Matala resoluutio PDF - Uuden Ajan Vaikuttajat
Miten nuoret voivat muuttaa yhteiskuntaa? ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// UUDEN AJAN VAIKUTTAJAT ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// //////////// Nuorten kokemuksia vaikuttamisesta yhteiskuntaopin, äidinkielen ja mediakasvatuksen opetuksen tueksi //////////// ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 2014 Tuottaja Päivi Anunti, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus Toimittajat Ina Mikkola Robert Sundman Rosa Kettumäki Johanna Terhemaa Leena Kuusisto Miika Saukkonen Taittaja Jalmari Sarla Kuvittaja Iina Pärssinen Sisällysluettelo ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 4 6 7 8 Esipuhe, nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio Johdanto 1. Järjestöt Johdanto 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Puoluepoliittiset järjestöt Kokoomuksen Nuorten Liitto Sosialidemokraattiset Nuoret Perussuomalaiset Nuoret Keskustanuoret Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto Vasemmistonuoret Svensk Ungdom Kristillisdemokraattiset Nuoret Puolueettomuus 19 20 22 24 Luonnonsuojelujärjestöt Greenpeace Dodo Maan ystävät 27 28 30 32 34 Ihmisoikeus- ja rauhanjärjestöt Plan: Lastenhallitus Seta Aseistakieltäytyjäliitto Amnesty 35 36 38 Eläinoikeusjärjestöt Eläinsuojeluliitto Animalia ry Oikeutta eläimille 41 42 44 Opiskelijajärjestöt Suomen Lukiolaisten Liitto Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – Sakki ry 47 48 50 51 52 54 56 Muita järjestöjä Youth Against Drugs Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry Vantaan nuorisovaltuusto Nuorten Helsinki – NuHe ry City-sámit ry ja Suoma Sámi Nuorat ry Kanava Nuoriso ry 57 2. Maailmankatsomuksellinen vaikuttaminen 58 Johdanto 59 60 61 62 Evankelisluterilainen seurakunta Ortodoksinen seurakunta Islamilaiset yhteisöt Prometheus-leirin tuki ry 65 3. Systeemin ulkopuolelta 66 Johdanto 68 70 Monivaikuttaja Talonvaltaus 73 4. Ruuti - nuorten vaikuttamisjärjestelmä Helsingissä 74 Johdanto 76 78 80 82 84 86 88 89 90 92 Ruudin ydinryhmä Nuoristalo Lähiöprinsessat Asemanseudun liikuntahanke Monivaikuttajana kaupungin hankkeissa Nuorten Ääni -toimitus Skarppi ry Yläasteen oppilaskuntatoiminta Lukion oppilaskuntatoiminta Ammatillisen oppilaitoksen oppilaskuntatoiminta 93 5. Luova vaikuttaminen 94 Johdanto 96 97 98 Luova vaikuttaminen Narrin näyttämö Katutaide 101 6. Vaikuttaminen harrastuksissa 102 Johdanto 103 104 Urheiluseurat ja -tapahtumat Partio 107 7. Vaikuttamisen työkalupakki 108 Johdanto 109 111 112 114 116 120 Työkalut Miten adressilla voi vaikuttaa? Miten tehdä vaikuttava mielipidekirjoitus? Osoita mieltäsi! Sosiaalinen media & blogit Miten lobata? 122 123 124 128 Ohjeet Mistä rahaa toimintaan? 10 kultaista vaikuttamisen sääntöä Ohjeita opettajille Yhteiskunta on porukoita ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Tommi Laitio Nuorisotoimenjohtaja, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus Helmikuussa 2014 julkaistu nuorisobarometri hämmensi monia toimittajia. Yle otsikoi tutkimustulokset seuraavasti: Nuoria ei kiinnosta politiikka. Kuitenkin raportin lukemalla näyttäytyy toinen – monimutkaisempi – todellisuus. Tuhansien nuorten haastatteluun perustuva nuorisobarometri oikeasti osoitti, että kiinnostus ja välineet eivät nyt kohtaa. Yhteiskunnalliset asiat kyllä kiinnostavat nuoria, mutta poliittinen toiminta ei. Kuten Ina Mikkola kirjoittaa johdannossa, suurin osa yhteiskuntaan liittyvästä viestinnästä kertoo nuorille, miten yhteiskunta toimii. Se keskittyy opettamaan rakenteita, järjestelmiä ja sääntöjä. Se ei lähde ihmisen omasta elämästä ja saa valitettavan usein ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Juuri tässä on Uuden ajan vaikuttajat -teoksen suurin ansio. Se lähtee liikkeelle siitä, miksi ihmiset osallistuvat. Teoksessa on myös poikkeuksellisen laaja – ja siksi rehellinen – katse siihen, mikä kaikki on politiikkaa. Uuden ajan vaikuttajat antaa nuorille mahdollisuuden määritellä itse, mistä heidän toiminnassaan on kyse – ei pakota lukemaan ääneen järjestön virallisia asiakirjoja. Se ei sano, miksi jokaisen pitäisi osallistua vaan keskittyy kuuntelemaan ja antamaan ilmatilaa. Uuden ajan vaikuttajat on juuri sitä, miten yhteiskunnallista toimintaa tulisi lähestyä: nuorten tekemänä, nuorten tulkitsemana ja nuorten toimintana. Juutalainen filosofi Hannah Arendt on sanonut viisaasti, että yhteiskunnalliset asiat ovat liian tärkeitä jätettäväksi ammattilaisten hoidettavaksi. Me Helsingissä olemme päättäneet lähestyä nuorten vaikuttamista juuri tästä näkökulmasta. Helsingin Ruuti-vaikuttamisjärjestelmä lähtee siitä, että jokaisella nuorella on vuosittain ainakin yksi 4 kokemus osallistumisesta johonkin itseä suurempaan asiaan. Ruuti-toiminnassa nuoret saavat itse päättää siitä, minkä näköistä toiminta on. Ruudin perusajatus on ääridemokraattinen: emme opeta talon tavoille, vaan meidän työmme on mukautua ja sopeutua siihen, missä asiassa ja miten nuoret haluavat toimia. Uuden ajan vaikuttajat lähettää vielä yhden tärkeän viestin: toimintaan tarvitaan yleensä porukka. Juuri tämä unohtuu liian usein, kun nuorille puhutaan vaikuttamisesta. Ei tarvitse olla äärirohkea, jos voi toimia porukassa. Yksikään merkittävä parannus maailmassa ei ole tapahtunut vain yhden ihmisen ansiosta. Vaikka demokratiassa on kyse yksilöiden tasavertaisista oikeuksista, ne toteutuvat parhaiten ryhmissä tapahtuvan toiminnan kautta. Helsingin kaupungin puolesta haluan kiittää Inaa, Robertia, Rosaa, Johannaa, Jalmaria, Iinaa, Leenaa ja projektisihteeri Miikaa sekä kaikkia kirjoittajia ja haastateltuja tästä kansanvaltaa parantavasta työstä. Kiitos myös nuorisotutkija Anu Gretschelille ja suunnittelija Päivi Anuntille siitä, että olette tarjonneet tilaa ja luottamusta tehdä. Toivon, että nuorten kanssa toimivista aikuisista löytyy tarpeeksi viisautta käyttää tätä opetuksen ja toiminnan tukena. Toivon, että Uuden ajan vaikuttajat löytää tiensä mahdollisimman monen nuoren käsiin. Yksi tulkinta alussa mainituista nuorisobarometrin tuloksista on se, että monet nuoret kokevat yhteiskunnan olevan valmis, jolloin toiminnalle ei oikein löydy perusteita. Tämän teoksen nuoret näyttävät, että vielä on tehtävää. Mutta kuten julkaisu osoittaa, muutosta tapahtuu vain, jos jotkut uskaltavat ottaa ensimmäisen askeleen. Lukuiloa. Mu u tosta ta p a htu u va in, jos jotku t u ska lta va t otta a ensimmä isen a skeleen. T e o kse ss a o n p o i kke uks e l l i se n l aaj a – j a s i ks i re he l l i ne n – k at se s i i he n, mi kä kai kki o n po l i t i i kkaa. 5 Johdanto ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Ina Mikkola yksi kirjan tekijöistä Halusimme tehdä jotakin, mitä ei ole aiemmin tehty. Huomasimme, että suurin osa yhteiskuntaopin kirjoista keskittyy pääasiassa siihen, miten yhteiskunta toimii. Me halusimme saada aikaan uudenlaisen teoksen, jossa keskitytään siihen, miten yhteiskuntaan voi vaikuttaa. Kirjojen tekstin takana ovat mitä parhaimmat asiantuntijat – nuoret vaikuttajat. Tekstit pohjautuvat nuorten omiin kokemuksiin vaikuttamisen kentältä. Halusimme jakaa näitä kokemuksia, jotta muidenkin nuorten olisi helpompi ryhtyä vaikuttamaan omaan ympäristöönsä. Kirjan tekeminen on kestänyt tovin, sillä tekijöiden joukko on ollut niin suuri. Tekstien kokoaminen, työstäminen ja osittain myös niiden kirjoittaminen on ollut tiivimmän joukon hallussa. Idea kirjan tekemiseen tuli tutkija Anu Gretscheliltä, joka on ollut aiemminkin tekemässä kirjoja nuorilta nuorille. Nuorisoasiankeskuksen puolelta kirjaa lähti tuottamaan nuorisotyön pitkän linjan ammattilainen, suunnittelija Päivi Anunti. Kun kirjaa alettiin konkreettisesti tekemään, tuli mukaan myös nuori ja tiivis toimittajajoukkomme. Minä, järjestelmällisyyden ja organisoinnin mestari Ina Mikkola, kielen todellinen asiantuntija Robert Sundman, palautteen antamisen suulas taituri Rosa Kettumäki, timanttinen pohtija Leena Kuusisto ja suunnitelmat tekstiksi ajallaan toteuttava Johanna Terhemaa. Myöhemmin kuvioihin astui myös kirjoittajien hankkimisessa avustava Miika Saukkonen. Kirjan visuaalisesta ilmeestä ovat vastanneet taittaja Jalmari Sarla ja kuvittaja Iina Pärssinen. 6 Kuten vaikuttaminen, myös kirjan tekeminen pitää sisällään monia vaiheita. Välillä on vaivuttu epätoivoon, välillä riemuittu onnistumisesta. Välillä emme tienneet, miten pitäisi edetä, joten tulimmekin kehittäneeksi monia jopa mullistavia työtapoja. Kaikesta huolimatta pääsimme lopulta tavoitteeseemme. Saimme aikaan kirjan, jollaista ei ole aiemmin tehty. Toivottavasti sinä lukijana nautit, saat inspiraatiota ja mielenkiintoista tietoa tästä kirjasta. Toivottavasti kirja antaa sinulle vinkkejä vaikuttamiseen ja rohkaisee myös toimimaan. Välillä voi tuntua siltä, että mihinkään ei voi vaikuttaa ja kaikki on muiden vallassa. Silti samaan aikaan on paljon asioita, joiden haluaisi muuttuvan paremmiksi. Tässä tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: katsoa vierestä tai puuttua peliin. Olemme tehneet tämän kirjan siksi, että sinä saisit rohkeutta tarttua toimeen. Kirjan nuoret vaikuttajat ovat olleet rohkeita ja saaneet muutoksia aikaan. He ovat onnistuneet vaikuttamaan ympäristöönsä, muihin ihmisiin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Aina kaikki ei suju leikiten, mutta vastoinkäymisiinkin liittyy aina yksi hyvä puoli: virheistä oppii ja niistä saa voimaa jatkaa entistä tarmokkaammin. Jokainen meistä vaikuttaa väistämättä edes jollain tavalla ympäristöönsä ja koko ympärillä olevaan maailmaan omalla toiminnallaan, sekä valinnoillaan – halusi tai ei. Mutta se, kuinka paljon ja tietoisesti haluamme vaikuttaa, on täysin itsemme valittavissa. Halutessasi voit saada vaikuttamalla suuriakin muutoksia aikaan. Tartu siis rohkeasti toimeen. 1 Järjestöt Puoluepoliittiset järjestöt Luonnonsuojelujärjestöt Ihmisoikeusjärjestöt Rauhanjärjestöt Eläinoikeusjärjestöt Opiskelijajärjestöt Muut järjestöt /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Johdanto /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Järjestöt //////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Suomalaisen järjestötoiminnan kenttä on laaja ja tarjoaa myös nuorille monenlaisia vaikuttamismahdollisuuksia. Poliittisilla puolueilla on omat nuorisojärjestönsä, ja sen lisäksi mukaan voi lähteä esimerkiksi luonnonsuojelu-, eläinsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjen sekä opiskelijajärjestöjen toimintaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Keskivertosuomalainen kuuluu peräti kolmeen yhdistykseen. Järjestöt ovatkin tärkeä osa suomalaista demokratiaa, sillä moni järjestö toimii sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla. Aluksi mukaan voi lähteä omalla lähialuellaan toimivaan paikallisjäjestöön, ja sieltä on helppo edetä mukaan valtakunnalliseen toimintaan. 8 Järjestöt ovat tapa saada joukkovoimaa – kuka tahansa voi osallistua toimintaan ja ajaa sitä kautta itselleen ja muille tärkeitä asioita. Nuoret osallistuvat innokkaimmin valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen toimintaan. Niiden toimintaan osallistuminen onkin ensiarvoisen tärkeää, sillä opiskelijajärjestöjä kuullaan usein myös valtakunnallisessa päätöksenteossa. Jos pääset vaikuttamaan oman edunvalvontajärjestösi linjauksiin, voit parhaimmassa tapauksessa tuoda kantasi aina pääministerin kabinettiin asti. Tässä luvussa esitellään tarkemmin myös ammattikoululaisia edustavan SAKKI ry:n ja lukiolaisia edustavan Suomen Lukiolaisten Liiton toimintaa. Parasta on kuitenkin se, että jokainen voi perustaa myös oman järjestön! Puoluepoliittiset järjestöt ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 9 Kokoomuksen Nuorten Liitto "Kokoomusnuorissa oppii miten politiikkaa tehdään." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Olli Isoaho (s. 1994) Kuva: Ina Mikkola ///////////////////////////// Perustamisvuosi 1928 Tavoitteet ja päämäärät Kokoomusnuorten kantavat arvot ovat vapaus, vastuu ja välittäminen, sivistys, kannustavuus, mahdollisuuksien tasa-arvo ja isänmaallisuus. Kokoomusnuorten mielestä yhteiskunnan tehtävä on luoda edellytykset sille, että kukin yksilö voi tavoitella omanlaistaan hyvää elämää. Jäsenmäärä n. 6100 (2013) www.kokoomusnuoret.fi Liityin 15-vuotiaana Kokoomusnuoriin, koska halusin oppia, miten voin vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kokoomus tuntui oikealta puolueelta, koska se ajaa minulle tärkeitä asioita, kuten yksilönvapautta, yrittämistä ja toivoa paremmasta yhteiskunnasta. Olin myös kuullut, että useat nykyiset kokoomusministerit ja -kansanedustajat ovat aikanaan olleet kokoomusnuoria. Siksi päätinkin mennä katsomaan, minkälaista toimintaa on tarjolla. Ensimmäisellä kerralla vastaanotto oli erittäin lämmin ja ystävällinen, ja tiesin tulleeni oikeaan seuraan. Aloin käydä järjestön tapahtumissa ja ystävystyin nopeasti uusiin ihmisiin. Ystävystyminen oli helppoa, koska tapahtumissa oli paljon samanhenkisiä ihmisiä. Keskusteleminen oli sujuvaa ja ”jään rikkominen” onnistui helposti, sillä uudet jäsenet otetaan aina mukaan ja heille tullaan juttelemaan. Oli upeaa tuntea, että minusta oikeasti oltiin kiinnostuneita. Kokoomusnuoret järjestönä antaa loistavan tilaisuuden oppia, miten politiikkaa tehdään. Vaikka olin ollut jäsen vasta noin puoli vuotta, sain valtakirjan kokoomuksen puoluekokoukseen. Puoluekokous on päättävä elin puolueessa: kokouksessa päätetään puolueen tulevaisuudesta, arvoista ja teemoista sekä valitaan puolueen johto. Oli hieno tilaisuus päästä vaikuttamaan oikeisiin asioihin, vaikka olenkin vasta nuori. Joskus puhutaan, että nuori ei voi vaikuttaa asioihin, mutta minun kohdallani on käynyt toisin. Jo 15-vuotiaana pääsin esittämään oman kantani puoluekokouksessa liittyen pakkoruotsiin ja sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Tämän takia kannattaa liittyä poliittiseen nuorisojärjestöön. Siellä saa äänensä kuuluviin ja voi puolustaa itselle tärkeitä asioita. Eduskuntavaaleja edeltävät kuukaudet ovat puoluetoiminnan parasta aikaa. Itse olin töissä vaalitiimissä vuoden 2011 vaaleissa. Se oli yksi elämäni opettavimmista kokemuksista. Ihmisille jutteleminen, poliittiset väännöt Kolmen sepän aukiolla ja pitkät päivät politiikan parissa ovat jääneet mieleen pysyvästi. 10 Kerran puhuin puoli tuntia politiikkaa vanhan rouvan kanssa, joka oli päättänyt jättää äänestämättä. Keskustelumme jälkeen hän halusi äänestää suosittelemaani ehdokasta. Vaalit ovat enemmän kuin esitteiden jakoa ja samojen teemojen toistamista. ”Va ikka olin ol l u t jä sen va sta noi n p u oli vu otta , sa in va lta kir j a n kokoomu ksen p u olu ekokou ksee n. ” Vaalit ovat vaikuttamista ja ankaraa suorittamista. Ihmisten kohtaaminen on tärkeää ja kokoomusnuoret opettavat, miten se tehdään oikein. Kokoomusnuoret järjestävät jäsenilleen monenlaista toimintaa: poliittisia seminaareja, joissa on tasokkaita puhujia, sekä juhlia ja rentoja illanviettoja, joissa puhutaan politiikkaa hyvässä hengessä. Tapahtumiin osallistumalla oppii väittelemään, puhumisen lahjat kehittyvät ja tasokkaassa seurassa oppii paljon pelkästään kuuntelemalla. Yleensä kynnys lähteä nuorisopolitiikkaan on erittäin korkea. Se johtuu luultavasti siitä, että sana politiikka pelottaa ja antaa erilaisia mielikuvia isoista asioista. Politiikka kuulostaa äkkiseltään käsitteenä erittäin hankalalta. Asia ei ole näin: politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja itseään koskettaviin kysymyksiin vaikuttamista. Kova tahto ja halu vaikuttaa omaan elämäänsä vievät vaikka läpi harmaan kiven. Politiikassa hauskinta on se, kun näkee oman toimintansa tuloksen! Sosialidemokraattiset Nuoret "Tavoitteenamme vapaampi, solidaarisempi ja tasa-arvoisempi maailma." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Stella Qin (s. 1993) Taisin olla kasiluokalla, kun mielenkiintoni yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen heräsi. En muista tarkkaan, mistä ajatus kumpusi, kun koulussakaan ei ollut asiasta vielä puhuttu. Politiikka kuitenkin kiinnosti ja päätin ottaa puolueiden ideologioista omatoimisesti selvää. Nopeasti päädyin poliittisten nuorisojärjestöjen nettisivuille, joista Demarinuoret Kuva: Ina Mikkola ///////////////////////////// Perustamisvuosi 1959 Tavoitteet ja päämäärät Demarinuoret haluaa rakentaa ihanneyhteiskunnan, jossa toteutuu yhteiskunnallinen tasa-arvo ja kaikille taataan samat perusoikeudet. Demarinuoret on tasa-arvoa kannattava feministinen järjestö. Jäsenmäärä n. 1100 www.demarinuoret.fi tuntui aatteiltaan ja tavoitteiltaan omimmalta. Inhimilliset arvot, kuten heikommasta huolehtiminen ja tasa-arvo kaikkien ihmisten kesken taustoista, ominaisuuksista tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta, vastasivat käsityksiäni oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Sellaisesta yhteiskunnasta, jossa itse haluaisin elää. Seuraavalla viikolla löysinkin jo itseni järjestön Helsingin piirin urheilutapahtumasta, jossa tutustuin muutamaan ikäiseeni. Sillä tiellä olen vieläkin. Demarinuoret järjestää tapahtumia aina väittelyilloista ja seminaareista erilaisiin vierailuihin ja kulttuuritapahtumiin niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Parasta on, että jäsenyys ei sido mihinkään – tapahtumat joihin haluaa osallistua, voi itse valita. Yhteenkään ei tarvitse osallistua, mutta halutessaan järjestötoiminnasta voi saada rakkaan harrastuksen ja tulevaisuudessa jopa työpaikan. Itse olen reilun neljän vuoden jäsenyyteni aikana ehtinyt osallistua yhteen jos toiseenkin tapahtumaan. Parhaiten mieleeni ovat jääneet rennot illanvietot, joissa käydyt keskustelut päivänpolttavista aiheista ovat toisinaan äityneet mielenkiintoisiksi poliittisiksi väittelyiksi. Toisaalta mieleen ovat jääneet myös joka toinen vuosi järjestettävät liittokokoukset, joissa on saanut tavata tovereita ympäri maata ja päässyt itse äänestämään Demarinuorten kannoista ja tärkeistä linjauksista. En myöskään unohda kokemuksiani kansainvälisillä leireillä, jotka kokoavat kesäisin yhteen satoja ja jopa tuhansia nuoria demareita. Sellaisina hetkinä olen tuntenut olevani osa suurta sosialidemokraattista perhettä. Jäsenyys nuorisojärjestössä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti puolueen jäsenyyttä toisin kuin useissa muissa poliittisissa nuorisojärjestöissä. Pidän sitä hyvänä asiana, sillä monelle 15-vuotiaalle puolueeseen liittyminen voisi tuntua turhan suurelta harppaukselta. Yksin mukaan lähtemisen kynnys voi tuntua korkealta, mutta itse ainakin koin saavani samanhenkisiä kavereita varsin nopeasti. Ystävänsä voi tietysti aina houkutella mukaan! Liittyessäni Demarinuoriin sain iloisen vastaanoton, eikä muutaman vuoden ikäeroa joidenkin kanssa edes huomannut. Saman arvopohjan jakavien ihmisten kanssa on 11 helppo olla, kun tietyt asiat tuntuvat kaikille itsestään selviltä. Puhumme politiikkaa ja paiskimme töitä vaalien alla, mutta samojen ihmisten kanssa tulee yhtä lailla vietettyä aikaa epävirallisemmissa ja arkisemmissakin tilanteissa. Vaalityötäkin, jota voi olla esimerkiksi ehdokaskampanjan ideointi, ihmisten pariin jalkautuminen messuilla tai toreilla ja flyereiden jako, on rennompi tehdä tutussa porukassa, jossa voi aidosti olla oma itsensä. Hengailu hyvässä seurassa on toki aina mukavaa, mutta monet meistä ovat mukana ensisijaisesti muuttamassa maailmaa. Yksittäisenä järjestönä emme sitä ehkä tee päivässä tai kahdessa, mutta monipuolisten keinojemme on tarkoitus siivittää meitä päivä päivältä tehtävässämme pidemmälle. ”Nu or isoliito n tehtä vä on r a vist e l l a va nhemp a a p olve a ja mu istu tta a olenna isesta ta rpe e n tu llen.” Saatamme esimerkiksi toimia piikkinä emopuolueemme SDP:n lihassa, kun tilanne sitä vaatii, sillä mielestämme on nuorisoliiton tehtävä ravistella vanhempaa polvea ja muistuttaa olennaisesta tarpeen tullen. Esimerkiksi taannoisessa liittokokouksessa suhtauduimme kielteisesti ydinvoiman lisärakentamiseen tekemämme linjauksen mukaan, kun taas puolueella ei ole toistaiseksi asiaan virallista kantaa. Muita tärkeitä vaikuttamisen keinoja ovat kannanotot, mielipidekirjoitukset, muut mielenilmaukset sekä kansainvälinen yhteistyö, jotka näen avaimina kohti tavoitettamme – vapaampaa, solidaarisempaa ja tasa-arvoisempaa maailmaa. Perussuomalaiset Nuoret "Uusi maailma avautui astuessani perussuomalaisten nuorten syyskokoukseen." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Toni Stenström (s. 1993) Mielenkiintoni vaikuttamiseen heräsi Helsingin Tapanilassa sijaitsevalla Jäkälätien ala-asteella, jonka oppilaskunnan hallituksessa toimin aktiivisesti. Tulin valituksi koulumme edustajaksi vuoden 2004 Hesan Nuorten Ääneen, jossa omalta luokaltani lähtenyt hanke uuden liukumäen hankkimisesta ala-asteemme pihaan meni läpi. Uuden liukumäen ilmaantuminen oli itselleni ja kavereilleni merkki siitä, että meitä ympäröivään maailmaan on mahdollista vaikuttaa. Opettajani sanoi, että jonain päivänä voisin edustaa kenties koko kansaamme eduskunnassa. Peruskoulun edetessä yhteiskuntaoppi ja historia alkoivat kiinnostaa minua vahvasti. Poliittiset mielipiteeni alkoivat muodostua vähitellen, mutta kantani niin sanottua ”pakkoruotsia” kohtaan pysyi kovana kaiken aikaa. Minulla on tapana tuoda mielipiteeni esille suorina ja selkeinä, mikä johti välillä niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin palautteeseen opettajilta. Osaltaan tähän vaikutti teini-iän alkaminen, mutta myös ajatukseni siitä, että kaikelle olisi taattava vaihtoehto. Pitkää ruotsia lukevana ja hyvin arvosanoin suoriutuvana en hyväksynyt sitä, ettei muille taattu mahdollisuutta opiskella ruotsin sijasta jotain muuta kieltä, jonka taitaminen Suomessa olisi tulevaisuutta ajatellen entistä kysytympää. 15-vuotiaana lähdin etsimään mielipiteilleni kotia jonkin eduskuntapuolueen nuorisojärjestöstä. En tajunnut päätöksenteosta tai puolueista juuri mitään. Etsin tietoa eri puolueiden nettisivustoilta, aloittamalla ensin kolmen suuren, kokoomuksen, keskustan ja SDP:n, nuorisojärjestöistä. Koska en kyennyt hahmottamaan eroa eduskunnassa vuosikymmenet istuneiden valtapuolueiden välillä, jäi jäljelle värikäs liuska erilaisia pienpuolueita, joita lähdin tutkimaan yksityiskohtaisesti. Kävin tutustumassa ennakkoluulottomasti niin vasemman, oikean kuin vihreän laidan ohjelmiin. Perussuomalaiset Nuoret valikoitui omaksi järjestökseni. Koin heidän kannanottonsa selkeiksi ja rehellisiksi ja ennen kaikkea muista puolueista poikkeaviksi. Jyrkkä kritiikki esimerkiksi EU:ta, vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa ja omaa päätäni vaivannutta ruotsin kielen opetusta kohtaan antoi kuvan melkoisesta protestipuolueesta, mutta tutustuttuani YouTuben kautta Timo Soinin haastatteluihin koin perussuomalaisten edustavan kaikin puolin maltillista ja perusteltua linjaa. Olin toisaalta tietoinen esimerkiksi kansanedustajan virasta eronneen Tony Halmeen lausunnoista, joita pidin osittain lapsellisina. Uusi maailma avautui astuessani perussuomalaisten nuorten syyskokoukseen 2008, joka oli ensimmäisiä varsinaisia kokouksiani koskaan. Näin ensimmäistä kertaa itse Timo Soinin ja kuuntelin hänen vakuuttavaa puhettaan nuorisojärjestön menestyksestä sekä itsenäisyydestä suhteessa emopuolueeseen. Tutustuin muutamiin perussuomalaisiin kaupunginvaltuutettuihin ja päätin ensitöikseni hakeutua vastuuhenkilöksi nuorten internetsivujen uudistamiseen. Tapahtumat lisäsivät mielenkiintoani politiikkaa kohtaan entisestään, ja olin yllättynyt siitä, miten pienellä panoksella oli mahdollista haalia itselleen luottamusta vaativa tehtävä. Suhtautuminen valintaani oli ristiriitainen ystävieni ja sukulaisteni keskuudessa. Median levittämä kuva perussuomalaisista alkoi mielestäni neutralisoitua vasta 2010-luvulle siirryttäessä, kun se liittymiseni aikoihin oli hyvin värittynyt. Monet pitivät puoluetta äärioikeistolaisena ja pahimmissa tapauksissa pyrkivät yhdistämään sen milloin mihinkin totalitaristiseen ideologiaan. Jälkeenpäin ajateltuna kokemukset ovat olleet toisaalta rikastavia, koska opin väittelemään perustellusti muita vastaan ja jopa muuttamaan joidenkin suhtautumisen puolueeseen. Ihmiset, joihin olen tutustunut perussuomalaisten nuorten kautta, ovat olleet lähes poikkeuksetta siististi pukeutuvia, käytökseltään asiallisia ja ihmisläheistä linjaa korostavia. Vuodesta 2010 tuli nousuaikaa perussuomalaisille ja omalle uralleni. Gallup-kannatuksen kasvaessa nuorille perustettiin piirijärjestöjä ympäri maan ja sain olla mukana Helsingin Perussuomalaiset Nuoret ry:n perustamisessa. Varmuuteni kasvoi huomattavasti itseni esille tuomisessa, jonka suhteen olin aiemmin ollut varsin ujo, ja palasin oppilaskuntatoimintaan lukiossani. Syksyyn mennessä olin valmis asettumaan ehdolle valtakunnallisen nuorisojärjestön hallitukseen, jossa myös onnistuin. Vuoden 2011 alussa aloitin tehtäväni Perussuomalaisten Nuorten 12 hallituksen jäsenenä, ja urani kolmas vuosi nuorisojärjestössä alkoi. Lisäksi toimin eduskuntavaaliavustajana Jussi Halla-aholle Helsingissä sekä nuorisojärjestön puheenjohtaja Simon Elolle Espoossa. Olin kuitenkin juuri täyttänyt vasta 17 vuotta. Tie tähän asti on ollut pitkä ja haasteellinen. Kuva: Ina Mikkola ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1997 Tavoitteet ja päämäärät Perussuomalaiset Nuoret on kansallismielinen ja kansallisvaltiokeskeinen poliittinen nuorisojärjestö, joka on perustettu kokoamaan perussuomalaiset arvot omaavat laajat nuorten joukot yhteiseen toimintaan isänmaamme ja sen kansalaisten parhaaksi. Jäsenmäärä n. 2100 www.ps-nuoret.net Keskustanuoret "Keskustalaisuus on vastuun kantamista itsestä, muista ja ympäristöstä." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Eeva Kärkkäinen (s. 1989) Veljelläni on sininen T-paita, jossa lukee: ”The world is not saved. Do you want to save it?” Yes. No. Help! Olen mukana politiikassa, koska vastaan tuohon kysymykseen kyllä. Aloittaessani lukion en vielä tunnustanut poliittista väriä. Maailman tapahtumat kuitenkin kiinnostivat – seurasin lehtiä säännöllisesti sekä allekirjoitin verkossa Amnestyn vetoomuksia. Olen ollut kiinnostunut ympäröivästä yhteiskunnasta pikkutytöstä lähtien. Muistan kuinka lapsena referoin perheelleni Kuva: Jari Mäenpää ///////////////////////////////// Perustamisvuosi ///////////////////////////////// 1945 Tavoitteet ja päämäärät Keskustanuoret on poliittinen nuorisojärjestö, jonka mielestä yhteiskunnallisen päätöksenteon on oltava ihmisläheistä ja -lähtöistä. Ihmisyysaatteesta kumpuaa Keskustanuorten neljä arvoa: sivistys, yhdenvertaisuus, kestävä kehitys ja yhteisöllisyys. Jäsenmäärä n. 11 000 www.keskustanuoret.fi päivän lehden ja lähetin sähköpostia pääministerille. Tiesin, että maailmassa on ongelmia, ja uskoin, että maailman voi pelastaa, pala kerrallaan. Itse asiassa me ”tavalliset” ihmiset vaikutamme elämään maapallolla, halusimmepa tai emme. Vaikutamme sillä, että tervehdimme naapuria, ja sillä, että emme tee niin. Vaikutamme sekä ostamalla kotimaisia perunoita että ostamalla kiinalaista riisiä. Vaikutamme äänestämällä ja äänestämättä jättämällä. Joidenkin valintojen yhtäkkiset vaikutukset ovat suurempia kuin toisten, mutta mitättömiltä tuntuvista valinnoista syntyy ihmiselämän aikana varsin suuri kokonaisuus. Gandhi oli yksi ihminen. Hitler oli yksi ihminen. Kekkonen oli yksi ihminen. Minä olen yksi ihminen. Sinä olet yksi ihminen. Vaikutuksemme moninkertaistuu, kun laskemme mukaan sen, että meidän tekemisemme vaikuttavat ihmisiin ympärillämme. Voimme tylyttää tai kannustaa, masentaa tai inspiroida, valinta on lopulta meidän. Entä jos on sitä mieltä, että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ei kannusta ihmisiä työntekoon? Jos ongelma on järjestelmässä, sitä tulee muuttaa. Silloin tulee kuvaan Se, Joka Jääköön Nimeämättä. Tai no nimetään se nyt kuitenkin politiikaksi. Eduskunta, kansanedustajat, ministerit, puolueet, äänestäminen, vaalit, valiokunnat, lait, budjettiriihi, vaaliohjelmat ja muu sen sellainen. Juuri tällaiset monimutkaiset kysymykset olivat niitä, joihin halusin vaikuttaa. Niinpä vertailin poliittisten nuorisojärjestöjen periaateohjelmia toisiinsa. Lukion ensimmäisellä luokalla tein myös koulutyön eri puolueiden nuorisojärjestöjen eroista. Kävin tätä varten haastattelemassa nuorisojärjestöt Vasemmistonuorista Kokoomusnuoriin. Lopullinen puoluevalinta kypsyi presidentinvaalien 2006 aikaan puolueiden aktiiveja jututtaessa. Keskustalaiset olivat helposti lähestyttäviä ja keskustelut heidän kanssaan kiinnostavia. Puolueen ”alkiolainen” aate tuntui aidolta ja erilaiselta. Keskustalaisuus on vastuun kantamista itsestä, muista ja ympäristöstä. Se tuntui juuri minulle sopivalta. Yhä enemmän tavaroiden hankkimiseen keskittyvä yhteiskunta on paitsi ympäristön myös ihmisten kannalta kestämätön. Alkiolaisessa ajatusmaailmassa jo sata vuotta ollut materialismin vastaisuus on tehnyt minuun vaikutuksen. Keskustan ympäristöpolitiikan lähtökohta on ajatus ihmisestä erottamattomana osana luontoa (tai luontoa osana ihmistä). Haluamme jättää maapallon lapsillemme vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin olemme sen itse saaneet. Jotta mahdollisimman moni ihminen olisi onnellinen, tarvitaan toisaalta ihmisten omatoimisuutta ja toisaalta huolenpitoa heikommassa 13 asemassa olevista niin Suomessa kuin maailmallakin. Keskustassa yksilön ja yhteiskunnan vastuun yhdistelmä on mielestäni oikeanlainen. Paitsi aate, Keskustanuoriin minut sai myös toiminnan asiapitoisuus, monipuolisuus, aitous ja värikkyys. Politiikassa mukana ollessani olenkin saanut tutustua valtavaan määrään hauskoja ja vähän vakavampia persoonia eri puolilta Suomea ja maailmaa. Itse toimin aluksi Helsingin Keskustanuorten johtokunnassa ja myöhemmin Suomen Keskustanuorten liittohallituksessa ja jopa (aikuisten) keskustan puoluehallituksen varajäsenenä. Olen työskennellyt Helsingin Keskustan valtuustoryhmän sihteerinä, Helsingin ja Uudenmaan Keskustanuorten toiminnanjohtajana ja eduskunta-avustajana. Jos vaikuttaminen Suomen ulkopuolella kiinnostaa, Keskustanuorten kautta pääsee vaikuttamaan esimerkiksi Euroopan Liberaalinuorissa ja Pohjoismaiden Keskustanuorissa. Keskustanuoret on keskustan jäsenjärjestö, joten sen kautta voi päästä päättämään asioista myös puolueen politiikassa. Olen esimerkiksi päässyt äänestämään keskustan puheenjohtajasta. Usein politiikassa tulee vastaan myös ristiriitoja. Kokouksessa saattaa hävitä äänestyksen tai puolueen toiminta jossain asiassa ei miellytä. Itselläni tällainen kysymys oli ydinvoima. Keskustanuoret vastustivat uusia voimaloita, mutta suurin osa puolueen kansanedustajista kannatti niitä. Tällaisten tilanteiden kanssa pitää vain oppia elämään ja onneksi jokaisella on kuitenkin oikeus omaan mielipiteeseensä, myös puolueiden sisällä. Tässä tapauksessa Keskustanuoret kampanjoi puolueen sisällä vahvasti ydinvoimaa vastaan ja arvosteli puolueen linjaa myös julkisesti. Parasta kaikissa poliittisissa vuosissa ovat olleet sitä kautta saamani ystävät ja se, että olen oppinut valtavasti kokoustekniikasta, poliittisesta päätöksenteosta, faktaa eri poliittisista kysymyksistä, erilaisten ihmisten kohtaamisesta, Suomen paikkakunnista, vieraista kulttuureista, neuvottelu- ja väittelytaidosta, hauskanpidosta, Helsingin kaupunkipolitiikasta, Pohjoismaiden poliittisesta tilanteesta ja niin edelleen. On hieno tunne, kun tärkeänä pitämäni asia päätyy esimerkiksi puolueen vaaliohjelman kautta hallitusohjelmaan ja edelleen käytäntöön. Suomen suurimman poliittisen nuorisojärjestön vaikuttajana olen konkreettisesti huomannut, että se, millaisessa maailmassa elämme, ei ole itsestäänselvyys. On tärkeää tiedostaa, että vaikutamme kaikilla toimillamme ja sen kautta voimme pyrkiä kohti parempaa. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto "Vihreät nuoret ovat arvojeni koti." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Verna Castrén (s. 1989) Tämä on rakkaustarina. Tarina sitoutumisesta, jonka uskon kestävän. Rakastuin ensisilmäyksellä, enkä ole katunut hetkeäkään. Olen itkenyt, nauranut ja päässyt tekemään politiikkaa. Politiikka on minulle kaikkea: rakkautta, vihaa ja vaikuttamista. Sen avulla muutetaan maailmaa. Politiikka kiehtoo ja koukuttaa, se on hyvä reitti tuoda mielipiteensä esille. Poliittinen yhteisö taas luo turvapaikan, oman kotisataman, jossa maailman pahuutta voi paeta omanlaistensa seuraan. Ennen kaikkea politiikka on kuitenkin väline maailman – toivottavasti paremman sellaisen – rakentamiseen. Isot kysymykset ovat aina askarruttaneet minua. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Onko itsekkyydellä mitään rajaa? Miksei ilmastonmuutosta pysäytetä? Miksi tuloerot vain kasvavat? Miten kehitysmaita voidaan edelleen riistää? Mitä kaikkea politiikan nimissä voidaan ylipäänsä tehdä? Vastausten pohtiminen oli vaikeaa, ja siksi halusin kuulua johonkin yhteisöön, joka jakaisi kanssani samat arvot. Puolueeseen liittyminen herätti minut arjen välinpitämättömyydestä. Asioihin voidaan oikeasti vaikuttaa yhdessä. Politiikassa jokaista päätöstä tehtäessä taistelevat arvot. Niin taistelivat puoluevalinnassanikin. Vihreät on arvojeni koti, yhteisö, joka uskoo globaaliin vastuuseen, tasa-arvoon ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. En koskaan ymmärtänyt, mikseivät tytöt saisi pussailla keskenään ja pojat kulkea käsi kädessä, enkä sitä, miksei verkkokalastusta kielletä saimaannorpan pesimäalueilla, jos kaikki kerran tietävät, että saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen laji. En ymmärrä vieläkään. Siksi olen mukana politiikassa. Poliittinen heräämiseni tapahtui ala-asteella, kun hallitus oli antanut luvan rakentaa lisää ydinvoimaa Suomeen. Ydinvoima on yksi niistä asioista, joita en vain voi hyväksyä. Meillä olisi kaikki mahdollisuudet panostaa uusiutuviin energianlähteisiin, mutta kehitys junnaa ainakin toistaiseksi paikoillaan. Keräsin adresseja ja kirjoitin kirjeitä kansanedustajille, joista yllättävän monet vastasivat. Lukiossa kävin läpi puolueiden ohjelmia ja kiersin juttelemassa poliittisten nuorisojärjestöjen edustajille. Nyt edustan itse vihreää nuorisojärjestöä. Vihreitä näkyi tuolloin nuorisotapahtumissa aika vähän, joten mukaan pääseminen vaati hieman oma-aloitteisuutta. Ensimmäisen koulutusviikonlopun jälkeen olin kuitenkin löytänyt sen, mitä olin ala-asteelta asti etsinyt. Mukaan oli helppo tulla ja toimintamahdollisuuksia oli paljon. Vuoden 2008 kunnallisvaalien jälkeen pääsin heti varajäseneksi nuorisolautakuntaan. Järjestömaailmassa sai hioa niin poliittisia ohjelmia kuin järjestää erilaisia tempauksiakin – joskus asiaansa saa tuotua esille vaikkapa marssimalla autottoman keskustan puolesta keppihevosten kanssa Helsingissä. Aate leviää, kun nuoret toimivat yhdessä tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. On ollut ihana huomata, miten tuttavapiiri on laajentunut puolueen sisällä ja miten vanhatkin ystävät ovat innostuneet tulemaan mukaan. Joulukuussa 2009 bussit täyttyivät mielenosoitusmatkalle Kööpenhaminan ilmastokokoukseen lähtevistä nuorista. Ystäväni tuli saattamaan minua ja kirjoitti terveisiään bussin ikkunaan: ”Climate Justice Now”. Toinen vanha ystäväni päätti itsekin lähteä matkalle mukaan. Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen puhelimeni piippasi useasti: ”Hei mä en ole kovin perehtynyt politiikkaan, mutta sen mä tiedän että noi vaalit sai mut ajattelemaan. Liityin vihreisiin.” Uskon siihen, että politiikkaa pitää tehdä ilolla ja yhteisöllisyydellä. Politiikan lähtökohtana on oltava avoimuus ja tulevaisuus. Jokainen viesti, jokainen mielenosoitus ja jokainen ystävä, joka herää pohtimaan maailman epäoikeudenmukaisuutta, ovat tärkeä osa maailman muuttamista. Puolueessa toimiminen on osoittanut minulle sen, että kaikki on politiikkaa. Niin pussailevat tytöt, ydinvoimaa vastustavat banderollit, mielenosoitukset Kööpenhaminassa kuin kaikki se työ, mitä me teemme nuorisojärjestöissäkin. Toimiminen Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtajana nyt toista vuotta on ollut minulle suuri poliittisen kasvun paikka. Olen ollut ehdolla kunnallis- ja eduskuntavaaleissa ja saanut mahdollisuuden kantaa vastuuta ja kokea monia asioita, joita ei ole koulussa voinut oppia. Vaalipaneelien parasta antia ovat jälkikeskustelut, jolloin rakentavia 14 yhteistyömahdollisuuksia luodaan. Iloitsen jokaisesta uudesta jäsenestä ja siitä, että monet nuoret yli puoluerajojen haluavat rakentaa suvaitsevaista yhteiskuntaa, jossa luonnon itseisarvo tunnustetaan. Vihreissä olen saanut tutustua ihmisiin, jotka ovat muuttaneet elämäni. Se auttaa paljon, kun tavoitteena on muuttaa maailmaa. Yksin en usko maailmaa muuttavani, mutta porukalla se on mahdollista. Eli aloitetaan läheltä ja laajennetaan kauemmas. Tule mukaan! Kuva: Ina Mikkola ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1993 Tavoitteet ja päämäärät Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Liitto (ViNO) toimii yleisesti paremman maailman puolesta sekä erityisesti nuorten ja opiskelijoiden oikeuksien puolustajana. Ympäristö, demokratia, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat vihreän liikkeen neljä pilaria. Köyhyys, ympäristön tuhoutuminen tai sukupuolten välinen epätasa-arvo eivät ole ”luonnollisia” asioita vaan poliittisia valintoja, joihin ViNo haluaa vaikuttaa. Jäsenmäärä n. 1500 (2013) www.vino.fi Vasemmistonuoret "Vasemmistoliitto on Suomen vihrein puolue, siis vihreämpi kuin vihreät." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Thomas Stewart (s. 1994) Kuva: Ina Mikkola ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1944 Tavoitteet ja päämäärät Vasemmistonuoret on poliittinen punavihreä nuoriso- ja kansalaisjärjestö, joka vaikuttaa maailmanlaajuisen tasa-arvon, demokratian, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden puolesta. Jäsenmäärä n. 5000 www.vasemmistonuoret.fi Liityin Vasemmistonuoriin 15-vuotiaana, ja olen ollut nyt mukana toiminnassa kahden vuoden ajan. Päätin lähteä mukaan toimintaan Etelä-Suomen Vasemmistonuorten futisjoukkueen harkoissa, jonne eräs aktiivi pyysi minut kirjoiteltuani Vasemmistonuorten keskustelupalstalle. En ole katunut liittymistä hetkeäkään. Olen toiminut aktiivisesti noin puolentoista vuoden ajan, ja minut on otettu erittäin hyvin vastaan. Aluksi minut esiteltiin toisille jäsenille ja toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi kaikkeen tulevaan toimintaan. Myöhemmin minusta on tullut osa piirihallitusta, joka päättää Etelä-Suomen vasemmistonuorten toiminnasta ja kannanotoista. Päädyin piirihallitukseen kaverini rohkaisemana ollessani Etelä-Suomen vasemmistonuorten vuosikokouksessa. Kiinnostuin politiikasta vuoden 2009 eurovaalien alla. Vertailtuani puolueita keskenään huomasin vasemmiston olevan itselleni paras vaihtoehto. Pidän tärkeänä taloudellista tasa-arvoa, jonka mielestäni takaa mahdollisimman progressiivinen verotus. Tärkeää minulle on myös ympäristönsuojelu laeilla sekä päästösopimuksilla. Nämä varmistavat sen, että päästöt todellakin vähenevät sen sijaan, että vastuu luovutetaan ihmisten omalletunnolle. Vasemmistoliitto on myös Suomen Luonto -lehden puolueille teettämän kyselyn mukaan Suomen vihrein puolue, siis vihreämpi kuin vihreät. Vaikuttaminen poliittisessa nuorisojärjestössä vaatii kärsivällisyyttä. Joskus minusta tuntuu, ettei omilla ponnistuksilla ole väliä. Usko vaikuttamiseen kuitenkin palaa, kun ympärillä on aatteeseen uskovia ihmisiä. Olen itse ollut parissa mielenosoituksessa, joista mieleenpainuvin oli turkistarhauksen vastainen mielenosoitus helmikuussa 2011. Oli jäätävän kylmä, pakkasta oli varmaankin kolmekymmentä astetta ja minulla oli jalassa vain tennarit. Kannoin banderollia kahden minulle ennestään tuntemattoman tytön kanssa ja jalkani olivat tunnottomat kylmyydestä. Ilmapiiri ja ihmisten lukumäärä kuitenkin lämmittivät sitäkin enemmän. Oli hienoa nähdä satoja ihmistä osoittamassa mieltänsä 15 julmaa ja turhaa teollisuudenalaa vastaan ankarista olosuhteista huolimatta. Ihmiset olivat iloisia ja ilmassa oli toiveikkuuden tuntua. ”Ehkä turkistarhaus saadaankin vielä kiellettyä”, muistan ajatelleeni. Vaikka ajattelisit ettei sinulla ole mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, kannattaa kuitenkin yrittää! Kuinka paljon huonompi paikka jopa nykyajan maailma olisi, jos kukaan ei koskaan olisi yrittänyt vaikuttaa asioihin? ”Usko va iku tta m i se e n p a la a , ku n ymp äri l l ä on a a tteeseen u sko vi a ihmisiä .” Hyvänä esimerkkinä on rauhanliikkeen Vietnamin sotaa vastustaneet mielenosoitukset, jotka edesauttoivat sodan loppumista vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen. Mielestäni nykymaailmassakin on paljon asioita, joihin pitäisi saada muutos. Teollisuusmaat hyväksikäyttävät kolmatta maailmaa viemällä tehtaansa maihin, joissa ihmisiä voi työllistää orjapalkalla. Luonnonvarojakin varastetaan niin, että tuotot tulevat vain länsimaisten yritysjohtajien ja sijoittajien taskuihin. Lisäksi maailman varallisuus jakautuu niin, että on ihmisiä, joilla on miljardien omaisuus, kun taas toisilla ei ole mitään. Lista epäkohdista on loputon. Arabimaailman kansannousut todistavat, että asioihin voi vaikuttaa. Mielenosoitukset ja aseelliset konfliktitkin ovat saaneet diktaattorit luopumaan vallastaan. Ehkä meidän sukupolvemme voi olla juuri se, joka parantaa maailman. Ainakin niin saa toivoa. Svensk Ungdom "Svensk Ungdomissa toiminta on avointa, asiallista ja antoisaa." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Cecilia Portnoj (s. 1984) Yhteiskunnalliset kysymykset sekä ennen kaikkea lasten ja nuorten asema yhteiskunnassamme ovat sydäntäni lähellä olevia asioita. Tunsin halua kantaa korteni kekoon aktiivisena kansalaisena, ja nämä kysymykset saivat minut mukaan puoluepoliittiseen toimintaan. En ole kasvanut aktiivisena järjestöihmisenä, vaan lähdin mukaan puoluetoimintaan vasta yliopisto-opintojeni aikana. Syynä ”myöhäiseen” aktivoitumiseeni olivat lähinnä aikaa vievät harrastukseni. Näin jälkeenpäin ajateltuna puoluepoliittinen toiminta tuntui myös vieraalta, enkä varmasti tiennyt mihin olisin asettanut itseni eri puolueiden skaalassa. Näin päätin seurata politiikkaa vain toisella korvalla itse valitsemaltani etäisyydeltä. Opintojen edetessä huomasin, että haluni auttaa ihmisiä sekä vaikuttaa asioihin kasvoi. ” Mi n u l l a on o l l ut he l p p o j a k iv ut o n t i e s i ir t y ä ide o l o gi se st a a j a t u s m aai lmast ani t e k e m ään j o t ai n k o n k r e e t t i s t a.” Entinen luokkatoverini päätti yliopisto-opintojen aikana pyrkiä eduskuntaan ja ajattelin, että nyt jos koskaan minulla olisi mahdollisuus päästä mukaan porukkaan. Otin yhteyttä häneen, ja keskustelun jälkeen olin mukana hänen kampanjaryhmässään sekä Svensk Ungdomin (SU) eli Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) nuorten puoluepoliittisessa toiminnassa. Tämä oli minulle luonnollinen valinta, sillä koin näiden molempien arvojen sekä aatteiden vastaavan omaa ajatusmaailmaani ja ideologiaani. Tällä viittaan muun muassa liberaaliuteen, monikulttuurisuuteen ja tasa-arvoon liittyvään toimintaan. Svensk Ungdomin jäseniä löytää pitkin rannikkoa aina pohjoisen Kokkolasta idän Loviisaan asti. Kyseessä on liberaali järjestö, joka uskoo yksilön oikeuteen saada päättää omista asioistaan. Kaikilla tulisi esimerkiksi olla oikeus perustaa perhe sukupuolesta riippumatta. Tämän lisäksi SU haluaa toimivan joukkoliikenteen olevan itsestäänselvyys sekä kaupungissa että maaseudulla. Opiskelijalla tulisi mielestämme olla oikeus korkeampaan elintasoon. Luonnollisesti vaalimme ruotsin kielen asemaa: näkemyksemme mukaan jokaisella kansalaisella on oikeus peruspalveluihin, kuten lääkärissä käyntiin, omalla äidinkielellään. Koska uskomme vahvasti kaksikielisyyteen, kannatamme myös monikulttuurisuutta. Minut otettiin todella hyvin vastaan Svensk Ungdomissa, ja koen että toiminta on avointa, asiallista ja antoisaa. SU on sopiva sekoitus erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä, mikä mielestäni kuvaa järjestön toimintaa ja tavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla. Puoluepoliittinen toiminta on minulle voimavara ja kiinnostuksen kohde. Minulle lasten oikeudet ovat välttämättömiä ja tarpeellisia. Svensk Ungdom työskentelee lasten ja nuorten hyväksi kehittämällä esimerkiksi kouluolosuhteita, tukemalla nuorten yleistä hyvinvointia sekä valvomalla ruotsinkielisten lasten oikeutta käydä koulua omalla äidinkielellään. Koen, että saan ääneni kuuluviin Svensk Ungdomissa: se on auttavainen ja tukea antava organisaatio. Minulla on ollut helppo ja kivuton tie siirtyä ideologisesta ajatusmaailmastani tekemään jotain konkreettista. Olen miettinyt eri syitä siihen, miksi nuoria ei näy kovinkaan paljon politiikassa. Mielestäni yhteiskunnassamme vallitsee ajatus siitä, että puoluepolitiikassa on ”uusien ajattelutapojen puute”, ja tälle asialle täytyy tehdä jotain. Nuoret ovat usein aliedustettuina ja tämä on ongelma, mikäli pyrimme edustukselliseen demokratiaan. Olen sitä mieltä, että edustuksellinen demokratia rakentuu sosiaalisen edustuksen avulla – ideaali siis olisi, jos politiikassa kansalaisia edustaisivat samanlaisen taustan, elämäntilanteen ja ajatusmaailman omaavat henkilöt. Tällöin yksittäisten ihmisten mielipiteet tulisivat esiin ja luottamustehtävissä istuvien ihmisten ajatukset vastaisivat meidän muiden ajatusmaailmaa. Näin kansan ääni tulisi oikeasti kuuluviin ja kansan tahto toteutuisi. Olen törmännyt jonkinasteiseen ristiriitaan. Koen, että nuorten osuus puoluepoliittisessa toiminnassa saisi olla suurempi. 16 Samalla vaikuttaa siltä, että moni nuori ilmaisee suurta kiinnostusta yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ja olen näkevinäni halun vaikuttaa poliittisesti tämänhetkisen vakiintuneen poliittisen systeemin ulkopuolella. Yhteiskunnalliset kysymykset kiinnostavat, mutta puoluepolitiikka tuntuu kaukaiselta. Yhteiskuntamme tarjoaa suuria määriä mahdollisuuksia, mikä puolestaan saattaa lisätä paineita yksittäisiä henkilöitä kohtaan. Ihmisiltä odotetaan aktiivisia valintoja moniulotteisessa yhteiskunnassa, samalla kun valmiit vastaukset loistavat poissaolollaan. Kuva: Ina Mikkola ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1943 Tavoitteet ja päämäärät Svensk Ungdom on poliittisesti liberaali järjestö, joka uskoo yksilön oikeuteen saada päättää omista asioistaan. Muttei kuitenkaan halua jättää yksilöä heitteille. Uskoo myös vahvasti kaksikielisyyteen ja kannattaa monikulttuurisuutta. Jäsenmäärä n. 3500 www.su.fi Kristillisdemokraattiset Nuoret "Omat valintani nousevat kristillisistä arvoista." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Suvi Puhakka (s. 1990) Kuva: Sakari Röyskö ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1971 Tavoitteet ja päämäärät Kristillisdemokraattiset Nuoret on osa kristillissosiaalista reformiliikettä, jonka päämääränä on tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja vapauden yhteiskunta. Ideologian pohjana on kristillinen ihmisnäkemys. Jäsenmäärä n. 1500 www.kdnuoret.fi Kiinnostuin politiikasta 15-vuotiaana yhteiskuntaopin tunneilla. Tein koulutyönäni tutkielman alkuvuoden 2006 presidentinvaaleista, jossa seurasin muutaman kuukauden ajan päivittäin poliittista keskustelua lehdistä ja internetistä. Presidentinvaalien jälkeen jatkoin sisä- ja ulkopolitiikan seuraamista. 18-vuotiaana asetuin syksyn 2008 kunnallisvaaleissa kristillisdemokraattien ehdokkaaksi Espoossa ja olen ollut mukana puolueen toiminnassa siitä lähtien. Kristillisdemokraatit on luonteva valinta puolueekseni, sillä omat valintani nousevat kristillisistä arvoista ja uskon tuomasta elämänmyönteisyydestä. Olen toiminut kristillisdemokraattien nuorisopiirin hallituksen jäsenenä, niin Helsingissä kuin Uudellamaallakin. Vuonna 2011 olin Helsingin piirin hallituksen jäsen ja syksystä eteenpäin piirisihteeri. Aloitin vuonna 2012 kaksivuotiset kaudet Kristillisdemokraattisten Nuorten hallituksen jäsenenä ja Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry:n hallituksen varajäsenenä. Lisäksi vuonna 2012 minut valittiin KD:n Uudenmaan piirin toiminnanjohtajaksi. Olin eduskuntavaaliehdokkaana kevään 2011 vaaleissa Uudellamaalla. Lähdin ehdokkaaksi, sillä haluan aktivoida myös nuoria vaikuttamaan. Vaikka unelmani kansanedustajan työstä jäi vielä kauas, pääsin kuitenkin puoleksi vuodeksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen avustajaksi ja kesällä 2012 Sari Essayahin avustajaksi Brysseliin ja Strasbourgiin. Työ eduskunnassa oli todella monipuolista nettisivujen päivittämisestä vierailujen järjestämiseen ja taustamateriaalin hankkimiseen. Opin valtakunnanpolitiikan tekemisestä ja sisällöstä paljon. Esimerkiksi sen, että politiikkaa tehdään yhteistyössä yli puoluerajojen: asiat riitelevät, ihmiset eivät. Kuten tiedämme, välillä poliitikot ovat asioista rankastikin eri mieltä, mutta kunnioitus toisia kohtaan on syytä säilyttää aina. Haluan olla herättämässä keskustelua muun muassa nuorten koulutuksesta ja työttömyydestä. Myös ikäihmisten arvokas vanhuus on minulle hyvin keskeinen asia politiikassa, sillä olen nähnyt vanhusten laitoseloa kesätöissä laitoshoitajana ja seurannut omien isovanhempieni elämää. Meidän tulee löytää uudenlaisia ratkaisuja tulevaisuudessa, 17 kun paljon puhuttu huoltosuhde heikkenee. Huoltosuhteella tarkoitetaan lasten ja vanhusten lukumäärän suhdetta työssäkäyvien lukumäärään. Kristillisdemokraateissa nuoret pääsevät todella vaikuttamaan. Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa kristillisdemokraattien 40:stä neuvottelijasta 10 oli nuoria. Nuoret toimivat pääosin avustavina neuvottelijoina pääneuvottelijoille eri työryhmissä, joissa oli kaikkien puolueiden edustajia. Työryhmien ulkopuolella keskusteltaessa oman puolueen kesken siitä, mitä asioita halutaan edistää, olivat myös nuorten mielipiteet tärkeitä. ”Politiikka a tehd ä ä n yhteistyössä yl i p u olu er a jojen: a si a t r iitelevä t, ihmi se t eivä t.” Neuvottelujen aikaan oltiin yhteydessä myös niihin KD-nuoriin, jotka eivät olleet neuvottelemassa. Lisäksi monet toimivat nykyisin kansanedustajien avustajina tai ryhmäkansliassa. Itse haluaisin viedä kristillisdemokraateissa Suomea lähimmäisyhteiskunnan suuntaan, jossa perheet mahdollisuuksiensa mukaan kantaisivat entistä enemmän vastuuta omaisistaan. Uskon, että meillä on vastuu perheestämme, isovanhemmistamme ja läheisistämme, emmekä voi olettaa valtion tai kunnan järjestävän kaikkia asioitamme. Valtion tulee tarjota tukea syrjäytyneille ja vaikeassa elämäntilanteessa oleville, mutta valtio ei voi olla palveluautomaatti. Meidän kansalaisten on pidettävä huolta toisistamme myös arjen teoissamme. Luonnostakin on huolehdittava. Tahdon olla tekemässä vastuullista politiikkaa, jossa keskeisimpänä asiana on ihmisarvon kunnioittaminen ja vastuunkanto lähimmäisistä. Puolue, yhdistys vai puuro? ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Anonyymi Pakko tunnustaa. Puolueen valitseminen on ollut minulle pitkään hankalaa. Otin yhteyttä vihreisiin. He sanoivat: ”Katso seuraava uusien kokous nettisivuiltamme”. Valitettavasti tämä unohtui. Keskustalaisilta sain ylättäen mukavasti vastaukset kaupunkivaikuttamista koskeviin kysymyksiini. Keskustahan on perinteinen maalaispuolue. Hymyilivät heti kun lähdin pois. Suomen ruotsalaista kansanpuoluetta (RKP) en voi harkita, koska en osaa ruotsia. Kunnia Google Translatelle – sain sen avulla ruotsista ysin. Perussuomalaiset kannattavat kyläkouluja ja suomalaista ruokatuotantoa. Hienoa! Toisaalta homoliitoista ja asevelvollisuudesta olen heidän kanssaan eri mieltä. Ja GallenKallela, hän on toki hieno taiteilija, mutta entäs tulevat taiteilijat? Kansallisromantiikan hurmoksessa vellova puolue kun tuppaa näkemään kaiken uuden vain postmodernina tekotaiteena. SDP:stä eli Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta on vaikea sanoa millä akselilla he ovat ja miksi kaikki ovat heitä vastaan. Heiltä olen saanut lähinnä opetusta skeptisyyteen. Suomen Dilemma Puolue. Pa r a s p u oli yhd istyksissä on se, että niissä voi u sein toimia olema tta niid en jä sen. Kokoomuksen motto on ”mahdollisuuksien tasa-arvo”. Vasemmistoliiton on ”kaikkien tasa-arvo”. Omani on sen sijaan ”mahdollisuuksien tasa-arvo siten, että kaikilla on se mahdollisuus”. Koska isot puoleet eivät selvästikään ole minua varten, siirryn mielelläni vähemmistöpuolueisiin. Piraattipuolue on jees. Se haluaa muuttaa tekijänoikeussäädöksiä ja viedä yhteiskuntaa täydellä vauhdilla eteenpäin. Se kuitenkin tuntuu jäävän yhden asian liikkeeksi. P uo l ue i l l e o n myö s v ai ht o e ht o: yhdi st yks e t . 18 Köyhien Asialla -puolueen nettisivut eivät toimineet kunnolla. Se siitä. Onneksi löysin itselleni apurin. Netissä on testi, joka kertoo mikä puolue minulle sopisi parhaiten. Sen mukaan olen selvä kommunisti, koska olen köyhä ja haluan kaikille parasta. Suomen kommunistiseen puolueeseen pääsisikin ilman jäsenmaksua, jos on köyhä. Kommunismi on kuitenkin aika kaksipiippuinen juttu – kaikilla on oltava sama arvo, mutta jotta tämä toteutuisi, jonkun on aina valvottava sitä. Niinpä ajattelin perustaa oman puolueen. Projekti kuitenkin keskeytyi, kun tajusin sen vaativan viisituhatta kannattajakorttia. Sitten keksin! Puolueille on myös vaihtoehto: yhdistykset. Yhdistykset ovat usein puoluepoliittisesti sitoutumattomia. Tosin puoluepoliittisesti sitoutumaton ei tarkoita, etteikö yhditys voisi olla poliittinen. Paras puoli yhdistyksissä on se, että niissä voi usein toimia olematta niiden jäsen. Toisaalta joidenkin yhdistyksien kokouksiin pääsee vain, jos maksaa jäsenmaksun. Sadan yhdistyksen jäsenyys voi maksaa tonnin. Itselleni jo kymmenen euroa on liikaa. Kymmenellä eurolla saa noin 15 kiloa puuroa (lisäksi vesi), joka on varmempi sijoitus kuin yhdistysten lupaukset maailman muuttamisesta. Luonnonsuojelujärjestöt ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 19 Greenpeace Greenpeace antaa maapallolle äänen. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Matti Snellman Toimittaja Johanna Terhemaa Haastateltava Matti Pekkanen (s. 1988) Mikä on järjestön tavoite? ”Greenpeace antaa maapallolle äänen. Me olemme maapallon puolella, koska se ei pysty puolustamaan itseään.” Miksi haluat olla järjestössä mukana? ”Greenpeacessa pystyy vaikuttamaan suoraan asioihin esimerkiksi kiinnittämällä kettingillä itsensä hiilivoimalaan. Greenpeace eroaa muista järjestöissä siinä, että asioista ei vain puhuta, vaan toimitaan suoraan. Kun neuvottelut ja politikointi eivät riitä, me saamme väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden kautta asioita aikaiseksi. ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1971 Yhdysvalloissa, Suomessa toiminta alkoi 80-luvun puolivälissä. Vaikkei kansainvälisyys ollutkaan minulle painavin syy liittyä järjestöön, se mahdollistaa paljon. Ongelmat ovat harvoin vain yhden maan sisäisiä. Esimerkiksi Neste Oil vaikuttaa ympäri maailmaa. Suomessa voimme vaikuttaa osakkeenomistajiin sekä yhtiön johtoon, kun taas Indonesiassa voimme auttaa paikallisia taistelemaan oikeuksistaan maanomistuksessa ja plantaasikiistoissa sekä toimia suoraan sademetsän raivaamista vastaan. Voimme myös antaa kuluttajille tietoa, ettei palmuöljydiesel ole vihreä vaihtoehto. Ostajien kadotessa tuotantokin vähenee, ja toimimalla näin tavoitteen eteen ympäri maailman voimme kamppailla suuriakin ongelmia vastaan.” 20 Tavoitteet ja päämäärät Greenpeace on kansainvälinen ympäristöjärjestö, joka tarvittaessa käy sanoista tekoihin vastustaakseen ympäristön tuhoamista maailmanlaajuisesti ja tuodakseen esiin ratkaisuja rauhan ja ekologisen tasapainon saavuttamiseksi maailmassa. Tukijamäärä 24 000 Suomessa, maailmanlaajuisesti noin 3 miljoonaa. www.greenpeace.org ” O nni st ui mme p ysäyt t ämään r a ke nnust yö maan vuo ro kaude ksi ki i pe ämäl l ä no st o kurki i n.” ”Me olemme ma a p a llon p u olella , koska se ei p ysty p u olu sta ma a n itseä ä n.” Mikä on Suomen rooli ilmastokysymyksissä? ”Ne ovat tärkeitä kaikkialla. On tärkeää, että ilmastoasioissa mennään rohkeasti eteenpäin. Suomen suurin ongelma on taantumuksellinen ilmapiiri. Suomen päästöt henkilöä kohden ovat todella suuret, mutta silti täällä uskotaan, että meillä kaikki on hyvin ja ongelmat ovat jossain muualla. Uusiutuviin energialähteisiin ei uskota ja investoinnit suunnataan kivihiileen sekä ydinvoimaan. Todellisuus olisi kohdattava ja lähdettävä kohti vääjäämätöntä muutosta kohti puhdasta energiantuotantoa.” Mikä on Greenpeacen suurin saavutus Suomessa? ”Meillä on esimerkiksi ollut noin 10 vuoden ajan Lapin metsien suojelukampanja, ja vuonna 2011 alkoi asian hyväksi tulla oikeita päätöksiä. Olemme saaneet noin satatuhatta hehtaaria metsää suojelluksi. Alueet ovat samaa kokoluokkaa kuin Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Näitä vanhoja pohjoisia metsiä on hyvin vähän ja siksi niitä pitää suojella.” Mikä on paras muistosi järjestön toiminnasta? ”Noin vuosi sitten olin Ranskassa, jonne ollaan rakentamassa samanlaista ydinreaktoria kuin Olkiluotoon. Onnistuimme pysäyttämään rakennustyömaan vuorokaudeksi kiipeämällä nostokurkiin. Tämä on sitä väkivallatonta suoraa toimintaa, joka on minulle tärkeää. Pystyimme suoraan vaikuttamaan siihen, ettei ydinvoimaa rakenneta lisää.” Mitä sellaista olet saanut tehdä, mitä ilman Greenpeacea et olisi päässyt tekemään? ”On totta kai mahtavaa, että pääsee itse vaikuttamaan asioihin. Olen päässyt käymään ulkomailla ja tavannut tosi siistejä tyyppejä. Meillä on esimerkiksi Pohjoismaiden välisiä tapaamisia, joissa pääsee tutustumaan muihin aktivisteihin. Nostokurkiin kiipeilyn kautta olen oppinut myös kiipeilemään.” Miten Greenpeacen toimintaan voi osallistua? ”Jokainen voi tulla mukaan vapaaehtoistoimintaan, johon voi osallistua miljoonalla eri tavalla. Vapaaehtoiset muun muassa pitävät festareilla ständejä, maalaavat banderolleja ja osallistuvat mielenosoituksiin. Omalla ammattitaidollaan voi myös auttaa. Meillä on esimerkiksi vapaaehtoisia graafikoita ja lakiasiantuntijoita. Aikaa osallistumiseen voi käyttää juuri sen verran kuin haluaa. Suurin osa vapaaehtoisista käy töissä, mikä tietysti rajoittaa mahdollisuuksia osallistua. Itse olen opiskelija ja joustavat aikatauluni mahdollistavat runsaankin ajankäytön. Olen ollut aktiivisesti mukana Greenpeacen toiminnassa yli viisi vuotta, ja järjestössä toimiminen vie kyllä todella suuren osan ajastani. En vaihtaisi sekuntiakaan tästä käyttämästäni ajasta 21 pois!” Dodo ry Luontoa voi suojella myös kaupungissa. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Maria Nordlund Toimittaja Onni Nieminen Haastateltavana Titta Marianne Lassila (s. 1983) Miten päädyit mukaan Dodon toimintaan? ”Olin Madagaskarilla yliopiston järjestämällä luonnonsuojelualueiden suunnittelua käsittelevällä kenttäkurssilla loppuvuodesta 2008. Samalla reissulla tutustuin Dodon Tany maitso -nimiseen kehitysyhteistyöhankkeeseen. Vuotta myöhemmin minulla oli viimein aikaa ja innostusta lähteä mukaan hankkeen toimintaan Suomessa. Tany maitso -hanke toi mahdollisuuden osallistua täysillä asiaan, joka minua eniten kiinnostaa. Olen kehitysmaatutkimusta opiskellut ympäristöbiologi ja intohimojani ovat trooppisen alueen luonnonsuojelu ja globaali oikeudenmukaisuus. Vaikka hankkeen resurssit ovat pieniä, vastuuta on paljon. Se on motivoivaa, sillä olen tympääntynyt ”järjestöpuuhasteluun”, jossa lähinnä istutaan juomassa teetä ja puhumassa vakavia. En siis koe olevani mikään järjestöhengailija, vaan jos olen mukana, olen mukana täysillä. Vuoden 2010 alusta saakka olen vaikuttanut myös Dodon hallituksessa, jossa vastaan kehitysyhteistyöasioista. Pääsen myös tutustumaan siihen, mitä muuta järjestössä tapahtuu.” Miten Dodo eroaa muista järjestöistä? ”Tyypillinen dodolainen on nuori kaupunkilainen, joka haluaa tehdä kaupungistaan ekologisemman, hauskemman ja omaehtoisemman. 22 Dodo keskittyy pääosin kaupunkikehitykseen. Tärkeitä aiheita ovat esimerkiksi energiantuotanto ja -kulutus, liikkuminen, ruoantuotanto ja kaupunkisuunnittelu. Ajattelemme myös, ettei ympäristöjärjestössä toimiakseen tarvitse olla alan kova asiantuntija tai ’hardcore-aktivisti-hippi’. Dodossa tärkeintä on uuden oppiminen ja yhdessä tekeminen sekä hauskanpito. Haluamme saada kaupunkilaiset kiinnostumaan lähiympäristöstään ja löytämään tapoja tehdä siitä entistä elävämpi. Kaupunkisuunnittelua ei tule ulkoistaa virkamiehille ja pölyttyneille poliitikoille. Toivomme ihmisten heräävän siihen, että luontoa voi suojella myös kaupungissa ja ratkaisut voivat syntyä myös omaehtoisesti. Kaupungin tulisi olla sellainen, millaiseksi sen itse tekee! Dodolla on kaksi vahvaa kehitysyhteistyöhanketta Afrikassa: Tany maitso -hanke Madagaskarilla sekä Malissa toteutettava Sinsibere-projekti. ”Luo nt o e i o l e i hmi s i s t ä i rral l i ne n e l eme nt t i . Kaupunki o n mo ni muo t o i ne n e ko syst e e mi , j o nka e l in ympäri s t ö j ä e i l ö ydy muual t a.” ”Ymp ä r istöjä r jestössä toimia kseen ei ta r vitse olla a la n kova a sia ntu ntija ta i ’ ha r d c or ea ktivisti-hip p i’ .” Kumpikin hanke on rahoitettu ulkoministeriön varoilla ja toimii vapaaehtoisten varassa. Projektit keskittyvät paikallisten toimeentulon parantamiseen ja sitä kautta luonnonsuojeluun: Malissa pyritään hidastamaan aavikoitumista ja Madagaskarilla keskitytään sademetsien suojeluun.” Miten luonto näyttäytyy kaupungissa? ”Luonto ei ole ihmisistä irrallinen elementti. Kaupunki on monimuotoinen ekosysteemi, jonka elinympäristöjä ei löydy muualta. Monet lajit ovat tulleet riippuvaisiksi kaupunkien tarjoamista resursseista. Kaupungeissa on valtavasti mahdollisuuksia vihreään kehitykseen, joka ei ’siirrä luontoa muualle’. Dodomainen kaupunki on täynnä viherkattoja, parveke-, katto-, joutomaa- ja pihaviljelmiä sekä yhteishoidossa olevia omenapuita. Kaikki vihreä luo uutta elämää ja puhdasta hengitysilmaa.” Miten Dodon kautta pääsee vaikuttamaan? ”Dodossa on monia ryhmiä, joista voi valita mieleisensä vaikutus- tai toimintatavan. Dodoilijat voivat olla mukana kaupunkisuunnittelussa, kaupunkiviljelyssä, kehitysyhteistyöhankkeissa tai suunnittelemassa vuositeemaa. Dodo järjestää vuosittain Megapolis-kaupunkifestivaalin, joka liittyy vuositeemaan. Megapoliksessa on niin kotimaisia kuin ulkomaisia puhujia. Lisäksi on käynnissä Tuunaamo-hanke, jossa ihmiset voivat auttaa ja neuvoa toisiaan tuunamisessa ja oppia uusia taitoja aina pyöränkorjauksesta huonekalujen kunnostukseen. Mukaan voi tulla myös yksittäisiin dodoiluihin, kuten kirjallisuuspiiriin, kursseille tai vapaaehtoiseksi johonkin tapahtumaan. Helpoiten mukaan pääsee pölähtämällä paikalle tapaamiseen, liittymällä sähköpostilistalle tai ottamalla yhteyttä kiinnostavaan toimintaryhmään sähköpostitse. Osallistumistapoja on lukemattomia, tapahtumissa käymisestä vaaliväittelyn järjestämiseen tai kaupunkiviljelmän perustamisesta kehitysyhteistyöhön.” Miten vaikutukset näkyvät? ”Vaikutukset voi nähdä esimerkiksi kaupunkiviljelyn yleistymisenä. Kehitysyhteistyöhankkeet vaikuttavat pääasiassa kehitysmaissa esimerkiksi uusien elinkeinojen syntymisenä köyhimmille maanviljelijöille. Suomessa hankkeet lisäävät tietoa globaaleista kysymyksistä.” 23 ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1995 Tavoitteet ja päämäärät Dodo ry on ympäristöjärjestö, jossa osallistut yhdessä tekemällä, keskustelemalla, ideoimalla ja vaikuttamalla. Dodo tarkastelee ympäristöongelmia yhteiskunnallisesti – turhaan yksinkertaistamatta. Dodomaisia toimintamuotoja ovat kaupunkikävelyt, ideariihet, työpajat, sissiviljelmät, festivaalit, keskustelut ja kouluvierailut. Jäsenmäärä n. 200 (2013) www.dodo.org Maan ystävät Ilmastopolitiikkaa korjaamassa ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Eveliina Laurila (s. 1987) Kotiuduin Maan ystäviin sattumalta. Lähdin mukaan syksyllä 2009, kun yhdistys järjesti Suomen suurimman ilmastomielenosoituksen Ihmistulvan. Mielenosoituksessa 2000 ihmistä marssi sinisissä sadeviitoissa eduskuntatalon rappusille. Olin mukana sadeviittatalkoissa pujottamassa sinisiin sadeviittapusseihin Ihmistulva-tarroja ja tämän jälkeen osallistuin myös itse mielenosoitukseen. Tapahtuman jälkeen aloin käydä Polttava Kysymys -ilmastokampanjan Helsingin paikallisryhmän kokouksissa. Aluksi välttelin vastuullisempia tehtäviä ja tarjosin apuani lähinnä banderollitalkoissa, kokousastioiden tiskaamisessa ja tempauspäivän tavaroiden roudaamisessa. Vähitellen uskaltauduin tekemään muutakin. Kutsuin kansanedustajia paneelikeskusteluihin ja vedin leikkejä uusien illassa. Olin myös mediavastaavana hiilikuutiotempauksessa, jossa havainnollistimme eri maiden hiilenkulutusta erikokoisilla pahvisilla hiilikuutioilla. Yksi tärkeimmistä Polttava Kysymys -kampanjan vaikuttamisen keinoista on ollut ilmastolakia vaativien korttien kerääminen kansanedustajille. Kaikissa tapahtumissamme on aina ollut korttipöytä, jolla kortteja on kerätty. Kuka tahansa on voinut lähettää kansanedustajalle sähköisen tai paperisen kortin. ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1971 Friends of the Earth, Suomeen 1996 Tavoitteet ja päämäärät Maan Ystävät on kansalaisjärjestö, joka muuttaa maailmaa ekologisesti kestävämmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi niin paikallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Jäsenmäärä 100 000 (2012) www.maanystavat.fi ”Ta p a simme 4 0 ka nsa ned u sta ja a ka hd essa p ä ivä ssä ja r a kensimme u p ea n d emon ed u sku nta ta lon r a p p u sille.” Kortteja lähetettiin erityisesti ennen vaaleja ja yhteensä kampanjan aikana niitä kerättiin noin 37 000. Hienointa järjestöurani aikana on ollut kansalaislobbaus syksyllä 2010. Polttava Kysymys järjesti lobbauskoulutuksen, tapasi 60 lobbarin voimin 40 kansanedustajaa kahdessa päivässä ja rakensi upean demon eduskuntatalon rappusille. Viestimme oli: "Korjaamme Suomen ilmastopolitiikkaa". Täytimme eduskuntatalon rappuset oikeilla liikennemerkeillä ja työmaarekvisiitalla lobbaustyömaamme merkiksi. Tapasin kolme kansanedustajaa. Kaikki tapaamiset olivat erilaisia, mutta joka tapaamisella kehityin paremmaksi lobbariksi. Polttava Kysymys -kampanja huipentui eduskuntavaaleihin 2011. Tuloksena oli kirjaus ilmastolaista hallitusohjelmaan, mikä on hieno saavutus. Työtä silti riittää ja Maan ystävien ilmastokampanjointi jatkuu. Pelkkä kirjaus laista ei riitä, vaan laki pitää saada voimaan ja päästövähennystavoitteet kohdilleen. Yksi askel on jo otettu: Suomella on oma ilmastopaneelinsa, jonka tarkoitus on avustaa ja neuvoa energia- ja ilmastopolitiikan työryhmää. Tämän ympäristöministeriön 24 asettaman paneelin jäsenet ovat tutkijoita ja asiantuntijoita. Olen oppinut järjestötyöstä valtavasti. Nyt tiedän, miten järjestö pyörii, mikä on ilmastonmuutos, miten asioista väitellään ja miten tölkistä otettu kasvishernekeitto muuntuu hernelevitteeksi, kun sen siirtää kauniiseen astiaan. Lisäksi tiedän, miten tapahtumia järjestetään ja kuinka yllätyksiltä ei voi välttyä edes hyvällä suunnittelulla. Ryhmätyöskentelytaitoni ovat parantuneet ja itsevarmuuteni on kohentunut. Ei oppi ole kuitenkaan tyhjästä tullut. Olen istunut pitkiksikin venyneissä kokouksissa ja palellut lumiukkotempauksessa. Kun järjestö pyörii vähäisin vapaaehtoisvoimin, vastuu kasautuu helposti ja välillä ihmiset väsyvät. Yllättävän harva on perillä siitä, miten meidän elämäämme koskevia muutoksia, kuten lakeja ja säädöksiä, tehdään. Koska politiikka ei kiinnosta ihmisiä, se antaa valtaapitäville paljon vapauksia. Toimiessani Maan ystävissä olen kuitenkin huomannut, että yhteisössä on voimaa. Olen oppinut, että pieni voi olla isoa. Sillä on väliä, mitä me täällä teemme, ja sillä pitäisi olla vielä enemmän väliä. Kuva: Joana Neves de Sousa Kuva: Maan Ystävät 25 Ihmisoikeus- ja rauhanjärjestöt ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 27 Planin Lastenhallitus Lastenhallituksessa oppii ymmärtämään maailmaa. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Sari Näsälä 28 Toimittaja Rosa Kettumäki Haastateltavat Emilia Paappanen (s. 1995) ja Milja Rämö (s. 1990) Plan on kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö, jonka tavoite on parantaa kehitysmaiden lasten elinoloja pysyvästi. Näkyvin osa Planin toimintaa ovat kummilapset. Suomalainenkin voi hankkia kummilapsen esimerkiksi Somaliasta. Kummivanhemman tehtävä on tukea lapsen kasvamista ja koulunkäyntiä rahallisesti. Lisäksi kummivanhempi voi vaikkapa vierailla Afrikassa lasta tapaamassa. Kummitoiminnan lisäksi Plan tukee lasten koulutusta, suojelua ja taloudellista asemaa eri puolilla maailmaa sekä auttaa lapsia katastrofialueilla. Yksi toiminnan keskeisimmistä periaatteista on se, että Planin toiminnassa mukana olevilla lapsilla on mahdollisuus osallistua järjestön päätöksentekoon. Suomessa lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa järjestöön Planin Lastenhallituksen kautta. Hallitus on kahdestakymmenestä 12–18-vuotiaasta koostuva ryhmä, jonka tavoite on kertoa suomalaisille lasten oikeuksista sekä saada lasten ääni kuuluviin järjestössä. Emilia Paappanen haki Lastenhallitukseen 13-vuotiaana nähtyään koulunsa seinällä ilmoituksen, joka kysyi: ”Kiinnostaako vaikuttaminen? Haluatko auttaa kehitysmaiden lapsia?” ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 2001 (Plan Suomi 1998, Plan International 1937) Tavoitteet ja päämäärät Planin Lastenhallitus tiedottaa lasten oikeuksista Suomessa ja tuo lasten äänen kuuluviin Planin työssä. Yksi konkreettisista tavoitteista on lapsen oikeuksien päivän 20.11. saaminen valtakunnalliseksi liputuspäiväksi. Lisäksi Lastenhallitus työskentelee kouluväkivallan vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi. Jäsenmäärä 20 jäsentä (2013) (Kattojärjestö Planin toimintaa tukee 25 000 suomalaista) www.plan.fi/lastenhallitus ”Kun näin ilmoituksen, olin ihan innoissani. Hihkuin vaan, että joo joo! Lasten oikeudet ovat aina olleet lähellä mun sydäntä. Meidän perheellä oli jo aikaisemmin ollut kummilapsi, joten tiesin Planista ja sen kummitoiminnasta.” Juuri yläasteen aloittanut Paappanen lähetti hakemuksen ja pääsi mukaan hallitukseen. Sen jälkeen toiminta on ollut iso osa hänen elämäänsä. ”Mä tykkään vaikuttamisesta. Musta on hienoa saada oma mielipide kuuluviin. Lastenhallituksen kautta oon myös päässyt kokemaan paljon sellaista, mitä jokainen ei pääse. Esimerkiksi tapaamaan presidentti Tarja Halosta ja edustamaan Lastenhallitusta YK:n naisten oikeuksien kokoukseen New Yorkiin.” New Yorkissa Paappanen oli osa delegaatiota, jonka tarkoitus oli saada tyttöjen ääni kuuluviin YK:n kokouksessa. Kuudesta eri maasta tulleet tytöt osallistuivat kokouksen oheistapahtumiin ja järjestivät tyttöjen oikeuksia käsittelevän paneelikeskustelun. He olivat myös tehneet yhdessä videon, jossa käsiteltiin tyttöjen asemaa eri maissa. Maiden erot tulivat hyvin esille, kun suomalaiset, yhdysvaltalaiset, kanadalaiset, indonesialaiset, kamerunilaiset ja sierraleonelaiset tytöt vastasivat samoihin kysymyksiin. ”Oli hienoa päästä tapaamaan ihan eri lähtökohdista tulevia ihmisiä. Kun itse iloitsin Suomea lämpimämmästä säästä, sierraleonelainen huonekaverini nukkui ulkovaatteet päällä, kun hänellä oli niin kylmä. Lisäksi hän kertoi olevansa onnekas päästessään Sierra Leonessa tietokoneelle kerran kahdessa viikossa. Se tuntuu oudolta, kun itse pääsee koneelle ja nettiin aina”, Paappanen kertoo. Juuri tästä Planin toiminnassa on kysymys. Kohtaamiset erilaisten kulttuurien välillä auttavat ymmärtämään maailmaa ja muita yhteiskuntia. Suuri osa Lastenhallituksen työstä on asenteisiin vaikuttamista, jonka tulokset näkyvät hitaasti. Hallituksen jäsenet saavat itse päättää, mitä hallitus tekee. Usein nuoret haluavat olla mukana Planin kampanjoissa. Mutta mitkä ovat Lastenhallituksen suurimmat saavutukset? ”Tapasimme New Yorkissa Kanadan tasaarvoministerin ja juttelimme hänen kanssaan tyttöjen päivästä. Yritimme vakuuttaa hänet siitä, kuinka tärkeä sellainen olisi. Nyt on sitten tullut YK:n tasolta päätös, että 11. lokakuuta on tästä eteenpäin kansainvälinen tyttöjen päivä. Tämä on erittäin tärkeää, koska vaikka Suomessa tytöt ja pojat saattavat olla tasa-arvoisia keskenään, monissa muissa maissa asiat eivät ole näin hyvin. Tytöillä on huonommat lähtökohdat esimerkiksi koulutuksen suhteen. Usein tytöt eivät edes tiedä omia oikeuksiaan. 29 Tyttöjen päivä synnyttää puhetta tyttöjen oikeuksista”, Paappanen kuvailee ja jatkaa: ”Mä olen ylpeä siitä, mitä Lastenhallitus on saanut aikaan. On hienoa olla siinä mukana. Olen oppinut, että tärkeintä on päästää itsensä ajattelemaan sitä, että kaikkialla maailmassa ei asiat ole yhtä hyvin kuin Suomessa. Halu vaikuttaa maailman asioihin tulee mulla luonnostaan, se on osa mua.” ”La stenha llitukse n ka u tta oon myö s p ä ä ssyt kokem a a n p a ljon sella ista , m i t ä joka inen ei p ä äse .” Kun Lastenhallituksen jäsen täyttää 18 vuotta, hänestä tulee Lastenhallituksen eläkeläinen. Eläköitynyt Milja Rämö opiskelee nykyään kehitysmaatutkimusta Helsingin yliopistossa ja muistelee omia aikojaan Lastenhallituksessa lämmöllä. ”Lastenhallituksen toiminta avasi silmiäni ja uskon, että sen ansioista näen maailman eri tavalla. Tärkeää oli myös se, että vaikka oli nuori, niin mielipiteitä oikeasti kuunneltiin. Jos kirjoitti juttuja tai suunnitteli tapahtumia, niin mun mielipiteellä oli oikeasti väliä. Aikuisten pitäisi muistaa kuunnella myös alaikäisiä ja niiden ajatuksia. Ainakin mulle oli silloin tärkeää, että aikuiset kuunteli ja arvosti mun mielipidettä.” Lastenhallituksessa Rämö oppi ajattelemaan avarakatseisemmin ja pääsi tapaamaan erilaisia ihmisiä. ”Oli hienoa päästä tutustumaan samanhenkisiin nuoriin. Matkalla Burkina Fasoon näin, millaista elämä Afrikassa todella on. Eikä me tavattu vain burkinafasolaisia, vaan nuoria ympäri Afrikkaa. Silloin tajusin, että ihmisillä on oikeasti erilaisia maailmankuvia. Todella erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset eivät ajattele samalla tavalla. Eri kulttuureista tulevia tavatessaan oppii ymmärtämään ja kyseenalaistamaan omia käsityksiään maailmasta. ” Seta ry Seksuaalisen tasa-arvon puolesta! ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Rosa Kettumäki Haastateltavana Emilia Nikkinen (s. 1990) Seta ry on valtakunnallinen ihmisoikeusjärjestö, jolla on toimintaa Ahvenanmaalta Lappiin. Setaan kuuluu yhteensä 21 sekä paikallista että valtakunnallista jäsenjärjestöä. Setan tavoitteena on, että kaikki voisivat elää yhdenvertaisina riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Järjestö ajaakin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen: homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten, intersukupuolisten ja queerien, eli niin sanotusti hlbtiq-ihmisten, oikeuksia. Emilia Nikkinen kiinnostui Setan toiminnasta, vaikkei hänen kotipaikkakunnallaan Lappeenrannassa paikallisjärjestöä ollutkaan. Hän osallistui Helsingin Seudun Setan järjestämään Pride-tapahtumaan. Viikon kestävillä Prideilla eritaustaiset ihmiset tapaavat toisiaan ja tarjolla on erilaisia tapahtumia punk-klubeista vertaisryhmätapaamisiin. Nikkinen osallistui Prideilla nuorille suunnattuun tilaisuuteen. ”Kyselin siellä, miten meille Lappeenrantaan saataisiin oma paikallisjärjestö, ja siellä ohjeistettiin, että ensin kannattaa perustaa nuortenryhmä. Nuorille tarkoitetun ryhmän avulla voi kartottaa sitä, kuinka paljon paikkakunnalla on asiasta kiinnostuneita.” Kotiin palattuaan Nikkinen ryhtyi toimeen ja alkoi perustaa Lappeenrannan sateenkaarevaa nuortenryhmää. Kattojärjestö antoi hommaan täyden tuen ja Savon Seta auttoi hakemaan hankkeelle starttirahaa. ”Perustamisvaiheessa sain kyllä todella paljon apua. Lisäksi mulla oli pari hyvää kaveria, joiden kanssa voitiin jakaa vastuuta ja käytännön hommia. Olin myös ollut mukana Lappeenrannan nuorisovaltuustossa, eli kontaktit nuorisotoimeen olivat jo valmiiksi olemassa.” Vuonna 2010 Lappeenrannan nuorten Seta aloitti toimintansa. ”Järjestölle oli selkeästi tarvetta. Ekaan tapaamiseen tuli 35 ihmistä ja kokoontumisissa oli aina parikymmentä tyyppiä. Puolen vuoden jälkeen perustimme nuorten järjestön ohelle kaiken ikäisille tarkoitetun paikallisjärjestön. Alussa moni sanoi, että oli miettinyt paikallisjärjestön perustamista, muttei ollut saanut ajan ja keinojen puuttumisen takia hommaa etenemään. Mä sitten satuin olemaan ensimmäinen, joka todella alkoi hoitaa asiaa”, Nikkinen muistelee parin vuoden takaisia tapahtumia. Monet Setan pienemmillä paikkakunnilla toimivat paikallisjärjestöt ovat keskittyneet lähinnä erilaisten tapahtumien ja bileiden järjestämiseen. Saimaan Setalla on kuitenkin ollut aina myös alueelliseen vaikuttamiseen liittyviä tavoitteita. Myös Lappeenrannassa on järjestetty paneelikeskusteluja ja yritetty saada näkyvyyttä seksuaalivähemmistöjen ongelmille. ”Ihan ensimmäiseksi meidän pitää saada paremmat olot täällä asuville ihmisille. Täällä on paljon ennakkoluuloja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Olimme tarjoamassa Setan kouluttajia kouluille puhumaan seksuaalivähemmistöistä. Siitä nousi kauhea kohu, koska meitä ei haluttu päästää sinne”, Nikkinen kertoo ja jatkaa: ”Täällä nämä asiat on aika uusia. Vasta nyt järjestön perustamisen jälkeen, me ollaan tuotu seksuaalivähemmistöjen asiaa selkeästi esille. Uskon ennakkoluulojen johtuvan asiallisen tiedon puutteesta.” Yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisen lisäksi yksi Setan päätehtävä on antaa tukea seksuaalivähemmistöihin kuuluville. Varsinkin pienillä ennakkoluuloisilla paikkakunnilla vertaistuen tarve on todellinen. ”Paikallisjärjestön puhelimeen on tullut huolestuttavia puheluita epätoivoisilta seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvilta ihmisiltä. Eräs soittaja kertoi olevansa langan toisessa päässä naru kaulassa, koska hänellä oli niin paha olla”, Nikkinen kertoo. Tuen saaminen on siis erityisen tärkeää. Itsemurhaa suunnitelleen puhelu ei ole yksittäistapaus. Kansainvälisten tutkimusten mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on moninkertainen itsemurhariski heteronuoriin verrattuna. Suomalaisten nuorten tilannetta kuvattiin dokumenttielokuvassa Kyllä homotkin siivoaa (Yle 2010). Elokuvassa lappeenrantalainen Tiina kertoi saaneensa tappouhkauksia lesboutensa takia. Karu tarina aktivoi hlbt-ihmiset yhdistymään ja synnytti seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin liittyvää keskustelua. Seksuaalivähemmistöjen aseman parantaminen on pitkällinen prosessi, joka vaatii aikaa. Nikkinen muistuttaa, että pitää olla sitkeä. 30 ”Tärkeintä on, että levitetään oikeaa tietoa. Sen takia me ollaan pyritty järjestämään näkyviä kampanjoita. Me myös tehdään yhteistyötä kaupungin kanssa. Kaupunki esimerkiksi kutsui meidät puhumaan kaupungin uusien asukkaiden iltaan.” Nikkinen on huolissaan ennen kaikkea seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten asemasta. Sekä lukiossa että ammattikoulussa opiskellut Nikkinen korostaa koulujen vastuuta. ”Kouluissa pitäisi ymmärtää vähemmistöihin kuuluvien erityistarpeet. Kiusaamiseen pitäisi puuttua heti ja kouluissa pitäisi ymmärtää se, että seksuaalivähemmistöön kuuluminen altistaa kiusaamiselle. Nikkanen on yrittänyt vaikuttaa koulujen tilanteeseen oppilaskuntatoiminnan kautta. ”Kun puhuttiin, miten seksuaalivähemmistöt pitäisi huomioida koulussa, joku ehdotti homoille omaa pukuhuonetta”, Nikkinen kertoo turhautuneena. ”Varsinkaan ammattikouluissa ei juurikaan puhuta seksuaalivähemmistöistä. Muutenkin amiksissa pitäisi käsitellä enemmän yhteiskunnallisia aiheita”, Nikkinen huomauttaa. Aktiivisella toiminnalla saavutetaan myös tuloksia. ”Kouluni kehittämistavoitteisiin on meidän ansiosta kirjattu, että seksuaalivähemmistöjen asemaa pyritään parantamaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiat on tärkeitä ja miulle omakohtaisia. Haluan vaikuttaa, jotta maailma olisi yleisesti tasaarvoisempi ja parempi kaikille.” ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1974 Tavoitteet ja päämäärät Seta ry:n tavoitteena on, että ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja hyvinvointi toteutuvat ihmisten arjessa riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoliidentiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Seta korostaa jokaisen ihmisen oikeutta perheeseen, sellaisena kuin kukin sen itse käsittää. Jäsenmäärä henkilöjäseniä n. 4000 (2013) www.seta.fi Kuva: Seta ry 31 Aseistakieltäytyjäliitto Rauhaa, ei aseita! ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Pipsa Toivonen (s. 1989) Ympäristöongelmat, liikakulutus ja eriarvoisuus mietityttivät ja huolestuttivat minua jo nuorena. Osallistuin ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen 13-vuotiaana vuonna 2003, kun USA hyökkäsi Irakiin. Irakin sota symboloi minulle nykypäivän kolonialismia aseellisen konfliktin muodossa, vaikken sitä silloin kovin kirkkaasti vielä ymmärtänyt. Sodanvastaiset teemat saivat minut kiinnostumaan rauhanjärjestöistä ja rauhanliikkeen vaiheista. Tämän lisäksi olen ollut ”yleisen” (eli miesten) asevelvollisuuden vastustaja siitä lähtien, kun aloin asiaa pohtia. Aseistakieltäytyjäliiton toimintaan ajauduin kuitenkin vasta myöhemmin. Nyt jälkeenpäin ajatellen antimilitaristiset teemat ovat kytköksissä moniin muihin kiinnostaviin teemoihin. Esimerkiksi aseelliset konfliktit kytkeytyvät usein luonnonvarakonflikteihin ja samalla ympäristön tuhoamiseen. Myös ydinvoima ja ydinaseteollisuus saavat liikkeelle sekä ympäristö- että rauhanaktivisteja. Sama maa voi esimerkiksi tuottaa uraania sekä ydinaseiden että ydinenergian valmistusmateriaaliksi. Molemmat lopputuotteet ovat ihmisille ja ympäristölle vaaraksi. Aseistakieltäytyjäliitto eroaa kuitenkin muista suomalaisista rauhanjärjestöistä siten, että suoraa toimintaa on enemmän kuin muilla. Liitto järjestää mielenosoitusmatkoja ulkomaille sekä osallistuu suoraan kansalaistottelemattomuutta vaativaan toimintaan ympäri Eurooppaa. Suomessa AKL toimii ruohonjuuritasolla muun muassa levittämällä tietoa asepalveluksen vaihtoehdoista ja pyörittämällä Ruokaa ei aseita -kampanjaa. Kansalaistottelemattomuutta toteuttaa käytännössä AKL:n liepeillä toimiva Muurinmurtajat-ryhmä. Lisäksi liitto pyrkii vaikuttamaan päättäjiin eri kanavien kautta ja tiedottaa toiminnastaan. AKL toimii tunnetusti aseistakieltäytyjien etujärjestönä. Etujärjestönä toimiminen on tärkeää, koska Puolustusvoimat ei tiedota aseistakieltäytyjien oikeuksista riittävästi, eikä valinnan- ja mielipiteenvapaus siksi toteudu. Ennen kuin AKL:stä tuli totaalikieltäytyjien etujärjestö vuonna 1987, totaalikieltäytyjiä oli alle kymmenen vuodessa. Nykyään totaalikieltäytyjiä on vuosittain parisenkymmentä ja reservinkieltäytyminen on yleistynyt AKL:n kampanjoinnin myötä. Lisäksi yhä useampi käy siviilipalveluksen armeijan sijaan. Vielä nykyään on tyypillistä, että asepalveluksesta sivariin hakeutuvia ja totaalikieltäytyjiä kuulustellaan, sekä kutsutaan puhutteluihin laittomasti ja heidän pois pääsyään armeijasta viivytetään. Aseistakieltäytyjäliitto pyrkii puuttumaan rikkeisiin tekemällä kanteluja ja tuomalla lainvastaisen kohtelun julkisuuteen. ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1974 Tavoitteet ja päämäärät Aseistakieltäytyjäliitto (AKL) on antimilitaristinen rauhanjärjestö, joka toimii aseistakieltäytyjien (siviilipalvelusmiehet, totaalikieltäytyjät, reservinkieltäytyjät) etujärjestönä. AKL on myös kaikille avoin militarismin vastainen nuorisojärjestö, joka toimii muidenkin kuin aseistakieltäytymiseen suoraan liittyvien kysymysten parissa. ”On hienoa hu oma ta , ettei kenenkä ä n p u hu ttelu ta i kyseena la ista minen va a d i a u ktor iteettia sema a .” Jäsenmäärä n. 1200 (2013) www.akl-web.fi 32 Kuva: Aseistakieltäytyjäliitto ”Et uj ärj e s t ö nä t o i mi m inen o n t ärke ää, ko s ka P uo l ust us v o i mat e i t ied ota ase i st aki e l t äyt yj ien o i ke uksi s t a ri i t t äv ästi.” Koen radikaalin ruohonjuuritason toiminnan kaikkein mielekkäimmäksi tavaksi vaikuttaa. Kansalaistottelemattomuus on mielestäni hyväksyttävää ja tarpeellista. Puoluepoliittinen vaikuttaminen on siihen verrattuna etäistä ja demokraattistakin vain välillisesti. En myöskään pidä eduskuntaa riittävänä välineenä kansanvallan toteutumiseksi. Ihanneyhteiskunnassani ei ole toisten asioista päättävää eliittiä. Tasavertainen toimijuus ja yhdessä päättäminen toteutuvat mielestäni parhaiten juuri ruohonjuuritason toiminnassa. Sosiaalisten suhteiden merkitys kaikenlaiselle aktivismille on kiistaton. Ystävien ja tuttujen kanssa yhdessä tekeminen on 33 motivoivampaa kuin yksin puurtaminen. Tämä on erityisen tärkeää, koska AKL:n toiminnan päämäärät ovat kunnianhimoisia ja tuntuvat kaukaisilta, usein jopa mahdottomilta saavuttaa. Mukavien ihmisten kanssa haasteellisetkin päämäärät näyttävät kuitenkin saavutettavilta. Lisäksi hyvässä seurassa on hauskempaa kokoustaa, eivätkä pitkät bussimatkat NATOn vastaisiin tapahtumiin eri Euroopan kaupunkeihin tunnu puuduttavilta. Itselläni kynnys toimintaan lähtemiseen madaltui, kun tutustuin muihin jäseniin mielenosoitusmatkalla. Aseistakieltäytyjäliitossa olen tavannut uusia ihmisiä, joiden maailmankatsomus on lähellä omaani. En siis koe olevani yksin mielipiteideni kanssa. Kokoontumalla yhteen eri taustoista tulevat aktivistit luovat verkostoja. Oma tietämykseni militarismista ja sen kritiikistä on kasvanut liitossa toimimisen ja uusien tuttavuuksien myötä. Nykyään uskallan ottaa ääneen kantaa seminaareissa ja keskusteluissa, joissa puhutaan militarismin, sodan tai väkivallan teemoista. On hienoa huomata, ettei kenenkään puhuttelu tai kyseenalaistaminen vaadi auktoriteettiasemaa. Uuden oppiminen ilman opettajia ja oppilaita, yhdessä keskustelemalla voimaannuttaa ja rohkaisee tekemään uutta. Amnesty International Tavoitteena turvata ihmisoikeudet kaikille maailmassa. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Henrik Nyholm (s. 1987) Amnesty International on maailman vanhin ja suurin ihmisoikeusjärjestö. Amnestyn päämääränä on, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus toteutuisi kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeuksia ovat esimerkiksi oikeus mielipiteisiin, perheeseen, koulutukseen ja asuntoon. Ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteena on turvata ihmisoikeudet kaikille maailmassa, suojata vääryksiltä sekä taata ihmisille tasavertainen mahdollisuus elää turvallista arkea. Amnesty pyrkii tähän tuomalla esiin kaikissa maailman kolkissa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia. Lähdin mukaan toimintaan, kun ystäväni pyysi minut Guantánamon vankileiriä vastustavaan katutempaukseen. Innostuin ajatuksesta tehdä jotain epätavallista ja rutiineistani poikkeavaa. Tempauksessa esiinnyttiin Guantánamon vankeina oransseihin haalareihin sonnustautuneina. Ensimmäisen katutempauksen jälkeen alettiin toteuttamaan heti seuraavaa. Itse aloin järjestämään ihmisoikeustapahtumia omassa koulussani ja paikallisissa kahviloissa. Myöhemmin olen ollut järjestämässä monia mielenosoituksia, ihmisoikeustapahtumia, ihmisoikeusteemaisia kirjeiden kirjoitusiltoja ja kerännyt nimiä vetoomuksiin. Perustin paikallisryhmän Itä-Helsinkiin, koska halusin tuoda Amnestyn maailmanlaajuisia kampanjoita myös lähiöihin. Kuva: Amnesty ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1961 (Suomen osasto: 1967) Tavoitteet ja päämäärät Amnestyn tavoitteena on maailma, jossa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistuksen oikeudet ja vapaudet toteutuvat kaikille ihmisille. Jäsenmäärä Suomessa n. 40 000, maailmalla yli 3 miljoonaa (2013) www.amnesty.fi Minulle yksi vaikuttavimpia kokemuksia toiminnasta on ollut juuri vankilasta vapautuneiden mielipidevankien tapaaminen. Mielipidevankien kertomuksista huomasi, kuinka vankila-ajat, epävarmuus omasta kohtalosta ja turvattomuuden tunne ajavat ihmiset puhki. Maissa joissa ihmisoikeudet eivät toteudu, on ihmishenki arvoton ja tulevaisuus synkkä. Mielivaltaiset päätökset ja valtion harjoittama väkivalta luovat kestämättömän tilanteen, jossa kaikki ovat turvattomia – niin väkivaltakoneistossa toimiva kuin sen ulkopuolella oleva ihminen, johon väkivalta kohdistuu. Köyhyys, nälkä ja väkivalta ovat rakenteellisia ongelmia, joihin voi vaikuttaa. Amnestyn kampanjat ovat ihmisoikeustyön näkyvin osa. Ne voivat olla joko maailmanlaajuisia tai alueellisia. Maailmanlaajuinen Kuuluu kaikille -kampanja (Demand Dignity) 34 on loistava osoitus Amnestyn vastuusta painottaa ihmisoikeuksien toteutumisen tärkeyttä. Kampanjan tavoitteena on kohdistaa tietoutta ihmisoikeusloukkauksiin, jotka aiheuttavat ja syventävät köyhyyttä. Amnesty vaikuttaa paljon valtioiden lainsäädäntöön. Suomessa seksuaalirikoslakiin saatiin muutoksia Asenne esiin -kampanjan myötä vuonna 2011. Käytännössä laki muuttui niin, että raiskaukseksi lasketaan myös ne tapaukset, joissa uhri on kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan esimerkiksi pelon tai päihtyneisyyden takia. Kampanja osoitti, että raiskaus ei ikinä ole uhrin syy ja fyysinen itsemääräämisoikeus on ehdoton. Vuonna 2013, kymmenen vuoden kampanjoinnin tuloksena, sovittiin kansainvälisestä asekauppasopimuksesta, jonka toimeenpano konkreettisesti pelastaa ihmishenkiä. Amnesty on tärkeä. Eläinoikeusjärjestöt ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 35 Eläinsuojeluliitto Animalia ry Eläinten oikeudet paranevat lainsäädäntöä muuttamalla. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// ”Josku s va sta r ea ktio voi olla p a r emp i ku in ei r ea ktiota la isinka a n.” ”S yv äl l e j uurt une i si i n o nge l mi i n pi t ää m ie l e st äni v ai kut t aa o nge l man yt i me s s ä, hi t aas t i mut t a v armast i .” Kirjoittaja Lotta-Maria Suomalainen (s. 1993) ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1961 Tavoitteet ja päämäärät Animalian tehtävänä on edistää eläinten hyvinvointia ja oikeuksia Suomessa ja kansainvälisesti. Animalian pääasialliset toimintakohteet ovat koeeläintoiminta, kotieläintuotanto ja turkistarhaus. Animalia toimii vain avoimesti ja laillisia keinoja käyttäen. Jäsenmäärä yli 6000 (2013) www.animalia.fi Liityin Animaliaan kevättalvella 2011. Olin kahlannut läpi eri puolueiden nuorisojärjestöjä ja punninnut niiden hyviä ja huonoja puolia. Animaliaan liittyminen oli paljon selkeämpi ratkaisu: se tarjoaa näkökulmia ainoastaan eläimiä koskeviin eettisiin kysymyksiin. Tämä tekee järjestöistä oivia yhteiskunnallisen vaikuttamisen harjoittelupaikkoja. Animalia on vuonna 1961 perustettu eläinsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on toimia eläinten turhaa kärsimystä vastaan ja taata edellytykset lajityypilliselle käyttäytymiselle. Valitsin Animalian, koska se tarjoaa selkeitä välineitä vaikuttamiseen lainsäädännön ja valistuksen keinoin. Syvälle juurtuneisiin ongelmiin pitää mielestäni vaikuttaa ongelman ytimessä, hitaasti mutta varmasti. Animalia on asiantuntijajärjestö, joten vaikuttaminen tapahtuu esimerkiksi kampanjoimalla, tiedottamalla ja vaikuttamalla lainsäädäntöön. Pidän myös siitä Animaliassa, että tiedän, mihin rahani menevät. Kyseessä ei ole suuren ja globaalin kattojärjestön paikallisjärjestö, vaan oma tuttu Animalia. Toimintamme pääkohteita ovat maatalouseläimet, turkistarhaus ja eläinkokeet. Keskustelutaidot kehittyvät, kun seisoskelee Animalian esitepöydän takana ja kuuntelee erilaisia kantoja esimerkiksi turkistarhauksen lopettamisesta tai tuotantoeläinten olosuhteista. 36 Parhaimmillaan keskustelu voi johtaa yhteiseen oivallukseen tai aivan uuteen näkökulmaan. Pahimmillaan voi saada niskaansa henkilökohtaisen hyökkäyksen tai yksipuolista argumentointia. Vaikuttaminen on minulle ehkä eniten juuri viisasta puhetta, hyviä perusteluja, kuuntelua ja toisen huomioimista. Tiukat asenteet eivät ole edullisia missään elämänvaiheessa – varsinkaan, jos ne on lyöty jo ala-asteen jälkeen lukkoon. Joskus vastareaktio voi olla parempi kuin ei reaktiota laisinkaan. Vaikuttaessaan ihminen tarjoaa toiselle omia opittuja mallejaan, jotka eivät varmastikaan sovi kaikille heti. Joskus siis voi olla, että kouluvierailukäynti tai ojennettu esite saavat aikaan toivotun tuloksen vasta vuosien päästä. Valtarakenteisiin ja vallitseviin asenteisiin vaikuttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Pitäisi jaksaa paiskia töitä, joiden merkitys näkyy kaukana tulevaisuudessa. Pitää muistaa jatkuvasti, miksi tekee sitä mitä tekee. Minä haluan vaikuttaa, koska pystyn siihen. Minulla on ääni annettavaksi eläimille. Olen oppinut kuinka paljon painaa loppujen lopuksi se oma päätös, jokaisen oma sijoitus yhteiskuntaan, jossa elämme. Aloin syksyllä 2011 vetää Animalian uutta nuorisoryhmää, mikä oli uskomaton kunnia. Vastuu luo myös luottamusta, mikä auttaa vaikuttamiseen. Saan itse ja annan samalla – tilanne on plus plus! Kuva: Teppo Lahti Kuva: Teppo Lahti 37 Oikeutta eläimille Eläinten puolesta, eroon häkeistä! ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Oikeutta Eläimille Kirjoittaja Anonyymi Kun Oikeutta Eläimille -järjestö julkaisi vuonna 2007 kuvamateriaalia tehotuotantotiloilta, olin jo hetken aikaa pyöritellyt päässäni ajatuksia eläinten oikeuksista. Lopulta lopetin lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden kuluttamisen ja ryhdyin vegaaniksi. Ajan kuluessa halusin entistä enemmän vaikuttaa eläinten oikeuksiin ja siihen, että eläinten hyväksikäyttö lopetettaisiin. En vain tiennyt, miten sen tekisin. Halusin lähteä juuri Oikeutta Eläimille -järjestön toimintaan, sillä se on yksi ainoita eläinoikeusjärjestöjä Suomessa. Yksinkertaistettuna eläinoikeusjärjestöjen ja eläinsuojelujärjestöjen välinen ero on se, että 38 eläintensuojelijat vaativat häkkien suurentamista, kun me haluamme kokonaan eroon häkeistä. Meille ominaista on suora toiminta sekä kansalaistottelemattomuus. Tarkoituksena on vaikuttaa itse, eikä pyytää ketään toista tekemään sitä puolestamme. Poliitikkoihin vetoaminen ei ole minun juttuni. Politiikan kiemuroihin ja byrokratiaan hukkuu helposti ja unohtaa, mitä oikeasti ajaa takaa. Kaikki eivät hyväksy eläinoikeusliikkeen toimintatapoja. Silti itsensä lukitseminen kaupan oveen, mielenosoitusten järjestäminen sekä "salakuvaaminen" ovat todella ”T o im im ine n O i ke ut t a El äi mille - j är j e s tö s s ä o nki n he l ppo a, s il l ä järj e st ö n t akana e i o l e b y r o k raat t i s t a hal l i nt o a.” ”Elä insu ojelu jä r jestöt va a tiva t hä kkien su u r enta mista , ku n ta a s elä inoikeu sjä r jestöt ha lu a va t er oon hä keistä .” tärkeitä käytäntöjä, joilla on saatu muutoksia aikaan. Olemme saaneet Marimekon luopumaan turkisten käytöstä juuri tällaisella kansalaisuustottelemattomuudella ja väsymättömällä kampanjoinnilla. Itse pääsin mukaan toimintaan osallistumalla järjestön toimintaviikonloppuun, jonka aikana osoitettiin mieltä turkistuotantoa vastaan ja keskusteltiin järjestön tulevasta toiminnasta. Viikonloppu oli menestys ja tapasin samanhenkisiä ihmisiä, jotka halusivat toimia samojen asioiden puolesta. Me kaikki olimme innostusta täynnä. Toimiminen Oikeutta Eläimille -järjestössä onkin helppoa, sillä järjestön takana ei ole byrokraattista hallintoa. Kaikki toiminta lähtee suoraan ihmisistä, jotka tulevat kokouksiin täynnä ideoita eläinten oikeuksien puolustamiseen. Järjestöön ei tarvitse liittyä erikseen tai maksaa jäsenmaksuja. Riittää, että tulee mukaan kokoukseen. Iällä tai aikaisemmalla kokemuksella ei ole mitään väliä, sillä järjestössä toimivat kaikenikäiset ja -taustaiset ihmiset. Itse olin 15-vuotias kun tulin mukaan. Järjestöllämme on kerran viikossa kokous, jossa suunitellaan tulevaa toimintaa ja käydään läpi viime aikojen tapahtumia. Kokouksesta on helppo löytää porukka ideoimaan esimerkiksi elokuvaillan toteuttamista tai mielenosoituksen suunnittelua. Itselläni ei aluksi ollut oikeastaan mitään tietoa eläinoikeustoiminnasta, mutta pian löysin itseni pitämästä infopöytää kadulla ja leipomassa vegaanisia herkkuja maistatuksiin. Toimintaa on niin monenlaista kuin on ihmisiäkin. Itsensä toteuttaminen itselle tärkeiden asioiden puolesta on parhaita juttuja eläinoikeustoiminnassa. Viimeisimmät Sikatehtaat- ja Tarhauskielto -kampanjat ovat olleet mielestäni hienoimpia kampanjoita, mitä Oikeutta Eläimille on toteuttanut. Kampanjat ovat tuoneet tuotantotilojen todellisuuden suoraan ihmisten silmien eteen. Kampanjoiden tekeminen, tulosten julkaisu, lukuisten lehdistötiedotteiden tekeminen ja mielenosoitusten järjestäminen oli todella rankkaa työtä, mutta ehdottomasti parhaita hetkiä, joita minulla on järjestön toiminnassa on ollut. Kampanjat ovat nousseet yleiseksi puheenaiheeksi, keränneet paljon huomiota ja monet ovat ryhtyneet kasvissyöjiksi niiden takia. Tuntuu, että olen omalla toiminnallani saanut jotain aikaiseksi. Se on mahtava fiilis. Toivon, että tulevaisuudessa eläimiä ei enää nähtäisi pelkästään ihmisten tuotantovälineenä, vaan tuntevina yksilöinä. Liikevoiton jatkuva maksimoiminen aiheuttaa epäoikeudenmukaisuutta, kun ihmiset eivät ota huomioon eläinten oikeutta toteuttaa luontaisia tapojaan ja elää omaa elämäänsä. 39 On jo aika huomata, että jatkuvan taloudellisen kasvun tavoittelu on mahdotonta, sillä sen takia kärsivät liikaa sekä monet eläimet että ihmiset. Onneksi työ eläinten oikeuksien parissa antaa minulle mahdollisuuden vaikuttaa tähän. ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1995 Tavoitteet ja päämäärät Oikeutta Eläimille on eläinten oikeuksia ajava ruohonjuuritason järjestö, joka kyseenalaistaa eläinten hyväksikäytön ajatuksen. Edistämme kasvissyöntiä ja veganismia. Turkistarhaus, maatalouseläinten kasvatus tehotuotanto-oloissa, eläinkokeet, huvimetsästys sekä huvi- ja tehokalastus on lopetettava. Jäsenmäärä n. 250 (2013) www.parempimaailma.fi Opiskelijajärjestöt ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 41 Suomen Lukiolaisten Liitto Lukiolaisten liitossa päätöksiä eivät tee vanhat pamput. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Markus Sommers Toimittaja Robert Sundman Haastateltava Veera Svahn (s. 1992) Mikkelistä kotoisin oleva Veera Svahn lähti Suomen Lukiolaisten Liiton toimintaan heti lukion aloitettuaan. Piiritoiminnan kautta hän eteni liittohallitukseen ja sieltä liiton puheenjohtajaksi. ”On tärkeetä, että lukiolaisilla on joku oma järjestö, joka varmistaa sen ettei lukiolaisten muroihin kusta. Ajatus siitä, että sä pystyt oleellisesti vaikuttamaan siihen, mitä tavoitteita se järjestö ajaa, synnytti ehkä sen ekan kipinän tähän toimintaan”, Svahn muistelee. Liiton puheenjohtajat ovat ylioppilaita, jotka työskentelevät täysipäiväisesti lukiolaisten edunvalvonnan parissa. Liittohallituksen jäsenistö puolestaan koostuu suurimmaksi osaksi luottamustehtävän saaneista lukiolaisista. Svahn vakuuttaa kuitenkin, ettei hallitusten jäsenten nuori ikä vaikuta toiminnan uskottavuuteen. ”Meillä ihan oikeasti linjataan opiskelijapolitiikkaa. Täällä ei ole mitään vanhoja pamppuja päättämässä siitä, millaisia linjauksia pitäisi tehdä”, Svahn kertoo. 42 Tällä hetkellä liiton tavoitteena on muun muassa vaikuttaa lukion muuttuvaan tuntijakoon ja hallituksen budjettileikkauksiin. ”Puolustusvoimat ja koulutus ovat tämän hetken suurimmat säästökohteet. Lukiokoulutuksen kohdalla se tarkoittaa 37 miljoonaa euroa pois lukioverkosta. Nyt onkin tärkeää miettiä, miten leikkaukset tehdään niin, että taataan koulutuksen saavutettavuus ja laatu”, Svahn kertoo. Liitto on myös huolissaan lukiokoulutuksen arvostamisesta. Svahn on huolissaan siitä, ettei ylioppilastutkintoa enää arvosteta niin paljon kuin menneinä vuosikymmeninä. ”On tä r keetä , että lu kiola isilla on joku oma jä r jestönsä , joka va r mista a sen ettei lu kiola isten mu r oihin ku sta .” ”Luk i oko ul ut ukse e n e i o le t e ht y l ähe s o l l e n k aan päi v i t yks i ä.” ”Suomessa puhutaan paljon siitä, että meillä on täällä korkean tason osaamista, mutta tällä hetkellä lukiokoulutus ei vastaa nykyaikaisiin tavoitteisiin ja toiveisiin. Viimeiset viisitoista vuotta on keskitetty ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, ja se on ollut ihan paikallaankin, koska noin kaksikymmentä vuotta sitten ammatillinen koulutus ei vetänyt nuoria. Mutta lukiokoulutus on jäänyt samalla varjoon, että siihen ei ole tehty lähes ollenkaan päivityksiä”, Svahn toteaa. Huoli lukion kehittämisestä liittyy oleellisesti myös Svahnin työhön. ”Hallituksen pitää ottaa koulutuspolitiikassa päätavoitteekseen lukion kehittäminen. Lukiokoulutus on meillä edelleen sellaista pänttäämistä. Koska tietoa on nykyään saatavilla rajattomasti, niin pänttääminen ei oikeastaan palvele opiskelijoita mitenkään”, Svahn sanoo. Svahnin mukaan lukiolaisten liitto on ottanut myös huomioon keskustelun nuorisokoulumallista, jossa lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia ruvettaisiin Ruotsin mallin mukaan viemään lähemmäs toisiaan ja lopulta yhdistämään. Nämä asiat eivät saa liitossa kannatusta. ”Lukiokoulutus takaa pohjan nimenomaan sille korkean tason osaamiselle Suomessa. Ja niin kauan kuin sellaista tänne halutaan, on meillä oltava myös lukiokoulutusta”, Svahn linjaa. Tärkeää edunvavontatyössä on se, että sitä tehdään hyvällä porukalla. ”Ei kai mitään hommaa tekisi ilman mahtavaa porukkaa. Samat kiinnostuksenkohteet yhdistää ihmisiä, ja oma verkosto on kasvanut tätä työtä tehdessä ihan älyttöman paljon”, Svahn kertoo. Toisaalta liiton toiminta on myös hyvä koulu 16–18-vuotiaille nuorille, joita kiinnostaa vaikuttamistoiminta ja sen opettelu. ”Oon hirveen ylpeä siitä, millaisia nuoria meidän järjestö kasvattaa. Täällä opitaan vaikuttamisen aakkoset ja kokouskäytännöt, joita välttämättä kaikki aikuisetkaan ei osaa”, Svahn toteaa. 43 ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1985 Tavoitteet ja päämäärät Suomen Lukiolaisten Liiton tehtävä on edistää oppilaskuntatoimintaa, lukio-opiskelun edellytyksiä sekä ajaa lukiolaisten etuja kaikissa koulutus-, sosiaali- ja nuorisopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Liitto antaa kannanottoja ja lausuntoja, kirjoittaa mielipidekirjoituksia ja kouluttaa lukioiden oppilaskuntia. Se on myös säännöllisesti kuultavana opetusministeriössä tai eduskunnassa asiantuntijana muun muassa koulutuskysymyksissä. Jäsenmäärä n. 50 000 (2013) www.lukio.fi Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry Arvostusta amiksille! ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Henri Salonen Toimittaja Rosa Kettumäki Haastateltava Aleksej Fedotov (s. 1991) SAKKI ry (Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto) on valtakunnallinen opiskelijajärjestö, joka ajaa toisen asteen ammattillisten oppilaitosten opiskelijoiden etuja. Jäseneksi liittymällä opiskelija saa opiskelijakortin, jolla saa monia etuja erilaisista alennuksista maksuttomaan oikeusturvaneuvontaan. Pelkkä alennuksien ja risteilyjen järjestäminen ei kuitenkaan ole järjestön päätehtävä. SAKKI toimii edunvalvojana ja huolehtii ammattiin opiskelevien oikeusturvasta. Käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijoiden ongelmatilanteiden ratkaisemista. Järjestön puheenjohtaja Aleksej Fedotov, 20, kertoo tyypillisimmistä tilanteista: ”Yleisin asia, jonka takia meihin ollaan yhteydessä, on erilaiset materiaalimaksut. Ammattioppilaitoksissa on aika yleistä, että opettajat vaatii maksuja työvälineistä ja suojavarusteista. Joskus maksujen perimiseen ei ole oikeutta, ja sitten me ollaan neuvottelijoina opiskelijan ja oppilaitoksen välillä. Toinen tapaus, joka tulee mieleen on, kun ammattioppilaitokseen valittu nuori ei saanutkaan jo luvattua opiskelupaikkaa. Oppilaitos oli kai jotenkin mokannut niiden aloituspaikkojen kanssa. Me sitten selvitettiin tilannetta ja nuori pääsi aloittamaan opinnot.” Yksittäistapauksien ratkomisen lisäksi SAKKI pyrkii parantamaan kaikkien Suomen ammattikoululaisten asemaa. Keskeisimmät tavoitteet liittyvät opintotukeen ja asumiseen. 44 ”Amisopiskelijat muuttavat usein pois kotoa paljon nuorempina kuin lukiolaiset. Sen takia olisi tärkeää muuttaa opintotukijärjestelmää niin, etteivät vanhempien tulot vähentäisi tuen määrää. Sen lisäksi me halutaan parantaa amiksien asunnon saamiseen liittyviä ongelmia. Monet haluisi asua asuntolassa, mutta paikkoja ei ole tarpeeksi”, Fedotov kertoo. Kaksivuotisella puheenjohtajakaudellaan Fedotov aikoo tehdä kaikkensa opintotukeen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi sekä amiksiin kohdistuvan yleisen asenteen muuttamiseksi positiivisemmaksi. ”Ammattiin opiskelevia ei aina osata arvostaa yhtä paljon kuin lukiolaisia. Missään ei näy amiksesta valmistuneiden onnittelukortteja. Keväisin mallinukeilla on ylioppilaslakki, ei koskaan amishattuja. ”Ke v äi si n mal l i nuke i l l a o n y li o ppi l asl akki , e i k o s kaan ami s hat t uj a.” Aina haastatellaan lukiolaisia ja ylioppilaita. Miksi ylioppilaiden nimet julkaistaan lehdissä, mutta ammattikouluista valmistuneiden ei? Medialla on asennevamma. Kysyin kerran yhdeltä toimittajalta, että mistä tää johtuu. Se pohti, että tää on jonkinlainen historiallinen jäänne.” Edunvalvonta on jatkuvaa lobbaamista. Puheenjohtaja Fedotov työskentelee ministeriöiden kanssa tavaten vaikuttajia erityisavustajista ministereihin. Samalla SAKKI tarkkailee sitä, pitävätkö poliitikot hallitusohjelmaan kirjatut lupaukset. ”Me ollaan kuin vahtikoira, pidetään huolta siitä, ettei opiskelijoita kusta linssiin”, Fedotov tiivistää. Lobbaaminen on myös tuottanut tulosta. Opiskelijajärjestöjen yhteistyön ansiosta hallitusohjelmaan on kirjattu, että vuonna 2014 opintotuki tullaan sitomaan elinkustannusindeksiin. ”Muuten SAKKI ry:n saavutuksista suurin osa on alueellisia voittoja. Oppilaitoksissa materiaalimaksuja on peruttu ja oppilaskuntatoiminta parantunut. Lisäksi järjestämme vuosittain Next Step -messut, jotka ovat Suomen suurimmat koulutus- ja työelämämessut”, Fedotov listaa. Myös Fedotov itse päätyi mukaan järjestön toimintaan oppilaskunnan kautta: ”Kun mä vuonna 2007 aloitin kauppakoulun, kaksi oppilaitosta oli juuri yhdistynyt, eikä mikään oikein skulannut. Oppilaskuntaa ei ollut, koska edellisen hallituksen puhenjohtaja oli tehnyt talousrikoksen ja varastanut oppilaskunnan rahoja. Opettajien asenne oli syystäkin nihkeä. Saatiin kuitenkin toiminta käyntiin ja osallistuin SAKKIn kursseille.” SAKKI tarjoaa jäsenilleen koulutuksia niin ”Mu n va lkovenä lä iset ka ver it sa a tta a jou tu a p u tka a n va a n siksi, että ne on ja ka neet f lyer eita .” oppilaskunnassa tai tutorina toimimiseen kuin myös omista eduista kiinni pitämiseen. Koulutuksien kautta Fedotov pääsi paremmin SAKKIn toimintaan. Järjestön toiminnan haasteena on ammatillisen koulutuksen moninaisuus. Lukioissa kaikki tähtäävät samaan yleissivistävään tutkintoon, mutta järjestön jäsenistä valmistuu ammattilaisia lähes 130:lle eri ammattinimikkeelle. Järjestöön kuuluukin sekä merkonomikosmetologeja että lentokoneasentajia. ”Oppilaitokset on todella erilaisia. Kun käytiin Forssan ammatti-instituutissa, rehtori otti meidät innokkaana vastaan. Hän esitteli oppilaitosta ja kertoi avoimesti, että vielä on haasteita esteettömyyden ja tietotekniikan uudistamisen kanssa, mutta yritetään saada ne kuntoon. Sitten on oppilaitoksia, joihin meitä ei edes haluta päästää sisään, vaikka haluttais vaan pitää infopistettä ja kertoa opiskelijakortista. Oppilaitosten työntekijöitä ärsyttää, koska ne kokee, että me ollaan tulossa sanomaan, miten asiat pitää hoitaa.” Mutta miksi Aleksej Fedotov haluaa vaikuttaa? ”Mä luulen sen liittyvän siihen, että mä olen kotoisin diktatuurista”, Valko-Venäjältä 1997 Suomeen muuttanut Fedotov aloittaa ja jatkaa: ”Kun on nähnyt, miten huonosti asiat voi olla, uskoo muutokseen. Mun valkovenäläiset kaverit saattaa joutua putkaan vaan siksi, että ne on jakaneet flyereita. Vaikka Suomessa moni asia onkin hyvin, ne voisivat olla vielä paremmin. Haluan silti vaikuttaa, vaikka politiikan tekeminen onkin saatanan hidasta. Jos nyt haluaa muuttaa peruskoulusysteemiä, niin tulokset saattaa näkyä vasta joskus kuudenkymmenen vuoden päästä.” 45 ”Mutta politiikan pitääkin olla hidasta. Erkki Tuomioja sanoi mulle kerran, että Ale, muista: politiikka on pitkänmatkan juoksua. Sprintillä voi saavuttaa hetkellisiä voittoja, mutta todelliset tulokset tulee hitaasti”, Fedotov kertoo. Fedotovilla on neuvo nuorille, jotka haluavat vaikuttaa. ”Mä haluan kannustaa nuoria luovaan hulluuteen. Pitää ajatella kriittisesti ja kyseenalaistaa kaikki.” Hän myös uskoo siihen, että juuri nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan. ”Saksalainen pedagogi Kurt Löwenstein sanoi joskus, että saavuttaaksemme yhteiskunnallisen muutoksen meidän pitää näyttää lapsillemme, että toisenlainen maailma on mahdollinen.” ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1987 Tavoitteet ja päämäärät SAKKI ry on jokaisen ammattiin opiskelevan oma etujärjestö, jolle tärkeitä edunvalvontaalueita ovat muun muassa koulutuspolitiikka sekä opiskelijoiden oikeusturva. Tavoitteena on myös opintososiaalisten etujen kehittäminen. Jäsenmäärä n. 100 000 (2013) www.sakkinet.fi Muut järjestöt ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 47 Youth Against Drugs "Tärkeintä on se, ettei ala saarnaamaan." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Helmi Lind Toimittaja Rosa Kettumäki Haastateltava Tiina Berd (s. 1989) Youth Against Drugs on valtakunnallinen järjestö, jonka tarkoituksena on kertoa 13–35-vuotiaille päihteistä ja niiden vaikutuksista. Käytännössä päihdetyötä tehdään tuottamalla kirjoja, esitteitä ja muuta päihdetyön avuksi tarkoitettua materiaalia. Tärkeä osa järjestön toimintaa on infopisteiden pitäminen esimerkiksi festareilla ja muissa tapahtumissa. YAD kouluttaa nuoria kertomaan päihteistä nuorille, koska nuoren on helpompi kohdata samanikäinen päihdetyöntekijä. Tiina Berd aloitti vapaaehtoisena YAD:ssa vuonna 2010. Berd liittyi järjestöön, koska häntä kiinnosti ennaltaehkäisevä päihdetyö. 48 ”Opiskelen päihdetyön ammattitutkintoa. Taustaltani olen nuoriso-ohjaaja. Minua on pitkään kiinnostanut huumausaineiden vaikutukset ihmisiin. On kamalaa katsoa, kun 12-vuotiaat on tuolla kadulla ja käyttää päihteitä”, Berd kertoo. Nuorten holtittoman päihteidenkäytön taustalla on usein muita ongelmia, jokus jopa syrjäytymistä. ”Peruskoulussa pitäisi puuttua nuorten ongelmiin herkemmin. Esimerkiksi kiusaamiseen pitäisi puuttua heti. Kierre on helpompi katkaista, kun ongelmaan puututaan riittävän aikaisin.” ”Ko ska ko ko v i t un hu ume b i s ne s t ä pyö ri t t ävä t ahne e t mul kut .” ”K ier r e on help omp i ka tka ista , ku n ong elma a n p u u tu ta a n r iittä vä n a ika isin.” Myös YAD:n tarkoitus on katkaista kierteet mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Katutyössä vapaaehtoiset kertovat monipuolista tietoa huumausaineista. ”Tärkeitä on se, ettei ala saarnaamaan. Nuoret ei pidä siitä ja kaikki tieto menee hukkaan. Välillä saattaa tulla semmoinen vastareaktio, että nuoret alkavat puolustaa huumeita.” Berdin mielestä on huolestuttavaa, kuinka hyvin jopa 12-vuotiaat tietävät, mitä huumemarkkinoilla on tarjolla. Sen sijaan tiedot aineiden vaikutuksista ovat vääriä. ”Usein tullaan kertomaan esimerkiksi sitä, kuinka kannabiksen on pakko olla terveellistä, koska se on luonnon tuote. Jotkut saattaa pitää pilvenpolttoa vaarattomana, koska aine ei aja samanlaiseen konttauskuntoon kuin alkoholi. Pilvestä ei myöskään tule krapulaa, ja nuoret tulkitsevat sen merkiksi siitä, että aineen on oltava terveellinen.” Katutyön lisäksi Youth Against Drugs tuottaa oppimateriaalia ja päihdetietopaketteja internetiin. Pilvenreunalla-sivustolla päihdeinfo on kirjoittettu raflaavaan muotoon. Ekstaasia käsittelevässä osiossa puhutaan huumekaupasta suoraan ja asenteellisuutta pelkäämättä: ”Koska koko vitun huumebisnestä pyörittävät ahneet mulkut, niin MDMA:ta on usein hiukkasen jatkettu kofeiinilla, pirillä, metamfetamiinilla sekä kaikenlaisilla kipulääkkeillä ja muilla synteettisillä huumeilla.” Asiantunteva tieto ilmaistaan kirosanoja ja kielikuvia kaihtamatta: ”Essoahan pruukataan tavallisimminkin survoa turpaan kaikenmoisissa elektronimusiikillisissa tapahtumissa. -- Haittapuoliksi voidaan laskea myös vaikkapa muistikortin tyhjeneminen, tunnetilojen saippuaoopperamaiset muutokset, ruokahaluttomuus, kylmät ja kuumat aallot ja leukaperien jäykkyys. -- Jos käy oikein mehevä pulla, niin seurauksena voi olla paniikkihäiriön kehittyminen tai paranoidinen psykoosi, joka voi ripeän matkan edetessä kroonistua. Tämän jälkeen elämä onkin sitten pysyväisesti mielenkiintoisempaa.” ”Tämä rokin kuninkaaksikin tituleeratun edesmenneen nahkaverhoillun pulisonkiläskimooseksen lemppariaine [amfetamiini] onkin varsin laaja-alaisesti tunnustettu vallan vaaralliseksi myrkyksi. Bon appétit!” Raflaavaa on, mutta miten sarkasmi sopii päihdetyöhön? ”Mun mielestä todella hyvin. Kun ei ota asioita liian vakasti, ihmisten on helpompi lähestyä. Ei saa saarnata. Ja palaute on ollut tosi positiivista.” Berdin mukaan nuorten päihteidenkäyttö on muuttunut. Yhä nuoremmat käyttävät yhä vahvempia aineita. Enää ei ole kyse vaan dokaamisesta ja röökinpoltosta, vaan nuoret käyttävät kannabista, ekstaasia ja jopa amfetamiinia. ”Uskon, että nuorten suhtautumiseen vaikuttaa eniten media. Elokuvissa käytetään paljon huumeita ja lehdet raportoivat julkkisten huumeidenkäytöstä. Joku saattaa sitten ajatella, että jos Paris Hilton vetää kokaiiniöverit, niin kai mäkin voin jotain käyttää. Varsinkin nuoret tytöt saattavat luulla, että huumeiden avulla voi laihduttaa”, Berd kuvailee ja vaatii medialta vastuullisuutta. YAD:n toiminnan kautta Berd kokee voivansa vaikuttaa päihteisiin liittyviin asenteisiin. 49 Parasta vapaaehtoistyössä ovat juuri kohtaamiset nuorten kanssa. YAD:ssa nuoret vapaaehtoiset saavat vaikuttaa myös koko järjestöä koskeviin päätöksiin ja ovat mukana järjestön toiminnan suunnittelussa. Työskentely on helppoa, koska vapaaehtoisten varassa toimivassa järjestössä ymmärretään vapaaehtoisten tarpeet. ”Kun tulin mukaan, vastaanotto oli niin positiivinen, että tuntui kuin olisi tuntenut kaikki entuudestaan. Parasta on se, etteivät ihmiset tuomitse, jos et pääse joka palaveriin tai infopisteelle. Kukaan ei vaadi sinua olemaan mukana joka paikassa, vaan saa mennä ihan oman jaksamisen mukaan.” ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1988 Tavoitteet ja päämäärät Youth Against Drugs (YAD) on sitoutumaton, valtakunnallinen, nuorten vapaaehtoistoimintaan perustuva järjestö, jonka tavoitteena on ehkäistä huumausaineiden käyttöä sekä vähentää niistä ja muista päihteistä aiheutuvia haittoja Jäsenmäärä n. 240 varsinaista aktiivista jäsentä (2012) www.yad.fi Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry ”Nuva on opettanut minulle kaiken vaikuttamisesta.” ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Robert Sundman Haastateltava Sini Korpinen (s.1986) Kuopiolaislähtöinen Sini Korpinen on Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto – Nuva ry:n pitkäaikaisin puheenjohtaja. Hän toimi puheenjohtajana kolme kautta vuosina 2007–2009. Vaikuttaminen kiinnosti Korpista, mutta syy lähteä mukaan juuri Nuva ry:n toimintan oli joku aivan muu – eikä hän häpeile kertoa mikä. ”Rehellisesti sanottuna olin ihastunut yhteen toiminnassa mukana olevaan nuoreen. Ja sen olen aina myöntänytkin, jos asiaa on minulta kysytty. Tärkeintä ei ole se, mikä toimintaan motivoi, vaan se, kun toiminta itsessään alkaa motivoida tekemiseen. Ja niin käy, jos kiinnostusta vaikuttamiseen löytyy”, Korpinen kertoo. Vuonna 1998 perustettu järjestö toimii Suomen nuorisovaltuustojen ja muiden vastaavien nuorten vaikuttajaryhmien koulutustiedotus-, edunvalvonta- ja yhteistyöjärjestönä. Yhdistyksen tavoitteena on myös edistää nuorisovaltuustojen asemaa kunnissa sekä parantaa nuorten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Kuva: Meri Björn ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1998 Tavoitteet ja päämäärät Nuva ry:n tavoitteena on edistää nuorisovaltuustojen asemaa ja parantaa nuorten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Jäsenmäärä n. 1750 (2013) www.nuva.fi ”Nykyään Nuva ry tekee myös melko aktiivista lobbaustyötä. Järjestö oli mukana vahvasti esimerkiksi kuntalain uudistamisessa. Tavoitteenahan on toki myös saada nuorisovaltuusto joka kuntaan ja nuorisovaltuuston edustajalle myös puhe- ja läsnäolo-oikeus ainakin keskeisimpiin lautakuntiin.” ”Nuva ry on ollut mukana myös nuorisovaltuustojen tukena vääntämässä kättä siitä, mitä nuorisolaki tarkoittaa. Omana aikanani teimme hallintokanteluita melko useasti ja mielellämme aina, kun nuoria ei oltu kuultu laissa määritellyllä tavalla”, Korpinen naurahtaa. Omaa aikaansa toiminnassa hän muistelee lämmöllä. ”Nuva ry oli hyvä koulu. Kaikki mitä vaikuttamisesta olen oppinut, on sieltä tullut. Omana 50 aikanani kolminkertaistin järjestön käyttöbudjetin, sain meille ensimmäisen täyspäiväisen työntekijän ja järjestö otti suurimmat rakenteelliset harppauksensa”, Korpinen kertoo. Kehitystä on tapahtunut paljon Korpisen mukaan myös hänen kautensa jälkeen. ”Minua seuranneet puheenjohtajat ovat tuoneet vahvan panoksen edunvalvontatyöhön, mikä on äärimmäisen tärkeää. Niin kauan kuin on nuorisovaltuustoja, tarvitaan myös vahvaa edunvalvontaosaamista ja sitä kautta Nuva ry:tä”, Korpinen summaa. Korpinen on kuitenkin jättänyt lähtemättömän jäljen Nuva ry:n historiaan: ansiokkaasta työstään puheenjohtajana hänet palkittiin myös valtioneuvoston Sammon Tekijät -palkinnolla vuonna 2010. Vantaan nuorisovaltuusto ”Vaikuttamisessa ei ole huonoja puolia.” ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittajat Päivi Anunti, Ina Mikkola Haastateltava Rony Nyman (s. 1995) Vantaalainen Rony Nyman toimii Vantaan nuorisovaltuustossa toista kautta. Hän lähti mukaan 9. luokalla opettajan ehdotuksesta. "Ensin piti saada muutama kaveri suosittelemaan ja sitten pääsin ehdokkaaksi. Nuva-vaaleissa en oikeasti mainostanut itseäni, mutta kaverit mainosti. Omassa koulussa pidin vaalikampanjaa ja huutelin käytävillä omaa äänestysnumeroani", Nyman kertoo. Nyman kokee kaupungin toimintaan nuorisovaltuuston kautta vaikuttamisen tarpeelliseksi. "Parasta vaikuttamisessa nuorisovaltuustossa on Vaikuttajapäivät, jossa voi kertoa asioista kaupunginvaltuutetuille ja keskustella heidän kanssaan. Vaikuttajapäiville tulee paljon eri ikäistä porukkaa eri kouluista, tarhasta yliopistoon saakka. Lapset ja nuoret tuo omat asiansa esille ja sitten niistä keskustellaan." Nyman ei löydä vaikuttamisesta mitään huonoja puolia. "Aina oppii uutta. Haluan olla positiivinen. Jos on mukana toiminnassa ja tulee toimeen ihmisten kanssa, niin toisetkin tulee toimeen mun kanssa", Nyman toteaa. Nuorisovaltuustossa Nyman ajaa yleisesti kaikkien nuorten asiaa, mutta erityisesti romaninuorten asiat ovat hänelle tärkeitä. Hän on nimittäin itse romani. "Toivoisin, että romaninuorille saataisiin järjestettyä kesätöitä ja asuntoja. Sitten voisi olla yhteisiä leirejä niin romaneille kuin muillekin nuorille", Nyman luettelee. Hänen mielestään romanikulttuuri on todellinen aarre erilaisine tapoineen, sääntöineen ja rituaaleineen. Siksi Nyman haluaa edustaa omaa kulttuuriaan. Päätös pukeutua romanivaatteisiin syntyi yläkouluikäisenä. Ihmisten suhtautuminen muuttui vaatteiden vaihdon myötä jonkin verran. "Jotkut kaverit tulivat kysymään, että olenko ollut jossain hautajaisissa", Nyman kertoo. Hän joutui selittämään kavereilleen, että tämän ikäisenä aletaan käyttämään romanimiehen vaatteita. Kuva: Rony Nyman Nyman kohtaa välillä rasismia. "Kun menee vaikka kauppaan, niin vartija saattaa lähteä seuraamaan. Kun kävin salilla, niin johtajalta oli kysytty, että saako romaneja päästää sisään." Nyman ihmetteli tilannetta, mutta johtajan perustelut muuttivat tilannetta vielä pöyristyttävämmäksi. "Johtaja sanoi olevansa rasisti, myös somaleja kohtaan. Hekään eivät pääse salille", Nyman kertoo. Häntä harmittaa se, että etnisiä ryhmiä kohdellaan joukkona, eikä yksilönä. Nymanin mielestä Ruotsissa on toisenlaista. 51 "Ruotsissa välitetään enemmän toisista. Romaninuoret ovat enemmän koulussa ja töissä. Ruotsissa on enemmän ulkomaalaisia ja siellä ei ole niin hirveästi rasismia kuin täällä", Nyman toteaa. Nyman pohtii sitä, miten romaninuoret saataisiin Suomessa vaikuttamaan enemmän asioihin: "Heiltä pitäisi kysyä, mitä he haluavat, sillä kaikki eivät välttämättä usko, että ylipäätään voi vaikuttaa. Romaninuorille tarvittaisiin yhteistä aikaa keskustella yhdessä ja tehdä alotteita, joita sitten viedä eteenpäin." Nuorten Helsinki – NuHe ry Vaikuta – älä valita ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Antti-Veikko Salo Kirjoittaja Ville Majamaa (s. 1992) Miten tässä näin kävi? Vuoden 2008 marraskuussa Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus järjesti vuosittaisen Nuorten Avoimet Foorumit -keskustelutilaisuuden nuorille ja päättäjille. Neliosainen tapahtuma kokosi satoja nuoria ympäri Helsinkiä pohtimaan, miten nuorille suunnattuja palveluja tulisi kehittää ja mitä kaupungissa pitäisi muuttaa. Vuonna 2008 esille nousi erityisesti nuorten kuulemisen kehittäminen. Hesan Nuorten Ääni -järjestelmä ei tarjonnut nuorille riittäviä mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Foorumeiden osallistujista koottiin noin kymmenen vapaaehtoisen nuoren ryhmä, jonka tehtävänä oli esitellä esille nousseet ideat päättäjille. Näin tehtiin, mutta useimmat nuorten esityksistä eivät edenneet kaupungin koneistossa kovinkaan pitkälle. Tällä kertaa asia ei kuitenkaan jäänyt tähän. Noin kahdentoista nuoren porukka, joka oli käynyt muun muassa nuorisolautakunnan edessä esittämässä nuorten vaatimukset Hesan Nuorten Ääni -järjestelmän kehittämisestä, ei tyytynyt poliitikkojen kierteleviin vastauksiin. He päättivät järjestäytyä ja perustaa yhdistyksen ajamaan nuorten parempaa kuulemista Helsingissä. Maaliskuussa 2009 perustettu Nuorten Helsinki – NuHe ry on vaikuttanut niin kaduilla, kouluissa, nuorisotaloilla, viraston käytävillä, kaupunginvaltuustossa ja eduskunnassa kuin kaupungin asettamissa työryhmissä ja viraston kuulemistilaisuuksissakin. Käytännössä liikkeelle lähdettiin täysin tyhjästä, ilman suurempaa kokemusta tai 52 valmiita kontakteja. Koska intoa riitti, kokemattomuus ei ehtinyt muodostua ongelmaksi. Helsingin Sanomien mielipidesivuilla käydyn räväkän ja tarkoitushakuisen julkisen keskustelun jälkeen nuorisoasiainkeskus reagoi nopeasti, ja viralliset keskustelut nuorten kuulemisen kehittämisestä käynnistyivät jo toukokuussa 2009. Miksi yhdistys? NuHen perustamisesta saakka nuorten vaikuttamisjärjestelmän uudistus on edennyt valtavasti, toisaalta on ollut hetkiä, jolloin on tuntunut, ettei mikään mene niin kuin toivoisi. Yhdestä päätöksestä olen kuitenkin itse ollut aina tyytyväinen, ja se on NuHen perustaminen. Virallisesta rekisteröidystä yhdistyksestä on ollut hyötyä monin tavoin. Se mahdollistaa esimerkiksi erilaisten avustusten Yhdistyksen perustaminen kannattaa aina – vai kannattaako? ”Käyt ännö s s ä l i i kkeelle l ähde t t i i n t äys i n t yhjä stä , il man s uure mpaa ko kemu sta t ai v al mi i t a ko nt akteja .” hakemisen, virallisten sopimusten solmimisen, ja mikä tärkeintä, antaa kaupungin virkamiesten silmissä kummasti painoarvoa sille, mitä me sanomme. Epämääräinen nuorten ryhmä on kaikesta huolimatta vain epämääräinen nuorten ryhmä, oli sillä kuinka hyviä ajatuksia tahansa. Yhdistyksen rekisteröiminen vaatii pitempiaikaista sitoutumista, vastuuta ja viitsimistä. Se on voimakas signaali siitä, että tässä ollaan tosissaan. Usein ristiriidassa olevista intresseistä huolimatta olemme onneksi alusta asti saaneet kaupungin suunnalta paljon apua ja neuvoja. On ollut hienoa huomata, että nuorisoasiainkeskuksessa tunnustetaan nuorista lähtöisin olevan toiminnan merkitys. Kyseessä on silti ehdottomasti ollut nuorten perustama yhdistys, jota nuoret myös johtavat itse. Itse olen yksi yhdistyksen perustajajäsenistä, ja kuuluin puheenojohtajistoon vuosina 2009 ja 2010. Yllätyimme kaikki siitä, miten nopeasti asiat lähtivät liikkeelle. Vaikka yhdistyksen säännöt makasivat vielä patentti- ja rekisterihallituksen pöydällä, oli viralliset keskustelut jo käynnistetty ja valtakunnallinen uutiskynnys ylitetty. Rekisteröidyn yhdistyksen kautta haettu Euroopan Komission Youth in Action -hankeavustus toi toimintaan kaivattua taloudellista liikkumatilaa, ja nuorten kuulemisen puolesta tehty työ alkoi herättää kiinnostusta laajemminkin. Virkamiesten ja päättäjien tapaaminen eduskunnassa asti ”Nuhen” mandaatilla oli aluksi jännittävää, mutta nopeasti asialliseen kohteluun tottui ja sitä oppi odottamaan. Nuhe vakiintui nopeasti käyttämässämme sanastossa, mutta vähitellen yhdistyksen asema vakiintui myös Helsingin järjestökentällä. Virallisen yhdistyksen luotsaaminen ei suinkaan aina ole mitään herkkua. Sana ”virallinen” kun tuppaa jo itsessään karkottamaan nuoria toiminnasta. Onkin ollut valtava haaste tavoittaa sekä nuoret että virkamiehet. Virkamiesten silmissä Nuhen on oltava uskottava ja asiantunteva järjestö. Nuorille järjestön pitää olla vetovoimainen ja mukaansa tempaava liike, jossa jokainen pääsee mukaan vaikuttamaan. Mitään ihmereseptiä tähän ei ole, eteenpäin on menty erehtymisien ja onnistumisien kautta. Toisaalta monipuolisuus on ollut suuri voimavara. Järjestöjyrät, poliittiset broilerit ja muut organisaatiokaavioista uneksivat ovat löytäneet toisensa yhdistyksen poliittisen toiminnan parista. Toiset ovat puolestaan keskittyneet rentojen get together -aktiivitapahtumien järjestämiseen ja yhdistyksen graafisesta ulkoasusta huolehtimiseen. Kasvavan yhdistyksen toiminnan pyörittäminen ei onnistu yksin, samalla kun pitäisi hoitaa opiskelut ja muut harrastukset. Niinpä tekijöitä tarvitaan monia ja tehtäviä ja vastuuta on opittava jakamaan. Yhteisistä pelisäännöistä ja toimintakulttuurista kannattaa keskustella jo alussa kaikkien kesken varsinkin, jos ihmisillä on jo kokemusta (ja pinttyneitä tapoja) muista järjestöistä. Kaikesta säätämisestä, paukkuvista deadlineista, erilaisten persoonien yhteentörmäyksistä ja puuttuvista pöytäkirjoista huolimatta lyhyen ajan jälkeen Nuhen olemassaolo on monille itsestäänselvyys. Me olemme vaikuttaneet nuorten kuulemisjärjestelmän uudistukseen enemmän kuin mikään muu helsinkiläinen yhdistys, puoluejärjestö tai porukka. Nuhe on tarjonnut sadoille nuorille ympäri Etelä-Suomea mahdollisuuden kerääntyä yhteen keskustelemaan ja vaihtamaan ideoita nuorten kuulemisesta. Hulluimmat nuoret ovat päätyneet luottamustehtäviin asti, pitämään tätä kaikkea kasassa. 53 Ensinnäkin on välttämätöntä miettiä tarkkaan, onko yhdistys todella tarpeellinen? Suomi on tunnetusti yhdistysten ”luvattu maa”, rekisteröityjä (ja rekisteröimättömiä) yhdistyksiä löytyy kymmeniä tuhansia. Aina kannattaa myös tarkistaa jo olemassa olevat kunnan palvelut, periaatteessahan kunnan nuorisotoimi on olemassa juuri nuorten ideoita varten. Onko ajatuksen eteen jo mahdollisesti tehty työtä, perustettu työryhmiä, nuorten ryhmiä tai onko olemassa jotain muuta, minkä kautta toimintaa voisi järjestää? Jos idea on hyvä ja järjestökentällä on ”tilaa”, ei varsinaiselle perustamiselle teoriassa ole juurikaan vaatimuksia. Perustuslakimme takaa jokaiselle kansalaiselle yhdistymisvapauden, mutta perustajajäsenistä vähintään kolmen on oltava yli 15-vuotiaita. Rekisteröityä täytyy aina, jos halutaan yhdistyksen nimissä tehdä sopimuksia tai vastaanottaa avustuksia. Yhteinen päämäärä, jos mikä yhdistää. Nuhen kautta syntyneet ystävyyssuhteet ja kontaktit tulevat itselläni varmasti säilymään läpi elämän. Itselleni ehkä tärkein opetus onkin ollut se, miten erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset erilaisine poliittisine intresseineen pystyvät toimimaan yhdessä yhteisen tavoitteen puolesta. Tämän toivon meidän sukupolvemme muistavan myös tulevaisuudessa. ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 2009 Tavoitteet ja päämäärät Nuorten Helsinki – NuHe ry ajaa nuorten tasapuolisempaa kohtelua ja kuulemista kaupunkilaisina, sekä edistää nuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Tavoitteena on saada Helsinkiin nuorisovaltuusto. Jäsenmäärä n. 250 (2012) www.nuortenhelsinki.net City-Sámit ry ja Suoma Sámi Nuorat ry Alkuperäiskansan asialla ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Ina Mikkola Toimittaja Ina Mikkola Haastateltava Iisa Keva (s. 1994) ”Kun mun pohjoissaamelainen isoisä oli vielä elossa, niin mä en puhunu hänen kanssaan juurikaan saamelaisuudesta. Vasta kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen juuria on alettu kaivamaan esiin”, kertoo pääkaupunkiseudulla kasvanut Iisa Keva. Nyt Keva on mukana kahden eri saamelaisten asioita ajavan järjestön City-Sámit ry:n ja Suoma Sámi Nuorat ry:n toiminnassa. Oman identiteetin pohdinta antoi sysäyksen liittyä järjestöihin. Vaikka vain toinen Kevan isän puolen isovanhemmista oli saamelainen, omat pohjoisen juuret ja niiden tunteminen ovat hänelle erityisen tärkeitä asioita. ”Mä huomasin sen sillon, kun lähdin vähän myöhemmällä iällä Lappiin ja siellä tuntui, että mä oon tullu kotiin. Saamelaisten ihmisten ja muiden saamelaisnuorten kautta mä oon tajunnu, että meillä on samanlaiset arvot. Jotenkin vuosi vuodelta ja päivä päivältä saamelaisuus tulee mulle tärkeämmäksi”, Keva pohtii. City-Sámit ry:n kokoaa saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaistaustaiset ihmiset yhteen sekä ylläpitää saamen kieltä 54 ja kulttuuria pääkaupunkiseudulla. Yhdistys ajaa myös saamelaisten oikeuksia. City-Sámit ry:n ollessa kaiken ikäisten järjestö on Suoma Sámi Nuorat ry puolestaan tarkoitettu 13–30-vuotialle nuorille. ”Nuorten järjestön tapahtumat alkoi kiinnostaa mua ja halusin nähdä, millainen meininki järjestössä on. Mä pääsinkin lähtemään heti mun veljen kanssa niiden vuosikokoukseen Hettaan”, Keva kertoo. Keva toivoo, että voisi innostaa muitakin saamelaistaustaisia nuoria, jotka eivät ole suoraan kasvaneet saamelaiseen kulttuuriin, löytämään oman identiteettinsä ja tutustumaan juuriinsa. Järjestöt ovat nimittäin auttaneet häntä tämän suhteen. ”Vuo s i v uo de l t a j a pä ivä p äi v äl t ä s aame l ai s uus tu lee mul l e t ärke ämmäksi.” ”Mä ha lu a n p ä ä stä sa a mela isu u tta ja sitä ku lttu u r ia lä hemmä s iha n konkr eettisesti. ” ”Se on tärkeetä sen takia, että mahdollisimman moni kulttuuri säilyis. Musta on hienoa, että on mahdollisuus säilyttää jotakin pientä ja kuolevaa kulttuuria, ja siinä saa nimenomaan itse olla mukana.” Keva kokee järjestöissä toimimisen vahvistaneen hänen identiteettiään. Järjestöjen laajempi tavoite on kuitenkin lujittaa saamelaisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. City-Sámit ry on muun muassa saanut pääkaupunkiseudulle saamenkielisen päiväkodin sekä tilat, joissa voidaan järjestää esimerkiksi kieli- ja käsityökursseja. Yhdistys on myös järjestänyt Helsingissä paljon City-Sámit ry ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1990 Tavoitteet ja päämäärät Saamen kielen elvyttäminen varhaiskasvatuksen (lapsien kielitaito), yhteisöllisyyden, tiedotuksen ja kulttuuri-identiteetin vahvistamisen avulla. CitySámit ry pyrkii tavoittamaan pääkaupunkiseudulla asuvat saamelaiset. Jäsenmäärä henkilöjäseniä yli 200, kannattajajäseniä 50 (2013) http://www.citysamit.net/ tapahtumia, joilla on saatu lisää näkyvyyttä saamelaisille. Tapahtumissa on ollut esimerkiksi työpajoja, joissa on voinut tutustua saamelaiseen kulttuuriin. Suoma Sámi Nuorat ry on puolestaan saattanut saamelaisnuoria yhteen salibandyn saamenmestaruuskilpailuiden ja taidetapahtumien kautta. Suomen saamelaisnuoret ovat myös antaneet oman lausuntonsa saamelaismääritelmästä, tarkoituksenaan oikaista virheellisiä väittämiä saamelaisuudesta. Määritelmän tarkkuudelle on painava syy: Saamelaiskäräjät. Käräjille saavat äänioikeuden nimittäin vain saamelaiset, ja kyseessä on kuitenkin saamelaisten korkein poliittiinen elin, jonka tärkein tehtävä on suunnitella ja toteuttaa Suomen perustuslaissa saamelaisille alkuperäiskansana turvattua kulttuuri-itsehallintoa. Saamelaiskäräjät on lisäksi Suomen ainoa elin, joka voi ilmaista saamelaisten virallisen näkemyksen heitä koskevissa asioissa. Ei siis ole ihan sama, kuka saa kutsua itseään saamelaiseksi. Kevan mukaan Suoma Sámi Nuorat ry on kärkäs järjestö, joka epäkohdan nähdessään todella puuttuu siihen. Kummassakin yhdistyksessä on ollut myös innostunut vastaanotto Kevan tullessa mukaan toimintaan. Keva on ollut mukana muun muassa suunnittelemassa aktiviteetteja, joita kaupunkisaamelaiset nuoret voisivat lähteä toteuttamaan. ”Esimerkiksi syksyllä meidän olisi tarkoitus lähteä poroerotteluun Inariin”, Keva kertoo. Hän toivoo saavansa kasaan toimivan tiimin muista nuorista, joiden kanssa aktiviteetteja voisi toteuttaa ja joiden kanssa voisi innostaa mukaan uusia jäseniä. 55 Järjestötoiminta on saanut Kevan innostumaan omasta kulttuuristaan niin paljon, että muutto lähemmäs pohjoista voi olla luvassa tulevaisuudessa. ”Mä haluan päästä saamelaisuutta ja sitä kulttuuria lähemmäs ihan konkreettisesti. Siksi mä oon hakenu Helsingin sijaan nimenomaan Rovaniemelle opiskelmaan sairaanhoitajaksi. Toinen vaihtoehto on puolestaan lähteä Inariin lukemaan saamen kieltä ja kulttuuria.” Suoma Sámi Nuorat ry ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1991 Tavoitteet ja päämäärät Yhdistyksen toiminnan tavoitteena on vahvistaa saamelaisnuorten saamelaista identiteettiä ja lisätä heidän tietoisuuttaan saamelaiskulttuurista. Yhdistys pyrkii lisäämään saamelaisnuorten yhteydenpitoa, parantamaan saamen kielen asemaa ja nostamaan saamelaisen kulttuurin arvostusta. Jäsenmäärä n. 130 (2013) http://www.ssn.fi/ Kanava Nuoriso ry Maahanmuuttajien asemaa parantamassa ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Johanna Terhemaa Haastateltava Anisa Ahmed-Nur (s. 1996) Mikä on Kanava Nuoriso ry:n tarkoitus? ”Kanavan tarkoitus on auttaa maahanmuuttajanuoria sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin ja auttaa heitä työllistymisessä. Yhdistys järjestää leirejä ja kerhotoimintaa kaikenikäisille tytöille ja pojille. Maahanmuuttajanuorten on vaikea päästä töihin. Etenkin niillä, jotka ovat tulleet Suomeen vähän vanhempina, on vaikeuksia sopeutua ja päästä työelämään. Itse olen syntynyt Suomessa, joten minulle sopeutuminen on ollut helppoa.” Miksi lähdit mukaan Kanavan toimintaan? ”Olen ollut mukana toiminnassa lähes koko ikäni. Varmaankin neljävuotiaana tulin ensimmäisen kerran mukaan Kanavan leirille. Olen jatkanut mukana toiminnassa, koska leireillä ja kerhoissa on ollut hauskaa ja kaikki kaveritkin ovat pysyneet mukana.” ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1995 Tavoitteet ja päämäärät Kanava Nuoriso ry:n toiminnan tavoitteisiin kuuluu tukea lasten ja nuorten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Kanava ry haluaa auttaa syrjäytymisvaaran alla eläviä lapsia, nuoria ja perheitä, sekä taistella rasismia vastaan. Jäsenmäärä n. 480 jäsentä (2013) www.kanavary.com Kuva: Mohamed Ismail Minkälaiseen toimintaan olet osallistunut? ”Olen ollut mukana leireillä ja eri kerhoissa. Leireillä on erilaista toimintaa: uimista, pelejä ja leikkejä, tarinan kerrontaa, kokkailua, luentoja, esitysten tekoa ja jutustelua. Tekeminen riippuu siitä, onko kesä vai talvi. Kerhoissa päätämme yhdessä ohjaajan kanssa, mitä teemme. Uintia ja kokkailua on ollut paljon. Reaktori-tapahtumassa olin Kanavan infopisteellä ja olen myös päässyt opastamaan vierailijoita, jotka ovat tulleet tutustumaan yhdistykseen.” Mitä sellaista olet päässyt tekemään, mikä ei olisi ollut mahdollista ilman Kanavaa? ”Olen päässyt tapaamaan esimerkiksi Pekka Haavistoa sekä muita poliitikkoja ja tärkeitä ihmisiä, jotka voivat vaikuttaa asioihin. Kanavalla on paljon suhteita tärkeisiin päättäjiin, mistä on varmasti apua maahanmuuttajille.” 56 Miksi Kanava on tärkeä? ”Kanava on auttanut monia maahanmuuttajia, enimmäkseen somaleita, sopeutumaan paremmin uuteen kulttuuriin. Vanhemmat, jotka eivät ole syntyneet Suomessa, eivät välttämättä osaa auttaa nuoria sopeutumaan ja opastaa heitä, mutta Kanavasta saa aina apua. Nuorten vanhemmatkin saavat apua, kun Kanavan työntekijät toimivat esimerkiksi tulkkina virastokäynneillä. Ohjaajat auttavat aikuistuneita jäseniä työn saamisessa ottamalla yhdessä yhteyttä yrityksiin. Kanava ottaa jonkun verran työharjoittelijoita ja sen kautta voi päästä kiinni työelämään. Uusimmille maahanmuuttajille järjestetään tilaisuuksia, joissa kerrotaan suomalaisista tavoista ja kulttuurista.” Mitä tärkeää yhdistyksen toiminnasta voi oppia? ”Voi oppia sosiaalisemmaksi ja rohkeammaksi. On helpompi puhua vieraille ihmisille. Näistä taidoista on todella paljon hyötyä vaikkapa juuri työelämässä.” 2 Maailmankatsomuksellinen vaikuttaminen Uskonnolliset yhteisöt Uskonnottomat yhteisöt /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Johdanto /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Maailmankatsomuksellinen vaikuttaminen ////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Suurin osa suomalaisista kuuluu johonkin uskontokuntaan. Useimmat on kastettu evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi jo lapsena. Tässä luvussa uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvat nuoret kertovat, miten he vaikuttavat omassa yhteisössään. Uskonnolliseen yhteisöön kuuluva nuori voi vaikuttaa joko yhteisön sisäisiin asioihin tai pyrkiä yhteisön kautta vaikuttamaan koko ympäröivään yhteiskuntaan. Usein tärkeintä on toimia oman uskonnon arvojen ja oppien mukaisesti. Suomessa kaikilla on laissa määritelty uskonnonvapaus. 58 Se tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus uskoa mihin tahansa ja myös levittää omaa aatettaan. On kuitenkin tärkeää ymmärtää myös muiden uskontokuntien ja erilaisten elämänkatsomusten edustajia. Joka viides suomalainen ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Heillä on jokaisella omanlaisensa elämänkatsomus, eikä tätä sekalaista joukkoa edusta mikään yksittäinen taho. Koulussa nämä nuoret opiskelevat usein elämänkatsomustietoa. Tässä luvussa esitelläänkin myös yhteisö, jonka jäseniä yhdistää uskonnottomuus. Evankelisluterilainen seurakunta Demokratia tulee kirkkoon pikku hiljaa. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Robert Sundman Haastateltava Wiking Vuori (s. 1992) Rippikoulun jälkeen Wiking Vuori lähti mukaan seurakunnan toimintaan. Teologiaa Helsingin yliopistossa opiskeleva Vuori oli aluksi aktiivisesti mukana isostoiminnassa, mutta myöhemmin kiinnostus vei myös kirkollisiin luottamustehtäviin. Nykyään hän on seurakuntaneuvoston, Helsingin seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston ja hiippakuntavaltuuston jäsen. ”Tykkään kirkon toiminnasta, koska siellä saa olla pitkälti ihan omanlaisensa ihminen. Siksi kirkko tuntuikin mulle omalta paikalta, vaikka ei toki sielläkään kaikki oo mitenkään täydellistä”, Vuori kertoo. Seurakunnan asioihin vaikuttamisen Vuori kokeekin itselleen tärkeäksi, vaikkakin haasteelliseksi toiminnaksi. ”Kirkko on aika kaukana demokratiasta, ja moni vaikuttamiseen liittyvä asia on vielä toistaiseksi lapsenkengissä. Esimerkiksi valtuustoryhmät ja muut kunnallispolitiikasta tutut asiat ovat aika uusia, mutta tulossa pikkuhiljaa kirkon päätöksentekoon”, Vuori toteaa. Vuoren mukaan valtuustoryhmät jakavat ihmiset lähinnä arvoliberaaleihin ja arvokonservatiiveihin. Perinteisiä kiistankysymyksiä ovat suhtautuminen naispappeuteen ja homoseksuaalien asemaan kirkossa. Vuori itse kuuluu näihin kysymyksiin avarakatseisemmin suhtautuvaan Tulkaa kaikki -liikkeeseen. ”Kaikki käsiteltävät asiat eivät välttämättä edes liity perinteisiin arvokysymyksiin, mutta jako näkyy myös seurakuntatyön painotuksissa ja talousasioissa. Kyllä seurakunnissa ja varsinkin kirkkovaltuustossa vaikuttaminen on pitkälti keskustelua siitä, kumpaan suuntaan kirkkoa tulisi viedä”, Vuori kertoo. Tällä hetkellä tapetilla ovat varsinkin lähetysjärjestöjen ja herätysliikkeiden asemaan liittyvät kysymykset. Marraskuussa 2011 usean konservatiivisen lähetysjärjestön yhteistyönä toteutettiin Älä alistu! -kampanja. Kuva: Claudia Gonzalez Kohua herättäneellä kampanjan mainosvideolla nuori nainen kertoi päässeensä uskon kautta eroon homoseksuaalisuudestaan. Kohu herätti keskustelua myös kirkon lähetysjärjestöille annettavasta rahallisesta tuesta. Vuori oli yksi aloitteentekijöistä, jotka halusivat laukkauttaa Älä alistu! -kampanjan takana olevien järjestöjen tuet. ”Kolmen tunnin riitelyn jälkeen kirkkovaltuustossa päädyttiin siihen, että tuet katkaistiin yhteensä kolmelta lähetysjärjestöltä. Tämä tietenkin herätti voimakasta vastustusta kirkon konservatiivipuolella, mutta olin itse 59 päätökseen hyvin tyytyväinen”, Vuori sanoo. Kirkollispolitiikassa eletäänkin nyt aikamoista murroskautta. Vuori toivoo, että kirkko ottaisi nopeasti kantaa johonkin suuntaan. Jos johto pelaa korttinsa väärin, niin joidenkin mielestä liian liberaali ja toisaalta liian konservatiivinen kirkko menettää pian kaikki jäsenensä. ”Tällainen soutaminen ja huopaaminen ei ole pidemmän päälle kannattavaa. Itse toivon kirkolta selkeitä toimia, jotka osoittaisivat, kummalla puolella nyt ollaan”, Vuori sanoo. Ortodoksinen seurakunta Ortodoksien ripari on nimeltään kripa. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Miika Saukkonen Haastateltava Petrus Palola (s. 1994) ”Mun mielestä ortodoksikirkko on älyttömän makee paikka”, Petrus Palola toteaa ja jatkaa: ”Siellä on kynttilöitä ja ikoneita ympäriinsä, on vähän hämärää, porukka seisoo… Ainakin mä tykkään siitä fiiliksestä, se on tosi juhlava.” Suomessa ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin prosentti väestöstä. Nuoret ovat mukana kirkon toiminnassa pääasiassa kerhojen ja leirien kautta. ”Leireillä päivä alkaa ja päättyy yhteiseen jumalanpalvelukseen. Mun mielestä se on hieno tapa”, Palola miettii. Itse hän toimii kesäisin leireillä ohjaajana ja Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa kerhonvetäjänä. Seurakunnan nuoret kokoontuvat Helsingissä tiistai-iltaisin. ”Se ei ole mikään sellainen harras uskonnollinen hetki, vaan enemmän hengataan ja pelataan bilistä, vähän niin kuin nuorisotalolla. Siinä muodostuu aika tiivis porukka”, Palola kuvailee kokoontumisia. Nuoria tulee tapaamisiin myös Helsingin ulkopuolelta, niin Porvoosta, Vantaalta kuin Espoostakin. Sunnuntaisin Palola vetää kerhoja myös kirkossa. Hän saa siitä pientä palkkaakin. ”Siinä on tavoitteena saada skidit messiin kerhotoimintaan, jotta ne pysyis kirkon ’käsissä’, eli että ne jatkossa tulis leireille ja kävis kristinoppikoulun eli ’kripan’. Meidän kripa siis vastaa luterilaisten riparia.” Palolan mukaan paras leiri on sellainen, jolla on haasteita. ”Leirit on intensiivisiä kokemuksia. Kripoilla puhutaan paljon myös aika herkistä asioista, kuten ihmissuhteista.” Palola kertoo, että hyvät kokemukset leireiltä ovat saaneet hänet pysymään seurakunnan toiminnassa. Kuva: Ortodoksisen seurakunnan nuorisotoimi ”Parasta on leirin tunnelma. Se on se yhteisfiilis, kun on 10 päivää putkeen saman porukan kanssa ja näkee miten se porukka rakentuu sellaiseksi miniyhteisöksi. Siinä tulee ihmisistä esille uusia piirteitä, tulee huomaavaisemmaksi ja kova ulkokuori murenee.” Lasten- ja nuortenleireillä perehdytään kirkkoon ja tehdään erilaisia ryhmätöitä, askarrellaan ja tehdään esimerkiksi näytelmiä. Ryhmillä voi olla teemoina ekologia, etiikka tai diakonia. Aiheiden alle mahtuu monta asiaa kierrättämisestä lähimmäisten ja vähäosaisten auttamiseen. ”Ryhmätöiden kautta lapset ymmärtävät tarinoiden tarkoituksen. Esimerkkien ja jonkin hauskan asian kautta opetetaan vakavampia kokonaisuuksia”, Palola kertoo. 60 Palola kokee, että seurakunnassa nuorilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. ”Kasvatustoimen työntekijät ovat tällä hetkellä erittäin hyviä, he kuuntelevat meitä ja ottavat tosissaan, jos me sanotaan jotain. Leireillä voimme myös vaikuttaa todella paljon leirien ohjelmaan.” Toisenlainen tapa vaikuttaa on osallistua ortodoksisen kirkon ulkomaanapuun Ortaid-järjestössä. Ortaidilla on kehitysyhteistyöhankkeita Venäjällä, Moldovassa ja Etiopiassa, ja se toimittaa humanitaarista apua Venäjän Karjalaan sekä Baltiaan. Ortaidin toimintaa voi tukea liittymällä jäseneksi tai ryhtymällä vapaaehtoiseksi. Islamilaiset yhteisöt Muslimit ovat toisilleen siskoja ja veljiä. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Miika Saukkonen Haastateltava Janne Enqvist (s.1992) ”Menin Roihuvuoren moskeijaan ensimmäistä kertaa, kun siellä oli avoimet ovet, eli myös ei-muslimit pääsivät sinne”, Janne Enqvist kertoo. Enqvistillä on kristillinen tausta, mutta hengellisten pohdintojen tuloksena hän päätti kääntyä islamiin. Kuten enemmistö Suomen muslimeista, myös Enqvist on sunnimuslimi. Yhtä yhtenäistä seurakuntaa muslimeilla ei ole, vaan toiminta tapahtuu eri moskeijoiden ja yhdistysten kautta. Enqvist sanoo käyvänsä eri moskeijoissa sen mukaan, missä hän milloinkin on. Roihuvuoren moskeija on kuitenkin hänelle läheisin. ”Tein siellä uskontunnustukseni, ja heti sen jälkeen aloin viettää aikaa siellä. Tutustuin siinä moskeijassa toimiviin muslimiveljiin, heistä tuli kavereita ja sen takia liikun siellä edelleen”, Enqvist kertoo. Musliminuorten yhteinen toiminta on Enqvistin mukaan toistaiseksi hyvin vapaamuotoista. ”Meitä on paljon nuoria muslimeja, 15-vuotiaista 20-vuotiaisiin, ja tietysti me vietetään aikaa ja hengaillaan, mutta ei ole mitään vakinaista järjestettyä toimintaa, ainakaan vielä.” Erilaisia aktiviteetteja ja toimintaideoita on kuitenkin ollut. ”Oon kuullut, että on oltu metsäretkillä ja tehty vaikka mitä yhdessä. Juttelin hiljattain yhden veljen ja siskon kanssa, jotka vetää tällasta islamilaista nuorten ryhmää, ja ne ajatteli perustaa muslimeista kootun futisjengin”, Enqvist kertoo ja jatkaa: ”Se ei ole mitään virallista, on vaan ryhmä nuoria muslimeita, jotka on ottanu tehtäväkseen kutsua erityisesti jo valmiiksi muslimeita palaamaan uskoon ja käymään moskeijoissa.” Miten sitten nuoret vaikuttavat päätöksentekoon moskeijoissa? ”No, kaikki vaikuttavat tasapuolisesti”, Enqvist vastaa. ”Mu slimeilla kin on se p er ia a te, että va nhemp ia ihmisiä p itä ä ku nnioitta a , mu tta ei niin, että ne yksin p ä ä ttä ä a sioista .” ”Tietysti muslimeillakin on se periaate, että vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa, mutta ei niin, että ne yksin päättää asioista. Kaikilla muslimeilla on oma sanottavansa päätöksissä. Jos esimerkiksi pidetään kokouksia siitä, miten me aiotaan kutsua ihmisiä islamiin, siellä kuullaan kaikkia, myös nuoria.” Roihuvuoren moskeijan toimintaa hallinnoi Helsingin Muslimit -yhdistys. Yhdistys pitää kokouksia moskeijassa. ”Yhdistyksellä on johto, joka päättää moskeijan asioista, kuten siitä, miten me kutsutaan ihmisiä islamiin ja miten me saadaan kerättyä rahat moskeijan kustannuksiin. Johto päättää myös siitä, että kuka on moskeijan kasvot, jos tehdään vaikka lehtijuttu tai tvhaastattelu. Tämä on tietysti paljon pienemmässä mittakaavassa kuin evankelisluterilaisilla, koska kirkolla on niin paljon pidemmät perinteet Suomessa ja sen piirissä on enemmän ihmisiä”, Enqvist toteaa. Enqvist kertoo toisinaan itsekin johtavansa rukouksia, mikä kuuluu imaamin tehtäviin. ”Joillakin moskeijoilla on vakioimaami, joka aina johtaa rukouksen, mutta esimerkiksi Roihuvuoren moskeijalla ei ole sellaista. Joskus mä johdan rukouksia. Ainoa vaatimus 61 imaamina toimimiselle on se, että osaa avauksen suuran, joka on ainoa pakollinen suura”, Enqvist kertoo. ”Mulle tärkeintä on se, mikä meidän yhteisessä toiminnassa on eniten edistänyt mun ja veljien uskon tasoa. Parhaat hetket on mun mielestä olleet ne, kun ollaan menty ulos, esimerkiksi tohon rautatieasemalle, ja kutsuttu ihmisiä islamiin”, Enqvist hehkuttaa. Enqvistille myös arkipäiväinen esimerkin voimalla vaikuttaminen on tärkeää. ”Kaikkien muslimien pitäis edistää islamin uskoa myös itsenäisesti päivittäin. Mä esimerkiksi pidän tällaista islamilaista hattua, josta ihmiset tunnistaa mut muslimiks, ja mä pyrin näyttämään omalla käytöksellä hyvää esimerkkiä.” ”Paras tapa ottaa selvää meidän toiminnasta on tietysti tulla paikan päälle moskeijaan”, Enqvist sanoo lopuksi. ”Roihuvuoren moskeijassa on paljon suomalaisia veljiä, sinne on suomalaisten helppo tulla juttelemaan. Veljet on myös keskimäärin aika nuoria, suurin osa on muistaakseni kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen vuoden väliltä.” Prometheus-leirin tuki ry Utelias pohdinta opettaa avarakatseisuutta. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Jani Rutanen Toimittaja Rosa Kettumäki Haastateltava Otto Ahoniemi (s. 1994) Prometheus-leirit ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä kahdeksannen luokan päättäneille nuorille. Prometheus-leirin tuki ry:n, tuttavallisemmin Protun, päätehtävä on järjestää leirejä kesäisin. Lisäksi järjestö kouluttaa vapaaehtoisia suunnittelemaan ja toteuttamaan leirejä. Käytännössä tämä tarkoittaa talvisin järjestettäviä koulutuksia ohjaajille, apuohjaajille ja kokeille. Ensimmäinen protuleiri järjestettiin 80-luvun lopulla, kun filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat halusivat tarjota uskonnottomille oppilailleen jotain vastaavaa, mitä kirkkoon kuuluvat tekevät rippileireillä. Alusta asti järjestö on pyrkinyt sitoutumattomuuteen. Leirien toiminnan vaikuttavia arvoja voidaankin pitää sekulaarihumanistisina, mikä tarkoittaa sitä, että leireillä jokaisella on oikeus valita itse oma katsomuksensa. Leiritoimintaan kuuluu olennaisena osana suvaitsevaisuus erilaisia katsomuksia ja kulttuureja kohtaan. Kuitenkin sekä omia että vieraita katsomuksia ja kulttuureja tarkastellaan kriittisesti. Otto Ahoniemi lähti mukaan toimintaan käytyään itse protuleirin kesällä 2009. ”Luulen, että alun perin lähdin apuohjaajakoulutukseen, koska halusin mahdollistaa muille samanlaisen leirikokemuksen kuin se, jonka itse sain. Myöhemmin olen ollut myös muuten aktiivinen järjestössä. Olen toiminut koulutusjaostossa, jossa sunnitellaan leirinvetäjien kouluttamista ja tiedotusjaostossa hoitamassa järjestön tiedotusta. Innostus Protun toimintaan on lähtenyt sen helppoudesta. Mukaan on helppo tulla ja järjestö antaa jäsenilleen paljon.” Kesällä 2012 järjestetään lähes seitsemänkymmentä protuleiriä, joista kunkin 62 sunnittelee ja toteuttaa kahdeksasta vapaaehtoisesta leirinvetäjästä koostuva tiimi. Viikon aikana käsittelyssä on aikuistumiseen liittyviä teemoja, kuten yhteiskunta, päihteet, riippuvuus, eriarvoisuus, syrjintä, ihmissuhteet, seksuaalisuus, ympäristö sekä maailmankuvat ja -katsomukset. Aiheista keskustellaan, mutta sen lisäksi niitä käsitellään mitä innovatiivisimmin keinoin. Yhteiskuntaa saatetaan käsitellä perustamalla omia ihanneyhteiskuntia ja syrjintää mietitään rasismibileissä. Näissä kekkereissä jokainen saa maalarinteipillä otsaansa vähemmistöleiman ja pääsee kokemaan, miltä stereotyyppisten ennakkoluulojen kohteena oleminen tuntuu. ”Aikuistumisleirin tarkoitus ei tietenkään ole se, että joku aikuistuu viikossa. Tarkoitus on käsitellä leirillä erilaisia teemoja, joiden avulla leiriläiset voivat avartaa näkemyksiään ja ajattelumaailmaansa. Viikko on lyhyt aika, mutta siinä voi antaa eväitä tulevaisuuteen, ikäänkuin potkun oikealle polulle”, Ahoniemi kuvailee toimintaa. ”Av arakat se i si s t a j a a n al y yt t i s i s t ä i hmi s i s t ä on hy ö t yä yht e i s kunnal l i s t e n m u ut o s t e n s ynt ymi s e ss ä” ”Aiku istu misleir in ta r koitu s ei tietenkä ä n ole se, että joku a iku istu u viikossa ” Protussa on töissä vain pari henkilöä. Muuten koko homma, ohjaajien kouluttamisesta leiripaikkojen siivoamiseen, tehdään vapaaehtoisvoimin. Aktiivisilta jäseniltä järjestön parissa puuhastatelmiseen kuluukin paljon aikaa. ”Musta on hienoa, kun näkee oman käden jäljen. Mä koen pystyväni todella vaikuttamaan asioihin, myös organisaatioon ja rakenteisiin. Koko juttu on kuitenkin meidän luoma. On hienoa nähdä, kuinka koulutukset ja leirit lopulta syntyvät ja onnistuvat.” Ahoniemellä on omalle järjestötoiminnalleen myös tavoitteita. ”Haluan oppia paljon järjestötoiminnasta sekä kehittää vaikuttamis- ja ryhmätyötaitoja.” Protun hallituksen keski-ikä on noin 23 vuotta ja suuri osa leirejä toteuttavista vapaaehtoisistakin on nuoria. Ahoniemen mukaan laajaa leiritoimintaa pystytään pyörittämään, koska ihmiset kasvavat mukaan toimintaan ja haluavat antaa järjestölle paljon. ”Monesti saattaa käydä niin, että koko kaveriporukka hyppää mukaan johonkin jaostoon tai sitten protukavereista muodostuu kaveriporukka. Näin ihmiset sitoutuu toimintaan ja jaksaa tehdä töitä järjestössä.” Järjestö pyrkii myös uudistumaan ja kehittämään toimintaansa. Jäsenillä on vaikutusvaltaa päätöksenteossa. ”Yritämme olla reflektiivinen järjestö, siksi arvoimme omaa toimintaamme jatkuvasti. Lisäksi jäseniltä kerätään säännöllisesti palautetta, niin koulutuksista, leireistä kuin seminaareistakin”, Ahoniemi kertoo. Mutta miten aikuistumisleirejä järjestävä Protu vaikuttaa yhteiskuntaan? ”Ehkä se tulee sitä kautta, että leirin käyneet oppii ajattelemaan avarakatseisemmin. Protu ikään kuin tarjoaa yhteiskunnalle erityisominaisuuksilla varustettuja ajattelijoita. Ja kyllä mä väitän, että avarakatseisista ja analyyttisistä ihmisistä on hyötyä kaikentasoisten yhteiskunnallisten muutosten syntymisessä.” Tällä hetkellä leirit tavoittavat noin kaksi prosenttia kustakin ikäluokasta. Yksi järjestön päätavoitteista on lisätä osallistujien määrää. 63 ”Mitä enemmän on protun käyneitä nuoria, sitä enemmän on tiedostavia nuoria”, Ahoniemi uskoo. ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1990 Tavoitteet ja päämäärät Prometheus-leirin tuki ry järjestää Prometheus-leirejä eli poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä. Jäsenmäärä n. 4150 jäsentä (2010) www.protu.fi 3 Systeemin ulkopuolelta Monivaikuttaja Talonvaltaus /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Johdanto /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Systeemin ulkopuolelta /////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kansalaistottelemattomus ei ole pelkkää itsetarkoituksellista lakien rikkomista. Yleensä keinoa käytetään silloin, kun kaikki muut vaikuttamismahdollisuudet koetaan riittämättömiksi ja tehottomiksi. Joskus kansalaistottelemattomuus koetaan ainoaksi keinoksi vaikuttaa. Laittomat keinot voidaan kokea laillisia keinoja suoremmiksi ja tehokkaammiksi. Laittomia keinoja ovat muun muassa talonvaltaukset, iskut turkistarhoihin, konferenssien häiriköinti, teiden blokkaaminen, yritysten toiminnan sabotointi ja graffitit luvattomilla paikoilla. Nuoren vaikuttajan tulee tiedostaa, että osa seuraavassa luvussa esitetyistä keinoista on laittomia. Niitä keinoja käyttävä voi saada teoistaan rangaistuksen. Toisaalta, koska lait ovat häilyviä ja niin ikään vaikuttamistyön tuloksia, ei laittomuuskaan aina ole välttämättä niin suoraviivaisesti tuomittavissa. Varsinkin, kun laittomia keinoja käyttävien päämäärät voivat usein olla täysin samoja kuin laillisia keinoja käyttävien. Laillisuuden ja laittomuuden veteen piirretystä viivasta kertoo jo se, että eri maissa on täysin eri lakeja. Se mikä on laitonta toisaalla, voi olla laillista toisaalla, sillä kaikki lait pohjaavat ihmisten kulloiseenkin mielipiteeseen ja kulttuuriin. Laki on laki, mutta laki ei ole muuttumaton totuus. Joskus oikeudenmukaisuus voidaan saavuttaa jopa vain lakeja rikkommalla. Esimerkiksi lähihistoriamme suuret oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta taistelleet merkkihenkilöt Nelson Mandela ja Mahatma Gandhi ovat saavuttaneet päämääränsä kansalaistottelemattomuudella. Mutta mikä onkaan sitten missäkin tilanteessa oikein tai väärin? Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Monet vaikuttamisen keinot, kuten puoluepoliittiset nuorisojärjestöt ovat vakiinnuttaneet paikkansa niin sanottuina virallisina vaikuttamisväylinä. Jos virallisia keinoja ei koe omakseen, vaikuttaa voi myös muutoin – niin sanotusti systeemin ulkopuolelta. Tämä voi tarkoittaa erilaisten toimintatapojen käyttämistä vakiintuneita kaavoja rikkoen, vaikuttamista ilman auktoriteetteja ja hierarkiaa tai esimeriksi kansalaistottelemattomuutta. Kansalaistottelemattomuuden tarkoitus on koetella epäoikeudenmukaiseksi koettuja lakeja. Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että kieltäydytään noudattamasta jotakin epäoikeudemukaiseksi koettua lakia tai aktiivisesti rikotaan sitä. Motiiveja on erilaisia. Esimerkiksi totaalikieltäytyjät rikkovat asevelvollisusulakia kieltäytymällä täysin asevelvollisuudesta. Heidän mielestään on väärin, että ihmiset pakotetaan armeijaan ja siksi he rikkovat kyseistä lakia. Kansalaistottelemattomuutta motivoi jokin yhteiskunnallinen epäkohta ja sillä tavoitellaan epäkohdan korjaamista. Tämä tarkoittaa sitä, että tottelemattomuus voi myös kohdistua muihinkin lakeihin kuin juuri siihen lakiin, jota halutaan muuttaa. Esimerkiksi jotkut turkistarhauksen vastustajat haluavat muuttaa Suomen lakia niin, että tarhauksesta tehtäisiin täysin laitonta. Osa vastustajista on tavoitteen saavuttamiseksi murtautunut tarhoille vapauttamaan turkiseläimiä tai rikkonut turkisliikkeen ikkunoita. Suurin osa iskujen tekijöistä ei kuitenkaan yleisesti hyväksy kotirauhan rikkomista tai toisen omaisuuden tuhoamista ilman perustetta. Näissä tapauksessa he näkevät lakien rikkomisen olevan hyväksyttävää, koska se palvelee heidän päämääränsä. 66 Monivaikuttaja "Mua ei kaduta yksikään teko." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Haastattelin tähän juttuun henkilöä, joka haluaa pysyä anonyyminä laittomien tekojensa vuoksi. Hän on todellinen monivaikuttaja, joka toimii niin laillisilla kuin laittomillakin keinoilla. Henkilö on ollut mukana muun muassa järjestötoiminnassa, erilaisissa mielenilmaisuissa ja turkistarhaiskuissa. Hän haluaa vaikuttaa eläinten oikeuksiin, sekä ilmasto- ja ympäristöasioihin. Lisäksi hän haluaa parantaa ihmisoikeuksia, ja etenkin rasismin vastainen toiminta sekä seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hänelle tärkeitä. Hän haluaa, että sekä eläimiä, ihmisiä että ympäristöä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Toimittaja Ina Mikkola Haastateltava Anonyymi Vaikuttaminen on elämäntapa – se näkyy näkyy arjessa ja kaikissa valinnoissa "Nähdessämme epäkohtia vastuu sysätään liian usein vain poliitikkojen ja virkamiesten harteille. Ihmisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään ja siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Elämme kaikki tässä maailmassa ja olemme siitä vastuussa. Haluan vaikuttaa jo sillä, mitä pistän suuhuni ja millaisia tuotteita käytän. Olen vegaani, eli en syö mitään eläinkunnan tuotteita, kuten lihaa, munia tai maitoa. Vältän myös lääkkeitä, vaatteita ja kosmetiikkaa, joiden tuotannossa hyödynnetään eläimiä. Vegaanina kieltäydyn tukemasta kulttuuria, jossa eläimiä orjuutetaan. En hyväksy sitä, että ihmisillä on valta päättää eläinten kohtalosta. Eläimet ja luonto ovat mulle tärkeitä, enkä voisi kunnolla ajaa niiden parempaa asemaa ellen itse olisi vegaani. Se, etten syö lihaa, vaikuttaa suoraan positiivisesti ympäristön ja eläinten hyvinvointiin. Kasvissyönti on myös hyvä esimerkki muille. Monesti kuvitellaan, että vegaani joutuu luopumaan paljosta. Tämä ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa, sillä en koe menettäväni mitään vegaaniuteni takia. Näen kuinka ihmiset, eläimet ja luonto kärsivät, siksi olisi henkisesti todella vaikeaa antaa kaiken tapahtua puuttumatta asioihin itse." Levitä tietoa erilaisilla keinoilla – kampanjoi ja järjestä tempauksia! "Tiedon levittäminen on tärkeää. Erilaisten kampanjoiden avulla ihmiset saavat uutta tietoa tärkeistä asioista. Tietoa voi välittää puhumalla erilaisissa tapahtumissa, suomentamalla tekstejä, liisteröimällä julisteita, liimaamalla tarroja tai tekemällä muuta katutaidetta. Väyliä on monia – tärkeintä on valita se, jolla viesti menee parhaiten perille. Eläinoikeustoiminnassa kampanjat ovat ylenen vaikuttamisen keino. Eräässä kampanjassa yritimme saada vaateliike Halosta luopumaan turkistuotteista. Tavoitteeseen pyrittiin painostamalla liikettä, sopimalla neuvotteluja heidän kanssaan, soittelemalla heille, boikotoimalla liikettä, järjestämällä mielenosoituksia, jakamalla lentolehtisiä ja levittämällä tarroja. Kampanjoihin voi liittyä myös katuperformansseja. Esimerkiksi eläinten tehotuotantoa vastustavaan Sikatehdas-kampanjaan liittyi performanssi, jossa yksi henkilö makasi lihapaketissa ja päällä oli verta. Kyseessä oli siis niin sanottu ihmisliha. Tempaukset jäävät ihmisten mieliin ja niistä kerrotaan kavereille. Tempaukset saavat paikan päällä olevat ihmiset ajattelemaan. Ainakaan he eivät voi olla huomaamatta tapahtumaa. Shokeeravat ja nokkelat tempaukset saavat mediahuomiota ja tavoittavat siten laajemman yleisön ja virittävät keskustelua. On ihana huomata, kuinka kampanjoiden kautta voi saada aikaan jotakin konkreettista. Esimerkiksi serkkuni rupesi kasvissyöjäksi Sikatehtaat-kampanjan ansiosta." 68 Ajattele itse – muista kyseenalaistaa myös omat ajatuksesi "Tärkeintä on, että ajattelee itse. Omiin päätöksiinsä on helppo luottaa, kun niitä on miettinyt ja ne on perustellut itselleen. Toisaalta kaikki mitä tekee, pitää myös osata kyseenalaistaa. Kyseenalaistamisessa on tärkeää huomioida kaksi tasoa. Ensinnäkin pitää ymmärtää yhteiskunnan normien vaikutus meihin, vaikka emme sitä aina tiedostaisikaan. Toiseksi omassa ajattelussaankin saattaa tehdä virheitä, jotka voi huomata vain itsekritiikin avulla. Aina on kuitenkin tärkeää muistaa, ettei mikään totuus ole absoluuttinen. Musta tuntuu monesti, että monet kaverit pitää vegaaniutta absoluuttisena totuutena. Mun mielestä vegaaninen elämäntapa ei ole totuus, vaan välttämättömyys yhteiskunnassa, jossa sallitaan eläimiä sortava tehotuotanto. On myös tärkeää kyseenalaistaa oma tilanteensa laajemmassa mittakaavassa. Pitää oppia tunnistamaan omia etuoikeuksiaan. Itseltään tulisi kysyä, että millaisia etuoikeuksia minulla hyväosaisena suomalaisena on esimerkiksi romanialaisiin verrattuna? Mistä ne oikeudet johtuvat? Onko tällainen tilanne oikeudenmukainen?" Kyseenalaista systeemi – aina ei tarvitse totella! "Monesti poliisit ja muut viranomaiset ovat liikkeellä asenteella: 'älkää te nuoret menkö mukaan tollasiin houkutuksiin ja vanhempien pelleilyihin'. Oletetaan, etteivät nuoret osaa ajatella itse, vaan jokaisella liikkeellä on varttuneempi johtaja. Poliisille ei mene jakeluun, että on olemassa liikkeitä, jotka yrittävät olla mahdollisimman antihierarkisia. Liikkeitä, joissa jengi toimii omasta päästään, eikä muiden houkutuksesta. Tottakai niiden on sitä vaikea ymmärtää, koska elämme auktoriteettien ja pomojen yhteiskunnassa. Välillä tuntuu, ettei mitään pysty muuttamaan mitenkään. Maailmaa tuntuu hallitsevan joku ihmeellinen markkinavoima, joka saa ihmiset tekemään tyhmiä asioita. Vaikuttaa voikin myös sulkeutumalla täysin yhteiskunnan ulkopuolle ja näin lakata tukemasta häiriintynyttä systeemiä. Maalle voi perustaa esimerkiksi oman kommuunin ja alkaa elämään omavaraisesti. Koska maailma pyörii rahalla, niin se on jo vaikuttamista, että on erossa rahasta. Olen itse rynnännyt keskelle muotinäytökstä, jossa esiteltiin turkiksia. Heittelin lavalla mallien seassa lentolehtisiä, joissa kerrottiin turkiseläinten kohtelusta. Joskus suora toiminta on ainut keino vaikuttaa. Talonvaltaukset ovat siitä hyvä esimerkki. Jos ihmisillä ei ole asuinpaikkaa, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vallata tyhjät kiinteistöt asunnoiksi. Tyhjien kiinteistöjen käyttöönotto on vain järkevää toimintaa. Tilojen lisäksi myös metsiä voi vallata. Espanjassa haluttiin rakentaa luotijunaraide keskelle metsää, joten tämän estämiseksi metsä vallattiin. Valtaus on yleistä, jos jokin metsä on hakkuu-uhan alla. Saksassa koetettiin puolestaan rakentaa megasuuri teurastamo. ”Vai kut t aa v o i ki n m yös s ul ke ut umal l a t äysin yht e i skunnan ul ko pu olle j a näi n l akat a t uke m a sta häi ri i nt ynyt t ä syst e emiä .” Kansalaistottelemattomuus on tehokas keino vaikuttaa yhteiskunnallisiin ongelmiin. Kansalaistottelemattomuus tarkoittaa sitä, että tehdään jotakin laitonta jonkun kansalaisoikeuden ja inhimillisen asian takia, koska olemassa olevilla laillisilla keinoilla ei saada muutoksia aikaan. Turkiseläinten vapautus ja kuvaaminen tarhoilla määritellään törkeäksi kotirauhan rikkomiseksi. Myös katutaide, talojen valtaus tai kiinteistöjen vahingoittaminen on laitonta. Mä näen kuitenkin, että esimerkiksi kiven heittäminen yrityksen ikkunaan on sallittua poliittista vaikuttamista, jos sillä halutaan vaikeuttaa jonkun kyseenalaisen yrityksen toimintaa tai lopettaa se. Rikkomalla jonkun sortavan yrityksen ikkunan liikkeelle tulee väistämättä kuluja, jolloin sen bisnes järkkyy. Toistuva materiaalin rikkominen voi heikentää koko bisneksen kannattavuutta radikaalisti. Melko varmaa huomiota ajamalleen asialle saa myös keskeyttämällä tai häiriköimällä tilaisuuksia. Esimerkiksi ilmastokokoukseen, konferenssiin tai eduskunnan istuntoon voi vain mennä ja heittää vaikka banderollin roikkumaan. Kun alue vallattiin rakentamisen estämiseksi, saatiin vähintäänkin huomio asialle. Radikaalimpi keino olisi tuhopolttaa rakennustyömaa, jolloin teurastamo jäisi kokonaan rakentamatta. Useammat laittomat keinot vaikuttavat suoraan ja tulokset näkee heti. Myös median huomio on melko taattu, sillä radikaalit tempaukset kiinnostavat aina. Lailliset keinot ovat puolestaan laittomiin verrattuna usein hitaita ja byrokraattisia. Tuloksia ei näe niin selvästi, kun Suomessa eduskuntavaalitkin järjestetään vain neljän vuoden välein. Suora toiminta vaikuttaa suoraan ja välittömästi eläimiin ja ihmisiiin. Suurempia muutoksia voi joskus olla vaikeampi saada aikaan suoran toiminnan kautta, mutta akuutteja tilanteita voi aina muuttaa heti. Kun turkistarhasta vapautetaan eläimiä, ne pääsevät välittömästi vapauteen. Tästä koituu tappiota turkistarhalle ja se voidaan ehkä sen seurauksena lakkauttaa. Jos halutaan lopettaa koko turkistarhaus elinkeinona, niin silloin eduskunnan pitäisi säätää tarhaus kokonaan laittomaksi. Eduskunnan päätöksenteko on tosin hidasta, ja niin kauan kuin päätöstä ei saada aikaan, eläimet joutuvat kärsimään. 69 Mä näen, että on oikeutettua päästää turkiseläimet häkeistään, koska eläimet kärsivät ja asialle on tehtävä jotakin. Kyseessä ei ole mitään henkilökohtaista. Lukuisten eläinten kärsimys menee aina yhden ihmisen ja monenkin ihmisen toimeentulon edelle. Kyse ei ole vaan mun arvoista ja haluista, vaan jonkun elämästä, joka ollaan riistämässä. Ei elinkeino voi olla peruste kidutukselle." Älä luovuta – luovuttamalla ei asiat muutu! "Suora toiminta luo toivoa ja siitä saa intoa myös hitaamman toiminnan vaikuttamiseen. Mutta se ottaa todella voimille, että minua kohdellaan kuin alhaisinta roskaa tai pahinta rikollista. On jännä huomata tehdessään jotakin laitonta, kuinka paljon itse joutuu kokemaan alistamista sen takia, että muita, kuten vaikka eläimiä, alistetaan. On todella rankkaa, että itsestä tehdään aina se paha tyyppi, vaikka ajattelee tekevänsä oikein ja vain hyvää. Graffitien teko tuntuu olevan viranomaisille ylitsepääsemättömän paha rikos. Jos tekee jonkun piissin, niin vartijat pahoinpitelee, poliisi käyttää kovia otteita, vittuilee ja jengin puhelimia kuunnellaan. Ihmisiä seurataan ja heidän koteihinsa tehdään kotietsintöjä liittyen katutaiteeseen tai talonvaltauksiin. Vaikka toiminta, jossa olen mukana, ei vahingoita ketään ihmistä, korkeintaan materiaa, niin silti vartijat ja poliisi ovat valmiita vahingoittamaan ihmisiä heidän tekojensa vuoksi. Mulla ei varmastikaan olisi mitään ongelmia poliisin tai minkään kanssa, jos vain menisin kiltisti kouluun ja harrastaisin aerobiciä. Helpointahan olisi vain mennä töihin, hankkia ammatti, elää kivaa ja helppoa elämää, mutta juuri niin mä en voisi vaan tehdä. Mä näen, että on mun velvollisuus vaikuttaa ja se tuntuu hyvältä. Mua ei kaduta yksikään teko. Ainakin mun kohdalla vastoinkäymiset vaan saa ajamaan asioita eteenpäin entistä enemmän. Paineita tulee niin itseltä, perheeltä, kavereilta kuin yhteiskunnalta. Siihen on vaikeinta vaikuttaa, miten me ylipäätään kasvetaan tähän yhteiskuntaan ja mitä normeja meille opetetaan. Äänensä kuuluviin saaminen yhteiskunnassa niin, ettei sitä heti blokata tai lyssätä alas, on välillä vaikeaa. Koko ajan voi yrittää vaikuttaa, mutta on silti eri asia, tapahtuuko asioille mitään ja saadaanko muutoksia aikaan. Aina kuulee sitä, että mikään ei koskaan muutu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisi luovuttaa. Jos sen takia lakkaa tekemästä asioita, niin siinä ei ole mitään järkeä. Silloin ei ainakaan mikään muutu." Talonvaltaus "Tilan pitää olla ihmisiä varten." ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Ina Mikkola Toimittaja Rosa Kettumäki Haastateltavat Anna (nimi muutettu) ja Illusia (haluaa esiintyä vain etunimellään) Annan ja Illusian unelma kuulostaa yksinkertaiselta: he haluaisivat elää kaupungissa, jossa olisi paljon tiloja, joiden käytöstä saisivat vastata kaupunkilaiset itse. "Helsingin kaupunki omistaa aika helvetisti tyhjää tilaa. Kaupunki sanoo omilla nettisivuillaan, että ne tilat on kaupunkilaisia varten”, Illusia aloittaa. Illusia on oikeassa. Kaupunki omistaa paljon hukkatilaa, jota Anna ja Illusia ovat kavereineen yrittäneet vallata hyötykäyttöön. He ovat olleet mukana monilla valtauksilla ja tuntevat hyvin helsinkiläisen talonvaltauskulttuurin. Tilaa tarvitaan siksi, että tekemisen este on tilan puute. ”Mitä ne kaupungin tilat tekee siellä tyhjillään, kun on esimerkiksi nuoria jotka tarvii toimitiloja ja bänditiloja. Tai ylipäänsä jotain muuta kuin ne kaksi vaihtoehtoo mitä meillä nyt on: käydä baarissa tai shoppailla”, Illusia kysyy. ”Tai jotkut tarvii asuntoa”, Anna huomauttaa. Mediassa talonvaltaajista puhutaan joskus harhaanjohtavasti yhtenäisenä ryhmänä. Mielikuva talonvaltauksesta on myös usein se, että joukko hippejä murtautuu ränsistyneeseen rintamamiestaloon hengailemaan. ”Helsingissä on ollut todella erilasia valtauksia. On ollut bilevaltauksia, asunnottomien yön valtauksia, sosiaalikeskusvaltauksia, kadunvaltauksia, asuntovaltauksia, keikkatiloja, naapurustotiloja… Siis ihan älytön määrä, kaikkea erilaista. Lauttasaaressa on ollut talo kuusi vuotta vallattuna, eikä siitä ole tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa”, Illusia luettelee innostuneena. Tavoitteena sosiaalikeskus Anna ja Illusia ovat olleet mukana valtaajaporukassa, jonka tavoite oli perustaa Helsinkiin sosiaalikeskus. Valtaajat etsivät kaupungista 70 riittävän isoa tilaa, jossa kaupunkilaiset voisivat järjestää esimerkiksi keikkoja tai pyörittää kahvilaa. Tarkoitus ei ollut etsiä harrastuspaikkaa valtaajille, vaan sosiaalikeskuksen kunnostamisen ja toiminnan pyörittämisen oli tarkoitus olla avointa kaikille. Valtauskohteet olivat kaupungin omistamia rakennuksia, jotka oli tarkoitus ”palauttaa oikeille omistajilleen eli kaupunkilaisille”. Tilan valtaaminen ei kuitenkaan ollut helppoa, koska kaupunki vastusti hanketta. Keväällä 2009 Metro-lehden haastattelussa yksi valtaajista laski, että valtaajat olivat vallanneet ja tulleet häädetyksi kolmestatoista talosta. Sitkeys kuitenkin kannatti, sillä lopulta kaupunki antoi valtaajille tilan sosiaalikeskusta varten. Todennäköisesti juuri siksi, että virastoissa turhauduttiin toistuviin valtauksiin. Lähelle Kalasataman metroasemaa syntyi sosiaalikeskus Satama. Sosiaalikeskusta kunnostettiin samalla tavalla ja osittain samojen ihmisten voimalla kuin aiempiakin sosiaalikeskusvaltauksia. Illusia oli ollut mukana jo aiemmissa sosiaalikeskusvaltauksissa, mutta Anna tuli mukaan vasta kun Satamaa kunnostettiin. Sosiaalikeskuksen historia jäi kuitenkin melko lyhyeksi. Varsinainen toiminta alkoi huhtikuussa 2009, ja jo elokuussa 2011 kaikki Sataman toiminta lopetettiin. Kaupungin mukaan häädön pääsyy oli sosiaalikeskuksen pihalla asuneet romanialaiset. Romania liittyi Euroopan unioniin vuonna 2007 ja vapaa liikkuvuus toi romanialaisia myös Helsinkiin. Suuri osa heistä joutui kerjäämään ja osa kaupungin päättäjistä näki tämän ongelmana. Sataman aktiivit auttoivat romanialaisia antamalla heidän leiriytyä Sataman pihalle. Kaupunki halusi romanialaiset muualle ja toiminnan ehtona oli se, että leiri piti purkaa. Sosiaalikeskuksen aktiivit eivät tähän suostuneet, ja lopulta poliisit tyhjensivät rakennuksen, joka määrättiin purettavaksi. Nyt tontilla on huoltoasema ja ympärille rakennetaan upouutta Kalasataman kaupunginosaa. ”Mä sa non itseä ni a na r kistiksi siksi, että mu lta kysyttä isiin, mitä helvettiä mä sillä oikein ta r koita n.” Edustuksellinen demokratia ei toimi Sataman ympärillä ollut sotku oli kolaus sosiaalikeskushankkeelle. Taloja vallataan kuitenkin Helsingissä jatkuvasti. Useimmat valtaukset tehdään vähin äänin, eikä vähiten siksi, että valtaajien toiminta rikkoo lakia. Valtaaminen on kansalaistottelemattomuutta. Valtaajat haluavat muuttaa yhteiskuntaa ja uhmaavat epäoikeudenmukaiseksi kokemiaan lakeja. Anna ja Illusia kritisoivat rankasti koko edustuksellista demokratiaa. ”Kun menin mukaan valtauksille, aloin miettiä, miksi tästä hommasta on tehty rikollista ja silloin aloin myös aktivoitua poliittisesti”, Illusia aloittaa. Hän kertoo, ettei usko nykyiseen systeemiin, ja uskoo, että "kapitalismi tulee tappamaan maailman". Illusia ei haluaisi elää maailmassa, jossa vain kuluttamalla voi vaikuttaa. Annan ja Illusian ihanneyhteiskunta olisi erilainen. Siellä yksilöä kuunneltaisiin enemmän ja yhteisistä asioista päätettäisiin pienemmissä yksiköissä. ”Edustuksellinen demokratia on sitä, että viisi miljoonaa ihmistä äänestää kerran neljässä vuodessa kaksisataa ihmistä päättämään puolestaan asioista. Demokratiassa taas on mun mielestä kyse siitä, että me kaikki keskustellaan yhdessä", Illusia tiivistää. Hänen ihanneyhteiskunnassaan päätöksenteko perustuisi suorempaan dialogiin ja kanssakäymiseen. "Päätösvalta on meillä, joita päätökset koskee, ei jossain ylhäällä", Illusia kiteyttää ja ilmoittaa olevansa anarkisti. ”Mä sanon itseäni anarkistiksi myös siksi, että multa kysyttäisiin, mitä helvettiä mä sillä oikein tarkoitan", Illusia naurahtaa. Hän haluaa tietoisesti aiheuttaa tällä hämmennystä, jotta pääsisi kertomaan ajatuksistaan lisää. "Se on niin kuin yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Mä en ajattele vain itseäni vaan myös niitä ihmisiä joita mun ympärillä on.” Anna nyökkäilee Illusian näkököulmalle ja lisää: ”Pitää miettiä sitä, että miten sä elät niin, että muutkin voi toteuttaa itseään. Sun henkilökohtainen vapaus loppuu siinä, kun toisen henkilökohtainen vapaus alkaa.” ”Anarkismissakin vapaus ymmärretään tosi usein väärin. Se ymmärretään silleen, että kaikki saa tehdä ihan mitä haluaa. Totta kai kaikki saa tehdä mitä ne haluaa, mutta sen pitää mennä niissä rajoissa, että myös muut voi tehdä mitä ne haluaa. Se ei ole vain kaaosta, vaan se on sitä että tehdään päätöksiä ja käyttäydytään niin, että asiat olisi mahdollisimman hyvin sekä mulla että niillä muilla”, Illusia muotoilee ja jatkaa: ”Tää maailma on mennyt niin päin helvettiä rahatalouden ja hierarkisuuden takia. Mun mielestä tätä tilannetta ei voi enää korjata näillä kanavilla, mitä meillä nyt on. Monet keinot on niin byrokraattisia, että siinä kestää tosi kauan." Anna luettelee syitä valtauksille osallistumiseen. ”Oleellista on se, miten tää tila jaetaan tässä maailmassa. Sen pitäisi olla enemmän kaikkien yhteisessä käytössä. Tilan pitää olla ihmisiä varten, eikä toisin päin. Samoin kun rahan ja talousjärjestelmän pitää olla ihmisiä varten, eikä toisin päin. Vallatulla talolla idea on nimenomaan se, että se talo on niitä ihmisiä varten. Toki siihen paikkaankin kiintyy, mutta se ei ole se merkityksellinen asia. Merkityksellistä on nimenomaan ne ihmiset ja se mitä siellä voidaan tehdä”, hän sanoo. 71 Elämää sadan ihmisen soluissa Talojen valtaaminen on Annalle ja Illusialle keino päästä lähemmäs heidän ihanneyhteiskuntaansa, jossa suora demokratia toteutuu. He haluaisivat elää maailmassa, joka koostuisi sadan ihmisen ”soluista”, joissa pieni joukko ihmisiä tekisi yhteisiä päätöksiä. ”Solujen sisällä ihmiset keskustelisivat ja päättäisivät niiden omista asioista, kuten taloudesta ja ruoka-asioista. Näitä soluja olisi sitten se viis miljoonaa jaettuna sadalla. Näin se toimis, joka ikinen saisi sanoo sen sanansa, mitä mä haluan, mikä musta tekee onnellisen. Se on se syy miksi mä haluan olla mukana talonvaltauksissa. Mä haluun vaikuttaa mun ympäristöön. Mä myös näen, että muut ihmiset mun ympärillä voi tehdä saman. Se tekee niistä onnellisia”, Illusia kuvailee. Mutta miten talojen valtaaminen edistää tällaisia päämääriä? Anna ja Illusia eivät väitä, että yksi valtaus muuttaisi koko yhteiskunnan. Idea on siinä, että valtauksella päätökset voidaan tehdä ihanteiden mukaisesti, vaikka muu yhteiskunta pysyisi ennallaan. ”Mä uskon, että se vallattu talo voi hyvin toimiessaan olla autonomisena tilana semmoinen, missä se ihanneyhteiskunta on sillä hetkellä toiminnassa. Missä sä voit elää sitä sun ihanneyhteiskuntaa. Se on nimenomaan sitä, että yritetään tehdä siitä paikasta semmoinen, missä me halutaan elää. Miten joka ikinen ihminen, joka sinne tulee, voi kokea sen semmoiseksi paikaksi,” Illusia pohtii. 4 Ruuti – nuorten vaikuttamisjärjestelmä Helsingissä Ruudin ydinryhmä Nuoristalo Lähiöprinsessat Asemanseudun liikuntahanke Vertaisvalistusohjelma Skarppi Nuorten Ääni -toimitus Monivaikuttajana kaupungin hankkeissa Yläasteen oppilaskuntatoiminta Lukion oppilaskuntatoiminta Ammatillisen oppilaitoksen oppilaskuntatoiminta /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Johdanto /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Ruuti /////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Oman määritelmänsä mukaan Ruuti on toimintaa paremman Helsingin puolesta. Ruuti tarjoaa nuorille vaikuttamisen paikkoja, tapahtumia, ryhmiä tai vaikkapa äänentoistokamat lainaan. Ruutia on lobbaus laillisten graffitiseinien puolesta, nuorten varainkeruu Falkullan hevosen hankkimiseksi, liikuntaryhmässä vaikuttaminen ja nuorten tekemä uutisjuttu koulujen suorituspaineista. Ruudin tavoite on innostaa nuoria itseään suurempien asioiden puolesta toimimiseen! Vuoden 2011 kesäkuussa Helsingin kaupunginhallituksen päätöksellä Ruudista tuli kaupungin virallinen nuorten kuulemisjärjestelmä. Ruuti.net-sivuston Aloitetyökalun avulla nuoret voivat tuoda esille 74 omia ideoitaan kaupungin kehittämiseksi. Nuorisoasiainkeskus vastaa siitä, että Aloitetyökalun ideat viedään asiasta vastaavalle Helsingin kaupungin virastolle tai toimijalle. Ottamalla yhteyttä Ruudin ydinryhmään voi viedä asioita kaupungin päätöksentekijöiden kuultavaksi tai herättää keskustelua. Nuorisotyöntekijöiden nuorille antaman tuen ja ohjauksen lisäksi Nuorisoasiainkeskus avustaa nuorten ryhmiä rahallisesti sekä tiloja ja tarvikkeita lainaamalla. Ruudin ydinryhmään, erilaisiin toimintaryhmiin tai tapahtumiin osallistumalla jokaisella helsinkiläisellä nuorella on mahdollisuus saada äänensä kuuluville. Ruudin ydinryhmä Ydinryhmä on linkki poliitikkojen ja nuorten välissä. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Ina Mikkola Haastateltavat Claudia Mishima (s.1996) ja Amir Benatia (s.1995) Mikä on Ruudin ydinryhmä? ”Ruudin ydinryhmä on vuosittain valittava kahdenkymmenen nuoren joukko, jonka tehtävänä on toimia linkkinä helsinkiläisten nuorten ja päättäjien välillä. Ehdokkaaksi ydinryhmään voivat asettua kaikki helsinkiläiset 13–17-vuotiaat nuoret. Ryhmä valitaan sähköisellä vaalilla, jossa ovat äänioikeutettuja kaikki Helsingissä asuvat ehdokaskelpoiset nuoret. Ydinryhmä valitsee itse asiat, joihin haluaa erityisesti vaikuttaa, ja päättää myös siitä, miten vaikuttaminen käytännössä tapahtuu.” Miksi haitte mukaan Ruudin ydinryhmään? Claudia: "Mä kuulin Ruudin ydinryhmästä mun yhteiskuntaopin opettajalta. Se sanoi, että viime vuonna ei ollut ehdolla ketään ruotsinkielisiä ehdokkaita, joten nyt olisi kiva, jos sinne pääsisi joku ruotsinkielinen. Itse olen siis suomenruotsalainen. Sitten mä ajattelin, että se kuulostaa kiinnostavalta. Mä oon kiinnostunu yhteiskuntaopista ja oon ajatellu kirjoittavani sen lukiossakin. Samalla ajattelin, että voisin oppia uusia asioita ja parantaa suomen kielen taitoani." Amir: "Kuullessani ydinryhmästä kiinnostuin siitä, mutta en kuitenkaan aivan heti innostunut ihan täysillä. Mä halusin ensin miettiä asiaa ja olla varma, että mä lähden mukaan täydellä omistautumisella. Lopulta kuitenkin päätin lähteä mukaan, koska Ruudin ydinryhmää mainostettiin niin, että siellä voisi vaikuttaa kaikkiin nuoria koskeviin asioihin. Ajattelin, että kyllähän tähän vois lähteä mukaan tekemään kaikenlaista." ”Mä nä en Helsing in er i ta va lla ku in ennen. K a u p u ng illa tu ntu u oleva n vä hä n r a ha a ja byr okr a tia on hid a sta .” Mitä tarkoittaa käytännössä olla Ruudin ydinryhmässä? Claudia: "Me keskustelemme nuoria koskevista aiheista ja siitä, miten parantaa nuorten asemaa ja asioita. Meillä on erilaisia projekteja ja viemme niitä eteenpäin olemalla yhteydessä muun muassa opetuslautakuntaan. Suurin tapahtuma on kerran vuodessa järjestettävä päättäjämiitti, jonne kaikki nuorten ideat viedään ja niistä keskustellaan yhdessä päättäjien kanssa." Amir: "Me tehdään myös paljon pohjatyötä eri asioihin liittyen. Otetaan selvää, mikä vaikuttaa ja liittyy mihinkin ennen kuin aletaan viemään asiaa täysillä eteenpäin." Mihin olette saaneet vaikuttaa ydinryhmän kautta? Claudia: "En keksi mitään konkreettisia asioita, mutta ainakin me ollaan tehty Ruutia tunnetummaksi. Ruuti on kuitenkin vielä aika uusi juttu ja jostain pitää alottaa. Päättäjämiitissä puolestaan ollaan heitelty ideoita esimerkiksi nuorten kesätyömahdollisuuksiin liittyen. Siitä ei ole toistaiseksi syntynyt vielä mitään konkreettista, mutta toivottavasti jossain vaiheessa." 76 Mihin olette Ruudin kautta pyrkineet vaikuttamaan? Claudia: "Esimerkiksi siihen, että kouluihin saatais parempaa kouluruokaa. Me ollaan muun muassa soiteltu opetuslautakunnalle, koska he käsittelevät kouluruokaan liittyvää budjettia." Amir: "Me siis haluttais kouluruokaan 10 sentin korotus, mikä on siis paljon ajatellen, että tällä hetkellä yhden oppilaan ruokaan päivässä käytetään noin 50–60 senttiä. Mä olin muun muassa keräämässä nimiä parempaa kouluruokaa vaativaan adressiin Arabianrannan nuorisotalon järjestämässä Ratikkarock-tapahtumassa." Mitä olet oppinut ydinryhmässä toimiessasi? Claudia: "Mä näen Helsingin eri tavalla kuin ennen. Kaupingilla tuntuu olevan vähän rahaa ja byrokratia on hidasta. Raha on se syy, miksi kaikki ei mene niin sulavasti eteenpäin." Amir: "Byrokratia kuuluu kaikkeen. Asiat menee tuhannen ihmisen ja allekirjotuksen läpi. Asiat ei välttämättä etene päivässä tai edes kuukaudessa. Jos haluaa viedä jotain asiaa eteenpäin, sille pitää omistautua." Claudia: "Asenteella on todella väliä. Pitää panostaa siihen, mitä tekee, ja olla optimistinen." Kuva: Ina Mikkola 77 Nuorisotalo Nutalla voit olla ja osallistua. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Roihuvuoren nuorisotalo Toimittaja Johanna Terhemaa Haastateltavat Totti Pajamäki (s.1997), Angelina Dobre (s.1998) ja Susanna Sundström (s.1998) Helsingissä on noin 50 nuorisotaloa ympäri kaupunkia. ”Nutat” tarjoavat kävijöilleen mahdollisuuden harrastaa, hengailla ja ottaa kantaa. Totti Pajamäki, Angelina Dobre ja Susanna Sundström viettävät aikaansa Roihuvuoren nuorisotalolla. Pajamäki on ensimmäistä vuotta toiminnassa mukana. Hänelle nuorisotaloa suositeltiin koulussa, jossa esiteltiin mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristöön. Dobre on ollut mukana pari vuotta. ”Kaveri suositteli nutaa minulle. Tulimme porukalla katsomaan ja löysimme paljon kivaa tekemistä”, hän kertoo. Nuorisotaloilla voi pelata pelejä, tehdä ruokaa, katsella televisiota, hengailla kavereiden kanssa ja osallistua ohjattuun toimintaan. Taloilla järjestetään myös harrastuskerhoja, Roihuvuoressa toimii esimerkiksi 78 teatterikerho. Nuorisotalo voi myös olla kotia kivempi paikka viettää aikaa. ”Jos on ainoa lapsi, kuten minä, on kivempi tulla tänne, koska täällä on kavereita”, Pajamäki kertoo. ”Isolla kaveriporukalla ei välttämättä voi mennä jonkun kotiin viettämään aikaa”, Sundström lisää. Dobre ja Sundström ovat osallistuneet nuorisotalon apuohjaajakoulutukseen, ja ensi syksystä alkaen he saavat toimia varsinaisten ohjaajien apuna. Apuohjaajat vetävät leikkejä nuoremmille. Koulutusta on ollut kerran viikossa ja koulutuksessa on askarreltu, vierailtu muissa nuorisotoimen pisteissä ja juteltu apuohjaajan vastuualueista. ”M e i l l ä o n se l l ai nen p ro j e kt i , j o t a me kutsu mme pi s s i hi ss i ks i . Se on i nho t t av aa, kun me tr ojen hi s s i t hai s e v at pi ssa lle.” ”Nu or isota lo voi olla kotia kivemp i p a ikka viettä ä a ika a .” Voivatko nuoret sitten nuorisotalojen kautta vaikuttaa omiin harrastusmahdollisuuksiinsa ja elinympäristöönsä? ”Täällä nutalla nuoret saavat usein olla äänessä ja useimmat meidän ideat toteutetaan”, Sundström sanoo. Dobre lisää, että esimerkiksi liikuntasaliin on nuorten toiveesta hankittu parempia välineitä. Ohjaajille voi aina ehdottaa uusia juttuja. Nuorisotaloilla järjestetään myös nuorten ja ohjaajien kesken niin sanottuja talokokouksia. Roihuvuoren talokokouksissa ideoita kirjataan taululle ja sitten niistä keskustellaan porukalla. Kaikki kolme ovat mukana myös KANSAryhmässä (Kaakon Aktiiviset Nuoret Stadin Asialla), jossa ideoidaan erilaisia projekteja ja pyritään vaikuttamaan asioihin, jotka ovat nuorten mielestä huonosti. ”Meillä on nyt esimerkiksi sellainen projekti, jota me kutsumme pissihissiksi. Se on inhottavaa, kun metrojen hissit haisevat pissalle”, Dobre kertoo. Nuorten mielestä on ikävää, että esimerkiksi vanhukset ja pyörätuolilla kulkevat ovat pakotettuja käyttämään haisevia hissejä. Nuoret suunnittelevat projektia yhdessä ohjaajien kanssa ja kirjaavat ylös ideoita. Ryhmä aikoo esittää ideansa Helsingin ympäristökeskukselle. ”Aika erikoista, että KANSA on nuorten ryhmä, mutta kuitenkin halutaan vaikuttaa tällaiseen asiaan, joka koskee vanhuksia ja pienten lasten vanhempia”, Pajamäki miettii. Dobren mukaan myöhemmin on kuitenkin tulossa enemmän myös erityisesti nuorten asioihin vaikuttavia projekteja. 79 Todennäköisesti kantaa tullaan ottamaan nuorison päihteidenkäyttöön. Toiminnasta on hyötyä myös tulevaisuuden kannalta. Sundström kertoo, että nutan kautta voi esimerkiksi hakea kesätöitä ja pohtia ohjaavien aikuisten kanssa, mihin voisi hakea opiskelemaan peruskoulun jälkeen. ”Lisäksi apuohjaajatoiminnasta saa harrastuspisteitä, jos hakee vaikka erityislukioon. Se todistaa, että on ollut aktiivisesti nuorten asialla”, Dobre kertoo. Nuoret ovat varmoja siitä, että nuorisotalotoiminta aktivoi ihan eri tavalla kuin esimerkiksi kotona yksin tietokoneella pelaaminen. ”Kannustavat ohjaajat voivat estää syrjäytymisen”, Sundström miettii. Pajamäen mielestä uudet kaverit voivat myös kannustaa pysymään koulutiellä. Lähiöprinsessat Graffitiseinä Jakomäkeen ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Ina Mikkola Haastateltavat Henna Liukkonen (s.1992) ja Tanja Drca (s.1994) Eräänä iltana kaksi jakomäkeläistä nuorta naista, Henna Liukkonen ja Tanja Drca, olivat kävelyllä. He eivät voineet aavistaakaan etukäteen, mitä pienestä keskusteluhetkestä voisikaan seurata. ”Me oltiin kävelyllä ja mietittiin, että Jakiksessa on paljon ulkoilumahdollisuuksia, mutta ei mitään vaihtoehtoista juttua nuorille. Nuoret lähinnä hengaa leikkipuistossa ja ostarilla, mutta me mietittiin, että olis siistiä saada tänne oma graffitiseinä”, Liukkonen kertoo ja Drca jatkaa: ”Sitten ihmisiä tuli lisää mukaan ja saatiinkiin kunnon soppa aikaseks. Me alotettiin siitä, että olis vaan kiva saada oma seinä, mutta koko ajan tulikin lisää syitä, miksi me halutaan tehdä asioita oman alueen hyväks. Me haluttiin jonkinasteisesti puuttua nuorten ongelmiin ja vaikuttaa nuorten arkeen. Se mitä pystyi ite tekemään nuorten hyväks, niin me haluttiin tehdä se.” Tuon illan jälkeen tytöt eivät olleet enää vain kaksi satunnaista tyttöä Jakiksesta, vaan heistä tuli Lähiöprinsessat. Kaksikko, jolla oli selkeä päämäärä ja halu saavuttaa se. Kaksikko, joka oli oman alueensa nuorten asialla. Lähiöprinsessoilla on intohimo maalaamiseen, mutta intohimoa löytyy myös muilta nuorilta ja varttuneemmiltakin maalareilta. Tarvetta ja kysyntää on useammalle graffitiseinälle kaupungissa. ”Koska Helsingissä on paljon jalkapalloilijoita, niin tarvitaan paljon pieniä jalkapallokenttiä ympäri kaupunkia ripoteltuna. Sama pätee graffitiseiniin. Yksi tai kaksi seinää ei vaan riitä”, Drca kitetyttää. ”Eikä tässä lähellä ole muita seiniä, joten käyttöä varmasti on”, Liukkonen lisää. Vuosi iltakävelyn jälkeen Liukkonen ja Drca seisovat hymyssä suin. He ovat saaneet haluamansa. Jakomäen liikuntapuiston reunustaa koristaa 30 metriä pitkä graffitiseinä. ”Parasta on se, kun huomaa saaneensa ”Tä ä on mu lle sella nen ju ttu , että her r a nju ma la , mitä mä oon sa a nu a ika seks.” jotakin aikaseks ja se, miten asiat vaan rullaa. Kun näki ton seinän, niin tuli sellanen olo, että mitä ihmettä! Reilu vuosi sitten ei ois voinu kuvitellakaan mitään tällasta. Se, kun onnistuu ja saa jotain aikaseks, motivoi paljon”, Liukkonen kertoo silmät säkenöinen ja Drca jatkaa hehkuttamista: ”Meillä on huikeet bileet, joita kaikki kehuu, montakymmentä metriä seinää sekä Suomen, jopa Euroopan paras ja legendaarisin taiteilija täällä. Tää on mulle sellanen juttu, että herranjumala, mitä mä oon saanu aikaseks.” Saavutuksesta voi olla ylpeä, mutta ilman apua seinän saaminen ei olisi ollut mahdollista. Tytöt kiittelevät nuorisoasiankeskuksen aluetyöntekijöitä ja graffitikulttuurin asiaa ajavaa Funk On ry:tä. Matka ei myöskään ollut täysin mutkaton. ”Kun vaikuttaa suuressa kaupungissa, niin se byrokratian määrä on suuri. Se me tiedettiin ja se on ollu raskasta. En mä rupee siitä valehteleen,” Drca toteaa Liukkosen jatkaessa heti perään: ”Onneks ei oo kuitenkaan ollu mitään suuria ongelmia, mutta tosiaan aikaa vieviä asioita. Olishan tää seinä voinu nopeemminkin tähän tulla.” Ennen graffitiseinän avajaisia tytöillä oli muun muassa ongelmia saada rahoitusta tapahtuman järjestämiseen. 80 ”Me haettiin apurahaa Helsingin kulttuurikeskukselta, mutta koska me ei oltu mikään rekisteröityny yhdistys, niin homma olis pitäny tehdä niin, että meidän olis pitäny omasta pussista ensin maksaa ja sitten me oltas mahdollisesti saatu korvauksia myöhemmin. Mutta sehän ei vaan onnistu, koska kaksi opiskelijateinityttöö ei vaan repäse tonneja mistään,” Drca kuvailee tapahtunutta. Rahoituksen saaminen kuitenkin lopulta onnistui – tosin hieman vaivalloisemmin. Rahaa piti nimittäin hakea useammasta paikasta ja sitä myöten täytellä myös enemmän papereita ja juosta kokouksissa. Tuhat euroa kerättiin kasaan omalta Nuorisotalolta, Helsingin kaupungin tarjoamasta Sponssi-toimintarahasta ja Lähiöprojekti ry:ltä. Mutta mitä vaikeuksien kautta voittoon päässeet Lähiöprinsessat haluavat sanoa muille nuorille, jotka haluavat vaikuttaa ja saada muutoksia aikaan lähiympäristössään? ”En mä niin sano, että naps vaan kaikki tapahtuu, mutta kyllä kaikki nuoret, jotka vaan haluaa vaikuttaa, niin ehdottomasti avatkaa suunne”, Liukkonen kannustaa ja Drca jatkaa: ”Kannattaa tosiaan muistaa, että se voi olla hidasta ja vaikeaa, mutta kannattaa vaan ottaa rohkeesti asioita esille ja toimia, jos on joku sellanen asia, mitä haluaa tehdä ja kehittää. Ehdottomasti”, Drca kiteyttää. Kuvat: Ina Mikkola 81 Asemanseudun liikuntahanke Liikuntahanke sai alkunsa Walkers-kahvilan nuoren toimesta. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Ina Mikkola Haastateltavat Sara Kuukkeli (s.1996) ja Feisal Hassan (s.1994) ”Kaikki lähti siitä, kun mä päivittelin meidän nuoriso-ohjaaja Jarille, että mua harmittaa, kun ei oo varaa harrastaa eri liikuntalajeja”, kertoo Sara Kuukkeli siitä, kuinka asemanseudun liikuntahanke sai alkunsa. ”Me alettiin kehitellä ideaa ja se muodostu sellaseks, että voitaisiin perustaa ryhmä, joka voisi kokeilla parin viikon välein aina jotakin uutta liikuntalajia. Sitten piti vielä saada innostettua mukaan muitakin nuoria, joten mä sitten aloin keräämään lapulle muidenkin asiasta kiinnostuneiden nimiä”, Kuukkeli kertoo. Yksi innostuneista oli Feisal Hassan. ”Mä lähdin mukaan, koska oon aina pitäny liikunnasta ja harrastanu muun muassa jalkapalloa 10 vuotta. Uusien lajien kokeilu kiinnosti”, Hassan kertoo. Kuukkelillakin on pitkä historia liikunnan parissa. Kolmevuotiaana hän aloitti baletin, jota hän jatkoi viisi vuotta, kunnes laji vaihtui taitoluisteluun. Hän on myös tanssinut dancehallia sekä katutanssia, mutta on lopettanut lajien harrastamisen, koska tanssitunneilla käyminen on niin kallista. ”Moni nuori hengaa ilman harrastusta ja tekemistä. Pahimillaan näistä nuorista tulee epäaktiivisia ja ylipainoisia. Sen takia onkin harmillista, että jos innostusta kuitenkin harrastaa olisi, niin sitten rahat ei vain riitä”, Kuukkeli harmittelee. ”Kyllä liikuntaharrastusten tulis todellakin olla edullisempia”, Hassan jatkaa. Nuoret ovat tähän mennessä käyneet kokeilemassa muun muassa baseballia, tankotanssia ja jousiammuntaa. ”Jousiammunta oli todella kivaa. Sitä vois harrastaa enemmänkin”, Hassan kertoo. Tällä hetkellä liikuntahanke pyörii niin, että hankkeen nuorten ydinryhmä järjestää Helsingin Kampissa Walkers-nuorisokahvilassa kokouksia, joissa päätetään, mitä lajia kokeillaan seuraavaksi. Mukaan saa tulla ”Onkin ha r millista , että jos innostu sta ha r r a sta a olisi, niin sitten r a ha t ei va in r iitä .” kuka tahansa lajikokeilusta innostunut nuori. Ryhmän toiminnan rahoittaa Helsingin kaupunki. Tavoitteena on kehittää liikuntahanketta niin, että se tavoittaisi laajemman määrän nuoria ja mahdollistaisi harrastamisen yhä useammalle. ”Me haluttais saada joku vakituinen liikuntavuoro Helsingin kaupungilta kerran viikossa, jolloin toiminta olis vakiintuneempaa ja taatumpaa”, Kuukkeli tiivistää ja kertoo päättäjienkin olevan kiinnostuneita ideasta. Ryhmän jäsenet ovat keskustelleet myös toisesta mahdollisesta skeittihallista Ruudin päättäjämiitissä. Tällä hetkellä Kontulassa on yksi skeittihalli, mutta toinen haluttaisiin lähemmäs kaupungin keskustaa. ”Olis tärkeetä, että kaupungin mahdollisesti tarjoama liikuntavuoro ja skeittihalli olis lähellä keskustaa, sillä ydinkeskusta on se 82 alue, mihin suurin osa nuorista tulee hengaamaan”, Kuukkeli täsmentää. Kuukkeli ja Hassan ovat iloisia, että aikuiset ovat ottaneet heidät vakavasti ja kuunnelleet heidän ajatuksiaan. Kuukkeli painottaa, että niin pitääkin olla. ”Nuoret pitää ottaa enemmän huomioon, sillä pahimmassa tapauksessa nuoret syrjäytyy, jos näin ei tehdä. Jos kerta puhutaan nuorten syrjäytymisestä, niin on myös tärkeää, että pidetään sitten huoli siitä, että nuori ei jää kotiin vain siksi, että ei ole mitään tekemistä.” Jo täysi-ikäinen Hassan haluaa jatkaa työtä nuorten parissa, koska nuorten asioihin vaikuttaminen on hänelle tärkeää. ”Aion opiskella nuoriso-ohjaajaksi, ja haluan aikuisenakin vaikuttaa nuorten asioihin ja siihen, että heidät otetaan huomioon.” Kuva: Ina Mikkola 83 Monivaikuttajana kaupungin hankkeissa Halima Abdel Kawy on koukussa vaikuttamiseen. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Ina Mikkola Haastateltava Halima Abdel Kawy (s. 1996) ”Olen puoliksi suomalainen ja puoliksi egyptiläinen itähelsinkiläinen nuori, ja suurin intohimoni on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Lähipiirissäni kukaan ei ole ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Koin halua tehdä asioita eri tavalla. Seitsemännellä luokalla pääsin ensimmäistä kertaa oppilaskunnan hallitukseen. Minua kiinnosti, mitä siellä tehdään ja ajatus siitä, että oma mielipiteeni voisi saada aikaan muutoksia tuntui innostavalta. Oppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana pääsin ylipormestarin oppilaskuntapäiville kertomaan koulumme Hesan Nuorten Ääni -hankkeesta. Sain paljon positiivista kommenttia osallistumisestani ja siitä, että olin kiinnostunut yhteisistä asioista. Se osaltaan sai minut innostumaan vaikuttamisesta entistä enemmän. Kahdeksannella luokalla olin edelleen aktiivisesti mukana oppilaskunnan hallituksessa. Samana vuonna minua pyydettiin mukaan myös ANSA-ryhmän toimintaan. En tiennyt, mikä ryhmä oli ja mitä se teki, mutta kun minulle kerrottiin nimen tarkoitus – aktiiviset nuoret Stadin asialla – innostuin oitis ja päätin lähteä mukaan. Ryhmän tarkoituksena oli miettiä, mitkä asiat olivat mielestämme huonosti, ja pohtia, miten voisimme vaikuttaa niihin. Sinä vuonna teema oli ympäristö, ja päätimmekin ottaa kantaa Itämeren huonoon tilaan järjestämällä Itämeri-tapahtuman. ANSA-ryhmän jäsenillä oli erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia, mikä rikastutti toimintaamme. Työskentely erilaisten ihmisten kanssa ja laaja keskustelu toivat varmuutta osallistua erilaiseen vaikuttamiseen jatkossakin. Loppukeväällä järjestimme Itämeri-tapahtuman, jossa oli mahdollista tuunata ympäristöystävällisiä kangaskasseja, tutustua Kuva: Tuomas Sarparanta silakkaresepteihin ja kirjoittaa lupauslakanaan oma hyvä teko Itämeren pelastamiseksi. Mielestämme tapahtuma oli onnistunut. Yhdeksännellä luokalla minut valittiin oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi. Vuoden aikana tehtävää riitti, mutta se oli niin mukavaa, ettei se käynyt työstä ollenkaan. Usein minulta kysyttiin, miten jaksan. En koskaan oikein käsittänyt kysymyksiä, sillä minusta kaikki toiminta oli niin kiinnostavaa ja hauskaa, että en olisi luopunut siitä mistään hinnasta. Toisaalta ymmärsin muiden kannan: he eivät olleet itse koskaan osallistuneet tällaiseen toimintaan, joten he eivät myöskään tiedä, millaista se on. Syyskuussa 2011 ANSA-ryhmä lopetettiin ja tilalle tuli vaikuttamisjärjestelmä Ruuti, jonka tarkoituksena oli saada nuorten ääni paremmin kuuluviin päätöksenteossa. 84 Osana Ruutia perustettiin kahdestäkymmenestä nuoresta koostuva ydinryhmä, jonka tarkoitus oli olla nuorten "edunvalvoja" heitä koskevissa asioissa. On aivan asia erikseen, kuinka järjestelmä lähti toimimaan. Kaikille se ei ole ainakaan vielä avautunut läpinäkyvänä ja toimivana järjestelmänä, mutta ryhmä on ottanut vakaaksi tehtäväkseen saada nuoret sekä päätöksentekijät uskomaan sen toimivuuteen. Asetuin ehdolle vaaleissa, joissa valittiin Ruudin ydinryhmän jäsenet. Vaalit järjestettiin RuutiExpo-tapahtumassa, jossa oli mukana tuttuja paljon eri projekteista. Tapasin joitakin ehdokkaita, ja monet vaikuttivat todella mukavilta. Ihaninta ja rentouttavinta oli paikan ilmapiiri: niin moni samanhenkinen, mutta silti erilainen nuori samassa ”Oli jä nnittä vä ä istu a niin monen va hva lu ontoisen nu or en ka nssa sa ma n p öyd ä n ä ä r essä .” ”A io n jat kaa v ai kut t ami st a ja o s al l i st umi s t a ni i n kauan k ui n s e o n mahdo l l i st a.” ”Positiiviset kommentit sa iva t minu t innostu ma a n va iku tta misesta entistä enemmä n.” paikassa ja samoja asioita ajamassa. Siitä tuli lämmin olo. Minut valittiin mukaan ydinryhmään, ja muutamien viikkojen kuluessa meidät kutsuttiin ensimmäiseen kokoukseen. Oli jännittävää istua niin monen vahvaluontoisen nuoren kanssa saman pöydän ääressä. Ruudin paikka kaupungin päätöksenteossa oli vielä kuitenkin monelle epäselvä, koska tällaistä järjestelmää oltiin käynnistämässä ensimmäistä kertaa. Ryhmällemme ei ollut määritelty varsinaista toimintatapaa tai periaatetta, joten kaikki oli omissa käsissämme. Aloitimme oman toimintasuunnitelmamme tekemisestä. Aiemmin osallistumistani oli ehkä hieman varjostanut tapa, jolla muut suhtautuivat minuun. Osaltaan myös se, että oletin muiden suhtautuvan minuun eri tavalla, koska koin olevani "erilainen". Alussa se saattoikin olla ihan aiheellista, mutta sitä mukaa kun esimerkiksi ydinryhmässä aika kului, koin yhä enemmän vahvaa kuuluvuutta kaikkien nuorten piireihin. Ydinryhmän tehtävänä on olla koko Helsingin nuorison megafoni, riippumatta taustoista tai lähtökohdista – sitä on aito demokratia. Ja uskon meidän ryhmänä toimineen tämän periaatteen mukaisesti. Aion jatkaa vaikuttamista ja osallistumista niin kauan kuin se on mahdollista. 85 Toivon, että kertomalla omista kokemuksistani voin osoittaa miten osallistuminen on mukavaa, kannattavaa ja kuinka sillä voi oikeasti saavuttaa asioita. Kaikki vaikuttaminen, mitä olen ikinä tehnyt, on ollut niin suuri elämäys, että en jättäisi sitä mistään hinnasta pois. Jos en olisi vaikuttanut, niin olisin kymmeniä kasvattavia kokemuksia köyhempi. Ja kuka sitä tietää, vaikka alkaisin vaikuttaa puoluepolitiikassakin – aika näyttää!” Nuorten Ääni -toimitus Nuorten ääni kuuluu ja vaikuttaa valtamediassa. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Nuorten Ääni -toimitus Kirjoittaja Elias Tuomaala Teetä kuluu ja puheensorina kuuluu, kun Pääkaupunkiseudun Nuorten Ääni -toimituksen kokous on alkamaisillaan. Puheenjohtajan kutsu siirtyä kokoustilaan saa nuoret siirtymään paikoilleen kokoustilan patjarykelmille. Tyynyillä makoilun sijaan käytettävissä olisi myös tuoleja ja pöytiä, mutta niitä kokouksissa hyödynnetään harvoin. Yksi toimituksen joukostaan valitsemista puheenjohtajista aloittaa kokouksen. Kun jäsenet ovat 13–20-vuotiaita aktiivisia nuoria, muutama saapuu toki myöhässä. Kokous ei tästä häiriinny, vaan alkaa edetä. Nuorten Ääni -toimitus on joukko nuoria, joiden tavoitteena on saada nuorten ääntä kuuluviin ja näkökulmaa näkyviin valtamedioissa. Käytännössä toimituksen jäsenet siis tuottavat lehtijuttuja Helsingin Sanomiin, TV:n ajankohtaisohjelmia Ylelle ja ylläpitävät omaa Megafoni-blogiaan Suomen Kuvalehden nettisivuilla. Kaiken tekevät nuoret, vapaaehtoisesti ja ilman ammatillista kokemusta. Apua tekemiseen saa toimituksen kahdelta vakituiselta ammattitoimittajalta. Esittäytymiskierroksen jälkeen jäsenet nousevat ylös patjoiltaan valmiina toimituksen perinteiseen ohjelmanumeroon, mielipidemittaukseen. Mittauksen vetäjä heittää ilmaan polttelevan ajankohtaisen väittämän tai kysymyksen, jonka perusteella jäsenet 86 jakautuvat mielipidejanalle joko kyllä–ei-päätyihin tai niiden välille. Mielipiteiltään hajanaisena joukkona toimitus onnistuu yleensä saamaan aikaan melkoisen räjähtävää keskustelua, ja puheenjohtajan on vähintäänkin haastavaa palauttaa toimitus kokouksen ohjelman pariin. Medialla on valtaa. Otetaan esimerkki mielenosoituksesta. Ehkä sadat tai tuhannet ihmiset näkevät mielenosoituksen banderollien heiluttelijat itse, mutta mielenilmauksesta kirjoitetun lehtijutun saattavat lukea miljoonat ihmiset. Se, miten toimittaja mielenosoituksesta uutisoi vai uutisoiko ollenkaan, on merkittävää vaikuttamista. Toimittaja tekee aina valinnan sen suhteen, minkä asian nostaa otsikkoon, mistä näkökulmasta ”N u o r t e n Ä äni - t o i m i t u k s el l a o n va lt a a, iha n ni i n kui n a i ku i s t e n k i n me di at o im it uk s il l aki n.” aihetta lähestyy ja ketä hän haastattelee juttuun. Tässä mielessä Nuorten Ääni -toimitus muistuttaa ”aikuisten maailman” mediatoimituksia: vaikutusvaltaa on. Tämä on todistettu useaan kertaan. Yksi esimerkki on Helsingin Sanomissa helmikuussa 2009 julkaistu lehtijuttu siitä, kuinka Keravan kouluissa valvotaan oppilaiden internetin käyttöä. Yläkoululainen nuori toimittaja huomasi koulussaan epäkohdan: opettajilla oli mahdollisuus valvoa oppilaiden internetin selausta reaaliajassa omalta näytöltään. Tällainen toimintatapa on lainvastainen, ja Helsingin Sanomissa aiheesta julkaistu uutinen nosti kohun, jonka seurauksena poliisille tehtiin toiminnasta tutkintapyyntö. Internetin valvonta koululla lopetettiin. Herääkin kysymys: mitä esimerkiksi koulun oppilaskunta tai paikallinen nuorisopoliittinen järjestö olisi voinut tehdä tällaiselle epäkohdalle? Tuskinpa juuri mitään. Nuorten kannanotot eivät yleensä uutiskynnystä ylitä, eikä julkisuutta vaille jäänyt mekastus johda muutoksiin. Toimituksen kokous jatkuu havaintokierroksella: jokainen jäsen kertoo vuorollaan havainnon, jonka on lähiaikoina tehnyt, ja aloittaa aiheesta yleensä värikkäänpuoleisen keskustelun. Havaintokierroksen, mielipidemittauksen ja muiden toimituksen tyypillisten ohjelmanumeroiden päämäärä on pitkälti sama: ////////////////////////////////////////////////////////////////////////// • Rahoitusta saatu opetusministeriöltä, Helsingin Sanomain Säätiöltä ja Lähiörahastolta. • Lehtijuttujen määrä: yli 70 kpl (1.6.2013 mennessä) • Nyt rahoittajana toimii Helsingin nuorisoasiainkeskus. • Ylelle toteutetut ajankohtaisjutut (A-studio, Ajankohtainen kakkonen, Kuningaskuluttaja, Aamu-tv) noin 40 kpl (1.6.2013 mennessä) • Toimituksella on kaksi kokopäiväistä toimittajataustaista työntekijää. • Lisäksi toteutettu mm. • Toimintaa koordinoi neljä nuorten valitsemaa puheenjohtajaa. •Kolme Super Farmi – Suoraa Puhetta -keskusteluohjelmaa (Yle TV2, 2006–2007) • Vuodesta 2006 toimintaan on osallistunut satoja eri nuoria, aktiivisten jäsenten määrä noin 50 nuorta vuodessa •Kuntavaalit K-18 -ohjelma (Yle TV1, 2008) •A-talkin erikoisjakso (Yle TV1, 2010) •A-studio: Streamin erikois- jakso (Yle TV1, 2013) • Julkaistuja blogikirjoituksia yli 200 87 luoda pohjaa toimituksen median tuottamiselle ja samalla harjaannuttaa nuorten ajattelu- ja keskustelutaitoja. Kokouksissa ei kirjoiteta eikä kuvata, vaan niissä tarkoituksena on ideoida, suunnitella, tehdä päätöksiä, luoda yhteishenkeä, sopia projekteista ja tietysti viettää keskivertoa räväkämpi iltapäivä. Varsinaisen materiaalin jäsenet tuottavat omalla ajallaan ja aikataulullaan, kokouksissa saatujen ideoiden ja neuvojen pohjalta kylläkin. Nuorten osuus toiminnassa on suuri, noin sata prosenttia. Ideat tulevat nuorilta ja kaikki materiaali on nuorten tuottamaa. Aikuiset työntekijät neuvovat tarvittaessa nuoria, mutta vain toteutuksessa ja esimerkiksi siinä, kuinka päästä eteenpäin ongelmatilanteista. Itse sisältö ja jutun näkökulma jäävät aina nuoren päätettäviksi. Toimituksen työntekijät hoitavat yhteyksiä julkaiseviin tahoihin, mutta siinäkin mukana ovat myös nuoret. Säännöllisin väliajoin käydään yhdessä tervehtimässä yhteistyökumppaneita ja neuvottelemassa uusista kuvioista. Nuoret tekijät ja nuorten ideat tarjoavatkin toimitukselle aivan omanlaisensa etulyöntiaseman muihin medioihin nähden. Tämä näkyi esimerkiksi kesällä 2011 huomiota herättäneessä Ylen A-studiossa näytetyssä tv-jutussa, jossa perehdyttiin Linnanmäen nuorten kesätyöläisten heikkoihin työoloihin. Nuorten työntekijöiden olot eivät juuri valtamedioiden toimittajien huomiota kiinnitä, mutta nuoret repivät aiheesta melkoisen mylläkän. Tämä tapaus esille noustuaan jäikin sitten esille oikein kunnolla. Jutun julkaisun jälkeen Linnanmäen ongelmista uutisoivat kaikki tärkeät mediat, poliittiset nuorisotoimijat ottivat kantaa ja työsuojeluviranomaiset ottivat Linnanmäen tarkkaan syyniin. Tämänkertainen kokous lähestyy loppuaan, ja nuoret alkavat tehdä lähtöä. Osalla on mielessään idea seuraavaan tajunnanräjäyttävään juttuun Helsingin Sanomissa tai innostus päästä haukkumaan nykyinen maailmanjärjestys toimituksen blogissa. Skarppi ry Nyt skarpataan! ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Carita Rosenqvist Toimittaja Johanna Terhemaa Haastateltavat Emma Vuorinen (s.1995) ja Anni Teittinen (s. 1995) Moni nuori käyttää vapaa-ajallaan alkoholia. Tarve ”näyttää kavereille” ajaa siihen, että on oikeastaan noloa, jos ei koskaan ole edes maistanut siideriä tai olutta. Jokainen on varmasti alakoulusta asti ollut erilaisissa valistustilaisuuksissa ja saanut terveysasiantuntijoiden laatimia vihkosia, jotka varoittavat vaarallisesta alkoholista. Skarppi lähestyy ongelmaa toiselta kantilta. Skarppi Action Crew on vertaisvalistusryhmä, jonka tavoitteena on, että nuoret ovat esimerkkinä toisille nuorille. Skarppi osallistuu erilaisiin nuorten tapahtumiin ja toteuttaa kyselyitä IRC-galleriassa. Lisäksi Skarppi järjestää nuortenkeskisiä keskustelutilaisuuksia kouluilla ja nuorisotaloilla. Ryhmä on palkittu muun muassa sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön, Talentian, Hyvä käytäntö -palkinnolla. Emma Vuorinen ja Anni Teittinen ovat olleet kumpikin yli vuoden Skarpin toiminnassa mukana. Teittinen alkoi käymään kokouksissa kaverinsa pyynnöstä. Vuorinen taas tuli mukaan sen jälkeen, kun hän oli osallistunut Skarppi-hankkeen tukioppilaskoulutukseen. ”Aluksi luulin, että Skarppi on joku sivistynyt ’haluamme vaikuttaa yhteiskuntaan’ -juttu”, Vuorinen muistelee. Hän oivalsi kuitenkin pian, että toiminta on nuorten näköistä ja tapahtuu nuorten omilla ehdoilla. ”Just se, kun nuoria ei yleensä kuunnella, sai jäämään Skarppiin. Täällä sai itse vaikuttaa asioihin”, Teittinen kertoo. He ovat päässeet tekemään paljon. Vuorinen on muun muassa kirjoittanut useamman kerran Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksia ja osallistunut erilaisiin tapahtumiin. Teittinen taas on saanut pitää puheen Espoon Päihdepäivillä yhdessä muiden nuorten kanssa. Näkyvin Skarpin järjestämä tapahtuma on ollut jo muutaman kerran Kampin Narinkkatorilla pidetty vesipullotempaus, jossa molemmat tytöt olivat mukana kesäkuussa 2011. Tempauksessa skarppilaiset jakavat vesipulloja ja mainoksia Skarpin toiminnasta. Paikalle on myös viritetty kaksi lakanaa, 88 joihin ohikulkijat saavat kirjoittaa vastauksensa erilaisiin alkoholiaiheisiin kysymyksiin. Tempauksien tarkoituksena on ollut saada myös aikuiset tiedostamaan nuorten alkoholinkäyttö. Tapahtumat ovatkin saaneet myönteisen vastaanoton. ”Ilahduin siitä, että ihmiset olivat vastanneet tosi fiksusti lakanoilla esitettyihin kysymyksiimme. On kivaa huomata, että ihmiset ovat kiinnostuneita toiminnastamme”, Vuorinen kertoo. Skarpin toiminnassa saa haastaa ja ylittää itsensä. Vuorinen ja Teittinen sanovat molemmat tulleensa rohkeammiksi esiintyjiksi erilaisten tilaisuuksien myötä. ”Suurin haaste on ollut ihmisten edessä puhuminen, varsinkin jos kuulijat ovat aikuisia. Ei voi olla varma, ottavatko he nuoria tosissaan”, Teittinen pohtii. Skarppi on saanut näkyvyyttä lehtijuttujen, haastattelujen ja tapahtumien myötä. Vuorisen mukaan kouluissakin oppilaat ovat oikeasti kiinnostuneita keskustelutilaisuuksista. ”Valistusten jälkeen kuulijat ovat tulleet sanomaan, että ovat oppineet paljon uutta”, hän kertoo. Vaivannäkö ja haasteiden ylittäminen ei siis ole turhaa. Yläasteen oppilaskuntatoiminta Oppilaskunnan hallitus valitaan edustamaan koulun oppilaita. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Maija Koivistoinen Haastateltavat Anonyymit, tyttö 9. lk. ja poika 9. lk. Monissa Helsingin ylä- ja alakouluissa on oppilaskuntatoimintaa. Toisin kuin lukioissa, peruskoulujen oppilaskuntien asemaa tai olemassaoloa ei määrää laki, vaan koulut saavat päättää oppilaskuntatoiminnasta itse. Opettajille suunnatussa oppaassa todetaan, että oppilaskunnan päätehtävänä on edistää oppilaiden äänen kuulumista koulussa ja opettaa yhteiskunnallista vaikuttamista. Oppilaskuntaan kuuluu jokainen koulun oppilas, mutta oppilaiden varsinaisena äänitorvena toimii oppilaskunnan hallitus, johon voidaan valita edustajat esimerkiksi joka luokalta. Hallitus pitää kokouksia, joissa keskustellaan ajankohtaisista asioista sekä suunnitellaan tapahtumia. Kokouksissa järjestystä ylläpitää hallituksen keskuudestaan valitsema puheenjohtaja. Sihteeri kirjaa pöytäkirjaan kokouksen osallistujat sekä kirjoittaa muistiin kaiken kokouksessa puhutun. Helsingissä rahaa tapahtumien ja muiden tempausten järjestämiseen oppilaskunnat saavat muun muassa keväisin järjestettävistä opetusviraston Pamaus-kokouksista. Koulussa päätetään ensin yhteisesti, mitä näillä rahoilla halutaan tehdä. Tämän jälkeen kaksi oppilasta lähtee Pamaus-kokoukseen esittelemään idean. Siellä muiden koulujen edustajat päättävät äänestyksellä, myönnetäänkö hankkeeseen rahat vai ei. Oppilaskunnan hallitus voi kerätä rahaa myös esimerkiksi järjestämällä discon tai myymällä pientä purtavaa koulun kioskilla. Oppilaskuntatoimintaa ohjaa oppilaskunnan ohjaava opettaja. Ohjaavan opettajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu oppilaskuntatoiminnan valvominen sekä kokousten järjestäminen yhdessä puheenjohtajan ja sihteerin kanssa. Opettaja auttaa hallitusta myös toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioimisessa. Oppilaskuntia ohjaaville opettajille löytyy opetusministeriön laatima ohjaavan opettajan opas. Lisäksi koulutuksia järjestetään ympäri vuoden. ”Op etta ja t ova t kokou ksissa p a ljon enemmä n ä ä nessä ku in op p ila a t” "Olen nyt yläkoulumme oppilaskunnan hallituksessa kolmatta vuotta ja toimin sen puheenjohtajana ensimmäistä kertaa. Hallituksessamme on noin viisitoista jäsentä, suunnilleen kaksi jokaiselta luokalta. Kokouksia meillä on yleensä kerran kahdessa viikossa. Esityslistat kokouksiin tekee ohjaava opettaja, mutta kokouksissa hän antaa tilaa oppilaille. Puheenjohtaja ja sihteeri valitaan vaaleilla, joissa hallituksen jäsenet voivat asettua ehdolle. Äänioikeutettuja ovat kaikki hallituksen jäsenet. Olemme osallistuneet koulumme liikuntapäivän järjestämiseen ja organisoineet koko koulun äänestyksen taksvärkkirahojen käytöstä. Lisäksi olemme järjestäneet tempauksia, kuten väriviikon, jonka aikana oppilaat pukeutuivat ennalta päätettyihin väreihin. Hesan Nuorten Ääni -rahoilla olemme käyneet elokuvissa, hankkineet sohvia sekä järjestäneet tapahtumapäivän. Tuntuu kuitenkin, että emme ole saaneet vaikuttaa mihinkään oikeasti tärkeään." Tyttö 9. lk. "Koulumme oppilaskuntaan kuuluvat kaikki noin 700 peruskoulumme oppilasta. Hallituksessa on jokaiselta luokalta yksi oppilas eli noin 30 jäsentä. Välillä on hankalaa, kun ala-asteikäiset ovat samassa kokouksessa jopa kahdeksan vuotta vanhempien kanssa. Harmittaa, että heidän äänensä jää pahasti isompien alle. Puheenjohtajisto valitaan vaaleilla hallituksen kesken. Tuntuu kuitenkin, että se on 89 vain muodollisuus, sillä ohjaavien opettajien rooli on melko suuri hallituksessamme. Vaikka opettajat tekevät esityslistat yhdessä puheenjohtajan ja sihteerin kanssa, he ovat kokouksissa paljon enemmän äänessä kuin oppilaat. Meillä on kokouksia korkeintaan kerran kuukaudessa. Kokouksissa päätämme Hesan Nuorten Ääni -rahojen käytöstä ja perustamme pienempiä työryhmiä tekemään asioita. Meillä on ollut esimerkiksi ympäristöryhmä, tapahtumapäivän järjestelyryhmä sekä ryhmä, jonka piti pitää huolta koulumme kahvilan uudistuksista. Loppujen lopuksi mitään uudistuksia ei kuitenkaan tullut. Viisi hallituksen jäsentä pääsee lähes viikoittain keskustelemaan niin sanottuun johtoryhmään rehtorin kanssa. Johtoryhmässä keskustelemme siitä, mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi saamme sanoa mielipiteemme lähialueen koulujen lakkautuksista. Mielestäni johtoryhmä toimii paremmin kuin hallitus, sillä tuntuu että siellä meitä kuunnellaan." Poika 9. lk. Lapsilla ja nuorilla on lakiin perustuva oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Oppilaskunnan hallitus on yksi niistä keinoista, joiden avulla tätä oikeutta voidaan toteuttaa käytännössä. Jos tuntuu siltä, että oppilaskunnan hallituksen toiminnalla ei ole mitään vaikutusta ja opettajat eivät ota toimintaa vakavasti, tämä ongelma pitää ratkaista. Oppilaskunnan hallitus on oppilaita, ei opettajia varten. Tarttukaa siis joukolla toimeen ja vaatikaa muutosta! Lukion oppilaskuntatoiminta Megabileitä ja edunvalvontaa ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Carita Rosenqvist Kirjoittaja Joonas Lehtonen (s. 1993) Lukion oppilaskuntatoiminnan pohjimmainen idea ei ole monimutkainen. Jokaisessa lukiossa on oppilaita, jotka tahtomattaankin muodostavat oppilaskunnan. Oppilaskuntaa johtamaan valitaan oppilaskunnan hallitus, jonka vastuulla viime kädessä on päättää, mitä tehdään ja mitä ei. Hyvä oppilaskunta muistaa sekä maksimoida hauskanpidon että toimia oppilaiden edunvalvojana opetukseen ja opiskeluympäristöön liittyvissä asioissa. Jokainen oppilaskunta on omanlaisensa ja tekemistä löytyy varmasti jokaiselle. Mitä juuri sinä voisit tehdä oman koulun oppilaiden hyväksi? Oma tieni oppilaskuntatoiminnan pariin oli melko arvattava: olen aina ollut aktiivinen ja pitänyt vaikuttamisesta. Erilaisissa ihmisissä on oppilaskuntatoiminnan suola. Kymmenen täysin samanlaisen ihmisen olisi vaikea keksiä koko oppilaskuntaa tyydyttävää toimintaa ja puhua kaikkien koulunsa oppilaiden puolesta. Toiminnan hyviä puolia on se, että jokainen voi antaa juuri omannäköisen ja -kokoisen panoksensa oppilaskunnan eteen. Esimerkiksi omassa koulussani on suotavaa olla paikalla noin kerran kahdessa viikossa järjestettävissä hallituksen kokouksissa, mutta muuten kaikki on jokaisen hallituksen 90 jäsenen omissa käsissä. Oppilaskunnan hallituksessa tarvitaan erilaisia kykyjä ja ihmistyyppejä. Joku on vastuussa kahvikoneen hoitamisesta, joku järjestää bileitä. Yhden vastuulla ovat monipuoliset sihteerin hommat, toinen näyttää taitonsa mainoksia ja koristeita askarrellen. Oppilaskunnan nettisivut tai yhteistyö eri tahojen kanssa eivät nekään toimi ilman, että joku pitää niistä huolta. Yhteistä erilaisille ihmisille oppilaskuntatoiminnassa on kuitenkin halu vaikuttaa. Monen lukiolaisen arkea piristävät varmasti oppilaskunnan hallituksen järjestämät megabileet, mutta ainakin omassa ”Hyv ä o ppi l as ku nta mui s t aa s e kä maksimoid a hauskanpi do n e t t ä toimia o ppi l ai de n e dunv alvoja na .” ”Yksi ihminen voi tehd ä yllä ttä vä nkin p a ljon ka ikkien mu id en hyvä ksi.” ”E ri l ai s i s s a i hmi si s s ä on o ppi l askunt at o i mi nnan s uo l a.” lukiossani oppilaskunnan hallitus nähdään myös vakavasti otettavana vaikuttajana. Oppilaskunnan hallitus toimii opiskelijoiden edunvalvojana. Kun hallitus tapaa rehtorin viikoittain ja opettajakunnan kerran jaksossa, on hallituksen jäsenillä mahdollisuus nähdä käytännössä, miten oppilaiden etu toteutuu koulua koskevissa päätöksissä. Oppilaskunnan hallituksesta valitaan oppilasjäsenet koulun johtokuntaan, ja siellä he ovat mukana päättämässä esimerkiksi kouluun valittavista uusista opettajista. Mikäli näitä perinteisiä keinoja käytettyään opiskelijat kokevat edelleen etunsa uhatuksi, voidaan käyttöön ottaa myös järeämmät aseet. Esimerkiksi vuonna 2008 koulumme hallituksen järjestämän mielenosoituksen seurauksena saatiin seuraavalle lukuvuodelle säilytettyä oppilaiden suuresti toivoma viikon syysloma. Oppilaskuntatoiminnassa tulevat tutuksi kokouskäytäntöjen ja yhdistystoiminnan perusteet, lisäksi parhaimmillaan siinä oppii myös vaikuttamistaitoja. Toiminta on loistava tilaisuus oppia erilaisia työtehtäviä. Tuskin kellään lukioikäisellä on suurta kokemusta vaikkapa rahastonhoitajan pestistä, mutta vuoden virassa toimittuaan tuntee varmasti budjetit, tilikorot ja verkkopankkikäytännöt 91 paljon paremmin. Oppilaskuntatoiminnasta saa arvokkaita kokemuksia edustajana toimimisesta sekä eväitä harrastustoimintaan, työelämään ja muihin luottamustoimiin. Kaikkein parasta on kuitenkin nähdä, kuinka yksi ihminen voi tehdä yllättävänkin paljon kaikkien muiden hyväksi. Omat kokemukseni pohjautuvat erityisen hyvin opiskelijat huomioivan koulun toimintaan. Silti on mielestäni järjetön ajatus, ettei lukion toiminnassa kuunneltaisi lainkaan niitä ihmisiä, joita varten tätä palvelua toteutetaan. Siksi minäkin haluan olla mukana oppilaskuntatoiminnassa. Ammatillisen oppilaitoksen oppilaskunta Opiskelijoiden oikeuksia puolustavat parhaiten he itse! ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Tiia Meuronen (s. 1991) Ensimmäisen kerran havahduin miettimään omia vaikuttamismahdollisuuksiani yläasteella, kun koulussani ei ollut minkäänlaisia paikkoja viettää välitunteja. Käytävillä ei ollut penkkejä, luokkatilojen ovet olivat lukittuina eikä koululta saanut poistua välituntien aikana. Koska halusin vaikuttaa näihin asioihin, päädyin oppilaskunnan hallitukseen jo yläasteella ja sitä kautta kotikaupunkini nuorisovaltuustoon. Sama into vaikuttaa jatkui myös peruskoulun jälkeen, kun lähdin opiskelemaan ammattiopistoon. Aloitin opinnot vuonna 2007 ja kolmessa vuodessa valmistuin sekä tekstiiliartesaaniksi että ylioppilaaksi. Toimin oppilaskunnan hallituksessa koko opiskeluaikani. Kuten useimmissa ammatillisissa oppilaitoksissa, myös meillä oli sekä yksikön oma oppilaskunta että koko koulutuskuntayhtymän yhteinen oppilaskunta. Viimeisen toimintavuoteni toimin oman yksikköni oppilaskunnan puheenjohtajana. Hallituksessa toimiessani opin paljon sellaista, mitä en olisi ikinä voinut oppia tunneilla. Opin paljon tapahtumien järjestämisestä sekä käytännön vaikuttamisesta: keneen pitää ottaa yhteyttä saadakseen opiskelijoiden ääni kuuluviin, kuinka oppilaitoksen byrokratia toimii ja kuinka pyörittää oppilaskuntaa, joka on itsenäinen rekisteröitynyt yhdistys. Tapahtumia järjestäessä oppi kantapään kautta ratkaisemaan ongelmia, joita voi tulla vastaan esimerkiksi järjestettäessä bussikuljetusta SAKKI-risteilylle melkein kahdellesadalle opiskelijalle. Yllätyin tapahtumien järjestämiseen liittyvästä byrokratiasta ja siitä, kuinka ihmisiä on vaikea motivoida. Kiireestä ja huonoista päivistä huolimatta yksikään suunniteltu tapahtuma ei jäänyt toteuttamatta. Onnistumisen tunne on huikea, kun suuren työn jälkeen katsoo yli sataa opiskelijaa laulamassa yhteiskaraokea vappuna koulun aulassa tai kun pitkään ajettu uudistus on vihdoin toteutunut. Oppilaskuntatoiminnasta sai koulussani opintoviikkoja, mutta toiminta perustui vapaaehtoisuuteen. Joka syksy jännitettiin, löytyykö oppilaitoksesta aktiivisia opiskelijoita mukaan oppilaskuntatoimintaan. Kuva: Anna Widegren Koska opiskeluaika toisella asteella on vain kolme vuotta, opiskelijat oppilaskunnassa vaihtuvat usein ja uusien rekrytointiin täytyy todella panostaa. Toisinaan ongelmia tuotti hallituksen kokousten järjestäminen. Osa hallituksen jäsenistä oli aina työssäoppimisessa, eikä kokouksia voitu järjestää kouluaikoina työsalituntien takia. Kouluajan ulkopuolella ihmisten motivaatio kokoustaa koululla oli ymmärrettävästi matala. Eniten haasteita tuotti kuitenkin koulun henkilökunta ja johto. Oppilaskuntatoimintaa pidettiin hyödyllisenä, kunhan toiminta pysyy mukavana puuhasteluna, kuten glögin lämmittämisenä joulun alla. Oppilaskunta nähtiin harvoin aitona vaikuttajana, jonka sanomisia kannattaisi ottaa todesta. Toisinaan tuntui, ettei opiskelijoita kuunnella oppilaitoksessa ja ettei oppilaskunnalla ole tarpeeksi vaikutusvaltaa tavoitteiden toteuttamiseksi. Silti kolmeen vuoteen mahtui myös onnistumisia. 92 Yksi mieleenpainuvimmista saavutuksista ja paras valmistujaislahja itselleni oli, kun yli vuoden työn jälkeen oppilaitoksen johto lahjoitti 8000 euroa käytettäväksi taukotilojen kohentamiseen opiskelijoiden toiveiden mukaan. Oppilaskunta sai myös parannettua asemaansa oppilaitoksen johtokunnassa, pääsi vaikuttamaan uusiin opintosuunnitelmiin ja järjesti opiskelijoille tapahtumia. Vuosien aikana olen nähnyt, kuinka oppilaskuntien arvostus kouluissa nousee kohisten. Välillä on rankkaa, eikä toiminta tahdo pysyä hengissä. Silloin on kuitenkin hyvä muistaa, että aina tulee uusia opiskelijoita ja ohjaavia opettajia, jotka voivat nostaa oppilaskunnan jaloilleen. Oppilaskuntien olemassaolo on turvattu lain avulla, ja vaikutusmahdollisuudet paranevat koko ajan. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa, ja se pätee myös oppilaskuntatoimintaan. Opiskelijoiden oikeuksia ei puolusta kukaan muu paremmin kuin opiskelijat itse! 5 Luova vaikuttaminen Luova vaikuttaminen Narrin näyttämö Katutaide /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Johdanto /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Luova vaikuttaminen //////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kumpaakin taiteenlajia on pitkään hyödynnetty yhteiskunnallisen keskustelun välineinä, ja siksi niitä on haluttu kontrolloida myös valtiovallan toimesta. Poliittinen teatteri juontaa juurensa antiikin ajan satiireihin. Joidenkin näkemysten mukaan kaikki teatteri on pelkästään ihmiset yhteen kokoavan luonteensa vuoksi poliittista. Kaduille useimmiten luvattomasti syntyvä katutaide taas on aina ollut nimenomaan isku valtaapitäviä vastaan. Tarkoitus on saada oma viesti kaikkien näkyville jollain omaperäisemmällä, luovalla keinolla. Vaikuttamisen ei tarvitse olla vain kokouksissa istumista ja järjestöissä touhuamista. Sanottavaansa ei ole pakko muotoilla mielipidekirjoitukseksi tai poliittiseksi puheeksi. Vaikuttaa voi nimittäin myös taiteen keinoin. Luovuus on sallittua! Esimerkiksi mielenosoitus voi saada teatterillisia piirteitä. Sama toimii toisinkin päin: teatteriesityksessäkin voi olla mielipidekirjoituksen rakenne. Taiteen hyödyntäminen vaikuttamisessa on tehokasta. Jos luova tekeminen on sinulle luontevin tapa ilmaista itseäsi, se on varmasti myös sinulle paras keino vaikuttaa. Tässä luvussa esitellään luovia vaikuttamisen tapoja, kuten teatteria ja katutaidetta. 94 Luova vaikuttaminen Taide antaa systeemin kuulla kunniansa. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Johanna Terhemaa Taiteeksi voidaan karkeasti määritellä kuvataide, musiikki, teatteri- ja tanssitaide, elokuvat ja kaunokirjallisuus sekä näiden alalajit. Taidetta on oikeastaan kaikki, jonka luomiseen joku, taiteilija, on käyttänyt mielikuvitustaan ja luovuuttaan, joten tarkkoja rajoja on vaikea vetää. Taiteen tarkoitukseksi määritellään usein ajatusten ja tunteiden herättäminen sekä todellisen maailman peilaaminen. Useimmat tekevät taidetta huvikseen tai työkseen. Toiset taiteilevat intohimon tai inspiraation saattelemana, mutta voisiko taiteen kautta vaikuttaa yhteiskuntaan? Mielipidettään voi ilmaista maalaamalla itseään vaivaavasta epäkohdasta taulun, kirjoittamalla siitä laulun tai iskevän runon. Joskus mielenosoitukset voivat saada teatteriperformanssin piirteitä. Taide on aina ollut joillekin kanava ilmaista omia mielipiteitään ympäröivän yhteiskunnan ilmiöistä. Joinakin aikoina tämä on korostunut vahvasti. Vuonna 2011 kantaaottavaa taidetta on voinut nähdä esimerkiksi Kiasman ARS11-näyttelyssä, joka toi esiin Afrikan ajankohtaisia ilmiöitä. Kansallisteatterin Vihan veli -näytelmä puolestaan käsitteli koulukiusaamista. Yhteiskunnallisia aiheita käsitellään läpi eri musiikkityylien, mutta joissakin musagenreissä on vielä ominaisempaa ruotia yhteiskunnan tilaa. Tällaisia genrejä ovat esimerkiksi rap- ja punk-musiikki, joissa usein systeemi saa kuulla kunniansa. Toisinaan taiteen yhteiskunnallinen vaikutusteho perustuu yksittäisen teoksen aiheuttamaan julkiseen kohuun. Jotkut määrittelevätkin järkyttämisen taiteen tarkoitukseksi. Erityisen raflaava taideteos voi saada osakseen hyvin paljon huomiota ja siten vaikuttaa ihmisten ajattelutapaan. Esimerkiksi Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmä sai paljon palstatilaa lehdissä ja oli näin osa puoluepolitiikkaa käsittelevää julkista keskustelua vuoden 2011 eduskuntavaalien aikaan. Taiteilijat, erityisesti muusikot, ovat perinteisesti kokoontuneet yhteen keräämään huomiota ja rahallista tukea tärkeäksi katsomalleen asialle, tästä esimerkkinä vuosittaiset Elämä lapselle -konsertit. Taidemaailma osoitti poliittisuutensa vuoden 2012 presidentinvaaleissa astumalla näyttävästi ehdokkaana olleen Pekka Haaviston tueksi. ”Voima ka s tu nne on tehoka s ma a ilma np a r a nnu sha lu n la u ka isija .” Haaviston kampanjaa rahoitettiin tukikonserteilla ja esimerkiksi sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla kuvitti kampanjamateriaaleja. Vaalikampanja huipentui Kokoaan suurempi Suomi -konserttiin, jossa lukuisten muiden artistien lisäksi lavalla nähtiin kymmenen vuotta aiemmin lopettanut Ultra Bra -yhtye. Harvoin mikään yhtye tekee paluuta estradille presidenttiehdokkaan puolesta. Kansanliikkeeksi yltynyttä kampanjaa on kutsuttu historialliseksi, eikä syyttä: Haaviston kannatus nousi alun viidestä prosentista lähes kahteenkymmeneen prosenttiin. Taideteosten vaikutusvoiman ydin ei ole kuitenkaan mediahuomiossa. Se on ihmisten mielissä. Taide vaikuttaa ensisijaisesti yksilöön, joka vaikuttuu taideteoksesta. Kappaleen sanoituksessa, veistoksessa tai teatterin lavalla voi nähdä asioita, jotka herättävät ajatuksia teoksen kantavaan teemaan liittyen. Nämä ajatukset voivat pikkuhiljaa johtaa käytännön toimintaan. Taiteen erityisvahvuus vaikutuskeinona on tunteiden herättäminen ja välittäminen. Tunteet kuuluvat ihmisen perusominaisuuksiin ja ne ovat kaikille tuttuja, joten vaikeankin asian käsitteleminen tunteiden kautta tekee siitä ymmärrettävämmän. Afrikan köyhyys ja sodat tuntuvat suomalaisesta kaukaisilta, mutta näiden asioiden esittäminen taiteen kautta voi saada hetkeksi ajattelemaan niitä toiselta kantilta. Koulukiusatun asemaakin on helpompi ymmärtää, kun se esitetään teatterin lavalla tunnepitoisena kokemuksena. Voimakas tunne on tehokas maailmanparannushalun laukaisija. Suuria yhteiskunnallisia muutoksia ei pelkän taiteen keinoilla saada aikaan, ainakaan kovin nopeasti. 96 Tästä huolimatta valtiovalta tunnistaa taiteen voiman ajatusten herättäjänä ja hengen nostattajana, ja on siksi pyrkinyt vaikuttamaan taiteen tekemiseen kautta historian. Taiteilijoita on hyödynnetty tuottamaan valtiosta hyvää kuvaa luovaa propagandaa. Tämän takia taiteilijat ovat lehdistön rinnalla kärsineet sensuurista aikoina, jolloin valtio on tiukentanut otetta taiteilijoista. Taiteen tekemistä rahoitetaan muun muassa taiteilija-apurahoilla, joita yksityisten säätiöiden lisäksi myöntävät valtiolliset tahot. Poliittiset päättäjät voivat siis vaikuttaa siihen, millaista taidetta maassa syntyy ja kuka saa huomiota taiteilijana. Esimerkiksi Perussuomalaiset esittivät vuoden 2011 eduskuntavaalien vaaliohjelmassaan, että “postmodernia tekotaidetta” ei tulisi tukea valtiollisesti. Tämä herätti paljon huomiota ja närkästystä, ja myöhemmin puolueen puheenjohtaja ilmoittikin, että tällä vaaliohjelman kohdalla haluttiin tietoisesti vain ärsyttää. Pelkkä taiteesta puhuminenkin herättää siis tunteita ja julkista hämminkiä. Taide ruokkii ajatusmaailmaa ja käsittelee yhteiskunnallisia aiheita hyvin erilaisella tavalla kuin tiedotusvälineet. Erilainen käsittelytapa tuo aiheeseen aina jotakin uutta ja antaa tuoreita näkökulmia. Taide tuo myös konkretiaa aiheisiin, jotka joistakin saattavat kuulostaa pelkältä sanahelinältä. Voimakkaat mielipiteet perustuvat järjen lisäksi vahvasti myös tunteeseen, ja tunteita herää erityisesti taiteellisten kokemusten yhteydessä. Taiteileminen on siis varsin käyttökelpoinen tapa vaikuttaa ympäröivän maailman menoon, vaikka suuria mullistuksia on turha odottaa tapahtuvaksi heti. Narrin näyttämö ”Mieluummin narri kuin kuningas.” ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kirjoittaja Eero Leichner (s. 1995) Juuri ennen teatteriesitystä vallitsevaa tunnetta en ole elämäni muissa tilanteissa kokenut. Sitä ei korvaa mikään iltatee, hyvä arvosana tai kovalla työllä ansaittu lepopäivä. Ryhmän uudet jäsenet valmistautuvat esitykseen saamalla hermoromahduksen, ja legendoiksi kohonneet Narri-ammattilaiset haikailevat sen ajan perään, jolloin nuoren into oli huipussaan ja jännitys kasvoi sekunneissa. Esiintymiskokemusten myötä tunteen voimakkuus tuppaa vähenemään, vaikka se ei koskaan sammuisikaan. Narri on nuorille, 11–25 vuotiaille suunnattu tila, jossa pääsee harrastamaan teatteria. Uudet nuoret tutustuvat teatterin tekemiseen ja keväällä esitetään yhdessä näytelmä. Mukaan pääsevät myös kokemattomat tekijät. Samassa ryhmässä voi olla juuri aloittaneita ja vanhuksia, jotka ovat kykkineet Narrissa jo vuosia. Itse kuulun vanhuksiin, mutta mikä Narrissa sitten on kykkimisen arvoista? Voi sitä nostalgian tunnetta, kun löysin suuren paperi- ja kirjapinon alta vanhan, kauan kadoksissa olleen näytelmäni taitetut sivut! Voi sitä onnea, kun ymmärsin olleeni päätä lyhyempi esittäessäni siinä näytelmässä pientä sivuosaa, joka silloin vielä tuntui tärkeältä. Ymmärsin, ettei se ollut viimeinen kerta, kun liikuttuisin vanhan tekstin äärellä. Pienenä poikana puhuminen oli tärkeää. Oli hienoa päästä sanomaan lavalla ulkoa opeteltu repliikki, ja vielä parempaa oli saada yleisö nauramaan. Nykyään keskityn enemmän liikkumiseen, eleilyyn ja puheeni merkityksen välittämiseen. Tänä päivänä yleisön liikuttuminen tuntuukin vielä suuremmalta onnistumiselta kuin nauramaan saaminen. Lukaistuani löytämäni vanhan näytelmän aloin ymmärtää sen sisällöstä enemmän kuin silloin sitä esittäessäni. Rivien välissä oli paljon jopa koomisia merkityksiä, jotka jollain tavoin pyrkivät kertomaan jotain yhteiskunnasta. Olin huvittunut, sillä en yhdeksänvuotiaana tullut pienessä päässäni edes ajatelleeksi, että se tärkeä ulkoa opeteltu repliikki oli koomisuudesta huolimatta niin syvällinen. Sillä hetkellä tajusin sen kammottavan ja hämmentävän tosiasian, että jokainen – siis jokainen – näytelmä kommentoi aina jotain epäkohtaa maailmassa, oli se sitten tekijöiden päämäärä tai ei. Maailman parantaminen ei puutu edes lasten näytelmistä. Kuva: Narri, juliste näytelmästä Laskisin vaikuttamisen yhdeksi ihmisen synnynnäiseksi aistiksi, jota yhteiskunta ja ympäristö opettavat sylivauvasta työelämään asti. Saan vaikuttamisen kuulostamaan päässäni aika huonolta, ja jopa ärsyttävältä, sillä siitä kohistaan ja puhutaan nuorisotaloissa ja muissa täysi-ikäisten luomissa nuorten ryhmissä ihan tarpeeksi. Jos totta puhutaan, kaikki nuorten kokoukset, joissa pyritään muuttamaan jotain Suomessa, saavat minut voimaan pahoin. Hienoa, että sellaisia on, mutta en itse pidä niitä sellaisena vaikuttamisena, joka olisi minulle tärkeää. En siis voi sanoa, että teen teatteria voidakseni ”muuttaa maailmaa”, vaan katsoisin kiinnostustani vähän eri kantilta. Sanoman jakaminen on 97 minulle tärkeää. Siksi minä esitän niitä rooleja, joita haluan. Mutta kuka ei haluaisi harrastaa jo pelkästään siksi, että se on kivaa, saa kavereita ja jokaviikkoista ensiluokan viihdettä? Olen kirjoittanut teatteriryhmälleni kaksi näytelmää ja käsikirjoittanut kaikki kavereiden kesken kuvatut elokuvat, joten tiedän, miten suuri merkitys sanomalla on. Lapsena sanoma on eri kuin nuorella, vaikka repliikki olisikin sama. Vaikuttaminen onkin sitä, mitä katsoja tulkitsee. Oma tulkinta vain antaa katsojalle suuntaa. En tee teatteria politiikan tai sademetsien vuoksi vaan siksi, että olen luonut katsojalle ajatuksia ja tunteita, jotka jäävät huokumaan vielä esityksen jälkeenkin. Katutaide Väriä ja viestejä julkiseen tilaan ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Ina Mikkola Toimittaja Miika Saukkonen Haastateltavat Miro ja Volter (haluavat esiintyä vain etunimillään) Julisteita, tarroja, sapluunamaalauksia, neulegraffitia... Katutaiteella on monta muotoa. Yhteinen piirre on kuitenkin se, että teokset tehdään kadulle, julkiseen tilaan. Lupia ei yleensä kysellä. "Katutaide on tavallaan radikaalein taiteen muoto. Sitä ei ole rajattu gallerioihin, vaan sitä voi tehdä ja nähdä missä vaan", sanoo nuori katutaiteilija Miro. ”Se tuo silmäniloa kaupunkikuvaan”, lisää Miron kaveri Volter. Miro ja Volter ovat harrastaneet katutaidetta yläkoulun alusta saakka. He kertovat keskittyneensä tähän asti stencil- eli sapluunataiteeseen sekä graffitiin. Suvilahden luvallinen graffitiaita on tullut pojille tutuksi. Sen lisäksi he ovat saaneet luvan maalata omalle nuorisotalolle ja koululle. Katutaide rinnastetaan useimmiten juuri graffitiin. ”Katutaide on kuitenkin laajempi käsite. Graffitilla tarkoitetaan seinään maalattua teosta, mutta katutaidetta voi olla mikä vain taideteos, joka on tehty kadulle”, Volter selventää. Miro kertoo tunnetun brittiläisen katutaiteilijan Banksyn eräästä tempauksesta. Banksy lähetti valtavan McDonald's -ilmapallon leijumaan Lontoon yläpuolelle. Ilmapallon 98 narussa roikkui lasta esittävä nukke. Myös kyseinen tempaus lasketaan katutaiteeksi. Katutaide voi olla avoimen poliittista ja julistavaa, mutta aina katutaiteella ei ole selvää viestiä. Vaikkei selkeää sanomaa olisikaan, teokset voivat silti herättää katsojassa ajatuksia ja mielikuvia. "Sehän on tavallaan vastamainontaa", Miro sanoo. "Jos sä vaikka näet koko ajan jotain tosi negatiivisia viestejä jostain firmasta, esimerkiksi Mäkkäristä, sulle jää ehkä sellanen negatiivinen asenne niitä kohtaan." Katutaiteen voi katsoa haastavan kaupallisten mainosten asemaa kaupunkikuvassa. Firmojen mainoksissa myydään ihmisille kaikenlaisia tuotteita ja palveluita, kun taas katutaide on tavallisten ihmisten keino ”Katu ta id e ha a sta a kaupa llisten ma inosten ase maa ka u p u nkiku va ssa .” ilmaista itseään. Joskus katutaide on mainosten muuttamista uuteen uskoon, esimerkiksi mainoslauseiden kääntämistä päälaelleen. Mutta toisin kuin maksetut mainokset, katutaide ei ole lain ja esivallan suojeluksessa – päinvastoin. Kun lupia ei kysytä, katutaide on usein laillisuuden rajamailla, ja esimerkiksi graffitin tekeminen ilman kiinteistönomistajan lupaa on laitonta. Siksi taiteilija joutuu usein välttämään vartijoita ja pakoilemaan poliisia. Varsinkin yksityisiä vartiointifirmoja on Helsingissä syytetty katutaiteilijoiden vainoamisesta ja kohtuuttoman kovista otteista. Viime vuosina Helsingissä on onneksi avautunut mahdollisuuksia tehdä katutaidetta myös luvallisesti. "Laittomuuksiin lähteminen on sellainen kynnys, ettei sitä kovin helposti lähde ylittämään", Volter toteaa. Poikien iloksi laillisia maalauspaikkoja 99 kaupunkiin haluaa myös katutaidetta tukeva Funk On ry, joka on vuonna 2010 perustettu kaupallisesti, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton yhdistys, jonka päätarkoitus on suomalaisen hip-hop-kulttuurin edistäminen. Ja yksi osa hip-hop-kulttuuria ovat nimeomaan graffitit. Yhdistys pyrkii ajamaan graffitikulttuurin asiaa eteenpäin sekä luvallisten maalauspaikkojen lisäämisen että kulttuurillisen kasvatustyön nimissä. 6 Vaikuttaminen harrastuksissa Partio Liikunta /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Johdanto /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Vaikuttaminen harrastuksissa ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Aktiivisille järjestönuorille vaikuttaminen itsessään voi olla jo harrastus. Kuitenkin myös muut harrastukset voivat tarjota mahdollisuuksia vaikuttamiseen. Mitä voisit tehdä oman harrastusseurasi hyväksi? Tarjoaako harrastuksesi mahdollisuuden tehdä jotakin myös muiden hyväksi? Vai haluaisitko kenties muuttaa joitakin harrastusporukkasi toimintatapoja, jos näet niissä olevan vikaa? 102 Seuraavassa luvussa tutustutaan vaikuttamiseen erilaisten harrastusseurojen yhteydessä. Esittelyssä ovat vaikutusmahdollisuudet liikuntaharrastuksesta partioon. Näistä molemmat tarjoavat erilaisia tilaisuuksia tarttua toimeen ja tehdä jotakin yhteiseksi hyväksi. Ehkäpä tämän luvun luettuasi näet omassa harrastuksessasi uusia mahdollisuuksia. Urheiluseurat ja -tapahtumat Nuorten ideat uudistavat urheiluseuroja. ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// ”T ap aht uma o l i is o j a si ks i me i l l e n uo r i l le o l i anne t t u s uuri v as t uu.” Kirjoittaja Roosa Lunden (s.1994) Kesällä 2011 Helsingissä järjestettiin lapsille ja nuorille suunnattu Your Move Suurtapahtuma. Olympiastadionin ympäristössä urheili kuuden päivän aikana yli 40 000 ihmistä. Tarkoituksena oli kutsua nuoret liikkumaan ja kokeilemaan uusia lajeja. Tapahtuman idea oli koota samalle alueelle useita eri lajeja esitteleviä pisteitä. Harrastan keilailua, ja harrastukseni kautta päädyin järjestämään tapahtumaan keilailupistettä sekä suunnittelemaan koko suurtapahtuman toteutusta Your Moven nuorten ryhmässä. Ryhmässä suunnittelimme koko tapahtuman ilmettä ja ohjelmaa. Me saimme tehdä tapahtumasta oman näköisemme, ja hienointa olikin juuri se vaikuttaminen. Tapahtuma oli iso ja siksi meille nuorille oli annettu suuri vastuu. Saimme vaikuttaa muun muassa myytävien oheistavaroiden tyyliin ja tapahtuman ohjelmaan. Haastavinta projektissa oli mielikuvituksellisten ideoiden ja realistisuuden yhdistäminen. ”Jos va iku tu sva lta iset henkilöt ova t 50–6 0-vu otia ita , ka ikkein tu or eimp ia ja u u d istu ksellisimp ia p ä ä töksiä ei va in tu le.” Kun nuoret ideoivat, mielikuvitus usein laukkaa ja välillä mahdottomiakin ideoita syntyy. Toisaalta aikuiset ajattelevat usein liian kapeakatseisesti. Juuri tämän takia on tärkeää, että myös nuoret saavat vaikuttaa asioihin, sillä nuorten mielikuvitus voi synnyttää uusia vaihtoehtoisia toimintatapoja. Meidän keilailuporukassa ideointi toimi niin, että aluksi kaikki ideat hyväksyttiin ja kirjattiin muistiin. Toki osa ideoista jää rajallisten resurssien takia toteuttamatta. Alussa ideointia ei kuitenkaan kannata rajoittaa, sillä yhdessä muokkaamalla mahdontonkin voi muuttua mahdolliseksi. Urheiluseuroissa nuorten vaikuttaminen kariutuu turhan usein kokemuksen puutteeseen tai ikärajoihin. Esimerkiksi hallitukseen päästäkseen pitää olla täysi-ikäinen. Siksi en itsekään ole saanut keilailun parissa vielä paljoa vaikutusvaltaa. Jos vaikutusvaltaiset henkilöt ovat 50–60-vuotiaita, kaikkein tuoreimpia ja uudistuksellisimpia päätöksiä ei vain tule tehtyä. Moni vanhempi päättäjä voi ajatella, että kokematon nuori ei voi osallistua päätöksentekoon. Täysi-ikäisenä aion vaikuttaa urheiluseurani toimintaan. Your Move -tapahtuman 103 Kuva: Sami Järvilä järjestäminen olikin hyvä kokemus vaikuttamisesta. Aion tämän kokemuksen ansiosta pyrkiä vaikuttamaan keilailuun. Kuka tietää, mihin kaikkeen tulen elämäni aikana vaikuttamaan! Partio Vaikuttaminen on seikkailu! ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Timo Vehviläinen Kirjoittajat Leo Jäppinen (s. 1986) ja Eero Vassinen (s. 1988) Moni kuvittelee partion olevan pikkulasten harrastus, jossa tehdään solmuja. Suomen partiolaiset on kuitenkin yksi maamme suurimmista nuorisojärjestöistä. Partiossa on kyse monipuolisten elämäntaitojen opettelusta. Solmuja ei harjoitella vain solmujen vuoksi, vaan niitä tarvitaan erilaisissa partion ja elämän seikkailuissa. Partiossa kaikenikäiset saavat vastuuta. Vastuun kautta pääsee myös vaikuttamaan. Vastuullisuutta opitaan tekemisen kautta oman rinkan pakkaamisesta aina yhdistysten johtamiseen. Jo nuorimmat partiolaiset, sudenpennut, pohtivat partiossa suhdettaan itseensä, toisiin, yhteiskuntaan ja luontoon. Iän ja kokemuksen karttuessa haasteet kasvavat, ja jo yläasteikäisenä pääsee johtamaan ryhmiä ja retkiä. Partioon voi liittyä milloin tahansa, eikä kaikkien tarvitse tehdä samoja asioita. Koulutusta saa ensiavusta kiipeilyyn ja purjehduksesta johtamiseen. Nuoria partiolaisia on esimerkiksi koulutettu medialähettiläiksi, jotka oppivat viestintätaitoja ja mediassa esiintymistä. Partiolaisuuteen on sen yli satavuotisen historian ajan kuulunut kehittyminen 104 aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi. Käytännössä tätä toteutetaan esimerkiksi yhteiskunnallista vaikuttamista käsittelevässä Muutoksentekijä-koulutuksessa. Partion perusyksikkö on lippukunta, paikallisyhdistys, jossa toimii 30–200 jäsentä. Lippukunnissa nuoret oppivat johtamaan, järjestämään ja suunnittelemaan yhdistyksen toimintaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Usein jo 15-vuotiaat saavat toimia hallituksessa. Tärkeimpiin pesteihin pääsee täysi-ikäisenä käytyään partiojohtaja-peruskurssin. Paperinpyörittelyä ja vuosikokousteluakin vaikuttavampaa voi olla vaikkapa viikonloppuvaelluksen järjestäminen nuoremmille tai verenluovutukseen osallistuminen omien partiokavereiden kanssa. Saman alueen lippukunnat muodostavat yhdessä partiopiirin. Siellä partiolaiset oppivat edustuksellisen demokratian perusteita. Pääkaupunkiseudun partiolaisissa ylintä valtaa käyttää piirineuvosto. Neuvoston jäseniksi valitaan vaaleilla partiojohtajia. Vaaleissa äänioikeutta käyttävät sekä lippukuntien edustajat että yksittäiset partiojohtajat. Mikäli Suomi tuntuu partiolaisesta liian pieneltä, harrastuksen kautta voi päästä myös maailmalle. Suomalaiset ovat muun muassa tehneet kehitysyhteistyöprojekteja yhdessä paikallisten partiolaisten kanssa Senegalissa, jonne rakennettiin terveyskeskus ja annettiin ympäristökasvatusta. Nepalissa puolestaan on edistetty lasten ja nuorten osallisuutta kansalaisyhteiskuntaan. Kansainvälisen partioyhteistyön huipentumia ovat joka neljäs vuosi järjestettävät jamboreet, joille kokoontuu kymmeniä tuhansia partiolaisia ympäri maailman rakentamaan ystävyyttä yli rajojen. Partio ei siis todellakaan ole vain pikkulasten puuhaa. Jo sata vuotta sitten partiota pidettiin Suomessa vahvana vaikuttamiskeinona. Silloin kenraalikuvernööri Franz Albert Seyn vaati partiotoiminnan kieltämistä. Tuolloin suomalaiset olivat riitaisasti jakaantuneet eri puolueisiin, kieliryhmiin ja yhteiskuntaluokkiin, ja eripuraista kansaa oli helppo hallita. Seyn pelkäsi kaikille avoimen partion liittävän suomalaiset yhteen ja partio kiellettiin useaksi vuodeksi. Onneksi kielto ei ole enää voimassa. ”14 -vu otia a sta a sti olen toiminu t itseä ni nu or emp ien p a r tiola ist e n johta ja na .” ”P art i o ss a o n kyse mo ni puo l i s t e n e l ämänt ai t o j e n o pe t t e l us t a.” Suomen partiolaiset – Finlands scouter ry Kirjoittaja Riikka Niskanen (s. 1990) Aloitin partiossa syksyllä 2000 ja siitä lähtien harrastus on ollut korvaamaton osa elämääni. Partio on opettanut minulle vastuullisuutta. 14-vuotiaasta asti olen toiminut itseäni nuorempien partiolaisten johtajana. Vuonna 2010 osallistuin yli kymmenentuhannen partiolaisen suurleirille Kilkkeelle. Siellä pääsin vastuulliseen palvelutehtävään leirikeittiöön yhdeksäksi päiväksi huolehtimaan yli viidensadan leiriläisen muonituksesta. Leirien palvelutehtävien lisäksi partiolaiset pääsevät osallistumaan erilaisiin projekteihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olenkin ollut partiohuivi kaulassa esimerkiksi auttamassa Suomen Punaisen Ristin Nälkäpäiväkeräyksessä, istuttanut uutta metsää hakkuuaukealle ja kerännyt silmälaseja lähetettäväksi Senegaliin. Olen myös siivonnut partiokavereideni kanssa lähialueen puistoa, opetellut kierrättämään ja rakentanut linnunpönttöjä. Pidän partiossa siitä, että asioita voi tehdä hyvin pitkälti oman kiinnostuksen mukaan. Vaikutusmahdollisuudet ovat lähes rajattomat, vain oma mielikuvitus on rajana. Pienilläkin teoilla voi parantaa palasen maailmaa tai saada jonkun toisen iloiseksi. Koska partiotoiminta perustuu kokonaan vapaaehtoisuuteen, olen pitänyt luonnollisena sitä, että iso osa muistakin vaikutuskanavista on löytynyt juuri vapaaehtoistyön piiristä. 105 ///////////////////////////////// Perustamisvuosi 1972 (Ensimmäiset lippukunnat jo 1910–1911) Tavoitteet ja päämäärät Vastuun antaminen nuorille, käden ja mielen taitojen harjoittaminen, kulttuurien välisen yhteisymmärryksen rakentaminen. Tukijamäärä n. 60 000 (2013) www.partio.fi 7 Vaikuttamisen työkalupakki Työkalut Ohjeet /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Johdanto /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// /////////////////////////////// Vaikuttamisen työkalupakki /////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Missä ikinä vaikutatkaan, tulee sinun myös miettiä, mitä keinoja hyödyntämällä saat ajettua asiaasi eteenpäin. Vaikuttamisen työkalupakki pitää sisällään keskeisiä vaikuttamisen keinoja ja antaa vinkkejä sekä yleisesti vaikuttamiseen että vaikuttamistoiminnan rahoitukseen. Olet voinut joskus allekirjoittaa adressin, mutta oletko koskaan itse tehnyt sellaista? Olet varmasti lukenut mielipidekirjoituksia, mutta mistä aiheesta haluaisit itse kirjoittaa? Mielenosoituksia järjestetään viikoittain ympäri maailmaa. Millaisen mielenosoituksen sinä voisit järjestää, jotta se herättäisi mahdollisimman paljon huomiota? Keinoja on lukemattomasti, ja on sinun valintasi, mitä käytät missäkin tilanteessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä useampi keino on käytössä, sitä lähempänä voi olla päämäärän saavuttaminen. Mielenosoituksen järjestämisellä voi päästä jo pitkälle, mutta vielä pidemmälle pääsee, kun sen lisäksi kerää adressin ja kirjoittaa mielipidekirjoituksia samasta aiheesta. Sosiaalisessa mediassa vaikuttamisen mahdollisuudet ovat rajattomat. Voit mainostaa ja jakaa tietoa järjestämästäsi mielenosoituksesta, linkata eteenpäin mielipidekirjoitustasi, ladata katsottavaksi kantaaottavan videon, kommentoida käynnissä olevia keskusteluja – ja niin edelleen. Voit siis yhtä lailla vaikuttaa itse sosiaalisessa mediassa kuin käyttää sitä kanavana muualla tapahtuvan vaikuttamisen tiedottamiseen. Äläkä unohda lobbausta! Ai mitä se on? Se selviää juuri tässä luvussa. 108 Työkalut ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 109 Miten adressilla voi vaikuttaa? ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Ina Mikkola Adressi on useiden henkilöiden allekirjoittama vetoomus tai julkilausuma jostakin aiheesta. Adressi suunnataan aiheesta päättävälle tai siitä vastuussa olevalle taholle, kuten esimerkiksi ministerille, kaupunginjohtajalle, kaupunginvaltuustolle, yritykselle kuin vaikka omalle koululle. Adressin voi tehdä kirjallisesti paperille, mutta myös sähköisesti netissä, esimerkiksi osoitteessa adressit.com. Adressissa on jokin selkeä vaatimus ja taustatietoa aiheesta. Jos olet samaa mieltä asiasta, voit allekirjoittaa adressin, jolloin seisot allekirjoituksesi kautta asian takana. Voit myös itse tehdä adressin ja kerätä siihen nimiä. Adressi on sen alullepanijalle ja etenkin allekirjoittajalle melko helppo keino vaikuttaa. Toki allekirjoitusten kerääminen kadulla voi vaatia monen tunnin työn, mutta nettiin pistettävän adressin linkkiä on helppo levittää. Vaihe, johon kannattaa erityisesti panostaa, on vaatimuksen muotoilu. Adressi on sitä tehokkaampi keino vaikuttaa, mitä pienemmällä tasolla ja lähempänä kansalaista ollaan. Mitä laajempaa joukkoa adressin aihe koskee, sitä enemmän siihen tulee kerätä nimiä. Jos pyrkimyksenä on muuttaa Suomen lainsäädäntöä, allekirjoituksia tulee kerätä todella paljon. Tuhat allekirjoitustakin on valitettavasti liian vähän. Jos kyse on taas kaupunginvaltuuston suunnitelmista, tuhat nimeä voi riittää. Jos taas haluat vaikuttaa koulussasi, jopa muutaman kymmenen oppilaan nimi voi vakuuttaa koulun päättäjät. Adressi, johon on kerätty paljon nimiä, voi parhaassa tapauksessa vaikuttaa päätöksentekoon, mutta vaikuttavuudesta ei silti koskaan ole takeita. Adressi voi olla hyödytön suuresta työstä huolimatta, mutta joskus pienelläkin vaivalla voidaan saada aikaan suuri muutos. Lopulta on kuitenkin kyse päättäjien tahdosta. Painostusta adressi ainakin luo. Vai onko päättäjillä pokkaa sivuttaa tuhansien kansalaisten ilmaisema mielipide? Esimerkiksi Helsingin Kruununhaassa adressilla on ollut voimaa. Lähiposti lakkautettiin kesällä 1999, mutta se saatiin takaisin asukkaiden tahdon ansiosta kesällä 2001. Posti palvelee edelleen. Myös lähellä sijaitseva Vironniemen terveysasema oli lakkautusuhan alla vuonna 2002. Kerätty adressi luovutettiin terveyslautaunnalle protestimarssin päätteeksi, ja sen johdosta terveysasema poistui lakkautuslistalta. Prosessi kuitenkin jatkui, sillä seuraavana vuonna terveysasema oli jälleen lakkautettavien listalla. Asukkaat olivat taas kuitenkin valppaina ja terveysasema säästyi jo toiseen otteeseen. Adressi on vähintäänkin hyvä lisä kaiken muun vaikuttamisen ohessa. Aiheesta järjestetyn mielenosoituksen jälkeen on tehokasta vielä heittää kehiin monen ihmisen allekirjoittama adressi. Perään kun vielä järjestää lobbaustapaamisen, niin johan alkaa muutosta tapahtua! Ad r essi on sitä tehokka a mp i keino va iku tta a , mitä p ienemmä llä ta solla ja lä hemp ä nä ka nsa la ista olla a n. 111 Miten tehdä vaikuttava mielipidekirjoitus? ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Enne n kui n al at k i r jo i t t amaan, mi e t i al uksi, mi t ä hal uat s ano a. K a r u , yllä ttä vä ta i mer kittä vä tila stollinen f a kta tu o tekstiin u skotta vu u tta , mu tta se p itä ä myös esittä ä ku nnolla . Toimittaja Ina Mikkola Mielipidekirjoitus on teksti, joka ilmaisee kirjoittajan mielipiteen. Toimittajat, päättäjät ja muut vaikutusvaltaiset ihmiset kirjoittavat mielipidekirjoituksia, joita julkaistaan usein lehdissä kolumneina tai pääkirjoituksina. Lehtien yleisönosastoon taas voi lähettää kirjoituksiaan kuka tahansa. Samoin jokainen voi perustaa esimerkiksi oman nettiblogin ja julkaista siellä mielipidekirjoituksia. Ennen kuin alat kirjoittamaan, mieti mitä haluat sanoa. Yritä tiivistä ajatuksesi yhteen lauseeseen. On myös tärkeää, että valitset tekstiin näkökulman. Lyhyessä mielipidekirjoituksessa ei voi muuttaa koko maailmaa, joten aihetta täytyy rajata. Hyviä näkökulmia esimerkiksi nuorison huonoihin vaikutusmahdollisuuksiin voisivat olla huomio siitä, että koulun oppilaskunnalla ei ole todellista päätösvaltaa, tai pohdinta siitä, miksei kunnassa ole nuorisovaltuustoa. Voit myös pureutua yksittäiseen kysymykseen: miksei nuoria kuultu uutta puistoa suunniteltaessa? Seuraavaksi voit miettiä, millä tavoin perustelet väitettäsi. Ei riitä, että perustelet, miksi olet mielestäsi oikeassa tai miksi jonkin asian pitäisi muuttua. Tekstissä tulee myös kumota vastaväitteet ja luulot. Mieti, mitä argumentteja tai tottumuksia vastapuolen edustajilla on. Mitä vastustavia perusteita yleensä tuodaan esille? Jos kirjoitat esimerkiksi siitä, että turkiseläimet pitäisi vapauttaa, ajattele asiaa myös turkistarhaajan näkökulmasta. Jos perustelut ovat vain omalta kantiltasi, kanssasi eri mieltä oleva lukija keksii vain vastaväitteitä. 112 Oleellisimmat huomiosi valuvat hukkaan, jos lukija keksii koko ajan mielessään parempia vastaväitteitä. Hyvä mielipidekirjoitus alkaa kiinnostavasti. Alussa pitää olla jokin koukku, joka saa lukijan kiinnostumaan aiheesta. Hyvä alku on ytimekäs ja kertoo selkeästi, mistä on kysymys. Tekstin voi aloittaa omalla havainnolla, napakalla vaatimuksella tai faktalla. Tekstin voi aloittaa myös ajankohtaisella tiedolla, jolloin jo ajankohtaisuus tekee tekstistä mielenkiintoisen ja juuri tässä ajassa merkittävän. Muista kuitenkin, että tekstin jokaisen kappaleen tulee olla mielenkiintoinen. Kaikkia elementtejä onkin hyvä hyödyntää jossain vaiheessa tekstiä. Karu, yllättävä tai merkittävä tilastollinen fakta tuo tekstiin uskottavuutta, mutta se pitää myös esittää kunnolla. Seuraavassa esitellään mielipidekirjoituksen erilaisia elementtejä. Ne voivat olla eri järjestyksessä, mutta jokainen elementti tuo tekstiin oman lisäyksensä ja lisää aiheen vakuuttavuutta: Alkoholin ja ajokortin saamisen ikärajoja on muutettava HAVAINTO: Samaan aikaan kun nuori saa käteensä kaljapullon, hän saa myös ajokortin. Tästä yhtälöstä ei voi seurata mitään hyvää. OMA KOKEMUS: Ystäväni tulivat hakemaan minua mökkireissulle. Auto oli jo täysi ja minut haettiin viimeisenä. Kaverini olivat aiemmin jo tavanneet puistossa ja hilpeystilasta päätelleen juoneet hieman alkoholia. Mietin, pitäisikö tästä sanoa jotakin, mutta päätin olla vain hiljaa. Ajoimme jonkin matkaa, kunnes meno alkoi yltyä, ja aivan silmänräpäyksessä se tapahtuikin. Ajoimme kolarin. Meiltä kaikilta murtui luita ja saimme lukuisia ruhjeita. Yksi kavereistani joutui teho-osastolle kahdeksi viikoksi. Oli onni, että kukaan ei kuollut. TILASTO/FAKTA: Vuosittain liikenteessä tapahtuvissa kolareissa kuolee lähes 100 nuorta ja 3000 loukkaantuu. Nuorten kuljettajien väestöön suhteutettu kuolemanriski on yli kolminkertainen muuhun väestöön verrattuna. Rattijuopoista kolmannes on nuoria. AJANKOHTAISUUS: Juuri viime viikolla kaksi 18-vuotiasta nuorta kuoli kolarissa Haukiputaallaa ja eilen neljä nuorta loukkaantui Vantaalla. Esillä pitää olla selkeästi lähteet ja vain tilaston oleellisimmat kohdat. Jos julkaiset tekstisi netissä, voit liittää tekstiin suoraan linkin alkuperäiseen lähteeseen. Tilaston tai muun faktan pitää selkeästi liittyä aiheeseen. Tilastojen lisäksi voit vedota myös arvovaltaisen henkilön sanomisiin, aiempiin kokemuksiin historiasta tai muihin vastaaviin tapauksiin. Tilastojen lisäksi kannattaa hyödyntää myös omia kokemuksia. Jos olet kerran tai useasti kokenut jotakin, on se yhtä lailla ”karua faktaa” kuin tilastotkin. Hyödynnä tekstissäsi siis arjen kokemuksia, sillä niihin on helpompi samaistua kuin tilastoihin tai tutkimuksiin. Ne koskettavat lukijaa ja herättävät tilastot eloon. Parhaat tekstit syntyvät omien kokemusten ja faktatiedon yhdistelmästä. Lähde liikkelle jollain konkreettisella ja käsinkosketeltavalla, jopa todella yksittäisellä tapauksella. Sen VAATIMUS: Mielestäni nuoren ei pistäisi saada liikaa kerralla. Joko ajokortin myöntämisen ikärajaa tulisi nostaa tai laskea tai alkoholin ikärajaa tulisi nostaa tai laskea. Selvää on kuitenkin se, että samaan aikaan näitä ei tule saada. POHDINTAA RATKAISUSTA: On vaikea punnita että kumpi onkaan loppujen lopuksi vaarallisempi asia nuorelle, alkoholi vai hallitsematon menopeli. Kumman näiden saamista tulisi aikaistaa tai myöhästyttää nuoren kehityksen kannalta? RATKAISU: Mielestäni jommankumman oikeuden ikärajaa tulisi myöhästyttää ja toinen voisi pysyä samana. En näe järkeväksi antaa 16-vuotiaalle pulloa tai autoa, mutta 18-vuotiaalle toinen oikeus on ok. RATKAISU JA PERUSTELUA: Ehdottaisin, että ajokortin saisi vasta 20-vuotiaana ja alkoholia saisi nykyiseen tapaan jo 18-vuotiaana. Näin ollen nuorilla olisi mahdollisuus tutustua alkoholin käyttöön rauhassa pari vuotta ja kypsyä muutenkin. Vasta sitten he pääsisivät auton rattiin. Jos ikärajojen muutos tehtäisiin toisin päin, tulokset voisivat olla huonompia, sillä alkoholia saa helpommin jälkeen voit laajentaa suurempaan ilmiöön. Myös lakiin, ohjenuoriin ja säännöksiin on hyvä tukeutua, sillä niillä on todellista painoarvoa. Jos olet huomannut, että jotakin lakia rikotaan selkeästi ja jatkuvasti, mikä olisikaan sen painavampaa kuin kaivaa lakipykälä esiin. Lain rikkominen on kuitenkin rikos, ja useimmiten rikokset nähdään tuomittavina. Vedotessasi yhteisesti sovittuihin ja harkittuihin sääntöihin, joita rikotaan, teksti saa paljon painoarvoa. Ota siis rohkeasti selvää aiheeseen littyvistä laeista ja ohjeistuksista. Tässä auttaa valtion säädöstietopankki (finlex.fi), josta pystyt hakusanalla etsimään erilaisia lakipykäliä. Voi toki olla, että tekstissäsi haluaisit muuttaa jotakin lakia. Silloin voit vedota johonkin toiseen lakiin, mutta useimmiten perustelut pitää silloin hakea jostakin muualta 113 juotua ikärajoista huolimatta, mutta autoa ei saa käyttöönsä niin helposti alaikäisenä ja kortitta ajamisesta jää helpommin kiinni kuin alkoholin käytöstä. TIIVISTYS LOPUSSA: Ajokortitta ajamista on siis helpompi valvoa ja rajoittaa kuin alaikäisen alkoholin käyttöä. On tärkeää, että asialle tehdään jotakin, sillä kenenkään nuoren ei tulisi kuolla kolarissa niin nuorena vain sen takia, että yhteiskunnassamme sattuu saamaan kaksi vaarallista asiaa samaan aikaan. Omat haavani ovat jo parantuneet, mutta ystäväni kärsivät vieläkin kolarin aiheuttamista vaivoista ja traumoista. On meistä kaikista kiinni, haluammeko tehdä asialle jotakin. En enää itse koskaan nouse humalassa olevan henkilön kyytiin, mutta toivon, että en olisi vain oman onneni nojassa. Meidän täytyy tehdä yhteisiä päätöksiä, jolloin kenenkään ei tarvitsisi kohdata vastaavia tilanteita kuin me koimme. Menetettyjä elämiä ei saa takaisin ja jotkut haavat eivät koskaan parane. kuin lakipykälistä. Tekstissä tulee myös esittää ehdotuksia siitä, miten haluamasi muutokset tulisi toteuttaa. Kerro, miksi muutos olisi mahdollinen. Toisaalta jos vaatimuksesi on utopistinen tai idealistinen, senkin voi myöntää suoraan. Sitten voit kertoa, kuinka on tärkeää, että on unelmia ja ideoita, sillä ilman niitä maailma ei ainakaan muutu. Vaatimuksesi saa myös olla keskeneräinen, kunhan se on edes karkeasti mietitty loppuun. Silloin tosin on pohdittava ääneen, miksi on vaikea tehdä täysin suoria vaatimuksia. Miksi jostakin asiasta ei voi suoralta käsin ehdottaa lopullista ja yksityiskohtaista ratkaisua? Lopussa on vielä hyvä niputtaa vaatimus ja tekstin sisältö selkeästi, tuoda vielä ripaus jotakin uutta ja saada etenkin lukijan taistelutahto puolelleen! Osoita mieltäsi! ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Kalle Meller Toimittaja Ina Mikkola Tuntuuko sinusta joskus siltä, että jokin asia on aivan päin honkia ja haluaisit huutaa mielipiteesi kaikkien ilmoille? Toivotko, että olisi myös olemassa joukko muita samanmielisiä? Mielenosoitus on keino saada sinut ja muut samaa mieltä olevat ihmiset yhteen. Jos jäisit yksin kalliolle huutamaan ja muutkin jäisivät vain kotiin voivottelemaan, asian tärkeys ei tulisi ilmi. Mielenosoitus toteutetaan kokoontumalla samanmielisten kanssa näkyvästi ilmaisemaan mielipidettä. Mielipiteen voi ilmaista iskulauseilla, banderoilleilla ja performansseilla. Mahdollisuus mielenosoituksen järjestämiseen perustuu kahteen merkittävään oikeuteen: sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen. Miekkarin voi järjestää täysin vapaasti, kunhan siitä tehdään ilmoitus poliisille. Mielenosoitus on tehokas keino ilmaista suuren joukon mielipide. Se on mielipiteen näyttämistä. Suuri joukko panee mielenosoituksen näkevät ajattelemaan, mistä on kyse. Mielenosoitus vaikuttaa vähintään sen näkeviin ihmisiin. Päättäjienkin on vaikea olla täysin huomioimatta, jos kaduilla marssii satoja tai tuhansia ihmisiä. Mielenosoituksen avulla voi nostaa esille vaiettuja asioita ja antaa äänen niille, joilla sitä ei ole. Osoittamalla mieltä voi myös ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Vuonna 2003 Hong Kongissa oli todella laajoja mielenosoituksia hallituksen esittämää sananvapautta kaventavaa lakiesitystä vastaan. Sadattuhannet ihmiset osoittivat mieltään, minkä seurauksena ehdotuksen takana ollut ministeri joutui eroamaan. Protestin seurauksena Hong Kongissa pidetään vuosittain heinäkuun 1. päivä mielenosoitus, jonka tarkoituksena on luoda painetta päättäjiä kohtaan ja tuoda kansalle laajempaa demokratiaa. Mielenosoitus ja mellakka eivät ole sama asia. Mellakan aikaansaaminen on harvoin mielenosoituksen alkuperäinen tarkoitus. Joskus suuren joukon mielenosoitukset voivat yltyä mellakoiksi. Väkivallan käyttöä ei yleensä pidetä hyväksyttävänä. Onkin harmillista, jos täysin turhanpäiväinen riehuminen jää 114 ainoana asiana mieleen koko mielenosoituksesta. Media nostaa helposti väkivaltaisuudet otsikoihin mielenosoitusten aiheiden sijaan. Joissakin tilanteissa väkivalta kumpuaa ihmisten ahdingosta ja laajasta turhautuneisuudesta. Väkivalta nähdään viimeisenä keinona vaikuttaa. Vuodenvaihteessa 2010–2011 alkoi Tunisiassa vallankumous, jonka seurauksena lähti liikkelle mielenosoitusten ja kansannousujen aalto, arabikevät. Vallankumouksen innoittamat protestit levisivät lähes kaikkialle arabimaailmaan. Egyptissä mielenosoituksien ja mellakoiden syyt olivat niin itsevaltaisissa vallanpitäjissä ja korruptiossa kuin laajassa työttömyydessäkin. Egyptin terveysministeriön mukaan mielenosoituksissa kuoli 945 ihmistä ja 6500 loukkaantui. Mielenosoitukset johtivat kolmekymmentä vuotta vallassa olleen presidentti Hosni Mubarakin eroon virastaan. Yksinkertainen mielenosoitus toteutetaan iskulauseilla ja banderoilleilla. Iskulauseiden kannattaa olla ytimekkäitä ja tarttuvia, jolloin niitä on helppo toistaa ja ne jäävät mieleen. Jokin lisäelementti tekee mielenilmauksesta heti kiinnostavamman ja Ota huomioon mielenosoitusta järjestettäessä: • Suomessa kokoontumislaki käyttää mielenosoituksista yleisen kokouksen nimikettä. • Yleinen kokous on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta. • Tilaisuutta järjestettäessä on huolehdittava siitä, ettei kokoontumisesta aiheudu huomattavaa haittaa ympäristölle. • Kuka hyvänsä täysi-ikäinen yksilö tai oikeushenkilö voi toimia mielenosoituksen järjestäjänä. 15–18-vuotias voi järjestää yleisen kokouksen, mikäli hänen voidaan katsoa kykenevän vastaamaan siitä aiheutuvista velvoitteista. mieleenpainuvamman. Performanssin puolestaan kannattaa olla omaperäinen, mutta selkeä. Se voi olla todella näyttävä joko suuresti tai minimalistisesti. Mielenosoituksia on toteutettu muun muassa seuraavilla tavoilla: Minimituntipalkkaa Suomen lainsäädäntöön vaaditiin juoksemalla 10 km tunnissa. Lisää pyöräteitä vaadittiin pyöräilemällä kellot kilisten niin yön hämärässä kuin päivälläkin. Ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa Eduskuntatalon portaille sytyttettiin kynttilöitä. Veronkiertoa vastaan järjestettiin performanssi, jossa nimettömiksi bisneshenkilöiksi pukeutuneet ihmiset kiersivät karhuksi pukeutunutta ”Verokarhua”. Bisneshenkilöiden päässä olivat sukkahousut, jotka kuvastivat sijottajien kasvottomuutta. Verokarhu käveli edestakaisin, jolloin ihmispyörre lähti näyttävästi liikeelle. Tempaus päättyi, kun Verokarhu huusi veronkierrolle lopun. Tällöin kaikki sijoittajat vetivät sukkahousut päästään ja poistuivat paikalta kukin omiin suuntiinsa. Katuperformanssin tarkoituksena oli muistuttaa ihmisiä veronkierrosta, jota harjoittavat isot firmat ja varakkaat yksityishenkilöt pörssiomistuksista säädettyjen salaisuuslakien mahdollistamana. Mielenosoituksen jälkeen mistään konkreettisista toimista ei ole takeita, mutta jokainen voi miettiä, kuinka moni asia olisi jäänyt nostamatta esille ilman mielenosoituksia. Mielenosoituksista uutisoidaan usein ja se edesauttaa keskustelun syntymistä, mikä taas etenee käytännön tasolle. Samanmielisten päättäjien on helppo vedota muihin päättäjiin viitaten siihen, kuinka suuri joukko ihmisiä on marssinut jonkun asian puolesta. • Mielenosoituksen järjestäjän on nimettävä yhteyshenkilö, jonka kanssa poliisi voi sopia tarvittavista järjestelyistä ja johon poliisi voi olla yhteydessä kokouksen aikana. • Pyydä poliisilta todistus siitä, että ennakkoilmoitus on tehty ja pidä se mukanasi koko mielenosoituksen ajan. • Mielenosoituksesta ilmoitettaessa poliisille on kerrottava: • Mielenosoituksesta tulee ilmoittaa poliisille vähintään kuutta tuntia ennen mielenilmauksen alkua. • Myöhemminkin tehtyä ilmoitusta voidaan pitää pätevänä, jos kokouksen järjestämisestä ei aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle järjestykselle. • Mitään määrämuotoa (esimerkiksi lomakkeen käyttöä) laki ei vaadi, vaan ilmoituksen voi tehdä myös suullisesti. Ilmoituksen jättäminen poliisille on maksutonta. Kuva: Kalle Meller 115 • järjestäjä • mielenosoituksen tarkoitus • paikka tai kulkueen reitti • alkamisaika ja arvioitu päättymisaika • järjestäjän asettamat järjestyksenvalvojat • kokouksessa käytettävät rakennel- mat ja muut erityisvälineet Sosiaalinen media Vaikuttajan kätevä apuväline ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Ina Mikkola Sosiaalinen media on nettiympäristö, jossa kuka tahansa voi sekä tuottaa sisältöä että vastaanottaa informaatiota. Sosiaalisia medioita on monenlaisia: yhteisöpalveluita (esimerkiksi Facebook), mediapalveluita (Youtube), yhteistyöpalveluita (Wikipedia), blogipalveluita (Blogspot) tai mikroblogipalveluita (Twitter) ja niin edelleen. Lista on pitkä ja uusia palveluita keksitään koko ajan lisää. Sosiaalinen media on osa lähes jokaisen arkea. Siksi se, mitä tapahtuu sosiaalisessa mediassa, nousee joskus myös uutisiin. Toisaalta ihmisten sosiaalisessa mediassa ilmaisema mielipide myös arvottaa uutisia. Toiset asiat kiinnostavat, toiset jäävät täysin huomiotta. Sosiaalisen median merkitys on nykyään niin suuri, että perinteinen media ottaa sen toiminnassaan huomioon. Tähän on syynä varmasti sosiaalisen median monikäyttöisyys. Kommunikointi, verkostoituminen, tiedon ja kokemusten jakaminen sekä vaikuttaminen on sosiaalisen median kautta helppoa ja kätevää. Eri tv-ohjelmat ja lehdet kannustavat keskustelemaan ja jakamaan tuottamaansa sisältöä eteenpäin. Mediayhtiöillä ja yrityksillä on sosiaaliseen mediaan liittyviä strategioita, joissa mietitään, kuinka sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää esimerkiksi omassa sisällöntuotannossa. Juttuja tehdessä mietitään yhä useammin myös sitä, millainen sisältö lähtee leviämään sosiaalisessa mediassa. Facebookin kaltaisissa yhteisöpalveluissa on vaivatonta kutsua ihmisiä mielenilmauksiin tai kannustaa heitä boikotoimaan jotakin yritystä. Lisäksi sosiaalisen median avulla voi kätevästi kerätä kannatusta jollekin ajatukselle tai edistää poliittista agendaansa. Joidenkin henkilöiden Twitter-viestejä lukevat useat seuraajat, ja näin jo yhdellä lauseella voi vaikuttaa. Uusia blogeja perustetaan joka päivä ja paljon. Hyvä blogi voi tavoittaa tuhansia lukijoita ja kirjoittajan tuottama sisältö voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Blogimerkintöjä linkitetään toisiin blogeihin ja jaetaan eteenpäin. Sosiaalisen median ympäristöt toimivat ristiin rastiin vuorovaikutuksessa, ja niiden kautta pienestäkin jutusta voi kasvaa suuri ilmiö. Toisaalta pelkkä ”tykkää”-napin Sosia a lisen med ia n mer kitys on nykyä ä n niin su u r i, että p er inteinen med ia otta a sen toiminna ssa a n hu omioon. painaminen on todella helppoa eikä siksi välttämättä tarkoita mitään. Vaatiiko todellinen vaikuttaminen sittenkin enemmän vaivaa ollakseen uskottavaa? Tämä riippuu ehkä siitä, miten ja mihin sosiaalista mediaa hyödyntää. Kaikkeen ei päde samat säännöt. Joskus mielenosoitukseen todella tulee Facebook-mainonnan kautta ihmisiä, toisaalta joskus vain murto-osa ilmottautuneista saapuu paikalle. Toisinaan Facebookissa käynnistetty aloite todella viedään käytäntöön, joskus se unohtuu. Ehkä kyse on sittenkin sisällön voimasta. Hyvä YouTube-video voi yllättäen saada satojatuhansia katsojia. Jos aihe on tarpeeksi tärkeä, sosiaalinen media auttaa sen viemisessä eteenpäin. Muut vähemmän tärkeät aiheet ja vaatimukset hautautuvat suureen sosiaalisen median sisällön suohon. Sosiaalisen median hienoimpia puolia on se, että jokainen voi helposti sen avulla ilmaista mielipiteensä ja käyttää samalla tärkeää perusoikeuttaan, sananvapautta. 116 Sananvapaus on lailla taattu oikeus. Sillä tarkoitetaan ihmisen oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä estämättä. Sosiaalisen median kautta tämän voi toteuttaa tasavertaisesti lukuisia eri väyliä käyttäen. Vaikka netissä on puitteet vapaalle ilmaisulle, on sielläkin rajansa. Sananvapaus nimittäin ei tarkoita, että saa sanoa mitä tahansa. Toisista valheellisen tiedon levittäminen, ihmisten tai ihmisryhmien tietoinen herjaaminen, loukkaaminen ja uhkailu ei ole sallittua. Juuri vaivattoman itseilmaisun vuoksi vihapuhe on lisääntynyt sosiaalisessa mediassa. Vihapuheella tarkoitetaan sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. On tärkeää muistaa, että netti on osa elämää, ei siitä irrallaan. Netissä pätevät aivan yhtä lailla samat lait ja säännöt kuin muussakin elämässä. ///////////////////////////////////// Vinkkejä bloggaamiseen ///////////////////////////////////// •Mieti aluksi, mitä haluat blogillasi sanoa, mikä tarve sinulla on kirjoittaa ja mihin blogisi pyrkii. Se parantaa motivaatiota, kun tietää, mihin ollaan liikkumassa. •Selvitä, mitä muita blogeja on saman aiheen tiimoilta. Tutustu niihin ja käy kommentoimassa. Muiden blogien kommentointi auttaa verkostoitumaan blogimaailmassa ja samalla mainostamaan omaa blogia. Niistä voi saada myös inspiraatiota omiin teksteihin. •Blogissa kannattaa julkaista aluksi useampi kuin vain yksi julkaisu. Yhtä julkaisua on turha lähteä hehkuttamaan, se ei vakuuta. • Kirjoita tekstejä varastoon ja ideoi aiheita kuukaudeksi eteenpäin. • Mainosta blogia esimerkiksi Facebookissa, sillä blogit ja niiden sisältö löydetään sosiaalisen median kautta. •Julkaise säännöllisesti ja tarpeeksi usein, niin lukijoiden mielenkiinto pysyy yllä ja rutiini kirjoittamisessa säilyy. •Muista ottaa lukijat huomioon, mutta älä orjallisesti. Muista, että blogi on sinun äänesi, jonka haluat jakaa muille. •Tee tekstejä, jotka jaksaa lukea: tiiviitä ja lyhyitä. Blogin on parempi olla tekstivirtaa kuin kasa pitkiä artikkeleita. •Onnistunut blogiteksti ei teeskentele neutraalisuutta, vaan se ottaa selkeän näkökulman. Siksi blogeja tykätään lukea paljon esimerkiksi uutisten sijaan. Teksti ei saa kuitenkaan olla liian mielipiteellisesti paasaavaa, vaan siinä tulee olla järkeviä argumentteja. •Provosoivat ja kärjistävät tekstit saavat lukijoita - sama sääntö pätee journalismissakin. On tärkeää kuitenkin olla tarkkana, ettei kirjoittelu mene täysin sisällöttömäksi halvaksi lukijoiden kalasteluksi tarkoituksellisen provosoinnin kautta. •Jos haluat välttyä väärinymmärryksiltä, ole selkeä, yksinkertaista ja väännä rautalangasta. Älä ole monimutkainen ja salamyhkäinen. •Nosta esiin teksteissä uusia kulmia ja käännä kolutut aiheet ympäri. Älä toista latteuksia. •Blogin eri tekstien päällekkäiset ajatukset eivät haittaa, jos niissä on samalla jotakin uutta. Ajatuksen ei tarvitse olla aina täysin loppuun viety. •Maailmassa, jossa tietoa on paljon, ihminen kaipaa asioihin järkeä ja yhtymäkohtia. Miten jokin asia liittyy toiseen tai miten se johti tiettyyn pisteeseen? Siksi lukijaan vetoavat kertomusmuoto, käsitteet ja selkeät rakenteet, eikä vain tiedonvälitys. •Blogi voi saavuttaa hyvän aseman jo sillä, että se on ollut olemassa jonkin aikaa ja siihen viitataan muissa blogeissa tai mediassa. •Jos kirjoittaa todella aktiivisesti, hyvin ja mielenkiintoisesti, voi blogin kautta saavuttaa todellista vaikutusvaltaa. 117 Pöytälaatikkokirjoittelijasta luetuksi kynätaituriksi Esittelyssä bloggaaja Pontus Purokuru (s. 1987) ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Kuva: Pontus Purokuru Toimittaja Ina Mikkola Haastateltava Pontus Purokuru (s.1987) Pontus Purokuru aloitti käytännöllisen filosofian opinnot syksyllä 2006 ja ajatukset valtasivat hänen päänsä. ”Tuli sellainen olo, että käyn päänsisäisiä monologeja, joita en voi ilmaista missään. Siksi perustin blogin. Kirjoittaminen on muutenkin minulle läheisempi tapa ilmaista itseäni kuin puhuminen.” Purokuru halusi myös tutustua tietynlaisiin ihmisiin ja ryhmiin, mutta ei heti keksinyt siihen hyvää tapaa. Sitten hän tajusi, että blogi on myös erinomainen ja helppo tapa verkostoitua. Purokuru aloitti bloggaamisen 21-vuotiaana tammikussa 2008. Aiemmin hän oli kirjoittanut tekstejä pöytälaatikkoon, mutta nyt oli julkisen kirjoittamisen aika. Hänen 118 kirjoittamansa Vallankumouksen hedelmiä -blogi käsittelee erilaisia yhteiskunnallisia liikkeitä ja ruohonjuuritason vaikuttamista. Blogi yhdistelee filosofiaa ja politiikkaa. Blogin aiheet alkoivat kiinnostaa Purokurua niin paljon, että pääaine yliopistolla vaihtui filosofiasta kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelmaan. ”Pari kuukautta blogin perustamisen jälkeen alkoi tulla sähköposteja ja ihmiset linkkaili tekstejä”, Purokuru kertoo. Purokurun blogilla on lukijoita päivässä yli 500 ja monen kuukauden lukijamäärä on keskimäärin yli 15 000. Purokurun tekstejä kommentoidaan, niistä keskustellaan, niitä jaetaan Facebookissa ja niihin viitataan muissa blogeissa. Joissakin piireissä ”Tul i s e l l ai ne n o l o , e t tä kä yn p ä änsi s äi si ä mo no l o ge j a, joita en v o i i l mai st a mi ss ään.” ”Blog in a iheet a lkoiva t kiinnosta a niin p a ljon, että p ä ä a ine yliop istolla va ihtu i.” Purokuru on saavuttanut jopa asiantuntijaaseman. Vaikuttavuuden lisäksi blogi kehittää myös kirjoittajana: ”Blogin kautta kirjoitustaidot ovat parantuneet ja olen myös ajan mittaan oppinut huomioimaan lukijoita paremmin.” Blogin kirjoittelu on myös poikinut työtehtäviä kirjoittamisen parissa ja Purokuru on tutustunut lukuisiin eri alojen ihmisiin. ”Yllättävintä on se, kuinka blogini kirjoitukset ovat yhdistäneet eritaustaisia ihmisiä. Sitä lukevat niin talonvaltaajat, puolueaktiivit kuin akateemiset filosofitkin. Joskus jopa kaverin tavis äiti.” Purokurun blogiin päädytään useimmiten Facebookin kautta. Myös Google tuottaa paljon klikkauksia. ”Välillä on aivan ajankohdasta ja tuurista kiinni, saako joku teksti lukijoita. Jos yhteiskunnassa vallitsee joku puheenaihe, johon on ottanut kantaa ennen muita tai ensimmäisten joukossa, saa lukijoita helpommin. Jos joku vaikutusvaltainen laajan tuttavapiirin omaava henkilö jakaa tekstin eteenpäin, niin silloinkin lukijoita tulee helposti paljon.” Mutta miten Pontus Purokuru on onnistunut saavuttamaan blogillaan tämän kaiken? ”Yksinkertasesti kirjottamalla itsepäisesti niistä asioista, jotka mua kiinnostaa. Intohimo aiheeseen on tärkeä, muuten blogin pitäminen loppuu helposti parissa kuukaudessa. Pitää olla sitkeyttä.” 119 Miten lobata? ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// ”Ke s kust e l u o n l o b b aami s e n se l ke i n muo t o .” ”Esittä mä si id ea n tu le e olla p a r emp i ku in nykytila n ja a id osti toteu tu skelp oinen.” Toimittaja Ina Mikkola Lobbaus tarkoittaa pyrkimystä vaikuttaa päättäjiin tai poliitikkoihin. Lobbaaja on henkilö, joka yrittää viedä tärkeäksi kokemaansa asiaa eteenpäin käytännön tasolla. Lobbaaja voi olla joko yksittäinen henkilö tai esimerkiksi jonkun järjestön edustaja. Lobbaaminen on epävirallista vaikuttamista. Lobbauksen kohteena oleva ei välttämättä tiedosta, että häneen koetetaan vaikuttaa. Lobbaus voi olla täysin spontaania ja se voi tapahtua mitä erilaisemmissa tilanteissa ja paikoissa. Toisaalta lobbaaja voi sopia myös lobbaustapaamisen esimerkiksi kansanedustajan kanssa. Tällöin molemmille osapuolille on selkeää, että tapaamisen päämäärä on vaikuttaa päättäjän ajatuksiin. Keskustelu on lobbaamisen selkein muoto. Kun tapaat vaikutusvaltaisen henkilön, alat keskustelemaan hänen kanssaan ja päämääränäsi on vaikuttaa tärkeäksi kokemaasi asiaan, lobbaat. Mutta miten lobbaaminen käytännössä onnistuu? Havainnollistetaan asiaa yksinkertaisen esimerkkitapauksen avulla: Joukko nuoria haluaa nuorisotalon omalle asuinalueelleen. Jos nuoret haluaisivat vaikuttaa asiaan lobbaamalla, heidän täytyisi päästä keskustelemaan kaupungin päättäjien kanssa. Kunnallispoliitikkoihin voi törmätä yllättävissäkin paikoissa, esimerkiksi omalla koululla, kaupassa tai lähikirjastossa. Jos tapaat päättäjän, ala rohkeasti puhua hänelle. Lobbaus on tehokasta vaikuttamista, sillä keskustelut jäävät herkästi mieleen. Kuuntelijalle ei myöskään tule automaattisesti puolustusefektiä, koska vaikuttamisyritystä ei lyödä päin naamaa. Jos haluat olla tehokas, ei kannata luottaa vain tuuriin. 120 Päättäjien kanssa voi myös sopia tapaamisia, joissa käsitellään lobbaamaasi asiaa. Tällöin kummallekin osapuolelle on selkeää, että kyseessä on lobbaustilanne. Sovituissa tapaamisissa lobbaamisen kohde tiedostaa, että hänen mielipiteisiinsä koetetaan vaikuttaa. Esimerkkitapauksemme nuoret voisivat ottaa yhteyttä kaupungin viranomaisiin ja kysyä, kuka päättää nuorisotalojen sijoittamisesta. Entä milloin tapaaminen olisi mahdollista järjestää? Millaista tietoa päättäjä toivoisi saavansa nuorilta etukäteen? Sovittuihin tapaamisiin tulee valmistautua huolella, sillä yleensä aika on rajattu ja päättäjillä on lukuisia asioita mietittävinään. On tärkeää, että tapaamisessa asian esittää selkeästi ja mieleenpainuvasti. Persoonalliset ideat ja lähestymistavat jäävät mieleen. Keksitkö jotakin, mitä päättäjä ei osaa odottaa? On tärkeää miettiä, mitä vastapuoli haluaa ja mitkä ovat heidän tavoitteensa. Sen jälkeen voit pohtia, kohtaavatko omat tavoitteesi heidän kanssaan. Yhtymäkohdista on hyvä aloittaa, mutta jos niitä ei ole, kannattaa argumentointia suunnitella eri näkökulmasta. Mieti, miten saisit vastapuolen tuntemaan, että hän tarvitsee juuri sinun ideaasi. Voit myydä ideaasi kohdennetusti vastapuolelle ja kertoa, miten toinen osapuoli tai taho hyötyisi siitä. Jos tavoitteesi ovat täysin päinvastaiset, toisen osapuolen saamia hyötyjä pitää etsiä ja korostaa. Tämän lisäksi on tietysti tärkeää kertoa, miksi aihe on sinulle niin tärkeä, että haluat ajaa sitä. Nuorisotalo-tapauksessa lobbaamisen voisi aloittaa kertomalla, kuinka nuorille tarkoitettu ajanviettopaikka saisi nuoret hengaamaan muuallakin kuin ostoskeskusten käytävillä. Lisäksi voisi kertoa, että vaikka talon perustamiseen ja pyörittämiseen kuluu rahaa, se kannattaa, koska mielekkäät ajanviettopaikat vaikuttavat positiivisesti nuoriin. Nuorisotalossa nuoret saavat toteuttaa itseään ja tavata toisia nuoria. Yleensä muutokseen liittyy vastapuolen kannalta riskejä ja haasteita. Sinun tulee osoittaa ja kertoa, miksi riskinotto kannattaa. Kaikki vastapuolen mahdolliset huolet tulee miettiä etukäteen ja keksiä niille ratkaisut valmiiksi. Voit puhua siitä, kuinka riskinotto kannattaa, sillä vain niin voi syntyä jotakin uutta ja suurta. Haasteet luovat uutta osaamista ja kehittävät kaikkea eteenpäin. Kuka nyt haluaisi jämähtää paikalleen? Esimerkkitapauksessamme päättäjällä voi olla esimerkiksi huoli siitä, että talolle ei tulisikaan kukaan ja nuorisotaloon olisi panostettu turhaan. Tällöin nuorilla olisi hyvä olla esillä faktaa alueen nuorison määrästä ja siitä, kuinka vähän heillä on ajanviettopaikkoja. Nuoret voisivat myös omatoimisesti kerätä adressin siitä, kuinka moni nuori haluaisi nuorisotalon. Nuorten tulisi siis osoittaa, että nuorisotalolle on varmasti tarvetta, ja siihen kannattaa panostaa. Tämän lisäksi nuoret voisivat miettiä jo valmiiksi, miten taattaisiin se, että nuoriso todella alkaisi käydä talolla. Jonkinlainen ajatus tai raakile markkinointisuunnitelmasta voisi olla paikallaan. Esittämäsi idean tulee olla parempi kuin nykytilan ja aidosti toteutuskelpoinen. Jos vastapuoleen ei vetoa arkinen taso, on hyvä vedota yleisimpiin arvoihin, kuten inhimillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, vapauteen, tulevaisuuteen... Havainnollistetaan vielä kahden esimerkin kautta, mitä kysymyksiä ja näkökulmia lobbarin tulisi pohtia vaadittaessa nuorisovaltuustoa Helsinkiin tai skeittipuistoa lähialueelle. Mitä kysymyksiä ja näkökulmia lobbarin tulisi aiheiden tiimoilta pohtia? /////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// TAPAUS 1: Joukko nuoria haluaa Helsinkiin nuorisovaltuuston. Mitä hyötyä nuorisovaltuustosta olisi? Hyöty on ilmeisempi nuorille, mutta mitä hyötyä siitä on aikuisille ja tällä hetkellä valtaa pitäville päättäjille? Miksi nuorovaltuustoa tarvitaan? Miksi olisi tärkeää, että Helsingissä olisi nuorisovaltuusto? Kykenevätkö nuoret vaativaan päätöksentekoon? Tämä kysymys kiinnostaa erityisesti vastapuolta. Entä mistä saadaan resurssit toimintaan? Miten valtuuston toiminta tulisi organisoida? Miten valtuusto saadaan toimimaan käytännössä? Miten nuoret aktivoidaan toimintaan? Miksi Helsinkiin ei haluta nuorisovaltuustoa? Nuorten kannattaa myös pohtia, miksi jotkut vastustavat ideaa. Miksi joidenkin mielestä sille ei ole tarvetta? Kun syyt taustalla on selvillä, voidaan alkaa pohtia, miten osoittaa epäilyt vääräksi? Miten vakuuttaa päättäjät? Miten kääntää heidän päänsä? Mitä yhteisiä tavoitteita nuorilla ja päättäjillä on? Tästä kysymyksestä on hyvä lähteä purkamaan tilannetta. TAPAUS 2: Joukko nuoria haluaisi lähialueelleen skeittipuiston. Mitä iloa skeittipuistosta olisi kaupunkilaisille? Miksi skeittipuistoon kannattaisi panostaa jonkun muun asian sijaan? Mitä etuja puisto tuo mukanaan? Mihin puisto tulisi ja paljonko se maksaisi? Monen aikuisen ja vanhuksen mielestä on paljon muita tärkeämpiä asioita, joihin tulisi panostaa, joten nuorten tulisi miettiä, mitä etuja kaupungin vanhuksille ja aikuisille on skeittiparkista? Skeittiparkkia käyttää vain pieni osa kaupunkilaisista, joten miten perustella myös muille skeittiparkin tarpeellisuus? Entä miten ideaa voisi mahdollisesti laajentaa? Voisiko samaan yhteyteen tulla myös koriskenttä? Yhtymäkohta eri osapuolt en välillä voisi olla vaikka seuraava: Skeittiparkki tarjoaa kontrolloidun, siistin, turvallisen ja monipuolisen ympäristön harrastaa. Tämä on niin vanhempien kuin nuortenkin etu. 121 Ohjeet ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 122 Mistä rahaa toimintaan? ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Miika Saukkonen Luova vaikuttaja keksii keinoja tehdä asioita pienellä budjetilla. Joskus vaikuttaminen kuitenkin vaatii enemmän rahaa. Esimerkiksi pidempikestoisten vaikuttamiskampanjoiden tai suurien tapahtumien järjestäminen onnistuu helpommin, jos käytettävissä on rahaa ja jos sen käyttö suunnitellaan hyvin. Varainhankintaa voi tehdä esimerkiksi järjestämällä tukibileet tai myyjäiset. Voitte myös kokeilla vaikkapa katusoittoa! Partiolaiset puolestaan keräävät rahaa toimintaansa myymällä joulukalentereita. Usein on järkevää hyödyntää myös nuorten toimintaan suunnattuja avustuksia. Kaupungit myöntävät avustuksia nuorten toimintaryhmille ja järjestöille eri tavoin. Helsingissä on kätevintä ottaa yhteyttä Nuorten kansalaistoiminnan toimiston työntekijöihin ja kysyä heiltä, millaisia avustuksia kannattaisi hakea. Helsingissä nuorten toimintaryhmä voi hakea esimerkiksi Sponssi-rahaa. Se on nuorisoasiainkeskuksen myöntämä toimintaraha, joka on tarkoitettu nuorille hankkeiden, Lisätietoa //////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus nuoriso.hel.fi Nuorten kansalaistoiminta [email protected] Sponssi nk.hel.fi/sponssi Välinelainaamo nuoriso.hel.fi -> Järjestöille ja ryhmille -> AV- ja leirivälinelainaamo / Monistamo / Taittopaja / Wempaimisto Säätiöpalvelu saatiopalvelu.fi CIMO cimo.fi Opetus- ja kulttuuriministeriö minedu.fi ELY-keskus ely-keskus.fi 123 tapahtumien ja tilaisuuksien toteuttamiseen. Sitä voi saada ryhmä, jonka jäsenistä vähintään kaksi kolmasosaa on alle 25-vuotiaita helsinkiläisiä. Sponssi-rahoja myönnetään 80 eurosta aina 1000 euroon asti. Sponssin saamisen ehtona on, että ryhmällä on hankkeen toteuttamiseen myös omaa rahaa, esimerkiksi lipputuloja. Sponssia voi hakea ympäri vuoden, mutta hakemus on tehtävä aina ennen hankkeen tai tapahtuman alkamista. Nuorten ryhmät ja järjestöt voivat hakea Helsingin nuorisoasiainkeskukselta myös yleis-, palkkaus-, leiri- ja projektiavustusta. Tämän lisäksi AV- ja leirivälinelainaamo, monistamo ja taittopaja sekä Nuorten luontotalon Wempaimisto tarjoavat erilaisia käyttöja lainapalveluja. Nuorisotiloista voi lisäksi anoa tilojen käyttövuoroja. Kaupungin tarjoamien avustusten lisäksi on myös muita vaihtoehtoja, kuten lukuisat eri säätiöt. Niiden joukossa saattaa olla ainakin muutama, joka myöntää avustuksia juuri sellaiseen toimintaan, jota te olette toteuttamassa. Säätiöiden myöntämistä avustuksista voi etsiä tietoa Säätiöpalvelun nettisivuilta. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO myöntää myös apurahoja erilaisiin hankkeisiin. CIMOn kautta voi hakea tukea esimerkiksi Euroopan unionin nuorisotoimintaohjelmasta nimeltä Youth in Action. Hanke voi olla joko Suomessa toteutettava tai kansainvälinen ja luonteeltaan esimerkiksi nuorten ryhmätapaaminen, nuorisoaloite tai nuorten demokratiahanke. Hankkeissa on tietty omarahoitusosuus. Voit kääntyä myös opetus- ja kulttuuriministeriön puoleen. Ministeriö jakaa tukea valtion nuorisomäärärahoista esimerkiksi nuorten kulttuuritoimintaan ja nuorisotyötä tekeville kansalaisjärjestöille. 7–18-vuotiaiden paikalliseen harrastustoimintaan sen sijaan voi hakea rahoitusta alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) nuorisotoimesta. Minkä tahansa avustuksen saaminen edellyttää hyvin laadittua hakemusta sekä realistista toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Suunnitelman tekeminen on oleellista myös toiminnan ja rahankäytön tehokkuuden kannalta. 10 kultaista vaikuttamisen sääntöä ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// 1. TEE VALINTOJA Monet ihmiset haluaisivat parantaa kaikki havaitsemansa ongelmat nyt, heti ja äkkiä. Maailman rauha, ympäristöasiat ja ruokaa nälkäsille lapsille, ehkä vielä hyvä bussilinja suoraan kotiovelle. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi yhden elämän aikana, ja siksi kannattaa miettiä mihin haluaa vaikuttaa juuri nyt. Samaa teemaa voi lähestyä monesta eri suunnasta: ennaltaehkäisevän päihdetyön laatua voi parantaa sekä ilmoittautumalla vapaaehtoiseksi jonkin järjestön toimintaan tai asettumalla ehdolle kunnallisvaaleissa. Mieti, kumpi reitti sopii sinulle paremmin. Jos haluat vaikuttaa moneen asiaan, voit vaihdella sitä mihin milloinkin panostat. Voit aloittaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnasta ja sitten yrittää parantaa paikallisten yrittäjien asemaa omassa kaupungissa. Mieti myös, kuinka suuren osan elämästäsi haluat käyttää vaikuttamiseen. Haluatko tehdä siitä ammatin ryhtymällä poliitikoksi tai virkamieheksi? Onko vaikuttaminen sinulle elämäntapa, johon kuuluu järjestöjäsenyyksiä ja tiedostavia kulutusvalintoja? Haluatko sittenkin harrastaa vaikuttamista siten, että osallistut silloin tällöin mielenosoituksiin ja allekirjoitat adresseja? 2. HANKI TIETOA Tietoa on kaikkialla, se täytyy vain osata ottaa talteen. Tarkkaavainen elää elämäänsä havaintoja tehden. Monet isot ongelmat näkyvät arjen pieninä hankaluuksina. Lisäksi kannattaa hankkia myös faktatietoa, niin kutsuttua kovaa dataa. Yleissivystys karttuu koulussa, joka onkin varsinainen tietobuffet. Jos koulun oppimäärä ei riitä, tietämystään voi kehittää erilaisilla kursseilla, leireillä, seminaareissa ja keskustelutilaisuuksissa. Näissä tapahtumissa on usein asiantuntijoita puhumassa, mutta myös kiinnostavia ihmisiä, joiden kanssa kuulemastaan voi keskustella. Tietoa voi ahmia lukemalla, katsomalla ja kuuntelemalla. Lue erilaisia lehtiä, seuraa uutissivustoja ja tutustu erilaisten ajattelijoiden blogeihin. Hyvää tietoa löytyy myös tietokirjoista ja pamfleteista. Televisioista tulee paljon dokumenttielokuvia, asiaohjelmia, uutisia ja keskusteluohjelmia. Lisäksi informatiivista videomateriaalia on YouTuben kaltaisissa videopalveluissa. Tiedonhaussa kannattaa olla kriittinen. Mieti kuka tiedon on tuottanut. Ammattitoimittajan, taiteilijan, poliitikon ja ”jonku ihan random jäbän” kirjoituksiin kannattaa suhtautua erilaisella asenteella. Kielitaidon kehittyessä kannattaa tutkia, mitä ulkomaiset tahot tarjoavat. Joskus pitää mennä suoraan tiedon lähteelle. Usein tieto on viranomaisten hallussa, heillä on velvollisuus auttaa sinua. Vaikeampaa on, jos tietoa hallinnoi jokin yksityinen taho, esimekiksi yritys. Jollei haluamaasi tietoa haluta sinulle luovuttaa, saatat olla tärkeän asian äärellä. Tarkkaile myös sitä, millaista tietoa muut löytävät. Seuraa, mitä ihmiset jakavat sosiaalisessa mediassa, ja kysele kavereiltasi mitä uutta he ovat viime aikoina oivaltaneet. 124 Tärkeintä on hankkia laaja yleissivistys. Kun on perillä perusasioista, on syventävän tiedonhaun aloittaminen helpompaa. Yleissivistystä täytyy myös ylläpitää. Sen minkä opit kasiluokalla, ehdit unohtaa ennen kuin saat tiputtaa ensimmäisen äänestyslappusi vaaliuurnaan. Älä kuitenkaan yritä muuttua ihmiswikipediaksi. Vaikka loputtomalla nippelitiedolla voi voittaa Trivial Pursuitin ja näpäyttää kanssakeskustelijaa, tärkeintä on tietää, miten tietoa haetaan nopeasti ja tehokkaasti. Tieto muuttuu nopeasti. Mieti mikä kiinnostaa sinua eniten ja hanki erityisasiantuntemusta parilta sinua eniten kiinnostavalta osa-alueelta, näin voit tietää niistä enemmän kuin moni muu. 3. OPETTELE YMMÄRTÄMÄÄN JA KESKUSTELEMAAN Ei riitä, että vellot tiedon pallomeressä ja ihastelet erilaisia yksityiskohtia. Sinun täytyy myös oppia ymmärtämään eri pallojen välisiä suhteita. Pänttääminen ja ulkoa opetteleminen voi tehdä sinusta hetkellisesti fiksunoloisen, mutta omia oivalluksia syntyy vasta kun olet pureskellut asioita tarpeeksi. Ymmärtämistä edesauttaa se, että ajattelee koko ajan sopivan kriittisesti. Kun kyseenalaistat, sisäistät oikeasti mitä kuulet, näet tai luet. Kyseenalaistamista helpottaa se, että hankkii samaan asiaan liittyvää tietoa eri näkökulmista. Kun tietolähteesi antavat ristiriitaista tietoa, sinun on pakko miettiä mitä mietä itse olet. Yritä myös ymmärtää itseäsi. Muista suhtautua kriittisesti myös omaan ajatteluusi. Kerro ajatuksistasi muille, usein asioiden sanominen ääneen synnyttää uusia ajatuksia. Keskustelemalla muiden ihmisten kanssa voit sekä koetella omaa ajatteluasi sekä hankkia uutta tietoa. Yleensä ihmiset ajautuvat kaveeraamaan ja keskutelemaan itsensä kanssa samaa mieltä olevien kanssa. Sielunkumppaneiden kanssa saattaa viihtyä ja tuntea oman logiikkansa lyömättömäksi, mutta joskus jopa hedelmällisempiä ovat keskutelut eri mieltä olevien kanssa. Ne, jotka pitävät ajatuksiasi ontuvina, pystyvät haastamaan sinut tiukoilla kysymyksillään. Heille joudut perustelemaan mielipiteitäsi toden teolla ja näin saatat huomata oman ajattelusi heikkouksia. Älykäs ihminen on myös valmis muuttamaan mielipidettään, jos huomaa omassa ajattelussaan heikkouksia. Välillä voi myös käydä niin, että olosuhteiden ja maailmankuvan muuttuessa arvotkin muuttuvat. Omista mielipiteistä kannattaa pitää myös kiinni, mutta älä kuitenkaan rakastu niihin. Esimerkiksi poliittinen kanta ei ole absoluuttinen totuus, ja joskus periaatteitaankin voi muuttaa radikaalisti. Jos sinusta tuntuu, että ympärilläsi olevat ihmiset ovat fiksumpia kuin sinä, olet hyvässä seurassa. Haastavat keskustelukumppanit antavat parhaan haasteen. Älä kuitenkaan aliarvioi itsesäsi turhaan. Esimerkiksi sinua kymmenen vuotta vanhempi on varmasti ehtinyt ajatella enemmän, mutta joissain asioissa voit olla huomattavasti häntä asiantuntevampi. Hyvään keskusteluun kuuluu myös se, että osaa kuunnella. Hyvän kuuntelun edellytys on, että tiedostaa omat ennakkoluulonsa ja suhtautuu itseensä kriittisesti. Samalla on oltava avoin keskustelukumppanin mielipiteille. Kuuntele ensin, muodosta mielipide vasta sitten. Jos et ymmärrä jotain, pyydä tarkennusta. Ymmäryksen edellytys on se, että pyytää tarkennusta kunnes todella tajuaa, mistä toinen puhuu. Jos esität fiksumpaa kuin olet ja esität ymmärtäväsi muiden puheet, jää ymmärrykseesi aukkoja. Kannattaa myös varmistaa, että sinut on ymmärretty oikein. Hyvän keskustelun pohja on hyvässä argumentaatiossa. Argumentilla tarkoitetaan perusteltua mielipidettä jonkin puolesta tai jotakin vastaan. Perustelut voivat olla tunne- tai järkipohjaisia, tai ne voivat pohjautua niin omiin kokemuksiin kuin tilastoituun faktaankin. Tärkeintä kuitenkin on, että perustelu on selkeä. Parhaat pointit voi tiivistää yhteen lauseeseen. Toisaalta irrallisilla sloganeilla ei maailmaa paranneta, usein asiat vaativat pohdintaa ja selitystä. Aloita jostain ja katso, minne keskustelukumppanisi kanssa päädyt. Parhaat keskustelut ovat sellaisia, kun oivallat jotakin uutta. Yritä saada laadukas ja sisällöllinen keskutelu osaksi arkea. Ja kappas, vaikuttamistaidot kehittyvät ruokapöydässä tai bussimatkalla. 4. VERKOSTOIDU Yksin ei maailmaa muuteta. Ensimmäisenä kannattaa lyöttäytyä yhteen niiden kanssa, joilla on samankaltaisia tavoitteita kuin sinulla. Voit joko mennä mukaan jo olemassa olevaan ryhmään tai perustaa uuden. Isommassa porukassa saa enemmän aikaan ja monissa asioissa yhdistyminen tuo uskottavuutta. Helsingin Kalliosta yritettiin häätää vähävaraisten leipäjonoa, koska osa asukkaista koki jonon aiheuttavan häiriöitä. Alueen asukkaissa oli myös niitä, jotka halusivat taistella leipäjonon puolesta, koska he halusivat avustustoiminnan jatkuvan. Vaikka yksittäiset kalliolaiset yrittivät vaikuttaa asiaan, monen asukkaan yhteinen Kallio-liike pystyi tavottelemaan samaa päämäärää tehokkaammin ja uskottovammin. Lopulta leipäjono sai jäädä Kallioon ja asukkaiden aktiivisuudella oli varmasti vaikutusta tähän. Myöhemmin Kallio-liike on pyrkinyt elävöittämään kaupunginosaa ja vaikuttamaan kaupungin päätöksentekoon. Sosiaaliset taidot ovat monimutkaisia ja kehittyvät kokemuksen myötä. Ei riitä, että menet kahvilaan ja hautaudut sanomalehden taakse, ihmisiä pitää uskaltaa lähestyä. Ala rohkeasti juttelemaan oikeista asioista. Yritä myös tutustua niihin, jotka ovat kanssasi eri mieltä. Aktivisti ja turkistarhaaja voisivat oppia toisiltaan paljon. Kontakteja täytyy pitää yllä. Pidä yhteyttä tuttaviin tapaamalla heitä, soittelmalla, 125 sähköpostilla ja olemalla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Älä anna itsesi ja ajatuksesi unohtua. On kannattavaa tutustua myös suosittuihin ja vaikutusvaltaisiin henkilöihin. Tunnettujen ihmisten kautta saa helposti uusia tuttuja ja vaikutusvaltaisten mielipiteisiin vaikuttaminen on merkittävää. Muista myös, että usein verkostoitumisen hyöty on molemminpuoleinen. Vaikka kyseessä olisi kuinka menestynyt ja vaikutusvaltainen henkilö, älä nöyristele turhia. Mielipiteesi ovat arvokkaita. Loppujen lopuksi yhteiskunnassa sopimukset tehdään yhdessä ja ne syntyvät vuorovaikutuksesta. 5. OLE OMA ITSESI Erittäin tärkeää kaikessa tekemisessä on olla oma itsensä. Feikkaajat huomataan helposti ja aidoista ihmisistä yleensä pidetään. Teeskentelevään ja epävarmaan ihmiseen on myös vaikeampi luottaa ja saada kosketuspintaa. On tärkeää muistaa, että kaikki eivät pidä kaikista. Tämän ajatuksen mielessä pitäminen auttaa myös pysymään omana itsenään. Itseään voi kehittää saamansa palautteen avulla, mutta samalla pitää pitää mielessä, mikä kritiikistä kohdistuu omaan luonteeseen ja mikä pelkkiin tapoihin. Erilaiset sosiaaliset tilanteet vaikuttavat käytökseemme. Se, että käyttäydyt eri tavalla eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa, osoittaa, että sinulla kyky sopeutua tiloanteisiin. Harva käyttäytyy samalla tavalla perheen, kavereiden, työkavereiden ja harrastusporukan kanssa. Toisaalta vaikka käyttäydymme hieman eri tavalla, puhumme eri aiheista ja käytämme eri sanoja, on tärkeää, että silti on kaikissa tilanteissa pohjimmiltaan oma itsensä. Vaikka eri tilanteissa olisi eri rooleissa, ei kannata ruveta näyttelemään. Et ole välillä Pikku Myy tai Nuuskamuikkunen, vaan olet välillä kipakka ja välillä mietteliäs. Tilanteen tullen sovellat erilaisia ominaisuuksia. Mutta olit sitten Pikku Myy tai Nuuskamuikkunen, pysy sellaisena kuin olet. 6. OLE ROHKEA Vaikuttamisessa tärkeää on olla rohkea ja ottaa riskejä. Usein on niin, että mitä suurempi riski, sitä suurempi on myös mahdollinen saavutus. Oli tulos haluttu tai ei, ainakin on yritetty. Ilman riskinottoa ei synny muutoksia. Jos kuitenkin epäonnistut, älä menetä rohkeuttasi. Onnistua voi vain uudelleen yrittämällä. Epäonnistumisen paras puoli on se, että virheistä voi oppia. Tekemällä oppii, mutta virheitä tekemällä oppii vielä paremmin. Voidaan siis ajatella, että olemalla rohkea ja yrittämällä ei menetä oikeastaan mitään. Poistu mukavuusalueeltasi ja ota haasteita vastaan. Jos tarjolla on puheenjohtajan pesti ja jos se kiinnostaa sinua edes vähän, tartu tilaisuuteen! Kysy itseltäsi, mitä voit menettää? Entä mitä voit puolestaan saada? Pelko on useimmiten turhaa. Ottamalla pestin vastaan voit kehittää itseäsi sekä oppia itsestäsi ja muista paljon uutta. Tuttuja ja turvallisia juttuja tekemällä jämähtää paikalleen. Ja mitä jos puheenjohtajan hommat eivät sujuisikaan? Aina voi pyytää apua tai tajuta, että oma juttu on sittenkin jokin muu. Rohkeus on myös normien kyseenalaistamista. Jos uskot mielipiteisiisi sekä asiaasi ja sinulla on näyttöä niiden takana, taistele sinulle tärkeän asian puolesta. Älä anna muiden lannistaa. Vanhempi ja kokeneempi ei välttämättä ole enemmän oikeassa kuin sinä. Jos 50-vuotiaan arvostetun ministerin sanomiset tympii, ole rohkea ja sano vastaan. 7. OLE LUOVA Vaikuttaminen ei ole todellakaan ole vain kokouksissa istumista ja papereiden pyörittelyä, vaan se voi olla todella luovaa puuhaa. Vaikuttaminen vaatii nokkeluutta. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten kanssa. Innovatiivisuus auttaa ehdottomasti asioiden ajamisessa eteenpäin. On tärkeää yhdistellä erilaisia vaikuttamisen keinoja, sillä ne täydentävät toisiaan. Osallistu mielenosoitukseen, tee adressi, kirjoita mielipidekirjoitus ja liity järjestöön. Keksi jotakin täysin uutta! Vaikuttamiskeinoja voi keksiä niin paljon kuin sielu sietää. Perinteisiä keinoja käytettäessä tulee miettiä, miten niiden avulla voi vaikuttaa entistä tehokkaammin. Miten juuri meidän mielenosoituksemme jää ihmisten mieliin? Millaisen uuden puolueen voisi keksiä ja miten saada siihen jäseniä? Yhdistele sekä uusia että vanhoja keinoja ja ideoita. Vanhan käytössä tulee miettiä, miten ne päivitetään uudelle tasolle. Tarkastele ajatusmaailmaasi ja toimintatapojasi ulkopuolisen silmin. 126 Miten voisit kehittää niitä? Miten voisit olla luovempi? Ensimmäinen idea ei välttämättä ole aina se paras. Joskus täytyy keksiä sata löytääkseen yhden timanttisen. Ideoinnin alussa on tärkeää heitellä erilaisia mieleen tulevia ideoita vapaasti ja kritisoimatta. Sitten karsia niitä pikku hiljaa, karsia hieman enemmän ja lopuksi jalostaa, sekä tehdä lopulliset päätökset. Tärkeää ideoinnin alussa on, että mitään ei torpata heti, vaan hyväksytään kaikki ideat. Kriittisyys astuu kuvaan vasta ideoinnin alkuvaiheen jälkeen. Mitä luovempi olet, sitä vaikuttavampi olet. 8. TAVOITTEET KORKEALLE Asiat etenevät paremmin, kun asetat itsellesi ja toiminnallesi selkeät tavoitteet. Haastaakseen itsensä ja saadakseen aikaa isoja muutoksia kannattaa asettaa tavoitteet korkealle. Korkeat tavoitteet pitävät toivoa yllä epätoivon hetkellä sekä kannustavat yrittämään ja jatkamaan. Tavoitteiden kannatta olla myös selkeät. Silloin ne auttavat fokusoimaan omaa toimintaa. Tavoitteita voi olla monentasoisia, monenlaisia ja niitä voi samaan aikaan olla useampi. Ne voivat liittyä niin itsensä kehittämiseen kuin jonkin asian eteenpäin viemiseen. Voit ottaa tavoitteeksesi kehittää niin omaa rohkeuttasi kuin Saimaan norppien elinoloja. Voit tavoitella paikkaa nuorisovaltuustossa tai ottaa päämääräksesi saada omalle koululle oppilaille tarkoitetun hengailutilan. Tavoitteesi voi myös olla päästä presidentiksi mahdollisimman nuorena. Mieti, miten saavutat omat tavoitteesi ja mikä todella vie sinua kohti asettamaasi tavoitetta. Karsi ympäriltä turhat asiat, jotka eivät ole hyödyllistä päämääräsi kannalta. Kohdentamaton ja hyödytön tekeminen kuormittaa ja vie energiaa itse päämäärään toteutumiselta. Deadlinet ja selkeä aikataulutus auttavat tavoitteiden saavuttamisessa. Mieti mitä vaiheita tavoitteeseen pääseminen vaatii ja luo aikataulu sen pohjalta. Aikataulusta voi aina tarvittaessa joustaa, mutta sen olemassaolo helpottaa tavoitteen toteutumista käytännössä. 9. ÄLÄ LUOVUTA Välillä maailma tuntuu pahalta, ja juuri siksi yritämme tehdä siitä paremman. Harva muutos tapahtuu hetkessä. Joskus muutos voi tulla päivässä, joskus se vaatii vuosikymmeniä. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Vaikka välillä kaikki tuntuu mahdottomalta, muista, että koskaan ei saa luovuttaa. Sinnikkyydellä saavutetaan muutos, luovuttamalla ei mitään. Jos Yhdysvalloissa mustat olisivat hyväksyneet aikoinaan sen, että he ovat ”alempaa rotua”, ja mustien puolesta taistelleet Martin Luther King, Malcolm X ja Rosa Parks olisivat luovuttaneet, Yhdysvaltojen 44. presidentiksi ei olisi valittu Barack Obamaa. Ensimmäinen onnistuminen ei tarkoita, että homma jätetään siihen. Onnistumisia tarvitaan monia, sillä yleensä asiat tapahtuvat vaiheittain. Esimerkiksi äänioikeuden saaminen vaaleissa on kehittyt pikku hiljaa. Nykyään äänioikeus on myös mustilla ja naisilla, vaikka näin ei ole aina ollut. Seuraava vaihe äänioikeuden laajentamiseksi voisi olla äänestyikärajan alentaminen. Näin nuoremmatkin saisivat äänestää. Halutaanko näin, se jää nähtäväksi. Mutta jos tahtoa riittää, sekin voi olla mahdollista. 10. LEPÄÄ Vaikuttaminen on osa elämää, mutta jos se on koko elämä, se voi käydä todella raskaaksi. Aivan kuten urheilijoillakin on palautumispäivä, tulee kovan luokan vaikuttajallakin olla välillä lepohetki. Jos käyttää kaiken aikansa vain ja ainostaan maailman parantamiseen, oma maailmankuva kapenee eikä välttämättä edes enää tajua, mihin onkaan vaikuttamassa ja miksi alunperin alkoi vaikuttamaan. On tärkeää muistaa elää ja pitää hauskaa, koska silloin vaikuttamisellakin on suurempi merkitys. Jos ei välillä pidä taukoja, oma luovuus ja motivaatio katoavat helposti. Lepäämällä uudet ajatukset saavat jälleen tilaa ja motivaatio palaa. Jos ajaa itsensä loppuun, toipuminen voi kestää todella pitkään. Tehokkuudenkin 127 kannalta on järkevämpää levätä pienissä osissa ja ylläpitää kuntoaan kuin koettaa ylisuorittaa ja levätä kerta rykäyksellä. Käytännön kannalta on siis hyvä muistaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, suunnitella realistiset aikataulut ja ennen kaikkea olla haalimatta itselleen liikaa hommaa. Jos tekee liikaa, ei tee mitään kunnolla. Ohjeita opettajille Vauhtia vaikuttamiseen ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// Toimittaja Rosa Kettumäki Mielipiteen muodostusta ja omien ajatusten ilmaisemista pitää harjoitella myös koulussa. Se, että nuori tietää miten periaatteessa voisi vaikuttaa, ei vielä johda käytännön tekoihin. Erilaisten vaikuttamiskeinojen listaamista tärkeämpää on opettaa mielipiteen muodostusta. Kasvattaa uskoa siihen, että omat mielipiteet ovat arvokkaita. Tämä kirja kertoo nuorista, jotka kokevat vaikuttamisen tärkeäksi ja ovat myös keksineet keinoja sen toteuttamiseen. Kaikille nuorille tämä ei ole yhtä helppoa. Tässä muutama vinkki, miten nuoria voi auttaa. Mielipiteet syntyvät usein havainnoista. Myös laajat yhteiskunnalliset muutokset ja epäkohdat näkyvät yläkoululaisen arjessa. Yksi hyvä tapa opetella havainnointia on havaintokierros. Kierroksen aikana oppilaat kertovat omasta mielestään kiinnostavia havaintoja. Havainnot voivat olla hyvin erilaisia. Joku voi kertoa siitä, että on rasittavaa, kun jengi tunkee aina bussiin sisään ennen kuin edelliset matkustajat ovat tulleet sieltä ulos. Toinen voi ihmetellä, miksei kouluruuan alkuperää kerrota ruokalassa. Kolmas voi kysyä, miksei media selitä tarkemmin, mistä Syyrian sota johtuu. Opettajan vastuulla on esittää havaintoon liittyviä kysymyksiä, herättää keskustelua ja ohjailla sitä yksityisestä yleiseen tai toisinpäin. Oppilaiden omista havainnoista lähtevän keskustelun lisäksi oppilaille voi antaa aiheita, joista heidän pitää muodostaa mielipide. Tämä onnistuu esimerkiksi mielipidejanan avulla. Opettaja voi esittää erilaisia kysymyksiä: ”Erään yläkoulun oppilaan vanhemmat saivat sakot, koska heidän lapsensa oli lintsannut liikaa. Pitäisikö vanhempia sakottaa, jos oppilas lintsaa?” tai "Nuorten oppivelvollisuusikää ollaan nostamassa vuodella. Kannatatteko tätä ehdotusta?" Väitteen tai kysymyksen jälkeen oppilaiden tehtävä on asettua mielipidejanalle, jonka toinen pää on kyllä, toinen ei. Ääripäiden lisäksi voi sijoittua liukuvasti janan keskelle. Janalle asettumisen jälkeen oppilaat saavat perustella mielipidettään. Miksi joku on ei-päässä? Entä mitä kyllä-päässä oleva vastaa edellisen argumentteihin? Näin saadaan aikaiseksi keskustelua. Parhaassa tapauksessa myös itse kysymys on oppilaan ideoima ja hän vetää keskustelua itse. ”Myös la a ja t yhteisku nna lliset mu u tokset ja ep ä kohd a t nä kyvä t ylä kou lu la isen a r jessa .” Oppilaita voi myös innostaa kutsumalla vaikuttajia koululle! Kunnallispoliitikot, aktiiviset järjestöihmiset, toimittajat ja aktivistit kertovat mielellään työstään tai toiminnastaan. Järjestäkää paneeleita, antakaa oppilaiden kysyä, provosoida ja provosoitua. Helpompaa on samaistua nuoreen kuin omien vanhempien ikäluokkaan. Jos paneeli tuntuu työläältä ja hankalalta, pyytäkää joku lähellä oleva, esimerkiksi paikallislehden toimittaja vierailemaan yhdellä oppitunnilla. Paneelin etu on kuitenkin se, että oppilas kuulee samaan aikaan useita erilaisia mielipiteitä, joiden avulla hän voi muodostaa aiheesta laajemman kuvan ja sitä kautta oman mielipiteensä. Parasta vaikuttamisoppia on vaikuttaa itse. Esimerkiksi mitä enemmän oppilaskunnan hallituksella on todellista valtaa päättää koulun asioista, sitä paremmin oppilaat siihen sitoutuvat ja siitä oppivat. Oppilaskuntatoiminnan pitäisi olla myös demokraattista. Hallitus edustaa koko oppilaskuntaa. 128 Koulun sisäisistä asioistakin voidaan järjestää neuvoa-antavia kansanäänestyksiä! Ja samalla viritellä keskustelua siitä, miten koulun ongelmia pitäisi ratkaista. Jos koulussa keskustelulla ja äänestämällä voi vaikuttaa, se luo uskoa siihen, että samat toimet ovat tärkeitä myös koko yhteiskuntaa koskevissa asioissa. Tämän kirjan nuoret antavat kukin yhden näkökulman vaikuttamiseen. Keskustelkaa niistä: lukekaa tekstejä pienissä erissä ja vertailkaa eri vaikuttajia. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja on eri poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenillä? Onko talonvaltaajien kansalaistottelemattomuus hyväksyttävää? Miksi? Kuka haluaisi kirjoittaa Nuorten Ääni -toimituksessa jutun Hesariin? Mistä aiheesta? Onko medialla valtaa? Uskovatko oppilaat, että Skarppi-hanke voisi vaikuttaa heidän omaan tai kavereiden alkoholinkäyttöön? Mihin teksteihin oppilaat samaistuvat ja mitkä saivat ajattelemaan jotain ihan uutta? UUDE N A JAN V A IKUTT AJAT Ympäröivään yhteiskuntaan voi olla vaikeaa vaikuttaa – varsinkin jos ei tiedä, mistä aloittaa. Uuden ajan vaikuttajat esittelee noin viidenkymmenen nuoren näkemyksen siitä, mitä vaikuttaminen on ja kuinka monella eri tavalla oman äänensä voi saada kuuluviin. Kirja käy läpi koko vaikuttamisen kirjon aina poliittisista nuorisojärjestöistä suoraan toimintaan. Kirja soveltuu käytettäväksi oppimateriaalina äidinkielen, yhteiskuntaopin ja mediakasvatuksen oppitunneilla.
© Copyright 2024