Matala resoluutio PDF - Uuden Ajan Vaikuttajat

Miten nuoret voivat muuttaa yhteiskuntaa?
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
UUDEN AJAN
VAIKUTTAJAT
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
////////////
Nuorten kokemuksia vaikuttamisesta yhteiskuntaopin,
äidinkielen ja mediakasvatuksen opetuksen tueksi ////////////
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
2014
Tuottaja
Päivi Anunti,
Helsingin kaupungin
nuorisoasiainkeskus
Toimittajat
Ina Mikkola
Robert Sundman
Rosa Kettumäki
Johanna Terhemaa
Leena Kuusisto
Miika Saukkonen
Taittaja
Jalmari Sarla
Kuvittaja
Iina Pärssinen
Sisällysluettelo
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
4
6
7
8
Esipuhe, nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio
Johdanto
1. Järjestöt
Johdanto
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
Puoluepoliittiset järjestöt
Kokoomuksen Nuorten Liitto
Sosialidemokraattiset Nuoret
Perussuomalaiset Nuoret
Keskustanuoret
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto
Vasemmistonuoret
Svensk Ungdom
Kristillisdemokraattiset Nuoret
Puolueettomuus
19
20
22
24
Luonnonsuojelujärjestöt
Greenpeace
Dodo
Maan ystävät
27
28
30
32
34
Ihmisoikeus- ja rauhanjärjestöt
Plan: Lastenhallitus
Seta
Aseistakieltäytyjäliitto
Amnesty
35
36
38
Eläinoikeusjärjestöt
Eläinsuojeluliitto Animalia ry
Oikeutta eläimille
41
42
44
Opiskelijajärjestöt
Suomen Lukiolaisten Liitto
Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – Sakki ry
47
48
50
51
52
54
56
Muita järjestöjä
Youth Against Drugs
Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry
Vantaan nuorisovaltuusto
Nuorten Helsinki – NuHe ry
City-sámit ry ja Suoma Sámi Nuorat ry
Kanava Nuoriso ry
57
2. Maailmankatsomuksellinen
vaikuttaminen
58
Johdanto
59
60
61
62
Evankelisluterilainen seurakunta
Ortodoksinen seurakunta
Islamilaiset yhteisöt
Prometheus-leirin tuki ry
65
3. Systeemin ulkopuolelta
66
Johdanto
68
70
Monivaikuttaja
Talonvaltaus
73
4. Ruuti - nuorten vaikuttamisjärjestelmä Helsingissä
74
Johdanto
76
78
80
82
84
86
88
89
90
92
Ruudin ydinryhmä
Nuoristalo
Lähiöprinsessat
Asemanseudun liikuntahanke
Monivaikuttajana kaupungin hankkeissa
Nuorten Ääni -toimitus
Skarppi ry
Yläasteen oppilaskuntatoiminta
Lukion oppilaskuntatoiminta
Ammatillisen oppilaitoksen oppilaskuntatoiminta
93
5. Luova vaikuttaminen
94
Johdanto
96
97
98
Luova vaikuttaminen
Narrin näyttämö
Katutaide
101
6. Vaikuttaminen harrastuksissa
102
Johdanto
103
104
Urheiluseurat ja -tapahtumat
Partio
107
7. Vaikuttamisen työkalupakki
108
Johdanto
109
111
112
114
116
120
Työkalut
Miten adressilla voi vaikuttaa?
Miten tehdä vaikuttava mielipidekirjoitus?
Osoita mieltäsi!
Sosiaalinen media & blogit
Miten lobata?
122
123
124
128
Ohjeet
Mistä rahaa toimintaan?
10 kultaista vaikuttamisen sääntöä
Ohjeita opettajille
Yhteiskunta on porukoita
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Tommi Laitio
Nuorisotoimenjohtaja,
Helsingin kaupungin
nuorisoasiainkeskus
Helmikuussa 2014 julkaistu nuorisobarometri
hämmensi monia toimittajia. Yle otsikoi tutkimustulokset seuraavasti: Nuoria ei kiinnosta politiikka.
Kuitenkin raportin lukemalla näyttäytyy
toinen – monimutkaisempi – todellisuus. Tuhansien nuorten haastatteluun perustuva
nuorisobarometri oikeasti osoitti, että kiinnostus ja välineet eivät nyt kohtaa. Yhteiskunnalliset asiat kyllä kiinnostavat nuoria,
mutta poliittinen toiminta ei.
Kuten Ina Mikkola kirjoittaa johdannossa, suurin osa yhteiskuntaan liittyvästä viestinnästä kertoo nuorille, miten yhteiskunta
toimii. Se keskittyy opettamaan rakenteita,
järjestelmiä ja sääntöjä. Se ei lähde ihmisen
omasta elämästä ja saa valitettavan usein ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Juuri tässä on Uuden ajan vaikuttajat -teoksen suurin
ansio. Se lähtee liikkeelle siitä, miksi ihmiset
osallistuvat. Teoksessa on myös poikkeuksellisen laaja – ja siksi rehellinen – katse siihen,
mikä kaikki on politiikkaa.
Uuden ajan vaikuttajat antaa nuorille
mahdollisuuden määritellä itse, mistä heidän
toiminnassaan on kyse – ei pakota lukemaan
ääneen järjestön virallisia asiakirjoja. Se ei sano, miksi jokaisen pitäisi osallistua vaan keskittyy kuuntelemaan ja antamaan ilmatilaa.
Uuden ajan vaikuttajat on juuri sitä, miten
yhteiskunnallista toimintaa tulisi lähestyä:
nuorten tekemänä, nuorten tulkitsemana ja
nuorten toimintana.
Juutalainen filosofi Hannah Arendt on sanonut viisaasti, että yhteiskunnalliset asiat
ovat liian tärkeitä jätettäväksi ammattilaisten hoidettavaksi. Me Helsingissä olemme
päättäneet lähestyä nuorten vaikuttamista juuri tästä näkökulmasta. Helsingin Ruuti-vaikuttamisjärjestelmä lähtee siitä, että
jokaisella nuorella on vuosittain ainakin yksi
4
kokemus osallistumisesta johonkin itseä suurempaan asiaan. Ruuti-toiminnassa nuoret
saavat itse päättää siitä, minkä näköistä toiminta on. Ruudin perusajatus on ääridemokraattinen: emme opeta talon tavoille, vaan
meidän työmme on mukautua ja sopeutua
siihen, missä asiassa ja miten nuoret haluavat toimia.
Uuden ajan vaikuttajat lähettää vielä yhden tärkeän viestin: toimintaan tarvitaan
yleensä porukka. Juuri tämä unohtuu liian
usein, kun nuorille puhutaan vaikuttamisesta. Ei tarvitse olla äärirohkea, jos voi toimia
porukassa. Yksikään merkittävä parannus
maailmassa ei ole tapahtunut vain yhden ihmisen ansiosta. Vaikka demokratiassa on kyse yksilöiden tasavertaisista oikeuksista, ne
toteutuvat parhaiten ryhmissä tapahtuvan
toiminnan kautta.
Helsingin kaupungin puolesta haluan
kiittää Inaa, Robertia, Rosaa, Johannaa, Jalmaria, Iinaa, Leenaa ja projektisihteeri Miikaa sekä kaikkia kirjoittajia ja haastateltuja
tästä kansanvaltaa parantavasta työstä. Kiitos myös nuorisotutkija Anu Gretschelille ja
suunnittelija Päivi Anuntille siitä, että olette
tarjonneet tilaa ja luottamusta tehdä. Toivon,
että nuorten kanssa toimivista aikuisista löytyy tarpeeksi viisautta käyttää tätä opetuksen ja toiminnan tukena. Toivon, että Uuden
ajan vaikuttajat löytää tiensä mahdollisimman monen nuoren käsiin.
Yksi tulkinta alussa mainituista nuorisobarometrin tuloksista on se, että monet nuoret kokevat yhteiskunnan olevan valmis, jolloin toiminnalle ei oikein löydy perusteita.
Tämän teoksen nuoret näyttävät, että vielä
on tehtävää. Mutta kuten julkaisu osoittaa,
muutosta tapahtuu vain, jos jotkut uskaltavat ottaa ensimmäisen askeleen.
Lukuiloa.
Mu u tosta ta p a htu u
va in, jos jotku t
u ska lta va t otta a
ensimmä isen
a skeleen.
T e o kse ss a o n
p o i kke uks e l l i se n l aaj a
– j a s i ks i re he l l i ne n –
k at se s i i he n, mi kä kai kki
o n po l i t i i kkaa.
5
Johdanto
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Ina Mikkola
yksi kirjan tekijöistä
Halusimme tehdä jotakin, mitä ei ole aiemmin tehty. Huomasimme, että suurin osa yhteiskuntaopin kirjoista keskittyy pääasiassa
siihen, miten yhteiskunta toimii. Me halusimme saada aikaan uudenlaisen teoksen,
jossa keskitytään siihen, miten yhteiskuntaan voi vaikuttaa. Kirjojen tekstin takana
ovat mitä parhaimmat asiantuntijat – nuoret
vaikuttajat.
Tekstit pohjautuvat nuorten omiin kokemuksiin vaikuttamisen kentältä. Halusimme jakaa näitä kokemuksia, jotta muidenkin
nuorten olisi helpompi ryhtyä vaikuttamaan
omaan ympäristöönsä.
Kirjan tekeminen on kestänyt tovin, sillä
tekijöiden joukko on ollut niin suuri. Tekstien
kokoaminen, työstäminen ja osittain myös
niiden kirjoittaminen on ollut tiivimmän joukon hallussa.
Idea kirjan tekemiseen tuli tutkija Anu
Gretscheliltä, joka on ollut aiemminkin tekemässä kirjoja nuorilta nuorille. Nuorisoasiankeskuksen puolelta kirjaa lähti tuottamaan
nuorisotyön pitkän linjan ammattilainen,
suunnittelija Päivi Anunti.
Kun kirjaa alettiin konkreettisesti tekemään, tuli mukaan myös nuori ja tiivis toimittajajoukkomme. Minä, järjestelmällisyyden
ja organisoinnin mestari Ina Mikkola, kielen
todellinen asiantuntija Robert Sundman, palautteen antamisen suulas taituri Rosa Kettumäki, timanttinen pohtija Leena Kuusisto
ja suunnitelmat tekstiksi ajallaan toteuttava
Johanna Terhemaa. Myöhemmin kuvioihin
astui myös kirjoittajien hankkimisessa avustava Miika Saukkonen. Kirjan visuaalisesta ilmeestä ovat vastanneet taittaja Jalmari Sarla ja kuvittaja Iina Pärssinen.
6
Kuten vaikuttaminen, myös kirjan tekeminen
pitää sisällään monia vaiheita. Välillä on vaivuttu epätoivoon, välillä riemuittu onnistumisesta. Välillä emme tienneet, miten pitäisi
edetä, joten tulimmekin kehittäneeksi monia jopa mullistavia työtapoja. Kaikesta huolimatta pääsimme lopulta tavoitteeseemme.
Saimme aikaan kirjan, jollaista ei ole aiemmin tehty.
Toivottavasti sinä lukijana nautit, saat
inspiraatiota ja mielenkiintoista tietoa tästä kirjasta. Toivottavasti kirja antaa sinulle
vinkkejä vaikuttamiseen ja rohkaisee myös
toimimaan.
Välillä voi tuntua siltä, että mihinkään ei
voi vaikuttaa ja kaikki on muiden vallassa.
Silti samaan aikaan on paljon asioita, joiden
haluaisi muuttuvan paremmiksi. Tässä tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: katsoa vierestä tai puuttua peliin. Olemme tehneet tämän
kirjan siksi, että sinä saisit rohkeutta tarttua
toimeen.
Kirjan nuoret vaikuttajat ovat olleet rohkeita ja saaneet muutoksia aikaan. He ovat
onnistuneet vaikuttamaan ympäristöönsä,
muihin ihmisiin ja yhteiskunnan rakenteisiin.
Aina kaikki ei suju leikiten, mutta vastoinkäymisiinkin liittyy aina yksi hyvä puoli: virheistä oppii ja niistä saa voimaa jatkaa entistä
tarmokkaammin.
Jokainen meistä vaikuttaa väistämättä edes jollain tavalla ympäristöönsä ja koko ympärillä olevaan maailmaan omalla toiminnallaan, sekä valinnoillaan – halusi tai ei.
Mutta se, kuinka paljon ja tietoisesti haluamme vaikuttaa, on täysin itsemme valittavissa. Halutessasi voit saada vaikuttamalla suuriakin muutoksia aikaan. Tartu siis rohkeasti
toimeen.
1
Järjestöt
Puoluepoliittiset järjestöt
Luonnonsuojelujärjestöt
Ihmisoikeusjärjestöt
Rauhanjärjestöt
Eläinoikeusjärjestöt
Opiskelijajärjestöt
Muut järjestöt
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Johdanto
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Järjestöt
////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Suomalaisen järjestötoiminnan kenttä on laaja ja tarjoaa myös nuorille monenlaisia vaikuttamismahdollisuuksia. Poliittisilla puolueilla on
omat nuorisojärjestönsä, ja sen lisäksi mukaan
voi lähteä esimerkiksi luonnonsuojelu-, eläinsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjen sekä opiskelijajärjestöjen toimintaan. Listaa voisi jatkaa
loputtomiin.
Keskivertosuomalainen kuuluu peräti kolmeen yhdistykseen. Järjestöt ovatkin tärkeä
osa suomalaista demokratiaa, sillä moni järjestö toimii sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.
Aluksi mukaan voi lähteä omalla lähialuellaan toimivaan paikallisjäjestöön, ja sieltä on helppo edetä mukaan valtakunnalliseen
toimintaan.
8
Järjestöt ovat tapa saada joukkovoimaa – kuka tahansa voi osallistua toimintaan ja ajaa sitä
kautta itselleen ja muille tärkeitä asioita.
Nuoret osallistuvat innokkaimmin valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen toimintaan.
Niiden toimintaan osallistuminen onkin ensiarvoisen tärkeää, sillä opiskelijajärjestöjä
kuullaan usein myös valtakunnallisessa päätöksenteossa. Jos pääset vaikuttamaan oman
edunvalvontajärjestösi linjauksiin, voit parhaimmassa tapauksessa tuoda kantasi aina
pääministerin kabinettiin asti. Tässä luvussa
esitellään tarkemmin myös ammattikoululaisia edustavan SAKKI ry:n ja lukiolaisia edustavan Suomen Lukiolaisten Liiton toimintaa.
Parasta on kuitenkin se, että jokainen voi
perustaa myös oman järjestön!
Puoluepoliittiset
järjestöt
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
9
Kokoomuksen Nuorten Liitto
"Kokoomusnuorissa oppii miten politiikkaa tehdään."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Olli Isoaho (s. 1994)
Kuva: Ina Mikkola
/////////////////////////////
Perustamisvuosi
1928
Tavoitteet ja päämäärät
Kokoomusnuorten kantavat arvot ovat
vapaus, vastuu ja välittäminen, sivistys,
kannustavuus, mahdollisuuksien
tasa-arvo ja isänmaallisuus.
Kokoomusnuorten mielestä yhteiskunnan tehtävä on luoda edellytykset sille,
että kukin yksilö voi tavoitella
omanlaistaan hyvää elämää.
Jäsenmäärä
n. 6100 (2013)
www.kokoomusnuoret.fi
Liityin 15-vuotiaana Kokoomusnuoriin, koska halusin oppia, miten voin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kokoomus tuntui oikealta puolueelta, koska se ajaa minulle tärkeitä
asioita, kuten yksilönvapautta, yrittämistä
ja toivoa paremmasta yhteiskunnasta. Olin
myös kuullut, että useat nykyiset kokoomusministerit ja -kansanedustajat ovat aikanaan olleet kokoomusnuoria. Siksi päätinkin
mennä katsomaan, minkälaista toimintaa on
tarjolla.
Ensimmäisellä kerralla vastaanotto oli
erittäin lämmin ja ystävällinen, ja tiesin tulleeni oikeaan seuraan. Aloin käydä järjestön
tapahtumissa ja ystävystyin nopeasti uusiin
ihmisiin. Ystävystyminen oli helppoa, koska
tapahtumissa oli paljon samanhenkisiä ihmisiä. Keskusteleminen oli sujuvaa ja ”jään
rikkominen” onnistui helposti, sillä uudet jäsenet otetaan aina mukaan ja heille tullaan
juttelemaan. Oli upeaa tuntea, että minusta
oikeasti oltiin kiinnostuneita.
Kokoomusnuoret järjestönä antaa loistavan tilaisuuden oppia, miten politiikkaa
tehdään. Vaikka olin ollut jäsen vasta noin
puoli vuotta, sain valtakirjan kokoomuksen
puoluekokoukseen. Puoluekokous on päättävä elin puolueessa: kokouksessa päätetään
puolueen tulevaisuudesta, arvoista ja teemoista sekä valitaan puolueen johto.
Oli hieno tilaisuus päästä vaikuttamaan
oikeisiin asioihin, vaikka olenkin vasta nuori. Joskus puhutaan, että nuori ei voi vaikuttaa asioihin, mutta minun kohdallani on käynyt toisin. Jo 15-vuotiaana pääsin esittämään
oman kantani puoluekokouksessa liittyen
pakkoruotsiin ja sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Tämän takia kannattaa liittyä poliittiseen nuorisojärjestöön. Siellä saa äänensä kuuluviin ja voi puolustaa itselle tärkeitä
asioita.
Eduskuntavaaleja edeltävät kuukaudet
ovat puoluetoiminnan parasta aikaa. Itse olin
töissä vaalitiimissä vuoden 2011 vaaleissa. Se
oli yksi elämäni opettavimmista kokemuksista. Ihmisille jutteleminen, poliittiset väännöt
Kolmen sepän aukiolla ja pitkät päivät politiikan parissa ovat jääneet mieleen pysyvästi.
10
Kerran puhuin puoli tuntia politiikkaa vanhan rouvan kanssa, joka oli päättänyt jättää
äänestämättä. Keskustelumme jälkeen hän
halusi äänestää suosittelemaani ehdokasta.
Vaalit ovat enemmän kuin esitteiden jakoa ja
samojen teemojen toistamista.
”Va ikka olin ol l u t
jä sen va sta noi n
p u oli vu otta ,
sa in va lta kir j a n
kokoomu ksen
p u olu ekokou ksee n. ”
Vaalit ovat vaikuttamista ja ankaraa suorittamista. Ihmisten kohtaaminen on tärkeää
ja kokoomusnuoret opettavat, miten se tehdään oikein.
Kokoomusnuoret järjestävät jäsenilleen
monenlaista toimintaa: poliittisia seminaareja, joissa on tasokkaita puhujia, sekä juhlia ja
rentoja illanviettoja, joissa puhutaan politiikkaa hyvässä hengessä. Tapahtumiin osallistumalla oppii väittelemään, puhumisen lahjat
kehittyvät ja tasokkaassa seurassa oppii paljon pelkästään kuuntelemalla.
Yleensä kynnys lähteä nuorisopolitiikkaan on erittäin korkea. Se johtuu luultavasti siitä, että sana politiikka pelottaa ja antaa
erilaisia mielikuvia isoista asioista. Politiikka kuulostaa äkkiseltään käsitteenä erittäin
hankalalta. Asia ei ole näin: politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja itseään koskettaviin kysymyksiin vaikuttamista. Kova tahto ja halu vaikuttaa omaan elämäänsä vievät
vaikka läpi harmaan kiven. Politiikassa hauskinta on se, kun näkee oman toimintansa
tuloksen!
Sosialidemokraattiset Nuoret
"Tavoitteenamme vapaampi, solidaarisempi ja tasa-arvoisempi maailma."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Stella Qin (s. 1993)
Taisin olla kasiluokalla, kun mielenkiintoni yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen heräsi. En muista tarkkaan, mistä ajatus kumpusi,
kun koulussakaan ei ollut asiasta vielä puhuttu. Politiikka kuitenkin kiinnosti ja päätin ottaa puolueiden ideologioista omatoimisesti
selvää. Nopeasti päädyin poliittisten nuorisojärjestöjen nettisivuille, joista Demarinuoret
Kuva: Ina Mikkola
/////////////////////////////
Perustamisvuosi
1959
Tavoitteet ja päämäärät
Demarinuoret haluaa rakentaa
ihanneyhteiskunnan, jossa toteutuu
yhteiskunnallinen tasa-arvo ja kaikille
taataan samat perusoikeudet.
Demarinuoret on tasa-arvoa
kannattava feministinen järjestö.
Jäsenmäärä
n. 1100
www.demarinuoret.fi
tuntui aatteiltaan ja tavoitteiltaan omimmalta. Inhimilliset arvot, kuten heikommasta
huolehtiminen ja tasa-arvo kaikkien ihmisten
kesken taustoista, ominaisuuksista tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta, vastasivat käsityksiäni oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Sellaisesta yhteiskunnasta, jossa
itse haluaisin elää. Seuraavalla viikolla löysinkin jo itseni järjestön Helsingin piirin urheilutapahtumasta, jossa tutustuin muutamaan
ikäiseeni. Sillä tiellä olen vieläkin.
Demarinuoret järjestää tapahtumia aina väittelyilloista ja seminaareista erilaisiin
vierailuihin ja kulttuuritapahtumiin niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.
Parasta on, että jäsenyys ei sido mihinkään
– tapahtumat joihin haluaa osallistua, voi itse
valita. Yhteenkään ei tarvitse osallistua, mutta halutessaan järjestötoiminnasta voi saada
rakkaan harrastuksen ja tulevaisuudessa jopa
työpaikan.
Itse olen reilun neljän vuoden jäsenyyteni
aikana ehtinyt osallistua yhteen jos toiseenkin tapahtumaan. Parhaiten mieleeni ovat
jääneet rennot illanvietot, joissa käydyt keskustelut päivänpolttavista aiheista ovat toisinaan äityneet mielenkiintoisiksi poliittisiksi väittelyiksi. Toisaalta mieleen ovat jääneet
myös joka toinen vuosi järjestettävät liittokokoukset, joissa on saanut tavata tovereita
ympäri maata ja päässyt itse äänestämään
Demarinuorten kannoista ja tärkeistä linjauksista. En myöskään unohda kokemuksiani kansainvälisillä leireillä, jotka kokoavat
kesäisin yhteen satoja ja jopa tuhansia nuoria demareita. Sellaisina hetkinä olen tuntenut olevani osa suurta sosialidemokraattista
perhettä. Jäsenyys nuorisojärjestössä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti puolueen
jäsenyyttä toisin kuin useissa muissa poliittisissa nuorisojärjestöissä. Pidän sitä hyvänä
asiana, sillä monelle 15-vuotiaalle puolueeseen liittyminen voisi tuntua turhan suurelta
harppaukselta.
Yksin mukaan lähtemisen kynnys voi tuntua korkealta, mutta itse ainakin koin saavani samanhenkisiä kavereita varsin nopeasti.
Ystävänsä voi tietysti aina houkutella mukaan! Liittyessäni Demarinuoriin sain iloisen
vastaanoton, eikä muutaman vuoden ikäeroa joidenkin kanssa edes huomannut. Saman arvopohjan jakavien ihmisten kanssa on
11
helppo olla, kun tietyt asiat tuntuvat kaikille itsestään selviltä. Puhumme politiikkaa ja
paiskimme töitä vaalien alla, mutta samojen
ihmisten kanssa tulee yhtä lailla vietettyä aikaa epävirallisemmissa ja arkisemmissakin tilanteissa. Vaalityötäkin, jota voi olla esimerkiksi ehdokaskampanjan ideointi, ihmisten
pariin jalkautuminen messuilla tai toreilla ja
flyereiden jako, on rennompi tehdä tutussa
porukassa, jossa voi aidosti olla oma itsensä.
Hengailu hyvässä seurassa on toki aina mukavaa, mutta monet meistä ovat mukana ensisijaisesti muuttamassa maailmaa.
Yksittäisenä järjestönä emme sitä ehkä tee
päivässä tai kahdessa, mutta monipuolisten keinojemme on tarkoitus siivittää meitä
päivä päivältä tehtävässämme pidemmälle.
”Nu or isoliito n
tehtä vä on r a vist e l l a
va nhemp a a p olve a
ja mu istu tta a
olenna isesta ta rpe e n
tu llen.”
Saatamme esimerkiksi toimia piikkinä emopuolueemme SDP:n lihassa, kun tilanne sitä
vaatii, sillä mielestämme on nuorisoliiton tehtävä ravistella vanhempaa polvea ja muistuttaa olennaisesta tarpeen tullen. Esimerkiksi
taannoisessa liittokokouksessa suhtauduimme kielteisesti ydinvoiman lisärakentamiseen tekemämme linjauksen mukaan, kun
taas puolueella ei ole toistaiseksi asiaan virallista kantaa. Muita tärkeitä vaikuttamisen
keinoja ovat kannanotot, mielipidekirjoitukset, muut mielenilmaukset sekä kansainvälinen yhteistyö, jotka näen avaimina kohti tavoitettamme – vapaampaa, solidaarisempaa
ja tasa-arvoisempaa maailmaa.
Perussuomalaiset Nuoret
"Uusi maailma avautui astuessani perussuomalaisten nuorten syyskokoukseen."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Toni Stenström (s. 1993)
Mielenkiintoni vaikuttamiseen heräsi Helsingin
Tapanilassa sijaitsevalla Jäkälätien ala-asteella,
jonka oppilaskunnan hallituksessa toimin aktiivisesti. Tulin valituksi koulumme edustajaksi vuoden 2004 Hesan Nuorten Ääneen, jossa omalta luokaltani lähtenyt hanke uuden
liukumäen hankkimisesta ala-asteemme pihaan meni läpi. Uuden liukumäen ilmaantuminen oli itselleni ja kavereilleni merkki siitä, että
meitä ympäröivään maailmaan on mahdollista vaikuttaa. Opettajani sanoi, että jonain päivänä voisin edustaa kenties koko kansaamme
eduskunnassa.
Peruskoulun edetessä yhteiskuntaoppi
ja historia alkoivat kiinnostaa minua vahvasti. Poliittiset mielipiteeni alkoivat muodostua vähitellen, mutta kantani niin sanottua
”pakkoruotsia” kohtaan pysyi kovana kaiken
aikaa. Minulla on tapana tuoda mielipiteeni
esille suorina ja selkeinä, mikä johti välillä niin
positiiviseen kuin negatiiviseenkin palautteeseen opettajilta. Osaltaan tähän vaikutti teini-iän alkaminen, mutta myös ajatukseni siitä, että kaikelle olisi taattava vaihtoehto.
Pitkää ruotsia lukevana ja hyvin arvosanoin
suoriutuvana en hyväksynyt sitä, ettei muille taattu mahdollisuutta opiskella ruotsin sijasta jotain muuta kieltä, jonka taitaminen
Suomessa olisi tulevaisuutta ajatellen entistä kysytympää.
15-vuotiaana lähdin etsimään mielipiteilleni kotia jonkin eduskuntapuolueen nuorisojärjestöstä. En tajunnut päätöksenteosta tai puolueista juuri mitään. Etsin tietoa eri
puolueiden nettisivustoilta, aloittamalla ensin kolmen suuren, kokoomuksen, keskustan ja SDP:n, nuorisojärjestöistä. Koska en
kyennyt hahmottamaan eroa eduskunnassa
vuosikymmenet istuneiden valtapuolueiden
välillä, jäi jäljelle värikäs liuska erilaisia pienpuolueita, joita lähdin tutkimaan yksityiskohtaisesti. Kävin tutustumassa ennakkoluulottomasti niin vasemman, oikean kuin vihreän
laidan ohjelmiin.
Perussuomalaiset Nuoret valikoitui
omaksi järjestökseni. Koin heidän kannanottonsa selkeiksi ja rehellisiksi ja ennen kaikkea muista puolueista poikkeaviksi. Jyrkkä
kritiikki esimerkiksi EU:ta, vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa ja omaa päätäni vaivannutta ruotsin kielen opetusta kohtaan antoi kuvan melkoisesta protestipuolueesta,
mutta tutustuttuani YouTuben kautta Timo
Soinin haastatteluihin koin perussuomalaisten edustavan kaikin puolin maltillista ja perusteltua linjaa. Olin toisaalta tietoinen esimerkiksi kansanedustajan virasta eronneen
Tony Halmeen lausunnoista, joita pidin osittain lapsellisina.
Uusi maailma avautui astuessani perussuomalaisten nuorten syyskokoukseen 2008,
joka oli ensimmäisiä varsinaisia kokouksiani
koskaan. Näin ensimmäistä kertaa itse Timo
Soinin ja kuuntelin hänen vakuuttavaa puhettaan nuorisojärjestön menestyksestä sekä itsenäisyydestä suhteessa emopuolueeseen.
Tutustuin muutamiin perussuomalaisiin kaupunginvaltuutettuihin ja päätin ensitöikseni
hakeutua vastuuhenkilöksi nuorten internetsivujen uudistamiseen. Tapahtumat lisäsivät
mielenkiintoani politiikkaa kohtaan entisestään, ja olin yllättynyt siitä, miten pienellä panoksella oli mahdollista haalia itselleen luottamusta vaativa tehtävä.
Suhtautuminen valintaani oli ristiriitainen ystävieni ja sukulaisteni keskuudessa.
Median levittämä kuva perussuomalaisista
alkoi mielestäni neutralisoitua vasta 2010-luvulle siirryttäessä, kun se liittymiseni aikoihin
oli hyvin värittynyt. Monet pitivät puoluetta
äärioikeistolaisena ja pahimmissa tapauksissa pyrkivät yhdistämään sen milloin mihinkin totalitaristiseen ideologiaan. Jälkeenpäin
ajateltuna kokemukset ovat olleet toisaalta
rikastavia, koska opin väittelemään perustellusti muita vastaan ja jopa muuttamaan joidenkin suhtautumisen puolueeseen. Ihmiset, joihin olen tutustunut perussuomalaisten
nuorten kautta, ovat olleet lähes poikkeuksetta siististi pukeutuvia, käytökseltään asiallisia ja ihmisläheistä linjaa korostavia.
Vuodesta 2010 tuli nousuaikaa perussuomalaisille ja omalle uralleni. Gallup-kannatuksen kasvaessa nuorille perustettiin piirijärjestöjä ympäri maan ja sain olla mukana
Helsingin Perussuomalaiset Nuoret ry:n perustamisessa. Varmuuteni kasvoi huomattavasti itseni esille tuomisessa, jonka suhteen
olin aiemmin ollut varsin ujo, ja palasin oppilaskuntatoimintaan lukiossani. Syksyyn mennessä olin valmis asettumaan ehdolle valtakunnallisen nuorisojärjestön hallitukseen,
jossa myös onnistuin. Vuoden 2011 alussa
aloitin tehtäväni Perussuomalaisten Nuorten
12
hallituksen jäsenenä, ja urani kolmas vuosi
nuorisojärjestössä alkoi. Lisäksi toimin eduskuntavaaliavustajana Jussi Halla-aholle Helsingissä sekä nuorisojärjestön puheenjohtaja Simon Elolle Espoossa. Olin kuitenkin juuri
täyttänyt vasta 17 vuotta. Tie tähän asti on ollut pitkä ja haasteellinen.
Kuva: Ina Mikkola
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1997
Tavoitteet ja päämäärät
Perussuomalaiset Nuoret
on kansallismielinen ja
kansallisvaltiokeskeinen poliittinen
nuorisojärjestö, joka on perustettu
kokoamaan perussuomalaiset arvot
omaavat laajat nuorten joukot
yhteiseen toimintaan isänmaamme ja
sen kansalaisten parhaaksi.
Jäsenmäärä
n. 2100
www.ps-nuoret.net
Keskustanuoret
"Keskustalaisuus on vastuun kantamista itsestä, muista ja ympäristöstä."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Eeva Kärkkäinen (s. 1989)
Veljelläni on sininen T-paita, jossa lukee: ”The
world is not saved. Do you want to save it?” Yes.
No. Help!
Olen mukana politiikassa, koska vastaan tuohon kysymykseen kyllä. Aloittaessani lukion en
vielä tunnustanut poliittista väriä. Maailman tapahtumat kuitenkin kiinnostivat – seurasin lehtiä säännöllisesti sekä allekirjoitin verkossa Amnestyn vetoomuksia. Olen ollut kiinnostunut
ympäröivästä yhteiskunnasta pikkutytöstä lähtien. Muistan kuinka lapsena referoin perheelleni
Kuva: Jari Mäenpää
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
/////////////////////////////////
1945
Tavoitteet ja päämäärät
Keskustanuoret on poliittinen
nuorisojärjestö, jonka mielestä
yhteiskunnallisen päätöksenteon
on oltava ihmisläheistä ja -lähtöistä.
Ihmisyysaatteesta kumpuaa
Keskustanuorten neljä arvoa: sivistys,
yhdenvertaisuus, kestävä kehitys ja
yhteisöllisyys.
Jäsenmäärä
n. 11 000
www.keskustanuoret.fi
päivän lehden ja lähetin sähköpostia pääministerille. Tiesin, että maailmassa on ongelmia, ja uskoin, että maailman voi pelastaa, pala kerrallaan.
Itse asiassa me ”tavalliset” ihmiset vaikutamme elämään maapallolla, halusimmepa tai emme. Vaikutamme sillä, että tervehdimme naapuria, ja sillä, että emme tee niin. Vaikutamme sekä
ostamalla kotimaisia perunoita että ostamalla kiinalaista riisiä. Vaikutamme äänestämällä ja äänestämättä jättämällä. Joidenkin valintojen yhtäkkiset vaikutukset ovat suurempia kuin toisten,
mutta mitättömiltä tuntuvista valinnoista syntyy ihmiselämän aikana varsin suuri kokonaisuus.
Gandhi oli yksi ihminen. Hitler oli yksi ihminen.
Kekkonen oli yksi ihminen. Minä olen yksi ihminen. Sinä olet yksi ihminen. Vaikutuksemme moninkertaistuu, kun laskemme mukaan sen, että
meidän tekemisemme vaikuttavat ihmisiin ympärillämme. Voimme tylyttää tai kannustaa, masentaa tai inspiroida, valinta on lopulta meidän.
Entä jos on sitä mieltä, että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ei kannusta ihmisiä työntekoon? Jos ongelma on järjestelmässä, sitä tulee
muuttaa. Silloin tulee kuvaan Se, Joka Jääköön
Nimeämättä. Tai no nimetään se nyt kuitenkin
politiikaksi. Eduskunta, kansanedustajat, ministerit, puolueet, äänestäminen, vaalit, valiokunnat, lait, budjettiriihi, vaaliohjelmat ja muu sen
sellainen. Juuri tällaiset monimutkaiset kysymykset olivat niitä, joihin halusin vaikuttaa. Niinpä vertailin poliittisten nuorisojärjestöjen periaateohjelmia toisiinsa. Lukion ensimmäisellä
luokalla tein myös koulutyön eri puolueiden nuorisojärjestöjen eroista. Kävin tätä varten haastattelemassa nuorisojärjestöt Vasemmistonuorista
Kokoomusnuoriin.
Lopullinen puoluevalinta kypsyi presidentinvaalien 2006 aikaan puolueiden aktiiveja jututtaessa. Keskustalaiset olivat helposti lähestyttäviä
ja keskustelut heidän kanssaan kiinnostavia. Puolueen ”alkiolainen” aate tuntui aidolta ja erilaiselta. Keskustalaisuus on vastuun kantamista itsestä, muista ja ympäristöstä. Se tuntui juuri minulle
sopivalta. Yhä enemmän tavaroiden hankkimiseen keskittyvä yhteiskunta on paitsi ympäristön
myös ihmisten kannalta kestämätön. Alkiolaisessa ajatusmaailmassa jo sata vuotta ollut materialismin vastaisuus on tehnyt minuun vaikutuksen.
Keskustan ympäristöpolitiikan lähtökohta on ajatus ihmisestä erottamattomana osana luontoa
(tai luontoa osana ihmistä). Haluamme jättää
maapallon lapsillemme vähintään yhtä hyvässä
kunnossa kuin olemme sen itse saaneet.
Jotta mahdollisimman moni ihminen olisi
onnellinen, tarvitaan toisaalta ihmisten omatoimisuutta ja toisaalta huolenpitoa heikommassa
13
asemassa olevista niin Suomessa kuin maailmallakin. Keskustassa yksilön ja yhteiskunnan vastuun yhdistelmä on mielestäni oikeanlainen.
Paitsi aate, Keskustanuoriin minut sai myös
toiminnan asiapitoisuus, monipuolisuus, aitous
ja värikkyys. Politiikassa mukana ollessani olenkin saanut tutustua valtavaan määrään hauskoja
ja vähän vakavampia persoonia eri puolilta Suomea ja maailmaa.
Itse toimin aluksi Helsingin Keskustanuorten johtokunnassa ja myöhemmin Suomen Keskustanuorten liittohallituksessa ja jopa (aikuisten) keskustan puoluehallituksen varajäsenenä.
Olen työskennellyt Helsingin Keskustan valtuustoryhmän sihteerinä, Helsingin ja Uudenmaan Keskustanuorten toiminnanjohtajana ja
eduskunta-avustajana.
Jos vaikuttaminen Suomen ulkopuolella kiinnostaa, Keskustanuorten kautta pääsee vaikuttamaan esimerkiksi Euroopan Liberaalinuorissa ja
Pohjoismaiden Keskustanuorissa. Keskustanuoret on keskustan jäsenjärjestö, joten sen kautta
voi päästä päättämään asioista myös puolueen
politiikassa. Olen esimerkiksi päässyt äänestämään keskustan puheenjohtajasta.
Usein politiikassa tulee vastaan myös ristiriitoja. Kokouksessa saattaa hävitä äänestyksen tai
puolueen toiminta jossain asiassa ei miellytä. Itselläni tällainen kysymys oli ydinvoima. Keskustanuoret vastustivat uusia voimaloita, mutta suurin osa puolueen kansanedustajista kannatti niitä.
Tällaisten tilanteiden kanssa pitää vain oppia elämään ja onneksi jokaisella on kuitenkin oikeus
omaan mielipiteeseensä, myös puolueiden sisällä. Tässä tapauksessa Keskustanuoret kampanjoi
puolueen sisällä vahvasti ydinvoimaa vastaan ja
arvosteli puolueen linjaa myös julkisesti.
Parasta kaikissa poliittisissa vuosissa ovat olleet sitä kautta saamani ystävät ja se, että olen
oppinut valtavasti kokoustekniikasta, poliittisesta
päätöksenteosta, faktaa eri poliittisista kysymyksistä, erilaisten ihmisten kohtaamisesta, Suomen
paikkakunnista, vieraista kulttuureista, neuvottelu- ja väittelytaidosta, hauskanpidosta, Helsingin
kaupunkipolitiikasta, Pohjoismaiden poliittisesta
tilanteesta ja niin edelleen. On hieno tunne, kun
tärkeänä pitämäni asia päätyy esimerkiksi puolueen vaaliohjelman kautta hallitusohjelmaan ja
edelleen käytäntöön.
Suomen suurimman poliittisen nuorisojärjestön vaikuttajana olen konkreettisesti huomannut, että se, millaisessa maailmassa elämme, ei
ole itsestäänselvyys.
On tärkeää tiedostaa, että vaikutamme kaikilla toimillamme ja sen kautta voimme pyrkiä
kohti parempaa.
Vihreiden nuorten ja
opiskelijoiden liitto
"Vihreät nuoret ovat arvojeni koti."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Verna Castrén (s. 1989)
Tämä on rakkaustarina. Tarina sitoutumisesta, jonka uskon kestävän. Rakastuin ensisilmäyksellä, enkä ole katunut hetkeäkään.
Olen itkenyt, nauranut ja päässyt tekemään
politiikkaa. Politiikka on minulle kaikkea:
rakkautta, vihaa ja vaikuttamista. Sen avulla muutetaan maailmaa. Politiikka kiehtoo
ja koukuttaa, se on hyvä reitti tuoda mielipiteensä esille. Poliittinen yhteisö taas luo
turvapaikan, oman kotisataman, jossa maailman pahuutta voi paeta omanlaistensa seuraan. Ennen kaikkea politiikka on kuitenkin
väline maailman – toivottavasti paremman
sellaisen – rakentamiseen.
Isot kysymykset ovat aina askarruttaneet
minua. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Onko itsekkyydellä mitään rajaa? Miksei ilmastonmuutosta pysäytetä? Miksi tuloerot vain
kasvavat? Miten kehitysmaita voidaan edelleen riistää? Mitä kaikkea politiikan nimissä
voidaan ylipäänsä tehdä? Vastausten pohtiminen oli vaikeaa, ja siksi halusin kuulua johonkin yhteisöön, joka jakaisi kanssani samat
arvot. Puolueeseen liittyminen herätti minut
arjen välinpitämättömyydestä. Asioihin voidaan oikeasti vaikuttaa yhdessä.
Politiikassa jokaista päätöstä tehtäessä taistelevat arvot. Niin taistelivat puoluevalinnassanikin. Vihreät on arvojeni koti,
yhteisö, joka uskoo globaaliin vastuuseen, tasa-arvoon ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. En koskaan ymmärtänyt, mikseivät tytöt saisi pussailla keskenään ja pojat
kulkea käsi kädessä, enkä sitä, miksei verkkokalastusta kielletä saimaannorpan pesimäalueilla, jos kaikki kerran tietävät, että saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen
laji. En ymmärrä vieläkään. Siksi olen mukana politiikassa.
Poliittinen heräämiseni tapahtui ala-asteella, kun hallitus oli antanut luvan rakentaa
lisää ydinvoimaa Suomeen. Ydinvoima on yksi niistä asioista, joita en vain voi hyväksyä.
Meillä olisi kaikki mahdollisuudet panostaa
uusiutuviin energianlähteisiin, mutta kehitys
junnaa ainakin toistaiseksi paikoillaan. Keräsin adresseja ja kirjoitin kirjeitä kansanedustajille, joista yllättävän monet vastasivat.
Lukiossa kävin läpi puolueiden ohjelmia ja
kiersin juttelemassa poliittisten nuorisojärjestöjen edustajille. Nyt edustan itse vihreää
nuorisojärjestöä. Vihreitä näkyi tuolloin nuorisotapahtumissa aika vähän, joten mukaan
pääseminen vaati hieman oma-aloitteisuutta. Ensimmäisen koulutusviikonlopun jälkeen
olin kuitenkin löytänyt sen, mitä olin ala-asteelta asti etsinyt. Mukaan oli helppo tulla ja
toimintamahdollisuuksia oli paljon. Vuoden
2008 kunnallisvaalien jälkeen pääsin heti varajäseneksi nuorisolautakuntaan. Järjestömaailmassa sai hioa niin poliittisia ohjelmia
kuin järjestää erilaisia tempauksiakin – joskus asiaansa saa tuotua esille vaikkapa marssimalla autottoman keskustan puolesta keppihevosten kanssa Helsingissä.
Aate leviää, kun nuoret toimivat yhdessä tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta.
On ollut ihana huomata, miten tuttavapiiri
on laajentunut puolueen sisällä ja miten vanhatkin ystävät ovat innostuneet tulemaan
mukaan. Joulukuussa 2009 bussit täyttyivät
mielenosoitusmatkalle Kööpenhaminan ilmastokokoukseen lähtevistä nuorista. Ystäväni tuli saattamaan minua ja kirjoitti terveisiään bussin ikkunaan: ”Climate Justice
Now”. Toinen vanha ystäväni päätti itsekin
lähteä matkalle mukaan. Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen puhelimeni piippasi useasti: ”Hei mä en ole kovin perehtynyt politiikkaan, mutta sen mä tiedän että noi vaalit sai
mut ajattelemaan. Liityin vihreisiin.”
Uskon siihen, että politiikkaa pitää tehdä ilolla ja yhteisöllisyydellä. Politiikan lähtökohtana on oltava avoimuus ja tulevaisuus.
Jokainen viesti, jokainen mielenosoitus ja jokainen ystävä, joka herää pohtimaan maailman epäoikeudenmukaisuutta, ovat tärkeä osa maailman muuttamista. Puolueessa
toimiminen on osoittanut minulle sen, että
kaikki on politiikkaa. Niin pussailevat tytöt,
ydinvoimaa vastustavat banderollit, mielenosoitukset Kööpenhaminassa kuin kaikki se
työ, mitä me teemme nuorisojärjestöissäkin.
Toimiminen Helsingin Vihreiden Nuorten
puheenjohtajana nyt toista vuotta on ollut
minulle suuri poliittisen kasvun paikka. Olen
ollut ehdolla kunnallis- ja eduskuntavaaleissa ja saanut mahdollisuuden kantaa vastuuta ja kokea monia asioita, joita ei ole koulussa voinut oppia. Vaalipaneelien parasta
antia ovat jälkikeskustelut, jolloin rakentavia
14
yhteistyömahdollisuuksia luodaan. Iloitsen
jokaisesta uudesta jäsenestä ja siitä, että monet nuoret yli puoluerajojen haluavat rakentaa suvaitsevaista yhteiskuntaa, jossa luonnon itseisarvo tunnustetaan.
Vihreissä olen saanut tutustua ihmisiin,
jotka ovat muuttaneet elämäni. Se auttaa
paljon, kun tavoitteena on muuttaa maailmaa. Yksin en usko maailmaa muuttavani,
mutta porukalla se on mahdollista. Eli aloitetaan läheltä ja laajennetaan kauemmas. Tule
mukaan!
Kuva: Ina Mikkola
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1993
Tavoitteet ja päämäärät
Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden
Liitto (ViNO) toimii yleisesti
paremman maailman puolesta sekä
erityisesti nuorten ja opiskelijoiden
oikeuksien puolustajana. Ympäristö,
demokratia, ihmisoikeudet ja
sosiaalinen oikeudenmukaisuus
ovat vihreän liikkeen neljä pilaria.
Köyhyys, ympäristön tuhoutuminen tai
sukupuolten välinen epätasa-arvo eivät
ole ”luonnollisia” asioita vaan poliittisia
valintoja, joihin ViNo haluaa vaikuttaa.
Jäsenmäärä
n. 1500 (2013)
www.vino.fi
Vasemmistonuoret
"Vasemmistoliitto on Suomen vihrein puolue, siis vihreämpi kuin vihreät."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Thomas Stewart (s. 1994)
Kuva: Ina Mikkola
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1944
Tavoitteet ja päämäärät
Vasemmistonuoret on
poliittinen punavihreä nuoriso- ja
kansalaisjärjestö, joka vaikuttaa
maailmanlaajuisen tasa-arvon,
demokratian, oikeudenmukaisuuden
ja solidaarisuuden puolesta.
Jäsenmäärä
n. 5000
www.vasemmistonuoret.fi
Liityin Vasemmistonuoriin 15-vuotiaana, ja
olen ollut nyt mukana toiminnassa kahden
vuoden ajan. Päätin lähteä mukaan toimintaan Etelä-Suomen Vasemmistonuorten futisjoukkueen harkoissa, jonne eräs aktiivi
pyysi minut kirjoiteltuani Vasemmistonuorten keskustelupalstalle. En ole katunut liittymistä hetkeäkään. Olen toiminut aktiivisesti noin puolentoista vuoden ajan, ja minut
on otettu erittäin hyvin vastaan. Aluksi minut esiteltiin toisille jäsenille ja toivotettiin
lämpimästi tervetulleeksi kaikkeen tulevaan
toimintaan. Myöhemmin minusta on tullut
osa piirihallitusta, joka päättää Etelä-Suomen vasemmistonuorten toiminnasta ja kannanotoista. Päädyin piirihallitukseen kaverini rohkaisemana ollessani Etelä-Suomen
vasemmistonuorten vuosikokouksessa.
Kiinnostuin politiikasta vuoden 2009 eurovaalien alla. Vertailtuani puolueita keskenään huomasin vasemmiston olevan itselleni
paras vaihtoehto. Pidän tärkeänä taloudellista tasa-arvoa, jonka mielestäni takaa mahdollisimman progressiivinen verotus. Tärkeää minulle on myös ympäristönsuojelu laeilla
sekä päästösopimuksilla. Nämä varmistavat
sen, että päästöt todellakin vähenevät sen sijaan, että vastuu luovutetaan ihmisten omalletunnolle. Vasemmistoliitto on myös Suomen Luonto -lehden puolueille teettämän
kyselyn mukaan Suomen vihrein puolue, siis
vihreämpi kuin vihreät.
Vaikuttaminen poliittisessa nuorisojärjestössä vaatii kärsivällisyyttä. Joskus minusta tuntuu, ettei omilla ponnistuksilla ole väliä. Usko vaikuttamiseen kuitenkin palaa,
kun ympärillä on aatteeseen uskovia ihmisiä.
Olen itse ollut parissa mielenosoituksessa,
joista mieleenpainuvin oli turkistarhauksen
vastainen mielenosoitus helmikuussa 2011.
Oli jäätävän kylmä, pakkasta oli varmaankin kolmekymmentä astetta ja minulla oli jalassa vain tennarit. Kannoin banderollia kahden minulle ennestään tuntemattoman tytön
kanssa ja jalkani olivat tunnottomat kylmyydestä. Ilmapiiri ja ihmisten lukumäärä kuitenkin lämmittivät sitäkin enemmän. Oli hienoa
nähdä satoja ihmistä osoittamassa mieltänsä
15
julmaa ja turhaa teollisuudenalaa vastaan ankarista olosuhteista huolimatta. Ihmiset olivat iloisia ja ilmassa oli toiveikkuuden tuntua.
”Ehkä turkistarhaus saadaankin vielä kiellettyä”, muistan ajatelleeni.
Vaikka ajattelisit ettei sinulla ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, kannattaa kuitenkin yrittää! Kuinka paljon huonompi paikka jopa nykyajan maailma olisi, jos kukaan ei
koskaan olisi yrittänyt vaikuttaa asioihin?
”Usko va iku tta m i se e n
p a la a , ku n ymp äri l l ä
on a a tteeseen u sko vi a
ihmisiä .”
Hyvänä esimerkkinä on rauhanliikkeen Vietnamin sotaa vastustaneet mielenosoitukset,
jotka edesauttoivat sodan loppumista vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen.
Mielestäni nykymaailmassakin on paljon asioita, joihin pitäisi saada muutos. Teollisuusmaat hyväksikäyttävät kolmatta maailmaa viemällä tehtaansa maihin, joissa
ihmisiä voi työllistää orjapalkalla. Luonnonvarojakin varastetaan niin, että tuotot tulevat vain länsimaisten yritysjohtajien ja sijoittajien taskuihin. Lisäksi maailman varallisuus
jakautuu niin, että on ihmisiä, joilla on miljardien omaisuus, kun taas toisilla ei ole mitään.
Lista epäkohdista on loputon.
Arabimaailman kansannousut todistavat,
että asioihin voi vaikuttaa. Mielenosoitukset
ja aseelliset konfliktitkin ovat saaneet diktaattorit luopumaan vallastaan. Ehkä meidän
sukupolvemme voi olla juuri se, joka parantaa
maailman. Ainakin niin saa toivoa.
Svensk Ungdom
"Svensk Ungdomissa toiminta on avointa, asiallista ja antoisaa."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Cecilia Portnoj (s. 1984)
Yhteiskunnalliset kysymykset sekä ennen
kaikkea lasten ja nuorten asema yhteiskunnassamme ovat sydäntäni lähellä olevia asioita. Tunsin halua kantaa korteni kekoon aktiivisena kansalaisena, ja nämä kysymykset
saivat minut mukaan puoluepoliittiseen toimintaan. En ole kasvanut aktiivisena järjestöihmisenä, vaan lähdin mukaan puoluetoimintaan vasta yliopisto-opintojeni aikana.
Syynä ”myöhäiseen” aktivoitumiseeni olivat lähinnä aikaa vievät harrastukseni. Näin
jälkeenpäin ajateltuna puoluepoliittinen toiminta tuntui myös vieraalta, enkä varmasti
tiennyt mihin olisin asettanut itseni eri puolueiden skaalassa. Näin päätin seurata politiikkaa vain toisella korvalla itse valitsemaltani
etäisyydeltä. Opintojen edetessä huomasin,
että haluni auttaa ihmisiä sekä vaikuttaa asioihin kasvoi.
” Mi n u l l a on o l l ut
he l p p o j a k iv ut o n t i e
s i ir t y ä ide o l o gi se st a
a j a t u s m aai lmast ani
t e k e m ään j o t ai n
k o n k r e e t t i s t a.”
Entinen luokkatoverini päätti yliopisto-opintojen aikana pyrkiä eduskuntaan ja ajattelin,
että nyt jos koskaan minulla olisi mahdollisuus päästä mukaan porukkaan. Otin yhteyttä häneen, ja keskustelun jälkeen olin mukana hänen kampanjaryhmässään sekä Svensk
Ungdomin (SU) eli Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) nuorten puoluepoliittisessa toiminnassa. Tämä oli minulle luonnollinen valinta, sillä koin näiden molempien
arvojen sekä aatteiden vastaavan omaa ajatusmaailmaani ja ideologiaani. Tällä viittaan
muun muassa liberaaliuteen, monikulttuurisuuteen ja tasa-arvoon liittyvään toimintaan.
Svensk Ungdomin jäseniä löytää pitkin
rannikkoa aina pohjoisen Kokkolasta idän
Loviisaan asti. Kyseessä on liberaali järjestö,
joka uskoo yksilön oikeuteen saada päättää
omista asioistaan.
Kaikilla tulisi esimerkiksi olla oikeus perustaa perhe sukupuolesta riippumatta. Tämän
lisäksi SU haluaa toimivan joukkoliikenteen
olevan itsestäänselvyys sekä kaupungissa
että maaseudulla. Opiskelijalla tulisi mielestämme olla oikeus korkeampaan elintasoon.
Luonnollisesti vaalimme ruotsin kielen asemaa: näkemyksemme mukaan jokaisella kansalaisella on oikeus peruspalveluihin, kuten
lääkärissä käyntiin, omalla äidinkielellään.
Koska uskomme vahvasti kaksikielisyyteen,
kannatamme myös monikulttuurisuutta.
Minut otettiin todella hyvin vastaan
Svensk Ungdomissa, ja koen että toiminta on avointa, asiallista ja antoisaa. SU on
sopiva sekoitus erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, mikä mielestäni kuvaa järjestön toimintaa ja tavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla. Puoluepoliittinen toiminta on minulle
voimavara ja kiinnostuksen kohde. Minulle
lasten oikeudet ovat välttämättömiä ja tarpeellisia. Svensk Ungdom työskentelee lasten ja nuorten hyväksi kehittämällä esimerkiksi kouluolosuhteita, tukemalla nuorten
yleistä hyvinvointia sekä valvomalla ruotsinkielisten lasten oikeutta käydä koulua omalla äidinkielellään. Koen, että saan ääneni
kuuluviin Svensk Ungdomissa: se on auttavainen ja tukea antava organisaatio. Minulla
on ollut helppo ja kivuton tie siirtyä ideologisesta ajatusmaailmastani tekemään jotain
konkreettista.
Olen miettinyt eri syitä siihen, miksi nuoria ei näy kovinkaan paljon politiikassa. Mielestäni yhteiskunnassamme vallitsee ajatus
siitä, että puoluepolitiikassa on ”uusien ajattelutapojen puute”, ja tälle asialle täytyy tehdä jotain. Nuoret ovat usein aliedustettuina
ja tämä on ongelma, mikäli pyrimme edustukselliseen demokratiaan. Olen sitä mieltä, että edustuksellinen demokratia rakentuu sosiaalisen edustuksen avulla – ideaali
siis olisi, jos politiikassa kansalaisia edustaisivat samanlaisen taustan, elämäntilanteen
ja ajatusmaailman omaavat henkilöt. Tällöin
yksittäisten ihmisten mielipiteet tulisivat
esiin ja luottamustehtävissä istuvien ihmisten ajatukset vastaisivat meidän muiden ajatusmaailmaa. Näin kansan ääni tulisi oikeasti
kuuluviin ja kansan tahto toteutuisi.
Olen törmännyt jonkinasteiseen ristiriitaan. Koen, että nuorten osuus puoluepoliittisessa toiminnassa saisi olla suurempi.
16
Samalla vaikuttaa siltä, että moni nuori ilmaisee suurta kiinnostusta yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ja olen näkevinäni halun
vaikuttaa poliittisesti tämänhetkisen vakiintuneen poliittisen systeemin ulkopuolella.
Yhteiskunnalliset kysymykset kiinnostavat,
mutta puoluepolitiikka tuntuu kaukaiselta.
Yhteiskuntamme tarjoaa suuria määriä mahdollisuuksia, mikä puolestaan saattaa lisätä
paineita yksittäisiä henkilöitä kohtaan. Ihmisiltä odotetaan aktiivisia valintoja moniulotteisessa yhteiskunnassa, samalla kun valmiit
vastaukset loistavat poissaolollaan.
Kuva: Ina Mikkola
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1943
Tavoitteet ja päämäärät
Svensk Ungdom on poliittisesti
liberaali järjestö, joka uskoo yksilön
oikeuteen saada päättää omista
asioistaan. Muttei kuitenkaan halua
jättää yksilöä heitteille. Uskoo
myös vahvasti kaksikielisyyteen ja
kannattaa monikulttuurisuutta.
Jäsenmäärä
n. 3500
www.su.fi
Kristillisdemokraattiset
Nuoret
"Omat valintani nousevat kristillisistä arvoista."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Suvi Puhakka (s. 1990)
Kuva: Sakari Röyskö
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1971
Tavoitteet ja päämäärät
Kristillisdemokraattiset Nuoret
on osa kristillissosiaalista
reformiliikettä, jonka
päämääränä on tasa-arvon,
oikeudenmukaisuuden ja
vapauden yhteiskunta.
Ideologian pohjana on kristillinen
ihmisnäkemys.
Jäsenmäärä
n. 1500
www.kdnuoret.fi
Kiinnostuin politiikasta 15-vuotiaana yhteiskuntaopin tunneilla. Tein koulutyönäni tutkielman alkuvuoden 2006 presidentinvaaleista, jossa seurasin muutaman kuukauden
ajan päivittäin poliittista keskustelua lehdistä ja internetistä. Presidentinvaalien jälkeen
jatkoin sisä- ja ulkopolitiikan seuraamista.
18-vuotiaana asetuin syksyn 2008 kunnallisvaaleissa kristillisdemokraattien ehdokkaaksi
Espoossa ja olen ollut mukana puolueen toiminnassa siitä lähtien. Kristillisdemokraatit
on luonteva valinta puolueekseni, sillä omat
valintani nousevat kristillisistä arvoista ja uskon tuomasta elämänmyönteisyydestä.
Olen toiminut kristillisdemokraattien
nuorisopiirin hallituksen jäsenenä, niin Helsingissä kuin Uudellamaallakin. Vuonna 2011
olin Helsingin piirin hallituksen jäsen ja syksystä eteenpäin piirisihteeri. Aloitin vuonna 2012 kaksivuotiset kaudet Kristillisdemokraattisten Nuorten hallituksen jäsenenä ja
Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry:n hallituksen varajäsenenä.
Lisäksi vuonna 2012 minut valittiin KD:n Uudenmaan piirin toiminnanjohtajaksi.
Olin eduskuntavaaliehdokkaana kevään
2011 vaaleissa Uudellamaalla. Lähdin ehdokkaaksi, sillä haluan aktivoida myös nuoria vaikuttamaan. Vaikka unelmani kansanedustajan työstä jäi vielä kauas, pääsin
kuitenkin puoleksi vuodeksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen avustajaksi ja kesällä
2012 Sari Essayahin avustajaksi Brysseliin ja
Strasbourgiin. Työ eduskunnassa oli todella monipuolista nettisivujen päivittämisestä
vierailujen järjestämiseen ja taustamateriaalin hankkimiseen. Opin valtakunnanpolitiikan
tekemisestä ja sisällöstä paljon. Esimerkiksi
sen, että politiikkaa tehdään yhteistyössä yli
puoluerajojen: asiat riitelevät, ihmiset eivät.
Kuten tiedämme, välillä poliitikot ovat asioista rankastikin eri mieltä, mutta kunnioitus
toisia kohtaan on syytä säilyttää aina.
Haluan olla herättämässä keskustelua
muun muassa nuorten koulutuksesta ja työttömyydestä. Myös ikäihmisten arvokas vanhuus on minulle hyvin keskeinen asia politiikassa, sillä olen nähnyt vanhusten laitoseloa
kesätöissä laitoshoitajana ja seurannut omien isovanhempieni elämää. Meidän tulee löytää uudenlaisia ratkaisuja tulevaisuudessa,
17
kun paljon puhuttu huoltosuhde heikkenee.
Huoltosuhteella tarkoitetaan lasten ja vanhusten lukumäärän suhdetta työssäkäyvien
lukumäärään.
Kristillisdemokraateissa nuoret pääsevät todella vaikuttamaan. Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa kristillisdemokraattien
40:stä neuvottelijasta 10 oli nuoria. Nuoret
toimivat pääosin avustavina neuvottelijoina pääneuvottelijoille eri työryhmissä, joissa
oli kaikkien puolueiden edustajia. Työryhmien ulkopuolella keskusteltaessa oman puolueen kesken siitä, mitä asioita halutaan edistää, olivat myös nuorten mielipiteet tärkeitä.
”Politiikka a tehd ä ä n
yhteistyössä yl i
p u olu er a jojen: a si a t
r iitelevä t, ihmi se t
eivä t.”
Neuvottelujen aikaan oltiin yhteydessä myös niihin KD-nuoriin, jotka eivät olleet neuvottelemassa. Lisäksi monet toimivat nykyisin kansanedustajien avustajina tai
ryhmäkansliassa.
Itse haluaisin viedä kristillisdemokraateissa Suomea lähimmäisyhteiskunnan suuntaan, jossa perheet mahdollisuuksiensa mukaan kantaisivat entistä enemmän vastuuta
omaisistaan. Uskon, että meillä on vastuu
perheestämme, isovanhemmistamme ja läheisistämme, emmekä voi olettaa valtion
tai kunnan järjestävän kaikkia asioitamme.
Valtion tulee tarjota tukea syrjäytyneille ja
vaikeassa elämäntilanteessa oleville, mutta
valtio ei voi olla palveluautomaatti. Meidän
kansalaisten on pidettävä huolta toisistamme myös arjen teoissamme. Luonnostakin
on huolehdittava. Tahdon olla tekemässä
vastuullista politiikkaa, jossa keskeisimpänä
asiana on ihmisarvon kunnioittaminen ja vastuunkanto lähimmäisistä.
Puolue, yhdistys vai puuro?
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Anonyymi
Pakko tunnustaa. Puolueen valitseminen on
ollut minulle pitkään hankalaa.
Otin yhteyttä vihreisiin. He sanoivat:
”Katso seuraava uusien kokous nettisivuiltamme”. Valitettavasti tämä unohtui.
Keskustalaisilta sain ylättäen mukavasti
vastaukset kaupunkivaikuttamista koskeviin
kysymyksiini. Keskustahan on perinteinen
maalaispuolue. Hymyilivät heti kun lähdin
pois.
Suomen ruotsalaista kansanpuoluetta
(RKP) en voi harkita, koska en osaa ruotsia.
Kunnia Google Translatelle – sain sen avulla
ruotsista ysin.
Perussuomalaiset kannattavat kyläkouluja ja suomalaista ruokatuotantoa. Hienoa!
Toisaalta homoliitoista ja asevelvollisuudesta olen heidän kanssaan eri mieltä. Ja GallenKallela, hän on toki hieno taiteilija, mutta entäs tulevat taiteilijat? Kansallisromantiikan
hurmoksessa vellova puolue kun tuppaa näkemään kaiken uuden vain postmodernina
tekotaiteena.
SDP:stä eli Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta on vaikea sanoa millä akselilla he ovat ja miksi kaikki ovat heitä vastaan.
Heiltä olen saanut lähinnä opetusta skeptisyyteen. Suomen Dilemma Puolue.
Pa r a s p u oli
yhd istyksissä on se,
että niissä voi u sein
toimia olema tta niid en
jä sen.
Kokoomuksen motto on ”mahdollisuuksien tasa-arvo”. Vasemmistoliiton on ”kaikkien tasa-arvo”. Omani on sen sijaan ”mahdollisuuksien tasa-arvo siten, että kaikilla on se
mahdollisuus”.
Koska isot puoleet eivät selvästikään ole minua varten, siirryn mielelläni
vähemmistöpuolueisiin.
Piraattipuolue on jees. Se haluaa muuttaa tekijänoikeussäädöksiä ja viedä yhteiskuntaa täydellä vauhdilla eteenpäin. Se kuitenkin tuntuu jäävän yhden asian liikkeeksi.
P uo l ue i l l e o n
myö s v ai ht o e ht o:
yhdi st yks e t .
18
Köyhien Asialla -puolueen nettisivut eivät toimineet kunnolla. Se siitä.
Onneksi löysin itselleni apurin. Netissä on
testi, joka kertoo mikä puolue minulle sopisi
parhaiten. Sen mukaan olen selvä kommunisti, koska olen köyhä ja haluan kaikille parasta.
Suomen kommunistiseen puolueeseen
pääsisikin ilman jäsenmaksua, jos on köyhä.
Kommunismi on kuitenkin aika kaksipiippuinen juttu – kaikilla on oltava sama arvo, mutta jotta tämä toteutuisi, jonkun on aina valvottava sitä.
Niinpä ajattelin perustaa oman puolueen.
Projekti kuitenkin keskeytyi, kun tajusin sen
vaativan viisituhatta kannattajakorttia.
Sitten keksin! Puolueille on myös vaihtoehto: yhdistykset.
Yhdistykset ovat usein puoluepoliittisesti sitoutumattomia. Tosin puoluepoliittisesti sitoutumaton ei tarkoita, etteikö yhditys
voisi olla poliittinen. Paras puoli yhdistyksissä on se, että niissä voi usein toimia olematta
niiden jäsen. Toisaalta joidenkin yhdistyksien kokouksiin pääsee vain, jos maksaa jäsenmaksun. Sadan yhdistyksen jäsenyys voi
maksaa tonnin.
Itselleni jo kymmenen euroa on liikaa.
Kymmenellä eurolla saa noin 15 kiloa puuroa (lisäksi vesi), joka on varmempi sijoitus kuin yhdistysten lupaukset maailman
muuttamisesta.
Luonnonsuojelujärjestöt
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
19
Greenpeace
Greenpeace antaa maapallolle äänen.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Matti Snellman
Toimittaja
Johanna Terhemaa
Haastateltava
Matti Pekkanen (s. 1988)
Mikä on järjestön tavoite?
”Greenpeace antaa maapallolle äänen. Me
olemme maapallon puolella, koska se ei pysty puolustamaan itseään.”
Miksi haluat olla järjestössä
mukana?
”Greenpeacessa pystyy vaikuttamaan suoraan asioihin esimerkiksi kiinnittämällä kettingillä itsensä hiilivoimalaan. Greenpeace
eroaa muista järjestöissä siinä, että asioista ei vain puhuta, vaan toimitaan suoraan.
Kun neuvottelut ja politikointi eivät riitä, me
saamme väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden kautta asioita aikaiseksi.
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1971 Yhdysvalloissa, Suomessa
toiminta alkoi 80-luvun puolivälissä.
Vaikkei kansainvälisyys ollutkaan minulle
painavin syy liittyä järjestöön, se mahdollistaa paljon. Ongelmat ovat harvoin vain yhden maan sisäisiä. Esimerkiksi Neste Oil vaikuttaa ympäri maailmaa.
Suomessa voimme vaikuttaa osakkeenomistajiin sekä yhtiön johtoon, kun taas Indonesiassa voimme auttaa paikallisia taistelemaan oikeuksistaan maanomistuksessa ja
plantaasikiistoissa sekä toimia suoraan sademetsän raivaamista vastaan. Voimme myös
antaa kuluttajille tietoa, ettei palmuöljydiesel ole vihreä vaihtoehto. Ostajien kadotessa tuotantokin vähenee, ja toimimalla näin
tavoitteen eteen ympäri maailman voimme
kamppailla suuriakin ongelmia vastaan.”
20
Tavoitteet ja päämäärät
Greenpeace on kansainvälinen
ympäristöjärjestö, joka tarvittaessa
käy sanoista tekoihin vastustaakseen
ympäristön tuhoamista
maailmanlaajuisesti ja tuodakseen
esiin ratkaisuja rauhan ja ekologisen
tasapainon saavuttamiseksi
maailmassa.
Tukijamäärä
24 000 Suomessa,
maailmanlaajuisesti noin 3 miljoonaa.
www.greenpeace.org
” O nni st ui mme
p ysäyt t ämään
r a ke nnust yö maan
vuo ro kaude ksi
ki i pe ämäl l ä
no st o kurki i n.”
”Me olemme ma a p a llon
p u olella , koska se ei p ysty
p u olu sta ma a n itseä ä n.”
Mikä on Suomen rooli
ilmastokysymyksissä?
”Ne ovat tärkeitä kaikkialla. On tärkeää, että ilmastoasioissa mennään rohkeasti eteenpäin. Suomen suurin ongelma on taantumuksellinen ilmapiiri. Suomen päästöt henkilöä
kohden ovat todella suuret, mutta silti täällä uskotaan, että meillä kaikki on hyvin ja
ongelmat ovat jossain muualla. Uusiutuviin
energialähteisiin ei uskota ja investoinnit
suunnataan kivihiileen sekä ydinvoimaan. Todellisuus olisi kohdattava ja lähdettävä kohti vääjäämätöntä muutosta kohti puhdasta
energiantuotantoa.”
Mikä on Greenpeacen
suurin saavutus Suomessa?
”Meillä on esimerkiksi ollut noin 10 vuoden ajan Lapin metsien suojelukampanja, ja
vuonna 2011 alkoi asian hyväksi tulla oikeita
päätöksiä. Olemme saaneet noin satatuhatta hehtaaria metsää suojelluksi. Alueet ovat
samaa kokoluokkaa kuin Pallas-Yllästunturin
kansallispuisto. Näitä vanhoja pohjoisia metsiä on hyvin vähän ja siksi niitä pitää suojella.”
Mikä on paras muistosi
järjestön toiminnasta?
”Noin vuosi sitten olin Ranskassa, jonne ollaan rakentamassa samanlaista ydinreaktoria kuin Olkiluotoon. Onnistuimme pysäyttämään rakennustyömaan vuorokaudeksi
kiipeämällä nostokurkiin. Tämä on sitä väkivallatonta suoraa toimintaa, joka on minulle
tärkeää. Pystyimme suoraan vaikuttamaan
siihen, ettei ydinvoimaa rakenneta lisää.”
Mitä sellaista olet saanut
tehdä, mitä ilman
Greenpeacea et olisi
päässyt tekemään?
”On totta kai mahtavaa, että pääsee itse vaikuttamaan asioihin. Olen päässyt käymään
ulkomailla ja tavannut tosi siistejä tyyppejä.
Meillä on esimerkiksi Pohjoismaiden välisiä
tapaamisia, joissa pääsee tutustumaan muihin aktivisteihin. Nostokurkiin kiipeilyn kautta olen oppinut myös kiipeilemään.”
Miten Greenpeacen
toimintaan voi osallistua?
”Jokainen voi tulla mukaan vapaaehtoistoimintaan, johon voi osallistua miljoonalla eri
tavalla. Vapaaehtoiset muun muassa pitävät festareilla ständejä, maalaavat banderolleja ja osallistuvat mielenosoituksiin. Omalla ammattitaidollaan voi myös auttaa. Meillä
on esimerkiksi vapaaehtoisia graafikoita ja
lakiasiantuntijoita. Aikaa osallistumiseen voi
käyttää juuri sen verran kuin haluaa. Suurin
osa vapaaehtoisista käy töissä, mikä tietysti
rajoittaa mahdollisuuksia osallistua. Itse olen
opiskelija ja joustavat aikatauluni mahdollistavat runsaankin ajankäytön. Olen ollut aktiivisesti mukana Greenpeacen toiminnassa
yli viisi vuotta, ja järjestössä toimiminen vie
kyllä todella suuren osan ajastani. En vaihtaisi sekuntiakaan tästä käyttämästäni ajasta
21
pois!”
Dodo ry
Luontoa voi suojella myös kaupungissa.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Maria Nordlund
Toimittaja
Onni Nieminen
Haastateltavana
Titta Marianne Lassila
(s. 1983)
Miten päädyit mukaan
Dodon toimintaan?
”Olin Madagaskarilla yliopiston järjestämällä
luonnonsuojelualueiden suunnittelua käsittelevällä kenttäkurssilla loppuvuodesta 2008.
Samalla reissulla tutustuin Dodon Tany maitso -nimiseen kehitysyhteistyöhankkeeseen.
Vuotta myöhemmin minulla oli viimein aikaa
ja innostusta lähteä mukaan hankkeen toimintaan Suomessa.
Tany maitso -hanke toi mahdollisuuden
osallistua täysillä asiaan, joka minua eniten
kiinnostaa.
Olen kehitysmaatutkimusta opiskellut ympäristöbiologi ja intohimojani ovat trooppisen
alueen luonnonsuojelu ja globaali oikeudenmukaisuus. Vaikka hankkeen resurssit ovat
pieniä, vastuuta on paljon. Se on motivoivaa,
sillä olen tympääntynyt ”järjestöpuuhasteluun”, jossa lähinnä istutaan juomassa teetä
ja puhumassa vakavia. En siis koe olevani mikään järjestöhengailija, vaan jos olen mukana, olen mukana täysillä.
Vuoden 2010 alusta saakka olen vaikuttanut myös Dodon hallituksessa, jossa vastaan kehitysyhteistyöasioista. Pääsen myös
tutustumaan siihen, mitä muuta järjestössä
tapahtuu.”
Miten Dodo eroaa muista
järjestöistä?
”Tyypillinen dodolainen on nuori kaupunkilainen, joka haluaa tehdä kaupungistaan ekologisemman, hauskemman ja omaehtoisemman.
22
Dodo keskittyy pääosin kaupunkikehitykseen. Tärkeitä aiheita ovat esimerkiksi energiantuotanto ja -kulutus, liikkuminen, ruoantuotanto ja kaupunkisuunnittelu.
Ajattelemme myös, ettei ympäristöjärjestössä toimiakseen tarvitse olla alan kova
asiantuntija tai ’hardcore-aktivisti-hippi’. Dodossa tärkeintä on uuden oppiminen ja yhdessä tekeminen sekä hauskanpito. Haluamme saada kaupunkilaiset kiinnostumaan
lähiympäristöstään ja löytämään tapoja tehdä siitä entistä elävämpi. Kaupunkisuunnittelua ei tule ulkoistaa virkamiehille ja pölyttyneille poliitikoille. Toivomme ihmisten
heräävän siihen, että luontoa voi suojella myös kaupungissa ja ratkaisut voivat syntyä myös omaehtoisesti. Kaupungin tulisi olla
sellainen, millaiseksi sen itse tekee!
Dodolla on kaksi vahvaa kehitysyhteistyöhanketta Afrikassa: Tany maitso -hanke Madagaskarilla sekä Malissa toteutettava
Sinsibere-projekti.
”Luo nt o e i o l e
i hmi s i s t ä i rral l i ne n
e l eme nt t i . Kaupunki
o n mo ni muo t o i ne n
e ko syst e e mi , j o nka
e l in ympäri s t ö j ä e i l ö ydy
muual t a.”
”Ymp ä r istöjä r jestössä
toimia kseen ei
ta r vitse olla a la n kova
a sia ntu ntija ta i ’ ha r d c or ea ktivisti-hip p i’ .”
Kumpikin hanke on rahoitettu ulkoministeriön
varoilla ja toimii vapaaehtoisten varassa. Projektit keskittyvät paikallisten toimeentulon
parantamiseen ja sitä kautta luonnonsuojeluun: Malissa pyritään hidastamaan aavikoitumista ja Madagaskarilla keskitytään sademetsien suojeluun.”
Miten luonto näyttäytyy
kaupungissa?
”Luonto ei ole ihmisistä irrallinen elementti. Kaupunki on monimuotoinen ekosysteemi, jonka elinympäristöjä ei löydy muualta.
Monet lajit ovat tulleet riippuvaisiksi kaupunkien tarjoamista resursseista. Kaupungeissa on valtavasti mahdollisuuksia vihreään
kehitykseen, joka ei ’siirrä luontoa muualle’.
Dodomainen kaupunki on täynnä viherkattoja, parveke-, katto-, joutomaa- ja pihaviljelmiä sekä yhteishoidossa olevia omenapuita. Kaikki vihreä luo uutta elämää ja puhdasta
hengitysilmaa.”
Miten Dodon kautta
pääsee vaikuttamaan?
”Dodossa on monia ryhmiä, joista voi valita mieleisensä vaikutus- tai toimintatavan. Dodoilijat voivat olla mukana kaupunkisuunnittelussa,
kaupunkiviljelyssä,
kehitysyhteistyöhankkeissa tai suunnittelemassa vuositeemaa. Dodo järjestää vuosittain Megapolis-kaupunkifestivaalin, joka liittyy vuositeemaan. Megapoliksessa on niin
kotimaisia kuin ulkomaisia puhujia. Lisäksi
on käynnissä Tuunaamo-hanke, jossa ihmiset voivat auttaa ja neuvoa toisiaan tuunamisessa ja oppia uusia taitoja aina pyöränkorjauksesta huonekalujen kunnostukseen.
Mukaan voi tulla myös yksittäisiin dodoiluihin, kuten kirjallisuuspiiriin, kursseille tai vapaaehtoiseksi johonkin tapahtumaan. Helpoiten mukaan pääsee pölähtämällä paikalle
tapaamiseen, liittymällä sähköpostilistalle tai
ottamalla yhteyttä kiinnostavaan toimintaryhmään sähköpostitse. Osallistumistapoja
on lukemattomia, tapahtumissa käymisestä
vaaliväittelyn järjestämiseen tai kaupunkiviljelmän perustamisesta kehitysyhteistyöhön.”
Miten vaikutukset
näkyvät?
”Vaikutukset voi nähdä esimerkiksi kaupunkiviljelyn yleistymisenä. Kehitysyhteistyöhankkeet vaikuttavat pääasiassa kehitysmaissa esimerkiksi uusien elinkeinojen
syntymisenä köyhimmille maanviljelijöille.
Suomessa hankkeet lisäävät tietoa globaaleista kysymyksistä.”
23
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1995
Tavoitteet ja päämäärät
Dodo ry on ympäristöjärjestö,
jossa osallistut yhdessä tekemällä,
keskustelemalla, ideoimalla ja
vaikuttamalla. Dodo tarkastelee
ympäristöongelmia yhteiskunnallisesti
– turhaan yksinkertaistamatta.
Dodomaisia toimintamuotoja ovat
kaupunkikävelyt, ideariihet, työpajat,
sissiviljelmät, festivaalit, keskustelut ja
kouluvierailut.
Jäsenmäärä
n. 200 (2013)
www.dodo.org
Maan ystävät
Ilmastopolitiikkaa korjaamassa
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Eveliina Laurila (s. 1987)
Kotiuduin Maan ystäviin sattumalta. Lähdin
mukaan syksyllä 2009, kun yhdistys järjesti
Suomen suurimman ilmastomielenosoituksen Ihmistulvan. Mielenosoituksessa 2000
ihmistä marssi sinisissä sadeviitoissa eduskuntatalon rappusille. Olin mukana sadeviittatalkoissa pujottamassa sinisiin sadeviittapusseihin Ihmistulva-tarroja ja tämän jälkeen
osallistuin myös itse mielenosoitukseen.
Tapahtuman jälkeen aloin käydä Polttava Kysymys -ilmastokampanjan Helsingin
paikallisryhmän kokouksissa. Aluksi välttelin vastuullisempia tehtäviä ja tarjosin apuani
lähinnä banderollitalkoissa, kokousastioiden
tiskaamisessa ja tempauspäivän tavaroiden
roudaamisessa. Vähitellen uskaltauduin tekemään muutakin. Kutsuin kansanedustajia
paneelikeskusteluihin ja vedin leikkejä uusien
illassa. Olin myös mediavastaavana hiilikuutiotempauksessa, jossa havainnollistimme
eri maiden hiilenkulutusta erikokoisilla pahvisilla hiilikuutioilla.
Yksi tärkeimmistä Polttava Kysymys
-kampanjan vaikuttamisen keinoista on ollut
ilmastolakia vaativien korttien kerääminen
kansanedustajille. Kaikissa tapahtumissamme on aina ollut korttipöytä, jolla kortteja on
kerätty. Kuka tahansa on voinut lähettää kansanedustajalle sähköisen tai paperisen kortin.
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1971 Friends of the Earth,
Suomeen 1996
Tavoitteet ja päämäärät
Maan Ystävät on kansalaisjärjestö,
joka muuttaa maailmaa
ekologisesti kestävämmäksi ja
oikeudenmukaisemmaksi niin
paikallisella kuin kansainväliselläkin
tasolla.
Jäsenmäärä
100 000 (2012)
www.maanystavat.fi
”Ta p a simme 4 0
ka nsa ned u sta ja a
ka hd essa p ä ivä ssä
ja r a kensimme
u p ea n d emon
ed u sku nta ta lon
r a p p u sille.”
Kortteja lähetettiin erityisesti ennen vaaleja
ja yhteensä kampanjan aikana niitä kerättiin
noin 37 000.
Hienointa järjestöurani aikana on ollut
kansalaislobbaus syksyllä 2010. Polttava Kysymys järjesti lobbauskoulutuksen, tapasi 60
lobbarin voimin 40 kansanedustajaa kahdessa päivässä ja rakensi upean demon eduskuntatalon rappusille. Viestimme oli: "Korjaamme Suomen ilmastopolitiikkaa". Täytimme
eduskuntatalon rappuset oikeilla liikennemerkeillä ja työmaarekvisiitalla lobbaustyömaamme merkiksi. Tapasin kolme kansanedustajaa. Kaikki tapaamiset olivat erilaisia,
mutta joka tapaamisella kehityin paremmaksi lobbariksi.
Polttava Kysymys -kampanja huipentui
eduskuntavaaleihin 2011. Tuloksena oli kirjaus ilmastolaista hallitusohjelmaan, mikä
on hieno saavutus. Työtä silti riittää ja Maan
ystävien ilmastokampanjointi jatkuu. Pelkkä kirjaus laista ei riitä, vaan laki pitää saada
voimaan ja päästövähennystavoitteet kohdilleen. Yksi askel on jo otettu: Suomella on
oma ilmastopaneelinsa, jonka tarkoitus on
avustaa ja neuvoa energia- ja ilmastopolitiikan työryhmää. Tämän ympäristöministeriön
24
asettaman paneelin jäsenet ovat tutkijoita ja
asiantuntijoita.
Olen oppinut järjestötyöstä valtavasti. Nyt tiedän, miten järjestö pyörii, mikä
on ilmastonmuutos, miten asioista väitellään ja miten tölkistä otettu kasvishernekeitto muuntuu hernelevitteeksi, kun sen siirtää
kauniiseen astiaan. Lisäksi tiedän, miten tapahtumia järjestetään ja kuinka yllätyksiltä ei voi välttyä edes hyvällä suunnittelulla.
Ryhmätyöskentelytaitoni ovat parantuneet
ja itsevarmuuteni on kohentunut. Ei oppi ole
kuitenkaan tyhjästä tullut. Olen istunut pitkiksikin venyneissä kokouksissa ja palellut lumiukkotempauksessa. Kun järjestö pyörii vähäisin vapaaehtoisvoimin, vastuu kasautuu
helposti ja välillä ihmiset väsyvät.
Yllättävän harva on perillä siitä, miten
meidän elämäämme koskevia muutoksia, kuten lakeja ja säädöksiä, tehdään. Koska politiikka ei kiinnosta ihmisiä, se antaa valtaapitäville paljon vapauksia.
Toimiessani Maan ystävissä olen kuitenkin huomannut, että yhteisössä on voimaa.
Olen oppinut, että pieni voi olla isoa. Sillä on
väliä, mitä me täällä teemme, ja sillä pitäisi
olla vielä enemmän väliä.
Kuva: Joana Neves de Sousa
Kuva: Maan Ystävät
25
Ihmisoikeus- ja
rauhanjärjestöt
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
27
Planin Lastenhallitus
Lastenhallituksessa oppii ymmärtämään maailmaa.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Sari Näsälä
28
Toimittaja
Rosa Kettumäki
Haastateltavat
Emilia Paappanen (s. 1995)
ja Milja Rämö (s. 1990)
Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, jonka tavoite on parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. Näkyvin osa
Planin toimintaa ovat kummilapset. Suomalainenkin voi hankkia kummilapsen esimerkiksi Somaliasta. Kummivanhemman tehtävä
on tukea lapsen kasvamista ja koulunkäyntiä
rahallisesti. Lisäksi kummivanhempi voi vaikkapa vierailla Afrikassa lasta tapaamassa.
Kummitoiminnan lisäksi Plan tukee lasten koulutusta, suojelua ja taloudellista asemaa eri puolilla maailmaa sekä auttaa lapsia
katastrofialueilla. Yksi toiminnan keskeisimmistä periaatteista on se, että Planin toiminnassa mukana olevilla lapsilla on mahdollisuus osallistua järjestön päätöksentekoon.
Suomessa lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa järjestöön Planin Lastenhallituksen kautta. Hallitus on kahdestakymmenestä 12–18-vuotiaasta koostuva ryhmä, jonka
tavoite on kertoa suomalaisille lasten oikeuksista sekä saada lasten ääni kuuluviin
järjestössä.
Emilia Paappanen haki Lastenhallitukseen 13-vuotiaana nähtyään koulunsa seinällä ilmoituksen, joka kysyi: ”Kiinnostaako vaikuttaminen? Haluatko auttaa kehitysmaiden
lapsia?”
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
2001 (Plan Suomi 1998,
Plan International 1937)
Tavoitteet ja päämäärät
Planin Lastenhallitus tiedottaa lasten
oikeuksista Suomessa ja tuo lasten
äänen kuuluviin Planin työssä. Yksi
konkreettisista tavoitteista on lapsen
oikeuksien päivän 20.11. saaminen
valtakunnalliseksi liputuspäiväksi.
Lisäksi Lastenhallitus työskentelee
kouluväkivallan vähentämiseksi ja
ehkäisemiseksi.
Jäsenmäärä
20 jäsentä (2013) (Kattojärjestö Planin
toimintaa tukee 25 000 suomalaista)
www.plan.fi/lastenhallitus
”Kun näin ilmoituksen, olin ihan innoissani. Hihkuin vaan, että joo joo! Lasten oikeudet ovat aina olleet lähellä mun sydäntä. Meidän perheellä oli jo aikaisemmin
ollut kummilapsi, joten tiesin Planista ja sen
kummitoiminnasta.”
Juuri yläasteen aloittanut Paappanen lähetti hakemuksen ja pääsi mukaan hallitukseen. Sen jälkeen toiminta on ollut iso osa hänen elämäänsä.
”Mä tykkään vaikuttamisesta. Musta on
hienoa saada oma mielipide kuuluviin. Lastenhallituksen kautta oon myös päässyt kokemaan paljon sellaista, mitä jokainen ei pääse. Esimerkiksi tapaamaan presidentti Tarja
Halosta ja edustamaan Lastenhallitusta YK:n
naisten oikeuksien kokoukseen New Yorkiin.”
New Yorkissa Paappanen oli osa delegaatiota, jonka tarkoitus oli saada tyttöjen ääni kuuluviin YK:n kokouksessa. Kuudesta eri
maasta tulleet tytöt osallistuivat kokouksen
oheistapahtumiin ja järjestivät tyttöjen oikeuksia käsittelevän paneelikeskustelun. He
olivat myös tehneet yhdessä videon, jossa
käsiteltiin tyttöjen asemaa eri maissa. Maiden erot tulivat hyvin esille, kun suomalaiset,
yhdysvaltalaiset, kanadalaiset, indonesialaiset, kamerunilaiset ja sierraleonelaiset tytöt
vastasivat samoihin kysymyksiin.
”Oli hienoa päästä tapaamaan ihan eri
lähtökohdista tulevia ihmisiä. Kun itse iloitsin
Suomea lämpimämmästä säästä, sierraleonelainen huonekaverini nukkui ulkovaatteet
päällä, kun hänellä oli niin kylmä. Lisäksi hän
kertoi olevansa onnekas päästessään Sierra
Leonessa tietokoneelle kerran kahdessa viikossa. Se tuntuu oudolta, kun itse pääsee koneelle ja nettiin aina”, Paappanen kertoo.
Juuri tästä Planin toiminnassa on kysymys. Kohtaamiset erilaisten kulttuurien välillä auttavat ymmärtämään maailmaa ja muita
yhteiskuntia.
Suuri osa Lastenhallituksen työstä on
asenteisiin vaikuttamista, jonka tulokset näkyvät hitaasti. Hallituksen jäsenet saavat itse päättää, mitä hallitus tekee. Usein nuoret
haluavat olla mukana Planin kampanjoissa.
Mutta mitkä ovat Lastenhallituksen suurimmat saavutukset?
”Tapasimme New Yorkissa Kanadan tasaarvoministerin ja juttelimme hänen kanssaan
tyttöjen päivästä. Yritimme vakuuttaa hänet
siitä, kuinka tärkeä sellainen olisi. Nyt on sitten tullut YK:n tasolta päätös, että 11. lokakuuta on tästä eteenpäin kansainvälinen tyttöjen päivä. Tämä on erittäin tärkeää, koska
vaikka Suomessa tytöt ja pojat saattavat olla tasa-arvoisia keskenään, monissa muissa
maissa asiat eivät ole näin hyvin. Tytöillä on
huonommat lähtökohdat esimerkiksi koulutuksen suhteen. Usein tytöt eivät edes tiedä
omia oikeuksiaan.
29
Tyttöjen päivä synnyttää puhetta tyttöjen oikeuksista”, Paappanen kuvailee ja jatkaa:
”Mä olen ylpeä siitä, mitä Lastenhallitus
on saanut aikaan. On hienoa olla siinä mukana. Olen oppinut, että tärkeintä on päästää itsensä ajattelemaan sitä, että kaikkialla maailmassa ei asiat ole yhtä hyvin kuin Suomessa.
Halu vaikuttaa maailman asioihin tulee mulla
luonnostaan, se on osa mua.”
”La stenha llitukse n
ka u tta oon myö s
p ä ä ssyt kokem a a n
p a ljon sella ista , m i t ä
joka inen ei p ä äse .”
Kun Lastenhallituksen jäsen täyttää 18
vuotta, hänestä tulee Lastenhallituksen
eläkeläinen.
Eläköitynyt Milja Rämö opiskelee nykyään kehitysmaatutkimusta Helsingin yliopistossa ja muistelee omia aikojaan Lastenhallituksessa lämmöllä.
”Lastenhallituksen toiminta avasi silmiäni ja uskon, että sen ansioista näen maailman
eri tavalla. Tärkeää oli myös se, että vaikka
oli nuori, niin mielipiteitä oikeasti kuunneltiin. Jos kirjoitti juttuja tai suunnitteli tapahtumia, niin mun mielipiteellä oli oikeasti väliä. Aikuisten pitäisi muistaa kuunnella myös
alaikäisiä ja niiden ajatuksia. Ainakin mulle oli
silloin tärkeää, että aikuiset kuunteli ja arvosti mun mielipidettä.”
Lastenhallituksessa Rämö oppi ajattelemaan avarakatseisemmin ja pääsi tapaamaan erilaisia ihmisiä.
”Oli hienoa päästä tutustumaan samanhenkisiin nuoriin. Matkalla Burkina Fasoon
näin, millaista elämä Afrikassa todella on. Eikä me tavattu vain burkinafasolaisia, vaan
nuoria ympäri Afrikkaa. Silloin tajusin, että ihmisillä on oikeasti erilaisia maailmankuvia. Todella erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset eivät ajattele samalla tavalla. Eri
kulttuureista tulevia tavatessaan oppii ymmärtämään ja kyseenalaistamaan omia käsityksiään maailmasta. ”
Seta ry
Seksuaalisen tasa-arvon puolesta!
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Rosa Kettumäki
Haastateltavana
Emilia Nikkinen (s. 1990)
Seta ry on valtakunnallinen ihmisoikeusjärjestö, jolla on toimintaa Ahvenanmaalta Lappiin. Setaan kuuluu yhteensä 21 sekä paikallista että valtakunnallista jäsenjärjestöä.
Setan tavoitteena on, että kaikki voisivat elää
yhdenvertaisina riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Järjestö ajaakin
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen: homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten, intersukupuolisten ja queerien, eli niin
sanotusti hlbtiq-ihmisten, oikeuksia.
Emilia Nikkinen kiinnostui Setan toiminnasta, vaikkei hänen kotipaikkakunnallaan
Lappeenrannassa paikallisjärjestöä ollutkaan. Hän osallistui Helsingin Seudun Setan
järjestämään Pride-tapahtumaan. Viikon kestävillä Prideilla eritaustaiset ihmiset tapaavat toisiaan ja tarjolla on erilaisia tapahtumia punk-klubeista vertaisryhmätapaamisiin.
Nikkinen osallistui Prideilla nuorille suunnattuun tilaisuuteen.
”Kyselin siellä, miten meille Lappeenrantaan saataisiin oma paikallisjärjestö, ja siellä
ohjeistettiin, että ensin kannattaa perustaa
nuortenryhmä. Nuorille tarkoitetun ryhmän
avulla voi kartottaa sitä, kuinka paljon paikkakunnalla on asiasta kiinnostuneita.”
Kotiin palattuaan Nikkinen ryhtyi toimeen ja alkoi perustaa Lappeenrannan sateenkaarevaa nuortenryhmää. Kattojärjestö
antoi hommaan täyden tuen ja Savon Seta
auttoi hakemaan hankkeelle starttirahaa.
”Perustamisvaiheessa sain kyllä todella
paljon apua. Lisäksi mulla oli pari hyvää kaveria, joiden kanssa voitiin jakaa vastuuta ja
käytännön hommia. Olin myös ollut mukana Lappeenrannan nuorisovaltuustossa, eli
kontaktit nuorisotoimeen olivat jo valmiiksi
olemassa.”
Vuonna 2010 Lappeenrannan nuorten
Seta aloitti toimintansa.
”Järjestölle oli selkeästi tarvetta. Ekaan
tapaamiseen tuli 35 ihmistä ja kokoontumisissa oli aina parikymmentä tyyppiä. Puolen vuoden jälkeen perustimme nuorten järjestön ohelle kaiken ikäisille tarkoitetun
paikallisjärjestön. Alussa moni sanoi, että
oli miettinyt paikallisjärjestön perustamista,
muttei ollut saanut ajan ja keinojen puuttumisen takia hommaa etenemään. Mä sitten
satuin olemaan ensimmäinen, joka todella
alkoi hoitaa asiaa”, Nikkinen muistelee parin
vuoden takaisia tapahtumia.
Monet Setan pienemmillä paikkakunnilla
toimivat paikallisjärjestöt ovat keskittyneet
lähinnä erilaisten tapahtumien ja bileiden järjestämiseen. Saimaan Setalla on kuitenkin
ollut aina myös alueelliseen vaikuttamiseen
liittyviä tavoitteita. Myös Lappeenrannassa
on järjestetty paneelikeskusteluja ja yritetty
saada näkyvyyttä seksuaalivähemmistöjen
ongelmille.
”Ihan ensimmäiseksi meidän pitää saada
paremmat olot täällä asuville ihmisille. Täällä
on paljon ennakkoluuloja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Olimme tarjoamassa Setan kouluttajia kouluille puhumaan
seksuaalivähemmistöistä. Siitä nousi kauhea
kohu, koska meitä ei haluttu päästää sinne”,
Nikkinen kertoo ja jatkaa:
”Täällä nämä asiat on aika uusia. Vasta
nyt järjestön perustamisen jälkeen, me ollaan
tuotu seksuaalivähemmistöjen asiaa selkeästi esille. Uskon ennakkoluulojen johtuvan asiallisen tiedon puutteesta.”
Yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisen lisäksi yksi Setan päätehtävä on antaa tukea
seksuaalivähemmistöihin kuuluville. Varsinkin pienillä ennakkoluuloisilla paikkakunnilla
vertaistuen tarve on todellinen.
”Paikallisjärjestön puhelimeen on tullut
huolestuttavia puheluita epätoivoisilta seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvilta
ihmisiltä. Eräs soittaja kertoi olevansa langan
toisessa päässä naru kaulassa, koska hänellä
oli niin paha olla”, Nikkinen kertoo. Tuen saaminen on siis erityisen tärkeää.
Itsemurhaa suunnitelleen puhelu ei ole
yksittäistapaus. Kansainvälisten tutkimusten mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on moninkertainen itsemurhariski heteronuoriin verrattuna. Suomalaisten
nuorten tilannetta kuvattiin dokumenttielokuvassa Kyllä homotkin siivoaa (Yle 2010).
Elokuvassa lappeenrantalainen Tiina kertoi
saaneensa tappouhkauksia lesboutensa takia. Karu tarina aktivoi hlbt-ihmiset yhdistymään ja synnytti seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin liittyvää keskustelua.
Seksuaalivähemmistöjen aseman parantaminen on pitkällinen prosessi, joka vaatii aikaa. Nikkinen muistuttaa, että pitää olla sitkeä.
30
”Tärkeintä on, että levitetään oikeaa tietoa.
Sen takia me ollaan pyritty järjestämään näkyviä kampanjoita. Me myös tehdään yhteistyötä kaupungin kanssa. Kaupunki esimerkiksi kutsui meidät puhumaan kaupungin
uusien asukkaiden iltaan.”
Nikkinen on huolissaan ennen kaikkea
seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten
asemasta. Sekä lukiossa että ammattikoulussa opiskellut Nikkinen korostaa koulujen
vastuuta.
”Kouluissa pitäisi ymmärtää vähemmistöihin kuuluvien erityistarpeet. Kiusaamiseen
pitäisi puuttua heti ja kouluissa pitäisi ymmärtää se, että seksuaalivähemmistöön kuuluminen altistaa kiusaamiselle.
Nikkanen on yrittänyt vaikuttaa koulujen
tilanteeseen oppilaskuntatoiminnan kautta.
”Kun puhuttiin, miten seksuaalivähemmistöt pitäisi huomioida koulussa, joku ehdotti homoille omaa pukuhuonetta”, Nikkinen kertoo turhautuneena.
”Varsinkaan ammattikouluissa ei juurikaan puhuta seksuaalivähemmistöistä.
Muutenkin amiksissa pitäisi käsitellä enemmän yhteiskunnallisia aiheita”, Nikkinen
huomauttaa.
Aktiivisella toiminnalla saavutetaan
myös tuloksia.
”Kouluni kehittämistavoitteisiin on meidän ansiosta kirjattu, että seksuaalivähemmistöjen asemaa pyritään parantamaan.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiat on tärkeitä ja miulle omakohtaisia. Haluan
vaikuttaa, jotta maailma olisi yleisesti tasaarvoisempi ja parempi kaikille.”
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1974
Tavoitteet ja päämäärät
Seta ry:n tavoitteena on, että
ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus
ja hyvinvointi toteutuvat ihmisten
arjessa riippumatta seksuaalisesta
suuntautumisesta, sukupuoliidentiteetistä tai sukupuolen
ilmaisusta. Seta korostaa jokaisen
ihmisen oikeutta perheeseen,
sellaisena kuin kukin sen itse käsittää.
Jäsenmäärä
henkilöjäseniä n. 4000 (2013)
www.seta.fi
Kuva: Seta ry
31
Aseistakieltäytyjäliitto
Rauhaa, ei aseita!
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Pipsa Toivonen (s. 1989)
Ympäristöongelmat, liikakulutus ja eriarvoisuus mietityttivät ja huolestuttivat minua jo
nuorena. Osallistuin ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen 13-vuotiaana vuonna 2003,
kun USA hyökkäsi Irakiin. Irakin sota symboloi minulle nykypäivän kolonialismia aseellisen konfliktin muodossa, vaikken sitä silloin
kovin kirkkaasti vielä ymmärtänyt. Sodanvastaiset teemat saivat minut kiinnostumaan
rauhanjärjestöistä ja rauhanliikkeen vaiheista. Tämän lisäksi olen ollut ”yleisen” (eli miesten) asevelvollisuuden vastustaja siitä lähtien, kun aloin asiaa pohtia.
Aseistakieltäytyjäliiton toimintaan ajauduin kuitenkin vasta myöhemmin. Nyt jälkeenpäin ajatellen antimilitaristiset teemat
ovat kytköksissä moniin muihin kiinnostaviin teemoihin. Esimerkiksi aseelliset konfliktit kytkeytyvät usein luonnonvarakonflikteihin ja samalla ympäristön tuhoamiseen.
Myös ydinvoima ja ydinaseteollisuus saavat
liikkeelle sekä ympäristö- että rauhanaktivisteja. Sama maa voi esimerkiksi tuottaa uraania sekä ydinaseiden että ydinenergian valmistusmateriaaliksi. Molemmat
lopputuotteet ovat ihmisille ja ympäristölle
vaaraksi.
Aseistakieltäytyjäliitto eroaa kuitenkin muista suomalaisista rauhanjärjestöistä siten, että suoraa toimintaa on enemmän
kuin muilla. Liitto järjestää mielenosoitusmatkoja ulkomaille sekä osallistuu suoraan
kansalaistottelemattomuutta vaativaan toimintaan ympäri Eurooppaa. Suomessa AKL
toimii ruohonjuuritasolla muun muassa levittämällä tietoa asepalveluksen vaihtoehdoista ja pyörittämällä Ruokaa ei aseita -kampanjaa. Kansalaistottelemattomuutta toteuttaa
käytännössä AKL:n liepeillä toimiva Muurinmurtajat-ryhmä. Lisäksi liitto pyrkii vaikuttamaan päättäjiin eri kanavien kautta ja tiedottaa toiminnastaan.
AKL toimii tunnetusti aseistakieltäytyjien etujärjestönä. Etujärjestönä toimiminen
on tärkeää, koska Puolustusvoimat ei tiedota aseistakieltäytyjien oikeuksista riittävästi,
eikä valinnan- ja mielipiteenvapaus siksi toteudu. Ennen kuin AKL:stä tuli totaalikieltäytyjien etujärjestö vuonna 1987, totaalikieltäytyjiä oli alle kymmenen vuodessa. Nykyään
totaalikieltäytyjiä on vuosittain parisenkymmentä ja reservinkieltäytyminen on yleistynyt AKL:n kampanjoinnin myötä. Lisäksi yhä
useampi käy siviilipalveluksen armeijan sijaan. Vielä nykyään on tyypillistä, että asepalveluksesta sivariin hakeutuvia ja totaalikieltäytyjiä kuulustellaan, sekä kutsutaan
puhutteluihin laittomasti ja heidän pois pääsyään armeijasta viivytetään. Aseistakieltäytyjäliitto pyrkii puuttumaan rikkeisiin tekemällä kanteluja ja tuomalla lainvastaisen
kohtelun julkisuuteen.
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1974
Tavoitteet ja päämäärät
Aseistakieltäytyjäliitto (AKL) on
antimilitaristinen rauhanjärjestö,
joka toimii aseistakieltäytyjien
(siviilipalvelusmiehet,
totaalikieltäytyjät,
reservinkieltäytyjät) etujärjestönä.
AKL on myös kaikille avoin
militarismin vastainen
nuorisojärjestö, joka toimii muidenkin
kuin aseistakieltäytymiseen suoraan
liittyvien kysymysten parissa.
”On hienoa hu oma ta , ettei
kenenkä ä n p u hu ttelu ta i
kyseena la ista minen va a d i
a u ktor iteettia sema a .”
Jäsenmäärä
n. 1200 (2013)
www.akl-web.fi
32
Kuva: Aseistakieltäytyjäliitto
”Et uj ärj e s t ö nä t o i mi m inen
o n t ärke ää, ko s ka
P uo l ust us v o i mat e i t ied ota
ase i st aki e l t äyt yj ien
o i ke uksi s t a ri i t t äv ästi.”
Koen radikaalin ruohonjuuritason toiminnan
kaikkein mielekkäimmäksi tavaksi vaikuttaa. Kansalaistottelemattomuus on mielestäni hyväksyttävää ja tarpeellista. Puoluepoliittinen vaikuttaminen on siihen verrattuna
etäistä ja demokraattistakin vain välillisesti. En myöskään pidä eduskuntaa riittävänä välineenä kansanvallan toteutumiseksi.
Ihanneyhteiskunnassani ei ole toisten asioista päättävää eliittiä. Tasavertainen toimijuus ja yhdessä päättäminen toteutuvat
mielestäni parhaiten juuri ruohonjuuritason
toiminnassa.
Sosiaalisten suhteiden merkitys kaikenlaiselle aktivismille on kiistaton. Ystävien ja tuttujen kanssa yhdessä tekeminen on
33
motivoivampaa kuin yksin puurtaminen. Tämä on erityisen tärkeää, koska AKL:n toiminnan päämäärät ovat kunnianhimoisia ja
tuntuvat kaukaisilta, usein jopa mahdottomilta saavuttaa. Mukavien ihmisten kanssa
haasteellisetkin päämäärät näyttävät kuitenkin saavutettavilta. Lisäksi hyvässä seurassa on hauskempaa kokoustaa, eivätkä pitkät
bussimatkat NATOn vastaisiin tapahtumiin
eri Euroopan kaupunkeihin tunnu puuduttavilta. Itselläni kynnys toimintaan lähtemiseen madaltui, kun tutustuin muihin jäseniin
mielenosoitusmatkalla.
Aseistakieltäytyjäliitossa olen tavannut
uusia ihmisiä, joiden maailmankatsomus on
lähellä omaani. En siis koe olevani yksin mielipiteideni kanssa. Kokoontumalla yhteen eri
taustoista tulevat aktivistit luovat verkostoja. Oma tietämykseni militarismista ja sen
kritiikistä on kasvanut liitossa toimimisen ja
uusien tuttavuuksien myötä. Nykyään uskallan ottaa ääneen kantaa seminaareissa ja
keskusteluissa, joissa puhutaan militarismin,
sodan tai väkivallan teemoista. On hienoa
huomata, ettei kenenkään puhuttelu tai kyseenalaistaminen vaadi auktoriteettiasemaa.
Uuden oppiminen ilman opettajia ja oppilaita, yhdessä keskustelemalla voimaannuttaa
ja rohkaisee tekemään uutta.
Amnesty International
Tavoitteena turvata ihmisoikeudet kaikille maailmassa.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Henrik Nyholm (s. 1987)
Amnesty International on maailman vanhin ja suurin ihmisoikeusjärjestö. Amnestyn
päämääränä on, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallinen
julistus toteutuisi kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeuksia ovat esimerkiksi oikeus mielipiteisiin, perheeseen, koulutukseen ja
asuntoon. Ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteena on turvata ihmisoikeudet kaikille
maailmassa, suojata vääryksiltä sekä taata
ihmisille tasavertainen mahdollisuus elää turvallista arkea. Amnesty pyrkii tähän tuomalla esiin kaikissa maailman kolkissa tapahtuvia
ihmisoikeusloukkauksia.
Lähdin mukaan toimintaan, kun ystäväni
pyysi minut Guantánamon vankileiriä vastustavaan katutempaukseen. Innostuin ajatuksesta tehdä jotain epätavallista ja rutiineistani poikkeavaa. Tempauksessa esiinnyttiin
Guantánamon vankeina oransseihin haalareihin sonnustautuneina. Ensimmäisen katutempauksen jälkeen alettiin toteuttamaan
heti seuraavaa. Itse aloin järjestämään ihmisoikeustapahtumia omassa koulussani ja paikallisissa kahviloissa. Myöhemmin olen ollut
järjestämässä monia mielenosoituksia, ihmisoikeustapahtumia, ihmisoikeusteemaisia
kirjeiden kirjoitusiltoja ja kerännyt nimiä vetoomuksiin. Perustin paikallisryhmän Itä-Helsinkiin, koska halusin tuoda Amnestyn maailmanlaajuisia kampanjoita myös lähiöihin.
Kuva: Amnesty
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1961 (Suomen osasto: 1967)
Tavoitteet ja päämäärät
Amnestyn tavoitteena on maailma,
jossa Yhdistyneiden kansakuntien
ihmisoikeusjulistuksen oikeudet ja
vapaudet toteutuvat kaikille ihmisille.
Jäsenmäärä
Suomessa n. 40 000,
maailmalla yli 3 miljoonaa (2013)
www.amnesty.fi
Minulle yksi vaikuttavimpia kokemuksia toiminnasta on ollut juuri vankilasta vapautuneiden mielipidevankien tapaaminen. Mielipidevankien kertomuksista huomasi, kuinka
vankila-ajat, epävarmuus omasta kohtalosta
ja turvattomuuden tunne ajavat ihmiset puhki. Maissa joissa ihmisoikeudet eivät toteudu,
on ihmishenki arvoton ja tulevaisuus synkkä.
Mielivaltaiset päätökset ja valtion harjoittama väkivalta luovat kestämättömän tilanteen, jossa kaikki ovat turvattomia – niin
väkivaltakoneistossa toimiva kuin sen ulkopuolella oleva ihminen, johon väkivalta
kohdistuu.
Köyhyys, nälkä ja väkivalta ovat rakenteellisia ongelmia, joihin voi vaikuttaa. Amnestyn kampanjat ovat ihmisoikeustyön
näkyvin osa. Ne voivat olla joko maailmanlaajuisia tai alueellisia. Maailmanlaajuinen
Kuuluu kaikille -kampanja (Demand Dignity)
34
on loistava osoitus Amnestyn vastuusta painottaa ihmisoikeuksien toteutumisen tärkeyttä. Kampanjan tavoitteena on kohdistaa
tietoutta ihmisoikeusloukkauksiin, jotka aiheuttavat ja syventävät köyhyyttä.
Amnesty vaikuttaa paljon valtioiden lainsäädäntöön. Suomessa seksuaalirikoslakiin
saatiin muutoksia Asenne esiin -kampanjan
myötä vuonna 2011. Käytännössä laki muuttui niin, että raiskaukseksi lasketaan myös ne
tapaukset, joissa uhri on kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan esimerkiksi pelon tai päihtyneisyyden takia. Kampanja osoitti, että
raiskaus ei ikinä ole uhrin syy ja fyysinen itsemääräämisoikeus on ehdoton. Vuonna 2013,
kymmenen vuoden kampanjoinnin tuloksena, sovittiin kansainvälisestä asekauppasopimuksesta, jonka toimeenpano konkreettisesti pelastaa ihmishenkiä. Amnesty on tärkeä.
Eläinoikeusjärjestöt
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
35
Eläinsuojeluliitto Animalia ry
Eläinten oikeudet paranevat lainsäädäntöä muuttamalla.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
”Josku s va sta r ea ktio
voi olla p a r emp i
ku in ei r ea ktiota
la isinka a n.”
”S yv äl l e j uurt une i si i n
o nge l mi i n pi t ää
m ie l e st äni v ai kut t aa
o nge l man yt i me s s ä,
hi t aas t i mut t a
v armast i .”
Kirjoittaja
Lotta-Maria Suomalainen
(s. 1993)
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1961
Tavoitteet ja päämäärät
Animalian tehtävänä on edistää
eläinten hyvinvointia ja oikeuksia
Suomessa ja kansainvälisesti.
Animalian pääasialliset
toimintakohteet ovat koeeläintoiminta, kotieläintuotanto
ja turkistarhaus. Animalia toimii
vain avoimesti ja laillisia keinoja
käyttäen.
Jäsenmäärä
yli 6000 (2013)
www.animalia.fi
Liityin Animaliaan kevättalvella 2011. Olin
kahlannut läpi eri puolueiden nuorisojärjestöjä ja punninnut niiden hyviä ja huonoja puolia. Animaliaan liittyminen oli paljon selkeämpi ratkaisu: se tarjoaa näkökulmia ainoastaan
eläimiä koskeviin eettisiin kysymyksiin. Tämä
tekee järjestöistä oivia yhteiskunnallisen vaikuttamisen harjoittelupaikkoja.
Animalia on vuonna 1961 perustettu
eläinsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on
toimia eläinten turhaa kärsimystä vastaan
ja taata edellytykset lajityypilliselle käyttäytymiselle. Valitsin Animalian, koska se
tarjoaa selkeitä välineitä vaikuttamiseen
lainsäädännön ja valistuksen keinoin. Syvälle juurtuneisiin ongelmiin pitää mielestäni
vaikuttaa ongelman ytimessä, hitaasti mutta varmasti.
Animalia on asiantuntijajärjestö, joten
vaikuttaminen tapahtuu esimerkiksi kampanjoimalla, tiedottamalla ja vaikuttamalla lainsäädäntöön. Pidän myös siitä Animaliassa, että tiedän, mihin rahani menevät.
Kyseessä ei ole suuren ja globaalin kattojärjestön paikallisjärjestö, vaan oma tuttu Animalia. Toimintamme pääkohteita ovat maatalouseläimet, turkistarhaus ja eläinkokeet.
Keskustelutaidot kehittyvät, kun seisoskelee Animalian esitepöydän takana ja
kuuntelee erilaisia kantoja esimerkiksi turkistarhauksen lopettamisesta tai tuotantoeläinten olosuhteista.
36
Parhaimmillaan keskustelu voi johtaa yhteiseen oivallukseen tai aivan uuteen näkökulmaan. Pahimmillaan voi saada niskaansa
henkilökohtaisen hyökkäyksen tai yksipuolista argumentointia. Vaikuttaminen on minulle ehkä eniten juuri viisasta puhetta, hyviä
perusteluja, kuuntelua ja toisen huomioimista. Tiukat asenteet eivät ole edullisia missään
elämänvaiheessa – varsinkaan, jos ne on lyöty jo ala-asteen jälkeen lukkoon.
Joskus vastareaktio voi olla parempi
kuin ei reaktiota laisinkaan. Vaikuttaessaan
ihminen tarjoaa toiselle omia opittuja mallejaan, jotka eivät varmastikaan sovi kaikille heti. Joskus siis voi olla, että kouluvierailukäynti tai ojennettu esite saavat aikaan
toivotun tuloksen vasta vuosien päästä.
Valtarakenteisiin ja vallitseviin asenteisiin
vaikuttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Pitäisi jaksaa paiskia töitä, joiden merkitys
näkyy kaukana tulevaisuudessa. Pitää muistaa jatkuvasti, miksi tekee sitä mitä tekee.
Minä haluan vaikuttaa, koska pystyn siihen. Minulla on ääni annettavaksi eläimille.
Olen oppinut kuinka paljon painaa loppujen
lopuksi se oma päätös, jokaisen oma sijoitus yhteiskuntaan, jossa elämme. Aloin syksyllä 2011 vetää Animalian uutta nuorisoryhmää, mikä oli uskomaton kunnia. Vastuu
luo myös luottamusta, mikä auttaa vaikuttamiseen. Saan itse ja annan samalla – tilanne on plus plus!
Kuva: Teppo Lahti
Kuva: Teppo Lahti
37
Oikeutta eläimille
Eläinten puolesta, eroon häkeistä!
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Oikeutta Eläimille
Kirjoittaja
Anonyymi
Kun Oikeutta Eläimille -järjestö julkaisi vuonna 2007 kuvamateriaalia tehotuotantotiloilta, olin jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni
ajatuksia eläinten oikeuksista. Lopulta lopetin lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden
kuluttamisen ja ryhdyin vegaaniksi. Ajan kuluessa halusin entistä enemmän vaikuttaa
eläinten oikeuksiin ja siihen, että eläinten hyväksikäyttö lopetettaisiin. En vain tiennyt,
miten sen tekisin.
Halusin lähteä juuri Oikeutta Eläimille
-järjestön toimintaan, sillä se on yksi ainoita eläinoikeusjärjestöjä Suomessa. Yksinkertaistettuna eläinoikeusjärjestöjen ja eläinsuojelujärjestöjen välinen ero on se, että
38
eläintensuojelijat vaativat häkkien suurentamista, kun me haluamme kokonaan eroon
häkeistä.
Meille ominaista on suora toiminta sekä
kansalaistottelemattomuus. Tarkoituksena
on vaikuttaa itse, eikä pyytää ketään toista
tekemään sitä puolestamme.
Poliitikkoihin vetoaminen ei ole minun
juttuni. Politiikan kiemuroihin ja byrokratiaan hukkuu helposti ja unohtaa, mitä oikeasti ajaa takaa.
Kaikki eivät hyväksy eläinoikeusliikkeen toimintatapoja. Silti itsensä lukitseminen kaupan oveen, mielenosoitusten järjestäminen sekä "salakuvaaminen" ovat todella
”T o im im ine n O i ke ut t a El äi mille
- j är j e s tö s s ä o nki n he l ppo a,
s il l ä järj e st ö n t akana e i o l e
b y r o k raat t i s t a hal l i nt o a.”
”Elä insu ojelu jä r jestöt
va a tiva t hä kkien
su u r enta mista , ku n ta a s
elä inoikeu sjä r jestöt ha lu a va t
er oon hä keistä .”
tärkeitä käytäntöjä, joilla on saatu muutoksia
aikaan. Olemme saaneet Marimekon luopumaan turkisten käytöstä juuri tällaisella kansalaisuustottelemattomuudella ja väsymättömällä kampanjoinnilla.
Itse pääsin mukaan toimintaan osallistumalla järjestön toimintaviikonloppuun, jonka aikana osoitettiin mieltä turkistuotantoa
vastaan ja keskusteltiin järjestön tulevasta
toiminnasta.
Viikonloppu oli menestys ja tapasin samanhenkisiä ihmisiä, jotka halusivat toimia
samojen asioiden puolesta. Me kaikki olimme innostusta täynnä. Toimiminen Oikeutta
Eläimille -järjestössä onkin helppoa, sillä järjestön takana ei ole byrokraattista hallintoa.
Kaikki toiminta lähtee suoraan ihmisistä, jotka tulevat kokouksiin täynnä ideoita eläinten
oikeuksien puolustamiseen. Järjestöön ei tarvitse liittyä erikseen tai maksaa jäsenmaksuja. Riittää, että tulee mukaan kokoukseen.
Iällä tai aikaisemmalla kokemuksella ei ole
mitään väliä, sillä järjestössä toimivat kaikenikäiset ja -taustaiset ihmiset. Itse olin 15-vuotias kun tulin mukaan.
Järjestöllämme on kerran viikossa kokous, jossa suunitellaan tulevaa toimintaa ja
käydään läpi viime aikojen tapahtumia. Kokouksesta on helppo löytää porukka ideoimaan esimerkiksi elokuvaillan toteuttamista
tai mielenosoituksen suunnittelua.
Itselläni ei aluksi ollut oikeastaan mitään tietoa eläinoikeustoiminnasta, mutta pian löysin itseni pitämästä infopöytää kadulla ja leipomassa vegaanisia herkkuja maistatuksiin.
Toimintaa on niin monenlaista kuin on ihmisiäkin. Itsensä toteuttaminen itselle tärkeiden asioiden puolesta on parhaita juttuja
eläinoikeustoiminnassa.
Viimeisimmät Sikatehtaat- ja Tarhauskielto -kampanjat ovat olleet mielestäni hienoimpia kampanjoita, mitä Oikeutta Eläimille on toteuttanut. Kampanjat ovat tuoneet
tuotantotilojen todellisuuden suoraan ihmisten silmien eteen. Kampanjoiden tekeminen,
tulosten julkaisu, lukuisten lehdistötiedotteiden tekeminen ja mielenosoitusten järjestäminen oli todella rankkaa työtä, mutta ehdottomasti parhaita hetkiä, joita minulla on
järjestön toiminnassa on ollut. Kampanjat
ovat nousseet yleiseksi puheenaiheeksi, keränneet paljon huomiota ja monet ovat ryhtyneet kasvissyöjiksi niiden takia. Tuntuu, että olen omalla toiminnallani saanut jotain
aikaiseksi. Se on mahtava fiilis.
Toivon, että tulevaisuudessa eläimiä ei
enää nähtäisi pelkästään ihmisten tuotantovälineenä, vaan tuntevina yksilöinä. Liikevoiton jatkuva maksimoiminen aiheuttaa epäoikeudenmukaisuutta, kun ihmiset eivät ota
huomioon eläinten oikeutta toteuttaa luontaisia tapojaan ja elää omaa elämäänsä.
39
On jo aika huomata, että jatkuvan taloudellisen kasvun tavoittelu on mahdotonta, sillä
sen takia kärsivät liikaa sekä monet eläimet
että ihmiset. Onneksi työ eläinten oikeuksien
parissa antaa minulle mahdollisuuden vaikuttaa tähän.
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1995
Tavoitteet ja päämäärät
Oikeutta Eläimille on eläinten
oikeuksia ajava ruohonjuuritason
järjestö, joka kyseenalaistaa eläinten
hyväksikäytön ajatuksen. Edistämme
kasvissyöntiä ja veganismia.
Turkistarhaus, maatalouseläinten
kasvatus tehotuotanto-oloissa,
eläinkokeet, huvimetsästys sekä huvi- ja
tehokalastus on lopetettava.
Jäsenmäärä
n. 250 (2013)
www.parempimaailma.fi
Opiskelijajärjestöt
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
41
Suomen Lukiolaisten Liitto
Lukiolaisten liitossa päätöksiä eivät tee vanhat pamput.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Markus Sommers
Toimittaja
Robert Sundman
Haastateltava
Veera Svahn (s. 1992)
Mikkelistä kotoisin oleva Veera Svahn lähti
Suomen Lukiolaisten Liiton toimintaan heti lukion aloitettuaan. Piiritoiminnan kautta hän eteni liittohallitukseen ja sieltä liiton
puheenjohtajaksi.
”On tärkeetä, että lukiolaisilla on joku oma järjestö, joka varmistaa sen ettei lukiolaisten muroihin kusta. Ajatus siitä, että sä pystyt oleellisesti vaikuttamaan siihen,
mitä tavoitteita se järjestö ajaa, synnytti ehkä sen ekan kipinän tähän toimintaan”,
Svahn muistelee.
Liiton puheenjohtajat ovat ylioppilaita,
jotka työskentelevät täysipäiväisesti lukiolaisten edunvalvonnan parissa. Liittohallituksen jäsenistö puolestaan koostuu suurimmaksi osaksi luottamustehtävän saaneista
lukiolaisista. Svahn vakuuttaa kuitenkin, ettei hallitusten jäsenten nuori ikä vaikuta toiminnan uskottavuuteen.
”Meillä ihan oikeasti linjataan opiskelijapolitiikkaa. Täällä ei ole mitään vanhoja
pamppuja päättämässä siitä, millaisia linjauksia pitäisi tehdä”, Svahn kertoo.
42
Tällä hetkellä liiton tavoitteena on muun muassa vaikuttaa lukion muuttuvaan tuntijakoon ja hallituksen budjettileikkauksiin.
”Puolustusvoimat ja koulutus ovat tämän
hetken suurimmat säästökohteet. Lukiokoulutuksen kohdalla se tarkoittaa 37 miljoonaa
euroa pois lukioverkosta. Nyt onkin tärkeää
miettiä, miten leikkaukset tehdään niin, että taataan koulutuksen saavutettavuus ja laatu”, Svahn kertoo.
Liitto on myös huolissaan lukiokoulutuksen arvostamisesta. Svahn on huolissaan siitä, ettei ylioppilastutkintoa enää arvosteta
niin paljon kuin menneinä vuosikymmeninä.
”On tä r keetä , että lu kiola isilla
on joku oma jä r jestönsä , joka
va r mista a sen ettei lu kiola isten
mu r oihin ku sta .”
”Luk i oko ul ut ukse e n
e i o le t e ht y l ähe s
o l l e n k aan päi v i t yks i ä.”
”Suomessa puhutaan paljon siitä, että meillä on täällä korkean tason osaamista, mutta
tällä hetkellä lukiokoulutus ei vastaa nykyaikaisiin tavoitteisiin ja toiveisiin. Viimeiset
viisitoista vuotta on keskitetty ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, ja se on ollut
ihan paikallaankin, koska noin kaksikymmentä vuotta sitten ammatillinen koulutus ei vetänyt nuoria. Mutta lukiokoulutus on jäänyt
samalla varjoon, että siihen ei ole tehty lähes
ollenkaan päivityksiä”, Svahn toteaa.
Huoli lukion kehittämisestä liittyy oleellisesti myös Svahnin työhön.
”Hallituksen pitää ottaa koulutuspolitiikassa päätavoitteekseen lukion kehittäminen. Lukiokoulutus on meillä edelleen sellaista pänttäämistä. Koska tietoa on nykyään
saatavilla rajattomasti, niin pänttääminen ei
oikeastaan palvele opiskelijoita mitenkään”,
Svahn sanoo.
Svahnin mukaan lukiolaisten liitto on ottanut myös huomioon keskustelun nuorisokoulumallista, jossa lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia ruvettaisiin Ruotsin mallin
mukaan viemään lähemmäs toisiaan ja lopulta yhdistämään. Nämä asiat eivät saa liitossa kannatusta.
”Lukiokoulutus takaa pohjan nimenomaan sille korkean tason osaamiselle Suomessa. Ja niin kauan kuin sellaista tänne halutaan, on meillä oltava myös lukiokoulutusta”,
Svahn linjaa.
Tärkeää edunvavontatyössä on se, että
sitä tehdään hyvällä porukalla.
”Ei kai mitään hommaa tekisi ilman mahtavaa porukkaa. Samat kiinnostuksenkohteet yhdistää ihmisiä, ja oma verkosto on
kasvanut tätä työtä tehdessä ihan älyttöman
paljon”, Svahn kertoo.
Toisaalta liiton toiminta on myös hyvä
koulu 16–18-vuotiaille nuorille, joita kiinnostaa vaikuttamistoiminta ja sen opettelu.
”Oon hirveen ylpeä siitä, millaisia nuoria meidän järjestö kasvattaa. Täällä opitaan
vaikuttamisen aakkoset ja kokouskäytännöt,
joita välttämättä kaikki aikuisetkaan ei osaa”,
Svahn toteaa.
43
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1985
Tavoitteet ja päämäärät
Suomen Lukiolaisten Liiton tehtävä
on edistää oppilaskuntatoimintaa,
lukio-opiskelun edellytyksiä sekä ajaa
lukiolaisten etuja kaikissa koulutus-,
sosiaali- ja nuorisopolitiikkaan
liittyvissä kysymyksissä. Liitto
antaa kannanottoja ja lausuntoja,
kirjoittaa mielipidekirjoituksia ja
kouluttaa lukioiden oppilaskuntia. Se
on myös säännöllisesti kuultavana
opetusministeriössä tai eduskunnassa
asiantuntijana muun muassa
koulutuskysymyksissä.
Jäsenmäärä
n. 50 000 (2013)
www.lukio.fi
Suomen Ammattiin
Opiskelevien Liitto – SAKKI ry
Arvostusta amiksille!
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Henri Salonen
Toimittaja
Rosa Kettumäki
Haastateltava
Aleksej Fedotov (s. 1991)
SAKKI ry (Suomen Ammattiin Opiskelevien
Liitto) on valtakunnallinen opiskelijajärjestö,
joka ajaa toisen asteen ammattillisten oppilaitosten opiskelijoiden etuja. Jäseneksi liittymällä opiskelija saa opiskelijakortin, jolla saa
monia etuja erilaisista alennuksista maksuttomaan oikeusturvaneuvontaan. Pelkkä alennuksien ja risteilyjen järjestäminen ei kuitenkaan ole järjestön päätehtävä. SAKKI toimii
edunvalvojana ja huolehtii ammattiin opiskelevien oikeusturvasta. Käytännössä tämä
tarkoittaa opiskelijoiden ongelmatilanteiden
ratkaisemista.
Järjestön puheenjohtaja Aleksej Fedotov, 20,
kertoo tyypillisimmistä tilanteista:
”Yleisin asia, jonka takia meihin ollaan
yhteydessä, on erilaiset materiaalimaksut.
Ammattioppilaitoksissa on aika yleistä, että
opettajat vaatii maksuja työvälineistä ja suojavarusteista. Joskus maksujen perimiseen ei
ole oikeutta, ja sitten me ollaan neuvottelijoina opiskelijan ja oppilaitoksen välillä. Toinen
tapaus, joka tulee mieleen on, kun ammattioppilaitokseen valittu nuori ei saanutkaan
jo luvattua opiskelupaikkaa. Oppilaitos oli
kai jotenkin mokannut niiden aloituspaikkojen kanssa. Me sitten selvitettiin tilannetta ja
nuori pääsi aloittamaan opinnot.”
Yksittäistapauksien ratkomisen lisäksi SAKKI pyrkii parantamaan kaikkien Suomen ammattikoululaisten asemaa. Keskeisimmät tavoitteet liittyvät opintotukeen ja
asumiseen.
44
”Amisopiskelijat muuttavat usein pois kotoa
paljon nuorempina kuin lukiolaiset. Sen takia
olisi tärkeää muuttaa opintotukijärjestelmää
niin, etteivät vanhempien tulot vähentäisi tuen määrää. Sen lisäksi me halutaan parantaa
amiksien asunnon saamiseen liittyviä ongelmia. Monet haluisi asua asuntolassa, mutta
paikkoja ei ole tarpeeksi”, Fedotov kertoo.
Kaksivuotisella puheenjohtajakaudellaan
Fedotov aikoo tehdä kaikkensa opintotukeen
liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi sekä
amiksiin kohdistuvan yleisen asenteen muuttamiseksi positiivisemmaksi.
”Ammattiin opiskelevia ei aina osata arvostaa yhtä paljon kuin lukiolaisia.
Missään ei näy amiksesta valmistuneiden
onnittelukortteja.
Keväisin mallinukeilla on ylioppilaslakki,
ei koskaan amishattuja.
”Ke v äi si n
mal l i nuke i l l a o n
y li o ppi l asl akki , e i
k o s kaan ami s hat t uj a.”
Aina haastatellaan lukiolaisia ja ylioppilaita.
Miksi ylioppilaiden nimet julkaistaan lehdissä, mutta ammattikouluista valmistuneiden
ei? Medialla on asennevamma. Kysyin kerran
yhdeltä toimittajalta, että mistä tää johtuu.
Se pohti, että tää on jonkinlainen historiallinen jäänne.”
Edunvalvonta on jatkuvaa lobbaamista. Puheenjohtaja Fedotov työskentelee ministeriöiden kanssa tavaten vaikuttajia erityisavustajista ministereihin. Samalla SAKKI
tarkkailee sitä, pitävätkö poliitikot hallitusohjelmaan kirjatut lupaukset.
”Me ollaan kuin vahtikoira, pidetään huolta siitä, ettei opiskelijoita kusta linssiin”, Fedotov tiivistää.
Lobbaaminen on myös tuottanut tulosta. Opiskelijajärjestöjen yhteistyön ansiosta hallitusohjelmaan on kirjattu, että vuonna 2014 opintotuki tullaan sitomaan
elinkustannusindeksiin.
”Muuten SAKKI ry:n saavutuksista suurin osa on alueellisia voittoja. Oppilaitoksissa
materiaalimaksuja on peruttu ja oppilaskuntatoiminta parantunut. Lisäksi järjestämme
vuosittain Next Step -messut, jotka ovat Suomen suurimmat koulutus- ja työelämämessut”, Fedotov listaa.
Myös Fedotov itse päätyi mukaan järjestön toimintaan oppilaskunnan kautta:
”Kun mä vuonna 2007 aloitin kauppakoulun, kaksi oppilaitosta oli juuri yhdistynyt, eikä mikään oikein skulannut. Oppilaskuntaa ei
ollut, koska edellisen hallituksen puhenjohtaja oli tehnyt talousrikoksen ja varastanut
oppilaskunnan rahoja. Opettajien asenne oli
syystäkin nihkeä. Saatiin kuitenkin toiminta
käyntiin ja osallistuin SAKKIn kursseille.”
SAKKI tarjoaa jäsenilleen koulutuksia niin
”Mu n va lkovenä lä iset ka ver it
sa a tta a jou tu a p u tka a n va a n
siksi, että ne on ja ka neet
f lyer eita .”
oppilaskunnassa tai tutorina toimimiseen
kuin myös omista eduista kiinni pitämiseen.
Koulutuksien kautta Fedotov pääsi paremmin SAKKIn toimintaan.
Järjestön toiminnan haasteena on ammatillisen koulutuksen moninaisuus. Lukioissa
kaikki tähtäävät samaan yleissivistävään tutkintoon, mutta järjestön jäsenistä valmistuu
ammattilaisia lähes 130:lle eri ammattinimikkeelle. Järjestöön kuuluukin sekä merkonomikosmetologeja että lentokoneasentajia.
”Oppilaitokset on todella erilaisia. Kun
käytiin Forssan ammatti-instituutissa, rehtori otti meidät innokkaana vastaan. Hän esitteli oppilaitosta ja kertoi avoimesti, että vielä
on haasteita esteettömyyden ja tietotekniikan uudistamisen kanssa, mutta yritetään
saada ne kuntoon. Sitten on oppilaitoksia, joihin meitä ei edes haluta päästää sisään, vaikka haluttais vaan pitää infopistettä ja kertoa
opiskelijakortista. Oppilaitosten työntekijöitä
ärsyttää, koska ne kokee, että me ollaan tulossa sanomaan, miten asiat pitää hoitaa.”
Mutta miksi Aleksej Fedotov haluaa
vaikuttaa?
”Mä luulen sen liittyvän siihen, että mä
olen kotoisin diktatuurista”, Valko-Venäjältä
1997 Suomeen muuttanut Fedotov aloittaa
ja jatkaa:
”Kun on nähnyt, miten huonosti asiat voi
olla, uskoo muutokseen. Mun valkovenäläiset kaverit saattaa joutua putkaan vaan siksi, että ne on jakaneet flyereita. Vaikka Suomessa moni asia onkin hyvin, ne voisivat olla
vielä paremmin. Haluan silti vaikuttaa, vaikka
politiikan tekeminen onkin saatanan hidasta. Jos nyt haluaa muuttaa peruskoulusysteemiä, niin tulokset saattaa näkyä vasta joskus
kuudenkymmenen vuoden päästä.”
45
”Mutta politiikan pitääkin olla hidasta. Erkki Tuomioja sanoi mulle kerran, että Ale,
muista: politiikka on pitkänmatkan juoksua.
Sprintillä voi saavuttaa hetkellisiä voittoja,
mutta todelliset tulokset tulee hitaasti”, Fedotov kertoo.
Fedotovilla on neuvo nuorille, jotka haluavat vaikuttaa.
”Mä haluan kannustaa nuoria luovaan
hulluuteen. Pitää ajatella kriittisesti ja kyseenalaistaa kaikki.”
Hän myös uskoo siihen, että juuri nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan.
”Saksalainen pedagogi Kurt Löwenstein
sanoi joskus, että saavuttaaksemme yhteiskunnallisen muutoksen meidän pitää näyttää lapsillemme, että toisenlainen maailma
on mahdollinen.”
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1987
Tavoitteet ja päämäärät
SAKKI ry on jokaisen ammattiin
opiskelevan oma etujärjestö,
jolle tärkeitä edunvalvontaalueita ovat muun muassa
koulutuspolitiikka sekä opiskelijoiden
oikeusturva. Tavoitteena on
myös opintososiaalisten etujen
kehittäminen.
Jäsenmäärä
n. 100 000 (2013)
www.sakkinet.fi
Muut järjestöt
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
47
Youth Against Drugs
"Tärkeintä on se, ettei ala saarnaamaan."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Helmi Lind
Toimittaja
Rosa Kettumäki
Haastateltava
Tiina Berd (s. 1989)
Youth Against Drugs on valtakunnallinen järjestö, jonka tarkoituksena on kertoa
13–35-vuotiaille päihteistä ja niiden vaikutuksista. Käytännössä päihdetyötä tehdään
tuottamalla kirjoja, esitteitä ja muuta päihdetyön avuksi tarkoitettua materiaalia. Tärkeä
osa järjestön toimintaa on infopisteiden pitäminen esimerkiksi festareilla ja muissa tapahtumissa. YAD kouluttaa nuoria kertomaan
päihteistä nuorille, koska nuoren on helpompi kohdata samanikäinen päihdetyöntekijä.
Tiina Berd aloitti vapaaehtoisena YAD:ssa
vuonna 2010. Berd liittyi järjestöön, koska
häntä kiinnosti ennaltaehkäisevä päihdetyö.
48
”Opiskelen päihdetyön ammattitutkintoa. Taustaltani olen nuoriso-ohjaaja. Minua
on pitkään kiinnostanut huumausaineiden
vaikutukset ihmisiin. On kamalaa katsoa, kun
12-vuotiaat on tuolla kadulla ja käyttää päihteitä”, Berd kertoo.
Nuorten holtittoman päihteidenkäytön
taustalla on usein muita ongelmia, jokus jopa syrjäytymistä.
”Peruskoulussa pitäisi puuttua nuorten
ongelmiin herkemmin. Esimerkiksi kiusaamiseen pitäisi puuttua heti. Kierre on helpompi katkaista, kun ongelmaan puututaan riittävän aikaisin.”
”Ko ska ko ko v i t un
hu ume b i s ne s t ä pyö ri t t ävä t
ahne e t mul kut .”
”K ier r e on help omp i
ka tka ista , ku n
ong elma a n p u u tu ta a n
r iittä vä n a ika isin.”
Myös YAD:n tarkoitus on katkaista kierteet
mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Katutyössä vapaaehtoiset kertovat monipuolista
tietoa huumausaineista.
”Tärkeitä on se, ettei ala saarnaamaan.
Nuoret ei pidä siitä ja kaikki tieto menee hukkaan. Välillä saattaa tulla semmoinen vastareaktio, että nuoret alkavat puolustaa
huumeita.”
Berdin mielestä on huolestuttavaa, kuinka hyvin jopa 12-vuotiaat tietävät, mitä huumemarkkinoilla on tarjolla. Sen sijaan tiedot
aineiden vaikutuksista ovat vääriä.
”Usein tullaan kertomaan esimerkiksi sitä,
kuinka kannabiksen on pakko olla terveellistä,
koska se on luonnon tuote. Jotkut saattaa pitää pilvenpolttoa vaarattomana, koska aine
ei aja samanlaiseen konttauskuntoon kuin alkoholi. Pilvestä ei myöskään tule krapulaa, ja
nuoret tulkitsevat sen merkiksi siitä, että aineen on oltava terveellinen.”
Katutyön lisäksi Youth Against Drugs
tuottaa oppimateriaalia ja päihdetietopaketteja internetiin. Pilvenreunalla-sivustolla päihdeinfo on kirjoittettu raflaavaan
muotoon. Ekstaasia käsittelevässä osiossa
puhutaan huumekaupasta suoraan ja asenteellisuutta pelkäämättä: ”Koska koko vitun
huumebisnestä pyörittävät ahneet mulkut,
niin MDMA:ta on usein hiukkasen jatkettu kofeiinilla, pirillä, metamfetamiinilla sekä kaikenlaisilla kipulääkkeillä ja muilla synteettisillä huumeilla.”
Asiantunteva tieto ilmaistaan kirosanoja
ja kielikuvia kaihtamatta:
”Essoahan pruukataan tavallisimminkin survoa turpaan kaikenmoisissa elektronimusiikillisissa tapahtumissa. -- Haittapuoliksi
voidaan laskea myös vaikkapa muistikortin
tyhjeneminen, tunnetilojen saippuaoopperamaiset muutokset, ruokahaluttomuus, kylmät
ja kuumat aallot ja leukaperien jäykkyys. -- Jos
käy oikein mehevä pulla, niin seurauksena voi
olla paniikkihäiriön kehittyminen tai paranoidinen psykoosi, joka voi ripeän matkan edetessä kroonistua. Tämän jälkeen elämä onkin
sitten pysyväisesti mielenkiintoisempaa.”
”Tämä rokin kuninkaaksikin tituleeratun
edesmenneen nahkaverhoillun pulisonkiläskimooseksen lemppariaine [amfetamiini] onkin
varsin laaja-alaisesti tunnustettu vallan vaaralliseksi myrkyksi. Bon appétit!”
Raflaavaa on, mutta miten sarkasmi sopii
päihdetyöhön?
”Mun mielestä todella hyvin. Kun ei ota
asioita liian vakasti, ihmisten on helpompi lähestyä. Ei saa saarnata. Ja palaute on ollut tosi positiivista.”
Berdin mukaan nuorten päihteidenkäyttö on muuttunut. Yhä nuoremmat käyttävät
yhä vahvempia aineita. Enää ei ole kyse vaan
dokaamisesta ja röökinpoltosta, vaan nuoret käyttävät kannabista, ekstaasia ja jopa
amfetamiinia.
”Uskon, että nuorten suhtautumiseen vaikuttaa eniten media. Elokuvissa käytetään paljon huumeita ja lehdet raportoivat julkkisten
huumeidenkäytöstä. Joku saattaa sitten ajatella, että jos Paris Hilton vetää kokaiiniöverit,
niin kai mäkin voin jotain käyttää. Varsinkin
nuoret tytöt saattavat luulla, että huumeiden
avulla voi laihduttaa”, Berd kuvailee ja vaatii
medialta vastuullisuutta.
YAD:n toiminnan kautta Berd kokee voivansa vaikuttaa päihteisiin liittyviin
asenteisiin.
49
Parasta vapaaehtoistyössä ovat juuri kohtaamiset nuorten kanssa. YAD:ssa nuoret vapaaehtoiset saavat vaikuttaa myös koko järjestöä koskeviin päätöksiin ja ovat mukana
järjestön toiminnan suunnittelussa. Työskentely on helppoa, koska vapaaehtoisten varassa toimivassa järjestössä ymmärretään vapaaehtoisten tarpeet.
”Kun tulin mukaan, vastaanotto oli niin
positiivinen, että tuntui kuin olisi tuntenut
kaikki entuudestaan. Parasta on se, etteivät
ihmiset tuomitse, jos et pääse joka palaveriin
tai infopisteelle. Kukaan ei vaadi sinua olemaan mukana joka paikassa, vaan saa mennä
ihan oman jaksamisen mukaan.”
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1988
Tavoitteet ja päämäärät
Youth Against Drugs (YAD) on
sitoutumaton, valtakunnallinen,
nuorten vapaaehtoistoimintaan
perustuva järjestö, jonka tavoitteena
on ehkäistä huumausaineiden käyttöä
sekä vähentää niistä ja muista
päihteistä aiheutuvia haittoja
Jäsenmäärä
n. 240 varsinaista aktiivista jäsentä
(2012)
www.yad.fi
Suomen Nuorisovaltuustojen
Liitto – Nuva ry
”Nuva on opettanut minulle kaiken vaikuttamisesta.”
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Robert Sundman
Haastateltava
Sini Korpinen (s.1986)
Kuopiolaislähtöinen Sini Korpinen on Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva
ry:n pitkäaikaisin puheenjohtaja. Hän toimi puheenjohtajana kolme kautta vuosina
2007–2009.
Vaikuttaminen kiinnosti Korpista, mutta syy lähteä mukaan juuri Nuva ry:n toimintan oli joku aivan muu – eikä hän häpeile kertoa mikä.
”Rehellisesti sanottuna olin ihastunut yhteen toiminnassa mukana olevaan nuoreen.
Ja sen olen aina myöntänytkin, jos asiaa on
minulta kysytty. Tärkeintä ei ole se, mikä toimintaan motivoi, vaan se, kun toiminta itsessään alkaa motivoida tekemiseen. Ja niin käy,
jos kiinnostusta vaikuttamiseen löytyy”, Korpinen kertoo.
Vuonna 1998 perustettu järjestö toimii
Suomen nuorisovaltuustojen ja muiden vastaavien nuorten vaikuttajaryhmien koulutustiedotus-, edunvalvonta- ja yhteistyöjärjestönä. Yhdistyksen tavoitteena on myös edistää
nuorisovaltuustojen asemaa kunnissa sekä parantaa nuorten mahdollisuuksia osallistua ja
vaikuttaa.
Kuva: Meri Björn
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1998
Tavoitteet ja päämäärät
Nuva ry:n tavoitteena on edistää
nuorisovaltuustojen asemaa ja
parantaa nuorten mahdollisuuksia
osallistua ja vaikuttaa.
Jäsenmäärä
n. 1750 (2013)
www.nuva.fi
”Nykyään Nuva ry tekee myös melko aktiivista lobbaustyötä. Järjestö oli mukana vahvasti
esimerkiksi kuntalain uudistamisessa. Tavoitteenahan on toki myös saada nuorisovaltuusto joka kuntaan ja nuorisovaltuuston edustajalle myös puhe- ja läsnäolo-oikeus ainakin
keskeisimpiin lautakuntiin.”
”Nuva ry on ollut mukana myös nuorisovaltuustojen tukena vääntämässä kättä siitä, mitä nuorisolaki tarkoittaa. Omana aikanani teimme hallintokanteluita melko
useasti ja mielellämme aina, kun nuoria ei oltu kuultu laissa määritellyllä tavalla”, Korpinen
naurahtaa.
Omaa aikaansa toiminnassa hän muistelee lämmöllä.
”Nuva ry oli hyvä koulu. Kaikki mitä vaikuttamisesta olen oppinut, on sieltä tullut. Omana
50
aikanani kolminkertaistin järjestön käyttöbudjetin, sain meille ensimmäisen täyspäiväisen
työntekijän ja järjestö otti suurimmat rakenteelliset harppauksensa”, Korpinen kertoo.
Kehitystä on tapahtunut paljon Korpisen
mukaan myös hänen kautensa jälkeen.
”Minua seuranneet puheenjohtajat ovat
tuoneet vahvan panoksen edunvalvontatyöhön, mikä on äärimmäisen tärkeää. Niin kauan kuin on nuorisovaltuustoja, tarvitaan myös
vahvaa edunvalvontaosaamista ja sitä kautta
Nuva ry:tä”, Korpinen summaa.
Korpinen on kuitenkin jättänyt lähtemättömän jäljen Nuva ry:n historiaan: ansiokkaasta työstään puheenjohtajana hänet palkittiin
myös valtioneuvoston Sammon Tekijät -palkinnolla vuonna 2010.
Vantaan nuorisovaltuusto
”Vaikuttamisessa ei ole huonoja puolia.”
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittajat
Päivi Anunti, Ina Mikkola
Haastateltava
Rony Nyman (s. 1995)
Vantaalainen Rony Nyman toimii Vantaan
nuorisovaltuustossa toista kautta. Hän lähti
mukaan 9. luokalla opettajan ehdotuksesta.
"Ensin piti saada muutama kaveri suosittelemaan ja sitten pääsin ehdokkaaksi. Nuva-vaaleissa en oikeasti mainostanut itseäni, mutta kaverit mainosti. Omassa koulussa
pidin vaalikampanjaa ja huutelin käytävillä
omaa äänestysnumeroani", Nyman kertoo.
Nyman kokee kaupungin toimintaan
nuorisovaltuuston kautta vaikuttamisen
tarpeelliseksi.
"Parasta vaikuttamisessa nuorisovaltuustossa on Vaikuttajapäivät, jossa voi kertoa
asioista kaupunginvaltuutetuille ja keskustella heidän kanssaan. Vaikuttajapäiville tulee paljon eri ikäistä porukkaa eri kouluista,
tarhasta yliopistoon saakka. Lapset ja nuoret tuo omat asiansa esille ja sitten niistä
keskustellaan."
Nyman ei löydä vaikuttamisesta mitään
huonoja puolia.
"Aina oppii uutta. Haluan olla positiivinen. Jos on mukana toiminnassa ja tulee
toimeen ihmisten kanssa, niin toisetkin tulee toimeen mun kanssa", Nyman toteaa.
Nuorisovaltuustossa Nyman ajaa yleisesti kaikkien nuorten asiaa, mutta erityisesti romaninuorten asiat ovat hänelle tärkeitä. Hän on nimittäin itse romani.
"Toivoisin, että romaninuorille saataisiin järjestettyä kesätöitä ja asuntoja. Sitten voisi olla yhteisiä leirejä niin romaneille
kuin muillekin nuorille", Nyman luettelee.
Hänen mielestään romanikulttuuri on
todellinen aarre erilaisine tapoineen, sääntöineen ja rituaaleineen. Siksi Nyman haluaa edustaa omaa kulttuuriaan. Päätös
pukeutua romanivaatteisiin syntyi yläkouluikäisenä. Ihmisten suhtautuminen
muuttui vaatteiden vaihdon myötä jonkin
verran.
"Jotkut kaverit tulivat kysymään, että
olenko ollut jossain hautajaisissa", Nyman
kertoo. Hän joutui selittämään kavereilleen, että tämän ikäisenä aletaan käyttämään romanimiehen vaatteita.
Kuva: Rony Nyman
Nyman kohtaa välillä rasismia.
"Kun menee vaikka kauppaan, niin vartija
saattaa lähteä seuraamaan. Kun kävin salilla,
niin johtajalta oli kysytty, että saako romaneja päästää sisään."
Nyman ihmetteli tilannetta, mutta johtajan perustelut muuttivat tilannetta vielä
pöyristyttävämmäksi.
"Johtaja sanoi olevansa rasisti, myös somaleja kohtaan. Hekään eivät pääse salille",
Nyman kertoo. Häntä harmittaa se, että etnisiä ryhmiä kohdellaan joukkona, eikä yksilönä.
Nymanin mielestä Ruotsissa on toisenlaista.
51
"Ruotsissa välitetään enemmän toisista. Romaninuoret ovat enemmän koulussa ja töissä. Ruotsissa on enemmän ulkomaalaisia ja
siellä ei ole niin hirveästi rasismia kuin täällä",
Nyman toteaa.
Nyman pohtii sitä, miten romaninuoret
saataisiin Suomessa vaikuttamaan enemmän
asioihin:
"Heiltä pitäisi kysyä, mitä he haluavat, sillä kaikki eivät välttämättä usko, että ylipäätään voi vaikuttaa. Romaninuorille tarvittaisiin yhteistä aikaa keskustella yhdessä ja
tehdä alotteita, joita sitten viedä eteenpäin."
Nuorten Helsinki – NuHe ry
Vaikuta – älä valita
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Antti-Veikko Salo
Kirjoittaja
Ville Majamaa (s. 1992)
Miten tässä näin kävi?
Vuoden 2008 marraskuussa Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus järjesti vuosittaisen Nuorten Avoimet Foorumit -keskustelutilaisuuden nuorille ja päättäjille. Neliosainen
tapahtuma kokosi satoja nuoria ympäri Helsinkiä pohtimaan, miten nuorille suunnattuja palveluja tulisi kehittää ja mitä kaupungissa pitäisi muuttaa. Vuonna 2008 esille nousi
erityisesti nuorten kuulemisen kehittäminen.
Hesan Nuorten Ääni -järjestelmä ei tarjonnut
nuorille riittäviä mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Foorumeiden osallistujista koottiin noin
kymmenen vapaaehtoisen nuoren ryhmä,
jonka tehtävänä oli esitellä esille nousseet
ideat päättäjille. Näin tehtiin, mutta useimmat nuorten esityksistä eivät edenneet kaupungin koneistossa kovinkaan pitkälle.
Tällä kertaa asia ei kuitenkaan jäänyt tähän. Noin kahdentoista nuoren porukka, joka
oli käynyt muun muassa nuorisolautakunnan
edessä esittämässä nuorten vaatimukset Hesan Nuorten Ääni -järjestelmän kehittämisestä, ei tyytynyt poliitikkojen kierteleviin vastauksiin. He päättivät järjestäytyä ja perustaa
yhdistyksen ajamaan nuorten parempaa kuulemista Helsingissä.
Maaliskuussa 2009 perustettu Nuorten
Helsinki – NuHe ry on vaikuttanut niin kaduilla, kouluissa, nuorisotaloilla, viraston
käytävillä, kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa kuin kaupungin asettamissa työryhmissä ja viraston kuulemistilaisuuksissakin. Käytännössä liikkeelle lähdettiin täysin
tyhjästä, ilman suurempaa kokemusta tai
52
valmiita kontakteja. Koska intoa riitti, kokemattomuus ei ehtinyt muodostua ongelmaksi. Helsingin Sanomien mielipidesivuilla käydyn räväkän ja tarkoitushakuisen julkisen
keskustelun jälkeen nuorisoasiainkeskus reagoi nopeasti, ja viralliset keskustelut nuorten
kuulemisen kehittämisestä käynnistyivät jo
toukokuussa 2009.
Miksi yhdistys?
NuHen perustamisesta saakka nuorten vaikuttamisjärjestelmän uudistus on edennyt
valtavasti, toisaalta on ollut hetkiä, jolloin
on tuntunut, ettei mikään mene niin kuin toivoisi. Yhdestä päätöksestä olen kuitenkin itse ollut aina tyytyväinen, ja se on NuHen
perustaminen.
Virallisesta rekisteröidystä yhdistyksestä on ollut hyötyä monin tavoin. Se mahdollistaa esimerkiksi erilaisten avustusten
Yhdistyksen perustaminen
kannattaa aina – vai
kannattaako?
”Käyt ännö s s ä l i i kkeelle
l ähde t t i i n t äys i n t yhjä stä ,
il man s uure mpaa ko kemu sta
t ai v al mi i t a ko nt akteja .”
hakemisen, virallisten sopimusten solmimisen, ja mikä tärkeintä, antaa kaupungin virkamiesten silmissä kummasti painoarvoa sille,
mitä me sanomme. Epämääräinen nuorten
ryhmä on kaikesta huolimatta vain epämääräinen nuorten ryhmä, oli sillä kuinka hyviä
ajatuksia tahansa. Yhdistyksen rekisteröiminen vaatii pitempiaikaista sitoutumista, vastuuta ja viitsimistä. Se on voimakas signaali
siitä, että tässä ollaan tosissaan. Usein ristiriidassa olevista intresseistä huolimatta olemme onneksi alusta asti saaneet kaupungin
suunnalta paljon apua ja neuvoja. On ollut
hienoa huomata, että nuorisoasiainkeskuksessa tunnustetaan nuorista lähtöisin olevan
toiminnan merkitys. Kyseessä on silti ehdottomasti ollut nuorten perustama yhdistys,
jota nuoret myös johtavat itse. Itse olen yksi yhdistyksen perustajajäsenistä, ja kuuluin
puheenojohtajistoon vuosina 2009 ja 2010.
Yllätyimme kaikki siitä, miten nopeasti asiat lähtivät liikkeelle. Vaikka yhdistyksen
säännöt makasivat vielä patentti- ja rekisterihallituksen pöydällä, oli viralliset keskustelut jo käynnistetty ja valtakunnallinen uutiskynnys ylitetty. Rekisteröidyn yhdistyksen
kautta haettu Euroopan Komission Youth in
Action -hankeavustus toi toimintaan kaivattua taloudellista liikkumatilaa, ja nuorten
kuulemisen puolesta tehty työ alkoi herättää kiinnostusta laajemminkin. Virkamiesten
ja päättäjien tapaaminen eduskunnassa asti ”Nuhen” mandaatilla oli aluksi jännittävää,
mutta nopeasti asialliseen kohteluun tottui
ja sitä oppi odottamaan. Nuhe vakiintui nopeasti käyttämässämme sanastossa, mutta
vähitellen yhdistyksen asema vakiintui myös
Helsingin järjestökentällä.
Virallisen yhdistyksen luotsaaminen ei
suinkaan aina ole mitään herkkua.
Sana ”virallinen” kun tuppaa jo itsessään karkottamaan nuoria toiminnasta. Onkin ollut valtava haaste tavoittaa sekä nuoret että virkamiehet. Virkamiesten silmissä Nuhen
on oltava uskottava ja asiantunteva järjestö.
Nuorille järjestön pitää olla vetovoimainen ja
mukaansa tempaava liike, jossa jokainen pääsee mukaan vaikuttamaan. Mitään ihmereseptiä tähän ei ole, eteenpäin on menty erehtymisien ja onnistumisien kautta. Toisaalta
monipuolisuus on ollut suuri voimavara. Järjestöjyrät, poliittiset broilerit ja muut organisaatiokaavioista uneksivat ovat löytäneet
toisensa yhdistyksen poliittisen toiminnan
parista. Toiset ovat puolestaan keskittyneet
rentojen get together -aktiivitapahtumien
järjestämiseen ja yhdistyksen graafisesta ulkoasusta huolehtimiseen. Kasvavan yhdistyksen toiminnan pyörittäminen ei onnistu yksin,
samalla kun pitäisi hoitaa opiskelut ja muut
harrastukset. Niinpä tekijöitä tarvitaan monia
ja tehtäviä ja vastuuta on opittava jakamaan.
Yhteisistä pelisäännöistä ja toimintakulttuurista kannattaa keskustella jo alussa kaikkien
kesken varsinkin, jos ihmisillä on jo kokemusta (ja pinttyneitä tapoja) muista järjestöistä.
Kaikesta säätämisestä, paukkuvista deadlineista, erilaisten persoonien yhteentörmäyksistä ja puuttuvista pöytäkirjoista huolimatta lyhyen ajan jälkeen Nuhen olemassaolo on
monille itsestäänselvyys. Me olemme vaikuttaneet nuorten kuulemisjärjestelmän uudistukseen enemmän kuin mikään muu helsinkiläinen yhdistys, puoluejärjestö tai porukka.
Nuhe on tarjonnut sadoille nuorille ympäri Etelä-Suomea mahdollisuuden kerääntyä
yhteen keskustelemaan ja vaihtamaan ideoita nuorten kuulemisesta. Hulluimmat nuoret
ovat päätyneet luottamustehtäviin asti, pitämään tätä kaikkea kasassa.
53
Ensinnäkin on välttämätöntä miettiä tarkkaan, onko yhdistys todella tarpeellinen?
Suomi on tunnetusti yhdistysten ”luvattu
maa”, rekisteröityjä (ja rekisteröimättömiä)
yhdistyksiä löytyy kymmeniä tuhansia. Aina
kannattaa myös tarkistaa jo olemassa olevat kunnan palvelut, periaatteessahan kunnan nuorisotoimi on olemassa juuri nuorten ideoita varten. Onko ajatuksen eteen jo
mahdollisesti tehty työtä, perustettu työryhmiä, nuorten ryhmiä tai onko olemassa jotain muuta, minkä kautta toimintaa voisi järjestää? Jos idea on hyvä ja järjestökentällä on
”tilaa”, ei varsinaiselle perustamiselle teoriassa ole juurikaan vaatimuksia. Perustuslakimme takaa jokaiselle kansalaiselle yhdistymisvapauden, mutta perustajajäsenistä
vähintään kolmen on oltava yli 15-vuotiaita.
Rekisteröityä täytyy aina, jos halutaan yhdistyksen nimissä tehdä sopimuksia tai vastaanottaa avustuksia.
Yhteinen päämäärä, jos mikä yhdistää.
Nuhen kautta syntyneet ystävyyssuhteet
ja kontaktit tulevat itselläni varmasti säilymään läpi elämän. Itselleni ehkä tärkein opetus onkin ollut se, miten erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset erilaisine poliittisine
intresseineen pystyvät toimimaan yhdessä yhteisen tavoitteen puolesta. Tämän toivon meidän sukupolvemme muistavan myös
tulevaisuudessa.
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
2009
Tavoitteet ja päämäärät
Nuorten Helsinki – NuHe ry ajaa
nuorten tasapuolisempaa kohtelua
ja kuulemista kaupunkilaisina,
sekä edistää nuorten
vaikuttamismahdollisuuksia.
Tavoitteena on saada Helsinkiin
nuorisovaltuusto.
Jäsenmäärä
n. 250 (2012)
www.nuortenhelsinki.net
City-Sámit ry ja Suoma
Sámi Nuorat ry
Alkuperäiskansan asialla
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Ina Mikkola
Toimittaja
Ina Mikkola
Haastateltava
Iisa Keva (s. 1994)
”Kun mun pohjoissaamelainen isoisä oli vielä elossa, niin mä en puhunu hänen kanssaan
juurikaan saamelaisuudesta. Vasta kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen juuria
on alettu kaivamaan esiin”, kertoo pääkaupunkiseudulla kasvanut Iisa Keva.
Nyt Keva on mukana kahden eri saamelaisten asioita ajavan järjestön City-Sámit
ry:n ja Suoma Sámi Nuorat ry:n toiminnassa.
Oman identiteetin pohdinta antoi sysäyksen
liittyä järjestöihin. Vaikka vain toinen Kevan
isän puolen isovanhemmista oli saamelainen,
omat pohjoisen juuret ja niiden tunteminen
ovat hänelle erityisen tärkeitä asioita.
”Mä huomasin sen sillon, kun lähdin vähän myöhemmällä iällä Lappiin ja siellä tuntui, että mä oon tullu kotiin. Saamelaisten ihmisten ja muiden saamelaisnuorten kautta
mä oon tajunnu, että meillä on samanlaiset
arvot. Jotenkin vuosi vuodelta ja päivä päivältä saamelaisuus tulee mulle tärkeämmäksi”,
Keva pohtii.
City-Sámit ry:n kokoaa saamelaisalueen
ulkopuolella asuvat saamelaistaustaiset ihmiset yhteen sekä ylläpitää saamen kieltä
54
ja kulttuuria pääkaupunkiseudulla. Yhdistys
ajaa myös saamelaisten oikeuksia. City-Sámit ry:n ollessa kaiken ikäisten järjestö on
Suoma Sámi Nuorat ry puolestaan tarkoitettu 13–30-vuotialle nuorille.
”Nuorten järjestön tapahtumat alkoi kiinnostaa mua ja halusin nähdä, millainen meininki järjestössä on. Mä pääsinkin lähtemään
heti mun veljen kanssa niiden vuosikokoukseen Hettaan”, Keva kertoo.
Keva toivoo, että voisi innostaa muitakin saamelaistaustaisia nuoria, jotka eivät ole
suoraan kasvaneet saamelaiseen kulttuuriin,
löytämään oman identiteettinsä ja tutustumaan juuriinsa. Järjestöt ovat nimittäin auttaneet häntä tämän suhteen.
”Vuo s i v uo de l t a j a pä ivä
p äi v äl t ä s aame l ai s uus tu lee
mul l e t ärke ämmäksi.”
”Mä ha lu a n p ä ä stä
sa a mela isu u tta ja sitä
ku lttu u r ia lä hemmä s
iha n konkr eettisesti. ”
”Se on tärkeetä sen takia, että mahdollisimman moni kulttuuri säilyis. Musta on hienoa,
että on mahdollisuus säilyttää jotakin pientä ja kuolevaa kulttuuria, ja siinä saa nimenomaan itse olla mukana.”
Keva kokee järjestöissä toimimisen vahvistaneen hänen identiteettiään. Järjestöjen
laajempi tavoite on kuitenkin lujittaa saamelaisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. City-Sámit ry on muun muassa saanut
pääkaupunkiseudulle saamenkielisen päiväkodin sekä tilat, joissa voidaan järjestää
esimerkiksi kieli- ja käsityökursseja. Yhdistys on myös järjestänyt Helsingissä paljon
City-Sámit ry
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1990
Tavoitteet ja päämäärät
Saamen kielen elvyttäminen
varhaiskasvatuksen (lapsien
kielitaito), yhteisöllisyyden,
tiedotuksen ja kulttuuri-identiteetin
vahvistamisen avulla. CitySámit ry pyrkii tavoittamaan
pääkaupunkiseudulla asuvat
saamelaiset.
Jäsenmäärä
henkilöjäseniä yli 200,
kannattajajäseniä 50 (2013)
http://www.citysamit.net/
tapahtumia, joilla on saatu lisää näkyvyyttä
saamelaisille. Tapahtumissa on ollut esimerkiksi työpajoja, joissa on voinut tutustua saamelaiseen kulttuuriin.
Suoma Sámi Nuorat ry on puolestaan
saattanut saamelaisnuoria yhteen salibandyn saamenmestaruuskilpailuiden ja taidetapahtumien kautta. Suomen saamelaisnuoret ovat myös antaneet oman lausuntonsa
saamelaismääritelmästä, tarkoituksenaan oikaista virheellisiä väittämiä saamelaisuudesta. Määritelmän tarkkuudelle on painava syy:
Saamelaiskäräjät. Käräjille saavat äänioikeuden nimittäin vain saamelaiset, ja kyseessä on kuitenkin saamelaisten korkein poliittiinen elin, jonka tärkein tehtävä on suunnitella
ja toteuttaa Suomen perustuslaissa saamelaisille alkuperäiskansana turvattua kulttuuri-itsehallintoa. Saamelaiskäräjät on lisäksi
Suomen ainoa elin, joka voi ilmaista saamelaisten virallisen näkemyksen heitä koskevissa asioissa. Ei siis ole ihan sama, kuka saa kutsua itseään saamelaiseksi.
Kevan mukaan Suoma Sámi Nuorat ry on
kärkäs järjestö, joka epäkohdan nähdessään
todella puuttuu siihen. Kummassakin yhdistyksessä on ollut myös innostunut vastaanotto Kevan tullessa mukaan toimintaan. Keva
on ollut mukana muun muassa suunnittelemassa aktiviteetteja, joita kaupunkisaamelaiset nuoret voisivat lähteä toteuttamaan.
”Esimerkiksi syksyllä meidän olisi tarkoitus lähteä poroerotteluun Inariin”, Keva
kertoo.
Hän toivoo saavansa kasaan toimivan tiimin muista nuorista, joiden kanssa aktiviteetteja voisi toteuttaa ja joiden kanssa voisi
innostaa mukaan uusia jäseniä.
55
Järjestötoiminta on saanut Kevan innostumaan omasta kulttuuristaan niin paljon, että
muutto lähemmäs pohjoista voi olla luvassa
tulevaisuudessa.
”Mä haluan päästä saamelaisuutta ja sitä kulttuuria lähemmäs ihan konkreettisesti.
Siksi mä oon hakenu Helsingin sijaan nimenomaan Rovaniemelle opiskelmaan sairaanhoitajaksi. Toinen vaihtoehto on puolestaan
lähteä Inariin lukemaan saamen kieltä ja
kulttuuria.”
Suoma Sámi
Nuorat ry
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1991
Tavoitteet ja päämäärät
Yhdistyksen toiminnan tavoitteena
on vahvistaa saamelaisnuorten
saamelaista identiteettiä ja
lisätä heidän tietoisuuttaan
saamelaiskulttuurista. Yhdistys
pyrkii lisäämään saamelaisnuorten
yhteydenpitoa, parantamaan
saamen kielen asemaa ja nostamaan
saamelaisen kulttuurin arvostusta.
Jäsenmäärä
n. 130 (2013)
http://www.ssn.fi/
Kanava Nuoriso ry
Maahanmuuttajien asemaa parantamassa
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Johanna Terhemaa
Haastateltava
Anisa Ahmed-Nur (s. 1996)
Mikä on Kanava Nuoriso
ry:n tarkoitus?
”Kanavan tarkoitus on auttaa maahanmuuttajanuoria sopeutumaan suomalaiseen
kulttuuriin ja auttaa heitä työllistymisessä.
Yhdistys järjestää leirejä ja kerhotoimintaa
kaikenikäisille tytöille ja pojille. Maahanmuuttajanuorten on vaikea päästä töihin.
Etenkin niillä, jotka ovat tulleet Suomeen
vähän vanhempina, on vaikeuksia sopeutua
ja päästä työelämään. Itse olen syntynyt Suomessa, joten minulle sopeutuminen on ollut
helppoa.”
Miksi lähdit mukaan
Kanavan toimintaan?
”Olen ollut mukana toiminnassa lähes koko
ikäni. Varmaankin neljävuotiaana tulin ensimmäisen kerran mukaan Kanavan leirille.
Olen jatkanut mukana toiminnassa, koska
leireillä ja kerhoissa on ollut hauskaa ja kaikki
kaveritkin ovat pysyneet mukana.”
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1995
Tavoitteet ja päämäärät
Kanava Nuoriso ry:n toiminnan
tavoitteisiin kuuluu tukea lasten
ja nuorten henkistä ja fyysistä
hyvinvointia. Kanava ry haluaa auttaa
syrjäytymisvaaran alla eläviä lapsia,
nuoria ja perheitä, sekä taistella
rasismia vastaan.
Jäsenmäärä
n. 480 jäsentä (2013)
www.kanavary.com
Kuva: Mohamed Ismail
Minkälaiseen toimintaan
olet osallistunut?
”Olen ollut mukana leireillä ja eri kerhoissa.
Leireillä on erilaista toimintaa: uimista, pelejä
ja leikkejä, tarinan kerrontaa, kokkailua, luentoja, esitysten tekoa ja jutustelua. Tekeminen
riippuu siitä, onko kesä vai talvi. Kerhoissa
päätämme yhdessä ohjaajan kanssa, mitä
teemme. Uintia ja kokkailua on ollut paljon.
Reaktori-tapahtumassa olin Kanavan infopisteellä ja olen myös päässyt opastamaan vierailijoita, jotka ovat tulleet tutustumaan yhdistykseen.”
Mitä sellaista olet päässyt
tekemään, mikä ei olisi
ollut mahdollista ilman
Kanavaa?
”Olen päässyt tapaamaan esimerkiksi Pekka
Haavistoa sekä muita poliitikkoja ja tärkeitä
ihmisiä, jotka voivat vaikuttaa asioihin. Kanavalla on paljon suhteita tärkeisiin päättäjiin,
mistä on varmasti apua maahanmuuttajille.”
56
Miksi Kanava on tärkeä?
”Kanava on auttanut monia maahanmuuttajia, enimmäkseen somaleita, sopeutumaan
paremmin uuteen kulttuuriin. Vanhemmat,
jotka eivät ole syntyneet Suomessa, eivät
välttämättä osaa auttaa nuoria sopeutumaan
ja opastaa heitä, mutta Kanavasta saa aina
apua. Nuorten vanhemmatkin saavat apua,
kun Kanavan työntekijät toimivat esimerkiksi tulkkina virastokäynneillä. Ohjaajat auttavat aikuistuneita jäseniä työn saamisessa
ottamalla yhdessä yhteyttä yrityksiin. Kanava ottaa jonkun verran työharjoittelijoita
ja sen kautta voi päästä kiinni työelämään.
Uusimmille maahanmuuttajille järjestetään
tilaisuuksia, joissa kerrotaan suomalaisista
tavoista ja kulttuurista.”
Mitä tärkeää yhdistyksen
toiminnasta voi oppia?
”Voi oppia sosiaalisemmaksi ja rohkeammaksi. On helpompi puhua vieraille ihmisille. Näistä taidoista on todella paljon hyötyä
vaikkapa juuri työelämässä.”
2
Maailmankatsomuksellinen
vaikuttaminen
Uskonnolliset yhteisöt
Uskonnottomat yhteisöt
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Johdanto
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Maailmankatsomuksellinen
vaikuttaminen
//////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Suurin osa suomalaisista kuuluu johonkin uskontokuntaan. Useimmat on kastettu evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi jo lapsena.
Tässä luvussa uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvat nuoret kertovat, miten he vaikuttavat
omassa yhteisössään.
Uskonnolliseen yhteisöön kuuluva nuori
voi vaikuttaa joko yhteisön sisäisiin asioihin
tai pyrkiä yhteisön kautta vaikuttamaan koko
ympäröivään yhteiskuntaan. Usein tärkeintä
on toimia oman uskonnon arvojen ja oppien
mukaisesti.
Suomessa kaikilla on laissa määritelty
uskonnonvapaus.
58
Se tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus
uskoa mihin tahansa ja myös levittää omaa
aatettaan. On kuitenkin tärkeää ymmärtää
myös muiden uskontokuntien ja erilaisten
elämänkatsomusten edustajia.
Joka viides suomalainen ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Heillä on jokaisella omanlaisensa elämänkatsomus, eikä
tätä sekalaista joukkoa edusta mikään yksittäinen taho. Koulussa nämä nuoret opiskelevat usein elämänkatsomustietoa. Tässä
luvussa esitelläänkin myös yhteisö, jonka jäseniä yhdistää uskonnottomuus.
Evankelisluterilainen
seurakunta
Demokratia tulee kirkkoon pikku hiljaa.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Robert Sundman
Haastateltava
Wiking Vuori (s. 1992)
Rippikoulun jälkeen Wiking Vuori lähti mukaan seurakunnan toimintaan. Teologiaa Helsingin yliopistossa opiskeleva Vuori oli aluksi
aktiivisesti mukana isostoiminnassa, mutta
myöhemmin kiinnostus vei myös kirkollisiin
luottamustehtäviin. Nykyään hän on seurakuntaneuvoston, Helsingin seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston ja hiippakuntavaltuuston jäsen.
”Tykkään kirkon toiminnasta, koska siellä
saa olla pitkälti ihan omanlaisensa ihminen.
Siksi kirkko tuntuikin mulle omalta paikalta,
vaikka ei toki sielläkään kaikki oo mitenkään
täydellistä”, Vuori kertoo.
Seurakunnan asioihin vaikuttamisen
Vuori kokeekin itselleen tärkeäksi, vaikkakin
haasteelliseksi toiminnaksi.
”Kirkko on aika kaukana demokratiasta,
ja moni vaikuttamiseen liittyvä asia on vielä toistaiseksi lapsenkengissä. Esimerkiksi
valtuustoryhmät ja muut kunnallispolitiikasta tutut asiat ovat aika uusia, mutta tulossa
pikkuhiljaa kirkon päätöksentekoon”, Vuori
toteaa.
Vuoren mukaan valtuustoryhmät jakavat
ihmiset lähinnä arvoliberaaleihin ja arvokonservatiiveihin. Perinteisiä kiistankysymyksiä
ovat suhtautuminen naispappeuteen ja homoseksuaalien asemaan kirkossa. Vuori itse
kuuluu näihin kysymyksiin avarakatseisemmin suhtautuvaan Tulkaa kaikki -liikkeeseen.
”Kaikki käsiteltävät asiat eivät välttämättä edes liity perinteisiin arvokysymyksiin,
mutta jako näkyy myös seurakuntatyön painotuksissa ja talousasioissa. Kyllä seurakunnissa ja varsinkin kirkkovaltuustossa vaikuttaminen on pitkälti keskustelua siitä, kumpaan
suuntaan kirkkoa tulisi viedä”, Vuori kertoo.
Tällä hetkellä tapetilla ovat varsinkin lähetysjärjestöjen ja herätysliikkeiden asemaan
liittyvät kysymykset. Marraskuussa 2011
usean konservatiivisen lähetysjärjestön yhteistyönä toteutettiin Älä alistu! -kampanja.
Kuva: Claudia Gonzalez
Kohua herättäneellä kampanjan mainosvideolla nuori nainen kertoi päässeensä uskon
kautta eroon homoseksuaalisuudestaan.
Kohu herätti keskustelua myös kirkon lähetysjärjestöille annettavasta rahallisesta tuesta. Vuori oli yksi aloitteentekijöistä, jotka
halusivat laukkauttaa Älä alistu! -kampanjan
takana olevien järjestöjen tuet.
”Kolmen tunnin riitelyn jälkeen kirkkovaltuustossa päädyttiin siihen, että tuet katkaistiin yhteensä kolmelta lähetysjärjestöltä. Tämä tietenkin herätti voimakasta vastustusta
kirkon konservatiivipuolella, mutta olin itse
59
päätökseen hyvin tyytyväinen”, Vuori sanoo.
Kirkollispolitiikassa eletäänkin nyt aikamoista murroskautta. Vuori toivoo, että kirkko ottaisi nopeasti kantaa johonkin suuntaan.
Jos johto pelaa korttinsa väärin, niin joidenkin mielestä liian liberaali ja toisaalta liian
konservatiivinen kirkko menettää pian kaikki jäsenensä.
”Tällainen soutaminen ja huopaaminen
ei ole pidemmän päälle kannattavaa. Itse toivon kirkolta selkeitä toimia, jotka osoittaisivat, kummalla puolella nyt ollaan”, Vuori
sanoo.
Ortodoksinen
seurakunta
Ortodoksien ripari on nimeltään kripa.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Miika Saukkonen
Haastateltava
Petrus Palola (s. 1994)
”Mun mielestä ortodoksikirkko on älyttömän makee paikka”, Petrus Palola toteaa ja
jatkaa:
”Siellä on kynttilöitä ja ikoneita ympäriinsä, on vähän hämärää, porukka seisoo… Ainakin mä tykkään siitä fiiliksestä, se on tosi
juhlava.”
Suomessa ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin prosentti väestöstä. Nuoret ovat mukana kirkon toiminnassa pääasiassa kerhojen
ja leirien kautta.
”Leireillä päivä alkaa ja päättyy yhteiseen jumalanpalvelukseen. Mun mielestä se
on hieno tapa”, Palola miettii. Itse hän toimii
kesäisin leireillä ohjaajana ja Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa kerhonvetäjänä.
Seurakunnan nuoret kokoontuvat Helsingissä tiistai-iltaisin.
”Se ei ole mikään sellainen harras uskonnollinen hetki, vaan enemmän hengataan ja
pelataan bilistä, vähän niin kuin nuorisotalolla. Siinä muodostuu aika tiivis porukka”, Palola kuvailee kokoontumisia.
Nuoria tulee tapaamisiin myös Helsingin
ulkopuolelta, niin Porvoosta, Vantaalta kuin
Espoostakin.
Sunnuntaisin Palola vetää kerhoja myös
kirkossa. Hän saa siitä pientä palkkaakin.
”Siinä on tavoitteena saada skidit messiin
kerhotoimintaan, jotta ne pysyis kirkon ’käsissä’, eli että ne jatkossa tulis leireille ja kävis kristinoppikoulun eli ’kripan’. Meidän kripa siis vastaa luterilaisten riparia.”
Palolan mukaan paras leiri on sellainen,
jolla on haasteita.
”Leirit on intensiivisiä kokemuksia. Kripoilla puhutaan paljon myös aika herkistä asioista, kuten ihmissuhteista.”
Palola kertoo, että hyvät kokemukset leireiltä ovat saaneet hänet pysymään seurakunnan toiminnassa.
Kuva: Ortodoksisen seurakunnan nuorisotoimi
”Parasta on leirin tunnelma. Se on se yhteisfiilis, kun on 10 päivää putkeen saman porukan kanssa ja näkee miten se porukka rakentuu sellaiseksi miniyhteisöksi. Siinä tulee
ihmisistä esille uusia piirteitä, tulee huomaavaisemmaksi ja kova ulkokuori murenee.”
Lasten- ja nuortenleireillä perehdytään
kirkkoon ja tehdään erilaisia ryhmätöitä, askarrellaan ja tehdään esimerkiksi näytelmiä.
Ryhmillä voi olla teemoina ekologia, etiikka tai diakonia. Aiheiden alle mahtuu monta
asiaa kierrättämisestä lähimmäisten ja vähäosaisten auttamiseen.
”Ryhmätöiden kautta lapset ymmärtävät tarinoiden tarkoituksen. Esimerkkien ja
jonkin hauskan asian kautta opetetaan vakavampia kokonaisuuksia”, Palola kertoo.
60
Palola kokee, että seurakunnassa nuorilla on
hyvät mahdollisuudet vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.
”Kasvatustoimen työntekijät ovat tällä
hetkellä erittäin hyviä, he kuuntelevat meitä
ja ottavat tosissaan, jos me sanotaan jotain.
Leireillä voimme myös vaikuttaa todella paljon leirien ohjelmaan.”
Toisenlainen tapa vaikuttaa on osallistua ortodoksisen kirkon ulkomaanapuun
Ortaid-järjestössä. Ortaidilla on kehitysyhteistyöhankkeita Venäjällä, Moldovassa ja
Etiopiassa, ja se toimittaa humanitaarista
apua Venäjän Karjalaan sekä Baltiaan. Ortaidin toimintaa voi tukea liittymällä jäseneksi
tai ryhtymällä vapaaehtoiseksi.
Islamilaiset yhteisöt
Muslimit ovat toisilleen siskoja ja veljiä.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Miika Saukkonen
Haastateltava
Janne Enqvist (s.1992)
”Menin Roihuvuoren moskeijaan ensimmäistä kertaa, kun siellä oli avoimet ovet, eli myös
ei-muslimit pääsivät sinne”, Janne Enqvist
kertoo. Enqvistillä on kristillinen tausta, mutta hengellisten pohdintojen tuloksena hän
päätti kääntyä islamiin.
Kuten enemmistö Suomen muslimeista, myös Enqvist on sunnimuslimi. Yhtä yhtenäistä seurakuntaa muslimeilla ei ole, vaan
toiminta tapahtuu eri moskeijoiden ja yhdistysten kautta. Enqvist sanoo käyvänsä eri
moskeijoissa sen mukaan, missä hän milloinkin on. Roihuvuoren moskeija on kuitenkin
hänelle läheisin.
”Tein siellä uskontunnustukseni, ja heti sen jälkeen aloin viettää aikaa siellä. Tutustuin siinä moskeijassa toimiviin muslimiveljiin, heistä tuli kavereita ja sen takia liikun
siellä edelleen”, Enqvist kertoo.
Musliminuorten
yhteinen
toiminta on Enqvistin mukaan toistaiseksi hyvin
vapaamuotoista.
”Meitä on paljon nuoria muslimeja,
15-vuotiaista 20-vuotiaisiin, ja tietysti me vietetään aikaa ja hengaillaan, mutta ei ole mitään vakinaista järjestettyä toimintaa, ainakaan vielä.”
Erilaisia aktiviteetteja ja toimintaideoita
on kuitenkin ollut.
”Oon kuullut, että on oltu metsäretkillä
ja tehty vaikka mitä yhdessä. Juttelin hiljattain yhden veljen ja siskon kanssa, jotka vetää tällasta islamilaista nuorten ryhmää, ja ne
ajatteli perustaa muslimeista kootun futisjengin”, Enqvist kertoo ja jatkaa:
”Se ei ole mitään virallista, on vaan ryhmä nuoria muslimeita, jotka on ottanu tehtäväkseen kutsua erityisesti jo valmiiksi
muslimeita palaamaan uskoon ja käymään
moskeijoissa.”
Miten sitten nuoret vaikuttavat päätöksentekoon moskeijoissa?
”No, kaikki vaikuttavat tasapuolisesti”,
Enqvist vastaa.
”Mu slimeilla kin
on se p er ia a te, että
va nhemp ia ihmisiä
p itä ä ku nnioitta a , mu tta
ei niin, että ne yksin
p ä ä ttä ä a sioista .”
”Tietysti muslimeillakin on se periaate, että
vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa, mutta
ei niin, että ne yksin päättää asioista. Kaikilla muslimeilla on oma sanottavansa päätöksissä. Jos esimerkiksi pidetään kokouksia siitä, miten me aiotaan kutsua ihmisiä islamiin,
siellä kuullaan kaikkia, myös nuoria.”
Roihuvuoren moskeijan toimintaa hallinnoi Helsingin Muslimit -yhdistys. Yhdistys pitää kokouksia moskeijassa.
”Yhdistyksellä on johto, joka päättää
moskeijan asioista, kuten siitä, miten me kutsutaan ihmisiä islamiin ja miten me saadaan
kerättyä rahat moskeijan kustannuksiin. Johto päättää myös siitä, että kuka on moskeijan
kasvot, jos tehdään vaikka lehtijuttu tai tvhaastattelu. Tämä on tietysti paljon pienemmässä mittakaavassa kuin evankelisluterilaisilla, koska kirkolla on niin paljon pidemmät
perinteet Suomessa ja sen piirissä on enemmän ihmisiä”, Enqvist toteaa.
Enqvist kertoo toisinaan itsekin johtavansa rukouksia, mikä kuuluu imaamin tehtäviin.
”Joillakin moskeijoilla on vakioimaami,
joka aina johtaa rukouksen, mutta esimerkiksi Roihuvuoren moskeijalla ei ole sellaista.
Joskus mä johdan rukouksia. Ainoa vaatimus
61
imaamina toimimiselle on se, että osaa avauksen suuran, joka on ainoa pakollinen suura”, Enqvist kertoo.
”Mulle tärkeintä on se, mikä meidän yhteisessä toiminnassa on eniten edistänyt
mun ja veljien uskon tasoa. Parhaat hetket
on mun mielestä olleet ne, kun ollaan menty
ulos, esimerkiksi tohon rautatieasemalle, ja
kutsuttu ihmisiä islamiin”, Enqvist hehkuttaa.
Enqvistille myös arkipäiväinen esimerkin
voimalla vaikuttaminen on tärkeää.
”Kaikkien muslimien pitäis edistää islamin uskoa myös itsenäisesti päivittäin. Mä
esimerkiksi pidän tällaista islamilaista hattua, josta ihmiset tunnistaa mut muslimiks, ja
mä pyrin näyttämään omalla käytöksellä hyvää esimerkkiä.”
”Paras tapa ottaa selvää meidän toiminnasta on tietysti tulla paikan päälle moskeijaan”, Enqvist sanoo lopuksi.
”Roihuvuoren moskeijassa on paljon suomalaisia veljiä, sinne on suomalaisten helppo
tulla juttelemaan. Veljet on myös keskimäärin aika nuoria, suurin osa on muistaakseni kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen
vuoden väliltä.”
Prometheus-leirin tuki ry
Utelias pohdinta opettaa avarakatseisuutta.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Jani Rutanen
Toimittaja
Rosa Kettumäki
Haastateltava
Otto Ahoniemi (s. 1994)
Prometheus-leirit ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä
kahdeksannen luokan päättäneille nuorille.
Prometheus-leirin tuki ry:n, tuttavallisemmin
Protun, päätehtävä on järjestää leirejä kesäisin. Lisäksi järjestö kouluttaa vapaaehtoisia suunnittelemaan ja toteuttamaan leirejä.
Käytännössä tämä tarkoittaa talvisin järjestettäviä koulutuksia ohjaajille, apuohjaajille
ja kokeille.
Ensimmäinen protuleiri järjestettiin
80-luvun lopulla, kun filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat halusivat tarjota uskonnottomille oppilailleen jotain vastaavaa, mitä kirkkoon kuuluvat tekevät
rippileireillä. Alusta asti järjestö on pyrkinyt
sitoutumattomuuteen. Leirien toiminnan
vaikuttavia arvoja voidaankin pitää sekulaarihumanistisina, mikä tarkoittaa sitä, että
leireillä jokaisella on oikeus valita itse oma
katsomuksensa. Leiritoimintaan kuuluu olennaisena osana suvaitsevaisuus erilaisia katsomuksia ja kulttuureja kohtaan. Kuitenkin
sekä omia että vieraita katsomuksia ja kulttuureja tarkastellaan kriittisesti.
Otto Ahoniemi lähti mukaan toimintaan
käytyään itse protuleirin kesällä 2009.
”Luulen, että alun perin lähdin apuohjaajakoulutukseen, koska halusin mahdollistaa
muille samanlaisen leirikokemuksen kuin se,
jonka itse sain. Myöhemmin olen ollut myös
muuten aktiivinen järjestössä. Olen toiminut koulutusjaostossa, jossa sunnitellaan leirinvetäjien kouluttamista ja tiedotusjaostossa hoitamassa järjestön tiedotusta. Innostus
Protun toimintaan on lähtenyt sen helppoudesta. Mukaan on helppo tulla ja järjestö antaa jäsenilleen paljon.”
Kesällä 2012 järjestetään lähes seitsemänkymmentä protuleiriä, joista kunkin
62
sunnittelee ja toteuttaa kahdeksasta vapaaehtoisesta leirinvetäjästä koostuva tiimi. Viikon aikana käsittelyssä on aikuistumiseen
liittyviä teemoja, kuten yhteiskunta, päihteet, riippuvuus, eriarvoisuus, syrjintä, ihmissuhteet, seksuaalisuus, ympäristö sekä maailmankuvat ja -katsomukset.
Aiheista keskustellaan, mutta sen lisäksi
niitä käsitellään mitä innovatiivisimmin keinoin. Yhteiskuntaa saatetaan käsitellä perustamalla omia ihanneyhteiskuntia ja syrjintää
mietitään rasismibileissä. Näissä kekkereissä jokainen saa maalarinteipillä otsaansa vähemmistöleiman ja pääsee kokemaan, miltä
stereotyyppisten ennakkoluulojen kohteena
oleminen tuntuu.
”Aikuistumisleirin tarkoitus ei tietenkään
ole se, että joku aikuistuu viikossa. Tarkoitus
on käsitellä leirillä erilaisia teemoja, joiden
avulla leiriläiset voivat avartaa näkemyksiään
ja ajattelumaailmaansa. Viikko on lyhyt aika,
mutta siinä voi antaa eväitä tulevaisuuteen,
ikäänkuin potkun oikealle polulle”, Ahoniemi
kuvailee toimintaa.
”Av arakat se i si s t a j a
a n al y yt t i s i s t ä i hmi s i s t ä on
hy ö t yä yht e i s kunnal l i s t e n
m u ut o s t e n s ynt ymi s e ss ä”
”Aiku istu misleir in
ta r koitu s ei tietenkä ä n
ole se, että joku
a iku istu u viikossa ”
Protussa on töissä vain pari henkilöä. Muuten koko homma, ohjaajien kouluttamisesta
leiripaikkojen siivoamiseen, tehdään vapaaehtoisvoimin. Aktiivisilta jäseniltä järjestön
parissa puuhastatelmiseen kuluukin paljon
aikaa.
”Musta on hienoa, kun näkee oman käden jäljen. Mä koen pystyväni todella vaikuttamaan asioihin, myös organisaatioon ja rakenteisiin. Koko juttu on kuitenkin meidän
luoma. On hienoa nähdä, kuinka koulutukset
ja leirit lopulta syntyvät ja onnistuvat.”
Ahoniemellä on omalle järjestötoiminnalleen myös tavoitteita.
”Haluan oppia paljon järjestötoiminnasta
sekä kehittää vaikuttamis- ja ryhmätyötaitoja.”
Protun hallituksen keski-ikä on noin 23
vuotta ja suuri osa leirejä toteuttavista vapaaehtoisistakin on nuoria. Ahoniemen mukaan
laajaa leiritoimintaa pystytään pyörittämään,
koska ihmiset kasvavat mukaan toimintaan ja
haluavat antaa järjestölle paljon.
”Monesti saattaa käydä niin, että koko kaveriporukka hyppää mukaan johonkin
jaostoon tai sitten protukavereista muodostuu kaveriporukka. Näin ihmiset sitoutuu toimintaan ja jaksaa tehdä töitä järjestössä.”
Järjestö pyrkii myös uudistumaan ja kehittämään toimintaansa. Jäsenillä on vaikutusvaltaa päätöksenteossa.
”Yritämme olla reflektiivinen järjestö,
siksi arvoimme omaa toimintaamme jatkuvasti. Lisäksi jäseniltä kerätään säännöllisesti palautetta, niin koulutuksista, leireistä kuin
seminaareistakin”, Ahoniemi kertoo.
Mutta miten aikuistumisleirejä järjestävä
Protu vaikuttaa yhteiskuntaan?
”Ehkä se tulee sitä kautta, että leirin
käyneet oppii ajattelemaan avarakatseisemmin. Protu ikään kuin tarjoaa yhteiskunnalle erityisominaisuuksilla varustettuja
ajattelijoita. Ja kyllä mä väitän, että avarakatseisista ja analyyttisistä ihmisistä on hyötyä
kaikentasoisten yhteiskunnallisten muutosten syntymisessä.”
Tällä hetkellä leirit tavoittavat noin kaksi
prosenttia kustakin ikäluokasta. Yksi järjestön
päätavoitteista on lisätä osallistujien määrää.
63
”Mitä enemmän on protun käyneitä nuoria,
sitä enemmän on tiedostavia nuoria”, Ahoniemi uskoo.
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1990
Tavoitteet ja päämäärät
Prometheus-leirin tuki ry järjestää
Prometheus-leirejä eli poliittisesti
ja uskonnollisesti sitoutumattomia
aikuistumisleirejä.
Jäsenmäärä
n. 4150 jäsentä (2010)
www.protu.fi
3
Systeemin
ulkopuolelta
Monivaikuttaja
Talonvaltaus
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Johdanto
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Systeemin
ulkopuolelta
///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kansalaistottelemattomus ei ole pelkkää itsetarkoituksellista lakien rikkomista. Yleensä keinoa käytetään
silloin, kun kaikki muut vaikuttamismahdollisuudet
koetaan riittämättömiksi ja tehottomiksi. Joskus kansalaistottelemattomuus koetaan ainoaksi keinoksi vaikuttaa. Laittomat keinot voidaan kokea laillisia keinoja suoremmiksi ja tehokkaammiksi. Laittomia keinoja
ovat muun muassa talonvaltaukset, iskut turkistarhoihin, konferenssien häiriköinti, teiden blokkaaminen,
yritysten toiminnan sabotointi ja graffitit luvattomilla
paikoilla.
Nuoren vaikuttajan tulee tiedostaa, että osa seuraavassa luvussa esitetyistä keinoista on laittomia. Niitä keinoja käyttävä voi saada teoistaan rangaistuksen.
Toisaalta, koska lait ovat häilyviä ja niin ikään vaikuttamistyön tuloksia, ei laittomuuskaan aina ole välttämättä niin suoraviivaisesti tuomittavissa. Varsinkin, kun laittomia keinoja käyttävien päämäärät voivat
usein olla täysin samoja kuin laillisia keinoja käyttävien.
Laillisuuden ja laittomuuden veteen piirretystä viivasta kertoo jo se, että eri maissa on täysin eri lakeja. Se
mikä on laitonta toisaalla, voi olla laillista toisaalla, sillä
kaikki lait pohjaavat ihmisten kulloiseenkin mielipiteeseen ja kulttuuriin. Laki on laki, mutta laki ei ole muuttumaton totuus.
Joskus oikeudenmukaisuus voidaan saavuttaa jopa vain lakeja rikkommalla. Esimerkiksi lähihistoriamme suuret oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta taistelleet merkkihenkilöt Nelson Mandela ja
Mahatma Gandhi ovat saavuttaneet päämääränsä
kansalaistottelemattomuudella.
Mutta mikä onkaan sitten missäkin tilanteessa oikein tai väärin?
Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta.
Monet vaikuttamisen keinot, kuten puoluepoliittiset nuorisojärjestöt ovat vakiinnuttaneet paikkansa
niin sanottuina virallisina vaikuttamisväylinä. Jos virallisia keinoja ei koe omakseen, vaikuttaa voi myös
muutoin – niin sanotusti systeemin ulkopuolelta. Tämä voi tarkoittaa erilaisten toimintatapojen käyttämistä vakiintuneita kaavoja rikkoen, vaikuttamista ilman auktoriteetteja ja hierarkiaa tai esimeriksi
kansalaistottelemattomuutta.
Kansalaistottelemattomuuden tarkoitus on koetella epäoikeudenmukaiseksi koettuja lakeja. Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan esimerkiksi
sitä, että kieltäydytään noudattamasta jotakin epäoikeudemukaiseksi koettua lakia tai aktiivisesti rikotaan
sitä. Motiiveja on erilaisia. Esimerkiksi totaalikieltäytyjät rikkovat asevelvollisusulakia kieltäytymällä täysin
asevelvollisuudesta. Heidän mielestään on väärin, että ihmiset pakotetaan armeijaan ja siksi he rikkovat kyseistä lakia.
Kansalaistottelemattomuutta motivoi jokin yhteiskunnallinen epäkohta ja sillä tavoitellaan epäkohdan korjaamista. Tämä tarkoittaa sitä, että tottelemattomuus voi myös kohdistua muihinkin lakeihin kuin
juuri siihen lakiin, jota halutaan muuttaa. Esimerkiksi
jotkut turkistarhauksen vastustajat haluavat muuttaa
Suomen lakia niin, että tarhauksesta tehtäisiin täysin
laitonta. Osa vastustajista on tavoitteen saavuttamiseksi murtautunut tarhoille vapauttamaan turkiseläimiä tai rikkonut turkisliikkeen ikkunoita. Suurin osa
iskujen tekijöistä ei kuitenkaan yleisesti hyväksy kotirauhan rikkomista tai toisen omaisuuden tuhoamista
ilman perustetta. Näissä tapauksessa he näkevät lakien rikkomisen olevan hyväksyttävää, koska se palvelee
heidän päämääränsä.
66
Monivaikuttaja
"Mua ei kaduta yksikään teko."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Haastattelin tähän juttuun henkilöä, joka haluaa pysyä anonyyminä laittomien tekojensa vuoksi. Hän on todellinen monivaikuttaja, joka toimii niin laillisilla kuin laittomillakin keinoilla. Henkilö on ollut mukana muun muassa järjestötoiminnassa, erilaisissa
mielenilmaisuissa ja turkistarhaiskuissa. Hän haluaa vaikuttaa eläinten oikeuksiin, sekä
ilmasto- ja ympäristöasioihin. Lisäksi hän haluaa parantaa ihmisoikeuksia, ja etenkin
rasismin vastainen toiminta sekä seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hänelle tärkeitä.
Hän haluaa, että sekä eläimiä, ihmisiä että ympäristöä kohdellaan oikeudenmukaisesti.
Toimittaja
Ina Mikkola
Haastateltava
Anonyymi
Vaikuttaminen on
elämäntapa – se näkyy
näkyy arjessa ja kaikissa
valinnoissa
"Nähdessämme epäkohtia vastuu sysätään
liian usein vain poliitikkojen ja virkamiesten
harteille. Ihmisten pitäisi ottaa enemmän
vastuuta omasta elämästään ja siitä, mitä
maailmassa tapahtuu. Elämme kaikki tässä
maailmassa ja olemme siitä vastuussa.
Haluan vaikuttaa jo sillä, mitä pistän suuhuni ja millaisia tuotteita käytän. Olen vegaani, eli en syö mitään eläinkunnan tuotteita,
kuten lihaa, munia tai maitoa. Vältän myös
lääkkeitä, vaatteita ja kosmetiikkaa, joiden
tuotannossa hyödynnetään eläimiä. Vegaanina kieltäydyn tukemasta kulttuuria, jossa
eläimiä orjuutetaan. En hyväksy sitä, että ihmisillä on valta päättää eläinten kohtalosta.
Eläimet ja luonto ovat mulle tärkeitä, enkä voisi kunnolla ajaa niiden parempaa asemaa ellen itse olisi vegaani. Se, etten syö
lihaa, vaikuttaa suoraan positiivisesti ympäristön ja eläinten hyvinvointiin. Kasvissyönti
on myös hyvä esimerkki muille.
Monesti kuvitellaan, että vegaani joutuu
luopumaan paljosta. Tämä ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa, sillä en koe
menettäväni mitään vegaaniuteni takia. Näen kuinka ihmiset, eläimet ja luonto kärsivät,
siksi olisi henkisesti todella vaikeaa antaa kaiken tapahtua puuttumatta asioihin itse."
Levitä tietoa erilaisilla
keinoilla – kampanjoi ja
järjestä tempauksia!
"Tiedon levittäminen on tärkeää. Erilaisten
kampanjoiden avulla ihmiset saavat uutta
tietoa tärkeistä asioista. Tietoa voi välittää
puhumalla erilaisissa tapahtumissa, suomentamalla tekstejä, liisteröimällä julisteita, liimaamalla tarroja tai tekemällä muuta katutaidetta. Väyliä on monia – tärkeintä on valita
se, jolla viesti menee parhaiten perille.
Eläinoikeustoiminnassa kampanjat ovat
ylenen vaikuttamisen keino. Eräässä kampanjassa yritimme saada vaateliike Halosta
luopumaan turkistuotteista. Tavoitteeseen
pyrittiin painostamalla liikettä, sopimalla
neuvotteluja heidän kanssaan, soittelemalla heille, boikotoimalla liikettä, järjestämällä
mielenosoituksia, jakamalla lentolehtisiä ja
levittämällä tarroja.
Kampanjoihin voi liittyä myös katuperformansseja. Esimerkiksi eläinten tehotuotantoa vastustavaan Sikatehdas-kampanjaan
liittyi performanssi, jossa yksi henkilö makasi
lihapaketissa ja päällä oli verta. Kyseessä oli
siis niin sanottu ihmisliha.
Tempaukset jäävät ihmisten mieliin ja
niistä kerrotaan kavereille. Tempaukset saavat paikan päällä olevat ihmiset ajattelemaan. Ainakaan he eivät voi olla huomaamatta tapahtumaa. Shokeeravat ja nokkelat
tempaukset saavat mediahuomiota ja tavoittavat siten laajemman yleisön ja virittävät
keskustelua.
On ihana huomata, kuinka kampanjoiden
kautta voi saada aikaan jotakin konkreettista.
Esimerkiksi serkkuni rupesi kasvissyöjäksi Sikatehtaat-kampanjan ansiosta."
68
Ajattele itse – muista
kyseenalaistaa myös omat
ajatuksesi
"Tärkeintä on, että ajattelee itse. Omiin päätöksiinsä on helppo luottaa, kun niitä on miettinyt ja ne on perustellut itselleen. Toisaalta
kaikki mitä tekee, pitää myös osata kyseenalaistaa. Kyseenalaistamisessa on tärkeää
huomioida kaksi tasoa. Ensinnäkin pitää ymmärtää yhteiskunnan normien vaikutus meihin, vaikka emme sitä aina tiedostaisikaan.
Toiseksi omassa ajattelussaankin saattaa tehdä virheitä, jotka voi huomata vain itsekritiikin
avulla.
Aina on kuitenkin tärkeää muistaa, ettei
mikään totuus ole absoluuttinen. Musta tuntuu monesti, että monet kaverit pitää vegaaniutta absoluuttisena totuutena. Mun mielestä vegaaninen elämäntapa ei ole totuus, vaan
välttämättömyys yhteiskunnassa, jossa sallitaan eläimiä sortava tehotuotanto.
On myös tärkeää kyseenalaistaa oma tilanteensa laajemmassa mittakaavassa. Pitää
oppia tunnistamaan omia etuoikeuksiaan. Itseltään tulisi kysyä, että millaisia etuoikeuksia minulla hyväosaisena suomalaisena on
esimerkiksi romanialaisiin verrattuna? Mistä
ne oikeudet johtuvat? Onko tällainen tilanne
oikeudenmukainen?"
Kyseenalaista systeemi –
aina ei tarvitse totella!
"Monesti poliisit ja muut viranomaiset ovat
liikkeellä asenteella: 'älkää te nuoret menkö
mukaan tollasiin houkutuksiin ja vanhempien
pelleilyihin'. Oletetaan, etteivät nuoret osaa
ajatella itse, vaan jokaisella liikkeellä on varttuneempi johtaja. Poliisille ei mene jakeluun,
että on olemassa liikkeitä, jotka yrittävät olla mahdollisimman antihierarkisia. Liikkeitä, joissa jengi toimii omasta päästään, eikä
muiden houkutuksesta. Tottakai niiden on sitä vaikea ymmärtää, koska elämme auktoriteettien ja pomojen yhteiskunnassa.
Välillä tuntuu, ettei mitään pysty muuttamaan mitenkään. Maailmaa tuntuu hallitsevan joku ihmeellinen markkinavoima, joka
saa ihmiset tekemään tyhmiä asioita. Vaikuttaa voikin myös sulkeutumalla täysin yhteiskunnan ulkopuolle ja näin lakata tukemasta
häiriintynyttä systeemiä. Maalle voi perustaa esimerkiksi oman kommuunin ja alkaa
elämään omavaraisesti. Koska maailma pyörii rahalla, niin se on jo vaikuttamista, että on
erossa rahasta.
Olen itse rynnännyt keskelle muotinäytökstä, jossa esiteltiin turkiksia. Heittelin lavalla
mallien seassa lentolehtisiä, joissa kerrottiin
turkiseläinten kohtelusta.
Joskus suora toiminta on ainut keino vaikuttaa. Talonvaltaukset ovat siitä hyvä esimerkki. Jos ihmisillä ei ole asuinpaikkaa, niin
ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vallata tyhjät
kiinteistöt asunnoiksi. Tyhjien kiinteistöjen
käyttöönotto on vain järkevää toimintaa.
Tilojen lisäksi myös metsiä voi vallata.
Espanjassa haluttiin rakentaa luotijunaraide keskelle metsää, joten tämän estämiseksi metsä vallattiin. Valtaus on yleistä, jos jokin metsä on hakkuu-uhan alla. Saksassa
koetettiin puolestaan rakentaa megasuuri
teurastamo.
”Vai kut t aa v o i ki n m yös
s ul ke ut umal l a t äysin
yht e i skunnan ul ko pu olle
j a näi n l akat a t uke m a sta
häi ri i nt ynyt t ä syst e emiä .”
Kansalaistottelemattomuus on tehokas keino vaikuttaa yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Kansalaistottelemattomuus tarkoittaa sitä,
että tehdään jotakin laitonta jonkun kansalaisoikeuden ja inhimillisen asian takia, koska olemassa olevilla laillisilla keinoilla ei saada muutoksia aikaan.
Turkiseläinten vapautus ja kuvaaminen
tarhoilla määritellään törkeäksi kotirauhan
rikkomiseksi. Myös katutaide, talojen valtaus tai kiinteistöjen vahingoittaminen on laitonta. Mä näen kuitenkin, että esimerkiksi
kiven heittäminen yrityksen ikkunaan on sallittua poliittista vaikuttamista, jos sillä halutaan vaikeuttaa jonkun kyseenalaisen yrityksen toimintaa tai lopettaa se. Rikkomalla
jonkun sortavan yrityksen ikkunan liikkeelle tulee väistämättä kuluja, jolloin sen bisnes järkkyy. Toistuva materiaalin rikkominen
voi heikentää koko bisneksen kannattavuutta radikaalisti.
Melko varmaa huomiota ajamalleen asialle saa myös keskeyttämällä tai häiriköimällä tilaisuuksia. Esimerkiksi ilmastokokoukseen, konferenssiin tai eduskunnan istuntoon
voi vain mennä ja heittää vaikka banderollin
roikkumaan.
Kun alue vallattiin rakentamisen estämiseksi, saatiin vähintäänkin huomio asialle. Radikaalimpi keino olisi tuhopolttaa rakennustyömaa, jolloin teurastamo jäisi kokonaan
rakentamatta.
Useammat laittomat keinot vaikuttavat
suoraan ja tulokset näkee heti. Myös median
huomio on melko taattu, sillä radikaalit tempaukset kiinnostavat aina. Lailliset keinot
ovat puolestaan laittomiin verrattuna usein
hitaita ja byrokraattisia. Tuloksia ei näe niin
selvästi, kun Suomessa eduskuntavaalitkin
järjestetään vain neljän vuoden välein. Suora toiminta vaikuttaa suoraan ja välittömästi
eläimiin ja ihmisiiin. Suurempia muutoksia voi
joskus olla vaikeampi saada aikaan suoran toiminnan kautta, mutta akuutteja tilanteita voi
aina muuttaa heti.
Kun turkistarhasta vapautetaan eläimiä,
ne pääsevät välittömästi vapauteen. Tästä koituu tappiota turkistarhalle ja se voidaan ehkä
sen seurauksena lakkauttaa. Jos halutaan lopettaa koko turkistarhaus elinkeinona, niin silloin eduskunnan pitäisi säätää tarhaus kokonaan laittomaksi. Eduskunnan päätöksenteko
on tosin hidasta, ja niin kauan kuin päätöstä
ei saada aikaan, eläimet joutuvat kärsimään.
69
Mä näen, että on oikeutettua päästää turkiseläimet häkeistään, koska eläimet kärsivät
ja asialle on tehtävä jotakin. Kyseessä ei ole
mitään henkilökohtaista. Lukuisten eläinten kärsimys menee aina yhden ihmisen ja
monenkin ihmisen toimeentulon edelle. Kyse ei ole vaan mun arvoista ja haluista, vaan
jonkun elämästä, joka ollaan riistämässä. Ei
elinkeino voi olla peruste kidutukselle."
Älä luovuta – luovuttamalla
ei asiat muutu!
"Suora toiminta luo toivoa ja siitä saa intoa
myös hitaamman toiminnan vaikuttamiseen. Mutta se ottaa todella voimille, että
minua kohdellaan kuin alhaisinta roskaa tai
pahinta rikollista. On jännä huomata tehdessään jotakin laitonta, kuinka paljon itse
joutuu kokemaan alistamista sen takia, että
muita, kuten vaikka eläimiä, alistetaan. On
todella rankkaa, että itsestä tehdään aina
se paha tyyppi, vaikka ajattelee tekevänsä
oikein ja vain hyvää.
Graffitien teko tuntuu olevan viranomaisille ylitsepääsemättömän paha rikos.
Jos tekee jonkun piissin, niin vartijat pahoinpitelee, poliisi käyttää kovia otteita,
vittuilee ja jengin puhelimia kuunnellaan.
Ihmisiä seurataan ja heidän koteihinsa tehdään kotietsintöjä liittyen katutaiteeseen
tai talonvaltauksiin. Vaikka toiminta, jossa
olen mukana, ei vahingoita ketään ihmistä, korkeintaan materiaa, niin silti vartijat ja
poliisi ovat valmiita vahingoittamaan ihmisiä heidän tekojensa vuoksi.
Mulla ei varmastikaan olisi mitään ongelmia poliisin tai minkään kanssa, jos
vain menisin kiltisti kouluun ja harrastaisin
aerobiciä.
Helpointahan olisi vain mennä töihin,
hankkia ammatti, elää kivaa ja helppoa
elämää, mutta juuri niin mä en voisi vaan
tehdä.
Mä näen, että on mun velvollisuus vaikuttaa ja se tuntuu hyvältä. Mua ei kaduta yksikään teko. Ainakin mun kohdalla
vastoinkäymiset vaan saa ajamaan asioita
eteenpäin entistä enemmän.
Paineita tulee niin itseltä, perheeltä,
kavereilta kuin yhteiskunnalta. Siihen on
vaikeinta vaikuttaa, miten me ylipäätään
kasvetaan tähän yhteiskuntaan ja mitä normeja meille opetetaan. Äänensä kuuluviin
saaminen yhteiskunnassa niin, ettei sitä heti blokata tai lyssätä alas, on välillä vaikeaa. Koko ajan voi yrittää vaikuttaa, mutta
on silti eri asia, tapahtuuko asioille mitään
ja saadaanko muutoksia aikaan. Aina kuulee sitä, että mikään ei koskaan muutu. Se
ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisi luovuttaa. Jos sen takia lakkaa tekemästä asioita, niin siinä ei ole mitään järkeä. Silloin ei
ainakaan mikään muutu."
Talonvaltaus
"Tilan pitää olla ihmisiä varten."
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Ina Mikkola
Toimittaja
Rosa Kettumäki
Haastateltavat
Anna (nimi muutettu) ja
Illusia (haluaa esiintyä vain
etunimellään)
Annan ja Illusian unelma kuulostaa yksinkertaiselta: he haluaisivat elää kaupungissa, jossa olisi paljon tiloja, joiden käytöstä saisivat
vastata kaupunkilaiset itse.
"Helsingin kaupunki omistaa aika helvetisti tyhjää tilaa. Kaupunki sanoo omilla nettisivuillaan, että ne tilat on kaupunkilaisia varten”, Illusia aloittaa.
Illusia on oikeassa. Kaupunki omistaa paljon hukkatilaa, jota Anna ja Illusia ovat kavereineen yrittäneet vallata hyötykäyttöön.
He ovat olleet mukana monilla valtauksilla
ja tuntevat hyvin helsinkiläisen talonvaltauskulttuurin. Tilaa tarvitaan siksi, että tekemisen este on tilan puute.
”Mitä ne kaupungin tilat tekee siellä tyhjillään, kun on esimerkiksi nuoria jotka tarvii
toimitiloja ja bänditiloja. Tai ylipäänsä jotain
muuta kuin ne kaksi vaihtoehtoo mitä meillä nyt on: käydä baarissa tai shoppailla”, Illusia kysyy.
”Tai jotkut tarvii asuntoa”, Anna huomauttaa. Mediassa talonvaltaajista puhutaan joskus harhaanjohtavasti yhtenäisenä ryhmänä. Mielikuva talonvaltauksesta
on myös usein se, että joukko hippejä murtautuu ränsistyneeseen rintamamiestaloon
hengailemaan.
”Helsingissä on ollut todella erilasia valtauksia. On ollut bilevaltauksia, asunnottomien
yön valtauksia, sosiaalikeskusvaltauksia, kadunvaltauksia, asuntovaltauksia, keikkatiloja, naapurustotiloja… Siis ihan älytön määrä,
kaikkea erilaista. Lauttasaaressa on ollut talo
kuusi vuotta vallattuna, eikä siitä ole tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa”, Illusia luettelee innostuneena.
Tavoitteena sosiaalikeskus
Anna ja Illusia ovat olleet mukana valtaajaporukassa, jonka tavoite oli perustaa Helsinkiin
sosiaalikeskus. Valtaajat etsivät kaupungista
70
riittävän isoa tilaa, jossa kaupunkilaiset voisivat järjestää esimerkiksi keikkoja tai pyörittää kahvilaa. Tarkoitus ei ollut etsiä harrastuspaikkaa valtaajille, vaan sosiaalikeskuksen
kunnostamisen ja toiminnan pyörittämisen
oli tarkoitus olla avointa kaikille.
Valtauskohteet olivat kaupungin omistamia rakennuksia, jotka oli tarkoitus ”palauttaa oikeille omistajilleen eli kaupunkilaisille”.
Tilan valtaaminen ei kuitenkaan ollut helppoa, koska kaupunki vastusti hanketta. Keväällä 2009 Metro-lehden haastattelussa yksi
valtaajista laski, että valtaajat olivat vallanneet ja tulleet häädetyksi kolmestatoista talosta. Sitkeys kuitenkin kannatti, sillä lopulta
kaupunki antoi valtaajille tilan sosiaalikeskusta varten. Todennäköisesti juuri siksi, että virastoissa turhauduttiin toistuviin valtauksiin.
Lähelle Kalasataman metroasemaa syntyi sosiaalikeskus Satama. Sosiaalikeskusta
kunnostettiin samalla tavalla ja osittain samojen ihmisten voimalla kuin aiempiakin sosiaalikeskusvaltauksia. Illusia oli ollut mukana jo aiemmissa sosiaalikeskusvaltauksissa,
mutta Anna tuli mukaan vasta kun Satamaa
kunnostettiin.
Sosiaalikeskuksen historia jäi kuitenkin melko lyhyeksi. Varsinainen toiminta alkoi huhtikuussa 2009, ja jo elokuussa 2011 kaikki Sataman toiminta lopetettiin. Kaupungin mukaan
häädön pääsyy oli sosiaalikeskuksen pihalla asuneet romanialaiset. Romania liittyi Euroopan unioniin vuonna 2007 ja vapaa liikkuvuus toi romanialaisia myös Helsinkiin. Suuri
osa heistä joutui kerjäämään ja osa kaupungin päättäjistä näki tämän ongelmana.
Sataman aktiivit auttoivat romanialaisia antamalla heidän leiriytyä Sataman pihalle. Kaupunki halusi romanialaiset muualle ja
toiminnan ehtona oli se, että leiri piti purkaa.
Sosiaalikeskuksen aktiivit eivät tähän suostuneet, ja lopulta poliisit tyhjensivät rakennuksen, joka määrättiin purettavaksi. Nyt tontilla on huoltoasema ja ympärille rakennetaan
upouutta Kalasataman kaupunginosaa.
”Mä sa non itseä ni
a na r kistiksi siksi, että
mu lta kysyttä isiin, mitä
helvettiä mä sillä oikein
ta r koita n.”
Edustuksellinen
demokratia ei toimi
Sataman ympärillä ollut sotku oli kolaus sosiaalikeskushankkeelle. Taloja vallataan kuitenkin Helsingissä jatkuvasti. Useimmat valtaukset tehdään vähin äänin, eikä vähiten
siksi, että valtaajien toiminta rikkoo lakia.
Valtaaminen on kansalaistottelemattomuutta. Valtaajat haluavat muuttaa yhteiskuntaa ja uhmaavat epäoikeudenmukaiseksi kokemiaan lakeja. Anna ja Illusia kritisoivat
rankasti koko edustuksellista demokratiaa.
”Kun menin mukaan valtauksille, aloin
miettiä, miksi tästä hommasta on tehty rikollista ja silloin aloin myös aktivoitua poliittisesti”, Illusia aloittaa.
Hän kertoo, ettei usko nykyiseen systeemiin, ja uskoo, että "kapitalismi tulee tappamaan maailman". Illusia ei haluaisi elää maailmassa, jossa vain kuluttamalla voi vaikuttaa.
Annan ja Illusian ihanneyhteiskunta olisi
erilainen. Siellä yksilöä kuunneltaisiin enemmän ja yhteisistä asioista päätettäisiin pienemmissä yksiköissä.
”Edustuksellinen demokratia on sitä, että viisi miljoonaa ihmistä äänestää kerran
neljässä vuodessa kaksisataa ihmistä päättämään puolestaan asioista. Demokratiassa
taas on mun mielestä kyse siitä, että me kaikki keskustellaan yhdessä", Illusia tiivistää.
Hänen ihanneyhteiskunnassaan päätöksenteko perustuisi suorempaan dialogiin ja
kanssakäymiseen.
"Päätösvalta on meillä, joita päätökset
koskee, ei jossain ylhäällä", Illusia kiteyttää ja
ilmoittaa olevansa anarkisti.
”Mä sanon itseäni anarkistiksi myös siksi,
että multa kysyttäisiin, mitä helvettiä mä sillä oikein tarkoitan", Illusia naurahtaa. Hän haluaa tietoisesti aiheuttaa tällä hämmennystä,
jotta pääsisi kertomaan ajatuksistaan lisää.
"Se on niin kuin yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Mä en ajattele vain itseäni vaan
myös niitä ihmisiä joita mun ympärillä on.”
Anna nyökkäilee Illusian näkököulmalle ja
lisää:
”Pitää miettiä sitä, että miten sä elät niin,
että muutkin voi toteuttaa itseään. Sun henkilökohtainen vapaus loppuu siinä, kun toisen
henkilökohtainen vapaus alkaa.”
”Anarkismissakin vapaus ymmärretään
tosi usein väärin. Se ymmärretään silleen, että kaikki saa tehdä ihan mitä haluaa. Totta kai
kaikki saa tehdä mitä ne haluaa, mutta sen
pitää mennä niissä rajoissa, että myös muut
voi tehdä mitä ne haluaa. Se ei ole vain kaaosta, vaan se on sitä että tehdään päätöksiä
ja käyttäydytään niin, että asiat olisi mahdollisimman hyvin sekä mulla että niillä muilla”,
Illusia muotoilee ja jatkaa:
”Tää maailma on mennyt niin päin helvettiä rahatalouden ja hierarkisuuden takia.
Mun mielestä tätä tilannetta ei voi enää korjata näillä kanavilla, mitä meillä nyt on. Monet keinot on niin byrokraattisia, että siinä
kestää tosi kauan." Anna luettelee syitä valtauksille osallistumiseen.
”Oleellista on se, miten tää tila jaetaan
tässä maailmassa. Sen pitäisi olla enemmän
kaikkien yhteisessä käytössä. Tilan pitää olla
ihmisiä varten, eikä toisin päin. Samoin kun
rahan ja talousjärjestelmän pitää olla ihmisiä
varten, eikä toisin päin. Vallatulla talolla idea
on nimenomaan se, että se talo on niitä ihmisiä varten. Toki siihen paikkaankin kiintyy,
mutta se ei ole se merkityksellinen asia. Merkityksellistä on nimenomaan ne ihmiset ja se
mitä siellä voidaan tehdä”, hän sanoo.
71
Elämää sadan ihmisen
soluissa
Talojen valtaaminen on Annalle ja Illusialle
keino päästä lähemmäs heidän ihanneyhteiskuntaansa, jossa suora demokratia toteutuu.
He haluaisivat elää maailmassa, joka koostuisi sadan ihmisen ”soluista”, joissa pieni joukko ihmisiä tekisi yhteisiä päätöksiä.
”Solujen sisällä ihmiset keskustelisivat ja
päättäisivät niiden omista asioista, kuten taloudesta ja ruoka-asioista. Näitä soluja olisi
sitten se viis miljoonaa jaettuna sadalla. Näin
se toimis, joka ikinen saisi sanoo sen sanansa, mitä mä haluan, mikä musta tekee onnellisen. Se on se syy miksi mä haluan olla mukana talonvaltauksissa. Mä haluun vaikuttaa
mun ympäristöön. Mä myös näen, että muut
ihmiset mun ympärillä voi tehdä saman. Se
tekee niistä onnellisia”, Illusia kuvailee.
Mutta miten talojen valtaaminen edistää
tällaisia päämääriä? Anna ja Illusia eivät väitä, että yksi valtaus muuttaisi koko yhteiskunnan. Idea on siinä, että valtauksella päätökset voidaan tehdä ihanteiden mukaisesti,
vaikka muu yhteiskunta pysyisi ennallaan.
”Mä uskon, että se vallattu talo voi hyvin
toimiessaan olla autonomisena tilana semmoinen, missä se ihanneyhteiskunta on sillä
hetkellä toiminnassa. Missä sä voit elää sitä
sun ihanneyhteiskuntaa. Se on nimenomaan
sitä, että yritetään tehdä siitä paikasta semmoinen, missä me halutaan elää. Miten joka
ikinen ihminen, joka sinne tulee, voi kokea
sen semmoiseksi paikaksi,” Illusia pohtii.
4
Ruuti – nuorten
vaikuttamisjärjestelmä
Helsingissä
Ruudin ydinryhmä
Nuoristalo
Lähiöprinsessat
Asemanseudun liikuntahanke
Vertaisvalistusohjelma Skarppi
Nuorten Ääni -toimitus
Monivaikuttajana kaupungin hankkeissa
Yläasteen oppilaskuntatoiminta
Lukion oppilaskuntatoiminta
Ammatillisen oppilaitoksen oppilaskuntatoiminta
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Johdanto
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Ruuti
///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Oman määritelmänsä mukaan Ruuti on toimintaa paremman Helsingin puolesta. Ruuti tarjoaa nuorille vaikuttamisen paikkoja,
tapahtumia, ryhmiä tai vaikkapa äänentoistokamat lainaan. Ruutia on lobbaus laillisten
graffitiseinien puolesta, nuorten varainkeruu
Falkullan hevosen hankkimiseksi, liikuntaryhmässä vaikuttaminen ja nuorten tekemä uutisjuttu koulujen suorituspaineista. Ruudin
tavoite on innostaa nuoria itseään suurempien asioiden puolesta toimimiseen!
Vuoden 2011 kesäkuussa Helsingin
kaupunginhallituksen päätöksellä Ruudista tuli kaupungin virallinen nuorten
kuulemisjärjestelmä. Ruuti.net-sivuston Aloitetyökalun avulla nuoret voivat tuoda esille
74
omia ideoitaan kaupungin kehittämiseksi.
Nuorisoasiainkeskus vastaa siitä, että Aloitetyökalun ideat viedään asiasta vastaavalle
Helsingin kaupungin virastolle tai toimijalle.
Ottamalla yhteyttä Ruudin ydinryhmään
voi viedä asioita kaupungin päätöksentekijöiden kuultavaksi tai herättää keskustelua.
Nuorisotyöntekijöiden nuorille antaman tuen ja ohjauksen lisäksi Nuorisoasiainkeskus avustaa nuorten ryhmiä rahallisesti sekä tiloja ja tarvikkeita lainaamalla. Ruudin
ydinryhmään, erilaisiin toimintaryhmiin tai
tapahtumiin osallistumalla jokaisella helsinkiläisellä nuorella on mahdollisuus saada äänensä kuuluville.
Ruudin ydinryhmä
Ydinryhmä on linkki poliitikkojen ja nuorten välissä.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Ina Mikkola
Haastateltavat
Claudia Mishima (s.1996) ja
Amir Benatia (s.1995)
Mikä on Ruudin
ydinryhmä?
”Ruudin ydinryhmä on vuosittain valittava kahdenkymmenen nuoren joukko, jonka tehtävänä on toimia linkkinä helsinkiläisten nuorten ja päättäjien välillä. Ehdokkaaksi
ydinryhmään voivat asettua kaikki helsinkiläiset 13–17-vuotiaat nuoret. Ryhmä valitaan
sähköisellä vaalilla, jossa ovat äänioikeutettuja kaikki Helsingissä asuvat ehdokaskelpoiset nuoret. Ydinryhmä valitsee itse asiat,
joihin haluaa erityisesti vaikuttaa, ja päättää
myös siitä, miten vaikuttaminen käytännössä tapahtuu.”
Miksi haitte mukaan
Ruudin ydinryhmään?
Claudia: "Mä kuulin Ruudin ydinryhmästä mun yhteiskuntaopin opettajalta. Se sanoi, että viime vuonna ei ollut ehdolla ketään
ruotsinkielisiä ehdokkaita, joten nyt olisi kiva, jos sinne pääsisi joku ruotsinkielinen. Itse olen siis suomenruotsalainen. Sitten mä
ajattelin, että se kuulostaa kiinnostavalta.
Mä oon kiinnostunu yhteiskuntaopista ja oon
ajatellu kirjoittavani sen lukiossakin. Samalla
ajattelin, että voisin oppia uusia asioita ja parantaa suomen kielen taitoani."
Amir: "Kuullessani ydinryhmästä kiinnostuin siitä, mutta en kuitenkaan aivan heti innostunut ihan täysillä. Mä halusin ensin
miettiä asiaa ja olla varma, että mä lähden
mukaan täydellä omistautumisella. Lopulta
kuitenkin päätin lähteä mukaan, koska Ruudin ydinryhmää mainostettiin niin, että siellä
voisi vaikuttaa kaikkiin nuoria koskeviin asioihin. Ajattelin, että kyllähän tähän vois lähteä
mukaan tekemään kaikenlaista."
”Mä nä en Helsing in
er i ta va lla ku in ennen.
K a u p u ng illa tu ntu u oleva n
vä hä n r a ha a ja byr okr a tia
on hid a sta .”
Mitä tarkoittaa
käytännössä olla Ruudin
ydinryhmässä?
Claudia: "Me keskustelemme nuoria koskevista aiheista ja siitä, miten parantaa nuorten
asemaa ja asioita. Meillä on erilaisia projekteja ja viemme niitä eteenpäin olemalla yhteydessä muun muassa opetuslautakuntaan.
Suurin tapahtuma on kerran vuodessa järjestettävä päättäjämiitti, jonne kaikki nuorten
ideat viedään ja niistä keskustellaan yhdessä
päättäjien kanssa."
Amir: "Me tehdään myös paljon pohjatyötä eri asioihin liittyen. Otetaan selvää, mikä vaikuttaa ja liittyy mihinkin ennen kuin
aletaan viemään asiaa täysillä eteenpäin."
Mihin olette saaneet
vaikuttaa ydinryhmän
kautta?
Claudia: "En keksi mitään konkreettisia asioita, mutta ainakin me ollaan tehty Ruutia
tunnetummaksi. Ruuti on kuitenkin vielä aika uusi juttu ja jostain pitää alottaa. Päättäjämiitissä puolestaan ollaan heitelty ideoita
esimerkiksi nuorten kesätyömahdollisuuksiin
liittyen. Siitä ei ole toistaiseksi syntynyt vielä mitään konkreettista, mutta toivottavasti
jossain vaiheessa."
76
Mihin olette Ruudin kautta
pyrkineet vaikuttamaan?
Claudia: "Esimerkiksi siihen, että kouluihin
saatais parempaa kouluruokaa. Me ollaan
muun muassa soiteltu opetuslautakunnalle,
koska he käsittelevät kouluruokaan liittyvää
budjettia."
Amir: "Me siis haluttais kouluruokaan
10 sentin korotus, mikä on siis paljon ajatellen, että tällä hetkellä yhden oppilaan ruokaan päivässä käytetään noin 50–60 senttiä. Mä olin muun muassa keräämässä nimiä
parempaa kouluruokaa vaativaan adressiin
Arabianrannan nuorisotalon järjestämässä
Ratikkarock-tapahtumassa."
Mitä olet oppinut
ydinryhmässä toimiessasi?
Claudia: "Mä näen Helsingin eri tavalla kuin
ennen. Kaupingilla tuntuu olevan vähän rahaa ja byrokratia on hidasta. Raha on se syy,
miksi kaikki ei mene niin sulavasti eteenpäin."
Amir: "Byrokratia kuuluu kaikkeen. Asiat menee tuhannen ihmisen ja allekirjotuksen läpi. Asiat ei välttämättä etene päivässä
tai edes kuukaudessa. Jos haluaa viedä jotain
asiaa eteenpäin, sille pitää omistautua."
Claudia: "Asenteella on todella väliä.
Pitää panostaa siihen, mitä tekee, ja olla
optimistinen."
Kuva: Ina Mikkola
77
Nuorisotalo
Nutalla voit olla ja osallistua.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Roihuvuoren nuorisotalo
Toimittaja
Johanna Terhemaa
Haastateltavat
Totti Pajamäki (s.1997),
Angelina Dobre (s.1998) ja
Susanna Sundström (s.1998)
Helsingissä on noin 50 nuorisotaloa ympäri kaupunkia. ”Nutat” tarjoavat kävijöilleen
mahdollisuuden harrastaa, hengailla ja ottaa
kantaa. Totti Pajamäki, Angelina Dobre ja Susanna Sundström viettävät aikaansa Roihuvuoren nuorisotalolla. Pajamäki on ensimmäistä vuotta toiminnassa mukana. Hänelle
nuorisotaloa suositeltiin koulussa, jossa esiteltiin mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristöön. Dobre on ollut mukana pari vuotta.
”Kaveri suositteli nutaa minulle. Tulimme
porukalla katsomaan ja löysimme paljon kivaa tekemistä”, hän kertoo.
Nuorisotaloilla voi pelata pelejä, tehdä
ruokaa, katsella televisiota, hengailla kavereiden kanssa ja osallistua ohjattuun toimintaan. Taloilla järjestetään myös harrastuskerhoja, Roihuvuoressa toimii esimerkiksi
78
teatterikerho. Nuorisotalo voi myös olla kotia
kivempi paikka viettää aikaa.
”Jos on ainoa lapsi, kuten minä, on kivempi tulla tänne, koska täällä on kavereita”, Pajamäki kertoo.
”Isolla kaveriporukalla ei välttämättä
voi mennä jonkun kotiin viettämään aikaa”,
Sundström lisää.
Dobre ja Sundström ovat osallistuneet
nuorisotalon apuohjaajakoulutukseen, ja ensi
syksystä alkaen he saavat toimia varsinaisten
ohjaajien apuna. Apuohjaajat vetävät leikkejä nuoremmille.
Koulutusta on ollut kerran viikossa ja koulutuksessa on askarreltu, vierailtu muissa
nuorisotoimen pisteissä ja juteltu apuohjaajan vastuualueista.
”M e i l l ä o n se l l ai nen
p ro j e kt i , j o t a me kutsu mme
pi s s i hi ss i ks i . Se on
i nho t t av aa, kun me tr ojen
hi s s i t hai s e v at pi ssa lle.”
”Nu or isota lo voi olla kotia
kivemp i p a ikka viettä ä
a ika a .”
Voivatko nuoret sitten nuorisotalojen kautta
vaikuttaa omiin harrastusmahdollisuuksiinsa
ja elinympäristöönsä?
”Täällä nutalla nuoret saavat usein olla äänessä ja useimmat meidän ideat toteutetaan”, Sundström sanoo. Dobre lisää, että
esimerkiksi liikuntasaliin on nuorten toiveesta hankittu parempia välineitä. Ohjaajille voi
aina ehdottaa uusia juttuja. Nuorisotaloilla
järjestetään myös nuorten ja ohjaajien kesken niin sanottuja talokokouksia. Roihuvuoren talokokouksissa ideoita kirjataan taululle
ja sitten niistä keskustellaan porukalla.
Kaikki kolme ovat mukana myös KANSAryhmässä (Kaakon Aktiiviset Nuoret Stadin
Asialla), jossa ideoidaan erilaisia projekteja
ja pyritään vaikuttamaan asioihin, jotka ovat
nuorten mielestä huonosti.
”Meillä on nyt esimerkiksi sellainen projekti,
jota me kutsumme pissihissiksi. Se on inhottavaa, kun metrojen hissit haisevat pissalle”,
Dobre kertoo.
Nuorten mielestä on ikävää, että esimerkiksi vanhukset ja pyörätuolilla kulkevat ovat pakotettuja käyttämään haisevia
hissejä. Nuoret suunnittelevat projektia yhdessä ohjaajien kanssa ja kirjaavat ylös ideoita. Ryhmä aikoo esittää ideansa Helsingin
ympäristökeskukselle.
”Aika erikoista, että KANSA on nuorten
ryhmä, mutta kuitenkin halutaan vaikuttaa
tällaiseen asiaan, joka koskee vanhuksia ja
pienten lasten vanhempia”, Pajamäki miettii.
Dobren mukaan myöhemmin on kuitenkin tulossa enemmän myös erityisesti nuorten asioihin vaikuttavia projekteja.
79
Todennäköisesti kantaa tullaan ottamaan
nuorison päihteidenkäyttöön.
Toiminnasta on hyötyä myös tulevaisuuden kannalta. Sundström kertoo, että nutan
kautta voi esimerkiksi hakea kesätöitä ja pohtia ohjaavien aikuisten kanssa, mihin voisi hakea opiskelemaan peruskoulun jälkeen.
”Lisäksi apuohjaajatoiminnasta saa harrastuspisteitä, jos hakee vaikka erityislukioon. Se todistaa, että on ollut aktiivisesti
nuorten asialla”, Dobre kertoo.
Nuoret ovat varmoja siitä, että nuorisotalotoiminta aktivoi ihan eri tavalla kuin esimerkiksi kotona yksin tietokoneella pelaaminen.
”Kannustavat ohjaajat voivat estää syrjäytymisen”, Sundström miettii. Pajamäen
mielestä uudet kaverit voivat myös kannustaa pysymään koulutiellä.
Lähiöprinsessat
Graffitiseinä Jakomäkeen
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Ina Mikkola
Haastateltavat
Henna Liukkonen (s.1992)
ja Tanja Drca (s.1994)
Eräänä iltana kaksi jakomäkeläistä nuorta
naista, Henna Liukkonen ja Tanja Drca, olivat kävelyllä. He eivät voineet aavistaakaan
etukäteen, mitä pienestä keskusteluhetkestä
voisikaan seurata.
”Me oltiin kävelyllä ja mietittiin, että Jakiksessa on paljon ulkoilumahdollisuuksia,
mutta ei mitään vaihtoehtoista juttua nuorille. Nuoret lähinnä hengaa leikkipuistossa
ja ostarilla, mutta me mietittiin, että olis siistiä saada tänne oma graffitiseinä”, Liukkonen
kertoo ja Drca jatkaa:
”Sitten ihmisiä tuli lisää mukaan ja saatiinkiin kunnon soppa aikaseks. Me alotettiin siitä, että olis vaan kiva saada oma seinä,
mutta koko ajan tulikin lisää syitä, miksi me
halutaan tehdä asioita oman alueen hyväks.
Me haluttiin jonkinasteisesti puuttua nuorten
ongelmiin ja vaikuttaa nuorten arkeen. Se mitä pystyi ite tekemään nuorten hyväks, niin
me haluttiin tehdä se.”
Tuon illan jälkeen tytöt eivät olleet enää
vain kaksi satunnaista tyttöä Jakiksesta, vaan
heistä tuli Lähiöprinsessat. Kaksikko, jolla oli
selkeä päämäärä ja halu saavuttaa se. Kaksikko, joka oli oman alueensa nuorten asialla.
Lähiöprinsessoilla on intohimo maalaamiseen, mutta intohimoa löytyy myös muilta
nuorilta ja varttuneemmiltakin maalareilta.
Tarvetta ja kysyntää on useammalle graffitiseinälle kaupungissa.
”Koska Helsingissä on paljon jalkapalloilijoita, niin tarvitaan paljon pieniä jalkapallokenttiä ympäri kaupunkia ripoteltuna. Sama
pätee graffitiseiniin. Yksi tai kaksi seinää ei
vaan riitä”, Drca kitetyttää.
”Eikä tässä lähellä ole muita seiniä, joten
käyttöä varmasti on”, Liukkonen lisää.
Vuosi iltakävelyn jälkeen Liukkonen ja
Drca seisovat hymyssä suin. He ovat saaneet
haluamansa. Jakomäen liikuntapuiston reunustaa koristaa 30 metriä pitkä graffitiseinä.
”Parasta on se, kun huomaa saaneensa
”Tä ä on mu lle sella nen
ju ttu , että her r a nju ma la ,
mitä mä oon sa a nu
a ika seks.”
jotakin aikaseks ja se, miten asiat vaan rullaa.
Kun näki ton seinän, niin tuli sellanen olo, että mitä ihmettä! Reilu vuosi sitten ei ois voinu kuvitellakaan mitään tällasta. Se, kun onnistuu ja saa jotain aikaseks, motivoi paljon”,
Liukkonen kertoo silmät säkenöinen ja Drca
jatkaa hehkuttamista:
”Meillä on huikeet bileet, joita kaikki kehuu, montakymmentä metriä seinää sekä
Suomen, jopa Euroopan paras ja legendaarisin taiteilija täällä. Tää on mulle sellanen juttu, että herranjumala, mitä mä oon saanu
aikaseks.”
Saavutuksesta voi olla ylpeä, mutta ilman
apua seinän saaminen ei olisi ollut mahdollista. Tytöt kiittelevät nuorisoasiankeskuksen
aluetyöntekijöitä ja graffitikulttuurin asiaa
ajavaa Funk On ry:tä. Matka ei myöskään ollut täysin mutkaton.
”Kun vaikuttaa suuressa kaupungissa,
niin se byrokratian määrä on suuri. Se me tiedettiin ja se on ollu raskasta. En mä rupee siitä valehteleen,” Drca toteaa Liukkosen jatkaessa heti perään:
”Onneks ei oo kuitenkaan ollu mitään
suuria ongelmia, mutta tosiaan aikaa vieviä
asioita. Olishan tää seinä voinu nopeemminkin tähän tulla.”
Ennen graffitiseinän avajaisia tytöillä oli
muun muassa ongelmia saada rahoitusta tapahtuman järjestämiseen.
80
”Me haettiin apurahaa Helsingin kulttuurikeskukselta, mutta koska me ei oltu mikään
rekisteröityny yhdistys, niin homma olis pitäny tehdä niin, että meidän olis pitäny omasta pussista ensin maksaa ja sitten me oltas
mahdollisesti saatu korvauksia myöhemmin. Mutta sehän ei vaan onnistu, koska kaksi opiskelijateinityttöö ei vaan repäse tonneja
mistään,” Drca kuvailee tapahtunutta.
Rahoituksen saaminen kuitenkin lopulta onnistui – tosin hieman vaivalloisemmin.
Rahaa piti nimittäin hakea useammasta paikasta ja sitä myöten täytellä myös enemmän
papereita ja juosta kokouksissa. Tuhat euroa
kerättiin kasaan omalta Nuorisotalolta, Helsingin kaupungin tarjoamasta Sponssi-toimintarahasta ja Lähiöprojekti ry:ltä.
Mutta mitä vaikeuksien kautta voittoon
päässeet Lähiöprinsessat haluavat sanoa
muille nuorille, jotka haluavat vaikuttaa ja
saada muutoksia aikaan lähiympäristössään?
”En mä niin sano, että naps vaan kaikki tapahtuu, mutta kyllä kaikki nuoret, jotka vaan haluaa vaikuttaa, niin ehdottomasti avatkaa suunne”, Liukkonen kannustaa ja
Drca jatkaa:
”Kannattaa tosiaan muistaa, että se voi
olla hidasta ja vaikeaa, mutta kannattaa vaan
ottaa rohkeesti asioita esille ja toimia, jos on
joku sellanen asia, mitä haluaa tehdä ja kehittää. Ehdottomasti”, Drca kiteyttää.
Kuvat: Ina Mikkola
81
Asemanseudun
liikuntahanke
Liikuntahanke sai alkunsa Walkers-kahvilan nuoren toimesta.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Ina Mikkola
Haastateltavat
Sara Kuukkeli (s.1996) ja
Feisal Hassan (s.1994)
”Kaikki lähti siitä, kun mä päivittelin meidän
nuoriso-ohjaaja Jarille, että mua harmittaa,
kun ei oo varaa harrastaa eri liikuntalajeja”,
kertoo Sara Kuukkeli siitä, kuinka asemanseudun liikuntahanke sai alkunsa.
”Me alettiin kehitellä ideaa ja se muodostu sellaseks, että voitaisiin perustaa ryhmä, joka voisi kokeilla parin viikon välein aina jotakin uutta liikuntalajia. Sitten piti vielä
saada innostettua mukaan muitakin nuoria,
joten mä sitten aloin keräämään lapulle muidenkin asiasta kiinnostuneiden nimiä”, Kuukkeli kertoo.
Yksi innostuneista oli Feisal Hassan.
”Mä lähdin mukaan, koska oon aina pitäny liikunnasta ja harrastanu muun muassa jalkapalloa 10 vuotta. Uusien lajien kokeilu kiinnosti”, Hassan kertoo.
Kuukkelillakin on pitkä historia liikunnan
parissa. Kolmevuotiaana hän aloitti baletin,
jota hän jatkoi viisi vuotta, kunnes laji vaihtui
taitoluisteluun. Hän on myös tanssinut dancehallia sekä katutanssia, mutta on lopettanut lajien harrastamisen, koska tanssitunneilla käyminen on niin kallista.
”Moni nuori hengaa ilman harrastusta ja
tekemistä. Pahimillaan näistä nuorista tulee epäaktiivisia ja ylipainoisia. Sen takia onkin harmillista, että jos innostusta kuitenkin
harrastaa olisi, niin sitten rahat ei vain riitä”,
Kuukkeli harmittelee.
”Kyllä liikuntaharrastusten tulis todellakin olla edullisempia”, Hassan jatkaa.
Nuoret ovat tähän mennessä käyneet kokeilemassa muun muassa baseballia, tankotanssia ja jousiammuntaa.
”Jousiammunta oli todella kivaa. Sitä vois
harrastaa enemmänkin”, Hassan kertoo.
Tällä hetkellä liikuntahanke pyörii niin,
että hankkeen nuorten ydinryhmä järjestää
Helsingin Kampissa Walkers-nuorisokahvilassa kokouksia, joissa päätetään, mitä lajia kokeillaan seuraavaksi. Mukaan saa tulla
”Onkin ha r millista , että jos
innostu sta ha r r a sta a olisi,
niin sitten r a ha t ei va in
r iitä .”
kuka tahansa lajikokeilusta innostunut nuori.
Ryhmän toiminnan rahoittaa Helsingin kaupunki. Tavoitteena on kehittää liikuntahanketta niin, että se tavoittaisi laajemman määrän nuoria ja mahdollistaisi harrastamisen
yhä useammalle.
”Me haluttais saada joku vakituinen liikuntavuoro Helsingin kaupungilta kerran viikossa, jolloin toiminta olis vakiintuneempaa
ja taatumpaa”, Kuukkeli tiivistää ja kertoo
päättäjienkin olevan kiinnostuneita ideasta.
Ryhmän jäsenet ovat keskustelleet myös
toisesta mahdollisesta skeittihallista Ruudin
päättäjämiitissä. Tällä hetkellä Kontulassa on
yksi skeittihalli, mutta toinen haluttaisiin lähemmäs kaupungin keskustaa.
”Olis tärkeetä, että kaupungin mahdollisesti tarjoama liikuntavuoro ja skeittihalli
olis lähellä keskustaa, sillä ydinkeskusta on se
82
alue, mihin suurin osa nuorista tulee hengaamaan”, Kuukkeli täsmentää.
Kuukkeli ja Hassan ovat iloisia, että aikuiset ovat ottaneet heidät vakavasti ja kuunnelleet heidän ajatuksiaan. Kuukkeli painottaa, että niin pitääkin olla.
”Nuoret pitää ottaa enemmän huomioon, sillä pahimmassa tapauksessa nuoret
syrjäytyy, jos näin ei tehdä. Jos kerta puhutaan nuorten syrjäytymisestä, niin on myös
tärkeää, että pidetään sitten huoli siitä, että
nuori ei jää kotiin vain siksi, että ei ole mitään
tekemistä.”
Jo täysi-ikäinen Hassan haluaa jatkaa
työtä nuorten parissa, koska nuorten asioihin
vaikuttaminen on hänelle tärkeää.
”Aion opiskella nuoriso-ohjaajaksi, ja haluan aikuisenakin vaikuttaa nuorten asioihin
ja siihen, että heidät otetaan huomioon.”
Kuva: Ina Mikkola
83
Monivaikuttajana kaupungin
hankkeissa
Halima Abdel Kawy on koukussa vaikuttamiseen.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Ina Mikkola
Haastateltava
Halima Abdel Kawy
(s. 1996)
”Olen puoliksi suomalainen ja puoliksi egyptiläinen itähelsinkiläinen nuori, ja suurin intohimoni on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Lähipiirissäni kukaan ei ole ollut
kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista.
Koin halua tehdä asioita eri tavalla.
Seitsemännellä luokalla pääsin ensimmäistä kertaa oppilaskunnan hallitukseen.
Minua kiinnosti, mitä siellä tehdään ja ajatus siitä, että oma mielipiteeni voisi saada
aikaan muutoksia tuntui innostavalta.
Oppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana pääsin ylipormestarin oppilaskuntapäiville kertomaan koulumme Hesan
Nuorten Ääni -hankkeesta. Sain paljon positiivista kommenttia osallistumisestani ja siitä, että olin kiinnostunut yhteisistä asioista.
Se osaltaan sai minut innostumaan vaikuttamisesta entistä enemmän.
Kahdeksannella luokalla olin edelleen
aktiivisesti mukana oppilaskunnan hallituksessa. Samana vuonna minua pyydettiin
mukaan myös ANSA-ryhmän toimintaan.
En tiennyt, mikä ryhmä oli ja mitä se teki,
mutta kun minulle kerrottiin nimen tarkoitus – aktiiviset nuoret Stadin asialla – innostuin oitis ja päätin lähteä mukaan. Ryhmän
tarkoituksena oli miettiä, mitkä asiat olivat
mielestämme huonosti, ja pohtia, miten voisimme vaikuttaa niihin. Sinä vuonna teema
oli ympäristö, ja päätimmekin ottaa kantaa Itämeren huonoon tilaan järjestämällä
Itämeri-tapahtuman.
ANSA-ryhmän jäsenillä oli erilaisia
mielipiteitä ja näkökulmia, mikä rikastutti toimintaamme. Työskentely erilaisten ihmisten kanssa ja laaja keskustelu toivat varmuutta osallistua erilaiseen vaikuttamiseen
jatkossakin.
Loppukeväällä järjestimme Itämeri-tapahtuman, jossa oli mahdollista tuunata ympäristöystävällisiä kangaskasseja, tutustua
Kuva: Tuomas Sarparanta
silakkaresepteihin ja kirjoittaa lupauslakanaan oma hyvä teko Itämeren pelastamiseksi. Mielestämme tapahtuma oli onnistunut.
Yhdeksännellä luokalla minut valittiin
oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi. Vuoden aikana tehtävää riitti, mutta se oli
niin mukavaa, ettei se käynyt työstä ollenkaan. Usein minulta kysyttiin, miten jaksan.
En koskaan oikein käsittänyt kysymyksiä,
sillä minusta kaikki toiminta oli niin kiinnostavaa ja hauskaa, että en olisi luopunut siitä mistään hinnasta. Toisaalta ymmärsin
muiden kannan: he eivät olleet itse koskaan
osallistuneet tällaiseen toimintaan, joten he
eivät myöskään tiedä, millaista se on.
Syyskuussa 2011 ANSA-ryhmä lopetettiin ja tilalle tuli vaikuttamisjärjestelmä Ruuti, jonka tarkoituksena oli saada nuorten ääni paremmin kuuluviin päätöksenteossa.
84
Osana Ruutia perustettiin kahdestäkymmenestä nuoresta koostuva ydinryhmä, jonka
tarkoitus oli olla nuorten "edunvalvoja" heitä koskevissa asioissa.
On aivan asia erikseen, kuinka järjestelmä lähti toimimaan. Kaikille se ei ole ainakaan vielä avautunut läpinäkyvänä ja toimivana järjestelmänä, mutta ryhmä on
ottanut vakaaksi tehtäväkseen saada nuoret sekä päätöksentekijät uskomaan sen
toimivuuteen.
Asetuin ehdolle vaaleissa, joissa valittiin
Ruudin ydinryhmän jäsenet. Vaalit järjestettiin RuutiExpo-tapahtumassa, jossa oli mukana tuttuja paljon eri projekteista. Tapasin joitakin ehdokkaita, ja monet vaikuttivat
todella mukavilta. Ihaninta ja rentouttavinta oli paikan ilmapiiri: niin moni samanhenkinen, mutta silti erilainen nuori samassa
”Oli jä nnittä vä ä istu a niin
monen va hva lu ontoisen
nu or en ka nssa sa ma n
p öyd ä n ä ä r essä .”
”A io n jat kaa v ai kut t ami st a
ja o s al l i st umi s t a ni i n kauan
k ui n s e o n mahdo l l i st a.”
”Positiiviset kommentit
sa iva t minu t innostu ma a n
va iku tta misesta entistä
enemmä n.”
paikassa ja samoja asioita ajamassa. Siitä
tuli lämmin olo.
Minut valittiin mukaan ydinryhmään, ja
muutamien viikkojen kuluessa meidät kutsuttiin ensimmäiseen kokoukseen. Oli jännittävää istua niin monen vahvaluontoisen nuoren kanssa saman pöydän ääressä.
Ruudin paikka kaupungin päätöksenteossa
oli vielä kuitenkin monelle epäselvä, koska
tällaistä järjestelmää oltiin käynnistämässä
ensimmäistä kertaa. Ryhmällemme ei ollut
määritelty varsinaista toimintatapaa tai periaatetta, joten kaikki oli omissa käsissämme. Aloitimme oman toimintasuunnitelmamme tekemisestä.
Aiemmin osallistumistani oli ehkä hieman varjostanut tapa, jolla muut suhtautuivat minuun. Osaltaan myös se, että oletin muiden suhtautuvan minuun eri tavalla,
koska koin olevani "erilainen".
Alussa se saattoikin olla ihan aiheellista, mutta sitä mukaa kun esimerkiksi ydinryhmässä
aika kului, koin yhä enemmän vahvaa kuuluvuutta kaikkien nuorten piireihin. Ydinryhmän tehtävänä on olla koko Helsingin nuorison megafoni, riippumatta taustoista tai
lähtökohdista – sitä on aito demokratia. Ja
uskon meidän ryhmänä toimineen tämän periaatteen mukaisesti.
Aion jatkaa vaikuttamista ja osallistumista niin kauan kuin se on mahdollista.
85
Toivon, että kertomalla omista kokemuksistani voin osoittaa miten osallistuminen on
mukavaa, kannattavaa ja kuinka sillä voi oikeasti saavuttaa asioita.
Kaikki vaikuttaminen, mitä olen ikinä
tehnyt, on ollut niin suuri elämäys, että en
jättäisi sitä mistään hinnasta pois. Jos en olisi vaikuttanut, niin olisin kymmeniä kasvattavia kokemuksia köyhempi. Ja kuka sitä
tietää, vaikka alkaisin vaikuttaa puoluepolitiikassakin – aika näyttää!”
Nuorten Ääni -toimitus
Nuorten ääni kuuluu ja vaikuttaa valtamediassa.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Nuorten Ääni -toimitus
Kirjoittaja
Elias Tuomaala
Teetä kuluu ja puheensorina kuuluu, kun Pääkaupunkiseudun Nuorten Ääni -toimituksen
kokous on alkamaisillaan. Puheenjohtajan
kutsu siirtyä kokoustilaan saa nuoret siirtymään paikoilleen kokoustilan patjarykelmille.
Tyynyillä makoilun sijaan käytettävissä olisi
myös tuoleja ja pöytiä, mutta niitä kokouksissa hyödynnetään harvoin.
Yksi toimituksen joukostaan valitsemista puheenjohtajista aloittaa kokouksen. Kun
jäsenet ovat 13–20-vuotiaita aktiivisia nuoria,
muutama saapuu toki myöhässä. Kokous ei
tästä häiriinny, vaan alkaa edetä.
Nuorten Ääni -toimitus on joukko nuoria, joiden tavoitteena on saada nuorten ääntä kuuluviin ja näkökulmaa näkyviin valtamedioissa. Käytännössä toimituksen jäsenet siis
tuottavat lehtijuttuja Helsingin Sanomiin,
TV:n ajankohtaisohjelmia Ylelle ja ylläpitävät omaa Megafoni-blogiaan Suomen Kuvalehden nettisivuilla. Kaiken tekevät nuoret,
vapaaehtoisesti ja ilman ammatillista kokemusta. Apua tekemiseen saa toimituksen
kahdelta vakituiselta ammattitoimittajalta.
Esittäytymiskierroksen jälkeen jäsenet
nousevat ylös patjoiltaan valmiina toimituksen perinteiseen ohjelmanumeroon, mielipidemittaukseen. Mittauksen vetäjä heittää ilmaan polttelevan ajankohtaisen väittämän
tai kysymyksen, jonka perusteella jäsenet
86
jakautuvat mielipidejanalle joko kyllä–ei-päätyihin tai niiden välille. Mielipiteiltään hajanaisena joukkona toimitus onnistuu yleensä
saamaan aikaan melkoisen räjähtävää keskustelua, ja puheenjohtajan on vähintäänkin
haastavaa palauttaa toimitus kokouksen ohjelman pariin.
Medialla on valtaa. Otetaan esimerkki
mielenosoituksesta. Ehkä sadat tai tuhannet
ihmiset näkevät mielenosoituksen banderollien heiluttelijat itse, mutta mielenilmauksesta kirjoitetun lehtijutun saattavat lukea
miljoonat ihmiset. Se, miten toimittaja mielenosoituksesta uutisoi vai uutisoiko ollenkaan, on merkittävää vaikuttamista. Toimittaja tekee aina valinnan sen suhteen, minkä
asian nostaa otsikkoon, mistä näkökulmasta
”N u o r t e n Ä äni
- t o i m i t u k s el l a o n
va lt a a, iha n ni i n kui n
a i ku i s t e n k i n me di at o im it uk s il l aki n.”
aihetta lähestyy ja ketä hän haastattelee
juttuun.
Tässä mielessä Nuorten Ääni -toimitus
muistuttaa ”aikuisten maailman” mediatoimituksia: vaikutusvaltaa on. Tämä on todistettu useaan kertaan.
Yksi esimerkki on Helsingin Sanomissa
helmikuussa 2009 julkaistu lehtijuttu siitä,
kuinka Keravan kouluissa valvotaan oppilaiden internetin käyttöä.
Yläkoululainen nuori toimittaja huomasi
koulussaan epäkohdan: opettajilla oli mahdollisuus valvoa oppilaiden internetin selausta reaaliajassa omalta näytöltään. Tällainen
toimintatapa on lainvastainen, ja Helsingin
Sanomissa aiheesta julkaistu uutinen nosti kohun, jonka seurauksena poliisille tehtiin
toiminnasta tutkintapyyntö. Internetin valvonta koululla lopetettiin.
Herääkin kysymys: mitä esimerkiksi koulun oppilaskunta tai paikallinen nuorisopoliittinen järjestö olisi voinut tehdä tällaiselle
epäkohdalle? Tuskinpa juuri mitään. Nuorten
kannanotot eivät yleensä uutiskynnystä ylitä,
eikä julkisuutta vaille jäänyt mekastus johda
muutoksiin.
Toimituksen kokous jatkuu havaintokierroksella: jokainen jäsen kertoo vuorollaan havainnon, jonka on lähiaikoina tehnyt, ja aloittaa aiheesta yleensä värikkäänpuoleisen
keskustelun.
Havaintokierroksen, mielipidemittauksen ja muiden toimituksen tyypillisten ohjelmanumeroiden päämäärä on pitkälti sama:
//////////////////////////////////////////////////////////////////////////
• Rahoitusta saatu opetusministeriöltä, Helsingin Sanomain Säätiöltä ja Lähiörahastolta.
• Lehtijuttujen määrä: yli 70 kpl
(1.6.2013 mennessä)
• Nyt rahoittajana toimii Helsingin
nuorisoasiainkeskus.
• Ylelle toteutetut ajankohtaisjutut
(A-studio, Ajankohtainen kakkonen, Kuningaskuluttaja, Aamu-tv)
noin 40 kpl (1.6.2013 mennessä)
• Toimituksella on kaksi kokopäiväistä
toimittajataustaista
työntekijää.
• Lisäksi toteutettu mm.
• Toimintaa koordinoi neljä nuorten
valitsemaa puheenjohtajaa.
•Kolme Super Farmi – Suoraa Puhetta -keskusteluohjelmaa (Yle TV2, 2006–2007)
• Vuodesta 2006 toimintaan on
osallistunut satoja eri nuoria, aktiivisten jäsenten määrä noin 50
nuorta vuodessa
•Kuntavaalit K-18 -ohjelma (Yle TV1, 2008)
•A-talkin erikoisjakso (Yle TV1, 2010)
•A-studio: Streamin erikois-
jakso (Yle TV1, 2013)
• Julkaistuja blogikirjoituksia yli 200
87
luoda pohjaa toimituksen median tuottamiselle ja samalla harjaannuttaa nuorten ajattelu- ja keskustelutaitoja. Kokouksissa ei kirjoiteta eikä kuvata, vaan niissä tarkoituksena
on ideoida, suunnitella, tehdä päätöksiä, luoda yhteishenkeä, sopia projekteista ja tietysti
viettää keskivertoa räväkämpi iltapäivä. Varsinaisen materiaalin jäsenet tuottavat omalla ajallaan ja aikataulullaan, kokouksissa saatujen ideoiden ja neuvojen pohjalta kylläkin.
Nuorten osuus toiminnassa on suuri, noin
sata prosenttia. Ideat tulevat nuorilta ja kaikki materiaali on nuorten tuottamaa. Aikuiset työntekijät neuvovat tarvittaessa nuoria,
mutta vain toteutuksessa ja esimerkiksi siinä, kuinka päästä eteenpäin ongelmatilanteista. Itse sisältö ja jutun näkökulma jäävät
aina nuoren päätettäviksi. Toimituksen työntekijät hoitavat yhteyksiä julkaiseviin tahoihin, mutta siinäkin mukana ovat myös nuoret. Säännöllisin väliajoin käydään yhdessä
tervehtimässä yhteistyökumppaneita ja neuvottelemassa uusista kuvioista.
Nuoret tekijät ja nuorten ideat tarjoavatkin toimitukselle aivan omanlaisensa etulyöntiaseman muihin medioihin nähden. Tämä näkyi esimerkiksi kesällä 2011 huomiota
herättäneessä Ylen A-studiossa näytetyssä
tv-jutussa, jossa perehdyttiin Linnanmäen
nuorten kesätyöläisten heikkoihin työoloihin. Nuorten työntekijöiden olot eivät juuri
valtamedioiden toimittajien huomiota kiinnitä, mutta nuoret repivät aiheesta melkoisen
mylläkän.
Tämä tapaus esille noustuaan jäikin sitten
esille oikein kunnolla. Jutun julkaisun jälkeen
Linnanmäen ongelmista uutisoivat kaikki tärkeät mediat, poliittiset nuorisotoimijat ottivat kantaa ja työsuojeluviranomaiset ottivat
Linnanmäen tarkkaan syyniin.
Tämänkertainen kokous lähestyy loppuaan, ja nuoret alkavat tehdä lähtöä. Osalla on
mielessään idea seuraavaan tajunnanräjäyttävään juttuun Helsingin Sanomissa tai innostus päästä haukkumaan nykyinen maailmanjärjestys toimituksen blogissa.
Skarppi ry
Nyt skarpataan!
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Carita Rosenqvist
Toimittaja
Johanna Terhemaa
Haastateltavat
Emma Vuorinen (s.1995) ja
Anni Teittinen (s. 1995)
Moni nuori käyttää vapaa-ajallaan alkoholia. Tarve ”näyttää kavereille” ajaa siihen, että on oikeastaan noloa, jos ei koskaan ole
edes maistanut siideriä tai olutta. Jokainen
on varmasti alakoulusta asti ollut erilaisissa
valistustilaisuuksissa ja saanut terveysasiantuntijoiden laatimia vihkosia, jotka varoittavat vaarallisesta alkoholista. Skarppi lähestyy
ongelmaa toiselta kantilta.
Skarppi Action Crew on vertaisvalistusryhmä, jonka tavoitteena on, että nuoret ovat esimerkkinä toisille nuorille. Skarppi osallistuu erilaisiin nuorten tapahtumiin
ja toteuttaa kyselyitä IRC-galleriassa. Lisäksi
Skarppi järjestää nuortenkeskisiä keskustelutilaisuuksia kouluilla ja nuorisotaloilla. Ryhmä
on palkittu muun muassa sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön, Talentian,
Hyvä käytäntö -palkinnolla.
Emma Vuorinen ja Anni Teittinen ovat olleet kumpikin yli vuoden Skarpin toiminnassa mukana. Teittinen alkoi käymään kokouksissa kaverinsa pyynnöstä. Vuorinen taas tuli
mukaan sen jälkeen, kun hän oli osallistunut
Skarppi-hankkeen tukioppilaskoulutukseen.
”Aluksi luulin, että Skarppi on joku sivistynyt ’haluamme vaikuttaa yhteiskuntaan’ -juttu”, Vuorinen muistelee.
Hän oivalsi kuitenkin pian, että toiminta on nuorten näköistä ja tapahtuu nuorten
omilla ehdoilla.
”Just se, kun nuoria ei yleensä kuunnella,
sai jäämään Skarppiin. Täällä sai itse vaikuttaa asioihin”, Teittinen kertoo.
He ovat päässeet tekemään paljon. Vuorinen on muun muassa kirjoittanut useamman kerran Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksia ja osallistunut erilaisiin tapahtumiin.
Teittinen taas on saanut pitää puheen Espoon Päihdepäivillä yhdessä muiden nuorten
kanssa.
Näkyvin Skarpin järjestämä tapahtuma
on ollut jo muutaman kerran Kampin Narinkkatorilla pidetty vesipullotempaus, jossa molemmat tytöt olivat mukana kesäkuussa 2011. Tempauksessa skarppilaiset jakavat
vesipulloja ja mainoksia Skarpin toiminnasta. Paikalle on myös viritetty kaksi lakanaa,
88
joihin ohikulkijat saavat kirjoittaa vastauksensa erilaisiin alkoholiaiheisiin kysymyksiin. Tempauksien tarkoituksena on ollut
saada myös aikuiset tiedostamaan nuorten
alkoholinkäyttö. Tapahtumat ovatkin saaneet myönteisen vastaanoton.
”Ilahduin siitä, että ihmiset olivat vastanneet tosi fiksusti lakanoilla esitettyihin kysymyksiimme. On kivaa huomata, että ihmiset
ovat kiinnostuneita toiminnastamme”, Vuorinen kertoo.
Skarpin toiminnassa saa haastaa ja ylittää itsensä. Vuorinen ja Teittinen sanovat
molemmat tulleensa rohkeammiksi esiintyjiksi erilaisten tilaisuuksien myötä.
”Suurin haaste on ollut ihmisten edessä
puhuminen, varsinkin jos kuulijat ovat aikuisia. Ei voi olla varma, ottavatko he nuoria tosissaan”, Teittinen pohtii.
Skarppi on saanut näkyvyyttä lehtijuttujen, haastattelujen ja tapahtumien myötä. Vuorisen mukaan kouluissakin oppilaat ovat oikeasti kiinnostuneita
keskustelutilaisuuksista.
”Valistusten jälkeen kuulijat ovat tulleet
sanomaan, että ovat oppineet paljon uutta”,
hän kertoo.
Vaivannäkö ja haasteiden ylittäminen ei
siis ole turhaa.
Yläasteen
oppilaskuntatoiminta
Oppilaskunnan hallitus valitaan edustamaan koulun oppilaita.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Maija Koivistoinen
Haastateltavat
Anonyymit, tyttö 9. lk. ja
poika 9. lk.
Monissa Helsingin ylä- ja alakouluissa on oppilaskuntatoimintaa. Toisin kuin lukioissa, peruskoulujen oppilaskuntien asemaa tai olemassaoloa ei määrää laki, vaan koulut saavat
päättää oppilaskuntatoiminnasta itse. Opettajille suunnatussa oppaassa todetaan, että
oppilaskunnan päätehtävänä on edistää oppilaiden äänen kuulumista koulussa ja opettaa yhteiskunnallista vaikuttamista.
Oppilaskuntaan kuuluu jokainen koulun
oppilas, mutta oppilaiden varsinaisena äänitorvena toimii oppilaskunnan hallitus, johon
voidaan valita edustajat esimerkiksi joka luokalta. Hallitus pitää kokouksia, joissa keskustellaan ajankohtaisista asioista sekä suunnitellaan tapahtumia. Kokouksissa järjestystä
ylläpitää hallituksen keskuudestaan valitsema puheenjohtaja. Sihteeri kirjaa pöytäkirjaan kokouksen osallistujat sekä kirjoittaa
muistiin kaiken kokouksessa puhutun.
Helsingissä rahaa tapahtumien ja muiden
tempausten järjestämiseen oppilaskunnat
saavat muun muassa keväisin järjestettävistä opetusviraston Pamaus-kokouksista. Koulussa päätetään ensin yhteisesti, mitä näillä
rahoilla halutaan tehdä. Tämän jälkeen kaksi oppilasta lähtee Pamaus-kokoukseen esittelemään idean. Siellä muiden koulujen edustajat päättävät äänestyksellä, myönnetäänkö
hankkeeseen rahat vai ei. Oppilaskunnan hallitus voi kerätä rahaa myös esimerkiksi järjestämällä discon tai myymällä pientä purtavaa
koulun kioskilla.
Oppilaskuntatoimintaa ohjaa oppilaskunnan ohjaava opettaja. Ohjaavan opettajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu oppilaskuntatoiminnan valvominen sekä kokousten
järjestäminen yhdessä puheenjohtajan ja
sihteerin kanssa. Opettaja auttaa hallitusta
myös toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioimisessa. Oppilaskuntia ohjaaville
opettajille löytyy opetusministeriön laatima
ohjaavan opettajan opas. Lisäksi koulutuksia
järjestetään ympäri vuoden.
”Op etta ja t ova t
kokou ksissa p a ljon
enemmä n ä ä nessä
ku in op p ila a t”
"Olen nyt yläkoulumme oppilaskunnan hallituksessa kolmatta vuotta ja toimin sen puheenjohtajana ensimmäistä kertaa. Hallituksessamme on noin viisitoista jäsentä,
suunnilleen kaksi jokaiselta luokalta. Kokouksia meillä on yleensä kerran kahdessa viikossa.
Esityslistat kokouksiin tekee ohjaava opettaja,
mutta kokouksissa hän antaa tilaa oppilaille.
Puheenjohtaja ja sihteeri valitaan vaaleilla, joissa hallituksen jäsenet voivat asettua ehdolle. Äänioikeutettuja ovat kaikki hallituksen
jäsenet.
Olemme osallistuneet koulumme liikuntapäivän järjestämiseen ja organisoineet koko
koulun äänestyksen taksvärkkirahojen käytöstä. Lisäksi olemme järjestäneet tempauksia,
kuten väriviikon, jonka aikana oppilaat pukeutuivat ennalta päätettyihin väreihin. Hesan
Nuorten Ääni -rahoilla olemme käyneet elokuvissa, hankkineet sohvia sekä järjestäneet tapahtumapäivän. Tuntuu kuitenkin, että emme ole saaneet vaikuttaa mihinkään oikeasti
tärkeään."
Tyttö 9. lk.
"Koulumme oppilaskuntaan kuuluvat kaikki
noin 700 peruskoulumme oppilasta. Hallituksessa on jokaiselta luokalta yksi oppilas eli noin
30 jäsentä. Välillä on hankalaa, kun ala-asteikäiset ovat samassa kokouksessa jopa kahdeksan vuotta vanhempien kanssa. Harmittaa, että heidän äänensä jää pahasti isompien alle.
Puheenjohtajisto valitaan vaaleilla hallituksen kesken. Tuntuu kuitenkin, että se on
89
vain muodollisuus, sillä ohjaavien opettajien
rooli on melko suuri hallituksessamme. Vaikka
opettajat tekevät esityslistat yhdessä puheenjohtajan ja sihteerin kanssa, he ovat kokouksissa paljon enemmän äänessä kuin oppilaat.
Meillä on kokouksia korkeintaan kerran
kuukaudessa. Kokouksissa päätämme Hesan Nuorten Ääni -rahojen käytöstä ja perustamme pienempiä työryhmiä tekemään asioita. Meillä on ollut esimerkiksi ympäristöryhmä,
tapahtumapäivän järjestelyryhmä sekä ryhmä, jonka piti pitää huolta koulumme kahvilan
uudistuksista. Loppujen lopuksi mitään uudistuksia ei kuitenkaan tullut.
Viisi hallituksen jäsentä pääsee lähes viikoittain keskustelemaan niin sanottuun johtoryhmään rehtorin kanssa. Johtoryhmässä keskustelemme siitä, mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi
saamme sanoa mielipiteemme lähialueen koulujen lakkautuksista. Mielestäni johtoryhmä
toimii paremmin kuin hallitus, sillä tuntuu että
siellä meitä kuunnellaan."
Poika 9. lk.
Lapsilla ja nuorilla on lakiin perustuva oikeus
tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Oppilaskunnan hallitus on yksi niistä keinoista,
joiden avulla tätä oikeutta voidaan toteuttaa
käytännössä. Jos tuntuu siltä, että oppilaskunnan hallituksen toiminnalla ei ole mitään
vaikutusta ja opettajat eivät ota toimintaa
vakavasti, tämä ongelma pitää ratkaista. Oppilaskunnan hallitus on oppilaita, ei opettajia
varten. Tarttukaa siis joukolla toimeen ja vaatikaa muutosta!
Lukion oppilaskuntatoiminta
Megabileitä ja edunvalvontaa
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Carita Rosenqvist
Kirjoittaja
Joonas Lehtonen (s. 1993)
Lukion oppilaskuntatoiminnan pohjimmainen idea ei ole monimutkainen. Jokaisessa
lukiossa on oppilaita, jotka tahtomattaankin
muodostavat oppilaskunnan. Oppilaskuntaa
johtamaan valitaan oppilaskunnan hallitus,
jonka vastuulla viime kädessä on päättää, mitä tehdään ja mitä ei.
Hyvä oppilaskunta muistaa sekä maksimoida hauskanpidon että toimia oppilaiden
edunvalvojana opetukseen ja opiskeluympäristöön liittyvissä asioissa. Jokainen oppilaskunta on omanlaisensa ja tekemistä löytyy
varmasti jokaiselle. Mitä juuri sinä voisit tehdä oman koulun oppilaiden hyväksi?
Oma tieni oppilaskuntatoiminnan pariin oli
melko arvattava: olen aina ollut aktiivinen ja
pitänyt vaikuttamisesta. Erilaisissa ihmisissä
on oppilaskuntatoiminnan suola. Kymmenen
täysin samanlaisen ihmisen olisi vaikea keksiä koko oppilaskuntaa tyydyttävää toimintaa ja puhua kaikkien koulunsa oppilaiden
puolesta. Toiminnan hyviä puolia on se, että jokainen voi antaa juuri omannäköisen ja
-kokoisen panoksensa oppilaskunnan eteen.
Esimerkiksi omassa koulussani on suotavaa olla paikalla noin kerran kahdessa viikossa järjestettävissä hallituksen kokouksissa,
mutta muuten kaikki on jokaisen hallituksen
90
jäsenen omissa käsissä.
Oppilaskunnan hallituksessa tarvitaan
erilaisia kykyjä ja ihmistyyppejä. Joku on vastuussa kahvikoneen hoitamisesta, joku järjestää bileitä. Yhden vastuulla ovat monipuoliset sihteerin hommat, toinen näyttää
taitonsa mainoksia ja koristeita askarrellen.
Oppilaskunnan nettisivut tai yhteistyö eri tahojen kanssa eivät nekään toimi ilman, että
joku pitää niistä huolta. Yhteistä erilaisille ihmisille oppilaskuntatoiminnassa on kuitenkin
halu vaikuttaa. Monen lukiolaisen arkea piristävät varmasti oppilaskunnan hallituksen järjestämät megabileet, mutta ainakin omassa
”Hyv ä o ppi l as ku nta
mui s t aa s e kä maksimoid a
hauskanpi do n e t t ä toimia
o ppi l ai de n e dunv alvoja na .”
”Yksi ihminen voi
tehd ä yllä ttä vä nkin
p a ljon ka ikkien
mu id en hyvä ksi.”
”E ri l ai s i s s a i hmi si s s ä on
o ppi l askunt at o i mi nnan
s uo l a.”
lukiossani oppilaskunnan hallitus nähdään
myös vakavasti otettavana vaikuttajana.
Oppilaskunnan hallitus toimii opiskelijoiden edunvalvojana. Kun hallitus tapaa rehtorin viikoittain ja opettajakunnan kerran jaksossa, on hallituksen jäsenillä mahdollisuus
nähdä käytännössä, miten oppilaiden etu toteutuu koulua koskevissa päätöksissä. Oppilaskunnan hallituksesta valitaan oppilasjäsenet koulun johtokuntaan, ja siellä he ovat
mukana päättämässä esimerkiksi kouluun
valittavista uusista opettajista. Mikäli näitä perinteisiä keinoja käytettyään opiskelijat
kokevat edelleen etunsa uhatuksi, voidaan
käyttöön ottaa myös järeämmät aseet. Esimerkiksi vuonna 2008 koulumme hallituksen
järjestämän mielenosoituksen seurauksena
saatiin seuraavalle lukuvuodelle säilytettyä
oppilaiden suuresti toivoma viikon syysloma.
Oppilaskuntatoiminnassa tulevat tutuksi kokouskäytäntöjen ja yhdistystoiminnan perusteet, lisäksi parhaimmillaan siinä oppii
myös vaikuttamistaitoja. Toiminta on loistava tilaisuus oppia erilaisia työtehtäviä. Tuskin kellään lukioikäisellä on suurta kokemusta vaikkapa rahastonhoitajan pestistä, mutta
vuoden virassa toimittuaan tuntee varmasti
budjetit, tilikorot ja verkkopankkikäytännöt
91
paljon paremmin. Oppilaskuntatoiminnasta
saa arvokkaita kokemuksia edustajana toimimisesta sekä eväitä harrastustoimintaan,
työelämään ja muihin luottamustoimiin.
Kaikkein parasta on kuitenkin nähdä, kuinka
yksi ihminen voi tehdä yllättävänkin paljon
kaikkien muiden hyväksi.
Omat kokemukseni pohjautuvat erityisen hyvin opiskelijat huomioivan koulun toimintaan. Silti on mielestäni järjetön ajatus,
ettei lukion toiminnassa kuunneltaisi lainkaan niitä ihmisiä, joita varten tätä palvelua
toteutetaan. Siksi minäkin haluan olla mukana oppilaskuntatoiminnassa.
Ammatillisen oppilaitoksen
oppilaskunta
Opiskelijoiden oikeuksia puolustavat parhaiten he itse!
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Tiia Meuronen (s. 1991)
Ensimmäisen kerran havahduin miettimään
omia vaikuttamismahdollisuuksiani yläasteella, kun koulussani ei ollut minkäänlaisia
paikkoja viettää välitunteja. Käytävillä ei ollut penkkejä, luokkatilojen ovet olivat lukittuina eikä koululta saanut poistua välituntien
aikana. Koska halusin vaikuttaa näihin asioihin, päädyin oppilaskunnan hallitukseen jo
yläasteella ja sitä kautta kotikaupunkini nuorisovaltuustoon. Sama into vaikuttaa jatkui
myös peruskoulun jälkeen, kun lähdin opiskelemaan ammattiopistoon.
Aloitin opinnot vuonna 2007 ja kolmessa vuodessa valmistuin sekä tekstiiliartesaaniksi että ylioppilaaksi. Toimin oppilaskunnan hallituksessa koko opiskeluaikani. Kuten
useimmissa ammatillisissa oppilaitoksissa,
myös meillä oli sekä yksikön oma oppilaskunta että koko koulutuskuntayhtymän yhteinen oppilaskunta. Viimeisen toimintavuoteni toimin oman yksikköni oppilaskunnan
puheenjohtajana.
Hallituksessa toimiessani opin paljon sellaista, mitä en olisi ikinä voinut oppia tunneilla. Opin paljon tapahtumien järjestämisestä
sekä käytännön vaikuttamisesta: keneen pitää ottaa yhteyttä saadakseen opiskelijoiden
ääni kuuluviin, kuinka oppilaitoksen byrokratia toimii ja kuinka pyörittää oppilaskuntaa, joka on itsenäinen rekisteröitynyt yhdistys. Tapahtumia järjestäessä oppi kantapään
kautta ratkaisemaan ongelmia, joita voi tulla
vastaan esimerkiksi järjestettäessä bussikuljetusta SAKKI-risteilylle melkein kahdellesadalle opiskelijalle. Yllätyin tapahtumien järjestämiseen liittyvästä byrokratiasta ja siitä,
kuinka ihmisiä on vaikea motivoida. Kiireestä ja huonoista päivistä huolimatta yksikään
suunniteltu tapahtuma ei jäänyt toteuttamatta. Onnistumisen tunne on huikea, kun
suuren työn jälkeen katsoo yli sataa opiskelijaa laulamassa yhteiskaraokea vappuna koulun aulassa tai kun pitkään ajettu uudistus on
vihdoin toteutunut.
Oppilaskuntatoiminnasta sai koulussani
opintoviikkoja, mutta toiminta perustui vapaaehtoisuuteen. Joka syksy jännitettiin, löytyykö oppilaitoksesta aktiivisia opiskelijoita
mukaan oppilaskuntatoimintaan.
Kuva: Anna Widegren
Koska opiskeluaika toisella asteella on vain
kolme vuotta, opiskelijat oppilaskunnassa
vaihtuvat usein ja uusien rekrytointiin täytyy
todella panostaa. Toisinaan ongelmia tuotti
hallituksen kokousten järjestäminen.
Osa hallituksen jäsenistä oli aina työssäoppimisessa, eikä kokouksia voitu järjestää
kouluaikoina työsalituntien takia. Kouluajan
ulkopuolella ihmisten motivaatio kokoustaa
koululla oli ymmärrettävästi matala. Eniten
haasteita tuotti kuitenkin koulun henkilökunta ja johto. Oppilaskuntatoimintaa pidettiin
hyödyllisenä, kunhan toiminta pysyy mukavana puuhasteluna, kuten glögin lämmittämisenä joulun alla. Oppilaskunta nähtiin harvoin aitona vaikuttajana, jonka sanomisia
kannattaisi ottaa todesta.
Toisinaan tuntui, ettei opiskelijoita kuunnella oppilaitoksessa ja ettei oppilaskunnalla
ole tarpeeksi vaikutusvaltaa tavoitteiden toteuttamiseksi. Silti kolmeen vuoteen mahtui
myös onnistumisia.
92
Yksi mieleenpainuvimmista saavutuksista ja paras valmistujaislahja itselleni oli, kun
yli vuoden työn jälkeen oppilaitoksen johto
lahjoitti 8000 euroa käytettäväksi taukotilojen kohentamiseen opiskelijoiden toiveiden
mukaan. Oppilaskunta sai myös parannettua asemaansa oppilaitoksen johtokunnassa,
pääsi vaikuttamaan uusiin opintosuunnitelmiin ja järjesti opiskelijoille tapahtumia.
Vuosien aikana olen nähnyt, kuinka oppilaskuntien arvostus kouluissa nousee kohisten. Välillä on rankkaa, eikä toiminta tahdo pysyä hengissä. Silloin on kuitenkin hyvä
muistaa, että aina tulee uusia opiskelijoita ja
ohjaavia opettajia, jotka voivat nostaa oppilaskunnan jaloilleen. Oppilaskuntien olemassaolo on turvattu lain avulla, ja vaikutusmahdollisuudet paranevat koko ajan. Eteenpäin,
sanoi mummo lumessa, ja se pätee myös oppilaskuntatoimintaan. Opiskelijoiden oikeuksia ei puolusta kukaan muu paremmin kuin
opiskelijat itse!
5
Luova vaikuttaminen
Luova vaikuttaminen
Narrin näyttämö
Katutaide
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Johdanto
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Luova
vaikuttaminen
////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kumpaakin taiteenlajia on pitkään hyödynnetty yhteiskunnallisen keskustelun välineinä, ja siksi niitä on haluttu kontrolloida myös
valtiovallan toimesta.
Poliittinen teatteri juontaa juurensa antiikin ajan satiireihin. Joidenkin näkemysten
mukaan kaikki teatteri on pelkästään ihmiset
yhteen kokoavan luonteensa vuoksi poliittista. Kaduille useimmiten luvattomasti syntyvä
katutaide taas on aina ollut nimenomaan isku valtaapitäviä vastaan. Tarkoitus on saada
oma viesti kaikkien näkyville jollain omaperäisemmällä, luovalla keinolla.
Vaikuttamisen ei tarvitse olla vain kokouksissa istumista ja järjestöissä touhuamista. Sanottavaansa ei ole pakko muotoilla mielipidekirjoitukseksi tai poliittiseksi puheeksi.
Vaikuttaa voi nimittäin myös taiteen keinoin. Luovuus on sallittua! Esimerkiksi mielenosoitus voi saada teatterillisia piirteitä.
Sama toimii toisinkin päin: teatteriesityksessäkin voi olla mielipidekirjoituksen rakenne. Taiteen hyödyntäminen vaikuttamisessa
on tehokasta. Jos luova tekeminen on sinulle
luontevin tapa ilmaista itseäsi, se on varmasti
myös sinulle paras keino vaikuttaa.
Tässä luvussa esitellään luovia vaikuttamisen tapoja, kuten teatteria ja katutaidetta.
94
Luova vaikuttaminen
Taide antaa systeemin kuulla kunniansa.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Johanna Terhemaa
Taiteeksi voidaan karkeasti määritellä kuvataide, musiikki, teatteri- ja tanssitaide, elokuvat ja kaunokirjallisuus sekä näiden alalajit.
Taidetta on oikeastaan kaikki, jonka luomiseen joku, taiteilija, on käyttänyt mielikuvitustaan ja luovuuttaan, joten tarkkoja rajoja
on vaikea vetää. Taiteen tarkoitukseksi määritellään usein ajatusten ja tunteiden herättäminen sekä todellisen maailman peilaaminen. Useimmat tekevät taidetta huvikseen
tai työkseen. Toiset taiteilevat intohimon tai
inspiraation saattelemana, mutta voisiko taiteen kautta vaikuttaa yhteiskuntaan?
Mielipidettään voi ilmaista maalaamalla
itseään vaivaavasta epäkohdasta taulun, kirjoittamalla siitä laulun tai iskevän runon. Joskus mielenosoitukset voivat saada teatteriperformanssin piirteitä. Taide on aina ollut
joillekin kanava ilmaista omia mielipiteitään
ympäröivän yhteiskunnan ilmiöistä. Joinakin
aikoina tämä on korostunut vahvasti. Vuonna
2011 kantaaottavaa taidetta on voinut nähdä esimerkiksi Kiasman ARS11-näyttelyssä,
joka toi esiin Afrikan ajankohtaisia ilmiöitä.
Kansallisteatterin Vihan veli -näytelmä puolestaan käsitteli koulukiusaamista. Yhteiskunnallisia aiheita käsitellään läpi eri musiikkityylien, mutta joissakin musagenreissä on
vielä ominaisempaa ruotia yhteiskunnan tilaa. Tällaisia genrejä ovat esimerkiksi rap- ja
punk-musiikki, joissa usein systeemi saa kuulla kunniansa.
Toisinaan taiteen yhteiskunnallinen vaikutusteho perustuu yksittäisen teoksen aiheuttamaan julkiseen kohuun. Jotkut määrittelevätkin järkyttämisen taiteen tarkoitukseksi.
Erityisen raflaava taideteos voi saada osakseen hyvin paljon huomiota ja siten vaikuttaa
ihmisten ajattelutapaan. Esimerkiksi Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmä sai paljon palstatilaa lehdissä ja oli näin osa puoluepolitiikkaa käsittelevää julkista keskustelua vuoden
2011 eduskuntavaalien aikaan.
Taiteilijat, erityisesti muusikot, ovat perinteisesti kokoontuneet yhteen keräämään
huomiota ja rahallista tukea tärkeäksi katsomalleen asialle, tästä esimerkkinä vuosittaiset Elämä lapselle -konsertit. Taidemaailma osoitti poliittisuutensa vuoden 2012
presidentinvaaleissa astumalla näyttävästi
ehdokkaana olleen Pekka Haaviston tueksi.
”Voima ka s tu nne
on tehoka s
ma a ilma np a r a nnu sha lu n la u ka isija .”
Haaviston kampanjaa rahoitettiin tukikonserteilla ja esimerkiksi sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla kuvitti kampanjamateriaaleja. Vaalikampanja huipentui Kokoaan suurempi
Suomi -konserttiin, jossa lukuisten muiden
artistien lisäksi lavalla nähtiin kymmenen
vuotta aiemmin lopettanut Ultra Bra -yhtye.
Harvoin mikään yhtye tekee paluuta estradille presidenttiehdokkaan puolesta. Kansanliikkeeksi yltynyttä kampanjaa on kutsuttu
historialliseksi, eikä syyttä: Haaviston kannatus nousi alun viidestä prosentista lähes kahteenkymmeneen prosenttiin.
Taideteosten vaikutusvoiman ydin ei ole
kuitenkaan mediahuomiossa. Se on ihmisten
mielissä. Taide vaikuttaa ensisijaisesti yksilöön, joka vaikuttuu taideteoksesta. Kappaleen sanoituksessa, veistoksessa tai teatterin lavalla voi nähdä asioita, jotka herättävät
ajatuksia teoksen kantavaan teemaan liittyen. Nämä ajatukset voivat pikkuhiljaa johtaa
käytännön toimintaan.
Taiteen erityisvahvuus vaikutuskeinona on tunteiden herättäminen ja välittäminen. Tunteet kuuluvat ihmisen perusominaisuuksiin ja ne ovat kaikille tuttuja, joten
vaikeankin asian käsitteleminen tunteiden
kautta tekee siitä ymmärrettävämmän. Afrikan köyhyys ja sodat tuntuvat suomalaisesta
kaukaisilta, mutta näiden asioiden esittäminen taiteen kautta voi saada hetkeksi ajattelemaan niitä toiselta kantilta. Koulukiusatun asemaakin on helpompi ymmärtää, kun
se esitetään teatterin lavalla tunnepitoisena
kokemuksena. Voimakas tunne on tehokas
maailmanparannushalun laukaisija.
Suuria yhteiskunnallisia muutoksia ei
pelkän taiteen keinoilla saada aikaan, ainakaan kovin nopeasti.
96
Tästä huolimatta valtiovalta tunnistaa taiteen voiman ajatusten herättäjänä ja hengen nostattajana, ja on siksi pyrkinyt vaikuttamaan taiteen tekemiseen kautta historian.
Taiteilijoita on hyödynnetty tuottamaan valtiosta hyvää kuvaa luovaa propagandaa. Tämän takia taiteilijat ovat lehdistön rinnalla
kärsineet sensuurista aikoina, jolloin valtio
on tiukentanut otetta taiteilijoista. Taiteen
tekemistä rahoitetaan muun muassa taiteilija-apurahoilla, joita yksityisten säätiöiden lisäksi myöntävät valtiolliset tahot. Poliittiset
päättäjät voivat siis vaikuttaa siihen, millaista taidetta maassa syntyy ja kuka saa huomiota taiteilijana.
Esimerkiksi Perussuomalaiset esittivät
vuoden 2011 eduskuntavaalien vaaliohjelmassaan, että “postmodernia tekotaidetta”
ei tulisi tukea valtiollisesti. Tämä herätti paljon huomiota ja närkästystä, ja myöhemmin
puolueen puheenjohtaja ilmoittikin, että tällä vaaliohjelman kohdalla haluttiin tietoisesti
vain ärsyttää. Pelkkä taiteesta puhuminenkin
herättää siis tunteita ja julkista hämminkiä.
Taide ruokkii ajatusmaailmaa ja käsittelee yhteiskunnallisia aiheita hyvin erilaisella
tavalla kuin tiedotusvälineet. Erilainen käsittelytapa tuo aiheeseen aina jotakin uutta ja
antaa tuoreita näkökulmia. Taide tuo myös
konkretiaa aiheisiin, jotka joistakin saattavat kuulostaa pelkältä sanahelinältä. Voimakkaat mielipiteet perustuvat järjen lisäksi
vahvasti myös tunteeseen, ja tunteita herää
erityisesti taiteellisten kokemusten yhteydessä. Taiteileminen on siis varsin käyttökelpoinen tapa vaikuttaa ympäröivän maailman
menoon, vaikka suuria mullistuksia on turha
odottaa tapahtuvaksi heti.
Narrin näyttämö
”Mieluummin narri kuin kuningas.”
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kirjoittaja
Eero Leichner (s. 1995)
Juuri ennen teatteriesitystä vallitsevaa tunnetta en ole elämäni muissa tilanteissa kokenut. Sitä ei korvaa mikään iltatee, hyvä arvosana tai kovalla työllä ansaittu lepopäivä.
Ryhmän uudet jäsenet valmistautuvat esitykseen saamalla hermoromahduksen, ja legendoiksi kohonneet Narri-ammattilaiset haikailevat sen ajan perään, jolloin nuoren into oli
huipussaan ja jännitys kasvoi sekunneissa.
Esiintymiskokemusten myötä tunteen voimakkuus tuppaa vähenemään, vaikka se ei
koskaan sammuisikaan.
Narri on nuorille, 11–25 vuotiaille suunnattu tila, jossa pääsee harrastamaan teatteria. Uudet nuoret tutustuvat teatterin tekemiseen ja keväällä esitetään yhdessä näytelmä.
Mukaan pääsevät myös kokemattomat tekijät. Samassa ryhmässä voi olla juuri aloittaneita ja vanhuksia, jotka ovat kykkineet Narrissa jo vuosia. Itse kuulun vanhuksiin, mutta
mikä Narrissa sitten on kykkimisen arvoista?
Voi sitä nostalgian tunnetta, kun löysin suuren paperi- ja kirjapinon alta vanhan,
kauan kadoksissa olleen näytelmäni taitetut
sivut! Voi sitä onnea, kun ymmärsin olleeni
päätä lyhyempi esittäessäni siinä näytelmässä pientä sivuosaa, joka silloin vielä tuntui tärkeältä. Ymmärsin, ettei se ollut viimeinen kerta, kun liikuttuisin vanhan tekstin äärellä.
Pienenä poikana puhuminen oli tärkeää. Oli hienoa päästä sanomaan lavalla ulkoa
opeteltu repliikki, ja vielä parempaa oli saada
yleisö nauramaan. Nykyään keskityn enemmän liikkumiseen, eleilyyn ja puheeni merkityksen välittämiseen. Tänä päivänä yleisön
liikuttuminen tuntuukin vielä suuremmalta
onnistumiselta kuin nauramaan saaminen.
Lukaistuani löytämäni vanhan näytelmän
aloin ymmärtää sen sisällöstä enemmän kuin
silloin sitä esittäessäni. Rivien välissä oli paljon jopa koomisia merkityksiä, jotka jollain
tavoin pyrkivät kertomaan jotain yhteiskunnasta. Olin huvittunut, sillä en yhdeksänvuotiaana tullut pienessä päässäni edes ajatelleeksi, että se tärkeä ulkoa opeteltu repliikki
oli koomisuudesta huolimatta niin syvällinen.
Sillä hetkellä tajusin sen kammottavan ja
hämmentävän tosiasian, että jokainen – siis
jokainen – näytelmä kommentoi aina jotain
epäkohtaa maailmassa, oli se sitten tekijöiden päämäärä tai ei. Maailman parantaminen ei puutu edes lasten näytelmistä.
Kuva: Narri, juliste näytelmästä
Laskisin vaikuttamisen yhdeksi ihmisen synnynnäiseksi aistiksi, jota yhteiskunta ja ympäristö opettavat sylivauvasta työelämään
asti. Saan vaikuttamisen kuulostamaan päässäni aika huonolta, ja jopa ärsyttävältä, sillä siitä kohistaan ja puhutaan nuorisotaloissa ja muissa täysi-ikäisten luomissa nuorten
ryhmissä ihan tarpeeksi. Jos totta puhutaan,
kaikki nuorten kokoukset, joissa pyritään
muuttamaan jotain Suomessa, saavat minut
voimaan pahoin. Hienoa, että sellaisia on,
mutta en itse pidä niitä sellaisena vaikuttamisena, joka olisi minulle tärkeää. En siis voi
sanoa, että teen teatteria voidakseni ”muuttaa maailmaa”, vaan katsoisin kiinnostustani vähän eri kantilta. Sanoman jakaminen on
97
minulle tärkeää. Siksi minä esitän niitä rooleja, joita haluan. Mutta kuka ei haluaisi harrastaa jo pelkästään siksi, että se on kivaa,
saa kavereita ja jokaviikkoista ensiluokan
viihdettä?
Olen kirjoittanut teatteriryhmälleni kaksi näytelmää ja käsikirjoittanut kaikki kavereiden kesken kuvatut elokuvat, joten tiedän,
miten suuri merkitys sanomalla on. Lapsena
sanoma on eri kuin nuorella, vaikka repliikki
olisikin sama. Vaikuttaminen onkin sitä, mitä katsoja tulkitsee. Oma tulkinta vain antaa
katsojalle suuntaa. En tee teatteria politiikan
tai sademetsien vuoksi vaan siksi, että olen
luonut katsojalle ajatuksia ja tunteita, jotka
jäävät huokumaan vielä esityksen jälkeenkin.
Katutaide
Väriä ja viestejä julkiseen tilaan
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Ina Mikkola
Toimittaja
Miika Saukkonen
Haastateltavat
Miro ja Volter (haluavat
esiintyä vain etunimillään)
Julisteita, tarroja, sapluunamaalauksia, neulegraffitia... Katutaiteella on monta muotoa.
Yhteinen piirre on kuitenkin se, että teokset tehdään kadulle, julkiseen tilaan. Lupia ei
yleensä kysellä.
"Katutaide on tavallaan radikaalein taiteen muoto. Sitä ei ole rajattu gallerioihin,
vaan sitä voi tehdä ja nähdä missä vaan", sanoo nuori katutaiteilija Miro.
”Se tuo silmäniloa kaupunkikuvaan”, lisää Miron kaveri Volter.
Miro ja Volter ovat harrastaneet katutaidetta
yläkoulun alusta saakka. He kertovat keskittyneensä tähän asti stencil- eli sapluunataiteeseen sekä graffitiin. Suvilahden luvallinen
graffitiaita on tullut pojille tutuksi. Sen lisäksi
he ovat saaneet luvan maalata omalle nuorisotalolle ja koululle.
Katutaide rinnastetaan useimmiten juuri graffitiin.
”Katutaide on kuitenkin laajempi käsite. Graffitilla tarkoitetaan seinään maalattua teosta, mutta katutaidetta voi olla mikä
vain taideteos, joka on tehty kadulle”, Volter
selventää.
Miro kertoo tunnetun brittiläisen katutaiteilijan Banksyn eräästä tempauksesta. Banksy lähetti valtavan McDonald's -ilmapallon
leijumaan Lontoon yläpuolelle. Ilmapallon
98
narussa roikkui lasta esittävä nukke. Myös kyseinen tempaus lasketaan katutaiteeksi.
Katutaide voi olla avoimen poliittista ja
julistavaa, mutta aina katutaiteella ei ole selvää viestiä. Vaikkei selkeää sanomaa olisikaan, teokset voivat silti herättää katsojassa
ajatuksia ja mielikuvia.
"Sehän on tavallaan vastamainontaa",
Miro sanoo.
"Jos sä vaikka näet koko ajan jotain tosi
negatiivisia viestejä jostain firmasta, esimerkiksi Mäkkäristä, sulle jää ehkä sellanen negatiivinen asenne niitä kohtaan."
Katutaiteen voi katsoa haastavan kaupallisten mainosten asemaa kaupunkikuvassa. Firmojen mainoksissa myydään ihmisille kaikenlaisia tuotteita ja palveluita, kun
taas katutaide on tavallisten ihmisten keino
”Katu ta id e ha a sta a
kaupa llisten ma inosten
ase maa ka u p u nkiku va ssa .”
ilmaista itseään. Joskus katutaide on mainosten muuttamista uuteen uskoon, esimerkiksi mainoslauseiden kääntämistä päälaelleen.
Mutta toisin kuin maksetut mainokset,
katutaide ei ole lain ja esivallan suojeluksessa
– päinvastoin. Kun lupia ei kysytä, katutaide
on usein laillisuuden rajamailla, ja esimerkiksi graffitin tekeminen ilman kiinteistönomistajan lupaa on laitonta. Siksi taiteilija joutuu
usein välttämään vartijoita ja pakoilemaan
poliisia. Varsinkin yksityisiä vartiointifirmoja on Helsingissä syytetty katutaiteilijoiden
vainoamisesta ja kohtuuttoman kovista otteista. Viime vuosina Helsingissä on onneksi
avautunut mahdollisuuksia tehdä katutaidetta myös luvallisesti.
"Laittomuuksiin lähteminen on sellainen
kynnys, ettei sitä kovin helposti lähde ylittämään", Volter toteaa.
Poikien iloksi laillisia maalauspaikkoja
99
kaupunkiin haluaa myös katutaidetta tukeva Funk On ry, joka on vuonna 2010 perustettu kaupallisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhdistys, jonka päätarkoitus
on suomalaisen hip-hop-kulttuurin edistäminen. Ja yksi osa hip-hop-kulttuuria ovat nimeomaan graffitit. Yhdistys pyrkii ajamaan
graffitikulttuurin asiaa eteenpäin sekä luvallisten maalauspaikkojen lisäämisen että kulttuurillisen kasvatustyön nimissä.
6
Vaikuttaminen
harrastuksissa
Partio
Liikunta
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Johdanto
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Vaikuttaminen
harrastuksissa
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Aktiivisille järjestönuorille vaikuttaminen itsessään voi olla jo harrastus. Kuitenkin myös
muut harrastukset voivat tarjota mahdollisuuksia vaikuttamiseen.
Mitä voisit tehdä oman harrastusseurasi hyväksi? Tarjoaako harrastuksesi mahdollisuuden tehdä jotakin myös muiden hyväksi? Vai haluaisitko kenties muuttaa joitakin
harrastusporukkasi toimintatapoja, jos näet
niissä olevan vikaa?
102
Seuraavassa luvussa tutustutaan vaikuttamiseen erilaisten harrastusseurojen yhteydessä. Esittelyssä ovat vaikutusmahdollisuudet liikuntaharrastuksesta partioon.
Näistä molemmat tarjoavat erilaisia tilaisuuksia tarttua toimeen ja tehdä jotakin
yhteiseksi hyväksi. Ehkäpä tämän luvun luettuasi näet omassa harrastuksessasi uusia
mahdollisuuksia.
Urheiluseurat ja -tapahtumat
Nuorten ideat uudistavat urheiluseuroja.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
”T ap aht uma o l i
is o j a si ks i me i l l e
n uo r i l le o l i anne t t u
s uuri v as t uu.”
Kirjoittaja
Roosa Lunden (s.1994)
Kesällä 2011 Helsingissä järjestettiin lapsille
ja nuorille suunnattu Your Move Suurtapahtuma. Olympiastadionin ympäristössä urheili
kuuden päivän aikana yli 40 000 ihmistä. Tarkoituksena oli kutsua nuoret liikkumaan ja
kokeilemaan uusia lajeja.
Tapahtuman idea oli koota samalle alueelle useita eri lajeja esitteleviä pisteitä.
Harrastan keilailua, ja harrastukseni kautta
päädyin järjestämään tapahtumaan keilailupistettä sekä suunnittelemaan koko suurtapahtuman toteutusta Your Moven nuorten
ryhmässä. Ryhmässä suunnittelimme koko
tapahtuman ilmettä ja ohjelmaa. Me saimme tehdä tapahtumasta oman näköisemme,
ja hienointa olikin juuri se vaikuttaminen. Tapahtuma oli iso ja siksi meille nuorille oli annettu suuri vastuu. Saimme vaikuttaa muun
muassa myytävien oheistavaroiden tyyliin ja
tapahtuman ohjelmaan.
Haastavinta projektissa oli mielikuvituksellisten ideoiden ja realistisuuden
yhdistäminen.
”Jos va iku tu sva lta iset
henkilöt ova t
50–6 0-vu otia ita ,
ka ikkein tu or eimp ia
ja u u d istu ksellisimp ia
p ä ä töksiä ei va in tu le.”
Kun nuoret ideoivat, mielikuvitus usein laukkaa ja välillä mahdottomiakin ideoita syntyy.
Toisaalta aikuiset ajattelevat usein liian kapeakatseisesti. Juuri tämän takia on tärkeää, että myös nuoret saavat vaikuttaa asioihin, sillä nuorten mielikuvitus voi synnyttää
uusia vaihtoehtoisia toimintatapoja. Meidän keilailuporukassa ideointi toimi niin, että aluksi kaikki ideat hyväksyttiin ja kirjattiin
muistiin. Toki osa ideoista jää rajallisten resurssien takia toteuttamatta. Alussa ideointia
ei kuitenkaan kannata rajoittaa, sillä yhdessä
muokkaamalla mahdontonkin voi muuttua
mahdolliseksi.
Urheiluseuroissa nuorten vaikuttaminen
kariutuu turhan usein kokemuksen puutteeseen tai ikärajoihin. Esimerkiksi hallitukseen
päästäkseen pitää olla täysi-ikäinen. Siksi en
itsekään ole saanut keilailun parissa vielä paljoa vaikutusvaltaa. Jos vaikutusvaltaiset henkilöt ovat 50–60-vuotiaita, kaikkein tuoreimpia ja uudistuksellisimpia päätöksiä ei vain
tule tehtyä. Moni vanhempi päättäjä voi ajatella, että kokematon nuori ei voi osallistua
päätöksentekoon.
Täysi-ikäisenä aion vaikuttaa urheiluseurani toimintaan. Your Move -tapahtuman
103
Kuva: Sami Järvilä
järjestäminen olikin hyvä kokemus vaikuttamisesta. Aion tämän kokemuksen ansiosta pyrkiä vaikuttamaan keilailuun. Kuka tietää, mihin kaikkeen tulen elämäni aikana
vaikuttamaan!
Partio
Vaikuttaminen on seikkailu!
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Timo Vehviläinen
Kirjoittajat
Leo Jäppinen (s. 1986) ja
Eero Vassinen (s. 1988)
Moni kuvittelee partion olevan pikkulasten
harrastus, jossa tehdään solmuja. Suomen
partiolaiset on kuitenkin yksi maamme suurimmista nuorisojärjestöistä. Partiossa on
kyse monipuolisten elämäntaitojen opettelusta. Solmuja ei harjoitella vain solmujen
vuoksi, vaan niitä tarvitaan erilaisissa partion
ja elämän seikkailuissa.
Partiossa kaikenikäiset saavat vastuuta.
Vastuun kautta pääsee myös vaikuttamaan.
Vastuullisuutta opitaan tekemisen kautta
oman rinkan pakkaamisesta aina yhdistysten johtamiseen. Jo nuorimmat partiolaiset,
sudenpennut, pohtivat partiossa suhdettaan itseensä, toisiin, yhteiskuntaan ja luontoon. Iän ja kokemuksen karttuessa haasteet
kasvavat, ja jo yläasteikäisenä pääsee johtamaan ryhmiä ja retkiä.
Partioon voi liittyä milloin tahansa, eikä
kaikkien tarvitse tehdä samoja asioita. Koulutusta saa ensiavusta kiipeilyyn ja purjehduksesta johtamiseen. Nuoria partiolaisia on esimerkiksi koulutettu medialähettiläiksi, jotka
oppivat viestintätaitoja ja mediassa esiintymistä. Partiolaisuuteen on sen yli satavuotisen historian ajan kuulunut kehittyminen
104
aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi. Käytännössä tätä toteutetaan esimerkiksi yhteiskunnallista vaikuttamista käsittelevässä
Muutoksentekijä-koulutuksessa.
Partion perusyksikkö on lippukunta, paikallisyhdistys, jossa toimii 30–200 jäsentä.
Lippukunnissa nuoret oppivat johtamaan,
järjestämään ja suunnittelemaan yhdistyksen toimintaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Usein jo 15-vuotiaat saavat toimia hallituksessa. Tärkeimpiin pesteihin pääsee
täysi-ikäisenä käytyään partiojohtaja-peruskurssin. Paperinpyörittelyä ja vuosikokousteluakin vaikuttavampaa voi olla vaikkapa viikonloppuvaelluksen järjestäminen
nuoremmille tai verenluovutukseen osallistuminen omien partiokavereiden kanssa.
Saman alueen lippukunnat muodostavat
yhdessä partiopiirin. Siellä partiolaiset oppivat edustuksellisen demokratian perusteita.
Pääkaupunkiseudun partiolaisissa ylintä valtaa käyttää piirineuvosto. Neuvoston jäseniksi valitaan vaaleilla partiojohtajia. Vaaleissa äänioikeutta käyttävät sekä lippukuntien
edustajat että yksittäiset partiojohtajat.
Mikäli Suomi tuntuu partiolaisesta liian
pieneltä, harrastuksen kautta voi päästä myös
maailmalle. Suomalaiset ovat muun muassa
tehneet kehitysyhteistyöprojekteja yhdessä
paikallisten partiolaisten kanssa Senegalissa,
jonne rakennettiin terveyskeskus ja annettiin
ympäristökasvatusta. Nepalissa puolestaan
on edistetty lasten ja nuorten osallisuutta
kansalaisyhteiskuntaan.
Kansainvälisen
partioyhteistyön huipentumia ovat joka
neljäs vuosi järjestettävät jamboreet, joille
kokoontuu kymmeniä tuhansia partiolaisia
ympäri maailman rakentamaan ystävyyttä yli
rajojen.
Partio ei siis todellakaan ole vain pikkulasten
puuhaa. Jo sata vuotta sitten partiota pidettiin Suomessa vahvana vaikuttamiskeinona.
Silloin kenraalikuvernööri Franz Albert Seyn
vaati partiotoiminnan kieltämistä. Tuolloin
suomalaiset olivat riitaisasti jakaantuneet eri
puolueisiin, kieliryhmiin ja yhteiskuntaluokkiin, ja eripuraista kansaa oli helppo hallita.
Seyn pelkäsi kaikille avoimen partion liittävän suomalaiset yhteen ja partio kiellettiin
useaksi vuodeksi. Onneksi kielto ei ole enää
voimassa.
”14 -vu otia a sta a sti
olen toiminu t itseä ni
nu or emp ien p a r tiola ist e n
johta ja na .”
”P art i o ss a o n kyse
mo ni puo l i s t e n
e l ämänt ai t o j e n
o pe t t e l us t a.”
Suomen
partiolaiset –
Finlands scouter
ry
Kirjoittaja
Riikka Niskanen (s. 1990)
Aloitin partiossa syksyllä 2000 ja siitä lähtien
harrastus on ollut korvaamaton osa elämääni. Partio on opettanut minulle vastuullisuutta. 14-vuotiaasta asti olen toiminut itseäni
nuorempien partiolaisten johtajana. Vuonna
2010 osallistuin yli kymmenentuhannen partiolaisen suurleirille Kilkkeelle. Siellä pääsin
vastuulliseen palvelutehtävään leirikeittiöön
yhdeksäksi päiväksi huolehtimaan yli viidensadan leiriläisen muonituksesta.
Leirien palvelutehtävien lisäksi partiolaiset pääsevät osallistumaan erilaisiin projekteihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana
olenkin ollut partiohuivi kaulassa esimerkiksi
auttamassa Suomen Punaisen Ristin Nälkäpäiväkeräyksessä, istuttanut uutta metsää
hakkuuaukealle ja kerännyt silmälaseja lähetettäväksi Senegaliin. Olen myös siivonnut
partiokavereideni kanssa lähialueen puistoa,
opetellut kierrättämään ja rakentanut linnunpönttöjä. Pidän partiossa siitä, että asioita
voi tehdä hyvin pitkälti oman kiinnostuksen
mukaan. Vaikutusmahdollisuudet ovat lähes
rajattomat, vain oma mielikuvitus on rajana.
Pienilläkin teoilla voi parantaa palasen maailmaa tai saada jonkun toisen iloiseksi.
Koska partiotoiminta perustuu kokonaan
vapaaehtoisuuteen, olen pitänyt luonnollisena sitä, että iso osa muistakin vaikutuskanavista on löytynyt juuri vapaaehtoistyön
piiristä.
105
/////////////////////////////////
Perustamisvuosi
1972 (Ensimmäiset lippukunnat jo
1910–1911)
Tavoitteet ja päämäärät
Vastuun antaminen nuorille,
käden ja mielen taitojen
harjoittaminen, kulttuurien
välisen yhteisymmärryksen
rakentaminen.
Tukijamäärä
n. 60 000 (2013)
www.partio.fi
7
Vaikuttamisen
työkalupakki
Työkalut
Ohjeet
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Johdanto
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
///////////////////////////////
Vaikuttamisen
työkalupakki
///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Missä ikinä vaikutatkaan, tulee sinun myös
miettiä, mitä keinoja hyödyntämällä saat
ajettua asiaasi eteenpäin. Vaikuttamisen työkalupakki pitää sisällään keskeisiä vaikuttamisen keinoja ja antaa vinkkejä sekä yleisesti vaikuttamiseen että vaikuttamistoiminnan
rahoitukseen.
Olet voinut joskus allekirjoittaa adressin,
mutta oletko koskaan itse tehnyt sellaista?
Olet varmasti lukenut mielipidekirjoituksia,
mutta mistä aiheesta haluaisit itse kirjoittaa?
Mielenosoituksia järjestetään viikoittain
ympäri maailmaa. Millaisen mielenosoituksen sinä voisit järjestää, jotta se herättäisi
mahdollisimman paljon huomiota?
Keinoja on lukemattomasti, ja on sinun
valintasi, mitä käytät missäkin tilanteessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä
useampi keino on käytössä, sitä lähempänä
voi olla päämäärän saavuttaminen. Mielenosoituksen järjestämisellä voi päästä jo pitkälle, mutta vielä pidemmälle pääsee, kun
sen lisäksi kerää adressin ja kirjoittaa mielipidekirjoituksia samasta aiheesta.
Sosiaalisessa mediassa vaikuttamisen
mahdollisuudet ovat rajattomat. Voit mainostaa ja jakaa tietoa järjestämästäsi mielenosoituksesta, linkata eteenpäin mielipidekirjoitustasi,
ladata
katsottavaksi
kantaaottavan videon, kommentoida käynnissä olevia keskusteluja – ja niin edelleen.
Voit siis yhtä lailla vaikuttaa itse sosiaalisessa
mediassa kuin käyttää sitä kanavana muualla tapahtuvan vaikuttamisen tiedottamiseen.
Äläkä unohda lobbausta! Ai mitä se on?
Se selviää juuri tässä luvussa.
108
Työkalut
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
109
Miten adressilla
voi vaikuttaa?
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Ina Mikkola
Adressi on useiden henkilöiden allekirjoittama vetoomus tai julkilausuma jostakin aiheesta. Adressi suunnataan aiheesta päättävälle tai siitä vastuussa olevalle taholle, kuten
esimerkiksi ministerille, kaupunginjohtajalle,
kaupunginvaltuustolle, yritykselle kuin vaikka omalle koululle. Adressin voi tehdä kirjallisesti paperille, mutta myös sähköisesti netissä, esimerkiksi osoitteessa adressit.com.
Adressissa on jokin selkeä vaatimus ja taustatietoa aiheesta. Jos olet samaa mieltä asiasta,
voit allekirjoittaa adressin, jolloin seisot allekirjoituksesi kautta asian takana. Voit myös
itse tehdä adressin ja kerätä siihen nimiä.
Adressi on sen alullepanijalle ja etenkin
allekirjoittajalle melko helppo keino vaikuttaa. Toki allekirjoitusten kerääminen kadulla
voi vaatia monen tunnin työn, mutta nettiin
pistettävän adressin linkkiä on helppo levittää. Vaihe, johon kannattaa erityisesti panostaa, on vaatimuksen muotoilu.
Adressi on sitä tehokkaampi keino vaikuttaa, mitä pienemmällä tasolla ja lähempänä kansalaista ollaan. Mitä laajempaa
joukkoa adressin aihe koskee, sitä enemmän
siihen tulee kerätä nimiä. Jos pyrkimyksenä
on muuttaa Suomen lainsäädäntöä, allekirjoituksia tulee kerätä todella paljon. Tuhat allekirjoitustakin on valitettavasti liian vähän.
Jos kyse on taas kaupunginvaltuuston suunnitelmista, tuhat nimeä voi riittää. Jos taas
haluat vaikuttaa koulussasi, jopa muutaman
kymmenen oppilaan nimi voi vakuuttaa koulun päättäjät.
Adressi, johon on kerätty paljon nimiä,
voi parhaassa tapauksessa vaikuttaa päätöksentekoon, mutta vaikuttavuudesta ei silti koskaan ole takeita. Adressi voi olla hyödytön suuresta työstä huolimatta, mutta
joskus pienelläkin vaivalla voidaan saada
aikaan suuri muutos. Lopulta on kuitenkin
kyse päättäjien tahdosta. Painostusta adressi ainakin luo. Vai onko päättäjillä pokkaa
sivuttaa tuhansien kansalaisten ilmaisema
mielipide?
Esimerkiksi Helsingin Kruununhaassa
adressilla on ollut voimaa. Lähiposti lakkautettiin kesällä 1999, mutta se saatiin takaisin asukkaiden tahdon ansiosta kesällä 2001.
Posti palvelee edelleen. Myös lähellä sijaitseva Vironniemen terveysasema oli lakkautusuhan alla vuonna 2002. Kerätty adressi luovutettiin terveyslautaunnalle protestimarssin
päätteeksi, ja sen johdosta terveysasema
poistui lakkautuslistalta. Prosessi kuitenkin
jatkui, sillä seuraavana vuonna terveysasema
oli jälleen lakkautettavien listalla. Asukkaat
olivat taas kuitenkin valppaina ja terveysasema säästyi jo toiseen otteeseen.
Adressi on vähintäänkin hyvä lisä kaiken
muun vaikuttamisen ohessa. Aiheesta järjestetyn mielenosoituksen jälkeen on tehokasta vielä heittää kehiin monen ihmisen allekirjoittama adressi. Perään kun vielä järjestää
lobbaustapaamisen, niin johan alkaa muutosta tapahtua!
Ad r essi on sitä
tehokka a mp i keino
va iku tta a , mitä
p ienemmä llä ta solla ja
lä hemp ä nä ka nsa la ista
olla a n.
111
Miten tehdä vaikuttava
mielipidekirjoitus?
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Enne n kui n al at
k i r jo i t t amaan, mi e t i al uksi,
mi t ä hal uat s ano a.
K a r u , yllä ttä vä ta i
mer kittä vä tila stollinen
f a kta tu o tekstiin
u skotta vu u tta , mu tta
se p itä ä myös esittä ä
ku nnolla .
Toimittaja
Ina Mikkola
Mielipidekirjoitus on teksti, joka ilmaisee kirjoittajan mielipiteen. Toimittajat, päättäjät
ja muut vaikutusvaltaiset ihmiset kirjoittavat
mielipidekirjoituksia, joita julkaistaan usein
lehdissä kolumneina tai pääkirjoituksina. Lehtien yleisönosastoon taas voi lähettää kirjoituksiaan kuka tahansa. Samoin jokainen voi
perustaa esimerkiksi oman nettiblogin ja julkaista siellä mielipidekirjoituksia.
Ennen kuin alat kirjoittamaan, mieti mitä haluat sanoa. Yritä tiivistä ajatuksesi yhteen
lauseeseen. On myös tärkeää, että valitset
tekstiin näkökulman. Lyhyessä mielipidekirjoituksessa ei voi muuttaa koko maailmaa, joten aihetta täytyy rajata. Hyviä näkökulmia
esimerkiksi nuorison huonoihin vaikutusmahdollisuuksiin voisivat olla huomio siitä, että
koulun oppilaskunnalla ei ole todellista päätösvaltaa, tai pohdinta siitä, miksei kunnassa
ole nuorisovaltuustoa. Voit myös pureutua yksittäiseen kysymykseen: miksei nuoria kuultu
uutta puistoa suunniteltaessa?
Seuraavaksi voit miettiä, millä tavoin perustelet väitettäsi. Ei riitä, että perustelet, miksi olet mielestäsi oikeassa tai miksi jonkin asian
pitäisi muuttua. Tekstissä tulee myös kumota
vastaväitteet ja luulot. Mieti, mitä argumentteja tai tottumuksia vastapuolen edustajilla
on. Mitä vastustavia perusteita yleensä tuodaan esille? Jos kirjoitat esimerkiksi siitä, että
turkiseläimet pitäisi vapauttaa, ajattele asiaa
myös turkistarhaajan näkökulmasta. Jos perustelut ovat vain omalta kantiltasi, kanssasi
eri mieltä oleva lukija keksii vain vastaväitteitä.
112
Oleellisimmat huomiosi valuvat hukkaan, jos
lukija keksii koko ajan mielessään parempia
vastaväitteitä.
Hyvä mielipidekirjoitus alkaa kiinnostavasti. Alussa pitää olla jokin koukku, joka saa
lukijan kiinnostumaan aiheesta. Hyvä alku
on ytimekäs ja kertoo selkeästi, mistä on kysymys. Tekstin voi aloittaa omalla havainnolla, napakalla vaatimuksella tai faktalla. Tekstin voi aloittaa myös ajankohtaisella tiedolla,
jolloin jo ajankohtaisuus tekee tekstistä mielenkiintoisen ja juuri tässä ajassa merkittävän.
Muista kuitenkin, että tekstin jokaisen kappaleen tulee olla mielenkiintoinen. Kaikkia elementtejä onkin hyvä hyödyntää jossain vaiheessa tekstiä.
Karu, yllättävä tai merkittävä tilastollinen
fakta tuo tekstiin uskottavuutta, mutta se pitää myös esittää kunnolla.
Seuraavassa esitellään mielipidekirjoituksen erilaisia elementtejä. Ne voivat olla eri järjestyksessä,
mutta jokainen elementti tuo tekstiin oman lisäyksensä ja lisää aiheen vakuuttavuutta:
Alkoholin ja ajokortin saamisen ikärajoja on muutettava
HAVAINTO: Samaan aikaan kun nuori
saa käteensä kaljapullon, hän saa myös
ajokortin. Tästä yhtälöstä ei voi seurata
mitään hyvää.
OMA KOKEMUS: Ystäväni tulivat hakemaan minua mökkireissulle. Auto oli jo
täysi ja minut haettiin viimeisenä. Kaverini olivat aiemmin jo tavanneet puistossa ja hilpeystilasta päätelleen juoneet
hieman alkoholia. Mietin, pitäisikö tästä sanoa jotakin, mutta päätin olla vain
hiljaa. Ajoimme jonkin matkaa, kunnes
meno alkoi yltyä, ja aivan silmänräpäyksessä se tapahtuikin. Ajoimme kolarin.
Meiltä kaikilta murtui luita ja saimme lukuisia ruhjeita. Yksi kavereistani joutui
teho-osastolle kahdeksi viikoksi. Oli onni, että kukaan ei kuollut.
TILASTO/FAKTA: Vuosittain liikenteessä tapahtuvissa kolareissa kuolee lähes
100 nuorta ja 3000 loukkaantuu. Nuorten kuljettajien väestöön suhteutettu kuolemanriski on yli kolminkertainen
muuhun väestöön verrattuna. Rattijuopoista kolmannes on nuoria.
AJANKOHTAISUUS: Juuri viime viikolla kaksi 18-vuotiasta nuorta kuoli kolarissa Haukiputaallaa ja eilen neljä nuorta
loukkaantui Vantaalla.
Esillä pitää olla selkeästi lähteet ja vain tilaston
oleellisimmat kohdat. Jos julkaiset tekstisi netissä, voit liittää tekstiin suoraan linkin alkuperäiseen lähteeseen. Tilaston tai muun faktan
pitää selkeästi liittyä aiheeseen. Tilastojen lisäksi voit vedota myös arvovaltaisen henkilön
sanomisiin, aiempiin kokemuksiin historiasta
tai muihin vastaaviin tapauksiin.
Tilastojen lisäksi kannattaa hyödyntää
myös omia kokemuksia. Jos olet kerran tai
useasti kokenut jotakin, on se yhtä lailla ”karua
faktaa” kuin tilastotkin. Hyödynnä tekstissäsi
siis arjen kokemuksia, sillä niihin on helpompi
samaistua kuin tilastoihin tai tutkimuksiin. Ne
koskettavat lukijaa ja herättävät tilastot eloon.
Parhaat tekstit syntyvät omien kokemusten ja faktatiedon yhdistelmästä. Lähde liikkelle jollain konkreettisella ja käsinkosketeltavalla, jopa todella yksittäisellä tapauksella. Sen
VAATIMUS: Mielestäni nuoren ei pistäisi saada liikaa kerralla. Joko ajokortin
myöntämisen ikärajaa tulisi nostaa tai
laskea tai alkoholin ikärajaa tulisi nostaa
tai laskea. Selvää on kuitenkin se, että
samaan aikaan näitä ei tule saada.
POHDINTAA RATKAISUSTA: On vaikea punnita että kumpi onkaan loppujen lopuksi vaarallisempi asia nuorelle, alkoholi vai hallitsematon menopeli.
Kumman näiden saamista tulisi aikaistaa tai myöhästyttää nuoren kehityksen
kannalta?
RATKAISU: Mielestäni jommankumman oikeuden ikärajaa tulisi myöhästyttää ja toinen voisi pysyä samana. En näe
järkeväksi antaa 16-vuotiaalle pulloa tai
autoa, mutta 18-vuotiaalle toinen oikeus
on ok.
RATKAISU JA PERUSTELUA: Ehdottaisin, että ajokortin saisi vasta 20-vuotiaana ja alkoholia saisi nykyiseen tapaan
jo 18-vuotiaana. Näin ollen nuorilla olisi mahdollisuus tutustua alkoholin käyttöön rauhassa pari vuotta ja kypsyä muutenkin. Vasta sitten he pääsisivät auton
rattiin. Jos ikärajojen muutos tehtäisiin
toisin päin, tulokset voisivat olla huonompia, sillä alkoholia saa helpommin
jälkeen voit laajentaa suurempaan ilmiöön.
Myös lakiin, ohjenuoriin ja säännöksiin on
hyvä tukeutua, sillä niillä on todellista painoarvoa. Jos olet huomannut, että jotakin lakia rikotaan selkeästi ja jatkuvasti, mikä olisikaan
sen painavampaa kuin kaivaa lakipykälä esiin.
Lain rikkominen on kuitenkin rikos, ja useimmiten rikokset nähdään tuomittavina.
Vedotessasi yhteisesti sovittuihin ja harkittuihin sääntöihin, joita rikotaan, teksti saa
paljon painoarvoa. Ota siis rohkeasti selvää
aiheeseen littyvistä laeista ja ohjeistuksista. Tässä auttaa valtion säädöstietopankki
(finlex.fi), josta pystyt hakusanalla etsimään
erilaisia lakipykäliä.
Voi toki olla, että tekstissäsi haluaisit
muuttaa jotakin lakia. Silloin voit vedota johonkin toiseen lakiin, mutta useimmiten perustelut pitää silloin hakea jostakin muualta
113
juotua ikärajoista huolimatta, mutta autoa ei saa käyttöönsä niin helposti alaikäisenä ja kortitta ajamisesta jää helpommin
kiinni kuin alkoholin käytöstä.
TIIVISTYS LOPUSSA: Ajokortitta ajamista on siis helpompi valvoa ja rajoittaa kuin alaikäisen alkoholin käyttöä. On
tärkeää, että asialle tehdään jotakin, sillä kenenkään nuoren ei tulisi kuolla kolarissa niin nuorena vain sen takia, että yhteiskunnassamme sattuu saamaan kaksi
vaarallista asiaa samaan aikaan. Omat
haavani ovat jo parantuneet, mutta ystäväni kärsivät vieläkin kolarin aiheuttamista vaivoista ja traumoista. On meistä
kaikista kiinni, haluammeko tehdä asialle jotakin. En enää itse koskaan nouse
humalassa olevan henkilön kyytiin, mutta toivon, että en olisi vain oman onneni nojassa. Meidän täytyy tehdä yhteisiä
päätöksiä, jolloin kenenkään ei tarvitsisi kohdata vastaavia tilanteita kuin me
koimme. Menetettyjä elämiä ei saa takaisin ja jotkut haavat eivät koskaan parane.
kuin lakipykälistä.
Tekstissä tulee myös esittää ehdotuksia
siitä, miten haluamasi muutokset tulisi toteuttaa. Kerro, miksi muutos olisi mahdollinen. Toisaalta jos vaatimuksesi on utopistinen
tai idealistinen, senkin voi myöntää suoraan.
Sitten voit kertoa, kuinka on tärkeää, että on
unelmia ja ideoita, sillä ilman niitä maailma ei
ainakaan muutu. Vaatimuksesi saa myös olla
keskeneräinen, kunhan se on edes karkeasti
mietitty loppuun. Silloin tosin on pohdittava
ääneen, miksi on vaikea tehdä täysin suoria
vaatimuksia. Miksi jostakin asiasta ei voi suoralta käsin ehdottaa lopullista ja yksityiskohtaista ratkaisua?
Lopussa on vielä hyvä niputtaa vaatimus
ja tekstin sisältö selkeästi, tuoda vielä ripaus
jotakin uutta ja saada etenkin lukijan taistelutahto puolelleen!
Osoita mieltäsi!
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Kalle Meller
Toimittaja
Ina Mikkola
Tuntuuko sinusta joskus siltä, että jokin asia
on aivan päin honkia ja haluaisit huutaa mielipiteesi kaikkien ilmoille? Toivotko, että olisi
myös olemassa joukko muita samanmielisiä?
Mielenosoitus on keino saada sinut ja
muut samaa mieltä olevat ihmiset yhteen.
Jos jäisit yksin kalliolle huutamaan ja muutkin jäisivät vain kotiin voivottelemaan, asian
tärkeys ei tulisi ilmi.
Mielenosoitus toteutetaan kokoontumalla samanmielisten kanssa näkyvästi ilmaisemaan mielipidettä. Mielipiteen
voi ilmaista iskulauseilla, banderoilleilla ja
performansseilla.
Mahdollisuus mielenosoituksen järjestämiseen perustuu kahteen merkittävään
oikeuteen: sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen. Miekkarin voi järjestää täysin vapaasti, kunhan siitä tehdään ilmoitus
poliisille.
Mielenosoitus on tehokas keino ilmaista suuren joukon mielipide. Se on mielipiteen
näyttämistä. Suuri joukko panee mielenosoituksen näkevät ajattelemaan, mistä on kyse.
Mielenosoitus vaikuttaa vähintään sen näkeviin ihmisiin. Päättäjienkin on vaikea olla täysin huomioimatta, jos kaduilla marssii satoja
tai tuhansia ihmisiä.
Mielenosoituksen avulla voi nostaa esille
vaiettuja asioita ja antaa äänen niille, joilla sitä ei ole. Osoittamalla mieltä voi myös ottaa
kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin.
Vuonna 2003 Hong Kongissa oli todella
laajoja mielenosoituksia hallituksen esittämää sananvapautta kaventavaa lakiesitystä
vastaan.
Sadattuhannet ihmiset osoittivat mieltään, minkä seurauksena ehdotuksen takana ollut ministeri joutui eroamaan. Protestin seurauksena Hong Kongissa pidetään
vuosittain heinäkuun 1. päivä mielenosoitus,
jonka tarkoituksena on luoda painetta päättäjiä kohtaan ja tuoda kansalle laajempaa
demokratiaa.
Mielenosoitus ja mellakka eivät ole sama
asia. Mellakan aikaansaaminen on harvoin
mielenosoituksen alkuperäinen tarkoitus.
Joskus suuren joukon mielenosoitukset voivat
yltyä mellakoiksi. Väkivallan käyttöä ei yleensä pidetä hyväksyttävänä. Onkin harmillista, jos täysin turhanpäiväinen riehuminen jää
114
ainoana asiana mieleen koko mielenosoituksesta. Media nostaa helposti väkivaltaisuudet
otsikoihin mielenosoitusten aiheiden sijaan.
Joissakin tilanteissa väkivalta kumpuaa
ihmisten ahdingosta ja laajasta turhautuneisuudesta. Väkivalta nähdään viimeisenä keinona vaikuttaa.
Vuodenvaihteessa 2010–2011 alkoi Tunisiassa vallankumous, jonka seurauksena lähti
liikkelle mielenosoitusten ja kansannousujen
aalto, arabikevät. Vallankumouksen innoittamat protestit levisivät lähes kaikkialle arabimaailmaan. Egyptissä mielenosoituksien
ja mellakoiden syyt olivat niin itsevaltaisissa vallanpitäjissä ja korruptiossa kuin laajassa työttömyydessäkin. Egyptin terveysministeriön mukaan mielenosoituksissa kuoli 945
ihmistä ja 6500 loukkaantui. Mielenosoitukset johtivat kolmekymmentä vuotta vallassa olleen presidentti Hosni Mubarakin eroon
virastaan.
Yksinkertainen mielenosoitus toteutetaan iskulauseilla ja banderoilleilla. Iskulauseiden kannattaa olla ytimekkäitä ja tarttuvia, jolloin niitä on helppo toistaa ja ne
jäävät mieleen. Jokin lisäelementti tekee
mielenilmauksesta heti kiinnostavamman ja
Ota huomioon mielenosoitusta järjestettäessä:
• Suomessa kokoontumislaki käyttää
mielenosoituksista yleisen kokouksen
nimikettä.
• Yleinen kokous on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta.
• Tilaisuutta järjestettäessä on huolehdittava siitä, ettei kokoontumisesta aiheudu huomattavaa haittaa ympäristölle.
• Kuka hyvänsä täysi-ikäinen yksilö tai oikeushenkilö voi toimia mielenosoituksen järjestäjänä. 15–18-vuotias voi järjestää yleisen kokouksen, mikäli hänen
voidaan katsoa kykenevän vastaamaan
siitä aiheutuvista velvoitteista.
mieleenpainuvamman. Performanssin puolestaan kannattaa olla omaperäinen, mutta
selkeä. Se voi olla todella näyttävä joko suuresti tai minimalistisesti.
Mielenosoituksia on toteutettu muun
muassa seuraavilla tavoilla: Minimituntipalkkaa Suomen lainsäädäntöön vaaditiin juoksemalla 10 km tunnissa. Lisää pyöräteitä vaadittiin pyöräilemällä kellot kilisten niin yön
hämärässä kuin päivälläkin. Ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa Eduskuntatalon
portaille sytyttettiin kynttilöitä.
Veronkiertoa vastaan järjestettiin performanssi, jossa nimettömiksi bisneshenkilöiksi pukeutuneet ihmiset kiersivät karhuksi pukeutunutta ”Verokarhua”. Bisneshenkilöiden
päässä olivat sukkahousut, jotka kuvastivat
sijottajien kasvottomuutta. Verokarhu käveli
edestakaisin, jolloin ihmispyörre lähti näyttävästi liikeelle. Tempaus päättyi, kun Verokarhu huusi veronkierrolle lopun. Tällöin kaikki sijoittajat vetivät sukkahousut päästään
ja poistuivat paikalta kukin omiin suuntiinsa.
Katuperformanssin tarkoituksena oli muistuttaa ihmisiä veronkierrosta, jota harjoittavat isot firmat ja varakkaat yksityishenkilöt
pörssiomistuksista säädettyjen salaisuuslakien mahdollistamana.
Mielenosoituksen jälkeen mistään konkreettisista toimista ei ole takeita, mutta jokainen voi miettiä, kuinka moni asia olisi jäänyt nostamatta esille ilman mielenosoituksia.
Mielenosoituksista uutisoidaan usein ja se
edesauttaa keskustelun syntymistä, mikä
taas etenee käytännön tasolle. Samanmielisten päättäjien on helppo vedota muihin päättäjiin viitaten siihen, kuinka suuri joukko ihmisiä on marssinut jonkun asian puolesta.
• Mielenosoituksen järjestäjän on nimettävä yhteyshenkilö, jonka kanssa poliisi voi sopia tarvittavista järjestelyistä ja
johon poliisi voi olla yhteydessä kokouksen aikana.
• Pyydä poliisilta todistus siitä, että ennakkoilmoitus on tehty ja pidä se mukanasi koko mielenosoituksen ajan.
• Mielenosoituksesta ilmoitettaessa poliisille on kerrottava:
• Mielenosoituksesta tulee ilmoittaa poliisille vähintään kuutta tuntia ennen mielenilmauksen alkua.
• Myöhemminkin tehtyä ilmoitusta voidaan pitää pätevänä, jos kokouksen järjestämisestä ei aiheudu kohtuutonta
haittaa yleiselle järjestykselle.
• Mitään määrämuotoa (esimerkiksi lomakkeen käyttöä) laki ei vaadi, vaan ilmoituksen voi tehdä myös suullisesti. Ilmoituksen jättäminen poliisille on
maksutonta.
Kuva: Kalle Meller
115
• järjestäjä
• mielenosoituksen tarkoitus
• paikka tai kulkueen reitti
• alkamisaika ja arvioitu päättymisaika
• järjestäjän asettamat järjestyksenvalvojat
• kokouksessa käytettävät rakennel-
mat ja muut erityisvälineet
Sosiaalinen media
Vaikuttajan kätevä apuväline
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Ina Mikkola
Sosiaalinen media on nettiympäristö, jossa kuka tahansa voi sekä tuottaa sisältöä että vastaanottaa informaatiota. Sosiaalisia
medioita on monenlaisia: yhteisöpalveluita (esimerkiksi Facebook), mediapalveluita
(Youtube), yhteistyöpalveluita (Wikipedia),
blogipalveluita (Blogspot) tai mikroblogipalveluita (Twitter) ja niin edelleen. Lista on
pitkä ja uusia palveluita keksitään koko ajan
lisää.
Sosiaalinen media on osa lähes jokaisen
arkea. Siksi se, mitä tapahtuu sosiaalisessa
mediassa, nousee joskus myös uutisiin. Toisaalta ihmisten sosiaalisessa mediassa ilmaisema mielipide myös arvottaa uutisia. Toiset asiat kiinnostavat, toiset jäävät täysin
huomiotta.
Sosiaalisen median merkitys on nykyään
niin suuri, että perinteinen media ottaa sen
toiminnassaan huomioon.
Tähän on syynä varmasti sosiaalisen median monikäyttöisyys. Kommunikointi, verkostoituminen, tiedon ja kokemusten jakaminen sekä vaikuttaminen on sosiaalisen
median kautta helppoa ja kätevää. Eri tv-ohjelmat ja lehdet kannustavat keskustelemaan
ja jakamaan tuottamaansa sisältöä eteenpäin. Mediayhtiöillä ja yrityksillä on sosiaaliseen mediaan liittyviä strategioita, joissa
mietitään, kuinka sosiaalista mediaa voidaan
hyödyntää esimerkiksi omassa sisällöntuotannossa. Juttuja tehdessä mietitään yhä
useammin myös sitä, millainen sisältö lähtee
leviämään sosiaalisessa mediassa.
Facebookin kaltaisissa yhteisöpalveluissa
on vaivatonta kutsua ihmisiä mielenilmauksiin tai kannustaa heitä boikotoimaan jotakin
yritystä. Lisäksi sosiaalisen median avulla voi
kätevästi kerätä kannatusta jollekin ajatukselle tai edistää poliittista agendaansa. Joidenkin henkilöiden Twitter-viestejä lukevat
useat seuraajat, ja näin jo yhdellä lauseella
voi vaikuttaa.
Uusia blogeja perustetaan joka päivä ja
paljon. Hyvä blogi voi tavoittaa tuhansia lukijoita ja kirjoittajan tuottama sisältö voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Blogimerkintöjä linkitetään toisiin blogeihin ja
jaetaan eteenpäin.
Sosiaalisen median ympäristöt toimivat ristiin rastiin vuorovaikutuksessa, ja niiden kautta pienestäkin jutusta voi kasvaa
suuri ilmiö. Toisaalta pelkkä ”tykkää”-napin
Sosia a lisen med ia n mer kitys
on nykyä ä n niin su u r i, että
p er inteinen med ia otta a sen
toiminna ssa a n hu omioon.
painaminen on todella helppoa eikä siksi välttämättä tarkoita mitään. Vaatiiko todellinen
vaikuttaminen sittenkin enemmän vaivaa ollakseen uskottavaa? Tämä riippuu ehkä siitä,
miten ja mihin sosiaalista mediaa hyödyntää.
Kaikkeen ei päde samat säännöt. Joskus mielenosoitukseen todella tulee Facebook-mainonnan kautta ihmisiä, toisaalta joskus vain
murto-osa ilmottautuneista saapuu paikalle.
Toisinaan Facebookissa käynnistetty aloite
todella viedään käytäntöön, joskus se unohtuu. Ehkä kyse on sittenkin sisällön voimasta.
Hyvä YouTube-video voi yllättäen saada satojatuhansia katsojia. Jos aihe on tarpeeksi tärkeä, sosiaalinen media auttaa sen viemisessä
eteenpäin. Muut vähemmän tärkeät aiheet ja
vaatimukset hautautuvat suureen sosiaalisen
median sisällön suohon.
Sosiaalisen median hienoimpia puolia
on se, että jokainen voi helposti sen avulla ilmaista mielipiteensä ja käyttää samalla tärkeää perusoikeuttaan, sananvapautta.
116
Sananvapaus on lailla taattu oikeus. Sillä tarkoitetaan ihmisen oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään
sitä estämättä. Sosiaalisen median kautta tämän voi toteuttaa tasavertaisesti lukuisia eri
väyliä käyttäen.
Vaikka netissä on puitteet vapaalle ilmaisulle, on sielläkin rajansa. Sananvapaus nimittäin ei tarkoita, että saa sanoa mitä tahansa.
Toisista valheellisen tiedon levittäminen, ihmisten tai ihmisryhmien tietoinen herjaaminen, loukkaaminen ja uhkailu ei ole sallittua.
Juuri vaivattoman itseilmaisun vuoksi vihapuhe on lisääntynyt sosiaalisessa mediassa.
Vihapuheella tarkoitetaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään
tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa tai
muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. On tärkeää muistaa, että netti on
osa elämää, ei siitä irrallaan. Netissä pätevät
aivan yhtä lailla samat lait ja säännöt kuin
muussakin elämässä.
/////////////////////////////////////
Vinkkejä bloggaamiseen
/////////////////////////////////////
•Mieti aluksi, mitä haluat blogillasi sanoa, mikä tarve sinulla on kirjoittaa ja mihin blogisi pyrkii. Se
parantaa motivaatiota, kun tietää, mihin ollaan liikkumassa.
•Selvitä, mitä muita blogeja on saman aiheen tiimoilta. Tutustu niihin ja käy kommentoimassa.
Muiden blogien kommentointi auttaa verkostoitumaan blogimaailmassa ja samalla mainostamaan omaa blogia. Niistä voi saada myös inspiraatiota omiin teksteihin.
•Blogissa kannattaa julkaista aluksi useampi kuin vain yksi julkaisu. Yhtä julkaisua on turha lähteä
hehkuttamaan, se ei vakuuta.
• Kirjoita tekstejä varastoon ja ideoi aiheita kuukaudeksi eteenpäin.
• Mainosta blogia esimerkiksi Facebookissa, sillä blogit ja niiden sisältö löydetään sosiaalisen median kautta.
•Julkaise säännöllisesti ja tarpeeksi usein, niin lukijoiden mielenkiinto pysyy yllä ja rutiini kirjoittamisessa säilyy.
•Muista ottaa lukijat huomioon, mutta älä orjallisesti. Muista, että blogi on sinun äänesi, jonka haluat jakaa muille.
•Tee tekstejä, jotka jaksaa lukea: tiiviitä ja lyhyitä. Blogin on parempi olla tekstivirtaa kuin kasa pitkiä artikkeleita.
•Onnistunut blogiteksti ei teeskentele neutraalisuutta, vaan se ottaa selkeän näkökulman. Siksi
blogeja tykätään lukea paljon esimerkiksi uutisten sijaan. Teksti ei saa kuitenkaan olla liian mielipiteellisesti paasaavaa, vaan siinä tulee olla järkeviä argumentteja.
•Provosoivat ja kärjistävät tekstit saavat lukijoita - sama sääntö pätee journalismissakin. On tärkeää kuitenkin olla tarkkana, ettei kirjoittelu mene täysin sisällöttömäksi halvaksi lukijoiden kalasteluksi tarkoituksellisen provosoinnin kautta.
•Jos haluat välttyä väärinymmärryksiltä, ole selkeä, yksinkertaista ja väännä rautalangasta. Älä ole
monimutkainen ja salamyhkäinen.
•Nosta esiin teksteissä uusia kulmia ja käännä kolutut aiheet ympäri. Älä toista latteuksia.
•Blogin eri tekstien päällekkäiset ajatukset eivät haittaa, jos niissä on samalla jotakin uutta. Ajatuksen ei tarvitse olla aina täysin loppuun viety.
•Maailmassa, jossa tietoa on paljon, ihminen kaipaa asioihin järkeä ja yhtymäkohtia. Miten jokin
asia liittyy toiseen tai miten se johti tiettyyn pisteeseen? Siksi lukijaan vetoavat kertomusmuoto,
käsitteet ja selkeät rakenteet, eikä vain tiedonvälitys.
•Blogi voi saavuttaa hyvän aseman jo sillä, että se on ollut olemassa jonkin aikaa ja siihen viitataan
muissa blogeissa tai mediassa.
•Jos kirjoittaa todella aktiivisesti, hyvin ja mielenkiintoisesti, voi blogin kautta saavuttaa todellista vaikutusvaltaa.
117
Pöytälaatikkokirjoittelijasta
luetuksi kynätaituriksi
Esittelyssä bloggaaja Pontus Purokuru (s. 1987)
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Kuva: Pontus Purokuru
Toimittaja
Ina Mikkola
Haastateltava
Pontus Purokuru (s.1987)
Pontus Purokuru aloitti käytännöllisen filosofian opinnot syksyllä 2006 ja ajatukset valtasivat hänen päänsä.
”Tuli sellainen olo, että käyn päänsisäisiä monologeja, joita en voi ilmaista missään. Siksi perustin blogin. Kirjoittaminen
on muutenkin minulle läheisempi tapa ilmaista itseäni kuin puhuminen.”
Purokuru halusi myös tutustua tietynlaisiin ihmisiin ja ryhmiin, mutta ei heti keksinyt siihen hyvää tapaa. Sitten hän tajusi, että blogi on myös erinomainen ja helppo tapa
verkostoitua.
Purokuru aloitti bloggaamisen 21-vuotiaana tammikussa 2008. Aiemmin hän oli
kirjoittanut tekstejä pöytälaatikkoon, mutta nyt oli julkisen kirjoittamisen aika. Hänen
118
kirjoittamansa Vallankumouksen hedelmiä
-blogi käsittelee erilaisia yhteiskunnallisia
liikkeitä ja ruohonjuuritason vaikuttamista. Blogi yhdistelee filosofiaa ja politiikkaa.
Blogin aiheet alkoivat kiinnostaa Purokurua
niin paljon, että pääaine yliopistolla vaihtui
filosofiasta kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelmaan.
”Pari kuukautta blogin perustamisen jälkeen alkoi tulla sähköposteja ja ihmiset linkkaili tekstejä”, Purokuru kertoo.
Purokurun blogilla on lukijoita päivässä yli 500 ja monen kuukauden lukijamäärä
on keskimäärin yli 15 000. Purokurun tekstejä kommentoidaan, niistä keskustellaan,
niitä jaetaan Facebookissa ja niihin viitataan muissa blogeissa. Joissakin piireissä
”Tul i s e l l ai ne n o l o , e t tä kä yn
p ä änsi s äi si ä mo no l o ge j a, joita en
v o i i l mai st a mi ss ään.”
”Blog in a iheet a lkoiva t
kiinnosta a niin p a ljon,
että p ä ä a ine yliop istolla
va ihtu i.”
Purokuru on saavuttanut jopa asiantuntijaaseman. Vaikuttavuuden lisäksi blogi kehittää myös kirjoittajana:
”Blogin kautta kirjoitustaidot ovat parantuneet ja olen myös ajan mittaan oppinut huomioimaan lukijoita paremmin.”
Blogin kirjoittelu on myös poikinut työtehtäviä kirjoittamisen parissa ja Purokuru
on tutustunut lukuisiin eri alojen ihmisiin.
”Yllättävintä on se, kuinka blogini kirjoitukset ovat yhdistäneet eritaustaisia ihmisiä. Sitä lukevat niin talonvaltaajat, puolueaktiivit kuin akateemiset filosofitkin. Joskus
jopa kaverin tavis äiti.”
Purokurun blogiin päädytään useimmiten Facebookin kautta. Myös Google tuottaa paljon klikkauksia.
”Välillä on aivan ajankohdasta ja tuurista kiinni, saako joku teksti lukijoita. Jos yhteiskunnassa vallitsee joku puheenaihe, johon on ottanut kantaa ennen muita tai ensimmäisten
joukossa, saa lukijoita helpommin. Jos joku
vaikutusvaltainen laajan tuttavapiirin omaava henkilö jakaa tekstin eteenpäin, niin silloinkin lukijoita tulee helposti paljon.”
Mutta miten Pontus Purokuru on onnistunut saavuttamaan blogillaan tämän
kaiken?
”Yksinkertasesti kirjottamalla itsepäisesti niistä asioista, jotka mua kiinnostaa.
Intohimo aiheeseen on tärkeä, muuten blogin pitäminen loppuu helposti parissa kuukaudessa. Pitää olla sitkeyttä.”
119
Miten lobata?
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
”Ke s kust e l u o n
l o b b aami s e n se l ke i n
muo t o .”
”Esittä mä si id ea n tu le e
olla p a r emp i ku in
nykytila n ja a id osti
toteu tu skelp oinen.”
Toimittaja
Ina Mikkola
Lobbaus tarkoittaa pyrkimystä vaikuttaa
päättäjiin tai poliitikkoihin. Lobbaaja on henkilö, joka yrittää viedä tärkeäksi kokemaansa
asiaa eteenpäin käytännön tasolla. Lobbaaja
voi olla joko yksittäinen henkilö tai esimerkiksi jonkun järjestön edustaja.
Lobbaaminen on epävirallista vaikuttamista. Lobbauksen kohteena oleva ei välttämättä tiedosta, että häneen koetetaan vaikuttaa. Lobbaus voi olla täysin spontaania
ja se voi tapahtua mitä erilaisemmissa tilanteissa ja paikoissa. Toisaalta lobbaaja voi sopia myös lobbaustapaamisen esimerkiksi
kansanedustajan kanssa. Tällöin molemmille
osapuolille on selkeää, että tapaamisen päämäärä on vaikuttaa päättäjän ajatuksiin.
Keskustelu on lobbaamisen selkein muoto. Kun tapaat vaikutusvaltaisen henkilön,
alat keskustelemaan hänen kanssaan ja päämääränäsi on vaikuttaa tärkeäksi kokemaasi
asiaan, lobbaat.
Mutta miten lobbaaminen käytännössä onnistuu? Havainnollistetaan asiaa yksinkertaisen esimerkkitapauksen avulla: Joukko
nuoria haluaa nuorisotalon omalle asuinalueelleen. Jos nuoret haluaisivat vaikuttaa asiaan lobbaamalla, heidän täytyisi päästä keskustelemaan kaupungin päättäjien kanssa.
Kunnallispoliitikkoihin voi törmätä yllättävissäkin paikoissa, esimerkiksi omalla koululla,
kaupassa tai lähikirjastossa. Jos tapaat päättäjän, ala rohkeasti puhua hänelle. Lobbaus on tehokasta vaikuttamista, sillä keskustelut jäävät herkästi mieleen. Kuuntelijalle
ei myöskään tule automaattisesti puolustusefektiä, koska vaikuttamisyritystä ei lyödä
päin naamaa.
Jos haluat olla tehokas, ei kannata luottaa vain tuuriin.
120
Päättäjien kanssa voi myös sopia tapaamisia,
joissa käsitellään lobbaamaasi asiaa. Tällöin
kummallekin osapuolelle on selkeää, että kyseessä on lobbaustilanne. Sovituissa tapaamisissa lobbaamisen kohde tiedostaa, että
hänen mielipiteisiinsä koetetaan vaikuttaa.
Esimerkkitapauksemme nuoret voisivat
ottaa yhteyttä kaupungin viranomaisiin ja
kysyä, kuka päättää nuorisotalojen sijoittamisesta. Entä milloin tapaaminen olisi mahdollista järjestää? Millaista tietoa päättäjä
toivoisi saavansa nuorilta etukäteen? Sovittuihin tapaamisiin tulee valmistautua huolella, sillä yleensä aika on rajattu ja päättäjillä on
lukuisia asioita mietittävinään. On tärkeää,
että tapaamisessa asian esittää selkeästi ja
mieleenpainuvasti. Persoonalliset ideat ja lähestymistavat jäävät mieleen. Keksitkö jotakin, mitä päättäjä ei osaa odottaa?
On tärkeää miettiä, mitä vastapuoli haluaa ja mitkä ovat heidän tavoitteensa. Sen
jälkeen voit pohtia, kohtaavatko omat tavoitteesi heidän kanssaan. Yhtymäkohdista on
hyvä aloittaa, mutta jos niitä ei ole, kannattaa argumentointia suunnitella eri näkökulmasta. Mieti, miten saisit vastapuolen tuntemaan, että hän tarvitsee juuri sinun ideaasi.
Voit myydä ideaasi kohdennetusti vastapuolelle ja kertoa, miten toinen osapuoli tai taho
hyötyisi siitä.
Jos tavoitteesi ovat täysin päinvastaiset,
toisen osapuolen saamia hyötyjä pitää etsiä
ja korostaa. Tämän lisäksi on tietysti tärkeää
kertoa, miksi aihe on sinulle niin tärkeä, että
haluat ajaa sitä.
Nuorisotalo-tapauksessa lobbaamisen
voisi aloittaa kertomalla, kuinka nuorille tarkoitettu ajanviettopaikka saisi nuoret hengaamaan muuallakin kuin ostoskeskusten
käytävillä. Lisäksi voisi kertoa, että vaikka talon perustamiseen ja pyörittämiseen kuluu
rahaa, se kannattaa, koska mielekkäät ajanviettopaikat vaikuttavat positiivisesti nuoriin.
Nuorisotalossa nuoret saavat toteuttaa itseään ja tavata toisia nuoria.
Yleensä muutokseen liittyy vastapuolen kannalta riskejä ja haasteita. Sinun tulee
osoittaa ja kertoa, miksi riskinotto kannattaa. Kaikki vastapuolen mahdolliset huolet
tulee miettiä etukäteen ja keksiä niille ratkaisut valmiiksi. Voit puhua siitä, kuinka riskinotto kannattaa, sillä vain niin voi syntyä jotakin
uutta ja suurta. Haasteet luovat uutta osaamista ja kehittävät kaikkea eteenpäin. Kuka
nyt haluaisi jämähtää paikalleen?
Esimerkkitapauksessamme
päättäjällä voi olla esimerkiksi huoli siitä, että talolle
ei tulisikaan kukaan ja nuorisotaloon olisi panostettu turhaan. Tällöin nuorilla olisi hyvä olla esillä faktaa alueen nuorison määrästä ja siitä, kuinka vähän heillä on ajanviettopaikkoja.
Nuoret voisivat myös omatoimisesti kerätä adressin siitä, kuinka moni nuori haluaisi
nuorisotalon. Nuorten tulisi siis osoittaa, että
nuorisotalolle on varmasti tarvetta, ja siihen
kannattaa panostaa. Tämän lisäksi nuoret
voisivat miettiä jo valmiiksi, miten taattaisiin
se, että nuoriso todella alkaisi käydä talolla.
Jonkinlainen ajatus tai raakile markkinointisuunnitelmasta voisi olla paikallaan.
Esittämäsi idean tulee olla parempi kuin
nykytilan ja aidosti toteutuskelpoinen. Jos
vastapuoleen ei vetoa arkinen taso, on hyvä vedota yleisimpiin arvoihin, kuten inhimillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, vapauteen, tulevaisuuteen...
Havainnollistetaan vielä kahden esimerkin kautta, mitä kysymyksiä ja näkökulmia lobbarin tulisi pohtia vaadittaessa nuorisovaltuustoa Helsinkiin tai skeittipuistoa
lähialueelle.
Mitä kysymyksiä ja näkökulmia lobbarin
tulisi aiheiden tiimoilta pohtia?
///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
TAPAUS 1: Joukko nuoria haluaa Helsinkiin nuorisovaltuuston.
Mitä hyötyä nuorisovaltuustosta olisi? Hyöty on ilmeisempi nuorille, mutta mitä hyötyä siitä on aikuisille ja tällä hetkellä valtaa pitäville päättäjille? Miksi nuorovaltuustoa tarvitaan? Miksi olisi tärkeää, että Helsingissä olisi nuorisovaltuusto?
Kykenevätkö nuoret vaativaan päätöksentekoon? Tämä kysymys kiinnostaa erityisesti vastapuolta. Entä mistä saadaan
resurssit toimintaan? Miten valtuuston toiminta tulisi organisoida? Miten valtuusto saadaan toimimaan käytännössä? Miten nuoret aktivoidaan toimintaan?
Miksi Helsinkiin ei haluta nuorisovaltuustoa? Nuorten kannattaa myös pohtia, miksi jotkut vastustavat ideaa. Miksi joidenkin mielestä sille ei ole tarvetta? Kun syyt taustalla on selvillä, voidaan alkaa pohtia, miten osoittaa epäilyt vääräksi?
Miten vakuuttaa päättäjät? Miten kääntää heidän päänsä?
Mitä yhteisiä tavoitteita nuorilla ja päättäjillä on? Tästä kysymyksestä on hyvä lähteä purkamaan tilannetta.
TAPAUS 2: Joukko nuoria haluaisi lähialueelleen skeittipuiston.
Mitä iloa skeittipuistosta olisi kaupunkilaisille? Miksi skeittipuistoon kannattaisi panostaa jonkun muun asian sijaan? Mitä etuja puisto tuo mukanaan? Mihin puisto tulisi ja paljonko se maksaisi?
Monen aikuisen ja vanhuksen mielestä on paljon muita tärkeämpiä asioita, joihin tulisi panostaa, joten nuorten tulisi miettiä, mitä etuja kaupungin vanhuksille ja aikuisille on skeittiparkista? Skeittiparkkia käyttää vain pieni osa kaupunkilaisista,
joten miten perustella myös muille skeittiparkin tarpeellisuus?
Entä miten ideaa voisi mahdollisesti laajentaa? Voisiko samaan yhteyteen tulla myös koriskenttä?
Yhtymäkohta eri osapuolt en välillä voisi olla vaikka seuraava: Skeittiparkki tarjoaa kontrolloidun, siistin, turvallisen ja
monipuolisen ympäristön harrastaa. Tämä on niin vanhempien kuin nuortenkin etu.
121
Ohjeet
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
122
Mistä rahaa toimintaan?
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Miika Saukkonen
Luova vaikuttaja keksii keinoja tehdä asioita pienellä budjetilla. Joskus vaikuttaminen
kuitenkin vaatii enemmän rahaa. Esimerkiksi pidempikestoisten vaikuttamiskampanjoiden tai suurien tapahtumien järjestäminen
onnistuu helpommin, jos käytettävissä on
rahaa ja jos sen käyttö suunnitellaan hyvin.
Varainhankintaa voi tehdä esimerkiksi järjestämällä tukibileet tai myyjäiset.
Voitte myös kokeilla vaikkapa katusoittoa!
Partiolaiset puolestaan keräävät rahaa toimintaansa myymällä joulukalentereita.
Usein on järkevää hyödyntää myös
nuorten toimintaan suunnattuja avustuksia. Kaupungit myöntävät avustuksia nuorten toimintaryhmille ja järjestöille eri tavoin. Helsingissä on kätevintä ottaa yhteyttä
Nuorten kansalaistoiminnan toimiston työntekijöihin ja kysyä heiltä, millaisia avustuksia
kannattaisi hakea.
Helsingissä nuorten toimintaryhmä voi
hakea esimerkiksi Sponssi-rahaa. Se on nuorisoasiainkeskuksen myöntämä toimintaraha, joka on tarkoitettu nuorille hankkeiden,
Lisätietoa
////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus
nuoriso.hel.fi
Nuorten kansalaistoiminta
[email protected]
Sponssi
nk.hel.fi/sponssi
Välinelainaamo
nuoriso.hel.fi
-> Järjestöille ja ryhmille
-> AV- ja leirivälinelainaamo / Monistamo /
Taittopaja / Wempaimisto
Säätiöpalvelu
saatiopalvelu.fi
CIMO
cimo.fi
Opetus- ja kulttuuriministeriö
minedu.fi
ELY-keskus
ely-keskus.fi
123
tapahtumien ja tilaisuuksien toteuttamiseen.
Sitä voi saada ryhmä, jonka jäsenistä vähintään kaksi kolmasosaa on alle 25-vuotiaita
helsinkiläisiä. Sponssi-rahoja myönnetään 80
eurosta aina 1000 euroon asti. Sponssin saamisen ehtona on, että ryhmällä on hankkeen
toteuttamiseen myös omaa rahaa, esimerkiksi lipputuloja. Sponssia voi hakea ympäri
vuoden, mutta hakemus on tehtävä aina ennen hankkeen tai tapahtuman alkamista.
Nuorten ryhmät ja järjestöt voivat hakea
Helsingin nuorisoasiainkeskukselta myös
yleis-, palkkaus-, leiri- ja projektiavustusta.
Tämän lisäksi AV- ja leirivälinelainaamo, monistamo ja taittopaja sekä Nuorten luontotalon Wempaimisto tarjoavat erilaisia käyttöja lainapalveluja. Nuorisotiloista voi lisäksi
anoa tilojen käyttövuoroja.
Kaupungin tarjoamien avustusten lisäksi on myös muita vaihtoehtoja, kuten lukuisat eri säätiöt. Niiden joukossa saattaa olla
ainakin muutama, joka myöntää avustuksia juuri sellaiseen toimintaan, jota te olette toteuttamassa. Säätiöiden myöntämistä
avustuksista voi etsiä tietoa Säätiöpalvelun
nettisivuilta.
Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO myöntää myös apurahoja erilaisiin hankkeisiin. CIMOn kautta voi
hakea tukea esimerkiksi Euroopan unionin
nuorisotoimintaohjelmasta nimeltä Youth in
Action. Hanke voi olla joko Suomessa toteutettava tai kansainvälinen ja luonteeltaan
esimerkiksi nuorten ryhmätapaaminen,
nuorisoaloite tai nuorten demokratiahanke.
Hankkeissa on tietty omarahoitusosuus.
Voit kääntyä myös opetus- ja kulttuuriministeriön puoleen. Ministeriö jakaa tukea
valtion nuorisomäärärahoista esimerkiksi
nuorten kulttuuritoimintaan ja nuorisotyötä tekeville kansalaisjärjestöille. 7–18-vuotiaiden paikalliseen harrastustoimintaan
sen sijaan voi hakea rahoitusta alueellisen
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
(ELY-keskus) nuorisotoimesta.
Minkä tahansa avustuksen saaminen
edellyttää hyvin laadittua hakemusta sekä realistista toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Suunnitelman tekeminen on oleellista
myös toiminnan ja rahankäytön tehokkuuden kannalta.
10 kultaista
vaikuttamisen sääntöä
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
1. TEE VALINTOJA
Monet ihmiset haluaisivat parantaa
kaikki havaitsemansa ongelmat nyt,
heti ja äkkiä. Maailman rauha, ympäristöasiat ja ruokaa nälkäsille lapsille, ehkä vielä hyvä bussilinja suoraan kotiovelle.
Kaikkea ei kuitenkaan ehdi yhden elämän
aikana, ja siksi kannattaa miettiä mihin haluaa vaikuttaa juuri nyt.
Samaa teemaa voi lähestyä monesta eri
suunnasta: ennaltaehkäisevän päihdetyön
laatua voi parantaa sekä ilmoittautumalla
vapaaehtoiseksi jonkin järjestön toimintaan tai asettumalla ehdolle kunnallisvaaleissa. Mieti, kumpi reitti sopii sinulle paremmin.
Jos haluat vaikuttaa moneen asiaan,
voit vaihdella sitä mihin milloinkin panostat. Voit aloittaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnasta ja sitten yrittää parantaa paikallisten yrittäjien asemaa omassa
kaupungissa.
Mieti myös, kuinka suuren osan elämästäsi haluat käyttää vaikuttamiseen. Haluatko
tehdä siitä ammatin ryhtymällä poliitikoksi
tai virkamieheksi? Onko vaikuttaminen sinulle elämäntapa, johon kuuluu järjestöjäsenyyksiä ja tiedostavia kulutusvalintoja? Haluatko sittenkin harrastaa vaikuttamista siten,
että osallistut silloin tällöin mielenosoituksiin ja allekirjoitat adresseja?
2. HANKI TIETOA
Tietoa on kaikkialla, se täytyy vain
osata ottaa talteen. Tarkkaavainen
elää elämäänsä havaintoja tehden. Monet isot ongelmat näkyvät arjen pieninä
hankaluuksina.
Lisäksi kannattaa hankkia myös faktatietoa, niin kutsuttua kovaa dataa. Yleissivystys karttuu koulussa, joka onkin varsinainen
tietobuffet. Jos koulun oppimäärä ei riitä, tietämystään voi kehittää erilaisilla kursseilla, leireillä, seminaareissa ja keskustelutilaisuuksissa. Näissä tapahtumissa on usein
asiantuntijoita puhumassa, mutta myös kiinnostavia ihmisiä, joiden kanssa kuulemastaan voi keskustella.
Tietoa voi ahmia lukemalla, katsomalla ja kuuntelemalla. Lue erilaisia lehtiä, seuraa uutissivustoja ja tutustu erilaisten ajattelijoiden blogeihin. Hyvää tietoa löytyy myös
tietokirjoista ja pamfleteista. Televisioista tulee paljon dokumenttielokuvia, asiaohjelmia,
uutisia ja keskusteluohjelmia. Lisäksi informatiivista videomateriaalia on YouTuben kaltaisissa videopalveluissa.
Tiedonhaussa kannattaa olla kriittinen.
Mieti kuka tiedon on tuottanut. Ammattitoimittajan, taiteilijan, poliitikon ja ”jonku ihan
random jäbän” kirjoituksiin kannattaa suhtautua erilaisella asenteella. Kielitaidon kehittyessä kannattaa tutkia, mitä ulkomaiset
tahot tarjoavat.
Joskus pitää mennä suoraan tiedon lähteelle. Usein tieto on viranomaisten hallussa,
heillä on velvollisuus auttaa sinua. Vaikeampaa on, jos tietoa hallinnoi jokin yksityinen
taho, esimekiksi yritys. Jollei haluamaasi tietoa haluta sinulle luovuttaa, saatat olla tärkeän asian äärellä.
Tarkkaile myös sitä, millaista tietoa muut
löytävät. Seuraa, mitä ihmiset jakavat sosiaalisessa mediassa, ja kysele kavereiltasi mitä
uutta he ovat viime aikoina oivaltaneet.
124
Tärkeintä on hankkia
laaja yleissivistys. Kun
on perillä perusasioista, on
syventävän tiedonhaun aloittaminen helpompaa. Yleissivistystä täytyy myös ylläpitää. Sen
minkä opit kasiluokalla, ehdit unohtaa ennen kuin saat tiputtaa ensimmäisen äänestyslappusi vaaliuurnaan.
Älä kuitenkaan yritä muuttua ihmiswikipediaksi. Vaikka loputtomalla nippelitiedolla voi voittaa Trivial Pursuitin ja näpäyttää kanssakeskustelijaa, tärkeintä on tietää,
miten tietoa haetaan nopeasti ja tehokkaasti. Tieto muuttuu nopeasti. Mieti mikä kiinnostaa sinua eniten ja hanki erityisasiantuntemusta parilta sinua eniten kiinnostavalta
osa-alueelta, näin voit tietää niistä enemmän
kuin moni muu.
3. OPETTELE YMMÄRTÄMÄÄN JA KESKUSTELEMAAN
Ei riitä, että vellot tiedon pallomeressä ja
ihastelet erilaisia yksityiskohtia. Sinun täytyy
myös oppia ymmärtämään eri pallojen välisiä
suhteita. Pänttääminen ja ulkoa opetteleminen voi tehdä sinusta hetkellisesti fiksunoloisen, mutta omia oivalluksia syntyy vasta kun
olet pureskellut asioita tarpeeksi.
Ymmärtämistä edesauttaa se, että ajattelee koko ajan sopivan kriittisesti. Kun kyseenalaistat, sisäistät oikeasti mitä kuulet,
näet tai luet. Kyseenalaistamista helpottaa
se, että hankkii samaan asiaan liittyvää tietoa eri näkökulmista. Kun tietolähteesi antavat ristiriitaista tietoa, sinun on pakko miettiä
mitä mietä itse olet.
Yritä myös ymmärtää itseäsi. Muista suhtautua kriittisesti myös omaan ajatteluusi.
Kerro ajatuksistasi muille, usein asioiden sanominen ääneen synnyttää uusia ajatuksia.
Keskustelemalla muiden ihmisten kanssa voit sekä koetella omaa ajatteluasi sekä hankkia uutta tietoa. Yleensä ihmiset
ajautuvat kaveeraamaan ja keskutelemaan itsensä kanssa samaa mieltä
olevien kanssa. Sielunkumppaneiden kanssa saattaa viihtyä ja tuntea oman logiikkansa lyömättömäksi,
mutta joskus jopa
hedelmällisempiä ovat keskutelut eri mieltä
olevien kanssa. Ne, jotka pitävät ajatuksiasi
ontuvina, pystyvät haastamaan sinut tiukoilla
kysymyksillään. Heille joudut perustelemaan
mielipiteitäsi toden teolla ja näin saatat huomata oman ajattelusi heikkouksia.
Älykäs ihminen on myös valmis muuttamaan mielipidettään, jos huomaa omassa ajattelussaan heikkouksia. Välillä voi myös
käydä niin, että olosuhteiden ja maailmankuvan muuttuessa arvotkin muuttuvat.
Omista mielipiteistä kannattaa pitää
myös kiinni, mutta älä kuitenkaan rakastu niihin. Esimerkiksi poliittinen kanta ei ole absoluuttinen totuus, ja joskus periaatteitaankin
voi muuttaa radikaalisti.
Jos sinusta tuntuu, että ympärilläsi olevat
ihmiset ovat fiksumpia kuin sinä, olet hyvässä seurassa. Haastavat keskustelukumppanit antavat parhaan haasteen. Älä kuitenkaan
aliarvioi itsesäsi turhaan. Esimerkiksi sinua kymmenen vuotta vanhempi on varmasti ehtinyt ajatella enemmän, mutta joissain asioissa voit olla huomattavasti häntä
asiantuntevampi.
Hyvään keskusteluun kuuluu myös se, että osaa kuunnella. Hyvän kuuntelun edellytys on, että tiedostaa omat ennakkoluulonsa ja suhtautuu itseensä kriittisesti. Samalla
on oltava avoin keskustelukumppanin mielipiteille. Kuuntele ensin, muodosta mielipide vasta sitten. Jos et ymmärrä jotain, pyydä tarkennusta. Ymmäryksen edellytys on se,
että pyytää tarkennusta kunnes todella tajuaa, mistä toinen puhuu. Jos esität fiksumpaa kuin olet ja esität ymmärtäväsi muiden
puheet, jää ymmärrykseesi aukkoja. Kannattaa myös varmistaa, että sinut on ymmärretty oikein.
Hyvän keskustelun pohja on hyvässä argumentaatiossa. Argumentilla tarkoitetaan
perusteltua mielipidettä jonkin puolesta tai
jotakin vastaan. Perustelut voivat olla tunne- tai järkipohjaisia, tai ne voivat pohjautua niin omiin kokemuksiin kuin tilastoituun
faktaankin. Tärkeintä kuitenkin on, että perustelu on selkeä. Parhaat pointit voi tiivistää
yhteen lauseeseen. Toisaalta irrallisilla sloganeilla ei maailmaa paranneta, usein asiat
vaativat pohdintaa ja selitystä. Aloita jostain
ja katso, minne keskustelukumppanisi kanssa päädyt. Parhaat keskustelut ovat sellaisia, kun oivallat jotakin uutta. Yritä saada laadukas ja sisällöllinen keskutelu
osaksi arkea. Ja kappas, vaikuttamistaidot kehittyvät ruokapöydässä tai bussimatkalla.
4. VERKOSTOIDU
Yksin ei maailmaa muuteta. Ensimmäisenä kannattaa
lyöttäytyä yhteen niiden kanssa,
joilla on samankaltaisia tavoitteita kuin sinulla. Voit joko mennä mukaan jo olemassa olevaan ryhmään tai
perustaa uuden. Isommassa porukassa
saa enemmän aikaan ja monissa asioissa
yhdistyminen tuo uskottavuutta.
Helsingin Kalliosta yritettiin häätää
vähävaraisten leipäjonoa, koska osa asukkaista koki jonon aiheuttavan häiriöitä.
Alueen asukkaissa oli myös niitä, jotka halusivat taistella leipäjonon puolesta, koska he halusivat avustustoiminnan jatkuvan.
Vaikka yksittäiset kalliolaiset yrittivät vaikuttaa asiaan, monen asukkaan yhteinen
Kallio-liike pystyi tavottelemaan samaa päämäärää tehokkaammin ja uskottovammin.
Lopulta leipäjono sai jäädä Kallioon ja asukkaiden aktiivisuudella oli varmasti vaikutusta tähän. Myöhemmin Kallio-liike on pyrkinyt
elävöittämään kaupunginosaa ja vaikuttamaan kaupungin päätöksentekoon.
Sosiaaliset taidot ovat monimutkaisia ja
kehittyvät kokemuksen myötä. Ei riitä, että
menet kahvilaan ja hautaudut sanomalehden
taakse, ihmisiä pitää uskaltaa lähestyä. Ala
rohkeasti juttelemaan oikeista asioista. Yritä
myös tutustua niihin, jotka ovat kanssasi eri
mieltä. Aktivisti ja turkistarhaaja voisivat oppia toisiltaan paljon.
Kontakteja täytyy pitää yllä. Pidä yhteyttä tuttaviin tapaamalla heitä, soittelmalla,
125
sähköpostilla ja olemalla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Älä anna itsesi ja ajatuksesi
unohtua.
On kannattavaa tutustua myös suosittuihin ja vaikutusvaltaisiin henkilöihin. Tunnettujen ihmisten kautta saa helposti uusia
tuttuja ja vaikutusvaltaisten mielipiteisiin vaikuttaminen on merkittävää.
Muista myös, että usein verkostoitumisen hyöty on molemminpuoleinen. Vaikka
kyseessä olisi kuinka menestynyt ja vaikutusvaltainen henkilö, älä nöyristele turhia. Mielipiteesi ovat arvokkaita. Loppujen lopuksi yhteiskunnassa sopimukset tehdään yhdessä ja
ne syntyvät vuorovaikutuksesta.
5. OLE OMA ITSESI
Erittäin tärkeää kaikessa tekemisessä on olla oma itsensä. Feikkaajat huomataan helposti ja aidoista
ihmisistä yleensä pidetään. Teeskentelevään ja epävarmaan ihmiseen on myös
vaikeampi luottaa ja saada kosketuspintaa.
On tärkeää muistaa, että kaikki eivät
pidä kaikista. Tämän ajatuksen mielessä pitäminen auttaa myös pysymään omana itsenään. Itseään voi kehittää saamansa palautteen avulla, mutta samalla pitää pitää
mielessä, mikä kritiikistä kohdistuu omaan
luonteeseen ja mikä pelkkiin tapoihin.
Erilaiset sosiaaliset tilanteet vaikuttavat käytökseemme. Se, että käyttäydyt
eri tavalla eri tilanteissa ja eri ihmisten
kanssa, osoittaa, että sinulla kyky sopeutua tiloanteisiin. Harva
käyttäytyy samalla tavalla perheen,
kavereiden, työkavereiden ja harrastusporukan kanssa. Toisaalta vaikka käyttäydymme hieman eri tavalla, puhumme
eri aiheista ja käytämme eri sanoja, on tärkeää, että silti on kaikissa tilanteissa pohjimmiltaan oma itsensä.
Vaikka eri tilanteissa olisi eri rooleissa, ei
kannata ruveta näyttelemään. Et ole välillä
Pikku Myy tai Nuuskamuikkunen, vaan olet
välillä kipakka ja välillä mietteliäs. Tilanteen tullen sovellat erilaisia ominaisuuksia. Mutta olit sitten Pikku Myy tai Nuuskamuikkunen, pysy sellaisena kuin olet.
6. OLE ROHKEA
Vaikuttamisessa tärkeää on olla rohkea ja ottaa riskejä. Usein on niin, että mitä suurempi riski, sitä suurempi on
myös mahdollinen saavutus. Oli tulos haluttu tai ei, ainakin on yritetty. Ilman riskinottoa
ei synny muutoksia.
Jos kuitenkin epäonnistut, älä menetä rohkeuttasi. Onnistua voi vain uudelleen
yrittämällä. Epäonnistumisen paras puoli on
se, että virheistä voi oppia. Tekemällä oppii, mutta virheitä tekemällä oppii vielä paremmin. Voidaan siis ajatella, että olemalla
rohkea ja yrittämällä ei menetä oikeastaan
mitään.
Poistu mukavuusalueeltasi ja ota haasteita vastaan. Jos tarjolla on puheenjohtajan
pesti ja jos se kiinnostaa sinua edes vähän,
tartu tilaisuuteen! Kysy itseltäsi, mitä voit
menettää? Entä mitä voit puolestaan saada? Pelko on useimmiten turhaa.
Ottamalla pestin vastaan voit kehittää itseäsi sekä oppia itsestäsi ja
muista paljon uutta. Tuttuja ja turvallisia juttuja tekemällä jämähtää paikalleen. Ja mitä jos puheenjohtajan hommat
eivät sujuisikaan? Aina voi pyytää apua tai
tajuta, että oma juttu on sittenkin jokin muu.
Rohkeus on myös normien kyseenalaistamista. Jos uskot mielipiteisiisi sekä asiaasi ja
sinulla on näyttöä niiden takana, taistele sinulle tärkeän asian puolesta. Älä anna muiden lannistaa. Vanhempi ja kokeneempi ei
välttämättä ole enemmän oikeassa kuin sinä. Jos 50-vuotiaan arvostetun ministerin sanomiset tympii, ole rohkea ja sano vastaan.
7. OLE LUOVA
Vaikuttaminen ei ole
todellakaan ole vain kokouksissa istumista ja papereiden pyörittelyä, vaan
se voi olla todella luovaa puuhaa. Vaikuttaminen vaatii nokkeluutta. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeiden
ihmisten kanssa. Innovatiivisuus auttaa ehdottomasti asioiden ajamisessa
eteenpäin.
On tärkeää yhdistellä erilaisia vaikuttamisen keinoja, sillä ne täydentävät
toisiaan. Osallistu mielenosoitukseen,
tee adressi, kirjoita mielipidekirjoitus ja liity
järjestöön. Keksi jotakin täysin uutta! Vaikuttamiskeinoja voi keksiä niin paljon kuin sielu
sietää.
Perinteisiä keinoja käytettäessä tulee
miettiä, miten niiden avulla voi vaikuttaa entistä tehokkaammin. Miten juuri meidän mielenosoituksemme jää ihmisten mieliin? Millaisen uuden puolueen voisi keksiä ja miten
saada siihen jäseniä? Yhdistele sekä uusia että vanhoja keinoja ja ideoita. Vanhan käytössä tulee miettiä, miten ne päivitetään uudelle tasolle.
Tarkastele ajatusmaailmaasi ja toimintatapojasi ulkopuolisen silmin.
126
Miten voisit kehittää niitä? Miten
voisit olla luovempi?
Ensimmäinen idea ei välttämättä
ole aina se paras. Joskus täytyy keksiä sata löytääkseen yhden timanttisen. Ideoinnin
alussa on tärkeää heitellä erilaisia mieleen tulevia ideoita vapaasti ja kritisoimatta. Sitten
karsia niitä pikku hiljaa, karsia hieman enemmän ja lopuksi jalostaa, sekä tehdä lopulliset
päätökset. Tärkeää ideoinnin alussa on, että mitään ei torpata heti, vaan hyväksytään
kaikki ideat. Kriittisyys astuu kuvaan vasta
ideoinnin alkuvaiheen jälkeen.
Mitä luovempi olet, sitä vaikuttavampi
olet.
8. TAVOITTEET KORKEALLE
Asiat etenevät paremmin, kun
asetat itsellesi ja toiminnallesi selkeät tavoitteet. Haastaakseen itsensä ja saadakseen aikaa isoja muutoksia
kannattaa asettaa tavoitteet korkealle.
Korkeat tavoitteet pitävät toivoa yllä
epätoivon hetkellä sekä kannustavat yrittämään ja jatkamaan. Tavoitteiden kannatta olla myös selkeät. Silloin ne auttavat fokusoimaan omaa toimintaa.
Tavoitteita voi olla monentasoisia, monenlaisia ja niitä voi samaan aikaan olla useampi. Ne voivat liittyä niin itsensä
kehittämiseen kuin jonkin asian eteenpäin viemiseen. Voit ottaa tavoitteeksesi kehittää niin omaa rohkeuttasi kuin Saimaan norppien elinoloja.
Voit tavoitella paikkaa nuorisovaltuustossa tai ottaa päämääräksesi saada omalle koululle
oppilaille tarkoitetun hengailutilan. Tavoitteesi voi myös olla päästä presidentiksi mahdollisimman
nuorena.
Mieti, miten saavutat omat tavoitteesi ja mikä todella vie sinua kohti asettamaasi tavoitetta. Karsi ympäriltä turhat asiat,
jotka eivät ole hyödyllistä päämääräsi kannalta. Kohdentamaton ja hyödytön tekeminen kuormittaa ja vie energiaa itse päämäärään toteutumiselta.
Deadlinet ja selkeä aikataulutus auttavat
tavoitteiden saavuttamisessa. Mieti mitä
vaiheita tavoitteeseen pääseminen vaatii
ja luo aikataulu sen pohjalta. Aikataulusta
voi aina tarvittaessa joustaa, mutta sen
olemassaolo helpottaa tavoitteen toteutumista käytännössä.
9. ÄLÄ LUOVUTA
Välillä maailma tuntuu pahalta, ja
juuri siksi yritämme tehdä siitä paremman. Harva muutos tapahtuu hetkessä. Joskus muutos voi tulla päivässä,
joskus se vaatii vuosikymmeniä. Tarvitaan
pitkäjänteisyyttä.
Vaikka välillä kaikki tuntuu mahdottomalta, muista, että koskaan ei saa luovuttaa. Sinnikkyydellä saavutetaan muutos,
luovuttamalla ei mitään. Jos Yhdysvalloissa mustat olisivat hyväksyneet aikoinaan sen, että he ovat ”alempaa rotua”,
ja mustien puolesta taistelleet Martin Luther King, Malcolm X ja Rosa Parks olisivat luovuttaneet,
Yhdysvaltojen 44. presidentiksi ei olisi valittu Barack Obamaa.
Ensimmäinen onnistuminen ei tarkoita, että homma jätetään siihen. Onnistumisia tarvitaan monia, sillä yleensä asiat
tapahtuvat vaiheittain. Esimerkiksi äänioikeuden saaminen vaaleissa on kehittyt
pikku hiljaa. Nykyään äänioikeus on myös
mustilla ja naisilla, vaikka näin ei ole aina
ollut. Seuraava vaihe äänioikeuden laajentamiseksi voisi olla äänestyikärajan
alentaminen. Näin nuoremmatkin saisivat äänestää. Halutaanko näin, se
jää nähtäväksi. Mutta jos tahtoa riittää, sekin voi olla mahdollista.
10. LEPÄÄ
Vaikuttaminen on osa elämää, mutta jos se on koko
elämä, se voi käydä todella raskaaksi. Aivan kuten urheilijoillakin on palautumispäivä, tulee kovan luokan vaikuttajallakin olla välillä
lepohetki. Jos käyttää kaiken aikansa
vain ja ainostaan maailman parantamiseen, oma maailmankuva kapenee eikä välttämättä edes enää tajua, mihin
onkaan vaikuttamassa ja miksi alunperin alkoi vaikuttamaan. On tärkeää muistaa elää ja
pitää hauskaa, koska silloin vaikuttamisellakin on suurempi merkitys.
Jos ei välillä pidä taukoja, oma luovuus
ja motivaatio katoavat helposti. Lepäämällä uudet ajatukset saavat jälleen tilaa ja motivaatio palaa.
Jos ajaa itsensä loppuun, toipuminen
voi kestää todella pitkään. Tehokkuudenkin
127
kannalta on järkevämpää levätä pienissä osissa ja ylläpitää
kuntoaan kuin koettaa ylisuorittaa
ja levätä kerta rykäyksellä.
Käytännön kannalta on siis hyvä
muistaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, suunnitella realistiset aikataulut ja
ennen kaikkea olla haalimatta itselleen liikaa hommaa. Jos tekee liikaa, ei tee mitään
kunnolla.
Ohjeita opettajille
Vauhtia vaikuttamiseen
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Toimittaja
Rosa Kettumäki
Mielipiteen muodostusta ja omien ajatusten
ilmaisemista pitää harjoitella myös koulussa.
Se, että nuori tietää miten periaatteessa voisi
vaikuttaa, ei vielä johda käytännön tekoihin.
Erilaisten vaikuttamiskeinojen listaamista
tärkeämpää on opettaa mielipiteen muodostusta. Kasvattaa uskoa siihen, että omat mielipiteet ovat arvokkaita.
Tämä kirja kertoo nuorista, jotka kokevat
vaikuttamisen tärkeäksi ja ovat myös keksineet keinoja sen toteuttamiseen. Kaikille
nuorille tämä ei ole yhtä helppoa. Tässä muutama vinkki, miten nuoria voi auttaa.
Mielipiteet syntyvät usein havainnoista. Myös laajat yhteiskunnalliset muutokset
ja epäkohdat näkyvät yläkoululaisen arjessa. Yksi hyvä tapa opetella havainnointia on
havaintokierros. Kierroksen aikana oppilaat
kertovat omasta mielestään kiinnostavia havaintoja. Havainnot voivat olla hyvin erilaisia.
Joku voi kertoa siitä, että on rasittavaa, kun
jengi tunkee aina bussiin sisään ennen kuin
edelliset matkustajat ovat tulleet sieltä ulos.
Toinen voi ihmetellä, miksei kouluruuan alkuperää kerrota ruokalassa. Kolmas voi kysyä,
miksei media selitä tarkemmin, mistä Syyrian sota johtuu. Opettajan vastuulla on esittää havaintoon liittyviä kysymyksiä, herättää
keskustelua ja ohjailla sitä yksityisestä yleiseen tai toisinpäin.
Oppilaiden omista havainnoista lähtevän
keskustelun lisäksi oppilaille voi antaa aiheita, joista heidän pitää muodostaa mielipide.
Tämä onnistuu esimerkiksi mielipidejanan
avulla. Opettaja voi esittää erilaisia kysymyksiä: ”Erään yläkoulun oppilaan vanhemmat saivat sakot, koska heidän lapsensa oli
lintsannut liikaa. Pitäisikö vanhempia sakottaa, jos oppilas lintsaa?” tai "Nuorten oppivelvollisuusikää ollaan nostamassa vuodella.
Kannatatteko tätä ehdotusta?" Väitteen tai
kysymyksen jälkeen oppilaiden tehtävä on
asettua mielipidejanalle, jonka toinen pää on
kyllä, toinen ei. Ääripäiden lisäksi voi sijoittua
liukuvasti janan keskelle. Janalle asettumisen
jälkeen oppilaat saavat perustella mielipidettään. Miksi joku on ei-päässä? Entä mitä kyllä-päässä oleva vastaa edellisen argumentteihin? Näin saadaan aikaiseksi keskustelua.
Parhaassa tapauksessa myös itse kysymys
on oppilaan ideoima ja hän vetää keskustelua itse.
”Myös la a ja t
yhteisku nna lliset
mu u tokset ja ep ä kohd a t
nä kyvä t ylä kou lu la isen
a r jessa .”
Oppilaita voi myös innostaa kutsumalla vaikuttajia koululle! Kunnallispoliitikot, aktiiviset järjestöihmiset, toimittajat ja aktivistit
kertovat mielellään työstään tai toiminnastaan. Järjestäkää paneeleita, antakaa oppilaiden kysyä, provosoida ja provosoitua. Helpompaa on samaistua nuoreen kuin omien
vanhempien ikäluokkaan. Jos paneeli tuntuu työläältä ja hankalalta, pyytäkää joku lähellä oleva, esimerkiksi paikallislehden toimittaja vierailemaan yhdellä oppitunnilla.
Paneelin etu on kuitenkin se, että oppilas
kuulee samaan aikaan useita erilaisia mielipiteitä, joiden avulla hän voi muodostaa aiheesta laajemman kuvan ja sitä kautta oman
mielipiteensä.
Parasta vaikuttamisoppia on vaikuttaa itse. Esimerkiksi mitä enemmän oppilaskunnan hallituksella on todellista valtaa päättää
koulun asioista, sitä paremmin oppilaat siihen sitoutuvat ja siitä oppivat. Oppilaskuntatoiminnan pitäisi olla myös demokraattista.
Hallitus edustaa koko oppilaskuntaa.
128
Koulun sisäisistä asioistakin voidaan järjestää neuvoa-antavia kansanäänestyksiä! Ja
samalla viritellä keskustelua siitä, miten koulun ongelmia pitäisi ratkaista. Jos koulussa
keskustelulla ja äänestämällä voi vaikuttaa,
se luo uskoa siihen, että samat toimet ovat
tärkeitä myös koko yhteiskuntaa koskevissa
asioissa.
Tämän kirjan nuoret antavat kukin yhden näkökulman vaikuttamiseen. Keskustelkaa niistä: lukekaa tekstejä pienissä erissä ja
vertailkaa eri vaikuttajia. Mitä yhtäläisyyksiä
ja eroja on eri poliittisten nuorisojärjestöjen
jäsenillä? Onko talonvaltaajien kansalaistottelemattomuus hyväksyttävää? Miksi? Kuka
haluaisi kirjoittaa Nuorten Ääni -toimituksessa jutun Hesariin? Mistä aiheesta? Onko medialla valtaa? Uskovatko oppilaat, että Skarppi-hanke voisi vaikuttaa heidän omaan tai
kavereiden alkoholinkäyttöön? Mihin teksteihin oppilaat samaistuvat ja mitkä saivat ajattelemaan jotain ihan uutta?
UUDE
N
A
JAN V
A
IKUTT
AJAT
Ympäröivään yhteiskuntaan voi olla vaikeaa vaikuttaa – varsinkin jos ei
tiedä, mistä aloittaa. Uuden ajan vaikuttajat esittelee noin viidenkymmenen nuoren näkemyksen siitä, mitä vaikuttaminen on ja kuinka monella eri tavalla oman äänensä voi saada kuuluviin.
Kirja käy läpi koko vaikuttamisen kirjon aina poliittisista nuorisojärjestöistä suoraan toimintaan. Kirja soveltuu käytettäväksi oppimateriaalina äidinkielen, yhteiskuntaopin ja mediakasvatuksen oppitunneilla.