Tarmon - Trioli Media
Tarmo Tarmolla liikkumaan! Sisällysluettelo 3 Pääkirjoitus 28 Jokaisella on suunnitelma, kunnes häntä lyödään 4 Tarmo eilen 7 Tarmo tänään ja huomenna 10 Kuulumisia koordinaattorin kulmasta Judo 11-15 12 Peruskurssilta pohja harrastukselle 13 Chikara on tunnettu kilpaseura 14 Helsinki Judo Campin tatamilla kansainvälisiä vieraita 15 Juha Salonen - 35 vuotta tatamilla Nyrkkeily 16-29 Painonnosto ja voimanosto 30-38 31 Painonnoston ja voimanoston erot 32 Ruskeasuon salilla viidellä vuosikymmenellä 34 Naisnäkökulmaa voimanostoon 35 Mervi Rantamäki tahtoo maailman vahvimmaksi 37 Tomi Lindqvist on tarmolainen viimeiseen asti Yleisurheilu 39-47 17 Snadeissa opitaan leikin avulla 40 Vanhemmat ovat tärkeä tuki yleisurheilukoululaiselle 18 Nyrkkeilykoulusta haastatetta harrastukseen 41 Helsingin Tarmon yleisurheilu 2001-2010 19 Kuntonyrkkeily kehittää koko kehoa 44 Yleisurheiluveteraanit 20 Akatemiassa harjoitellaan Teamin kilpailijaksi 22 Yrjänä Luja kaatoi tai kaatui kehässä 24 Miia Savela oli ensimmäisiä kuntonyrkkeilijöitä 25 Pekka Haapasalo löysi hyvän hengen Tarmosta 26 Ilmo Lindqvist on Tarmon mies 45 Sirkka ”kuulamummo” Rannema ennätysjahdissa 46 Kari Simosen koti löytyi Tarmosta Paini 48-54 49 Nassikkapainijat villitsevät 50 Painikoulut opettavat 51 Kuntopainia kysytään 52 Kilpailu on luonnollista painia 53 Kuisminin perheessä painivat kaikki miehet Helsingin Tarmon 80-vuotisjuhlajulkaisu Päätoimittaja Mira Anttila Toimitus Anneli Rajaniemi Christer Lindqvist Esko Kuismin Hannu Oinas HELSINGIN TARMO Ilpo Seppälä Juha Salonen Juha Turkka Kari Simonen Kimmo Luja Laura Kakkola Laura Kokkola Maria Lindberg Martti Kuokkanen Risto Karasmaa Terhi Kiintola Tomi Lindqvist Virve Riikonen Åke Koponen Ulkoasu ja taitto Mikko Blomberg Julkaisija Helsingin Tarmo ry Painopaikka Edita Prima, Helsinki 2011 Pääkirjoitus T aas on juhlan aika. Helsingin Tarmona paremmin tunnettu Helsingin Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseura Tarmo ry täyttää 80 vuotta. Tarmon 80-vuotisen taipaleen aikana on sen toiminnasta kirjoitettu monta teosta. Teoksissa on kerrottu kunkin ajanjakson tärkeimmistä tapahtumista ja saavutuksista unohtamatta poliittista vääntöä, jota historian aikana on urheilurintamalla käyty. Helsingin Tarmon toiminnassa on aina pyritty välttämään politiikan sotkemista urheiluun. Jo seuran ensimmäinen puheenjohtaja Severi Koskinen korosti, että Tarmo on urheilua varten, eivätkä poliittiset tavoitteet saa määrätä. Severin periaatetta on pyritty noudattamaan, vaikka se välillä on ollut vaikeaa. Onneksi tällä hetkellä urheilurintamalla on keskitytty tulosten tekemiseen eikä politiikkaan. 2000-luvullakin on ollut omat haasteensa. Helsingin Työväentalolla ollut nyrkkeilysali ja Tarmon toimisto otettiin Helsingin työväenyhdistyksen (HTY) omaan käyttöön. Onneksi uusi, sopiva tila löytyi HTY:n omistamasta kiinteistöstä Vallilasta, Sturenkatu 27:sta. Hakaniemessä perinteisen HTY:n talon kellaritasossa ei enää haise hiki eivätkä urheilijat poukkoile treenikasseineen ala-aulassa. Monen urheilijan koti on muisto vain. Myös On erittäin ilahduttavaa, minun, joka liityin Tarmoon 9-vuotiaana kulmien kundi että jaostoissa toimivat na vuonna 1956. Tarmon harrastajat ovat jo vuosien ajan sopeutuneet henkilöt ovat aktiivisella uusiin harjoittelupaikkoihin. Judokat ovat muuttaneet panostuksellaan moneen kertaan ja nykyinen harjoittelupaikka on Sturen- katu 25:ssa. Painijat pitävät majaansa Vuosaaren urhei- saaneet toimintaan lutalolla ja Myllypuron Liikuntamyllyssä, painonnostarunsaasti uusia jäseniä jat ja voimanostajat Ruskeasuon hallissa ja yleisurheili- jat Eläintarhassa, Oulunkylässä, Paloheinässä ja Liikuntamyllyssä. Haaveena on joskus saada oma tila, jossa useampi laji voisi harjoitella yhdessä. Tarmolla on tällä hetkellä enemmän jäsenmaksun maksaneita harrastajia kuin vuosikymmeniin. On erittäin ilahduttavaa, että jaostoissa toimivat henkilöt ovat aktiivisella panostuksellaan saaneet toimintaan runsaasti uusia jäseniä, etenkin naisia ja ennen kaikkea nuoria. Nuorisotyö on aina ollut tärkeässä osassa Tarmon menestystä. Sanotaanhan, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Viime vuosien menestystarina on aikuisten aktivointi liikkumaan. Esimerkiksi kuntonyrkkeilystä on tullut erittäin suosittu. Tämän päivän työpaikoilla istutaan paljon näyttöpäätteiden edessä, mikä aiheuttaa niskakipuja ja ryhtivikoja. Säännöllisellä liikunnan harrastuksella pystytään poistamaan staattisesta työstä aiheutuneet vaivat. Kilpailurintamalla on ollut paljon onnistumisia ja ilonaiheita. Tarmolaiset ovat näyttäneet kyntensä niin MM-, EMkuin SM-tasoilla haalimalla mitaleita ja kunniaa. Tarmo on useissa lajeissa noussut aivan valtakunnan kärkiseurojen joukkoon. Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä hyvältä, sillä nuoria on eri lajeissa kipuamassa edustustehtäviin ja vanhat konkarit tekevät rajusti töitä siellä pysyäkseen. Tavoitteena on saada lisää aktiivisia harrastajia sekä kannustaa maailman huipulle kilpaurheilijoita, jotka siihen ovat valmiita panostamaan Me tarmolaiset voimme olla ylpeitä saavutuksistamme ja hyvästä yhteishengestä. Kiitän kaikkia, jotka ovat vaivojaan säästämättä antaneet aikaansa Tarmon asioiden hoitamiseen. Ilman Teitä emme olisi nyt näin elinvoimaisia kuin olemme. Uudet haasteet ovat jo oven takana ja uskon, että yhdessä voimme nekin voittaa. Toivon, että hyvä urheiluhenki säilyy Tarmossa päällimmäisenä tulevinakin vuosikymmeninä ja saamme nauttia menestyksestä. ” Parhaimmat onnitteluni 80 vuotta täyttävälle Tarmolle. Kari Simonen puheenjohtaja HELSINGIN TARMO Tarmo eilen Tarmon historia on värikäs ja tapahtumarikas niin urheilun kuin urheilupolitiikan saralla. Helsingin Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseura Tarmo ry:n perustava kokous pidettiin Helsingin Työväenyhdistyksen (HTY) talolla 10.4.1931. K okouksen avasi Severi Koskinen, joka valittiin Tarmon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, sihteeriksi valittiin Valdemar Liljeqvist ja rahastonhoitajaksi Yrjö Pirhonen. Uuden seuran perustamisen taustalla oli kaksi yleistä poliittista syytä, sosiaalidemokraattien ja kommunistien tulehtuneet välit sekä 10.1.1931 säädetty kommunistilaki, jonka perusteella oli lakkautettu mm. HTY:n alkuperäinen urheiluseura Helsingin Jyry. 1950-luvulla urheilupolitiikassa myrskysi jälleen. Helsingin Tarmo erotettiin 8.11.1956 Työväen Urheiluliitosta (TUL). Tarmon jaostot liittyivät yksitellen Suomen Voimisteluja urheiluliiton (SVUL) lajiliittoihin, ensimmäisenä nyrkkeilijät vuonna 1956. Tarmo ja monet muut TUL:sta erotetut tai eronneet seurat perustivat vuonna 1959 Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton (TUK). TUK lak- HELSINGIN TARMO kautettiin 1979 ja Tarmon jaostot siirtyivät taas kokonaisuudessaan takaisin SVUL:n lajiliittoihin. Kun Tarmo perustettiin, Helsingin Työväenyhdistyksen talolla harrastettiin yleisurheilua, painia, nyrkkeilyä, jalkapalloa, pesäpalloa ja naisvoimistelua. Myöhemmin Tarmon lajivalikoima laajeni judolla (Chikara), painon- ja voimanostolla sekä lento- ja koripallolla. 2010-luvulla Tarmossa harrastetaan aktiivisesti judoa, nyrkkeilyä, painia, painon- ja voimanostoa sekä yleisurheilua. ” Urheilusaavutuksia 1930-1960-luvuilta Tarmon perustamisen aikaan nyrkkeily oli seuran vahvin laji. Harrastuksen suosio hiipui vuosina 19361938, mutta talvi- ja jatkosotien aikana ja jälkeen nyrkkeily elpyi. 1940ja 1950-lukujen vaihteessa Tarmo oli kiistatta TUL:n paras nyrkkeilyseura. Vuonna 1935 Helsinki ympärijuoksussa oli Tarmosta mukana seitsemän joukkuetta, kussakin 20 juoksijaa. Kilpailussa sijoituttiin hopealle. 1950- ja 1960-luvuilla Tarmon urheilumenestys oli loistava. 1950luvun alkupuolella Helsingin Tarmo oli TUL:n lippulaiva. Painissa Niilo Turkkila voitti MM-hopeaa useiden SM-mitaleiden lisäksi. Tarmon naisten- ja miesten koripallojoukkueet olivat Suomen huippuja. Naiset voittivat SM-kultaa vuosina 1944, 1948 ja 1954. Lentopallossa Tarmo voitti TUL:n mestaruuden vuonna 1956. Tarmon lentopalloilijoita oli 19501960 luvun puoliväliin asti maaottelukokoonpanossa aina 2-4 pelaajaa. Uuden seuran perustamisen taustalla oli kaksi yleistä poliittista syytä, sosiaalidemokraattien ja kommunistien tulehtuneet välit sekä säädetty kommunistilaki. Jorma Limmonen hallitsi nyrkkeilyssä kolmea alinta painoluokkaa vuodet 1953-1964. Hän voitti kaikkiaan 10 Suomen mestaruutta ja uransa alkuvuosina lisäksi neljä TUL:n mestaruutta. Nyrkkeilijä Martti Lehtevä voitti kevytsarjan TUL:n mestaruuden 1954 ja kevyen välisarjan Suomen mestaruuden 1958. Kummallakin oli myös hyvin merkittäviä kansainvälisiä edustuksia. Jorma Limmonen ja Martti Lehtevä edustivat Suomea Rooman olympialaisissa 1960. Limmonen voitti olympiapronssia. Hän kuului olympiajoukkueeseen myös Tokiossa 1964. Nyrkkeilijöiden olympiaedustukset eivät olleet Tarmossa tuolloin uutta: Tauno Rinkinen kuului Suomen olympiajoukkueeseen Lontoossa 1948. Mainittakoon, että hän oli ensimmäinen TUL:n nyrkkeilijä, joka valittiin olympiajoukkueeseen. Limmosen ja Lehtevän jälkeen Tarmon ehdottomaksi nyrkkeilytähdeksi kohosi Ilmo Lindqvist. Lindqvist sijoittui SM-hopealle kevyessä keskisarjassa 1962 ja voitti Suomen mestaruuden keskisarjassa 1963. Vuodet 1966-68 Lindqvist hallitsi kevyttä keskisarjaa. Urheilusaavutuksia 1970-1990-luvuilta 1970-luku oli Tarmolle vahvan kansainvälisen menestyksen vuosikymmen. Judo valtasi alaa ja Chikaran judokat nousivat maan kovimpaan kärkeen. Judoka Markku Airio edusti Suomea Montrealin olympialaisissa 1976. Painonnostaja Kauko Kangasniemi voitti useita MM- ja EM- sekä SM-mitaleja sekä paranteli monesti MM-tulosta. Vahvaan painonnostokaartiin kuului myös Juhani Avellan. 1970-luvun loppupuolella painijatkin alkoivat taas olla Suomen huipulla. Jouko Kuossari, Olavi Vainio ja Ilpo Seppälä kuuluivat Suomen Painiliiton edustusvalmennettaviin. Vuonna 1976 Ilpo Seppälä voitti Suomen- ja Pohjoismaiden mestaruudet. Jouko Kuossari edusti Suomea MM –kisoissa Meksikossa vuonna 1978. Ilpo Seppälä sijoittui MM-kilpailuissa vuonna 1977 kuudenneksi. 1970luvulla veljekset Erkki ja Kimmo Luja sekä Heikki Ukkola nyrkkeilivät kansallisella huipputasolla. 1980-luku oli painijoiden, nyrkkeilijöiden ja judokoiden vuosikym- ” Tarmon perustamisen aikaan nyrkkeily oli seuran vahvin laji. men. Moskovan olympialaisissa vuonna 1980 oli edustajina judoka Jaakko Saari ja painonnostaja Viktor Sirkiä. Los Angelesin olympialaisiin vuonna 1984 pääsivät mukaan judoka Juha Salonen, painija Ilpo Seppälä ja nyrkkeilijä Hannu Vuorinen. Miehet tekivät seuraennätyksen, sillä samasta seurasta oli kolmen eri voimailulajin edustajat samoissa olympialaisissa. Soulin olympialaisissa vuonna 1988 oli mukana judoka Juha Salonen ja painin päävalmentajana Ilpo Seppälä. Painissa Ilpo Seppälä saavutti MM-pronssia vuonna 1981. Juha Salonen saavutti useita MM-, EM ja SM-mitaleja. 1980-luvulla Tarmon painivalmentajana touhusi vääpeli Jorma Turunen. Lasten ja nuorten painitoiminta oli lähes pysähdyksissä 1970ja 1980-lukujen vaihteessa. Vuoden 1988 syksyllä toiminta aloitettiin Ilpo Seppälä johdolla tehostetusti Vuosaaren urheilutalon painisalissa. Valmentajina toimivat alkuvuosina Harri Uusimäki ja Timo Kaitalahti. Painonnostossa Tenho Kantola saavutti ikämiesten MM-pronssia vuonna 1989. Helsingin Tarmo järjesti yleisurheilussa kansainväliset 50 v. juhlakilpailut Eläintarhan uudistetulla urheilukentällä vuonna 1981. Tarmon Risto Karasmaa kehitti yleisurheilun ultramoniottelun (20 lajia) samana vuonna. Tänä päivänä lajilla on oma kansainvälinen liitto ja suosio on levinnyt ympäri maailmaa. Talvisin sisähallissa kilpaillaan 14 lajissa. 1980-luvulla kehään asteli Ilmo Lindqvistiltä oppinsa ammentanut Vuoristen veljessarja. Hannu Vuorinen edusti Suomea Los Angelesin olympialaisissa 1984. Hän voitti Suomen ja Pohjoismaiden mestaruudet sekä Tammer- ja GeeBee-turnaukset. Veljeksistä Simo ja Vesa ylsivät SMmitaleille. Nuorin veljeksistä, Reijo Vuorinen, voitti ensimmäisen SMmitalinsa 1988 ja hallitsi kevytsarjoja aina vuoteen 1997 saakka. Myös Reijolla oli lukuisia kansainvälisiä edustustehtäviä. 1990-luvun alkupuolella kansallisella huipulla nyrkkeili Ilmo Lind- qvistin valmennuksessa keskisarjalainen Juha Turkka. Vuosikymmenen puolivälissä Ilmo Lindqvistin opit nostivat nyrkkeilyväen tietoisuuteen myös raskaan sarjan vasurin, Jaakko Lundénin. Varsinaisen menestyksensä Lundén saavutti TNBoxingin riveissä. Samoihin aikoihin Helsingin Atleettiklubista Tarmoon siirtynyt Mika Andersson alkoi raivata tietään kansalliselle huipulle, mikä huipentui vuonna 2002 raskaan sarjan Suomen mestaruuteen. Kaikilla edellä mainituilla nyrkkeilijöillä on myös kansainvälisiä meriittejä. Myös sotilaiden urheilussa menestyttiin, Tomi Lindqvist voitti nyrkkeilyssä sotilaiden Suomen mestruuden vuonna 1992. Barcelonan olympiakisoissa 1992 Tarmosta olivat mukana judon päävalmentajana Juha Salonen ja painin päävalmentajan tehtävissä Ilpo Seppälä. Vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä myös veteraaniyleisurheilijat alkoivat aktiivisesti kilpailla. SM-kilpailuissa tuli vuosittain useita mitaleja. 1990-luvulla painija Kristian Kosonen saalisti Tarmon trikoissa neljä aikuisten SM-mitalia. Tuo vuosikymmen olikin Tarmon painissa nuorison ja tulevan mestariaineksien kasvattamista. 90-luvun alussa pojille järjestettiin painiharjoituksia perinteisessä HTY:n ja Tarmon koripallo- ja nyrkkeilysalissa. Säästöpankinrannassa valmentajina toimivat Jouko Kuossari ja Pekka Seppälä. Legendaarinen Tarmon painisali oli jo tuolloin muussa käytössä. Koko toiminta keskittyi vuoden 1994 syksystä Vuosaaren urheilutalolle ja siitä voidaankin katsoa Tarmon painin lähteneen uuteen nousuun. Chikara on järjestänyt Helsinki Judo Camp -leirin kesäisin nuorille vuodesta 1997 alkaen. Chikara voitti joukkue Suomen mestaruuden viisi kertaa vuosina 1991,1993, 1994, 1996 ja 1999. Chikarasta SM-mitaleja 1990luvulla saivat judokat Mauri Kivistö (1990), Juha Salonen (1991, 1993), Mika Mäkelä (1993, 1994, 1995, 1996, 1998, 1999), Elina Koskenoja (1996) ja Jukka Laitinen (1999). HELSINGIN TARMO ” Kun Tarmo perustettiin, Helsingin Työväenyhdistyksen talolla harrastettiin yleisurheilua, painia, nyrkkeilyä, jalkapalloa, pesäpalloa ja naisvoimistelua. Painissa Kristian ”Kille” Kosonen voitti hopeaa miesten SM-kisoissa vuonna 1994 sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Kille oli mitaleilla myös vuosina 1995 ja 1996. Tarmo 2000-luvun alkupuolella Tarmon kilpanyrkkeily hiipui 1990luvun puolivälissä, mutta kunto- ja naisnyrkkeily olivat samaan aikaan erittäin voimakkaassa kasvussa. 2000-luvun alussa valmentajakaarti uusiutui ja kasvoi. Systemaattinen valmennustoiminta, joka on kohdistettu erityisesti nuoriin, on alkanut tuottaa hedelmää. Helsingin Tarmo arvioitiin 2010 valtakunnallisesti toiseksi parhaaksi seuraksi nyrkkeilyn juniorivalmennuksessa. Seuran juniorit, sekä tytöt että pojat, ovat menestyneet erinomaisesti kansallisen tason kilpailuissa. Myös Helsingin Tarmon kuntonyrkkeily ja naisten nyrkkeilyliikunta ovat erittäin suosittuja. Naisnyrkkeilyssä Suomen mestaruuksista on oteltu vuodesta 1995. Keveimpiä painoluokkia hallitsi vuodet 2007-2010 SannaKaisa Luja. Vuonna 2011 hän oli jaetulla kolmannella sijalla. Hänellä on tähän mennessä neljä Suomen mestaruutta. Judossa 2000-luvun alkupuoli on ollut nuorten judokoiden esiinmarssiaikaa. Arvokisamitaleja on tullut roppakaupalla. Vuonna 2006 painija Antero PerezJuntunen saavutti 14 vuoden jälkeen tarmolaisena miesten Suomen mestaruuden. Anterolla on toistakymmentä poikien ja junioreiden SMmitalia. Anteron avattua menestysikkunan, ovat useat Tarmon painijat olleet SM- ja PM-tasolla palkinnoilla. Sasu Kaasinen voitti vuonna 2009 junioreiden EM-kultaa ja hänellä on toistakymmentä poikien ja juniorien SM-mitalia. Sasu on tällä hetkellä Suomen painin olympiavalmennettavissa. 2000-luvun ensimmäisen kym- HELSINGIN TARMO menen vuoden aikana Tarmon junioripainijat ovat nousseet SMkisojen palkintopallille 40 kertaa ja olleet edustustehtävissä sekä arvokisoissa että maaotteluissa lukuisia kertoja. 2000- luvulla kuntopainiryhmä, K-18, on toiminut virkeästi ja sen suosio näyttää kasvavan. Tarmon voimanostotoiminta aktivoitiin uudelleen vuonna 2004. Tarmon voimanoston kilpailusaavutukset ovat viimeisen seitsemän vuoden aikana olleet erinomaisia ja tällä hetkellä Helsingin Tarmo kuuluu voimanoston kärkiseurojen joukkoon Suomessa. Tarmon nostajia on valittu maajoukkueen edustustehtäviin MMkilpailuihin 10 kertaa, EM-kilpailuihin 7 ja PM-kilpailuihin kolme kertaa. Vuodesta 2005 lähtien kaikkiaan 12 voimanostajaamme on saavuttanut mitaleita maailmanmestaruus, Euroopan mestaruus-, Pohjoismaiden mestaruus- ja Suomen mestaruus kilpailuissa. Näistä kilpailuista Tarmon nostajat ovat saavuttaneet yhteensä 49 mitalia. Nostajat ovat tehneet maailmanennätyksiä, Pohjoismaiden ennätyksiä ja Suomenennätyksiä yhteensä yli 30 kpl. Voimanostossa Jani Rainela saavutti juniorien maailmanmestaruuden. Mervi Rantamäki nosti MMhopeaa ja -pronssia sekä Maria Lindberg MM-pronssia. Mervi Rantamäki voitti Euroopan mestaruuden ja kolme EM-hopeaa. Leena Jokitalo saavutti EM-pronssia. Mervi Rantamäki voitti Pohjoismaiden mestaruuden ja junioriluokassa Anton Kare nosti PM-hopeaa. Voimanoston Suomen mestareita ovat Mervi Rantamäki, Maria Lindberg ja Leena Jokitalo sekä junioriluokassa Anton Kare ja Jani Rainela. Voimanoston SM-hopeaa saavuttivat Ari Jauhiainen sekä veteraaniluokassa Pasi Kemppainen ja Jorma Harjapää. Penkkipunnerruksen Pohjoismaiden mestaruuden voitti Mervi Rantamäki. Penkkipunnerruksen Suomenmestareita ovat Helena Koponen, Mervi Rantamäki, Maria Lindberg sekä junioriluokassa Jani Rainela ja veteraaniluokassa Åke Koponen. Penkkipunnerruksen SM-hopeaa saavutti junioriluokassa Anton Kare. Penkkipunnerruksen SMpronssia nosti Tomi Lindqvist sekä veteraaniluokassa Reijo Murto. ● ” Vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä veteraaniyleisurheilijat alkoivat aktiivisesti kilpailla. Rahaa kassaan monilla keinoilla ›› Tarmolaiset ovat aina olleet talkoo- henkisiä ja innokkaita ideoimaan, miten kassaan saadaan tuloja, jotta jäsen- ja harjoittelumaksut voidaan pitää kohtuullisina ja toiminta silti pyörii. Välillä on siivottu talkoilla Olympiastadionin katsomoita, hoidettu järjestysmiestoimintaa, pakattu yritysten postituksia, korjattu asuntoja, muutettu yritysten konttoreita, järjestetty kilpailutapahtumia, pidetty arpajaisia ja toimittu TV-ohjelmien avustajina. Suurimmat yksittäiset rahan ansaitsemismuodot ovat ehdottomasti olleet veikkauskuponkien vastaanotto Tarmon toimistossa Helsingin Työväenyhdistyksen (HTY) talossa, Bingo-toiminnan järjestäminen HTY:n juhlasalissa, pienoisgolfradan pito Hämeentiellä, Kunniakierros-liikuntatapahtuman rahankeruu sekä kannatusilmoitusten myynti ohjelmalehtisiin. Tarmo tänään ja huomenna Tarmon historia on värikäs ja vauhdikas. Vaikka nykyinen nia, nyrkkeilyä, painonnostoa, voimanostoa ja yleisurheilua. myös Helsingin Tarmon judojaoston Chikaran toiminta. Chikara on yksi Suomen vanhimmista judoseuroista. Chikara järjestää harjoituksia viikottain sekä kuntoilijoille että kilpailijoille lapsista senioreihin. Judoharrastus aloitetaan peruskurssilta, joita Chikara järjestää joka syksy ja kevät. Kilpailemisen voi aloittaa jo harrastuksen alkuvaiheessa peruskurssin jälkeen. Chikaran judokat ovat menestyneet 2000-luvulla erityisen hyvin. Judo Paini toiminta on monin tavoin erilaista kuin aiempina vuosikymmeninä väriä ja vauhtia riittää edelleen. Edelleen kuitenkin Helsingin Tarmo pyörii vapaaehtoisten voimin. H elsinkiläisessä urheiluseurassa yhteiskunnan muutokset näkyvät. Harjoituksiin osallistuu yhä värikkäämpää väkeä niin taustoiltaan, ihonväriltään kuin kiinnostuksiltaan. Harjoituksissa titteleitä tai syntymäkaupunkia ei kysellä, vaan tärkeintä on yhdessä liikkuminen. Tarmon laji- ja ryhmävalikoima 2010-luvulla tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kaikenlaisille liikkujille. Yhä useampi on jo löytänyt oman lajinsa Tarmosta, sillä seurassa on enemmän jäsenmaksun maksaneita kuin vuosikymmeniin. Tilaa löytyy jokaiselle ja jokainen on tervetullut treenaamaan niin pitkälle kuin oma kiinnostus riittää, jopa Tarmon edustusasuun asti. 2010-luvulla Tarmossa voi harrastaa judoa, pai- Judo on maailman suosituin kamppailulaji, joka syntyi Japanissa 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Judon kehitti Jigoro Kano, jonka keskeinä ajatuksena oli yhteisen hyvän periaate, joka pyrki kehittämään harrastajaa ja ohjaajaa sekä henkiseen että eettiseen kasvuun. Judossa korostuu toisen kunnioitus ja toiselta oppiminen. Näihin periaatteisiin perustuu Jo antiikin olympialaisissa kisattiin painimalla. Nykyinen kreikkalaisroomalainen paini on kuitenkin kehitetty 1800-luvun sirkuspainista ja se on huomattavasti väkivallattomampaa kuin antiikin olympialaisissa. Fyysisen taitavuuden lisäksi painissa menestyäkseen tarvitaan oivalluskykyä tehdä nopeita tilannearvioita ja ratkaisuja. ” Tilaa löytyy jokaiselle ja jokainen on tervetullut treenaamaan niin pitkälle kuin oma kiinnostus riittää. HELSINGIN TARMO ” Tarmon laji- ja ryhmävalikoima 2010-luvulla tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kaikenlaisille liikkujille. Fyysisesti lihaskuntoa, kestävyyttä, nopeutta ja koordinaatiota vaativa laji on säilyttänyt suosionsa myös koko Tarmon 80-vuotisen historian ajan. Tarmon molskilla nuorimmat nujuajat ovat 5-vuotiaita, toisessa päässä ikärajaa ei ole. Painia voi harrastaa kuntoilumielessä tai edetä painikoulujen kautta kilpailuihin asti. Tarmon nuoret painijat ovat menestykkäitä kilpailijoita. Nyrkkeily Nyrkkeilyä harrastettiin jo antiikin olympialaisissa. Säännöt ovat hiotuneet ja nykyisin nyrkkeily on monipuolinen ja haastava urheilulaji, joka vaatii harrastajaltaan nopeutta, kestävyyttä, reaktiokykyä ja keskittymistä. Tarmo on kasvattanut useita niin kansallisen kuin olympiatason huippunyrkkeilijöitä. Tarmon sali tarjoaa ammattitaitoisia ohjattuja harjoituksia nuorille ja vanhoille, naisille ja miehille. Jokaiselle harrastajalle tarjotaan puitteet kehittyä mahdollisimman monipuolisesti nyrkkeilijänä ja urheilijana. Jos harrastaja haluaa, Tarmo tarjoaa mahdollisuuden edetä nyrkkeilijänä mahdollisimman pitkälle. HELSINGIN TARMO ” Vaikka nykyinen toiminta on monin tavoin erilaista kuin aiempina vuosikymmeninä väriä ja vauhtia riittää edelleen. Painonnosto Painonnostoa on harrastettu urheilulajina 1800-luvulta lähtien. Painonnosto on laji, jossa pyritään nostamaan kahdella kädellä temmaten ja työntäen mahdollisimman painava tanko painolevyineen suorille käsille pään yläpuolelle. Painnonnostoharjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota ja lihaksia tasapuolisesti. Helsingin Tarmon kotisalilla Ruskeasuon Urheiluhal- Voimanosto Voimanosto kehittyi kehonrakennuksen voimaharjoitteista omaksi lajikseen 1960-luvulla. Kilpailulajina voimanosto koostuu kolmesta eri nostomuodosta, joiden jokaisen maksimisuoritukset lasketaan yhteen. Nostomuodot ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastanosto. Harjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota, maksimivoimaa, nopeusvoimaa ja kestovoimaa. Tarmon harjoituksissa käy seuran kilpanostajia sekä kuntoilijoita ja muiden urheilulajien harrastajia, jotka haluavat kehittää fyysistä voimaa. Helsingin Tarmo kuuluu tällä hetkellä voimanoston kärkiseuroihin. Lähes kuukausittain Tarmon voimanostajien kilpailutuloksissa komeilee kansallisten ja kansainvälisten kilpailujen mitalisteja. lissa saa ohjattua harjoittelua ja valmennusapua. Salille on myös mahdollista tulla harjoittelemaan oman harjoitusohjelman mukaisesti. Helsingin Tarmon painonnostajat ovat menestyneet vuosikymmenten aikana niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Yleisurheilu Yleisurheilu on yhteisnimitys useille eri liikuntalajeille, kuten juoksulle ja kävelylle, kuulantyönnölle, kiekon-, moukarin- ja keihäänheitoille sekä pituus-, korkeus- ja seiväshypyille ja kolmiloikalle. Yleisurheiluun katsotaan kuuluvaksi myös näistä lajeista koostuvat moniottelut. Helsingin Tarmon yleisurheiluharjoituksissa harjoitellaan näitä kaikkia lajeja. Talvisin harjoitukset pidetään Liikuntamyllyssä sisätiloissa, mutta kesät vietetään ulkona. Lapsille, harrastelijoille, veteraaneille ja kilpailijoille löytyvät omat ryhmät. Helsingin Tarmon menestynein veteraanikilpailija on yli 90-vuotias Sirkka Rannema. Tervetuloa tutustamaan Helsingin Tarmon treeneihin! ● Kuvat: Tatu Hiltunen HELSINGIN TARMO ” Suunnattoman kiitollisena olen ihmetellyt, kuinka paljon ihmiset ovat käyttäneet omaa aikaansa, osaamistansa ja energiaansa. Kuulumisia koordinaattorin kulmasta A ika tarkalleen vuosi on kulunut siitä, kun vastasin nyrkkeilyjaoston puheenjohtajan puheluun kävellessäni koti-ikävissäni Skotlannin vesisateessa ja tuulessa. Kysymys oli, haluaisinko ottaa vastaan Helsingin Tarmon 80-vuotisjuhlan koordinaattorin tehtävät. Vastausta ei tarvinnut paljon miettiä. Totta kai! Järjestelyt aloitettiin hyvissä ajoin ja ensimmäinen kokous pidettiin marraskuussa 2010. Vähitellen mukaan rekrytoitiin ihmisiä eri osaamisalueilta ja vuoden kuluessa meitä 80-vuotisjuhlavuoden duunareita olikin koossa upea porukka, jonka kanssa homma saatiin toimimaan. Vuosi on ollut minulle kiireinen, mutta mielenkiintoinen. Olen oppinut tekemään nettisivuja, olemme joutuneet pohtimaan ison yleisötilaisuuden käytännön järjestelyjä aina järjestyshenkilöiden virallisista merkeistä lipputankojen telineisiin, olen oppinut mm. sanat figuuri ja stiftaus, saanut lähettää kutsun Suomen tasavallan presidentille, mielenkiinnolla kuunnellut eri lajien kilpailu- 10 HELSINGIN TARMO vaatimuksia sekä kysellyt akkuporakoneiden ja kakkukahvien saatavuutta. Jokainen jaosto on osallistunut juhlavuoden järjestelyihin täysillä alusta alkaen. Suunnattoman kiitollisena olen ihmetellyt, kuinka paljon ihmiset ovat tähän käyttäneet omaa aikaansa, osaamistansa ja energiaansa. Uskomatonta on ollut seurata, kuinka vapaaehtoispohjalta toimivat jaksavat jokapäiväisten kiireidensä keskellä innoissaan ideoida seuran asioita. Tämä onkin parasta seuratoiminnassa, saada olla samanhenkisten ihmisten kanssa tekemässä jotain yhteistä, olla osana Tarmon henkeä. Suuret kiitokset koko 80-vuotisjuhlavuoden duuniporukalle! Hyvää 80-vuotisjuhlavuotta Tarmolle! Terveisin Laura Kakkola Tahto on voiton avain Helsingin Tarmon judojaosto Chikara (1963) on yksi Suomen vanhimmista judoseuroista. Vaikka Chikara on profiloitunut juniori- ja kilpatoimintaan, löytyy seurasta jokaiselle sopivan tasoisia harjoitusryhmiä lapsista senioreihin ja kuntoilijoista kilpailijoihin. Kuva: Tatu Hiltunen HELSINGIN TARMO 11 Peruskurssilta pohja harrastukselle Judoharrastuksen aloittaminen vaatii kolmen kuukauden mittaisen peruskurssin suorittamista. Chikaran 7-15-vuotiaiden peruskursseja on lähes 30 vuoden ajan vetänyt joka syksy ja kevät Christer Lindqvist. P eruskurssilla opitaan judon perusteet, jotta harrastusta on turvallista jatkaa eteenpäin. Tarmon Chikara tarjoaa peruskursseja joka syksy ja kevät. Peruskurssi kestää kolme kuukautta ja harjoituksia on kahdesti viikossa. Peruskurssille osallistujalta vaaditaan ainoastaan judopuku ja valkoinen vyö, ensimmäiset kerrat voi käydä kokeilemassa verkkareissa. Kun peruskurssi on takana, voi harrastusta jatkaa niin pitkään kun intoa riittää. ” Lajin luonne on muuttunut vuosikymmenten aikana melkoisesti. Judo sopii kaikenlaisille ja kaikenikäisille ihmisille. - Peruskursseille tulee monennäköistä, -kokoista ja -ikäistä ihmistä. Lasten ja nuorten peruskurssilla ohjaaminen perustuu enemmän näyttämiseen kuin puhumiseen. Lajin luonne on muuttunut vuosikymmenten aikana melkoisesti. Kun Lindqvist suoritti oman keltaisen vyönsä, tunneilla oltiin hiljaa, eikä edes juomataukoja pidetty. Nyt tunneilla on hieman vapaampaa. Mutta kun ohjaaja puhuu, ollaan hiljaa. Pieni pölinä ei haittaa, mutta itsensä 12 HELSINGIN TARMO täytyy hillitä. Judon perusperiaatteisiin kuuluu, että se joka jo osaa, opettaa muita. Toista ihmistä tulee kunnioittaa Judo on kontaktilaji, jossa kosketetaan toista ihmistä. Monille ihmisille, niin lapsille kuin aikuisille, tämä voi olla uutta ja vaatia totuttelua. Judo vaatii myös toisen ihmisen kunnioittamista. Vastapuolelle kumarretaan harjoitusten aikana useaan otteeseen. Harjoituksiin tullaan puhtaana, kynnet leikattuna lyhyiksi ja ennen harjoituksia jalat pestään puhtaiksi. Näin vältytään vahingoilta ja kaikkien on mukavampi harjoitella lajissa, jossa ollaan hyvin lähellä toista ja joskus jopa kasvot kiinni lattiassa. ” Judon aloittajalla on oikeus käyttää valkoista vyötä. Harjoittelun edetessä alle 15-vuotiaille harrastajille järjestetään natsakokeita, joissa on mahdollisuus ansaita vyöhön natsoja. Yli 15-vuotiaat eivät käytä natsoja vyössään, mikä tarkoittaa, että heille saa tehdä kuristuksia ja käsilukkoja. Kun vyössä on kaksi natsaa, voi osallistua seuraavan tason vyökokeeseen. Valvotun taso- eli vyökokeen läpäisemällä judoka eli lajin harrastaja voi nostaa vyöarvoaan. Vyöarvon nostaminen vaatii ahkeraa harjoittelua ja edistymistä. Judon vyöarvoja oat valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta. ● Judo on kontaktilaji, jossa kosketetaan toista ihmistä. Chikara on tunnettu kilpaseura nä, Chikarassa melko nopeasti jo muksujudon jälkeen, kun ukemit opittu ja lapsella on halu lähteä kilpailuihin. Lasten ja nuorten kilpailusäännöt poikkeavat hieman aikuisten kilpailuista muun muassa otteluajan suhteen, myös käsilukot ja kuristukset ovat kiellettyjä. Kaikista judokoista ei tule huippukilpailijoita, mutta jokaisen judokan olisi hyvä käydä edes kerran elämässään kilpatatamilla kokeilemassa, miltä kilpaileminen tuntuu. Chikara panostaa vahvasti nuorten judokoiden tavoitteelliseen valmennukseen ja kilpailuihin. Seura mahdollistaa nuorten osallistumisen mahdollisimman moniin hyviin turnauksiin ja valmennusleireihin. Kilpailuissa menestyminen edellyttää judokalta monia eri ominaisuuksia, joita ei voi saavuttaa ilman kovaa harjoittelua niin tatamilla kuin sen ulkopuolellakin. Ottelemaan voi oppia vain ottelemalla ja ottelun voittamaan tekniikan ja taktiikan yhteensovittamisella, mutta menestymiseen tarvitaan ennen kaikkea halua. ● Kuvat: Tatu Hiltunen ” Judossa kilpaileminen voidaan aloittaa hyvin pienenä. Judon kehittäneen japanilaisen Jigoro Kanon yksi kolmesta harjoittelumotiivien perusteesta oli, että judon harjoittaja tulisi taitavaksi kilpailuissa, ja Kano painottikin sääntöjen puitteissa käytävien judokilpailujen (shiai) merkitystä. C hikaralaiset ovat kautta historian ansioituneet kilpatatameilla. Chikara on yksi maamme menestyneimmistä judoseuroista SM-tasolla, ja myös kansainvälisiä huippuja on kilpaillut seuran riveissä. Tällä hetkellä pienet juniorit kilpailevat aktiivisesti ja menestyksekkäästi, samoin kuin iskukykyinen joukko B- ja Aikäisiä nuoria, jotka kuuluvat maamme parhaimmistoon. Myös aikuiset nappaavat vuosittain mitaleita SM-kisoista. Viime vuosina ovat kunnostautuneet erityisesti Chikaran aktiiviset veteraanit, jotka ovat menestyneet mainiosti EM- ja MM-tasolla. Chikaran Juha Salosen nimissä on edelleen kaikkien aikojen paras kansainvälinen kisamenestys. Juhalla on MM-pronssin ja Euroopan mestaruuden lisäksi tukku Suomen mestaruuksia ja hyviä arvokisasijoituksia vuosien varrelta. Judossa kilpaileminen voidaan aloittaa hyvin piene- HELSINGIN TARMO 13 Helsinki Judo Campin tatamilla vieraili kansainvälisiä vieraita Helsingin Tarmon judokat yhdessä Meidokanin kanssa järjestivät ensimmäisen kansainvälisen Helsinki Judo Campin Suomenlinnassa 1995. Vuosien ajan leirin järjestelyt pysyivät Chikaralla, ja kansainvälisistä vierailijoista vastasi maailmalla menestynyt judoka Juha Salonen. E nsimmäisellä leirillä oli noin 450 kävijää, mutta määrä vakiintui seuraavina vuosina 250 kävijään. Vakiopaikka löytyi Ruskeasuon Urheiluhallilta ja ajankohta elokuun alusta. Ohjelma rakennettiin hyvin paljon kilpailijoiden ehdoilla. Ensimmäisen leirin päävalmentajana toimi japanilainen maailmanmestari Sumio Endo. Valmentajat tulivat aina ulkomailta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taso pysyi kovana, sillä lähes kaikilla päävalmentajilla on ollut meriitteinä arvokisavoittoja tai vähintään menestystä kovissa kansainvälisissä mittelöissä. Ainoana naisena miehiseen valmentajakaartiin kiilasi vuonna 2003 italialainen moninkertainen arvokisavoittaja Emanuela Pierantozzi. Viisipäiväinen leiri tarjosi omat pakettinsa sekä junnuille että aikuisille. Molempien ohjelmassa oli päivittäin kaksi tekniikkatreeniä ja aikuisille lisäksi randoriosuus. Mukana oli säännöllisesti myös joukkueita ulkomailta, Venäjältä, Latviasta, Liettuasta ja Virosta. - Judossa on perinne, että kilpailijat käyvät paljon ulkomailla leireillä. Isojen kisojen jälkeen on aina leirejä, joihin osallistuu eri maiden judokoja. Nykyisin Suomessa on noin kuudesta kahdeksaan leiriä kesässä ja jokaiseen riittää osallistujia, kertoo Juha Salonen. 14 HELSINGIN TARMO Leirin yhtenä tärkeänä tavoitteena oli tarjota suomalaisille kilpajudokoille kovaa harjoitusvastusta. Vaikka leiri kokosikin paikalle runsaasti aktiivisia kilpajudokoita, se oli tarkoitettu kaikille judon harrastajille. Leiri tarjosi myös mahdollisuuden tavata muita judokoita ja kokeilla treenaamista myös muiden kuin tuttujen seurakavereiden kanssa. Leiri järjestetään nyt toisella tavoin Aikaisempina vuosina Helsinki Judo Campin huipennuksena leirin yhteydessä järjestettiin Max Jensen Memorial Cup, mutta vuodesta 2007 lähtien se on järjestetty erillisenä tapahtumana. Max Jensen Memorial Cupissa kisataan epävirallisesta avoimen luokan Suomen mestaruudesta. Kutsu- ” kilpailuna järjestettävä kisa tarjoaa yleisölle vaihderikkaita ja yllätyksellisiä judomatseja. Vuonna 2006 Max Jensen järjestettiin ensimmäisen kerran myös naisille. Kilpailua ei toistaiseksi järjestetä enää joka vuosi. Helsinki Judo Campin järjestämisvastuun on vuonna 2011 vastaanottanut judoseura Meidokan. - Hiljalleen tekijäväki on Chikarasta tippunut ja järjestelyt olivat vuosi vuodelta hankalampi toteuttaa. Helsingissä koulumajoituksiin ei suhtauduta kovin myönteisesti ja monen sadan hengen majoittaminen maksullisessa paikassa nostaisi leirin kustannukset tarkoituksettoman korkeiksi. Siksi teimme toistaiseksi päätöksen, että luovutamme järjestämisvastuun pois, Salonen kertoo. ● Kuva: Tatu Hiltunen Leirin yhtenä tärkeänä tavoitteena oli tarjota suomalaisille kilpajudokoille kovaa harjoitusvastusta. ” Judo oli opettanut sitkeyttä. ronsa. Viimein ovet aukenivat opiskelemaan. Urheilun ehdoilla opiskelu kesti puolet pidempään kuin normaalisti. Puhdasta kilpaurheilua 35 vuotta tatamilla Kun Salonen vuonna 1976 aloitti judoharrastuksen veljensä innoittamana, oli alusta asti selvää, että kilpailemaan täytyi päästä. Se kannatti. Juha Salonen on yksi Suomen menestyneimpiä judokoita. M enin veljen kanssa Tarmon treeneihin. Noin 8 kuukauden treenamisen jälkeen osallistuin ensimmäisiin kilpailuihin. Turpaan tuli, mutta siitä vain sisuunnuin. Parin vuoden sisällä judo vei miehen mennessään. Vuonna 1978 elämä ja treenaaminen alkoi pyöriä judon ehdoilla. Salonen edistyi lajissaan hurjaa vauhtia ja suoritti vyöt nopeasti. Neljä vuotta ensimmäisestä astumisesta tatamille Salonen suoritti mustan vyön vyökokeen. Nuoruus hujahti judon ehdoilla. Arkadianmäellä Salonen kävi lukiota pitkän matematiikan valinneena. Hän oli saanut koulusta vapaaksi tiistai-, keskiviikko- ja perjantaiaamupäivät judon harjoittelua varten. Juuri noina aikoina olisi ollut myös matematiikan tunnit. Salonen tipahti pian opetusvauhdista ja sai vanhemmiltaan luvan keskeyttää opinnot. - Treenasin ja kilpailin koko ajan aikuisikään asti. Lopulta aloin miettiä, että pitäisi elämässä varmasti tehdä muutakin. Yritin treenaamisen ohella päästä opiskelemaan fysioterapeutiksi, mutta päästötodistuksen heikot arvosanat estivät homman. Judo oli opettanut sitkeyttä ja Salonen kävi korottamassa nume- Vaikka judo on itäimainen taistelulaji, on Salonen pitänyt sitä omalla kohdallaan puhtaana kilpaurheiluna ilman henkistä puolta. - Kilpaurheilijana on tullut nähtyä maailmaa ja olen päässyt tutustumaan erilaisiin ihmisiin. Tottakai osaan arvostaa moniarvoisuutta, mutta en koe sen olevan judon ansiota. Jokainen, joka matkustaa, voi kokea samoin. Yksi hienoimpia hetkiä oli 1980-luvulla Sendaissa, joka sittemmin jäi tsunamin alle, kun olimme monta kuukautta ainoina valkoisina alueella. Salosen kilpaura päättyi Barcelonan olympialaisiin vuonna 1992. Kilpauran jälkeen hän toimi judoliiton päävalmentajana kymmenen vuotta. Päävalmentaja hän ryhtyi pääasiassa siksi, että pääsisi jälleen matkustamaan. Hän oli joukkueensa mukana muun muassa olympialaisissa Atlantassa vuonna 1996 ja Sydneyssa vuonna 2000. Päävalmennusuran jälkeen Salonen on edelleen toiminut Chikaran puuhamiehenä. ● Juha ”Pupu” Salosen meriittilista 1979 EM-kilpailu, 3. sija, Skotlanti, Edinbugh 1980 Nuorten EM-kilpailu, 3. sija, Portugali, Lissabon 1981 EM-kilpailu, 3. sija, Hollanti, Maastrich 1983 EM-kilpailu, 3. sija, Ranska, Pariisi 1985 EM-kilpailu, 3. sija, Norja, Hamar 1989 EM-kilpailu, 1. sija, Suomi, Helsinki 1991 MM-kilpailu, 5. sija, Espanja, Barcelona + 9 Suomen mestaruutta Joukkuesuomenmestaruus British Judo Openin voitto Olympialaisedustukset: Los Angelesissa 1984, Soulissa 1988 (7. sija) ja Barcelonassa 1992. HELSINGIN TARMO 15 Nyrkkeilyssä tuntuvaa treeniä kaikille Tarmon nyrkkeilyssä treenaavat sekä kilpailijat että harrastajat. Kilpanyrkkeilyurasta haaveilevalle on tarjota reitti, joka etenee snadien ja nyrkkeilykoulun kautta Akatemiaan ja Teamiin. Kunnon takia nyrkkeileville on kaksi ryhmää: nyrkkeilykoulu ja kuntonyrkkeily. Tarmon nyrkkeilyharjoitukset sopivat kaikille kamppailulajeista ja erityisesti nyrkkeilystä kiinnostuneille, jotka haluavat itselleen haasteellisen ja antoisan liikuntaharrastuksen. 16 HELSINGIN TARMO Snadeissa opitaan nyrkkeilyä leikin avulla 7–12-vuotiaat tytöt ja pojat voivat aloittaa nyrkkeilyharrastuksen Tarmon Snadit Boxingissa. Harjoitukset koostuvat monipuolisista nyrkkeilyharjoitteista sekä liikunnallisista leikeistä. Mukaan voivat tulla sekä ensikertalaiset että lajia harrastaneet. Pääpaino on liikunnallisissa harjoitteissa ja mukavassa, mutta kurinalaisessa yhdessä olossa. 12 -vuotias Veerti Kopponen on harrastanut nyrkkeilyä Snadeissa kolme vuotta. Veertin isä Mika Kopponen on nuorena itse kilpaillut Helsingin Voimailijoiden edustusasussa. Kuultuaan isänsä taustasta Veerti halusi nähdä ja kokeilla itse millaisesta lajista on kyse. Ja tulla paremmaksi kuin isänsä. Veerti jäi treenaamaan ja isä alkoi ensimmäisen vuoden jälkeen ohja- ta koko ryhmää. Snadien harjoituksissa opetellaan nyrkkeilyä leikin avulla. Välillä kuljetaan hanskaa, toisinaan pompotellaan tennispalloja. Isä Kopponen kertoo, että Veertillä olisi paljon ideoita harjoituksiin. Mutta miltä pojasta tuntuu, kun oma isä ohjaa? - Isä nautti, kun se saa pompotella, Veerti nauraa ja jatkaa, että on kiva, kun isä kannustaa ja rohkaisee ja on tukena kisamatkoilla. Veerti kilpailee jo D-junioreissa. Kisamatkat ovatkin pojan mielestä parasta. Isäkin lähtee mielellään mukaan. - On kiva katsoa, kun oma poika on kehässä. Veerti on tekninen ja liikkuva nyrkkeilijä. Mika Kopponen suosittelee aloittamaan nyrkkeilyn 89-vuotiaana. 7-vuotias on usein vielä vähän liian nuori. Millaisia ominaisuuksia hyvällä nyrkkeilijällä on? - Sellainen pärjää, joka tykkää ja jaksaa käydä treeneissä, eikä suutu pienistä. Pitää olla itsehillintää, eikä saa suuttua matseissa osumista, kiteyttää Veerti, joka haaveilee Euroopan ja maailman mestaruuksista. Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuskin riittäisi. ● Miten mukaan harjoittelemaan? Snadit Boxing Sturenkatu 27 Harjoitukset: 10.9.-17.12.2011, ke klo 17-18 ja la klo 11-12 Huom.! 8.10. ei treenejä. Hinta: 80 €/syksy Lisätietoja: Mika Kopponen, [email protected] ” Pitää olla itsehillintää, eikä saa suuttua matseissa osumista Kuva: Tatu Hiltunen HELSINGIN TARMO 17 Nyrkkeilykoulusta haastatetta harrastukseen ” Nyrkkeilykoulussa sekä nyrkkeilykoulun jatkoryhmässä opetetaan nyrkkeilyn perusteet junioreille ja aikuisille. Lisäksi tehdään otteluun valmentavia harjoituksia, kuten varjonyrkkeilyä ja paritekniikkaa. Nyrkkeilykoulun jatkoryhmässä harjoittelija voi halutessaan osallistua myös ottelu- eli sparriharjoituksiin. J atkoryhmä on tarkoitettu lajin harrastajille, jotka hallitsevat nyrkkeilyn perusteet. Mukana on muun muassa junioreina nyrkkeilleitä, jotka haluavat aloittaa vanhan harrastuksen uudestaan, sekä niitä, jotka ovat aloittaneet uuden harrastuksen nyrkkeilykoulussa ja haluavat jatkaa sitä. Jatkoryhmässä nyrkkeilyharras- Treenien myötä myös yläselän kivut ovat hävinneet. tusta voi jatkaa niin pitkään kuin haluaa, vaikka ei olisikaan kiinnostunut ottelemisesta. Teknisesti vaativa laji tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita ja pitää kunnon korkealla. Nyrkkeilykoulu sopii myös perheille tai isä/äiti-junnu-yhteisharjoituksiksi. Tarmossa nyrkkeilykouluryhmien keski-ikä onkin hieman alempi kuin esimerkiksi kuntonyrkkeilyryhmissä. 23-vuotias Jenna tuli Tarmon nyrkkeilykouluun 1,5 vuotta sitten, koska kaipasi yliopiston kuntonyrkkeilyryhmän jälkeen lisää haastetta treenaamiseen, halusi oppia uutta ja katsoa kuinka pitkälle kantti kestää. Parasta nyrkkeilyssä on Jennan mielestä se, että mieli on puhdas ja tyhjä treenien jälkeen. - Parasta Tarmon salilla on, että kenenkään ei tarvitse sievistellä. Ilmapiiri on hyvä ja rento, mutta kaikki tekevät kuitenkin paljon. Tänne on mukava ja helppo tulla, kun kukaan ei katso nenänvartta pitkin. Jenna haluaa kasvattaa kuntoaan, oppia nyrkkeilyn jalkatyöskentelyn ja katsoa, uskaltaisiko kisaamaan asti. Etenemällä lajissa hän haastaa itseään ja asettaa elämälleen tavoitteita. Kaikilla ei ole ihan yhtä kunnianhimoiset tavoitteet. Monille riittää kunnon kohottaminen ja tekniikan opettelu. Niin myös 31-vuotiaalle Antille. Antti on harrastanut kaksi vuotta nyrkkeilyä. Ensin hän osallistui nyrkeilykoulun alkeisryhmän harjoituksiin ja on sittemmin siirtynyt jatkoryhmään. Tennistä pelaava Antti pitää nyrkkeilyä hyvänä kunnon kohottajan ja lihaskunnon ylläpitäjänä. Treenien myötä myös yläselän kivut ovat hävinneet. ● Miten mukaan harjoittelemaan? Nyrkkeilykoulu Sturenkatu 27 Harjoitukset: 5.9.–16.12.2011, ma klo 17-18 ja pe klo 17.30–18.30 Hinta: 80 €/syksy Lisätietoja: Markku Aalto, [email protected] Nyrkkeilykoulun jatkoryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 5.9.–16.12.2011, ma klo 18-19.30 ja pe klo 18.30–20.00 Hinta: 95 €/syksy Lisätietoja: Markku Aalto, [email protected] 18 HELSINGIN TARMO Kuntonyrkkeily kehittää koko kehoa Kuntonyrkkeily on monipuolinen kuntoilumuoto, joka kuormittaa koko liikuntaelimistöä. Näkyvin ero kilpanyrkkeilyyn on, että harrastaminen ei tähtää ottelemiseen. Muuten lajissa sovelletaan hyvin pitkälle kilpanyrkkeilijöiden harjoitteita. Kuntonyrkkeily sopii niille, joita kiehtoo nyrkkeilyn vaativa tekniikka, mutta kehä ei houkuttele. T armon kuntonyrkkeilyllä on pitkät perinteet. Koska Tarmo on nyrkkeilyseura, myös kuntonyrkkeilyharjoituksissa kiinnitetään huomio nyrkkeilytekniikan opettamiseen. Kuntonyrkkeilyn alkeissa opitaan nyrkkeilytekniikan perusteet, jolloin harjoituksista saa tehon ja ilon irti. Kuntonyrkkeilyn jatkoryhmässä jatketaan syventymistä lajin tekniikkaan. Myös naisille on oma kuntonyrkkeilyryhmä. Teknisten harjoitteiden lisäksi kuntonyrkkeily on nimensä mukaisesti aina myös kuntoilua: rankkoja lihaskuntoharjoituksia ja sykkeen pitämistä korkealla. Kuntonyrkkeily sopii kaikille ikään, kokoon, sukupuoleen ja kuntoon katsomatta. 29-vuotias Jaakko aloitti kuntonyrkkeilyn vuoden 2011 alussa. Jaakko oli ehtinyt kokeilla muita kamppailulajeja, mutta nyrkkeilyssä kiinnosti rehellisyys. ” Myös naisille on oma kuntonyrkkeilyryhmä. - Pidän siitä, että tämä ei ole varusteilla pelleilyä, eikä tähän kuulu vöitä ynnä muuta, mitä muissa lajeissa on. Tämä on rankkaa treeniä, mutta tulee hyvä olo, kun saa raataa ja kärsiä. Parasta on treenata kunnolla ja opetella tekniikkaa. On hyvä, etteivät treenit ole pelkkää jumppailua. Samaan aikaan Jaakon kanssa kuntonyrkkeilyn alkeisryhmässä nisin mesta. Olen harrastunut myös voimanostoa, jossa on sama periaate. Jos haluaa tulosta, pitää osata tehdä oikein. Oikein tekemällä pääsee myös vähemmällä. Karista kuntonyrkkeilyssä on parasta koko kropan treeni ja lajin monipuolisuus: tekniikka, voima ja nopeus. Yksinään mikään ei riitä. Kari suositteleekin lajia kaikenlaisil- ” Kuntonyrkkeilyn alkeissa opitaan nyrkkeilytekniikan perusteet, jolloin harjoituksista saa tehon ja ilon irti. aloittanut 27-vuotias Teemu arvostaa lajin monipuolisuutta. Hän etsi talvella vaihtoehtoa salilla käymiseen ja kaipasi tehokasta ohjattua liikuntaa, myös kehonhallinta kiinnosti. Teemu toivoo oppivasta tekniikkaa sen verran, että alkaisi saada harjoituksista maksimitehon irti. Tekniikan tärkeyttä painottaa myös 12 vuotta Tarmossa kuntonyrkkeillyt 50-vuotias Kari. - Aikanaan Tarmo oli ehdoton valinta, koska tämä oli nyrkkeilytek- le ja kaikenikäisille ihmisille. - Perustekniikan oppii nopeasti, eikä tässä tartte vääntyä eri asentoihin. Jos tekee täällä hommat kunnolla, niin ei tarvitse katsoa mitä syö. Salilla en itse tekisi niin täysillä kuin täällä, jossa piiskataan tekemään. Parasta Tarmossa onkin se, että tämä ei ole mikään aerobic-sali, vaan Tarmo on Tarmo. Hieltä haiseva, sopiva paikka. ● Miten mukaan harjoittelemaan? Kuntonyrkkeilyn alkeisryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 7.9.-17.12.2011, ke klo 19-20.15 ja la klo 12-13.45 Hinta: 105 €/syksy Lisätietoja: Aliisa Kuokkanen, [email protected] Kuntonyrkkeilyn jatkoryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 6.9.-15.12.2011, ti ja to klo 18.30-20 Hinta: 105 €/syksy Lisätietoja: Virve Riikonen, [email protected] Naisten kuntonyrkkeilyryhmä Sturenkatu 27 Harjoitukset: 10.9.-17.12.2011, la klo 14-15.30 Hinta: 80 €/syksy Lisätietoja: Terhi Kiintola, [email protected] HELSINGIN TARMO 19 Akatemiassa harjoitellaan Teamin kilpailijaksi Kilpanyrkkeilystä kiinnostuneet nuoret voivat jatkaa harjoittelua Akatemiassa, joka on kilpailijoiksi aikovien treeniryhmä. Teamiin eli kilpavalmennusryhmään siirrytään, kun ensimmäinen ottelu on takana. Teamissa valmennetaan kilpailevia tarmolaisia, sekä junioreja että aikuisia. Akatemia ja Team sekä junnut ja aikuiset treenaavat yhdessä ja näin oppivat myös toisiltaan. 16 -vuotias Julia Ussik aloitti nyrkkeilyn harrastamisen Tarmossa 2,5 vuotta sitten. Aluksi hän ajatteli harjoitella nyrkkeily itsepuolustuslajina, mutta vuoden nyrkkeilykoulun jälkeen Juliaa kysyttiin mukaan kilpailijaksi aikovien Akatemiaan. Julia haluaa päästä nyrkkeilijänä niin pitkälle kuin mahdollista. Ensimmäinen kerta kehässä jännitti, mutta nyt jännitys on helpottanut. 20 HELSINGIN TARMO Tavoitteena on voittaa kaikki ne vastustajat, joille hän on tähän mennessä hävinnyt. Nyrkkeilyn ohella hän toivoo ehtivänsä puuhastella kavereiden kanssa. Pidemmällä aikavälillä ” Julia haluaa kilpailla lisää ja pärjätä myös ulkomailla. Toisinaan Julia joutuu kuuntelemaan ihmettelyä, miksi nuori tyttö nyrkkeilee. - Kyllä kaikki lopulta hyväksyy tämän harrastuksen. Tämä on vähän jännä laji, jota ei ihan kaikki harrasta. Tästä tulee myös hyvä kunto. Tykkään myös meidän kilpailuporukasta, sen yhteishengestä. Se on kuin yksi iso perhe. Julia ei ole tyttönä harvinainen näky Tarmon nyrkkeilysalilla. Kaksi viidesosaa kaikista Tarmon nyrkkeilyharrastajista on naisia. Julia suosittelee kilpanyrkkeilyä sellaisille, jotka uskaltavat kilpailla Urheilijalta vaaditaan paljon voitontahtoa, mutta myös kärsivällisyyttä ja tahtoa tehdä paljon töitä menestymisen eteen. ” Tavoitteena on voittaa kaikki ne vastustajat, joille hän on tähän mennessä hävinnyt. ja pitävät siitä. Urheilijalta vaaditaan paljon voitontahtoa, mutta myös kärsivällisyyttä ja tahtoa tehdä paljon töitä menestymisen eteen. Tarmolla on tällä hetkellä yhä kasvava nuorten kilpanyrkkeilijöiden ryhmä, josta on jo noussut menestyjiä. Sanna-Kaisa Luja piti itsellään Suomen mestaruutta vuodet 20072010 ja vuonna 2011 oli jaetulla kolmannella sijalla. Vuonna 2010 Joonas Tuoma voitti TUL:n mestaruuden ja SM-hopeaa. Tarmon nyrkkeilykilpailijoiden valmennuspäällikkönä toimii Marko “Smede” Metz. ● Kuva: Tatu Hiltunen Tarmon SM-mitalistit nyrkkeilyssä 2000-luvulla Suomen ensimmäiset nyrkkeilymestaruuskilpailut järjestettiin 1923. Tarmolle ensimmäinen SM-mitali heltisi 1941. Mitaleita on tullut myös 2000-luvulla. 2002: Mika Andersson 1. sija 91 kg 2007: Sanna-Kaisa Luja 1. sija 48 kg 2008: Sanna-Kaisa Luja 1. sija 48 kg 2009: Sanna-Kaisa Luja 1. sija 48 kg 2010: Sanna-Kaisa Luja 1. sija 48 kg, Joonas Tuoma 2. sija 60 kg 2011: Sanna-Kaisa Luja 3. sija 48 kg Miten mukaan harjoittelemaan? Akatemia ja Team Sturenkatu 27 Harjoitukset: ma klo 15-17, ti klo 17-18.30, ke klo 18-19, to klo 17-18.30 ja la klo 12-14 Hinta: 80 €/syksy Lisätietoja: Marko Metz, [email protected], Harjoittelijat valitaan tason mukaan. HELSINGIN TARMO 21 Vahva sluggeri Yrjänä Luja - kaatoi tai kaatui kehässä Isäni Yrjänä Lujan nyrkkeily alkoi, kun “Valkan Gentleman” Hannes Koivunen kiinnitti huomiota voimakkaaseen ja monia lajeja kokeilleeseen Ykään ja vei tämän Tarmon nyrkkeilytreeneihin Työväentalolle - jonka rakentajista yksi oli Ykän faija Erkki Luja, ammatiltaan puolueen agitaattori ja talon valmistuttua sen käyttäjä, joka usein totesi “Juttutuvassa sanottiin, että...” N ythän niin isoisäni kuin isäni pyörivät haudoissaan kuin tammukka pärekorissa Työväenyhdistyksen lempattua urheiluseuransa Tarmon Työväentalolta epävarmoihin olosuhteisiin taloon, joka on myytävänä. Etenkin, kun muistaa Tarmon panoksen yhtenä HTY: n suurimmista jäsenyhdistyksistä, kun talon omistuksesta kamppailtiin demarien ja kommarien välillä. Taloudellisesti Tarmo tuki HTY:tä merkittävästi 70-luvulla, kun HTY oli konkurssin partaalla erotettuaan laittomasti HTY:n ravintoloiden pääluottamusmies Timo Vartiaisen ja jonka seurauksena työväenliikkeen järjestöt boikotoivat taloa. Samoihin aikoihin porvarit saivat HTY:n ravintolat liikevaihtoveron piiriin ja näistä syistä HTY:n oli lopetettava oma ravintolatoimintansa. Merkittävä syy sille, että kaupunginvaltuusto 10.11.1903 antoi HTY:lle tontin Työväentalon rakentamiseksi oli talolle rakennettava voimistelu- ja urheilutila ryöppyhuoneineen, jotta työläisiä saatiin terveellisen liikuntaharrastuksen pariin usein epäterveellisistä työoloista. Neuvottelujen jälkeen kaupunki antoi tontin Helsingin Työväenyhdistys ry:lle - ei siis esimerkiksi Paasitorni Oy:lle, työväenjärjestöjen kokoontumistiloja varten. Hanskin kanssa Ykä kävi myös Pengerkadun Urheilusaunalla päivinä joina Tarmolla ei ollut nyrkkeilyharjoituksia. Siellä treenasivat ammattilaiset ja amatöörit eri seuroista liittorajojen häiritsemättä. Aikalaistensa mieleen Ykä jäi “kovista skoteista” jotka joskus saivat hämilleen jopa Elis Askin. Samaten Yrjö “Ykä” Piitulainen muisti kovat sparrit faijan 22 HELSINGIN TARMO kanssa. Harri Piitulaisen taas treenatessa come-backiaan varten ankarasti 1970-luvun lopussa sparrasimme Harrin kanssa lähes päivittäin. Kolmannessa polvessa eivät sitten Piitulaiset ja Lujat piesseet toisiaan, vaikka Harrin Jerri-poika lajia harrastikin ja oman Darek-poikani vein salille jo kolmen viikon ikäisenä, että oppisi tien. Darekista ei kuitenkaan knekkaajaa tullut, musiikki vei voiton, vaikka hän sai nimensä Dariusz jos harrastuksesta jää pysyvä muisto. Venla-äiti ei tosin ollut samaa mieltä ja vaati poikaansa lopettamaan nyrkkeilyn. Sehän nyt ei tullut Ykälle mieleenkään. Seuraavakin ottelu päättyi tyrmäyksellä ekassa erässä, mutta se oli Ykä jonka käsi nostettiin ylös voittajana. Vuoteen 1948 mennessä Ykän ottelujen määrä läheni kahtakymmentä ja saldo oli melko erikoinen. Kaikki ottelut olivat - sitä ensimmäistä lukuun ottamatta, päättyneet voitollisesti ja ensimmäisessä erässä joko tyrmäyksellä tai TKO:lla. Vuonna 1948 Ykän ura kuitenkin loppui hänen hävittyään ottelunsa tyrmäyksellä - ensimmäisessä erässä. Ottelun jälkeen Ykä ilmoitti äidilleen, että “sinun mieliksesi lopetan bograamisen” ja siirtyi painonnoston pariin. Siinä Ykä saavutti alokasmestaruuden 1950 ja SM:n 1951 - 53. Hopeaa 1954, 56, 57, 59 ja pronssia 58. TUL:n ” Taktiikka oli sama kuin kaikissa tulevissakin otteluissa, kimppuun kuin sika limppuun! Michalczewskin mukaan ja kaikille neljälle skidilleni Työväentalo ja Tarmon Sali tutuksi tulikin, vaikka eivät kilpailemaan alkaneetkaan. Veljeni Erkin Sanna-Kaisa tytär sentään innostui lajista ja on voittanut jo neljä SM kultaa, mutta ei onneksi ole sparraillut Jerrin kanssa. Vaikka suon tyttärillemme sen nautinnon, jonka olemme itse nyrkkeilystä saaneet niin silloin ylitetään raja, jos kundit ja kimmat sparraavat keskenään... Faija otti ekan matsinsa 1945. Taktiikka oli sama kuin kaikissa tulevissakin otteluissa, kimppuun kuin sika limppuun! Ekassa matsissa taktiikka ei purrut. Vastustajan vasen koukku osui ja faija hävisi knokiksella ekassa erässä. Oikean korvan tärykalvo halkesi ja faijasta tuntui muutaman päivän siltä kuin olisi kulkenut vinossa. Seurauksena oli myös kuulovamma, mutta sehän kuulemma oli hyvä, mestaruus 1951, 52 ja 54. EM-kisoissa 1956 kuudes, PM kisoissa 1951 pronssi ja 1953 hopea. Maaotteluja oli 5 ja Ykälle myönnettiin TUL:n kultainen ansiomerkki n:o 266. Karsintakilpailut Helsingin olympialaisiin Ykä voitti kolmesti, mutta TUL:n miestä ei kisoihin haluttu joten Ykää ei valittu. Ykä tosin sittemmin pääsi Helsingin olympialaisiin. Järjestysmieheksi. Näihin olympialaisiin liittyy Ykän osalta sellainenkin tapahtuma, että hän on viimeinen urheilija joka tässä maassa sai potkut työpaikastaan siksi, että oli TUL:n urheilija. Hän oli tuolloin autonasentajana Fordilla ja osallistui esimiehensä luvalla TUL:n olympialeirille Pajulahdessa. Sinne hän sai tiedon potkuistaan syynä osallistuminen leirille. Värikäs poliitikko Penna Tervo - jota epäillään sen ratkaisevan äänen antamisesta Urho Kekkoselle 1956, vieraili olympialeirillä ja kuuli tapahtumas- “ Isi on kova poika nostamaan! ta. Loppuviikolla hän soitti Ykälle Pajulahteen ja ilmoitti, että tämä voi mennä maanantaina normaalisti duuniin. Ykä meni ja hänet kutsuttiin Fordin pääjohtajan luokse. Tämä totesi, että ymmärtäähän Luja, että kyseessä oli pelkkä väärinkäsitys. Luja ymmärsi ja työt jatkuivat... Vuonna 1956 oli Messuhallissa (nyk. Töölön kisahalli) painonnostokilpailut. Sinikka-tätini kertoo, että istuin hänen sylissään ja tuli Ykän vuoro nostaa. Suoritus epäonnistui täydellisesti ja puntit kolisivat äänekkäästi lattiaan. Syvä hiljaisuus täytti hallin, kunnes kuuluivat yksittäiset aplodit ja kirkas pojan ääni totesi: “Isi on kova poika nostamaan!” Aloitin siis Messuhallin naurattamisen jo kovin nuorena. Ekin ja mun matseja faija ei tullu enää tsiigaamaan erään synkän viikonlopun jälkeen. Eki bögräs perjantaina Kisahallissa jugoslavialaiselle ja mä otin HV:n skaboissa matsin Tapani Virtasen kanssa ja kävin kahdesti kanveesissa – ekalla kertaa lensin jopa köysien välistä katsomon puolelle, mutta kehätuomari hämmentyi niin, että ehdin ajoissa takaisin kehään. Voitin kyllä ottelun, mutta faijalle tuo viikonloppu oli viimeinen jolloin hän kävi meidän matsejamme katsomassa. ● Elokuvissamme on aina onnellinen loppu www.aikuistenlelukauppa.fi 5. linja 7, 00530 Helsinki Puh./fax 09-760 660 Teksti: Kimmo Luja N Ä V Ä Ä M TYRNOPEAA JA A T S A K U D LAA OINTIMARKKIN VIESTINNÄN A O T N A T O TU LSB ei heitä pyyhettä kehään isommankaan haasteen edessä... vaan painaa täydet 12 erää hyvällä tarmolla HELSINGIN TARMO 23 Yksi Tarmon ensimmäisistä kuntonyrkkeilijöistä Ensimmäiset Tarmon kuntonyrkkeilykurssit järjestettiin 1990-luvun puolivälissä Byggan kellaritiloissa. Miia Savela asteli ensimmäisen kerran rappuset alas Tarmon treeneihin vuoden 1996 lopussa. M uistan sen fiiliksen, kun portaikkoon kuului säkkien pauke ja edessä oli punainen rautaovi. Ensimmäinen ajatus oli, että täällä tehdään jotain syntistä. Kun ovi aukesi, hikinen kuuma ilma iski seinänä vastaan. Savela oli astumassa 20 senttiä korkean kynnyksen yli, kun Ilmo Lindqvist huusi säkkejä hakkaaville ” Seuratoiminta on talkootyötä. miehenaluille: ”Lätinää pojat! Kyllä teistä vielä miehiä tulee”. Savela ajatteli, että ei enää ikinä tule tällaiseen paikkaan. Tuohon aikaan nyrkkeilykellarissa ei ollut ikkunan ikkunaa tai ilmastointia, miehillä ja naisilla oli yhteinen pukuhuone, wc- ja suihkutila. Nyrkkeilysali oli rakennettu talkoovoimin kellariin, jonne ei kadulta voinut niin vain eksyä. Treenit kuluivat nopeasti ja venyttelyn aikana Savela jo ajatteli, että vau! - En ollut aiemmin ollut liikunnallinen, mutta silloin tuntui, että haluan ja tarvitsen elämään ravintolatyön lisäksi muutakin sisältöä. Kuntonyrkkeilystä löytyi oma laji. Jäin siihen ensikokemalta koukkuun. Kuntonyrkkeilyharrastus jatkui ja pian Savela lähti kuntonyrkkeilyohjaajakoulutukseen. Vuonna 1997 Savela veti ensimmäiset treenit. Muita ohjaajia olivat jo tuolloin Martti 24 HELSINGIN TARMO Kuokkanen, Markku ”Taave” Aalto, Tiina Tuovinen ja Ilmo Lindqvist. Kymmenen vuoden ajan Savela toimi Tarmossa aktiivisesti ohjaajana, nyrkkeilyjaoston sihteerinä ja yhden kauden johtokunnan jäsenenä. Sitten keho alkoi laittaa vastaan ja lajin vaihto oli edessä. Tarmon voimanoston puolelta löytyi sopivaa liikuntaa ja myös kahvakuulailu on nykyisin osa viikottaista liikuntaohjelmaa. ” Niin kauan kuin homma ei maistu työltä, se on hauskaa. Vaarana kuitenkin on, että pienen porukan niskaan kaatuu liian suuria vaatimuksia. Siksi uusia aktiiveja tarvitaan koko ajan lisää. Pienikin apu voi olla toiselle suuri apu. Tarmon kuntonyrkkeilytreeneissä on alusta asti painotettu oikean tekniikan tärkeyttä. Vaikka tarkoitus ei olisikaan koskaan hypätä kehään, Tarmossa on parasta niin sanottu Tarmon henki. Savelan mielestä Tarmossa on parasta niin sanottu Tarmon henki. Jokainen hyväksytään sellaisena kuin on ja jokainen on tervetullut liikkumaan. Jokainen voi treenata itsenäisesti tai muiden kanssa ryhmässä. Jokaisella on omalla tavallaan kotoinen olo. Vuosien varrella seuratoiminnasta on jäänyt myös merkittäviä ihmissuhteita elämään. - Seuratoiminta on talkootyötä. oikealla tekniikalla säästää kehoaan ja kunnon kohottaminen on helpompaa. Kuntonyrkkeilyssä on viehättää se, ettei siinä voi koskaan tulla valmiiksi. Tärkeintä kuitenkin on, että treeneissä viihtyy, tulee hiki ja kunto nousee. Näitä oppeja Miia Savela noudatti itse ohjatessaan ja näillä opeilla myös nykyiset ohjaajat vetävät harjoituksia. ● Hyvä henki löytyi Tarmosta Pekka Haapasalo on tuttu näky Tarmon nyrkkeilysalilla. Miehen rauhallisen olemuksen perusteella saattaa ensinäkemältä olla vaikea uskoa, että kyseessä on pitkän linjan nyrkkeilyvalmentaja. Tarmo tuli Haapasalolle tutuksi jo 1960luvun lopulla. Ensimmäisen kerran hän avasi oven Tarmon salille vuonna 1974, ja sille tielle jäi. A suin Kotkassa ja pelasin lätkää. Kaverit harrastivat painia ja salilla oli samaan aikaan nyrkkeilytreenit. Nyrkkeily vei mennessään noin 14-vuotiaana. Ottelin itse kolmisenkymmentä kilpailua 60-luvun puolivälissä. Tarmo tuli jo silloin tutuksi, kun muutama Kotkan ” niittilinnassa. Ensimmäinen Rockyelokuva oli ilmestynyt ja nyrkkeilykoulu oli huikea menestys. Syksyllä tulijoita oli toista sataa. Hyvä fiilis menestyksestä Nyrkkeilykoulun ohjaamisen ohessa Haapasalo kävi kehittymisen vuoksi Valmentajan pitää itsekin olla valmis oppimaan ja kuuntelemaan. voimailija otteli samaan aikaan Tarmon Ilmo Lindqvistin kanssa. Myöhemmin he muuttivat Helsinkiin ja treenasivat Tarmon salilla. Haapasalokin päätyi työpaikan vuoksi Helsinkiin vuonna 1974. - Tarmoon siirtyminen oli helppoa ja luonnollista, kun tuttujakin täällä jo oli. En itse kilpaillut tuohon aikaan, vaan aloin vetää nyrkkeilykoulua. Haapasalo ja Antti Ukkola aloittivat Tarmon nyrkkeilykoulun vetämisen vuonna 1977, kun tarmolaiset treenasivat vielä Hakaniemessä Gra- muiden ryhmien treeneissä. Tunteja salilla kertyi useita viikossa. Näiden vuosien aikana Haapasalo on pitänyt vain muutaman vuoden taukoa seuratoiminnasta töidensä vuoksi. Valmentajana Haapasalo pyrkii olemaan kuunteleva ja sitoutunut. Perussääntö on, että ensin koulu ja sitten kaikki muu. Hän on myös itse elänyt ohjeidensa mukaan. Omilta valmennettaviltaan hän edellyt- ” tää myös sitoutumista. Kilpaurheilu vaatii melko askeettista harjoittelua ja itsekuria. Valmentajan pitää itsekin olla valmis oppimaan ja kuuntelemaan. Molempien, valmentajan ja urheilijan, täytyy olla sitoutuneita ja heidän välillään täytyy vallita yhteisymmärrys päämäärästä, kun tehdään esimerkiksi valmennussuunnitelmia ja harjoituspäiväkirjoja. Myös nuoren urheilijan vanhempien pitää tukea tavoitteisiin pääsemistä. - Seuratoiminta ottaa paljon aikaa, kun illat kuluvat salilla ja viikonloput kisoissa. Saamapuoli on kuitenkin vahvempi. Tulee hyvä fiilis, kun näkee miten toiset menestyvät. Tällä hetkellä meillä on todella hyviä tyyppejä ja hyvä kisaporukka kasassa. Pysyn mukana ainakin vielä sen aikaa, kun terveys kestää ja näen mihin tämä porukka yltää. Toivon, että heille tulee paljon mestaruuksia. ● Perussääntö on, että ensin koulu ja sitten kaikki muu. HELSINGIN TARMO 25 Tarmon mies Rauta kolisee Tarmon salilla Helsingin Työväentalon Vallilan filiaalissa. Ilmo nousee penkiltä, astelee nyrkkeilysalin puolelle ja katsahtaa salilla hääriviä nyrkkeilijöitä. Virnuilee. E ttä ihmisen pitääkin olla vahva. 90-luvun alussa aloin käydä Tarmon salilla Hakaniemessä. Sali oli silloin ikkunaton tila syvällä Työväentalon uumenissa. Kerran jouduin tahtomattani todistamaan sangen erikoislaatuista tapahtumaa. Ilmo moitti nuorta heppua väärästä treeniasenteesta. - No kun piti mennä tyttöystävän luo, kuulin kaverin selittävän. - Sähän olit toissapäivänä, Ilmo sanoi. - Niin, niin. Mut tää on toinen. - Mitä helvettiä! Onks sulla kaksi tyttöystävää? - On. Ilmo pomppaa keskelle salia. Huutaa niin, että kaikki pysähtyvät. Tulee aivan hiljaista. - Hei kundit! Kuulkaa kaikki! Tämä hemmo väittää, että sillä on kaksi tyttöystävää. Onkohan täällä muita yhtä itseensä kyllästyneitä? ” Terästä koko mies – läpi elämänsä. Siinä puhui salin henki. Terästä koko mies – läpi elämänsä. Ilmo hallitsi Suomessa kevyttä keskisarjaa 1960luvun lopun. Hän voitti Suomen mestaruuden tässä sarjassa kolmasti vuosina 1966-1968. Vuonna 1962 Ilmo oli sijoittunut toiseksi. Seuraavana vuonna hän voitti mestaruuden keskisarjassa. Vuonna 1961 Ilmo oli voittanut nuorten mestaruuden kevyessä keskisarjassa. Aktiiviaikanaan miehelle kertyi kaikkiaan 9 maaotteluedustusta. Tunnustuksena ansioistaan Ilmo sai Suomen Nyrkkeilyliiton (SNL) suurmestarin arvon vuonna 1967. Sittemmin hänelle on myönnetty SNL:n hopeinen ansiomerkki sekä Opetusministeriön tunnustus liikunnan ja urheilun puolesta tehdystä merkittävästä työstä. Nyrkkeilyllä on ollut kautta historian hyvin merkittävä poliittinen ulottuvuus. Suomessa yksi tunnetuimmista esimerkeistä oli Olli Mäen syrjäyttäminen vuonna 1960 Rooman olympialaisista. Ilmo on edustanut koko elämänsä Helsingin Tarmoa. Tarmo oli Työväen Urheiluliiton lippulaiva 1940- ja 1950luvuilla, mutta erotettiin liitosta vuonna 1956 kiivaiden urheilu- ja puoluepoliittisten riitojen vuoksi. Vuonna 1959 perustettiin Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto TUK, jossa Helsingin Tarmolla oli hyvin keskeinen sija. Ilmo oli vahvasti ehdolla Meksikon olympialaisiin 26 HELSINGIN TARMO vuonna 1968. Poliittinen jännite oli erittäin vahva, koska TUL olisi halunnut edustajaksi Jyväskylän Työväen Nyrkkelijöiden Yrjö Sikiön, aikakauden toisen huippunyrkkeilijän. - Kaleva Sampila ilmoitti, että pitää ottaa karsintaottelu Sikiön kanssa. Olin voittanut Sikiön kolmasti peräkkäin lyhyen ajan sisällä ja sanoin, että sen pitäisi riittää. Ei riittänyt. En lähtenyt minä – eikä lähtenyt Sikiökään. Ilmon lopetellessa aktiiviuraansa nousussa oli uusi nyrkkeilytähti Reima Virtanen Kemin Innosta. Hän voi- Ilmo Lindqvistin meriitit • SM-nuorten mestari (71 kg) 1961 • SM-hopeaa (71 kg) 1962 • SM-mestari (75 kg) 1963 • SM-mestari (71 kg) 1966-68 • 9 maaotteluedustusta • SNL:n suurmestari, SNL:n hopeinen ansiomerkki, Opetusministeriön tunnustus liikunnan ja urheilun puolesta tehdystä merkittävästä työstä • Helsingin Tarmon monivuotinen johtokunnan jäsen • Helsingin Tarmon nyrkkeilyvalmentaja 1969 - 2000 • SNL:on Eteläisen alueen vastuuvalmentaja • Harrastukset: taide ja intohimoinen seurustelu • Ilmo Lindqvistin valmentajana toimi Martti Lehtevä ” Nyrkkeilyllä on ollut kautta historian hyvin merkittävä poliittinen ulottuvuus. ti keskisarjassa hopeaa Münchenin olympialaisissa vuonna 1972. - Otin mä kerran Reman kanssa. Ilmo punnertaa muutaman penkin. - Niin. Kuinka kävi? - No mä voitin. Punnertaa taas. Voitin ja voitin… Miten? Pisteillä vai…? Ilmo kolauttelee rautoja, höllää leveää, nahkaista painonnostovyötä ja virnistelee. - Tauolla ensimmäisen erän jälkeen mä mietin, että onpa ikävä ihminen, lyö hiton kovaa. Ajattelin, että mähän häviin tän matsin, ellen tee mitään. Toinen erä alkoi ja matsi keskeytettiin. Ilmo lopetti kilpailemisen vuonna 1969. Siitä lähtien hän toimi nyrkkeilyvalmentajana aina vuosituhannen vaihteeseen, eikä menestyksettä. - On ollut hienoa viedä huippukavereita, Vuorisen veljekset – Hantsa oli Los Angelesissa vuonna 1984, Turkan Junnu ja Anderssonin Mika. Mestari itse vaikuttaa tyytyväiseltä ja hyvin tasapainoiselta. Elämä täynnä tekoja. - Nuorina kolleina ammuttiin Robon kanssa ritsalla Elannon leipäkaupan ikkuna rikki Paasipuistosta. Se tuli helvetin kalliiksi. Siitä se alkoi. Siitä samasta talosta, Saariniemenkatu 6:sta, jossa aikanaan asui Mika Waltari. Paikalta, jossa nykyään on SDP:n puoluetoimisto. - Kiitti haastattelusta! - Kiitti, kiitti! Eikä sitten nakkikioskille! - Snakarille? - Niin. Joskus aikaa sitten Hagik- sessa kun Lujan Eki oli saanut ekan sligun ekasta kesätyöpaikastaan, se oli luvannut tarjota lihikset Kimmolle ja muille kundeille. Nakkijonossa jotkut täysin vieraat isommat kaverit yrittivät etuilla, mutta Lujan veljekset palauttivat järjestyksen. Mut kutsuttiin sitten seuraavana päivänä Pengerkadun poliisiin selvittelemämään asiaa, kun Kimmolla oli ollut Tarmon treenikassi mukana. Ja selvisihän se asia siinä: ei nakkikioskille! Mestari vaikenee ja punnertaa. Painot ovat tangossa sitä luokkaa, että pyörryttää ajatuskin. ● Teksti: Martti ” Mara” Kuokkanen ” Elämä täynnä tekoja. HELSINGIN TARMO 27 Jokaisella on suunnitelma kunnes häntä lyödään O mat kokemukseni nyrkkeilystä alkoivat joskus vuonna 1985, kun astuin 15-vuotiaana HeTa:n nyrkkeilysalille. Astuin salille ja pääsin lyömään säkkiä, mikä oli tyttöystävän puuttuessa erityisen mielenkiintoinen haaste. Siinä missä tyttöjen kanssa pitää opetella tanssimaan, pitää oppia tanssimaan myös On visioitu, että siinä missä 1920-luku oli “iloinen” tulee 2020luku olemaan “eläköityvä” suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Nuoremmille tiedoksi: “iloista” 1920-lukua seurasi kärsimyksen vuosikymmeniä, mm. suuri lama ja 2. maailmansota. Mutta mikä on nyrkkeilyn asema eläköityvässä länsimaisessa tulevaisuudessa? Se tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoista, kaikella ironialla. ” Nyrkkeilyn ansaitsema rooli, jossa se tuo lisäarvoa elämään, taistelua voimistavassa muodossa, voisi toteutua kuntonyrkkeilijöiden kilpanyrkkeilyssä. omien miehisten odotusten, halujen ja ihanteiden kanssa - ja 15 vuotiaalla ne ovat valtavat. Salilla, reaalielämän potentiaalisen tanssitarjonnan vajeen vuoksi oli mahdollisuus käydä yksiin kahdesta hyvästä vähän vähemmän nätin kanssa: nyrkkeilysäkin. Ei säkissä mitään feminiiniä ollut. Siihen oli pikkupojan silmissä kätketty salaisuus, joka säkin suurena passiivisena, joka hetki ohuille käsivarsille esitettynä haasteena tuijotti tummana ja ikuisesti sieraimistaan höyryävänä härkänä laitumeltaan (kyllä, pelkkä noin 50 kilon säkki): “Sinä lyöt poika, minä en liiku, en taitu, en tärise” - vain kiihdytti taukoamatta sitä mukiloimaan, hokien että kun mä tätä teen ja teen, niin vielä yksi päivä, vielä yksi päivä... salin sumusta soi kello ja Ilmo Lindqvist huusi “Aika!” Seuraavana vuonna ottelin Ruskiksen skaboissa. Voitin ja olin loppuvuorokauden maailman onnellisin 16-vuotias täysi mies, nenä kipeänä. Nyrkkeilysäkki odotti ja minä menin uudelleen ja uudelleen. Kamppailulajien taistelussa nyrkkeily säilyy hengissä, kiitos olympialaisstatuksen, mutta vetovoima heikkenee. Laji on liian eurooppalainen, siinä on liikaa sääntöjä ja sana “herrasmiesmäisyys” on vanhanaikainen: naisnyrkkeilyn myötä kehässä ei taistele pelkkiä “herroja” eikä 28 HELSINGIN TARMO “ladylike” tekisi oikeutta nyrkkisankarittarille. Nyrkkeilyn ansaitsema rooli, jossa se tuo lisäarvoa elämään, taistelua ” Mikseivät siis esimerkiksi yli nelikymppiset voisi aloittaa nyrkkeilyharrastusta tähdäten otteluihin? Juha Turkan meriittilista • SM-pronssia (71 kg) 1991 • SNL-mestaruus (75 kg) 1992 • SM-hopeaa (75 kg) 1992 • SM-hopeaa (75 kg) 1994 • Harrastukset: näytelmäkirjailija, kiinan kielen opiskelu • Juha Turkan valmentajana toimi Ilmo Lindqvist voimistavassa muodossa, voisi toteutua kuntonyrkkeilijöiden kilpanyrkkeilyssä. Kehään astumisen, siellä kestämisen ja oikean taistelun verenkiertoa kiihdyttävä, elämää syvemmäksi tekevä vaikutus tulisi mahdolliseksi kokea harrastajana. Ihmisten elinikä pitenee ja pitkäikäisemmät ihmiset tarvitsevat uusia haasteita. Työikäiset panostavat harrastuksiin ja monesta toimistostakin löytyy kunnianhimoisia henkilöitä (vähintään itsensä sellaiseksi käsittäviä), jotka kaipaavat haasteita nostamaan heidät “uudelle tasolle”. Moni hakee väylää päästää “höyryjä ulos” hallitulla tavalla. Tässä maailmassa kiivetään jo jalkaproteesein Mount Everestin huipulle, mikseivät siis esimerkiksi yli nelikymppiset voisi aloittaa nyrkkeilyharrastusta tähdäten otteluihin, jotka tietysti olisivat taitotasoiltaan vertaisten keskuudessa, ehkä jättimäisin topatuin hanskoin ja pääkypärin, mutta virallisin lääkärintarkastuksin, arvostelutuomarein, yleisön kera jne. Harrastajien kilpanyrkkeily tukisi lajin arvokasta ydintä: kilpa- ja nuorisonyrkkeilyä. Mukaillen mestarinyrkkeilijä Mike Tysonin sitaattia, joka on kirjoitukseni otsikkona: voitokkaimmat ja komeimmat merten hävittäjälaivueet tarvitsevat ensiluokkaisen tukikohdan. ● Teksti: Juha Turkka ” Moni hakee väylää päästää “höyryjä ulos” hallitulla tavalla. Vuokraamme asuntosi puolestasi. Tarkistamme luottotiedot, takaamme vuokranmaksun ja turvaamme vuokratulosi. Suomen Kiinteistönvälittäjäliiton jäsentoimisto LKV [A] Puhelinpäivystys ma - su 8- 20, vp 1,23 kk Ilmalankuja 2, 00240 Helsinki Helsinki – Uusimaa – Turku – Tampere – Lahti – Oulu HELSINGIN TARMO 29 Voimailua Rusalla Levytanko painoineen on kahden erilaisen voimalajin oleellinen harjoitusväline. Tarmon painonnostajat ja voimanostajat kolisuttelevat rautaa Ruskeasuon Urheiluhallilla. Painonnostossa pyritään maksimoimaan nopeusvoima ja voimanostossa kehittämään maksimivoimaa. Tarmon harjoituksissa käy seuran kilpailijat sekä kuntoilijoita ja muiden urheilulajien harrastajia, jotka haluavat kehittää fyysistä voimaa. Ruskeasuon Urheiluhallissa voi harjoitella ohjatusti tai oman harjoitusohjelman mukaisesti. 30 HELSINGIN TARMO ” Painonnostoharjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota ja lihaksia tasapuolisesti sekä kaikkia fyysisen voiman ominaisuuksia Painonnoston ja voimanoston erot Sekä painonnoston että voimanoston väline on levytanko painoineen. Molemmat lajit kehittävät voimaa. Siihen näiden voimailulajien yhtäläisyydet loppuvatkin. P ainonnostoa on harrastettu urheilulajina 1800-luvulta lähtien. Painonnosto on laji, jossa pyritään nostamaan kahdella kädellä temmaten ja työntäen mahdollisimman painava tanko painolevyineen suorille käsille pään yläpuolelle. Painonnostoharjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota ja lihaksia tasapuolisesti sekä Kuva: Tatu Hiltunen kaikkia fyysisen voiman ominaisuuksia: maksimivoimaa, nopeusvoimaa ja kestovoimaa. Painonnostajalle tärkeintä on nopeusvoima, joka on maksimivoiman ja nopeuden yhdistelmä. Voimanosto kehittyi kehonrakennuksen voimaharjoitteista omaksi lajikseen 1960-luvulla. Kilpailulajina voimanosto koostuu kolmesta eri nostomuodosta, joiden jokaisen maksimisuoritukset lasketaan yhteen. Nostomuodot ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastanosto. Penkkipunnerrus on ylivoimaisesti tunnetuin ja suosituin voimanoston nostomuoto. Kilpailuja järjestetään sekä voimanostossa että penkkipunnerruksessa. Voimanostoharjoittelu kehittää koko vartalon koordinaatiota ja lihaksia tasapuolisesti sekä kaikkia fyysisen voiman ominaisuuksia: maksimivoimaa, nopeusvoimaa ja kestovoimaa. Voimanostajalle tärkeintä on maksimivoima, jolla on ratkaiseva vaikutus nostosuoritukseen eli jaksaako nostaa tietyn painon. Tarmon harjoituksissa käy kilpailijoiden lisäksi eri ikäisiä voimailua kuntoilun vuoksi harrastavia sekä muiden urheilulajien harrastajia, jotka haluavat kehittää fyysistä voimaa, tekniikkaa ja koko kehon hyvinvointia. Helsingin Tarmon painonnostajat ja voimanostajat ovat menestyneet vuosikymmenten aikana niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Voimanostossa Helsingin Tarmo kuuluu Suomen kärkiseuroihin. Vuodesta 2005 lähtien Tarmon nostajat ovat saavuttaneet yhteensä 49 arvokilpailumitalia. Nostajat ovat tehneet maailmanennätyksiä, Pohjoismaiden ennätyksiä ja Suomen ennätyksiä yhteensä yli 30 kappaletta. ● ” Voimanoston nostomuodot ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastanosto. HELSINGIN TARMO 31 Ruskeasuon salilla viidellä vuosikymmenellä Elettiin vuoden 1975 syksyä, kun päätin aloittaa säännöllisen punttiharjoittelun. Siihen asti olin tehnyt vähän sitä sun tätä, mutta elämäntilanteeseeni näytti tuolloin hyvin sopivan vapaamuotoinen iltaharrastus. Siinä sitten harjoittelimme omine nokkinemme muutaman samanikäisen kaverin, muun muassa Pertti Tammelinin, kanssa erilaisia liikkeitä ilman kummempia ohjelmia. Vuoden 1980 alussa eräänä iltana tuli Tarmossa hyvin tunnettu painonnostaja Olavi Sievers kysymään, minkä seuran väkeä pojat ovat (huom. “pojat”, taisimme olla aika nuoria silloin!). Hän teki tarjouksen, josta ei kannattanut kieltäytyä: hyvin kohtuullista jäsenmaksua vastaan oli tarjolla lähes rajattomasti treeniaikaa ja mahdollisuus päästä seuran toimintaan mukaan. H arjoittelimme vähän painonnostoa, vähän voimanostoa, varsinkin ”laiskan miehen lajia”, penkkipunnerrusta (siinä kun saa maata penkillä) ja jonkin sortin “bodaustakin”. Koska olin kiinnostunut painonnostosta, mutta en enää siinä vaiheessa viitsinyt ryhtyä kilpailijaksi, osallistuin kaikenlaisiin toimitsijatehtäviin esimerkiksi sihteerinä ja levynvaihtajana. Aikanaan osallistuin myös tuomarikursseille, jotka piti Kalevi Notkonen. Tuomitsin sitten monissa kilpailuissa, ja kun toimintaa oli tarpeeksi takana, sain vuonna 1994 seuraavan luokan tuomarikortin. Oma harjoitteluni oli vaihtelevaa. Kun vielä kävin mielelläni lenkkeilemässä, talvella harvemmin ja kesällä useammin, ei pitkäjänteinen painonnostoharjoittelu oikein luonnistunut kuin osan vuotta. Juoksin 1980- ja 1990-luvuilla muutaman maratoninkin. Syksyllä oli taas mukava aloittaa tiukka punttitreeni sisätiloissa. Salilla oli alusta asti “reilu meininki”, ja tutustuin moniin hienoihin urheiluväen edustajiin. Ensimmäisiä tuttavuuksia oli Chikaran judoka Seppo “Jolo” Reivuo, jonka kyllä tiesin jo hänen kilpailusaavutustensa vuoksi. Muitakin Chikaran 32 HELSINGIN TARMO judokoita kävi salilla voimaharjoituksissa, kuten Veijo Jäsberg, Jukka “Riisi” Laitinen, Juha “Pupu” Salonen, Kajanderin veljekset ja serkukset ja tietenkin muidenkin seurojen edustajia. Ruskeasuon salilla oli tapana 1970- ja 1980-luvulla pitää vuosittain kauden päättyessä ”Ruskiksen penkkiskabat”, joissa ratkaistiin salin penkkimestaruus. Voittaja sai kaiken ansaitsemansa kunnian. Kisa oli kovaa ja osallistuminen vilkasta. Meillä oli epävirallinen seura ”Ruskiksen Rumat”, jolle tilattiin omat ” ” Painonnoston suurin suosio alkoi 1970-luvulla hiipua. harjoittelivat kyllä Juhani Avellan, monen seuran edustajaksi urallaan ehtinyt, ja Viktor Sirkiä, joka edusti Tarmoa ja Suomea vuosikaudet hyvällä menestyksellä aina olympialaisia myöten. Salilla oli lisäksi vielä monia aktiiveja tarmolaisia, jotka olivat hyviä kansallisen tason nostajia: Timo Wirén, Seppo Ryynänen ja Tenho Kantola, joka pitkään jatkuneen kilpailu-uransa ja jo sen aikana osallistui seuran toimintaan sekä valmentajana, jaoston puheenjohtajana että monessa muussa tehtävässä. Vanhemman punttiväen mieleen on kuitenkin jäänyt vahvasti myös Eero Tolvanen (upseeri ja herrasmies), joka vielä ikämiehenä harjoitteli säännöllisesti, osallistui veteraanisarjoihin vielä yli 70-vuotiaana ja toi aina mitaleita kotiin. Häneltä liikeni aina kannustusta ja ystävällinen sana harjoittelukumppaneille. Hän poistui joukostamme äkillisen sairastelun jälkeen jo yli 15 vuotta sitten. Oli nuoriakin. Tenho toi salille vanhemman poikansa Jarin, joka oli Rusalle on ilmeisesti osunut sopivan jämptit, mutta rennot vahtimestarit. t-paidatkin. Tilauksessa ilmeisesti tuli väärinkäsitys tai toimittajataho hienosteli, sillä paidat tulivat tekstillä ”Ruskeasuon Rumat”! Osa porukasta oli valmiita perumaan kaupat, mutta kauppias oli kaukaa viisaasti ottanut maksun etukäteen, joten paidat jäivät tilaajille. Olivathan ne hienoja, mutta vähän ahdasta mallia ja ”väärällä” tekstillä Painonnoston suurin suosio alkoi 1970-luvulla hiipua, mutta salilla hontelo ja vielä kasvuikäinen. Rautaa alkoi pikkuhiljaa nousta, kun nostaja itse kasvoi sekä pituutta että leveyttä. Valitettavasti Jarin mielekiinto loppui armeija-aikana ja tuli muita harrastuksia. Aika monta vuotta myöhemmin nuorempi veli Juha-Matti alkoi käydä salilla. Hän osoittautuikin mieleltään oikeaksi painonnostajaksi. Ties monesko vuosi on jo menossa, mutta harjoittelu sujuu ja kovenee. Tulokset ovat pikkuhil- ” Voimanosto rantautui Suomeen varsinaisesti 1970-luvulla. jaa koko ajan parantuneet. Mikäli vastoinkäymisiä ei tule, on Tarmolla taas ensi vuonna edustaja SM-kilpailuissa. 1980-luvun lopulla ilmestyi salille pienikokoinen nuorimies, vasta 15vuotias Jarkko Stenius. Hänkin oli vielä kasvuiässä, mutta osoittautui erinomaisen lahjakkaaksi nostajaksi. Poikien ja nuorten sarjojen ennätykset alkoivat saada kyytiä, kun Jarkko valmentajansa Taisto Raution opastuksella kävi raudan kimppuun. Huomasimme kerran, että hän 17vuotiaana oli saavuttanut poikien sarjoissa 1. luokan, nuorten sarjoissa 2. luokan ja aikuisten sarjoissa 3. luokan tuloksen! Valitettavasti hänkin lopetti painonnoston armeijan jälkeen ja ryhtyi harrastamaan thainyrkkeilyä, jossa hän otteli menestyksekkäästi jopa ammattilaisena. Itselleni sattui erikoinen valmennusrupeama 1990-luvun puolivälissä, kun koripallojaoston Sakari Riekkinen pyysi vetämään voimaharjoitukset Tarmon 14-15-vuotiaille koripallojunioreille. Kieltäytyminen ei käynyt mielessäkään, vaikka homma oli melko vierasta minulle. Piti kiireesti miettiä, mitä koripalloilijan kuuluu tehdä ja mitä niin nuorilla voi teettää. Hyvin se talvi kuitenkin meni, vaikka porukka aika pian hajosikin maailmalle. Tarmolaiset ovat useamminkin vetäneet erilaisia voimaharjoitteluohjelmia ulkopuolisille ryhmille. Viimeksi talvella 2011 voimanostajat vetivät harjoituksia eräälle naisryhmälle sekä Tenho ja JuhaMatti Jokereiden junioreille. Voimanosto rantautui Suomeen varsinaisesti 1970-luvulla ja Ruskeasuon salilla taisi ensimmäinen lajin harjoittelija olla Matti Karilainen. Kiinnitimme huomiota siihen, että hän, toisin kuin painonnostajat, peruutti kyykkytelineeltä askeleen tai pari – ja kyykkäsi hirrrveitä rautoja! Pian salille ilmaantuivat Lindqvistin veljekset, Roger ja Ralf. Nyt sieltäkin on toinen sukupolvi nostovuorossa, kun Rogerin poika Jan nostelee kansallisen huippuluokan tuloksia. Täytyy muistaa myös “ikitarmolai- nen” Rauno Backman, joka tuli salille jo “aikojen alussa” ja teki hyvää jälkeä voimanostossa. Etenkin maastaveto ja kyykky olivat hänen bravuurejaan. Tarmon 60-vuotisjuhlissa huhtikuun alussa 1991 Kisahallissa olin painonostokisojen sihteerinä. Kuuluttajana oli Raimo Häyrinen. Päivä oli kevään lämpimin. Olin yöllä tullut reissusta ja vain muutaman tunnin unen jälkeen oli muiden mukana aamukahdeksalta rakentamassa nostolavaa koripallokentälle. Osat tuotiin kellarin ja lattialuukun kautta. Muistiin jäi erittäin raskas, mutta samalla hauska ja kiireinen päivä. Ruskeasuon vahtimestari Risto Hannukainen, melonnanharrastaja, on ollut töissä Ruskeasuolla vuosikymmeniä. Taisimme tulla salille samoihin aikoihin. Hieman myöhemmin Ruskeasuon hallille töihin tuli Chikaran aktiivikilpajudoka Heikki Ryynänen, jolla hänelläkin on Rusalla virkavuosia vaikka toisille jakaa. Nykyisin kolmantena vaksina on Heikki Haukinen. Vaksien kanssa on aina mennyt hyvin. Rusalle on ilmeisesti osunut sopivan jämptit, mutta rennot vahtimestarit. Vuosina 1998-2000 koko halli oli suljettuna peruskorjauksen ajan. Johan vuonna 1938 valmistunut rakennus remonttia kaipasikin. Porukka hajaantui kuka minnekin, mutta kukaan ei jäänyt sille tielleen, vaan innolla palasi takaisin, kun sali taas avattiin. Itse kävin parin vuoden ajan työpaikkani kuntosalilla. Olihan siellä monenlaista ”hilavitkutinta”, mutta oikeanmallisia tankoja vain yksi ja sekin alamittainen. Siihen sai rautaa vain 125 kg, kun haali kaikki ”romut” kokoon. Uusi luku Tarmon voimanostopuolella alkoi, kun Åke Koponen liittyi Tarmon riveihin. Hän on mies, joka on kerran antanut pikkusormensa voimanostolle ja voimanosto on sitten vienyt koko miehen. Jo ” menestyksekkään kilpauransa aikana hän ryhtyi lajin puuhamieheksi, eikä mikään asiaan liittyvä ole jäänyt hänelle vieraaksi. Pitää tässä tietenkin mainita, että hänen vaimonsa Helena on oikeastaan vielä menestyksekkäämpi nostaja ainakin kansainvälisillä meriiteillä mitattuna. Naiset ovat muutenkin pitäneet sekä Tarmon että koko Suomen lippua korkealla niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin voimanostokisoissa. Pari vuotta sitten, miljoonia maksaneen remontin jälkeen, ratsastajat innostuivat taas vaatimaan hallia pelkästään ratsastusta varten. Toki on myönnettävä, että ratsastuskäyttöön se alun perin rakennettiin, mutta sota-aikana ja kauan sen jälkeen halli toimi varastokäytössä. Vuonna 1965 siitä rakennettiin nykyisenkaltainen urheiluhalli palloilua ja muita lajeja varten. Herrat Bryggare ja Rauramo olivat mukana runsaasti väkeä keränneessä kokouksessa, jossa varsin yksiselitteisesti kävi ilmi, että rahaa ei ole. Eikä tule. Olivat ratsastajat ”hieman” myöhässä; ehkä olisi kannattanut olla hereillä jo 90-luvulla ennen remonttia? Olin jonkin sortin aputyömiehenä Tarmon voimanostokisoissakin, kunnes viimein suoritin voimanostotuomarin kortin. Olen erilaisten sihteerihommien lisäksi ollut jo monta kertaa tuomarinakin. Sopivaa puuhaa tällaiselle “varttuneelle” henkilölle. Jaoston puheenjohtajaksi tulin muutama vuosi sitten. Mitenpä muutenkaan kuin Åken houkuttelemana. Nyt on ensimmäisestä harjoittelukäynnistäni Ruskeasuon urheiluhallilla, Ruskisksella l. Rusalla, (kära barn har flera namn) kulunut 35,5 vuotta. Paljon on matkan varrella tapahtunut ja monia hienoja ihmisiä olen tavannut. Heille kaikille kiitoksia! Olipa se hyvä valinta, että silloin kerran päätin lähteä Ruskikselle. ● Teksti: Hannu “HanOi” Oinas Salilla oli alusta asti “reilu meininki”! HELSINGIN TARMO 33 Naisnäkökulmaa voimanostoon H elsingin Tarmon voimanostajanaiset ovat pieni joukko, mutta sitäkin menestyneempi. Tällä hetkellä aktiivisia harrastajia ovat vain Maria Lindberg, Mervi Rantamäki sekä Leena Jokitalo - kaikki kolme kuuluvat myös maajoukkueeseen. Näiltä naisilta löytyy lukuisa määrä Suomen mestaruuksia sekä arvokisamitaleja EM- ja MM-kilpailuista. Aiemmin menestystä Tarmolle ovat tuoneet myös Helena Koponen sekä kansallisissa kilpailuissa Jonna Alaspää, Kati Issakainen ja Etelä-Afrikan vahvistus Tara Connell. Uusia naisnostajia kaivattaisiin lajin pariin lisää, sillä nykyisen Helsingin Tarmon kaartin nostovuosia ei ole enää hirveästi jäljellä. Ihanteellisin ikä aloittaa voimanosto on noin 20-vuotiaana. Monipuolisesta liikuntataustasta on etua ja apua, mutta sohvaperunastakin voi tulla maajoukkuenostaja. Nostotekniikoiden oppiminen on nuorena helpompaa, mutta ikä ei kuitenkaan ole este harjoittelun aloittamiselle, sillä voimatasot kasvavat vielä yli 40-vuotiaanakin. Mikäli kovin nuori nainen haluaa aloittaa voimanoston, voi lajia varten valmistella kehoaan. Painonnostopuolen punttikouluissa voi esimerkiksi opetella kehonhallin- Voimanostosta monelle tulee ensimmäisenä mieleen karut harjoitteluolosuhteet, isot miehet ja karskit jutut. Laji kuitenkin soveltuu naisille aivan yhtä hyvin kuin miehille. taa ja levytangon käsittelyä. Varsinaista yläikärajaa voimanostolle ei ole, mutta maailmalla menestyneet yleisen sarjan kilpailijat ovat pääosin alle 40-vuotiaita. Poikkeuksiakin löytyy. Helsingin Tarmon Leena Jokitalo juhli kesällä 2011 50-vuotissyntymäpäiviään ja on oikeutettu lähtemään marraskuussa MM-kilpailuihin. Moni nainen miettii, vaikuttaako voimanosto naisellisuuteen. Lajissa kilpaillaan painoluokissa, joten ” Itsestään voima ei ilmaannu. ” Keho vaatii vuosia vahvistuakseen. pelon isoista lihaksista ja miesmäisestä olemuksesta voi unohtaa. Harjoittelu toki vahvistaa lihaksia, mutta vahvuudesta on enemmänkin hyötyä kuin haittaa. Arkiaskareet sujuvat helpommin ja lihaskunto pitää ihmisen terveenä. Itse olen pienikokoinen nainen ja lähipiiristäni on erittäin hauskaa ja kiinnostavaa, miten paljon pienessä naisessa voi olla voimaa. Itsestään voima ei ilmaannu, vaan voimanoston aloittavalla tulee olla kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Keho vaatii vuosia vahvistuakseen. Voimatasoissa eteneminen tapahtuu pyrähdyksittäin, joten välillä voi mennä pitkiäkin aikoja, jolloin edistymistä ei tapahdu. Kun pyrähdys tapahtuu, on palkitsevaa huomata olevansa jälleen pikkuisen voimakkaampi kuin aiemmin. ● Teksti: Maria Lindberg Hajatelmia Rusalta ›› Ruskeasuon eli ” Rusan hallin” voi- manostosalissa treenaavat Tarmon karskit voimanostajat. Voimanosto sai uuden alun vuonna 2003 raudanlujan luotsaajan Åke Koposen johdolla. Uuden alun jälkeen mukaan tempautui muun muassa nyrkkeilypuolen 25 vuotta kolhima Tomi ”Tomppa” Lindqvist, Janne ”Härski” Hartikainen, Mika” The Icon ” Huuskonen sekä Janne Juhala. Joukosta ei pidä unohtaa penkkipunnerruksen kaksinkertaista maailmanmestaria ja monien voimanoston MMja EM-arvokilpailujen mitalistia Helena Koposta eikä kunniajäsenenä treenaavaa Hannu ” HanOi” Oinasta. Osa näistä nostokoneista häärii vieläkin 34 HELSINGIN TARMO voimakkaasti mukana Tarmon voimanoston eteenpäin viemiseksi, myös itse kilpaillen enemmän tai vähemmän. Rusan halli on paikka, jossa on jo vuosia leivottu kukkakepeistä miehiä ja ihan vain talkoovoimalla. Salilla ei ole peilejä, kokolattiamattoa eikä muita hydraulisia koneita kuin treenaajat. Vapaat painot, hiki sekä tiukat ilmeet kielivät lajin lujuudesta. Salilla kuuluu tiukan treenaamisen lomassa myös naurua ja vinoilua, mikä luo salille omaa ”tarmomaista” henkeä. Nykyään Tarmon salilla järjestetään jopa muutaman kerran vuodessa viralliset Suomen Voimanostoliiton voimanostokisat ja ihan Tarmon omal- la porukalla. Salilla on nähty treenaavan myös Suomen moukarijättejä sekä monien muiden lajien arvokisaedustajia, jotka hakevat raakaa voimaa tukemaan omaa lajiaan. Nykyisin Rusalla harjoittelee myös monien arvokisojen kävijä ja voimanoston MM-mitalisti Maria Lindberg. Tarmon huippunostajiin kuuluvat myös useita arvokisamitaleja kerännyt MM-mitalisti Mervi Rantamäki ja Leena Jokitalo. Seuran junioreiden menestystä puolestaan vauhditti hetken ajan voimanoston junioreiden maailmanmestari, voimajätti Jani Rainela. Teksti: Tomi Lindqvist Suomen vahvin nainen tahtoo maailman vahvimmaksi Metroasemalla odottavat pienikokoinen voimanainen ja kaksi suurikokoista koiraa. Suomen menestyksekkäin Helsingin Tarmon naisvoimanostaja Mervi Rantamäki treenaa ahkerasti marraskuisia MM-kisoja varten ja haastattelu saatiin sovittua iltalenkin yhteyteen. N oin 15 vuotta sitten hieman yli parikymppinen Rantamäki harrasti kuntosalilla käymistä. Sinikka Järvenpää huomasi vahvan nuoren naisen potentiaalin ja alkoi kannustamaan häntä voimanoston pariin. - Perusvahvuus kehittyi jo lapsena peltohommissa, navetassa ja hevostyttönä. Lantaa tuli lapioitua ja heinäseipäitä tehtyä sen verran kesäisin mummolassa, että peruskunto oli kohdillaan, kun aloitin treenaamisen. Melko nopeasti Rantamäki osallistui ensimmäisiin kilpailuihin ja tavoitteet kasvoivat hiljalleen. Kun Rantamäki oli ohittanut ensimmäisen yhteistulostavoitteensa 450 kiloa 52-kiloisten sarjassa vuoden 2005 MM-kilpailuissa, hän lähti tavoittelemaan 480 kilon yhteistulosta 56kiloisten sarjassa. Vuonna 2006 Rantamäki piti välivuoden kilpailuista, juoksi marathonin ja kasvatti perhettään amstaffi Lukella. ” Ei huippu-urheilijana voi pärjätä, jos ei kestä kipua tai luovuttaa vastoinkäymisten edessä. 480 kilon yhteistulos rikkoontui vuoden 2010 marraskuussa Etelä-Afrikassa järjestetyissä MM-kilpailuissa. Tavoitteen lisäksi syntyi myös henkilökohtaisia ennätyksiä ja yhteistuloksen Pohjoismaiden ennätys. Kotimatkalle mukaan lähti MM-pronssimitali. Seuraava tavoite, 502,5 kiloa rikkoontui Salossa SM-kilpailuissa kuluvan vuoden helmikuussa uudessa 57-kiloisten painoluokassa. - Tuleviin MM-kilpailuihin lähden hyvällä mielellä. Vaikka marraskuun kisat ovat tärkeät, suurimmat odotukseni kuitenkin suuntautuvat jo ensi vuoden MM- Kuva: Antti Savolainen Mervi Rantamäki palkittiin Salon SM-kilpailuissa Voimanostoliiton vuoden 2010 parhaana naisvoimanostajana. kisoihin, joissa aion voittaa kultaa. Muut mitalit jo löytyvät, mutta maailmanmestaruus puuttuu. Päättäväisyyttä Rantamäeltä ei puutu. Fyysisesti vahva nainen on myös vahvatahtoinen. Vaikka kisatulokset kovenevat jatkuvasti ja ennätykset rikkoontuvat kerta toisensa jälkeen, ei voimanostourheilijan arki ole Suomessa hohdokasta. Rantamäki tekee päivätyötä Intersportin myyjänä ja hankkii itse sponsorisopimuksensa. Kisamatkat ja varusteet on pääsääntöisesti kustannettava itse. Harjoitukset tai muut urheiluun liittyvät toimet vievät valtaosan vapaa-ajasta. Lisäksi harjoittelua varjostaa pahaenteisesti oireileva selkä ja voimanostajille tyyppillinen lonkan sinivelten nivelsiteiden löystyminen. Fyysiset oireet eivät kuitenkaan saa luopumaan MM-kultamitalihaaveista. - Olen ollut pienestä asti hyvin jääräpäinen. Ei huippu-urheilijana voi pärjätä, jos ei kestä kipua tai luovuttaa vastoinkäymisten edessä. Tyhmä ei kuitenkaan saa olla, vaan täytyy tunnistaa ne tilanteet, joissa on vaan annettava periksi. Olen muutaman kerran itsekin joutunut nöyr- ” Perhe on äärimmäisen tärkeä tuki. HELSINGIN TARMO 35 ” Mies on tukena ja huoltajana. Kuva: Marko Hakulinen Maria Lindberg ja Mervi Rantamäki ja iloitsivat Etelä-Afrikan MM-kisojen jälkeen. tymään selän vuoksi. Vahvuus ei riipu koosta Päättäväisyyden ja tahdon lisäksi urheilijalla on oltava ympärillään vahva tukiverkosto. Rantamäki on onnellinen, että perheeseen kuuluva mies on tukena ja huoltajana useimmilla kisamatkoilla ja harjoituksissa. Myös Rantamäen tyttäret kannustavat äitiään, vaikka voimanostajiksi eivät halajakaan. - Perhe on äärimmäisen tärkeä tuki. Salossa minua oli helmikuussa kannustamassa iso joukko perhettä ja ystäviä. Se oli mahtavaa. Pienimmät olivat askarrelleet kannustuskylttejäkin. Ensi vuonna Ylitorni- 36 HELSINGIN TARMO on SM-kilpailuissa saattaa olla vähän vähemmän väkeä. Ei tämä laji yleisesti ottaen kiinnosta ihmisiä ja voimanostoa saattaa olla hankala alkaa seuraamaan, jos joku tuttu ei ole nostamassa. Lenkki alkaa olla lopuillaan ja koirat jolkottelevat vapaina metsäpolulla. Iltalenkit koirien kanssa ovat Rantamäen nollaushetkiä. Muutamia viikkoja ennen kisoja Rantamäki purkaa kisajännitystään ja huoliaan koirille, jotka kuuntelevat hiljaa. - Yleensä noin kolme viikkoa ennen kisoja alan jännityksestä huomata olevani kunnossa. Unet alkavat liittyä kisatilanteeseen ja keskittyminen alkaa olla erilaista. Viimeis- tään kisoja edeltävänä iltana alan olla omissa maailmoissani. Kisoja edeltävänä iltana alkaa myös armoton painonpudotus ennen kisa-aamun punnitutukseen. Rantamäen painonpudotus kuuluvat neljä kerrosta teknisiä vaatteita, sadeasu, villasukat ja pyyhe päähän. Tässä varustuksessa hän saunoo painonpudotukseen tarvittavan ajan, usein noin kaksi tuntia. Aamulla hän suuntaa tyhjin vatsoin punnitukseen. - Tankkausaika jää lyhyeksi, kun punnituksen jälkeen aikaa kisalavalle on noin kaksi tuntia. Painonpudotus on käynnissä nytkin. Lenkki on päättynyt ja Rantamäkien kotiovella odottaa kaksi koiraa lisää. Nämä kaverit ovat liian vanhoja kulkemaan tunnin rivakkatahtista asfalttilenkkiä. Keittiössä surraa sähkövatkain. Vanhin tytär valmistaa mokkaneliöitä. - Harmittaa, että en voi edes maistaa. Olen niin kova syömään, että nyt olen tiukalla dieetillä kisoihin asti. On pakko saada kiloja pois, jotta voin osallistua 57 kilon painoluokkaan. Katsomme vielä muutaman videon, joissa Rantamäki nostaa satoja kiloja. Pakko se on uskoa, että oikealla tekniikalla, vuosien sitkeällä harjoittelulla ja vahvalla tahdolla on mahdollista nostaa monta kertaa oman painonsa verran rautaa. ● Tarmolainen viimeiseen asti Tomi Lindqvist on tuttu mies monelle tarmolaiselle. Hän valmentaa sekä nyrkkeilyssä että voimanostossa, auttaa eri lajeja kisajärjestelyissä, nostelee rautaa Ruskeasuolla ja tuuraa kuntonyrkkeilytreeneissä, esimerkiksi. L indqvist saapui ensimmäisen kerran Tarmon nyrkkeilyharjoituksiin vuonna 1986 Reijo Vuorisen innoittamana. Treenit sujuivat hyvin ja ensimmäiset kilpailut olivat vuonna 1988. Toisen ottelunsa Lindqvist kävi Anssi Peräjokea vastaan. Ja hävisi. Vastustajat olivat kovia yleisen tai nuorten sarjan SM-tason nyrkkeilijöitä. Välillä meni kahdeksan kuukautta, ettei eteen tullut yhtään ottelua. Joka kuukausi Lindvist kuitenkin meni Ruskeasuon hallille ensin puntariin ja sitten odottamaan, jos tänään tärppäisi. Yhteensä otteluita kertyi toistakymmentä. Vuonna 1992 Lindqvist voitti sotilaiden nyrkkeilyn yleisen sarjan Suomen mestaruuden. - Treenasin paljon Vuorisen Reijon kanssa ja yritin kilpailla enemmänkin, mutta aina oli joku paikka Reijon jäljiltä rikki. Reijo kyllä pääsi eteenpäin. Tarmolla sparrattiin kaikkien kanssa ja sain koitella Reijon nyrkkien lisäksi muun muassa Jyrki Vierelän, Harri Hakulisen, Jan Nyholmin ja kerran jopa Darrin Morrisin hanskoja. ” Seuratoiminta vie kaiken vapaa-ajan, mutta se palkitsee. Nyrkkeilyn ohella Lindqvist viihtyi punttisalin puolella. Selkä ja muu keho eivät enää kestäneet kilpailutason nyrkkeilyä. Voimanosto puolestaan toi tukea lihaksiin ja uuden mahdollisuuden kilpailuun. Åke Koposen ryhtyessä vetämään voimanostojaostoa ja treenaamaan Ruskeasuolla Lindqvistkin sai kipinän siellä treenaamiseen. Nopeutta ja ketteryyttä vaativan nyrkkeilyn ja vahvuutta vaativan voimanoston yhdistäminen ei ole aivan yksinkertaista. - Täytyy treenata molempia sopivasti. Nopea ja vahva ei voi olla yhtäaikaa. Jos vetää vain punttia, lihakset menevät tukkoon melko nopeasti. Toisaalta molemmat ovat yksilölajeja. Nyrkkeilykehään ei ole helppo mennä, mutta ei ole voimanostolavallekaan. Tarmosta löytyi perhe Valmentajana toimi Ilmo Lindqvist, joka piti valmennettavilleen kuria ja huolehti, että läksytkin tuli tehtyä. 20 vuotta sitten Tarmon 60-vuotisjuhlan näytösottelussa Tomi Lindqvist otteli ja Ilmo Lindqvist oli valmentajana kulmassa. Radiosta kuului selostus: ”...ja siellä isä Ilmo Lindqvist valmentaa poikaansa Tomi Lindqvistiä...”. Miehet eivät todellisuudessa ole mitään sukua keskenään, mutta virhettä ei koskaan oikaistu. Tuohon aikaan kaikki Tarmon nyrkkeilijät kokivat kukin tavallaan olevansa ”Ilmon poikia”. Tarmon henki on pitänyt Lindqvistin seurassa. - Täällä on rehti meininki. Kisapuolella henki on leikkisän tiukka, jotta pystyy ylittämään itsensä. Läksytyskään ei ole liian vakavaa, vaan aina on pilke silmäkulmassa. Koitan pitää tämän mielessä myös omissa treeneissäni. Verta, hikeä ja huumoria. Valmentajana Lindqvist painottaa, että pitää keskittyä siihen mitä tekee. Hän kannustaa aina, kun näkee, että joku yrittää. Aina täytyy tehdä niin paljon kuin jaksaa ja vielä vähän päälle. Hän ei kuitenkaan pakota. Kaikista ei ole tarkoituskaan tulla tysoneita tai aleja. - Seuratoiminta vie kaiken vapaa-ajan, mutta se palkitsee, kun joku innostuu lajista ja pääsee eteenpäin. Tarmon hengestä varmaan kertoo sekin, että samat tyypit pyörii täällä vuosikymmeniä. Sydän kallistuu eniten nyrkkeilylle, koska sen parissa mies on viihtynyt nuoremmasta. Lindqvistin toiveena kuitenkin on, että voimanostossa hän voisi kilpailla vielä yli 70-vuotiaana. Miehen yhtenä tavoitteena onkin penkkipunnerruksen SM-pronssin kirkastaminen. - Eräissä penkkipunnerruksen SM- kisoissa piti itse vähän taktikoida. Yritykset jäivät vain kahteen nostoon, HELSINGIN TARMO 37 ” Tarmon henki on pitänyt Lindqvistin seurassa. Tomi ”Tomppa” Lindqvistin saavutuksia kun en antanut huoltajan viedä korotuslappua tarpeeksi nopeasti. Sittenhän olikin jo myöhäistä. Tuostakin tempauksesta kuulee vielä tänäkin päivänä. Kilpailutukea Lindqvist saa myös kotoa. Muutama vuosi siiten 2000-luvun alussa Tarmossa aktiivisesti vaikuttaneesta Miia Savelasta löytyi avopuoliso. - Vaikka samoissa ympyröissä oli jo pitkään pyöritty, yhtäkkiä se kolahti. Siitä on myös etua, että toinen ymmärtää, mikä tämä maailma on. Jos on aikomus menestyä kisoissa, täytyy kumppanin tukea. Kun kotona on kaikki kunnossa ja yleinen mieliala kohdillaan, kisoissakin pärjää paremmin. ● 1992 Nyrkkeily sotilaiden SM-kilpailu, 1. sija 2005 Voimanoston SM-kilpailu, 5. sija 2006 Voimanoston SM-kilpailu, 5. sija Penkkipunnerruksen SM-kilpailu, 3. sija 2007 Penkkipunnerruksen SM-kilpailu, 8. sija 2008 Penkkipunnerruksen SM-kilpailu, 5. sija 2009 Penkkipunnerruksen SM-kilpailu, 8. sija Tarmon voimanoston ja penkkipunnerruksen SM-kilpailumenestys Vuosi Sarja Sij. Nimi Vuosi Sarja Sij. Nimi 2011 52,0 1. Leena Jokitalo 2007 125,0 3. Anton Kare 1. Mervi Rantamäki 2007 52,0 4. Maria Lindberg 2011 63,0 1. Mervi Rantamäki 2007 67,5 8. Tomi Lindqvist 2011 66,0 2. Ari Jauhiainen 2007 90,0 8. Jussi Karvonen 2011 120,0 3. Pasi Kemppainen 2007 75,0 - 2011 83,0 8. Tatu Karppinen 2006 90+ 1. Helena Koponen 2006 90+ 1. Helena Koponen 2011 57,0 2011 105,0 - Janne Juhala Jorma Harjapää 2010 56,0 1. Maria Lindberg 2006 100,0 1. Åke Koponen 2010 60,0 1. Mervi Rantamäki 2006 125+ 1. Jani Rainela 2010 52,0 2. Leena Jokitalo 2006 67,5 3. Tomi Lindqvist 2010 110,0 2. Pasi Kemppainen 2006 125+ 4. Jani Rainela 2010 110,0 5. Pasi Kemppainen 2006 67,5 5. Tomi Lindqvist 2010 100,0 6. Janne Juhala 2006 82,5 6. Jukka Lappalainen 2006 100,0 6. Åke Koponen 2009 56,0 1. Maria Lindberg Vuosi Sarja Sij. Nimi 2009 60,0 1. Mervi Rantamäki 2008 60,0 2. Mervi Rantamäki 2006 90,0 17. Janne Juhala 2009 60,0 1. Mervi Rantamäki 2008 75,0 3. Reijo Murto 2006 125+ - 2009 75,0 2. Jorma Harjapää 2008 100,0 4. Mikko Kahanpää 2005 90,0 1. Helena Koponen 2009 52,0 3. Maria Lindberg 2008 67,5 5. Tomi Lindqvist 2005 90,0 1. Helena Koponen 2009 110,0 6. Pasi Kemppainen 2008 90+ 2009 110,0 6. Pasi Kemppainen 2007 125+ 1. Jani Rainela 2005 67,5 4. Tomi Lindqvist 2009 67,5 7. Ari Jauhiainen 2007 125+ 1. Jani Rainela 2005 90,0 4. Janne Juhala 2009 67,5 8. Tomi Lindqvist 2007 52,0 2. Leena Jokitalo 2005 67,5 5. Tomi Lindqvist 2009 125,0 - 2007 56,0 2. Mervi Rantamäki 2005 100,0 14. Åke Koponen 2008 56,0 1. Maria Lindberg 2007 125,0 2. Anton Kare 2004 100,0 4. Åke Koponen 2008 125,0 1. Anton Kare 2007 56,0 3. Maria Lindberg 2004 100,0 14. Åke Koponen 2008 56,0 2. Mervi Rantamäki 2007 60,0 3. Mervi Rantamäki 2008 75,0 2. Jorma Harjapää 2007 82,5 3. Reijo Murto 38 Anton Kare HELSINGIN TARMO 5. Jussi Mustonen 2005 90+ Jani Rainela 3. Anton Kare Yleisurheilusta löytyy jokaiselle jotakin Yleisurheilu on yhteisnimitys useille juoksu- kävely, heitto- ja hyppylajeille. Näitä kaikki lajeja harjoitellaan Tarmon yleisurheiluharjoituksissa. Tarmon toiminnassa on mukana pieniä lapsia sekä vanhoja konkareita. Kaikki aktiivisessa toiminnassa mukana olevat eivät ole kiinnostuneet kilpailemisesta. Mukaan mahtuvat myös he, joille riittää monipuolinen harjoittelu ja uuden lajin hienouksien opettelu. Kuva: Tatu Hiltunen HELSINGIN TARMO 39 Vanhemmat ovat tärkeä tuki yleisurheilukoululaiselle Lapsiperheiden arjessa riittää monenlaista menoa. Usein lapset harrastavat useita lajeja ja harjoittelupaikat ovat ympäri Helsinkiä. Koulunkäynnin, harjoitusten, kilpailujen, ystävien tapaamisen ja kotiasioiden sovittaminen yhteen on haastava juttu. L asten vanhemmille, jotka usein joutuvat kuskaamaan lapsiaan paikasta paikkaan ja sovittamaan omat menonsa muiden aikataulun mukaan, vaaditaan todella paljon. Lasten harrastukset ja niissä kehittyminen myös antavat vanhemmille paljon. Yhdessä koetut, onnis- ” kansoitettu eri seurojen vanhempien ikäryhmien urheilijoista, että tarmolaiset katsoivat vuonna 2005 viisaammaksi perustaa 10-otteluperiaatteella toimivan lasten yleisurheilukouluun Oulunkylään. Oulunkylän kenttä on oivallinen paikka pienemmille urheilijoille, vaikka keskikenttä on varattu Lasten harrastukset ja niissä kehittyminen myös antavat vanhemmille paljon. tumiset, ilot ja surut lähentävät perhettä mukavasti ja antavat kaikille lisää voimaa. Liikunnan ja harrastusten kautta oppii myös tärkeitä elämisen taitoja, kuten muiden huomioon ottamista ja sitkeyttä. Lasten harrastukset innostavat monesti vanhemmatkin liikkumaan ja parantamaan omaa elämänlaatuaan. Kaikki vanhemmat eivät suinkaan itse ryhdy urheilemaan, vaikka lapset ovatkin innokkaita. Monesti vanhemmista tulee korvaamattomia toimitsijoita harjoitusten ja kilpailujen onnistumiseksi. Lasten vanhemmat ovatkin erittäin tervetulleita mukaan toimintaan kokemaan uusia asioita. Tarmo satsaa jatkossa yhä enemmän lasten ja nuorten urheilijoiden ohjaamiseen ja kannustamiseen, sillä lapsissa on tulevaisuus. Tarmossa on aktiivinen alle 13vuotiaiden lasten ja nuorten yleisurheilukoululaisten ryhmä. Talvella harjoitellaan Liikuntamyllyssä ja kesäkautenaharjoitukset ovat olleet pääsääntöisesti Oulunkylän urheilukentällä sekä Eläintarhassa. Eläintarhan urheilukenttä on ollut tarmolaisten ykkösharjoittelupaikka aivan historian alusta alkaen vuodesta 1931. Viime vuosina kenttä on ollut niin 40 HELSINGIN TARMO jalkapalloilijoille. Nyt 7-vuotias Julia aloitti harjoittelun yleisurheilukoulussa jo 5-vuotiaana. Tytön isä juoksi nuorempana Helsingin Tarmossa ja juoksee jälleen veteraanikilpailuissa 800 ja 1500 metrin matkoja. Seuran valinta oli helppo. Julia innostui tutustumiskäynnistä ja on isänsä tavoin kiinnostunut juoksemisesta. Juliaa harmittaa, kun hän joutuu usein juoksemaan itseään kaksi vuotta vanhempien tyttöjen kanssa. Alin virallinen lasten sarja on 9 vuotta. Kilpailuista hän puhuu jos- kus esikoulussa, mutta muuten hän ei harrastuksestaan juttele kavereiden kanssa. Kannustusjoukkoja sen sijaan löytyy kotoa. Isä on mukana harjoituksissa ja kilpailussa. Äidin setä puolestaan oli 60-luvulla SMtason juoksija ja hyvin kiinnostunut Julian juoksuharrastuksesta. Harjoitusten yhteydessä pidetään usein harjoituskilpailuja, joissa kerrotaan kunkin harjoitellun lajin säännöt ja välineet. Tuloksien tekeminen ja niiden seuraaminen internetistä on todettu lasten keskuudessa erittäin innostavaksi. 12-vuotias Jere innostui yleisurheilusta katseltuaan vuonna 2008 olympilaisia televisiosta. Tarmon harjoitukset järjestettiin lähimpänä kotia. Tutustumiskäynti vakuutti Jeren. Lempilajia ei ole löytynyt, vaan Jere pitää sekä juoksumatkoista että keihäänheitosta. Jeren isosisko on myös mukana harjoittelemassa ja vanhemmat kannustavat lastensa innostusta. Isä on Jeren mukaan aktiivinen seuraamaan tuloksia internetistä. Vanhempana Jere toivoisi pärjäävänsä SM-kisoissa. Oulunkylän harjoitusten onnistumisesta ovat vuosien aikana vastanneet ohjaajat Satu Hakala, Raija Harjunen, Paula Pulkkinen, Kari Simonen ja monien lasten vanhemmat. ● Teksti: Kari Simonen ” 2000-luku on Tarmon yleisurheilun historiassa jälleen uuden nousun aikaa. Helsingin Tarmon yleisurheilu 2001-2010 Tarmon yleisurheilun valmennuspäällikkönä toimii Risto Karasmaa, jonka vastuualueena on varsinaiset kilpaurheilijat ja heidän valmennusohjelmien laadinta ja seuranta. Risto kilpailee myös aktiivisesti itse. R isto on Suomessa ehkä eniten virallisiin moniotteluihin osallistunut miesurheilija. Hänen monivuotisen uurastuksensa ansiosta Tarmon yleisurheilu on taas mukavasti kipuamassa kohti arvostettujen yleisurheiluseurojen joukkoon. Toivottavasti Riston motivaatio säilyy ja saadaan nauttia tulevina vuosina hyvistä saavutuksista. Risto on tehnyt ohjelman ja ylläpitää yleisurheilun tilastoja netissä. Tilastojen päivittäminen on haastavaa, sillä harrastajia on paljon ja tuloksia kertyy viikossa valtavasti. Katsaus 2000-lukuun 2000-luku on Tarmon yleisurheilun historiassa jälleen uuden nousun aikaa, tosin askel keskisuurten seurojen joukkoon on vielä ottamatta. Vuosituhannen vaihteessa Tarmo oli kokonaan vailla seuraluokittelupisteitä ja siten luokaton yleisurheiluseura. Vielä vuonna 2001 saavutettiin vain yksi piste ja seuraavina vuosinakin menestys oli vain muutaman, tosin hyvän urheilijan harteilla. Jonna Karasmaa juoksi A-luokan tuloksen 17-vuotiaiden 1500 m estejuoksussa vuosina 2004 ja 2005 sekä naisten A-luokan tuloksen 12.18,42 3000 m estejuoksussa vuonna 2005. Hyviä tuloksia tekivät myös Mika Hansson miesten moukarissa ja Ari Toivio miesten kiekossa. Vuonna 2005 lähdettiin toimintaa kehittämään järjestämällä kaikenikäisille tarkoitettu 10-ottelukoulu Oulunkylän urheilukentällä. Kouluun osallistui n. 25 henkilöä 7-vuotiaista veteraani-ikäisiin. Heistä 12 suoritti syyskuussa 10-ottelun Eläintarhan kentällä. Saman vuoden syksyllä aloitettiin myös säännölliset talviharjoitukset Liikuntamyllyssä. Vuosina 2007 ja 2008 saavutettiin ensimmäiset Kalevan maljan pisteet sitten vuoden 1983. Vuonna 2007 Antto Virenius sijoittui 17-vuotiaiden SM-kilpailujen 300 m aitajuokussa viidenneksi ajalla 39,97 ja vuonna 2008 Tomi Della Spina oli 22-vuotiaiden SM-kilpailujen 400 m aitajuoksussa seitsemäs. Viimeisin hyvä SMsaavutus on Riina Schamarinin kahdeksas sija hallimestaruuskilpailujen N17-sarjan seiväshypyssä vuonna 2010. SM-kilpailuihin ovat osallistu- HELSINGIN TARMO 41 ” Tarmo on järjestänyt paljon kilpailuja. neet lisäksi Jonna Karasmaa Kalevan kisojen 3000 m esteisiin, N17 1500 m esteisiin ja 10 km tiejuoksuun, Joël Ferrand miesten maratonille ja puolimaratonille sekä Jani Rainela M22 kiekonheittoon. Tarmo on myös järjestänyt paljon kilpailuja. Kansainväliset ultramoniottelukilpailut järjestettiin Eläintarhan kentällä toukokuussa vuosina 2003 ja 2004. Edellisissä kisoissa teki britti Kelly Rodmell naisten 20- ottelun maailmanennätyksen ja jälkimmäisissä Australian David Purdon miesten yksipäiväisen 20-ottelun maailmanennätyksen. Vuonna 2005 Tarmo isännöi ultramoniotteluiden SM-kilpailut ja vuonna 2006 järjestettiin kansalliset Tarmon 75vuotisjuhlakilpailut. Kansainväliset halliultramoniottelut on pidetty Liikuntamyllyssä vuosittain vuodesta 2008. Myös näissä on tehty sekä miesten että naisten hallimaailman- ennätykset sekä lukuisia nuorten ja veteraanien ME-tuloksia. Osanottajia on ollut 15 maasta ja viidestä maanosasta. Vuonna 2010 Tarmo järjesti veteraanien moniotteluiden SM-kilpailut. Näiden lisäksi on järjestetty lukuisia piirikunnallisia kilpailuita vuosittain sekä oltu mukana järjestämässä muun muassa veteraanien SM-hallikilpailuita. Myös piirin mestaruuskilpailuiden järjestämiseen on osallistuttu joka vuosi. ● Teksti: Kari Simonen ja Risto Karasmaa Kuva: Tatu Hiltunen Suomen mestaruuskisat Kalevan kisat, Helsinki 1943 M 200 m 3. Into Rinne 23,4 M 100 m 5. Into Rinne 11,4 (2) Kalevan kisat, Helsinki 1944 M 100 m 5. Into Rinne 11,7 (1) Kalevan kisat, Helsinki 1945 M 400 m 6. Aarre Hyryläinen 52,9 (7) Naisten SM-kilpailut, Turku 1946 Keihäs 2. Regina Marjanen 36.70. Kiekko 5. Regina Marjanen 29.58 (9) Kalevan kisat, Helsinki M kiekko 6. Sakari Toivonen 41.22 Naisten SM-kilpailut, Seinäjoki 1948 Keihäs 1. Regina Marjanen 39.08 Kuula 6. Regina Marjanen 9.59 (4) Naisten SM-kilpailut, Tampere 1949 Keihäs 3. Regina Marjanen 36.61 (15) 42 HELSINGIN TARMO Naisten SM-kilpailut, Varkaus 1950 Keihäs 2. Regina Marjanen 37.40 80 m aj 3. Elsa Lehtonen 14,1 Kiekko 4. Regina Marjanen 29.81 N 4x100 m 4. HelsTa 54,3 Kyllikki Aarnio, Annikki Aarnio, Elsa Lehtonen ja Regina Marjanen (5) Naisten SM-kilpailut, Valkeakoski 1951 Korkeus 3. Terttu Laine 142 Keihäs 6. Regina Marjanen 36.08 (17) Naisten SM-kilpailut, Helsinki Korkeus 3. Terttu Laine 145 Pituus 3. Agda Torkko 508 Keihäs 3. Regina Marjanen 36.99 Kiekko 6. Taina Tele 30.62 SM-viestit, Lahti 1952 N 4x100 m 3. HelsTa 52,7 Annikki Aarnio, Kyllikki Leino, Agda Torkko ja Terttu Laine (6) Naisten SM-kilpailut, Heinola 1954 100 m 3. Annikki Aarnio 13,4 200 m 5. Annikki Aarnio 28,4 (4) Naisten SM-kilpailut, Tampere 1955 100 m 3. Annikki Aarnio 13,0 (1) Naisten SM-kilpailut, Mäntsälä 1975 Kiekko 6. Taina Tele 32.32 (4) 16-v. SM-kilpailut, Pietarsaari N16 80 m aj 5. Tarja Löfman 12,2 SM-viestit, Kuusankoski 1978 P16 4x100 m 5. HelsTa 46,6 Jukka Suominen, Jari Porttila, Jan Rydman ja Tapio Tuominen (4) 16-v. SM-kilpailut Heinola 1981 M16 8-ottelu 3. Jarmo Koivunotko 4967 (5) 16-v. SM-kilpailut, Kajaani 1982 M16 100 m aj 4. Harry Strömberg 14,04 M16 300 m aj 5. Harry Strömberg 40,49 (4) 20-v. SM-kilpailut, Pori M20 pituus joukkuekilpailu 4. HelsTa 1256 Jari Söderberg 642 Jarmo Koivunotko 614 16-v. SM-kilpailut, Salo 1983 M16 300 m aj 6. Raimo Koljonen 41,53 (5) 18-v. SM-kilpailut, Lahti M18 300 m aj 5. Raimo Koljonen 39,56 SM-viestit Jyväskylä 2007 M18 4x400 m 4. HelsTa 3.27,82 Petteri Raito, Timo Möykkymäki, Raimo Koljonen ja Harry Strömberg (2) 17- ja 16-v. SM-kilpailut, Kuopio 2008 M17 300 m aj 5. Antto Virenius 39,97 (2) 22-v. SM-kilpailut, Lahti M22 400 m aj 7. Tomi Della Spina 64,20 Tarmon yleisurheiluennätykset 20.6.2011 ULKORATAENNÄTYKSET MIEHET 200 m 27,41 Nina Karasmaa 1983 200 m 23,38 Jan Tamlander 1983 100 m 11,22 Jari Söderberg 1984 400 m 64,8h Nina Karasmaa 1983 400 m 52,97 Raimo Koljonen 1983 200 m 22,94 Kari Aro 1980 800 m 2.37,2h Ritva Timonen 1951 800 m 2.03,90 Jussi Ilmasti 1983 400 m 50,7 h Into Rinne 1938 1 500 m 5.13,68 Jonna Karasmaa 2005 1 500 m 4.28,4h Markku Lehikoinen 1982 3 000 m 11.38,34 Jonna Karasmaa 2005 3 000 m 9.49,2h Markku Lehikoinen 1982 5 000 m 19.57,28 Jonna Karasmaa 2005 60 m aj 8,62 Jari Söderberg 1984 10 000 m 51.45,3h Jonna Karasmaa 2004 Seiväs 420 Jarmo Koivunotko 1980 800 m 1.57,9h Aarre Hyryläinen 1939 1500 m 4.09,7 h Vilho Majonen 1934 3 000 m 8.53,2h Vilho Majonen 1935 5 000 m 15.31,0h Holger Lindblom 1939 10 000 m 33.39,0h Urho Rinne 1934 Puolimaraton 1.16.22 Joël Ferrand 2008 Maraton 2.44.09 Martti Koivunotko 1977 3000 m ej 10.42,32 Markku Lehikoinen 1983 110 m aj 15,24 Jari Söderberg 1984 400 m aj 55,8h Raimo Koljonen 1983 Puolimaraton 1.40.19 Jonna Karasmaa 2005 Korkeus 207 Sami Nieminen 1983 Pituus 713 Jari Söderberg 1984 3-loikka 13.12 Kari Aro 1978 Maraton 3.46.59 Virpi Kalakoski 2001 Kuula 13.10 Jukka Nyholm 1981 3 000 m ej 12.18,42 Jonna Karasmaa 2005 4x200 m 1.42,97 2011 100 m aj 17,13 Tarja Löfman 1977 7-ottelu 4285 Kari Aro 1980 HALLIENNÄTYKSET NAISET 60 m 8,27 Nina Karasmaa 1983 Korkeus 207 Sami Nieminen 1982 400 m aj 77,66 Jonna Karasmaa 2005 Seiväs 410 Jarmo Koivunotko 1979 Korkeus 170 Nina Karasmaa 1982 Pituus 726 Sakari Toivonen 1940 Seiväs 240 Riina Schamarin 2008 3-loikka 13.92 Sakari Toivonen 1939 Pituus 540 Nina Karasmaa 1983 Kuula 14.43 Leo Koskinen 1953 3-loikka 8.54 Veera Kähönen 2007 Kiekko 43.79 Sakari Toivonen 1946 Kuula 10.55 Regina Marjanen 1948 Moukari 51.85 Sulo Heino 1935 Kiekko 33.23 Taina Tele 1956 60 m aj 9,86 Tarja Löfman 1977 Keihäs 52.71 Ari Toivio 2000 Moukari 21.65 Jonna Karasmaa 2009 Korkeus 167 Nina Karasmaa 1982 Seiväs 255 Riina Schamarin 2009 Keihäs 26.27 Ulla Kaasinen 2005 Pituus 508 Nina Karasmaa 2008 10-ottelu 4065 Nina Karasmaa 1983 3-loikka 8.85 Annika Åkerfeldt 2006 4x100 m 52,0h 1981 Kuula 8.83 Nina Karasmaa 1983 4x400 m 4.56,5h 1975 7-ottelu 2784 Nina Karasmaa 1982 HALLIENNÄTYKSET MIEHET 4x200 m 2.19,53 2011 10-ottelu 6269 Jukka Nyholm 1981 4x100 m 44,47 1982 4x400 m 3.27,82 1983 4x800 m 8.26,3h 1933 4x1 500 m 17.19,1h 1934 ULKORATAENNÄTYKSET NAISET 100 m 12,97 Nina Karasmaa 1982 200 m 27,82 Nina Karasmaa 1983 400 m 73,1h Veera Kähönen 2008 800 m 2.38,4h Inka Romo 1979 1 500 m 5.21,88 Jonna Karasmaa 2005 3 000 m 16.12,0h Veera Kähönen 2008 60 m 7,31 Harry Strömberg 1983 HELSINGIN TARMO 43 Yleisurheiluveteraanit Tarmo liittyi vuonna 1989 Suomen Veteraaniurheiluliittoon. Liiton virallisina lajeina ovat yleisurheilu, hiihto ja luistelu. K aikilla 35 vuotta täyttävillä ja vanhemmilla on ollut siitä asti mahdollisuus osallistua Suomen Veteraaniurheilijoiden ja sen jäsenseurojen järjestämiin kilpailuihin. Vuoden 2011 alusta on jo 30-vuotiaille järjestetty omat sarjat. Pitää vain ihmetellä, että kun jo 30vuotiaat ovat nykyään veteraaneja, mitä ovatkaan 90-vuotiaat? Tarmolaiset ovat osallistuneet aktiivisesti yleisurheilussa kilpailutapahtumiin. Tarmon järjestämissä yleisten ja nuorten kilpailussa on aina myös veteraanisarjat mukana. Tarmolaiset ovat kunnostautuneet 44 HELSINGIN TARMO ” parhaiten kenttälajeissa, eivät niinkään juoksuradalla. 2000-luvulla on aikuisten liikuntaan kiinnitetty erityistä huomiota. Useat seurat ovat perustaneet aikuisten yleisurheilukouluja, joista on hyviä kokemuksia lasten ja nuorten osalta. Yleisurheilu on monipuolista ja kehittää kehon kaikkia osa-alueita. Joku innostuu juoksuista joku hypyistä tai joku heitoista, jokaisel- ” Yleisurheilu on monipuolista ja kehittää kehon kaikkia osa-alueita. le jotakin. Koskaan ei ole liian vanha aloittamaan urheilua ensimmäistä kertaa tai lämmittelemään vanhoja taitoja. Ohessa kertomus eräästä Tarmon veteraanista, joka on innostunut uudelleen urheilemaan ”vanhoina päivinään”. Rohkeasti siis mukaan kokeilemaan, pettymystä ei tule varmasti. ● Teksti: Kari Simonen Tarmon järjestämissä yleisten ja nuorten kilpailussa on aina myös veteraanisarjat mukana. Sirkka ”kuulamummo” Rannema ennätysjahdissa Helsinkiläisen 93-vuotiaan Sirkka Ranneman kunnon ja vireyden salaisuus on koko elämän jatkunut urheiluharrastus. Nuoruudessaan hän harrasti aktiivisesti korkeushyppyä, kiekonheittoa ja hiihtoa. Lisäksi hän pelasi pesäpalloa, yleisurheili ja voimisteli Helsingin naisvoimistelijoissa. Keski-iässä lajivalikoimaan tuli jousiammunta. Vuodesta 2006 lähtien Sirkka on työntänyt kuulaa ja heittänyt kiekkoa sekä vuodesta 2010 lähtien myös keihästä. I nnokkaana penkkiurheilijana halusin palata vielä kerran kilpaareenoille. Tyttäreni Laura Kokkolan innoittamana liittyikin sitten vuonna 2006 Helsingin Tarmoon. Hyvin meni. Vuonna 2007 taskussa oli jo oman ikäsarjan veteraanien Suomen mestaruus kuulantyönnössä ja kiekonheitossa, Sirkka kertoo. Harjoitteluun on kuulunut kiinteästi myös oleskelu ulkomailla. Pohjakuntoa on rakennettu päivittäisillä kävelylenkeillä jo parin vuosikymmenen ajan Espanjan aurinkorannikolla Fuengirolan vaihtelevissa maisemissa. Espanjassa sattunut bussionnettomuus alkuvuodesta 2007 tosin lähes katkaisi menestyksekkään veteraaniurheilu-uran. Sirkka menetti lähes kokonaan näkökykynsä ja joutui vaihtamaan vasenkätisestä oikeakätiseksi. Huono näkö haittaa kilpailemista, mutta Sirkka on sitkeydellään yltänyt vaikeuksien kautta voittoihin. Onnettomuuden jälkeen Sirkka on saanut kisatukea ja -apua tyttäreltään. Laura toimii äitinsä kuljetta- Sirkka Rannema ja Laura Kokkola veteraanien yleisurheilun MM-kisoissa Lahdessa 2009. jana ja huoltajana sekä lähes sokean Sirkan ”silminä” niin harjoituksissa kuin kisoissakin. - Äitini työntää kuulaa ja heittää kiekkoa ja keihästä ilman vauhtia, koska hän ei näe riittävästi. Sirkka on vetenaariurallaan osallistunut paikallisiin kansallisiin ” kisoihin sekä veteraanien yleisurheilun SM-kisoihin vuonna 2007 Turussa ja vuonna 2010 Tampereella sekä veteraanien yleisurheilun MM-kisoihin vuonna 2009 Lahdessa. ● Teksti: Laura Kokkola ja Anneli Rajaniemi Kuva: Anneli Rajaniemi Sirkka on sitkeydellään yltänyt vaikeuksien kautta voittoihin. Sirkkka Ranneman tuloksia: 2007 Veteraanien yleisurheilun SM-kisat, Turku sarja 85 v. kiekko (1 kg) – kultaa 8,85 m 2007 Veteraanien yleisurheilun SM-kisat, Turku sarja 85 v. kuula (2,5 kg) – kultaa 4,09 m 2008 Suomen ennätys (ulkorata) sarja 90 v. kiekko (750 g) 8,81 m 2009 Veteraanien yleisurheilun MM-kisat, Lahti sarja 90 v. kuula (2kg) – pronssia 3,78 m 2009 Veteraanien yleisurheilun MM-kisat, Lahti sarja 90 v. kiekko (750g) – pronssia 7,20 m 2010 Suomen ennätys (halli) sarja 90 v. kuula (2 kg) 4,19 m 2010 Suomen ennätys (ulkorata, kahdesti) sarja 90 v. kuula (2 kg) 4,24 m Valittu kolme kertaa Helsingin Tarmon vuoden veteraaniksi. HELSINGIN TARMO 45 ” Kulmien kundin koti löytyi Tarmosta P ainista tuli Simosen oma laji. Siihen sai purkaa energiaa ja kun osallistui kilpailuihin pääsi matkustamaan ympäri Suomea. Painivalmentajista tuli isättömänä kasvaneelle pojalle isähahmoja. Salilla kului enemmän aikaa kuin kotona. Talvet painittiin ja kesällä yleisurheiltiin. Simonen oli alusta asti mukana aktiivisesti kaikessa, mitä seurassa tapahtui. - Ei tarvinnut valittaa, ettei ole tekemistä. Jokaiselle riitti silloin ja riittää edelleen tekemistä. Paini jäi 1970-luvun lopussa, kun Simoselle syntyi kaksi tyttöä. Simosen mielestä Tarmossa on aina ollut parasta Tarmon henki. Vaikka lajijaostoja on useita, jokainen jaosto on aina saanut apua tar- 46 HELSINGIN TARMO Kari Simosta voi kutsua Tarmon kasvatiksi. Vuonna 1956 9-vuotias Simonen osallistui ensimmäisiin Tarmon harjoituksiin. Sali oli lähellä, sieltä löytyi lämmin suihku ja kulmien kaverit. Tuolloin Tarmon voimistelu- ja painiharjoitukset järjestettiin Työväentalolla. ” Mielekäs harrastus on pääasia. peen mukaan muista. - Tarmon rooli on lähivuosina muuttunut. Lajijaostot ovat hajaantuneet eri puolille kaupunkia, eikä koko seuran yhteisiä tapahtumia, harjoituksia tai leirejä enää järjestetä. Tästä huolimatta Tarmon historiassa on ollut ja tulee edelleen olemaan hyviä huippuja ja erittäin aktiivinen junioritoiminta. Eri lajien suosio on vaihdellut vuosien varrella. Joskus on ollut suuri voimistelusali, jossa pelattiin myös koripalloa ja lentopalloa. Nyt palloilulajeja ei ole, mutta monta lajia on pitänyt suosionsa. Myös Tarmon henki on säilynyt. - Kaikki tekevät tätä hommaa vapaaehtoisesti. Seurassa ei ole yhtään työntekijää palkkalistoilla, mikä saattaa selittää hyvää henkeä. Henki näkyy myös harjoituksissa. Jokaiselle löytyy jotain. On voimailua ja kuntoilua, ryhmiä lapsille ja vanhoille, eikä tulos ole koskaan tärkeintä. Mielekäs harrastus on pääasia. - Jokainen on just niin hyvä kuin on ja jokaiselle tulos on henkilökohtainen. Simonen toivoisi näkevänsä enemmän vanhempia mukana lastensa harrastuksissa. Seurasta löytyy tekemistä jokaisen kiinnostuksen kohteen mukaan. Aina tarvitaan ylimääräisiä käsiä ottamaan aikaa, kirjaamaan tuloksia, myymään lippuja tai valmentamaan. Yhteisestä tekemisestä jää yhteisiä muistoja, eikä kukaan jää perheessä yksin. - Jokainen on tervetullut Tarmoon. Yhä harvemmalla harjoittelijalla on enää suomalainen sukunimi. Seuratoiminta auttaa myös sopeutumaan uuteen ympäristöön, oli kyseessä maahanmuuttaja, kaupunkiin juuri muuttanut tai muuten vaan uusia kavereita kaipaava. ● Jokainen on just niin hyvä kuin on ja jokaiselle tulos on henkilökohtainen. Tarmon seuraluokittelupisteet ja suoritukset seuraluokittelussa 1956 - 2010 Vuosi Pisteet Sijoitus Luokka Vuosi Pisteet Sijoitus Luokka Vuosi Pisteet Sijoitus Luokka 1956 5 419 - 1974 19 203 2 1993 12 247 2 1957 0 - - 1975 46 116 1 1994 3 427 3 1958 0 - - 1976 22 195 2 1995 2 478 3 1959 0 - - 1977 25 176 2 1996 7 398 3 1960 0 - - 1978 37 137 1 1997 0 - - 1961 0 - - 1979 31 152 2 1998 0 - - 1962 0 - - 1980 34 139 1 1999 0 - - 1963 0 - - 1981 51 95 1 2000 0 - - 1964 0 - - 1982 68 66 1 2001 1 441 3 1965 0 - - 1983 54 90 1 2002 7 374 3 1966 0 - - 1984 12 269 2 2003 11 328 3 1967 0 - - 1985 2 382 3 2004 19 265 2 1968 2 556 3 1986 0 - - 2005 26 237 2 1969 8 328 3 1987 0 - - 2006 25 241 2 1970 9 317 3 1988 0 - - 2007 30,75 207 2 1971 20 235 2 1989 6 356 3 2008 25,5 227 2 1972 12 275 2 1990 16 229 2 2009 32,75 187 2 1973 18 229 2 1991 22 189 2 2010 19,25 244 2 1974 19 203 2 1992 0 - - (20.6.2011 24,00 139) Luokittelupisteiden laskentaperusteet ovat muuttuneet useita kertoja, mutta pisteiden suuruusluokka on pysynyt samana. Nykyinen laskutapa on ollut voimassa vuodesta 2007. HELSINGIN TARMO 47 Tarmossa on väännetty vuosikymmeniä Selätä tai tule selätetyksi, heitä tai tule heitetyksi, väännä tai tule väännetyksi, puserra tai tule puserretuksi, työnnä tai tule työnnetyksi - siis paini tai pakene. Tältä se paini saattaa näyttää ja tuntua katsottuna kilpailumielessä tätä lajia. Paini on Helsingin Tarmon peruslajeja ja ollut mukana seuran ohjelmassa yhtäjaksoisesti alusta alkaen. M ikä se sitten saa miehen ja nykyisin naisenkin molskille painia harrastamaan? Helppo vastaus on, että Suomellahan on pitkät, menestyneet ja näkyvät perinteet tässä lajissa. Tämä on totta. Näin se näkyy myös seuratasolla. Jos seurassa on jonkin lajin vankat perinteet ja sitoutuneet harrastajat, niin mitä toden näköisemmin siinä seurassa on myötämielisempää harrastaa ko. lajia. Olisiko se verenperintöä jolla pidetään lajia yllä. Näin se varmaankin on ja on ollut myös Helsingin Tarmossa. Seuran hyvinvointi edellyttää tekijöitä ja toimijoita. Yksilöiden halua ja tahtoa ottaa vapaaehtoisesti vastaan yhdessä tekemisen haasteita hyvän asian puolesta. Se on sitä sitoutumista harrastukseen, parhaassa tapauksessa oman kilpauran jälkeenkin. Helsingin Tarmon ja sen painitoiminnan juuret yltä- ” vät vuosikymmenten taakse vuoteen 1931. Vuosien varrella moni intomielinen paini-ihminen on toiminut otsa hiessä ja sydän pamppaillen, joskus jopa ideologiselta pohjalta painin, seuran ja sen nuorison eteen. Kunnia Tarmon menneille sukupolville ja aikaisemmille painitoimijoille sekä heidän lajin eteen tekemälleen arvokkaalle työlle. Jatkukoon Helsingin Tarmon painitoiminta voimakkaana myös tulevaisuudessa. ● Kunnia Tarmon menneille sukupolville ja aikaisemmille painitoimijoille sekä heidän lajin eteen tekemälleen arvokkaalle työlle. 48 HELSINGIN TARMO Kuvat: Tatu Hiltunen Nassikkapainijat villitsevät Painimaan pääse ohjatusti monessa seurassa jo alle kouluikäisenä. Menestyneiden painijoiden aloitusikiä tarkasteltaessa mestarit ja mitalistit ovat aloittaneet pääsääntöisesti 6-7 vuoden jan johdolla sillä seurauksella, että nassikan isä tuli seuraavalla kerralla kädestä pitäen kiittämään todeten: “Nyt sujuu hampaidenkin pesu reippaasti, kiitos”. Ohjaajalla on merkitystä ja joskus hänen sanansa painavat enemmän kuin omien tuttujen vanhempien. Tämä esimerkkinä oleminen on hyvä jokaisen ohjaajan ja valmentajan tiedostaa. ● Teksti: Ilpo Seppälä ikäisinä nassikoina. Ikään kuin kasvaneet lajiin molskilla. N assikkapainitapahtumat tarjoavat lapsille paikan purkaa energiaa oikealla tavalla Leikin ja liikkumisen ohella lapset oppivat monipuolista kehon hallintaa sekä joukkoon ja ohjaukseen sopeutumista. Helsingin Tarmon nassikkapainiharjoitukset pidetään Vuosaaren Urheilutalon painisalissa. Ryhmiä on kolme eri-ikäisille lapsille. Nassikkapaini on suomalaisen painin suuri tukipilari ja suuren yleisön arvostuksen tuoja. Ohjaustapahtumaan sisältyy myös kasvatuksellisia tietoiskuja ja ohjeita. Keskustelimme erään kerran tietoiskussa harjoituksien jälkeisen peseytymisen merkityksestä paininassikoille. Seuraavalla kerralla erään nassikan isä pyysi vielä painottamaan hampaidenkin pesun merkitystä päivittäin. Ja siitäpä sitten puhuttiin nassikkavalmenta- Miten mukaan harjoittelemaan? Nassikkapainijat, syksy 2011 Vuosaaren Urheilutalo Pantterit (4 vuotta) Harjoitukset: 5.9. alkaen ma klo 17.15 – 18.30 Ohjaajat: Janne Koivunen, 050 543 8324 ja Tina Kukkurainen-Alaniva, Emmi Laakkonen 5-vuotiaat Harjoitukset: 5.9. alkaen ti klo 17.30 – 18.15 Valmentajat: Juha Pitkänen, 040 960 8366 ja Jari Alander 6-vuotiaat Harjoitukset: 5.9. alkaen ti klo 18.15 – 19.15 Valmentajat: Juha Pitkänen, 040 960 8366 ja Jari Alander HELSINGIN TARMO 49 ” Lajin harrastajat ja valmentajat muodostavat eräänlaisen painiperheen. Nikolas Hanner painikoulun nukkeheittoharjoittelussa. Painikoulut opettavat Varsinainen painin opiskelu aloitetaan seurojen painikouluissa. Painikoulu on luonnollinen jatke nassikkapainille ja siellä opetellaan lajin tekniikkaa ja kilpaillaan laajemmin. P ainikoulussa pyritään tiivistämään lajin harrastuneisuutta ja innostamaan liikuntaan, kenties rakastumaan pysyvästi painiin. Rehtiys ja toisen henkilön huomioiminen ovat tärkeitä asioita, joita painotetaan painikoulujen toiminnassa. Paini sopii monipuolisuudessaan lapsille ja nuorille. Sen harjoittelu on monipuolista ja kehittää kokonaisvaltaisesti vartalon hallintaa ja voimien kehittymistä. Kilpailullisuudessaan se kehittää harrastajansa itseluottamusta ja toisen henkilön hyväksymistä sekä kaveri- ja jouk- 50 HELSINGIN TARMO ” teen harrastajia. Oma rotunsa, sanotaan. Toki mukana on onneksi myös henkilöitä, jotka ovat tulleet mukaan oman lapsensa harrastamisen myötä ja ihan kiinnostuksesta lajiin. Lajin harrastajat ja valmentajat muodostavat eräänlaisen painiperheen, joka on samanhenkistä ja yksituumaisesti toimivaa porukkaa. Tarmon painikouluharjoitukset, ”niskalenkkiryhmä”, pidetään Vuosaaren Urheilutalossa, josta sitten pääsee siirtymään Liikuntamyllyn Kilpailijat-ryhmään. Porvoosta harjoituksissa käyvä Oikea kasvatuksellisuus kuuluu jokaisen painikoulun ohjelmaan. kuehenkeä monen muun hyvän asian lisäksi. Oikea kasvatuksellisuus kuuluu jokaisen painikoulun ohjelmaan. Painikouluissa ja kilpailijoille valmentajat ovat äärimmäisen tärkeitä henkilöitä. Painivalmentajat ovat useimmiten entisiä vääntäjiä, eritasoisten kilpailujen karaisemia lajiin pysyvästi rakastuneita tie- Joonas Wikström on hyvä esimerkki seuramme nousevista painikoululaisista. Hänen isoisänsä toi Joonaksen Vuosaaren molskille neljä vuotta sitten. Viime vuoden Joonas on harjoitellut kilparyhmän kanssa ja kehittynyt kelpolailla. “Painia on kiva harjoitella kun siinä tulee hiki”, toteaa Joonas. ● Teksti: Ilpo Seppälä Kuva: Tatu Hiltunen Miten mukaan harjoittelemaan? Niskalenkkiryhmä (7-8 vuotta) Vuosaaren Urheilutalo Harjoitukset: 5.9. alkaen ke klo 17.15 – 18.30 Valmentajat: Ari Myllynen, 050 526 8744 ja Juha Pitkänen, 040 960 8366 Painikoulu (9-12 vuotta) Vuosaaren Urheilutalo Harjoitukset: 5.9. alkaen ke klo 18.30 – 20 Valmentajat: Ari Myllynen, 050 526 8744 ja Juha Pitkänen, 040 960 8366 Kuntopainia kysytään Eri seuroissa kuntopainiryhmät ovat nostaneet suosiotaan ja parhaimmissa paikoissa toiminta on pyörinyt jo vuosia ja saanut pysyvän jalansijan monen kuntoilijan ohjelmassa. Myös Helsingin Tarmossa on syksystä 2010 lähtien jumpattu ja nujuttu innostuneesti kuntopainiryhmän merkeissä. P ainimatto on mahdottoman miellyttävä urheilualusta jumpata ja liikkua muutenkin kuin painien. Tämän ovat todenneet muun muassa monet painisaleilla nykyisin jumppaamassa käyvät seniorit. Kuntopaini sopii jokaiselle joka ei pelkää koskettaa toista urheilumielessä ja haluaa kokeilla jotain erilaista ja monipuolista liikuntaa. Vaikka kuntopainissa painottuvat monipuolinen jumppa, ketteryyskisailut ja venyttelyt tehdään ihan oikeita, lähinnä itsepuolustukseen sopivia, pystyheittojakin. Painitaan molempia painimuotoja siis kreikkalais-roomalaista ja vapaapainia. Mattoväännöissä päästään kokeilemaan ihan oikeasti kaverin olkapäiden ja niskan lihasten kestävyyttä. Harjoittelun hyötypuolelle jäävät varmasti yleis- ja lihaskunnon monipuolinen kohentuminen sekä se, että huomaa “omistavansa lihaksia, joiden luuli kadonneen vuosien kuluessa”. Eräs harrastajista totesi tehneen- Kokeneempien ketteryysharjoittelua. Miten mukaan harjoittelemaan? K18-kuntopainijat Liikuntamyllyn painisali, Myllypuro Harjoitukset: 2.9. alkaen to klo 18.30 – 21 Valmentajat: Ilpo Seppälä, 040 736 2859 ja Pekka Kuismin, 040 737 1585 ja Janne Koivula, 050 543 8324 sä “painiharjoituksissa ensimmäisen kerran 30 vuoteen kuperkeikan ja hyvältähän se tuntui, ihan kuin lapsena”. Harjoittelu aloitetaan varovasti edeten helpoista totutteluista vaativimpiin suorituksiin kunkin kykyjen ja halujen mukaan. ● Teksti: Ilpo Seppälä Kuva: Tatu Hiltunen HELSINGIN TARMO 51 Kilpailu on luonnollista painia Paini mielletään Suomessa useimmiten huippu-urheilulajiksi. Ja sitä se parhaimmillaan onkin. Siitä ovat todisteena suomalaisten 87 olympiamitalia, joista kultamitaleita on 27. Kaikkiaan suomalaiset painijat ovat ottaneet kaikki ikäluokat huomioiden, mukana myös naiset, 397 arvokilpailumitalia. P aini on yksi vanhimmista ja tunnetuimmista kilpailulajeista aina antiikin ajoista lähtien. Tunnettu tieto on, että antiikin olympiakisat päättyivät painiin ja voittaja oli sitten koko kisan voittaja. Ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja on painija Verner Wekman vuodelta 1906. Helsingin Tarmo lukeutuu tällä hetkellä maan johtaviin ja kansallisesti menestyneimpien painiseurojen joukkoon. Tarmo mahdollistaa jäsentensä kilpailuihin tähtäävän harjoittelun ja kilpailut jokaiselle halukkaalle kykyjensä mukaisesti. Tarmon painijoista ovat tähän mennessä aikuisten sarjoissa MM-mitaleille nousseet Niilo Turkkila (v. 1951) ja Ilpo Seppälä (v.1981) sekä junioreiden sarjassa (20v) Euroopan mestaruuden voittanut (v. 2009) Sasu Kaasinen. Sasu Kaasinen voitti vuoden 2011 miesten sarjan 66 kg Suomen mestaruuden. Sasu Kaasinen on junioreiden Euroopan mestari 2009, miesten Suomen mestari 2011 ja olympiavalmennettava. Tämän hetken säännöt ovat tehneet kilpailuotteluista enemmän taktisia ja tietyn tyyppisiä jaksorupeamia. Ikään kuin painittaisiin pallopeleistä tuttuja vapaapotkutilanteita. Otteluaika on puolitoistaminuuttia pystystä ja sitten ottelutilanteen mukaisesti toinen komennetaan mattoon ”parterri”-polviasentoon ja toinen ottelijoista pääsee yrittämään päältä mattopainiliikkeitä. Ottelun tai ottelujakson/-erän voi nykyisin voittaa onnistuneella mattopuolustuksella. Jos onnistuu puolustamaan niin hyvin, että päältä yrittävä vastustaja ei saa suorituksia, siitä hyvitetään pisteellä ja erävoitolla. Erä- ja otteluvoittoja ajatellen kannattaa painijan pyrkiä aina tekemään pystystä pisteitä tuovia suorituksia sillä tämä takaa useimmiten voiton. Keltaisella pohjalla oleva pyöreä, punainen, metrin levyinen zone-alue rajaa ottelualueen, joka on halkaisijaltaan 12m. Kaikessa kovuudessaan paini ei välttämättä sovellu kilpailumielessä kaikille urheilijoille tai oikeammin todettuna, harveneva joukko tuntee sen omakseen nykyisin. Tämä on sääli, sillä paini on monipuolisesti kehoa ja mieltä kehittävä laji. Helsingin Tarmon kilpailevat juniorit ja miehet harjoittelevat Liikuntamyllyn painisalissa. ● Teksti: Ilpo Seppälä Miten mukaan harjoittelemaan? Kuva: Tatu Hiltunen Jerry Pitkänen ja Mazyar Shirmohammadi otteluharjoituksessa takavyöheitto. 52 HELSINGIN TARMO Miehet ja juniorit Liikuntamyllyn painisali, Myllypuro Harjoitukset: 2.9. alkaen ma klo 18-20, ke klo 19-21 ja pe 17-19 Valmentajat: Ilpo Seppälä, 040 736 2859 ja Pekka Kuismin, 040 737 1585 ja Janne Koivula, 050 543 8324 Painiminen ei aina ole verta, hikeä ja kyyneileitä, vaan joskus pitää myös osata relata. Kuvassa vasemmalta Kuisminin Pekka, Timo, Esko ja Jussi. Kuva napattiin Timon häissä vuonna 2008. Kuisminin perheessä painivat kaikki miehet Esko Kuismin vei poikansa Helsingin Tarmon painikouluun ja jäi itse samalle tielle. Mallia oli näyttänyt jo 1940-ja 1950-luvuilla nuorten maajoukkueeseen edennyt Eskon setä Yrjö Kuismin. S yksyllä 1988, kun olin Stadin kuntosalilla Kontulan uimahallissa, tuli harjoituksia vetämään Harri Uusimäki Lappajärveltä. Hän kysyi harjoitusten yhteydessä, onko kenelläkään sopivan ikäisiä poikia aloittamaan painiharrastus. Hän oli aloittamassa painikoulun vedon Vuosaaren Urheilutalolla. Ilmoitin, että minulla olisi kaksi sopivan ikäistä poikaa. Esko aloitti poikiensa Pekan (8 vuotta ) ja Timon (5,5 vuotta ) kanssa painin marraskuun 7. päivänä 1988. Isä istui ensimmäisen harjoituksen penkillä katsellen touhua. - Sitten mietin, että ei helvetti. Tässäkö minä sitten istun seuraavan 20 vuotta. Seuraavalla kerralla laitoin verrarit ja t-paidan päälle ja aloitin oman painiharrastukseni. Aluksi Esko keskittyi liikkumaan itse, mutta pikkuhiljaa hän osallistui myös harjoitusten vetoon. Miehellä oli takana opiskeluajalta viiden vuoden kokemus judosta, joten siirtyminen painin pariin oli suhteellisen helppoa. - Christina-vaimolleni lupasin, että voin kyllä hoitaa tämän poikien yhden harrastuksen, mutta jos Pekka harrastaa painia, Timo vaikkapa voimistelua ja silloin vielä 1,5 vuotias Jussi jääkiekkoa, loppuu minulta aika. ” Eskon isänpäivänkortti vuonna 2008: ” Everybody was Kung Fu fighting… mielettömät onnittelut meidän discoiskälle! Ja kiitokset 20 v painissa! Pekka ja Katri, Timo ja Noora, Jussi”. - Tuo ehkä kuvasi sitä, että olin osin onnistunut yhden harrastuksen suhteen. ”Parasta on, kun näkee kehityksen” Eskon kilpailumatkat poikien, omien ja vieraiden, kanssa olivat pääsääntöisesti mukavia. - Mieleen ovat jostain syystä jääneet Tampereen kilpailumatkat. Hervannan Ahvenisjärven koululla järjestivät ikäkausipaineja tamperelaiset painiseurat (KOOVEE, TAPS, TaVo). On ollut erittäin mukavaa seurata omien poikien kehitystä painin parissa niin fysiikan kuin psyykkeen osalta. HELSINGIN TARMO 53 ” Kuisminen painiperheessä on jo seuraava painipolvi kasvamassa. Tampereen kilpailumatkoille startattiin puoli kahdeksalta aamulla, koska punnitus oli aamuyhdeksältä ja painit alkoivat yhdeltätoista. Takaisin lähdettiin iltapäivällä. Tavoitteena oli ehtiä kotiin iltaseitsemäksi, koska silloin alkoi saunavuoro. Paluumatkoilla pojat yleensä nukkuivat alkumatkan, kun kilpailujännitys laukesi ja matsien rasitus helpotti. - Kuuntelimme usein radio Mafian Koe-eläinpuistoa, jonka juonsi Leevi and the Leavingsin Gösta Sundqvist. Tätä kulttisarjaa esitettiin vuosina 1993-2003. Nykyään sitä uusitaan YleX:llä. Toinen ääripää ikäkausipainimatkoissa taisi olla Porin keikka 1990luvulla. - Kylmänä, pimeänä talviaamuna lähdimme reissuun klo 5.30 ajamaan kohti Poria. Tällöin houkutti kyllä jäädä sänkyyn, vetää peitto korville ja unohtaa koko paini. Kylmää ja pimeäähän se oli edelleen takaisin palattuamme klo 21.00. Eskosta on ollut erittäin mukavaa seurata omien poikien kehitystä painin parissa niin fysiikan kuin psyykkeen osalta. - Pienikokoisista, aran oloisista pojista on kasvanut skrodeja aikamiehiä. Ehkä vielä mielenkiintoisempaa on ollut todeta seuramme painipojista, joista osasta on tullut kovinkin tuttuja, miten pienistä pojista on kasvanut hyväkäytöksisiä ja jänteviä karpaaseja. Kuismien painiperheessä on jo seuraava painipolvi kasvamassa. Keskimmäisellä pojista, Timolla on itsellään kaksi poikaa, Jonne 2 vuotta ja Jami 0,5 vuotta. Jos innostusta on, vaari on valmis viemään näitäkin poikia painin pariin. ● Tarmon miesten painin SM-mitalistit 2000 – 2010 Teksti: Esko Kuismin Kreikkalais-roomalainen painimuoto 2006, Helsinki 55 kg 1. Perez Juntunen Antero 2009, Tampere 66 kg 2. Sasu Kaasinen 2010, Alavus 55 kg 2. Antero Perez-Juntunen 66 kg 3. Sasu Kaasinen 2011, Janakkala 55 kg 3. Mazyar Shirmohammadi 66 kg 1. Sasu Kaasinen Vapaan painimuoto 2008, Kauhajoki 96 kg 3. Janne Koivula 2009, Ylistaro 96 kg 2. Janne Koivula Aikuisten miesten lisäksi 2000-luvulla ovat pojat ja juniorit nousseet SM-kisojen palkintopallille noin 40 kertaa. VahVa Vaikuttaja 54 HELSINGIN TARMO www.metalliliitto.fi Parhaimmat onnittelut 80 vuotta täyttävälle Tarmolle! Yhteystiedot Suomen Karttamuunnos Oy Finnelma Oy Varattu Helsingin Tarmo ry. Sturenkatu 27 00510 HELSINKI www.helsingintarmo.fi Lajikohtaiset yhteystiedot: Judo Juha Salonen 040 708 7989 [email protected] www.chikara.fi Nyrkkeily Markku Aalto 040 730 2735 [email protected] www.helsingintarmo.com Paini Ilpo Seppälä 040 736 2859 [email protected] http://heta.sporttisaitti.com Helsingin Tarmo ry. kiittää lämpimästi kaikkia ilmoittajia ja tukijoita. Painonnosto Tenho Kantola 050 589 7943 www.helsingintarmo.fi/paino Voimanosto Åke Koponen 044 344 7735 [email protected] www.helsingintarmo.fi/voima Yleisurheilu, hiihto ja veteraaniurheilu Kari Simonen 040 843 9479 [email protected] www.dmultis.org/heta HELSINGIN TARMO 55 Puhelun hinta lankaliittymästä 8,21 snt/puh. + 3,2 snt/min, matkapuhelinliittymästä 19 snt/min. Terveystalo SPORT Ammattilaisten ja harrastajien aktiivinen kumppani - kaikki mitä urheilija terveyteensä tarvitsee. VARAA AIKA terveystalo.com p. 030 6000 Tutustu palvelutarjontaamme osoitteessa www.terveystalo.com 2QQHD+HOVLQJLQ7DUPR /RQVGDOH6KRS ZZZORQVGDOHER[LQJ¿
© Copyright 2024