opetusohjelma - Suomen Hiihdonopettajat ry

Alppihiihto
opetusohjelma Sisällysluettelo Opetusohjelman ideologia.............................................................................................................................. 4
Johdanto..................................................................................................................................................... 4
Opetusohjelman rakenne ........................................................................................................................... 4
Alppihiihdon mekaniikka ja tekniikka............................................................................................................ 5
Yleistä alppihiihdon mekaniikasta .................................................................................................................. 5
Painopiste................................................................................................................................................... 5
Tukipiste ja tukipinta-ala............................................................................................................................. 5
Voimat ........................................................................................................................................................ 5
Jatkuvuus ................................................................................................................................................... 6
Käytännön mekaniikka ja laskutekniikka........................................................................................................ 6
Lasku oikolinjassa ...................................................................................................................................... 6
Käännöksen mekaniikka ............................................................................................................................ 6
Käännöksen vaiheet................................................................................................................................... 7
Perustaidot ..................................................................................................................................................... 8
Tasapaino ja liikevalmis perusasento ........................................................................................................ 9
Kääntäminen ja ohjausliikkeet.................................................................................................................. 10
Kanttaaminen ........................................................................................................................................... 10
Paineen säätely ja suksen kuormittaminen.............................................................................................. 11
Rytmi, ajoitus ja koordinaatio ................................................................................................................... 12
Opetusohjelma............................................................................................................................................... 13
Aloitustaso.................................................................................................................................................... 14
Välineisiin totuttelu ................................................................................................................................... 15
Oikolasku.................................................................................................................................................. 15
Aura ja auraaminen .................................................................................................................................. 16
Hissin käyttö ............................................................................................................................................. 17
Aurakäännös ............................................................................................................................................ 19
Perustaso ..................................................................................................................................................... 21
Perustaitojen harjoittaminen..................................................................................................................... 22
Käännös yhdensuuntaisin suksin = KYS.................................................................................................. 22
Sauvan käyttö........................................................................................................................................... 25
Jatkotaso...................................................................................................................................................... 26
Pitkäsäteinen leikkaava käännös ............................................................................................................. 28
Lyhytsäteinen leikkaava käännös ............................................................................................................ 30
Soveltaminen ................................................................................................................................................. 32
Johdanto................................................................................................................................................... 32
Ohjeita oppimisen tielle ............................................................................................................................ 32
Laskeminen jyrkällä rinteellä .................................................................................................................... 33
Kumparelasku .......................................................................................................................................... 33
Erilaisissa lumiolosuhteissa laskeminen .................................................................................................. 36
Freeride .................................................................................................................................................... 39
Ratalasku.................................................................................................................................................. 41
Kuviolasku ................................................................................................................................................ 44
Alppihiihdon opetusohjelma
2
Sisällysluettelo Lasten hiihtokoulu......................................................................................................................................... 45
Opettajan rooli lasten hiihtokoulussa ....................................................................................................... 45
Lasten oppiminen ja ikäryhmien erityispiirteitä......................................................................................... 45
Turvallisuus .............................................................................................................................................. 48
Apuvälineet............................................................................................................................................... 48
Hissinkäyttö .............................................................................................................................................. 49
Käytännön vinkkejä .................................................................................................................................. 49
Leikkipankki .............................................................................................................................................. 50
Harjoitepankki ................................................................................................................................................ 52
Tasapainoa kehittäviä harjoitteita............................................................................................................. 52
Kääntämistä kehittäviä harjoitteita ........................................................................................................... 54
Kanttaamista kehittäviä harjoitteita .......................................................................................................... 56
Kuormittamista kehittäviä harjoitteita ....................................................................................................... 58
Rytmiä kehittäviä harjoitteita .................................................................................................................... 59
Liikkuvuutta ja koordinaatiokykyä kehittäviä harjoitteita........................................................................... 60
Termistö.......................................................................................................................................................... 63
Tarkistettu painos 17.10.2010
© Suomen hiihdonopettajat ry 2004
© kuvat: Sauli Herva
Alppihiihdon opetusohjelma
3
Opetusohjelman ideologia OPETUSOHJELMAN IDEOLOGIA
Johdanto
Alppihiihdon opetusohjelma on työkalupakki suomalaiseen hiihdonopetukseen. Se antaa ymmärrystä lajitekniikkaan ja työkaluja opetustunneille.
Opettaminen ei ole pelkästään opetusohjelmassa annettujen harjoitteiden toteuttamista ja suoritusten oppimista. Opettamisen olennaisin elementti on itse asiakas. Opettajan tehtävänä on selvittää asiakkaan tavoitteet ja lähtökohdat sekä tarjota hänelle keinoja, joiden avulla hän voi nauttia lajista turvallisesti.
Opetusohjelma pohjautuu perustaitoihin. Perustaitojen painotus vaihtelee oppilaan taitojen mukaan. Opetusohjelman tarkoituksena on antaa aloittelevalle hiihdonopettajalle turvallinen runko hiihdonopetustyöhön ja
oman laskutaidon kehittämiseen.
Opetusohjelman rakenne
Opetusohjelman ensimmäinen osa käsittelee hiihdon mekaniikkaa ja siihen läheisesti liittyviä perustaitoja,
jotka muodostavat pohjan hiihdon ymmärtämiselle ja opetukselle. Käytännön opetusohjelma on jakautunut
kolmeen tasoon: aloitustaso, perustaso ja jatkotaso. Jatkotasoa seuraa soveltamisosa, joka sisältää ohjeita taitojen soveltamiseen erilaisissa rinne- ja lumiolosuhteissa. Opetusohjelma kattaa myös lasten opettamisen.
Opetusohjelman loppuun on kerätty harjoitepankki, josta sekä aloitteleva opettaja että kokenut konkari saavat vinkkejä ja ideoita asiakkaan perustaitojen vahvistamiseksi ja asiakkaan ongelmien ratkaisemiseksi.
Mitä paremmin lasket, sitä enemmän nautit.
Mitä enemmän tiedät, sitä varmemmin opetat.
Alppihiihdon opetusohjelma
4
Alppihiihdon mekaniikka ja tekniikka ALPPIHIIHDON MEKANIIKKA JA TEKNIIKKA
Alppihiihdossa urheilijaan vaikuttavat laskijan omien
lihaksien synnyttämien sisäisten voimien lisäksi
merkittävästi myös ulkoiset voimat. Alppihiihdon
mekaniikka kuvaa laskun aikana vaikuttavia voimia
ja selvittää, mitkä niiden vaikutukset ovat ja miten
näitä voimia voidaan hyödyntää, jotta laskusta saadaan tarkoituksenmukaista ja toimivaa.
teen siirtymistä taakse viemällä ylävartaloa ja käsiä
eteenpäin.
Hiihdonopetuksessa ei yleensä tarvitse mennä
syvälliseen mekaniikan opettamiseen. Hiihdonopettajan on kuitenkin itse syytä ymmärtää mekaniikan perusteet, jotta hänellä on ymmärrystä alppihiihdon tekniikan syistä ja seurauksista. Tällöin
opettajalla on valmiudet parantaa oppilaan suoritusta ja opettaa tarkoituksenmukaisia asioita.
Tukipiste ja tukipinta-ala
Käsittelemme tässä kappaleessa ennen varsinaiseen opetusohjelmaan siirtymistä lyhyesti alppihiihdon mekaniikan perusteita.
Yleistä alppihiihdon mekaniikasta
Painopiste
Jokaisella kappaleella ja ihmisellä on tasapainon
keskipiste. Ihmisellä tätä massan keskipistettä
kutsutaan painopisteeksi. Ihmisen painopisteen
paikka vaihtelee vartalon asennosta riippuen. Tasapainoisessa perusasennossa laskijan painopiste
sijaitsee lannenikamien korkeudella, lähellä selkärankaa, navan seudulla. Kun laskija vie kädet
eteen, painopiste siirtyy eteenpäin suksien kärkien
suuntaan. Käsien heilahtaessa vartalon taakse
myös painopiste siirtyy kohti suksien kantoja ja
paine suksien kärjillä kevenee.
Kompensoinnilla tarkoitetaan, että painopisteen
siirtyminen estetään liikuttamalla jotain muuta vartalon osaa vastakkaiseen suuntaan. Esimerkiksi
laskijan painautuessa kyykkyyn ja lantion tippuessa taaksepäin laskija voi kompensoida painopis-
Alppihiihdon opetusohjelma
Laskijaan vaikuttavat voimat kulkvat painopisteen
läpi. Painopisteen ja siihen vaikuttavien liikkeiden
ymmärtäminen on tärkeää laskijan tasapainon
kannalta.
Ihmisen jalkojen, eli alppihiihdossa käytännössä
suksien, rajaama alue muodostaa tukipinnan eli
tukipinta-alan. Laskiessa tukipinta-alaan vaikuttaa
paitsi laskuasennon leveys myös sauvojen antama
tuki. Hiihtäjän kannalta olennaista on tukipinta-alan
ja painopisteen välinen suhde. Tukipinta-alan ja
painopisteen keskinäinen sijainti vaikuttaa laskijan
tasapainoon, jonka ylläpito on yksi hiihdon perustaidoista. Voimien suunnan ja suuruuden muuttuessa laskijan tulee olla valmis siirtämään
painopistettä niin, että tasapainoinen laskuasento
säilyy
Tukipiste on se kohta, jolla laskija ottaa tukea rinteeseen. Tukipiste voi näin olla esimerkiksi ulkosuksen kantti.
Voimat
Erilaiset voimat voivat muuttaa kappaleen muotoa,
vaikuttaa kappaleen nopeuteen ja sysätä paikoillaan
olevan kappaleen liikkeeseen tai pysäyttää liikkeessä
olevan kappaleen. Ne saattavat myös muuttaa kappaleen kulkusuuntaa tai panna sen kääntymään ja pyörimään.
Voimat ovat joko ulkoisia voimia tai laskijan itsensä
tuottamia. Kitka ja ilmanvastus ovat esimerkkejä
ulkoisista voimista.
Tärkein laskijaan vaikuttavista voimista on painovoima, joka luo edellytykset alppihiihdolle. Käytännössä painovoiman vaikutusta hillitsevät rinteen
jyrkkyys, suksien ja lumen välinen kitka, ilmanvastus
5
Alppihiihdon mekaniikka ja tekniikka ja laskijan omat lihastyöllä tuottamat kääntävät ja
jarruttavat liikkeet.
Jatkuvuus
Mikäli kappaleeseen ei vaikuta mikään voima,
mekaniikan jatkuvuuden lain mukaan kappale pyrkii aina pitämään asemansa entisellään. Kun
eteenpäin vaikuttava liikevoima on suurempi kuin
ilman ja lumen yhteenlasketut vastavoimat, laskija
lähtee liikkeelle tai laskijan nopeus kiihtyy. Käännyttäessä liikkeen jatkuvuus pyrkii säilyttämään
suunnan entisellään eli laskijan massa pyrkii liikkumaan käännöksen kaaren tangentin suuntaan.
Laskijan oman voiman ja suksen ominaisuuksien
avulla vauhtia ja liikkeen suuntaa voidaan säädellä.
Pohdittavaksi: mitkä edellisistä ovat ulkoisia ja
mitkä sisäisiä voimia? Miten tunnistat ne omassa
laskussasi?
Käytännön mekaniikka ja
laskutekniikka
Lajisuorituksena alppihiihto on monen tekijän
summa. Laskutekniikka koostuu perustaitojen tarkoituksenmukaisesta yhdistämisestä, olosuhteiden
huomioimisesta sekä laskijaan vaikuttaviin voimiin
sopeutumisesta ja niiden hyväksikäytöstä. Hyvän
tekniikan avulla taitava laskija pitää itsensä tasapainossa häneen vaikuttavien voimien suhteen ja
säätelee laskuaan tehokkaasti.
Lasku oikolinjassa
Laskijalla on liikkuessaan tietty liikemäärä. Mitä kovempi vauhti laskijalla on, sitä suuremmasta liikemäärästä on kyse. Vauhtiin vaikuttavat rinteen
jyrkkyys, sukseen kohdistuva kitka ja ilmanvastus.
Liikkeen suunta ympyrän kaarelta. Punainen nuoli
kuvaa tangentin suuntaa oikolinjassa.
Edellä mainitut mekaniikan asiat painopisteestä,
tukipinta-alasta ja -pisteestä, voimista ja jatkuvuudesta auttavat opettajaa ymmärtämään alppihiihdon tekniikan lainalaisuuksia. Yhteenvetona
voidaan vielä listata laskijaan vaikuttavat tärkeimmät tekijät:
•
•
•
•
•
•
painovoima
laskijan nopeus (liikemäärä, nopeuden
suuruus, suunta ja energia)
laskijan rinteeseen kohdistama hetkellinen
voima
kitka suksen pituussuuntaan
kitka suksen poikittaissuuntaan
Ilmanvastus
Alppihiihdon opetusohjelma
Kun laskija hidastaa vauhtiaan tai pysähtyy, hänen
on vastustettava jatkuvuutta ja liikevoimaa vastavoimaa lisäämällä. Käytännössä tämä tapahtuu
kääntämällä sukset joko auraan tai kääntämällä
molemmat sukset poikittain oikolinjaa vasten.
Kanttauksen voimakkuuden avulla säädellään
suksien ja lumen välistä kitkaa ja jarrutuksen voimakkuutta. Mitä suuremmalla voimalla laskija työntää suksia lunta vasten sitä suuremmalla voimalla
lumi vastustaa laskijaa. Mitä enemmän laskija haluaa hidastaa nopeuttaan, sitä enemmän hän joutuu tekemään aktiivista lihastyötä jaloillaan.
Käännöksen mekaniikka
Tärkeintä on hallita käännöksen mekaniikka. Massa pyrkii valitsemaan mahdollisimman suoran tai
vähiten vastusta aiheuttavan reitin alas rinnettä.
Jos laskija haluaa muuttaa suuntaansa, hänen on
käytettävä kääntävää voimaa, joka riittää kumoamaan jatkuvuuden vaikutuksen. Jatkuvuus pyrkisi
luonnollisesti jatkamaan laskijan liikettä suoraan.
Kumotakseen jatkuvuuden laskijan täytyy aikaan-
6
Alppihiihdon mekaniikka ja tekniikka saada keskihakuinen voima. Käytännössä muuttaakseen suuntaa hiihtäjä joutuu kääntämään sukset ohjauskulmaan ja kanttaamaan.
Kun laskija liikkuu käännöksessä ympyrän kaarella, painopisteeseen ja edelleen laskijaan kohdistuva keskipakoisvoima pyrkii suistamaan hänet pois
tältä kaarelta. Laskija joutuu vastustamaan käännöksestä ulos heittävää voimaa kanttaamalla suksia ja kallistamalla vartaloaan käännöksen sisään.
Käännöksessä vaikuttavien voimien suuruus, käytännössä laskijan vauhti, massa, rinteen jyrkkyys ja
käännöksen säde määrittelevät sen, kuinka paljon
ja millä elementeillä laskijan kantata suksia.
Laskijan tulee tasapainoilla niin, ettei hän siirrä painopistettään liian paljon käännöksen sisään, jolloin
massan ja tukipinta-alan välinen voimalinja murtuu
ja voima siirtyy pois kanttaavalta ulkojalalta. Jotta
vauhdin liikemäärä pysyisi tasaisena ja painopiste
liikkuisi mahdollisimman sujuvaa linjaa, painopistettä tulee liikuttaa harkitusti ja mahdollisimman
vähän, mutta silti riittävästi haluttuun liiketilan muutokseen
Pohdittavaksi: miksi on tärkeää työskennellä voimalinjan kulkemiseksi painopisteen ja tukipisteen
kautta?
Aloittelija joutuu tekemään voimakkaita kääntäviä
jalkojen tai vartalon kiertoliikkeitä kuormittaakseen
suksiaan erisuuruisesti ja saadakseen suksensa
kääntymään. Edistyneempi laskija käyttää hyväkseen suksen ominaisuuksia, laskijaan vaikuttavia voimia ja huomioi vallitsevat olosuhteet, kuten
erilaiset pinnan muodot ja lumen koostumuksen.
Kilpalaskijat hyödyntävät tehokkaasti nykyaikaisia
välineitä, jotka helpottavat suksen kuljettamista
kantillaan läpi käännöksen. Kilpalaskijan kannalta
oleellista on paineen jatkuva ylläpito käännöksen
aikana kantillaan olevalla suksella. Tällöin laskija
voi aktiivisella ja hyvin ajoitetulla lihastyöllään optimoida kuormituksen määrän ja valita parhaan
mahdollisen ajolinjan sekä hyödyntää jatkuvuutta
Alppihiihdon opetusohjelma
ja keskipakoisvoimaa käännöksessä. Suuntaamalla jatkuvuuden vaikutuksen kohti uutta käännöstä,
laskija pystyy ylläpitämään ja aktiivisella lihastyöllä
kiihdyttämään nopeuttaan.
Käännöksen vaiheet
Sujuva käännös on kokonaisvaltainen suoritus,
jossa liikkeet ja vaiheet sulautuvat toisiinsa. Käännöksestä voidaan kuitenkin erottaa kaksi osaa:
alku- ja loppuvaihe.
Käännöksen alkuvaihe
Uusi käännös alkaa edellisen käännöksen lopussa.
Alkuvaiheen kesto ja luonne riippuvat käännöksen
säteestä ja vauhdista. Laskijan taidosta ja tilanteesta riippuen käännöksen alkuvaiheeseen voi
liittyä kanttauksen vaihtoa ja painonsiirtoa nopeuttavia tekijöitä sekä vauhtia hidastavia tai lisääviä
osia.
Käännöksen alkuvaiheessa on oleellista kanttauksen vaihto. Ilman sitä käännössuuntaa on
mahdotonta muuttaa. Kanttauksen vaihto on tehokkainta ja nopeinta silloin, kun se tapahtuu samanaikaisesti molemmilla suksilla. Kanttauksen
vaihdon yhteydessä on oleellista siirtää paino uudelle ulkosukselle.
Kanttauksen vaihtoa helpottaa suksien ja lumen välisen paineen pieneneminen tai pienentäminen. Painetta voi vähentää kevennysliikkeiden avulla.
Kevennys voi olla ylös- tai alaskevennys, mutta paine
voi vähentyä myös lumen pinnan muotojen takia,
jolloin puhutaan passiivisesta kevennyksestä. Keventäminen helpottaa käännöksen aloittamista ja painopisteen siirtäminen uuden käännöksen suuntaan
helpottaa sitä lisää.
Käännöksen aloituksessa on tärkeää se, miten
painopiste lähtee siirtymään uuteen käännökseen.
Jos laskija kippaa liikaa ja liian aikaisin ylävartalolla uuden käännöksen sisään, paine siirtyy sisäsukselle ja laskija voi menettää tasapainonsa.
Painopiste on siirtynyt pois tukipinta-alalta ja tällöin
massan ja tukipinta-alan välinen voimalinja murtuu.
Sauvan käytön tarkoitus vaihtelee eri tilanteissa.
Sauvamerkki liittyy olennaisesti painonsiirtoon ja
7
Alppihiihdon mekaniikka ja tekniikka kanttauksen vaihtoon sekä niiden nopeuteen.
Rauhallisessa laskettelussa sauvamerkki on lähinnä rytmiapu. Vauhdikkaammassa laskussa se
auttaa myös tasapainoa. Samanaikaisin kanttauksen vaihdoin tehtävissä käännöksissä sauva tukee
kevennystä ja kanttauksen vaihtoa. Sauva toimii
usein myös käännösapuna, tukena ja eräänlaisena
käännöksen akselina, esimerkiksi silloin kun raskaassa ja vaikeassa lumessa tehdään hyppykäännöksiä jyrkällä rinteellä. Lisäksi sauva voi toimia
eräänlaisena tuntosarvena, joka antaa sauvamerkin kautta laskijalle tuntumaa rinteeseen ja erityisesti sen kaltevuuteen ja lumen koostumukseen.
Sauvan käytön voimakkuus, tapa ja ajoitus voivat
siis vaihdella hyvinkin paljon olosuhteiden mukaan.
Käännöksen loppuvaihe
Käännöksen loppu- eli ohjausvaiheessa voidaan
yleensä nähdä kaksi ääritapaa, luisuva ja leikkaava.
Jotta käännös olisi leikkaava, on välttämätöntä hallita kaikkien perustaitojen yhdistäminen.
Käännöksen aloitusvaihe kiihdyttää vauhtia, koska
silloin siirrytään kohti oikolinjaa, jossa kappaleen
massa kiihtyy maan vetovoiman vaikutuksesta.
Käännöksen loppuvaiheessa laskija ohjaa suksiaan, jotta vauhti hiljenisi käännöksen loppua kohden. Laskijan on joko lisättävä suksen poikittaissuuntaista kitkaa tai vietävä käännös loppuun
kuormittamalla suksea kantillaan suksen leikkaavuutta hyödyntäen.
Laskijan paino on käännöksen loppuvaiheessa
suurimmaksi osaksi ulkosuksella. Samoin kanttausta säädellään ulomman jalan varassa. Kanttauksen tarkkuus ja tuntuma jalan sisäsyrjällä
ulkosuksella ovat paremmat kuin sisäsuksella.
Ulkosuksen isännyydestä seuraa hyvä perusasento, joka on muuttuva tila. Laskijan polvien,
lantion ja ylävartalon linjat seuraavat suksien asentoa käännöksen loppuun.
Perustaidot
Alppihiihdon opetusohjelma
TP
Kä
Ka
R
Ku
Liikkeet ja hiihtotekniikat koostuvat pienistä osaalueista. Tällaisia taitoja ovat tasapaino, kääntäminen, kanttaaminen, kuormittaminen ja rytmi. Laskijan taitojen kasvaessa perustaidot sulautuvat yhtenäiseksi sujuvaksi ja harmoniseksi kokonaissuoritukseksi. Tällöin myös käännöksen sisäinen
rytmi on kohdallaan. Laskusta tulee helppoa, tehokasta, taloudellista, näyttävää ja nopeaa.
Tasapaino on kaiken perusta: tasapainoisesta
asennosta hiihtäjän on helppo reagoida erilaisiin
tilanteisiin ja keskittyä muihin taitoihin. Kääntämisliikkeet ovat puolestaan vauhdin säätelyn ja suunnanmuutosten kannalta välttämättömiä. Kanttaamisen
avulla
voidaan
säädellä
suksen
leikkaavuutta ja siten käännöksen muotoa ja vauhtia. Kuormittamisella tarkoitetaan suksen ja lumen
välisen paineen muuttamista. Tämä voi tapahtua
joko pystysuunnassa ylös- tai alaspäin, suksen
pituussuunnassa eteen- tai taaksepäin tai sivuttaissuunnassa sukselta toiselle. Paineen säätelyllä
laskija helpottaa käännöksen aloitusta ja hallitsee
käännöksen muotoa. Rytmi on olennainen osa
rentoa suoritusta. Rytmiä voidaan havaita paitsi
käännössarjoissa käännösten välillä myös yksittäisen käännöksen aikana.
Kääntäminen, kanttaaminen ja kuormittaminen
ovat perustaitoja, joita on vaikea erottaa toisistaan.
Nykyisten leikkaavien suksien ansiosta suksen
muotoa voidaan hyödyntää kääntämisessä yhä
enemmän. Tällöin kanttaamisen merkitys korostuu.
Kuormittamisen avulla säädellään puolestaan suksen taipumista ja käännöksen sädettä.
8
Alppihiihdon mekaniikka ja tekniikka Eri taitojen merkitys ja tärkeys vaihtelevat laskijan
mukaan ja hänen taitojensa kehittyessä. Laskettelua
aloittaessa tärkeintä on löytää hyvä tasapaino ja
perusasento sekä saada sukset kääntymään ja
vauhti pysähtymään. Kanttauksen ja kuormittamisen
merkitys korostuu sitä enemmän mitä jyrkemmissä
rinteissä tai vauhdikkaammin lasketaan.
Jokainen laskettelija hyödyntää perustaitoja joko
tiedostaen tai tiedostamattaan. Se, kuinka vahvoja
nämä eri taidot ovat, vaikuttaa kokonaissuoritukseen ja laskettelun tehokkuuteen sekä lajin
nautinnollisuuteen. Vahvistamalla perustaitoja ja
yhdistämällä ne harmoniseksi kokonaissuoritukseksi laskija voi kokea uusia elämyksiä: reidet
eivät enää väsy entiseen malliin, sukset kääntyvät
helpommin, kantti puree jäiselläkin rinteellä ja itseluottamus kasvaa.
Jokaisella laskijalla on omat tavoitteensa. Kaikilla
ei ole halua kehittyä rinteiden kuninkaaksi. Lähes
poikkeuksetta voidaan kuitenkin todeta, että laskija
nauttii taitojensa kasvaessa lajista enemmän.
Tasapaino ja liikevalmis perusasento
Tasapaino on kaiken liikkumisen perusta. Se on
edellytys muiden perustaitojen oppimiselle. Tasapainon ylläpito ja toimivuus perustuvat paitsi näköaistiin myös liikeaistiin sekä tuntoaistin välittämään
jalkapohjatuntumaan.
Taito tasapainoilla erilaisissa olosuhteissa on laskettelun tärkeimpiä tavoitteita. Tasapainoisesta
asennosta laskijan on helppo reagoida erilaisiin
tilanteisiin, kuten maastonmuotoihin, lumiolosuhteisiin ja vauhtiin. Hyvä perusasento mahdollistaa myös tehokkaan liikkumisen. Tasapainon
ylläpitäminen on dynaaminen prosessi, johon tarvitaan aktiivista työtä. Tasapaino saavutetaan painopisteen ja tukipinta-alan välisen oikean suhteen
avulla. Tasapainoinen ja liikevalmis perusasento
kuuluukin
olennaisesti
tasapainoon.
Tasapainottavat liikkeet tapahtuvat kolmeen suuntaan:
eteen ja taakse, ylös ja alas sekä sivulta sivulle.
Kovavauhtisissa ja dynaamisissa leikkaavissa
käännöksissä laskijaan kohdistuu suuria voimia.
Alppihiihdon opetusohjelma
Toimiakseen ergonomisesti, mahdollisimman taloudellisesti ja ennen kaikkea tehokkaasti laskijan
tulee työskennellä tasapainoisesti niin että vartalon
liike sekä joustot ja ojennukset tapahtuvat optimaalisessa suunnassa vaikuttaviin voimiin nähden.
Liikkeeseen, laskuvauhtiin ja maastoon mukautunutta tasapainoista ja reagointivalmista laskuasentoa voidaan kutsua dynaamiseksi perusasennoksi. Hyvässä perusasennossa laskijan nilkat,
polvet ja lantio ovat kevyesti koukistettuina ja niiden akselit ovat hartialinjan kanssa samansuuntaiset. Suksien ja polvien välinen etäisyys
vastaa noin lantion leveyttä laskijakohtaisesti.
Asennon leveys on laskijakohtainen ja tärkeintä on
löytää kullekin luonnollinen, tasapainoisen suorituksen mahdollistava avoin asento. Varsinkin nykyiset leikkaavat sukset vaativat avointa asentoa,
jotta suksen ominaisuuksia voidaan hyödyntää ja
jaloilla on tilaa toimia mahdollisimman tehokkaasti.
Ylävartalo on kevyesti eteen taivutettuna ja yläselkä on pyöreänä. Keskivartalo on jämäkkä. Kädet
ovat luonnollisesti vartalon sivuilla ja kevyesti
eteen vietyinä. Kyynärpäät ovat irti kyljistä vartalon
etupuolella. Katse kohdistuu eteenpäin. Tasapainoisessa perusasennossa paino jakautuu tasaisesti koko jalkapohjalle. Asento ei ole staattinen
vaan muuttuu käännöksen etenemisen, käännöksen säteen ja maaston mukaan.
Keskivartalo lantion alueella on painavin osa ruumistamme. Pienetkin liikkeet siinä muuttavat painopistettämme. Kyykistyttäessä keskivartalo siirtyy
taakse, jolloin painopisteen siirtyminen taakse
estetään ylävartalon ja käsien viemisellä eteenpäin. Pystysuuntaisen liikkeen tulisi tapahtua kuin
haitarissa, jolloin painopiste pysyy samalla pystysuuntaisella linjalla.
Kun laskija on löytänyt hyvän ja tasapainoisen
laskuasennon, siihen ei tule jämähtää. Tavoitteena
ei ole sitoa laskijaa yhteen muottiin, vaan hiihdon
tulee olla aktiivista liikettä. Keskivartalon tulee pysyä jämäkkänä ja kädet kannattaa pitää rauhallisina. Liiallinen heiluminen ylävartalosta horjuttaa
tasapainoa. Liikkeet kannattaa pyrkiä tekemään
mahdollisimman dynaamisesti, sillä nykivät ja äkkinäiset liikkeet järkyttävät helposti tasapainoa.
9
Alppihiihdon mekaniikka ja tekniikka Dynaamisessa lihastyössä lihakset jaksavat työskennellä pidempään kuin staattisessa lihasjännityksessä. Voimantuotto on tehokkainta polvikulman ollessa noin 100–140 astetta. Jotta laskija
säilyttää reagointivalmiuden ja – kyvyn olosuhteiden muuttuessa, tulee laskijalla olla pelivaraa pysty- ja sivusuuntaisiin liikkeisiin.
Dynaamisen ja staattisen lihastyön ero pystysuuntaisessa liikkeessä
Kääntäminen ja ohjausliikkeet
Suksi voi kääntyä hiihtäjän tekemillä aktiivisilla
kääntämisliikkeillä sekä suksen sivukaarevuuden
että lumenpinnan muotojen avulla. Kääntämisen
taitoon kuuluvat myös painovoiman ja vauhdin
hyväksikäyttö.
Kääntämisliikkeiden avulla laskija luo halutunlaisen
ohjauskulman. Mitä suurempi suksien sivukaarevuus, sitä vähemmän kääntämisliikettä tarvitaan
samaan ohjauskulmaan. Myös käännöksen leikkaavuus ja luisuvuus vaikuttavat ohjauskulmaan.
Leikkaavan käännöksen ohjauskulma on lähes
olematon, luisuvassa käännöksessä se on suurempi. Leikkaavassa käännöksessä ohjaaminen
tapahtuu kääntävien liikkeiden sijaan kanttaamalla
ja kuormittamalla suksea.
jatkuvuutta ja suksi luistaa alta. Liiallinen sauvamerkkiin keskittyminen ja sen ennakointi aiheuttavat helposti myötäkiertoa.
Jos hartialinja kiertyy liian paljon ulospäin (voimakas
vastakierto), kanttauksen vaihdosta tulee hidas ja
laskusta tehotonta. Liian vastakierteinen asento
lukitsee laskijan ja vie painon helposti taakse, jolloin
tukea joudutaan ottamaan sisäsuksella.
Kääntämisliikkeiden merkitys on suurin alkeistasolla, jolloin laskija ei pysty vielä riittävästi hyödyntämään suksen sivukaarevuutta käännöksen
tekemiseen. Suksen kääntyminen pitää tällöin
aikaansaada jalkojen aktiivisella kiertoliikkeellä.
Kääntämistä voi helpottaa kevyellä ylävartalon
myötäkierrolla. Kääntäminen kannattaa kuitenkin
alusta alkaen opetella tekemään pääasiassa jalkatyön avulla. Ylävartalon tulee kohdistua kevyesti
alasuksen kärjen ja uuden käännöksen suuntaan.
Kun laskija oppii tekemään leikkaavia käännöksiä,
kääntämisliikkeiden merkitys vähenee. Kääntämisen sijasta voidaan puhua käännöksen ohjaamisesta paineen säätelyn avulla. Kehittyneellä
jatkotason laskijalla lantio ja ylävartalo liikkuvat
uuden käännöksen suuntaan aikaisemmin kuin
alavartalo. Lyhytsäteisessä käännöksessä ylävartalo kulkee lähes suorassa linjassa ja sukset
kiertävät käännöksissä. Tavoitteena on pitää suksenkärjet samalla tasalla eli tukiasento pidetään
mahdollisimman lyhyenä. Tällöin kanttauksen vaihto ja painon siirto sukselta toiselle on tehokasta ja
nopeaa.
Laskijan tekemät kääntämisliikkeet ovat nykyajan
laskettelussa hillittyjä. Ylävartalo kulkee lähes suksen suuntaisesti koko käännöksen ajan suuntautuen kohti seuraavaa käännöstä. Näin laskijan on
helppo tasapainoilla ulkosuksen kantin eli tukipisteen varassa käännöksen läpi. Kääntämistä tapahtuu pääosin vain jaloista.
Kääntämistä voivat helpottaa myös lumen pinnan
muodot. Käännös on helppo aloittaa esimerkiksi
kummun päällä ja viedä se loppuun kummun alapuolella. Kumpu toimii tällöin paineen keventäjänä
käännösten välissä.
Jos hartialinja kiertyy liikaa käännöksen mukana
(myötäkierto), lantio nousee suksen päälle eli siirtyy käännöksen sisäpuolelta ulkosuksen päälle.
Tällöin ulkosuksen kanttauskulma pienenee ja
sekä kanttaus että ulkosuksen paine vähenevät.
Laskija ei tässä tilassa pysty kumoamaan liikkeen
Suksen kanttaamisella säädellään käännöksen
leikkaavuutta, vauhtia ja käännöksen muotoa. Kanttausta tapahtuu aina kun laskija muuttaa suuntaa.
Suksi on saatava kantilleen, jotta pystyisimme kumoamaan liikkeen jatkuvuuden ja kääntymään.
Alppihiihdon opetusohjelma
Kanttaaminen
10
Alppihiihdon mekaniikka ja tekniikka Kanttauksen äärimuotoina voidaan pitää täysin
pohjallaan luisuvaa ja toisaalta täysin leikkaavasti
liukuvaa suksea. Leikkaavia käännöksiä laskettaessa pyrkimyksenä on, että suksi kulkee kantillaan pitkittäissuunnassa eteenpäin. Tällöin lumeen
jää vain kapeat kanttien jättämät jäljet. Luisuvassa
käännöksessä suksi luisuu poikittain tai viistosti
pituusakseliinsa nähden ja käännöksen jälki on
viuhkamainen. Nykyiset voimakkaasti sivukaarevat
sukset helpottavat käännösten laskemista täysin
leikkaavasti.
uutta käännöstä. Kun vauhti on kova, suksi on lähes
koko käännöksen ajan kantillaan.
Laskija voi kantata sekä nilkoillaan, polvillaan,
lantiollaan että koko vartalollaan. Pääsääntöisesti
kanttaaminen tehdään kaikkia näitä tilanteen mukaan yhdistelemällä. Nilkat ja polvet toimivat lähinnä
kanttauksen
hienosäätönä.
Voimakkain
kanttausliike tapahtuu lantiosta. Suksi voidaan
saada kantilleen myös kallistamalla koko vartaloa
käännöksen sisään. Pelkästään kallistamalla kanttaaminen on riskialtista, sillä hartialinjan kallistuessa ylärinteeseen lantio nousee käännöksen sisältä
ja laskija menettää helposti paineen ulkosukselta.
Hartialinja tulee pitää kantatessa suunnilleen vaakatasossa tai rinteen suuntaisena rinteen jyrkkyydestä riippuen.
Paineen säätely ja suksen
kuormittaminen
Siihen, kuinka voimakkaasti laskijan tulisi kantata
ja painua käännöksen sisään lantiosta ja koko
vartalosta, vaikuttavat laskijan vauhti, käännöksen
säde ja rinneolosuhteet. Mitä suurempi voima laskijaan kohdistuu, sitä enemmän laskijan tulee painua käännöksen sisään. Kanttausta lisätään
yleensä käännöksen loppua kohti, jolloin liikkeen
jatkuvuutta joudutaan kumoamaan eniten.
Tehokas kanttaaminen on dynaamista liikettä. Jatkuva herkkyys ja reagointi vaihteleviin lumenpinnan
muotoihin ja koostumukseen edesauttavat tasapainon ylläpitoa. Liiallinen kanttaaminen ei ole toivottavaa. Hyvä kanttaaminen saa suksen pureutumaan
lumeen ja jäähän, mutta antaa samalla suksen liukua mahdollisimman sujuvasti.
Kanttauksen vaihdon nopeus vaihtelee laskijan
taitojen mukaan. Nopea kanttauksen vaihto mahdollistaa uuden käännöksen nopean aloittamisen.
Kanttauksen vaihdon yhteydessä ylävartalo antaa
periksi liikkeen jatkuvuudelle ja suuntautuu kohti
Alppihiihdon opetusohjelma
Tasapainoinen perusasento on kanttaamisessa
tärkeää. Erityisen olennaista on riittävän avoin
asento, jotta jaloilla on tilaa toimia. Lantionlevyinen
asento on yleensä luonnollinen. Kanttaaminen
tapahtuu molemmilla jaloilla samanaikaisesti, jolloin myös jalkojen kanttauskulmat ovat lähes yhtä
suuret. Painon tulisi pysyä pääasiassa käännöksen
ulkosuksella.
Kuormittamisella tarkoitetaan suksen ja lumen välisen paineen säätelyä. Lumeen kohdistuvaan paineeseen vaikuttavat laskijan vauhti, käännöksen
muoto, kanttaaminen ja laskijan liikkeen määrä.
Suksiin kohdistuvan paineen muuttaminen on ensimmäisiä opittavia taitoja.
Suksea voidaan kuormittaa aktiivisesti joko pystysuuntaisesti, pituussuuntaisesti tai sivusuunnassa sukselta toiselle. Nykyisillä sivukaarevilla
suksilla aktiivista pituussuuntaista painonsiirtoa ei
tarvita leikkaavan käännöksen aikaansaamiseksi
enää siinä määrin kuin ennen. Laskijaan vaikuttavat ulkoiset voimat saavat jo itsessään aikaan pituussuuntaista painonsiirtoa, jota laskijan tulee
hyödyntää.
Kuormitusta voi tapahtua myös kanttaamisen avulla. Liikkeen jatkuvuus jo sinänsä muuttaa painetta
käännöksen aikana. Mitä enemmän liikkeen jatkuvuus yrittää heittää laskijaa pois käännöksestä,
sitä enemmän laskijan on yritettävä kumota tätä
vaikutusta. Paine lisääntyy käännöksessä sen
loppua kohti säilyttäen liikkeen suunnan ja voiman.
Kuormittaminen ja paineen säätely on perustaidoista vaikein, ja sen vaikutus laskuun on suurin.
Kuormitus vaikuttaa suksen kääntymiseen, käännöksen muotoon ja rytmiin. Kuormittamiseen osallistuu koko keho mutta ennen muuta jalat. Laskijan
tulee tarpeen mukaan tasata ja keventää tai lisätä
suksen ja lumen välistä painetta niveliä ojentamalla
ja koukistamalla.
11
Alppihiihdon mekaniikka ja tekniikka Paineen säätely
Siirtämällä ylävartaloa, tai toisin päin ajatellen jalkoja, eteen tai taakse, laskija kuormittaa suksea
pituussuunnassa joko kärjeltä tai kannalta.
Pitkittäissuuntainen kuormittaminen ei välttämättä
vaadi aktiivista toimintaa laskijalta. Jo pelkästään
suksen keskellä seisominen tuottaa nykyisillä suksilla
vaikeuksia. Koska painopiste pyrkii käännöksen aikana liikkumaan väkisin taakse, joudutaan käyttämään
voimakkaasti
vatsalihaksia
ylävartalon
eteenviemiseksi. Nykysuksien leikkaavuuden ja erilaisen rakenteen takia laskijaa suositellaan pysyttelevän lähes pelkästään keskellä suksea. Käännöksen
aloitusta voidaan kuitenkin helpottaa siirtämällä painoa päkiälle ja suksen kärjelle. Kun paine käännöksen loppua kohti lisääntyy, käännöksen säde
pienenee ja paine suksen alla kasvaa. Pyrkimyksenä
on, että paine on koko käännöksen ajan mahdollisimman tasainen eikä käännöksen loppupuolella
syntyisi kuormituspiikkejä.
auttaa opittujen asioiden automatisoitumista.
Tasainen rytmi on tärkeää uusia asioita ja taitoja
opeteltaessa. Rytminvaihdokset tai epäsäännöllinen käännösten välinen rytmi voi olla paitsi vapauttavaa myös suksitaituruutta kehittävää.
Yksittäisen käännöksen sisäisellä rytmillä tarkoitetaan erilaisten vaiheiden ja perustaitojen ajoitusta,
esimerkkeinä
kevennys,
painonsiirto,
kanttauksen vaihto ja kuormituksen vähentäminen
tai lisääminen. Näistä vaiheista syntyy käännöksen
sisäinen rytmi. Esimerkiksi käännöksen alku voi
olla kelluva ja käännöksen loppu tiukkeneva. Kuten
käännösten välinen myös käännöksen sisäinen
rytmi vaihtelee paljon olosuhteiden, vauhdin ja
laskijan omien mieltymyksien mukaan.
Vaikka rytmin hallinta on yksi laskettelun perustaidoista, sen tärkeimpiä tehtäviä on tukea muita
perustaitoja, kuten kääntämistä, kanttaamista ja
kuormittamista.
Vanhanmallisilla suorilla suksilla suksen kärkeä oli
hyvä kuormittaa, jotta suksi lähti kääntymään helpommin uuteen käännökseen. Käännöksen lopussa suksi saattoi tarvita painoa kannalle, jotta se piti
tasaisesti koko käännöksen ajan.
Rytmi, ajoitus ja koordinaatio
Rytmi on olennainen osa laskettelua. Se auttaa
oppimista, tekee laskusta helpompaa ja jouhevampaa sekä on monissa tilanteissa onnistumisen
edellytys. Laskettelussa rytmi voidaan jakaa käännösten väliseen eli ulkoiseen rytmiin ja yksittäisen
käännöksen sisäiseen rytmiin. Rytmi on joko laskijan itsensä valitsema tai joskus olosuhteiden määräämä. Liikkeiden ajoitus ja koordinaatio tarkoittaa
laskijan kykyä yhdistää liikkeet ja taidot harmoniseksi kokonaisuudeksi, jossa toivotut asiat tapahtuvat oikea-aikaisesti.
Käännösten ulkoinen rytmi tarkoittaa käännösten
välistä ja keskinäistä rytmiä. Se voi olla joko tasarytmistä tai käännösten välillä voi olla rytminvaihdoksia. Tasainen rytmi tuo laskemiseen rentoutta
ja helpottaa suoritusta. Se auttaa laskijaa keskittymään suorituksessa muihin asioihin ja edes-
Alppihiihdon opetusohjelma
12
Opetusohjelma
OPETUSOHJELMA
hiihdonopettajalle että runsaasti materiaalia kokeneenkin opettajan käyttöön.
Opetusohjelma tarjoaa opetustien aloitustasolta aina
jatkotasolle asti ja antaa ohjeita taitojen soveltamiseen erilaisissa rinne- ja lumiolosuhteissa. Opetusohjelma
on
malli,
jota
opettaja
voi
oppilaskohtaisesti soveltaa tilanteeseen ja ympäristöön sopivasti. Opetusohjelma tarjoaa sekä turvallisen ja selkeän etenemismallin aloittelevalle
Hiihdonopettaja voi hyödyntää ohjelman jatkotason
harjoitteita myös oman hiihtotaitonsa parantamisessa
sekä perustaitojen soveltamisen syy- ja seuraussuhteiden syvällisemmäksi ymmärtämiseksi. .
aurakäännös
ALOITUSTASO
PERUSTASO
käännös
yhdensuuntaisin
suksin
leikkaava käännös
JATKOTASO
pitkä- ja lyhytsäteinen käännös
aktiivinen jalkatyö ja ylös-alasliike
pitkä- ja lyhytsäteinen käännös
aktiivinen jalkatyö ja
vertikaali-horisontaali-liike
SOVELTAMINEN
kumpareet
kuviolasku
ratalasku
syvä lumi
Opetusohjelman aloitus- ja perustaso pohjautuvat
tasapainon kehittämiseen, vertikaali- eli ylösalasliikkeiden hyödyntämiseen sekä sukselta toiselle sivusuunnassa tapahtuvaan painonsiirtoon ja
kuormitukseen. Jatkotasolla korostuu pyrkimys
siirtää liikkeitä vertikaalitasolta horisontaalitasolle,
eli painonsiirrossa hyödynnetään sivuttais-
Alppihiihdon opetusohjelma
freeride ja hypyt
jyrkkä rinne
märkä ja raskas lumi
jää
korppu
suuntaista liikettä. Painopiste ei liiku enää niin
paljon ylös-alas vaan jalkatyön hyödyntäminen
tehostuu ja tapahtuu enemmän sivusuunnassa.
Perustaidot seuraavat punaisena lankana läpi koko
opetusohjelman. Opetuksessa rakennetaan aina
aiemmin opitun päälle, eli alusta alkaen kehitetään
asiakkaan perustaitoja uuden oppimisen pohjaksi.
13
Aloitustaso Aloitustaso
Aloitustason opetuksen tavoite on, että oppilas
kykenee kontrolloimaan vauhtiaan ja tekemään
hallitusti aurakäännöksiä laskiessaan helpoissa
rinne- ja lumiolosuhteissa.
Oppilaan perustaidot ovat aloitustasolla suhteellisen kehittymättömät ja niiden välinen koordinaatio
on heikkoa.
TP
Kä
Ka
R
Ku
Suomalaisten oppilaiden kanssa voidaan yleensä
edetä varsin nopeasti. Esimerkiksi maastohiihdon
taidot hallitseva tai muuten liikunnallisesti lahjakas
oppilas voi edetä auraharjoitusten sarjoista nopeasti perustason harjoituksiin. Etenemisvauhtia
harkittaessa on kuitenkin varmistuttava, etteivät
laskettelua haittaavat asentotottumukset jää esteiksi taitojen kehittymiselle.
Tämän tason harjoitteet sopivat parhaiten vastaalkajan ensimmäisiin oppitunteihin, mutta vauhdin
lisääminen ja siirtyminen vaativampiin olosuhteisiin
tekevät ne käyttökelpoisiksi myöhemminkin, jopa
käännöksen leikkaavuuden ja rytmin harjoittamisessa. Esimerkiksi hypyt oikolaskussa ja aurakäännös jyrkähköllä rinteellä kehittävät taitavankin
laskijan tasapainoa ja suksitaituruutta. Harjoitteita
voi kytkeä myös verryttelyyn ja leikkeihin sekä
yleisen suksituntuman hakuun.
Oikolasku, aura ja aurakäännös kehittelyineen
harjoittavat tasapainoa, kanttausta, kääntämistä ja
kuormituksen osalta painonsiirtoa sukselta toiselle.
Harjoittelussa edetään aina oppilaiden osaamisen
ja vallitsevien olosuhteiden mukaisesti.
Aura-asennossa liikkeiden opettelu on turvallista,
koska asennon tarjoama tukipinta-ala on suuri ja
auran avulla vauhdin kontrollointi on helppoa.
Käännösten opettelu aura-asennossa on helppoa,
sillä sukset ovat valmiiksi sisäkanteillaan, jolloin
kuormitettua suksea on helppo ohjata haluttuun
suuntaan. Käännyttäessä auran avulla opetuksen
tavoitteena on harjoittaa aktiivista paineen säätelyä
ja ulkosuksen kuormittamista, sillä näitä taitoja tarvitaan myöhemmin vaikeammissa rinneolosuhteissa
ja edettäessä käännökseen yhdensuuntaisin suksin.
Myös jalkojen ja keskivartalon kääntämisliikkeitä
hyödynnetään aurakäännöksen opettelussa, mutta
tavoitteena on pitää keskivartalon myötäkierteiset
liikkeet hillittyinä, jotta myötäkierto ei muodostu esteeksi myöhemmälle kehittymiselle. Opetuksessa
keskitytään siis jalkatyön kehittämiseen.
Moni oppilas tekee ensimmäiset käännöksensä
omasta aloitteestaan. Nämä käännökset paljastavat paljon hänen luontaisesta motoriikastaan.
Alppihiihdon opetusohjelma
14
Aloitustaso Välineisiin totuttelu
•
Sauvoilla työnnettäessä sauvan kärki osuu
lumeen jalkojen takana.
Liukuvalla alustalla seisomiseen tottumattomilla
aloittelijoilla liikkeiden koordinaatio ja tasapainon
säilyttäminen saattavat tuottaa erityisiä vaikeuksia.
Outoihin välineisiin totuttautuminen vaatii usein
aikaa kaikilta muiltakin.
•
Potkuttelua toinen suksi pois jalasta, liukuminen, tasapaino.
•
Hyppyjä paikoillaan koko suksi ilmaan nousten, vain kannat nousten tai vain kärjet nousten.
Opettajan on hyvä tarkistaa, että välineet ovat
tarkoituksenmukaiset ja laskijalle oikein säädetyt.
Harjoituksia on hyvä tehdä sekä paikallaan että
liikkeessä, yksin ja opettajan perässä matkien sekä
aloittaen pienistä liikkeistä.
Tavanomaisia ongelmia ja niiden korjauksia:
•
Oudontuntuiset välineet, liian jäykät monot tai
monot liian kireällä.
Ö Avusta tarvittaessa vuokravälineiden valinnassa ja tarkista monon lukkojen kireys.
Tavoite:
Monoihin, suksiin ja sauvoihin totuttautuminen. Tutustuminen tasapainon säilyttämiseen, liukumiseen,
kanttaukseen ja kääntämiseen.
•
Ö Harjoitellaan paikallaan opettajan tahdissa tai
yksin isojen ja pienien liikkeiden vaihtelua.
•
Harjoituspaikka:
Hiihtoliikkeet ja kääntyminen harjoitellaan tasaisella, liukuminen ja ylös kiipeäminen opetellaan
hyvin loivassa rinteessä.
Harjoitteita:
Jalkojen ja käsien liikkeiden koordinaatio.
Sauvatyö.
Ö Harjoitellaan paikoillaan käsien liikuttelua vuorotahtiin jalkojen liikuttelun kanssa tai hiihdetään opettajan perässä.
•
Tasapaino.
Ö Tehdään tasapainoharjoituksia paikoillaan ja
•
Suksilla seisominen ja turvallinen ote sauvoista.
•
Siteiden kiinnittäminen ja avaaminen.
•
Käännytään ympäri lyhyin askelin.
Oikolasku
•
Lumikukka eli askellus kärkien tai kantojen
ympäri.
Tavoite:
•
Jalan nostoja, kyykkyjä ym. tasapainoharjoituksia paikoillaan.
•
Käynti suoraa latua pitkin.
•
Käynti kaareilevaa latua pitkin.
•
Liukupotkuja hyvin loivalla rinteellä.
•
Tasatyöntöjä sauvoilla.
•
Istuminen lumelle ja ylös nouseminen, mitä
tarvittaessa avustetaan.
•
Nouseminen
sivuttaiskäyntiä,
käyntiä ja haarakäyntiä.
Oikolaskun opettamisessa tavoite on, että oppilas
hallitsee liikevalmiin perusasennon sekä tasapainoisen liukumisen suksilla helpoissa olosuhteissa. Pyrkimyksenä on luonnollinen ja rento,
tasapainoinen ja liikevalmis laskuasento.
Harjoituspaikka:
puolihaara-
•
Liu’utetaan suksia vuorotellen eteen ja taakse,
jolloin kädet liikkuvat jalkojen kanssa vuorotahtiin.
•
Käsien liike ja sauvatyö etenemissuunnassa.
Alppihiihdon opetusohjelma
liikkeessä.
Alussa todella loiva ja turvallinen, tasaiselle päättyvä
rinne. Lumen pinta mahdollisimman helppo.
Suoritusohje:
Seisotaan keskellä suksea siten, että paino on
jakautunut tasaisesti molemmille jaloille. Nilkat,
polvet ja lantio ovat kevyesti taivutettuina, niin että
liikkumatilaa löytyy joka suuntaan. Yläselkä pidetään pyöreänä. Sukset ja polvet pidetään avoimessa asennossa, noin lantion leveydellä erillään
toisistaan. Asennon tarkoituksenmukainen leveys
15
Aloitustaso on aina henkilökohtainen, pääasia on saavuttaa
kullekin sopiva tasapainoinen tapa seisoa suksilla.
Kädet viedään suksien suuntaisesti etuviistoon
kyynärpäät kevyesti koukistettuna. Hartiat pidetään
alhaalla ja katse suunnattuna eteenpäin. Säilytetään rentous.
käyttökelpoisia tasapainoharjoituksia kaiken tasoisille
laskijoille ja aivan erityisesti harrastuksen alkumetreillä. Harjoitusten yhteydessä on tärkeää miettiä
yhdessä oppilaan kanssa, mitä laskuasennolle kulloinkin tapahtuu ja etsiä asentoa korjaavia sekä horjumista ehkäiseviä toimenpiteitä.
•
Askeleita sivulle.
•
Polven nostoja.
•
Matalan ja korkean laskuasennon vaihtelua.
•
Kumpareiden ja notkojen laskemista.
•
Etu- ja takapainossa laskemista.
•
Hyppyjä.
Laskettelussa tasapaino on ennen kaikkea kykyä
soveltaa perusasentoa liikkeen ja sen mukanaan
tuomien voimien sekä vaihtelevien olosuhteiden
mukaan.
Perusasento edestä ja sivulta.
Harjoitteita:
•
•
Laskuasennon kokeilua paikoillaan; asentoa
voidaan rikkoa välillä esim. hyppimällä. Oppilas itse kokeilee eri asentojen vaikutusta tasapainoon.
Oikolaskuja loivassa tasaiselle päätyvässä rinteessä, jolloin sovelletaan tasapainoista perusasentoa liikkeen, sen mukanaan tuomien
voimien ja vaihtelevien olosuhteiden mukaan.
Tavanomaisia ongelmia ja niiden korjauksia:
•
Etu- tai takapaino.
Ö Opetellaan hyvä ja liikevalmis perusasento.
•
Jännittynyt asento lukitsee laskijan ja haittaa
liikkuvuutta.
Ö Rentoutetaan oppilas purkamalla asento kokonaan ja kokoamalla asento yhdessä uudelleen, kokonaisuuden rentous ja luonnollisuus
on tärkeämpää kuin yksittäiset tekijät.
•
Aura ja auraaminen
Tavoite:
Oppilas saa tuntuman kanttaukseen ja vauhdin
säätelyyn sekä oppii pysähtymään auran avulla.
Harjoituspaikka:
Loiva tasaiselle päättyvä rinne. Lumen pinta mahdollisimman helppo.
Suoritusohje:
Sukset kierretään jalkaterällä oikolaskusta auraan.
Kantoja työnnetään kevyesti sivuille ja samalla
painaudutaan alas niveliä koukistaen. Seisotaan
molemmilla jaloilla paino jakautuneena tasan molemmille suksille ja polvet erillään toisistaan. Pidetään yläselkä pyöreänä, vartalo eteenpäin
taipuneena ja kädet vartalon etupuolella. Katse on
eteenpäin.
Katse suksissa.
Ö Nostetaan laskijan katse selkeästi suksen kärjistä ylös ja eteenpäin, kohdistetaan katse tarvittaessa konkreettiseen pisteeseen.
Perusasennon rikkominen ja sen uudelleen hakeminen kehittää hyvin tasapainoa ja auttaa soveltamaan opittuja asioita. Seuraavat esimerkit ovat
Alppihiihdon opetusohjelma
16
Aloitustaso Ö Harjoitellaan suksen kantojen työntämistä auraan sekä jalan kääntämisliikettä.
•
Laskijan asento on jännittynyt.
Ö Korostetaan rennon asennon merkitystä, rikotaan asento tarvittaessa ja kootaan se taas
uudelleen.
•
Paino siirtyy taakse auran avaamisen myötä.
Ö Korostetaan ja harjoitellaan tasapainoista perusasentoa.
Huomioitavaa:
Aura edestä ja sivulta.
•
Auran harjoituksista on syytä edetä nopeasti
aurakäännöksen opetteluun.
•
Laskuasennon harjoittelussa tulee kiinnittää
huomiota rentouteen.
•
Harjoittele myös ilman sauvoja, jolloin keskitytään jalkojen liikkeeseen. Laskeminen ilman
sauvoja kehittää samalla tasapainoa.
•
Siirtyessäsi opetuksessa eteenpäin, tarkkaile
painopisteen sijoittumista etu-taka suunnassa.
Hiljaisella vauhdilla tehty aura jossa painopiste
pakotetaan keskelle, on teknisesti vaativa suoritus. Ensimmäisiä kokeiluja tekevälle suoritus
voi olla hyvin haastava. Korjaa mahdollinen takapaino kuitenkin aurakäännösten yhteydessä
– ensimmäisillä kokeiluilla on kuitenkin tärkeintä saada onnistumisia välineiden ja vauhdin
hallinnan kanssa.
Harjoitteita:
•
Oikoauran kokeilu paikoillaan, suksien liu’utus
ja/tai hyppääminen auraan.
•
Oikolaskusta suksien kiertäminen auraan, joka
saa pysähtyä tasaiselle.
•
Oikolaskun ja auran vaihtelua.
•
Oikolaskusta auran avulla pysähtyminen ja
saman toistoja.
•
Kapean ja leveän auran vaihtelua.
•
Oikoaurasta paikoillaan irroitetaan sukset luisuun.
•
Etupainon ja takapainon vaihtelua aurassa.
Tavanomaisia ongelmia ja niiden korjauksia:
•
Sukset menevät ristiin.
Ö Vähennetään kanttausta ja harjoitellaan suksen luisuttamista.
•
Suksia on vaikea pitää aurassa ja kärjet karkaavat kauas toisistaan.
Ö Harjoitellaan suksen kantojen työntämistä auraan ja jalkojen kääntämisliikettä. Opettaja
avustaa tarvittaessa suksien kärjistä. Tarkistetaan myös välineet, sillä esimerkiksi lyhyemmät
sukset voivat helpottaa auran säilyttämistä.
Sukset voivat olla suositusten mukaan oikean
pituiset mutta oppilaan valmiuksiin nähden liian
vaikeasti hallittavat.
•
Polvet ovat liian yhdessä.
Ö Kiinnitetään huomiota avoimeen asentoon sekä suksissa että polvissa.
•
Suksia on vaikea avata auraan.
Alppihiihdon opetusohjelma
Hissin käyttö
Ensimmäiset hissinousut ovat usein aloittelijoille
vaikeita. Opettajan tulee huolehtia oppilaidensa
turvallisuudesta myös tässä vaiheessa ja valmistella ensimmäinen hissinousu huolella. Muista että
hissi mahdollistaa suuren määrän toistoja. Oikeiden toistojen määrä on erittäin tärkeä opittaessa
motorisia taitoja. Vie siis oppilas rohkeasti hissiin
mikäli oppilaan taidot ja opetusympäristö sen
mahdollistavat.
•
Selitetään ja näytetään hissin käyttö sekä toiminta mahdollisen kaatumisen jälkeen.
•
Lähtöpaikalla suksien suunta on suoraan
eteenpäin. Laskija kääntyy pelkästään ylävartalolla ottamaan vastaan ankkurin, sompahissin tai tuolin.
17
Aloitustaso •
Hississä seistään rennossa perusasennossa,
paino molemmilla jaloilla, eikä nojata vierustoveriin. Läppätuntuma auttaa pitämään sukset
suorassa hissiladulla. Ankkurihississä ja sompahississä noustaan seisten vetolaitteeseen
nojaten. Moni ensikertalainen hakee istuvaa
asentoa vaistomaisesti lähtöpaikalla hissin vedon alkaessa tuntua. Muistuta siis oikeasta tavasta
nojata
ankkuriin
tai
sompaan.
Tuolihississä laskijan on muistettava laskea
suojakaari.
•
Hissistä poistutaan vasta poistumiskummun
viettäessä alaspäin. Hissin veto on tällöin pienimmillään ja poistuminen on helpointa. Poistuminen tapahtuu vetämällä ankkuria hieman
taaksepäin ja työntämällä sitä vartalosta poispäin. Ankkurihissistä poistuttaessa poistumissuunnan puolella oleva laskija poistuu yleensä
ensin. Tuolihississä on muistettava siirtää sukset suojakaarelta ja nostaa se ylös ennen poistumista.
•
Mikäli laskija kaatuu hississä kesken matkan,
hänen tulee siirtyä mahdollisimman nopeasti
pois hissiladulta, jotta perässä tulevat pääsevät ohitse. Opettajan on muistettava kertoa
ryhmälle ennen lähtöä, jääkö hississä kaatunut
laskija odottamaan paikalleen, tuleeko hänen
siirtyä rinteen puolelle odottamaan vai laskeeko hän alas hissille. Hissilatua pitkin ei saa laskea.
•
Selostetaan säännöt ja opastaulujen merkitys.
•
Hissihenkilökunnan apua kannattaa hyödyntää. Tuolihissiin mentäessä hissinvalvoja voi
hidastaa hissiä, ankkurihissillä antaa ankkurin
ja sompahissillä työntää hieman alkuvauhtia.
•
Muita opettajia tai rinteessä liikkuvia kokeneita
laskijoita voi pyytää aloittelijoiden pariksi. Lapsiryhmän kanssa on muistettava antaa aikuisille ohjeet ankkurin oikeasta korkeudesta, mikä
on lapsen takapuolen alla.
Erityisistä lastenhisseistä ja hissinkäytöstä lapsiryhmän kanssa löytyy lisää kohdassa Lasten hiihtokoulu.
Harjoittelu ankkuri- tai sompahissiä varten on suositeltavaa, jos oppilaiden kokemus lumella liikkumisesta on vähäinen tai oppilaat pelkäävät hissiin
menoa.
•
Vedetään tai työnnetään oppilaita tasaisella
vara-ankkurin tai sauvan avulla. Sauvoista voi
myös tehdä ankkurin.
•
Harjoitellaan poistumista ankkurista tai sompahissistä.
Avustajat hissillä helpottavat ensimmäistä yritystä.
•
Opettaja on ilman suksia ja auttaa hissiin.
•
Oppilaat nousevat hissillä aluksi ilman sauvoja.
Alppihiihdon opetusohjelma
18
Aloitustaso Aurakäännös
Aurakäännös voidaan aloittaa monella eri tavalla.
Sen avulla opitaan perustaitoja, jotka luovat samalla perustaa vauhdikkaammalle laskettelulle. Perusja jatkotasolle siirryttäessä käännökset tehdään
hyödyntäen nykysuksen ominaisuuksia ja se edellyttää laskijalta suksen aktiivista kuormittamista.
Tästä syystä on tarkoituksenmukaista keskittyä jo
aurakäännöksen harjoittelussa kuormittamiseen ja
painonsiirtoon. Tavoitteena on opetella tekemään
aurakäännös kuormittamalla sukselta toiselle tapahtuvan painonsiirron avulla.
Ensituntuma aurakäännökseen voidaan helpoissa
rinneolosuhteissa hankkia kääntämisliikkeiden
avulla. Kääntämisliikkeet tarkoittavat tässä suksen
kääntämistä suhteessa suksen luonnolliseen kulkulinjaan. Nämä liikkeet pyritään tekemään jaloilla,
mutta myös ylävartaloa voidaan tarvittaessa käyttää apuna. Ylävartalolla tehdyt kiertämisliikkeet
tulee mieltää lähinnä harjoitteina matkalla kohti
kuormittamalla tehtäviä käännöksiä. Voimakkaat
myötäkierteiset kääntämisliikkeet haittaavat myöhemmin liikevalmiin perusasennon ylläpitoa.
Kuormittamista lisätään asteittain laskijan taitojen
kehittyessä.
Kuormittaessaan ulkosuksea laskija siirtää painopistettä sivusuunnassa sukselta toiselle. Kuormittamista voidaan tehostaa säätelemällä suksen ja
lumen välistä painetta aktiivisella lihastyöllä jalkoja
ojentamalla ja koukistamalla.
Tavoite:
Oppilas hallitsee suksien kääntämisen auran avulla ja osaa yhdistää käännökset toisiinsa helpoissa
olosuhteissa.
Harjoituspaikka:
kantaa kiertämällä. Sukset ohjataan käännökseen.
Hartialinja ja lantio kiertyvät käännöksen loppua
kohden kevyesti ulkosuksen kärjen suuntaan valmistaen laskijaa uuteen käännökseen. Käännöksen lopussa paino on lähes kokonaan
ulkosuksella. Uuteen käännökseen lähdetään kohottautumalla niveliä ojentaen ja tasaamalla paino
molemmille suksille, jolloin ne ohjautuvat kohti
oikolinjaa.
Harjoitteita:
•
Oikoaurasta kuormittamalla aurakäännös pysähdykseen asti.
•
Painontasauksella oikoauraan, josta uuteen
käännökseen ulkosuksea kuormittamalla.
•
Aurakäännösserpentiini rytmikkäästi ulkosuksen kanttausta tehostamalla (girlande).
•
Korostunut painautuminen
jaloista ulkosuksen päälle.
•
Aurakäännös ilman sauvoja, kädet polvien
päällä tehostamassa kuormitusta.
•
Aurakäännöksiä hieman jyrkemmässä rinteessä kuormitusta lisäämällä.
•
Aurawedeln eli rytmikkäitä lyhytsäteisiä aurakäännöksiä.
•
Aurawedeln sisäsuksea kevyesti ilmaan nostaen.
•
Radat.
•
Vauhti karkaa.
Ö Tehdään käännös loppuun saakka, tarvittaessa
käännös rinteeseen pysähdykseen saakka.
Varmistetaan riittävän helppo suorituspaikka.
Ö Tehostetaan painonsiirtoa ja kuormittamista
•
Kulmikas käännös.
Ö Tehdään painonsiirto rauhallisesti ja painaudutaan tasaisesti ulkosukselle. Harjoitellaan
riittävän helpoissa olosuhteissa, joissa pyöreälinjainen käännös on edellytys vauhdin säilyttämiselle.
Suoritusohje kuormittamalla:
Alppihiihdon opetusohjelma
ja
Tavanomaisia ongelmia ja niiden korjauksia:
Lähinnä loiva tasaiselle päättyvä rinne.
Oikoaurasta tehdään painonsiirto tulevalle ulkosukselle painautumalla kevyesti alas tulevan
ulkosuksen päälle. Painonsiirto tapahtuu siirtämällä painopistettä sivusuunnassa ulkojalan puolelle.
Painonsiirtoa tehostetaan ulkojalkaa koukistamalla
ja suksien kääntäminen aloitetaan ulkosuksen
ylävartalosta
•
Rinnenoja eli asento, jossa ylävartalo on käännöksen sisäpuolella ja painoa on liikaa sisäsuksella.
19
Aloitustaso Ö Keskitytään painonsiirtoon ulkosukselle ja rintamasuunnan säilyttämiseen alarinteen puolella.
Huomioitavaa:
•
Varmista että laskija pystyy säilyttämään ja
aistimaan tasapainoisen perusasennon. Korjaa
mahdollista takapainoa käännösten harjoittelun
yhteydessä.
•
Olosuhteiden vaikeutuessa painonsiirtoa tulee
tehostaa.
•
Kanttausta ja kuormitusta voidaan tehostaa
myös ulompaa jalkaa ojentamalla.
•
Aurawedelnin avulla kiinnitetään huomio rytmiin ja jalkojen toimintaan.
•
Tee vaihtelevia harjoituksia, lasketa paljon
ilman sauvoja ja hyödynnä ratoja.
•
Harjoittele käännössarjojen ja toistojen avulla.
painonsiirto ulkosukselle ei kunnolla toteutuisikaan.
Siirryttäessä jyrkempiin rinteisiin ja käännökseen
yhdensuuntaisin suksin puutteellinen painonsiirto
vaikeuttaa laskijan kehittymistä. Tästä syystä aurakäännöksen kehittelyä ulkojalkaa ojentamalla on
käytettävä opetuksessa harkiten.
Aurakäännöksen opettelussa on tärkeintä oppia
hallitsemaan vauhtia sekä selviytymään omatoimisesti helpoissa rinneolosuhteissa. Ohjaa oppilastasi kohti omatoimisuutta, niin että luot samalla
puitteita myöhemmälle edistymiselle harjoittamalla
monipuolisesti perustaitoja.
Nykyaikaiset sukset pyrkivät aura-asennossa ohjautumaan helposti ristiin. Motorisesti lahjakkailla oppilailla aurakäännöksen harjoitteleminen voidaan
jättää pois ja edetä alkuaurakäännöksen kautta
käännökseen yhdensuuntaisin suksin.
Helpoissa rinneolosuhteissa pelkkä jalkojen ja/tai
keskivartalon kääntämisliike riittää aurakäännöksen aikaansaamiseen. Ylävartalon kiertoliikkeitä käytetään harkitusti, jotta asiakas ei omaksu
liian voimakasta myötäkiertoa. Korostetaan jalkatyön merkitystä.
Ohessa harjoitteita kääntämisliikkeitä hyödyntäen:
• Harjoittele käännöksiä sauvat edessä poikittain.
•
Katso tulevan käännöksen keskipisteeseen.
•
Pidä kädet lanteilla.
•
Näytä sauvoilla kahvojen päillä valoa uuden
käännöksen suuntaan.
Aurakäännöksen opettelu voidaan aloittaa myös
ojentavalla auralla. Tuleva ulkosuksi kierretään
oikolaskusta auraan ja kevyen painonsiirron avulla
ohjataan sukset käännökseen. Käännöstä voidaan
tehostaa ulkojalan aktiivisella työllä ulkosuksea
lunta vasten painaen, jolloin käännöksen alkuasento on matala. Ojentamalla tehdyssä aurakäännöksessä ulospäin näkyvät liikkeet ovat vähäisempiä ja painopiste liikkuu vähemmän kuin
alaspainautumalla kuormittavassa aurakäännöksessä. Vaarana on, että paino jää sisäsukselle
painonsiirron jäädessä puutteelliseksi, sillä nykysukset kääntyvät leikkaavuutensa vuoksi vaikka
Alppihiihdon opetusohjelma
20
Perustaso Perustaso
Rinneolosuhteiden vaikeutuessa aurakäännös on
raskas ja epätarkoituksenmukainen tapa laskea.
Vauhdin hillitseminen ja suksien pitäminen jatkuvasti aurassa vaatii paljon lihasvoimaa. Jyrkässä ja
jäisessä rinteessä tai hyvin pehmeässä lumessa
se on fyysisesti erittäin rankkaa.
Perustason tavoitteena on vahvistaa perustaitoja ja
saada oppilas yhdistelemään niitä entistä monipuolisemmin ja vaihtelevammissa olosuhteissa.
Oppilas omaksuu sellaisen tekniikan, jonka avulla
hän kykenee kohtalaisessa rinteessä ja tyydyttävissä lumiolosuhteissa kääntymään yhdensuuntaisin suksin sekä kytkemään käännökset
toisiinsa ilman pitkiä viistolaskuosuuksia. Käännökseen yhdensuuntaisin suksin voidaan päästä
monella eri tavalla. Opetusohjelmassa esitellään
kolme erilaista tapaa. Etenemistavat ovat alkuaura-, aurawedeln- ja parallel-tie. Alkuauratietä voidaan pitää turvallisena ja varmana vaihtoehtona
alkeisopetuksessa.
Alppihiihdon opetusohjelma
Käännökset alkuauralla on luonnollinen välivaihe,
joka liikunnallisesti lahjakkaiden oppilaiden kanssa
voidaan usein sivuuttaa. Alkuaurakäännös on kuitenkin hyvin käyttökelpoinen kääntämistapa monessa tilanteessa, esimerkiksi silloin kun oppilas
liikkuu perustaitojensa äärirajoilla. Turvautuminen
alkuauralla kääntämiseen on opettajalle merkki
siitä, että suorituspaikka tai olosuhteet ovat oppilaalle vielä liian haastavat. Toisaalta myös hyvät
laskijat turvautuvat ajoittain alkuaurakäännökseen
laskiessaan reppu selässään jyrkällä tai vaikeissa
lumi- ja sääoloissa.
Nykyiset välineet pyrkivät sivuleikkauksensa ansiosta ohjautumaan yhdensuuntaisiksi jo hyvin pienillä vauhdeilla laskettaessa. Molempien suksien
pitäminen aurassa on raskasta. Mikäli oppilas
tekee käännöksiä alkuauralla ja pystyy kontrolloimaan vauhtiaan käännöksen muodon avulla, voi
alkuauratie olla suoraviivaisin tapa kohti taloudellista laskettelua yhdensuuntaisin suksin.
21
Perustaso Perustaitojen harjoittaminen
Aloitustasoon verrattuna perustasolla laskijan tasapaino, kääntäminen ja kuormittaminen ovat jo paremmin kehittyneet. Kanttaaminen on selkeä kehittämisalue. Sama koskee taitojen yhdistämiskykyä
eli koordinaatiota, joka mahdollistaa sujuvan laskun. Rytmin merkitys kasvaa perustasolla, joten
sekä käännösten välistä että käännöksen sisäistä
rytmiä on syytä harjoitella.
Kääntäminen
Harjoita oppilasta tuntemaan suksen kääntyminen
painonsiirron avulla aurakäännöksissä. Aloita loivalta ja etene hieman vaativampaan suorituspaikkaan, jolloin painonsiirto tehostuu.
Kanttaaminen
Loivalta rinteeltä jyrkemmälle siirryttäessä kanttauksen merkitys korostuu. Kiinnitä kanttauksessa
erityisesti huomiota lantion ja polvien käyttöön.
Kuormittaminen
TP
Kä
Ka
R
Ku
Auta oppilasta oivaltamaan painonsiirron merkitys
käännöksessä. Oppilaan kannattaa harjoitella painonsiirtoa jalalta toiselle. Etenkin ulkojalan kuormittamisen opetteleminen on tärkeää, jotta opittuja
taitoja voidaan soveltaa muuttuvien rinneolosuhteiden mukaan.
Rytmi
Oppilas on pidettävä motorisesti hereillä. Tällä
tarkoitetaan sitä, että oppilas tuntee eri harjoituksissa liikeaistinsa antamat palautteet eikä vain
konemaisesti toista kyseessä olevaa suoritusta.
Alla on painotettu niitä asioita, joihin oppilaan tulisi
perustaitoja kehittävissä harjoitteissa kiinnittää
erityisesti huomiota.
Perustason opetuksessa ei tule pidätellä oppilasta,
joka oppii nopeasti ja omaksuu oikeat keinot perustaitojen hallintaan. Opetusjärjestelyillä tulee
järjestää kehittävää ja mielekästä harjoittelua ryhmän jokaiselle oppilaalle.
Tasapaino
Tasapaino kehittyy, kun aloitustason tuttuja harjoitteita kerrataan aikaisempaa vaikeammissa olosuhteissa ja vauhdikkaammin. Vauhdin kasvaessa
tarkkaile painopisteen sijoittumista etu-taka suunnassa sekä sivusuunnassa sukselta toiselle.
Vauhdin kasvaminen siirtää helposti painoa taakse
ja myös sivusuuntainen painonsiirto jää helposti
vajaaksi asennon kaventuessa tutusta auraasennosta. Korjaa päättäväisesti ja ohjaa oppilas
tuntemaan eri asentojen välinen ero suorituksessa.
Alppihiihdon opetusohjelma
Käännöksen sisäisen rytmin ymmärtäminen johtaa
usein rauhallisempiin liikkeisiin ja hallitumpaan
voimankäyttöön. Myös käännösten välisen rytmin
merkitys kasvaa siirryttäessä aurasta yhdensuuntaisiin suksiin, joten käännössarjan rytmin
harjoitteluun on syytä kiinnittää huomioita.
Käännös yhdensuuntaisin suksin = KYS
Aurakäännöksessä painonsiirto ja kantinvaihto on
suhteellisen helppoa, sillä sukset ovat koko ajan
sisäkanteillaan ja aura-asento vie tulevaa ulkosuksea oikeaan suuntaan. Käännöksessä yhdensuuntaisin suksin nämä auran tuomat avut
korvataan aloittamalla uusi käännös selkeällä kohottautumisella uuden käännöksen suuntaan. Näin
saadaan pienennettyä painetta suksien alla ja
kanttauksen vaihto helpottuu.
Käännöksessä yhdensuuntaisin suksin on tärkeää
käännöksen ohjaaminen pyöreäksi ja suksien kuljettaminen halutulla käännöksen kaarella. Tämä
vaatii laskijalta kääntämis-, kuormittamis- ja kanttaamisliikkeiden yhtäaikaista hallintaa.
22
Perustaso Harjoittelu kannattaa yleensä aloittaa auran avulla.
Aurasta edetään oppilaan valmiuksien mukaan
asteittain kohti yhdensuuntaisin suksin tapahtuvaa
laskettelua. Liikunnallisten ja motorisesti lahjakkaiden oppilaiden kanssa harjoittelussa voidaan
edetä suoraan yhdensuuntaisin suksin tehtäviin
käännöksiin. Tässä opetusohjelmassa on esitetty
kolme erilaista tapaa kehitellä käännös yhdensuuntaisin suksin:
•
Alkuauratie
•
Aurawedeln -tie
•
Parallel -tie.
Näiden lisäksi on olemassa lukuisia soveltamismahdollisuuksia. Oppilaan valmiuksista riippuen
opettaja voi kokeilla erilaisia etenemistapoja ja
niiden yhdistelmiä erilaisten asiakkaiden kanssa.
Suoritusohje:
Viistolaskusta tai edellisen käännöksen lopusta
kohottaudutaan jalkoja ojentaen ja avataan samalla yläsuksi auraan ja tasataan paino molemmille
suksille. Sukset ohjautuvat kohti oikolinjaa. Siirretään painoa tulevalle ulkosukselle, tuodaan sisäsuksi ulkosuksen suuntaiseksi ja ohjataan käännös
loppuun.
Harjoitteita:
•
Aurakäännöksiä auravaihetta vähitellen lyhentäen.
•
Sisäsuksen viereen tuonnin harjoittelua, ensin
käännös rinteeseen viistoaurasta, sitten oikoaurasta.
•
Alkuaurakäännös yksinkertaistetulla ohjeella,
ensin käännetään yläsuksi (tuleva ulkosuksi)
auraan, sitten alasuksi (sisäsuksi) seuraa perässä.
•
Huomio painonsiirtoon ja jalkojen aktiiviseen
työhön alkuaurakäännöksen ohjausvaiheessa.
•
Alkuaurakäännöksiä
hieman
kovemmalla
vauhdilla, auraa pienentäen ja auravaihetta lyhentäen.
•
Aurasta luopumista harjoitellaan käännöksen
aloitusvaiheen tehostamisella. Seisotaan paikoillaan viistolaskuasennossa. Kohottaudutaan
päkiöille uuden käännöksen suuntaan. Sukset
lähtevät automaattisesti liikkeelle ja ohjautuvat
hitaasti kohti oikolinjaa. Ohjataan käännös
alaspainautuen loppuun. Suorituspaikkana on
kumpu tai jyrkempi kohta rinteessä.
•
Auravaihe korvataan kohottautumalla uuden
käännöksen suuntaan. Lisäämällä vauhtia
päästään käännöksiin yhdensuuntaisin suksin.
Tavoite:
Oppilas hallitsee kääntämisen yhdensuuntaisin
suksin ja sauvamerkin käytön käännöksen rytmiapuna.
Harjoituspaikka:
Kohtalainen rinne
Suoritusohje:
Käännös aloitetaan sauvamerkillä ja kohottautumisella molemmilta suksilta tai tulevalta ulkosukselta uuden käännöksen suuntaan. Kanttauksen vaihto ja painosiirto uudelle ulkosukselle
tapahtuvat samanaikaisesti. Käännös ohjataan
kevyesti alaspainautuen loppuun. Katse, hartialinja
ja lantio ovat kevyesti kiertyneenä ulkosuksen kärjen ja seuraavan käännöksen suuntaan. Sääret
toimivat symmetrisesti toisiinsa nähden. Paino
pidetään keskellä suksea. Käännökset seuraavat
toisiaan ja liike on jatkuvaa.
Alkuauratie
Alkuaurakäännös on helppo ja turvallinen tapa laskea
erilaisissa rinne- ja lumiolosuhteissa. Siirryttyään
käännöksiin yhdensuuntaisin suksin, laskija voi edelleenkin hyödyntää alkuaurakäännöstä poikkeuksellisissa tai vaikeissa tilanteissa.
Aurawedeln -tie
Aurawedeln-tiessä perustana on aurakäännös ja
hyvä perusasento. Aurawedelnillä tarkoitetaan
rytmikästä sarjaa lyhytsäteisiä aurakäännöksiä. Se
on nopea tapa oppia lyhytsäteinen käännös yhdensuuntaisin suksin. Rytmikäs ylös-alas-liike, painonsiirto ja jalkojen kääntäminen tuovat sukset yhdensuuntaisiksi.
Harjoiteltaessa suksen kärkien ei tarvitse olla aivan
yhdessä. Pääasia on, että sukset ovat valmiiksi
Alppihiihdon opetusohjelma
23
Perustaso •
Käännöksiä korostaen avointa asentoa ja ulkosuksen kuormittamista.
•
Käännöksiä kipaten polvet uuden käännöksen
suuntaan.
Harjoittelupaikaksi sopii aluksi loivahko ja myöhemmin kohtalainen rinne.
•
Käännösten rytmittäminen sauvamerkin avulla.
•
•
Viistolasku.
•
Oiko- ja viistoluisut.
•
Käännös rinteeseen (käännösviuhka).
•
Loivasta viistolaskusta aloitetaan käännös
aktiivisella jalkatyöllä ja ohjataan sukset rinteeseen, toistetaan sama jyrkästä viistolaskusta ja
sitten oikolaskusta.
hieman sisäkantillaan ja kevyesti aurassa. Tästä
asennosta siirtyminen yhdensuuntaisiin suksiin on
luonnollista ja helppoa.
Harjoitteita:
Aurawedeln painonsiirtoa ja aktiivista jalkatyötä korostaen. Lasketaan rytmikkäitä lyhytsäteisiä aurakäännöksiä lähellä oikolinjaa,
sukset sisäkantillaan ja kapeassa aurassa.
•
Aurawedeln sisäsuksea kevyesti ilmaan nostaen
•
Edelliseen harjoitteeseen lisätään sauvamerkki
rytmittämään laskua
•
Auran kaventaminen tuomalla sisäsuksi ulkosuksen suuntaiseksi
Auran jäädessä pois päästään lyhytsäteiseen
käännökseen yhdensuuntaisin suksin. Tästä voidaan kehitellä pitkäsäteinen käännös rauhoittamalla liikkeitä ja pidentämällä ohjausvaihetta.
Parallel-tie:
Käännöksen ohjausvaiheen harjoittelu:
Käännöksen aloitusvaiheen harjoittelu:
Kohottaudutaan paikoillaan sukset viistosti rinteessä tulevan käännöksen suuntaan ja odotetaan,
kunnes sukset lähtevät ohjautumaan oikolinjaan.
Oikolinjasta tehdään painonsiirto uudelle ulkosukselle ja ohjataan käännös loppuun alas painautumalla ja jalkatyötä aktivoimalla.
Tavanomaisia ongelmia ja niiden korjauksia:
Parallel-tiessä perustana on hyvä liikevalmis perusasento ja oikolasku. Parallel-tietä voidaan soveltaa ilman auran opettelua etenkin liikunnallisen
taustan omaavien asiakkaiden kanssa. Tähän
tiehen voidaan siirtyä myös suoraan aurasta tai
aurakäännöksestä. Harjoittelu on hyvä aloittaa
ensin riittävän loivalla ja tilavalla rinteellä.
•
Ylös-alas-liike helpottaa kanttauksen vaihtoa ja
uuden käännöksen aloittamista. Kohottautuminen
uuden käännöksen suuntaan saa sukset kääntymään kohti oikolinjaa ja helpottaa kanttauksen
vaihtoa. Kun ensimmäiset käännökset on tehty,
huomiota kiinnitetään painonsiirron aikaistamiseen
ja kanttaukseen.
Ö Kiinnitä
Kokonaissuorituksen harjoittelu:
•
Ylös-alas-liikettä korostaen lasketaan loivia
käännöksiä avoimessa asennossa lähellä oikolinjaa.
•
Lisätään käännösten pyöreyttä.
•
Käännöksiä sisäsuksea kohottaen.
Alppihiihdon opetusohjelma
Käännöksen aloitus.
Ö Harjoittele riittävän helpoissa olosuhteissa,
jotta oikolinjaan tulo voidaan tehdä turvallisesti
ja riittävän rauhallisesti.
Ö Harjoittele paikaltaan kohottautumista, jolloin
sukset lähtevät ohjautumaan oikolinjaan.
•
Paino sisäsuksella.
huomiota liikevalmiiseen perusasentoon käännöksen kaikissa vaiheissa. Kädet jäävät helposti roikkumaan alas ja painopiste siirtyy helposti taakse, jolloin laskija
joutuu ottamaan tukea sisäsuksella.
Ö Auta oppilasta tuntemaan ja ymmärtämään
sukselta toiselle tapahtuva painonsiirto. Ajoituksen tunteminen ja oivaltaminen auttaa tekniikan sopeuttamisessa ja soveltamisessa
olosuhteiden muutuessa.
24
Perustaso Sauvan käyttö
Sauvamerkki helpottaa käännösten ulkoista- sekä
sisäistä rytmiä. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että
sauvamerkki ja kanttauksen vaihto liittyvät toisiinsa.
Sauvamerkille ei siis ole tarkoituksenmukaista määrittää yhtä ainoaa oikeaa aikaa ja paikkaa, vaan
oikea hetki riippuu aina käännöksen luonteesta ja
olosuhteista. Käännöksessä sauvalla ei ole tarkoitus lisätä vauhtia vaan sauvamerkki on kevyt laskua rytmittävä kosketus rinteeseen siten, että tasapainoinen ja liikevalmis perusasento säilyy.
Sauvamerkin tekemiseen tarvittava liike tehdään
pääosin ranteella käsien pysyessä vartalon etupuolella. Kyynärpäiden putoaminen vartaloon kiinni
tai maastohiihdosta tuttujen hiihtämisliikkeiden tekeminen vievät laskijan painon helposti taakse ja
ylävartalo alkaa kallistua käännöksen sisään. Tästä
seuraa lantion kiertyminen suksen päälle, jolloin
tehokas kanttaaminen ei ole enää mahdollista.
Opettajan on nähtävä oikea hetki sauvamerkin
harjoittelun aloittamiselle. Ilman sauvoja lasku
kehittää jaloilla tehtäviä liikkeitä ja sauvamerkin
harjoittelun tulee tukea muuta kääntämistä. Yleensä sauvamerkki kannattaa ottaa mukaan harjoitteluun silloin, kun osataan käännös yhdensuuntaisin suksin ja lähdetään vahvistamaan opittuja perustaitoja. Kokeile sauvamerkin käyttöä
rohkeasti, mutta älä myöskään epäröi jättää sauvamerkkiä uudelleen pois odottamaan otollisempaa hetkeä.
Alppihiihdon opetusohjelma
25
Jatkotaso Jatkotaso
Käännöksestä yhdensuuntaisin suksin voidaan
edetä perustaitoja kehittämällä joko urheilullisiin
leikkaaviin tai vauhdikkaisiin luisuviin käännöksiin
laskijan toiveiden mukaisesti. Opetuksellisesti jatkotason käännökset on jaettu pitkä- ja lyhytsäteisiin käännöksiin.
Jatkotason käännökset ovat itse asiassa käännöksiä yhdensuuntaisin suksin. Oppilaiden tulee oppia
käyttämään samanaikaisesti eri perustaitoja ja
yhdistämään niitä, siten että ne tukevat toisiaan.
Tavoitteena on soveltaa perustaitoja tarkoituksenmukaisesti eri olosuhteissa.
TP
Kä
Ka
R
Ku
Jatkotasolla on keskeistä avoin, tasapainoinen ja
liikevalmis perusasento. Avoin asento mahdollistaa
tehokkaan kanttauksen, selkeän painonsiirron ja
luontevan perusasennon. Nämä yhdessä edesauttavat laskijaa tekemään käännöksen leikkaavasti. Jatkotason käännöksille on keskeistä
kuormituksen ja kanttauksen hallinta sekä niiden
oikea-aikaisuus. Käännössarjan ja varsinkin käännöksen sisäisen rytmin merkitys korostuu. Yksittäisen käännöksen rytmi opitaan vähitellen tuntemaan käännössarjan rytmin kautta.
Viime vuosien voimakas välinekehitys on tuonut
muutoksia laskutekniikkaan. Käännöksen aloittaminen ja ohjaaminen leikkaavana on nykyaikaisilla
leikkaavilla suksilla helpompaa kuin entisillä melko
suorilla suksilla. Suksea kuormitetaan ja ohjataan
aktiivisesti koko käännöksen ajan. Tukiasennon
Alppihiihdon opetusohjelma
pituus eli kuinka paljon sisäsuksi johtaa ulkosuksea riippuu vauhdista ja käännössäteestä. Pyrkimyksenä on suhteellisen lyhyt tukiasento, jolloin
kanttauksen vaihto ja painonsiirto voidaan tehdä
nopeammin. Vartalon linjat seuraavat suksien
asentoa. Vauhdin ja laskijaan kohdistuvien voimien
kasvaessa kanttauksen vaihto nopeutuu.
Edellytyksiä urheilulliseen lasketteluun ja leikkaavaan käännökseen
Nykyaikaisten suksien voimakkaasta sivukaarevuudesta johtuen laskijan tekemien aktiivisten kääntämisliikkeiden tarve vähenee. Jos vauhtia on
riittävästi, käännös voidaan yksinkertaisimmillaan
aloittaa vain viemällä tuleva ulkosuksi kantilleen.
Käännöksen aloitukseen ja sen säteeseen voidaan
vaikuttaa säätelemällä kuormituksen ja kanttauksen
määrää, sekä erilaisilla kääntämisliikkeillä, jotka
tehdään jaloilla tai koko vartalolla. Kääntämisliikkeissä tulisi välttää lantion myötäkiertoa, sillä
tämä vie suorituksesta paljon tehoa pois ja vaikeuttaa vauhdin kontrolloimista. Vauhtikontrolli on ensiarvoisen tärkeä ja turvallisuutta ohjaava tekijä
myös pyrittäessä kohti leikkaavia käännöksiä. Taitava laskija yhdistelee perustaitoja joiden lopputuloksena syntyy kontrolloitu leikkaava käännös jossa
laskija määrää vauhdin ja käännöksen säteen.
Käännöksessä vaikuttavat voimat vaativat laskijalta tehokasta kanttauksen hallintaa. Pelkän polviliikkeen käyttö ei riitä, vaan kanttauksen tulee
tapahtua viemällä lantio ja usein koko vartalo
käännöksen sisään. Vauhdin kasvaessa koko vartalon käyttö kanttauksessa korostuu.
Suksen ominaisuuksia hyödynnettäessä korostuu
tasapainon hallinta sekä suksen pituus- että sivuttaissuunnassa. Tasapainoinen ja liikevalmis perusasento mahdollistaa kehon painopisteen sijoittamisen tarkoituksemukaisesti käännöksen eri
vaiheissa. Leikkaavassa käännöksessä laskijaan
kohdistuvat voimat kasvavat käännöksen säteen
pienentyessä, vauhdin pysyessä samanaikaisesti
muuttumattomana. Laskijan tulee kyetä sijoittamaan kehon painopiste tehokkaan kanttauksen
aikaansaamiseksi voimakkaasti käännöksen sisään ja samanaikaisesti huolehtia siitä, että suksen pituussuuntainen kuormitus säilyy keskellä
26
Jatkotaso suksea eikä siirry taakse. Laskijan tulee säilyttää
laskuasento tasapainoisena eri olosuhteissa.
Vauhdin kasvaessa laskuasento usein madaltuu ja
muuttuu aggressiivisemmaksi, jolloin ylävartalo ja
kädet viedään voimakkaammin eteen. Pyrittäessä
matalaan laskuasentoon tulee huomioida että pyrkimys liittyy aina laskijan painopisteen liikkumiseen
käännöksen sisäpuolelle. Matala asento ei ole siis
arvo sinänsä. Nykyaikainen suksi toimii parhaiten,
kun sitä kuormitetaan keskeltä suksea.
Jatkotasolla vauhdin ja käännöksessä vaikuttavien
voimien kasvaessa vertikaaliliikkeiden tarve vähenee, mikä vakauttaa tasapainoa ja tuntumaa rinteeseen. Parempi tuntuma rinteeseen helpottaa
kuormittamisen ja kanttaamisen säätelyä. Liike
kohdistuu jalkoihin, jotka toimivat aktiivisesti vartalon alla mahdollistaen painopisteen tarkoituksenmukaisen sijoittamisen sivusuunnassa. Sukset
Alppihiihdon opetusohjelma
pyritään pitämään jatkuvassa lumikontaktissa koko
käännöksen ajan.
Käännöksessä laskijan paino on pääosin ulkosuksella. Vauhdista ja rinneolosuhteista riippuen
myös sisäsuksea voidaan kuormittaa. Helpoissa
olosuhteissa paino voi jakautua molemmille suksille. Siirryttäessä vaativampiin olosuhteisiin ja suurempiin nopeuksiin ulkosuksen kuormittaminen
korostuu.
Nykyaikaisilla suksilla laskija liikkuu rinteessä
enemmän sivusuunnassa kuin suoremman sivuleikkauksen suksilla. Tämä on syytä pitää mielessä
etenkin vauhdin kasvaessa. Turvallisuuden vuoksi
vauhti on pidettävä hallinnassa.
27
Jatkotaso Pitkäsäteinen leikkaava käännös
Harjoituspaikka:
Kohtalainen rinne.
Pitkäsäteisen käännöksen perusmuotona voidaan
pitää avoimessa asennossa yhdensuuntaisin suksin tehtävää urheilullista leikkaavaa käännöstä.
Perusasento on suhteellisen matala laskijan liikkuessa aktiivisesti läpi käännöksen. Liikkeet tapahtuvat pääosin sivusuunnassa jalkoja ojentamalla ja
koukistamalla. Lantion paikka on käännöksen sisällä
mahdollistaen tehokkaan kanttauksen. Ylävartalo ja
lantio kiertyvät kevyesti alasuksen suuntaan ohjausvaiheessa. Pitkää tukiasentoa ja voimakasta vastakiertoa on varottava, sillä ne aiheuttavat vartaloon
lukkotiloja ja estävät tehokkaan liikkumisen.
Painonsiirron jälkeen sukset ohjataan käännökseen molempien polvien yhdensuuntaisella ja
yhtäaikaisella liikkeellä. Jotta laskija olisi välittömästi valmis uuteen käännökseen, on tärkeää
säilyttää jatkuvasti tuntuma monon etuosaan ja
pitää paino keskellä suksea. Suksen ja lumen välistä painetta ylläpidetään koko käännöksen ajan.
Jyrkällä tai kovalla rinteellä paino on suurelta osin
ulkosuksella. Helpommissa rinne- ja lumiolosuhteissa voidaan kuormittaa molempia suksia. Olosuhteista
riippumatta
pyritään
säilyttämään
molempien suksien jatkuva lumikontakti.
Katse on eteenpäin kohti seuraavaa käännöstä.
Kädet pidetään rauhallisena ja riittävän edessä.
Näin varmistetaan hyvä tasapaino valmistauduttaessa uuteen käännökseen. Vauhdikas ja urheilullinen laskettelu edellyttää koko vartalon aktiivista
osallistumista suoritukseen, jolloin myös selkä- ja
vatsalihakset tulee aktivoida suoritukseen.
Suoritusohje:
Käännös alkaa molempien suksien samanaikaisella kanttauksen vaihdolla ja painonsiirrolla
laskijan liikkuessa uuden käännöksen suuntaan.
Painopiste (lantio) tuodaan eteen ja sukset ohjataan käännökseen. Suksen ja lumen välinen
paine säilytetään tasaisena läpi käännöksen.
Käännös lasketaan ulkosuksea aktiivisesti
eteenpäin ohjaten ja kuormittaen loppuun saakka. Käännös on leikkaava. Kanttauksen vaihdon
voi tehdä joko ylös tai alas keventäen. Sauvamerkki tulee kevennyksen aikana ja sen voi tehdä tilannekohtaisesti soveltaen joko yhdellä tai
molemmilla sauvoilla samanaikaisesti.
Harjoitteita:
•
Kertauksena lasketaan vauhdikkaita käännöksiä yhdensuuntaisin suksin avoimessa asennossa.
•
Vauhdin kasvaessa perusasento sopeutetaan aggressiivisemmaksi.
•
Sauva kainaloissa aktivoi ylävartaloa.
•
Haetaan lantion ja painopisteen paikkaa
pituussuunnassa laskemalla sauvat takapuolen alla (riuku).
•
Käännöksen aktiivinen ohjaaminen loppuun.
•
Luistelu pitkällä potkulla. Ponnistetaan reilusti koukistetulta jalalta pitkään liukuun uudelle
ulkosukselle ja painaudutaan alas uuteen
potkuun.
•
Käännöksiä rinteeseen käyttämällä vain suksen sivuleikkausta hyväksi. Loivassa rinteessä lähdetään liikkeelle oikolinjasta ja jyrkemmällä viistolinjasta.
•
Kanttauksen aktivoiminen tehostamalla polvien käyttöä. Kädet polvilla ohjataan sisäpolvea aktiivisesti ulospäin kohti käännöksen
keskipistettä. Sääret yhdensuuntaisina.
•
Lasketaan täysin leikkaavia käännöksiä nyrkit rinnakkain polvien välissä ja sääret yhdensuuntaisina.
Tavoite:
Oppilas hallitsee perustaitojen yhdistämisen niin,
että taidot tukevat toisiaan. Oppilas oivaltaa leikkaavan ja luisuvan käännöstavan eron ja osaa
soveltaa niitä käytännössä.
Alppihiihdon opetusohjelma
28
Jatkotaso •
•
Avoimessa asennossa pitkäsäteisiä käännöksiä,
joiden
aloitusvaiheessa
kohottaudutaan ylös ja eteen sekä tasataan paino
molemmille suksille. Tehdään painonsiirto tulevalle ulkosukselle, josta sukset ohjataan aktiivisesti alaspainautuen käännökseen.
tenkin perustaitoharjoitteiden pariin jotta laskijan taidot kehittyvät monipuolisesti.
Ö Harjoita eri variaatioilla luisuvaa ja leikkaavaa
käännöstapaa yhdistellen.
•
Myötäkierto, kippailu
Ö Tarkkaile perusasentoa ja vartalon kulmia
Edellisen toistaminen ylös-alas-liikettä vähentämällä ja tasausvaihetta lyhentämällä.
Huomioitavaa:
•
Lasketaan sisäsuksi ilmassa.
•
•
Lasketaan sisäsuksi ilmassa, kärki ristissä
ulkosuksen päällä.
Käännös on pitkäsäteinen ja poikkeamaa
oikolinjasta on reilusti.
•
Lasketaan ulkosuksi ilmassa sisäsuksea aktiivisesti kuormittaen.
Koko vartalo osallistuu käännökseen, kädet
ja keskivartalo tukevat jalkatyöskentelyä.
•
Vauhdin ja taitojen kasvaessa liikkuminen
käännöksen sisään korostuu.
•
Laskija määrää käännöksen säteen suksen
ominaisuuksia hyväksi käyttäen.
•
•
Tehdään käännöksiä kuormittaen tasaisesti
molempia suksia tai kuormittaen pelkkää ulkosuksea. Vertaa eroja tuntumassa, käännöksen
säteessä ja laskujäljessä.
•
Vauhdikkaita eri säteisiä käännöksiä vaihtelevissa rinneolosuhteissa.
•
Vauhdikkaita käännöksiä alas keventäen, jolloin pyritään eleettömään ja tehokkaaseen laskuun sekä jatkuvaan lumikontaktiin.
•
Vuorotellen luisuvia ja leikkaavia käännöksiä.
•
Käännöksiä alku luisuen ja loppu leikaten sekä
sama toisinpäin.
Tavanomaisia ongelmia ja niiden korjauksia:
•
Käännös luisuu.
Ö Harjoita molempien suksien kanttausta sekä
kuormittamista.
Ö Tarkkaile perusasentoa ja vartalon kulmia
•
Käännös jää kesken.
Ö Laske
pyöreitä
rinteeseen asti.
käännöksiä
lähes
poikki-
Ö Vahvista perusasentoa, kuormittamista ja kanttaamista.
•
Hätäinen aloitus ja kulmikas käännös.
Ö Rauhoita käännöksen alkua esimerkiksi painontasauksella tai laskemalla peräkkäin.
•
Käännös leikkaa kiinni ja vauhtikontrolli katoaa
Ö Harjoita kanttauksen säätelyä sekä kanttauksen vaihdon ajoitusta. Leikkaavan käännöstavan
omaksuminen
edellyttää
usein
kontrollihakuisuudesta luopumista. Ohjaa kui-
Alppihiihdon opetusohjelma
29
Jatkotaso Lyhytsäteinen leikkaava käännös
suurin paine saavutetaan käännöksen lopussa
oikolinjan jälkeen..
Lyhytsäteisen käännöksen perusmuoto on rytminen sarja avoimessa asennossa yhdensuuntaisin
suksin tehtäviä lyhytsäteisiä leikkaavia käännöksiä.
Leikkaavassa käännöksessä suksi kulkee kantillaan suksen sivukaarevuuden suuntaisesti.
Laskija hallitsee lyhytsäteisen urheilullisen ja leikkaavan käännöksen suksien ominaisuuksia tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti hyödyntäen.
Nykyajan pujottelutekniikassa sovelletaan täysin
leikkaavaa lyhytsäteistä käännöstä, jossa suksea
pyritään kuljettamaan koko käännöksen ajan kantillaan ja kuormitus on jatkuvaa. Käännöksen säde
riippuu tällöin suksen muodosta, kanttauskulmasta
ja kuormituksen määrästä.
Perusasento on uuden käännöksen suuntaan
hyökkäävä. Paino on keskellä suksea niin, että
tuntuma monon läppään säilyy. Sukset pidetään
yhdensuuntaisina ja lähes samantasaisina: siteet
ovat lähes samalla tasolla. Molemmat polvet toimivat käännöksessä samansuuntaisesti ja yhdenaikaisesti. Lantion paikka on käännöksen sisällä ja
sukset kiertävät käännökseen laskijan alla. Sauvatyö rytmittää laskua. Käsien paikka on selkeästi
vartalon etupuolella. Ylävartalo pidetään vakaana
ja hartialinja vaakatasossa. Myös keskivartalon
lihakset osallistuvat aktiivisesti suoritukseen. Niiden käyttö edesauttaa tasapainoisen laskuasennon säilyttämistä ja tukee matalasta asennosta
tapahtuvaa aktiivista jalkatyötä. Pitkäsäteisen
käännöksen tapaan asennon korkeus ei ole itseisarvo vaan painopisteen korkeus liittyy aina
tarkoituksenmukaisen kanttauksen määrään. Matala asento on usein myös epätaloudellinen tapa
laskea. Taitava laskija soveltaa laskuasennon korkeutta tilanteen ja tarkoituksemukaisen tekniikan
mukaan.
Tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi laskettaessa
jyrkällä ja haluttaessa pitää lyhytsäteinen käännös
tasavauhtisena, joudutaan suksea kiertämään
enemmän poikittain suksen kulkusuuntaan nähden.
Käännöksen alku on tällöin rauhallisempi. Käännöksen loppua kohden kuormitus lisääntyy ja esiintyy terävämpänä kanttauksena, jonka jälkeen suksipaine kevenee selkeästi ja uuden käännöksen
aloitus helpottuu. Lumikontakti ei välttämättä pysy
tällöin samanlaisena koko käännöksen läpi vaan
Alppihiihdon opetusohjelma
Tavoite:
Harjoituspaikka:
Aluksi kohtalainen rinne mutta taitojen karttuessa
jyrkähkö rinne.
Suoritusohje:
Käännös alkaa sauvamerkillä. Sitä seuraa suksien
samanaikainen kanttauksen vaihto, välitön painonsiirto suurelta osin ulkosukselle ja suksien ohjaaminen käännökseen. Perusasento on matala. Ylävartalo on rauhallinen ja suuntautuu eteen uuden
käännöksen suuntaan. Suksia kuljetetaan kantillaan
suksen pituussuuntaisesti. Käännös ohjataan aktiivisesti loppuun. Lumikontakti säilytetään koko käännöksen ajan suksia tasaisesti kuormittaen.
Harjoitteita:
•
Leikkaavia pitkäsäteisiä käännöksiä sädettä
lyhentäen, kapenevan kujan laskeminen ja
pysähdys.
•
Aurawedeln.
•
Kanttauksen tehostaminen aktivoimalla polvien käyttöä. Kädet polvilla sisäpolvea ohjataan aktiivisesti sisäänpäin sääret yhdensuuntaisina, nyrkit polvien välissä.
•
Käännöksen aloituksen harjoittelu painamalla
molemmat polvet käännökseen sisään
eteenpäin.
•
Yhtäaikaisen ja nopean kanttauksen vaihdon
harjoittelu ja molemmilla jaloilla kanttaaminen.
•
Harjoitellaan suksien nopeaa kuormitusta
käännöksen alussa ja paineen pitämistä tasaisena koko ohjausvaiheen ajan ojentamalla jalkoja aktiivisesti sivulle ohjausvaiheen
alkupuolella.
•
Oikolaskusta
käännöksin.
vauhdin
kiinniotto
lyhyt-
30
Jatkotaso •
Hidastuva letka.
•
Lasku ilman sauvoja, sauvat edessä poikittain,
kädet lanteilla tai rinnalla.
•
Ylävartalon aktivoiminen sauvat kainaloissa.
•
Haetaan lantion ja painopisteen paikkaa pituussuunnassa laskemalla sauvat takapuolen
alla, riuku.
•
Stumppiradat.
polvella.
•
Hyppykäännös.
•
Kääpiöwedeln.
Kosketetaan
keppejä
sisä-
Tavanomaisia ongelmia ja niiden korjauksia:
•
Käännös luisuu.
johtuu korostetusta pyrkimyksestä matalaan
asentoon ja korostettuun polvien käyttöön jolloin painopiste “kaatuu käännöksen sisään”
ja laskija joutuu ottamaan liikaa tukea sisäjalalta.
•
Paino jää taakse
Ö Tarkkaile painon pituussuuntaista sijoittamista. Usein pyrkimys matalaan laskuasentoon
painaa laskijan painon taaksi. Jokaisen
käännöksen tulisi päästä alkamaan hyvästä
perusasennosta keskeltä suksea.
Ö Harjoita painopisteen (=lantion) siirtämistä
eteenpäin uuden käännöksen suuntaan kanttauksen vaihdon yhteydessä.
Ö Harjoita suksien kanttaamista ja kuormittamista.
Ö Aktivoi keskivartaloa
Ö Tarkkaile perusasentoa ja vartalon kulmia
Huomioitavaa:
•
•
Lyhytsäteinen käännös on rytmikäs käännössarja.
Ö Aurawedeln, hyppykäännös.
•
Ö Käännössarjan rytmi auttaa vauhdin hallinnassa.
Rytmi on kaikkien osatekijöiden ajoittamista
keskenään.
•
Jalkatyön merkitys korostuu lyhytsäteisessä
käännöksessä.
•
Rauhallinen ylävartalo tukee jalkatyöskentelyä.
•
Käännös onnistuu, kun suksi saadaan toimimaan leikkaavasti. Painon oikea sijoitus suksen pituussuunnassa ratkaisee. Muista
seisoa keskellä suksea.
•
Laskuvauhdin hallinta ja laskun kontrollointi
on tärkeää.
Tehoton kääntäminen ja vauhdin karkaaminen.
Ö Tehosta jalkatyötä.
•
Rytmin puute.
Ö Määrää rytmi ennalta. Äänen käyttö ja pareittain lasku voivat auttaa.
•
Rauhaton ylävartalo.
Ö Harjoittele helpommissa olosuhteissa.
Ö Ankkuroi kädet rinnalle, eteen tai lanteille, tai
laske sauva kainaloissa.
•
Kääntösäde kasvaa ja vauhti karkaa
Ö Tarkista perusasento: painonsiirto etu-taka
sekä sivusuunnassa sekä painonsiirroon ajoitus
Ö Aktivoi laskija käyttämään koko vartaloa. Usein
vauhdin kiihtyminen ja kontrollin katoaminen
Alppihiihdon opetusohjelma
31
Soveltaminen SOVELTAMINEN
Johdanto
Ohjeita oppimisen tielle
Laskijan hallitessa alppihiihdon perustekniikan ja
perustaidot, päähuomio kiinnittyy monipuolisen
tekniikan kehittämiseen, sekä perustaitojen soveltamiseen erilaisissa olosuhteissa. Aikaisemmin
opitut taidot ovat perusta soveltamiselle ja uuden
oppimiselle ja uudet olosuhteet itsessään kouluttavat laskijaa. Tärkeää on kokeilla uusia asioita
avoimin mielin.
1. Harjoittele vaikeutetuissa oloissa.
On tärkeää oppia reagoimaan tarkoituksenmukaisesti mitä erilaisimpiin tilanteisiin. Hae
rohkeasti olosuhteita joissa laskija ei normaalisti harjoittele. Pohdittavaa: Mitä vaikeutetut
olosuhteet voivat tarkoittaa erilaisten laskijoiden kannalta?
Perustaitojen oikea-aikainen yhdistäminen on tärkeää. Tavoitteena on sovittaa laskijan liikkeet sulavasti yhteen. Taitojen karttuessa ylimääräiset
liikkeet jäävät pois ja laskemisesta tulee tarkoituksenmukaista ja taloudellista.
Joskus jopa yhden laskun aikana olosuhteet voivat
muuttua hyvinkin paljon. Sää, rinteen muodot ja
lumen koostumus tekevät laskemisesta hyvin monimuotoista ja haastavaa. Tavoitteena on sovittaa
laskutekniikka olosuhteiden mukaiseksi eikä taistella niitä vastaan.
Tarkoituksenmukainen laskeminen on jatkuvaa
liikettä. Staattinen laskeminen väsyttää laskijan
nopeasti. Tämän seurauksena laskemisesta jäviää
nautittavuus ja tehokkuus. Hyvä lasku onkin sulava
kokonaisuus, jossa edellisen käännöksen päätös
on samalla seuraavan käännöksen alku. Käännöksen päättäminen, painonsiirron aloitus ja suksien
ohjaaminen uuteen käännökseen sulautuvat jouhevaksi liikesarjaksi.
2. Laske ilman sauvoja.
Alppihiihto on pääasiassa jalkatyötä ja sauvoitta laskeminen on mitä parhain tapa tehostaa
sitä. Sauvoitta laskemista kannattaa harjoitella
joka taitotasolla.
3. Määrää rytminvaihdokset.
Tarkoin määrätty, esimerkiksi kaksi pitkää, viisi
lyhyttä tai 4x10 jne. pistää oppilaan harjoittelemaan määrätietoisemmin. Pelkkä huuto
“rytminvaihdoksia” ei välttämättä muuta laskua.
4. Letkalaskun muoto.
Lyhennä laskijoiden välejä ja vaadi tarkkuutta
harjoitukseen taitavalla ryhmällä. Usein letkalasku muuttuu letkan sisällä niin, että hännillä
laskeva oppilas joutuu laskemaan epämääräisempää ja luisuvampaa käännöstä kuin
edellä laskevat ja poikkeamat oikolinjasta ovat
pienempiä.
5. Hyvät laskijat eivät pelkästään osaa laskea. He
myös ymmärtävät ja osaavat analysoida
omaa sekä toisten laskua. Kannusta tätä, opeta
kuin opettaisit opettajia. Käytä myös ryhmää
esimerkiksi pareittain niin, että oppilaat tarkkailevat toisiaan.
6. Jos mahdollista, videoi paljon. Muista, että
videon purku on tärkeämpi tilaisuus kuin kuvaaminen. Löydä purkutilanteessa aina oppilaan vahvat osa-alueet, joiden varaan hänen
jatkokehityksensä rakentuu.
7. Hyvät laskijat ovat lähes poikkeuksetta niin
kiinnostuneita lajistaan. He kuuntelevat mielellään myös asiaan liittyviä luentoja laskutekniikasta, välineistä, välineiden huollosta, ensi-
Alppihiihdon opetusohjelma
32
Soveltaminen avusta, treenaamisesta, lihashuollosta tai siitä
miten saa enemmän irti hiihtomatkasta.
Laskeminen jyrkällä rinteellä
Jyrkällä rinteellä laskeminen vaatii tehokkaita kääntämis- ja ohjausliikkeitä vauhtikontrollin säilyttämiseksi sekä kaikkien liikkeiden tarkkaa yhteensovittamista. Matalahko laskuasento mahdollistaa
tehokkaan kanttauksen. Tehokas kanttaus sekä sauvamerkki muodostavat yhdessä tukevan alustan, jolta
on hyvä ponnistaa uuteen käännökseen. Ylävartalon
rintamasuunta suuntautuu kohti seuraavaa käännöstä, mikä helpottaa kanttauksen säätelyä ja uuden
käännöksen aloittamista.
Sauvan käytön merkitys korostuu jyrkällä laskettaessa. Se on tärkeä rytmi- ja tasapainoapu, joskus sauvamerkki voi toimia jopa käännöksen
akselina. Sauvan käytöllä voi tehostaa ylösliikettä
ja helpottaa suksien kääntämistä uuteen käännökseen.
Vaikeissa lumiolosuhteissa ja erittäin jyrkällä rinteellä ylösliike voi olla selvä hyppy. Ponnistuksen
jälkeen laskija on hetken painoton eli kevennys on
täydellinen. Kevennystä käytetään helpottamaan
kanttauksen vaihtoa ja käännöksen aloitusta. Alastuloa vaimennetaan jaloista joustaen ja samalla
aloitetaan käännöksen ohjaus.
Suoritusohje:
Käännös aloitetaan voimakkaalla kanttauksella ja
sauvamerkilä. Ponnistus tapahtuu molemmilta
jaloilta, suoritetaan kanttauksen vaihto ja suksien
kääntäminen uuden käännöksen suuntaan. Ohjaus
aloitetaan lumikontaktin palattua ja käännös ohjataan yli oikolinjan. Ohjauksen aikana niveliä koukistetaan hidastaen, jolloin suksipaine kasvaa ja
tehokas ponnistus voidaan jälleen suorittaa kantattuja suksia vasten.
Harjoitteita:
•
Kanttausharjoitteita viistorinteessä
•
Polvipeli eli polvikanttaus – luisu – polvikanttaus.
•
Lantiopeli eli lantiokanttaus – luisu – lantiokanttaus.
Alppihiihdon opetusohjelma
•
Liukuportaat eli oikoluisu – kanttaus – oikoluisu.
•
Hyppykäännöksen harjoittelu paikoillaan.
•
Hyppykäännöksiä aluksi loivalla ja myöhemmin
jyrkemmällä rinteellä.
•
Hyppygirlande eli laskettaessa viistosti poikki
rinteen hypätään ensin oikolinjaan ja käännetään sitten suksia uuden käännöksen suuntaan
ohjaten pois oikolinjasta.
•
Käännös hockey stopin jälkeen.
•
Erisäteisiä käännöksiä, voimakas ylöskevennys
tai hyppy.
Kumparelasku
Kumparelasku vaatii laskijalta hyvää koordinaatiokykyä ja nopeaa reagointia erilaisiin tilanteisiin.
Hyvän perusasennon säilyttäminen on myös tärkeää. Kumpareikossa korostuvat lisäksi ajoitus ja
taito kuormittaa suksia sekä pitkittäis- että sivuttaissuunnassa. Avainasemassa on lumikontaktin
säilyttäminen suksien leikkaavuuden ja vauhdin
kontrolloinnin hallitsemiseksi.
Kumparelaskutekniikkaa kutsutaan tasoitus- tai
tasaustekniikaksi. Sitä voi nimittää myös ojentavaksi tekniikaksi. Käännöksen alussa jalat ojentuvat ja käännöksen loppuvaiheessa kumpareelle
tultaessa jalat vastavuoroisesti joustavat. Tasaustekniikkaa on ensin paras kokeilla loivissa kumpareissa tai aaltoladulla. Kumpareiden samankaltaisuus ja tasaiset kumparevälit helpottavat
tekniikan oppimista.
Tarkoituksenmukainen kumparetekniikka mahdollistaa hallitun laskemisen erilaisissa kumparerinteissä, olipa kyseessä sitten hoidettu kumpareikko, josta on löydettävissä selkeä laskulinja
(ränni), tai epäsäännöllinen luonnonkumpareikko.
Kumpareikossa voidaan valita erilaisia laskulinjoja.
Kumpareet voidaan joko kiertää tai voidaan laskea
niiden yli. Käytännössä nämä tavat usein yhdistyvät
laskijan taidon, vauhdin, kumpareiden muodon ja
rinteen jyrkkyyden mukaan.
33
Soveltaminen Kumparelaskun harjoittelun voi aloittaa laskemalla
hitaasti vaikka alkuauraa käyttäen. Pääasia on, että
saadaan tuntumaa kumparerinteeseen ja päästään
alkujännityksestä. Vauhdin kasvaessa joudutaan
kumpareiden iskut vaimentamaan jaloista joustaen,
jotta ylävartalo pysyisi rauhallisena. Tämä on tärkeää tasapainon ja lumikontaktin säilyttämiseksi.
Vauhdin ja laskulinjan hallinta edellyttävät tehokkasta ohjaustyötä ja tarkkaa ajoitusta, joita voi etukäteen harjoitella tekemällä lyhytkäännöksiä jyrkässä
rinteessä tai stumppiradalla. Sekä tasaisella lyhytkäännöksiä harjoiteltaessa että kumpareikossa on
hyvä opetella pitämään suksien paine lunta vasten
mahdollisimman tasaisena. Ylävartalon ja lantion
linja on hyvä pyrkiä pitämään rinteen kaltevuuteen
ja laskulinjaan nähden samana, jalat hoitavat käännösten tekemisen ja vaimentavat samalla rinteen
epätasaisuudet.
Kumpareen päällä suksien lumikosketuspinta on
pienimmillään. Tällöin kanttauksen vaihto ja käännöksen aloittaminen on helppoa. Paino pyrkii kumpareelle tultaessa siirtymään hieman taakse.
Laskijan on huolehdittava siitä, että liikevalmis ja
tasapainoinen perusasento säilyy. Ylävartalon
asento on hyökkäävä eli selkeästi eteenpäinpyrkivä. Lumikontakti säilyy, kun jaloista joustetaan
riittävästi ja ojennetaan ne heti kumpareen jälkeen
vasten kumpareen alalaitaa. Kumpareen laelle
tullessaan laskija joustaa, jolloin nilkat, polvet ja
lantio taipuvat. Kumpare nostaa laskijan jalat ylös,
sen sijaan että laskija painuisi alas. Sauvamerkin
paikka on kumpareen päällä. Laskijan ylittäessä
kumpareen laen ja maan kadotessa alta täytyy
hänen ojentaa jalkojaan aktiivisesti lumikontaktin
säilyttämiseksi. Käännöksen alku voidaan mieltää
passiivisemmaksi kuin sen loppuosa, joka on selkeästi aktiivinen. Uusi käännös on hyvä aloittaa
painamalla päkiöitä ja suksen kärkiä alaspäin vasten kumpareen laitaa. Tämä yhdessä jalkojen ojentamisen kanssa helpottavat tasapainon ja vauhdin
hallintaa. Ylävartalo pidetään ryhdikkäänä, leuka
ylhäällä ja hartiat rentoina. Nyrkit ovat vartalon
etupuolella, jolloin jaloille jää riittävästi tilaa liikkua
ylös ja alas.
Sauvan käyttö tukee vartalon liikettä, kanttauksen
vaihtoa ja suksien kääntämistä sekä auttaa rytmin
ja tasapainon säilyttämisessä. Sauvamerkki on
Alppihiihdon opetusohjelma
hyvä pyrkiä tekemään pelkällä ranneliikkeellä.
Kädet on pidettävä riittävän ylhäällä ja edessä.
Liian pitkät sauvat vaikeuttavat kumpareissa laskemista. Usein sauvan käyttö aiheuttaa hankaluuksia
varsinkin kokemattomammalle laskijalle. Kun laskija tekee sauvamerkin matalassa asennossa, hänen kätensä nousee varsin korkealle. Jotta
ylävartalon ylimääräinen kierto voitaisiin välttää, on
sauvakäsi merkin tekemisen jälkeen pidettävä
vartalon etupuolella. Tähän auttaa sauvan kaataminen eteenpäin, mikä auttaa laskijaa pysymään
tasapainoisessa asennossa. Tällöin uuden käännöksen aloittaminen ja laskun hallinta on helppoa.
Jos näin ei tehdä, laskija liukuu sauvan ohi, jolloin
käsi jää helposti taakse ja laskija jää roikkumaan
sauvakäden varaan ylävartalon kiertyessä ja sotkiessa käännösrytmin.
Kapeassa tai suljetussa asennossa on helpompaa
laskea kumpareita kuin avoimessa asennossa.
Tämä johtuu ensiksikin siitä, että kumpareiden
välisessä rännissä ei yleensä ole tilaa laskea muuten kuin kapeassa asennossa. Lisäksi suksien
ollessa lähekkäin ne reagoivat lumen ja maaston
epätasaisuuksiin ja liikkuvat kumpareissa ylös-alas
lähes samalla tavalla, mikä helpottaa niiden hallintaa sekä kääntämisen, kuormituksen ja kanttauksen säätelyä. Ulkojalka hoitaa suurimman osan
ohjaustyöstä myös kumpareikossa. Ulkosuksen
kuormitukseen on hyvä kiinnittää huomiota etenkin
ojennettaessa jalkoja kumpareen jälkeen, jolloin
paino lipsahtaa helposti sisäsukselle.
Vauhdin kasvaessa tekniikka pyritään pitämään
samankaltaisena. Kuitenkin lisääntyneen vauhdin
myötä suksien lumikontakti vähenee. Laskija ylittää
kumpareen niin nopeasti, ettei täydellistä lumikontaktia ole mahdollista säilyttää. Tällöin laskijan
tekemien liikkeiden ajoitus ja voiman käyttö korostuvat varsinkin käännöksen loppuvaiheessa. Näin
lasku pidetään kovassakin vauhdissa kontrolloituna. Vauhti onkin parhaimmillaan tulos hyvästä
tekniikasta ja lumikontaktista eikä näiden toteutumisen este.
Kumparelaskussa laskureitin valinta on erityisen
tärkeää. Hitaammassa vauhdissa käännökset tehdään yleensä kumpareen päällä. Vauhdin kasvaessa laskija liikkuu kumpareiden välisessä rännissä.
34
Soveltaminen Hyvä kumparelaskija kykenee vaihtelemaan vauhtia, laskulinjaa ja käännössädettä mielensä mukaan.
Vauhdilla laskettaessa laskijaan kohdistuu erittäin
suuri rasitus. Iskut voivat nostaa kehon painon jopa
3½ -kertaiseksi. Kumparelasku vaatii hyvää lihaskuntoa ja harjoittelu tulee aloittaa laskemalla vain
lyhyitä jaksoja kerrallaan.
•
•
Jalkojen ojentaminen. Matalasta perusasennosta tehdään käännös rinteeseen
jalkoja ojentaen ja kääntäen.
•
Käännöksiä peräkkäin. Käännöksen lopussa päästetään polvet ylös, sitten ojennetaan uuteen käännökseen.
Oleellisia asioita kumparelaskun harjoittelussa:
Jyrkkä rinne. Huomio ohjauksen ja vauhdin
hallintaan.
•
•
Lyhytkäännös kääpiöasennossa.
•
Ylävartaloa rauhoittavia harjoitteita. Lasketaan lyhytkäännöksiä esimerkiksi pitäen
sauvoja poikittain edessä tai kädet lanteilla.
•
Tasapainoinen,liikevalmis perusasento ja kapeahko suksiasento. Jalat toimivat kuitenkin itsenäisesti.
Jousto - ojennus liike tehdään suoraan vartalon alle.
•
Käännöksen aloitus painamalla sääret läppiä
vasten, polvia eteen ja sisään.
•
Paineen pitäminen tasaisena alustaa vasten
käännöksissä ja kumpareissa.
•
Lantiolinjan pitäminen tasaisena rinteen kaltevuuteen ja laskusuuntaan nähden.
•
Aaltolatujen, harjanteiden ja stumppiratojen
sekä helpohkon harjoittelukumpareikon käyttö
kumparetekniikan opettelussa.
•
•
Aaltolatu.
•
Kumpareen tasoitus. Kumpare tuo jalat
ylös, jalkojen ojennus kumpareen jälkeen,
pyrkien pitämään lantiolinja rinteen kaltevuuteen nähden samana.
•
Mielikuva siitä, että kypärä kulkee pitkin oikolinjaa sekä pysty- että sivusuunnassa.
•
Sauvan käyttö kumpareen päälle tultaessa
ja kääntäminen jalkoja ojentaen kumpareen alalaitaa vasten.
Harjanne.
•
Suoritusohje:
•
Joustetaan jaloista kumpareelle tultaessa.
•
Tehdään sauvamerkki juuri ennen kumpareen
huippua.
•
Kanttauksen vaihto ja suksien kääntäminen
tapahtuvat kumpareen päällä tai kumpareen
alalaidassa.
•
Käännöksiä harjanteen yli. Opetellaan tasoittamaan harjanne ja ojentamaan sen
jälkeen jalkoja.
Stumppiradat. Suorat radat ja radat poikkeamalla. Ensin väljät, sitten tiukemmat.
Harjoitteita loivassa ja jyrkässä kumpareikossa:
•
Jalat ojentuvat kumpareen alalaitaa vasten tai
kumpareiden väliin suksia samalla kääntäen.
•
•
Viistolaskuja kumpareikossa. Aktiivinen ja passiivinen jalkojen koukistus.
Aktiivinen
hallinnan.
•
Harjoitus paikallaan. Selitetään suksien kääntäminen sauvamerkistä kumpareen päällä.
•
Yksittäinen käännös molempiin suuntiin, aloitus kumpareen päällä, ohjaus kumpareiden väliin (tarvittaessa ensin alkuaurakäännöksenä).
•
Käännös-viistolasku-käännös-viistolasku-…
•
Käännöksiä ilman viistolaskua. Ensin lasketaan hitaasti viisi käännöstä, jonka jälkeen pysähdytään.
Tämän
jälkeen
lisätään
käännösten määrää.
ohjaustyö
mahdollistaa
vauhdin
Harjoitteita:
Valmistavia harjoitteita.
•
Tasainen keskijyrkkä tai jyrkkä rinne, jossa
harjoitellaan kumparekäännöstä ja jalkojen
ojentamista käännöksen alkupuolella.
•
Käännös alkaa viemällä sukset kanteilleen
painamalla polvet eteen ja sisään käännökseen.
Alppihiihdon opetusohjelma
35
Soveltaminen •
Huomio laskulinjan suunnitteluun. Katsotaan
linja ensimmäisille 3-5 käännökselle ennakolta.
Lisäharjoitteita:
•
Laskua kumpareikossa, jalkojen aktiivinen
ojentaminen kumpareen jälkeen vasten lunta.
•
Kumpareen ennakoiminen koukistamalla jalkoja aktiivisesti kumpareelle tultaessa.
•
Kumpareissa keskipitkiä ja pitempiä käännöksiä nopeutta vähitellen lisäten.
•
Vauhdin hallintaa kumpareikossa: annetaan
vauhdin kasvaa, hidastetaan, annetaan vauhdin kasvaa, hidastetaan jälleen.
•
Opetellaan laskemaan kumpareiden harjanteita seuraillen.
•
Vaihdellaan laskulinjaa, käännökset kumpareiden päällä, käännökset kumpareiden välisessä rännissä.
•
Hypätään kumpareelta toisen yli laskussa soveltaen.
•
Laskua ilman sauvoja.
Vältä vahinkoja. Muista lämmitellä ja venytellä
hyvin ennen kumpareikkoon menoa!
kuormittamista on syytä välttää, sillä tämä saa
ulkosuksen uppoamaan lumeen paljon sisäsuksea
syvemmälle, mikä lisää lumen vastusta, heikentää
lumesta saatavaa nostetta ja vähentää suksien
kellumista lumessa.
Käännöksiä voidaan tehdä lumiolosuhteista ja
vauhdista riippuen myös tasaustekniikkaa käyttäen. Tässä tekniikassa jalat tekevät työtä vartalon
alla siten, että käännöksen aloitusvaiheessa ne
aktiivisesti ojennetaan ja käännöksen loppuvaiheessa niiden annetaan koukistua. Aktiivinen
jalkatyö tekee vartalon ylös-alas-liikkeen tarpeettomaksi. Laskijan painopiste pysyy näin käännöksen aikana rinteeseen nähden samalla tasolla.
Sukset eivät nouse niin voimakkaasti lumen pintaan ja painu takaisin lumen sisään kuin ylöskevennetyssä tekniikassa. Käännöksessä sukset
kiertävät pyöreästi ja perusasento on siksi helpompi säilyttää. Tasaustekniikka vaatii jonkin verran vauhtia toimiakseen hyvin. Ensimmäiset käännökset on helpointa tehdä hitaassa vauhdissa
käyttäen apuna ylös-alas-työtä. Vauhdin kasvaessa voidaan ylös-alas-liikettä rauhoittaa ja siirtyä
tasaustekniikkaan.
Erilaisissa lumiolosuhteissa laskeminen
Syvä ja pehmeä lumi
Käännöstekniikka pehmeässä lumessa on pääpiirteissään samanlainen kuin rinteilläkin käytetty.
Perustana on ylöskevennetty käännös. Laskijan
painautuessa alas käännöksen aikana lumi pakkautuu suksien alle muodostaen kantavan alustan
ja sukset taipuvat jännittyen, mikä helpottaa seuraavan käännöksen aloittamista. Kohottautuminen
uuden käännöksen suuntaan keventää sukset niin,
että ne nousevat hetkeksi irti lumesta, jolloin niiden
kääntäminen on helppoa. Rytmikkäät käännökset
suljetussa asennossa kehittävät suksien alle pehmeässä lumessa tarvittavan nosteen. Paino on
hyvä pitää pehmeässä lumessa laskettaessa melko tasaisesti molemmilla suksilla sekä kevennyksen että ohjauksen aikana. Liiallista ulkosuksen
Alppihiihdon opetusohjelma
Syvässä tai pehmeässä lumessa suksien kääntäminen pitää tehdä harkitusti. Lumi hidastaa laskijan vauhtia jo itsessään ja liiallinen kääntäminen
oikolinjaan nähden hidastaa vauhtia liikaa. Aluksi
36
Soveltaminen on hyvä lähteä liikkeelle tehden käännöksiä lähellä
oikolinjaa. Vauhdin kasvaessa voidaan suksia
kääntää enemmän. Suksien kääntämistä voidaan
helpottaa myös rytmillä sekä tehostamalla jalkatyötä ja rauhoittamalla ylävartalon liikkeet.
Syvässä lumessa on pyrittävä tekemään liikkeet
rauhallisesti. Äkilliset liikkeet voivat aiheuttaa suksen leikkaamisen väärään suuntaan. Tällainen
virhe on syvässä lumessa vaikeampi korjata kuin
hoidetulla rinteellä. Laskija saattaa näyttää takapainoiselta, mutta jos vartalon asentoa verrataan
suksiin, asento on tasapainoinen ja keskellä suksea. Jalkapohjatuntuma antaa laskijalle hyvän
palautteen omasta laskuasennosta. Hyvässä laskuasennossa paino on tasaisesti jakautunut koko
jalkapohjalle ja näin ollen suksien kääntäminen on
vaivatonta.
Sopivat lumi- ja rinneolosuhteet ovat pehmeän
lumen tekniikan oppimisen kannalta erityisen tärkeitä. Ensituntuma tulisi saada riittävän helpoissa
olosuhteissa. Ihanteellisissa olosuhteissa kovan
tasaisen alustan päällä on 10-20 cm kevyttä uutta
lunta.
•
Tehdään käännöksiä lähellä oikolinjaa ja lisätään vähitellen poikkeamaa. Käännös ohjataan
alas-liikkeen aikana.
•
Käännöksiä pehmeässä lumessa. Sukset ovat
käännöksen aloitusvaiheessa lumen pinnalla.
Korppu
Korpulla tarkoitetaan lumen pinnassa olevaa kovaa
kuorikerrosta tai lunta, joka on joko laskijoiden tai
sään takia kovettunut. Kuorikerroksen ja lumen
koostumus voi vaihdella paljonkin, minkä takia
korpun laskeminen on erittäin haastavaa.
Korpun paksuudesta riippuen laskijan pitää laskea
joko erittäin pehmeästi rikkomatta kovaa kerrosta, tai
selvästi aggressiivisemmin rikkoen kovan kerroksen
käännöksen aikana. Suksien pituus- ja sivuttaissuuntainen kuormittaminen ovat avainasemassa.
Hiihto pehmeässä lumessa rinteiden ulkopuolella
vaatii opettajalta ja ryhmän vetäjältä erityistä vastuuntuntoa. Harjoittelurinteen on oltava turvallinen ja
tuttu. Rinteiden ulkopuolella puut ja vaihtelevat lumiolosuhteet pitävät sisällään vaaratekijöitä, jotka
tulee ehdottomasti huomioida harkittaessa ryhmän
viemistä hoidettujen rinteiden ulkopuolelle.
Korpun rikkoutuessa sukset painuvat kovan lumikerroksen läpi käännöksen aikana. Uutta käännöstä ei voi aloittaa suksien ollessa kovan kuoren alla,
sillä tällöin kääntäminen on liian raskasta. Sukset
saadaan lumen pinnalle uuden käännöksen aloittamiseksi ylöskevennyksen avulla. Mitä kovempi
lumen pinta on, sitä voimakkaamman täytyy ylöskevennyksen olla. Kevennys voi muuttua jopa hypyksi. Kun suksi painuu takaisin korpun alle, täytyy
laskijan olla edellä mainituista syistä tarkkana, ja
perusasennon kunnossa, ettei laskija kaadu alarinteeseen.
Harjoitteita:
Harjoitteita:
Käännöksiä syvässä tai pehmeässä lumessa ylöskeventävällä tekniikalla ja tasaustekniikalla.
•
Hyppykäännöksiä loivassa rinteessä. Hyppykäännöksen jälkeen tulee ohjaus, eli tehdään
yksittäinen käännös kerrallaan.
•
Girlande.
•
Hyppykäännöksiä korppulumessa.
•
Käännöksiä korppulumessa hyppäämistä vähentäen.
•
Tasapainoilua etu- ja takanojan välillä oiko- tai
viistolaskussa. Etsitään tasapainoinen laskuasento.
•
Askeltaminen oiko- tai viistolaskusta. Etsitään
tuntumaa lumeen.
•
Polkemisliikettä oiko- tai viistolaskussa.
•
Ylös-alas liikkeen harjoittelua oiko- tai viistolaskussa.
•
Sama kuin edellä oikolaskussa sauvamerkin
kanssa.
Alppihiihdon opetusohjelma
37
Soveltaminen Märkä tai raskas lumi
Erittäin kova tai jäinen rinne
Lämpötilan noustessa nollan yläpuolelle lumi muuttuu märäksi ja raskaaksi. Lumen kosteusprosentti
on suuri ja sukset pyrkivät imeytymään siihen kiinni.
Märässä tai raskaassa lumessa laskeminen vaatii
kokemusta ja hyvää fyysistä kuntoa. Hitaalla vauhdilla on hyvä ottaa tuntumaa raskaaseen ja jarruttavaan nuoskalumeen tai sohjoon. Kapeahko
suksiasento, liiallisen kääntämisen välttäminen,
riittävä vauhti ja mielikuva suksien työntämisestä
eteenpäin lumen läpi auttavat selviytymään paremmin raskaassa lumessa.
Kovalla tai jäisellä rinteellä laskeminen voi olla hyvä
haaste kokeneellekin laskijalle. Kovalla ja jäisellä
rinteellä laskettaessa kanttaamisen merkitys korostuu. Hyvä perusasento on hallitun jäisen rinteen
laskun perusedellytys. Laskuasento on hyvä pitää
suhteellisen matalana ja avoimena paremman tasapainon ja tehokkaamman kanttauksen aikaansaamiseksi. Sauvamerkki kanttauksen ja painonsiirron
yhteydessä helpottaa suunnanmuutosta. Paino
pidetään keskellä ja suurelta osin ulkosuksella. Näin
sukset purevat rinteeseen paremmin ja ohjautuvat
haluttuun suuntaan. Mikäli laskijan paino on liian
edessä, suksien kannat luistavat alta. Painon ollessa liian takana ohjaaminen ja vauhdinhallinta vaikeutuvat. Hyvin hoidetut sukset helpottavat kovalla
tai jäisellä alustalla laskettaessa, eli kanttien on
syytä olla terävässä kunnossa.
Märässä ja raskaassa lumessa lasketaan sukset
yhdensuuntaisina ja tasaisesti kuormitettuna. Siirretään painoa hieman kantapäille jotta vältetään suksien kärkien uppoamista lumeen. Liike jaetaan koko
käännöksen ajalle ja vältetään suksien liiallista
kääntämistä. Aloitetaan laskeminen lähellä oikolinjaa ja vauhdin lisääntyessä lisätään poikkeamaa.
Ylävartalon suuntaaminen uutta käännöstä kohti
helpottaa käännöksen aloittamista.
Harjoitteita:
•
Viisto- tai oikolaskua märässä tai raskaassa
lumessa.
•
Ylös-alas-liikkeen harjoittelua viisto- ja oikolaskussa. Etsitään tuntumaa lumeen ja tehdään kevennysliikkeitä.
•
Alkuaurakäännös – käännös rinteeseen – yksittäiset käännökset yli oikolinjan, ylöskeventäen.
•
Rytmikästä ylös-alas-liikettä oikolaskussa Æ
aletaan kääntää suksia lähellä oikolinjaa. Otetaan sauvamerkki mukaan.
•
Käännöksiä märässä tai raskaassa lumessa.
Alppihiihdon opetusohjelma
Laskulinja kannattaa suunnitella hyvin etukäteen
muutama käännös kerrallaan. Jäällä laskemista
helpottaa myös se, että käännöksiä tehdään jatkuvasti, jolloin laskulinjan korjaaminen on helppoa.
Jatkuva kääntäminen ehkäisee myös käännösten
menemistä pitkiksi ja ylikääntymistä. Jos rinteessä
on paikoin jäätä ja siellä täällä pehmeämpiä kohtia,
käännökset on helppo tehdä pehmeissä paikoissa,
joissa kantti puree paremmin. Suksien hallinta muutenkin helpompaa ja näin voidaan laskea sitten
pehmeästi ja rauhallisin liikkein jääkohtien ylitse.
38
Soveltaminen Freeride
Freeride eli vapaalasku on kasvattamassa voimakkaasti suosiotaan laskettelijoiden keskuudessa.
Tarkoituksenmukaisia välineitä on tarjolla enemmän kuin ennen. Erilaiset hypyt half pipessa, quarter pipessa, erityisissä big air -hyppyreissä sekä
hypyt luonnonmukaisessa ympäristössä rinteiden
ulkopuolella ovat olennainen osa freeridelaskemista. Myös parkit/streetit ovat nykyään laskettelijoiden suosiossa. Laskeminen merkittyjen
rinteiden ulkopuolella voidaan laskea freerideen
kuuluvaksi. Hypyt ja muut maaston mukaan tehdyt
temput kuuluvat luonnollisena osana vapaalaskuun.
Hypyt
Hyppyjä voi tehdä niin half pipessa, varta vasten
rakennetuista hyppyreistä kuin luonnonmuovaamista hyppyreistä. Hyppääminen on jännittävää,
haastavaa ja kehittää tasapainoa sekä ketteryyttä.
Harjoittelu - perushyppy:
1. Aloitetaan pienestä hyppyristä, jossa on tarpeeksi jyrkkä ja hyvin hoidettu, mielellään
pehmennetty alastuloalue.
2. Otetaan tarpeeksi vauhtia, jotta hyppy kantaa
laskeutumisalueelle.
3. Hyppyrille tultaessa ollaan tasapainoisessa ja
matalassa asennossa, paino keskellä suksea.
Kädet pidetään ylävartalon etupuolella.
4. Ponnistetaan päkiöiltä. Ponnistus suunnataan
ylös hieman etuviistoon, ponnistuksessa vartalo ojentuu.
5. Vartalo pidetään ilmalennon aikana ojennettuna ja kädet sivuille tai sivuille/eteen ojennettuina.
6. Laskeuduttaessa joustetaan jaloista (nilkka,
polvi ja lantio koukistuvat). Pyritään välttämään
ylävartalon liiallista taittumista eteen lantiosta.
7. Hyppyyn saadaan lisää pituutta vauhtia kasvattamalla ja tarvittaessa lisää korkeutta voimakkaammalla ponnistuksella.
Perushyppyyn voidaan lisätä suksien kantojen nosto,
suksien kääntämistä sivuille, jalkojen koukistamista,
suksien kärkien/kantojen ristiin vieminen jne.
Harjoittelu – 180 astetta:
1. Ponnistus tapahtuu molemmilta jaloilta ilmaan
sauvamerkistä tai ilman sauvamerkkiä. Sauvaa
käytettäessä sauvamerkki tehdään sille puolelle, mille pyöriminen aloitetaan. Katse liikkuu
pyörimisen suuntaan.
2. Pyöriminen lopetetaan
vartalon sivuille.
viemällä
käsivarret
3. Lumeen laskeudutaan takaperin. Joustetaan
jaloista.
4. Toistetaan hyppy toiseen suuntaan pyörien.
Harjoittelu – 360 astetta:
1. Hyppyriltä ponnistettaessa annetaan samanaikaisesti sauvamerkki sille puolelle, mihin
Alppihiihdon opetusohjelma
39
Soveltaminen suuntaan pyöriminen aloitetaan. Ponnistus
voidaan tehdä myös ilman sauvamerkkiä.
Ponnistus tapahtuu päkiöiltä jalkoja ojentaen.
Hyvällä ponnistuksella hyppyyn saadaan korkeutta ja lisää aikaa, jotta pyörimisen saadaan
vietyä loppuun saakka.
2. Katsotaan alastulopaikalle pyörimisen suuntaan. Mikäli pyöriminen halutaan nopeammaksi, kädet pidetään vartaloa lähellä.
Mikäli pyöriminen halutaan rauhallisemmaksi,
käsiä viedään kauemmas vartalosta.
3. Lennon ja pyörimisen aikana katse pidetään
laskeutumiskohdassa.
4. Kun on pyöritty lähes 360 astetta, käsivarret
siirretään vartalon sivuille irti vartalosta pyörimisen pysäyttämiseksi.
5. Valmistauduttaessa laskeutumaan kädet pidetään edessä,ja jalat hieman taivutettuina, jotta
laskeutuminen olisi pehmeä.
Taitojen ja uskalluksen karttuessa perushyppyihin
voi lisätä ”lisäosia” ja näin ollen varioida hyppyjä
hyvinkin paljon. ”Kolmekuuskymppinen” voidaan
tehdä sukset ristissä, hyppyihin voi lisätä grabeja
eli kädellä pidetään kiinni suksesta, pyörimistä
voidaan lisätä, voidaan hypätä voltteja ja lisätä
erilaisia kierteitä hyppyihin. Hyppyjen harjoitteleminen vaatii mahdollisimman turvallisen ja hyvin
hoidetun alueen. Muista aina huolehtia turvallisuusseikoista!
Half pipe
Half pipet ja parkit ovat nykyään myös laskettelijoiden suosiossa. Ns. twin tip -sukset ovat half
pipessa käytännöllisimmät, niillä pystyy laskemaan
sekä etu- että takaperin. Half pipe tarjoaa myös
uusia haasteita jo kaiken kokeneelle laskijalle.
Harjoittelu:
1. Laskua half pipessa rauhallisesti hieman kourun seinämälle nousten.
2. Laskua nousten seinämällä korkeammalle.
3. Laskua poikki half pipen pohjan nousten etuperin seinälle, jonka jälkeen lasku takaperin
toiselle seinälle. Vaihda puolta laskun aikana.
4. Laskua hyllyltä toiselle.
5. Laskua seinältä toiselle kääntyen ilmassa 180
astetta (käännä katseesi uuteen menosuuntaan).
6. Edellinen kääntyen toiseen suuntaan.
Erilaiset hypyt kuuluvat half pipeen. Käytä mielikuvitusta ja sovella oppimiasi asioita. Vain uskalluksesi ja fysiikan lainalaisuudet ovat edistymisesi tiellä!
Huomioitavaa!
•
Pidä huoli, että half pipessa on tarpeeksi tilaa
laskea ennen kuin aloitat suorituksesi.
•
Ilmoita, kun aloitat laskusi, jotta mahdollisilta
onnettomuuksilta vältyttäisiin.
Huomioitavaa!
•
Tutustu hyppyriin ennen hyppäämistä.
•
Alastulopaikan on hyvä olla alaspäin viettävä.
•
Pehmennä alastulopaikka vammojen välttämiseksi.
•
Vain yksi henkilö hyppyristä kerrallaan.
•
Käytä kypärää ja muita mahdollisia suojia.
Alppihiihdon opetusohjelma
40
Soveltaminen Ratalasku
että psyykkisesti kaikkein vaativin, joka vaatii paljon voimaa ja rohkeutta.
Paripujottelu
Ratalasku voidaan jakaa karkeasti kilpaurheiluun ja
hiihdonopetuksen apuvälineeksi. Ratalaskussa vaikuttavat samat perustaidot kuin alppihiihdossa yleensäkin. Perustekniikan osalta pitkä- ja lyhytsäteinen
leikkaava käännös soveltuvat suoraan myös ratalaskuun ja sen harjoitteluun. Radalla korostuu lisäksi
taktinen osaaminen ajolinjojen valinnassa.
Paripujottelu on kahden kilpailijan samanaikainen
kilpalasku kahdella rinnakkaisella radalla. Kokonaisaikoja ei lasketa, vaan kilpailijoiden välinen aikaero
ratkaisee, kumpi laskija pääsee jatkoon. Radalle
rakennetaan myös yksi tai kaksi hyppyriä. Näin
saadaan kaksinkamppailuun lisää näyttävyyttä.
Teoriassa nopein laskulinja on suora linja portilta
portille, mutta käytännössä laskulinja muodostuu
olosuhteisiin mukautetuista eri säteisistä käännöksistä. Perustaitoja opetellaan ja harjoitellaan vapaalaskun ja erilaisten tekniikkaratojen avulla.
Rataharjoitteluun siirrytään vähitellen erilaisten
apuvälineiden (esim. keilat, soft-kepit) avulla. Apuvälineiden avulla harjoittelu voidaan kohdistaa
tekniikan ja taitojen harjoittamiseen, eikä rata vie
laskijalta liian suurta huomiota. Keppeihin keskittyminen aiheuttaa helposti liiallista yrittämistä ja hajottaa laskutekniikan. Tavalliselle laskettelijalle
ratalasku tuo vaihtelua normaaliin lasketteluun ja
uusia haasteita harjoitteluun.
Arvokisoissa kilpaillaan myös alppiyhdistetyssä,
joka sisältää syöksylaskun ja pujottelun. Syöksylasku lasketaan ensin, ja se on helpotettu varsinaiseen syöksyyn verrattuna. Pujottelu lasketaan
varsinaisen pujottelun yhteydessä.
Alppilajit kilpaurheilussa
Pujottelu – SL
Pujottelu on lajeista kaikkein nopeatempoisin ja
aggressiivisin.
Suurpujottelu – GS
Suurpujottelu on rytmiltään pujottelua rauhallisempi
mutta samalta myös huomattavasti kovavauhtisempi.
Super-G – SG
Super-G on suurpujottelun ja syöksyn välimuoto.
Ero suurpujotteluun on siinä, että kilpailulaskuja on
vain yksi ja vauhti on huomattavasti kovempi.
Syöksylasku – DH
Syöksylasku on alppilajeista vauhdikkain. Laskijan
vauhti voi kohota jopa yli 150km/h. Tässä vauhdissa laskijan on selviydyttävä käännöksistä ja hypyistä sekä pyrittävä säilyttämään matala,
aerodynaaminen syöksyasento mahdollisimman
hyvin. Syöksylasku on alppilajeista sekä fyysisesti
Alppihiihdon opetusohjelma
Alppiyhdistetty
Super – Combi
Super- Combi on alppihiihdon lajeista uusin. Super- Combi muodostuu pujottelun ja super-G:n tai
syöksyn yhden päivän aikana laskettavasta erillisestä kilpailusta
Ratalasku opettamisen apuvälineenä
Rata toimii tehokkaana apuvälineenä hiihdonopetuksessa. Rataa voidaan käyttää perustaitojen
harjoittamiseen kaikilla taitotasoilla. Keppien kiertäminen opetuksen ensi vaiheessa antaa positiivisia
kokemuksia ja lisää itseluottamusta jo alkeistasolla. Opettajan on osattava valita tilanteeseen
sopiva rinnejyrkkyys sekä rakentaa taitotasoa ja
harjoituksen tavoitetta palveleva harjoitusrata.
Muista, että tuttuun rinteeseeen tehty rata on aina
uusi haaste kokeneellekin laskijalle. Rata lisää
laskijan keskittymistä laskuun.
Erityyppisillä radoilla laskija saadaan keskittymään
laskemisen eri yksityiskohtiin, kuten rytmin vaihdoksiin, ajoitukseen tai käännösten muotoon. Parhaimmillaan rata on motivoiva ja kannustava
opetusväline – pahimmillaan innostuksen tappava.
Ratoja oppii tekemään vain tekemällä ja kokeilemalla. Kannattaa rohkeasti kokeilla ratoja eritasoisilla laskijoilla. Tärkeää on kuitenkin valita
aluksi riittävän helppo suorituspaikka. Jatkossa on
tärkeää totutella erilaisiin olosuhteisiin harjoituspaikkaa ja radan merkintää vaihtelemalla.
Harjoitusten turvallisuudesta tulee huolehtia hyvin.
Parasta on, jos rata voidaan merkitä suljetulle alu-
41
Soveltaminen eelle. Huomaa myös turva-alueet rataa merkitessäsi. Jätä tilaa radan kummallekin puolelle, jotta
mahdollisissa ulosajotilanteissa laskijalla on tarpeeksi tilaa hidastaa vauhtiaan.
Ennen radan rakentamista tulee miettiä tarkkaan,
mitä taitoja ja ominaisuuksia halutaan harjoittaa.
Rata suunnitellaan tavoitteiden mukaan. Ratojen
rakentaminen on hyvä aloittaa helpoista tasarytmisissä radoista helpoissa rinneolosuhteissa.
Helpoista radoista siirrytään hiljalleen astetta vaikeampiin tekniikkaratoihin, joissa on erilaisia porttiyhdistelmiä. Hyviä perusratoja saa käyttämällä
suurpujottelussa esimerkiksi 20–25 metrin etäisyyttä käännöskeppien välillä (kepiltä kepille).
Keppien välinen poikkeama oikolinjasta tehdään
harkiten rinteen jyrkkyyden mukaan. Poikkeaman
avulla säädellään radan nopeutta (laskijan vauhtia
radalla). Pujottelussa sopiva keppien väli on 10–12
metriä. Etäisyyksien mittaamisessa käteviä apuvälineitä ovat noin kaksi metriä pitkät ratakepit.
Myös oman suksen hyödyntäminen on käyttökelpoinen keino mittaamisessa. Mittaaminen helpottaa tasarytmisten ratojen rakentamista, ja näin
harjoittelusta saa enemmän irti. Kilpailuradoissa
keppien ja porttivälien mitat on tarkkaan säädellyt.
Harjoitteita:
•
A-portit, II-portit.
•
Lasketaan radalla pareittain, opettaja laskee
edellä.
•
Tasarytminen rata eli tasavälit ja -poikkeamat.
•
Linja ja tihenevä linja.
•
Opetellaan rytminvaihto, esim. kolme lyhyttä
käännöstä ja yksi pitkä käännös.
•
Rata vaihtelevalla rinteellä.
•
Aikalasku.
•
Seikkailurata – rajana vain mielikuvitus.
•
Sovitetaan käännökset radalle erilaisten harjoitteiden avulla.
Radanmerkkauksen perusteet:
•
Helposta vaikeaan
•
Suurpujottelusta pujotteluun
•
Tasarytmisestä rytminvaihdoksiin
•
Tekniikkaradoista kilparatoihin
Alppihiihdon opetusohjelma
•
•
Keppimetsä. Erilaisten laskulinjojen valinta.
•
Keppiränni. Lasketaan tietynlevyisessä kujassa Æ käännössäteen ja vauhdin hallinta.
•
Keppisuppilo. Käännössäteen ja vauhdin
hallinta Æ pitempisäteisestä käännöksestä
lyhytsäteiseen.
Yksinkertainen suurpujottelurata apuportein.
•
Merkitään suositeltava laskulinja viidellä
portilla käännöstä kohden.
•
Vähennetään portteja kolmeen käännöstä
kohden: lähestyminen, käännös ja käännöksestä lähtö.
•
Merkitään laskulinja kahdella portilla käännöstä kohden: lähestyminen, käännös.
42
Soveltaminen Esimerkkejä erityyppisistä harjoitusradoista: tasarytminen, 3-linja, keppimetsä, A-portit apukeppeinä, muottirata kolmella ohjauskepillä.
x
x
x
*
*
*
x
x
x
*
*
*
Alppihiihdon opetusohjelma
43
Soveltaminen Kuviolasku
Muutamia esimerkkejä kuvioista:
•
Laskua peräkkäin, vaihdellaan oikolaskua ja
auraamista.
Kuviolasku on parhaimmillaan piristävä, opettava ja
näyttävä tapa laskea ryhmässä. Rytmillä on tärkeä
merkitys kuviolaskussa: laskijoiden käännösten
rytmittäminen keskenään samaan rytmiin vaatii
harjoittelua. Usein keskittyminen rytmiin ja kuviossa
laskemiseen parantaa laskijan muitakin perustaitojen osa-alueita. Käännösten muoto ja leikkaavuus pitää sovittaa muiden laskijoiden kanssa
sovittuun muottiin. Ulkopuolelta annettuun muottiin
siirtyminen on haastavaa ja opettavaista.
•
Aurakäännöksiä samassa rytmissä, ääni voidaan ottaa avuksi.
•
Lyhytkäännöksiä samassa rytmissä peräkkäin.
•
Lyhytkäännöksiä
peräkkäin.
•
Lyhytkäännöksiä vierekkäin, rivissä.
•
Lyhytkäännöksiä kahdessa rivissä, samassa
rytmissä. Ylärivi puoli askelta sivulla.
•
Muodostetaan laskijoista kirjainkuviota - lasketaan lyhytkäännöksiä (A, V, W, X).
•
Kahdessa jonossa, käännökset peilaten.
•
Kahdessa jonossa,
“CRASH“ - varovasti!
•
Kuvioiden vaihtaminen laskun aikana esim.
jonosta riviksi.
Yksinkertaisia kuvioita voidaan yrittää jo aloittelijoiden kanssa. Lyhytsäteiset, rytmiset käännökset
helpottavat muodostelmassa pysymistä. Suorituspaikaksi on jo turvallisuussyistäkin valittava riittävän helppo ja leveä rinne.
Tapahtumiin ja kilpailuihin osallistuminen edellyttää
kovaa harjoittelua ja edistää siten laskijoiden hiihtotaitoa sekä parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Usein kuviolaskua nähdään harrastettavan hiihdonopettajien toimesta. Kuviolaskua voi käyttää myös
hiihtokouluopetuksessa ja se on kehittävää yhdessä
hiihtämistä myös hyvän kaveriporukan kesken. Kuviolasku on näyttävää ja hauskaa toimintaa – onnistuivatpa kuviot tai eivät!
Alppihiihdon opetusohjelma
vastakkaisessa
laskureitti
rytmissä
leikaten
-
Kuviohiihtoa kehitettäessä vain mielikuvitus asettaa rajoitukset. Turvallisuuden nimissä on kuitenkin
pidettävä mielessä muutamia asioita:
•
Järjestäytynyt liikkeellelähtö.
•
Oikeat etäisyydet.
•
Järjestäytynyt ja hyvin suunniteltu pysähtyminen.
•
Muistetaan turvallisuus innostuksen kasvaessa.
44
Lasten hiihtokoulu LASTEN HIIHTOKOULU
Suomalaisissa hiihtokouluissa suuri osa asiakkaista on lapsia. Lasten kanssa työskentely on todella
antoisaa, sillä lapsen oppimisen riemu saa kokeneenkin konkarin sydämen sulamaan. Samalla
lasten opettaminen on myös haasteellinen tehtävä.
Lasten mielenkiinnon ja keskittymiskyvyn säilyttäminen vaatii opettajalta joustavuutta, nopeita hoksottimia ja takataskun täydeltä eri tilanteisiin
sopivia jippoja.
TURVALLISUUS on lasten opettamisessa tärkein
asia. Lasten itsesuojeluvaisto on vasta kehittymässä ja lasten luontainen uteliaisuus ja kokeilunhalu voivat helposti johtaa riskitilanteisiin.
Opettajan rooli lasten hiihtokoulussa
Opettajalla tulee olla kyky ja halu ymmärtää lasten
ja nuorten ajatuksia, tunteita ja käytöstä. Opettajan
tehtävänä on ohjata lasta oppimaan ja oivaltamaan
asioita itse. Käytännössä tämä tarkoittaa malliesimerkin, harjoitteiden, leikkien ja apuvälineiden ja
maaston hyväksikäyttöä opetuksessa. Ymmärtääkseen. miten lapsi oppii, opettajan on samaistuttava lapsen ajatusmaailmaan. Lapsille tulee
antaa mahdollisuus osallistua päätöksentekoon,
suunnitteluun ja ongelmanratkaisuun.
Lasten kanssa toimittaessa seuraavat asiat ovat
tärkeitä:
• Muista turvallisuus! Anna rajat tekemiselle heti
alussa ja tee selväksi, kuka päättää asioista
Alppihiihdon opetusohjelma
(esimerkiksi hyppyriin ja metsäreitille menemisestä päättää aina opettaja).
•
Ole tasapuolinen ja johdonmukainen. Huomioi
hiljaisetkin lapset ryhmässä. Jos ryhmässä on
häirikkö, mieti miksi lapsi käyttäytyy siten.
Ovatko tehtävät liian helppoja, liian vaikeita tai
etsiikö lapsi huomiota?
•
Kannusta, älä lannista! Lapset kaipaavat jatkuvaa positiivista palautetta.
•
Leikki on lapsen työtä. Kehitä lapsille monipuolista harjoittelua, mutta muista, että haastavuuden ja turhautumisen välinen raja on
kapea. Tarkkaile ryhmää, anna edistyneille uusia tehtäviä ja auta hitaimpia oppimaan.
•
Lapselle ei voi näytellä. Ole aidosti kiinnostunut ja kunnioita lasta. Kuuntele häntä, puhu
hänen kanssaan ja yritä nähdä asia hänen näkökulmastaan.
•
Ole valmiina yllättäviin tilanteisiin rinteessä ja
tauoilla. Pienimmillä voi pissahätä yllättää kesken laskun tai lapsilta saattaa tulla vaikeita kysymyksiä.
Onnistumisen ilo on aitoa iloa! Nauti siitä lasten
kanssa. Muista, että tärkeintä lasten kanssa on se,
että heillä on mukavaa ja he nauttivat tekemisestä.
Lapselle uusien taitojen oppiminen ei aina ole
oleellisen tärkeää ja opettajan tehtävänä on järjestää tekemistä joka kehittää perustaitoja monipuolisesti. Lapsen hiihtotekniikka edistyy nopeasti, kun
aika on kypsä.
Lasten oppiminen ja ikäryhmien
erityispiirteitä
Lapsen oppimiseen vaikuttavat lapsen ikä, kokemukset ja monet muut oppimisvalmiustekijät. Oppimisvalmiudet käsittävät tiedolliset, taidolliset,
fyysiset ja sosiaaliset valmiudet sekä tunneelämän tasapainon ja moraalisen kypsyneisyyden.
Lapsi oppii kokeilemalla, matkimalla, havainnoiden, yrittäen, tilanteita hyväksi käyttäen, kilpaillen ja oivaltaen. Mitä nuorempia ohjattavat lapset
ovat, sitä enemmän he oppivat taitoja katselemalla
45
Lasten hiihtokoulu ja itse kokeilemalla. Vanhemmat lapset käyttävät
enemmän hyväkseen mielikuvia ja ajattelua. Lapset ja nuoret ovat alttiita esikuville, joita seuraavat
ja jäljittelevät ihanteitaan.
Lasten oppimisessa palautteenanto on ratkaisevassa asemassa. Vaikka lapsi on tietoinen tuloksestaan, hän haluaa vahvistusta siitä, mikä suorituksessa oli hyvää, mihin hänen tulee vielä
kiinnittää huomiota ja mitä tulee seuraavaksi tehdä. Oikea-aikaisella palautteella lujitat oppimista.
Lapsi haluaa tunnustusta heti, kun hän on yrittänyt
kovasti ja varsinkin silloin, kun hän on muuttanut
käyttäytymistään toiveittesi mukaisesti. Anna
myönteistä palautetta aina, kun havaitset lapsen
käyttäytyvän hyvin tai noudattavan sovittuja sääntöjä.
•
•
Yhteenveto palautteesta lapsille: Viljele positiivista palautetta! Löydä hyvät puolet, älä korosta ongelmakohtia. Anna palaute välittömästi!
Jaa palautetta ryhmässä kaikille! Anna palautetta riittävästi, mutta vältä ylisanoja. Käytä
vaihtelevia palautteenantotapoja: hyväksyvä
katse, hymy, nyökkäys, kosketus, taputus ja
kainaloon kaappaaminen.
Palaute nuorille: Palautteen tulee sisältää jo
enemmän tiedollisia asioita ja kysymyksiä, jotka ohjaavat itsearviointiin ja ongelmanratkaisuun. Pelkkä hyvä-sana ei ole oppimisen
kannalta riittävä.
Lapset eroavat fyysisiltä ominaisuuksiltaan aikuisista voimantuoton, koon, painon ja vartalon mitta-
Alppihiihdon opetusohjelma
suhteiden osalta. Näistä eroista johtuen lapsen
liikkuminen on erilaista:
•
Tasapaino perustuu leveään asentoon. Lapsen
tasapaino ja painonsiirto ovat vielä kehittymässä.
•
Jousto tapahtuu lähinnä vyötäröstä tai lantiosta
(hyvin vähän polvista tai nilkoista). Lapsen lihasvoiman kehitys on kesken, joten tukirankaa
käytetään voimantuottoon.
•
Koko keho liikkuu yhtenäisesti, kädet tekevät
samat liikkeet kuin jalat. Ylä- ja alavartalon
erottaminen toisistaan liikkeiden suhteen on
puutteellista.
•
Paineenhallinta tapahtuu työntämällä ulkosuksea ja nojaamalla ylävartalolla taakse ja sisään. Nopeammissa käännöksissä poljetaan
jaloilla ulospäin.
Lapselta ei siis voida odottaa samantyyppistä teknistä suoritusta kuin aikuisilta. Tärkeintä on onnistumisen tuntemusten saaminen ja se, että lapsi
kokee laskettelun positiivisena asiana. Opettajan
on luonnollisesti muistettava kehua lasta kun hän
tekee tarkoituksenmukaisia liikesarjoja.
Lasten käsitteellinen ajattelutapa on rajallinen.
Vasen ja oikea voivat olla vielä opettelussa. Käsitteet ”ylös” ja ”alas” saattavat olla jo hallussa, mutta
liikeradat voivat olla hallitsemattoman suuria. Seuraavan sivun taulukossa on kuvattu tiettyjen ikäryhmien erityispiirteitä.
46
Lasten hiihtokoulu Oppimisvalmiuksia eri ikäryhmissä:
3–5 vuotta
6–10 vuotta
11–14 vuotta
Sosiaaliset
kyvyt
•
toiminta itsekeskeistä, ryhmässä toimiminen vaikeaa,
soveltaa yksinkertaisia sääntöjä
•
osaa toimia ryhmässä, osaa
odottaa vuoroaan
ymmärtää oikean ja väärän
sekä säännöt
•
tovereilla ja aikuisen roolimallilla suuri merkitys
Tiedolliset
taidot ja
oppiminen
•
lyhyt keskittymiskyky ja
muisti, huomio karkaa helposti
kaipaa huomiota ja rohkaisua, kritiikinsietokyky vielä huono, turhautuu helposti
ei ymmärrä vielä käsitteellistä ajattelua
hahmottaa heikosti välimatkat ja suunnat
ei ymmärrä varoa, on utelias
ja kokeilunhaluinen, haluaa
”tehdä itse”
omaa rajattoman mielikuvituksen oppii pääosin
katsomalla ja jäljittelemällä
mielikuva- ja matkimisleikkejä, kokeileva ja keksivä
oppiminen
kykenee tekemään lyhyissä
jaksoissa paljon harjoitteita
•
•
on innokas osallistumaan
seuraa ja vertaa itseään
tovereihin
osaa tehdä päätöksiä
vastuu omasta toiminnasta
kehittymässä
ymmärtää peruskäsitteitä
(vasen, oikea jne.), kykenee
loogiseen päättelyyn
oppii mallista, sanallisesta
ohjauksesta ja erilaisista kokemuksista
on utelias ja kilpailunhaluinen
haluaa kehittää taitojaan ja
jaksaa harjoitella sinnikkäästi
tarvitsee rohkaisua
•
•
haluaa olla itsenäinen
on tietoinen omasta minästään, ”minän” alkavat kriisit
mielialanvaihtelut voivat olla
suuria, itsetunto voi olla
huono
ymmärtää abstraktia ajattelua eli vertauskuvia
pitää vastuun antamisesta
on vastuuntuntoinen
hakee riippumattomuutta
vastakkaisen sukupuolen
kanssa toimiminen voi muodostua ongelmaksi
tiedonhaluinen, nokkela
oivaltaja, vaatii perusteluja
kysy mielipiteitä
pitää haasteista ja kilpailusta
tasapainon kehittyminen on
kesken, paljon tasapainoharjoituksia, painopiste on korkealla
pystyy toteuttamaan yhtä
tehtävää kerrallaan
väsyy helposti
lihasten kehitys vielä kesken;
tukirankaa käytetään voimantuottoon, luuston kehitys
on vielä kesken, joten suuria
vääntövoimia pitäisi pyrkiä
välttämään
•
•
•
•
•
•
•
•
Fyysiset
kyvyt ja
liikuntataidot
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
ei osaa eriyttää käsien ja
jalkojen tai kehon vasemman
ja oikean puolen toimintaa,
käsitys omasta kehosta, sen
eri puolista ja osista kehittyy
ei osaa hahmottaa jännittyneen ja rentoutuneen lihaksen eroa
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Koordinaatiokyky
•
•
•
omaa kehittyneen tasapainon, massan ja pituuden
suhde on sopusuhtainen
taitotekijöistä rytmikyky,
reaktioyky, kyky suuntautua
ja liikkua vasemmalle, oikealle, eteen, taakse ja kyky
huomioida maaston vaihtelut, muiden ihmiset liikkuminen sekä kyky tuntea kehon
liikkeet, asennot, lihasten
voimankäytön vaihtelut (jännitys, rentous) kehittyvät
vauhdilla
on energinen
•
koordinaatiokyky kehittyy
vauhdilla
osaa yhdistää taitoja harjoittamisen kautta
•
•
•
•
•
kasvupyrähdykset saattavat
vaikuttaa suorituksiin ja
energisyyteen: kasvupiikkien
aikana lihasmassa ei ehdi
kasvaa tukemaan optimaalisesti luustoa ja niveliä, kasvu
edellyttää jatkuvaa tasapainon uudelleen organisointia
liikkeiden ja välineiden hallinta on hyvä
peruskestävyys, nopeus ja
voimantuotto lisääntyy
nopeuden ja etäisyyden
arvioinnissa vielä puutteita
omaa edellytykset toteuttaa
monimutkaisia harjoitteita ja
liikesarjoja
”kasvupyrähdykset” voivat
vaikuttaa koordinaatiokykyyn, nopea kasvu voi johtaa kömpelyyden tunteeseen
Lähde: Mukaillen CSIA (Canadian Ski Instructor’s Alliance) Skiing and Teaching Methods Manual
Alppihiihdon opetusohjelma
47
Lasten hiihtokoulu seisottava omilla jaloillaan. Sauvoja voi myös
hyödyntää siten, että opettaja laskee takaperin
lapsen edessä ja pitelee sauvoja lapsen edessä tukena. Opettaja voi samalla myös ohjailla
kääntymistä ja kallistumista. Muista turvallisuus takaperin laskiessasi!
Turvallisuus
•
Valitse suorituspaikat huolella. Aloittelijoiden
kanssa sopiva paikka on loivaan vastamäkeen
tai tasaiselle päättyvä rinne.
•
Muista kertoa lapsille, mitä tehdä, jos vauhti
karkaa. Parempi pysäyttää vauhti kaatumalla
kuin törmätä johonkin..
•
Opeta lapselle turvallinen kaatuminen ja se
miten nousta itse ylös. Tässä kohtaa on hyvä
käydä läpi myös siteiden toimintaperiaatteet.
•
Opeta lapsille pysähdyssäännöt: opettajan
merkistä tai opettajan pysähdyttyä pysähdytään aina opettajan/edellisen alapuolelle rinteen laitaan (opettaja valitsee näkyvyydeltään
hyvän paikan).
•
Muistuta lapsia, että he katsovat liikkeelle lähtiessään, ettei yläpuolelta ole ketään tulossa.
•
Käytä maastoa harkiten hyväksi: metsäreitit
ovat rinteiden ulkopuolista aluetta, jonne rinnekeskuksen vastuu ei ulotu. Rinteiden välittömässä tuntumassa tai reunalla on usein hyviä
pikku reittejä ja hyppyreitä. Tee niistä ”metsäreittejä”, nuoremmille ne riittävät vallan hyvin.
•
Kertaa lasten kanssa rinnesäännöt useaan
kertaan.
Apuvälineet
Apuvälineet toimivat apuopettajina tunnilla, sillä ne
helpottavat ja auttavat sinua opetuksessa. Apuväline voi ohjata oppilasta kohti haluttua suoritusta
pelkästään olemalla helpottamassa tai vaikeuttamassa tehtävää. Oikein valittu apuväline mahdollistaa lapselle onnistumisen elämyksiä, joten käytä
niitä rohkeasti, Apuvälineitä on eri tarkoituksiin ja
niitä voi käyttää eri tavoilla:
•
Vauhdinhallintaan:
•
Valjaat ja aisat: Opettaja laskee takana ja
jarruttaa.
•
Sauvat: Remmeillä yhteen kiinnitettynä toimivat aisojen korvikkeena. Opettaja voi käyttää
sauvoja laskien lapsen takana ja pidellen sauvoja lapsen edessä tukena. Tällöin lapsen on
Alppihiihdon opetusohjelma
•
Narut: Naruja voidaan hyödyntää vauhdinhallintaan pareittain. Esim. 11–14-vuotiaille voi
antaa harjoitteen, jossa edessä oleva on moottori, tekee vauhtia laskemalla suoraan ja takana tuleva pitelee suitsista ja jarruttelee.
•
Ratakeppi: Keppi on poikittain edessä, opettaja ja oppilas laskevat vierekkäin pitäen kiinni
kepistä.
•
Radanrakennukseen:
•
Sauvat
•
Koirankupit: Koirankupit voivat toimia ratamerkkeinä. Ne pysyvät hyvin lumessa, niitä on
helppo kuljettaa repussa ja niiden hankintakustannus hiihtokoululle on pieni ratakeppeihin
verrattuna.
•
Liput
•
Stumppikepit
•
Normaalit ratakepit
•
Aura-asennon rakentamiseen:
•
Auraohjaimet (muoviset suksenkärkiin tulevat
kiinnikkeet, jotka irrotetaan toisistaan hissinousujen ajaksi)
•
Opettaja on myös apuväline eli opettaja voi
auttaa lasta aura-asennon löytämisessä siten,
että hän laskee välittömästi lapsen takana ja
hänen suksensa rajaavat lapsen auraasennon, tai siten, että opettaja laskee lapsen
edessä takaperin ja pitää käsillään lapsen suksia aura-asennossa ja ohjailee auraa (muista
turvallisuus!)
Useissa keskuksissa on rakennettu erityinen lasten
hiihtomaa, jossa voi olla esimerkiksi rata, aaltolatu,
urkulatu, tunneleita ja hyppyreitä. Hyvin hoidettu
hiihtomaa on erittäin otollinen oppimisympäristö,
mutta hoitamattomana siitä tulee laskijalle vaarallinen. Muista varmistaa hiihtomaan kunto ennen
kuin hyödynnät sitä opetustilanteessa.
48
Lasten hiihtokoulu Hissin käyttö
Muista kertoa lapselle, miten hissiin mennään,
miten ja missä hissistä lähdetään pois ja mitä hänen tulee tehdä, jos hän kaatuu hissinousun aikana. Opeta lapsille käyttäytymissäännöt: hississä ei
leikitä eikä tehdä käännöksiä.
Taikamatto on hisseistä helpoin, sillä siinä lapsi
seisoo maton päällä. Pienet lapset saattavat tarvita
apua matolle menemisessä ja siitä pois lähtemisessä.
Naruhissi on lapsille helppo käyttää, opettajalle se
on hisseistä raskain. Opettaja voi auttaa ensikertalaista lasta tukemalla tätä takaa. Tarvittaessa opettajan sukset ovat lapsen suksien molemmin puolin,
jotta sukset eivät lähde harhailemaan. Tavoitteena
on, että lapsi oppii mahdollisimman nopeasti seisomaan hississä omin jaloin ja oppii lähdön ja
poistumisen. Lastenmaassa on usein naruhissejä.
Jos lapset osaavat seikkailla yksin lastenmaassa,
opettaja voi olla hissin lähtöpaikalla auttamassa
hissiin menossa ja valvoa tilannetta sieltä käsin.
Nappi- eli sompahissi on yhden hengen hissi, jossa opettaja voi tarvittaessa mennä lapsen kanssa
siten, että lapsi on opettajan jalkojen välissä tai
lapsen sukset ovat opettajan suksen molemmin
puolin. Tämä kehittää lapsen omaa seisomista
suksilla. Sompa on opettajan jalkojen välissä. Jos
lapsen massa ja taidot riittävät, lapsi voi kokeilla
hississä menemistä yksin.
Ankkurihissi on hiihtokeskusten yleisin hissi. Jos
lapsi on pieni, opettaja voi ottaa lapsen joko jalkojensa väliin tai lapsen sukset opettajan suksen
molemmille puolille kuten nappihississä. Opettaja
pystyy viemään jälkimmäisellä tavalla hississä
kaksi lasta. Vanhempien lasten kanssa opettaja voi
mennä omalla puolellaan ja lapsi omalla puolellaan. Ankkuri asetetaan lapsen takapuolen alle, eli
opettajalla se on polvissa tai reisien alla. Ankkuria
ei laiteta lapsen selkään. Lapset oppivat ankkurihississä liikkumisen nopeasti; 5–6-vuotiaat lapset
voivat mennä kahdestaan, kun ovat ensin opetelleet hissistä lähtemisen aikuisen kanssa siten, että
aikuinen lähtee ensin ja lapsi jättää ankkurin. Ankkurihississä on aina mukavinta mennä silloin, kun
pari on samankokoinen.
Alppihiihdon opetusohjelma
Tuolihississä opettaja voi kuljettaa kahta pientä
lasta siten, että nostaa lapset hissiin ja pois. Muita
rinteessä liikkujia voi pyytää tuolihississä avuksi.
Lapset eivät välttämättä saa turvakaarta laskettua
ja nostettua.
Käytännön vinkkejä
•
Muista, että vanhempien tavoitteet eivät aina
ole samat kuin lapsen tavoitteet Æ mennään
lapsen ehdoilla.
•
Sovi vanhempien kanssa tarkasti aloitus- ja
lopetuspaikat sekä lopetusajat.
•
Vanhemmista on apua hissinousuissa, mutta
nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että lasten keskittymiskyky paranee, kun vanhemmat tai vapaata
laskevat
sisarukset
eivät
ole
näköetäisyydellä.
•
Muista laskea lasten lukumäärä liikkeelle lähdettäessä, pysähdyttäessä ja tauoilta palattaessa. Suuremmille ryhmille on hyvä laittaa liivit
tai numerolaput. Numerolappuihin voi laittaa
esimerkiksi maalarinteipillä lasten nimet ja
opettajan puhelinnumeron siltä varalta, että
lapsi eksyy ryhmästä.
•
Kerro lapsille selkeästi, mihin pitää mennä, jos
eksyy ryhmästä.
•
Muista kysyä säännöllisin välein, paleleeko tai
pissattaako. Lapselle on parempi käydä rinteen laidalla pissalla, kuin olla pissat housussa
kylmässä.
•
Tarkkaile lasten vaatetusta, sillä esimerkiksi
ranteet ja nilkat paleltuvat helposti. Jos lapsilla
on pitkiä kaulahuiveja, varmista, ettei niistä ole
vaaraa hisseissä. Vanhemmilla on usein se
käsitys, että villasukka on ainoa lämmin sukka
monossa. Vanhempia voi opastaa, että villasukkaa parempi ratkaisu on usein hieman
ohuempi sukka. Se jättää tilaa monoon, jotta
veri kiertää paremmin. Näin varpaat pysyvät
lämpimänä, koska niitä voi liikutella.
•
Varaa nenäliinaa taskuun ja muista pyyhkiä
touhutipat matkan varrella.
•
Anna tunnin loputtua vanhemmille palautetta
lapsen edistymisestä ja ohjeita jatkoharjoittelulle.
49
Lasten hiihtokoulu Leikkipankki
Lämmittelyleikeillä on tärkeä merkitys lasten hiihtokoulussa. Lasten lihakset saadaan lämpimäksi
päivän alussa ja leikeillä voidaan kylmänä päivänä
lämmittää sormia ja varpaita. Lapset oppivat leikkien avulla tuntemaan toisensa ja löytävät paikkansa
ryhmässä. Hyvässä alkuleikissä on jo opetuksellinen tavoite. Liikkuminen voi tapahtua esimerkiksi
yhdellä suksella ja harjoitella siten liukumista ja
tasapainoilua. Aloittelijoilla leikkiin voi kuulua vaikka siteiden käytön opettelua.
•
Lämmittely ringissä: Ryhmä asettuu isoon
ympyrään siten, että ollaan ihan vierekkäin.
Kaikki kääntyvät samaan suuntaan (opettaja
näyttää mihin suuntaan). Astutaan sisäpuolen
jalalla yksi askel eteenpäin ja kumarrutaan hieromaan edellä olevan kaverin toista jalkaa. Sitten astutaan toisella jalalla askel eteenpäin ja
hierotaan jälleen kaverin toista jalkaa.
•
Ihmissolmu: Ryhmä seisoo ringissä lähellä
toisiaan. Jokainen ojentaa oikean kätensä keskelle rinkiä ja tarttuu jotakuta ryhmäläistä kädestä. Tämän jälkeen yritetään selvittää solmu
siten, että kukin pari pääsee erkanemaan solmusta irrottamatta otettaan. Toistetaan vasemmalla kädellä.
•
Polttopallo (9vÆ): Pelaajat polttorenkaan
sisäpuolella ja polttaja pallon kanssa renkaan
ulkopuolella. Osuman saaneesta tulee myös
polttaja.
•
Laululeikit (esim. Fröpelin palikoiden pääolkapää-peppu, sutsisatsisatsaa).
•
Lasten ehdottamat leikit ja laulut
•
Helppo lämmittely sormille: Laitetaan kädet
toisiaan vasten, ranteet vastakkain. Laitetaan
vasen käsi nyrkkiin ja puristetaan nyrkkiä oikealla kädellä. Vaihdetaan yhä nopeammin ja
nopeammin.
Lämmittelyleikkejä ja -lauluja:
•
Hipat
•
Tavallinen hippa: Sauvoilla rajataan leikkialue,
jonka sisäpuolella on pysyttävä. Ryhmän ja alueen koosta riippuen valitaan yksi tai kaksi hippaa. Kun hippa saa jonkun kiinni, myös tästä
tulee hippa. Leikki on loppu, kun kaikki on saatu
kiinni.
•
Potkutteluhippa (6vÆ): Sama kuin edellä,
ilman sauvoja, yksi suksi jalassa.
•
Halaushippa (6vÆ): Sama kuin tavallinen
hippa, mutta pelaajat ovat turvassa silloin kun
halaavat toisiaan (”halausturvan” kesto sovitaan, esim. lasketaan kymmeneen).
•
Läpsyhippa (9vÆ): Pareittain, pelaajat seisovat vastakkain ilman suksia ja sauvoja. Tehtävänä on yrittää läpsäyttää paria olkavarren
ulkopuolelle. Pari yrittää torjua läpsyn käsillään. Sovitaan etukäteen, monestako läpsystä
peli on poikki.
•
•
Varvashippa (9vÆ): Pareittain, pelaajat seisovat vastakkain ilman suksia ja sauvoja. Kädet ovat parin harteilla ja tarkoituksena on
päästä astumaan parin varpaille (monot jalassa). Pari yrittää siirtää jalkoja alta pois. Sovitaan etukäteen, monestako kosketuksesta peli
katkeaa.
Autonpesu: ryhmä jaetaan puoliksi. Mennään
kahteen riviin vastakkain. Toisesta päästä rivejä lähtee yksi auto pesuun eli kävelee rivien
välissä eteenpäin. Riveissä olevat ovat harjoja,
jotka pesevät autoa alhaalta ylöspäin.
Alppihiihdon opetusohjelma
Auran harjoittelua leikkien avulla:
•
Auran harjoittelua paikallaan: ”Mikä se on se
aura?” Pizzanpala, kakunpala, jäätelötötterö,
laivannokka. Nykyajan tieauroista ei viistoine
auroineen ole välttämättä apua; Lapset eivät
ymmärrä tieaura-käsitettä.
•
Hiiriovi/koiraovi (pieni aura – suuri aura):
Pyydetään lapsia näyttämään paikallaan jaloilla, minkä kokoisesta ovesta hiiri menee (no
pienihän se on). Sitten näytetään sellainen ovi,
josta koirat mahtuvat läpi. Lähdetään laskemaan siten, että välillä ovesta menee hiiri, välillä koira.
•
Laiva-juna-laiva (aura-oikolasku-aura): Laivan
keula muistuttaa auraa, juna menee suorilla
raiteilla. Jos lapsilla ei ole sauvoja, voivat mat-
50
Lasten hiihtokoulu kia käsillä laivan keulaa ja junan renkaiden liikettä. Välillä voi vetää pillistä ja tuutata.
•
Tunturimopo: Loivassa rinteessä laitetaan
sauvat jalkojen väliin siten, että kahvat osoittavat eteenpäin. Laskija istuu sauvojen päälle
jolloin sommat jarruttavat takana. Muista ottaa
pärinä mukaan ja ihailla lumen suihkuamista.
•
Muita vinkkejä:
•
Tutustumisleikki: Opetellaan ryhmässä olevien nimet siten, että ensimmäinen kertoo oman
nimensä. Seuraava kertoo edellisen nimen ja
oman nimensä. Kolmas kertoo kahden edellisen nimet ja sitten omansa.
•
Majakka ja perävalo: Ennen ryhmän liikkeellelähtöä sovitaan, kuka on majakka (opettajan
perässä) ja kuka on perävalo (ryhmän viimeinen). Perävalon tehtävänä on ilmoittaa, jos jotakin tapahtuu (esim. joku kaatuu tai jää
jälkeen). Vaihdellaan majakkaa ja perävaloa
joka laskulla jos mahdollista.
•
Katsele lastenohjelmia (teletapit, Pokemonit
jne.). Kuuntele lastenmusiikkia.
•
Kuuntele lapsia, heidän leikkivarastonsa ehtymätön.
•
Harjoitepankista löytyy myös lapsille sopivia
harjoitteita.
Käännösten harjoittelua leikkien avulla:
•
•
•
Inkkari: Metsästetään esim. puhveleita. Käydään tähyilemässä metsän laidassa, sitten toisella puolella rinnettä. Välillä huudetaan
inkkarihuuto, kun löydetään puhveleita.
Ralliauto: Ensin valitaan auton merkki ja väri.
Kaikki saavat kertoa ryhmälle omansa. Startissa
kiihdytetään (kunnon pärinät!), vaihdetaan vaihteita (ääni ja käsiliike), ohjataan ratista, tuutataan
tarvittaessa.
Taikanappi: Mikko Alatalon taikanappi on
monelle lapselle tuttu televisiouusintojen myötä. Kun painetaan polvessa olevaa taikanappia, aura kääntyy toiselle puolelle.
•
Mopon polkeminen käyntiin: Käännöksissä
poljetaan sisäjalalla huonokuntoista mopoa
käyntiin. Muista pärinä!
•
Kukkien poimiminen: Joka käännöksen jälkeen poimitaan kukka alarinteen puolelta.
•
Seuraa johtajaa: Lasketaan jonossa, kaikki
tekevät samanlaisia käännöksiä kuin jonon ensimmäinen. Välillä vaihdetaan johtajaa (sama
toimii myös pareittain).
•
Liikennepoliisi: Opettaja on rinteen alapäässä
ja näyttää käsillä merkkejä, mihin suuntaan
käännytään tai milloin pysähdytään.
Tuhatjalkainen (jos lapset laskevat jo sukset
yhdensuuntaisina): Astutaan joka käännöksen
jälkeen useita pikku askelia ylärinteeseen.
Laskettelu on hauskaa hommaa!
Aktiivisen lihastyöskentelyn harjoittamista
leikkien avulla:
•
Jättiläinen–menninkäinen: Ollaan laskun aikana
vuoroin jättiläisiä, vuoroin menninkäisiä (toimii sekä oikolaskuharjoituksissa että käännöksissä).
•
Pupujussit: Ollaan pupuja ja hypellään pikku
hyppyjä käännösten aikana.
Alppihiihdon opetusohjelma
51
Harjoitepankki HARJOITEPANKKI
Tähän on kerätty tekniikkaharjoitteita, jotka soveltuvat
⇒ perustekniikan
⇒ koordinaation
⇒ lihaskunnon
kehittämiseen ja toisaalta piristävät ja elävöittävät opetusta. Oikein käytettynä harjoitteet auttavat opettajaa
löytämään oppilaiden vaikeuksien syyt ja mahdollistavat uusien, vanhoista rutiineista poikkeavien liikemallien
alitajuisen oppimisen. Harjoitteet tulee valita opetusjakson tavoitteen ja oppilaiden valmiuksien mukaan. Harjoitteita on ohessa ryhmitelty perustaitojen mukaisesti, mutta harvat harjoitteet kehittävät pelkästään yhtä
perustaitoa – useimmiten harjoite kehittää useampia tai kaikkia taitoja.
TP
Kä
Tasapainoa kehittäviä harjoitteita
Ka
R
Tyypilliset ongelmat: takapaino
Ku
Havainnollistaminen: suksea nostamalla paikallaan / laskun aikana
Harjoittaminen:
liikkuvuutta lisäävät harjoitteet sekä ylävartaloa eteenpäin tuovat harjoitteet
Harjoite
Suoritusohje
Huomioitavaa
Jalkapohjatuntuman
etsiminen paikallaan
Paikallaan seisten keinutaan eteen ja taakse, kuormitus päkiöillä/varpailla - kantapäällä haetaan keskeltä
paikka, jossa paino tuntuu koko jalkapohjalla.
Jalkapohjatuntuman
etsiminen liikkeessä
Lasketaan erilaisia käännöksiä eri nopeuksilla erilaisissa olosuhteissa keskittyen jalkapohjatuntumaan.
Tomaatit varpaiden
alla
Päkiöillä tai varpailla laskien.
Läppätuntuma
Läppätuntumaan keskittyminen käännöksessä (sääri
monon kieltä vasten).
Monot auki laskeminen
1. Monojen soljet avattuina: käännöksiä
painolla, koko jalkapohjalla, kantapäällä.
päkiä-
2. Sama kuin edellä, toisen monon soljet suljettuna –
ja toisinpäin.
3. Sama kuin edellä, soljet suljettuina.
Haitari
(ylös-alas-liike)
Keskitytään nilkkojen ja polvien toimintaan; mielikuvaharjoitus paikallaan: tuolille istuminen ja siltä nouseminen (ylävartalo kallistuu eteen).
Alppihiihdon opetusohjelma
Ei sovellu turvallisuussyistä kumpareisiin eikä
huonoihin näkyvyys- ja
lumiolosuhteisiin – nilkan
taittumisen riski!
Kehittää myös liikkuvuutta!
52
Harjoitepankki Hyppykäännökset
1. Hyppykäännökset, lyhyet ja keskipitkät – hyppy
muutetaan kohottautumiseksi uuden käännöksen
suuntaan.
Kehittää myös liikkuvuutta!
2. Keskipitkiä käännöksiä, joissa koko ajan taivutellaan nilkkoja ja polvia.
3. Sama kuin edellä, mutta hyppien rytmikkäästi
käännösten aikana – kengurukäännös.
4. Aloitetaan käännös korkeasta asennosta, ohjausvaiheessa painutaan progressiivisesti alas, lopussa kohottautuminen uuden käännöksen suuntaan.
Varpaat kohti polvia
Lasketaan siten, että pyritään vetämään varpaita ja
polvia kohti toisiansa, nilkkoja ja polvia taivuttamalla
(Æ jalkapohja painautuu tukevasti monon pohjaa ja
sääri läppää vasten).
Sisäsuksen kanta
ylös
Lasketaan siten, että nostetaan joka käännöksessä
sisäsuksen kantaa ylös lumesta.
Tuo painoa eteen
Sauvamerkki eteen
Sauvamerkin sijoittaminen normaalia edemmäs.
Tuo painoa eteen
Pareittain
Pareittain toinen toistaan tarkkaillen.
Sauvat niskan takana
Parantaa ylävartalon hallintaa ja jalkatyötä.
Kädet edessä, nyrkkeillen
Nyrkkeillään useita kertoja käännösten aikana; kädet
ovat menossa voimakkaasti eteenpäin koko ajan,
vieden vartalon painopistettä eteen.
Kädet takapuolen
päälle
Tavoitellaan ylävartalon selkeää etunojaa.
Klammer-käännös
Käännytään sisäsuksella, matalassa asennossa; ulkojalka on ojennettuna mahdollisimman kauaksi.
Piruetti
360°-käännös; tasaisella lumella loivassa rinteessä
edetään rinnettä alas pyörien oman painopisteen ympäri; tehdään molempiin suuntiin (huom. suksien oltava pohjillaan; pyörimistä voi auttaa kallistumalla
hieman eteen pyörähdyksen alussa).
Keinutuoli
Käännös alkuun päkiäpainolla – nopea painonsiirto
kannalle käännöksen lopussa (seuraavan alkuun on
taas päästävä eteen).
Rodeokäännös
Kärjet ilmaan lyhyen käännöksen lopussa.
Alppihiihdon opetusohjelma
Rauhoittaa ylävartaloa ja
käsiä
Varoitus: vain täysin terveille polville!
53
Harjoitepankki Lyhytkäännökset
ilman sauvoja
Lasketaan rytmisiä lyhytkäännöksiä ilman sauvoja.
Kehittää jalkatyötä ja
liikkuvuutta!
Lyhytkäännökset
sauvoja edessä kantaen
Sauvat laitetaan poikittain nyrkkien päälle (helpompi
versio: pidetään peukaloilla sauvoja paikoillaan); lasketaan lyhytkäännöksiä siten, että sauvat pysyvät
mukana.
Huomio jalkatyöhön!
Riuku
Lasketaan sauvat takapuolen alla, rystyset eteenpäin
(keskivartalon asento luonnollisempi), aktivoidaan
keskivartalon lihasten käyttöä.
• eri variaatiot 1 sauva kädessä: keskivartalo ja
kädet sauvallinen/sauvaton
• sauvat kainalossa vartalon etupuolella: keskija ylävartalon aktivoiminen
Kääntämistä kehittäviä harjoitteita
TP
Kä
Tyypilliset ongelmat: käännös jää kesken, jolloin vauhdinhallinta on vaikeaa
Ka
R
Havainnollistaminen: laskua jyrkemmällä rinteellä (vauhdinhallinta)
Harjoittaminen:
jalkojen kääntämistä tehostavat harjoitteet
Ku
Harjoite
Suoritusohje
Huomioitavaa
Oviaukko
Uuteen käännökseen meneminen; mielikuvaharjoitus:
uuden käännöksen suunnassa on oviaukko, jota kohden kohottaudutaan.
Liittyy käännöksen aloitukseen (suksien neutraali ohjautuminen)
Jalkojen kääntäminen
Käännöksiä peräkkäin, korostetaan jalkojen kääntämistä läpi koko käännöksen.
Wedelgirlande
Käännös rinteeseen siten, että joustetaan ja käännetään jalkoja toistuvasti samaan suuntaan
(laskujälki näyttää piparkakun puolikkaalta).
Jalkojen toistuvat
kierrot
Käännetään toistuvasti jalkoja saman käännöksen
aikana (esim. 3Æ2Æ1, jolloin säde pitkä Æ keskipitkä
Æ lyhyt).
Kääpiöwedeln
Lasketaan luisuvia lyhytkäännöksiä erittäin matalassa
asennossa; sauvojen puolesta välistä kiinni.
Miljoonamutkaa
Maksimoidaan käännösten tiheys.
Hidastuva letka
Lasketaan jonossa jossa etummainen alkaa hidastaa
laskuvauhtia kääntämistä ja kanttaamista tehostamal-
Alppihiihdon opetusohjelma
Rytmiä ja vauhtia vaihdellen
54
Harjoitepankki la. Jonossa laskijat pysyvät edellä menevän takana ei saa ohittaa edessä laskevaa.
Hyppykäännökset
Lasketaan hyppykäännöksiä kantatulta kantatulle
sukselle ponnistaen. Sukset nousevat hypätessä ilmaan rinteen kanssa samansuuntaisesti (ei kantojen
tai kärkien varassa) ja käännös tehdään ilmassa.
Alppihiihdon opetusohjelma
jyrkkä paikka ja vauhti/eteneminen hallinnassa
55
Harjoitepankki Kanttaamista kehittäviä harjoitteita
TP
Kä
Tyypilliset ongelmat: sisänoja, myötäkierto, jalkojen ja nivelten vähäinen käyttö
Ka
R
Havainnollistaminen: hockey stop / laskua jyrkemmällä tai jäisemmällä rinteellä
Ku
Harjoittaminen:
nilkkojen, polvien ja lantion liikkuvuutta lisäävät harjoitteet
Harjoite
Suoritusohje
Perusasennon etsiminen
1. Perusasennon kertaaminen paikoillaan (kanttauskulmat: nilkat, polvet, lantio, hartiat).
Huomioitavaa
2. Perusasennon hakeminen pareittain:
3. Pari toimii keskipakoisvoiman puuttuessa tukena,
kun laskija etsii kanttauskulmia.
4. Laskija pitää sauvoista kiinni, pari vetää sauvoja
itseään kohti, laskija vastustaa hyvällä kanttauksella ja perusasennolla.
5. Perusasennon hakeminen kolmen ryhmissä: laskija on keskellä ja painuu puolelta toiselle, kuvitellen
laskevansa käännöksiä; kaksi muuta seisovat sivuilla ja työntävät laskijan käännöksistä ylös ja uuteen suuntaan.
Liukuportaat
Oikoluisu – kanttaus – oikoluisu – kanttaus.
Viistolasku
1. Alapolven koskettelua, yläsuksen nostoja jne. viistolaskussa.
2. Polvipeli tai lantiopeli (lisätään ja vähennetään
kanttausta polvista tai lantiosta).
Käännös rinteeseen
Huomio kanttauskulmiin; tuntuma jalkojen sisäsyrjillä
(käännökseen nähden), joustetaan hiihtonivelistä +
ylävartalon vastataitto käännöksen aikana.
Polvien kippailu
Täysin leikkaavia lyhyehköjä käännöksiä lähellä oikolinjaa polvia ja sääriä yhdensuuntaisina puolelta toiselle kippaillen.
Molemmat sukset yhtä
paljon kanteillaan!
Näytetään suksenpohjia kaverille
Ohje: Lasketaan niin, että molempien suksien pohjat
näkyvät käännöksessä rinteen reunassa seisovalle
kaverille laskettaessa tämän ohi (vaatii tietynasteista
kanttausta).
Näin päästään pois tekniikka- ja liikemalliajattelusta
Banaani
Kuvitellaan joka käännöksessä vartalon olevan banaani; haetaan lievää vastakiertoa.
Kerro voimista ja vastavoimista!
Sauvamerkki ulos
Asetetaan sauvamerkki sivummalle (ylävartalo kiertyy
Alppihiihdon opetusohjelma
56
Harjoitepankki ennakoiden kohti tulevaa käännöstä).
Jimihendrix
Soitetaan kitaraa vuorotellen vasen- ja oikeakätisesti;
ylävartalo on lievässä vastataitossa.
Teräsmies
Ulkokäsi lantiolla, sisäkäsi edessä ylhäällä.
Lepakkomies
Molemmat sauvat hilaavat lunta (joko tavallinen tai
miekkaote); sauvat menevät takaviistoon ja ylävartalo
tulee aktiivisesti eteenpäin.
Ulkosauva lumessa
Piirretään viivaa ulkosauvalla käännöksen aikana.
Sauvat lumessa
Piirretään viivaa molemmilla sauvoilla Æ nostetaan
sisäsauva lumesta käännöksen lopussa; kanttauskulmat ja ylävartalon eteen/sivulle-taitto korostuvat ohjauksen loppua kohden.
Sisäsuksi ulkosuksen päällä ristissä
Käännöksiä ulkosuksella, sisäsuksi ulkosuksen päällä
ristissä.
Girlandet
Useita perättäisiä käännöksiä rinteeseen, koko ajan
samaan suuntaan; huomio kanttauskulmiin (ohjausvaihe).
Muista teettää girlande
molempiin suuntiin! Huomioi turvallisuus – varo
ylhäältä tulevia.
Jääkiekkopysäytys
(hockey stop)
1. Kerätään vauhtia oikolaskussa, sitten pysäytetään
terävällä, kanttaavalla käännöksellä.
Korostettava jalkojen
joustoa pysäytyksessä!
Muista korostaa ylävartalon ohella läppätuntumaa!
2. Tehdään sama ja lisätään loppuun sauvamerkki
(+ylävartalon pieni vastataitto).
3. Lasketaan 5 lyhyttä käännöstä, loppuun hockey
stop.
Vauhti pois
Kerätään vauhtia oikolaskussa, pysäytetään kymmenellä käännöksellä.
Kaksoissauvamerkki
Lasketaan lyhytkäännöstä ja tehdään molemmilla
sauvoilla sauvamerkki samalle puolelle (alapuolelle)
tai suksien molemmin puolin.
Heiluri
Rytmikkäissä lyhytsäteisissä käännöksissä ulkokäsi
heilahtaa ulkoreiteen, jolloin toinen heilahtaa ylös.
Sisäsuksen tuntuma
kanttauksessa
Kiinnitetään huomiota sisäsuksen ohjaukseen ja kanttaukseen: sisäjalan sisäsyrjän (käännökseen nähden)
tuntuma; sisäpolvi johtaa läpi käännöksen.
Avoin ja suljettu
Lyhytkäännöksiä vuoroin avoimessa ja vuoroin sulje-
Alppihiihdon opetusohjelma
Korostaa lantiokanttausta
Kysy oppilaan tuntemuk-
57
Harjoitepankki asento
tussa asennossa.
sista!
Hyppykäännökset
Lasketaan jyrkällä käännöksiä siten, että hypätään
suoraan kanteilta kanteille; hyödynnetään nivelten
(etenkin nilkkojen ja polvien) liikkuvuutta.
Huomio kanttauksen terävyyteen!
Ulkosukselta ulkosukselle
Lasketaan lyhytkäännöksiä siten, että siirrytään kantatulta ulkosukselta suoraan uudelle kantatulle ulkosukselle.
Huomio kanttauksen terävyyteen!
Täysin leikkaavat
käännökset
Lasketaan pitkiä käännöksiä täysin leikkaavasti.
Vaihdellen luisuvia ja
leikkaavia
1. Vaihdellaan laskun aikana luisuvasta leikkaavaan.
Pareittain, sauvat
aisana
Yhdistetään parin sauvat aisoiksi; etummainen laskija
laskee suoraan eli tekee vauhtia massallaan; jälkimmäinen laskee lyhytkäännöksiä ja pitää tehokkaalla
kanttauksella vauhdin kurissa.
Nyrkit polvien välissä
Lasketaan nyrkit polvien välissä jolloin pakotettaan
polvet toimimaan yhdenaikaisesti ja suuntaisesti.
Ohjataan polvista
Painetaan käsillä polvet käännöksen sisään. Aloitetaan laskemalla polvista ohjaten ja kun on löydetty
polvien liikesuunta, jatketaan kädet edessä
Keskittyen polvien
liikkeeseen
Normaalista lyhytsäteisestä kännöksestä ”vanhaan
askel” käännökseen ja siitä takaisin (kuinka polvien
liike saadaan mukaan)
Eri kanttaamis ja
käännöksenaloittamistapoja.
Kokeillaan erilaisia tapoja saattaa suksi kantilleen ja
tehdään myös vahvoja kontrastiharjoitteita. Esim aloitetaan käännös polvilla, lantiolla, hartioilla jne.
2. Aloitetaan käännös leikkaavana ja lopetetaan
luisuvana.
Mitä havaitaan mikä nopea tapa, mistä voimaa
kanttaamiseen, miten eri
tavat eroaa toisistaan?
Kuormittamista kehittäviä harjoitteita
Tyypilliset ongelmat: painon siirtäminen uudelle ulkosukselle on vaikeaa
Havainnollistaminen: laskua sisäsuksi ilmassa
Harjoittaminen:
Harjoite
korostetaan sivuittaissuuntaista painonsiirtoa; katso
myös liikkuvuuteen liittyvät harjoitteet
Suoritusohje
Alppihiihdon opetusohjelma
TP
Kä
Ka
R
Ku
Huomioitavaa
58
Harjoitepankki Minimienergia
Lasketaan ensin minimienergialla, sitten lisätään vähitellen kuormitusta ja kanttia (esim. intensiteettiskaalalla 0–5). Nollaenergialasku parantaa perusasentoa ja
suksella seisomisen rentoutta.
Kelluminen
Hidastetaan käännöksen alkua, kellutaan oikolinjaan,
sitten aletaan aktiivisesti kuormittaa suksia.
Sisäsuksi ilmassa
Käännöksiä ulkosuksella, nostetaan sisäsuksea (kantaa tai koko suksea) käännöksen aikana.
Steppaus
Stepataan sisäsuksella (toistuvia kannan nostoja).
Kuminauha
Mielikuvaharjoitus: ulkosuksen kärjessä on kuminauha, joka on kiinni vastakkaisessa olkapäässä ja vetää
ylävartaloa käännöksen aikana näitä toisiansa kohti.
Askellukset
Askelletaan rauhallisesti ylärinteeseen käännöksissä.
Kehittää myös kanttaamista!
Tuhatjalkainen
(Thousand steps)
Askelletaan pieniä askelia ylärinteeseen niin tiheään
kuin mahdollista, tehden samalla käännöksiä; käännösten säde on suuri.
Kehittää myös kanttaamista!
Keskitytään sukselta
toiselle tapahtuvaan
painonsiirtoon
Haetaan kuormitusta ulkojalalle eri kohdissa käännöstä: oikolinjan jälkeen, oikolinjassa ja ennen oikolinjaa.
Aistitaan ja tiedostetaan
miten käännöksen luonne
ja muoto muuttuu
Kuormituksen ajoitus
Harjoitellaan nopea kanttauksen vaihto ja mahdollisimman varhaista painetta ulkosuksella.
(tämän voi tehdä myös
aurakäännöksessä)
Rytmiä kehittäviä harjoitteita
TP
Kä
Tyypilliset ongelmat: lasku on kulmikasta ja kuluttavaa
R
Havainnollistaminen: videointi; kuviolasku
Harjoittaminen:
käännösten välistä rytmiä ja käännöksen sisäistä rytmiä
kehittävät harjoitteet
Harjoite
Suoritusohje
Äänellä rytmittäminen
(pitkä käännös)
Lasketaan joka käännöksen aikana esim. kolmeen
siten, että käännöksen ohjausvaihe (alaspainautuminen) jatkuu kaikkien kolmen numeron aikana, samoin ylöskohottautuminen.
Äänellä rytmittämi-
Otetaan laskuun lähdettäessä rytmi (”hop, hop, hop”),
Alppihiihdon opetusohjelma
Ka
Ku
Huomioitavaa
59
Harjoitepankki nen (lyhytkäännös)
johon lyhytkäännökset sovitetaan.
Pareittain lasku
• Toinen parista laskee edellä, jälkimmäinen laskee
samaa rytmiä.
• Toinen parista laskee ääneen rytmiä.
Rytminvaihdokset
Esim. 3 keskipitkää – 6 lyhyttä – jne.
Puhelinnumeron
laskeminen
Lyhytkäännöksin, joka numeron viimeinen käännös on
pitempi.
Kuviolasku
(katso jäljempänä)
Sauvoitta laskuja
Lasketaan ilman sauvoja ja keskitytään jalkojen työn
tehostamiseen käännöksissä. Aktivoidaan myös keskivartalon lihaksia. Lasketaan sekä täysin leikkaavana
että voimakkaammin kiinniottavana kontrollia korostaen.
Macarena
Tasainen rytmi, kädet tekevät omia liikkeitä, esim pää,
olkapää, lantio, pää jne.
1 sauvalla lasku
Eri variaatioita 1 sauvalla laskien: vuorotellen molemmissa käsissä, laskun pitää toimia normaalisti ja tehokkaasti.
Liikkuvuutta ja koordinaatiokykyä kehittäviä
harjoitteita
TP
Kä
Ka
R
Oheiset harjoitteet kehittävät useampaa perustaitoa sekä niitä yhteen linkittävää
koordinaatiokykyä.
Ku
Harjoite
Selitys
Koskettelu
Kosketellaan polvia, sitten monoja.
Menninkäinen
Lasketaan niin matalassa asennossa kuin mahdollista.
Jättiläinen
Lasketaan niin korkeassa asennossa kuin mahdollista.
Pienestä suureen
Lähdetään laskemaan erittäin matalassa asennossa, sieltä vähitellen kohottaudutaan niin korkeaan asentoon kuin mahdollista, sitten etsitään mukava kohta näiden
välistä.
Luistelu
Tehdään jokainen käännös luistelemalla eli siirretään paino selkeästi ulkojalalle ja
liu’utaan käännöksen läpi; suksi kääntyy sivukaarevuutensa ansiosta.
Alppihiihdon opetusohjelma
60
Harjoitepankki Hypyt
Huomio nivelten liikkeeseen, haitari – nilkkojen ja polvien taivuttelua paikoillaan,
liikkeessä, käännöksissä; hypyt paikoillaan, käännösten välillä, käännöksissä.
Mielikuvaan perustuvat liikeharjoitteet
Ilman sauvoja erilaisia liikeharjoitteita (esim. koripalloilu, kutominen, moikkaus
vuorotellen molemmilla käsillä).
Sauvojen naputus
vastakkain
Käännösten tahdissa; esim. a) naputus edessä vuorotellen päälle/alle; b) 2x edessä , 1x takana; sama voidaan tehdä taputtamalla käsiä yhteen edessä ja takana.
Pareittain koripalloilu
Loivassa rinteessä lasketaan pareittain siten, että laskijat ovat vierekkäin 10-15 m
etäisyydellä toisistaan ja heittelevät kuvitteellista koripalloa välissään; donkkaukset, kuljetukset jne. mukaan Æ liikettä ylös-alassuunnassa.
Maaston hyväksikäyttö
Harjanteet, aaltoladut, kumpareikot, epätasaiset rinteet, hyppyrit, metsäreitit (turvallisuus!).
Pipe, street, boxit
(terrain park)
Muista turvallisuus! Ei haeta ilmaa ennen kuin tiedetään, mitä ollaan tekemässä!
Kokeilut tarpeeksi hitaalla vauhdilla.
Mambokäännökset
Liioiteltu ylävartalon myötäkierto.
Käännökset vaakaasennossa
Vaaka-asento ja käännös sisäjalan varassa, vaihto, jne. (= vanha Royal-Kristiania
Reuel-Schwung, Royal Christie).
Seuraa ja matki johtajaa
Johtaja yrittää erilaisia temppuja tehden ja käännöksiä vaihdellen saada seuraajan
joko karistettua kannoiltaan tai muuten vain sekaisin.
Takaperin lasku
Käännöksiä takaperin laskien.
Kuviolasku
Kuvioita neljän ryhmälle:
•
Timantti: lyhytkäännöstä timanttimuodostelmassa, yhtäaikainen pysähdys.
•
Neliö: sama kuin edellä; vaikeampi muoto pyörivä neliö, eli laskijat vaihtavat
laskun aikana paikkaa siten, että neliö vaihtuu välillä timantiksi ja taas neliöksi.
Kuvioita suuremmalle ryhmälle:
•
Kaksi jonoa: neljä lyhyttä ja ristiin (jonot vaihtavat paikkaa siten, että laskijat
menevät ristiin).
•
Kaksi jonoa: pitkää käännöstä siten, että jonot laskevat ristiin joka käännöksellä.
•
Kaksi jonoa: toinen jono laskee keskellä lyhytkäännöstä, toinen pitkään käännöstä siten, että he laskevat lyhytkäännösjonon läpi joka käännöksellä.
HUOMIOI TURVALLISUUS!!!!
Esterata
Rakennetaan esterata, joka pakottaa matalaan asentoon, hyppyihin jne.
Telemarkhiihto
Muista, että ulkosuksi johtaa, toisin kuin laskettelussa!
Alppihiihdon opetusohjelma
61
Harjoitepankki Blade-sukset
Hyviä harjoitteita bladeille (lasketaan koko ajan leikkaavia käännöksiä):
•
Rullataan molempia polvia, sukset kääntyvät.
•
Ohjataan polvia käsillä.
•
Ohjataan käsillä etenkin sisäpolvea ensimmäisenä käännökseen.
•
Lasketaan nyrkit polvien välissä, sääret synkronissa (sama väli nilkoissa ja
polvissa, sama kulma säärissä).
•
Lasketaan pelkästään ulkosuksella täysin leikkaavia käännöksiä.
•
Lasketaan pelkästään sisäsuksella täysin leikkaavia käännöksiä, ulkosuksi
ilmassa.
•
Moottoripyöräillään sauvoilla (ylävartalo ja sisäpolvi lähtevät ensimmäisenä
käännökseen).
Charleston
Sisäsukselta sisäsukselle hypellen; kehittää kanttaustuntumaa, koordinaatiokykyä
ja liikkuvuutta.
Lasku yhdellä suksella
Kehittää tasapainoa, kanttauksen vaihtoa ja lihaskuntoa; aluksi pitkiä käännöksiä,
sitten myös lyhytkäännöksiä;
helpompi versio: toinen suksi ilmassa, vaikeampi versio: ilman toista suksea.
Kontrastiharjojituksia
Etsitään ääripäitä esim: korkea/matala, rauhallinen/levoton, kohdistetaan harjoitteet ryhmän kehitettävien alueiden mukaan
Alppihiihdon opetusohjelma
62
Termistö TERMISTÖ
Alasuksi
Ks. ulkosuksi
Huomautus
Käännöksistä puhuttaessa on selkeämpää käyttää nimityksiä ”ulko- ja sisäsuksi”. Ylä- ja
alasuksi ovat yleensä ottaen (kieliasunsa perusteella) yksiselitteisiä vain silloin, kun
sukset ovat sellaisessa asennossa, jossa sukset ovat poikittain tai vinossa oikolinjaan
nähden.
Antisipaatio
Ennakointi, ylävartalon ja/tai lantion kääntyminen käännöksen loppuvaiheessa kohti
tulevaa käännöstä (mikä aiheuttaa lihaksiston jännittymisen, joka lauetessaan helpottaa
suksien kääntämistä uuteen käännökseen).
Aurawedeln
Ks. Wedeln; lyhyitä rytmikkäitä lyhtykäännöksiä oikolinjassa
Girlande
Sarja toistuvia käännöksiä samaan suuntaan viistosti yli rinteen, joiden yhteydessä oikolinjaa ei ylitetä. Palvelee lähinnä käännöksen ohjausvaiheen mutta myös alkuvaiheen
harjoittelua.
Hiihtonivelet
Hiihtonivelillä tarkoitetaan nilkkoja, polvia ja lantioita, joita koukistamalla ja ojentamalla
hiihtäjä säätelee painetta ja kanttausta.
Jatkuvuus
Tässä: jouheva eteneminen; voidaan puhua myös liikkeen jatkuvuudesta, jolla tarkoitetaan esim. jatkuvaa ylös-alas-liikettä käännösten aikana.
Keskipakoisvoima
Keskeisliikkeessä ulospäin suuntautuva voima
Kompensointi
Hiihdossa kompensoinnilla tarkoitetaan sitä, että painopisteen siirtyminen jonkin liikkeen
tai ulkoisen elementin/voiman johdosta estetään liikuttamalla vastaavasti jotain muuta /
joitakin muita vartalon osaa/osia.
KYS
Käännös yhdensuuntaisin suksin (parallel-käännös), ks. opetusohjelman perustaso.
Liukuminen
Liukuminen on suksen pohjalla sen pituussuuntaan tapahtuvaa tai kanteilla niiden suuntaisesti tapahtuvaa liikettä.
Luisuminen
Luisuminen on suksen pituussuunnasta poikkeavaa jarruttavaa liikettä.
Massakeskipiste
Massakeskipiste on kappaleen massan ja tasapainon keskipiste. Vrt. painopiste.
Ohjauskulma
Ohjauskulmalla tarkoitetaan oikolinjan ja suksen keskilinjan välistä kulmaa. Mitä enemmän suksea käännetään vasten oikolinjaa, sitä suurempi ohjauskulma.
Oikolasku
Laskemista oikolinjan suuntaisesti suksien pohjilla liukuen.
Oikolinja
Se linja, jonka pallo valitsisi vieriessään rinnettä alas.
Oikoluisu
Luisumista oikolinjassa sukset poikittain oikolinjaan nähden.
Painopiste
Painopiste = massakeskipiste.
Perusasento
Liikevalmis asento, josta laskijan on helppo hallita laskua ja reagoida erilaisiin olosuhteisiin.
Alppihiihdon opetusohjelma
63
Termistö Progressiivinen
Asteittain kasvava / lisääntyvä / voimistuva.
Rinnenoja
Laskijan hartialinjan kallistaminen ylärinteeseen päin, jolloin sisäolkapää on ulko-olkapäätä alempana.
Sisäsuksi
Käännöksen sisäpuoleinen suksi.
Suksen leikkaavuus
Suksen leikkaavuudella viitataan suksen sivukaarevuuteen. Mitä suurempi sivukaarevuus, eli mitä suurempi suksen kärjen/kannan ja vyötärön välinen leveysero, sitä leikkaavammasta suksesta on kyse.
Tukiasento
Suksiasento, jossa sisäsuksi johtaa.
Tukipinta-ala
Tukipisteiden väliin jäävä pinta-ala. Tukipinta-ala voi olla myös sama kuin tukipiste, jos
massalla on vain yksi kosketuspinta eli tukipiste.
Tukipiste
Piste, jolla massa koskettaa pintaa. Esimerkiksi suksen kantti voi olla laskijan tukipiste.
Ulkosuksi
Ulommainen suksi käännöksessä.
Vertikaalityö
Ylös-alas-suuntainen liike.
Viistolasku
Viistolaskulla tarkoitetaan rinteen poikki laskemista.
Voimat
(sisäinen ja ulkoinen voima, työntävä ja vetävä voima)
Wedeln
Lyhytsäteinen rytmikäs käännös.
Yläsuksi
Ks. sisäsuksi
Huomautus
Käännöksistä puhuttaessa on selkeämpää käyttää nimityksiä ”ulko- ja sisäsuksi”. Sen
sijaan ”ylä- ja alasuksi” ovat yleensä ottaen (kieliasunsa perusteella) yksiselitteisiä vain
silloin, kun sukset ovat sellaisessa asennossa, jossa sukset ovat poikittain tai vinossa
oikolinjaan nähden.
Alppihiihdon opetusohjelma
64