Kustannusvertailu: paljonko eri lämmitys muodot maksavat

1•2011
SÄHKÖYHTIÖSI ASIAKASLEHTI
Kamppailua
syvällä
Kustannusvertailu:
paljonko eri lämmitys­
muodot maksavat?
Käytä ilmalämpöpumppua oikein!
Saharan
salaisuus
Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Pietarsaaren Energialaitoksen,
Kruunupyyn Sähkölaitoksen, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen
ja Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille.
Kolme kysymystä
Sisältö
Poliittista dogmatismia?
n Atte Korhola on
Suorasta sähköstä maalämpöön 12
Y
Helsingin yliopiston
ympäristömuutoksen
professorija johtaa
ECRU-tutkimusryhmää
(Environmental Change
Research Unit). Ryhmään kuuluu kymmenkunta jäsentä, jotka
tutkivat muun muassa
pitkän aikavälin ilmastonmuutoksia, hiilen
kiertokulkua, biodiversiteettia, kosteikkojen
ekosysteemejä ja sopeutumisstrategioita. Atte Korhola
osallistuu aktiivisesti myös yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Junellit investoivat halvempaan energiaan 14
Paljonko eri lämmitysmuodot maksavat? 16
Ärhäkkä italialainen sähköautojen joukossa 22
Löytömatkailijana Pohjanmaalla 24
Mats Sandström
1. Miten energia näkyy vaalikeskusteluissa kevään
eduskuntavaalien alla?
Sitä en tiedä, mutta toivon, että energia-asiat saavat
runsaasti tilaa. Energiaan liittyy monia tärkeitä seikkoja, joista on keskusteltava. Useat merkit viittaavat siihen, että vakiintuneiden uusiutuvien energialähteiden
potentiaalia yliarvioidaan. Tuulivoiman rakentaminen
on esimerkiksi osoittautunut odotettua hitaammaksi
ja kalliimmaksi, ja sen käyttö kannattamattommaksi ja
epäluotettavammaksi. Tarvitsemme laajaa keskustelua
sopivasta energiamuotojen yhdistelmästä, miten kokoamme joustavan, luotettavan ja halvan sähköhuollon
kotitalouksille ja teollisuudelle.
2. Mitä energiahaasteita uudella hallituksella on?
Haasteena on reagoida uusiin edellytyksiin nopeasti.
Kyse voi olla kansainvälisistä poliittisista sopimuksista,
markkinoiden investointihalusta, teknisistä edistysaskeleista tai raaka-aineiden saatavuudesta. Tulevan hallituksen täytyy ennen kaikkea huolehtia siitä, ettei sähköhuolto rapaudu niin kuin on tapahtunut esimerkiksi
Iso-Britanniassa. Siellä tuulivoimaan panostus muiden
energialähteiden kustannuksella on tehnyt maasta tänä
talvena riippuvaisen tuontisähköstä Ranskasta, koska
sää ei ole suosinut tuulivoimaa. Luotettava sähköhuolto
edellyttää hyvää yhdistelmää eri energialähteitä.
KAMPPAILUA
Kun Sahara oli kukassa 26
Taistelu elämästä ja kuolemasta 30
SYVÄLLÄ. Uppopallo
on nimeltään laji,
jossa keuhkojen
tilavuuden pitää
olla suuri. Sivu 4.
3. Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee?
Hups, iso kysymys. Rakkautta, hyviä ystäviä, huolen­
pitoa ja ystävällisyyttä. Ne tuovat elämänlaatua.
stefan storholm
Toimitusjohtaja, Katternö Oy
Katternö 1 • 2011 Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Isokatu 8, 68600 Pietarsaari, puh. (06) 781 5300,
faksi (06) 781 5322, [email protected], www.katterno.fi Osoitteenmuutokset Siv Granqvist,
puh. (06) 781 5333, [email protected] Tuotanto Botnia Information, puh. (06) 781 0700,
www.botniainformation.fi Projektipäällikkö Petra Nylund Toimittajat Svenolof Karlsson/Storkamp Media,
www.storkamp.com, Petra Nylund, Johan Svenlin Layout Glenn ­Nylund, Annika Lillkvist, Janne Nylund
Kansikuva Mats Sandström Paino Forsberg 2011
2 katternö
ksilön valinnanvapaus on korkeassa kurssissa poliitikkojen puhuessa valitsijoille.
Viime vuosikymmeninä markkinoiden vapautuminen onkin lisännyt valinnanvapautta
merkittävästi. Kilpailu on kasvanut, asenne on nykyään asiakaslähtöisempi.
Samalla kuitenkin tarvitsemme tiettyjä sääntöjä. Esimerkiksi vapaus saastuttaa luontoa on poistettu. Autojen turvamääräyksiä on tiukennettu. Elintarvikkeiden ainesosat on
ilmoitettava jne. Tarkoituksena on taata ihmisille turvaa ja helpottaa heitä järjestämään
elämänsä haluamallaan tavalla.
Mutta jossain kulkee raja, jolloin säännöt ottavat ylivallan järjenkäytöstä. Saammekohan siitä esimerkin uusissa, ympäristöministeriön jo jonkin aikaa valmistelemissa rakentamismääräyksissä? Media ei ole vielä (tammikuussa 2011) kiinnittänyt esitykseen huomiota
sen rajusta sisällöstä huolimatta.
Esityksen yhtenä tarkoituksena on suosia tiettyjä energialähteitä (uusiutuvia) ja syrjiä
toisia (fossiilisia) uudisrakennuksissa ja peruskorjauksissa.
Siinä esitetään muun muassa että rakennuslupa myönnetään vain jos tietty ’energiatekijä’ (E-luku) ei ylity. Tämä
E-luku laskettaisiin yhtälöllä, jossa eri lämmitysmuodoille
annetaan erilaiset kertoimet. Alustavasti arvioidaan, että
öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden kerroin olisi 1,
uusiutuvan energian 0,5, kaukolämmön 0,7 ja sähkön 2!
Samoin harkitaan vaatimusta vähintään yhden tulisijan
rakentamisesta taloon – pelkkää sähkölämmitystä ei siis
enää sallittaisi. Muutamat haluavat mennä niin pitkälle,
että rakennuksessa olisi oltava myös aurinkokeräin tai
–paneeli.
Osan ehdotetuista asioista voi ymmärtää. Fossiilisia
polttoaineita ei ole syytä suosia. Talojen energiatehokkuus on hyvästä. Kaukolämpöä on
järkevää suosia – missä sitä on. (Sitä voisi kuitenkin helposti säädellä kunnan kaavoitusmonopolilla.) Vaihtoehtoisen lämmönlähteen, esimerkiksi takan, vaatiminen tuntuu myös
kohtuulliselta. Kaikki muu lämmityshän vaatii toimiakseen sähköä.
Mutta missä on kokonaislogiikka? Aiotaanko lämmityksessä suosia öljyä pikemmin kuin
sähköä? Eikö sillä on mitään väliä, miten sähkö tuotetaan? Panostimme Katternössä jo
varhain biopolttoaineisiin. Onko ympäristöministeriön mielestä parempi, että alueemme
talonrakentajat lämmittävät asuntonsa tuontiöljyllä mieluummin kuin pohjalaisella biopolttoaineella tuotetulla sähköllä?
Asiaan kuuluu myös se, että sähkö on helppo lämmitysmuoto. Sivujen 16–17 vertailusta käy ilmi, että sähkölämmityksen hankintahinta on muihin vaihtoehtoihin verrattuna
matala. Kaukolämpö on taajamissa mukava ja helppo käyttää – maaseudulla vastaavaan
pääsee vain öljy-, maa- tai sähkölämmityksellä.
Aiotaanko taloa rakentava nuori perhe pakottaa valitsemaan hankintahinnaltaan kallein
lämmitysmuoto? Vaaditaanko maaseudun ihmisiltä, että heidän on selvittävä esimerkiksi
pellettilämmitykseen liittyvästä lisätyöstä ja päivittäisistä rutiineista?
Talonrakentaminen on elämän suurimpia päätöksiä. On äärimmäisen tärkeää, että poliitikot onnistuvat laatimaan yksinkertaisia, loogisia, oikeudenmukaisia ja pitkällä aikavälillä johdonmukaisia määräyksiä, jotka takaavat kansalaisille suuren valinnanvapauden.
Dogmatismi ei ole energia-asioissa eduksi.
_________
Alaviite: Katternö-lehti pyysi asuntoministeri Jan Vapaavuorelta 21. tammikuuta
hänen mielipidettään uusiin rakentamismääräyksiin. Ministeri ilmoitti, ettei hän halua
kommentoida asiaa niin kauan kuin se on valmistelussa.
Aiotko vaihtaa
lämmitysjärjestelmää?
n Rainer Karvonen:
n Anneli Enroth:
Olen tyytyväinen talomme
sähkölämmitykseen.
Lämmintä riittää ja käyttö
on helppoa. Lisäksi olo­
huoneessa on varaava
takka ja keittiössä puu­
hella. Emme lämmitä niitä
kovin usein, mutta ne ovat
hyvänä turvana, jos tulee
sähkökatkos tai patterit
eivät toimi.
Lämmitämme öljyllä ja
puilla, mutta emme ole
vielä puhuneet niiden
vaihtamisesta. Tietysti
on kurjaa, kun öljy on niin
kallista, mutta meillä on
omaa metsää ja mieheni
kaataa ja kuljettaa
puut meille itse. Hän
hoitaa meillä myös talon
lämmittämisen.
n Paavo Judin:
n Solbritt Häggblom:
Ennen meillä oli kattila, jossa
pystyi polttamaan puuta
ja öljyä, mutta nykyään
lämmitän vain öljyllä. En
voinut ajatellakaan, että
öljynhinta nousisi nykypäivän
korkeuksiin. Meidän
alueellamme on pienet tontit,
ja naapuri on jo porannut
itselleen maalämmön, joten
se mahdollisuus on ehkä
meidän osalta poissuljettu.
En tiedä, kannattaako meidän
odottaa kaukolämpöä. Valtio
alkaa varmasti verottaa myös
sitä jollain konstilla.
Olemme asuneet vuoden
talossamme, jossa on
maalämpö. Se tuntuu
hyvältä valinnalta, vaikka
investointikustannukset
ovat korkeammat kuin
monissa muissa lämmitys­
järjestelmissä. Olemme
erittäin tyytyväisiä. Maa­
lämpö on huoleton ja
mukava ja toimii hyvin
myös kovilla pakkasilla.
katternö 3
Mats Sandström
Pallo alas!
Uppopallo on energinen
laji, mutta voimiaan
pitää käyttää järkevästi
ja jokainen sukellus
kannattaa suunnata
tarkasti. Se on vaativaa
ja usein vahvemmin
puolustava joukkue
voittaa.
EI POHJANOTEERAUS. Uppopallolla on joitain
yhteisiä piirteitä muihin pallolajeihin, mutta
eroja on enemmän. Pallo liikkuu hitaasti ja
enintään 2–3 metrin syötöt kulkevat oikeaan
osoitteeseen. Taitavat joukkueet hyödyntävät
3-ulotteista kenttää.
4 katternö
katternö 5
10–0 päättynyt ottelu on voinut olla tasaista kamppailua.
O
n keskiviikkoilta ja sukeltajat kerääntyvät tavalliseen tapaan Pietarsaaren
uimahallin kilpa-altaan syvään päähän. Kymmenkunta uppopallon harrastajaa
kokoontuu kahdesti viikossa harjoittelemaan
sukelluskerho Diving-80:n liigajoukkueessa.
Se on yksi SM-sarjan 7 joukkueesta.
”Herätimme Pietarsaaren uppopallojoukkueen uuteen eloon viisi vuotta sitten ja pelaamme nyt toista vuotta SM-sarjaa. Joukkueessa on 15–20 sukeltajaa Vaasasta Kokkolaan.
Jotkut osallistuvat vain harjoituksiin”, kertoo
joukkueen pelaaja-manageri Sami Tampio.
Pelaajat sukeltavat altaaseen yksi kerrallaan.
Kuten tavallista, he jakautuvat illan harjoituksissa kahteen toisiaan vastaan pelaavaan
joukkueeseen, mutta tarkoituksena on harjoitella myös maalintekoa.
”Se on oma temppunsa, miten samalla liikkeellä saa tyrkättyä korin päällä makaavan
maalivahdin sivuun ja upotettua pallon selän
taakse koriin”, selittää Diving-80:n kokeneimpiin pelaajiin kuuluva Hannu Ahonen.
Uppopallo eroaa maalla pelattavista pallolajeista märän elementtinsä ja kolmiulotteisen pelikenttänsä vuoksi. Jalkapallossa peliä
voi levittää ja antaa pitkiä syöttöjä mutta ei
toki ylä- tai alapuolella olevalle pelaajalle.
Uppopallossa pelaajat vaihdetaan lennossa
ja pallonhaltijalla pitää olla silmät selässäkin
ehtiäkseen havaita uuden vastustajan, joka
sukeltaa altaaseen keuhkot täynnä ilmaa.
”Vastustajia tulee joka suunnalta. Pallonhaltijan on koko ajan tarkkailtava ympäristöä,
myös ylös- ja alaspäin. Sitä paitsi näkökenttä on
aika rajallinen sukellusmaski silmillä”, sanoo
Sami Tampio, joka samoin kuin Hannu Ahonen on ehdolla maajoukkueeseen. Lajin MMkisat käydään Kolumbiassa elokuussa 2011.
Suomi on tämän epätavallisen lajin hallitseva maailmanmestari. Laji syntyi Saksassa
1960-luvulla. Säännöt ovat aika yksinkertaiset. Valkoinen joukkue pelaa sinistä vastaan,
2 x 15 min. Eniten maaleja tehnyt joukkue
voittaa. Ainoastaan pallonhaltijaan saa tarttua, minkäänlainen vahingoittaminen ei ole
sallittua eikä maskia, snorkkelia, räpylöitä ja
uima-asua saa repiä. Sääntöjen noudattamista
valvoo kaksi tuomaria veden alla ja yksi päällä.
Kuten muissakin pallolajeissa myös uppopallossa pelisilmä on tärkeä.
”Täytyy löytää paikat, osata tehdä itsensä
pelattavaksi joukkuetovereille. Lisäksi hyvä
sukelluskunto on tärkeä – ja se on eri asia kuin
juoksukunto. Joka sukelluksen jälkeen täytyy pystyä palautumaan nopeasti ja pulssin
tasaantua ponnisteluja vaatineen tilanteen
jälkeen”, Sami Tampio selittää.
6 katternö
Mats Sandström
KEVYET VARUSTEET. Alkuun pääsemiseen tarvitaan vain sukellusmaski, snorkkeli ja uimaräpylät.
Mats Sandström
Mats Sandström
Mats Sandström
TAKTIIKKALAJI.
Lasikuitu­räpylöillä saa parhaan kiihtyvyyden, mutta ne ovat kalliita ja voivat mennä rikki ensimmäisissä
Pallo­tuntuma ei ole
harjoituksissa, jos käy huono tuuri.
uppopallossa tärkein
ominaisuus. Sen sijaan
”Tempo on otteluissa erittäin kova. Jokainen turha sukellus vie voimia, ja sen vuoksi
alkaa jäädä jälkeen”, Hannu Ahonen lisää.
Taktiikka ja järkevä pelaaminen palkitaan
uppopallossa.
”Suomessa useimmat joukkueet korostavat vahvaa puolustuspeliä ja rakentavat usein
hyökkäykset yksilön voiman ja kunnon varaan.”
Vaikka uppopallo on hyvin fyysinen laji,
raaka voima ei sitä ratkaise.
”Norja voitti viime vuonna Euroopanmestaruuden isolla joukkueella. Lähikamppailuissa iso koko ja voima ovat eduksi, mutta
toisaalta suurikokoinen pelaaja kuluttaa
enemmän happea. Pienten pelaajien joukkue
pystyy pelaamaan tasaisesti suurempia vastaan. Pitää vain osata hyödyntää omia vahvuuksia”, Hannu Ahonen selittää.
Pelitulosten perusteella uppopallo on maalirikas laji.
Lopputulos voi usein antaa väärän kuvan
ottelusta. 10–0 päättynyt ottelu on voinut olla
tasaista kamppailua.
”Viime kaudella voitimme yhden ottelun
37–1 ja hävisimme toisen 0–18. Usein ottelun
ratkaisee puolustus”, Sami Tampio sanoo.
”Kahden hyvän joukkueen kohdatessa peli
käydään paljolti keskikentällä, jossa molemmat karvaavat. Muutoin peli keskittyy vastahyökkäyksiin ja korien lähelle”, Hannu Ahonen selittää.
Uppopallo sisältää rajuja pelitilanteita ja kovia lähikamppailuja, mutta valitettavasti se ei
ole yleisöystävällinen laji.
”Ei, pelistä ei näy kovin paljon vedenpinnan päälle. Jos ottelu halutaan esittää yleisölle, siihen tarvitaan vedenalaiset kamerat”, Sami Tampio ja Hannu Ahonen toteavat ennen
kuin pukevat maskit ylleen. Sitten he katoavat pinnan alle ja alkavat jahdata pallon muun
joukkueen kanssa.
pelaajan pitää osata
nähdä taktisia kuvioita
ja annostella omia
voimiaan ja keuhkojen
happea. ”Vedessä­
olosta täytyy nauttia,
samoin uinnista
ja painimisesta”,
sanovat Diving-80:n
uppopallon­pelaajat.
Ryhmäkuva: Taka­
rivissä vasemmalta:
Jonas Renlund, Frans
Hulten, Petri Weckman
ja Sami Tampio ja etu­
rivissä Hannu Ahonen,
Tobias Sandås ja Aleksi
Hautala.
johan svenlin
katternö 7
Maltillisia
hinnankorotuksia
VERKOSTOITUJA. ”Tietotekniikkaa rakennetaan, jotta se turvaisi sähkönsaannin myös erilaisten
häiriöiden aikana. Analysoimme riskitilanteita ja haemme ratkaisuja, joilla voi välttää erilaisia uhkia”,
Katternön ICT-päällikkö Robert Ståhl kertoo.
n Energiateollisuus ry:n (ET) teettämä tutkimus
osoittaa, että sähkön osuus kotitalouksien kulutuksesta on pysynyt vakaana pitkään. Tutkimus
kattaa vuodet 1985–2006 ja osoittaa, että suomalaiset käyttivät enemmän rahaa esimerkiksi puhelin- ja internetpalveluihin kuin sähköön. Kaikissa
kotitalouksissa lämmitystavasta riippumatta kului 2 % kulutusmenoista sähköön; 3,9 % polttoaineisiin; 11,6 % elintarvikkeisiin ja 2,4 % puhelin- ja
internetpalveluihin.
Samaan aikaan Energiamarkkinalaitoksen tutkimus osoittaa, että kotitalouksien sähkönhinnat
nousivat 20 % viime vuonna. Määräaikaiset tarjoukset kallistuivat eniten.
Nousu johtuu muun muassa huonosta vesitilanteesta, kalliimmista polttoainehinnoista, kysynnän kasvusta ja sähköveron nostosta. Veronkorotuksen jälkeen sähkönhinnasta on yli kolmasosa
veroa.
Stefan Storholm, miltä hintakehitys näytti Katternö-yhtiöissä viime vuonna?
”Katternö-yhtiöt nostivat sähkönhintojaan
keskimäärin alle 10 % viime vuonna. Korotusten
maltillisuus johtuu pitkän aikavälin panostuksestamme omaan tuotantoon. Koska omistajamme
tyytyvät kohtuulliseen tuottoon, mekään emme
peri täyttä markkinahintaa sähköpörssin kivutessa korkeuksiin niin kuin tänä talvena on käynyt.”
n Robert Ståhlilla on ohjauksessaan oma verkko
Katternö-konsernin suuressa sähköverkossa. Hän
on ICT-päällikkö ja huolehtii IT-ratkaisujen sujumisesta.
”Tietotekniikkaa on viime vuosina integroitu
kaikkeen toimintaan ja yhä kiihtyvää vauhtia. Kun
kaikki toimii, minua ei ehkä niin huomaa, vaan teen
enemmän kehitystyötä, mutta kun jokin takkuaa,
tartun ongelmaan”, Robert Ståhl sanoo.
Hän ohjaa verkkoaan Pietarsaaren Isokadulta,
mutta pitää tiiviisti yhteyttä Ylivieskan yksikköihin ja konserninjohtoon. Vaikka Robert on sinänsä
kiinnostunut uuden tekniikan tarjoamista mahdollisuuksista, IT-panostukset lähtevät aina liiketoiminnan pohjalta.
”Toki meillä on toivelista asioista, joita voisi IT:n
avulla parantaa, mutta muutoksista pitää koitua
hyötyä toiminnallemme. Asiakkaiden suuntaan IT
näkyy esimerkiksi asiakaspalvelussa, laskutuksessa ja vähitellen myös mahdollisuutena tarkkailla omia sähkönkulutustietoja.”
8 katternö
Robert Ståhl on toiminut Katternössä pian kaksi vuotta. Hän tuli Citec Engineeringiltä Vaasasta.
Siellä hän vastasi globaalin konsernin tiedonhallinnasta.
”Muutimme perhesyistä. Nyt 4- ja 5-vuotiaiden
lapsillamme oli edessä siirtyminen päivähoitoon
ja kouluun, joten päätimme palata kotiseudulle.”
Perhe asettui Alaveteliin ja suunnittelee nyt talon rakentamista.
”Aloitamme rakentamisen kesällä, jos onnistumme päättämään tontin paikan ja talomallin.
Taloprojektin suunnittelu vie tällä hetkellä aika
lailla vapaa-aikaa.”
IT-asiantuntija suunnittelee omaa unelmataloaan – miten langaton ja älykäs talostasi oikein
tulee?
”Tarjolla on valtavasti IT-ratkaisuja ja mahdollisuudet kehittyvät koko ajan, mutta katsotaan nyt,
mikä on realistista”, Robert Ståhl sanoo.
%
Sähkö
Elintarvikket
Sähkölämmitys
Robert on IT-verkon keskushahmo
Ei sähkölämmitystä
VIRTASET
Kaikki normimperheet
Mats Sandström
2,9
1,4
2,0
11,9
11,4
11,6
Poltto- ja voiteluaineet
4,1
3,8
3,9
Puhelin ja internet
2,3
2,4
2,4
Lähde: Energiateollisuus
Selviätkö vuoden
vain 100:lla tavaralla?
Viileä suuntaus
n Syyskuukaudet olivat viileitä ja
marraskuun puolivälissä saimme
Suomeen paukkupakkaset NASA:n
lukuihin perustuvien lämpötilakarttojen mukaan. Länsi-Grönlannissa ja
Koillis-Kanadassa oli samaan aikaan
keskimääräistä lämpimämpää.
Media on esittänyt vuoden 2010
yhtenä lämpimimmistä, joita on mitattu; globaalisti vain 1998 ja 2005
olivat lämpimämpiä. Kannattaa
kuitenkin huomata, että kattavia
satelliittimittauksia on tehty vasta
vuodesta 1979.
Kaikki mittaussarjat osoittavat, että pitkän aikavälin suuntaus kääntyi
lievästi alaspäin noin vuosina 2001–
2002. Katso esimerkiksi brittiläinen
HadCRUT-käyrä (alhaalla).
Jopa CRU-johtaja Phil Jones, Climategate-skandaalin päätekijä, vahvisti
BBC:n haastattelussa viime keväänä,
ettei tilastollisesti merkittävää lämpenemistä ole nähtävissä vuoden
1995 jälkeen.
Kirjoittamishetkellä (20.1.11) monet odottavat uteliaina tietoja merivedenkorkeudesta. Edelliset tiedot
elokuulta 2010 viittasivat korkeuden
laskivan vuoden kuluessa. Siinä tapauksessa meriveden korkeus on laskenut kahtena viime vuotena viidestä.
Myöskään meriveden lämpösisältö ei ole kasvanut niinä vuosina, jolloin lämpötiloja on mitattu ns. Argopoijuilla (vuonna 2004–) 700 metrin
syvyydessä.
Pallot osoittavat kuukauden lämpötilapoikkeaman vuosien 1998–
2006 keskiarvosta. Kuvat on laatinut
fyysisen maantieteen professori Ole
Humlum.
Syyskuu
Lokakuu
Marraskuu
n Miten monta tavaraa uskot omistavasi, jos lasket ne aivan pikkutarkasti? Valokuvaaja Timo Wrightin mukaan suomalainen perhe omistanee noin
10 000 tavaraa. Itse hän omisti pari vuotta sitten 5 500 esinettä ja kuvasi
niistä 3 300 viime vuonna näyttelyä varten. Hän halusi herättää katsojan miettimään omistamaansa
tavaramäärää ja mitä niillä itse asialla tekee – kuitenkaan liikaa moralisoimatta.
Itse Wright luopui osasta tavaroistaan – aivan
nyt Suomeenkin saapuneen trendin eli downsizingin mukaisesti. Se tarkoittaa tässä lähinnä oman
kulutuksen supistamista. USA:ssa kirjailija Dave
Bruno on herättänyt laajaa huomiota toteuttamallaan hankkeella, jossa hän eli vuoden käyttäen vain
100 henkilökohtaista tavaraa.
Bruno listasi 100 tavaraansa ja selvitti myös tarkkaan poikkeukset, kuten
perheen yhteiset tavarat (huonekalut, taloustarvikkeet jne). Hänen ideansa
levisi ja 100 Thing Challenge –liike oli syntynyt.
”100 tavaraa -haasteessa on kyse irtautumisesta – ei ole pakko aina hankkia enemmän tavaraa saavuttaakseen unelmaelämänsä. Mutta silti me ostamme yhä enemmän emmekä kuitenkaan koskaan saavuta unelmaamme”,
Bruno sanoo kotisivuillaan.
Jos haluat lukea enemmän Brunosta ja hänen 100:sta tavarastaan, koko
juttu löytyy hänen kotisivuiltaan: www.guynameddave.com.
Ehkä monien on mahdotonta mennä yhtä pitkälle kuin Dave Bruno, mutta
hänen ja muiden hankkeet inspiroivat ihmisiä. Internetistä löytyy monia haastajia, myös täältä Suomesta, jotka yrittävät eri tavoin rajoittaa kulutustaan
ja materialismia.
ENERGIA
VIISAS
Joulukuu
Sähkön ja muiden kulutushyödykkeiden osuus
kotitalouksien kaikista kulutusmenoista
(2 aikuista + 2 lasta) vuonna 2006.
RAJOITA TAVARAÄHKYÄ. Kulutuksen rajoittaminen on energiaviisasta mutta
vaikeaa. Jos haluat haastaa itsesi, voit tehdä kuten Dave Bruno USA:ssa, elää
Globaali keskilämpötila vuodesta
vuoden käyttäen vain 100 henkilökohtaista tavaraa.
1998 lähtien, HadCRUT:n mukaan.
Vuoden 2001 jälkeen pitkän aikavälin
suuntaus kulkee lievästi alaspäin.
katternö 9
Mats Sandström
Lämpöä, kiitos!
Mutta miten ja mihin hintaan?
Viime ja tämän talven sää on nostanut lämmitysasiat
pöydälle monissa kotitalouksissa. Millä lämmittää talo
ja mihin hintaan? Seuraavilla sivuilla on pari esimerkkiä
muiden ratkaisuista. Samoin esitellään eri vaihtoehtojen
kustannukset uudisrakennuksissa.
10 katternö
katternö 11
Hän vaihtoi suoran sähkön maalämpöön
Pilottihanke osoitti että se on mahdollista
V
aihtoa vastaan puhui ensi sijassa se,
että maalämpöä on tähän saakka käytetty vesikiertoisen lattialämmityksen
kanssa. Näin siksi että maalämmön tuottama
veden lämpötila on ollut vanhemmille pattereille liian alhainen. Jos talossa, kuten Granholmeilla, on sähköpatterit, vaihto on siis tarkoittanut, että lattiat olisi pitänyt repiä auki
vesikiertoisen lattialämmityksen asentamiseksi. Mutta Granholm halusi perehtyä asiaan
vähän tarkemmin.
”Olen erittäin kiinnostunut energia-asioista ja lisäksi kehityksen suunta on se, että
meidän on yksilötasolla säästettävä energiaa.
Verotus ja muut toimenpiteet supistavat jatkossa energiankäyttöä”, hän sanoo.
Hän keräsi kevättalvella 2009 joukon asiantuntevia tavarantoimittajia pilottihankkeeseensa – Granholmin tietoon ei ole tullut,
että kukaan olisi aiemmin tehnyt vastaavaa
muutosta. Kun kävi selväksi, ettei lattioita
tarvitse repiä auki, hän ryhtyi toimeen.
”Nykyaikaiset vesikiertoiset patterit osoittautuivat niin tehokkaiksi, että ne aivan hyvin pystyvät hyödyntämään maalämmönkin
lämpötiloja”, Granholm sanoo.
Granholmit toteuttivat 25 vuotta vanhassa
talossaan samalla peruskorjauksen ja asuivat
kesämökillä pari kuukautta. Maalämmön
vuoksi seinille vedettiin vesijohdot lähelle
lattiaa tai kattoa, sähköpatterit vaihdettiin
vesikiertoisiin ja suihkuhuoneen sähkölattialämmitys vaihdettiin vesikiertoiseen.
”Vesijohdot saatiin vedettyä todella siististi. Putkimiehemme oli taitava ja tarkka.”
Perhe vaihtoi myös ilmanvaihtolaitteet.
Vanhan hyötysuhde oli 40–50 % ja sen tilalle
vaihdetun uuden 70–80 %. Vanha avotakka
sai väistyä varaavan kaakeliuunin tieltä.
Syyskuussa 2009 sitten koitti jännittävä
päivä: maalämpö kytkettiin päälle.
”Kesti hetken ennen kuin onnistuimme
säätämään lämpöpumpun oikealle tasolle.
Me aliarvioimme pattereiden tehokkuuden
ja ajoimme niihin liian lämmintä vettä. Nyt
12 katternö
Johanna Forsman
MAALÄMPÖÄ. Martin Granholm
on tyytyväinen lopputulokseen
siirryttyään suorasta sähkö­
lämmityksestä maa­lämpöön.
Se toimii hyvin ja lisäksi putket
kulkevat siisteinä ja lähes
huomaamattomina vasta­
remontoidussa talossa.
Radiaattorit
säästävät energiaa
■ Helsingin ja Dresdenin yliopistojen tuore
tutkimus osoittaa, että vesikiertoiset patterit
säästävät energiaa lattialämpöön verrattuna.
Siihen on selityksenä pari tekijää:
• Lattialämpö koostuu suurista lattiapinnoista, joissa lämpötilan nousu tai lasku vie pitkän aikaa. Kun lämpötilat vaihtelevat, patterit reagoivat huomattavasti nopeammin.
Näin tilaa ei lämmitetä turhaan.
• Lattialämmitys sijaitsee nimensä mukaisesti lattian alla, ts. lattia estää osittain lämmön
kulkeutumista ja aiheuttaa lämpöhävikkiä.
Mats Sandström
Lämpöhävikit
Eriste, mm
Katso viereinen taulukko ja kuvio.
pumppu on säädetty samalla tavoin kuin jos
meillä olisi lattialämpö”, Granholm sanoo.
Nyt kun maalämpöä on käytetty 1,5 vuotta,
Granholm toteaa, että 180 m 2 talon sekä 60
m 2 autotallin ja verstaan sähkönkulutus jää
alle puoleen entisestä. Kun kokonaiskulutus
oli aiemmin ollut keskimäärin vajaat 28 000
kWh vuodessa, se laski runsaaseen 13 000
kWh:iin vuonna 2009.
Talo saa jonkin verran lisälämpöä kaakeliuunista, jota Granholmit lämmittävät talviaikaan.
Sähkönkulutus siis väheni rajusti, mutta
miltä hankkeen kokonaiskustannukset näyttävät?
”Tarkkoja lukuja on vaikea antaa, koska
teimme samalla laajan remontin. Maalämmön suunnittelun, porauksen, pumpun, putkien vedon ja pattereiden vaihdon kokonaiskustannukset lienevät 20 000 – 30 000 euroa.
Arvioin, että nykyisillä energianhinnoilla osa
työstä on tehtävä itse, jotta tällainen hanke
kannattaisi, mutta kysynnän kasvaessa myös
hinnat laskevat”, Granholm sanoo.
Hän kuitenkin uskoo, että energiakustannukset nousevat lähitulevaisuudessa huomattavasti. Silloin Granholmin tyyppinen
ratkaisu kiinnostanee monia.
”Talonomistajien olisi järkevää miettiä
energiatehokkaita ratkaisuja jo nyt. Suomessa on puoli miljoonaa taloa, joissa oikeastaan
pitäisi toteuttaa sama vaihdos kuin meillä.”
U-arvo W/m2K
Ei parkettia, %
Parketti, %
100
0,35
9
13
150
0,25
6
9
200
0,20
4
7
300
0,16
3
5
Taulukko osoittaa lattialämmityksen lämpöhävikit riippuen siitä,
onko lattia parkettia tai ei ja miten paksu sen alapuolinen eriste on.
Sisälämpötilana 21°C ja ulkolämpötilana +10°C.
Reaktioaika
23,0
22,5
Huonelämpötila
Suoran sähkölämmityksen
vaihtaminen vesikiertoiseen
maalämpöön ei onnistu, tällainen
käsitys on ollut vallalla pitkään.
Mutta pietarsaarelainen Martin
Granholm osoitti sen vääräksi.
22,0
21,5
21,0
= Lattialämmitys
= Radiaattorilämmitys
20,5
0
24
48
72
96
120
144
168
Aika, tuntia
Huoneen termostaatti on asetettu 21°C:een. Kun lämpötila vaihtelee,
esimerkiksi yöllä tai kun aurinko lämmittää huonetta, lattialämmityksen
laaja pinta-ala reagoi hitaasti ja jatkaa huoneen lämmittämistä myös
silloin, kun lämmitystarvetta ei enää ole.
petra nylund
katternö 13
SÄÄSTÖPOSSUUN.
MIELLYTTÄVÄÄ. Lars-
Lars-Ole Junell on
Ole Junell nauttii kodin
tyytyväinen maalämpö­
lämmöstä tulipalo­
pumppuunsa. Hänen
pakkasilla. Siirtyminen
136 m2 talonsa lämpiää
öljystä maalämpöön
500 eurolla vuodessa
sujui ongelmitta, ja
verrattuna parin vuoden
kahden vuoden käyttö­
takaiseen 2 000 euroon.
kokemukset ovat hyvät.
Mats Sandström
Mats Sandström
Onnistunut vaihto öljystä maalämpöön
Junellin perhe on tyytyväinen lämpöön ja käyttökustannuksiin
Junellin perheen öljykattila oli
palvellut heitä uskollisesti yli
30 vuotta, mutta viime vuosina
se ol­i alkanut laiskistua ja
öljynhintakin tuntui liian
kovalta. Hiukan epäröiden
Junellit valitsivat maalämmön.
Nyt he eivät enää epäröisi.
T
alvi 2010–2011 tarjoaa haasteita lämmitykselle useimmissa taloissa. Kotona Pedersören Sundbyssä Lars-Ole ja
Gertrud Junell ovat tyytyväisiä, vaikka juuri
tänään pakkanen todella paukkuu nurkissa,
elohopea näyttää –26°C. Heillä on ollut talossa maalämmitys syksystä 2008 lähtien, ja se
on säästänyt lämmityskustannuksissa noin
1 500 euroa vuodessa.
”Kaikki alkoi jo vuonna 2005, kun vanhan
14 katternö
öljykattilamme (vuosimallia 1978) loppu alkoi häämöttää. Tiesimme, että jotain pitää
tehdä, mutta öljynhinta ei houkutellut vaihtamaan tilalle uutta kattilaa”, Lars-Ole Junell
sanoo.
Junellit miettivät maalämpöä, mutta epäröivät, koska heillä talonlämmitys hoituu pääasiassa vesikiertoisilla pattereilla. Vain keittiössä,
olohuoneessa ja kylpyhuoneessa on vesikiertoinen lattialämmitys, jota on aiemmin aina
suositeltu maalämmön yhteyteen.
”Tutkin mitä maalämmöstä oli kirjoitettu
ja sain tietää, että toiset ovat onnistuneesti
yhdistäneet maalämmön ja patterit. Puhuin
myös erään LVI-urakoitsijan kanssa ja hän selitti, että maalämpöpumpulla veden lämpötila kyllä riittää pattereihin”, Lars-Ole Junell
sanoo.
Niinpä kesällä 2008 Junellien pihaan po-
rattiin reikä maalämpöä varten ja koko prosessi hoitui kivutta yhdessä päivässä.
”Pumpun toimittaja asensi sen ja viritti
säädöt meidän lämmitysjärjestelmäämme
sopiviksi. Se kannattaakin vaatia urakoitsijan
tehtäväksi. Ei siitä maallikko selviä”, Junell
sanoo.
Porakaivo on 160 metriä syvä, ja se on mitoitettu niin, että perheen kesähuoneetkin
voidaan muuttaa asuintiloiksi tulevaisuudessa. Pumpun teho on 8 kW, mikä riittää hyvin
136 neliömetrin taloon ja kolmihenkisen perheen tarpeisiin.
Entä sitten sähkönkulutus ja kustannukset nyt 2,5 vuoden maalämpökokemusten
jälkeen? Lohkolämmitin ja autotallin sähköpatteri (asetuksena 10°C) mukaan luettuna
perheen puhdas sähkönkulutus on noin 5 300
kWh vuodessa – sama kuin myös öljylämmityksen aikana. Maalämmön käyttöönoton jälkeen sähkönkulutus nousi vajaaseen 10 000
kWh:iin eli lähes kaksinkertaistui. Näin ollen
maalämpöpumppu kuluttaa vähän alle 5 000
kWh/vuosi. Mutta lämmityskustannukset
putosivat neljäsosaan öljylämmitykseen verrattuna.
”Käytimme vuodessa 2 300 litraa öljyä ja
0,85 euroa/litra keskihinnalla se maksoi
meille 2 000 euroa vuodessa. Nyt lämmitykseen kuluu siis 5 000 kWh sähköä, ja se
maksaa meille 500 euroa vuodessa”, Lars-Ole
Junell sanoo.
Maalämpöinvestointi maksoi Junelleille
13 000 euroa. Siihen sisältyi poraus, lämpöpumppu, asennus ja pumpun säätö. Kokonaissumma sisälsi työkustannuksia noin
2 700 euroa, ja tästä summasta Junellit saivat
tehdä verotuksessa 60% kotitalousvähennyksen. Investointisummaa kannattaa verrata vaihtoehtona olleen uuden öljykattilan
hintaan. Motivan mukaan öljykattila ja poltin
maksavat asennettuina 3 500 euroa ja kiertovesipumppu ja paisuntasäiliö yhteensä 1 500
euroa.
Entä mukavuus? Kyllä, Junellit ovat ainakin hyvin tyytyväisiä. He ovat säätäneet
sisälämpötilan 20–21°:een ja pudottavat sen
19°:een matkustaessaan pidemmäksi aikaa
muualle. Vanhat patterit (vuodelta 1978) toimivat moitteettomasti 50-asteisella vedellä,
jota Junellit saavat lämpöpumpusta.
”Pumppu on myös toimittanut meille
riittävästi lämmintä vettä hanoihin, vaikka
meillä on teini-ikäinen talossa. Pumppuun on
liitetty sähkövastus lisälämpöä varten, mutta sitä ei ole kertaakaan käytetty, ei edes kun
meitä asui täällä kuusi henkeä joulun aikaan”,
Lars-Ole Junell sanoo.
Loppuarvio?
”Minä suosittelen maalämpöä tuttavilleni,
ja jos lapset joskus alkavat rakentaa, neuvon
heitä ottamaan maalämmön”, Junell sanoo.
petra nylund
Porauslupa
tulossa
■ Maankäyttö- ja rakennuslakiin odotetaan
tänä vuonna muutosta, jonka mukaan
kaikissa kunnissa aletaan vaatia toimen­pide­
lupaa (jos se ei vielä ole käytäntönä) maa-,
kallio- tai merilämmön poraamista varten.
Luvan tarkoituksena on muun muassa
varmistaa, ettei lämmitys­järjestelmä ulotu
naapurin tontille, häiritse pohja­vesi­­alueita
tai vie muihin tarkoituksiin aiottua maata.
Alaviite: Junellin perhe investoi maalämpöön vain
13 000 euroa, mutta Seppo Tupelin laskelmissa
sivuilla 16–17 hinnaksi on ilmoitettu 19 000
euroa. Näin siksi, että Tupelin esimerkissä on
kyse uudisrakennuksesta, ja hinta sisältää myös
lattialämmityslaitteet ja sähköliittymän.
katternö 15
Lämpöä uuteen taloosi
– mitä se oikein maksaa?
Vertailun
perustiedot
• Kustannukset on laskettu vuonna
2011 uusien energiaverojen mukaan
• Kaukolämmön ja sähkön hinnat
Herr­forsin Ylivieskan hintojen mukaan
1.2.2011
• Hankintakustannuksen kuoletusaika
15 vuotta, korko 4 %
• Ei sisällä muutosinvestointeja
(esimerkiksi korjauksia)
• Kevyt polttoöljy 78 snt/l (keskiarvo
vuonna 2010) + veronkorotus 10 snt/l
(7,8 snt/kWh + 1 snt/kWh)
16 katternö
noin 19 000 euroa. Maalämmön kokonaiskustannukset ovat 3 480 euroa/vuosi.
Pelletti: Pellettivaihtoehdossa sähkö
ja lämpö (pellettikustannukset+huolto)
maksavat 2 183 euroa/vuosi.
”Olen myös pellettivaihtoehdossa käyttänyt 10 % suurempaa sähköarviota kuin
suorassa sähkölämmityksessä ja kattilan
hyötysuhteena 90 %. Osan huollosta voi
tehdä itse, mutta esimerkiksi nuohous on
ostettava. Arvioin huollon hinnaksi 300
euroa vuodessa”, Tupeli sanoo.
Hankintahinta on runsaat 16 000 euroa,
ja se sisältää pellettikattilan polttimineen
ja asennuksineen, savupiipun, pellettivaraston, kiertovesipumpun, paisuntaastian, vesikiertoisen lattialämmityksen
ja sähköliittymän. Pellettilämmityksen
kokonaiskustannukset ovat 3 697 euroa/
vuosi.
N
äin ajatteli myös Herrforsin käyttöpäällikkö Seppo Tupeli, ja siksi
hän teki hintavertailun seuraavista
lämmitysvaihtoehdoista: suora sähkö, kaukolämpö, maalämpö, pelletti ja öljy. Hän otti laskelmien normitaloksi omansa. Talo on
rakennettu vuonna 1995, pinta-ala 140 m 2
(mittauskaudella laajennettu 180 neliömetriin), 1,5-kerroksinen, suora sähkölämmitys
ja avotakka lisälämmön lähteenä. 10 vuoden
aikana Tupelin perhe on kuluttanut sähköä
keskimäärin 25 000 kWh vuodessa. Talossa
on asunut viisi, ajoittain kuusi henkilöä.
Tupeli laski Motivan (valtiollisen energiatehokkuuden järjestön) arvioiden pohjalta,
miten paljon tästä 25 000 kWh:sta kuluu
lämmitykseen ja käyttöveteen sekä kodin
sähkölaitteisiin. Niiden mukaan perheen
sähkönkulutuksesta noin 11 200 kWh menee
lämmitykseen, 7 500 kWh käyttöveteen ja loput 6 300 kWh kodin sähkölaitteisiin. Tupeli
Öljy: Öljy, sähkö ja huolto maksavat 2 976
KUSTANNUSKARTTA. Seppo Tupeli haluaa auttaa suunnistamaan vähän vaikeaselkoisessa lämmitys­
muotojen kentässä. ”Rakentajan pitää ottaa huomioon sekä käyttömenot että hankintahinta ja samalla
pitää toinen silmä auki tulevien hinnankorotusten varalta”, hän sanoo.
huomioi laskelmissaan takan lisälämmön.
Lämmitysvaihtoehtojen hankintahinnat
perustuvat Motivan tietoihin. Huomaa, että
kaikkien vaihtoehtojen kokonaiskuluihin
sisältyy investoinnin kuoletus 15 vuodessa
4 %:n korolla. Huomaa myös, että kaikki laskelmat koskevat uudisrakennusta.
”Hinta voi olla vanhoissa taloissa aivan eri
riippuen siitä, millaisia muutostöitä lämmitysjärjestelmän vaihdossa täytyy tehdä. Tästä
vuodesta lähtien valtio maksaa energia-avustusta niille, jotka siirtyvät sähkö- tai öljylämmityksestä uusiutuvaan energiaan”, Tupeli
sanoo. Kustannukset näyttävät tältä:
Suora sähkölämmitys: Suorassa sähkölämmityksessä normitalon lämmitys ja
muu kotitaloussähkö maksavat 2 888 euroa/
vuosi. Lämmitysjärjestelmän hankintahinta
on vajaat 6 000 euroa, mikä sisältää patterit,
asennusmateriaalit, lämminvesivaraajan,
asennukset ja sähköliittymän. Sähkölämmityksen kokonaiskustannukset ovat 3 433 euroa/vuosi.
Suora sähkö
Kaukolämpö: Kaukolämmössä normitalon lämmitys ja kotitaloussähkö maksavat
yhteensä 2 347 euroa/vuosi.
”Tässä olen arvioinut energiantarpeen noin
10 % suuremmaksi kuin suorassa sähkölämmityksessä, koska kaukolämmössä syntyy
jonkin verran siirtohävikkiä”, Tupeli sanoo.
Hankintahinta on 12 600 euroa, joka sisältää lämmönvaihtimen + asennuksen, lattialämmön + asennuksen, kaukolämpöliittymän
ja sähköliittymän. Kaukolämmön kokonaiskustannukset ovat 3 480 euroa/vuosi.
Maalämpö: Maalämmön vaihtoehdossa
sähkö (lämmitys ja kotitaloussähkö) maksaa
1 766 euroa/vuosi Sähkön kokonaistarve on
noin 13 800 kWh/vuosi, josta lämpöpumppu kuluttaa noin 7 500 kWh. Lämpöpumppu
on yleensä mitoitettu siten, että siihen sisäänrakennettu sähkövastus tuottaa lisälämpöä
huippukuormituksen aikana. Hankintahinta
sisältää lämpöpumpun asennuksineen, putket ja porauksen, vesikiertoisen lattialämmityksen ja sähköliittymän. Hankinta maksaa
euroa/vuosi. Tupeli on käyttänyt laskelmissaan 10 % suoraa sähkölämmitystä
suurempaa energiatarvetta ja kattilan osalta 95 % hyötysuhdetta. Huoltokulut ovat
noin 200 euroa/vuosi. Hankintahinta on
noin 13 200 euroa, joka sisältää öljykattilan, polttimen ja asennuksen, savupiipun,
öljysäiliön, kiertovesipumpun, paisuntaastian, vesikiertoisen lattialämmön ja sähköliittymän. Öljylämmityksen kokonaiskustannukset ovat 4 176 euroa/vuosi.
Mutta entä jos hinnat nousevat? Tupeli teki myös laskelmat siitä, mitä tapahtuu, jos
hankintakustannusten korko nousee tai
mitä sähkön tai polttoaineiden hinnannousu vaikuttaa eri vaihtoehtoihin, katso
viereiset kuviot. Hän ei halua ennustaa,
miten paljon eri energiakustannukset nousevat – pikemminkin voi ajatella, että kaikki hinnat nousevat ennemmin tai myöhemmin ja sitä taustaa vasten kannattaa
valita itselle parhaiten sopiva järjestelmä.
petra nylund
___________
Koko kustannusvertailu löytyy Katternön
kotisivuilta, www.katterno.fi > Ajankohtaista.
Kaukolämpö
Maalämpö
Pelletti
Öljy
Kustannukset/vuosi
2 888 €
2 347 €
1 766 €
2 171 €
2 976 €
Hankintahinta
6 057 €
12 600 €
19 061 €
16 833 €
13 214 €
Jaettuna 15 vuodelle
403 €/v.
840 €/v.
1 271 €/v.
1 122€/v.
881 €/v.
Korko 4 %
142 €/v.
293 €/v.
443 €/v.
392 €/v.
307 €/v.
3 433 €
3 480 €
3 480 €
3 685 €
4 164 €
Kokonaiskustannukset / vuosi
Mats Sandström
Lämmitysjärjestelmän valinta
uutta taloa rakennettaessa voi
olla yhtälö, jossa pitää ottaa
huomioon todella monta tekijää.
Kustannukset ovat luultavasti
useimmille yksi tärkeimmistä
näkökohdista. Mutta vaihto­
ehtojen kokonaishinnasta voi
olla vaikea saada käsitystä.
Lämmitysmuotojen vertailu
Näin kustannukset jakautuvat
eri lämmitysvaihtoehtojen
kesken uudis­rakennuksessa.
Kustannukset/vuosi sisältää
kaiken sähkönkulutuksen sekä
polttoainemenot. Hankinta­­
kustannukset sisältävät
materiaalien ja työn kokonais­
kulut, sen alla sama summa
jaettuna 15 vuoden ajalle
ja alimmaisena korko­
kulut vuodessa. Kokonais­
kustannukset sisältävät käyttöja hankintakustannukset
vuodessa, jaettuna 15 vuodelle.
Suora sähkö
eur
4 000
3 000
2 000
1 000
0
Käyttökustannukset
Hankintahinta
Maalämpö
Kaukolämpö
Yhteensä
Öljy
Pelletti
Herkkyysanalyysi
eur
eur
5 300
5 300
korko
4 800
sähkön hinta
4 800
4 300
4 300
3 800
3 800
3 300
3 300
2 800
4%
2 800
Nykytilanne
5%
6%
7%
Korko
8%
9%
5
10%
Näin eri lämmitysvaihtoehtojen kustannukset
nousevat, jos hankintakulujen korko nousee.
eur
eur
5 500
puun hinta
12
13
öljyn hinta
5 000
4 300
4 500
3 800
4 000
3 300
7
8
9
10 11
Sähkön hinta snt/kWh
Näin kustannukset muuttuvat, jos sähkönhinta
nousee. Kuten näkyy, kokonaiskustannukset,
hankintahinta mukaan lukien, käyvät maa­lämmön
osalta edullisemmiksi jos sähkön­hinta nousee
7 senttiin/kWh ja pelletin osalta 8 senttiin/kWh.
5 300
4 800
6
3 500
Nykytilanne
Nykytilanne
2 800
3 000
4
5
6
7
8
9
Pelletin hinta, snt/kWh
10
Tältä kustannusvertailu näyttää, jos puun­
hinta nousee; kaikki muut polttoaine­hinnat
ennallaan.
7
8
9
10
11
12
Öljyn hinta, snt/kWh
13
14
Jos öljynhinta nousee ja muut hinnat
säilyvät ennallaan, se vaikuttaa kustannus­
vertailuun näin.
katternö 17
Ilmalämpöpumppu säästää energiaa
– kun käytät sitä oikein
Mats Sandström
Ilmalämpöpumpun käyttöön ei
tarvitse olla ydinfyysikko, mutta
jotta pumppu toimisi hyvin ja toisi
halutun säästön, muutama seikka
on pidettävä mielessä.
I lmalämpöpumppuja näkee nykyään yhä
useammin talojen seinillä Suomessa.
Niitä on jo noin 200 000 kotitaloudessa.
Oikein käytettyinä, talon päälämmitysjärjestelmän tukena ne tuovat lämmityskuluihin
mukavaa säästöä.
Kannattaa siis muistaa, että ilmalämpöpumppu on tarkoitettu täydentämään pääasiallista lämmitysjärjestelmää, esimerkiksi
suoraa sähkölämmitystä. Sen käyttöaikana eli
keväällä, syksyllä ja talvella (mutta ei paukkupakkasilla) ilmalämpöpumpun pääasiallinen
tehtävä on lämmittää taloa. Sen vuoksi pumppu on säädettävä pari astetta muuta lämmitysjärjestelmää korkeammalle, esimerkiksi
pumppu 21° ja muu lämmitys 18°.
Kun ulkolämpötila laskee –20 tai –25°:een,
harvat pumput pystyvät enää ottamaan talteen lämpöä. Jos pumppu ei sulkeudu automaattisesti, sinun on suljettava se itse. Se
kuluttaa muuten itse yhtä paljon sähköä kuin
mitä se tuottaa lämpöä.
Pumpun automatiikkaa kannattaa välttää kokonaan. Kun automatiikka on päällä,
pumppu välillä lämmittää, välillä jäähdyttää.
Lopputuloksena pumppu voi viilentää taloa
samaa vauhtia kuin mitä sinä lämmität takkaa.
Myös pumpun sijainti on lämmitystuloksen kannalta tärkeä. Ulkoyksikkö ei saa
jäädä lumen ja jään peittoon talvella. Sisäyksikkö pitää sijoittaa siten, että lämpö pääsee
leviämään vapaasti niihin huoneisiin, joissa
oleskellaan eniten. Usein se sijoitetaan olohuoneeseen tai avokuistille tai eteiseen. Älä
laita pumppua keittiöön, sillä siellä rasva voi
tukkia sen.
Tietenkin täytyy myös tutkia, ettei lämpö
karkaa harakoille. Pitäisikö ovet ja ikkunat
tiivistää? Jos talossa on avoin pohjaratkaisu,
lämpöpumppu voi toimia oikein hyvin, mutta jos talo on täynnä kulmia, vinkkeleitä ja
suljettuja tiloja, lämpöä voi olla vaikea saada
kiertämään joka paikkaan.
skaapn
Älä kao
um p ua
lämpöp
18 katternö
käy tä ilm alla lämmit ys­
tiik
automa
aikana!
k aud en
Lisää tehoa Björkforsista
Uusi turbiini ja vedenpinnan korotus tuottavat päästötöntä energiaa
Mats Sandström
Björkforsin vesivoimala on
palvellut aluetta uskollisesti jo
80 vuotta. Nyt on uusiutumisen
aika. Modernisoinnilla tuotantoa
pystyttäisiin nostamaan yli
miljoona kilowattituntia vuodessa
eli 10–20%.
K
LÄMPÖÄ, KIITOS. Suomalaiset panostavat ilmalämpöpumppuihin. Suomen lämpöpumppuyhdistyksen
mukaan niitä myyntiin viime vuonna noin 12 000 kappaletta, edellisvuonna 8 000.
Jan Sandvik
Lämpöpumppujen
muistilista
• Älä käytä automatiikkaa. Se voi alkaa
jäähdyttää taloa, jos esimerkiksi
lämmität takkaa tai hellaa.
• Imuroi sisäyksikön suodatin 1–2 kertaa
kuukaudessa. Lika vähentää laitteen
tehoa.
HELPPOHOITOINEN. Ilmalämpöpumppua ei ole
vaikea hoitaa, kunhan muistaa muutaman asian
eli ei käytä sitä automatiikalla ja pitää sen
suodattimen puhtaana.
Ilmalämpö­pumpuista
myönnettävä avustus
■ ARA, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, myöntää tietyin ehdoin avustusta
niille, jotka siirtyvät käyttämään uusiutuvaa
energiaa, esimerkiksi ilmalämpöpumppuja,
maalämpöä ja pellettejä. Katso www.ara.fi,
Avustukset, tai ota yhteyttä kuntaasi.
• Säädä pumpun lämpötila pari astetta
päälämmitysjärjestelmää korkeammaksi.
• Harkitse tarkkaan: Onko laitetta tarpeen
käyttää kesällä jäähdyttämiseen? Sen
mitä olet talvella säästänyt, voit nopeasti
menettää sähkönkulutukseen.
• Sähkölaskusi kasvaa, jos korvaat
öljylämmityksen ilmalämpöpumpulla.
Pumppu käy sähköllä. Mutta: Kokonais­
energian­kulutuksesi vähenee, samoin
siis luultavasti kokonaisenergiamenot.
Sähkönkulutus ei lämpöpumpun avulla
vähene!
• Valitse luotettava laitetoimittaja ja pyydä
sekä kirjalliset käyttöohjeet että henkilö­
kohtainen opastus. Tarkista, mitä takuu
kattaa.
aukokatseiset yrittäjät rakensivat
vuonna 1931 Ähtävänjokeen Björkforsin voimalan Pedersören Lappforsiin. Siitä lähtien se on tuottanut sähköä kotitalouksille ja teollisuudelle, mutta nyt aika
on kypsä vanhemman, 1930-luvulta peräisin
olevan turbiinin eläköitymiselle. Nuoremmalla, vuonna 1965 asennetulla turbiinilla
on edessään vielä monta vuotta.
”Aiomme säilyttää myös vanhemman turbiinin. Sillä on museo- ja teollisuushistoriallista arvoa”, sanoo Herrfors Nät-Verkon toimitusjohtaja Ralf Bertula.
Voimalarakennusta laajennettaisiin vanhaan tyyliin uutta turbiinia varten. Uusi
turbiini pystyisi nostamaan voimalan kapasiteettia 5–10 %. Yhtä suuri tehonlisäys voitaisiin saada hyödyntämällä kokonaisuudessaan
niihin kolmeen koskeen myönnetty vesivoimalupa, joista Björkfors voimansa saa.
”Vuonna 1930 myönnetystä luvasta on
osa edelleen hyödyntämättä. Nostamalla
­voimala-altaan vedenpintaa puoli metriä
voisimme hyödyntää jo valjastetun kosken
tarjoamat mahdollisuudet täysimittaisesti”,
Bertula sanoo.
Vuoden 1987 koskiensuojelulaki ei estäne asiaa, koska kyseessä ei ole uuden kosken
säännöstely vaan jo kauan sitten säännöstellyn kosken, Esaforsin, hyödyntäminen. Se
sijaitsee lupa-alueella heti voimalan yläjuoksulla.
”Kosken ja voimalan väliset rannat ovat
korkeita ja suurelta osin pengerrettyjä, joten
korotus ei vaikuttaisi ympäristöön paljoakaan. Nousuveteen verrattuna eroa ei olisi
kuin 25 cm. Vedenpinnan nousu ei koskisi
Esaforsin yläpuolista aluetta, jota säännöstellään sivuhaaran padotuksella”, Bertula sanoo.
Hyödyntämällä Esaforsin koko aluetta
päästään myös kohvajäästä, joka patouttaa
maita ylävirtaan ja estää tuotantoa voimalan
tulokanavan jäätyessä.
”Kohvajään muodostuminen on työturval-
PÄÄSTÖTÖNTÄ ENERGIAA. ”Uusi turbiini yhdistettynä Esaforsin tehokkaampaan hyödyntämiseen toisi
Björkforsiin jopa 20 % eli yli miljoona kilowattituntia enemmän vesivoimaa”, Ralf Bertula sanoo.
BJÖRKFORS. Kartta
osoittaa vesivoimalalle
kuuluvan vesi- ja
maa-alueen. Musta
piste kauimpana
vasemmalla on voimala.
Såg­k varnsforsin
ja Myrosgrenin
padotukset on merkitty
mustilla viivoilla.
Esafors on merkitty
punaisella. Veden­
pinnan suunniteltu
nosto ei koske sen
yläpuolisia alueita.
lisuuden kannalta vaaratekijä, josta haluamme eroon”, Bertula sanoo.
Herrfors omistaa suuren osan Björkforsin
maista ja on sopinut vedenpinnan korotuksesta asianosaisten yksityisten maanomistajien kanssa. Vielä tarvitaan kuitenkin ympäristöviranomaisten lupa.
”Jo hyödynnetyn vesivoimala-alueen tehostaminen on täysin linjassa EU:n ja Suomen
tavoitteiden kanssa uusiutuvan ja päästöttömän energian käytön lisäämiseksi. Panostaes-
samme Björkforsiin teemme investoinnin
80 vuodeksi eteenpäin”, Ralf Bertula sanoo.
Jos Herrfors saa ympäristöviranomaisten
hyväksynnän, itse uudistustyöt sujuvat nopeasti. Ne eivät vie 6 kuukautta kauempaa,
Bertula arvioi. Parhaassa tapauksessa hanke
voisi olla valmis jo syksyllä 2012. Björkforsin
kokonaisinvestointi olisi noin 2 miljoonaa
euroa.
petra nylund
katternö 19
Tulivuoren tuhka
voi pysäyttää lennot
APUA !
Voiko näiltä
suojautua?
Toimittaja: Petra Nylund Kuvitus: Annika Lillkvist
Tulivuorenpurkaus
Kun maapallon sisus kiehuu yli
Lehtikuva/James Appleto
n
n Tulivuoren­
purkausta ei
voi pysäyttää,
mutta satelliitit
valvovat monia
tulivuoria.
Silloin pystyy
hyvissä ajoin
huomaamaan,
tupruttavatko
ne savua tai
nouseeko
lämpötila. Silloin
ihmiset voivat
siirtyä pois
alueelta.
Vuoreen voi
myös räjäyttää
kanavia
johtamaan
laavaa poispäin
kylistä ja
kaupungeista.
Supertulivuori
n Tulivuori syntyy, kun maapallon sisältä työntyy esiin kuumaa magmaa. Magma on sulaa
kiveä. Kun magma purkautuu ilmaan, se jäähtyy laavaksi ja kovettuu vähitellen. Tulivuoren
aukoista purkautuu myös myrkyllisiä kaasuja,
esimerkiksi rikkidioksidia. Vaikka laava on
1000-asteista, juuri kaasut yleensä surmaavat
ihmiset ja eläimet. Tulivuoret levittävät myös
tuhkaa, joka voi peittää auringon ja pimentää
laajoja alueita. Todella suurissa tulivuorenpurkauksissa tuhka- ja kaasupilvet voivat olla
niin tiiviitä ja pysyä paikallaan niin kauan, ettei
­laajoille alueille maailmaa tule kunnon kesää.
20 katternö
n Super­
tulivuoren
purkaus voi
aiheuttaa
maailman­
laajuisia
muutoksia.
Supertulivuoria
ei enää ole,
mutta suuret
järvet voivat
olla niiden
aukkoja.
KAUNISTA MUTTA
VAARALLISTA.
Eyjafjallajökulin
purkaus taikoi
upeat värit Islannin
yötaivaalle. Mutta
valokuvaaja James
Appelton vaaransi
henkensä mennessään
lähelle purkausta.
Ei kannata tehdä
perässä!
Meren alla
n Siellä useimmat tulivuorenpurkaukset tapahtuvat. Vahingot ovat
harvoin suuria, mutta purkaukset
voivat synnyttää tsunameja, valtavia
hyökyaaltoja, jotka ovat vaarallisia
rannikon asukkaille.
Juan
de Fuca
-laatta
Euraasian
laatta
PohjoisAmerikan
laatta
Karibian
laatta
Intian
laatta
Filippiinien
laatta
Arabian
laatta
Kookossaaren
laatta
Tyynenmeren
laatta
Nazcalaatta
Tyynenmeren
laatta
EteläAmerikan
laatta
IndoAustralian
laatta
Afrikan
laatta
Antarktiksen
laatta
Tulivuori
Mannerlaattojen
raja
n Suomessa ei ole tulivuoria, mutta niiden purkaukset voivat silti vaikuttaa meihin. Muistatko,
kun Islannin Eyjafjallajökul purkautui viime keväänä? Lentokoneet eivät päässeet matkaan pitkään
aikaan, sillä ilmassa oli paljon tuhkaa. Tuhka voi
tuhota suihkumoottorit ja potkurit.
Scotian
laatta
Tulivuoria syntyy usein kahden mannerlaatan kohtaamispaikkoihin. Niitä voi myös muodostua maankuoren
TUHKAPEITE. Näin Islannin tulivuorenpurkaus
ohuisiin, niin sanottuihin hot spot -kohtiin.
levitti tuhkaa Pohjois-Eurooppaan. Kuva esittää
tuhkapeitettä 17.4.2010.
Kuuluisia tulivuorenpurkauksia
79 j.Kr. Pompeji, Italia
Vesuvius purkautui räjähdysmäisesti ja raunioitti Pompejin ja Herculaneumin ja tuhosi
niistä kaiken elämän. Kaupungit unohdettiin
ja vasta vuonna 1599 Pompeji löydettiin uudelleen. Sitä kaivetaan edelleen esiin. Tuhkasta on
löytynyt sekä ihmisten että eläinten painaumia.
1600 Huaynaputina, Peru
Kuumat kaasut ja tuhkapilvi levisivät 13 km
päähän. Kylät ja kaupungit tuhoutuivat. Kesti
150 vuotta ennen kuin maanviljely oli taas mahdollista tulivuoren lähellä.
Ilmakehän rikkidioksidi toi mukanaan kylmyyden v. 1601–03, koska kaasu esti auringonsäteiden pääsyn maahan. Seurauksena oli kato
ja nälänhätä, ja Venäjällä kuoli 2 milj. ihmistä.
1783 Laki, Islanti
Laki on joukko maankuoren halkeamia Islannissa. Vuonna 1783 peräti 130 tulivuorta alkoi
syöstä kuumia ja myrkyllisiä kaasuja, ja sitä
jatkui 8 kuukautta. Neljäsosa islantilaisista
nääntyi nälkään, kun karja kuoli kaasujen vuoksi. Purkausten jälkeen Euroopassa oli kylmää
vuosikausia, ja se aiheutti nälänhätää.
1815 Tambora, Indonesia
– suurin tuntemamme purkaus
Purkaus alkoi hiljalleen jo vuonna 1812, mut-
Lehtiku va/S ca
npix/Polfoto
ta huhtikuussa 1815 vuoren laki räjähti ja valtaisa tuhkapilvi levisi Indonesian ylle. Kaikki
kasvit ja 10 000 ihmistä kuolivat Tamborassa.
Tuhka ja kaasut tuhosivat myös naapurisaarten kasvillisuuden, ja lähes 50 000 ihmistä
nääntyi nälkään.
Tämäkin purkaus viilensi ilmastoa. Pohjois-Amerikka ja Pohjois-Eurooppa kärsivät
eniten. Siellä vuotta 1816 kutsutaan ”kesättömäksi vuodeksi”.
1883 Krakatau, Indonesia
Valtava tulivuorenpurkaus jatkui toukokuusta elokuuhun. Se tuhosi 2/3 Krakataun saaresta. Purkauksen arvioidaan
olleen 13 000 kertaa voimakkaampi kuin
II maailmansodan aikana Hiroshimaan
pudotetun atomipommin. Jylinä kuului
4 500 km päähän ja 36 000 ihmistä kuoli,
lähinnä purkauksen synnyttämän tsunamin vuoksi.
1902 Pelée, Martinique, Karibia
Saint-Pierren kaupunki tuhoutui. Harva
sen 28 000 asukkaasta säilyi hengissä.
1963 Surtsey, Islanti
MAAILMAN UUSIN SAARI.
Merenalainen tulivuorenpurkaus synnytti täysin uuden saaren, Surtseyn.
Surtsey syntyi vedenalaisesta tulivuorenpurkauksesta
Islannin etelärannikolla vuosina 1963–1967. Koko Islanti on
syntynyt tulivuorten purkauksista hyvin kauan aikaa sitten.
katternö 21
Karolina Isaksson
Sähköä tankissa
T
Koeajo italialaisella terrierillä: hauskaa mutta ei pitkille matkoille.
Maapallon ympäri sähköautolla
■ Sähköautot ovat median hype-suosikkeja. Niistä kirjoitetaan
varmaan enemmän kuin mitä niillä itse asiassa ajetaan. Ääriesi­
merkkinä pari tanskalaista on maailmanympärimatkalla, 40 000 kilo­
metriä, kahdella sähköautoksi muutetulla Nissan Qashqailla. Lue
heidän seikkailustaan blogista: www.moto-mundo.com/da. Hypetys
näkyy myös siinä, että Euroopan moottorijournalistit valitsivat Nissan
Leafin vuoden 2011 autoksi. Sitä luonnehditaan ensimmäiseksi
todelliseksi perhesähköautoksi.
Italialainen sähköauto Tazzari Zero teki ensiesiintymisensä
Pohjanmaalla Pietarsaaren Kauppiasmessuilla viime vuoden
lopulla. Katternö-lehti pääsi koeajolle.
ENSIESIINTYMINEN POHJANMAALLA.
Tazzari Zero -sähköauto nähtiin
Pohjanmaalla ensimmäiseksi
Pietarsaaren Kauppiasmessuilla.
azzari näyttää italialaiselta kovikselta ja
vetää puoleensa uteliaita messuvieraita.
Sen ulkomuoto ja ominaisuudet paljastavat mistä se tulee: Imolasta, maailmankuulun F1-radan, Autodrome Enzo e Dino Ferrarin, kotipaikasta.
Mutta siihen seuraan Tazzarilla on vielä
matkaa. Se ei oikeastaan ole auto, sillä se luokitellaan 4-pyöräiseksi moottorikäyttöiseksi
ajoneuvoksi eli sillä on paino- mutta ei nopeusrajoitusta. Kuljettajalta vaaditaan B-ajokortti.
Tazzari on kompakti 2-paikkainen sähköauto.
Yli 190 senttiset tuskin viihtyvät siinä.
Kun Tazzari on käynnissä, siitä kuuluu tuskin ääntäkään, mikä on mahdollinen liikenneturvaongelma, jos sähköautot yleistyvät
kaupungeissa. Sisätiloissa sähkömoottorin
humina vaatii vähän totuttelua. Kaasuttaessa
ääni on korkeampi, mutta kun kaasujalan nostaa, ääni madaltuu.
Lähdemme koeajelulle pimeällä ja liukkaalla
kelillä, joten takavetoisen auton kanssa on oltava varovainen. Mutta se on vaikeaa: Tazzari
on terrierimäisen terhakka ja reagoi ärhäkästi.
Emme tosiaankaan jää jalkoihin liikennevaloissa. Mutta kaasujalkaa on käytettävä ahkerasti tasaisen nopeuden säilyttämiseksi, sillä
auto reagoi välittömästi lisäkaasuun. Jos taas
ei paina kaasua, auto pysähtyy nopeasti, sillä
silloin akku latautuu ja ”varastaa” liikevoimaa.
Tazzarissa on kaksi vaihdetta, eteen- ja taaksepäin, ja neljä ajovaihtoehtoa: normaali, urheilullinen, säästö ja liukas keli. Niitä voi vaihdella
napin painalluksella ajon aikana. ”Urheilullinen” tuo lisää voimaa esimerkiksi ohituksiin ja
”säästö” hillitsee sähkönkulutusta ja rajoittaa
nopeuden korkeintaan 60:een km/h.
Kokonaisvaikutelmana auto on helposti ohjattava, mutta sen urheilullisuus vaatii kuljettajalta sopeutumista. Ärhäkän kaasun lisäksi
myös ohjaus reagoi nopeasti ja jousitus on
urheilullisen jäykkä. Valmistaja tarjoaa myös
pehmeämpää jousitusta. Autossa on suhteellisen mukava istua, ja näkyvyys on hyvä kaikkiin suuntiin. Mutta mikään rahtiauto se ei ole.
Autoon mahtuu kaksi ihmistä ja kuormatilaa
on vain 150 litraa takana ja 30 litraa edessä.
Maantiellä auto tuntuu pieneltä. Tazzarille
ei ole tehty törmäystestejä. Ilman Webaston
tyyppistä lisälämmitintä sisätilat ovat talvella
kylmät, vaikka Suomeen tuotavat autot varustetaan lisäeristyksellä.
Sähköautot ovat suuresta mediahuomiosta
huolimatta harvinaisia. Hankkivatko suomalaiset jatkossa sähköautoja, Ville Mustonen,
Tazzarin maahantuoja StellaOnen myyntipäällikkö?
”Sähköautosta ei koskaan tule jokamiehen
autoa. Sillä on oma käyttäjäkuntansa, jonka tarpeet se täyttää. Se on hyvä kakkosauto,
varsinkin kaupunkiajossa, ja yrityksille se voi
antaa hyvää PR:ää. Itse kuljen aina Tazzarilla
Helsingissä ja sen ympäristössä.”
petra nylund
___________
Alaviite: Katternö-lehti kertoo tulevassa
numerossaan vähän enemmän perheauto­
tyyppisen sähköauton koeajosta.
Sähköauto
Tazzari Zero
• Kaksipaikkainen luokan L7 ajoneuvo eli
nelipyöräinen moottoriajoneuvo. Vaatii
normaalin katsastuksen.
• Moottori: teho 15 kW (20 hv); 4 900 r/min;
vääntömomentti 150 Nm.
• Litiumioni-akku. Latausaika n. 6–9 tuntia.
• Takavetoinen. Pituus 2,8 m, leveys 1,5 m.
Paino akkuineen 542 kg.
• Huippunopeus 100 km/h. Yhdellä
latauksella 140 km (valmistajan mukaan).
• Sähkönkulutus Tekniikan Maailman
20/2010 mukaan: täysi lataus vaati
13,7 kWh sähköä. Kun sähkönhinta on
10,5 snt/kWh, lataus maksoi 1,44 euroa.
• Hinta: n. 28 000 euroa + lisäkustannukset:
lisälämmitin, takalasin lämmitin ja
talvirenkaat.
katternö 23
Leif Sjöström
SIVISTYNYT TUTKIMUSMATKAAJA. Pohjanmaan historiaa ja kulttuuria
VAARATONTA VIIHDETTÄ. ”Olemme tavallisia ja mukavia, vaarattomia lapsi­perheille,
DUURISÄVELISSÄ. Juha Ruusuvuori kuvaa Pohjanmaan rantakaistaletta iloisena ja mukavana seutuna,
esitellään laajasti Juha Ruusuvuoren ajankohtaisessa kirjassa Muukalainen
koska emme puhu politiikasta, seksistä emmekä ongelmista.” Näin Jim Björni selittää,
joka poikkeaa muun Suomen molliperinteestä. ”Minulla on kirjailijana etuoikeus tehdä yleistyksiä.
Rantaruotsissa. Myös paikallisväestö pääsee ääneen.
miksi niin monet suomenkieliset seuraavat säännöllisesti FST:n Strömsö-ohjelmaa.
Toki ruotsinkielisellä rannikolla on myös eroja, mutta samankaltaisuuksia on enemmän”, Juha Ruusu­
vuori sanoo.
Ylistys Pohjanmaalle
Ruotsinkielinen Pohjanmaa
on monille suomalaisille
valkea läikkä kartalla. Juha
Ruusuvuori uskaltautui
syvälle turkistarhaajien ja
nuuskakapinallisten maahan
ja laati kokemuksistaan kirjan
Muukalainen Rantaruotsissa.
J
uha Ruusuvuori on juuri saanut kirjansa Muukalainen Rantaruotsissa markkinoille Katternö-lehden soittaessa
hänelle kotiin Taalintehtaalle. Hän on asunut
siellä vuodesta 1993 ja julkaisi kirjan Muukalainen Muumilaaksossa eli Asutko Vieläkin
Taalintehtaalla? vuonna 2005. Se kertoo elämästä kaksikielisessä Kemiönsaaren kunnassa sekä suomenruotsalaisten ja suomenkielisten kulttuurieroista.
”Minulla on kollegoja, jotka ovat kirjoittaneet maalla asumisesta vietettyään vuoden
Helsingin ulkopuolella, joten saatoin hyvällä
24 katternö
Veikko Somerpuro
omallatunnolla tehdä yleistyksiä asuttuani
12 vuotta Taalintehtaalla”, Juha Ruusuvuori
sanoo.
Nyt ajankohtaisen Muukalainen Rantaruotsissa (ruotsinnos ilmestyy kevättalvella)
jälkeen hän on tehnyt pienempiä toimeksiantoja, muun muassa kääntänyt John Nurmisen
säätiölle uutta merihistoriallista kirjaa.
”Olen aina ollut kiinnostunut löytöretkistä. Jo poikana luin kasapäin kirjoja tutkimusmatkoista jännittäviin paikkoihin.”
Ruusuvuori vietti lapsuutensa Oulussa ja
on näin ollen itsekin Pohjanmaalta, mutta
ruotsinkielinen rannikkokaistale oli jonkinlainen valkea läikkä jopa hänen kartallaan.
Piirtäjä Leif Sjöström paikallisoppaanaan
Ruusuvuori kierteli viime kesänä Siipyystä
Kokkolaan tutustumassa ympäristöön ja puhumassa ihmisten kanssa. Sjöström vangitsi
Ruusuvuoren kohtaamiset paikallisväestön
kanssa todellisessa Livingstone ja Stanley
-hengessä.
”Minulla ei ollut alueesta ennakkokäsitystä, mutta oletin, että Pohjanmaan ruotsalais-
alueet muistuttaisivat jollain tavoin Turunmaata. Suomen- ja ruotsinkielisen Pohjanmaan vertailu kiinnosti minua ja toki eroja
löytyi”, Juha Ruusuvuori kertoo.
Hänen mukaansa selvimpiä eroja oli, että Pohjanmaan ruotsinkieliset noudattavat
omaa moraalikäsitystään mieluummin kuin
lakeja ja esivaltaa.
”Asenteena on, että omista asioista pidetään ensi kädessä huoli itse. Helsinki ei ole ollenkaan yhtä itsestään selvä auktoriteetti kuin
muualla Suomessa. Ruotsinkielisellä rannikolla on ajateltu näin satoja vuosia. Tukholma
ja Eurooppa ovat sen sijaan lähempänä”, sanoo Juha Ruusuvuori, joka tapasi tutkimusmatkallaan monia tunnettuja ja vähemmän
tunnettuja henkilöitä, muun muassa nuuskaaktivisti ja muusikko Patrick Wingrenin.
Ruusuvuori on havainnut Turunmaalla samaa epäluuloa valtiovaltaa kohtaan.
” Täällä joutuu odottamaan vähintään
90 minuuttia, jos soittaa poliisin paikalle.
Muuttaessani tänne huomasin, että ihmiset
kantavat täällä vastuuta toisella tavalla kuin
suurkaupungeissa. On aivan mahdoton ajatus, että joku sanoisi Kemiön murteella ’teen
sinusta ilmoituksen poliisille’. Sen sijaan ihmiset ovat tottuneet selvittämään asiat itse
ilman oikeuslaitoksen sekoittamista asiaan.”
Ruusuvuoren kirjan henkilögalleriaan
kuuluvat myös Strömsön juontajat Jim Björni ja Susanna Ström-Wilkinson. He edustavat sitä tee-se-itse mentaliteettia, joka on
Pohjanmaalle tyypillistä ja jolle alueen yrittäjyyshenkisyyden voi olettaa pohjautuvan.
Alueen yrittäjyys sentään tunnetaan valtakunnankin tasolla.
”Pohjanmaan maaseudulla kukoistava innovaatiokulttuuri ei ole yhtä voimakas täällä
Turunmaalla. Suuret kaupungit ovat lähempänä ja imevät Turunmaalta monet yritteliäät ihmiset. Sen sijaan palvelusektori kasvaa
täällä, kun Helsingin seudun kesämökkiläiset
tarvitsevat erilaisia kiinteistöpalveluita. Haittapuolena on, ettei paikallisväestöllä ole enää
varaa ostaa kesämökkitontteja Turunmaalta.”
Juha Ruusuvuori tarkastelee kirjassaan
Rantaruotsia hyväntahtoisesti, uteliaasti ja
osaavasti. Vieras näkee monia asioita, joita
kotisokeus hämärtää, mutta joskus alkuasukkaana tulee mieleen, että hän sulkee silmänsä
asioiden kielteisiltä puolilta.
”Kirja on saanut myönteisiä arvosteluja
suomen kielellä. Lähinnä ruotsinkielinen
media on pitänyt sitä liian idyllisenä kuvauksena”, Juha Ruusuvuori sanoo.
Hän ilmeisesti tykästyi alueeseemme viime
kesän löytöretkellä.
”Jos en viihtyisi niin hyvin Kemiönsaaressa, voisin hyvin ajatella muuttavani Pohjanmaalle. Ainakin jos voisin ottaa mukaani
muutaman mäennyppylän ja lämpimämmät
säät.”
johan svenlin
PITÄÄ POHJANMAASTA. Juha Ruusuvuori varttui
Oulussa ja on asunut Tampereella ja Helsingissä,
mutta vuodesta 1993 hän on asunut Taalintehtaalla
Turunmaalla. Muukalainen Rantaruotsissa ilmestyi
joulukuussa 2010, ja se on hänen 15. kirjansa.
katternö 25
Erich Lessing Culture and Fine Arts Archives
Tämä Saharan kalliopiirros kuvaa
eläimiä ja ihmisiä noin 6 000 vuotta
sitten. Maapallon ilmasto oli
silloin lämpimämpi ja sademäärät
toisenlaisia eikä Sahara ollut
vielä muuttunut aavikoksi.
Saharan salaisuus
Kun jääkausi viimein päättyi ja jäämassat sulivat
hallittuaan maapallon ilmastoa satoja tuhansia vuosia,
kasvien, eläinten ja ihmisten elämän edellytykset
muuttuivat. Savanni valtasi muun muassa suuren
osan nykyistä Saharaa. Eläimet ja ihmiset seurasivat
kasvillisuuden perässä. Ja juuri täällä, keskellä Saharaa,
ihminen loi historian upeimpia eläinpiirroksia.
26 katternö
katternö 27
Ennen oli lämpimämpää (ja kylmempää)
Lämpö ja kylmyys ovat ohjanneet ihmisen kohtaloa
J
os tutkimme maapallon historian tuoreinta tuhannesosaa (4,5 miljoonaa
viime vuotta), siitä näkyy voimakas
suuntaus kohti kylmempää ilmastoa (noin
5°C). Jos katsomme tämän tuhannesosan jälkipuoliskoa (2,5 miljoonaa viime vuotta), sitä
hallitsevat jääkaudet ja niiden väliset lyhyet
lämpimät kaudet, ensin 41 000 vuoden, sitten
100 000 vuoden jaksoina. 1
Näiden jaksojen lämpimät kaudet ovat
kylmiin kausiin verrattuna lyhyitä. Ja aivan
viimeisin lämpökausi – se jota parhaillaan
elämme – oli alkaessaan huomattavasti lämpimämpi kuin nykyään.
Ilmasto ja ihminen
Historioitsija Fredrik Charpentier Ljungqvist
kuvaa, mitä nykyisen lämpökauden ilmastonmuutokset ovat ihmiselle merkinneet, kirjassaan Global nedkylning. Klimatet och människan under 10000 år (Norstedts, 2009).
Charpentier on Suomen historiasta tuttu
nimi. Fredrik Charpentier Ljungqvistin sukusiteet Suomeen ovat kuitenkin 200 vuoden takaisia. Kun valtakunta jakautui vuonna
1809, osa suvusta siirtyi länteen Ruotsiin ja
osa jäi Suomeen.
Kirjan yhdistelmä – historia ja luonnonmaantiede – on kiinnostanut Fredrik Charpentier Ljungqvistia teinivuosista lähtien.
Kirjan nimi tulee ilmaston jäähtymissuuntauksesta, joka on ollut vallalla nyt 6 000 vuotta, ja siitä että kuljemme armotta kohti uutta
jääkautta – vaikka kukaan ei tänä päivänä osaa
sanoa, milloin se tapahtuu. (Ks. kuvio 1)
Fredrik Charpentier Ljungqvist omistaa
noin puolet kirjasta ns. pikkujääkaudelle, joka
osui suunnilleen vuosiin 1300–1900; ilmastohistorian kauteen jota on kuvattu monissa
kirjallisissa lähteissä.
”Tietomme siitä, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet ilmastonvaihtelua historian aikana, on
vielä varsin rajallista. Yleisesti näyttää olevan
helpompaa löytää selityksiä kylmiin kausiin
kuin lämpimiin”, hän sanoo.
Fredrik Charpentier Ljungqvist ei ole osallistunut nykyiseen keskusteluun ihmisen
28 katternö
Fredrik Charpentier Ljungqvist, Tukholman yliopistossa historian väitöskirjaa valmisteleva tutkija, on
kirjoittanut runsassisältöisen kirjan ilmastonmuutosten merkityksestä eri kulttuurien ihmisille kautta
historian.
mahdollisesta vaikutuksesta ilmastoon.
­” Ilmastokeskustelun vauhdittuessa asian
historiallinen perspektiivi laiminlyötiin.
Nyt uskon, että historia otetaan paremmin
huomioon. Onhan aikalailla itsestään selvää,
ettemme voi ymmärtää ihmisen suhteellista
vaikutusta ilmastoon, jos emme ensin ymmärrä sen luonnollista vaihtelua”, hän sanoo.
Lämpimämpää
Kylmempää
120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000
0
Vuotta ennen nykyaikaa
Kuvio 1. Lämpötilan suhteellinen vaihtelu runsaan
120 000 viime vuoden aikana, rekonstruoitu grön­
lantilaisen NorthGRIP-jääkairauksen pohjalta.
Viime jääkauden vaihtelevat mutta kylmät olot
näkyvät selvästi. Edellinen lämpökausi oli nykyistä
lämpimämpi. Kuten näkyy, lämpötilat ovat
8 000 viime vuoden aikana hitaasti laskeneet.
(Fredrik Charpentier Ljungqvistin kirjasta)
Esimerkkinä Sahara
Sahara-nimi tulee arabian sanoista as sahra¯ alkoubra ja se tarkoittaa ’suuri aavikko’. Mutta
9 000–5 000 vuotta sitten suuri osa Saharaa
oli savannia ja aroa. Lämpimämpi ilmasto
muutti merten ja ilmakehän virtauksia ja lisäsi sateita. Suuren Tšadjärven vedenpinta
oli 30–40 metriä nykyistä korkeammalla, ja
joet virtasivat Tibestivuorilta Saharaan läpi
vuoden.
Pienet kivikautiset metsästäjäryhmät asettuivat asumaan jo kadonneiden järvien ja vesistöjen äärelle. Todennäköisesti he vaelsivat
paljon. Maaperä ei ollut riittävän hedelmällistä vakituiseen viljelyyn, mutta sopi paimentolaisten karjalle, lampaille ja vuohille.
Tuskin tietäisimme näiden ihmisten olemassaolosta, etteivät he olisi jättäneet jälkeensä kalliopiirroksia. Tunnemme noin
30 000 kalliopiirrosta, monet niin laadukkaita, että niiden aitoutta epäiltiin pitkään.
Vanhimmat piirrokset ovat noin 8 000
vuotta vanhoja ja kuvaavat eläimiä, joita nykyäänkin liikkuu savanneilla, esim. puhveleita, kirahveja, elefantteja ja sarvikuonoja. Myöhempien kausien piirroksissa kuvataan usein
karjaa ja ihmisiä. Ranskalainen Henri Lhote
oli piirrosten ehdoton asiantuntija. Hän tutki
taitelijaryhmän kanssa useiden vuosikymmenten ajan ennen kaikkea Tassilivuoristoa ja
kuvasi kalliopiirroksia suurella tarkkuudella. 2
”On kuitenkin harhaa kuvitella, että Saharan asukkaat olivat olleet hyvinvoivia paimentolaisia. Heidän karjansa oli huonosti
ravittua ja karjan säkäkorkeus oli enintään 115
cm. Kun laiha laidunruoho vesilähteen ympäriltä loppui, oli aika siirtyä seuraavalle”, Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo.
”Lehmänmaito oli tärkeä ravintoaine, mutta elämä oli parhaimpinakin vuosina kovaa.
Eläinlaumaa pystyi kasvattamaan sateisina
vuosina, mutta vähäsateisina se pieneni murto-osaan. Ihmiset keräsivät syötäviä juuria.
Vähitellen alettiin viljellä hirssiä suotuisilla
paikoilla.”
Noin 5 500 vuotta sitten kalliopiirrosten
eläimistön luonne muuttui. Puhveli ja muut
paljon vettä vaativat eläimet katosivat kuvaaiheiden joukosta. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun ilmasto viileni ja suuri kuivuminen
alkoi. Nähtävästi se tapahtui noin 3500–3000
vuotta ennen Kristusta. Niili oli ainut säilynyt
Saharan joki, mutta senkin vesimäärä pieneni.
Pohjolan lämpö
Jääkauden jälkeinen lämpömaksimi toi myös
Suomeen erilaista kasvillisuutta kuin mitä
meillä nykyään on. Suuri osa alueestamme oli
jääkauden vaikutuksesta yhä veden peitossa,
mutta kaukana Keski-Suomen mannermaalla
hallitsevana kasvillisuutena oli jalopuiden sekä mänty- ja koivumetsien yhdistelmä. Mäntyä ja koivua kasvoi aina Jäämerelle saakka.
Kuusta kasvoi vain itäisimmässä Suomessa.
”Ilmasto oli vuositasolla vähintään 2 astetta
nykyistä lämpimämpi. Etelä-Skandinaviaan
ei useimpina vuosina tullut talvea ollenkaan,
meteorologisessa mielessä. Kasvukausi oli
paljon nykyistä pidempi. Katovuodet olivat
harvinaisia, väestön kannatti siirtyä maanviljelystalouteen”, Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo. (Ks. kuvio 2)
Maatalouden myötä väestö asettui paikoilleen, mikä oli eduksi ilmaston ollessa lämmin
ja maatalouden antaessa elannon. Ilmaston
myöhemmin jäähtyessä vakinaisesta asutuksesta tuli haitta. Pitäisikö kaikki jättää katovuoden takia? Mihin kotoa sitten lähtisi?
Ilmasto jäähtyi merkittävästi noin 3 200
e.Kr. Sen vaikutuksesta maanviljelys päättyi
Pohjois- ja Keski-Skandinaviassa tietyksi kaudeksi ja väestömäärä väheni.
Fredrik Charpentier Ljungqvist luettelee
useita esimerkkejä eri aikakausilta siitä, miten
lämpimät ja kylmät kaudet liittyvät eri kulttuurien suuriin muutoksiin. Rooman valtakunnan loistokausi osui yhteen lämpökauden
kanssa, suuret kansainvaellukset tapahtuivat
kylmänä kautena. Norjalaiset asuttivat Islannin ja Grönlannin keskiajan lämpökaudella.
Englannissa kasvatettiin laajalti viinirypäleitä muun muassa vietäväksi Ranskaan.
Pikkujääkausi
Sitten tuli pikkujääkausi. Grönlannin skandinaaviset asukkaat hävisivät. ”Norjalaiset
olivat maanviljelijöitä ja asuivat paikoillaan
vuonojen rannoilla, kun taas inuiitit olivat
liikkuvia ja siirtyivät sinne, missä hylkeet,
heidän tärkein ravintonsa, olivat”, Fredrik
Charpentier Ljungqvist sanoo.
Euroopan mannermaalla vuodet 1315–1317
on asiakirjoissa kuvattu hirveinä nälkävuosina. Kylmyys ja äärimmäisen sateiset kesät
tuhosivat sadon, ja se vei miljoonien ihmisten hengen. Noitavainoissa erityisesti 1500- ja
1600-luvuilla tuhannet naiset tuomittiin roviolle syytettyinä siitä, että he olivat mustan
magian avulla mm. tuoneet huonoa säätä.
”Euroopassa levisi ajatus, että noidat yhdessä paholaisen kanssa suunnittelivat monta katovuotta peräkkäin, jotta nälkä ajaisi ihmiset kannibalismiin. Kristityt alkaisivat siis
paholaisen riemuksi syödä toisia kristittyjä”,
Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo.
Useat 1690-luvun vuodet äärimmäisen
10
Vuoden keskilämpötila (°C)
Alf Sjöblom
Maapallo on niin vanha ettei
sitä voi tajuta. Kylmät ja lämpimät
kaudet ovat vaihdelleet tuhansia
ja taas tuhansia kertoja.
8
6
4
10 000
8 000
6 000
4 000
2 000
0
Vuotta ennen nykyaikaa
Kuvio 2. Vuosilämpötilan likimääräinen vaihtelu
Etelä-Ruotsissa 10 000 viime vuoden aikana. Rekonstruointi perustuu Flarken-järven pohjan siitepölyfossiilien analyysiin. Julkaisijana Heikki Seppä et
al. 2005. (Fredrik Charpentier Ljungqvistin kirjasta)
kylmiä. Elbejoki oli esimerkiksi Hampurin
alueella jäässä 14 viikkoa talvella 1694–1695.
Syvät lumikinokset estivät liikenteen Italian
teillä. Suomessa seuraava vuosi 1695–1696 oli
kaikkein pahin.
”Lähes kolmasosa väestöstä kuoli. Muun
muassa historioitsija Eino Jutikkala on kuvannut tätä. Suhteellisesti ottaen se on Suomen
historian suurin katastrofi”, Fredrik Charpentier Ljungqvist sanoo.
1860-luvun nälkävuodet
Kuten seuraavien sivujen artikkelissa kuvataan, myös Suomessa nähtiin nälkää monena
1860-luvun vuotena. Pelkästään vuonna 1868
kuoli noin 140 000 suomalaista lähinnä nälkään tai nälästä johtuviin sairauksiin. Vertailun vuoksi: vuosien 1939–1945 sodissa kuoli
noin 91 000 suomalaista.
”Useat tämän vuosikymmenen kesät olivat
lyhyitä, kylmiä ja sateisia. Esimerkiksi alkukesä 1867 oli kylmin Skandinaviassa koskaan
mitattu, 4–7 astetta keskiarvoa kylmempi.
Ongelmana eivät olleet kylmät talvet vaan lyhyet ja sateiset kesät. Vilja ei ehtinyt kypsyä.”
1860-luvulla satoraja kulki Ruotsissa suurin piirtein Mälarinlaakson kohdalla. Sen
eteläpuolella sato ehdittiin yleensä korjata
myös kylminä kesinä. Sinne oli myös paljon
helpompaa ja nopeampaa kadon sattuessa ostaa ulkomailta viljaa ja saada se kuljetetuksi
alueelle.
”Pohjanlahden rantamilla ja Suomessa jää
esti kuljetukset suuren osan vuotta. Hätäapu
kadon jälkeen lähti käyntiin liian myöhään,
ja infrastruktuuri oli liian heikko avun saamiseksi ajoissa perille”, Fredrik Charpentier
Ljungqvist sanoo.
Ruotsin Norrlannissa vuosi 1867 tunnetaan
nimellä Storsvagåret (”suuriheikkovuosi”).
Nälkään ja siihen liittyviin sairauksiin kuoli
muutama tuhat ihmistä.
1860-luvun nälänhätä sai pysyviä seurauksia niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Maatalous alkoi muun muassa suuntautua enemmän karjanhoitoon ja siirtolaisuus Amerikkaan vauhdittui.
svenolof karlsson
___________
1 Tulkinta perustuu Etelämantereen Vostokin
aseman sedimenttikairauksiin.
2 Henri Lhoten klassinen teos on ilmestynyt myös
suomeksi, Saharan kalliopiirrokset (1959).
katternö 29
Gun-Marie Wiis
Kamppailu
elämästä ja kuolemasta
On alkutalvi 1865. Birckin perhe on
matkalla Jalasjärveltä Ilmajoelle. Isä
Johannes ja äiti Anna Greta kiskovat
lumikinosten läpi kelkkaa, jossa on pieni
heinähäkki. Heidän kolme pientä lastaan
kyyhöttävät häkissä heinien keskellä,
suojassa kylmältä.
Johannes ja Anna Greta Birck ovat
rutiköyhiä, ja kuten niin monet muutkin
siihen aikaan he vaeltavat pitkin poikin
Suomea etsien päivittäistä leipää ja
kaikkein mieluiten työtä. Kyseessä on
kirjaimellisesti kamppailu elämästä
ja kuolemasta.
30 katternö
katternö 31
Kevätkylvöt alkoivat myöhään monta vuotta peräkkäin… ja jo elokuussa tuli ensimmäinen halla.
T
alvella 1865 perheen isä Johannes on
28 ja hänen vaimonsa Anna Greta 30
vuotta. Heillä on kolme lasta: Johan
5 v, Salomon 3 v ja Sanna Kaisa 6 kk. Perhe on
neljä vuotta yrittänyt hankkia elantonsa pienviljelijöinä Hakatorpassa Alahärmässä, mutta raadannasta huolimatta ei ruokaa riittänyt
läheskään joka päivälle. Johannes oli moneen
kertaan hakenut työtä ja ansiota eri puolilta
maata, ja nyt perhe seuraa mukana.
Johannes on talollisen poika mutta ilman
omaa maatilaa. Sukuhistoriassa tapahtui
ratkaiseva käänne, kun Johanneksen isänisä
Johan Carlsson Kurf lähti vuonna 1811 perheineen – vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa
– omistamaltaan 1/6 manttaalin verotilalta
Ytterpurmosta (nykyisestä Forsbystä) uudisasukkaaksi Kortesjärven Kalijärvelle.
Emme tiedä päätöksen taustaa, mutta Kalijärveä kuvataan ”autiona seutuna järven
rannalla, jossa kylmyys ei koskaan jättänyt
hetteikköä, jossa halla vuosittain pani pienet
peltotilkut ja jossa metsää kylläkin oli useita
satoja tynnyrinaloja, mutta käytännössä se
oli ilman myyntiarvoa sukupolvia eteenpäin.
Tervanpoltto oli työlästä ja tervan hinta järjettömän alhainen.”
Johanneksen isä Hindric ei löytänyt Kalijärveltä elantoa.,Hän otti sukunimekseen Siekkinen ja muutti ensimmäisen vaimonsa kanssa vuonna 1831 Alahärmään ja hankki sieltä
Perkiömäen tilan. Vaimon kuoltua vuonna
1835 Hindricin täytyi myydä velkainen tila,
mutta hän sai uuden tilaisuuden maanviljelyyn naituaan Liisa Erkintytär Näsin viereisestä Vuoskosken kylästä.
Hindricin ja Liisan ensimmäinen yhteinen
lapsi yhdeksästä oli Johannes Henrikinpoika
Siekkinen, syntynyt 1836. Juuri sama Johannes, joka 28 vuotta myöhemmin vaelsi perheensä kanssa etsimässä työtä.
Rengiksi 10-vuotiaana
Johannes oli jo 10-vuotiaana lähtenyt kotitilalta renkipojaksi. 18-vuotiaana hän värväytyi sotilaaksi Suomen kaartiin ja siellä hänen
sukunimekseen merkittiin Birck – koska hän
oli ennen värväytymistä työskennellyt Pirin
tilalla (lähellä nykyistä Power-Parkia Alahärmässä).
Johannes Birck marssi Suomen kaartin mukana Krimin sodassa Varsovaan, jossa joukot
32 katternö
saivat viestin rauhasta ja sijoitettiin leiriin
Liettuaan. Siellä riehuivat kulkutaudit, jotka
korjasivat satoja kuolleita. Seuraavaksi Johannes Birck oli kaartin mukana Moskovassa
tsaari Aleksanteri II:n kruunajaisissa, kunnes
hänet lokakuussa 1857 vapautettiin palveluksesta heikentyneen kuulon vuoksi.
Keväällä 1859 Johannes meni naimisiin
alahärmäläisen talollisen tytär Anna Greta
Eerikintytär Piper-Näsin kanssa. Pariskunta
asettui Hakatorppaan vuonna 1861.
Seuraavasta vuodesta tuli nälkävuosi, varsinkin Pohjois-Suomessa. Sato epäonnistui,
ja ihmisiä lähti kerjuulle ja työtä etsimään etelään. Emme tiedä, miten sato onnistui Hakatorpassa, mutta sen tiedämme, että Johannes
Birck haki jatkuvasti timpurin töitä.
Tässä lyhyesti taustaa Birckin perheen
vaelluksille. Meillä on tarkempia tietoja kolmesta vaelluksesta heinähäkissä matkanneen
Johan-pojan kertomusten perusteella.
Ensimmäinen vaellus
Tiedämme, että Birckin perhe käänsi syksyllä
1864 kokan etelää kohti. Vaellus kävi hitaasti
ja vaivalloisesti. Lapset nukahtelivat heinähäkkiin tuon tuostakin. Uutena vuonna 1865
perhe asui autiotuvassa Jalasjärvellä.
Saman vuoden huhtikuussa perhe oli Ilmajoella, jossa he saivat katon päänsä päälle Alakorven tilan väentuvassa. 3-vuotias Salomon
kuoli siellä isorokkoon. ”Salomon oli kaunis
ja viisas ja isänsä ja äitinsä lempilapsi. Keväällä jäidenlähdön aikaan Salomonin mustunut
ruumis haudattiin maan syliin Ilmajoen kirk-
Halla-ahon ruti­
köyhältä tilalta
vaellus jatkui Nälkä­
mäen autio­tilalle,
josta ei löytynyt
ruoan hitustakaan.
Kuoleman­korvesta
löytyi viimein
vähän perunaa.
komaalle”, saamme tietää Johanin kertomana.
Perhe palasi kesäksi Hakatorppaan, mutta myös vuodesta 1865 tuli katovuosi. Sato
näytti hyvältä, mutta vaikea hallayö 23. elokuuta sammutti toiveet. Nälkää ja köyhyyttä
seurasivat sairaudet, ja vuosi vaati hirvittävän
määrän sairastuneita ja kuolleita. Peräti 7,9 %
Suomen väestöstä kuoli, heistä 57 000 pilkkulavantautiin, 7 500 punatautiin ja yli 3 000
hinkuyskään.
Isorokko oli ollut tuhoisa kulkutauti varsinkin 1700-luvun Euroopassa. 1800-luvulla sitä opittiin estämään rokotuksilla, ja
1860-luvulla jo 70 % kaikista vastasyntyneistä rokotettiin isorokkoa vastaan. Mutta nähtävästi ei Salomon Birckiä.
He saivat passituspaperit Viipurin poliisikamarilta. Johan muistaa poliisikamarilta,
kuinka eräs humalainen mies piti eristää pakkolaitokseen, mutta tämä oli väkivaltainen
ja paikalle kutsuttiin kasakka. Rähinöitsijä
heitti kasakan seinään ja potkaisi oven salvan
hajalle. Matkalla satamaan Johannes yritti
kantaa poikaansa, mutta kaatui uupuneena
maahan.
Johan pääsi ensimmäiselle höyrylaivamatkalleen siipirataslaiva Viktorialla. He ohittivat Haminan ja saapuivat Loviisaan. Sitten
nousi myrsky, ja koko perhe tuli merisairaaksi. Kannelle pilttuuseen sidottu hevonen
potki rajusti. Helsingissä Johan ihaili ortodoksikirkon kultaisia kupoleja. Perhe odotti
jatkokäskyjä Katajanokan vankilan pihalla.
He saivat seuraavaksi lähteä hevoskyydillä
pohjoista kohti ja ohittivat Hämeenlinnan.
He näkivät junien kulkevan Suomen ensimmäistä rautatietä (joka oli avattu Helsingin ja
Hämeenlinnan välille vuonna 1862), mutta
eivät päässeet matkustamaan junalla. Oli jo
talvi, kun Birckin perhe saapui Hakatorppaan
ja sai taas nähdä Sanna Kaisa -tyttären.
Toinen vaellus
Johannes, Anna Greta ja nyt 6-vuotias Johan
Birck lähtivät toiselle vaellukselle vuonna
1866; tytär Sanna Kaisa sai jäädä sukulaisten
hoitoon. Johan muistaa, kuinka hän heräsi
heinähäkissä perheen ylittäessä Näsijärven
jäätä. Perhe sai korttelin Kyttälästä. Johan pani
merkille Tampereen korkeat tehtaanpiiput ja
kuinka poliisit taltuttivat humalaisia. Isä kävi
Hattulan tilalla, jossa hän oli työskennellyt
edellisenä syksynä. Hänelle oli luvattu, jatkoa
töille, mutta hän palasi tyhjin käsin.
Sitten perhe tapasi talonpoikia, jotka ajoivat tavarakärryjä Viipurin ja Tampereen väliä.
Perhe sai maksusta lähteä mukaan Viipurin
seudulle. Susi alkoi seurata kärryjä, mutta
miehet hätistivät sen seipäillä pois. Kärryt
ajoivat suorinta tietä jäitten ja nummien poikki ja he ohittivat Lappeenrannan. Birckin perhe nousi kyydistä Juustilassa, aivan Viipurin
edustalla, ja vietti siellä kevään 1866.
Ensimmäinen ’koti’ oli savupirtti, jossa
oli kiinteät penkit seinustoilla ja neljä ikkunaa. Mutta jatkuva savu kävi Johanin silmille, ja perhe muutti Hovin kartanon kanalaan.
Seuraava etappi kuljettiin ruuhella järven yli
Juustilan sululle (Saimaan kanava oli avattu
10 vuotta aiemmin). Siellä perhe sai asua saunassa. Äiti Anna Greta laski mahlaa koivuista
ja valmisti siitä juomaa. Johan ihmetteli laivojen kulkua sululta toiselle.
Sitten matka jatkui Viipuriin. Isän hakiessa työtä Anna Greta ja Johan majoitettiin
köyhäin työlaitokseen. Sen jälkeen perhe asui
kaupunginosassa, jota he kutsuivat nimellä
Kolmas vaellus
Kertomuksen päähenkilö, Johan Birck, syntynyt
1859 Alahärmässä, kuollut 1942 Uudessa­kaarle­
pyyssä, tässä kuvattuna pari vuotta ennen
80-vuotis­­­päiväänsä. Kuvaajana Rolf Grandell, joka
oli naimisissa Johan Birckin pojan­tyttären kanssa.
Loboten. Viipurissa Johan yritti kerjätä rahaa
toisten poikien mallin mukaan. Hän onnistuikin saamaan pari lanttia, mutta isommat
pojat pakottivat ne itselleen.
Seuraavaksi Johannes sai työtä Uuraan
saaren patterinrakennustöissä Viipurin linnoituksen edustalla. Perhe ja muut samassa
tilanteessa olleet majoitettiin riiheen. Kolme
miestä menetti henkensä räjähdysonnettomuudessa. Uteliaalle 7-vuotialle riitti nähtävää; Johan kuvaili linnoitustöitä elävästi vielä
vanhoilla päivillään.
Mutta vastoinkäymisiä oli tiedossa. Anna
Greta sairastui vaikeaan punatautiin ja Johannes koleraan. Kaikki kolme joutuivat Viipurin
sairaalaan. Kun he heikkoina ja köyhtyneinä
pääsivät sairaalasta, syksy oli jo ovella. Ei ollut muuta keinoa kuin hakea kotiinpassitusta
viranomaisten toimesta.
Vaellus Tampereelle ja Viipuriin vuonna 1866
tapahtui kylmänä ja pitkänä talvena. Lunta oli
Etelä-Suomessa paksulti vielä toukokuussa,
kevätkylvöt olivat myöhässä ja eläinten rehu
loppui. Kesä oli hyvin sateinen, mikä vahingoitti viljan kasvua ja sai perunat mätenemään
maahan. Kun halla iski tosissaan 3. syyskuuta,
vilja ei ollut vielä kypsynyt. Muutaman hallayön jälkeen sato oli jälleen menetetty.
Kotona Hakatorpassa Birckin perhe koki
vieläkin kovemman talven kuin edellinen oli
ollut. Kevät 1867 tuli poikkeuksellisen myöhään; Helsingin lämpötilasarja osoittaa, että
toukokuun keskilämpötila oli vain +1,8 astetta
(noin 8 astetta keskimääräistä kylmempi). Monin paikoin järvet olivat jäässä vielä kesäkuussa. Syyskylvöt eivät itäneet. Kesä 1867 toi toki
mukanaan lämpöä, mutta aivan liian lyhyen aikaa. Ankarat hallayöt alkoivat elokuussa ja veivät sekä vilja- että perunasadon. Käytännössä
kunnon satoa saatiin vain Ahvenanmaalla ja
mannermaan eteläisimmissä pitäjissä.
Jos hätä ja puute oli siihen saakka ollut kova, nyt kävi selväksi, että talvesta 1867–1868
tulisi vielä pahempi. Birckin perhe sai kokea
Yksinäisellä
vaelluksellaan
hän näki suuria ja
kauniita, erivärisiksi
maalattuja taloja.
Mutta kukaan ei
halunnut antaa
ruokapalaa nälkäi­
selle pojalle.
sen katkerasti. Sanna Kaisa kuoli syyskuussa,
vajaan kolmen vuoden ikäisenä. Kuukautta
myöhemmin perhe lähti Hakatorpan kodistaan iäksi, jälleen vaeltamaan elannon hakuun.
Johan oli nyt lähes 8-vuotias. Ensimmäinen
kohde oli tällä kertaa Alajärvi. Johan muistaa,
että perhe vietti kaksi yötä Halla-ahon rutiköyhällä tilalla, jatkoi vaellusta metsän läpi
ja saapui hämärissä Nälkämäen autiotilalle,
jossa ei ollut hitustakaan ruokaa. Saavuttuaan päivän kolmannelle autiotilalle, Kuolemankorpeen, sieltä löytyi viimein vähän
perunoita.
Vaellus jatkui muun muassa Karstulaan.
Perhe saapui kelkkoineen Jyväskylään marraskuun alussa. Siellä Johanin äidillä oli
Moberg-niminen serkku, joka kävi opettajaseminaaria. Moberg oli Uudessakaarlepyyssä
apteekkari Malmbergin renkipoikana osoittanut hyvää lukupäätä, ja apteekkari oli ensin
auttanut pojan Uudenkaarlepyyn alkeiskouluun ja sitten Jyväskylän seminaariin.
Kun perhe kävi seminaarissa tapaamassa
serkkua, joukko lehtoreita tuli katsomaan
hädänalaisia. Lehtori Länkelä kiinnitti huomiota Johanin pirteään olemukseen ja sanoi:
”Tuonkin pojan pitäisi saada opetusta ja ryhtyä opettajaksi.”
Johannes onnistui saamaan Jyväskylästä
jonkin verran töitä ja ansaitsi 60 penniä päivässä perheen elatukseen marras- ja joulukuussa 1867. Sitten olot heikkenivät ja päiväansio putosi 40 penniin. Uudenvuodeniltana
äiti pystyi keittämään riisipuuroa, mutta se
syötiin ilman maitoa ja voita.
katternö 33
Kotona odottivat torut, sauna, ruoka… ja ensimmäistä kertaa 10 kuukauteen – oikea sänky.
Johanin oma vaellusmatka
Käyrä kuvaa lämpötila-
Tilanne oli todella vaikea. Tammikuussa vanhemmat veivät Johanin Jyväskylän vaivaistalolle, jossa ruoka-annokset olivat niukkoja ja
tungos kova. Eräs ukko piti sijaa eukkonsa ja
4–5 lapsensa kanssa vaivaistalon uunin päällä.
Sitten sattui jotain, josta oli pitkällisiä seurauksia – Johan halusi kokeilla uuniukon kelkkaa, laskea mäkeä. Sattui kuitenkin onnettomuus, kelkka osui esteeseen ja meni palasiksi.
Johan näki mielessään hirveän rangaistuksen
ja päätti paeta.
Hän käänsi nenänsä kohti Korpilahtea, noin
30 kilometriä etelään, ja nukkui siellä kaksi
yötä eri taloissa. Matkalla hän näki lumessa
kolme kuoliaaksi paleltunutta kerjäläistä. Johan jatkoi patikointia ja saapui Jämsään, edelleen 30 kilometriä etelämmäs, jossa hän näki
isoja ja kauniita, erivärisiksi maalattuja taloja.
Mutta kukaan ei halunnut antaa ruokapalaa
nälkäiselle pojalle.
Johan palasi Jyväskylään. Kun hän illalla
saapui kaupungin rannalle, piha oli täynnä
hevosia ja rekiä mutta talossa ei haluttu antaa
yösijaa pojalle. Johan käänsi suuntansa kohti
tilaa, jossa hän ja vanhemmat olivat yöpyneet
marraskuussa. Ovella tulvi vastaleivotun leivän houkutteleva tuoksu, ja Johan sai maistaa
palan. Eräästä huoneesta kuului nälkäänsä
valittavien ihmisten vaikerointia.
Johan ei löytänyt vanhempiaan. Hän lähti
siksi Jyväskylästä seuraavana aamuna ja vaelsi
nyt yksin teitä kolme kuukautta. Hän ei tiennyt, missä hän kulki ennen kuin huhtikuussa
tunnisti Kauhavan ja Härmän välisen reitin.
Hän sai kyydin hevoskärryillä. Yhden yön
hän vietti Ala-Matin köyhäintalolla, toisen
yön Pesolan köyhäintalolla. Hän sai pienen
leipäpalan, kolme silakkaa ja vedestä ja paleltuneesta viljasta keitettyä velliä.
Seuraava kohde oli Uudenkaarlepyyn kaupunki. Kevät 1868 oli kaikkein pahinta nälkäaikaa. Virallisten tilastojen mukaan Suomessa kuoli huhtikuussa 20 600 ja toukokuussa
25 200 ihmistä nälästä aiheutuviin syihin. Johan kohtasi Uudessakaarlepyyssä joukoittain
nälkää näkeviä Ullavasta, Halsualta, Perhosta,
Purmosta, Ähtävästä ja Vöyriltä.
Johan Birck jatkoi vaellustaan Pietarsaareen
ja tapasi kaksi poliisia, jotka määräsivät, että
nälkää näkevien täytyi mennä köyhäintalolle
eikä kulkea kerjäämässä kaupungilla.
normaalista) Tukholmassa
34 katternö
anomalioita (siis poikkeamia
Vuorokauden keskilämpötila (C°)
vuonna 1867. Kuten näkyy,
lähes koko vuoden oli paljon
tavallista kylmempää. Käyrä ei
tuotu ulkomailta. Kauppiaat toivat sitä maahan valtion määräyksestä. Mutta kuolinluvut
olivat pelottavan korkeita vielä pitkälle syksyyn. Kuolleiden joukossa oli myös Johanin
isänäiti Liisa Siekkinen, maaliskuussa 1868.
Kuolinsyyksi ilmoitettiin nälkälavantauti.
Miksi oli
niin kylmää?
ole Suomen osalta täsmälleen
sama, mutta todennäköisesti
hyvin samankaltainen.
Graafisen esityksen on
maksimi
95%
keskiarvo
5%
minimi
1867 yli keskiarvon
1867 alle keskiarvon
laatinut Anders Moberg,
joka on dosentti Tukholman
yliopiston luonnon­maan­
tieteen ja maaperä­geologian
laitoksella.
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Pietarsaaren köyhäintalolla (vanha kaupungintalo, joka purettiin vuonna 1955) sanottiin, että kaikkien piti auttaa keräämään
suolaheinän varsia ja lehtiä, koska talolla
aiottiin keittää luusoppaa. Asukit keräsivät
pyydetyt kasvit, mutta keitossa ei ollutkaan
luita. Johan näki Pitter-nimisen valvojan hakkaavan vanhaa miestä kepillä ja päätti toisen
pojan kanssa paeta köyhäintalolta.
He viettivät seuraavan yön kauppias Thodénin väentuvassa, mutta poliisi vangitsi
heidät kerjäläispoikaporukan mukana ja he
joutuivat viettämään yön kaupungin putkassa. Joku oli pihistänyt jotain, ja toisetkin joutuivat kärsimään syyllisen kanssa.
Seuraava pysähdyspaikka oli Vöyri. Johanin kaveri nappasi siellä kissan ja heitti sen kovakouraisesti matkoihinsa. Kissan mourunta
houkutteli paikalle väkeä, ja Johanin kaveri
passitettiin lantavesikuoppaan. Johan lähti
Lautamies kiskoi
Johania tukasta:
”Jassoo, tänne sinä
tulet talon vaivoiksi!
Isäsi on minulle
velkaa 24 markkaa
ja minulla on hänelle
työtuomio.”
yksin matkaan ja palasi Uuteenkaarlepyyhyn.
Oli elokuu 1868. Johan makasi pari päivää
sairaana taivasalla kauppias Nylundin pihamaalla. Hänelle tarjottiin piimää, mutta hän
ei saanut sitä alas. Vaelluksen loppu kuitenkin
häämötti. Johan lähetettiin ajomiehen mukana Alahärmään, jonne tämä oli matkalla. Kirkonkylässä Gabriel Ala-Viitalan talolla, jossa
G.M. Hedström piti kauppaa, ajomies kertoi
Johanista lautamiehelle, joka tuli kiskomaan
tätä tukasta: ”Jassoo, tänne sinä tulet talon
vaivoiksi! Isäsi on minulle velkaa 24 markkaa
ja minulla on hänelle työtuomio.”
Sairaana, uupuneena ja nälkäisenä Johan
heitettiin hiekkakuoppaan, jonne hän nukahti. Eräs nainen oli tunnistanut hänet ja herätti
hänet ja kantoi joen toiselle puolelle tilalle,
jossa Johan tapasi äitinsä. Anna Greta oli siellä
tilapäistöissä. Johannes-isä oli timpurin töissä Etelä-Suomessa. Ensin Anna Greta torui
kotiin palannutta poikaansa, lähetti hänet sitten saunaan, antoi ruokaa ja teki hänelle kunnollisen petin. Oli kulunut 10 kuukautta siitä,
kun Johan oli maannut oikeassa sängyssä.
Samana elokuun iltana vuonna 1868 puhkesi hirvittävä ukonilma, joka surmasi kaksi
naista Alahärmän kirkonkylässä. He olivat
juoneet Hoffmanin tippoja ja viinaa runsain
määrin ja saivat rangaistuksen synnistään,
ihmiset sanoivat.
Mitä sitten tapahtui?
Kesä 1868 oli lämmin ja viimeinkin saatiin
kunnon sato. Siemenviljasta oli suurin osa
Mitä tapahtui Johanille
ja hänen vanhemmilleen?
Johannes ja Anna Greta Birck asettuivat vuonna 1875 Kortesjärven Kalijärvelle, jossa Johannes harjoitti pienviljelyä ja samalla työskenteli timpurina. Anna Gretan kuoltua vuonna
1892 Johannes meni uusiin naimisiin kauhavalaisen syytinkilesken kanssa. Vietettyään
muutaman vuoden tällä paikkakunnalla hän
palasi vielä kerran Alahärmään, nyt mäkitupalaisena, ja lopulta vielä kerran Kortesjärvelle, huutolaiseksi Syväjärven tilalle, jossa hän
kuoli 89-vuotiaana vuonna 1925.
Johannes Birck totesi vanhoilla päivillään,
että hän on ehtinyt nähdä enemmän tuulta ja
tyventä kuin moni muu.
Johanneksen poika Johan Birck kävi
11–14-vuotiaana neljä lukukautta Alahärmän
kansakoulua, mutta ei koko lukuvuotta, koska
hänen piti asua kortteerissa koulun lähellä ja
koti oli niin köyhä, ettei pystynyt maksamaan
ruoasta majapaikkaan koko ajasta.
15-vuotiaana Johan Birck pääsi suutarin oppipojaksi Uuteenkaarlepyyhyn ja 19-vuotiaana kisälliksi. Hän vaelteli sen jälkeen suutarintöitä hakien Etelä-Suomessa ja palveli kolme vuotta Vaasan tarkk’ampujapataljoonassa.
Ollessaan oppipoikana Uudessakaarlepyyssä Johan kävi sunnuntaisin käsityöläiskoulua
ja oppi siellä ruotsin kielen. Asepalvelun jälkeen hän hallitsi suomen ja ruotsin erinomaisesti sekä suullisesti että kirjallisesti ja hänen
käsialansa ja laskutaitonsa oli hyvä. Johanin
lukuinto takasi hänelle hyvät tiedot maantiedosta, historiasta ja yhteiskuntaopista.
26-vuotiaana vuonna 1885 Johan Birckistä
tuli poliisikonstaapeli Uuteenkaarlepyyhyn
ja hän meni naimisiin purmolaisen Elisabet
Charlotta Nysund Siisbackan kanssa. Kaksi
heidän lapsistaan saavutti aikuisiän: Johannes
(Johan) Ludvig Birck ja Aurora Viktoria Birck.
Vaimon kuoltua Johan Birck meni uusiin naimisiin muhoslaisen Liisa Wiitasen kanssa ja
heille siunaantui tyttäret Anna Lisa ja Vieno
Suomilia.
Nälkävuosina leipää leivottiin niinkin erilaisista
aineksista kuin koivun-, kuusen- ja nuoren männyn
kaarnasta, männynversoista, islanninjäkälästä,
korpikarhunsammaleesta, akanoista ja oljista.
Vaihto­ehtona niistä keitettiin puuroa pienen tali­
nokareen kanssa. Nämä pussit sisältävät jauho­
näytteitä, jotka on tehty ohranoljista ja akanoista.
Turun läänin sammalten- ja sientenkäyttökomitea
oli lähettänyt ne hätävuosina paikallisille viran­
omaisille. Näytteitä säilytetään Pietarsaaren
museon arkistossa.
Poika Johan Ludvig Birck teki aikanaan elämäntyönsä kansakoulunopettajana Pietarsaaressa ja sai kouluneuvoksen tittelin vuonna
1953.
svenolof karlsson
___________
Alaviite: Tämä tarina perustuu pääasiassa
Johan Ludvig Birckin artikkeliin, joka on julkaistu
Pedersöre-lehdessä, Jakobstads Tidningin jouluja kotiseutulehdessä, vuosikerta 1957.
■ Lyhyiden kylmien kausien selitys löytyy
usein tulivuoren purkauksista ja niiden
ilmakehään syytämistä tuhkapilvistä. Syy
Pohjoismaiden 1860-luvun kylmiin säihin ei
ole kuitenkaan tiedossa.
”Vuosi 1867 oli kylmä Pohjois-Atlantilla,
myös Koillis-USA:ssa mutta ei muualla maailmassa. Luultavasti kyse oli luonnollisesta
vaihtelusta”, sanoo ilmastohistorioitsija
Fredrik Charpentier Ljungqvist.
Anders Persson, tämän lehden lukijoille
tuttu meteorologi, toteaa, että voimme tarjota vain olettamuksia, ei muuta.
”Ongelmana on että tietoa on saatavilla
vain osasta maailmaa ja lisäksi on kyse
epänormaaleista kesistä. Tutkimus on keskittynyt epänormaaleihin talviin. Ehkä voisi
yrittää selvittää, millainen Fennoskandian
virtausmalli oli näinä kesinä. 1860-luvulla
ei vielä piirretty päivittäisiä sääkarttoja.
Pohjoismaiden valtionarkistoissa ja meteorologian laitoksilla on kuitenkin riittävästi
säähavaintoja, joiden perusteella voisi
rekonstruoida päiväkohtaiset sääkartat ja
-mallin”, hän sanoo.
Olisiko nälänhätä voitu välttää?
Lyhyt vastaus on, että viranomaiset ryhtyivät toimenpiteisiin mutta liian myöhään.
Kehittymätön infrastruktuuri myötävaikutti ongelmaan. Muun muassa senaattori
­Johan Vilhelm Snellmanin ja kauppias Adolf
­Vaseniuksen aloitteesta maahantuotu vilja
ei jääesteiden takia päässyt koskaan perille.
Monet lähtivät Pohjois-Suomesta Ruotsiin, Pohjois-Norjaan ja Venäjälle. Pelkästään Kuhmossa kirkonkirjoihin merkittiin
745 Aunukseen Venäjän puolelle muuttanutta.
katternö 35
Kuolleet jotka elävät
Aivan liian monet eläimet
ovat kuolleet sukupuuttoon.
Silti keskustelu uhanalaisista
eläimistä on suistunut raiteiltaan.
Väitteet, joiden mukaan maa­
pallolla kuolee eläinlaji joka
toinen minuutti, ovat täyttä
puppua, sanoo Eirik Granqvist.
K
atternön lukijat saivat tutustua Eirik
Granqvistiin numerossa 1/2010. Hän
on sen jälkeen ehtinyt toimia toisen
kauden Shanghain luonnontieteen museon
professorina ja toimii parastaikaa (keväällä
2011) koulutustehtävissä Thaimaan luonnonhistorian museossa Bangkokissa.
Reuters ja muut uutistoimistot levittivät
jokin aika sitten uutista, jonka mukaan maailmassa löydettiin 18225 uutta lajia pelkästään
vuonna 2008. Puolet niistä oli hyönteisiä.
Noin 1,8 miljoonasta eläinlajista on laadittu
tieteelliset kuvaukset Linnén alettua luokitella niitä.
”Monia maapallon eläinlajeista ei ole vielä
edes löydetty. Lajeja syntyy ja kuolee koko
ajan. Niin luonto toimii. Myös ihmislaji häviää jonain päivänä”, Eirik Granqvist sanoo.
Sukupuuttoon kuolleiden selkärankaisten
luettelo sisältää historiallisena aika runsaat
300 lajia (ks. viitteet artikkelin lopusta). Monet listan eläimistä eivät kuitenkaan edusta
omaa lajia vaan ne ovat edelleen elävien lajien alarotuja”, Eirik Granqvist sanoo. ”Ja itse
asiassa samalla kun uhanalaisiksi kuvattujen
lajien lukumäärä koko ajan kasvaa, mikään ei
osoita, että häviämisvauhti olisi kasvanut.”
”Olen omistanut koko elämäni eläimille
ja olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa,
jotka korostavat luonnon monimuotoisuuden
arvoa. Mutta emme saa sen vuoksi maalata
asiaa synkemmäksi kuin se onkaan ja ryövätä lapsiltamme elämäniloa”, Eirik Granqvist
sanoo.
Laji ja rotu
Lajin ja rodun ero on perustavanlaatuinen. Eirik Granqvist kuvaa asiaa näin:
”Uusikaarlepyyläinen Eirik Granqvist ja
eteläafrikkalainen busmanni edustavat eri
rotuja. Eirik ja simpanssi edustavat eri lajeja.”
Missä on se taitekohta, jossa rotujen väliset
erot ovat niin suuria, että kyse on eri lajeista?
Eirik: ”Jos eri lajeja risteytetään, ne joko eivät
saa jälkeläisiä tai jälkeläinen on steriili eli lisääntymiskyvytön. Mutta rajatapauksiakin on.”
Takaisinristeytys on tärkeä käsite: kahden
rodun tai kannan järjestelmällisellä risteyttämisellä voidaan kadonneita rotuja (mutta
ei siis lajeja) luoda uudelleen. Ensimmäisen
sukupolven naaraseläin paritetaan yhden
parentaalirodun uroseläimen kanssa. Sitten
seuraavan sukupolven naaraseläin paritetaan
toisen parentaalirodun uroseläimen kanssa.
Alla muutamia Eirik Granqvistin kokemuksia ja kommentteja aiheesta.
Atlasleijona
Eirik: Atlasleijona on virallisesti kuollut sukupuuttoon, koska viimeinen ammuttiin Marokossa
1920-luvulla. Tässä ei kuitenkaan huomattu, että
näitä pitkäjalkaisia ja tummaharjaisia leijonia asusti turvassa ja muihin lajeihin sekoittumattomina
Rabatin eläintarhassa, josta laji ”löydettiin uudelleen” muutama vuosi sitten.
Sitä paitsi ehkä 70 % afrikkalaisista leijonista
maailman eri eläintarhoissa on enemmän tai vähemmän puhtaita atlasleijonia. Näin siksi, että
pohjoisafrikkalaisia leijonia tuotiin 1800-luvulla
Leipzigin eläintarhaan. Nämä Leipzigin leijonat ovat
sieltä käsin lisääntyneet ja täyttäneet eläintarhat.
Atlasleijona on kuvattuna muun muassa Helsingin Aleksanterinpatsaassa.
Valkosarvikuono
(leveähuulisarvikuono) 1
Eirik: Tapasin 1970-luvun alussa hra Wagnerin,
Dvur Královén eläintieteen puutarhan johtajan
Tsekkoslovakiassa. Hän oli juuri silloin onnistunut
saamaan yhdeksän valkosarvikuonoa, pohjoista
rotua, aivan varmasti vaihtamalla ne aseisiin.
Olin yllättynyt siitä, miten paljon ne erosivat
eteläisestä rodusta. Ne olivat paljon pienempiä
ja tummempia. Wagner sai siitoksen vähitellen
toimimaan, mutta se onnistui vielä paremmin San
Diegon eläintarhassa, jonne hän oli lähettänyt pari
sarvikuonoa.
_______________
1 ’Valkosarvikuono’-nimen selitetään usein johtuvan väärin käännetystä buurien käyttämästä weidmaul-nimestä, joka tarkoittaa laajaa kuonoa. Eirik
Granqvist: ”Epäilen sitä. Mustasarvikuono, joka on
ruskea, näyttää luonnossa paljon tummemmalta.
Valkosarvikuono, joka on vaaleanharmaa, näyttää
luonnossa itse asiassa hyvin vaalealta. Sitä vastoin
sen pohjoinen rotu on aika ruskea ja paljon tummempi kuin eteläinen rotu.”
Osallistuin Ranskan vuosinani piiriin, joka toimi
maailman sarvikuonojen pelastamiseksi. Vielä
vuosituhannen vaihteen jälkeen sain tietoa, että
silloin Kongossa oli 12 uutta valkosarvikuonon poikasta (pohjoista rotua). Valitettavasti uskon, että
niiden on käynyt huonosti alueen sisällissodassa.
Sarvikuonon sarvi houkuttelee salametsästäjiä
ja ajatus sarven sahaamisesta pois salametsästyksen vähentämiseksi syntyi hirvijahdissa Ahlströmien luona Noormarkussa. Istuimme iltaa ja paransimme maailmaa muun muassa Mike Webbleyn
kanssa. Mike on Aberdaren kansallispuiston johtaja Keniassa. Mike johti hanketta, jossa sarvikuonoja siirrettiin turvallisemmille seuduille. Mietin
ääneen, miksei sarvea voisi sahata pois samalla
kun eläimet nukutettiin siirtoa varten. Sarvikuonot
selviävät hyvin ilmankin.
Mike ehdotti tätä vastaavalle ministerille, joka
hylkäsi ajatuksen, mutta viesti siirtyi eteenpäin.
Sarvikuonoilta alettiin poistaa sarvia Zimbabwessa, Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. Nyt Namibian
sarvikuonot elävät jälleen rauhassa eivätkä ole
uhattuna. Ne saavat taas pitää sarvensa.
Kiinanjokidelfiini
Vuonna 2007 maailmaa kiersi uutinen, jonka
mukaan iso selkärankainen eläin oli hävinnyt
maapallolta ensimmäistä kertaa 50 vuoteen.
Pitkänokkainen kiinanjokidelfiini oli virallisesti julistettu hävinneeksi sen jälkeen, kun
brittiläinen tutkimuskunta oli haravoinut
1700 km jokea löytämättä delfiinistä jälkeäkään.
Eirik: Keskustelin kesällä 2010 kiinanjokidelfiinistä Shangain johtajani Xioming Wangin kanssa.
Hän hymyili, kun kerroin pari iltaa aiemmin nähneeni kiinanjokidelfiinejä Kiinan TV-uutisissa.
Myöhemmin sain tietää, että niitä elää ainakin 50
eräässä Jangtsejoen sivuhaaroista.
Robin Müller
Burchellinseepra
Eirik: Ammuin aivan selvästi ns. ’sukupuuttoon
kuolleen’ burchellinseepran Okawangossa (Botswanassa) vuonna 1973. Minulla on siitä kuva, josta asian voi tarkistaa! Virallisesti se kai julistettiin
sukupuuttoon vuonna 1911. Burchellinseepra on
aroseepran nimirotu (se rotu jota kuvataan lajin
mallina), mutta joskus se on saanut myös esiintyä
omana lajina.
Myöhemmin olen henkilökohtaisesti voinut todeta, että Etoshan kansallispuistossa Namibiassa
kaikki seeprat ovat identtisiä burchellinseepran
kanssa. Minulla on niistä monta valo­kuvaa.
Ylimpänä tarpaani
varsoineen, kuvattu
saksalaisessa
Tripsdrillin eläin­
tarhassa vuonna
2009. Atlas­leijona
(vasemmalla alhaalla)
kuvattiin Ljubljanan
eläin­tarhassa vuonna
2005. Alku­härkä
(oikealla alhaalla)
kuvattiin Stein­bergissä
Saksassa vuonna 2006.
Walter Frisch
36 katternö
katternö 37
1,6
1,4
1,2
sukupuuttoon kuolleiden
nisäkkäiden ja lintujen lukumäärä
1,0
0,8
Linnut
Nisäkkäät
0,6
0,4
0,2
tuttu takaisinristeyttämään. ”Jokainen nauta
on alkuhärkä. Geneettisiä eroja entisaikojen
alkuhärkään pystyy tuskin tunnistamaan
(viimeinen alkuhärkä kuoli vuonna 1627 ja
sen sarvesta tehty juomasarvi on Tukholman
Kuninkaallisessa Varuskamarissa).”
Eirik: Meillä oli alkuhärkä Préhistorama-museossa Bidonissa Ranskassa. Pelkästään sonni, jotta
se pysyisi rauhallisena eikä olisi kävijöille vaaraksi,
sillä jos sonnilla on lehmä, se haluaa pitää kilpailijat loitolla. Meillä oli kuitenkin paljon vaivaa, kun
kaikki naiset halusivat, että sonnillamme pitäisi
olla myös lehmä. Eihän nyt sonni voinut elää selibaatissa!
Kirjallisuudessa alkuhärän kokoa liioitellaan
usein vahvasti. Se johtuu museoissa väärin asennetuista luurankomalleista. Sellainen on hyvin
tavallista.
Mikael Nybacka
Eirik Granqvist, tässä kesämökillään Uudessakaarlepyyssä, on maailmankuulu nimi luonnonhistorian museoissa. Hän oli Helsingin
Eläintieteen museon ylikonservaattori vuosina 1971–1987. Keväällä 2011 hän toimii koulutustehtävissä Thaimaan luonnonhistorian museossa.
Toiset vertailut ovat osoittaneet, että burchellinseeprakantoja on myös Kwazulu-Natalissa EteläAfrikassa.
Keskustelin usein seeproista hyvän ystäväni ja
kollegani Reinhold Raun kanssa. Hän oli alunperin saksalainen mutta muuttanut Kapkaupunkiin
ja nousi siellä South African Museumin ylikonservaattoriksi. Reinhold oli löytänyt burchellinseeproja
Natalista ja halusi minun käynnistävän niiden tutkimusohjelman, mutta minulla oli silloin kädet täynnä
työtä Helsingin Eläintieteen museossa. Lisäksi meille molemmille oli käynyt aivan selväksi, että burchellinseepran häviäminen maapallolta oli tarua.
Ampumani burchellinseepra oli aiemmin esillä
Helsingin Eläintieteen museossa, mutta nykyinen
johto on siivonnut sen sivuun.
olevasta kvaggasta. Kirjoitin sinne ja sain mitat ja
kuvat, jotka lähetin edelleen Reinholdille.
Reinhold löysi yhteensä 22 kvaggaa. Niissä ei
ollut kahta samanlaista! Kirjallisuudessa ne kuitenkin kuvattiin yhdeksi ja samaksi lajiksi.
Hylkäsimme kumpikin ajatuksen kvaggasta
omana lajinaan. Kvagga oli anatomisesti identtinen
aroseeprojen kanssa. Aroseeproista oli vain pyydetty vähän erikoisemmanvärisiä yksilöitä. Erittäin
luultavasti osa niistä oli lisäksi risteymiä hevosten
ja aasien kanssa.
Sekaannusta on lisännyt vanhojen asiakirjojen kertomukset suurista kvagga-laumoista Kapkaupungin provinssissa. Mutta kannattaa muistaa,
että afrikaansin kielellä kaikkia seeproja kutsutaan
kvaggoiksi…
Kvagga
Pyreneidenvuorikauris
Eirik: Kvagga kuvataan kirjallisuudessa hävinneeksi, mutta olen varma, ettei sitä ole koskaan
ollut olemassakaan.
Keskustelin Reinhold Raun kanssa asiasta monet kerrat. Lopulta Reinhold päätti tutkia kaikki
maailman museoissa olevat kvaggat. Tämä tapahtui apartheidin aikaan, joten autoin Reinholdia
hankkimaan tietoja Kazanissa Neuvostoliitossa
Pyreneidenvuorikauris on iberianvuorikauriin rotu. Lajia elää kahta rotua, mutta tiettävästi viimeinen pyreneidenvuorikauris kuoli
tammikuussa 2000. On epäilty, että tämän
rodun viimeiset yksilöt kuolivat karjasta niihin siirtyneiden sairauksien vuoksi.
38 katternö
Eirik: Istuin 1980-luvun alussa iltaa Zoo de
Vincennen tutkimus- ja jalostusaseman uuden
päällikön kanssa Reserve de la Haute-Touchessa
Indressä Keski-Ranskassa. Paikan johtaja, hyvä
ystäväni oli jäänyt eläkkeelle ja uusi johtaja, nuori
eläinlääkäri kutsui minut päivälliselle.
Eläinlääkäri kertoi suunnittelevansa pyreneidenvuorikauriin kloonaamista, koska hän sanoi
hallitsevansa sen tekniikan. Olin skeptinen, koska
sellaista ei ollut koskaan tehty muilla kuin kesyillä
kotieläimillä turvallisissa laboratorio-oloissa. Mistä hän saisi käsiinsä pyreneidenvuorikauriiden eläviä soluja? J'ai des combines! Minulla on ratkaisuni,
uusi päällikkö sanoi.
Olin itse käynyt Ordesassa (espanjalaisessa
kansallispuistossa) ja yrittänyt nähdä jonkin siellä
vielä silloin luultavasti eläneestä kahdeksasta vuorikauriista, mutta ilman menestystä. Sitten en enää
pitänyt yhteyttä nuoreen johtajaan, mutta kuulin,
että hän oli todella onnistunut kloonaamaan eläimen, mutta valitettavasti kili ei säilynyt hengissä.
Nyt alueelle on istutettu keskiespanjalaisia vuorikauriita. Ne ovat samaa lajia kuin pyreneidenvuorikauriit, mutta siis eri rotua.
Alkuhärkä
Ihmisille tärkeä eläin, alkuhärän villi muoto,
kuuluu niihin, joita on Eirikin mukaan onnis-
Tarpaani
Tarpaani kuvataan muun muassa Wikipediassa tämän päivän hevosrotujen esi-isänä,
nykyään sukupuuttoon kuolleena. Aluksi tarpaani eli villinä laajoilla alueilla Euroopassa.
Viimeisen tarpaanin sanotaan kuolleen vankeudessa Venäjällä vuonna 1909.
Eirik: Tarpaani voitaisiin takaisinristeyttää
suhteellisen helposti. Puolassa on käytännöllisesti katsoen puhdasrotuisia tarpaaneja. Niitä
on pidetty yksityisessä eläintarhassa. Omistajan
kuoltua perilliset eivät halunneet jatkaa eläintarhaa ja lopettivat tarpaanit. Omistaja oli kuitenkin
lahjoittanut useita pieniä ja suloisia hevosia seudun maanviljelijöille, joten niistä voisi kerätä muutaman, jotka eivät ole sekoittuneet liikaa.
Esimerkkejä Barbadokselta
Eirik: Työskennellessäni Barbadoksen kansallismuseossa tutustuin saaren erikoiseen pesukarhuun, jota säilytettiin vitriinissä ylhäisessä
yksinäisyydessä ja huonosti täytettynä. Se näytti
tavalliselta pesukarhulta ja nyt DNA-tutkimus on
osoittanut, että se on hyvin läheistä sukua Kentuckyn pesukarhuille. Se oli siis tuotu maahan.
Barbadoksenpesukarhua pidettiin sukupuuttoon kuolleena, mutta ollessani siellä eräs taksikuski väitti nähneensä pesukarhun ojassa. Jätin
tarjouksen museon pesukarhun uudelleentäytös-
1980
1900
1820
1740
1660
1580
0
1500
Lajien lukumäärä keskimäärin vuodessa
1,8
Sukupuuttoon kuolleiksi julistettujen nisäkkäiden ja lintujen lukumäärä vuodesta 1500 lähtien. Kuvassa lajien keskimääräinen lukumäärä
vuodessa. Willis Eschenbachin artikkelista
’Where Are The Corpses?’
http://wattsupwiththat.
com/2010/01/04/whereare-the-corpses/
tä, mutta ilmeisesti siellä ajateltiin, ettei maahantuotuun eläimeen kannata tuhlata rahaa.
Kahden Barbadoksella viettämäni viikon aikana
löysin sitä vastoin kaksi saarelle uutta lajia! Papukaijan jota näin peräti kahdeksan yksilöä. Sitä ei
pitänyt esiintyä Barbadoksella vaan lähinnä Martiniquella, mutta sitähän papukaija ei tiennyt.
Lisäksi löysin 40 cm pituisen liskon, jota ”ei ole”
Barbadoksella. Katselin sitä hyvän aikaa, mutta
innoissani unohdin kameran. Lisko kuului varmasti Lacerta-perheeseen, mutta en tunnistanut
lajia. Lisko unohti kertoa, millä laivalla se oli tullut
saarelle.
Sukupuutossa mutta elossa
Jonkinasteisena trendinä on, että hävinneiksi julistettuja eläimiä löydetään jälleen elossa.
Vuonna 2003 luonnossa tavattiin esimerkiksi
kuubanalmikki, yksi kolmesta almikkien heimon lajista, jota ei ollut nähty vuoden 1890
jälkeen ja joka oli virallisesti julistettu sukupuuttoon vuonna 1970.
Celebesinkummituseläimen (Sulawesi) uskottiin hävinneen vuonna 1920, mutta sitä
tavattiin jälleen vuonna 2000. Kolme yksilöä
saatiin kiinni elävinä ja varustettiin radiolähettimillä vuonna 2008.
Rämetulikärkeä, sukupuuttoon kuollutta
tikkalajia, on viime aikona kuultu, nähty ja
valokuvattu.
Eirik: Luin hiljattain myös Uuden Kaledonian
gekkosta. Sitä tunnettiin vain yksi ainut yksilö, jota on säilytetty spriiastiassa Pariisissa vuodesta
1879. Pari nuorta kävi tässä yhtenä vuonna saarella ja videokuvasi suurta liskoa. He tutkivat kirjoja,
mutta eivät saaneet selville, mikä lisko se oli. Kotiin
palattuaan he marssivat Pariisin museoon ja näyttivät videon. Aivan niin, kyseessä oli sama gekko,
joka oli löytynyt kerran aiemmin ja jota pidettiin
sukupuuttoon kuolleena.
Toimiessani 1960-luvulla jonkin aikaa Orléansin luonnonhistorian museon konservaattorina
löysin kokoelmista sukupuuttoon kuolleen algeriangasellin. Sitä pidetään Saharan eteläpuolella
elävien gasellien alalajina. Ollakseni aivan varma
ajoin Pariisin museoon tutkimaan siellä olevia yksilöitä. Löysin epämääräisen kasan kuivia taljoja
erään huoneen lattialta. Kasa ei riitä kuvaukseksi,
pikemminkin se oli vuori… Etiketit lojuivat leväl-
Kommentteja
Wikipedian listaan
■ Wikipediassa (12/2010) sukupuuttoon
kuolleiksi katsotuista eläimistä Eirik Gran­
qvistin mukaan ainakin seuraavat ovat
pelkästään rotuja tai alalajeja vielä elossa
oleville lajeille:
• Alkuhärkä
• Kaukasuksenvisentti
(Bison bonacus caucasicus)
• Pohjoisafrikkalainen lehmäantilooppi
(bubal haartebeest)
• Algeriangaselli
• Arabiangaselli
• Hietagaselli
• Pyreneidenvuorikauris
• Meksikonharmaakarhu
• Kaspiantiikeri
• Balintiikeri
• Jaavantiikeri
• Pohjoisafrikanelefantti
• Kvagga (”esimerkki sukupuuttoon
kuolleesta eläimestä jota ei luultavasti
ole koskaan edes ollut”)
• Tarpaani
• Syyrianvilliaasi
”Lepakoita, pikkujyrsijöitä ja pussieläimiä en
tunne riittävän hyvin, jotta osaisin arvioida
tilannetta”, Eirik Granqvist sanoo.
lään, repeytyneinä vähän joka puolella, joten annoin periksi.
Löysin Orléansista myös muuttokyyhkyn Pohjois-Amerikasta ja huian Uudesta Seelannista. Molempien katsotaan hävinneen 1900-luvun alussa.
Kukaan ei tiennyt, että niitä oli museon kokoelmissa. Kunnostin ne.
Arabianstrutseja näin Hagenbeckin Eläintarhassa Hampurissa vuonna 1962. Niiden sanotaan nyt
hävinneen, mutta onkohan asia niin. Ne erosivat
muista strutseista siinä, että niillä oli aika punainen kaula.
Viettäessään nyt kevään Thaimaassa Eirik
toivoo saavansa tilaisuuden tutkia tarkemmin muun muassa kotoperäistä schomburgkinhirveä, jonka sanotaan hävinneen vuonna 1938. Erään tiedon mukaan Laosista olisi
1990-­luvulla löytynyt sen tuoreita sarvia.
svenolof karlsson
_________
Eläinten uhanalaisuusasteista pidetään kahta
listaa: Red List (jota ylläpitää International Union
for Conservation of Nature and Natural Resources,
IUCN, redlist.org) ja CREO list (jota ylläpitää
Committee on Recently Extinct Organisms at
the American Museum of Natural History,
creo.amnh.org).
katternö 39
Habadekuk, Kikatus,
Vaimo ja minä
Jalle vastaa myös osoitteessa www.katterno.fi
Brenda McEwan
Tarvitaanko
nastarenkaita?
Mats Sandström
n Olin lapsena 1950-luvulla liian laiska opetellakseni
klassista viulunsoittoa kunnolla. Mutta isän kanssa
oli hauska soittaa kansanmusiikkia. Aloittaessani
Turussa kemian opinnot vuonna 1965 Akateemisen
Orkesterin Christer Sourander rohkaisi minua: ”Tässä
Tarvitaanko nastarenkaita? Ruotsissa monet
haluavat kieltää ne, koska ne nostavat ilmaan
haitallisia pienhiukkasia?
Jalle: Tutkijat ovat voimakkaasti kyseenalaistaneet perusteet, joilla Ruotsissa vaaditaan kieltoa
nastarenkaille. Ihmiselle vaarallisia pienhiukkasia
ei synny nastarenkaista vaan aivan muista lähteistä. Tukholman metrossa on esimerkiksi huomattavasti enemmän vaarallisia hiukkasia kuin kaduilla.
Luotettavat, jäisillä teillä tehdyt autotestit osoittavat, että tienpinta muuttuu nopeasti liukkaaksi,
jos autoissa ei ole nastarenkaita. Jo yksi ainoa jäänpintaa karheuttava auto parantaa myös muiden
autojen pitoa. Paras pito saavutetaan, jos kaikki
auttavat karhentamaan jäätä. Onnettomuusriski
laskee silloin voimakkaasti.
Tavallisten autoilijoiden kannattaa käyttää talvisin nastarenkaita. Nykyajan nastarenkaat on
suunniteltu kuluttamaan asfalttia mahdollisimman
vähän. Ehkä tuotekehitykseltä voitaisiin vaatia vieläkin enemmän.
Kitkarenkaat voivat olla vaihtoehto, jos autolla
ajaa paljon ja uusii renkaat usein. Kitkarenkaat
muuttuvat nimittäin aikaa myöten liukkaiksi mutta
nastarenkaat eivät.
Kytke auton ESP (elektroninen ajonvakautus)
pois päältä ajaessasi lumisohjossa nastarenkailla.
Elektroniikka on suunniteltu kesärenkaille ja KeskiEuroopan jäisille teille eikä se ymmärrä lumisohjon
ja nastarenkaiden yhdistelmää.
Polkupyörissä nastarenkaat ovat ehdottomia
talvella! Osta parhaimmat nastarenkaat. Halvat
renkaat kuluttavat teräsnastat pyöreiksi hetkessä
ja silloin ne eivät toimi jäisellä alustalla.
Bonusvastaus polkupyöristä: Minulle on ympärivuotisena pyöräilijänä kaksi polkupyörää, yksi
nastarenkailla ja toinen ilman, jolloin pääsee renkaiden vaihdosta. Suosittelen nastarengaspyöräksi 3- tai 7-vaihteista pyörää, jossa on napavaihteet.
Silloin rattaista ei tarvitse nyppiä talven roiskeita.
Kesäpyöräksi suosittelen 21- tai 24-vaihteista citypyörää, siis en maastopyörää. Pyörän merkillä
ei ole väliä, mutta vaihteiston pitää olla korkealaatuinen (Shimano).
Jos et ole tottunut moniin vaihteisiin, ala harjoitella! Säästät lonkkaniveliä, selkää ja polvia, jos
välityssuhde on koko ajan oikea. Aluksi kannattaa
ajaa huomattavasti pienemmällä vaihteella kuin
luulisikaan. Muista napadynamo ja takavalo. Rep-
40 katternö
on toisen viulun stemma, harjoittele hitaasti niin opit
kyllä!” Itseluottamus kasvoi.
Vaimo on nyt soittanut kolme vuotta alttotorvea Blåslaget-puhallinorkesterissa. Sitä ennen hän ei osannut soittaa pihaustakaan. Aluksi hän sai kärsiä
KYLMÄ TALVI? Onko tämä talvi kylmä vai riippuuko se vain siitä, mihin
töräyttelyistään yhden jos toisenkin ”hauskan” kommentin sekä minun että
verrataan? Kun maapallon keskilämpötilaa yritetään laskea, yleensä
Tyttären suunnalta. Kissa sai korvatulehduksen (kun Vaimo harjoitteli tunteella
nolla-arvoksi otetaan tietyn ajanjakson vuosikeskiarvojen keskiarvo.
ja tutinalla) ja itse ostin ensimmäistä kerran elämässäni korvatulpat.
Eli se mikä oli ”normaalia” silloin, on ehkä seuraavana ajanjaksona
kylmää tai lämmintä. Toisin sanoen, ”normaali” muuttuu.
Joulun alla Blåslaget soitti ”kauneimmat joululaulut” Taalintehtaan kirkossa.
Kolehtivirtenä he soittivat ”Tonttu-ukkojen vahtiparaatin”. Kassan kilinästä
ei voinut erehtyä. Minäkin viihdyin. Beethovenin ”Jumalan kunnia luonnossa”
pua ei tarvita, jos pyörässä on kunnon kori. Älä pyöräile metriäkään
ilman kypärää!
VÄLTÄ KAAOSTA! Autoissa tarvitaan talvella ehdottomasti nastarenkaat. Ne parantavat oman auton pitoa,
mutta myös karhentavat jäistä tienpintaa toisten liikkujien hyödyksi.
Brenda McEwan
PYÖRÄILE TURVALLISEMMIN. Pyörään kannattaa hankkia nastarenkaat, jos pyöräilet vuoden ympäri.
Jos haluat välttää renkaidenvaihtoa, hanki kaksi pyörää tai sitten vaihda vain eturengas ja pidä varalla
tavallinen rengas ja nastarengas. Tietenkin turvallisempaa on, jos on nastarenkaat edessä ja takana.
Miten maapallon keski­
lämpötila lasketaan?
Miten maapallon keskilämpötila lasketaan? Miten nolla-arvon voi
määrittää?
Jalle: Fysikaalisesti katsoen mitään globaalia keskilämpötilaa ei ole
vaan ainoastaan energiakeskiarvoja (tietyn alueen lämpö-, liike- tai
asemaenergian kokonaismäärä). Kun lämpöenergia muuttuu liikeenergiaksi (esimerkiksi kun alkaa tuulla), lämpötila laskee, mutta järjestelmän energiamäärä ei muutu.
Jos on ulkona ilman pipoa –30 asteen pakkasessa, mutta jalat ovat
kiehuvassa vedessä, ihminen on keskimäärin +35 asteessa… ja keskimäärin olon pitäisi olla aika mukava.
Maanpinnan yksittäiset lämpötilat vaihtelevat rajusti. Pinta-alan mukaan painotettuna (laajojen alueiden lämpötila vaikuttaa keskiarvoon
enemmän kuin mikään yksittäinen vyöhyke kuten Sahara tai Etelänapa)
globaali keskilämpötila on +15°C. Valtamerien lämpötilat ovat kaikkein
vakaimpia. Mutta myös ne vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen
riippuen siitä, virtaako kylmä pohjavesi ylöspäin vai pysyykö se alhaalla. Lisäksi kaikki lämpötilat vaihtelevat vuodenajan mukaan.
Ilman ns. kasvihuoneilmiötä maapallon keskilämpötila olisi noin
33 astetta alempi.
Globaalin keskilämpötilan pitkän aikavälin muutaman Celsiusasteen kymmesosan trendien arvioiminen ja rekisteröinti on haaste,
näin kiltisti sanottuna. Sopii kysyä, voidaanko sitä ylipäätään tehdä
luotettavasti.
Asiaan tuo lisävaikeutta vielä se, että nolla-arvona yleensä käytetään
tietyn aikavälin, esimerkiksi 1960–1989, vuosikeskiarvojen keskiarvoa.
Tämän vuoksi ”poikkeamiksi” ja ”trendeiksi” kutsutut ilmiöt riippuvat
siitä, mihin ajanjaksoon verrataan.
Kun meteorologit nyt sanovat, että jokin on normaalia kylmempää
tai lämpimämpää, ’normaali’ on siis luku, joka muuttuu joka 30. vuosi.
Vaimo ei silti saa vielä soittaa kotona.
Vaimo ja minä osallistuimme perjantaina 7.1. orgioihin. Yhdessä pohjalaisten
pelimannien ja 3 0 00 muun kansanmusiikin harrastajan kanssa lähdimme Silja
Europalla jokavuotiselle Folklandia-risteilylle.
Tanskalainen Habadekuk nosti tunnelman kattoon laivan aulassa ja myöhemmin illalla yökerhossa. Viulu oli johtava soitin, mutta puhallintrio sekä kitara, basso ja rummut toivat kappaleisiin lisäpotkua. Perinteitä kunnioittaen
he loivat svingin, joka sai yleisön hurmioon ja tanssinjyskeeseen ennen kuin
kunto petti.
Oma ryhmämme soitteli ”pelimannipenkillä” ennen kuin pääsimme näyttämölle. Konsertteja oli koko ajan (vähintään) 5:llä esiintymispaikalla. Kun en
itse soittanut, kiertelin laivalla ja kuuntelin. Kyllä Suomessa tehdään paljon ja
hienoa kansanmusiikkia!
Ähtäriläinen ryhmä lauloi upeasti äänissä ja soitti pontevasti pohjalaisia lauluja. Jyväskyläläinen tyttöryhmä, Kikatus, houkutteli meidät ihanaan ansaan
eli irlantilaiseen kansanmusiikkiin. Emilia Lajunen, kansanmusiikin nuorten
suomenmestari Kaustiselta, soitti viulua niin että selkäpiini värisi.
Uusimaalaiset herkuttelivat perinteisellä haitarimusiikilla, me pohjalaiset
vanhemmilla viulukappaleilla. Soitin alttoviulua tavallisen viulun sijaan, aivan
samoin kuin Föglön suurpelimanni Hindriks-Kalle ennen vanhaan! Vaimo sanoi
kiltisti, että hyvältä kuulosti.
Lauantai-iltapäivällä ryhmämme soitti pelimannitanssit laivan peräsalongissa. Valssia, hamboa, jenkkaa, masurkkaa, polkkaa ja polskaa. Se toi pelimannille ilon rintaan vaikka selkää särkeekin!
Jos olet joskus osannut vähän soittaa, ota soitin uudelleen esiin ja aloita
”Tuiki tuiki tähtönen…”. Älä katso nuotteja, harjoittele korvakuulolta. Jos vain
jaksat harjoitella, sinulla on varmasti yhtä hauskaa kuin Vaimolla ja minulla!
jarl ahlbeck
katternö 41
Mats Sandström
Mats Sandström
Huippu­
sesonki
käyttö­
keskuksessa
Enemmän
sähköä joesta
UUDENKAARLEPY YN
VOIMALAITOS
PIETARSAAREN ENERGIALAITOS
UUSI VERKOSTOITUJA. Ove Lövholm
on joulukuusta toiminut Esse ElektroKraftin verkonrakennusjohtajana.
Katternön oma poika on palannut
kotiseudulle vietettyään vuosikausia
muualla.
Takaisin
kotikentälle
ESSE ELEKTRO-KRAFT
n Firmaan on palkattu uusi verkonrakennusjohtaja Dage Stenmanin
jäätyä eläkkeelle 30 vuoden palvelun
jälkeen. Hänen tilalleen tuli Katternön kylässä varttunut Ove Lövholm.
Ove palasi kotiseudulle huolehtimaan sähköverkon kunnosta.
”Sähköverkko on hyvä. Tänäkin
talvena lumimyräkät ovat aiheuttaneet ongelmia metsätaipaleiden
linjoille, mutta olemme pystyneet
korjaamaan vauriot nopeasti”, Ove
Lövholm sanoo. Hän on opiskellut
sähkötekniikkaa Vaasan ammattikorkeakoulussa ja energiatekniikkaa Uumajan yliopistossa. Lisäksi
hän työskenteli yli 12 vuotta ABB:n
kojeistotehtaalla Vaasassa.
”Työtehtävät ovat täällä vaihtelevampia. Teen kaikkea suunnittelusta
työnjohtoon ja ostoihin.”
Myös Esse Elektro-Kraftilla siirtyminen etäluettaviin sähkömittareihin
on tärkeä osa arkityötä vuoden 2013
loppuun, jolloin kaikki mittarit pitää
olla vaihdettuna.
”Tiedotamme nyt asiakkaillemme
vaihdosta ja vaihdamme mittareita
vaiheittain”, Ove Lövholm.
42 katternö
n Kova talvi on rasittanut myös sähköverkkoa. Ankara pakkanen yhdessä suuren sähkönkulutuksen kanssa
kuormittaa rajusti sähköverkkomme
muuntajia.
”Esimerkiksi 23.12. oli talven kylmimpiä päiviä, pakkasta –25°, ja samaan aikaan jouluvalmistelut olivat
kiivaimmillaan vähän joka kodissa”,
sanoo Tomas Lundqvist. Hän on yksi
viidestä päivystäjästä, jotka valvovat
käyttökeskuksessa koko Katternön
sähkönjakelua, 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivänä vuodessa.
”Usein ongelmia syntyy monessa paikassa yhtä aikaa ukkosella,
myrskyssä tai kun pakkaset purevat
pahimmillaan, mutta yleensä me
saamme viat korjattua korkeintaan
parissa tunnissa.”
Pietarsaaren katuvalaistuksesta
on puhuttu paljon. Nyt valot on poliitikkojen päätöksen jälkeen taas
sytytetty yöaikaan, mutta joskus
katuvalot ovat pimeänä teknisten
syiden vuoksi.
”On hyvä, että asiakkaat soittavat
ja kertovat, jos katuvalot ovat pimeinä tietyllä alueella tai sen puoleen,
jos ne loistavat päiväsaikaan. Voimme sytyttää ja sammuttaa katuvalot
alueittain täältä käsin, mutta emme
näe, palavatko lamput vai eivät”, Tomas Lundqvist sanoo.
Karolina Isaksson
PÄIVYSTYS. ”Huono sää aiheuttaa
Matti Pinola
LOPPUUNLUETTU. Andreas Byfält
ja hänen kollegansa saavat unohtaa
mittareiden luvun Kruunupyyn
verkko­alueella vuoden 2013 jälkeen.
Maksu
kulutuksen
mukaan
KRUUNUPY YN SÄHKÖLAITOS
n Vetelin tavoin myös Kruunupyyn
sähkölaitos käynnistää keväällä asiakkaiden sähkömittareiden vaihdon
etäluettaviin malleihin. Vaihtotöiden
valmistuttua vuonna 2013 asiakas
maksaa joka laskullaan todellisen
sähkönkulutuksensa mukaisen hinnan.
”Tähän asti laskut ovat olleet samansuuruiset koko vuoden ja kerran
vuodessa on tullut tasauslasku. Asiakkaat ovat siis maksaneet kulutustaan enemmän kesällä ja vähemmän
talvella. Jatkossa useimpien talvilaskut kasvavat ja kesälaskut pienenevät”, sanoo Kruunupyyn sähkölaitoksen toim.joht. Carl-Johan Kronström.
Uusien mittareiden myötä asiakkaat voivat jatkossa seurata päivittäistä sähkönkulutustaan internetistä, ja sähkölaitos pystyy mittarien
lähettämän hälytyksen ansiosta
korjaamaan sulakeongelmat nopeammin.
Mittarinvaihto ei vaadi asiakkailta
toimenpiteitä eikä maksuja.
Veteli saa
etäluettavat
mittarit
Esse Elektro-Kraft
n Toimittaa sähköä alueille Pedersöressä, Kortes­
järvellä, Alahärmässä, Uudessakaarlepyyssä (Markby)
sekä Kruunupyyssä (Jeussen).
Asiakkaita: 3 500 • Vuositoimitus: 42 GWh
Vaihde: 020 766 1900
Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella: 766 2023
n Uudenkaarlepyyn vesivoimalaan
suunnitellaan aputurbiinia sähköntuotannon ja käyttövarmuuden
lisäämiseksi. Uudenkaarlepyyn
Voimalaitos hakee ympäristökeskukselta lupaa 1,5 MW aputurbiinin
asentamiseen 4,5 MW pääturbiinin
täydennykseksi.
”Turbiinia huollettiin huhtikuusta
2010 tammikuuhun 2011, ja sinä aikana vesivoimala on ollut pysähdyksissä. Kahdella turbiinilla pystyisimme jatkossa välttämään vastaavat
tuotantoseisokit ja lisäksi voimalan
käyttöä voitaisiin optimoida vesimäärän mukaisesti”, sanoo Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen toim.
joht. Tony Eklund.
Hän arvioi, että lupaprosessi vie
vuoden ja rakennusvaihe 1–2 vuotta.
Näin ollen aputurbiini voitaisiin ottaa
käyttöön vuonna 2014.
”Ympäristöön ei tarvitse puuttua,
luukku on valmiina ja joen vesi virtaa
jo nykyisellään voimala-altaan kautta. Investointi maksaisi itsensä takaisin suhteellisen lyhyessä ajassa”,
Tony Eklund sanoo.
Mats Sandström
VETELIN SÄHKÖLAITOS
Asiakaspalvelu: 020 76 6 1912, 020 766 1911
n Vetelin Sähkölaitos aloittaa kevättalvella siirtymisen etäluettaviin
mittareihin.
”Kaikki 2 200 asiakastamme saavat uudet sähkömittarit vuoden 2013
loppuun mennessä. Asiakkaiden ei
tarvitse tehdä asian eteen mitään
eikä siirrosta koidu heille maksuja”,
toimitusjohtaja Jouko Kivioja sanoo.
Suurin muutos asiakkaiden kannalta on se, että uusien sähkömittareiden myötä he maksavat joka
laskulla todellisen sähkönkulutuksen mukaan eivätkä arvioidun kulutuksen mukaan kuten aiemmin.
Sähkölämmitystaloissa se tarkoittaa
suurempia laskuja talviaikaan ja pienempiä kesäaikaan.
”Lisäksi asiasta kiinnostuneet
pystyvät seuraamaan sähkönkulutustaan tarkemmin. Asiakkaat voivat
vähitellen seurata jopa päivittäistä
sähkönkulutustaan internetin kautta”, Kivioja sanoo.
Laskutus: 020 766 1912, Johanna Stubb
Mats Sandström
VIRTAAVAA VETTÄ. ”1,5 W aputurbiini
TÄLLAINEN SE ON. Asiakkaiden etä­
usein häiriöitä sähköverkkoon”,
lisäisi Uudenkaarlepyynjoen vesi­
luettavat sähkömittarit asennetaan
sanoo Tomas Lundqvist, käyttö­
voimalan tehoa ja käyttövarmuutta”,
alueittain Vetelin Sähkölaitoksen
keskuksen päivystäjä.
sanoo Tony Eklund.
alueelle kahden vuoden kuluessa.
www.eekab.fi
TJ Ingvar Kulla
Herrfors
n Toimittaa sähköä Maksamaahan, Oravaisiin, alueille
Pedersöressä, Teerijärvellä, Ylivieskassa ja Alavieskassa
Asiakkaita: 14 000 • Vuositoimitus: 338 GWh
Vaihde: 781 5300 (Pietarsaari), (08) 411 0400 (­Ylivieska),
766 7242 (Kolppi), 385 0050 (Oravainen), 867 5001
­Teerijärvi) • Vikailmoitukset toimistoajan ulkopuolella:
723 4521 (Oravainen, Pedersöre, Teerijärvi), (08) 426
TEHOA VOIMALASTA. ”Ylivieskan
350/044 781 5375 (Ylivieska) • Asiakaspalvelu: 781 5312
hyvien kasvunäkymien vuoksi Herr­
(Pietarsaari), (08) 411 0401 (Ylivieska) • www.katterno.fi
TJ Stefan Storholm
forsin on oltava askeleen edellä”,
Tommi Salo sanoo.
Kaupan
kasvu vaatii
lisää lämpöä
HERRFORS
n Enemmän tehoa kotimaisista
polttoaineista. Siinä lyhyesti tulos
Herrforsin tehostamistoimista Ylivieskan lämpövoimalassa. Näillä
kahden vuoden aikana toteutetuilla
toimenpiteillä Herrfors täyttää kasvavaa kaukolämpötarvetta ja torjuu
hinnankorotuspaineita.
”Kauppa kasvaa jatkuvasti Ylivieskassa, ja siellä ovat myös suurimmat
lämmitystarpeet”, Herrforsin Tommi
Salo toteaa.
Tehostaminen jatkuu vielä keväällä, ja se on kohdistunut voimalan moniin eri osiin. Paremman hyötysuhteen lisäksi tehostaminen parantaa
myös toimitusvarmuutta. Voimala
käyttää polttoaineenaan turvetta 75
prosenttisesti ja pienemmän osan
haketta. Öljy kattaa polttoaineista
alle 4 %, ja sitä käytetään kulutushuipuissa.
”Pyrimme näiden parannusten
avulla säilyttämään kaukolämmön
kilpailukyvyn. Tänä vuonna voimaan
astunut verouudistus tuo myös turpeen veron piiriin”, Salo sanoo.
Pietarsaaren Energialaitos
n Toimittaa sähköä Pietarsaareen, Luotoon
ja Sandsundiin Pedersöressä.
Asiakkaita: 14 640 • Vuositoimitus: 269,5 GWh
Vaihde: 785 1111 • Vikailmoitukset: 723 0079
Asiakaspalvelu: 785 1448 • www.jpenergy.net
TJ Ole Vikström
Kruunupyyn Sähkölaitos
n Toimittaa sähköä alueille Kruunupyyssä,
Pedersöressä ja Kokkolassa
Asiakkaita: 3 080 • Vuositoimitus: 40 GWh
Vaihde: 824 2200
Vikailmoitukset: 824 2200 / 0400 126 005
Asiakaspalvelu: 824 2200, Å. Hagnäs, M. Käld
www.kronoby.fi/elverk
TJ Carl-Johan Kronström
Uudenkaarlepyyn
Voimalaitos
n Toimittaa sähköä Uudenkaarlepyyn kaupungin
alueelle • Asiakkaita: 4 350 • Vuositoimitus: 100 GWh
Vaihde: 785 6111 • Vikailmoitukset: 785 6111,
iltaisin 722 0050, 723 4520
Asiakaspalvelu: 785 6252, 785 6251
www.nykarlebykraftverk.fi
TJ Tony Eklund
Vetelin Sähkölaitos
n Toimittaa sähköä Veteliin, lukuunottamatta
Polson, Kivikankaan ja Nykäsen kyliä
Asiakasmäärä: noin 2 000 • Vuositoimitus: 29,2 GWh
Puhelin: 866 3600 (vaihde)
Vikailmoitukset: 866 3600
Asiakaspalvelu: 866 3600, Tarja Naskali
www.vetelinsahkolaitos.fi
TJ Jouko Kivioja
katternö 43