1. No category

Telemarkhiihto opetusohjelma Alkusanat Alkusanat.......................................................................................................................................................... 4 Telemarkhiihdon historiaa.............................................................................................................................. 5 Perusosaaminen .............................................................................................................................................. 6 Tasapaino ...................................................................................................................................................... 6 Kääntäminen .................................................................................................................................................. 6 Kuormittaminen .............................................................................................................................................. 6 Kanttaaminen ................................................................................................................................................. 6 Rytmi .............................................................................................................................................................. 6 Toiminnallisuus .............................................................................................................................................. 7 Opetusmenetelmät .......................................................................................................................................... 8 Asiakaskeskeinen opettaminen – laskijan tausta ja siihen reagointi ............................................................. 8 Aloittelija ......................................................................................................................................................... 8 Selviytyjät ....................................................................................................................................................... 8 Maastohiihtäjät ............................................................................................................................................... 8 Laskettelijalla taitotasona aura- tai parallelkäännös ...................................................................................... 8 Taitajat ........................................................................................................................................................... 9 Perustaitojen varmistaminen.......................................................................................................................... 9 Telemarkin perusteet..................................................................................................................................... 10 Telemarkasento ........................................................................................................................................... 10 Telemarkvaihto............................................................................................................................................. 11 Telemarkkäännös......................................................................................................................................... 12 Käännössarjat .............................................................................................................................................. 14 Kehon osat käännösapuna .......................................................................................................................... 15 Sauvatyö ...................................................................................................................................................... 16 Telemarkhiihdon jatkotaso ........................................................................................................................... 17 Pitkäsäteinen leikkaava telemarkkäännös ................................................................................................... 17 Lyhytsäteinen leikkaava telemarkkäännös .................................................................................................. 19 Yksi vaihtoehtoinen harjoittelutie leikkaavan käännöksen oppimiseksi ................................................... 20 Tekniikka- ja tasapainoharjoitteita ............................................................................................................ 20 Telemarkin perustaitojen soveltaminen ...................................................................................................... 21 Erilaiset olosuhteet....................................................................................................................................... 21 Jyrkänne....................................................................................................................................................... 21 Jäinen rinne.................................................................................................................................................. 21 Puuteri .......................................................................................................................................................... 22 Korppu.......................................................................................................................................................... 23 Kumpareikko ................................................................................................................................................ 24 Crudi............................................................................................................................................................. 24 Hyppääminen ................................................................................................................................................. 26 Telemarkhyppääminen................................................................................................................................. 26 Vaellustelemark ............................................................................................................................................. 28 Filosofia........................................................................................................................................................ 28 Telemarkhiihdon opetusohjelma
2
Alkusanat Millä eväillä kairaan...................................................................................................................................... 29 Telemarkhiihto kilpailulajina ........................................................................................................................ 31 Lajit............................................................................................................................................................... 32 Tekniikat....................................................................................................................................................... 32 Välineistä lyhyesti......................................................................................................................................... 33 Telemarkhiihdon opetusohjelma
3
Alkusanat ALKUSANAT
Telemark on erittäin monipuolinen hiihtolaji. Telemarkissa yhdistyy maastohiihdon helppous ja keveys, alppihiihtomainen laskettelumahdollisuus sekä mäkihypyn hurjat ilmalennot ja komeat telemarkalastulot. Harrastuksena ja harjoittelumuotona telemarkhiihto tukee näitä lajeja. Suomalaisille telemarkhiihto soveltuu hyvin,
sillä lähes jokainen on maastohiihtotaitoinen ja siten omaa kaikki edellytykset telemarkhiihdon oppimiseen.
Lyhyesti sanottuna telemarkhiihto on vapautta liikkua - freedom of free heels!
Telemarkhiihdon opetusohjelma
4
Telemarkhiihdon historiaa TELEMARKHIIHDON HISTORIAA
Suksilla liikkuminen on tuhansia vuosia vanha
perinne Euraasian pohjoisissa osissa. Sukset tarjosivat ihmiselle mahdollisuuden ravinnon hankintaan ja liikkumiseen talviaikana. Alaskassa ja Kanadan arktisissa pohjoisosissa alueen alkuperäisasukkaat, inuitit eli eskimot, ratkaisivat talvisen
liikkumisongelman lumikengillä. Vanhimmat Skandinavian ja Itä-Karjalan kalliopiirroksissa esiintyvät
hiihtäjän kuvat ovat ajoitettu yli 5000 vuotta vanhoiksi. Arkeologien Suomesta tekemät suksilöydöt
on ajoitettu kutakuinkin samalle aikakaudelle. Vanhimmat kirjalliset lähteet, joissa puhutaan pohjoisen hiihtävästä kansasta, ovat varhaiselta keskiajalta.
Nykyisen vapaa-ajan hiihdon ja mäenlaskun juuret
löytyvät Etelä-Norjasta, Telemarkin maakunnasta.
Lajille nimensäkin antaneen maakunnan pienissä
vuoristokylissä hiihto oli yleinen harrastus ja huvittelumuoto, joten suksista tuli köyhän miehen hevonen. Telemarkista muodostui kilpailulaji, jossa
kisattiin niin hyppäämisessä, laskemisessa kuin
maastohiihdossakin. Tämä perinne elää yhä tämän
päivän ratatelemarkissa. Vuoristokylien parhaita
suksimiehiä arvostettiin yleisesti korkealle, saivatpa parhaimmat valita sen ansiosta vaimonsakin.
Yleiseen tietoisuuteen laji ponnahti 1868 Kristianiassa (nyk. Oslo) pidetyissä ensimmäisissä suurissa mäenlaskun kilpailuissa, sillä niin ylivertaista oli
Telemarkin maakunnan miesten hiihtotaito muihin
verrattuna. Voittajaksi selviytynyttä Sondre Nordheim, Telemarkin Morgedalista, pidetäänkin telemarkkäännöksen isänä. Tässä tyylissä suksea
hallittiin ja ohjailtiin polvet taivutettuina ja sauvaan
nojaamatta. Nordheim kehitti lajia muutenkin huimasti eteenpäin, sillä hänen väitetään ottaneen
ensimmäisenä käyttöön kannantaussiteen ja sivukaarevan suksen. Hänen keksintöään oli myös
siirtää hyppyri tasamaalta kaltevaan rinteeseen,
jotta hypyn alastulo olisi miellyttävämpi. Sondre
Nordheimin jälkeen laji painui unohduksiin myös
Norjassa, kun itävaltalainen Mathias Zdarsky kehitti uuden tyylin, jarruttavan aurakäännöksen. Se
sopi
paremmin
Keski-Euroopan
vuoristoolosuhteisiin ja oli helpompi oppia kuin telemark.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
Suomalaiset eivät jää juurikaan jälkeen norjalaisista hiihdon historiassa, mutta suomalainen
maastohiihtoperinne poikkesi oleellisesti norjalaisten mäenlaskuvoittoisesta hiihdosta. Suomessa
hiihdettiin alun perin vain tasaisella, joen tai meren
jäällä, ja mantereen murtomaihin siirryttiin vasta
1920-luvulla. Tästä syystä suomalaisten ja norjalaisten välineetkin erosivat valtavasti toisistaan.
Norjalaiset sukset olivat suomalaisiin verrattuna
paljon lyhyemmät, sivukaarevammat ja helpommat
käsitellä. Hiihtokilpailujen siirryttyä metsämaastoihin myös suomalaisten sukset lyhenivät reilusti.
Ensimmäiset todelliset kilpahiihdot järjestettiin
Tyrnävällä 1878, mutta 1890-luvulle tultaessa
Suomen kiistattomaksi maastohiihtokeskukseksi oli
muodostunut Oulu. Ensimmäiset hiihtoammattilaiset olivat tosiasia jo 1900-luvun vaihteessa.
Telemarkin uusi tuleminen alkoi 1970-luvulla Coloradosta, Yhdysvalloista, missä järjestettiin myös
ensimmäiset viralliset telemarkkilpailut. Suomeen
laji rantautui Antti-Jussi Tiitolan myötä, joka on lajin
ehdoton pioneeri Suomessa. Aluksi telemarkhiihtoa harrastettiin tavallisilla tunturivaelluksilla käytetyillä teräsreunasuksilla, mutta varsin pian alkoi
laskijoilla näkyä lajia varten kehitettyjä telemarksuksia. Lajin todellinen nousu alkoi Suomessa
1980-luvun puolivälissä, jolloin se yleistyi LänsiLapin tuntureilla ja Etelä-Suomessa Tampereen
ympäristössä muun muassa A-J Tiitolan innostavan toiminnan ansiosta.
5
Perusosaaminen PERUSOSAAMINEN
Telemarklaskijan perusosaamisella tarkoitetaan
dynaamista suoritusta, jossa lasketaan tasapainossa, käännetään, kantataan ja kuormitetaan
suksea halutun rytmin mukaisesti.
Tasapaino
Tasapainon säilyminen on kaiken liikkumisemme
perusta. Hiihtäminen on kehon ja käsien avustamaa
jaloilla
tehtävää
tasapainoilua.
Telemarkasento mahdollistaa tasapainon korjailun
eteen-taakse-, ylös-alas- ja sivusuunnassa. Laskiessaan ja tasapainoa hakiessaan telemarklaskija
painautuu alas painopisteen madaltamiseksi ja
tasapainon säilyttämiseksi.
Tasapainon kehittäminen onkin tärkeimpiä seikkoja
laskijan kehittämisessä jokaisella kehitysasteella.
Riittävä tasapainon harjoittelu on välttämätöntä
ennen ensimmäisiä käännösharjoitteita. Kun tasapainoa on harjoiteltu riittävästi niin oppilas etenee
varsin nopeasti yhtenäisiin käännössarjoihin.
Kääntäminen
Laskijan on hallittava kehonsa ja välineensä päästäkseen laskemalla haluamaansa päämäärään tai
suuntaan. Käännösten tekemisen tarkoitus on
myös vauhdin hallinta suunnan muutoksilla. Kääntämisen hallitseminen on oleellinen osa laskuturvallisuutta.
Kääntämiseksi voidaan lukea kaikki ne seikat,
jotka aiheuttavat laskijan suunnanmuutoksen. Laskija tekee käännöksen kehon eri osien liikkeillä ja
hyödyntämällä suksen sivuleikkaavuutta. Yleisesti
ottaen käännöksen suorittamiseen tarvitaan jalkaterän kääntämistä haluttuun suuntaan sekä vartalon kallistamista käännöksen sisään. Kovavauhtisessa leikkaavassa laskemisessa kääntäminen on
käytännössä vain suksien aktiivista ohjaamista.
Aloittelija taas keskittyy selkeästi tekemään kääntöliikettä saadakseen sukset kääntymään.
Kuormittaminen
Kuormittamisella tarkoitetaan laskijan sukseen
aiheuttamaa painetta. Se kohdistuu alustaa vasten
laskun eri vaiheissa. Yksittäisen käännöksen ja
käännössarjan aikana laskija kuormittaa eli paineistaa suksia niiden toiminnan optimoimiseksi ja
laskemisen tehostamiseksi.
Kuormittaminen on aina tilannesovellus vaikuttavien keliolosuhteiden, nopeuden, jyrkkyyden ja
välineiden suhteen. Laskija säätelee suksien
kuormittamista omien tavoitteidensa mukaan. Esimerkiksi lyhytsäteisessä käännöksessä suksea
kuormitetaan terävän aggressiivisesti, kun taas
laajasäteisessä käännöksessä kuormittaminen
tapahtuu rauhallisemmin ja pehmeämmin.
Kanttaaminen
Laskijan tavoitteena on hyödyntää välineidensä
ominaisuuksia käännöksiä tehdessään. Kanttaamisella tarkoitetaan pohjallaan olevan suksen
kääntämistä kantilleen. Kanttaamista voidaan tehdä nilkoilla, polvilla, lantiolla sekä koko vartalolla.
Kantillaan oleva suksi voi kulkea luisuvana tai leikkaavana. Kanttaamisen tarpeeseen vaikuttavat
käännöksen luonne, vauhti, rinteen muoto, lumiolosuhde.
Luisuvassa käännöksessä suksi liukuu myös poikittain kulkusuuntaan nähden. Luisuva käännös
jarruttaa vauhtia.
Leikkaavasti kulkevan suksen liike on eteenpäin
suuntautunut ja käännöksessä vauhtia voidaan
pitää yllä tai kasvattaa.
Rytmi
Rytmi koostuu käännöksen sisäisestä rytmistä ja
ulkoisesta eli käännössarjan rytmistä. Sisäinen rytmi
Telemarkhiihdon opetusohjelma
6
Perusosaaminen tarkoittaa yhden käännöksen aikana tapahtuvia suorituksia. Käännössarjan rytmillä tarkoitetaan tehtyjen
käännösten aikaansaamaa rytmiä. Rytmillä yhdistetään laskun eri osa-alueet dynaamiseksi kokonaisuudeksi.
Toiminnallisuus
Toiminnallisuudella tarkoitetaan telemarklaskijan
jatkuvia ja eteenpäin suuntautuvia liikkeitä. Erityisesti rinteiden ulkopuolisissa vaikeissa lumiolosuhteissa dynaamisen hiihtämisen edellytyksenä
on jatkuva liike.
Aloittelijasta telemark tuntuu usein raskaalta, koska laskeminen on staattista asennon vaihtelua.
Oikeat liikeradat hallitsevan laskijan lihakset jännittyvät ja rentoutuvat vuorotellen, mikä säästää
energiaa. Telemarkhiihto on jatkuvaa liikettä eteenpäin – dynaamista liikkumista suksilla kaikissa olosuhteissa.
Harjoittelun myötä laskijan taitotaso nousee ja hän
oppii yhdistämään erilliset tekniset osat yhdeksi
sulavaksi kokonaisuudeksi. Tällöin laskeminen
muuttuu helpommaksi ja se on fyysisesti kevyempi
suoritus. Tämän edellytyksenä on, että laskija hyödyntää edellisen käännöksen voimia ja liikeratoja
seuraavassa käännöksessä. Ulkopuoliselle katsojalle vaativakin laskusuoritus näyttää äärimmäisen
helpolta ja fyysisesti keveältä.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
7
Opetusmenetelmät OPETUSMENETELMÄT
Asiakaskeskeinen opettaminen – laskijan tausta ja
siihen reagointi
Telemarkhiihdon opettamisessa on oleellista, että
oppilaan ja opettajan tavoitteet ovat yhteneväiset.
Oppilaan motiivit laskutekniikan kehittymiselle ovat
tärkeämpiä kuin opettajan teettämät temput. Olisikin pyrittävä huomioimaan oppilaan mahdolliset
toiveet ja mielikuvat laskutaidon kehittämisessä.
On tärkeää selvittää oppilaan tavoitteet: onko opetuksen tavoitteena oppilaan selviytyminen rinteellä,
vaelluksilla reppu selässä laskien vai leikkaavan
käännöksen laskeminen kovalla rinteellä? Myös
oppilaan välineet on huomioitava valittaessa opetustapoja ja harjoitteita.
Oppilaan hiihtotaustan huomioiminen opettamisessa ja harjoitteiden valinnassa mahdollistaa jo
ennalta tuttujen liikemallien hyödyntämisen oppimisessa. Esimerkiksi maastohiihtäjälle vapaa kantapää on tutumpi elementti kuin laskettelijalle, jolle
taas suksen leikkaavuus on tutumpi kuin maastohiihtäjälle.
Aloittelijaksi katsotaan telemarklaskija, jolla ei ole
aikaisempaa kokemusta suksilla liikkumisesta tai
se on vähäistä. Ekspertti puolestaan selviää erilaisissa rinteissä ja niiden ulkopuolella helposti. Harjoitteita voidaan muuttaa: kaikki harjoitteet saadaan helpoiksi tai riittävän vaikeiksi mm. vauhtia ja
rinnejyrkkyyttä muuttamalla.
Aloittelija
Aloittelija on henkilö, jolla ei välttämättä ole minkäänlaista aikaisempaa kokemusta laskemisesta
tai maastohiihdosta. Kokemattomuus näkyy puutteellisena tasapainona, mikä heikentää kykyä seistä lumella liukuvan suksen päällä. Opetustilannetta
vaikeuttaa oppilaan kokemattomuuden lisäksi vielä
voimakas pelko vauhtia ja vaikeita rinteitä kohtaan.
Opetukselliset tavoitteet onkin syytä asettaa oppilaan kykyjen ja odotusten mukaan. Turvallinen
Telemarkhiihdon opetusohjelma
opetustilanne luo hyvät edellytykset oppimiselle ja
innostaa jatkamaan harrastuksen parissa pidempäänkin.
Selviytyjät
Selviytyjillä on aikaisempia kokemuksia erilaisilla
suksilla liikkumisesta. Opetuksessa kannattaa
huomioida samat telemarkin perustaidot, kuten
aloittelijoillakin, mutta pohjata opetustapahtumat
laskijan aikaisempiin kokemuksiin. Yleensä tällä
tasolla opetuksessa voidaan edetä aloittelijatasoa nopeammin haastavampiin suorituksiin
ja suorituspaikkoihin.
Usein Suomessa telemarkoppiin tulee laskettelija,
joka hakee rinnehiihtoon uusia haasteita tai maastohiihtäjä, joka hakee parempaa valmiutta vaelluksiinsa. Aloitettaessa opetustilannetta onkin useasti suuri apu, jos oppilaan laskettelu- tai hiihtotausta tiedetään. Oppilaan maastohiihtotausta
auttaa oppimisessa vapaan kantapään merkityksen oivaltamista. Alppihiihtotaustan omaavalla
oppilaalla on puolestaan kokemus tukevista monoista ja leikkaavista suksista.
Maastohiihtäjät
Maastohiihtäjillä on usein hyvä tasapaino ja suksella seisomisen taito telemarkhiihdon oppimiselle.
Telemarkvälineiden antama lisätuki maastohiihtovälineisiin verrattuna helpottaa ja nopeuttaa
maastohiihtäjän laskutaitojen oppimista. Opettamisessa kannattaa noudattaa samoja menetelmiä,
kun aloittelijan kanssa yleensä. Maastohiihtotausta
mahdollistaa kuitenkin huomattavasti nopeamman
etenemisen haastavampiin harjoitteisiin.
Laskettelijalla taitotasona
aura- tai parallelkäännös
Laskettelijan laskutaidon perusteiden hyödyntäminen nopeuttaa oppimista. Avoimen perusasennon alppikäännöstekniikka telemarkvälineillä
8
Opetusmenetelmät on aina toimiva tapa selviytyä alas rinteessä. Aurakäännöksen käyttö telemarkin opettamisessa on
arveluttavaa. Taidon opettaminen yksittäisellä tunnilla auran avulla saattaa aiheuttaa oppilaalla auran käytön jatkumisen opetustilanteen jälkeisessä
omatoimisessa harjoittelussa. Toistojen lisääntyessä iskostuu laskijalle malli auran käytöstä jatkuvana käännösapuna. Tämän poisoppiminen
onkin vaikeampaa kuin käännöksen oppiminen
alun perin jo kokonaissuorituksena ilman välivaiheita ja auraa. Aurakäännöksen sijaan tulisi
kiinnittää huomiota sopivan opetuspaikan valintaan ja riittävään tasapainoharjoitteluun ennen kääntämisen aloittamista.
Taitajat
Taitava ja kokenut suksenkuljettaja voi oppia telemarktekniikan nopeasti ja lyhyemmän opetustien
kautta kuin aikaisemman tason oppilaat. Taitava
laskija ei pelkää vauhtia ja osaa kuljettaa suksea
vaikeissakin olosuhteissa. Opetustilanne on
enemmän itseoppivaa kokeilua kuin opettajajohtoista harjoittelua. Opettajan oikea kommentti
tai ohje suoritusten parantamiseksi vie laskutekniikan harjoittelua nopeasti eteenpäin. Taitava
laskija osaa "ottaa onkeensa" yksityiskohtaisistakin
neuvoista.
Perustaitojen varmistaminen
Telemarklaskijan perustaidot ovat yhteneväiset
alppisuksilla laskijaan. Hyvä tasapaino on kaiken
perusta. Suksella seisomisen ja liikkumisen taito
auttaa laskijaa nopeampaan oppimiseen myös
telemarkhiihdossa.
Telemarklaskijan perustaitojen varmistaminen
helpottaa telemarkhiihdon oppimista. Perustaitojen
harjoittelu voidaan aloittaa telemarkvälineillä, vaikka ei vielä laskettaisikaan telemarkia. Alppitekniikoiden hyödyntäminen telemarkvälineillä perustaitoharjoittelussa antaa tuntemuksia helpommasta
ja turvallisemmasta toiminnasta. Näin luodaan
onnistumisen kokemuksia ja elämyksiä.
Seuraavassa kehitellään telemarkin perusteet
aloittelijalle ensikokeilusta alkaen. Harjoittelu on
jaettu neljään osaan
•
•
•
•
Telemarkasento
Telemarkvaihto
Telemarkkäännös
Käännössarjat
Nykyajan telemarkvälineillä laskeminen muistuttaa
yhä enemmän alppihiihdon omaista leikkaavaa
tekniikkaa. Leikkaavilla telemarksuksilla laskettaessa suksia kuormitetaan kuten alppisuksiakin.
Leikkaava dynaaminen laskutapa telemarkvälineillä on entistä helpompaa ja siten myös kaikille
edistyneemmille laskijoille soveltuva laskutapa.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
9
Telemarkin perusteet TELEMARKIN PERUSTEET
Telemarkasento
Telemarkhiihdossa etummaisena olevan jalan ja
taaemman jalan etäisyys toisistaan on suurinpiirtein laskijan oman monon mittainen. Lisäksi
takajalan tulee olla irti kantapään korokepalasta.
Ensimmäiseksi telemarkasentoa kannattaa kokeilla
tasamaalla paikallaan seisten. Tasapainoisesta
asennosta astutaan tai liu'utetaan toinen jalka eteen
sen verran, että jalkojen väliin jää noin laskijan monon pituus. Samalla joustetaan alas. Molempien
jalkojen tulee olla kuormitettuna jokseenkin yhtä
paljon. Laskijan painopiste sijoittuu hänen jalkojensa
väliin, niin sivu kuin eteen-taakse suunnassakin.
Käsien asento on luonteva ja katse suunnataan
eteen. Sukset ovat noin lantion leveydellä toisistaan. Ylävartalo on hieman eteen kumartuneena.
Telemarkasento on siis askel eteen ja jousto.
Harjoitteita
• Askel eteen ja asennon tarkastelu.
o Kiinnitetään huomiota asennon pituuteen ja
rentouteen
• Mielikuva nöyrästä alamaisesta.
o Koukistetaan jalkoja ja taivutetaan ylävartaloa hieman eteenpäin.
• Takajalan polven näkyminen. Huom. Painopiste keskellä suksia.
o Kun katsotaan taaempaa jalkaa, nähdään
polvi; tällöin jalka ei ole liian takana.
• Lantio ja ylävartalo luontevasti eteenpäin, lantio ei käänny, kun jalka viedään eteen.
o Keskitytään pitämään hartiat eteenpäin.
• Ylävartalossa hyökkäävä asento askeleen
suuntaan ”isku vatsaan”.
o Jännitetään hieman vatsalihaksia ja ojennetaan ylävartaloa eteenpäin.
• Katse eteen alaviistoon.
o Harjoitellaan telemarkasentoon menemistä
ilman, että katsotaan jalkoja.
• Harjoitellaan telemarkasentoa parin kanssa
käsi kädessä tai kädet olalla.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
10
Telemarkin perusteet Telemarkvaihto
Telemarkvaihto on yhdenaikainen dynaaminen
liike alusta loppuun ja käännöksestä toiseen. Laskuasento on rento ja hieman eteenpäin suuntautunut, laskijan paino on molemmilla suksilla. Asento
on avoin ja noin lantion levyinen.
Telemarkvaihto on jatkuva liikesarja, jonka tuloksena edetään kävelyn omaisesti jalkoja vuorotellen
eteen liu’uttaen. Heti alusta alkaen kannattaa opetella yhdenaikainen vaihto, jolloin jalat liikkuvat
yhtaikaa ja liikesarja on katkeamaton. Yhdenaikaisen vaihdon etuna on jatkossa liikesarjojen
katkeamattomuus käännösten välillä sekä vaihdon
nopeus.
Telemarkvaihtoja kannattaa kokeilla aluksi paikoillaan tasamaalla. Huomioi laskijan painon jakautuminen molemmille jaloille, jolloin laskijan tasapaino
säilyy myös vaihtoja tehdessä.
Seuraavaksi kokeillaan samaa liikkeessä. Paras
suorituspaikka on loiva rinne, jossa vauhti ei pelota
ja lasku pysähtyy itsestään rinteen muuttuessa
tasamaaksi. Lasketaan oikolaskua alas ja tehdään
telemarkvaihtoja. Liikkeissä pyritään rauhallisuuteen ja ennen kaikkea jatkuvuuteen.
Mielikuva, jossa laskija työntää etujalkaa eteen
nilkkaa ojentamalla, helpottaa suoritusta. Ongelmana on usein takajalan työntäminen taakse, jolloin nilkka jää koukkuun ja tämä on helposti esteenä kehittymiselle tulevaisuudessa. Asian voi tarkistaa helposti vilkaisemalla telemarkasennossa alas,
jolloin taemman jalan polven tulisi näkyä ja
paineen tuntua takajalan päkiän alla.
Mikäli taaimmaisempi jalka on liian kaukana, se
vaikeuttaa molempien suksien kuormittamista.
Usein nykyaikaisilla voimakkaasti leikkaavilla suksilla pienessä vauhdissa vaihtoja tehdessään aloitteleva telemarklaskija alkaa jo tahtomattaan tekemään loivia käännöksiä.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
11
Telemarkin perusteet Harjoitteita
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Vaihtoja paikallaan tasamaalla.
o Kiinnitetään huomiota jatkuvaan liikkeeseen.
Vaihtoja tasamaalla edeten askeltaen.
o Liikutaan vaihtoja tekemällä eteenpäin.
Ymmärretään eteenpäin suuntautuvan liikkeen tärkeys.
Vaihtoja erittäin loivassa rinteessä.
o Tasainen jatkuva liike koko vaihdon ajan.
Aikaisempia harjoitteita pareittain käsi kädessä
tai kädet olalla.
Loiva rinne, vaihtoja kädet edessä, ”pistooliammunta” käsillä.
o Kiinnitetään huomiota siihen, että kädet pysyvät edessä.
Matala / korkea-asentoinen vaihto.
o Vaihtoja matalalla, korkealla asennolla tai
niitä vaihdellen.
Takajalan polvi sukseen.
Käsien läpsäytys jalkovälissä
o Tämä edesauttaa riittävän pitkän telemarkasennon harjoittelua.
Hyppyvaihto
o Joko paikallaan tai vauhdissa.
Vaihto – telemarkasennossa hyppy – vaihto –
telemarkasennossa hyppy...
o Paino oltava tasan molemmilla jaloilla, jotta
hyppy onnistuu.
Hyppyvaihto – hyppy – hyppyvaihto – hyppy...
o Tasapainoharjoittelua vaihtojen tekemiseen.
Tarjoilija, tarjotin käsien päällä.
o Keskitytään käsien pysymiseen edessä ja
ylävartalo rauhallisena.
Sauvat poikittain vartalon edessä, kämmenet
alaspäin.
o Loiva rinne.
Vaihtoja sauvat edessä pareittain
o Aluksi hyvin loiva rinne.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
Telemarkkäännös
Käännösten tekemisen tarkoitus on vauhdin hallinta suunnanmuutoksilla. Ensimmäisten käännösten
tekeminen on kaikkein helpointa aloittaa leveällä ja
loivalla aaltoladulla, mutta jollei sitä ole käytössä
niin harjoitteet kannattaa suorittaa erittäin helpossa
loivassa rinteessä.
Käännökseen päästään lähtemällä liikkeelle lähes
oikolinjasta telemarkasennossa. Telemarkvaihdosta tullaan uuteen telemarkasentoon, jolloin
yhdistetään siihen jalkaterän kääntäminen. Saadaan tulokseksi loiva ja kapealuisuinen yksittäinen
telemarkkäännös. Jos vaihdon tekee liian aikaisin
ei kääntäminen onnistu. Ylävartaloa ei käännetä
suksien mukana vaikka liike onkin vaistomainen.
Paras keino välttää vartalon kääntymistä suksia
enemmän on katsoa alarinteeseen. Vartaloa voi
myös hieman kiertää johtavan etusuksen suuntaan. Tässä vaiheessa voi myös kokeilla telemarkasennossa laskemista viistorinteeseen. Pian
huomaa, että viistolasku telemarkasennossa onnistuu parhaiten, kun vartalo on hieman kierrettynä
alarinteeseen.
Vartalon kierrolla tarkoitetaan ylävartalon ja hartialinjan hallittua suuntaamista alarinteeseen. Kierron
voimakkuuden määrää olosuhteet. Telemarkvälineillä rinteessä olevan laskijan voidaan antaa
itse päättää kuinka paljon kiertää vartaloa, kunhan
valvotaan ettei vartalo lähde kiertymään käännöksen mukana. Vartalon kierron tärkein merkitys
onkin estää laskijan vartalon liiallinen kiertyminen
käännöksen mukana. Tällöin suksien yliohjautuminen vältetään eikä laskija pyörähdä selkä
menosuuntaan.
Vartalon kierto helpottaa lantion saamista käännöksen sisään, jolloin sukset saadaan kantilleen.
Vartalon kierto on välttämätön edellytys olosuhdehiihdossa, joten siihen tulisi kiinnittää huomiota
myös laskijan myöhemmissä kehitysvaiheissa.
Liiallinen kierto aiheuttaa lantiolukon, jonka seurauksena ovat jarruttavat telemarkkäännökset. Tämän seurauksena on mahdotonta saavuttaa dynaamista kokonaissuoritusta.
12
Telemarkin perusteet Harjoitteita
• Lumipallon tekeminen suksen alle monon kohdalle.
o Käännetään jalkaterää, jolloin koetaan
kääntäminen.
• Yksittäinen käännös pysähdykseen saakka
o Lähdetään oikolinjasta telemarkasennossa,
tehdään telemarkvaihto ja lisätään siihen jalan/nilkan kääntäminen. Viedään käännös
loppuun telemarkasennossa, jolloin vauhti
pysähtyy. Sama toistetaan molemmille puolille.
• Toistetaan edellinen hieman kovemmalla
vauhdilla.
• Pareittain sauvat edessä tai käsi kädessä.
o Opettaja voi auttaa sauvalla kääntämistä.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
•
•
Jalan sisäterän painaminen lumeen, aiheuttaa
kääntämistä kanttaamisen avulla. (Varo leikkaavaa käännöstä akeisvaiheessa)
Suksen, isovarpaan, säären, polven, lantion,
hartioiden, pään tai katseen kääntäminen.
(Kääntäminen käännösliikkein)
o Eri ihmiset kokevat kääntämisen eri tavalla
ja eri termeillä.
Kääntämisen harjoittelu on syytä aloittaa todella
loivassa rinteessä. Alussa tehdään pelkkiä loivia
kaaria lähes suoraan alamäkeen. Vähitellen laskulinjojen pyöreyttä pyritään lisäämään. Rentous
helpottaa suoritusta, joten huomioi suorituspaikan
valinta. Kääntämisessä tulee olla rauhallinen, ei
kannata yrittää kääntää suksia nopeammin kuin ne
luonnostaan kääntyvät.
13
Telemarkin perusteet Käännössarjat
Seuraavaksi yhdistetään käännökset toisiinsa yhtenäiseksi liikesarjaksi. Tavoitteena on kytkeä erilliset käännökset yhteen, sulavaksi lumella liikkumiseksi. Liikkeiden tulisi olla mahdollisimman
luonnollisia, rentoja ja tasapainoisia. Liiallista sauvoihin turvautumista tulisi välttää. Käsien ja sauvojen huitominen on merkki tasapainon puutteesta,
mikä puolestaan haittaa hiihtämistä. Kannattaakin
keskittyä työskentelemään mahdollisimman paljon
jaloilla, jopa ilman sauvoja.
Aloittelijalle on tärkeintä se, että hänet saadaan
opetettua selviämään helposta rinteestä alas ja
nauttimaan telemarkin taiasta. Usein käännöksen
oppinut telemarklaskija onkin jo jäänyt lajin pauloihin. Telemarklaskijan tulee luopua yhden käännöksen ajatusmallista ja pureutua kokonaisuuteen
eli käännössarjaan. Tämä on perusteltua, koska
telemarkhiihdossa ei voida puhua yksittäisestä
käännöksestä vaan ne sulautuvat toisiinsa – vanhan käännöksen loppu on uuden käännöksen alku,
kuten alppihiihdossakin.
Tähän mennessä harjoittelu on tapahtunut erittäin
loivissa rinteissä. Seuraavassa vaiheessa siirrytään aavistuksen jyrkempään rinteeseen, jolloin
päästään melko lähelle luonnollista laskuvauhtia.
Lasketaan laajoja telemarkkäännöksiä ja työskennellään etupäässä etujalalla, mutta myös takasuksea pyritään kuormittamaan käännöksen
lopussa. Takajalan jäämistä liian taakse pitää varoa. Se kiertää helposti lantion ja koko vartalon
käännöksen suuntaan, jolloin kanttaus katoaa ja
kaadutaan. Samoin saattaa tuntua, että sukset
kääntyvät kärkien kautta ympäri. Molemmissa tapauksissa on kysymyksessä liiallinen etupaino ja
myötäkierto. Lääkkeenä tähän voi olla esimerkiksi
takajalan korostettu kuormittaminen etujalan nilkkaa ojentamalla tai vartalon ”luonnollinen” kiertäminen alarinteeseen.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
14
Telemarkin perusteet Monesti aloittelevalle laskijalle suurin ongelma on
kiire saada sukset kääntymään ja vauhti hiljenemään. Laskija yrittää tehdä käännöksen nopeammin kuin suksen leikkaussäde luontevasti toimisi.
Vauhdin kasvaessa oikolinjaan tultaessa aloitteleva laskija helposti jarruttaa laittamalla etusuksen
poikittain tai palaa alppityylin mukaiseen jalat rinnakkain tehtävään käännökseen tasapainon ylläpitämiseksi. Opettajan tehtävänä onkin valita suorituspaikka riittävän loivaksi ja auttaa esim. omalla
laskulinjallaan oppilaan itseluottamuksen ja rohkeuden kasvua pyöreiden ja isojen käännösten
syntymiseksi.
Harjoitteita
• Yhdistetään yksittäiset käännökset käännössarjaksi
o Ennen kuin vauhti pysähtyy, tehdään telemarkvaihto ja uusi käännös. Erittäin loiva
suorituspaikka.
• Lisätään hieman vauhtia edelliseen harjoitukseen.
o Kiinnitetään huomiota yhdenaikaiseen vaihtoon ja jatkuvaan liikkeeseen.
• Käännöksiä ilman sauvoja.
• Käännöksiä sauvat edessä.
• Edellä mainittuja harjoitteita pareittain.
• Siirrytään hieman jyrkempään rinteeseen
• Ojennetaan nilkkaa.
o Ojennetaan etujalan nilkkaa käännöksen
loppua kohti mentäessä.
• Lasketaan peräkkäin.
o Takana tuleva seuraa edellä menevän laskulinjaa.
• Siirrytään jyrkkään rinteeseen.
Kehon osat käännösapuna
Eri laskijoille on ominaista ymmärtää ja toteuttaa kääntäminen eri tavoin. Joillekin säären kääntäminen tarkoittaa toiselle samaa kuin jalan kääntäminen. Yhtenä
keinona saada suksi kääntymään on kysyä laskijalta
mitä hän tekee kääntyessään. Usein keinona haluttuun suuntaan pääsemiseksi on isovarpaan, jalkaterän, monon, säären, polven, navan, hartioiden, pään
tai jopa katseen kääntäminen.
Jalkaterän asennon kallistaminen aiheuttaa suksen
kallistumisen kantilleen. Päkiän painaminen ja
samalla isovarpaan painaminen tai pikkuvarpaan
nostaminen tehostaa kanttaamista. Ulkojalan polven painaminen sisään käännökseen aiheuttaa ns.
polvikanttauksen.
Lantion käyttö on eräs keskeisimmistä opeteltavista asioista telemarkhiihdossa. Lantion käyttö
korostuu erityisesti rinneolosuhteissa kovalla alustalla ja vauhdilla laskettaessa. Lantion saaminen
käännöksen sisään edellyttää laskijan vartalon
kiertoa. Vartalon kierto on hallittua hartialinjan
suuntaamista alarinteeseen. Helpoissa lumiolosuhteissa leikkaavilla nykyvälineillä voidaan laskea
jopa pelkästään kallistelemalla.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
15
Telemarkin perusteet Sauvatyö
Telemarkhiihto ilman sauvoja on hiihtotaitoja nopeasti kehittävä harjoitusmuoto. Sauvoitta hiihtäminen opettaa ylä- ja alavartalon erillistä toimintaa,
etenkin jos kädet nostetaan vartalolinjan yläpuolelle. Laskijan kehittymisen myötä myös sauvojen
käytön tehostaminen tulee tarpeelliseksi. Sauvoja
käytetään telemarkhiihdossa tasapaino-, rytmi- ja
käännösapuna. Sauvojen käyttö voi olla yhden tai
kahden käden (tuplasauva) sauvatyötä. Tuplasauvaa käytetään kuitenkin vain ääritilanteissa ja erittäin jyrkissä paikoissa. Laskettaessa vaikeimmissa
olosuhteissa laskijalta vaaditaan keinoja tasapainon säilyttämiseksi. Jyrkänteellä sauvoja voidaan
käyttää käännösapuna ja tukena.
Yleisesti kannattaa pyrkiä yhdenkäden sauvankäyttöön, sillä tuplasauvalla on taipumus lukita
ylä- ja alavartalo yhteen ja siten vaikeuttaa luontevaa liikkumista. Aktiivinen tuplasauvan käyttö on
merkki tasapainon puutteesta. Erittäin agressiivi-
Telemarkhiihdon opetusohjelma
sessa laskemisessa ja varsinkin jyrkällä jäisellä
radalla käytettään joskus tuplasauvaa tasapainottamassa ja rytmittämässä laskua.
Sauvojen käyttöä opeteltaessa kannattaa kiinnittää
huomiota siihen, että sauvamerkki on pääsääntöisesti kevyt ranneliike. Sauvoista pidetään
kiinni puristamatta, sillä liiallinen jännittäminen
lukitsee muuta vartaloa. Jyrkänteellä sauva voi
toimia "akselina", jonka ympäri käännös tehdään.
Tällöin sauva on koko käännöksen ajan lumessa.
Sauvatyön tulee kaikissa tilanteissa olla rauhallista
ja eleetöntä. Laskijan ylävartalon liikkeet on aina
minimoitava, sillä käsien liialliset liikkeet horjuttavat
laskijan tasapainoa. Käsien hallitsematon heiluminen on usein merkki tasapainon puutteesta. Ylävartalon eleettömyyttä voidaan harjoitella laskemalla ilman sauvoja, lukitsemalla kädet sivuille,
pitämällä käsivarret ristissä rinnalla tai nostamalla
kädet ylös. Näitä harjoitteita voidaan tarpeen mukaan keksiä lisää tapauskohtaisesti.
16
Telemarkhiihdon jatkotaso TELEMARKHIIHDON JATKOTASO
Pitkäsäteinen leikkaava telemarkkäännös
Pitkäsäteisessä käännöksessä jää laskijalle aikaa
käännöksen aikana kontrolloida omaa tekemistään
ja siitä aiheutuvia laskemiseen vaikuttavia seikkoja. Laskiessaan pitkäsäteistä käännöstä helpohkossa suorituspaikassa laskija voi aistia ja tuntea,
mitä esimerkiksi monon sisällä tapahtuu.
Pitkäsäteisen leikkavan käännöksen tärkein tekijä
on laskijan kylmäpäisyys ja kyky rauhalliseen, mutta silti määrätietoiseen suoritukseen. Liikkeet on
yhdistettävä toisiinsa siten, että käännökset eivät
jää yksittäisiksi, vaan ne sulautuvat toisiinsa yhtenäiseksi dynaamiseksi sarjaksi. Käännöksen eri
vaiheita ei voida erotella yksittäisiksi suorituksiksi,
vaan vanhan käännöksen päättämisestä muodostuu uuden käännöksen alku. Vaikkakin voidaan
sanoa, että käännöksessä on kaksi vaihetta aloitus- ja lopetusvaihe.
Ulkopuolisen silmin telemarkhiihto voi näyttää asennon vaihtelulta telemarkasennosta toiseen, mutta
todellisuudessa laskijan tekemät liikkeet ovat jatkuvia
ja suuntautuvat eteenpäin. Laskuun ei saisi muodostua staattisia vaiheita, joissa laskija ainoastaan ylläpitää laskuasentoa. Tasapainon säilyttämisen kannalta
jatkuva liike on äärettömän tärkeää.
Kanttauksen säätely aloitetaan nilkalla ja polvella
mutta vauhdin kasvaessa kallistuu lantio käännöksen sisään suuremman kanttauskulman aikaansaamiseksi. Vauhdin kasvaessa edelleen painuu
lantio reilusti käännöksen sisään. Käännöksen
lopussa lantio ja ylävartalo liikkuvat uuteen käännökseen suksien liikkuessa vielä vanhan käännöksen suuntaan.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
17
Telemarkhiihdon jatkotaso Lantio saadaan käännöksen sisään, kun vartaloa
kierretään hallitusti johtavan suksen suuntaan.
Mikäli ylävartalo pidetään suksien suuntaisesti
paikallaan, lähtee lantio helposti kiertymään suksien yli aiheuttaen laskijan kääntymisen selkä menosuuntaan. Siksi onkin tarpeellista pitää hartioita
suunnattuna alarinteeseen päin. Se mahdollistaa
telemarkasennossa lantion viemisen käännöksen
sisään. Hartialinjan suuntaaminen alarinteeseen
onkin suurin tekninen ero nykyaikaisen telemarkhiihdon ja alppihiihdon välillä. Alppihiihdossa hartialinja pidetään suurinpiirtein suksien kärkien
suuntaisena. Lantion käyttöä helpottaa myös ylävartalon taittaminen eteenpäin suksien päälle.
Selkä on hieman eteenpäin kaarella ja ylävartalo
on hyökkäävässä asennossa.
Kantattua etusuksea ajetaan eteenpäin läpi käännöksen kaarta pitkin, kuitenkaan kääntämättä suksea poikittain. Yleinen ongelma on se, että suksea
yritetään ajaa eteenpäin, mutta se tehdään koko
käännöksen ajan etunilkka täysin koukussa. Tästä
seuraa asennon piteneminen ja takasuksen ”työntäminen” taakse, jolloin lantion ja ylävartalon kiertyvät käännöksen mukaan. Kyseisellä tavalla
käännöstä ei päätetä kunnolla, vaan uuteen käännökseen lähdetään kesken edellisen käännöksen.
Tällöin käännöksestä ei päästä irti uuteen käännökseen muuten kuin kääntämällä sukset poikittain. Tehokas keino päättää käännös kunnolla ja
päästä sujuvasti sukselta uuteen käännökseen on
ojentaa nilkkaa hallitusti. Käännöksen lopussa
laskijan paino käy hetkisen etujalan kantapäällä,
mutta siirtyy välittömästi eteenpäin uuden käännöksen aloittamiseksi. Etummaisen jalan liiallinen
ojentaminen johtaa roikkuvaan ja takapainoiseen
laskuasentoon.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
Harjoitteita
• Lasketaan kertauksena vauhdikkaita käännöksiä.
o Sopeutetaan perusasento ja vaihto vauhdin
kasvaessa.
• Täysin leikkaava käännös
o Tehostetaan kanttausta aktivoimalla polvien
käyttöä. Erittäin loiva suorituspaikka.
• Kädet polvilla täysin leikkaava käännös
o Tehostetaan kanttausta ja sisäpolvea ohjataan aktiivisesti sisäänpäin.
• Nilkan ojennus
o Ajetaan ulkosuksea aktiivisesti eteenpäin
koko käännöksen ajan.
• Sauvat edessä
o Ylävartalo hyökkäävässä asennossa ja
hieman kääntyneenä johtavan suksen
suuntaan.
• Riuku
o Sauvat takapuolen alla. Keskitytään, ettei
paino jää taakse.
• Käännöksen ohjaaminen loppuun.
o Haetaan mahdollisimman paljon poikkeamaa oikolinjasta.
• Lantio käännöksen sisään
o Harjoitellaan lantion viemistä käännöksen
sisään.
• Kasvatetaan painetta etusukselle (käännöksen
loppua kohden).
• Lasketaan ilman sauvoja.
• Lisätään vauhtia.
• Lasketaan pareittain.
18
Telemarkhiihdon jatkotaso Lyhytsäteinen leikkaava telemarkkäännös
Lyhytsäteinen käännös on teknisesti hyvin lähellä pitkäsäteistä leikkaavaa käännöstä. Ylös-alas -liike on vähäisempi kuin pitkäsäteisessä käännöksessä ja telemarkvaihto on huomattavasti nopeampi.
Lyhytsäteistä käännöstä on helpointa lähteä kokeilemaan
ns. ”lönkasta”. Lönkassa lähdetään oikolinjassa loivalla
viemään saman puolen kättä ja jalkaa eteen vuorotellen
rytmikkäästi telemarkvaihtoja tehden. Vauhdin kasvaessa
aletaan suksia paineistaa ja kiertää hieman. Tällöin tuloksena on sarja lyhyitä käännöksiä. Lönkkaa voidaan kokeilla hyvien ja urheilullisten laskijoiden kanssa jo opetuksen alkuvaiheessa. Myöhemmin tulee huomioida takajalan kuormittaminen.
Harjoitteita
• Lasketaan kertauksena vauhdikkaita käännöksiä.
o Sopeutetaan perusasento ja vaihto vauhdin kasvaessa.
• Lönkka
o Rytmisiä telemarkvaihtoja, saman puolen kättä ja
jalkaa eteen vieden. Loiva suorituspaikka.
• Kapenevan kujan laskeminen
o Lyhennetään käännössädettä pitkästä lyhyeen.
• Nilkan ojennus
o Ajetaan ulkosuksea aktiivisesti eteenpäin koko
käännöksen ajan.
• Sauvat edessä
o Ylävartalo hyökkäävässä asennossa ja hieman
kääntyneenä johtavan suksen suuntaan.
• Riuku
o Sauvat takapuolen alla. Keskitytään, ettei paino
jää taakse.
• Käännöksen ohjaaminen loppuun
o Haetaan mahdollisimman paljon poikkeamaa oikolinjasta.
• Lantio käännöksen sisään
o Harjoitellaan lantion viemistä käännöksen sisään.
• Kasvatetaan painetta etusukselle.
o Käännöksen loppua kohden paine kasvaa etusukselle.
• Lasketaan ilman sauvoja
• Lisätään vauhtia.
• Lasketaan pareittain.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
19
Telemarkhiihdon jatkotaso Yksi vaihtoehtoinen harjoittelutie leikkaavan käännöksen
oppimiseksi
1. Täysin leikkaava käännös. Tarkoituksena
varmistaa, että oppilas ymmärtää, mitä leikkaava suksen kuljettaminen tarkoittaa. Lasketaan vauhdikkaasti ”paketissa”; lantio sisään ja odotetaan, kun sukset tekevät työn.
2. Suurpuikkaa alpine-tyylillä. Tunnustellaan
käännössädettä ja suksella kuljettamista leikkaavasti.
3. Avataan asento suurpuikan omaisemmaksi.
4. Lasketaan suurpujottelua muutama käännös
ja jätetään jalka taakse telemarkasentoon.
5. Kanttauksentehostamisharjoitteet aloitetaan
nilkkakanttauksella. Kuormitetaan päkiällä
suksea ja kantataan esim. isovarvasta painamalla tai nostamalla pikkuvarvasta ylös.
6. Tehostetaan kanttausta polvikanttauksella
viemällä polvea sisään käännöksessä.
7. Jyrkemmissä rinteissä ja kovalla vauhdilla
laskettaessa kanttausta lisätään lantiolla.
8. Olkapäät horisontaalitasossa ja rintamasuunta alarinteeseen päin. Kädet ovat rennosti vartalon etupuolella. Suksea kuormitetaan
dynaamisesti koko käännöksen ajan.
9. Käännös viedään loppuun kevyellä nilkan
ojennuksella ja viemällä ylävartalo oikolinjan
yli seuraavan käännöksen suuntaan.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
Tekniikka- ja tasapainoharjoitteita
Harjoitteita
• Yhdellä suksella lyhytsäteistä pujottelua.
o Toinen suksi ilmassa tai vain yksi suksi jalassa.
• Yhdellä suksella jalat ristissä lyhytsäteistä
puikkaa.
o Toinen suksi etu- tai takakautta ristiin ja ilmassa.
• Jalat ristissä käännöksiä ulkokantilla.
o Toinen suksi etu- tai takakautta ristiin ja ulkokantilla käännöksiä.
• Jalat ristissä käännöksiä sisäkantilla.
o Toinen suksi etu- tai takakautta ristiin ja sisäkantilla käännöksiä.
• Sisäsuksen ulkokantilla käännös leikkaavana,
ulkojalka vaa’assa takana / sivulla.
o Charleston käännös ja viedään samalla ulkojalka vaaka-asentoon.
• Engelsving
o Nostetaan sisäsuksi etukautta ristiin, siirretään paino tälle sukselle ja käännytään sen
varassa. Otetaan toinen suksi takakautta
pois rististä ja viedään suoraan etukautta
ristiin...
• 2*tellu, 2*puikka
o Telemarkin ja alppihiihdon vaihtelua.
• 1*tellu, 1*puikka
o Telemarkin ja alppihiihdon vaihtelua.
• Normaali sauva, tuplasauva
o Sauvamerkin vaihtelua, tuplasauva samalle puolelle tai eri puolille.
• Pari ja ryhmälaskut rytmiharjoitteina
o Ryhmälaskut eri kokoisina ryhminä ja erilaisissa muodostelmissa.
• Parilaskut; toinen etu toinen takaperin ym.
o Käsi kädessä tai sauvat aisoina.
• Takaperin telemark
o Takaperin laskua telemarkvaihtoja tehden.
• Telemarkpiruetti
o Puolessa välissä tehdään telemarkvaihto.
20
Telemarkin perustaitojen soveltaminen TELEMARKIN PERUSTAITOJEN SOVELTAMINEN
Erilaiset olosuhteet
Taitava ja kokenut suksenkuljettaja voi telemarksuksilla laskea siinä missä alppinistikin. Etuna on
lisäksi vaelluksille vapaan kantapään tuoma liikkumisen helppous.
Jyrkänne
Jyrkänteellä tulee kiinnittää huomiota muutamiin
seikkoihin. Katseen ja ylävartalon voimakas suuntaaminen alarinteeseen, sauvatuki sekä hyppyvaihto korostuvat. Käännökset ovat pääsääntöisesti hyppykäännöksiä, joissa suksien suunta
vaihdetaan ilmassa ja suksia käännetään enemmän yli oikolinjan kuin normaaliolosuhteissa. Jyrkänteellä vauhdin hallinta on erittäin tärkeää.
Käännökseen lähdetään jaloilla ponnistaen. Ylävartalo on voimakkaasti taipuneena alarinteeseen.
Kahden käden sauvamerkkiä voidaan käyttää hätätilanteessa. Usein alasauva on lumessa koko
käännöksen ajan ja se toimii tavallaan akselina,
jonka ympäri käännös tehdään. Uuteen käännökseen liikutaan katseen suuntaan eli alarinteeseen
niin voimakkaasti, että voidaan puhua laskuvarjotermein "vapaasta pudotuksesta". Jyrkänteillä,
esimerkiksi tunturikuruissa, on tasapainon säilyttäminen kaikkein tärkeintä. Erittäin jyrkällä on turvallisinta tehdä yksi käännös kerrallaan ja siten
varmistaa tilanteen hallinta.
Jäinen rinne
Telemarkhiihto jäisellä alustalla on aikaisemmin
opittujen taitojen soveltamista. Suurin ongelma
jäällä on saada suksien kantit pitämään; vauhti
helposti kasvaa ja suoritus karkaa hallinnasta.
Jäällä hiihtäminen on myös psyykkisesti vaativaa.
Kovalle pinnalle kaatuminen pelottaa ja suksien
kovaääninen rahina stressaa. Tästä johtuen laskija
usein lamaantuu kohdatessaan jäätä. Tässä tilanKantavalla keväthangella hiihto on periaatteessa
samanlaista kuin telemarkrinteessä tai jäällä han-
Telemarkhiihdon opetusohjelma
teessa laskijan tulisi muistaa aktiivisen liikkeen
merkitys.
Jäällä laskettaessa ongelmaksi muodostuu usein
suksien kantojen ympäri pyörähtäminen ja laskijan
päätyminen selkä menosuuntaan. Tämä johtuu
lumen vähäisestä vastuksesta yhdistettynä ylävartalon liialliseen kääntämiseen käännöksen
suuntaan ja staattisesta asennosta. Laskijan tulisi
varoa ylävartalon kiertoa ja kääntää suksia vain
alavartalolla välttyäkseen tältä ongelmalta. Kanttaaminen ja suksen kuormittaminen ovat tärkeitä
jäällä hiihdettäessä. Kanttaamiseen käytetään
nilkkaa, polvea , lantiota kuin koko vartaloakin.
Kanttauksen määrän lisääminen ei yksistään riitä
lisäämään suksen pitoa. Oikea-aikainen paineensäätely on tärkeää, sillä virheellisen ajoituksen
takia suksien pito katoaa nopeasti. Liikkeiden olisi
oltava jatkuvia, sillä staattinen vaihe käännöksessä
irroittaa kantin kontaktin jäisestä rinteestä.
Käännöksen alussa laskija on keventyneenä ja
käännöksen loppua kohti painetta kasvatetaan
kuljettamalla suksea pituussuunnassa eteenpäin.
Kasvava keskipakovoima painaa laskijaa suksea
vasten. On syytä olla joustamatta jaloilla liikaa,
jotta paine ei häviäisi. Joustamisen sijasta lihakset
pidetään jännitettyinä ja käännöksen loppua kohden kuormitusta lisätään. Käännöksen lopussa
paine vapautetaan. Hiihdettäessä matalalla kengällä varsinkin jäällä on painon siirtäminen etusukselta takasukselle erittäin tärkeää. Etusuksi pyrkii
monesti kovalla alustalla hakkaamaan. Välitön
painonsiirto takasukselle ja uuden luisuvan käännöksen aloittaminen ratkaisee ongelman. Jäällä
hiihdettäessä voi käännöksen säde olla mikä tahansa. Käännökset on syytä viimeistellä huolellisesti ajamalla ne vauhdin säätelemiseksi loppuun
saakka.
gen kovuudesta riippuen. Ero on siinä, että hanki
voi olla tuulen epätasaiseksi muovaamaa ja yllät-
21
Telemarkin perustaitojen soveltaminen täen pettävää. Tuntureilla ja vuoristossa liikuttaessa laskijan tulee varautua yllättäen ilmestyviin
kuruihin tai railoihin ja kyetä tarpeen vaatiessa
nopeasti pysähtymään. Erityisesti taitteet ovat
vaarallisia. Luonnon olosuhteissa hiihdettäessä
vauhdin hallinta on erittäin tärkeää.
Puuteri
Tärkeimmät edellytykset pehmeässä lumessa laskemiselle ovat asenne onnistumiseen ja laskijan
rentous. Laskijan on seisottava rennosti ja tasapainoisesti suksella, koska lumen liikkeitä hidastava voima helposti kaataa hänet. Luonnon lumella
laskemista voidaan kuvailla seuraavan mielikuvan
avulla: laskijan tulisi hiihtää luurankonsa varassa ja
käyttää lihaksiaan ainoastaan tasapainon säilyttämiseen.
Varsinkin kääntämisliikkeet hidastuvat lumen vastuksesta. Laskijan on saatava sukset toimimaan
liikkeiden apuna. Suksien eteenpäin kuljettamisen
merkitys korostuu; jos suksi liikkuu kulkusuuntaan
nähden poikittain, se vastustaa laskijan liikkeitä ja
seurauksena on usein kaatuminen.
Suksien eteenpäinvieminen huipentuu käännöksen
loppuun, jossa ne usein tulevat lumesta ulos laskijan jo liikkuessa uuteen käännökseen. Tässä vaiheessa kääntämisliikkeet ovat helposti tehtävissä
koska sukset ovat keveimmillään. Kääntäminen
alkaa pääsääntöisesti ilmassa tai lumen pinnassa.
Painon kulkeminen pituussuunnassa etusukselta
takasukselle liittyy olennaisesti alavartalon kiertoon. Käännöksen lopussa kaikki paino on eteenpäin liikkuvalla takasuksella ja ojentautuminen
uuteen käännökseen tapahtuukin pääosin taaemman reisilihaksen varassa.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
Lumen sisällä liike ei saa pysähtyä. Tämä tarkoittaa sitä, että käännössarjan liikkeet on oltava keskeytymättömiä ja käännössarjan on oltava rytminen. Liikkeet on viimeisteltävä tarkasti. Mitään
liikettä ei voi jättää kesken, sillä seurauksena on
tasapainon menetys.
Lumen hidastavasta vaikutuksesta johtuen laskijan
etenemisnopeuden on oltava suurempi kuin rinteellä, kun taas liikenopeus on rauhallinen, jopa
hidastettu. Tästä johtuen laskijalle voi tulla psyykkinen ristiriita, koska vauhti hidastuu lumessa ja
kiihtyy pinnassa. Liikkeiden pitäisi kuitenkin pysyä
mahdollisimman rauhallisina.
Muutaman sentin paksuinen kerros kevyttä pakkaslunta kovalla pohjalla on varmasti eräs helpoimpia ja hauskimpia olosuhteita hiihtää. Sen
hiihtäminen onnistuu jo vähäisilläkin taidoilla. Lumikerroksen paksuuntuessa hiihtäminen vaikeutuu. Jo pelkät laajemmat jalkojen jousto-ojennus
liikkeet yhdistettyinä tehokkaaseen alavartalon
kääntämiseen helpottavat hiihtämistä. Rytmin saavuttaminen ja sen säilyttäminen läpi suorituksen on
tärkeää. Helpohkossa powderissa vaihdon tarkkuudella ei ole niin suurta merkitystä kuin vaikeammissa olosuhteissa, koska lumi antaa anteeksi.
Käännöksen säde voi olla mikä tahansa lyhyestä
pitkään. Käsien ja sauvojen liikkeillä voidaan rytmittää suoritusta.
Powderia voidaan laskea myös ilman sauvoja.
Erityisesti ruotsalaisten suosiman tyylin ideana on
kovavauhtinen, laajasäteinen käännös. Siinä laskija nojaa voimakkaasti käännöksen sisään takajalan varassa. Sisemmällä kädellä voidaan ottaa
lumesta "tukea" (vrt. lumilautailu).
22
Telemarkin perustaitojen soveltaminen Korppu
Korpulla tarkoitetaan kovakantista lunta, joka ei
vielä kannata, mutta on tarpeeksi vahvaa vaikuttaakseen suksien suunnan muutokseen. Korppu
on yksi vaikeimmista olosuhteista telemarklaskijalle, koska laskijallä ei ole välineiden antamaa
tukea eteen-taakse -suunnassa. Tästä johtuen
laskija tarvitsee korpusta selviytyäkseen kaikki
mahdolliset taidot.
Suurin ongelma on vauhdin äärimmäiset vaihtelut.
Suksien ollessa lumen sisällä vauhtia ja liikkeitä
hidastava voima on suorastaan väkivaltainen.
Käännösten välillä suksien ollessa lumen pinnassa
tai ilmassa vauhti kasvaa nopeasti.
Ratkaisuna korpun hiihtoon on seuraava ajatusleikki: leikitään suksien kärjillä jäänmurtajaa pitäen
sukset lumen sisällä, kuljetetaan suksia pituussuunnassa, ojennetaan jalkoja voimakkaasti
eteenpäin, jolloin sukset päästetään lumen pinnalle
ja jopa ilmaan, aloitetaan käännös ilmassa, tehdään vaihto ja pidetään "lento tiukkana", josta laskeudutaan tasapainoiseen telemarkiin.
Korpussa hiihdettäessä on uskallettava hiihtää
verraten lähellä oikolinjaa, koska liika kääntäminen
aiheuttaa laskijan tasapainon menetyksen ja alarinteeseen kaatumisen. Hiihdon on oltava rentoa ja
rytmikästä mutta samalla aggressiivista, koska
laskijan on kyettävä rikkomaan kovapintainen
korppu. Kahden käden sauvamerkkiä voidaan
käyttää hätätilanteessa tasapaino-, kevennys- ja
käännösapuna.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
23
Telemarkin perustaitojen soveltaminen Kumpareikko
Kumpareikko on varsinkin jäisenä erittäin vaativaa
telemarkeille. Kevätkumpareikko puolestaan on
hauskaa ja hiihtotaitoa kehittävää leikittelyä suksilla. Alussa kannattaa harjoitella laskemalla telemarksuksilla paralleltekniikalla loivahkoa kumpareikkoa. Tarkoituksena on löytää hyökkäävä asenne, asento ja ajatus kumpuja päin laskemisesta.
Tärkeintä on asenne ja nopeus. Vaihto on erittäin
nopea ja tapahtuu kumpareen laella. Ylävartalon
vertikaaliliikkeet ovat erittäin suppeat. Liikkeet keskittyvät jalkoihin. Sauvat toimivat tasapainoapuna
eteen-taakse -suunnassa ja sauvamerkki auttaa
lisäksi pitämään ylävartalon alarinteeseen suunnattuna. Kriittisessä paikassa voi hyödyntää myös
käsivarsien voimaa.
vakiona. Paras neuvo crudilla laskemiseen on
pyrkiä reagoimaan välittömästi lumen vaihteluihin.
Käytännössä tällä tarkoitetaan laskijan valmiutta
muuttaa lihastyön tehoa 0-100 %:iin alustan muuttuessa esimerkiksi powderista jyrkkään jäähän.
Määrätietoisuus on välttämätön edellytys laskun
onnistumiselle. Crudi on todella antoisa ja opettavainen olosuhde, eikä sitä kannata jättää kokeilematta.
Vaelluksilla, kun laskijalla on raskas reppu selässään, on liikkumisessa tärkeää energian säästäminen ja pystyssä pysyminen. Tällöin voi olla tarkoituksenmukaista käyttää kaksivaiheista telemarkvaihtoa tai auratelemarkia.
Käännökset tehdään korostetusti jaloilla ja säärillä,
eikä lantio käänny niin voimakkaasti kuin esimerkiksi radalla. Kumpareikossa on tärkeää säilyttää
mahdollisimman hyvä lumikontakti. Kumpareikossa
katse tulee pitää koko ajan alarinteeseen. Ajolinjat
voidaan valita hiihtotaidon mukaan. Aloitteleva
kumparelaskija voi hiihtää kumpareiden pohjia
myöten, vaativampi reitti löytyy harjalta harjalle
hiihdettäessä. Rytmin säilyttäminen jatkuvana on
erittäin tärkeää. Vauhdin hallinta aikaansaadaan
vastakumpuun kanttaamalla, ei suksilla poikittain
lanaamalla.
Crudi
Crudilla tarkoitetaan lunta, joka voi yhden laskun
aikana vaihdella jäästä tuulen pakkaamaan lumeen ja powderiin tai kevätsohjosta korppuun.
Crudia esiintyy usein tuntureilla ja vuoristossa laskuilla, joissa on suuret korkeuserot. Vauhti on hyvin vaihteleva crudilla laskettaessa, sillä lumen
vastus voi vaihdella jopa käännöksestä toiseen.
Sukset voivat yllättäen riistäytyä aivan eri suuntiin.
Tasapainon ylläpito tuottaa ongelmia, koska lumi
vetää tai työntää laskijaa hankaliin asentoihin.
Ratkaisu crudilla laskemiseen on liikenopeuksien
pitäminen mahdollisimman vakiona. Laskijan nopeus lumen poikki liikuttaessa on pidettävä myös
Telemarkhiihdon opetusohjelma
24
Telemarkin perustaitojen soveltaminen Telemarkhiihdon opetusohjelma
25
Hyppääminen HYPPÄÄMINEN
Hyppääminen on telemarkin suola ja samalla yksi tärkeä osa-alue koko lajia!
Telemarkhyppääminen
Telemarkhyppyri on pöytähyppyri, josta lennetään
pituutta enemmän kuin korkeutta. Hyppyriä rakentaessa on tärkeää, että hyppyri ei heitä ylöspäin.
Hyppyrin paikka on myös tärkeä, jotta alastulo olisi
turvallinen alamäki eikä tasainen rinne. Huomioi
turvallisuus käyttämällä aina laskiessasi kypärää.
Hyppyri on hyvä merkitä esim. kepeillä, maalilla tai
havuilla. Hyppyriä kannattaa kokeilla aluksi hiljaisemmalla vauhdilla ja varovaisemmalla ponnistuksella, jotta selviää, millainen hyppyripöytä ja alastulo on. Seuraavilla kerroilla voi lisätä vauhtia ja
ponnistusta
kunnon
leiskautuksien
aikaansaamisiksi.
Ponnistus tapahtuu päkiältä. Ponnistusta voi auttaa heilauttamalla käsiä eteen ja ylös ponnistuksen
suuntaan. Ponnistuksen ajoitus on tärkeää ja sen
tulisikin olla nopea juuri hyppyrin nokalla. Jalat
Telemarkhiihdon opetusohjelma
ojentuvat ponnistuksen jälkeen, josta ne voidaan
vetää uppsträckiin tai johonkin trickiin. Alussa on
hyvä hyppiä pystyhyppyjä ja kiinnittää huomiota
ponnistukseen sekä tasapainoiseen ilmalentoon.
Ponnistus on samankaltainen myös boxista hypättäessä. Hyppyrin nokan erilaisista kulmista johtuen
joutuu laskija itse kokeilemaan vauhdin ja ponnistuksen määrää. Jos hyppyri on pysty, flätti on lyhyt
ja vauhtia vähän, ponnistus voidaan aloittaa hyvinkin matalasta asennosta. Näin saadaan hyppyyn
korkeutta. Hyppyrin lähdön ollessa loiva ja flätin
pitkä joudutaan ottamaan enemmän vauhtia, jolloin
ponnistuksen osuus on vain lantion ojentamista
hyppyyn mukaan.
Alkuvaiheessa trickejä harjoiteltaessa on hyvä
muistaa suorittaa ponnistus loppuun ja sitten vasta
26
Hyppääminen suorittaa temppu. Tyypillinen virhe on aloittaa tempun suorittaminen liian aikaisin, jolloin hypystä
tulee epätasapainoinen. Telemarkalastulo on hypyn viimeistelyä.
Freestyle-hyppyrien rakentamisessa on syytä miettiä nokan ja alamäen suhdetta toisiinsa niin, että
alamäki olisi hyppyrin nokan ja lentoradan jatke.
Alamäki on hyvä pehmittää hyvin kaatumisten
varalta.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
Pipessä laskiessa kannattaa aloittaa tutustumalla
laskemaan pipen kaaret. Pipessä tulee laskijan
tehdä vauhtia ojentamalla jalkoja kaarella. Mitä
suorempaa laskija verttiä vasten tulee sitä korkeammalle lentää ja mitä laakeammalla kulmalla sitä
pidemmälle ilmalento kantaa. Hyppääjän kannattaa pitää sauvat sivuilla ja antaa käsillä lisää voimaa ponnistukseen heilauttamalla niitä ponnistuksen suuntaan. Ponnistus tapahtuu suoraan kaaren
muodon mukaan ylöspäin ja kun lento saavuttaa
lakipisteen käännetään sukset alastuloon.
27
Vaellustelemark VAELLUSTELEMARK
Filosofia
"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul´ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku taivahalla."
Eino Leino
Runoilija Eino Leino kuvaa erinomaisesti karun ja
koskemattoman luonnon viehätysvoimaa. Nykyinen kaupunkikeskeinen ja kiireinen elämäntyyli on
lopullisesti vieroittamassa ihmistä omilta juuriltaan.
Luonto on kuitenkin aina kiehtonut ihmismieltä –
sen rauhoittavaa voimaa ja lumoavaa harmoniaa
arvostetaan enemmän kuin koskaan, eikä syyttä.
Telemark tarjoaa oivallisen mahdollisuuden luonnossa liikkumiselle. Siinä missä moottorikelkkailijat
Telemarkhiihdon opetusohjelma
ja mönkijät karkottavat kaikki metsänelävät tiehensä, saa telemarkvaeltaja nauttia luonnon rauhasta
ilman bensiinin katkua. Erämaahan menemisen
kynnys asetetaan helposti liian korkealle, sillä aina
ei tarvitse lähteä elämää suuremmalle eloonjäämisvaellukselle Lappiin. Tärkeintä on, että osaa
ottaa nopeasti muuttuvat olosuhteet huomioon.
Toisaalta luonnonelämyksistä voi nauttia aivan
lähimaastoissakin.
28
Vaellustelemark Rentouttavaan hiihtoretkeen luonnonhelmaan ei
välttämättä tarvita hiihtokeskusta tai ulkopuolista
opasta. Retki lähialueen talviseen luontoon perheen kesken makkaraa paistellen, kevätauringon
lämmöstä nauttien ja mäkeä laskien on jo sinänsä
suunnattoman arvokas elämys, niin lapsille kuin
aikuisillekin. Omin voimin pienenkin vaaran laelle
kiipeäminen telemarksuksin antaa euforisen tunteen liikkumisen vapaudesta ja oman suorituskyvyn voimasta, jota ei sellaisenaan voi koskaan
hiihtokeskuksen rinteillä tavoittaa.
Tätä nykyä koskematonta luonnonlunta hakevia
telemarklaskijoita tapaa kuitenkin yleisimmin hiihtokeskuksien lähimaastoista. Laskijat hyödyntävät
keskusten hissejä tunturiin nousemiseen ja hakeutuvat huipulla rinteiden ulkopuolisille alueille eli offpisteille. Näin päästään päivän aikana laskemaan
enemmän kuin mitä pelkästään omin voimin ehtisi
tai jaksaisi korkeuserometrejä nousta.
Telemarkvaelluksille lähtevät suuntaavat yleensä
kulkunsa Ylläs-Pallas-Aakenus -tuntureiden alueelle, Saariselän-Sokostin alueelle tai Käsivarren
suurtuntureille. Tämän alueen autiotupaverkosto
on huomattavan laaja ja se tarjoaa vaeltajalle lukemattomia reittivaihtoehtoja, upeita tunturimaisemia sekä laskettavia luonnonrinteitä. Teltassa yöpyvän talvivaeltajan reittimahdollisuudet ovat puolestaan lähes rajattomat. Luonnonrinteiden puuterilumen makuun päässeitä telemarklaskijoita tapaa
paljon Suomen tunturikeskusten lisäksi PohjoisNorjasta, Lyngen-vuonon jylhiltä rinteiltä sekä yhä
enemmän myös Keski-Euroopan alppimaisemista.
Millä eväillä kairaan
Oikeaan osuneet välinevalinnat ovat koko lajin
mielekkään toteuttamisen perusta. Laskunautintoja
hakevan vaeltajan ehdoton suksivalinta on telemark, sillä telemarksuksessa yhdistyvät sekä hiihdettävyys että laskettavuus. Suksen jalkavuus
takaa pidon, kiertojäykkyys ja sivuleikkaus sen
laskettavuuden. Täysiverisillä vaellustelemarkeilla
laskeminen on kuitenkin huomattavan paljon vaikeampaa kuin rinnekäyttöön tarkoitetuilla. Optimaalisin tilanne olisi vaeltajallekin kuljettaa koskemattomien luonnonrinteiden laskemista varten
ahkiossa toiset sukset pelkästään laskemista varten.
Vaelluksen kesto, maasto ja luonne ratkaisevat
tarvittavan varustuksen. Hiihtokeskusten takamaastoissa koluavat telemarkkaajat eivät välttämättä tarvitse mitään ylimääräistä hissilipun ja
suksien oheen. Laskut suunnataan siten, että alhaalta päästään kätevästi siirtymään takaisin laskettelukeskuksen hisseille. Tunturilapin keskuksissa luonnonlunta saatetaan hakea jo vähän kauempaakin. Tällöin varustukseen kuuluu päiväreppu, josta löytyy juotavaa, vähän evästä, nousukarvat eli skinit tunturiin nousemista varten ja tarvittavat vaihtovaatteet, kuten pipo, hanskat ja aluspaita. Nousuosuuksia varten ovat teleskooppisauvat aivan ehdoton valinta. Niissä sauvan pituutta voidaan säätää aina tarpeen mukaan.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
29
Vaellustelemark Autiotupiin tuketuvilla hiihtovaelluksilla pystyy 3 - 4
päivän varusteet pakkaamaan anatomisesti muotoiltuun reppuun siten, että kantamuksen kanssa
voi laskea vielä kohtuullisen vaativia rinteitä ja
nauttia telemarktekniikan sekä välineiden suomasta hurmasta. Pitemmillä vaelluksilla ja teltassa,
laavussa tai lumiluolassa yövyttäessä kantamus on
jo niin suuri, että taitavakin laskija voi käyttää vain
telemarkin perusteita.
Suomen olosuhteissa on luonnon lumirinteiden
laskemiseen usein tarkoituksenmukaisinta käyttää
telemarktekniikkaa ja välineitä. Lapin tuntureilla
telemarktekniikasta on paljon iloa. Laakeiden
maastonmuotojen vuoksi välineiltä vaaditaan
maastohiihto-ominaisuuksia, mutta laskut saattavat
olla myös niin jyrkkiä, että maastohiihtosuksilla ja
ilman varsinaista laskutekniikka, joudutaan turvautumaan viistolaskuihin ja lapinkäännökseen.
Siirryttäessä useamman vuorokauden hiihtovaellukseen kasvaa tarvittavien varusteiden, eväiden ja vaatteiden määrä melkoisesti. Tällöin on
järkevintä hankkia ahkio tavaroiden kuljettamista
varten. Suuretkin kuormat kulkevat ahkiossa paljon
kätevämmin kuin rinkassa ja hiihtäminenkin sujuu
huomattavasti helpommin. Tunturivaelluksilla ahkioita vedettäessä hiihtotekniikka on yleensä lähes
pelkästään normaalia vuorotahtista hiihtämistä.
Tasatahtinen hiihto on luonnonlumella harvoin
mahdollista. Siinä ponnistetaan yhtä aikaa kummankin jalan päkiöillä ja samalla työnnetään voimakkaasti molemmilla sauvoilla. Liuku on sitä pidempi, mitä paremmin laskija pystyy jakamaan
painonsa molemmille suksille.
Monen telemarkharrastajan mielestä hiihtämisen
sielu löytyy liikuttaessa vähäisin varustein luonnon
rinteillä kaukana hiihtokeskusten takamaastoissa.
Näin päästään toteuttamaan telemarkin syvintä
olemusta – liikkumisen vapautta. On kuitenkin
muistettava, että luonnonrinteillä liikuttaessa on
aina olemassa omat riskinsä. Rinteiden ulkopuolisilla alueilla laskeminen on tänä päivänä jo
niin suosittua, että onnettomuuksiakin tapahtuu.
Vakavimmat laskijoiden itsensä aiheuttamista tapahtumista ovat lumivyöryt. Valitettavasti suurin
syy niiden syntymiseen on laskijoiden omassa
asenteessa, sillä lumivyöryriskiä vähätellään Suomessa aivan yleisesti. Enemmän maailman rinteitä
nähneet ja vuorilla liikkuneet laskijat osaavat suhtautua asiaan paljon vakavammin. Riski on olemassa myös koti-Suomen off-pisteillä, mutta sitä ei
laskemisen hurmoksessa osata ottaa todesta.
Eihän se koskaan omalle kohdella satu, toivottavasti.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
30
Telemarkhiihto kilpailulajina TELEMARKHIIHTO KILPAILULAJINA
Kun kyseessä on kilpailu kelloa vastaan, niin kaikki
liikkuminen tähtää tehoon ja nopeuteen. Rajoittavina tekijöinä ovat laskijan taitojen ja välineiden
suorituskyvyn lisäksi telemarkin käännössäännöt.
Vauhdin ylläpito on ratalaskussa tärkeää. Ratalaskijalla on useinmiten korkea kenkä, jolloin suksen kuljettaminen tapahtuu etujalalla kengän jäykkyyttä hyödyntäen. Sisäsuksi on lähinnä tasapainoapuna virhetilanteissa.
Silmien merkitys radalla on suuri. Laskijan tulisi
katsoa aina vähintään kaksi porttia eteenpäin voidakseen valita edulliset ajolinjat. Laskijan katsoessa liian lähelle eteen tulee helposti tilanne jossa
portit yllättävät hänet ja tehokkaiden ajolinjojen
valinta käy mahdottomaksi.
Telemarkhiihdon
ovat seuraavat:
käännössääntöjen
Telemarkhiihdon opetusohjelma
pääkohdat
1. Telemarkasennon on oltava portin kohdalla niin
pitkä, että laskijan etu- ja takajalan kenkien väliin
mahtuisi laskijan oma kenkä suksien pituussuunnassa mitattuna.
2. Telemarkkäännöksestä toiseen tapahtuvassa
vaihdossa, jossa takajalka tuodaan eteen uuteen
käännökseen, on liikeratojen oltava yhtenäisiä. Ts.
takajalan liike eteenpäin ei saa pysähtyä tai olla
epävarma, eikä laskija saa olla parallel-asennossa.
Laskijan takajalan kantapään on irrottava suksesta.
Kohtien 1 ja 2 johdosta ratalaskukäännöksestä voi
helposti tulla staattinen, pelkästään asennon säilyttämiseen keskittyvä suoritus. Radan merkkauksella suoritusten staattisuutta voidaan vähentää. Telemarkratojen tulisi olla rytmisiä suurpujotteluratoja ilman pitkiä viisto-osuuksia.
31
Telemarkhiihto kilpailulajina Lajit
Telemarkissa kilpaillaan suurpujottelussa, sprintti
classicissa ja classicissa.
Suurpujottelu: suurpujottelurata ja hyppyri. Laskun kesto 1-1½ min. Lasketaan kaksi kierrosta.
Sprintti classic: suurpujottelurata, hyppyri, greippi
ja lyhyt hiihto. Laskun kesto 1-1½ min. Lasketaan
kaksi kierrosta.
Classic: rata suurpujottelua ja supertelemarkia,
hyppyri kahdella pituusrajalla, greippi ja hiihto,
jonka pituus on n. puolet radalla laskemiseen käytetystä ajasta. Laskun kesto 1½-3½ min. Lasketaan yksi kierros.
Kilpailusanastoa:
sakko = 1 sekunti pituussakkona portilla, vaihtosakkona, hyppysakkona tai alastulosakkona
riittävä pituus = monon mitta jalkojen välissä
greippi = ratamerkki, joka kierrettävä 360 astetta,
ympärillä puolikuun muotoinen lumivalli, jota hyväksikäyttäen kilpailija voi kiertää greipin vauhdikkaasti
Tekniikat
Suksien kuljettamiseen pituussuunnassa eteenpäin
kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Käännöksen
alussa tulevan etujalan on oltava kropan alla ja
painon keskellä jalkaa. Kuormittaminen ja painautuminen lumea vasten aloitetaan heti ja jatketaan
voimakkaasti läpi käännöksen antaen sukselle
mahdollisimman paljon kuormitusta ja sukselle
purevuutta kovaakin alustaa vasten. Suksea ajetaan eteenpäin käännöksessä ja ojennetaan nilkkaa, jolloin asento pitenee tarvittavan pituiseksi.
Kanttauksessa on mukana voimakkaasti myös
polven ja lantion käyttö. Lantio lähtee liikkumaan
uuteen käännökseen vanhan käännöksen lopussa.
Liike tapahtuu suksien yli niiden vielä liikkuessa
vanhan käännöksen suuntaan ja päättäessä käännöksen. Lantio painautuu käännöksessä sisään
”pois sukselta”, kun taas ylävartalo pysyy etusuksen päällä. Kädet ovat tasapainottavina edessä
tai hiukan sivulla. Olkapäät pysyvät horisontaalitasossa. Tasapainoinen laskuasento on matala ja
sukset ovat hartioiden leveydellä.
tulos = laskun aika + sakot
Telemarkhiihdon opetusohjelma
32
Välineet Välineistä lyhyesti
Telemarkvälineet ovat alppihiihtovälineiden tapaan kehittyneet nopealla vauhdilla viime vuosina. Suksiin on
tullut aikaisempaa enemmän leikkaavuutta ja ne ovat lyhentyneet. Monoista on tullut entistä tukevampia ja
mukavampia. Ensimmäiset step-in siteet ovat osoittautuneet toimiviksi.
Telemarkin uuden tulemisen alkaessa 1980-luvun alkupuolella hiihdettiin sen aikaisilla vaellushiihtovälineillä.
Sukset olivat pitkiä ja kapeita, sekä jalkavia. Monot olivat matalia ja materiaali nahkaa. Vasta 1980-luvun
loppupuolella tulivat ensimmäiset rinnekäyttöön suunnitellut telemarksukset. Samaan aikaan nahkamonot
saivat ensimmäisen soljen tukemaan nilkkaa. Kilpailukäytössä suksien maksimileveydeksi oli asetettu 73
mm, minkä vuoksi sukset olivat edelleen kapeita. 1990-luvun alkupuolella tulivat ensimmäiset muovimonot ja
kannantausside. Molemmilla saavutettiin huomattavasti tukevampi kontakti sukseen.
Vasta 1990-luvun loppupuolella suksien kehitys vapautui, kun 73 mm maksimileveys poistui kilpailukäytöstä.
Nykypäivänä sukset ovat hyvin alppisuksien kaltaisia. Yleensä hiukan löysempiä ja keveämpiä, mutta kuitenkin kiertojäykkiä. Vaelluskäytössä kapea ja pidempi jalkava suksi on pitänyt paikkansa. Se on ainoastaan
keventynyt hiukan vuosien varrella. Rinnekäyttöön suunnitellut monot ovat hyvin korkeita 3-4 soljella varustettuja, mutta myös nahkaisia monoja suositaan edelleen vaelluspainotteisessa liikkumisessa.
Telemarkhiihdon opetusohjelma
33
Välineet Telemarkhiihdon opetusohjelma
34