Hengen uudistus kirkossamme ry:n jäsenlehti 1/2011
Kädenojennus Hengen uudistus kirkossamme ry:n jäsenlehti 1/2011 TÄSSÄ LEHDESSÄ mm. Simo Peura: Meidän kirkko ja karismaattisuus Jorma Tarhio: Rakastakaa toisianne Saara Kinnunen: Perhe jumalanpalveluksessa Saara-Maria Jurva: Hengessä vaeltaminen – ja matkan kompastuskivet Nuoren papin palstalla Timo Pöyhösen unelmia Tuomo Korteniemi: Tervetuloa Hengen uudistuksen kesäjuhlaan Napapiirille 5.-7.8.11! Työntekijäseminaarissa käsiteltiin aihetta Meidän kirkkko. Merkittävää antia oli pyrkimys puheista toimintaan ja tekoihin. Katsomosta kentälle. Kempeleestä linjattiin vapaaehtoistoiminnan pilottiseurakunta. Normaalia messua toimittaa säännöllisesti 12-15 hengen joukko. Teemu Laajasalo, Timo Pöyhönen ja Marko Huhtala puhuivat UskonPuhdistustapahtumassa aiheesta ”Nuoret aikuiset ja jumalanpalvelusyhteisöt”. Kädenojennus Hengen uudistus kirkossamme ry TÄSSÄ LEHDESSÄ 3 Pääkirjoitus Reijo Telaranta 4 Rakastakaa toisianne Jorma Tarhio 6 Hengessä vaeltaminen – ja matkan kompastuskivet Saara-Maria Jurva 8 Hengen uudistuksen hallitus ja asiantuntijajäsenet 9 Perhe jumalanpalveluksessa Saara Kinnunen 11 Nuoren papin palsta: Näky kirkon tulevaisuudesta Timo Pöyhönen 12 Tähden johdattamana koko vuoden Pirkko Arola 13 Meidän kirkko ja karismaattisuus Simo Peura 16 Kirkko ja maallistuminen Tapio Luoma 18 Katsomosta kentälle Pekka Rehumäki 19 Seurakunnassa haetaan ihmisläheistä yhteisöllisyyttä Seppo Ylönen 20 Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys Kirkonrakentajien Foorumin seminaari Mikkelissä 22 Kirjat ”Onko Jumala todellakin sanonut?” Reijo Telaranta 24 Toivon lähteellä Kalajoella Hilkka Koskela 25 Tervetuloa Hengen uudistuksen kesäjuhlaan Napapiirille 5.-7.8.2011 Tuomo Korteniemi 26 Meidän kirkko. Työntekijäseminaari 2010 Marko Huhtala 27 Johtajuus uusien haasteiden edessä Työntekijäseminaari 2011 29 Sanan ja rukouksen iltoja 30 Jäsenasiat 32 Tapahtumakalenteri 2 I KÄDENOJENNUS 1/2011 Mikä on HENGEN UUDISTUS KIRKOSSAMME RY? Hengen uudistus kirkossamme ry on luterilaisessa kirkossamme toimiva uudistusliike, joka pitäen esillä Jumalan kolminaisuutta haluaa muistuttaa Pyhän Hengen työn merkityksestä ja tärkeydestä. Tähän ehjästä ja tasapainoisesta jumalakuvasta nousevaan seurakuntakäsitykseen kuuluvat myös armolahjat, Hengen hedelmät sekä kristittynä kasvaminen ja kilvoittelu. Hengen uudistus kirkossamme ry pyrkii tukemaan karismaattista toimintaa luterilaisen kansankirkon, paikallisseurakuntien ja luterilaisten yhteisöjen elämässä tarjoten koulutusta ja rohkaisua työntekijöille ja seurakuntalaisille. Liike toimii, jotta kaikki tulisivat varustetuiksi Kristuksen ruumiin rakentamiseen ja tarttuisivat toimeen. Hengen uudistus kirkossamme ry:n käytännön toiminnan painotusalueita ovat seurakuntien uudistuminen, Sanan ja rukouksen illat sekä seurakunnissa tapahtuva rukouspalvelu-, ylistys- ja armolahjakoulutus. Tavoitteena on myös rakentaa uudistusta etsivien seurakuntien keskinäistä verkostoa. Liike haluaa toimia yhteistyössä kaikkien niiden kirkkomme hengellisten virtausten ja herätysliikkeiden kanssa, jotka haluavat olla mukana uudistamassa seurakuntien elämää ja kutsumassa niiden jäseniä kasvuun Jeesukseen Kristukseen turvautuvina kristittyinä. Hengen uudistus kirkossamme ry on toiminut kirkkoamme uudistavana ja hengellistä elämää korostavana liikkeenä jo yli 30 vuoden ajan. Liikkeen vuosittainen päätapahtuma on kaikille avoin kesäjuhla, jota vietetään tänä vuonna Rovaniemellä. KÄDENOJENNUS JULKAISIJA Hengen uudistus kirkossamme ry Toimisto: Simotuntie 13, 33480 Ylöjärvi [email protected], www.hengenuudistus.fi TOIMITUS Päätoimittaja Reijo Telaranta, [email protected] Toimitussihteeri Kikka Miilus, [email protected] Taitto Kikka Miilus Etukannen kuvat: Iso kuva: Rovaniemen kirkon alttarifresko, kuva Kari Yliräisänen Pienet kuvat/kuvaajat: vas. Jukka Hammarén, kesk. Kikka Miilus, oik. Vesa Keinonen Painatus Hämeen Kirjapaino Oy, 2011 Painos 3 300 kpl ISSN1459-1510 PÄÄKIRJOITUS Rakenteista kohti ydintä V uosi 2010 oli mullistusten ja ääri-ilmiöiden vuosi. Islannin tulivuoren tuhkapilvet, Venäjän helleaalto ja metsäpalot, Pakistanin, Indonesian ja Australian ennätystulvat, Brasilian ankara kuivuus, Yhdysvaltojen rajut tornadot ja muut vastaavat tapahtumat nostivat otsikoihin toistuvasti sanontoja ”pahin 50 vuoteen” tai ”ankarin 100 vuoteen”. Maanjäristykset, helle, tulvat, tulivuorenpurkaukset ja muut luonnonmullistukset tappoivat noin 260 000 ihmistä. Vuoden 2009 vastaava luku oli noin 15 000 kuollutta. naamisia ja vihkimisiä. Taloudelliset ajopuut kulkevat kohti jatkuvasti suurempia hallinnollisia yksiköitä ja samalla yhä kauemmaksi yksityisistä ihmisistä. Eläkevastuut näyttävät olevan ajautumassa suuremmiksi kuin mitä vähenevältä jäsenistöltä saadaan kerätyksi. Myös kristillisten kirkkojen kohdalla ajan merkit ovat olleet selkeitä. Kristinuskon painopiste on yhä selvemmin siirtynyt etelään ja itään. Esimerkiksi Kiinassa, jossa kulttuurivallankumouksen jälkeen julistettiin, että kristinusko oli siirretty museoon, kristittyjä on jo yli 60 miljoonaa. Noin puolet protestanttisista kristityistä kuuluu valtion hyväksymään Kolmen Itsen Isänmaalliseen Kirkkoon. Toinen puoli kuuluu viranomaisten vainoamiin maanalaisiin kotiseurakuntiin. Meidän kannattaisi ottaa mallia kiinalaisista kristityistä, joita mitkään yhteiskunnalliset mullistukset eivätkä edes vainot ole kyenneet hävittämään. Kun esimerkiksi Pohjois-Afrikan kristityt pyyhkäistiin nopeasti ja perusteellisesti islamin tieltä, kiinalaiset seurakunnat ovat osoittautuneet hengissä selviytymisen mestareiksi. Teologialtaan ryhmät ovat varsin lähellä toisiaan. Molemmat uskovat Raamattuun Jumalan sanana ja näkevät tehtäväkseen evankeliumin levittämisen, eivätkä voisi kuvitella edes keskustelevansa samaa sukupuolta olevien siunaamisesta tai vihkimisestä. Molemmat kasvavat kasteiden kautta vuosittain yli miljoonalla uudella jäsenellä. Vaikka kasvun luvut muualla Aasiassa sekä Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ovat pienempiä, niin vastaavia kertomuksia Raamattuun ja Jeesuksen lähetyskäskyyn sitoutuneiden seurakuntien nopeasta kasvusta löytyy myös sieltä. Kehityksen suurta kuvaa katsellessa huomio kiinnittyy mielenkiintoiseen asiaan. Maailmassa syntyy nopeaa tahtia uusia kasvavia seurakuntia ja kirkkoja, jotka eivät halua liittyä mihinkään niin sanottuun vanhaan kirkkokuntaan. Kristinusko näyttäisi olevan muuttumassa yhä enemmän lukemattomien itsenäisten seurakuntien ja liikkeiden joukoksi. Se on yhä vähemmän sidoksissa vanhojen kirkkojen maailmanneuvostoihin, liittoihin ja ekumeenisiin oppikeskusteluihin. Myös Suomen mittakaavassa viime vuosi oli kristinuskon kannalta ennätysten ja uusien avausten vuosi. Tehtyjen ratkaisujen vaikutusta ei voida arvioida pelkästään kirkosta viime vuonna jo eronneiden määrällä. Kirkollinen ajopuuteoria näkee kehityksen vievän kirkkoamme vääjäämättä kohti Ruotsin mallin mukaista samaa sukupuolta olevien siu- Kirkollisissa rakenteissa siis natisee uhkaavalla tavalla sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Eikä sitä natinaa saada loppumaan keskittymällä organisaation jatkuvaan viilaamiseen tai yhteiskunnan yleisen mielipiteen entistä tarkempaan myötäilemiseen. Mikä sen on tehnyt mahdolliseksi? Kun kommunismi ja kulttuurivallankumous hävittivät Kiinasta kirkot ja organisaatiot, jäljelle jäivät vahvat pienet yhteisöt, maan alle painuneet seurakunnat. Vahvan yhteisöllisyyden tekivät mahdollisiksi päättäväinen sitoutuminen Raamattuun Jumalan sanana, luottamus Pyhän Hengen eläväksi tekevään voimaan ja halu levittää hintaa kyselemättä sanomaa Jeesuksesta kaikille, jotka eivät Häntä vielä tunteneet. Kun kädet eivät olleet täynnä muistioita, pöytäkirjoja, raportteja, kännyköitä, kalentereita ja strategioita, niin ainoaksi mahdollisuudeksi jäi laittaa ne ristiin ja keskittyä rukoilemiseen. Meidänkin olisi syytä kääntää katseemme suurista rakenteista ja näyttävistä kulisseista kohti uskomme ydintä. Meidän on aika ryhtyä kirkkona rakentamaan todellisia jumalanpalvelusyhteisöjä ja olemaan selkeästi jotain mieltä. Meidän on julistettava kiertelemättä, pelotta ja hintaa kyselemättä, että Jeesus on ainoa tie, totuus ja elämä. Meidän on sanottava selkeästi, että muuta tietä ei kenelläkään ole Jumalan luo iankaikkiseen elämään kuin syntien tunnustamisen, parannuksenteon ja Golgatan ristillä avatun armon tie. Reijo Telaranta [email protected] www.reijotelaranta.fi KÄDENOJENNUS 1/2011 I 3 Rakastakaa toisianne Jeesus antoi opetuslapsilleen useita käskyjä ja kehotuksia. Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoo (Joh. 13:34): “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen Kikka Miilus toistanne.” 4 I KÄDENOJENNUS 1/2011 J otkut selittäjät tulkitsevat tätä kohtaa niin, että Jeesus puhuisi yleisestä lähimmäisenrakkaudesta. Kuitenkin kolme asiaa viittaa opetuslasten väliseen rakkauteen. Ensinnäkin jo Mooseksen kirjoista löytyy käsky “rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi” (3. Moos. 19:18), ja Jeesus toisaalla useasti viittaa siihen vanhana käskynä. Toiseksi Jeesus puhuu painokkaasti uudesta käskystä. Kolmanneksi vertailukohde on eri: Jeesuksella “niin kuin minä olen rakastanut teitä” ja Mooseksella “niin kuin itseäsi”. Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan on varmasti suurempi kuin meidän rakkautemme itseämme kohtaan. Veljellinen rakkaus Uuden testamentin kirjeissä opetuslasten välisestä rakkaudesta käytetään ilmaisua veljellinen rakkaus, joka erotetaan selvästi yleisestä rakkaudesta. Jostain syystä veljellistä rakkautta ei juurikaan kirkossamme käsitellä, vaan rajoitutaan puhumaan yleisestä lähimmäisenrakkaudesta. Ehkä tähän on syynä kansankirkon luonne: ei haluta tehdä eroa kirkon jäsenen ja Jeesukseen uskovan välillä. Uuden testamentin kirjeistä löytyy yli kaksikymmentä kohtaa veljellisestä rakkaudesta, joten asia on ollut ensimmäisen vuosisadan kristityille tärkeä. Johanneksen ensimmäinen kirje käsittelee tätä aihetta laajimmin. Johannes kirjoittaa esimerkiksi neljännessä luvussa näin (4:10-12): “Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.” Lähtökohtana on siis Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Jeesus on kärsinyt meille kuuluvan rangaistuksen ja asettanut meidät pyhinä, puhtaina ja nuhteettomina Isän Jumalan eteen. Meidän rakkautemme on seurausta tästä. Jeesus on viinipuu Jeesus sanoo (Joh. 15:5): “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” Rakkauskäskyyn sovellettuna tämä kuuluu: ette voi rakastaa toisianne, ellette pysy minussa. Avain on siis pysyminen Jeesuksessa. Oksan pysyminen puussa ei ole oksan kannalta erityisen aktiivista toimintaa. Tarkempi käännös alkukielen sanalle ’pysyä’ onkin ’jäädä’. Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että jäät Jeesuksen lähelle ja annat hänen rakkautensa vaikuttaa kauttasi. Ja mitä lähempänä olemme Jeesusta, sitä lähempänä olemme toisiamme. Jeesus antaa jäähyväispuheessaan rakastakaa toisianne -käskyn kolmeen kertaan, mikä korostaa asian tärkeyttä. Järjestyksessä toinen näistä kohdista kuuluu (Joh. 15:12-13): “Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” Jeesus puhuu agape-rakkaudesta eli jumalallisesta rakkaudesta. Jeesuksen käsky on varsin vaativa. Henkensä antaminen toisen edestä on rakkauden korkein muoto. Jeesuksen esimerkki asettaa riman korkealle. Palataan käskyn ensimmäiseen esiintymiskertaan (Joh. 13:34-35): “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Keskinäinen rakkaus on siis Jeesukseen uskovien tunnusmerkki. Ehkä olet joskus kohdannut tuntemattoman Jeesukseen uskovan, ja teidän välillenne on syntynyt välittömästi voimakas yhteys. Keskinäisen rakkauden ilmapiiri on yksi syy, miksi niin moni osallistuu vuodesta toiseen samoille hengellisille kesäjuhlille. Rakkaus ja palveleminen kuuluvat yhteen Ennen käskyn antamista Jeesus pesee opetuslasten jalat. Näin hän ilmaisee, että meidän tulisi palvella toisiamme. Palveleminen on avain rakkauteen. Pietari ei halunnut ensin sallia sitä, että Jeesus pesee hänen jalkansa. Oikeaan rakkauteen liittyy siis myös rakkauden vastaanottaminen. Pietari kirjoittaa (2. Piet. 1:7, KR 1938): “Pyrkikää osoittamaan jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.” Toimintaohje on selkeä: ensin paistattele Jeesuksen rakkaudessa, sitten rakasta uskonveljiä ja -sisaria, ja vasta sitten kykenet paremmin rakastamaan muita ihmisiä. Paavali opettaa galatalaiskirjeessä (5:22), että rakkaus on Hengen hedelmä, ja roomalaiskirjeessä (5:5), että Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen. Mitä pitäisi siis tehdä? Jos uskot Jeesukseen, hän on antanut sinulle Pyhän Hengen ja sen mukana tämän rakkauden. Ota se vain käyttöön. Voita ylpeytesi ja palvele uskonveljiäsi ja -sisariasi sekä anna heidän palvella sinua. Älä ajattele vastavuoroisuutta. Tuhlaamalla rakkautta rakkaus vain lisääntyy. + Jorma Tarhio Aalto-yliopiston professori Piirinvetäjä Hämeenlinna KÄDENOJENNUS 1/2011 I 5 Kikka Miilus Hengessä vaeltaminen – ja matkan kompastuskivet Galatalaiskirje oli Lutherille erityisen rakas. Kirje tiivistää kristityn elämän peruskysymykset ja vastaukset tiiviiksi paketiksi. Galatalaiskirje oli ajankohtainen Paavalin aikaan ja Lutherin aikaan. Kun sitä lukee tänään, tuntuu että se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Luther syntyi tavalliseen talonpoikaisperheeseen n. 500 vuotta sitten. Hän lähti lukemaan lakia, ja hänen vanhempansa odottivat hänestä jotain suurta sillä saralla. Mutta sitten Lutherin läheinen ystävä kuoli, ja jonkin aikaa tämän jälkeen nuori Luther joutui kovaan ukkosmyrskyyn. Salama iski hyvin lähelle Lutheria ja hän rukoili, että jos Jumala pelastaa hänet myrskystä, hän ryhtyy munkiksi. Jumala pelasti hänet ja Luther piti lupauksensa. Luther yritti elää niin hyvänä katolilaisena ja munkkina kuin suinkin. Hän yritti noudattaa kaikkia kirkon säädöksiä, mutta löysi itsensä aina epäonnistumasta. Hän tajusi, että hänessä asui synti, jota hän ei pystynyt voittamaan. Luther kamppaili hyvin epätoivoisena yhden kysymyksen äärellä: kuinka hän voisi löytää armollisen Jumalan, kuinka hän voisi pelastua? Lukiessaan Paavalin kirjeitä hänelle kirkastui us6 I KÄDENOJENNUS 1/2011 konpuhdistuksen ja koko kristinuskon ydin: omilla teoillaan kukaan ei voi ansaita pelastusta Jumalan edessä. Vain Kristuksen sovituskuoleman vuoksi me voimme pelastua. Eli yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Paavali opettaa Kristuksen seuraamisesta Raamatussa tietenkin koko Vanha testamentti, evankeliumit ja kaikki Uuden testamentin kirjeet ja muut kirjat todistavat Kristuksesta, mutta Roomalaiskirjeestä ja Galatalaiskirjeestä voidaan sanoa, että ne kiteyttävät vanhurskauttamisopin ehkä kaikkein selvimmin. Niissä Paavali vääntää meille ikään kuin rautalangasta, alusta alkaen mitä pelastus Kristuksen tähden tarkoittaa. Eikä Paavali opeta vain sitä, vaan hän opettaa, mitä Kristuksen seuraaminen on ja mitä se ei ole. Gal. 3:1-5 Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? (katso myös jakeet 3-5) 5:13-16 Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. (katso myös jakeet 17-26) Galatalaisilla oli siis ensinnäkin ongelmia lakihenkisyyden kanssa, ja sen lisäksi heillä oli ongelmia lihallisuuden kanssa. Nykyajan kristitylle saattaa tätä lukiessa tulla ensimmäiseksi mieleen, että eihän tämä koske minua! Paavali on kirjoittanut tämän juutalaiskristityille, joilla oli ongelmia lain ja evankeliumin ymmärtämisessä. Väitän kuitenkin, että me olemme edelleen samojen ongelmien edessä kuin galatalaiset 2000 vuotta sitten. Jumalan ikuinen laki Mutta ennen kuin tarkastellaan tarkemmin tätä meidän ja galatalaisten yhteistä ongelmaamme, meidän tulee selvittää muutama kristillinen käsite, jotka tuntuvat nykyään unohtuvan. Puhuessaan laista Paavali puhuu Jumalan ikuisesta laista, jonka Jumala on ilmoittanut Vanhassa testamentissa. Sen mukaisesti Kristus opetti (esimerkiksi Vuorisaarnassa) ja sen mukaisesti hän eli ja täytti lain. Tämä Jumalan ikuinen laki on aina voimassa. Kristus vaelsi maan päällä Pyhän Hengen johdatettavana. Siksi meidän tulee muistaa, etteivät laki ja Henki ole ristiriidassa. Kun Paavali sanoo, että lain kaikki käskyt on pidetty, kun noudatetaan tätä yhtä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, hän ei suhteellista lakia, kuten nykyään on tapana tehdä. Hän ei sano, että rakastamista on kaikki mikä tuntuu hyvältä, vaan sanoessaan näin hän samalla sanoo, että meidän tulee tuntea koko Vanha testamentti ja koko Jeesuksen opetus, sillä ne ovat sopusoinnussa ja kiteytettävissä juuri tähän käskyyn ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei ole koskaan mitään sellaista, mikä olisi Jumalan lain kanssa ristiriidassa. Syvimmilläänhän Rakkaus on Jumalan itsensä olemus, ja Jumalan olemus ei voi muuttua. Rakkaus on jotain muuttumatonta. On siis olennaista tuntea laki, mutta myös lain Henki, eli kirjoitukset ja Jumalan voima, jotta emme mene harhaan. Näin Jeesus itse opetti. Usko ei ole suorittamista Mutta mikä oli Paavalin varsinainen pääasia? Usein ajatellaan, että on lihallisia kristittyjä ja hengellisiä kristittyjä. On niitä, jotka ovat tosi uskovaisia ja niitä, jotka eivät ole. Eli ajatellaan, että on olemassa ikään kuin jana, jonka jompaan kumpaan päähän ihminen sijoittuu. Tilanne, josta Paavali puhuu, oli kuitenkin galatalaisille ja samoin on meillekin erilainen. Janassa onkin kolme kohtaa: lakihenkiset, hengelliset, lihalliset kristityt. Tässä samassa tilanteessa mekin elämme. Oletko joskus kokenut, että usko on suorittamista? Oletko joskus verrannut itseäsi muihin ja todennut, että olet kyllä aika hyvä uskovainen? Oletko yrittänyt peitellä syntejäsi ja kiillottaa uskovaisen naamiotasi? Minä ainakin olen. Entä oletko Jumalan edessä selitellyt tai hyvitellyt tekojasi? Oletko yrittänyt ansaita Jumalan hyväksyntää tai siunauksia antamalla kolehtiin vähän enemmän rahaa tai uhrautumalla muuten muiden hyväksi? Oletko ajatellut jopa niinkin, että et voi olla taivastiellä, jos et täytä tiettyä uskovaisen mittaa? Entä oletko tuominnut muita kadotukseen, koska he ovat niin syntisiä? Tämä on lakihenkistä kristillisyyttä. Kun uskosta tulee suorittamista, armo on jo kaikonnut kauas. Tällaista kuitenkin näkee paljon ns. tosiuskovaisten keskuudessa. Yhdeksän vuotta sitten löysin itseni suorittamasta kristillisyyttä. Olin täynnä rakkaudettomuutta. Tein kaiken niin hyvin kuin pystyin ja olin vihainen muille, etteivät he eläneet uskoa yhtä tarkan oikeaoppisesti. Olin Jumalalle katkera siitä, että hän siunasi yhtä paljon heitä, jotka eivät suorittaneet uskoa, kuin minua, joka tein kaikkeni Jumalan eteen. Heräsin tähän tilaan ja tajusin, ettei tämä ainakaan ole sitä kristityn elämää, johon Jumala on minut kutsunut. Halusin oppia rakastamaan niin kuin Jumala rakastaa. Ajattelin, että Jumala ehkä lisäisi hienovaraisesti rakkauttani, mutta niin ei todellakaan käynyt. Jumala alkoikin näyttää minulle syntisyyttäni! Olin paljon syntisempi kuin mitä olin luullut. Tuon oman syntisyyden katselemisen prosessin jälkeen on ollut paljon vaikeampi enää tuomita, halveksia ja arvostella muita. Vaikka toinen olisi tehnyt tai eläisi millaisessa synnissä tahansa, tiedän, että itse voisin olla yhtä hyvin samassa tilanteessa. Lihallinen kristitty? Toinen vaara, se toinen janan pää, johon helposti luiskahdamme, on lihallisuus. Oletko joskus löytänyt itsesi ajattelemasta, ettei se ole niin paha, jos vähän teen syntiä? Vähättelet syntiä ja ajattelet, ettei kukaan huomaa ja että ”niinhän kaikki muutkin tekevät”. Himo on kasvanut suuremmaksi ja olet langennut syntiin kerta toisensa jälkeen, mutta et ole välittänyt siitä etkä ole katunut. Jumalahan armahtaa kuitenkin. Emme jaksa lähteä kirkkoon, koska kotonakin on niin mukavaa. Emme jaksa osallistua seurakunnan toimintaan, jossa meidän apuamme tarvittaisiin, koska meillä on niin paljon muita kiireitä. Emme jaksa emmekä ehdi lukemaan Raamattua, hyvä kun jaksamme rukoilla. Yhtäkkiä huomaamme, että olemme syvässä laiskuudessa ja syvässä lihallisuudessa. Emme kasva hengellisesti, ja oikeastaan kiinnostus hengellisiin asioihin on aika vähäistä. Emme enää kaipaa Jumalaa tai Hänen läsnäoloaan. Meistä itsestämme ja haluistamme on tullut meidän jumalamme ja kaiken mitta, jolla mittaamme KÄDENOJENNUS 1/2011 I 7 oikean ja väärän. Jumalan laki, Hengen johdatuksesta puhumattakaan, ei kiinnosta meitä. Tätä lihallisuutta näemme asenteissa sekä itsessämme että ympärillämme. Mutta kirkko ei saa mukautua tämän maailman menoon. Meidän ajallemme on ominaista ajatella, että se on oikein mikä tuntuu oikealta. Että ihmisen tunteet ja halut saavat johdattaa häntä, ja tämä on itsensä toteuttamista. Raamattu on asiasta kuitenkin eri mieltä. Meidän tunteemme ja halumme eivät ole luotettavia oikean ja väärän mittareita. Jotain voimme omissatunnoissamme tietää, mutta viime kädessä Jumalan ilmoitus, Jumalan laki punnitsee sen mikä on oikein ja mikä on väärin. Eikä oikea ja väärä muutu aikojen saatossa, vaikka jotkut niin väittävätkin. Nämä kaksi janan ääripäätä ovat elämässämme koko ajan läsnä. Meidän on turha väittää, etteivätkö lakihenkisyys ja lihallisuus kärkkyisi meitä koko ajan saaliikseen. Kun luulemme olevamme hyviä kristittyjä suorituksinemme, kun olemme itseämme täynnä ja halveksimme ja tuomitsemme muita, olemme lakihenkisiä. Kun laiskuus, synnit ja tämän maailman arvot saavat meissä vallan ja suhtaudumme vähättelevästi Jumalan mielen mukaisen elämän tavoitteluun, olemme lihallisia. Luther sanoo näistä kahdesta ääripäästä ja niiden opettamisen vaikeudesta näin: ”Jos opetamme uskoa, lihalliset ihmiset lakkaavat tekemästä hyvää. Mutta jos tähdennetään vain tekojen merkitystä, menetetään usko ja omantunnon lohdutus.” Kun tarkastelemme näitä janan päitä huomaamme, että loppujen lopuksi kummassakin päässä on kyse samasta: Kristuksen halveksimisesta ja ihmisen korottamisesta. Mutta mikä on sitten se kaita tie siinä välissä? Hengen uudistus kirkossamme ry HALLITUS Reijo Telaranta, pj. Järvenpää Marko Huhtala, vpj. Riihimäki Pirkko Arola, Riihimäki Jukka Hammarén, Ylöjärvi Pasi Jaakkola, Turku Thorleif Johansson, Vantaa Petri Kauhanen, Tuusula Heljä Markkula, Tuusula Kikka Miilus, Lahti Yrjö Niemi, Hämeenlinna Maarit Peltomaa, Hollola Veikko Pöyhönen, Helsinki ASIANTUNTIJAJÄSENET Risto Jokinen, Riihimäki Saara-Maria Jurva, Riihimäki Erkki Malmberg, Ylöjärvi Timo Pöyhönen, Tampere Markku Ylipää, Pirkkala 8 I KÄDENOJENNUS 1/2011 Saako Kristuksen armo kasvaa meissä? Johannes Kastaja sanoi Jeesuksesta: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Martti Lutherin sanoin pyhitys on yhä syvenevää synnin ja armon tuntoa. Kun me vaellamme Kristuksen kanssa, ja jos me annamme Hengen tehdä työtään meissä, Kristuksen armo kasvaa yhä suurempaan rooliin elämässämme ja me itse kasvamme yhä pienemmiksi. Me ymmärrämme yhä syvemmällä tavalla sen, kuinka syntisiä me olemme, emmekä enää voi ajatella olevamme parempia kuin muut. Me taistelemme lihaa vastaan, mutta langetessamme tunnustamme syntimme ja kadumme, ja nousemme Kristuksen voimassa jälleen. Me alamme nähdä elämässämme Hengen hedelmiä, mutta emme pidä niitä omina ansioinamme, vaan tajuamme, että Pyhä Henki on päässyt murtamaan itsekästä luontoamme ja tuottamaan hyvää hedelmää. Hallituksen puheenjohtaja Reijo Telaranta puh. 0400 412 628 [email protected] www.reijotelaranta.fi Varapuheenjohtaja Marko Huhtala puh. 050 439 2921 [email protected] Rahastonhoitaja Jukka Hammarén Toimisto: Hengen uudistus kirkossamme ry Simotuntie 13 33480 Ylöjärvi puh. 040 531 2512 [email protected] Tiedotus Kikka Miilus puh. 050 414 6561 [email protected] Seurakuntatapahtumat Risto Jokinen puh. 040 352 7055 [email protected] Meidän täytyy taistella Hengen antamin voimin ja pysyä lujina Kristuksessa. Tähän Jumala meitä auttakoon. + Saara-Maria Jurva seurakuntapastori Hengen uudistuksen hallituksen asiantuntijajäsen Riihimäki Kirkonrakentajien Foorumi koordinaattori Veikko Pöyhönen puh. 0400 411362 Toivon lähde -rukouspalvelukoulutus Hengen uudistuksen toimisto puh. 040 531 2512 [email protected] tai suoraan Gunnar Weckström 0400 472 957 [email protected] Yhteisöjen Foorumi Pasi Jaakkola puh. 040 341 7412 [email protected] Ylistäjien verkosto Maarit Peltomaa puh. 040 746 2632 [email protected] Tarkempi esittely www.hengenuudistus.fi stuin Lontoossa pienen anglikaanisen St. Simonsin seurakunnan perhejumalanpalveluksessa (klo 11). Koolla oli reilut sata henkeä, joista neljäsosa lapsia. Seurakunnassa pidetään perhejumalanpalvelus kerran kuussa, muina pyhinä lapsille on omat raamattuluokat saarnan aikana. Perhejumalanpalvelus oli vapaamuotoinen, niin kuin monet anglikaaniset jumalanpalvelukset ovat. Aluksi House Bandin esilaulajiksi koottiin kaikki halukkaat lapset. Saarnaa olivat toteuttamassa pastorin lisäksi alakouluikäiset, joita ohjasivat murrosikäiset nuoret. Saarnassa oli useita näyteltyjä osioita. Esirukouskoreista ja kolehdin kannosta huolehtivat lapset, samoin ohjelmien jakamisesta. Tyypillistä oli iloinen meininki. Lapset olivat kuin kotonaan. Oli innostavaa nähdä kaikenikäiset yhteisessä jumalanpalveluksessa, lapsiperheiden lisäksi myös nuoret ja varttuneempi seurakuntaväki. Istuin Turun Luther-salissa Sleyn jokapyhäisessä jumalanpalveluksessa. Kirkkosali oli tupaten täynnä enimmäkseen lapsiperheitä ja nuoria. Lapset olivat mukana alkuliturgian ajan, ja sitten pienimmät menivät pyhäkouluun ja isommat ikäryhmittäin raamattukerhoihin. Kaikkein pienimmät olivat vanhempiensa kanssa. Osa heistä sijoittui salin takaosaan, jossa oli myös mahdollista leikkiä. Saman täyden salin ja lapsiperheitä kokoavan jumalanpalveluksen koin Karkun opiston tavallisessa jumalanpalveluksessa. Kansanlähetyksen Kohtaamispaikka-kokoontumisessa Seinäjoella alkulaulujen ja rukousten jälkeen lapset koottiin eteen. Heitä oli kolmisenkymmentä. Heidät siunattiin yhteisesti ennen kuin he lähtivät iän mukaan jaettuihin raamatturyhmiin. Millaiseen jumalanpalvelukseen lapsiperheet haluavat osallistua? Kysyin muutamalta isältä ja äidiltä, jotka usein käyvät perheineen kirkossa, millaisessa jumalanpalveluksessa he perheensä kanssa viihtyvät. Heikki Löflund I Perhe jumalanpalveluksessa Lapsia Hämeenlinnan kirkon 24 tunnin messussa marraskuussa 2008. ”Viihdyn perhejumiksessa, jossa on toimivaa musiikkia. Mielellään iloista, nykyaikaista ja mukaansatempaavaa. Lapsille on tärkeää, että laulut ovat tarpeeksi helppoja. Osa lauluista olisi hyvä opettaa ennen laulamista näyttämällä liikkeet ja sanomalla sanat. Toisto on tärkeää silloin, kun paikalla on paljon lukutaidottomia osallistujia. Perhejumiksissa on tärkeää, että raamatunselitys tulisi tavalla, joka puhuttelee monenikäisiä seurakuntalaisia. Yleensä se onnistuu parhaiten erilaisten näytelmien, nukketeatterin tai kertomusten avulla, joissa on monia eri tasoja. Saarnaajan pitäisi nähdä vaivaa ainakin yhtä paljon kuin tavalliseen saarnaan. Myös erilaiset esineet ja muut havainnointivälineet sekä saarnaajan läsnäolo tilanteessa ovat toimivia konsepteja. Onnistuneessa perhekirkossa annetaan tilaa kokemukselle. Erityisesti rukous erilaisissa muodoissaan puhuttelee perhekirkossa. Rukousalttarit, erilaiset rukouspolut, lappujen puolesta rukoilemiset, siunaaminen ja ehtoollinen sopivat kaikenikäisille.” Perhekirkossa on tilaa kaikille ”Olisi tärkeää, että seurakuntalaiset voivat kokea yhteyttä sekä jumalanpalveluksessa että sen jälkeen kirkkokahveilla/ -lounaalla. Perhekirkkoväestä voisi tulla oikea yhteisö, jossa tuetaan toisia ja jaetaan yhteistä elämää. Unelmani olisi jumalanpalvelusyhteisö, jonne koko perhe lähtisi säännöllisesti ja innolla yhdessä. Siellä ei tarvitsisi pelätä sitä, että lapset häiritsevät eikä sitä, että lapset saavat tylsän kuvan kristillisestä uskosta. Ennen kaikkea siellä olisi Pyhän Hengen luomaa iloa, rauhaa ja rakkautta.” ”Kotisatamamessussa kotikaupungissamme on sellaisia elementtejä, joita lapsiperheen messussa tulee olla. Ehkä tärkein juttu on se, että me kaikki olemme tekemässä yhdessä messua, sillä iso osa osallistujista on toteuttamassa messua. KÄDENOJENNUS 1/2011 I 9 Musiikki on uutta hengellistä musiikkia House Bandin johdolla. Tämä on tärkeä juttu. Kotisatamassa aikuiset saavat kunnon saarnan ja sen aikana lapsille on omaa ohjelmaa. Lapset kokevat yhteyttä myös keskenään, kun he eivät ole koko aikaa vanhempiensa kanssa. On mukavaa antaa malli lapsille myös siitä, että ollaan yhdessä tekemässä messua. Seurakuntaan ei mennä vain passiiviseksi istujaksi. Pienikin lapsi voi olla tekijä, esim. alttarin kokoaminen, kellojen soittaminen, kolehdin kerääminen yms.” Lapset ovat tärkeitä osallistujia ”Kokoonnumme seurakunnassamme jumalanpalvelukseen sunnuntaisin klo 17.00. Pienimmät lapset viedään lastenhoitoon, jossa heistä huolehtivat lastenhoitajat. Isommat lapset tulevat aluksi aikuisten kanssa yhteen. Siinä voi olla yhteinen laulu tai sitten noin kerran kuussa ehtoollinen, johon myös lapset ovat tervetulleita osallistumaan. Tässä yksi esimerkki ohjelmasta: lapset ovat tulleet salin eteen. Osa on toiminut esilaulajina ja valkokankaalta on näkynyt ”musavideo”, jossa on sanat. Lapset ovat saaneet laulaa, tanssia ja leikkiä. Aikuiset ovat osallistuneet tähän myös. Noin 20 minuutin jälkeen lapset menevät omiin, ikäryhmien mukaan jaettuihin pyhäkouluihin ja raamattuopetukseen. Rohkaisemme kaikkia vanhempia pyhäkoulutoimintaan ja lasten kanaviin, jotta voisimme tarjota jokaiselle lapselle mielenkiintoisen ja turvallisen illan. Lapsilla on oma opetussuunnitelma ja asioita käydään läpi leikin, keskustelun, askartelun ja lyhyiden opetustuokioiden kautta. Illan lopuksi on yhteinen iltapala. Kellään ei ole kiire pois. Lapset ja aikuiset jäävät viettämään aikaa yhdessä. Omat lapsemme nauttivat lauantai-illasta ja mukavista kavereista. Kun koulusta oli syysloma ja kirkkoiltaa ei ollut, niin meidän 7-vuotiaalta pojalta tuli harmituksesta tippa silmään ja tyttökin (5 v) kysyi myöhemmin, että milloin tämä loma päättyy. ” ”Joka kerta tärkeintä olisi, että lapsi kokee olevansa tervetullut, tärkeä ja arvokas viettämään aikaa seurakunnassa, Jumalan läsnäolossa ja rakastavien ihmisen kanssa. Tärkeää on, että jokainen seurakuntalainen voi ymmärtää, että lapset ovat merkittävä osa seurakuntaa – eivät vain sen tulevaisuus, vaan jo nykyisyys. Unelmieni jumalanpalveluksessa aikuiset ja vanhemmat ovat aktiivisesti mukana lasten ohjelman suunnittelussa ja toteuttamisessa. Unelmieni seurakunnassa vanhemmat näkevät vaivaa sen eteen, että tuovat lapset seurakuntaan silloinkin, kun helpointa olisi jäädä kotiin. Muistan yhden uuden perheen, jolla meni useampi kuukausi siihen, että he totuttivat lapsensa seurakuntaan. Tänä aikana he eivät paljon ehtineet saarnaa kuulla, vaan olivat lastensa mukana lastenhoidossa tai pyhäkouluissa. Sinnikäs työ kantoi kuitenkin tulosta ja tilanne on jo nyt huomattavasti helpompi.” Lapsuuden kirkkotie Yhteistä näille haastateltujen isien ja äitien kuvaamille jumalanpalveluksille oli se, että perheitten mukanaolo seura- 10 I KÄDENOJENNUS 1/2011 Joka kerta tärkeintä olisi, että lapsi kokee olevansa tervetullut, tärkeä ja arvokas viettämään aikaa seurakunnassa, Jumalan läsnäolossa ja rakastavien ihmisen kanssa. kunnassa oli itsestäänselvyys. Osallistujista oli tullut tuttuja ja ystäviä, samoin kuin lapsista. Uudet tulijat huomioidaan ja otetaan lämpimästi vastaan. Kun lapset ovat mukana, he saavat myös olla toteuttamassa jumalanpalvelusta. Lasten omat kanavat tehdään kunkin ikäryhmän tarpeet huomioiden. Musiikki vastaa osallistujien omaa musiikkikulttuuria. Sanat ovat usein valkokankaalla. Poikkeuksetta jokaisen jumalanpalveluksen jälkeen oli kahvia tai ruokailumahdollisuus. Amerikkalainen nuorisopastori deVries kertoo kirjassaan Family Based Youth Ministry omasta hyvin menestyneestä nuorisotyöstään. Viisitoista vuotta samassa seurakunnassa työtä tehtyään hän alkoi ihmetellä, missä suurin osa hänen nuoristaan oli. Heitä ei näkynyt seurakunnassa, vaikka hän tiesi osan asuvan paikkakunnalla. Hän havaitsi, että aktiivisiksi seurakuntalaisiksi olivat kasvaneet he, jotka lapsena ja nuorena olivat osallistuneet jumalanpalveluselämään perheensä kanssa ja joilla oli jo silloin palvelutehtäviä seurakunnassa. ”Jos lapset osallistuvat vain hyvin suunniteltuihin lasten ja nuorten ohjelmiin, he tulevat laiskoiksi ja lihaviksi”, hän sanoo. Lasten on hyvä kokea, että elämä, uskonelämä tai seurakuntaelämä ei ole aina actionia ja hauskaa, vaan joskus jopa ikävää. ”Tällaiseen jumalanpalvelukseen olisin minäkin tuonut lapsemme”, kuiskaa vieressäni istuva keski-ikään ehtinyt rehtorismies, seurakunnan pitkäaikainen luottamushenkilö ja neljän lapsen isä. Hän on ehkä ahkerin kirkossakävijä seurakunnassamme. Olemme Kotisatamamessussa. Se järjestetään maallikkoavustajien voimin kerran kuussa (klo 17). Yhdyn miehen toteamukseen ja harmittelemme, että tällaisia perhejumalanpalveluksia ei ollut silloin kun lapsemme olivat pieniä. Minun unelmani on se, että perhe voisi lähteä jokaisena pyhäpäivänä Sanan äärelle. Lapset lähtisivät mielellään, koska heidät kohdataan ja heitä tarvitaan. Lapsena opittu kirkkotie on tuttu myös nuoruudessa ja aikuisuudessa. + Saara Kinnunen perheterapeutti, kirjailija Vaasa Vesa Keinonen NUOREN PAPIN PALSTA Tampereella 5.2. pidetyssä UskonPuhdistus-tapahtumassa oli mukana myös Hengen uudistuksen vetämä Yhteisöjen Foorumi aiheella ”Nuoret aikuiset ja jumalanpalvelusyhteisöt”. Tilaisuuden puhujina olivat (vas.) Teemu Laajasalo, Timo Pöyhönen ja Marko Huhtala sekä kuvasta puuttuva Pasi Jaakkola. Tapahtumassa sanottua: NÄKY kirkon tulevaisuudesta Tampereella syksyllä järjestetty UskonPuhdistus alkaa -kampanja oli menestys. Paikalle saapui kolmena iltana yhteensä noin 2 000 nuorta aikuista, mitä voi näinä haastavina aikoina pitää varsin kohtuullisena tuloksena. Iltojen sisällöstä on tullut lähes yksinomaan innostunutta palautetta, ja jossain päin kampanja on stimuloinut aloittamaan mm. uusia messuja ja yhteisöjä. Näyttää siis siltä, että tästä on muodostumassa jotakin aitoa ja todellista. Siksipä kampanjaa on päätetty jatkaa ainakin kevään ajan. Samaan aikaan UskonPuhdistuksen kanssa ajoittui ennennäkemätön kirkosta eroamisen aalto. Se tulkittiin kannanotoksi homokielteisyyttä kohtaan, mutta tästä ei siinä pohjimmiltaan ollut kysymys, vaan pitkään pinnan alla kyteneen kehityksen purkautumisesta. Kirkosta eronneet olisivat todennäköisesti kuitenkin eronneet jossain vaiheessa. Kirkosta eroamista analysoitaessa ydinkysymys ei olekaan, miten eroamiskehitys pysäytetään, vaan keiden haluamme kirkkoon jäävän. Eroaminen nimittäin tulee lisääntymään ja kiihtymään, tehtiinpä mitä tahansa. Ruotsin kirkon tie osoittaa, että homovihkimiset eivät tätä kehitystä muuta. Kyse on Länsi-Euroopan laajuisesta kehityksestä, joka nyt tulee meille viiveellä. Ainoa, mihin voimme vaikuttaa, on se, millainen kirkko on, kun enää 50 % tai 30 % kansasta kuuluu siihen. Siihen ei ehkä mene kuin kymmenisen vuotta. Nyt olisi syytä alkaa valmistautua tähän tulevaisuuteen, kun sen voi vielä tehdä ennakoivasti. Yhteisö-liike kasvaa Samanaikaisesti kirkosta eroamisen kanssa Euroopassa voi havaita toisen kehitystrendin: vanhojen kirkkojen sisäl- ”Uusi yhteisö istutetaan aina maastoon, joka ei ole entuudestaan turvallinen.” (Marko Huhtala) ”Ilmapiiri, kohtaaminen ja miltä näyttää - yhteisön vetovoimatekijät:” (Pasi Jaakkola) ”Huoli, kiinnostus ja sovitettu erilaisuus - yhteisön rakentamisen avaintekijät” (Teemu Laajasalo) lä nousevan yhteisöjen liikkeen. Eri puolilla maallistunutta mannertamme on noussut voimallisia seurakuntayhteisöjä, jotka keräävät nimenomaan nuoria aikuisia. Uskon, että tämä trendi tulee voimakkaasti rantautumaan lähivuosina myös Suomeen. Nyt kysytään, haluaako kirkko olla tässä aallossa mukana, vai valuvatko sen hedelmät herätysliikkeisiin ja vapaisiin suuntiin. Mielestäni tähän yhteisöjunaan kannattaa hypätä ja alkaa rakentaa eläviä, nuorten aikuisten näköisiä yhteisöjä luterilaisen kirkon paikallisseurakuntiin. Niitä pitää synnyttää lähivuosina satoja eri puolille Suomea, sillä niissä on kirkon tulevaisuus. Kun kansankirkko romahtaa, jää jäljelle näissä yhteisöissä kasvanut Jeesuksen seuraajien joukko. Heidän kauttaan kristinusko säilyy tässä maassa elävänä, vaikka nykyisen kaltainen kansankirkko murtuukin vääjäämättömästi. Heidän kauttaan myös luterilainen kirkko selviää historiansa pahimmasta kriisistä, vieläpä uudistuneena ja nahkansa luoneena. Tästä on Tampereen UskonPuhdistus-kampanjassa kysymys. Haluamme levittää näkyä yhteisöllisestä seurakunnasta nuoren polven sydämiin ja rohkaista heitä synnyttämään eläviä yhteisöjä omiin seurakuntiinsa. Tule sinäkin mukaan rakentamaan tulevaisuuden kirkon perustaa! Nähdään Tampereen Aleksanterin kirkossa 9.4.2011. + Timo Pöyhönen Nuorten aikuisten pastori Tampereen ev.lut. seurakunnat Hengen uudistuksen hallituksen asiantuntijajäsen KÄDENOJENNUS 1/2011 I 11 Loppiaisen evankeliumi on muuttunut vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi itselleni. Kertomus kolmesta tietäjästä kuvaa elämää matkana. Matka on pitkä. Olemme liikkeellä lahjojen kanssa, jotka saimme, että voisimme luovuttaa niitä myös toisten käyttöön. Vain siten voimme kunnioittaa niillä Elämän Antajaa. Olemme kuulleet lähtökutsun ja joudumme kyselemään tietä milloin Herodeksilta, milloin kirjanoppineilta. Taivaalla loistaa tähti, kaikkia muita tähtiä suurempi ja kirkkaampi. Se voi kuitenkin joskus kadota näköpiiristämme, kuten kävi vanhan tarinan mukaan Betlehemin kaivolla. Tietäjät kadottivat tähden silmistään. He istahtivat väsyneinä kaivolle. Silloin sen pohjalta kimalsi jotain kirkasta. Se oli tähti, joka heijastui veteen. Tähden valo löytyy joskus yllättävästä paikasta, josta sitä ei uskoisi löytävänsä. Silloin väistyy pimeys. Katseemme kirkastuu uudestaan ja jaksamme uskoa Jumalaan. Loppiaisen evankeliumissa päämäärä pysyy paikoillaan vain oman aikansa. Jeesus-lapsi lepää seimessään joidenkin kiitävien päivien ajan. Juuri silloin paimenet ovat tulleet läheiseltä kedolta enkelien valomerkin opastamana. Enkelit olivat lähteneet taivaasta. Taivas on siellä, missä Jumalakin. Hän on kaikkialla oleva Henki. Enkelitkin tulivat läheltä, vain henkäyksen päästä. Muita suurempi tähti johti hetkeksi perille koko joukon: Marian, Josefin, paimenet ja tietäjät. He saivat kokea suuren ilon. Kaikki eivät kuitenkaan olleet liikkeellä. Jerusalem jäi paikoilleen syntymäuutista pohtimaan. Herodes hoveineen jatkoi omien pyrkimystensä verkoissa. Papeille ja kirjanoppineille riitti profeettakirjan sana: Betlehem. Heidän ei tarvinnut kulkea, etsiä, kysellä ja arvioida. He olivat mielestään jo löytäneet. Mutta he eivät olleet löytäneet Jeesusta. Koska he eivät lähteneet liikkeelle, tilaisuus meni heidän ohitseen. Myöhemminkään he eivät tunnistaneet Jumalan Pojan kirkkautta hänet kohdatessaan. Puheet Messiaasta herättivät heissä levottomuutta ja pelkoa. 12 I KÄDENOJENNUS 1/2011 Kikka Miilus Tähden johdattamana koko vuoden Ilo ja pelko ovat vastakohtia. Ilo solmii rohkeasti yhteyksiä toisiin ihmisiin. Se tulee lähelle armon kokemusta, elämää Jumalan hyväksymänä. Pelko puolestaan lukkiuttaa ihmissuhteita, tekee yksinäiseksi, vääristää asioita ja saa kulkemaan niiden ohi. Se on sisäistä vankeutta. Tietäjät lahjoineen edustavat myös elämän kolmea tasoa. Kulta sitä materiaa, jota ilman emme voi rakentaa yhteiskuntaa. Sitä tarvitaan myös kristillisen kirkon rakentamiseen. Suitsuke on hengellisyyden, rukouselämän kuva. Jeesus sanoi myöhemmin, että hänen Isänsä huonetta kutsutaan rukouksen paikaksi. Mirha, parantava rohto, luonnon anti, kuvaa tapaa, jolla lääkitsemme lähimmäistemme haavoja, että jaksaisimme taas matkaa eteenpäin. Ihmisen kokemus on, että onnen etsinnästä jää tyhjää käteen. Etsiessämme rakkautta ja sen tekoja löydämme itseämme suuremman päämäärän. Mikä on meille tänään muita suurempi tähti, joka vie perille ja antaa suuren ilon? Saamme kysellä kirkossa, mitä tietäjien lahjat ovat nykyaikana ja kenelle ne on tarkoitettu. Kirkossa tarvitaan sekä kultaa että suitsuketta ja mirhaa. Tietäjät kulkivat yhdessä lahjoineen kilpailematta keskenään. Voisiko tämä toteutua myös kristillisessä kirkossa? Miten hengellinen elämä ja kristillinen rakkaus saisivat enemmän tilaa ja ymmärtämistä kirkossa? Betlehemin tähti oli myös eskatologinen, lopunajallinen merkki, joka kertoi ajan täyttymisestä. Kun Kristus tulee uudestaan maailmaan kunniassaan, tähtitaivaalla on monia ennustavia merkkejä ja putoilevia tähtiä. Siksi tähyämme taivaalle alkaneellakin vuosikymmenellä. Kristus on tähti, muita kirkkaampi. Pirkko Arola pastori, työnohjaaja Riihimäki Hengen uudistuksen hallituksen jäsen Reijo Telaranta Piispa Simo Peuran puheenvuoro Kirkonrakentajien Foorumissa Seinäjoella 27.10.2010 Meidän kirkko ja karismaattisuus Millä tavoin karismaattisuus näkyy kirkon tulevaisuuden pohdinnoissa Millä tavoin karismaattisuus näkyy kirkon tulevaisuuden pohdinnoissa? Mikä paikka sillä on kirkon uudistumisessa? - Tarkastelen aluksi viime vuosien kirkollista keskustelua ja kirkon tuottamia dokumentteja, joissa sen enemmän tai vähemmän virallinen näkemyksenmuodostus ilmenee. 1. Kirkon strategia Meidän kirkko. Osallisuuden yhteisö valmistui muutama vuosi sitten. Sen taustalla olevassa mietinnössä viitataan karismaattisuuteen ajankohtaisena ja kasvavana ilmiönä, johon sisältyy haasteita. Aihetta tarkastellaan ennen muuta maailmanlaajuisen uskontotilanteen ja ekumeenisen tilanteen valossa. Kuvauksessa todetaan tuttu asia kristinuskon painopisteen siirtymisestä etelään ja itään: Aasian ja Afrikan kirkot kasvavat, kun taas perinteiset länsimaiset kirkot menettävät kannatustaan. Maailmalla erityisen voimakkaasti ovat kasvaneet karismaattiset kirkot ja seurakunnat. Karismaattisuuden vaikutus on voimistunut myös kirkkokuntien sisällä. Valtaosa karismaatikoista toimii kirkkokuntien sisällä. Samassa yhteydessä todetaan, että vuorovaikutus Aasian ja Afrikan kirkkojen kanssa sekä tietoisuus muuttuneesta kotikentästä ovat vahvistaneet pohjoisen kirkkojen missionaarisuutta. Karismaattisuuden vaikutus ei ole silti ollut ongelmatonta. Tuhansien riippumattomien kirkkojen synty ja villin karismaattisuuden leviäminen uhkaavat myös pirstoa kristinuskoa (Meidän kirkko, 7 - 9) 2. Kirkon ensimmäinen tulevaisuusselonteko Kirkko 2020 on juuri ilmestynyt. Marraskuun kirkolliskokous saa sen käsiteltäväkseen. Asiakirjassa kuvataan yhteiskunnallisia ja globaaleja muutoksia kirkon toimintaympäristössä. Karismaattisuuteen liittyen todetaan seuraavasti: Karismaattiset yhteisöt ovat osoittautuneet voimakkaimmin kasvaviksi uskonnollisiksi suuntauksiksi Suomessa ja ulkomailla. On todennäköistä, että tällainen uskonnollisuus tulee edelleen jatkamaan suosiotaan. Tämä herättää kysymyksen liikkeiden itsenäisyydestä ja kirkon ohjausvallasta: missä määrin kirkko on valmis kohtaamaan herätysliikkeiden syntyvaiheisiin tyypillisesti sisältyviä yllättäviä ja kirkolliset muodot rikkovia hengellisen elämän ilmiasuja? Liikkeiden säilyminen kirkon sisällä edellyttää sitä, että liikkeille ja niiden tulkinnoille annetaan kirkossa tilaa ja että liikkeet nähdään kirkon voimana, ei uhkana. (Kirkko 2020, 60) 3. Kolmas ajankohtainen ikkuna karismaattisuuden tulkintaan ja kirkon painotuksiin avautuu tämän syksyn synodaalikirjan kautta. Kolmatta uskonkappaletta tarkasteleva kokonaisuus sisältää artikkelit, jotka käsittelevät suomalaisten spiritualiteettia, liturgiaa, saarnaa ja etiikkaa. Kimmo Ketola kuvaa suomalaisten uskonnollisuudessa tapahtunutta muutosta: perinteisestä luterilaisuuden hengellisyyden harjoittamisesta on siirrytty kohti hengellisen elämän yksilöllisempiä muotoja. Ei-kristilliseltä pohjalta nousevat hengellisyyden muodot, kuten meditaatio, ovat saaneet suomalaisten keskuudessa vahvistuvan jalansijan. Samalla kun uusille sukupolville näyttää olevan vaikeata löytää tietä perinteisen luterilaisuuden hengellisyyden äärelle, meditoiminen vahvistuu vaihtoehtoisena spiritualiteetin muotona. Sitä ovat popularisoineet Suomessa monet itämaista alkuperää olevat uskonnolliset ja henkiset yhteisöt. Kirkkomo- KÄDENOJENNUS 1/2011 I 13 nitorin kyselyt osoittavat, että tällainen meditaatio on tuttua joka seitsemännelle suomalaiselle. Sen harjoittajat pitävät itseään “hengellisinä” tai “henkisinä” ihmisinä. He ovat muita suomalaisia moraalisesti suvaitsevampia ja valmiimpia hyväksymään myös muiden uskontojen totuuden. Ilmeistä on, että tämänkaltaiset kokemukselliset hengellisyyden muodot vastaavat joihinkin ihmisten uskonnollisiin tarpeisiin. Samaan aikaan suomalaiset eivät näytä löytävän luterilaiseen spiritualiteettiin sisältyvää mystiikan teologiaa, rukousperinnettä ja siihen kuuluvaa klassisen kristinuskon omaksumaa meditaatiota. Reformaation jälkeen luterilaisuus on ollut varsin varovainen omaa meditatiivista perinnettään kohtaan ja samalla todennäköisesti menettänyt siitä osan. Ketola peräänkuuluttaa meditaation ja kontemplaation uudelleenarviointia luterilaisessa perinteessä. Kuten edeltä todetusta voidaan huomata, aikamme hengelliset ilmiöt - toisaalta karismaattisuus, toisaalta uskonnollisen kentän muutokset - haastavat luterilaista kirkkoa muodostamaan kantaa karismaattisuuteen. Teema on tämän päivän kirkossa ajankohtainen, vaikka tällä hetkellä toiset kysymykset ovat vallanneet kirkollisen keskustelun tilan. Jos kirkossa otetaan todesta Pyhän Hengen työ ja sen antamat lahjat ovat käytössä, todellinen kirkon uudistuminen on mahdollista. Sen vuoksi meidän tulee tutkia omaa perinnettämme ja kysyä, kuinka meidän pitäisi suhtautua totuttua ja perinteistä vapaamuotoisempaan ja moni-ilmeisempään uskon harjoitukseen. Ainakin seuraaviin kysymyksiin meidän tulisi etsiä vastauksia. Ensinnäkin meidän tulee kysyä, miten suhtaudumme karismaattisuuden ilmiöihin ylipäätään? Mikä on kristillistä ja mikä ei-kristillistä, tervettä ja epätervettä, rakentavaa ja hajottavaa karismaattisuutta. Toiseksi on mietittävä, millaisen tilan annamme karismaattisuudelle, joka saa perinteisistä kirkollisista muodoista poikkeavia ilmiasuja. Olemmeko kirkossa valmiita muutoksille ja uudistumiselle? Kolmas kysymys liittyy siihen, miten karismaattisuus voisi parhaiten palvella kirkkoamme. Sisältääkö luterilainen karismaattisuus vastauksia ihmisten uskonnollisuuden ja uskonkäsitysten muutostarpeisiin niin, ettei kirkkomme jäsenten tarvitsisi ruokkia hengellisyyttään ei-kristillisillä, kirkolle vierailla ilmiöillä tai jopa hakeutua kirkostamme pois? Karismaattisuus on osa luterilaisten seurakuntien elämää Kirkon tulevaisuusselonteko, kirkon strategia tai synodaalikirja eivät ota karismaattisuuteen kantaa, vaan kuvaavat sitä ajan ilmiönä ja toimintaympäristössä olevana tosiseikkana. Karismaattisuudesta ei suoraan puhuta myöskään strategian suuntaviivoissa tai painopisteissä. Sen sijaan Piispojen helluntaitervehdyksessä vuodelta 2007 edellä mainittuihin kysymyksiin ainakin yritetään vastata. Mitä sitten sanoimme yhdessä helluntaina kolme vuotta sitten? Helluntaitervehdys on lyhyt, kahden sivun mittainen kirjoitus, joka julkaistiin Turun kirkkopäivien yhteydessä. Se on 14 I KÄDENOJENNUS 1/2011 otsikoitu sanoilla: Ilon ja rohkeuden Henki. Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona, joka on olennainen tekijä kirkossamme ja uskomme syntymisessä. Hän antaa ilon ja rohkeuden, Hän tekee eläväksi ja ohjaa Kristuksen 1uokse, Hän avaa meidät kuulemaan Jumalan sanaa, ymmärtämään sitä ja pysymään siinä. Pyhä Henki on myös Lohduttaja ja Puolustaja. Kirkko nähdään karismaattisena yhteisönä silloin, kun se julistaa evankeliumia ja hoitaa sakramentteja. Tunnistimme ja tunnustimme, että karismaattisuudella on myös kokemuksellinen puoli. Tämä puoli useimmiten painottuu karismaattisissa liikkeissä. Se on samalla kiistellyin ja hämmentävin osa karismaattisuutta. Helluntaitervehdyksessä kokemuksellisuuteen luetaan kuuluvaksi parantuminen, liikutukset, profetoiminen ja kielillä puhuminen. Toteamme yhdessä, että kokemuksellinen puolikin on osa seurakuntiemme elämää. Helluntaitervehdys sisältää myös kriittisiä linjanvetoja. Ne liittyvät ihmisten omiin pyrkimyksiin ja irrottautumiseen yhteisestä uskosta ja opista, mitkä voivat myös sisältyä karismaattisuuteen. Seurakuntalaisia jakava, epäjärjestystä luova ja arkisia armolahjoja väheksyvä hengellisyys nähdään tervehdyksessä karismaattisuuden kielteisenä ilmenemistapana. Sen sijaan “oikeassa käytössä henkilahjat rakentavat keskinaista yhteyttä ja syventävät Kristukseen juurtunutta uskoa.” Karismaattisuutta on siis arvioitava Jumalan sanan valossa. Kaikkea ei voi suoralta kädeltä hyväksyä. Kokemuksellisuus tarvitsee rinnalleen kirkon uskon ja terveen opin. Jos kokemuksellisuus otetaan pois, uskosta häviää into ja se on vaarassa kaventua. Ilman liittymistä terveeseen oppiin koke- muksellisuus ohjaa pois yhteisestä uskosta kohti vääränlaista yksilöllisyyttä. Kokemuksellisuus ei voi olla isäntä eikä suunnannäyttäjä, se tehtävä kuuluu Jumalan sanalle. Helluntaitervehdyksessä kuvataan karismaattisuuden terveitä ilmenemismuotoja. Ilon aihe ovat armolahjat, jotka “elävöittävät rukousta, vahvistavat sitoutumista ja synnyttävät nöyrää ylistystä vastauksena Jumalan rakkauteen.” Tervehdyksen lopuksi todetaan, että “Sanan ja sakramenttien välityksellä Pyhä Henki synnyttää iloa, rauhaa ja rakkautta. Hän tuo Jumalan armon luoksemme. Helluntaina rukoilemme, että ilon ja rohkeuden Henki siunaisi kirkkoamme hyvillä lahjoillaan.” Kirjoitus päättyy tuttuun helluntairukoukseen. Riittääkö karismaattisuus kirkon uudistamiseen? Kirkon yhteinen visio tai näky on kirjoitettu tällä hetkellä seuraavasti: “Vuonna 2015 jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan äänen. Kirkkoon tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltä lähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa.” Näyn toteutuminen vaatii uudistumista ja rohkeutta sekä eri toimijoiden sitoutumista yhteiseen työhön. Tarvitsemme seurakuntalaisia, tarvitsemme kirkollisia järjestöjä ja hengellisiä liikkeitä rakentamaan meidän kirkkoa, osallisuuden yhteisöä. Karismaattisuus, sekä tuttuna, perinteisenä luterilaisena näkemyksenä että rohkeampana ja kokemuksellisempana tulkintana, voi toimia Pyhän Hengen työn välineenä. Kirkon uskon mukaan emme kykene julistamaan evankeliumia tälle kansalle ja maailmalle ilman Pyhää Henkeä. Tarvit- semme Hengen antamaa voimaa, iloa ja monipuolisia lahjoja. Yhä enemmän meidän on avauduttava ulospäin ja otettava todesta kirkon missionaarinen luonne. Vain missionaarinen ja karismaattinen kirkko voi uudistua. Kirkon uudistumisessa on perimmältään kysymys uskosta ja Jumalan tuntemisesta. Martin Luther kirjoittaa Iso Katekismuksen uskontunnustuksen selityksessä, että siinä Jumala ilmoittaa itsensä meille. Uskontunnustuksessa ja sen kolmessa pääkohdassa kuvataan Jumalan koko olemus, tahto, ajatukset ja teot. Uskontunnustuksen ulkoa oppiminen muodostaa uskomisen perustan. Sen sisällön omaksuminen tapahtuu kuitenkin meditaatiossa eli uskontunnustuksen lausumien hiljaisessa mietiskelyssä. Kristillinen meditaatio on sydämellä oppimista. Sanat, jotka kuvaavat Jumalaa ja hänen olemustaan, painuvat alas sydämeen ja alkavat elää siellä. Jotta uskominen ja meditaatio olisi mahdollista ja todellista, tarvitsemme avuksemme Pyhän Hengen. Hän vie meidät aina ensin Kristuksen luo. Ilman Pyhää Henkeä emme tietäisi mitään Kristuksesta ja hänen toimintansa merkitys jäisi meiltä ymmärtämättä. Pyhä Henki saa meidät katsomaan Kristukseen. Kristukseen katsoessamme alamme nähdä, että Isän Jumalan asenne meitä kohtaan on suosiollinen ja armollinen. Kristus on kuin kuvastin, jossa näkyvät Jumalan ajatukset syntisiä kohtaan. Jos katsomme Kristuksen ohitse Jumalaan, näemme sen sijaan vain kauhistavan, vihaisen tuomarin. Kristusta katsottaessa siis paljastuu Isän tuntema sula ja sanoin kuvaamaton rakkaus syntisiä kohtaan. Samalla me tulemme osallisiksi tuosta rakkaudesta, joka uhraa itsensä eikä etsi itselleen hyvää. Samalla tulemme osallisiksi Jumalasta ja hänen hyvyydestään sekä saamme voimaa toteuttaa tuota toiselle hyvää tahtovan rakkauden periaatetta kristityn kilvoituksessamme. Syytä on kuitenkin muistaa, että kaiken tämän lähtökohta oli Pyhän Hengen toiminta. Ovatko nämä luterilaisen spiritualiteetin ja, tekisi mieleni sanoa, karismaattisuuden ajatukset jääneet unohduksiin? Ehkäpä. Ehkäpä niistä 1öytyisi aineksia ja apua kirkon uudistamiseen. Ja vaikka olisimme oman uskonperintömme aarteet jo unohtaneet, Jumala on luvannut pysyä uskollisena kirkolleen. Kuinka kolmannen uskonkappaleen selitys kuuluikaan: “Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä.” Ja hetkeä myöhemmin Luther vielä jatkaa: “Isä antaa meille koko luomakunnan, Kristus koko työnsä ja Pyhä Henki kaikki lahjansa.” Simo Peura Lapuan hiippakunnan piispa KÄDENOJENNUS 1/2011 I 15 Kirkkoherra, TT Tapio Luoman esitelmä Kirkonrakentajien Foorumin seminaarissa Seinäjoella 27.10.2010 Reijo Telaranta KIRKKO JA MAALLISTUMINEN Oman kirkkomme toimintaympäristössä vaikuttaa maallistumiseksi kutsuttu ilmiö. Vaikka sillä voidaankin tarkoittaa monenlaisia asioita, kirkon kannalta haasteena ovat maallistumisen taustalla vaikuttavat kaksi toisiinsa tukeutuvaa ajatussuuntaa. Niistä ensimmäinen on valistuksen ajoilta peräisin oleva rationalistinen perinne. Viimeaikaisen kirkkokritiikin älyllinen terävä kärki nousee rationalismin ihanteesta, jonka mukaan usko Jumalaan on turhaa ja epä-älyllistä, ja sen takia myös kirkon työ perustuu harhalle ja on näin muodoin tarpeetonta. Toinen rationalismiin läheisesti liittyvä ajatussuunta on liberalismi, joka ilmenee monina eri muunnoksina länsimaisissa yhteiskunnissa ja aatteellisissa virtauksissa. Yhteistä liberalistisille ajatuksille on näkemys, että ihmisen tulee olla vapaa yhteiskunnan ja muiden auktoriteettien otteesta. Sitten hän voi vapaudessaan tehdä mitä parhaaksi katsoo, kunhan ei vahingoita yhteiskuntaa tai muita ihmisiä. Tämän katsannon mukaan kaikelle tulee olla tilaa, ja siksi myös uskontojen tulee vapaasti saada kilpailla kannattajistaan. L iberalismin uskonnolliselle alueelle ulottuvat piirteet tulevat erityisen hyvin ilmi amerikkalaisen hengellisyyden eetoksessa, johon valinnanvapauden lisäksi on kytkeytynyt ajatus markkinoimisesta ja mahdollisimman suurten ”markkinaosuuksien” hankkimisesta. Tällaisenaan liberalismi ei siis välttämättä ole vihamielinen kirkkoa kohtaan, mutta joka tapauksessa se pyrkii asettamaan kirkonkin aitoon kilpailuasetelmaan muiden uskonnollisten ryhmien kanssa. Liberalismin kirkonvastaiset juonteet eivät siis lähtökohtaisesti välttämättä tuomitse uskonnollisuutta sinänsä, kuten tekee rationalismi, mutta liberalismin kirkonvastaiset äänenpainot viestittävät selvästi, että kirkko on suvaitsematon ja siksi moraaliton, koska se ei halua taipua liberalismin agendan mukaisesti hyväksymään itseään kilpailuasetelman osaksi yhdessä muiden uskontojen kanssa. Kiintoisaa on, että kirkko, joka vuosisadat on huolehtinut moraalin opet16 I KÄDENOJENNUS 1/2011 tamisesta sekä oikean ja väärän välisen eron tekemisen tärkeydestä, onkin nyt itse tästä näkökulmasta moraaliton ja suorastaan pahaa aikaan saava instituutio. Liberalismin nykyisin vahvasti vaikuttavaa muotoa voisi nimittää mielihyväliberalismiksi. Tarkoitan sillä sellaista ajattelua, jossa suuriakin ratkaisuja ja valintoja tehdään pikemmin mielihyvän kokemisen kuin rationaalisen harkinnan näkökulmasta. Toisaalta tämä osoittaa, miten tärkeässä roolissa tunteet ovat tehdessämme ratkaisuja ja valintoja. J uuri tunteiden merkityksen oivaltaminen voisi olla pohja sille vastaukselle, jonka kirkko omista lähtökohdistaan käsin tarjoaa liberalismin haasteeseen. Luterilaisuutta on perinteisesti pidetty yleisissä mielikuvissa tunneköyhänä ja rationaalisena kristinuskon muotona, joka jättää ihmisen mysteerin kaipuun vaille riittävää vastausta. Vapaiden suuntien kokousten vahva tunnelmaviritys tai ortodoksisen kirkon mystinen atmosfääri sen sijaan viehättävät. Luterilaisuus ei kuitenkaan ole niin avuton kohtaamaan inhimillisiä tunteita kuin usein annetaan ymmärtää. Tässä suhteessa luterilaisuuden anti voi löytyä yhdestä sen helmestä, ristin teologiasta. Martti Lutherin ristin teologian korostuksen mukaan Jumala rakastaa heikkoa, voimatonta, ei-mitään ja näin antaa sille rakkaudessaan määrittelyn. Ristin teologiaan kuuluu myös ajatus Jumalan ”vieraasta työstä”, jossa Jumala kätkeytyy ja antaa meidän kohdata epämiellyttäviä asioita, jotka eivät suinkaan tuota mielihyvää. Kärsimystä ei selitetä pois, vaan sille etsitään omaa paikkaa ihmisen elämänkokonaisuudessa. R istin teologian tähtäyspisteenä on, että omista voimistaan riisuttu, unelmiinsa, toiveisiinsa ja mielihyvän tavoitteluunsa pettynyt ihminen löytäisi levon yksin Jumalassa ja luottaisi yksin häneen. Ristin teologiaan kuuluu näin ollen vahva kokemuksellinen ulottuvuus - sen esillä pitämät elämän realiteetit ovat kaikille tuttuja. Sen mukaisesti merkittävää ei yksinomaan ole se mielihyvä, jota ihminen kokee vaikkapa voimakkaissa taide-elämyksissä tai luonnon kauneuden keskellä tai onnistumisen hetkissä, vaan merkittävää on myös se, mitä hän arjen, kaiken sen puuduttavuuden, ankeuden, pettymysten ja vaivojen keskellä kokee. Thorleif Johansson Kirkonrakentajien Foorumin seminaari Seinäjoella 27.10.2010 Uskonnonopetuksen suurimpia ansioita on perinteisesti ollut se, että se on tarjonnut esimerkiksi tuttujen kertomusten kautta mahdollisuuden samastua Raamatun henkilöihin, heidän vihaansa, katkeruuteensa, pettymykseensä, kyselyynsä Jumalan edessä, heidän miksi-kysymyksiinsä. Mikään muu kouluaine ei tavoittele tämän inhimillisen elämän ulottuvuuden käsittelyä tällaisella kokemuksellisella tasolla. Ristin teologian mukaan ihmisen mielihyvän kokemisen uhkat ovatkin mahdollisuus, sellainen piste ajassa ja paikassa, jossa voi kokea Jumalan puhuttelun. Ahdistus ei aina välttämättä olekaan häiriötila, johon pitäisi löytää nopeasti apu, jopa terapia- tai lääkehoitoa, vaan se on oleellinen osa inhimillisyyttä ja sen kokemista. R istin teologian valossa kansankirkkomme mahdollisuus ja tehtävä, jossa se voi haastaa rationaalis-liberalistisen mielihyväkulttuurin, voi löytyä siitä, että se osoittaa tälle maailmalle epämiellyttävyyksien ja ikävien tunteiden merkityksen. Luterilaisuus kutsuu kohtaamaan epämiellyttävyydet ikään kuin tarttumalla ”härkää sarvista”: kärsimystä ei selitetä pois eikä kaunistella, kuten niin paljon ajassamme tapahtuu. Kristuksen risti on myös oma henkilökohtainen ristimme. Erityisen tärkeäksi ristinteologisessa lähestymistavassa nousee arkielämän merkitys: silloin suostutaan, ehkä jopa varovasti iloiten, arjen harmauteen, kutsumuksen yksitoikkoisuuteen ja kaiken sen keskellä toteutuvaan Jumalan palvelemiseen. Juuri siellä voidaan kokea pyhä ja sen mukanaan tuoma erityislaatuinen ilo. Seuraava Kirkonrakentajien Foorumin seminaari pidetään Mikkelissä 11.3.2011. Aiheena ”Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys”. Ohjelma sivuilla 20 - 21. Tervetuloa! Tapio Luoma Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra KÄDENOJENNUS 1/2011 I 17 KATSOMOSTA KENTÄLLE Kikka Miilus Kempeleestä vapaaehtoistoiminnan pilottiseurakunta O ulun kupeessa sijaitsevassa Kempeleen seurakunnassa ajatellaan, että ainakin kannattaa yrittää. Vuonna 2007 seurakunta sai järjestääkseen Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat. Kolmenkymmenen työntekijän voimin juhlat olisivat jääneet tekemättä, mutta kun mukaan liittyi runsaan parin sadan hengen vahvuinen vapaaehtoisjoukko, juhlat elokuussa 2009 onnistuivat yli odotusten. Kokemuksesta rohkaistuneena kirkkovaltuusto linjasi vuonna 2010 seurakunnan tärkeimmäksi tavoitteeksi kaikilla työaloilla vapaaehtoistoiminnan kehittämisen. Tämä näkyy seurakunnan strategiassa niin mission, vision kuin arvopohjankin määrittelyssä. Kun missiona on lähetyskäskyn hengessä auttaa ihmisiä uskoon ja palveluun, nousee tästä kuin itsestään alkaneen vuosikymmenen visioksi ’kasvaa lähimmäisvastuun edelläkävijäksi’. Edelläkävijän rooli ei ole itsensä korottamista. Seurakunnallisten esikuvien puuttuessa vapaaehtoistoiminnan mallit on vain opeteltava itse, mikä usein käy yrityksen ja erehdyksen tietä. Vaativalle tielle käyminen kysyy vahvaa arvopohjaa, ja sellaiseksi on nostettu Paavalin ohje Rooman kristityille: ”kunnioittakaa kilvan toinen toisianne” (Room. 12:10). Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen edellyttää ennen kaikkea tavallisten seurakuntalaisten panoksen kunnioittamista kirkon työssä. Seurakunnissa on valmiiksi vahvaa vapaaehtoistoimintaa nuoriso- ja diakoniatyössä. Myös muilla työaloilla vapaaehtoistehtäviä on kokeiltu. Kaikki nojaa kuitenkin siihen, että uskalletaan nostaa seurakuntalaisten toimittama jumalanpalvelus seurakuntaelämän ja vapaaehtoistoiminnan keskukseen. Jumalanpalvelus on luontojaan liikettä katsomosta kentälle. 18 I KÄDENOJENNUS 1/2011 K empeleessä on viime vuosina nähty kasvua jumalanpalveluosallistumisessa. Kasvun antaa Jumala, mutta erityistä siunausta on koettu, kun seurakuntalaisten tehtäviä messussa on johdonmukaisesti lisätty. On otettu käyttöön kirkkoväärtin tehtävä eräänlaisena johtavana vapaaehtoispalvelijana, samaan tapaan kuin liturgi vastaa muuten messun johtamisesta. Kirkkoväärti tervehtii avustajansa kanssa kirkkokansan, kantaa kulkueessa (jollainen kuuluu jokaiseen messuun) ristiä ja esittelee lyhyesti pyhän lukukappaleet, lukien itse aluksi Vanhan testamentin tekstin. Epistolatekstin lukija on erikseen, samoin kuin esirukousavustajat ja kaksi koulutettua sielunhoitoavustajaa. Viimemainitut ovat kulkueessa kynttilänkantajina ja messun jälkeen seurakuntalaisten käytössä sielunhoitoa ja esirukousta varten. Lisäksi jumalanpalvelusta tekevät kolehdinkantajat, pyhäkoulunpitäjät ja kirkkokahviemännät. Viimemainitut pitävät huolta tuiki tärkeästä seurustelun sakramentista. Normaalia messua toimittaa Kempeleessä säännöllisesti 12–15 hengen joukko, ja viranhaltijat oat tässä joukossa vähemmistönä. Jokainen messu vaatii runsaasti koordinointia, jokainen kausisuunnitelma on jo mittava organisointitehtävä, ja koko jumalanpalveluselämä vaatii näiden lisäksi jatkuvaa rohkaisua, koulutusta ja valmennusta. On se kuitenkin sen arvoista, sillä kristillinen palvelu lähtee alttarilta ja palaa alttarille rukouksen, anteeksiannon ja uudistumisen tietä. Messuun kokoontunut seurakunta ei istu katsomossa eikä ole yleisö, vaan kolmiyhteisen Jumalan edessä palvelua toimittava elävä yhteisö. Pekka Rehumäki Kempeleen seurakunnan kirkkoherra Kikka Miilus Seurakuntaelämää on verrattu urheilutapahtumaan: väki seuraa ja arvostelee katsomosta kuinka työntekijät pärjäävät kentällä. Vertaus on jo kulunut, mutta saa jatkuvasti uusia merkityksiä. Esimerkiksi siitä, kun nykyisin valitellaan erilaisten joukkuepelien väheneviä katsojamääriä. Paikalla ovat säällä kuin säällä ne kaikkein innokkaimmat, tosiuskovaiset, mutta suurta yleisöä ei saa liikkeelle enää millään. Voiko väheneville osallistujamäärille seurakunnassakaan mitään? Seurakunnassa haetaan ihmisläheistä yhteisöllisyyttä V Kolmivuotinen projekti Hyvinkään seurakunnassa uoden alussa käynnistyi Hyvinkään seurakunnassa kolmivuotinen projekti jäsentietoisuuden vahvistamiseksi. Projektipappi Marko Huhtalalla on tehtävä, joka on uraa uurtava koko Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. Tässä alkuvaiheessa muita vastaavia pilottiseurakuntia ovat Meilahti ja Kempele, lisää on tulossa mukaan. – Tämä tarkoittaa sitä, että seurakuntaan syntyisi jumalanpalvelusyhteisöjä, joissa seurakuntalaiset tuntevat pappinsa. Tällaisen yhteisön keskiössä on uudistunut messu. Siihen liittyy pienryhmä- ja solutoiminnan kehittäminen. Kysymyksessä on tavallaan alkuseurakunnan käytäntö, että kokoonnutaan temppeleissä ja kodeissa, Marko Huhtala sanoo. Tälläkin hetkellä Hyvinkäällä on tämäntapaista toimintaa. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet vielä paikkaansa seurakunnasta, vaikka heillä olisi haluakin liittyä joukkoon. – Ihanne olisi se, että seurakuntalaiset voisivat tulla sunnuntaisin viettämään yhdessä pyhäpäivää, antamaan ja saamaan. Saamaan voimaa arjen jumalanpalvelukseen, mikä on kristityn kutsumus. Ihmiselle on tärkeää, että suhde Jumalaan ja lähimmäiseen on kunnossa. Kirkon strategiat käytäntöön Lähtökohtana käynnistyneelle projektille on Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen käynnistämä Kirkonrakentajien Foorumi. Siinä halutaan tiedottaa, että karismaattisuus on luonnollinen osa kirkon spiritualiteettia, teologiaa ja toimintaa. Mainittu foorumi, jonka puheenjohtajana on emeritus piispa Jorma Laulaja, oli pilottiseurakuntien kutsuja. Hankkeessa on mukana myös Kirkkohallitus. – Pilottiseurakunnissa viedään eteenpäin toimintamalleja, jotka nähdään kirkon ja seurakuntien kannalta mahdollisuuksiksi. Kantava ajatus tavoittaa seurakunnan jäsenet ja ne, jotka eivät ole nyt seurakunnan jäseniä. Taustalla ovat myös Meidän kirkko 2015 - osallisuuden yhteisö ja Kirkko 2020 tulevaisuuden selonteko -strategiat, joilla tuetaan seurakuntien yhteisöllisyyden vahvistumista ja kasvua. Seppo Ylönen Kirkossa ollaan huolestuneita seurakuntien jäsenmäärän vähentymisestä. Siksi hankkeessa keskitytään yhteisöllisyyden ja yhteisökulttuurin vahvistamiseen. Projektipappi Marko Huhtala tarvitsee tehtävässään tukea sekä työtovereiltaan että seurakuntalaisilta. Projektin tavoite on saada ihminen yhteyteen Jumalan ja lähimmäistensä kanssa. Marko Huhtalan mukaan seurakunta voisi olla vielä enemmän mukana siellä, missä ihmiset ovat. Toiminnassa on paljon aukkopaikkoja. – Täytyy miettiä esimerkiksi sitä, miten rippikoulun ja nuorisotyön jättäneet aikuistuneet nuoret voisivat löytää paikan seurakunnassa. Papeilla on haasteena säilyttää yhteys ihmisiin, joita he tapaavat erilaisissa toimituksissa. Seurakunta tekee parhaillaankin oikeita asioita, mutta ihmisten kohtaaminen ja huomioiminen ei välttämättä aina toteudu. Tässä vapaaehtoiset seurakuntalaiset voivat olla apuna. Heitä tarvitaan lisää. – Aloitetussa projektissa on pohjalla nimenomaan Hyvinkään seurakunnan tarpeet. Sanoma on edelleen sama, mutta meidän pitää löytää malleja ja keinoja, joilla se viedään tämän päivän ihmisten ulottuville. Seppo Ylönen freelancer-toimittaja Riihimäki Artikkeli julkaistu 27.1.2011 Hyvinkään seurakunnan Kirkonmäeltä-lehdessä. KÄDENOJENNUS 1/2011 I 19 O Ajankohtainen Kirkonrakentajien Foorumin seminaari POLTTOPISTEESSÄ SEURAKUNNAN JÄSENYYS Miten vahvistaa jäsentietoisuutta ja torjua kirkosta eroamista? MIKKELI 11.3.2011 Perjantaina 11.3.2011 Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli, Mikkelin tuomiorovastikunta ja Kirkonrakentajien Foorumi / Hengen uudistus kirkossamme, järjestävät Mikkelissä Kirkonmäen seurakuntatalossa, Otavankatu 9, 50100 Mikkeli, ajankohtaisen koko päivän seminaarin. Asiantuntijana ja pääalustajana toimii Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Ajankohtaista aihetta käsittelemässä on myös kirkkoneuvos Pekka Huokuna. Seminaarin tavoitteet: - tarkastella kirkon jäsenyyttä Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa tänään ja huomenna - etsiä keinoja ja uusia avauksia kirkon jäsenyyden vahvistamiseksi - etsiä keinoja kirkon jäsenten sitouttamiseksi kirkkoon ja sen tehtävään - etsiä uutta kirkkonäkyä, joka vahvistaisi yhteisöllisyyttä, jäsentietoisuutta ja antaisi riittävästi tilaa spiritualiteetille ja karismaattisuudelle Seminaari on tarkoitettu seurakuntien ja kirkollisten järjestöjen työntekijöille erityisesti Mikkelin hiippakunnassa sekä kaikille muille kirkkomme rakentamisesta kiinnostuneille. Seminaarin työskentelyn pohjana on piispa Seppo Häkkisen väitöskirja ”Ihanne ja todellisuus, Jäsenyyteen sitoutuminen Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle” (Kirkon tutkimuskeskus 2010, julkaisu 108). Suosittelemme seminaariin osallistuville tutustumista Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulevaisuusselontekoon Kirkko 2020 (Kirkkohallituksen julkaisuja 2010:7). Seminaarin puheenjohtajana toimii Kirkonrakentajien Foorumin puheenjohtaja piispa Jorma Laulaja ja sihteerinä Foorumin sihteeri talousneuvos Reijo Telaranta. OHJELMA 8.30 Ilmoittautuminen ja aamukahvi 9.15 Aamuhartaus Dekaani Ouri Mattila 9.30 Miksi teema ”Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys”? Talousneuvos Reijo Telaranta, Hengen uudistus kirkossamme ry hallituksen puheenjohtaja 9.45 Polttopisteessä kirkon jäsenyys, Ihanne ja todellisuus Piispa Seppo Häkkinen 10.15 Kommenttipuheenvuorot Dosentti Jyri Komulainen Toimittaja, YTM Saara Harju 10.35 Keskustelu 10.50 Tauko 20 I KÄDENOJENNUS 1/2011 11.00 Kirkon jäsenyyden tulevaisuus raporteissa Meidän kirkko, osallisuuden yhteisö ja Kirkko 2020 Kirkkoneuvos Pekka Huokuna 11.15 Kirkon jäsenyys ja yhteiskunnan ja kulttuurin muutos Kirkon jäsenen puheenvuoro, päätoimittaja emeritus, professori Erkki Laatikainen 11.30 Keskustelu 12.00 Lounas 13.00 Tulevaisuuden kirkkonäky ja sen merkitys kirkon jäsenyydelle Lähtökohtina Seppo Häkkisen mainitsemat kolme kirkkomallia Kansankirkollinen kirkkokäsitys, Pietistinen kirkkokäsitys ja Liturginen kirkkokäsitys. Tehtävänä on arvioida mitä vahvuuksia kullakin on tarjottavana ja miten niitä tulisi edelleen kehittää tulevaisuuden kirkkonäyn rakentamiseksi. 13.10 Kansankirkollinen kirkkokäsitys Kirkkoherra Risto T. Nieminen 2-3 hengen työryhmän kanssa 13.20 Pietistinen kirkkokäsitys Kirkkoherra Marko Marttila sekä työryhmä, johon kuuluvat seurakuntaneuvos Risto Rasimus ja emäntä Johanna Pyöksä 13.30 Liturginen kirkkokäsitys Lääninrovasti Jorma Silander 2-3 hengen työryhmän kanssa 13.40 Jakautuminen työpajoihin, jotka muodostuvat edellä olevien kolmen alustuksen pohjalta. Työryhmien vetäjinä ovat edellä mainituin teemoin kirkkoherra Risto T. Nieminen, kirkkoherra Marko Marttila ja lääninrovasti Jorma Silander. Työpajojen kiertävinä asiantuntijoina toimivat dekaani Ouri Mattila, professori Erkki Laatikainen ja opetusneuvos Veikko Pöyhönen. 15.00 Kahvi 15.30 Kirkon jäsenyys Hyvinkään seurakunnassa Hyvinkään seurakunnan pilottihanke Kirkkoherra Ilkka Järvinen ja pastori Marko Huhtala 15.50 Työryhmien raportit 16.20 Keskustelu 16.50 Seminaarin yhteenveto, päätös ja siunaus Piispa Jorma Laulaja Maksut ja ilmoittautuminen Muutokset mahdollisia MAKSUT JA ILMOITTAUTUMINEN Seminaarin osallistumismaksu on 40 euroa, joka sisältää ohjelman, lounaan ja kahvit. Hengen uudistus kirkossamme ry:n jäsenille osallistumismaksu on 30 euroa. Ilmoittautuminen: Mikkelin seurakuntayhtymän puhelinvaihteeseen, puh. 0400 143 300 tai sähköpostilla [email protected] tai internetin kautta osoitteessa www.hengenuudistus.fi, josta saat pdf-laskun sähköpostiisi. Jos verkon kautta maksaminen ei ole mahdollista, voit ilmoittautua maksamalla maanantaihin 7.3.2011 mennessä seminaarimaksun tilille: Hengen uudistus kirkossamme ry, FI21 2047 1800 1225 24 (Nordea 204718-122524). Tilisiirron Viesti-osaan merkinnät ”Foorumi Mikkeli” sekä seminaariin osallistujan/osallistujien nimi/nimet. Ilmoittautumisen yhteydessä tulee kertoa mahdollisista ruoka-aineallergioista. Tiedustelut: Reijo Telaranta, puh. 0400 412 628 ja Veikko Pöyhönen (Hengen uudistus kirkossamme ry) ja hiippakuntadekaani Ouri Mattila puh. 015 321 6031 (Mikkelin hiippakunta) tai matkapuhelin 050 368 9808. Tervetuloa rakentamaan kirkkoamme! Kirkonrakentajien Foorumi/ Hengen uudistus kirkossamme ry Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli Mikkelin tuomiorovastikunta KÄDENOJENNUS 1/2011 I 21 KIRJAT ”Onko Jumala todellakin sanonut?” KIRJOJA KRISTINUSKON PERUSKYSYMYSTEN ÄÄRELTÄ ”Onko Jumala todella sanonut niin? Onko Jeesus ollut oikeasti olemassa ja onko hän ainoa tie Jumalan luo?” Tällaisiin kysymyksiin ihmiset ovat joutuneet ottamaan kantaa siitä lähtien, kun käärme teki paratiisissa ensimmäisen Jumalan auktoriteettia murentaneen kysymyksen. Tämän numeron kirjat antavat vastauksia ja haastavat ottamaan kantaa asioihin, joiden varassa koko kristinusko seisoo tai kaatuu. Heinzpeter Hempelmann Kaikkien uskontojen Jumala Perussanoma, 123 sivua Kirja, jonka nimi on Kaikkien uskontojen Jumala, saa ensin kohottamaan kulmakarvoja. Yritetäänkö tässä selittää, että kaikkien uskontojen jumala on yksi ja sama jumala, jonka luo me ikään kuin vuoren eri sivuja kiiveten yritämme päästä? Kannatetaanko tässä mustakantisessa pikku kirjassa kukaties jotain synkretististä maailmanuskontoa? Lähempi Heinzpeter Hempelmannin kirjaan tutustuminen saa huokaamaan helpotuksesta. Hempelmann toteaa, että on olemassa paljon jumalia, mutta vain yksi todellinen Jumala. Hän käsittelee ihmisen luontaisen uskonnollisuuden ja käy läpi eri uskontojen jumala-kuvat. Hän perustelee selkeästi, miksi eri uskontojen väliset yhteiset jumalanpalvelukset ja rukoushetket ovat mahdottomia. Lukijalle annetaan myös hyvät eväät kertoa kyselijöille, miksi ainoa tie pelastukseen löytyy kristinuskosta ja Jeesuksen kautta. Kaikkien uskontojen Jumala on nasevasti rakennettu ja 22 I KÄDENOJENNUS 1/2011 selkeitä vastauksia antava kirja. Selkeä sisällysluettelo, lyhyet luvut ja lopussa oleva laaja lähdehakemisto tekevät pienestä suuren. Jo kertalukemisella monet asiat avautuvat ja lukijan valmiudet käydä keskustelua kohentuvat merkittävästi. Jatkossa kirjaa voi käyttää pienenä käsikirjana, josta löytyy nopeasti apua kohdattuihin kysymyksiin tai mielessä pyöriviin ongelmiin. John Young, David Wilkinson Käsittely jatkuu, puolustuksen puheenvuoro Päivä, 251 sivua Apologia tarkoittaa hyökkäyksen kohteeksi joutuneen näkemyksen puolustamista. Nykyisin sanoja apologia ja apologetiikka käytetään usein puhuttaessa kristinuskon puolustamisesta. Tämä kirja on apologia eli kristinuskon puolustuspuhe. Kirjan lisänimi Puolustuksen puheenvuoro tuo yhdessä kannen kuvituksen kanssa mieleen oikeudenkäynnin. Syyttäjä on esittänyt syytöksensä, tuonut esille todistajansa ja vaatinut kristinuskolle, Raamatulle ja Jeesukselle tuomiota taruina ja ihmisten mielikuvituksen tuotteina. Asia ei ole kuitenkaan loppuun käsitelty. Tunnelma oikeussalissa tiivistyy, kun käsittely jatkuu. Nyt on puolustuksella puheenvuoro. Kaikki odottavat henkeä pidätellen, millaisia todisteita sillä on esittää. Kirja Käsittely jatkuu on yllättävä teos. Se on kuin kerroshampurilainen, jonka väleistä löytyy monenlaista. Kaiken läpi kulkee historiallisten tosiasioiden, tunnettujen henkilöiden sitaattien ja luotettavien aihetodisteiden vankka ketju. Sen oheen on punottu valtava määrä pikku kertomuksia, hauskoja tarinoita ja jopa teemaan sopivia kaskuja. Kirjan kuusi osaa ja 25 lukua käsittelevät ja tyrmäävät kaikki kes- keiset kristinuskoa vastaan esitetyt syytökset. Petri Mäkilä - Pasi Turunen (toim.) Kirja on älykkäästi kirjoitettu. Kirjoittajat kaivavat esille vahvoja todisteita ja vastaväitteitä olipa kyse sitten kehitysopista, kristittyjen tekopyhyydestä, Raamatun vanhanaikaisuudesta tai kärsimyksen ongelmasta. Jumalan sana, Inspiroitu ja erehtymätön Lee Strobel Tapaus Kristus Aikamedia, 399 sivua Oliko Jeesus todella Jumalan Poika? Kertooko Raamattu hänen elämänsä, opetuksensa, kuolemansa ja haudasta nousemisensa niin kuin asiat todella tapahtuivat? Miten luotettavia Raamatun tiedot ovat? Lee Strobelin kirja Tapaus Kristus pyrkii monien muiden kirjojen lailla antamaan vastauksen tuollaisiin kysymyksiin. Siihen yhtäläisyydet muiden vastaavien kirjojen kanssa sitten päättyvätkin. Strobel lähestyy kysymystä kokeneen rikostoimittajan ja oikeudenkäynneistä vuosikausien ajan lehtijuttuja tehneen journalistin menetelmin. Oikeustieteitä opiskellut, toimittajana työskennellyt ja nykyisin Willow Creek seurakunnan pastorina toimiva kirjoittaja haastattelee asiantuntijoita, ristikuulustelee todistajia ja kokoaa pala palalta kokoon aineistoa. Lukijoiden osana on toimia tässä merkittävässä oikeudenkäynnissä valamiehinä eli ottaa kantaa siihen, miten vakuuttavia todisteet ovat. Havainnollistaakseen menetelmäänsä ja erilaisten tutkinnallisten metodien merkitystä Strobel kertoo välillä todellisista oikeudenkäynneistä, joissa todisteita ja taustoja riittävästi selvittämällä on joskus saatu hyvinkin yllättäviä lopputuloksia. Tapaus Kristus kuuluu tämän kirjallisuuden lajin mielenkiintoisimpiin. Strobel osaa kertoa asiat vauhdikkaasti ja elävästi tinkimättä silti perusteellisuudesta tai todisteiden huolellisesta ja myös kriittisestä tarkastelusta. Lukija saa kirjasta tavattomasti tärkeää tietoa ja siten rohkaisua sekä uskolleen että innolleen lukea Raamattua. Tällaista kirjaa on mukava suositella jokaiselle, joka haluaa hankkia valmiuksia vastata Raamattuun vähätellen suhtautuvien väitteisiin. Tätä kirjaa on helppo suositella sellaisellekin, joka ei ole tottunut lukemaan kovin teologista tai puolitieteellistä tekstiä. Tämän kirjan parissa viihtyy kuin hyvän dekkarin äärellä. Kuva ja Sana, 220 sivua Onko Raamattu erehtymätöntä Jumalan sanaa vai kokoelma ihmisten eri aikoina kirjoittamia kulttuurisidonnaisia tarinoita? Mitä mieltä sinä olet? Olitpa kummalla kannalla tahansa, niin sinun kannattaa tutustua Petri Mäkilän ja Pasi Turusen toimittamaan kirjaan ”Jumalan sana, inspiroitu ja erehtymätön. Heidän lisäksi kirjaan ovat kirjoittaneet Hannu Vuorinen, Martti Ahvenainen, Juha Ahvio, Tapio Puolimatka ja Leif Nummela. Kirjaa voi sanoa Raamatun apologiaksi, puolustuspuheeksi. Siinä tartutaan kiertelemättä niihin syytöksiin, joilla Raamatun asemaa ja arvovaltaa on yritetty horjuttaa. Tällaisen kritiikin kestämättömyys osoitetaan nostamalla historiasta ja tutkimustuloksista esille tosiasioita, jotka kumoavat syytökset. Kiitosta kirja saa myös lopussa olevista taustoja selvittävistä liitteistä sekä raamatunlukuoppaasta ohjeineen ja kalentereineen. On selvää, että näin suuressa kirjoittajajoukossa ilmaisun tyylit ja tavat ovat hyvinkin erilaisia. Tällaista epätasaisuutta voi katsella myös vahvuutena. Jos esimerkiksi teologian tohtorin ja dogmatiikan dosentin Juha Ahvion tai valtiotieteen ja kasvatustieteen tohtorin Tapio Puolimatkan tiivis ja asiakeskeinen teksti saa lukijan hetkittäin hengästymään, niin niiden perään löytyy sopiviksi suvantopaikoiksi esimerkiksi teologian maistereiden Leif Nummelan ja Pasi Turusen notkeasti soljuvat ja kokeneiden toimittajien selkeydellä kirjoitetut osuudet. Reijo Telaranta toimittaa viikoittaista TV7 kanavan Kirja ohjelmaa, joka lähetetään lauantaisin kello 19.00. Näistä ja yli neljästäsadasta muusta kristillisestä kirjasta löydät tiedot Kristillisten kirjojen valintaoppaasta osoitteessa www.reijotelaranta.fi. KÄDENOJENNUS 1/2011 I 23 Toivon lähteellä Kalajoella Kokoonnuimme Kalajoen Kristillisellä Opistolla Toivon lähde -koulutuksen ensimmäiseen osaan 13.-14. marraskuuta. Koulutuksen järjestäjänä oli Kalajoen seurakunta yhdessä Hengen uudistuksen kanssa. Innostavina ja monilla lahjoilla varustettuina kouluttajina toimivat Petri Kauhanen ja Heljä Markkula. Koulutukseen osallistui Pohjois-Suomesta n. 50 henkilöä, joista Kalajoelta oli yli 20. Täällä Kalajoella olemme kokoontuneet noin kolmen vuoden ajan viikoittain kirkkoon rukoilemaan ja kerran kuukaudessa pitäneet ”Jumala kuulee” -nimisiä rukousiltoja. Halusimme oppia enemmän rukouksesta ja rukouspalvelusta ja myös rakentua hengellisesti. Koulutus toteutui ja saimme olla kahden päivän ajan yhdessä koolla sananmukaisesti Toivon lähteellä. Olemme iloinneet sen runsaasta annista sekä yksin että yhdessä. Tätä suurta iloa jaoimme yhdessä jo seuraavassa rukousillassamme. Poimimme tähän mukana olleiden kokemuksia koulutuksesta ja rukousyhteydestä: - Olen saanut uudistua uskossani ja löytänyt rukouspiirissämme yhteyden. Saamme rohkeasti pyytää armolahjoja. - Olen vasta paikkakunnalle muuttanut ja etsinyt seurakuntayhteyttä. Tällaista toimintaa olen etsinyt ja kaivannut. Kurssilla tullut sanoma puhutteli. - Jumalan Sana ruokki minua. Tuli halua ja intoa Sanan lukemiseen. - Viikonloppu viritti armolahjojen käyttöön ja antoi toivoa ja rohkaisua tähän aikaan ja omaan elämääni. - Kuunteleva rukous antoi paljon sulateltavaa. Kansion materiaali on tärkeä jälkeenpäin paneutumista varten. - Toivon, että voimme rukoilla enemmän yhdessä. - Ymmärsin, että minun tulee lähteä liikkeelle omaan kutsumukseeni. - Haluan olla mukana rukousyhteydessä oman rakentumiseni vuoksi. - Elämme erityistä aikaa tällä hetkellä. Se vahvistui kurssilla. - Olen löytänyt seurakuntayhteyden. - Meidän tulee jatkaa rukousta uskossa. - Ylistäminen ja Jumalan Sana ovat tärkeitä, kun kokoonnumme rukoilemaan. - Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. (Ps. 40:4) Jouluevankeliumissa enkeli puhuu suuresta ilosta koko kansalle. Rukouksen avulla voimme viedä tätä ilosanomaa eteenpäin. Kun lähde pulppuaa, vesi virtaa puroina eri suuntiin. Kaikki janoiset saavat juoda ikuisen elämän vettä (Joh.4:14), kuten Jeesus lupaa. Mekin saimme olla tällä lähteellä. Odotamme innokkaina ja rukoillen Toivon lähde -jatkokoulutusta, joka on helmikuun 26. ja 27.päivä. Teksti Hilkka Koskela Kuvat Heikki Koskela 24 I KÄDENOJENNUS 1/2011 asi ka allak a k i a ! Varaa jo nyt Kirkkokuvat: Kari Yliräisänen Taitelija Lennart Segerstråle työskenteli apulaisineen Rovaniemellä 140 neliömetriä käsittävän freskon valmistamiseksi toukokuusta lokakuulle vuonna 1951. Hän antoi freskolle nimen Elämän lähde. Tervetuloa Hengen uudistuksen kesäjuhlaan Napapiirille 5.-7.8. R Sunnuntaina on entiseen tapaan ylistysmessu ja päätösjuhla. Laajapohjaista yhteistyötä ovaniemen seurakunta toivottaa Kädenojennuslehden lukijat lämpimästi tervetulleiksi Hengen uudistus kirkossamme ry:n kesäjuhlaan 5.-7.8. Napapiirille. Tämä on Rovaniemen seurakunnan vuoden päätapahtuma, jota valmistelemme yhdessä laajapohjaisesti. Monenlaisiin käytännön palvelutehtäviin on ilmoittautunut kymmeniä vapaehtoisia. Niin kuin usein Lapissa, meillä on talkooperinne kunniassa ja toimeen on tartuttu ripeästi yli seurakuntarajojen. Nämä juhlat on tänä kesänä Lapin ainoat valtakunnalliset hengelliset juhlat, joten odotamme mukaan väkeä näillä juhlilla tavallisesti käyneiden lisäksi laajasti Lapin maakunnasta ja seurakunnista. Juhlan ohjelmat ovat pääosin Rovaniemen kirkossa, jonka kuuluisan alttarifreskon Elämän lähteen juurelle mahtuu lähes tuhat ihmistä. Osa ohjelmaa ja lauantain kanavat ovat aivan lähituntumassa 100-500 metrin säteellä. Elokuun ensimmäinen viikonvaihde päättyy kirkkovuodessa kirkastussunnuntaihin. Sen teemasta nousee myös kesäjuhlan tunnus: ”Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herran kunnia ja voima (Ps. 96:6). Etelä-Suomesta tuleville vieraille tullaan tarjoamaan myös räätälöityjä matkajärjestelyjä busseilla, junalla ja lentoteitse. Myös eritasoista ja -hintaista majoitusta löytyy jokaisen kukkarolle sopivasti. Englannista piispa Graham Dow Olemme valmistelleet myös oheisohjelmistoa niille, joilla mahdollisuus viipyä napapiirillä pitempään. Lapin erityiskukkia kulleroita tapaa taidenäyttelyssä ja keltaista kultaa voi voi poimia hillasafarilla. Viikonvaihteeseen voi näppärästi yhdistää lomaviikon tunturikeskuksissa, jonne on matkaa vain 100-200 km kuten myös Tornionlaakson Laestadius-poluille. Päivien avaus on perjantaina 5.8. iltapäivällä. Iltajuhlassa puhuu anglikaanisen kirkon emerituspiispa Graham Dow Englannista. Hän on vieraillut Suomessa viime kesän NewWine -kesäjuhlilla Himoksella. Illassa saadaan kosketus myös Lapin 1800-luvun suureen lestadiolaiseen herätykseen ja sen ylistyslauluperinteeseen, kun laulamme Siionin Matkalauluja. Ilta päättyy lappilaiseen Yöttömän yön messuun hämärän rajamailla. Lauantaina on aamun yhteisen aloituksen jälkeen kanavatyöskentelyä iltapäivällä. Illansuussa puhuu mm. Pirkko Jalovaara ja illalla on sanan ja rukouksen ilta. Lapsille ja nuorille on lauantaina omat ohjelmat. Tuomo Korteniemi Lisätietoja: rovasti Tuomo Korteniemi p. 040 8232 338 tai [email protected] KÄDENOJENNUS 1/2011 I 25 MEIDÄN KIRKKO Työntekijäseminaari 2010 Päiväkummun kurssikeskuksessa H Kuvat: Jukka Hammarén engen uudistus kirkossamme järjesti marraskuussa 2010 jälleen perinteisen työntekijäseminaarin. Seminaarin aihepiiri käsitteli Kirkonrakentajien Foorumista tuttuja aiheita: Heidän kirkosta meidän kirkoksi sekä uudistuvaa messua ja yhteisöllisyyttä. Ohjelma sisälsi myös runsaasti ylistystä ja rukousta. Päiville osallistui kolmisenkymmentä eri työalojen edustajaa. 4. Raamatun opetuksen on oltava selkeää, lähelle arkea tulevaa ja taitavasti toteutettua. Raamattujen mukaan ottamista tulee kannustaa ja tarjota mahdollisuuksia muistiinpanojen tekemiseen. Päivien avauspuheenvuorosta vastasi Kirkonrakentajien Foorumin puheenjohtaja, piispa Jorma Laulaja. Hän korosti sekä avauksessaan että useaan otteeseen seminaarin aikana rukouksen merkitystä käyttäen esimerkkinä muun muassa Tukholman Santa Claran seurakuntaa. Kuolleesta, lakkautettavasta seurakunnasta nousi rukouksen myötä elinvoimainen, kasvava seurakunta. 6. Musiikin tulee olla tilanteeseen sopivaa, kohderyhmälle yhdessä mietittyä. Yhdessä tekeminen voi kuitenkin olla laatuakin tärkeämpää. Päivien alustukset herättivät runsasta keskustelua. Ohjelmaa muutettiinkin siten, että myös työpajoille varattu aika käytettiin alustajien tuomien aiheiden jatkotyöstämiseen yhdessä. Seminaarin merkittävää antia oli pyrkimys puheista toimintaan ja tekoihin. Puhujat linjasivat selviä suuntaviivoja kirkon hengelliselle uudistumiselle, jota myös rakenteellinen uudistaminen tukee. Asessori Heikki Toivio rakensi puheenvuorossaan toimivaa messua ja sen keskiössä olevaa saarnaa. Päivien puheenvuorojen tiivistelmänä voidaan pitää seuraavaa listaa keinoista, miten luoda nykyihmistä tavoittava messu. Näiden seitsemän kohdan ympärillä koko seminaarin keskustelu liikkui. 1. Jumalanpalveluksen tulee perustua vahvalle yhteisöllisyydelle ja sisältää useita kontaktimahdollisuuksia ennen jumalanpalvelusta, sen aikana tai sen jälkeen; hyvä idea on kahvi- tai muu tarjoilu. 2. Seurakunnan työntekijöiden tulee yhdessä seurakuntalaisten kanssa suunnitella ja toteuttaa messu, ja kukin löytäköön lahjansa messun sisällä. 3. Rukouselämän tulee olla vahvaa ja moninaista, tarjoten mahdollisuuden myös vapaalle yksityiselle tai yhteisölliselle rukoukselle. Esirukousmahdollisuutta on pidettävä esillä, mutta matalalla profiililla ilman nimikylttejä. 26 I KÄDENOJENNUS 1/2011 5. Jumalanpalvelusten kohderyhmät tulee miettiä tarkoin. Kokonaisuuden tulee palvella julistusta, ja palautteeseen – jota on jatkuvasti kerättävä – tulee suhtautua arvostaen. 7. Tekniikan tulee toimia ja olla kunnossa. Sekä valaistuksessa, äänentoistossa että kuvankäsittelyssä käytettäköön ammattilaisten apua, kunnes vapaaehtoiset voivat ottaa vastuun. Messun ja seurakuntaelämän rakenteisiin sekä tavoittavaan työhön paneuduttiin useissa puheenvuoroissa ja niistä syntyneissä keskusteluissa. Kirkonrakentajien Foorumin pilottiseurakunnan, Meilahden seurakunnan kirkkoherra Hannu Ronimus kertoi niistä uudistuksista, joita seurakunnassa on projektin myötä tehty. Pienemmän maalaisseurakunnan näkökulman keskusteluun toi Kangasniemen kirkkoherra Matti Tolvanen kertomalla heidän strategiatyöskentelystään ja kerran kuukaudessa toimitettavasta monimuotoisesta messusta. Päivien aikana oli opetusta myös uudistumisen avaintekijöistä ja rukouselämän rikastuttamisesta. Tästä opetuksesta vastasi Jukka Jämsén. Lisää käytännön esimerkkejä yhteisöllisestä seurakuntanäystä toi Pasi Jaakkola, joka myös opetti Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Seminaarin puhuttelevasta päätösehtoollisesta vastasivat Jorma Laulaja ja Yrjö Niemi. Marko Huhtala Hengen uudistus kirkossamme ry, Suomen Lähetysseura ja Kirkkopalvelujen Opintokeskus järjestävät Orivedellä Päiväkummun kurssikeskuksessa 1.-3.11.2011 kirkon, seurakuntien ja kirkollisten järjestöjen työntekijöille seminaarin Johtajuus uusien haasteiden edessä Seminaarin tavoitteena on perehtyä johtajuuteen kirkossa ja sen seurakunnissa muutosten keskellä ja uusien haasteiden edessä ja antaa johtamisvastuussa oleville ja työntekijöille valmiuksia kohdata muutos, vahvistaa kirkossa yhteisöllisyyttä ja antaa johtajille yhdessä työntekijöiden kanssa rohkeutta keskittyä olennaiseen. OHJELMA Tiistai 1.11.2011 18.00 Saapuminen ja iltapala 20.00 Raamatuntutkistelua johtajuudesta /Viikko- messu - Johtajuuden merkitys kirkon hengellisen elämän ja tehtävän toteuttajana - Johtajuuden merkitys kirkon julkisuuskuvalle hengellisenä yhteisönä - Johtajuuden merkitys kirkon jäsenille kutsuna uskovien yhteyteen ja yhteiseen vastuuseen - Johtajuuden merkitys työntekijöille esikuvana Jeesuksen seuraamiseen ja nöyryyteen Keskiviikko 2.11.2011 13.30 Keskustelu 14.00 Johtajuus hallinnon, työntekijöiden ja seura- kunnan jäsenten odotusten puristuksessa - Johtajuus ja hyvä hallinto läpinäkyvyyttä ja avoimuutta korostavien haasteiden edessä - Johtajuus hallinnon sopeuttajana nykyajan muu- toksiin ja kristillisen seurakunnan tarpeisiin - Johtajuus seurakunnan työalojen rajat ylittävänä kokonaisnäyn vahvistajana - Johtajuus seurakunnan jäsenten kutsujana vas- tuunkantajiksi seurakunnan työhön 14.30 Keskustelu 15.00 Kahvi 15.30 Johtajuus ja paimenvirka - Paimenviran merkitys kaikessa johtamisessa kirkossa - Onko jokainen työntekijä kirkossa sekä johtaja että paimen? - Miten huolehtia siitä, että kaikki johtajat kirkossa olisivat myös paimenia? - Paimenvirka, hengellisen elämän ohjaaminen ja kutsumustietoisuuden korostaminen 16.00 Keskustelu 16.30 Yhteenveto 17.00 Tauko, tutustuminen yhteisöjen posterinäyttelyyn 17.30 Päivällinen Mahdollisuus saapua Päiväkumpuun klo 18 alkaen Yhdessäoloa, hiljentymistä, ylistystä ja rukousta 8.00 Aamupala 9.00 Ilmoittautuminen ja tulokahvit 9.45 Aamuylistys 10.15 Johtajuus uusien haasteiden edessä - Arvojohtamisen merkitys kirkossamme - Muutosjohtamisen välttämättömyys - Johtajuus kannustimena jaksamiseen - Johtajuus sitouttajana yhteiseen näkyyn - Johtajuus tilan antamisena seurakunnan jäsenille - Johtaja paimenena 10.45 Keskustelu 11.15 Muutosjohtaminen vastauksena uuden ajan haasteisiin - Johtajuus ja yhteiskunnan ja kulttuurin muutos - Johtajuus ja uusi näkemys kirkon jäsenyydestä - Johtajuus ja kirkon niukkeneva talous - Johtajuus ja kutsumustietoisuuden merkitys uudessa tilanteessa -Johtajuus työyhteisöjen tukena muutosten edessä 11.45 Keskustelu 12.00 Lounas 13.00 Johtajuus ja kirkon hengellinen tehtävä nykyaikana (ohjelma jatkuu seur. sivulla) KÄDENOJENNUS 1/2011 I 27 18.00 Sauna 20.00 Iltaylistys ja rukous Torstai 3.11.2011 Viime vuoden työntekijäseminaari. Kuvat: Jukka Hammarén 8.00 Aamupala 9.00 Aamuehtoollinen Riihikirkossa 10.00 Nuorten näky tulevaisuuden kirkosta ja johta- juudesta - Miten uudistaisin kirkkoa ja johtajuutta? - Millainen johtaja itse haluaisin olla? - Millainen johtaja on hyvä esimies? - Millaisia johtajia tulevaisuuden kirkko tarvitsee? - Millainen johtaja saa ihmiset innostumaan kir- kosta? 10.00 Tulevaisuuden kirkkoherra: Jos olisin kirkko- herra, niin… 10.15 Näky tulevaisuuden työntekijästä, työntekijärakenteesta ja johtajuudesta kirkossa Niukkeneva talous pakottaa miettimään asioita uusiksi: - Onko meillä varaa kaikkiin nykyisiin työn- tekijöihin? - Keitä ja millaisia välttämättä tarvitsemme? - Entä vapaaehtoisten esiinmarssi työntekijöinä ja johtajina? 10.30 Tulevaisuuden piispa: Jos olisin piispa, niin… 11.00 Keskustelu 11.30 Rukous työntekijöiden ja johtajien puolesta Seminaarin päätös Lähettäminen ja siunaus 12.00 Lounas Muutokset mahdollisia Maksut ja ilmoittautuminen Seminaarimaksu 45 € hengeltä + Päiväkummun täysihoito omin liinavaattein: - ti-to 2-HH 100 € / hlö ja yhden hengen huone 130 € tai - ke-to 2-HH 70 € / hlö ja yhden hengen huone 90 €. Ilmoittautuminen Päiväkumpuun ensisijaisesti internetin kautta http://www.mission.fi/paivakumpu/tapahtumat/ tai tämän mahdollisuuden puuttuessa s-posti: paivakumpu@ mission.fi tai puh. 040 534 9507 tai 03-580 5500, fax 03-580 5555. Kerrothan ilmoittautuessasi mahdollisen ruokavaliosi. Seminaarin yksityiskohtainen ohjelma alustajineen kerrotaan kevään 2011 aikana Hengen uudistus kirkossamme ry:n nettisivuilla www.hengenuudistus.fi sekä Kädenojennuksen seuraavassa numerossa ja lehtiilmoituksissa. 28 I KÄDENOJENNUS 1/2011 ISRAEL KUTSUU... NÄE JA KOE PYHÄ MAA 17. - 30.10.2011 TIBERIAS, JERUSALEM , KUOLLUT MERI, NEGEV, EILAT, VÄLIMERI Tiedustelut ja ilmoittautuminen, Matkanjohtajat: pastori Timo Kuutti, Savitaipale puh. 040 8412834, 050 3826650 [email protected] srk:n joht., rak.ins. Jukka Hammarén, Ylöjärvi puh. 040 531 2512 [email protected] Matkaohjelma ja hinnat http://www.kinnerettours.fi/syksy2011 Seurakuntien järjestämiä säännöllisiä SANAN JA RUKOUKSEN ILTOJA Seurakunnat järjestävät seuraavilla paikkakunnilla säännöllisiä Sanan ja rukouksen iltoja tai jumalanpalveluksia, joissa on myös esirukouspalvelua. Tilaisuuksien nimet voivat vaihdella seurakunnittain, kuten esim. Sanan ja ylistyksen ilta, ylistyksen ja rukouksen ilta tai Sanan, sävelen ja rukouksen ilta. Hartolan kirkossa kuukauden toisena sunnuntaina klo 18 Helsingissä Kallion kirkossa joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina klo 17 Helsingissä Malmin kirkossa kerran kuussa keskiviikkoisin klo 18, lisäksi Rukoile kiittäen -piiri joka maanantai klo 18 Helsingissä Munkkiniemen kirkossa kuukauden kolmas keskiviikko klo 19 Hollolan Salpakankaalla Sovituksenkirkossa kuukauden viimeinen maanantai klo 18 Hämeenlinnassa Poltinahon seurakunta talossa kuukauden ensimmäisenä lauantaina klo 18 Juupajoella Korkeakosken pikkukirkossa yhteyden ilta kuukauden viimeinen perjantai klo 18.30 Jyväskylässä Kuokkalan kirkossa kerran kuussa torstaisin klo 18.30 Järvenpäässä seurakuntasalissa pääsääntöisesti joka toinen sunnuntai klo 17.00. Yhteyshenkilö: tapio.rantanen@pp8. inet.fi Kangasalan seurakunnassa Suoraman seurakuntakeskuksessa Ilosanomailta joka toinen keskiviikko klo 18.30 Kemin kirkossa viidesti kevätkaudella ja kolmasti syyskaudella Keravan kappelin rukouspiiri tiistaisin klo 19 Nastolan seurakuntatalossa kerran kuussa torstaisin klo 18.30 Nokian seurakuntakeskuksessa parillisten viikkojen torstaina klo 18.30 Oriveden kirkossa kuukauden ensimmäi senä keskiviikkona klo 18.30 Oulun Tuomiokirkkoseurakunnassa keskustan seurakuntatalossa kerran kuukaudessa sunnuntaina klo 17 Paraisten kirkossa, Agricola-kappelissa parillisina viikkoina keskiviikkoisin klo 18.30 Porissa, Keski-Porin kirkossa tiistaisin klo 18.30 Raahen alueella joka kuukauden 2. sunnuntai vuorotellen Raahen kirkossa sekä Pattijoen ja Saloisten seurakuntakodilla. Riihimäen kirkossa maanantaisin klo 19 Savonlinnan Pikkukirkossa Ilosanomailta joka toinen sunnuntai klo 17 Tampereella Aitolahden kirkon jumalanpalveluksessa sunnuntaisin klo 10 Tampereella Kalevan kirkon seurakunta salissa joka toinen tiistai klo 18.30 Tampereella Messukylän kirkossa esirukouspalvelua sunnuntaisin klo 10 alkavan messun jälkeen sekä Uudenkylän seurakuntakodin ylistysmessussa parillisen viikon sunnuntaina klo 17. Tampereella Palatsiseurakunnan Tule Pyhä Henki -tilaisuudet sunnuntaisin klo 16.00, Kalevan seurakuntatalo, Väinölänkatu 26. www.palatsi.net tai 040 531 2512 Tampereella Pyynikin Kirkkotuvassa Ylistyksen ja rukouksen ilta keskiviikkoisin klo 18.30 paitsi kuukauden 1. keskiviikkona klo 18.30 Aleksanterin kirkossa. Toholammin seurakunnassa Sykäräisen kappelissa Sanan ja rukouksen messu noin kerran kuussa sunnuntaisin klo 19 Turun Martinkirkossa tiistaisin klo 19, Ilpoisten piiri Tuusulan kirkossa parittomien viikkojen torstaina klo 19. Vantaan Rekolan kirkossa ylistyksen ja rukouksen ilta joka kuukauden 1. tiistai klo 19 Seurakuntia, joissa myös on SANAN JA RUKOUKSEN ILTOJA: • Espoo/Tapiola • Helsinki/Roihuvuori • Jämsä • Karjasilta • Kempele • Lieto • Mikkeli • Perniö • Pälkäne • Salo • Ulvila • Valkeakoski Muutokset mahdollisia. Nettisivujen www.hengenuudistus.fi:n Yhteydenotot-sivun kautta tai sähköpostitse [email protected] voit ilmoittaa meille, mikäli seurakuntasi Sanan ja rukouksen illat puuttuvat listaltamme tai tietomme ovat virheelliset. Tällä listalla ja nettisivuillamme ilmoittaminen on seurakunnille maksutonta. KÄDENOJENNUS 1/2011 I 29 JÄSENASIAA Ylistäjien verkosto Ylistäjien verkoston tapaamiset aloitettiin kokoontumalla marraskuussa Riihimäellä ylistyksen ja Sanan uudistavassa hengessä. Lokakuussa tapasimme Hollolassa, Sovituksenkirkossa. Tapaamiset jatkuvat tutustumisen ja koulutuksen merkeissä. Pankkitilit ja lahjoitusviitteet Hengen uudistus kirkossamme ry FI21 2047 1800 1225 24 (Nordea 204718-122524) viite 1009 Hengen uudistuksen toiminta TULEVIA TAPAAMISIA Yrjö Niemen kannatustili FI79 2047 1800 1216 74 (Nordea 204718-121674) viite 2008 Siperian työ seurakunnissa ja vankiloissa TULE MUKAAN VERKOSTOON Toivon lähde -työn kannatus FI18 1032 3000 5434 33 (Nordea 103230-543433) viite 2642 Toivon lähde -koulutus Huom! Ylistysryhmien tapaaminen su 27.3.2011 Hyvinkäällä on siirtynyt syksyyn. Pahoittelumme! Ilmoita itsesi tai ryhmäsi mukaan ylistäjien verkostoon verkoston vetäjälle Maarit Peltomaalle, [email protected] tai puh. 040 746 2632. Lähetämme sinulle sähköpostitse tietoa kokoontumisistamme. Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä. Psalmi 34:4 Hengen uudistus kirkossamme ry Tapahtumakalenteri takasivulla. HU hallituksen ja asiantuntijoiden esittely s. 8 Jukka Hammarénin kannatustili FI96 1395 3000 1016 13 (Nordea 139530-101613) viite 2202 Markku Ylipään kannatustili ja viite on muuttunut Cantate FI71 1395 3000 1026 45 (Nordea 139530-102645) viite 4501 Jukan ja Markun Keräyslupa POHADNo/2010/2072 29.10.2010. Luvan saaja Tampereen Palatsi ry. Keräysalue Suomi lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Keräysaika 1.11.2010-31.7.2012. Keräysvarojen käyttö: Cantate -ohjelman tuottamiseen (Markun tili) ja hengellisen työn tukeminen (Jukka). Näitä keräystilejä hoitaa Tampereen Palatsi ry. VUOSIKOKOUSKUTSU Hengen uudistus kirkossamme ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään Hämeenlinnassa, Keskusseurakuntatalossa, Rauhankatu 14 maanantaina 28.3.2011 klo 13.00. Esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! 30 I KÄDENOJENNUS 1/2011 www.hengenuudistus.fi HENGEN UUDISTUKSEN NETTISIVUT OVAT UUDISTUNEET! Uutuutena blogi, johon tulee viikottain uusi kirjoitus. Käy tutustumassa! E LEHDEN TULEMISEN VARMISTAT MAKSAMALLA JÄSENMAKSUN D Hengen uudistus kirkossamme ry Mitä jäsenyys tarjoaa? NYKYINEN JÄSEN Tämän vuoden jäsenmaksusta lähetämme laskun kotiin tai sähköpostiisi. Kädenojennus on Hengen uudistuksen jäsenlehti ja saat jäsen maksun maksamalla. Pidämme jäsenistöömme yhteyttä myös muulla tavoin, mm. jäsenkirjeellä, sähköpostina lähetettävillä nettikirjeillä ja -tiedotteilla. Jäseneksi voit ilmoittautua tilaisuuksissamme tai ilmoittamalla siitä toimistoomme. Jäsenmaksu on tällä hetkellä 27 €/ vuosi, josta lähetetään erillinen lasku jäseneksi ilmoittautuneille. Mikäli sinulla on käytössäsi sähköposti ja haluat mukaan nettiystävälistalle, ilmoita sähköpostiosoitteesi toimistoomme, [email protected]. Yhdistys järjestää joka vuosi elokuun ensimmäisenä viikonloppuna valtakunnallisen kesäjuhlan. Lisäksi järjestämme vuosittain koulutustapahtumia seurakuntien ja kristillisten järjestöjen työntekijöille sekä näissä vapaaehtoistyötä tekeville maallikoille. Tutustu myös nettisivuihimme www.hengenuudistus.fi. LAHJOITUKSET Lahjoitukset voit maksaa alla olevalla tilisiirrolla. Lahjoittaessasi Hengen uudistuksen työhön käytä esipainettua tili- ja viitenumeroa. Lahjoittaessasi työntekijän kannatukseen, vaihda tili- ja viitenumero. Kannatustilien numerot ja viitteet on mainittu sekä tilisiirrossa että viereisellä sivulla. Rahankeräyslupa Hengen uudistus kirkossamme ry:lle: Poliisihallitus 28.1.2011 No 2020/2010/3621. Keräysaika ja -alue 28.1.2011 – 31.12.2012 Suomi lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Kerättävät varat käytetään yhdistyksen toiminnan kulujen kattamiseen kuten jäsenlehden julkaisuun, koulutustilaisuuksien järjestämiseen, avustus- ja lähetystyöhön Venäjällä ja henkilöstökuluihin. Keräyksen toimeenpanija on Hengen uudistus kirkossamme ry. Millainen on sinun näkysi? Millainen on sinun näkysi kirkosta ja sen seurakunnista? Millainen on sinun missiosi? Haluatko olla mukana rakentamassa seurakuntaa Ef. 4:11-16 pohjalta? Tule joukkoomme tekemään näystä totta. Voit myös antaa Hengen uudistukselle lahjoituksen. Kannatustilit on mainittu alla olevassa tilisiirrossa ja viereisellä sivulla. JÄSENTIETOJEN MUUTOKSET Ilmoita nimen- ja osoitteenmuutokset toimistoomme, sähköpostilla [email protected], puhelimitse 040 531 2512 (ti–pe klo 10–14) tai postitse Hengen uudistus kirkossamme ry, Simotuntie 13, 33480 Ylöjärvi. Näin varmistat, että Kädenojennus-lehti ja yhdistyksen posti tulevat oikeaan osoitteeseen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET Ilmoita sähköpostiosoitteen muutos sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. UUSI JÄSEN Halutessasi liittyä jäseneksi ilmoita siitä toimistoomme tai täytä tiedot nettilomakkeelle osoitteessa www.hengenuudistus. fi. Tarvittavat jäsentiedot ovat: Nimi ja osoite sekä mielellään myös vapaaehtoiset tiedot: syntymävuosi tai muu tunniste, sähköpostiosoite ja puhelin. Näillä tiedoilla erotamme samannimiset henkilöt toisistaan ja helpotamme yhteydenpitoa jäsenistöömme. Saajan tilinumero Saaja Lämmin kiitos jäsenille ja lahjoittajille! TILISIIRTO KUITTI TILISIIRTO TARKOITETTU VAIN LAHJOITUKSILLE! Saajan tilinumero Saaja Hengen uudistuskirkossamme kirkossamme Hengen uudistus ryry Nordea 204718-122524, 1009 FI21 2047 1800 1225 24viite viite 1009 Maksaja Yrjö Niemen kannatustili Yrjö Niemen kannatustili Nordea 204718-121674, viite 2008 FI79 2047 1800 1216 74 viite 2008 Marko Huhtalan kannatustili Nordea 103230-543441, viite 1203 Toivon lähde -työn kannatus Maksaja FI18 1032 3000 5434 33 viite 2642 Petri Kauhasen ja Toivon lähde -työn kannatustili Nordea 103230-543433, viite 2642 Jukka Hammarénin kannatustili FI96 3000 1016kannatustili 13 viite 2202 Jukka1395 Hammarénin Nordea 139530-101613, viite 2202 Markku YlipäänjajaCantaten Cantatenkannatustili kannatustili Markku Ylipään FI71 1395 3000 1026 45viite viite 4501 Nordea 139530-102645, 4501 Allekirjoitus Viite Tililtä nro Eräpäivä € € Tilille Tililtä nro KÄDENOJENNUS 1/2011 I 31 Hengen uudistus kirkossamme ry Simotuntie 13 33480 YLÖJÄRVI TAPAHTUMAKALENTERI Reijo Telaranta Seuraa tapahtumakalenteria myös netissä www.hengenuudistus.fi Hengen uudistuksen järjestämät tapahtumat 11.3.2011 Kirkonrakentajien Foorumin seminaari “Polttopisteessä seurakunnan jäsenyys” Mikkelissä Kirkonmäen seurakuntatalossa. Järj. Kirkonrakentajien Foorumi/Hengen uudistus kirkossamme, Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli ja Mikkelin tuomiorovastikunta. Lisätiedot sivuilla 20 - 21. 27.3.2011 Ylistysryhmien tapaaminen Hyvinkäällä peruuntunut. Uutta tapaamista suunnitellaan ensi syksyksi. 5.-7.8.2011 Kesäjuhla ”Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herran kunnia ja voima” Rovaniemellä. Järj. Rovaniemen seurakunta ja Hengen uudistus kirkossamme. Lisätietoja sivulla 25 sekä tarkemmin seuraavassa lehdessä sekä nettisivuillamme. 1.-3.11.2011 Työntekijäseminaari ”Johtajuus uusien haasteiden edessä” kurssikeskus Päiväkummussa Orivedellä. Seminaarin järjestävät Hengen uudistus kirkossamme ry, Suomen Lähetysseura ja Kirkkopalvelujen Opintokeskus. Lisätiedot ss. 27 - 28. Seurakuntien järjestämiä tapahtumia, joissa Hengen uudistuksen väkeä mukana 12.-13.3.2011 Toivon lähde -koulutus Hollolan Parinpellossa. Mukana Liisa ja Gunnar Weckström. Muita tapahtumia ja ohjelmia, joissa Hengen uudistuksen väkeä mukana TV7: Kristillisiä kirjoja esittelevä ja arvioiva, Reijo Telarannan luotsaama Kirja esitetään lauantaisin klo 19.00. Ohjelma uusitaan seuraavan viikon aikana kolmasti. Tiedot ohjelmasta sekä ohjelmassa käsiteltyjen noin neljänsadan kristillisen kirjan esittelyt löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi. TV7: Markku Ylipään Cantate-ohjelmasarja jatkuu TV7-kanavalla. Ohjelma-ajat nähtävissä netissä www.tv7.fi sekä www.cantate.fi. Tutustu myös TV7:n ohjelma-arkistoon. Muutokset mahdollisia.
© Copyright 2024