Capitol 2/2013 - Kuopion hiippakunta

K U O P I O N H I I P PA K U N TA L E H T I
2/2013
Esko Valtaoja: Miss Universumi on salarakkaani! sivu 4 Pyhäin yhteydessä luontoon sivu 8
Kuva: Kati Jansa
KUOPION HIIPPAKUNTALEHTI
S I S Ä L LY S
02/2013
03 Pääkirjoitus
04 Miss Universumi on salarakkaani!
07 Työelämän säädöksiä on muutettu
08 Pyhiinvaellusta ja ympäristökasvatusta
11 Riparipassi kännykkään?
13 Hehkuvaa liturgiaa paikallisesti toteutettuna
16 Vapaaehtoistoiminta on pysyvä
osa seurakuntaelämää
Tapasin eilen muukalaisen.
Asetin syötävää ruokapöydälle,
juotavaa juomapaikalle ja musiikkia
19 Kroppa on hyvä luomislahja – huolehdi siitä!
paikkaan, missä voi kuunnella.
21 Koulutukset ja tapahtumat
Ja kolmiyhteisen Jumalan nimeen
26 Hiipan alta
hän siunasi minut ja minun perheeni
ja karjani. Ja leivonen lauloi lauluaan:
usein, usein, usein kulkee Kristus
muukalaisen hahmossa.
Irlantilainen siunaus
Julkaisija: Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli
Päätoimittaja: Kati Jansa
Toimitussihteeri: Kaija Pyykönen
Toimituskunta: Hannu Keränen, Marjatta Pulkkinen, Kaisa Rönkä
Ulkoasu: Leea Wasenius
Kansikuva: Kuopion tuomiokirkko, Kaija Pyykönen
Painopaikka: Kopijyvä Oy, Kuopio
2
18 Ylä-Savossa pontta seurakuntakoulusta
27 Yhteystiedot
28 Defensor idei
PÄ Ä K I R J O I T U S
lokakuu 2013
jeesuksen kielellä
”Jos sä kirjoitat jotain hartauksia, niin älä viitti sitten lässyttää ja
kirjoita ihan normaalia kieltä eikä mitään jeesuskieltä, josta Jeesuskaan ei tajuis mitään.”
Näin evästi pappisystäväni jälkikasvu vanhempaansa. Tunnistan
teinin turhautumisen. Olen viime kuukausina miettinyt paljon
kieltä, jolla Jumalasta yritämme jotain sanoa. Otetaanko siinä huomioon varmasti eri-ikäiset ja eri elämäntilanteissa elävät kuulijat?
Eihän vain kirkossamme ole käytössä jotain yleistä jeesuskieltä,
johon työntekijän tulee oma, ainutkertainen tapansa ja äänensä sovittaa? Jos näin on, onko puheemme Jumalasta uskottavaa?
Käytetystä kielestä keskusteleminen voi olla työlästä, sillä henkilökohtaiselle tasollehan siinä mennään. Loukkaantuminen on
lähellä, jos kuulen korjaavaa palautetta. Silti tätä keskustelua pitäisi käydä. Onko käyttämässämme kielessä katvealueita? Onkohan se usein hieman keskiluokkaista, keski-ikäistä ja keskinkertaista – ihan vain varmuuden vuoksi, ettei kukaan loukkaantuisi?
Voikohan olla, että enenevä hiljaisuuden viljely, pyhiinvaelluskiinnostus ja kehollinen kristinuskon eläminen kertoo väsymyksestä jeesuskieleen, joka aliarvioi kuulijaansa ja joka on tylsyttänyt sinänsä ihan hyvän jumalapuheen? Jeesuksen käyttämä kieli
ei ollut jeesuskieltä, mutta rohkeaa ja rehellistä se oli. Tuon kielen tukena oli myös toiminta – pelkkä puhe ei vielä vie pitkälle.
Tämä Capitol-lehti jää viimeiseksi. Vuodesta 1976 julkaistu hiippakunnan tiedotuslehti tuli tiensä päätökseen tuomiokapitulin
päätöksellä. Painopiste hiippakunnallisessa viestinnässä siirtyy
nyt sähköiseen viestintään. Vahva toiveemme on, että molemminpuolinen yhteydenpito tuomiokapitulin ja seurakuntien henkilöstön välillä säilyisi, jopa vahvistuisi.
Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette olleet tekemässä ja lukemassa Capitol-lehteä ja sen edeltäjiä vuosien varrella. Välineet
muuttuvat, kieli elää, mutta yksi on ja pysyy: Jumala on ihan
sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Kati Jansa
3
Esko Valtaoja:
Miss universumi
on salarakkaani!
”Maapallo on vain yksi tomuhiukkanen kaikkeudessa.
Kosmiset nihilismit kauhistuvat tätä ja ajattelevat,
että me ihmiset olemme niin surkeita ja mitättömiä, ettei millään ole väliä.
Mutta me olemme sillä lailla suuria, että alamme jo ymmärtää,
missä olemme maailmankaikkeudessa!”,
sanoo Esko Valtaoja.
Turun yliopiston tähtitieteen professori Esko Valtaoja on pikkupojasta
lähtien ihmetellyt ja ihastellut universumimme saloja. Hän herkistyy
yhä tähtitarhojen ja galaksien kauneuteen eläytyessään.
”Kun katselen maailmankaikkeutta, näen kuinka valtavasta kokonaisuudesta me olemme osa. Samalla
olen tietoinen siitä, kuinka atomit
ovat koostuneet aivotoiminnakseni.
Silloin minut valtaa toisinaan tunne, jota joku muu voisi kutsua pyhyyden kokemukseksi.”
”Kuvittelen, että uskovaisilla on
samanlainen tunne. Se saa heidät
kiittämään Jumalaa, joka on tämän
kaiken lahjaksi antanut. Minä poika kiitän maailmankaikkeutta, sillä
minullapa on koko maailmankaikkeus salarakkaana!”, sitten poikavuosiensa kelpo parran kasvattanut mies paljastaa.
Vain kupla kosmoksen
samppanjalasissa
Filosofit kiistelevät siitä, voivatko
aika ja avaruus jatkua äärettömiin.
Esko Valtaojan mielestä pieni ihmi4
nen ei voi käsittää iankaikkisuutta.
Mittasuhteet ylittävät niin ymmärryksemme kuin mittausvälineemme.
Maailmankaikkeus laajenee kaiken aikaa äärettömiin – eikä äärettömyys mahdu rajallisen ihmisen tajuntaan.
Tähtitieteilijän vinkkelistä näyttää,
että ihmisen havaittavissa olevalla
maailmankaikkeuden osalla on alkunsa muttei loppua.
”Paikallisen pikkumaailmankaikkeutemme alussa oli iso pamaus,
jota me sanomme nollahetkeksi.
On erilaisia käsityksiä siitä, mitä
silloin tapahtui. Napsauttiko Jumala
metafyysisiä sormiaan? Raamatussa sanotaan, että tulkoon valkeus
– ja valkeus tuli”, Valtaoja siteeraa
Isoa kirjaa.
Alku oli tulinen, aine vailla muotoa. Ja se valkeuden väri oli oranssia. Kaikki alkoi arviolta 13,7 miljardia vuotta sitten. ”Kukaan vakavasti
otettava tutkija ei tätä ajoitusta suuresti epäile.”
”Arvelen, että kyseessä oli vain
paikallinen pikku poksaus, yksi
kupla kosmoksen suuressa samppanjalasissa.”
Toivottavasti Marsiin
jo minun elinaikanani
Utelias tähtitieteilijä spekuloi, onko
muualla elävää tietoisuutta.
”Arthur C. Clarke sanoi, että kumpikin mahdollisuus on pelottava.
Joko meillä on yksin vastuu kaikesta tai saatamme olla kaikkeuden tyhmimpiä tyyppejä…”
”Mutta eiköhän tekniikka kehity
niin, että pääsemme tähtiin 2800-luvulla, ja toivottavasti Marsiin jo minun elinaikanani! Maapallo on kehtomme, mutta kukapa kehdossa
ikuisesti olisi.”
Samanlaiset olosuhteet kuin Telluksella ovat esiintyneet kaikkeudessa
kenties miljardeja kertoja. Valtaojasta
olisi outoa, jos elämää ja tiedostavia
olentoja olisi ilmestynyt vain kerran.
”Toivottavasti muualta löytyy elämää. Muuten joku on ryssinyt pahasti maailmankaikkeuden!”
”Jos universumi ei pursukaan elämää, on velvollisuutemme tuoda
sinne iloa ja rakkautta – ja jonkun mielestä varmaan uskontoakin”, Valtaoja heittää, pientä ironiaa äänessään.
Esko Valtaoja on agnostikko.
”En usko Jumalaan, mutta minulla
ei ole myöskään todisteita siitä, ettei
Jumalaa ole. Näyttää siltä, että osa
ihmisistä syntyy uskonnollisiksi;
osa taas minunlaisikseni, eikä voi
ymmärtää uskontoja.”
Saatanan kätyrit ja
aivottomat kreationistit
Kunnioitusta rehellisille
ja vilpittömille etsijöille
Esko Valtaoja on kiinnostunut uskonnoista, koska suuri osa ihmisistä uskoo jumaluuteen.
”Välillä tulee tosin mieleen, että
eipä mene sullakaan hyvin, Valtsu, kun istut mökkilaiturilla ja luet
Osmo Tiililää... Koska uskonto pysyy kuitenkin ainakin meidän elinaikanamme vahvana vaikuttajana
maailmassa, on parasta pysyä vähän perillä siitä.
”On hyödyllistä, ellei välttämätöntä, käydä tieteen ja uskonnon dialogia, jotta ymmärrämme, ettei toisella puolella ole pelkkiä saatanan
kätyreitä ja toisella aivottomia kreationisteja.”
Kreationistien kaltaisten ”huuhaatyyppien” kanssa kommunikointiin
professori ei suostu tuhlaamaan aikaansa.
”He elävät kuin rajoitetussa psykoosissa. Mikään asia-argumentti
tai tutkimustieto ei mene lävitse tajuntaan, jolloin järjellinen keskustelu käy mahdottomaksi.”
Esko Valtaoja ei ole nähnyt kaukoputkillaan vilaustakaan Jumalasta,
eikä kuullut hiiskaustakaan Korkeamman älyn viesteistä. Suorasuisen ja sympaattisen professorin
suhde uskontoon on humoristisesta otteesta huolimatta poleeminen.
”Toki toivoisin, että kaikki uskonnot katoaisivat”, tutkija tunnustaa
niin aseistariisuvan avoimesti, etteivät kirkonmiehetkään osaa näemmä ottaa nokkiinsa.
Metropoliitta Ambrosius valitsi Valtaojan kirjan Kotona maailmankaikkeudessa vuoden 2002 Tieto-Finlandia -palkinnon saajaksi.
Piispa Juha Pihkala kirjoitti Suomen luonnontieteen ylipapin kanssa keskustelukirjan Nurkkaan ajettu
Jumala? (2004), joka valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi. He jatkoivat debattiaan teoksessa Tiedän uskovani, uskon tietäväni (2010).
Ystävykset ovat keskustelleet tänäkin syksynä yleisön edessä, ja
puhuivatpa he taannoin körttiseuroissakin.
Valtaoja koetti teoksessaan Kotona maailmankaikkeudessa (2001)
antaa helppolukuisen, tieteellisen
yleiskuvan maailmasta. Hän heitti tuolloin haasteen, että joku kirjoittaisi vastaavan teoksen Kotona
kristinuskossa.
Kuopiolainen teologian tohtori ja
pappi Kari Kuula tarttui ideaan kirjan nimeä myöten. Kesällä Valtaoja
luki Kuulan apologeettisen teoksen.
”Kari koettaa etsiä rehellisesti ja
vilpittömästi vastauksia peruskysymyksiin. Välillä ihailen Kuulan
kunnioitettavaa pyrkimystä ja välillä tuskastun siihen, että hän koettaa löytää epätoivoisesti kaikkeen
kristillisen selityksen. Hänen selityksensä eivät useinkaan kuulosta
uskottavilta, mutta suosittelen kirjan lukemista.”
Avarat ateistit ja
kristityt yhteisrintamaan
Tiedettä ja uskoa on verrattu kahteen junaan, jotka sivuavat toisiaan
vierekkäisillä radoilla. Toisiaan täydentävillä lähestymistavoilla ihmiset tavoittelevat totuutta.
5
”Maailmankaikkeuden syvimmät salaisuudet
eivät avaudu minun elämäni aikana”,
tähtitieteilijä tiedostaa.
Paatuneena luonnontieteilijänä
Esko Valtaoja ei näe, että uskonnolla olisi mitään viisautta tai tietoa annettavanaan tieteelle.
Toisaalta puhe tieteen ja uskon yhteentörmäyksestä on miehen mielestä liioiteltua. Hän tuntee monta
aidosti uskovaa tutkijaa, joten tieteen ja uskon yhteensovittaminen
on mahdollista, vaikkei hän itse
ymmärräkään yhtälöä.
Piispa Pihkalan kaltaisten valistuneiden teologien ja uskovaisten
kanssa Esko Valtaoja käy mielellään dialogia.
Tutkija katsoo, että ateisteilla ja luterilaisilla on paljon yhteistä – rutkasti enemmän kuin esimerkiksi
luterilaisilla ja muslimeilla.
”Meidän täytyy löytää keinoja tulla toimeen erilaisten uskontojen ja
maailmankatsomusten kanssa. En
näe valitettavasti uskontojen välisestä dialogista pienintäkään merkkiä
maailman mittakaavassa, mikä on
hyvin paha juttu.”
”Avarakatseiset ihmiset – tunnustautuvat he kristityiksi tai ateisteiksi
– voivat löytää yhteisiä humaaneja
lähtökohtia sivistyneelle keskustelulle. Meillä löytyy kyllä riittävästi
yhteistä pohjaa paremman maailman rakentamiseksi, vaikka tuonpuoleisesta oltaisiinkin eri mieltä”,
tähtitieteilijä sovittelee.
Hyvä poliisi ja
tieteen pikku samurai
Kari Enqvist ja Esko Valtaoja esiintyvät julkisuudessa luonnontieteellisen maailmankuvan tulkkeina.
”Minä olen hyvä poliisi ja Enqvist
se paha poliisi. Me olemme tieteen
tiukkoja pikku samuraita. Viemme
kaikki hörhöt kellariin ja alamme
hakata niitä ennen kuin tarjoamme
kupillisen kahvia.”
”Karin todistetuissa tosiasioissa
tiukasti pysyvä näkemys on minun näkökulmastani tylsä ja arkinen. Kari taas ajattelee, että minä
olen scifi-henkisine tulevaisuuden
pohdintoineni vähän liian hörhö”,
Valtaoja nauraa.
Aggressiivisesti esiintyvistä vapaaajattelijoista agnostikko ei innostu.
”Ateismi on saanut huonon kaiun.
Taistelevista ateisteista ei tule positiivisia mielikuvia, vaan he esiintyvät usein yhtä epä-älyllisesti kuin
pahimmat hihhulit. Maailma ei tule
paremmaksi räksytyksellä ja sen
huutamisella, että kuinka te voitte
olla noin pöljiä.”
Elää hyvin ja hauskasti,
kuole iloisena
Tuonpuoleista elämää ei ole odotettavissa, joten tärkeintä on elää täysillä tässä ja nyt, tähtitieteilijä uskoo.
”Ei kannata odottaa, että taivaassa
on sitten tarjolla lapsillekin tai ruikuttaa koko ikäänsä, kun oli niin
kurja lapsuus ja äiti ei ymmärtänyt. Pitkällä tähtäimellä kannattaa
toimia järkevästi ja eettisesti ja minimoida se haitta, minkä aiheuttaa
ympäristölleen.”
”Minulle riittää Valtsun elämän
tarkoitukseksi se, että jätän jälkeeni vähän paremman maailman kuin
se oli tänne putkahtaessani. Siinä
sivussa voin pitää vähän hauskaa,
jotta voin kuolla iloisena”, Esko Valtaoja summaa katsomuksensa.
”Joku fiksu kristitty totesi, että
ilotta eläminen on kristinuskon vastaista. Siihen sopii vastata vain, että
aamen! Tätä oppia sopisi saarnata
laajemminkin.”
Janne Villa
6
§
Työelämän
säädöksiä on muutettu
Kirkossa on 1.6.2013 tullut voimaan
joukko virkamiesoikeudellisia kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutoksia. Ne liittyvät meidän kaikkien työhön ja työyhteisöön.
Lehdistö on repäissyt pientä riemua siitä, että papin voi nyt irtisanoa. Ehkä se joissakin yksittäistapauksissa voi olla tarpeellinen asia,
mutta paljon muutakin olisi voinut
huomata. Vaikkapa sen, että melkein kaikki kanttoreita koskevat asiat
on nyt uskottu seurakuntiin. Virantäytöt todennäköisesti nopeutuvat,
mutta esim. kelpoisuuden tutkimisessa riittänee päänvaivaa. Onhan
kanttoreiden koulutusjärjestelmä uusiutunut useasti ja esim. tutkinnon
päivämäärällä on siten merkitystä.
Kirkon virkasuhteisen työntekijän tulee vastedes olla konfirmoitu.
Pelkkä jäsenyys ei siis riitä. Sama
vaatimus koskee työsuhteisia, joiden tehtävät liittyvät jumalanpalve-
luselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen tai sielunhoitoon.
Virkoihin tulee entistä laajemmin
käyttöön enintään kuuden kuukauden koeaika. Piispaa se ei sentään
koske, ei myöskään kirkkoherraa,
kirkkoneuvosta, pappisasessoria
eikä lääninrovastia. Koeajan lopulla
työnantajan on todettava, jatkuuko
työ. Työntekijä puolestaan voi selittelemättä ilmoittaa, ettei jatka.
Koeaikana virkasuhde voidaan siis
purkaa päättymään heti, ei kuitenkaan syrjivällä tai koeajan tarkoitukseen nähden asiattomalla perusteella. Papin osalta päätöksen tekee
tuomiokapituli, jonka on käsiteltävä asia kiireellisenä eli vireillepanoa seuraavassa istunnossaan. Lain
mukaan koeaika voidaan määrätä.
Pakollinen se ei siis ole.
Kurinpitomenettely poistuu. Tästä
moni henkäisee helpotuksesta. Järjestelmä on ollut raskas ja työllistä-
vä. Menettelyn alaiset ovat kokeneet
pitkät tutkinta- ja odotusajat rangaistuksena jo ennen kuin asiassa on
tehty päätöstä. Vastedes mahdolliset hölmöilyt tai niiden epäilyt tutkitaan yleisen lain mukaan.
Uutta on myös kielto kilpailevasta
toiminnasta. Pappi ei esim. saa vapaa-ajallaan alkaa antaa maksullista
sielunhoitopalvelua. Monet konsultit
ja terapeutit joutunevat miettimään,
mitä kenenkin laskuun voi tehdä.
Muutama seurakunta on vielä velvoittanut asumaan virka-asunnossa. Nyt tuokin rasite on lopullisesti poistunut.
Nämä ja monet muut muutokset
tuovat kirkon ja seurakuntien käytännöt lähemmäksi ns. tavallista
elämää. Säätyajattelun aika on ohi.
Marja-Sisko Aalto
Tuomiokapitulin notaari, rovasti
7
-
Pyhiinvaellusta
ja ympäristökasvatusta
8
Luonto on keskeisessä osassa pyhiinvaelluksilla, ja
toisaalta ympäristökasvatusta voidaan tietoisesti
toteuttaa pyhiinvaellusten kautta.
Pyhiinvaellus:
suosittu ikivanha ilmiö
Kristillisessä perinteessä pyhiinvaellus on hyvin keskeinen vertauskuva, jota käytetään ihmisen elämänmatkasta ja laajemmin koko kirkon
maallisesta vaelluksesta.
Pyhiinvaellus on kokonaisvaltaista:
sekä ruumis että mieli ovat liikkeessä. Yhteyden tunne toisiin vaeltajiin
koetaan tutkimustenkin mukaan erityisen tärkeäksi, samoin kontaktit
paikallisväestön kanssa. Kuten matkat yleensä, pyhiinvaellukset tarjoavat irtioton arjesta. Tällöin moni
asia saattaa kirkastua: kaukaa näkee joskus paremmin lähelle. Samalla saadaan virkistymisen kautta voimia arkeen.
Pyhiinvaellus on mystiikan ja hartauselämän eräs muoto, ja esimerkiksi hiljaisuuden retriittien sisar.
Kyse on keskittymisestä, vetäytymisestä, irtautumisesta. Samoin kuin
pyhiinvaelluksilla, myös retriiteissä
luonnolla on hyvin tärkeä osa. Ympäristö ei ole mikään kaunis lavaste,
vaan paikka, joka vaikuttaa läsnäolijoihin. Pyhiinvaellusten toteutustavasta toki riippuu se, mikä laajempi merkitys luonnolle annetaan.
Luonto keskeisessä osassa
Nykyihminen ei välttämättä ole lainkaan tottunut olemaan pitkiä aikoja
ulkoilmassa, sään ja luonnonkauneuden armoilla. Pyhiinvaellus tarjoaa
yleisen vaeltamisharrastuksen vahvoja puolia, ja yhdistää niihin tietyn hengellisen kehyksen.
Vaeltamisella elämä pelkistyy
olennaiseen. Valtavia tavaramääriä ei tarvita, vaan reppu kuljettaa
välttämättömät varusteet. Elämälle
muodostuu rytmi, jossa perusasiat
korostuvat: levon ja liikkeen vaihtelu, ateriat ja juomavesi, suojaisan
yösijan löytäminen ja palautuminen
seuraavan päivän kulkemista varten.
Tietty perusrytmi palvelee ihmistä,
ja siihen yhdistettynä säännöllinen
hartauksien rytmi tekee matkasta
vielä kokonaisvaltaisempaa. Hartauksien, Raamatun lukemisen ja ylipäätään mietiskelyn kautta esimerkiksi Lapin-vaelluksestaan voi myös
tehdä pyhiinvaelluksen.
Yhteys luontoon tuo esille pyhiinvaellusten ympäristökasvatuksellisen olemuksen. Olennainen tekijä
sille, että ihmiselle voi syntyä kestävä suhde muuhun luontoon, on
yhteyden kokeminen. Pyhiinvaellus
ilmentää ihmisen yhteyttä luontoon
jalkapohjien ja pisaroiden ja kaikkien aistien kautta. Sään armoilla
oleminen voi vahvistaa kokemusta siitä, että ihminen ei suinkaan
hallitse kaikkea: hän on luonnosta
riippuvainen. Jos pyhiinvaeltaja selviää vaelluksestaan – niin kuin hän
nykyaikana useimmiten tekee – voi
kiitollisuuden tunne olla hyvin vahva. Moni vaeltaja kokee, että hänestä, pienestä olennosta, on pidetty
silti huolta. Pyhiinvaellus herättää
parhaimmillaan kiitollisuuden, yhteenkuuluvuuden ja riippuvuuden
tunteita sekä muuta luontoa että Jumalaa kohtaan.
Usko saa liikkeelle
Pyhiinvaellus liittyy monenlaisiin
käytännön toimintatapoihin, jotka
ovat yhtä aikaa fyysistä matkantekoa ja samalla kuvastavat vertauskuvallisesti kristityn vaellusta.
Kulkue, joka astelee sisään kirkkoon, on samalla kuva koko Jumalan vaeltavasta kansasta. Eri asia on
sitten se, kuinka monelle nykysuomalaiselle tämä vertauskuvallisuus
on selvillä. Monissa maissa kulkue
liikkuu muussakin maastossa, jolloin yhteys pyhiinvaeltamiseen on
huomattavasti itsestään selvempi.
Ristin seuraaminen ja mahdollinen
yhteinen arjesta poikkeava pukeutuminen erottavat kulkijoiden joukon ympäristöstään: esimerkiksi rippikoululaisten albat toteuttavat tätä.
9
Pyhiinvaellusta
ja ympäristökasvatusta...
Toinen rituaalinomainen vaeltamisen tapa, lyhyet pyhitetyt polut,
liittyy läheisesti jumalanpalveluskulkueisiin. Ristikulkue, prosessio, kulkee esimerkiksi Keski-Euroopassa
usein kirkolta ristin tien pysäkkejä
myöten ylös läheistä kukkulaa, jonka laella on pieni kappeli tai alttari.
Lyhyt polku on periaatteessa kenen
tahansa käytettävissä hartaudellisen
kulkemisen välineeksi.
Pyhiinvaellukset valmiilla reiteillä ovat yleisin toimintatapa, josta
pyhiinvaellus-sanaa käytetään. Espanjan Santiago de Compostelaan
on suunnattu Suomestakin jo keskiajalla, ja 2000-luvulla uuden innostuksen myötä. Varsinais-Suomen
Jaakon ja Henrikin vaellukset ovat
saaneet seurakseen paikallisia ja alueellisia pyhiinvaelluksia eri puolille maata. Itä-Suomeen perustettiin
vuonna 2010 Pyhät polut -yhdistys, joka on järjestänyt usean päivän mittaisia vaelluksia eri liikuntamuotoja käyttäen.
Pyhiinvaellus voi perustua myös
tietyn matkan tai matka-ajan pyhittämiseen, jolloin kyse ei välttämättä ole yhteisesti sovitusta reitistä.
Tällainen pyhiinvaellus on yksittäisen henkilön tai laajemman ryhmän henkilökohtainen hengellinen
harjoitus, hartauselämän muoto. Jos
valmista reittiä ei ole, on vaelluksen
alku ja loppu sovittava itse, esimerkiksi hartaushetkien kautta. Tämän
kaltaista pyhiinvaellusta on esiintynyt kautta historian, mutta vähem-
män kuin valmiiden reittien kulkemista.
Ympäristökasvatus
pyhiinvaellusten kautta
Jo se, että ihmisiä saadaan liikkeelle
luontoon, on aina hyvä asia. Vielä
parempaa on, jos liikkumisen kautta tapahtuu kasvamista ja kannustusta kestävämpiin elämäntapoihin.
Kristinuskon näkökulmasta kaikista
syvintä kasvua tapahtuu, jos ihminen vahvistuu uskossaan vaelluksen kautta ja samalla luontoyhteys
juurtuu kristillisen uskon perusteisiin. Luonto on läsnä kaikilla vaelluksilla, mutta sen merkitystä on
hyvä sanoittaa selkeäsanaisesti ja
nivoa hartauksissa yhteen uskon
perusasioiden kanssa.
Jumalanpalvelukseen saapuva kulkue voidaan järjestää luonnon halki. Voidaan esimerkiksi kokoontua
yhteen sunnuntaiaamuna yhdeksältä ja kulkea metsäkirkkopaikalle.
Matkan alussa voi kannustaa kulkemaan aistit avoinna ja luontoa havainnoiden. Aivan yhtä mahdollista
on myös kokoontua jonkin matkan
päähän kirkosta ja vaeltaa sieltä jumalanpalvelukseen kirkolle.
Kirkon ympäristö tarjoaa erilaisia
mahdollisuuksia pyhiinvaellusten
ja ympäristökasvatuksen yhdistämiselle. Esimerkiksi voidaan lähteä
liikkeelle kastemaljan luota ja pohtia siellä veden merkitystä, kulkea
sitten puiden luona ja esimerkiksi
vaeltaa hautausmaan kautta alttarin
luo. Tällöin vaellus muodostaa vahvan vertauskuvan elämän pyhiinvaelluksesta: kasteesta luonnon ja
hautausmaan kautta ylösnousemuksen alttarille.
Lyhyitä pyhitettyjä polkuja on mahdollista rakentaa kirkon luo, leirikeskuksen lähelle tai vaikkapa
seurakunnan suojellulle metsäalueelle (metsiä voi suojella esimerkiksi
METSO-ohjelman tai WWF:n Perintömetsä -ohjelman kautta). Poluille
on lukuisia mahdollisia teemoja.
Yksinkertaisin apuväline polkujen
luomisessa on puisten taulujen pystyttäminen. Parhaimmillaan tauluissa yhdistyy Raamatun sana ja teologia, tieto ympäristön historiasta
ja luonnontieteellinen tieto alueen
ekosysteemistä. Tällaisia polkuja on
tehty esimerkiksi Pieksämäen seurakunnassa.
Pyhiinvaelluksilla kannattaa tuoda
monipuolisesti esiin luonnon merkitystä. Esimerkiksi kirkoilta naapurikirkoille tehtävät vaellukset välttävät
yleensä vilkkaasti liikennöityjä teitä: maasto on valmiiksi luonnonläheistä. Vaatii vain hivenen ylimääräistä vaivaa ottaa selvää hienoista
luontokohteista matkalla, kulkea niiden kautta ja pysähtyä niiden äärellä. Pyhiinvaelluksen kohde voi
olla myös seurakunnan omistama
metsä, suo tai leirikeskus. Tällaisten vaellusten perintönä voi syntyä
vakiintuneempi reitti.
Panu Pihkala
Lisätietoa:
http://www.pyhatpolut.fi/
Elonheimo, Kalle: Pieni pyhiinvaelluskirja. Kirjapaja. • Jansa, Kati (toim.): Pyhiinvaellus. LK-kirjat.
10
- Kansainvälisyys on mielenkiintoinen mahdollisuus.
Meillä on perinteisesti vahvat yhteydet eteläiseen Afrikkaan.
Siellä uskonnollisten yhteisöjen rooli on huomattavan paljon voimakkaampi kuin meillä,
ja mobiililaitteiden käyttö kasvaa nopeasti, kertoo projektipäällikkö Ilkka Jormanainen (vas.).
Kuvassa myös hankkeessa työskentelevät teologisen osaston tutkijat Eveliina Ojala ja Harri Koskela.
Riparipassi kännykkään?
Itä-Suomen yliopistossa kehitetään mobiilisovelluksia
seurakuntien ja hengellisyyttä kaipaavien ihmisten tarpeisiin.
Erkki Sutisesta se lähti liikkeelle –
Seurakunnalliset mobiiliteknologiat -hanke. Opetusteknologian tutkimusryhmää Itä-Suomen yliopistossa
johtava tietojenkäsittelytieteen professori, pastori Sutinen pyöritteli
kollegoidensa kanssa kysymystä
siitä, mitä lisäarvoa mobiiliteknologia voisi tarjota seurakunnille. Alkuideointi sai siivet, kun ELY-keskus myönsi hankkeelle reilun 400
000 euron rahoituksen.
Tutkimusprojekti työllistää tällä
hetkellä kuusi henkilöä, joista kaksi on teologisen osaston tutkijoita
ja loput tietojenkäsittelyn asiantuntijoita. Aikaa hankkeelle on annettu
vajaat kaksi vuotta. Päätepiste häämöttää vuoden 2014 lopussa.
”Hanke on luonteeltaan ennen
kaikkea kehittävä. Pyrimme kehit-
tämään seurakuntalaisten ja seurakuntien tarpeisiin vastaavia teknologisia ratkaisuja sekä arvioimaan
niiden soveltuvuutta”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Ilkka Jormanainen.
”Mobiilimessu” ensitestissä
Pisimmälle käytännön sovelluksista on kehitetty Jubiili-nimistä mobiilimessusovellusta, jonka ensisysäys tuli Ruotsista.
”Joku ulkosuomalainen otti meihin yhteyttä ja toivoi sovellusta, joka
kirkkoon mennessä lataisi automaattisesti tilaisuudessa käytettävät virret,
raamatuntekstit ja muun tarpeellisen
kännykkään”, kertoo Jormanainen.
”Sovelluksen kehittäminen on nyt
siinä pisteessä, että se paikallistaa
käyttäjän, ja jos siinä sijainnissa on
menossa tilaisuus johon liittyen järjestelmään on ladattu materiaalia,
sovellus tuo materiaalin automaattisesti esille.”
Jubiili-mobiilimessua testattiin viime kesänä rippikoululaisilla Vaiviossa, ja sitä testataan tänä syksynä
helluntaiseurakunnan nuortenillassa ja Joensuun seurakuntayhtymän
tapahtumissa.
Jormanaisen mukaan Jubiili on
varsin perinteinen mobiilisovellus,
jossa hyödynnetään laitteiden paikannusominaisuuksia. Konteksti on
kuitenkin uusi – kirkko ja jumalanpalveluselämä.
”On tärkeätä, että sovelluksilla
olisi aina joku lisäarvo. Ei olisi järkevää tehdä vaikkapa Raamattua
tai virsikirjaa sähköisessä muodos11
Riparipassi kännykkään...
sa saatavaksi, koska sellaiset ovat jo
olemassa. Tässä sovelluksessa aikaja paikkasidonnaisuus on se lisäarvo, joka tekee siitä kannattavan.”
”Ajatuksena on kehittää tähän
myös mahdollisuus antaa suoraa
palautetta papille esimerkiksi saarnan aikana. Tai lähettää esirukouspyyntö jumalanpalveluksen aikana. Rukoukset voisi myös heijastaa
seinälle rukousosion aikana. Mahdollisuuksia on monia, kertoo Jormanainen.”
Rippikoulusovellus työn alla
Toinen ohjelmointivaiheessa oleva
sovellus vastaa rippikoulun tarpeisiin. Sovellukseen on mietitty erilaisia osa-alueita kuten riparipassia ja
pelejä. Myös erilaiset mobiilikilpailut
ja palkitseminen olisivat mahdollisia.
”Rippikoululainen pystyy keräämään riparin suorittamiseen kuuluvat käynnit eri tapahtumissa mobiiliriparipassiin”, kertoo kehittelytyötä
tekevä tutkija Eveliina Ojala.
”Teknologialla ei pyritä sitomaan
tai määrittelemään rippikoulun toimintamuotoja tai rakennetta. Soveltamismahdollisuudet ovat rippikouluvetäjien käsissä.”
”Mobiilimessun” ja riparisovelluksen lisäksi tutkimusryhmä on hahmottelemassa hengellisen elämän
ja rukouksen tukemiseen liittyviä
sovelluksia.
Mobiilisovellukset
seurakuntatyössä
Seurakunnalliset mobiiliteknologiat
-hanketta on tehty paitsi tieteidenvälisenä yhteistyönä, myös yhteis-
12
työssä paikallisseurakuntien kanssa.
Mukana ovat olleet niin ortodoksit,
luterilaiset kuin vapaiden suuntien
edustajat. Joensuun ev.lut. seurakunnan nuorisotyönohjaaja Delila Myyry oli mukana rippileirillä,
jossa mobiilimessusovellusta testattiin. Myyry on osallistunut myös riparipassin kehittelyyn Eveliina Ojalan kanssa.
Myyry pitää hanketta hyvänä ja
mobiilimessusovelluksen testausta rippikoululeirillä onnistuneena.
Sovellusten käyttöönotto seurakunnissa vaatii hänen mukaansa ennen
kaikkea avointa ja ennakkoluulotonta asennetta. Työntekijöiltä vaaditaan sitoutumista ja innostumista
tekemiseen. Myös teknisiä valmiuksia tarvitaan.
”Tiloihin, joissa sovelluksia käytetään, tarvitaan avoimet, langattomat
verkot, eikä sovelluksia voi käyttää
ilman päätelaitetta. Vaikka monilla on jo sopivat laitteet, kaikilla ei
tule niitä laitteita olemaan, eikä sitä
voida rippikoululaisilta edellyttää.”
”Olisi hyvä, jos seurakunnan puolella olisi vaikka pari lainattavaa
tablettia, mutta ajattelen, että myös
vanhaa tapaa, esimerkiksi paperista
riparipassia tarvitaan jatkossakin.”
”Riparisovellus olisi toki suuri helpotus työntekijälle. Enää ei olisi niitä kadonneita riparipasseja: vaikka
äiti olisi laittanut passin pesuun farkkujen mukana, mobiilipassin tiedot
pysyvät tallessa”, naurahtaa Myyry.
Myös Ilkka Jormanainen näkee
seurakunnan roolin tärkeänä sovellusten käyttöönotossa.
”Seurakuntien, jotka ottavat tällaista teknologiaa laajemmin käyttöön,
on tunnettava vastuunsa siinä, että
tila varustetaan sopivilla tietoliikenneyhteyksillä. Sovellusten hyödyntäminen tulee vaatimaan työskentelytapojen ja totuttujen rutiinien
rikkomista.”
Miksi mobiileja kirkkoon?
Kirkkohallitus on mukana tutkimushankkeen rahoituksessa 80 000 euron summalla. Hengellinen elämä
verkossa -hanketta kirkkohallituksessa viime vuodet luotsannut Hannu Majamäki pitää Itä-Suomen yliopiston hanketta kiinnostavana ja
sen ajoitusta onnistuneena.
”Juuri nyt tapahtuu laajasti verkon
mobiilistuminen ja mobiilin käytön
rankka kasvu. Älypuhelimet ja tabletit ovat kehittyneet jo varsin helppokäyttöisiksi ja edullisiksi. Verkon
kattavuus ja nopeus on kasvanut.
Laajan mobiilin käytön aika alkaa
olla valmis.”
Majamäen mukaan kirkko tarvitsee satsausta siihen, että se voisi
edelleen paremmin palvella jäseniään siinä maailmassa jossa jäsenet elävät.
”Uusi teknologia mahdollistaa kontaktin myös niihin, jotka eivät kirkon
jäseniä ole. Varsinkin nuorille mobiilissa eläminen on ihan normaali
osa elämää, kommunikaatiota, sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ja viihdettä. Tässä on kirkollakin paikka.”
”Tulevaisuudessa on hassu ajatuskin, että ”mä meen nettiin”, koska
verkossa ollaan koko ajan. Vain välineet, liittymäpinnat ja siten myös
sisällöt vaihtuvat. Verkosta tulee hyvin arkinen asia”, toteaa Majamäki.
Virpi Hyvärinen
Kuva: Kirkon kuvapankki
Tomi Valjus:
Hehkuvaa
liturgiaa paikallisesti
toteutettuna
”Omana aikanamme, kun niin moni janoaa ja kaipaa hengellisyyttä
ja etsii siihen tekniikoita itämaisista perinteistä, ei voi muuta kuin ihmetellä,
että me vain viivyttelemme, emmekä avaa perinteen sinetöityä aarretta, joka on liturgiassa.”
Ruotsin kirkossa työskentelevä Tomi Valjus allekirjoittaa tämän André Gouzesin
ajatuksen ja toivoo liturgista herätystä kirkkoon.
Valjus toimii työalasihteerinä kirkollisen työn ja yhteiskuntavastuun
osastolla Ruotsin kirkon kirkkokansliassa. Hänen työnään on ennen
muuta ruotsinsuomalaisen seurakuntatyön tukeminen. Suomenkielisiä luterilaisia seurakuntia Ruotsissa on vain Tukholmassa, muualla
suomenkielinen toiminta on paikallisseurakunnan omaa toimintaa. ”Ekumeeniset ja uskontodialogiset kysymykset ovat paljon esillä,
ja toiminta on usein kaksikielistä,
toimituksissa kolmikielistäkin”, kuvaa Valjus.
Työssään Valjus on päivittäin tekemisissä jumalanpalveluksen kanssa:
mitä se on, mitä se voisi olla. Liturgiikasta paljon kirjoittanut dominikaanipater André Gouzous on yksi
Valjuksen innoittajista.
Gouzes on Ranskassa sijaitsevan
Sylvanesin kulttuuris-liturgisen keskuksen perustaja ja johtaja, ja aikamme merkittäviä liturgisen elämän uudistajia. ”Se mikä hänen
tavassaan viettää messua puhutteli,
oli läsnäolo ja konstailemattomuus”,
kuvaa Valjus.
Gouzes on myös kirjoittanut uutta
liturgista musiikkia, joka ammentaa
perinteisestä. Tavoitteekseen hän on
sanonut, että yksinkertaisen talonpojan tulisi voida osallistua mes-
sun lauluun, kun sitä lauletaan neliäänisenä.
Paikallisesti ja
maailmanlaajasti
Ruotsin kirkossa on meneillään laaja käsikirjauudistus. ”Tavoitteena
on, että jokainen seurakunta loisi
itselleen omannäköisen jumalanpalveluksen,” kuvaa Valjus. ”Siinä
maailmanlaajan kirkon sanoma on
keskiössä paikallisesti toteutettuna.”
Kirkkokäsikirjaehdotuksen lukuisista vaihtoehdoista seurakunnat
valitsevat itselleen parhaiten soveltuvan kokeilun kautta. Kutakin sä-
13
velmäsarjaa kokeillaan muutama
kuukausi ja kerätään siitä palautetta, joka aikanaan vaikuttaa koko
käsikirjan muotoutumiseen.
Kirkossa käytettävästä kielestä pyritään tekemään inklusiivista, sisäänsäsulkevaa, niin että eri-ikäiset ja eri
taustoista tulevat kirkkovieraat voisivat samaistua puhuttuun.
Tunnistettavuus, mitä se on?
”Liturgian kieli ja
taiteen kieli ovat
sukulaisia. Niiden
tarkoituksena on olla
toisia varten. Liturgian
kauneus pohjautuu siihen,
että se on tekemisissä
Jumalan kanssa – hänen,
joka on täysin muuta kuin
me ajattelemme.”
14
Ruotsin kirkon uudistuksen yksi tavoite on, että messun musiikin tulisi olla seurakuntalaisen tunnistettavissa.
Suomalaisessa kirkollisessa musiikissa tunnistettavuudella tarkoitetaan yleensä tuttuutta: kun menet
messuun, on musiikki tunnistettavissa samaksi kuin aiemmilla messukerroillasi. Ruotsin kirkon uudistuksessa asia ymmärretään toisin:
”Tunnistettavuus liittyy ympäröivään
maailmaan. Musikaaliseen kieleen
haetaan vaihtoehtoja siitä musiikista, mitä kuunnellaan muulloinkin,
eikä perinteisestä jumalanpalvelusmusiikista.”
Miten näet ristiriidan, että messun pitäisi olla tunnistettava ja ymmärrettävä, mutta kuitenkin eletään
mysteeriä?
”Karvat nousevat pystyyn jos messusta yritetään tehdä täysin ymmärrettävä! Silloinhan mysteeri häviää,”
kauhistuu Valjus. Mysteeriä, Jumalan
läsnäolon syvää kokemusta, tarvitaan. ”Jos ihminen ei pääse jumalanpalveluksessa mysteerin äärelle,
hakee hän sitä jollain muulla tavalla.”
Nykyisin ihmiset hakevat sitä oman
kirkon karismaattisista tilaisuuksista tai toisista kristillisistä yhteisöistä. Monet hakeutuvat ei-kristillisten
yhteisöjen yhteyteen. ”Myös profaanit tapahtumat kuten rave- partyt tai rock-konsertit voivat antaa
osallistujille jotain mystistä kokemusta: yhteenkuuluvuutta esiintyjiin ja toisiin osallistujiin. Niissäkin
on riittinsä: toistetaan kertosäettä tai
heilutetaan samaan tahtiin palavia
tupakansytyttimiä. Mysteeriä haetaan myös totaalisessa hiljaisuudessa, yksin järven rannalla tai korven
keskellä”, muistuttaa Valjus.
Tuoreutta ja hiljaisuutta
”Jumalanpalveluksen pitäisi olla
kuin pihanurmi – joka kevät sama
kuin syksyllä, kun lumi peitti sen,
mutta uusi, aina tuore!” kuvailee Valjus. Mutta millä siihen päästäisiin?
”Olennaista on, että liturgiaa ei
suoriteta! Turhan usein unohtuu,
että liturgiassa ollaan Jumalan mysteerissä, jota eletään ja hengitetään.”
Liturgiaa ei ole tarkoitus vain oppia ulkoa, vaan antaa sen asettua
sydämeen toiston myötä. Englannin kelen sana ”by heart” sydämen
kautta, kuvaa sitä hyvin: se mikä
osataan ulkoa, onkin mennyt sydämeen saakka.
Mitä tahtoisit tuoda Ruotsista suomalaiseen jumalanpalveluselämään?
”Tahtoisin tuoda rajojen sisällä
olevan spontaniteetin ja viedä pois
jäykkyyttä.” Ajatus siitä, teenkö oikein vai väärin, kahlitsee vielä liikaa
liturgian toimittamista. Sanat ohjaavat toimintaa: entä jos viettäisimme
messua yhdessä seurakunnan kanssa, emmekä toimittaisi?
Myös kiireettömyyttä ja levollista hiljaisuutta jumalanpalvelukseen
Valjus kaipaa lisää. ”Luterilaisessa jumalanpalvelusperinteessämme
ei hiljaisuudella ole vielä juurikaan
sijaa. Jos pappi vaikenee, ainakin
kirkkomuusikko hätääntyy ja seurakuntalaiset alkavat miettiä, että
nyt se unohti jotain.”
Kiireettömyys ja hiljaisuus syntyvät
pienistä yksityiskohdista. Messussa
on monta mahdollisuutta hiljaisuudelle, ei vain synnintunnustuksessa.
Esimerkiksi kun ehtoollisastiat on
katettu pois, on luontevaa hiljentyä,
ennen kuin yhdytään kiitosrukoukseen. Muissakin kohdin messua
hiljaisuus puhuu ja puhuttelee. Siitä sanoo jotain virren säkeistö: Hiljaisuuteen rakkaan Herran / vaiti,
vailla voimaa jään, / selvyyteen ja
avoimuuteen, / armon rantaan lämpimään. (RVK 522)
Yhdessä tekemistä
”Ruotsissa messu ei ole niin pappiskeskeinen kuin täällä” arvioi Valjus.
Tehtäviä jaetaan monelle ihmiselle,
jotka tekevät yhdessä jumalanpalvelusta. ”Eihän pappia tarvita kuin
viiteen asiaan: alku- ja päätössiunaukseen, synninpäästöön, evankeliumin lukemiseen ja ehtoollisen
asettamiseen. Kaiken muun voi jakaa toisille!”
Ruotsissa jokaisessa seurakunnassa toimii kirkkojärjestyksen määräämänä kirkkoväärtejä, seurakuntalaisia, joiden vastuulla on yhdessä
kirkkoherran kanssa vastata jumalanpalveluselämästä. Nykyään heidän lisäkseen kuka tahansa voi seurakunnan käytännön mukaan
- palvella eri palvelutehtävissä jumalanpalveluksissa. Parhaimmillaan esimerkki rohkaisee toisiakin
mukaan kantamaan vastuutta lukijoina, esirukoilijoina, ehtoollisavustajina: ”voisinkohan minäkin, kun
naapurikin on tuolla lukemassa.” Jumalanpalvelusryhmän jäsenten yhtenä tehtävänä onkin hankkia lisää
jäseniä, jotka ovat innostuneita ja
haluavat tällä tavalla toimia vapaaehtoisina omassa seurakunnassa.
”Lapsille pitää antaa tilaa muutenkin kuin koristeena jumalanpalveluksessa!” Ei riitä se, että lapset ovat
vain laulamassa ennen tai jälkeen
messun tai kantamassa kynttilöitä kulkueessa, vaan jopa ehtoollisosaankin lapsille tulee varata mielekkäitä tehtäviä.
Uskonnollisuus hävinnyt?
”Nykyihminen on edelleen uskonnollinen. Maallistuminen, sekularisaatio, on sitä, että ihminen on menettänyt riitin”, näkee Valjus. Vanha
riitti, vanha jumalanpalvelus, on
menettänyt merkitystään. Kollek-
Tomi Valjus, kuva Kati Jansa
tiivisten riittien tilalle on syntynyt
uusia, yksilöllisiä riittejä. Kun sattuu onnettomuus on yleistä viedä
yksityisesti kynttilä muistopaikalle
tai onnettomuuden tapahtumapaikalle, ja sen lisäksi kokoontua edelleen yhteen suremaan.
Monen mielestä käsikirjan tarjoamat kaavat kahlitsevat.
”Vaikka messulla on kiinteä muoto, siinä on paljon tilaa spontaaniudelle!” Valjus kritisoi populistista suosionkalastelua, jossa jäädään
pintatasolle niin liturgiassa kuin
teologiassa. ”Populismi ilman ankkurointia ei toimi eikä sillä pärjätä
pitkään jumalanpalveluselämässä.
Ei pidä kosiskella!”
Pelkät uudet temput, tempaukset
synnyttävät vain tarvetta uusiin.
Toki uusia muotoja pitää rohkeasti
etsiä. Uusien muotojen kokeilu ja
perinteeseen nojautuminen eivät
ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan ne voivat parhaimmillaan
täydentää tosiaan.
Näyttäviä kikkoja ei tarvita. ”Liturgisesti ehjä jumalanpalvelus voidaan
viettää hyvinkin vaatimattomasti”.
Olennaista on messun tai jumalanpalveluksen johtajien ja avustajien
läsnäolo, se että he ovat itse osallisia siinä, mitä tehdään.
Kun kirkon perinteinen jumalanpalveluselämä alkaa avautua, myös
monimuotoinen, liturgisestikin rikas
jumalanpalvelus voi olla helppoa,
tuttua ja turvallista. Se voi puhutella koko ihmistä kokonaisvaltaisesti.
KATI JANSA
”Tämä onnen ja ilon
säteily, kun se liittyy
yhteenkuuluvaisuuteen,
on liturgian kauneus. ”
Sitaatit André Gouzesin, o.p., liturgiikan luennoista ”Kaiku joka jää
jäljelle, kun liekki on kulkenut ohi”,
Suomennokset Tomi Valjus
www.sylvanes.com
15
Kirkkopalvelujen johtaja Ilkka Mattila oli jakamassa marttojen kanssa
ruokaa Kirkkopäivien messun jälkeen. Yhdessä rinta rinnan tekeminen
on Sirkku Muilun mielestä seurakuntaelämän idea.
Kuvat: Hannu Keränen
Sirkku Muilu muuttaisi maallikko -termiä
Vapaaehtoistoiminta on
pysyvä osa seurakuntaelämää
Lapsityössä ja erilaisissa seurakunnan
luottamustoimissa pitkän päivätyön tehneelle
iisalmelaiselle Sirkku Muilulle seurakunta on rakas.
Seurakunnassa tulisi Muilun mielestä antaa tilaa
niin työntekijöille kuin maallikoille. Itseään osuvasti
“monenmoista nähnyt pitkänlinjan maallikko” kutsuva
Muilu on saanut toteuttaa itseään seurakunnassa ja on
kokenut myös saaneensa arvostusta.
16
”Jotkut työntekijät antavat helposti ja todella sydämestään kiittävää
ja kannustavaa palautetta. Työntekijät arvostavat maallikoiden panosta seurakuntaelämään ja haluavat edistää vapaaehtoisten osuutta
siinä,” toteaa Sirkku Muilu kokemuksenaan.
Muilun mielestä voisi olla ajankohtaista muuttaa termistöä. Maallikko
– sana on vanhahtava ja nimessä on
negatiivinen vivahde.
”Olisiko aika puhua seurakuntaelämästä tai vapaaehtoistoiminnasta, ei vapaaehtoistyöstä tai seurakuntatyöstä tai työaloista. Ehkä
sitten vähitellen asenne muuttuisi
ja voisimme oikeasti elää yhdessä
Jumalan perheväen juhlaa. Maallikko nimike on liian työpainotteinen ja luo roolit, jossa työntekijä tekee ja seurakuntalainen ottaa
vastaan.”
Maallikon tehtävä ei ole Muilun
mielestä toimia vain päättäjänä. Yleisellä tasolla työtä arvostetaan, mutta
Muilu on törmännyt tai tietää ilmassa olevan maallikkoutta vähätteleviä asenteita.
”Voisiko se johtua voimakkaasti
työsuuntautuneesta yhteiskunnasta ja koulutuksen painottamisesta.
Kouluttaudutaanko joskus suhteellisen kapea-alaiseen työtehtävään
tai halutaan päteä työelämässä,”
pohtii Muilu.
ilman maallikoita tarvita sekoittamaan kuvioita.”
Muilu pohtii, ovatko tässä kiireen ja työoriontuneisuuden keskellä ajauduttu siihen ajatukseen,
että seurakuntien työntekijät uskovat tietävänsä mitä seurakuntalaiset tarvitsevat. Tai seurakuntalaiset odottavatkin näin tapahtuvan.
Uudenlainen työskentely voisi avata Muilun mielestä uusia portteja.
”Seurakuntaelämä on parhaimmillaan vuorovaikutusta, osallistumista
ja yhdessä tekemistä. Vapaaehtoisten
kanssa suunnittelu ja yhdessä tekeminen vie tietysti aikaa, ja monelle on ehkä sitten helpompaa tehdä
totutun kaavan mukaan työtä. Kuvittelisin, että pitkässä juoksussa
maallikkoaktiivisuus voisi kääntyä
työntekijälle voimavaraksi. Näinhän on mm. nuorisotyössä,” Sirkku Muilu sanoo.
Vastuuta sopivasti
Seurakuntaelämä on Muilulle ollut
tärkeä kasvun paikka, mutta myös
vaikuttamisen kanava. Hän uskoo
resurssien vähetessä myös ajattelu-
tavan muuttuvan niin työntekijöillä kuin päättäjillä.
”Annetaan vastuuta sopivasti, jokaisen omien voimavarojen mukaisesti. Erityisesti annetaan tilaa
toisillemme ja annetaan jokaisen
toteuttaa omaa kutsumustaan. Näin
seurakunnassa jokainen antaa ja
saa.”
Muilun mielestä seurakuntalaisten
on myös katsottava itseään peiliin.
”Maallikot eivät uskalla tuoda
osaamistaan kehiin eivätkä he arvosta tarpeeksi itseään. Ja on varmasti myös maallikoita, jotka ovat
tuottaneet pettymyksiä työntekijöille ja vaikuttaneet sitä kautta asenteisiin,” Muilu muistuttaa.
Parhaimmillaan seurakuntaelämä
on tilan antamista erilaisille toimijoille. Tehtäviä hänen mielestään
riittää hyvin erilaisia; ryhmien pitämistä, tilanteiden vetämistä, jumalanpalveluselämän toteuttamisessa
ja diakonia- ja lähetystyön alueella.
”Jokainen voi tuoda oman osaamisensa kaikkien iloksi. Annetaan
kannustusta ja arvostetaan jokaisen
antamaa panosta yhteiseen seurakuntaelämään.”
HANNU KERÄNEN
Seurakuntaelämä
vuorovaikutusta
Muilun mielestä uudistusta kaivataan jo seurakuntaelämän kehittämisen takia. Toki seurakunta-aktiivit voivat olla joskus myös itse liian
innokkaita kehittämään ja uudistamaan, mikä sitten aiheuttaa kitkaa.
Keskustelua tarvitaan ja katsetta tulevaisuuteen.
”Pelätäänkö työntekijäpuolella, että
oma paikka tai tapa tehdä työtä on
uhattuna. Työntekijän voi tietysti
kokea, että hänet on niin korkeasti
koulutettu, ettei siihen kaikenmaa-
Iisalmen seurakunnan lapsityönohjaaja Riitta Kauhanen (oik) ja
seurakunta-aktivisti Sirkku Muilu suunnittelevat jo syksyn lapsityön tapahtumia.
Yhteistyö pelaa ja uusiin haasteisiin lähdetään innolla.
17
Ylä-Savossa haetaan pontta
Matkaopas-seurakuntakoulusta
Tammikuussa alkanut seurakuntakoulu on vetänyt Ylä-Savossa väkeä
mukaansa. Matkaopas on seurakunnan toimintaan keskittyvä valmennuskokonaisuus, joka on tarkoitettu
kaikille seurakunnan toiminnasta
kiinnostuneille. Koulutuksen käynyt henkilö saa valmiuksia toimia
esimerkiksi seurakunnan pienpiirien vetäjänä tai avustajana seurakunnan eri työaloilla ja jumalanpalveluksissa. Seurakuntakoulu on
osallistujille maksuton.
Iisalmen rovastikunnan alueella
käynnistynyt koulutus on lääninrovasti Olli Kortelaisen mukaan
lähtenyt liikkeelle seurakuntalaisista.
”Myös seurakuntakoulun suunnittelu on ollut maallikkovetoinen.
Näin seurakuntalaiset ovat sanoneet
ääneen, minkälaisissa tehtävissä he
haluavat toimia ja minkälaista koulutusta he siihen haluavat. Meidän
viranhaltijoiden on nyt vastattava
tähän huutoon. On upeaa, että seu-
rakuntalaiset ovat oma-aloitteisesti nousseet tällä tavoin kantamaan
vastuuta seurakuntiensa tulevaisuudesta,” kiittelee Kortelainen.
Seurakuntien resurssien arvioi Kortelainen oleva 2020-luvulla toisenlaiset, mikä on jo nyt huomioitava.
”Seurakuntien palkkalistoilla ei
voi enää olla tällaista määrää viran- ja toimenhaltijoita kuin nyt.
Maallikkovastuun merkitys seurakunnissa kasvaa tulevaisuudessa.
Meneillään oleva Matkaopas-koulutus antaa onnistuessaan seurakuntalaisille mielekästä toimintaa
seurakunnan tehtävissä ja innostaa mukaan uusia ihmisiä seuraaviin seurakuntakouluihin.”
Jatko tärkeää
Kortelaisen mukaan nyt olisi tärkeää miettiä jatkoa koulutukselle
ja kehittää sitä edelleen.
”Seurakunnissa kannattaa myös
satsata siihen, että seurakuntakou-
Syksy 2013
Sonkajärvi 26.10.2013
”Hyvät käytännöt jakoon ja yhteenveto”
Pielavesi 17.11.2013
“Päätöstilaisuus ja Tuomasmessu”
18
lulaiset saavat seurakunnassa koulutusta vastaavia mielekkäitä tehtäviä.
Vapaaehtoiset voivat tuoda toimintoihin omaa osaamistaan työntekijöiden rinnalla ja myös elävöittää
seurakunnan toimintaa. Varsinkin
pienissä seurakunnissa on myös resurssipulaa eri työaloilla ja tapahtumien järjestämisessä,” muistuttaa
lääninrovasti Kortelainen.
Matkaopas-koulutuksessa aiheina ovat keskeiset seurakuntaelämää
sivuavat teemat. Viisautta jaetaan
muun muassa palvelusta, lähetys- ja
nuorisotyöstä, Raamatusta, uskosta,
rukouksesta ja musiikista. Valmennuspäivät on ajoitettu lauantaiksi, ja
jokainen seurakunta vastaa vuorollaan päivän sisällöstä ja sen toteutuksesta. Kukin päivä koostuu ennakkotehtävästä, aiheen käsittelystä
sekä yhteisestä ateriasta.
HANNU KERÄNEN
Kuva Markku Pihlaja
Vuosittaisessa Gloria Patri –jalkapalloturnauksessa kuopiolaiset Piispan pojat saivat tänä vuonna pronssia.
KROPPA ON
HYVÄ LUOMISLAHJA
– HUOLEHDI SIITÄ!
”Kirkolla on vaarana keskittyä yksipuolisesti sieluun ja henkeen.
Liikuntateesit muistuttavat kristinuskon kokonaisvaltaisuudesta ja ruumiillisuudesta”,
sanoo piispa Jari Jolkkonen.
Jokaisella on oikeus liikuntaan,
muistuttavat kaksi vuotta sitten julkaistut kirkon liikuntateesit. Teesejä
on jaettu lajiliittoihin ja urheiluseuroille, ja ne ovat toimineet tervetulleina keskustelunavaajina.
Piispa, urheilumies Jari Jolkkonen toimii KLUNK:in eli Kirkon
liikunta- ja urheiluneuvottelukunnan puheenjohtajana. KLUNK pyrkii vahvistamaan liikuntakulttuuria
seurakunnissa.
19
Hyväksy epäonnistuminen!
”Onnistumisen kokemukset luovat
itsetuntoa varsinkin nuorisoliikunnassa.
Yhtä tärkeää on sekin, ettei aina voita.”
Kirkon liikuntateesit: evl.fi/liikuntateesit
”Pitkän tähtäimen suunnitelmana
on, että seurakunnissa nimettäisiin
urheiluvastaava, joka huolehtisi esimerkiksi seurakunnan ja liikuntaseurojen yhteistyöstä.”
Helposti unohtuu, että kristinusko
koskettaa koko ihmistä – ruumista,
sielua ja henkeä.
”Ymmärryksemme kristillisestä
uskosta saattaa kaventua, niin että
keskitytään vain oppiin, moraaliin
tai hiljentymiseen. Ruumiskin on
Jumalan luoma.”
Tärkeistä liikuntateeseistä piispa
Jolkkonen nostaa erityisesti esille
muutaman:
”Kanna kasvatusvastuusi – olet
mallina lapsille ja nuorille’ on tärkeä muistutus. Kaukaloväkivalta ja
urheilijoiden julkijuopottelu eivät
ole kunniaksi kenellekään.”
Riemua ja Rispektiä
Teesit pätevät paitsi urheilukentällä, myös laajemmin elämään sovel20
lettuina. Yksi teeseistä kuuluu ”hyväksy epäonnistuminen”.
”Kilpaurheilunkin pitäisi pysyä
leikkinä, vaikka se joskus unohtuu. Ei ole maailman vakavin juttu, jos häviää.”
Onnistumisen kokemukset luovat
itsetuntoa varsinkin nuorisoliikunnassa. Yhtä tärkeää on sekin, ettei
aina voita. Kyky hallita tappioihin
liittyviä pettymyksen tunteita on
erittäin tärkeä elämäntaito.
”Meillä on kasvava joukko nuoria,
jotka eivät kykene käsittelemään
vastoinkäymisen kokemuksia.”
Kristillistä liikuntaa?
Asettaako usko rajoituksia liikuntaan? Voiko luterilainen joogata hyvillä mielin?
Äärimmäisen harva harjoittaa hindulaisuutta joogatessaan”, näkee
piispa Jolkkonen.
”Tarvitseeko liikuntaa hengellistää? Tarvitseeko kristitty sen enem-
pää hindulaista kuin Jeesus-joogaa,
eikö se voisi olla vain keskittynyttä
kehonhallintaa?”
Liikunta on jo itsessään hyvää. Sen
lisäksi yhteisissä urheilutilanteissa
voi hartaudellekin löytyä luonteva
sauma. Esimerkiksi Kuopiossa sotilaitten ja pappien väliset salibandyystävyysottelut päättyvät aina iltahartauteen saunan jälkeen.
Kirkollisiin koulutuksiin piispalla
on toivomus. Olisi luomislahjojen
hyvää huolenpitoa, jos koulutuksissa
varattaisiin aina aikaa liikunnalle ja
ulkoilulle, omaehtoisesti tai ohjatusti. Tuntikin riittäisi, ja tekisi hyvää.
”Pää tylsistyy ja kroppa piiputtaa, ellei välillä pääse ulkoilemaan.”
Tyyli ja tahti on liikunnassa vapaa. Kukin omalla tavallaan, kykyjensä mukaan.
Kati Jansa
Koulutukset ja tapahtumat
DIAKONIA
Yhteyshenkilönä diakonian tapahtumissa hiippakuntasihteeri Sirpa Juola, p. 044 7050 610
Kriminaali- ja päihdetyön
neuvottelupäivät
Aika ja paikka: 24.−25.10.2013
Joutenlammen kurssikeskus, Kajaani.
Päiviin kutsutaan kriminaali- ja päihdetyössä toimivia
seurakuntien työntekijöitä. Järjestävinä tahoina ovat
Mikkelin, Kuopion ja Oulun hiippakunnat.
Ilmoittautuminen tuomiokapitulin vahtimestarille
p. (017) 2888 400, [email protected],
4.10.2013 mennessä.
Alueelliset yhteisvastuukeräyksen
starttipäivät 2013
25.11. Kainuun opisto, Paltamo/
Kajaanin rovastikunta
26.11. Tervon seurakunta/
Iisalmen ja Siilinjärven rovastikunnat
27.11. Pieksämäen seurakunta/
Kuopion tuomiorovastikunta, Leppävirran ja
Pieksämäen rovastikunnat
28.11. Pielisensuun seurakunta/
Joensuun rovastikunta
Päivään kutsutaan seurakunnan kirkkoherra/diakoniaja kasvatustyöstä vastaava teologi, diakonia- ja nuorisotyöntekijä, vapaaehtoinen keräyspäällikkö, luottamushenkilö. Starttipäivän tavoitteena on auttaa kehittämään
oman seurakunnan ja rovastikunnan yhteisvastuukeräystä sekä tutustua seuraavan vuoden keräyskohteisiin. Lounas ja kaksi kahvia 15−20 €. Ilmoittautuminen sähköisesti 11.11.2013 mennessä.
Yhteiskunnallisen työn neuvottelupäivä
Aika ja paikka: 14.1.2014 klo 9.30–15 tuomiokapitulissa. Piispa Jari Jolkkonen on mukana aamupäivän
neuvottelussa. Ilmoittautuminen sähköisesti viimeistään 8.1.2014 mennessä.
Harjoittelunohjaajien
neuvottelupäivä
Aika: 20.2.2014 klo 9.30–16. Paikka avoin.
Päivään kutsutaan eri työaloilta niitä työntekijöitä, jotka
toimivat harjoittelunohjaajina/haluavat ryhtyä harjoittelunohjaajaksi. Lounas ja kaksi kahvia 25 €. Ilmoittautuminen sähköisesti viimeistään 14.2.2014 mennessä.
Valtakunnallinen naisten
päihdetyön neuvottelupäivä
Aika ja paikka: 13.3.2014
Keskusseurakuntatalo, Kuopio.
Päivä on tarkoitettu seurakuntien, Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen, muiden järjestöjen ja sosiaali- ja terveystoimen henkilöstölle sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Päivän teemana on Kokonaiseksi! Ilmoittautuminen
Sininauhaliittoon 7.2.2014 mennessä.
Diakonian teologia ja arjen kristillisyys
-seminaari (3 op)
Aika ja paikka:
I-osa 26.−27.5. ja II-osa 21.–22.8.2014
Aholansaari, Nilsiä.
Seminaariin kutsutaan erityisesti pappeja, diakoniaja nuorisotyöntekijöitä, lapsityönohjaajia ja lähetyssihteereitä. Seminaarissa paneudutaan diakonian teologiaan ja sieltä nouseviin ajankohtaisiin kysymyksiin.
Työmenetelmänä käytetään luentoa, bibliodraamaa ja
muita toiminnallisia menetelmiä. Kouluttajina hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen ja hiippakuntasihteeri Sirpa Juola. Täysihoito 93 € ja osallistumismaksu
30 €. Ilmoittautuminen sähköisesti marraskuun 2013
loppuun mennessä.
21
Koulutukset ja tapahtumat
SPIRITUALITEETTI,
KIRKKOMUSIIKKI JA
JUMALANPALVELUSELÄMÄ
Parahat evähät –
jumalanpalveluspäivät 2014
Millaisia eväitä sinä saat messusta? Tuletko ravituksi?
Jäätkö kaipaamaan jotain? Millainen on sinun unelmasi yhteisestä jumalanpalveluksesta? Valtakunnallisten
jumalanpalveluspäivien teemoina ovat yhteisöllisyys,
osallisuus ja vieraanvaraisuus.
Aika ja paikka: 4.−6.2.2014 Seinäjoki
Hinta: 85 € + täysihoito
Lisätietoja ja tarkempi ohjelma:
http://sakasti.evl.fi/jumalanpalveluspaivat
Katekumenaatti -peruskoulutus
Kohti aikuista uskoa? Koulutus antaa valmiuden katekumenaattiryhmän käynnistämiseen. Suosituksena on,
että kurssille osallistuu seurakunnasta työpari (seurakuntalainen ja työntekijä).
Aika ja paikka: 28.−30.3.2014 Partaharju, Pieksämäki
Hinta: 40 € + täysihoito
150,00 €/hlö/2 hh, 175,00 €/1 hh
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
31.01.2014 mennessä
Lisätietoja: Kati Jansa, [email protected] tai 044 7050 608
Yhteistyössä Mikkelin hiippakunnan kanssa
Jumalanpalveluselämän koulutuspäivä
Kajaanin rovastikunnassa
Miten toimia, jotta jumalanpalveluselämä olisi monipuolista ja luontevaa ja sisältäisi inhimillistä lämpöä ja
hengellistä syvyyttä? Koulutus on tarkoitettu papeille,
kanttoreille ja jumalanpalvelusavustajille. Osallistujilla on mahdollisuus henkilökohtaiseen äänenhuoltoon
laulupedagogin kanssa.
Aika ja paikka: 10.4.2014, Ristijärvi
Hinta: 35,00 € sisältää tarjoilut
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
20.03.2014 mennessä
Lisätietoja: Richard Nicholls, [email protected] tai
044 7050 611
22
Jumalanpalveluselämän koulutuspäivä
Siilinjärven rovastikunnassa
Miten toimia, jotta jumalanpalveluselämä olisi monipuolista ja luontevaa ja sisältäisi inhimillistä lämpöä ja
hengellistä syvyyttä? Koulutus on tarkoitettu papeille,
kanttoreille ja jumalanpalvelusavustajille. Osallistujilla on mahdollisuus henkilökohtaiseen äänenhuoltoon
laulupedagogin kanssa.
Aika ja paikka: 24.4.2014, Siilinjärvi
(Seurakuntatalo, Haarahongantie 4)
Hinta: 35,00 € sisältää tarjoilut
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
3.4.2014 mennessä
Lisätietoja: Richard Nicholls, [email protected] tai
044 7050 611
Hyvä puu. Tytöt ja pojat jumalanpalveluksen
tekijöinä -seminaari
Entä jos lapset saisivat olla seurakunnan jumalanpalveluksen keskus? Entä jos lapset olisivat subjekteja ja
tekijöitä, eivätkä vain aikuisten työn kohteita? Entä jos
ajattelemme parasta mahdollista tulevaisuutta: Mitä se
olisi? Entä jos kasvatettaisiin lapsia levollisuuden ja rukouksen hengessä?
Seminaari on tarkoitettu nuorisotyönohjaajille, kanttoreille, papeille ja muille kouluikäisten kanssa toimiville.
Aika ja paikka: 17.−18.112014, Seurakuntakeskus,
Kirkkokatu 28, Joensuu
Hinta: osallistumismaksu 60 €/hlö + majoituskulut
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
24.10.2014 mennessä
Lisätietoja: Kati Jansa, [email protected] tai 044 7050 608
Koulutukset ja tapahtumat
YMPÄRISTÖ
VIESTINTÄ
Kuopion hiippakunnan ympäristöpäivä
Päivä on tarkoitettu kaikille seurakunnan ympäristötyön kehittämisestä kiinnostuneille työntekijöille ja
luottamushenkilöille. Päivän tarkempi ohjelma ilmestyy alkuvuodesta 2014.
Kuopion hiippakunnan viestintäpäivä
Päivän teemoina seurakuntavaalit 2014 ja kirkon tuleva strategia. Päivä on tarkoitettu kaikille seurakunnan viestinnän kehittämisestä kiinnostuneille työntekijöille ja luottamushenkilöille.
Aika ja paikka: 15.4.2014 Kuopio,
keskusseurakuntatalo (Suokatu 22)
Hinta: 20 € (sis. lounaan ja kahvit)
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
31.3.2014 mennessä
Lisätietoja: Kati Jansa, [email protected] tai 044 7050 608
Aika ja paikka: 18.2.2014, Kuopio,
Keskusseurakuntatalo (Suokatu 22)
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
31.1.2014 mennessä
Osallistumismaksu: 20 € (sis. lounaan ja kahvit)
Lisätietoja: Kati Jansa, [email protected] tai 044 7050 608
Ympäristöhuollon ammattitutkintoon
valmistava koulutus (33 op)
Opiskelija tekee valitsemalleen kohteelle jätehuollon
kehittämissuunnitelman kouluttajan ohjauksessa. Kurssin muut osa-alueet ovat ympäristöasioista viestiminen
ja neuvonta sekä ympäristönsuojelun perusteet, asiakaspalvelu, työsuojelu ja organisaation tunteminen ja
toimintajärjestelmät, kirkon ilmasto-ohjelma sekä kirkon ympäristödiplomijärjestelmä.
Sosiaalinen media ja johtaminen
Kurssilla kehitetään oman seurakunnan sosiaalisen
median toimintaa sekä sovelletaan somea työyhteisön
johtamisen välineenä ja esimiestyön kohteena. Koulutus muodostuu kahdesta etätehtävästä ja kahdesta
lähipäivästä. Ennakkotehtävässä kartoitetaan osallistujan oman seurakunnan tilannetta ja välitehtävässä
kehitetään seurakunnan toimintaa ja työskentelyä sosiaalisessa mediassa. Lähipäivien aikana syvennetään
osallistujan tietoja sosiaalisesta mediasta johtamisen
näkökulmasta. Koulutus on prosessimainen ja vaatii
jokaiseen vaiheeseen osallistumista.
Aika ja paikka: Koulutus järjestetään 2−3 päivän jaksoissa + verkko-opetus. Kevään lähiopetuspäivät ovat
28.−30.1.2014 ja 20.−21.3.2014 Jyväskylässä. Syksyn
lähipäivien ajankohta ja paikkakunta sovitaan osallistujien kanssa.
Kohderyhmä: johtamis- ja esimiestehtävissä toimivat,
talouspäälliköt, kirkkoherrat
Kohderyhmä: hautaustoimi, kiinteistönhoito ja kirkonpalvelutyö, ympäristö, kasvatus
Aika ja paikka: lähipäivät 18.9.2014 ja 13.11.2014
Partaharju, Pieksämäki
Kustannukset: Koulutus toteutetaan oppisopimuskoulutuksena. Varsinaisesta koulutuksesta peritään tutkintomaksu 58 €, jonka lisäksi tulevat täysihoitomaksut
lähiopetuspäivien ajalta.
Ennakkotehtävä palautettava 5.9.2014 mennessä
ja välitehtävä 31.10.2014 mennessä.
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
31.12.2013 mennessä
Lisätietoja: Suomen ympäristöopisto Syklin
kouluttaja Laura Sahlbom, p. 0500 732 352
[email protected] tai Kati Jansa,
p. 044 7050 608, [email protected]
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
31.7.2014 loppuun mennessä
Hinta: 150 €
(sisältää opetuksen sekä lähipäivien ruokailut)
Lisätietoja: Kati Jansa, [email protected] tai 044 7050 608
Yhteistyössä Mikkelin hiippakunnan ja Kirkon yhteisen verkkotyön kanssa.
23
Koulutukset ja tapahtumat
TYÖHYVINVOINTI
Työsuojeluhenkilöstön
alueellinen neuvottelupäivä
Teemana työhyvinvointi työsuojelun näkökulmasta,
kouluttaja Hannu Tamminen Työturvallisuuskeskuksesta. Koulutuspäivä on tarkoitettu seurakuntien työsuojeluvaltuutetuille, -varavaltuutetuille ja työsuojelupäälliköille.
Aika ja paikka:
30.9.2014 Iisalmi klo 12−16
(Seurakuntatalo, Ilvolankatu 14 b)
1.10.2014 Joensuu klo 12−16
(Rantakylän kirkko, Rantakylänkatu 2 A)
2.10.2014 Pieksämäki klo 12−16
(Uusi kirkko, Keskuskatu 28)
Ilmoittautuminen: kaksi viikkoa ennen
tapahtumaa sähköisesti
Osallistumismaksu: 0 €
Lisätietoja: Kati Jansa, [email protected] tai 044 7050 608
KASVATUS
Yhteyshenkilönä kasvatuksen tapahtumissa hiippakuntasihteeri Juha Antikainen, p. 044 7050 609
Kuopion hiippakunnan kerhonohjaajapäivä
Aika ja paikka: 25.1.2014 Sotkamo, seurakuntatalo
Osallistujat: kerhonohjaajat ja työntekijät
Järjestäjät: PTK:n Itä-Suomen piiri, PTK,
Kuopion hiippakunta, Iisalmen rovastikunta,
Suomen Lähetysseura ja Koulutuskeskus Agricola
Yhteyshenkilö: Maara Kosonen, PTK ry,
[email protected] tai 0400 541957
Ilmoittautuminen, lisätietoa ja hinnat: www.ptk.fi
Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien yhteinen
varhaisnuorisotyön työkokous
Aika ja paikka: 25.−27.3.2014 Järvi-Sydän, Rantasalmi
Järjestäjät: PTK:n Itä-Suomen piiri, ja Kaakkois-Suomen
piiri, PTK ry, Mikkelin hiippakunta, Kuopion hiippakunta ja Koulutuskeskus Agricola
Yhteyshenkilö: Maara Kosonen, PTK ry,
[email protected] tai 0400 541957
Lisätietoa, hinnat ja ilmoittautuminen: www.ptk.fi
24
äXäri-ohjaajakoulutus (5op)
Nuoret oppivat tiimi- ja vuorovaikutustaitoja kokemusten ja yhdessä tekemisen kautta äXäri-kurssilla.
Kurssi soveltuu esimerkiksi koululuokkien, kerhojen
ja urheilujoukkueiden toimintaan. Ohjaajakoulutuksessa saadaan oma kokemus äXäri-kurssin harjoituksista ja harjoitellaan äXärin ohjaamista. Koulutuksen
ja siihen kuuluvan ensimmäisen kurssin ohjaamisen
jälkeen osallistuja on pätevä äXäri-ohjaaja.
Aika ja paikka: 1.−3.4. ja 13.−15.5.2014 Kuopio,
Rytkyn leirikeskus
Osallistumismaksu: 580 €/510 € NK:n jäsenseurakunnat
(Kuopion hpk tukee koulutusta 100 eurolla/osallistuja,
muutoin hinta olisi 680 €/610€) + täysihoito noin 310 €
Ilmoittautumiset: 18.2.2014 mennessä
Nuorten Keskukseen: [email protected]
Yhteistyökumppanit: Kuopion hiippakunta,
Koulutuskeskus Agricola
Lapsityönohjaajien ja -teologien
valtakunnalliset neuvottelupäivät
Aika ja paikka: 2.−4.4.2014 Kuopio, Musiikkikeskus
Järjestäjät: Seurakuntien Lapsityön Keskus, Kuopion
ev.lut. seurakunnat ja Kuopion hiippakunta
Lisätietoa, hinnat ja ilmoittautuminen:
Seurakuntien Lapsityön Keskus, www.evl-slk.fi
Itä-Suomen seurakuntien
oppilaitostyöntekijöiden työneuvottelu
Aika ja paikka: 10.−11.4.2014 Lappeenranta
Aihe: Oppilaitostyön ajankohtaiset ja alueelliset haasteet
Osallistujat: Oppilaitostyötä tekevät kirkon työntekijät Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien seurakunnissa, myös ne joilla oppilaitostyö vain osa työnkuvaa
Järjestäjät: Mikkelin hiippakunta, Kuopion hiippakunta, Lappeenrannan oppilaitostyö ja kirkkohallitus
Yhteyshenkilö: Hiippakuntasihteeri Ari Tähkäpää
(Mikkeli), [email protected], Sakari Kiiskinen (Lappeenranta)
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
Hiippasähly 2014
Aika ja paikka: 10.5.2014 Pieksämäki
Osallistujat: seurakuntien sählykerhot (C–F -juniorit),
valmentajat, huolto ja seurakuntien työntekijät
Järjestäjät: PTK:n Itä-Suomen piiri, Pieksämäen
rovastikunta ja Kuopion hiippakunta
Yhteyshenkilö: Ilmo Häkkinen / Pieksämäen srk,
[email protected]
Lisätietoa, ilmoittautuminen ja hinnat: www.ptk.fi
Koulutukset ja tapahtumat
Partiotyön neuvottelu
Aika ja paikka: Syyskuu 2014, Kuopio
Osallistujat: seurakunnan työntekijät, joilla partiotyö
vastuualueena
Järjestäjät: Kuopion hiippakunta ja Järvi-Suomen Partiolaiset ry
Kuopion hiippakunnan nuorisotyön
syysseminaari
Aika: 23.−25.9.2014, paikka päätetään myöhemmin
Osallistujat: nuorisotyönohjaajat ja nuorisotyön papit
ym. nuorisotyötä tekevät
Järjestäjät: Kuopion hiippakunta
Hinta: noin 190 €
Ilmoittautuminen: sähköinen ilmoittautuminen
30.8.2014 mennessä
Lisäksi yksi lähijaksopäivä suoritetaan osallistumalla
esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun ajankohtaispäivään,
Suomen Lähetysseuran koulutus- tai teemapäivään,
sovittuun hiippakunnan tai seurakunnan tilauskoulutukseen tai kirkon ihmisoikeusfoorumiin, ihmisoikeusseminaariin tai luentosarjaan.
Tiedustelut: Minna Törrönen,
minna.torronen@ kirkonulkomaanapu.fi tai 0400 385 441
LÄHETYS
Kuopion hiippakunnan nuorisotapahtuma
Aika ja paikka: 4.10.2014 Lapinlahti
Osallistujat: nuoret ja seurakuntien nuorisotyössä
työskentelevät
Järjestäjät: Iisalmen rovastikunta ja Kuopion hiippakunta
Yhteyshenkilö: Jouni Vuorijärvi, Iisalmi
Lisätietoa, hinta ja ilmoittautuminen ilmoitetaan
myöhemmin
”Kristinuskon muuttuvat kasvot” -luentosarja
Luentosarja käsittelee kristinuskon painopisteen siirtymistä pohjoisesta ja lännestä itään ja etelään. Luennoilla pohditaan kontekstin ja kulttuurin merkitystä
kristinuskon tulkinnoille, sen vaikutusta oppiin, etiikkaan ja käytäntöihin. Luentosarja järjestetään yhteistyössä Suomen Lähetysseuran ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osaston kanssa.
Aika ja paikka: 22.10.−10.12.2013 tiistaisin klo 17−19,
Auditorio AG100, Agora, Yliopistokatu 4, Joensuu
Kurssin sisältö:
22.10. Mihin menet kristinusko?
Kristinuskon maantieteen muutokset.
TT Kati Kemppainen
PTK:n valtakunnallinen
tyttöjen ja poikien suurleiri 22.−27.7.2015
Lisätietoja: www.ptk.fi
29.10. Monien uskontojen Suomi.
Globaalin uskontokartan muutokset pohjoisessa.
TT, dos. Jyri Komulainen
Globaalikasvatus ja vaikuttaminen -koulutus
Saat käyttöösi globaalikasvatuksen ja vaikuttamisen
menetelmiä ja rohkaistut toimimaan ihmisarvoisen
elämän hyväksi.
Aika ja paikka: 24.–25.2. (I osa) ja 3.–6.6.2014 (II osa),
5 op, Kirkon koulutuskeskus, Järvenpää
Ilmoittautuminen: Kirkon koulutuskalenterin kautta
31.10.2013 mennessä
Koulutus on tarkoitettu kirkon työntekijöille sekä globaalikasvatuksesta ja vaikuttamisesta kiinnostuneille. Sen voi tehdä osana Kirkon kansainvälisen työn
erityiskoulutusta (25 op) tai erillisenä koulutuksena.
Sen voi sisällyttää myös kasvatuksen (KEK) tai diakonian (DEK) erityiskoulutuksen vapaavalinnaiseksi moduuliksi.
Koulutuksen hinta on 560 € (6 lähijaksopäivää 150 €
sekä majoitus- ja ateriakulut 410 €, ei sis. matkakuluja).
Koulutus sisältää kahden lähijakson lisäksi kehittämistehtävän, joka hyödyttää omaa työtä ja seurakuntaa.
5.11. Kirkko Aasiassa vai Aasian kirkko?
Kristinuskon inkulturaation haasteet Aasiassa.
TM, tutkija Jukka Helle
12.11. Tuhat miljoonaa ihmistä vailla uskoa:
mikä täyttää Kiinan arvotyhjiön?
TT, prof. Miikka Ruokanen
19.11. Latinalainen Amerikka.
Vapautuksen teologiasta uushelluntailaisuuteen.
TT Tapio Leskinen
26.11.Afrikkalaisen teologian anti
länsimaiselle kristillisyydelle.
TT Mari Pöntinen
3.12. ”Jumala oli jo täällä.”
Pohjois-Amerikan intiaanien jälkikoloniaalinen teologia.
TM, FM, tutkija Marjaana Toiviainen
10.12. Eskatologia vai futurologia?
Miten kristinuskon tulevaisuutta tulisi arvioida?
TT, dos. Risto Ahonen
25
H i i pa n a lta
Kuva: Hannu Keränen
Kristillinen ja
humanistinen
Pohjoismaisessa piispainkokouksessa Lofooteilla Norjan
kulttuuriministeri kävi esittelemässä kirkon ja valtion
suhteita Norjassa. Hän kertoi, kuinka Norjan perustuslaki alkaa sen toteamisella, että norjalainen lainsäädäntö heijastaa ”kristillisiä ja humanistisia” arvoja.
Islaminuskoinen ministerikollega oli kehunut muotoilua: te norjalaiset sanotte avoimesti arvopohjanne
ja juuri siksi uskallatte suhtautua avoimesti muihin.
Kun tietää omat lähtökohtansa, on varaa olla avoin
erilaisuudelle.
Perustuslain muotoilu on yksinkertainen ja osuva. Termi ”kristillinen” tunnustaa sen historiallisen tosiasian, että Norjan lainsäädännön ja koko kansan juuret
ovat kristillisessä uskossa. Tämä on sekä historiallinen että empiirinen fakta, eikä sitä pysty kieltämään
pinttyneinkään uskontoallergikko.
Termi ”humanistinen” taas kelpaa niille, jotka eivät
syystä tai toisesta tahdo tunnustaa kristillistä uskoa
omakseen. Kuka nyt ”antihumanistinen” tahtoisi olla?
Termiin voivat samaistua mielellään myös kristityt –
ovathan humanismin juuret kristillisessä uskossa. Erasmus Rotterdamilainen, Philipp Melanchthon ja Mikael
Agricola kuuluvat humanismin isiin.
26
Sama ilmaus kuvaa myös suomalaisen lainsäädännön
ja kansakunnan arvoja. Silloinkin kun sitä ei erikseen
mainita. Oikeudenmukaisuus, rauha, rehellisyys, sivistyksen arvostus ja suopeus köyhiä ja kärsiviä kohtaan
ponnistavat siitä maaperästä, jota juuri kirkot ovat pehmittäneet Pohjolassa.
Tähän jatkumoon me liitymme. Siksi meillä on oikeus näkyä.
Joka paikassa säästetään, niin myös Kuopion tuomiokapitulissa. Tämä on Capitol-lehden viimeinen numero. Haikealta tuntuu. Se on palvellut pitkään yhdistävänä siteenä hiippakunnassa.
Viestinnän kenttä on muuttunut radikaalisti. Vaikea
päätös on perusteellisesti harkittu ja yhdessä tehty. Ja
yhdessä jatketaan eteenpäin uusin keinoin.
KUOPION HIIPPAKUNNAN
TUOMIOKAPITULI
Katuosoite
Postiosoite
Kuninkaankatu 22 A
PL 42, 70101 Kuopio
(017) 288 8400
Vaihde
044 7050 600 Osmo Karppinen
Vahtimestari
044 7050 603
Kaija Pyykönen
Piispan sihteeri
044 7050 604
Marja-Sisko Aalto
Notaari
044 7050 605
044 7050 606
Tuija Alatalo
Lakimiesasessori
044 7050 607
Sakari Häkkinen
Hiippakuntadekaani
044 7050 608
044 7050 609
Kati Jansa
Hiippakuntasihteeri
Juha Antikainen
Hiippakuntasihteeri
044 7050 610
Sirpa Juola
Hiippakuntasihteeri
044 7050 611
Richard Nicholls
Hiippakuntakanttori
044 7050 612
Jukka Koistinen
Lähetyssihteeri
Faksi
Sähköposti
www-sivut
Facebook
(017) 288 8420
[email protected]
www.kuopionhiippakunta.fi
www.facebook.fi/kuopionhiippakunta
Virka-aika
Marjaana Hartikainen
Toimistosihteeri
9–15
27
n
e
f
e
D
i
e
d
i
r
so
Kill Your Darlings
Tänä syksynä saa ensi-iltansa elokuva nimeltä Kill Your
Darlings. Siinä beat-sukupolven nuorta runoilijaa näyttelee tähän asti Harry Potterina tunnettu lapsitähti Daniel
Radcliffe. Hän on kasvanut ulos kuperkeikkaikäisen velhopojan roolista ja astunut aikuisten vakaviin saappaisiin.
Osuvasti leffan nimi tarkoittaa kullanmurujensa murhaamista. Ilmaisulla muistutetaan siitä, että on parempi luopua ennemmin kuin myöhemmin sellaisista asioista joista pitää, mutta joiden aika alkaa olla ohi.
Harry Potter-saagan esimerkkiä seuraten printti-Capitol
on päättänyt toimittaa auto-exituksen hyvään aikaan: ollessaan vielä elinvoimainen ja pidetty. En tiedä, kuinka
moni itkee haudalla ja kehystää tämän viimeisen numeron työhuoneensa seinälle muistoksi edesmenneestä rakkaasta, mutta uskon että moni jää kaipaamaan vainajaa.
Kristinopissa kuolema on vihollinen, mutta Darwin tajusi, että se on myös välttämätön. Se on evoluution moottori. Jos huonommin sopeutuvat yksilöt eivät kuolisi, ei
tulisi tilaa paremmille, koska resursseja ei riitä kaikille.
Ja resursseistahan on nykyään aina pulaa.
Max Planck sanoi, että kuolema pitää myös tieteen kehityksen käynnissä. Uusi teoria näet voittaa siten, että sen
vastustajat lopulta kuolevat. Siksi sanotaan, että tiede
edistyy hautajaiset kerrallaan.
Kuolema on siis välttämätön suursiivooja, joka raivaa tilaa uudelle. Sitähän ”kill your darlings”-hokemakin tarkoittaa. Anna sen mennä kun vielä rakastat sitä. Sillä keinoin rakkauden palo jää ja löytää uusia kohteita.
Kepeät mullat, rakas Capitol!
28