K U O P I O N H I I P PA K U N TA L E H T I 1/2013 Ei ole synti, jos tykkää työstään sivu 12 Saavu-ohjelma sivu 21 Kuva: Kati Jansa kuoPion hiiPPakuntalEhti S I S Ä L LY S 03 Pääkirjoitus 04 Palveluksessa 06 Mistä tukea kirkon työntekijöille 06 Kirkkopäivät mualiman navassa 08 Ohjaavatko mielikuvat kirkon toimintaa 10 Löytöjä tieltä 12 Ei ole synti, jos tykkää työstään 14 Sinä olet minulle väkevä todistus voimasta 16 Käyntikorttina seurakuntaan 17 Hiipan alta 18 Koulutus ja tapahtumat mun uhrisi lämmöstä syttyä suo 23 Puhelinnumerot ja viedä sun tultasi toistenkin luo. 24 Defensor idei kun uskoni suitseva kynttilä on ja rakkaus penseä, toimimaton, Virsi 438:4 Julkaisija: kuopion hiippakunnan tuomiokapituli Päätoimittaja: kati jansa Toimitussihteeri: kaija Pyykönen Toimituskunta: hannu keränen, marjatta Pulkkinen, kaisa Rönkä Ulkoasu: leea Wasenius Kansikuva: kirkon saavutettavuusohjelma Painopaikka: kopijyvä oy, kuopio 2 01/2013 PÄ Ä K I R J O I T U S helmikuu 2013 hyvää Päivää, sEuRakunta! ”Seurakunnasta hyvää päivää on kaikkein epäilyttävimpiä aloitusrepliikkejä mitä puhelimessa voi lausua”, kirjoittaa pirkkalalainen pastori Arto Köykkä uusimman Villi-lehden kolumnissaan. Köykkä perustelee, ettei edes apostoli Paavali kutsunut kirjeissään itseään seurakunnaksi, sillä hän tajusi olevansa seurakunnan palvelija. ”Kun nuorisotyöläinen tulee 300 oppilaan koululle pitämään aamunavausta, ne oppilaat ovat 300 kertaa enemmän seurakunta kuin se työntekijä. Siellä tervehdyksen suunta on toisin päin.” Kiitos tästä kirvelevästä oivalluksesta, Arto. Tunnustan sortuneeni joskus tuohon repliikkiin, mutta pyrin välttämään sitä jatkossa. Seurakunta olemme tosiaan me, yhdessä, moniäänisinä. Todellisuudessa, eikä vain juhlapuheissa. Miten sinun seurakunnassasi mielletään ”seurakunta”? Onko se ennen muuta työntekijöiden muodostama yhteisö? Aktiivisten seurakuntalaisten joukko? Jumalanpalvelukseen kokoontuva yhteisö? Muulla tavoin, miten? Kun puhutaan seurakuntalaisten palvelemisesta, keistä kaikista puhutaan? Tässä lehdessä äänessä ovat kirkon virkaan valmistuvat ja kirkon töissä jo toimivat ihmiset. Kuten piispamme todistaa lehden loppusivuilla, kirkossamme tarvitaan monenlaisia työntekijöitä. Tervetuloa joukkoon! Kirkon töissä on hyvä pitää mielessään kaksoisrooli: työntekijäkin on seurakuntalainen. Niin kuin jokainen tekee työnsä omalla tavallaan, elää jokainen myös kristillisyyttään omalla tavallaan. Niin ammattitaitoaan kuin hengellistä hyvinvointiaan kannattaa vaalia – kukin omalla tavallaan. Kirjavana joukkona vaellamme kohti pääsiäistä. Kohta kajahtavat elämää ylläpitävät sanat: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti! Tässä hengessä: hyvää tätä päivää, seurakunta ja sen palvelijat! kati jansa 3 PalvEluk sEssa yhä suuremmalla osalla seurakunnan työntekijöistä on enemmän kuin yksi ammattitutkinto. joensuulainen teija alanen on hotelli- ja ravintola-alan ammattilainen, lastenohjaaja, kasvatustieteiden kandidaatti, ammatillisten aineiden lehtori - ja nyt myös teologian opiskelija. miltä evankelisluterilaisen kirkon elämä näyttää alaa opiskelevan silmin? Puolankalaissyntyinen Teija on työskennellyt viime vuodet Joensuussa ammattiopisto Niittylahdessa nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen koulutuksessa. Vuorovaikutukselle ja läsnäololle ei tuntunut hallintopainotteisessa työssä olevan riittävästi aikaa. Teija alkoi taas opiskella, tällä kertaa seksuaalikasvatuksen opintoja täydennyskoulutuksena. Yhdet opinnot johtivat toisiin. ”Sen myötä minulle aukeni: voi tavaton, voiko olla tällaista, että on aikaa kohdata ihmisiä! Aika impulsiivises4 ti tein päätöksen, että lähden opiskelemaan teologiaa. Tällä tiellä olen.” Teijan lapsuudessa uskonto oli läsnä niin kuin suomalaisperheissä yleensäkin. Teijan päätymistä teologian opiskelijaksi kummasteltiin lähipiirissä. Se, ettei kirkollinen ura ole ollut itsestäänselvyys, tuo myös perspektiiviä: ”Minun ei tarvitse itkeä itseäni uneen sen vuoksi, että maailman kaikki ihmiset eivät ajattele samalla tavoin kuin minä”, naurahtaa Teija. ”Kun tunnet ja tiedät mistä tulet, kuka olet ja mitä asioista ajattelet, aika helppo on hyväksyä erilaisetkin ajatukset.” missä yhteys, missä jakaminen? Teija ymmärtää hyvin heitä, jotka eroavat kirkosta perustellen, että välit Jumalaan säilyvät, ei siihen kirkkoa tarvita. ”Virsien retoriikka ja kirkollinen kielenkäyttö ’veljet ja sisaret’ ei vain toteudu arkielämässä. Yhteisyyden ja jakamisen kokemus jää puuttumaan.” ”Jos kotini palaisi, olisiko seurakunta se taho, jolta odottaisin apua? Itse asiassa ei. Sitä kuitenkin kaipaisin, ja moni muukin.” Kirkossa tehdään monipuolista työtä. Teijan mielestä kirkolta kuitenkin puuttuu yhteinen suunta ja päämäärä. Positiivinen muutos on koko ajan yleistyvä työalat ylittävä työote. ”Ymmärrys toisen työstä kasvaa tällä tavalla.” Jatkuvaa arviointia täytyy työntekijöiden silti harjoittaa: ”Ihmisillä ei ole aikaa sitoutua. Siksi seurakunnassakin tarjotaan lyhytkestoisia, matalan kynnyksen projekteja – mutta miten tällainen tukee pitkäkestoista spiritualiteettia?”, kysyy Teija. ”Millä ihminen saataisiin tunnetasollakin sitoutumaan omaan yhteisöönsä? Usko kun ei ole projekti,” miettii Teija. ”Kun kuulen tuttujen valittavan, että seurakunta ei tee sitä tai tätä, olen sanonut että ei ole seurakuntaa, joka ei tee – me ollaan se seurakunta!” Työntekijöillä on suuri merkitys, mutta vasta seurakuntalaiset tekevät seurakunnan. Teologiaa opiskeleva Teija Alanen kaipaa seurakunnalta vahvempaa yhteyden kokemusta. ”miten lyhytkestoiset prjojektit tukevat pitkäkestoista spiritualiteettia?” inhimillisyyttä, ei tekniikkaa Liekö syy ymmärrystä etsivässä ja tiedonjanoisessa luonteessa, monipuolisessa koulutustaustassa vai molemmissa, mutta Teija tarkkailee maailmaa kriittisesti. ”Meidän kirkossa häiritsee liika älyllistäminen ja kaiken sanoittaminen. Miksi äärettömän ei voida antaa itsessään puhutella?” Vaikka Teija tunnustautuu jonkinlaiseksi teknologiauskovaiseksi, ei kirkon tarvitse hänen mielestään lähteä mukaan nopeatempoiseen tekniikkahuumaan. ”Tulevaisuudessa kirkko näyttäytyy entistä enemmän rauhan paikkana, vastapainona melulle. Tärkeintä on olla ihmiselle ihminen.” seurakunnassa töissä Seurakunnat tunnetusti elävät muutosten keskellä, eikä muutoksiin aina jakseta suhtautua positiivisesti. Silti Teija näkee seurakunnat edelleen hyvinä työpaikkoina. ”Seurakunnissa muutokset tapahtuvat hitaasti verrattuna nopeatempoisiin bisnesmaailman työpaikkoihin. Se on hyvä asia ja tuo vakautta.” Teijan arvio siitä, onko seurakunta tasa-arvoinen työpaikka, on kaksijakoinen. Teijan oma kokemus on myönteinen: ”Minua on arvostettu ja olen tullut kuulluksi.” Toisaalta työt eivät aina jakaudu tasaisesti työntekijöiden kesken. ”Tasa-arvon toteutuminen riippuu sekä työntekijöistä, johtamiskulttuurista että seurakuntalaisista.” Parhaita muistoja Teijan kirkolliselta työuralta ovat Kauniaisten seurakunnassa toteutetut perhemessut. Pastori Anna-Kaisa Tuomi saa Teijalta lämpimät kiitokset: ”Nuorena työntekijänä en tiennyt, mikä on mahdollista, mikä ei, ja toinen hullu tarttui ideoihini.” ”Kun mietin pappeja elämäni varrelta, mieleeni ovat jääneet ne papit, jotka ovat luoneet lämpimän läsnäolon,” kuvaa Teija. ”Terveisiä kastepapilleni Kyösti Juntuselle ja entiselle esimiehelleni Armi Rautavuorelle!” sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä Usein sanoitettu puute kirkollisessa koulutuksessa on se, että hyppäys opinnoista työelämään tuntuu suurelta. ”Mutta eihän se ole saumatonta muissakaan ammateissa”, Teija toteaa. Yhdistäviä siltoja voisi toki rakentaa lisää: ”Ellei kesätyö seurakunnassa ole pakollinen osa opiskelua, voisiko siihen ainakin vahvasti rohkaista?” Tällä hetkellä Teija näkisi itsensä mieluiten perheneuvojan työssä. ”Etusijalla perheiden hyvinvoinnissa on sitoutuminen ja valmius kestää vaikeuksia. Hetkisessä maailmassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä.” Lähellä ja kauempana esiintyvä ahneus ja itsekkyys koettelevat välillä Teijan uskoa ihmisiin. Silti ei saa kyynistyä, sanoo Teija. ”Vaikka tarkastelen maailmaa kriittisesti, uskon vakaasti, että ihminen on hyvä ja hänellä on pyrkimys hyvään.” kati jansa 5 mistä tukEa kiRkon työntEkijällE – aloittElijasta EläkEikään saakka? Ensimmäinen ja välttämätön tukimuoto uutta työtä aloitettaessa on perehdyttäminen. Esimiehen ja työyhteisön tulisi huolehtia siitä, että uusi työntekijä perehtyy suunnitelmallisesti työhön ja työympäristöön. Alkuperehdytykseen olisi syytä nimetä joku työyhteisön jäsen. Seurakunnassa tulisi olla ajan tasalla oleva perehdyttämiskansio. Mentorointi voisi olla uuden työntekijän seuraava askel. Mentorointisuhde on useimmiten vastavuoroinen vertais- ja työtoverisuhde, jossa mentori on kokenut asiantuntija sillä alueella, johon aloitteleva työntekijä haluaa tukea. Mentorina toimivan tulisi olla mielellään joku oman työyhteisön ulkopuolella oleva, usein saman ammattialan kokenut työntekijä. Työnohjaukseen voi hakeutua oltuaan työssä parisen vuotta. Työnohjaus on työn kehittämiseen tähtäävää prosessiluonteista vuorovaikutusta, jossa työntekijä kehittää paitsi työtään, myös keskeistä työvälinettään, omaa persoonaansa. Työnohjausta voidaan toteuttaa yksilö-, ryhmä-/ tai tiimityönohjauksena. Kirkon työnohjaajien antama työnohjaus on maksutonta. Työnantaja maksaa mahdolliset matkakulut ja antaa luvan käydä työnohjauksessa työajalla. hengellinen ohjaus Hengellisessä ohjauksessa, matkakumppanuudessa, keskitytään oman spiritualiteetin hoitamiseen. Hengellisessä ohjauksessa ihminen opettelee tunnistamaan Jumalan puhuttelun kaiken hälyn keskellä ja vastaamaan siihen. Hengellistä matkaa voidaan tehdä myös matkakumppanuusryhmässä. Hengellistä elämää hoitaa osallistuminen hiljaisuuden retriittiin, jossa voi syventyä omaan sisäiseen matkaansa yhdessä toisten kanssa. Retriitissä matkanteon kiintopisteinä toimivat yhteiset rukoushetket ja virikepuheet. Luovasta työskentelystä kiinnostunut voi taas osallistua bibliodraamaryhmään, jossa roolityösken- 6 telyn ja erilaisten toiminnallisten menetelmien avulla syvennytään Raamatun maailmaan. Hiippakunnan kotisivuilta löytyvät koulutettujen mentoreiden, hengellisten ohjaajien, retriitinohjaajien, bibliodraamaohjaajien ja työnohjaajien nimet ja yhteystiedot. Työntekijä voi itse ottaa yhteyttä haluamaansa henkilöön. Hiippakunnan kotisivuilta löytyy myös laajempi selostus edellä mainituista asioista (www. kuopionhiippakunta.fi). kuntouttava tuki ja valmennus Kelan kautta toteutettuun kuntoutukseen voi hakeutua, jos esiintyy työstä johtuvaa fyysistä, henkistä ja sosiaalista kuormittumista. Aslak-kuntoutus soveltuu työntekijälle silloin, jos työ- ja toimintakyvyn heikkenemisen riskit ovat jo todettavissa, oireet ovat lieviä ja palautuvia ja sairauslomien määrä on vähäinen. Aslak-kuntoutukseen on hakuaika parhaillaan menossa. Uutena kuntoutuksen muotona hiippakunta on anomassa Kelalta Tyk-valmennusta (=työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus) Tyk-valmennukseen voi osallistua pitkään työelämässä ollut työntekijä, jonka työkyky on olennaisesti heikentynyt, jota uhkaa työkyvyttömyys lähivuosina ja sairauslomia on paljon. Hakeutuminen molempiin kuntoutusmuotoihin tapahtuu työterveyshuollon kautta. Kirkkopalvelut/koulutuskeskus Agricola järjestää ns. Eläkkeelle valmentautuminen -seminaareja eri hiippakunnissa. Ne on tarkoitettu työntekijöille, joilla on työaikaa jäljellä muutama vuosi. Kurssijakson aikana pohditaan työstä luopumista ja uuteen elämänvaiheeseen suuntautumista. Lisätietoa löytyy kirkon henkilöstökoulutuskalenterin sivuilta. siRPa juola Hiippakuntasihteeri Pastori Kanalan Hallinto- ja pyhäkoulussa kuntaministeri levylautasella on Henna Virkkunen musiikkia arjen haluaa keskeyttää virsikirjasta. maaseudun hautajaiset. kirkkopäivät tarjoaa kuopiossa korkeatasoisia kulttuurielämyksiä, teräviä keskusteluita sekä henkistä ja hengellistä virkistystä. kiRkkoPäivät mualiman navassa Viikonloppuna 17.-19.5. kuullaan mm. Alister McGrathia, Henry Morgania, Henna Virkkusta, nunna Kristodulia, Eero Huovista, Eija-Riitta Korholaa, Ilkka Vainiota, Kaarina Hazardia, Taina Westiä, Jari Sinkkosta, Mari Leppästä ja Kalle Väätäistä. Musiikkia esittää joukko tuttuja ja rakastettuja artisteja. Kirkkopäivät tarjoaa viikonlopun aikana 70 ohjelmaa, jotka on ripoteltu ympäri Kuopion keskustaa. Pääestradina toimii Musiikkikeskus konsertteineen, keskusteluineen, Kirkkotoreineen ja kahviloineen. Kirkkopäivät näkyy aamusta iltaan myös torille pystytettävällä kirkkopäivälavalla. Siellä pohditaan mm. mitä tunnetut ajattelijat ja keskustelijat tekisivät itsevaltiaina kirkossa ja kenelle kuuluu Pyhä maa. Henry Morgan tarjoaa hengellistä ohjausta ajatuksella ”If we lis- ten together to God then the way forward will become clear to us”. Global Christian Forumissa eri lailla ajattelevat ja eri taustoista tulevat kristityt kohtaavat. Menetelmä perustuu henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja oman tarinan jakamiseen. Halukkaat voivat myös itse kokeilla metodia kahvikupin ääressä. Saarnasauna on jaetun suoraan puhumisen ja heittäytymisen kokemus. Saarnasaunassa puhujat saavat lennosta aiheen, ja jokainen heittää löylysaarnansa valmistautumatta. Saunassa saa kokeilla, mitä itse kestää - ja mitä yleisö. Kirkkomme jättimäinen lähimmäisenrakkauden kansanliike, Yhteisvastuukeräys pystyttää valokuvanäyttelyn pyörille. Yhteisvastuun ja Ilta-Sanomien valokuvakilpailu haastoi suomalaiset pohtimaan omaa vanhuuttaan. Parhaat palat koskettavat liikkuvassa valokuvanäyttelyssä Kirkkopäivien ajan. Kuopiolaiset kuorot kajauttavat ilmoille laulun yllättävissäkin paikoissa. Iltaohjelma valtaa keskustan ravintolat. Pastori Kanalan pyhäkoulussa soi maallinen musiikki, jossa on raamatullinen klangi. Poppi- ja karaokepappi Mikko Salmi etsii virsikaraokessa parasta riparilaulujen ja virsien taitajaa. Entisten seurakuntanuorten sävellahjasta ei kukaan entinen seurakuntanuori voi jäädä pois. Tarjolla on nykyisiä ja tulevia klassikoita rakastettujen artistien esittämänä. Kirkkopäivien liput ovat myynnissä verkkosivuilla kirkkopaivat.fi. Kirkkopäiviä voi myös seurata Facebookissa: facebook.com/kirkkopaivat ja Twitterissä: twitter. com/kirkkopaivat. 7 ohjaavatko miElikuvat kiRkon toimintaa? Tänä aikana mielikuvat ohjaavat elämää ehkä enemmän kuin osaamme ajatellakaan. Ovat ne ohjanneet ennenkin. Presidentti Kekkonen tokaisi aikoinaan: ”Niin on jos siltä näyttää”. Mielikuvat ja niiden muokkaaminen ovat luoneet ihan oman bisneksensä ja kysyntää tuntuu olevan. Mielikuvilla johdetaan. Millaisia mielikuvia sinulla on kirkosta? Mistä ne ovat tulleet, kokemuksesta, kuulo- vai luulopuheista, mediasta? Uutisvirrasta, joka vilisee silmien ja korvien läpi, ja vain otsikot jäävät mieleen? Ohjaavatko mielikuvat kirkon toimintaa? Aikamme haaste kirkolle ei ole vain rakenteellinen, vaan mitä suuremmassa määrin hengellinen. yhteiskunta murroksessa Elämme suomalaisessa yhteiskunnassa melkoisen murroksen keskellä, jossa on vaikea nähdä, minne oikein olemme menossa, mitä on edessä. 8 yhteiskunnallisten muutosten keskellä etsitään jotakin, mihin voisi luottaa, jotakin mistä pitää kiinni. muutokset ovat kirkolle vakava haaste: eteenpäin pitäisi uskaltaa katsoa, lukea ajan merkit. Rakenteitten murros kätkee sisälleen ehkä syvemmän ja vaikeammin hahmotettavan kysymyksen, sen mikä liittyy henkiseen ja hengelliseen murrokseen maassamme. Suurimpana huolena tuntuu olevan rahan riittäminen. Siitä on tullut keskeinen arvo yhteiskunnallisessa keskustelussa. Siihen liitetään liikkeenjohdon kielikuvat tuloksellisuudesta ja tehokkuudesta, jotka sitten kiedotaan laadukkaiden palveluiden kultakääreeseen, samaan aikaan, kun kamppaillaan niukkuuden jakamisesta. Yhteiskunta polarisoituu. Asutuksen keskittyminen kasvukeskuksiin jatkuu, ja synnyttää kasvavilla alueilla paineita palvelujen järjestämisessä. Köyhtyvillä alueilla joudutaan ratkomaan, millä edellytyksillä palvelut voidaan edes kohtuullisesti turvata. Kunnat käyvät henkiinjäämiskamppailujaan. Tavallinen tallaaja on pää pyörällä jatkuvan murroksen keskellä, ja huolissaan, minkä varaan elämäänsä rakentaa. Perinteiset turvarakenteet huojuvat ja oman elämän ennustettavuus yhtälailla. Uutisista tarttuu korvaan, että työuria pitäisi jatkaa - mutta miten, kun ei ole töi- tä? Ja niille, jotka ovat töissä, asetetaan entistä suurempia vaatimuksia. muutos syö resursseja Yhteiskunnan murros koskettaa väkevästi myös kirkkoa ja sen työtä. Kuntakentän muutos muuttaa väistämättä seurakuntarakenteita. Muutoksesta aiheutuu tavattoman paljon työtä, vaivaa ja hämmennystä. Seurakuntien johtajien aika ja voimat menevät muutosten synnyttämien kysymysten ratkomisessa tilanteessa, jossa tulevaisuuteen on vaikea nähdä. Toivottavasti kirkolliskokous onnistuu viitoittamaan suuntaa rakennemuutoskysymyksissä. Vaikeuskerrointa lisää se, että eri puolilla Suomea eletään kovin erilaisissa olosuhteissa niin yhteiskunnallisesti kuin kirkollisestikin. Ratkaisuissa tulisi ottaa huomioon ja antaa arvo paikallisille olosuhteille ja kokemukselle eikä pakottaa seurakuntaelämän järjestämiseen liittyviä ratkaisuja yhdenkaltaiseen ”Mitä on olla sydämeltään kristitty? pohtii Lasse Östring (kuvassa)”. muottiin. Paikallisten olosuhteiden huomioinen seurakuntaoloja järjestettäessä turvaa sen, ettei menetetä sitä, mikä koetaan arvokkaaksi ja luovuttamattomaksi. kirkko esille mielekkäästi Joitain vuosia sitten koolla ollut eriikäisten ihmisten joukko puhui siitä, miltä elämä näyttää nyt ja miltä se näytti aikaisemmin. Eräs vanha rouva sanoitti kokemaansa sattuvasti: ”Ennen elämällä tuntui olleen suurempi merkitys”. Mietin, onko kysymys vanhenevan ihmisen depressiivisestä puheesta ”ennen oli kaikki paremmin” -tyyliin, vai olisiko tuossa ajatuksessa sittenkin kuvaus, joka luonnehtii aikaamme. Elämän ja uskon mielekkyyttä kysytään ja etsitään. Hengellisen etsintä ja kaipuu eivät ole mihinkään hävinneet, mutta ne ovat muuttaneet muotoansa. Etsintä kanavoituu monille tahoille. Perinteinen ”ylhäältä tuleva” puhe ei kosketa ihmistä, joka haluaa olla oman elämänsä subjekti. Jotta hengellinen etsintä voisi kanavoitua kirkkoon, kirkon on tultava näkyväksi mielekkäällä tavalla. Kirkon sisäiset ristiriidat heikentävät kirkon asemaa nykyihmisen mielikuvissa. sisäisen uudistumisen paikka Institutionaalisen uskonnollisuuden vähetessä kirkon jäsenyys nousee entistä enemmän merkitys- ja osallisuuskysymykseksi. Näiden kysymysten kohtaaminen edellyttää kirkolta ja sen työntekijöiltä kykyä asettua dialogiin erilailla ajattelevien ihmisten kanssa. Dialogisuus edellyttää kykyä asettua tasavertaiseen, kunnioittavaan ja kuuntelevaan asemaan suhteessa toiseen. Aitoon vuorovaikutukseen ja dialogiin asettumisessa kirkon työntekijöitä ei pidä jättää yksin. He tarvitsevat tuen kuunnella omia kysymyksiään, jotka ovat useimmiten aivan samoja kuin heidän ”asiakkaidensakin” . Vanhat kristityt muotoilivat tuon kysymyksen: ”Mitä on olla sydämeltään kristitty? Ehkä sitä samaa kysytään tänäkin aikana, kun etsitään osallisuutta, mielekkyyttä ja merkitystä, mitä usko antaa elämääni. Kun on päässyt eteenpäin omissa kysymyksissään ja löytänyt oman hengellisen identiteettinsä, voi asettua vastavuoroiseen suhteeseen toisen ihmisen kysymysten kanssa. Kirkon imago ei korjaudu markkinakeinoin ja -kampanjoin, vaan edellyttää kirkon sisäistä uudistumista. Se tarkoittaa oman hengellisen identiteetin selkeyttämistä, kykyä asettua dialogiin ympäröivän todellisuuden kanssa. On opittava puhumaan uskosta ymmärrettävästi, samaan aikaan, kun kristillisen uskon tiedollinen ja kulttuurinen pohja on ohentunut. lassE östRing Johtamiskouluttaja, Kirkon Koulutuskeskus 9 millainen messukokonaisuus voisi tavoittaa mahdollisimman monia ihmisryhmiä, tukea erilaisissa elämäntilanteissa olevia kirkon jäseniä ja pyrkiä tavoittamaan niitä, jotka ovat jo jättäneet kirkon tai harkitsevat jäsenyydestä luopumista? tämä kirkolliskokouksen edustaja-aloitteen kysymys oli synnyttämässä jumalanpalveluselämän kehittämishanketta tiellä – På väg. löytöjä tiEltä Hankkeeseen on osallistunut 42 seurakuntaa ympäri Suomen. Kuopion hiippakunnasta mukana ovat olleet Heinävesi, Järvi-Kuopio, Pielisensuu ja Puolanka. Kukin seurakunta on sitoutunut kehittämään vuosina 2011–2013 jumalanpalveluselämäänsä omien tarpeittensa ja resurssiensa ohjaamina kirkon yhteisen strategian hengessä. ytimessä yhteisö Kirkon strategiassa on tavoite: ”Seurakuntien jumalanpalveluselämä on monipuolista, luontevaa ja sisältää inhimillistä lämpöä ja hengellistä syvyyttä”. Yhteisöllisyyden kehittäminen on ollut monen hankeseurakunnan tavoitteena monilla tasoilla: työyhteisössä, jumalanpalveluksessa, seurakunnassa ja alueella, jolla seurakunta elää ja toimii. Rakennemuutosseurakunnissa on havaittu, kuinka tarpeellista on tunnistaa jo olemassa olevat jumalanpalvelusyhteisöt muutosten keskellä. Tämä on huomattu myös Järvi-Kuopion seurakunnassa. ”Seurakuntamme on muodostunut pääosin Nilsiän vanhan rovastikunnan alueesta ja siihen kuuluu kahdeksan entistä itsenäistä seurakuntaa”, kuvaa kirkkoherra Reijo Leino. ”Näitä entisiä seurakuntia kutsutaan alueseurakunniksi, joista jokaisen ydin on paikallinen ja elinvoimainen jumalanpalvelusyhteisö.” Hankeseurakunnat ovat kehittäneet käytäntöjä ja rakenteita yhtei10 söllisyyden tukemiseksi. Tähän on päästy esimerkiksi seurakuntalaisten jumalanpalvelusryhmillä, jotka osallistuvat messujen suunnitteluun ja toteutukseen. Joissain seurakunnissa on kehitetty eri työmuotojen osallisuutta kokonaissuunnitelman laatimiseen, joissain suhteita alueen muihin yhteisöihin. jakamaan yhdessä Yhteinen keskustelu jumalanpalveluselämästä ja sitä ohjaavista arvoista on hankkeessa koettu tärkeäksi. Monessa hankeseurakunnassa ääneen ovat päässeet kaikki työntekijäryhmät ja seurakuntalaiset, kenties ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa. Yhteiset keskustelut ovat osoittaneet, että jumalanpalveluksesta innostuneita ihmisiä on paljon niin työntekijöiden kuin seurakuntalaisten joukossa. Syistä ja toisista he ovat jääneet liian usein syrjään jumalanpalveluselämän suunnittelusta ja toteuttamisesta. Jumalanpalveluselämän kehittämisessä ei ole kysymys yksittäisistä jipoista vaan syvätason muutoksista. Jumalanpalveluselämän kehittäminen vaikuttaa koko seurakuntaan. Syvätason muutokset edellyttävät riittävän kirkasta kuvaa kokonaiskirkon ja paikallisseurakunnan missiosta, toimintaympäristöstä sekä omista voimavaroista ja arvoista. Kullakin hankeseurakunnalla on omat erityishaasteensa. Nämä haasteet on syytä tunnistaa, jotta niihin osataan vastata mielekkäästi. Olosuhteet eivät ole heikkous. Kun ne tuntee, niihin voi vaikuttaa, ajatellaan myös Järvi-Kuopiossa: ”Ajattelumme perustana on elävien ja toimivien jumalanpalvelusyhteisöjen tukeminen ja jumalanpalveluselämän alueellisen moni-ilmeisyyden säilyttäminen ja päivittäminen”, toteaa Reijo Leino. ”Järvi-Kuopiossa ei haluta seurata yhteisöjen hiipumista ja sitten sammuttaa valoja, vaan rohkaista seurakuntalaisia ja alueen työntekijöitä kehittämään jumalanpalveluksia niin, että ne tukevat paikallista identiteettiä tilanteessa, jossa kuntamuutokset vievät pohjaa alueellisuudelta.” koulutusta ja asennekasvatusta Jumalanpalveluselämän kehittäminen edellyttää koulutusta. Useissa seurakunnissa järjestetään säännöllisesti jumalanpalveluskoulutusta messuavustajille ja muille kiinnostuneille. Monet hankeseurakunnat ovat tuottaneet messun sisältöjä avaavia käsiohjelmia. Kehitystyö on osoittanut, kuinka keskeisessä roolissa asenteet ja johtaminen ovat myös jumalanpalveluselämässä. Yhteisön hyvinvointi edellyttää sitä tukevia asenteita ja riittäviä perusteita johtamiselle. Jumalanpalveluselämän kokonaissuunnitelman säännöllinen laatiminen ja kehittäminen herättävät pohtimisen arvoisia kysymyksiä: Mitkä Kuva: Hannu Keränen Hanke on osoittanut, että jumalanpalveluksesta innostuneita ihmisiä on paljon niin työntekijöiden kuin seurakuntalaisten joukossa. TIELLÄ TIIvISTYNYTTÄ Hankkeeseen osallistuneet ihmiset ovat kiteyttäneet suuria ajatuksia seuraaviin iskulauseisiin. Miten sinä tai yhteisösi suhtaudutte niihin? Miten ne voivat välittää hankkeen esille nostamaa viisautta muihin seurakuntiin? • Jumalanpalvelus on missiota, missiolla on konteksti • On alettava siitä, mitä jo on • Rukouselämäni perustuu sunnuntaihin ja virtaa siitä • Jos pappi ei anna seurakunnan äänen kuulua esirukouksessa, hän varastaa seurakunnalta • Kaava ei kangista vaan tarjoaa puitteet • Jumalanpalveluksessa ei ole säälitehtäviä • Seurakuntalaisten aktiivisuus ei saa lisätä uutta porrasta hierarkiaan • Seurakunta tarvitsee lapsia • Työntekijän osallistuminen tai osallistumattomuus messuun vapaa-aikana on vahva viesti • Kristityt tunnetaan ensisijaisesti yhteisönä, seurakuntana • Millainen seurakuntalainen työntekijä on? ovat seurakunnan elämän painopisteitä? Missä vaiheessa prosessia eri tahot (ammattiryhmät, seurakuntalaiset, avustajat, yhteistyöryhmät jne.) tulevat mukaan jumalanpalveluselämän suunnitteluun ja toteuttamiseen? Mitkä ovat seurakunnan erityispiirteitä ja kuinka jumalanpalveluselämä vastaa niihin? Mihin prosessin vaiheisiin liittyy yhteinen rukous? matkalla Hankeseurakunnat ovat kehittäneet jumalanpalveluselämäänsä aiemminkin. Esimerkiksi Juankoski oli yksi vuosituhannen vaihteen jumalanpalvelusuudistuksen kokeiluseurakuntia. Jumalanpalvelusuudistus on näyttäytynyt merkittävänä tekijänä monessa hankeseurakunnassa. Se johti rakenteellisiin ja kulttuurillisiin muutoksiin. Prosessit ovat olleet hitaita, mutta niiden arvo on ilmeinen. Jumalanpalvelusuudistus ei loppunut kirjojen julkaisuun, vaan jatkuu yhä. Seurakunnat pysyvät tiellä jatkossakin. ”Tiellä-hanke on ohjannut meitä oikeiden kysymysten tekemiseen”, kiittää Reijo Leino. ”Rakennemuutoksen keskellä eläessämme monet vastaukset ovat vasta pieniä uusia alkuja. Hankkeessa mukanaolo on kuitenkin rohkaissut meitä vaalimaan ja säilyttämään jumalanpalveluselämää sielläkin, missä se olisi saattanut jäädä hiljalleen hiipumaan.” tEija tuukkanEn & timo-matti haaPiainEn, KJY Jumalanpalvelushankkeen ihmiset ottavat mielellään vastaan uusia vinkkejä hyvistä jumalanpalveluskäytännöistä. Lähetä postia osoitteeseen [email protected] 11 ”Ei olE synti jos tykkää työstään!” taina manninEn on vuodEn PaPPi kuusamolaistunut taina manninen valittiin vuoden papiksi 2012 monesta hyvästä syystä. Perusteita olivat mm. pitkäaikainen seurakuntatyö, jumalanpalveluselämän monitasoinen kehittäminen sekä työn linkittyminen yhteiskunnan eri saroille. ”Pappi ei koskaan tee työtään yksin. ottakoon kukin asianosainen oman osansa tästä palkinnosta!”, nauraa taina. Luminen Koillismaa avautuu kauniin kodin ikkunoista. Kun Taina varttui näillä main, ei näköpiirissäkään ollut mahdollisuutta, että hänestä voisi tulla pappi. ”Lapsuuskokemuksien perusteella minulla oli papeista sellainen kuva, että he ovat Raamattunsa hyvin osaavia, jykeväsanaisia miehiä. Minä taas olen pikkuisen nopea ja temperamenttinen”. Taina sai pappisvihkimyksen pyhäinpäivänä 1988. Ensimmäinen työpaikka löytyi Pielisensuun seurakunnasta Joensuusta. ”Ensimmäisissä työntekijäkokouksessa hävetti, kun muiden kalenterit olivat täysiä ja oma ei. Hieno esimieheni Samuli 12 Ranta rauhoitti: ”Lue ja rukoile. Kyllä se kalenteri täyttyy.” Niin se on täyttynyt. Joensuusta tie vei Kuusamon kautta Kajaanin seurakuntaan, josta Taina on nyt virkavapaalla. Kajaanissa Taina oli tiiviisti mukana mm. UPM:n ja yliopistokeskuksen alasajon jälkeisessä moniammatillisessa verkostossa irtisanottujen tukena. Taina on ohjannut monia teologiharjoittelijoita, jotka pohtivat usein millainen kirkon työntekijän pitäisi olla. ”Minä en ainakaan voi olla mitään muuta kuin mitä olen. Pappeus ei ole minulle rooli. Olen se sama Taina kaupassa, alttarilla tai hiihtoladulla.” kenen leipää syöt, sen lauluja laulat Taina katsoo haastettua kirkkoaan myötäeläen. ”Pelkään sitä, että kirkon ihmiset itse nakertavat kivijalkaa. Meidän pitäisi puolustaa sitä, miksi kirkko on: että Jumalan sanaa julistetaan ja sakramentit jaetaan.” Taina nostaa korkealle lojaaliuden työnantajalle: ”Lojaalius ei tarkoita pokkurointia, vaan oman työyhteisönsä puolestapuhumista.” Sanomaa eteenpäin viedessä ei ole tarvetta alistua, vaan pitää kirkon näky kirkkaana. ”Ihmisten hengellinen etsintä ei ole loppunut. Ehkä puhutaan vähän eri tavalla kuin kirkossa on totuttu - enkelikortit ja patsaat, ikonit, vetäytymiset ja niin edelleen. Meidän kirkossa tulisi kertoa, että tässä ihan sinun omassa perinteessä on Jumala läsnä.” Haasteet ovat sekä viestinnällisiä että sisällöllisiä. Jossain määrin kritiikki ei kohdistu vain nykyiseen kirkkoon: ”Kannamme vuosikymmenten tai –satojen takaa tulevaa painolastia. Kirkolla on ollut tuomarin rooli, vaikka se on ollut opettaja ja edelläkävijäkin joissain asioissa.” ”Ollaanko me papit sanoitettu asioita niin vaikeasti ja vaadittu paljon, että ihmisille on tullut tuntu: jos uskominen on noin vaikeaa eihän se voi olla mun juttu!” jumalanpalvelus on ykkönen Taina määrittelee itsensä jumalanpalvelusorientoituneeksi ja käsikirjauskolliseksi papiksi. ”Joka kerran messua suunitellessani hämmästyn sitä rikkautta, mitä käsikirja tarjoaa”, kuvailee hän aidolla innostuksella. Hänelle messu on se paikka, joka kokoaa ja lähettää niin seurakuntalaiset kuin työntekijät töihinsä. Tutusta ja turvallisesta messusta voi pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvän kerta toisensa jälkeen. Viime vuosien messuajattelun innoittajia Tainalle ovat olleet mm. amerikkalainen Robert A. Rimbo ja ruotsalainen Fredrik Modeus. ”Olen saanut olla näköalapaikalla monissa jumalanpalveluselämän kehittämistehtävissä valtakunnallisella ja hiippakunnallisella tasolla. On ollut pakko ottaa selvää asioista ja välittää niitä sitten eteenpäin.” Perhe ja työ Neljän lapsen äitinä Taina tunnustaa, että työn ja perhe-elämän yhdistämisessä on ollut haastavia aikoja. Huono omatunto on ajoittain taina manninEn s. 13.8.1962 Kuusamo Perhe: naimisissa, neljä aikuista lasta Harrastukset: luonto, liikunta ja kirjat Motto: Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. seurannut, kun lapsille tehtyjä lupauksia ei ole pystynyt töitten takia pitämään. ”Onneksi he ovat sanoneet, etteivät ole menneet siitä rikki”, naurahtaa Taina. Perhe-elämä on pitänyt huolen siitä, ettei pappi ole päässyt luulottelemaan liikoja itsestään ja työstään. Tainan palattua kotiin päivän töihinsä tyytyväisenä saattoi nuorison vastaanotto olla ”minkä takia pidit niin typerän päivänavauksen! Meitä niin hävetti.” ohjeita uusille työntekijöille? Taina arvostaa suurta, uskollisten kirkon jäsenten joukkoa: ”Nämä ihmiset tapailevat uskontunnustusta ja isämeitää ja laittavat illalla kädet ristiin. Just sitä tämä kristityn elämä on, ja tätä meidän pitäisi tukea!” ”Uskollisuus tehtävälle ja sitoutuminen ihmisiin, joiden kanssa kulloinkin kulkee, on hyvästä.” Sillä, miten pienessä tai suuressa seurakunnassa työskentelee, ei ole merkitystä: ”Ihmiset ovat aina oleellisia, ja juuri näitä minut on kutsuttu palvelemaan ja kuulemaan. On suuri etuoikeus, että ihmiset ottavat papin elämänsä valtavien ilojen ja surujen keskelle kulkemaan.” Että työntekijä jaksaa, on Tainan mukaan pysyttävä siinä sykkeessä mukana, missä muutkin elävät. Hyväksi on lukea laaja-alaisesti ja seurata ajankohtaisia asioita. läpinäkyvyyttä hallintoon Taina työskentelee kesäkuun loppuun asti Taivalkosken seurakunnassa. Hakuprosessi Kuusamon seurakuntaan on kesken. ”Peräänkuulutan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kirkon hallinnolta. Pitää pystyä tekemään kestäviä päätöksiä ja perustelemaan ne.” Jos seurakunta tekee vääriä päätöksiä, on ne pystyttävä myöntämään eikä peitettävä hiljaisuudella. Monen mielestä Taina on kokenut vääryyttä hakuprosessissa ja häneltä on kysytty, onko hän katkera kirkolle. ”Kirkko on työnantajani, mutta lisäksi paljon enemmän: se pitää minut Kristuksessa. Miten minä sille voisin katkeroitua?” kysyy Taina. Vaikka epäoikeudenmukaisuuttakin ilmenee monin tavoin, ei se tarkoita, että koko kirkko olisi mätä. Jos seurakuntatyöyhteisössä ammennetaan spiritualiteetista, näkyy se tavassa tehdä ihan tavallisia asioita. ”Jos on palvelun näkökulma, ei pönäköidy!” Kirkkoa mahdollisesti vaivaavaan johtajuustautiin palvelun näkökulma toisi helpotusta. ”Jos esimiehet, työntekijät ja luottamushenkilötkin toimisivat palvelun hengestä käsin, asioita hoidettaisiin toisella lailla.” Teksti ja kuvat: kati jansa 13 Kuvat: Anu Ylitolonen Keskinäinen huolenpito auttaa Kambodžassa moni vanhus vanhuksia jaksamaan. ”Tiedän, etten huolehtii myös lapsenlapsistaan, ole enää yksin”, totesi kuvassa keskellä koska lasten vanhemmat ovat istuva rouva Cheth Khop. kuolleet tai ovat siirtotyöläisinä. sinä olEt minullE väkEvä todistus toivosta Istun pagodan lattialle. Kambodžalaisvanhukset istuvat tottuneesti polviensa päällä. Yksi naisista kiinnittää huomioni. Koko tapaamisemme aikana hän ei sano sanaakaan. Hänen olemuksensa kertoo rankan elämän viestiä. Se muistuttaa historiasta, joka on painettu kambodžalaisvanhusten sieluun ja kehoon. Se muistuttaa kansanmurhan ja sisällissodan haavoista, se muistuttaa raadannan, pelon ja kuoleman ilmapiiristä. Samalla hänen katseensa porautuu minuun syvästi. Tuossa katseessa on yhtä aikaa väsymystä, sinnikkyyttä, päämäärätietoisuutta ja toivoa. Se on katse, jota en voi unohtaa. 14 Illalla kirjoitan matkapäiväkirjaani: ”Sinä kambodžalainen sisareni, kuinka selvisit hirmuisista kärsimyksistä, kuinka jaksoit kidutuksen ja läheisten menettämisen, kuinka säilytit toivosi? Sinä kambodžalainen sisareni. Silmäsi puhuvat minulle väkevämmin kuin sanasi. Se, että olet, se on minulle väkevä todistus. Väkevä todistus toivosta.” mummot ja vaarit suomessa ja kambodžassa Yhteisvastuukeräyksen 2013 teemana ovat yksinäiset ja syrjäy- tyneet vanhukset Suomessa ja Kambodžassa. Nämä kaksi ryhmää poikkeavat monin tavoin toisistaan. Kambodžassa vanhuksiksi lasketaan kaikki 55 vuotta täyttäneet. Tuo ikäryhmä on noin 8 % koko reilusta 14 miljoonan asukkaan väestöstä. Tämän päivän 55-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat olleet 1970-luvun kansanmurhan aikaan nuoria aikuisia. He itse kertoivat selviytyneensä noista ajoista, koska olivat nuoria ja vahvoja. Heidän vanhempansa eivät selvinneet. Kova työ, liian vähä ruoka ja ankarat olot olivat monille liikaa. Hyvin iäkkäiden kambodžalaisten osuus väestöstä onkin hyvin pieni. Kuva: Yv-kuvapankki Yhteisö ja yhteistyö kantaa ja kannattaa. Vanhustenryhmissä vanhukset tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi. Toinen kambodžalaista vanhuutta leimaava piirre on lastenlastenhuoltajuus. Tilastojen mukaan joka kolmas yli 60-vuotias kambodžalainen on vastuussa vähintään yhdestä lapsesta. Nämä vanhushuoltajat huolehtivat oman toimeentulonsa lisäksi myös lasten ravinnonsaannista, koulunkäynnistä ja terveydestä. Koska noin kolmannes kambodžalaisista elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella (alle 0,61US$/pv), tilanne vanhushuoltajien kohdalla ei ole helppo. Kambodžassa ei ole sosiaaliturvaa ja näinpä jokainen tekee käytännössä jonkinlaista työtä aina kuolemaansa asti. Suomessa vanhuus on ilmiönä toisenlainen. Ainakaan vanhuutta ei yksiselitteisesti pysty määrittelemään alkamaan tietystä ikävuodesta eteenpäin. Monet tapaamani yli 80-vuotiaat ovatkin todenneet, etteivät he nyt itseään niin kovin vanhoiksi vielä koe. Ehkä Suomessa vanhuus onkin jollain tavalla muuttunut kokemusperäiseksi asiaksi. Toisaalta tilastot kertovat, että Suomessa on tällä hetkellä yli miljoona yli 65-vuotiasta. Heistä yli 300 000 kärsii yksinäisyydestä. Huolestuttava on myös se tieto, jonka mukaan joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias suomalainen tekee itsemurhan. Näitä taustoja vasten meitä, Yhteisvastuukeräystä ja yhteisvastuuta tarvitaan. Meidän teoillamme on merkitystä! anu ylitolonEn Kirjoittaja on Joroisten ja Juvan seurakuntien diakoniapappi, joka vieraili syksyllä 2012 Kambodžassa tutustumassa Yhteisvastuukeräyksen kohteisiin Kirkon Ulkomaanavun opintomatkalla. Lue lisää Yhteisvastuukeräyksestä osoitteesta www.yhteisvastuu.fi 15 Rajalla käyntikoRttina sEuRakuntaan Reilun kolme vuotta olen tehnyt suntion töitä. Työ alkaa pikkuhiljaa tulla tutuksi, vaikka uusia ja (onneksi) mielenkiintoisia asioita putkahtelee vastaan edelleen. Monenlaista työtä olen ehtinyt tekemään 30 vuotta kestäneen työurani aikana. Yrittäjänä aherrusta, yksityisyrityksessä työskentelyä ja onpa melkoinen siivu tullut oltua kunnankin palkkalistoilla. Monelle seurakunnan työntekijälle olisi hyväksi olla jossain elämänsä vaiheessa muuallakin töissä. Työyhteisönä seurakunta omaa kuitenkin melko poikkeavat toimintamallit moneen muuhun työyhteisöön nähden. Suntion tai seurakuntamestarin työnkuvaan kuuluu paljon hyvinkin erilaisia tehtäviä. Esimiehenä saan suunnitella työkokonaisuuksia ja kesäisin toimin nuorten kesätyöntekijöiden ohjaajana. On sanottu, että suntio onnistuu työssään, jos häntä ei huomata ollenkaan. Se pitää paljolti paikkansa. Kuitenkin tarvittaessa on uskallettava olla esillä ja on otettava tilanne haltuun. Palvelutehtävä, sitähän se suntion työ on. On hyvä, jos tykkää olla ihmisten parissa. Paljon tulee kiitosta, mutta vielä enemmän moitteita. Julkisessa työssä pitää pystyä varautumaan kritiikkiin koko seurakuntaa ja työkavereita kohtaan eikä vaan omaa sektoria kohtaan. Häät, kasteet ja konfirmaatiot luovat nykyisin ihmisille kovat paineet siitä, että kaiken on onnistuttava täydellisesti. Sääkin saisi olla loistava. Ainahan näin ei tietenkään 16 Suntio työskentelee maallisen ja hengellisen maailman rajalla. elämässä ole, ja silloin suntio on monesti se henkilö, joka ottaa palautteen vastaan. Surevan ihmisen suru ja ahdistus saa tunteet myllertämään ja joskus suntio joutuu myös vihaisen ryöpytyksen kohteeksi. Silloin suntio on ehkä tärkeimmällä paikallaan auttamassa surevaa ja ottamassa vastaan menetyksen tuoman pahan mielen ja tuskan. Suruun ei totu koskaan, mutta sen kanssa oppii olemaan. Tieto siitä, että voi olla osaltaan auttamassa surevaa omaista, antaa työhön ja jaksamiseen voimaa. Monesti ihmiset kyselevät kaikkea työhön liittyvää vapaallakin ollessa. Minulle tällainen käy ja on todella rikasta. Mieleen on jäänyt keskusteluja niin nuorten kuin vanhojenkin kanssa. Arkisemmat työt lumenkolauksen ja kiinteistöjen hoidon parissa an- tavat vaihtelua ja rytmittävät työtä . Messu on se minun juttu; se vaan kolahtaa. Vaikka olen lähes joka sunnuntai kirkossa töissä, vie askeleet vapaaviikonloppunakin melko usein johonkin kirkkoon. Jumalanpalvelus on minulle se palkanlisä, se työn suola, joka kantaa ja antaa voimaa. Siihen ei pääse edes verottaja osille. Monesti olen miettinyt olevani suntion työssä rajalla, lautturina elämän virrassa. Maallisen ja hengellisen maailman, ilon ja surun, elämän ja kuoleman rajalla. Tehtäväni suntiona on huolehtia tapahtumiin sellaiset puitteet ja olosuhteet, että kaikilla on mahdollisimman hyvä ja helppo olla näissä tilanteissa. hannu P. maRtikainEn Seurakuntamestari Kontiolahden seurakunta H I I PA N A LTA millaisia työntEkijöitä kiRkkommE taRvitsEE? Otsikon kysymys osoitetaan usein piispalle, mutta koskettaa koko kirkkoa, meitä kaikkia. Vastaan lyhyen oppimäärän mukaan. Kirkko tarvitsee: 1. Erilaisia työntekijöitä. Kirkon työhön opiskelevilla on usein käsitys, että olisi jokin kirkon työntekijän prototyyppi, jonka ahtaisiin rajoihin jokaisen pitäisi persoonansa puristaa. Harhaluulo! Sekalainen seurakunta tarvitsee erilaisia persoonallisuuksia: rohkeita julistajia, herkkiä kuuntelijoita, räiskyviä innostajia, tasaisia toteuttajia, lujia johtajia, ahkeria puurtajia ja niin edelleen. Kirkossa on erilaisia virkoja, pappeja, diakoneja, kanttoreita, kasvattajia ja välttämättömissä tukitehtävissä toimivia. Niissä tarvitaan erilaista ammatillista osaamista. 2. Sitoutuneita työntekijöitä. Jokainen työyhteisö odottaa työntekijältään sitoutumista. Niin myös kirkko. Kirkon työ on Jumalan ja ihmisten palvelua, ei tyhjältä pöydältä keksittyä itsetoteutusta. Julkisuus on kiinnostunut poikkeuksista. Todellista rohkeutta on sitoutua kirkon uskoon, tehtävään, elämään ja kohtaloon. Silloin sitoudutaan myös ihmiseen, hänen iloihinsa ja suruihinsa. Kuva: Hannu Keränen 3. Hengellisiä työntekijöitä. Kirkon perustehtävä on hengellinen. Siksi kirkon työntekijällä saa ja tulee olla omaa hengellistä elämää. Ilman sitä työstä uhkaa kadota mieli. Jumalanpalvelus, oma rukous ja Raamatun mietiskely yksin tai yhdessä kuuluvat asiaan. Se on normaalia, ei outoa. Se kuuluu kaikille. Tällaisista eväistä on kirkon työntekijät tehty. Ken tahtoo mietiskellä asiaa pidemmän oppimäärän mukaan, voi etsiä verkosta Kirkon koulutuskeskuksen asiakirjan Kirkon hengellisen työn ammattien ydinosaaminen 2010. Tervetuloa kirkon töihin, 4. Yhteistyökykyisiä työntekijöitä. Jumalan ja ihmisten Kirkon työtä tehdään yhdessä työto- palvelukseen! verien ja seurakuntalaisten kanssa. Siksi kirkko tarvitsee joukkuepelaajia, ei omaan maaliin potkivia solisteja. Hyvä työntekijä herättää toisissa luottamusta. Piikikästä, pelokasta tai epäluotettavaa ihmiset vierastavat. Kyky verkottua on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi. 5. Kompastelevia ja kehittyviä työntekijöitä. Kirkko ei tarvitse täydellisiä ihmisiä. Pikemminkin tarvitaan ihmisiä, jotka kokeilevat, kaatuvat, katuvat – ja nousevat. Ja juuri siten kehittyvät sekä kristittyinä että kirkon ammattilaisina. Uudelleen aloittamisen mahdollisuus kuuluu kaikille, myös työntekijälle. 17 Koulutukset ja tapahtumat diakonia Yhteyshenkilönä diakonian tapahtumissa hiippakuntasihteeri Sirpa Juola, p. 044 7050 610 Vuoden 2013 Yhteisvastuukeräys kerää varoja vanhusten syrjäytymisen ehkäisyyn Suomessa ja Kambodzassa. Ryhdy enkeliksi – auta yksinäisiä vanhuksia! Kansainvälisen diakonian päivä – teematorstai Aika ja paikka: 17.4.2013 Kajaani Neuvottelupäivään kutsutaan seurakuntien työntekijöitä ja vastuunkantajia. Päivän kuluessa saadaan ajankohtaista tietoa Kirkon Ulkomaanavun työstä ja kansainvälisestä diakoniasta. Ilmoittautuminen viikkoa ennen koulutuspäivää Kirkon Ulkomaanapuun Karita Linden-Lemmetti, 040 732 0104. Hiippakunnallinen työnohjaajien neuvottelupäivä Aika ja paikka: 18.4.2013 klo 9.30−15 Joutenlammen kurssikeskus, Kajaani. Päivän kuluessa paneudutaan teemaan ”Työnohjaaja myllerrysten keskellä.” Teemaan johdattelee PsM, työterveyspsykologi Olavi Haataja. Bibliodraamaohjaajien neuvottelupäivä Aika ja paikka: 27.4.2013 klo 9.30−16, Kuopio. Vierailevana ohjaajana bibliodraamaohjaaja, kouluttaja Aino-Kaarina Mäkisalo. työntekijä, vapaaehtoinen keräyspäällikkö, luottamushenkilö. Starttipäivän tavoitteena on auttaa kehittämään oman seurakunnan ja rovastikunnan yhteisvastuukeräystä sekä tutustua seuraavan vuoden keräyskohteisiin. jumalanPalvElus ja kiRkkomusiikki Katekumenaatti-peruskoulutus Kohti aikuista uskoa? Koulutus antaa valmiuden katekumenaattiryhmän käynnistämiseen. Suosituksena on, että kurssille osallistuu seurakunnasta työpari (seurakuntalainen ja työntekijä). Aika ja paikka: 5.−7.4.2013, Partaharju Kustannukset: täyshoito 140 €/hlö/2hh (165 €/1hh) + kurssimaksu 40 € Lisätietoja: hiippakuntasihteeri Kati Jansa, [email protected] tai 044 7050 608 Yhteistyössä Mikkelin hiippakunnan kanssa Kainuun kirkonpalvelijoiden koulutuspäivä Teemana kiinteistöhuolto Aika ja paikka: 2.4.2013 klo 8.30−14.30, Paltamo Ilmoittautuminen: 19.3.2013 mennessä [email protected] tai 044 7050 600 Ei osallistumismaksua. Tiedustelut: hiippakuntasihteeri Kati Jansa, kati.jansa@ evl.fi tai 044 7050608 Diakonian rovastikunnalliset yhteyshenkilöt ja johtavat diakoniaviranhaltijat Neuvottelu tuomiokapitulissa 3.9.2013 klo 11.00–15. Vankilasielunhoitajien alueellinen neuvottelupäivä 9.10.2013 klo 9.30–13 tuomiokapitulissa Kriminaali- ja päihdetyön neuvottelupäivät Aika ja paikka: 24.−25.10.2013 Joutenlammen kurssikeskus, Kajaani. Päiviin kutsutaan kriminaali- ja päihdetyössä toimivia seurakuntien työntekijöitä. Järjestävinä tahoina ovat Mikkelin, Kuopion ja Oulun hiippakunnat. Alueelliset yhteisvastuukeräyksen starttipävät 25.11. Kainuun opisto, Paltamo/ Kajaanin rovastikunta 26.11. Tervon seurakunta/ Iisalmen ja Siilinjärven rovastikunnat 27.11. Pieksämäen seurakunta/ Kuopion tuomiorovastikunta, Leppävirran ja Pieksämäen rovastikunnat 28.11. Pielisensuun seurakunta/ Joensuun rovastikunta Päivään kutsutaan seurakunnan kirkkoherra/diakoniaja kasvatustyöstä vastaava teologi, diakonia- ja nuoriso18 Kevätretki virsivisan finaaliin Virsivisa on koulujen kautta toteutuva 3.- ja 4-luokkalaisten visailu, jonka visavaiheet käynnistyvät omassa koulussa helmikuussa ja etenevät vaiheittain valtakunnalliseen finaaliin toukokuussa. Finaali järjestetään perjantaina 17.5.2013 klo 11.30 Kuopion Kirkkopäivien yhteydessä Musiikkikeskuksen konserttisalissa. KUTSUMME NYT KOULULAISET mukaan seuraamaan jännittävää finaalia. Tilaisuus kestää noin 1 tunti 10 min. Koulutukset ja tapahtumat Paitsi 3.- ja 4.-luokkalaisia (visailijoiden ikätovereita) kutsumme paikalle myös 1.- ja 2.-luokkalaisia – tulevia virsivisailijoita. Virsivisan järjestää Seurakuntien Lapsityön Keskus yhteistyössä Opetushallituksen, PTK – poikien ja tyttöjen keskuksen sekä kirkkohallituksen kanssa. Visa toteutetaan nyt kuudetta kertaa. Ilmoittautuminen: 30.4.2013 mennessä [email protected] Lisätietoja finaalijärjestelyistä: Kanttori Leila Savolainen, Alavan seurakunta, [email protected], 040 484 8323 Hiippakuntakanttori Richard Nicholls, Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli, [email protected], 044 705 0611 Jumalanpalveluselämän koulutus Iisalmen rovastikunnan papeille, kanttoreille ja jumalanpalvelusavustajille. Miten toimia, jotta ”jumalanpalveluselämä on monipuolista, luontevaa ja sisältää inhimillistä lämpöä ja hengellistä syvyyttä”? Päivässä mukana pastori Kaija Tiirola Haapajärveltä. Osallistujilla on mahdollisuus päivän aikana henkilökohtaiseen äänenhuoltoon laulupedagogin kanssa. Aika ja paikka: 25.4.2013 klo 9.30−15 Lippuniemen seurakuntakoti, Kiviahonkatu 18, Iisalmi Hinta: 35 €/hlö (sis. kahvit ja lounaan) Ilmoittautuminen: 5.4.2013 mennessä Kirkon henkilöstökoulutuskalenterin kautta (sakasti.evl.fi) Lisätietoja: hiippakuntakanttori Richard Nicholls, [email protected] tai 044 7050 611. kasvatus Yhteyshenkilönä kasvatuksen tapahtumissa hiippakuntasihteeri Juha Antikainen, puhelin 044 7050 609. Kasvatustyö järjestää vuonna 2013 koulutuksia runsaasti Kuopion hiippakunnan alueella. Käyttäkää mahdollisuus hyväksenne, monia näistä koulutuksista on yleensä vain järvenpäässä. Lisätietoa ja enemmän tapahtumia ja koulutuksia hiippakunnan nettisivuilta tai kirkon sähköisestä koulutuskalenterista. Rippikoulusaunat 2013: aiheena sosiaalisesti haastavat nuoret rippikoulussa. Koulutuksilla tuetaan sosiaalisesti haastavien nuorten kohtaamista ja huomioimista rippikoulussa. Näitä voivat olla vaikka autismin kirjoon kuuluvat tai tarkkaavai- suushäiriön omaavat nuoret. Aihetta käsitellään vielä syvemmin erillisessä koulutuksessa (yhteistyö Nuorten Keskuksen kanssa). Aika ja paikka sovitaan rovastikunnittain, rovastikunnan yhteyshenkilö ilmoittaa ne alueen työntekijöille. Haastava nuori rippikoulussa Aika ja paikka: 16.–17.4. ja 1.10.2013 Jyväskylän kristillinen opisto Osallistujat: Nuorisotyönohjaajat, papit, kanttorit, diakoniatyöntekijät, lapsityönohjaajat Lisätietoa: www.nuortenkeskus.fi/koulutus Kuopion hiippakunnan varhaisnuorisotyön koulutusseminaari ja työneuvottelu Aika ja paikka: 17.−18.4.2013 Kuopio, Hotelli Rauhalahti Lisätietoa: www.ptk.fi Haastavat nuoret rippikoulussa Aika ja paikka: 24.–25.4. ja 10.9.2013, Kuopio, Rytkyn leirikeskus Osallistujat: kaikki työntekijät, joilla rippikoulutyötä. Osallistujamäärä min. 15, max. 20. Lapsiasiahenkilöiden koulutus ja seminaari Aika ja paikka: 4.5.2013 Kuopio, Petosen srk-talo, Pyörönkaari 21 (Kallaveden srk), www.kuopionseurakunnat.fi Kuvaus: Lapsiasiahenkilöiden tehtävät seurakunnassa sekä erilaiset menetelmät lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistamiseksi. Osallistujat: Seurakuntien lapsiasiahenkilöt, työntekijät ja luottamushenkilöt Lisätietoa: Kaisa Rantala, PTK ry, [email protected], ”HIPPU” -telttaleiri (hiippakuntaleiri) Aika ja paikka: 24.−9.7.2013 Pieksämäki, Partaharju (rakennustalkoot ma-ti 22.−23.7.) Osallistujat: 10−14 -vuotiaat tytöt ja pojat sekä isoset ja työntekijät Järjestäjät: Partaharjun opisto, PTK:n Itä-Suomen piiri, PTK:n Kaakkois- Suomen piiri, PTK, Mikkelin ja Kuopion hiippakunnat sekä SLS Lisätietoa, hinnat ja ilmoittautuminen: www.ptk.fi 19 Koulutukset ja tapahtumat lähEtys Lähetyksen ajankohtaispäivä: Lähetystyö – museotavaraa? Aika ja paikka: 20.3.2013 Vesileppis, Leppävirta. Aiheesta puhumassa lääninrovasti Jaana Marjanen, Suomen Lähetysseuran kotimaantyön johtaja Satu Kantola sekä Leppävirran kirkkoherra Teppo Ritari. Lisätietoja: vs. lähetyssihteeri Tarja Säynevirta, [email protected] vaPaaEhtoisEt Virsikirjan Virsikirjan lisävihko lisävihko OLE! Hiippakunnallinen vapaaehtoistoimijoitten päivä Aika ja paikka: 7.9.2013 Kuopio Päivä tarjoaa uusia välineitä seurakunnan vapaaehtoistoimijoille. Työpajojen teemoja mm. hartaus, sosiaalinen media, esirukous ja äänenkäyttö sekä bibliodraama. Ole! Ole oma itsesi. Ole toisia varten. Ole osa seurakuntaa. Ole vain. Kustannukset: 15 €/hlö (sis lounaan) Ilmoittautumiset: 16.8. mennessä [email protected] tai 044 7050 600 Lisätietoja: hiippakuntasihteeri Kati Jansa, [email protected] tai 044 7050 608 viEstintä Viestinnän koulutuspäivä Kuopion hiippakunnan seurakuntien viestinnästä vastaaville Mitä hyötyä kirkon yhteisestä verkkohankkeesta on seurakunnalle? Miten kirkon graafista ilmettä pitäisi soveltaa meillä? Miten panna käytäntöön näitä kahta omassa seurakunnassa? Aiheita esittelemässä ja kysymyksiin vastaamassa Sami Kallioinen, Leea Wasenius ja Virpi Hyvärinen. Aika ja paikka: 19.4.2013 klo 9−15.30 Keskusseurakuntatalon koulutussali, Suokatu 22, Kuopio. Päivä on osallistujille maksuton. Ilmoittautumiset 5.4. mennessä: [email protected] tai 044 7050 608 20  Minkälaiset virret tukevat kirkon missiota tulevaisuudessa?  Mihin käyttötarkoituksiin ja tilanteisiin on vaikea löytää sopivia virsiä?  Mistä teemoista on liian vähän virsiä?  Mitkä musiikkityylit olisivat tarpeellisia lisävihkossa? Käytössä oleviin suomen- ja ruotsinkielisiin virsikirjoihin ollaan tekemässä lisävihkoja. Lisävihkojen virret tukevat ja täydentävät jo käytössä olevia virsikirjoja. Lisävihkoilla vastataan niihin tarpeisiin, jotka 1980-luvun jälkeen tapahtuneet muutokset ovat synnyttäneet ja niihin haasteisiin, jotka tulevaisuus asettaa. Työryhmät tuottavat ehdotuksensa lisävihkoiksi vuosina 2012–2014. Suomenkielisen työryhmän puheenjohtaja on kirkkoherra Jaana Marjanen ja ruotsinkielisen kanttori Rainer Holmgård. Työryhmille voi lähettää virsimateriaalia, ideoita ja ehdotuksia virsiksi ja aihepiireiksi osoitteeseen [email protected]. Keskustelua aiheesta myös facebookissa facebook.com/virsipsalm Pitäisikö mielestäsi kaikilla olla yhtäläiset mahdollisuudet elää ja toimia yhteiskunnassa? Entä kirkossa? saako kirkossa asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan vammaisuuden, kansalaisuuden, kielitaidon, sukupuolisen suuntautumisen tai jonkin muun syyn takia? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat itsestään selviä. Lakikin määrää, että kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisina, oli sitten kyse kirkosta tai muusta yhteiskunnasta. Miksi emme kuitenkaan toimi näin? Syitä voi olla monia. Yhdenvertaisuus on kuitenkin niin tärkeä asia, että olivatpa esteet sen toteutumiseen mitkä tahansa, kirkossa on syytä korjata asenteita ja käytäntöjä. Joko sinun seurakunnallasi on saavutettavuussuunnitelma? Miten kontrolloitte, toteutuuko seurakunnassanne yhdenvertaisuus? Mitä voisitte tehdä asian edistämiseksi? Kirkon saavutettavuusohjelma sisältää yhdenvertaisuuden ja osalli- suuden teologiset perusteet, näkökulmia saavutettavuuden esteiden poistamiseen sekä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Kirkon saavutettavuusohjelma nousee evankeliumista. Se ei ole jonkun erityisryhmän etujen ajamista tai vain joillekin erikoistuneille kirkon työntekijöille kuuluvaa työtä. Kyse on kirkon perustehtävästä ja uskollisuudesta tuon tehtävän toteuttamisessa. Vain kaikille avoin kirkko on uskottava Kristuksen kirkko. Siksi saavutettavuuden ja esteettömyyden eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. Osallisuuden tiellä voi olla fyysiseen ympäristöön, rakenteisiin, kommunikaatioon, ymmärtämiseen liittyviä tai asenteellisia esteitä. Niiden poistaminen vaatii suunnitelmallista ja jatkuvaa työtä. Tutustu Kirkon saavutettavuusohjelmaan joko printtinä tai verkossa. Sen pitäisi löytyä seurakunnastasi, kysypä kirkkoherralta, jos ohjelma ei ole sinulle asti ehtinyt. Verkosta se löytyy sakastin sivuilta polulta Etusivu > Toiminta > Saavutettavuus > Saavutettavuusohjelma. Ohjelma on saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja selkokielellä. sakaRi häkkinEn Hiippakuntadekaani 21 18.5.2013 klo 9.00 - 12.00 Kuopion Musiikkikeskus, Jazzklubi (Kuopionlahdenkatu 23) taiPuuko kiRkko joogaan? 18.5.2013 klo 9-12 Kuopion Musiikkikeskuksen Jazzklubi Onko jooga olemukseltaan hindulaista ja siksi sopimatonta kristitylle? Vai pitäisikö kirkon uudistua ja tarjota seurakuntalaisille joogaa? Seminaarissa asiantuntijat pohtivat joogan olemusta ja suhdetta kristinuskoon. Seminaariin sisältyy harjoitus ja meditaatio. Harjoituksen Finaali 17.5.2013 klo 11.30 Kuopion Musiikkikeskuksen konserttisali kesto on 45 minuuttia ja siihen mahtuu 25 henkilöä. www.kirkkopaivat.fi 22 haastEttu kiRkko -sEminaaRi 8.4.2013 Tampereella Kirkon tutkimuskeskuksen Haastettu kirkko -seminaari pureutuu kirkon muutoksiin ja etsii uudenlaisen yhteisöllisyyden muotoja kirkossa. Aiheesta ”Salattu usko, näkyvä jäsenyys” alustaa Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Muita alustajia ovat emeritusarkkipiispa John Vikström sekä kansliapäällikkö Jukka Keskitalo. Seminaari on maksuton ja avoin kaikille kirkon teemoista kiinnostuneille. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: [email protected] tai (03) 3123 3400 viERaanvaRainEn mEssu -sEminaaRi 11.4.2013 Hämeenlinnassa Miten otamme vieraat vastaan? Mitä on vieraanvaraisuus seurakunnan toiminnassa? Millainen on vieraanvarainen messu? Seminaarissa käsitellään monikulttuurisuutta, yhteisöllisyyttä, kontekstuaalisuutta, puhetapoja ja musiikkia. Seminaari sopii kaikille seurakunnan työntekijöille. Seminaari on ilmainen, mutta 20 e ruokailumaksu sisältää kahvit ja lounaan. Ilmoittautuminen: 22.3. mennessä https://www.lyyti.fi/ilmoittaudu/ Vieraanvarainen_messu_0467 tai [email protected] kiRkonRakEntajiEn fooRumin sEminaaRi 12.9.2013 Kuopiossa Tarkempaa tietoa: www.hengenuudistus.fi kuoPion hiiPPakunnan tuomiokaPituli Katuosoite Postiosoite Kuninkaankatu 22 A PL 42, 70101 Kuopio (017) 288 400 Vaihde 044 7050 600 Osmo Karppinen Vahtimestari 044 7050 603 Kaija Pyykönen Piispan sihteeri 044 7050 604 Marja-Sisko Aalto Notaari 044 7050 605 Tuija Alatalo Lakimiesasessori 044 7050 606 Marjaana Hartikainen Toimistosihteeri 044 7050 607 Sakari Häkkinen Hiippakuntadekaani 044 7050 608 Kati Jansa Hiippakuntasihteeri 044 7050 609 Juha Antikainen Hiippakuntasihteeri 044 7050 610 Sirpa Juola Hiippakuntasihteeri 044 7050 611 Richard Nicholls Hiippakuntakanttori 044 7050 612 Jukka Koistinen (vs. lähetyssihteeri Tarja Säynevirta 31.3. saakka) Faksi Sähköposti www-sivut Virka-aika (017) 288 8420 [email protected] www.kuopionhiippakunta.fi 9–15 Seuraava Capitol ilmestyy syyskuussa 2013 23 n e f e D i e d i r so Mielikuvat, sanat ja teot Useimmille ihmisille kirkko on etäinen ja outo. Tai suvaitsematon vanhoillinen jarruttaja. Joillekin se on jopa pahuuden pesä: uskonsodat ja ihmisten hyväksikäyttö kun eivät ole vain historiaa. Kirkon edustaja joutuukin usein tekemään parannusta historian ja toisten uskovien synneistä. Kertomaan, ettei ainakaan Suomen luterilainen kirkko kannata pyhää sotaa – “Mutta miksi sitten on sotilaspappeja?” Muistuttamaan, että naispappeja on ollut jo neljännesvuosisadan - “Mutta eikös siitä vasta käyty käräjiä jossakin?” Selittämään, että pedofilia on lähinnä katolisen kirkon marginaalinen ongelma - “Mutta mitäs nää Maijan tarinat sitten on?” Esittelemään kirkon ohjeita samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamiseksi - “Mutta eikös kirkossa haluta eheyttää homot?” Joskus on vaikeaa saada ihmisiä uskomaan, että kirkko on rauhaa rakastava, suvaitsevainen, nykyaikainen ja tasa-arvoinen. Se, mitä kirkko oikeasti on ja tekee, ei vastaa suuren enemmistön mielikuvaa – siis heidän, jotka eivät aktiivisesti osallistu seurakunnan toimintaan. Ja koska he eivät osallistu, on myös vaikeaa vaikuttaa heidän käsityksiinsä ja asenteisiinsa. Ja vaikka osallistuisivatkin, eivät he välttämättä ymmärtäisi. Puheemme on liian usein kliseistä, teoreettista ja vaikeaselkoista. Myönnän, että en juurikaan jaksa lukea tai kuunnella hengellisiä sananselityksiä. Suurin osa kun on sellaista teologis-hengellistä jargonia, joka ei yksinkertaisesti ole kiinnostavaa. Ihmisten tavallinen elämä ja kirkollinen puhe ovat aivan liian kaukana toisistaan. Pappien yleinen valitus on, ettei saarnoista saa palautetta. Miten voisi antaa palautetta jostakin, jota ei käsitä? Asia on tuttu useimmille opiskelijoille: Kun opettaja tunnin lopuksi kysyy, onko kenelläkään kysyttävää, niin sitä on sitä vähemmän, mitä vähemmän oppilaat ovat ymmärtäneet. Kirkon ja sen työntekijän on ponnisteltava ymmärtääkseen tavallista ihmistä ja ollakseen hänelle ymmärrettävä. Ja kaikkein tärkeintä olisi tietysti puhua vähemmän ja tehdä enemmän. Lehtiotsikot ja mielikuvat eivät synny sanoista vaan teoista. 24