Kongressikirja - Vanhustyön vastuunkantajat
KONGRESSIKIRJA Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 13.–14.10.2011 Marina Congress Center, Helsinki www.vanhustyonvastuunkantajat.fi Kirjan toimitus: Riitta Eerola, Mervi Flinkman, Tuija Kinnunen-Moilanen, Tuulariitta Ruontimo Taitto: Innocorp Oy • Paino: Mutiprint Oy, 2011 Sisällys Sisällys Sisällys3 Vanhustyön vastuunkantajat kongressin ohjelma 7 TORSTAI 13.10.2011 aamupäivä iltapäivä 7 8 PERJANTAI 14.10.2011 aamupäivä9 iltapäivä10 Suulliset esitykset (42–63) 11 Toimintakykyinen vanhuus torstai 13.10.2011 klo 12.45–16.00 11 Saumaton yhteistyö ja turvallisuus perjantai 14.10.2011 klo 10.15–12.15 13 Terveyden edistäminen perjantai 14.10.2011 iltapäivä klo 13.15–14.45 14 Posterinäyttely (64–84) 15 Tervetuloa kongressiin! Marja-Kaarina Koskinen 17 3 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Luentotiivistelmät (1–41) 1. 19 Elämänlaatua ja parempaa arkea – Sosiaali- ja terveysministeriön iäkkäiden palvelujen kehittämistoimet 20 2. Muistisairaat ihmiset hoito- ja palvelujärjestelmässä 22 3. Turvallisuus ja käytännön vanhustyö 23 4. Yhdessä vahvan vanhuuden puolesta – Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa opittua 24 5. Vanhusten kaatumistapaturmien ehkäisy 25 6. Vaaratapahtuma – syyllistymis- vai oppimisprosessi? 26 7. Vanhus palvelujärjestelmän puristuksissa 27 8. Asiakastieto, palveluohjaus ja saumattomat palvelut 28 9. Etiikan näkökulma vanhustyön vastuunkantamiseen 29 10. Yhteiskunnalliset yritykset – mahdollisuus vai mahdottomuus? 30 11. Vanhusten toimintakyvyn edistäminen 31 12. Kuntoutusneuvola ikäihmisen kotona asumisen tukena 32 13. Koti kuntoutuksen keskiössä 34 14. Kotona asuminen – olemista, tekemistä, asumista vai merkityksellistä elämää? 35 15. Toimiva koti – tietoa esteettömästä ja turvallisesta asumisesta 37 16. Ikääntyvät maahanmuuttajat ja Suomi 38 17. Terveyskioski kauppakeskuksessa Ylöjärvellä 40 18. Vanhusten verinäytteenotto 41 19. Laadukas vieritutkimus 43 20. Proud Age – Asenteella ikääntyvän yhteiskunnan edelläkävijäksi 44 21. Iäkkäiden turvallinen lääkehoito 45 22. Vanhusten riskilääkkeet ja lääkehoidon ongelmien tunnistaminen 46 23. Yrittäjänä vanhustyössä – arkea vai juhlaa? 47 24. Kolmas sektori vanhusten palvelujärjestelmässä Järjestöt – uhka vai mahdollisuus vanhustyössä? 48 25. Vanhustyön keskusliitto kolmannen sektorin toimijana 49 26. Toimintakykyinen vanhus laitoshoidossa, Case Kotka 50 27. Muistisairaiden vanhusten toiminnallinen arki 51 28. Gerontologinen puheterapia: Nielemisen häiriöstä kommunikoinnin sekä vuorovaikutuksen arviointiin 52 29. Vanhusten suunhoidon haasteet 53 30. Liika on aina liikaa – ikääntyneilläkin 54 31. Ikäihmisten alkoholinkäyttö palvelutaloissa 55 32. Lääkehoidon kokonaisarviointi Turvallista lääkehoitoa moniammatillisesti, case Lapua 56 33. Lääkehoidon kokonaisarviointi Lapuan terveyskeskuksen kokemukset vuosilta 2008–2010 57 34. Mistä syntyy asiakaslähtöinen hoitotyö? 58 4 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 35. Koulutuksella vanhustyön osaajaksi 59 36. Vanhusten jalkaterveys - keskeinen osa toimintakykyä 61 37. Asiakkaana ikääntyvä näkövammainen 62 38. Vanhusten asumisen paloturvallisuus 63 39. Miten ympäristö voi tukea muistisairasta ihmistä ja häntä avustavia henkilöitä 64 40. Miten ravinto tukee ikääntyneiden hyvinvointia? 65 41. Ikääntyvän ihon hoidossa huomioitavia seikkoja 66 Suullisten esitysten tiivistelmät (42–63) 67 42. Virtuaalinen ikääntyvän ideaalikoti oppimisja kehitysympäristönä (Hima) -projekti, 2010–2013 68 43. Potilashuoneesta virtuaaliseksi olohuoneeksi 69 44. Suuhygienisti-opiskelijat iäkkään ihmisen suun terveyden edistäjinä – kokemuksia suupirssistä 70 45. Vanhukset innokkaita eReseptin käyttöönottajia KanTa-palvelujen rakentaminen on terveydenhuollon suuri sähköinen mullistus 71 46. Interaktiivinen etäkuntoutus potilaan toipilasajan tukemisessa 72 47. Kotona asuvan ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistäminen eri toimijoiden yhteistyöllä 73 48. Voiko laitoshoidossa oleva ikääntynyt henkilö kuntoutua? 74 49. Kunto – hankkeella haaveista totta 75 50. Ikääntyvien nielemishäiriöt ja ravitsemus Swallowing difficulties, eating habits and malnutrion among older people in residential care 76 51. Ikääntyneiden jalkaterveyden tukeminen – kuvaus hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotoiminnoista palvelutaloissa 77 52. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus 78 53. Päätöksenteko potilaan elämän loppuvaiheessa 79 54. Hyvä arki Jalkarannan sairaalassa 80 55. Suupirssi – hymy mukana 81 56. Arviointihoitaja – mallin kokeilu Satakunnan sph:n yhteispäivystyksessä 82 57. Kuulopalvelu lähellä ikäihmistä 83 58. Ikäihmisten neuvola edistänyt vanhusten kotona selviytymistä 84 59. Ammatillisen urakehityksen portaat johtamisen näkökulmasta 85 60. Kokemuksia muistisairaiden keskusteluryhmistä 86 61. Valokuvista säveltäminen lisää muistisairaan merkityksellistä puhetta 87 62. Yhteisömusiikkipedagogit – uusia vastuunjakajia vanhustenhoidossa 88 63. Ikääntyneiden mielenterveyden edistäminen – tukea käytännön työhön 89 5 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Postereiden abstraktit (64–84) 91 64. Mobiilipalvelut senioreiden terveyden edistämisessä 92 65. Älä riko hoitajaasi -kampanja 93 66. Kotina sairaala 94 67. Pyöriikö pillerit? Päivystyssairaalan lääketurvallisuuden kehittämishanke 95 68. Kotihoidon asiakkaiden suun terveydentilan kartoittaminen sosiaalihammashoidollisella lähestymistavalla 96 69. Hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni 97 70. Kehittämistyö OSAKE-toiminnan avulla Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla 98 71. Palveluohjausmallin kehittäminen Neurologisella kuntoutusosastolla 99 72. Muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivisen kivun arviointi ja hoito 100 73. Hatanpään puistosairaalan poliklinikan mentorointi 101 74. Ikääntyneiden neuvolatoiminta Raumalla 102 75. Gerontologinen hoitotyö – uudenlaista osaamista koulutuksen ja työelämän yhteistyöllä 103 76. Näkökulmia ikääntyneen muistipotilaan palveluketjun eheydestä ja tiedonkulusta 104 77. Kotihoidon palvelupaletti – asiakkaan ja työntekijän yhteinen työväline hoidon ja hoivan suunnittelussa 105 78. Yhteistoiminnallinen työn ja työhyvinvoinnin kehittäminen Kannelmäen palvelutalossa 106 79. Ikäihmisten kaltoinkohtelu ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä 107 80. Ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015 108 81. Luovat menetelmät hoitotyössä – tiedon, ymmärryksen ja rohkeuden asia 109 82. Opinnäytetyöt vanhustyön kehittämisen tukena 110 83. Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen ja ohjaus ikääntyneiden näkökulmasta 111 84. Hyvät ja pahat rutiinit 112 6 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Vanhustyön vastuunkantajat kongressin ohjelma TORSTAI 13.10.2011 7.30 aamupäivä alkaen postereiden kiinnitys ja ilmoittautuminen Kaikille yhteinen ohjelma, Europaea-sali 9.00–9.25 Valtiovallan tervehdys Reijo Väärälä, apulaisosastopäälikkö, sosiaali- ja terveyspalveluosasto, STM 9.25–9.45 Vanhustyön johtajan tunnustuspalkinto, La Carita –säätiö 9.45–10.30 10.30–11.00 11.00–11.45 11.45–13.00 1. Elämänlaatua ja parempaa arkea – STM:n iäkkäiden ihmisten palvelujen kehittämistoimet Päivi Voutilainen, TtT, dosentti. neuvotteleva virkamies, STM Tauko näyttelyyn tutustumista 2. Muistisairaat ihmiset hoito- ja palvelujärjestelmässä Ulla Eloniemi-Sulkava, dosentti, erikoistutkija, THL Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, posterit 7 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi TORSTAI 13.10.2011 iltapäivä Teemat • iltapäivä Teema I • Turvallinen vanhuus 13.00–13.45 3. Turvallisuus ja käytännön vanhustyö Hanna Aschan, ThM, johtamisen MBA, vanhuspalveluiden johtaja, Pihlajalinna Oy 14.00–14.40 4. Yhdessä vahvan vanhuuden puolesta – voimaa vanhuuteen -ohjelmassa opittua Pirjo Kalmari, ohjelmakoordinaattori, Ikäinstituutti, Kuntokallio-säätiö 14.40–15.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, posterit 15.00–15.45 5. Vanhusten kaatumistapaturmien ehkäisy Mika Palvanen, LT, dosentti, erikoistutkija, UKK-instituutti 16.00–16.45 6. Vaaratapahtuma – syyllistymis- vai oppimisprosessi? Marina Kinnunen, laatupäällikkö, Vaasan keskussairaala Teema II • Saumaton yhteistyö vanhustenhoidossa 13.00–14.00 7. Vanhus palvelujärjestelmän puristuksissa Jukka Louhija, MD, PhD, vanhustenpalvelun johtaja, dosentti, Espoon kaupunki 14.00–14.45 8. Asiakastieto, palveluohjaus ja saumattomat palvelut Kirsi Kiviniemi, TtT, johtaja, Turun kaupunki, Vanhuskeskus 14.45–15.15 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, posterit 15.15–16.00 9. Etiikan näkökulma vanhustyön vastuunkantamiseen Mari Kangasniemi, TtT, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto 16.00–16.45 10. Yhteiskunnalliset yritykset palveluntuottajina – mahdollisuus vai mahdottomuus? Outi Teittinen, projektipäällikkö, Tampereen kaupunki Teema III • Toimintakykyinen vanhuus 13.00–14.00 11. Vanhusten toimintakyvyn edistämisen moniammatillisuus Taina Rantanen, professori, Jyväskylän yliopisto 14.00–15.00 12. Kuntoutusneuvola ikäihmisen kotona asumisen tukena Oili Harri-Lehtonen, TtL, kehittämispäällikkö, Kuntoutuksen edistämisyhdistys ry 15.00–15.30 15.30–17.00 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, posterit 13. Koti kuntoutuksen keskiössä – kuntoudu kotona Pirkko Valvanne, fysioterapeutti, toiminnanjohtaja 14. Kotona asuminen – olemista, tekemistä, asumista vai merkityksellistä elämää Aila Pikkarainen, THM, KM, tutkija 15. Kuntoutusta tukevat ratkaisut kotona Eija Haavisto, fysioterapeutti, toiminnanohjaaja, Toimiva Koti Teema IV • Vanhusten terveyden edistäminen 13.00–13.45 16. Ikääntyvät maahanmuuttajat ja Suomi Hilkka Linderborg, suunnittelija, VTM, Vanhustyön keskusliitto 13.45–14.15 17. Terveyskioski kauppakeskuksessa Ylöjärvellä Seija Ritala, johtava hoitaja, Ylöjärven kaupunki 14.15–14.45 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, posterit 14.45–15.30 18. Vanhusten verinäytteet Pirjo-Liisa Valtokari, bioanalyytikko (AMK), HUSLAB 15.30–16.15 19. Laadukas vieritutkimus Liisa Lehto, TtM, laboratoriohoitaja, OYS/laboratorio 16.15–16.45 20. Proud Age – paremmalla asenteella edelläkävijäksi Anna Pylkkänen, hankekoordinaattori, työyhteisövalmentaja 8 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi PERJANTAI 14.10.2011 7.30–8.00 aamupäivä llmoittautuminen ja postereiden kiinnittäminen Teemat • aamupäivä Teema I • Potilasturvallisuus vanhustyössä 8.00–9.00 21. Iäkkäiden turvallinen lääkehoito Sirkka-Liisa Kivelä, professori, ylilääkäri, Turun yliopisto 9.00–10.30 22. Vanhusten riskilääkkeet ja lääkehoidon ongelmien tunnistaminen Saija Leikola, proviisori, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto 10.30–12.00 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, posterit Teema II • Saumaton yhteistyö vanhustenhoidossa 8.00–9.00 23. Yrittäjänä vanhustyössä – arkea ja juhlaa? Merja Vihma, yrittäjä, Johanneskoti Oy 9.00–10.45 24. Kolmas sektori vanhusten palvelujärjestelmässä Järjestöt – uhka vai mahdollisuus vanhustyössä? Eija Kilgast, projektijohtaja, Sotainvalidien Veljesliitto ry 25. Vanhustyön keskusliitto kolmannen sektorin toimijana, Pirkko Karjalainen, toiminnanjohtaja, Vanhustyön keskusliitto 10.45–12.00 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, posterit Teema III • Toimintakykyinen vanhuus 8.00–9.00 26. Toimintakykyinen vanhus hoiva-asumisessa, case Kotka Katri Laitinen, geriatri, Jenni Bjong, fysioterapeutti, Sara Haimi-Liikkanen, projektijohtaja, Liisa Roskvist, vt.vanhustenhuollon johtaja 9.00–10.00 27. Muistisairaiden vanhusten toiminnallinen arki Sanna Mustajoki-Kunnas, Heseva-kodin johtaja, Tuija Epäilys, toiminnanohjaaja, Gaius-säätiön Heseva-koti 10.00–11.00 28. Gerontologinen puheterapia: nielemisen häiriöstä kommunikoinnin arviointiin ja kuntoutukseen Peppi Haapala, puheterapeutti, FM 11.00–12.00 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, posterit Teema IV • Vanhusten terveyden edistäminen 8.00–9.30 29. Vanhusten suunhoidon haasteet Marjut Komulainen, suuhygienisti, Lahden kaupunki 9.30–10.15 30. Liika on aina liikaa – ikääntyneilläkin Tarja Levo, projektisuunnittelija, Sininauhaliitto 10.15–10.45 31. Ikäihmisten alkoholinkäyttö palvelutaloissa Eija Kaskiharju, tutkija, Ikäinstituutti 11.00–12.00 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, posterit Kaikille yhteinen ohjelma, Europaea-sali 12.00–13.00 Vanhustenhoito maalaislääkärin näkökulmasta maalaislääkäri Tapani Kiminkinen 9 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi PERJANTAI 14.10.2011 iltapäivä Teemat • iltapäivä Teema I • Potilasturvallisuus vanhustyössä 13.00–13.45 32. Lääkehoidon kokonaisarviointi Leena Ulvinen, proviisori 13.45–14.45 33. Turvallista lääkehoitoa moniammatillisesti – case Lapua Martti Luomala, ylilääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri Sirkka Eväsoja, vanhustyön johtaja, Leena Ulvinen, proviisori 14.45–15.00 Kahvi, näyttelyyn tutustuminen, posterit Teema II • Saumaton yhteistyö vanhustenhoidossa 13.00–14.00 34. Mistä syntyy asiakaslähtöinen hoitotyö? Helena Räsänen, vanhustyön päällikkö, Sipoo 14.00–14.30 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen, posterit 14.30–15.00 35. Koulutuksella osaamista vanhustyöhön Meeri Puhakka, SHO, TtM, Vanhustyön tutkintotoimikunnan puheenjohtaja Teema III • Toimintakykyinen vanhuus Yhteistyön tiedostamattomat voimavarat 13.00–13.20 36. Vanhusten jalkaterveys – keskeinen osa toimintakykyä Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti, tohtorikoulutettava, Turun yliopisto 13.20–13.40 37. Asiakkaana ikääntynyt näkövammainen Kristiina Miettinen, senioripalvelupäällikkö, Näkövammaisten Keskusliitto ry 13.40–14.00 38. Vanhusten asumisen paloturvallisuus Kristiina Juvas, projektipäällikkö, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, SPEK 14.00–14.45 39. Miten ympäristö voi tukea muistisairasta ihmistä ja häntä avustavia henkilöitä Päivi Topo, akatemiatutkija, dosentti, THL ja Helinä Kotilainen, yliarkkitehti, THL 14.45–15.00 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen, posterit Teema IV • Vanhusten terveyden edistäminen 13.00–13.45 40. Miten ravinto tukee ikääntyneen hyvinvointia Paula Hakala, dosentti, FT, johtava tutkija, KELA 13.45–14.30 41. Vanhusten ihonhoidon erityispiirteet Sirpa Pajunen, toiminnanjohtaja, Iholiitto 14.30–15.00 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen, posterit Kaikille yhteinen ohjelma, Europaea-sali 15.00–15.30 Kongressin päätös Parhaan posterin palkitseminen Kotimatkan saatesanat 10 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Suulliset esitykset (42–63) Toimintakykyinen vanhuus torstai 13.10.2011 klo 12.45–16.00 Ensimmäinen kokonaisuus 4 x 15 min klo 12.45–13.45 42. Virtuaalinen ikääntyvän ideaalikoti oppimis- ja kehitysympäristönä (Hima)-projekti, 2010–2013 Päivi Tiilikainen, THM, Projektipäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala, Kuopio 43. Potilashuoneesta virtuaaliseksi olohuoneeksi Eija Rautasalo, TtT, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu/Diak Itä; Markku Tukiainen, FT, professori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus, Tietojenkäsittelyn laitos 44. Suuhygienisti-opiskelijat iäkkään ihmisen suun terveyden edistäjinä – kokemuksia Suupirssistä Marja Äijö, TtL, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio; Kaarina Sirviö, TtT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio 45. Kansallisen Terveysarkiston esittely Pirjo Ikävalko, viestinnän asiantuntija, Kela, KanTa-palvelut Toinen kokonaisuus 3 x 15 min 14.00–14.45 46. Interaktiivinen etäkuntoutus potilaan toipilasajan tukemisessa Marion Karppi, fysioterapeutti AMK, terveystieteen kandidaatti, projektityöntekijä, Raision kaupunki, Tampereen yliopisto /terveystieteiden yksikkö 47. Kotona asuvan ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistäminen eri toimijoiden yhteistyöllä Outi Korpelainen, th, TtK, TtM-opiskelija, projektikoordinaattori, Toimintakykyisenä ikääntyminen -hanke/ KASTE, Salon kaupungin vanhuspalvelut, Turun yliopisto/ hoitotieteen laitos; Sini Eloranta, sh, TtT, tutkija, Turun sosiaali- ja terveystoimi; Seija Arve, TtT, palvelujohtaja, Turun sosiaali- ja terveystoimi, Gerontologisen hoitotieteen dosentti, Turun yliopisto 48. Voiko laitoshoidossa oleva ikääntynyt henkilö kuntoutua? Pia Vähäkangas, TtT, projektipäällikkö, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius; Katriina Niemelä, esh, suunnittelija/projektityöntekijä, Oulun kaupunki/Vanhuspalvelut 11 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Kolmas kokonaisuus 4 x 15 min klo 15.00–16.00 49. Kunto – hankkeella haaveista totta Salla Lätti, fysioterapeutti, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Mira Berg, fysioterapeutti, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Helena Norokallio, KM, projektikoordinaattori, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Paulina Iiskala, fysioterapeutti, kehittämispäällikkö, Laitilan Terveyskoti 50. Ikääntyvien nielemishäiriöt ja ravitsemus – Swallowing difficulties, eating habits and malnutrion among older people in residential care Eeva Lindroos, ETM, lehtori, Metropolia AMK; Riitta Saarela, TtM, johtava ylihoitaja, Helsingin terveyskeskus; Helena Soini, TtT kehittämispäällikkö, Helsingin kaupunki; Merja Suominen, ETT Helsingin yliopisto; Seija Muurinen, TtT, erikoistutkija, THL; Kaisu Pitkälä, LKT, professori, HY / Yleislääketieteen osasto 51. Ikääntyneiden jalkaterveyden tukeminen – kuvaus hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotoiminnoista palvelutaloissa Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti (AMK), tohtorikoulutettava, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto; Riitta Suhonen, TtT, sh, professori (ma.), Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto; Matti Viitanen, LT, geriatrian professori, Kliininen laitos, Turun yliopisto; Päivi Voutilainen, TtT, sh, dosentti, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki; Helena LeinoKilpi, THT, esh, professori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto ja sivutoiminen ylihoitaja VarsinaisSuomen sairaanhoitopiiri 52. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus Tuulikki Grönberg, TtM-opiskelija, esh, sairaanhoitaja, Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö 12 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Saumaton yhteistyö ja turvallisuus perjantai 14.10.2011 klo 10.15–12.15 Ensimmäinen kokonaisuus 2 x 15 min klo 10.15–10.45 53. Päätöksenteko potilaan elämän loppuvaiheessa Tanja Suokari, terveydenhoitaja AMK, TtK; Dinah Arifulla, sairaanhoitaja AMK, TtK; Riitta Suhonen, sairaanhoitaja, TtT, dosentti, professori (ma.); Helena Leino-Kilpi, erikoissairaanhoitaja, TtT, professori, sivutoiminen ylihoitaja (VSSHP) 54. Hyvä arki Jalkarannan sairaalassa Elisabeth Siirilä, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J42; Jaana Pulkkinen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J41; Ulla Hongisto, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala J32; Marita Salonen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala J22 Toinen kokonaisuus 3 x 15 min klo 11.00–12.00 55. Suupirssi – hymy mukana Kaarina Sirviö, TtT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu 56. Arviointihoitaja – mallin kokeilu Satakunnan sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä Heli Lukka, sairaanhoitaja, projektisuunnittelija, Satakunnan sairaanhoitopiiri; Riitta Mikkonen, THM, toimialueylihoitaja, Satakunnan sairaanhoitopiiri; Hanna Nyfors, hall. tieteiden lis. THM, projektipäällikkö, Satakunnan sairaanhoitopiiri 57. Saumaton yhteistyö vanhuspalveluissa auttaa ikäkuuloisia ja ammattilaisia Maria Timonen, sosionomi (AMK) -diakoni, kuntoutussihteeri, Kuuloliitto ry 13 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Terveyden edistäminen perjantai 14.10.2011 iltapäivä klo 13.15–14.45 Kokonaisuus 6 x 15 min 58. Ikäihmisten neuvola edistänyt vanhusten kotona selviytymistä Irma Roininen, hum.kand, toiminnanjohtaja, Satakunnan Vanhustuki ry; Ritva Kangassalo, TtL, koulutusohjelmavastaava, Satakunnan ammattikorkeakoulu/ Satakunnan Vanhustuki ry 59. Ammatillisen urakehityksen portaat johtamisen näkökulmasta Marja Haapa-aho, suuhygienisti (AMK), jatko-opiskelija, Metropolia YAMK 60. Kokemuksia muistisairaiden ihmisten keskusteluryhmistä Seija Pekkala, FT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos Valokuvista säveltäminen lisää muistisairaan henkilön merkityksellistä puhetta Sari Laine, musiikin ohjaaja/toimittaja; Seija Pekkala, FT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos 61. Yhteisömusiikkipedagogit – uusia vastuunjakajia vanhustenhoidossa Helena Norokallio, KM, projektikoordinaattori, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry 62. Ikääntyneiden mielenterveyden edistäminen – tukea käytännön työhön Eija Stengård, PsT, dosentti, yksikön päällikkö, Mielenterveyden edistäminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; Pia Solin, YTM, projektikoordinaattori, Mielenterveyden edistäminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 14 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Posterinäyttely (64–84) 64. Mobiilipalvelut senioreiden terveyden edistämisessä Reija Kuoremäki, LitM, insinööri (AMK), projektitutkija, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Tuula Nousiainen, KTT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Marja Kankaanranta, KT, tutkimusprofessori, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Pekka Neittaanmäki, FT, professori, Jyväskylän yliopisto, informaatioteknologian tiedekunta 65. Älä riko hoitajaasi -kampanja Irmeli Vuoriluoto, henkilöstöpoliittinen asiamies, Tehy ry 66. Kotina sairaala Jaana Pulkkinen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J41 67. Pyöriikö pillerit? Päivystyssairaalan lääketurvallisuuden kehittämishanke Katri Lönnqvist vs. oh, TTM-opiskelija, Jaana Palviainen, oh, TTM, Eeva Rikkilä-Kettunen, yh, TTM Helsingin Terveyskeskus, Kaupunginsairaala, Haartmanin päivystysyksikkö 68. Kotihoidon asiakkaiden suun terveydentilan kartoittaminen sosiaalihammashoidollisella lähestymistavalla Kirsi Autonen-Honkonen, TtM, shg, suuhygienisti Äänekosken kaupunki 69. Hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni Yrjö Engeström, professori, hankkeen johtaja, Helsingin yliopisto; Anu Kajamaa, KM, projektipäällikkö, Helsingin yliopisto; Hanna Toiviainen, FT, yliopistotutkija, Helsingin yliopisto, Varpu Tissari, KM, projektitutkija; Anna-Liisa Niemelä, FT, projektipäällikkö, Helsingin terveyskeskus; Jaana Nummijoki (yhteyshenkilö), TtM, kotihoitopäällikkö, projektitutkija, Helsingin terveyskeskus, kotihoito-osasto 70. Kehittämistyö OSAKE-toiminnan avulla Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla Päivi Liikka, TtM, osastonhoitaja, Espoon sairaala; Ulla Valkama, sairaanhoitaja, asiantuntijasairaanhoitaja, Espoon sairaala; Tuula Mikkola, VTT, kehittäjäopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu 71. Palveluohjausmallin kehittäminen Neurologisella kuntoutusosastolla Päivi Liikka, TtM, osastonhoitaja, Espoon sairaala; Susanna Risku, fysioterapeutti, Espoon sairaala; Akvaliina Lacho, toimintaterapeutti, Espoon sairaala; Tuula Mikkola, VTT, kehittäjäopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu 72. Muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivisen kivun arviointi ja hoito TtM tohtoriopiskelija Maija Määttä, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; TtT, dosentti, yliopistolehtori Päivi Kankkunen, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; TtT, yliopistotutkija, Tarja Kvist, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; Geriatrisen lääkehoidon professori Sirpa Hartikainen, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Farmasian laitos 15 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 73. Hatanpään puistosairaalan poliklinikan mentorointi Sari Hurmansalo, sairaanhoitaja, hoitotyön asiantuntija, Hatanpään puistosairaalan poliklinikka, Tampereen kaupunki 74. Ikääntyneiden neuvolatoiminta Raumalla Hanna Ämmälä, terveydenhoitaja, projektityöntekijä, Rauman kaupunki; Hanna Nyfors, hall. tieteiden lis. THM, projektipäällikkö, Satakunnan sairaanhoitopiiri 75. Gerontologinen hoitotyö – uudenlaista osaamista koulutuksen ja työelämän yhteistyöllä Pirjo Tiikkainen, TtT, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu; Sari Teeri, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu; Sirkka-Liisa Karttunen, TtL, opettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu; Pirkko Routasalo, THT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu 76. Näkökulmia ikääntyneen muistipotilaan palveluketjun eheydestä ja tiedonkulusta Susanne Röberg, sh,TtK, TtM-opiskelija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Helena Leino-Kilpi, esh, THT, professori, ylihoitaja (VSSHP sivutoiminen) Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Riitta Suhonen, sh, TtT, professori (ma) Turun yliopisto, hoitotieteen laitos 77. Kotihoidon palvelupaletti – asiakkaan ja työntekijän yhteinen työväline hoidon ja hoivan suunnittelussa Anna-Liisa Niemelä FT, projektipäällikkö, Kotihoito-osasto, Helsingin terveyskeskus, Helsingin kaupunki 78. Yhteistoiminnallinen työn ja työhyvinvoinnin kehittäminen Kannelmäen palvelutalossa Heidi Sipiläinen, terveystieteiden maisteri, palvelutalon johtaja, Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto, Kannelmäen palvelutalo 79. Ikäihmisten kaltoinkohtelu ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä Heidi Sipiläinen, TtM, TtT-opiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos 80. Ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015 Anne Heikkilä, TtM-opiskelija, aluekoordinaattori Ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos, Kuopio 81. Luovat menetelmät hoitotyössä – tiedon, ymmärryksen ja rohkeuden asia Petri Jussila, FL, projektipäällikkö, JAMK; Irmeli Matilainen, TtM, lehtori, JAMK; Teija Häyrynen, LitL, lehtori, JAMK; Leena Pantsu, KL, lehtori, JAMK; Raija Lundahl, FM, lehtori, JAMK 82. Opinnäytetyöt vanhustyön kehittämisen tukena Sirkka-Liisa Palomäki, TtT, yliopettaja, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu; Merja Finne, FT, yliopettaja, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk; Riitta Ranta, THM, lehtori, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk; Kristiina Vaahtera, TtM, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk 83. Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen ja ohjaus ikääntyneiden näkökulmasta Mari Luonsinen, TtM, sh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Kirsi Johansson, TtT, dosentti, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos ja Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Helena Leino-Kilpi, THT, esh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, professori, laitoksen ja tutkijakoulun johtaja, sivutoiminen ylihoitaja; Heli Virtanen, TtM, TtT-opiskelija, esh, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, koordinaattori (ma) 84. Hyvät ja pahat rutiinit Tuulariitta Ruontimo, ThM, ylihoitaja, Tehyn eettinen toimikunta 16 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Tervetuloa kongressiin! Marja-Kaarina Koskinen Hyvä kongressin osanottaja, Tervetuloa Vanhustyön vastuunkantajat – kansalliseen kongressiin! Sosiaali- ja terveydenhuollossa on käynnissä ja tulossa suuria muutoksia. Muutospaineita on erityisesti palvelurakenteissa ja toimintaympäristöissä. Ikääntyvän väestön palvelutarpeet ja vaatimukset kasvavat, joten palveluiden sisältöjä ja tuottamistapoja on myös kehitettävä. Olemme suurella ammattilaisten joukolla, moniammatillisesti, valmistelleet laajan kongressin ja ohjelmakokonaisuuden vanhustyössä työskentelevän henkilöstön täydennyskoulutukseksi. Nyt jos koskaan tällaista tapahtumaa tarvitaan. Lukuisissa luennoissa tarkastellaan teemaa ja palveluiden tuottamista useista eri näkökulmista. Erittäin arvokkaana lisänä ovat kirjalliset sekä suulliset posteriesitykset, ja omana kokonaisuutenaan ovat esillä vanhustyön teemaan rakennetut näyttelyosastot. Yhteistyö ja yhdessäolo tuovat toivottavasti yhteistä suuntaa ja tahtoa koko alan tulevaisuuden näkymille. Kongressista odotetaan keskustelevaa ja osallistavaa tapahtumaa. Jos jokainen osallistuja löytää työpaikalleen vietäväksi jonkun uuden idean tai hieman paremman käytänteen, olemme onnistuneet vaikuttamaan työtapojen uudistamiseen ja kehittämiseen. Odotamme täällä ja tämän tilaisuuden jälkeenkin teiltä ammattihenkilöiltä palautetta ja kehittämisehdotuksia tulevaisuuden aktiviteetteja varten. Kongressin ohjausryhmän puolesta kiitän kaikkia kongressin onnistumiseen vaikuttaneita henkilöitä ja yhteistyökumppaneita ja toivotan kaikille osallistujille intensiivisiä päiviä! Helsingissä 13. lokakuuta 2011 Marja-Kaarina Koskinen Ohjausryhmän puheenjohtaja Vanhustyön vastuunkantajat kongressi 17 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 18 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Luentotiivistelmät (1–41) 19 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 1. Päivi Voutilainen, TtT, dosentti, sosiaalineuvos, neuvotteleva virkamies, Sosiaali- ja terveysministeriö/ sosiaali- ja terveyspalveluosasto Elämänlaatua ja parempaa arkea – Sosiaali- ja terveysministeriön iäkkäiden palvelujen kehittämistoimet Johdanto Väestön ikärakenteen muutoksen hallitsemiseksi tarvitaan monia toimia. Sosiaali- ja terveysministeriön kehittämistoimien tavoitteena on •• edistää ikätasa-arvoa •• kehittää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteita ja sisältöjä iäkkäiden ihmisten tarpeita vastaavasti •• turvata mahdollisuus kotiin (yksityistai ryhmäkoti) ja arkeen silloinkin, kun toimintakyky ja terveydentila edellyttävät hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden •• tunnistaa suuret palvelutarpeiden aiheuttajat ja varautua niihin huolella sekä •• turvata iäkkäiden osallisuus niin yksilö- kuin koko yhteiskunnan tasolla. Tavoitteiden toteuttamiseksi on valmisteilla monia uudistuksia, joista keskeisimpiä ovat hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ympärivuorokautisen hoidon uudistaminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden saannin turvaaminen lainsäädäntöä kehittämällä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen keskiöön Ikäihmisten palvelujen laatusuositus nosti iäkkäiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ikääntymispolitiikan kärkeen. Suosituksen toimeenpanon tueksi asetettiin Ikäneuvo-työryhmä, joka teki ehdotuksia1 iäkkäiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Työryhmä kiinnitti huomiota siihen, että ehkäisevässä sosiaali- ja terveydenhuollossa on selvä palveluaukko. Lapsia hoidetaan neuvolassa, nuoret saavat palveluja kouluterveydenhuollon ja opiskeluterveydenhuollon kautta ja työikäisten terveydestä huolehditaan työterveyshuollossa. Eläkeiän alkaessa suurin osa putoaa ehkäisevien sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolelle. Työryhmä mm. ehdotti, että ikääntyneiden terveyttä ja hy- vinvointia edistävien neuvontapalvelujen rahoitusta vahvistetaan, jotta saadaan aikaan koko maan kattava neuvonta- ja palveluverkosto. Toiminnan mahdollisuuksia ehdotettiin varmistettavan myös lainsäädännössä, kun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä uudistetaan. Ehdotusten toimeenpano on meneillään.1.5.2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki (1326/2010) säätää kunnalle velvollisuuden järjestää alueellaan asuville, vanhuuseläkettä saaville henkilöille hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistäviä neuvontapalveluja. Neuvontapalveluihin sisältyisivät: 1) terveellisten elintapojen edistämiseen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn tähtäävä neuvonta 2) iäkkään kuntalaisen terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisestä aiheutuvien terveydellisten ongelmien tunnistaminen ja niihin liittyvä varhainen tuki sekä 3) sairaanhoitoa ja turvallista lääkehoitoa koskeva ohjaus. Hyvinvointia ja terveyttä edistävien toimien ja palveluiden lisääminen saa pontta myös uudistuvan sosiaalihuollon lainsäädännön myötä2; ennaltaehkäisyn periaate on yksi keskeinen uudistusta ohjaava periaate. Ympärivuorokautisen hoidon reformi Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohella toinen keskiössä oleva uudistustarve liittyy iäkkäiden ihmisten ympärivuorokautiseen hoitoon ja huolenpitoon. Ympärivuorokautista hoitoa uudistamaan asetettiin Ikähoiva-työryhmä, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotukset a) ikäihmisten ympärivuorokautisen hoiva- ja hoitopalvelujen rakenteiksi ja toiminnan sisällöksi sekä b) ikäihmisten asumispalvelujen asiakasmak2 1 Sosiaali- ja terveysministeriö 2009. Neuvonta- ja palveluverkosto ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäjänä. Selvityksiä 2009:24. Saatavilla: http://www.stm.fi/julkaisut/ nayta/_julkaisu/1421875#fi Sosiaali- ja terveysministeriö 2010. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti. Selvityksiä 2010:19. Saatavilla: http://www.stm.fi/julkaisut/selvityksia-sarja/nayta/_ julkaisu/1514048#fi 20 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi sujen määräytymistä koskeviksi linjauksiksi. Työryhmän piti myös selvittää lainsäädäntömuutosten tarvetta. Työryhmän keskeiset ehdotukset 3 liittyvät a) ympärivuorokautisen hoidon sisäiseen rakennemuutokseen ja b) asumisen monimuotoistamiseen. Molempien asiakokonaisuuksien samanaikaisen kehittämisen tavoitteena on lisätä •• koko ikääntyvän väestön tietoisuutta asumisen ennakoinnin merkityksestä sekä mahdollisuuksia tehdä valintoja asumisen suhteen tulevia tarpeita ennakoiden •• ympärivuorokauden hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien asiakkaiden mahdollisuutta elää ja asua kodinomaisessa ympäristössä, jossa tarvittava hoito ja huolenpito on turvattu •• järjestelmän yksinkertaisuutta ja selkeyttä. Palvelurakenteen muuttaminen edellyttää samanaikaisia toimia asumispalvelujen asiakasmaksujärjestelmän kehittämiseksi. Ikähoiva-työryhmä teki ehdotuksen sekä tavallisen että tehostetun palveluasumisen asiakasmaksun määräytymisperusteiksi. Ehdotukset perustuvat työryhmän työn pohjaksi tehdyn selvityksen esiin nostamiin ongelmiin sekä eräiltä osin asiakasmaksutoimikunnan4 ehdotuksiin ja SATA-komitean5 linjauksiin. Maksujen määräytymisperusteita ehdotetaan yhdenmukaistettaviksi ja maksun määräytyvän kotona annettavan palvelun maksua mukaillen. Näin siksi, että asiakasmaksujen määräytyminen on linjassa palvelurakenneuudistukselle esitetyn suunnan kanssa. Keskeiset ehdotukset myös tukevat nykyisen hallituksen ohjelmaan sisältyvän avo- ja laitoshoidon rajanvedon asteittaista poistamista koskevan tavoitteen saavuttamista. Erillislaki turvaamaan oikeutta palveluihin Maaliskuussa 2011 julkistettiin luonnos laiksi iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta6. Lakiluonnoksen peruslinjauksia valmisteltiin sosiaalihuollon lainsäädännön 3 Sosiaali- ja terveysministeriö 2010. Hoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokauden. Ikähoiva-työryhmän muistio. Selvityksiä 2010:28. Saatavilla: http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_ julkaisu/1554171#fi 4 Sosiaali- ja terveysministeriö 2005a. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan uudistamista selvittäneen toimikunnan mietintö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2005:10. 5 Sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA)esitys sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen keskeisistä linjauksista. 2010. 6 Ikääntyneitä koskevan lainsäädännön vahvistaminen (ns. Ikälaki). Saatavilla: www.stm.fi > Vireillä > Lainsäädäntöhankkeet > Sosiaali- ja terveydenhuolto. uudistamistyöryhmässä sekä ns. ikäfoorumissa, johon osallistui iäkkäitä ihmisiä, iäkkäiden palveluiden ja palvelujärjestelmän, kuntien, valvonnan sekä vanhusoikeuden asiantuntijoita. Kantavaksi ajatukseksi on kirjattu palvelujen toteuttaminen niin, että iäkkäällä henkilöllä on mahdollisuus elää arvokasta elämää. Palvelujen on perustuttava tietoon asiakkaan tarpeista, ja toiminnan on oltava asiakaskeskeistä, laadukasta ja turvallista. Lisäksi lakiluonnoksessa kootaan yhteen eri laeissa olevia iäkkäiden ihmisten palveluja koskevia säännöksiä. Iäkkään oikeus sosiaalipalveluihin sidottaisiin aiempaa vahvemmin sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin ja sen perusteella laadittavaan palvelusuunnitelmaan. Päätös palvelujen saamisesta pitäisi tehdä 3 kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Henkilöllä olisi oikeus palvelussuunnitelmassa määriteltyyn hoivaan ja kuntoutukseen sosiaalipalveluissa. Terveyden- ja sairaanhoidon saannista säädettäisiin jatkossakin terveydenhuoltolaissa. Vahvempi oikeus palveluihin ei olisi rajattu vain ympärivuorokautiseen hoivaan, vaan myös henkilön avustamiseen hänen kotonaan ja kodin ulkopuolella tapahtuvissa päivittäisissä perustoiminnoissa, joista henkilö ei suoriudu ilman toisen tukea. Iäkkäälle nimettäisiin vastuutyöntekijä, joka koordinoisi koko palvelukokonaisuutta ja vastaisi yleisesti siitä, että henkilö saa palvelu- ja hoitosuunnitelmiin kirjatut palvelut. Vastuutyöntekijä antaisi tarvittaessa sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvää ohjausta ja neuvontaa sekä auttaisi palvelujen ja muun sosiaaliturvan saantiin liittyvissä ongelmatilanteissa. Lisäksi lailla annettaisiin vanhusneuvostoille nykyistä jämäkämpi asema välittää iäkkäiden ääni kaikkeen sellaiseen päätöksentekoon, joka koskee iäkkäitä ihmisiä. Kunnan olisi asetettava vanhusneuvosto, joka seuraisi ja vaikuttaisi päätöksentekoon kunnan eri toimialoilla. Summa summarum Em. kehittämistoimia pannaan toimeen kuluvan vaalikauden aikana. Iäkkäiden ihmisten aseman, oikeuksien ja palveluiden parantamiselle on tällä hetkellä sekä vahva tilaus että oikea aika: meneillään olevat lainsäädäntöuudistukset, kuten sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus, luovat ainutlaatuisen perustan vaikuttamiselle ja suunnan muutokselle. • 21 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2. Ulla Eloniemi-Sulkava, dosentti, FT, esh, Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Muistisairaat ihmiset hoito- ja palvelujärjestelmässä Väestötutkimusten mukaan Suomessa arvioidaan olevan 85 000 keskivaikeasti tai vaikeasti muistisairasta ihmistä. Lisäksi on noin 35 000 lievästi muistisairasta. Näiden ihmisten hoitoon kuluu 6 % kaikista terveys- ja sosiaalimenoista, jotka vuonna 2004 olivat 51,8 miljardia euroa. Yhden muistipotilaan välittömien kustannusten on arvioitu vuosittain olevan noin 24 000 euroa, ja kokonaiskustannukset muistisairaiden hoidosta nousevat valtakunnallisesti yli 3 miljardiin euroon vuodessa. Valtaosa (85 %) kustannuksista liittyy pitkäaikaishoitopaikkoihin, joiden asukkaista 80 %:lla on jokin muistisairaus. Muistipotilaiden määrä, hoidon vaatimukset ja kustannukset sekä muistisairauksien yhteiskunnallinen merkitys nostavat muistisairaudet merkittäväksi kansantaudiksi. Muistisairaus on iäkkään ihmisen pitkäaikaishoitoon päätymisen merkittävin riskitekijä. Tutkimusnäyttöä on hyvistä käytännöistä, jotka tukevat muistisairaan ja hänen läheisensä arkea, edistävät kotona asumista ja myös hillitsevät palveluiden käyttöä. Muistisairas ihminen ja hänen perheensä tarvitsevat tuekseen nimetyn ammattilaisen, muistikoordinaattorin, joka vastaa hyvin koordinoidusta ja räätälöidystä tuesta. Tiedetään, että muistisairaiden elämänlaatua ja hyvinvointia voidaan lisätä hyvällä kokonais- valtaisella hoidolla, jossa räätälöidysti käytetään psykososiaalisia menetelmiä, ja näin esimerkiksi vähennetään haasteellisen käyttäytymisen esiintymistä. Hoidon laadun sijaan pitää tavoitella asiakkaan ja asukkaan elämänlaatua. Hiljattain valmistunut suomalainen tutkimus osoitti räätälöidyn kotikuntoutuksen vaikuttavaksi muistipotilaan kuntoutuksessa. Eri näyttöihin perustuvien hyvien käytäntöjen saaminen osaksi toimivaa hoito- ja palvelujärjestelmää vaatii henkilökunnan osaamisen (tieto, taito, tahto ja asenteet) lisääntymistä ja johtamiskulttuurin ja -taitojen muutosta. Muistisairaudet ja muistisairaiden kohtaaminen ja hoito eivät kosketa vain iäkkäiden ihmisten hoito- ja palvelujärjestelmää. Muistisairaita on lähes kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon alueilla. Akuuttihoidon henkilökunnalla tulee olla taitoa tunnistaa alkava muistisairaus, kohdata muistisairas ihminen sekä hallita hoitoon ohjaus ja kuntoutus. Muistisairas ihminen hoito- ja palvelujärjestelmässä on ennen kaikkea ihminen. Jos näemme hänet ”sinä toisena”, joka ei ole ihminen tunteineen ja toiveineen kuten me olemme, päädymme esineellistävään hoitoon. Sen toisessa päässä on ihmislähtöinen hoito ja tukeminen, joihin vaikuttavat interventiot pohjaavat. • 22 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 3. Hanna Aschan, MBA, THM, vanhuspalveluiden johtaja, Pihlajalinna Oy Turvallisuus ja käytännön vanhustyö Turvallinen vanhuus taloudellinen tilanne elämänmuutokset ja uudet tilanteet •• vähäinen, vaihtuva ja kiireinen ammattihenkilöstö Vanhuuden tutkimus •• gerontologia •• geriatria •• •• Diasarjan otsikoita: Vanhuus – ikä ja asenteet •• biologinen ikä •• sosiaalinen ikä •• toimijuus ja toimintakyky •• kulttuurinen käsitys vanhuudesta Turvallisuus ja sen lähikäsitteet vaara, uhka, pelko, riski •• Turvallisuuden tarve turvallisuus ja turvattomuus •• Turvallisuusuhkia mm. sairaudet ja toimintakyvyn heikkeneminen •• avun pyytämisen vaikeus •• yksinäisyys •• Kansallinen ohjaus, palvelutuotanto, vastuut ja valvonta •• ministeriöt ja viranomaiset •• lait ja asetukset •• palveluiden laatusuositukset •• toimintaohjelmat ja hankkeet Vanhuus voimavarana – mistä turvallinen vanhuus muodostuu • 23 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 4. Pirjo Kalmari, VTM, ft, ohjelmakoordinaattori, Ikäinstituutti Yhdessä vahvan vanhuuden puolesta – Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa opittua Ikäinstituutin koordinoima Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005-2014) käynnistettiin valtioneuvoston periaatepäätöksen pohjalta, jonka sisältönä oli terveyttä edistävä liikunta. Ohjelmaa edelsi VoiTas-pilottiprojekti, joka tuotti koulutusohjelman ikäihmisten voima- ja tasapainoharjoittelusta sekä kokosi moniammatillisen kouluttajaverkoston toteuttamaan paikallista ohjaajakoulutusta. Molempien hankkeiden päämääränä on ollut tukea iäkkäiden kotona asumista vahvistamalla toiminta- ja liikkumiskykyä. Ohjelman ensimmäisellä kaudella (2005–2009) kehitettiin kotona asuville, toimintakyvyltään heikentyneille ja liian vähän liikkuville iäkkäille ohjattua voima- ja tasapainoharjoittelua ja ulkoilua. Iäkkäille tuotettiin myös matalan kynnyksen liikuntaneuvontaa. Kehitystyön toteutti Ikäinstituutin mentoroimana 35 sosiaali- ja terveysalan järjestöä eri puolilla Suomea. Seurannan mukaan lähes 80 % toimintaan osallistuvista iäkkäistä pystyi säilyttämään tai parantamaan voima- ja tasapaino-ominaisuuksiaan järjestetyn toiminnan avulla. Myös arkiselviytyminen sekä mieliala kohenivat ja iäkkäät saivat uusia ystävyyssuhteita. Ohjelmatyön tuloksena kuntiin juurtui pysyviä liikuntapalveluja ja onnistunutta yhteistyötä julkisen sektorin eri hallintokuntien ja järjestöjen kesken. Kokemukset toiminnan järjestämisen eri vaihtoehdoista on kiteytetty hyviksi toimintatavoiksi kolmeen oppaaseen. Ohjelma perustui yhdessä oppimisen ja vertaiskehittämisen periaatteisiin eri tasoilla. Ohjelmalla on suuri merkitys iäkkäiden fyysiselle ja psykososiaaliselle turvallisuudelle, sillä sen avulla on puututtu useisiin iäkkäiden itsenäisyyttä ja turvallisuutta uhkaaviin tekijöihin kuten kävelyvaikeuksiin, kaatumisen pelkoon, yksinäisyyteen, mielialaan ja eristyneisyyteen. Kävelyvaikeudet ja niiden taustalla oleva heikko lihasvoima ja tasapaino altistavat kaatumiselle. Kaatuminen merkitsee pahimmillaan itsenäisen toimintakyvyn menetystä ja riskiä joutua laitoshoitoon. Säännöllinen yhdistetty tasapaino- ja voimaharjoittelu joko ryhmässä tai kotona suoritettuna on osoittautunut tehokkaimmaksi iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä (Gillespie ym. 2009, Karinkanta ym. 2010). Liikkumisongelmat aiheuttavat myös kaatumisen pelkoa, jota voidaan harjoittelulla vähentää. Ryhmäliikuntaan osallistuminen lisää sosiaalisia verkostoja, turvallisuuden tunnetta ja vastavuoroista huolenpitoa. Myös mieli virkistyy. Ulkona liikkuminen säilyttää iäkkäiden toimintakykyä ja integroitumista yhteiskuntaan ja omaan elinympäristöön. Ohjelma sai jatkorahoituksen vuosille 2010– 2014. Tavoitteena on juurruttaa iäkkäiden terveysliikunnan hyviä toimintatapoja yhä useampiin kuntiin monisektorisella yhteistyöllä ja mentorointimallin turvin. Maksuton mentorointi kohdentuu 25–30 kuntaan, jotka on valittu ohjelmaan hakemuksen perusteella. Tietoa hyvistä toimintavoista, koulutusmahdollisuuksista sekä oppi- ja ohjemateriaaleista jaetaan kaikkiin kuntiin. Lisäksi osa Voimaa vanhuuteen -ohjelmaan valituista kunnista on lupautunut yhteistyöhön ikääntyneiden turvallisuutta parantavan toimenpideohjelman toimeenpanossa, jota sisäasiainministeriö koordinoi. • 24 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 5. Mika Palvanen, Lt, erikoistutkija, tapaturmatorjunnan dosentti, UKK-instituutti Vanhusten kaatumistapaturmien ehkäisy Suomessa sattui vuonna 2009 lähes 1,1 miljoonaa tapaturmaa, joista 70 % oli koti- ja vapaa-ajan tapaturmia. Yleisin tapaturmien syy on kaatuminen. Kaatumistapaturmia on arviolta lähes 400 000 vuosittain. Joka kolmas kotona asuva ikäihminen kaatuu ainakin kerran vuodessa, laitoksissa asuvista vuosittain jo noin puolet. Naiset kaatuvat useammin kuin miehet ja 10–20 % kaatuu toistuvasti. Joka toinen kaatuminen aiheuttaa jonkin vamman. Suurin osa vammoista on lieviä, kuten mustelmia, ruhjeita, haavoja, venähdyksiä ja vamma-alueen kipuilua, mutta pahimmillaan kaatuminen voi aiheuttaa murtumia, kallovammoja ja jopa kuoleman. Kaatumisen seurauksena kuoleekin vuosittain kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin esim. liikenneonnettomuuksissa. Vuonna 2009 kaatumiskuolemia oli Suomessa lähes 1200. Näistä 95% oli yli 50-vuotiaita. Iäkkäiden lonkkamurtumia Suomessa on vuosittain 7000–7500. Yksi keskeisimmistä ennaltaehkäisevän terveydenhuollon haasteista on kaatumistapaturmien tehokkaampi ehkäisy vanhusväestön määrän lisääntyessä jatkuvasti. Kaatumisten ja murtumien taustalla olevat syyt voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin. Sisäiset syyt ovat ihmiseen itseensä liittyviä, esimerkiksi huono liikuntakyky, ravitsemus ja harmaakaihi. Ulkoiset syyt liittyvät elinympäristön turvallisuuteen, kuten huono valaistus, liukkaus ja kompastumisia aiheuttavat esteet. Kaatumisten ja murtumien perussyiden lisäksi on tärkeää oppia tuntemaan myös murtumien ja muiden vammojen välittömät syntymekanismit, jotta esim. ulkoisia murtumasuojaimia kehitettäessä osataan kiin- nittää huomio suojaimien oikeaan muotoiluun ja iskunvaimennusominaisuuksiin. Maailmalla on tehty satoja tutkimuksia siitä, miten kaatumisia voitaisiin ehkäistä. Ongelmana on kaatumisten taustalla olevien riskitekijöiden laaja kirjo, ja usein kaatuminen on seurausta monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Kaatumisia ehkäisevistä toimenpiteistä voima- ja tasapainoharjoittelun on osoitettu olevan paras yksittäinen toimenpide. Se on jopa kustannusvaikuttavaa yli 80-vuotiaiden ikäryhmässä. Muita tärkeitä toimenpiteitä ovat keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden vähentäminen, D-vitamiini ja kalsiumlisä, nopeutettu kaihikirurgia, ammattimaiset kotikäynnit ja kodin riskitekijöiden minimointi, kenkien liukuesteiden käyttö, lonkkasuojaimet sekä yksilölliseen riskitekijäprofiiliin vaikuttaminen kokonaisvaltaisesti. Tuntuu loogiselta, että mitä useampaan riskitekijään ehkäisytoimet kohdistetaan, sitä parempia tuloksia saataisiin aikaiseksi kaatumistapaturmia estettäessä. Tieteellistä näyttöä tästä kuitenkin on vielä varsin vähän. Kaatumisten ja murtumien ehkäisyssä on oleellista riskiyksilöiden tunnistaminen ja riskitekijöiden minimointi. Jotta kaatumistapaturmien ehkäisy olisi maassamme nykyistä tehokkaampaa, kannattaa huomio keskittää niihin henkilöihin, joiden tiedetään kuuluvan kaatumisten ja murtumien suhteen riskiryhmiin. Kaatumis- ja osteoporoosiklinikkatoiminta (Kaaos-klinikka) pyrkii juuri tähän. Riskiyksilöihin kohdistuvalla kokonaisvaltaisella ja monitekijäisellä ehkäisyohjelmalla voidaan kaatumisia ja niiden seurauksena syntyviä vammoja vähentää lähes 30 %. • 25 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 6. Marina Kinnunen (sh, Ktt), laatupäällikkö, Vaasan keskussairaala Vaaratapahtuma – syyllistymis- vai oppimisprosessi? ”Septinen potilas ei saanut antibioottia kolmeen päivään, lääkemääräyksestä huolimatta.” Vaaratapahtuman jälkeen on helppoa syyllistää ja muistuttaa työntekijöitä olemaan huolellisempia. Syyllistäminen vaaratapahtuman seurauksena ei johda toiminnan kehittymiseen. Seurauksena on helposti saman tapahtuman toistuminen ja vaaratapahtumista puhumattomuus tulevaisuudessa. Oppimisprosessi tapahtuman jälkeen johtaa yhteiseen pohdintaan työyhteisössä, miksi vaaratapahtuma pääsi tapahtumaan. Tapahtuman pohjalta pyritään muuttamaan toimintaa ottaen huomioon ihmisen mahdollisuus tehdä virheitä. Tällä tavalla on mahdollisuus päästä pysyviin muutoksiin ja estää vastaavan vaaratapahtuman toistuminen. Tutkimusten mukaan terveydenhuollossa tapahtuu paljon vaaratapahtumia ja niistä yli puolet olisi ehkäistävissä. Se edellyttää organisaation oppimista. Oppiminen käynnistyy usein erehdyksen, ongelman tai virheen seurauksena, mutta tutkimusten mukaan organisaatioissa ei kuitenkaan aina opita virheistä. Virhe voi siis toimia herätteenä oppimiselle, jos organisaatio antaa siihen mahdollisuuden. Sairaaloissa virheiden vaikutukset saattavat olla vakavia, joten ennakoivan oppimisen merkitys korostuu. Potilasturvallisuudessa korostetaankin usein virheistä oppimisen tärkeyttä, tämän mahdollistuminen nostaa oppivan organisaation tunnusmerkit ja organisaation oppimisen keskiöön. Suomessa on useissa sairaaloissa otettu käyttöön virheistä oppimista tukeva tietojärjestelmä, vaaratapahtumien raportointijärjestelmä, HaiPro. Järjestelmän avulla ammattilaiset voivat ilmoittaa havaitsemiaan virheitä. Avoimuus, luottamuksellinen ilmapiiri ja keskustelu mahdollistavat virheistä oppimista. Johdolla on tärkeä vastuu sekä oppimista tukevan ilmapiirin luomisessa että siihen liittyvien prosessien juurruttamisessa. Virheistä syyllistäminen estää oppimista ja vaikeuttaa virheiden todellisten syiden selvittämisen. Virheiden esiin tuomista ja tiedon siirtämistä voidaan helpottaa raportointijärjestelmän avulla, mutta sen lisäksi tarvitaan oppimista tukevaa ilmapiiriä ja toimintatapoja. Johtotason ja työntekijätason odotukset eivät aina kohtaa, kun tarkastellaan kenellä on vastuu virheistä oppimisessa. Työntekijätasolla nähdään, että johdon tehtävä on tarttua virheisiin, ja johtotasolla koetaan virheistä oppimisen tapahtuvan työntekijätasolla. Työntekijät myös usein pitävät tärkeimpänä työn nopeaa jatkamista, virheen syiden selvittämisen sijaan. Työntekijöiden on lisäksi vaikea hyväksyä omia virheitään, joka saattavat johtaa selittelyyn oppimisen sijaan. Organisaation virheistä oppiminen voidaan kuvata viisiportaisena prosessina yksilö-, työyhteisö- ja organisaatiotasolla ja niiden rajapinnoilla. Työntekijä tekee päätöksen virheen kertomisesta ja myös päätökset mahdollisen uuden tiedon soveltamisesta omassa työssään. Yksilö- ja työyhteisötasolla oppiminen tapahtuu keskustelemalla ja etsimällä yhteisiä näkemyksiä. Työyhteisöllä tulee olla valmiudet ja toimintatavat virheistä keskusteluun. Ihannetilanteessa syyllisiä ei etsitä, vaan toiminnan kehittäminen on yhteinen tavoite. Silloin mielenkiinnon kohteena ovat virheen syntymisen syyt eikä ainoastaan virheen seurausten korjaaminen. Potilasturvallisuuden parantaminen virheistä oppimalla on haasteellinen, mutta mahdollinen prosessi organisaatioille. Esimerkiksi septisen potilaan antibiootin unohtamisen taustalla myötävaikutti lääkitystietojen siirtäminen usean eri tietojärjestelmän välillä, kiire, raportointikäytännön ja kirjaamisen kaksoistarkastuksen puuttuminen yms. Kaikki asioita, joita voidaan kehittää, jos vaaratapahtumaa seuraa oppimisprosessi syyllistämisen sijaan. • 26 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 7. Jukka Louhija, MD PhD, sisätautien erikoislääkäri, geriatrian erikoislääkäri, vanhusten palveluiden johtaja, Espoo Vanhus palvelujärjestelmän puristuksissa Suomalaista terveydenhuollon järjestelmää ei ole suunniteltu vanhuspotilaille. Kun järjestelmää luotiin 1970-luvulla, vain noin 5 % suomalaisista oli yli 65-vuotiaita. Erityistä tarvetta näin pienen ryhmän huomioimiseen ei ollut. Vanhukset menivät muiden joukossa ja laitostuivat vanhainkoteihin jopa kymmeniksi vuosiksi. Yli 65-vuotiaiden osuus on nyt lähes 20 %:a ja nousee yli 30 %:in ensi vuosikymmenellä. On siis pakko havahtua. Senioripotilaan akuutti hoito pyritään länsimaissa keskittämään yhä enemmän omiin asiantuntijayksiköihinsä. Suomessa ensimmäinen oma akuuttigeriatrinen yksikkö tulee mahdollisesti Jorviin 3–4 vuoden kuluttua, jos kaikki menee hyvin. Tarve olisi kuitenkin paljon laajempi. Yhä edelleen Suomessa vanhusta siirrellään päivystyksessä paikasta toiseen ja päivystyksestä ”jatkohoitoon” varsin kirjavilla indikaatioilla. Osaaminen on objektiivisesti ottaen hyvin vaihtelevaa ja keskimäärin riittämätöntä. Lääketieteellinen paradoksi on siinä, että vanhukset jäävät järjestelmässä usein sivuun, kun nuoret ja työikäiset hoidetaan ensin. Kuitenkin juuri ikäihmisen akuutti ongelma olisi useimmiten syytä hoitaa nopeasti ja tehokkaasti ja palauttaa hänet kotiin heti, kun se on mahdollista, riittävällä tuella toipumaan. Näin vältyttäisiin lukuisilta infektioilta, jotka pahimmillaan ovat henkeä uhkaavia, mutta ennen kaikkea siltä kustannuksiltaan merkittävältä laitostumistendenssiltä, joka Suomessa on maailman suurin. Suomalainen vanhus on toimintakyvyltään keskimäärin maailman huonoin ja ero Skandinaviaan on silmäänpistävän suuri. Seniorin osaava kotiuttaminen vaatii tehokkaan akutologian lisäksi toimivaa geriatrista kuntoutusta. Kuntoutus alkaa jo päivystyksessä ja vaatii omat osaajansa. Tulokset tästä toiminnasta ovat paitsi objektiivisen toimintakyvyn parannuksen osalta, niin myös kustannusten kannalta merkittäviä ja siis ehdottoman järkeviä. Esimerkkinä Espoon kaupungin ”liukumäkimalli”, joka parantaa akuutin lonkkaleikkauspotilaan toimintakykyä samalla, kun se lyhentää kokonaishoitoaikaa ja siis kaiken hyvän lisäksi säästää kustannuksissa. Yksinasuva vanhus altistuu huomattavan usein depressiolle ja edelleen paranoidiseen oireiluun. Jotkut haluavat asua yksin, mutta laumaeläimenä monet meistä sopeutuvat siihen huonosti. Yli viidesosalla ikäihmisistä ei ole lähisukulaisia ja ystäväpiiri on harventunut merkittävästi tai hävinnyt kokonaan. Päivä kuluu kotiapua odotellessa ja ”yläkerran jengin häirintää” torjuessa. Laitokseen siirrytään ainoana vaihtoehtona, kun tilanne ei enää ole inhimillisesti hallittavissa. Esimerkiksi Skandinaviassa on jo parin vuosikymmenen verran panostettu senioriasumiseen: yhteisölliseen asumismuotoon, jossa ei jää yksin, ja apuakin on helpommin saatavissa sitten, kun sitä oikeasti tarvitsee. Suomessa tämä on lähes tuntematon tapa asua, ja kuitenkin, inhimillisyytensä ja seniorin itsemääräämisoikeutta kunnioittavana asumismuotona usein ylivoimainen. Suomalainen palvelujärjestelmä on vinoutunut eikä pysty huolehtimaan päivystysajan suurimmasta potilasryhmästä, yli 65-vuotiaista. Suomalainen asumisjärjestelmä perustuu ”niskavuorelaiseen” kotona-asumis-kulttuuriin, jossa omaisilla on usein muita tarpeita vanhuksen asunnolle, ja laitokseen siirtäminen on koko perheelle taloudellisesti ylivoimaisesti paras vaihtoehto (paitsi ehkä itse vanhukselle). Tai sitten omaisia ei ole, ja vanhus unohtaa itsensä neljän seinän sisälle ja menee niin huonoon kuntoon, että kun järjestelmän ja vanhuksen tiet kohtaavat, alkaa olla jo myöhäistä tehdä muuta kuin siirtyä laitokseen. Tämä tulee muuttumaan, mutta se vaatii aikaa, kulttuurimuutosta ja ammattilaisia. • 27 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 8. Kirsi Kiviniemi, TtT, johtaja, Turun kaupunki, sosiaali- ja terveystoimi, Vanhuskeskus Asiakastieto, palveluohjaus ja saumattomat palvelut Viidennes 75 vuotta täyttäneestä vanhusväestöstä tarvitsee säännöllisesti palveluita. Yli puolet heistä asuu yksityiskodeissaan joko läheistensä kanssa tai yksin. Loppuosa 75 vuotta täyttäneestä, palveluja käyttävästä väestöstä asuu ympärivuorokautisen hoidon ja huolenpidon mahdollistavissa yksiköissä. Tällä hetkellä ympärivuorokautista hoitoa toteutetaan niin sanottuna laitoshoitona kuten vanhainkotihoito ja hoito terveyskeskuksen vuodeosastolla sekä avohoitona kuten ns. tehostettu palveluasuminen ja ryhmäkotiasuminen. Ikääntyvän väestön toimintakyky on parantunut ja oletettavasti paranee edelleen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävillä toimenpiteillä. Näin ollen yhä useamman iäkkään kansalaisen on mahdollista asua yksityiskodissaan, ja saada sinne tarvitsemansa palvelut. 75 vuotta täyttäneen väestön määrän ennakoidaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Näin ollen on oletettavaa, että myös ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien iäkkäiden kansalaisten määrä kasvaa. Muistisairaudet ja niihin liittyvä dementia ovat merkittävin syy ympärivuorokautiseen hoidon ja huolenpidon tarpeeseen. Ikäihmisten palveluiden tavoitteena on, että jokaisella iäkkäällä ihmisellä on oikeus kotiin, oikeus arvokkaaseen ja turvalliseen elämään sekä oikeus mielekkääseen yhdessäoloon toisten kanssa. Iäkkäällä ihmisellä on myös oikeus kattavaan jäljellä olevien voimavarojen sekä hoito- ja palvelutarpeen arviointiin, ja arvioinnin perusteella laadittavaan ja toimeenpantavaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Asiakaslähtöinen palveluohjaus ja saumattomat palvelut edellyttävät asiakastietoon perustuvaa johtamista. Johtaminen todentuu välittömässä asiakasrajapinnassa ja johtamisen eri tasoilla. Johtaminen todentuu päätöksenteossa. Päätökset perustuvat joko analyyttiseen ajatteluprosessiin tai kokonaistilanteiden nopeaan oivaltamiseen ja tilanteessa esiintyvien oleellisten ongelmien havaitsemiseen. Analyyttisessa ajatteluprosessissa on tunnistettavissa asiaan/ongelmaan liittyvä tiedon hankinta, tiedon analysointi, tavoitteiden asettaminen, tavoitteen saavuttamisen edellyttämä toiminnan suunnittelu eli päätös sekä toiminnan toteutus ja arviointi. Ikäihmisten palveluissa tämä tarkoittaa sitä, että on käytettävissä tietoa esimerkiksi iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvystä ja palvelutarpeesta, toteutetuista toiminnoista sekä näiden vaikutuksista iäkkäiden toimintakykyyn. Intuitiiviseen ajatteluprosessiin perustuvalle päätöksenteolle on ominaista kokonaistilanteen nopea oivaltaminen ja siinä esiintyvien oleellisten ongelmien havaitseminen. Taustalla vaikuttavat tiedossa olevat faktat, mutta päätöksiä tehtäessä mukana on myös tiedostamattomaan harkintaan varastoitunutta tietämystä. Käytännön toiminnassa analyyttinen ja intuitiivinen ajatteluprosessi toimivat päätöksenteossa usein yhdessä ja täydentävät toisiaan. • 28 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 9. Mari Kangasniemi, yliopistonlehtori, TtT, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos Etiikan näkökulma vanhustyön vastuunkantamiseen Ei luentotiivistelmää • 29 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 10. Outi Teittinen, projektipäällikkö, Koukkuniemi 2020 -hanke, Tampereen kaupunki, Hyvinvointipalvelujen tuotannon ohjaus Yhteiskunnalliset yritykset – mahdollisuus vai mahdottomuus? Tampereen kaupungin ja Sitran yhteinen hanke ”Koukkuniemi 2020 – Palvelujärjestelmän uudistaminen osana Koukkuniemen vanhainkotialueen ja palveluiden kehittämistä” on kolmivuotinen kehittämishanke. Hankkeen yhtenä ja toistaiseksi näkyvimpänä tavoitteena on selvittää yhteiskunnallisen yrityksen toimintaedellytyksiä ja perustaa yritys yhteistyössä Koukkuniemen henkilöstön kanssa Koukkuniemen Jukola-taloon. Koukkuniemi 2020- hankkeessa panostetaan myös kaupungin oman toiminnan kehittämiseen. Teemoja ovat mm. johtaminen ja henkilöstön osallisuuden vahvistaminen sekä vaikuttavuus hankinnoissa. Hankkeen tarkoituksena on tukea muutosta laitoshoidosta kohti tehostettua palveluasumista. Koukkuniemen alue on yksi kaupungin tulevista osaamis- ja palvelukeskittymistä, josta löytyy senioriasumista sekä tuettua ja tehostettua palveluasumista ikäihmisille. Hoiva on pääosin ympärivuorokautista ja hoidettavat alueen laajaalaista osaamista tarvitsevia ikäihmisiä. Aluetta avataan vähitellen yksityisille palveluntuottajille, mutta kokonaisvastuu alueen toiminnoista säilyy jatkossakin Tampereen kaupungilla. Vuoden 2010 keväällä valmistuneessa Koukkuniemen kehittämissuunnitelmassa esitettiin, että ”kaupunki luo Koukkuniemen alueella tuotettavien asumispalveluiden hankinnassa erilaisia palveluiden hankintatapoja ja mahdollistaa uudella tavalla organisoituvien toimijoiden ja yritysmallien syntymisen.” Yhteiskunnallinen yritys on yksi keino luoda uudenlaista yrittäjyyttä hoivapalveluihin. Yhteiskunnallinen yritys Koukkuniemeen – ajatuksen taustalla keskeisimpänä vaikuttimena on henkilöstön voimaantuminen ja tilan antaminen henkilöstön ideoille ja innovaatiokyvylle. Kaupunki ei perusta yhteiskunnallista yritystä, sen perustamiseen tarvitaan motivoituneita ja innostuneita ihmisiä. Tavoitteena on, että yritys olisi kokonaisuudessaan henkilökunnan omistama ja tuottaisi ryhmäkotimuotoista asumispalvelua peruskorjatussa Jukolassa. Muut yhteiskunnallisen yrityksen perustamiseen liittyvät ajatukset koskevat hoivamarkkinoita ja niiden toimivuutta sekä palveluinnovaatioita. Hoivapalveluissa on entistä suurempi työvoimapula ja siksi etsitään uusia malleja, joilla parannetaan henkilökunnan viihtymistä työssään ja hakeutumista alalle. Kaupunki haluaa edistää monituottajamallin periaatetta Koukkuniemessä. Se tarkoittaa, että osa palveluista on jatkossakin omaa tuotantoa, osa yksityistä ja osa kolmannen sektorin tuottamaa. Toimivat markkinat ovat myös asiakkaan etu. Palveluinnovaatiot syntyvät kun henkilökunnan ajatuksille annetaan tilaa. Yhteiskunnallinen yritys voi tässä kannustaa kaupungin omaa tuotantoa. • 30 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 11. Taina Rantanen, gerontologian ja kansanterveyden professori, Gerontologian tutkimuskeskus, terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Vanhusten toimintakyvyn edistäminen Yhä useampi elää vanhaksi. Vuonna 1970 Suomen väestöstä noin yksi prosentti oli yli 80-vuotiaita, nyt heitä on 3,4 % ja vuonna 2030 heitä ennakoidaan olevan 8 prosenttia. Vanhuuden toimintakyvyn tutkimuksen kohderyhmänä on siis erittäin merkittävä väestönosa. Toimintakyvyllä tarkoitetaan yleensä henkilön kykyä itsenäiseen elämään omassa asuinympäristössään. Itsenäisen toimintakyvyn keskeinen edellytys on liikkumiskyky. Kävelykyvyn heiketessä, itsenäinen selviytyminen vaarantuu. 80-vuotiasta naisista noin puolet pystyy kävelemään 500 metriä vaikeuksitta, mutta 85-vuotiaista naisista enää noin joka viides. Sairauksien hyvän ja oikea-aikaisen hoidon lisäksi vanhusten terveydenhuollossa ja palvelujärjestelmässä kuntouttava työote ja vanhusten kannustaminen aktiiviseen elämäntyyliin ovat toistaiseksi parhaita käytössä olevia toimintakyvyn edistämisen menetelmiä. Liikkuminen on ihmisen perustarve kuten syöminen ja nukkuminen. Ulkoilu ja luonto ovat kaikenikäisille suomalaisille tärkeitä miel- en tasapainon ylläpitäjiä. Pitkään on oletettu, että terveydenhuollon antamat liikuntaohjeet ovat liikuntaan kannustavia. Näin ei kuitenkaan ole. Joka kymmenes vanhus muistaa lääkäriltä saamistaan liikuntaan liittyvistä ohjeista vain kiellon liikkua. Toimintakyvyltään heikentyneiden vanhusten aktivoiminen liikuntaan ja ulkoilumahdollisuuksien tukeminen ovat hyvinvoinnin ja inhimillisyyden kannalta asioita, joihin tarvitaan uusia toimivia ratkaisuja. Liikuntaneuvonta ja vapaaehtoistyö saattavat olla sopivia keinoja. Tutkimustulosten hyödyntäminen, teknologisten ja sosiaalisten innovaatioiden synnyttäminen ja käyttöönotto ovat erityisen ajankohtaisia kysymyksiä vanhusten toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tutkimustulokset eivät itsestään siirry uusiksi käytänteiksi, vaan toimintatapojen muuttaminen on pitkällinen prosessi, jonka hallintaan tarvitaan oma erityinen asiantuntemuksensa ja jonka aikaansaamiseksi on ponnisteltava. Tutkimuksen tulee koitua ihmisten hyväksi. • 31 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 12. Oili Harri-Lehtonen, TtL, kehittämispäällikkö, Kuntoutuksen edistämisyhdistys ry Kuntoutusneuvola ikäihmisen kotona asumisen tukena Iäkkäiden kuntoutusneuvola •• ikäihmisen toimintakyvyn ja voimavarojen arviointi •• ehkäisevän ja ennakoivan kuntoutuksen toteutus •• monitoimijainen yhteistyö Toteutus sosiaali-, terveys- ja liikuntatoimen, järjestöjen ja palveluntuottajien moniammatillisena verkosto- ja yhteistyönä. Edistää iäkkäiden henkilöiden ja ikääntyvien vammaisten toimintakykyä ja hyvinvointia yksilöllisten tarpeiden ja kotikunnan palvelutarjonnan pohjalta: •• ehkäisee ennenaikaista toimintakyvyn rajoittumista ja siitä aiheutuvaa riippuvuutta •• kartoittaa kotona asumisen edellytyksiä ja kuntoutuspalveluiden tarvetta •• tukee kotona selviytymistä ja arjen sujumista, rohkaisee osallistumista •• tukee läheisiä, omaisia ja omaishoitajia •• edistää ammattihenkilöiden jaksamista ja ammatillista osaamista •• kehittää ehkäisevän kuntoutuksen sisältöjä •• koordinoi paikallisia palveluita Kohderyhmä Eläkeikäiset henkilöt, jotka tarvitsevat neuvolan palveluita toimintakykynsä ja terveytensä ylläpitämiseen, edistämiseen, rajoittumisen ehkäisemiseen tai riskien varhaiseen tunnistamiseen. Toiminnasta hyötyvät erityisesti ne, joilla on jo todettuja sairauksia ja riskitekijöitä ja jotka käyttävät runsaasti terveyspalveluita. Asiakkaita voivat olla myös ikäihmiset, joiden toimintakyky ei ole palannut äkillisen sairastumisen tai tapaturman jälkeen. Tavoite ja toiminta Lähtökohtina asiakkaan voimavarat, vastuu ja keskeinen rooli omassa kuntoutumisprosessissa. 32 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Kenelle tuote on tarkoitettu? Järjestöt, kunnat ja muut toimijat voivat vapaasti hyödyntää materiaaleja iäkkäiden ehkäisevässä kuntoutuksessa. Mistä löytyy? Iäkkäiden kuntoutusneuvolan toimintamalli, palvelukuvaukset, kustannusten laskurit ja muu materiaali löytyvät KeyNet - Iäkkäiden kuntoutuksen verkkopalvelusta osoitteesta www.keynet.fi/ Tuotteet/Kuntoutusneuvola Ikäihmisten kuntoutusneuvolan alkuperäinen toimintamalli kehitettiin valtakunnallisessa projektissa vuosina 2000–2004. Jatkoprojektissa vuosina 2005-2007 toimintamalli tuotteistettiin joustavasti muokattavaksi erilaisiin kuntiin ja toimintaympäristöihin sovellettavaksi. • Yhteystiedot www.keynet.fi 33 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 13. Pirkko Valvanne, fysioterapeutti, toiminnanjohtaja, Suomen Fysiogeriatria Oy Koti kuntoutuksen keskiössä Ei luentotiivistelmää • 34 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 14. Pikkarainen, Aila, tutkija, lehtori, THM, KM, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi Kotona asuminen – olemista, tekemistä, asumista vai merkityksellistä elämää? Nykyisten vanhuspoliittisten asiakirjojen yleisin lause koskenee kotona asumisen edistämistä ja tukemista. Puhutaanko asiakirjoissa oikeastaan kotona asumisesta vai tarkoitetaanko todellisuudessa palvelujen järjestämistä tai kapeimmillaan jopa kotiin hoitamista? Mitä ikääntyneen ihmisen kokonaisvaltainen ja merkityksellinen kotona asuminen tarkoittaa kaikessa monimuotoisuudessaan? Kotona asumista voidaan tarkastella objektiivisesti esimerkiksi asumismuotona, asunnon kuntona tai asunnon esteettömyytenä ja turvallisuutena. Kuitenkin tilasta, paikasta ja asunnosta tulee koti vasta yksilöllisen subjektiivisen elämisen ja kokemisen kautta – koti on ensisijaisesti oman identiteetin rakentumisen paikka. Koti onkin koti vasta asujan itsensä määrittelemänä ja kokemana. Koti ei myöskään rajoitu ulko-oveen, vaan siihen kuuluvat sisääntulot, portaikot, pihat ja varastot sekä rakennettu lähiympäristö naapurustoineen ja luontoympäristöineen. Koti on tekemisen ja kokemisen paikka, jossa oma identiteetti saa vahvistusta oman elämäntavan ja asumistyylin kautta. Kodissa käsitellään oman elämän niin menneitä tapahtumia kuin jokapäiväisiä tilanteita sekä kohdataan itselle merkityksellisiä ihmisiä. Koti on paikka, jossa oma ikääntyminen kohdataan asteittain, hellävaraisesti ja konkreettisesti. Kodissa koetaan parhaimmillaan selviytymisen, onnistumisen ja hallinnan tunteita – autonomisuuden peruselementtejä, jotka antavat elämälle turvaa ja mielekkyyttä. Kotona asumista tarkastellaan Kelan koordinoimassa ja rahoittamassa ikääntyneiden kuntoutushankkeessa (IKKU-hanke 2009–2013, www.ikku.info) hyvin monimuotoisesti. Kuntoutusvuoden aikana jokaisen kuntoutujan kotona vieraillaan kaksi kertaa yhdessä kotikunnan ja kuntoutusta toteuttavien kuntoutuslaitoksen edustajien kanssa. Kotikäynti toteutetaan asiakaslähtöisesti ja voimaannuttavasti ja sen teemat linkittyvät vahvasti kaikkiin kuntoutusvuoden ta- pahtumiin ja toimenpiteisiin. Kotikäynnin valmistelu aloitetaan yhdessä kuntoutujaryhmän kanssa hyvissä ajoissa etukäteen. Kotikäynnillä pyritään kodin kaikkia vahvuuksia ja mahdollisuuksia rakentamaan yhdessä kuntoutujan ja hänen läheistensä kanssa. Kotona asumisen jatkuvuuden ja tulevaisuuden omaehtoinen suunnittelu on kotikäynnin keskeinen tavoite. Toiveikkuuden rakentaminen ja valintojen pohtiminen edesauttaa iäkkään asujan omien valintojen tekemistä ja lisää uskoa tulevaisuuteen. Yhteinen dialogi aukeaa esimerkiksi kysymyksillä Mikä sinua erityisesti ilahduttaa omassa kodissasi ja sen lähiympäristössä? Mikä sinua huolettaa tai mietityttää tällä hetkellä kotona asumisessa tai tulevaisuudessa? Mitä haluaisit kertoa kodistasi ja esitellä meille? Voimaannuttava asiakaslähtöinen kotikäynti sisältää neljä teemakokonaisuutta, joista yksilöllisesti valitaan asiakkaalle sopiva kokonaisuus hänen näkemyksensä ja toiveidensa mukaan. Ensimmäinen teema koskee (1) kodin merkityksiä (meaning of my home) ja kodin syntyprosessia: Kerro kodistasi, miten tästä tuli aikoinaan sinun kotisi? Oletko mielestäsi kotiutunut tänne? Mitkä asiat voivat täällä mielestäsi muuttua? Mistä voisit luopua? Toinen teema koskee (2) kotona tekemistä eli kodin käytettävyyttä (usability), jolloin ikääntynyt asuja kuvaa päivittäistä tekemistään, tekemisen paikkoja ja niiden toimivuutta niin kertomalla kuin näyttämällä (esim. kodin läpikäveleminen). Seuraava teema koskee (3) asunnon kuntoa ja asujan tyytyväisyyttä asuntonsa varustuksiin (satisfaction). Samalla voidaan pohtia tehtyjä korjauksia ja tarvittavia tulevia muutoksia. Yleensä vasta viimeisenä pohditaan (4) asunnon esteettömyyttä ja turvallisuutta (accessibility). Aikaisempien keskusteluteemojen kautta nämäkin teemat otetaan vastaan avoimemmin, koska asuja voi kokea olevansa se, joka päättää ja jolle parhaimmillaan aikaisempien keskusteluteemojen kautta on tullut tunne omasta oikeudesta valita ja olla asiantuntija omassa kodissaan koti- 35 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi käynnillä. (Soveltaen Oswahl & Wahl 2005, Rowles & Chaudhury 2005, Fänge 2008, Iwarsson & Slaug 2008.) Voimaannuttavalla ja asiakaslähtöisellä kotikäynnillä voidaan käyttää vahvistavia, korjaavia, palauttavia ja luopuvia gerontologisen kuntoutuksen lähestymistapoja. Peruslähtökohta on, että kaikkien kotikäynnille osallistuvien toiminta on asiakasläheistä, tasavertaista ja asujan toiminnan tempoa kunnioittavaa. Samalla omaisten huolia voidaan hälventää selkiyttämällä heidän konkreettista rooliaan läheisensä kotona asumisen tukena. Lisäksi voidaan rakentaa yhdessä tarvittavia vaihtoehtoisia, asiakasläheisiä tukimuotoja tulevaisuutta varten. Loppujen lopuksi kodin tulee olla koti kaikissa elämänvaiheissa ja elämäntilanteissa. • 36 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 15. Eija Haavisto, Ft, toiminnanohjaaja, Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, kehittämispalvelut, Toimiva koti Toimiva koti – tietoa esteettömästä ja turvallisesta asumisesta Toimiva koti on esteettömän ja turvallisen asumisen sekä niihin liittyvän teknologian näyttely ja informaatiokeskus. Se on Helsingin kaupungin Sosiaaliviraston Kehittämispalvelujen yksikkö. Aloite näyttely- ja neuvontatoiminnan tarpeesta tuli kaupungin terveysvirastosta. Hankeselvityksen perusteella tehdyn projektin tuloksena toiminta alkoi 1.8.1998. Toimivan kodin palvelut on tarkoitettu kaikille, joita kodin esteettömyys, turvallisuus ja toimivuus kiinnostavat. Se on havainnollinen tutustumiskohde sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä asuntorakentamisen suunnittelijoille ja näiden alojen opiskelijoille, eläkeläis- ja vammaisjärjestöjen sekä palveluasumista tai senioriasuntoja suunnittelevien projektiryhmien edustajille. Kävijöitä on vuosittain noin 4300, jotka tulevat eri puolilta Suomea ja myös ulkomailta. Toimivassa kodissa on tilaa noin 300 m², joka sisältää kaksi malliasuntoa, luentotilan sekä näyttelyhuoneita. Näyttely toteutetaan yhteistyössä 60–70 yrityksen kanssa. Toimintaideana on olla puolueeton taho, joka tarjoaa kokeilupaikan sekä tietoa markkinoilla olevista tuotteista ja ratkaisuista sekä niiden hankintaprosesseista, -paikoista ja -kustannuksista. Vuosittain vaihtuvan näyttelyn perusajatus on esteetön ja turvallinen asuminen. Lisäksi jokaisen vuoden näyttelyssä on esillä jokin erityisteema. Tarkoituksena on saada esille alan uusimmat innovaatiot ja koota niistä asiakkaiden tarpeisiin soveltuvia käytännöllisiä ja toteuttamiskelpoisia kokonaisuuksia. Teemoihin perustuen järjestetään tapahtumia ja koulutusta yleisölle ja asiantuntijoille. Toimintakyky on keskeinen osa ihmisen hyvinvointia. Vanhenemisen tuomat muutokset toimintakyvyssä vaativat myös muutoksia kotiin. Koti on ihmiselle merkityksellinen, voimakkaasti hyvinvointia ja elämänhallintaa tukeva asia. Elämänhallintaan liittyy vanhuksilla kiinteästi tunne turvallisuudesta ja tieto siitä, ettei jää yksin, eikä ilman apua vaikeuksien kohdatessa. Muutosten tekeminen vanhuksen kotona on kodin mukauttamista asukkaansa muutoksiin, se on osa kodin normaalia ylläpitoa ja kodin tunnun säilyttämistä. Kaatuminen ja kompastuminen ovat yleisimmät ikäihmisten kotitapaturmien aiheuttajat. Muistisaira- us on erityinen riski kaatumiselle. Toimiva koti tarjoaa olemassa olevaa tutkimustietoa tapaturmien ja kaatumisten ehkäisystä, tasapainokykyä edistävästä lihasvoimaharjoittelusta, inkontinenssin haittojen vähentämisestä sekä ravinnon, lääkkeiden ja liikunnan hyvinvointia edistävistä vaikutuksista jne. Näyttelyssä on konkreettisesti kokeiltavia apuvälineitä mm. liikkumiseen ja päivittäisiin arkiaskareisiin sekä kalustus- ja sisustusideoita esteettömyyden toteuttamiseen kotiympäristössä. Toimiva koti tuo aktiivisesti esille viimeisintä kotiin soveltuvaa teknologiaa. Tutustuttavana on laitteita, keinoja ja ratkaisuja, joilla kotona asuvan vanhuksen vaaratilanteita, tapaturmia, turvattomuuden tunnetta ja yksinäisyyttä voidaan vähentää. Näyttelyssä on mm. fyysistä turvallisuutta, koskemattomuutta, palo- ja sähköturvallisuutta, tarvittaessa nopeaa avun saantia, yhteydenpitoa omaisiin ja ystäviin edistäviä ratkaisuja. Muistin, ajanhallinnan ja kognition apuvälineet, virikeohjelmat, pelit, äänitettävät valokuva-albumit, puhetta korvaavat laitteet, kosketusnäyttöiset tietokoneet, internet-sovellukset ja ympäristönhallintalaitteet ovat tuotteita, joista vanhuksen kotiin voi löytyä keinoja heikentyneen toimintakyvyn tietyn osa-alueen kompensoimiseen. Näyttelyteemojen suunnittelussa ja toteutuksessa Toimiva koti on jo vuosien ajan pyrkinyt tekemään tiivistä yhteistyötä yritysten ja julkisten palveluntuottajien sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Yhteistyö on ollut hedelmällistä. Potilas- ja kansalaisjärjestöiltä, esim. Vanhustyön keskusliitolta ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitolta on saatu paljon uutta tietoa asiakkaiden tarpeista. Yhdessä toimimalla on opittu jakamaan ja myös jalostamaan erityisosaamista sekä saatu lisää sisältötietoa asiakkaiden palveluun. Toimivan kodin visiona on olla Helsingin kaupungin ja Sosiaaliviraston kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä esteettömän ja turvallisen asumisen ja siihen liittyvän viimeisimmän teknologian esittelijä ja testaus/tutkimusalusta. Vanhusten toimintakykyistä kotona asumista edistävien ratkaisujen esittely on yksi Toimivan kodin toiminnan tärkeimmistä osatavoitteista. • 37 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 16. Hilkka Linderborg, sosiaalityöntekijä, Vanhustyön keskusliitto, IkäMAMU-toiminta Ikääntyvät maahanmuuttajat ja Suomi Suomessa asui vuoden 2010 lopussa 167 954 ulkomaan kansalaista. Vuonna 1990 vastaava luku oli vain noin 26 000. Tilastointitapana käytetään myös vieraskielisten määrää, jolla tarkoitetaan muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kannalta on merkityksellisempää tiedostaa kieliryhmät kuin kansalaisuus. Vuoden 2010 lopussa vieraskielisiä henkilöitä oli yhteensä 224 388 (vuonna 1990 määrä oli 24 784), joista suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjän- (54 559), viron- (28 493), somalin- (12 985), englannin- (12 855) ja arabiankieliset (10 415). Kuvaavaa Suomen maahanmuutolle on, että venäjää äidinkielenään puhuvat muodostavat selkeästi suurimman yksittäisen kieliryhmän, kun taas muut etniset, kielelliset, kansalliset ja kulttuuriset ryhmät ovat kooltaan melko pieniä. Tilastointitavasta huolimatta edellä mainitut luvut antavat käsitystä siitä miten lyhyen ajanjakson aikana Suomi on muuttunut monikulttuurisempaan suuntaan. Vasta 1990-luvulla Suomi muuttui maastamuuttomaasta maahanmuuttomaaksi. Voimakkaimmat ulkomaalaisten määrän kasvun vuodet olivat 1991–1993. Kasvun takana olivat pääasiassa turvapaikanhakijat sekä entisen Neuvostoliiton alueelta tulevat inkerinsuomalaiset ja muut suomalaistaustaiset paluumuuttajat. Muunkielisiä on tullut yhä enemmän myös avioitumisen ja muiden perhesyiden vuoksi sekä työn ja opintojen takia. Suomessa iäkkäällä tarkoitetaan 75 vuotta täyttänyttä henkilöä. Maahanmuuttajavanhukset muodostavat vielä pienen ja näkymättömän ryhmän valtaväestön ikäihmisiin verrattuna. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2010 lopussa Suomessa asui 2 252 yli 75-vuotiasta henkilöä, jonka äidinkieli oli jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. 65–74-vuotiaita henkilöitä oli vastaavasti 4 903 ja 55–64-vuotiaita 15 041. Osa heistä on ikääntynyt Suomessa, kun taas osa on muuttanut maahan iäkkäinä. Maahanmuuttajataustaisten vanhusten tarpeet elämän viimeisimpien vuosien suhteen eivät poikkea merkittävästi valtaväestön ikäihmisten tarpeista. Kronologisen iän mukainen vanhuus saattaa alkaa aikaisemmin johtuen muun muassa alhaisemmasta eliniän odotteesta valtaväestöön verrattuna. Iäkkäistä tai ikääntyvistä maahanmuuttajista puhuttaessa tarkka ikäraja on ongelmallinen, koska kantaväestöön verrattuna monet maahanmuuttajataustaiset – erityisesti ei-länsimaalaistaustaiset – ikääntyvät valtaväestöä nopeammin. Ongelmia tuottaa myös se, ettei kaikilla erityisesti humanitaarisin perustein Suomeen muuttaneilla iäkkäillä henkilöillä välttämättä ole tiedossa täsmällistä syntymäaikaa. Todellinen ikä saattaa olla joko alempi tai korkeampi kuin mitä maahantuloasiakirjoista ilmenee. Lisäksi rankat kokemukset, heikko ravitsemus ja muut henkilökohtaiset menetykset edistävät maahanmuuttajaikäihmisten vanhenemista ikäisiinsä kantaväestöön verrattuna. Käsitys siitä kuka on vanha tai mitkä tekijät kuuluvat vanhenemisen kriteereihin vaihtelevat eri kulttuureissa. Myös käsitys vanhana olemisesta ja siitä mitä kaikkea se pitää sisällään vaihtelee. Pohjoismaissa olemme tottuneet siihen, että oikeudet ja velvollisuudet ovat kytkettynä kronologiseen ikään (vrt. 65 vuoden yleinen eläkeikäraja). Muissa kulttuureissa saattaa tiettyyn sukupolviryhmään kuuluminen olla ratkaisevammassa asemassa. Jonkun katsotaan olevan vanha, kun hänen ensimmäinen lapsenlapsensa syntyy tai kun hän ei enää jaksa tehdä ruumiillista työtä. Syksyllä 2011 voimaan astuva uusi kotoutumislaki painottaa haavoittuviin ryhmiin kuuluvien syrjäytymisen ehkäisyä. Haavoittuvilla ryhmillä tarkoitetaan vammaisia, vanhuksia ja vaikeassa tilanteessa eläviä naisia ja lapsia. Maahanmuuttajavanhukset eivät edusta yhtä homogeenista ryhmää. Eri kieli-, kulttuuri- ja uskontoryhmien sisällä vallitsee erilainen käsitys vanhuspalveluista ja -hoivasta. Kansainvälisten kokemusten perusteella ikääntyvät maahanmuuttajat ovat useissa Euroopan maissa aliedustettuina vanhuspalveluissa, sillä muun muassa kulttuuriset perinteet ja odotukset hyvästä hoidosta määrittävät pitkälti miten paljon iäkkäät maahanmuuttajat käyttävät 38 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi julkisia vanhuspalveluita. Monesti kyse on pohjimmiltaan tiedon puutteesta. Omaehtoinen avun hakeminen on kielitaidottomana vaikeaa, ja kun ei tunneta palvelujärjestelmämme suomia mahdollisuuksia, ei niistä osata myöskään kysyä. Mitä harvempi ikääntyvä maahanmuuttaja käyttää yhteiskuntamme vanhuspalveluita, sitä vähemmän palvelujärjestelmämme joutuu miettimään uusia toimintatapoja myös tämän uuden asiakasryhmän tavoittamiseksi. Monet ikääntyvät maahanmuuttajat tulevat maista, joissa perheellä on keskeisempi rooli kuin Suomessa sosiaalisen ja taloudellisen tuen osalta. Perhe merkitsee maahanmuuttajavanhuksille samaa turvallisuutta, jota meille suomalaisille tarjoavat erilaiset vanhuksille suunnatut kunnalliset ja yksityiset palvelu- ja laitosasumismuodot. Monelle maahanmuuttajaperheelle on käsittämätöntä erottaa vanhus muusta perheestä vain sen vuoksi, että hän on tullut vanhaksi. Suomalainen kaupunkikulttuuri, jossa naapurit eivät edes tervehdi toisiaan, näyttäytyy kylmänä ja vieraana. Sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä kaivataan, mutta kielitaidon puuttuessa kontaktit suomalai- siin jäävät etäisiksi. Koska omankieliset yhteisöt ovat vielä pieniä, sosiaalinen tukiverkosto jää kovin köyhäksi. Monilla on vaikeuksia päästä uudessa kotimaassa alkuun ja tilannetta pahentaa se, että yhteiskunnan vastaanotto ei aina ole paras mahdollinen. Paineet voivat olla kovat ja ne voivat purkautua erilaisina mielenterveysongelmina. Lisäksi maahanmuuton aiheuttama stressi saattaa tilapäisesti heijastua henkilön lähimuistiin. Useissa Euroopan maissa, joissa maahanmuutto on jo vuosikymmenien ajan ollut osa todellisuutta, ovat terveyspalveluiden tarjoajat kehittäneet joustavampia palvelumuotoja, jotka paremmin vastaavat iäkkäiden maahanmuuttajien erityistarpeisiin. Tämä koskee erityisesti ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia, jotka eivät hallitse uuden kotimaan valtakieltä ja jotka tunnetasolla pidättäytyvät omassa turvallisessa kulttuurissaan. On huomattu, että ottamalla heidän etnis-kulttuuriset taustansa huomioon, palveluiden tarjonnassa on päästy molempia osapuolia paremmin tyydyttävään lopputulokseen. • 39 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 17. Seija Ritala, johtava hoitaja, Ylöjärven kaupunki Terveyskioski kauppakeskuksessa Ylöjärvellä Diasarjan otsikoita: •• Terveyskioski konseptina •• Terveyskioskihanke Ylöjärvellä •• Hankkeelle asetettuja tavoitteita •• •• •• Palveluvalikoima Toteutunut toiminta Arviointitutkimus 40 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 18. Valtokari Pirjo-Liisa, bioanalyytikko, HUSLAB Vanhusten verinäytteenotto Ikääntyvien osuus terveydenhuollon palvelujen käyttäjinä on voimakkaassa kasvussa väestöennusteiden valossa. Verikokeita käytetään apuna sairauden diagnosointiin, hoidon määrittelyyn sekä terveydentilan seurantaan, joten laboratoriopalveluja tarvitaan tukemaan vanhusten hyvinvointia ja jaksamista. Verinäytteenotto on hajautettu monelle ammattiryhmälle. Kotisairaanhoidossa sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat ottavat verinäytteitä kotona. Terveysasemien ja sairaaloiden näytteenotosta huolehtivat laboratoriohoitajat tai näytteenottoon perehdytetty muu henkilökunta. Jotta saisimme laadukkaita näytteitä, on jo koulutusvaiheessa kiinnitettävä erityistä huomiota näytteenoton preanalytiikkaan teknisen osaamisen lisäksi. Näytteenotto on vuorovaikutustilanne, jossa asiakasta kohdellaan kunnioittavasti, avoimesti, rehellisesti ja tasa-arvoisesti. Näytteenottajan ammattitaito ja empaattinen suhtautuminen lisäävät luottamusta ja auttavat hyvän vuorovaikutuksen syntymisessä. Näytteenoton tulee olla mahdollisimman miellyttävä ja kivuton kokemus asiakkaalle. Kivun lievityksessä voidaan käyttää puuduteaineena esimerkiksi Emlaa, lidokainiin ja prilokaiinin seosta. Näytteenottokohdan lämmittäminen 3–10 minuuttia 39–42 asteisella vedellä parantaa suonten löytymistä ja lievittää osaltaan pistoskipua. Jännitystä, pelkoa ja kipua voidaan vähentää, jos tuttu ja turvallinen henkilö on mukana tukemassa. Vanhuksen oman äidinkielen käyttäminen vähentää avuttomuuden ja turvattomuuden tunnetta. Potilasohjaus auttaa vanhusta valmistautumaan oikein tutkimuksiin. Näytteenottotilanne pyritään vakioimaan sellaisten preanalyyttisten tekijöiden suhteen, jotka vaikuttavat tulokseen ja joihin voidaan vaikuttaa. Esivalmistelulla voidaan vakioida paasto/ravinto, kofeiinipitoisten nautintoaineiden ja alkoholin nauttiminen, tupakointi, fyysinen ja psyykkinen rasitus, lääkkeiden nauttiminen, näytteeottoasento sekä -aika. Vanhuksen näytteenoton esivalmistelun onnistumiseen vaikuttaa myös hänen psyykkinen ja fyysinen kuntonsa. Dokumentoidussa näytteenoton perehdytyksessä käydään läpi kaikki laskimonäytteenoton tekniikat. INR-mittaus pikamittarilla on lisännyt tarvetta perehdyttää muuta terveydenhuollon henkilökuntaa ihopistosnäytteenottoon. Hoitaja voi myös joutua ohjaamaan vanhusta verensokerin mittaamisessa, joten hänen on hyvä tuntea tämä tekniikka. Näytteenottaja varmistaa esivalmistelun onnistumisen ja tekee kommentit poikkeamista. Vanhuksen asennon on oltava tukeva ja mukava, unohtamatta näytteenottajan ergonomista asentoa. Vanhuksilla verenkierto on heikentynyt alaraajoissa. Siksi alaraajanäytteenottoon liittyvän tulehdus- ja tukosriskin näytteet otetaan nilkan ja jalkaterän laskimoista vain, jollei näytteenotto muualta onnistu. Tähän tarvitaan myös hoitavan yksikön lupa. Puristussidettä käytetään vain suonen etsimiseen. Vanhuksilla ihonalainen kudos on vähentynyt ja puristussidettä asetettaessa on huomioitava, ettei lukkokohdan alle jää ihoa. Side asetetaan ohuen hihan tai kangaskaistaleen päälle. Jos puristusside on pitkään kiristettynä, voi se aiheuttaa muutoksia näytteen koostumuksessa, mutta myös mustelmia vanhuksille. Näytteenottokohdan puhdistamiseen käytetty denaturoitu 80 % alkoholi voi ohutihoisille aiheuttaa punoitusta, jolloin voi käyttää tarvittaessa vettä. Näytteet pyritään saamaan ensimmäisellä pistolla. Jos laskimot ovat pienet ja hauraat tai tiedetään, ettei vakuumitekniikka onnistu, otetaan näytteet avotekniikalla. Vanhuksen käsi saattaa liikkua ja vapista näytteenoton aikana, jolloin siipineula on käyttökelpoinen valinta. Näytteenottoputket otetaan kansainvälisen suosituksen mukaisessa järjestyksessä, jolloin estetään näyteputkien sisältämien lisäaineiden siirtyminen putkesta toiseen tai kudosnesteen pääsy hyytymistutkimusputkiin. Putkien merkitseminen on tärkeää, sillä nimettömiä ei analy- 41 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi soida. Myös kotisairaanhoitajien on identifioitava näytteet heti asiakkaan luona. Näytteenoton jälkeen vuoto tyrehdytetään painamalla. Aika on pidempi, jos vanhus käyttää verenohennuslääkettä, hänellä on matalat trombosyytit tai muuten vuototaipumusta. Yleisin laskimoverinäytteenoton komplikaatio on mustelma, mutta vanhus saattaa pyörtyä tai saada sairauskohtauksen näytteenoton yhteydessä. Kaikki näytteenottajat on perehdytettävä antamaan ensiapua. Huonovointista, iäkästä potilasta ei saa jättää yksin kotiin, vaan hänet toimitetaan päivystysvastaanotolle. Vanhusten näytteenotto on yhtä haasteellista ja taitoa vaativaa kuin pikkulasten. Erityisesti yksin vanhusten kotona käyvät näytteenottajat ja kotisairaanhoitajat tarvitsevat riittävän laaja-alaisen ja pitkäaikaisen perehdytyksen pystyäkseen ottamaan laadukkaita verinäytteitä seniorikansalaisistamme. • Lähteet Tuokko – Rautajoki – Lehto: Kliiniset laboratorionäytteet – opas näytteidenottoa varten. Tammi 2008. Procedures and Devices for the collection of Diagnostic Capillary Blood Specimens. Approved Standard – Sixth Edition. H04 -A6. Villanova, PA, 2004. Procedures for Collection of Diagnostic Blood Specimens by Venipuncture. Approved Standard – Sixth Edition, H3 – A6. Villanova, PA, 2003. 42 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 19. Liisa Lehto, labhoit., TtM, vieritutkimusasiantuntija, Oulun yliopistollinen sairaala Laadukas vieritutkimus Vieritutkimuksilla (point-of-care test = POC test) tarkoitetaan tutkimuksia, jotka suoritetaan varsinaisen laboratorion ulkopuolella eli hoitoyksiköissä, lähellä potilasta. Niiden tavoitteena on tuloksen välitön käyttö hoitopäätöksissä (vanha nimi ”pikakoe”). Viimeisten 20 vuoden aikana vieritutkimusten käyttö on laajentunut voimakkaasti. Tähän ovat vaikuttaneet sekä kliiniset tarpeet saada laboratoriovastaukset nopeammin että teknologian kehittyminen. Tavallisimpia vieritutkimuksia ovat veren glukoosin ja tromboplastiiniajan määrittäminen sekä virtsan kemialliset seulonnat ja raskauskokeet. Mikrobiologisista vieritutkimuksista tavallisin on A-streptokokin osoitus nielusta. Jotta toiminta olisi laadukasta, ammattihenkilötkin tarvitsevat ohjausta. Vuonna 2006 aloitettiin PPSHP:n alueella vieritutkimustoiminnan kehittäminen pilottihankkeella, jonka tavoitteena oli kehittää toimintaa siten, että glukoosimääritykset ovat kokonaisuutena hallinnassa, kliinisesti tarkoituksenmukaisia, tulokset täyttävät laatuvaatimukset ja ne löytyvät laboratoriotietojärjestelmästä. Hankkeen tuloksena luotiin ei-laboratorioammattilaisille suunnattu uusi kokonaisvaltainen malli vieritutkimusten järjestämiseen, jossa erityisesti painotetaan kaksiportaista vuorovaikutteista kouluttamista. Tänä päivänä mallia sovelletaan sekä Oys:n että Oulun kaupungin eri yksiköissä tehtävien vieritutkimusten laadunohjauksessa. Vieritutkimustoiminnan hyvä laatu koostuu useista eri toiminnallisista ja teknisistä laadun osa-alueista, jotka pitää ottaa huomioon toimintamallissa. Laadun osa-alueet ovat: hallinnollinen, moniammatillinen vieritutkimustyöryhmä, vieritutkimuslaitteiden harmonisointi, laadunvarmistus, kaksiportainen, vuorovaikutteinen koulutusjärjestelmä, tulosten tallentaminen ja kustannukset. Toiminnallista laatua tutkittiin vuonna 2008 Oys:n pilottihankkeessa olevien osastojen yhdyshenkilöiden haastatteluilla, joiden tavoitteena oli tutkia vieritutkimusasiantuntijan roolia koulutusprosessin onnistumisessa. Haastattelututkimuksen teemat käsittelivät koulutuksen toteutusta ja sisältöä, vieritutkimustoiminnan käyttöönottoa sekä sen vaikutusta yhdyshenkilöiden toiminnassa. Myös pilottihankkeeseen osallistuvien yksiköiden koulutetuille hoitajille tehtiin kysely oman yksikkönsä vieritutkimusyhdyshenkilön antaman ohjauksen toteutumisesta. Teknistä laatua tutkittiin vertaamalla Oys:n laboratoriohoitajien ja vieritutkimuspilottihankkeeseen osallistuvien osastojen hoitajien määrittämien veren glukoosikontrollinäytteiden tuloksia kahdella eri aikajaksolla. Oulun kaupungin eri yksiköiden hoitajien, Oys:n sisätautien klinikan hoitajien ja laboratoriohoitajien tekemien kontrollinäytteiden tuloksia on myös verrattu kahdella eri aikajaksolla. Oys:n sisätautien klinikan hoitajien tekemien kontrollinäytteiden tuloksia ennen ja jälkeen koulutusta on myös verrattu. Kaksiportainen, vuorovaikutteinen koulutusja hallintomalli soveltuu vieritutkimusten laadun parantamiseen. Se ei vaadi kohtuuttomasti laboratorion resursseja. Tutkimusten mukaan ei-laboratorioammattilaiset pääsevät hyväksyttävälle toiminnallisen ja teknisen laadun tasolle. Toiminnan suunnittelussa ja ylläpitämisessä on kuitenkin huomioitava, että laadukas vieritutkimustoiminta vaatii jatkuvaa laboratorion tukea ja ohjausta. • 43 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 20. Anna Pylkkänen, Proud Age -hankekoordinattori, työyhteisövalmentaja ja vanhustyön kehittäjä, Valmennus Innospectrum Proud Age – Asenteella ikääntyvän yhteiskunnan edelläkävijäksi Proud Age -hankkeen tavoitteena on ennakoida väestön ikääntymistä siten, että se tuottaa uutta ajattelua, uutta osaamista ja uusia menestystarinoita Suomelle. Kaiken lähtökohtana on asenne. Asenne, jossa vanhuutta arvostetaan ja jossa vanhustyö nähdään mahdollisuuksien alana – yhtenä tulevaisuuden vetovoimaisimmista ja kehittyvimmistä aloista. Oikealla asenteella synnytetään uutta luovaa toimintaa. Ratkaisuja, joilla rakennetaan huomisen menestystä. Tulevaisuutta, jossa jokainen vanha ihminen voi olla ylpeä korkeasta iästään. Kysymys kuuluu: oletko sinä yksi muutoksentekijöistä? • 44 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 21. Sirkka-Liisa Kivelä, LKT, professori emerita, Turun yliopisto Iäkkäiden turvallinen lääkehoito Lääkkeet imeytyvät hyvin iäkkäiden suolistossa. Rasvaliukoisten lääkkeiden hajoaminen maksassa hidastuu vanhetessa, ja useiden lääkkeiden erittyminen munuaisissa heikkenee. Monien lääkkeiden vaikutukset korostuvat iän myötä, ja lähes kaikkien lääkkeiden haittavaikutukset voimistuvat. Nämä normaaliin vanhenemiseen kuuluvat muutokset aiheuttavat sen, että tarkkuus on tarpeen 75 vuotta täyttäneiden lääkehoidoissa. Mitä vanhempi ihminen on, sitä pienempi on hänen lääkeannoksensa oltava. Yleissääntönä voidaan pitää seuraavaa: lääkehoito aloitetaan tavanomaista pienemmällä annoksella, lääkkeen vaikutuksia ja haittavaikutuksia seurataan tarkasti, annosta nostetaan hieman, taas seurataan vaikutuksia ja haittavaikutuksia ja lopulta päädytään noin puoleen siitä annoksesta, joka on keski-ikäiselle suositeltu. Aikaisempina vuosina aloitettujen lääkkeiden annosten pienentäminen on tarpeen iän lisääntyessä. Lääkehoitoja arvioitaessa onkin kiinnitettävä huomiota lääkeannoksiin. Elimistön fyysisten muutosten lisäksi monet muutkin tekijät johtavat lääkehoidon tarkkuuden tarpeeseen iäkkäiden hoidoissa. Sairaudet yleistyvät iän myötä. Lääkkeitä tarvitaan niiden hoitoihin. Asianmukainen lääkehoito voi edellyttää useiden lääkkeiden samanaikaista käyttöä vanhana. Tällöin lääkkeiden haitallisten yhteisvaikutusten vaara kasvaa. Lääkehoitojen kokonaisarviointi, jossa otetaan huomioon mahdolliset lääkkeiden yhteisvaikutukset, on tärkeää. Lääke voi vaikuttaa parantamalla sairauden tai hidastamalla sen etenemistä. Lääkkeen vai- kutus saattaa perustua oireiden vähentämiseen. Nämä ns. oireenmukaiset lääkkeet ovat yleisiä iäkkäiden hoidoissa. Vuosien mittaan useita oireenmukaisia lääkkeitä saattaa kertyä iäkkään käyttöön. Lääkehoitojen kokonaisarvioinnissa on kiinnitettävä huomiota tähänkin. Alkoholilla ja lääkkeellä voi olla haitallisia yhteisvaikutuksia. Alkoholi saattaa aiheuttaa sekavuuden psyykenlääkettä tai muuta keskushermoston kautta vaikuttavaa lääkettä käyttävälle. Kun verenpainetta alentavaa lääkettä käyttävä nauttii alkoholia, hänen verenpaineensa saattaa laskea liian matalaksi ja hän voi kaatua. Monet lääkkeet alentavat verenpainetta haittavaikutuksenaan. Iäkkäiden neuvonta alkoholin käytön suhteen kuuluu lääkehoidon turvallisuuteen. Jokaisen 75 vuotta täyttäneen lääkehoito tulisi arvioida ainakin kerran vuodessa. Em. seikkojen lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, onko lääkkeiden käytölle todellista perustetta ja onko kaikki sairaudet tunnistettu ja hoidettu asianmukaisesti. Kahta useampaa psyykenlääkettä ei tulisi olla samanaikaisessa käytössä. Lääkkeiden vaikutukset ja haittavaikutukset tulee arvioida mm. muistin ja toimintakyvyn arvioinnin kautta. Samalla on tarkistettava, toteutetaanko sairauksien ”lääkkeettömiä” hoitoja. Turvallisuuteen kuuluu myös se, että iäkäs käyttää lääkkeitä oikealla tavalla. Tämänkin arviointi kuuluu kokonaisarviointiin. Iäkkäät tarvitsevat lääkehoitojen ohjausta. Muistia helpottavat laitteet ja annosjakelu edistävät lääkkeiden oikeaa käyttöä. • 45 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 22. Leikola Saija, tohtorikoulutettava, proviisori, Helsingin yliopisto Vanhusten riskilääkkeet ja lääkehoidon ongelmien tunnistaminen Elimistön ikääntymismuutokset voivat muuttaa lääkkeiden vaikutuksia ja lisätä lääkehaittojen riskiä. Terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tuntea iäkkäillä riskialttiit lääkeaineet ja tunnistaa näiden aiheuttamat keskeiset haitat. Iäkkäillä mahdollisesti haitallisten lääkeaineiden, lääkeaineryhmien ja lääkeaineyhdistelmien luokittelemiseksi on kehitetty kansainvälisesti useita asiantuntijasuosituksia ja kriteereitä. Näistä tunnetuimpia ovat yhdysvaltalaiset Beers-kriteerit.1 Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on julkaissut Iäkkäiden lääkityksen tietokannan, jossa on luokiteltu 350 iäkkäiden perusterveydenhuollossa yleisimmin käyttämää lääkeainetta tai -yhdistelmää niiden soveltuvuuden mukaan 75 vuotta täyttäneille (www. fimea.fi). Kelan lääkekorvaustietoihin perustuvan tutkimuksen mukaan yli 65-vuotiaista ei-laitoshoidossa olevista suomalaisista noin 15 % käytti yhtä tai useampaa iäkkäille mahdollisesti haitallista lääkettä vuonna 2007.2 Etenkin bentsodiatsepi- 1 Fick ym. Updating the Beers criteria for potentially inappropriate medication use in older adults: results of US consensus panel of experts. Arch Intern Med 173(22):2716-2724, 2003 2 Leikola S, Dimitrow M, Lyles A, Pitkälä K, Airaksinen M. Potentially inappropriate medication use among Finnish noninstitutionalized people aged ≥65 years. A register-based, cross-sectional, national study. Drugs Aging 2011;28(3):227236 inien käyttö on Suomessa yleistä, vaikka niiden tiedetään lisäävän kaatumien ja murtumien riskiä sekä heikentävän kognitiivisia toimintoja. Bentsodiatsepiinien lisäksi antikolinergiset lääkeaineet, kuten virtsainkontinenssilääkkeet ja trisykliset masennuslääkkeet, voivat olla iäkkäillä ongelmallisia. Antikolinergiset aineet aiheuttavat yleisesti mm. ummetusta ja suun kuivumista, mutta iäkkäillä haitat kohdistuvat herkemmin keskushermostoon ilmentyen esimerkiksi sekavuutena tai muistitoimintojen heikentymisenä. Muita riskialttiita lääkeaineryhmiä ovat esimerkiksi tulehduskipulääkkeet ja lihasrelaksantit. Lääkehoidon ongelmien varhainen havaitseminen ja niihin puuttuminen on tärkeää. Iäkkäillä lääkehoidon vaikutusten säännölliseen seurantaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Etenkin hoitohenkilökunnalla on tässä merkittävä rooli. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan keskeisiä keinoja iäkkäiden lääkehoidon turvallisuuden takaamiseksi ovat lääkehoidon kokonaisarviointi ja moniammatillinen työskentely. Iäkkäillä monilääkityspotilailla moniammatillisen lääkehoidon kokonaisarvioinnin avulla on kyetty tunnistamaan ja ratkaisemaan erilaisia lääkehoitoon liittyviä ongelmia. Yleisimmin nämä ongelmat ovat liittyneet vanhuksille mahdollisesti haitallisten lääkkeiden, etenkin unilääkkeiden ja anksiolyyttien, käyttöön. Myös alilääkitys ja kivun hoitoon liittyvät ongelmat ovat olleet yleisiä. Näihin asioihin tulee kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. • 46 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 23. Merja Vihma, sosiaali- ja terveysalan yrittäjä, laadunhallinnan asiantuntija, Johanneskoti Oy Yrittäjänä vanhustyössä – arkea vai juhlaa? Johanneskoti Oy on pieni kahden yrittäjän perustama yritys, jonka toimipaikka on PohjoisHeinävedellä luostareiden läheisyydessä. Se on aloittanut toimintansa tammikuussa 1998. Kun toiminnan aloittamista suunniteltiin, otettiin huomioon kunnan tarve ikääntyneiden palveluille. Johanneskoti oli tuolloin ensimmäinen sosiaali- ja terveyspalveluja puhtaasti yksityisellä pohjalla tarjoava,toimintansa aloittanut yritys kunnassamme. Tilanne oli myös kunnalle uusi. Alussa näytti siltä, että palveluille ei olisi ollut tarvetta, vaikka kuntamme on Itä-Suomen yksi eniten vanheneva. Johanneskoti tuottaa tehostettua palveluasumista Palokin Johanneskodissa. Lisäksi palveluihin on kuulunut kotihoitoa, turvapuhelinpäivystystä, työnohjausta ja laadunhallinnan projektien vetämistä. Kun on pieni toimija, on elinehto, että voi hyödyntää moniosaamista. Koko yrityksen olemassaoloajan yrittäjien oma ajallinen panostus yritykseen on ollut huomattava. Me yrittäjät olemme yrityksen kasvot. Tällä saattaa olla pienessä kunnassa etuja ja haittoja. Henkilöstö koostuu perus-, lähi- ja sairaanhoitajista. Henkilöstö koetaan suurimmaksi voimavaraksi yrityksen onnistumiselle. He ovat moniosaajia, asenteeltaan juuri sellaisia mitä meidän ja Johanneskodin arvot ja toiminta-ajatus edustavat. Olemme asukkaiden vierellä kulkijoita, heidän jokapäiväisen elämänsä tukijoita. Yhteisöllisyys näkyy toiminnassa, vaikka emme sitä erikoisesti mainostakaan. Valviran arvion mukaan hoitoa koskevista valituksista yli puolet koskee henkilökunnan asenteita. Meillä asenne on kohdallaan ja sen toteutumista pienessä yksikössä on helppo seurata. Vaikka olemme pieni toimija, olemme panostaneet laadukkaaseen palveluun toiminnan alusta lähtien. Yhteisen ponnistuksen ja pitkäjänteisen työn osoituksena ja tuloksena saimme ISO 9001 -sertifikaatin syksyllä 2009. Yhteistyö koko henkilöstön kanssa näkyy juuri käytännön työssä. Asukkaiden rinnalla tärkeitä ovat myös heidän omaisensa ja läheisensä. Varsinkin alkuvaiheessa suhde luodaan avoimen ja jatkuvan yhteistyön kautta. Osoitamme myös omaiselle olevamme vierellä kulkijoita, emme hänen kilpailijoitaan. Saumattomasta yhteistyöstä hyvänä esimerkkinä on kunnassamme toimiva verkostoyhteistyö. Halusimme jo toimintamme alkuvaiheessa viritellä julkisen, kuntamme alueella toimivan Leväniemi-säätiön ja meidän välille yhteisiä tapaamisia, joissa olisimme keskustelleet yhteisistä polttavista asioista. Mielestämme tulisi pystyä katsomaan asioita vastakkainasettelun ja kilpailun sijaan yhteistuloksen ja jatkuvuuden näkökulmasta. Alussa aika ei ollut vielä kypsä ja se haudattiin. Uusi yritys tuotti tulosta ja vuodesta 2005 lähtien olemme tavanneet kolme tai neljä kertaa vuodessa. Tapaamispaikka kiertää eli ”isäntänä” toimii kukin vuorollaan. Kutsumme tilaisuuksia verkostotapaamisiksi. Niissä käsitellään johtamiseen, asiakkaisiin, henkilöstöön, koulutuksiin ym. teemoja. Periaatteena on luottamus ja kumppanuus kaikkien mukana olevien kesken. Olemme huomanneet, että asioista avoimesti puhuminen saa ihmeitä aikaan. Emme ole suinkaan toistemme kilpailijoita vaan haasteet saattavat olla kovinkin samankaltaisia. Olemme saaneet myös selkiytettyä kuntamme palvelujen tuottamiseen liittyviä asioita. Uusin yhteistyömme tulos on syksyllä toteutettavat koulutuspäivät, joilla koulutuksen vetämiseen osallistuvat verkoston eri toimijat ja koulutukseen kuuluvat tiimityöt tehdään sekaryhmissä. Tällä tavalla halutaan saumattoman yhteistyön tiivistyvän myös henkilöstötasolla. Samalla halutaan saada koko kuntaan samankaltainen ajattelu- ja toimintamalli koskien kotihoidon ja asiakkaan hoidon toteutumista. Odotuksemme ovat korkealla! Kilpailutustilanteet ja tulevaisuus luovat osaltaan epävarmuutta, suuret monikansalliset yhtiöt tekevät tuloaan. Mitä uusi hallitusohjelma tuo tullessaan, jää nähtäväksi. Valoa tuo kuitenkin sikäli tieto, että tulisi suosia paikallisia ja myös pienempiä toimijoita. Tähän mekin luotamme. Ja hyviin avoimiin suhteisiin: kumppanuuteen ja saumattomaan yhteistyöhön kaikkiin suuntiin. • 47 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 24. Eija Kilgast, projektijohtaja, Sotainvalidien Veljesliitto Kolmas sektori vanhusten palvelujärjestelmässä Järjestöt – uhka vai mahdollisuus vanhustyössä? Sotien seurauksena maahamme perustettiin Sotainvalidien Veljesliitto sekä myöhemmin kolme muuta veteraanijärjestöä. Liitto edisti sotainvalidien turvaksi perustettavien sairas- ja veljeskotien rakentamista sekä suuriprosenttisten invalidien Valtiokonttorin korvaamien kunnallisten kotihoitopalvelujen ja asuntojen korjausneuvonnan syntymistä. Vuonna 1998 Sotainvalidien Veljesliitto käynnisti työvoimahallinnon tuella työvoimapoliittisen avustajatoimintahankkeen tukemaan sotiemme veteraanien kotona selviytymistä. Hankkeessa on 18 alueellista hanketta, jotka työllistävät vuosittain lähes 600 avustajaa sekä auttavat noin 8 000 asiakastaloutta. Avustajilla on päivittäin yleensä kaksi asiakasta, joiden luona ollaan noin 2,5–3 tuntia kerrallaan. Avustajatoiminta täydentää kunnallista ja yksityistä kotihoitoa. Avustajiksi palkataan alasta kiinnostuneita työttömiä, joille kotitalous- tai sosiaali- ja terveysala voisi muodostua ammatiksi. Hankkeessa motivoidaan, tuetaan ja kannustetaan avustajiksi palkattuja kouluttautumaan ja hakeutumaan avoimille työmarkkinoille jo avustajatyösuhteensa aikana tai heti sen jälkeen. Osa voi löytää vanhustyöstä itselleen uuden ammatin, osa jopa perustaa oman yrityksen. Sotainvalidien Veljesliitto tuottaa palveluja veteraanijärjestöille, mutta samalla se tuottaa tulevia vanhustyön työntelijöitä avoimille työmarkkinoille. Toiminta auttaa kuntia niin vanhustenhuollon kuin työllistämisen velvoitteissa. Avustajatoiminta ei tee hoitotyötä, joten toimintaa toteutetaan kiinteässä yhteistyössä kunnallisen kotihoidon kanssa. Avustajatoiminnassa näemme jatkuvasti, kuinka hyvät avustajat eivät työllisty yrityksistään huolimatta, elleivät he suorita lähihoitajan tutkintoa. Avustajiemme joukossa on iso joukko 50 vuoden ylittäneitä naisia, joilla halu ja mahdollisuudet kouluttautua lähihoitajaksi ovat rajalliset. Joukossa on myös niitä, joilla on oppimisvaikeuksia tai jokin vajaakuntoisuuden syy. Miten heitä voisi hyödyntää tulevaisuuden työmarkkinoilla paremmin? Arvioiden mukaan vanhustyöstä on jäämässä eläkkeelle lähivuosina jopa 70 000 työntekijää. Samanaikaisesti vanhusten määrä lisääntyy huimaa vauhtia, mutta kunnallisessa kotihoidossa työajasta jää enää alle puolet asiakastyöhön. Miten kunnat ja järjestöt voisivat tehdä yhteistyötä niin, että ammattitaitoa vaativat tehtävät jäisivät hoitajien tehtäviksi ja avustavissa tehtävissä järjestöt voisivat täydentää palvelua ja työllistää niitä, jotka haluaisivat tehdä tämänkaltaisia tehtäviä? Avustajatoiminnassa on mahdollisuus suorittaa kotityöpalvelun ammattitutkinto, osia lähihoitajatutkinnosta, hoiva-avustajan tutkinto, laitoshuoltajan tutkinto sekä saada henkilökohtaisen avustajan koulutusta. Uskomme, että moni hoiva-avustajatutkinnon suorittaja on myös tulevaisuuden lähihoitaja, mutta pienten askelten kautta. Emme voi ajatella, että 50-vuotiaana työura on jo ohi, kun sitä parhaassa tapauksessa on jäljellä vielä 20 vuotta! Toiseksi, myös vajaakuntoisten joukossa on loistavia työntekijöitä ja käyttämätöntä potentiaalia. Siis järjestöt, uhka vai mahdollisuus? Mielestäni ehdottomasti mahdollisuus! • 48 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 25. Pirkko Karjalainen, toiminnanjohtaja, Vanhustyön keskusliitto Vanhustyön keskusliitto kolmannen sektorin toimijana Julkisella sektorilla ja kolmannella sektorilla on pitkät yhteistyöperinteet vanhustyössä. Järjestöt ovat olleet aktiivisia palveluiden ja toiminnan kehittäjiä. Erityisesti palveluasumisen tarjoamisessa ne ovat edelleen merkittävä tekijä. Vapaaehtoistoiminta, erilaiset kerhot ja virkistystapahtumat ovat niin ikään kolmannen sektorin arkea. Ajatuskin siitä, että järjestöt olisivat jonkinlainen uhka vanhustyössä, vaikuttaa täysin mahdottomalta. Vanhustyön keskusliiton toiminta käynnistyi vuonna 1949, jolloin joukko järjestöjä perusti liiton yhteiseksi edunvalvojakseen ja toiminnan kehittäjäksi. Tuolloisesta vajaan kahdenkymmenen järjestön yhteisöstä on kehittynyt noin 350 yhdistyksen ja säätiön keskusjärjestö. Samalla liitto toteuttaa innovatiivista kehittämistoimintaa ja järjestää omaa vapaaehtoistyötään. Keskusliiton järjestötoiminnan mahdollistaa Raha-automaattiyhdistyksen tuki. Vanhusten kotipalvelutoimintaa on tarjottu jo vuosikymmeniä – nyt se toteutetaan liiton omistamassa VTKL-palvelut Oy:ssä. Vanhustyön keskusliiton toiminnassa on kaksi vahvaa rinnakkaista linjaa. Toinen on ikääntyneiden ja vanhusten hyvinvoinnin ja turvallisuuden puolustaminen ja toinen vanhustyön järjestöjen toimintamahdollisuuksien ja toimintasisältöjen edistäminen ja kehittäminen. Kaiken toiminnan lähtökohtana on ikäihmisten kunnioittaminen ja vanhustyön arvostaminen. Vaikka kyseessä on valtakunnallinen keskusjärjestö, olemme aina halunneet toteuttaa myös omaa toimintaa ikäihmisten parissa. Sitä tehdään nyt erityisesti asuntojen korjausneuvonnassa sekä Helsingissä vanhusten kerho- ja vapaaehtoistoiminnan tarjoamisena. Käytännössä keskusliiton jäsenyhteisöille tarjotaan erilaista neuvontaa mm. laki- ja verotusasioissa ja toimitetaan säännöllistä tiedotusaineistoa. Yhteisissä aluetilaisuuksissa käydään läpi ajankohtaisia teemoja. Liiton valtakunnallinen vaikuttamis- ja edunvalvontatoiminta näkyy mukanaolona erilaisissa työryhmissä ja kannanottoina ajankohtaisissa teemoissa. Kehittämishankkeista tuoreimpia ovat ikäihmisten fyysiseen ja psyykkiseen kuntoutukseen liittyvät projektit. Parhaillaan panostetaan myös ikäystävälliseen teknologian kehittämiseen yhdessä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton kanssa sekä ikäpolvien välisen yhteisymmärryksen ilmiöön. Liiton viestinnässä näkyvin väline on edelleen Vanhustyö-lehti, joskin internet ja koko sosiaalinen media on jatkuvasti laajentumassa. Jokasyksyinen vanhustenpäivä ja -viikko ovat vakiintuneet valtakunnanlaajuisiksi tapahtumiksi. Paikallisesti järjestetään monenlaisia tapahtumia ja ohjelmaa – keskusliitto kehittää vuosittain viikolle teeman. Tänä syksynä aiheena on Vapaaehtoisuus voimana. • 49 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 26. Sara Haimi-Liikanen, projektipäällikkö ja Jenni Bjong, projektityöntekijä, Kotkan kaupunki Toimintakykyinen vanhus laitoshoidossa Case Kotka Kotkan kaupunki on siirtynyt ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoidossa laitospainotteisesta palvelurakenteesta yksiportaiseen hoiva-asumismalliin. Asukkaiden yhdenvertaisten palveluiden saatavuuden turvaamiseksi ja palveluiden tarkoituksenmukaiseksi kohdentamiseksi on laadittu yhtenäiset myöntämisperusteet palveluille. Perusteet ovat ikäihmisten palveluiden laatusuositusten mukaisia (STM 2008:3). Hakemuksen hoiva-asumispaikasta tekee ensisijaisesti palveluntarpeessa oleva itse. Hakemus käynnistää palvelutarpeen arvioinnin. Siinä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja hakija määrittelevät millaista palvelutarvetta hakijalla on ja miten tarpeeseen voidaan vastata. Ensin kartoitetaan kotihoidon mahdollisuudet vastata tarpeeseen. Hoiva-asumisen palvelutarpeet syntyvät toimintakyvyn, voimavarojen ja terveydentilan muuttuessa huonompaan suuntaan. Hyvällä palvelutarpeen sekä fyysisen, psyykkisen että sosiaalisen toimintakyvyn arvioinnilla parannetaan päätösten oikeudenmukaisuutta ja toistettavuutta sekä edistetään hoidon ja palvelun suunnittelua sekä toteutusta. Kotkassa käytettävä palvelutarpeen ja toimintakyvyn arvioinnin toimintamalli sisältää vaiheittaisen ohjeistuksen palvelutarpeen arvioimiseksi sekä käytettävät mittarit ja testit. Saatujen tietojen perusteella tehdään päätös palveluiden antamisesta. Kotkan kaupungissa on käytössä hoiva-asumisen toimintamalli. Mallin avulla ikääntyneille tarjotaan asumisen lisäksi tarpeenmukaista hoivaa ja huolenpitoa kodinomaisessa ympäristössä ja vastataan asiakkaan sairaanhoidollisiin tarpeisiin sekä edistetään ja ylläpidetään asukkaiden toimintakykyä. Hoiva-asumisyksikössä on taattava mahdollisuus saattohoitoon ja asumiseen elämän loppuun asti. Hoivan tarpeen lisääntyminen ei saa olla syy siirtymiseen pois hoiva-asumisyksiköstä. Hoiva-asumisen toimintaa ohjaavat arvot ja periaatteet ovat: oikeus hyvään hoitoon, ihmisarvon kunnioitus, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus, hyvä yhteistyö ja ammattitaito sekä hyvinvointia edistävä ilmapiiri ja terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Hoiva-asumisessa asukas osallistuu omaa elämäänsä koskevaan päätöksen tekoon. Tarvittavat palvelut pyritään järjestämään asukkaan omaan asuntoon. Asukas voi saada palvelunsa usealta eri tuottajalta halunsa ja toiveensa mukaisesti. Henkilökunta arvioi asukkaan toimintakykyä ja palveluntarvetta säännöllisesti ja reagoi muutostilanteissa nopeasti. Koko toimintaa ohjaa yhteisöllisyys. Toiminnassa panostetaan myös fysioterapiaan ja toimintakykyä edistävään työhön. Fysioterapeutit toimivat osana moniammatillista tiimiä kuntoutuksen asiantuntijoina. Työn tavoitteena on asukkaiden fyysisen toimintakyvyn tukeminen hoito- ja palvelusuunnitelman mukaisesti. Fysioterapeutin työssä korostuu arvioinnin, ohjauksen sekä moniammatillisen yhteistyön merkitys asukkaiden toimintakyvyn tukemiseksi. • 50 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 27. Sanna Mustajoki-Kunnas, TtM, Heseva-kodin johtaja ja Tuija Epäilys, toiminnanohjaaja, Gaius-Säätiö/ Heseva-koti Muistisairaiden vanhusten toiminnallinen arki Arjessa vanhuksen toimintakyvyn ylläpitäminen tarvitsee virikkeellisen ja sallivan ympäristön, jossa vanhuksella on mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä mielenkiintoisia asioita. Hoitajien huolenpito ja rohkaiseminen sekä vanhuksen voimavarojen tunteminen edesauttavat toimintakyvyn ylläpitämisessä ja arjen toimintojen rakentamisessa. Kuntouttavan työotteen ja hoitotyön suunnitelmallisuuden avulla pyritään tukemaan muistisairaiden vanhusten toimintakykyä ja elämänlaatua arjessa mahdollisimman hyvin. Muistisairaiden vanhusten arkeen tuo haasteensa vanhuksen sairauksien tuomat häiriöt, jotka vaikuttavat päivittäiseen toimintaan, muistiin, ympäristön hahmottamiseen ja tilanteiden hallintaan. Heseva-kodin toiminta-ajatuksena on hoitaa asukasta hänen voimavarojaan ja yksilöllisyyttään kunnioittaen sekä kuntoutumista tukien. Toiminnan lähtökohtana on voimavaralähtöinen hoito ja yhteisöllisyys, jossa korostuvat säännöllinen, tavoitteellinen ja monipuolinen viriketoiminta ja asukkaiden osallistuminen oman arkensa rakentamiseen. Asukkaan annetaan tehdä itse mahdollisimman paljon valintoja omien voimavarojensa puitteissa. Henkilökunta kannustaa, motivoi ja ohjaa päivittäin asukasta omatoimisuuteen. Tämä toimintakykyä edistävä työtapa voi vaikuttaa myönteisesti asukkaan elämänhallintaan ja aktiivisuuteen. Vanhuksen elämänkaaren ja historian tunteminen auttaa tunnistamaan hänen voimavaransa ja mielenkiinnon kohteensa. Van- huksen läheisten kanssa tehtävä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Heseva-kodissa pyritään tavalliseen, turvalliseen elämään ja arkeen niin, että asukas voisi elää kuin kodissa tehden niitä asioita, joita on ennenkin tehnyt. Porraskävelyjen, tasapainokoulun, erilaisten jumppien ja tanssin sekä ulkoilun avulla pidetään yllä toimintakykyä. Esimerkiksi asukkaalla on mahdollisuus jatkaa vanhoja harrastuksiaan (mm. keilaaminen, kutominen, uinti) voimavarojensa mukaan. Toiminnalliseen arkeen kuuluu myös muistikuntoutus erilaisten pelien, kädentaitojen, aistivirikkeiden ja musiikin avulla sekä arjen askareiden tekeminen, kuten ostoksilla käyminen tai vaikkapa pihan haravoiminen. Mielekästä toimintaa arjessa ovat myös erilaiset retket asukkaiden toiveet huomioiden. Hoitohenkilökunnalta muistisairaan vanhuksen toiminnallisen arjen toteuttaminen edellyttää luovuutta, huumoria, monipuolista tietotaitoa ja kuntouttavan työotteen sisäistämistä. Oleellista on voimavaralähtöinen, kunnioittava ja myönteinen asenne, jossa hoitaja näkee vanhuksen sairauden takana. Hoitajan on kyettävä elämään hetkessä asukkaan rytmiä aistien. Voimavaralähtöiseen ajatukseen pohjautuva toiminnallinen arki tuo vanhukselle turvallisuuden tunnetta, mielen virkistymistä, omatoimisuuden ja elämänlaadun kohentumista. Tärkeintä on vanhuksen tunne siitä, että minusta välitetään ja minua kunnioitetaan juuri sellaisena kuin olen. • 51 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 28. Peppi Haapala, FM, puheterapeutti, vanhustyön eat., Herttoniemen sairaala, kuntoutusyksikkö, Helsingin terveyskeskus Gerontologinen puheterapia: Nielemisen häiriöstä kommunikoinnin sekä vuorovaikutuksen arviointiin Puheterapiassa keskitytään puheen (so. motoriikka), äänen tuoton, kielellisten piirteiden (so. kielen järjestelmä) sekä nielemisen arviointiin ja kuntoutukseen. Näiden lisäksi (tässä esityksessä aikuisneurologinen tai gerontologinen) puheterapeutti on asiantuntija kommunikoinnin apuvälineiden hankinnassa sekä käytön ohjauksessa. Ikääntyneiden henkilöiden puheterapiassa, kuten aina ikääntyneiden kanssa toimiessamme, korostuu tietous iän ja sairauksien vaikutuksista henkilön kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn. Gerontologinen puheterapeutti onkin pätevöitynyt ko. alaan ja kykenee osana moniammatillista työryhmää laatimaan laajan kuvan iäkkään henkilön kielellis-kognitiivisesta toimintakyvystä. Viime aikoina on julkisuudessa puhuttu paljon ikäihmisten ravitsemustilasta. On muistettava, että ilman turvallista nielemistä ei ole olemassa hyvää ja turvallista ravitsemushoitoakaan. Puheterapeutti on nielemisen häiriöiden asiantuntija, ja vastaa mm. hoitohenkilökunnan ohjannasta ja hoitotyöhön tarkoitetun nielemisen seulontamenetelmän koulutuksesta. Puheterapiaan tulevalla iäkkäällä ihmisellä on usein jonkinasteinen kielellisen vaikeus eli afasia: puheterapeutti laatii arvioinnin sekä suunnittelee kuntoutuksen. Puheterapia ei kohdistu vain asiakkaaseen/kuntoutujaan vaan myös hänen lähiympäristöönsä (omaiset, hoitohen- kilökunta): kommunikointi- ja vuorovaikutustavat ja puhevammaisen kohtaaminen. Lisäksi yhä useammin aikuisneurologisen/gerontologisen puheterapeutin vastaanotolle saapuu muistisairas henkilö: puheterapeutin kielelliset arvioinnit sairauden diagnosoinnin tukena ja/tai kuntoutusta. Tämä kuntoutus toteutetaan yksilöllisesti tai ryhmämuotoisena. Erityisesti työikäisten muistisairaiden kohdalla puheterapeutin arvio on olennainen: usein alkava muistisairaus ilmenee kielellisten taitojen heikentymisenä. Viime aikoina on hoitotyössäkin tutkittu muistisairaiden ja lähiihmisten (=omaiset/ hoitajat) vuorovaikutustaitoja. Niiden on todettu olevan haasteellisia ja näin osaltaan vaikuttavan muistisairaan hoidon laatuun sekä kuntoutusta edistävän toiminnan toteutumiseen. Esimerkkinä tästä luennossa esitellään OIVA-hanke: suuntaa huomion muistisairaiden henkilön kanssa työskenteleviin hoitajien vuorovaikutus- ja kommunikointitaitoihin sekä niiden mahdolliseen selkiinnyttämiseen. Luennon aikana kuulijat saavat yleiskuvan gerontologisesta puheterapiasta osana ikääntyneen tai muistisairaan henkilön kokonaisvaltaista toimintakyvyn arviointia sekä monipuolisen kuntoutuksen toteuttamisesta. Avainsanoja ovat: kielellis-kognitiivinen toimintakyky, nieleminen, työotteen asiakasja voimavaralähtöisyys, vuorovaikutustaidot ja kohtaaminen, moniammatillinen ryhmä. • 52 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 29. Marjut Komulainen, HH, SHG (AMK), Lahden kaupungin suun terveydenhoito Vanhusten suunhoidon haasteet •• •• •• •• Ikääntymisen muutokset suussa Sairaudet ja toimintakyky vaikuttavat suun terveyteen Suun terveydenhoidon tavoitteet −− terve suu −− terveet huulet −− terveet limakalvot −− terve kieli Hampaiden reikiintyminen •• •• •• •• •• •• •• •• •• Ientulehdus, hammaskivi, parodontiitti Suun sienitulehdukset Hammasproteesia käyttävien ongelmia Limakalvomuutokset Ikenen liikakasvu Riskipotilaita Hampaattomuuden vaikutus yleisterveyteen Kuiva suu Kohti hyvää suunhoitoa • 53 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 30. Tarja Levo, projektisuunnittelija, Sininauhaliitto Liika on aina liikaa – ikääntyneilläkin Ikääntyneiden alkoholinkäyttö on noussut keskustelun kohteeksi viime vuosien aikana. Keskustelussa on aiheellisesti pohdittu mm. palvelujärjestelmän valmiutta ja kykyä vastata esille nousseeseen ongelmaan. Toisaalta keskustelua on leimannut myös ikääntyneiden toiseuttaminen käytösnormeiltaan ja oikeuksiltaan eriarvoiseen asemaan verrattuna nuorempaan väestöön. Ikääntyneet ovat heterogeenisin ryhmä yhteiskunnassamme. Vanhenemisen muutokset ovat yksilöllisiä ja niihin vaikuttavat niin geenit, ympäristö, elintavat kuin ikääntyneiden erilaiset kokemusmaailmatkin. Ikääntyvien suhde alkoholiin ei myöskään ole yhtenäinen. Sekä käyttötavat että käsitykset kohtuullisuudesta vaihtelevat. Julkisuudessa esiintynyt puhe alkoholin positiivisista vaikutuksista myös vanhenevan väestön terveyteen ja fyysiseen toimintakykyyn on hyvin ikääntyvien tiedossa. Alkoholinkäytöllä on ikääntyville myös sosiaalisia motiiveja, joiden kautta he ilmaiset itseään ja suhdettaan ympäristöön. Vaikka kohtuullinen alkoholin nauttiminen ei ole terveelle ikääntyvälle haitallista, tuovat ikääntymisen mukana seuraavat fyysiset muutokset, lisääntyneet sairaudet ja lääkkeiden käyttö mukanaan riskitekijöitä, jotka tulee huomioida vanhetessa. Positiivisista vaikutuksista puhuttaessa unohdetaan helposti, että alkoholi on keskushermostoon vaikuttava myrkky, jonka haitallinen kulutus on yli 60 sairauden tai vaivan riskitekijänä ja joka hallitsemattomasti käytettynä tuo mukanaan sosiaalisia ongelmia, mielenterveyden häiriöitä ja kasvavaa palvelujen tarvetta. Alkoholiongelmien synty ei ole sidoksissa ikään. Yksikäsitteisiä annosmääriä liittyen alkoholin riski- ja haittatekijöihin ei voida antaa. Ihmiset ovat yksilöitä, jotka reagoivat alkoholiin erilaisesti. Vaikka alkoholinkäytön haitat nousevat kulutuksen kasvaessa, eri haittojen riskit kasvavat kuitenkin eritahtisesti. Positiivisia vaikutuksia tuottavat käyttömäärät esimerkiksi sepelvaltimotaudin kohdalla, voivat samanaikaisesti lisätä ikääntyvillä kaatumatapaturmien riskiä. Alkoholi tuo mukanaan erilaisia haasteita myös työntekijöille. Jo raitistuneilla voi iän karttumisen myötä tulla voimakkaammin esille aiemmin syntyneet alkoholiperäiset vauriot ja oireet. Pitkään alkoholia runsaammin käyttäneillä alkavat psykofyysiset oireet näkyä voimakkaammin viimeistään eläkeiässä, ja riskikäytön vasta kolmannessa iässä aloittaneet tunnistetaan usein liian myöhään. Ikääntyneiden alkoholiongelmien hoidossa ja ehkäisyssä oleellista on huomioida ikäspesifit kysymykset sekä lisätä palvelujärjestelmän valmiutta tunnistaa alkoholinkäyttöön liittyviä oireita sekä ottaa alkoholinkäyttö puheeksi aina ikääntyvän terveydentilaa tai palvelujen tarvetta määriteltäessä. Sininauhaliiton koordinoimassa Liika on aina liikaa – ikääntyminen ja alkoholi -hankkeessa on tehty asiakastyötä vuodesta 2005 lähtien sekä kehitetty erilaisia työtapoja ja toimintamalleja yhteistyössä kuntien kanssa. Tässä esityksessä käsitellään ikääntyneiden alkoholinkäyttöä sekä ikääntyvän arjen elämään liittyvinä kysymyksinä että peruspalveluiden työntekijöiden työn näkökulmasta. • 54 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 31. Eija Kaskiharju, tutkija, Ikäinstituutti Ikäihmisten alkoholinkäyttö palvelutaloissa Ikäinstituutin hankkeessa Päihdepelisäännöt palvelutaloihin (2009–2011) kehitetään yhtenäisiä tapoja kohdata alkoholikysymyksiä kolmessa mukana olevassa yhteistyötalossa. Keskeisenä tavoitteena on tuottaa malli, pelisäännöt tai käytännöt, jotka ovat kaikille talon asukkaille ja työntekijöille yhteisesti tiedossa olevia toimintatapoja. Konkreettisena tuloksena voi olla esimerkiksi ”huoneentaulu”, joka toimii ohjenuorana alkoholikysymyksiä kohdattaessa. Toimintatavat koskevat hoitohenkilökuntaa, hallintoa, kiinteistönhoitoa ja viriketoimintaa sekä omaisia. Perinteinen päihde- ja hoitotyö eivät ole keskeisiä työkaluja käytäntöjä kehitettäessä. Kehittämistä ja tutkimusta ohjaavat toimintatutkimuksen periaatteet ja mahdollisuudet. Projekti tuottaa tietoa mallin rakentamisesta prosessina ja toimintatutkimuksen soveltamisesta tässä työssä. Päihdepelisäännöt palvelutaloihin -hankkeessa tutkimuksen tehtävä on tukea kehittämistyötä. Tutkimusaineistoja on kolmenlaisia: asukkaiden haastattelut, työntekijöiden haastattelut ja valtakunnallinen kyselytutkimus, jossa on mukana 149 palvelutaloa. Tässä esityksessä tuodaan esille muutamia tuloksia valtakunnallisesta kyselytutkimuksesta, jossa saatiin uutta tietoa muun muassa alkoholinkäytöstä palvelutaloissa, siihen liittyvistä ilmiöistä ja kehittämistarpeista. Esitys sisältää myös kokemustietoa ikäihmisten osallistamisesta kehittämistyöhön. • Projektin tavoitteena on •• tuottaa uutta tietoa suhtautumisesta alkoholiin •• lisätä palvelutalon asukkaiden alkoholitietoutta ja osallistaa heitä kehittämään talokohtaisia pelisääntöjä •• löytää ja kehittää asukkaiden ja henkilökunnan kanssa yhteisiä tapoja kohdata alkoholikysymyksiä 55 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 32. Leena Ulvinen, proviisori, Lapuan Lakeus Apteekki ja Sirkka Eväsoja, vanhustyön johtaja, Lapuan kaupunki Lääkehoidon kokonaisarviointi Turvallista lääkehoitoa moniammatillisesti, case Lapua Lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA) on apteekkien palvelu, jonka tarkoituksena on selvittää lääkityksen mahdollinen yhteys potilaan terveysongelmiin. Lääkitykseen liittyviä ongelmakohtia voivat olla lääkkeiden haittavaikutukset, mahdolliset päällekkäisyydet tai yhteisvaikutukset, tarpeettomat lääkkeet, hoitotavoitteeseen nähden sopimattomat tai riittämättömät lääkkeet sekä lääkkeiden annosteluun tai hoitoon sitoutumiseen liittyvät haasteet. Lääkehoidon kokonaisarviointiin sisältyy syvällinen paneutuminen potilaan taustatietoihin. Perustietojen ja nykytilan lisäksi arvioitsija kartoittaa potilaan sairaus- ja lääkityshistorian, laboratoriotutkimusten tulokset sekä elintapoihin liittyvät taustatekijät. Lääkehoidon kokonaisarviointiin liittyy potilaan haastattelu ja käynti potilaan kotona tai hoitopaikassa lääkityksen ja sen toteutumisen selvittämiseksi. Lääkehoidon kokonaisarviointi sisältää syvällisen kartoituksen esitetystä ongelmasta ja sen syistä toimenpide-ehdotuksineen. Arvioitsija laatii kirjallisen raportin potilasta hoitavalle lääkärille, joka päättää lopullisista muutoksista. Hoitohenkilökunta on erittäin tärkeässä roolissa koko prosessin ajan kartoitusvaiheesta muutosten toteutukseen saakka osallistuen palavereihin ja tapaamisiin. Prosessi sisältää lopuksi muutosten toteutuksen ja seurannan. Tulosten kannalta on tärkeää, että toteutettavista muutoksista, niiden perusteista ja tavoitteista sekä toteutuksen käytännön ohjeistuksesta keskustellaan moniammatillisesti kaikkien potilaan hoitoon osallistuvien tahojen kesken. Jatkotoimenpiteistä sopiminen on osa kokonaisarviointiprosessia ja edesauttaa pitkäkestoisten hyötyjen saavuttamista. Lääkehoidon kokonaisarviointi perustuu paikallisen moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen lääkärien, hoitohenkilöstön ja apteekin välillä. Moniammatillinen ryhmä muodostuu arvioitsijan (LHKA-erityispätevyyden suorittanut farmaseutti tai proviisori) lisäksi potilaan hoidosta vastaavasta lääkäristä ja hoitajista. Mallissa yhdistyy uudella tavalla terveydenhuollon eri ammattiryhmien välinen kokemuksen ja asiantuntijuuden vaihto. Potilaan lääkehoitoa pyritään aina tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti monen eri ammattiryhmän asiantuntemusta ja näkemystä hyödyntäen. Kaikkien potilaan hoitoon osallistuvien asiantuntemusta hyödynnetään riippumatta siitä, kuka aloitteen kokonaisarviointiin on tehnyt. Moniammatillisena yhteistyönä tehtävä lääkehoidon kokonaisarviointi edistää lääkkeiden oikeaa ja tarkoituksenmukaista käyttöä. Lääkitysmuutokset parantavat potilaiden toimintakykyä ja rationalisointi tuo säästöjä lääkekuluissa. Yhteiskunnalle palvelun hyöty näkyy entistä tehokkaampana terveydenhuollon henkilöstöresurssien ja osaamisen hyödyntämisenä. Lääkehoidon kokonaisarviointi-palvelua voivat toteuttaa erityispätevyyden suorittaneet farmaseutit ja proviisorit. Itä-Suomen yliopiston organisoima täydennyskoulutus kestää 1,5 vuotta (35 op). Erityispätevyyden suorittaneita on Suomessa tällä hetkellä 150 ja palvelua tarjoaa 50 apteekkia. Lisäksi lääkehoidon kokonaisarviointia tehdään sairaala-apteekeissa ja lääkekeskuksissa. • 56 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 33. Martti Luomala, ylilääkäri, Lapua Lääkehoidon kokonaisarviointi Lapuan terveyskeskuksen kokemukset vuosilta 2008–2010 Lapuan kaupungin ja Lapuan Lakeus Apteekin välinen Lääkehoidon kokonaisarvioinnin kehittämissopimus 2008 •• Lapuan kaupungin ja Lapuan Lakeus Apteekin välinen Lääkehoidon kokonaisarvioinnin Kehittämissopimus tehtiin 28.08.2008 •• Erityisen haasteellisena useissa yhteyksissä on nähty ikääntyneiden turvallinen lääkehoito. Sopimuksen ensisijaiseksi päämääräksi on asetettu Lääkehoidon kokonaisarviointi -palvelun kehittäminen. Koska tätä suppeampi Lääkityksen arviointi tukee kiinteästi Lääkehoidon kokonaisarviointi -palvelun kehittämistä sekä mahdollistaa farmaseuttisen asiantuntemuksen laajemman hyödyntämisen potilaiden lääkehoitojen tarkoituksenmukaisessa toteutuksessa, on kehittämissopimukseen sisällytetty myös Lääkityksen arvioinnin määritelmä ja palvelukuvaus •• Kehittämissopimukseen kirjatun mukaisesti Lääkehoidon kokonaisarviointi -palvelun kehittämistyön tuloksia arvioidaan kaksivuotiskausittain. Kehittämistyöryhmän kokoonpano nimettiin sopimuksen mukaisesti ensimmäisen sopimuskauden aikana. •• Kehittämissopimukseen on liitetty kaksivuotiskausittainen raportointivelvollisuus perusturvalautakunnalle. •• Kehittämistyöryhmän muodostavat ylilääkäri Martti Luomala, vanhustyönjohtaja Sirkka Eväsoja, hoitotyön johtaja Terhi Haapala, farmaseutti Helena Latva ja proviisori Leena Ulvinen. Lapuan terveyskeskuksen potilaiden arvioinnit Kehittämissopimuksen mukaisesti tilattuja ja Lakeus Apteekin Lapuan kaupungilta laskuttamia lääkehoidon kokonaisarviointeja on suoritettu elokuun 2008 ja marraskuun 2010 välisenä aikana useita. •• Koska lääkehoidon kokonaisarviointia suppeammat lääkityksen arvioinnit liittyvät kiinteästi lääkehoitojen turvallisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden tarkasteluun, on tehty myös niitä. •• Lääkehoidon arviointien tulokset •• Riippumatta arviointien laajuudesta ovat kokemukset olleet erittäin positiivisia. Kehittämissopimuksen mukaisesti Leena Ulvinen on koonnut varsinaisista laajemmista arvioinneista potilaskohtaiset yhteenvedot arviointien tuloksena syntyneistä vaikutuksista. •• Varsinkin nuoret lääkärit ja eurolääkärit ovat käyttäneet palvelua ja olleet tyytyväisiä tällaisen palvelun olemassaoloon. Kaikki terveyskeskuksemme lääkärit mieltävät palvelun työtä helpottavana optiona ja siinä korostuu moniammatillisen työn merkitys potilaiden parhaaksi. • 57 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 34. Helena Räsänen, vanhustyön päällikkö, TtM, Sipoon kunta Mistä syntyy asiakaslähtöinen hoitotyö? Diasarjan otsikoita •• Vanheneminen •• Johtaja johtaa asiakaslähtöisyyttä •• Käytännön esimerkkejä – vanhukset eivät ole bulkkikamaa •• Mitkä ovat iäkkäiden ihmisten hoitamisen haasteet? •• Mikä on ikääntyneen ihmisen kokonaisvaltainen katsominen ja vuoropuhelu •• Valtakunnallisia ja laadullisia ikäihmisten palvelujen laatutavoitteita •• •• •• •• •• •• •• •• Haluan olla muutakin kuin vanha – haluan olla ihminen Ihmiskäsitys ja arvot ohjaavat meitä Arvokas vanhustyö Oman työn arvostus Asenteista ja ennakkoluuloista Mikä tekee työpaikasta hyvän? Hyvä työpaikka! Kulttuurisen yhteisymmärryksen luominen työyksikössä Kokemuksia Sipoosta • 58 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 35. Meeri Puhakka, sairaanhoidon opettaja, TtM Vanhustyön tutkintotoimikunnan puheenjohtaja Koulutuksella vanhustyön osaajaksi Lähitulevaisuudessa meidän on vastattava lähes puolen miljoonan yli 80 -vuotiaan tarpeisiin. Ikääntyvät tulevat olemaan entistä haasteellisempaa joukkoa, he ovat arvoiltaan, kokemuksiltaan ja toimintakyvyltään hyvin erilaisia. Tämä edellyttää Innovatiivista, kehittyvää ja visionääristä otetta vanhustyön koulutuksen kaikilla tasoilla, niin että antamamme vanhustyön palvelut tulevat olemaan korkeatasoisia ja vastaamaan vanhusasiakkaiden erilaisia tarpeita ja odotuksia. Gerontologisen osaamisen kehittäminen on otettu tavoitteeksi useissa valtakunnallisissa asiakirjoissa (mm. Ikäihmisten palveluiden laatusuositus STM 2008). Palvelujärjestelmän kehittämisen tavoitteena on mm. lyhentää hoitoaikoja, vähentää pitkäaikaishoitoa, vahvistaa perusterveydenhuollon roolia ja siirtää painopiste avopalveluihin sekä turvata ikääntyvien kotona asuminen. Toisin kuin ennen painopiste tulee siirtymään korjaavasta hoidosta terveyttä edistävään ja ennaltaehkäisevään työhön. Tällä on vaikutusta terveyspalveluiden tarpeeseen ja kustannuksiin Vanhustyön ja vanhustyön koulutuksen kehittäminen edellyttävät entistä enemmän uusia näkökulmia, rohkeita valintoja, päämäärätietoista toimintaa, ennakkoluulottomuutta ja kriittistä keskustelua pysyäksemme ajan kehityksessä mukana. Perusta asiantuntijuuden kehittymiselle rakentuu opiskeluaikana. Vanhustyön asenteisiin ja arvoihin vaikuttaminen on tärkeää opiskeluvaiheessa. On suuri haaste kouluttajille ja työelämälle miten saisimme yhä enemmän nuoria opiskelijoita motivoitumaan gerontologisen hoitotyön opintoihin? Vanhustyö on kehittyvänä tulevaisuuden alana edellyttää laajaa osaamista oman vanhustyön tietoihin, taitoihin ja kokemukseen, kykyä analysoida tietoa kriittisesti, ennakoida tulevaa kehitystä, kantaa vastuuta omasta työstään ja ammattialasta sekä reflektiotaitoja. Opintosuunnitelmat, niiden tavoitteet ja osaamisvaatimukset perustuvat työelämästä lähteviin osaamisvaatimuksiin ja kuvauksiin. Sen takia on tärkeää, että työelämän edustajat ovat kiinteästi mukana koulutuksen kehittämisessä ja suunnittelussa jo opintosuunnitelmien uudistamistyöstä lähtien. Koulutuksessa edellytetään ajantasaista ja näyttöön perustuvaa tietoa. Lähtökohtana on lainsäädäntö ja sosiaali- ja terveyspoliittiset ohjelmat. Normaalien koulutusväylien, kuten sairaanhoitajan (AMK), sosionomin (AMK) ja lähihoitajan ammattitutkinnon kautta voi osaamista täydentää suuntaamalla niitä gerontologiseen hoitotyöhön. Lisäksi järjestetään erikoistumis- ja täydennyskoulutusopintoja. Yksi suositeltava väylä hankkia erityisosaamista vanhustyöhön on näyttötutkintona suoritettava Vanhustyön erikoisammattitutkinto, johon kuuluu kolme pakollista tutkinnon osaa ja yksi valinnainen tutkinnon osa. Näyttötutkintojärjestelmä tarjoaa aikuisväestölle joustavan tavan osoittaa, uudistaa ja ylläpitää ammatillista osaamistaan työtehtävien vaihtuessa ja pätevöityä myös uuteen ammattiin. Etuna on se, että henkilön ammatillinen osaaminen voidaan sen avulla kansallisesti ja laadullisesti tunnustaa riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Erikoisammattitutkinnon suorittaminen edellyttää vanhustyön vaativimpien työtehtävien hallintaa. Ammattitaitovaatimukset on määritelty tasollisesti niin, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja taidot, lisäksi täydentäviä ja syventäviä opintoja ja noin viiden vuoden työkokemus pystyy suoriutumaan tutkinnosta. Vuonna 2010 uudistettujen tutkinnon perusteiden läpäiseviä periaatteita ovat: ammattieettinen toiminta, hoivakumppanuus, laatuajattelu, toimintakykyä ylläpitävä ja aktivoiva työote, verkosto-osaaminen, ikääntyvän toimijuus ja osallisuus sekä kestävä kehitys. Miten sitten koulutuksella ylläpidetään ja kannustetaan ja tuetaan jo vuosia vanhustyötä tehneitä hoitajia? Miten varmistetaan hiljaisen tiedon siirtyminen uusille sukupolville? Hiljainen tieto, siirtyy työyhteisöissä asiantuntijoita seuraamalla, roolimallien ja tarinoiden kautta. Hiljainen tieto on resurssi, joka tulisi hyödyntää koulutuksessa. Työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminta, työyh- 59 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi teisössä oppiminen ja hiljaisen tiedon jakaminen ovat keinoja, joilla näihin voidaan vastata. Jaettu asiantuntijuus on prosessi, johon kaikki työntekijät osallistuvat omista lähtökohdistaan, tällöin voidaan hyödyntää olemassa olevaa ja tuottaa uutta. Työyhteisössä oppiminen edellyttää kulttuuria, joka mahdollistaa oppivan organisaation työskentelymallit sekä avoimen ja kehittämistä edistävän ilmapiirin. Oppivassa organisaatiossa syntyy uutta osaamista, uusia innovaatioita ja jokainen työntekijä kehittyy ja oppii. On hienoa, että yhä enemmän rakennetaan yhteistyötä koulutuksen ja työelämän edustajien kanssa. Tästä on hyvänä esimerkkinä erilaiset yhteiset hankkeet ja opiskelijoiden tekemät työelämälähtöiset opinnäytetyöt. Tähän lopuksi voisin lisätä, että vanhustyön osaamisen ke- hittämiseksi koulutustarjonnan pitäisi sisältää monipuolisia mahdollisuuksia syventää asiantuntijaosaamista vanhustyössä ja työelämän tarpeita vastaavaa perus-, täydennys- ja jatkokoulutusta. Lähteet: Näyttötutkinto-opas, oppaat ja käsikirjat 2011:4, OPH Näyttötutkinnon perusteet, Vanhustyön erikoisammattitutkinto 2010, määräys 6/011/2011, OPH Päivi Voutilainen ja Pirjo Tiikkainen: Gerontologinen hoitotyö; Pirjo Tiikkainen: Koulutuksen rooli gerontologisen hoitotyön osaamisen kehittämisessä, WSOY 2009 Sairaanhoitaja asiantuntijana, Hoitotyön vuosikirja 2011: Sanna Mäkipää ja Teija Korhonen: Mistä asiantuntijuus muodostuu? • 60 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 36. Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti (AMK), tohtorikoulutettava, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto Vanhusten jalkaterveys - keskeinen osa toimintakykyä Tämän puheenvuoron tavoitteena on lisätä tietoutta vanhusten jalkaterveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä kannustaa kuulijoita huomioimaan vanhusten jalkaterveys osana vanhuksen kokonaishoitoa. Vanhusten jalkaterveyteen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vanhuksilla on monia jalkavaivoja, jotka haittaavat heidän päivittäisistä toiminnoista selviytymistä. Jalkaterveys koostuu ehjästä ja joustavasta ihosta, terveistä ja oikein leikatuista kynsistä, kivuttomuudesta ja asianmukaisista sekä sopivan kokoisista kengistä. Vähintään joka kolmannella kotona asuvalla vanhuksella on todettu olevan jalkavaivoja ja jalkavaivojen määrä laitoshoidossa olevilla vanhuksilla on tätäkin suurempi. Yleisimmät jalkavaivat ovat kuiva jalkapohjan iho, kovettumat, pitkät ja paksuntuneet kynnet, erilaiset varpaiden virheasennot (kuten vaivaisenluu ja vasaravarpaat) sekä jalkakipu. Monet vanhuksista kokevat, että erilaiset jalkavaivat kuuluvat vanhuuteen eivätkä siksi halua näyttää jalkojaan hoitohenkilökunnalle. On todettu, että erilaiset jalkavaivat haittaavat vanhuksen toimintakykyä. Jalkavaivat ovat yhteydessä hitaaseen kävelynopeuteen, heikentyneeseen tasapainoon, vaikeuteen selviytyä päivittäisistä askareista ja suurentuneeseen kaa- tumisriskiin. Heikko jalkaterveys vaikuttaa myös elämänlaatuun. Vanhusten käyttämissä kengissä on myös puutteita. Vanhukset pitävät usein tohvelityyppisiä kenkiä, joissa ei ole minkäänlaista kiinnitystä tai tukevuutta. Epäsopivan kengän on todettu aiheuttavan kaatumistapaturmia, jotka puolestaan saattavat johtaa vaikeaan loukkaantumiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Tärkeää onkin huolehtia siitä, että vanhuksella on turvalliset kengät niin sisä- kuin ulkokäytössä. Ikääntymisen myötä ihmisen kyky huolehtia omista jaloistaan heikkenee. Vanhukset eivät kykene kumartumaan ja leikkaamaan kynsiään, koska pelkäävät kaatuvansa tai heidän käsien voima ei riitä kynsien hoitovälineiden käyttöön. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että ikääntyneellä on joku jonka puoleen kääntyä jalkaterveytensä hoitamiseksi. Tällä hetkellä jalkojenhoidon ammattihenkilöitä ovat ammattikorkeakoulusta valmistuvat jalkaterapeutit (nimikesuojattu ammattihenkilö) ja vuoteen 1996 asti toiselta asteelta valmistuneet rekisteröidyt jalkojenhoitajat. Toivon, että tämän puheenvuoron jälkeen, jokainen vanhusten hoidossa työskentelevä kiinnittää osaltaan huomiota vanhusten jalkoihin ja auttaa parhaansa mukaan vanhusten jalkaterveyden hoidossa. • 61 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 37. Kristiina Miettinen, senioripalvelupäällikkö, Näkövammaisten Keskusliitto ry Asiakkaana ikääntyvä näkövammainen Suomessa arvioidaan olevan noin 80 000 näkövammaista henkilöä. Lähes 65 % heistä on 65 vuotta täyttäneitä. Eläkeikäisten yleisin näkövammautumisen syy on silmänpohjan rappeuma (makuladegeneraatio). Myös glaukooma ja diabetes saattavat heikentää näköä. Harmaakaihi aiheuttaa monille näköongelmia, mutta leikkauksen jälkeen näkötilanne on yleensä hyvä. Harmaakaihi ei ole näkövammaisuutta aiheuttava silmäsairaus. Näkövammaiseksi määritellään henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0,3. Näkövammaiseksi ei luokitella ihmistä, jonka näkökyky pystytään korjaamaan laseilla normaaliksi tai jos toisessa silmässä on normaali näkö. Näkövammainen voi olla heikkonäköinen tai sokea. Yleisesti ajatellaan, että näön heikentyminen kuuluu luonnollisena osana ikääntymiseen. Näöntarkkuuksien aleneminen on osa normaalia ikääntymistä. Sen sijaan vammautuminen silmänpohjan rappeuman tai muun silmäsairauden vuoksi ei ole normaalia ikääntymistä. Silmäsairaudet jäävät liian usein huomiotta niin ikäihmisen itsensä kuin ammattihenkilöstönkin osalta. Tässä tarvitaan ammattilaisten yhteistyötä. Asiakkaat ovat saattaneet sinnitellä jo vuosia heikentyneen näön kanssa ilman asianmukaisia apuvälineitä ja palveluita. Hoitavalla henkilökunnalla ei ole välttämättä asiakkaan näkötilanteesta mitään tietoa. Todetaan yleisesti, että henkilöllä on huono näkö. Heikentyneen näön syy on selvittämättä ja palvelujen tarve kartoittamatta. Näkövammaisten asiakkaiden tavallisimmat hankaluudet liittyvät arkisiin toimiin: kaupassa käymiseen, asioimiseen, kodin ulkopuolella liikkumiseen, postin selvittämiseen, lukemiseen ja ylipäätään tiedon saamiseen. Pelkän näkövamman vuoksi ei tarvita hoivapalveluita. On tärkeää huomioida, että vammaispalvelulaissa ei ole ikärajaa ja myös ikääntynyt näkövammainen on vammainen. Apuvälineitä löytyy huonoonkin näkötilanteeseen. Vahvojen suurennuslasien käyttäminen saattaa monille olla hankalaa. Heikko näkö, han- kala suurennuslaite ja korkea ikä ovat monesti niin vaikea yhtälö, että asiakkaat palauttavat apuvälineensä. Kun ei näe, eristäytyy helposti muista ihmisistä. Vallitsevista valaistusolosuhteista riippuu monesti miten heikkonäköinen selviytyy ympäristössä. Liiallinen valo aiheuttaa häikäisyä, joka hankaloittaa liikkumista ja ympäristön hahmottamista. Näkevien ryhmiin osallistuminen voi monille olla epämieluisaa siksi, että näkövammaiset kokevat, ettei heidän heikkonäköisyyttään ymmärretä ryhmässä. Samoin ympäristön on vaikeaa ymmärtää ”miksi Hilkka tänään näkee tuon asian, kun ei eilen nähnyt.” Kun henkilö näkövammautuu eläkeiässä, hänelle ei automaattisesti ”synny” näkövammaistaitoja: esimerkiksi tuntoaistin (käsien) käyttö. Tätä täytyisi systemaattisesti harjoitella. Kuuloaistin hyväksikäyttäminen saattaa olla alentuneen kuulon vuoksi mahdotonta. Ikääntyneiden näkövammaisten omatoimisuutta pystytään ylläpitämään. On tärkeää muistuttaa, että jos on ikänsä kahvinsa keittänyt, ei kahvinkeittotaito katoa mihinkään vaikka näkö menisikin. Haastavinta on oppia uudet niksit miten kahvi keitetään. Näkövammaisten Keskusliiton alueelliset työntekijät sekä Keskussairaaloiden näkövammaisten kuntoutusohjaajat ovat avainhenkilöitä silloin, kun asiakkaan näkötilanne on niin huono, että hän ei selviydy sanomalehden lukemisesta. On tärkeää, että asiakkaan näkövamman syy selvitetään ja hän saa asianmukaiset apuvälineet sekä apuvälineiden käytön ohjausta. Kun henkilö on näkövammainen, tulisi hänet lähettää Keskussairaalaan Silmäklinikan kuntoutuspoliklinikalle. Kuntoutuspoliklinikalla mm. sovitetaan apuvälineitä, tehdään valaistustarpeen arvioita ja suunnitelmia kotiin ja annetaan liikkumistaidonohjausta. • Näkövammaisten Keskusliitto ry palvelee valtakunnallisesti. Senioripalvelut sekä aikuisten aluesihteerit antavat ohjausta ja neuvontaa näkövammaisten palveluissa. Lisätietoja www.nkl.fi ja p. 09-396 041 / vaihde. 62 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 38. Kristiina Juvas, THM, Eur.erg, projektipäällikkö, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Vanhusten asumisen paloturvallisuus Koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa kuolee Suomessa vuosittain yli 2000 henkilöä. Yleisimmät syyt ovat kaatumiset ja putoamiset. Palokuolemien määrä on noin sata henkeä vuodessa. Tapaturmissa ja tulipaloissa kuolleiden määrä Suomessa on väkilukuun suhteutettuna LänsiEuroopan korkein. Vanhusväestön suhteellinen osuus palokuolemissa on suuri. Erityisryhmien asumisen paloturvallisuus on yksi vuonna 2004 käynnistyneen Sisäisen turvallisuuden ohjelman painopistealueista. (Erityisryhmiin luetaan tässä yhteydessä kuuluviksi henkilöt, joiden fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on alentunut.) Palosuojelurahaston rahoittamassa kehittämisprojektissa on tuotettu tietoa ja välineitä eri viranomaisten ja toimijatahojen väliseen yhteistyöhön kunnissa. 1.7.2011 uudistunut pelastuslaki selkeyttää yhteistyötä onnettomuuksien ehkäisyssä. Se selkeyttää viranomaisten ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja helpottaa yhteistoiminnan rakentamista. Uuden pelastuslain avulla on mahdollista parantaa merkittävästi ikääntyneiden ja muiden erityisryhmiin kuuluvien asumisturvallisuutta. Laki edellyttää toiminnanharjoittajalta selvityksiä, suunnitelmia ja toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että asukkaat ja hoidettavat voivat turvallisesti poistua tulipalossa. Lisäksi laki velvoittaa viranomaisia tai esim. kotikäyntejä tekeviä henkilöitä kertomaan pelastusviranomaiselle rakennuksessa tai asunnossa olevista palonvaaroista tai onnettomuusriskeistä. Salassapitosäännökset eivät enää estä tätä tiedonkulkua. Palovaroittimien osalta pelastuslakia on täydennetty siten, että palvelu- ja tukiasumisen toiminnanharjoit- tajalla on nyt velvollisuus huolehtia asuntoihin palovaroittimet ja pitää ne kunnossa. Tähän mennessä velvollisuus on ollut asukkailla itsellään. Asumisturvallisuuden kehittäminen on entistä luontevampi osa paikallista turvallisuuden kehittämistyötä kunnissa. Asumisturvallisuuden kehittäminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä ja uusia yhteistyökäytäntöjä viranomaisten ja eri toimijatahojen kesken. Vaarojen kartoituksen, riksien arvioinnin ja turvallisuuden kehittäminen on keskeinen osa kunnilta edellytettävää turvallisuustyötä. Tapaturmien ja paloturmien taustalla on paljon yhteisiä tekijöitä, joihin ajoissa puuttumalla voidaan tukea vanhuksen pärjäämistä turvallisesti kotona ja vähentää laitoshoidon tarvetta. Erityisryhmien parissa työskentelevien työn tueksi on tuotettu aineistoa asumisturvallisuuteen liittyvien vaarojen havaitsemiseen ja riskien arvioimiseen: Unohdukset ja erehdykset salliva asuinympäristö -opas erityisryhmien asumisturvallisuuden kehittämiseen ja aiheeseen liittyvä koulutusaineisto on vapaasti ladattavissa sekä suomeksi että ruotsiksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kotisivuilta http://www.spek.fi/ Suomeksi/Paloturvallisuus/Erityisryhmien_asumisturvallisuus/Materiaalit.iw3. Aineisto käy sekä työpaikkakoulutukseen, oppilaitoksissa käytettäväksi että kenen tahansa tiedon tarpeen täyttämiseen liittyen omaan tai omaisten turvalliseen asumiseen. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö antaa asiantuntija-apua ja koulutusta asumisen paloturvallisuuteen liittyvissä asioissa. • 63 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 39. Päivi Topo, tutkimuspäällikkö, THL ja Helinä Kotilainen, yliarkkitehti SAFA Miten ympäristö voi tukea muistisairasta ihmistä ja häntä avustavia henkilöitä Muistisairauden eteneminen aiheuttaa sairastuneelle ihmiselle laaja-alaisesti haasteita hänen jokapäiväisessä elämässään. Esityksessä käydään läpi muistisairauksien kuten Alzheimerin taudin vaikutusta ihmisen suhteessa ympäristöönsä. Samoin käydään läpi näyttöön perustuvaa tietopohjaa siitä millainen ympäristö voi tukea muistisairasta ihmistä omatoimisuudessa ja hyvinvoinnissa. Esityksen lopussa esitellään hyviä esimerkkejä olemassa olevista ympäristöistä ja kerrotaan kehittämästämme tilojen arvioinnin ja kehittämisen menetelmästä. 64 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 40. Paula Hakala, dosentti, FT, johtava tutkija, Kelan tutkimusosasto Miten ravinto tukee ikääntyneiden hyvinvointia? Ravinnolla on huomattava vaikutus ikääntyneiden terveyteen ja toimintakykyyn. Hyvä ravitsemustila parantaa vireyttä ja elämänlaatua sekä nopeuttaa sairauksista toipumista. Tärkeää on huolehtia ruoan sopivan määrän ja laadun lisäksi myös siitä, että ruoka on maukasta, ja että ateriointihetket ovat arkea virkistäviä tapahtumia. Ikääntyminen tuo mukanaan syömiseen liittyviä ongelmia, jotka voivat heikentää ravitsemustilaa, terveyttä ja toimintakykyä. Esimerkiksi muistisairaudet, suun ongelmat sekä runsas lääkitys voivat huonontaa ruokahalua ja vähentää syömistä siinä määrin, että se johtaa aliravitsemukseen. Sen seurauksena sairauksista toipuminen hidastuu tai estyy ja hoitojaksot pitenevät. Ikääntynyt tulisi punnita vähintään kerran kuukaudessa, jotta tahaton painon lasku havaitaan ajoissa. Sen ehkäisemiseksi on tärkeää varmistaa sekä energian että proteiinin riittävä saanti. Ikääntyneen ruokavalion tulee sisältää energiaa vähintään 1500 kcal (6,5 MJ)/vrk ja proteiinia 80–100 g/vrk (1,0–1,2 g painokiloa kohden/vrk). Liian niukka proteiinin saanti aiheuttaa lihaskatoa, joka heikentää liikuntakykyä ja kehon hallintaa sekä altistaa infektioille. Tärkeää on varmistaa myös riittävä D-vitamiinin ja kalsiumin saanti, mikä ehkäisee kaatumisia ja murtumia. Ikääntyneille suositellaan D-vitamiinilisän (20 µg eli 800 ky) nauttimista päivittäin ympäri vuoden. Myös kalsiumlisä (vähintään 800 mg/vrk) voi olla tarpeen. Ikääntyessä janon tunne saattaa heikentyä ja monet lääkkeet poistavat nestettä elimistöstä. Nesteitä tulisi juoda 1–1,5 litraa (5–8 lasillista) päivässä ruokien mukana saadun nesteen lisäksi. Alkoholi on ikääntyneille erityisen haitallista. Se häiritsee veren sokeritasapainoa ja voi vaikuttaa lääkkeiden tehoon. Alkoholia käyttävillä määrän tulisi rajoittua korkeintaan yhteen annokseen/ vrk ja korkeintaan 7 annokseen/viikko (yksi annos on pieni pullo keskiolutta, 12 cl mietoa viiniä tai 4 cl väkevää viinaa). Ikääntyneille suositeltu painoindeksi on 24–29 kg/m2. Laihduttaminen on ikääntyneellä perusteltua vain silloin, jos sen arvioidaan kohentavan hänen terveyttään ja toimintakykyään, eikä siitä aiheudu terveysriskejä kuten lihas- tai luukatoa. Ikääntyneille on laadittu omat ravitsemussuositukset. Siinä ikääntyneet on jaoteltu toimintakyvyn ja sairastavuuden mukaan neljään ryhmään seuraavasti: 1) hyväkuntoiset ikääntyneet, 2) kotona asuvat ikääntyneet, joilla useita sairauksia, 3) kotihoidon asiakkaat, joilla ulkopuolisen avun tarvetta ja 4) ympärivuorokautisessa hoidossa olevat. Suositusten tavoitteena on mm. levittää ikäihmisten ravitsemukseen liittyvää tietoa, jotta hyviksi havaitut hoitokäytännöt leviäisivät kautta maan. • Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuositukset ikääntyneille. Edita Oy. 2010. http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/ portal/fi/ravitsemussuositukset/erillisryhmat/ ikaantyneet/ 65 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 41. Sirpa Pajunen, toiminnanjohtaja, Iholiitto ry Ikääntyvän ihon hoidossa huomioitavia seikkoja Ihossa huomaa ajan kulumisen. Vanheneminen näkyy, kun iho ja sen alainen rasvakerros alkavat ohentua. Ikääntymisen myötä iho muuttuu rakenteellisesti ja toiminnallisesti. Ihon elastiset säikeet paksuuntuvat, kollageeni rappeutuu, talin eritys, isojen hikirauhasten määrä ja karvojen kasvu vähentyy. Myös ihon immuunivaste, solujen uusiutuminen, haavan paraneminen, talin ja hien eritys, lämmönsäätely, tuntoaistimukset ja D-vitamiinin tuotto heikkenevät. Ihon melanosyyttien määrä alenee ja ihon pigmentin tuottokyky heikkenee. Tästä syystä iän karttuessa iho palaa herkästi auringossa. Ihon haavojen hitaamman paranemisen syynä on asteittainen verisuonien määrän aleneminen. Ihotunnon ja muidenkin aistimuksien heikentyminen johtuu hermopäätteiden vähenemisestä. Verinahka, ihon keskimmäinen kerros, ohentuu. Kollageenisynteesi eli ihon joustinaineiden tuottaminen heikkenee sekä kimmoisuutta lisäävä proteiini, elastiini, alkaa hajota. Siksi ihon kimmoisuus ja joustavuus vähenee. Ihon ikääntymiseen vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät Ihoon vaikuttavat ikä, perinnölliset tekijät, erilaiset yleis- sekä ihosairaudet, aurinko, tupakointi, ravinto, erilaiset kemialliset aineet kuten lääkkeet ja hormonit ja mahdollisesti myös ilman saasteet. Ihon vanhenee ja sen vastustuskyky alenee, kun solujen uusiutumiskyky ja aineenvaihduntaprosessit heikkenevät. Tali- ja hikirauhasten erityksen vähenemisen myötä suojaavan rasva- ja happovaipan rakenne heikkenee. Estrogeenin tuotannon alenemisen tuloksena saattaa olla kuiva, halkeileva iho, jossa on luonnollisten rasva-aineiden vajausta. Iho kuivuu, koska vettä poistuu orvaskeden kautta enemmän. Ihosta tulee karhea, kireä ja sarveiskerrokseen ilmestyy pieniä halkeamia. Kyse on vanhenevan ihon asteatoottisesta kuivasta ihosta, joka punoittaa, hilseilee ja kutiaa. Ihon ennenaikaista vanhenemista aiheuttavia ulkoisia tekijöitä ovat mm. altistuminen UV-säteilylle. Auringon valo aiheuttaa ryppyjä, erilaisia pigmenttimuutoksia ja talirauhasten liikakasvua sekä verisuonimuutoksia kuten verenpurkaumia tai mustelmia, jopa ihokasvaimia ja ihon kimmoisuuden vähenemistä. Joidenkin nautintoaineiden käyttö lisää ihon rappeutumista. Tupakka estää hapen kulun. Alkoholi aiheuttaa iholla punoitusta, teleangiektasiaa ja ihon kuivumista. Ikääntyvän ihon hoidon perusta on säännöllisyys. Ihon ohentuessa sitä tulee käsitellä aiempaa hellävaraisemmin. Perusvoiteilla voidaan korjata ihon kuivuutta ja sen suojatoimintaa. Voiteessa oleva vesi ja vettä sitovat aineet parantavat ihon kosteuspitoisuutta. Voiteessa oleva rasva puolestaan estää veden haihtumista. Kuiva iho joutuu helposti noidankehään: kutina houkuttaa raapimaan ja raapiminen aiheuttaa tulehdusta, tulehtunut iho hilseilee ja aiheuttaa kutinaa! Ikääntyvän ihon hoidon kulmakiviä ovat säännöllisen pesun ja kosteuttamisen lisäksi perussairauksien hyvä hoitotasapaino, mielialan pitäminen hyvänä, säännölliset ja terveet elämäntavat liikunnalla höystäen, tupakoinnin ja alkoholi välttäminen. Käytössä olevien lääkeaineiden yhteisvaikutukset auringonvalon kanssa sekä muut ihovaikutukset tulee selvittää. Jos ilmestyy ihomuutoksia, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle. • 66 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Suullisten esitysten tiivistelmät (42–63) 67 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 42. Päivi Tiilikainen, THM, projektipäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala, Kuopio Virtuaalinen ikääntyvän ideaalikoti oppimisja kehitysympäristönä (Hima) -projekti, 2010–2013 Väestön ikääntyminen, joka Suomessa seuraavien 25 vuoden aikana on Euroopan nopeinta, luo suuria haasteita vanhustenhuollolle ja sosiaali- ja terveysalan koulutukselle. Vanhustyön opinnot eivät juuri kiinnosta nuoria opiskelijoita. Oppilaitosten tehtävänä on vastata yhteiskunnan tarpeisiin kouluttamalla riittävä määrä vanhustyöhön perehtyneitä ammattilaisia, jotka hallitsevat ikääntyvien ja ennalta ehkäisevän hoitotyön erityispiirteet. Opinnoista on kehitettävä houkuttelevia ja vetovoimaisia. Opetusmenetelminä voidaan hyödyntää esimerkiksi sosiaalista mediaa, jota suurin osa opiskelijoista käyttää jo arkielämässään. Ikääntyville tuotteitaan ja palveluitaan tarjoavien yritysten ja järjestöjen tulee entisestään tehostaa vuoropuheluaan koulutuksen kanssa palvelu- ja tuotekehitystyössä. Oppilaitosten on puolestaan uudistettava vanhustyön opetusta sekä sisällöllisesti että menetelmällisesti vastaamaan sekä yhteiskunnan että opiskelijoiden tarpeita vuoropuhelussa ikääntyvien kanssa. Nämä edellä mainitut asiat ovat olleet lähtökohtina Virtuaalinen ikääntyvän ideaalikoti oppimis- ja kehitysympäristönä (Hima) -projektin, 1.5.2010–30.4.2013, käynnistämiselle. Hima -projektin keskeisenä tavoitteena on luoda uusia ratkaisuja, jotka lisäävät vanhustyön opiskelun vetovoimaisuutta, uudistavat opetus- ja oppimisprosessia asiakaslähtöisemmäksi, kehittävät yritysten ja järjestöjen verkostoitumista se- kä lisäävät ikääntyneille suunnattujen palvelujen ja tuotteiden saatavuutta. Projektissa uudistetaan vanhustyön opetus- ja oppimisprosessia sekä menetelmiä sen toteuttamiseen kehittämällä virtuaalinen, ikääntyville suunniteltu ideaalikoti Second Life-virtuaalimaailmaan. Lisäksi projektissa kehitetään oppimispeli teoriaopintoihin. Virtuaalisten opintojen lisäksi opiskeluun liittyy käytännön harjoittelu ikääntyvien parissa. Second Lifeen rakennettava ideaalikoti määritellään laaja-alaisesti fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena, turvallisena ja esteettömänä kotina, joka mahdollistaa kotona asumisen ja itsenäisen suoriutumisen mahdollisimman pitkään. Second Life toimii sekä oppimisympäristönä että yritysten ja järjestöjen tuotteiden ja palvelujen markkinointi- ja verkostoitumisfoorumina. Sekä peli että Second Life voivat toimia myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten täydennyskoulutusympäristönä. Ensisijaisina hyödynsaajina projektissa ovat sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ja opettajat, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset sekä ikääntyville palveluja ja tuotteita tarjoavat yritykset ja järjestöt. Savonia-ammattikorkeakoulu toimii projektin hallinnoijana. Osatoteuttajia ovat Savon ammatti- ja aikuisopisto, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu ja Pohjois-Karjalan Ammattiopisto, Outokumpu. Euroopan sosiaalirahaston rahoituksen on myöntänyt Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. • 68 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 43. Eija Rautasalo, TtT, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu/ Diak Itä; Markku Tukiainen, FT, professori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus, Tietojenkäsittelyn laitos Potilashuoneesta virtuaaliseksi olohuoneeksi Virtuaalikymppi - Ikäihmisten kognitiivinen ja sosiaalinen aktivointi teknologiavälitteisten palvelujen avulla 01.09.09–31.08.12. Tutkimuksissa on todettu, että teknologian avulla tuotettu viriketoiminta lisää kotona/ laitoksissa/ palvelutaloissa asuvien henkilöiden vuorovaikutusta, toiminnallisuutta ja kohentaa heidän toimintakykyään sekä lisää omanarvon tuntoa. Teknologia ei ole vielä tuonut riittävästi toivottuja hyötyjä ikääntyvien hoitoon. Käytettävissä olevaakaan teknologiaa ei hyödynnetä riittävästi kodeissa, palvelutaloissa ja laitososastoilla. Virikkeellisyyteen kehitetään yhä vähän sovelluksia esimerkiksi dementiaoireisten käyttöön. Myöskään laitososastojen muuttaminen asumisyksiköiksi ei ole muuttanut asiakkaan asumisympäristöä virikkeellisemmäksi. Hankkeen perusideana on vaikuttaa kaikkein heikkokuntoisimpien kotona, laitos- ja palveluyhteisöissä asuvien vanhusten toimintakykyyn, kehittää tätä tukevia palveluprosesseja ja tehdä asuinympäristöistä esteettisesti ja eettisesti virikkeellisempiä. Valkoisen katon ja seinien tuijottaminen voi muuttua menneisyyden ja nykyisyyden kuviksi – oman elämän kuviksi. Huonokuntoinenkin ikäihminen voi osallistua reaaliajassa suvun häihin tai uuden perheenjäsen ristiäisiin. Kukin katselee arkea aktivoivia kuvia ja esityksiä oman vointinsa ja mielenkiintonsa mukaan. Rakennamme elämysympäristöä kuva- ja äänimateriaalin avulla yhdes- sä ikäihmisten, omaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa. Kokoamme teknologiaa hyödyntäen laitteiston, johon teemme ikäihmisten tarpeiden mukaan räätälöidyn sisällön (mm. kuva- ja videoesitykset) ja käytön mahdollistavan vuorovaikutustavan. Laitteiston käyttö voi olla joko yksilöllistä tai yhteisöllistä ja tekniikka on pitkälti piilotettu. Ikäihmiset osallistuvat suunnitteluun oman toimintakykynsä ja mielenkiintonsa mukaan. Aktivoimme omaiset ja hoitohenkilökunnan mukaan sisällön tuotantoon ja jakamiseen. Tärkeitä tutkimuslähtökohtia ovat mm.: havainnointitutkimus ikäihmisten aktivaatiomuutosten osoittamiseksi •• vanhusten osallistuminen suunnittelutyöhön •• itse kootun, muunneltavan ja edullisen laitteiston toteutus ja käytettävyys •• Yhteistyötahoina hankkeessa ovat mm. Euroopan aluekehitysrahasto, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitot, Pohjois-Savon liitto, Kainuun maakunta- kuntayhtymä, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä (hallinnoija), Itä-Suomen yliopisto/tietojenkäsittelyn laitos, Joensuun kampus, Kajaanin ammattikorkeakoulu, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos, Toimiva koti, Helsingin kaupunki ja Sosiaalitalouden tutkimuskeskus, Diak Itä. • 69 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 44. Marja Äijö, TtL, yliopettaja, Savonia – ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio; Kaarina Sirviö, TtT, yliopettaja, Savonia – ammattikorkeakoulu, terveysala, Kuopio Suuhygienisti-opiskelijat iäkkään ihmisen suun terveyden edistäjinä – kokemuksia suupirssistä Tutkimusten mukaan laitoshoidossa oleville iäkkäille ihmisille tarjotut suun terveydenhoidon palvelut eivät täysin vastaa asiakkaiden tarpeita ja heitä hoitava henkilökunta tarvitsee lisää valmiuksia asiakkaittensa suun hoitoon. Myös suuhygienistiopiskelijat tarvitsevat oppimiskokemuksia iäkkään ihmisen arvostavasta kohtaamisesta, suun terveyden hoidon erilaisista tarpeista sekä iäkkään ihmisen voimavarojen tukemisesta. Opiskelija tarvitsee monipuolista tietoa, vuorovaikutustaitoja, kykyä kohdata ja vahvaa eettistä osaamista toimiessaan iäkkäiden asiakkaiden hoitotyössä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suuhygienistiopiskelijoiden oppimiskokemuksia iäkkäiden asiakkaiden suun terveydenhoitotyössä ja tavoitteena on saadun tiedon avulla kehittää opiskelijoiden harjoittelua aikaisempaa monipuolisemmaksi. Tämä tutkimus liittyy Suupirssi -projektiin, jossa kehitetään liikkuvaan suunhoitoyksikköön (Suupirssi) oppimis- ja palvelutoimintamalli. Eräinä kohderyhminä ovat hoivakotien asukkaat ja henkilökunta. Tutkimuksen tiedonantajina ovat Savonia -ammattikorkeakoulun suuhygienisti-opiskelijat, jotka suorittavat osan klinikkaharjoittelustaan liikkuvassa suunhoitoyksikössä. Tutkimusaineisto kerättiin ennen ja jälkeen harjoittelun. Syksyllä 2010 tehtyyn alkukyselyyn vastasi 15 opiskelijaa. Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden taustatiedot, heidän itsearviointinsa osaamisestaan ja heidän odotuksiaan tulevasta harjoittelusta. Kysely sisälsi suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Harjoittelun jälkeinen aineiston keruu suoritettiin keväällä 2011 opiskelijoiden ryhmähaastatteluilla. Avointen kysymysten vastaukset ja haastatteluaineisto analysoitiin sisällön analyysilla ja määrällisten kysymysten vastaukset frekvensseinä. Ennen harjoittelua opiskelijoilla oli positiivinen kuva osaamisestaan ja he pitivät tulevaa harjoittelua haastavana. He toivoivat kohtaavansa harjoittelun aikana erilaisia asiakkaita ja harjoitella itsenäistä hoitotoimintaa ohjaajan tuella. Harjoittelun jälkeen opiskelijoiden oppimiskokemukset liittyivät asiakkaan kohtaamiseen ja asiakkaan kanssa kommunikointiin. He oppivat miten pienillä toimenpiteillä voi olla suuri merkitys iäkkään asiakkaan kokemukseen hyvästä olosta ja huolenpidosta. Opiskelijat pohtivat myös, mikä oikeuttaa heitä toteuttamaan suun terveydenhoitoa erityisesti toimintakyvyltään heikentyneiden asiakkaiden kohdalla. Alustavien tulosten perusteella voidaan todeta, että liikkuva suunhoitoyksikkö tulee olemaan opiskelijoille haastava ja osaamista kehittävä oppimisympäristö. Ennen harjoittelua opiskelijoilla oli kapea näkemys suun terveydenhoitotyössä vaadittavasta ammatillisesta osaamisesta. Suun terveydenhoitotyön osaaminen, johon laitteiden käyttö liittyy, oli ainut osaamisenalue, jossa opiskelijat halusivat kehittyä. Harjoittelun jälkeen opiskelijoiden oppimiskokemukset liittyivätkin eettiseen ja vuorovaikutusosaamiseen. On tärkeää, että opiskelijat hahmottavat iäkkään asiakkaan suun terveyden edistämisen hoitoprosessin. Suupirssi monipuolistavana oppimisympäristönä tarjoaa tähän mahdollisuuden. • 70 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 45. Pirjo Ikävalko, viestinnän asiantuntija, Kela, KanTa-palvelut Vanhukset innokkaita eReseptin käyttöönottajia KanTa-palvelujen rakentaminen on terveydenhuollon suuri sähköinen mullistus Kansallinen Terveysarkisto (KanTa) on yhteinen nimitys terveydenhuollon valtakunnallisille tietojärjestelmäpalveluille, joita ovat sähköinen resepti (eResepti), kansallinen Lääketietokanta, sähköinen potilastiedon arkisto ja tiedonhallintapalvelu (eArkisto) sekä kansalaisten Omien tietojen katselu verkossa. Näiden palvelujen rakentaminen on terveydenhuollon suuri sähköinen mullistus, joka ulottuu kaikkien kansalaisten elämään. Kyse on kansalaisen kannalta merkittävästä uudistuksesta. Sähköisten reseptien (eResepti) käyttöönotto Suomessa leviää nyt kulovalkean tavoin. Sähköistä lääkemääräystä koskevan lain mukaan apteekkien tulee ottaa eResepti käyttöönsä 1.4.2012 mennessä. Julkinen terveydenhuolto on sitoutunut ottamaan eReseptin käyttöönsä huhtikuuhun 2013 mennessä ja yksityinen sektori vuotta myöhemmin. Kansalaisten sähköiset potilastiedot siirtyvät sähköiseen arkistoon (eArkisto) vaiheittain, kun palvelu tulee valtakunnalliseen käyttöön vuoden 2015 loppuun mennessä. Kuluvan vuoden loppuun mennessä eReseptin saa Turusta ja Kymenlaaksosta sekä Länsi-Pohjan, Itä-Savon, Päijät-Hämeen, Etelä-Karjalan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen, Pohjois-Suomen ja osittain myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien alueilta. Siellä, missä eResepti on jo käytössä, vanhukset ovat suhtautuneet sen käyttöönottoon hyvin. Ennakkoon ajateltiin, että vanhukset olisivat suurin ryhmä, jotka haluavat uudistuksesta huolimatta edelleenkin paperireseptin. Näin ei ole ollut. eReseptistä kieltäytymisiä on ollut erittäin vähän. Reseptitiedot voi tarkistaa netistä Omien tietojen katselu -palvelusta eReseptin käyttöön liittyy potilaan mahdollisuus katsoa omia tietojaan verkossa. Palve- luun kirjaudutaan www.kanta.fi -sivujen kautta pankkitunnuksilla tai sähköisellä henkilökortilla. Joillekin vanhuksille saattaa olla iso kynnys tietokoneen ja/tai Internetin käyttöön. Jos vanhuksella ei ole omaa tietokonetta tai Internet-yhteyttä, voi omia tietojaan toki katsoa vaikkapa kirjastojen koneilta. Kansalaisopistoissa tai muissa vanhuksille tietokonekoulutusta antavissa organisaatioissa olisi hyvä, jos samalla annettaisiin opastusta, miten kansalainen voi katsoa Internetistä omia reseptitietojaan. eReseptin käyttöönoton edut sekä potilaiden että terveydenhuollon näkökulmista ovat selkeät. Sähköinen lääkemääräys helpottaa ja nopeuttaa potilaan asiointia. Paperireseptiä ei enää tarvita. Terveydenhuollosta kerrotaan, että potilaan paperireseptit ovat alttiita hukkumaan. Nyt kaikki reseptitiedot löytyvät aina valtakunnallisesta tietokannasta, Reseptikeskuksesta. eReseptin käyttö parantaa hoidon jatkuvuutta ja tiedonkulkua. Samalla voidaan välttää päällekkäinen lääkitys ja lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset. Suojattu tiedonsiirto takaa toiminnan turvallisuuden. Jatkossa tilanne muuttuu potilaan ja terveydenhuollon toimijoiden kannalta vielä paremmaksi, kun käyttöön otetaan eArkisto-palvelut. Sähköisen potilastiedon arkiston käyttöönotto mahdollistaa jo kertaalleen tallennetun tiedon uudelleenkäytön, minkä ansiosta voidaan välttyä mm. päällekkäisiltä tutkimuksilta. Potilastietojen keskitetyn arkistoinnin ansiosta sähköisestä potilastietojen arkistosta on saatavissa ajantasaista ja luotettavaa tietoa hoitotilanteisiin. Potilas voi katsoa omaan terveydenhuoltoon liittyvät tiedot Internetistä Omien tietojen katselu -palvelusta. • 71 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 46. Marion Karppi, projektityöntekijä, fysioterapeutti, terveystieteen kandidaatti, Raision kaupunki, Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö Interaktiivinen etäkuntoutus potilaan toipilasajan tukemisessa Johdanto Ikääntyneiden intensiivinen ja nousujohteinen fyysinen harjoittelu on osoitettu tehokkaaksi kaatumisten ehkäisyssä (Piirtola ym. 2003) sekä toimintakyvyn ja kotona selviytymisen parantamisessa. Erityisesti kotona suoritettu harjoittelu parantaa toimintakykyä arjen perustoiminnoissa (Leinonen ym. 2009, Zidén ym. 2008). Kaste-ohjelman Toimintakykyisenä ikääntyminen -hanke pilotoi Raision-Ruskon yhteistoiminta-alueella interaktiivista etäkuntoutusta (IKU), joka mahdollistaa intensiivisen kuntoutustoiminnan terveyskeskussairaalan osastolta kotiutumisen jälkeen. Interaktiivisella etäkuntoutuksella tarkoitetaan videoneuvotteluteknologian sovellusta, jossa kuntoutuja ja kuntouttaja ovat kaksisuuntaisessa näkö- ja kuuloyhteydessä toisiinsa. Fysioterapeutti ohjaa kotiutunutta asiakasta etäpäätteen avulla, jolloin harjoitukset ovat yksilöllisesti muokattavissa kuten perinteisessäkin kuntoutuksessa. Kehittämishankkeessa selvitetään miten iäkkäät kokevat kuntoutumisen interaktiivisen etäkuntoutuksen avulla ja mitä merkityksiä IKUlla on kotiutumisen jälkeiseen toipumiseen. Menetelmät Hankkeessa seurataan neljän sairaalasta kotiutuneen iäkkään potilaan kuntoutumista IKUn avulla. Tutkimushenkilöt saavat kahden kuukauden ajan etälaitteen välityksellä yksilöllistä fysioterapiaa terveyskeskussairaalasta, puoli tuntia kerrallaan, kolme kertaa viikossa. Tutkimukseen osallistujat haastatellaan intervention alussa ja lopussa. Toimintakykyä mitataan Bergin tasapainotestillä. Alustavat tulokset Alustavien tulosten mukaan kuntoutujat ovat tyytyväisiä saamaansa interaktiiviseen etäkun- toutukseen. He kokevat IKUn motivoineen itsenäiseen harjoitteluun ja heidän toimintakykynsä on parantunut arjen toiminnoissa. Tutkittavat ovat tehneet harjoitusohjelman mukaisia harjoituksia myös itsenäisesti, varsinaisten lähetysaikojen lisäksi. Pohdinta Interaktiivisella etäkuntoutuksella pystytään tukemaan terveyskeskussairaalan osastolta kotiutuvien potilaiden toipilasaikaista kuntoutumista. Etäkuntoutuksen avulla potilaat motivoituvat noudattamaan yksilöllistä harjoitusohjelmaa paremmin kuin perinteisen paperille tulostetun harjoitusohjelman avulla. Interaktiivisella etäkuntoutuksella pystytään parantamaan ikääntyneiden toimintakykyä, mikäli palvelua tarjotaan tietyt kriteerit täyttävälle potilaalle. IKU saattaa löytää paikkansa ikääntyneiden kuntoutuspalvelumuotona, mikäli toimintaa kehitetään edelleen eri potilasryhmien tarpeita vastaavaksi sekä laitteen ohjelmatuotantoa laajennetaan kattamaan myös toimintakyvyn muita osa-alueita. • Lähteet Piirtola ym. 2003. Fyysinen harjoittelu edullista ja tehokasta kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyssä. Duodecim. Leinonen ym. 2009. Kotikuntoutumisavustajan tuki parantaa iäkkäiden elämänlaatua. Duodecim. Zidén ym. 2008. Home rehabilitation after hip fracture. A randomized controlled study on balance confedence, physical function and everyday activities. Clinical Rehabilitation. Yhteystiedot Marion Karppi [email protected] Puh: 044 327 6533 72 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 47. Outi Korpelainen, th, TtM, hoitotieteen laitos, Turun yliopisto, projektikoordinaattori, Toimintakykyisenä ikääntyminen – hanke / KASTE, Salon kaupungin vanhuspalvelut; Sini Eloranta, sh, TtT, tutkija, Turun sosiaali- ja terveystoimi, erikoissuunnittelija, Ikäinstituutti; Seija Arve, TtT, palvelujohtaja, Turun sosiaali- ja terveystoimi, Gerontologisen hoitotieteen dosentti, TY Kotona asuvan ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistäminen eri toimijoiden yhteistyöllä Tausta Hyvä toimintakyky edistää ikääntyneen henkilön mahdollisuuksia asua pidempään omassa kodissaan. Ikääntyneen henkilön toimintakykyä voidaan edistää fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia voimavaroja tukevilla palveluilla, joita järjestävät useat eri toimijat. Tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä kaupungin ja kolmannen sektorin sekä muiden tahojen toimijat (N = 100) osallistuvat kotona asuvan, 65 vuotta täyttäneen ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistämiseen ja millaista on yhteistyö näiden eri toimijoiden välillä. Menetelmät Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena eräässä länsisuomalaisessa kaupungissa, joka muodostuu 10 taajamasta. Tutkimusaineisto kerättiin postikyselynä syyskuussa vuonna 2010. Kysely osoitettiin kaupungin toimijoille (N = 21) ja kolmannen sektorin sekä muiden tahojen toimijoille (N = 79). Vastausprosentiksi muodostui 60. Aineiston analysoinnissa käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tulokset Eri toimijat järjestivät monipuolisia palveluita ikääntyneen henkilön toimintakyvyn edistämiseksi kaupungin kaikissa taajamissa. Useiden palveluiden järjestämiseen, kuten esimerkiksi liikuntaryhmien järjestämiseen ja tiedon antamiseen terveellisistä elämäntavoista, osallistuivat sekä kaupungin että kolmannen sektorin toimijat. Joitakin palveluista, kuten vertaistukea omaishoitajille järjestivät pelkästään kolmannen sektorin toimijat. Vastaajat tekivät eniten yhteistyötä seurakunnan ja kaupungin toimijoiden kanssa ja erityisesti kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kanssa tehtävän yhteistyön toivottiin lisääntyvän. Yhteistyömuodot, joihin vastaajat tämän tutkimuksen mukaan jatkossa olivat halukkaita, olivat yhteisen organisoinnin kehittäminen, tiedonkulun ja osallistumisen edellytysten parantaminen sekä laaja-alaisen yhteistyön lisääminen. Johtopäätökset Tämän tutkimuksen mukaan eri toimijat järjestävät monipuolisesti ikääntyneiden toimintakykyä edistäviä palveluita. Näyttää siltä, että palveluiden lisäämiseen sijaan, tulisi olemassa olevat resurssit hyödyntää ja suunnata uudella tavalla kehittämällä yhteistyötä kaupungin ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä esimerkiksi tässä tutkimuksessa vastaajien esille tuomalla tavalla. Yhteistyötä kehittämällä yhä useampi kotona asuva ikääntynyt henkilö voisi hyötyä eri toimijoiden järjestämistä toimintakykyä edistävistä palveluista. • Lisätiedot [email protected] 73 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 48. Pia Vähäkangas, TtT, projektipäällikkö, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius; Katriina Niemelä, esh, suunnittelija/projektityöntekijä, Oulun kaupunki/Vanhuspalvelut Voiko laitoshoidossa oleva ikääntynyt henkilö kuntoutua? Laitoshoitoon ohjautuvat ikääntyneet kärsivät monenlaisista toimintakyvyn vajeista sekä niistä johtuvista päivittäisen selviytymisen ongelmista. Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen on todettu olevan yhteydessä mm. huonoon seisomatasapainoon, nivelten liikelaajuuden heikkouteen, kognition ongelmiin, mielialaan ja näköön. Koska fyysisen toimintakyvyn ongelmat ovat yhteydessä myös psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn, on tärkeä tukea ja kehittää sitä, jotta ikääntynyt henkilö selviytyisi mahdollisimman itsenäisesti. Vanhustenhuollon resurssien ja hoidon laadun johtaminen -hankkeen eräänä tavoitteena on kehittää laitoshoitoon ikääntyneiden kuntoutumista edistävä toimintamalli ja tunnuslukuja hyödyntämällä Resident Assesment Instrument (RAI)-järjestelmän mittareita. Mallin lähtökohtana on se, että laitoshoidossa oleva ikääntynyt voi parantaa toimintakykyä, jos hänen kuntoutumismahdollisuutensa tunnistetaan ja toimintakyvyn paranemista tuetaan tarkoituksenmukaisin kuntoutusinterventioin. Hankkeessa on kehitetty kolme kuntoluokkaa – toimintakyvyn paranemisen mahdollisuus, toimintakyvyn säilymisen mahdollisuus ja pitkälle edennyt toimintakyvyn alenema. Kuntoluokat muodostuvat kognition ja fyysisen suoriutumisen tason mukaan. Kuntoluokkien tarkoituksenmukai- suutta on testattu kevään 2011 aikana hankkeessa mukana olevilla interventio-osastoilla Kokkolassa ja Oulussa. Kuntoluokat ovat toimineet hoitajien työvälineenä, kun hoitosuunnitelman tavoitteita on määritelty. Luokat ovat myös toimineet lähijohtajien työvälineenä tarkasteltaessa asiakasrakennetta ja hoidon tuloksia osastotasolla. Henkilöille, joilla on toimintakyvyn paranemisen tai säilymisen mahdollisuus on moniammatillisesti laadittu kevään 2011 aikana harjoitteluohjelmia, joiden avulla edistetään fyysistä suoriutumista. Hankkeen tuloksia mitataan syksyn 2011 aikana. Mittaus toteutetaan tarkastelemalla hoitosuunnitelmissa tapahtuneita muutoksia kuntoluokittain. Hoitosuunnitelmien alkumittaus on tehty marraskuussa 2010. Loppumittaus tehdään kesäkuussa 2011. Asiakastasolla arviointia tuloksista tehdään myös vertaamalla asiakkaiden toimintakyvyssä tapahtuneita muutoksia. Kuntoluokkien käyttökelpoisuutta lähijohtamisen näkökulmasta arvioidaan haastattelemalla lähijohtajia. Tässä abstraktissa on kuvattu kuntoluokkien kehittämistyötä, joka on vain osa hankkeen kehittämistoimintaa. Hankkeen päätavoitteena on kehittää tunnuslukuja lähijohtamiseen, joiden avulla johtaja arvioi oman osaston hoidon tuloksia. Hankkeen lopputuotteena on lähijohtamisen käsikirja, joka julkaistaan THL:n julkaisuna keväällä 2012. • 74 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 49. Salla Lätti, fysioterapeutti, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Mira Berg, fysioterapeutti, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Helena Norokallio, KM, projektikoordinaattori, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry; Paulina Iiskala, fysioterapeutti, kehittämispäällikkö, Laitilan Terveyskoti Kunto – hankkeella haaveista totta Kotona asuvilla ikääntyneillä on toiveita, joita heikentynyt liikkumiskyky ja psykososiaaliset ongelmat estävät toteuttamasta. Terveysasemille tehdään ”turhia” käyntejä psykososiaalisista syistä johtuen. Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry:n ja Laitilan Vanhaintuki ry:n Kunto-kehittämishanke on paremman arjen mahdollistaja. Hankkeessa luodaan kuntouttava toimintamalli kotona asuville ikääntyville muistisairaille, mielenterveyskuntoutujille sekä psykososiaalisten ongelmien kanssa kamppaileville. Hanke nähdään ”siltana nykyhetkestä haaveisiin”. Yhteistyössä mukana myös Suomen Kinestetiikkayhdistys ry ja hankkeen rahoittajana RAY. Hanke edistää itsenäistä elämää ja ylläpitää liikkumis- ja toimintakykyä omassa elinympäristössä sekä ohjaa ja tukee omaishoitajia arjessa. Uutta on fysioterapian ja järjestötoiminnan yhteistyö. Vapaaehtoisilla on tärkeä rooli. Kotikäynnit: voimavaraistava yksilöllinen kotikuntoutus fysioterapeutin ohjauksella sekä omaishoitajan ohjaus ja tukeminen. Kotikuntoutus lähtee asiakkaan toimintakyvyn testauksesta ja haastattelusta. Testeinä Turussa mm. Timed Up and Go -testi, soveltuvin osin Bergin tasapainotesti ja hahmottamista arvioivat tehtävät. Laitilassa käytössä arviointiin mm. ADL, GAS, ICF, Toimiva–mittaristo sekä kaatumisriskiarviointi. Tärkeää huomioida toimijuuden eri ulottuvuudet ja asettaa tavoitteet sen mukaan. Asiakkaan fyysistä toimintakykyä tuetaan, jotta luodaan pohja aktivointikäynneille ja ryhmätoiminnalle. Tavoitteena on ei pelkästään liikuntakyvyn paraneminen vaan se, mitä se mahdollistaa. Fysioterapeutin kotikäyntien jälkeen asiakas sitoutuu aktivointikäynteihin tai ryhmätoimintaan. Ryhmätoiminta: tukee psykososiaalista hyvinvointia ja omaehtoista liikkumista sekä antaa uutta sisältöä arkeen. Ryhmätoiminnassa ovat mukana vapaaehtoiset sekä ammattihenkilöstö. Asiakkaat saman terveysaseman alueelta (terveysasemia kuormittavat asiakkaat) kokoontuvat viikoittain. 2011 aikana on mukana 3 terveysasemaa Turusta. Ryhmillä omat vapaaehtoiset ns. Kortteliystävät, jotka toimivat myös ulkoilukavereina sekä Kulttuuriystävät menokavereina. Laitilassa on tärkeää turvata sivukylien syrjäytymisvaarassa olevien ikääntyneiden kotona asumista ja osallistumismahdollisuuksia. Aktivointikäynnit: yhdessä ammattihenkilöstön (elämäntaito, kinestetiikka, fysioterapia, kulttuuri) tai vapaaehtoisten kanssa. Lähtee asiakkaan tarpeista; mihin asiakas vielä haluaisi aktivoitua tai kyetä osallistumaan. Käynnit kohdentuvat asiakkaan toiveiden mukaan häntä kiinnostaviin kohteisiin tai aktiviteetteihin. Lähdetään kodista ulos, ehkä lähikauppaan yhdessä Kortteliystävän kanssa, kerhoon, konserttiin, uuteen harrastukseen. Aktivointikäyntejä ja ryhmätoimintaa edeltävät aina fysioterapeutin käynnit. Esityksessämme kerromme hankkeen etenemisestä ja alustavista tuloksista. • 75 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 50. Eeva Lindroos, ETM, lehtori, Metropolia AMK; Riitta Saarela, TtM, johtava ylihoitaja, Helsingin terveyskeskus; Helena Soini, TtT, kehittämispäällikkö, Helsingin kaupunki; Merja Suominen, ETT, Helsingin yliopisto; Seija Muurinen, TtT, erikoistutkija THL; Kaisu Pitkälä, LKT, professori HY /Yleislääketieteen osasto Ikääntyvien nielemishäiriöt ja ravitsemus Swallowing difficulties, eating habits and malnutrion among older people in residential care Background Swallowing difficulties are consequences of several diseases such as stroke or dementia. They lead to poor quality of life, risk for malnutrition and increased mortality. However, the association of older people’s dysphagia, malnutrition according to commonly and widely used MNA and eating habits have yet not been studied. Objective To explore the prevalence of swallowing difficulties, and its association with MNA scores and eating habits among older people in residential care. Methods In 2007 we assessed all service housing residents concerning their nutritional status in the metropolitan area of Helsinki. Of them, 67% had swallowing data available (N=1466). With personal interview and assessment demographic data, medical history, functional status, information on swallowing problems and eating habits were gathered. Residents’ nutritional status was assessed with the Mini Nutritional Assessment (MNA). Results Swallowing difficulties (SWD) were common, 11.8% suffered from them. Those suffering from SWD were more often females, and their mean length of stay in residential care had been longer than among those with no SWD. Those with SWD had higher Charlson comorbidity index. There was more severe cognitive decline among those with SWD. According to the MNA (<17 points) 30.6% of those with SWD were malnourished whereas the respective figure among those without SWD was 11.0% (p<0.001). Those with SWD ate more often fluidy or puree food (27.8% vs. 3.8%, p<0.001), they ate more often less than half of their food portion (32.6% vs. 23.5%, p<0.001), and consumed less fluids (<5 cups/day 51.7% vs. 35.6%, p<0.001) than those without SWD. • References Soini H et al. Oral and nutritional status – is the MNA a useful tool for dental clinics? J Nutr Health Aging 2006; 10:495-501. 76 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 51. Minna Stolt, TtM, jalkaterapeutti (AMK), tohtorikoulutettava, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto; Riitta Suhonen, TtT, sh, professori (ma.), Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto; Matti Viitanen, LT, geriatrian professori, Kliininen laitos, Turun yliopisto; Päivi Voutilainen, TtT, sh, dosentti, Sosiaalija Terveysministeriö, Helsinki; Helena Leino-Kilpi, THT, esh, professori, Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto ja sivutoiminen ylihoitaja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Ikääntyneiden jalkaterveyden tukeminen – kuvaus hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotoiminnoista palvelutaloissa Tausta Ikääntyneillä on todettu olevan monia jalkavaivoja, kuten paksuntuneita kynsiä, kuivaa ihoa ja kovettumia. Hoitohenkilökunnan toteuttamaa jalkojenhoitoa on tutkittu vähän, vaikka hoitohenkilökunta on läheisessä kontaktissa potilaisiin päivittäin. Monet ikääntyneistä eivät kykene itse hoitamaan jalkaterveyttään vaan tarvitsevat läheisen tai hoitajan apua. Näin ollen, on erittäin tärkeää, että hoitohenkilökunta kiinnittää säännöllisesti huomiota ikääntyneiden jalkaterveyteen ja auttaa ikääntynyttä jalkaterveyden hoidossa. Tarkoitus Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hoitohenkilökunnan toteuttamia jalkojenhoitotoimintoja ikääntyneiden jalkaterveyden hoidossa palvelutaloissa. Tulosten perusteella tavoitteena on tunnistaa mahdollisia jalkojenhoidon ongelmaalueita ja kehittää interventioita hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotoimintojen tukemiseksi. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä 15 monivalintakysymyksestä koostuvalla kyselylomakkeella tarkoituksenmukaisesti valitun kunnan julkisissa palvelutaloissa työskenteleviltä hoitajilta (N=50). Vastausosuus oli n=27 (54 %). Sisällöllisesti kyselylomake koostui viidestä osasta: a) jalkojen arviointi (1 osio), b) ihon hoito (8 osiota), c) kynsien hoito (3 osiota), d) kenkien sopivuus (1 osio) ja e) potilaan ohjaus (2 osiota). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulokset Hoitohenkilökunta huomioi potilaan jalkaterveyden, mutta sen hoitoon käytettiin erilaisia jalkojenhoitotoimintoja. Jalkojen arvioinnissa lähes jokainen hoitaja (92 %) arvioi ikääntyneen jalkojen ihon kunnon ja kynsien pituuden, sen sijaan vain alle puolet kiinnitti huomiota kynsivalleihin (43 %) ja kynsien reunoihin (46 %). Jalkojen ihon hoidossa suurin osa hoitajista (96 %) rasvasi potilaan jalat säännöllisesti ehkäistäkseen ja hoitaakseen kovettumia ja känsiä. Kynsien hoidossa vain hieman yli puolet (59 %) leikkasi potilaan varpaankynnet. Kolme neljästä (74 %) hoitajasta kiinnitti huomiota potilaan kenkien sopivuuteen. Potilaiden jalkaterveyden edistämiseksi hoitajat ohjasivat potilaan jalkojenhoitajalle (85 %), lääkärille (37 %), sairaan- tai terveydenhoitajalle (26 %) tai jalkaterapeutille (11 %). Johtopäätökset Tulokset antavat viitteitä siitä, että hoitohenkilökunnalla on tietoa jalkojenhoitotoiminnoista ikääntyneen jalkaterveyden tukemiseksi. Tämä tutkimus ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka säännöllisesti hoitajat toteuttavat jalkojenhoitoa potilailleen. Tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää pienen otoskoon takia. Tulevaisuudessa tarvitaankin lisää tutkimusta hoitohenkilökunnan jalkojenhoitotoiminnoista suuremmalla aineistolla, jotta voidaan arvioida hoitohenkilökunnan täydennyskoulutustarvetta jalkojenhoitoon liittyen ja kehittää hoitotyön interventioita ikääntyneiden jalkaterveyden edistämiseksi. • 77 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 52. Tuulikki Grönberg, sh, TtM-opiskelija, Tampereen yliopisto, Terveystieteen yksikkö Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus Tutkimuksen tausta Maamme väestö ikääntyy, maahanmuuttajat muiden mukana. Ikääntymisen myötä kasvaa myös riski sairastua johonkin muistisairauteen. Ennusteiden mukaan muistisairaudet tulevatkin lisääntymään huomattavasti lähivuosikymmenien aikana. Tutkimuksiin perustuen tiedämme, että muistisairauksia on mahdollista ehkäistä ja että niiden aiheuttamaa haittaa päivittäisistä toiminnoista selviytymisessä voidaan siirtää muun muassa syömällä terveellisesti, liikkumalla ja nukkumalla riittävästi, käyttämällä aivoja monipuolisesti sekä hoitamalla huolellisesti sydän- ja verisuonisairauksia ja diabetesta. Viime aikoina erityistä huomiota on kiinnitetty varhaisten oireiden havaitsemiseen ja hoitoon ohjaukseen sekä erilaisiin muistin toimintoja tukeviin harjoitteisiin. Tavoitteena on sekä hyöty ikääntyvälle ihmiselle itselleen hänen pysyessä toimintakykyisenä, omatoimisena ja itsenäisenä mahdollisimman pitkään että yhteiskunnalle parantuneena kansanterveytenä ja kohtuullisempina muistisairauksien hoitokustannuksina. Tarkoitus ja tutkimustehtävä Maahanmuuttajien muistisairaudet tulevat olemaan kulttuuri- ja kielierojen vuoksi todennäköisesti vieläkin suurempi haaste kuin kantasuomalaisten keskuudessa. Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, miten maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutusta toteutetaan tällä hetkellä ja etsiä keinoja joilla voidaan tukea ikääntyvän maahanmuuttajan hyvää ja tasapainoista vanhenemista ja estää elämänlaadun heikkenemistä ikääntyessä. Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineistoni olen kerännyt eräässä suurehkossa suomalaisessa kunnassa toteutettavassa projektissa, jonka kohderyhmänä ovat ikääntyneet maahanmuuttajat. Aineiston keräämiseen olen käyttänyt etnografista lähestymistapaa. Aineistoni muodostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa koostui projektin muistikuntoutusryhmien havainnoinneista, jolloin keskeiset tutkimuskysymykseni olivat mitä ryhmissä tapahtuu ja mitä niissä tehdään? Tämän jälkeen haastattelin ryhmiin osallistuneita ikääntyneitä kysyen heiltä muun muassa miten he kokevat ryhmään osallistumisen ja mitä he siltä toivovat. Ryhmänohjaajalta ja muilta maahanmuuttajien kanssa työskenteleviltä henkilöiltä kysyin heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan muistikuntoutusryhmien toiminnasta ja hyödystä maahanmuuttajavanhuksille. Kolmannen osan tutkimusaineistostani muodostavat projektiin liittyvä kirjallinen materiaali ja omat kenttäpäiväkirjamerkintäni, jotka sisältävät monenlaista maahanmuuttajavanhuksiin ja muistikuntoutukseen liittyvää tietoa. Aineiston analyysin suoritan sisällönanalyysia käyttäen. Keskeiset tulokset ja johtopäätökset Aineiston analysoinnin ollessa toistaiseksi kesken kesäkuussa 2011, tuloksia ei ole vielä mahdollista julkaista. Aiheeni on kuitenkin ajankohtainen ja tutkimukseni saattaa antaa vastauksia siihen, millaisin keinoin maahanmuuttajavanhusten muistin heikkenemiseen tulisi reagoida. • 78 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 53. Tanja Suokari, terveydenhoitaja AMK, TtK; Dinah Arifulla, sairaanhoitaja AMK, TtK; Riitta Suhonen, sairaanhoitaja, TtT, dosentti, professori (ma.); Helena Leino-Kilpi, erikoissairaanhoitaja, TtT, professori, sivutoiminen ylihoitaja (VSSHP) Päätöksenteko potilaan elämän loppuvaiheessa Johdanto Itsemääräämisoikeutta tulisi kunnioittaa elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelussa, koska se on oleellinen osa hyvää hoitoa ja potilaan oikeuksien kunnioittamista. Systemaattisen kirjallisuushaun tarkoituksena oli hakea tietoa potilaan päätöksentekoon vaikuttavista tekijöistä elämän loppuvaiheessa. Tutkimustehtävinä oli selvittää elämän loppuvaiheen päätöksentekoon liittyviä tekijöitä, hoidon ennalta suunnittelua ja sen toteutumista. Menetelmä Tiedonhaku tutkielmaan suoritettiin systemaattisesti maaliskuussa 2010 ja toistettiin helmikuussa 2011 luotettavuuden lisäämiseksi. Tiedonhaku suoritettiin seuraavista tietokannoista: Medline (Pubmed), Ebsco Host (Cinahl), Cochrane Library ja Medic. Hakutermeinä käytettiin pääasiassa Mesh-termejä: Advance Care Planning (hoidon ennalta suunnittelu), Nursing, Decision Making, Terminally Ill, Resuscitation Orders, Living Wills, Palliative Care, Terminal Care. Haku rajattiin koskemaan vuosille 2000–2010 ajoittuviin, aikuisia ihmisiä koskeviin tutkimuksiin, jotka oli julkaistu suomeksi tai englanniksi. Tutkimuksista tuli olla saatavilla abstrakti tai koko teksti. Tulokset Tutkimukset osoittavat, että potilaan persoonallisuus, hoidon ennalta suunnittelu, diagnosoitu sairaus, ikä, taudin ennuste, potilaan kokema ahdistus ja masennus, sosiaalinen verkosto, uskonnollinen vakaumus sekä keskus- telut tulevasta hoidosta liittyvät kaikki potilaan päätöksentekoon. Päätöksenteko on tilannesidonnaista, jossa potilaan ja hoitohenkilökunnan suhde on merkityksellinen. Omaisten, lääkärin ja hoitohenkilökunnan rooli on potilaan päätöksenteossa merkittävä. Avoin kommunikaatio koetaan tärkeäksi, jolloin tulee huomioida myös potilaan yksilöllisyys. Oman hoidon ennalta suunnittelu koetaan tärkeäksi niin potilaan ja omaisen kuin hoitohenkilökunnankin mielestä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella syntyy käsitys, että potilaan päätöksentekoprosessi toteutuu elämän loppuvaiheessa vaihtelevasti. Selkeät ohjeet ja käytännöt puuttuvat, vaikka potilaslaissa sanotaan, että potilas saa päättää omasta hoidostaan. Pohdinta Elämän loppuvaiheen päätöksenteon käsitteleminen on aiheena tärkeä ja ajankohtainen. Aihetta on tutkittu vähän ja sitä tulisikin tutkia lisää esimerkiksi potilaan näkökulmasta. Näin saataisiin tietoa siitä, miten elämän loppuvaiheen hoito ja siihen liittyvä päätöksenteko potilaiden mielestä koostuu. Tutkimustuloksia voidaan käyttää hoidon laadun kehittämiseen, jotta potilaan tahto toteutuisi ja elämän loppuvaiheen hoito koettaisiin hyväksi. Tulevaisuudessa tulisi keksiä keinot, joilla terveydenhuollon ammattilaiset saadaan sitoutumaan potilaiden kanssa yhdessä tehtävään hoidon ennalta suunnitteluun. • Yhteistiedot Tanja Suokari, [email protected] 79 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 54. Elisabeth Siirilä, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J42; Jaana Pulkkinen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J41; Ulla Hongisto, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala J32; Marita Salonen, osastonhoitaja LKS Jalkarannan sairaala J22 Hyvä arki Jalkarannan sairaalassa Jalkarannan sairaala tarjoaa Lahdessa vanhuksille nykyaikaisen laitoshoidon palvelut kodikkaassa ympäristössä. Pitkäaikaisen hoidon tavoitteena on tyytyväinen potilas ja omainen. Jalkarannan sairaalassa pyritään yksilölliseen, kokonaisvaltaiseen ja tavoitteelliseen hoitoon. Sairaala toimii yhteistyössä potilaiden, omaisten ja eri ammattiryhmien kanssa. Yhteensä Jalkarannan sairaalassa on noin 250 paikkaa. Diakuvien kautta tuodaan esiin potilaan hyvä elämä pitkäaikaishoidossa. Esitys kertoo elämänkaaresta ja samalla saattohoidosta. Kestoltaan esitys on hiukan yli 6 min. Kuviin on liitetty taustamusiikiksi Leonard Cohenin Hallelujahmusiikkikappale. • 80 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 55. Kaarina Sirviö, TtT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu Suupirssi – hymy mukana Itä-Suomen keskeiset ongelmat, väestön ikääntyminen ja pitkät sisäiset etäisyydet, aiheuttavat haasteita suun terveydenhuollon palvelujen järjestämiselle ja niiden toimivuudelle. PohjoisSavossa 1.8.2009 alkaneen ESR-rahoitteisen Suupirssi-projektin lähtökohtana on Savoniaammattikorkeakoulun työelämän yhteyksien vahvistaminen ottamalla aktiivinen rooli alueellisessa palvelujen kehittämisessä. Projektissa on tarkoitus yhdistää ja hyödyntää alueen suun terveydenhoidon koulutusorganisaatioiden ja yritysten osaamista ja tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja luoda suun terveydenhuollon palvelujärjestelmään uudenlainen, innovatiivinen toimintamalli. Suupirssi-projektin tavoitteena on kehittää oppimis- ja palvelutoimintamalli liikkuvaan suun terveydenhoitoyksikköön. Mukana projektissa ovat Savonia-ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto, Savon ammatti- ja aikuisopisto, Kuopion kaupungin suun terveydenhuolto ja Sisä-Savon kuntayhtymän suun terveydenhuolto sekä Sunnen koti Oy. Projektin kohderyhmänä ovat eri koulutusasteella (II-aste, amk, yliopisto) opiskelevat suun terveydenhoidon opiskelijat. Projektissa on tuotettu vuonna 2010 liikkuva suun terveydenhoidon yksikkö (Suupirssi-auto), joka mahdollistaa suuhygienistin ja hammaslääkärin sekä hammashoitajan hoitotoiminnan. Liikkuva suun terveydenhoidon palvelutoimintayksikkö on vuonna 2011 pääasiassa suuhygienistiopiskelijoiden harjoitteluympäristönä. Liikkuva hoitoyksikkö on osa Savonia-ammattikorkeakoulun opetusklinikan toimintaa ja tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden kohdata erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita ja asiakasryhmiä sekä kehittää yhteistyön muotoja eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Toiminnassa painottuu asiakaslähtöinen palvelu. Tietotuotanto, tiedonvälitys ja uuden teknologian käyttö ovat keskeisiä terveydenhuollossa toimivien ammattilaisten osaamisalueita. Harjoittelu liikkuvassa hoitoyksikössä mahdollistaa myös yrittäjyystaitojen kehittymisen koulutuksen aikana. Suupirssissä suun terveydenhoidon palveluja tarjotaan asiakkaiden omissa toimintaympäristöissä. Vuonna 2011 projektissa palvelutoimintaa kohdennetaan erityisesti hoitoyhteisöihin ja kouluihin. Liikkuva palvelu vähentää palvelujen kustannuksia ja myös asuinpaikasta ja etäisyyksistä johtuvia esteitä palvelujen saannissa. Liikkuvassa hoitoyksikössä käytettävät erilaiset viestintäteknologian menetelmät (esimerkiksi hoitotietojen kirjaaminen hoito-ohjelmaan, konsultointi, digitaaliset röntgen- ja suukamerakuvat sekä hoitolaitteiston etähallinta) varmistavat myös palvelujen yhtäläisyyttä ja laatua. Yhtenä palvelumuotona tarjotaan hoitohenkilökunnalle täydennyskoulutusta, jolla vahvistetaan henkilökunnan valmiuksia huomioida potilaiden suun hoidon tarpeet aikaisempaa paremmin. Projektiin liittyy tutkimustoimintaa ja opiskelijoiden opinnäytetöitä. Saatuja tuloksia hyödynnetään myös projektin arvioinnissa. Oppimis- ja palvelutoimintamallia voivat projektin jälkeen hyödyntää suun terveydenhuollon palveluja tarjoavat organisaatiot ja yritykset sekä alan koulutusorganisaatiot. Suupirssi-projekti päättyy 31.7.2012. • 81 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 56. Heli Lukka, sairaanhoitaja, projektisuunnittelija, Satakunnan sairaanhoitopiiri; Riitta Mikkonen, THM, toimialueylihoitaja, Satakunnan sairaanhoitopiiri; Hanna Nyfors, hall. tieteiden lis. THM, projektipäällikkö, Satakunnan sairaanhoitopiiri Arviointihoitaja – mallin kokeilu Satakunnan sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä Osahankkeen tavoite Iäkkään päivystyspotilaan hoitopolku -pilotti toteutetaan Satakunnan sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä kuntien kotihoidon, ensihoidon ja terveyskeskusten kotiutuksesta vastaavien työntekijöiden kanssa. Pilotissa mallinnetaan arviointihoitajatoimintaa. Kaste-hankkeeseen liittyvä kokeilu kohdentuu monisairaisiin ja paljon sosiaali- ja/tai terveyspalveluja käyttäviin iäkkäisiin päivystyspotilaisiin. Iäkkäiden ihmisten ympärivuorokautisen hoidon muutosajureita ovat mm. palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja asiakaskeskeisten hoitoketjujen toimimattomuus. Tavoitteena on kehittää iäkkään päivystyspotilaan kotiutumista ja jatkohoitoon siirtymistä yhteistyössä potilaan, hänen omaistensa/läheistensä ja lähettävän yksikön kanssa. Tarkoituksena on lisätä hoitohenkilöstön gerontologista osaamista, jotta kotiutuminen ja jatkohoitoon tai sairaalaan siirtyminen onnistuvat sujuvasti sekä turvallisesti moniammatilllisessa yhteistyössä. Tavoitteena on, että iäkkään potilaan odotusaika päivystyspoliklinikalla lyhenee, diagnosointi ja hoidon aloitus ja potilaan kotiutuminen nopeutuvat. Päivystyksessä selvitetään lääketieteellisen hoidon tarpeen lisäksi mm. potilaan kokonaisvaltainen toimintakyky, lääkitystiedot, asuinolosuhteet ja aikaisemmat palvelut. Arviointihoitajan malli Arviointihoitaja-toimintamallia kokeillaan keväällä 2011 Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystyksessä. Päivystyksen alueelle nimetyistä arviointihoitajista, lääkäristä sekä mm. sosiaa- lityöntekijästä ja osastofarmaseutista muodostetaan yhteispäivystykseen gerontologinen hoitotiimi, joka vastaa osaltaan iäkkään potilaan hoitotyön kehittämisestä ja mallin juurruttamisesta. Potilaan kotiutumisen ja jatkohoitoon siirtymisen suunnittelu alkaa yhteispäivystyksessä. Onnistunut siirtymävaihe turvaa iäkkään potilaan kotona tai muussa jatkohoitopaikassa selviytymistä ja voi vähentää ja/tai lykätä hakeutumista uudelleen sairaalaan sekä lyhentää iäkkään potilaan sairaalahoitojaksoa. Toimintamallin avulla turvataan myös jatkossa toteutettavaa toipilasvaihetta kotihoidossa. Päivystyksen triagehoitaja ohjaa iäkkään potilaan arviointihoitajalle, joka selvittää hankkeessa laadittavan hoitoprotokollan mukaisesti niiden potilaiden kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ja kokonaistilanteen, joiden sairaalaan tulosyy on epäselvä ja vaatii perusteellisempaa selvitystä. Potilailla saattaa olla monia sairauksia tai –ongelmia, paljon palveluja, useita päivystyskäyntejä pienellä aikavälillä, kotona pärjäämättömyyttä, palvelujen riittämättömyyttä tai epäselvyyttä lääkitystiedoissa. Potilaan kokonaistilanne selvitetään päivystyksen lääkärin päätöksenteon tueksi yhteistyössä potilaan, omaisten/ läheisten, lähettävän ja jatkohoidosta vastaavan yksikön kanssa. Iäkkään päivystyspotilaan hoitopolkua kehitetään vuoden 2012 aikana tarkoituksena laajentaa toimintaa Toimintakykyisenä ikääntyminen -hankkeessa alueen kuntien kanssa. Projektisuunnittelija tukee Satakunnan kunnissa toimivien kotiutushoitajien työtä ja palveluketjujen eheyden kehittämistä. • 82 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 57. Maria Timonen, sosionomi (AMK) -diakoni, kuntoutussihteeri, Kuuloliitto ry Kuulopalvelu lähellä ikäihmistä Ikäkuuloinen on henkilö, jonka kuulo on iän myötä heikentynyt. Ikäkuuloisten määrä tulee kasvamaan. He tarvitsevat ohjausta ja tukea kuulokojeen käytössä muun muassa näön ja sorminäppäryyden heikkenemisen vuoksi. Lähipalvelut tukevat kuulokojeen käyttöä ja antavat edellytykset hyvän arjen toteutumiselle. Tältä osin nykyisessä palvelujärjestelmässä vallitsee selkeä puute. Ammattihenkilöiden tiedon ja osaamisen lisääminen luovat pohjan ikäkuulopalveluille. Lisäkoulutustarve aiheesta on valtava. Kuulonhuollon hoito-, tutkimus- ja kuntoutusvastuu kuuluvat erikoissairaanhoidolle. Kuulonhuollon peruspalvelut ikäihmisten osalta on kuitenkin järkevää tietyin osin porrastaa peruspalveluihin osaksi muuta palvelukokonaisuutta ja vanhuspalveluja. Perusturvapalveluihin tulee rakentaa saumaton palveluketju. Tällöin ikäihminen saa tarvitsemaansa apua kuulokojeen käytön pienissä pulmissa ja huoltotoimenpiteissä lähellä kotiaan tai osana kotiin annettavia vanhuspalveluja. Toimiva verkosto Erikoissairaanhoito on jo kouluttanut kuuloyhdyshenkilöitä terveyskeskuksiin, kotisairaanhoito- ja kotipalveluhenkilöstöön. Kuuloyhdyshenkilö on lähin sosiaali- ja terveydenhuollon taho, johon ikäkuuloiset voivat ottaa yhteyttä saadakseen ohjausta ja neuvontaa kuulokojeen käytön ongelmatilanteissa. Kunnassa palvelulle on sovittava riittävät resurssit, aika ja paikka. Lisäksi kuntalaisille on tiedotettava palvelusta. Ammattihenkilöverkosto rakentuu kuuloyhdyshenkilöstä ja työtiimeihin nimetyistä kuulovastaavista, jotka osaltaan neuvovat ja ohjaavat toisia ammattilaisia kuulokojeiden käytössä ja huollossa. Asiakkaat saavat erikoissairaanhoidosta tiedon terveyskeskuksen kuuloyhdyshenkilöstä hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi. Sovittu verkosto toimii suunnitellusti yhteistyössä ja konsultoi tarpeen mukaan erikoissairaanhoitoa. Verkosto ylläpitää osaamistaan vuosittaisella työkokouksella perehtymällä muun muassa kuulokojeisiin. Verkoston toiminta turvataan, kun kaikki osapuolet tietävät toisistaan, toistensa rooleista, palveluista ja vastuista. Mielekäs työmuoto Ikäkuulopalvelusta on saatu hyviä kokemuksia. Asiakkaat ovat antaneet erittäin myönteistä palautetta saadessaan palvelua pieniin kuulokojepulmiin omalta paikkakunnalta. Palvelua ovat käyttäneet niin ensikojeen saajat kuin pitkään kojetta käyttäneetkin. Kuulokojeiden käyttö on lisääntynyt. Ikäihmisten palvelu- ja hoitopaikoissa asiakkaat ovat saaneet varhaisen tuen ja tarvittaessa ohjauksen kuulon kuntoutukseen. Ammattihenkilöt ovat kokeneet työmuodon mielekkäänä. Verkostoituminen on vahvistanut osaamista, yhteistyökäytännöt ovat selkiintyneet ja kaikilla on tietoa miten menetellään. Ikäkuulopalveluiden hoidonporrastus on kaikkien yhteinen etu. Palvelu on saavutettavaa, asiakaslähtöistä ja kustannustehokasta. • 83 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 58. Irma Roininen, hum.kand, toiminnanjohtaja, Satakunnan Vanhustuki ry; Ritva Kangassalo, TtL, koulutusohjelmavastaava, Satakunnan ammattikorkeakoulu/ Satakunnan Vanhustuki ry Ikäihmisten neuvola edistänyt vanhusten kotona selviytymistä Satakunnan Vanhustuki ry:llä toimi Porissa RAY:n projektirahoituksella ikäihmisten neuvola 2005–2011. Projektin pääteemoina olivat kotona asumisen turvallisuuden lisääminen sekä ikäihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. STM:n julkaisemissa Ikäihmisten palveluiden laatusuosituksissa kehotetaan kuntia perustamaan matalan kynnyksen neuvontapisteitä. Satakunnan Vanhustuki ry:n aloittaessa neuvolatoimintaa ei neuvontapisteitä tämäntyyppisenä palvelumuotona vielä ollut muualla. Kuuden vuoden neuvolakokemuksella teimme palvelumallin, joka tukee pitempään kotona selviytymistä ja myös ennaltaehkäisee ja siirtää kotona asuvien vanhusten muuta palvelutarvetta. Neuvolatyöskentely osoitti, että pelkkä neuvontapiste ei riitä vaan tarvitaan palvelupiste, josta saa konkreettista apua vanhuksen yksilölliseen elämäntilanteeseen. Vanhusta ei auta se, että annetaan puhelinnumero johonkin toiseen palvelupisteeseen. Neuvolassa työskenteli sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja, jotka seurasivat asiakkaiden terveystilannetta pienillä terveydenhoidollisilla mittauksilla sekä neuvonnalla ja ohjauksella. Täten vältyttiin turhilta lääkärikäynneiltä. Myös sosiaali- ym. muiden palveluiden järjestäminen kuului työntekijöiden toimenkuvaan. Tämä vaati moniammatillista osaamista, jonka työntekijät oppivat työnteon myötä. Päätoimintaperiaatteena oli, että vanhus voi tulla kysymään mitä tahansa mieltään askarruttavaa asiaa ja yhdessä hänen kanssaan etsittiin siihen ratkaisu. Teimme kuuden vuoden toiminnan tuloksena toimintamallin, joka voitai- siin kuntien vanhuspalveluita kehitettäessä ottaa käyttöön. Tämänlaisella neuvolatoiminnalla saadaan kunnissa varmasti aikaan myös rahallista säästöä ja helpotusta varsinaisten kotihoitopalveluiden kysyntään. Yhteistyö sosiaali- ja terveys- sekä muiden tahojen kanssa oli kiinteää. Yhteistyökumppanit luottivat neuvolamme toimintaan. Ikäihmiset itse ja heidän omaisensa olivat erittäin tyytyväisiä ja odottavat neuvolatoiminnan jatkumista tässä muodossa. Ikäihmisten neuvolan toimintamalli: •• Avoinna arkipäivisin ilman ajanvarausta kolme tuntia * Vastaanotolla terveysmittauksia (RR, b-gluc, Hb) •• Sosiaalipalvelujen neuvontaa, palveluiden tilaamista, lomakkeiden täyttöä ym. •• Puhelinneuvonta ja puhelinyhteys työntekijöihin koko päivän •• Kotikäynnit hyvin iäkkäiden ja yksinäisten luo sopimuksen ja avuntarpeen mukaan •• Kotikäynneillä vanhuksen koko elämäntilanteen selvittely •• Kiireellisissä tapauksissa kotikäynti mahdollisimman pian ja tehostetusti esim. sairaalasta kotiutumisen jälkeen •• Ryhmätoimintana kaikille avoimia luentoja keskustelutilaisuuksia sekä eriaiheisia pienryhmiä •• Neuvolatoimintaan voidaan liittää esim. 75-vuotiaille tehtävät terveys- ja hyvinvointitarkastukset. • 84 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 59. Marja Haapa-aho, suuhygienisti (AMK), jatko-opiskelija, Metropolia YAMKs Ammatillisen urakehityksen portaat johtamisen näkökulmasta Johdanto Opinnäytetyönä tehtävä selvitys toteutetaan Tehyn Kehittämisyksikön toimeksiannosta. Selvityksessä kuvataan ammatillisen osaamisen tunnistamista ja kehittämistä sekä uralla kehittymistä johtamisen näkökulmasta. Esimiehet kaipaavat johtamistyön apuvälineeksi osaamisen tunnistamista ja näkyväksi tekemistä helpottavaa yhtenäistä ammatillista urakehitysjärjestelmää. Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus Päätavoitteena on luoda mallinnus ammatillisen osaamisen tunnistamisen ja urakehitysmallin hyväksikäyttömahdollisuuksista. Tarkoituksena on todentaa käytössä olevien mallien pohjalta yhtenäiset osaamisen tunnistamisen ja ammattiuramallin rakenteet. •• tuottaa työnjohdollinen apuväline hoitohenkilöstön kanssa käytävien kehityskeskustelujen pohjaksi. •• Tutkimusmenetelmä Kohderyhmänä ovat sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan hoitohenkilöstön esimiehet sekä alan asiantuntijat. Opinnäytetyö on konstruktiiviseen tutkimusmenetelmään (Constructive research) nojautuva laadullinen kehittämistyö. Konstruktiivinen tutkimusmenetelmä sopii kehittämistehtäviin, joiden tarkoituksena on luoda uusia tuotoksia. Ojasalon ym. (2009) mukaan konstruktiivisen tutkimuksen tavoitteena on ratkaista käytännön ongelma luomalla jokin uusi konkreettinen tuotos, esimerkiksi malli. Konstruktiivisessa tutkimuksessa on olennaista uuden tuotoksen toteuttaminen sekä sen toimivuuden ja hyödyllisyyden testaaminen käytännössä (Ojasalo ym. 2009: 38, 65). Tutkimuksen tietoperustaa kartoitetaan kirjallisuuden pohjalta, muutaman työpaikka- haastattelun perusteella ja Lahden kaupungin Jalkarannan sairaalan pitkäaikaisosastolla toimiville osastonhoitajille Webropol-ohjelmalla tehtävällä sähköisellä kyselyllä. Näiden pohjalta laaditun osaamisen tunnistamisen – ja urakehitysmallin toimivuutta testataan käytännössä Lahden kaupungin Jalkarannan sairaalan pitkäaikaisosastolla. Osastonhoitajien kokemuksia mallin toimivuudesta kartoitetaan sähköisellä kyselyllä. Molempien kyselylomakkeiden kysymykset ovat avoimia, taustatietoja lukuun ottamatta. Aineistoa kuvataan teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tulokset Tuloksissa kuvataan käytössä olevia osaamisen tunnistamis- ja ammattiuramalleja ja niiden pohjalta todennettua yhtenäistä osaamisen tunnistamisen ja urakehitysmallin rakennetta sekä kriteeristöä. Tuloksissa kuvataan lähtötilanteen kartoituksen perusteella Lahden kaupungin Jalkarannan sairaalan pitkäaikaisosastolla toimivien osastonhoitajien näkemyksiä nykyisten, käytössä olevien henkilöstön johtamismenetelmien toimivuudesta osaamisen tunnistamisessa ja kehittämisessä sekä lisä- ja täydennyskoulutuksen suunnittelussa. Lisäksi kuvataan urakehitysmallin käytännön testauksen pohjalta saatuja osastonhoitajien käyttökokemuksia. Tutkimustulokset raportoidaan Tehyn julkaisemassa selvityksessä. • Lähteet Ojasalo, Katri., Moilanen, Teemu & Ritalahti, Jarmo. 2010. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 1.-2.painos. Helsinki: WSOYpro Oy. Yhteystiedot [email protected] 85 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 60. Seija Pekkala, FT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos Kokemuksia muistisairaiden keskusteluryhmistä Erilaisiin muistisairauksiin liittyy muistiongelmien lisäksi kielellisiä vaikeuksia, esimerkiksi sananlöytämisvaikeuksia, jotka haittaavat muistisairaan ihmisen ja hänen läheistensä välistä vuorovaikutusta. Viime aikoina on esitetty rohkaisevia tutkimustuloksia siitä, että muistisairaiden kielellisiä ja vuorovaikutustaitoja voidaan pitää yllä huolimatta etenevästä sairaudesta (Mahendra & Arkin, 2003). Lisäksi on osoitettu, että vaikka muistisairaiden kielelliset ja vuorovaikutustaidot olisivatkin huomattavan heikot, heillä on kuitenkin halua, tarvetta ja kykyä sosiaaliseen vuorovaikutukseen (Ellis & Astell, 2008). Tämän suullisen esityksen tarkoituksena on välittää kokemuksia siitä, miten keskusteluryhmä voi tukea muistisairaiden henkilöiden vuorovaikutusta. Kokemukset perustuvat vetämiini keskusteluryhmiin, joihin on kerrallaan osallistunut 3-4 muistisairasta kahden puheterapeuttiopiskelijan ohjauksessa. Keskusteluryhmien tavoitteena on ollut tarjota muistisairaille mahdollisuus osallistua keskusteluun, kannustaa ilmaisemaan ajatuksiaan ja tekemään keskustelunaloitteita sekä ylläpitää sosiaalisia rutiineja. Tavoitteena on ollut myös sananhaun ja semanttisen muistin toiminnan tukeminen erilaisin kielellisin tehtävin. Kokemukset keskusteluryhmästä ovat olleet erittäin positiivisia: Osallistujien mielestä ryhmä on tarjonnut mahdollisuuden kiireettömään ja va- paaseen itseilmaisuun. Omaisten näkökulmasta muistisairaan läheisen osallistuminen ryhmään on ollut tarpeellista ja hyödyllistä olemassa olevien kommunikointivaikeuksien vuoksi. Keskusteluryhmästä saatua tietoa muistisairaan kielellisistä ja vuorovaikutuskyvyistä on pidetty merkityksellisenä, samoin kuin tietoa keinoista, miten hänen kanssaan voi onnistuneesti kommunikoida. Hoitohenkilökunnan mukaan asiakkaat lähtevät ryhmään mielellään ja ovat usein ryhmän päätyttyä virkeitä ja osallistuvat aktiivisesti hoitopaikan toimintaan. Heidän mielestään keskusteluryhmä tarjoaa muistisairaalle henkilölle yksilöllisemmän mahdollisuuden tulla kuulluksi verrattuna isoon ryhmään, jossa hän voi viettää viikoittain useitakin päiviä. Myös henkilökunnan mukaan vinkit siitä, miten muistisairaan henkilön kanssa voi ja kannattaa kommunikoida, ovat erittäin hyödyllisiä. • Lähde Ellis, M. & Astell, A. (2008). A case study of Adaptive Interaction: A new approach to communicating with people with advanced dementia. PSIGE Newsletter, 105,24–34. Mahendra, N. & Arkin, S. (2003). Effects of four years of exercise, language, and social interventions on Alzheimer’s discourse. Journal of Communication Disorders, 36, 395–422. 86 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 61. Sari Laine, musiikin ohjaaja/toimittaja; Seija Pekkala, FT, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteen laitos Valokuvista säveltäminen lisää muistisairaan merkityksellistä puhetta Musiikin on havaittu lisäävän muistisairaiden ihmisten laulujen sanojen tapailua ja jopa parantavan kielellistä suoriutumista muistitesteistä. Musiikin kuuntelun ja sen tuottamisen on havaittu myös lisäävän aktiivisuutta, tunteiden ilmaisemista sekä kommunikaatiota (Brotons & Kroger, 2006). Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, lisääkö valokuvista säveltäminen Alzheimerin tautia sairastavan henkilön puheen tuottoa. Tutkittava oli 57-vuotias nainen, jolla 2007 todettu Alzheimerin tauti oli edennyt tutkimusta tehtäessä keskivaikeaan vaiheeseen (MMSE-pistemäärä 16/30). Hänellä oli sananlöytämisvaikeuksien vuoksi suuria vaikeuksia tuottaa puhetta ja osallistua keskusteluun haluamallaan tavalla. Lähimuistin heikkeneminen näkyi puolestaan samojen asioiden toistamisena useaan kertaan keskustelun aikana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin tutkittavan omien valokuvien katselua ja niistä kerrontaa kahdessa erilaisessa tilanteessa: ensimmäisessä tilanteessa tutkittava vastasi kuvasta tehtyyn viiteen kysymykseen (esim. Mitä tässä kuvassa tapahtuu?) ilman musiikin läsnäoloa, ja toisessa tilanteessa hän vastasi samoihin kysymyksiin säveltäessään kuvasta teoksen. Jokaisen tuokion (2 x 13) alussa käytettiin kahta vakiokuvaa, joista tutkittava oli kertonut ja jotka hän oli säveltänyt ensimmäisellä tapaamiskerralla, sekä yhtä uutta valokuvaa, josta esitettyyn viiteen kysymykseen häntä pyydettiin vastaamaan. Teosten kirjaamiseen käytettiin kuvionuotteja tai muita tutkittavan kanssa yhdessä sovittuja merkkejä. Tuokiot nauhoitettiin ja videoitiin. Tutkittavan tuottamasta puheesta laskettiin sanojen määrä, propositioiden (asiakokonaisuuksien) kokonaismäärä, ymmärrettävien propositioiden määrä sekä toistettujen propositioiden määrä. Tässä yhteydessä raportoitavat tulokset perustuvat kolmeen tapaamiskertaan, joista yksi valittiin jakson alusta, toinen keskeltä ja kolmas lopusta. Tulosten mukaan pelkän valokuvien katselun ja niistä säveltämisen aikana tuotettujen sanojen määrässä ei ollut eroja. Propositioiden tuotossa sen sijaan tilanteet erosivat toisistaan siten, että musiikkia säveltäessään tutkittava tuotti enemmän propositioita, erityisesti ymmärrettäviä propositioita kuin pelkästään katsoessaan valokuvia. Säveltäessään musiikkia hän myös toisti samoja asioita vähemmän kuin kuvienkatselutilanteessa. Tämä pilottitutkimus osoitti, että omien kuvien säveltäminen lisäsi tutkittavan merkityksellistä puhetta. Tutkimus vahvistaa aiempia tuloksia, joiden mukaan musiikin tuottamisella on positiivisia vaikutuksia Alzheimerin tautia sairastavien henkilöiden kommunikaatioon. • Lähde Brotons, M. & Koger S.M. The impact of music therapy on language function in dementia. J Music Ther. 2000:37(3):183–95. 87 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 62. Helena Norokallio, KM, projektikoordinaattori, Turun Lähimmäispalveluyhdistys ry Yhteisömusiikkipedagogit – uusia vastuunjakajia vanhustenhoidossa Asukkaiden kunto heikentyy. Aika menee perushoitoon. Hoitajilla eettisiä ristiriitoja: ”en ehtinyt antaa tarpeeksi”. Vanhustyöstä kuva mediassa yksipuolinen eikä houkuttele alalle. Saimme kumppaneita jakamaan vastuuta. ESR-rahoitteisessa hankkeessa, Musiikkikoulutuksen työelämävastaavuuden kehittäminen Musicare-verkostossa (Musiikki ja hyvinvointi -osio, Taideakatemia) pilotoimme yhteisömusiikkipedagogitoimintaa. Tavoitteena valmentaa musiikkipedagogeja työskentelemään uudenlaisissa toimintaympäristöissä: sairaalassa ja vanhusten palvelukeskuksessa sekä saada jalansijaa jatkuvalle ja systemaattiselle musiikkitoiminnalle. Palvelukeskus Kotikunnaassa muusikot työskentelevät muistisairaiden vanhusten kanssa. Tulokset rohkaisevat: kannustamme muitakin laajentamaan moniammatillisuuden käsitettä hoitoyhteisöissä. Esittelemme puheenvuorossamme käytännön esimerkkejä ja toiminnan vaikutusta sekä asukkaisiin, omaisiin että henkilökuntaan. Viitekehyksenämme on sosiokulttuurinen vanhustyö. Tuloksia Vanhustyön uudet sisällöt ovat saaneet myönteistä näkyvyyttä uusilla foorumeilla. Taide normaalia arkea – ei piilossa kulttuurilaitosten kätköissä. Musiikki ylittää kommunikaation rajoja. Moniammatillisuuden käsite on laajentunut. Ikääntynyt aktiivisena toimijana. Musiikki vetää puoleensa – tilanteet rauhoittuivat osastoilla. Yksilöllinen huomio on vaikuttanut eristäytyvään vanhukseen myönteisesti ja auttanut sopeutumaan ryhmään. Piilossa olleet hengelliset tarpeet tulivat näkyviksi musiikin kautta, ja ahdistus laitoksessa vähentyi: musiikki avasi näköaloja maailmaan. Karkaamisajatukset vähenivät. Koskettaminen ja spontaanit hetket tärkeitä. Musiikki voi myös ärsyttää (kovat äänet) – oikeus valita. Puhe selkiytyy, kuntoutus tehostuu. Tuttuus ja luottamuksen synty avaimia. Yllätyksellisyys haaste. Pienet asiat ja havainnot palkitsevat arjessa. Arjessa ilmeni kahtiajakoa: aluksi koettu tuottavan lisävaivaa hoitajille. Nyt musiikkitoiminta nähdään rikastuttavana osana työpäivää, ja henkilökunta saa levätä musiikissa. Omaiset ovat kiinnostuneita ja kokevat toiminnan arvokkaaksi. Uskomme pitkällä tähtäimellä tämän vaikuttavan työhyvinvointiin, yhteistyön sujumiseen ja helpottavan eettisiä ristiriitoja. Jos vanhustyötä tarkastellaan vain oman alan sisältä, tällöin vaarana keskittyminen sairauskeskeiseen lähestymistapaan. Yhteistyömme taidealan kanssa on muuttanut näkökulmaamme hyvästä hoidosta ja kodinomaisuudesta. Hoitotyön ja taiteen eettiset periaatteet ovat osittain erilaisia. Yhteyshenkilö ja perehdytys tärkeää, jotta toiminta joustavaa ja informaatio kulkee kaikille osapuolille. Pedagogit siltana ”maailman ja sairaalan” välillä. • Hankkeesta on julkaistu Turun AMK:n raportti Iloa ja eloa! Musiikkitoiminnasta sairaala- ja hoivakotiympäristöissä. http://julkaisut.turkuamk.fi/ isbn9789522161871.pdf 88 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 63. Eija Stengård, PsT, dosentti, yksikön päällikkö, Mielenterveyden edistäminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; Pia Solin, YTM, projektikoordinaattori, Mielenterveyden edistäminen -yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Ikääntyneiden mielenterveyden edistäminen – tukea käytännön työhön Mielenterveys on osa terveyttä ja siten ensiarvoisen tärkeää yksilöiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Hyvän mielenterveyden tunnusmerkkejä ovat mm. kyky ihmissuhteisiin, työntekoon ja sosiaaliseen osallistumiseen. Ikääntyville hyvä mielenterveys tarkoittaa mahdollisuutta nauttia elämästä, osallistua mielekkääseen tekemiseen sekä tuntea itsensä arvostetuksi yhteisön jäseneksi. Hyvä mielenterveys edistää selviämistä elämään liittyvistä muutoksista, jotka tavallisesti kuormittavat henkistä hyvinvointia ja voivat käynnistää kielteisiä kehityskulkuja. Mielenterveyttä luodaan ja ylläpidetään arkipäivän tilanteissa mm. kotona, työpaikoilla ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämissä palveluissa. Mielenterveyden edistämisen tavoitteena on tukea ja ylläpitää emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia sekä luoda olosuhteita, jotka mahdollistavat psyykkisen kehityksen, pärjäämisen ja voimaantumisen. Ikääntyvien kannalta keskeisiä toimintaympäristöjä ovat mm. perusterveydenhuollon vastaanotot, hyvinvointia edistävät kotikäynnit ja neuvontapalvelut, kotihoito, kuljetus- ja asumispalvelut sekä kunnassa tarjolla olevat liikunta- ja kulttuuripalvelut sekä vapaaehtoistoiminta. Näin ollen mielenterveyden edistäminen kuuluu kaikille. Mielenterveyden edistäminen on laaja-alaista toimintaa, jonka tulee perustua tietoon ikääntyvien tarpeista. Ikääntyvien mielenterveyttä voidaan edistää esimerkiksi •• tarjoamalla mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan sekä päätöksentekoon osallistumiseen •• edistämällä terveellisiä elämäntapoja •• •• •• •• •• •• vahvistamalla positiivisia ihmissuhteita ja vähentämällä yksinäisyyttä vastaamalla hengellisiin tarpeisiin tarjoamalla turvallinen ja mahdollisimman itsenäinen asumismuoto ehkäisemällä kaltoinkohtelua tukemalla omaisia huolenpitotehtävässä vaikuttamalla asenteisiin Kolmen EU-rahoitteisen hankkeen (ProMenPol, MindHealth ja MHP Hands) tavoitteena on ollut tukea mielenterveyden edistämistä kouluissa, työpaikoilla ja ikääntyneiden asumispalveluissa. ProMenPol -hankkeessa laadittiin kaikille avoin tietopankki, joka sisältää yli 400 mielenterveyden edistämisen työkalua. Työkalut soveltuvat niin päätöksentekijöiden, tutkijoiden kuin työntekijöiden käytettäväksi. Tietopankki sisältää englannin-, saksan-, hollannin-, viron-, suomen- ja ruotsinkielisiä työkaluja ja siitä voi tehdä erilaisia hakuja esimerkiksi kielen tai toimintaympäristön mukaan. Suomenkielisiä mielenterveyden edistämisen työkaluja on yli sata, joista yli 30 on kohdennettu ikääntyville. MindHealth -hankkeessa tuotettiin verkko-oppimismateriaali mielenterveyden edistämisestä samoille toimintaympäristöille. Koulutuksen ensimmäistä versiota pilotoidaan parhaillaan. MHP Hands -projektissa laaditaan mielenterveyden edistämisen käsikirjat kullekin em. toimintaympäristölle. Kaikki materiaalit tullaan kääntämään myös suomeksi. Materiaalien avulla voidaan tukea sekä vanhustyössä työskentelevien että ikääntyneiden mielenterveyttä. • Hankkeiden yhteinen webportaali löytyy osoitteesta: www.mentalhealthpromotion.net. 89 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 90 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Postereiden abstraktit (64–84) 91 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 64. Reija Kuoremäki, LitM, insinööri (AMK), projektitutkija, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Tuula Nousiainen, KTT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Marja Kankaanranta, KT, tutkimusprofessori, Jyväskylän yliopisto, Agora Center; Pekka Neittaanmäki, FT, professori, Jyväskylän yliopisto, informaatioteknologian tiedekunta Mobiilipalvelut senioreiden terveyden edistämisessä Käyttäjälähtöisessä suunnittelussa loppukäyttäjät otetaan mukaan suunnitteluprosessin varhaisessa vaiheessa, millä pyritään saamaan aikaan mahdollisimman käyttäjäystävällisiä ratkaisuja. Menetelmä soveltuu myös senioreiden terveyden edistämiseen ja toimintakykyisyyden tukemiseen liittyvien palveluiden suunnitteluun. Senioreiden tarpeisiin kehitetyt ratkaisut voivat helpottaa arkipäiväisistä tilanteista selviytymistä, ja mahdollistaa asumisen itsenäisesti pitempään. Mobiilipalveluiden käyttäjälähtöinen kehittäminen oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseen on tavoitteena Jyväskylän yliopiston Agora Centerin Arjen mobiilipalvelut -hankkeessa. Yksi hankkeen kohdealueista painottuu seniori-ikäisten mobiiliratkaisuiden kehittämiseen. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin viidessä kumppanikunnassa eri-ikäisten tarpeita mobiiliratkaisuille. Etenkin Saarijärven kaupungissa tuli vahvasti esille senioreiden terveyden edistäminen ja sosiaalisten liikuntaharrastusten lisääminen. Kartoituksen pohjalta kehitämme mobiilisovelluskonsepteja ja -prototyyppejä, joita työstämme yhdessä osallistujaryhmien kanssa eteenpäin. Saarijärven senioriryhmän suunnittelutyöpajassa jatkettiin tarvemäärittelyä sekä kokeiltiin ja arvioitiin kahta, hankkeessa jo kehitettyä mobiilisovellusta: kyselysovellus (monivalintakyselyt, kehitetty päiväkotikäyttöön) ja taukojumppasovellus (jumppaohjeet, kehitetty työikäisille). Tuloksena saimme kehitysideoita sovellusprototyyppeihin. Kyselysovellusta seniorit pitivät helppokäyttöisenä ja olisivat valmiita vastaamaan kyselyihin matkapuhelimella. Taukojumppasovelluksesta pidettiin, mutta liikuntaan innostaminen edellyttäisi myös sosiaalisen kanssakäymisen edistämistä. Molempien sovellusten tekstin kokoa toivottiin suuremmaksi, mutta eri valikoiden värit ja kontrasti saivat puolestaan hyvää palautetta. Valikot koettiin selkeiksi, erillistä ohjetta valikoiden käyttöön ei kaivattu. Värien valintaa korostettiin, esimerkiksi valkoisen tekstin laittamista tummalle pohjalle kannattaa välttää. Painikkeiden käyttötarkoituksen selkeys korostui, samoin värien käyttö eri yhteyksissä. Esimerkiksi muistiongelmaisten kannalta haasteellisiksi koettiin pienet ja monimutkaiset valikkorakenteet, joiden ulkoasusta ei voi päätellä käyttötarkoitusta. Käsien motoriikan heikkeneminen iän myötä tulee myös ottaa huomioon erilaisten sovellusten suunnittelussa, esimerkiksi painikkeiden koon osalta. Kosketusnäytöllisen puhelimen (Nokia 5800 XpressMusic) käyttö koettiin helpoksi. Toiveita senioreille kehitettävistä mobiilisovelluksista saatiin kyselemällä erilaisten toimintojen tärkeyttä senioreiden arkipäivässä. Tarpeelliseksi koettiin erilaisista tapahtumista tiedon saaminen, ja yksinäisten senioreiden saaminen mukaan tapahtumiin. Tärkeänä pidettiin myös liikkumaan innostamista. Tarvemäärittelyn perusteella keräämme lisää käyttäjäkokemuksia, ja kehitämme konseptia kommunikointisovelluksesta, joka mahdollistaa erilaisista tapahtumista tiedottamisen senioreille, sekä ilmoittautumisen tapahtumaan. Sosiaalinen ominaisuus suunnitellaan siten, että seniorit voivat nähdä oman tuttavapiirinsä ilmoittautumiset mm. liikuntatapahtumiin, mikä toivottavasti kannustaa muitakin osallistumaan ja liikkumaan. • 92 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 65. Irmeli Vuoriluoto, henkilöstöpoliittinen asiamies, Tehy ry Älä riko hoitajaasi -kampanja Tausta Hoitoalan ammatit ovat työväkivallan riskiammatteja ja joka neljäs hoitaja kokee työssään potilaiden ja heidän omaistensa taholta hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Useiden viimeaikaisten tutkimusten mukaan hoitajiin kohdistuva väkivalta on asiakkaiden ja potilaiden taholta lisääntynyt viime vuosina. Myös muiden maiden työoloja koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että väkivalta on alalla yleistä. Tavoite Tehyn Älä riko hoitajaasi -kampanjan tavoitteena on, että hoitohenkilökunnan työpaikoilla jokainen uhka- ja väkivaltatilanne ilmoitetaan omalle esimiehelle, työsuojeluvaltuutetulle ja työterveyshuoltoon. Tarvittaessa on tehtävä tapaturmailmoitus. Lisäksi tavoitteena on käynnistää keskustelu työpaikkatasolla työtä kuormittavasta väkivallasta. Toteutus Maaliskuussa 2011 käynnistyi Tehyn kampanja väkivalta- ja uhkatilanteiden hallinnan varmistamiseksi tehyläisten työpaikoilla. Kampanjaa varten valmistettiin kaksi julistetta (kumpaakin painettiin 10 000 kpl) jaettavaksi työpaikoille. Kampanjajulisteisiin on haettu ideaa 50-luvun elokuvajulistemaailmasta. Ammattiosastojen ja henkilöstön edustajien käyttöön laadittiin dia-sarja koulutus- ja jäsentilaisuuksia varten. Uutisissa, paikallislehdissä ja – radiossa on uutisoitu kampanjasta. Kevään 2011 Tehy-lehdissä on kerrottu kampanjasta ja käsitelty väkivaltaa aiheena. Sairaanhoitajapäivillä Tehyn standilla esiteltiin kampanjaa ja kerrottiin sen teemoista kävijöille. Teesit Osana kampanjaa laadittiin Tehyn teesit väkivallattomasta työympäristöstä. Teesit ovat seuraavat: (1) Jokaisella on oikeus väkivallattomaan työympäristöön, (2) Hoitajan ei pidä hyväksyä väkivaltaa, (3) Fyysisen väkivallan käyttäminen hoitajia kohtaan on rikos, (4) Väkivaltatilanteet kirjataan ja raportoidaan, (5) Väkivallan tekijälle aiheutuu seuraamuksia, (6) Hoitajat kunnioittavat potilaita ja potilaat hoitajia, (7) Ilman väkivaltaa hoito onnistuu paremmin. Arviointi Vuoden 2012 kevään aikana tullaan tekemään kampanjan vaikuttavuudesta sähköinen kysely tehyläisille ammattiosastoille ja työsuojeluvaltuutetuille. • Lisätietoa Tehyn Internet-sivuilta www.tehy.fi 93 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 66. Jaana Pulkkinen, osastonhoitaja, LKS Jalkarannan sairaala, J41 Kotina sairaala Lahden kaupunginsairaalan Jalkarannan sairaalassa 11 osaston kesken lähdettiin luomaan uudenlaista hoitokulttuuria perinteisen sairaalarutiinin rinnalle 2008. Yhteisenä tavoitteena oli vanhukselle arvokas elämä sekä vetovoimainen työpaikka pitkäaikaissairaanhoidossa. Potilaiden toimintakyky on merkittävästi alentunut. Osastot ovat profiloituneet dementiahoitoon, psykogeriatriseen hoitoon ja yhteisölliseen hoitoon. Useilla potilailla on haasteellisia käytösoireita. Yksi osastoista on erikoistunut hoitamaan potilaita, joilla on multiresistenttejä sairaalabakteereita. Lähtökohdaksi valittiin ihminen ja hoitotyön perustehtäväksi elämänlaadun tukeminen. Totuttuja toimintatapoja lähdettiin kyseenalaistamaan ja näkökulma käännettiin hoidettavan ihmisen toiveisiin, tarpeisiin ja odotuksiin. Sallivuus ja luovuus tuotiin osaksi päivittäistä toimintaa. Sairaala käsitettiin potilaan kotina, jossa voi asua ja oikeasti elää. Hoitajien ammattitaitoa tuotiin eri tavalla esiin. Työ edellyttää vahvaa ammatillista osaamista, mutta uskallus edetä vanhuksen ehdoilla vaati asennemuutosta ja johtamiselta rohkaisua ja mahdollistamista. Vapaus muuttaa perinteistä hoitotapaa vahvisti hoitajien halua kehittää ammattitaitoaan edelleen sekä lisäsi työn mielekkyyttä. Pitkäaikaissairaanhoidon asiantuntijoiden ammatti-identiteetti on vahvistunut merkittävästi. Tunteiden salliminen ja uskallus kokea työiloa yhdessä vanhuksen kanssa toimimisesta ovat vapauttaneet hoitajia ottamaan käyttöön luovia ratkaisuja hoitotyössä. Vaikeat ja ahdistavatkin asiat voidaan jakaa yhdessä. Hoitokulttuurin muutos on prosessi, joka ei valmistu tai pääty. Toivo uusista hoidon ja arjen elämän mahdollisuuksista vaikuttavat positiivisesti hoitotyön laadun kehittämiseen. Pitkäaikaissairaanhoitoon pääseminen on yhden uuden elämänvaiheen alku. Sairaala ei omista potilaita, vaan omaiset, ystävät ja ympäröivä yhteiskunta ovat olennaisia elämän osia. Myös arvokas kuolema on osa elämänkulkua. Osastot ovat eri tavoin hyödyntäneet uutta ajattelua. Saattohoitotyötä on kehitetty, hoitotyön miiteissä voidaan keskustella ajankohtaisista aiheista, taide ja valokuvaus sekä luonto toimivat voimaannuttavina hoitotyön keinoina, työnjakoa osaston sisällä on kehitetty, omaisille on tarjolla vertaisryhmiä ja sairaalan sisällä on päivittäin tapahtumia, joihin osallistuu myös kolmas sektori. Miestenryhmiäkin kokoontuu – mieshoitajien johdolla. Olemmeko nyt valmiita? Ei suinkaan. Elämän monimuotoisuus tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita hoitotyön kehittämiseen ja hyvän elämän tukemiseen. Hoitoyhteisöt ovat aina jäseniensä summia, joten sairaalassa toimii 11 erilaista osastoa, joita ohjaa sama visio. Laitoksessa asuu ja työskentelee arvokkaita ihmisiä, jotka jakavat yhteisen arkipäivän. • 94 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 67. Katri Lönnqvist, vs. oh, TtM-opiskelija; Jaana Palviainen, oh, TtM; Eeva RikkiläKettunen, yh, TtM, Helsingin Terveyskeskus, Kaupunginsairaala, Haartmanin päivystysyksikkö Pyöriikö pillerit? Päivystyssairaalan lääketurvallisuuden kehittämishanke Johdanto Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut suomalaisen potilasturvallisuusstrategian 2009–2013, jonka toiminta-ajatuksena on hoidon eri osapuolien määrätietoisen potilasturvallisuuden edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön Turvallinen lääkehoito -opas ohjaa valtakunnallisesti lääkehoidon toteuttamista julkisissa ja yksityisissä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä. Sen mukaan lääkehoidon kokonaisprosessin tulisi perustua toimintayksiköissä laadittuun lääkehoitosuunnitelmaan. (STM 2009) Haartmanin sairaalan lääkehoitotyö perustuu voimassaoleviin lakeihin, säädöksiin ja ohjeisiin. Lääkehoitotyötä ohjaa myös pysyväisohje ”Turvallinen lääkehoito Helsingin Terveyskeskuksessa” sekä voimassa oleva lääkehoitosuunnitelma (19.2.2008), jossa määritellään tehtävät ja vastuut kaikkien lääkehoitoon osallistuvien ammattiryhmien osalta. Tavoite Haartmanin sairaalan Lääkehoidon turvallisuus -projektin tavoitteena oli kehittää ja vahvistaa potilasturvallisuuskulttuuria lääkehoidon osalta yhtenäistämällä lääkehoitoprosessin eri vaiheita. Lisäksi tavoitteena oli sopia yhtenäisistä toimintatavoista eri yksiköissä ja sitoutua noudattamaan niitä. (Palviainen 2010) Menetelmät Haartmanin sairaalassa muodostettiin moniammatillinen työryhmä, jonka tehtävä oli päättää yhteisistä lääkehoidon turvallisuuteen liittyvistä toimintatavoista ja viedä ne käytännön hoitotyöhön. Projektin seurannan kvantitatiivisena mittarina käytettiin osastolla olevien potilaiden (N=108, N=107, N=107) Pegasos-lääkelistoissa havaittujen poikkeamien määrää sekä Haipro-ilmoituksia. Tulokset Pegasos-lääkelistoilla havaittujen poikkeamien määrä väheni seurantajaksolla 15 %. Projek- tin myötä luotiin aiempiin tutkimuksiin perustuen Lääkehoitoturvallisuuden heikentymisen mahdolliset hälytysmerkit lääkäreille ja hoitajille -tarkistuslista sekä Lääkehoidon turvallisuuden parantaminen -toimintamalli. Lisäksi lääkehuoneiden oviin tehtiin Lääkkeenjako menossa -varoituskyltti. Projektin myötä luotiin yhtenäinen perehdytysohjelma ja kirjallinen sekä sähköinen perehdytysmateriaali uusille työntekijöille. Pohdinta Projektin myötä Haartmanin sairaalassa vahvistettiin systemaattista lääkehoidon suunnitelmaa ja luotiin yhteisiä toimintaperiaatteita turvallisen lääkehoidon toteuttamiseksi. Uusien käytäntöjen myötä luovuttiin muun muassa erillisistä lääkehoidon kuittauslistoista, kuten antibiootti- ja nestelistoista, jonka seurauksena päällekkäinen kirjaaminen vähentyi merkittävästi lääkehoidon osalta. Kaikki lääkitykset ja nestehoito-ohjeet merkitään nykyisin Pegasoslääkelistalle. Projektin aikana ja sen jälkeen koko henkilöstölle järjestettiin säännöllisesti turvallisen lääkehoidon luentoja, joissa käytiin läpi ja keskusteltiin lääkehoidon yhteisesti sovittuja periaatteita ja lääkehoidon prosessin eri vaiheiden haasteita. Lääketyöryhmän jäsenet veivät aktiivisesti lääkehoidon turvallisuuteen liittyviä asioita eteenpäin omissa yksiköissään muun muassa osastotuntien yhteydessä. Projektin myötä luotiin uusien työntekijöiden lääkehoidon perehdytysopas, joka otettiin käyttöön keväällä 2011. Lääketyöryhmän jäsenet saivat koulutusta perehdyttäjänä toimimiseen ja toimivat osastoillaan lääkehoidon perehdytysvastaavina. Lääkehoidon käytänteet yhtenäistyivät eri yksiköissä ja uusien toimintatapojen avulla on pystytty parantamaan potilasturvallisuutta lääkehoidon osalta. Yhteystiedot [email protected] [email protected] [email protected] 95 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 68. Kirsi Autonen-Honkonen, TtM, shg, suuhygienisti Äänekosken kaupunki Kotihoidon asiakkaiden suun terveydentilan kartoittaminen sosiaalihammashoidollisella lähestymistavalla Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, kevät 2010 Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata Uuden Äänekosken kotihoidon asiakkaiden suun terveydentilaa, suun terveyden vaikutusta heidän päivittäiseen elämäänsä sekä heidän valmiuksiaan toteuttaa suun kotihoitoa käyttäen sosiaalihammashoidollisen lähestymistavan tasoja: normatiivinen, vaikutuksiin liittyvä ja alttiuteen liittyvä tarvearvio. Normatiivinen tarvearvio perustuu suun terveydentilan tutkimukseen hammashoidon kliinisillä mittareilla. Vaikutuksiin liittyvässä tarvearviossa normatiiviset tarpeet yhdistetään suun terveyteen liittyvien elämänlaadun tekijöiden kanssa. Alttiuteen liittyvä tarvearvio tapahtuu yhdistämällä normatiivinen tarvearvio, suun terveyteen liittyvän elämänlaadun tekijät ja yksilön käyttäytymistekijät. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto kerättiin tekemällä halukkaille kotihoidon asiakkaille (n=184) suun seulontatarkastukset heidän kotonaan vuoden 2008 aikana. Tulokset analysoitiin ristiintaulukoimalla, laskemalla prosentit ja frekvenssit sekä testaamalla merkitsevyydet c2-testillä. Tutkimuksen kvalitatiivinen aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yhdeksää kotihoidon asiakasta keväällä 2009. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneista kotihoidon asiakkaista suurimmalla osalla oli hammasproteesit. Omahampaisilla esiintyi paljon kariesta, ientulehdusta, hammaskiveä sekä noin puolella parodontiittia. Suun limakalvomuutoksia oli vähän. Hyvin harvat arvioivat itsellään olevan suun ongelmia. Haastatteluiden mukaan suun terveydentila vaikutti kotihoidon asiakkaiden päivittäiseen elämään fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Myös kotihoidon asiakkaiden suun kotihoitotavoissa ilmeni tiedon puutetta, vaikka asiakkaat eivät kokeneet, että he tarvitsivat apua suun ja hampaiden puhdistamiseen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suun terveydellä on vaikutusta kotihoidon asiakkaiden päivittäiseen elämään ja elämänlaatuun. Pelkkä normatiivinen hoidon tarpeen arviointi ei anna riittävän monipuolista näkökulmaa suun terveydentilan vaikutuksesta päivittäiseen elämään. Kotihoidon hoito- ja palvelusuunnitelmassa on tärkeää huomioida suun terveydentila, sen vaikutus päivittäiseen elämään sekä suun hoitoon liittyvät käyttäytymistekijät yhdessä asiakkaan kanssa keskustelemalla. Avainsanat kotihoidon asiakas, elämänlaatu, suun terveys, sosiaalihammashoidollisen lähestymistavan tasot. • 96 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 69. Yrjö Engeström, professori, hankkeen johtaja, Helsingin yliopisto; Anu Kajamaa, KM, projektipäällikkö, Helsingin yliopisto; Hanna Toiviainen, FT, yliopistotutkija, Helsingin yliopisto, Varpu Tissari, KM, projektitutkija; Niemelä Anna-Liisa, FT, projektipäällikkö, Helsingin terveyskeskus; Jaana Nummijoki (yhteyshenkilö), TtM, kotihoitopäällikkö, projektitutkija, Helsingin terveyskeskus, kotihoito-osasto Hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota palveluinnovaatioiden jalkautumiseen, toteutumiseen ja jalostamiseen. Kehittämishankkeissa tapahtuva innovaatioiden käytäntöön vieminen jää usein kesken. Hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni -tutkimushanke vastaa tähän ongelmaan tutkimalla kolmea eri puolilla Suomea jalkauttamisvaiheessa olevaa sosiaali- ja terveydenhuollon innovaatiota, joita kutsumme hoidon eheyttämisinnovaatioiksi. Tutkimuksen kohteina olevat innovaatiohankkeet on toteutettu Oulun yliopistollisen sairaalan keskusleikkausosastolla, Espoon terveyskeskuksen pitkäaikaissairaiden hoidossa sekä Helsingin terveyskeskuksen vanhusten kotihoidossa. Näille tutkimuksen kohteena oleville innovaatioille on yhteistä se, että niillä pyritään hoidon eheyttämiseen ja palvelujen kehittämiseen asiakkaan kannalta. Oulun yliopistollisen sairaalan keskusleikkausosastolla on luotu toiminta-aluemalli eheytettyjen asiakaslähtöisten hoitoketjujen aikaansaamiseksi. Espoon terveyskeskuksessa on kehitetty pitkäaikaissairaiden potilaslähtöinen hoitomalli. Helsingin terveyskeskuksen kotihoidossa on kehitetty vanhusten kotihoidon palvelupaletti ja liikkumissopimus. Tutkimme innovaatioiden toteutumisedellytyksiä kysymällä, miten asiakkaan ääni saadaan vaikuttamaan palveluprosessiin, miten innovaatio ankkuroidaan arkeen yli toimintayksikön rajojen, miten aikaansaadaan organisaation pitkäjänteinen tahtotila innovaation toteuttamiseksi ja miten innovaation seuraamuksista kootaan näyttöä ja miten tätä voidaan hyödyntää inno- vaation jatkojalostamisessa. Hankkeen tavoitteena on tutkia sekä tutkimuksen tuella vahvistaa, jalostaa ja levittää tutkimuksen kohteena olevia terveydenhuollon palvelujen eheyttämiseen tähtääviä innovaatioita. Tutkimuksessa keskitytään eheyttämisinnovaatioiden kolmeen tärkeään toteutumisedellytykseen, joista muodostuvat tutkimuskysymykset: 1. Miten asiakkaan ääni saadaan esille ja vaikuttamaan palvelujen muotoutumiseen erityisesti yhteisen tietopohjan vahvistamisen, asioinnin helpottamisen, neuvottelemisen ja sopimisen avulla? 2. Miten palvelujen eheyttämisinnovaatioiden toimeenpanoa ja levittämistä voidaan edistää organisaation ylimmän johdon, keskijohdon, työntekijöiden ja asiakkaiden tahtomista tukemalla, erityisesti luomalla tilaisuuksia ja välineitä yhteiseen tahdonmuodostukseen sekä toimijoiden oman tahtotilan reflektointiin? 3. Miten eheyttämisinnovaatioita voidaan jalostaa niiden käyttöönoton yhteydessä erityisesti tarjoamalla toimijoille ajantasaista näyttöä ja palautetta innovaatioiden vaikutuksista, etenemisestä, esteistä, heikkouksista ja parantamismahdollisuuksista? Tutkimuksen viitekehyksenä on toiminnan teoria ja kehittävän työntutkimuksen metodologia (Engeström, 2005). Haastattelemme asiakkaita / potilaita ja heidän hoitoonsa osallistuvia toimijoita ja havainnoimme toimintaa tutkimuskohteissa kehittävän työntutkimuksen menetelmin (ks. Engeström, 1995). Tutkimus on osa TEKESin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmissä -ohjelmaa. • Yhteystiedot [email protected] 97 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 70. Päivi Liikka, TtM, osastonhoitaja, Espoon sairaala; Ulla Valkama, sairaanhoitaja, asiantuntijasairaanhoitaja, Espoon sairaala; Tuula Mikkola, VTT, kehittäjäopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu Kehittämistyö OSAKE-toiminnan avulla Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla Osake-toiminta on Espoon Vanhusten Palvelujen omaa sisäistä osaamisen kehittämistoimintaa. OSAKE (osallistuva arjen kehittäminen) -työskentelytapa toimii ns. breakthrough-menetelmällä työpajatyöskentelynä, jossa työntekijät esimiestensä kanssa kehittävät omaa työtään asiakasta huomioiden. Toiminta on menetelmäosaamista työyhteisössä käyttäen hyväksi PDSA (plan-do-study-act) jatkuvan laadun parantamisen kehää. Osake-työskentelyllä tavoitellaan hoidon laadun parantumista, henkilöstön työhyvinvoinnin lisääntymistä ja taloudellisesti kestävää toimintaa. Samalla henkilöstö omaksuu jatkuvan oman työn kehittämisen mallin ja edistää hyvien käytäntöjen leviämistä. Hoitotyön kehittämisen myötä tulee tarve mitata annetun hoidon vaikuttavuutta, selkeyttää yksittäisten potilaan hoito- ja kuntoutuslinjoja ja saada selkeä yhtenäinen kuva potilaan toimintakyvystä. Espoon sairaalan neurologisen kuntoutusosaston profiloituminen on vaatinut erilaisten käytänteiden vakiinnuttamista ja uusien toimintatapojen kehittämistä sekä erilaisten kirjallisten ohjeiden ajanmukaistamista ja uusien luomista. Perustehtävän lisäksi työ on jatkuvaa uuden opettelemista, oppimista, toisten tukemista/ohjaamista ja uusien ratkaisujen löytämistä. Kouluttautuminen on ehdoton edellytys ammatillisuuden kehittämiselle. Kehittämishankkeiden kohteena on ollut potilaan hoitoprosessin selkeyttäminen. Espoon sairaalan neurologinen kuntoutusosasto on ollut mukana Espoon Vanhusten Palvelujen kehittämistoiminnassa mukana vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2008 kehittämiskohteena oli FIM-toimintakykymittarin hyödyntäminen AVHkuntoutujan kuntouttavassa hoitotyössä neurologisella kuntoutusosastolla. Tuloksena syntyi AVH-kuntoutujan kuntoutustavoitteen asettaminen tavoitekokouksessa FIM-toimintakykymittariin perustuen, siten että lähitavoite on asetettu moniammatillisesti yhdessä asiakkaan kanssa. Vuoden 2009 kehittämiskohteena oli Potilaan kuntoutuminen alkaa välittömästi hänen saavuttuaan osastolle. Tuloksena syntyi puhelinraporttilomake, johon kerättiin uuden potilaan tiedot lähettävästä yksiköstä puhelinraportin pohjalta. Toisena kehittämistyönä oli tulotilanteen tarkistuslista. Potilaan vastaanottava hoitaja käyttää tarkistuslistaa apuvälineenä, jotta kaikki potilaan hoidon kannalta oleelliset asiat tulevat hoidetuksi. Metropolian Liittyvä Voima-hankkeen ja Osakekehittämishankkeen yhteistyönä tarkoituksena on kehittää potilaan kotiutumista Espoon sairaalasta vuosien 2010–2011 aikana. Vuoden 2010 Osake-kehittämishankkeen tavoitteena oli, että tieto, asioista keskusteleminen ja ohjaus tukevat potilaan selviytymistä kotona. Liittyvä voima -hanke ja Osake-toiminta tukivat toisiaan osaston kotiutuksen kehittämishankkeissa. Osake-toiminnassa kehitettiin osaston kotiutuskokouksen kriteereitä ja kotiutussuunnitelmaa. Tavoitteena on, että kotiutussuunnitelma annetaan kirjallisena omaiselle/potilaalle. Lähtövartissa annetaan potilaalle kirjallisena jatkohoidon ohjauslomake, tällöin potilas tulee tietoiseksi omasta hoidon jatkosta sekä hänen elämänhallintansa ja turvallisuutensa lisääntyvät. • 98 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 71. Päivi Liikka, TtM, osastonhoitaja, Espoon sairaala; Susanna Risku, fysioterapeutti, Espoon sairaala; Akvaliina Lacho, toimintaterapeutti, Espoon sairaala; Tuula Mikkola, VTT, kehittäjäopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu Palveluohjausmallin kehittäminen Neurologisella kuntoutusosastolla Metropolia ammattikorkeakoulun ja Espoon sairaalan yhteistyönä kehitetään kuntoutujan kotiutumista Espoon sairaalasta. Kehittämistoiminta on osa Metropolian ja Espoon Liittyvä Voima -kumppanuushanketta (osaprojekti 2) ja Espoon vanhuspalveluiden laatutyötä Osakekehittämistoimintaa (Osaamisen arjen kehittäminen asiakkaan näkökulmasta). Lähtöoletuksena on, että onnistunut kotiutuminen edellyttää eri ammattiryhmien ja osapuolten, sairaalan ja kotihoidon ammattilaisten sekä maallikkojen (omaisten), välisten rajojen ylittämistä. On todettu, että nykyiset kotiuttamiskäytännöt ovat osin irrallisia. Osaprojektissa 2 kuvataan ja järjestetään eri ammattilaisten teot ja toiminnat potilaan kotiutumista ohjaavaksi palveluprosessiksi ja palveluohjausmalliksi. Kehittämistoiminnan lähtökohtana oli se, että neurologisen kuntoutusosaston hoito- ja kuntoutusprosessi ei ollut selkeästi hahmottunut kuntoutujalle ja omaiselle. Tarkoitus oli koota yhteen eri toiminnot näkyväksi prosessiksi. Toiminnan tuloksena syntyi osastolle ns. seinätaulu Kuntoutuspolku osasto 3 E:llä. Kuntoutuspolun ympärille on havainnoimalla kuvattu neurologisen potilaan kuntoutusprosessi osastolla. Prosessissa on kuvattu osaston erityispiirteet mm. tulovartti, AVH-omaisten ilta, FIM-toimintakykymittarin hyödyntäminen kuntoutujan kuntoutustavoitteiden määrittelyssä, kuntoutujan lukujärjestys, hoitokokoukset ja lähtövartti. Kuntoutuspolku on pohja kotiutumis- ta edistävälle palveluohjausprosessille ja -mallille. Neurologisen potilaan kuntoutusprosessi vaatii myös perheeltä erilaisia haasteita. Hankkeen myötä Liittyvä voima -hankkeen kehittäjäopettajien ja sairaalan kehittäjätyöntekijöiden yhteistä osaamisen jakamista ja kehittymistä on tapahtunut myös sairaalan osastontunneilla, muutostukiryhmän toiminnassa, uusien menetelmien esim. huoliseulan koulutuksessa sekä osana jo olemassa olevaa Osaketyöskentelyä. Palveluohjausmallin kehittäminen vaatii moniamammatillista yhteistyötä. Kehittämisen tukena osastolla oleva moniammatillinen parityöskentely terapeuttien ja hoitajien kesken on tärkeä kehittämisen tuki. Parityöskentelyssä eri ammattiryhmien ammatillinen tiedonsiirto palvelee heti potilasta/kuntoutujaa. Potilaan kotiutumista tukevan palveluohjausmallin luominen neurologiselle osastolle vaatii myös sairaalan ja kotihoidon yhteistyötä. Sairaalan ja kotihoidon työntekijöiden kanssa on kehitetty tietoverkon tarjoamia neuvottelutyökaluja, mm. Connect pro -järjestelmää. Tämä on mahdollistanut uudenlaiset toimintatavat eri osapuolen välisissä potilasneuvotteluissa ja tiedonvaihdoissa. Kehittämistoiminta on esimerkki uudenlaisesta kumppanuudesta korkeakoulun ja työelämän välillä, kun korkeakoulun ja työelämän toimijat ovat työskennelleet yhdessä ja mahdollistaneet näin uuden toimintatavan kehittämisen ja käyttöön ottamisen. • 99 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 72. Maija Määttä, TtM tohtoriopiskelija, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos; Päivi Kankkunen, TtT, dosentti, yliopistolehtori, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; Tarja Kvist, TtT, yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos; Sirpa Hartikainen, Geriatrisen lääkehoidon professori, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Farmasian laitos Muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivisen kivun arviointi ja hoito Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivisen kivun arviointia ja hoitoa. Tutkimuksen lopullisena tavoitteena on parantaa muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden postoperatiivista kivun hoitoa kuvaavan, selittävän ja ennustavan toimintamallin avulla. Tutkimuksen avulla selvitetään valtakunnallisesti muistisairaiden postoperatiivisen kivun hoidon tapoja ja tuloksia sekä kehitetään kyseisen potilasryhmän lääkkeellistä ja lääkkeetöntä hoitoa Suomessa. Dementia-asteista etenevää muistisairautta potevilla on suuri riski kaatua ja saada lonkkamurtuma. Tutkimus on tärkeä, sillä muistisairaat ovat jo nyt merkittävä ja tulevaisuudessa keskeisin lonkkamurtumapotilaiden ryhmä. Hyvä kivun hoito on perusihmisoikeuksiin kuuluva asia ja etenevää muistisairautta sairastavien potilaiden kivun lievityksen on tutkimusten mukaan todettu olevan huomattavan paljon heikompaa kuin kognitiivisesti terveiden. Muistisairaiden kivun arviointi on haasteellista, sillä kognitiivisen tilan heikentyminen voi viedä kyvyn ilmaista kipua sanallisesti. Tällöin kipua ei välttämättä kyetä tunnistamaan. Kivun luotettava arviointi on keskeistä kivun hoitotyössä, mutta esimerkiksi kipumittarien systemaattinen käyttö on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu melko vähäiseksi. Ei ole myöskään tietoa, millä menetelmillä muistisairaiden lonkkamurtumapotilaiden kipua hoidetaan. Hyvä kivun hoito mahdollistaa nopeamman kuntoutumisen leikkauksen jälkeen sekä vähentää komplikaatioiden riskiä. Näin ollen sairaalassaoloaika lyhenee ja hoidon kustannukset laskevat. Muistisairaiden kipututkimus on painottunut kivun arviointiin. Lisätutkimuksia kaivataan selvittämään mitä esteitä on olemassa hyvälle kivun hoidolle ja miten tehokkaita ovat kivun hoitoa parantavat strategiat käytännössä eli mitä vaikutuksia esimerkiksi koulutuksella ja oikeanlaisen kipumittarin käytöllä on muistisairaan potilaan kivun hoitoon. Lisäksi akuuttihoidossa olevien muistisairaiden potilaiden kivun hoidolle on tarve kehittää toimivia toimintamalleja. Tutkimus toteutetaan neljässä vaiheessa. Tässä abstraktissa raportoitava tutkimuksen ensimmäinen vaihe toteutetaan maalis-toukokuussa 2011 strukturoituna kyselynä 17 yliopistollisen tai keskussairaalan ortopedisten vuodeosastojen hoitohenkilökunnalle ja osaston lääkäreille (N=800). Osatutkimuksessa kuvataan kivun arviointia, hoitoa ja henkilökunnan käsityksiä kivun hoidosta. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää käytännön hoitotyössä, tutkimuksessa sekä koulutuksessa. Ensimmäisen osatutkimuksen alustavat tulokset ovat käytettävissä kesällä 2011. • 100 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 73. Sari Hurmansalo, sairaanhoitaja, hoitotyön asiantuntija, Hatanpään puistosairaalan poliklinikka, Tampereen kaupunki Hatanpään puistosairaalan poliklinikan mentorointi Tampereen kaupungin Hatanpään puistosairaalassa hoidetaan psyykkisesti sairaita ikäihmisiä. Psykogeriatriseen osastoryhmään kuuluu viisi osastoa ja poliklinikka. Väestön ikääntyessä myös vanhuspsykiatristen potilaiden määrä on lisääntymässä. Tulevaisuuden haasteita ajatellen Hatanpään puistosairaalan poliklinikalla on vuodesta 2005 alkaen kehitetty uudenlaista toimintatapaa. Poliklinikalle on luotu oma räätälöity versio mentoroinnista. Pyrkimyksenä on vanhuspsykiatrista osaamista jakamalla lisätä sairaalan ulkopuolella toimivien terveydenhuollon ammattilaisten valmiuksia hoitaa psyykkisesti sairaita ikäihmisiä. Mentoroinnilla tarkoitetaan ohjausta ja tukea, jota osaava ja kokenut työntekijä, mentori, antaa ammatillisesti nuoremmalle henkilölle, aktorille. Hatanpään puistosairaalan pkl:n mentoroinnissa psykogeriatrisen erikoisalan hoitaja keskustelee toisen erikoisalan kollegan kanssa psykogeriatrisen potilaan hoitamiseen liittyvistä asioista. Mentorointi on todettu koko sairaalan kannalta tärkeäksi ennaltaehkäiseväksi toimintamuodoksi. Kahdelle sairaanhoitajalle on luotu ajalliset resurssit tapaamisten järjestämiseen. Mentoroinnille on asetettu vuosittaiset tavoitteet, joiden toteutumista seurataan. Sairaalan tarjoama mentorointi käynnistyy usein potilaasta laaditun lähetteen perusteella tai poliklinikan hoitohenkilökunnan suosituksesta. Toisinaan potilasta hoitava terveydenhuollon yksikkö ottaa suoraan yhteyttä poliklinikalle sopiakseen mentoroinnista. Yhteydenottopyynnön jälkeen puistosairaalan poliklinikalla sovitaan mentoroinnista vastaava hoitaja. Yleensä tapaamiseen osallistuu mentorin lisäksi esim. kotihoidon, vanhainkodin tai palvelutalon henkilöistä koottu ryhmä. Tapaaminen kestää 60–90 minuuttia ja tapaamisia järjestetään 1–3 kertaa potilastapausta kohden. Tapaamisessa käydään läpi vaikeaksi koettua potilastapausta pyrkien löytämään hyviä hoitokäytäntöjä arkielämän ongelmatilanteisiin. Samalla käsitellään potilaan psyykkistä sairautta hakien ymmärrystä potilaan käytökselle. Mentoroinnille asetetut tavoitteet on suurelta osin saavutettu. Mentoroinnilla on pystytty estämään monien potilaiden osasto- tai poliklinikkahoito sekä useiden potilaiden varhaisempi kotiutus on onnistunut mentoroinnista saadun tuen turvin. Myös yhteistyöverkostot ovat vahvistuneet ja yhteydenottokynnys on madaltunut. Mentorointiin osallistuneilta henkilöiltä kerätään palautetta puolivuosittain. Palautteen perusteella osallistujat ovat kokeneet saaneensa tukea ja varmuutta työhönsä. Saamiensa konkreettisten vinkkien avulla vaikeat hoitotilanteet ovat helpottuneet. Myös mentorit ovat kokeneet työn ammattitaitoaan rikastuttavana ja näkemyksiä avartavana. Mentorointia kehitetään edelleen sekä saadun palautteen että käytännön työelämässä havaittujen tarpeiden perusteella. Jatkossa on tarkoitus mitata myös toiminnan vaikuttavuutta. • Yhteystiedot [email protected] 101 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 74. Hanna Ämmälä, terveydenhoitaja, projektityöntekijä, Rauman kaupunki; Hanna Nyfors, hall. tieteiden lis. THM, projektipäällikkö, Satakunnan sairaanhoitopiiri Ikääntyneiden neuvolatoiminta Raumalla Rauman kaupungin sosiaali- ja terveystoimen terveydenhoitaja on toteuttanut syksystä 2009 lähtien 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden terveystarkastuksia. Tavoitteena on seuloa ne henkilöt, joilla on havaittava tai kohonnut riski toimintakyvyn heikkenemiseen. Terveystarkastuksessa pyritään tunnistamaan hyvinvoinnin ja terveyden riskitekijöitä, ennaltaehkäisemään palvelutarpeita ja kohdentamaan palveluja. Neuvonta- ja ohjauskäynnillä tuetaan ikääntyviä henkilöitä terveyttä ja toimintakykyä edistävien valintojen tekemiseen tarjoamalla elämäntapaohjeita. Lisäksi arvioidaan jatkoseurannan ja uusintakäyntien tai puhelinyhteydenoton tarvetta. Yhteenveto kirjataan Effica–tietojärjestelmään. Toimintakyvyn heikkenemistä ennakoivat riskitekijät, joita ovat terveyden epävakaus, heikko ravitsemustila, turvattomuus, sosiaalisten kontaktien vähyys ja kipu. Iäkkään henkilön elämän kokonaishallinnassa tulisi arvioida psykososiaalisia riskitekijöitä ja voimavaroja, kuten taloudellisen tilanteen vakautta, asunnon ja asuinympäristön puutteita ja vaaratekijöitä sekä henkilön mahdollisuuksia ja vahvuuksia (ks. uusi terveydenhuoltolaki § 20, THL:n TOIMIA-hanke www.toimia.fi). Terveystarkastuksessa todetun toimintakyvyn perusteella 75 vuotta täyttäneet raumalaiset luokiteltiin neljään luokkaan: 1. Hyväkuntoiset 75 vuotta täyttäneet henkilöt, joilla on ikäistään vastaava tai parempi toimintakyky. 2. Henkilöillä on havaittava toimintakyvyn lasku tai riski toimintakyvyn heikkenemiseen. Osalla on perussairaus, joka on ”hyvässä hoidossa” ja säännölliset kontrollikäynnit. 3. Henkilöillä todettiin kohonnut riski toimintakyvyn heikkenemiseen, esimerkiksi useita pitkäaikaissairauksia; kohonnut verenpaine ja sokeriarvo, yli- tai alipaino, päihteet, vakava masennus, omaishoitajuus tms. 4. Erityispalvelujen piiriin tai jatkohoitoon ohjatut henkilöt, joilla todettiin palvelun tarve (lääkärin vastaanotolle tai laboratoriokokeisiin). Vuonna -35 syntyneiden ikäryhmälle (n=367) toteutettiin 277 terveystarkastusta vuonna 2010. Hyväkuntoisiksi 75 vuotta täyttäneiksi arvioitiin tutkituista 111 henkilöä (40 %). Terveystarkastusten perusteella ohjattiin 12 (5,3 %) henkilöä lääkärin vastaanotolle tai ammattihenkilöiden jatkoseurantaan. Säännöllisen kontrollin piirissä oli 51 henkilöä (18.4 %). Reilulle kolmasosalle (37 %) jaettiin neuvoja ja opastusta tai ohjattiin liikuntaryhmään, koska heidän toimintakyvyssään havaittiin laskua (14,4 %) tai kohonnut riski (22,7 %). Toimintakyvyn riskit tullaan nostamaan esiin ja tunnistamaan niitä hanketyössä. Vuonna 2011 ikäluokassa tarkastettavia tulee olemaan 388. Terveystarkastusten kohdentamista ja seurantaa riskiryhmiin suunnitellaan, tulevaisuudessa myös tietotekniikkaa hyödyntämällä. Kehittämistyöhön palkatun projektisuunnittelijan työ rahoitetaan osin Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella toteutettavasta Kasteohjelmaan kuuluvasta Toimintakykyisenä ikääntyminen -hankkeesta ajalla 2010–2012. • Yhteystiedot [email protected] ja [email protected] 102 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 75. Pirjo Tiikkainen, TtT, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu; Sari Teeri, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu; Sirkka-Liisa Karttunen, TtL, opettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu; Pirkko Routasalo, THT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu Gerontologinen hoitotyö – uudenlaista osaamista koulutuksen ja työelämän yhteistyöllä Ikäihmisten palveluissa osaavan työvoiman saatavuus on ongelmana kaikkialla maailmassa. Alalla toimivilla on hyvin erilaisia koulutustaustoja ja eritasoista osaamista, jolloin ikääntyneen hoitoon liittyvät riskit lisääntyvät ja potilasturvallisuus vaarantuu. Osaamisen kehittämisellä voidaan edistää sekä hoidon laatua että alan vetovoimaa. Osaava gerontologinen sairaanhoitaja on korkeatasoisen hoidon puolestapuhuja ja avain arvostavaan ikäihmisten kohteluun. Suomessa gerontologisen hoitotyön oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus on uusi aikuiskoulutuksen muoto, joka tarjoaa työelämälähtöistä osaamisen kehittämistä työssä käyville sairaanhoitajille. Koulutuksen laajuus on 30 op, josta vähintään puolet tapahtuu työpaikalla koulutetun mentorin tuella. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa ja uudistaa sairaanhoitajien gerontologista osaamista ja kehittää samalla gerontologista hoitotyötä ikäihmisiä hoitavissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Osaamisen kehittämisen tavoitteena on, että gerontologinen sairaanhoitaja kykenee tekemään itsenäisiä päätöksiä ikääntyneen ihmisen monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi hoitotieteelliseen ja monitieteiseen gerontologiseen näyttöön perustuen. Oppiminen osoitetaan osaamisen näytöillä. Opetussuunnitelma perustuu työelämän nykyisistä ja tulevaisuuden vaatimuksista nousseisiin kompetensseihin. Sisältöalueita ovat gerontologisen hoitotyön tietoperusta ja päätöksenteko, ikääntynyt asiakas ja hänen läheisensä sosiaali- ja terveyspalveluissa, terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, gerontologisen hoitotyön menetelmät ja kehittyvä asiantuntijuus gerontologisessa hoitotyössä. Gerontologisen hoitotyön oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus on suunniteltu ja toteutetaan tiiviisti työelämän kanssa yhteistyössä neljän ammattikorkeakoulun verkostossa hyödyntäen kunkin osapuolen erityisosaamista. • 103 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 76. Susanne Röberg, sh,TtK, TtM-opiskelija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Helena Leino-Kilpi , esh, THT, professori, ylihoitaja (VSSHP sivutoiminen) Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Suhonen Riitta, sh, TtT, professori (ma) Turun yliopisto, hoitotieteen laitos Näkökulmia ikääntyneen muistipotilaan palveluketjun eheydestä ja tiedonkulusta Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ikääntyneen muistipotilaan palveluketjuun osallistuvien tahojen yhteistyötä muistipotilaiden ja heidän läheistensä, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten sekä terveydenhuollon päättäjien näkökulmista. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa muistipotilaan palveluketjun eheydestä, tiedonkulusta ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkimus on osa Euroopan unionin rahoittamaa RightTimePlaceCare (RTPC) (http://www.righttimeplacecare.eu/) -tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on kehittää hyviä hoitokäytänteitä ikääntyneiden muistipotilaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. Hankkeen tarkoituksena on myös kehittää eurooppalaisten muistipotilaiden samanarvoisia mahdollisuuksia hoitoon, tukeen ja ohjaukseen. Muistipotilaiden palveluketjun eheyden ja sektoreiden välisen tiedonkulun selvittäminen on tärkeää, koska väestön maailmanlaajuisen vanhenemisen myötä on arvioitu myös muistipotilaiden määrän kasvavan. Euroopassa on tällä hetkellä noin 6 miljoonaa ikääntynyttä muistipotilasta ja luvun on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä Suomessa sairastaa dementiaa yhteensä 120 000 ihmistä, joista keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa 85 000 ja lievää dementiaa 35 000 henkilöä. Vuosittain Suomessa sairastuu dementoivaan sairauteen 13 000 henkilöä. Pääpaino muistipotilaiden hoidossa on kotona asumista tukevissa ja mahdollistavissa palveluissa. Tämä on myös kansainvälisesti yhteneväinen näkemys muistipotilaiden hoidosta. Tutkimusten mukaan palveluntarjoajien yhteistyön avulla voidaan tuottaa sopivia ja oikein kohdennettuja palveluja muistipotilaille, jotka mahdollistavat paremmin kotona asumisen. Palvelut, jotka ovat oikein koordinoituja, joustavia ja laadukkaita, parantavat muistipotilaan toimintakyvyn säilymistä, elämänlaadun ylläpitämistä, kotona asumisen mahdollisuutta ja hoidon jatkuvuutta. Hoidon jatkuvuutta, tiedon kulkua eri palvelusektoreiden välillä, dementian etenemisen prosessin ja hoidon integroinnin onnistumista ja parantamisen mahdollisuuksia on tarkoitus selvittää kuuden focus group -ryhmähaastattelun avulla. Haastateltavat muodostuvat kahdesta erilaisesta kokonaisuudesta. Yhden kokonaisuuden muodostavat muistipotilaat ja heidän läheisensä. Toisen kokonaisuuden muodostavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä terveydenhuollon päättäjät, joita haastatellaan sekä yhtenä että erillisinä ryhminä. Tutkimuksen tulosten odotetaan tuottavan monipuolista tietoa hoitoketjun toimivuudesta ja kehittämiskohteista. Oletuksena on, että hyvää tiedonkulkua ja eri sektoreiden välistä yhteistyötä pidetään perustana muistipotilaiden hyville hoitokäytännöille. Tutkimuksen tuloksena voidaan mahdollisesti tuottaa myös uusia, erilaisia hoitokäytänteitä, joiden avulla voidaan parantaa muistipotilaille tarjottavia palveluja. • 104 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 77. Anna-Liisa Niemelä FT, projektipäällikkö, Kotihoito-osasto, Helsingin terveyskeskus, Helsingin kaupunki Kotihoidon palvelupaletti – asiakkaan ja työntekijän yhteinen työväline hoidon ja hoivan suunnittelussa Sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Stakesin valmistelema Ikäihmisten palvelujen laatusuositus painottaa ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, ehkäisevän toiminnan ja kotona asumisen tukemisen ensisijaisuutta sekä kattavaa yksilökohtaista palvelutarpeen arviointia. Palvelutarjontaa tulee monipuolistaa neuvonta- ja muilla ehkäisevillä palveluilla ja ikääntyneiden terveyttä, toimintakykyä ja kuntoutumista on tuettava kaikissa palveluissa. Lähtökohtana ja tavoitteena on tarjota mahdollisimman monelle ikäihmiselle mahdollisuus asua omassa kodissaan omaehtoista, täysipainoista ja mielekästä elämää. Kotihoidossa ongelmana on ollut palvelujen pirstaloituminen ja rutinoituminen. Tukipalvelujen avulla palveluja on rationalisoitu ja ulkoistettu monen palvelun tuottajan toiminnaksi. Työntekijöiden kokonaiskäsitys asiakkaan saamista palveluista ja niiden yhteensovittamisista voi tällaisessa tilanteessa olla vaikeaa. Myös kotihoidon asiakkaalla voi olla epätietoisuutta, mitä palveluja voi pyytää kotihoidolta ja mitä muita palveluja on olemassa. Kotihoidossa tarvitaan yhteistä välinettä, jonka avulla asiakkaat ja heidän omaisensa tietävät, minkälaisia palveluja on mahdollista saada ja minkälaisilla ehdoilla. Kotihoidon työntekijöillä tulee olla yhteinen näkemys, mitä palveluja he itse tuottavat tai järjestävät. Hoitosuunnitelman teon pohjaksi tarvitaan dokumenttia, joka laajasti esittelee tarjolla olevia palveluja. Tällainen dokumentti on myös yhteistyökumppaneille ja kaupunkilaisille esite kotihoidon itsensä tuottamista ja muiden tarjoamista palveluista ikääntyneille. Helsingin terveyskeskuksen kotihoito-osaston ja Helsingin yliopiston yhteishankkeessa (Lupaava-hanke 2006–2009) tuotettiin tällainen väline, jota kutsutaan palvelupaletiksi (Apua kotiin - Helsingin kotihoidon palvelupaletti). Palvelupaletin käyttöönottoa seurataan uudessa Tekesin rahoittamassa yhteistyöhankkeessa Hoidon eheyttämisinnovaatioiden toteutumisedellytykset, organisaation tahto ja asiakkaan ääni. • Yhteystiedot [email protected] 105 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 78. Sipiläinen, Heidi , terveystieteiden maisteri, palvelutalon johtaja, Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto, Kannelmäen palvelutalo Yhteistoiminnallinen työn ja työhyvinvoinnin kehittäminen Kannelmäen palvelutalossa Kannelmäen palvelutalossa kehitettiin työtä ja työhyvinvointia yhteistoiminnallisesti YTYÄ Länteen -hankkeen avulla vuosina 2009–2010. Palvelutalossa on 97 ympärivuorokautista tehostetun palveluasumisen paikkaa neljässä eri yksikössä ja 16-paikkainen päivätoimintayksikkö. Henkilöstöä on 72. Lähtötilanteessa keväällä 2009 palvelutalon peruskorjaus oli valmistumassa ja uusia yksiköitä avattiin. Asukasrakenne muuttui entistä raskashoitoisemmaksi. Kehittämistyötä tehtiin palvelutalossa yhdessä ulkopuolisen työyhteisökehittäjän kanssa. Lähtötilannetta kartoitettiin laajalla henkilöstölle suunnatulla kyselyllä, ja sieltä nousseita kehittämiskohteita lähdettiin työstämään palvelutalo- ja yksikkötasolla. Kyselyn lisäksi kehittämiskohteita löydettiin, kun yhdessä alueen sosiaali- ja lähityön yksikön, asukkaiden, omaisten ja poliittisten päättäjien kanssa visioitiin, mitä on hyvä vanhuus Läntisessä Helsingissä. Työyhteisökehittäjä tapasi työyhteisöjä noin joka toinen kuukausi ja joka toinen kuukausi kokoontui koko palvelutalon yhteinen kehittämisryhmä, joka koostui työyhteisökehittäjästä, johtajasta, esimiehistä ja edustajista jokaisesta työyhteisöstä, myös asukkaita osallistui kehittämisryhmän kokouksiin. Hankkeen aikana palvelutalon yksiköissä ja kehittämisryhmässä pohdittiin, mikä meille on työssä ja ikäihmisten hoitamises- sa tärkeää ja sen pohjalta muokattiin palvelutalon yhteiset arvot ja perustehtävä. Palvelutalo aloitti yhteistyön läheisen päiväkodin kanssa ja nyt yhteistyö on vakiintunut ja vanhukset nauttivat siitä. Palautteen antamista harjoiteltiin ja palvelutalossa valittiin mm. vuoden työntekijä ja pidettiin positiivisen palautteen kisat. Palvelutaloon muokattiin työkäyttäytymisen pelisäännöt ja puuttumisen polku tilanteisiin, joissa pelisääntöjä ei noudatettu. Henkilökunta kaipasi lisää yhteisöllisyyttä ja sitä on haettu mm. koko talon henkilökunnan yhteisillä tiistaikahveilla ja lisäämällä palvelutalon johtoryhmään henkilöstön edustajia. Hankkeen lopussa toteutettiin jälleen kysely henkilöstölle. Kyselyn mukaan työ oli fyysisesti kuormittavampaa kuin aikaisemmin, mutta silti henkinen kuormitus sekä kiireen tunne olivat vähentyneet ja työn ilo oli lisääntynyt. Erilaisia ristiriitoja esiintyi vähemmän kuin aikaisemmin. Palvelutalossa oli löydetty hyviä tapoja käsitellä ristiriitatilanteita, enää niistä ei vaiettu tai puhuttu kuppikunnissa. Henkilökunta on aikaisempaa sitoutunut Kannelmäen palvelutaloon työpaikkana. Kehittämishanke onnistui hyvin, onnistumisen edellytyksiä olivat mm. se, että kehittäminen oli osa arkipäivän työntekoa ja hankkeessa edettiin pienin askelin. Hankkeen päätyttyä työn ja työhyvinvoinnin kehittäminen jatkuu Kannelmäen palvelutalossa. • 106 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 79. Heidi Sipiläinen, TtM, TtT-opiskelija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos Ikäihmisten kaltoinkohtelu ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä Ikäihmisille tarjotaan ympärivuorokautista hoitoa erilaisissa palveluasumisen yksiköissä ja laitoshoidossa. Jokaisella ikääntyneellä on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja hyvään kohteluun. Palveluiden järjestämistä ohjaavat eettiset periaatteet, joita ovat itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, osallisuus, yksilöllisyys ja turvallisuus. Yksi tapa edistää turvallisuutta on kaltoinkohtelun ennaltaehkäisy. Hoito ei kuitenkaan aina ole lainsäädännön, toimintaa ohjaavien tai ammattiryhmien eettisten periaatteiden mukaista ja silloin voi ilmetä kaltoinkohtelua. Se voi ilmetä fyysisenä ja psyykkisenä kaltoinkohteluna, hoidon laiminlyöntinä, seksuaalisena ja taloudellisena hyväksikäyttönä sekä ikäihmisen oikeuksien rikkomisena. Eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan kaltoinkohtelun uhriksi joutuu 4–6 % ikääntyneistä. Tässä posterissa kuvataan kaltoinkohtelun ilmenemistä, sille altistavia tekijöitä, siihen puuttumista ja sen ennaltaehkäisyä ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä. Tutkimustulokset perustuvat systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen, vanhainkodeissa työskentelevien hoitotyön johtajien haastatteluihin (v. 2008, n=15, teemahaastattelu, induktiivinen sisällön analyysi) ja ympärivuorokautisessa hoidossa työskentelevälle henkilöstölle suunnattuun ky- selytutkimukseen (v. 2011, N=250, likert-asteikollinen kysely, tilastollinen analyysi). Kaltoinkohtelua voi olla vaikea määritellä ja tunnistaa. Määrittelyyn vaikuttaa mm. se kuinka usein kaltoinkohtelua tapahtuu ja mitä seurauksia sillä on. Eri ihmisillä voi olla eri käsitys kaltoinkohtelusta. Kaltoinkohtelun vakavuus vaikuttaa myös siihen, miten siihen puututaan. Kollegan toimintaan voi olla vaikeampi puuttua kuin yksikössä ns. ”keikkalaisena” työskentelevän toimintaan. Ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä ilmenee erilaista kaltoinkohtelua, psyykkinen ja sosiaalinen kaltoinkohtelu ovat yleisimpiä, kuten esimerkiksi ikäihmisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen. Kaltoinkohtelulle altistavat tekijät liittyvät mm. hoidettavana olevaan ikäihmiseen (esim. muistisairaus), hoitavaan henkilöön (mm. riittämätön osaaminen) sekä työyhteisöön tai organisaatioon (esim. alhainen henkilöstömitoitus, tehtäväkeskeinen työskentelytapa). Kaltoinkohtelua voidaan ennaltaehkäistä organisaatiotasolla (esim. järjestämällä koulutusta kaltoinkohtelun tunnistamisesta), yksikkötasolla (esim. jakamalla osaamista haasteellisesti käyttäytyvien ikäihmisten hoitamisesta, vaihtamalla hoitajaa kesken hoitotoimenpiteen), johtamisen keinoin (esim. tukemalla henkilöstön työssä jaksamista, rekrytointitilanteissa taustojen tarkistamisella) ja yksilötasolla (mm. hankkimalla lisä- ja täydennyskoulutusta). • 107 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 80. Anne Heikkilä, TtM-opiskelija, aluekoordinaattori Ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos, Kuopio Ehkäise tapaturmat -hanke 2009–2015 Hankkeen tausta ja tarkoitus: Kaatuminen on ikääntyvien yleisin tapaturma: 80 % heidän tapaturmistaan on kaatumisia tai putoamisia. Kotonaan asuvista yli 65-vuotiaista joka kolmas kaatuu vuosittain ja yli 80-vuotiaista jo puolet. Kaatuminen on myös yli 65-vuotiaiden tavallisin tapaturmaisen kuoleman syy. Liikenne terveeksi -esiselvityksen (Mattila & Roine, 2008) pohjalta käynnistettiin keväällä 2009 kokoluokaltaan merkittävä tapaturmien ehkäisyhanke tukemaan valtakunnallisia hyvinvointi-, terveys- ja turvallisuusohjelmia sekä paikallisen tason kehittämistyötä. Hankkeessa tapaturmien ehkäisyä lähestytään yhteisöllisestä näkökulmasta. Tarkoituksena on luoda toimintamalli, jossa ennaltaehkäisevää tapaturmatyötä toteuttavat terveydenhuollon lisäksi kuntien eri sektorit sekä alueen eri organisaatiot ja järjestöt. Hanke toteutetaan yhteistyössä Valtion teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä kahden pilottialueen Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Kymenlaakson toimijoiden kanssa. Etelä-Kymenlaaksossa hankkeen painopisteenä ovat ikäihmisten tapaturmien sekä päihdepohjaisten tapaturmien ehkäisy ja hyvä hoito. Alueella tehdään tutkimusta alkoholiehtoisten tapaturmien ja ongelmallisen alkoholinkulutuksen esiintyvyydestä avohuollon tapaturma-asiakkaiden keskuudessa sekä hankkeessa kehitettyjen interventioiden käyttöönotosta. Ikäihmisten parissa työskenteleviä koulutetaan tapaturmien ennaltaehkäisyyn sekä kehitetään toimintamalleja, joilla pyritään ehkäisemään kotona ja laitoksissa tapahtuvia tapaturmia. Hankkeen laajat tavoitteet 15.5.2009–31.12.2015 Yhteisölähtöisen ja tehokkaan toimintamallin kehittäminen ja kokeilu tapaturmien ehkäisemiseksi •• Tapaturmien tehokkaan ennaltaehkäisyn varmistaminen •• Tapaturmien tehokkaampi hoito •• Tapaturmien seurausten hallinta •• Terveydenhuollon kuormituksen vähentäminen •• Sosiaali-, terveys- ja turvallisuusalan poikkihallinnollisen yhteistyön kehittäminen •• Hankkeessa käytettävät menetelmät Tunnistetaan alueelliset tarpeet •• Hyödynnetään alueella toimivia ja hyviä käytäntöjä •• Hyödynnetään jo olemassa olevaa tietoa tehokkaammin alueellisessa turvallisuustyössä, työn suunnittelussa, kohdentamisessa ja arvioinnissa •• Tapaturmien kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistäminen seurantajärjestelmäksi •• Verkostot ja poikkihallinnollinen yhteistyö •• Tutkimus- ja kehittämistyö. •• Hankkeen ennakoitavana tuloksena on tapaturmien ja onnettomuuksien väheneminen, alkoholin aiheuttaman riskikäyttäytymisen väheneminen, turvallisuuskulttuurin paraneminen sekä laaja-alainen ja pysyvä yhteistyö eri toimijoiden kanssa. • Yhteystiedot [email protected] 108 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 81. Petri Jussila, FL, projektipäällikkö, JAMK; Irmeli Matilainen, TtM, lehtori, JAMK; Teija Häyrynen, LitL, lehtori, JAMK; Leena Pantsu, KL, lehtori, JAMK; Raija Lundahl, FM, lehtori, JAMK Luovat menetelmät hoitotyössä – tiedon, ymmärryksen ja rohkeuden asia Jyväskylän ammattikorkeakoulu koordinoi Lysti, luovaa toimintaa sosiaali- ja terveysalalle -projektia, jonka kesto on 1.9.2008–31.12.2011. Lysti saa ESR-rahoitusta ja sen päärahoittajana toimii Keski-Suomen ELY-keskus. Projektin yhteistyökumppaneina ovat Juurikkaniemen sairaala, Jyväskylän kaupungin pitkäaikaishoito sekä Väinönkadun ja Kyllikinkadun päiväkeskus, Viitakodit ry, Telkänpesän palvelukeskus ja Eino Roiha -säätiö. Lisätietoa hankkeesta on osoitteessa www.jamk.fi/lysti Lystin päätavoitteena on edistää luovien menetelmien hyödyntämistä ikääntyneiden, psykiatristen potilaiden ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden hoito- ja kuntoutustyössä. Osatavoitteet ovat: 1. Edistää sosiaali- ja terveysalan henkilöstön luovan toiminnan osaamista seminaarien, koulutustoiminnan, hoitolaitoskohtaisen kehittämistyön ja työnohjauksen avulla 2. Juurruttaa toimintamallit osaksi hoitolaitosten arjen toimintaa 3. Rakentaa henkilöstölle luovan toiminnan menetelmien koulutus- ja kehittämismalli 4. Kehittää luovan alan ja sosiaali- ja terveysalan rajapintoihin syntyviä työtapoja ja palvelumalleja 5. Lisätä tietoa luovien alojen mahdollisuuksista yritystoiminnan kehittäjille ja päättäjille. Luovat menetelmät tarkoittavat taiteen eri muotojen – musiikin, tanssin, kuvan ja draaman – soveltamista asiakastyössä. Näitä menetelmiä on viety hoitolaitoksiin seminaarin, temaattisen koulutuksen, konsultoinnin, työpajojen ja työnohjauksen avulla. Prosessin aikana on tullut esiin seuraavia asioita vanhustyön ammattilaiset haluavat varsin laajasti käyttää luovia menetelmiä •• luovuuden käyttö voi parantaa hoitoa ja voimaannuttaa työntekijöitä •• luoviksi menetelmiksi mielletään usein kuitenkin vain etukäteen suunnitellut ohjaussessiot •• henkilöstön mielestä kiire on esteenä menetelmien hyödyntämiselle •• esimiesten rooli menetelmien käytön mahdollistajana on keskeinen •• luovat menetelmät tulisi sisällyttää myös hoitolaitosten strategioihin •• hoitolaitosten yhteistyö eri tahojen, kuten oppilaitosten ja kansalaisjärjestöjen, kanssa on tärkeää •• koulutusta luovien menetelmien soveltamiseen toivotaan. Posterissa esitellään Lysti-projektin tuloksia sekä edellä mainittuja keskeisiä huomioita ja kehittämistarpeita. Lisäksi voidaan tarkemmin kertoa kahdesta projektin tuottamasta innovatiivisesta toimintamallista, huonokuntoisille vuodepotilaille suunnattu ”käsien tanssi” sekä ”lasten ja ikääntyneiden yhteiset temaattiset työpajat”. Molemmat ovat saaneet paljon positiivista palautetta asiakkailta, hoitohenkilöstöltä, omaisilta ja muilta kehittäjiltä. • •• Yhteystiedot [email protected] 109 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 82. Sirkka-Liisa Palomäki, TtT, yliopettaja, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu; Merja Finne, FT, yliopettaja, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk; Riitta Ranta, THM, lehtori, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk; Kristiina Vaahtera, TtM, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, SeAmk Opinnäytetyöt vanhustyön kehittämisen tukena Hoitotyön koulutusohjelma Mäkipelto Johanna, Puntala Jenna ja Palen Jenni. Päihtyneen vanhuksen kohtaaminen päivystyspoliklinikalla. (2011) - Ojakoski Marjo ja Ronkainen Airi. Ole hetki rinnallani tiellä, jota kuljet. Eettinen näkökulma henkilöpaikantimen käytöstä Alzheimertautia sairastavilla (2011) Fysioterapian koulutusohjelma Orre Tiia, Suni Tiina. ”Kaatumatta paras” – Tasapaino ja alaraajojen lihasvoimaharjoitusten vaikutus Kivipuron palvelukeskuksen ikääntyneiden toimintakykyyn” (2010) - Taipalus Tiina, Vallejo Medina Teresa. ”Dementoituneen fysioterapia ja fyysistä toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä liikunta” (2009) Sosiaalialan koulutusohjelma Onni Annalotta, Silvennoinen Maria. Avaimia parempaan vuorovaikutukseen dementiahoivatyössä. (2009) -Pilli Outi. Varaisovanhemmuudesta iloa isoille ja pienille. Kylämummi ja -vaari -toiminnan käynnistäminen Seinäjoella. ( 2010) Vanhustyön koulutusohjelma Niemistö Nina, Saarimäki Minna. ”Se on sitä uutta tulevaisuutta” -ikäjohtamisen mallintaminen Lähdekodin henkilöstön näkemyksenä (2010) - Tallgren Soile. ”Miten saisin mielestäni pois nämä kalterit?” Vanhusten masennuksen ryhmäkuntoutuksen kehittäminen ja mallintaminen. (2010) Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksiköstä valmistuu fysioterapeutteja, geronomeja, sairaanhoitajia ja sosionomeja. Kaikissa koulutusohjelmissa on vanhustyön kehittämiseen liittyviä opintoja. Sosiaali- ja terveysalan yksikössä opetuksen sekä tutkimus- ja kehittämistyön eräs painopistealue on Ennakoiva ja voimavaralähtöinen vanhustyö. Tällä pyritään lisäämään vanhustyön arvostusta ja näkyvyyttä sekä osallistumaan ikääntyvien palvelujen kehittämiseen. tä ikääntyvistä työntekijöistä. Aihetta lähestyttiin ikäjohtamisen näkökulmasta. Tarkoituksena oli kehittää ikäjohtamisen malli henkilöstön näkemyksenä. Opinnäytetyössä sovellettiin toimintatutkimusta, jossa aineistonkeruu toteutettiin tulevaisuusverstas -menetelmän avulla. Tulevaisuusverstaassa työntekijät toivat esille työyhteisön kehittämisideoita, joita työstettiin henkilöstön kanssa, ja joista rakentui ikäjohtamisen malli. Yhdessä kehittäminen motivoi työntekijöitä tuomaan esille omia ajatuksiaan ja luottamaan omiin kykyihinsä kehittää yhä parempi työyhteisö. Ikäjohtamisen elementeiksi nousivat arvostus ja asenne, kommunikointi, yhteistyö ja yksilöllisyys. Prosessi osoitti yhteisen kehittämisen voiman, mikäli siihen annetaan mahdollisuus, ja antoi tekijöille avaimia vanhustyön kehittämiseen tulevaisuudessa. Avaimia parempaan vuorovaikutukseen -opinnäytetyö oli osa Demke -hanketta Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Hankkeen tavoitteena oli dementoituneiden laadukas elämä sekä jaksava ja ammattitaitoinen henkilöstö. Sosionomiopiskelijoiden opinnäytetyö oli toiminnallinen kehittämistyö Kotokartanon muistiyksikössä, jossa kehitettiin vuorovaikutusta asukkaiden ja hoitajien välillä. Hoitajille esiteltiin TunteVa -menetelmä. Yksikössä pilotoitiin muisteluryhmiä, jotka toivat vaihtelua asukkaiden arkeen ja tuottivat tietoa hoitajille asukkaiden menneisyydestä. Kehittämistyön vaikutuksia hoitajien kokemuksista kerättiin lomakkeilla ja fokusryhmähaastattelulla. Kehittämistyö paransi hoitajien keskinäistä kommunikointia ja lisäsi tavoitteellisempaa hoivatyötä. Vanhustyön kehittämistä tukeva opinnäytetyö toteutuu vanhustyön tarpeista ja toiveista lähtien. Opiskelijan oppimisessa yhdistyvät vanhan ihmisen elämisen konteksti sekä tutkiva ja kehittävä työote. Kehittäminen toteutuu usein vuorovaikutuksellisena, koko työyhteisöä osallistavana ja hyödyttävänä prosessina. • Seuraavissa esimerkeissä kuvataan vanhustyön kehittämistä tukevia opinnäytetöitä: Ikäjohtamisen malli hoivakotiin -opinnäytetyössä Lähdekodin osastonhoitaja toivoi opinnäytetyö- 110 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 83. Mari Luonsinen, TtM, sh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos; Johansson Kirsi, TtT, dosentti, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos ja Metropolia Ammattikorkeakoulu, yliopettaja; Leino-Kilpi Helena, THT, esh, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, professori, laitoksen ja tutkijakoulun johtaja, sivutoiminen ylihoitaja. Virtanen Heli, TtM, TtT-opiskelija, esh, Hoitotieteen valtakunnallinen tutkijakoulu, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, koordinaattori (ma) Alkoholinkäytön puheeksi ottaminen ja ohjaus ikääntyneiden näkökulmasta Väestö ikääntyy voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä kansainvälisesti ja kansallisesti tarkasteltuna ja samalla alkoholia haitallisesti käyttävien ikääntyneiden, yli 65 -vuotiaiden määrän arvioidaan lisääntyvän. Alkoholin riskikäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi ennaltaehkäisevien interventioiden, kuten alkoholinkäytön puheeksi ottamisen ja ohjauksen kehittäminen on tärkeää. Väestön ikääntyminen luo haasteen päihdepalveluja kehitettäessä ja toteutettaessa paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten ikääntyneet kokevat alkoholinkäytön puheeksi ottamisen ja alkoholinkäyttöön liittyvän ohjauksen perusterveydenhuollossa toteutettuna. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ikääntyneiden alkoholinkäytön puheeksi ottamisen ja ohjauksen kehittämiseen. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastatteluun osallistui kahdeksan (n = 8) keskisuuren länsisuomalaisen terveyskeskuksen yli 65-vuotiasta asiakasta. Teemat muodostettiin aikaisempien tutkimusten perusteella. Teemat olivat 1. ikääntyneiden kokemukset alkoholinkäytön puheeksi ottamisesta ja ohjauksesta ja 2. ikääntyneiden tuntemukset alkoholinkäytön puheeksi ottamisesta ja ohjauksesta. Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä. Tulosten mukaan haastateltavat kokivat alkoholinkäytön puheeksi ottamisen ja ohjauksen tärkeäksi asiaksi. Haastateltavien mukaan mm. uusi tieto, terveydentilaan liittyvä tieto ja yksilöllinen tieto alkoholinkäyttöön liittyen olivat hyödyllisiä alkoholinkäyttöön liittyvässä ohjauksessa. Terveyskeskus koettiin luontevaksi paikaksi ottaa alkoholinkäyttö puheeksi ja haastateltavien mukaan alkoholinkäytön puheeksi ottaminen perusterveydenhuollon palveluissa ei herättänyt negatiivisia tuntemuksia. Tutkimuksen avulla saatiin uutta tietoa siitä, miten ikääntyneet kokevat alkoholinkäytön puheeksi ottamisen ja ohjauksen perusterveydenhuollossa. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä ikääntyneiden alkoholinkäytön puheeksi ottamista ja alkoholinkäyttöön liittyvää ohjausta mm. terveydenhuoltohenkilökunnan peruskoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa. • Yhteystiedot [email protected] 111 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 84. Tuulariitta Ruontimo, ThM, ylihoitaja, Tehyn eettinen toimikunta Hyvät ja pahat rutiinit Hoitotyö on täynnä erilaisia rutiineja. Ne ovat työpaikan pelisääntöjä, helpottavat päivittäistä toimintaa, luovat turvallisuutta ja ennakoitavuutta. Toisaalta rutiinit koetaan myös kehityksen esteenä. Millaisia rutiinit ovat? Ovatko ne eettisesti oikeita vai vääriä? Mikä on rutiinin motiivi tai tarkoitus? Mitkä tekijät rutiineja edistävät tai ehkäisevät? Tehyn eettisen toimikunnan tavoitteena on ollut tehdä aiheesta keskustelun aloittamiseksi julkaisu, joka sisältää käsiteanalyysin, kuvauksen hoitotyön johtajille tehtävästä haastatteluaineistosta sekä potilaan puheenvuoron. Hoitotyön työntekijöiden kirjoittamien esseiden ja hoitotyön johtajien haastattelujen tulokset on ensin koottu havainnolliseksi kuvioksi, joka todentaa ryhmien erilaisia rutiinikäsityksiä. Hoitotyön hyvät ja pahat rutiinit, aineisto I muodostuu vuonna 2009 Tehy-lehteen lähetetyistä esseistä (n=11) ja aineisto II on kerätty Tehyn jaostoissa toimivien hoitotyön johtajien haastatteluina (n=11) kesän 2010 aikana. Tavoitteena on selvittää hoitotyön eettisten periaatteiden ja johtamisen etiikan läsnoloa päätöksissä ja johtajan toiminnassa. Arkityön etiikan uskottavuus edellyttää, että päätökset pohjaavat eettisiin periaatteisiin. Johtopäätökset aineistosta valmistuivat elokuussa 2010 ja ne on esitelty XI:ssä Kansallisen hoitotieteen konferenssissa Kuopiossa 30.91.10.2010. Sen jälkeen aineiston muokkausta ja liittämistä keskusteluasiakirjan osaksi on edelleen jatkettu. • 112 Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi Haluatko, että oma näkemyksesi todella kolahtaa vastaanottajalle? Paino- ja tulostuspalvelut Markkinointiviestinnän palvelut Teknisen alan palvelut Tallenne- ja arkistopalvelut Ota yhteyttä! >>> www.multiprint.fi Espoo | Helsinki | Hyvinkää | Kokkola | Lahti | Oulu | Pori | Rauma | Salo | Seinäjoki | Tampere | Turku | Vaasa | Vantaa | Vanhustyön vastuunkantajat 2011 – kongressin jälkeen jäävät paperit Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen moniammatillinen kongressi on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tapahtumassa on neljä pääteemaa: turvallinen vanhuus, saumaton yhteistyö vanhustenhoidossa, toimintakykyinen vanhuus ja vanhusten terveyden edistäminen. Asiantuntijaluentojen lisäksi ohjelmassa on alan ammatillinen näyttely sekä vanhustyön innovaatioita, projekteja ja vanhustyöhön liittyviä monipuolisia hankkeita esittelevä suullisten esitysten sarja ja posterinäyttely. Tähän kirjaan on koottu ohjelman lisäksi tapahtuman luentojen ja esitysten tiivistelmät ja postereiden abstraktit. Kongressin sisällön tuotannossa ovat olleet mukana Suomen Bioanalyytikkoliitto, Suomen Ensihoitoalan Liitto, Suomen Farmasialiitto, Suomen Fysioterapeutit, Suomen Hammaslääkäriliitto, Suomen Lähihoitajat, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Mielenterveyshoitoalan Liitto, Suomen Röntgenhoitajaliitto, Suomen sairaanhoitajaliitto ja Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto STAL Käytännön järjestelyistä on vastannut Tehy ry Kongressia koskevat yhteydenotot Tehy ry, kehittämisyksikkö [email protected] puh. (09) 5422 7000 www.vanhustyonvastuunkantajat.fi
© Copyright 2024