Sunnuntaide 1 / 2014 - Turun Sunnuntaimaalarit
SUN NUN TAI DE 1/2014 TURUN SUNNUNTAIMAALARIT RY 2 TURUN SUNNUNTAIMAALARIT RY Uudenmaankatu 13 D 20500 Turku käynti pihalta, Sirkkalankatu 15 D, 3. kerros puh. 02 232 92 75 Jäsensihteeri Kaarina Söderström puh. 040 511 56 92, email: [email protected] Jäsenmaksu 30 € (vuonna 2013) Pankkitili: FI51 5710 7040 0610 74 www.turunsunnuntaimaalarit.net Kotisivuillamme on tietoa kursseista, tulevista tapahtumista ja jäsenten näyttelyistä. Sunnuntaimaalarien teoksia on myös nähtävänä kotisivuillamme. Kurssikuvien galleriaan pääset klikkaamalla etusivulta ”kuvagalleria (Picasa-galleria)”. Kun klikkaat kurssin nimen kohdalta, kyseisellä kurssilla tehtyjen teosten kuvat tulevat esiin. 3 LEHTI KÄÄNTYY Hyvät sunnuntaimaalarit! Sunnuntaimaalariyhdistyksen perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 35 vuotta. Juhlavuoden päätapahtuma oli Logomon laaja katselmus sunnuntaimaalarien osaamiseen ja tekemisen kirjoon - tästä vielä kerran kiitos näyttelyn järjestäneille. Juhlavuoden suunnitelmiin kuului myös yhdistyksen historiaan perehtyminen. Kädessäsi oleva lehti kiertyykin yhdistyksen jäseniltä kerättyjen muisteluiden ympärille ja samalla koko yhdistyksen kehitykseen. Yhdistyksen kehitystä tarkemmin tutkiessa sunnuntaimaalarien aate, taideharrastuksen kehittäminen ja tukeminen, saa konkreettisemman muodon: keskeistä yhdistyksen kehityksessä on ollut näyttelyiden järjestäminen. Yhdistyksen perustamisajatus lähti Helsingissä järjestetystä Suntai 75 -näyttelystä. Toisekseen yhdistyksen toiminta-ajatus on tarkoittanut taiteeseen tutustumista laajasti ja monipuolisesti: kurssien järjestämistä, näyttelyihin ja taitelijoihin tutustumista sekä matkoja taiteen äärelle lähelle ja kauas. Kolmanneksi yhdistyksen kehityksen edellytys ovat olleet aktiiviset jäsenet, jotka ovat antaneet aikaansa itselleen ja yhdistykselle. 4 Lehti kääntyy yhdistyksen kehityksessä nyt konkreettisesti, sillä kädessäsi oleva lehti on viimeinen laatuaan. Vapaaehtoisvoimin toimivalle yhdistykselle tämän tyyppisen jäsenlehden julkaisu on voimiin ja varoihin nähden liian iso ponnistus. Tiedonkulku ei tästä kuitenkaan vähene - päinvastoin. Sähköisten kanavien käyttöä terävöitetään, unohtamatta kaksi kertaa vuodessa lähetettävää jäsenkirjettä. Kevään myötä uusi tiedotusryhmä ryhtyy toimeen, jotta tieto saavuttaisi jäsenet ja ne, jotka eivät vielä ole yhdistyksemme jäseniä. Jättäessäni nyt puheenjohtajan tehtävät, kiitän hallituksen jäseniä ja kaikkia yhdistyksen jäseniä tuesta ja inspiroivasta vuodesta puheenjohtajana. Turussa 26.2.2014 Marko Stenroos Puheenjohtaja VUOSIKOKOUS Turun Sunnuntaimaalarit ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään perjantaina 14.3.2014 klo 18.00 Kerhohuoneella Sirkkalankatu 15 D, kolmas kerros. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu! MUISTATKO SUNNUNTAIMAALARI! 5 Syksyllä 2013 Turun Sunnuntaimaalarien hallitus päätti kerätä jäseniltä muistoja 35-vuoden yhdistyksen toiminnan ajalta. Kirjasimme joitakin asioita, joista olisi hyvä saada tietoa tulevaisuutta ajatellen. Vastauksia tuli määräaikaan mennessä yllätykseksemme ja pettymykseksemme alle 5 % jäsenkunnastamme. Kahdeksalta naiselta ja kahdelta mieheltä. Myöhemmin muisteloita on tullut lisää ja ne on otettu ilolla vastaan. Vaikka vastauksia tuli vähän, ne olivat todellisia helmiä. Kaikkien muistelijoiden kirjoituksista voi aistia, miten suuri merkitys sunnuntaimaalariyhdistys kullekin yksilölle on merkinnyt. Esiin nousi monta teemaa, kuten tunteet, ystävät, sosiaalinen kanssakäyminen, opettajien merkitys harrastuksen edistymiselle, harrastuksen merkitys itselle sekä perheelle, toiminta luottamustehtävissä tai harrastajana, taidematkat ja leirit sekä tietenkin näyttelyt. Toisaalta löytyi myös pettymyksiä ja hauskoja tapahtumia. Muisti on mielenkiintoinen asia. Se koostuu useista erillisistä ja erilaisista prosesseista sekä järjestelmistä. Muistot eivät ole passiivisia ja tarkkoja tallenteita todellisuudesta, vaan ovat keskittyneet merkityksiin, vaikutelmiin ja tunteisiin, joita muistin kokemukset ovat sisältäneet. Kaksi muistelijaa voivat samasta tapahtumasta kertoa aivan erilaisia tarinoita. Muistia hallitsee nykyhetki, joka aktivoi muistin. Oman elämämme muistot ovat kokemuksen palasia, jotka muuttuvan sen mukaan mitä tarkoitus muistelulla on tulevaisuudessa. (Daniel L.Schacter: Muisti, 2001, 11-23, 149-302) Muistelua siis hallitsee nykyhetki, mennyt aika ja tulevaisuus samalla kertaa ja niihin vaikuttaa kokemusten tunnemaailma sekä subjektiiviset, merkitykselliset tapahtumat. Kerätyissä muisteloissa tunteet, merkitykset ja kokemukset nousivat vahvasti esiin ja olivat voittopuolisesti positiivisia. Olemme puheenjohtaja Marko Stenroosin kanssa purkaneet näitä muisteloita. Marko on perehtynyt pöytäkirjoihin ja lehtileikkeisiin muistelokyselyjen lisäksi ja kirjoittaa yhdistyksen alkuajoista, toimipaikoista, perustamiseen vaikuttavista tekijöistä, näyttelyistä sekä opettajista. Allekirjoittanut on lukenut jäsenkirjeitä ja lehtiä muistelokyselyjen lisäksi. Kirjoitan yhdistyksen tiedotustoiminnasta, siitä mitä hallitus kulloinkin viestitti jäsenilleen, taidematkoista, Högsåran taideleireistä sekä tunnelmista, tunteista ja merkityksistä. Haastattelin myös SUMAn monivuotista opettajaa Martin Ahlströmiä. Muistelokirjoitukset pyydettiin lähettämään nimettöminä. Joten seuraavissa teksteissä käytämme kirjoittajista sanoja yksi, eräs, muistelija, kirjoittaja ja Turun Sunnuntaimaalareista lyhennettä SUMA. Teksti: Säde Nisula NÄYTTELYT JA YHDISTYKSEN PERUSTAMINEN 6 Turun Sunnuntaimaalariyhdistys perustettiin ”mainosmies” Henri Eklundin aloitteesta helmikuussa 1978 pakkasten keskellä Wäinö Aaltosen museossa. Eklund oli laittanut Turun sanomiin kutsun perustamiskokouksesta. Eklundin mukaan ”pääsyvaatimuksena yhdistyksen toimintaan pidetään sitä, ettei jäseneksi pyrkijä ansaitse maalaustöillä leipäänsä, vaan hän on jonkin muun ammatin harjoittaja”. Toimintaa johtivat yhteistyö hyvässä hengessä ammattitaiteilijoiden kanssa sekä pyrkimys kehittyä taideharrastuksessa kurssien kautta. Yhdistyksen perustamisen taustalla oli 1975 Helsingin taidehallissa järjestetty Suntai 75-näyttely, johon osallistui 562 taiteilijaa yli 800:lla teoksella. Mukana oli myös presidentti Urho Kekkosen valmistamat teokset. Näyttelyn idea oli tullut (teollisuusneuvos) Matti Viherjuurelta. HS:n mukaan ”tavallinen suomalainen duunari, eläkeläinen, kotirouva, opiskelija, postivirkailija, maanviljelijä tai toimistotyöntekijä saavuttaa näin myönteisiä tuloksia maalausharrastuksen parissa”. Näyttelyn tuotto meni Maailman Luonnon Säätiön Suomen rahastolle. Säätiön edustaja arvioi näyttelyä seuraavasti: (Näyttely) ”muistuttaa minua jotenkin Finlandia-hiihdosta, maalaamisen täytyy näille ihmisille merkitä juuri vastaavaa henkistä kuntourheilua. Tämän näyttelyn näkeminen rohkaisee varmasti muitakin yrittämään”. Kommentit näyttelystä kertovat ainakin kaksi olennaista asiaa harrastajataiteilijatoiminnasta: taideharrastus on avoin kaikille ikään, sukupuoleen ja ammattiin katsomatta. Toiseksi taideharrastuksen avulla voi ylläpitää henkistä kuntoa, kuten kuntourheilulla. Näyttelyt ovat olleet sunnuntaimaalarien keskeisintä ydintä alusta lähtien. Yhdistyksen perustamisen jälkeen tärkein tapahtuma oli Hartai 78 -näyttely Turussa. Vastaavia näyttelyitä järjestettiin myös vuosina 1979 – 81. Vuoden 1981 Sunnuntaimaalarien näyttely järjestettiin Wäinö Aaltosen museossa, johon osallistui yli 200 työtä. Jäseniä yhdistyksessä oli tuolloin n. 280. Rannikkoseutu kirjoitti näyttelystä seuraavasti: ”Kymmenien metrien jono taidenäyttelyssä... voiko olla totta Suomen Turussa”?. Näyttely oli sijoitettu museon kellarikerrokseen: ”Näyttelytiloihin toki mahtui kerrallaan melkoisesti väkeä, mutta ei niin paljon, etteikö vielä toista tuntia avajaisten jälkeen olisi aulassa ollut taiteenystäviä”, (RS, 28.4.1981). Seuraava laajempi näyttely järjestettiin yhdistyksen tiloissa Itäisellä Pitkälläkadulla keväällä 1984. Yhdistys ei ollut yhtä laajasti esitellyt puurtamisen tuloksia edellisen kerran vuonna 1980 Wäinö Aaltosen museossa olleen näyttelyn jälkeen. Näyttelyyn valitut 61 työtä valitsivat Martin Ahlström ja Vieno Orre. Näyttelyyn oli ollut tarjolla 214 työtä. Vuoden 1985 Suntai-näyttely järjestettiin jälleen Wäinö Aaltosen museossa ja esillä oli yhteensä 199 työtä. Näyttelytöiden valitsijoina olivat Hilkka Könönen ja Marketta Mäki. Turun Sanomat kuvaili näyttelyä seuraavasti: 7 ”Taso on kirjavaa mutta selvästi huomaa, että ollaan edistytty aika lailla edelliseen näyttelyyn verrattuna. Esimerkiksi sinkkivaloispöpö on hävinnyt (…) Työt onkin ripustettu vieri viereen. Tyhjää seinätilaa ei juurikaan ole jäänyt”. Sanomalehti Uusi Suometar kuvaili näyttelyä tulokseltaan värikkääksi. Näyttely oli ”tasoltaan yhtä vaihteleva kuin koko Suntai on jäsenistöltään. Saavutuksissa näkyy tekemisen riemu, syvällinen suhtautuminen elämän ongelmiin ja maailmaan kokonaisuudessaan”. (US18.4.1985). Yhdistyksen 10-vuotisjuhlan lähestyessä ryhdyttiin suunnittelemaan valtakunnallisen harrastajataiteilijanäyttelyn järjestämistä nimellä Hartai 88. Samalla niin Turun sunnuntaimaalariyhdistys kuin muutkin harrastajataiteilijayhdistykset Suomessa pohtivat, mikä on harrastajan ja ammattilaisen ero? Yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Rauhan mielestä harrastajataiteilijana ovat ”kaikki näyttelyyn töitään lähettäneet”. Yhdistyksen näyttelytoimikunta ryhtyi pohtimaan pian uusiin tiloihin muuttamisen jälkeen olisiko yhdistyksellä voimavaroja järjestää valtakunnallinen harrastajataiteen näyttely. Toimikunta kutsui taideharrastusyhdistyksiä osallistumaan näyttelyyn. Kutsu lähetettiin yhteensä 237 yhdistykselle. Kutsuun vastattiin myöntävästi, sillä tarjolle tuli yhteensä 1600 työtä. Kysymyksiä herätti kuitenkin muissa yhdistyksissä se, mikä on harrastaja. Puheenjohtaja Rauha vastasi, että sunnuntaimaalarit eivät voi lähteä määrittelemään mikä on harrastajataiteilija. Reputettujen töiden näyttely järjestettiin yhdistyksen tiloissa Ovakon alueella. Näyttelyn järjestivät yhdessä Turun Sunnuntaimaalarit ry. sekä Åbo Konstklubb rf. Näyttely avattiin 28.8.1988 Turun taidemuseossa. Teksti: Marko Stenroos VIISIVUOSITTAIN ON JUHLITTU Suurten voimanponnistusten lisäksi yhdistys on järjestänyt lähes jokavuosi kaksi näyttelytapahtumaa, kevät- ja syysnäyttelyn. Juhlanäyttelyitä on pidetty joka viides vuosi. 15-vuotisnäyttely 15.4. - 9.9.1995 Jurytetty juhlanäyttely pidettiin Kulttuurikeskus Brinkkalan galleriassa. ”Näyttely on kertomus sunnuntaimaalarien 15-vuoden työstä.”-” Ne eivät saa olla kopioituja”. Töiden piti olla ”kursseilla maalattuja ja itsenäisesti tehtyjä” Ne työt, jotka eivät mahtuneen Brikkalaan päätyivät kevätnäyttelyyn kerhohuoneelle.(JK 1/1993) Näyttely sai hyvän vastaanoton ja ”käyttelyssä” kävijöitä oli 1562. Näytteille asettajia oli yhteensa 24. Hilkka Könönen antoi kritiikkiä näyttelytöistä kerholla. (JK 3/1993) Tiedossa ei ole koskiko kritiikki Brinkkalan näyttelyn- vai kerhohuoneella olevia näyttelytöitä. 20-vuotis juhlanäyttely peruuntui vuonna 1998 8 Grafiartin tiloihin suunniteltu näyttely peruuntui koska,”tila oli täynnä konkurssipesälle kuuluvaa tavaraa.” - ”Pitäkää näyttelyyn varaamanne työt valmiina, että lyhyelläkin varoitusajalla saadaan näyttelyt pystyyn. Ainakin syksyllä on perinteinen näyttely.” kirjoitettiin jäsenkirjeessä.(JK 9.2.1998) Kevätnäyttely kuitenkin pidettiin 18.- 26.4.1998, paikkaa ei merkitty, ehkä kurssi pidettiin kerhohuoneella. (JK 30.3.1998) Juhlavuotta juhlittiin 26.9.1998 20-vuotisjuhlamatkalla Helsinkiin katsomaan Ilja Repinin töitä. Perinteinen syysnäyttely pidettiin 23-25.10.1998 kerhohuoneella. (JK 30.9.1998) TURUN SUNNUNTAIMAALARIEN 30-vuotis JUHLANÄYTTELY pidettiin 6.11.-30.11.2008 Brinkkalan Galleriassa yhdessä Turun Kulttuurikeskuksen kanssa. Seitsemänkymmentäkolme maalaria toivat jurytettäväksi yhteensä 290 työtä. Jury koostui kuvataiteilijoista Hilkka Könönen ja Martin Ahlström. Tila koettiin ”epäedulliseksi”. Näyttely koostui 113 teoksesta, jotka olivat 59:ltä harrastajamaalarilta. (lehti 4/2008/Matti Elo) Kirjoitushetkellä tuoreimmassa muistissa ovat yhdistyksen 35-vuotisnäyttely Logomossa. Lehdessä 2/2013 on siitä kattava selostus. Teksti: Säde Nisula ”KATTO PÄÄN PÄÄLLE” Yhdistyksen ensimmäisinä vuosina kursseja järjestettiin kauppakoulun mallipukineluokassa. Eräs muistelo kyselyyn vastanneista kertoi, että alkuun ei ollut omaa huoneistoa ”oltiin vähän kuin evakossa”. Humalistonkadulla Laulunystävien tiloissa pidettiin kritiikki-illat ja luennot. (myös JK) Turun kaupunki osoitti vuonna 1981 Sunnuntaimaalari-yhdistykselle parhaat päivänsä nähneen puutalon Itäiseltä Pitkältäkadulta, läheltä Uudenmaankadun risteystä. Yhdistys vuokrasi kaupungilta 135 neliöisen talon ja ryhtyi kunnostamaan tiloja vähitellen. Samalla yhdistys pyrki vakiinnuttamaan asemansa suhteessa kaupunkiin. Sven Stendahlin mukaan ”Kaupungin on ymmärrettävä toimintamme taideymmärryksen ja -tietoisuuden levittäjänä”. Sunnuntaimaalareiden tila-asiat eivät ratkenneet vielä puutalon remontoimisella. Eräs muistelija kirjoittaa 2013, että ”siellä oli vilkasta toimintaa. Keittiö ja kaksi huonetta, jossa maalattiin. Oli puulämmitys ja päivystäjä haki kellarista puita ja lämmitti tilat.” Kirjoittaja muistelee erästä piirustuskurssia, jossa maalattiin alastonmallia. ”Kun malli oli tauolla, mutta ” yksi kurssilaisista kuitenkin vielä maalasi, koska ei malttanut lopettaa. ”Olis kyllä varmaan kannattanut, koska nurkasta kuului harras huokaus: ”mää olen niin vanha etten muista enää noittenkaan paikkaa”. Hän yritti laittaa nännejä kohdalleen”. 9 Kaupunki suunnitteli sitovansa harrastajamaalarit Turun piirustuskoulun yhteyteen, mutta tilaa ei ollut riittävästi sekä piirustuskoululle että taideharrastajayhdistykselle. Uusi tila löytyikin Ovakon alueen huoltorakennuksesta, jossa oli tilaa yhteensä 262 neliötä. Entiset ruokala- ja keittiötilat, taideharrastusta varten. ”Oivalliset tilat” kirjoittaa eräs muistelija. Toinen kirjoittaja kertoo, että Ovakon alue oli syrjäinen paikka, eikä kaikki pitäneet siitä. Vuonna 1989 yhdistys vuokrasi läheltä ydinkeskustaa Uudenmaankadun ja Sirkkalankadun risteyksestä tilat, jossa yhdistys on toiminut tähän päivään asti. Teksti: Marko Steenroos ja Säde Nisula YHDISTYKSEN ALKUAJAN OPETTAJAT Kun vuoden 1978 Suntai-näyttelystä oli selvitty, yhdistyksessä heräsi innostus ryhtyä kehittämään taideharrastusta. Kursseja ryhdyttiin pitämään vuoden 1979 alkupuolella. Yhdistys järjesti öljymaalauksen peruskursseja, joille osallistui yhteensä 80 jäsentä. Kurssit pidettiin Turun kauppakoulun somistajaluokassa ja opettajana kurssilla oli taidemaalari Jorma Jaakkola. Esimerkiksi vuoden 1981 keväällä järjestettiin kuvainveistokurssi, opettajana Martin Ahlström sekä öljymaalauksen jatkokurssi, jonka opettajana oli Vieno Orre. Syksyllä alkoi jälleen öljymaalauksen alkeiskurssi, opettajana Jorma Jaakkola sekä Hilkka Könösen pitämä akvarellikurssi. Muistelujen perusteella Vieno Orre teki suuren vaikutuksen väriopin kursseillaan. Orre ehti kouluttaa jäseniämme vuoteen 1984, kuolemaansa asti. Puheenjohtaja Martti Lindströmin mukaan sunnuntaimaalareiden viikkoohjelma oli seuraavanlainen: ”maanantaisin piirustusta, tiistaisin öljyvärimaalausta, keskiviikkoisin luentoja ja kritiikki-iltoja, torstaisin jälleen öljyvärimaalausta. Perjantai oli pyhitetty saunapäiväksi. Lauantaisin on menossa sekakurssi eli jokainen tekee sitä, mitä miellyttää: liitu-, akvarelli-, öljy tai muita töitä. Ja nimestään huolimatta sunnuntaimaalarit lepäävät sunnuntaisin”. (TS 29.1.1984) Kurssitoiminta laajeni nopeasti ja kahden vuoden kuluttua, vuonna 1983, kursseja oli jo yhdeksän erilaista piirustuksesta grafiikkaan. Jäsenkirjeiden mukaan vuonna 1991 järjestettiin yhteensä 16 kurssia. Opettajina toimivat taiteilijat Jorma Hyttinen, Martin Ahlström, Elsi Hietala, Taina Kuusikoski, Hilkka Könönen, Anu Tuomi ja Erik Mäkinen. Teksti: Marko Stenroos JÄSENKIRJEITÄ JA LEHTIÄ VUOSIEN TAKAA 10 Puheenjohtaja Henry Eklund lähetti ensimmäisen neljäsivuisen jäsenkirjeen 25.3.1978. Siinä kerrottiin perustamiskokouksen tapahtumista Wäinö Aaltosen museossa 27.2.1978. Tilaisuutta muistelee vuonna 2013 eräs perustajajäsen: ”Helmikuussa 1978 tapahtui jotain mullistavaa ja käänteentekevää niin minun kuin lukuisten muidenkin elämässä.” - ”suuri joukko ihmisiä oli tuppaantunut Wäinö Aaltosen museon ala-aulaan ja kahvioon, aivan tungokseen asti”.- ”Lehti-ilmoituksen kautta kävi kutsu perustamaan harrastajataiteen yhdistystä.” Lukiessani jäsenkirjeitä yhdistyksen alkuajoista 1978-2000 sekä lehtiä vuosilta 2001-2013, esiin nousee hyvin samanlaisia ongelmia kuin tänä päivänä, mutta myös ihmeteltävän pyyteetöntä ja aktiivista toimintaa. Niistä näkee niin yhteiskunnan muutoksen kuin yhdistyksen tiedotustoiminnan muutoksen ja jatkuvuuden. Jäsenkirjeet vuosina 1978 - 2000 Yhdistyksen alkuaikoina jäsenkirjeissä kerrottiin tulevista toiminnoista. Järjestettävistä näyttelyistä, kursseista, kritiikki-illoista, joita oli tiuhaan tahtiin sekä myöhemmin matkoista ja leireistä. Kurssien yhteydessä oli laaja selostus maalaustarvikkeista, mitä piti ottaa mukaan kursseille. Kuten ”puoli litraa tärpättiä”. (JK 8.1.1979) Kansallisesta Kirjakaupasta tuli ensimmäinen yhdistyksen ulkopuolinen yhteistyökumppani ja asiaa hoiti ”neiti Kyrö”. Kirjakauppa myi alennuksella maalaustarvikkeita, maksoi joitakin jäsenkirjeen postimaksuja, sekä antoi näyteikkunastaan näyttelytilaa. Kirjakauppa piti esittely- ja tutustumisiltoja sunnuntaimaalareille. Samanlaista toimintaa aiottiin laajentaa muihinkin liikkeisiin. (mm. JK 12.11.1980) Vuonna 1979 yhdistyksen hallitus lähetti kaikkiaan viisi jäsenkirjettä. Ensimmäisessä tiedotteessaan 8.1.1979 hallitus kertoi, että vuonna 1978 johtokunta oli kokoontunut, mutta ”toiminta on ollut täysin lamassa”, kirjoittaa Henry Eklund. Mietittiin, että mistä se johtui, kun heti alkuun oli ”käynnistynyt ongelmia ensi innostuksen jälkeen”. Hallitus oli pohtinut kokouksissaan toimikuntien perustamista. Kritiikki- ja jäsentoimikunta perustettiin, koska ne olivat yhdistyksen kannalta tärkeimmät. Kritiikki-illoissa päätettiin valita ”illan paras taulu”. (JK 8.1.1979) Vuoden 1980 ensimmäisessä kirjeessä hallitus kuitenkin kantoi huolta sunnuntaimaalarien imagosta. ”Viikon taiteilijan” teos oli ollut Kansallisen Kirjakaupan ikkunassa ja taulussa oli hinta. ”Koko idea tulla valituksi ”viikon taiteilijaksi” menettää hinnoittelun kautta makunsa”. Johtokunta ei pitänyt asiasta, eikä menettelyn katsottu olevan ”yhdistyksen edun mukaista”. (JK 10.1.1980) 11 Ongelmia oli. Henry Eklund anoo ”jäsenten ymmärrystä, koska ei ole helppo sovittaa yhteen tekijöiden aikatoivomukset, huoneiston ennakkovaraukset sekä jäsenkunnan oikeudesta saada tietoja tapahtumista”.(JK syksy 1979) Jäsenkirjeet eivät olleet pelkästään hallituksen antamia päätösten listoja. Niissä pohdittiin ja kuvattiin yhdistyksen tilaa sekä perusteltiin kannanotot, mikä oli yhdistykselle tärkeää. Vuonna 1981 oli jäsenkirjeissä kaksi merkittävää uutista. Yhdistys sai vuokrattua huoneiston Uudenmaankadun ja Itäisen Pitkänkadun kulmasta. Kaivattiin pikaisesti talkooväkeä, etenkin puutöihin ja siivoukseen. Toinen merkittävä uutinen oli, että kiertokirjeiden määrää tullaan supistamaan. Tiedotus haluttiin hoitaa ilmoitustaululla, vuokrahuoneen seinällä.(JK 12.8.1981) Kaikissa kirjeissä oltiin huolestuneita jäsenmaksuista. Rahasta oli puute. Vuonna 1981 jäsenkirjeessä kerrottiin, että oli haettu apurahaa Turun kaupungilta ja Läänin taidetoimikunnalta. Jäsenmäärä oli huvennut alkuinnostuksen jälkeen 40 %. ”Syystä tai toisesta” kirjoittaa hallitus. ”Tämä on masentava tulos”. Hallitus päätti tutkia mistä asia johtuu. Lohdutuksena kuitenkin on se, että ”nyt meillä on jäsenkunta, joka on varmasti kiinnostunut toiminnasta”. (JK 6.1.1980) Jäsenmaksun korotusta perusteltiin ”40 mk, halpenee inflaation myötä”. (JK 11.3.1983) Vähän helpompaa oli vuosina 1983-84. Saatiin apuraha ”Philip Morris yhtymältä” Henry Eklundin toimesta. (JK 12.4.1984) Turun kaupunki ei myöntänyt avustusta, siitä tehtiin valitus, joka käsiteltiin Turun ja Porin lääninoikeudessa. Ajateltiin, että kaupunki oli myöntänyt apurahat poliittisin perustein. (K1981 ja 1984) Tuntuva apuraha kuitenkin saatiin 1983 Turun kaupungin kulttuurilautakunnalta 12.960 mk. (JK 25.3.1983) Kiitosta rahatilanteen helpottamisesta sai myös ”kultasormi” naistoimikunta, joka keräsi myyjäisillä varoja yhdistykselle. Yhdistyksen säännöt kielsivät varsinaisen myyntinäyttelyiden pitämisen, koska haluttiin säilyttää yhdistys vapaamuotoisena harrastustoimintana. (JK 12.4.1982) Jäsenkirjeistä nousee esiin kritiikkien tärkeys. Eräs muistelukyselyyn vastanneista kertoo näistä tilaisuuksista, että kritiikin saajan tuli seisoa taulunsa vieressä etualalla ”Maestron” kanssa. Monen posket, saivat silloin ”ylimääräistä rusoa”. Kritiikki oli maalareille tärkeä opetustilanne. Maalattiin kotona, kursseja oli vähän. Haluttiin saada jotain tietoa omasta taidosta ja kehittymistä. Kritiikkitilaisuuksia oli taajaan. Vuonna 1982 ruvettiin pitämään maalauskilpailuja, jolle määriteltiin tarkat osallistumissäännöt. Jäsenkirjeessä korostettiin, että maalaus syntyy maalaamalla ei jäljentämällä. Siveltimen jälki paljastaa taulun hengen, johon jokaisen tulisi kiinnittää huomiota. Taulu jätettiin raadin arvioitavaksi nimettömänä. ( JK 12.4.1982 ja 28.11.1982 Maalauskilpailu) 12 Vuoden 1984 jälkeen jäsenkirjeisiin tulee muutos, vapaamuotoisissa alkuteksteissä nostettiin esiin erilaiset tunteet ja tuntemukset. Kerrottiin minkälainen ilma on ja kannustettiin ”monot jalkaan ja Fredriksonit päähän”.(JK 10.12.1985) Väylämies kirjoittaa 6.12.1988 päivätyssä jäsenkirjeessä. ”On itsenäisyyspäivän ilta, ulkona sataa lunta. Talo on hiljainen. Vaimo on etelänmatkalla, koira haluaa istua sylissä. Nythän se käykin tämä intiimi lähelläolo, kun telkkarikin on tyhjä. Ennen, kun kissa oli talossa, hän katseli sarjaottelut ja kävi yhtenään telkkarin takana etsimässä lätkää, joka oli lyöty ruudusta ulos. Nyt ruutu on pimeänä. On itsenäisyyspäivä tosiaan. Aina joskus menevät asiat nappiin.” OL kirjoittaa 10.2.1988 yhdistyksen 10-vuoden toiminnasta: ”Turun Sunnuntaimaalarit eivät ole taidekoulu pääsyvaatimuksineen ja tasomäärityksineen, osanottoa kursseille ei rajoiteta ainoastaan sitä rajoittaa tilakysymys”. Vuosikymmen myöhemmin jäsenkirjeet kertoivat syksyn tulleen tai raskaan talven menosta, mutta vapaamuotoinen tapahtumien kirjaaminen oli jäänyt pois. Kirjeet kertoivat vain kursseista ja tapahtumista. Uutta oli piirrokset sekä kuvat. Lehtien 2001 ilmestyttyä tarinoitiin laveammin. Alkuajan kirjeet olivat tiiviisti kirjoitettuja, täyttä asiaa sisältäviä tiedotteita. Niistä voi löytää hauskoja tapauksia, sanontoja, mutta myös huolta yhteisestä asioista. Huolet eivät olleet ainoastaan hallituksen asia, vaan ne haluttiin saattaa kaikkien jäsenten tietoon. Kirjeiden avulla myös rakennettiin yhdistyksen imagoa, se miltä haluttiin näyttää ulkopuolisen silmissä sekä määritettiin rajat. Painetut lehdet vuosilta 2001-2013 Puheenjohtaja Stig Holmberg perusteli lehteen siirtymistä vuonna 1/2001 sillä, että haluttiin informoida myös ”välivuosia pitäviä” jäseniä sekä innostaa heitä osallistumaan toimintaan. Lehden nimeksi tuli Sunnuntaide, ja niitä julkaistiin kaksi numeroa vuonna 2001. Tämän jälkeen neljä numeroa vuosittain. Poikkeuksena vuodet 2009 – 2011, jolloin lehtiä ilmestyi kolme. Haalittiin yhteistyökumppaneita ja mainosten kautta lehtien kustannuksiin osallistujia. Kirjoitukset sivusivat samoja asioita, kuin entiset jäsentiedotteet. Uutta oli sidottu muoto ja kansilehti, jossa oli kuva maalauksesta. Puheenjohtajan palstan lisäksi kerrottiin matkoista, leireistä, yhdistyksensekä jäsenten omista näyttelyistä. Vuosi vuodelta lisääntyi myös kuvien määrä. Tietomäärä laajeni, lehdissä oli artikkeleita eri tekniikoista ja taidelajien historiasta. Tämä oli uutta, mitä vanhoissa jäsenkirjeissä ei ollut. Pääkirjoitukset pääsääntöisesti olivat puheenjohtajien kirjoittamia ja niissä näkyi erilaisia painotuksia. Tila mahdollisti pohdiskelun. Mitä taide on? Matti Elo kirjoittaa vuonna 4/2003 ”Maalari ylittää todellisuuden siveltimen vedolla ja mielikuvituksella”. Ja päättää kirjoituksen ”Hyväkin taide on vain sitä mitä sinä tai taiteen vastaanottaja kulloinkin taiteena pitää”. 13 Kaikissa lehdissä 12-vuoden aikana haikailtiin rahasta vaikkakaan ei niin voimakkaasti kun jäsenkirjeissä. Avustukset olivat vähentyneet, eläkemaksut palkkojen sivukuluina olivat nousset eikä jonoja näkynyt kursseilla. (L 2/2003) Vuonna 2002 pääkirjoituksessa puheenjohtaja kirjoitti, että elämänrytmi on niin kiihkeää, että se haittaa harrastuksia. Tosin eri harrastuslajeja oli paljon. ”Oli tehtävä valintoja”. (L 1/2002) Päätettiin kysyä mitä yhdistyksen jäsenet halusivat. Vastauksia kyselyyn tuli 10 % jäsenmäärästä. Todettiin, että muutokseen ei kai ollut tarvetta, kun vastauksia oli niin vähän. (L 3/2002) Jäsenhankintaa tehostettiin: ”Älä mieti, sunnuntaimaalareitten kynnys on matalampi kuin luuletkaan, ja opetuksen tasosta ei tingitä.” (Kerro ystävällesi: L 2/2001) Toinen asia mistä jäsenlehdissä puhuttiin on siivous. Siivoustalkoiden lisäksi muistutettiin siivousvelvoitteesta, sillä muuten ”kaverisi joutuu siivoamaan jälkesi”. (L 3/2003) Myös päivystyslistat herättivät laatijassa närkästystä:” Listojen laatija ei voi huolehtia iltojen sopivuudesta. Vastuu vaihdosta on siis päivystäjällä itsellään”. (L 4/2008) Artikkeleissa näkyy myös muutos. Jäsenkirjeiden pääpaino oli vahvasti tulevaisuudessa, mitä tullaan tekemään ja mitä on tarjolla. Vaikka lehdissä oli uudet kurssit ja tapahtumat, pääpaino oli kuitenkin menneisyydessä mitä ja minkälaista oli tehty sekä millä kursseilla oli oltu, ja siitä kiitettiin. Toisaalta lehden tunnelma on myöskin muuttunut sitten alkuvuosien ja jäsenkirjeiden. Viimeisempien vuosien lehtien tekstit ovat huoliteltuja, tekisi mieli sanoa jopa ”varovaisia” ja antavat paljon vähemmän sijaa tulkinnalle ja tunteelle. Yhteiskunnan tiedotustoiminnan muutos näkyi myös yhdistyksen julkaisuissa. Vuonna 2002 lähes kaikilla hallituksen jäsenillä oli sähköposti yhteystiedot. Yhdistyksen www.turunsunnuntaimaalarit.net sivut laadittiin 31.1.2006 ja vähän myöhemmin kotisivut. Niiden monipuolisuutta kiiteltiin sekä kehotettiin katsomaan ja osallistumaan. Tieto oli osaksi siirtynyt verkkoon. Lehtikin julkaistiin yhdistyksen kotisivuilla. Tietotekniikan lisääntyessä myös yhdistykseen kuulumattomilla on ollut mahdollisuus saada tietoa yhdistyksestä ja osallistua kursseille, vaikkakin eri hinnalla. Avoimuus on lisääntynyt. Pääkirjoituksissa tapahtui muutos 2010-luvulla. Pohdittiin jäsenkunnan ikärakennetta. Haluttiin saada nuoria, työikäisiä mukaan ja järjestettiin viikonloppukursseja. Kurssien tarjonta laajeni. Oltiin mukana Turku-365 projektissa, astuttiin ulos kerhohuoneelta, osallistumaan. Pääkirjoituksissa kannustettiin, mutta myös kiitettiin lähes kaikesta mitä jäsenet olivat tehneet ja tai mihin olivat osallistuneet. Jäsenistön sukupuolirakenteessa näkyi muutos. Esimerkiksi vuonna 1981 hallituksessa istui kuusi miestä ja kuusi naista. Vuonna 1984 ”Väylämies” 14 kirjoittaa hallituksen miesvaltaisuudesta ja kysyy: ”Missä on feministit?” (JK11.3.1984) Ja feministejä löytyi. Vuonna 1991 hallituksessa oli 10 naista ja kaksi miestä. Toimikunnissa oli kuitenkin miesenemmistö eli 13 miestä ja 12 naista. Vuonna 2013 hallituksessa miehiä oli kaksi ja naisia kymmenen. Ikäjakaumasta ei ole tietoa, mutta 2013 hallituksessa oli voittopuolisesti eläkeikäisiä naisia. Jatkuvuutta edustaa kurssien pito sekä ammattiopettajat. Kurssitarjonta on lisääntynyt sekä monipuolistunut. Opettajina on aina toiminut päätoiminen kuvataiteilija. Myös alkuperäinen ajatus maalausharrastuksen kehittämisestä, aktivoinnista sekä taidon ylläpitämisestä on säilynyt. Tiedottamisen keinot ovat muuttuneet, mutta viestien, tiedottamisen tarve on säilynyt. Teksti: Säde Nisula JÄSENMÄÄRÄT 35-VUODEN AJALTA Innostus alkuaikoina oli kova, mutta se lopahti aika nopeasti. Jäsenmäärä putosi jopa 40 %. (JK 6.1.1980) Siitä ei kuitenkaan löytynyt mainintaa kuinka paljon jäseniä oli ollut vuosina 1978-79. Vuonna 1980 jäseniä oli 257, seuraavana vuonna se kuitenkin nousi 334 jäseneen ja edelleen 378 jäseneen 1982. Huippu vuosi oli 1983, jolloin jäseniä oli 425. Sen jälkeen jäseniä on ollut vähän alle 350 vuodessa, kahta poikkeusta lukuunottamatta: vuonna 1989/275 ja vuonna 1991/386. Vuoden 1996 jälkeen jäsenmäärä oli pudonnut alle 300 ollen 2005/256 jäsentä. Seuraavan 10 vuoden aikana jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenten määrä on laskenut edelleen ja alhaisin se oli 2010/203 jäsentä. Tämän jälkeen jäsenmäärissä on ollut havaittavissa nousujohteinen suunta. Mistä sitten johtui suuri jäsenmäärä yhdistyksen perustamisen alkuaikoina? Yksi syy voisi olla se, että harrastajamaalareiden tuli kuulua yhdistykseen, että he saivat töitään esille. Maalattiin kotona, koska ei vielä ollut paljon kursseja. Yhdistyksen kritiikki-illat olivat tärkeitä oppimistapahtumia. Mutta se ei selitä kaikkea, koska tänäkin päivänä näyttelyt ja kritiikki-illat vaativat yhdistyksen jäsenyyden. Toisaalta harrastusnäyttelytoiminta oli silloin uutta ja moni halusi päästä näyttämään osaamistaan. (Lähteet: Pöytäkirjat, jäsenkirjeet ja lehdet.) Teksti: Säde Nisula ja Marko Stenroos 15 SEURASSAMME MARTIN AHLSTRÖM Istumme Turun työväenopiston ala-aulan kahvilassa. Kuvanveistokurssi on juuri päättynyt ja Martinilla on pieni tauko ennen, kun hän siirtyy Turun Sunnuntaimaalarien kerhohuoneelle pitämään maalauskurssia munatemperalla, öljy- tai akryyliväreillä. Tunnelma on rennon letkeä. Sellainen hyväntuulinen, minkälaisena olemme Martinin oppineet tuntemaan. Kuvataiteilija Martin Ahlström on ollut Suman pitkäaikaisin opettaja. Kolmenkymmenenkolmen vuoden aikana Turun Sunnuntaimaalareissa hän on ehtinyt opettaa ”valtavasti”: piirustusta, grafiikkaa, maalausta sekä kuvanveistoa. Ovakon tiloissa oli jopa paperin valmistuskurssi. Käsintehtyä paperia käytettiin grafiikan vedoksiin. Opetustyön Martin oli aloittanut heti armeijasta päästyään vuonna 1970 Raisiossa. Jatkoa seurasi piirustuskoulussa sekä monissa työ- ja kansalaisopistoissa Turussa ja sen ympäristökunnissa. Kysyessäni kuinka hän päätyi opettajaksi Turun Sunnuntaimaalareihin hän sanoi, ettei oikein muista. Jorma Jaakkola opetti maalausta ja hän piirustusta, myöhemmin myös grafiikkaa, joka tekniikkana oli ja on aikaa vievää. Sen hän muistaa että ”Henry Eklund ainakin maksoi palkan”. 16 Martin Ahlsröm pitää opettamisesta, ”kun sitä on sopivasti. Silloin innostuu tekemään jotain omiakin töitä”. ”Pidän Suman seitsemän kerran kursseista, silloin jaksaa itse olla innostunut ja saada oppilaatkin innostumaan”. ”Ovakon tiloissa aikoinaan opetin kuvanveistoa, joka oli vastapainoa kotona tekemälleni grafiikalle”, kertoo graafikko Ahlström. ”Sunnuntaimaalareiden kurssit ovat pääsääntöisesti olleet iltakursseja”. Niillä on ollut paljon osanottajia niin työelämässä mukana olleita kuin myös eläkeläisiä. Tänä päivänä suurin osa on eläkeläisiä. ”On ollut ilo huomata, että kurssilla on aina ollut mukana myös aloittelijoita”. Hissin puute on ongelma sanoo Martin. Monet kurssilaiset ovat joutuneet lopettamaan, kun iän myötä nouseminen on työlästä. ”Ihmettelen miten ihmiset jaksavat kantaa niin painavia tarvikelaatikoita kolmanteen kerrokseen” hän toteaa. ”Kursseilla on ollut taitavia harrastajia, innokkaita osanottajia”, Ahlström muistelee. Opettaminen ammattiin tähtääville opiskelijoille on aivan erilaista, kun harrastelijoille. Kun kysyin miksi, hän sanoi, että ”esimerkiksi piirustuskoulussa voidaan piirtää kipsimallia aina vaan uudestaan ja uudestaan. Harrastelijat eivät tulisi kurssille, jossa koko ajan piirrettäisiin samaa kipsistä päätä”. ”Toisilta opiskelijoilta oppilaat oppivat parhaiten” toteaa Martin. Opettajan tehtävä on ohjata tekemistä. Jotkut oppilaat vievät enemmän aikaa kuin toiset. ”Silloin jää vähän huono omatunto, kun ei ehdi antamaan kaikille aikaa yhtä paljon.” Puhuttiin kritiikistä. ”Sitä täytyy olla koko ajan, se kuuluu opetukseen. Se on tärkeää tekijälle. Opettajan täytyy pystyä koko ajan seuraamaan, mitä tekijä aikoo työllään ilmaista ja miten hän siinä opettajan mielestä onnistuu”. Kritiikki-iltoja Martin pitää hankalina, tappavina. ”Yhtäkkiä sinun tulee sanoa mielipide jostakin teoksesta, jonka valmistumista et ole pystynyt seuraamaan. Et ole työtä ennen nähnyt. Et yhtään tiedä mihin tekijä on tähdännyt. Pahimmillaan kritiikkiä hallitsee silloin arvostelijan oma maku, eikä se ole hyvä asia.” Sunnuntaimaalareilla on vilkasta toimintaa. Vuosittain näyttely- ja ulkomaanmatkoja. ”Olen ollut mukana monilla kivoilla ja antoisilla matkoilla”. Vuosien aikana on ollut monia hienoja persoonia, Ahlström muistelee. Erityisesti Suman puheenjohtajana toiminut merikapteeni Martti Lindström on jäänyt mieleen. ”Hän oli hieno, tietorikas ja avarakatseinen mies”. Yhdistyksen alkuaikoina oli valtava innostus. Aktiivisia toimijoita olivat muun muassa Kunto Lumikukka, Matti Laaksonen – hiljaisia puurtajia. ”Oli monia muitakin”. Naisista Martin muistaa Tuula Vanteen. Hän teki hyvää, maukasta 17 sipulikeittoa. ”Sitä oli aika usein tarjolla, etenkin juhlissa”. Sunnuntaimaalareista sain ystäviä, ”löytyi avuliasta talkooapua, kun tarvitsin”. Kerhohuoneen seinällä on tauluja. Entisten puheenjohtajien kuvia sekä Martin Ahlströmin ja toisen pitkäaikaisen opettajan Kaari (Hilkka) Könösen kuvat. ”Maalattiin henkilökuvia”. Jokainen mukana olija maalasi osan. Työn valmistuttua kaikki signeerasivat yhteisesti tehdyn muotokuvan. ”Joistakin tuli hyviä, joistakin erinomaisia. Tärpättiä meni runsaasti”, naurahtaa Martin itselleen tyypilliseen, monitulkinnalliseen tapaan. Harmittavia tilanteita, ei ole vuosien varrella tullut eteen. ”Ei riitaa”. ”Opiskelijat eivät ole muuttuneet. Samalla tavalla maalataan kuin ennenkin. Kuvan tekeminen on pysynyt”. Pienen luovan tauon jälkeen Ahlström kuitenkin toteaa: ”Tai on sittenkin. On sukupolvi ero, muutos on ihmisten ajattelussa.” Ennen koulussa opetettiin, että et osaa piirtää, jos esimerkiksi et piirtänyt hevosta valokuvan tapaan. Nuoremmat kurssilaiset ovat saaneet toisenlaisen koulutuksen. Hevonen on hevonen, jos sillä on vaikka turpa, harjas sekä neljä jalkaa, vaikka se olisi ruudullinen ja työntäisi kärryjä. Tulevaisuudesta kuvataiteilija Martin Ahlström sanoo: ”haluan opettaa metalligrafiikkaa. Monessa paikassa ei enää opeteta, taito häviää. On uudet opettajat ja uudet tekniikat”. Iloinen juttutuokio oli ohitse. ”Olen muuten vaan hyvä” pikäaikainen opettajamme Martin Ahlström ironisesti vastaa kysymykseeni monipuolisesta osaamisesta. Optimistinen, iloinen elämän asenne leimaa hänen työskentelyään opettaja. Hyvänä opettajana. Teksti ja kuva: Säde Nisula REISSAAVAT MAALARIT TAIDEMATKOILLA MEILLÄ JA MUUALLA ”Kumpa allakassasi ei olisi vielä merkitty ohjelmaa lauantaiksi 27.10.1079” (K 24.9.1979.) Matkatoimikunta toivoi näkevänsä sunnuntaimaalarin bussissa, taidematkalla kohti Tamperetta ja Tampereen taidemuseota. Vuoden 2014 ensimmäinen taidematka suuntautui myös Tampereelle Sara Hildenin museoon. Kolmenkymmenenviiden vuoden aikana yhdistys on tehnyt lukuisia matkoja eri puolille Suomea, katsomaan vanhaa sekä uutta taidetta. Jäsenkirjeissä ja etenkin lehdissä kirjoitettiin laveasti siitä mitä oli nähty ja koettu. 18 Eräs vuonna 2013 muistelokyselyyn vastanneista kirjoitti, että oli ylellistä päästä taidematkoille mukaan. Työtoverit jopa kadehtivat. Vuonna 1984 matka suuntautui Helsinkiin ARS -taidenäyttelyyn, koska ”mielipiteet ja kritiikki käyvät kovasti ristiin”. (JK 26.12.1983) ”Huippu” oli 1985 Sara Hildenin museossa, jossa modernin taiteen klassikot olivat esillä: ”Bonnardia, Picassoa, Legeriä, Matissea ym.” voi lukea jäsenkirjeistä. (JK17.10.1985) Oltiin kiinnostuneita taidemaailman ajassa olevista asioista. Taidematkoja on tehty kaikkina yhdistyksen toimintavuosina Helsinkiin. Suosittu matkahohde on ollut myös Sara Hildenin taidemuseo. Perinteisiksi tapahtumiksi muodostui 1980-luvulla myös Retretin taidematkat. Yleensä ne olivat 2-3 päiväisiä ja matkan aikana poikettiin monissa merkittävissä näyttelyissä. Samalla oli ”mahdollisuus nähdä kaunista järvi-Suomea”, (JK 22.5.1983) mainostettiin Retretin matkaa. Kohteina olivat niin suomalaiset ”mestarit” kuin myös ulkomaiset kuuluisuudet, kuten Ilja Repin. Pietarin matka 2011, kuva Säde Nisula Monia matkoja sunnuntaimaalarit tekivät myös ulkomaille: Moskovaan, Pariisiin vuonna 1984 ja 2001. Taiteilijoiden kaupunkiin Rovinjiin Jugoslaviassa sekä Amsterdamiin, Lontooseen, Madridiin, Dresdeniin, Wieniin ja Berliiniin. Tietysti myös Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Riikaan, Tallinnaan 19 ja Pietariin. ”Yleensä on matkan odotukset täyttyneet” ja ”Syntyi mieluisia muistoja”, kirjoitettiin jäsenkirjeissä 1980-luvulla. Mahtoikohan matkaseuralla olla jotain tekemistä asian kanssa, pohdittiin. LUMOAVA HÖGSÅRA Myös hyvin aikaisessa vaiheessa yhdistyksen jäseniä kiinnosti taideleirit. Ensimmäinen leiri pyrittiin jäsrjestämään vuonna 1980 Turkuun ja sen ympäristöön. ”Yöpyminen omassa sängyssä”. (JK 10.1.1980) Ulkomaalauspäivät peruutettiin ”kohtasi ylipääsemättömiä vaikeuksia”. (JK 29.4.80) Pyydettiin kesäleireillä olleita jäseniä kertomaan kokemuksistaan, jotta voitaisiin kartoittaa paikkoja, missä leirejä olisi mahdollisuus järjestää. (JK 2.10.1980) Vuonna 1981 ensimmäinen leiri pidettiin Högsårassa. Innostus oli niin kova, ettei ”läheskään kaikki mahtuneet mukaan”. (JK 12.11.1980) Opettajina toimivat Vieno Orre ja Hilkka Könönen, jotta opetus olisi ”tehokasta”. Jäseniä mukana oli neljäkymmentäneljä ja kaksi puolalaista vierasta. (JK 26.4.1981) Viimeinen kesä Högsårassa oli vuonna 2006. Osanottajapulan vuoksi leirejä ei enää järjestetty. (L 2/2008) Opettajina olivat toimineet monesti samat ammattitaiteilijat, jotka olivat opettaneet maalareita talvikausinakin. Osanottajille taideleiri oli vuoden kohokohta. Joulukuun jäsenkirjeissä jo hehkutettiin seuraavan kesän leiriä ja kehotettiin ihmisiä ottamaan se huomioon, kun he merkkasivat kesälomiaan. Kurssit järjestettiin alkuaikoina useasti viikkoa ennen juhannusta. Myöhemmin pitoajaksi vakiintui heinäkuun alku. Högsåra sijaisee Kemiön saaristossa ja se on ollut monen merenkulkijan kotipaikka. Luotseja saarella on ollut aina 1500-luvulta. Luotsitoiminta loppui 1985, kun siirryttiin väylänhoitajiin, kirjoittaa Tuula Vanne 1/2002 lehdessä. Mainekkaasta menneisyydestä tarinoi Matti Elo vuonna 2/2006. Saarella oli käynyt keisareita, mutta myös joitakin kuuluisia maalareita, jotka olivat ikuistaneet saaren rantoja ja tunnelmia. Högsåran saaren monipuolinen luonto; rantanäkymät, venevaja, meri ja kalliot sekä metsän keskellä oleva lummelampi ovat olleet monen maalarin aiheena vuosien varrella. Puoleensa veti myös saaren rauha, luonnon hiljaisuus sekä tuoksut. Päivi Marjamäki kirjoitti 3/2003 lehdessä, että kaikki kehuivat saarta. Ensimmäinen leiri ylitti kaikki odotukset. ”Näissä tunnelmissa sielu lepää”. Useissa lukemissani lähteissä todettiin paikan jättäneen monille sykähdyttäviä muistoja; sydämiin ja ajatuksiin. Eräs muistelokirjoittaja 2013 muistelee aamua, kun hän lähti majapaikasta maalaamaan ja näki Hilkka Könösen poimimassa kukkia niityllä. Se näky muistuu aina hänen mieleensä, kun hän näkee Hilkan. Kevyt kesämekko, jota tuulikin aivan kuin varoen liikutteli ja kokettimainen kesähattu antoi varjon 20 nukkemaisen kauniille kasvoille, herkistivät katsojan. Kirjoittaja olisi halunut maalata näkymän, mutta ei ole halunnut rikkoa tätä mielikuvaa ja pohtii, että taidot eivät riitäisi. Verbaalista taitoa maalarilla ainakin riitti, niin kauniisti hän kuvasi tapahtumaa ja tunnelmaa. Taideleirejä yhdistyksen toiminnan aikana järjestettiin myös muualla saaristossa; Nauvossa, Kustavissa ja Ahvenanmaalla. Fiskarssiin suunniteltiin jäsenkirjeen perusteella leiriä, mutta mainintaa ei ole sen toteuumisesta. Kirjoitettiin, että voitaisiin maalata maisemakuvia, samanlaisia Keski-Eurooppalaisia tunnelmia, jota puolalaiset vieraat maalasivat. Vuonna 1980 Puolan kulttuuriministeriö oli pyytänyt lähettämään yhdistyksestä kaksi edustajaa Gdanskiin maalausleirille. Salme Junkkala ja Martti Lindström lähtivät. Vuonna 1982 Puolasta saapui kaksi maalaria Högsåran leirille. Vastaavasti Suomesta voitiin taas lähettää kaksi maalaria Puck nimiseen pieneen rannikkokaupunkiin.(JK 12.8.1981) Myöhemmin jäsenkirjeissä eikä lehdissä ollut enää tietoa maalarivaihdoista. Högsåran leirit ovat kahdenkymmenenviiden vuoden ajan muokanneet ja rikastuttaneet monen sunnuntaimaalarin mielenmaisemaa. Tulevana kesänä yhdistys järjestää jälleen maalausleirin myyttiseen Högsåraan, seitsemän vuoden tauon jälkeen. Teksti Säde Nisula Houtskärin kallioita vuonna 2012, Kuva: Säde Nisula TUNTEITA JA TUISKUJA 21 Eräs muisteluprojektin kyselyyn vastanneista kertoi, että työpäivä oli ollut raskas. Tunteesta piti päästä eroon. Se onnistui parhaiten osallistumalla SUMAN kursseille. Toinen kirjoittaja taas muisteli maalausharrastuksen olleen irtiottoa arjesta. Siinä voi toteuttaa kuvia sekä mielikuvia. Konstrutionistisesta sosiaalipsykologisesta näkökulmasta merkityksellistämme asioita ja tapahtumia tunteiden kautta kirjoittaa Suvi Ronkainen (Tunteiden sosiologiaa 1999). Lähes kaikille muistelijoille SUMAan kuuluminen nosti esiin erilaisia tunteita. Maalausharrastus on antanut eräälle muistelijalle runsaasti sisältöä elämään. Samanhenkisten ystävien merkitys, siitä että kuuluu johonkin yhteisöön huokuu muisteloista. Monet nauttivat sosiaalisesta kanssakäynnistä, yhteisistä näyttelyistä, tapahtumista, matkoista ja etenkin kursseista. Yhteen kuuluvuuden tunne sekä olla hyväksytty toteuttaessaan mielitekojaan maalausharrastuksen kautta on ollut merkityksellistä. Monelle kirjoittajalle kuuluminen SUMAan on ollut osa koko perheen elämää. Ystävien ja perheen kiinnostus harrastusta kohtaan on ollut merkittävää, ”ennalta arvattavia merkkipäivälahjoja ja täpötäysiä seiniä”. Tämä tunne on varmasti monen harrastajamaalarin allekirjoittama. Perhe ja sukulaiset ovat saaneet tauluja lahjaksi ”hyvä tai paha, tiedä häntä” pohtii eräs muistelija. Yksi sunnuntaimaalari kirjoitti, että ”Maalausharrastus on avannut uuden tavan katsoa maailmaa, olen oppinut näkemään asioita, joita en tainnut aiemmin havaita. Olen oppinut kyseenalaistamaan itsestään selvyyksiä ja olemaan kriittinen. Olen löytänyt itsestäni kokeilijan, joka innostuu uusista asioista vielä kypsällä iällä”. Kirjoittajan teksti nostaa esiin monta harrastelijamaalarille tuttua tunnetta. Uuden tavan kriittisesti huomioida ympäristöään, mutta myös kokeilla, rikkoa rajoja ja innostua uudestaan. Altistaa itsensä kritiikille, pettymysten ja onnistumisten vuoristoradalla, mikä rakentaa ihmistä. Eräs muistelija kirjoitti, että liittyessään mukaan SUMAan hän oli kertonut ystävälleen, että kursseilla vallitsi uskomattoman hieno ilmapiiri. Siellä ei oltu kateellisia. Kaikki iloitsivat toisten onnistumisesta. Myöhemmin hän oli joutunut toteamaan, että ihmisiä ne ovat Sumalaisetkin. Pettymys, kateus, epäonnistuminen, negatiiviset tunteet eivät pahemmin näy kirjoituksista. Varmasti niitäkin vuosien varrella kaikilla on ollut, mutta onnistumiset ja hyväksymiset ovat kuitenkin muisteloissa päällimmäisenä. Suurin osa kirjoituksista oli naisten tekemiä. Miesten kirjoittamissa teksteissä on leppoisaa, tunteikasta kerrontaa, mutta myös osuvaa niukkuutta siitä mikä on ollut merkityksellistä. Tunteikasta kerrontaa olen voinut lukea myös miesten kirjoittamista jäsenkirjeistä ja -lehdistä. Myytti siitä, ettei mies tuo esiin tunteitaan voi heittää romukoppaan. Näitä kirjoituksia eivät ainakaan so- 22 siokulttuuriset rakenteet, muurit ole padonneet eivätkä kokonaan tukahduttaneet. Maalausharrastus on antanut paljon. Opettajat ja ystävät ovat rikastuttaneet elämää, avartaneet ajatusmaailmaa sekä rohkaisseet toteuttamaan omaa ilmaisumuotoaan ja kannustaneet nauttimaan siitä. Voiko enempää toivoa! Teksti: Säde Nisula Julisteessa käytetyn grafiikantyön tekijä on Jenni-Sofia Sallinen. 23 KESÄLEIRI LUONNONKAUNIISSA HÖGSÅRASSA Paikka: maalausleiri järjestetään Hiittisten saaristossa Högsåran luonnonkauniilla saarella maanantaista 14.7. – lauantaihin 19.7.2014. Turun Sunnuntaimaalarit ovat maalanneet Högsårassa monena kesänä. Majoitus on Högsåra pensionatissa, jonne mahtuu 15 leiriläistä. Minimäärä leirille on 10 osanottajaa. Hinta: majoitus ja täysihoito maksavat 70 €/vrk (15 osallistujaa) ja 80 €/vrk (10 osallistujaa). Täysihoito sisältää aamupalan, yhden lämpimän ruoan, päiväkahvit ja iltapalan sekä vuodevaatteet että pyyhkeen. Maalaamme luonnossa tai sateen sattuessa pensionaatissa, käymme Farmors Cafe:ssa, uimarannoilla ja museossa. Iltapalan yhteydessä käymme yhdessä läpi päivän työt. Suunnitteilla on myös hauskaa iltaohjelmaa. Perjantaina järjestämme kyläläisille taidenäyttelyn. Högsåraan pääsee joko bussilla tai omalla autolla, suositellaan kimppakyytiä. Tarvittaessa järjestetään yhteiskuljetus, josta veloitetaan erikseen. Menomatka maanantaina 14.7.2014 Svartnäsin lautalla klo 9.30. Kokoontuminen Högsåran pensionatissa. Paluu lauantaina 19.7.2014 Högsårasta joko 10.30 tai 12.30 lautalla. Lauttamatkan pituus 1600 m. Kesäleirin järjestävät Pirkko Hirsimäki ja Kaarina Söderström. Ilmottautumiset viimeistään toukokuun loppuun mennessä yhteystietojen kera: Pirkko Hirsimäki, email: [email protected], puh. 040 821 63 03 tai listaan kerholla. Ilmottautumisen yhteydessä kerro, miten aiot matkustaa Högsåraan. Houtskärin venevajat 2012. Kuva: Säde Nisula 24 TERVETULOA MUKAAN ! TAIDEMATKALLE MÄNTTÄÄN 9.-10.8.2014 Pääkohteena ovat Serlachius-museot ja kesäkuussa avautuva uudisrakennus, Göstan Paviljonki Ohjelma: Lauantai 9.8.2014 7.30 Turku, teatterin luota (hämähäkkitontti) 12.00 Lounas Mäntässä, Göstan Paviljongin ravintolassa 13.00 Opastettu kierros Serlachius-museoissa, www.serlachius.fi/fi/ Kierroksella tutustutaan uudisrakennukseen sekä vanhaan osaan Joenniemen kartanoon sekä näistä poimittuihin yksittäisiin teoksiin. Rakennukset ovat yhteydessä toisiinsa. Kokoelma käsittää yli 2.000 teosta. 14 – 18 Tutustumista Mäntän muihin taidenähtävyyksiin oman valinnan mukaan Mäntän kuvataideviikot, www.mantankuvataideviikot.fi/, joka on maan johtava nykytaiteen näyttely sijoitettuna entiseen teollisuustilaan nimeltään PEKILO. Taidekeskus Honkahovi (R. Erik Serlachiuksen entinen virka- ja edustusasunto) Gustaf – museo (G.A. Serlachius-yhtiön entinen pääkonttori). Paperiteollisuuden kehitystä kuvaava museo, joka on interaktiivista tekniikkaa hyödyntävä mielenkiintoinen kokemus! 18.00 siirtyminen Jämsään (n. 45 min) majatalo Morvaan Mahdollisuus saunomiseen. Iltapala lisämaksusta 7-10 € Sunnuntai 10.8.2014 8.00 Aamiainen 10.00 Aamiaisen jälkeen taiteilija Veli Ähtävän ateljeeseen, jossa on esillä ”veistoksellisia maalauksia”. 12.00 Jämsä; taidemaalari Erkki Hirvelän ja pianisti Katriina Hirvelän ateljeekoti, akvarellinäyttely, musiikkiesitys sekä lounas. 19.00 Turussa HINTA 120 € matkat, pääsymaksu sekä opastettu kierros Gösta-museossa, lounas lauantaina sekä sunnuntaina aamiainen ja lounas, yöpyminen, 2 hh Ilmoittaudu viimeistään 31.5.2014. Yhteyshenkilö Ulla [email protected] puhelin 045 854 0433 Matka toteutuu, mikäli lähtijöitä on 30. Matkalle ovat tervetulleita myös muut kuin yhdistyksen jäsenet. Mukaan mahtuu 50 henkilöä. TAIDEMATKA TAMPEREELLE 18.1.2014 25 Pakkasaamuna lauantaina 18. tammikuuta kolmekymmentäyksi innokasta sunnuntaimaalaria ja kumppania matkasi Tampereelle Hilla-Stiina Raition kyydissä Taivassalon Auto Oy:n bussilla. Matkan kohteena olivat Tampereen taidemuseo ja Sara Hildénin taidemuseo. Tampereen taidemuseossa oli opas vastassa valmiina tutustuttamaan meidät ”Kesän kaipuu – Matka naivismin maailmaan”-näyttelyn elämänmyönteisiin ja huumorintajuisiin teoksiin. Näyttelyn lähes 200 värikästä teosta olivat Suomen Gallupin säätiön kokoelmista. Näyttely oli hauska ja virkistävä värikylpy. Näimme monipuolisen katsauksen suomalaisten naivistien töistä. Opastus oli erinomainen ja peruseellinen. Museon alakerrassa tutustutumme aina ajankohtaisen taiteilija Tove Janssonin Muumilaaksoon. Nähtävillä olivat Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän rakentama muumitalo asukkaineen ja ystävineen sekä lukuisat piirrokset ja maalaukset muumikirjojen kuvituksista ja kuvitusten luonnoksista. Näyttely oli sadunomainen johdatus suureen seikkailuun ja myös kodikkaaseen muumitaloon puutarhoineen. Muumikirjat ja -sarjakuvat kuuluivat omaan lapsuuteni, joten minulle Muumilaakso-näyttely oli kuin mieluinen paluu lapsuuteen. Lounastauolla ruokailimme panimoravintola Plevnassa. Ruokalistalla oli Plevnan monipuolinen ja herkullinen buffet mallashärkineen ja uunilohi. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Saara Hildénin taidemuseoon Särkänniemeen. Tutustuimme siellä oppaan johdolla yhdysvaltalaisen Ellen Gallagherin (s. 1965) AxME-näyttelyyn. Ellen Gallagher on tämän hetken merkittävimpiä pohjoisamerikkalaisia taiteilijoita. Hän kuvaa Yhdysvaltojen mustan väestön myyttejä ja historiaa. Näyttelyssä kauneuden, haurauden ja historian sekoitus teki suuren vaikutuksen. Teoksissa sekoittuvat afrikkalaiset myytit, syvänmeren tutkimus, tieteiskirjallisuus sekä afroamerikkalainen populaarikulttuuri. Gallagher suosii paperipohjaisia kerroksellisia teoksia, jotka ovat monien eri tekniikoiden yhdistelmiä. Lemipiaiheita ovat myyttinen Drexciya, afrikkalainen Atlantis, jossa orjalaivoilta mereen heitetyt jatkavat elämäänsä. Suosikkiaiheita ovat myös populaarikulttuuri, muoti ja puhekielen erityisyys. Itse pidin eniten merenalaisista, hienosti työstetyistä suuritöisistä taideteoksista. Opastuksen avulla näyttely avautui hienosti ja teoksia ymmärsi paremmin, kun niiden taustasta ja syntyhistoriasta kerrottiin. Esillä olevat teokset on saatu lainaksi mm. Tate Modernin kokoelmista ja muista eurooppalaisista ja amerikkalaisista instituutioista. Museossa oli myös erinomainen kahvila herkullisine leivonnaisineen. Teksti: Pirkko Hirsimäki TAPAHTUMAT KEVÄÄLLÄ 2014: 26 KEVÄÄN TAIDEKRITIIKKI Kritiikkitilaisuus pidetään maanantaina 7.4.2014 klo 18-21 kerhohuoneella. Käynti pihalta: Sirkkalankatu 15 D, 3.kerros. Tule mukaan kritiikkitilaisuuteen, kuulemaan tai tuo omia töitäsi arvioitavaksi. Sunnuntaimaalarit voivat tuoda kritiikkiin 3 työtä/tekijä. Tilaisuudessa tekijä saa verratonta palautetta töistään ja se on myös kuulijoille opettavainen tapahtuma. Osallistumismaksu on 5 €, niin kuuntelijoilta, kuin myös töitään tuovilta. Kritiikkiin tulevat työt voi ilmoittaa kerhohuoneistossa olevaan listaan. Huom! Etukäteen ilmoittautuminen on välttämätöntä, koska kritiikkiin voidaan ottaa töitä enintään viideltätoista tekijältä. Jos töitä on liikaa, kriitikko joutuu kohtuuttoman urakan eteen, eikä ehdi syventyä kunnolla arvioitaviin teoksiin. VIIKONLOPPUNÄYTTELY LUOSTARINMÄEN KÄSITYÖLÄISMUSEOSSA 7.-8.6.2014 Ainutlaatuinen mahdollisuus! Käsityöläismuseo on kutsunut meidät pitämään viikonloppunäyttelyn, johon kokoamme jäsentemme aiemmin maalaamia ja toukokuun kurssillamme 24.-25.5.2014 syntyviä Käsityöläismuseo aiheisia teoksia. Heräsikö kiinnostuksesi? Lisätietoja ja ilmoittautumiset Sirpa Erkinharju 040 556 77 79 (ei kuitenkaan 6.-22.3.2014) tai email: [email protected] KEVÄTNÄYTTELY Perinteinen kevätnäyttely pidetäänTurun kuvataidekoululla 18.3. - 5.4.2014 Ratapihankatu 18, Turku. Avajaiset maanantaina 17.3.2014 kello 18. - 20. Näyttely on avoinna ti-pe klo 14-18, la 11-15. Näyttelyyn voi jokainen sunnuntaimaalari osallistua 1 – 3 työllä. Riippuen töiden koosta ja osallistujien määrästä. Tauluissa täytyy olla ripustuslanka valmiina takana. Töitä näyttelyyn voi jättää Kuvataidekoululle pe 14.3.2014 klo 16-18 ja la 15.3.2013 klo 12-14. HUOM! Merkitse listaan (kukin työ omalle rivilleen) työn tekijä, tekotapa, nimi ja mahdollinen hinta. (Galleria perii 20 % myyntihinnasta.) Teokseen merkitään samat tiedot sekä yhteystiedot (puhelinnumero). Kustannusten peittämiseksi (gallerian vuokra ja ilmoitukset) peritään 5 €/teos. Toivonne, että mahdollisimman moni näkisi töitämme. Mainostakaa näyttelyä ystävillenne ja tuttavillenne! Maalausten ei tarvitse olla kehyksissä. Canvas/kiilakehyksissä olevat kankaat tulee olla reunoiltaan maalatut ja kangas taakse kiinnitetty niin etteivät niitit ja naulat näy reunoista (öljy /akryylityöt). Grafiikanlehtiin ja akvarellitöihin voi laittaa paspartuurin, jonka voi leikata kerholla koneella. 27 Tuokaa mukaan myös arpajaisvoittoja Näyttelyssä myydään suosittuja arpojamme. Arpajaisvoitoiksi toivomme mahdollisimman paljon sunnuntaimaalarien teoksia: akvarelleja, maalauksia, grafiikkaa, veistoksia ja kortteja. Arpajaiset pidetään näyttelyn avajaisten yhteydessä klo 19.00. Näyttely puretaan lauantaina 5.4.2014 kello 15-16. JOKAINEN HAKEE ITSE OMAT TYÖNSÄ POIS! KEVÄÄN 2014 UUDET KURSSIT PLEKSIMAALAUSKURSSI Abstraktin ja esittävän yhteispeli Kurssilla tutustutaan pleksimaalauksen perusteisiin ja mahdollisuuksiin. Tutkitaan muodon, pinnan, viivan ja kerroksellisuuden yhdistämistä. Tehdään koepaloja eri tekniikoilla (kaiverretaan, sprayjataan, maalataan, sabluunoidaan...) ja toteutetaan yksi ihana valmis teos öljyväreillä läpinäkyvälle akryylilevylle. Pleksi maalauspohjana mahdollistaa kerroksellisen työskentelyn, antaa kolmiulotteista vaikutelmaa maalaukselle. Tarvittavat materiaalit: Öljyvärit ja pensselit, opettajalta voi hankkia pleksipohjat ja kiinniteliuottimen. Pleksipohjaisiin teoksiin voi tutustua esim. www.elinaruohonen.net-sivuilla. Keskiviikkoisin 19.3.-7.5.2014 klo 18-21, kurssin pituus 7 iltaa, Kurssin opettajana toimii kuvataiteilija Elina Ruohonen SITOVAT ilmoittautumiset viimeistään 5.3.2014 Kaarina Söderström puh. tai [email protected]. Hinta 65 €, (ei-jäsenet 95 €), VIITE 1847 MUSIIKKIA KATSELTAVAKSI Musiikin ja kuvan terminologiassa ja käsitteissä on paljon vastaavuutta. Kokonaisuus osineen, dynamiikka, jännitteet, määrät, kontrastit, sävyt, suunnat, rytmi, liike, toisto… Kurssilla kuunnellaan musiikkia: klassista, jazzia, elektronista, etnoa… Valittua musiikkia yhdistää sanattomuus, kertomuksen verbaalinen puuttuminen. Kurssin osallistujat tulkitsevat ja välittävät kuulemansa ei-esittävinä väripaperisommitelmina (tai maalauksina). Suositeltavinta on käyttää sävypapereita, joiden avulla on aina helppo pohtia ratkaisuja, muunnella sommitelmia, testata vaihtoehtoisia värejä. Kurssin suurta antia tulee olemaan valmiiden töiden rinnastaminen ja sen toteaminen miten rikkaasti ja eri tavoin asioita koemme! La-su 29.-30.3.2014 klo 10-15, kurssin pituus 10 tuntia. Opettajana toimii kuvataiteilija Kaari Könönen SITOVAT ilmoittautumiset viimeistään 15.3.2014 Säde Nisula puh 045 8760 760 tai [email protected] Hinta jäsenille 40 €, (ei-jäsenet 70 €), VIITE 1931 KUKKAMAALAUSKURSSI 28 Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa maalataan kukkia akvarelleilla tai pastelleilla. Kurssi on tarkoitettu akvarellimaalauksen perusteet hallitseville vasta-alkajille sekä myös pidempään maalanneille. La-su 22. – 23.3.2014 klo 10-16, kurssin pituus 12 tuntia Opettajana toimii kuvataiteilija Eija Ruoho SITOVAT ilmoittautumiset viimeistään 15.3.2014 Pirkko Hirsimäki puh 040 821 63 03 tai [email protected] Hinta jäsenille 45 € (ei-jäsenet 75 €), VIITE 1960 MAALAUSKURSSI KÄSITYÖLÄISMUSEOSSA Tekniikat akvarelli, öljy, akryyli ja pastelli ovat mahdollisia. Kurssi on tarkoitettu vasta-alkajille ja edistyneemmille. La-su 24.-25.5.2014 klo 10-17, kurssin pituus 14 tuntia. Opettajana toimii kuvataiteilija Mika Törönen SITOVAT ilmoittautumiset viimeistään 12.5. 2014 Sirpa Erkinharju puh 040 556 77 79 tai [email protected] Hinta jäsenille 60 €, (ei-jäsenet 90 €), VIITE 1821 MUUT KURSSIT AKVARELLIMAALAUSKURSSI Pohjolan maiseman vuodenajat Maisemamaalauksen intensiivikurssi akvarellimaalareille jatkuu 24.3.2014 saakka. PIIRUSTUSKURSSI, ALASTONMALLI Opiskelemme anatomiaa, asentoa ja muotoa valon ja varjon avulla käyttämällä viivaa ja valööripintoja. Harjoitamme silmän ja käden yhteistyötä. Piirrämme hiilellä, liidulla, tussilla yms. Paperia voi ostaa kerholta. Alastonmalli on kaksi tuntia illassa. Lopuksi arvioimme teoksia. Kurssi jatkuu 8.4.2014 saakka. VÄRIPUUPIIRROSKURSSI Monivärisen puupiirroksen tekeminen yhden laatan periaatteella. Työskentely voi olla monimuotoista: tarkkaan kaivertamiseen perustuvaa tai sitten ennakkosuunnitelmista vapaata väreillä leikittelyä. Tekniikkaa voisi luonnehtia maalaukselliseksi (päällekkäiset väripinnat), prosessimaiseksi (lopputulos syntyy askel askeleelta), vapaaksi (alkusuunnitelmia voi muuttaa, edettävä kuvan ehdoilla). Laattamateriaalina koivuvaneri tai sitten helposti kaiverrettava vaahto pvc-levy. Laatta vedostetaan käsin hankaamalla tai prässillä. Työ etenee kaivertamisen ja vedostamisen vuorottelussa. Kurssi ei edellytä erityistä osaamista, sopii kaikille kiinnostuneille. Jos omistat kaivertimia, ota mukaan. Kurssi jatkuu 10.4.2014 saakka. TIISTAIMAALAUSTA klo 10-14 29 Sunnnuntaimaalarit voivat kokoontua tiistaipäivisin joukolla kerholle maalaamaan. Uudet maalarit ovat tervetulleet mukaan. Kerhohuoneen ovet avautuvat klo 12.00. sunnuntaimaalareille. Ohjelmassa on vapaata taiteilua ilman ohjausta. Kynnys on matala, joten kaikki sunnuntaimaalarit, aloittavat tai jatkavat, ovat tervetulleita. Yhteyshenkilöt: Sirkka Nummela ja Raimo Paukku puh. 050 366 01 37 SUNNUNTAIMAALAUSTA klo 11-15 Nyt sunnuntaimaalaritkin voivat maalata sunnuntaisin; 9.3./ 16.3./ 23.3./ 13.4./ 27.4. ja 1.6.2014. Kerhohuoneen ovet ovat auki sunnuntaimaalareille. Vaikka portaat ovat korkeat niin kynnys on matala. Kaikki ovat tervetulleita. Yhteyshenkilö on Minna Sartes, e-mail: [email protected] AVAINHENKILÖT JA PÄIVYSTYS Jäsenemme voivat vapaasti käyttää kerhohuoneistoa työskentelemiseen lukuunottamatta kurssi-iltoja. Saat oman avaimen, jos liityt avainhenkilöksi. Kurssi-iltoina avainhenkilöt päivystävät vuorollaan ja osallistuvat luento- ja kritiikkitilaisuuksien kahvitukseen sekä tarvittaessa näyttelyiden valvontaan. Jotta päivystysrinki olisi riittävän suuri, niin ettei yksittäisille jäsenille tule liikaa velvollisuuksia, toivomme lisää päivystäjiä. HUOM! Entiset päivystäjät, palauttakaa kerhon avaimet pikaisesti! Tarvitsemme avaimia uusille päivystäjille. JÄSENTEN NÄYTTELYITÄ: SISÄKUVIA SIRPA ERKINHARJU 3.- 30.6.2014 VILLA LANDE KEMIÖ AVOINNA MA – PE 10 – 18 __________ TAIDENÄYTTELY KUVIA MATKAN VARRELTA LIISA RANNE 2-29.8.2014 AVAJAISET 1.8.2014 KLO 18-20 KUSTAVIN KUNNANTALON VALTUUSTOSALISSA KESKUSTIE 7, KUSTAVI TERVETULOA! YHTEYSHENKILÖT JA TOIMIKUNNAT HALLITUS Puheenjohtaja Marko Stenroos [email protected] 050 511 61 15 Varapuheenjohtaja Minna Vesanto [email protected] 040 341 72 01 Elina Uusalo Sihteeri [email protected] 040 704 82 42 Kyllikki Terho Jäsensihteeri 2013 loppuun [email protected] (02) 438 03 61 Pirjo Jalonen Rahastonhoitaja [email protected] 045 320 92 42 Ulla Iso-Järvenpää Näyttelyjaoston puheenjohtja [email protected] 040 562 12 49 Kaarina Söderström Jäsensihteeri 2014 alk. [email protected] 040 511 56 92 Pirkko Hirsimäki [email protected] 040 821 63 03 Ulla Virvanne [email protected] Guje Katajamäki [email protected] 050 545 84 66 Säde Nisula [email protected] 045 876 07 60 Samu Raitanen [email protected] 045 851 93 85 TOIMINTAJAOSTO Minna Vesanto Puheenjohtaja [email protected] 040 341 72 01 Ulla Joutsamo 050 511 14 89 Maija Hämäläinen 044 502 11 48 Laura Karhuvaara [email protected] 0400 328 992 Tuula Makkonen (02) 235 34 13 Tarja Eteläpelto 040 832 37 35 Marjatta Virtanen (02) 236 53 52 Hannele Tuominen 0440 614 664 Lauri Tuominen 0440 614 664 30 31 NÄYTTELYJAOSTO Ulla Iso-Järvenpää Puheenjohtaja [email protected] 040 562 12 49 Harriet Andersson 0500 863 560 Raimo Viljanen (02) 238 51 92 040 702 61 09 Marko Poikkijoki [email protected] 050 431 17 27 Leena Parviainen 040 725 38 67 Esko Lehtikannel [email protected] 045 111 89 09 Marja Wuorisalo [email protected] 0400 828 871 Samu Raitanen [email protected] 045 851 93 85 Marjatta Risku [email protected] 050 355 21 46 Pirkko Hirsimäki [email protected] 040 821 63 03 HUOMIO! TURUN SUNNUNTAIMAALARIT Hallitus on viime syksynä päättänyt luopua paperilehdistä 2014. Tiedotuksen pääpaino siirtyy nettiin, jäsentiedotteina sähköpostiinne. Siksi on TÄRKEÄÄ, että ILMOITATTE SÄHKÖPOSTIOSOITTEENNE JÄSENSIHTEERILLE. Kaarina Söderström: e-mail: [email protected] Ne joilla ei ole sähköpostiosoitetta saavat kaksi kertaa vuodessa tiedotteen tapahtumista kirjeitse supistettuna versiona. KURSSEILLA MUKANA OLLEET! Muistattehan palauttaa Sunnuntaimaalarien kurssipalautteen. Kurssin vetäjä jakaa kurssipalautteen kurssin aikana tai viimeistään kurssin lopussa. Täytetyn lomakkeen voi palauttaa kerhohuoneelle laatikkoon nimettömänä. Lähettäjä: Turun Sunnuntaimaalarit ry Uudenmaankatu 13 D 20500 Turku puh. 02 232 92 75 SUNNUNTAIDE Sunnuntaide lehden taitto-, ilmoitus- ja kirjoitusohjeet. Lähetä kirjoitukset: sivukoko A4/Fontti Arial 14 sekä kuvat liitteenä. Kuvia lähetettäessä tulee aina olla mainittu kuvan ottaja ja lupa saako kuvaa käyttää. Päätoimittaja ja taitto: Postitus: Säde Nisula puh. 045 8760 760, e-mail: [email protected] Matti Elo, puh. 040 505 28 03 e-mail: [email protected], Samu Raitanen puh. 045 851 93 85 e-mail: [email protected]
© Copyright 2024