ja kotihoitoon painottaminen ei onnistu ilman 350 000 omaishoitajaa. Kun tavoitteena on, että yli 75-vuotiaista asuisi kotona jopa 95 % ja vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa olisi entistä vähemmän paikkoja pitkäaikaiseen laitoshoitoon, olisi samaan aikaan kehitettävä omaishoitoa, kuntouttavaa kotihoitoa ja muistihäiriöisten palveluasumista. Omaishoitona tehtävän työn laskennallinen arvo vaihtoehtoisten palvelujen kustannuksiin verrattuna on Kelassa tehdyn arvion mukaan 3,4 miljardia euroa vuodessa. Suurin osa tekee omaishoitotyötä ilman kunnallista omaishoidon tukea. Nykyisellä omaishoidon tuen kattavuudella (noin 40 500 omaishoitajaa) laskennallinen arvo on 1,7 miljardia vuodessa. Kun ohjelma on täydessä laajuudessaan vuonna 2020, kehittämisohjelman kustannukset ovat 450 miljoonaa euroa vuodessa. Ohjelman realisoituessa, tuen laskennallinen arvo on noin 1,3 miljardia muita hoitomuotoja edullisempi. Ohjelman täytäntöönpano siis kannattaa. Se antaa vakautta omaishoitajille, turvaa omaishoidon tulevaisuutta ja antaa sille entistä suuremman merkityksen osana kotihoitoa. Kun laitoshoitoa osana laajaa valtakunnallista rakennepoliittista ohjelmaa vähennetään entisestään, omaishoito on jo valmis keino vahvistaa kotihoitoa. Mitä omaishoidon kehittämisohjelma sitten tarjoaa? Siinä esitetään säädettäväksi sopimusomaishoidosta. Laissa säädeltäisiin sopimusomaishoidon edellytyksistä, omaishoitosopimuksesta sekä hoitopalkkioiden valtakunnallisista saantiperusteista, palkkioluokista ja palkkioiden määristä sekä sopimusomaishoitoa tukevista palveluista. Hoitopalkkiot on ohjelmassa määritelty vaativuus- ja sitovuuskriteerien mukaan. Hoitopalkkioluokkia olisi kolme. Palkkioiden tasot olisivat valtakunnallisia. Kaikkien hoitopalkkioiden saantiperusteet täyttävillä olisi subjektiivinen oikeus palkkioon sekä lakisääteiseen vapaaseen. Sopimusomaishoidon aikaisia hoidettavan hoitovaihtoehtoja monipuolistettaisiin. Sopimusomaishoitoon voi sisältyä myös aloitus- ja muita terveystarkastuksia sekä vastuutyöntekijän tukea. Sopimusomaishoidon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen esitetään kahta vaihtoehtoista mallia. Kunta vastaisi vahvennetussa kuntamallissa sopimusomaishoitajan ja hoidettavan palvelujen lisäksi hoitopalkkion järjestämisestä ja saisi niitä varten valtionosuutta. Valtio vastaisi Kelan rahoitusmallissa hoitopalkkiosta ja palvelut säilyisivät kunnan vastuulla. Sopimusomaishoitajien määrää esitetään nostettavaksi 60 000:een. Muita kuin sopimusomaishoitajia ehdotetaan tuettavaksi tarpeen mukaan vuonna 2015 voimaan tulevan sosiaalihuoltolain perusteella. Muu omaishoito on hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjattavaa, ilman sopimusta toteutettavaa hoitoa ja huolenpitoa. • 41 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 20. Reija Heinola, ohjelmapäällikkö, Vanhustyön keskusliitto Eloisa ikä -ohjelma ja poimintoja hankkeista Eloisa ikä on Raha-automaattiyhdistyksen avustusohjelma (2012–2017) ikäihmisten hyvän arjen puolesta. Vanhustyön keskusliitto tukee ja verkostoi hankkeita sekä tutkii ohjelmaan osallistuvien ikäihmisten arjen muutoksia. Ohjelmassa on 25 hanketta ja osallistujina sekä paikallisia että valtakunnallisia järjestöjä. Lisätään ikäihmisten osallisuutta Eloisa ikä tukee ikäihmisten voimaantumista ja luo mahdollisuuksia ja edellytyksiä osallistua yhteisön toimintaan, jossa järjestöillä on keskeinen rooli. Alla hankkeita, joissa tuetaan seniorien osallisuutta. •• Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistyksen Aijjoos II -hanke: ikäihmiset, työikäiset, nuoret ja lapset toimivat palvelujen ja toiminnan kehittäjinä monen sukupolven asiantuntijaryhmässä. •• Tampereen Kaupunkilähetyksen Likioma -projekti: ikäihmisten kanssa kehitetään yhteisöllistä toimintamallia Härmälän kaupunginosaan. •• Oulun Seudun Muistiyhdistyksen Vielä virtaa -hanke: muistisairauteen sairastunut voi jatkaa harrastustaan musiikki-, muistelu-, kuntosalitai Maista ja Muista -teemakerhossa. Omaaloitteisuus lisääntyy ja keskittymiskyky paranee. •• Kantti ry:n JADE-hanke: afrikkalaistaustaisten maahanmuuttajanaisten suunnittelema toiminta sisältää mm. suomen kielen, matematiikan, it-taitojen ja terveystiedon opiskelua sekä vastavuoroista tutustumista kantaväestöön. Vertaistukeen pohjaavassa keskusteluryhmässä käsitellään mielen hyvinvointia. Tiivistetään paikallista yhteistyötä Seniorien hyvän elämän toteutuminen edellyttää paikallisten toimijoiden verkostoitumista ja yhteistyötä. Järjestöt tavoittavat eri elämäntilanteissa olevia ryhmiä ja ovat kumppanina hyvinvoinnin edistämisessä. Esimerkkejä paikallisesta yhteistyöstä. •• Helsingin Diakonissalaitoksen Seniori-Vamos: etsii ja tukee ikäihmisiä, jotka ovat jääneet palveluiden ulkopuolelle tai muuten syrjään. Etsivän työn verkostot on luotu kaupungin kotihoidon, seurakunnan ja Kallio-liikkeen sekä Kallio-seuran kanssa. •• Kuurojen Palvelusäätiön MEMO-ohjelma: tehdään viittomakielisiä Cerad-muistitestejä, ohjataan muistisairaita oikeiden palvelujen piiriin, tehdään yhteistyötä julkisen sosiaalija terveystoimen kanssa ja jaetaan tietoa viittomakielisten muistisairaiden avun ja tuen tarpeista. Näin järjestelmä tunnistaa pienen ryhmän erityispiirteet ja palveluketju ei katkea. Vaikutetaan asenteisiin myönteisen ikäidentiteetin vahvistamiseksi Ammattilaisten ja tiedotusvälineiden puheella ja asenteilla vaikutetaan siihen, miten seniorit itsensä näkevät. Ohjelma tuo esille ikäihmisten moninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja voimavaroja. Esimerkkejä alla. •• Eloisa ikä -ohjelma: teetti Taloustutkimuksella Suomalaisen ikägallupin, jonka tuloksista ilmeni asenteellinen ristiriita. Ikäihmisiä pitäisi arvostaa enemmän, mutta ikääntymistä ei nähty myönteisenä. •• SETAn Yhdenvertainen vanhuus -hanke: tuotetaan materiaalia vanhustyön ammattilaisille ja opettajille: Haluaisin pystyä kertomaan -video ja tukimateriaali, Pekan ja Einon tarina -piirrosanimaatio. Lisää http://seta.fi/yhdenvertainen-vanhuus/ tukimateriaalia/ •• Suomen Mielenterveysseuran Mirakle-hanke: kirjoituskilpailussa kartoitettiin taitoja ja osaamista mielen hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja vahvistamisessa. Kirjoituksista koottiin julkaisu. Ilkka Haarni (toim.) Elämän konkari. Suomen Mielenterveysseura 2013. • Tehdään yhdessä eloisaa www.eloisaika.fi 42 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Vappu Taipale, professori, puheenjohtaja, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry OSA I 21. Yhteistyö voimaannuttaa – järjestötyön uusia tuulia Yhteistyö – liian usein sana kuulostaa tylsältä, ikään kuin se tarkoittaisi vain kokouksia ja seuraavia kokouksia, joissa kerrotaan, mitä joku taho on tehnyt. Tästä ei ole nyt kyse. Yhteistyö on toimintaa, yhdessä tehtyä työtä. Se on voimaperäisempää kuin verkostoituminen, tuo tietoyhteiskunnan silmukoiden kutominen. Se on aktiivisempaa kuin kokouksissa istuminen, koska tulosta syntyy käsien ja ajatusten liikkeestä. Yhteistyöllä on tahto, ja suunta. Se vie asioita eteenpäin, ei umpimähkään, vaan päätösten suuntaan. Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Tämä yksinkertainen totuus voi jäädä pimentoon nykyisenä itseriittoisena aikana. Jo syntyessään lapsi on valmis rakastavaan vuorovaikutukseen. Mutta kehittymiseen ja kasvuun tarvitaan ihmisiä hänen ympärilleen, äiti, isä, sisarukset, mummit ja kummit. Eläinemojen hoivassa varttuneille ihmislapsille ei kehity inhimillisen kasvun olennaisia taitoja, kuten puhetta tai moraalia. Kun nupullaan olevat mahdollisuudet eivät saa vastakaikua, ne kuihtuvat. Aikuiset tai vanhat ihmiset kaipaavat samalla lailla ihmisiä ympärilleen inhimillisyytensä peiliksi. Yhteisyys tuottaa sosiaalista pääomaa. Se on ihmisten välistä yhteisyyttä ja luottamusta. Ilman sitä yhteisöt kuihtuvat ja taloudellinen toiminta kärsii. Sosiaalinen pääoma on välittämistä ja huolenpitoa. Se merkitsee sanansa pitämistä ja toisten hyvinvoinnista huolehtimista. Sosiaalinen pääoma on tällä hetkellä erityisen kiinnostavaa ja tärkeää, koska on tapahtumassa yllättävä muutos. Globaali trendi kertoo, että ihmiset siirtyvät asumaan yksin. Sosiaalitutkijat ovat ymmällään: mitä on tapahtunut ihmiskunnalle, joka on aina asunut yhdessä, laumoissa, suurperheissä, kolhooseissa, kommuuneissa. Nyt traditio murtuu. Ilmiö näkyy kaikkialla, Pohjoismaat johtavat kehitystä. Se koskettaa kaikkia ikäluokkia, yhtä hyvin nuoria kuin vanhoja. Yksin asuminen ei ole sama kuin yksinäisyys, mutta yhteydenpidosta on pidettävä eri lailla huolta. Siksi tarvitaan sosiaalista pääomaa, ja sitä on kehitettävä tietoisesti. Järjestöt ovat olleet kaikkialla, missä ne sallitaan, kansalaisyhteiskunnan ääni. Monet asiat ovat syntyneet järjestöjen toimesta. Naisliike, raittiusliike, tasa-arvoliike, rauhanliike. Mutta liikkeellä ei pysytä itsestään. Järjestöt saattavat vakiintua ja jähmettyä, niiden työntekijät leipääntyä, vaikka kutsumuksesta aloitettiin. Järjestöt saattavat olla pieniä, ja niihin voivat pesiytyä pienten työpaikkojen helmasynnit, naurettavat ihmissuhdeongelmat, kateus ja pikkusieluisuus. Miten pysyä elävänä ajan vaihteluissa? Vastaus varmaan löytyy keskeisestä kysymyksestä: miksi olemme olemassa, järjestönä tai työpaikkana. Olisiko aika katsoa avoimin silmin ympärille ja havaita innostavia asioita. Ihmisiä on paljon liikkeellä, vapaaehtoisia käsiä löytyy. Yhteisiä asioita on enemmän kuin arvattiinkaan. Entä jos jätetään syrjään tavanomaiset kyräilyt ja avataan ovet? Entä jos katsellaan kansainvälisiä esimerkkejä? Omasta maastakin niitä löytyy. Vanhustyö ei hae oppia lastensuojelusta eikä mielenterveystyö urheilusta tai ammattiyhdistysliike vammaisliikkeestä, mutta näinhän voisi olla. Eikä yhteistyömuotojen tarvitse olla byrokraattisia, vaan kevyttä sopimista kunkin panoksista. Tavoitteellisuuteen saadaan uutta jämäkkyyttä ja iloa. Ilo kantaa pidemmälle kuin ryppyotsainen jäykistely! Yhteistyö voimaannuttaa oikeasti.• 43 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 22. Merja Suominen, ETT, dosentti, projektijohtaja, Gerontologinen ravitsemus Gery ry Ravinnon merkitys muistisairaalle Muistisairauksien seurauksena ravitsemustila usein heikkenee ja ravintoaineiden saanti vähenee. Monet muistisairaat myös laihtuvat. Osalla painoindeksi on korkea, mikä ei takaa hyvää ravitsemustilaa tai riittävää ravintoaineiden saantia. Ruokavalion huono laatu ja yksipuolisuus tai runsas alkoholin käyttö saattavat heikentää ravitsemustilaa ilman painonlaskua. Myös ylipainoisen ikääntyneen ravitsemustila voi siis olla huono. Vähäinen proteiinin ja muiden ravintoaineiden saanti kiihdyttävät lihaskatoa ja haurastumista. Painonvaihteluiden ehkäisy, lihaskunnon ylläpito ja yksilöllinen ravitsemushoito ovat toimintakyvyn säilymisen tukena keskeisiä, hyvän ravitsemuksen tavoitteita muistisairaalla. Erityisesti proteiinialiravitsemus voi johtaa elimistön tulehdusvasteen heikkenemiseen. Siitä seuraa, että tulehdukset lisääntyvät ja haavan paraneminen heikkenee. Ruokavalion laadulla on tärkeä osuus aivojen ja kognitiivisen toimintakyvyn säilymisessä silloinkin, kun muistisairaus on jo todettu. Yksittäisten ruoka- tai ravintoaineiden merkitystä terveyden edistämisessä ja muistisairauden ehkäisyssä on vaikea todentaa. Ruokavalio on kokonaisuus. Paras tapa saada turvallisesti, riittävästi ja sopivassa suhteessa ravintoaineita on syödä monipuolisesti ja riittävästi. Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutkimus (2009–2012) toteutettiin RAY:n rahoituksella Suomen muistiasiantuntijat ry:ssä, satunnaistetulla kontrolloidulla asetelmalla. Alkumittauksissa tutkittavilta kerättiin tausta-, sairaus- ja lääketiedot. Heidän ravitsemustilansa ja kognition tasonsa sekä toimintakykynsä, elämänlaatunsa ja puolisohoitajan kuormittuneisuus arvioitiin. Interventio koostui räätälöidystä ravit- semusneuvonnasta, joka toteutettiin tutkittavien kotona. Lähtökohtana oli huomioida yksilölliset tarpeet ravitsemuksen suhteen. Tutkimukseen osallistui 99 pariskuntaa, joista 50 kuului interventio- ja 49 kontrolliryhmään. Muistisairaiden keski-ikä oli 77,4 vuotta ja puolisoiden 75,2 vuotta. Valtaosalla muistisairaista oli CDR-luokituksen mukaan lievä tai keskivaikea muistisairaus, vain 9 %:lla oli vakava muistisairaus. Ravitsemusohjauksen seurauksena pariskuntien ravinnonsaanti parani. Etenkin proteiinin ja kalsiumin saanti lisääntyi interventioryhmässä, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Myös muiden ravintoaineiden suhteen oli nähtävissä sama trendi. Elämänlaatua mitattiin 15 D -mittarilla. Yleinen jaksaminen ja henkiset toiminnat paranivat interventioryhmään kuuluvilla muistisairailla. Lisäksi he kokivat, että hengenahdistus ja depressio-oireet lievittyivät. Tutkimustulokset osoittavat, että kotona asuvien iäkkäiden ryhmä on heterogeeninen ja räätälöityä ravitsemusohjausta tarvitaan. Se edellyttää puolestaan ravinnonsaannin arviointia. Energian ja proteiinin saannin arvioinnin helpottamiseksi on kehitetty lomake, jonka avulla voidaan arvioida ravinnon laatua ilman erillistä ohjelmaa. Sillä voidaan arvioida myös kalsiumin ja C-vitamiinin saantia. Tutkimuksemme perusteella useat iäkkäät ovat hyvin kiinnostuneita terveydestään ja ravitsemuksestaan ja ovat siten otollinen joukko ravitsemusohjaukselle. Usein jo pienillä ruokavalion muutoksilla tai lisäyksillä voidaan saada positiivisia vaikutuksia terveyteen, jaksamiseen ja elämänlaatuun. www.gery.fi • 44 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Annamari Nihtilä, EHL, Yliopistohammasklinikka, Helsingin kaupunki OSA I 23. Ikääntyvien suun terveys Ihmisen ikääntyessä suun olosuhteet muuttuvat ja monet vanhuspotilaat kuuluvat hammas- ja suusairauksien riskiryhmään. Koska vanhuksilla elimistön immuunipuolustus ja säätelymekanismit ovat heikentyneet, suun infektioiden vaikutus yleisterveyteen korostuu. Suun terveys vaikuttaa oleellisesti ikääntyvien elämän laatuun – suusairaudet heikentävät toimintakykyä, vaikeuttavat ruokailemista ja uhkaavat yleisterveyttä. Vaikka hampaattomuus on Suomessa vähentynyt merkittävästi, Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan yli puolet yli 75-vuotiaista on hampaattomia, noin 400 000 henkilöä. Hampaiden lukumäärä vaikuttaa merkittävästi nielemiskykyyn ja ravitsemustilaan. Hampaattomuudesta johtuvat purentavaikeudet viittaavat usein yksipuoliseen ravintoon. Suun kuivuminen lisää nielemisvaikeuksia ja altistaa hampaiden reikiintymiselle ja iensairauksille. Kuivuminen on yleensä ikääntyneiden käyttämien lääkkeiden sivuvaikutus. Hyvän suun omahoidon avaimet ovat kaikilla: suuhygieniasta huolehtiminen, tupakoimattomuus, terveellinen ruokavalio ja säännölliset hammashoitokäynnit. Taloudellisten ja fyysisten esteiden poistaminen hammashoitokäyntien tieltä on tärkeää ennaltaehkäisevää hoitotyötä. Usein subjektiivinen hammashoidon tarve on ikääntyneillä vähäinen. Siitä huolimatta on suu- ja hammastarkastuksissa käytävä säännöllisesti, jotta suusairaudet voidaan todeta ja hoitaa ajoissa. Riittämätön suuhygienia on vanhuksilla yleinen ongelma. Paikatut hampaat ja proteesit sekä yleinen suun kuivuus vaikuttavat plakin kertymiseen ja vaikeuttavat suun puhdistusta. Potilaan hoitosuunnitelmaan vaikuttaa keskeisesti, pystyykö hän puhdistamaan itse hampaansa. Hammaslääkärin ja suuhygienistin vastuulla on huolehtia siitä, että suu on mahdollisimman infektiovapaa ja potilaan hampaisto helposti puhdistettavissa. Jokainen ikääntynyt tarvitsee yksilöllisen hoitosuunnitelman suun hoidossa tarvittavista apuvälineistä ja suunhoitotuotteista. Kuivaa suuta voidaan hoitaa kosteutusaineilla. Kariespreventio kotona ja hammaslääkärin vastaanotolla on kuivasuiselle erityisen tärkeää. Tutkimusten mukaan vastaanotolla toistuvilla puhdistus- ja fluoraushoidolla voidaan vähentää kariesta ja iensairauksia. Suusairauksien ennaltaehkäisy on tärkeää, jotta ikääntynyt voi nauttia terveellä suulla monipuolista ruokaa ja pystyy sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Ennaltaehkäisevän hoidon onnistumiseen tarvitaan toimivaa moniammatillista yhteistyötä. • 45 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 24. Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (amk), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Ikääntyneiden jalkojen omahoito ja jalkaterveys kotihoidossa Terveet ja toimintakykyiset jalat ovat liikkumisen ja päivittäisistä toiminnoista selviytymisen edellytys. Iän karttuessa erilaiset jalkavaivat yleistyvät, ja hoitamattomina ne haittaavat liikkumis- ja toimintakykyä. Jalkavaivoja voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä asianmukaisella ja säännöllisellä omahoidolla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin julkisen kotihoidon piirissä olevien ikääntyneiden (yli 65-vuotiaat) jalkojen omahoitotottumuksia ja jalkaterveyttä. Tottumukset selvitettiin strukturoidulla haastattelulla Ikääntyneiden jalkojen omahoitotottumukset -lomakkeen mukaisesti. Kotihoidon hoitaja arvioi jalkaterveyden Ikääntyneen jalkojen terveyden -arviointilomakkeella. Aineisto analysoitiin sisällön analyysiä ja tilastollisia menetelmiä hyödyntäen. Tutkimukseen osallistuneiden ikääntyneiden (N=309) keski-ikä oli 83 vuotta (vaihteluväli 65–101). Valtaosa (85 %) oli naisia. Monella oli puutteita jalkojen omahoidossa. Keskeisimmät puutteet liittyivät jalkojen hygieniaan ja erilaisten jalkavaivojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Jalkojen hygienian osalta lähes puolet pesi jalat tai vaihtoi sukat 1–2 kertaa viikossa. Samoin jalkojen rasvaus toteutettiin pääosin muutaman kerran viikossa. Valtaosa (72 %) ilmoitti, ettei leikkaa itse varpaankynsiään kynnen paksun rakenteen tai kumartumisvaikeuksien takia. Ikääntyneillä oli monia jalkavaivoja. Ihovaivoista yleisimmät olivat turvotus, kuiva iho ja kovettumat sekä känsät varpaiden tai jalkapohjan alueella. Lähes puolella oli kynsimuutoksia kuten pitkät ja paksuuntuneet kynnet. Jalkojen rakenteellisista muutoksista vaivaisenluu ja vasaravarpaat olivat yleisimpiä. Jalkakipuja esiintyi eniten nilkan alueella. Ikääntyneillä on vaikeuksia toteuttaa jalkojen omahoitoa ja heillä on monia, erilaisia jalkavaivoja. Ikääntyneet tarvitsevat läheisen tai kotihoidon hoitajan apua jalkojen hygienian tai hoidon toteuttamisessa. Lisäksi tarvitaan yksilö- tai ryhmätason ohjausta, jolla voitaisiin lisätä tietoa jalkaterveyden merkityksestä, hoidosta ja vaivojen ennaltaehkäisystä. Kaikkiaan tarvitaan säännöllistä ikääntyneiden jalkaterveyden arviointia, jotta voidaan riittävän ajoissa tunnistaa mahdolliset jalkavaivat ja aloittaa tarpeenmukainen jalkojenhoito tai jalkaterapia. • 46 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Eija Kaskiharju, YTT, tutkija, Ikäinstituutti OSA I 25. Alkoholistako ongelma palvelutaloissa, pelisäännöt avuksi Ikäinstituutin hankkeessa Päihdepelisäännöt palvelutaloihin (2009–2011) kehitettiin yhtenäisiä tapoja alkoholikysymysten kohtaamiseen kolmessa palvelutalossa pääkaupunkiseudulla. Tavoitteena oli tuottaa pelisäännöt tai käytännöt, jotka olisivat yhteisiä ja kaikille, niin asukkaille kuin työntekijöillekin, tiedossa olevia toimintatapoja. Projektin alussa havaittiin, etteivät perinteiset päihde- ja hoitotyön mallit vastanneet kaikkien työntekijöiden ja asukkaiden tarpeita. Tarvittiin yhteistoiminnallisuutta, jotta kaikki näkemykset voitiin huomioida pelisääntöjen rakentamisessa. Projekti tuotti tietoa mallin raken- tamisesta prosessina ja toimintatutkimuksen soveltamisesta tässä työssä. Projekti onnistui osallistamaan talojen asukkaat ja työntekijät pelisääntöjen kehittämiseen. Sen tuloksena jokainen palvelutalo sai luoduksi tarpeisiinsa soveltuvat, yhtenäiset ja yksilölliset pelisäännöt. Päihdepelisäännöt palvelutaloihin -hankkeessa tuotettiin uutta tietoa alkoholinkäytöstä ja yhteisten pelisääntöjen kehittämisen mahdollisuuksista. Esityksessä pohditaan tutkimuksen tuloksia, ikäihmisten osallistamista kehittämistyöhön ja pelisääntöjen ominaisuuksia. • 47 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 26. Tarja Santalahti, kliininen seksologi, vaativa erityistaso (NACS), psykoterapeutti, Ikäinstituutti Ikääntyminen ja seksuaalisuus Eläkkeelle on siirtynyt ja siirtyy ensimmäinen sukupolvi, joka on elänyt seksuaalisesti vapaammassa ilmapiirissä ja jolla on ollut mahdollisuus tehokkaaseen raskauden ehkäisyyn. Tämä joukko jää eläkkeelle entistä terveempänä, itsestään huolta pitävänä ja aktiivisempana. Myytit epäseksuaalisista, nautintoon kykenemättömistä ja puoleensa vetämättömistä ikäihmisistä murtuvat. Kiinnostus seksiin yleensä säilyy, vaikka ikää tuleekin. Rakastelu ei ole enää häpeällistä ja seksuaalinen nautinto saattaa vain lisääntyä. Asenteilla on suuri merkitys ja rajoittavampi vaikutus kuin kehossa tapahtuvilla muutoksilla. Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, jokainen kaipaa kosketusta, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Ikäihmisen omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen vaikuttaa se, elääkö parisuhteessa, onko kumppania, onko yksinäinen tahtomattaan, leskeys, erilaiset sairaudet ja joskus myös lääkitys. Kun väestö ikääntyy ja elämän laatuodotukset kasvavat, seksuaaliterveyden merkitys lisääntyy. Seksuaalinen nautinto ja mielihyvä ovat tärkeä osa elämää, jos näin on itse päättänyt. Ei ole kyse pelkästä fyysisestä orgasmista, vaan syvästä aistinautinnosta. Olla itsensä ja toisen lähellä, on osa yksin tai yhteisesti jaettua seksuaalisuutta ja erotiikkaa. Suutelu ja läheisyys voivat johtaa seksuaaliseen kiihottumiseen. Ratkaisevaa on, miten mieltää oman seksuaalisuutensa ja sen tärkeyden omassa elämässä. Ikäihminenkin voi ilmentää seksuaalisuutta monin eri tavoin, vaikka pukeutumisella. Nautinnon mahdollisuudet ovat rajattomat, elää sitten yksin tai yhdessä toisen kanssa, seurustelee tai tapailee kumppania. Yksineläjän seksuaalisuus voi olla juuri sitä parasta, saa itse päättää milloin, missä ja mitä haluaa. Hyvä suhde omaan seksuaalisuuteen antaa ihmiselle voimavaroja. Tabut alkavat murtua, mutta miten käy yksilön omien arvojen? Muutos on mahdollisuus, mutta se vaatii myös arvokeskustelua ainakin itsensä kanssa. Tarvitaan myös tietoa. Ikäihminen saa edelleen harvoin käteensä materiaalia, jossa käsiteltäisiin asiallisesti ikääntymisen vaikutuksia esimerkiksi seksielämään. Ammatti-ihmisiä askarruttavat monet kysymykset. Onko meillä riittävät tiedolliset ja taidolliset valmiudet tehdä seksuaalineuvontaa työssämme? Miten suhtaudumme potilaan seksistisiin puheisiin, ehdotuksiin tai rajoja rikkovaan kosketteluun? Itsensäpaljastelu, julkinen masturbointi tai potilaiden välinen seksi saattavat olla ongelma osastolla. Terveydenhuollon ammatti-ihmiset tarvitsevat myös asenne- ja suvaitsevaisuuskasvatusta sekä tietoa erityisryhmien tarpeista. Työntekijän oma ahdistus, tunnepohjainen reagointi tai itsestä liikkeelle lähtevä, tiedostamatonkin asia, saattavat estää aidon kohtaamisen potilaan kanssa. Työntekijänä oman seksuaalisuuden läpityöskentely on tärkeää, jotta vältytään omien seksuaalisuuteen liittyvien ongelmien tai ahdistuksen siirtämiseltä potilaisiin. On kunniatehtävä pohtia potilaan kanssa seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, sekä vastata niihin. • Lähteet Apter D.; Väisälä L. & Kaimola K. toim. Seksuaalisuus 2006, Duodecim. Kontula O.; Halu & intohimo: tietoa suomalaisesta seksistä 2008. Otava. Leinonen A.; Syrjälä J. (toim.), Kosketuksen kaipuu – kypsän iän seksuaalisuus 2011. VL-Markkinointi. Sandberg T. Mistä halu syntyy – ja miten se säilyy? 2010. Tammi. Skott S. ym., Suuri Seksivälineopas Sin City 2006. 48 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Leena Pohjola, TtM, johtaja, Kustaankartanon monipuolinen palvelukeskus OSA I 27. Case Kustaankartano: Aktivoivan arjen malli Aktivoivan arjen malli kehitettiin Kustaankartanon vanhustenkeskuksen muistisairaiden yksikössä, innovaatiohankkeen osaprojektissa (Turvallisesti aktivoivaan arkeen 2006–2010). Se soveltuu toimintaan, jossa ikäihmisten toimintakykyä ja liikuntaa ylläpidetään ja edistetään ja edellyttää henkilökunnan jatkuvaa kouluttamista. Malli perustuu monipuolisesti kuntouttavaan yksilölliseen hoitotyöhön. Perusperiaatteena on, että toimintakyvyn ja elämän laadun ylläpitämisessä tai kohentamisessa huomioidaan ja hyödynnetään päivittäisiä arjen toimintoja. Lähtökohtina ovat elämänhistoria ja asukaskohtainen riski- ja voimavarakartoitus, jossa hyödynnetään RAI-arviointia (Resident Assessment Instrument), hoitajien havainnointeja ja muita tietoja. Suunnitteluun osallistuvat asukas ja hoidosta vastaava moniammatillinen tiimi, johon kuuluvat vastuuhoitajan lisäksi esim. lääkäri, toimintaterapeutti ja fysioterapeutti. Elämän historiaan perehtyminen Aktivoivan arjen suunnittelu käynnistyy tutustumalla elämän historiaan, erityisesti kiinnostuskohteisiin ja harrasteisiin. Vastuuhoitaja keskustelee asukkaan, omaisten tai muiden läheisten kanssa. Kuuleminen ja yhteistyökumppaniksi ottaminen on olennaista. Näin saadaan tietoja elämästä, voimavaroista ja mieltymyksistä. Niitä saadaan myös havainnoimalla ja perehtymällä aiemmin kerättyihin tietoihin. Tiedot kirjataan asiakirjoihin, jotta niitä voi käyttää hoitotyön suunnittelussa. Riski- ja voimavarakartoitus Mallissa on hyödynnetty RAI-arviointia, johon kerätään tietoja 18 eri osa-alueelta. Suunnitelman laatimisessa/ päivittämisessä käytetään hyväksi vahvuuksia, ongelmia tai toiminta- ja liikuntakykykyä uhkaavia tekijöitä. Arvioinnin jälkeen tehdään riski- ja voimavarakartoitus. Yksilöllisten voimavarojen perusteella laaditaan tavoitteet toimintakykyä edistävälle hoitotyölle sekä sovitaan keinoista niiden saavuttamiseksi. Erityisesti paneudutaan osa-alueisiin, jotka uhkaavat turvallisuutta tai heikentävät toimintakykyä. Uhkatekijöille pyritään löytämään positiivinen vastine, jotta ne voidaan torjua. Toiminnot puretaan päivittäisiksi ja viikoittaisiksi toiminnoiksi, jotka huomioidaan suunnitelmassa. Suunnitelman päivittäminen Vastuuhoitaja päivittää suunnitelman RAIn pohjalta, muita tiimiläisiä konsultoiden. Asukasta ja omaisia kannustetaan osallistumaan sen laatimiseen. Vastuuhoitaja voi tarvittaessa konsultoida asiantuntijoita. Hän esittelee päivitetyn suunnitelman hoitoon osallistuville ja laittaa sen asukkaan huoneeseen. Aktivoivan arjen suunnittelu Kun suunnitelma on päivitetty, asukas ja hoitaja valitsevat toiminnot, jotka motivoivat aktiivisuuteen. Ne kirjataan yhteenvedoksi, joka kehystetään huoneentauluksi. Henkilökohtainen aktivoiva arki voi koostua mm. kodin askareista, käsitöistä, ristikoista, saunomisesta, ravintolaruokailusta sekä liikkumista tukevista harjoituksista. Mallin kehittämisessä on käytetty restoraattoria, moottoriavusteista kuntopyörää (MotoMed), joka edistää tehokkaasti toimintakykyä. Arjen säännölliset tapahtumat yhdistävät ja ylläpitävät sosiaalisia vuorovaikutussuhteita sekä kannustavat yhteisöllisyyteen – päivätanssit, leipominen, vihertuokiot, retket, juhlat ja ulkoilu. Toteutus Huoneentaulut on pidettävä ajan tasalla, myös sijaiset on perehdytettävä. Koko hoitohenkilökunnan on sitouduttava toteutukseen, jotta päästään yksilöllisiin tavoitteisiin. Hoitajat työskentelevät johdonmukaisesti, tietoisesti ja pitkäjänteisesti, mikä edellyttää hyvää ammattitaitoa, tilannetajua, taitoa soveltaa tietoa muuttuvissa tilanteissa, luovuutta ja empaattisuutta sekä hetkeen tarttumista (carpe diem). Toteutumisen seuranta ja arviointi Hoitajia tuetaan havainnoimaan, arvioimaan ja kehittämään toimintaa, joka ylläpitää ja edistää liikkumiskykyä. Seurannalla selvitetään, kuinka toiminnot toteutuvat arjessa ja miten ne vaikuttavat toimintakykyyn. Sitä tehdään sekä asukaskohtaisesti että hoitajien vertaisarviointina. • 49 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 28. Riitta Suhonen, sh, TtT, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Yksilöllinen hoito ikääntyneen palveluissa Esityksessäni tarkastelen ikääntyneiden hoidon ja palveluiden yksilöllisyyttä, tutkimukseen perustuen. Tutkimuskirjallisuudessa yksilöllisyys on ollut moninainen: laadun osatekijä, hoidon tavoite, lopputulos ja periaate. Yksilöllisyys on keskeinen laadun osoitin, jota on kuvattu kansallisissa ja kansainvälisissä, strategisissa terveyspoliittisissa asiakirjoissa, lainsäädännössä ja etiikkaa koskevissa kannanotoissa. Yksilöllisyyttä tarkastellaan yleisesti asiakaskeskeisyyden yhteydessä. Hoitoon ja palveluihin liittyvää yksilöllisyyttä voidaan tarkastella kolmesta tasosta käsin. Voidaan tarkastella, miten asiakaskeskeisyys ja yksilöllisyys huomioidaan järjestelmän tasolla. Tämä tarkoittaa, että palvelujärjestelmän suunnittelun ja toiminnan keskeisenä lähtökohtana on asiakkaan kulku ja hoitopolku. Toisena tasona on palvelujen räätälöinti asiakasryhmälle, mikä tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamista toimintana. Asiakasryhmillä tarkoitetaan esimerkiksi tiettyjä sairauksia sairastavia ja tietyn potilasryhmän hoidon järjestämisen arvioimista terveysongelmalähtöisesti. Kolmantena tarkastelutasona on palvelun ja hoidon yksilöllisyys. Se tarkoittaa potilaan, yksilön näkemystä juuri hänen hoidostaan. Kukin palvelun käyttäjä arvioi esimerkiksi toteutunutta hoitoa omalta kohdaltaan. Tarkastelen erityisesti iäkkäiden henkilöiden, potilaiden ja asiakkaiden odotuksia, käsityksiä ja kokemuksia hoidon ja palvelujen yksilöllisyydestä. Niitä arvioitaessa voidaan tarkastella ammattilaisten toimintaa. Miten he mahdollistavat iäkkään yksilöllisyyden ja kuinka he tuke- vat sitä erilaisin menetelmin. Toisaalta, potilas voi arvioida toiminnan tuloksena syntynyttä hoidon yksilöllisyyttä. Yksilöllinen hoito tapahtuu vuorovaikutuksessa potilaan kanssa tietyssä hetkessä, yksilökohtaista tietoa hoitoon soveltaen. Koska potilaat ovat erilaisia ja ainutlaatuisia, tarvitaan erilaisia menetelmiä ja lähestymistapoja heidän terveystilanteensa hoitamiseksi. Yksilöllisyyttä ei siis pelkästään tuoteta, vaan kokemus syntyy vuorovaikutuksessa ja hoidon kokemuksessa. Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että yksilöllisellä hoidolla voidaan vaikuttaa hoitotuloksiin. Tiedämme esimerkiksi, että potilaiden hoidon yksilöllisyys tuottaa elämänlaatua, potilastyytyväisyyttä, sitoutumista omaan hoitoon ja riippumattomuutta. Ikääntyneet ovat selkeästi terveydenhuollon suurin asiakasryhmä, myös akuuttihoidossa. Heidän terveysongelmansa ovat usein monimuotoisia ja toimintakykyyn nopeasti vaikuttavia. Siksi heidän yksilöllinen hoitonsa ja palvelunsa on merkityksellistä. On kuitenkin osoitettu, että nykyinen sosiaali- ja terveydenhuolto ei kokonaisuutena kykene ottamaan riittävästi huomioon potilaita yksilöinä. Hoito pirstaloituu ja kokonaisvastuu hoidosta hämärtyy. Terveydenhuollossa tarvitaankin osaamista yksilöiden voimavarojen ja muuttuvien terveysongelmien tunnistamiseen, ennakointiin ja arviointiin ja arviointituloksen perusteella tehtävään päätöksentekoon. Esitykselläni toivon uutta potkua ikääntyneiden hoitamiseen suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä sekä uudenlaista sävyä nykykeskusteluun ikääntymisestä, yhdestä aikamme menestystarinoista. • 50 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Katja Keisala, YTT, tutkija, kouluttaja, Tampereen yliopisto OSA I 29. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä Vanhustyön työyhteisöt monimuotoistuvat, sillä eritaustaisten, erityisesti maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määrä lisääntyy, ja myös suurempi osa potilaista/asiakkaista/asukkaista tulee muualta. Mitä erilaisemmat taustat, sitä enemmän on viestittävä ymmärtääkseen toisiaan. Siitä huolimatta ihmiset viestivät vähemmän niiden kanssa, jotka he mieltävät erilaisiksi. Olisi virhe olettaa, että kysymys on vain äidinkielestä, kansallisista kulttuureista ja uskonnoista. Eritaustaisuus saattaa johtua myös sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta, koulutuksesta, sukupuolesta ja -polvesta, terveydestä tai muista tekijöistä. Työyhteisöjen monimuotoistumisen rinnalla viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkitys on kasvanut: pitäisi osata tehdä yhteistyötä, keskustella, raportoida ja sopia toimintavoista. Kun vuorovaikutustaidot eivät riitä, seuraa väärinkäsityksiä, turhautumista, yhteishengen rapautumista, rasismia, konflikteja, tehottomuutta, epäoikeudenmukaisuuden tunteita, työhyvinvointi laskee ja stressi lisääntyy. Vanhustyön työyhteisöissä havaittuja vuorovaikutusongelmia ovat: maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden heikko suomen kielen taito, palautteen antamisen vaikeus, vähäinen viestintä, selän takana puhuminen, epävarmuus käytöstavoista ja (rasistinen) kiusaaminen. Esimiestyö, perehdyttäminen, työskentelykäytännöt ja viestintäkulttuuri eivät aina tue sujuvaa vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen toimivuuden ei pitäisi olla yksittäisten työntekijöiden harteilla. Sujuvaa vuorovaikutusta ja viestintää edistetään tarkastelemalla koko organisaation toimintaa, johtamisesta yksittäisiin käytäntöihin asti. Paljon voidaan tehdä muuttamalla rakenteita ja toimintatapoja – esimiestyötä, perehdyttämistä ja työskentelykäytäntöjä. Yksittäinen työntekijä ei silti voi paeta vastuutaan. Hän vaikuttaa joka päivä siihen, miten viestitään. Usein työntekijät ovat epävarmoja, miten eritaustaista kollegaa voi lähestyä. Toimiva vuorovaikutus ja viestintä riippuvat työyhteisön tarpeista ja vaatimuksista. Eri yhteisöissä tarvitaan viestintää eri tavoin, jotta työ on laadukasta ja työntekijät viihtyvät. Hyvä vuorovaikutus perustuu arvoille: erilaisuuden kunnioittaminen, tasa-arvo, kaikkien kuunteleminen, dialogisuus, oppiminen ja kehittyminen, matala hierarkia sekä osallistuminen. Taitava vuorovaikuttaja uskaltaa tarkastella arvojaan, näkökulmiaan, toimintaansa ja viestintätapojaan. Hän osaa kysyä, miksi toiset toimivat niin kuin toimivat sekä selittää oman toimintansa taustoja. Hän ei oleta, vaan ottaa selvää, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Hän pystyy rakentamaan yhteisymmärrystä, yhteisiä sääntöjä ja toimintatapoja. Taitavan vuorovaikuttajan ominaisuuksia voidaan sisällyttää toimintakäytäntöihin. Hyviä ovat osallistavat kokouskäytännöt ja palautteenanto kollegoille/esimiehille/alaisille sekä vallitsevien toimintatapojen reflektointi. Muita vuorovaikutusta hyödyttäviä käytäntöjä ovat suomen kielen puhuminen ja kielikoulutus, yhteiset ja selkeät ohjeet ja aikataulut, hoitosuunnitelmat, tiimityöskentely, uusien työntekijöiden mentorointi, yhteiset vapaan keskustelun tapahtumat ja tilaisuudet, työtehtävän opettaminen, kollegan auttaminen sekä esimiehen aktiivinen rooli väärinkäsitysten selvittäjänä.• 51 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 30. Johan Groop, TkT, tutkija, Aalto-yliopisto Miten kotihoidon kasvavaan kysyntään vastataan? Esitys perustuu tuoreeseen tutkimustietoon sekä käytännön kokemuksiin. Sen keskiössä on keskustelu siitä, miten kotihoidon arkea voisi sujuvoittaa niin, että kotihoito pystyisi vastaamaan kasvavaan asiakastarpeeseen. Painopisteinä ovat kotihoidon ruuhkahuiput, resurssien kohdennushaasteet sekä ydinongelmat niiden taustalla. Ydinongelmat ovat yleisiä toimintatapoja ja rutiineja, jotka rajoittavat ko- tihoidon kykyä hyödyntää resurssejaan tehokkaammin. Sen seurauksena asiakaslähtöisyys ja palvelulaatu kärsivät, samalla kun hoitajien työhyvinvointi ja kotihoidon tuottavuus heikkenevät. Ratkaisuna nykyhaasteisiin ehdotetaan vaihtelevaa resursointia, joka perustuu päivittäiseen asiakastarpeeseen, sekä asiakastarpeen ja hoitajaresurssien yhteensovittamista resurssipoolin avulla.• 52 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Soila Nordström, THM, koulutuspoliittinen asiantuntija, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry OSA I 31. Potilasturvallisuus vanhustyössä Terveydenhuoltolain nojalla annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus hoidon laadusta ja potilasturvallisuudesta on ollut voimassa kaksi vuotta. Työpaikoilla säädösten toimeenpano on edennyt. Julkisella sektorilla on jo laadittu säädösten edellyttämät organisaatiokohtaiset potilasturvallisuussuunnitelmat. Verkkokoulutus työpaikkojen ja toimintayksiköiden työprosessien muuttamiseksi, potilas-, asiakas- ja työturvallisuuden kannalta paremmiksi on tehokkaasti käytössä. Vanhustyössä potilasturvallisuuden kehittämiseen liittyy erityispiirteitä mm. toimintaympäristön vuoksi. Turvallisuuden kehittäminen ja parantaminen omassa kodissa on erilaista kuin laitosympäristössä. Yhä vaativampaa hoitoa tarvitsevia vanhuksia siirretään yhteiskunnassamme kotihoitoon. Vanhusten osalta on kiinnitettävä erityisesti huomiota kaatumis- ja putoamisriskien poistamiseen. Toinen runsaasti haittatapahtumia ja potilasvahinkoja aiheuttava osa hoitotyötä on lääkehoidon toteuttaminen. Kolmas työelämää paljon puhuttanut ja huoltakin aiheuttanut asia on lääkitysturvallisuuden kehittäminen, osana potilasturvallisuuslainsäädännön toimeenpanoa. Potilasturvallisuuden nykytilassa on puutteita erityisesti lääkitysturvallisuuden osa-alueella. Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmän (Haipro) käyttöönoton pilottihankkeessa kirjattiin järjestelmään yhteensä 8 217 tapahtumaa, joista 52 % liittyi lääkityspoikkeamiin. Niistä yleisimmät olivat jakovirhe (37 %), antovirhe (24 %) ja kirjaamisvirhe (19 %). Lääkityspoikkeamien taustalla on useita tekijöitä, joiden syynä on osittain puutteellinen lääkehoidon osaaminen. • 53 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 32. Antti Mäntylä, FaT, MBA, kehittämispäällikkö, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Kansalliset ohjeet ikäihmisten lääkehoitojen järkeistämiseksi Ei luentotiivistelmää • 54 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Leena Serpola-Kaivo-oja, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry OSA I 33. Ikääntyneisiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja sen ehkäiseminen Mistä oikein puhumme ikääntyneisiin kohdistuvassa kaltoinkohtelussa? Mitä sillä tarkoitamme? Toisen avusta riippuvaisen vanhan ihmisen hoidon ja avun laiminlyöntiä, muistisairaan vanhuksen taloudellista hyväksikäyttöä vai hoivaalan ammattilaisen epäammatillista toimintaa ikääntyneitä asiakkaitaan kohtaan? Vaiko yleisesti vanhuspalveluiden kohtaamattomuutta, palvelurakenteen joustamattomuutta vastata iäkkään tarpeisiin vai ylipäätään ikääntyneiden huonoa kohtelua tilanteissa, joissa hän on asiakkaana tai potilaana? Ovatko uhkaavat ja ahdistavat tilanteet tai väkivallan teot ikääntyneiden perheissä ja lähisuhteissa kaltoinkohtelua vai jotain muuta? Maailman terveysjärjestö WHO (2002) määrittelee ikääntyneiden kaltoinkohtelun seuraavasti: “Elder abuse is a single, or repeated act, or lack of appropriate action, occurring within any relationship where there is an expectation of trust which causes harm or distress to an older person.” Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry (aiemmin Suomen vanhusten turvakotiyhdistys ry) on työskennellyt yli 20 vuotta ikääntyneiden kanssa, jotka elävät läheisissä ihmissuhteissaan kaltoinkohtelun, hyväksikäytön tai väkivallan uhan alla. Yhdistyksen mielestä kaltoinkohtelu on luottamuksellisessa suhteessa tapahtuva teko tai tekemättä jättäminen, joka vaarantaa hyvinvoinnin, terveyden tai turvallisuuden. Kaltoinkohtelu voi olla fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, sosiaalista kaltoinkohtelua, taloudellista tai seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa tai hoidon laiminlyöntiä, joka voi olla tahallista (aktiivista) tai tahatonta (passiivista). Kaltoinkohtelu uhkaa aina vakavasti toimintakykyä, terveyttä, elämänhallintaa ja autonomiaa. Se on aina myös ihmisoikeusrikkomus, johon vanhustyön ammattilaisten on suhtauduttava vakavasti – missä kohtaa meidän ammattilaisten on reagoitava ja kuinka? Missä vaiheessa ikääntyneen oikeuksien rajoittaminen ja loukkaaminen muuttuu kaltoinkohteluksi? Milloin kaltoinkoinkohtelu muuttuu traumatisoivaksi väkivallaksi? Miten paljon arvioon vaikuttavat erilaiset ammatilliset taustamme, koulutus ja kokemus? Entä ikääntyneen tai hänen läheisensä oma kokemus ja käsitys tilanteesta? Kaltoinkohtelu ja väkivalta alkavat aina jostakin muusta, ennen kuin niitä nimitetään kaltoinkohteluksi tai väkivallaksi. Miten tunnistamme ja sanoitamme tilanteet ajoissa, ennen kuin ne konfliktoituvat? Kansainvälisten tutkimusten ja Suvanto ry:n kokemusten mukaan ikääntyneiden kohtaaman kaltoinkohtelun ja väkivallan seuraukset ovat yhtä vakavia, oli tekijänä lähipiiriin kuuluva henkilö, hoiva-alan ammattilainen tai ulkopuolinen. Ikääntyneen ja hänen lähipiirinsä motivaatio puuttua kaltoinkohteluun riippuu tekijän suhteesta ikääntyneeseen. Myös puuttumisen ja ennaltaehkäisyn keinot ovat erilaiset. Yhteistä kuitenkin on – kuten missä tahansa ennaltaehkäisevässä työssä, että ehkäisy on helpompaa kuin puuttuminen kriisiytyneisiin tilanteisiin. Miten motivoidumme työskentelemään ennaltaehkäisevästi? Suvanto ry:ssä on hyviä kokemuksia siitä, miten pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella työllä voidaan lisätä turvallisuutta ja hyvinvointia sekä ehkäistä tilanteiden kärjistymistä ennakolta. • 55 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 34. Anne Lounamaa, FT, kehittämispäällikkö, tapaturmien yksikkö, THL Turvallisuussuunnittelu vanhustenhuollon toimintayksiköissä Turvallisuus on laaja kokonaisuus. Sen systemaattinen ja suunnitelmallinen edistäminen on dynaamista toimintaa, jatkuvaa pyrkimystä parantaa asiakkaiden, heidän läheistensä ja työntekijöiden turvallisuutta. Turvallisuudesta huolehtimalla varmistetaan toiminnan laatu, henkilöstön hyvinvointi sekä organisaation positiivinen julkisuuskuva. Turvallisuussuunnittelu on keskeinen osa turvallisuusjohtamista. Hyvään johtamiseen kuuluvat 1) turvallisuuden edistämisen rakenteiden ja johtamisjärjestelmien olemassaolo 2) organisaation turvallisuuspolitiikka, tavoitteiden ja päämäärien määrittely sekä 3) riskien arvioinnin, turvallisuuden mittaamisen, seurannan, raportoinnin ja käsittelyn työkalut ja toimintatavat. Toimintayksiköt voivat itse vaikuttaa sisäisiin riskeihin. Pitkäjänteisellä ja systemaattisella työllä riskejä pyritään minimoimaan sekä lisäämään työ- ja asiakasturvallisuutta. Toimintayksiköiden on päätettävä toimintaperiaatteista ja -tavoista esimerkiksi seuraavilla turvallisuuden osa-alueilla: työergonomia, väkivallan ehkäisy asiakastilanteissa, infektio- ja bakteeritautien torjunta, kaatumisten ja muiden tapaturmien ehkäisy tai tulipaloilta suojautuminen. Riskienhallinnassa on pohdittava, miten toimintayksiköt varautuvat poikkeustilanteisiin, esimerkiksi häiriöihin sähkönjakelussa tai tietojärjestelmissä. Myös toimintayksikköön kohdistuvat ulkopuoliset riskit on otettava huomioon. Yhteiskunnan yleinen talous- ja työllisyystilanteen kehitys, epidemiat tai alueen rikollisuus saattavat heijastua toimintaan. Ulkopuolisiin riskeihin on vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa, mutta ne on otettava huomioon turvallisuussuunnittelussa. Resilientit organisaatiot seuraavat omaa turvallisuustilannettaan ja läheltä piti -tapauksia ennalta sovitusti. Työyhteisöt käsittelevät vaaratilanteita aina, kun on mahdollista ja tarpeellista, myös asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa. Resilientit organisaatiot ovat varautuneet ja valmiita muuttamaan toimintatapojaan ilmaantuvien varatilanteiden poistamiseksi. Ne ovat myös sopineet kriisityöstä. Laadukkaaseen riskienhallintaan kuuluu, että jokainen työntekijä osaa ottaa huomioon ja tuntee yksikön turvallisuuden varmistamiseen liittyvät toimintatavat. THL:n STEP-hankkeessa (http://www.thl. fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/step) selvitettiin turvallisuuden edistämistyötä iäkkäiden laitos-, asumis- ja kotiin annettavissa palveluissa. Sen mukaan kokonaisvaltainen turvallisuussuunnitelma, joka kattaa työsuojelun lisäksi toimintatavat mm. rikollisuuden, tapaturmien, onnettomuuksien ja väkivallan ehkäisemiseksi, ei ole yleinen sosiaali- ja terveydenhuollon laitos-, asumis- tai kotiin annettavia palveluja tarjoavissa organisaatioissa. • Taulukko: Kyllä, toimintayksikössä on kokonaisvaltainen turvallisuussuunnitelma: Kunnallinen Yksityinen Laitoshoito 54 % 41 % Asumispalvelu 54 % 66 % Kotipalvelu 27 % 29 % Lisätietoa: Riskienhallinta ja turvallisuussuunnittelu. Opas sosiaali- ja terveydenhuollon johdolle ja turvallisuusasiantuntijoille. STM. Julkaisuja 2011:15. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1571326 56 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Paula Moilanen, työsuojelutarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Työsuojelun vastuualue OSA I 35. Henkilöstön työturvallisuus Henkilöstön työturvallisuus on monen tekijän summa, mikä on tiedostettava kaikessa toiminnassa. Työnantajan vastuulla on ennakoida sekä hallita terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita turvallisuusjohtamisen keinoin. Menettelytapoja ja vastuita on kirjattu mm. työturvallisuuslakiin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa henkilöstöön kohdistuu riskejä/vaaroja. Keskeisiä ovat psykososiaalinen kuormitus, väkivallan uhka ja huono kohtelu, häirintä, käsin tehtävät nostot ja siirrot, työpaikan sisäilman laatu ja biologiset tekijät. Haitallista psykososiaalista kuormitusta aiheuttavat monet tekijät, joista vain osaan voidaan vaikuttaa työsuojeluvalvonnalla, ja esimerkiksi liian vähäiseen henkilömäärään tai kiireeseen vain välillisesti. Valviran selvityksen mukaan terveyskeskusten vuodeosastoilla ylsi 13 % hoitohenkilökunnan mitoituksessa hyvään tasoon (0,5). Se heijastuu todennäköisesti kiireen ja riittämättömyyden tunteena. Kotihoidossa henkilöstömitoitusten puute näkyy haitallisena kuormittumisena asiakasmäärien kasvaessa. Henkilöstön on joustettava ja muutettava päivän ohjelmaa nopealla aikataululla, jotta päivittäisistä työtehtävistä selviää, samalla työn hallinnan tunne häviää. Perehdyttämisen puute aiheuttaa myös psykososiaalista kuormittumista. Toisaalta myös vakituisia työntekijöitä kuormittaa vaihtuvien sijaisten perehdyttämien. Esimiesten psykososiaalinen kuormittuminen nousi myös esille. Yhdellä esimiehellä voi olla useita yksiköitä johdettavanaan, ja työmäärä kasvaa jatkuvasti. Esimiestyö saattaa kärsiä, eikä hänellä ole mahdollisuuksia hyvään, työntekijöitä tukevaan johtamiseen. Työn kuormitustekijöiden tunnistamisessa ja arvioinnissa on lisättävä esimiesten sekä työntekijöiden osaamista. Koettu väkivallan uhka on jopa kasvanut sosiaali- ja terveysalalla. Sitä aiheuttavat potilaat/asiakkaat, omaiset ja ulkopuoliset henkilöt. Uhkaa lisää erityisesti potilaiden/asiakkaiden moniongelmaisuus. Tilanteiden hallintaan on oltava työpaikkalähtöiset menettelytapaohjeet. Erityisesti vanhuspotilaiden keski-iän nousu on lisännyt muistisairauksia ja niihin liittyviä käytöshäiriöitä. Tässä tilanteessa potilashoidon ja ohjauksen erityisosaaminen korostuu. Käsin tehtäviin nostoihin ja siirtoihin on runsaasti työtä keventäviä apuvälineitä. Työterveyslaitos on kehittänyt potilassiirtokoulutusta, ja työntekijät voivat suorittaa potilassiirtokoulutuskortin. Työtilat, esim. kodit, ovat haasteellisia hoitokohteita. Yhteistyö omaisten kanssa on tärkeää, kun pohditaan edellytyksiä asukkaan/potilaan turvalliseen hoitamiseen kotona, myös työntekijän turvallisuutta ajatellen. Yksintyöskentely ei aina ole turvallinen vaihtoehto. Se voi aiheuttaa myös vaaratilanteen asukkaalle/ potilaalle. Biologiset riskit ovat korostuneet sairaalainfektioiden ja erilaisten tartuntatautien vuoksi. Riittävällä osaamisella ja toimintatapaohjeiden avulla pystytään varmistamaan sekä työntekijöiden että asiakkaiden turvallisuus. Työtilojen sisäilman laatuongelmat ovat nousseet esille sairaaloissa ja isoissa hoitokodeissa. Laadun arviointiin löytyy ohjeita Työterveyslaitoksen sekä ympäristöministeriön kotisivuilta. Myös työnantaja tarvitsee erityisesti kosteus- ja home-epäilyjen aiheuttamien sisäilmaongelmien arviointiin ulkopuolista asiantuntija-apua, ja työterveyshuollon rooli on terveysriskien arvioinnissa kasvanut. Työturvallisuuteen panostaminen kannattaa. Se vaikuttaa niin henkilöstön hyvinvointiin kuin asiakkaiden hoidon ja hoivan laatuunkin. • 57 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 36. Tuula Karttunen, TtM, hoivapalvelun johtaja, Kotkan kaupunki Ikäihmisten palvelujen johtamisen haasteet Palvelujen johtamisen haasteet ovat usein muutoksen johtamisen haasteita. Kotkan vanhustenhuollon palvelurakennemuutoksessa haasteet ovat samat kuin muissa Suomen kunnissa, joissa tavoitteena on purkaa vanhusten pitkäaikainen laitoshoito. Epäilijöitä muutoksen onnistumiselle on paljon. Kotkassa väestön ikääntyminen ja jatkohoitopaikkojen puute edellyttivät uusia toimintamalleja. Erikoissairaanhoidon ylimääräiset maksut epätarkoituksenmukaisilla paikoilla olevista vanhuspotilaista, kuormittivat kuntaa. Hoivapaikkaa joutui odottamaan kuukausia. Laitoshoidon kustannukset olivat suuremmat kuin hoivakotien. Valtakunnalliset suositukset ohjasivat panostamaan kotihoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen. Vaikka muutos oli kirjattu kaupungin vanhustenhuollon strategiaan 2008–2015, kaikki keskeiset toimijat eivät siihen sitoutuneet. Hoitotyöntekijöille rakennemuutos ja luopuminen moniportaisesta palvelumallista oli epävarmuustekijä: sairaalan vuodeosastoilla työskentelevät vierastivat kodinomaisuutta ja kaipasivat laitoshuoltajia. Vanhainkodeissa ja hoivakodeissa työskentelevät epäilivät omaa osaamistaan, kun mahdollisuus siirtää asukas toimintakyvyn alentuessa muualle poistui. Tarvittiin asennemuutosta ja koulutusta. Toimintakykyä lisäävä ja ylläpitävä toiminta hoitotyössä nostettiin keskeiseksi. Laadittiin Etelä-Kymenlaakson hoiva-asumisen toimintamalli. Tehtiin tutustumiskäyntejä ”hyvien toimintamallien” hoivakoteihin. Palkattiin projektiluonteisesti sairaalan vuodeosastoille kolme fysioterapeuttia, jotka työskentelivät hoitohenkilöstön kanssa: hoitajat saivat päivittäisessä hoitotyössä ohjausta ergonomiassa ja asiakkaiden voimavarojen tunnistamisessa. Yhdessä Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston (Ekami) kanssa suunniteltiin vanhuspalveluille oppisopimuskoulutus: Ammatillista osaamista ja laatua hoitotyöhön. Tavoitteena on nostaa lähihoitajien työprofiilia, hankkia heille erityisosaamista. Keskiössä on toimintakykyä ylläpitävä työote ja hoivakodin asukkaan/ kotihoidon asiakkaan hyvinvoinnin kokonaisvaltainen tukeminen. Kurssilla suoritetaan potilassiirtojen ergonomia-kortti®. Johtamisen haasteet liittyvät asenteisiin, joihin vaikutetaan hitaasti, vaikka muutos tapahtuu nopeasti. Osaamistarpeet muuttuvat, ja uudet osaamisalueet on tunnistettava ja koulutusta järjestettävä tarpeen mukaan. Johtajien on kirkastettava toiminnan tavoitteet ja päämäärät. Työhön ei sitouduta, ellei tavoitteita tiedetä, ymmärretä ja hyväksytä. Jos tavoitellaan moniammatillisuutta ja tiimityötä, se edellyttää luottamista muiden ammattihenkilöiden ammattitaitoon ja keskinäistä arvostusta: tiimissä tarvitaan jokaista eikä kukaan ole toista tärkeämpi. Ajatuksia palvelujen johtamisesta •• Toimintaa suunnitellaan suositusten mukaan, mutta valtakunnallinen ohjaus tulee viiveellä. •• Valtakunnallisten suositusten rinnalle kunnan erilaiset tarpeet. •• Kotkassa vanhustenhuollon lääkäripalvelujen järjestäminen muuttui jatkuvasti: hoitohenkilöstö joutui ja onnistui sopeutumaan moneen toimintamalliin. •• Henkilöstön rekrytointiosaaminen korostuu muutosvaiheissa ja hoitajapulassa: rekrytointi on merkittävä investointi ja epäonnistunut valinta haittaa toimintaa ja kehittämistyötä. Kokemus on ikävä myös rekrytoidulle. •• Vapaaehtoistyön koordinointi ja suunniteltu hyödyntäminen tuovat vanhusten arkeen mielihyvää ja vapaaehtoisille mielekästä tekemistä. •• Yhteistyötä median kanssa pitäisi osata käyttää hyväksi. Mielikuvat ohjaavat käsityksiä vanhustenhoidosta. Vuonna 2014 positiiviset mielikuvat hoivamaailmasta ovat realistisia. • 58 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Ulla Taipale-Lehto, opetusneuvos, Opetushallitus OSA I 37. Eettinen osaaminen ja vastuullisuus korostuvat tulevaisuuden vanhuspalveluissa Monialaisuuden ja poikkitieteellisyyden vaatimukset lisääntyvät vanhuspalvelualalla tulevaisuudessa. Alalla toimivien on tärkeää ymmärtää vanhuksen asema konkreettisesti ja kokonaisvaltaisesti. Vanhusväestö on entistä heterogeenisempää, mikä edellyttää, että yksilölliset tarpeet otetaan yhä enemmän huomioon. Palvelutarpeeseen on vastattava vanhuksen elämäntilanteen mukaan. Asiakaslähtöisen toimintatavan merkitys korostuu. Se merkitsee kykyä opastaa ja ohjata asiakasta sekä taitoa osallistaa häntä omien palveluidensa suunnitteluun. Laatuajattelun hallitseminen sekä eettinen ja vastuullinen toiminta ovat hyvin toteutettujen vanhuspalveluiden perusta. Hoidon ja huolenpidon vahva hallinta on alan ammatillista perusosaamista. Lisäksi kaikkien vanhuspalveluiden parissa toimivien on osattava edistää aivoterveyttä. Heillä on myös oltava riittävä tietämys fyysisistä, psyykkistä ja sosiaalisista kuntoutuspalveluista. Tulevaisuudessa vanhusten hoitoon ennakoidaan tulevan myös uusia ammattikuntia, joiden toimijat ovat ns. monitoimiauttajia. Erityisesti kotiin annettavat palvelut lisääntyvät, mikä asettaa osaamiselle omat vaatimuksensa. Opetushallituksen ennakointihankkeessa kartoitettiin vanhuspalvelualalla seuraavan 10–15 vuoden aikana vaadittavaa osaamista. Tulevaisuustyössä hyödynnettiin niin sanottua VOSE-ennakointimallia. Siinä asiantuntijaryhmä työskentelee ennakointityöpajoissa ja määrittelee alan keskeiset muutosvoimat, laatii vaihtoehtoisia skenaarioita ja johtaa niistä osaamistarpeita sekä ehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi. Osaamistarpeita ennakoitiin sekä vanhuspalveluiden osa-alueiden että ammattien näkökulmasta. Tuloksia voidaan hyödyntää alan koulutuksen sisältöjen kehittämisessä ammatillisessa koulutuksessa ja korkea-asteella. Ennakointiryhmä koostui kuntoutus- ja liikunta-alan, sosiaalialan sekä terveysalan koulutustoimikunnista ja muista alan asiantuntijoista. Tuloksena syntyi ehdotuksia sekä ammatillisen että korkeakoulutuksen kehittämiseksi. Kaikilla koulutusasteilla olisi varmistettava, että opiskelija saa riittävän, tutkintotasoon sopivan etiikan teoriaperustan, jota hän kykenee soveltamaan työhön liittyvissä ongelmatilanteissa. Arvokysymykset korostuvat tulevaisuuden vanhustyössä. Eettisiin kysymyksiin kannattaakin palata eri yhteyksissä opintojen aikana. Ennakointiryhmä ehdottaa, että ennakointiprosessin tuloksille ja esityksille toteutetaan seuranta noin 2–3 vuoden kuluttua niiden julkaisemisesta. Vanhuspalveluiden ennakointiryhmän työn tulokset on julkaistu kokonaisuudessaan osaamistarveraportissa Opetushallituksen verkkosivustolla http://www.oph.fi/julkaisut/2014/ vanhuspalveluiden_osaamistarveraportti.• 59 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 38. 38a. Sirpa Salin, TtT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) Miten oppilaitokset vastaavat työelämän tarpeisiin? Palveluissa, joissa ikääntyneet ovat pääasiallisin asiakasryhmä, toimii Suomessa yli 50 000 hoitotyöntekijää (Voutilainen & Tiikkainen 2009). Lähes kaikki kohtaavat iäkkäitä niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin. Sote-ammattilaisten gerontologisen osaamisen vahvistaminen ja alan vetovoimaisuuden lisääminen ovat suuria haasteita. Niihin vastaaminen edellyttää entistä parempaa vuoropuhelua työelämän ja oppilaitosten välillä. Vanhusten parissa toimiminen edellyttää tietoa ikääntymisestä ja sen tuomista sairauksista ja niiden hoitamisesta palvelujärjestelmissä. Vanhojen ihmisten odotukset hoidon suhteen sekä tarve ohjaukseen ja omaishoitajien tukeen kasvaa. Tarvitaan ajan tasalla olevien ja innostuneiden hoitotyön opettajien sekä käytännön vanhustyötä tekevien ammattilaisten säännöllisiä tapaamisia. Työelämän neuvottelukunta tarjoaa erinomaisen foorumin tähän toimintaan. Kun henkilöitä nimitetään työryhmiin, ensisijaiset kriteerit ovat kyky edistää opetussuunnitelman kehittämistä ja opiskelijoiden harjoittelua sekä vaikuttaa valmistuvien työllistymiseen. Sote-alan opiskelijoiden koulutuksen aikaisilla työssä oppimisjaksoilla on tutkimusten mukaan ratkaiseva merkitys asennoitumisessa vanhustyöhön. (Hirvonen ym. 2004; Luukka 2007; Koskinen 2010.) Luukan (2007) mukaan juuri ammattikäytännössä saatujen merkityksellisten oppimiskokemusten perusteella opiskelijat motivoituivat vanhustyöhön. Sen sijaan Hirvosen ym. (2004) mukaan suhtautuminen muuttui kielteiseen suuntaan ohjatun harjoittelun ja työssä oppimisen aikana. Valmistuvien opiskelijoiden mukaan vanhustyön laatu vaihtelee eri yksiköissä ja on rutiininomaista kiireen ja henkilöstön vähyyden takia. He kokevat, että eivät voi käyttää ammattitaitoaan parhaalla mahdollisella tavalla. (Hirvonen ym. 2004.) Vanhustyö kiinnostaa ensisijaisena vaihtoehtona vain pientä joukkoa vastavalmistuneita sairaanhoitajia (Koskinen 2010). Tietoperustan lisääminen, harjoittelua edeltävän teoreettisen opetuksen käytäntöön sovellettavuus sekä opiskelijassa virinneiden tunteiden reflektoiminen ovat keskeisiä kehittämiskohteita, jotta opiskelijat suuntautuisivat vanhustyöhön. (Hirvonen ym. 2004; Luukka 2007.) Harjoittelua ohjaavan opettajan ohjausresurssia ei saisi vähentää saati poistaa, sillä opettajan läsnäolo työelämässä on kaikkien osapuolten etu juuri edellä mainituista syistä. Koska gerontologinen hoitotyö ei ole vetovoimainen opiskelijoiden keskuudessa, voidaan myönteistä kuvaa vanhustyöstä ja sen kiinnostavuudesta edistää uusilla yhteistyömuodoilla työelämän kanssa. Myös teoriaopetusta on toteutettava enemmän aidossa työelämäympäristössä. Pedagogiset ratkaisut, joissa teoria ja käytäntö kytkeytyvät yhteen, luovat hyvän pohjan näyttöön perustuvalle hoitotyölle. Esimerkkinä on potilastapausten ratkominen osastolla eikä luokkahuoneessa, osana ongelmaperustaista menetelmää ”proffan kiertojen” tapaan. Yhteiset kehittämishankkeet ja -projektit työelämän kanssa ovat menetelmiä, joissa ammattikorkeakoulut lunastavat lupauksensa tutkimus- ja kehitys- sekä aluevaikuttamistehtävästään. Suunnittelu, toteutus ja arviointi tehdään niissä kaikkia osapuolia kuunnellen. Parhaassa tapauksessa uudistuvat sekä työelämä että koulutus, ja ala houkuttelee kehittyessään myös tulevia uusia työntekijöitä eli opiskelijoita. TAMKissa monet jo päättyneet hankkeet jatkuvat uusina kansainvälisinä, työelämän kanssa tehtävinä hankkeina. Niissä luodaan hyvien verkostojen ohella uusia käytänteitä ja innovaatioita kansainvälisten toimijoiden kanssa.• 60 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 OSA I 38b. Erja Salomaa, TtM, sosiaali- ja terveysalan koulutusvastaava, WinNova Marianne Rapala, Esh, henkilöstöpäällikkö, Laitilan Terveyskoti Oppilaitoksen ja työelämän yhteistyö Länsirannikon Koulutus Oy WinNova on monialainen, nuorten ja aikuisten ammatillista koulutusta järjestävä oppilaitos. Koulutusta järjestetään usealla eri paikkakunnalla Satakunnan ja Vakka-Suomen alueella. Päätoimipisteet sijaitsevat Raumalla, Porissa, Laitilassa ja Ulvilassa. WinNova aloitti koulutustoimintansa 1.1.2010. Oppilaitoksina siihen siirtyivät Porin ammattiopisto, Rauman ammattiopisto, Innova Länsi-Suomen Aikuiskoulutuskeskus ja Porin Aikuiskoulutuskeskus. WinNova tekee kiinteätä yhteistyötä työelämän edustajien kanssa työssäoppimisen ja tutkintotilaisuuksien sekä täydennyskoulutusten toteuttamisessa. Heitä tavataan työssäoppimisen ohjauskäynneillä, kehittämispalavereissa, arvioijakoulutuksissa ja asiantuntijaluentojen yhteydessä. Työnantajista, työntekijöistä ja näyttötutkinnon järjestäjistä koostuvat, alakohtaiset työelämäjaokset ovat tärkeä perusta WinNovan ja Satakunnan sekä Vakka-Suomen työ- ja elinkeinoelämän yhteistyölle. Työelämän kehittämis- ja palvelutoiminnalla tarkoitetaan yrityksille, julkisyhteisöille ja erityisesti pienyrityksille tarjottavia osaamisen kehittämispalveluja. Monialaisuuden ja henkilöstön monipuolisen osaamisen sekä laajan koulutustehtävän avulla WinNova vastaa tehokkaasti ja joustavasti työelämän jatkuvasti muuttuviin osaamistarpeisiin. Esimerkkinä työelämän kanssa tehtävästä laajasta yhteistyöstä voidaan mainita yhteistyö Laitilan Terveyskodin kanssa, joka aloitti toimintansa 1984. Se alkoi vaikeavammaisten sotainvalidien asumispalvelujen tuottamisesta, kuntoutustoiminta alkoi 1988. Vuonna 2007 perustettu Hyvinvointikeskus Poukanville tarjoaa monipuolisia hyvinvointipalveluja, ruokapalvelua ja hemmotteluhoitoja. Painopiste on edelleen vaikeavammaisten sotainvalidien ja veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja muiden sodassa palvelleiden hoito ja kuntoutus. Toimintaa on vuosien aikana kehitetty, ja sotaveteraanien hoidon rinnalle ovat nousseet keskeiset osaamisalueet: neurologinen hoito ja kuntoutus sekä Lokomat-kävelyrobotin käyttö kuntoutuksessa, moniammatillinen kuntoutus, muistisairaiden hoito ja kuntoutus sekä laaja-alaiset työ- ja muut hyvinvointipalvelut. WinNova ja Terveyskoti ovat tehneet yhteistyötä useita vuosia työntekijöiden täydennyskoulutuksen järjestämisessä. Terveyskoti järjestää toimipaikkakoulutusta omissa tiloissamme tai lähellä. Silloin siihen voi osallistua mahdollisimman moni, ja koulutuksesta saatu hyöty kasvaa. WinNovan laatuluotsikoulutus vaikutti suuresti siihen, että Terveyskoti on Inspecta sertifioitu, monimuotoisia terveyspalveluja tuottava yritys. Terveyskodissa on paljon sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita työssä oppimassa. Oppimispaikan merkitys on suuri, myös alan houkuttelevuuden kannalta. Esimerkiksi vanhustyö voi nuoresta lähihoitajaopiskelijasta tuntua ensin vähemmän kiinnostavalta, mutta innostava työyhteisö, mukavat asiakkaat ja hyvä työpaikkaohjaaja voivat saada mielen muuttumaan. Onnistunut työssäoppimisjakso voi olla kelpo rekrytointikanava. WinNovan opettajia on ollut myös Terveyskodissa työelämäjaksolla. Se on sekä opettajalle että työyhteisölle hyvä keino päivittää osaamista ja hioa opiskelijayhteistyötä entistä toimivammaksi. • 61 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 39. Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja, Vantaan kaupunki Työelämän kommentti • Ei luentotiivistelmää 62 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Hanna-Mari Alanen, LT, ylilääkäri, neuro- ja vanhuspsykiatria, TAYS OSA I 40. Masennus ja yksinäisyys taakkana Yksinäisyys on kipeimpiä ongelmia. Silti yksinäinen ei aina ole sosiaalisesti täysin eristynyt. Jopa parisuhteessakin elävä saattaa kokea itsensä yksinäiseksi (väkivaltainen tai muuten alistava puoliso pahentaa yksinäisyyden tunnetta). Kyse on siis ihmissuhteiden laadusta. Yksinäisten vanhusten määrä on tutkimuksista ja kysymystavasta riippuen 4–36 %. Suomessa on vähintään yli 30 000 ja pelkästään Helsingissä yli 3 000 äärimmäisen yksinäistä vanhusta. Yksinäisyys on syvien ja merkityksellisten ihmissuhteiden puuttumista. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän ystäviä on jäljellä. Oma aikakausi painuu unholaan ja uudesta ajasta on vaikea saada kiinni. Mielenterveyden häiriöistä kärsivien vanhusten määrä lisääntyy väestön vanhetessa, vaikka psykiatristen häiriöiden esiintyvyys ei ole suurempi kuin muussa väestössä. Masennustilat ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriötä. On arvioitu, että vakavista masennustiloista kärsii noin 3 % ikääntyneistä naisista ja 1 % miehistä. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa masennusoireisia on jopa 40 %. Euroopassa tehtyjen tutkimusten koostetussa meta-analyysissä todettiin kotona asuvilla 65 vuotta täyttäneillä esiintyvän masennusta 12 %. Siinä oli paljon vaihtelua eri alueiden välillä. Masennus oli selkeästi yleisempää naisilla kuin miehillä. Iäkkäiden masennus on alidiagnosoitua, ja se havaitaan perusterveydenhuollossa harvemmin kuin nuorempien. Masennukseen liittyy suurentunut itsetuhoriski, eikä yli 65-vuotiaiden itsemurhissa ole tapahtunut laskua samalla lailla kuin työikäisillä. Vuosittain ikäihmisten itsemurhia on noin 160. Valtaosa tekijöistä on miehiä. Itsemurhista 60 % tehdään kaupungeissa, vajaat 20 % taajamissa ja runsas 20 % maaseudulla. Korkeimmillaan luvut olivat 2006, jolloin tilastoitiin 188 yli 65-vuotiaan itsemurhaa. Masennussairaus vie vanhuksen toimintakyvyn nopeasti ja laitostuminen tapahtuu liian helposti. Potilaat kuluttavat paljon terveyspalveluita ja ovat nk. kalliita potilaita. Mielenterveyshäiriöiden varhainen tunnistaminen ja toimintakyvyn arvioiminen ovat tärkeitä, jotta toimintakyvyn menetystä ehkäisevät hoito- ja kuntoutustoimet voidaan ajoittaa oikein. Toimintakyvyn arvion on perustuttava kliiniseen tutkimukseen ja objektiivisiin havaintoihin, sekä aiemman seurantatiedon ja toimintaympäristön tai lähiverkoston havaintojen kokoamiseen. Lisäksi oma subjektiivinen kokemus toimintakyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä on tärkeä. Toimintakykyarviossa voidaan käyttää apuna oiremittareita, toimintakyvyn arviointiasteikoita ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa strukturoituja diagnostisia haastatteluja. Vanhusten kognitiivinen, psyykkinen ja fyysinen toimintakyky ratkaisevat paljolti sen, missä vanhuspsykiatrisia potilaita pitäisi ja kannattaisi hoitaa. Toimintakyvyn pitäisi vaikuttaa enemmän kuin kalenteri-iän. Osa potilaista selviää kotona yksinasuvina, osa tarvitsee kotiin paljon tukea, osa jatkuvaa ympärivuorokautista hoivaa. Riittävän varhaisella ja intensiivisellä vanhuspsykiatrisella tutkimuksella ja hoidolla voidaan palauttaa monen vanhuksen toimintakyky ja siirtää laitoshoitoon joutumista. Jos eläkeikäisten laitoshoitoon siirtymistä voidaan siirtää esimerkiksi vuodella eteenpäin, hoitokuluja säästyy miljoonia euroja. • 63 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 41. Merja Mäkisalo-Ropponen, sh, TtT, kansanedustaja Muistisairaana kotona kauemmin Muistisairautta sairastavia on Suomessa lähes 130 000, joista noin 85 000 on muistisairauden keskivaikeassa vaiheessa. Vuosittain sairastuu 13 000 henkilöä. Yleisimmät muistisairaudet, jotka aiheuttavat dementiaoireita, ovat Alzheimerin tauti (60–70 %), verisuoniperäiset muistisairaudet (15–20 %), Lewyn kappale -tauti ja otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus. Muistisairauksien hoito on perinteisesti ollut laitostavaa. Kuntouttavan hoidon puutteiden ja esimerkiksi epätarkoituksenmukaisen lääkityksen takia muistisairaista on tehty vuodepotilaita aivan turhaan. Missään muussa Euroopan maassa ei muistisairaita hoideta niin paljon laitoksissa ja vuodepotilaina kuin Suomessa. Meillä myös suhtaudutaan pessimistisesti hoitoon ja kuntoutukseen. Muistisairauksia pidetään usein toivottomina sairauksina. Yhteiskunnalla ei ole varaa makuuttaa muistisairaita laitoksissa. Ja mikä tärkeintä, se ei ole myöskään inhimillistä, ellei siihen ole erityistä lääketieteellistä tarvetta. Nykytietämyksen mukaan muistisairauksia voidaan ennaltaehkäistä, hoitaa tehokkaasti ja myös kuntouttaa. Asianmukaisella hoidolla ja kuntoutuksella sairastumisen prosessia voidaan hidastaa ja lisätä kotona asumisen mahdollisuuksia jopa useilla vuosilla. Muistisairas ”unohtaa” helposti miten liikutaan, toimitaan ja ollaan aktiivisia. Kun häntä muistutellaan ja ohjataan, monia taitoja on usein vielä jäljellä. Jokaisella sairastuneella on yksilöllisiä voimavaroja, joita voidaan hyödyntää. Erittäin tärkeä osa kuntoutumista on löytää asioita, jotka tuottavat iloa, nautintoa ja onnistumisen kokemuksia. Vanhuspalvelulaki, hoidon laatusuositukset ja kansallinen muistiohjelma korostavat kotihoidon ensisijaisuutta ikäihmisten hoidon, hoivan ja palvelujen järjestämisessä. Myös tehostettu palveluasuminen ja ryhmäkoti ovat kotona asumista. Laitoshoitoa ei voi purkaa, jos kotihoitoa ei kehitetä kuntouttavan hoidon suuntaan. Sen kivijalkana ovat arjen askareet sekä ulkoilu ja liikunta. Muistisairautta sairastavat hyötyvät myös kuntouttavasta päivätoiminnasta. Tietyssä vaiheessa kotona yksin asuminen ei ole enää turvallinen vaihtoehto. Siksi uusia kodinomaisia asumis- ja hoivayhteisöjä on rakennettava lisää nopeutetulla aikataululla, erityisesti muistisairastuneille. Kuntouttavan kotihoidon kehittäminen vaatii resursseja, mutta myös osaavaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Hoito- ja palvelusuunnitelman tekeminen muistisairautta sairastaville vaatii moniammattillista pohdintaa, miten ja millä keinoin fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä tuetaan. Hoidon ja hoivan suunnittelu lähtee liiaksi siitä, minkälaisia valmiita palvelupaketteja (ateriapalvelu, kauppapalvelu jne.) henkilölle voidaan järjestää. Myös omaishoito mahdollistaa kotona asumisen. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavassa omaishoidon kehittämisohjelmassa korostetaan omaishoidon kehittämistä hoitomuotona. Se tarkoittaa muun muassa nykyistä suuremman palkkion maksamista sekä esimerkiksi työterveyshuollon ja eläke-etuuksien takaamista omaisille. • 64 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Jaana Nummijoki, TtM, kotihoitopäällikkö, Helsingin kaupunki OSA I 42. Ikääntyneen toiminta- ja liikkumiskyvyn edistäminen Keskeinen toimijuuden rajoittaja ikääntyneillä kotihoidon asiakkailla on liikkumiskyvyn heikentyminen. Toimintakyvyn huononeminen ei välttämättä ole aina seurausta varsinaisista vanhenemismuutoksista, vaan taustalla saattaa olla toimintojen käyttämättömyys. Vanhusasiakkaan voimavarariippuvaisen ja työntekijän asiakaslähtöisen toimijuuden kohtaamisen olisi onnistuttava niin hyvin, että kotona hoitaminen ehkäisisi ikääntyneiden syrjäytymistä ja tukisi heidän toimintakykyään. Toimintakyvyn tukemiselle antaa haasteen ja erityisyyden vanhuudelle ominainen kaikilla toimintakyvyn osa-alueilla vaikuttava eletyn elämän yksityisyyden ja elämäntarinan merkitys. Tämä tarkoittaa, että vanhuksen koettuun toimintakykyyn ja arkielämän toimijuuteen kiinnitetään huomiota. Toimijuus ei ilmene ainoastaan tilanteissa ja teoissa, vaan se kehkeytyy historiallisesti muovautuvissa kollektiivisissa toimintajärjestelmissä, niiden motiiveihin ja ristiriitoihin kytkettynä. (Jyrkämä, 2007; Engeström, 2007.) Keskeinen kiinnostukseni kohde on yhteiskehittelyn mahdollisuus. Siinä tarkastelen jaet- tua toimijuutta ikääntyneiden toiminta- ja liikkumiskyvyn kontekstissa. Tarkastelen kotihoidon asiakkaan ja työntekijän kohtaamista siten, että seuraan kohtaamisen kaavojen mahdollista muuttumista, kun Helsingin kaupungin kotihoidossa osana hoitosuunnitelmaa käytetään uutena työvälineenä liikkumissopimusta. Liikkumissopimus tarkoittaa ikääntyneen arkiliikkumisen suunnitelmallista tukemista kotihoitokäyntien aikana. Liikkumisesta sovittaessa on keskeistä, että tunnistetaan asiakkaan omat tarpeet ja mieltymykset. Sopimukseen sisällytetään niitä arkielämän osa-alueita, jotka hoitajan ja asiakkaan sekä asiakkaan läheisten välisessä keskustelussa nousevat esille – henkilökohtaisesta hygieniasta ja arkiaskareista omaehtoiseen harjoitteluun tai ryhmäliikuntaan. Kotikäynnillä tarjotaan tukea kotona toimimiseen ja liikkumiseen. Samalla vähennetään sitä, että tehdään asioita liikaa ikääntyneen puolesta sekä ohjataan ja rohkaistaan häntä säännölliseen liikkumiskyvyn ylläpitoon. • 65 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 43. Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, kotihoitopäällikkö ja Lea Oksman, lähihoitaja, pohjoisen palvelualueen kotihoito, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto Kirjaaminen Helsingin kotihoidossa Kotihoidon asiakkaan hyvä hoito perustuu hoitosuunnitelmaan, jonka keskiössä ovat asiakkaan tarpeet ja voimavarat. Ne selviävät, kun käytetään validia ja reliaabelia mittausmenetelmää. Helsingissä sellaiseksi on valittu RAI (Resident Assessment Instrument). Lääketieteellisen ja hoitotyön diagnoosin (hoitotyön tarpeen arviointi) lisäksi hoitosuunnitelmassa esitetään hoidon kokonaisuus sekä tavoitteet ja konkreettiset auttamismenetelmät. Päivittäinen kirjaaminen sisältää asiakkaan tilanteen seurannan ja arvioinnin suhteessa tavoitteisiin. Helsingin kotihoidossa keskeisiksi interventioiksi on valittu asiakkaan liikkuminen, lääkitys ja ravitsemus. Viime vuosina kirjaamisen apuvälineinä on kokeiltu kannettavia päätelaitteita. Päivittäisen kirjaamisen voi tehdä 3G-kannettavalla PC:llä. Tällöin hoitajalla on mukanaan koko asiakastietojärjestelmä (Pegasos). Tietoja voidaan katsella asiakkaan kotona ja tehdä ne kerralla valmiiksi. Tämä lisää potilasturvallisuutta ja hoitajan oikeusturva paranee. Työn tehokkuutta voidaan nostaa, kun tuplakirjaamista ei tarvita ensin paperille ja uudelleen toimistolla asiakastietojärjestelmään. Asiakastietojen kokonaisuus on edellytys onnistuneelle moniammatilliselle hoi- tokokoukselle. PC:llä hoidetaan myös kauppatilaukset verkossa. Kokeilujen tuloksena päädyttiin hankkimaan järjestelmä, joka mahdollistaa kotihoidon toiminnanohjauksen ja mobiilin asiakastyön sekä työajan seurannan (Pegasos Mukana). Helsinki on hankkinut kotihoidon henkilökunnalle välineiksi älypuhelimet. Järjestelmällä saavutetaan monia hyötyjä välittömään asiakastyöhön ja kotihoidon työn sujuvuuteen liittyen. Tavoitteena on varautua tulevaisuuteen, kun asiakasmäärä kasvaa nopeammin kuin työntekijöiden määrä. Asiakasmaksujen perusteet tehdään oikeudenmukaisiksi, ymmärrettäviksi ja läpinäkyviksi asiakkaille. Se vähentää asiakaslaskun muutoksiin ja korjauksiin käytettävää aikaa. Työntekijöille on merkityksellistä, että työ jaetaan tasaisesti ja tasapuolisesti työvuoron aikana ja että työtunnit välitetään suoraan työaikajärjestelmään hyväksyttäviksi. Kirjaaminen ja tilastointi tehdään asiakkaan kotona reaaliajassa kuten PC:llä. Käyntien siirto työntekijältä toiselle on mahdollista esimerkiksi äkillisissä tilanteissa, ja näin ruuhkahuippuja voidaan tasata. Resursoijalla on mahdollisuus jakaa työt parhaaksi katsomallaan tavalla, vastuuhoitajuus ja oikeudenmukaisuus huomioiden. • 66 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Riitta Kauppila, geronomi, johtaja, Kampin palvelukeskus OSA I 44. Yksinäisyys vaivaa, pitääkö siihen tyytyä? Sosiaalisella kanssakäymisellä on suojaava yhteys iäkkäiden kuolemanriskiin, toimintakykyyn, depressioon ja yksinäisyyden kokemuksiin, vahvistaa Chicagon yliopistossa tehty tutkimus. Ihmisillä, jotka tuntevat jatkuvasti itsensä yksinäisiksi, on 14 prosenttia suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin niillä, jotka eivät ole yksinäisiä. Yksinäisyys on kaksi kertaa suurempi riski kuin ylipaino ja lähes yhtä suuri kuin köyhyys, joka lisää riskiä 19 prosenttia. Runsaat sosiaaliset suhteet tukevat tutkitusti selviytymistä sairauksista. Ystävät ja harrastukset ovat syy lähteä kotoa. Päiviin tulee rytmiä, fyysinen kunto kohoaa, tulee mielihyvän hetkiä. Merja Korhonen, Heidi Hietanen ja Tiina-Mari Lyyra tutkivat 72–85-vuotiaita seurakunnan kerhotoimintaan osallistuneita Pornaisissa. Ikäihmisten omista kokemuksista nousi teemoja: yhteisöllisyys, identiteetin ylläpito, yksin olemisen katkaisu, ajassa kiinni pysyminen ja henkisen sisällön saaminen. (Gerontologia 4/2009) Tutkittavat kuvasivat yhteisöllisyyttä vapaana ja mukavana yhdessäolona. Luottamus ilmeni toisista kerholaisista huolehtimisena. Identiteetin alueella esiin nousi sukupuoli-identiteetin ylläpito, työelämän jatkaminen ja omana itsenään hyväksytyksi tulo. Yksinolon katkaisu koettiin tärkeänä. Yksin olemista kuvattiin yksin asumisena, omien ajatusten yksipuolisena kiertämisenä ja yksinäisyytenä. Arkielämä rytmittyi kerhopäivien mukaan ja kerho toi vaihtelua. Sosiaalinen kanssakäyminen antoi henkistä sisältöä elämään. Palvelukeskusten tehtävänä on Helsingissä tukea kotona asumista ja tuottaa toimintaa ja tekemistä. Keskuksia on 11, joista suurin on Kampin palvelukeskus (asiakkaita n. 800–1300/ pv). Muut keskukset ovat monipuolisten palvelukeskusten (entiset vanhusten keskukset) yhteydessä. Ensimmäinen avattiin 1975. Toimintamuotoja ovat ruokailu, kahvilatoiminta, liikunta, ohjelmallinen toiminta, retket, vertaistukiryhmätoiminta, sosiaali- ja terveysneuvonta, harrastustoiminta ja puhtaus. Viime vuosina on kehitetty erityisesti sosiaali- ja palveluohjausta ja palkattu sosiaaliohjaajia ja palveluneuvojia. Toiminta tavoittaa yli 65-vuotiaista helsinkiläisistä reilut 10 %. Maksuton palvelukeskuskortti oikeuttaa osallistumaan keskusten toimintaan. Tarjonta on runsasta: liikuntavirasto järjestää edullista senioriliikuntaa ja uusi jumppakortti oikeuttaa osallistumaan useaan ryhmään. Kunnallisten palvelujen lisäksi muut toimijat kuten järjestöt tarjoavat toimintaa, tukihenkilöitä ja ystäviä. Kansallisoopperan uutuus on tanssit ikäihmisille. Tieto toiminnasta saadaan ystäviltä ja naapureilta – tiedotusvälineistä tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vain pieni osa. Työntekijöiden olisi tiedettävä, mitä palveluja paikkakunnalla on, jotta he voivat ohjata iäkkäitä niihin. Tavoitteena on tiedottaa toiminnasta, jotta juuri eläköityneet ohjautuisivat mukaan. Yli 75-vuotiaista asuu yksin koko maassa noin 45 %, Helsingissä 55 %. Tiedetään, että koettu yksinäisyys lisääntyy iän myötä. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat kokevat yksinäisyyttä enemmän kuin kotona asuvat. Perheen keskellä asuvakin voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Kun omat voimavarat eivät riitä sosiaalisten yhteyksien luomiseen, läheisten ja ammattilaisten on tuettava ja tehtävä parhaansa. Mielenterveysliiton entinen toiminnanjohtaja Pirkko Lahti on sanonut, että jokaisella pitäisi olla ystäviä arkunkantajien verran. • 67 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 45. Anja Karvonen-Kälkäjä, OTT, VT, kehitysjohtaja, Pro Lex Oy Mahdollisuus vaikuttaa omiin sosiaalipalveluihin Iäkkään henkilön palvelutarpeisiin vastaaminen aloitetaan tarpeiden selvittämisellä. Tämän jälkeen suunnitellaan yhdessä hänen kanssaan millaisilla palveluilla tarpeisiin vastataan.1 Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000, sosiaalihuollon asiakaslaki) 7 §:n mukaan aina laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma, ellei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai suunnitelman laatiminen muutoin ole tarpeetonta. Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012, jäljempänä vanhuspalvelulaki) 16 §:n mukaan kunta palvelun järjestäjänä vastaa suunnitelman laatimisesta. Palvelusuunnitelmassa on määriteltävä yhdessä iäkkään henkilön tai hänen edustajansa kanssa parhaiten soveltuva palvelukokonaisuus. Asiakkaan vaikuttamismahdollisuutta ja itsemääräämisoikeutta vahvistaa vanhuspalvelulain 16 § 2 momentin säädös, jonka mukaan henkilön omat näkemykset vaihtoehdoista on kirjattava palvelusuunnitelmaan. Vanhuspalvelulain 17 §:n tarkoittaman vastuutyöntekijän on seurattava suunnitelman toteutumista.2 Yksilöllisen palvelusuunnitelman on oltava mahdollisimman asiakaslähtöinen ja yhdessä laadittu. Sosiaalihuollon asiakkaalla ja toteuttajalla on oltava sellainen luottamuksellinen vuorovaikutussuhde, että asiakas ja työntekijä saadaan sitoutumaan yhdessä palvelun toteuttamiseen. Yhteisymmärryksessä laadit1 Ks. tarkemmin HE 160/2012 vp laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista ja laki terveydenhuoltolain 20 §:n kumoamisesta, s. 44–47. 2 HE 160/2012 vp, s. 46. tu palvelusuunnitelma edistää sitä, että iäkkään henkilön toivomukset ja mielipide häntä itseään koskevassa asiassa voidaan huomioida mahdollisimman monipuolisesti. Palvelutarpeiden ja olosuhteiden muuttuessa suunnitelmaa muutetaan joustavasti. Sosiaalipalveluja saavat henkilöt tarvitsevat monenlaista apua ja asiantuntemusta, siksi suunnitelman tekeminen vaatii useiden asiantuntijoiden osallistumista sekä sen laatimiseen että palvelujen toteuttamiseen. Jos henkilö ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun syyn vuoksi ymmärrä vaihtoehtoja tai niiden vaikutusta, hänen tahtoaan voidaan selvittää läheisen, omaisen tai edunvalvojan kanssa. Siksi on perehdyttävä iäkkään henkilön toimintakykyisenä esittämiin mielipiteisiin ja toivomuksiin, jotta itsemääräämisoikeus toteutuu myös toimintakyvyn ja ymmärryksen heikentyessä. Jos henkilö on tehnyt hoitotahdon siltä varalta, että hän ei toimintakykyä heikentävän sairauden vuoksi ymmärrä eikä kykene päättämään hoivastaan tai lääketieteellisestä hoidosta, hoitotahtoa on noudatettava. Asiakkaan omien elämänarvojen ja näkemysten kunnioittaminen on ensisijaista. Vanhuspalvelulain 11 §:n mukaan kunnan on asetettava vanhusneuvosto ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä. Saman lain 13 §:n 2 momentin mukaan palvelut on toteutettava niin, että ne tukevat iäkkään osallisuutta. Jos julkiset sosiaalipalvelut hankitaan ostopalvelusopimuksella, vaikuttamis- ja osallistumismuotoja on kehitettävä jo tarjouspyyntöä tehtäessä. Asumisen pysyvyys tutussa palvelukotipaikassa olisi turvattava, vaikka palveluntuottaja vaihtuisikin. • 68 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Pia Nordman, vanhustyönjohtaja, Haminan kaupunki OSA I 46. Palvelumuotoilu Haminan malliin Ei luentotiivistelmää • 69 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 47. Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, OTT, perheoikeuden dosentti, tutkija, Helsingin yliopisto Muistisairaan edunvalvonta Holhoustoimilain mukainen edunvalvojan määrääminen on viimesijainen keino huolehtia muistisairaan taloudellisista ja henkilöä koskevista asioista. Itsemääräämisoikeuden näkökulmasta on suositeltavaa, että sairastunut varautuu itse tulevaan vajaakykyisyyteensä valtuuttamalla luotetun henkilön huolehtimaan asioistaan tai tekemällä hoitotahdon hoitoa ja hoivaa koskevista asioista. Se edellyttää, että sairaus diagnosoidaan riittävän varhaisessa vaiheessa tai että vajaakykyisyyteen varaudutaan vielä terveenä ollessa. Alustuksessa käsitellään edunvalvontavaltuutusta ja hoitotahtoa omaehtoisen ennakoinnin keinona sekä kysymystä siitä, milloin muistisairaalle on määrättävä holhoustoimilain mukainen edunvalvoja. • 70 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Arja Isola, THT, professori, Oulun yliopisto OSA I 48. Hyvä kohtaaminen ja huumori vanhustyössä Ei luentotiivistelmää • 71 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 49. Maria Baric, nukketeatteritaiteilija, muusikko, ohjaaja ja Nemanja Stojanovic, nukeillanäyttelijä, Nukketeatteri Sampo Voimauttava nukketeatteri Toiminta pohjaa nukketeatteritaiteilija, muusikko, ohjaaja Maria Baricin ja nukeillanäyttelijä Nemanja Stojanovicin kehittämään menetelmään. Sitä toteutettiin Nukketeatteri Sampon Voimauttava nukketeatteri -hankkeessa (2012– 2013) Myllypuron vanhustenkeskuksessa, muistisairaiden sekä liikunta- ja toimintarajoitteisten vanhusten keskuudessa, viidennen kerroksen osastolla. Suuren suosion saavuttaneelle toiminnalle on suunnitteilla nyt jatkoa. Helsingin kaupunki on rahoittanut tätä monipuolista taide-, kehittämis- ja tutkimushanketta, jonka tavoitteena on tuoda laitoshoidossa oleville vanhuksille iloa ja elämyksiä. Musiikillinen nukketeatteritoiminta tarjoaa lisää virikkeitä osaston arkeen. Samalla vanhustyön ammattilaisille tarjotaan uusia, luovia työkaluja työn tueksi, kulttuurisen vanhustyön toteuttamiseen. Toiminta on vähentänyt vanhusten alakuloisuutta ja masentuneisuutta ja helpottanut siten hoitohenkilökunnan työssä jaksamista. Tavoitteena oli tutkia, voisiko menetelmästä muodostua uusi toimintamalli, jonka voisi sulauttaa muuhun toimintaan ja jonka avulla hyvinvoinnin ylläpitäminen helpottuisi. Aineisto ja menetelmät Tutkimusosuus sisälsi vanhuksia koskevan ja omahoitajille suunnatun arviointiosuuden ennen ja jälkeen tutkimusperiodin sekä omahoitajien ja osastonhoitajan haastattelut. Tehtävänä oli selvittää, millaisia yhteyksiä nukketeatteritoiminnalla on hyvinvointiin ja vireyteen? Ryhmiä oli kaksi: teatteritoimintaan osallistunut sekä verrokkiryhmä toiselta osastolta, jolla ei ollut vastaavaa toimintaa. Omahoitajat arvioivat oman ryhmänsä vanhukset Likert-pohjaisella lomakkeella ennen ja jälkeen toimintajakson. Lisäksi toiminnan aikana haas- tateltiin toimintaan osallistuneita, heidän omaisiaan, hoitajia sekä taiteilijoita. Tulokset Vanhustenkeskuksessa koettiin pieniä arkipäivän ihmeitä ja iloja, sillä toiminta herätti kaikissa voimakkaita tunnereaktioita. Vanhukset ottivat nukkeihin kontaktia vahvemmalla intensiteetillä kuin yleensä ihmisiin. Elämystuokiot olivat viikon kohokohta, arjen piristysruiske, kuten eräs asukas totesi. Hoitajat, jotka olivat työskennelleet osastolla jo vuosia, häkeltyivät ja liikuttuivat kyyneliin asti nähdessään, kuinka osa vanhuksista otti yllättäen kontaktia nukkeihin, vaikka eivät pitkään aikaan olleet kommunikoineet hoitajien kanssa. Päätelmät Toiminta sai aikaan ihmeellisiä, koskettavia kohtaamisia masentuneiden, huonokuntoisten vanhusten keskuudessa. Nukketeatteri vetosi tunteisiin ja oli vahva vuorovaikutusväline, kun kommunikaatiomahdollisuudet muistisairauden tai toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi olivat muuten rajalliset. Musiikillinen nukketeatteri tarjosi osaston asukkaille hyvän mielen hetkiä, jotka houkuttelivat esille hymyä, laulua ja naurua. Kaikki haastatellut – vanhukset, omaiset ja hoitajat – kertoivat kokeneensa toiminnan merkitykselliseksi ja tärkeäksi ja toivoivat sen jatkuvan. Täydennyskoulutus ja musiikilliset elämystuokiot Tarjoamme vanhustenkeskusten henkilökunnalle Voimauttavan nukketeatterin -menetelmää esittelevää täydennyskoulutusta. Osastot voivat tilata voimauttavan nukketeatterin musiikillisia elämystuokioita, nukeillanäyttelijöiden ja muusikoiden toteuttamina.• 72 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 OSA II OSA II Suullisten esitysten tiivistelmät (50–75) Andrew Sirkka, KT, yliopettaja, Satakunnan amk/Terveys; Sari Merilampi, TkT, tutkija ja Mirka Leino, FM, SAMK/Energia ja rakentaminen Mobiilipeleillä uusia ulottuvuuksia ikääntyneiden yksilölliseen kuntoutumiseen Teknologia on kehittynyt huimin askelin viime vuosina. Teknologiasovelluksia on määrätietoisesti kehitetty käyttäjäystävällisiksi, helppokäyttöisiksi ja yksilöllisiä tarpeita vastaaviksi. Nykyinen kehitys on avannut aivan uusia mahdollisuuksia myös ikääntyneiden yksilöllisiin ja omaehtoisiin hoito- ja kuntoutumismuotoihin. Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) hyvinvointiteknologian tutkimus- ja osaamiskeskittymä toteutti Gamer-tutkimushankkeen yhdessä Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Sotainvalidien Sairaskoti ja Kuntoutuskeskuksen kanssa. Tutkimuksen keskiössä oli peliteknologian hyödynnettävyys motoristen ja kognitiivisten taitojen ylläpitämisessä sekä omaehtoisessa kuntoutumisessa. Tutkimustavoite Hankkeessa tutkittiin peliteknologian hyödyntämistä omaehtoisen aktivoinnin sekä muistihäiriöiden kuntoutuksen välineenä. Tavoitteena oli selvittää, miten peliteknologia soveltuu motoristen ja kognitiivisten taitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Pelitapahtuma-aineiston ohella koottiin käyttäjä- ja käytettävyyskokemuksia pelillisen hyvinvointiteknologian kehittämiseksi. Menetelmät Kohderyhmänä olivat laitoksen ikääntyneet asiakkaat. Osallistuminen oli vapaaehtoista, ja jokainen antoi suostumuksensa kirjallisesti. Samassa yhteydessä selvitettiin myös tutkimuksen eettiset lähtökohdat. Pelivaihtoehtoja oli useita: käsin tai jaloin, kännykän tai tabletin avulla ohjattavat sekä Trail OSA II 50. making -peli, joka oli tabletilla. Pelaajat rekisteröityivät henkilökohtaisen NFC-tunnistimen avulla pelitietokantaan, johon kerääntyneet pelitapahtumien tiedot analysoitiin. Keskeiset tulokset Pelaajien subjektiiviset kokemukset olivat merkittävän positiivisia. Ne sisälsivät kommentteja niin huomio- ja toimintakyvyn parantumisesta kuin pelien kokemisesta mielekkäänä ja aivotoiminnan vireyttä lisäävänä toimintana. Mobiilipelit koettiin kiinnostavina, virkistävinä, innostavina ja helppokäyttöisinä sekä omaehtoiseen aktivoimiseen soveltuvina. Pelit lisäsivät vuorovaikutusta, sillä ne mahdollistivat yhdessäolon ja pelikokemusten jakamisen toisten kanssa. Pelitulokset paranivat merkittävästi tutkimusjakson aikana. Niistä oli osoitettavissa positiivisia tuloksia, jotka liittyivät motorisiin ja kognitiivisiin taitoihin sekä koettuun hyvinvointiin. Jaloilla pelattava versio toimi raajojen liikkuvuuden ja verenkierron elvyttäjänä. Mobiililaitteita pidettiin helpppokäyttöisinä. Ongelmia esiintyi ainoastaan kosketusnäytön tunnistusherkkyydessä sekä vuodepotilailla, jotka joutuivat pelatessaan kallistamaan laitetta. Myös itse pelien koettiin soveltuvan erinomaisesti ikääntyneille välineeksi omaehtoiseen ja yksilölliseen toimintaan, mutta myös ryhmätoimintaa edistämään. Pelejä kehitettäessä tavoiteltiin erityisesti hyvää hahmotettavuutta ja helposti tajuttavaa logiikkaa, ja haluttiin välttää liiallista visualisointia. Niissä onnistuttiinkin pelaajien palautteen perusteella kiitettävästi. • 77 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 51. Sara Haimi-Liikkanen, kehittämiskoordinaattori, Kotona kokonainen elämä/ Etelä-Kymenlaakson osakokonaisuus sekä muu työryhmä: Pia Ruuskanen, kotihoidon johtaja ja Tanja Junnila, kotihoidon osastonhoitaja, Kotka; Jenni Yläjääski, avopalveluohjaaja, Kaakon kaksikko; Anna-Leena Kailio, projektipäällikkö, Pyhtää; Minna Takala, kotihoidon esimies ja Arja Niskanen, kotihoidon esimies, Hamina Kotihoidon asiakaspalaute – vastuuhoitajan haastattelu Vanhuspalvelulaissa (2013) ja sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemissa laatusuosituksissa (2013, 2008) korostetaan, että eri palveluissa on turvattava asiakkaiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujen laadun kehittämiseen. Asiakkaan rooli on aktiivisimmillaan oman palvelunsa laadun kehittäjänä. Hän asettaa laatutavoitteita, suunnittelee palvelun toteutusta ja arvioi palvelua voimavarojensa mukaisesti. Kaikilla, myös toimintakyvyltään heikoimmilla on laadun kokijan rooli. Vanhuspalvelulain ja laatusuositusten mukaisesti asiakaspalautetta kerätään säännöllisesti (vähintään vuosittain) ja saatu palaute hyödynnetään. Menetelminä käytetään osallistavia palautejärjestelmiä, yhteisiä keskusteluhetkiä. Asiakaslähtöisessä palvelussa myös asiakkaan perhe ja muut hänelle tärkeät ihmiset otetaan mukaan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Keskeistä on kuulla ikääntyneen omaa ääntä, arvostaa hänen kokemuksiaan ja tavoittaa hänelle merkityksellisiä ja tärkeitä palveluja ja tukimuotoja. Asiakaspalautekeskustelun avulla on tarkoitus selvittää kokemuksia kotihoidosta. Vastauksia voidaan hyödyntää asiakassuhteissa, esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelman päivittämisessä. Asiakaspalautteiden koontia (sähköinen kysely) hyödynnetään kotihoidon kehittämisessä. Keskustelun avulla voidaan aktivoida läheisiä osallistumaan asiakkaan ja kotihoidon väliseen toimintaan. Palautekeskustelun tarkoitus on ensisijaisesti saada asiakkaan oma mielipide esiin, ja läheinen voi tarvittaessa toimia hänen äänenään. Asiakaspalautemalli otettiin käyttöön EteläKymenlaakson kunnissa syksyllä 2013. Ensimmäiset tulokset ovat käytettävissä tammikuussa 2014, jonka jälkeen kotihoidon kehittämiskohteet tarkentuvat toukokuuhun 2014 mennessä. • 78 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Regina Nurmi, KL, yliopettaja, Vaasan ammattikorkeakoulu, terveysala Asenne ja osaaminen kohdalleen Vaasan vanhustyössä Vaasan kaupungin koti- ja laitoshoidon henkilöstön täydennyskoulutuksen tarkoituksena oli uudistaa vanhustyötä siten, että ikääntyneiden ja pitkäaikaissairaiden itsenäistä selviytymistä, omatoimisuutta ja elämänhallintaa tuetaan. Koulutuksen tavoitteet Tavoitteena oli, että henkilökunta omaksuu kuntouttavan ja asiakaslähtöisen työotteen. Toimintakykyä edistävän työotteen omaksuminen edellyttää nykyisten työtapojen arviointia sekä työntekijän asenteiden, arvojen, ajattelun ja kiinnostuksen kohdistumista muutokseen. Esimiestyön ja johtamisen uudistuminen on osa työskentelytapojen muutosprosessia. Koulutuksen toteutus Kohderyhmänä oli Vaasan koti- ja laitoshoidon tulosalueen henkilöstö neljällä eri palvelualueella: kotihoidossa, palveluasumisessa, laitoshoidossa ja ikäkeskuksessa. Koulutettavia oli 800, joista esimiehiä 40. Koulutuksen kesto oli kolme vuotta ja laajuus 10 opintopistettä (270 tuntia). Koulutussisältö muodostui kolmesta asiakokonaisuudesta: 1) Arvot ja asenteet 2) Toimintakyky ja elämänlaatu sekä 3) Asiakaslähtöisten työ- ja toimintatapojen vahvistaminen. Koulutuksessa oli lähiopetusta, itsenäistä työskentelyä ja kehittämistehtäviä, jotka tehtiin omissa työyksiköissä. Tehtäviä oli neljä: 1) Ikäihmisen kohteluun liittyvät eettiset periaatteet työyhteisössä 2) Asiakkaan toimintakyvyn tukemisen nykytilanne 3) Uudet työmenetelmät OSA II 52. asiakkaan toimintakyvyn tukemisessa ja 4) Asiakaslähtöisten työmenetelmien kehittäminen. Koulutuksen arviointi ja palautteet Osallistujapalautetta kerättiin kyselylomakkeella. Palautetta oli mahdollisuus antaa koulutuksen sisällöstä, toteutuksesta ja kouluttajista puolivuosittain. Kysely lähiesimiehille ja johtajille tehtiin vuosittain. Osallistujien työyksiköt tekivät lisäksi itsearvioinnin. Koulutuksen toteutukseen, sisältöön ja kouluttajiin oltiin pääosin tyytyväisiä. Lähiesimiehille suunnatussa kyselyssä kartoitettiin asiakkaan päivittäisten toimintojen toteutumista. Lähes kaikissa työyksiköissä tuettiin asiakkaan omatoimista liikkumista ja hygieniasta huolehtimista, ulkoilua, muistitoimintoja ja sosiaalista elämää. Tulokset paranivat monilla päivittäisten toimintojen osa-alueilla koulutuksen edetessä. Työyksikköjen itsearvioinnit olivat myös samansuuntaisia. Vanhoja toimintatapoja oli arvioitu ja siirrytty asiakaskeskeiseen suuntaan. Työ- ja toimintatapojen uudistuminen kasvoi koulutuksen myötä. Yhteenvetona voidaan todeta, että muutokset koti- ja laitoshoidon palvelualoilla ovat vasta alussa. Muutoksia tarvitaan työntekijöiden työnkuvissa ja työnjaossa, työ- ja toimintatapojen organisoinnissa ja uusien hoitolinjausten kehittämisessä. Hoito- ja palvelusuunnitelmien sekä toimintakyvyn mittaamista on edelleen kehitettävä, jotta saadaan luotettavaa tietoa asiakkaan toimintakyvyn ja kuntoutuksen kehittymiseen. • 79 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 53. Ritva Padinki, TtM, hoitotyön tuntiopettaja, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä, pro gradu -tutkielma Hoitajan toimintamalli ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä Tutkimuksen tarkoituksena oli kvalitatiivisen tutkimuksen avulla kuvata hoitajan toimintamalli ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä. Tavoitteena oli saada tietoa hoitajan suhtautumisesta, toimintatavasta ja vuorovaikutussuhteesta. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat hoitotyöhön osallistuvat hoitajat (n=27) erään kaupungin (alueen) palvelu- ja laitosasumisen yksiköistä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla, jonka teemat muodostuivat (Liukkonen 1990) laitoshoidossa olevan dementoituneen potilaan hoitotyön toimintamallista. Aineisto analysoitiin laadullisesti induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten perusteella hoitajan toimintamalli oli sidoksissa perinteiseen hoitokulttuuriin, irtaantui perinteisestä hoitokulttuurista tai ylettyi nykykulttuurin vaatimuksiin. Perinteiseen hoitokulttuuriin sidoksissa olevassa mallissa hoitajan suhtautuminen muistisairaaseen henkilöön oli asiallista tai viileää. Hänen toimintansa oli tunteetonta, eettisesti väärää ja muistisairaan käytöstä provosoivaa. Lisäksi hoitaja käytti erilaisia työlistoja ja toimintatapa oli rutinoitunutta, missä muistisairaan voimavaroja ei hyödynnetty. Vuorovaikutussuhde oli etäinen. Perinteisestä hoitokulttuurista irtaantuvassa toimintamallissa hoitajan suhtautuminen oli hoivaa ja turvaa tarjoava. Hoitaja vaikutti yksilöllisesti hänen omasta toiminnastaan johtuviin ja ympäristöstä tuleviin ärsytystekijöihin sekä huomioi muistisairaan ominaispiirteet ja orientoi häntä. Lisäksi hoitaja toteutti ikääntyvän muisti- sairaan tarpeista lähtevää hoitotyötä ja tuki osittain muistisairaan omatoimisuutta. Haastavissa hoitotilanteissa hoitaja ei vastannut muistisairaan emotionaaliseen tarpeeseen. Vuorovaikutussuhde oli läheinen. Nykykulttuurin vaatimuksiin ylettyvässä toimintamallissa hoitajan suhtautuminen oli voimavaroja tukeva. Hoitaja tuki normaalia kodinomaista arkea, vaikutti myönteisesti muistisairaan mielenterveyteen, hänen voimavarojaan hyödyntäen. Lisäksi hoitaja organisoi työn muistisairaan hyvinvointia tukevaksi ja ennakoi käyttäytymisen hallintaa. Haasteellisissa tilanteissa hän oli rinnalla kulkija. Vuorovaikutussuhde oli ikääntyvää muistisairasta voimaannuttava. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä hoitajan suhtautumistapa ohjaa tiedostamatta hänen toimintaansa ja vaikuttaa vuorovaikutussuhteeseen ikääntyvän muistisairaan hoitotyössä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää, kun ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyötä kehitetään. Se edellyttää lähiesimiehiltä yksikön toimintakulttuurin vahvaa johtamista ja ohjaamista toimintamalliin, joka ylettyy nykykulttuurin vaatimuksiin. Tuloksia voidaan hyödyntää hoitajien perus- tai täydennyskoulutuksessa, missä huomion tulisi kiinnittyä ihmissuhdetyön lähtökohtiin, kuten voimavaralähtöiseen orientaatioon.• Avainsanat: muistisairas, pitkäaikainen laitoshoito, ikääntynyt henkilö, hoitotyö, hoitaja 80 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekin annosjakeluyksikkö Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa Lääkkeiden koneellinen annosjakelu on toimintamalli, jossa apteekki tai sairaala-apteekki toimittaa potilaan lääkkeet kerta-annospusseihin jaettuina, 1–2 viikon erissä. Avohuollossa koneellista annosjakelua tehdään apteekkien välisenä sopimusvalmistuksena. ANJA-annosjakeluyksikkö on toiminut vuodesta 2001 lähtien ja palvelee tällä hetkellä yli 300 apteekkia ja 18 000 potilasta. Palveluun kuuluu myös lääkityskortin ylläpito, jossa on koneellisten annosjakelulääkkeiden lisäksi myös kaikki muut potilaan käyttämät lääkkeet. Koneellinen annosjakelu rationalisoi lääkehoitoa ja lisää lääketurvallisuutta. Lääkkeenjakovirheet ovat hyvin harvinaisia. ANJAannosjakeluyksikössä annospussit tarkastetaan koneellisesti, valokuvataan ja annosjakelukoneiden tekemät virheet korjataan ennen apteekkiin toimittamista. Virheellisiä pusseja päätyy apteekkiin vain muutama kappale vuodessa (0,003 %). ANJA-annosjakeluyksikössä potilaan koko lääkitys tarkastetaan ennen palvelun aloittamista. Apteekki poistaa yhteistyössä hoitavan lää- OSA II 54. kärin kanssa mahdolliset tarpeettomat lääkkeet, päällekkäisyydet ja haitalliset yhteisvaikutukset. ANJA-annosjakeluyksikössä käydään läpi: 1) lääkityksen soveltuvuus ANJAannosjakelupalvelun lääkevalikoimaan 2) interaktiotarkastus eli lääkkeiden yhteisvaikutukset 3)SALKO-raportti SALKO-tietokanta on Suomen Apteekkariliitossa koostettu tietokanta lääkeaineiden ja -valmisteiden ominaisuuksista. Se on alun perin luotu lääkehoidon kokonaisarviointia helpottavaksi ja nopeuttavaksi tietokannaksi. SALKO-raportti tarjoaa koottua tietoa lääkeaineiden muutamista ominaisuuksista taulukkomuotoon koottuna. SALKO ei korvaa muita lääkehoidon tarkistuksissa käytettyjä tietokantoja (esim. yhteisvaikutustietokanta SFINX, Procuro), vaan täydentää asiakkaan lääkehoidosta saatavaa kokonaiskuvaa, tiettyjen haittavaikutusriskikertymien sekä iäkkäille mahdollisesti sopimattomien lääkehoitojen osalta.• 81 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 55. Marina Steffansson, TtM; Marjo Pulliainen, TtM ja Aija Kettunen, VTT, Diakonia-ammattikorkeakoulu Valinnanvapauden merkitys kotihoidon palvelujen vaikuttavuuteen Uusi vanhuspalvelulaki (980/2012) tuli voimaan 1.7.2013. Lain tarkoituksena on muun muassa parantaa iäkkäiden mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaalipalveluja yksilöllisten tarpeitten mukaisesti, vaikuttaa palvelujen sisältöön ja toteutukseen sekä osallistua palveluja koskevien valintojen päätöksentekoon. Tavoitteena on asiakkaan hyvinvoinnin ja elämänlaadun paraneminen. Hyvinvointipalveluiden järjestämisen uudet mahdollisuudet (PALMA) on tutkimuksellinen kehityshanke. Sen tavoitteena on lisätä tietoa hyvinvointipalvelujen järjestämistavoista ja niiden vaikuttavuudesta sekä tukea sosiaalipalvelujen kehittämistä tutkimuksen avulla. Hankkeen tavoitteet vastaavat osin uuden lain tarkoituksia. Yksi PALMA-hankkeen kiinnostuksen kohteista on selvittää valinnanvapauden merkitystä kotihoidon palvelujen vaikuttavuuteen: Jos asiakas saa valita itselleen sopivan palvelun, sen voidaan olettaa olevan vaikuttavampaa. Sitä mitataan asiakkaan kokemalla elämänlaadulla. Hoivaan liittyvä elämänlaadun mittari ASCOT (Adult Social Care Outcomes Toolkit) on kehitetty mittaamaan hoivapalvelun vaikuttavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mittarilla mitataan sen hetkistä ja oletettua elämänlaatua ilman hoivaa. Palvelujen vaikuttavuus on näiden erotus. Etuna on, että mittarilla voidaan vertailla palvelujen vaikuttavuutta eri paikoissa, mutta myös eri palveluja keskenään. Menetelmänä on struktu- roitu kysely. Kohderyhmänä ovat kotihoidon 65 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat asiakkaat kolmessa kaupungissa. ASCOT-mittarin lisäksi kartoitetaan asiakkaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu EQ-5D-mittarilla ja kysytään taustatiedot. Tiedot asiakkaiden käyttämistä kotipalveluista kerätään asiakastietojärjestelmästä. Palvelujen vaikuttavuutta selittäviä tekijöitä tutkitaan regressioanalyysillä. Sosiaalitalous tutkii, miten käytetyt voimavarat voitaisiin käyttää niin, että saadaan mahdollisimman paljon hyvinvointia, joka jakautuisi halutulla tavalla – eli miten sosiaaliturvasta saataisiin mahdollisimman vaikuttava. Vaikuttavuutta voidaan arvioida hyvinvointivaikutuksilla, esimerkiksi elämänlaadulla. Jos tutkimustulokset osoittavat, että valinnanvapaudella on vaikutusta kotihoidon asiakkaan kokemaan elämänlaatuun, niiden avulla voidaan jäsentää ja kehittää kotihoidon palveluja niin, että valinnanvapaus huomioidaan palvelujen käytössä. Tämä tekee palveluista vaikuttavampia, ja asiakkaan näkökulmasta ne tuottavat enemmän hyvinvointia ja vastaavat siten lain tavoitteita. Toukokuussa 2014 on saatavilla alustavia tuloksia. Lopulliset tutkimustulokset valmistuvat vuoden 2014 lopussa. Haasteena on, kuinka uudessa laissa mainittua iäkkäiden henkilöiden osallisuutta vaikuttaa palvelujensa sisältöön ja toteuttamiseen voidaan parantaa.• 82 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Hannele Merikoski, FM, erityisasiantuntija, Avainsäätiö Valoa ja iloa esteettömällä viestinnällä Avainsäätiön Esteetön viestintä -hanke (2010– 2014) kehittää omalta osaltaan hyvää ja toimivaa viestintää kolmessa vanhuudenkodissa. Tavoitteena on tutustua henkilökunnan ja asukkaiden arkeen ja tukea viestintää ja osallisuutta erilaisin keinoin. Kun ihminen astuu vanhuudenkodin ovesta sisään: siinä ne sitten oli elämän viimeiset voileivät ja ruuat tehty, pyykit pesty, lakanat mankeloitu. Hän astuu maailmaan, jossa pahimmillaan sokeritkin on valmiina kupissa. Kun oppii passiiviseksi, kun toimintakyky heikkenee ja omaan elämään osallistuminen ja vaikuttaminen kutistuvat äärimmäiseksi pienuudeksi – tyytyy olemaan kohde ja sivustakatsoja. Osallisuus ja toimiva viestintä kulkevat käsi kädessä. Aktiivinen ihminen osallistuu oman arkensa toimintoihin, on osallisena sosiaalisessa kanssakäymisessä. Esteettömällä viestinnällä pyritään vaikuttamaan siihen, että ihminen voisi mahdollisimman pitkään, vaikkapa hyvinkin pienessä määrin, olla keskeinen osallistuja elämässään. Yhdessä vanhuudenkotien kanssa kehitämme työtä sellaiseksi, että perustyö, perushoitotilanteet nousevat ilon ja ylpeyden aiheiksi. Iän myötä elämän hallintaa saattavat hankaloittaa monet asiat. Kun viestintä vaikeutuu, osallistuminen voi olla jopa mahdotonta. Motoriikka OSA II 56. ja reagointikyky hidastuvat – nopeassa viestinnässä ei pysy mukana. Kuuloaisti voi heiketä, ja hälyisät ympäristöt tuottavat ongelmia. Keskustelukumppanit puhuvat nopeasti ja mumisevat. Kasvojen ja huulion näkeminen helpottavat ymmärtämistä. Ilmeet ja eleet tukevat keskustelua, ja kuulokojeen varhainen käyttöönotto auttaa. Hankkeen tavoitteena on helpottaa henkilökunnan työtä toiminnallista viestintää kehittämällä. Koulutuksen, mallintamisen ja videoanalyysin sekä työnohjauksen avulla henkilökunta oppii arvioimaan työtään. Videot on kuvattu perushoitotilanteissa. Viemme arkeen erilaisia viestintäkeinoja – kehon kieltä, viittomia, kuvaviestintää ja piirtämistä. Ilmaisua rikastutetaan myös taiteen keinoin. Henkilökunnan sitoutuminen vahvistaa työryhmän toimivuutta. Henkilökunnalta ja omaisilta onkin tullut palautetta siitä, että vanhuudenkotiin on tullut iloa ja innostusta. On olennaista saada tietoa kunkin yksilöllisestä historiasta, mieltymyksistä, harrastuksista, omaisista ja työstä – myös henkilökunnan. Tiedot auttavat löytämään kullekin sopivia innostuksen lähteitä. Jokaisen on tärkeä miettiä näitä hyvästä viestinnästä: kunnioitus ja oikearytmisyys. Eräs rouva sanoi hoitajalle aamutoimien jälkeen: ”Olisin minä kyllä sinun kanssasi pitempäänkin jutellu”. Niin arvokas on ihminen ja hänen aikansa! • 83 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 57. Anna-Liisa Niemelä, FT, erityissuunnittelija ja Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, pohjoisen palvelualueen johtaja, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto Kuva- ja äänivälitteinen palvelu ikääntyneiden kotona asumisen tukena Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa Ikääntyneiden hoidon valtakunnalliset laatusuositukset sekä ns. vanhuspalvelulaki painottavat iäkkään henkilön kotona asumista ja palvelujen tuottamista ensisijaisesti kotiin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on kuitenkin vaikeuksia rekrytoida uusia työntekijöitä, ja toisaalta suuri määrä työntekijöitä eläköityy lähivuosina. Suurten ikäluokkien ikääntyessä palvelua tarvitsevien määrä kasvaa. Tässä tilanteessa tarvitaan aivan uudenlaisia toimintamalleja ja uudenlaista palvelutarjontaa kotona asumisen tukemiseen. Helsingin terveyskeskuksen kotihoidossa toteutettiin virtuaalihoitohanke vuosina 2011– 2012 yhdessä Aalto-yliopiston ja Forum Virium Helsingin kanssa. Virtuaalihoito on kuva- ja äänivälitteinen palvelu, joka korvaa tai täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten vastaanotto- tai kotikäyntejä. Kotihoidossa virtuaalihoito oli tavoitteellista, hoitosuunnitelman mukaista, ja se korvasi työntekijän kotikäynnin. Hankkeen pilotoinneista tehtiin kaksi raporttia sekä yksi pro gradu -työ (Pietikäinen 2013). Ensimmäisessä vaiheessa (10/2011–3/2012) keskityttiin teknisen konseptin rakentamiseen ja videoyhteyden tuomien mahdollisuuksien ja rajoitteiden selvittelyyn. Toisessa vaiheessa (4/2012–12/2012) asiakaspohjaa laajennettiin ja aloitettiin yhteistyömallin kehittäminen Palmian puhelin- ja hyvinvointipalvelujen sekä kotihoidon välillä. Palmia on Helsingin kaupun- gin omistama toimitila- ja hyvinvointipalveluja tuottava liikelaitos. Yhteistyö Palmian kanssa mahdollisti ympärivuorokautisen kuvayhteyden hoitajaan. Vuonna 2013 hanketta päätettiin laajentaa yhdistyneessä sosiaali- ja terveysvirastossa. Uuteen hankkeeseen (15.11.2013–15.5.2014) tuli mukaan uusi laitekumppani, Pieni piiri Oy ja uusi laite Tablet PC. Kotihoidon lisäksi osallistujia ovat omaishoito, päivätoiminta, Palmian puhelin- ja hyvinvointipalvelut sekä kotihoidon lääkäripalvelu. Myös asiakkaiden tai läheisten omaisliittymät ovat mahdollisia. Tavoitteena on kehittää virtuaalihoitoa yhteistyön ja hoidon apuvälineenä. Hankkeen tutkimuskysymykset ovat: Minkälaisille asiakasryhmille palvelu sopii? Mahdollistaako Tablet PC osallistumisen ryhmämuotoiseen toimintaan omassa kodissa ja lisääkö se työntekijöiden (omaishoito, kotihoito, päivätoiminta, Palmia) välistä yhteistyötä? Mitä laitteen käyttö merkitsee asiakkaan saamalle palvelulle? Mitä asiakkaille merkitsee, että heillä on mahdollisuus saada kuvayhteys hoitajaan vuorokauden ympäri (Palmia)? Miten kotihoidon lääkärit, terveydenhoitajat ja asiakkaat kokevat Tablet PC:n käytön kotihoidon lääkäripalvelussa? Aineisto koostuu kyselytutkimuksesta (Metropolia), työntekijöiden käyntipäiväkirjoista ja haastatteluista. Esityksessäni kerron alustavia tutkimustuloksia. • 84 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Salla-Maija Hakola, KM, projektikoordinaattori, Yhdenvertainen vanhuus -projekti, Seta ry Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhuspalvelujen asiakkaina Yhdenvertainen vanhuus -projekti on Seta ry:n sekä sen jäsenjärjestöjen Mummolaakso ry:n ja Suomen Karhut ry:n käynnistämä vanhuspalvelujen kehittämishanke (2012–2014). Projekti on osa Eloisa ikä -ohjelmakokonaisuutta, jota koordinoi Vanhustyön keskusliitto. Tausta Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat aina olleet osa vanhusväestöä ja palvelujen käyttäjiä, mutta usein näkymättöminä. Jotta ymmärtäisimme paremmin näkymättömyyttä, on historian merkitys heidän elämässään muistettava. Monien nuoruudessa homoseksuaaliset teot oli laissa kriminalisoitu, ja homous määriteltiin sairaudeksi. Sukupuolen korjaushoitoihin ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin esimerkiksi nykyään. Monen oli salattava todellinen minä, itseään suojellakseen. Tietoa ei juurikaan ollut saatavilla, ja identiteettityötä joutui tekemään yksin. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ikäihmiset voivat kokea vähemmistöstressiä. Se on seurausta elin- ja toimintaympäristöjen sukupuoli- ja heteronormatiivisuudesta sekä mahdollisista negatiivisista asenteista. Kun terveyspalveluja välttelee kiusallisten tilanteiden pelossa, syrjäytymisen ja terveysongelmien riski saattaa kasvaa. Aineisto ja menetelmät Projekti kartoitti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ajatuksia vanhuudesta ja vanhuspalveluista. Vastaajat olivat iältään 50–80-vuotiaita. Hieman yli puolet vastaajista (N=103) oli naisia, miehiä vajaa 40 % ja sukupuolensa muuksi kuin naiseksi tai mieheksi kokevia noin 11 %. Transihmisiä oli 15 %. He määrittelivät itsensä transvestiitiksi, transgenderiksi tai transsukupuoliseksi. Lesboja oli OSA II 58. 38 %, homoja 26 %, biseksuaaleja 22 % ja heteroita noin 10 %. Kartoituksen mukaan noin kolmasosa oli jättänyt käyttämättä sosiaali- ja terveysalan palveluita epäasiallisen kohtelun pelossa kerran tai useammin. Vajaa puolet vastaajista ei usko, että muut asukkaat kohtaisivat heidät vanhusten asumisyksiköissä kunnioittavasti. Yli 80 % toivoi omaa palvelutaloa. Projekti kartoitti myös vanhustyön ammattilaisten ajatuksia sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta yhteistyökumppanien neljässä vanhainkodissa, syksyllä 2012. Vastanneista (N=92) 75 % kertoi, ettei opinnoissa käsitelty sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vanhuutta tai palveluntarpeita. Noin 69 % sai tietonsa pääasiassa mediasta (esim. televisio, lehdet). Päätelmät Ikäihmisten erilaisuuden tunnustaminen on heinäkuussa voimaan tulleen vanhuspalvelulain yhtenä lähtökohtana. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus ja ihmisoikeudet ovat osa vanhustenhoidon ammattiosaamista. Kun aihetta käsitellään esimerkiksi täydennyskoulutuksessa, voidaan palvelujärjestelmää ja vanhustyötä kehittää yhdenvertaisemmaksi ja inklusiivisemmaksi. • Lähteet Irni, S. & Wickman, J. 2013. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet. Seta-säätiön julkaisuja 20. Helsinki: Seta-säätiö. Valtonen, S. 2012. Raportti vanhustyön ammattilaisille suunnatun kyselyn tuloksista. Yhdenvertainen vanhuus -projekti. Seta ry. Jalava, J. 2013. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen toiveet yhdenvertaiseen vanhuuteen. Vanhustyön koulutusohjelman opinnäytetyö. Satakunnan ammattikorkeakoulu. 85 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 59. Sanna Koskinen, TtM, sh, tohtorikoulutettava; Leena Salminen, TtT, th, lehtori ja Helena Leino-Kilpi, THT, esh, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Sanomalehtien kuvaukset iäkkäistä – näkökulmia yhteiskunnan suhtautumisesta Eurooppalaisista suurin osa on sitä mieltä, että iäkkäisiin suhtaudutaan yhteiskunnassa myönteisesti, mutta etenkin iäkkäät itse kokevat, että heihin suhtaudutaan kielteisesti. Suomessa iäkkäiden ja vanhuuden arvostus koetaan melko vähäiseksi tai korkeintaan kohtuulliseksi. Median osuus on todettu merkittäväksi suhtautumisen muodostumisessa. Median, kuten sanomalehtien luomat kuvaukset heijastavat ja muokkaavat ihmisten, myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten, käsityksiä iäkkäistä ja ikääntymisestä sekä suhtautumista heihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen sanomalehtien välittämä kuva iäkkäistä yhteiskunnassa on terveyden näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimustehtävä oli: Miten iäkkääseen suhtaudutaan yhteiskunnassa terveyden näkökulmasta tarkasteltuna? Aineisto kerättiin kolmesta, levikiltään suurimmasta suomalaisesta sanomalehdestä kolmen kuukauden aikana keväällä 2012 (sanomalehtiä n=268). Analyysiin valittiin 101 artikkelia valinta- ja poissulkukriteerien perusteella. Ne analysoitiin aineistolähtöisesti temaattisella analyysillä. Tuloksena on kolme kuvausta yhteiskunnan suhtautumisesta iäkkäisiin. Kaksi ensimmäistä – olla huolehdittavana ja olla osallisena – kuvaavat erilaisia iäkkäitä suhteessa heidän henkilökohtaisiin ominaispiirteisiinsä, asumisympäristöön, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, vastuunottoon omasta terveydestä ja hoitoon osallistuviin henkilöihin. Iäkkäiden puolesta puhuminen – kuvaa yhteiskunnan vastausta väestön ikääntymiseen – odotuksina muutoksista iäkkäiden hoidossa, iäkkäiden tasa-arvoisuuteen pyrkimisenä ja toiveina osoittaa inhimillisyyttä iäkkäitä kohtaan. Tulosten perusteella iäkkäisiin suhtaudutaan pääosin myönteisesti, ja kaikkien hyvinvoinnin turvaamista pidetään tärkeänä. Huomionarvoista on kuitenkin jakautuminen kahteen ryhmään, mikä saattaa olla merkkinä vähemmän myönteisestä suhtautumisesta tiettyihin iäkkäisiin. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten on hyvä ymmärtää median vaikutus omaan suhtautumiseensa, mikä näkyy lopulta iäkkäiden hoidossa ja palveluissa.• 86 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö ja Heli Valkeinen, TtT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL TOIMIA-suositus toimintakyvyn arvioinnista iäkkään väestön hyvinvointia edistävien palveluiden yhteydessä Toimintakykyisyys ja itsenäinen suoriutuminen ovat keskiössä ns. vanhuspalvelulaissa, jolla tuetaan ikääntyneen väestön toimintakykyä sekä sosiaali- ja terveyspalveluita (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, voimaan 7/2013.) Sosiaali- ja terveyspalveluissa pyritään ongelmat havaitsemaan varhain ja ehkäisemään ne ennakolta. Palveluiden rakennemuutos tähtää siihen, että iäkkäät voisivat elää mielekästä elämää ja asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on merkittävää mitä myöhäisemmäksi avun ja hoivan tarvetta voidaan siirtää. Toimintakyvyn arviointi on tärkeä osa iäkkään väestön hyvinvointia edistäviä palveluita. Henkilön oma arvio toimintakyvystään on aina huomioitava, mutta sen rinnalle tarvitaan havainnointia sekä luotettavia mittareita. Huolellisella ja systemaattisella arvioinnilla voidaan varhaiset merkit toimintakyvyn heikkenemisestä ja lisääntyneestä avuntarpeesta tunnistaa. Heikkenemistä pystytään tehokkaasti ehkäisemään tai hidastamaan, kun tilanteeseen puututaan ajoissa. TOIMIA-suositus on tehty toimintakyvyn portaittaiseen arviointiin ja sopivien arviointimittareiden valintaan ammattilaisten avuksi. Tavoitteena on, että arviointikäytännöt olisivat kansallisesti yhdenmukaisia ja käytettäisiin luotettavia mittareita. Suositus on tarkoitettu kaikille ammattilaisille, iäkkäiden hyvinvointia edistävien palveluiden ja muun ohjauksen tai neuvonnan suunnitteluun sekä toteuttamisen tueksi ja työvälineeksi. OSA II 60. Kultakin toimintakyvyn osa-alueelta on 3–8 kysymystä tai testiä, jotka voidaan tehdä neuvontatilanteessa tai kotikäynnillä. Kysymysten ja testitulosten sekä ammattilaiselle neuvontatilanteessa muodostuvan arvion perusteella ratkaistaan tarve jatkoselvittelyyn tai -toimiin. Suositukseen on koottu myös lisäselvitykseen sopivia testejä ja arviointimittaristoja. Kysymykset ja mittaristot on todettu sopiviksi ja luotettaviksi kansallisissa väestötutkimuksissa tai kansainvälisen tutkimustyön perusteella, kun iäkkään kohderyhmän toimintakykyä arvioidaan. Suosituksessa mainittujen mittareiden tarkemmat arviot ja käyttöohjeet ovat saatavissa TOIMIA -tietokannasta (www.thl.fi/toimia/tietokanta). Suosituksen on koonnut ja siihen valitut mittarit on arvioinut iäkkäiden toimintakykyä laaja-alaisesti tunteva ja tutkiva asiantuntijaryhmä. TOIMIA on toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallinen asiantuntijaverkosto.• Suositukset antanut asiantuntijaryhmä: Matti Mäkelä (THL), Tiina Autio (Kanta-Hämeen Pitsi-hanke), Heikki Heinonen (THL), Tupu Holma (Kuntaliitto), Hannele Häkkinen (Kuntaliitto), Tuomo Hänninen (KYS), Satu Pajala (THL), Päivi Sainio (THL), Kaisa Schroderus (Espoon kaupunki), Marjaana Seppänen (Lapin yliopisto), Sanna Sihvonen (JAMK), Sari Stenholm (THL), Heli Valkeinen (THL) 87 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 61. Anne Haapala, fysioterapeutti (ylempi AMK), tohtoriopiskelija ja Seppo Väyrynen, professori, Oulun yliopisto/ Työtieteen yksikkö; Arja Veijola, TtT, yliopettaja ja Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu/ Sote-yksikkö Innovaatiot vanhusten palveluiden kehittämisessä Eheä Elämän Ehtoo -yhteistyöhankkeessa kehitetään Kempeleen kunnan, Caritas-Säätiön ja Villa Metsolan palveluja. Hanketta koordinoi Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Kohteina ovat vanhustyön palveluja tuottavien organisaatioiden toimintamallit ja -käytännöt sekä henkilöstön ammatillinen osaaminen. Hankkeeseen on kiinnitetty opinnäytetöitä, joiden yhteisenä tavoitteena on tuottaa tietoa syntyvistä arjen innovaatioista. Ne antavat hankkeelle lisäarvoa. Tehtävänä on kartoittaa syntyneet vanhustyön palveluiden uudet innovaatiot sekä niitä edeltäneet kehittämisprosessit. Raportoitava kokonaisuus on osa laajempaa tutkimusta. Aineisto ja menetelmät EEE–hankkeeseen (2011–2014) on kiinnitetty 25 opinnäytetyötä, joista 15 valmistui vuoden 2013 loppuun mennessä. Valmiit ja raportointivaiheessa olevat opinnäytetyöt muodostivat tutkimusaineiston, jota oli yhteensä 679 sivua. Aineiston analysoimiseen käytettiin induktiivis-deduktiivista sisällönanalyysiä. Aineisto pelkistettiin, ryhmiteltiin ja käsitteellistettiin. Analyysia ohjasi sen jälkeen Goffinin ja Mitchellin (2005) innovaatioviisiottelun viitekehys. Aineisto luokiteltiin innovaatiostrategiaan, ihmisiin ja organisaatioon, ideoihin, priorisointiin ja uusien tuotekehitysten toimeenpanoon viitekehyksen mukaisesti. Alustavat tulokset Raportoitujen opinnäytetöiden kehittämiskohteet liittyivät ihmisiin ja organisaatioon, ja ne kohdentuivat henkilöstön koulutukseen ja työvälineisiin. Kehittäminen kohdentui myös uusien tuotekehitysten toimeenpanoon, mikä ilmeni PARO-hyljerobotin käyttöönottona sekä uutta asiantuntijuutta edellyttävinä toiminnallisina ryhminä. Raporteissa kuvataan uusiin palveluihin ja työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen liittyviä perusoletuksia. Kehittämisprosesseja ei kuvata raporteissa. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen eivät ilmene kehittämistyöhön liittyvänä osaamisena, vaan toimintoja kehitetään arjen toimintojen rinnalla, osana ammatillista substanssiosaamista. Opinnäytetyöt eivät tuo esille uusia innovaatioita. Johtopäätökset Prosessiin osallistujien on yhdessä arvioitava hankkeessa syntyneet palvelut ja tunnistettava ratkaisut, jotka johtavat todellisiin, uusiin toimintoihin. Oletuksia yhdistäen ja arvioiden voidaan tunnistaa innovaatiot tai innovaatioiden alut.• 88 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Riitta Koivula, YTT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL Muistisairaan ihmisen omaisen toimijuus terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla Suomalaisessa yhteiskunnassa muistisairautta sairastavien iäkkäiden määrä lisääntyy. Yhä useampi omainen tukee ja auttaa muistisairasta läheistään kotona. Etenevä muistisairaus johtaa usein lopulta kuitenkin laitoshoitoon siirtymiseen, kun hoidon tarve kasvaa. Laitoksessa omainen joutuu opettelemaan uusia rooleja, kuten jakamaan asiantuntijuutensa ammattilaisten kanssa. Sosiologian/sosiaaligerontologian väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia omaisen toimijuuden rakentumista laitoshoidossa. Tutkimus oli toimintaan ja toiminnalle annettuihin merkityksiin fokusoituva mikrohistoriallinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin Vanhustyön keskusliiton MielenMuutos -hankkeen interventio-osastolta vuosina 2009–2010, 14 kuukauden aikana. Etnografisesti koottu aineisto sisältää havainnointia, haastatteluja, dokumentteja ja lehtiartikkeleita. Aineisto analysoitiin omaisen osaamisena, haluamisena, kykenemisenä, täytymisenä, voimisena ja tuntemisena. Tuloksissa kuvataan omaisten toimintaa osastolla. He ovat toimijoina heterogeeninen joukko. Tuloksissa esitetään toiminnalle rakentuvia esteitä ja mahdollisuuksia sekä omaisten että OSA II 62. henkilökunnan näkökulmasta. Osastolla omaiset nähdään resurssina ja heidän toivotaan osallistuvan muun muassa ruokailutilanteisiin, ulkoiluun ja viriketoimintaan. Eläkeikäisen omaisen on työikäistä helpompaa toimia siten, että muistisairas läheinen kykenee integroitumaan mielekkääseen arkielämään osastolla. Ei-aiotusti syntyneet, eriarvoisuutta lisäävät toimintakäytännöt kuormittavat hoitohenkilökuntaa. Moniammatillinen henkilökunta ei ole saanut ohjeita eikä koulutusta omaisyhteistyöhön. Nykyisessä vanhuspalvelujärjestelmässä omaisen toiminnan oikeudet ja vastuut näyttäisivät jäävän arjen toimijoille epäselviksi. Tutkimuksessa tehdään joitakin ehdotuksia käytännön toimiksi siitä, millainen omaisen rooli voisi laitoshoidossa olla. Muistisairaan omainen tuntee läheisensä elämänhistorian ja kykenee asiantuntijuudellaan kohentamaan hänen toimintakykyään ja elämänlaatuaan ympärivuorokautisessa hoidossa.• Avainsanat: omainen, toimijuus, dementia, ympärivuorokautinen hoito, etnografia 89 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 63. Pauliina Kinnunen, toimintaterapeutti (ylempi AMK), hankevastaava, Mikkelin seudun Muisti ry; Jaana Sohkanen, sosionomi (AMK), erityistyöntekijä, Viola – väkivallasta vapaaksi ry Jotta emme unohtaisi – Voimavaralähtöinen monimuotovalmennus muistisairaiden perheille VALMU Suomessa on noin 130 000 muistisairasta, joista 70 000 asuu kotona. Määrän lisääntyessä sairastuneiden on pärjättävä kotona entistä pidempään, usein omaishoidon varassa. Sairauden tuomien elämänmuutosten ennakointi edistää koko perheen hyvinvointia ja jaksamista. Muistisairaus on yksi tekijä, joka altistaa ikääntyvät kaltoinkohtelulle. Sen tunnistamisen ja puheeksi ottamisen keinot tunnetaan heikosti. Tavoitteet VALMU (2011–2013) on RAY:n rahoittama, innovatiivinen kehittämishanke. Kohderyhmänä ovat hiljattain muistisairauteen sairastuneet yli 65-vuotiaat ja heidän perheensä. Päätavoitteena on käynnistyvän omaishoitajuuden ja perhesuhteiden vahvistaminen siten, että kaikkien perheenjäsenten kannalta hyvä ja turvallinen elämä kotona voisi jatkua mahdollisimman pitkään. Hankkeessa kehitettiin valmennus- ja ohjausmalli muistiperheille, joissa on nähtävissä riski tai merkkejä kaltoinkohtelusta. Yhteistyökumppaneina ovat Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n Valot-hanke, Viola – väkivallasta vapaaksi ry sekä Kangasniemen, Pieksämäen ja Mikkelin muistihoitajat. Valmennusmalli Valmennusmalli on kolmiosainen: 1) toiminta- ja perheterapeutin kotikäynnit 2) kaksi valmennusviikonloppua sekä 3) kaksitoista luovaan muisteluun pohjautuvaa ryhmäkertaa. Perheiden kanssa laaditaan kuntoutussuunnitelma. Tulokset VALMUun osallistui yhteensä 16 perhettä ja 73 henkilöä. Ikäjakauma oli 7–85 vuotta, ja mukana oli jopa neljä eri sukupolvea. Kuntien muistihoitajien rooli oli keskeinen, kun perheitä ohjattiin valmennukseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia sekä vapaaehtoistyöntekijöitä perehdytettiin kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen. Psykososiaalisten interventioiden avulla (kotikäynnit, yksilöhaastattelut, vertaistukiryhmät, muistelutyö, valmennusleirit) tuettiin perheenjäseniä, että he sanoittaisivat ja jäsentäisivät sairauden tuomaa muutosta uuden elämänvaiheen alkaessa. Tiedon saaminen sairaudesta ja arkea tukevista palveluista valmennuksen eri vaiheissa koettiin erityisen tärkeäksi. Perheet kokivat, että he ymmärtävät muistisairautta paremmin, ja heidän keskinäiset suhteensa paranivat. Tiedon prosessoiminen ja yhdistäminen omiin kokemuksiin vaatii aikaa, toistoa ja monen ihmisen puhetta omaisten, vertaisten ja ammattilaisten välillä. Kaltoinkohtelun ennaltaehkäiseminen on onnistunut erityisesti perhetyön, toiminta- ja perheterapeutin työparityöskentelyn sekä kuntien ja järjestöjen välisen yhteistyön avulla. Hankkeen tulokset vahvistavat, että ikääntyvien, omaishoitajien sekä muistisairaiden kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi tarvitaan oikea-aikaisia toimia ja avointa puhetta. VALMUhanke sai jatkoavustuksen RAY:ltä viestintään vuodelle 2014. • 90 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Tiina Ihalainen, TtK, TtM-opiskelija; Päivi Kankkunen, yliopistonlehtori, dosentti ja Tarja Välimäki, kliininen tutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos Omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus – iäkkään puolison sairastuessa etenevään muistisairauteen Omaishoito tukee kotona asumista, kun henkilö tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa. Huolenpito sisältää valvonnan, ohjaamisen, auttamisen ja tukemisen päivittäisissä toimissa. Ohjauksen ja valvonnan tarve koskee usein muistisairaita, ja niihin liittyy suuri hoidettavan ja omaishoitajan keskinäinen riippuvuus. Ratkaisu on usein taloudellinen ja inhimillinen, kun hoitaja on omainen. Kun puolisosta tulee omaishoitaja, hän tarvitsee monenlaisia valmiuksia. Kotona on paljon tilanteita, joissa on pystyttävä toimimaan ilman hoitoalan koulutusta. Suomessa on yli 120 000 muistisairasta ihmistä ja 85 000 vähintään keskivaikeassa vaiheessa olevaa. Omaishoidon ajankohtaisuudesta kertoo sopimusomaishoitajien määrän kasvu 60 000:een. Tutkimuskysymyksenämme oli: Kuinka iäkästä muistisairasta puolisoa hoitavan omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus muuttuu sairastumisen edetessä? Tarkoituksena oli kuvata vuorovaikutusta kerronnallisen tutkimuksen avulla – ennen sairastumista, sairastumisen aikana ja sen edetessä. Aineisto kerättiin haastattelemalla yli 65-vuotiaiden muistisairaiden omaishoitajia (N=16). Haastateltaville annettiin teema, jonka avul- OSA II 64. la heillä oli mahdollisuus kertoa arjen tilanteista ja ilmiöistä, joita niihin liittyy. Yksilöhaastattelut nauhoitettiin, ja aineisto analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin avulla. Tarinoista muodostui kokonaishahmoja ja samankaltaiset ja yhteneväiset tarinat nimettiin saman otsikon alle. Omaishoitajat kokivat luonnolliseksi, että he ovat sekä puolisoita että omaishoitajia. Pitkän avioliiton merkitys oli tärkeä. Omaishoitajat ja hoidettavat tekivät useita asioita yhdessä, vaikka kommunikointi oli vähentynyt ja muuttanut muotoaan. Uudelleen opeteltavat arjen asiat, omaishoitajien univaikeudet ja taudinkuvan muuttuminen ajan kuluessa huolestuttivat omaishoitajia ja aiheuttivat negatiivisia tunteita. Tulevaisuuden ajatteleminen oli vaikeaa, ja omaishoitajat halusivat pitää puolison kotona mahdollisimman kauan, arjen ongelmatilanteista huolimatta. Vaikka vuorovaikutus muuttui ajan kuluessa, sen merkitys koettiin tärkeäksi. Ympäristön tuki ja sosiaalinen vuorovaikutus olivat merkittävässä roolissa pariskuntien arjen toiminnoissa ja pärjäämisessä. Omaishoitajien arjessa on monia haasteita jaksamiselle. Sen tukeminen onkin keskeistä, kun muistisairaiden ikääntyneiden kotihoitoa kehitetään.• 91 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 65. Päivi Ovaskainen, FT, THM, opettaja, ESH, tutkija, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, järjestöasiantuntija, Tehyn Turun aluetoimisto; Jouni Alin, FM, johtava konsultti, asiantuntijapalvelut, SAS® Institute Inc.; Päivi Rautava, professori, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, tutkijaylilääkäri, Turun yliopistollinen keskussairaala; Seija Arve, palvelujohtaja, TtT, gerontologisen hoitotieteen dosentti, hoitotiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, palvelujohtaja, hyvinvointitoimiala, Turun kaupunki Terveystietojen tehokas käyttö parantaa hoidon laatua ja säästää kustannuksia vanhustenhoidossa Tiedon hyödyntäminen terveydenhuollon organisaatioissa on erittäin tärkeää. Se parantaa hoidon laatua ja on samalla kustannusvaikuttavaa. Tiedon jakaminen eri organisaatioiden välillä helpottaa terveyspalvelujen koordinointia ja auttaa ymmärtämään hoitoketjujen merkitystä johtamisen näkökulmasta. Kokonaisvaltainen näkemys potilaan koko hoitoketjusta on tehokas, kustannusvaikuttava, luotettava ja ajantasainen informaatio, jota terveydenhuollon johtajat tarvitsevat päätöksenteossaan. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, voidaanko potilaiden hoitoketjua analysoida siten, että kahden eri sairaalaorganisaation elektronisten potilastietokantojen tiedot yhdistetään. Ketju alkaa Turun terveyskeskuksen päivystyksestä, kulkee Turun yliopistolliseen sairaalaan ja sieltä takaisin kotiin tai lähettävään hoitolaitokseen. Tiedot kerättiin kaikista yli 75-vuotiaista potilaista, jotka kävivät Turun terveyskeskuksen päivystyksessä vuosina 2006–2008. Tiedot saatiin elektronisista potilastietojärjestelmistä (Pegasos® and Miranda®). Statistiset raportit, datan yhdistäminen ja puhdistus tehtiin statistiikkaohjelmalla (SAS® 9.2). Tutkimusaineistona oli yhteensä 24 195 potilaskäyntiä Turun kaupungin terveyskeskuksen päivystyksessä. Potilaista 19 % lähetettiin vuonna 2006, 17 vuonna 2007 ja 15 vuonna 2008 Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Heistä noin 79 %:lla ei ollut sopimuksen mukaista, yliopistosairaalahoidon edellyttämää aivotapahtumaa, sydäntapahtumaa tai kirurgista hoitoa vaativaa diagnoosia. Ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuivat yliopistosairaalassa hoidetuista potilaista, joilla ei ollut sopimuksen mukaista diagnoosia, olivat 1,15 miljoonaa euroa vuonna 2006, vuonna 2007/ 0,78 miljoonaa ja vuonna 2008/ 0,64 miljoonaa euroa. Johtopäätöksenä todetaan, että terveydenhuollon johtajilla on oltava mahdollisuus hyödyntää kummankin sairaalan tietoja siten, että potilaan hoitoketjua voidaan seurata. Näin päästään vaikuttamaan siihen, että potilaat hoidetaan oikeassa sairaalassa. Turun kokoisessa kaupungissa, jossa on 175 570 asukasta, säästetään merkittäviä summia, jos vanhuspotilaan hoitotiedot kirjataan oikein ja hoitoketjun tietoja voidaan seurata ja hyödyntää terveydenhuollon johtamisessa. • Asiasanat: vanhustenhoito, potilaan hoitoketju, terveystiedot, elektroninen potilastietojärjestelmä 92 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Helena Malmivirta KT, opettaja, hankesuunnittelija, tutkija, Turun ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi- ja terveysala, TKI Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen on osa kansallista, Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittamaa Pumppu-hanketta, jossa kehitetään kansalaislähtöisiä palvelumalleja. Tässä hankeosiossa kehitettiin neljä taide- ja kulttuurilähtöistä, aivoterveyttä ja muistin toimintaa edistävää mallia. Yhteistyöhön osallistuvat Turun ammattikorkeakoulun hyvinvointipalveluiden tutkimus- ja kehittämistoiminta ja Turun seudun kolmannen sektorin eri toimijat (2012–2014). Kohderyhmänä ovat 65–75-vuotiaat kolmasikäläiset, joilla on mahdollisuus luoda uudenlainen, ennaltaehkäisevä toimintakulttuuri aivoterveyden ja muistin toiminnan edistämiseksi. Tavoitteena praktisen toimintatutkimuksen strategiaa soveltavassa kehittämistyössä on konstruoida kuvataiteeseen, valokuvaan, tanssitaiteeseen, sanataiteeseen ja näyttämötaiteeseen perustuva palvelumallien viitekehys. Myös neljän erilaisen mallin pilotointi ja mallintaminen ovat tavoitteita, joissa aktivoidaan aivojen ja muistin toimintaa taiteen eri keinoin: 1. Mitä haluan elämästäni muistaa? 2. Keltainen tupa ja perunamaa 3. KehoNero ja 4. Muistojen näyttämö. Palvelumallit täydentävät jo olemassa olevaa sosiaali- ja terveysalan palvelutarjontaa. Palvelumallien suunnittelun ja toteutuksen perustana on käsitys ihmisestä psyykkisenä, sosiaalisena, fyysisenä ja kulttuurisena olentona, joka toteuttaa itseään aktiivisena toimijana. Taidetoimintaan osallistujien kokemukset ovat tietoa, jolle ja josta rakentuu uutta tietoa toi- OSA II 66. minnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Taidetoimintaa on toteutettu postmodernin taidekasvatuksen ja sosiokulttuurisen ajattelun mukaisesti. Päämäärätietoisessa taidetoiminnassa taide on väline erilaisten kulttuuristen todellisuuksien tutkimiseen, ilmaisemiseen, ymmärtämiseen ja muuttumiseen, jossa sosiaalinen vuorovaikutus on tärkeässä roolissa. Taidepedagogisilla ratkaisuilla järjestetään tila ja paikka, jossa omasta elämänhistoriastaan voi kertoa taiteen keinoin ja menetelmin. Oman elämänhistorian kokemukset reflektoituvat kuvataiteen, valokuvien, arkkitehtuurin ja henkilökohtaisten tarinoiden avulla rakentuneissa visuaalisissa kertomuksissa menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus jatkumolla. Silloin mielen kerrokset ja aivojen eri alueet ovat alituisessa liikkeessä. Tanssitaiteen toisenlaiset liikeilmaisut houkuttelevat liikkumaan totutusta poiketen. Ne luovat uudenlaisia tapoja liikkua ja ilmaista, jolloin myös aivot ja muistin toiminta ovat aktiivisessa liikkeessä. Aineisto kerättiin kerronnan, haastattelun ja havainnoinnin keinoin. Alustavassa tarkastelussa toimintaan osallistuneet kertovat, että heidän henkinen vireystilansa on lisääntynyt, muisti aktivoitunut, tarkkaavaisuus ja havainnointi lisääntyneet sekä taidetoiminnan aikana että yleisemmin arjessa. Sosiaalisella vuorovaikutuksella ja turvallisella ilmapiirillä koettiin olevan merkittävä vaikutus, kun sukelletaan itselle tuntemattomille taiteenalueille • 93 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 67. Rauha Pulliainen, sosionomi (amk), työnohjaaja, ryhmänohjaaja, opinnäytetyö, sosiaalipedagoginen aikuistyö, Lahden ammattikorkeakoulu, syksy 2013 Tarinatus tukena ja työmuotona vanhustyössä Ihminen on olemassa tarinoiden kautta. Kokemuksista syntyvät tarinat auttavat ikääntynyttä ymmärtämään, mitä hänelle tapahtuu. Ne auttavat häntä myös käsittämään muuttuneita olosuhteita. Tarkastelin tutkimuksessani, miten tarinatus työmuotona voi tukea palvelukotiin juuri muuttanutta asukasta. Toimeksiantajana oli Diakonialaitos Lahti. Tarinatutin kolmea, palvelukoteihin äskettäin muuttanutta asukasta. Kirjoitin sadutuksissa kertyneestä tarina-aineistosta yhden tyyppitarinan, jonka avulla työyhteisö pystyy havahtumaan ja tutustumaan asukkaan elämäntilanteeseen. Tulokset osoittavat, että uusi elämänvaihe vaatii asennetta ja totuttelua palvelukodin tapoihin. Asukas kaipaa lisäksi arkeensa enemmän virikkeellistä ja hengellistä toimintaa. Käytän sadutusmenetelmästä sanaa tarinatus tässä tutkimuksessa, koska kyseessä on enemmän vahvistavan ja muistelutyön luonteinen toiminta kuin satuilu. Vanha ihminen saa mieltää tarinatuksen vakavasti otettavana työkaluna eikä pelkästään lasten juttuna. Tarinoiden avulla elämän voi käsittää ajanjaksoina. Samalla voi tehdä identiteettityötä itsensä kanssa. Tarinatuksessa kertomiseen yhdistyy sanatarkasti tarinan kirjoittaminen, ääneen lukeminen ja kertojan toivomien korjausten tekeminen. Lähdin kehittämään tarinatuttamalla Dilan palvelukoteihin kaivattua kohtaamistyön työmenetelmää. Arvioinnista vapaa ja kohtaava työmuoto sallii asukkaan asettaa aidosti sanansa niin kuin hän kokee ja ajattelee. Tarinan äärellä hoitaja voi riisua roolinsa ja olla kuulijana. Asukas ottaa aktiivisemman roolin tarinan tuottajana kuin passiivisena hoivan vastaanottajana. Tarinamyönteisessä ajattelussa tarinallinen muoto nähdään psyykelle välttämättömänä. Se antaa elämälle merkityksen ja liittää asukkaan ja asumisyhteisön yhteen. Kohdistin huomion ikääntyneen kertomuksiin tiedon välittäjänä ja tutustumisen rakentajana. Tulokset työelämän käyttöön Asukas ei välttämättä muista itse edellisen päivän tapahtumia. Hän kokee tarvitsevansa tukea vuorovaikutukseen. Asukkaalle muisteleminen on tärkeää. Hän kertoo tarinoissaan vanhemmista, sisaruksista, lauluista, askareista ja lapsuusvuosien sattumuksista. Hän muistelee myös omaa ammattiosaamistaan ja työvuosiaan. Kodin ja perhe-elämän muistot, mutta myös muistot matkoista sukulaisten ja puolison kanssa virkistävät häntä. Hoitajien palautteet ja vastuuhoitajan haastattelu täydentävät tarina-aineiston esiin nostamaa tietoa. Ne ovat myös aineksia työyhteisön tarinaan ja työtapojen kehittämiseen. Hoitajat löytävät hoitotyön ja tarinatustyön välisen yhteyden, kun työmuodon tarvitsemat resurssit osoitetaan selkeästi. Tarinatuokiot kanssani olivat asukkaalle verratonta ajankulua ja mahdollisuus identiteettityöhön. Havaitsin joka kerta, että he virkistyivät, heidän ryhtinsä parani ja katseensa avartui. Kuuullessaan oman tarinansa asukas sai vahvistusta arvokkuudelleen, olemassaololleen ja identiteetilleen. • Lähteet Hänninen, V. 2000. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Karlsson, L. 2005. Sadutus. Avain osallistavaan toimintakulttuuriin. Jyväskylä: PS-kustannus. 94 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Heli Starck, TtM, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM,ft, suunnittelija; Anu Havas, Tt yo, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti OSA II 68. Iäkkäät liikkuvat järjestöissä Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelman (2010–2015) 38 kunnassa otetaan käyttöön ohjelmassa aiemmin kehitetyt hyvät toimintatavat liikuntaneuvonnasta, voima- ja tasapainosisältöisestä liikunnasta sekä ulkoilusta. Järjestöt järjestävät toimintaa yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen sekä liikuntatoimen kanssa toimintakyvyltään heikentyneille ikäihmisille (75+). Järjestöillä on keskeinen rooli ikäihmisten tavoittamisessa ja toiminnan toteuttamisessa. Toteutus Liikkuva minä -opintopiiri: Ikäinstituutissa kehitetty opintopiiri on hyvä toimintatapa järjestöjen käyttöön. Siellä keskustellaan liikkumiseen liittyvistä teemoista ja liikutaan yhdessä. Ohjaajan ja ryhmäläisten tuki kannustaa ikäihmisiä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, lisäämään arkiliikuntaa sekä liikunnan harrastusta. Opintopiiri koostuu 14 tapaamiskerrasta. Ryhmän vetäjänä voi toimia vertaisohjaaja tai ammattilainen. Liikunnan ja kuntoutuksen ammattilaiset voivat vierailla kertomassa liikunnasta ja ravitsemuksesta. VertaisVeturit ja Ulkoiluystävät liikkumisen tukena: Kouluttajakoulutuksen käyneet sosiaali- ja terveystoimen tai liikuntatoimen ammattilaiset järjestävät koulutusta järjestöjen vapaaehtoisille. VertaisVeturit toimivat ohjaajina ja avustajina ikäihmisten voima- ja tasapainoryhmissä. Ulkoiluystävät vievät ulkoilemaan ikäihmisiä, jotka eivät uskalla liikkua yksin. Ulkoiluystävät osallistuvat myös kunnan ja järjestöjen yhdessä jär- jestämiin ulkoilutapahtumiin. VertaisVetureille ja Ulkoiluystäville järjestetään omia tapaamisia, lisäkoulutusta sekä virkistystä. Vapaaehtoistoimintaa koordinoi esimerkiksi kunnan sosiaalitai liikuntatoimi. Senioritanssi: Edistää tasapainoa ja liikkumiskykyä, virkistää mieltä ja vahvistaa muistia sekä tarjoaa iloista yhdessäoloa. Eläkeläis- ja kansanterveysjärjestöt järjestävät viikoittain senioritanssitilaisuuksia sekä vierailevat toistensa alueellisissa ja paikallisissa tanssitapahtumissa. Yhteistyöhön osallistuvat myös esimerkiksi kunnan liikuntatoimi tai kansalaisopisto. Ryhmien vetäjinä toimivat pääasiassa Ikäinstituutin ohjaajakoulutuksen käyneet senioritanssin ohjaajat. Tuloksia ja johtopäätöksiä Voimaa vanhuuteen -kuntiin koulutettiin 347 VertaisVeturia ja 276 Ulkoiluystävää vuoteen 2012 mennessä. Samana vuonna järjestöt järjestivät 172 liikuntaryhmää. Senioritanssia harrastettiin 14 ryhmässä. Senioritanssin ohjaajiksi on Voimaa vanhuuteen -kunnissa koulutettu 47 henkilöä. Vuoden 2013 tulokset saadaan alkuvuodesta 2014, ja niitä esitellään kongressissa. Julkisen sektorin rooli on tärkeä, koska se luo edellytyksiä järjestöjen toiminnalle. Liikuntatoimi, tekninen toimi tai kansalaisopisto huolehtivat liikuntatilojen kunnosta ja tilavarauksista. Sosiaali- ja terveystoimi sekä liikuntatoimi kouluttavat vertaisohjaajia sekä koordinoivat toimintaa. Sosiaalitoimi vastaa usein kuljetuksista liikuntaryhmiin. • 95 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 69. Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö, Tapaturmien ehkäisyn yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL Huolellisella implementoinnilla tuloksia iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä Yleisin iäkästä kohtaava tapaturma on kaatuminen, jonka vakavia seurauksia ovat menehtyminen, lonkka- ja muut murtumat sekä päävammat. Vaikka kaatuminen ei aiheuttaisi vammaa, se on usein sysäys terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen elämän edellytysten heikentymiselle. Kaatumiset ovat yleinen syy siihen, että kotona asuminen ei ole enää turvallista ja hoivapalvelun tai laitoshoidon tarve tulee ajankohtaiseksi. Kaatumisten ehkäisyllä voidaan vähentää sekä vakavia vammoja että ennaltaehkäistä välittömästi tai välillisesti syntyvää hoidon ja hoivan tarvetta. Tehokas, kustannustehokas ja tuloksellinen, näyttöön perustuva kaatumisten ehkäisy edellyttää huolellista implementointia sekä ehkäisykäytäntöjen jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. Kaatumisten ehkäisyn implementointia tarvitaan erityisesti ammattiryhmien yhteistyön ja yhteisten toimintamallien ja -periaatteiden luomiseksi. Sen onnistumiselle on monenlaisia esteitä. Tyypillisin niistä on asenne kaatumisten ehkäisyä ja sen toteuttamista kohtaan. Toimijoilla on edelleen puutteellinen ymmärrys siitä, että kaatumisia voidaan ehkäistä ja se edellyttää monen ammattiryhmän sekä omaisten ja iäkkään välistä yhteistyötä. Tehokkaisiin ja tuloksellisiin ehkäisykäytäntöihin kuuluvat kaatumistapausten seuranta, yksilöllisen kaatumisvaaran arviointi ja sen perusteella tehtävä suunnitelma ehkäisytoimista ja niiden toteuttamisesta. Olennaista kaatumisten ehkäisyssä ovat lisäksi yhteistyö, tiedon välittäminen ja kommunikaatio ammattilaisten, iäkkään ja omaisten välillä sekä tiedon siirtyminen hoitoketjuissa. Implementointi on prosessi, jossa ensin suunnitellaan mitä ja kuinka tehdään. Sitten testataan, kuinka suunniteltu toteutustapa toimii aidossa ympäristössä ja arvioidaan onnistuiko se. Tarpeen mukaan toimintaa korjataan ja hiotaan vielä paremmin toimivaksi, kunnes saavutetaan tuloksellista toimintaa. Olennaista implementoinnin onnistumiselle on, että johto ja esimiehet ymmärtävät ehkäisyn merkityksen kaatumisille ja tukevat sen toteuttamista. Johdon on turvattava resurssit ja huolehdittava hyvästä implementoinnin johtamisesta ja esimiestyöstä. THL:n Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy -ohjelma (IKINÄ) julkaisi alkuvuodesta 2014 oppaan kaatumisten ehkäisyn implementoinnista. Se on tarkoitettu tueksi implementointia suunnitteleville ja toteuttaville sekä ammattilaisille. • 96 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Pauliina Tamminen, sh AMK, TtK, luustoneuvoja-projektipäällikkö, Suomen Luustoliitto ry Murtumien ehkäisy ja omahoidon edistäminen Traagiset ja invalidisoivat lonkkamurtumat sekä kymmenet tuhannet muut luun haurastumisesta johtuvat murtumat ovat aikapommi. Joka kolmas yli 50-vuotias nainen ja joka viides mies saa loppuelämänsä aikana osteoporoottisen murtuman. Murtumat vaikuttavat olennaisesti toimintakykyyn ja itsenäiseen selviytymiseen sekä aiheuttavat suuria kustannuksia niin yksilölle kuin sosiaali- ja terveydenhuollolle sekä koko yhteiskunnalle. Kustannuksia voidaan kuitenkin vähentää. Terveydenhuolto- ja vanhuspalvelulain sekä uudistetun laatusuosituksen mukaan kunnan tehtävänä on ylläpitää kuntalaisten terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä sekä edistää ja tukea järjestelmällisesti iäkkäiden kuntalaisten itsenäistä suoriutumista. Myös ohjaus-, opetus- ja neuvontavastuu kuuluvat kuntoutujan kotikunnan perusterveydenhuollolle. Murtumapotilaat ja luustokuntoutujat (osteoporoosia tai osteopeniaa sairastavat) jäävät usein yksin diagnoosinsa ja kysymystensä kanssa. Tällöin kuntoutuja ei voi ottaa vastuuta omasta terveydestään. Murtumia sekä niiden aiheuttamia kustannuksia ja haittoja voidaan ehkäistä, kun luustokuntoutujille annetaan tietoa ja tukea kotipaikkakunnalla. Kuntalaisten itsenäisen toimintakyvyn ja terveyden ylläpitäminen sekä omahoito OSA II 70. ovat mahdollisia, ammattilaisten järjestelmällisen yhteistyön avulla. Ohjaus ja tuki ovat avain kaatumisten ehkäisyyn ja itsenäiseen kotona selviytymiseen. Samalla kuntalaista autetaan ottamaan vastuu omasta terveydestään. Luustoliiton kehittämishankkeessa (2011– 2012) on luotu työote (toimintamalli) yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Sen avulla murtumia voidaan vähentää ja osteoporoosin omahoitoa edistää. Mallia on testattu hyvin tuloksin sekä Lahdessa että Lappeenrannassa. Levittämis- ja juurtumisvaiheessa (2013–2015) mallia tarjotaan muille kunnille hyödynnettäväksi ja sovellettavaksi. Kunnan jo olemassa olevia hyviä toimintoja voidaan tehostaa ja koordinoida yhteistyössä Luustoliiton kanssa. Lisäksi paikallista yhteistyötä voidaan kehittää sekä ammattilaisten kesken että kolmannen sektorin kanssa. Luustoliitto tarjoaa asiantuntijoiden kokoaman materiaalin kunnille ilman lisäkustannuksia. Sovellettava materiaali sisältää mm. ehdotuksen Luustoinfotilaisuuden ja/tai omahoitokurssin toteuttamisesta luustokuntoutujille sekä koulutusta ja jatkuvaa tukea ammattilaisille. Kyseinen työote on ainutlaatuinen. Luustokuntoutujan omahoitovalmiusten lisääntyessä hän pystyy aiempaa paremmin hallitsemaan omaa elämäänsä ja ottamaan vastuun omasta terveydestään. • 97 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 71. Kirsi Autonen-Honkonen, suuhygienisti, TtM, Äänekosken kaupunki, tohtorikoulutettava; Sirpa Hartikainen, NutOrMed-tutkimuksen johtaja, professori, farmasian laitos; Liisa Suominen, professori, hammaslääketieteen laitos; Irma Nykänen, FT, laillistettu ravitsemusterapeutti, farmasian laitos; Riitta Ahonen, professori, farmasian laitos ja Miia Tiihonen, FaT, farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto UEF Suun terveys 75-vuotiailla kotihoidon asiakkailla Terve suu on hyvän terveydentilan ja elämänlaadun keskeinen tekijä. Yleisimmät suun sairaudet, kuten hampaiden reikiintyminen, ientulehdus ja parodontiitti, ovat kroonisia, hitaasti eteneviä tauteja, jotka eivät useinkaan aiheuta oireita suussa. Kipuja ja yleisterveyden huonontumista ei välttämättä osata yhdistää suun ja hampaiden tulehdusten aiheuttamiksi. Kuitenkin suun sairaudet voivat edesauttaa, erityisesti ikääntyneillä, keuhkokuumeen tai muun vakavan tulehdussairauden syntymistä tai pahenemista. Lisäksi on voitu osoittaa erityisesti parodontiitin yhteys sydän- ja verisuonisairausten sekä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Jäljellä olevan eliniän ennustetaan olevan parempi henkilöillä, joiden suussa on paljon hampaita eikä heillä ole todettu akuutteja hammasperäisiä infektioita. Suun terveys vaikuttaa elämänlaatuun sosiaalisesti, fyysisesti ja psykososiaalisesti. Se ilmenee kykynä nauttia elämästä, puhua, pureksia, maistaa ruokaa, seurustella ja tuntea sosiaalista hyvinvointia. Kipeä suu ja heikentynyt ruokahalu saattavat vaikeuttaa syömistä, mikä johtaa aliravitsemusriskiin ja jatkuessaan, aliravitsemustilaan. Hyvä suunterveys vaikuttaa erityisesti ruokavalion koostumukseen ja monipuolisen ravinnon nauttimiseen. Nykyään yhä useammalla ikääntyvällä on omat hampaat, joiden hoitamiseen he voivat tar- vita apua. Tämän lisäksi ikääntyvällä on paljon paikattuja hampaita sekä yhä enenevässä määrin kiinteitä proteettisia ratkaisuja, joita on hankala hoitaa ja pitää puhtaana. Tärkeätä on selvittää kotihoitoasiakkaan kyky omatoimiseen suun ja hampaiden hoitoon sekä avun tarve suun kotihoitoon, sillä päivittäisen fyysisen toimintakyvyn heikentyminen voi vaikeuttaa suun hoitoa. Useilla kotihoidon asiakkailla on yleissairauksia ja lääkityksiä. Ne saattavat vaikuttaa suun terveyteen aiheuttaen kipua ja epämukavaa oloa. Erityisesti iäkkäiden kotihoitoasiakkaiden suun ja hampaiden terveyttä, niiden vaikutusta päivittäiseen elämään sekä valmiuksia huolehtia suun kotihoidosta, on tutkittu vähän. Tutkimusten mukaan ikääntyvillä esiintyy paljon ennaltaehkäisevän suun hoidon tarvetta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää 75-vuotiaiden kotihoitoasiakkaiden suun ja hampaiden terveydentila sekä voidaanko suunterveyden interventiolla parantaa suun terveyttä ja ravitsemustilaa. Tuloksista raportoidaan keväällä 2014. • Yhteistyöhanke Itä-Suomen yliopiston, Kuopion kaupungin, Kuopion yksityisen kotihoitopalvelun tuottajan Alina Hoivatiimin, Äänekosken kaupungin ja Suonenjoen kaupungin kotihoidon kanssa. 98 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Suvi Fried, TtM, tutkija ja Salla Kälkäinen, TtM, koordinaattori, Ikäinstituutti Ikäihmisen osallisuus ja asuinympäristö Osallisuuteen ja elinympäristöön liittyvät kysymykset koskevat kaikkia ikäihmisiä. Lähiyhteisöön kuulumisen tunne ja osallisuuden kokemus ovat osa hyvää vanhenemista. Toimintakyvyn ja avuntarpeen muutokset ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat osallisuuden toteutumiseen. Asuinpaikalla ja -ympäristöllä on suuri merkitys kokemusten syntymiselle ja pysyvyydelle. Osallisuudesta onkin viime vuosina tullut keskeinen teema ikäihmisten asuinympäristöjen tutkimuksessa. Tämän esityksen tavoitteena on tarkastella ikäihmisten osallisuuteen ja asuinympäristöön linkittyviä kysymyksiä. Teemaa jäsennetään omien vaikutusmahdollisuuksien kautta, ja asuinympäristöjä tarkastellaan ympäristön yksityisyyden ja julkisuuden kautta. Kiinnostus kohdistuu siihen, miten vaikutusmahdollisuudet muuttuvat elämäntilanteen mukaan, ja miten ympäristöjen yksityisyys ja julkisuus muuttuvat tilanteesta toiseen. Analyysissä käytetty aineisto kerättiin Ikäinstituutin Vanhuuden Mieli -tutkimus- ja kehittämishankkeessa (RAY 2011–2014). Aineisto koostuu yhteensä 42 teemahaastattelusta. Niistä 30 toteutettiin hankkeen alussa avointa rekrytointia käyttäen, ja 12 haastattelua tehtiin keskusteluryhmiin osallistuneiden kanssa, ryhmäprosessien päättymisen jälkeen. Haastateltujen elämäntilanteet olivat hyvin erilaisia. Melkein kaikki asuivat itsenäisesti tavallisissa asunnoissa. Vain yksi omassa kodissaan OSA II 72. asuvista sai säännöllistä kotihoidon apua. Kaksi asui palvelutalossa ja kolme palvelutalon yhteydessä sijaitsevassa kerrostalossa. Osa kuvaili kokemuksiaan äskettäin tapahtuneeseen muuttoon liittyen. Muuttokuvauksiin liittyi monitasoista pohdintaa oman toimintakyvyn muutoksista ja sen myötä muuttuneista, asuinympäristöön kohdistuneista, toiveista ja odotuksista. Haastatellut kuvailivat omaa asuntoaan koskevia vaikutusmahdollisuuksia yleensä hyviksi, mutta lähiympäristön, kuten esimerkiksi taloyhtiön, asioista päättämiseen he eivät yleensä osallistuneet. Julkisten tilojen osalta ilmeisimmät uhkatekijät osallistumiselle olivat esimerkiksi huono akustiikka, joka vaikeutti osallistumista. Yksityisyyteen liittyviä ongelmia koettiin, kun kodissa tai palvelutalon asunnossa vieraili säännöllisesti hoitoalan ammattilainen. Esiin nostettiin esimerkiksi kotihoitajien suuri vaihtuvuus ja se, että palvelutalon työntekijät tulivat asuntoon omalla avaimellaan ovikelloa soittamatta. Osallisuuden yksityiskohtainen tarkastelu vaikutusmahdollisuuksien ja ympäristöjen yksityisyyden ja julkisuuden kautta osoitti osallisuuteen liittyvien kysymysten tilannekohtaisuuden ja monitasoisuuden. Moni ikäihminen tekee asuinpaikkaa koskevat päätökset itsenäisesti. Merkittävä toimintakyvyn heikkeneminen ja siihen mahdollisesti liittyvä muutto, esimerkiksi palveluasumisen piiriin, vaatii kuitenkin osallisuuden toteutumisen kannalta erityistä huomiota ammattilaisilta. • 99 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 73. Elina Karvinen, TtL, LitM, ohjelmajohtaja; Pirjo Kalmari VTM, ft, ohjelmakoordinaattori; Heli Starck, TtM, ft, suunnittelija; Annele Urtamo, TtM, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija; Ulla Salminen, ft, suunnittelija; Anu Havas, ft, suunnittelija; Veera Farin, TtM, ft, suunnittelija, Ikäinstituutti Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005–2014) Voimaa vanhuuteen -ohjelman päämääränä on edistää kotona asuvien, toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten (75+) itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua terveysliikunnan avulla. Toimintakyvyn heikkoudella tarkoitetaan esimerkiksi ennakoivia liikkumisongelmia, alkavia muistisairauksia tai lievää masennusta. Ikäinstituutti koordinoi ohjelmaa Raha-automaattiyhdistyksen, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön tuella. Ensimmäisen kauden (2005–2009) järjestöhankkeissa kehitettiin hyviä toimintatapoja ikäihmisten liikuntaneuvontaan, voima- ja tasapainoharjoitteluun sekä ulkoiluun. Toisen kauden (2010–2014) tavoitteena on, että kolmivuotiseen kehittämistyöhön valitut 38 kuntaa ottavat hyvät toimintatavat käyttöönsä ja soveltavat niitä järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyönä. Tuloksia ajanjaksolta 2010–2012 esitetään ensimmäisen kuntaryhmän (Hämeenlinna, Iitti, Jalasjärvi, Ilmajoki, Kurikka, Juva, Joroinen, Rantasalmi, Kemiönsaari, Kokkola, Kustavi, Kuusamo ja Sastamala) osalta. Kunnissa on 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä yhteensä 22 365. Toimintatapa Kehittämistyöstä ja hyvien toimintatapojen käyttöönotosta vastaavat kunnissa yhteistyöryhmät, joissa on edustus sosiaali- ja terveystoimesta, liikuntatoimesta ja järjestösektorilta. Paikallista kehittämistyötä tuetaan Ikäinstituutin mentoroin- nilla, johon kuuluu kuntakohtaista ohjausta, koulutusta ja erilaisia kehittämisen työvälineitä. Tuloksia Kuntien yhteistyöryhmien itsearvioinnin mukaan työskentely on edistänyt eri sektoreiden yhteistyötä ja työnjakoa. Haasteita on edelleen, mutta ne vaihtelevat kunnittain. Kuntiin on saatu lisää ikäihmisten terveysliikunnan osaamista. Ikäinstituutin kouluttajakoulutuksiin on osallistunut 52 henkilöä, jotka ovat kouluttaneet 742 paikallista ohjaajaa. Vuosiseurannan 2012 mukaan ohjatut liikuntaryhmät ja niihin osallistuneiden iäkkäiden määrä kaksinkertaistui alkukartoituksesta. Eri toimijoiden järjestämiin ryhmiin osallistui 5 706 kohderyhmän iäkästä. Liikkumiskyvyn testit tehtiin 579 henkilölle. Testausten mukaan liikkumiskykyky parani 69 %:lla ja pysyi ennallaan 30 %:lla. Yksilöllinen liikuntaneuvonta on lisääntynyt hitaammin. Sitä sai noin 400 iäkästä. Säännöllistä ulkoiluapua tarjottiin 9/13 kunnassa 900 iäkkäälle. Yhteenveto Ensimmäisen kuntaryhmän kolmivuotisen kehittämistyön tulokset valmistuvat kevään 2014 aikana, ja niitä esitellään kongressissa. Keskeisinä tuloksina, eri terveysliikuntatoimintojen määrällisen muutoksen ja ikäihmisten saaman hyödyn lisäksi, ovat poikkisektorisen yhteistyön ja liikuntatoiminnan juurtumisen mallit.• 100 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Anu Havas, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti Liikuntaraadit – uusi vaikuttamiskanava ikäihmisille Valtakunnalliset suositukset sekä 1.7.2013 voimaan astunut vanhuspalvelulaki kannustavat lisäämään ikäihmisten osallisuutta palvelujen kehittämisessä. Voimaa vanhuuteen -iäkkäiden terveysliikuntaohjelmassa kehitetyt liikuntaraadit on tarkoitettu kotona asuville ikäihmisille, joilla on heikentyneen toimintakyvyn takia vaikeuksia osallistua liikuntatoimintaan. Raadeissa ikäihmiset pääsevät vaikuttamaan liikuntatoimintojen ja liikkumisympäristöjen kehittämiseen. Liikunnan järjestäjät, liikkumisympäristöjen suunnittelijat ja päättäjät saavat raatilaisilta tietoa toimintansa tueksi. Toteutus Liikuntaraateja toteutetaan vuoden 2014 loppuun mennessä Voimaa vanhuuteen -ohjelman 38 kunnassa, paikallisen yhteistyöryhmän ja Ikäinstituutin yhteistyönä. Kahden tunnin ryhmäkeskusteluun kutsutaan 8–12 ikäihmistä. Teemoja ovat liikuntaneuvonta sekä ohjattu liikuntatoiminta ja liikkumisympäristöt. Kunnan päättäjiä ja virkamiehiä eri hallintokunnista sekä järjestöjen edustajia kutsutaan loppukeskusteluun yhteenvetoa kuulemaan. Ikäinstituutti tekee ideoista ja ehdotuksista tiedotteen, joka lähetetään raatiin osallistuneille ikäihmisille, virkamiehille, kunnan päättäjille sekä paikallislehdille. Tuloksia Raateja on pidetty tähän mennessä 22 kunnassa. Ikäihmiset antoivat kiitosta nykyisestä toiminnasta ja tekivät monia hyviä, konkreettisia OSA II 74. ehdotuksia. He toivoivat mm. koteihin jaettavaa liikuntaryhmäkalenteria sekä matalan kynnyksen liikuntaneuvontaa. Ammattilaisten toivottiin käyvän yhdistysten kerhoissa opastamassa liikunnan alkuun. Tuettua kotivoimistelua ja ulkoiluystävien apua toivottiin lisää, samoin kannustamista liikkumiseen terveydenhuollon ja kotihoidon henkilöstöltä. Toimintakykytestit saivat kannatusta. Ikäihmisille soveltuvia liikuntaryhmiä toivottiin lisää. Jotta ryhmiin pääsisi mukaan, olisi etenkin haja-asutusalueella järjestettävä kuljetuksia. Ulkoliikuntapuistoja tarvitaan enemmän ja siellä laitteiden käytön opastusta ja ohjattua toimintaa. Kävelyreittien varteen toivottiin riittävästi penkkejä. Talvella katujen hiekoitusta ja aurausta pitäisi parantaa. Kuntatoimijat ja päättäjät toivat raateihin myös omia ehdotuksiaan, ja saivat niihin ikäihmisiltä välitöntä palautetta. Raadeissa syntyneitä ideoita ja ehdotuksia on toteutettu käytännössä sekä huomioitu toimintasuunnitelmissa ja kuntastrategioissa. Päätelmät Liikuntaraati koettiin hyödylliseksi vaikuttamisen kanavaksi. Palautteen perusteella sekä päättäjät, virkamiehet että raatilaiset pitivät tärkeänä, että ikäihmisiltä kysytään mielipiteitä liikuntatoimintojen ja liikkumisympäristöjen suunnittelusta. Raadeista saadut kokemukset osoittavat, että ne tuottavat tarpeellista tietoa liikunnan suunnittelijoille, päättäjille sekä toiminnan järjestäjille, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. • 101 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 75. Saija Karinkanta, FT, tutkija; Pekka Kannus, dosentti, ylilääkäri ja Kirsti Uusi-Rasi, dosentti, erikoistutkija, UKK-instituutti; Ari Heinonen, professori, Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos; Harri Sievänen, dosentti, tutkimusjohtaja, UKK-instituutti Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja Sataneljäkymmentäyhdeksän 70–78-vuotiasta kotona asuvaa tamperelaista naista osallistui vuoden kestäneeseen satunnaistettuun ja kontrolloituun (RCT) liikuntainterventiotutkimukseen. Tutkittavat satunnaistettiin yhteen kolmesta liikuntaharjoitteluryhmästä tai verrokkiryhmään. Liikuntaharjoitteluryhmistä yksi keskittyi lihasvoimaharjoitteluun (ryhmä 1) ja toinen tasapaino- ja hyppelyharjoitteluun (ryhmä 2). Kolmannen liikuntaryhmän harjoittelu sisälsi sekä lihasvoima- että tasapaino- ja hyppelyharjoittelua vuoroviikoin (ryhmä 3). Kaikissa ryhmissä toteutettiin ohjattua harjoittelua kolme kertaa viikossa. 12 kuukauden tulokset osoittivat, että harjoittelusta hyötyi eniten yhdistetyn harjoittelun ryhmä (ryhmä 3). Positiivisia vaikutuksia näkyi useissa kaatumisiin ja murtumiin liittyvissä vaaratekijöissä, kuten alaraajojen lihasvoimassa, toiminnallisessa tasapainossa, fyysisessä toimintakyvyssä sekä luuston kunnossa. Nyt raportoitavassa 5-vuotisseurantatutkimuksessa tarkastellaan ryhmien välisiä eroja terveydenhuollon kontaktia vaatineiden kaatumisten, eli ns. vammakaatumisten, sekä kaatumisen seurauksena tulleiden murtumien osalta. Menetelmät Tutkittavien (n=149) terveydenhuoltokäynnit intervention päättymisen jälkeiseltä viiden vuoden ajanjaksolta käytiin tapauskohtaisesti läpi potilastietojärjestelmästä (Pegasos). Vammakaatumiseksi (engl. injurious fall) määriteltiin tapahtuma, jossa henkilö itse oli ottanut yhteyttä terveydenhuoltoon (lääkärin tai sairaanhoitajan käynti) tai hänet oli viety sairaalaan kaatumisen vuoksi. Kaatumisvamman saaneiden määrää ja ryhmien välisiä eroja arvioitiin Coxin suhteelli- sen ilmaantumisen mallin avulla ja vammakaatumisten ja kaatumisen seurauksena tulleiden murtumien määrän ryhmäeroja Poissonin regressiomallin avulla. Kaikissa malleissa käytettiin kovariaattina tutkittavan ikää, ja referenssiryhmänä toimi verrokkiryhmä. Tulokset Rekisteritieto oli saatavissa 97 % alkuperäisestä tutkimusjoukosta. Kokonaisseuranta-aika sisälsi 746,7 henkilövuotta ja keskimääräinen seuranta-aika oli 5,1 vuotta. Seuranta-aikana sattui 81 vammakaatumista, joissa diagnosoitiin 26 murtumaa. Ryhmät erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan vammojen ilmaantuvuuden suhteen. Yhdistetyn harjoittelun ryhmässä oli 62 % vähemmän kaatumisvamman saaneita kuin verrokkiryhmässä (HR 0,38, 95 % LV: 0,17; 0,85). Lisäksi yhdistetyn harjoittelun ryhmässä ilmeni 51 % vähemmän vammakaatumisia (RR 0,49, 95 % LV: 0,25; 0,98) ja 74 % vähemmän kaatumisen seurauksena tulleita murtumia (RR 0,26, 95 % LV: 0,07; 0,97) verrokkiryhmään verrattuna. Johtopäätökset Vuoden kestävä intensiivinen ja monipuolinen liikuntaharjoittelu parantaa tutkitusti tasapainoa, vahvistaa alaraajojen lihasvoimaa ja luuston lujuutta sekä ehkäisee toimintakyvyn heikkenemistä. Lisäksi se pienentää merkittävästi iäkkäiden naisten riskiä saada murtuma tai muu terveydenhuollon kontaktia vaativa kaatumisvamma. Havainto on kansainvälisesti merkittävä ja korostaa liikuntaharjoittelun keskeistä merkitystä iäkkäiden terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. • 102 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Arja Veijola, TtT, yliopettaja; Anja Henner, TtT, yliopettaja ja Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sote-yksikkö Ikäihmisten kokemuksia liikuntamahdollisuuksistaan Oulun ammattikorkeakoulun koordinoimassa Eheä Elämän Ehtoo -yhteistyöhankkeessa (ESR) ovat kehittämisen kohteena vanhustyön palvelut. Siihen liittyen tuotettiin Oulun kaupungin alueelta selvitys ikäihmisten liikkumiskyvystä, -mieltymyksistä ja liikkumiseen liittyvistä odotuksista sekä toiveista. Tarkoitus oli kuvailla ikäihmisten liikkumistottumuksia ja -käytäntöjä sekä heidän näkemyksiään liikkumisympäristöistään. Tutkimuksella haettiin vastausta siihen, miten ikäihmisten mahdollisuus liikkua omassa elinympäristössään toteutuu uuden Oulun alueella? Tutkimus tuotti ehdotuksia keinoiksi liikuntaympäristöjen ja niiden saavutettavuuden kehittämiseksi. Tutkimuksesta saatiin ikäihmisiltä kokemustietoa. Aineistot ja menetelmät Tutkimuksen suunnitteluun, aineiston keräämiseen ja analysointiin osallistui Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön toimintaterapian, fysioterapian, hoitotyön, radiografian ja sädehoidon opiskelijoita sekä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavia opiskelijoita. Aineistot kerättiin katuhaastatteluina ja ryhmähaastatteluina haastattelulomakkeilla, jotka rakennettiin tutkimusta varten. Lisäksi kotisairaanhoidossa ohjatussa harjoittelussa olleet sairaanhoitajaopiskelijat haastattelivat 76 ikäihmistä. Katuhaastattelussa haastateltiin 108 ikäihmistä, ja ryhmähaastatteluihin osallistui 100 ikäihmistä. Aineistot analysoitiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. OSA II 76. Tulokset Suurin osa vastaajista koki terveydentilansa hyväksi tai kohtalaiseksi, siksi ulkona liikkuminen oli suurimmalle osalle mahdollista. Yli puolet kotisairaanhoidon asiakkaista koki sairauden, kivun, kaatumisen pelon ja huimauksen rajoittavan liikkumista, mutta liikkumista ei rajoittanut esim. apuvälineen puuttuminen, ympäristö tai kaverin ja motivaation puute. Pääsääntöisesti iäkkäät kokevat liikkuvansa monipuolisesti, ja liikuntamahdollisuuksia on tarjolla lähiympäristössä suhteellisen runsaasti. Kotipalvelun asiakkaiden kehittämisehdotukset kohdentuivat liikkumismuotoihin, sosiaaliseen tukeen ja liikkumisympäristön turvallisuuteen sekä erityisesti kuljetuspalveluihin. Katu- ja ryhmäkyselyyn osallistuneet olivat tyytyväisiä erilaisiin liikunnan harrastusmahdollisuuksiin, mutta huolissaan siitä, että vain harvat osaavat hyödyntää niitä. Heidän kehittämisehdotuksensa kohdentuivat lähiliikuntapalveluihin, liikuntatiloihin, ohjattuun liikuntaan sekä erityisesti kuljetuspalveluun. Päätelmät Fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharjoittelu edistävät terveyttä ja toimintakykyä. Ikäihmiset kokevat hyötyvänsä liikkumisesta. Heidän toimintaympäristönsä tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia liikkumiseen. Kuljetuspalvelujen kehittäminen mahdollistaisi jo olemassa olevien liikuntapalveluiden ja -paikkojen käyttämisen. • 103 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Postereiden tiivistelmät (77–106) OSA III OSA III 77. Sirkku Säätelä, sjsk/sh, Förvaltningsmagister/HTM, lektor/lehtori, Yrkeshögskolan Novia/AMK Novia, Vasa Säker läkemedelsbehandling är en av de största utmaningarna inom patientsäkerhetsarbete idag. Enligt övervakningsmyndigheten VALVIRA (2013) har det framkommit, att det speciellt inom vårdenheter för äldre finns brister i läkemedelsbehandlingen. Socialoch hälsovårdsministeriet kräver att varje enhet, där det utförs läkemedelsbehandling bör ha en i praktiken fungerande, konkret läkemedelsbehandlingsplan som en del av patientsäkerhetsarbetet. I läkemedelsbehandlingsplanen beskrivs ansvarsområden och processer och planen styr arbetet på enheten. Syfte Att befrämja hållbar läkemedelsbehandling inom äldrevården. genom kartläggning av läkemedelsbehandlingsprocessen inom äldrevårdens organisationer i Österbotten. Projektet genomfördes i samarbete med Yrkeshögskolan Novias utbildning till sjukskötare i Vasa samt äldrevårdens organisationer. Med hjälp av projektresultaten kan organisationerna utveckla befintliga arbetssätt och skapa en i praktiken fungerande läkemedelsbehandlingsplan för att främja säker läkemedelsbehandling inom äldrevårdens enheter. Genom delta i projektet fick vårdstuderande möjlighet att tillämpa sina teoretiska kunskaper inom läkemedelsbehandling och på så sätt utveckla sin kompetens och samtidigt befrämja vården av äldre. Metod Strukturerad intervju samt dokumentstudier. Den strukturerade intervjuenkäten innehöll öppna frågor och baserades på social- och hälsovårdsministeriets direktiv angående säker läkemedelsbehandling. Med hjälp av enkäten kartlade studerande nuvarande arbetssätt och processer inom läkemedelsbehandling på sin praktikenhet genom att intervjua personalen och studera befintliga dokument angående läkemedelsbehandlingen på enheten. Resultat De preliminära resultaten visar att på alla deltagande enheter fanns en läkemedelsbehandlingsplan. Innehåll och omfattning varierade dock. Även kravnivån på läkemedelsbehandlingen varierade, vilket ställde olika krav på personalens kompetens. På vissa enheter ansågs personalens fortbildning vara bristfällig. Det framkom även oklarheter vid administreringen av läkemedel, uppföljningen av läkemedelsbehandlingen, dokumentationen samt uppföljningen av läkemedelsprocessen. Otydliga ansvarsområden och dålig kontinuitet gällande läkartjänster rapporterades, vilket försämrar utvärderingen av läkemedelsbehandlingen. Metod för rapportering av avvikelser fanns inte på alla enheter och ingen systematisk feedback gavs till personalen, vilket gör att processerna inte kan utvecklas. Konklusion Projektresultaten påvisar betydelsen av en praktiskt förankrad läkemedelsplan för att främja patientsäkerheten samt att en konstant uppföljning är viktig för att utveckla och förbättra läkemedelsbehandlingen inom äldrevården. OSA III Säker läkemedelsbehandling för en bättre äldrevård Parempaa ikääntyvien hoitoa turvallisen lääkehoidon avulla Turvallinen lääkehoito erityisesti ikääntyvien hoidossa on suuri haaste. VALVIRAn (2013) mukaan erityisesti ikääntyvien hoito- ja hoivapalveluissa on puutteita lääkehoidossa. Lääkehoitoa antavilla vanhustenhuollon toimintayksiköillä on oltava sosiaali- ja terveysministeriön Turvallinen lääkehoito -oppaan mukainen kirjallinen lääkehoitosuunnitelma. Tarkoitus Turvallisen lääkehoidon toteuttaminen lääkehoitosuunnitelmaa ja lääkehoidon prosessia kehittämällä ikääntyneiden palveluissa Pohjanmaalla. Toteutukseen osallistui AMK Novian ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijat ja ikääntyneiden palveluja tarjoavat yksiköt, joissa opiskelijat suorittivat harjoittelujaksonsa. Menetelmä Strukturoitu haastattelu sekä dokumenttitutkimus. Opiskelijat haastattelivat ohjaajia har- joittelupaikassaan ja kävivät henkilökunnan kanssa yksikön lääkehoitosuunnitelman läpi. Tulokset Kaikissa yksiköissä oli kirjallinen lääkehoitosuunnitelma, sisältö ja laajuus vaihtelivat. Lääkehoidon vaativuudessa oli eroja, mikä tarkoittaa henkilökunnan erilaisia pätevyysvaatimuksia. Joissakin yksiköissä henkilökunnan jatkokoulutus oli liian vähäistä. Lääkehoito oli erotettu omaksi tekniseksi toimeksi eikä se sisältynyt kokonaishoitoon. Lääkäreiden ja henkilökunnan suuri vaihtuvuus vaikuttaa myös lääkehoidon jatkuvuuteen ja arviointiin. Systemaattinen virheiden raportointi ja palaute puuttui joistakin yksiköistä. Yhteenveto Lääkehoitosuunnitelmaa kehittämällä voidaan parantaa potilasturvallisuutta ja yksilöllistä lääkehoitoa ikääntyneiden palveluissa. • 107 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 78. Taina Korhonen, toimintaterapeutti YAMK; Anna-Maija Puusti, TtM, ylihoitaja; Katriina Taavettila, psykiatrinen sairaanhoitaja, osastonhoitaja; Tiina Puotiniemi, TtM, kehittämis- ja laatupäällikkö ja Liisa Kantojärvi, LT, KM, osastonylilääkäri, psykiatrian ja psykogeriatrian erikoislääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, OYS Psykiatria Vanhuspsykiatrisen yhteistyön kehittäminen Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella Vanhuspsykiatrinen yhteistyö Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) erityisvastuualueella (erva) käynnistyi vuonna 2007 Psykiatrisen hoidon ja huume-/päihdehoidon kehittäminen ja uudelleen järjestely -hankkeen aikana. Viiden sairaanhoitopiirin (Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Länsi-Pohja, Lappi ja Kainuu) edustajat kokoontuivat säännöllisesti pohtimaan vanhuspsykiatrian kehittämistä. Tämän jälkeen yhteistyö on jatkunut edelleen. Nykyisin yhteistyöverkostoon kuuluu yli 30 henkilöä terveydenhuollon eri ammattiryhmistä (lääkärit, sairaanhoitajat, psykologit, sosiaalityöntekijät, toimintaterapeutit ja mielenterveyshoitajat). Kehittämistyötä jatkettiin Tervein mielin Pohjois-Suomessa, PPSHP:n osahankkeessa (Kaste) – Masentunut vanhus potilaana palvelujärjestelmässä. Osaprojekti toteutettiin vuosina 2010– 2011. Siinä selvitettiin työntekijöiden ja potilaiden kokemuksia masentuneiden vanhusten hoidosta ja hoitoketjun toimivuudesta. Lisäksi kartoitettiin hoidon kehittämisalueita. Tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi masentuneiden vanhusten hoidossa nousivat masennuksen tunnistaminen ja toimivammat hoitoketjut. Masentuneen vanhuksen hoitoon ja tunnistamiseen liittyviin ongelmiin on vastattu järjestämällä koulutusta OYS-ervan hoitohenkilökunnalle. Vanhuspsykiatristen työntekijöiden yhteistyö OYSin ervalla on koettu hyvänä verkostoitumisja kehittämismahdollisuutena. Aloitusvuodesta lähtien on järjestetty yhteisiä tapaamisia kaksi kertaa vuodessa eri sairaanhoitopiirien alueella. Niissä on mahdollista tutustua järjestävän tahon toimintoihin ja jakaa hyviä hoitokokemuksia, jotka perustuvat kliiniseen kokemukseen ja Käypä hoito -suosituksiin. Keskeinen osa vanhuspsykiatrista erva-yhteistyötä ovat yhteiset koulutustilaisuudet, joiden sisältö perustuu yhteisiin koulutustarpeisiin.• 108 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 79. Sari Kokkonen, TtM, lehtori; Tiina Väänänen, TtM, lehtori ja Marko Raitanen, YTL, lehtori, Saimaan amk Eurooppalainen Positive about dementia -hanke (POSADEM) on Saimaan ammattikorkeakoulun ja viiden muun eurooppalaisen oppilaitoksen yhteistyötä. Hanke kehittää uutta, yhteistä muistihäiriöihin liittyvää opetusta, johon valitaan eri maiden parhaat käytännöt. Sen aikana luodaan virtuaalinen oppimisympäristö, jossa korostetaan myönteistä ja arvostavaa suhtautumista muistisairaan elämään. Yhteisenä tavoitteena on yhtenäistää muistisairaiden hoitotyön opetusta ja hoitokäytäntöjä Euroopassa. Alussa kartoitetaan eri osanottajamaiden koulutuskäytänteitä ja muistisairauksiin liittyvää osaamista. Yhteistyössä tuotetaan virtuaalinen oppimisympäristö, joka on kokonaislaajuudeltaan 30 op. Se on suunnattu kansainvälisesti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen käyttöön. Materiaalia tuotetaan ensisijaisesti ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoiden opintoihin. Materiaali on osittain julkista ja kaikkien hyödynnettävissä. Hanketta toteuttavat: Bournemouthin yliopisto (Englanti), Dublinin yliopisto (Irlanti), Saimaan ammattikorkeakoulu (Suomi), Maastrichtin yliopisto (Hollanti) sekä Carinthian ammattikorkeakoulu (Itävalta). Hanketta johtaa Salfordin yliopisto (Englanti). EU-rahoitteinen POSADEM-hanke alkoi lokakuussa 2013 ja kestää kolme vuotta.• OSA III Positive about Dementia – kansainvälinen yhteistyöhanke muistisairauksista 109 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 80. Marjatta Lahti, kotihoidon johtaja; Tiina Hurme, asumispalvelujohtaja; Marja-Liisa Kanerva, avo- ja tukipalvelujohtaja ja Anu Korpinen, vuodeosastopalvelujohtaja, Heinolan sosiaali- ja terveystoimi Yleistilan arviointikiekko Heinolan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen vanhuspalveluissa oli tavoitteena luoda ennakoiva ja ennaltaehkäisevä toimintapa hoito- ja vanhustyöhön. Innoittajana toimi keväällä 2012 toteutettu tutustumis- ja opintomatka Tanskan vanhuspalveluihin. Matkalle osallistuivat hoito- ja vanhuspalveluista vastaavat viranhaltijat. Tanskassa tutustuimme hoitohenkilöstön käyttämään, asiakkaan tilan arviointikiekkoon. Matkan jälkeen käynnistimme kehittämishankkeen yleistilaa mittaavan arviointikiekon kehittämiseksi, ja sen jalkauttamiseksi hoitohenkilöstön päivittäiseksi apuvälineeksi. Tavoitteena on pitää kotihoidon ja asumispalvelun asiakkaat kotikuntoisina mahdollisimman pitkään ja ennakoida kotihoidossa, asumispalveluissa ja vuodeosastoilla tilanteet, joissa yleistilan lasku uhkaa, tarttua ajoissa toimintakykyä uhkaaviin tekijöihin sekä selvittää asiakkaan/potilaan oireet/toimintakykyä uhkaavat tilanteet nopeasti. Hyötynä on, ettei asiakkaan terveydentila romahda, hän välttyy komplikaatioilta ja säilyy kotikuntoisena. Tarkoituksena oli saada toimiva, kätevä työväline päivittäiseen käyttöön. Yleistilan arviointikiekko toimii muistilistana ja apuvälineenä. Se auttaa ja ohjaa työntekijää tekemään hoitaja-arvioita asiakkaan voinnista, kun yleistila laskee akuutisti tai tarvitaan apua tilanteen huononemisen ennakointiin. Koko henkilökunnan toivotaan omaksuvan ennakoivan työotteen ja ottavan arviointikiekon päivittäiseen käyttöön. Hanketta vietiin eteenpäin moniammatillisesti siten, että kotihoidon, asumispalvelun, vastaanoton sekä vuodeosastojen henkilöstön yhteisiä ennakoivan hoidon työpajoja järjestettiin learning cafe -menetelmällä. Ne toteutettiin kahtena iltapäivänä, ja niihin osallistui 110 hoitajaa hoito- ja vanhuspalveluista. Työntekijät miettivät ”tapaus Martan” pohjalta akuutin yleistilan ja hitaasti kehittyvän yleistilan laskuun liittyviä asioita kokonaisvaltaisesti. He osallistuivat aktiivisesti ideoiden työstämiseen. Työpajat onnistuivat hyvin, ja saadun palautteen keskiarvo oli 8 (asteikolla 4–10). Työpajoissa esiteltiin yleistilan arviointikiekon ensimmäinen versio. Siitä ja sen hyödyllisyydestä pyydettiin palautetta osallistuneilta. Kaikki vastaajat arvioivat kiekon hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Kiekkoa muokattiin ja paranneltiin vielä ennen lopullista painoon saattamista. Arviointikiekko saatiin painosta vuoden 2012 lopulla, ja sen jalkauttaminen aloitettiin 2013 alusta. Kiekkoa tehtiin tunnetuksi sosiaali- ja terveystoimen koko henkilöstölle järjestetyssä infotilaisuudessa. Sitä esiteltiin myös yksiköiden työpaikkatilaisuuksissa. Arviointikiekko päätettiin ottaa myös osaksi uusien työntekijöiden perehdyttämistä. Aiheesta oli artikkeli paikallislehti Itä-Hämeessä keväällä 2013. Toukokuussa 2014 kiekon jalkauttaminen pysyväksi työvälineeksi hoitotyöhön jatkuu eri yksiköissä.• 110 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 81. Veronika Piontek, yrittäjä, sairaanhoitaja Työpajan toteutusmalli: kuvan ja maalauksen keinoin iloa vanhuksen arkeen -projekti oli osa Hyvä arki vanhukselle -hanketta. Sen tavoitteena oli luoda taidealan opiskelijoille malli, joka auttaa toteuttamaan työpajan, valokuvan ja maalauksen keinoja hyödyntäen. Soveltavan tutkimuksen osiossa tavoitteena oli selvittää mitä tietoa tarvitaan, että taidealan opiskelijat pystyvät tuottamaan kuvan ja maalauksen keinoin vanhuksille iloa arkeen työpajan kautta. Tutkimuskysymykset olivat: Millainen kokemus opiskelijoille jäi työpajan jälkeen sekä oliko pohjatietoa tarpeeksi ennen sitä? Oliko perehdytys tarpeen ja riittävä? Miten työpajan toteutuminen onnistui? Tutkimusaineistona käytettiin opiskelijoiden haastattelua ja työpajan aikana tehtyjä havaintoja. Kehittämisprojektissa saatiin monipuolisesti tietoa työpajan toteutuksessa tarvittavista työkaluista, joista luotiin toteutusmalli. Konkreettisen mallin avulla on helpompi lähteä toteuttamaan voimauttavaa työpajaa yhteistyössä taidealan ammattilaisen kanssa. Toteutusmalli on jaettu kolmeen osaan, jotka kaikki takaavat opiskelijalle hyvän perehdytyksen ja sitä kautta työpajan onnistumisen. Nämä osiot ovat projektipäällikön rooli, käytännön järjestelyt ja perehdytys. Projekti osoitti, että taidealan koulutusta saanut henkilö tuo työpajan toteutukseen taiteellisen lähestymistavan sekä näkökulman.• OSA III Työpajan toteutusmalli – kuvan ja maalauksen keinoin iloa vanhusten arkeen 111 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 82. Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja ja Minna Lahnalampi-Lahtinen, sosiaalija terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto, palvelupäällikkö, Vantaan kaupunki, hoiva-asumisen palvelut; Taina Semi, konsultti, dementiatyön asiantuntija, GeroArtist Askeleita kulttuurin muutokseen: Vantaan vanhustyön renessanssi Kulttuurin muuttaminen tarkoittaa organisaation ja hoivayhteisöjen syvällistä ja perustavanlaatuista arvojen ja ajattelutapojen muuttamista. Kulttuurin muutoksen uskomus voidaan määritellä vanhuspalveluiden muodonmuutokseksi, joka perustuu persoonalähtöisiin arvoihin ja käytänteisiin. Niissä kuullaan ja arvostetaan vanhusten ja heidän hoitajiensa ja läheistensä ääniä. Persoonaan keskittynyt näkökulma ottaa hoivassa huomioon asiakkaan näkökulman omaan hoitoon ja tukeen. Tavoitteena on luoda psykososiaalinen ympäristö, joka tukee asiakkaan hyvinvointia. Muutosmatka vaatii vanhojen asenteiden ja uskomusten siirtämistä syrjään sekä koko henkilökunnan sitoutumista muutosprosessiin. Organisaation kestävä muutos vaatii syvällisen toimintastruktuurin muuttamista. Pitkäaikaishoidon kulttuurin muutosmatkan pitää olla saavutettavissa pitkällä välillä, muuttamalla vuorovaikutuksen laatua asiakkaiden ja henkilökunnan välillä sekä palvelujen ja toimintojen alueella koko organisaatiossa. Tällä matkalla on tukena KuMuu-fasilitaattori ja varhainen innostaja koulutuksen ja oman valmennuksen kautta. Yhteistyössä luodaan sellainen yhteisö, jossa asiakkaat haluavat elää ja työntekijät työskennellä ja jossa työtapoja ei laitosteta. Kulttuurinmuutosta tuetaan sekä pitkäaikaisettä lyhytaikaishoidon toimintaympäristöissä. Tehtäväkeskeisessä hoitokulttuurissa päivittäiset toiminnat jäävät helposti sivuun, kuulumatta kenellekään, ilman erikoisuutta tai yksittäistä haltijaa. Kulttuurinmuutosprosessin kautta on mahdollista romuttaa tehtäviin keskittyvät työtavat, joissa henkilökunta määrää arjen tahdin ja asiakkaat seuraavat osaston ja henkilökunnan rutiineja. Henkilökunta oppii tiedostamaan, että asioita voidaan tehdä eri tavalla. Elämänkokemukset ja rikastettu päivittäinen toiminta merkitsevät monimuotoisuutta, kauneutta, merkityksellisyyttä ja oleellisuutta asiakkaiden hyvinvoinnille, elämänlaadulle ja terveydelle. Ihmiseen keskittyneellä ymmärryksellä voidaan auttaa ratkaisemaan monia haasteellisia tilanteita, kehittämään kuntouttavia työtapoja ja yhteisön elämänmakuista elämää. Tavoitteena hyvä elämänlaatu – elämänmakuinen elämä, joka on vastakohta laitostumiselle ja arjen anonyymisyydelle.• Yhteinen arvopohja Ehdoton ei – epähumaanille hoivalle Arkipäiväisyys Merkitykselliset aktiviteetit/ yhteisö Joustavat rutiinit Läsnä oleva henkilökunta Vieraanvaraisuus Suhteet keskiössä 112 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 83. Sirkkaliisa Heimonen, PsT, toimialapäällikkö ja Minna Laine, logoterapeutti LTI, suunnittelija, Ikäinstituutti Ikäinstituutin Vanhuuden Mieli -projektin (RAY 2011–2014) päämääränä on edistää vanhusten mielen hyvinvointia aiheeseen liittyvää tietoa tuottaen ja kehittäen menetelmiä mielen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Hankkeessa on vahvistettu ammattihenkilöstön osaamista toteuttamalla kaksi pitkäkestoista Mahdollisuuksien Matka -pilottikoulutusta, joissa on juurrutettu logoterapeuttista ajattelua muistisairaiden ihmisten hoitoon. Logoterapeuttinen ajattelu soveltuu hyvin muistisairaiden hoidon tarkasteluun ja kehittämiseen, sillä se nostaa esiin ihmisen ainutkertaisuuden, mahdollisuudet ja voimavarat sekä elämän tarkoituksellisuuden. Mahdollisuuksien Matka -koulutuksessa on käsitelty hyvää hoitoa logoterapeuttisen ajattelun kehyksessä. Koulutuksen keskeisiä aiheita olivat hyvän hoidon lähtökohdat, ainutlaatuisen ihmisen kohtaaminen, ihmisen arvoa vahvistava hoitokulttuuri sekä tarkoituksellinen arki hyvän elämän perustana. Hoitajan voimavarat, itsensä johtaminen sekä työn tarkoituksellisuus olivat koulutuksen keskeisiä sisältöalueita. Koulutus koostui lähiopetuksesta (10 koulutuspäivää), teoriaa käytäntöön soveltavista välitehtävistä (12 erillistä tehtävää) ja itsenäisestä opiskelusta. Osallistujat kirjoittivat matkapäiväkirjaa, joka toimi yksilöllisen kehittymisen tukena ja itsearvioinnin välineenä. Koulutukseen liittyi myös kehittämistehtävä, jossa logoterapeuttista ajattelua sovellettiin omaan työhön. Koulutuksen päätteeksi osallistujat esittelivät omat kehittämistehtävänsä yhteisessä seminaarissa. Kehittämistehtävissä käsiteltiin muun muassa kohtaamisen voimaa, elämänhistoriatietojen hyödyntämistä, omaisten tukemista, työyhteisön toimintaa ja tarkoituksellisen arjen toteutumisen mahdollisuuksia eri toimintaympäristöissä. Koulutuksiin osallistuneista muodostuu osaajaverkosto, joka on perehtynyt logoterapeuttisen ajattelun soveltamiseen muistisairaiden hoidossa. He voivat juurruttaa edelleen logoterapeuttista ajattelua toimintaympäristössään ja levittää tietoa sen soveltamisesta. Ammattihenkilöstön osaaminen on avainasemassa ihmisarvoa vahvistavan ja tarkoituskeskeisen hoidon toteuttamisessa. Hyvän hoidon näkökulmasta logoterapeuttisen ajattelun voima liittyy hoitajan myönteisen ajattelun ja asennoitumisen vahvistumiseen ja sen myötä tarkoituksellisempiin valintoihin hoidon arjessa. Kehittämistehtävät ja osallistujien palaute osoittavat, että logoterapeuttinen ajattelu antaa hyvän pohjan muistisairaiden ihmisten hoidon kehittämiselle, oman ammatillisen osaamisen vahvistumiselle sekä työyhteisön yhteisen toiminnan suuntaamiselle. Mahdollisuuksien Matka -pilottikoulutusten pohjalta kehitetään malli, jota voidaan hyödyntää tulevaisuudessa ammatillisen täydennyskoulutuksen kentässä. • OSA III Vanhuuden Mieli -projekti juurruttaa logoterapeuttista ajattelua 113 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 84. Raija Leinonen, TtT, projektityöntekijä ja Maria Kuukkanen, KM, kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry Tunne perhehoito – hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä yksityiskodissa oman kodin ulkopuolella. Tavoitteena on antaa henkilölle mahdollisuus perheenomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Ikäihmisten perhehoito on vielä vähän käytetty palveluvaihtoehto, mutta kunnat ovat osoittaneet kasvavaa kiinnostusta sen käynnistämiseksi. Tärkeimmät perhehoitoa säätelevät lait ovat Perhehoitajalaki (312/1992) ja Sosiaalihuoltolaki (710/1982). Perhehoito voi olla jatkuvaa, jolloin ikäihminen saa tarvitsemansa hoivan ja huolenpidon mahdollisesti vuosien ajan. Lyhytaikaisen perhehoidon tavoitteena on tukea kotona asumista, ja se voi olla ennakkoon sovittua esimerkiksi omaishoidon sijaishoitoa tai äkilliseen tarpeeseen perustuvaa. Vahvuudet Perhehoidon vahvuuksia ovat mm. pysyvät ihmissuhteet, jatkuvuus ja koti elinympäristönä. Perhehoidossa on mahdollista antaa yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa. Ikäihminen voi elää perheessä normaalia arkea ja osallistua arjen askareisiin omien voimavarojensa ja toiveidensa puitteissa. Tämä lisää elämänlaatua ja tukee toimintakykyä. Perhehoito antaa hyvät mahdollisuudet käyttää yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä ja kokemista hoivan ja huolenpidon perustana. Se sopii erityisesti ikäihmiselle, jonka toimintakykyä heikentää muistiin vaikuttava sairaus, iän tuoma hauraus tai turvattomuuden tunne. Toteutus Perhehoidon järjestämisestä ja valvonnasta vastaa kunta, jonka tehtävä on järjestää perhehoitajalle ennakkovalmennus ja riittävä tuki. Perhehoitaja ja kunta tekevät toimeksiantosopimuksen, jossa sovitaan muun muassa hoitopalkkiosta, kulukorvauksesta sekä muusta tuesta, kuten täydennyskoulutuksesta ja vapaiden järjestämisestä. Yhteistyötä tehdään erityisesti kunnan kotihoidon kanssa. Kunta perii ikäihmiseltä maksun perhehoidosta. Tunne perhehoito -hanke Tunne perhehoito – Vanhusten perhehoidon pilotointi- ja juurruttamishankkeessa (2011–2014) rakennetaan ikäihmisten perhehoidolle vankka perusta yhteistyössä kuntien kanssa. Tavoitteena on lisätä perhehoidon tunnettuutta, kehittää laadukkaan perhehoidon toiminta- ja toteuttamismalli, parantaa laadunhallintamenetelmää sekä perhehoitajien täydennyskoulutusta ja tukea, muun muassa kouluttamalla vertaisryhmäohjaajia. Lisäksi hankkeessa koulutetaan ikäihmisten perhehoitajien kouluttajia. Pilottialueita ovat Kainuun maakunta -kuntayhtymä, Kristiinankaupunki ja Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä. Yhteistyötä tehdään myös kaikkien perhehoidon käynnistämisestä kiinnostuneiden kuntien, kehittämishankkeiden ja oppilaitosten kanssa. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. • 114 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 85. Anne Heikkilä, TtM, aluejohtaja ja Niina Forsström, sairaanhoitaja AMK, kotihoidon asiakasvastaava, Kouvolan kotihoito STM:n Terveyshyötymallin asiakasvastaavien sairaanhoitajien tehtäväkuva on erinomaisesti sovellettavissa kotihoitoon ja siinä tapahtuvaan palvelurakennemuutokseen. Kouvolassa toimintamallia on kehitetty kotihoitoon soveltuvaksi. Toimiin valitut henkilöt ovat sairaanhoitoalan ammattilaisia, jotka tuntevat yhteistyökumppanit ja palveluketjut hyvin. Asiakasvastaavat ovat saaneet toimintaa varten lisäkoulutusta, mm. Potilaan kliinisen tutkimisen menetelmien perusteet (3 op.) sekä muita, jotka ovat antaneet hyvän perustan asiakkaiden kohtaamiseen ja palveluiden järjestämiseen. Toiminnan tavoitteet •• Asiakkaan aseman vahvistaminen ja vastuuttaminen •• Omahoidon tukeminen ja omaisten vastuuttaminen •• Asiakkaan kanssa laadittu hoitosuunnitelma •• Asiakkaan tilanteeseen räätälöity, näyttöön perustuva hoito •• Laaja yhteistyö keskeisten yhteistyötahojen kanssa •• Kotiutustoiminnan kehittäminen Kotihoidon asiakasvastaavien toiminnan tavoitteet •• STM:n toimenpideohjelmassa on keskeisellä sijalla pitkäaikaissairauksien ehkäisyja hoitomalli eli Terveyshyötymalli. •• Terveyshyötymalli kohdistuu eniten hoidon tarpeessa olevien ihmisten aktiiviseen tunnistamiseen, ohjaamiseen ja vahvistamiseen. •• Periaatteena on siirtyä hajautetusta sairauskeskeisestä hoidosta kokonaisvaltaiseen, suunnitelmalliseen hoitoon. •• Terveyshyötymallin toteutuksesta vastaavat Kotihoidon asiakasvastaavat. OSA III Asiakasvastaavat kotiutuksen tukena Kouvolan kotihoidossa Kotihoidon asiakasvastaavan toiminnan pääperiaatteita •• Uusien asiakkaiden –– Palvelutarpeen kartoitus –– Asiakkuuden aloitus ja päättäminen –– Hoito- ja palvelusuunnitelman laatiminen –– Palveluohjaus, yhteistyö 3. sektorin, varhaisen tuen palvelujen, terveyspalvelujen, sivistyspalvelujen jne. kanssa –– Asiakkaan esittely tiimille –– Kotihoidon asiakasvirtojen seuranta –– Laskutuksen valmistelu –– Asiakaslistojen päivittäminen •• SAS-hakemukset keskitetysti asiakasvastaavan kautta • 115 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 86. Arja Suikkala, TtT, kehittämisryhmän vastaava; Eeva Kivelä, TtM, lehtori, hankeja tutkimustoiminnan koordinaattori; Pirjo Käyhkö, TtM, lehtori ja Eila Niitamo, TtM, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu Vanhusten hoitotyötä oppimassa – yhdessä uudistaen Vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias. Vanhusten palveluiden kehittämisen rinnalla on tärkeää saada nuoria rekrytoitua vaativaan vanhustyöhön. Se haastaa koulutuksen ja työelämän tiiviiseen yhteistyöhön vanhusten hoitotyön opetuksen uudistamiseksi ja vanhustyön vetovoimaisuuden lisäämiseksi. Kehittämishankkeessa osa hoitotyön auttamismenetelmien ja vanhusten hoitotyön teoreettisesta opetuksesta toteutettiin perinteisten opetusmenetelmien ja oppimistehtävien sijaan autenttisissa vanhusten hoitotyön ympäristöissä. Keskeisenä tavoitteena oli luoda ja vahvistaa hoitotyön opiskelijoiden mielikuvaa vanhustyöstä mielekkäänä ja houkuttelevana tulevaisuuden alana. Kehittämishankkeeseen osallistuivat hoitotyön koulutusohjelman opiskelijat, hoitotyön auttamismenetelmien ja vanhusten hoitotyön opettajat sekä hankkeessa mukana olleen organisaation vanhusten hoitotyössä työskentelevät, kuten sairaanhoitajat ja fysioterapeutti. Autenttisissa ympäristöissä toteutuneessa opetuksessa ja oppimisessa korostuivat asiakaskeskeinen ja asiakkaan osallisuutta ja toimintakykyä tukeva hoitotyö sekä vanhusten hoitotyöhön liittyvät toiminnot. Opiskelijat toteuttivat ohjattuina ja vanhusten suostumuksella tarinallisuuteen ja muisteluun perustuvia elämänkulkuhaastatteluja, vanhusten osallisuutta, toimintakykyä ja arkiliikkumista tukevaa ja aktivoivaa ryhmä- ja yksilöohjausta sekä oppimistavoitteiden mukaisia kliinisen hoitotyön toimintoja. Hankkeeseen osallistuneiden opiskelijoiden, opettajien, sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien palautteiden perusteella oppimistilanteet olivat avoimia, keskustelevia ja teorian ja käytännön integrointia edistäviä. Kehittämishankkeen toiminnot toivat positiivista vaihtelua työyhteisön arkeen ja edesauttoivat vanhusten hoitotyössä tarvittavan osaamisen syventämistä. Opiskelijoiden, opettajien ja työntekijöiden välinen dialogi mahdollisti yhdessä oppimisen ja siten asiantuntemuksen ja osaamisen jakamisen. Vanhukset kokemusasiantuntijoina lisäsivät oman elämäntarinansa kautta opiskelijoiden ymmärrystä vanhuksesta yksilönä ja persoonana. Opiskelijoiden järjestämät toimintatuokiot aktivoivat vanhuksia ja edistivät heidän toimintakykyään. Vanhusten osallistumisinnokkuus ja opiskelijoiden havainnot toimintansa myönteisistä vaikutuksista vanhusten toimintakykyyn koettiin palkitsevina. Autenttisissa ympäristöissä toteutettu oppiminen avartaa opiskelijoiden näkemystä vanhusten hoitotyön osaamisvaatimuksista. Toimintamalli on käytössä hankkeeseen osallistuneessa ammattikorkeakoulussa, hoitotyön auttamismenetelmien ja vanhusten hoitotyön opinnoissa. Toimintamallia voidaan hyödyntää myös muissa vanhustyön koulutuksissa ja muilla hoitotyön osa-alueilla.• 116 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 87. Marjaana Nissinen, suuhygienisti, opinnäytetyö Opinnäytetyön ohjaajat: Marjatta Komulainen, lehtori, Metropolia ja Hannaliisa Salmi, hammaslääkäri, Helsingin kaupungin suun terveydenhuolto Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa kotihoidon ohjaajien mielipiteitä moniammatillisesta yhteistyöstä suun terveydenhuollon kanssa. Tavoitteena oli saada kehittämisideoita moniammatilliseen yhteistyöhön, kotihoidon asiakkaiden tueksi. Työn teoreettinen viitekehys muodostui kotihoidosta, ikääntyneen suunterveydestä sekä moniammatillisuudesta kotihoidossa. Tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimusta varten haastateltiin 10 kotihoidon ohjaajaa Pohjois-Helsingin alueelta, koska tutkija vastaa itse alueen kotihoidon suunterveydenhoidon koordinaattoreiden koulutuksesta ja on heidän vastuusuuhygienistinsä. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluina teemahaastattelun avulla. Tutkimuksen mukaan potilaat saavat aikoja hammashoitolaan hyvin, mutta hammaslääkärin tai suuhygienistin kotikäyntejä toivottiin huonosti liikkuville monisairaille potilaille. Liikkuvaa suunhoitoyksikkö Liisua toivottiin myös potilaiden luo, jotta kuljetukset eivät olisi vanhuspotilaille liian raskaita. Kotihoidon työntekijät tarvitsevat myös enemmän tukea ja koulutusta potilaiden suunterveydestä ja sen kirjaamisesta hoitotietoihin. Suun terveydenhoidon koulutusta olisi saatava enemmän jo perusopinnoissa, ja työelämässä sitä tulisi antaa koko henkilökunnalle. Hammaslääkärin toivottiin tekevän suun terveystarkastuksen sekä hoitosuunnitelman uudelle kotihoidon asiakkaalle. Suuhygienistiopiskelijoiden kotihoidon työhönoppimisjaksoon oltiin tyytyväisiä, mutta suunhoidon koordinaattoreiden toimenkuvan selkeyttämistä ja terävöittämistä toivottiin. Tutkimusaineistosta nousi esiin, että kotihoidossa työskentelee osaavia ja motivoituneita hoitajia. Työtä tehdään jo nyt lähes tehokkuuden äärirajoilla, siksi innovatiivisia ratkaisuja tarvitaan lisää kotihoidon asiakkaiden suunterveyden tueksi. Raportoin tutkimustuloksista suun terveydenhuollon johdolle, kotihoidon ohjaajille, kotihoidon suunhoidon koordinaattoreille, suun terveydenhuollon ja kotihoidon työryhmälle, ikäihmisten suunhoidon kehittämistyöryhmälle sekä suun terveydenhuollon kehittämisiltapäivän osallistujille 2014. Kirjoitan tuloksista myös artikkelin Suun terveydeksi -lehteen. • OSA III Kotihoidon ohjaajat: moniammatillinen yhteistyö suun terveydenhuollon kanssa 117 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 88. Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö ja Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sote-yksikkö Eheä Elämän Ehtoo -hanke (EEE-hanke) Väestörakenteen muutokset asettavat suuret haasteet hyvinvointipalvelujen kehittämiselle. Palvelujen tuottamiseen tarvitaan yhä enemmän monipuolisia vanhustenhoitopalveluja sekä vanhustyöhön sitoutuneita ja motivoituneita työntekijöitä, joiden tieto- ja taitoperusta on hyvä sekä asenne vanhustyötä kohtaan myönteinen. Yhteistyöhankkeessa (ESR) kehitetään uusia toimintamalleja Kempeleen kunnan, CaritasSäätiön ja Villa Metsolan tarjoamiin vanhusten palveluihin, yhteistyössä Oulun seudun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston kanssa. Lähtökohtana on olemassa olevien voimavarojen ja osaamisen hyödyntäminen. Hanke tiivistää vanhusten palveluiden kouluttajien, tutkijoiden ja kehittäjien yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa. Tavoitteena on tuottaa uusia innovaatioita ja kehittää ikääntyvien ihmisten hoito- ja palvelumenetelmiä sekä monialaista yhteistyötä. Palvelujen käyttäjien osallistuminen kehittämistyöhön on oleellista. Toteutus Hankkeen toteutus on jaettu kahteen vaiheeseen. Kehittämistyön ensimmäisessä vaiheessa (2011–2012) on ollut keskeistä vastata yhteisöjen itse tuottamiin kehittämistarpeisiin. Tämän vuoksi yhteisöissä käynnistyi alussa suuri määrä pieniä kehittämisprosesseja, jotka kohdentuivat hyvinkin tarkasti asiakkaiden tai henkilöstön tunnistamiin arjen toimintojen kehittämiskohteisiin. Myös ammattikorkeakoulun opiskelijoita osallistui yksittäisten prosessien toteutukseen ja dokumentointiin. Ensimmäisen vaiheen lopussa ulkopuoliset arvioijat tuottivat väliarvioinnin, jonka tulokset ohjaavat osaltaan hankkeen toisen vaiheen (2013–2014) toteutusta. Ensimmäisen vaiheen kaikki kehittämiseen liittyvät prosessit ja niiden tuotteet on kerätty yhteen ja analysoitu Goffinin ja Mitchellin (2005) Innovaatioviisiottelun viitekehystä käyttäen. Toteutuneessa kehittämistyössä tunnistettiin ihmisiin ja organisaatioon sekä uusien tuotekehitysten toimeenpanoon liittyviä kehittämisen tekoja. Henkilöstö arvioi yhdessä palvelujen käyttäjien sekä organisaatioiden johdon kanssa analyysin tulokset ja määrittää ne innovaatiot tai innovaatioiden alut, joita kehitetään edelleen. Toisessa vaiheessa tehdään kiinteää yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden, Italian ja Tanskan kanssa. Hyödyt Hankkeesta hyötyvät siihen osallistuneet kohdeyhteisöt. Vaikutukset kohdistuvat myös korkeakouluissa tutkijoihin ja opettajiin, kansainvälisissä projekteissa toimiviin kehittäjiin sekä opiskelijoihin ja jatkotutkintoja suorittaviin. Hankkeessa mallinnetaan kansainvälistä vertaisarviointia, mikä lisää kehittämisorganisaatioiden kansainvälistymisosaamista.• 118 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 89. Kirsi-Marja Kaarlela, TtM, asiantuntijasairaanhoitaja, Espoon kaupunki, vanhustenpalvelut; Päivi Kankkunen, TtT, dosentti, yliopistonlehtori ja Mari Kangasniemi, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa vanhustyö ja sen laatu ovat olleet keskeisesti esillä. Vanhustyön taloudelliset säästöt ja palvelurakenteiden muutokset vaikuttavat sairaanhoitajien tekemään työhön ja työhyvinvointiin. Koska vanhusten määrä lisääntyy ja siten hoidon ja palvelun tarve kasvaa, on erityisen ajankohtaista tarkastella sairaanhoitajien työskentelyä vanhustyössä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien työtyytyväisyyttä vanhustyössä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitotyön johtamisessa ja rekrytointitilanteissa sekä sairaanhoidon opetuksessa. Aineisto kerättiin sairaanhoitajien (n=12) fokusryhmähaastatteluna neljässä pääkaupunkiseudun vanhusten pitkäaikaishoitoyksikössä. Tulosten mukaan vanhustenhoidossa toimivat sairaanhoitajat kokivat merkittävimmäksi työtyytyväisyyttä lisääväksi tekijäksi työn sisällön. Työhönsä tyytyväiset sairaanhoitajat kuvasivat kehittävänsä sekä omaa osaamistaan että hoitotyön käytänteitä. Sairaanhoitajien mukaan työtyytyväisyyttä parantaa työyhteisö, jossa on hyvä ilmapiiri. Avoimen palautteenannon, keskinäisen erilaisuuden kunnioituksen ja luottamuksen kuvattiin luovan hyvää työilmapiiriä. Myös sekä esimieheltä että työkavereilta saatu tuki olivat hoitajien mukaan tärkeitä työtyytyväisyystekijöitä. Yhteis- kunnallisella tasolla työtyytyväisyyteen liitettiin kuuluvaksi vanhusten ja vanhustyön sekä sairaanhoitajan ammatin arvostus, vanhustenhoidon julkisuuskuva, palkkaus ja työsuhde-edut suhteessa työn vaativuuteen sekä valtakunnallinen palvelujärjestelmän muutos. Jotta sairaanhoitajien määrä vanhustyössä voitaisiin tulevaisuudessa varmistaa, on kiinnitettävä huomiota siihen, että sairaanhoitajan toimenkuva on selkeä ja ammattiosaaminen saadaan käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Myös henkilökunnan hyviin työyhteisötaitoihin ja uusien työntekijöiden ja opiskelijoiden perehdytykseen on käytettävä riittävästi resursseja. Näiden vuoksi vanhustyön johtamista on kehitettävä siten, että esimiehillä on riittävä johtamisosaaminen. Myös vanhusten hoitoon liittyvien opintojaksojen sijoittuminen sairaanhoitajakoulutuksessa on arvioitava uudelleen. Tulevaisuuden mahdollista hoitajapulaa varten olisi varauduttava ajoissa ja pohdittava keinoja, jotka houkuttelevat pidentämään työuria sekä vahvistamalla alan vetovoimaisuutta nuorten rekrytoinnin tueksi. Näistä kysymyksistä tarvitaan jatkossa myös enemmän tutkimusta monipuolisilla tutkimusmenetelmillä. • OSA III Sairaanhoitajien työtyytyväisyys vanhustyössä Asiasanat: gerontologinen hoitotyö, laadullinen tutkimus, sairaanhoitaja, työtyytyväisyys, vanhustyö. 119 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 90. Mari Helin-Tuominen, YTM, projektivastaava, Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry Ikääntyvän omaisen ABC-opas auttaa tunnistamaan tilanteen ja rohkaisee hakemaan apua Etsivä omaistyö -projekti (Huoli puheeksi – ikääntyvien omaisasia sanoiksi) toteutetaan Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:ssä vuosina 2012–2015, Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella. Projekti toteutetaan koko Pirkanmaan alueella. Ikääntyvällä omaisella tarkoitetaan eläkeikäistä henkilöä, jonka läheisellä on mielenterveys-/ ja päihdeongelma (diagnosoitu/ ei-diagnosoitu). Läheinen voi olla oman perheen jäsen, sukulainen tai läheinen ystävä. Etsivä omaistyö -projektissa vahvistetaan ikääntyvien omaisten hyvinvointia varhaisen tunnistamisen ja tukemisen lähtökohdista. Kehittämistoiminta tehdään yhteistyössä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Myös omaiset itse ovat tärkeässä toimijan roolissa osana kehittämistoimintaa. Projektin työskentelymuotoja ovat arviointi, koulutus, työparityöskentely ja työnohjaukselliset keskustelut, sosiaalisessa mediassa tapahtuva verkkotyöskentely sekä tiedotus. Lisäksi siinä tuotetaan kirjallista ja verkkomateriaalia, joihin kuuluvat mm. omaisille suunnatut oppaat ja ammattilaisille suunnattu oppimateriaali. Jotta ikääntyvät voisivat tunnistaa mahdollisen omaisena olemisen tilanteensa ja rohkaistuisivat hakemaan tukea myös itselleen – voidakseen hyvin – projektissa laadittiin Ikääntyvän omaisen ABC-opas. Siinä kuvaillaan mielenterveys- ja päihdeongelmien ilmenemistä, ohjataan ja rohkaistaan ottamaan näihin liittyvä huoli puheeksi sekä kannustetaan ikääntyviä huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistaan. Verkkoversio on katsottavissa ja tulostettavissa yhdistyksen verkkosivuilla osoitteessa www.omaiset-tampere.fi. Maksuttoman painoversion voi tilata Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:stä. • Lähde: Ikääntyvän omaisen ABC-opas (2013), julkaisija Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry, Tampere. 120 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 91. Ulla Pöykkö, TtM, lehtori ja Anita Pyykkö, TtT, yliopettaja, DIAK Diakonia-ammattikorkeakoulussa (DIAK) lähdettiin kehittämään vanhustenhoitotyön käytännönläheistä oppimista uudistamalla pedagogisia ratkaisuja. Oppimisen suuntaaminen koulun ulkopuolelle yhteistyössä muiden toimijoiden (työelämä, järjestöt) kanssa on nykypäivää ammattikorkeakouluopinnoissa. Työelämän ja opiskelun yhdistämisen on oltava sellaista, että opiskelija voi saavuttaa opetussuunnitelman mukaisia tavoitteita ja opintoja. Pedagogisten ratkaisujen avulla opintoja voidaan suunnata suoraan työelämään ja esimerkiksi vanhusten pariin. DIAKin sairaanhoitaja- ja sairaanhoitaja-diakonissaopiskelijat ovat tehneet kotikäyntityötä osana vanhustenhoitotyön opintoja. Sitä tehdessään opiskelija hankkii osan opintokokonaisuuden/jakson osaamistavoitteista perheiden kotona. Kotikäyntityö on terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa, jota toteutetaan vanhuksen kotona, hänen ja omaisten ehdoilla. Se tapahtuu perheissä, joissa on muistisairas läheinen – yleensä vanhus, yhteistyössä Omaiset ja läheiset ry:n kautta. Huoli omaishoitajien jaksamisesta arvokkaassa työssään on myös kotikäyntityön taustalla. Muistisairas vanhus haluaa useimmiten asua kotona, mikä sairauden edetessä on mahdollista toisen ihmisen avun turvin. Usein puoliso sitoutuu hoitamaan pitkälle dementoitunutta puolisoaan, vaikka se voi olla raskasta puolison huonon fyysisen kunnon, sitovuuden ja haastavan käytöksen takia. Omaishoitajat saavat hetken omaa aikaa, kun opiskelijat huolehtivat kotona olevasta vanhuksesta. Käynnit toteutetaan opiskelijan ja perheen yhteisen suunnitelman ja aikataulun mukaisesti. Avustamis- ja auttamistyön lisäksi opiskelijat ovat voineet toteuttaa monenlaisia vuorovaikutteisia menetelmiä kotikäynneillään. Psykososiaalisilla menetelmillä on pyritty parantamaan elämänlaatua, sosiaalista toimintakykyä ja tukemaan jäljellä olevia voimavaroja. Omaishoitajien palautteet kotikäyntityöstä ovat olleet erittäin positiivisia. Heidän mielestään työ on ollut arvokasta, tarpeellista, ja se on tukenut omaishoitajien jaksamista. Hoidettavat kokevat kotikäyntityöstä olevan apua, ja toimintakyvyn eri osa-alueiden mainittiin parantuneen sen aikana. Opiskelijat ovat saaneet harjoitella erilaisia, toimintakykyä tukevia menetelmiä siinä ympäristössä, jossa ihminen elää. Yhdessä tekeminen on viesti siitä, että välitämme ja toimimme vanhusten hyvän elämän edistämiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Näiden kokemusten perusteella voidaan todeta, että kotikäyntityö on arvokasta toimintaa, jota omaishoitaja ja hoidettavat arvostavat. • OSA III Kotikäyntityössä näkee ihmisen omimmillaan 121 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 92. Henriikka Laurola, YTM, hankekoordinaattori, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry Juuri-hanke: Vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttaminen arjen käytäntöihin Vanhusten kaltoinkohtelu on vaiettu ja monimuotoinen ilmiö. Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan luottamuksellisessa suhteessa tapahtuvaa tekoa tai tekemättä jättämistä, joka aiheuttaa yli 65-vuotiaalle kärsimystä tai tuskaa, uhkaa hänen terveyttään, loukkaa hänen ihmisoikeuksiaan tai heikentää hänen elämänlaatuaan. Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön ja vanhustyön toimijoilla ei ole perinteisesti ollut yhteistä toimintakenttää. Väkivallan vastaisessa työssä on totuttu työskentelemään perheiden ja työikäisten parissa. Iän tuoma erityisyys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Vanhustyössä ikääntymiseen, toimintakykyyn ja sairauksiin liittyvät kysymykset ovat tuttuja. Väkivallan muotojen moninaisuutta ja niiden laaja-alaista vaikutusta ikääntyneen elämään ei kuitenkaan usein ole huomioitu riittävästi. Myös puuttumisen keinot koetaan vähäisiksi. Juuri-hanke on vuosina 2013–2017 toteutettava Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama innovatiivinen yhteistyö- ja kehittämishanke. Sen tarkoituksena on synnyttää uudenlaista osaamista ja työskentelytapoja yhdistämällä vanhustyön ja väkivaltatyön asiantuntijuus ja osaaminen. Hankkeessa kerätään ja jaetaan kokemuksia ja tietoa ikääntyneisiin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta ja kaltoinkohtelusta sekä ymmärrystä siitä, miten uudenlaisten toimintatapojen juurruttamisen prosessi arjen käytännöiksi tapahtuu. Juuri-hankkeen hallinnoinnista ja valtakunnallisesta koordinoinnista vastaa Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry. Pilotointi toteutetaan Oulussa yhteistyössä Oulun ensi- ja turvakoti ry:n ja Oulun Seudun Mäntykoti ry:n kanssa. Yhteistyökumppanit muodostavat Oulun seudulle ikääntyneisiin kohdistuvan, kaltoinkohtelun vastaisen työn osaamiskeskittymän. Keskeisenä tavoitteena on kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa tai niiden uhkaa kokeneiden ikääntyneiden auttaminen ja hyvinvoinnin turvaaminen osaavien ammattilaisten tukemana. Hanke tarjoaa ikäihmisten parissa työskenteleville ammattilaisille uudenlaista osaamista ja lähestymistapoja kaltoinkohtelua kokeneiden auttamiseen. Sillä pyritään lisäämään myös yleistä tietoisuutta kaltoinkohtelusta ja madaltamaan avun hakemisen kynnystä. Tuloksena syntyy oppimiskokemus, jonka kautta muodostuu alueellista asiantuntijuutta kohdata erilaista väkivaltaa ja kaltoinkohtelua kokeneita ikäihmisiä ja heidän läheisiään. Saadut kokemukset ja juurruttamisprosessin kuvaaminen lisäävät vanhusten kaltoinkohteluilmiöön liittyvää ymmärrystä sekä hyödyttävät vanhustyön ja väkivaltatyön toimijoita, suunnittelijoita ja päättäjiä. Tulokset kootaan valtakunnalliseksi tietopankiksi. Kerromme posterissa hankkeen etenemisestä ja tähänastisista kokemuksista.• 122 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 93. Tuulikki Grönberg, sh, TtK, TtM-opiskelija, Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö Tutkimukseni lähtökohtana oli eräässä suurehkossa suomalaisessa kaupungissa vuosina 2009–2012 toteutettu kolmivuotinen projekti, jonka kohderyhmänä olivat ikääntyneet maahanmuuttajat. Sen eräänä tavoitteena oli kehittää muistikuntoutusta vastaamaan heidän tarpeitaan, edeltäneen projektin havaintoihin perustuen. Tarkoitus ja tutkimustehtävä Ikääntymisen myötä kasvaa myös riski sairastua johonkin muistisairauteen. Ennusteiden mukaan ne lisääntyvät huomattavasti lähivuosikymmenien aikana. Maahanmuuttajien muistisairaudet ovat kulttuuri- ja kielierojen vuoksi todennäköisesti vieläkin suurempi haaste kuin kantasuomalaisten keskuudessa. Tarkoituksena oli kuvata, miten maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutusta toteutettiin sekä etsiä keinoja, joilla voitaisiin tukea ikääntyvän maahanmuuttajan hyvää ja tasapainoista vanhenemista ja toisaalta estää elämänlaadun heikkenemistä. Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineiston keräsin käyttäen etnografista lähestymistapaa. Tutkimuksen perusaineisto koostui projektin muistikuntoutusryhmien havainnoinneista. Tämän jälkeen haastattelin sekä ryhmiin osallistuneita ikääntyneitä että ryhmänohjaajaa ja muita maahanmuuttajien kanssa työskenteleviä asiantuntijoita. Kenttäpäiväkirjamerkintäni täydensivät ja syvensivät havainnointi- ja haastatteluaineistojen tuottamaa tietoa. Aineiston analysoin aineistolähtöisesti sisällönanalyysia käyttäen. Keskeiset tulokset ja johtopäätökset Osallistujat viihtyvät muistikuntoutusryhmissä. He keskustelivat vilkkaasti toistensa kanssa venäjäksi, välillä iloisesti nauraen sekä osallistuivat ryhmätoimintaan innokkaasti jokaisella tapaamisella. Havaintojeni ja haastattelujen perusteella kenelläkään ei ollut muistisairautta tai muistamisongelmia, joten muistikuntoutusryhmä osoittautui aivoja virkistäväksi, ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi. Sekä ryhmäläisten että asiantuntijoiden haastattelut vahvistivat päätelmäni. Ryhmissä käytiin mielellään ja vapaaehtoisesti juuri siksi, että niissä sai keskustella venäjän kielellä, pelata, jumpata ja laulaa yhdessä ihmisten kanssa, joilla on samankaltainen elämänhistoria, yhteiset sosiokulttuuriset kokemukset ja toisiaan vastaava nykyinen elämäntilanne. Tulokset osoittavat, että ikääntyneiden hyvän ja laadukkaan elämän yksi tärkeä osa on sosiokulttuurinen toiminta. Sitä tarjottaessa on otettava huomioon ihmisten yksilöllisyys, kokemuksellinen ja kulttuurinen erilaisuus ja etninen tausta. Ryhmätoiminnassa käytettävällä kielellä on merkitystä sekä identiteetin tukemisen, että yhteisten kokemusten jakamisen kannalta. Toisaalta asuinmaan kielen oppiminen on maahanmuuttajavanhuksille tärkeää arjessa selviytymisen kannalta, joten jokaiseen tapaamiseen olisi liitettävä myös suomen kielen opiskelua.• OSA III Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus 123 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 94. Maija-Liisa Aronpää, VTM, sosiaalialan koulutusohjelman lehtori; Hannele Lampo, KM, fysioterapian koulutusohjelman lehtori ja Elina Vuorio, VTM, projektipäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu Pumppu-hanke: Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut yhteistoiminta-alueella Pumppu-hanke on ylimaakunnallinen teemahanke (toteutetaan 1.5.2011–31.5.2014), jossa edistetään ja kehitetään kansalaislähtöisiä monituottajamalleja hyvinvointipalveluissa. Tavoitteena on uudistaa hyvinvointipalveluita sekä tapaa, jolla niitä tuotetaan. Hankkeessa edistetään alueiden välistä tiedon ja hyvien käytäntöjen levittämistä. Turun ammattikorkeakoulun toteuttamassa Pumppu/ TEHU-osahankkeessa kehitetään alueellisia hyvinvointipalvelurakenteita. Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut -hankeosion tavoitteena on ollut rakentaa 1.1.2013 käynnistyneelle Liedon, Koski TL:n, Marttilan ja Tarvasjoen sosiaali- ja terveystoimien yhteistoiminta-alueelle (Härkätien sosiaalija terveyspalvelut) sosiaali- ja terveystyön sekä kuntien sektorirajat ylittäviä ikäihmisten kotiin annettavia palvelumalleja. Yhteistoiminta-alueen kunnille on rakennettu yhteisiä kotihoidon palveluja ja sovittu niiden ehdoista ja maksuista. Hanketoiminnan myötä on myös selkiytetty seudullisia palvelumalleja ja -prosesseja sekä pyritty tavoittamaan kustannustehokkuutta ja ylläpitämään asiakastyytyväisyyttä. Palveluiden yhteisen mallintamisen kautta on tehty hyvää yhteistyötä kuntien välillä, asiakkaiden tarpeita vastaavia ja tasapuolisia palveluita tarjoamalla. Mallintamisella on pyrit- ty tuomaan läpinäkyvyyttä ja selkeyttä tarjottavien palveluiden periaatteista ja saatavuudesta. Palvelujen mallintamista ja uusien käytäntöjen muodostamista on kehitetty monialaisissa, yhteistoiminta-alueen työntekijöistä koostuvissa kehittämistyöryhmissä, niin sanotuissa teematiimeissä. Vuoden 2013 aikana oli käynnissä kolme teematiimiä: 1) kotihoidon kriteerit ja maksut 2) kotihoidon kotiutustoiminnan prosessi ja 3) kotihoidon palvelutarpeiden arviointi. Yhteistoiminta-alueen kotihoidon koko henkilöstö oli syksyllä mukana työstämässä edellä mainittuja teemoja. Henkilöstölle järjestettiin syksyllä 2013 ja keväällä 2014 Yhteistyöllä eteenpäin -työpajapäiviä, joiden tavoitteena oli osallistaa kaikki kehittämistyöhön ja sitouttaa heitä jo prosessin alkuvaiheista lähtien yhdessä muodostettuihin toimintamalleihin.• Lisätietoja: Turun ammattikorkeakoulu, Terveys ja hyvinvointi -tulosalue, TKI-toiminta Maija-Liisa Aronpää, p. 044 9074 540, maija-liisa.aronpaa (at) turkuamk.fi; Hannele Lampo, p. 044 9074 545, hannele.lampo (at) turkuamk.fi; Elina Vuorio, p. 040 3550 526, elina.vuorio (at) turkuamk.fi www.pumppu-hanke.blogspot.com 124 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 95. Minna Launonen, sh (AMK), esh, TtK, TtM-opiskelija; Tarja Kvist, TtT, yliopistotutkija, hoitotieteen laitoksen varajohtaja ja Raija Mäntynen, TtT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto Vaikka vanhusten määrä väestöstä kasvaa, he ovat ja tulevat olemaan entistä vireämpiä niin henkisesti kuin fyysisestikin yhä pidempään. Eläkkeelle siirtyy yhä terveempiä ja toimintakykyisempiä ikäluokkia. Vanhustyön painoarvon kohottaminen on inhimillisesti katsottuna arvokasta, mutta samalla myös taloudellisesti vaikuttavaa. Vanhuksia hoidetaan niin pitkäaikaishoidossa, avoterveydenhuollossa kuin myös sairaaloissa ja päivystyspoliklinikoilla. Näillä kaikilla sektoreilla sairaanhoitajilla on oltava tiedot ja käsitys siitä, mitä hyvä hoito vanhuksen kohdalla tarkoittaa. Aikaisemman kansainvälisen tutkimuksen mukaan sairaanhoitajat ovat tietoisia vanhusten itsemääräämisoikeuteen ja yksilöllisyyteen liittyvistä seikoista. Myös vanhuksen fyysisen aktiviteetin tukemista pidetään tärkeänä. Puutteita tiedoissa on sen sijaan ravitsemuksen ja lääkehoidon osaamisessa. Merkittävä este hyvän hoidon antamiselle oli tulosten mukaan ajan ja resurssien puute. Vanhusten määrän lisääntyessä huomio kääntyy siis hoidon laatuun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sairaanhoitajat kuvaavat vanhusta henkilönä ja hänelle annettavaa hyvää hoitoa sekä mitkä tekijät edistävät tai estävät hyvän hoidon toteutumista terveyskes- kuksen akuutilla vuodeosastolla. Tavoitteena on saada käsitys siitä, minkälaista ikääntyneen tai iäkkään henkilön hyvä hoito on sairaanhoitajien kuvaamana. Saatu tieto auttaa kehittämään vanhustenhoidon laatua. OSA III Sairaanhoitajien kuvauksia vanhusten hyvästä hoidosta terveyskeskuksen vuodeosastolla Tutkimuskysymykset 1. Miten sairaanhoitajat kuvaavat vanhuksen? 2. Millaista on vanhuksen hyvä hoito sairaanhoitajien kuvaamana? 3. Mitkä tekijät edistävät vanhuksen hyvän hoidon toteutumista? 4. Mitkä tekijät estävät vanhuksen hyvän hoidon toteutumista? Tutkimusaineisto kerätään kymmeneltä sairaanhoitajalta tammi–helmikuussa 2014. Aineiston keräämisessä käytetään puolistrukturoitua teemahaastattelua. Teema-alueet ovat vanhuskäsitteen määrittely, hyvän hoidon määrittely sekä hyvää hoitoa edistävien ja estävien tekijöiden määrittely. Aineisto analysoidaan sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset ovat saatavilla toukokuussa 2014, ja ne esitetään kongressissa. Tutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimusohjelmaa.• 125 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 96. Elina Karvinen, TtL ja LitM, ohjelmajohtaja; Pirjo Kalmari, VTM ja ft, ohjelmakoordinaattori; Laura Sormunen, ETM ja LitK, suunnittelija ja Anne Honkanen, LitM, viestintäsuunnittelija, Ikäinstituutti Liikkeellä voimaa vuosiin Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyviä maita. Liikunta on tärkeää ikäväestön terveyden, liikkumiskyvyn, mielen hyvinvoinnin ja muistin tukemisessa. Tutkimusten mukaan ikäihmisten fyysinen aktiivisuus, kuten kävely on vähenemässä ja vain harva liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Erityisesti voima- ja tasapainoharjoittelu on vähäistä. Valtakunnallisen Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelman ohjausryhmä laati Ikäihmisten liikunnan kansallisen toimenpideohjelman (OKM julkaisuja 2011:30), jonka päätavoitteena on lisätä terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien ikäihmisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia liikkua nykysuositusten mukaisesti. Lähtökohtana on fyysisen aktiivisuuden lisääminen, arkiliikuntaa sekä liikunnan omaehtoista tai ohjattua harrastamista yhdistäen. Toimenpideohjelman kohderyhminä ovat terveytensä kannalta liian vähän liikkuvat a) 60+ eläkkeelle siirtyvät/siirtyneet b) 75+ itsenäisesti asuvat, joilla on alkavia toimintakyvyn ongelmia sekä c) kotihoidon, palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon piirissä olevat ikäihmiset. Ikäinstituutti koordinoi ohjelman toteutumista yhteistyössä ohjausryhmän ja heidän taustatahojensa viestijöiden kanssa. Toimenpide-ehdotusten käyttöönottoon kutsutaan ikäihmisten liikunnan päättäjiä ja toimijoita julkiselta, kolmannelta ja yksityiseltä sektorilta. Koordinointia rahoittavat Raha-automaattiyhdistys, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Toimintatapa Toimenpideohjelma esittää 16 ehdotusta, joissa tuodaan esille tarve kehittää liikkumisympäristöjä, lisätä liikuntaneuvontaa ja ohjattua liikuntatoimintaa. Myös tiedon jakaminen ja osaamisen vahvistaminen ikäihmisten terveysliikunnasta on tärkeää. Ohjelman toteutus käynnistettiin joulukuussa 2013 Ikäihmisten liikunnan foorumissa. Tilaisuudessa käynnistettiin ikäihmisten liikunnan hyväksi tehtävien lupausten kerääminen ja avattiin verkostoon ilmoittautuminen verkkosivujen kautta. Vuonna 2014 järjestetään kuusi alueellista seminaaria, joissa kootaan verkostoja ikäihmisten kolmen kohderyhmän ympärille, jaetaan tietoa ja esitellään hyviä toimintatapoja. Alueseminaarien ja verkostoista nousevien tarpeiden pohjalta valitaan kohderyhmittäin keskeisimmät toimenpide-ehdotukset. Niiden toteutumista tuetaan verkostotyöllä, jota Ikäinstituutti koordinoi. Yhteenveto Ehdotusten toimeenpanoa edistetään toimenpideohjelmassa verkostomaisella työtavalla. Tuloksia verkostojen kasvusta ja käynnistyneistä toiminnoista esitellään kongressissa. Toimintatapojen valinta ja käyttöönotto edellyttävät poikkisektorista yhteistyötä, tiedonvälitystä ja resurssien yhdistämistä niin valtakunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisesti. Ikäihmisten näkemykset ovat keskeisiä, kun toimintoja kehitetään.• 126 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 97. Noora Juvonen, projektipäällikkö ja Päivi Karhunen, toimialajohtaja, Miset Oy Ikääntyneillä on tarpeita palveluille, joita he tarvitsevat ennen kuin pääsevät kunnallisten vanhuspalvelujen piiriin. Tarvittava apu voi olla apua arkipäivän askareiden hoitamiseen, tukea ja seuraa kävelylenkille, apua suursiivoukseen tai esimerkiksi pientä nikkarointia liikkumisen mahdollistamiseksi omassa kodissa. Kaikkia mahdollisia kotona asumista tukevia palveluja ei ole vielä edes keksitty. Mikkelin seudun elinkeinoyhtiö Miset Oy toteutti Muotoillut palvelut -hankkeen, jossa luotiin uusia kotiin vietäviä hoivapalveluja palvelumuotoilun keinoin. Uusille hoivapalveluille on suuri tarve. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä lisääntyy maakunnan kaikissa kunnissa seuraavan parinkymmenen vuoden ajan. Vuoteen 2030 mennessä Etelä-Savossa on 50 000 yli 65-vuotiasta, mikä merkitsee 13 000 ikääntynyttä enemmän kuin vuonna 2011. Valtakunnallisten sosiaali- ja terveyspoliittisten linjausten mukaan 91–92:n yli 75-vuotiaan sadasta olisi tulevaisuudessa asuttava kotona. Uusia palveluja tarvitaan mahdollistamaan tämä. Kehittämistyössä hyödynnettiin palvelumuotoilun menetelmiä. Palvelujen suunnittelussa korostuu tällöin ymmärrys siitä, mitä asiakkaat kokevat palvelun aikana ja miten he palvelua käyttävät. Palveluaihioiden soveltumista myyntiin testattiin käytännön hoitotyössä ennen käyttöönottoa. Kehittämisprosessin aikana yrityksiin karttui uutta palvelumuotoilun osaamista, jota yritykset voivat jatkossa hyödyntää uusia palveluja kehittäessään. Hankkeessa syntyneet palvelut on kohdistettu pääosin yli 70-vuotiaille asiakkaille. Palvelut ovat usein niitä, joita tarvitaan ennen kunnallisten palvelujen piiriin pääsemistä. Uudet palvelut myös tukevat asiakkaiden itsenäisen suoriutumisen ja toimintakyvyn ylläpitoa. Asiakkaat tai heidän omaisensa ovat valmiita maksamaan kyseisistä palveluista itse. • OSA III Palvelumuotoilun keinoin uusia kotiin vietäviä palveluja Hankkeeseen osallistuneet yritykset Hius & Hoiva Zelinda, HoivaHovi Oy, H10 Kymppipalvelu Oy, Mikkelin Kuntopalvelu, Mikkelin Hoivapalvelu Pelakuu Oy, Tmi Sipri Sirkka Ylönen Hankkeessa luodut palvelut 3 kuntoa ja toimintakykyä ylläpitävää palvelua 2 kodin turvallisuuden ja viihtyisyyden varmistavaa palvelua 1 kokonaisvaltainen huolenpitopalvelu Hankkeen toteuttaja Mikkelin seudun elinkeinoyhtiö Miset Oy Toteutusaika: 2.5.2013–28.2.2014 Rahoittajat: EU:n Euroopan sosiaalirahasto, Etelä-Savon ELY-keskus, Mikkelin seudun kunnat ja hankkeeseen osallistuneet yritykset Lisätiedot: www.miset.fi/muotoillut_palvelut 127 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 98. Heli Starck, TtM, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti Iäkkäiden ulkoilu lisääntyy Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelman (2005–2014) tavoitteena on ottaa käyttöön hyviä toimintatapoja ikäihmisten ulkoiluun. Käyttöönottoa tuetaan Ikäinstituutin mentoroinnilla. Säännöllinen ulkoilu kuuluu hyvään vanhuuteen. Se virkistää mieltä, parantaa liikkumisvarmuutta ja auttaa säilyttämään itsenäisyyttä. Ulkona liikkuminen edistää osallisuutta ja on iäkkäiden tärkein harrastus. Yli puolella 75 vuotta täyttäneistä naisista ja yli kolmanneksella miehistä on vaikeuksia suoriutua puolen kilometrin kävelystä. Haastavat reitit, tasapainovaikeudet, kaatumisen pelko ja kävelykaverin puute ovat usein ulkoilun esteenä. Ulkoilun hyvien toimintatapojen käyttöönotto Ulkoiluystävätoiminta Ikäinstituutin Ulkoiluystäväksi iäkkäälle -kouluttajakoulutus antaa valmiudet kouluttaa ystäviä ikäihmisille, jotka eivät yksin pääse ulos. Ulkoilureitit suunnitellaan iäkkään tarpeiden ja toiveiden perusteella – yhdessä voidaan käydä asioilla tai tutustua mielipaikkoihin. Ulkoiluystävä ja iäkäs tekevät kirjallisen sopimuksen, jossa ystävä sitoutuu noudattamaan vapaaehtoistyön yleisiä periaatteita ja iäkäs ulkoilemaan omalla vastuullaan. Yhdessä sovitaan ulkoilun säännöllisyydestä ja jakson pituudesta. Ohjatut ulkoiluryhmät Ulkoiluryhmiä voivat järjestää esimerkiksi kunnan liikuntatoimi, palvelutalot ja järjestöt. Ryhmät tarjoavat elämyksiä ja sosiaalisia kontakteja. Ulkoiluystäville ne tarjoavat yhteisöllisen vaihtoehdon ulkoiluapuna toimimiselle. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti keskeisellä paikalla. Tarvittaessa ulkoiluystävät hakevat iäkkäät kotiovelta. Vaihtoehtoina on erimittaisia ja -vauhtisia lenkkejä, joiden varrelta löytyy penkkejä ja muita levähdyspaikkoja. Talviaikaan voi kävellä lämmitetyllä jalkapallokentällä. Kävelylenkit voidaan teemoittaa luonto- tai kulttuurikävelyiksi. Vie vanhus ulos -kampanja Vuosittaisen, noin kolme kuukautta kestävän, haastekampanjan tavoitteena on edistää toimintakyvyltään heikentyneiden iäkkäiden säännöllistä ulkoilua turvallisessa seurassa, vuodenajasta riippumatta. Yksityishenkilöt ja yhteisöt osallistuvat kampanjaan ulkoilemalla iäkkään kanssa, kirjaamalla ulkoilukerrat verkkosivuille, kertomalla ulkoilukokemuksestaan ja haastamalla muut toimijat mukaan. Sivustolla näkyy reaaliaikaisesti ulkoilukertojen lukumäärä sekä uusimmat ulkoilutarinat. Kampanja sai vuoden 2012 Innopalkinnon. Tuloksia ja päätelmät Voimaa vanhuuteen -kunnissa (38) on lisätty iäkkäiden ulkoilua. Vuonna 2010 ohjattuja ulkoiluryhmiä oli seitsemän, vuonna 2013 jo 57. Ulkoiluapua oli tarjolla 34 kunnassa ja apua sai 2 078 ikäihmistä. Kolmena vuonna järjestettyyn Vie vanhus ulos -kampanjaan osallistui 25 Voimaa vanhuuteen -kuntaa vuonna 2013. Kampanja on innostanut palvelutaloja ottamaan ulkoilun tavaksi, ja järjestöt ovat tarjoutuneet ulkoiluavuksi.• 128 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 99. Outi Honkanen, farmasian tohtori, laatupäällikkö; Marjo Vainio, farmaseutti, LHKA, asiakkuuspäällikkö; Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekki, annosjakeluyksikkö Lääkkeiden koneellinen annosjakelu on toimintamalli, jossa apteekki tai sairaala-apteekki toimittaa potilaan lääkkeet kerta-annoskohtaisiin pusseihin jaettuina 1–2 viikon erissä. Avohuollossa koneellista annosjakelua tehdään apteekkien välisenä sopimusvalmistuksena. ANJA-annosjakeluyksikkö (PharmaService Oy, Espoonlahden apteekin annosjakeluyksikkö, www.pharmaservice.fi), on toiminut vuodesta 2001 lähtien ja palvelee yli 300 apteekkia ja 18 000 potilasta. ANJA-yksikössä potilaan kokonaislääkitys (sekä annosjakeluun tulevat että muut lääkkeet) tarkastetaan interaktio-ohjelmalla aina ennen palvelun aloittamista ja jokaisen lääkitysmuutoksen yhteydessä. Mahdollisista päällekkäi- syyksistä ja haitallisista interaktioista lähetetään raportti apteekkiin, joka ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Lääkityksen tarkastuksen merkitystä selvitettiin ANJA-yksikössä kirjaamalla annosjakelutilauksissa esiintyneet interaktiot ja muut lääkitysvirheet 8 viikon ajalta. Tänä aikana tilauksia tuli yhteensä noin 48 800 kappaletta. OSA III Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa parantaa potilasturvallisuutta Tilauksista löytyi yhteensä 79 tapausta (0,16 %), joista raportoitiin apteekille: •• D-luokan interaktiot, 39 kpl •• C-luokan interaktiot, 29 kpl Selvityksen perusteella annosjakelutilauksen interaktiotarkastus on tarpeellinen ja lisää merkittävästi lääkitysturvallisuutta.• 129 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 100. Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (AMK), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Kaikenikäisten jalkaterveyttä edistetään ohjauksella ja neuvonnalla Terveet jalat ovat osa ihmisen kokonaisterveyttä, ja ne muodostavat liikkumisen ja toimintakykyisyyden perustan. Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry (SJJL) on jäsenjärjestönä maailmanlaajuisessa jalkaterapeuttien kattojärjestössä, International Federation of Podiatrists (IFP). Se lanseeraa toukokuun jalkakuukaudeksi joka vuosi, ja sillä on aina jokin tietty teema tai aihealue. Jokaisen maakohtaisen liiton on tarkoitus ideoida ja toteuttaa kuukauden teemaan liittyviä ilmaisia – yleisötapahtumia, tietoiskuja ja lehtikirjoituksia. Aikaisempina vuosina teemoina ovat olleet mm. ääreisverenkiertohäiriöt alaraajoissa (vuonna 2010), nivelrikko (2011), jalkaterän alueen biomekaaniset muutokset (2012), ikääntyneiden jalkaterveys (2013) ja tänä vuonna varpaankynsien ja jalkaterän ihon terveys. Tavoitteena on lisätä kansalaisten tietoutta jalkaterveyden merkityksestä ja hoidosta sekä tutustua jalkojenhoitajan ja jalkaterapeutin ammattiin. Menetelmät Jalkaterapian oppilaitokset ja yksittäiset ammatinharjoittajat ovat osallistuneet kuukauden teeman esittelyyn ja tapahtumien järjestelyyn. SJJL ry järjesti vuonna 2012 yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa jalkapäivän, jossa osallistujat pääsivät kokeilemaan terveellistä paljasjalkakävelyä koulun urheilusaliin rakennetulla radalla. Sen lisäksi jalkaterapeuttiopiskelijat ohjasivat kävijöitä jalkaterveyden hoidossa, kenkien valinnassa ja jalkavoimistelussa. Vuonna 2013 puolestaan Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonlinnan kampuksen jalkaterapeuttiopiskelijat järjestivät alueen ikääntyneille teemapäivän oppilaitoksessa, jossa arvioitiin jalkaterveyttä ja esiteltiin erilaisia omahoitomenetelmiä. SJJL on helpottanut jäsenistönsä toimintaa kuukauden aikana ja valmistanut mm. PowerPoint-esityksiä heille luentomateriaaliksi. Tulokset Tapahtumat ovat keränneet osallistujia monipuolisesti eri aloilta ja eri ikäryhmistä. Osallistujia on kiinnostanut erityisesti kenkien merkitys jalkaterveydelle ja jalkaterveyden hoidon uudet menetelmät. Ohjaus ja neuvonta jalkojen omahoitoon on korostunut useana vuonna, mikä osoittaa väestön kiinnostuksen jalkaterveyttä kohtaan. Johtopäätökset Jalkakuukausi on toimiva tapa lisätä kansalaisten tietoisuutta jaloista ja niiden merkityksestä. Sen viettämistä jatketaan tulevaisuudessa maailman jalkaterapian kattojärjestön teemojen mukaisesti. SJJL ry kannustaa jäsenistöään vielä aktiivisempaan toimintaan kuukauden aikana ja tuottaa materiaalia jäsenistön käyttöön. Tulevien jalkakuukausien aikana toimintaa pyritään laajentamaan myös eri alueiden terveydenhuolto-organisaatioihin, työpaikoille ja oppilaitoksiin. • 130 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 101. Anne Hietanen, projektledare och Gunilla Kulla, överlärare, Yrkeshögskolan Novia Sinikka Palosaari, lektor och Pirjo Peltomäki, lektor, Vaasan ammattikorkeakoulu Reijo Malkamäki, beredningschef och Eevi-Kaisa Yrjölä, projektkoordinator, SPEK Bakgrunden till projektet grundar sig på de utmaningar som uppstår med en åldrande befolkning samt de begränsade resurser som är i samklang med nationella och regionala mål att äldre skall bo hemma i allt större utsträckning. Projektets övergripande syfte är att utveckla nya innovativa lösningar som stöder och förlänger äldres hemmaboende samt aktivt åldrande. Projektet är ett tvärvetenskapligt samarbetsprojekt mellan Yrkeshögskolan Novia, VAMK, Räddningsbranschens Centralorganisation i Finland (SPEK). Projektet är tvåspråkigt. Projektets specifika syften är att kartlägga genom befintliga metoder och genom evidens hur man befrämjar och stöder äldre personer hemmaboende, säkerhet och aktivt åldrande. Till målgrupperna hör yrkeshögskolestuderande inom hälso- och socialvård, äldre, närståendevårdare, samt professionella och personer inom tredje sektorn som arbetar bland äldre. Metoderna som används i projektet är webenkät till yrkesverksamma inom äldre- vården, separata workshops för de äldre, anhörigvårdare och professionella och frivilliga. Dessutom anordnas säkerhetsskolning i form av föreläsningar och praktiska övningar i en ”rullande bostadslägenhet inrymd i en lastbilssläpvagn”. De preliminära resultaten från webenkäten pekar på att säkerhetsfrågor inte har fått tillräckligt med uppmärksamhet under välfärdsfrämjande hembesök riktade till äldre. Det finns inte heller ett färdigt system för hur man rapporterar om säkerhetsbrister i hemmen. Därutöver uppgavs det att det saknas tillräckligt med aktiviteter bland i kommunerna för de äldre och ett förslag om ett behov av ett ökat antalet hembesök. Man rekommenderade en ökad satsning på förebyggande- och social verksamhet. Överlag angavs ett önskemål om ett förbättrat samarbete mellan aktörer inom äldrevård- och omsorg, anhöriga och de äldre själva.• OSA III Projektet Hemma bäst – Kotona paras (2013–2014) 131 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 102. Raija Tahvonen FT, prof.; Eila Järvenpää FT, erikoistutkija ja Tuomo Tupasela ETM, vanhempi tutkija, MTT; Helena Kautola TkT, tutkimusjohtaja; Tiina Mäenpää TtT, yliopettaja ja Tuija Pirttijärvi ETT, yliopettaja, HAMK OPTIFEL – Optimised food products for elderly population OPTIFEL-hankkeen (2013–2017) päämääränä on parantaa ikääntyneiden ravinnon ravitsemuksellista laatua. Kun ravintoainesisällön lisäksi kiinnitetään huomiota tuotteiden aistittavaan laatuun ja pakkauksiin, ravintoaineet saadaan tuotteista käyttöön. Hanketta rahoitetaan EU:n 7. puiteohjelman KBBE-ohjelmasta ja sitä toteuttaa 26 tutkimus- ja yrityspartneria kymmenessä Euroopan maassa. Hanketta koordinoi INRA (Ranska). Suomesta hankkeeseen osallistuvat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT sekä Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu HAMK. Tavoitteet •• Laatia tuotteiden laatuun liittyviä määrittelyjä, jotka vastaavat ikääntyneiden ravintotarpeita ja odotuksia tuotteiden ominaisuuksien suhteen. •• Tuottaa hedelmä-, marja- ja vihannestuotteiden konsepteja, jotka perustuvat em. määrittelyihin. •• Valmistaa konseptien perusteella maukkaita ja ravintorikkaita koe-elintarvikkeita, joiden kehityksessä raatina on ikääntyneitä henkilöitä. •• Laajentaa hedelmä-, marja- ja vihannesraaka-aineiden käyttöä valmisteissa ja laajentaa tarjolla olevaa tuotevalikoimaa. Odotettavissa olevat tulokset Hanke alkoi syksyllä 2013. Euroopan maissa on koottu ikääntyneistä koostuvia kuluttajaryhmiä. Ikääntyneiltä on yksittäisten henkilöiden haastatteluina tai ryhmäkeskusteluna tiedusteltu vihannes-, hedelmä- ja marjatuotteiden käytöstä ja mieltymyksistä sekä pakkauksien käytettävyydestä. Tulokset valmistuvat vuoden 2014 aikana. Eri maissa on melko erilaiset ravitsemussuositukset. Osallistuvista maista ja laajemminkin kerätään tietoa ravitsemussuosituksista ja -tutkimuksista, joista koostetaan suositukset, erityisesti ikääntyneille tarkoitetuista ruokavalioista. Tietoja hyödynnetään ikääntyneille tarkoitettujen tuotekehityskonseptien ja uusien tuotteiden, valmistusprosessien ja pakkausten suunnittelussa ja toteutuksessa, myös hankkeen aikana. Laajakantoisempana tuloksena toivomme, että erityisesti Suomessa ruokavaliossa käytettävien kasviperäisten raaka-aineiden valikoima monipuolistuu sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttömäärä nousee ainakin ravitsemussuositusten tasolle. Näillä toimilla pitäisi tutkimusten mukaan olla positiivista vaikutusta ihmisten hyvinvointiin ja terveydentilaan.• 132 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 103. Maarit Patama-Jussila, proviisori, Hyvinkään 1. apteekki; Anne Lehtonen, proviisori, Pharmac Finland Oy ja Leena Astala, apteekkari, Luvian apteekki Lääkkeiden koneellinen annosjakelu on palvelu, jossa asiakas saa apteekista kahden viikon lääkkeet annospusseihin jaettuna. Annosjakelun on todettu lisäävän lääkitysturvallisuutta. Annospusseihin on merkitty selkeästi asiakkaan nimi, ottoajankohta ja lääkkeiden nimet. Jokaisen lääke-erän yhteydessä asiakas saa ajan tasalla olevan annostuskortin. Lääkkeet jaetaan lääketehdasolosuhteissa hygieenisesti, ja laatupoikkeamat ovat harvinaisia. Toimintamalliin liittyy riskikohtia, joista voi aiheutua potilaalle haittaa. Poikkeamariskien tunnistaminen on tärkeää, jotta ne voidaan huomioida ja estää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koneellisen annosjakelun eri vaiheiden riskikohtia lääkitysturvallisuuden kannalta. Menetelmä Kohderyhmänä olivat apteekkien koneellista annosjakelutyötä tekevät farmaseutit sekä annosjakelutyöhön osallistuvat hoitajat. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna kolmessa apteekissa ja kolmessa hoitoyksikössä. Yhteensä haastateltiin kahdeksaa farmaseuttia ja 13 hoitajaa. Haastattelut toteutettiin pääosin ryhmähaastatteluna. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja tulokset analysoitiin aineistolähtöisesti. Tulokset Annosjakelun aloitus uudella asiakkaalla ja lääkitysmuutosten toteutuminen olivat yleisimmin mainitut riskikohdat. Aloitusvaiheessa asiakkaan täydellisen ja ajantasaisen lääkitystiedon saaminen apteekkiin koettiin selkeäksi riskiksi. Esille nousi huoli lääkityskortin tiedoista, onko kaikki asiakkaalla käytössä olevat lääkkeet, myös itsehoitolääkkeet kirjattu. Riskin aiheuttajaksi koettiin myös se, että asiakkaalla on usein aloitusvaiheessa käytössä sekä dosetti että annospussit. Jäljellä olevat lääkkeet jaetaan dosettiin ja osa lääkkeistä on jo siirtynyt annospusseihin. Apteekissa riskikohdaksi mainittiin asiakkaan lääkitystietojen kirjaaminen annosjakeluohjelmaan. Annosjakelun toteutusvaiheessa koettiin riskiksi lääkemuutosten ilmoittaminen apteekkiin ja muutosten vieminen annosjakelutilaukseen. Apteekissa on myös varmistettava, että asiakkaalle ei toimiteta samaa lääkeainetta sekä lääkepakkauksessa että annospusseissa. Tämä on riski erityisesti silloin, jos asiakkaalle haetaan lääkkeitä eri apteekeista. Tarvittaessa käytettävien lääkkeiden kohdalla on varmistettava niiden yhteensopivuus annosjaeltujen lääkkeiden kanssa eli kuinka koko apteekin henkilökunta ohjeistetaan toimimaan annosjakeluasiakkaiden kanssa. Tutkimuksessa todettiin, että koneellisessa annosjakelussa olevien asiakkaiden lääkeneuvonta on haasteellista. Sitä ei päästy aina antamaan suoraan asiakkaalle eikä apteekista toimitettu pakkausselostetta lääkkeiden mukana. Annosjakeluun siirtyminen edellyttää toimintatapojen muutosta. Riskikohtien tunnistaminen ja vastuiden selkeyttäminen auttavat luomaan yhteiset turvalliset toimintatavat. Säännöllinen yhteistyössä tapahtuva toiminnan arviointi ja kehittäminen auttavat turvallisen lääkehoidon prosessin rakentamista. Näin asiakas saa koneellisesta annosjakelusta parhaan mahdollisen hyödyn ja turvallisen lääkehoidon.• OSA III Riskikohtien kartoitus koneellisen annosjakeluprosessin eri vaiheissa 133 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 104. Frank Ryhänen, projektipäällikkö ja Anniina Pajunen, projektityöntekijä, Vantaa, Laurea-amk Muu työryhmä: Katja Tikkanen, projektityöntekijä, Espoo; Katariina Raij, tutkija, Teknologialainaamo; Paula Lehto, tutkija, Espoon kehitysympäristöt ja Eeva Järveläinen, tutkija, Nuorten mobiilisovellus, Laurea-amk Hyvinvointiteknologiatuotteita ja -palveluja eri-ikäisille mHealth booster on ESR:n ja Uudenmaan ELY-keskuksen rahoittama hanke, jonka Laurea-ammattikorkeakoulu (1.8.2013–31.12.2014) toteuttaa. Siinä suunnitellaan ja toteutetaan kehitysympäristöjä, joissa hyvinvointiteknologiatuotteita ja -palveluja esitellään ja testataan ohjatusti yhdessä asiakkaiden, yritysten ja asiantuntijoiden kanssa. Hankkeessa edistetään tuotteiden ja -palveluiden jalkautumista tukemaan ihmisten hyvinvointia, kuntoutumista, kotona selviytymistä ja elämänhallintaa. Tavoitteet •• Edistää ja kasvattaa hyvinvointitekno- logiayritysten liiketoimintaa sekä lisätä liiketoimintaosaamista. •• Lisätä työpaikkoja hyvinvointiteknologiatoimialalle ja kohdentaa niitä vapaille ICT-osaajille. •• Hyödyntää yritysten kehittämiä hyvinvointiteknologiaratkaisuja ja niiden tuomia mahdollisuuksia sekä mahdollistaa ratkaisuihin tutustuminen ja niiden testaaminen. •• Varmistaa tutkimuksen myötä henkilöstön ja opiskelijoiden teknologiaosaaminen aidossa toimintaympäristössä. •• Tuottaa tutkimustietoa teknologiapohjaisten ratkaisujen vaikuttavuudesta. Hankkeen kehitysympäristöt ovat Soukan palvelukeskuksen Hyvinvointikioski ja kokeilupisteet, Tapiolan terveysaseman Hyvinvointitorin kokeilupiste, Tikkurilan kirjaston Kokeilupiste ja Teknologialainaamo, sekä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille kehitettävä mobiilisovellus elämänhallinnan tukemiseksi. Menetelmälliset ratkaisut mHealth booster -hankkeen tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, kehittää, suunnitella ja tuottaa hyvinvointiteknologiaa hyödyntäviä kehitysympäristöjä sekä arvioida kehitysympäristöjen tuomat mahdollisuudet eri-ikäisten asiakasryhmien hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja kotona selviytymisen tukemiseksi. Asiakaslähtöisissä kehitysympäristöissä yritykset voivat esitellä tuotteitaan ja palvelujaan loppukäyttäjille ja asiantuntijoille ja saada palautetta käyttäjiltä. Lähtökohtana on toimintatutkimus, jolloin eri vaiheissa tuotetaan uutta tietoa ja toimintaa yhdessä toimijoiden kanssa. Se sopii tilanteisiin, joissa pyritään muuttamaan jotakin ja samanaikaisesti lisäämään ymmärrystä ja tietoa toiminnasta ja muutoksesta. Yhdessä asiakkaiden, asiantuntijoiden ja yritysten kanssa tuotetaan ja arvioidaan hyvinvointiteknologiaa hyödyntävien tuotteiden ja palvelujen soveltuvuus kotiympäristöissä. Samalla selvitetään myös tuotteiden ja palvelujen käyttäjäsoveltuvuus. Hankkeessa selvitetään myös minkälaista uutta osaamista asiakkaat, asiantuntijat ja yrittäjät tarvitsevat uusien tuotteiden ja palvelujen jalkauttamiseksi. Toimintatutkimuksessa suunnitellaan ja toteutetaan kehitysympäristöt, joita arvioidaan vaikuttavuuden näkökulmasta. Vaikuttavuutta tarkastellaan 1) talouden ja uudistumisen 2) ympäristön 3) oppimisen ja osaamisen sekä 4) hyvinvoinnin näkökulmista.• 134 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 105. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto SOTERGO Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto SOTERGO OSA III Verkosto •• Kokoaa ja välittää tietoa henkilöstön ja potilaiden terveyttä ja turvallisuutta edistävistä ergonomisista menetelmistä. •• Edistää ergonomiaa käsittelevän teorian ja käytännön vuoropuhelua. •• Järjestää vuosittain kesäkuussa 2-päiväisen verkostoseminaarin. •• Ylläpitää www.sotergo.fi -verkkosivustoa, jonka kautta voi myös liittyä verkoston jäseneksi. Verkostoon ovat tervetulleita sosiaali- ja terveyden huoltoalalla eri tehtävissä toimivat henkilöt (mm. esimiehet, hoitotyöntekijät, kehittäjät, kouluttajat, tutkijat, apuvälineyritysten edustajat), jotka sitoutuvat noudattamaan verkoston arvoja ja eettisiä toiminta -ohjeita. Vuoden 2014 alussa jäseniä oli noin 630, ja määrä lisääntyy tasaisesti. Taustaa Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomia-verkosto perustettiin huhtikuussa 2004. Sen päätehtäväksi muotoutui tiedonvälitys jäsenistölle. Verkoston alkuunpanijoita ja vahvoja kehittämisen ja ylläpidon taustavaikuttajia ovat edelleen Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö sekä KT Kuntatyönantajat. Toimintaa ohjaa asiantuntijaryhmä, ja sitä hallinnoi Työturvallisuuskeskus. Toiminnan pelisäännöt: •• avoimuus •• vastuullisuus •• luottamuksellisuus •• tasavertaisuus •• sitoutuneisuus •• osallisuus •• vuorovaikutteisuus ja tiedonvälitys 135 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 106. Anu Silvennoinen, projektikoordinaattori, Mervi Kanniainen, projektityöntekijä ja Eija Myllymäki, projektityöntekijä, IkäArvokas-hanke, Kirkkopalvelut ry Vanhuus ei ole uhka, yksinäisyys ja syrjäytyminen on Kolmenkymmenen vuoden kuluttua lähes kolmasosa suomalaisista on yli 65-vuotiaita – vanhusten määrä on kaksinkertaistunut nykyisestä. Vanhuus ikäjaksona ei ole kaikilla samanlainen. Yksinäisyys koettelee kolmannesta vanhuksista ja iän myötä yksinäisyyden kokemus vain lisääntyy. Tilastokeskuksen mukaan joka toinen päivä yli 65-vuotias tekee itsemurhan. Vanhusten elinolosuhteet ja palvelut vaihtelevat. Pienissä ja syrjäisissä kunnissa vanhustyön voimavarat ovat vähäiset, kasvukeskuksissa kunnat kamppailevat pystyäkseen palvelemaan kasvavaa vanhusmäärää. IkäArvokas – etsivän ja osallistavan vanhustyön hanke (2014–2016) on rahoitettu vuoden 2013 yhteisvastuukeräyksen tuotoilla. Kohderyhmänä ovat heikoimmassa asemassa olevat yksinäiset ja syrjäytyneet vanhukset. Yksinäisyyden ja syrjäytymisen taustalla voivat olla päihdeja mielenterveysongelmat, leskeksi jääminen, omaishoitajuus, muistisairaudet tai asumisen esteellisyys. Toiminnan lähtökohtana hankkeessa on voimavaralähtöisyys. Tavoitteena on etsiä koteihinsa yksin jääneitä heikko-osaisia vanhuksia, selvittää heidän tilanteensa ja ohjata heitä palvelujen piiriin. Vanhusten vertaistukihenkilöiksi koulutetaan vapaaehtoisia aktiivisia vanhuksia. Vanhuksille kehitetään heidän tarpeistaan lähteviä vertaistoiminnan muotoja. Seurakuntien diakoniatyöhön tuotetaan etsivään ja osallistavaan vanhustyöhön ja vertaistoimintaan liittyvää koulutusmateriaalia. Lisäksi kehitetään etsivään työhön työmenetelmiä ja -välineitä. Yhteistyössä vanhusten löytämisessä toimivat arkiset toimintaympäristöt kuten apteekit, ruokajakelupisteiden työntekijät, taksit, taloyhtiöt ja kaupat. Hankkeessa lisätään tietoisuutta yksinäisten ja eristäytyneiden vanhusten kohtaamisesta ja avun tarpeesta arjen toimintaympäristöissä ja ammattilaisten keskuudessa. Myös omaisten ja läheisten rooli on merkittävä. Verkostoista on koottu pilottiseurakuntien alueelle monialaiset kehittämisryhmät. Niiden myötä pystytään tavoitteista tekemään kehittämistyötä ja saadaan vanhusten, ammattilaisten, järjestöjen ja paikkakuntakuntakohtaisesti ”kentän ääni” kuulumaan kehittämistyössä riittävästi. Yhdessä pilottiseurakunnassa on käynnistynyt Kuulolla-toiminta. Yksinäiset/syrjäytyneet vanhukset tai heidän läheisensä voivat soittaa aamulla luottamuksellisesti seurakunnan diakoniatyöntekijälle ja keskustella mieltään painavista asioista. Arkisiin toimintaympäristöihin on koulutuksen jälkeen toimitettu yhteydenottokortteja jaettavaksi yksinäisille vanhuksille. Korteissa kehotetaan ottamaan yhteyttä vanhustyöstä vastaavaan diakoniatyöntekijään. Kortin voi myös laittaa maksutta postiin, jolloin vanhukseen otetaan yhteyttä. Lisäksi vapaaehtoinen on kuvannut diakoniatyön arkea vanhustyössä, ja valokuvista on järjestetty valokuvanäyttely. Hanke toteutetaan yhteistyössä Kirkkopalveluiden Kehittämiskeskus Tyynelän ja pilottiseurakuntien: Mikkelin, Varkauden, Pieksämäen, Salon, Turku Katariinan ja Pöytyän diakoniatyön kanssa.• 136 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 NÄYTTEILLEASETTAJAT Yritys Osasto Ab HUR Oy 31 Attendo Oy 35 Avainsäätiö 25 Celia-kirjasto 10 Creativ Company Oy 14 Debora Oy P1 Delipap Oy P23 Doctagon Oy Ab P15 DRA Consulting Oy P10 Elsi Technologies Oy 26 Erja Raittinen Oy 11 Eventia Oy Vanhuus rokkaa P18 22 Everon Oy Fenno Medical Oy 5 Gerontologinen ravitsemus Gery ry P17 Helsingin Seniorisäätiö P4 HelsinkiMissio P21 Ikäinstituutti 4 Iloinen Päivä Oy 21 Kauneusshop 12 Kuuloliitto ry P5 Lahden kaupunki, Ikäpalo-hanke 28 Mainio Vire Oy 37 MediMattress Oy P7 Omnia aikuisopisto 15 Pharmac Finland Oy 7 PharmaService Oy 29 Pro dosis Oy P13 Raisoft Oy Ltd P16 Respecta Oy P11 SCA Hygiene Products Oy Ab OSA III Evendos Oy 30 Seniortek Oy P12 Sirkulta.fi Tmi Sirkku Hannila 13 Sosiaali- ja terveysalan Tietopalvelu P14 Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry Stiegelmeyer Oy P6 23-24 Suomen Fysiogeriatria Oy P22 Suomen Luustoliitto ry 34 Suomen Mielenterveysseura 32 Suomen sairaanhoitajaliitto ry 2 Turvallisen vanhuuden puolesta - Suvanto ry P3 Tamro Oyj P8 Tehy ry 1 Tunstall Oy 38 Turun ammattikorkeakoulu Tutoris Oy P9 UKK-instituutti P19 Valio Oy 18 Vanhustyön keskusliitto 19 Verman Oy P2 Yrjö ja Hanna Kodit 33 Lisäksi: Autot Citroën 137 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014 Tehy_VV_210x148_2014-ilmo.indd 1 kuvat: Shutterstock & Jaakko Tähti Elämän tärkeisiin hetkiin 24/04/14 14:15 Vanhustyön vastuunkantajat 2014 on moniammatillinen kansallinen kongressi ja täydennyskoulutustapahtuma, joka järjestetään nyt toisen kerran entistä laajempana. Asiantuntijaluentojen lisäksi ohjelmassa on lyhyitä suullisia esityksiä, työnäytöksiä, postereita ja alan ammatillinen näyttely. Teemat Turvallinen hoitopolku – Valvonnan näkökulmat – Kolmas sektori ja omaishoito – Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen – Näkökulmia turvallisuuteen - Ikäihmisten palvelujen tarpeet ja tarjonta – Toimintakykyinen vanhuus kotihoidossa – Elämänlaatua ja edunvalvontaa. Kongressikirja on käytännöllinen muistijälki ja tietolähde tapahtumasta ja se toimii jälkikäteenkin käsikirjana työpaikoilla ja päätöksenteossa. Ohjelman lisäksi kirjassa on tiivistelmiä esityksistä ja postereista. Tapahtuman sisällön tuotanto Suomen Bioanalyytikkoliitto, Suomen Farmasialiitto, Suomen Fysioterapeutit, Suomen Röntgenhoitajaliitto, Suomen sairaanhoitajaliitto, Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto STAL, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ja Tehy. Näyttely Globex Oy, http://globex.fi Tapahtuman suunnittelu ja järjestelyt Tehy ry, www.tehy.fi www.facebook.com/tehy.fi | www.twitter.com/tehy_ry www.vanhustyonvastuunkantajat.fi
© Copyright 2024