HUOLTOUPSEERI
HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti 1 2010 ★ Huoltotaktiikan seminaari Hämeen Rykmentissä ★ Logistiikka avainasemassa Haitilla BREAK THE HABIT batterydrink.com 2 Teknisen armeijan huoltovarmuus Sotilashallinnollisen aikakauslehden perinteiden jatkaja Huoltoupseeriyhdistys r.y:n JÄSENLEHTI 1/2010 Päätoimittaja Ev evp Risto Gabrielsson Kalevi 109 B – 3 50104 Tartto, Viro [email protected] Toimittajat Everstiluutnantti Raimo Raivio PL 5, 15701 Lahti 0299 460 423 Hans Gabrielsson Lehmihaant. 7 A 2, 04300 Tuusula (09) 275 9369 [email protected] Ilmoitusmarkkinointi Juha Halminen Kielotie 47, 01350 VANTAA (09) 873 6944 [email protected] Huoltoupseeriyhdistys r.y. Valtuuskunta Pj Olli Happonen Vpj Harri Juhani Koponen Hallitus Pj ev Risto Kosonen Vpj kapt Caj Lövegren Evl res Matti Paasivaara Ltn res Hans Gabrielsson Maj Jari Virolainen Evl Timo Saarinen Evl Mauri Etelämäki Evl Mika Multanen Evl Timo Vilkko Maj Matti Sopanen Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsen-rekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteella Huoltoupseeriyhdistys r.y. /co Tarja Takala Sepäntie 15 A 04300 TUUSULA tai sähköpostilla [email protected] Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnöt Sihteeri Maj Matti Sopanen PE/LOGOS PL 919, 00131 HELSINKI [email protected] Kansikuva: Hämeen Rykmentin koivukuja talvisessa maisemassa. (Kuva: Merja Hämäläinen) ISSN 0355-2586 AO-PAINO 2009 Teollisuuskatu 9, 50130 Mikkeli, puhelin (015) 151 111 RAND Corporation’in tutkimusten mukaan USA:n asevoimien polttoainetarve sodissa on kasvanut siten, että kun laskien kulutus / henki / päivä (”gallons/soldier/day”) tarve Toisessa Maailmansodassa oli yhden gallonan luokkaa, oli se Korean Sodassa jo kolmisen gallonaa, Vietnamissa lähellä kahdeksaa, Persianlahden Sodassa 12 ja nykyisissä Irakin ja Afganistanin sodissa lähes 20 gallonaa (= 75,7 litraa) per mies per päivä. The Washington Post raportoi USA:n valtion Accountability Office’en viitaten 15.12.2009, että joka päivä pelkästään lentopolttoainetta toimitetaan Afganistaniin 1’135’500 litraa. Deloitte Analysis-tutkimuksen mukaa tyypillinen merijalkaväen taisteluprikaati tarvitsee melkein 1’892’500 litraa polttoainetta päivässä. Tyypillisen tukikohdan (forward operating base) polttoainetarve on 1’135 litraa päivässä pelkkiin tukikohtatoimintoihin. Kun polttoaine saadaan vihdoin Pakistanin kautta tai pohjoisia reittejä pitkin asiakkaalle Afganistanissa, on hinnan laskettu olevan noin 400 US dollaria per gallona. Kun UNMEE-operaartiossa Eritrean puolella YK-operaation tarvitseman polttoainemäärän saatavuus rajoitettiin puoleen, lamaannutti se koko Eritrean puoleisen toiminnan. Sairasevakuointeja ei kyetty enää takaamaan, kaikkia tarvittavia kuljetuksia ei pystytty suorittamaan, asemien generaattoreihin ei riittänyt tarpeeksi polttoainetta. Pula polttoaineesta johti YK:n joukkojen vetä- miseen ensin Etiopian puolelle ja sitten koko operaation ennenaikaiseen lopettamiseen. Puolustusvoimat on tullut menneiden vuosien puolen miljoonan miehen sodan ajan vahvuudesta tuntuvasti alaspäin ja lisäsupistuksia on luvattu. Miesmäärän vähenemistä korvataan muun suorituskyvyn lisäämisellä. Se tarkoittaa organisaation jatkuvaa teknistymistä. Kaikki järjestelmät, ase-, johtamis- ja monet muut järjestelmät, tarvitsevat polttoainetta. Siellä, missä kantaverkko ei ole toiminnassa sodan aikana, tuotetaan generaattoreilla sähkö esikuntien ja johtamispaikkojen tietokoneille ja muille sähköä vaativille laitteille. Eräiden arvioiden mukaan öljyn kysynnän kasvu on kohta ylittänyt huomattavasti uusien öljykenttien paikantamisella saatavan uuden öljyn määrän. Tämän jälkeen kulutamme loppuun olemassa olevia öljyvarantojamme. Olipa niin tai näin, kaukoidän suurten valtioiden energiatarpeen voimakkaan kasvun myötä saatavissa olevan öljyn kysynnästä tulee joka tapauksessa entistä kovempi kilpailu. On ajoissa huolehdittava maamme sekä puolustusvoimiemme huoltovarmuudesta tulevaisuudessa energiankin osalta. Tässä numerossa: Pääkirjoitus............................................................................... 3 Puheenjohtajan kynästä........................................................... 4 Logistiikka avainasemassa Haitin maanjäristyksen hätäavussa............................................................................... 6–10 Huolto Viron Vapaussodassa 1918–20...................................... 12–18 Toimitusketju venyy ja paukkuu............................................... 20–23 Koeampumalaitos..................................................................... 24–26 Perinteeksi muodostunut huoltotaktiikan seminaari HÄMR:ssä................................................................................ 28–31 Kuopion Asevarikko.................................................................. 32–33 Logistiikan ja huollon asema vahva.......................................... 34 Tapahtumia............................................................................... 35 Vapaaehtoiset huollon koulutuksen tukena.............................. 36–37 Sattumia................................................................................... 38 3 Puheenjohtajan kynästä Huoltoupseeriyhdistyksen 84. vuosi on alkanut uuden hallituksen ja puheenjohtajan vetämänä. Kiitän teitä kaikkia saamastamme luottamuksesta! Jatkamme maineikkaan yhdistyksemme edelleen kehittämistä saamamme valtuutuksen mukaisesti. Luottamustehtävän koen myös henkilökohtaisesti haasteena, koostuuhan yhdistyksemme jäsenistö varsin laajasta joukosta elinkeinoelämän, teollisuuden ja puolustusvoimien huollon ja logistiikan ammattilaisia. Tavoitteena tulee olla, että yhdistyksen jäsenyys antaa jokaiselle jäsenelle jotain lisäarvoa. Yhdistyksen puheenjohtajuus ja virassa olevan huollon tarkastajan tehtävät näyttävät liittyvän jostain mielenkiintoisesta syystä toisiinsa. Toivottavasti yhdistys ei kehity ajanoloon liian aktiiviupseerivetoiseksi. Yhdistyksen kiinnostavuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että huollon reserviupseerien osaaminen ja tietämys elinkeinoelämästä on laajasti mukana toiminnassamme. Eritoten huoltoupseeriyhdistys on maanpuolustusjärjestö, jossa sekä reservi- ja aktiiviupseereilla on paljon annettavaa toisilleen. Oman kokemukseni mukaan puolustusvoimien huollon ja logistiikan esikuntaharjoituksissa reserviläisten osuus on valitettavasti koko ajan vähentynyt. Tätä selittää ennen kaikkea puolustusvoimien nopea kehittyminen ja teknistyminen. Puolustusvoimien logistiikka on muuttunut nopeasti. Elinkeinoelämän ja teollisuuden kanssa on solmittu laajoja kumppanuussopimuksia. Myös elinkeinoelämästä opitut erilaiset tilaaja-tuottaja ja palvelukeskus- mallit toimivat nyt puolustusvoimien sisällä. Käytännössä puolustusvoimien logistiikka on yhä tiiviimmin integroitunut yhteen muun yhteiskunnan kanssa. Vähintään yhtä nopeasti muuttuu globaalisti toimiva elinkeinoelämän logistiikka. Keskittyminen, verkottuminen, ydinosaaminen, ulkoistaminen, kumppanuudet, tuottavuus ja laatu ovat käsitteitä, joiden parissa jokainen huoltoupseeri toimii. Oman toimialan nopea kehitys vie meiltä kaiken huomion. Onko tullut mieleesi, että joku toinen huoltoupseeri saattaa pohtia juuri samoja asioita? Kenties juuri toinen huoltoupseeri on löytänyt ratkaisun, joka sopii muillekin hyödynnettäväksi – myös maanpuolustuksessa. Tarvetta siis on molemminpuoliselle tietotaidon lisäämiselle, johon yhdistyksemme luo hyvät puitteet. Huoltoupseeriyhdistyksen johtavana periaatteena on järjestää tilaisuuksia, joissa yhdistyksen jäsenet voivat vaihtaa ajatuksia maanpuolustukseen, elinkeinoelämään ja teollisuuteen sekä huoltovarmuuteen liittyvistä asioista. Käytössämme on laadukas oma lehti ja yhdistyksen kokoukset. Aluetapahtumia käytetään valitettavan vähän jäsenistön hyväksi. Yksinkertaisimmillaan aluetapahtuma on tilaisuus, johon paikkakunnan huoltoupseerit kokoontuvat pariksi tunniksi tutustumaan ja keskustelemaan jostakin mielenkiintoisesta aiheesta. Sen on järjestänyt joku aktiivinen jäsen mielenkiintoisesta yrityksestä tai vaikkapa huoltorykmentistä. Uskoakseni jokaisella huoltoupseerilla on ala, joka kiinnostaa varsin laajaa joukkoa muita huoltoupseereita. Olkaa siis aktiivisia! Jäsenyydeltä saa eniten, jos itse osallistuu ja tuo myös omia ajatuksia näkyviin. Aktiivista Vuotta! Everstiluutnantti Vilho Wäiniön Huoltoupseerisäätiö myöntää vuosittain varoja sääntöjen mukaisesti apurahoihin, avustuksiin ja stipendeihin, jotka liittyvät huoltoupseerien koulutusta palvelevaan sotatieteelliseen tutkimus- ja opetustyöhön, täydennys- ja jatko-opintoihin sekä opintomatkoihin ja niitä koskevaan julkaisutoimintaan. Apuraha-anomukset pyydetään lähettämään 1.4.2010 mennessä osoitteella: Everstiluutnantti Vilho Wäiniön huoltoupseerisäätiön hallitus Asiamies evl Mauri Etelämäki Maanpuolustuskorkeakoulu Taktiikan laitos PL 7 00861 Helsinki Lisätietoja: [email protected] 4 Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, aseja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie 30 33100 TAMPERE Puh. 020 469 7000 www.millog.fi Logistiikka avainasemassa Haitin maanjäristyksen hätäavussa ”The delays we’ve seen in Haiti are all to do with logistics”, John Holmes, YK:n humanitaarisen avun koordinaattori, 2.2.2010. Ilmakuva Port-au-Princen lähiöstä osoittaa rakennuskannan vauriot selvästi. (Kuva © UN Photo/Logan Abassi) Everstiluutnantti Vesa Autere palvelee tutkijaesiupseerina Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella ja opiskelee sotatieteiden tohtorin jatkokoulutusohjelmassa. Aihealueena on logistisen ajattelun ymmärtäminen johtamisen kannalta. Everstiluutnantti Autere toimii Maanpuolustuskorkeakoulun edustajana HUMLOG tutkimusryhmässä. 6 Yliluutnantti Tommi Myyryläinen palvelee yksikön varapäällikkönä Kuljetuspatterissa Tykistöprikaatissa. Hän opiskelee sotatieteiden tohtorin jatkokoulutusohjelmassa aihealueena asevoimien ja avustusjärjestöjen yhteistoiminta humanitaarisessa logistiikassa. Haitissa, suunnilleen Suomen Kainuun kokoisella alueella, asuu 9-10 miljoonaa ihmistä. Maa järisi Haitissa voimakkaasti 12.1.2010. Tämän seurauksena yli 200 000 ihmistä menetti henkensä ja yli miljoona kotinsa. Heti tapahtuman jälkeen alkoi valtava logistinen operaatio katastrofin uhrien auttamiseksi. Avustustyöntekijöitä ja -tarvikkeita sekä sotilaita suunnattiin alueelle nopeasti. Luhistunut infrastruktuuri ja suuri määrä autettavia tekivät tilanteesta erittäin haastavan. Suurimmat logistiset haasteet ovat edelleen materiaalin toimittamisessa avun tarvitsijoille. Haiti on ollut vaikeuksissa jo pitkään ennen tämän vuoden toisella viikolla tapahtunutta maanjäristystä. Maata on vaivannut huono hallinto ja vaikea historia. Maan asukkaista alle kolmen neljäsosan on tultava toimeen alle 2 dollarilla päivässä. Lisäksi maa on erittäin altis luonnon aiheuttamille katastrofeille, koska se sijaitsee hurrikaanien ja trooppisten myrskyjen liikeradalla Karibian merellä. Maa sijaitsee myös mannerlaattojen saumassa, joten riski on kuitenkin olemassa myös maanjäristyksille. Edellisen kerran maa järisi Haitissa merkittävästi vuonna 1952, jolloin kuoli 6 ihmistä ja se vaikutti 20 000 ihmiseen. Erittäin voimakkaasta maanjäristyksestä oli kulunut jo yli 200 vuotta. Joukko asiantuntijoita varoittivat Haitin viranomaisia, että maahan voi iskeä yli 7 magnituden maanjäristys. Viranomaiset kuitenkin vastasivat, että maalla ei ole rahaa eikä aikaa parantaa heikkoa rakennuskantaansa. Vastaavasti vuonna 2009 YK luokitteli eri maiden luonnon aiheuttamien katastrofien riskikartoituksessa maanjäristyksen erittäin epätodennäköiseksi Haitissa. Lähde: http://www.emdat.be Katastrofi Aika Kuolleet Hurrikaani 4.10.1963 5 000 Hurrikaani 17.9.2004 2 754 Tulva 23.5.2004 2 665 Hurrikaani 21.10.1935 2 150 Hurrikaani 12.8.1915 1 600 Hurrikaani 5.11.1994 1 122 Hurrikaani 2.9.2008 529 Tulva 14.11.1963 500 Hurrikaani 29.9.1966 480 Hurrikaani 5.10.1954 410 10 eniten kuolonuhreja aiheuttaneet katastrofit Haitissa vuosina 1900–2009. Erittäin tuhoisa maanjäristys aiheutti logistikon painajaisen Ensimmäinen uutinen Haitin maanjäristyksestä oli tyypillinen muutaman kappaleen kuvaus tapahtuneesta: 12.1.2010 klo 08.00 paikallista aikaa maa järisi Haitissa 7.0 magnituden asteikon voimakkuudella 15 kilometrin päässä maan pääkaupungista Port-au-Princestä. Vähän myöhemmin tilanteen vakavuus levisi tiedotusvälineiden kautta ympäri maapalloa. Maanjäristyksessä kuolleiden määrän on arvioitu olevan yli 200 000 ja kotinsa menettäneitä on yli miljoona. Heti maanjäristyksen jälkeen alkoi katastrofin reagointivaihe. Avustusjärjestöt aloittivat nopeasti toimenpiteet katastrofin uhrien auttamiseksi suuntaamalla Haitiin avustushenkilöstöä ja hätäapua. Myös USA:n asevoimat mobilisoivat tuhansia sotilaita kohti Haitia. Maanjäristyksen seurauksena tuhoutui paljon Haitin pääkaupungin rakennuskantaa. Pääkaupungin lentokenttä ja satama vaurioituivat sekä suuri osa teistä oli käyttökelvottomia rakennusten sorruttua niille. Logistiikan kannalta luhistunut infrastruktuuri oli erittäin haastava ja se vaikeutti merkittävästi hätäavun toimittamista katastrofin uhreille. Satelliittien ja lentokoneiden ottamat kuvat nopeuttivat tilanteen hahmottamista ja käyttökelpoisten teiden etsimistä. Port-au-Princen keskustassa tiet olivat pahasti tukossa raunioituneista rakennuksista manjäristyksen jälkeen. (Kuva © UN Photo/Marco Dormino) syytetty osaamattomuudesta hätäavun jakeluun liittyen ja jopa Haitin miehittämisestä (Global Research Articles by Michel Chossudovsky). USA kuitenkin oli ainut valtio, joka kykeni erittäin nopeasti reagoimaan Haitin huutavaan apuun. Alueella on myös paljon erilaisia avustusjärjestöjä, jotka tekevät omaa työtään tietämättä mitä muut tekevät. Tämä aiheuttaa haasteita kokonaisuuden koordinoinnille. USA:n asevoimat ottivat johtoonsa Port-au-Princen lentokentän, joka oli strategisesti merkittävä kohde hätäavun logistiikan kannalta. Katastrofialueen lähellä ei ollut muita lentokenttiä ja satama oli vaurioitunut, joten ensimmäisten viikkojen ajan hätäapu tuli pääasiassa ilmateitse joko Haitin pääkaupungin tai muiden Haitissa ja Dominikaanisessa tasavallassa olevien lentokenttien kautta. Ensimmäisten päivien aikana tuli paljon ennalta ilmoittamattomia lentokoneita, jotka yrittivät saada laskeutumislupaa. Tuhon jälkeen lentokentälle on yrittänyt pääsyä enimmillään yli 1400 eri maiden avustusjärjestöjen lentokoneita. Ruuhkainen lentokenttä ei kykene käsittelemään kuin 130 lentokoneen lastin päivässä. Useilta koneilta on jouduttu epäämään laskeutumislupa. Osin tästä johtuen on esitetty kritiikkiä, että USA olisi toimillaan hidastellut avun saapumista Haitiin, koska se suosi alussa omia koneitaan. Kritiikki johtui turhautumisesta, koska avustusjärjestöt eivät olleet päässeet katastrofialueelle niin nopeasti kuin ne olivat suunnitelleet ja siten päässeet tekemään omaa osaansa katastrofin uhrien auttamiseksi. Lentokentän tilannetta kuva hyvin USA:n varapresidentin Joseph Bidenin vertaus: ”Tilanne on sama kuin yrittäisi työntää biljardipalloa oljenkorren läpi”. Suurin ongelma Haitin tapauksessa ei ollut avun saaminen lentokentälle vaan sen jakelu eteenpäin. Ei ole järkeä koota lentokentän tukkeeksi mas- Kuka tätä toimintaa oikein johtaa – Humanitaarinen operaatio vai invaasio? Hätäavun koordinointi miljoonille ihmisille ei ole ollut ongelmatonta. Kaaos on oikea termi kuvaamaan ensimmäisten päivien tapahtumia hätäavun koordinointiin liittyen. Yleensä luonnon aiheuttamissa katastrofeissa paikallinen hallitus on kyennyt ottamaan vastuuta hätäavun koordinoinnissa. Haitissa hallinto on heikko ja alueella olevat YK:n joukot ovat kokeneet myös kovia tappioita avainhenkilöiden osalta. USA otti vahvan roolin hätäavun jakeluun liittyen, mikä on myös herättänyt kritiikkiä. USA:n asevoimia on 50 tonnia avustusjärjestö Oxfamin avustustarvikkeita lastataan Englannissa lentokoneeseen määränpäänä Haiti. (Kuva © Lucy Brinicombe) 7 siivista määrää materiaalia, jota ei kyetä toimittamaan lentokentältä eteenpäin. Katastrofin ensimmäisten viikkojen aikana tiet olivat tukossa, ajoneuvoista oli huutava pula ja polttoainetta rajallisesti. Polttoaineenkin kohdalla suurin ongelma oli sen toimittaminen keskusvarastoista ja satamista huoltoasemille, koska juuri huoltoasemien toimitilat ja kuljetuskapasiteetti olivat vaurioituneet. Kun pahimmat pullonkaulat saatiin raivattua, alkoi hätäapu virrata nopeasti haitilaisille. Maailman elintarvikeohjelma (World Food Programme, WFP) raportoi, että se on jakanut kolmessa viikossa ruoka-apua miljoonalle haitilaiselle. Helmikuun kolmena ensimmäisenä päivänä jaettiin kahden viikon riisiannos yli 330 000 ihmiselle 16 eri jakelupisteessä Haitin pääkaupungin alueella. Silti hätäapu ei ole saavuttanut kaikkia katastrofin uhreja, vaikka maanjäristyksestä on yli kuukausi. Hätäavun jakelun yhteydessä UNICEF ja Maailman terveysjärjestö (WHO) ovat aloittaneet rokotuskampanjan. Tavoitteena on rokottaa miljoonia haitilaisia mm. tuhkarokkoa, kurkkumätää ja jäykkäkouristusta vastaan. Rokotukset ovat tärkeitä tautien ennaltaehkäisyssä, koska ihmiset asuvat suurissa telttakylissä ja tulevan sadekauden on arvioitu lisäävän kulkutauteja. Vastaavanlaisia rokotuksia on tehty ennenkin katastrofien yhteydessä mm. Pakistanissa vuonna 2004 voimakkaan maanjäristyksen jälkeen. USA:n merivoimien kalustoa on käytetty aktiivisesti avustustoimintaan. Lentotukialusta on käytetty veden puhdistamiseen. USS Carl Vinson kykenee puhdistamaan yli 375 000 litraa vettä vuorokaudessa. Sieltä tehdään myös jatkuvasti avustuslentoja mantereelle 16 helikopterin suoritteilla. Vastaavasti USA:n merivoimien sairaala-alus USNS Comfort on ankkuroitunut Port-au-Princen edustalle, jonne on evakuoitu potilaita. Laivalla on 200 lääkäriä ja hoitajaa ja satoja vuodepaikkoja potilaille. Usealle sadalle potilaalle on jouduttu tekemään amputaatioita laivassa. Maanjäristyksessä vakavimmin loukkaantuneita evakuoitiin Yhdysvaltoihin asti. Satoja potilaita on lennätetty asevoimien kalustolla. Tämä keskeytettiin kuitenkin hetkeksi, koska ei ollut selvää siitä, kuka maksaa aiheutuneet kustannukset. Kustannusten on arvioitu nousevan miljooniin euroihin. Haavoittunutta kannetaan USA:n asevoimien helikopteriin, jolla hänet evakuoidaan hoidettavaksi sairaala-alus USNS Comfortille. (Kuva © UN Photo/Logan Abassi) vikkeet, vesi, lääkkeet. Kun niiden jakelu oli hidasta, osa joutui odottamaan apua viikkoja. Avustusjärjestöjen oli hyvin vaikea ennakoida, kuinka moni ihminen tulee hakemaan apua jakelupisteeltä. Jos sitä oli varattu tuhannelle, apua odottavia ihmisiä ilmaantui paikalle kaksi tuhatta. Kun apua ei riitä kaikille, luvassa on turhautumista ja nujakoita. YK:n rauhanturvaajat ovat joutuneet paikoin rauhoittamaan väkijoukkoa kyynelkaasun avulla. Myös avustuskuljetuksia on yritetty ryöstellä, jolloin sotilaita on käytetty niiden suojaamiseen. Lisäksi telttakylissä jotkut ovat varastaneet jaettua ruoka-apua naapureiltaan, mikä lisää yleistä turvattomuutta. Humanitaarinen avustustoiminta ei ole ongelmatonta Hätäavun jakeluun liittyen on esitetty kritiikkiä avustusjärjestöjä kohtaan. Jotkut avustusjärjestöt väittivät katastrofin alussa johtavansa toimintaa, vaikka tilanne oli erittäin kaoottinen ja sekava. Lisäksi avustusjärjestöjen välisessä yh- teistoiminnassa on kehitettävää, jotta päällekkäiset toiminnot saataisiin karsittua tehokkuuden nimissä. Täytyy muistaa, että tällä hetkellä vaikuttava talouskriisi on koskettanut myös avustusjärjestöjä. Oman järjestön toiminnalle on saatava julkista näkyvyyttä, koska useampi avustusjärjestö kilpailee vähemmästä määrästä lahjoituksia. Moni järjestö on joutunut supistamaan toimintaansa ja sillä on suora vaikutus katastrofin uhrien saamaan hätäapuun. Hätäavun väärinkäyttöä on esiintynyt Haitissa. Ilmaiseksi jaettuja elintarvikkeita myydään eteenpäin. Tämä on yleinen ongelma etenkin slummeissa. Avustusjärjestöt ovat ottaneet oppia virheistä ja kehittäneet toimintatapojaan. Esimerkiksi CARE ja WFP aloittivat ruokakuponkien jakamisen naisille ja yhteisöjen johtajille, koska aikaisemmin vahvimmat miehet jyräsivät ruokajonoissa jättäen heikommat alleen. Kuponkia vastaan sai 25 kiloa riisiä, jonka on laskettu riittäväksi kahdeksi viikoksi. Naisten oletetaan jakavan ruokaa miehiä todennäköisemmin perheelleen, jolloin apu todella Hätäavun jakelun hidas eteneminen aiheutti alussa turvallisuusongelmia Yleisesti hätäavun hidas jakelu on aiheuttanut myös levottomuuksia ja mielenosoituksia. Toistaiseksi väkivaltaisilta yhteenotoilta on vältytty. YK:lla (United Nations Stabilization Mission in Haiti, MINUSTAH) on Haitissa 12 600 sotilasta ja poliisia ja USA:lla enimmillään 16 000 sotilasta. USA:n ja YK:n sotilaat ovatkin osallistuneet aktiivisesti hätäavun jakeluun yleisen järjestyksen ja turvallisuuden nimissä. Järistyksestä eloonjääneillä oli huutava pula perustarvikkeista: suoja, elintar- 8 Brasilialaiset YK:n rauhanturvaajat jakavat vettä ja elintarvikkeita Haitin pääkaupungissa. (Kuva © UN Photo/Marco Dormino) LAADU KASTA LABOR ATORIO PALVE LUA HOIDO N TUE KSI WWW.Y ML.FI Medix Laboratoriot Oy ja Yhtyneet Laboratoriot Oy ovat perustaneet johtavan suomalaisen keskuslaboratoriopalveluja tarjoavan yrityksen nimeltään Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy Yritys aloitti toimintansa 1.9.2009. Uuteen yritykseen siirtyvät Medix Laboratoriot Oy:n toiminnat Espoossa, Oulussa ja Tampereella, Medix Laboratoriot Oy:n tytäryhtiön toiminta Virossa, Yhtyneet Laboratoriot Oy:n toiminta Helsingin Pitäjänmäellä sekä Yhtyneet Laboratoriot Oy:n tytäryhtiön toiminta Tampereella. Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy:n toimipaikat Nihtisillankuja 1 Vaihde 09-52561 02630 ESPOO Höyläämötie 14 00380 HELSINKI Sumeliuksenkatu 18 B (2.krs) 33100 TAMPERE Raumantie 1 00350 HELSINKI Albertinkatu 16 90100 OULU saavuttaisi mahdollisimman monen ja sitä ei päätyisi mustaan pörssiin. Osa on valittanut, että kuponkeja ei saa mistään ja yhteisöjen johtajat jakavat niitä vain lähipiirilleen. Liikkeelle on tullut myös väärennettyjä kuponkeja, jolloin YK joutui rajoittamaan ruoka-avun jakamista yhdessä vaiheessa. Katastrofin reagointivaiheen alussa USA:n asevoimat toimittivat hätäapua ilmapudotuksilla, koska maan pinnalla tiet olivat tukossa ja kuljetuskapasiteettia ei ollut riittävästi. YK ei tehnyt ilmapudotuksia, koska ei ollut takeita avun saajasta. Yleensä kaikkein heikoimmat ja eniten apua tarvitsevat eivät pääse osallisiksi ilmapudotetusta avusta, koska vahvimmat ja terveemmät voittavat kamppailun. Valitettavasti jotkut yrittävät rikastua röyhkein keinoin ihmisten hädällä. Muutama päivä katastrofin jälkeen FBI varoitti huijareista, jotka keräävät rahaa omiin tarkoituksiin. Vastaavaa on tapahtunut myös Suomessa pienemmässä mittakaavassa. Haitissa jotkut epäilevät, että jälleenrakennukseen osoitetut miljoonat eurot jäävät poliitikkojen taskuihin, koska korruptio on yleistä. Maa oli viime vuonna korruption vastaisella listalla sijalla 168, jossa arvioitiin 180 maata. Kun maahan työnnetään miljoonia euroja avustusta, on tärkeää valvoa niiden oikeaa käyttöä. Varautumien aloitettava seuraavia katastrofeja varten On ymmärrettävää, että Haitissa ei osattu varautua näin tuhoisaan maanjäristykseen, koska hurrikaanit piiskaavat maata vuosittain ja edellisestä erittäin tuhoisasta järistyksestä oli kulunut jo yli 200 vuotta. Haitin katastrofin logisti- set ongelmat eivät ole mikään yllätys, koska useimmissa samankaltaisissa tapauksissa toimiva logistiikka on ollut avun pääasiallisin rajoittava tekijä. Ensimmäisen hätäavun organi- sointi näissä tapauksissa on täysin riippuvainen paikallisista valmisteluista ja valmiudesta. Kaikki alueen ulkopuolelta tuleva apu on tehotonta, kunnes logistiset järjestelmät toimivat. Katastrofivalmiuden ylläpito on erittäin tärkeää ensimmäisen avun organisoimiseksi. Haitin kaltaisilla mailla ei kuitenkaan ole kapasiteettia valmiuden ylläpitämiseen, vaikkakin tuhoisien katastrofien iskut ovat ennustettavissa. Rakennuskantaa ei ollut suunniteltu kestämään voimakasta maanjäristystä. Edes presidentin palatsi ja Haitin geologian tutkimuslaitoksen toimistot eivät säilyneet vaurioitta. Jälkijäristyksiä on ollut jo yli 50, joista yksi oli 5.2 Richterin asteikolla. Ne tulevat jatkumaan vielä kuukausia. Haitin maanjäristyksiä tutkiva ryhmä varoittaa, että edessä saattaa olla vielä voimakkaampia järistyksiä. Sadekausi alkaa maaliskuussa ja hurrikaanikausi kesäkuussa. Haitilla on kiire, jotta maanjäristyksessä tuhoutuneet sääasemat saadaan kuntoon ja ihmisille saadaan rakennettua tilapäismajoitukset. Suojien toimittaminen on tässä vaiheessa tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. 10 Haitilainen esittelee aitoa kuponkia, jota vastaan jaetaan ruoka-apua. (Kuva © UN Photo/Sophia Paris) YK pyrkii sijoittamaan tilapäismajoitukset lähelle ihmisten kotien raunioita. Tulvat ja maanvyöryt ovat seuraava uhka, johon pitää aloittaa varautuminen kesken maanjäristyksen tuhojen korjaamisen. Pysyvien asutusten rakentaminen miljoonille kodittomille kestänee useita vuosia. Kokemuksista oppia seuraavia katastrofeja varten Haitin maanjäristys oli erittäin haastava humanitaariselle logistiikalle. Erittäin pahasti vaurioitunut infrastruktuuri, puute kuljetuskapasiteetista ja polttoaineesta ovat hankaloittaneet avustustoimintaa. Voidaankin puhua logistisista haasteista logistiikalle. Suurin haaste oli avustusmateriaalin saaminen loppukäyttäjälle eli katastrofin uhrille. Valitettavasti tämäkin katastrofi osoitti, että humanitaariseen avustustoimintaan liittyy väärinkäytöksiä. USA:n asevoimat tulivat erittäin nopeasti katastrofialueelle. Sotilaat ovat saaneet Haitin maanjäristyksestä paljon oppeja ja kokemuksia. Sotilaat ovat osallistuneet hätäavun jakeluun suojaamalla kuljetuksia ja jakamalla sitä toimitusketjun loppupäässä, joita joudutaan tekemään paljon väkivaltaisimmissa olosuhteissa esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa. Sotilaslääkärit ovat joutuneet tekemään amputaatioita, jotka ovat todennäköisiä myös aseellisissa konflikteissa. Jälleenrakennus on alkanut ja se tulee kestämään vuosia. Se miten kansainvälinen yhteisö ja avustusjärjestöt onnistuivat katastrofin reagointivaiheessa, tulee arvioida. Täytyy muistaa, että tilanne oli erittäin kaoottinen ja logistisesti haastava. Oppia pitää ottaa, jotta humanitaarinen logistiikka olisi tulevaisuudessa entistä tehokkaampaa. Saada logistiikassa ”viisi oikein” eli – oikeaa tuotetta, oikea määrä, oikeaan paikkaan, oikeassa ajassa ja oikealla hinnalla” saa uuden tarkoituksen, kun logistiikan infrastruktuurit ovat vaurioituneet tai tuhoutuneet, kommunikaatio yhteydet eivät toimi ja yhteistyötä eri organisaatioiden kesken ei hallita. Luonnon katastrofit ovat ainutlaatuinen ja erikoinen haaste logistiikalle ja toimitusketjun hallinnalle. Toivottavasti opit Haitista auttavat valmiuksien kehittämisessä samankaltaisiin katastrofeihin tulevaisuudessa. Haiti tarvitsee apua myös jatkossa, kun kamerat ja otsikot häviävät. Maa tarvitsee apua vuosikausia. Haiti oli pitkään unohduksissa ennen tuhoisaa maanjäristystä, kuten moni muu valtio tällä maapallolla. Artikkeli pohjautuu pääosin Reutersin AlertNetissä julkaistuihin tietoihin (www.alertnet. org) ja muihin Haitin katastrofin raportteihin. Lisätietoa aiheesta saa kirjoittajilta osoitteista [email protected] ja [email protected]. Kodittomiksi jääneet ovat perustaneet tilapäismajoituksia Port-au-Princen urheilukentälle. (Kuva © UN Photo/Sophia Paris) Incap - strateginen kumppani elektroniikan, mekaniikan ja tuotekokonaisuuksien valmistuksessa Incap on kansainvälisesti toimiva sopimusvalmistaja, jonka palvelut kattavat elektromekaanisten tuotteiden koko elinkaaren suunnittelusta ja valmistuksesta huolto- ja ylläpitopalveluihin. Incapin asiakkaat ovat oman alansa johtavia energiatehokkuus- ja hyvinvointiteknologian laitetoimittajia, joille yhtiö tuottaa uutta kilpailukykyä strategisena kumppanina. Incapilla on toimintaa Suomessa, Virossa ja Intiassa. www.incap.fi Huolto Viron Vapaussodassa 1918–1920 sejaan, virolaiset improvisoivat ja hyödynsivät paikallisia resursseja ja niukkaa ulkomaista apua. Monet Vapaussodan huollon opetukset ovat edelleen ajankohtaisia. Tri. Eric A. Sibul, Baltic Defence College Viron Vapaussota on huomionarvoinen, mutta tosin usein ohitettu luku sotahistoriassa. Tässä konfliktissa virolaiset taistelivat sekä venäläisiä bolsevikkeja että saksalaisia joukkoja vastaan. Vaikka Viron pienet vastasynnytetyt asevoimat kärsivät kaikentyyppisen materiaalin puutteista, kykeni se lyömään lukumäärältään ylivoimaiset viholliset. Avain Viron menestykseen oli johtamistoiminnan tehokkuus sekä sotilaiden ja siviiliväestön ylivoimainen motivaatio vastustajiin nähden. Tehokas johtamistoiminta mahdollisti Viron vastustajiaan tehokkaamman huollon. Käyttääkseen parhaiten vähäisiä huollon resurs12 Viro kuului Venäjän valtakuntaan vuosina 1721–1918. Viron pinta-ala oli 1918 suurin piirtein sama, kuin USA:n New Hampshire ja Vermont yhdistettynä. Maa koostuu suo- ja alankomaastosta pohjoisessa ja matalista kukkuloista etelässä. Pääkaupunki Tallinnalla ja läheisellä Paldiskilla Länsi-Virossa on hyvät satamat, vaikkakaan eivät ole jäistä vapaita talvisin. Talous perustui pääasiassa maatalouteen, vuonna 1918 suurin osa 1,5 miljoonasta virolaisesta asui lähes omavaraisilla maatiloilla. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa kasvava nationalismi vei hyökyaallon lailla virolaiset mukanaan, kuten muutkin ei-venäläiset kansat Venäjän länsirajoilla. Venäjän joutuessa kaaokseen bolsevikkien Pietarissa tekemän vallankumouksen jälkeen seitsemäs marraskuuta 1917, Viron poliittinen johto näki tilaisuuden kansalliselle itsenäisyydelle. 24. helmikuuta 1918 Viro julistautui itsenäiseksi ja väliaikainen hallitus otti vallan. Viro alkoi muodostaa omia sotavoimiaan vuonna 1917 miehistä, jotka soluttautuivat Venäjän armeijan riveistä takaisin maahan. Entisen Keisarillisen Venäjän armeijassa palveli I maailmansodassa noin 100’000 virolaista miestä. Vuoden 1918 alussa Virolla oli tarpeeksi miehiä divisioonan muodostamiseksi. Virolainen divisioona koostui neljästä jalkaväkirykmentistä, yhdestä ratsuväkirykmentistä, tykistöprikaatista ja pioneerikomppaniasta. Helmikuun 25. päivänä 1918 saksalaiset joukot miehittivät Viron pääkaupungin ja väliaikainen hallitus ajettiin maan alle tai vangittiin. Virolaisten divisioona ei vielä ollut kyllin vahva torjuakseen saksalaisten maihinnousun. Virolaisten joukot kykenivät kuitenkin estämään maasta itään vetäytyvien venäläisjoukkojen rippeiden laajamittaisen ryöstelyn. Saksalaishallinto riisui virolaisdivisioonan aseista ja määräsi kaiken aseistuksen ja varustuksen luovutettavaksi miehityshallinnolle. Vapaussota alkaa Aselevon 11. marraskuuta 1918 jälkeen Viron väliaikaishallitus alkoi taas toimia aktiivisesti. Saksalaisjoukot suostuivat vetäytymään, mutta käyttäytyivät avoimen vihamielisesti uutta virolaishallitusta kohtaan. Virolaiset olivat vaikeassa tilanteessa. Heidän piti organisoida hallintoelimet sekä asevoimat venäläisten bolsevikkien ryhmittyessä Viron rajoille. Venäläisten ja saksalaisten takavarikot olivat tyhjentäneet maataloustuotteiden ja raaka-aineiden varastot jättäen teollisuuden tyhjäkäynnille. Keisarillinen Saksa auttoi bolsevikkijohtoa ottamaan vallan Pietarissa ja teki aktiivista yhteistyötä bolsevikkihallinnon kanssa Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen helmikuussa 1918. Huolimatta Keisarillisen Saksan hallituksen luhistumisesta ja rauhansopimuksesta liittoutuneiden kanssa, jatkoivat lyödyt tulivat opettamaan Lewis konekiväärien saksalaiset yhteistyötä bolsevikkijoukko- käyttöä. Virolaiset olivat onnekkaita saadesjen kanssa. Vetäytyessään Virosta ja naapuri- saan konekiväärit, koska mallia pidetmaasta Latviasta saksalaisjoukot an- tiin aikansa parhaana ja luotettavimtoivat aseita ja materiaalia venäläisil- pana. Se antoi Viron armeijalle melko le bolsevikeille idässä. Bolsevikkien paljon liikuteltavaa tulivoimaa. Myöavustamisen lisäksi saksalaiset este- hemmin virolaiset saivat briteiltä erän livät uudelleen muodostetun virolais- tanskalaisia kevyitä Madsen-konekihallituksen puolustusvalmisteluita ja vääreitä, joilla oli samat ominaisuudet organisointia. Saksalaiset tuhosivat kuin Lewis’illä. asevarastoja ja takavarikoivat vaate- ja Virolaiset saivat apua myös Suomesta. Suomalaisilla oli voimakkaat kieli- ja ruokavarantoja. Saksalaisten vetäydyttyä Virosta, ai- kulttuurisiteet virolaisten kanssa. Suonoat varastoihin jääneet aseet olivat mi oli julistautunut itsenäiseksi 6. jouerityyppisiä kivääreitä, joista monista lukuuta 1917. Suomen hallitus lainasi Vipuuttui lukko tai ne olivat muutoin toimintakunnottomia. Näiden lisäksi oli pieni määrä konekivääreitä ja neljä toimintakunnossa olevaa kenttätykkiä. Virolaiset eivät olleet kunnolla valmistautuneita bolsevikkien maahanhyökkäykseen. Bolsevikeille taas aika näytti otolliselta hyökkäyksen aloittamiselle. 28. marraskuuta 1918 bolsevikkien 7. Armeija valtasi Narvan Koillis-Virossa sekä tunkeutui etelässä Pihkovan suunnasta kohti Võrua ja Tarttoa. Tunkeutuneiden bolsevikkijoukkojen vahvuus oli 12000 miestä. Virolaisten tilanne oli epätoivoinen, koska he pystyivät lähettämään rintamalle vain 2000 miestä ilman tykistöä. Tämä hätäisesti koottu joukko koostui lähinnä armeijan upseereista ja lukiolaisista, jotka lähtivät vapaaehtoisina ilman sotilaskoulutusta. Virolaisilta puuttui aseita, ampumatar vikkeita, univormuja, jalkineita ja jalkaverhoilua. Viron joukot vetäytyivät linjalle Pärnu – Paldiski – Tallinna. Alueella oli suurin osa maan teollisuutta ja suurimmat satamat. Narva, Rakvere, Võru ja Tapan ja Valkan tärkeät rautatieyhteydet joutuivat bolsevikkien hal- ”Emme halua sotia – mutta neuvostoja puolustamme!” tuun. Puolustusalueellaan Uskokoon ken haluaa ... Viron hallitus ryhtyi nopeasti organisoimaan ja panemaan liikeka- rolle 20 miljoonaa markkaa joulukuussa nalle kaikki mahdolliset miehet ja mate- 1918, joilla virolaiset ostivat Suomesta riaalin maan puolustukseen. 20 vanhentunutta kenttätykkiä, 2000 ki Tilanteen ollessa epätoivoinen, apu oli vääriä ampumatarvikkeineen ja useita jo matkalla. Iso-Britannian ulkoministe- konekivääreitä. riö ilmoitti Viron hallitukselle, että brit- Sosiaaliset järjestöt värväsivät Suotiläinen laivaston eskaaderi oli matkalla mesta vapaaehtoisjoukon virolaisten Itämerelle auttamaan virolaisia. Joulu- avuksi. Kokeneita vapaaehtoisia oli tarkuun 12. päivänä 1918 ensimmäiset lai- peeksi yhteen jalkaväkirykmenttiin ja vat kolmenkymmenen laivan osastosta jalkaväkipataljoonaan, joita tuki tykistö. saapuivat Tallinnaan ja seuraavana päi- Suomalaisten tulo kohotti virolaisten vänä britit alkoivat purkaa lastiaan; ke- moraalia huomattavasti. Jalkaväkipavyitä Lewis-konekivääreitä, kaksi laivas- taljoona aloitti toimintansa tammikuun totykkiä, kivääreitä ja vaihtovaatetusta. 1919 alussa ja rykmentti kuun loppuKuninkaallisen Merivoimien kouluttajat puolella. Kun ulkomaista apua alkoi tulla maahan, virolaiset levittivät joukkonsa sekä organisoivat uudelleen taisteluosastonsa ja tukiorganisaationsa. 29. marraskuuta 1918 Viron hallitus julisti yleisen liikekannallepanon ja joulukuun alussa ensimmäiset alokkaat astuivat palvelukseen. Virolaisten päättäväisyys vahvistui väestön tietoisuuden levitessä bolsevikkien päämääristä ja metodeista. Ainakin 500 ihmistä hävisi miehitettyjen kaupunkien ”Punaisessa Terrorissa”. Brittien ja suomalaisten apu hälvensi epäilyjä pienen Viron kyvystä vastustaa venäläistä hirviötä. Uusien asevelvollisten lisäksi vapaaehtoisia eri sosiaalisista järjestöistä astui palvelukseen. Armeijan johto organisoitiin uudelleen, alussa jokaisen taktisen joukon johtaja oli toiminut oman aloitteellisuutensa mukaan. Viron hallitus nimitti ylipäällikön päämajan 23. joulukuuta 1918 ja virkaan asetettiin eversti Johan Laidoner ja hänen esikuntapäällikökseen eversti Jaan Soots. Keskitetyn johdon rooli kasvoi asteittain taistelujen jatkuessa seuraavana vuonna. Aselajiosastot päämajaan perustettiin pian ja niitä laajennettiin komentajan alaisuudessa. Eversti Laidoner, joka kohta ylennettiin kenraaliksi, oli erinomainen vaihtoehto ylipäälliköksi. Hän oli 34-vuotias vuonna 1918 ja omasi palveluskokemusta Venäjän Keisarillisesta Armeijasta vuosilta 1901 – 1917. Ensimmäisessä Maailmansodassa eversti Laidoner palveli useissa esikuntatehtävissä saaden arvokasta kokemusta eri sotilasoperaatioista. Joulukuussa 1918 perustettua Viron laivastoa komentaneella kapteeni Johan Pitkalla oli erilainen tausta kuin Laidonerilla. Kapteeni Pitka sai kauppalaivaston kapteenin arvon 1895 ja suoritti vain lyhyen pakollisen asepalveluksen Keisarillisen Venäjän Laivastossa panssaroidulla risteilijä Admiral Udakov’illa. Vuosina 1907 – 1917 kapteeni Pitka hoiti laivanvarustamoa, jonka pääkonttori oli Tallinnassa. Hänen meri- ja johtamiskokemuksensa palveli Viroa hyvin. Alussa Viron laivasto koostui entisestä venäläisestä tykkiveneestä, Lembit’istä, sekä pienemmistä tukialuksista. 26. joulukuuta 1918 bolsevikkien laivasto lähetti kaksi modernia risteilijää Tallinnaan. Yksi kariutui matalikolla lähellä satamaa ja antautui brittien sotalaivoille. Toinen 13 Jonathan Laidoner (kirjoittajan arkisto) risteilijä yritti paeta, mutta joutui brittien saartamaksi ja antautui myös pian. Britit antoivat alukset virolaisille, jotka lähettivät ne Tallinnan parhaalle telakalle kunnostettaviksi. Tammikuussa 1919 ne oli miehitetty ja liitetty Viron Laivastoon Lennuk- ja Vambolanimisinä. Improvisoinnilla tehoa armeijalle yleensä kätevin kuljetustapa sotilasoperaatioalueille. Rautateiden tärkeys synnytti myös panssarijunan. Ensimmäisessä Maailmansodassa Venäjä, Itävalta-Unkari, Saksa ja Ranska kaikki rakensivat panssarijunia, tosin niiden käyttö oli vähäistä vuosina 1914–18 pääosin staattisen sodankäynnin vuoksi. junia. Siviilikuorma-autoja pakko-otettiin paikallisilta liikeyrityksiltä. Niihin asetettiin panssarointi moottorin ja rungon suojaksi ja asennettiin aseistus. Panssariautot herättivät syvää pelkoa bolsevikeissa, koska heiltä puuttui vastaavaa aseistusta Viron rintamalla. Viron panssariautojen merkitys jäi kuitenkin rajalliseksi, koska moottorien teho ei riittänyt raskaan panssaroinnin kantamiseen. Autoilla juuttuivat mutaan eivätkä ne kyenneet operoimaan mäkisessä maastossa Etelä-Virossa. Taisteluiden jatkuessa toukokuussa 1919, Iso-Britannian Viron Missio esitti kiireisesti, että hallitus toimittaisi Viron asevoimille ”moderneja panssariautoja”. Viron panssariautot asetettiin Viron Panssarijunadivisioonan komentoon. Se oli aika innovatiivinen organisaatio; Viron armeija oli ehkä ensimmäinen armeija maailmassa, jolla oli ”panssaridivisioona”. Suurin virolainen keksintö panssarijunien käytössä oli yhdistää niiden liikkuva tulivoima komppanian kokoisten rynnäkköryhmien toimintaan. Rynnäkköryhmät olivat aseistettu kevyillä konekivääreillä. Panssarijunien tehtävänä oli murtautua vihollislinjojen läpi ja pitää asemansa, kunnes jalkaväki pääsi tulemaan vahvistukseksi. Panssarijunan vakiokokoonpanossa oli kaksi panssaroitua junavaunua, joiden aseistuksena oli neljä kevyttä tykkiä ja kuusitoista raskasta konekivääriä. Panssaroitu veturi oli yleensä keskellä junaa ja kokoonpanoon kuului vielä jouk- Telakat ja konepajat Tallinnassa pistettiin kunnostamaan ja improvisoimaan aseita ja varusteita Viron asevoimille Kevyt konekivääri m. ”Lewis” Juhan Pitka (kirjoittajan arkisto) kaikesta saatavilla olevasta materiaalista. Tuolloin rautateiden haltuunotto ja niiden pitäminen itsellä oli kriittisen tärkeää, koska rautatiet olivat pääkeino suuremmissa maakuljetuksissa sekä 14 Virolaiset improvisoivat nopeasti panssarijunan siviilirautatiemateriaalista. Oli hyvin epätodennäköistä, että Viron merivoimat joutuisivat laiva laivaa vastaan meritaisteluihin, olihan brittien laivastoosasto Itämerellä. Niinpä panssarointia ja aseistusta riisuttiin virolaisaluksista ja käytettiin junien panssarointiin. Puolustushaarojen välistä mustasukkaisuutta ei esiintynyt, koska kapteeni Pitka komensi ensimmäistä panssarijunaa, joka lähetettiin rintamalle joulukuussa 1918 virolaisten merimiesten miehittäessä junan tykkejä. Myös brittiläinen laivasto-osasto antoi aseistusta panssarijuniin. Viron laivaston tehtävänä oli tukea maataisteluita tykistötulella sekä suorittaa maihinnousuja. Tallinnan telakat muuttivat erilaisia siviilialuksia merivoimien tarpeisiin. Virolaiset improvisoivat myös panssariautoja samaan tapaan, kuin panssari- ko panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, joissa kuljetettiin rynnäkköryhmiä. Pitkän kantaman tykkejä ja lisävaunuja korjausmateriaalia varten lisättiin yleensä tarpeen mukaan. Panssarijunadivisioonan huolto oli myös kokonaan kiskoilla liikkuvaa. Se oli myös siviilikalustoa, joka oli modifioitu sotilaskäyttöön tai otettu sellaisenaan käyttöön. Pioneereilla oli korjaus- ja rakentamisjunia tuhoutuneiden kiskojen ja siltojen korjaamiseen. Panssarijunadivisioonalla oli myös joukko erikoisvarustettuja saunajunia rintamajoukkoja varten. Tämä oli tärkeää moraalin ja hygienian ylläpitämiseksi. Bolsevikkien puolella huono hygienia johti lavantautiepidemiaan joukoissa. Virolaiset perustivat myös haavoittuneiden evakuointijärjestelmän käyttämällä haavoittuneiden kuljettamiseen muutettuja matkustajavaunuja. Nämä sairaalajunat toivat haavoittuneita rintamalta Tallinnaan, jossa sijaitsi suurin osa maan sairaalakapasiteetista. Virolaisjoukkojen eteneminen itään merkitsi evakuointimatkojen pitenemistä Tallinnan sairaaloihin. Näin jatkettiin, kunnes sairaaloita lähempänä rintamaa saatiin taas toimintakuntoisiksi. Elokuuhun 1919 mennessä Viron Armeijan lääkintähuollolla oli kapasiteettia käsitellä 5000 täyttä sairaalahoitoa vaativaa potilasta. Tammikuun alkupuolella 1919 Viron Armeija oli 13000 miehen vahvuinen ja vahvuus oli edelleen nousussa. Helmikuussa 1919 virolaiset kykenivät muodostamaan vielä kaksi jalkaväkidivisioonaa alkuperäisen 1. Jalkaväkidivisioonan ja Panssarijunadivisioonan lisäksi. Virolaiset muodostivat myös ilmavoimat käyttäen venäläisiltä ja saksalaisilta otettua sekä briteiltä saatua kalustoa. Joukko virolaisia upseereita ja aliupseereita, jotka olivat palvelleet Venäjän ilmavoimissa Ensimmäisessä Maailmansodassa, toivat ammattitaitoa oman maan ilmavoimille. Viron ilmavoimat aloittivat toimintansa komppaniana, joka oli liitetty Pioneeripataljoonaan vuonna 1918. Vuoden 1919 lopulla se oli jo itsenäinen organisaatio. Suurin rajoite Viron Ilmavoimille oli huutava polttoainepuute. Eräässä vaiheessa ilmavoimien henkilöstö meni Narvan kaupungissa ovelta ovelle kysymään, olisiko asukkailla antaa polttoainetta. Koska autot olivat verrattain harvinaisia silloin Virossa, ei toiminta juurikaan tuottanut tulosta. Virolaiset onnistuivat kuitenkin saamaan siviiliväestöltä muuta materiaalia, kuten hevosia, rekiä ja ruokaa. Joitain tuotteita pakko-otettiin. Siviilihallinto oli kuitenkin hyvin varovainen, jottei jo ruoan puutteesta kärsivää väestöä rasitettaisi liikaa. Jauhovarannot olivat nopeasti hupenemassa. Siviilien leipäannosta vähennettiin 140 grammaan henkilöä kohden päivässä. Tilanne parani, kun viljalähetykset alkoivat saapua maaliskuussa Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Suomi myönsi Virolle toisen lainan ja useat maat antoivat Viron hallitukselle luottoja, jotka mahdollistivat lisäruoan ostamisen. Kykenevä siviilihallinto ja saatavilla olevien resurssien hallinta kotirintamalla mahdollistivat Viron Armeijan hyökkäysoperaatioiden käynnistämisen ja maan vapauttamisen. Panssariauto Vanapagan (kirjoittajan arkisto) set ja suomalaiset joukot vapauttivat Koillis-Virossa Narvan yhdeksäntenätoista tammikuuta 1919. Võru ja Valka Etelä-Virossa vapautettiin bolsevikeista ensimmäisenä helmikuuta 1919. Offensiivi paransi huomattavasti Viron materiaalitilannetta. Virolaiset saivat haltuunsa 35 tykkiä, seitsemän laivastotykkiä, 118 konekivääriä, 2000 kivääriä, kaksi lentokonetta, yhdeksän veturia, 180 rautatievaunua, neljä rannikkoalusta, 13000 ammusta ja suuren määrän kiväärin patruunoita. Kuten rynnäkkö Tarttoon, myös nopea eteneminen Narvaan yllätti bolsevikit. Se johti Puna-armeijaan kuuluneiden divisioonan ja rykmentin esikuntien sekä melkein bolsevikkihallituksen Sota- ja Laivastoministerin vangitsemiseen. Leon Trotsky (Lev Davidovich Bronstein) johti henkilökohtaisesti operaatioita Narvassa ja pakeni viime hetkellä vain vaivoin välttäen jäämisen virolaisten vangiksi. Helmikuussa 1919 bolsevikit keskittivät 75000–80000 vahvuisen joukon Pihkovaan vastahyökkäystä varten. Virolaiset joukot olivat erittäin alivoimaisia. Viron Armeija kykeni asettamaan vain kolmanneksen tuosta vahvuudesta kaakkoiselle rintamalleen. Vasta joulukuussa 1919 Viro kykeni saattamaan neljä divisioonaansa 75000 miehen vahvuisiksi. Bolsevikit ryhmittivät tälle suunnalle suuren määrän modernia tykistöä, joka oli ylivoimaista virolaistykistöön nähden. Sen kalusto oli vanhanaikaista ja tyypiltään kirjavaa. Ainoat materiaaliset edut venäläisiin nähden oli virolaisten parempi yleishuolto, suhteellisen hyvä lääkintähuolto, tehokkaat rautatiekuljetukset ja hyvin organisoitu täydennysjärjestelmä, jonka materiaalitilanne oli paranemassa. Bolsevikkien puolella lääkintähuolto oli melkein toimintakyvytön, rautatieyhteydet olivat kaoottisia ja ruoan ja hevosten pakko-otoissa bolsevikit olivat talonpoikaisväestöstä riippuvaisia. Bolsevikkien hyökkäys torjuttiin, virolaisten linjat pitivät. Virolaiset suorittivat joukon Hyökkäysvaihe käynnistetään Virolaisjoukot aloittivat hyökkäysoperaatiot 6. tammikuuta 1919 käyttäen maksimaalisesti joukkojen liikkuvuutta. Viron laivasto teki maihinnousuja bolsevikkilinjojen taakse ja panssarijunat käyttivät hyväkseen liikkuvaa tulivoimaansa murtautuakseen vihollislinjojen läpi. Tammikuun neljäntenätoista päivänä 1919 panssarijunan rynnäkköosastot hyökkäsivät Tarttoon saapuen juuri ajoissa estämään bolsevikkien aikoman siviiliväestön joukkoteloituksen. Virolai- Hävittäjä Vambola (kirjoittajan arkisto) 15 Viron ilmavoimien Sopwith Camel (kirjoittajan arkisto) paikallisia vastahyökkäyksiä ja taistelut lainehtivat edestakaisin maalis- ja huhtikuun aikana. Bolsevikit eivät kyenneet hyödyntämään tykistöylivoimaansa, koska sitä käytettiin tehottomasti. Virolaiset kykenivät käyttämään vanhempaa kalustoaan tehokkaammin, paremmalla tarkkuudella ja keskittämällä tulta. Bolsevikkijoukot olivat usein ilman ruokaa, kärsivät taudeista ja huonosta lääkintähuollosta. Vaikka bolsevikkijoukot olivat vahvuudeltaan ylivoimaisia, oli henkilöstöllä huono moraali ja motivaation puute. Lisäksi Puna-armeija koostui maalaisväestöstä sekä eri kansallisuuksien, kuten unkarilaisten ja kiinalaisten sekoituksesta. Se ei ymmärtänyt tai välittänyt sodan päämääristä. Armeijan johto nojautui Keisarillisen Venäjän entisiin upseereihin, vaikka heihin suhtauduttiinkin luokkavihollisina. Koska näitä upseereita pidettiin epäluotettavina, bolsevikkien niin kutsuttuja poliittisia komissaareja sijoitettiin joka yksikköön valvomaan upseereita ja tekemään poliittista propagandaa henkilöstölle. Poliittisilla komissaareilla oli oikeus muuttaa sotilasjohdon päätöksiä usein katastrofaalisin seurauksin. Virolaisupseerit olivat taas hyvin pystyviä ja miestensä sekä hallituksensa luottamia. Virolaisten sotilaiden oli helppo ymmärtää sodan päämäärät, he taistelivat kotiensa ja oman hallituksensa puolesta. Taisteluiden jatkuessa maalisja huhtikuulle alkoi heidänkin moraalinsa heiketä. Useimmat virolaissotilaat olivat maanviljelijöitä ja he halusivat palavasti päästä maatiloilleen kevätkylvöihin. Eräs tarvike, josta oli maassa kova puute, oli tupakka. Kaikki saatavilla oleva tupakka annettiin rintamajoukoille. Kun Iso-Britannian Mission johto vieraili 2. ja 3. Divisioonien esikunnissa, esikunnilta kysyttiin, mitä tarvikkeita he tarvitsisivat eniten. Kummassakin esikunnassa sanottiin, että panssariautoja, lääkintätarvikkeita ja tupakkaa. Toukokuun puolivälissä 1919 virolaiset ottivat taas aloitteen haltuunsa ja käynnistivät hyökkäyksiä idässä Venäjää vastaan ja etelässä Latviaan ajaakseen 16 pois bolsevikit ja varmistaakseen omat rajansa. Toukokuun 23.–24. päivinä Viron 2. Divisioona käynnisti yöhyökkäyksen vallatakseen Pihkovan. Hyökkäys onnistui ja tärkeä rautateiden solmukohta oli virolaisten hallinnassa 26. toukokuuta. Landeswehr-taistelut Saksalaisjoukkojen ollessa Latviassa, oli tilanne siellä monimutkainen. Tämä karkeasti noin 30000 vahvuinen joukko koostui Landeswehr-osasta, joka oli muodostettu Riikassa Baltian saksalaisista joulukuussa 1918 sekä Rautadivisioonasta, Iron Division, joka koostui Saksasta tulleista vapaaehtoisista. Liittoutuneet eivät olleet vaatineet, että nämä kenraali Rüdiger von der Goltz’in johtamat joukot demobilisoitaisiin kuten muut saksalaiset joukot alueella. Saksalaiset olivat luvanneet käyttää joukkoja bolsevikkeja vastaan. Karlis Ulmanis’in johtama Latvian väliaikainen hallitus oli kuitenkin hyvin saksalaisvastainen, sen sympatiat olivat Liittoutuneiden puolella. Kenraali von der Goltz teki kaikkensa estääkseen Latvian kansallisen armeijan muodostamisen. 16. huhtikuuta 1919 kenraali von der Goltz järjesti vallankaappauksen väliaikaishallitusta vastaan vaihtaen Ulmais’in johtaman tilalle saksalaismielisen Andrievs Niedra’n johtaman hallituksen. Saksalaiskenraalilla oli pitkälle menevät poliittiset päämäärät; Viron ja Latvian kontrolli. Niistä piti tehdä saksalaismielisiä vasallivaltioita, joita Baltian saksalaisaristokratia johtaisi. 23. toukokuuta Landeswehr ja Rautadivisioona etenivät Latvian pääkaupunkiin Riikaan ajettuaan bolsevikit pois. Sen sijasta, että ne olisivat jatkaneet itään pakenevien bolsevikkien perässä, saksalaisjoukot etenivät pohjoiseen ja koilliseen vaarantaen Viron 2. Divisioonan selustan. Kenraali Laidoner vaati, että saksalaiset lopettaisivat etenemisensä. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan noudatettu. 5. kesäkuuta 1919 saksalaisjoukot hyökkäsivät virolaisia vastaan latvialaisen Cesis’in kaupungin suunnalla, jonka kautta kulki rautatieyhteys Riikan ja Tartton välillä. Taistelut raivosivat kolme päivää, jonka jälkeen virolaiset ajettiin pois Cesis’istä. Liittoutuneiden Sotilasmission johto pakotti virolaiset ja saksalaiset solmimaan aselevon 10. kesäkuuta ja aloittamaan neuvottelut. Seuraavana yhdeksänä päivänä hedelmättömien neuvotteluiden aikana kumpikin puoli keskitti joukkoja alueelle. Virolaisten 3. Divisioona siirtyi etelään miehittääkseen noin satakilometrisen rintamalohkon. 5000 miehen vahvuiseen divisioonaan kuului noin 1400 latvialaista. Joukkoa tuki 28 kenttätykkiä ja kaksi panssarijunaa. Cesis’in alueelle ryhmittyneet saksalaisjoukot koostuivat noin 5300 miehestä joita tuki 50 tykkiä, yksi panssarijuna ja joukko lentokoneita. Kesäkuun 19. päivänä saksalaiset hyökkäsivät jälleen ja taistelut raivosivat Cesis’in alueella kolme päivää. Virolainen panssarijuna ja virolaista sekä latvialaista sotilashenkilöstöä Cesisissä kesäkuussa 1919 (Latvian Sotamuseo) aikaan huonona, se oli kehnosti johdettu ja moraali heikko. Lokakuun 10. päivänä Luoteinen Armeija käynnisti sotatoimet Narvan itäpuolelta Jamburgista kohti Pietaria. Se eteni aluksi nopeasti. Lokakuun 20. päivänä kenraali Judenitchin joukot saavuttivat Pietarin esikaupunkialueet. Seuraavana päivänä bolsevikit vahvistivat 7. Armeijaa 28000 – 29000 miehellä ja aloittivat vastahyökkäyksen. Puna-armeijan 15. Armeija, joka oli 23000 miehen vahvuinen, yhtyi vastahyökkäykseen. Valkoisten Luoteinen Armeija ei kyennyt pysäyttämään vastahyökkäystä ja se vetäytyi Jamburgiin. Tilanteen vakauttamisen mahdollisuudet haihtuivat, kun valkoisten joukko marraskuun 14. päivänä jätti Jamburgin ja vetäytyi kohti Narvajokea. Luoteisen Armeijan hajoaminen loi vaarallisen tilanteen. Kenraali Judenitch aikoi viedä jäljellä olevat 40000–50000 miestään Narvajoella olevien virolaislinjojen taakse joukkojen uudelleen organisointia varten. Sotajoukkoa seurasi myös suuri määrä siviilipakolaisia. Lannistunut armeija Viron maaperällä, jonka johto oli vihamielinen maan itsenäisyydelle, oli uhka sisäiselle turvallisuudelle. Tästä syystä Viron hallitus päätti riisua Luoteisen Armeijan joukot aseista sen ylitettyä Narvajoen Viroon. Näin tapahtuikin. Koko joukko riisuttiin aseista, lukuun ottamatta 2500 miestä, jotka päättivät liittyä vaVirolainen panssarijuna Raunasjoen sillalla Loden aseman ja Cesisin välillä Latvian operaatioiden paaehtoisina Viron aikana (Landeswehr) kesällä 1919 (Latvian Sotamuseo) Armeijaan. Kesäkuun 23. päivänä virolaisten onnistui ryhtyä vastahyökkäykseen. 3. Divisioona hyökkäsi koko voimallaan. Cesis otettiin jälleen haltuun, saksalaisjoukkoja työnnettiin sinnikkäästi etelään estäen niiden uudelleen ryhmittyminen. Hyökkäys eteni Riikan esikaupunkialueille, jolloin Liittoutuneet määräsivät aselevon. Saksalaisjoukot työnnettiin Länsi-Latviaan ja Karlis Ulmanis’in johtama hallitus asetettiin jälleen valtaan. Kenraali von der Goltz’in sotatoimet Viroa vastaan oli taktinen uhkapeli, jonka hän hävisi. Hänen joukkonsa oli asianmukaisesti täydennetty ja paremmin varustettu kuin virolaiset. Saksalaiset olivat kuitenkin Liittoutuneiden hyvän tahdon varassa täydennysten osalta. Kenraali von der Goltz’illa ei ollut rautatieyhteyttä Saksaan hallinnassaan. Britit ja ranskalaiset laivastot kontrolloivat meriyhteyksiä Itämeren länsiosissa ja kykenivät halutessaan saartamaan Latvian satamat. Lisäksi Latvian kuljetusinfrastruktuuri ja teollisuus oli vaurioitunut pahasti viimeaikaisissa ja aiemmissa taisteluissa ja paikallinen väestö oli enimmäkseen vihamielistä, mikä teki saksalaisten paikallishankinnat hyvin vaikeiksi. Valkoisen Armeijan toimet itäisellä rintamalla Kesällä 1919 sotatoimet jatkuivat itäisellä rintamalla, tosin Viron alueen ulkopuolella. Antibolsevistinen venäläisjoukko, kenraali Nikolai Judenitsch’in johtama Luoteinen Armeija ryhmittyi Pihkovan alueelle ja aloitti offensiivin kohti Pietaria. Virolaiset tukivat sitä laajasti Liittoutuneiden painostuksen takia. Liittoutuneet halusivat bolsevikkien tulevan lyödyksi hinnalla millä hyvänsä. Virolaisilla oli vähemmän intoa yhteistyöhön Luoteisen Armeijan kanssa, jonka johto kieltäytyi tunnustamasta Viron itsenäisyyttä ja pyrki sitä vastoin palauttamaan Viron Venäjän valtakuntaan. Yhteistyö kenraali Judenitchin kanssa kuitenkin varmisti Liittoutuneiden hyvän tahdon sekä sotamateriaalin täydennykset Viroon. Täydennystilanne parani huomattavasti kesän aikana. Suuret määrät vaatetusta tuli maahan, mikä lähestulkoon riitti koko armeijan tarpeisiin. Pulaa oli lähinnä talvivaatetuksesta. Virolaisten tykistö sai uudenaikaisia tykkejä Iso-Britanniasta. Syksyn alussa virolaisilla oli 142 tykkiä, joista 56 oli raskasta kalustoa. Konekiväärien lukumäärä lisääntyi myös. Pienikaliiperisia ampumatarvikkeita oli riittävästi, mutta tykistön ammuksista oli pulaa. Viron Armeija kykeni lisäämään myös pioneeri-, kuljetus- ja viestivälinevarastojaan. Kenttäpuhelimien kaapeleista sekä polttoaineesta oli akuuttia pulaa. Polttoainepula vaikutti pahimmin merivoimiin, joka tarvitsi voiteluaineita, rasvoja ja polttoaineita sekä ilmavoimiin, joka tarvitsi lentopetroolia. Nämä puutteet hellittivät hieman, kun polttoainetta, öljyä ja voiteluaineita saapui Iso-Britanniasta elokuussa. Iso-Britannia täydensi myös Luoteista Armeijaa kesän aikana. Täydennyskysymys oli kiistan aihe Viron sotilasjohdon ja Luoteisen Armeijan välillä. Venäläisistä tuntui, että britit suosivat virolaisia enemmän, kun taas virolaiset eivät luottaneet kenraali Judenitchin aikeisiin, eikä hänen esikuntansa kykyyn organisoida sotatoimet tehokkaasti. Luoteisella Armeijalla oli huutava pula täydennysmateriaalista, elintarvikkeista, vaatetuksesta ja aseista kesän alussa. Helpottaakseen täydennysongelmaa, britit yhteisymmärryksessä Ranskan hallituksen kanssa lähettivät suuren määrän alun perin Suomelle tarkoitettua materiaalia Viroon Luoteisen Armeijan käyttöön. Tämä lähetys sisälsi 450 konekivääriä, 4200 karbiinia, 10000 automaattipistoolia, 30 panssarivaunua, 32 lentokonetta, kasiaseiden ampumatarvikkeita, miekkoja, kenttäkeittiöitä, hevosvaljaita sekä kypäriä. Kevään alussa 1919 Luoteisen Armeijan vahvuus oli 18500 miestä ja 56 kenttätykkiä. Niitä vastassa oli Puna-armeijan 7. Armeija vahvuudeltaan 26000 miestä ja 148 kenttätykkiä. 7. Armeijan taistelukykyä pidettiin kuitenkin tuohon Sotilasjohdon epäonnistuminen Kenraali Judenitchin operaation epäonnistuminen luettiin suurelta osilta huollon huonon suunnittelun syyksi. Hänen joukkonsa eteni nopeasti päin lukumääräisesti suurempaa joukkoa, mutta ei kyennyt ylläpitämään huollollisesti hyökkäystä ja puolustusta. New York Times’in Virossa ollut sotakirjeenvaihtaja kirjoitti marraskuussa 1919, että hyökkäyssotatoimi oli ”loistava esimerkki sotilasjohdon epäonnistumisesta”. Huolimatta brittien ase- ja ampumatarvikeavusta kaikenlaisesta tarpeista oli puutetta joukkojen taistelukunnon ylläpitämiseksi. Lääkintähuollon suunnittelu oli kelvotonta ja se johti sairaiden ja haavoittuneiden osalta hirveisiin olosuhteisiin. Esikunta ei suunnitellut asianmukaisesti joukkojen majoittamista kylmissä olo- 17 suhteissa, jotka olivat alkamassa. Joukot eivät enää kyenneet nukkumaan ulkosalla, niin kuin aikaisempina kuukausina. Armeijan riisuminen aseista Viron puolella kävi helposti, koska sotilaat olivat uupuneita ja nälkäisiä ja enemmän kuin tyytyväisiä luovuttaessaan aseensa. Viimeinen vaihe taan. Toistuvasti ne torjuttiin ja aiheutettiin hyökkääjälle suuria tappioita. Hyökkäykset ottivat veronsa ja joulukuun 30. päivänä 7. Armeijan komentaja ilmoitti bolsevikkien ylijohdolle, että hänen joukkonsa ei enää jatka hyökkäystoimia. Seuraavana päivänä bolsevikkien neuvottelijat suostuivat aselepoon, joka lopetti taistelut. Aselepo tuli voimaan 3. tammikuuta 1920 ja lopullinen rauhansopimus allekirjoitettiin helmikuun 2. päivänä 1920. Luoteisen Armeijan epäonnistuminen pyyhkäisi Liittoutuneiden toiveet bolsevikkihallinnon kaatamisesta. Liittoutu- Huolto virolaisten operaatioiden neiden hallitukset hyväksyivät nyt Viron kivijalkana ehdotukset rauhanneuvotteluiden aloittamiseksi bolsevikkihallinnon kanssa. Viron Vapaussota, joka kesti 402 päiBolsevikit olivat myös innokkaita lopet- vää, maksoi virolaisille 3588 kaatuneina tamaan sotatoimet, tosin omilla ehdoillaan. Viron ja bolsevikkien hallitukset päättivät aloittaa rauhanneuvo tte l ut Tarttossa joulukuun 5. päivänä 1919. H u o l i m a tt a rauhanneuvotteluiden aloittamisesta taistelut jatkuivat laantumatta. Bolsevikkien poliittinen johto käski armeijaansa valtaamaan Narvan hinnalla millä hyvänsä. Tämä parantaisi heidän sotilaallista asemaansa huomattavasti ja antaisi voimakkaan neuvotteluvaltin. Siten bolsevikit keskittivät Virolainen sairaalajuna sisältä (Latvian Sotamuseo) 16 0 0 0 0 hengen vahvuisen joukon, jota tuki yli 200 kenttätykkiä, ja 13775 haavoittuneina. Iso-Britannia, vasten Viron puolustuslinjoja Narvajoel- Ranska, USA ja Suomi avustivat Viroa la. Virolaiset olivat rakentaneet vahvat sotilaallisesti sekä taloudellisesti, mutta puolustusasemat joelle ja mobilisoineet apu oli lainaperusteista ja se piti makkaikki saatavilla olevat reservit puolus- saa takaisin sodan jälkeen. Sota päättyi Viron täydelliseen voittukseen. Joulukuun 7. päivänä bolsevikit aloit- toon, sen rajat oli turvattu ja rauhansotivat sarjan jalkaväkihyökkäyksiä ja 16. pimus oli ehdoiltaan suosiollinen Virolpäivänä he murtautuivat virolaisten lin- le. Ylivoimainen huolto oli Viron voiton jojen läpi yli jäätyneen joen Narvan kau- avain. Virolaiset käyttivät optimaalisesti pungin eteläpuolella. Seuraavana päivä- niukkoja huoltoresurssejaan, improvinä virolaiset tekivät onnistuneen vas- sointiaan, tarjolla olevia paikallisia retahyökkäyksen ja palauttivat puolustus- sursseja sekä ulkomaista apua. linjat, tosin kovin tappioin. Bolsevikkien Tallinnan telakat ja konepajat improvisoivat varusteita, kuten panssariautoja hyökkäystoimet loppuivat toistaiseksi. Joulukuun 24. päivänä he kuitenkin ja -junia. Ulkomaiden apu pistettiin teesittivät uusia vaatimuksia neuvotte- hokkaaseen käyttöön. Samaa ei voida luissa, vaatimuksia joita he sanoivat sanoa heidän nimellisestä liittolaisestukevansa sotilastoimilla. Virolaisille oli taan, Luoteisesta Armeijasta. Se sai selvää, että uusi hyökkäysten sarja olisi myös ulkomaista apua, mutta ei onnistulossa. Kenraali Laidoner määräsi uusi- tunut tekemään asianmukaisia suunnien joukkojen siirrot Peipsijärven etelä- telmia eikä käyttänyt saamiaan resursseja tehokkaasti. puolelta pohjoiseen vahvistukseksi. Joulukuun 28. päivänä bolsevikit Resurssien käytön, suunnittelun ja käynnistivät sarjan massiivisia jalkaväki- operaatioiden koordinoinnin osalta virohyökkäyksiä virolaista puolustusta vas- laiset olivat onnekkaita saadessaan ken- 18 raali Johan Laidonerin ylipäällikökseen. Häneen luotti myös siviilihallinto. Se ei puuttunut Laidonerin sotilaspäätöksiin ja hallinto työskenteli tiiviisti asevoimien kanssa. Virolaiset kykenivät käyttämään myös kokeneita siviiliasiantuntijoita huollon tehtävissä. Bolsevikit toisaalta eivät luottaneet kokeneisiin upseereihinsa, sotilaallinen suunnittelu ja koordinointi oli parhaimmillaankin sattumanvaraista. Leon Trotskylla, joka usein itse johti sotilasoperaatioita, oli hyvin vähän sotilaallista käytännön kokemusta muutoin kuin poliittisena agitaattorina. Sama kokemuksen puute koski muutakin bolsevikkijohtoa, joka valvoi sotilaallisia täydennyksiä, kuljetuksia ja lääkintähuoltoa. Monia siviiliasiantuntijoita, joita olisi voinut käyttää näissä huollon toiminnoissa, pidettiin luokkavihollisina. He olivat joko paenneet maasta, olivat vangittuina tai vain epäluotettuja. Bo l s ev i k k i e n huoltotoiminta oli kaoottista. Tuloksena heidän joukkonsa kärsi usein nälkää, se oli huonosti vaatetettua ja siltä puuttui peruslääkintähuolto ja hygienia. Aivan varmasti nämä p u u tt e e t olivat suurimpana syynä huonoon moraaliin ja heikkoon tehokkuuteen. Ei mikään määrä poliittisten komissaarien saarnaa maailmanvallankumouksesta tai laivastotukikohtatarpeista voinut korjata moraalista tilannetta. Koska bolsevikkijoukot pakko-ottivat paikalliselta väestöltä ruoan ja hevoset, oli siviiliväestö linjojen takana usein vihamielistä tai yhdentekevää bolsevikkien asialle. Virolaiset sotilaat ymmärsivät paremmin sodan päämäärät – kansallisen itsenäisyyden ja kotien turvallisuuden. Siten heidän moraalinsa oli paljon korkeammalla. He olivat paremmin muonitettuja ja vaatetettuja ja saivat parempaa lääkintähuoltoa. Viron Tasavalta perustettiin demokraattisille periaatteille, bolsevikkivenäjä ei. Viron asevoimat palvelivat kansaa ja tuottivat kansallista turvallisuutta huolehtien henkilöstönsä ja siviiliväestön hyvinvoinnista. Artikkelisarja: ”Toimitusketju venyy ja paukkuu” Naton sotilaallisella muutosprosessilla pyritään muodostamaan tiivis ja verkottunut systeemi, jossa moduulit ja järjestelmät ovat yhteistoimintakykyisiä. Keskeinen haaste on yhteensopivuuden lisääminen ja samalla erikoisosaamisen kehittäminen. Tähän liittyy välivaiheena Prahan huippukokouksessa sovittu osallistujamaiden resurssien integrointi, mikä tukee joukkojen nopeaa siirrettävyyttä tarvittaessa tuhansien kilometrien päähän Euroopasta. Esimerkiksi NRF – joukkojen on kyettävä aloittamaan toimintansa muutaman viikon kuluessa päätöksestä. Tämä on mittava haaste joukkojen keskittämisen lisäksi myös ylläpitävän huollon toimitusketjuille. Artikkelisarjassa toimitusten haasteita käsitellään huoltotaktiikasta tuttujen yleisten periaatteiden näkökulmista. Ensimmäisessä artikkelissa kuvataan täydennysalan toiminnallisia haasteita. Seuraavissa osissa pureudutaan tarkemmin toimialakohtaisiin erityispiirteisiin ja hahmotellaan toimitusketjun rakennetta itsekkäästä kansallisesta näkökulmasta, mutta samalla rakentavassa Naton sotilaallisen muutosprosessin hengessä. Majuri Janne Rautiainen Kirjoittaja palvelee Länsi-Suomen Sotilasläänin Esikunnassa. Artikkeli mukailee hänen Yleisesikuntaupseerikurssi 54:llä tekemäänsä nopean toiminnan konseptin huoltoa ja Naton transformaatiota käsittelevän tutkimuksen käsiteosuutta. Tutkimuksessa puretaan toimitus- ja evakuointiketjun problematiikkaa huollon yleisten periaatteiden näkökulmista. Majuri Janne Rautiainen on palvellut ISAF –operaatiossa Afganistanissa ja EUFOR Altheassa Bosnia-Hertsegovinassa. Kuvat: Puolustusvoimat 20 Vaativissa olosuhteissa joukkojen on varauduttava säilyttämään toimintakyky ja täyttämään tehtävänsä, vaikka huoltoyhteydet katkeaisivat. ”Kun liian kanssa ei pärjää” – Tukitarve ohjaa toimitusketjujen mitoittamisesta ”Tulevat kriisinhallintaoperaatiot toteutetaan todennäköisesti yhä vaikeammissa toimintaympäristöissä, joissa isäntämaatuki saattaa puuttua kokonaan ja kaluston kuluminen on nopeaa.” Ote vuoden 2009 valtioneuvoston puolustuspoliittisesta selonteosta ”Vaikeimmissa toimintaympäristöissä” kulutus on melkoista. Esimerkiksi Eteläisessä Afganistanissa toimiva pataljoonan kokoinen joukko kuluttaa normaalissa partiointi- ja etsintätyyppisissä operaatioissa satoja kuormalavoja tai kuutiometriä materiaalia, polttoaineita ja vettä. Toiminnan intensiteetin noustessa kulutus voi nousta tuhanteen kuutiometriin. Lisäksi mahdollisessa NRF (Nato Response Force) –operaatiossa joukon perustamiseen liittyvät toimitukset tuplaavat viikoittaisen kuljetustarpeen. Yksi rauhanturvaaja kuluttaa laskennallisesti 50 - 70 kg talousvettä ja materiaalia päivässä. Suurin toimintakyvyn ylläpitoon kohdistuva kulutus kohdistuu veteen. Kalusto kuluu erittäin nopeasti, mikä aiheuttaa mm. merkittävän varaosa- ja vaihtomateriaalitarpeen. Reserviä tai porrastuksia tarvitaan, ja materiaali on monenkirjavaa. Esimerkiksi yhdellä rauhanturvaajalla voi olla jopa kymmenen erilaista taisteluvälineeksi luokiteltua työkalua. Erillisessä suunnassa toimiva pataljoona tai yksikkö voi joutua eristyksiin. Joukon tarvitsema huolto on oltava käytännössä mukana, mikä aiheuttaa kroonisen tila- ja kuljetuskapasiteettipuutteen. Tukitarpeen suunnittelu ja toimintamallien mukauttaminen huollon suorituskykyyn on operaation perusedellytys. Viimeisinkin mukaan lähtevä esine perustuu huolelliseen harkintaan. Kompromisseja joudutaan tekemään jopa tehtävän suorittamisen kannalta kriittiseksi arvioidun materiaalin osalta. Toisaalta joukon toimintakyvyn eli hengissä sel- Muu materiaali on oltava noudettavissa esimerkiksi eteentyönnetyistä tukikohdista, joissa on oltava varastoituna jopa viikkojen kulutusta vastaava määrä materiaalia. viämisen kannalta kriittisestä huollosta ei voida tinkiä. Toimitusketjun suunnittelussa ja toimitusten toteuttamisessa on tarpeet kyettävä priorisoimaan. Se on merkittävä osa toimitusketjujen suunnittelua. Tärkein on oltava mukana, mutta liian materiaalin mukaan ottaminen tietää vaikeuksia huollolle. Tarvelähtöinen suunnittelu on toimitusketjujen rakentamisen perusta Huollon suorituskyvyn ja huoltotarpeen ymmärtäminen on operaatioiden suunnittelun perusedellytys. Tukitarpeen ymmärtäminen luo perustan toimitusketjujen rakentamiselle. Parhaimmillaan tukitarpeen määrittäminen on ajoissa käynnistetty yhteinen savotta, johon aselajit, toimialat ja joukot tuottavat oman osuutensa parhaan kykynsä mukaan. Tukitarpeiden laskenta ja priorisointi on huollon operatiivista johtamista kirkkaimmillaan, joskin tuloksia on hyvin vaikeaa yleistää tilannesidonnaisuuden ja muuttujien monisäikeisyyden vuoksi. Esimerkiksi kriittisen materiaalin määrittely muuttuu helposti filosofiseksi keskusteluksi, jos karkeita oletuksia ja skenaarioita ei ole taustalla. Oletusten tekeminen vaatii ammattitaitoa. Maalaisjärkeä siis tarvitaan, ja eri johtoportaiden problematiikka on ymmärrettävä käytännöllisesti. Huollon toimintaedellytysten arviointi on tiedustelun keskeisimpiä kohteita Erityisesti pioneeriaselajin sekä huoltoja tiedustelutoimialojen on analysoitava toimintaympäristöä tiiviissä yhteistoiminnassa jo ennen tukitarpeen määrittämistä. Vaativien kriisinhallintatehtävien suunnittelussa olisi hyödyllistä käyttää huollon tarpeita ymmärtäviä upseereita toimintamahdollisuuksien analysointityöhön. Tarvitaan ”huollon tiedustelu-upseereita” ja ennakkoluulotonta yhteistyötä vähän joka suuntaan. Se mahdollistaa vaihtoehtojen arvioinnin monesta näkökulmasta. Lisäksi huoltomiesten on päästävä mukaan mahdollisiin toimintaympäristön tiedusteluretkiin. ”Toimintaympäristön tiedustelu ei koskaan mene hukkaan”. Vain kriittisistä kriittisin materiaali mahtuu mukaan partioon. realistisuutta on punnittava ja toimintatapoja on jatkuvasti hiottava kokemusten karttuessa. Jo harjoitteluvaiheessa kulutusarvioita on syytä kirjata muistiin. Harjoitusten tulisi tuottaa realistisia täydennyksiä, joiden avulla ketjuja voidaan testata. Parhaimmat kokemukset voidaan virallistaa (esim. SOP), mikä mahdollistaa systemaattisen harjoittelun jatkossa. Resursseja on varattava onnistumisten ja virheiden analysointiin Esimerkiksi eteläisessä Afganistanissa operaatio on opettanut ISAF -joukkoja kantapään kautta, mutta sen ei tulisi olla suunnittelun lähtökohta. Muiden onnistumisista ja virheistä voidaan oppia, kunhan kokemuksiin on riittävästi tarmoa ja resursseja perehtyä. Perehtymiseen tarvitaan aikaa, henkilökohtaista sitoutumista ja tukea esimiehiltä. Kollektiivinen kokemusten kartuttaminen vie useita vuosia, jonka vuoksi esimerkiksi 2010 –luvun puolivälissä mahdollisesti toteutettavien operaatioiden tukitarvetta on aloitettava arviomaan systemaattisesti jo nyt, ja toden teolla. EUBG ja NBG ovat toki tärkeä koetinkivi askel, mutta eivät yksin riittävä kriisinhallinnassa tarvittavan huollon systemaattiseen kehittämiseen. Tarvitaan myös joukkorekisteriin tuotettavia huoltojoukkoja, mikä mahdollistaa huollon operaatiokohtaisen räätälöinnin moduuleista. Tuotetut kriisinhallintaan sitoutuneet huoltojoukot ovat luonnollisesti käytettävissä myös kotimaan puolustukseen lyhyellä varoitusajalla. Tukitarpeen määrittely käynnistää toimitusketjujen suunnittelun Huollon kokemuksia olisi hyödyllistä kerätä ja jakaa systemaattisesti Suunnitteluprosessissa tukitarpeen laskeminen painottuu komentajan ja huoltopäällikön suunnitteluperusteiden määrittämiseen. Sen jälkeen voidaan siirtyä mm. joukkojen, järjestelmien ja keinojen suunnitteluun. Toisaalta laskelmien Nopean toiminnan konseptiin liittyvien tukitarpeiden arvioinnissa esimerkiksi eteläisen Afganistanin ISAF –operaation kokemukset ovat kultaakin kalliimpia. Tulevaisuuden toimintaympäristö voi 21 olla tulevissa operaatioissa hyvinkin samankaltainen. Suomalaisilla on jo vuosikymmenten kokemus vaativien maasto- ja sääolosuhteiden vaikutuksesta yksilöön, mutta esimerkiksi järjestelmien vikaantumisesta, joukkojen käytöstä tai yhteistoiminnasta voidaan oppia jatkuvasti uutta tai varmentaa syntyneitä käsityksiä. Erityisesti kuljetusvaunujen kunnossapidon kokemuksista olisi tärkeää keskustella virolaisten, hollantilaisten ja puolalaisten kanssa, jos joskus lähdetään saman valmistajan kalustolla. Mm. varaosien toimituksissa voidaan hyödyntää samoja toimintatapoja. Huollon operatiivisiin suunnitteluperusteisiin voidaan tiivistää oleellisimmat tiedot, mutta se ei yksin riitä tiedon laajaan jakeluun Puolustusvoimissa. Esimerkiksi huollon tietopankkiin voisi tallentaa parhaat muistiot Toimitusvarmuus ohjaa toimitusketjun pitkäjänteistä suunnittelua Kokeneet sotilaat mitoittavat kriittisen huollon varman päälle ja jättävät turhan materiaalin pois operaatioista. Vastaavasti järkevät operaatioiden rahoittajat osaavat tukea toimitusvarmuuteen ja toimitusketjun sopivaan mitoittamiseen tähtääviä pyrkimyksiä avokätisesti. Säästäminen väärässä kohtaa voi olla kohtalokasta joukkojen turvallisuudelle ja toimintaedellytyksille. Kriisinhallintaan liittyvän huollon suorituskykyjen rakentaminen on oltava määrätietoista ja tavoitteellista toimintaa, jossa tukitarve määrää joukkojen koon. Samalla logiikalla tulisi päästä tuettavan joukon mitoittamisen osalta tilanteeseen, missä määritetään ensin joukon toiminnalle asetetut vaatimukset ja vasta sen jälkeen vahvuus. Yksinkertainen perusratkaisu jättää tilaa luovalle mahdollisuusperustaiselle ajattelulle Täydennysten luotettavuus vaikuttaa olevan fundamentti, mutta keinoista puhuttaessa mielipiteet eroavat jonkin verran sotilaidenkin kesken. Kuppikuntien syntymistä kannattaa välttää. Tiedonvaihdon tulisi olla avointa, joskin rakentavan kriittistä. Parhaimmillaan luotettavuus syntyy yksinkertaisesta kokonaisratkaisusta, joka mahdollistaa täydentävien ratkaisujen innovatiivisen hyödyntämisen. Niitä voivat olla mm. viralliset ja epäviralliset sopimukset tai vakiintuneet käytännöt. Yllättävän tukeutumismahdollisuuden tarkoituksenmukaisella hyödyntämisellä voidaan lisätä toimitusten nopeutta. Esimerkiksi ilmakuljetusten tai muiden saattueiden tukemismahdollisuuksia kannattaa kartoittaa väsymättä, vaikka voimassa olisi joku taistelunkestävämpi toimintatapa. Tässä kumppanien globaalien toimitusverkostojen hyödyntäminen on itsestäänselvyys. Toinen hyvä esimerkki on voimavarojen keskittäminen kuljetuskapasiteetin kohdentamisessa huollon suojauksen helpottamiseksi. Ilmatuki, välillinen suoja ja hyvä lentosää 22 kannattaa hyödyntää tappioiden välttämiseksi. Joustavuudella ymmärretään porrastuksia, reserviä, tukikohtia ja varmentavia toimintatapoja Joustavuudella tarkoitetaan vaikeissa olosuhteissa hieman eri asiaa kuin normaalioloissa tai elinkeinoelämässä. Joustavuudella tarkoitetaan porrastuksia, huoltoreservin varaamista ja muita komentajan taktisia työkaluja. Lisäksi yhteistoimintakyky ja materiaalin yhteensopivuus lisää varmuuden lisäksi myös joustavuutta. Myös toimitusketjujen rakenteessa voidaan joustaa tilanteen mukaan, kunhan kokonaiskapasiteettia ei lasketa liikaa. Huollon alimitoittamisella sekä toimitusketjut että tuettava joukon toimintasäde lyhenee. Toisin sanoen joukon käytettävyys ja rauhaturvaajien turvallisuus laskevat. Pataljoonan kokoinen joukko voi joutua pitämään hallussaan kahden viikon kulutusta vastaavan määrän materiaalia porrastusten lisäksi eli tuhansia kuutiometrejä. Lisäksi tarvitaan pelkästään ylläpitävään huoltoon mm. kymmeniä kuorma-autojen kuljetussuoritteita viikossa. NRF –operaatioissa olisi tyydyttävä huoltomiesten suhteellisen suureen osuuteen joukossa, vaikka olisi houkuttelevaa toteuttaa näyttävämpiä operaatioita. Sopivan kiinteä tukikohtainfra lisää tuettavan joukon ketteryyttä Tuettavan joukon toiminta voi olla vaikeissa oloissa joustavaa ja ketterää vain, jos kiinteää tukikohtainfrastruktuuria on riittävästi käytössä. Vastaavasti huoltojoukot voivat toimia ketterästi, jos perusjärjestelyt eivät sido kaikkia voimavaroja. Toisaalta toimitusketjut on pyrittävä suunnittelemaan siten, että kaikki olemassa oleva infra voidaan hyödyntää. Esimerkiksi eteentyönnetyn tukikohdan rakentaminen vie runsaasti aikaa ja resursseja. Päätukikohdat ja FOB –verkosto olisi luontevinta saada ”rintamavastuun vaihtona” tai yhteistoimintamuotona esim. joltain alueella jo pidempään olleelta toimijalta. Toimitusperiaatteet on räätälöitävä jo harjoitteluvaiheessa Eteläisessä Afganistanissa pataljoonan ylläpitävä huollon toimitusketjujen suunnittelussa on tarpeetonta puhua termeistä ”työntävä huolto” tai ”noutoperiaate. Oleellisempaa olisi arvioida kuljetusten keskittämisen ja suojaamisen periaatteita. Huolto perustuu tukitarpeen mukaiseen täydentämiseen, jossa jokainen täyttö on suunniteltava kellontarkasti omana suorituksenaan. Tärkeää on ymmärtää, että toimitusperiaatteen tulisi määrittää tuettavien joukkojen komentajat (vast), tosin jo vuosia etukäteen Naton transformaation hengessä. Suojaustarve ja kuljetuskapasiteetti määrittävät toimitustavan eli noutaako joukko tilaamansa määrän täydennyksiä vai toimitetaanko ne pää- Toimitusketjun loppupäässä huolto tarvitsee saman maastoliikkuvuuden kuin tuettava joukko. tukikohdasta. Pataljoonan sitoutuminen noutamaan materiaalia päätukikohdasta heikentää merkittävästi pataljoonan sisäisiä täydennyksiä, mutta on joskus ainoa vaihtoehto. Sen takia luotettavan suuri kansallinen huollon suorituskyky on järjestettävä päätukikohtaan. JLSG (Joint Logistics Supporting Group) muodostaa tarttumapinnan huollon johtamiselle Päätukikohta satelliitteineen muodostetaan usein keskeiseen paikkaan, jossa on mahdollisuus ottaa vastaan strategiset kuljetukset. Päätukikohta on tarttumapinta osallistujamaiden ja kumppanien huollolle ja muille tukiosille. Tukikohdasta käytetään Natossa nimeä JLSB, joka on JLSG:n fyysinen operaatioalueella (tai läheisyydessä) oleva yhteistoimintajärjestely. JLSB (Joint Logistics Supporting Base) ei ole itseään, vaan tuettavia joukkoja varten. Konseptia tulisi kyetä tarkentamaan toimintaympäristön vaatimilla parhailla käytänteillä, jotka tulisi harjoitella ja virallistaa esimerkiksi sopimuksin. Toisaalta on muistettava, että JLSB:n johtaminen on oma mittava operaationsa, johon tuettavan joukon komentaja ei voi suoraan vaikuttaa. Tukeutumisen johtamisessa tavoitteena on mahdollisimman suuri yhteistoimintakyky ja yhteensopivuusaste. Käytännössä kyse on toimintaa ohjaavasta periaatteesta, joka ei toteudu kokonaan käytännön tasolla. Edellä mainituista syistä nopean toiminnan joukkojen on pyrittävä hyödyntämään kaikki mahdollinen infrastruktuuri, ja yhdistettävä toimintoja organisaatioista riippumatta. Esimerkiksi Afganistaniin lähetettävien joukkojen on kyettävä tukeutumaan kiinteähköihin tukikohtiin vähintään pataljoonan huoltokomppanian tai erillisen yksikön huoltojoukkueen osalta. Pitkäjänteisyys säästää kustannuksia Kustannusten arvioinnissa on ajateltava suorituskykyjen kehittämistä kokonaisuutena, jossa kustannustehokkuus saavutetaan pitkällä aikavälillä. Johtajien ja asiantuntijoiden on kyettävä haarukoimaan tukitarve useita vuosia ennen mahdollista operaatiota. Se mahdollistaa huollon keskittymisen ydintoimintoihin. Huoltomiehille on kerrottava kaikilla organisaatiotasoilla, mitä tarvitaan ja erityisesti se, mikä on liikaa. Erityisesti porrastukset ja vaihtomateriaali määritetään tarkasti. NRF -joukkojen toimitusvarmuus on arkista aherrusta, riittäviä resursseja ja voimakäyttöön valmistautumista Luotettava huolto on edellytys kriisinhallintajoukon aktiiviselle toiminnalle, sillä toimitusketju ei saa rajoittaa kriisinhallintajoukon toimintavapautta. Tuettavan joukon saaman hyödyn lisäksi toimintavapaus lisää huoltovarmuutta. Toimintavapaus nimittäin lisää toimitusvarmuutta laajentamalla tukemismahdollisuuksia. Riittävä huolto on merkittävä turvallisuustekijä, mutta samalla myös resursseja vievä ja suojausta vaativa kohde. Toimitusvarmuuden lisäksi etsitään keinoja kustannustehokkuuden parantamiseksi ja arvioidaan siedettäviä kompromisseja. Oleellista on keskittyä kriittisiin tukitarpeisiin ja yhteistoimintakyvyn kehittämiseen. Voimankäyttöön on varauduttava ketjun kaikissa vaiheissa Huollon suojaukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Siihen tarvitaan koulutettuja joukkoja ja kalustoa sekä reservien hyödyntämistä. Toimitusketjua on kyettävä tukemaan liikkeen edistämisellä ja puolustamaan jopa väijytyksiltä. Huoltoa on kyettävä suojaamaan erityisesti tuottamalla tiedustelutietoa toimitusten suunnittelun tueksi. Tämä mahdollistaa toimitusten keskittämisen edulliseen hetkeen sekä helpottaa toimintojen salaamista. Mahdollisten iskujen ennaltaehkäisyyn ja paljastamiseen joudutaan uhraamaan merkittävä määrä joukkoja. Voimankäyttöön varautuminen on luonnollinen osa toimitusvarmuutta. Kriittisen materiaalin toimitusten viivästyminen voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia tuettavalle joukolle. Tila ja kuljetuskapasiteetti ovat kortilla. Sanonta ”liian kanssa pärjää” ei sovellu nopean toiminnan konseptiin esimerkiksi eteläisen Afganistanin kaltaisissa olosuhteissa. Materiaalin kulutus, varastointi ja vikaantuminen vaatii runsaasti resursseja. Sanonta pitäisikin muuttaa muotoon: ”riittävien porrastusten, voimavarojen keskittämisen, suojaavien joukkojen sekä kuljetus- ja yhteistoimintakyvyn kanssa pärjää, kunhan suunnittelu alkaa vuosia etukäteen”. Huolto toimii myös vaativissa oloissa, jos tuettava tietää tarpeensa ja toimitusketjussa on riittävä kapasiteetti, osaaminen ja halu tukea. Vastaavasti toimi- tusketjulla on toimintaedellytykset, jos tukitarpeen arviointi on aloitettu vuosia etukäteen, tukemista on harjoiteltu yhdessä tuettavien kanssa ja huollon toimitusketjujen kapasiteetti on mitoitettu vaativimpien tehtävien mukaiseksi. Tämä vaatii huollon joukkotuotannolta merkittävää panostusta ja poliittisilta päätöksiltä halua sitoutua joukkorekistereihin tuotettuihin kykyihin. Parhaimmillaan kriisinhallintatehtävistä saadaan kotimaan puolustuksen tueksi toimivia joukkokokonaisuuksia ja osaamista käytännön yhteistoimintakyvyn haasteiden ratkaisemisesta. Huollon kehittäminen Naton transformaation hengessä Toimitusketjujen rakentaminen on aikaa vievää työtä, koska kyse on joukkojen ja järjestelmien kehittämisestä. Kansainvälisissä tehtävissä tarvittavien huollon suorituskykyjen tulisi liittyä tiiviisti kansallisen puolustuksen kehittämiseen aika-, henkilö- ja taloudellisten resurssien säästämiseksi. Esimerkiksi RFID –toiminallisuuden käyttöönotto, huoltojoukkojen tuottaminen (ml. materiaalin hankinnat) ja osaamisen kartuttaminen on jatkuvaa kehittämistyötä, joka vaatii runsaasti harjoittelua. Huollon kehittäminen vaativiin tehtäviin on kulttuurin muokkaamista ja ankaraa harjoittelua. Resurssien rajallisuus huomioiden tavoitetilaan ei päästä hetkessä, joten luontevinta olisi aloittaa systemaattinen kansainvälisen huoltojoukon rakentaminen ja harjoituttaminen mahdollisimman nopeasti. Se mahdollistaisi kriisinhallintatehtävien luotettavat ja kustannustehokkaat toimitukset silloin, kuin kykyä todella tarvitaan. Loppujen lopuksi toimitusketjun hallinta on huollon ydintoimintaa, ja tukitarpeen ymmärtäminen on oleellinen osa pataljoonan johtamista. Huoltoupseeriyhdistyksen kevätkokous järjestetään 15.3.2010 klo 17.30 alkaen Pääesikunnassa Helsingissä. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 § mainitut asiat. Tervetuloa! 23 Koeampumalaitos on Maavoimien Materiaalilaitoksen johtajan alainen itsenäinen joukko-osasto, jonka tehtävänä on otsikon mukaisesti tuottaa Puolustusvoimille palvelusturvallisuutta. Pitkäkantamaisiin koeammuntoihin, jopa 60 km:n ampumaetäisyyksille, on käytössä Katajaluodon saari Helsingin edustalla. Tehtävänsä Koeampumalaitos toteuttaa monipuolisilla koeammunnoilla, joissa testataan niin ampumatarvikkeita, kuin aseitakin sekä materiaalien olosuhdetesteillä. Koeampumatoimintaa on tehty maassamme koko itsenäisyytemme ajan ja olosuhdetestausta jo runsaat kymmenen vuotta. Toimintapaikat Pääosa toiminnasta toteutetaan Niinisalossa, jonne laitoksen kaikki toiminta on keskitetty vuodesta 2003. Koetoiminnan historiaa Siellä ammuntapäiviä kertyy vuositasolla vain muutamia ja niiden lukumäärä vaihtelee vuosittain voimakkaasti. Katajaluodon spesialiteettina on räjäytysvesiallas, jossa voidaan tutkia mm. ampumatarvikkeiden sirpaloitumista. Koetoiminnan voidaan katsoa alkaneen heti itsenäisyytemme alussa vuonna 1918, jolta ajalta on tallessa vanhin säilynyt koeammuntapöytäkirja. Eri vaiheiden jälkeen Koeampumalaitoksen toiminnat keskitettiin Niinisaloon vuonna 2003, jossa koetoimintaa on harjoitettu jo vuodesta 1939 alkaen. Koetoiminta tänään Räjäytyspiha Niinisalossa 24 Lähtökohtaisesti koeampumatoiminta on vaatinut harjoittajiltaan hyvät luonnontieteelliset perustiedot, joita on ollut osattava soveltaa käytännön haasteisiin. Nykyisellään tietämyksen terävin kärki on suuntautunut entistä enemmän koetoiminnassa käytettävien mittauslaitteiden käytön hallitsemiseen. Nykyaikaisten mittalaitteiden käyttö onkin kiinteä osa koetoimintaa. Tämä Lentoratatutkan asettaminen kehitys ei kuitenkaan ole poistanut tarvetta perustietojen hallitsemiseen kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Koeampumalaitos on osallistunut kiinteästi suomalaisen aseteollisuuden kehitystyötä kautta aikojen. Uusien ase- ja ampumatarvikekonstruktioiden testaaminen on laitoksen arkipäivää ennen niiden hankkimista Puolustusvoimien sotavarusteiksi. Menneiltä vuosikymmeniltä ovat tuttuja esimerkiksi erilaiset kranaatinheittimien modifikaatiot 60 mm ”miniheittimestä” aina 300 mm järeään heittimeen. Samoin kotimaisen 155 mm tykin pitkäaikainen kehitystyö ja viimeisimpänä 120 mm AMOS-järjestelmän kehittäminen, joissa Koeampumalaitos on kiinteästi tehnyt yhteistyötä suomalaisen aseteollisuuden kanssa. Raskaan raketinheitinjärjestelmän ammunnat toteutettiin myös KOEAL:n toimenpitein. Koeampumalaitoksen tehtävissä on aina tarvittu sekä käytännön teknisiin töihin pystyvää henkilöstöä, että korkean teknisen tietämyksen omaavaa henkilöstöä, joka pystyy ratkaisemaan käytännön koetoiminnassa vastaan tulevat kysymykset. Perinteisesti myös sotilaallisen peruskoulutuksen saaneet Koeampumalaitoksella työskennelleet upseerit ja opistoupseerit ovat saaneet oman koulutusjärjestelmänsä teknisen koulutuk- Raskasraketinheittimen koeammunta tarvetta perustietojen hallitsemiseen koetoiminnassa vastaan tulevat kes kokonaisuuden ymmärtämiseksi. kysymykset. toim Koeampumalaitos on osallistunut sen. Tämä rakenne on pitänyt ja pitää kiinteästi suomalaisen aseteollisuuden edelleen laitoksen ammattitaidon korkealla tasolla. kehitystyötä kautta aikojen. Koeampumalaitoksen alueellinen vaikuttavuus käsittää Pohjois-Satakunnan lisäksiaseEtelä-Pohjanmaata ja Pirkanmaata.’ Uusien ja Pääosa henkilöstöstä tulee luonnolliampumatarvikekonstruktioiden sesti Kankaanpäästä ja naapurikunnista, mutta kauempaakin testaaminen on laitoksen kävijöitä arkipäivääon. Koetoiminnan luonne on teknisellä ennen niiden hankkimista tasolla kokenut vuosien saatossa melkoisia muutoksia, mutta perusteet ovat Puolustusvoimien sotavarusteiksi. hyvin pitkälti edelleen samoja - tutkitaan toimivuutta, tehoa, kestävyyttä ym. vaatimusten mukaisia toimintoja. Vaikka mittausten tarkkuus ja luotettavuus ovatkin parantuneet ja digitalisoituneet osa havainnoista perustuu edelleen perinteisiin menetelmiin ja havaintoihin. Koeampumalaitos on ollut alusta pitäen mukana Puolustusvoimien laatutyössä. Tästä osoituksena on laitokselle myönnetty Materiaalilaitoksen laatusertifikaatti. Sertifikaatti on ollut osoitus Koeampumalaitoksen tekemästä pitkäjänteisestä työstä koetoiminnan kehittämiseksi ja tulosten luotettavuuden parantamiseksi. Tänä päivänä koetoiminnan määrä on vakiintunut vajaaseen kahteensataan ammuntapäivään ja olosuhdetestaus runsaaseen neljään sataan testiin vuodessa. Tämä vastaa varsin hyvin Koeampumalaitoksen resursseja, niin henkilöstön kuin koeammuntapaikkojen ja testauslaitteistojen osalta. ja lu dig per me Koe pitä laat lait Koeampumaupseeri työssään Ma Koeampumaupseeri työssään varmistetaan käytettävän aseen toimintakunto, esivalmistellaan ampumatarvikkeet (esimerkiksi kiinnitetään sytyttimet, perävirtausyksiköt ja termostoidaan tarvikkeet, eli saatetaan tiettyyn lämpötilaan) ja rakennetaan tarvittavat maalilaitteet (pysäytyslevyt, lähtövirhepahvit, teräslevypakat…) Kokeen aikana kertyvää mittaus- ja havainnointitietoa syötetään reaaliaikaisesti tietokonepohjaiseen koeammuntajärjestelmään. Koeammunta ei pääty ammusten loppuessa, vaan tämän jälkeen on vielä koeammuntajärjestelyjen purku, kaluston puhdistus ja huolto ja viimeisimpänä pöytäkirjan teko läpiviedystä koeammunnasta. Koeammuntaprosessi Koeammuntaprosessin käynnistää Maavoimien Materiaalilaitoksen antama koeammuntamääräys. Siinä määritetään käytettävä ase, ampumatarvike ja testiohjelma. Kokeesta vastaava ammunnanjohtaja jalostaa koeammuntamääräyksen koeammuntasuunnitelmaksi, jossa lyödään lukkoon testin tarkka ajankohta, tarvittavat esivalmistelut, kokeeseen osallistuva henkilöstö ja tarvittava oheiskalusto sekä maalilaitteet. Ennen kokeen alkua Tykinputken endoskooppitutkimus Suora-ammunnat Suora-ammuntojen tarkoituksena on useimmiten panokseen liittyvä sisäballistinen tai muu tutkimus. Ammus on yleensä inertti eli räjähtämätön; rihlatuilla putkilla ammuttaessa rikkivalutäytteinen ja rihlaamattomilla putkilla (esim. kranaatinheittimillä) ammuttaessa hiekkatäytteinen. Ammuksena käytetään usein myös täysmetallista, massiivista kalustoammusta, joka on lisäksi usein normaaliammusta painavampi. Räjähtämätöntä ammusta käytetään myös ammusten kehitys- ja vastaanottokokeissa, jolloin ammutut kranaatit seulotaan pysäytysesteiden hiekkatäytteestä ja otetaan tarkempaan tutkimukseen. Tällöin pystytään tutkimaan ammuksen kuoren kestävyyttä, johtorenkaan kiinnipysyvyyttä ja muotoutumisominaisuuksia sekä ammuksen perään liittyvien elementtien toimivuutta. Ammuksesta voidaan ennen heitteen iskeytymistä pysäytysesteeseen tutkia lennon vakavuutta, lähtövirhettä, lähtönopeutta tai nopeutta halutussa pisteessä sekä hidastuvuutta. Suora-ammuntojen erikoisryhmän muodostavat ammunnat panssarivaunu- ja panssarintorjunta-aseilla. 25 Iskemän paikannusta kannettavalla GPSlaitteella Epäsuorat ammunnat Epäsuorissa ammunnoissa on usein tarkoituksena tutkia ammuksen ulkoballistisia ominaisuuksia, osuvuutta ja hajontaa, ammuksen tai sytyttimen toimintaa sekä vaikutusta maalialueella erilaisiin maalirakenteisiin. Kaikki laukaukset ammutaan yleensä yksittäislaukauksina ja niihin liittyy havainnonteko tuloalueella joko pelkästään visuaalisesti tai siihen liittyvin erilaisin mittaus- tai kuvauslaittein. Ammuksen tai kranaatin vaikutus tai toiminta maalissa tallennetaan usein videonauhalle tai muulle tallenteelle. Iskusytyttimin ammuttujen kranaattien iskemäkuopat paikannetaan leikkaamalla tähystyssuuntien perusteella havaintopisteistä. Näin iskemäkuopat voidaan yksilöidä ja mitata kokeen päätteeksi erilaisin menetelmin. Epäsuoria koeammuntoja suoritetaan myös erilaisilla erikoisampumatarvikkeilla, kuten muun muassa savu- ja valaisuammuksilla, aika-, heräte- tai optisilla herätesytyttimillä varustetuilla ammuksilla sekä kuorma-ammuksilla. Savu- ammuksin suoritettavia kokeita lukuun ottamatta tehdään edellä mainituissa erikoisammuskokeissa havaintoja ja mittauksia lentoradan loppuvaiheesta. Valaisuammuskokeissa havainnoidaan valaisumassan syttymispiste ja seurataan laskuvarjon varassa liikkuvan palavan valaisupanoksen liikettä aina sammumispisteeseen saakka mitaten samalla valaisuaikaa. Kaikkiin mainittuihin koeammuntoihin liittyy myös lentoajan mittaus siitä hetkestä alkaen, jolloin ammus tulee ulos aseen putkesta ja mittaus päättyy ammuksen toimintaan. Erityisenä koetyyppinä on toteutettu mm. ballistiseen sääpalvelun liittyviä vertailuammuntoja sekä ampumatarvikeyhdistelmäkohtaisia taulukkoammuntoja. Olosuhdetestaus: Olosuhdetestauksella pyritään jäljittelemään todellisia rasituksia, jotka kohdistuvat tuotteeseen kuljetuksen, varastoinnin ja käsittelyn yhteydessä. Olosuhdetestaus kuuluu erottamattomana osana ampumatarvikkeen tuotekehitykseen ja ampumatarviketurvallisuuden parantamiseen. Olosuhdetestaustarpeet perustuvat ampumatarvikkeille asetettuihin vaatimuksiin, joiden toteutumista on kyettävä arvioimaan ennen materiaalin laajamittaista hankintaa. Koeampumalaitoksella on tehty säätestejä ja mekaanisia testejä 1980-luvun lopulta lähtien. Pudotus- ja tärinätestaus aloitettiin uudelleen saneeratuissa tiloissa kokeiluluontoisesti vuonna 1995. Pari vuotta myöhemmin alkoi olosuhdetestauksen tuotantokäyttö. Olosuhdetestausmenetelmät on kuvattu perusteellisesti monissa kansallisissa ja kansainvälisissä standardeissa. Testausmenetelmät ja äärimmäiset olosuhteet, joissa tuotteita testataan, valitaan ensisijaisesti Suomessa vallitsevien olosuhteiden ja käytettävien kuljetustapojen mukaan. Olosuhdetestejä voidaan tehdä seuraavassa laajuudessa: pudotustestit 12 metrin korkeuteen saakka sekä tärinätestit kappaleen pitkittäis- poikittais- ja pystysuunnassa. Säätestit, Loose Cargo -testit sekä alipainetestit. Koeampumalaitoksen johtaja Evl Matti Sandelin 26 TURUN OSUUSKAUPPA www.tok.fi - S IN UN ED UK SESI VA R S INAIS- SU OM E S S A Mikä yhdistää yli 115 000 varsinaissuomalaista taloutta? Se on oma osuuskauppa. Turun Osuuskaupan omistajina on jo yli 115 000 varsinaissuomalaista taloutta. Oma osuuskauppa yhdistää ja tarjoaa palveluja niin arkeen kuin elämän suuriin juhlahetkiin. Turun Osuuskaupassa olet hyvässä seurassa. Loimaa Oripää Uusikaupunki 2 kpl Pöytyä Mynämäki Vehmaa Kustavi Nousiainen Rusko Taivassalo Masku Turku Länsi-Turunmaa 4 kpl 2 kpl 4 kpl 2 kpl 3 kpl Lieto Tarvasjoki Raisio Naantali 10 kpl Kyrö Aura Kaarina Paimio Sauvo Perinteeksi muodostunut huoltotaktiikan seminaari järjestettiin jo kuudennen kerran Hämeen Rykmentissä Teksti ja kuvat Raimo Raivio. Huoltokoulu järjesti 18. - 19.2.2010 huoltotaktiikan seminaarin Hämeen Rykmentissä. Seminaarin kaksi pääteemaa olivat huollon tietopankin tarve, rakenne ja toiminnallisuus sekä huollon toimialojen taktisen tason suorituskyvyn kehittämistarpeet tulevaisuuden logistiikkajärjestelmässä. Seminaarin tavoitteena oli Majuri Jari Virolainen esitteli huollon tietopankkihanketta. Everstiluutnantti Unto Usvasalo avasi huoltotaktiikan seminaarin ja kertoi huoltokoulun ajankohtaisia asioita. 28 jakaa ajankohtaista tietoa huoltotaktiikasta esikuntien, sotilasopetuslaitoksien ja joukko-osastojen välillä sekä verkottua huoltotaktiikan asiantuntijoiden kesken. Lisäksi jaettiin ajankohtaista tietoa Huoltoupseeriyhdistyksestä järjestämällä pienimuotoinen aluetapahtuma Lahden varuskunnan upseerikerholla. Seminaarin johti everstiluutnantti Unto Usvasalo apunaan majuri Jari Virolainen. Tilaisuuteen oli kutsuttu huollon edustajia puolustushaarojen, sotilasläänien, materiaalilaitoksen ja huoltorykmenttien esikunnista, sotilaslääketieteen keskuksesta sekä sotilasopetuslaitoksista ja joukko-osastoista. Seminaarin ensimmäisenä päivänä käsiteltiin ryhmätöinä huollon tietopankki hanketta ja kuultiin tietoiskuja huollon ja logistiikan muista kehittämishankkeista ja huolto- ja logistiikkajärjestelmän kehittämismahdollisuuksista tulevaisuudessa. Seminaarin toinen päivä käytettiin alustuksiin ja ryhmätöihin huollon toimialojen kehittämistarpeiden kartoittamiseen nykyisessä huoltojärjestelmässä. Huollon tietopankkihanke Majuri Jari Virolainen ja kapteeni Sami Kanerva esittelevät huollon tietopankki hanketta, joka on Maavoimien huoltoosaston erillinen toimeksianto Huoltokoululle ja liittyy herrojen opettajaopintojen kehitystyöhön. Ryhmätyöskentelynä käsiteltiin hankkeen toteuttamiskelpoisuutta ja kehittämismahdollisuuksia. Tietopankin tarve nähtiin erittäin tarpeelliseksi. Tällä hetkellä tietopankin kokonaisuus olisi PVAH-pohjainen turvaluokitukseltaan korkeintaan viranomaiskäyttö -tason tietoa sisältävä työkalu huollon parissa työskentelevien kouluttajien, opettajien ja asiantuntijoiden käyttöön. Tietopankki sisältäisi tutkimustöitä, ohjesääntöjä, koulutuskortteja, opetuspaketteja ja tietoiskuja toimialoista ja huoltojoukkojen suorituskyvyistä sekä organisaatiosta. Tietopankin päivitys- ja tiedon tuottamisvastuut jaettaisiin pääopettajuuksien ja joukko-osastojen osaamisalueitten kesken. Tulevaisuudessa tietopankissa tulisi voida siirtää myös luokiteltua tietoa. Maavoimien huollon kehittäminen Huollon tarkastaja eversti Risto Kosonen kertoi ajankohtaista maavoimien huoltojärjestelmästä ja majuri Petri Rantanen esitteli menneillään olevia huollon kehittämishankkeita. Meneillään olevista huollon kuudesta alakehittämisohjelmasta huoltorykmenttihanke on määritellyt kenttähuoltoukkojen suorituskykyjä, organisaatioita ja joukon tarvitsemaa materiaalia sekä laatinut kenttähuoltojoukoille toimintaohjeita. Laaditut toimintaohjeet ovat tulossa joukkoihin lausunnolle, jonka jälkeen yhtenäiset toimintatatavat otetaan laajasti käyttöön. Huoltorykmenttihankkeessa hankittavaksi suunniteltua ja jo osin hankittua materiaalia jaetaan kenttähuoltojoukoille ja parannetaan siten niiden suorituskykyä. Majuri Petri Rantanen Majuri MIkael Laine Länsi-Suomen Huoltorykmentin esikunnasta ja huollon tarkastaja eversti Risto Kosonen keskustelevat huollon johtamisesta. Komentajakapteeni Vesa Aalto esitteli huoltojärjestelmän toimialojen kehittämismahdollisuuksia tulevaisuudessa. Esitys painottui huollon tutkimus- ja kehittämisosaston tutkimus- ja tiedonkeruun painopistealueille näkökulmana vaihtoehtoiset tulevaisuudet 2020 luvulla. Tulevaisuudessa sotaa käydään yhä pienemmillä joukoilla, miehittämättömillä ja automatisoiduilla välineillä. Osa päätöksenteosta on siirtymässä yhä enenevässä määrin tietojärjestelmien tuottamaan tukeen. Tuki- ja analyysipalveluissa käytettäneen entistä enemmän siviiliyritysten tuottamia palveluita. Huoltovarmuuteen liittyvien häiriöiden todennäköisyys ja uhka kasvaa. Tuotannon optimointi yrityksissä, omitussuhteiden ja ohjausvallan muutokset vaikut- tavat kansalliseen huoltovarmuuteen. Kansallisesti Itämeren merkitys kasvaa edelleen ja satamien erikoistuminen voi aiheuttaa järjestelyvaran pienenemistä materiaalin käsittelyn osalta. Tarve toimintatapojen yhtenäistämiseen, standardointiin, komponenttien yhteensopivuuden lisäämiseen, ristiinkäytettävyyteen ja siten elinkaarikustannusten jakamiseen eri toimijoiden kesken kasvanee. Täydennyksissä kulutuksen automaatioseuranta lisääntynee, jolla pyritään reaaliaikaisemman tilannekuvan tuottamiseen ja siten ennakoivuuteen. Kunnossapidossa vaihtolaitetarve kasvanee ja komponenttien vaihtotarve lisääntynee painottuen taistelukentälle. Vianmääritys monimutkaistuu ja järjestelmäosaaminen tullee korostumaan entisestään. Huoltotaktiikan seminaariväkeä 29 Puolustusvoimien ylilääkäri lääkintäkenraalimajuri Pentti Kuronen piti mielenkiintoisen esityksen kenttälääkinnän tulevaisuudesta. Neljännen sukupolven kenttälääkintäjärjestelmässä integraatiosta haetaan lääkintähuollon suorituskykyä. Sotilaslääketieteen keskuksesta esikuntapäällikkö Esa-Jussi Nuutila ja operatiivisen toimiston päällikkö majuri Teppo Karhu. Kuljetuksissa tultaneen käyttämään enemmän miehittämättömiä ja autonomisia ajoneuvoja. Henkilöstö- ja kalustotappioiden välttämiseksi suojan tarve kasvaa edelleen. Puolustusvoimien ylilääkäri lääkintäkenraalimajuri Pentti Kuronen esitteli kenttälääkinnän tulevaisuutta. Lääkintähuollon tavoitetila on kenttälääkinnän kehittäminen palvelus- ja potilasturvallisuus, ympäristöterveydenhuolto, kansainvälinen toiminta ja lääkintätiedustelu huomioiden. Kenttälääkinnän kehittämisprojektit ovat mahdollistaneet lääkäreiden tuomisen lähemmäksi taistelukenttää. Lääkäri antaa ensihoitopaikalla ensiavun, aloittaa hoidon ja tarkentaa diagnoosia. Potilaat kuljetetaan kiireellisyysjärjestyksessä ensihoitoasemalle. Ensihoitoasemalla lääkärit suorittavat stabiloivat hoitotoimenpiteet, esimerkiksi kiireelliset leikkaukset, ja valmistelevat potilaat evakuointia varten. Taistelulääkinnän keskeisimmät elementit ovat verenvuodon tyrehdyttäminen, hengitysteiden aukipitäminen ja nopeat evakuoinnit. Aiheet askarruttavat 30 Lääkintäkoulun kurssit ovat ainoita lääkintähuollon joukkotuotantokursseja, joten terveydenhuollon ammattihenkilöstön rekrytointiin, koulutukseen ja sijoittamiseen tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Hankinnoissa painopiste on etulinjan varustamisessa ja koulutuksessa. Huollon toimialojen kehittämistarpeet nykyisessä huoltojärjestelmässä Huollon toimialojen kehittämistarpeiden määrittely toteutettiin huoltotaktiikan seminaarin toisena päivänä ryhmätöinä. Ennen ryhmätöitä kukin toimiala piti lyhyen valmistellun alustuksen joukkotuotanto tehtävien toteutuksen havaintojen perusteella. Keskeisimmät kehittämistarpeet liittyivät huollon kenttähuoltojoukkojen henkilöstömäärän ja ajoneuvojen niukkuuteen, maastoliikkuvuuteen, suojaan ja johtamisvälineistöön. Erinomaisesti järjestetyssä huoltotaktiikan seminaarissa noin 50 osanottajan voimin syntyi vilkasta ja aktiivista keskustelua. Tavoitteet saavutettiin ja huoltojärjestelmää ainakin huoltotaktiikan osalta vietiin taas eteenpäin. Kapteeni Petri Heinäaro Karjalan Prikaatista alusti kunnossapidon kehittämistarpeista joukkotuotantotehtävien kokemusten perusteella. Työryhmä painotti kunnossapidon etupainotteisuutta ja vianmääritystä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kapteeni Sami Friberg johti lääkintähuollon työryhmää. Kehittämisessä keskeistä on henkeä pelastavat ensiaputaidot, potilaslajittelu ja todellinen evakuointitarve. Yliluutnantti Jere Perkiökankaan johtama työryhmä käsitteli perusyksikön, joukkueen ja ryhmän huollon järjestelyiden kehittämistä. 31 Kuopion Asevarikko Kuvat: Marika Terä ja SA-kuvat Artikkeli perustuu Maavoimien Materiaalilaitoksen edustajana eversti Raimo Petäsnoron pitämään juhlapuheeseen Itä-Suomen Huoltorykmentin toisena vuosipäivänä Kuopiossa. Samalla se on katsaus tärkeään ja pitkäaikaiseen osaan Suomen maanpuolustuksen toimintaan. Suomen vanhimman varikon perinteen juontavat Kuopioon, jonka Suuressa Neulamäessä toiminnat lakkasivat vuoden vaihteessa. Varikkotoiminta on jatkunut vuodesta 1918 katkeamatta Kuopiossa 91 vuoden ajan. Päätehtäväalueena on ollut aina jalkaväen aseet ja niihin kuuluvat varusteet. Työyksiköiden nimet, henkilöstövahvuudet ja työmenetelmät ovat vuosien varrella vaihdelleet, samoin kuin sijoituspaikka Kuopion kaupungissa. Viime vuonna tuli kuluneeksi 70 vuotta talvisodan alkamisesta. Kuopion Suuren Neulamäen rakentaminen puolustusvoimien tarpeisiin käynnistyi sotiin liittyen. Kuopion Asevarikko toimi 1940-luvulle saakka eri puolilla kaupun- 32 kia. 1930-luvun loppupuolella sodan uhkan vahvistuessa Suomen varikoillakin alettiin varautua mahdolliseen sotatilaan. Varikkoja alettiin varustaa. Syksyllä 1938 ammus- ja räjähdysainekomitean esityksestä mm. Kuopioon esitettiin rakennettavaksi tunnelivarastoja. Niitä suunniteltiin käytettävän sodan sytyttyä ja varastojen tyhjennyttyä sotatarviketeollisuuden tarpeisiin. Puolustusministeriö käynnisti tunnelivarastojen rakentamisen Suuren Neulamäen alueella tekemällä urakkasopimukset kesällä 1939. Puolustusministeriö osoitti syksyllä 1941 miljoona markkaa rakennustyön jatkamiseen. Sotatalouspäällikkö myönsi kaksi miljoonaa markkaa Neulamäen varikon rakennustöiden loppuun suorittamiseksi ja puolitoista miljoonaa markkaa tunneleiden paloturvallisuutta lisäävien rakennustöiden suorittamista varten. Perushankintamäärärahoilla saatettiin loppuun varikon laajennustyöt, rakennettiin ammuskuorivaja, ruoka- ja peseytymisrakennus ja yksi kahden perheen asuinrakennus sekä sisustettiin Neulamäen tunnelit. Talvisodan aikana varsinaisen asevarikon vahvuus nousi 500 henkeen, mutta kaikkiaan työntekijöitä oli noin 1400 varikon yhteyteen perustetussa kenttävarikkokeskuksessa. Kaikkiaan talvisodan aikana kunnostettiin noin 75 000 kivääriä m/91, 107 konekivääriä ja jonkin verran muita aseita. Kevättalvella 1945 tyhjennettiin Sorsasalon varastoalue pääasiallisesti Neulamäkeen. Tämän seurauksena ryhdyttiin rakentamaan uusia varastoja, mistä voidaan katsoa syntyneen Neulamäen varikkoalue. Asevarikko 1 Puolustusvoimat saatettiin sodan päätyttyä rauhan kannalle erittäin nopeasti ja hyvin vaikeissa oloissa. Vuonna 1952 annettiin uusi asetus puolustuslaitoksesta. Keskusvarikko 6:sta tuli Pääesikunnan taisteluvälinepäällikön alainen Asevarikko 1. Kesällä 1963 siirtyi Asekoulu Kuopioon. Varikko luovutti Asekoululle asehuoltolan tilat ja sijoitti asehuoltolan vanhaan puukasarmiin. Huoltola joutui toimimaan vuosikausia rakennuksessa, joka ei täyttänyt silloisia vaatimuksia esimerkiksi työturvallisuusmääräysten osalta. Vuonna 1965 valmistui asevarikolle Suureen Neulamäkeen esikuntarakennus, autohalli, ruokala ja kasarmirakennus. Asevarikko 1:n päällikkö everstiluutnantti Pentti Hovilainen esitti huhtikuussa 1969, että taisteluvälineosasto ryhtyisi kiireellisiin toimenpiteisiin varikon Suuressa Neulamäessä sijaitsevien vanhojen luolien peruskorjauksen ja nahkatyöhuoneen rakennustöiden aloittamiseksi Kuopion Asevarikon kannalta 1970-luvun alku merkitsi lopullista siirtymistä vanhalta kasarmialueelta uusiin olosuhteisiin Suureen Neulamäkeen. Korjaamoluolasto sekä puu- ja nahkatyöosastojen maanpäälliset rakennukset otettiin käyttöön touko-kesäkuussa 1970. Muut osat siirtyivät uusiin tiloihinsa saman vuoden loppuun mennessä. Vuonna 1983 rakennettiin koiratarhat, terminaalivarasto, koeampumapaikka sekä kaksoisaita. Suureen Neulamäkeen pystytettiin vuonna 1985 kolme teräsrakenteista varastohallia korvaamaan alueen vanhoja puurakenteisia varastoja. Asevarikko luovutti vuoden 1997 loppuun mennessä yli viiden hehtaarin alueen BioTeknian takaa. Luovutetulla alueella oli 13 suhteellisen huonokuntoista varastoa, joissa ollut materiaali siirrettiin muihin varastoihin. Alueluovutuksen yhteydessä varikolle rakennettiin kaksi uutta kylmä-kuivavarastoa sekä yksi autokatos. Rakennemuutokset Rakennemuutosta, siihen liittyvää toimintojen lakkauttamista ja uudelleen organisointia on tapahtunut Puolustusvoimissa ennen viime sotia ja ennen kaikkea niiden jälkeen. Myös maavoimien huoltoa ja siihen liittyvää varikkolaitosta on muutettu ja supistettu moneen kertaan. Puolustusvoimien Materiaalilaitosta supistettiin 90 ja 2000 luvulla suhteellisen voimakkaasti, jolloin mm Vammalan, Sääksjärven, Oriveden ja Iisalmen Varikot sekä Suojeluvarikko lakkautettiin. Vuoden 2008 alussa toteutettiin ehkäpä Suomen Puolustusvoimien huoltojärjestelmän rauhanajan suurin muutos, jolloin Maavoimien perustamiseen liittyen muodostettiin Maavoimien Materiaalilaitos, joka sai johtoonsa samalla perustetut neljä huoltorykmenttiä ja kolme erillistä laitosta. Pääosa entisistä varikoista ja sotilasläänien varastoalueet organisoitiin huoltorykmenttien alaisuuteen. Kuopion Varikko siirtyi ItäSuomen Huoltorykmentin alaisuuteen ja varikkoon liitettiin samalla Pohjois-Karjalan aluevarastot. Maavoimien Materiaalin kunnossapitotoimintaa tutkittiin useissa eri hankkeissa 2000-luvulla. Kunnossapitotoiminnan kehittämisajatukset edesauttoivat huoltorykmenttien perustamista. Puolustusministeriö päätti Maavoimien Materiaalin Kunnossapidon Strategisesta kumppanuudesta 5.3.2008. Tällä päätöksellä ns. varikkotason kunnossapito siirrettiin 1.1.2009 Millog Oy:lle. Millog Oy:n suunnitelmiin kuului Kuopion toimintojen alasajo ja toisaalle siirto. Varikon toiminta olisi lakkautettu myös kumppanuuden vaihtoehtona olleen oman toiminnan kehittämisen osana. – Miksi juuri Kuopion toiminnat lakkautettiin? Aseiden kunnossapitokapasiteettia oli tarpeeseen nähden jonkin verran lii- kaa, sama pätee varastointikapasiteettiin. Näin päädyttiin vaiheittain siihen, että kaikki Kuopiossa sijaitsevat varikkotoiminnat lopetetaan kohtuullisen suurena rakenteellisena muutoksena. Vaihtoehtoisten muiden pienempien paikkakuntien toimintojen lakkauttaminen olisi ollut huomattavasti haasteellisempaa. Tuskin se ketään lohduttaa, mutta toiminnallisia kustannussäästöjä aikaansaavia rakenteellisia ja alueellisesti yhä kipeämpiä muutoksia tultaneen tekemään tulevalla vuosikymmenellä puolustusvoimissa ja myös sen huoltojärjestelmässä todennäköisesti huomattavassa määrin. Kuopion Varikolta siirtyi Millog Oy:n palvelukseen 1.1.2009 lukien 54 henkilöä. Kunnossapidon tehtävistä siirtyivät aseiden kunnossapitotyöt, kunnossapidon materiaalipalvelu, puu- ja varustehuoltotyöt sekä myymälätoiminta. Kuopion varastotoimintojen lakkauttamisen johdosta Itä-Suomen Huoltorykmentin Savo-Karjalan Varasto-osasto lakkautettiin ja sen osat yhdistettiin ItäSuomen Huoltorykmentin Varasto-osastoon 1.1.2010 lukien. Varasto-osaston Kuopion henkilöstö työllistyi puolustusvoimien muihin yksiköihin yhtä henkilöä lukuun ottamatta. Itä-Suomen Huoltorykmentin Esikunnan kokoonpanoon siirtyi 6 henkilöä ja huoltorykmentin varasto-osastoon 36 työntekijää. Karjalan Lennostoon siirtyi 24 työntekijää ja lisäksi 4 työntekijää Millogilta. Millog Oy siirsi raskaiden jalkaväkiaseiden kunnossapitotyöt Lievestuoreen yksikköön 1.8.2009 lukien. Samanaikaisesti siirrettiin varustehuoltotyöt Bovallius Palvelut Oy:lle Kuopion Likolahteen. Kevyiden jalkaväkiaseiden kunnossapitotyöt siirtyivät pääosin Oricopa Oy:n toteutettavaksi 7.9.2009 lukien Suuressa Neulamäessä. Oricopa Oy:lle siirtyi 10 työntekijää. Suuri Neulamäki on tyhjennetty sotavarustemateriaalista, joka on kohdennettu pääosin Itä-Suomen Huoltorykmentin muihin varastoihin. Sotavarustemateriaalia siirrettiin yli 2500 kuormalavallista sekä 180 hinattavaa laitetta. Huutokaupassa myytiin noin 70 000 euron edestä käytöstä poistettua materiaalia. Kalusteet ja yleismateriaali on kohdennettu puolustusvoimien joukko-osastojen tarpeisiin. Alue ja kiinteistöt luovutetaan omistajalleen Senaattikiinteistöille. Reilun 57 hehtaarin alue on kaavavalmistelussa ja sinne on laadittu alustava jatkokäyttösuunnitelma. Alue tullaan luovuttamaan siviilikäyttöön. Suuren Neulamäen alue sijaitsee Kuopion keskeisellä kaupunkialueella - kasvuvyöhykkeellä – kytkeytyneenä Savilahden kampus- ja työpaikkaalueeseen, Neulamäen asuinalueeseen sekä suunnitteilla olevaan Neulaniemen asuinalueeseen. Suomen vanhimman asevarikon perinteitä Kuopioon jää vaalimaan varikon entisten työntekijöiden perustama Kuopion Asevarikon kilta. 33 Evl Timo Kakkola Länsi-Suomen Huoltorykmentin komentajaksi Logistiikan ja huollon asema vahva Teksti: Antti Kymäläinen Kuvat: LSHR Länsi-Suomen Huoltorykmenttiä sen perustamisesta lähtien johtanut eversti OlliMatti Salminen siirtyi vuoden vaihteessa Pääesikuntaan logistiikkaosaston apulaisosastopäälliköksi. Huoltorykmentin uutena komentajana aloitti everstiluutnantti Timo Kakkola, joka siirtyi tehtävään vastavuoroisesti samaiselta logistiikkaosastolta. Komentajat vaihtoivat tehtäviä epävirallisesti hieman etuajassa joulukuun 16. päivänä, jolloin huoltorykmentti vietti vuosipäiväänsä Hämeenlinnassa. Vuosipäiväjuhlassa everstiluutnantti Kakkola sanoi ottavansa huoltorykmentin komentajan tehtävän ylpeänä ja iloisena vastaan. – Logistiikan ja huollon asema puolustusvoimissa on tällä hetkellä vahvempi kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Kakkola kiitti eversti Salmista LSHR:n perustamisen johtamisesta ja toiminnan käynnistämisestä. – Olet puolustusvoimien logistiikkastrategian hengessä luonut tehokkaan, luotettavan ja joustavan sekä yhteistoimintakykyisen rykmentin. vaatetushuoltoa kehitetään omaa toimintaa kehittämällä. Nyt odotamme ministeriön päätöstä asiaan, kertoi Kakkola tulevista muutoksista. Suurin huoltorykmentti Länsi-Suomen Huoltorykmentti aloitti toimintansa vuoden 2008 alussa osana maavoimien organisaatiouudistusta. Neljästä perustetusta huoltorykmentistä LSHR on suurin ja sillä on toimipisteitä 17 paikkakunnalla. LSHR:n kokoonpanoon kuuluvat esikunta, järjestelmäkeskus ja varastoosasto sekä Talousvarikko ja sen alaiset Säkylän ja Mikkelin vaatetuskorjaamot. Säästöjen supistama rykmentin vuosibudjetti on tänä vuonna 52 miljoonaa euroa ja henkilöstövahvuus 483. Rykmentti vastaa Länsi-Suomen Sotilasläänin alueella toimivien joukkojen huollon järjestelyistä. LSHR:n komentajana aloittanut evl Timo Kakkola on palvellut aikaisemmin mm. opettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa, Panssarivarikon päällikkönä sekä vanhempana osastoesiupseerina ja sektorijohtajana Pääesikunnassa. Länsi-Suomen Huoltorykmentin vuosipäivä 16.12. juontaa juurensa ajankohtaan, jolloin puolustusministeri päätti huoltorykmenttien perustamisesta ja niiden esikuntien sijoittamisesta operatiivisten sotilasläänien yhteyteen. Joukkojen luottamus ansaittava joka päivä Eversti Olli-Matti Salmisen mukaan huoltorykmentin tärkein haaste on tuettavien joukkojen luottamuksen ansaitseminen. – Se on saavutettava joka päivä uudelleen, sillä olemme juuri niin hyviä kuin viimeinen toimituksemme tai puhelimessa antamamme vastaus. Salmisen mukaan huoltorykmentti on kaksivuotisen toimintansa aikana onnistunut tehtävässään. – Maanvyöry -harjoituksessa viime kesänä toimintaamme testattiin ja huoltokonseptimme todettiin toimivaksi. Poikkeusolojen suunnitelmamme ovat realistisella tasolla. Hyviä tuloksia ei olisi saavutettu ilman osaavaa ammattitaitoista henkilöstöä. Salmisen mielestä huoltorykmentin henkilöstö edustaa parasta A-ryhmää. Vaatetushuollon kehittäminen vireillä Timo Kakkola aloittaa komentajana aikaisempaa kireämmän taloudellisen paineen puristuksessa. – Joudumme toimimaan niukemmin resurssein ja tämä edellyttää toimintojen priorisointia. – Myös organisaatioiden kehittäminen jatkuu. Pääesikunta on esittänyt puolustusministeriölle, että puolustusvoimien 34 Esikuntapäällikkö evl Teemu Ruuskanen luovutti vuosipäiväjuhlassa LSHR:n standaarin komentajan tehtävät jättävälle ev Olli-Matti Salmiselle. Tiistai 25.5.2010 Pääpuhuja logistiikasta, US asevoimien esimerkeillä: ”Concept of Logistics Thinking – logistics strategy and networks” Vice Director George L Topic, The Center for Joint and Strategic Logistics, National Defense University, Washington DC He described his interest for the symposium as follows “ I am especially intrigued by the choice of theme for the conference and your comment about how SCM would apply, as that is precisely where we are looking in the future and how we need to think about logistics. You use the term puzzle – in a similar way I see a network approach as almost an equation, where logistics/SCM is a variable that affects the overall outcome of the effort – or a force multiplier! How deeply, broadly and comprehensively you manage that input significantly increases or restricts the overall output ”. Keskiviikko 26.5. SOTATIETEIDEN PÄIVÄT 2010 Parallel session only for the wartime economy and logistics section Voima verkostoissa - kestävä palapeli? Topic: Research in the field of Logistics – links to Military Logistics 09.00–09.45 10.00–10.45 11.00–11.45 13.00–13.45 ”Opening the second day and Logistics Research in Finnish Defence Forces” Col Olli-Matti Salminen, Officer/J4/DSHQ ”Business logistics” Professor Lauri Ojala, Turku School of Economics ”Mi litary Logistics” Professor Tore Listou, LtCol Vesa Autere, LtCol Per Skoglund ”Humanitarian Logistics and Armed Forces” Capt Tommi Myyryläinen, Professor Gyöngyi Kovacs Maanpuolustuskorkeakoulu, Santahamina 25. - 26.5.2010 Lisätiedot ja ilmoittautumiset 10.5.2010 mennessä: www.sotatieteidenpaivat.fi (20 €) 0299 530 470 Maanpuolustuskorkeakoulu ja Suomen Sotatieteellinen Seura ry. 14.00–14.45 15.00–15.45 ”Research in War economics” Com Jukka Anteroinen Conclusion and open discussion Col Olli-Matti Salminen Aluetoimintaa Etelä-Suomessa 5.5.2010 Vuosaaren sataman logistiset ratkaisut Suosittu huollon teemasarja jatkuu tutustumisella Vuosaaren satamaan keskiviikkona 5.5.2010 kello 15.30. Kokoontumispaikka ilmoitetaan tilaisuuteen ilmoittautumisen yhteydessä. Teemasarjan tarkoituksena on pitää jäsenistömme ajan tasalla huollon ja logistiikan nykyvaiheista. Samalla tarjoutuu oiva tilaisuus tutustua mielenkiintoisiin kohteisiin ja tavata toisiamme rennossa huoltomieshengessä. Tilaisuus on avoin kaikille yhdistyksen jäsenille, tosin osallistujamäärä on rajoitettu. Paikat jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen 28.4.2010 mennessä Caj Lövegrenille p. 040-5687336 S-posti: [email protected] Tervetuloa mukaan mielenkiintoiseen tapahtumaan! Etelä-Suomen Aluetoimikunta 35 Kurssikokonaisuus huhtikuussa Santahaminassa Vapaaehtoiset huollon koulutuksen tukena Juha Parkkonen pitää oppituntia Huollon johtajakurssilla. Parkkonen toimii nyt Pohjolan Liikenteen aluejohtajana pääkaupunkiseudulla. Hän on aiemmin työskennellyt mm. useita vuosia Pääesikunnassa suunnittelemassa reservin koulutusjärjestelmää. Parkkosella on maanpuolustussaralla useita luottamustoimia. Helsingin maanpuolustuspiirin huollon toimialavastaavan tehtävien lisäksi hän toimi pitkään mm. Vääpelikillan puheenjohtajana. Kuva: Heikki Kurkela Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja Vääpelikilta ry järjestävät Santahaminassa 23.–25.4.2010 useista huollon kursseista koostuvan koulutuspaketin. Puolustusvoimien tilaamien Huollon johtajakurssin, Kenttälääkintäkurssin, Vääpelikurssin ja Talouskurssin lisäksi saarella järjestetään muillekin kuin reserviläisille soveltuva Joukkomuonituskurssi. Puolustusvoimat ovat tilanneet vastaavia kurssikokonaisuuksia jo usean vuoden ajan ja kokemukset ovat myönteisiä. Kursseille löytyy motivoituneita reserviläisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan vapaa-aikaansa erikoisosaamisensa tietojen ja taitojen päivittämiseen. Huollon johtajien yhteistyön käytännön harjoittelu on keskeinen osa kurssien sisältöä. Kuvaaja Juha Parkkonen 36 Helsingin maanpuolustuspiirin huollon toimialavastaava Juha Parkkonen on rutinoitunut huollon eri kurssien suunnittelijana ja kehittäjänä. ”Keväällä toteutettavat kurssit on suunnattu neljälle torjuntapataljoonalle, joita Helsingin aluetoimisto kouluttaa. Huollon johtajakurssin kohderyhmänä ovat perusyksiköiden varapäälliköt ja joukkueenjohtajat. Ideana on käydä läpi asioita, joita heidän pitää tietää joukkonsa huollosta. Vääpeli- ja Johtajakurssin oppilaat tekevät yhdessä huoltosuunnitelmia ja harjoittelevat yhteistyötä aivan kuten tulevat omassa yksikössään tekemään. Kenttälääkintäkurssi ja Talouskurssi täydentävät yhteistyön harjoittelun kokonaisuutta”, kertoo Parkkonen kevään harjoituksesta. Samaan aikaan pidettävä Joukkomuonituskurssi toimii läheisessä yhteistyössä talouskurssilaisten kanssa. Kurssilaiset saavat harjoitella taitojaan käytännössä. Alueella pidetään samanaikaisesti neljä lukiolaisten Turvakurssia, joiden oppilaat pääsevät puolestaan perehtymään kenttämuonaan ja ruokailuun hieman tavanomaisesta poikkeavissa oloissa. Suurehko maaliryhmä palvelee Parkkosen mukaan hyvin huollon kurssien koulutustavoitteita: ”Talousryhmä huolehtii useamman sadan henkilön muonituksen kuljetuksineen ja muonan jakeluineen. Samalla kurssilaisille tulee kenttämuonituskalusto tutuksi.” Esimerkkejä huollon koulutuksesta vuonna 2010 Huollon johtajakurssi (0400 10 1100823) Helsinki 23.4.2009 Vääpelikurssi (0400 10 11006) Helsinki 23.4.2009 Kenttälääkintäkurssi (0400 10 11005) Helsinki 23.4.2010 Joukkomuonituskurssi (0400 10 13012) Helsinki 23.4.2010 Huollon kurssi Satakunnan Lennosto (1100 10 12005) Pirkanmaa 23.4.2010 Huollon kurssi Hallin Varuskunta (1100 10 12009) Keski-Suomi 14.5.2010 Huollon erillinen kurssi Panssariprikaati (1100 10 12011) Kanta-Häme 11.6.2010 Kenttähuoltojärjestelmään tutustuminen, (011012022) Päijät-Häme 15.9.2010 Huollon kurssi Hallin Varuskunta (1100 10 12025) Keski-Suomi 17.9.2010 Yksikön vääpelin jatkokurssi (0601 10 12054) Keski-Pohjanmaa 17.9.2010 Huollon kurssi Satakunnan Lennosto (1100 10 12018) Pirkanmaa 24.9.2010 Komppanian huolto (0400 10 12055) Helsinki 1.10.2010 Kenttämuonituskurssi (0609 10 12063) Keski-Pohjanmaa 14.10.2010 Vääpelikurssi (0300 10 12033) Etelä-Pohjanmaa 27.11.2010 Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.mpky.fi Huollon koulutuksesta saa lisätietoja myös sivuilta www.reservilaisliitto.fi/vaapelikilta Kurssien kouluttajina käytetään puolustusvoimien akreditoimia reserviläisiä, jotka ovat usein alan ammattilaisia. Kuvassa on Suomen Keittiömestarit ry:n entinen puheenjohtaja Jaakko Nuutila kenttäkeittimen äärellä. Koulutukseen voi hakeutua omatoimisesti Puolustusvoimien tilaamaan kurssipakettiin osallistuu suunnitelmien mukaan noin sata henkilöä kouluttajat mukaan lukien. Kurssilaisille lähetetään kutsut vapaaehtoiseen harjoitukseen puolustusvoimien toimesta. Muita sotilaallisia valmiuksia palveleville kursseille voi itse hakeutua, eikä muukaan koulutus ole poissuljettu. ”Jos puolustusvoimien tilaamien kurssien sisältö tuntuu palvelevan omaa sodan ajan tehtävää, niin kannattaa ottaa yhteyttä omaan aluetoimistoon, vaikkei olisikaan sijoitettu nyt harjoitettavien pataljoonien henkilöstöön. Uskoakseni koulutukseen osallistuminen on järjesteltävissä” neuvoo Parkkonen. Kurssien kehitykseen panostetaan Puolustusvoimat joutui useana vuotena tinkimään reservin koulutustavoitteista niukkojen määrärahojen vuoksi. Reservillä on kuitenkin selkeä tarve saada oman aselajin täydennyskoulutusta. Vapaaehtoiset kurssit ovat osaltaan paikanneet ”koulutusnälkää”, mutta taustalla on oltava puolustusvoimien määrittelemät tarpeet ja kriteerit. ”Tilaajan eli puolustusvoimien on voitava luottaa siihen, että kurssit tuottavat sellaista osaamista, jota puolustusvoimat tarvitsevat” toteaa Parkkonen. Tulevaisuuden tavoitteena on laajentaa kurssien tarjontaa ja sisältöä. Huollon organisaatiomuutokset ovat sinänsä haasteellisia, eikä huollon osaajia reservissä pidä jättää vain vanhojen oppien varaan. Parkkonen tähyääkin luottavaisesti Lahden suuntaan: ”Helsingissä on keskitytty huollon osalta perusyksikkötason koulutukseen, luonnollisena kehyksenä pataljoonan toiminta. Myös vapaaehtoisella puolella on halu siirtyä seuraamaan puolustusvoimien järjestelmää, eli Päijät-Hämeen alueelle pyritään keskittämään toimiva huollon koulutuksen kehittämispiiri. Ajatuksena on toteuttaa Hämeen Rykmenttiin tukeutuen esimerkiksi huoltokomppanian ja sen osien harjoituksia.” Kenttälääkinnän kursseihin liittyy soveltava osuus, jossa maskeeratut potilaat lisäävät tilanteen todentuntua. Kuvaaja Juha Parkkonen Haastattelu: Hans Gabrielsson Kuvat: Juha Parkkonen Muistathan kevätkokouksen! 37 I Jalkaväkiprikaati isäntänä JR 200:n perustamisen vuosipäivää juhlistettiin arvokkaasti Teksti ja kuva: Hans Gabrielsson JR 200:n veteraanit Villem Ahas ja Uno Järvela laskevat seppeleen muistopaadelle. Heidän sotataipaleensa johti Karjalan Kannaksen torjuntataisteluista Paldiskin kautta Tarton rintamalle. Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen, eri maanpuolustusjärjestöjen ja suomalaisten kutsuvieraiden joukko kokoontui helmikuussa Paldiskiin kunnioittamaan Suomessa Jatkosodassa palvelleiden virolaisten vapaaehtoisten oman rykmentin perustamisen vuosipäivää. Tilaisuus alkoi kenttähartaudella ja seppeleiden laskulla Suomen-poikien kotimaahan paluun kunniaksi pystytetyllä muistopaadella. Lippulinnasta vastasi paikalliset suojeluskuntaosastot ja I Jalkaväkiprikaati asetti joukkueellisen varusmiehiä kunniavartioon paaden ympärille. Päivän ohjelma jatkui tutustumisella Paldiskin varuskuntaan sekä nykyisin siellä käytössä olevaan kalustoon. Mukana olleet viisi huoltoveljeä totesivat prikaatin olevan kaikin puolin erinomaisessa kunnossa. 38 Juhlapäivänä perinteisesti pidettävän seminaarin pääanti oli tällä kertaa suunnattu salin täyteiselle joukolle nuoria virolaisia varusmiehiä. Suomen Sotaveteraanien Viron yhdistyksen puheenjohtaja Uno Järvela kertoi omassa esityksessään tiivistelmän JR 200:n vaiheista ja motiiveista, jotka saivat aikanaan rykmentissä palvelleet miehet lähtemään kohti tuntematonta. Historioitsijat Mati Õun ja Henn Põlluaas perehtyivät esityksissään syihin, jotka johtivat nuoret virolaiset sodassa eri puolille rintamaa, sekä Viron rintaman merkitykseen sodan kokonaisuutta ajatellen. Prikaatin komentaja, everstiluutnantti Raivo Tamm esitti tervehdyksessään veteraaneille parhaat kiitokset Viron puolesta annetuista uhrauksista sekä nyt veteraaniperinnön siirtämisestä nuo- remmille. Hän muistutti myös kuulijoita esimerkin tärkeydestä virolaisille nuorille sotilaille, jotka ovat puolestaan pitäneet yllä virolaista sotilaskunniaa Irakin ja Afganistanin sotatoimialueilla. Tilaisuutta isännöineet everstiluutnantti Tamm ja prikaatin esikuntapäällikkö, majuri Margus Rebane vakuuttivat JR 200:n perinnepäivän jatkuvan myös tulevaisuudessa. Onhan heillä molemmilla sotilaskoulutuksen kautta vankat siteet Suomeen ja arvostus kohdallaan Suomessa sodassa palvelleita veteraaneja kohtaan. Maitoa Suomesta Kotimainen maito ja maitotaloustuotteet ovat meille kaikille tärkeitä. Pirkka maitojen alkuperä on suomalaisilla maatiloilla ja ne pakataan suomalaisissa meijereissä. Pirkka maidot ovat samaa tutkittua ja turvallista laatua kuin kaikki muutkin yli 1700 Pirkka-tuotetta. SE A VALIT J A A T VER ki merk selvä östä sääst Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti Suomalaista puhtautta jo vuodesta 1953 Farmos Oy on johtava suomalainen pesu-, puhdistus- ja hygieniatuotteiden sekä teollisuuskemikaalien valmistaja ja markkinoija. Palvelemme asiakkaitamme kaikilla korkeaa hygienia- ja puhtaustasoa vaativilla toimialoilla. Vuonna 1953 perustettu Farmos edustaa pohjoismaista asiantuntemusta ja edelläkävijyyttä. Autamme asiakkaitamme luomaan puhtautta tehokkaasti, taloudellisesti ja turvallisesti. Farmos tuotteet mukana puolustusvoimien huollon eri sektoreilla Pesulat Keittiöhygienia Ammattisiivous Teollisuuspesu Puhtaus on meille iso asia. 40 Farmos Oy, Tengströminkatu 6, PL 157, 20101 Turku, puh. 010 430 7110 www.farmos.fi Henkilöhygienia
© Copyright 2024