Abstraktit
XXXIII Hallinnon Tutkimuksen Päivät 26.-28.11.2014, Vaasa HALLINTO, YHTEISKUNTA JA KOMPLEKSISUUS – Vuoropuhelua kaaoksen äärellä Työryhmä 1. Hallinta, verkostot ja ohjaus päätöksenteossa Professori Vuokko Niiranen, Itä-Suomen yliopisto Professori Sirpa Virta, Tampereen yliopisto Työryhmässä on varattu aikaa n. 20 min/ esitys, josta esittäjälle 10 min ja yhteiselle keskustelulle n. 8-10 min. Kunkin esityksen lopussa puheenjohtajat tekevät lyhyen parin minuutin pituisen yhteenvedon. Toisen seminaaripäivän lopuksi käydään yhteinen keskustelu työryhmäesitysten teemoista ja tutkimuksen mahdollisuuksista. Lähetä varsinainen tekstimuotoinen tutkimuspaperisi pdf-muodossa työryhmän vetäjille viimeistään 17.11.2014 ([email protected] ja [email protected] ) Työryhmän esitykset Pv. Klo 27.11.14 15.3015.40 15.401. 16.00 28.11.14 Esittäjä Vuokko Niiranen & Sirpa Virta Kati Lehtonen 16.0016.20 2. Liisa Heinämäki 16.2016.40 3. Jani Bergström & Jari Vuori 16.4017.00 4. 9.009.10 9.109.30 9.309.50 9.5010.30 5. 6. Kari Kuoppala ja työryhmä Vuokko Niiranen & Sirpa Virta Vesa Huotari & Pirjo Jukarainen Juha Halme Vuokko Niiranen & Sirpa Virta sekä työryhmän osanottajat Aihe Työryhmän aloitus, toimintatavat ja esittäytyminen Valtion hallinnon muutosten heijastumat liikunnan kansalaisjärjestökentässä Klassinen hallinto ja uudistuva hallinta valtionhallinnossa: sujuva siirtymä vai haparoivia ensiaskeleita. Modeling the iCrisis-theory: Analyses of complex decision making environment towards optimal and preventive decision making theory Kuntauudistuspaketin kompleksisuus haastatteluaineistojen kuvaamana Toisen seminaaripäivän aloitus ja järjestäytyminen Johtajuus uudessa turvallisuusarkkitehtuurissa Maakunnallisen aluebrändäämisen diskursiivinen legitimaatio Työryhmätyöskentelyn koonta ja keskustelu Valtion hallinnon muutosten heijastumat liikunnan kansalaisjärjestökentässä Kati Lehtonen LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä [email protected] Liikunnan kansalaisjärjestöjen ja valtion hallinnon välinen suhde on perustunut taloudellisiin ja poliittisiin sidoksiin 1900-luvun alusta lähtien; tuolloin liikuntajärjestöille maksettiin ensimmäisiä kertoja valtionavustuksia. Vahvojen ja hierarkkisesti muodostuneiden keskusjärjestöjen aikana 1900-luvun alusta 1990-luvun taitteeseen liikuntajärjestöt päättivät korporatiiviseen toimintatapaan nojautuen käytännössä kokonaan rahoituksen kohdentamisesta. Tilanne muuttui oleellisesti 1990luvun alussa, jolloin valtion hallinnossa tapahtuneet muutokset alkoivat määrittää liikunnan kansalaistoiminnan toimintamahdollisuuksia uudella tavalla. Valtion hallinnossa 1980- ja 90-lukujen taitteessa tapahtunut muutos eli siirtyminen New Public Management (NPM) -doktriinin mukaiseen johtamismalliin tarkoitti tuottavuuden, tehokkuuden ja tulosvastuun korostamista. Hyvinvointivaltion jatkuva kasvu oli taittunut ja julkishallintoa syytettiin byrokratisoitumisesta ja tehottomuudesta. Liikunnan kansalaistoiminnan kontekstissa tämä tarkoitti sitä, että valtakunnallisten liikuntajärjestöjen rahoituksessa siirryttiin tulosohjaukseen ja valtion myöntämät yleisavustukset tuli käyttää ennalta määriteltyjen tulostavoitteiden mukaan. Taloudellisen kytköksen muuttumisen lisäksi NPM vaikutti liikuntapolitiikan tekemisen tapoihin. Poliittisten päättäjien, virkamiesten ja valtakunnallisten liikuntajärjestöjen roolit ja positiot poliittisina toimijoina muuttuivat. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, valtakunnalliset liikuntajärjestöt ovat uudistaneet rakenteitaan ja toimintatapojaan. Osa keskusjärjestöistä on lakkautettu, ja olemassa olevien toimintoja on supistettu. Uudistuksen tarve on legitimoitu hallitusohjelmassa (2011) ja paineet uudelleen organisoitumiselle ja toimintatapojen muuttamiselle tulevat sekä järjestökentän sisältä että ulkopuolelta. Tässä esityksessä pohditaan sitä, miten valtion hallinnossa tapahtunut siirtyminen New Public Management -doktriinin mukaiseen johtamismalliin on vaikuttanut valtion liikuntahallinnon ja valtakunnallisten liikuntajärjestöjen välisiin suhteisiin ja meneillään olevaan liikuntajärjestökentän rakenteelliseen uudistumiseen. Klassinen hallinto ja uudistuva hallinta valtionhallinnossa: sujuva siirtymä vai haparoivia ensiaskeleita Liisa Heinämäki 1. Valtioneuvoston päätöksenteko Valtionhallinnon päätöksenteossa ministeriöillä on valmistelu- ja esittelyvastuu toimivaltansa alaisissa asioissa (VNOS § 37–38). Ministeriöitä johtavat ministerit, jotka toimivat ministeriönsä päällikkönä tai käsittelevät ministeriöiden toimialaan kuuluvia asioita. Ministeriöt toimivat tarpeen mukaan yhteistyössä asioiden valmistelussa. Yhteistyön järjestämisestä vastaa se ministeriö, jonka toimialaan asia pääosaltaan kuuluu (L 175/2003) Ministeriössä asiat ratkaistaan esittelystä (L175/2003, 25§). Ministeriöiden päätöksenteko sekä oman toimivallan alaisten asioiden esittely valtioneuvoston päätettäväksi ovat hallinnollisesti organisoituja prosesseja. Virkamiesvastuulla tehtävässä valmistelussa on omat rajauksensa, ja se yleensä erotetaan poliittisesta päätöksenteosta. Kansliapäälliköt vastaavat ministeriön virkamiesvalmistelusta. 2. Määritellyt ja epäviralliset verkostot valtionhallinnossa Valtiosihteerijärjestelmä Pääministeriä ja muuta ministeriä avustamaan voidaan nimittää valtiosihteeri, jonka ministeri voi määrätä toimimaan hänen sijaisenaan asioiden valmisteluun liittyvissä kansallisissa ja kansainvälisissä tehtävissä. (L173/2003, 6§). Valtioneuvoston kanslian julkaiseman Ministerin käsikirjan (VNK 2011) mukaan valtiosihteeri toimii ministerin lähimpänä apuna poliittiseen ohjaukseen ja asioiden valmisteluun liittyvissä tehtävissä. Valtiosihteeri on määritelty olemaan esikunta-asemassa suoraan ministerin alainen, ja ministeriöissä kansliapäällikkö toimisi edelleen linjavastuisena ministerin alaisena (HE 142/2004). Valtiosihteereiden rooli esikunta-asemassa ja suhde linjavastuussa toimivaan kansliapäällikköön sekä poliittisesti vastuunalaisena poliittisena johtajana ovat jääneet epäselviksi. (TrVM 2013) Kansliapäällikkökokous Ministeriöiden välisessä yhteistyössä pysyviä yhteistyöelimiä ovat kansliapäällikkö- ja valmiuspäällikkökokous (VN 2 §, VNOS 262/2003). Kansliapäällikkökokous on asioiden valmisteluvaiheen yhteistoimintaelin, ei oikeudellisen valmisteluvastuun, esittelijänvastuun tai ratkaisuvastuun alainen toimielin. Kansliapäällikkökokouksissa käsitellyt ratkaisut ovat toimivaltaisten ministeriöiden, eivät kansliapäällikkökokousten vastuulla. Poikkihallinnolliset ministerityöryhmät ja ohjelmapolitiikka Valtioneuvostolla on neljä lakisääteistä pääministerin johtamaa ministerivaliokuntaa. Näiden lisäksi ohjelmapolitiikan myötä hallinnossa ovat vahvistuneet ylisektoriset ministerityöryhmät, joita pm Stubbin hallituksella on yksitoista. Hallituksen istuntoja ja iltakouluja järjestetään säännöllisesti. Ministereiden yhteistyöfoorumit ja niiden käyttö ovat puhuttaneet 2010 -luvulla, kun arvioitiin että ministeritason yhteistyöfoorumeita oli yli 30 ja ryhmissä ministerin sijaisena toimi yhä useammin avustajia. Tällöin ryhmällä ei ole mahdollisuutta tehdä poliittisia sitoumuksia. (Rossi 2010.) Ministeriöiden yhteistyötä lisäävät virkamiesverkostot Ministeriöt toimivat tarpeen mukaan yhteistyössä keskenään toimivaltaisen ministeriön johdolla (VNOS 10 § 3). Keskushallinnon uudistushanke KEHU:n tavoitteena on yhtenäisempi ja koordinoidumpi valtioneuvosto. Valtioneuvoston kanslia ja valtiovarainministeriö ovat tämän hankkeen ja siihen kuuluvien osahankkeiden valmistelun yhteydessä muodostaneet lukuisia virkamiesverkostoja. Samoin hallitusohjelman seurannan ja muun strategisen toiminnan puitteissa on Valtioneuvoston kanslia koordinoimana useita ryhmiä. 3. Klassinen hallinto verkostomaisen hallinnan paineessa Valtiovarainvaliokunta kritisoi vuonna 2013 minitereiden esikunnan kasvua ja korosti, ettei tämä saa hämärtää virkamiesvastuulla tapahtuvaa virkamiesvalmistelua ja valmistelun yhteyttä ministeriin. (VaVM 9/2013) Myös tarkastusvaliokunta on arvioinut poliittisten esikuntien ja virkamiesjohdon välisten suhteiden epäselvyyttä (Trvm 10/2013). Valtion virkamieseettinen toimikunta (VM 2014) suosittaa, että poliittisen roolin ja virkamiesroolin kirkastamiseksi luodaan yhteisiä tilaisuuksia eettisiä käytäntöjä koskevaan vuoropuheluun ministerien, valtiosihteerien, poliittisten erityisavustajien ja johtavien virkamiesten kesken hallituksen aloittaessa toimintansa kevään 2015 vaalien jälkeen. Paperissa tarkastellaan valtionhallinnon toiminnan ja päätöksenteon muutosta verkostomaisen hallinnan lisääntyessä klassisen hallinnon rinnalla. Uudenlaiset valmisteluelimet ja päätöksentekotilanteet haastavat hallinnon prosessit, toimivalta- ja vastuukysymykset. Onko muutos uuteen kulttuuriin hallinnassa, vai ollaanko vasta haparoimassa ensimmäisiä todentuvia muutoksia? Lähteet: Tala, J. 2013. Lainvalmistelun laatu ja kehittämistarpeet. Valtiontalouden tarkastusviraston selvitykset 3/2013 VM 2014. Valtion virkamieseettisen toimikunnan raportti. VM 3/2014 VNK 2011. Ministerin käsikirja. Valtioneuvoston kanslia. Toukokuu 2011. Edita Prima. L173/2003 Laki valtioneuvostosta 28.2.2003/175. VNOS. Valtioneuvoston ohjesääntö 3.4.2003/262 VaVM 2013 Valtiovarainvaliokunnan mietintö 9/2013 vp TrVM 2013 Tarkastusvaliokunnan mietintö 10/2013. Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomus eduskunnalle toiminnastaan 2013 valtiopäiville HE 142/2004. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi valtioneuvostosta annetun lain 6 §:n ja valtion virkamieslain 5 §:n muuttamisesta Modeling the iCrisis-theory: Analyses of complex decision making environment towards optimal and preventive decision making theory Jani Bergström1 (corresponding author) Jari Vuori2 Abstract In everyday life people make decisions constantly without considering how the decisions are actually formed. Even, when they face problems or risks, in general people just act. In the world of organizations and management this is luckily different. Decision making is a widely researched area. Organizational science and for example cognitive psychology try to unravel the mysteries of decision-making. In this paper, we will concentrate on scrutinizing decision making from the multidisciplinary perspective by studying the relevant literature of the organizational studies and tying the decision making process to crisis management. In addition, we model the iCrisis-theory and the basics of preventive decision making via holistic views of turbulent operational environment decision making as our playground. KEYWORDS: modeling the decision making, preventive decision making, optimal decision making, turbulent operational environment. 1 Ph.D. student, University of Eastern Finland (Kuopio Campus), Department of Social and Health Management. Part of the work was done as a visiting Fulbright Scholar at the Department of Social and Decision Sciences at Carnegie Mellon University, USA. Bergström is responsible of 95 % of the paper and is the creator of the idea of iCrisis. Correspondence concerning the article should be addressed to Jani Bergström, Department of Social and Health Management, Kuopio, Finland. Email:[email protected] 2 Professor, University of Eastern Finland, Finland.The second author. Vuori is mainly responsible of the cohesion of theoretical framing and the literature review. Kuntauudistuspaketin kompleksisuus haastatteluaineistojen kuvaamana Tutkimusryhmä: Kari Kuoppala, Jari Stenvall, Antti Syväjärvi, Hanna Vakkala ja Petri Virtanen Kuntauudistusta voi pitää käytännön esimerkkinä sekä kompleksisesta että pirullisesta julkisen hallinnon prosessista. Tutkimusryhmämme toteuttaa kuntauudistukseen kuuluvan reformipaketin (kuntarakenneuudistus, kuntien tehtävien arviointi, metropoliuudistus, SOTE-uudistus, kuntalain kokonaisuudistus ja valtionosuusjärjestelmän uudistus) valmisteluvaiheen arviointia Kuntaliiton kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta. Painopiste arvioinnissa on neljällä hankkeella, jotka ovat ensiksi mainittuina yllä olevassa luettelossa. Keräämme tietoa sekä valtionhallinnon ohjauksen näkökulmasta että uudistuksen kohteena olevan kuntasektorin näkökulmasta. Työryhmässä on tarkoitus esitellä alustavia tuloksia hankkeen haastatteluaineistosta. Mitkä ovat ohjaavan valtionhallinnon näkökulmat uudistusprosessin eri käänteisiin? Miltä uudistus näyttää kuntasektorin näkökulmasta? Keskeiset valmisteluprosessin toimijat valtiohallinnossa löytyvät valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osastolta ja sosiaali- ja terveysministeriöstä. Valtionhallinnon ohjausnäkökulmaa on haettu myös uudistusprosessiin osallistuneiden muiden ministeriöiden (ympäristö-, liikenne-, opetus- ja kulttuuri- sekä työ- ja elinkeino-) virkamiehiä haastattelemalla. Kuntien näkemyksiä on kartoitettu muun muassa kuntauudistuksen seurantaryhmän ja kuntajohtajien yhdistyksen sekä Suomen kuntaliiton edustajia haastattelemalla. Aineistoa kerätään arvioinnin pohjaksi myös kuntiin suunnattavan kyselyn avulla. Tämän aineiston analyysikäyttö ei kuitenkaan ole varmaa vielä marraskuun lopulla. Hanke on aloitettu syyskuun alussa tänä vuonna. Haastatteluissa käytettyjä teemoja ovat eri uudistusprosessien yleinen kuvaus pääpiirteittäin valmisteluvaiheen osalta (tavoitteet, resursointi, tiedon käyttö, valmistelun seuranta), uudistusprosessien ilmapiiri ja vuorovaikutus, prosesseihin sisältyvien ongelmien ratkaisutavat ja käytänteet, valmistelua edistäneet ja jarruttaneet tekijät sekä uudistusprosessien valmistelun arviointi tulevaisuutta ajatellen. Johtajuus uudessa turvallisuusarkkitehtuurissa Tutkimussuunnitelma Vesa Huotari Pirjo Jukarainen Poliisiammattikorkeakoulu [email protected] [email protected] Julkisen talouden ongelmat edellyttävät uudelleenajattelua poliisipalveluiden järjestämisessä. Uudenlaiset julkisten palveluiden tuotantomuodot ovat tuoneet yksityistämisen vaihtoehdoiksi myös kumppanuudet ja kanssatuottajuudet. Poliittisen järjestelmän kriisi on puolestaan kyseenalaistanut julkisen palvelutuotannon ohjausjärjestelmän toimivuuden. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että niin julkinen palvelukoneisto, toimijoiden käytännön valmiudet kuin teoreettiset käsitteet, joilla ymmärtää uutta tilannetta, ovat jääneet kehityksestä jälkeen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on päivittää tätä ymmärrystä sisäisen turvallisuuden alueella. Se kuvaa erilaisia malleja, joita on luotu ja löydetty kansalaisten turvallisuustarpeisiin vastaamisessa. Tarkastelu kärki kohdistuu johtajuuteen tässä uudessa yhteydessä. Mitä muutos tarkoittaa poliisin johtamisvaatimusten näkökulmasta? Lähtökohtana on olettamus, että poliisin johtaminen ja johtajuus uudessa turvallisuusarkkitehtuurissa määrittävät vastavuoroisesti toisiaan. Tutkimus rakentuu vertailevan poliisitutkimuksen kehyksessä ja avoimen tutkimusarkkitehtuurin idealle. Perusaineistona toimivat johtajuuden kuvaukset kansallisissa turvallisuusarkkitehtuureissa. Tavoitteena on muotoilla kansainvälisesti ja teoreettisesti kiinnostava sekä empiirisesti relevantti tutkimusasetelma, luoda alustava teoreettinen viitekehys, avata se yhteiskehittelylle, saattaa liikkeelle vertailukelpoisten kansallisten aineistojen hankinta ja osallistaa kollaboraattoreita tapauksista saatujen havaintojen tulkintaan yhdessä. Tutkimus kuvaa kokonaistilaa turvallisuusjohtamisessa ja sen kehityskulkua. Kansainvälinen tapausaineisto tarjoaa maamerkkejä ja ratkaisumalleja, kun pohditaan miten ja miksi uudistaa poliisin johtamista, poliisitoiminnan organisointia, poliisipalveluiden järjestämisestä ja turvallisuuden johtamista koko yhteiskunnan tasolla. Tutkimus antaa täten laajan viitekehyksen sisäisen turvallisuuden systemaattiselle pohdinnalle niin turvallisuuspolitiikan tekijöiden, poliisijohtajien kuin myös kansalaisten sekä palveluntarjoajien tasoilla. Tuleva turvallisuusympäristö ja -arkkitehtuuri muotoutuvat mainittujen tahojen toiminnan myötä. Hanke valottaa johtajuutta sekä sen muotoilumahdollisuuksia käsitteellisesti, käytännöllisesti ja historiallisesti relevantilla tavalla. Maakunnallisen aluebrändäämisen diskursiivinen legitimaatio Juha Halme Itä-Suomen yliopisto / Karjalan tutkimuslaitos Väitöskirjassani tutkin sidosryhmien osallisuutta suomalaisessa maakunnallisessa aluemarkkinoinnissa. Tämä abstrakti perustuu tutkimukseni ensimmäiseen artikkeliin, jossa käsittelen aihetta diskursiivisen legitimaation näkökulmasta. Tutkimuskysymykseni artikkelissa on miten aluemarkkinointiohjelmien hallinto legitimoi ohjelman tarpeellisuutta ja hyötyä diskursiivisesti eri sidosryhmille? Käytännössä tämä vastaa kysymyksiin kuten: “miksi meidän pitäisi laittaa resurssejamme ja aikaamme osallistuaksemme tähän ohjelmaan?”, tai “miksi paikan brändääminen on “hyvä” ja “tehokas” tapa kehittää aluettamme?” Kysymys legitimiteetistä tutkimukseni tapauksessa liittyy siihen, että maakunnallinen aluemarkkinointi on julkishallinnollista toimintaa, joka tarvitsee jonkin asteisen sidosryhmien hyväksynnän eri sosiaalisista ja poliittisista syistä. Yksi näistä on se, että huomattava rahoitusosuus maakunnalliseen aluemarkkinoinointiin tulee Euroopan Unionin rakennerahastosta (EAKR), joka on herättänyt kysymyksen siitä, miten ohjelmien toimenpiteiden hyödyt jakautuvat alueen eri toimijoiden, kuten alueen kuntien, välillä. Toinen syy on se, että ohjelmassa läheisesti mukana olevilta sidosryhmiltä vaaditaan sitoutuneisuutta ohjelman toimenpiteisiin, kuten uuden brändi-ilmeen omaksumista omaan viestintäänsä. Tutkimusasetelma tutkimuksessani on tapaustutkimus, jossa neljä maakunnallista aluemarkkinointiohjelmaa valittiin tarkasteltavaksi. Ohjelmat valittiin ehdoilla, että 1) ohjelmien toimenpiteet ovat laajalti eri maakunnan toimijoita koskettavia, joka tarkoittaa, että ohjelmat eivät keskity vain esimerkiksi matkailun edistämiseen, ja 2) Ohjelmien rahoituksesta vähintään puolet tulee julkisesta rahoituksesta. Valitut ohjelmat ovat “Pohjois-Karjalan ja Joensuun vetovoimaohjelma”, “Etelä-Savo - Elinvoimainen Saimaan maakunta”, “Tehtävänä tulevaisuus Pohjois-Savon maakunnallinen markkinointiohjelma”, ja “LABRALappi-brändin kehittämishanke”. Kaikki muut paitsi Pohjois-Savon ohjelma ovat paikallisten maakuntaliittojen hallinnoimia. Artikkelin aineistona ovat näistä ohjelmista kerätyt dokumentit (n. 600) ja neljä puolistrukturoitua noin tunnin mittaista haastattelua ohjelmien projektipäälliköille. Dokumentit koostuvat pöytäkirjoista, esitelmistä, suunnitelmista, raporteista ja markkinointimateriaaleista. Aineiston analyysin metodologiana käytän kriittistä diskurssianalyysia, hyödyntäen Theo van Leeuwenin kehittämää diskursiivisten legitimaatiostrategioiden mallia. Termi diskursiivinen legitimaatio viittaa siihen, että legitimaatiot rakennetaan aina diskursiivisten raamien sisällä. Näitä voi olla esimerkiksi asiantuntijuus, joka tarkoittaa, että sanoma saa vaikutusvaltansa asiantuntijan omaavan erityistiedon pohjalta. Tutkimuksessani keskityn tarkastelemaan Leeuwenin malliin perustuvia diskursiivisia legitimaatio strategioita, joitten pääkategoriat ovat: Auktorisaatio, Evaluaatio, Rationalisaatio ja Tarinankerronta (mythopoesis).
© Copyright 2024