1. No category

aallon Ylioppilaslehti
n
o
1/ 2011
SUUREN ILON
ILMOITAN
Kristo Ovaska tietää,
miten Aalto ja Suomi
pelastetaan
© 2011 Accenture. All rights reserved
Getting satisfaction
from what you do.
Just another day at the
office for a high performer.
This is not practice –
it’s real.
Apply to Helsinki Internship program
for Fall 2011 and Spring 2012
Join a consulting team for 8-12 weeks.
Work with exceptional people and learn
from them. McKinsey’s Internship gives
you the chance to challenge yourself.
This is not just another internship –
it’s the start of your career!
Entrusted (detail). Vesa Pesonen.
The program is intended for students
with more than 150 credits and the
application period ends on
March 31, 2011.
To learn more about our work,
people, and career options visit
www.mckinsey.fi. With any
questions, please contact
Mari Johansson
[email protected]
or 09-61571705.
To apply, please visit
www.mckinsey.fi and select
Helsinki Recruiting.
Choose Accenture for a career where the variety of opportunities and challenges allows you to make a difference
every day. A place where you can develop your potential and grow professionally, working alongside talented
colleagues. The only place where you can learn from our unrivalled experience, while helping our global clients
achieve high performance. If this is your idea of a typical working day, then Accenture is the place to be.
Great opportunities for graduates in Technology & Business
Accenture is looking for talented and
analytical graduates in Technology and
Business, who want to jump start their
career. Few career options offer more
opportunities for building your skills and
experience than Accenture. You will solve
the toughest challenges and do what
hasn’t been done before, while working
on complex projects for both Finnish and
international companies. Right from the
start, you’ll receive extensive training, both
formal and on-the-job, as well as access to
the latest tools and technologies.
You will be supported by a global network
of the brightest people in business and
technology. Our outstanding experience
and resources will give you unmatched
opportunities to expand your skills and
knowledge and move your career to the
highest level. You’ll also be able to build
deep insights into the companies we serve
and the global environments in which our
clients operate. Our culture encourages you
to balance your personal and professional
life and promotes a collaborative, teamoriented environment.
Visit accenture.fi/graduates
Not graduated yet? Consider Accenture’s
internship program. It’s a great way to get
a taste of life as a consultant or technical
expert. We are offering a number of
positions for summer 2011.
Don’t miss your moment. Visit our website
and apply today.
Do you want to
make a difference?
Join the IT company that works
hard to make life easier.
Could you get passionate about improving
everyday life through better services, higher
productivity and new opportunities? Tieto is always
on the lookout for capable people from a variety of
educational and work backgrounds. We can offer
you challenging tasks, inspiring colleagues and
avenues for professional growth.
Want to know more? Go to www.tieto.com/careers
to see our open positions and to fill out an
application.
Tieto is the leading IT service company in Northern
Europe providing IT and product engineering
services. Our highly specialized IT solutions and
services complemented by a strong technology
platform create tangible business benefits for our
local and global customers. As a trusted
transformation partner, we are close to our
customers and understand their unique needs.
With more than 17 000 experts, we aim to become
a leading service integrator creating the best
service experience in IT. www.tieto.com
Knowledge. Passion. Results.
BearingPoint is searching for
new Management Consultants
to join our team in Helsinki
JOIN OUR RECRUITING DAYS IN HELSINKI
BearingPoint is growing its business in Helsinki and we need more talented
individuals to work as management consultants in our Helsinki office. We are
searching for 5 top graduates that will start their employment in the second
quarter in 2011. You are invited to apply to participate BearingPoint’s Recruiting
Days on February 15th and 23th 2011. We offer you the opportunity to go through
the whole interview process in one day. Read more about the Recruiting Days and
apply at www.bearingpoint.fi.
WOMEN’S DAY CHAMPAGNE TASTING
In honor of Women’s Day on March 8th 2011, BearingPoint invites all female
students for a champagne tasting evening! This event will take place at
BearingPoint’s office at Kluuvikatu 3 from 18:00-21:00 and will start with a short
presentation about BearingPoint, followed by a champagne tasting lead by an
industry expert. There are a limited number of seats available, so please reserve
your place in advance by sending an email to Mirka Vehanen:
[email protected]. Please sign-up before 4.3.2011!
BearingPoint delivers Business Consulting with Management & Technology capabilities. Serving commercial, financial and public
services clients, BearingPoint offers its clients the best possible value in terms of tangible,measurable results by leveraging business
and technology expertise. Its seamless cross-border approach, an entrepreneurial culture, long-standing relations with reputable
organisations, profound industry and functional knowledge as well as solutions customised to clients specific needs make the
company a truly trusted adviser. BearingPoint is a European based company with 3 200 employees in 14 countries that operates
with a global reach.
© 2011 BearingPoint Finland. All rights reserved.
6 No 1/2011
o
N
1/2011
helmenkalastus
10 Aallonharjalla Elissa Eriksson
12 Satavuotisjuhlia & taideyliopisto
15 Lukijat ratkaisevat omaisuuskiistan
16 Suomalainen vs. intoilija
17 Koukussa Inka Kojo
28
Muotoilun
Antti Nurmesniemi
2011-jatkokoulutusapurahat lukuvuodelle 2011–2012
www.askonsaatio.fi
»Nopean opiskeluputken
valitsijat rakentavat
itselleen heikompaa
tulevaisuutta.”
Ainon
työurakyselyn
tulokset
syvissä vesissä
18 Kymmenen tapaa ohittaa kesätyöstressi
22 Henkilökuvassa Kristo Ovaska
28 Työelämän palapeli
36 Vieras vauvojen valtakunnassa
mato-ongella
42 Uni opiskelun vastapainona
44 Rakkautta ennen aamuluentoa
45 Niclas Storåsin kolumni
47 Hankalana opiskelukaverina ADHD
49 Gallupissa työelämän varmat päivät
50 Aino hakeutui hoitoon
51 Tuukka Hetemäen kolumni
36
53 Aino menee
55 Perässälaahaajat
»Bileissä näin heti kolme
raskaana olevaa tyttöä.
Minulle boolia, alkoholillista!
huusin hädissäni.” toimittaja
kokeili elämistä
vauvan kanssa
44
»Pudota kirja ja katso,
nostaako
ihastus sen.”
rakkausvalmentaja
antaa vinkit
ystävänpäivän heilan
hankintaan
Rehtori Tuula Teeri ehdotti Aallon kampuksen rakentamista Otaniemeen. Kaupunginjohtaja Jussi
Pajunen ilmoitti, ettei Helsinki luovu Aalto-yliopistosta. Mitä sanovat tässä Ainossa haastatellut?
”Helsingissä sattuu ja tapahtuu kulttuurin, taiteen
ja muotoilun parissa keskimäärin enemmän kuin
Espoossa, ja koulun on hyvä olla siellä missä tapahtuu. Lyhyesti sanottuna: sidosryhmät, networking,
infrastruktuuri.”
Elissa Eriksson
”Tärkeintä on, että ihmiset ovat yhdellä kampuksella. Paikalla ei ole väliä.”
Kristo Ovaska
”Yhdessä paikassa tieto sulautuu paremmin ja
kaikkien ollessa yhdessä kohtaamisia tapahtuu.
Ymmärrän kyllä, että on myös tunnesiteitä.”
mervi makkonen
8 No 1/2011
No 1/2011 9
»Kukoistaakseen suomalainen tiede tarvitsee rahaa ja vapautta. Vain ne
takaavat kovatasoisen tutkimuksen ja opetuksen. Yhdistämishankkeet
voivat olla hyödyksi, mutta eivät riitä nostamaan yhtään yliopistoa tieteen
kärkeen. Epämääräinen huippupuhe on yliopistolaitokselle vahingoksi.
Mokoma ideologinen ilmapallo pitäisi poksauttaa puhki, ennen kuin koko
suomalainen tiede-elämä leijuu sen mukana tavoittamattomiin.”
Mirkka Lappalainen
Helsingin Sanomat 18.9.2007
miehistö
paluu rikospaikalle
Aino on Aallon ylioppilaslehti. Lukukausien
aikana kuukausittain ilmestyvä Aino tavoittaa
17 000 kauppatieteiden, taideteollisten ja
teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on kaveri!
päätoimittaja
Anna Munsterhjelm
ulkoasu
Mirka Suikkanen
toimittaja
Johanna Mitjonen
kirjoittajat
Tuukka Hetemäki, Krista Kauppinen, Antti Lindström,
Tuuti Piippo, Sanna Räty, Laura Saarikoski, Niclas
Storås, Ida Valpas, Sofia Ziessler
kuvaajat ja kuvittajat
Tom Engström, Milena Huhta, Timo Idänheimo, Joonas
Lehtimäki, Kira Leskinen, Veera Lipasti, Elmeri Terho,
Juho Uotila, Sofia Ziessler
KUSTANTAJA
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY)
Toimitusneuvosto
Hanne Haapoja, Tuomas Jääskeläinen, Aku-Ville
Lehtimäki, Juhani Mykkänen, Antti Oksanen, Jussi
Rosendahl, Teija Sutinen, Maija Töyry (pj)
Just when I thought I was out they
pull me back in, Michael Corleone
sanoo Kummisetä III -elokuvassa, kun hänet jälleen imetään mukaan mafiamaailmaan. Tunne ei
ehkä ollut ihan yhtä vahva, mutta melkein, kun aloitimme joulukuussa Ainon toimituksessa. Mirka on jo ehtinyt aikaisemmin
työskennellä Ainon AD:na ja myös
Kylteri-lehden AD:na. Minä taas
Polyteekkarin ja Kylterin päätoimittajana.
Mutta täällä olemme taas! On
ollut mahtavaa palata Ainoon!
Työelämään kuuluu lähtöjä, uu-
sia aloituksia ja myös näitä iloisia paluita. Moni miettii juuri nyt
kesätyökuvioita, lopputyöpaikkaa ja ehkä valmistumisen jälkeistä trainee-ohjelmaa. Jokaisessa työsuhteessa, ihan lyhyessäkin,
homma kannattaa hoitaa siten,
että toivotetaan tervetulleeksi takaisin.
Lisää vinkkejä löydät sivulta
45, jossa esimerkiksi Design
Factoryn johtaja Kalevi Ekman
kertoo mitä ei halua kesätyöhakemuksesta lukea.
Ilmoitusmyynti:
Timo Herttua, 0452775285
Mediakortti: www.ainolehti.fi/media
Paino: Erweko Oy
Painos 8 000
Sisäsivujen paperi: Dito 100g/m2
Kannen paperi: Galerie Art Gloss 250g/m2
ylioppilaslehti aino
PL 69 02150 Espoo
Käyntiosoite:
Otakaari 11 02150 Espoo
[email protected] 050 5209447
www.ainolehti.fi
ISSN-L 1798-4394 ISSN 1798-4394
Kannen kuva
johanna mitjonen
Veera Lipasti
parhaat eivät
nössöile
Tammikuussa rehtori Tuula Teeri kertoi tekevänsä
Aalto-yliopiston hallitukselle esityksen kampuksen
keskittämisestä Otaniemeen. Uutinen sai tietysti
useimmat kotikouluihinsa kiintyneet kylterit ja taikkilaiset raivostumaan, huutamaan kiukkunsa sosiaaliseen mediaan ja perustamaan nettiin vastustusadressin. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen oli vastareaktiossaan melkein yhtä nopea: hän naputteli
Twitteriinsä, ettei Helsinki hyväksy ehdotusta ja aikoo jättää kampusratkaisusta oman esityksensä.
Ups. Nyt tuli virhe: käytin rehtorin lausunnosta
sanaa ”uutinen”.
Aallon kampuksen sijaintia on spekuloitu siitä asti,
kun kolme korkeakoulua päätettiin yhdistää. Virallistakin valmistelua on takana jo reippaasti yli vuosi. Koko ajan on tiedetty ja voitu lukea vähintäänkin
rivien välistä, että todellisuudessa Otaniemi on sekä
taloudellisesti että uudenlaisen yliopistoyhteisön
luomiseksi ainoa realistinen vaihtoehto. Tuskin sinisilmäisinkään taikkilainen voi väittää, että olisi to-
» Tuskin
sinisilmäisinkään
taikkilainen voi
väittää uskoneensa
Aallon perustavan
päämajansa jonnekin
muualle kuin
Otaniemeen.
sissaan uskonut Aallon perustavan päämajansa jonnekin muualle kuin sinne.
Miksi siis tuhlata kaikkien aikaa kampustyöpajoihin ja -kyselyihin? Jos päätös olisi paukautettu julki
jo syksyllä 2009, olisi tämäkin kalabaliikki ehditty jo
elää läpi. Se olisi hukkunut ihan mukavasti muuhun
viimevuotiseen Aalto-vastustukseen ja ylioppilaskunnan omaisuusjupakoihin.
Seuraava kipupiste on taideyliopisto. Teatterikorkeakoulu, Kuvataideakatemia ja Sibelius-Akatemia
yhdistynevät yhdeksi kouluksi, ja Taikin ”taideosastot” hinkuisivat kovasti mukaan. Aallon johto sanoi
ehdottoman ein.
Tosiasiassa Taikin pilkkominen on järkevää ja
uskon, että se kyllä tunnustetaan salaa Aallossakin.
Nyt on vain hirmu huono hetki sahata pari osastoa
irti: se antaisi julkisuuteen väärän viestin. Se kertoisi luovuttamisesta ja siitä, että ei tämä innovaatioyliopisto taida sittenkään toimia.
Väärin! Eikö minkä tahansa menestystä janoavan
organisaation pitäisi jatkuvasti keskittyä olennaiseen ja karsia pois se, mikä ei ydintehtävää tue? Esimerkiksi elokuvaopiskelijoista ei ole Aallolle muuta
hyötyä kuin se, että osasto näyttää mediaseksikkäältä esitteissä ja että niiltä voi tilata jonkun kivan leffan lukuvuoden avajaisiin. Sen sijaan tavallisen tylsiä
teknillis- ja kauppatieteitä opiskelevat aaltolaiset
ansaitsevat sen, että heille järjestetään parempaa
opetusta ja paremmat resurssit.
Unohdetaan arvovaltakysymykset ja tehdään
mieluummin päätöksiä, jotka auttavat tekemään
tästä yliopistosta jotain erinomaista ja ainutlaatuista. Kerran kirpaisu on aina parempi kuin hivuttava
kipu. Aallosta pitäisi löytyä munaa tehdä koviakin
ratkaisuja.
anna munsterhjelm
10 No 1/2011
No 1/2011 11
helmenkalastus/aallonharjalla
Kaikki mainokset pois?
Myös City Folkhögskolanin dokumenttielokuvalinjalla opiskelevat Mikael Aaltonen ja Daniel
Nikander ovat miettineet, kuinka
katumainokset vaikuttavat kaupunkikuvaan. He kokeilivat ideaa kokonaan mainoksettomasta
kaupungista dokumentissaan ja
siivosivat kuvankäsittelyllä kyltit
ja julisteet pois keskustakortteleiden seinistä ja telineistä.
kuka valitsee
kaupungin taulut?
Taidekasvatusta opiskeleva Elissa Eriksson halusi katsella bussia
odotellessaan jotain muuta kuin mainoksia. Ajatuksenpoikasesta
kasvoi lopputyö ja mediamyräkkä.
Teksti: Johanna Mitjonen
Kuva: Kira Leskinen
Kaikki alkoi medialakosta. Silloin ensimmäistä vuottaan Taikissa opiskelleen Elissa Erikssonin mediakasvatuksen kurssin tehtävänä oli pidättäytyä niin
TV:stä, radiosta, lehdistä kuin mainoksistakin.
”Päivän aikana tajusin, että kotona pystyn itse
päättämään, avaanko lehden tai TV:n – mutta kadulla en. Ulkona viestintä on kaiken lisäksi lähinnä kaupallista. Tavallinen kaduntallaaja ei voi valita, minkälaisia viestejä kaupunkitilassa on.”
Idea iti Erikssonin päässä koko opiskeluajan. Voisiko julkisen tilan viesteihin vaikuttaa? Kuinka kaupunkilainen voisi osallistua? Olisiko tässä ainesta
lopputyöhön?
”Kerran bussipysäkillä jäin pohtimaan, olisiko tavallisen ihmisen mahdollista saada siihen oma julisteensa.”
Ulkomainosyhtiölle kelpaa kyllä kenen tahansa
raha, joten Eriksson aloitti varainhankinnan perustamalla Facebookiin Haluan nähdä muutakin -sivun.
Hän toivoi ihmisten osallistuvan kahvikupin hinnalla ja kertovan, mitä he haluaisivat julisteesta lukea.
Isot päivälehdet etelästä pohjoiseen, useat radioasemat ja television aamuohjelma kiinnostuivat
tempauksesta. Silti ennen kaikkea tavallisten ihmisten innostus yllätti Erikssonin. Hänen tavoitteenaan
oli haalia kolmessa viikossa reilu tuhat henkeä mukaan projektiin, mutta jo parissa päivässä Facebook-
sivu keräsi sen verran tykkääjiä. Viikossa heitä oli jo
tuplamäärä. Lopulta hankkeen kustannuksiin osallistui puolitoista tuhatta suomalaista. Avajaisia juhlittiin Havis Amandalla tammikuun lopussa.
”Niin moni lähti mukaan, koska he halusivat tuoda tavallisen ihmisen näkökulmaa kadulle”, Eriksson
uskoo. Ja tällä kertaa vieläpä laillisesti – useimmitenhan ulkotiloissa taiteilu on laitonta.
Julisteeseen toivotut viestit liikuttivat Erikssonia.
Ihmiset kertoivat haluavansa nähdä ystävällisyyttä ja
inhimillisyyttä, moni kaipasi välittämistä. Moni toivoi
voivansa vaikuttaa siihen, miltä omalla kotikadulla
näyttää. Viesteissä kaupunki julistettiin kaikkien yhteiseksi olohuoneeksi.
Nyt Elissa Eriksson odottaa niitä kutkuttavia tilanteita, kun juliste ja bussia odotteleva kaupunkilainen kohtaavat pysäkeillä. /
sä olet kuin satavuotias
Jäitkö viime kevään Aalto on Tracks -junasta? Marraskuussa
2011 järjestetään taas yliopistomaailman siistein luokkaretki:
reilu satakunta aaltolaista reissaa samalla konseptilla Brasiliaan.
Aalto on Waves -laivamatkaa järjestävät toukokuun junailusta
innostuneet opiskelijat.
debattia
designmuseossa
aino vertaa
973
käyttäjää seuraa Aalto
Entrepreneurship Societya Twitterissä.
693
milena huhta
Et enää kikata ja sekaisin mee ja et pysty itseäsi ilmaisemaan lauletaan
Zen Cafén biisissä Satavuotias. Sitä ei voi sanoa ainakaan tammikuun
lopussa pyöreitään juhlineesta Helsingin kauppakorkeakoulusta. Päiväkekkereitä vietettiin näyttävästi valoa, ääntä, kuvaa ja lavashowta
yhdistäneen esityksen merkeissä. Argentiinalaista tangoa harrastava
kauppiksen tutkija Markku Anttonen tanssipareineen taivutteli lavalla
myös AYY:n ja KY ry:n puheenjohtajia.
Mutta kas – satavuotiaita löytyy näköjään Töölön nurkilta enemmänkin. Perustettu 1911, lukee KY ry:n Facebook-sivuilla. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan yhdistys on kuitenkin viety rekisteriin vasta
kesäkuussa 2008.
Samanlaista matematiikkaa voisi harjoittaa muidenkin instituutioiden kohdalla. Esimerkiksi Suomi täytti joulukuun kuudentena 93 vuotta. Se on aika vaatimaton ikä, kun vertaa vaikka vuonna 1523 ennen
ajanlaskun alkua syntyneeseen Kiinaan. Mutta ei huolta! Suomihan
kuului aiemmin Ruotsiin, joten valtiollisen historiamme voidaan oikeastaan katsoa ulottuvan aina 900-luvulle saakka.
Korjataanpa tämäkin tieto internetiin. / am
No 1/2011 13
aalto atlantilla
Kuva: Aino Huovio
12 No 1/2011
helmenkalastus
käyttäjää seuraa Aalto-yliopistoa
Twitterissä.
Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan, Teatterikorkeakoulun, Aallon ja Tokyo ry:n edustajat keskustelivat helmikuun alussa taideyliopistosta ja Taikin tulevaisuudesta.
Taik tai ainakin osa siitä kuuluu taideyliopistoon. Nyt olisi historiallinen tilaisuus avata koko Suomen
taiteen kenttä kokonaan, katsoa sen konepellin alle ja miettiä,
mitkä osat kuuluvat mihinkin.
Tuomas Saloniemi (SAY):
Kasperi Mäki-Reinikka (Tokyo ry): Yhteistyön pitäisi lähteä sisällöistä. Esimerkiksi kuvataidekasvatuksella ja elokuvataiteella
on paljon annettavaa ja saatavaa Teakilta, mutta ei Aallolta.
Helena Hyvönen (Taik/Aalto): Taik ja taideyliopistot kehittele-
vät mallia, jossa oltaisiin kuin siamilaiset kaksoset: yhteisiä ohjelmia ja projekteja. Käytännön asioita tehdään jo nyt paljon yhdessä. Teakin ja meidän professorit ovat perustaneet työryhmän,
jossa mietitään näitä yhteisiä alustoja.
Saloniemi:
Kauppakorkeakoulun satavuotisjuhla.
Ohjaus Mikko Kaukolampi, valosuunnittelu
Anton Verho, lavastus Eero Tiittula ja
pukusuunnittelu Roosa Marttiini.
Taideyliopisto on se alusta!
Paula Tuovinen (Teak): Jos taideyliopisto perustettaisiin nyt
nollasta, olisi itsestään selvää, että Taik olisi mukana. Mutta se
juna meni jo. Kaikki taideyliopistot vastustivat, kun yhdistymistä viimeksi ehdotettiin. / AM
9
käyttäjää seuraa AYY:tä Twitterissä.
*
Tilanne 20.1.2011
No 1/2011 15
sulle, mulle ja kreikalle
mil
ena
huh
ta
Aim Higher
Aino kysyi:
Kenelle KY-ylioppilaskunnan omaisuus kuuluu?
42%
We are looking for Trainees to our Helsinki office for Summer 2011
to work in Customer Delivery and Support, and Products and Solutions
organizations. Examples of open positions are:
AYY:lle
Ainon nettikyselyyn vastasi tammikuussa 218 henkilöä,
joista 186 oli Aalto-yliopiston opiskelijoita.
Keywords for Junior Software Engineer position: Java, JavaEE, EJB3, JPA, Flash/Flex, ActionScript3,
HTML+CSS+JS, Maven, SQL, Scrum, Eclipse, Hibernate, Continuous Integration, IoC, JUnit, FlexUnit,
GlassFish
About Comptel
As a world-class vendor of telecom software solutions for fixed, mobile, broadband
and cable service providers, Comptel helps its customers take control of their networks and deliver
the kind of innovative services their subscribers demand. In this fast-paced and dynamic
environment, Comptel has delivered winning solutions to 280 customers in 85 countries. Comptel's
headquarters are located in Finland and the company is quoted on the NASDAQ OMX Helsinki. Its net
sales were EUR 75 million in 2009. Comptel employs around 600 professionals globally.
For more information, visit www.comptel.com
KY-säätiölle
19%
KY-yhdistykselle
31%
Kaikille kolmelle
Näitäkin ehdotettiin: Helsingin eläinsuojeluyhdistys, Kreikka, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto (ettei
sen tarvitsisi niin kadehtia Aaltoa), Teekkaritoiminnan edistämisrahasto, Suomen elokuvasäätiö, YTHS,
Lasse Männistön eduskuntavaalikampanja, Aalto Entrepreneurship Society, Guggenheim-projekti.
* Junior Software Engineer
* Solution Manager Trainee
* Junior UI Designer
* Junior UI Developer
Application time starts now, please apply at the latest on 6 March 2011.
Send your CV and application in English to [email protected]
or through our website www.comptel.com/careers
5%
"AYY takaisin neuvottelupöytään. Muutama messias
pyörittää AYYE:ssa omaa showtaan, joka perustuu siihen, etteivät teekkariedaattorit ole kunnolla kartalla
eivätkä haluakaan olla.”
”Lasketaan, kuinka suuri osa sijoitusomaisuudesta tarvitaan kylteriperinteiden ylläpitämiseksi ja annetaan se
KY ry:lle. Loput käytetään Aallon kaikkien opiskelijoiden palveluihin kuten edunvalvontaan.”
”Miksi makuuttaa miljoonia säätiössä, kun opiskelijat tarvitsevat niitä nyt?”
Suurin osa Ainon kyselyyn vastanneista ehdotti
joko koko omaisuuden siirtämistä AYY:lle, sen pitämistä KY-säätiöllä tai muutaman kymmenen miljoonan euron suuruisen kylterirahaston perustamista
AYY:n alle ja loppujen rahojen siirtämistä ylioppilaskunnalle. Sovintoneuvottelujen jatkamista pidettiin
huomattavasti oikeusprosessia parempana vaihtoehtona. Tuoreempiakin esityksiä löytyi:
”Pyytämällä sovintoehdotusta Aallon aikana aloittaneista opiskelijoista kootusta neuvotteludelegaatiosta.
Pallo niille, joiden elämä ja toiminta on kyseessä. Rakennuspalikat pois niiltä, joiden juna meni jo.”
”Lahjoittaisin kaiken Aalto-yliopistolle korvamerkittynä opetuksen kehittämiseen. Pienehkön osan voisi käyttää muuhun edunvalvontaan. Asuntojen omista-
juudella ei ole juuri väliä, koska niitä pyöritetään
nollatuloksella. Nämä kymmenet miljoonat opetuksen
kehittämiseen toisivat enemmän hyötyä opiskelijoille
kuin ylioppilaskunta voi ikinä saavuttaa.”
Ja jollei sauna tai terva auta: “Vanhat edustajat
helvettiin ja uudet kylteri- ja teekkaritoimijat ottaan
isoo bönöö keskenään ni saadaan ihmisistä kavereita. Sit riitelee enää asiat eikä ihmiset ja homma on helposti kuosis.”
Eräs vastaaja lupasi myös sponsoroida Koskenkorva-pullolla tätä iltaa.
Vai onko jo liian myöhäistä?
”Se, että teekkarit haastavat KY:n oikeuteen ylioppilaskunnan rahoilla, ei ole millään muotoa oikein. Teekkarit eivät tule rahoja koskaan näkemään, ja tähän lapselliseen kiistaan täytyy viimeinkin saada loppu. Parin
vallassa olevan kusipään takia esimerkiksi minä, kauppiksen mursu, vihaan jo sydämeni pohjasta jok'ikistä
riviteekkariakin.”
”Tässä vaiheessa alkaa olla jo täysin yhdentekevää,
kuka saa haltuunsa kiistanalaisen omaisuuden. Tärkeintä olisi, että pystyttäisiin rakentamaan oikeasti yhteistä ja yhtenäistä ylioppilaskuntaa ilman turhaa vastakkainasettelua tai vehkeilyä.” / AM
Mitä nyt tapahtuu: AYY on hakenut korkeimmalta hallinto-oikeudelta uudelleenarviointia KY:n joulukuussa 2009 toteuttamiin omaisuudensiirtoihin. Joukko AYY:n kylterijäseniä on valittanut hallintooikeuteen AYY:n hallituksen ja edustajiston toiminnasta joulukuussa 2010.
16 No 1/2011
No 1/2011 17
helmenkalastus
/ kolumni yrittämisen yrittämisestä
helmenkalastus/koukussa
suomalainen vs. intoilija, osa 1
Alussa saa olla keskinkertainen
eka kerta yhdessä
Poikkitieteellinen työharjoittelu Murjottelu poiki positiivisen
konfliktin taikkilaisen Inka Kojon ja teekkarityöparin välille.
Teksti: anna munsterhjelm
Kuva: timo idänheimo
Suomalainen: Kauppakorkeakoulun yrittäjyyskurssilla opin,
että jos haluaa perustaa yrityksen, kaikkein tärkeintä on loistava
liikeidea. Sitten tehdään liiketoimintasuunnitelma, jossa kartoitetaan markkinat ja lasketaan budjetteja. Olen harkinnut yrittäjyyttä jo pitkään, mutta minulla ei ole
riittävän hyvää ideaa.
Intoilija: Suunnittelua korostetaan alkuvaiheessa ihan liikaa.
Useimmiten bisnes, varsinkin
kasvua tavoitteleva sellainen, lähtee kiinnostuksesta ja intohimosta. Idea saattaa olla aluksi keskinkertainen. Hyvä idea on oikeasti
tekemisen oheistuote. Moni huippukoodaaja aloitti harrastuspohjalta. Jotkut lähtevät yrittäjiksi
turhauduttuaan työelämässä: esimerkiksi Adobe syntyi siitä, että
sen Xeroxilla työskennelleet perustajat eivät saaneet lupaa tehdä
kehittämästään ohjelmointikielestä tuotetta.
Suomalainen: Mutta yrittäjyys si-
too niin paljon. Entä jos alan pyörittää nettikauppaa ja huomaan
puolen vuoden jälkeen, että haluan sittenkin tehdä elokuvia? En
halua sitoutua firmaan loppuiäksi.
Moni firma on aloittanut erilaisesta bisneksestä kuin
Intoilija:
» Maailmassa on
seitsemän miljardia
ihmistä. Kuinka
todennäköistä on,
ettei kenelläkään ole
samaa ideaa kuin
sinulla?
mistä on lopulta tullut tunnetuksi. YouTube aloitti Tune In Hook
Up -nimisenä nettideittipalveluna
ja Starbucks myi alun perin vain
kahvipapuja ja -koneita. Twitter
oli toisen tuotteen yhteyteen rakennettu ryhmätekstiviestipalvelu – ihan kiva, muttei mitenkään
mullistava palvelu, kunnes joku
tajusi sen potentiaalin. Ja voihan
firman myös myydä. Kasvuyrityksille niin käy usein.
Suomalainen: En halua kertoa
ideaani kenellekään, koska se varmasti varastetaan ja joku ehtii toteuttaa sen ennen minua.
Intoilija: Maailmassa tulee tänä
vuonna olemaan seitsemän miljardia ihmistä. Kuinka todennäköistä on, ettei kenelläkään ole
samaa ideaa mielessä? Harvan
idean voi toteuttaa yksin. Pääset helpommalla, jos keräät ympärillesi ihmisiä antamaan palautetta ja ohjaamaan oikeaan suuntaan. Entä jos idean heikkoudet
paljastuvatkin vasta lanseerausvaiheessa?
Teollisesta muotoilusta valmistunut, nyt Otaniemessä työtiloista
väitöskirjaa tekevä Inka Kojo
aloitti oman Murjottelu-uransa
ABB:n tehtaalla kesällä 2006.
Vuonna 2008 hän koordinoi koko
ohjelmaa.
Suomalainen: Eli kaikki ideat on
jo keksitty tai jos ei, niin ne ovat
liian vaikeita toteutettaviksi. Mitä
järkeä on tuottaa maailmaan lisää
turhia ”tehokkuutta lisääviä” sovelluksia tai konsultointipalveluita, joita kukaan ei oikeasti tarvitse?
Intoilija: Maailmassa riittää ongelmia ratkaistavaksi! Kehityksen
myötä syntyy myös uusia ongelmia. Ennen kannoimme muuttojen yhteydessä CD-levykokoelmia
mukanamme asunnosta toiseen.
Nykyään yhä useampi luopuu levyjen fyysisestä omistamisesta.
Olisitko osannut pari vuotta sitten
ennustaa, kuinka Spotify muuttaa miljoonien ihmisten musiikinkuuntelutottumuksia? /
Krista Kauppinen on yksi Aaltoesin
perustajista, joka on opiskellut logistiikkaa kauppiksessa ja opiskelee informaatioverkostoja TKK:lla.
Tuuti Piippo opiskelee luovan liiketoiminnan johtamista ja on etsinyt hyvää
ideaa 17-vuotiaasta asti.
mitä? Kahdeksan vuotta sitten TKK keksi ryhtyä välittämään yritysten tuotekehitysprojekteihin koneteekkari-teollinen muotoilija-pareja. Viime kesänä mukana oli jo parikymmentä firmaa ja aaltolaisia
kaikista kouluista.
Murjotteluun lähtevillä yrityksillä on joku idea,
jota haluttaisi lähteä kokeilemaan, mutta omat resurssit eivät riitä. Harjoittelijoille pitää antaa selkeä
ongelma. Sellainen, jossa pääsee miettimään ylemmällä tasolla – ei niin, että suunnittelepa tää nappi.
Murjottelussa pääsee näyttämään, mihin musta on.
Kerran japanilaisen, risteilylaivojen navigointilaitteita tekevän yrityksen Suomen-osasto lähetti murjottelijansa kesän jälkeen päämajaansa – heidän mielestään hän pystyi tuomaan niin paljon uutta ja kehittämään asioita. Muistan sen työnantajan ihmetyksen:
että jostain opiskelijasta voi olla noin paljon hyötyä.
miksi? Itse murjottelin teekkarin kanssa ABB:n Vaasan tehtailla. Alussa emme ymmärtäneet yhtään toisiamme – toinen ei tajunnut, miksi toinen toimi kuten toimi. Meillä oli aivan eri tavat lähteä kehittämään ratkaisuja. Lopulta se oli positiivinen konflikti:
jouduimme puhumaan ja puhumaan. Aina kun vastaan tuli ongelma, me puhuttiin se auki.
Veikkaan, että murjottelu on monelle eka tilanne, jossa pääsee tai joutuu työskentelemään maailmaa ihan eri näkökulmasta katselevan ihmisen kanssa. Työelämässä tehdään väistämättä yhdessä muita
aloja opiskelleiden kanssa, joten kannattaisi opetella jo koulussa puhumaan samaa kieltä. Koulutuksen
pitäisi Aallossakin rakentua enemmän työelämälähtöisten kokonaisuuksien ympärille: kerätä yhteen jo
opiskeluaikana se porukka, jota tarvitaan esimerkiksi talon tai elokuvan tekemiseen. /
18 No 1/2011
No 1/2011 19
keinoa päästä kesätyöpaineista
Mitäpä jos et tänä vuonna sairastuisikaan kesäduunistressiin? Yksi
suvi ilman oman alan töitä ei vielä romahduta uskottavuuttasi tulevien
työnantajien silmissä. Lue Ainon opas rennompaan kesään.
koonnut: anna munsterhjelm ja laura saarikoski
Kuvitus: Elmeri terho
1.
jää kesäksi kouluun
Ilahduta opintoaikojen lyhentämistä kannattavia poliitikkoja: nopeuta valmistumistasi suorittamalla kirjatenttejä tai istumalla kesäkursseilla. Helsingin seudun kesäyliopiston kurssit julkaistaan maaliskuun
lopussa – kannattaa olla tikkana ilmoittautumassa,
jotta mahtuu varmasti mukaan. Kansainvälisempää
meininkiä löytyy elokuussa järjestettävästä Helsinki Summer Schoolista, johon ilmoittaudutaan jo alkuvuodesta.
Kesällä ei tarvitse päntätä otsa rypyssä pölyisessä
kirjastossa. Ota kirja kainaloon ja painu rannalle tai
puistoon. Perusta kavereiden kanssa lukupiiri, joka
kokoontuu eri terasseilla. Jollei oma koulutusala
nappaa, opiskele vaikka venäjää tai johtamista.
Voit saada opintorahaa ja asumislisää kesäajalle,
jos keräät riittävät 4,8 opintopistettä jokaista tukikuukautta kohti. Tukea voi hakea myös työharjoitteluun tai opinnäytetyön tekemiseen. Muista, että Suomen lisäksi harjoittelun voi suorittaa ulkomaillakin.
Monissa muissa maissa opiskellaan myös meikäläisten kesälomakuukausina. Hyvällä tuurilla saatat
vielä napata vaihtopaikan touko-syyskuulta!
3.
2.
pelasta maailma
Toteuta tänä kesänä kaikki vuosien varrella harkitsemasi maailmanparannus- ja elämänmuutospäätökset. Samalla säästät selvää rahaa. Luovu bussilipusta
ja autosta: pyöräillen ja kävellen saat hyötyliikuntaa.
Syö halvalla: perusta oma urbaani kasvimaa, marjasta, sienestä, ongi ja dyykkaa. Muuta mökille elämään
ekoelämää. Laihduta. Luovu alkoholista ja muista rahaa vievistä paheista. Ota mallia Thaimaahan muuttavasta lumenpudottajasta Ville Syväniemestä ja
myy kaikki ylimääräinen omaisuutesi kirpparilla tai
netissä. Siisti kaupunkikuvaa ja tienaa taskurahaa
keräämällä pulloja.
HC-hipit muuttavat telttaan asumaan. Parhaat
näköalapaikat näille nuuskamuikkusille löytyvät
kaupungin ulkoilusaarista tai Nuuksiosta.
vippaa valtiolta
Opintolainaa voit nostaa 300 euroa kuukaudessa
niin kauan kun opintotukikuukausia on jäljellä. Lainatakaus ja laina kannattaa hakea ajoissa, koska papereiden käsittely Kelassa ja pankissa saattaa kestää.
Lainan voi nostaa vuoden aikana kahdessa tai neljässä erässä, joten kesän aikana pystyt käytännössä ottamaan ulos koko vuoden lainarahat.
Kalliimpi lainavaihtoehto on kesämenojen
höylääminen luottokortilta. Kun opintorekisteristä löytyy vähintään 90 suoritettua opintopistettä,
myöntävät useimmat luottoyhtiöt opiskelijallekin
kortin ja noin tuhannen euron luottorajan. Muistathan kuitenkin laskea etukäteen, että pystyt maksamaan luottokorttilaskusi korkoineen pois. Pikavippeihin sortuu vain pöljä.
4.
» 41,7 % kolmannen
vuosikurssin teekkareista
teki jotain muuta kuin
omaan koulutusalaansa
liittyvää työtä kesällä
2010. Lähde: TEKin
opiskelijakysely 2010
vuokraa kotisi vieraalle
Opiskelijan suurin yksittäinen kuluerä on tavallisesti asunto. Pääkaupunkiseudulle tulee kesäisin paljon kesätyöntekijöitä ja opiskelijoita, jotka kaipaavat kotia muutamaksi kuukaudeksi. Jos vuokraat kalustetun kämppäsi eteenpäin, säästät reilusti rahaa
– mahdollisesti jopa tienaat sitä. Itse voit ilahduttaa
vanhempiasi, sukulaisiasi tai seurustelukumppaniasi muuttamalla heidän nurkkiinsa. Tarjoa majoittajallesi vuokraksi vaikka viikoittaista siivousta ja herkkuruokia.
20 No 1/2011
No 1/2011 21
5.
suuntaa sossun luukulle
Jos opintotukikuukaudet on jo käytetty eikä työpaikkaa löydy, opiskelija voi anoa kunnan sosiaalivirastosta toimeentulotukea. Varaudu tukea hakiessasi
esittämään muun muassa kahden kuukauden tulot
ja menot, selvitykset opiskeluista ja asumisesta sekä
mahdollisen puolison tulot. Toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalle 419,11 euroa. Kun opiskelija ei
enää saa asumislisää, voi tuon summan päälle hakea vielä Kelalta yleistä asumistukea maksimissaan
284,75 euroa kuussa.
Heli, 27, eli kaksi kesää sitten puolisen vuotta toimeentulotuella, mutta suosittelee sitä vaihtoehtoa
vain viitseliäälle.
”Sain yliopistolta etenemisesteen, kun olin suorittanut niin vähän kursseja. Kuroessani puuttuvia pisteitä umpeen en sitten saanut opintotukeakaan. Oli
pakko mennä sossuun. Ramppasin siellä neljä kertaa
viikon aikana, kun aina puuttui joku paperi tai tieto. Piti myös olla tosi tarkkana, ettei joutunut maksamaan tukea takaisin esimerkiksi keikkatöiden takia.
Asiaa kannattaa ryhtyä hoitamaan ajoissa, ainakin itselläni tuen käsittelyaika venyi melkein kuukaudeksi.”
6.
pane opinnot pakettiin
apurahalla
Jos tutkintosi on lopputyötä vaille valmis, käytä viimeinen opiskelijakesäsi sen kanssa pakertamiseen.
Yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut välittävät tilausgradu- ja diplomityöpaikkoja. Jos et saa lopputyön tekemisestä palkkaa, voit anoa sitä varten apurahaa. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on koonnut niistä listan osoitteeseen apurahat.syl.fi. Myös
www.saatiopalvelu.fi kannattaa tsekata. Pienempiä
avustuksia voi irrota myös oman osakunnan taustavoimilta tai kotipaikkakunnan nuoriso- ja koulutusmyönteisiltä yhdistyksiltä, esimerkiksi Lionseilta.
Lisää vinkkejä lopputyön rahoittamiseen löydät joulukuun 2010 Ainosta.
» Kyltereistä
5% ei hakemisestaan
huolimatta saanut
kesätöitä. Lähde: sefen
kesätyökysely
2010
7.
reissaa biitsille baarimikoksi
Jos kaipaat maailmalle, osta viimeisillä rahoillasi junalippu etelään ja kartuta kassaa paikan päällä. Vaikka työ ulkomailla ei liittyisi mitenkään omaan alaan,
se on tuleville työnantajille osoitus rohkeudesta,
pärjäämisestä ja kielitaidosta.
Emmi, 23, lähti Malagaan kesätöihin, koska halusi oppia espanjaa. Ensimmäisenä päivänä hän kyseli
töitä rantakadun jokaisesta baarista ja kioskista sanakirja kädessä:
”Hola, etsin töitä. En ole kyllä ikinä ollut baarissa
ennen töissä, enkä oikeastaan puhu kauhean hyvin espanjaa.”
Viimeisessä paikassa tärppäsi ja Emmi sai paikan
tarjoilijana. Palkka oli neljä euroa tunnilta ja viikkoon mahtui neljä kymmenen tunnin työpäivää.
Malagassa nämä tulot riittivät kuitenkin elämiseen.
”Suomalaiselle oli outoa, kun pomo hermostuessaan heitti serviettitelineellä tai muuten vain raivostui ja alkoi huutaa. Myöhemmin vaihdoin työpaikkaa
kahteen otteeseen, sillä halusin olla Malagassa pitempään. Työpaikoista ei ole tullut todistuksia, enkä tehnyt yhtään työsopimusta, vaikka puhetta kyllä oli.”
» Teekkareista
6% opiskeli päätoimisesti,
9% lomaili kesällä 2010 ja
11% ei hakemisestaan
huolimatta saanut
kesätöitä. Lähde: TEKin
opiskelijakysely 2010
8.
ilmoittaudu kesärientoihin
talkoolaiseksi
Suomi on kesätapahtumien luvattu maa, jonka sadoille leireille ja kursseille kaivataan aina järjestäjiä. Ohjaajille kustannetaan eläminen leireillä ja toisinaan he saavat myös pienen palkkion. Tekisitkö
comebackin riparille isosena tai apuopettajana? Vai
kiinnostaisiko urheilu-, musiikki- tai matikkaleiri?
Vapaaehtoisia tarvitaan myös suven kulttuuri-, musiikki- ja urheilutapahtumiin. Lähde teippaamaan
festarirannekkeita, myymään makkaraperunoita tai
päivystämään ensiapupisteelle! Rahaa talkootyöstä
ei saa, mutta yleensä vapaaehtoisia kiitetään ruoalla,
juomalla ja t-paidoilla. Paras työsuhde-etu on tietysti itse festareille pääseminen ja lempibändin keikalla
eturivissä pogoaminen.
9.
ryhdy duunariksi
Ahtaaja nauttii tunnetusti parempaa palkkaa kuin
moni maisteri. Paina siis kesäkuu vuorotyötä tehtaassa ja lekottele tienestien turvin loppukesä. Tai
ota pesti esimerkiksi siivoojana tai postinjakajana:
kun teet työsi varhain aamulla, jää päivästä isompi siivu vapaaksi. Usein rehellisissä duunaripaikois-
sa on myös rempseämpi ja tasa-arvoisempi tunnelma kuin hierarkkisessa toimistossa. Nauti siitä, kun
vielä voit! Satamiin, tietyömaille ja varastoihin pääsee melko helposti töihin, sillä tehtäviin koulutetaan.
Joka toinen rakennustelineillä tai konepajassa paahtava kesäduunari tuppaa olemaan ”pomon poika”, joten hommia kannattaa siis kysellä myös omilta ja kavereiden vanhemmilta. Reilua tai ei: tutun esimiehen kautta töihin pääsee yleensä aina ilman virallista
hakuprosessia tai edes haastattelua.
10.
auta sukulaisiasi
Karkaa kaupungista maaseudun rauhaan sukulaisten mökille ja tee itsesi tarpeelliseksi auttamalla
mummoa kotitöissä, preppaamalla serkkutyttöä ylioppilaskirjoituksiin tai vahtimalla veljenpoikia. Voit
myös tarjoutua vanhan ajan rengiksi remppaamaan
aitan lattiaa, leikkaamaan ruohoa ja ajamaan traktorilla. Jos todella teet jotain muutakin kuin lojut riippukeinussa, sen voi laittaa myös CV:hen. /
22 No 1/2011
No 1/2011 23
lähetyssaarnaaja
Kristo Ovaska on jo perustanut yrittäjyysyhteisön, start-up-hautomon
ja perheen. Nyt hän tietää, miten maailma muutetaan – tai ainakin
Aalto ja Suomi. Sitä varten pitää matkustaa kevääksi Amerikkaan.
Teksti: anna munsterhjelm
Kuvat: veera lipasti
24 No 1/2011
No 1/2011 25
M
iksei Suomessa ole mitään tällaista?
Se oli ensimmäinen ajatus,
kun kesällä 2008 näin Massachusetts Institute of Technologyn yrittäjyysmeiningit. Oltiin
siellä KY Economicsin opintomatkalla,, jonka aikana oli tarkoitus kirjoittaa myös raportti siitä, kuinka
yrittäjyyttä MIT:ssa edistetään ja kuinka opiskelijat
on otettu siihen mukaan. Koko se ekosysteemi löi ällikällä – eikä MIT ole vielä mitään Stanfordin yliopistoon verrattuna. Mukana pyörivät niin opiskelijat,
tutkijat, sijoittajat kuin kokeneet yrittäjät. Parhaat
opiskelijat olivat kiinnostuneita start-upeista, toisin
kuin Suomessa. Siinä oli ihan älyttömästi energiaa.
Ajattelin, että voi hitto, miten on mahdollista, ettei kukaan ole tehnyt tällaista Suomessa.
Tai on: Risto Siilasmaa pyöritti aikoinaan Teekkariyrittäjät ry:tä, Tyriä, mutta se kuihtui kun F-Secure
perustettiin. Sen jälkeen ei ole ollut mitään.
”Älkää kirjoittako enää yhtään raporttia, vaan tehkää jotain”, sanoi Bengt Holmström meille samalla
reissulla. Sitä raporttia ei sitten koskaan kirjoitettu.
Matkan jälkeisenä syksynä istuttiin Krista Kauppisen kanssa Design Factorylla, ulkona satoi vettä ja
mikään ei tuntunut menevän eteenpäin. Meillä oli
ollut MIT:n reissun jälkeen kaikenlaisia suunnitelmia, mutta muut tyrmäsivät ne yksi toisensa jälkeen.
Että ei, ei, ette te voi tehdä tuollaista, mäkin olen kokeillut, ei se toimi kuitenkaan.
Päätettiin siinä, että hitto, perustetaan nyt edes se
Facebook-ryhmä. Laitettiin nimeksi Aalto Entrepreneurship Society. Kutsuttiin kaikki kaverit, järjestettiin ensimmäinen tapaaminen ja sanottiin, että me
halutaan tehdä tällaisia asioita, tulkaa mukaan.
Silloin oli suurimmat epäonnistumisen pelot. Että
mitä jos kukaan ei lähdekään tai jos kaikki menee
päin seiniä. Siinä me sitten perusteltiin itsellemme,
että jos me ei järjestetä mitään, niin kukaan ei ainakaan tule.
Ekaan tapahtumaan tuli 150 ihmistä. Ihmiset olivat tosi innoissaan ja kysyivät, miksei tällaista ole tajuttu tehdä aiemmin.
Seuraavaksi lähdettiin määrittämään kevään
2009 tavoitteita Aaltoesille. Niistä tuli ihan hulluja,
täysin utopistisia: että kolmen vuoden päästä meillä olisi sata opiskelijaa, joita me pystyttäisiin lähettämään ulkomaille vuosittain; että viiden vuoden päästä samanlaisia Entrepreneurship Societyja olisi syntynyt pariin muuhunkin kaupunkiin ja meillä olisi 50
start-upia kasvamassa siinä ympärillä.
Mentiin ihan kunnolla mönkään. Ei tajuttu asettaa tavoitteita tarpeeksi korkealle. Noihan saavutettiin jo melkein vuodessa.
Sen jälkeen olen ajatellut, että jos sä et yhdeksää
kertaa kymmenestä epäonnistu, niin silloin et toimi
» Aaltoesin kanssa
mentiin ihan kunnolla
mönkään. Ei tajuttu
asettaa tavoitteita
tarpeeksi korkealle.
sun optimissa. Silloin sun riski ja tavoitteet on liian
alhaalla. Mutta sillä kymmenennellä kerralla sä pääset sun maksimiin, saavutat kaiken sen, mikä on
mahdollista.
Tämä on yksi munkin suurimmista virheistä. Etten
ole epäonnistunut tarpeeksi pahasti, tehnyt tarpeeksi isoja juttuja enkä ottanut tarpeeksi suurta riskiä.
Useimmiten isossa mittakaavassa tekeminen ei edes
vaadi sen enempää eforttia kuin pienessäkään, mutta mahdollisuudet muuttaa sulle tärkeitä asioita ovat
silloin paljon paremmat. Aaltoeskin olisi ihan yhtä
hyvin voitu pitää pienenä opiskelijakerhona eikä kukaan ei olisi koskaan tiennyt siitä mitään.
Vasta kuukausi sitten Aalto Venture Garagen pikkujouluissa tajusin todella, että tällä Aaltoes- ja Garagehommalla on oikeastikin joku merkitys. Ennakkoon
oltiin buukattu sinne kuusi start-upia pitchaamaan,
mutta sitten niitä alkoi tulla lisää, niitä vaan tuli ja
tuli ja tuli. Lopulta taisi olla 21 tiimiä, joissa jokaisessa on kolme-neljä tyyppiä. Siinä on aika iso määrä ihmisiä, jotka on tavalla tai toisella saaneet tästä jotain
irti. Joita me ollaan pystytty auttamaan ja joiden elämä on jollakin tavalla muuttunut Piilaakson-matkojen tai Garagen ansiosta.
Ja ajattelin siinä pitchauksia seuratessani, että
kaksi vuotta sitten ihmiset ei uskaltaneet kertoa, että
ne on start-upeissa töissä, kun se nähtiin pelkkänä
epäonnistumisena.
26 No 1/2011
No 1/2011 27
» Minä ja moni muu
ollaan esimerkkejä
siitä, että tällaiset
Suomen systeemin
orjat voivat muuttua.
Kun olin lukiossa, opiskelu ei ihan hirveästi kiinnostanut. Halusin lähteä opettamaan lautailua Chileen.
Olin ollut Kanadassa vaihdossa ja sielläkin lähinnä
lautailin, nautin elämästä ja pidin hauskaa kavereiden kanssa.
Kaduttaa, etten silloin tajunnut perustaa yritystä. Lukio- ja opiskeluaikana kannattaisi ehdottomasti tehdä firmoja: silloin on joustavat aikataulut
ja pieni riski. Suomessa saa tosi helposti alkurahoitusta, ei siinä tarvitse olla mitään maailmaa mullistavia liikeideoita. Sitten sä vaan vedät jotain pientä firmaa, ihan mitä vaan, tienaat vähän rahaa ja opit ihan
hemmetisti. Fail and learn, aina vaan uudelleen. Ja
aina kun epäonnistut, nostat riman seuraavalla kerralla vähän korkeammalle.
Mäkin olen tehnyt vaikka mitä hommia, ollut puhelinmyyjänä, satamassa ahtaajana, tutkimusassarina kauppiksella ja lyhyen pätkän tutkijana Suomen
Pankilla. Se on ollut ihan turhaa, kun olisin voinut
samaan aikaan olla yrittäjänäkin.
Vasta tänä syksynä ehdin keskittyä ekaan itse
alusta asti perustamaani firmaan, Funrankiin. Tehtiin sitä muutama kuukausi tosi intensiivisesti, opittiin paljon, saatiin suomalaisia asiakkaita. Haluttiin
launchata se Piilaaksossa tällä idealla ja tällä tiimillä.
Mutta sitten tuli eteen uusi projekti. Ja sillä on
niin suuri merkitys Aallon ja Suomen kehityksen
kannalta, että päätin käyttää siihen puoli vuotta
tai vuoden ennen kuin lähden täysillä omaan startupiin. Laitettiin firma jäihin.
Nyt helmikuun puolivälissä lähden perheen kanssa
muutamaksi kuukaudeksi Jenkkeihin jeesaamaan
Aalto-yliopiston ja Stanfordin Technology Venture
Programin ison yhteistyön käynnistämisessä. . Ohjelmalla on Aallon lisäksi vain yksi toinen partneri:
Chilen Universidas Católica, ja näistä kahdesta voi
tulla näissä yrittäjyysasioissa maailman parhaita yliopistoja.
Jos tässä projektissa onnistutaan, niin Aallosta pystytään oikeasti luomaan se Euroopan johtava
yrittäjyyden hubi, jossa on sekä yrittäjyyden tutkimusta että start-upeja. Meidän opiskelijoita ja yrittäjiä lähetetään Stanfordiin ja sieltä tulee tänne useam-
man kerran vuodessa isompi ryhmä, joka voi vetää
workshopeja, kursseja tai luentoja. Siis olemaan tosi
vahvasti läsnä ja auttamaan, että me saadaan tänne
toimiva ekosysteemi.
Nyt meidän mukaan lähtee jo kaksi start-upia,
DealMachine ja AudioDraft. Yritetään kovasti saada
sinne kevääksi viisi-kymmenen opiskelijaakin, jotka pääsisivät Piilaakson start-upeihin töihin pariksi
kuukaudeksi. Sehän on se päätavoite: viedä aaltolaisia, yrittäjyydestä kiinnostuneita opiskelijoita ja tutkijoita aistimaan ja elämään ja oppimaan sitä amerikkalaista kasvuyrittäjyyden ekosysteemiä.
Hanke voi kehittää Suomen yrittäjyyskulttuuria, nuorten yrittäjien osaamista ja Aaltoa tosi paljon.
Minä ja moni muu ollaan esimerkkejä siitä, että tällaiset Suomen systeemin orjat voivat muuttua. Täällä ei uskalleta tavoitella isoja juttuja. Me viedään ihmisiä Stanfordiin oppimaan uutta asennetta. Sen
asenteen imeytyminenhän on näkynyt jo näillä Aaltoesin lyhyemmilläkin reissuilla, kahdessa–kolmessa viikossa. Sitten tullaan takaisin Suomeen tekemään jotain merkityksellistä, jotain tosi suurta. Rakennetaan uusia yrityksiä ja uutta ekosysteemiä. Me
tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat panna itsensä likoon.
Eikä Suomeen palaaminen ole lyhyellä aikavälillä
edes välttämätöntä: voi olla tosi hyväkin, että kaverit
jäävät sinne kahdeksaksi–kymmeneksi vuodeksi oppimaan maailman parhailta. Siitä on tosi hyviä esimerkkejä. Ne, jotka Suomessa nykyään ajavat startupeja eteenpäin ja jeesaavat niitä, ovat olleet pitkään
Jenkeissä. No, osa ei tule ikinä takaisin. Mutta ajatellaan se mieluummin niin, että jos sinne lähetetään
kymmenen tyyppiä, niin ainakin yksi niistä palaa takaisin. Jos ei lähetetä ketään, ei ole edes sitä yhtä palaajaa.
Suomi on niin pieni maa, että kyllä kaikilla Jenkkeihin jäävilläkin on isänmaallisuutta ja halu auttaa
suomalaisia. Oikeastaan on tosi tärkeää, että meillä
on kokeneita sarjayrittäjiä kummassakin päässä. Jos
suomalaiset start-up-yrittäjät ottavat yhteyttä Mårten Mickokseen, niin kyllä se varmasti auttaa herkemmin niitä kuin joitakin muita.
Kaikkein tärkeintä on saada ihmisiä ulos Suomesta, yrittäjyyden hot spotteihin. Ei Piilaakso ole ainoa
paikka. Israel on tosi kova; Aasiassa taas Singapore
ja Peking ja Shanghai. Sinne pitää saada ihmisiä kaikilta tasoilta, ihan nuoriakin kavereita. Menestys on
kiinni tahdosta, mutta kyllä siihen tarvitaan tosi kovaa osaamistakin. Suomesta sitä ei saa.
Ja jos sä oot kerran rakentanut Googlen, niin on
vähän helpompi lähteä rakentamaan toista. Ihmiset
uskovat suhun, toisin kuin jos olisit ollut viisi vuotta
valtiolla ja lähtisit sitten perustamaan start-upia. Siinä on suuri ero.
Google, Skype ja Facebook on muuttanut mun
elämää, mutta kaikkien ideoiden ei tarvitse liittyä
teknologiaan. Ihan hyvin voi myös lähteä kehittelemään ratkaisuja yhteiskunnallisiinkin ongelmiin.
Tärkeintä on, että me ryhdytään Suomessakin tekemään maailman mittakaavassa merkittäviä, kiinnostavia juttuja. Että täältä tulee yrittäjiä, jotka pystyy ja
joilla on halua muuttaa maailmaa. /
Jes!
Määrätietoisuus
palkitaan. Voit
siirtyä suoraan
yliopistoruutuun.
28 No 1/2011
Opettaja kysyy, kuka tahtoo liittyä torstaisin kokoontuvaan ammatinvalintakerhoon. Oletko mukana?
KYLLÄ: ota kaksi askelta vasemmalle.
EI: ota yksi askel oikealle.
LÄHTÖ
Ekaluokan eka päivä. Pakkaa
hajukumit uuteen reppuun ja
astu koulutielle.
Ysillä täytät yhteishakulomakkeen. Mitä tarkoittaa
ammattikoulu? Googlaa
sitä yhden heittovuoron
ajan ja jatka sen jälkeen
kuitenkin lukioon.
lukio
40-vuotissynttärisi kunniaksi hyppäät oravanpyörästä, ryhdyt veneenveistäjäksi ja alat
pitää downshiftingaiheista blogia.
Hidasta elämääsi
yhden heittovuoron ajan.
O-ou. Leppoistaminen vaihtuikin oman konsulttifirman perustamiseen. Muista erottautua massasta! Kuuntele brändiasiantuntija
Lisa Souniota yhden heittovuoron ajan.
Eka lapsenlapsesi syntyy.
Työtahtisi hidastuu, kun
jäät yhden heittovuoron
ajaksi haaveilemaan ihanista eläkepäivistä.
Rosvosektori! Olet jo käynyt hakemassa
kaavakkeen HKL:n eläkeläislippua varten,
kun eläkeikää päätetään nostaa 74 vuoteen.
Katkeroidu yhden heittovuoron ajan.
Käyt neljässä abiinfossa. Vertailet
eri ainejärjestöjen
biletarjontaa yhden heittovuoron
ajan.
Uusi pomosi on
turhantärkeä vastavalmistunut, jonka lempisanoja ovat
”muutos” ja ”kasvu”.
Urputa hänestä työkavereillesi kahden
heittovuoron ajan.
Eläkeikää nostetaan
taas. Palaa kolme
askelta taaksepäin.
YO-kirjoitusten jälkeen ei
huvita stressata pääsykokeista. Pidä välivuosi ja mene
kahden heittovuoron jälkeen
opiskelemaan sitä alaa, mitä
vanhempasikin opiskelivat.
yliopisto
Opiskelu ei nappaa. Olet selvästi valinnut väärän
alan. Mene kahden heittovuoron ajaksi Alepan
kassalle töihin.
Vuosi vapaaehtoistöissä Intiassa avaa silmäsi.
Nyt tiedät, miksi
tahdot isona tulla. Siirry parhailla motivaatiopisteillä suoraan yliopistoruutuun.
Onnea! Pätkätyösuhdettasi
jatketaan neljännen kerran. Juhli
sitä yhden heittovuoron ajan.
Joskus olisi ihan kiva valmistuakin. Asuntovelkaisen
ei kuitenkaan sovi heittäytyä opiskelijaksi. Odota vaarin perintöä kahden heittovuoron ajan.
Kops! Kelan kirje tipahtaa luukusta. Olet ylittänyt tulorajan ja joudut palauttamaan tonnin
edestä tukia. Anele vanhemmilta lainaa kahden
heittovuoron ajan.
Vaalivoitto! Istu
yhden heittovuoron
ajan ylioppilaskunnan edustajistossa.
Unelmatyöpaikasta soitetaan
ja tarjotaan paikkaa. Mitä teet?
Otat paikan vastaan:
käänny vasemmalle.
Et ota: käänny oikealle.
Valmistut määräajassa.
Haet jokaista Hesarissa
mainostettua työpaikkaa, pääset avustavaksi assistentiksi. Kerää
työkokemusta kolmen
heittovuoron ajan.
Lempisanojasi
ovat “muutos” ja
“kasvu”. Se huomataan! Saat ylennyksen, paiskit vuoden
18-tuntista päivää
ja jäät sitten työuupumuksen takia
sairaslomalle.
Palaa neljä askelta
taaksepäin.
maali
Punainen tupa ja perunamaa?
Aurinkorannikon golfparatiisi?
Palkattomaksi lastenhoitajaksi pojanpojalle?
Täältä tullaan, villi eläkeikä!
ei meillä
ole mitään
ongelmia
Meidän sukupolvemme on päättäjille iso pulma. Se ei olisi sitä, jos he
malttaisivat muuttaa käsitystään työnteosta ja oppimisesta. Ainon kyselyssä
selvisi, että jos meistä on kiinni, niin työuraongelmat on jo ratkaistu.
Teksti: anna munsterhjelm
30 No 1/2011
No 1/2011 31
Aaltolainen tahtoisi
jäädä eläkkeelle...
alle 60-vuotiaana: 22 %
60-65-vuotiaana: 68 %
yli 65-vuotiaana: 10 %
...mutta olisi
kuitenkin valmis
tekemään töitä:
60-65-vuotiaaksi: 57 %
65-70-vuotiaaksi: 20%
70-75-vuotiaaksi: 12 %
34
%
prosenttia aaltolaisista tiesi
jo lukiossa, mitä alaa tahtoo
opiskella.
Aalto-yliopiston
opiskelijat ovat
siirtyneet tai aikovat
siirtyä kokopäiväiseen
työelämään keskimäärin
25-vuotiaina.
T
änään on kolmas työpäiväni. Osaan jo
rutiinit: Ensin painetaan koneet käyntiin
ja mennään aamukahville. Sitten puolisen tuntia töitä ja vartin juorupaussi.
Lounasaika venyy tunniksi, ja sitä seuraa pian kolmenkymmenen minuutin
kahvitauko. Ennen kotiinlähtöä luetaan vielä iltapäivälehdet ja täytetään yhdessä ristikko. Jos polttaisin
tupakkaa – kuten melkein jokainen muu täällä tekee –
päivän aikana pitämieni taukojen määrä vielä tuplaantuisi tuosta.
Pidentäkää! Lyhentäkää! Nopeuttakaa! Valtion ja
elinkeinoelämän räksyttäjät ovat panneet opiskelijat
koirakouluun. Eihän se ole mikään ihme, kun Suomen niskaan hengittävät sellaiset sanat kuin kestävyysvaje ja kasvava huoltosuhde. Totuttuihin järjestelemiin on pakko tehdä muutoksia ja veronmaksajia
on pakko hankkia nopeasti lisää. Siksi viime vuosina
on keksitty kaikenlaisia keinoja opiskeluaikojen lyhentämiseksi ja työurien pidentämiseksi. Voitaisiin
vaikka poistaa pääsykokeet, muuttaa toinen tutkinto
maksulliseksi ja nostaa eläkeikää.
Harmi vain, että yleensä työurien pituudesta puhutaan – ja päätetään – pöydissä, joissa istujat ovat
lähempänä kuolemaa kuin korkeakoulua. Niistä kirjoitetaan lehdissä, joita tekevät opintonsa jo 90-luvulla kesken jättäneet toimittajat. Tällä kertaa Aino
päätti kuunnella vain niitä, joiden elämään opiskeluajan tiukentaminen ja eläkeiän nostaminen tulevat tuntuvimmin vaikuttamaan. Tammikuun aikana
648 Aalto-yliopiston opiskelijaa vastasi kysymyksiin
mielekkään työnteon edellytyksistä. Tuloksia peratessa kasan päällimmäiseksi jäi vastaajien turhautuminen julkiseen työurakeskusteluun ja niihin opiskelijoita koskeviin oletuksiin, joihin se useimmiten
pohjautuu.
Aloitetaan niiden oletusten kumoamisesta.
Oletus numero yksi: Opiskelu hidastaa siirtymistä työelämään.
Kaivan tiliotteita ja Kela-papereita pursuavan
kansion hyllystä. Aloitin opiskelun yliopistossa syyskuussa 2005. Sen jälkeisinä viitenä ja puolena vuotena olen nostanut opintotukea 32 kuukautta, joista tulorajojen ylityttyä maksanut yhdeksän takaisin. Tänä
aikana olen tehnyt 43 kuukautta kokopäivätyötä ja
sen päälle vielä erinäiset keikkaduunit esimerkiksi postin joulukorttilajittelijana ja opettajan sijaisena.
Veroja olen maksanut tuhansien eurojen edestä. Valmistuttuani en todennäköisesti tule tienaamaan juuri enempää kuin nyt ansaitsen, joten sitäkään ei kannata ottaa tässä lukuun.
En ole mikään poikkeus. Tilastokeskuksen mukaan työssäkäyvien korkeakouluopiskelijoiden määrä on noussut koko 2000-luvun ajan: edellisenä tutkimusvuonna 2009 töitä teki yli 60 prosenttia kaikis-
Miksi Jeppe ei valmistu?
Kun opetus- ja kulttuuriministeriössä seuraavan kerran tutkitaan opiskeluaikatilastoja,
Aalto-yliopisto tulee saamaan rapsuja. Ainon työelämäkyselyyn vastanneista aaltolaisista 66 prosenttia nimittäin ilmoitti opiskeluaikansa venähtävän tai jo venähtäneen ideaalista. Suurimmiksi valmistumista hidastaviksi tekijöiksi listattiin opiskelumotivaation
puute ja se, että työelämä imaisee mukanaan.
Suurin syy opintojen venähtämiseen?
28
Työelämä imaisee mukaansa jo ennen
valmistumista
%
17
Opiskelija-aikaa tahdotaan pidentää
(esimerkiksi huolettomuuden, alennuksien tai opiskelijaelämän takia)
%
12
Elääkseen on pakko tehdä töitä opintojen ohessa ja se vie aikaa
%
23
% Opiskelumotivaation puute
6 % Halutaan opiskella mahdollisimman
paljon kiinnostavia kursseja
%
15
Joku muu syy (useimmilla opintojen
kuormittavuus)
”Opintoaikojen venymisessä ei ymmärretä ottaa laskinta
käteen ja selvittää, mitä tavoitetahtiin opiskelu tarkoittaa. 30 opintopistettä kahden periodin eli noin 15 viikon
aikana tarkoittaa 52-tuntista opiskeluviikkoa – ja tätä
pidetään jonkinlaisena ideaalina, jota kaikkien pitäisi
tavoitella. Yhdeksän kuukauden opintotukienkin saamiseen vaaditaan 45 opintopistettä eli täyttä 40 tunnin
työviikkoa – ja yhdeksän kuukauden opintotuilla rahat
eivät riitä pääkaupunkiseudulla elämiseen ilman edes
satunnaisia palkkatuloja. Ellei satu asumaan Otaniemen ankeimmassa solussa. On järjetöntä, että opiskelijan oletetaan selviävän 5 vuoden opintoputkesta ilman
kunnollista viikko- tai vuosilepoa.”
”Ärsyttää välillä opiskelijoiden liioitteleva mussutus
siitä, kuinka opiskeluaikoja halutaan jatkuvasti lyhentää. Ihan niin kuin olisi jotenkin liikaa vaadittu, että
opiskelut suoritetaan siinä ajassa, mikä niille on mitoitettu – ja annetaan vielä kaksi vuotta lisää liikkumavaraa, mitä ihmettä! Poikkeuksia tulee toki sallia,
mutta nykyään opintojen venyminen on ennemmin
sääntö kuin poikkeus. Meininki on Suomessa ihan
erilaista muihin maihin verrattuna. Eikä mitenkään
hyvällä tavalla.”
”Opiskelu oman jaksamisen puitteissa ei onnistu tavoitetahdissa. On valittava joko tavoitetahti tai oman
pään hyvinvointi.” /
32 No 1/2011
ta yliopisto-opiskelijoista ja yli 25-vuotiaista jo kolme
neljännestä.
Ainon kyselyyn vastanneista aaltolaisista yli puolet kertoi tekevänsä tai tehneensä oman alansa töitä
opintojen ohessa. Eikä nyt puhuta mistään tunti viikossa lapsenvahtina -duuneista. Oman alan työt tuppaavat usein kulkeutumaan kotiin ja kuormittamaan
enemmän kuin muut.
Mutta hyvä on. Leikitään, että opintotuki mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun ja me opintomme töiden takia levälleen jättäneet palaisimme porukalla korkeakouluihin. Parin vuoden puurtamisen
jälkeen pääsisimme jo miettimään valmistujaismekon mallia. Haetaan sen kunniaksi Alepasta kaljat!
Mutta Alepassa ei olekaan enää ketään palvelemassa. Sen kassamyyjä kun istuu kansantalouden
luennolla ja hyllyttäjä lukee huomiseen tenttiin.
Viime keväänä Palvelualojen ammattiliitto Pamin
puheenjohtaja Ann Selin arvioi, että kaupan alan
työntekijöistä kolmasosa on osa-aikaisia, isoissa
marketeissa jopa 90 prosenttia. Suurin osa heistäkin
on opiskelijoita – siis niitä, jotka eivät ole vielä päässeet kokeilemaan oman alansa töitä.
Oletus numero kaksi: Yliopistosta voi siirtyä suoraan työelämään. Taloudellisesti opiskelijoiden työssäkäynnin ja sen vaikutuksen valmistumiseen ei siis
pitäisi kaataa Suomea. Rahan tienaamista tärkeämpää on kuitenkin se kokemus, jota opiskelija kerää,
kun painaa opintojen ohessa duunia.
”Rehellisesti sanoen en ole saanut yliopistosta yhtä ainutta työelämässä tarvittavaa taitoa. Tietoa kyllä kaadetaan päähän, mutta mitä hyötyä siitä
on, jollei koskaan pääse tarpeeksi korkeaan paikkaan
sitä soveltamaan ja tekemään jotain oikeasti hyödyllistä? Jos diplomi-insinööri hallitsee kaavat ja teoriat,
mutta ei osaa johtaa projektia tai vetää hyviä palavereita, se voi yhtä hyvin mennä siivoojaksi.”
”Opiskeluaikana oppii paljon tärkeitä työelämässä tarvittavia taitoja, ja suurin osa niistä tulee varsinaisten kurssien ulkopuolelta. Nopeasti putken läpi
juosseet valmistuneet eivät ole aidosti valmiita työelämään.”
”Ollaan rehellisiä. Minulla menee 4 vuotta kauemmin saada muodollinen paperi mun osaamisesta,
jonka jälkeen mulla on toisaalta jo 8 vuotta relevanttia työkokemusta, useita läpivietyjä projekteja ja tulikaste teollisuudessa. Me nostamme vastavalmistuneiden tasoa ja kun meiltä halutaan "vastavalmistuvia" tai valmistuneita, keskimääräinen laatutaso (ja
hinta) on aivan saatanan paljon korkeampi kuin pikaopiskelijoilla tai ulkomailta revityiltä.”
”Opiskelu oli ihan kivaa ja kiinnostavaa, mutta ensimmäisessä oman alan työpaikassani vasta hiffasin,
miten opitut asiat liittyvät toisiinsa, miten niitä voi
soveltaa käytännössä ja mihin kannattaa panostaa ja
No 1/2011 33
mihin ei. Jollen olisi päässyt tekemään tuota työtä ja
valaistunut, olisin varmaan saanut jonkun järkyttävän opiskelukriisin ja lopettanut kokonaan.”
Samaan aikaan päättäjät tekevät kaikkensa saadakseen meidät pois töistä. Siinä on iso ristiriita, sillä me haluamme tehdä töitä ja meidän tarvitsee tehdä töitä jo opiskeluaikana, ettemme olisi valmistuttuamme aivan pihalla. Koulujen pitäisi joustaa
työelämän mukaan. Miksi niin harvassa koulutusohjelmassa työharjoittelusta saa opintopisteistä? Esimerkiksi kauppiksessa harjoittelua ei voi lainkaan
sisällyttää tutkintoon. Ainon kyselyn vastauksissa
pohdittiin myös tutkinnon kaksivaiheisuuden hyö-
» Rehellisesti sanoen en
ole saanut yliopistosta
yhtä ainutta työelämässä
tarvittavaa taitoa.
dyntämistä työnteossa: entä jos vain tutkijan uralle aikovat saisivat jatkaa suoraan maisteriksi? Muut
menisivät välissä vaikka kahdeksi vuodeksi töihin.
Ehkä pitäisikin ryhtyä puhumaan töiden ohella
opiskelemisesta.
Puoleen päivään mennessä olen saanut tehtyä omat ja
kahden sairauslomalaisen työt. Nohevaa! Lähden poninhäntä keikkuen pyytämään pomolta lisää, mutta hän on sulkenut puhelimensa golfkierroksen ajaksi. Naapurihuoneen tuulat ja mirjat käskevät ottamaan
ihan vaan rennosti.
Kahden viikon päästä hinkkaan nitojasta mustetahraa. Työhuoneeni on epäkodikkaan siisti, mapit aakkosjärjestyksessä ja asiakasrekisteri organisoitu uudelleen. Olen tehnyt rästiin jääneet kouluhommat, lukenut
romaaneja kerrassaan paavoväyrysmäisellä tahdilla ja
torkkunut pitkinä kesäöinä otettua univelkaa pienemmäksi. Samalla olen tehnyt kolmen ihmisen normaalit
työt. Ja kellokorttini näyttää tasan plusmiinus nollaa.
Oletus numero kolme: opiskelijat haluavat vain
loisia yhteiskunnan kustannuksella. Suomessa on
satoja työpaikkoja, joissa tehdään jatkuvasti valtava
määrä tuottamatonta työtä. Siirrellään papereita pinosta toiseen. Kirjoitetaan suunnitelmia ja linjauksia, joita ei koskaan edes yritetä elää todeksi. Runnotaan kasaan raportteja, joita kukaan ei tule koskaan
lukemaan. Toistetaan päivästä toiseen samoja rutii-
Oletko tehnyt
oman alan töitä
opintojesi ohessa?
52
%
1
%
olen (ja olen
halunnutkin tehdä)
olen (mutta
olisin voinut jättää
tekemättäkin)
39
%
8
%
en ole (mutta
tekisin mielelläni)
en ole (enkä olisi
halunnutkaan tehdä)
Välivuosi pakolliseksi
Kahvilan takaosassa juomalasi särkyy kivilattialle ja ikkunapöydässä istuva Sini on jo vaistomaisesti lähdössä sotkua siivoamaan. Vielä vuosi sitten hän oli töissä täällä.
”Lukion jälkeen hain kolmeen koulutusohjelmaan, mutta
en loppujen lopuksi mennyt edes pääsykokeisiin. Ei vaan napannut yhtään. Ei mulla ollut aavistustakaan, mitä olisin halunnut tehdä isona tai mitä alaa opiskella. Lähdin au pairiksi Lontooseen. Vanhemmat otti siitä aikamoiset pultit, mutta
ymmärsivät kyllä myöhemmin.”
Kun Sini palasi Suomeen, hän pääsi papereilla Helsingin
yliopistoon. Syksy meni railakkaasti opiskelijabileistä toisiin
tanssiessa, mutta jouluna rekisterissä oli nolla opintopistettä.
”Tulin tänne töihin. Silloin olin jo aika ahdistunut: ajattelin, että mitä jos musta ei koskaan tule mitään. Mutta kahvilapäällikkö itse asiassa pelasti mut: se otti mut mukaan miettimään suuriakin linjoja. Keksin esimerkiksi meidän take away
-palvelun. Ja sain idean hakea kauppikseen lukemaan markkinointia. Pääsin sisään ja olen ollut tosi tyytyväinen.”
Ainon kyselyyn vastanneistakin nelisenkymmentä prosenttia oli sitä mieltä, että lukion jälkeen kaikkien tulisi pitää
välivuosi. Vain vajaa kymmenen prosenttia katsoi, että mitä
nopeammin siirrytään jatko-opintoihin, sen parempi. /
/
34 No 1/2011
No 1/2011 35
Mikä näistä kuulostaa
itsellesi sopivimmalta?
28
%
Haluan tehdä noin
neljänkymmenen vuoden työuran
ja jäädä sen jälkeen eläkkeelle.
34
%
En halua erotella työelämää
muusta elämästä. Mielekäs
työ on elämäntapa.
31
%
Haluan pitää pidempiä
sapattivapaita pitkin työuraani,
mutta olen valmis tekemään
töitä loppuun asti.
7
%
Haluan paiskia duunia täysillä
nelikymppiseksi ja jäädä sitten
pois työelämästä.
neja, eikä koskaan pysähdytä kysymään tai kyseenalaistamaan. Ja kuten tarinan kesätyössä: töissä on
silti pakko lorvia kahdeksasta viiteen, vaikka mitään
tekemistä ei olisikaan.
Näillä suojatyöpaikoilla pönöttää tuhansia ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa työnantajansa menestys tai kehitys; jotka käyvät töissä ihan vain
siksi, että niin kuuluu tehdä. Tekisi mieli kipata nuo
ihansama-ihmiset ergonomisista työtuoleistaan, sillä he vievät ne työpaikat jotka voisivat olla meidän.
Joissa me olisimme heitä parempia ja joita me arvostaisimme enemmän.
Se tuntuu aika hemmetin väärältä.
Paikoille olisi kyllä ottajia. Ainon kyselyyn vastanneista moni on turhautunut, kun motivoituneelle
tai vastavalmistuneelle ei löydykään työtä:
”Kun valmistumisvaiheessa työn saaminen tarkoittaa monelle parhaimmillaankin vain huonosti
palkattuja pätkätöitä, ei tunnu siltä että työurien pidentämiskeskustelua käyvät eläisivät samassa todellisuudessa valmistuvan opiskelijan kanssa. Miksi valmistumista pitäisi nopeuttaa, jos opiskelija
valmistuu työttömäksi? Miksi jo valmistuneita maistereita hyväksikäytetään valtion työpaikoissa – esimerkiksi ministeriöissä – palkattomina harjoittelijoina? Jos tärkeää on pidentää työuria, pitäisi valmistuneet palkata töihin eikä jättää työttömiksi.”
”Viime kesään asti kuvittelin, että haluan isona töihin suureen pörssiyhtiöön, miksei valtiollekin. Sitten menin sellaiseen töihin. Oli aivan absurdia, kuinka me kesätyöläiset puurrettiin siellä innostuneina ja
haluttiin kehittää juttuja – mutta kaikki ideat kaatuivat siihen, etteivät vakkarityöntekijät vaivautuneet
edes kuuntelemaan. He vain suorittivat työtään ja
halusivat päästä siitä mahdollisimman helpolla. Silloin tajusin, että niin pysähtyneeseen työyhteisöön
jääminen pysäyttäisi minutkin. Nyt mietinkin oman
firman perustamista.”
”Vanhat (+60v) ovat usein jo aika kypsyneitä työelämään ja töihinsä, jolloin heidän tulisi tehdä tilaa
nuoremmille eikä istua virassaan hamaan loppuun
saakka tekemättä mitään.”
”Nyt työelämää hallitsevalla sukupolvella, suurilla ikäluokilla, tuntuu olevan sellainen käsitys, ettei
työelämä tule tästä muuttumaan. He ajattelevat, että
aikansa kapinoituaan nuoret tottuvat ja sopeutuvat
kyllä”, arvelee Kirsi Piha. Pihan viestintätoimisto
valmistelee parhaillaan Aalto-yliopiston ja yhdeksän
yrityksen yhteistä tutkimusta, jossa saatetaan opiskelijat ja heidän tulevat työnantajansa samaan pöytään keskustelemaan työelämäodotuksista.
”Toinen luulo on se, että tämä uusi sukupolvi olisi
homogeeninen massa. Enää ei saisi ajatella vanhan-
aikaisesti, että tietyn alan insinöörit haluavat työltään samoja asioita.”
Piha uskoo, että työelämään on tulossa vaativa
sukupolvi, jota kiinnostaa työn mielekkyyden lisäksi
puitteet: missä ja milloin työtä tehdään.
Heinäkuussa ei huvita enää pakottaa hymyä viikonloppukuulumistenkyselyääneeni. Marssin käytävillä otsa
kurtussa ja puhun pelkkää sarkasmia. Tulen huoneestani vain käydäkseni kopiokoneella tai vessassa. Olen
oppinut, mitä hampaiden kiristely tarkoittaa ja kuinka
ulistaan äänettömästi. Kun pääsen vihdoin kotiin, olen
niin väsynyt että tarvitsen päiväunet.
Oletus numero neljä: Kyllä nuorena jaksaa painaa.
Mikä näkökulma työurakeskustelussa on mielestäsi unohtunut, kysyttiin Ainon työurakyselyssä. Työssä jaksaminen, vastasi melkein puolet. Perinteiseen
työelämään siirtyminen ei houkuta, kun tilastot pul-
» Perinteiseen
työelämään siirtyminen
ei houkuta, kun tilastot
pullistelevat pahoinvointia,
sairauseläkkeitä ja
loppuun palamisia.
listelevat pahoinvointia, sairauseläkkeitä ja loppuun
palamisia.
”Mielestäni pitäisi kiinnittää enemmän huomiota
työn laatuun kuin määrään; työstään nauttiva saattaa viihtyä työelämässä myös eläkeiän saavuttamisen jälkeen vaikkapa osa-aikaisena.”
”Kiusaamisen estäminen ja työssä jaksaminen
ovat konkreettisia asioita jolla työelämää voidaan
parantaa.”
”Onko kukaan teistä työuranpidentäjäsedistä ikinä ollut tavallisessa työpaikassa? Menkääpä ihan huviksenne visiitille. Voin paljastaa perusidean: nuorista työntekijöistä halutaan saada kaikki, mutta mitään ei anneta. Todella harva esimies ymmärtää, että
työntekijöitään pitää motivoida, jos heidät haluaa pitää tuottavina.”
”Miksi työkyvyttömyyseläkeläisten määrä kasvaa?
Työelämä ei kuulosta kovin inhimilliseltä. Jos opintoputkesta pullahtaa työelämään ilman, että on ehtinyt pohtia yhtään mitä haluaa tehdä ja onko valittu
ala sopiva itselle, tämä mielekkyysongelma kasvaa
yhä suuremmaksi.”
Mikä on lopputulos? Jos Ainon kyselyyn vastannutta kuutta ja puolta sataa aaltolaista opiskelijaa on
uskominen, työurakeskustelu voidaan lopettaa. Sitä
käyvien setien ja tätien oletukset ovat vääriä: opiskelu ei hidasta siirtymistä työelämään, yliopistosta ei voi siirtyä suoraan töihin, loisiminen ei kiinnosta opiskelijoita eikä nuorenakaan aina jaksa painaa.
Ehkä juuri siksi opiskelijoita itseään ei nappaa siihen
osallistuminen.
Vaihdetaan työkurakeskusteluun! Jos työelämä
on jatkossakin samanlaista kuraa, ei sinne huvita ketään mennä. Puhumattakaan siellä jaksamisesta.
Terveisiä siis jokaiselle esimiehelle ja päättäjälle:
koska ette voi muuttaa meitä, teidän on muutettava
työnteon kulttuuria. Tai odottaa, että me tulemme
tekemään sen itse.
Ellemme sitten mene jonnekin muualle. /
Jutun sitaatit ovat poimintoja Ainon tammikuussa
2011 toteuttamasta työurakyselystä, johon vastasi 648
Aalto-yliopiston opiskelijaa.
36 No 1/2011
No 1/2011 37
Puhutaanko kaveripiirissäsi jo enemmän
vauvoista kuin viinasta? Viimeistään
parin vuoden päästä vastaat kyllä, sillä
Suomessa syntyy nyt enemmän lapsia kuin
koskaan. Toimittaja kokeili vauvallista
arkea jo etukäteen.
Teksti: johanna mitjonen
Kuvat: veera lipasti
vieras
vauvojen
valtakunnassa
L
effateatterin edessä onnistun parkkeeraamaan vaunut viimeiseen vapaaseen ruutuun. Sisällä salissa parhaat
istumapaikat ovat edessä, koska lapsi haluaa kontata permannon jumppamatoilla. Sivustalla mikroaaltouunin ja vaipanvaihtopöydän luona alkaa heti kova kuhina. Vauvakinossa näytetään tänään Saman katon
alla, jossa Katherine Heigl ja Josh Duhamel joutuvat yhtäkkiä ystäviensä lapsen huoltajiksi. Alkaa valtava kohkaaminen kakasta. Ensin pari inhoaa toisiaan ja sitten rakastaa – kuinka yllättävää. Nojaan käteeni tylsistyneenä.
Onko ystäväpiiriisi syntynyt viime aikoina vauvoja?
Ei? Odota pari vuotta, ja johan alkaa tapahtua. Kyllä? No niin on minunkin! Pari viimeistä vuotta ovat
olleet koko Suomessa valtaisan vauvabuumin aikaa. Syntyvyys on ollut korkeinta neljäänkymmeneen vuoteen, eikä tahti näytä hidastuvan: marraskuun 2010 loppuun mennessä oli syntynyt jo kuusisataa lasta enemmän kuin vuotta aiemmin. Mistä
tämä trendi johtuu?
”Se onkin tuhannen taalan kysymys!”, Anneli
Miettinen Väestöliitosta sanoo. Yksittäisten vuosien tilastot eivät vielä kerro mitään. Syntyvyys on kuitenkin ollut nousussa koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolen. Suomessa myös
pullautetaan maailmaan enemmän vauvoja kuin
missään muualla Euroopassa. Miettinen arveleekin
perhepoliittisien etuuksien, kuten kunnallisen päivähoidon, houkuttelevan suomalaisia lapsentekoon.
”Mielenkiintoista on se, että nyt ensisynnyttäjien
ikä ei ole enää nousussa. Ehkä opiskeluaikojen piteneminen on pysähtynyt, eikä se aiheuta enää muutosta.”
Myös lamaa on esitetty vastaukseksi vauvabuumiin. Edellisessä talouskurimuksessa vuonna 1992
markka kellui ja Suomeen syntyi 66 731 tulevaa veronmaksajaa. Lapsi voi todella tuoda leivän tullessaan: vakituista työntekijää ei nimittäin voi irtisanoa, jos hän on perhevapaalla. Tai ehkä on kysymys
38 No 1/2011
No 1/2011 39
jaksamisesta. Työelämässä omasta paikastaan pitää
taistella jatkuvasti, mutta vauvan kanssa saa huilia
hetken kotona.
Sen tiedämme kaikki, että Suomessa lapset tehdään suhteellisen vanhoina, kolmekymppisinä, ja
että yliopisto-opiskelijoilla on vähemmän lapsia
kuin ikäisillään keskimäärin. Se on outoa, sillä selvitysten mukaan opiskelijat haluavat kovasti lapsia.
Viimeisin YTHS:n tekemä opiskelijoiden terveystutkimus kertoo, että parina viime vuotena lapsensaantitoiveet ovat entisestään kasvaneet.
» Noita kahta ihmistä
on yhdistänyt
napanuora yhdeksän
kuukauden ajan ja
meitä vain yhteinen
nuoruus.
Loiskis! Vauva pujahtaa veden alle ja takaisin pintaan. Äiti sanoo taikasanat Sara sukeltaa – ja taas
mennään. Pinnan alla Sara liikkuu nopeasti, kädet
hauskasti viuhtoen. Puolitoistavuotias Jenna ei
enää muista enää kohdussa tarvittua refleksiä. Hän
juoksee villinä pitkin allasta huudellen ”uimaan,
uimaan!”.
En kehtaa mennä vesijuoksemaan yksin, vaan lojun kahluualtaassa lahnana. Ennen tahkosimme ystäväni kanssa tunninkin rataa edestakaisin.
Lopuksi istumme hetken saunassa tätien ihasteltavana. Pukuhuoneessa lapset kuivataan, rasvataan
ja topataan tukevasti ennen turvaistuimiin pakkaamista. Autossa Jenna ja Jennan äiti juttelevat vieressä ajavasta linja-autosta toistellen bussi-sanaa loputtomasti. Ennen pihaan kaartamista soitetaan vielä levyltä molempien suosikki, Leevin Unelmia ja
toimistohommia. Lapsi laulaa mukana ja painottaa
hauskasti kohtia sonni ja vehtaan.
Muistelen, kuinka ajelimme saman kaverin kanssa Helsingin kesäisillä kaduilla ikkunat auki ja lauloimme Beyoncen Single Ladies -kappaletta. Olimme
yhdessä vapaita, riippumattomia ja hulvattomia. Nyt,
tässä autossa, olen ulkopuolinen. Noita kahta ihmistä on yhdistänyt napanuora yhdeksän kuukauden
ajan ja meitä vain yhteinen nuoruus.
Muutos alkoi, kun ihmiset ympärilläni valmistuivat, ostivat kalliimman auton ja koiranpennun. Kukaan ei lähtenyt enää kuukausiksi Thaimaata kiertämään, kaikkien seurustelusuhteet alkoivat kestää
useita vuosia, hankittiin paritalon puolikkaita, töissä toivottiin vakituista paikkaa. Vietettiin polttareita keijunsiivissä ja carting-autoissa ja niiden jälkeen
kesähäitä, joiden jatkoilla juotiin liikaa nutturat lässähtäneinä. Sitten tuli ensimmäinen raskausuutinen.
Pian toinen. Nyt ei mene kuukauttakaan ilman uutta
odottajaa tai synnytystä.
Ja minä haaveilen enemmän New Yorkin -matkasta kuin raskausvatsasta! Loppuvuodesta kävelin
kotibileisiin, ja jo eteisestä näin kolme vahvasti raskaana olevaa tyttöä.
”Minulle boolia, alkoholillista”, huusin heti hädissäni isännälle keittiöön.
Yritän selittää, mikä vauvojen valtakunnaksi
muuttuneessa kaveripiirissä ahdistaa. Useimmat
ystävyyssuhteeni ovat kestäneet pitkään. Viimeiset
kymmenen vuotta ovat olleet ihanaa yhtenäiskulttuurin aikaa: muutimme vanhempien luota vuokrakaksioihin, poikaystävämme olivat samaan aikaan
» Loppuvuodesta
kävelin kotibileisiin,
ja jo eteisestä näin
kolme vahvasti
raskaana olevaa
tyttöä.
40 No 1/2011
No 1/2011 41
armeijassa, opiskelimme – ja ennen kaikkea juhlimme: milloin tahmealattiaisissa baareissa, milloin Barcelonan yökerhoissa.
Nyt olen harpponut jo kahdesti synnytysosastolle
kukat kädessä ja kysynyt vastaanotosta äiti ja vauva
Lempistä tai perhe Kosken huonetta. Ja kun löydän
heidät, ei sängyssä enää olekaan vanha ystäväni tyttö, vaan oikea synnyttänyt nainen. Äiti.
Ajattele, että jonakin päivänä bileiden ilmakitarakunkusta ja luotettavimmasta ryyppykaveristasi tulee hänestäkin äiti tai isä. Se on ihanaa, ja olet valtavan onnellinen hänen puolestaan. Mutta jäät silti ulkopuoliseksi: olo on kuin teininä, kun kaikki ystävät
tulivat rippileiriltä poikakaveri kainalossaan. Muut
ovat siirtyneet seuraavaan elämänvaiheeseen, mutta sinä et.
Kurkistan kuukauden ajan lapsellisen arkeen.
Käyn vauvojen kanssa elokuvissa, Lontoossa, alennusmyynneissä. Huomaan, että asioiden tekeminen
lapsen kanssa on hauskempaa, hitaampaa ja jotenkin merkityksellisempää.
© 2011 Ernst & Young Oy. All Rights Reserved.
”Nam nam!” sanoo Jenna todella kovaa, kun lohi ja
suolattomat ranskalaiset lasketaan hänen eteensä.
Sitten hän alkaa maalata kulmakarvojaan ranskanperunalla. Aterian päätteeksi opetamme hänet huutamaan lasku, kiitos. Ravintolan muita asiakkaita se
naurattaa.
Päätämme pyörähtää vielä alessa. Vaatekaupassa
Jenna riehaantuu täysin ja kirmaa koruosastolle.
”Oi-joi”, hän sanoo ja koskettelee helmiä. Kyllästyessään lapsi käy selälleen makaamaan. Kaikkein hienointa on juosta kovaa käytävillä.
”Ei”, Jenna kieltäytyy, kun pyydän antamaan käden. Hän laittaa kätensä selän taakse, huutaa ei-jei
ja ravistelee itseään. Olen avuton ja vähän nolo. Äiti
sen sijaan nostaa lapsen päättäväisesti kainaloonsa.
Kun eroamme, Jenna lähettää minulle tapansa mukaan lentosuukkoja. Hurmaava rakastettava kiukuttelija!
Ehkä minun pitää luopua ajatuksesta, että kaikki muuttuu vauvan myötä. Sitä mieltä on ainakin informaatioverkostojen tutkinto-ohjelmassa opiskeleva
Svante Suominen, jonka elämä täyttyy intensiivisestä tuotekehityskurssista, web-maailmaan liittyvästä
yrityksestä ja pienen Eliot-pojan isyydestä.
”Olen yrittänyt kavereille tätä hienoutta selittää,
muttei sitä pysty sanoin kuvaamaan”, marraskuussa
isäksi tullut Suominen kertoo.
”Äidit fiilistelee paljon ennen syntymää. Isälle tunne tulee, kun näkee vauvan ja saa pitää sylissä ja jutella ja hymyillä sille.”
Suominen painottaa, ettei elämä ole juuri muuttunut. Koulussa ehtii käydä ja omaa firmaa pyörittää
kavereiden kanssa. Oma ajankäyttö on tehostunut.
Tietokoneella ei tule enää lorvittua, vaan mieluum-
Haluatko asiantuntijan uralle?
Ernst & Young on johtava maailmanlaajuinen tilintarkastuksen, verokonsultoinnin, yritysjärjestelyiden, liikkeenjohdon
konsultoinnin ja liikejuridiikan asiantuntija.
Työ Ernst & Youngin asiantuntijaorganisaatiossa tarjoaa
kansainvälisiä haasteita palkitsevassa ja motivoivassa
ympäristössä. Arvostamme aktiivisuutta ja intoa uuden
oppimiseen. Meillä voit rakentaa urasi omien vahvuuksiesi ja
valintojesi mukaisesti.
Globaali verkostomme ja laaja palveluvalikoimamme mahdollistavat työskentelyn erilaisissa tehtävissä ja kulttuureissa. Tuemme
valintojasi ja kannustamme jatkuvaan kehittymiseen.
Nyt haemme uransa alussa olevia asiantuntijoita mm.
konsultointiin ja tilintarkastukseen.
Katso tarkat tehtäväkuvaukset ja lähetä hakemuksesi:
www.ey.com//careers
Assurance | Tax | Transactions | Advisory | Legal
min hän tekee työt ripeästi ja leikkii sitten lattialla
pojan kanssa. Kavereitakin ehtii nähdä.
”Enää ei tule lähdettyä kaikkiin kekkereihin iltaisin. Valitsen tarkemmin, mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Kotiin on joka päivä kiva mennä.”
Mutta äidin on pakko olla vauvan kanssa iltojen
lisäksi päivälläkin, sanovat feministit mitä tahansa.
Naisena elämäni pyörisi paljon tiiviimmin lapsen
ympärillä kuin esimerkiksi Suomisen.
”Kaikki menee elämässä vauva edellä”, myöntää
Anu Varjo, joka ehti valmistua kiinteistöjohtamisesta ja olla pari vuotta työelämässä ennen tyttärensä
Veeran syntymää.
”Kaikki muuttuu kerralla. Ensimmäiset viikot menivät ihmetellessä. Vauvassa on koko ajan kiinni,
syöttämistä on parin tunnin välein.”
Hänen miehensä Timo tekee opintojaan loppuun
ja käy töissä. Alussa toisen vanhemman apua tarvitsi
kaikkeen. Nyt kaksi- ja puoli kuukautinen Veera jaksaa jo olla hetken yksin, ja äiti pääsee välillä esimerkiksi tyhjentämään pyykkikoneen.
Olen miettinyt, miksi vauvat ja lastenteko hermostuttavat, mutta toisaalta vetävät puoleensa. Olen
tehnyt lasten kanssa paljon töitä, joten en ole mikään komedian henkilö, jolle annetaan vauva ensimmäistä kertaa syliin. Olen konkari vauvakutsujen järjestämisessä: tiedän, minkä kokoisia vaatteita vastasyntyneet käyttävät tai kuinka juhlien huipennus
vaippakakku rullataan.
Silti pienen Buddhan näköiset pikkuvauvat pelottavat minua. Niillä on veltto niska, jota pitää muistaa
kannatella. Vauvaa ei voi jättää yksin edes vessassakäynnin ajaksi. Ja jos imettää, rinnoista tursuaa maitoa parin tunnin välein.
Vauvassa ollaan psyykkisestikin aivan kiinni.
Lapsestaan erossa oleva äiti miettii koko ajan, mitä
”Onko sulla kakka?”,
kuiskaa äiti vieressä
pojalleen. Olen ainoa,
jota se naurattaa.
sille kuuluu. Jos minulla olisi vauva, en olisi koskaan
enää yksin – enkä enää osaisi olla yksin.
Kaksijakoiset tunteet, olen kirjoittanut muistiinpanoihini. Lukiessani läpi kirjoittamiani sarkastisia
vauva ja minä -kohtauksia tajuan peitteleväni epävarmuutta, pelkojakin. Ymmärrän, että vaikka ajatus
lapsesta hermostuttaa, eniten pelkään jääväni osattomaksi vanhemmuudesta. Riippumattomat ja juhlinnan täyteiset viime vuodet ovat olleet todella hienoja, mutta tuntuu surulliselta, että seuraavat kymmenen vuotta olisivat samanlaisia.
Elokuvateatterin takaosasta kuuluu huokaus, kun valkokankaalla näytellään romanttista kohtausta. Lapset
vaeltelevat vapaasti salissa. Joku tempaisee poninhännästäni ohimennen. Sara juo tuttipullollistaan,
köllöttelen hänen vieressään permannolla. Aina välillä hiljaisuuden leikkaa vauvan parku.
”Onko sulla kakka?”, kuiskaa äiti vieressä pojalleen.
Olen ainoa, jota se naurattaa.
Nostan levottoman Saran kokeeksi syliin ja heiluttelen kaulaliinaani. Vauva nappaa kulmasta kiinni ja sulkee silmät. Silittelen sen ohimoita. Ja kun
hetken kuluttua katson nukahtanutta lasta, minusta
tuntuu todella pyhältä. Siinä hän on, pieni ihmeellinen ihminen minun sylissäni.
Valkokankaalla Katherine ja Josh pussaavat sovinnon merkiksi. Pian minäkin haluan oman vauvan. /
42 No 1/2011
No 1/2011 43
mato-ongella / vastapaino
seitsemän tuntia
on liian vähän
Joona Lassila ei pysty keskittymään opiskeluun,
jos univarasto jää vajaaksi.
”Kellon ympäri nukkuminen ei ole minulle temppu eikä mikään. Viikonloppuisinkin pitää laittaa herätyskello soimaan, jotten nukkuisi yli kahtatoista tuntia. Monet kadehtivat unenlahjojani, mutta minusta olisi aivan loistava juttu, jos voisin tulla toimeen vain seitsemän tunnin yöunilla. Silloin jäisi enemmän aikaa tehdä kivoja asioita päivällä.
Jos nukun liian vähän, olo on aavemainen ja poissaoleva. En tajua,
mitä ympärilläni tapahtuu enkä pysty keskittymään mihinkään.
En ole itse ikinä kärsinyt uniongelmista. Nukahdan hetkessä ja pystyn
nukkumaan melkein missä vain vaikka ilman korvatulppia. Kerran entisen kämpän alakerrassa tehtiin remonttia ja porattiin seinää – se häiritsi.
Jos jostain syystä en ole ehtinyt nukkua yöllä tarpeeksi, otan tirsat
päivällä tai illalla. Päiväunien salaisuus on lyhyys. Yli 20 minuuttia alkaa olla jo liikaa. Joskus päiväunet venähtävät: kerran nukuin pommiin
ja pääsin illalla alkaneisiin bileisiin vasta puolen yön jälkeen.
Minulle ei tule morkkista siitä, että maailma jatkaa pyörimistään ja
minä vain nukun. Nukkumisen helppous on varmasti seurausta kiireettömästä elämäntyylistäni. Pystyn viettämään aika stressitöntä elämää,
minkä takia ehdin nukkua oman unentarpeeni mukaan.” /
Teksti ja kuva: sofia ziessler
44 No 1/2011
No 1/2011 45
rakkautta
ennen
aamuluentoa
Kyllästyttävätkö yksinäiset
illat kirjastolla? Riittäisikö
keittokomerossa loihditusta
makaronilaatikosta toisellekin?
Aino neuvoo, kuinka löydät
yliopistolta oman murusen.
Teksti: ida valpas
Kuvitus: Milena huhta
1.
Käännä oikealle
kanavalle
Haluaisit tutustua koko yliopiston nais- tai miestarjontaan, muttet ole kiinnostunut kreisibailauksesta.
Palaa hetkeksi 90-luvulle, sillä Aalto on irc-kanavia pullollaan.
Opiskelijoita laidasta laitaan löytyy IRCnetin #purkusessio-kanavalta. Teekkareilla on paljon omia
kanavia esimerkiksi valokuvauksesta ja purjehduksesta kiinnostuneille. Kauppislaisia löydät Kywebin foorumilta ja taikkilaiset tavoitat parhaiten Facebookista.
2.
Ole vanhanaikainen
Huomaat luentosalissa mielenkiintoisen ihmisen, josta et tiedä
mitään. Et halua jahkailla vaan
tutustua heti.
”Vanhoissa leffoissa nainen herättää miehen huomion tiputtamalla nenäliinan. Opiskelumaailmassa nainen voi pudottaa kirjan ja katsoa, onko mies valmis auttamaan.
Miehen kannattaa sen sijaan kehua
jotain seikkaa naisen ulkonäössä.
Imartelu tehoaa aina, kunhan se ei
ole läpinäkyvää”, sanoo rakkausvalmentaja Mervi Makkonen.
Hurmaa älyllä
3.
hurmaa älyllä
Olet ollut kauan kiinnostunut samoilla kursseilla käyvästä tyypistä, muttet tiedä, miten tutustua
luontevasti.
”Matematiikkaa opiskeleva kaverini teki usein läksyjä isossa
opiskelijaporukassa. Hän kiinnostui eräästä ryhmän miesopiskelijasta ja kutsui tämän kotiinsa tekemään tehtäviä. Pian läksyt vaihtuivat leffaksi ja lopulta seurusteluksi.
Toinen kaverini taas käveli aina tutun pojan kanssa samaa matkaa
yliopistolta kotiin. Tutustumisen
jälkeen hän uskalsi pyytää miestä
ensin yksille, sitten kotiinsa”, kertoo 23-vuotias Karo. /
kolumni
kaikki on sitä
miltä näyttää
Kävelen sisään vaatemyymälään. Myyjä luo nopean katseen berliiniläiseltä kirpputorilta hankittuun villapaitaani ja nyökkää hyväksyvän tervehdyksen. Väräytän vastatervehdykseksi pienen hymyn ja korjaan kaulaani kutittavan villapaidan asentoa ennen
kuin isken kiinni vaaterekkiin.
Tuttavani mielestä vaatteilla ja niiden ulkonäöllä ei ole merkitystä,
kunhan ne hoitavat asiansa. Tässä tapauksessa suojaavat kylmältä tai kosteudelta. Hän kutsuu vaatteita räteiksi ja pitää visuaalisuutta pelkkänä merkityksettömänä pintana. Olen täysin eri mieltä. Minusta on tyhmää sivuuttaa visuaalisuuden merkitys kuittaamalla se pinnallisuudeksi.
Pinnallistahan visuaalisuus on, mutta näkö, jolla sitä koetaan
on myös yksi aisteistamme. Minulle näkö on aisteista rakkain.
Koen suunnatonta nautintoa katsomalla asioita.
Mutta tyhmä minä silti olen. Komeroni on täynnä kirppareilta hamstrattuja puseroita, takkeja ja housuja, joita en ole koskaan edes käyttänyt. Ne eivät joko istu, tuntuvat hiekkapaperilta
tai ovat aivan väärää kokoa. Mitä ihmettä olen ajatellut, kun ostin
Uffista häikäisevän keltaiset Levikset, kokoa 28 tuumaa? Entä se
hieno hattu, johon pääni on aivan liian iso? Eikö vaatteita ole enää
tarkoitettu käytettäviksi?
Olen etsimässä totuutta vaatemyymälästä. Hypistelen hienon
näköistä pipoa ja katson etikettiä. 100% acrylic. Sama tieto löytyy
seuraavienkin pipojen sisälmyksistä. Koska vaatteita alettiin valmistaa pleksistä?
Tärkeintä ilmeisesti on, että vaate näyttää hyvältä. Sillä ei ole
mitään väliä, miltä se tuntuu tai kestääkö se käyttöä. Alan ymmää
vaatekaappini järjetöntä sisältöä. Elän ajassa ja nykyaikana vaatteita ei tarvitse enää käyttää. Riittää kun niitä voi hamstrata katsottavaksi vaikka väärän kokoisina halvalla.
Entä ne loput aistit? Makuaisti, hajuaisti, kuuloaisti, tuntoaisti,
tasapainoaisti ja sisätuntemusaisti eli seksin himo, nälkä ja muut
sekalaiset halut. Meillähän on ihan liikaa aisteja. Pitäisikö minun
muka saada mielihyvää siitä, että tunnustelen puiston nurmikkoa,
nuuhkaisen päivänkakkaraa, kuuntelen kaupungin ääniä tai poimin mustikan ja maistan sitä?
Mielummin menen Facebookiin ja luen, mitä asiaa kavereilla on.
Siellä ei tarvitse välttämättä edes tykätä muiden jutuista. Ja jos
niistä pitää, niin se riittää, että tykkää.
Ehkä tuttavani oli oikeassa enkä minäkään ollut hakoteillä
vaatekomeroni kanssa (jonka itse asiassa ehdin jo tyhjentää). Aistien unohtaminen on sallittua. Siten voi keskittyä olennaiseen.
Kävele vaikka lähikauppasi eineshyllylle ja valitse ateria, jonka
pakkaus miellyttää eniten. Mene kotiin ja lämmitä ateria, vaikka
ei olisi nälkä. Kun syöt ateriaa, älä turhaan maistele. Sulje silmät
ja mieti sitä kuvaa siinä pakkauksessa. Vaihtoehtoisesti voit myös
säästää pakkauksen pahvin ja katsoa sitä. Hyvää, eikö olekin?
Älkää uskoko, että kauneus on katsojan silmissä. Liian usein
ne silmät ovat kiinni. Katsojan silmät ovat kauneudessa. Katsokaa vaikka itseänne, kun syötte eineslihamakaronilaatikkoa akryylipaidassanne.
suoraan sanoen
minkälainen
työhakemus
joutuu ö-mappiin
?
”Huolimattomasti tehty hakemus: esimerkiksi kirjoitusvirheitä ei ole korjattu. Tai vapaamuotoisessa
hakemuksessa olevat pitkät kertomukset, jotka eivät
kuitenkaan kerro mitään.”
Sirkka Mykrä, Wärtsilä Human Resources
”Se, että teksti vaikuttaa toisesta hakemuksesta kopioidulta, hakemuksesta puuttuu tehtävän kannalta
oleellisia asioita, tai aiemmat työtehtävät on lueteltu
esimerkiksi vain nimikkeinä. Usein ei ole mahdollista käsitellä sähköpostitse tulleita hakemuksia, jos hakemukset on pyydetty lähettämään esim. rekrytointijärjestelmän kautta, ja saatamme ohittaa hakemukset,
jotka on esim. kirjoitettu suomeksi, vaikka hakemus
pyydettiin lähettämään englanninkielisinä.”
Taira Leino, HR Specialist, Fiskars
”Jos ei pitkän lukemisenkaan jälkeen saa selville, mitä
hakija opiskelee tai osaa. Pitkät luettelot tai liian
korkeissa sfääreissä liikkuvat jutut eivät ole hyviä.
Oman osaamisen ja innostuksen pitää tulla heti esiin.
Ei pidä ärsyttää, mutta erottua pitää. Oma käsitys
osaamisesta kiinnostaa rekrytoijaa.”
Kalevi Ekman, Aalto Design Factoryn johtaja
niclas storås
Kolumnisti on arkkitehtiopiskelija, jonka oikea
silmäkulma nykii kun päätä kääntää vasemmalle.
46 No 1/2011
No 1/2011 47
Kylteri, teekkari ja taikkilainen
menivät baariin. Baarimikko kysyi:
"Onks tää joku vitsi, häh?"
anonyymit
eläimet
/
joonas
© 2011 Ernst & Young Oy. All Rights Reserved.
lehtimäki
Tule tiimiimme konsultiksi!
Työskentely Ernst & Youngin liikkeenjohdon neuvontapalveluissa on
monipuolista ja haastavaa. Rakennamme asiakkaillemme toimiviin
menetelmiin perustuvia räätälöityjä ratkaisuja – niin suorituskyvyn
parantamiseen, liiketoiminnan kasvuun, riskien parempaan hallintaan,
talousohjaukseen kuin IT:n kehittämiseenkin.
Haemme nyt liikkeenjohdon neuvontapalveluihin valmistumassa olevia, konsultin
urasta kiinnostuneita nuoria kasvamaan seuraavilla osaamisalueilla:
• Finance and Performance Management
• Performance Improvement
• IT Advisory
• Risk Services
• IT Audit
• Internal Audit
Katso tarkat tehtäväkuvaukset ja lähetä
hakemuksesi heti osoitteessa
www.ey.com//careers
Assurance | Tax | Transactions | Advisory | Legal
Lähetä parempi vitsi
osoitteeseen: [email protected].
hankala opiskelukaveri
»koheltaminen
on minun
tautini
Mikon, 25, ADHD todettiin armeijassa.
Kauppiksessa hän on keksinyt omia
oppimistapoja.
”Toi ei ole enää hauskaa! olen kuullut satoja kertoja. Silloin hölmöilyni on mennyt liian pitkälle. Mutta ei kukaan sano kehitysvammaisellekaan, että lopeta tuo kuolaaminen. Koheltaminen on minun sairauteni.
Kaveripiirissäni olen lapsesta asti ollut tunnettu
show-miehenä. Eräs ystäväni sanoi, ettei hän tarvitse telkkaria, koska voi seurata minua.
Lukiossa pärjäsin ihan hyvin, vaikka keskittyminen oli vaikeaa ja lintsasin usein hetken mielijohteesta. Niin teki moni muukin. Pääsykokeisiin en
saanut luettua, mutta uskoin sen johtuvan väärästä alasta.
»Ei kukaan sano
kehitysvammaisellekaan, että lopeta
tuo kuolaaminen.
Armeija oli helvetillistä aikaa. En pystynyt noudattamaan ohjeita ja vaadittua kuria, olin levoton ja
unohtelin asioita. Ahdistuin. Sain huonoa palautetta.
Lopulta äiti passitti minut tutkimuksiin. Ensimmäistä lääkärikäyntiä edeltävänä yönä en nukkunut yhtään. Pelkäsin, että aivoissani on kasvain.
Diagnoosini on lievä keskittymis- ja ylivilkkaushäiriö. Joskus käyttäydyn kuin viisivuotias: säädän
ja sählään näyttävästi, mutta seuraavassa sekunnissa saatan jo jurottaa yksikseni. Sairaus ei haittaa elämää, mutta opiskeluja kyllä. Olen joutunut kehittelemään omia oppimistapoja: koska en jaksa istua kirjastossa, luen tenttikirjoja kävellessä tai salilla. Pidän
paljon taukoja. Ryhmätöitä välttelen, koska en halua
ärsyttää muita ja haitata heidän oppimistaan. Joillekin opettajille olen kertonut diagnoosistani, ja he
ovat suostuneet muokkaamaan tehtäviä.
En halua käyttää lääkkeitä. Olen opetellut hallitsemaan itseni. Kun huomaan käyttäytyväni överisti koulussa tai bileissä – yleensä vasta, kun joku siitä
huomauttaa – menen vaikka vessaan ja rauhoitun.
Ja arvatkaa, kuinka monta kertaa joku on heittänyt, että sulla on varmaan ADHD!
Aika harva uskoo, kun sanon, että niin onkin.” / AM
Edarihedari
1 rkl vadelmia
1 tl inkiväärihilloa
2 cl mansikkamehua
2 cl tuorepuristettua limettimehua
2 cl lakkalikööriä
2 cl giniä
pakastevadelma
minttutupsu
Sekoita ainesosat jäämurskaan. Ravista ja siivilöi
jäähdytettyyn cocktaillasiin, koristele vadelmalla ja
mintulla.
”Terävän jämäkkä alkupuraisu vie orastavan jomotuksen mennessään. Juoma soveltuu parhaiten taukotankkaukseen ja jättää jälkimauksi pirteän marjaisan
kepeyden – kuin lupauksen paremmasta jatkosta.”
Juoman suunnitteli ja valmisti
Jukka Suomela, Sling In.
/ Sanna Räty
kuva: juho uotila
mitä tänään syötäisiin?
Ohjelmistotuotantoa Otaniemessä ja johtamista
Kampissa opiskeleva Paavo Leinonen kypsyi metsästämään kampusten ruokalistoja useammasta lähteestä ja keräsi ne yhdelle sivulle – aluksi vain itseään varten. Nyt Leinosen Lounasaika.net tarjoilee nälkäisille sekä Aallon että Helsingin yliopiston
kampusravintoloiden ruokalistat ja aukioloajat. / am
Uutisraivaaja
Helsingin Sanomain Säätiön
innovaatiokilpailu
No 1/2011 49
kulttuurikokemus
mato-ongella
/gallup
kulinaarisesti huono mies kävi hienossa ravintolassa
minä ja michelin
» Parhaiten tunnelmaan
sopii lusikan nuoleminen
hitaasti ja avecin silmiin
tuijottelu.
Kilpailun tavoitteena on löytää
tiedonvälitykseen ja journalismiin
uusia toimintatapoja ja menestyviä
liiketoimintamalleja. Kilpailun voittaja
saa kehitysrahaa jopa 250 000 euroa,
jonka avulla hän toteuttaa hankkeensa.
Hakuaika päättyy 1.3.2011 Lisätietoja ja
hakulomake osoitteessa uutisraivaaja.fi
Helsingin Sanomain Säätiö on media-alan merkittävä kehittäjä ja
suomalaisen viestintäteollisuuden, erityisesti sanomalehden, tukija.
Säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea
korkeatasoista viestintään ja viestintäteollisuuteen liittyvää tutkimusta
ja alan koulutusta. Päivälehden
arkisto ja Päivälehden museo ovat
osa Helsingin Sanomain Säätiötä.
Kaksikymmentäkuusi vuotta ajattelin, että ulkona syöminen tarkoittaa noutokebabia, piknik-eväitä
puistossa tai juhlahetkinä kortteliravintolan lihapullia. Sitten tapasin ihanan naisen, joka lempeän lujasti
osoitti minun olleen väärässä (ilmoitti, että suhde loppuu, jos tarjoan syntymäpäiväillallisen Pizza Hutissa).
Kuittasin vihjeen vastaanotetuksi. Googlasin
”hieno ravintola helsinki” ja poimin hakutuloksista
Michelin-paikan.
Ensimmäinen opetus: Tähtiravintolaan ei voi
mennä silloin kun huvittaa. Pyysin varausta tulevalle viikonlopulle – sain kohteliaan naurahduksen.
Emme siis juhlisikaan valkoisen pöytäliinan ääressä
naiseni syntymän vuosipäivää, vaan kuukautta myöhemmin alkavaa lomaa.
Toinen opetus: Älä luota mielikuviisi. Minun mielikuvani mukaan hienoon ravintolaan mennään puku
päällä ja kiiltävissä kengissä. Ilmeisesti tämä koskee
kuitenkin vain hovimestareita. Asiakkaat olivat farkuissa ja neuleissa. Pelkäsin, että joku heistä pyytää
minua tuomaan vesikannun tai tilaamaan taksin.
Kolmas opetus: Hienon ravintolan tarjoilija haluaa puhua. Todennäköisesti loukkasin omaa kyyppariamme verisesti, kun vain tykitin netissä valmiiksi
miettimäni tilaukseni. Muka-coolina kuuntelin sitten hänen esitelmöivän seuralaiselleni pitkään juustolautasen maistelujärjestyksestä (miedosta voimakkaampaan) ja valitun samppanjan ominaisuuksista
(matalapaineista ja pienikuplaista).
Neljäs opetus: Huhut fine dining -annosten minimaalisesta koosta ovat totta. Perunamuusista riitti kuuteen haarukalliseen, ja se oli ruokalajeista määrältään suurin. Murahtelevaa vatsaa ei muuten voi
tahdonvoimalla hallita, vaikka kuinka yrittäisi.
Viides opetus: Kartoitukseni mukaan lähes kaikki
pääkaupungin eliittiravintolat markkinoivat itseään
”rentoina”, ”kotoisina” ja ”välittöminä”. Jos kotoisuus
on selkä jäykkänä istumista, hillitysti hymyilemistä
ja matalalla äänellä käytyä kulttuurikeskustelua, ravintolat ovat oikeassa. Mutta itse en tulisi tänne, jos
mielessä pyörisi oikein monta puheenaihetta. Parhaiten tunnelmaan sopi lusikan nuoleminen hitaasti
ja avecin silmiin tuijottelu.
Kuudes opetus: Eksklusiivisista ravintoloista
meuhkaaminen ei ole pelkkää snobbailua. Ruoka oli
aivan käsittämättömän hyvää. Seuraava hieno ravintola on jo kierroksessa. Eikä pelkästään siksi, että
ihana naiseni pysyisi tyytyväisenä. /
antti lindström
jaska, tietotekniikka: Viime viikolla, kun tutkin kesätyövaihtoehtoja.
varmat päivät
Työpaikan saaminen stressaa. Potkujen pelko ja työssä jaksaminen ahdistavat.
Näin parikymppiset suhtautuvat työelämään TAT:n, Akavan ja Nuorisotutkimusseuran viime vuosina tekemien selvitysten mukaan. Joskus paistaa risukasaankin.
Aaltolaiset kertovat, milloin työelämä tuntui viimeksi turvalliselta.
Kuvat: veera lipasti
nathan, graafinen suunnittelu
Kun tapasin tyttöystäväni.
laura, mursu
Liian kauan sitten. Ja juuri tällä hetkellä!
50 No 1/2011
hakeudu hoitoon
Kun kurkussa asuu kaktus ja kuume huitelee korkealla, mistä opiskelija saa avun?
Aino yritti varata ajan YTHS:ltä, kunnalliselta ja yksityiseltä puolelta.
kuvitus: milena huhta
No 1/2011 51
kolumni
haetaan: alipalkattuun
pätkätyöhön
» Kansanedustajiksi
hakeutuu ihmisiä,
jotka tuntevat kaikki.
Siksi he eivät uskalla
loukata ketään.
Ajanvaraus
Numero löytyy YTHS:n sivuilta
helposti, ja jo netissä ohjataan
tekemään oma tilannearvio.
Akuuttiaikoja varataan arkisin
8-9 ja vähemmän kiireellisiä
kello yhteen saakka. Jonotus
kesti kolme minuuttia, jonka
aikana ohjeita tuutattiin kolmella kielellä. Väleissä soitettiin MacGyver-tyylistä pianomusiikkia.
Asiakaspalvelu
Asiantuntevaa ja huolehtivaa.
Muista tutkia kurkkusi tarkasti
etukäteen ennen puhelua, koska oireista kysytään erittäin
tarkasti. Onko kurkkukipusi aaltomaista? Onko sinulla myös allerginen nuha? Kuinka paljon
sinulla olikaan kuumetta?
Tarjottu hoito
YTHS
Pääsisin terveydenhoitajalle
nieluviljelyyn jo tänään. Erilaiset itsehoitolääkkeet neuvotaan, ja lepäämisestä ja
runsaasta juomisesta muistutetaan. Terveydenhoitajan
ja yleislääkärin vastaanotto
on ilmainen. Myös laboratoriokoe on maksuton.
Kunnallinen terveysasema
Yksityinen lääkäriasema
Soitan terveyskeskukseen.
Sieltä pyydetään jättämään
puhelinnumero automaattiin. Nauhoiteääni ilmoittaa,
että minulle soitetaan 40
minuutin kuluttua. Luvattuna aikana puhelin pärähtää
soimaan.
Ajanvarausnumerossa on
ruuhkaa, joten avaan nettivarauksen yrityksen sivuilta.
Näppäilen valikosta toiveen
yleislääkäristä ja lääkäriaseman sijainnista. Myös lääkäriä saa toivoa nimeltä.
Ystävällistä ja reipasta. Olit
soitellut meille? Jälleen kysytään oireista, joiden kautta
selvitellään avun tarvetta.
Soittelen vielä ajanvarauksen
jälkeen kysyäkseni lääkärikäynnin ja nieluviljelyn hintaa.
Vastaukset etsitään nopeasti
ja ystävällisesti.
Minulle ehdotetaan terveydenhoitajalle nieluviljelyyn
tulemista seuraavana päivänä, jos oireet eivät ole helpottaneet. Voin tulla samanakin päivänä, jos haluan. Espoon terveyskeskusmaksu
on 12,80 euroa. Opiskelijalle
käynti on ilmainen.
Pääsisin lääkäriin 45 minuutin kuluttua. Lääkärikäynti
olisi 50 euroa ja laboratoriokulut 10–40 euroa. Kuluista
tulisi takaisin muutaman
euron kelakorvaus. Lisäksi
peritään 11 euron toimistomaksu. / JM
Suomalaisilla on skitsofreeninen suhtautuminen johtajiinsa.
Herraviha elää ja voi hyvin. Toisaalta uskottelemme itsellemme, että suomalaisilla, jos keillä, on käynyt poikkeuksellisen
hyvä herraonni. Onnella on kuitenkin hyvin vähän tekemistä
sen kanssa, minkälaisia herroja kansakunnalla on. Suomalaiset
saavat sellaisia herroja, joita ansaitsevat.
Oikeastaan keskeistä on se, mitä herrat itse ansaitsevat.
Kokemuksesta riippuen kansanedustaja tienaa korotusten jälkeen 6335 tai 6811 euroa. Päälle rapsahtaa veroton kulukorvaus ja tyylikäs torkkupeitto. Nämä palkkiot ovat sämpylärahoja
suhteutettuna työn vastuuseen, vaikuttavuuteen ja kuormittavuuteen. Kyse on sitä paitsi pätkätyöstä. Edustajan pesti on katkolla joka neljäs vuosi ja työnhaun kustannukset ovat korkeat.
”Katsokaa nyt niitä edustajia, eiväthän ne ole edes nykyisen palkkansa arvoisia”, itkettiin sosiaalisessa mediassa viime marraskuussa, kun kansanedustajien palkkoja oltiin korottamassa.
Olen samaa mieltä.
Kyse onkin siitä, minkälaisia edustajia tulevaisuudessa haluamme. Lahjakas nuori valitsee nykyään joko paremmin palkatun yrityselämän tai sisäisesti mielekkään järjestö- tai akateemisen maailman. Kansanedustajiksi hakeutuu poliittisissa nuorisojärjestöissä marinoituneita kiipijöitä, kakkosketjun
viihdetaiteilijoita, ykkösketjun urheilijoita ja rikkaita eläkeläisiä. Ihmisiä, jotka tuntevat kaikki, joten he eivät uskalla loukata ketään. Jos tekee vaikeita päätöksiä, jotka koituvat yhteiskunnan eduksi, mutta oman vaalipiirin tappioksi, voi työpaikka mennä vaaleissa alta.
Onneksi edustajillamme on asiallinen eläkejärjestelmä,
joka kannustaa ajattelemaan muutakin kuin uudelleenvalintaa. Sitäkin tosin ollaan laittamassa suurremonttiin, koska
iltapäivälehtien mukaan kansa niin haluaa.
Hyvän palkkiojärjestelmän tavoitteena on sitoa yhteen
yksityinen ja yhteinen etu. Jos oma palkka on kehno, eikä varmuutta tulevaisuudesta ole, niin mitenköhän edustajamme
käyttäytyvät? He lobbaavat vaalipiireihinsä rataosuuksia ja
siltoja, joita ei käytetä ja virastoja, jotka eivät sinne kuulu. He
kieltäytyvät tekemästä verotukseen välttämättömiä uudistuksia. Pakkoruotsin ja yleisen asevelvollisuuden kaltaiset mielipiteenjakajat on turvallisinta vain ohittaa.
Vetoan kaikkiin aaltolaisiin: vaaditaan kansanedustajille korkeampia palkkoja, parempia eläke-etuja ja mukavampia torkkupeittoja. Panostukset maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Ja ehkä mekin saamme sellaisia edustajia, joita
ansaitsemme.
Tuukka Hetemäki
Kirjoittaja ehdottaa, että ’Aku Ankka’ ja ’Urkki takas!’ -liput
lasketaan huhtikuussa Perussuomalaisten ääniksi.
viisasten kerho
itke ja
opettele kieliä
entiset opiskelijat antavat
neuvoja nykyisille
”14-vuotiaana minut lähetettiin isäni liiketuttavan luo
Englantiin kesäksi. Ujolle tytölle oli aivan kauheaa,
kun ei tuntenut vieraassa paikassa ketään eikä juuri kieltäkään puhunut. Päässäni hakkasi vain, että
jokaisen lauseen perään pitää muistaa lisätä please.
Ensimmäisinä päivinä en tainnut muita sanoja käyttääkään. Mutta loppukesästä pistelin menemään
kuin paikallinen. Nykyäänhän puhutaan kielikylvystä.
Se on mielestäni hyvä termi. Jos vain pikkuisen
kastaa sormeansa, ei opi mitään.”
heli, 91, opiskeli ruotsia
ja saksaa 40-luvulla
”Semmoista käsitettä kuin huono kielipää ei saisi olla
olemassakaan. Minulle hoettiin sitä lapsesta asti,
mistä sain sitten hyvän tekosyyn lirutella kieliopinnot läpi. Mitä sitä opettelemaan, kun en kuitenkaan
opi, ajattelin. Vasta yliopistossa tulin järkiini. Ryhdyin
määrätietoisesti lukemaan ruotsia, saksaa, englantia ja venäjää. Kävin keskustelukerhossa ja kuuntelin
nauhoja. Nähdäkseni juuri kielitaidon ja kansainvälisen kokemukseni ansiosta olen päässyt urallani ja
elämässäni eteenpäin.”
liisa, 82, opiskeli 50-luvulla
oikeustiedettä
52 No 1/2011
No 1/2011 53
omstart uusi tarina
mato-ongella
/aino menee
Kevät tuo speksin! Tänä vuonna kylterit seikkailevat näyttämöllä pupujen kanssa ja teekkarit natsiajan sirkuslaisten. Mitä jos yhdistettäisiinkin Töölön ja Otaniemen luovat kyvyt ja tehtäisiin seuraava speksi kimpassa?
AYY:n historian toinen hallitus on aloittanut työnsä.
Hallitus jakoi ”salkkunsa” seuraavasti:
Saara Hyrkkö / puheenjohtaja
Voitto Kangas / Aalto-yhteisö, kulttuuri
Antti Karkola / koulutuspolitiikka, opintoasiat ja
kansallinen edunvalvonta
Kalle-Heikki Koskinen / asuminen ja palvelut
Arjo Laukia / koulutuspolitiikka, Aalto-yliopisto
Henna Mattila / viestintä ja järjestöasiat
Teemu Peltokallio / kansainväliset asiat ja liikunta
Ville Poikolainen / varapuheenjohtaja
Mikko Saastamoinen / yrityssuhteet ja sidosryhmät
Salla Seppälä / sosiaalipolitiikka
Hallitus on ensi työkseen muokannut hallitusohjelmaa vuodelle 2011. Samalla AYY:n toimikunnat ja jaostot ovat laittaneet toimintaansa liikkeelle. Erityisesti Aava ja TJ ovat jo täydessä vauhdissa järjestämässä alkuvuoden tapahtumia.
AYY juhli yksivuotista taivaltaan
AYY juhli monella tapaa 1-v.-synttäreitään viikolla 5.
Tapahtumia oli pitkin viikkoa muun muassa lumitaistelujen sekä rantabileiden muodossa. Varsinaisena
syntymäpäivänä 5.2. aaltolaiset juhlivat merenalaisissa tunnelmissa Linnanmäen Sea Worldissa.
Juhlallisuuksissa nostettiin myös esiin Aalto-yliopiston opetuksen painopistevuotta järjestämällä osana vuosijuhlaviikon ohjelmaa professorilounas sekä
palkitsemalla Vuoden opettajat jokaisesta Aallon
korkeakoulusta. Tätä kirjoittaessa palkittujen nimet
ovat salaisuuden peitossa, mutta lehden ilmestymiseen mennessä tieto löytyy www.ayy.fi –sivuilta.
AYY sai uudet nettisivut
Väliaikaisuuden aika alkaa väistyä AYY:n verkkosivuilta, kun uusi sivusto saatiin auki vuoden 2011
alussa. Uusista www.ayy.fi -sivuista on tarkoitus kehittää AYY:n pääasiallinen viestintäkanava jäsenistölle. Sivuja suunnittellessa toivottiin erityisesti yhdistyksille mahdollisuutta kertoa toiminnastaan kaikille
Aallon opiskelijoille.
Aallon kampusratkaisu
puhuttaa jälleen
Rehtori Tuula Teeri on esittänyt Aalto-yliopiston hallitukselle tulevaisuuden kampusvisioksi mallia, jossa Aallolla olisi yksi yhteinen kampus Espoon Otaniemessä. Rehtorin kampusvision mukaan yhteinen
kampus mahdollistaa eri alojen ja ihmisten vuorovaikutuksen ja rajojen ylittämisen monipuolisella ja rikkaalla tavalla. Visioon kuuluu myös Aalto-yliopiston
läsnäolon jatkuminen niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa ja maailmalla.
Aalto-yliopiston hallitus tekee päätöksen kampuksesta kesäkuussa.
Kuva: leeni harmainen
AYY:n vuosi 2011 lähtenyt
hyvin käyntiin
Otetaan pohjatarinaksi vaikkapa William Wavespearen klassinen Romeo ja Julia, jossa kaunaisten sukujen perilliset tapaavat
Sea Life -bileissä. Katseet kohtaavat akvaarion läpi ja se on menoa. Salaisia kohtaamisia järjestetään milloin punatiilisten talojen kellareissa, milloin Länsimetron tunneleissa. Lopulta sukujen patri- ja matriarkat saavat tietysti vihiä vesojensa salarakkaista ja julistavat toisilleen hirmuisen sodan. Mustamaalausta!
Oikeusjuttuja! Kiukkuisia Facebook-statuksia!
Toteuttamiskelpoinen idea – parinkymmenen vuoden päästä. Natseistakin on rohjettu vitsailla vasta hetki. /
KY-Speksi Jäniksen selässä 18.2., 22.2., 23.2., 24.2., 1.3., 2.3.,
3.3. Gloriassa ja 16.3. Mikkelissä. Liput Tiketistä. Lisätiedot:
www.kyspeksi.fi.
Teekkarispeksi Cirque 17.3., 25.3., 26.3., 27.3. Gloriassa ja 19.4.,
20.4., 21.4. Aleksanterin teatterissa. Liput ja lisätiedot:
www.teekkarispeksi.fi
avaruusviikolla
esiintyi obi-wan
Ryhmä ulkkareita kauhoo innoissaan roolivaatekaappia. Obi-Wan Kenobi -takki löytyy nopeasti, ja jos päähän laittaa lampunvarjostimen ja käy skeittilaudan
päälle kyyryyn näyttää aivan C-3PO:lta. Tarkoituksena on kuvata 15 sekunnin pätkä Star Wars -elokuvasta.
Tapahtumaa järjestänyt Riina Mikkonen kertoo,
että ilta on osa Euroopan sähköinsinöörien yhdistyksen EESTECin järjestämää avaruusaiheista viikkoa.
Eilen ehdittiin jo rakennella raketteja ja kuunnella
Esko Valtaojan luentoa maailmankaikkeudesta. /
Star Wars -videot ovat katsottavissa helmikuun
puolestavälistä lähtien osoitteessa
www.starwars.com/uncut
pienessä tuiskeessa
rusettiluisteluihin
Heitä piruetti! TOKYO ry on perinteisesti järjestänyt ystävänpäivän rusettiluistelunsa Brahen kentällä. Tapahtumassa jokainen osallistuja löytää parinsa
numerolippujen avulla. Loppuhuipennuksena valitaan luisteluiden kuningas ja kuningatar. Iltaa jatketaan Kipsarissa.
”Kerrankin luistelemaan päästiin 15 asteen pakkasessa sibisläisten torvisoittokunnan säestäessä”, tapahtumaa aiemmin järjestänyt Lasse Lampenius muistelee. Onneksi tarjolla on usein lämmikkeeksi rommikaakaota.
”Pienessä tuiskeessa luisteltiin.”/
Kerro Ainolle Aallon opiskelijamaailman tapahtumista,
[email protected].
No 1/2011 55
!"#$%&'()*%"*+",(%*"(
;0
::
=3
=%1
-
/1
$=
24
#"
$1
="4
36
6F #9
.1
3% 9H/
.2
:; 721
3: %I
C& 5".
&E1 36
%&3 -7
1# -;;&
H
D. %:GH
/%
-(.,/$* 0* .01$* 20(3'()4* 50/)$%* 0(* $.8/%7&'()*+!,&/3$&43"645&.%$&:;324&
'(%$/(0%'"(02* +0/$$/* '(* %&$* 6*$23* 3$& 3& @3;#45& .6%4"63%.163;& 49:;104"&
"1* #"3$/(* %$+&("2")74* !"#$%& -.%/& 4>24;;46%& 1::1"%#6.%.4$& .6& %/4&
'()*+!,&-.%/&01#"&23"44"&542.$.167& A&4;5& 1?& /.8/& %42/61;1807& B4& 3.9& 3%&
'$& 3& $%"168& 49:;104"<& -4& 3::"42.=
;3$%.68<& "4;.3C;4& $1;#%.16$& %/3%& 23""0&
3%4&2199.%946%<&4>:4"%.$4&365&?1"4=
?3"&.6%1&%/4&?#%#"47
;;;40(3/'%<4+"#
8$*0++$9%*%&$*+&022$()$:
if you’re
alytical. It’s OK
an
re
u’
yo
if
K
It’s O
t, the team
ger, or persisten
creative. Or ea
discover
al. If you want to
ic
d
ra
e
th
or
r,
arn
playe
If you want to le
e.
or
m
op
el
ev
more. Or d
ight want
e world. You m
th
e
g
an
ch
r
O
n’t
more.
t. Maybe you ca
en
im
er
p
ex
r
O
.
to theorize
People
. That’s OK too.
ld
o
m
a
to
in
can
be put
om can be. You
ld
se
ce
en
er
iff
making a d
u want.
be what ever yo
Apply before it’s too late!
The application period for the Vaisala
Giant Leap internship program is now
open and ends on February 13th, 2011.
www.vaisala.com/giantleap